Täysistunnon pöytäkirja 73/2009 vp

PTK 73/2009 vp

73. KESKIVIIKKONA 9. SYYSKUUTA 2009 kello 14.06

Tarkistettu versio 2.0

7) Valtioneuvoston selonteko Suomen ihmisoikeuspolitiikasta

 

Ulkoasiainministeri Alexander Stubb

Arvoisa puhemies! Suomen kansainvälistä ihmisoikeuspolitiikkaa linjataan valtioneuvoston hyväksymässä selonteossa nyt neljättä kertaa. Ulkoministeriö on vastannut kansainvälisestä osuudesta ja oikeusministeriö kansallisesta osuudesta. Pidämme perusteltuna sisällyttää kansainvälinen ihmisoikeuspolitiikka ja kansallinen ihmisoikeustilannekuvaus samaan asiakirjaan, joka muodostaa kokonaisuuden, eli oikeuksien toteutuminen kotimaassa luo pohjan kansainvälisen toiminnan uskottavuudelle.

Tämä selonteko on valmisteltu tietysti tiiviissä yhteistyössä viranomaisten ja ministeriöiden välillä, mutta myös kansalaisjärjestöjen ja neuvottelukuntien näkemyksiä on kuultu laajasti kahdessa kuulemistilaisuudessa.

Omassa puheenvuorossani tulen keskittymään vain tähän kansalliseen osuuteen ja nostaisin esille kolme kokonaisuutta, joista ensimmäinen on, miten selonteon tavoitteet vuodelta 2004 ovat toteutuneet, toinen, mitkä ovat Suomen haasteet ihmisoikeuspoliittisena toimijana, ja sitten kolmas, miten uusi ihmisoikeusselonteko pyrkii vastaamaan näihin haasteisiin.

Arvoisa puhemies! Eli ensimmäisenä: miten vuoden 2004 selonteko on toteutunut? Sanoisimme näin, että ihmisoikeusjärjestelmä on viime vuosina vahvistunut niiden kysymysten osalta, joihin Suomi on kiinnittänyt erityistä huomiota, ja nostan esille tästä kolme esimerkkiä. Ensimmäinen on vammaisten henkilöiden oikeuksia käsittelevä yleissopimus ja sen lisäpöytäkirja, toinen YK:n yleiskokouksen hyväksymä julistus alkuperäiskansojen oikeuksista ja kolmas viime syksynä hyväksytty taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia käsittelevä yleissopimus lisäpöytäkirjoineen.

Jos me katsomme sitten niitä eri ihmisoikeustoimijoita, joita me käytämme ja joissa me toimimme, niin voisi ottaa jokaisen organisaation erikseen, ensimmäisenä Euroopan unionin. Siinä puheenjohtajuuskauden tuloksiksi voidaan laskea ihmisoikeuksien entistä järjestelmällisempi huomioiminen, ihmisoikeusvalvonnan vahvistaminen unionin kriisinhallintatyössä. Toinen oli Etyj, josta suoriuduttiin myös ihmisoikeusulottuvuuden saralla tyydyttävästi eli kansalaisyhteiskunnan mahdollisuudet osallistua Etyjin toimintaan turvattiin ja pyrittiin niitä vahvistamaan, ei vähiten Keski-Aasiassa. Kolmas, Euroopan Romanifoorumin ja Euroopan neuvoston ihmisoikeusvaltuutetun tehtävän perustaminen, oli pitkälti Suomen aloitteellisuuden tulosta, ja meillä oli myös merkittävä rooli Etyjissä ihmiskaupan vastaisessa toiminnassa. YK:n ihmisoikeusneuvosto aloitti toimintansa 2006, ja Suomihan valittiin sen jäseneksi heti ensimmäisten joukossa.

Kun tarkastellaan meidän ihmisoikeuspolitiikkamme linjaa ja tuloksia edellisen selonteon hyväksymisen jälkeisellä kaudella, niin ehkä yksi esimerkki nousee, ei ylitse muiden, mutta muidenkin rinnalle. Se kuvaa hyvin meidän rooliamme ihmisoikeustoimijana, ja se on meidän panoksemme ihmisoikeuksien suojelemiseen nimenomaan kriisien hallinnassa, jota me olemme vieneet eteenpäin viime vuosien aikana. On tietenkin myös kielteistä kehitystä. Ilmapiiri kansainvälisillä ihmisoikeusfoorumeilla on kiristynyt, kidutus ja muu epäinhimillinen kohtelu ovat edelleen vakavia ongelmia jopa maissa, joita on perinteisesti pidetty ihmisoikeuksien puolustajina. Ilmastonmuutos, ruoka- ja finanssikriisit ovat myös haasteita ihmisoikeuksien kannalta.

Toinen huomio: Mitkä ovat sitten meidän haasteemme ihmisoikeuspoliittisena toimijana? Nostaisin esille kolme asiaa. Mutta ennen sitä toteaisin, että minun mielestäni Suomi tunnetaan ihmisoikeuskysymyksissä ja kansainvälisillä areenoilla ehkä sellaisena maana, joka puhuu muita harvemmin; ei välttämättä keskitytä niinkään paljon epäonnistumisiin vaan haetaan ratkaisuja ja tuloksia tavalla tai toisella. Eli meillä on uskottavuutta tasavertaiseen vuoropuheluun kykenevänä kumppanina, joka ei käytä isännän tai oppimestarin ääntä. Lähtöasetelma on siis meille edullinen, ja sen takia meidän kannattaa ja pitääkin pitää ihmisoikeuspolitiikka meidän ulkopolitiikkamme keskiössä ja vahvistaa sitä.

Meillä on kolme haastetta, joista ensimmäinen on se, että aito vuoropuhelu vaatii aloitteellisuutta: miten me voimme olla nykyistä aloitteellisempi mutta samalla säilyttää tämän meidän rakentavan roolimme, kun käsitellään muiden maiden ihmisoikeuksia? Toiseksi tämä uskottavuus edellyttää rehellisyyttä: miten hyödyntää paremmin suomalaista suoruutta ongelmien ratkaisemisessa olematta aggressiivinen? Tässä minun mielestäni voimme oppia esimerkki Martti Ahtisaaren toimintatavasta. Kolmanneksi, näiden tulosten saavuttaminen vaatii panostusta, eli tähän omaan huutoon on vastattava: miten me voimme vahvistaa Suomen käytännön toimia, hankkeita ja voimavaroja ihmisoikeuksien hyväksi?

Jos sitten kolmantena yleishuomiona puran lyhyesti nämä kokonaisuudet: miten tämä ihmisoikeuspoliittinen selonteko pyrkii vastaamaan näihin haasteisiin tällä kansainvälisellä puolella?

Ensin aloitteellisuus, jossa meidän tavoitteenamme on entistä oikeudenmukaisempi, turvallisempi ja ihmisarvoisempi maailma. Kuten YK:n vuoden 2005 huippukokous totesi, turvallisuuskehitys ja ihmisoikeuksien kunnioittaminen ovat erottamattomasti sidoksissa toisiinsa. Meidän painopisteidemme lähtökohta on syrjimättömyys eli jokaisen ihmisen oikeus yhdenvertaiseen kohteluun. Meidän painopisteeksemme on valittu naisten, lasten, vammaisten henkilöiden, seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen sekä alkuperäiskansojen oikeudet. Etnisten, kielellisten, uskonnollisten ja muiden vähemmistöjen oikeudet huomioidaan myös läpileikkaavasti ja erityistä huomiota kiinnitetään moniperusteisen syrjinnän estämiseen.

Rehellisyys, toinen huomio. Nyt on ensimmäistä kertaa myös kattava katsaus meidän omasta niin sanotusta track recordistamme eli meidän omasta ihmisoikeustilanteestamme. Meidäthän tunnetaan siitä, että me tunnustamme omat puutteemme ja yritämme aidosti korjata niitä. Tässäkin rehellinen itsekritiikki on osa uskottavaa kivijalkaa. Esimerkiksi vähemmistöjen, kuten romanien, kohtelussa meillä on paljon parantamisen varaa.

Kolmanneksi panostus. Realiteetit pitää tunnustaa. Meillä on käytössämme joukko työvälineitä, joilla voidaan saada paljon aikaan, mutta parhaiten me toimimme silloin, kun me toimimme Suomena kansainvälisessä yhteisössä. Meidän ihmisoikeuspolitiikkamme ehkä keskeisin vaikutuskanava on Euroopan unioni, joka on erittäin keskeinen ihmisoikeustoimija. Sen edustustoverkko on laajempi kuin yhdelläkään muulla maalla tässä maailmassa ehkä Yhdysvaltoja ja paria muuta lukuun ottamatta. Samalla koko meidän ihmisoikeuspolitiikkamme paalutetaan, ja kansainvälisellä puolella se lähtee YK:sta ja Euroopan neuvostosta ja totta kai tukeutuu myös Etyjiin.

Summa summarum, arvoisa puhemies, lopetan tähän: Nyt käsiteltävän ihmisoikeuspoliittisen selonteon kansainvälisen osuuden perimmäisenä tavoitteena on nykyistä oikeudenmukaisempi, turvallisempi ja ihmisarvoisempi maailma. Meillä on velvollisuus käyttää omia vaikutusmahdollisuuksiamme sen tavoittelemiseksi, että ihmisoikeudet toteutuisivat jokaisen yksilön ja ihmisryhmän osalta tasapuolisesti ja täydessä mitassaan kaikkialla maailmassa. Suomen maine ihmisoikeustoimijana on hyvä, ja tähän uuteen ihmisoikeuspoliittiseen selontekoon on sitten koottu ne keinot, joiden avulla me voimme taata sen, että hyvä maine säilyy ja perustuu konkreettisiin tekoihin.

Aila Paloniemi /kesk(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Eduskunnalla on nyt käsiteltävänään järjestyksessään toinen ihmisoikeuspoliittinen selonteko. Ihmisoikeuksien käsittely valtioneuvoston selonteon muodossa korostaa ihmisoikeuksien keskeisyyttä hallituksen kansainvälisessä ja kansallisessa politiikassa. Keskustan eduskuntaryhmä pitää merkittävänä, että tällä kertaa selontekoon on myös kirjattu aiempaa laajempi katsaus Suomen omaan ihmisoikeustilanteeseen.

Suomi kiinnittää lähivuosina erityistä huomiota niiden ihmisryhmien oikeuksiin, jotka joutuvat muita herkemmin eriarvoisen kohtelun kohteiksi. Keskustan eduskuntaryhmä pitää perusteltuna selonteossa valittuja kansainvälisen ihmisoikeuspolitiikan painopistealueita: naisten, lasten, vammaisten henkilöiden, seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen sekä alkuperäiskansojen oikeuksia. Lisäksi olisimme nähneet tarpeellisena, että romanien oikeudet olisivat olleet osa painopisteluetteloa.

Vuoden 2004 selonteon antamisen jälkeen ihmisoikeustilanne on muuttunut osittain ristiriitaisin tavoin. Kansainvälisiä ihmisoikeusstandardeja on viime vuosien aikana vahvistettu YK:n puitteissa. Vammaisten henkilöiden oikeuksien yleissopimus ja tahdonvastaiset katoamiset kieltävä yleissopimus ovat merkittäviä täydennyksiä ihmisoikeusnormistoon. Myönteiseen kehitykseen kuuluvat myös kuolemanrangaistuksen käytön väheneminen ja edistysaskeleet kidutuksen vastaisessa toiminnassa. Kielteistä kehitystä edustavat muun muassa lisääntynyt suvaitsemattomuus kulttuurista ja uskonnollista moninaisuutta kohtaan, kansainvälisen terrorismin ja sen herättämien reaktioiden luoma pelon ilmapiiri sekä ruoka- ja finanssikriisien, globalisaation ja ilmastonmuutoksen aiheuttamat ongelmat ihmisoikeuksissa.

Finanssikriisin olosuhteissa erityisesti taloudellisiin, sosiaalisiin ja sivistyksellisiin oikeuksiin kohdistuu suuria haasteita. Keskustan eduskuntaryhmä pitää tärkeänä selonteon linjausta, jonka mukaan taloudellisten, sosiaalisten ja sivistyksellisten oikeuksien poliittista merkitystä vahvistetaan niin, että ne myös käytännössä olisivat tasavertaisia ihmisoikeuksia verrattuna kansalais- ja poliittisiin oikeuksiin.

Arvoisa puhemies! Euroopan unionilla on käytössään laaja keinovalikoima edistää ihmisoikeuksia kansainvälisesti. Suomen on ihmisoikeuspolitiikassaan jatkossakin toimittava aktiivisesti EU:n kautta ja vaikutettava sen puolesta, että ihmisoikeuskysymykset näkyvät unionin ulkosuhdepolitiikassa. Unionin kansainvälisen uskottavuuden ja vaikuttavuuden kannalta on erittäin oleellista, että unionissa huolehditaan johdonmukaisesti omasta sisäisestä ihmisoikeustilanteesta. Emme voi väistää vastuutamme myöskään kerjäläisten ja heidän lastensa ihmisoikeuksista.

Ihmisoikeudet muodostavat kehityksen ja turvallisuuden ohella yhden YK:n toiminnan peruspilareista. YK:n ihmisoikeustoimintaa on kehitettävä siten, että järjestön ihmisoikeusneuvostosta tulee vahva ja käytännönläheinen toimielin, joka pystyy puuttumaan välittömästi ja tehokkaasti maailman eri puolilla tapahtuviin ihmisoikeusloukkauksiin.

Arvoisa puhemies! Perus- ja ihmisoikeuksien toteutuminen Suomessa vaatii hallinnolta jatkuvaa seurantaa ja kiinteää yhteistyötä eri ministeriöiden kesken. Selonteon kansallinen osuus on avoin kuvaus maamme ajankohtaisista perus- ja ihmisoikeuskysymyksistä, mutta sitä rasittaa eräiltä osin eri teemojen käsittelyn epäyhtenäisyys. Keskustan eduskuntaryhmän mielestä onkin tärkeää, että seuraavaan ihmisoikeusselontekoon liitetään ihmisoikeuksien kansallinen toimintaohjelma ja tälle työlle osoitetaan riittävät resurssit.

Selonteossa on nostettu esille ajankohtaisia ihmis- ja perusoikeuskysymyksiä kiinnittämällä huomiota perheväkivaltaan, asunnottomuuteen, lasten, naisten ja vammaisten ongelmiin samoin kuin vähemmistöihin kohdistuvaan suvaitsemattomuuteen ja syrjintään.

Tuore lääninhallitusten selvitys osoittaa vanhustenhoidossa ilmenneen paljon puutteita. Vanhuksia muun muassa lääkitään liikaa ja sidotaan vuoteisiin henkilökunnan puutteen vuoksi. Keskustan eduskuntaryhmän mielestä on pikaisesti syytä selvittää ja päättää, tarvitaanko vanhustenhoitoon tiukempaa normiohjausta, vahvempaa lainsäädäntöä. Arvokkaan vanhuuden turvaaminen jokaiselle suomalaiselle on aivan keskeinen perus- ja ihmisoikeuskysymys.

Naisiin kohdistuva väkivalta ja sen laajuus on edelleen vakava yhteiskunnallinen ongelma Suomessa. Suomi on saanut erityisesti pari- ja lähisuhdeväkivaltaan liittyviä huomautuksia sekä YK:n poliittisilta foorumeilta että sopimusvalvontaelimiltä. Tietoisuus ongelmasta on johtanut moniin toimenpiteisiin. Valmisteilla oleva lainmuutos lievienkin pahoinpitelyjen saattamiseksi yleisen syytteen alaiseksi on tarpeellinen uudistus.

Ihmiskauppa on yksi raaimmista ihmisoikeuksien loukkauksista. Kansainvälinen lastensuojelujärjestö julkaisi viime viikolla raportin, jonka mukaan yli viidesosa ihmiskaupan uhreista on alaikäisiä. Monet näistä lapsiuhreista päätyvät prostituoiduiksi tai muulla tavoin seksiteollisuuden kynsiin. Raportissa todetaan, että yli puolet kansainvälisen seksikaupan tuotoista tulee teollisuusmaista.

Ihmiskauppaa esiintyy myös Suomessa. Joitakin rakennusalan ulkomaisia työntekijöitä on pidetty ihmiskaupan kaltaisissa olosuhteissa, mutta pääasiassa ihmiskauppa liittyy prostituutioon. Ihmiskauppaa koskevaa rangaistussäännöstöä on sovellettu hyvin harvoin ja ihmiskaupan uhreja on tunnistettu vähän. Prostituutioon liittyvää ihmiskauppaa on vaikea näyttää toteen, koska uhrit eivät uskalla paljastaa todellista tilannetta.

Lakivaliokunta edellytti vuonna 2006, että ihmiskauppaa ja prostituutiota koskevan sääntelyn toimivuutta seurataan ja siitä annetaan selvitys kolmen vuoden kuluttua lain voimaantulosta eli aivan lähiaikoina. Tällöin meidän on otettava kantaa siihen, olisiko seksin ostaminen kiellettävä kaikissa tapauksissa. Ihmiskaupan ja prostituution läheisen yhteyden tulisi olla jokaisen kansalaisen tiedossa.

Lapsen oikeuksien osalta selonteossa kiinnitetään huomiota lasten tasa-arvoiseen pääsyyn palveluihin ja niiden epätasaiseen laatuun. Erityinen ongelma on sijaishuollossa olevien lasten laitossijoitusten osuuden kasvu perhehoidon kustannuksella, mikä ei ole lapsen edun mukainen kehityssuunta.

Koko EU:n alueen ainoan alkuperäiskansan, saamelaisten, oikeuksien kannalta myönteistä on hallituksen tavoite täyttää kansainvälisen työjärjestön Ilon alkuperäiskansan oikeuksia koskevan sopimuksen velvoitteet. Ratkaisu on tehtävä niin, että samalla pidetään huolta alueen kaikkien asukkaiden oikeuksista tasapuolisesti. Suomella on erityinen vastuu huolehtia inarin- ja koltansaamen sekä pohjoissaamen kielen ja kulttuurin säilymisestä.

Arvoisa puhemies! Perus- ja ihmisoikeuksien vahvistaminen edellyttää jatkuvaa ja johdonmukaista työtä niin kotimaassa kuin maailmalla. Selonteossa esitetty ihmisoikeusinstituution perustaminen oikeusasiamiehen toimiston yhteyteen on erittäin tärkeä askel ihmisoikeustyön kehittämisessä.

Ulla Karvo /kok(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Perus- ja ihmisoikeudet kuuluvat kaikille ja kaikkialla poliittisista tai taloudellisista järjestelmistä riippumatta. Ihmisoikeudet määrittelevät ihmisyyden, oikeuden elää maailmassa, jossa kaikilla on tasa-arvoiset mahdollisuudet elää hyvä elämä. Suomi edistää oikeusvaltioperiaatteen toteuttamista sekä EU:n toiminnan että maailmanlaajuisesti YK-järjestelmän kautta. Meillä on hyvää näyttöä siitä, kuinka pieni maa voi olla kokoaan suurempi toimiessaan laajemmassa viitekehyksessä.

Esimerkkinä mainittakoon Etyj-puheenjohtajuuden aikana edistetty syrjinnänvastainen toiminta tai EU-puheenjohtajuutemme tuloksena syntynyt ihmisoikeusvalvonnan lisääminen unionin kriisinhallintatyössä. Ulkoministerimme aloittama päämäärätietoinen työ YK:n turvallisuusneuvoston jäsenyyden saavuttamiseksi on jatkumoa toiminnalle, missä haluamme päästä päätöksenteon keskiöön. Suomen kaltaisen oikeusvaltion tuleekin aina pyrkiä eturintamaan taistelussa ihmisoikeuksien kunnioittamisen ja oikeudenmukaisemman maailman puolesta.

Suomen kansainvälisen ihmisoikeuspolitiikan lähtökohta on ollut syrjimättömyys, joka kumpuaa suomalaisesta arvoperinnöstä. Me arvostamme ihmisten oikeutta yhdenvertaiseen kohteluun ja tasa-arvoon. Globalisaatio, ilmastonmuutos ja kansainvälisen poliittisen ilmapiirin muutos ovat merkinneet uusia haasteita myös ihmisoikeuspolitiikalle. Selonteko osoittaa, että Suomessa tehdään maailmanlaajuisesti työtä ihmisoikeuksien eteen.

Kokoomuksen eduskuntaryhmän mielestä on arvokasta, että toimintamme johdonmukaisuus sekä aktiivisuutemme on maailmalla yleisesti tunnettu ja arvostettu. Uskottavuuttamme vahvistaa sekin, että Suomi ottaa kantaa myös muissa maissa, kuten Venäjällä, tapahtuviin ihmisoikeusloukkauksiin.

Jokaisella maalla, myös Suomella, on omat epäkohtansa, joita ratkotaan niin kansallisen kuin kansainvälisen yhteistyön kautta. Selonteko näyttää peiliä kotimaamme perus- ja ihmisoikeuksien toteuttamiseen liittyvien haasteiden edessä avoimesti. Huomiot perheväkivallasta, asunnottomuudesta sekä vähemmistöihin kohdistuvasta syrjinnästä on otettava vakavasti. Kaikilla yksilöillä ja ryhmillä tulisi olla yhdenvertaiset mahdollisuudet nauttia ihmisoikeuksista.

Arvoisa puhemies! Jotta saavutetaan tuloksia, on panostettava erityisesti konkreettisiin toimiin. Voimavarojen keskittäminen, painopisteiden valinta ja oikeat vaikutuskanavat on valittava huolella. Ihmisoikeus- ja demokratiasuurlähettilään nimittäminen sekä suomalaisten asiantuntijoiden tukeminen maailman kriisipesäkkeissä vahvistavat entisestään kuvaa Suomesta, missä ihmisoikeudet näkyvät muuallakin kuin juhlapuheissa.

Ihmisoikeuskoulutus sekä kriisinhallintaosaaminen ovat tärkeitä työkaluja edistämään ihmisoikeuksien toteutumista eri puolilla maailmaa. Suomen rooli esimerkiksi Afganistanissa on keskittynyt liian usein siihen, millä tavoin osallistumme sotilaalliseen kriisinhallintaan. Helposti unohtuu, että ilman sitä ei siviilikriisinhallinnalle eikä ihmisoikeuksien edistämiselle ole mitään edellytyksiä. Juuri Afganistanissa olemme yksi merkittävimmistä ihmisoikeussektorin rahoittajista. Näin on tilanne myös monessa muussa konfliktista toipuvassa maassa.

Arvoisa puhemies! Ollaksemme uskottavia ihmisoikeuksien puolustajia rajojemme ulkopuolella täytyy varmistaa, että perustuslaissamme turvattuja perusoikeuksia kunnioitetaan rajojemme sisäpuolella. Kokoomuksen eduskuntaryhmä on huolissaan selonteossa esiin nostetun sukupuolten välisen tasa-arvon hitaasta kehittymisestä maassamme. Työ- ja perhe-elämän yhteensovittaminen on vaikeaa etenkin naisille.

Naiset kokevat sukupuolensa vuoksi syrjintää työhönottotilanteessa, työoloissa, palkkauksessa ja etenemisessä urallaan. Valtion virastojen ja laitosten huippujohtajista 75 prosenttia on miehiä ja kunnanjohtajista 87 prosenttia. Miehet johtavat sairaanhoitoa, oikeuslaitosta ja korkeakouluja. Professoreistakin vain 23 prosenttia on naisia. Valtionyhtiöiden 40 prosentin naiskiintiö hallituksissa täyttyy niukasti. Pörssiyhtiön hallituksissa on naisia häpeällisesti noin 12 prosenttia.

Naisten työpanosta on aina tarvittu yhteiskuntamme rakentamiseen ja kehittämiseen, joten on erittäin ikävä todeta, että tasa-arvon mallimaalla on kovin miehiset kasvot.

Kotimaisessa ihmisoikeuspolitiikassa on erityisesti otettava huomioon pitkittyneet oikeudenkäynnit. Oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin edellytys on, että se tapahtuu kohtuullisessa ajassa. On häpeä Suomelle, että olemme olleet ihmisoikeustuomioistuimen hampaissa jatkuvasti. Lisäresursointi ei ole ainoa ratkaisu, vaan myös yhteistyötä eri viranomaisten kanssa on kehitettävä.

Kaavailtu hallinnon itseoikaisuvaatimusjärjestelmän kehittäminen tuo uusia mahdollisuuksia prosessien jouduttamiseksi. Hyvitysmenettely oikeudenkäyntien viivästymisissä on hyvä asia, ja jos se ulotetaan myös hallintotuomioistuimiin, on mahdollisuus saada esimerkiksi kaavoitusprosesseja joutuisammiksi. Monien miljoonien hankkeet seisovat vuosikausia odottamassa valitusprosessin loppumista. Joissakin tapauksissa valitus on tehty vain viivytysmielessä, ja puhutaankin turhista valituksista, jotka pitäisi pystyä karsimaan pois.

Arvoisa puhemies! Vaikka selonteko keskittyy nyt enemmän Suomen tilanteeseen, ei sitä voida tarkastella erillään kansainvälisistä kytköksistä eikä velvoitteista. Kehitysapu on yksi tie parantaa maailmanlaajuista ihmisoikeustilannetta. Kun parannetaan paikallisia asioita ja oikeuksia, vähennetään pakolaisvirtoja.

Suomen kehitysyhteistyöpolitiikka perustuu ihmisoikeuksien kunnioittamiseen ja edistämiseen. Tärkein tavoite on köyhyyden poistaminen ja kestävän kehityksen edistäminen YK:n vuosituhattavoitteiden mukaisesti. Tosiasia on, että suurillakaan aineellisilla panostuksilla ei ole vaikutusta, jos ihmisoikeuksien kunnioitusta ja yhteiskunnallista tasa-arvoa ei ole.

Kehityspolitiikan painopisteenä on hyväksytty naisten ja tyttöjen aseman parantaminen sekä tasa-arvon edistäminen. Kokoomuksen eduskuntaryhmän mielestä naisten osallistumisella yhteiskunnalliseen päätöksentekoon on tärkeä merkitys kehittyvien maiden hyvinvoinnille ja demokratiakehitykselle. Naisten tasa-arvoisen aseman saavuttaminen vaatii vielä paljon työtä, sillä perinteet, asenneongelmat ja usein myös eri uskonnot asettavat hidasteita kehitykselle.

Köyhyys koskettaa etenkin naisia. Kehitysmaiden 1,4 miljardista äärimmäisessä köyhyydessä elävästä ihmisestä 70 prosenttia on naisia. Naiset ansaitsevat noin 10 prosenttia kaikista maailman tuloista ja omistavat alle 1 prosentin maailman yhteenlasketusta omaisuudesta. Ulospääsy absoluuttisesta köyhyydestä on naisille vaikeampaa kuin miehille.

Panostamalla kehitysyhteistyössä toimia naisten koulutukseen voidaan suoraan vaikuttaa lasten hyvinvointiin ja mahdollisuuksiin säilyä hengissä. Ei ole liioiteltua sanoa: "Kouluta nainen, kouluta koko kylä!"

Arvoisa puhemies! Ihmisoikeuspolitiikkamme painopisteitä ovat jo pitkään olleet naisten, lasten, vähemmistöjen ja alkuperäiskansojen sekä vammaisten oikeudet. Kokoomuksen eduskuntaryhmän mielestä tämä on oikea linjaus, sillä esimerkiksi maailmanlaajuiset kriisit iskevät kovimmin jo ennestään heikkoihin. Vuosikymmenien aikana syrjimättömyyden vastaisen toiminnan eteen on tehty paljon pitkäjänteistä työtä, mutta runsaasti on vielä tekemättä.

Selonteko linjaa Suomen kansainvälisen ihmisoikeuspolitiikan lähivuodet. Kokoomuksen eduskuntaryhmä kannattaa lämpimästi riippumattoman ihmisoikeusinstituution perustamista, jotta voisimme paremmin taata kansainvälisten ihmisoikeussitoumusten toteuttamisen Suomessa.

Ilkka Kantola /sd(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Seitsemänkymmentä vuotta sitten Hitlerin Saksan joukot marssivat Puolaan. Toinen maailmansota oli alkanut. Muutamassa vuodessa sodan jälki oli hirvittävää niin aineellisesti kuin inhimillisestikin. Sodan rauniot muodostivat peilin, jonka edessä itseään valistuneena ja rationaalisena pitänyt ihminen katsoi itseään. Niin moraaliset, henkiset kuin aineellisetkin rakenteet oli koottava uudestaan.

Sodan henkiin jättämä ihminen tajusi, että yksilöt, perheet ja yhteisöt tarvitsevat turvakseen jotain kansallisvaltiota tai kansallisuusaatetta suurempaa. Sodan raunioiden peilin edessä syntyi tarve ja halu yleismaailmallisten, loukkaamattomien ihmisoikeuksien julistamiseen ja tunnustamiseen. Ihmisoikeudet syntyivät siis puolustamaan yksilöä julkisen vallan mielivallalta ja valtiokoneistojen hulluudelta.

Tämä historian murroskohta on taustalla myös tässä Suomen ihmisoikeuspolitiikkaa käsittelevässä valtioneuvoston selonteossa. Selonteko sisältää laajan kuvauksen kansainvälisestä ihmisoikeustilanteesta ja Suomen tavoitteista. Lisäksi selontekoon on otettu mukaan laaja kuvaus kotimaan ihmisoikeustilanteesta. Ilahduttavaa on selonteon lupaus kansallisen ihmisoikeusinstituutin perustamisesta.

Eräät ihmisoikeuskysymykset ovat sekä kotimaisia että kansainvälisiä. Suomen kehitysyhteistyön sisältö ja panostukset ovat tällainen asia. Selonteossa kuvataan laajasti Suomen kehityspolitiikan tavoitteita. Köyhyyden vähentäminen naisten asemaa ja oikeuksia vahvistamalla on eräs keskeisiä ja hyvin perusteltuja tavoitteita. Monet hyvät kirjaukset jäävät kuitenkin ontoiksi, kun hallitus samaan aikaan puuttuu raskaasti kehitysyhteistyömäärärahoihin.

Ihmisoikeusselonteossa siteerataan komeasti Nelson Mandelaa, joka on todennut: "Köyhyyden nujertaminen ei ole hyväntekeväisyyttä. Se on oikeudenmukaisuutta." Mandela haluaa sanoa, ettei pikku hyväntekeväisyys ihan riitä köyhyyden poistamiseen. Tarvitaan sen tunnustamista, että köyhyys on epäoikeudenmukaista.

Hyväntekeväisyys on suhdanneherkkää ja sattumanvaraista. Epäoikeudenmukaisuuden torjumisen ei sitä tulisi olla. Ei ole oikeudenmukaista eikä viisastakaan, että budjetin työllisyyspaketin leijonanosa otetaan kaikkein köyhimmille menevästä avusta, niin kuin nyt suunnitellaan. Mitä enemmän kurjuutta ja köyhyyttä on kehitysmaissa, sitä suuremmat pakolaisvirrat suuntautuvat Eurooppaan. Riittävä kehitysapu on vetovoimatekijä, joka pitää ihmiset omissa kotimaissaan.

Sosialidemokraatit edellyttävät, ettei kotimaista työllisyyspolitiikkaa ja kehitysyhteistyön rahoitusta aseteta vastakkain. Se että pakolaisten vastaanottamisen kulut Suomessa jatkossa luetaan kehitysyhteistyömäärärahojen sisään, ei yhtään auta niitä kehityshankkeita, joita köyhissä maissa toteutetaan. Tuskin se myöskään parantaa Suomen kansainvälistä mainetta. Presidentti Ahtisaari tätä jo ennättikin arvioimaan.

Pakolais- ja turvapaikkapolitiikan alue on toinen esimerkki kotimaisen ja kansainvälisen ihmisoikeuspolitiikan yhteen nivoutumisesta. Suomella on vahva näkemys vastuullisen turvapaikkapolitiikan tarpeesta. Viime aikoina on yhä äänekkäämmin noussut esiin huoli siitä, ettemme olisi liian houkutteleva kohdemaa turvapaikkaa ja suojelua hakeville hädänalaisille. Tässä keskustelussa olemme korostaneet tarvetta Euroopan unionin yhteiselle turvapaikkapolitiikalle. Keskustelun henki on ollut, että olemme valmiita antamaan suojelua siinä missä muutkin EU- maat, mutta emme enempää.

Eduskunta on tällä vaalikaudella tehnyt suomalaisten oikeudentajua vastaavia muutoksia pakolaispolitiikkaan. Olemme purkaneet esteitä turvapaikanhakijan työnteolta. Ei ole kenenkään etu, että aikuisia pidetään toimettomina kuukausikaupalla. Aivan viime päivien uutiset henkilöllisyyden määrittämisen yhteydestä työnteko-oikeuteen antavat kuitenkin aiheen kysyä, ollaanko tätä työnteko-oikeutta jollakin tavalla uudelleen kaventamassa.

Maamme turvapaikkapolitiikassa ihmisoikeuksien kannalta merkittävän ongelman muodostaa se, että Suomi noudattaa lähtökohtaisesti niin sanottua Dublin-menettelyä. Turvapaikanhakija palautetaan toiseen Euroopan unionin maahan, vaikka ei ole varmuutta siitä, että tämän hakemus siellä käsitellään asianmukaisesti. Eräiden jäsenmaiden turvapaikkajärjestelmissä on puutteita, joiden johdosta Suomen olisi toistaiseksi syytä aina erikseen arvioida, onko toiseen jäsenmaahan palauttaminen turvallista.

Selonteossa mainitaan humanitaarinen paine vastaanottaa Yhdysvaltain hallinnoimalta Guantánamon vankileiriltä vapautuvia vankeja. Olisi ollut kiinnostavaa tämän selonteon yhteydessä lukea hallituksen kaavailut Suomen mahdollisesta roolista vastaanottajamaana.

Selonteko vaikenee hallituksen valmisteilla olevista esityksistä ulkomaalaislain muutoksiksi. Olisi kuitenkin ollut tärkeätä arvioida kaavailtujen muutosten vaikutuksia ihmisoikeuksiin. Mitä merkitsee ihmisoikeuksien kannalta se, että oleskeluluvan saaneen perheen yhdistäminen olisi jatkossa mahdollista vasta vuoden odottelun jälkeen? Miten esimerkiksi turvataan lapsen oikeuksien toteutuminen tällaisten kiristysten jälkeen? Kysymys on sikälikin oikeutettu, että juuri tänä vuonna vietämme lapsen oikeuksien 20-vuotisjuhlavuotta.

Kolmas esimerkki kansainvälisen ja kansallisen ihmisoikeuspolitiikan yhteen nivoutumisesta on romanivähemmistön asema. Selonteossa annetaan varsin myönteinen kuva Euroopan unionin ihmisoikeustilanteesta. Olisi ollut paikallaan paneutua laajemmin romanivähemmistön epäinhimillisiin oloihin ja siitä johtuvaan EU:n sisäiseen pakolaisuuteen. Otettiinko Romania Euroopan unionin jäseneksi liian väljin kriteerein, on pakko kysyä.

Jäsenyysneuvottelujen tarjoamaa vääntöä olisi pitänyt käyttää vahvemmin romaniväestön ihmisoikeustilanteen parantamiseen. On moraalisesti kestämätöntä, että itseään ihmisoikeusyhteisönä pitävän EU:n sisällä yhtä vähemmistöä ei kyetä nostamaan riittävän sosiaalisen turvan piiriin. EU:n täytyy pystyä ratkaisemaan tämä ongelma, jonka olemassaolosta meitä muistuttavat kaduillemme tulleet kerjäläiset.

Arvoisa puhemies! Irakin alueella sijaitsee Camp Ashrafin pakolaisleiri, jonka turvallisuus on viime vuoden vaihteeseen asti ollut Yhdysvaltain vastuulla. Leirillä on noin 3 500 Iranista paennutta vastarintaliikkeen jäsentä. Miehiä, naisia, lapsia. Tammikuun alusta tuo leiri siirtyi monista kansainvälisistä vastalauseista huolimatta Irakin viranomaisten vastuulle. Yhdysvaltain päätöksen taustalla oli Irakin hallituksen vakuuttelu, että pakolaisten turvallisuudesta huolehditaan kansainvälisten sopimusten edellyttämällä tavalla.

Kansainvälinen lehdistö on nyt elokuussa raportoinut välikohtauksesta heinäkuun lopussa, jolloin Irakin armeijan joukot tunkeutuivat leiriin ja hyökkäsivät aseettomien pakolaisten kimppuun. Hyökkäyksessä 11 ihmistä kuoli, 500 haavoittui ja 36 vangittiin. On syytä uskoa, että nuo Camp Ashrafin pakolaisleirille sijoitetut ihmiset eivät saa osakseen kansainvälisten sopimusten edellyttämää suojelua leirin siirryttyä Irakin armeijan valvontaan.

Tilanne on äärimmäisen epävakaa, ja vakavien ihmisoikeusloukkausten todennäköisyys alueella on suuri. Epäilys Irakin hallituksen kykyyn suojella pakolaisia on vakava. Suomen tulisi olla aloitteellinen EU:ssa sellaisen keskustelun käynnistämisessä, jossa etsittäisiin kansainvälisen yhteisön mahdollisuutta luoda vakautta ja puolustaa ihmisoikeuksia tuolla alueella.

Arvoisa puhemies! Lopuksi: Uusimmat tiedot kotimaamme vanhustenhuollon järkyttävistä puutteista herättävät vakavan epäilyksen siitä, kykeneekö yhteiskuntamme turvaamaan ikääntyneen ihmisen perusoikeuksien, ihmisoikeuksien, toteutumisen. Tämä on ajankohtainen haaste, joka edellyttää nyt hallitukselta päättäväisiä toimia, ei vain informaatio-ohjausta, ei vain suosituksia, vaan velvoitteita ja resursseja.

Minna Sirnö /vas(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Hyvät edustajatoverit! George Orwellin Eläinten vallankumouksessa kaikki eläimet ovat tasa-arvoisia, toiset eläimet ovat vain tasa-arvoisempia kuin toiset.

Vanhasen Suomessa ihmisoikeudet kuuluvat kaikille. Toisten oikeuksia vain kunnioitetaan poliittisessa päätöksenteossa enemmän kuin toisten, sillä miten muuten on selitettävissä, että Vanhasen valtakunnassa lukkojen taakse suljettuja vanhuksia sidotaan sänkyihin, että Vanhasen valtakunnassa säilöönottokeskuksessa pidetään 0—18-vuotiaita lapsia vankilamaisissa olosuhteissa, että Vanhasen valtakunnassa leipäjonot pidentyvät räjähdysmäisesti ja ihmiset jäävät ilman tarvitsemaansa hoitoa ja että Vanhasen valtakunnassa 21 naista kuolee vuosittain lähi- ja parisuhdeväkivallan uhreina ja samaan aikaan suoja- ja turvakotien verkostoa puretaan jopa ministerien omilla paikkakunnilla? Ministerien puheet ihmisoikeuksista ja heidän konkreettiset tekonsa politiikassa eivät yksinkertaisesti kohtaa ihmisten arjessa.

Hyvät edustajatoverit! Paperille pannut periaatteet eivät toteudu, jos niitä ei noudateta tai niiden noudattamista ei aidosti valvota. Jo pitkään ihmisoikeuksia on pidetty erottamattomana osana kaikkea poliittista päätöksentekoa ja kaikkia päätöksenteon tasoja. Silti käytäntö on Suomessa toinen. Meillä niin kuin muuallakin ihmisoikeuksien toteutuminen ja toteuttamistahto ovat täysin riippuvaisia siitä ihmiskuvasta, jonka varaan politiikkaa tehdään.

Ihmisten arjen näkökulmasta Vanhasen hallituksen ihmiskuva on osoittautunut kylmäksi ja yksiulotteiseksi: kokoomuksen, keskustan, vihreiden ja Rkp:n hallitus suoltaa päätöksensä yhteisvastuuttomasta mahdollisuuksien maailmasta ja asiakaslähtöisen hyvinvoinnin ideologiasta. Hallitus pääsääntöisesti typistää ihmisyyden kuluttajuuteen tai ostettavaksi työpanokseksi ja yllyttää yhteisvastuumme ulkoistamiseen ja kilpailuttamiseen tavalla, jossa ihmisoikeudet tallautuvat yksilötasolla järjestelmän jalkoihin. Vanhasen valtakunnassa ihmisoikeudet ovatkin muodostuneet irralliseksi politiikan lohkokseen, johon palataan, jos ja kun ne eivät vaikeuta voitontavoittelusta ja tulo- ja hyvinvointierojen kasvattamisesta kumpuavan politiikan toteuttamista millään tavalla. Tuloksena on, että tänäänkin tässä salissa ristiriita ihmisoikeusselonteon ja samaan aikaan eduskuntaan tuotavien hallituksen esitysten välillä on räikeä.

Tänään oikeus työhön on riistetty sadoiltatuhansilta suomalaisilta. Satojentuhansien ihmisten työoikeuksien edistämisen sijaan hallitus kuitenkin kiihdyttää tuhansien kuntatyöntekijöiden ulkoistamista työpaikoiltaan. Oikeutta työhön rajoitetaan myös rajusti juuri lausuntokierrokselta palanneessa ulkomaalaislain muutosluonnoksessa. Siinä törkeällä tavalla vaikeutetaan kansainvälistä suojelua tarvitsevien mahdollisuutta tehdä töitä laillisilla työmarkkinoilla.

Päätoimittaja Johanna Korhosen taannoinen työsyrjintätapaus puolestaan on vain jäävuoren huippu siinä työelämätodellisuudessa, jossa tutkitusti seksuaali- ja sukupuolivähemmistöön kuuluminen altistaa selkeälle työsyrjinnälle. Toisaalta perheen ja työn yhteensovittamisen oikeus on kaukana monen lapsiperheen arjesta etenkin, jos kyseessä on yksinhuoltajaperhe tai perheen molemmat vanhemmat ovat samaa sukupuolta.

Arvoisa puhemies! Mitä puolestaan kertoo hallituksen ihmisoikeustyön uskottavuudesta se, että taannoisessa budjettiriihessä leikattiin aiemmin sovituista kehitysyhteistyömäärärahoista? Nämä leikkauksethan aidosti riistävät ihmishenkiä ja hidastavat naisten ja tyttöjen aseman vahvistamista sekä lisääntymis- ja seksuaalioikeuksien ja -terveyden edistämistä globaalin talous-, ruoka- ja ilmastokriisin aikana. Edes täällä Suomessa oikeus ihmisarvoiseen asumiseen ei yksinkertaisesti toteudu tuhansien asunnottomien osalta eikä ainakaan niiden asunnottomien alkoholistien kohdalla, jotka poliittisilla päätöksillä sijoitetaan rähjäisiin, paloherkkiin hylkytaloihin. Itsemääräämisoikeus, oikeus riittävään toimeentuloon tai vaikkapa nuorisotakuun takaama oikeus toisen asteen koulutukseen eivät koske kaikkia vammaisia, mielenterveyskuntoutujia, maahanmuuttajia tai romaneja.

Oikeus kattavaan perusterveydenhuoltoon ja oikein ajoitettuun toimeentulotukeen toteutuu käytännössä yhä harvemman pienituloisen ihmisen kohdalla kokoomuksen, keskustan, vihreiden ja Rkp:n hylätessä kunnat ja kuntalaiset hädän hetkellä. Taantuman keskellä hallitus tyytyy vain tarkkailemaan lapsiköyhyyden syventymistä sen sijaan, että sitoutuisi poistamaan sen.

Hallitus on myös epäonnistunut turvaamaan oikeuden riittävään, terveelliseen ravintoon maailmalla, mutta myös täällä Suomessakin ainakin niiden lasten osalta, joiden kohdalla kouluruokailu on päivän ainut lämmin ateria, ja juuri tuosta aterialautasesta tingitään pois vihannekset ja hedelmät. Ne tuhannet ihmiset, jotka jonottavat Pelastusarmeijalta ruokakassiaan, ovat elävä todiste hallituksen epäonnistumisesta ihmisoikeuksien toteuttamisessa kotimaan politiikassa.

Hyvät edustajatoverit! Ihmisoikeudet eivät yksinkertaisesti Vanhasen valtakunnassa ohjaa politiikan tekoa tai rahanjakoa, ja tämä asenne suodattuu jopa hallituksen omaan ihmisoikeusselontekoon. Vanhasen hallituksen ihmisoikeusselonteko on oiva kokoelma periaatteita ja sopimuksia, joiden pitäisi teoriassa sitoa suomalaista poliittista päätöksentekoa. Ihmisoikeusselonteko myös avoimesti kirjaa kaikki Suomen saamat tuomiot ihmisoikeusrikkeistään, mutta selonteko vaikenee ja jättää täysin analysoimatta sen, miksi näiden osin jopa moneen kertaan saatujen tuomioiden aiheita ei ole korjattu.

Selonteko myös vaikenee siitä, miten kokoomuksen, keskustan, vihreiden ja Rkp:n omat päätökset vaikuttavat ihmisoikeuksien toteutumiseen täällä meillä ja maailmalla. Selonteko ei aidosti haasta hallitusta asettamaan ihmisoikeuskysymykset poliittisen päätöksenteon ensisijaiseksi moottoriksi ja mittariksi. Eikä tämä ole ihme, sillä hallitus harvoin sotkee ihmisoikeus-poliittisia kysymyksiä mihinkään, saatikka veropolitiikkaansa, kuntapolitiikkaansa, kauppapolitiikkaansa tai vaikkapa urheilupolitiikkaansa, ja hallituksen jäsenet myöntävät tämän itse. Kun esimerkiksi pääministeriltä tivattiin kyselytunnilla hänen ihmisoikeusnäkökulmasta arveluttavaa osallistumistaan Pekingin olympialaisiin, hän ykskantaan totesi, että me emme sotke poliittisia kysymyksiä olympialaisiin. Tai kun ulkoministeri Stubbilta taannoin tivattiin, miten suomalaiset rauhanturvaajat koulutetaan kohtaamaan järjestelmällistä naisiin kohdistuvaa väkivaltaa ja tukemaan sen poistoa, hän ehkä kokemattomuuttaan sanoi toivovansa, etteivät suomalaiset näe sellaista. Kuuluisien kolmen apinan tavoin hallitus ei siis näe, kuule tai puhu ihmisoikeusloukkauksista, ellei paketin päällä erikseen lue, että kyse on ihmisoikeusloukkauksista.

Siksi vasemmistoliitto kannattaakin lämpimästi kansallisen ihmisoikeusinstituution perustamista. Tarvitsemme tahon, joka aidosti valvoo ihmisoikeuksien toteutumista. Mutta vaadimme, että tämä instituutio on riittävästi resursoitu ja täysin hallituksesta ja eduskunnasta riippumaton elin, jonka tehtävänä on kokonaisvaltaisesti arvioida kaikkea päätöksentekoa ihmisoikeuksien toteutumisnäkökulmasta — siis myös eduskunnan ja hallituksen. Vaadimme myös, että tälle instituutiolle annetaan riittävät työvälineet puuttua ja rangaista silloin, kun hallitus, eduskunta, viranomaiset tai kuntapäättäjät vaarantavat tai laiminlyövät yksittäisten ihmisten tai ihmisryhmien yhdenvertaisia oikeuksia.

Lapsiasiainvaltuutetun toimiston, tasa-arvovaltuutetun, tietosuojavaltuutetun tai vähemmistövaltuutetun kaltainen hampaaton valvoja ei yksinkertaisesti vasemmistoliitolle riitä. Vasemmistoliitto peräänkuuluttaa eduskunnalta myös vakavaa keskustelua siitä, miten ihmisoikeuksien toteutumisen edistäminen aidosti saadaan osaksi kaikkia politiikan lohkojamme. Eduskunnan on myös huolehdittava siitä, että vanhusten epäinhimillisestä kohtelusta, lapsiköyhyydestä, naisten ja vähemmistöjen yhdenvertaisten oikeuksien polkemisesta, asunnottomuudesta ja ruuan puutteesta tehdään vihdoinkin historiaa hyvinvointivaltioksi itseään mainostavassa maassamme.

Pekka Haavisto /vihr(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ihmisoikeuksista puhutaan paljon sunnuntaipuheissa, mutta ihmisoikeuksien toteutumista mitataan jokaisena viikonpäivänä hyvin arkisissa tilanteissa. Saanko palvelua omalla äidinkielelläni? Syrjitäänkö minua työnhakijana etnisen taustani, syntyperäni tai sukupuolisen suuntautumiseni vuoksi? Saanko apua tilanteissa, joissa uhkana on läheisen väkivaltainen käyttäytyminen? Nämä ovat suomalaisen arjen asioita, ja on hyvä, että valtioneuvoston selonteko tuo kansainvälisen ihmisoikeuspolitiikan rinnalle myös arkisemman näkökulman.

Hallitukselle pitää antaa myös tunnustusta moniin epäkohtiin puuttumisesta. Esimerkkinä selonteossa on vaikkapa ihmisoikeusinstituution perustaminen eduskunnan oikeusasiamiehen toimiston yhteyteen.

Talousvaikeuksien keskellä on kuitenkin vaarana, että joidenkin ihmisryhmien tilanne vaikeutuu entisestään. Vanhustenhuollon puutteet ovat nousseet esiin viime päivinä. Turvallista vanhuutta ei saa keneltäkään riistää. Ministeri Risikko on luvannut uusien hoitosuositusten lisäksi myös sitovan lain vanhustenhoidosta. Tämän lisäksi on pidettävä huolta kuntien voimavaroista.

Ikääntyvien oikeusturva ja ihmisoikeudet eivät liity vain terveyspalvelujen ja hoidon asianmukaisuuteen. Myös hyväkuntoiset vanhukset ovat törmänneet monenlaiseen syrjintään, esimerkkinä vaikka eduskuntaankin yhteyttä ottanut 90-vuotias rouva, joka kertoi, että mikään vakuutusyhtiö ei enää myönnä hänelle matkavakuutusta, joka oli pakollinen hänen matkallaan. Miten hän toimii tällaisessa tilanteessa? Hänellä itse asiassa oli vakuutusyhtiön asettama matkustuskielto tämän johdosta. Kun Suomen kansa vanhenee, yli 75-vuotiaiden määrä tuplaantuu vuoteen 2030 mennessä, on hyvin tärkeää, että ikääntyvien ihmisten käytännön ihmisoikeuksiin kiinnitetään huomiota. Ihmisen ikään perustuvaa syrjintää ei missään olosuhteissa pidä hyväksyä.

Arvoisa puhemies! Selonteon mukaan saamelaiset ovat EU:n alueen ainoa alkuperäiskansa. Saamelaisten kielen ja kulttuurin elvytys lähti aikanaan liikkeelle saamelaisista itsestään, ja tänä päivänä heidän oikeuksillaan on myös muiden suomalaisten laaja tuki ja ymmärrys. Vihreän eduskuntaryhmän mielestä yksi keino vahvistaa saamelaisten asemaa edelleen on Ilon alkuperäiskansoja koskevan yleissopimuksen n:o 169 ratifiointi. Tämä pitäisi tehdä viipymättä.

Selonteko kiinnittää Suomen romanien kohdalla huomiota lasten ja nuorten syrjäytymiseen, joka alkaa jo koulussa. Romanilapsia siirretään valtaväestöä enemmän mukautettuun opetukseen ja erityisopetukseen, ja myös kotiopetuslupia on annettu helposti. Kouluvaikeudet johtavat vaikeuksiin pärjätä kilpailussa opiskelupaikoista ja myöhemmin vaikeuksiin työhön sijoittumisessa.

Vihreän eduskuntaryhmän mielestä nyt on aika tarttua romanien ongelmiin toden teolla. Valmisteilla oleva romanipoliittinen ohjelma tarjoaa siihen aineksia. Myös EU:ssa käydään keskustelua romanistrategian luomisesta. Vihreiden mielestä Suomen on oltava tässä aloitteellinen myös EU:n pöydissä. Suomeenkin tulleet romanikerjäläiset Romaniasta ovat vain jäävuoren huippu siitä ongelmavyyhdestä, joka romanien syrjintään koko Euroopassa liittyy.

Ärade talman! Det är viktigt att redogörelsen ärligt och grundligt beaktar både finska och svenska språkets ställning i Finland. Även om Finlands två nationalspråk enligt grundlagen är jämbördiga, förverkligas det här inte i praktiken. Gröna riksdagsgruppen poängterar vikten av att bibehålla möjligheten till service på både svenska och finska, särskilt i tvåspråkiga kommuner och städer.

Arvoisa puhemies! Selonteko käsittelee myös seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen tilannetta Suomessa ja kansainvälisesti. Suomessa kuitenkin edelleen esiintyy syrjintää seksuaalisen tai sukupuoli-identiteetin perusteella. Monet ovat törmänneet tähän esimerkiksi työelämässä. Tasa-arvoa pitää vahvistaa sekä asennemuutoksella että lainsäädännön keinoin. Kansanedustaja Oras Tynkkysen lakialoite sukupuolineutraalista avioliitosta olisi tarpeellinen askel lainsäädännön kehittämiseksi Suomessa.

Viime aikoina on käyty keskustelua myöskin perhe- ja lähisuhdeväkivallasta. Väkivalta ja alkoholi ovat usein myös lisääntyvien lastensuojelutoimien taustalla. Pahinta on, että näiden asioiden ympärillä Suomessa on vielä häpeän ja vaikenemisen kulttuuri, joka estää avun pyytämisen ja saamisen ajoissa ja väkivallan kierteen katkaisemisen. Kanssaihmisten ja viranomaisten kynnyksen puuttua väkivaltaan on oltava herkempi. Liian monelle suomalaiselle — niin vanhukselle, aikuiselle kuin lapsellekin — suurin ihmisoikeuskysymys on elää turvallisesti omassa kodissaan, ilman pahoinpitelyn vaaraa.

Arvoisa puhemies! Ihmisoikeudet ovat myös keskeinen osa Suomen ulkopolitiikkaa. Venäjän kehitystä ovat viime vuosina varjostaneet selvittämättömät toimittajien ja ihmisoikeusaktivistien murhat. Yhdysvalloissa terrorismin vastainen taistelu johti sotkuun Guantánamo Bayn vankileirin ympärillä. Euroopassa mahdollisesti tapahtuneista vankilennoista ja -kuulusteluista nousee nyt esiin uusia tietoja. Tilanne on täydellinen "legal limbo". Vihreiden mielestä Suomen on tarvittaessa oltava valmis auttamaan Yhdysvaltoja joidenkin sellaisten vapautuvien vankien sijoittamisessa, jotka eivät halua jäädä Yhdysvaltoihin eivätkä voi jostakin syystä palata omaan kotimaahansa.

Ihmisoikeusloukkaukset kärjistyvät sotatilanteissa. Israelin ja Palestiinan konflikti on esimerkki pitkään jatkuneesta konfliktista, jossa ihmisoikeusloukkauksiin ovat syyllistyneet konfliktin molemmat osapuolet. Viime vuodenvaihteessa Israel teki palestiinalaisille kuuluvalla Gazan alueella sotilasoperaation, jossa selvitysten mukaan kuoli suuri määrä siviilejä. Israelin armeijan iskuissa tuhoutui myös Suomen kirkon ulkomaanavun tukema klinikka Gazassa. On tärkeää, että Suomi hyvin yksiselitteisesti tuomitsee tällaisen väkivallan.

Gazan sodan jälkimainingit eivät ole vielä ohitse. Ensi maanantaina YK:n ympäristöohjelma Unep julkaisee oman selvityksensä tuon sodan ympäristövaikutuksista. Suomalaisilla yrityksillä on viime vuosina ollut aseteknologista vientiä Israeliin. Kun sodan tuhoja nyt tarkastellaan, herää kysymys, pitäisikö Suomen asevientikäytäntöä entisestään kiristää myös ihmisoikeuksien toteutumisen näkökulmasta. Periaatteenahan on ollut, että konfliktialueille aseita ei toimiteta.

Arvoisa puhemies! Kansainvälinen talouslama vaikuttaa myös maailman köyhimmissä maissa. Joskus kysymys on perustavanlaatuisesta ihmisoikeudesta: hengissä selviämisestä. Vihreä eduskuntaryhmä pitää sen vuoksi tärkeänä, että myös nykytilanteessa pidämme huolta sekä kehitysapumme määrästä että sen laadusta. Kaikkein vaikeimmassa asemassa olevia on autettava ensin.

Ihmisoikeudet ovat vihreiden mielestä konkreettisia asioita. Vihreä eduskuntaryhmä toivoo, että eduskunta käsitellessään tätä ihmisoikeusselontekoa edellyttäisi hallitukselta toimintaohjelmaa, jossa Suomen ihmisoikeuspolitiikan tavoitteille määriteltäisiin aikataulu, hintalappu ja tarvittavat lainsäädännölliset toimet.

Elisabeth Nauclér /r(ryhmäpuheenvuoro):

Herr talman! För att Finlands människorättspolitik utåt ska vara trovärdig gäller den gamla goda visdomen att det gäller att först sopa rent för egen dörr. Svenska riksdagsgruppen välkomnar därför att denna fjärde redogörelse också täcker respekten för de mänskliga rättigheterna och grundläggande fri- och rättigheterna i det egna landet. I den delen finns dock brister, såsom att FN:s kvinnodiskrimineringskommittés delvis skarpt riktade kritik mot Finland och krav på konkreta åtgärder inte behandlas. CEDAW finns inte ens i förkortningsregistret.

I ekonomiskt svåra tider som den vi nu upplever prövas samhällets förmåga och vilja att ta hand om även de svagaste och mest utsatta. Regeringen har valt rätt då den vill slå vakt om välfärden.

Eveline Fadayel, den 64-åriga egyptiskan som hotas av utvisning, står nu som en symbol för hur mänskliga rättigheter iakttas i vår migrationspolitik. Utlänningslagen möjliggör uppehållstillstånd för andra anhöriga än kärnfamiljemedlemmar på vissa villkor. Dessa villkor har i flera fall av våra myndigheter getts en mycket strikt tolkning, trots att grundlagsutskottet uttalat att om lagen möjliggör två tolkningar ska man välja den som främjar mänskliga rättigheter. Frågan är förresten om vi inte i Finland skulle ha något att lära av andra kulturers sätt att ta hand om sina äldre och involvera dem i familjen.

Det är inte bara Finland som i det avseendet bör se över sin asyl- och invandrarpolitik utan det gäller EU som helhet. Den så kallade Dublinmekanismen, som möjliggör returnering av asylsökande till det första EU-land de kommit till, haltar så länge inte alla EU-länders behandling av asylsökande fyller samma höga humanitära normer. EU:s nuvarande minimiregler för asylförfarandet ligger på en mycket låg nivå. Svenska riksdagsgruppen motsätter sig de tankar, som framförts i denna sal, på att sänka Finlands nivå till denna lägsta möjliga.

Ett annat problem i EU är de uppskattningsvis 5—8 miljoner invånare som saknar medborgarskap och identifikationspapper. Deras situation är ohållbar.

Herra puhemies! Suomi on ehdolla YK:n turvallisuusneuvoston jäseneksi kaudelle 2013—2014. Vahvistaaksemme uskottavuuttamme ehdokkaana meidän on huolehdittava siitä, että ihmisoikeuksien kunnioittaminen läpäisee koko ulko- ja turvallisuuspolitiikan, mukaan lukien kehitysapu- ja kauppapolitiikan. Kaikessa kanssakäymisessä hallitusten kanssa, jotka eivät kunnioita perustavaa laatua olevia ihmisoikeuksia ja kansalaisoikeuksia, nämä puutteet on tuotava esiin.

Det finns också särskilt grava brott mot grundläggande mänskliga rättigheter som måste få speciell uppmärksamhet. Det gäller till exempel dödsstraff för homosexualitet, den människohandel Eva Biaudet som OSSE-representant har beivrat och de upprepade journalistmorden i Ryssland och andra länder. Finland bör inte spara någon möda för att medverka till att utrota dessa ogräs i vår värld.

Terrorism är per definition brott mot de mänskliga rättigheterna och måste bekämpas. Men kampen mot terrorism får inte heller bryta mot de mänskliga rättigheter den är avsedd att värna om, såsom Martin Scheinin påpekar i sin FN-rapport. Förhoppningsvis visar den nya presidenten och administrationen i USA här större respekt än den förra. Det gäller att gå till roten med orsakerna till terrorism: fattigdomen, ojämlikheten, eländet, diskrimineringen, förtrycket.

Finland bör genom EU i det transatlantiska samarbetet också idka påtryckningar på USA för att förmå landet att ansluta sig till FN:s konvention om barnens rättigheter som i år fyller 20 år. Vid sidan av Somalia är USA det enda land som nu står utanför konventionen.

Herra puhemies! Samalla, kun Suomen tulee olla kansainvälisesti ihmisoikeuksien esitaistelija, meidän tulee pitää oma pesämme puhtaana. Perustavimpiin ihmisoikeuksiin kuuluu oikeus omaan äidinkieleen ja yhteiskunnallisiin palveluihin tällä äidinkielellä. Ruotsalainen eduskuntaryhmä edellyttää, että kielilain soveltamisen seurannassa ilmenneet puutteet korjataan mitä pikimmin.

Ryhmä haluaa myös tässä yhteydessä muistuttaa perustuslain velvoitteesta sen 122 §:ssä: "Hallintoa järjestettäessä tulee pyrkiä yhteensopiviin aluejaotuksiin, joissa turvataan suomen- ja ruotsinkielisen väestön mahdollisuudet saada palveluja omalla kielellään samanlaisten perusteiden mukaan." Edellytämme tämän velvoitteen noudattamista myös valtion aluehallintoa uudistettaessa. Sama pätee, kun tehdään päätöksiä siitä, kuinka kaukana kotoa lapsia tulevaisuudessa synnytetään. Kyse ei ole mistään vähemmästä kuin ihmisoikeuksien kunnioittamisesta.

Kuten selonteossa todetaan, Suomessa on kaksi perustuslain suojaamaa kansalliskieltä. Selonteossa ei kuitenkaan sanallakaan mainita sitä kansainvälistä konfliktinratkaisua, joka johti siihen, että Ahvenanmaa sai vähemmistösuojansa. Se on ratkaisu, joka on herättänyt huomioita maailmanlaajuisesti ja jota on käytetty toimivana mallina esimerkiksi ratkaisuun Tiibet-kysymyksessä. Tiibet on muuten toinen alue, jonka olisi hyvin voinut mainita selonteossa, joka koskee ihmisoikeustilannetta maailmassa.

Ruotsalainen eduskuntaryhmä haluaa myös puolustaa muiden kieliryhmien kuin ruotsinkielisten oikeuksia ja pitää tämän vuoksi tervetulleena selonteossa toistettua hallitusohjelman lupausta, että hallitus pyrkii saamelaisten oikeuksien osalta ratkaisuun, joka vastaa Ilon vuoden 1989 yleissopimusta alkuperäiskansojen oikeuksista. Suomen ihmisoikeuspolitiikan kannalta on puute, että emme vielä ole voineet ratifioida sopimusta.

Herr talman! Romernas situation är ett annat sådant tillkortakommande, liksom det är det i hela Europa för EU:s människorättspolitik. Det gäller att skrida från de vackra orden till konkret handling för att förebygga de tydligen organiserade tiggeriresor som även Finland under de senaste åren blivit destinationsort för.

Svenska riksdagsgruppen välkomnar därför regeringens löfte om ett nationellt människorättsinstitut. Må det verka som en väckarklocka då våra samveten slumrar till.

Sari Palm /kd(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kristillisdemokraattinen eduskuntaryhmä korostaa, että jokainen ihminen on kykyihin, ominaisuuksiin tai tuottavuuteen katsomatta ainutkertainen ja saman arvoinen yksilö. Ihmisarvo ei ole suhteellinen käsite, ei noteerattavissa ajan tarpeisiin. Se on aina markkinoiden ulkopuolella, erityinen, ainutkertainen, sataprosenttinen.

Ihmisoikeudet puhuttavat monella tapaa: Juuri nyt Helsingin kaupunginteatterin näytelmässä Kuilu kerrotaan tavallisesta suomalaisesta perheestä, jonka näkyvän arjen kääntöpuolella on vaiennettu elämä. Usein taide avaa näkyviin todellisuuden ikkunoita, joiden maisema ei silmää miellytä. Kuilun ohjaaja Pasi Lampela herättelee huomaamaan, ettei kaikki ole hyvin. Ihan meidän ihollamme tapahtuu 2000-luvun orjakauppaa, ihmiskauppaa. Tämä on meidän arkemme.

Keskustelumme ihmisoikeusselonteon ympärillä niin globaalissa, eurooppalaisessa kuin kansallisessakin viitekehyksessä on ajankohtaista. Emme pysty edes kansallisella tasolla uskottelemaan itsellemme, että olemme osamme tehneet. Yhä uudenlaiset ongelmat hakevat ratkaisuaan, vaikka osa ihmisyyttä haastavista kysymyksistä löytää maalinsa. Uskottavuutemme ihmisoikeustoimijana maailmalla perustuu kykyymme huolehtia ihmisoikeuksien toteutumisesta Suomessa. Kansalliset ratkaisut rakentavat myös kykyämme toimia kansainvälisesti. Suomen tulee olla ihmisoikeusasioiden sivistysvaltio, jossa arvot voittavat intressit.

Kansallisen ihmisoikeuskeskustelun keskiössä on erotettavissa kaksi suuntaviivaa, yhtäällä perustuslain takaamat perusoikeudet, toisaalla poliittiseen päätöksentekoon perustuvat ihmisoikeuksia toteuttavat ratkaisut niin lainsäädännön, sääntelyn kuin myös resursoinnin, toiminnan ja valvonnan tasolla. Poliittisen toiminnan puhtaan lähtökohdan tulee olla heikoimmista huolehtiminen. Kansakunta voi juuri niin hyvin, miten sen heikoimmat voivat. Heikoin lenkki on tärkein lenkki.

Kuten käsillä oleva ihmisoikeusselonteko osoittaa, kysymys on poikkipoliittisesta työsarasta, jossa eri toimijoilla on oman sektori-intressinsä mukaiset omat lähestymistapansa, toimintakulttuurinsa ja arvo- ja asenneilmastonsa. Kristillisdemokraattinen eduskuntaryhmä kannustaa hallitusta ihmisoikeustyöhön yhtäläisen kansallisen toimintaohjelman muodossa Wienin 1993 YK:n maailmankonferenssin hengessä.

Arvoisa puhemies! Eurooppalainen komitea kidutuksen ja epäinhimillisen tai halventavan kohtelun tai rangaistuksen estämiseksi on vuoden 2008 tarkastuskäynnin perusteella kiinnittänyt huomionsa ulkoilutusoloihin erilaisissa suljetuissa laitoksissamme. Tämä signaali tulee ottaa vakavasti. Emme pelkästään laiminlyö ulkoilua Cpt:n esille nostamissa suljetuissa kohteissa. Laajasti myös vanhuksiemme mahdollisuudet hoitolaitoksissa ja -kodeissa päästä päivittäin tai edes viikoittain ulos ovat rajatut.

Lääninhallitusten tekemien selvitysten mukaiset vanhustenhoidon teot ovat häpeällisiä: Tässä maassa vanhuksia sidotaan sänkyihin, teljetään lukkojen taakse, ei ehditä syöttää, lääkitään liikaa ja pidetään vaipoissa, jotta ei tarvitse viedä vessaan. Onhan alhaista, miten hyvinvointi-Suomessa vanhukset laajalti altistetaan turhille pakkokeinoille, aliravitsemukselle ja ylilääkinnälle kitsastelun vuoksi. Tarvitsemme toimivan ja velvoittavan vanhustenhuollon lain — välittömästi!

Euroopan ihmisoikeustuomioistuin Eit on toistuvasti todennut, että Suomi on rikkonut Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklassa turvattua oikeutta oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin oikeudenkäynnin liiallisen keston perusteella. Oikeudenkäyntien keston seuraamista, käräjäoikeusverkkoa ja oikeudenkäyntimenetelmiä on ryhdytty parantamaan, mutta resurssipula aiheuttaa yhä oikeudenkäyntien viivästymistä.

Taloudellisten, sosiaalisten ja sivistyksellisten oikeuksien komitea on antanut kansallisen kotiläksyn, joka kohdistuu erityisesti lapsiin ja nuoriin. Kristillisdemokraattinen eduskuntaryhmä yhtyy hätään lapsiperheköyhyyden lisääntymisestä ja sen vaikutuksista lasten ja nuorten arkeen. Lasten ja nuorten suojattomuus alkoholikulttuurimme jaloissa on kansallinen häpeä ja haaste: miten suojelemme lapsemme päihteiden vaikutukselta niin oman kokeilun kuin aikuistenkin käytön osalta? Lasten ja nuorten osalta huomio kiinnittyy vielä sijaishuollon painopisteeseen lastensuojelussa. Se on edelleen liiaksi laitoksissa. Perhehoidon ja pienten yksiköiden merkitys tulee tunnustaa myös poliittisin päätöksin.

Arvoisa puhemies! Vammaispoliittisen ohjelman seurantaryhmä on perustettu sosiaali- ja terveysministeriön ohjelmatyöryhmäksi kesällä 2009. Hallituksen tarkoitus on tuoda ilmeisesti keväällä 2010 vammaispoliittinen ohjelma. YK:n vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevan yleissopimuksen ratifiointiprosessi on auttamattoman hidas. Yleissopimuksen tavoitteena on vahvistaa vammaisten henkilöiden oikeutta olemassa oleviin ihmisoikeuksiin ja perusvapauksiin yhdenvertaisesti. Suomessa askarrellaan sopimuksen ratifioinnin kanssa kuin ajan antamisesta annettaisiin lisäpisteitä.

Monet vammaisiin kohdistuvat palvelut ovat kohdallaan, mutta se ei riitä selitykseksi. Maahamme on pikaisesti synnytettävä riippumaton toimielin hoitamaan yleissopimuksen täytäntöönpanoon liittyviä tehtäviä.

Kansallinen kahtiajakokeskustelu kuvaa taloudelliseen hyvinvointiin perustuvaa jakolinjaa. Jo joulukuussa 2007 Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksen Etlan tutkija Hannu Kaseva totesi, että suomalaisten jakaantuminen hyvä- ja huono-osaisiin syvenee näköpiirissä olevan talouskehityksen vuoksi — tämä siis 2007. "Ne, jotka ovat pulassa, ovat pian paljon suuremmassa", Kaseva sanoi ja ennusti, että "kansallinen yhteenkuuluvuus heikkenee".

Ihmisoikeusnäkökulmasta syvempiä jakolinjoja kaivetaan monin eri tavoin. Erilaisten kansalaisryhmien tasapuolinen ja arvokas kohtelu ei ole vielä arjen toimintaa. "Arvaa oma arvosi, anna arvo toisellekin", sanoo suomalainen sananlasku.

Ihmisoikeuksiin kuuluu myös vapaus valita asuinpaikkansa. Suomalainen laitoshoidossa, perhehoidossa tai asumispalvelujen piirissä oleva henkilö ei vieläkään voi vapaasti valita kotipaikkaansa. Kristillisdemokraatit ihmettelevät hallituksen viivyttelyä tuoda esitys, joka korjaisi tämän epäinhimillisen tilanteen.

Yli sata vuotta sitten naisasialiikkeen keskeiset teesit olivat äänioikeus, samapalkkaisuus ja prostituution kitkeminen. "Vain yksi tavoitteista — äänioikeus — on täysin kunnossa", muistuttaa tasa-arvoasiain neuvottelukunnan pääsihteeri Hannele Varsa. Samalla kun viemme naisten arkeen liittyvää ihmisoikeuksia parantavaa osaamista maailmalle, on kansallisesti työsarkaa jäljellä: naisiin kohdistuva väkivalta, työelämän tasa-arvoisuus ja samapalkkaisuus muutamia esimerkkejä mainitakseni.

Suomen tulee ponnistella niin eurooppalaisessa yhteistyössä kuin maailmanlaajuisestikin ihmisoikeuksien puolesta. On pidettävä kristallisoituneena mielessä, että arvojen on voitettava intressit. Venäjän ihmisoikeuskysymykset ovat meille rajapinnalla. Suomen tulee niin EU:ssa kuin kahdenvälisissä suhteissakin nostaa esille Venäjän heikentynyt ihmisoikeustilanne YK:n ihmisoikeussopimuksen hengen mukaisesti. Kehitysyhteistyössä samoin kuin siviilikriisinhallinnan tehtävissä voimme viedä ihmisoikeuksien toteuttamista arjessa eteenpäin erityisen vaikuttavalla tavalla.

Arvoisa puhemies! Presidentti Ahtisaari on todennut: "Pysyvän rauhan toteutuminen edellyttää yhteiskunnan eri toimijoiden välistä tasa-arvoisuutta ja syrjimättömyyttä. On tärkeää, että naisilla ja miehillä on tasavertaiset mahdollisuudet osallistua päätösten valmisteluun ja toteutukseen."

Myös tasapainoinen yhteiskunta edellyttää tasa-arvoisuutta ja syrjimättömyyttä. Kansallinen yhteiskuntarauha lisää kyvykkyyttä viedä voimavaroja ja osaamista sinne, missä ihmisoikeusasiat haastavat kansakuntia eri tavoin ja vielä enemmän kuin meitä.

Pirkko Ruohonen-Lerner /ps(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Suomen kansainvälistä ihmisoikeuspolitiikkaa linjataan nyt käsiteltävänä olevassa selonteossa neljättä kertaa. Perussuomalaisten mielestä on positiivista, että selonteossa on ensimmäistä kertaa mukana myös katsaus Suomen omaan ihmisoikeustilanteeseen.

Keskeisimmät kotimaiset ihmisoikeushaasteemme liittyvät selonteossakin mainittuun sukupuolten väliseen epätasa-arvoon sekä naisiin ja lapsiin kohdistuvaan väkivaltaan.

Naiset joutuvat työmarkkinoilla kohtaamaan yleisesti syrjintää liittyen raskaaksi tulemiseen ja perhevapaiden pitämiseen. Työn ja perheen yhteensovittaminen ei ole nyky-Suomessa helppoa, vaikka isien osallistuminen lastenhoitoon onkin viime vuosina lisääntynyt. Hallituksen kaavailema isyysloman pidennys kahdella viikolla on tervetullut edistysaskel, mutta se ei riitä korjaamaan vanhempainvapaiden epätasaisesta jakautumisesta naisten työurille aiheutuvia ongelmia.

Naisiin ja lapsiin kohdistuva väkivalta on Suomessa merkittävä ongelma. Suuri osa tapauksista jää ilmoittamatta poliisille, eivätkä toisaalta kaikki poliisin tietoon tulleet tapaukset etene syyteharkintaan. Moni uhri pyrkii peittelemään ja salailemaan kokemaansa väkivaltaa viimeiseen saakka, ja tilanteeseen puuttuminen voi olla ulkopuolisille vaikeaa, sillä perheiden ongelmia pidetään usein yksityisasioina. Yhteiskunnan velvollisuus on kuitenkin aina puuttua kaikkiin väkivaltatapauksiin. Perheiden sisällä tapahtuvasta väkivallasta kärsivät erityisesti lapset. Tutkimusten mukaan väkivallan näkeminen tai altistuminen väkivaltaiselle ilmapiirille vaikuttaa lapseen jopa yhtä paljon kuin henkilökohtainen väkivaltakokemus.

Arvoisa puhemies! Valtioneuvoston selonteossa todetaan eurooppalaisen kidutuksenvastaisen komitean Cpt:n kiinnittäneen Suomessa tekemillään tarkastuskäynneillä huomiota Helsingin vankilan paljuselleihin sekä vankien toiminta- ja ulkoilumahdollisuuksien puutteisiin poliisilaitoksilla. On tietysti hyvä, että vankien oloista kannetaan huolta, mutta tässä yhteydessä haluaisin muistuttaa eräästä toisesta yhteiskuntamme ihmisryhmästä, jonka vessassakäynti- ja ulkoilumahdollisuuksissa olisi huomattavasti parantamisen varaa.

Kyseessä ovat tietysti ikäihmiset, joiden hoidossa on jatkuvasti vakavia puutteita. Liian monet vanhukset makaavat laitoksissa ylilääkittyinä ja sänkyihinsä sidottuina, eikä kiireisillä hoitajilla ole aikaa auttaa heitä rauhassa syömään tai pesulle, puhumattakaan ulos viemisestä. Moni vanhus elää vuosikausia neljän seinän vankina. Viime aikoina taantuma on pahentanut tilannetta entisestään, kun hoitohenkilökuntaa on vähennetty, ja tulevaisuudessa vanhukset halutaan säästösyistä sulloa yhä suurempiin yksiköihin. Kustannustehokkuus on ajanut ihmisarvon ohitse. Räikeitä esimerkkejä vanhusten epäinhimillisestä kohtelusta ovat tapaukset, joissa ikääntyneet puolisot on sijoitettu eri laitoksiin vastoin heidän omia toiveitaan.

Perussuomalaiset ihmettelevät, ettei valtioneuvoston selonteko käsittele juuri lainkaan vanhusten asemaa, vaikka siihen kiistatta olisi runsaasti aihetta. Onneksi eduskunnan oikeusasiamies on puuttunut vanhusten hoidon tilaan ja pyytänyt sekä saanut lääninhallituksilta selvitykset vanhusten perus- ja ihmisoikeuksien turvaamisesta eri kunnissa. Herää kysymys, onko hallitus täysin välinpitämätön vanhustenhoitoon liittyvien ongelmien suhteen.

Arvoisa puhemies! Kansainvälisistä ihmisoikeushaasteista yksi merkittävimmistä on lapsiköyhyys. Lapsiköyhyys on suurinta kehitysmaissa, mutta kuten selonteossa tuodaan esiin, on lasten suhteellinen köyhyys lisääntynyt huolestuttavasti myös Oecd-maissa. Lapsuutensa köyhyydessä eläneiden mahdollisuudet terveeseen elämään ja hyvinvointiin myös aikuisiällä ovat olennaisesti heikommat kuin heidän parempiosaisilla ikätovereillaan. Erityisesti kehitysmaiden köyhillä ja kouluttamattomilla lapsilla on suuri riski pudota yhteiskunnan ulkopuolelle ja joutua hyväksikäytetyiksi — esimerkiksi ihmiskaupan uhriksi joutuminen on monen kohtalo. Yksilötason kärsimysten lisäksi köyhyyden vaikutukset ulottuvat koko ympäröivään yhteiskuntaan jakamalla kansaa kahtia ja synnyttämällä rikollisuutta, epävakautta sekä erilaista turvattomuutta.

Arvoisa puhemies! On tärkeää, että Suomi osana kansainvälistä yhteisöä osallistuu aktiivisesti ihmiskaupan vastaiseen työhön. Ongelma on laaja ja koskettaa meitä myös kansallisesti. Viime aikoina julkisuudessa on ollut tapauksia, joissa Suomeen työskentelemään tulleiden ulkomaalaisten ihmisoikeuksia on törkeästi poljettu. Esimerkkinä mainittakoon vantaalaisravintola, joka käytti pakistanilaisen työntekijänsä kielitaidottomuutta hyväkseen ja teetti tällä kuukausien ajan pitkiä työpäiviä ilman palkkaa. On myös ollut epäilyjä, että thaimaalaisten marjanpoimijoiden kohtelussa olisi ollut ihmiskaupalle tyypillisiä piirteitä. Tällainen kehitys on huolestuttavaa, ja suomalaisten viranomaisten tulisi aktiivisesti ja oma-aloitteisesti puuttua näihin ongelmiin. Jos Suomeen otetaan ulkomailta työvoimaa, on heille maksettava suomalaisten työehtosopimusten mukaisia palkkoja.

Arvoisa puhemies! Ihmisoikeuksien parantaminen niin kansainvälisesti kuin kotimaassammekin vaatii jatkuvaa työtä. Perussuomalaiset pitävät tärkeänä, että selontekojen ja muiden selvitysten avulla tuodaan esille ihmisoikeuksiin liittyviä ongelmakohtia, mutta olennaisinta on kuitenkin löytää ratkaisut ja rahoitus epäkohtien korjaamiseksi.

Toinen varapuhemies:

Otamme debattijakson ministeri Braxin puheenvuoron jälkeen. V-painike avataan ministeri Braxin puheenvuoron aikana.

Oikeusministeri Tuija Brax

Arvoisa herra puhemies! Ministeri Stubb kertoikin jo ihmisoikeusselonteon synnystä ja työnjaosta: päävastuu on ulkoministeriössä ja kotimaisen osuuden koordinointi meillä oikeusministeriössä. Valmistelussa on pyritty avoimuuteen ja, niin kuin ministeri Stubb kertoi, kansalaisjärjestöjä on kahteen kertaan konsultoitu. Heti tässä alkuun nöyrä pyyntö eduskunnan eri valiokunnille, että kansalaisjärjestöt pääsevät tähän kuulemiseen myös eduskuntavaiheessa esille. Heidän kritiikkinsä oli erittäin rakentavaa ja merkittävää. Paperi muuttui kansalaisjärjestöjen palautteen johdosta merkittävästi matkan varrella. Uskon, että eduskunta kyllä saa paljon lisäarvoa siitä, että kuuntelee valiokunnissa kansalaisjärjestöjen kriittistä mutta omien kokemusteni mukaan myös hyvin rakentavaa osallistumista.

Hallitus on pyrkinyt käsittelemään avoimesti ja salaamatta kotimaisia perus- ja ihmisoikeuksien toteuttamiseen liittyviä ajankohtaisia ongelmia. Siitä tietysti voi silloin sanoa, jos haluaa, että kaikki ei ole vielä valmista ja hallitus on epäonnistunut. Mutta kyllä mielestäni se, että ihmisoikeusselonteolla pyritään tällä kotimaisella osuudella rehelliseen itsearviointiin, ongelmien esittelyyn sekä ratkaisujen esittämiseen eduskunnalle, ennen kaikkea palvelee sitä, että sekä hallitus että oppositio tekevät työnsä paremmin; jos ottaa tämän prosessin aitona vaikutusmahdollisuutena, saa asiansa kuuluviin.

Kotimainen osuus on hyvin laaja. Siitä huolimatta se ei ole täysin kattava, koska 500:aa sivua me emme halunneet eikä olisi ollut aiheellistakaan kirjoittaa. Nostan seuraavassa esiin vain muutamia asioita tästä hyvin laajasta kotimaisesta osuudesta.

YK:n Lapsen oikeuksien sopimuksesta on kulunut 20 vuotta, ja nyt on juhlavuosi. On tärkeää, että kaikki ne erittäin keskeiset seikat, joita täällä ryhmäpuheenvuoroissa nostettiin syrjäytymisestä, lasten hoitoon pääsystä, tulisivat huomioiduiksi — itse nostaisin esille erityisesti ongelmat koskien lasten psykiatrisia hoitojonoja sekä lapsiin kohdistuvan väkivallan — mutta näiden rinnalla on erittäin tärkeätä nyt juhlavuonna kiinnittää huomiota myös siihen, tulevatko suomalaiset lapset ja nuoret kuulluiksi. Se ei ole edes resurssikysymys. Lainsäädännön mukaan jokaisen kunnan olisi pitänyt järjestää metodi, jolla kunnassa lapsia ja nuoria kuullaan, ja vain kolmannes kunnista on tätä lain nimenomaista määräystä totellut. Se on yksi esimerkki siitä, että kysymys ei ole aina alkuunkaan rahasta.

Vapautensa menettäneiden ihmisten asioista on niin ikään täällä puhuttu paljon viisaita. Paljuselliasia, joka on ollut pitkään häpeä Suomelle tämän vaalikauden osalta, Hämeenlinnaa lukuun ottamatta näillä näkymin varmasti poistuu, (Ed. Sirnön välihuuto) ja Hämeenlinnan osaltakin tehdään parhaillaan töitä sen suhteen, että vaalikauden lopussa päästään, ed. Sirnö, vielä siinäkin asiassa eteenpäin. Hämeenlinnan osalta ehkä kuitenkin kaikista tärkein asia on se, että meillä on ollut siellä vuosina 2000—2006 lapsia noin sata myös paljuselleissä. Tämän vuoden aikana tulemme yhdessä peruspalveluministeri Risikon kanssa kertomaan lopullisen suunnitelman, millä ensi vuoden alusta tämä Suomen häpeäpilkuista ehkä järkyttävin poistuu. Tältä osin Hämeenlinnan osaltakin siis tulee parannuksia, ja niistä tarkemmin tänä syksynä.

Perusterveydenhuoltopalveluiden saatavuudesta, hoidon riittävyydestä on kerrottu aika paljon. Ed. Ruohonen-Lernerille: Vanhusten ja ikääntyvien ihmisten asioista on nimenomaan ja allekirjoittaneenkin vaikutuksesta hyvin paljon kirjoitettu. Jos sivumäärillä mitataan, niin yksi laajimpia osuuksia, noin viisi sivua, on se, missä kerrotaan ikäihmisten ongelmista. On selvää, että valiokuntakäsittelyssä tämä uusi lääninhallituksen raporttikin on syytä ottaa käsittelyyn.

Suomalaisesta väkivallasta olette puhuneet paljon. Löydätte väkivallan vastaisesta ohjelmasta paljon kohtia selonteossa.

Aivan lopuksi nostaisin esiin saamelaisasioita ja ihmisoikeusinstituuttiasian. Hallitus ei vielä löytänyt resursseja, keinoja tehdä kokonaista, sitovaa ohjelmaa ihmisoikeuksien parantamisesta, mistä viisaasti muun muassa keskustan ryhmäpuheenvuorossa mainitaan. Mutta toivon kovasti, että eduskunta edellyttäisi sen tekemistä seuraavalta hallitukselta ja osoittaisi siihen resurssit. Hallitus kuitenkin jo nyt sitoutuu saamen kielen elvytysohjelmaan ja täällä jo moneen kertaan mainittuun ihmisoikeusinstituution perustamiseen. Ed. Södermanille erityiskiitokset aloitteellisuudesta ja aktiivisuudesta tässä kohtaa.

Oikeudenkäynnin kohtuuttomien pituuksien osalta niin ikään on selonteko hyvin kattava sen suhteen, mitä tälle ongelmalle viimeinkin tehdään.

Aivan lopuksi vielä: YK:n saamelaisoikeuksien asioista löydätte sieltä sivulta 172 hallituksen yksiselitteisen sitoumuksen siihen, että kyseisen sopimuksen edellytykset tullaan täyttämään. Se on erittäin tärkeätä. Tämä hallitus on siis yksimielisesti sitoutunut siihen, että se, mitä sopimus vaatii, ne edellytykset, tullaan tällä vaalikaudella täyttämään. Sen jälkeen jää sitten vielä kysymys siitä, ratifioidaanko sopimus, ja jos, niin missä vaiheessa.

Aila Paloniemi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Haluan puuttua kahteen epäkohtaan vielä tässä.

Naisvankiloiden paljusellit ovat häpeätahra suomalaisessa vankeinhoidossa. Naiset ovat tällaisissa selleissä myös pienten lasten kanssa, ja on aivan selvää, että lasten turvallinen ja hyvä kasvuympäristö ei voi tällaisissa olosuhteissa toteutua. Kysyisinkin, koska tämä epäkohta korjataan.

Toinen asia, johon haluan kiinnittää huomiota, on se, että ulkomaalaislakia tulkitaan meillä mielestäni aivan liian tiukasti. Julkisuudessa viimeksi on keskusteltu egyptiläisen isoäidin oikeudesta jäädä Suomeen lastensa ja lastenlastensa luokse. Tämä ihminen on heidän avustaan täysin riippuvainen. Helsingin hallinto-oikeus hylkäsi oleskeluluvan, ja tuo prosessi jatkuu korkeimmassa hallinto-oikeudessa. En mitenkään voi uskoa, että inhimillinen ulkomaalaislain tulkinta aiheuttaisi mitään mummojen massamuuttoa Suomeen. Toivoisin, että eduskunta ottaisi asiakseen ulkomaalaislain tulkinnan, niin että se ei jäisi jatkuvasti pelkästään oikeusistuimen tehtäväksi, koska ulkomaalaislaki kuitenkin tämän egyptiläisen isoäidin (Puhemies: Minuutti!) tapauksessakin voisi tehdä päätöksen, että oleskelulupa voitaisiin hänelle antaa.

Ulla Karvo /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ilo-sopimuksen ratifiointia on lupailtu vuosikausia. Oli hyvä kuulla ministeri Braxin linjaus nyt tästä kysymyksestä, että ei puhuta ratifioinnista tällä hetkellä. On ymmärrettävää, että sopimuksen hyväksyminen on viivästynyt, koska siihen liittyy kysymyksiä, joiden ratkaiseminen on haastavaa.

Suomen tilanne erottuu muun muassa Norjan tilanteesta, jossa sopimus on ratifioitu. Norjassa poronhoitoa harjoittavat vain saamelaiset. Suomessa poronhoitoa harjoittaa myös suuri joukko ei-saamelaisia. Saman elinkeinon harjoittajia ei voida kohdella eri tavalla syntyperästä riippuen. Kysyisinkin, miten on tarkoitus ottaa huomioon nämä ei-saamelaisten oikeudet tämän kysymyksen ratkaisussa, ja pystytäänkö takaamaan se, että samaa elinkeinoa harjoittavilla henkilöillä on myös samat oikeudet.

Ilkka Kantola /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun palestiinalaisten Hamas-järjestö, jota olemme tottuneet pitämään aika lailla islamilaisena poliittisena ääriliikkeenä, on vaikeuksissa siitä vielä enemmän ääriliikkeenä toimivan islamistisen ryhmän kanssa, meillä on silloin käsillä sen tyyppinen problematiikka, joka näyttää muodostavan erityisen vakavan uhkan ihmisoikeuksien toteutumiselle ja vakaudelle eri puolilla maailmaa.

Selonteossa otetaan minusta hyvällä tavalla useammassa kohdassa esiin uskontojen ehkä vähän kasvanut ja muuttunutkin merkitys ihmisoikeuksien toteutumisen kannalta. Minusta olisi tavattoman tärkeätä, että näissä yhteyksissä, kun uskonnon roolista keskustellaan, keskustellaan poliittisten ääriliikkeiden tavasta käyttää hyväksi uskonnollisia tunteita ja keskustellaan siitä, millä tavalla ikään kuin saman uskonnon otsikon alla on hyvin monenlaisia erilaisia suuntia, joista jotkut ovat demokraattisten yhteiskuntien kannalla, ja esimerkiksi määrätynlainen islamismi nimenomaan ja päättävästi sanoutuu irti demokraattisesta yhteiskuntamallista. Tällaisen problematiikan avaaminen ja sen tarkastelu ihmisoikeuksien näkökulmasta olisi hyvin tärkeätä.

Minna Sirnö /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Selonteossa aivan oikein kirjataan, että yksi ihmisoikeustyön areena on myös EU ja EU:n sisämarkkinat ihmisoikeuksien suhteen. Valitettavasti kuitenkaan Suomen maine näillä areenoilla ei Euroopan taholta ole kovinkaan aloitteellinen ainakaan ollut ihmisoikeusasioitten suhteen. Esimerkiksi odotin koko kesän virallista kannanottoa Suomelta siitä, että Liettuassa sekä harkitaan abortin täyskieltoa että samanaikaisesti rajoitetaan sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöihin kuuluvien oikeuksia. Näistä olisin toivonut huomattavasti väkevämpää kannanottoa. Selonteossahan aivan oikein otetaan esimerkkinä se, kuinka Suomi on pitänyt ääntä Nicaraguassa aborttikiellosta, mutta olisin toivonut, että samaa rohkeutta olisi ollut myös Euroopan sisällä.

Toinen asia, mistä olisin toivonut huomattavasti voimakkaampia äänenpainoja, on laittomien siirtolaisten kohtalo tällä hetkellä Euroopassa. Nämä ihmisryhmät ovat täysin haavoittuvaisia tilanteessa, jossa he eivät voi kääntyä edes viranomaisen puoleen. Heidän ihmisoikeutensa, jos mitkä, ovat tällä hetkellä vaakalaudalla.

Pekka Haavisto /vihr(vastauspuheenvuoro):

Puhemies! Jatkan oikeastaan tuosta ed. Sirnön esiin ottamasta teemasta: kuka tiskaa Euroopan tiskit, kuka siivoaa Euroopan vessat, kuka poimii Euroopan tomaatit, ja mitä me näille ihmisille tosiasiassa sitten tarjoamme, millaista sosiaaliturvaa, millaiset työolosuhteet, millaista palkkaa? Tämä on laaja eurooppalainen ongelma, joka on nyt vähän rantautunut Suomeen näiden thaimaalaisten marjanpoimijoiden tai pakistanilaisten ravintolatyöntekijöiden kautta, joille täällä ei sitten osata, uskalleta tai haluta antaa niitä oikeuksia, joita työntekijälle kuuluu. Tämä on kyllä Suomen kannalta häpeätahra, ja pitäisi viranomaisten puolelta olla valmiutta puuttua näihin tilanteisiin huomattavasti aikaisemmin.

Muuten olen samaa mieltä niiden kanssa, jotka nostivat esiin maahanmuuttaja- ja pakolaispoliittiset kysymykset, koko turvapaikanhakijoiden tilanteen. Suomella on varaa näissä asioissa toimia sivistysvaltion tavoin. Kun kriisit maailmalla syvenevät, meidän ei pidä kadottaa sitä näkökulmaa, että aivan aitoja turvapaikan tarvitsijoita, aivan aitoja pakolaisia on maailmassa tänä päivänä yhä enemmän.

Elisabeth Nauclér /r(vastauspuheenvuoro):

Herr talman! Jag återkommer till Cedaw-konventionen som helt lyser med sin frånvaro i den 185 sidor långa rapporten. Det finns mycket av den kritik i kommitténs slutsatser om Finland från juli 2008 som kunde nämnas. Det hade varit klädsamt att säga något om de konkreta åtgärder som efterfrågas av Finland vad gäller våldet mot kvinnor, kvinnohandel och prostitution, utbildningen, sysselsättningen, flickors hälsa eller invandrarkvinnor.

Men särskilt slående är att det i redogörelsen inte finns ett ord om kommitténs, där det för övrigt numera finns en finsk medlem, uppmaning till Finlands regering att intensifiera spridningen av konventionen, dess fakultativa protokoll och kommitténs allmänna rekommendationer. Regeringen uppmanas att rapportera till riksdagen om genomförandet. Min fråga lyder därför: Hur kommer detta att ske?

Sari Palm /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Maailmassa on useita maita, joissa kristittyjä vangitaan heidän vakaumuksensa vuoksi, jopa surmataan tai elämää hankaloitetaan monin merkittävin tavoin. Muutamia esimerkkejä: Turkissa kristittyjä on syytteessä turkkilaisuuden häpäisemisestä, koska he puhuvat uskostaan julkisesti, Kiinassa kristittyjä viedään uudelleenkoulutusleireille, ja ateistisessa Pohjois-Koreassa on arviolta noin 50 000—70 000 kristittyä vangittuna uskon takia. Suomi ei saa sulkea tältä silmiään eikä sydämellä puhuvaa suutaan.

Pirkko Ruohonen-Lerner /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Lapsen oikeus riittävään elintasoon ja julkisen vallan velvollisuus tukea lapsiperheiden toimeentuloa on kirjattu moneen Suomea oikeudellisesti velvoittavaan ihmisoikeussopimukseen. Lapsiperheiden sosiaaliturva tuleekin saada aidosti vastaamaan perheiden tarpeita. Nykyisin monet pariskunnat jakavat vanhemmuuden eron jälkeen siten, että lapsi asuu vuoroviikoin kummankin luona. Suomen laki ei kuitenkaan tue tällaista mallia, sillä virallisesti lapsella voi olla vain yksi osoite, jonka mukaan tulonsiirrot ja etuudet määräytyvät. Toisin on Ruotsissa, jossa jaettua vanhemmuutta tuetaan myös tulonsiirroilla. Tämä on ennen kaikkea lapsen etu. Onko ministeri tietoinen Ruotsin mallista, ja onko sitä harkittu otettavaksi myös meillä Suomessa käyttöön?

Kari Rajamäki /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olen samaa mieltä ed. Haaviston kanssa, että kolmansien maiden kansalaisten oikeuksia ja asemaa EU:ssa on syytä selvittää ja yhtenäiset pelisäännöt hakea, mutta kun hän otti esimerkkinsä tilanteesta, jossa kolmansien maiden marjanpoimijoita käytetään muun muassa Pohjois-Suomessa marjanpoimintaan, niin sisäministerinä jouduin puuttumaan muun muassa ukrainalaisten marjanpoimijoiden tilanteeseen. Ei se voi olla niin, että kuka tahansa ja mikä tahansa firma järjestää porukkaa ilman mitään vastuuta ja ulkoministeriö selvittää, ovatko matkakustannukset, onko työehtojen valvonta, onko firman asiallinen puoli kunnossa. Tätä täytyy myös viranomaisten seurata. Ja vielä ongelmallisemmaksi tämän tekee se, että kyseessä on myöskin jokamiehenoikeuteen liittyvän oikeuden muodostaminen yrityksen toimesta bisnekseksi. Tässä suhteessa on asioita, jotka on syytä selvittää.

Mutta olen huolissani siitä, että tällaisen halpatyömarkkinoiden synnyttämisen, jota vihreät kovasti pehmeillä puheilla tukevat, takana on kovat arvot siitä, että työvoiman saatavuusharkinnasta luovutaan, mikä tahansa porukka voi perustaa firman ja tuoda mihin tahansa asiaan Suomeen työvoimaa ja työehtojen valvonta ym. (Puhemies: Minuutti!) klikkaa jo tällä hetkellä. Pitäisi pikkuisen katsoa nyt myöskin tätä kokonaisuutta. Ei olla niiden ihmisten oikeuksien eli perusturvan puolella, joiden puolella ollaan olevinaan.

Erkki Virtanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Puhemies! Oikeus toimeentuloon on keskeinen ihmisoikeus. Siinä katsannossa tämä raportti tai selvitys tuo jotenkin mieleeni Lauri Viidan, joka sanoi, että ei hänellä ole mitään sitä vastaan, että kirjallisuutta käsitellään, mutta ei olisi pahitteeksi, jos joku lukisikin sitä. Aivan samalla tavalla olisi paikallaan, että toimeentulolle ja köyhyydelle sen lisäksi, että niitä käsitellään sinänsä välillä ihan ansiokkaastikin tässä paperissa, myöskin hallitus tekisi jotakin. Kun ihmiset joutuvat odottamaan viimesijaista toimeentulotukeaan viikkokausia yli laissa säädetyn, kun ihmisten rahat eivät riitä, kun lapsiperheitten köyhyys kasvaa, niin kyllä hallituksen on kannettava oma vastuunsa ja tehtävä jotakin. Se, mitä tähän mennessä on tehty ja näkyy kunnissa, ei riitä. Teillä on vastuu ihmisoikeuksien toteutumisesta tältä osin. Käyttäkää sitä nyt!

Tuulikki Ukkola /kok(vastauspuheenvuoro):

Puhemies! Ministeri Brax kiinnitti ihan oikein huomiota siihen, että Euroopan ihmisoikeustuomioistuimesta on tullut Suomelle näistä pitkistä oikeudenkäynneistä johtuvia tuomioita roppakaupalla. Mutta minä olisin toivonut myös, että ministeri olisi huomannut senkin asian, että sananvapaustuomioissa Suomi on Pohjois-Euroopan ja Pohjoismaiden kärkipäässä. Me olemme saaneet enemmän ihmisoikeusrikkomustuomioita sananvapaudesta kuin yksikään toinen Pohjoismaa. Minusta tämä on häpeällistä ja tähänkin pitäisi kiinnittää huomiota. Täytyy muistaa se, että Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen on menossa jälleen kymmenkunta uutta kantelua ja odottamassa on toiset kymmenkunta. Kunhan muutama vuosi menee, niin Suomi on häpeällisesti kohta Euroopan ihmisoikeustuomioistuimessa sananvapauden rikkojista ykkösenä.

Elsi Katainen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ihmisoikeuspolitiikka on mitä suurimmassa määrin myöskin lasten oikeuksien huomioimista, ja jotta lasten oikeudet huomioidaan myös päätöksenteossa ja sen seurauksissa, on lapsiin kohdistuvia vaikutuksia seurattava ja pyrittävä ennakoimaan. Näin tehdään tai ainakin asiaan on EU-tasolla kiinnitetty jo huomio. Mutta miten on, arvoisa ministeri, miten tätä asiaa, lapsivaikutuksia, seurataan kansallisessa, meidän omassa lainsäädäntötyössämme tai sitten kunnallisessa päätöksenteossa?

Pekka Haavisto /vihr(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Pyysin vastauspuheenvuoron ed. Rajamäen puheenvuoron johdosta. En nyt usko, että vihreiden puheilla on niin suurta merkitystä, puhummepa pehmeitä tai kovia, siinä suhteessa, tuleeko Suomeen marjanpoimijoita pohjoiseen vai ei. Mutta tietysti realismia on se, että jos Suomesta ei työvoimaa saa tällaisiin tehtäviin, niin ei minulla ainakaan ole mitään sitä vastaan, että joku ne marjat sieltä poimii suomalaisen talouden hyödyksi ja suomalaiset yritykset saavat mehutuotantoaan ja hillotuotantoaan pyörimään. Eikös se ole kaikkien kannalta järkevää? Mutta silloin täytyy pitää huolta näiden ihmisten työsopimuksista ja oikeuksista.

Vastustin omassa puheenvuorossani sitä, että me käytämme halpatyövoimaa joissain tapauksissa väärillä tavoilla tai jopa petollisella tavalla, ja viranomaisilla pitäisi olla resurssit tarkistaa tilanne näissä tapauksissa ja puuttua hyvin nopeasti siihen, että myöskin ihmisoikeudet toteutuvat tällaisten työntekijöiden osalta.

Christina Gestrin /r(vastauspuheenvuoro):

Ärade talman, arvoisa puhemies! Ihmiskauppa on asia, johon myös Suomessa on kiinnitetty enemmän huomiota viime vuosina, kun on myönnetty, että myös Pohjoismaissa ihmiskauppaa esiintyy. Ihmiskauppa rikkoo yksilön oikeuksia ja turvallisuutta. Suomessa on opittava tunnistamaan ihmiskauppatapauksia, ja tämä koskee muun muassa oikeuslaitosta ja sosiaali- ja terveysviranomaisia. On tavallista, että tuomioistuimessa käsitellään ihmiskauppaan viittaavia tapauksia paritusasiana tai työolosuhteisiin liittyvänä asiana.

Vad tänker regeringen göra för att identifieringen av människohandelsfall i domstolen förbättras?

Mitä hallitus aikoo tehdä tälle asialle?

Pietari Jääskeläinen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Palataan tuohon pahenevaan köyhyyteen. Köyhyyshän pahenee joka päivä Suomessa todella dramaattisesti. Otan esiin vain yhden tähän keskeisesti liittyvän asian eli tämän toimeentulotuen.

Kansalaisten viimesijaisen toimeentulotuen taso on dramaattisesti vuosien saatossa heikentynyt. Hallituksen toimettomuus lisää köyhyyttä ja eriarvoisuutta Suomessa. Itse olen ollut tuolla Vantaalla sosiaalijaostossa, ja meille tulee kuukausittain, kuulkaa, senttitolkulla valituksia ihmisiltä, jotka eivät saa kerta kaikkiaan riittävästi toimeentulotukea menoihinsa, niitä on satoja kerralla, mitä käsitellään siellä. Ja tämä pinkka on jatkuvasti paksuuntunut, näitten valitusten joukko, ja suurin osa on aivan aiheellisia esityksiä. Mitä hallitus konkreettisesti aikoo tehdä pahenevan köyhyyden torjumiseksi ja toimeentulotuen tason nostamiseksi?

Leena Rauhala /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On erittäin hyvä, että tähän selontekoon on otettu katsaus Suomen omasta ihmisoikeustilanteesta. Samalla tietenkin myös se on hyvä, että on kerrottu, miten Suomi vastaa niihin ihmisoikeussopimuksiin, mitä kansainvälisellä tasolla meiltä edellytetään ja minkälaisia velvoitteita meillä on, ja ne otetaan vakavasti.

Arvoisa ministeri! Te toitte esille sitä, että te olette tässä useammallakin sivulla nostaneet esiin sosiaali- ja terveyspalveluiden ja ikääntyvien ihmisten palveluiden riittävyyteen liittyvät kysymykset. Ja näin kun sitä lukee, niin kyllä ne siellä ovatkin ja siellä puhutaan, miten näitä meillä erilaisten kunta- ja palvelurakenneuudistusten myötä ollaan kehittämässä.

Minun kysymykseni on, miten näette, jos nyt puhutaan ihmisoikeuksista, että meillä on oikeudenmukaisempi, turvallisempi ja ihmisarvoisempi suomalainen terveyspalvelujärjestelmä ja sosiaalipalvelujärjestelmä, kuten tässä eri puheenvuoroissa (Puhemies: Minuutti!) tuli esiin näistä vanhuksista, riittävätkö meillä vain nämä laatusuositukset. Miten otatte kantaa tähän lainsäädännön vahvistamiseen?

Antti Kaikkonen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ihmiskauppa todella on vakava ongelma Euroopassa. Pohjoismaista myös on valitettavia esimerkkejä tältä saralta, emmekä voi ajatella, että Suomikaan aivan pelkkä lintukoto tässä suhteessa olisi. Siihen ongelmaan on vakavasti puututtava sekä kansainvälisesti että kansallisestikin. Euroopan neuvostossa on perusteilla korruptionvastaisen elimen kaltainen, Grecon kaltainen, elin nimenomaan ihmiskauppaa valvomaan ja torjumaan ennen kaikkea. Ymmärtääkseni suosituksena on myös tämmöisten kansallisten raportöörien nimeäminen. Onko Suomi aikeissa edetä tässä asiassa?

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täytyy sopeuttaa kysymys tähän keskusteluvaiheeseen ja käyttää tästä marjanpoiminnasta puheenvuoro, koska ei näytä olevan oikein se ydinasia tässä edustajien hallinnassa.

Ongelmahan on syntynyt Kainuussa ja Lapissa, ja Lapissa sitä on yritetty todella sopimuksin ratkaista. Kysymys on siitä, että maahan näitä poimijoita tuovat vievät heidät ihmisten pihoille poimimaan ne marjat, juuri sille alueelle, mistä nämä paikalliset ihmiset voisivat ne marjat poimia, ja monen kohdalla on kysymys siitä, ettei pysty pitemmälle kuntonsa puolesta enää menemään. Tässä suhteessa ei ole ollut minkäänlaisia pelisääntöjä, paitsi nyt Lapissa tänä vuonna jossain määrin on ollut.

Lenita Toivakka /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On erittäin hyvä, että tämä lasten osallisuuden lisääminen sisältyy tähän selontekoon. Olen sitä mieltä, että on tärkeätä pitää tätä keskustelua yllä, koska sillä hyvin pienin resurssein pystyttäisiin lasten asemaa ja hyvinvointia tässä yhteiskunnassa parantamaan. Ne voisivat olla yksinkertaisia keinoja: kouluissa, harrastetoiminnassa ja etenkin kotona kuunnellaan lasta ja otetaan osalliseksi enemmän tähän arkiseen toimintaan. Uskon, että moni ongelma tässä nyky-yhteiskunnassa ja lasten pahoinvoinnissa johtuu aikuisen ikävästä ja aikuisen nälästä.

Täällä selonteossa sanotaankin, että YK:n lapsen oikeuksien komitea laati heinäkuussa tulkintaohjeen lapsen osallistumisoikeuksista ja että Suomi tulee huomioimaan sen omassa täytäntöönpanossaan. Mitä tämä käytännössä tarkoittaa?

Maria Guzenina-Richardson /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Molemmat ministerit puhuivat hyvin. Ministeri Stubb totesi, että meillä on kolme haastetta: aito vuoropuhelu, joka vaatii aloitteellisuutta, uskottavuus, joka edellyttää rehellisyyttä, ja sitten se, että omaan huutoon on vastattava. Tämä viimeinen kohta, omaan huutoon on vastattava, on tässä erityisen tärkeä, nimittäin tässä ihmisoikeusselonteossahan ei sinänsä ole mitään uutta. Meillä on kahdet, kolmet viimeiset vaalit käyty näiden teemojen tiimoilta, joista täälläkin nyt on kotimaan osalta puhuttu: vanhustenhuolto, omaishoitajien tilanne, lasten ja nuorten sekä aikuisten psykiatrian tilanne, lastensuojelu, kansalaisten oikeus perusterveydenhuoltoon. Mutta ehkä tämä ihmisoikeusselonteko antaa sitten insentiivin myöskin kiirehtiä näiden asioiden kuntoon saattamista. Tässä varmasti olennaisena osana on kylläkin kuntatalouden vahvistaminen, koska monet näistä ihmisoikeuskysymyksistä riippuvat siitä, millä tavalla kunnat pystyvät näitä palveluita toteuttamaan.

Merja Kyllönen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä selonteossa on erittäin kauniisti kirjoitettu tasa-arvosta ja tasa-arvotyöstä. Mutta kysyisinkin sitä, kuinka voi olla mahdollista, että joka ikinen vuosi huolimatta siitä, että esimerkiksi työelämä- ja tasa-arvovaliokunta omissa mietinnöissään kirjaa, että paikalliselle tasa-arvotyölle täytyy löytyä pelimerkkejä, erilaiset naisorganisaatiot ja paikalliset toimijat edelleen kuitenkin jäävät vaille rahoitusta ja jälkikäteen kerrotaan, että se on vaan unohtunut jonnekin.

Toinen asia, 1325-verkosto ja ohjelma "Naiset, rauha ja turvallisuus", on jälleen kerran tapetilla. Toimenpiteitä, ajatuksia, mutta ei rahoitusta.

Ja viimeisenä: Vaikka te ministerit päättäisitte jo muurata minut sinne Pelson vankilan kivijalkaan, niin siitä huolimatta rohkenen huomauttaa tästä asiasta. Kun Cpt edelleen, jo neljännen kerran, moittii Suomea paljuselleistä ja samanaikaisesti meillä Pelson vankilasta ollaan vähentämässä toimivia vankipaikkoja, niin olisiko tässä nyt järkevää huomioida se, että kun se Pelson vankila ei ole kuussa, sinne on toimivat liikenneyhteydet olemassa, niin vankeja aidosti sijoitettaisiin sinne ja järkevöitettäisiin tätä hommaa?

Puhetta oli ryhtynyt johtamaan toinen varapuhemies Johannes Koskinen.

Ville Niinistö /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Suomessa on viime vuosikymmeninä voimistunut systemaattinen ihmisoikeus- ja perusoikeusajattelu, itse asiassa oikeastaan viime perustuslakiuudistuksen jälkeen, niin että perus- ja ihmisoikeudet nähdään laajasti. Siinä mielessä on kiitettävää, että tämä on etenemässä myös sillä saralla, että tässä ensimmäistä kertaa arvioidaan kokonaisuutena ihmisoikeuksien toteutumista myös Suomessa, mistä hallitusta pitää kiittää. Ja se, että kansallinen ihmisoikeusinstituutio ollaan perustamassa, vahvistaa sitä, että ne eri toimijat saadaan yhteen, että meillä olisi systemaattinen ihmisoikeusjärjestelmä, jossa taataan ihmisoikeuksien toteutuminen kaikilla osa-alueilla.

Arvoisa puhemies! Meillä on ongelmia kuitenkin käytännössä siinä, että vaikka meillä on oikeusministeriössäkin resursoitu perustuslain mukaisuuden arvioinnin vahvistamista varten, niin kun muut ministeriöt valmistelevat lakeja, ihmisoikeusajattelun pitäisi aina olla siinä lainvalmistelun ytimessä. Nyt se joskus tuntuu tulevan vähän niin kuin siihen päälle, että varmistetaan nyt, että laki on kuitenkin vähän ihmisoikeuksienkin mukainen. Eli pitäisi päästä siihen, että saataisiin valmistelussa sisäänrakennetuksi se, että ihmisoikeusajattelu on siellä ytimessä. Miten se saataisiin myös vietyä kuntiin, (Puhemies: Minuutti!) joissa tehdään vaikeita taloudellisia päätöksiä, niin että kunnat voivat varmistaa ja tiedostavat sen, mihin niiden päätökset johtavat ihmisoikeuksien toteutumisessa?

Satu Taiveaho /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Akuutein kansallinen huoli liittyy puutteisiin vanhusten sosiaalisten oikeuksien toteutumisessa, joka vaatii pikaisia toimia. Mutta tässä yhteydessä kuitenkin kysyn ministeri Stubbilta YK:n vammaisten oikeuksien sopimuksesta, johon viittasitte puheessanne. Kuinka tässä ollaan nyt etenemässä, mikä on aikataulu? Ollaanko tuomassa tämän ratifioinnin edellyttämät lakimuutokset kotikuntalakiin ja pakkotoimien käyttöä koskevaan lainsäädäntöön jollakin aikataululla, koska kiire tälläkin asialla olisi?

Ministeri Braxilta kysyisin vielä vankilassa olevien lasten asemasta. On hyvä, että olette toiminut aktiivisesti paljusellien poistamiseksi, se on hieno asia. Mutta näkisin, että näitten lasten asemaa vankiloissa tulisi myös muulla tavoin parantaa. Onko teillä suunnitelmia tai näkemyksiä siitä, koska kyllä olen erittäin huolissani näitten lasten asemasta?

Janne Seurujärvi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämä selonteko on minusta kaunistelematon ja jopa suorasanainen asiakirja Suomen ihmisoikeustilanteesta. Otan esimerkin teemasta, jonka ehkä parhaiten itse tunnen, eli saamelaisten oikeuksista. Pohjoissaamen kieltä äidinkielenään puhuvia on noin 1 800, koltansaamea puhuvia noin 350 ja inarinsaamea puhuvia noin 300. Nämä kaksi viimeksi mainittua ovat kyllä erityisen uhanalaisessa asemassa, mikä tässä selonteossakin hyvin tuodaan esille. Tämä on hyvä tavoite, saamen kielen elvyttämisohjelman laatiminen, mutta kysehän on lopulta rahasta. Käytännön elävä esimerkki kertoo hyvin siitä, missä tilanteessa tänä päivänä ollaan. Kourallinen koltansaamen lapsia oli valmiina kielipesään opiskelemaan kieltä, oppimaan kieltä, ja tämän rahoituksen hankkimiseen meni tavattoman pitkä aika. Se on nyt käynnissä parasta aikaa, mutta se on väliaikaisella rahoituksella toimiva. Eli käytännön elämä kuitenkin näyttää, kuinka vaikea on tehdä näitä kirjauksia toteen.

Kysynkin ministeriltä, millä tavalla oikeasti ja aidosti huolehditaan siitä, että näitä kuitenkin kohtuullisen pieniä, muutaman kymmenen tuhannen euron hankkeita todella voidaan viedä eteenpäin ja nämä vähemmistökielet voidaan säilyttää.

Anna-Maja Henriksson /r(vastauspuheenvuoro):

Herr talman, arvoisa puhemies! Det är en jätteviktig redogörelse som riksdagen nu behandlar, och vi kan inte nog understryka vikten av de mänskliga rättigheterna och att de också förverkligas i praktiken, inte enbart på pappret i lagar och internationella avtal. Då jag bekantade mig med redogörelsen så noterade jag under rubriken "Det internationella och europeiska övervakningssystemet" en skrivning där det står att Europarådets stadga om regionala språk- och minoritetsspråk omfattar samiskan som ett regionalt språk. Det här är jättebra, att man lyfter upp det.

Men det som jag saknar i redogörelsen är en notering om att den här stadgan också ska tillämpas på svenskan i Finland, vilket framgår ur själva förordningen med vilken Finland för sin del har godkänt stadgan. Är det här alltså ett misstag eller har statsrådet en annan syn på stadgans tilllämplighet?

Lyhyesti suomeksi: Selonteosta ilmenee, että Euroopan neuvoston alueellisia kieliä ja vähemmistökieliä koskeva peruskirja kattaa saamen kielen alueellisena kielenä. Tämä on erittäin hy-vä asia. Mutta siitä puuttuu maininta siitä, että tätä peruskirjaa pitää soveltaa myös ruotsin kieleen Suomessa, koska se on hyväksytty tällä tavalla siinä asetuksessa, jonka Suomi on hyväksynyt. Tässäkin kysyn nyt hallituksen edustajilta, onko tämä vahinko vai onko hallituksella toinen käsitys tämän alueellisia kieliä ja vähemmistökieliä koskevan Euroopan neuvoston peruskirjan sovellettavuudesta.

Ulkoasiainministeri Alexander Stubb

Arvoisa puhemies! Yritän omalta osaltani vastata niihin kysymyksiin, jotka liittyvät tähän ihmisoikeusselonteon ulkopoliittiseen puoleen.

Ensimmäiseksi ed. Kantolalle, joka kysyi Hamasista, uskonnosta, ihmisoikeuksista ja demokratiasta ja perusarvoista. Kysymys on erittäin laaja. Meidän lähtökohtammehan tietysti on selkeä, ja se on se, että ihmisoikeudet ovat universaalit, ne ovat jakamattomat ja ne määritelmät, mitkä me olemme ihmisoikeuksille, perusoikeuksille, antaneet, löytyvät meidän perusoikeuksistamme sekä sitten tietysti niistä sopimuksista, joihin me olemme sitoutuneet Euroopan unionin piirissä ja sitten kansainvälisesti ylipäätään.

Oma kokemukseni on se, otetaanpa esimerkkinä vaikka Keski-Aasian matkat, että suhtaudutaan erittäin kriittisesti silloin, kun länsimainen tulee ikään kuin tuputtamaan omia arvojaan paternaalilla tavalla. Samalla siinä täytyy löytää se tasapaino, jolloinka tuodaan niitä vaikeitakin kysymyksiä esille, liittyvät ne sitten uskontoon tai uskonnonvapauteen tai johonkin vastaavaan. Eli näiden kanssa koko ajan tasapainoillaan. Me teemme sitä esimerkiksi Venäjän suuntaan jatkuvasti, me teemme sitä Kiinan suuntaan, me teemme sitä Lähi-idässä.

Oma analyysini, vaatimaton sellainen, on, että kylmän sodan jälkeen me luulimme, että länsimainen yhteiskuntamalli, liberaali demokratia ja ihmisoikeudet, sosiaalinen markkinatalous voittaa ja historia loppuu, mutta näinhän ei käynyt. Nyt on kilpailevia malleja koko ajan esillä, ja niitä me näemme muun muassa Keski-Aasiassa ja Lähi-idässä.

Ed. Sirnö sanoi, että Suomen maine EU:ssa ja muualla ihmisoikeus-, perusoikeuskysymyksissä ei ole hyvä. Saanen opponoida. (Ed. Sirnö: Ei ole aloitteellinen!) — Ei ole aloitteellinen? Saanen opponoida. Te viittasitte nimenomaan Liettuan tilanteeseen. Itse asiassa olen henkilökohtaisesti nostanut esille kahteen otteeseen Liettuan ulkoministerin kanssa sekä heidän uuden aborttilakinsa valmistelun että seksuaalivähemmistölain. Niin kuin hyvin tiedätte, olin Euroopan parlamentissa Intergroup on Gay and Lesbian Rights -työryhmän varapuheenjohtaja, ja tätä asiaa käsiteltiin silloin ja sitä käsitellään edelleen. Eli se, että ei tehdä asioista suuria otsakkeita, ei välttämättä tarkoita sitä, etteikö näitä pontevasti ole esille tuotu. Kyllä meidät nähdään Euroopan unionissa maana, joka pitää ulkopolitiikassaan ihmisoikeuskysymykset aina keskiössä.

Riksdagsledamot Nauclér, ni frågade om Cedaw, varför vi inte har nämnt det. Vi har inte nämnt det i den här redogörelsen, men vi har en stor del av det här som har med kvinnornas ställning och rättigheter att göra. Och som ni väl vet, så har vi ju Niklas Bruun som specialist, expert i den här gruppen. Han har varit där nu ungefär ett år, så vi håller det här som en mycket viktig fråga för oss, men beklagligen så måste vi på något sätt kavla av allt det som vi sätter in i den här redogörelsen, och därför blev Cedaw utanför.

Ed. Palm kysyi kristittyjen asemasta ja uskonnonvapaudesta, mainitsi Turkin, Kiinan ja Pohjois-Korean, toki kysymyksiä, jotka ovat jatkuvasti esillä silloin, kun me käymme ulkopoliittista kautta ihmisoikeusdialogia. Me pidämme näitä jatkuvasti esillä, mutta tämä liittyy minun mielestäni hyvin myös ed. Kantolan kysymykseen siitä, mitkä asiat nostetaan eri vaiheissa esille.

Edelleen, ed. Kyllönen mainitsi YK:n päätöslauselman 1325. Kyllä tämä on kysymys, jota jatkuvasti pidetään esillä. Tämähän nähdään tällaisena Suomen, ed. Sirnö, aloitteena, jossa muun muassa tasavallan presidentti on ollut erittäin aktiivinen, ja kaikki meidän kriisinhallintatoimijamme saavat koulutusta, lähtivät he sitten Kosovoon, Tšadiin, Afganistaniin tai muualle. 1325 on oikeastaan yksi meidän kriisinhallinta- ja ihmisoikeuspolitiikkamme lippulaivoista, ja olemme siitä ylpeitä, ja toivottavasti rahoitukset hoituvat.

Viimeinen kysymys, joka oli allekirjoittaneelle osoitettu, oli ed. Taiveahon tekemä YK:n sopimuksesta vammaisten asemasta. Tämä on asia, joka ei kuulu ulkoasiainministeriölle suoranaisesti, mutta semminkin, kun muistan, tästä on tulossa esitys akselilla 2010—2011.

Oikeusministeri Tuija Brax

Arvoisa herra puhemies! Ed. Paloniemi vielä halusi uudelleen kuulla tästä Hämeenlinnan lapsiosastosta ja sen paljuselleistä. Olemme siis ministeri Risikon kanssa löytäneet molemmilta riittävän rahoituksen ja tulemme yksityiskohdat siinä vaiheessa, kun ministeri Risikon puolen budjettilaki on valmis, kertomaan yhdessä, mutta tarkoitus on siis viimeinkin käsitellä näitä lapsia lastensuojelun näkökulmasta ja vasta sitten toissijaisesti on kysymys siitä, että heidän vanhemmistaan toinen suorittaa myös vankeusrangaistustaan, ja tämä uudistus ja sille rahoitus on löytynyt nyt.

Ed. Karvo ja myös ed. Seurujärvi palasivat vielä tähän Ilo-asiaan. Ehkä ed. Karvolle varsinkin selväksi, että hallitus on nyt sitoutunut siis kaikilta osin Ilon yleissopimuksen n:o 169:n täyttävän ratkaisun löytämiseen. Se tarkoittaa silloin sitä, että vaikka vielä ei ole yksimielisyyttä siitä, että ratifioidaan, niin on yksimielisyys siitä, että sen sopimuksen sisältö kaikilta osin täytetään, ja se tarkoittaa silloin sitä — ja se löytyy täältä mietinnöstäkin yksiselitteisesti — että muun muassa nämä oikeudet maahan, saamelaisten oikeudet kielellisessä kulttuurissa ja oikeudet myös poronhoidon osalta tullaan ratkaisemaan niillä kriteereillä, että ne täyttävät Ilon sopimuksen. Hallitus ei siis miltään osin ole tehnyt päätöstä, että se joltain osin välttäisi noudattamasta Ilon sopimusta, vaan päinvastoin sitoutuu kaikilta osin sisällöllisesti sen täyttämään.

Ed. Seurujärven tärkeään kysymykseen kielistä, ja sattuneesta syystä tunnen tämän kielipesäasian ja rahankeruun hyvin: Se, mikä tässä koko puntassa ja ihmisoikeusselonteossa on ehkä kuitenkin sitovinta ja parasta, on se, että hallitus on nyt sitoutunut tähän kielen elvytysohjelmaan, ja se tarkoittaa sitä, että varsinkin vastuuministeriö ja opetusministeriö on hallituksen päätöksellä sitoutettu tähän kokonaisvaltaiseen kaikkien mainitsemienne kielten osalta kunnon pitkäjänteiseen toimintaan ja elvyttämiseen. Me elämme viimeisiä hetkiä tässä asiassa, ja tältä osin todellakin ollaan niin sitovissa lupauksissa, että voidaan puhua jo toimintaohjelman kaltaisesta lupauksesta samalla tavalla kuin sitten tämän ihmisoikeusinstituution osalta.

Tästä tullaankin ed. Ville Niinistön pohdintoihin. On selvää, että niissä ongelmissa, joita mainitsitte ministeriöiden välisessä koordinoinnissa ja siinä, että tulisi vielä enemmän näitä sitovia lupauksia, mitkä nyt onneksi saamen kielen osalta voidaan antaa, tarvitaan sitä keskustan ryhmänkin peräänkuuluttamaa kansallista toimintaohjelmaa. Se on vasta se instrumentti, jolla sitten seuraava ihmisoikeusselonteko muuttuu vielä askelta paremmaksi ja sitovammaksi. Mutta se tarkoittaa sitä jo, että silloin siihen toimintaohjelmaan pitää sitoutua hallitusohjelmassa, ja silloin se tarkoittaa myös — ja nyt lyhyt vastaus ed. Rauhalalle myös tästä vanhustenhuollosta — että sovitaan semmoisesta mekanismista, että ihmisoikeuksien puolelta raportoiva oikeusministeri tai jatkossa vaikka joku ministerityöryhmä sitten voi näissä kaikista tärkeimmissä ihmisoikeuskysymyksissä myös ikään kuin mennä toisten ministeriöiden tontille vaikka yhteistyössä ja arvioida sitä vielä pidemmälle.

Se, mitä nyt tehdään, on se, että hyvin rehellisesti kuvataan ongelmat ja se, mitä eri kansainväliset tai kotimaiset laillisuus- ja ihmisoikeusvalvojat ovat asiasta sanoneet, mutta vasta toimintaohjelma olisi semmoinen metodi, jolla hallitus kertoisi sitten jo myös sitovasti vielä syvemmälle menevistä tekijöistä. Mutta ihan, kun itse kuuntelin ministeri Risikkoa, uskon, että hän on kyllä pätevä ja oikeilla teillä arvioimaan, mitä seuraavaksi tarvitaan tässä vanhusasiassa: selvästi sitovampaa normistoa. Aivan niin kuin ed. Guzenina-Richardson sanoi, kysymys on myös merkittävästi kuntien rahoituksesta ja voimavaroista.

Sitten ed. Toivakka ja muutamat muutkin nostivat esille — ja kiitos siitä — nämä lasten oikeudet vaikuttaa. Se kokonaispaketti, mitä kaikkea Suomi sitoutuu tekemään, mitä YK:kin tulee vaatimaan, vie aika pitkän ajan, mutta mainitsen muutamia asioita.

Täällä esiin tullut lapsivaikutusten arviointi on aivan keskeistä. On aivan keskeistä, että todellakin kaikessa päätöksenteossa mutta varsinkin kunnallisessa päätöksenteossa on mekanismit, joilla lapsia kuullaan, tietysti heidän kehitystasonsa mukaisesti. Se, mitä tapahtuu kouluissa, on ehkä sitten kuitenkin monien arvioiden mukaan tärkeintä: että lasten kehitystason mukaisesti heitä otetaan mukaan päätöksentekoon. Itse käytän sanontaa, että heidät altistetaan sille kokemukselle, että sillä on väliä, mitä sanoo, että heidät altistetaan sille kokemukselle, että kun äänestetään ja yhdessä päätetään, niin se oikeasti myös toteutuu. Tämän kaltaisia projekteja, muun muassa Helsingissä Hesan Nuorten Ääni, tehdään ympäri Suomea, muttei läheskään riittävästi. Lisää tästä tulee sitten lapsi- ja nuorisopoliittisen ohjelman osalta. Tässä on hyvin monta muutakin asiaa. Kysymyksenne oli erittäin tärkeä.

Sitten vielä ruotsin kielen asemasta Euroopan neuvoston sopimuksessa, ed. Henriksson. On totta, että siinä kohdassa, kun puhuttiin saamen kielen roolista tässä Euroopan neuvoston asetuksessa, ei mainittu ruotsin kieltä, mutta täällä on kansallisten kielten osuudessa sitten ruotsin kielestä kerrottu. Siinä on ehkä niin kuin tämmöinen lukemis-, kirjoitusvirhe. Myönnän, kun kansalliset kielet on nostettu toisella kohtaa ja kun eduskunnalle on vastikään raportoitu sitten myös kielikertomus, (Puhemies: 5 minuuttia!) että tässä on tämmöinen kömmähdys. — Täällä jäi ainakin kymmenen kysymystä vastaamatta, niin että jatketaan seuraavassa vaiheessa.

Toinen varapuhemies:

Vartin verran vielä käydään tätä debattia ja sitten annetaan ministereille loppupuheenvuorot. Sen jälkeen päästään varsinaisiin puheenvuoroihin.

Juha Mieto /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Viime päivien hätkähryttäviä tietoja Suomesta ei ikänä uskoosi, ollahan kuitenkin oikeusvaltio, hyvinvointivaltio. Tämän päivän vanhukset on ne ihimiset, jokka on rakentanut tämän hyvinvointivaltion, josta me tänä päivänä saarahan kaikki nauttia, ja se tarkoottaa sitä, että on pöyristyttävää kuulla niitä tietoja, mitä ympäri Suomen tuloo, kuinka vanhuksia tänä päivänä kohrellahan. Tämä ei johru siitä, että on porvarihallitus. (Eduskunnasta: Kyllä!) Päinvastoon mä uskon ja toivon, että tämä porvarihallitus pystyy nopialla aikavälillä tarttumahan asiasta kiinni ja pistetähän nämä asiat hoitohon. Me pystytähän tähän. Lähretähän siitä vanhusten päästä, mistä tämä hyvinvointivaltio on rakentunut. Sitten ruvetahan rakentamahan muita.

Sirpa Paatero /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Vanhuksista lapsiin. On Lapsen oikeuksien sopimuksen 20 vuotisjuhlat tänä vuonna, ja valitettavasti muun muassa YK:n raportissa todetaan, että meillä ei ole pystytty suojaamaan lapsia päihteiltä. Siitä on tullut huomautus. Myöskin tässä raportissa käy selville, että me emme ole pystyneet suojaamaan lapsia väkivallalta ja hyväksikäytöltä, hyvin valitettavaa. Myöskään lapsiköyhyyteen, jonka määrä tällä hetkellä kasvaa, ei ole nähtävissä parannusta.

Olen tukemassa ajatusta, että lasten oikeuksien strategia tuotaisiin myöskin EU:hun ja luotaisiin tämmöinen oma, uudenlainen ajatus siitä, mitä se EU:n tasolla on. Mutta hieman olen ollut huolissani siitä, että tämä Suomi-valtio ei ole ratifioinut tätä toista, valinnaista pöytäkirjaa Lapsen oikeuksien sopimukseen vielä. Olen saanut ministeri Braxilta aiemmin vastauksen, että tätä ollaan tekemässä, ja nyt tarvitaan tarkennus siihen, milloinka saisimme ratifioitua tämän lapsikauppaa, hyväksikäyttöä ja lapsiprostituutiota koskevan lisäpöytäkirjan.

Outi Alanko-Kahiluoto /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ihmisoikeusloukkauksen hyvittämistä käsitellään tässä valtioneuvoston selonteossa hyvin lyhyesti, oikeastaan vain noin yhdellä sivulla. Pelkät säännökset ja niiden soveltamiskäytöt ovat kuitenkin vain osa ihmisoikeuksien toteuttamista. On todella keskeistä se, mitä tapahtuu, kun ihmisoikeutta on loukattu.

Selonteossa oikeussuojakeinoja tarkastellaan oikeastaan vain syrjintätilanteiden yhteydessä. Selonteossa tuodaan esiin myös se, että oikeudenkäynnin viivästyksestä on tulossa voimaan uusi laki, joka antaa mahdollisuuden hakea hyvitystä.

Voidaan kuitenkin kysyä, eikö kaikista ihmisoikeusloukkauksista pitäisi olla mahdollisuus tehokkaasti ja todellisesti saada hyvitystä. Esimerkiksi Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen käytännössä ihmisoikeusloukkauksen hyvittäminen on keskeisessä asemassa. Kysynkin arvoisalta (Puhemies: Minuutti!) oikeusministeriltä, pitäisikö vahingonkorvausoikeutta siis tarkistaa esimerkiksi siten, että se tuntisi mahdollisuuden hyvittää perusoikeusloukkaustilanteessa nykyistä paremmin.

Pentti Tiusanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kehitys, mikä todella tulee tällä planeetalla heikentämään ihmisten oikeuksia, etenkin köyhien ihmisten oikeuksia, on ilmastonmuutos. Sen on nyt maininnut myös tämä selonteko sivulla 54, tosin ainoastaan yhden aika lyhyen kappaleen vahvuudella. Siihen liittyy kyllä pikkasen hassu kirjoitusvirhe, kun puhutaan, että joulukuussa 2009 Kööpenhaminassa järjestetyssä YK:n ilmastokokouksessa olisi asetettu tavoite jne. Kai pitää olla maaliskuussa, tämä ehkä näin huomiona tähän.

Näihin kansallisiin suomalaisiin ihmisoikeuksiin täällä, aivan niin kuin ministeri Brax sanoi, on kiinnitetty huomiota. Sivulla 124 Valvira-toimintaan vain viitataan, mutta samalla nimenomaan Etelä-Suomen lääninhallituksen selvitys näistä vanhustenhoivakysymyksistä puhuu siitä, että Valviraan viedyt resurssit ovat poissa lääninhallituksilta.

Pentti Oinonen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri Risikko on julkisuudessa tunnustanut, että hallitus on tiennyt vanhusten huonosta hoidosta jo vuosia. Vanhusten kurja hoito on, jos mikä, ihmisoikeuksien räikeää loukkaamista. Kysyisin ministeri Braxilta, mikä on hallituksen vastuu siitä, että ihmisoikeuksien loukkauksia ei käsitellä heti vaan useamman vuoden päästä, niin kuin tässä tapauksessa.

Anne Kalmari /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kysyisin ministeri Stubbilta, mitä mieltä hän on presidentti Ahtisaaren puheesta, jossa tämä kertoo häpeävänsä Suomen kehitysapurahojen tasoa. Eikö juuri näillä rahoilla edistettäisi ihmisoikeuksien toteutumista maailmalla?

Ja ministeri Braxille ihan tällainen konkreettinen lasten oikeuksien perääminen: Suurin uhkahan siihen, että lapset eivät voi saada turvallista lapsuutta, on vanhempien alkoholin kanssa lät-rääminen. Mitä mieltä olette alkoholistiäitien tahdosta riippumattomasta hoidosta? Minun mielestäni kellään ei saisi olla oikeutta tuottaa toiselle pysyvää vammaa, kuten monien adhd-lasten kohtalona on ollut. Mitä mieltä olisitte siitä, että ainakin vaihtoehtoisena hoito- tai rangaistusmuotona olisi antabushoito silloin, kun on kyse alkoholin tuottamasta perheväkivallasta?

Toinen varapuhemies:

Minuutti! Ja nämä ovat edelleen vastauspuheenvuoroja, joten ei kovin monia kysymyksiä vastauspuheenvuoroon tar-vita.

Sinikka Hurskainen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Euroopan neuvoston monitorointikomitea tarkastelee demokratia- ja ihmisoikeustilannetta säännöllisin välein kaikissa jäsenmaissa, ja myös Suomi on tietysti monitoroinnin kohteena. Meillähän tätä ihmiskaupan vastaista Euroopan neuvoston yleissopimusta jostain kumman syystä ei ole ratifioitu, joten tietysti olisi hyvä, jos tähän jonkin näköistä selvitystä saisi.

Johanna Karimäki /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Lapsiperheiden köyhyys heikentää mahdollisuutta harrastaa tai opiskella lukiossa. Lähtökohtien tasa-arvo on heikentynyt köyhyyden lisääntyessä. Lukuisten tutkimusten mukaan tehokkain keino torjua köyhyyttä olisi toimeentulotuen perusosan reilu korotus, noin 100 euron korotus, joka auttaisi lukuisia köyhiä yksinhuoltajaperheitä. Myöskään lapsilisää ei pitäisi leikata pois toimeentulotuesta. Tämä olisi kädenojennus köyhille perheille. Lastensuojelun asiakkailla on mahdollisuus saada ennalta ehkäisevää ja harkinnanvaraista toimeentulotukea. Tiedän perheitä, jotka ovat lastensa toimeentuloa parantaakseen ilmoittautuneet itse lastensuojelun asiakkaaksi ja kokeneet sen äärimmäisen nöyryyttäväksi. Se jos mikä on mitä suurimmassa määrin ihmisoikeuskysymys.

Sanna Perkiö /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ihmisoikeusselonteossa on käsitelty vahvasti naisten asemaa ja mainittu samapalkkaisuusohjelmat. Yritysten kannustusjärjestelmät kohtelevat naisia ja miehiä eri tavalla. Palkkiot kertyvät etupäässä miehille. Tasa-arvo ei oikein toteudu yritysten kannustamisessa. Eroja perustellaan työtehtävien erilaisuudella. Kysyisinkin ministeri Braxilta: mitä olisi tehtävissä sille, että yritysten kannustusjärjestelmät antaisivat enemmän arvoa naisten työlle?

Minna Sirnö /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Julkisuuden hyvin hallitsevana ja julkisuutta hyvin saavana ministerinä, arvoisa ulkoministeri Stubb, te varmaan tiedätte, että vähintään yhtä tärkeää kuin on sanoa, että käytte kahdenkeskisiä neuvotteluja ulkoministeriöiden kanssa, on se, mitä te sanotte julkisuudessa ja mistä te vaikenette. Oma liettualainen verkostoni, johon kuuluu näitä liettualaisia parlamentaarikkoja, jotka tällä hetkellä taistelevat näitten ihmisoikeuskysymyksien hyväksi, suorastaan huutaa Suomelta virallista ulostuloa julkisuuteen, jotta he saisivat työvälineen taistella näissä ihmisoikeuskysymyksissä myös omassa maassaan.

Sen takia vetoan edelleenkin teihin, että jos nämä kaksi hanketta, joilla selvästi rajoitetaan ihmisoikeuksia, eli täysi aborttikielto ja seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvien oikeuksien rajoittaminen, alkavat edetä pahimmalla mahdollisella tavalla tai ylipäätänsä edetä, niin olisitte aktiivinen myös julkisuudessa, koska juuri siitä Suomea ja Suomen edustajia on julkisuudessa ihmisoikeusverkostossa arvosteltu, että Suomi on taitava keskustelemaan kabineteissa ihmisoikeuksista, mutta vaikenee silloin, kun olisi niin sanottu sanomisen paikka julkisuudessa.

Risto Autio /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun puhutaan ihmisoikeuksista, niin tämä selonteko luetteloi ja kirjaa lähestulkoon kaikki ne ihmisryhmät, joista kannattaa huolta kantaakin. Mieleen nousee eräs porukka suomalaisia, joka on joutunut kohtuuttomaan tilanteeseen ilman omaa syytään, ja ehkä tätä on helpoin valaista esimerkin kautta. On kirjanpitäjä, joka ei pysty sen jälkeen, kun on saanut tahran luottotietoihinsa, harjoittamaan omaa ammattiaan, ei saa opintolainaa, ei vuokra-asuntoa, ei puhelinliittymää. Minusta tämä on ihmisoikeuksia vastaan ja täysin käsittämätön tilanne meidän lainsäädännössämme, että tämmöistä pääsee tapahtumaan.

Raimo Vistbacka /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Oikeusministeri puuttui ensimmäisessä puheenvuorossaan oikeusturvaongelmiin. Tässä selonteossa on useammalla sivulla selvitetty, asiallisesti tietysti, ja kauniisti kirjoitettu, nimenomaan myöskin sosiaaliturvan muutoksenhakulautakunnan osalta. Siellä on tämän selonteonkin mukaan tälläkin hetkellä yli 25 000 asiaa kesken. Tänään juuri ennen tähän saliin tuloa eräällä soittajalla oli yli 1,5 vuotta ollut eräs asia vireillä myöskin muutoksenhakulautakunnassa. Tässä selonteossa selvitetään kauniisti kyllä näitä eri toimenpiteitä, mitä on olemassa. Mutta jään vaan miettimään sitä, että ilman ihmistyövoimaa näitä asioita ei pystytä ratkaisemaan, ja mitä tekee tämä meidän valtion tehostamisohjelmamme, tuottavuusohjelmamme, joka on vain henkilöstön vähennysohjelma?

Sari Palm /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin kiitos, että on ihan saanut puhua, mutta muistutan vielä yhdestä asiasta. Minusta on kuin merkki se, että me tänään puhumme ihmisoikeuksista, kun 9.9.2009 aamulla kello 9.09 Suomessa ja muuallakin Euroopassa, näin olen ymmärtänyt, soivat kirkon kellot eri paikoissa. Tämä ei ole nyt kristillisdemokraattinen juttu, vaikka kirkon kellot soivat, vaan kellot soivat fas-lasten aseman takia eli alkoholioireyhtymälasten takia. Täällä ed. Kalmari nosti jo näiden lasten oikeudet esille. Ikään kuin sitä samaa veisua veisaten vetoan siihen, että viimeistään seuraavassa selonteossa meillä otetaan vahvasti kantaa ja sitä ennen jo tehdään tekoja näiden syntyvien lasten eteen. Me tiedämme, että noin 500—1 000 pientä fas-lasta syntyy vuosittain. Se on huikea määrä lapsia, joiden elämässä on koko elämän pituinen rasite.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä selonteossa, sen johdanto-osassa, todetaan, että vuoden 2004 selonteko toimii edelleen hyvänä tietolähteenä Suomen kansainvälisen ihmisoikeuspolitiikan perusperiaatteista kerrottaessa. Oliko tähän vuoden 2004 selontekoon sitoutuminen se syy, että tästä puuttuu kokonaan kansainvälinen, ihmisoikeuksiin mitä suurimmassa määrin vaikuttava fyysisen ympäristön huonontuminen? Mehän elämme tällä hetkellä finanssi-, talous-, energia- ja ruokakriisiä, jotka ovat muun muassa tuottaneet YK:n tilastoihin 100 miljoonaa uutta nälkäänäkevää. Se määrä on noussut yli miljardiin kokonaisuudessaan.

Aila Paloniemi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On arvioitu, että jopa parisataatuhatta lasta joutuu Suomessa näkemään tai kokemaan väkivaltaa jossain muodossa, ja useimmitenhan tämä tapahtuu omassa perheessä. Pienten vauvojen pahoinpitelyjen ja kaltoinkohtelujen määrää voidaan vain arvioida, koska kunnon suomalaista tutkimusta asiasta ei ole ja näkyvissä on todennäköisesti vain jäävuoren huippu.

Mielestäni tarvitsemme toimintaohjelman lisäksi paljon jäntevämpää lainsäädäntöä perhe- ja lähisuhdeväkivallan kitkemiseksi ja uhrien auttamiseksi. Tällä hetkellä toiminta kunnissa tämän asian suhteen on erittäin satunnaista ja hajanaista, koska jäntevää toimintaohjelmaa ei ikään kuin lakia selkänojana käyttäen oikein voi rakentaa.

Toinen varapuhemies:

Sitten 3 minuutin kommenttipuheenvuorot ministereille.

Ulkoasiainministeri Alexander Stubb

Arvoisa puhemies! Ensin yleishuomiona: Minun mielestäni tämä keskustelu on osoittanut, minkä takia on ollut hyvä yhdistää kansainvälinen puoli kansalliseen puoleen. Ei sen takia, että ulkoministeri pääsee vähän helpommalla, vaan sen takia, että käymme myös ikään kuin ne ongelmat läpi, joita meillä kotona on. Uskaltaisin väittää, että noin 90 prosenttia tämän päivän puheenvuoroista kohdistui meidän omaan ihmisoikeustilanteeseemme ja niihin puutteisiin, millä tavalla sitä voitaisiin parantaa. Tämän sanottuani seuraavat vastaukset.

Ed. Tiusanen kysyi kehityspolitiikasta ja ilmastonmuutoksesta, ja oikeastaan ed. Pulliaisella oli sama linja ja huoli. Kyllä, se on ilman muuta selvää, että se ympäristö, ne olosuhteet, joita me tällä hetkellä näemme kansainvälisessä politiikassa — ruokakriisi, energiakriisi, finanssikriisi, talouskriisi — johtavat heikkenevään tilanteeseen monella. Oma arvionihan on ollut ja oli myös suurlähettiläspäivien puheella se, että me emme ole vielä nähneet talouskriisin seurausvaikutuksia esimerkiksi kehitysmaissa: (Ed. Pulliainen: Sen takia just kysyinkin!) mitä tämä tarkoittaa hauraissa valtioissa, mitä tämä tarkoittaa ikään kuin valtioissa, jotka murenevat tavalla tai toisella käsiin. Darfur on tästä hyvä esimerkki. Itse asiassa olen huomenna aamulla menossa Kööpenhaminaan neljän ulkoministerin kanssa, Britannian, Ranskan, Tanskan ja Ruotsin ulkoministerien kanssa, keskustelemaan ilmastonmuutoksen turvallisuuspoliittisesta näkökulmasta ja sitä kautta myös ihmisoikeuksista. Kyllä näitä yritetään käsitellä kokonaisuudessaan, mutta se ei välttämättä ole tarpeeksi selkeästi tullut ulos, kuten ed. Pulliainen totesi tässä johdannossa.

Ed. Kalmari kysyi Ahtisaaren kommenteista Suomen kehitysyhteistyön vaikutuksista ihmisoikeuksiin. Sehän on ilman muuta selvää, että me haemme koko ajan tasapainoa siinä, miten suuri on meidän kehitysapumme, millainen vaikutus sillä on ihmisoikeuspolitiikkaan kansainvälisesti. En kuitenkaan lähtisi vetämään niin suoranaisia yhtäläisyyksiä, että kehitysyhteistyö on yhtä kuin ihmisoikeudet, vaan se koostuu aika monesta muusta kokonaisuudesta. En välttämättä ole Ahtisaaren kanssa eri mieltä, sanankäänteistä ehkä kylläkin.

Viimeisenä huomiona ja vastauksena: Ed. Sirnö puhui julkisuudesta ja Liettuasta. Tämä on kuitenkin minun ymmärtääkseni erittäin julkinen talo, ja jos olen tässä talossa julkisesti ottanut kantaa sen puolesta ja vedonnut, että Liettuassa ei ajeta läpi lakeja, jotka sortavat seksuaalivähemmistöjä tai tavalla tai toisella vievät heidän aborttipolitiikkaansa pois Euroopan unionin mainstreamista, se lienee tarpeeksi julkinen puheenvuoro, jotta sitten kansalaisjärjestöt Liettuassa voivat tähän tarttua. Tulen keskustelemaan kollegani Vygaudas Ušackaksen kanssa tästä myös tulevaisuudessa.

Toinen varapuhemies:

Kun oikeusministerille jäi edelliseen patteriinkin kysymyksiä, niin annetaan nyt sitten 5 minuuttia kommenttiaikaa.

Oikeusministeri Tuija Brax

Arvoisa puhemies! Kiitoksia. — Edellisellä kierroksella ed. Gestrin, ed. Kaikkonen ja nyt tällä kierroksella ed. Hurskainen kysyivät erittäin tärkeästä ihmiskauppa-asiasta ja siitä, mitä hallitus on tehnyt. Heti hallituskauden alussa aloitettiin koulutusohjelma, jossa ensimmäistä kertaa tuomarit, syyttäjät ja poliisit saavat samaa koulutusta näistä erittäin tärkeistä laintulkintakysymyksistä, jotka ed. Gestrin otti esille. Sen lisäksi vähemmistövaltuutettu riippumattomana selvittäjänä tulee raportoimaan erikseen ihmiskauppatilanteesta sekä Eurooppaan että sitten tarvittaessa myös eduskunnalle, ja sisäministeriössä vielä on työryhmä, jota johtaa virkamies Eero Koskenniemi, joka arvioi tätä ihmiskaupan vastaista työtä tällä hetkellä ja sen parantamistarpeita. Tällä puolella sisäministeriön ja oikeusministeriön yhteistyö on kyllä ollut aika tiivistä, ja teimme aika paljon töitä.

Ed. Hurskainen ja ed. Paatero kysyivät tärkeistä eurooppalaisista ja kansainvälisistä ihmisoikeussopimuksista. Niistä molemmista on työryhmä, jonka on määrä saada työnsä valmiiksi tällä vaalikaudella, ja vielä mainitsisin oikeusministeriön erittäin tärkeän työryhmän, jossa on Euroopan neuvoston niin sanottu Lanzarote-sopimus, jossa on esillä lapsiin kohdistuvan väkivallan ja erityisesti seksuaaliväkivallan ja tämän groomingin osalta sekä kotimaisen lainsäädännön kiristäminen, rangaistustason arviointi että tämän sopimuksen ratifiointiedellytykset. Nämä kaikki ovat käynnissä ja liikkeellä.

Ed. Kalmari ja ed. Palm puhuivat fas-lapsista, ja itse lisäisin siihen fae-lapset mukaan — todellakaan ei varmaan tarkoitettu adhd-tapauksia — ja käsitykseni mukaan ministeri Risikolla on työryhmä käynnissä tai ainakin suunnitteilla tämän osalta, mikä on tehokkain ja käytännössä toimivin keino raskaana olevan alkoholiongelmaisen äidin hoidossa. Ne ruotsalaiset mallit, joissa äiti saadaan mukaan hoitoon ja hänet ikään kuin sitoutetaan pitkäaikaiseen hoitoon siinäkin tilanteessa, kun hän haluaisikin lähteä pois, kuulostavat erittäin tehokkailta ja viisailta asioilta, mutta kun nyt mennään ministeri Risikon toimivallan puolelle, niin tämän enempää en sano. Ongelma on todella aito, ja molemmat puhujat olivat aivan oikeassa.

Sitten ed. Karimäen kysymys toimeentulosta näkyy kyllä tässä mietinnössä. On yritetty hakea sitä, kun täällä aikaisemmin sanottiin, ed. Kalmari sanoi viisaassa puheessaan, että alkoholi on kaikista suurin lapsia uhkaava asia, että kyllä siinä aika paha kilpailu on sitten tämän syrjäytymisen, köyhyyden ja entistä enemmän vanhempien mielenterveysongelmien kanssa. Meillä on semmoinen kolmio suomalaisten lasten pahoinvoinnissa, joka sitten usein johtaa tähän ed. Paloniemen esille tuomaan väkivaltakuvioonkin, ja on vaikea sanoa, mikä näistä asioista on kaikista painavin. Nämä ovat ne pahimmat asiat, jotka suomalaisen lapsen pahoinvointiin vaikuttavat.

Kun edustaja kysyi, mitä voidaan tehdä vauvojen pahoinpitelyille, niin on totta, että etsimme parhaillaan tutkimusrahaa, niin että saadaan parempaa tietoa, mutta ennen kaikkea kysymys on varsinkin lääkäreiden, terveydenhuoltohenkilökunnan ja neuvolahenkilökunnan kouluttamisesta tunnistamaan nämä oireet, ja tämä työ on käsittääkseni käynnissä. Siinä ehkä se pahin on, että me emme ole osanneet epäilläkään monissa tilanteissa sitä, että vauva on hyvin vakavankin pahoinpitelyn kohteena.

Meillä on myös sisäministeriön sisäisen turvallisuuden ohjelmassa yhtenä tavoitteena, että aina jos lapsi tai nuori kuolee väkivaltaisesti, niin meillä resurssien pitää riittää jälkikäteen siihen, että tehdään riittävät tutkimukset siitä, mitä tapahtui. Myös tällä tavalla etsitään keinoja saada lisää tietoa tästä järkyttävästä asiasta.

Puhemies! Ed. Vistbacka puhui viisaita sosiaaliturvan muutoksenhakulautakunnan asioista. Hän viittasi tuottavuusohjelmaan. Nyt on kuitenkin niin, että ministeri Hyssälä on saanut tälle lautakunnalle lisää resursseja ja lautakuntaan on satsattu merkittävästi. Siitä huolimatta surullinen tarina, kuinka paljon siellä on juttuja vieläkin jonossa, on totta. Oikeusministeriön puolella olen juuri ottanut vastaan ja laitetaan lausuntokierrokselle se asia, että vakuutusoikeuden toimintaa tehostetaan entistä enemmän. Siinä muutoksenhakulautakunnassa on vielä vakavia ongelmia, mutta sinne on, toisin kuin kysyjä ehkä vihjasi, laitettu lisää rahaa.

Aivan viimeisenä ed. Ukkolalle erittäin tärkeästä sananvapauskysymyksestä. Sivulta 100 löytyy perusarvio koko tästä vakavasta ongelmasta, ja se, kun ei 5 minuutissa kaikkea kerkeä, ei suinkaan tarkoita, etteikö sitä pidettäisi vakavana asiana. Me olemme loppusuoralla oikeusministeriössä löytämässä keinon itse asiassa aika syvälle käyvään pohjoismaiseen vertailuun tässä sananvapauskysymyksessä, koska tilanteessa, jossa aika useat väittävät, että sananvapaustilanne on näin paha kuin ed. Ukkola kertoo, jo pelkästään se mielikuva on vakava. Jos se on vielä niin totta kuin miltä tällä hetkellä kritiikki näyttää, niin me olemme erittäin vakavan ihmisoikeusasian kanssa tekemisissä, ja perästä kuuluu. Kun me saamme nämä loppusuoralle, tämän pohjoismaisen vertailun, niin kuulette lisää.

Toinen varapuhemies:

Debattiosuus päättyy, ja siirrytään puhujalistaan. Käsitellään valtioneuvoston selontekoa Suomen ihmisoikeuspolitiikasta, ja nopeatahtisessa keskustelussa puheenvuorojen pituus enintään 5 minuuttia.

Sinikka Hurskainen /sd:

Arvoisa puhemies! Selonteko on suhtkoht kattava, mutta olisin toivonut selkeämpiä kannanottoja ja konkretiaa tiettyjen kysymysten kohdalla, jotka hallitus itsekin on nostanut ihmisoikeuspolitiikassa keskiöön, ja niistä on jo täälläkin keskusteltu jonkin verran, eli romanien ja saamelaisten oikeudet sekä syrjinnänvastainen toiminta. Myös Euroopan rasismin ja suvaitsemattomuuden vastainen komissio, Ecri, on tuoreimmassa Suomea koskevassa raportissaan kehottanut tarttumaan huomattavasti ponnekkaammin juuri näihin kysymyksiin.

Suomi on toiminut viime vuosina aktiivisesti romanien oikeuksien edistämiseksi eurooppalaisella tasolla. Erinomainen esimerkki tästä on tasavallan presidentin aloitteesta vuonna 2005 perustettu Euroopan romanifoorumi. Tyytyväisenä voi todeta myös sen, että Suomi on kohdentanut omaa Euroopan neuvostolle antamaansa vapaaehtoisrahoitusta juuri romanitoimintojen tukemiseen. Yleinen romaneita syrjivä asenne, ilmapiiri, ei valitettavasti osoita heikkenemisen merkkejä, ja olisin erityisesti toivonut hallitukselta näkemystä siitä, miten tämä saadaan muutettua.

Euroopan rasismin ja suvaitsemattomuuden vastainen komissio toteaa raportissaan, että Suomi on 2000-luvun aikana vahvistanut rasismin ja rodullisen syrjinnän vastaisia toimiaan sekä lainsäädännöllisellä että institutionaalisella tasolla, mutta paljon on edelleen parannettavaa. Komission mukaan Suomessa tarvitaan johdonmukaisempaa ja vankkumatonta julkista sitoumusta rasismin ja rodullisen syrjinnän vastustamiseen sen kaikissa muodoissa. Komissio myös painottaa, että täsmennetyt ja tehokkaammat toimenpiteet ovat välttämättömiä, jotta romaneihin kohdistuvaan syrjintään ja ennakkoluuloihin pystytään tarttumaan.

Saamelaisten osalta hallitus asettaa selonteossa tavoitteeksi muun muassa saamen kielen elvyttämisohjelman laatimisen ja erityishuomion osoittamisen inarin- ja koltansaamen säilymiseen. Tähän on paneuduttu myös Euroopan neuvostossa, jonka kulttuurikomiteassa laaditaan parhaillaan aloitteeni pohjalta raporttia erittäin uhanalaisten kielten suojeluun ja elävöittämiseen tähtäävien toimien vahvistamisesta.

Arvoisa puhemies! Selonteossa tuodaan esille Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen olennainen rooli ihmisoikeuksien turvaamisessa, kuten myös tuomioistuimen jutturuuhkasta aiheutuvat ongelmat. Helpotusta tilanteeseen toisi Euroopan ihmisoikeussopimuksen 14. lisäpöytäkirjan voimaantulo, joka ei kuitenkaan ole mahdollista ennen kuin kaikki jäsenmaat ovat sen ratifioineet. Ainoastaan Venäjä on jättänyt toistaiseksi tämän pöytäkirjan ratifioimatta.

Selonteossa todetaan, että Euroopan neuvosto ja Etyj tarjoavat mahdollisuuksia ihmisoikeusyhteistyön tiivistämiseen muun muassa Venäjän kanssa, ja tiedustelisinkin hallitukselta, onko Suomi ottanut kahdenvälisissä keskusteluissa esiin tämän 14. lisäpöytäkirjan ratifiointitilanteen. Asiassa tehdyt väliaikaisratkaisut tarjoavat jonkin asteisen helpotuksen, mutta kaikki mahdollinen olisi tehtävä, jotta myös Venäjä ratifioisi tämän pöytäkirjan.

Arvoisa puhemies! Euroopan neuvoston monitorointikomitea tarkastelee demokratia- ja ihmisoikeustilannetta säännöllisin välein, niin kuin täällä jo aiemmin mainitsinkin, ja kaikki jäsenmaat ovat kohteena. Euroopan neuvoston monitorointikomitea kehotti jo vuonna 2006 Suomea ratifioimaan rahanpesua ja terrorismin rahoittamista koskevan Euroopan neuvoston yleissopimuksen sekä liittymään Euroopan neuvoston rahanpesun ja terrorismin rahoituksen vastaiseen komiteaan. Suomi on allekirjoittanut sopimuksen vuonna 2005, ja olisikin hyvä kuulla, mitkä ovat syyt ratifioinnin viivästymiseen, erityisesti kun oikeusministeriön alustavan arvion mukaan Suomen lainsäädännön muuttamistarve on tässä melko vähäinen.

Lopuksi haluaisin painottaa, että selonteon kirjauksia olisi nyt ryhdyttävä valmistelemaan, konkreettisia toimenpide-ehdotuksia, (Puhemies: 5 minuuttia!) ja sen jälkeen olisi huolehdittava, että esityksille varattaisiin määrärahat budjetissa.

Tuulikki Ukkola /kok:

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin, kiitoksia koko salille erinomaisista puheenvuoroista. Olen kuunnellut niitä hyvin tarkasti, ja niissä on tuotu todellakin esille ne ihmisoikeusloukkaukset ja puutteet, mitä Suomessa on ja myös maailmalla, myös Euroopassa, on.

Toiseksi, kiitoksia ed. Hurskaiselle, Euroopan neuvoston valtuuskunnan puheenjohtajalle, joka toi esille Euroopan neuvostossa käsitellyt asiat ja Suomen mahdolliset puutteet Euroopan neuvoston toiminnassa. Erittäin tähdellistä!

Kolmanneksi, minä kiitän ministeri Braxia, jos hän todella pysyy sanassaan ja huolehtii siitä, että myös tämä ihmisoikeuksien ja demokratian kaikkein tärkein asia, sananvapaus, tässä Suomenmaassa säilyisi ja ehkä parantuisikin. Jos ministeri Brax esittelee eduskunnalle lähdesuojan heikentämisen, niin minä en usko jatkossa pätkääkään enää ministerin puheisiin.

Euroopan neuvosto on asettanut itselleen tehtävän ohjata epädemokraattisia maita demokratian tielle. Tässä se ei todellakaan ole onnistunut, valitettavasti. Esimerkiksi Venäjän tilanne on vain pahentunut, toimittajia siinä maassa listitään kuin kärpäsiä. Mutta Euroopan neuvostolla on kuitenkin jotain sellaista, mitä muilla kansainvälisillä järjestöillä ei ole, mitä ei ole YK:lla, ei Euroopan unionilla eikä myöskään Etyjillä: Euroopan ihmisoikeustuomioistuin.

Sen arvostus on kuitenkin Suomessa kehno. Se näkyy siitä, että Eit:stä saamme jatkuvasti tuomioita. Tosin suurin osa niistä koskee oikeudenkäyntejä ja oikeudenkäyntien pituuksia, mutta on valitettavaa, että entistä enemmän myös sananvapauteen on puututtu. Kysymys on siitä, että Suomi esimerkiksi ei ole saanut yhtä ainutta vapauttavaa sananvapauspäätöstä. Sen sijaan muutamaan valitukseen on tullut vastaus, ettei annan aihetta käsitellä. Kuten muistaakseni omassa puheenvuorossani äsken sanoin, uusia sananvapausvalituksia ihmisoikeustuomioistuimeen menee koko ajan. Siellä on kymmenkunta odottamassa, ja jatkossa käsittääkseni saman verran on tulossa lisää. Jos niistä tulee tuomioita, niin jotain on pielessä meidän järjestelmässämme ja meidän yhteiskunnassamme, jotain on pielessä meidän oikeuslaitoksessamme.

Toinen asia on, että Suomesta on todellakin tullut suvaitsematon maa. Täällä ei enää arvosteta eikä sallita, sanottaisiinko nyt, poliittisesti epäkorrektia sanontaa. Jos kaikkien on marssittava yhtä jalkaa ja ajateltava samoin, niin onko se demokratiaa? Eikö demokratiaan kuulu nimenomaan moniarvoisuus ja toisenlaisten mielipiteitten suvaitseminen?

Otetaanpa esimerkki viime päiviltä. Näissä puheenvuoroissa tuotiin esille naisten syrjintä, joka on tietysti ihan tosiasia, se on todellakin tosiasia. Mutta jos mies sanoo, että nainen on kauneimmillaan seitsemän sentin koroissa, siitä syntyy sellainen meteli internetissä, julkisuudessa, että miehen on pakko erota. Entäs miten kävi naisen, miten kävi feministin, joka huusi radiossa joka viikko, muistaakseni lauantaina puoliltapäivin, että tulta munille? Ei mitään ole tapahtunut, eikä kukaan ole korvaansa lotkauttanut. Tämä on tämmöistä sukupuolista syrjintää, mitenpäin tämän nyt ottaisi.

Arvoisa puhemies! Minä haluaisin siteerata Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen kannanottoja, jotka nimenomaan koskevat sananvapaustuomioita. Euroopan ihmisoikeustuomioistuinkin hyväksyy sen, että sananvapautta voidaan rajoittaa lailla, mutta se on myös korostanut ratkaisuissaan sananvapauden suurta sisältöä ja sisällöllistä laajuutta ja sitä, että sananvapauteen kuuluu myös oikeus esittää ikäviä, kielteisiä ja jonkun kannalta jopa loukkaavia asioita.

"Sananvapaus ei pelkästään kata sellaisia tietoja ja ajatuksia, jotka otetaan myötämielisesti vastaan, joita pidetään vaarattomina tai joihin suhtaudutaan välinpitämättömästi." (Puhemies: 5 minuuttia!) "Sananvapaus kattaa myös sellaiset viestit, jotka loukkaavat, järkyttävät tai häiritsevät valtiota tai jotain sen väestön osaa. Tätä vaativat tuomioistuimen mukaan moniarvoisuus, suvaitsevaisuus ja avarakatseisuus, joita ilman ei ole kansanvaltaista yhteiskuntaa."

Tämä kannanotto Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen sananvapaustuomioissa on kirjattu ainakin kolmessa neljässä päätöksessä.

Pentti Oinonen /ps:

Arvoisa puhemies! Ihmisoikeudet kattavat laajan kirjon oikeuksia, mutta yksi oikeus on ylitse muiden. Se on oikeus elämään. Valitettavasti tämä perustavaa laatua oleva ihmisoikeudellinen määritelmä unohtuu helposti sodissa. Surullisina esimerkkeinä tästä ovat Sudanin Darfurin ja Ruandan kaltaiset verilöylyt, jotka kohdistuivat viattomaan siviiliväestöön, lapsiin, naisiin sekä vanhuksiin. Joukkomurhat eivät ole nykyaikana mitään poikkeuksia vaan näköjään enemmänkin sääntöjä. Siksi maailman maat pyrkivät yhteistyössä luomaan kansainvälisiä oikeuslaitoksia ja käytäntöjä, joiden avulla sotarikoksiin syyllistyneet henkilöt saatetaan oikeuden eteen. Tunnetuin esimerkki näistä on kansainvälinen rikostuomioistuin Icc, jonka kehittämistä Suomi on pitkään tukenut. Perussuomalaiset pitävät tällaista tavoitetta kannatettavana.

Valtioneuvoston ihmisoikeuspoliittisessa selonteossa korostetaan myös kansallisten oikeuslaitosten roolia. Sivulla 46 todetaan rankaisemattomuuden kulttuuria käsittelevässä kappaleessa seuraavaa: "Ensisijainen vastuu rikosten käsittelemiseksi kuuluu kansallisille oikeusjärjestelmille." Kun ottaa huomioon edellä mainitun sitaatin ja maassamme käynnissä olevan ruandalaismiehen oikeudenkäynnin, ei mielestäni voida sanoa, että Suomi tässä yhteydessä noudattaisi ajamiaan periaatteita.

Arvoisa puhemies! Ruandan oikeuslaitos on toipunut jo lähes 15 vuoden ajan vuonna 1994 käydystä sisällissodasta. Ruandassa on toimiva oikeuslaitos, joka on sisällissodan jälkeen syntyneen kansainvälisen yhteistyön myötä jatkuvan silmälläpidon alaisena. Uskon, että ihmisoikeuteen kuuluva oikeudenmukaisuus ruandalaisissa tuomioistuimissa on taattu. Mielestäni onkin ihmeellistä, ettei syytteessä olevaa ruandalaismiestä lähetetty kotimaahansa oikeuden eteen vaan että sen sijaan oikeudenkäynti käydään Suomessa euroja säästämättä. Miljoona euroa on huima summa oikeudenkäynnistä, joka olisi voitu järjestää syytetyn kotimaassa Ruandassa.

YK:lla on kaiken huipuksi erillinen Ruandan sotarikoksia käsittelevä tuomioistuin Ictr, joka toimii Tansaniassa. Tuomioistuin käsittelee parhaillaan reilua tusinaa sotarikosjuttua, ja aloittamattakin on puolenkymmentä. Jos Ruandaa kerran pidetään oikeudenkäyntiin sopimattomana, olisi oikeudenkäynti varmasti voitu myös Ictr:n toimesta järjestää jo pelkästään siksi, että olemme selonteon mukaan tukeneet kyseisen tuomioistuimen toimintaa myös taloudellisesti.

Olisi mielenkiintoista tietää oikeusministeriltä, joka taisi juuri poistua — anteeksi, ei poistunutkaan — miksi ihmisoikeusrikkomuksista ja kansanmurhasta syytetyn ruandalaismiehen tapausta ei käsitellä omassa kotimaassa tai YK:n alaisessa tuomioistuimessa. (Ed. Kallis: Suurin ihmisoikeusloukkaus!)

Arvoisa puhemies! Perussuomalaiset eivät hyväksy minkäänlaisia ihmisoikeusloukkauksia. Jos niitä tapahtuu, on syylliset saatava edesvastuuseen ensisijaisesti kotimaassaan, jos siellä on toimiva oikeuslaitos, kuten Ruandassa on.

Oikeusministeri Tuija Brax

Arvoisa herra puhemies! Ihan vaan muutama asia korjataan. En lähde tätä asiaa ruotimaan. Päätöksen perustelut löytyvät julkisista päätöksistä. Icc-tuomioistuin ei enää ota juttuja vastaan, se on YK:n päätös, eli puheessa oli siltä osin virhe. Sen sijaan Icc viimeisimmissä jutuissaan, jotka koskivat sitä, voidaanko eräät asiat sieltä siirtää Ruandan tuomioistuinlaitokseen, totesi näissä kaikissa jutuissa yksiselitteisesti, että Ruandan tuomioistuin ei täytä oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin kriteereitä riittävällä tavalla ja että näitä nimenomaisia juttuja ei sinne voida siirtää.

Pentti Oinonen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olisin vielä ministeriltä tarkentanut, eikö tämä ole kuitenkin YK:n alainen järjestö, joka valvoo tätä toimintaa. Miksi häntä ei voitu lähettää tämän tuomioistuimen tuomittavaksi?

Oikeusministeri Tuija Brax

Arvoisa puhemies! YK on niin päättänyt, että se tuomioistuintoiminta lakkautetaan, ja se tuomioistuin on itse päättänyt, että kuitenkin sen näkökulmasta siellä olevia juttuja ei voida siirtää, koska Ruandan oikeusjärjestelmä ei mainitulla tavalla tehnyt. Minä en ole YK:ssa näitä päätöksiä tehnyt.

Sanna Perkiö /kok:

Arvoisa puhemies! Keskusteltavana tänään on valtioneuvoston selonteko Suomen ihmisoikeuspolitiikasta. Voi sanoa, että selonteko on seikkaperäinen ja laaja esitys ihmisoikeuksista. Se käsittelee asiaa sekä globaalisti että kotimaan näkökulmasta. Selonteossa käsitellään monia tärkeitä ihmisoikeuskysymyksiä, kuten parisuhdeväkivaltaa, sukupuolten välistä tasa-arvoa sekä seksuaalivähemmistöjen oikeuksia. Toiset ihmisoikeusasiat koskevat hyvin kapeaa kansanosaa, toiset meistä jokaista. Käytän puheenvuoroni pohtiakseni meitä jokaista koskevaa ihmisoikeuskysymystä, oikeutta inhimilliseen vanhuuteen ja oikeutta inhimilliseen kuolemaan.

Inhimillinen vanhuus on parhaimmillaan aktiivinen elämänvaihe, jossa ihminen löytää itsestään uusia puolia ja kehittyy edelleen myös ihmisenä. Tieteen kehittyessä meidät pystytään pitämään hengissä pitkään, mutta elämä ei välttämättä ole kovin inhimillistä. Tänä päivänä liian moni huonokuntoinen vanhus elää riittämättömällä hoidolla, kun omat voimat eivät riitä itsestä huolehtimiseen. Ministeri Paula Risikko on ansiokkaasti esittänyt vanhuspalvelulain säätämistä. Vanhusten palveluja toteutetaan nyt usean lain perusteella tällä hetkellä. Kannatan vanhuksista huolehtimista säätelevien lakien tarkastelua kokonaisuutena. Vanhuspalvelulain periaatteena tulee olla oikeus inhimilliseen vanhenemiseen ja vanhuuteen.

Inhimillisen kuoleman oikeuden vahvistaminen tulee mielestäni aiheelliseksi, kun sairauksia pystytään hoitamaan yhä enemmän ja yhä pidemmälle. Tiede kehittyy niin, että meidät voidaan pitää hengissä, vaikka sielunelämämme olisikin päättynyt ajat sitten. Varsinkin jos henkilö on itse toivonut, että vähäistä hyötyä tuovia, kärsimystä aiheuttavia hoitoja ei saa loputtomasti jatkaa, oikeus inhimilliseen ja luonnonmukaiseen kuolemaan tulisi varmistaa. Ennen pitkää meidän on voitava täällä eduskunnassakin käydä arvokeskustelua suhteestamme inhimilliseen kuolemaan ja jopa armokuolemaan. Oikeus inhimilliseen kuolemaan on myös ihmisoikeus.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Tämä paksu selonteko täyttää italialaisen klassisen oopperan libreton kaikki periaatteet. Siinä on draamaa ja tragediaa, ja siitä löytyy konna. Kokoomuksen ryhmäpuheenjohtaja ja ed. Ukkola jo tämän oivalluksen tekivätkin ja mainitsivat, kuka tämän näytelmän konna on. Siinä on tekemistä tällä fraktiolla koko maapallolla.

Tässä selonteossa on erinomaisen hyvin laajalti käsitelty tätä kansainvälistä puolta ja kansallista puolta, siitä ei pääse yhtään mihinkään. Mutta sitten on yksi näkökohta, joka tavallaan heikentää tätä analyysia, ja se on juuri se asia, jonka toin tässä äsken vastauspuheenvuorossani esille. Se on nimenomaan se, että kun kaikki pitäisi ymmärtää ja analysoida siinä viiteympäristössä, missä ihmiset elävät, ja kun siinä tapahtuu juuri nyt mitä dramaattisimpia muutoksia, on tapahtunut vuoden 2000 jälkeen suurempia muutoksia kuin itse asiassa on viime sotien jälkeen tapahtunut, niin silloin tietysti pitäisi ainakin viitata tähän todellisuuteen.

Niin kuin totesin, meillä on finanssikriisi, se vaikuttaa kaikkialla, talouskriisi, ruokakriisi ja energiakriisi. Kaikki yhdellä tavalla ovat vaikuttamassa siihen, että Marvin Harrisin kulttuurimaterialistinen historiaselitys pursuaa suorastaan siitä ulos, elikkä mitä tiukemmaksi kilpailu luonnonvaroista käy, sitä kehnommin käy ihmisoikeuksille ja sitä enemmän niin sanotut pahat tavat ritualisoituvat hyväksyttäviksi tavoiksi. Tämä on se pointsi. On kummaa, että se ei mene perille. Sitä ani harvoin täälläkään kukaan muu on näitten 22 vuoden aikana opetuksesta huolimatta todennut kuin juuri puhuva.

Ja mitä on tapahtumassa tällä hetkellä? On tapahtumassa se, että olemme siirtymässä takaisin siirtomaavallan aikaan. Sehän on järkyttävä muutos. Täällä on kiinalainen delegaatio, arvovaltainen delegaatio, parhaillaankin käymässä eduskunnassa. Kiina ostaa kehitysmailta laajoja maa-alueita itselleen. Täsmälleen samalla tavalla tekee Etelä-Korea, aivan täsmälleen samalla tavalla, siis toisin sanoen pois niiltä paikallisilta asukkailta. Tämä on kova juttu.

Resurssisodat, joita on jo käyty, ovat olleet enne siitä, mihinkä tullaan vastedeskin törmäämään. Elikkä siis toisin sanoen tietysti, kun ne paikalliset ihmiset havaitsevat, että tässähän rupeaa käymään todella huonosti, kun me emme niin sanotusti oman maamme resursseja saa käyttää, niin ne, jotka ovat laillisesti tavallaan, periaatteessa laillisesti, ostaneet nämä oikeudet, puolustavat näitä ostoksiaan. Elikkä siis toisin sanoen pitäisi tunnustaa nämä arkipäiväiset realismiasiat näissä kysymyksissä.

Mielenkiintoinen on tämä omistusasia. Oikein jännityksellä luin nämä 181 sivua kahteen kertaan saadakseni selville, minkä verran sitä käsitellään. Se liittyy ed. Haaviston hyvin tuntemaan alueeseen, Afrikkaan, Saharan vyöhykkeeseen. Siellähän naiset eivät saa omistaa maata, ja nyt on ruvettu niin sanotulla joutomaalla kikkailemaan elikkä löytämään semmoinen niin kuin takaportti kiertämään tämän maanomistuksen vääristymän, jolla voi kuitenkin siellä olla mitä ratkaisevin merkitys siinä, että pystytään asioita paremmin hoitamaan. Tätä olisi kannattanut enemmän pohdiskella.

Yksi seikka, mihinkä voi lämpimästi todella yhtyä, on sivulla 52 todettu pointsi, että tuki pitää osoittaa köyhimmille valtioille tällä hetkellä, koska muutoin se lasku on kohtuuttoman suuri.

Christina Gestrin /r:

Ärade talman! Den röda tråden i Finlands politik för de mänskliga rättigheterna är att arbeta mot diskriminering. Staten bär det övergripande ansvaret för att allas mänskliga rättigheter skyddas, respekteras och främjas oberoende av politiskt, kulturellt eller ekonomiskt system. I statsrådets redogörelse om Finlands politik för de mänskliga rättigheterna kan vi se att de mänskliga rättigheterna är ett område som berör all tänkbar politik där människan är objektet.

Om alla stater i världen skulle leva upp till de mål som fastställts i världskonferensen om de mänskliga rättigheterna så skulle konflikter, krig och våld inte förekomma. Att arbeta för att allas mänskliga rättigheter skyddas och respekteras är ett arbete som aldrig får ta slut. Riksdagens primära uppgift måste vara att se till att politiken som bedrivs alltid strävar efter att bli bättre på att främja mänskliga rättigheter.

Monet seikat ympärillämme osoittavat, että ihmisoikeuksia loukataan edelleen yhteiskunnassamme. Joskus tämä tapahtuu tietoisesti ja joskus epäonnistuneiden päätösten ja priorisointien seurauksena. Kun maahanmuuttajatyttöä solvataan ja hänet tönäistään nurin asemalaiturilla Espoossa, tekijä tekee tämän tahallaan, ja ilkeytensä lisäksi hän samalla syyllistyy ihmisoikeuden loukkaukseen.

Kun näinä päivinä olemme tutustuneet lääninhallituksen raportteihin siitä, että vanhustenhuolto toimii monin paikoin puutteellisesti, kyse on pitkälti vääristä priorisoinneista ja huonosta organisoinnista. On hyvä, että myös vanhustenhoito sisältyy selontekoon ihmisoikeuspolitiikasta. Hyvin toimiva ja inhimillinen vanhustenhuolto on myös tärkeä ihmisoikeusasia.

Kodeissa tapahtuva väkivalta ja naisiin ja lapsiin kohdistuva väkivalta on vaikea ja intiimi alue, jossa meillä Suomessa on edelleen suuria ongelmia. Käyttäytymismallit periytyvät, minkä vuoksi ei ole olemassa nopeasti toimivia patenttiratkaisuja kodeissa tapahtuvan väkivallan lopettamiseksi. Tänä vuonna Unicefin Lapsen oikeuksien sopimus täyttää 20 vuotta, ja vuoden tunnuksena on "Lapsilla on omat oikeudet". Suurin osa Suomen lapsista voi hyvin ja elää turvallisissa kotioloissa, mutta valitettavasti on huomattava ryhmä lapsia, jolla on ongelmia, jotka saattavat johtua kodin turvattomuudesta, heikosta taloudesta tai vanhempien päihdeongelmista.

Ennalta ehkäisevät toimet ja mahdollisimman aikainen puuttuminen ovat tärkeitä tapoja auttaa ja tukea lapsia ja lasten vanhempia, joilla on merkkejä sosiaalisista ongelmista. Tämän vuoksi on tärkeää, että myös taloudellisesti vaikeina aikoina näihin asioihin panostetaan.

De mänskliga rättigheterna är något som kan granskas både nationellt och internationellt, och statsrådet har valt att i rapporten ta upp båda aspekterna. Jag ska ta några exempel som berör Finlands politik ur ett bredare perspektiv med beröring i internationell politik.

Människohandel finns med i samband med invandrarfrågan vilket delvis är motiverat. Men det är ändå viktigt att också konstatera att Finland har ett ansvar att vara med om att motarbeta människohandel också utanför våra gränser. Man kunde säga att olaglig invandring och människosmuggling är förenade med människohandel, ett mångfacetterat problem som även berör Finland. Människohandel är ett brott mot individens rätttigheter och trygghet. Finland bör motverka människohandel i samarbete med ursprungs- och transitländer inom EU i samarbete med internationella organisationer osv.

Människohandel är ett område som fått mera uppmärksamhet under de senaste åren då man har märkt att problemet verkligen finns också här i Norden. På den parlamentariska Östersjökonferensen, BSPC, i början av september beslöt parlamentarikerna att utlysa människohandel som ett huvudtema för sitt arbete under det kommande verksamhetsåret, och Nordiska rådet har också lyft upp samma tema under de senaste åren.

Också i Finland finns det ett behov av att öka kunskapen om människohandel och människosmuggling. Det gäller bland annat för rättsväsendet samt social- och hälsovårdsväsendet att bli bättre på att känna igen fallen. Det är vanligt att domstolsfall behandlas som koppleri eller arbetsrelaterade brott trots att fallen har tydliga drag av människohandel. Det var positivt att höra av minister Brax att regeringen redan fäst uppmärksamhet vid det här problemet.

Slutligen vill jag säga att den här redogörelsen är ett viktigt dokument, ett allvarligt dokument, som riksdagen bör granska noggrant. Jag hoppas att de brister som är uppenbara här i vårt eget land ska rättas till och att Finland också i fortsättningen ska ha en aktiv roll i internationella institutioner och i det globala arbetet för mänskliga rättigheter.

Outi Alanko-Kahiluoto /vihr:

Arvoisa puhemies! On hyvä, että ihmisoikeusselonteko sisältää tällä kertaa nimenomaan kotimaan asioihin keskittyvän osuuden. Ihmisoikeuksien toteuttamisessa on meilläkin paljon parantamisen varaa. Mutta vaikka selontekotyyppinen asiakirja on tärkeä, voisi seuraavalla kerralla olla paikallaan toteuttaa vielä konkreettisemmin havaittuihin ongelmiin pureutuva poliittinen toimintaohjelma.

Ihmisoikeuksien toteutumisesta käydään Suomessa aika vähän keskustelua. Ehkä keskeinen syy tähän on tiedon puute. Ihmiset eivät tunne oikeuksiaan eivätkä siten osaa niitä vaatiakaan. Ihmisoikeuskasvatuksen ja -tiedotuksen määrää tulisikin lisätä. Erityisen tärkeää olisi lisätä koulutusta niille, jotka työskentelevät esimerkiksi vanhusten ja lasten parissa. Nämä ryhmät eivät osaa tai voi useinkaan itse valvoa oikeuksiensa toteutumista.

Lapsen oikeuksien sopimus on ollut voimassa jo 20 vuotta, mutta se tunnetaan Suomessa yhä häpeällisen heikosti. Tämä on asia, josta Suomi on useaan otteeseen saanut moitteita sopimusta valvovalta komitealta. Sopimusta tulisi tehdä tutuksi erityisesti lasten parissa työskentelevälle koulu- ja päiväkotihenkilökunnalle. Tulisi painottaa sitä, että kyseessä on voimassa oleva lainsäädäntö, jonka toteutumisessa havaittavat puutteet on pantava merkille ja niistä tulee raportoida.

Arvoisa puhemies! Vain sellaisilla oikeuksilla on merkitystä, joiden toteutumatta jättämisestä seuraa jotakin. Suomen sosiaali- ja terveydenhuollossa on otettu käyttöön hoitotakuu, jonka tarkoitus on turvata hoitoonpääsyä odottavien perusoikeudet ja jonka noudattamatta jättämisestä saa sakot. Takuu on ainakin jossain määrin toiminut. Vastaavia mekanismeja tulisi ottaa käyttöön laajemminkin. Esimerkiksi sosiaali- ja terveydenhuollon palvelut kuuluvat kansalaisten perusoikeuksiin, jotka kuntien on järjestettävä. On kaikkien tiedossa oleva totuus, että palvelut kuitenkin ovat monelta osin retuperällä.

Kuntien itsehallintoon ei kuulu vapaus olla noudattamatta lakia. Valtion on kannettava vastuunsa ja säädettävä tiukemmin perusoikeuksia toteuttavien palvelujen sisällöstä ja huolehdittava siitä, että niiden toteutumista valvotaan. Esimerkiksi kouluterveydenhuollon tilaan pyritään puuttumaan asetuksen muutoksella, jolla entistä tarkemmin säädetään siitä, mitä kouluterveydenhuollon tulee pitää sisällään. Tämä on hyvä, mutta muutoksen vaikutuksia palveluiden tilaan pitää myös seurata. Perusoikeuksien tilan kokonaisvaltainen kartoittaminen ja valvonta olisi syytä keskittää jollekin tietylle taholle. Tämä taho voisi määrätä myös sanktiot. Perusoikeuksien valvontaa ei voi jättää yksittäisen kansalaisen harteille.

Arvoisa puhemies! Kuten eduskunnan oikeusasiamies toteaa selonteon johdosta antamassaan lausunnossa, Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen Suomelle antamat langettavat tuomiot sivuutetaan tässä raportissa hyvin lyhyesti. Kun kysymys on keskeisestä eurooppalaisesta ihmisoikeuksien valvontajärjestelmästä, olisi kuitenkin syytä konkreettisesti selvittää, miten on toimittu tuomioissa ilmi tulleiden asioiden muuttamiseksi. Kun Euroopan ihmisoikeustuomioistuin antaa tuomion, on tarkoitus, että kansallisella tasolla voidaan toimia jatkossa niin, että estetään tai ehkäistään vastaavat rikkomukset tulevaisuudessa.

Arvoisa puhemies, lopuksi: Näin taantuman aikana on raskasta pitää puhetta, jossa ehdottaa yhä kireämpiä vaatimuksia talousvaikeuksien kanssa kamppaileville kunnille. Kuitenkin juuri laman aikaan perusoikeuksien valvonta on tärkeämpää kuin koskaan. Viime lamassa säästettiin peruspalveluista. Nyt on syytä edetä juuri toisinpäin. Ihmisten perusoikeuksien toteuttamisen on syytä olla ensisijainen tavoite lainsäädäntöä ja budjettia suunniteltaessa. Se on sijoitus tulevaisuuteen.

Satu Taiveaho /sd:

Arvoisa puhemies! Keskustelua ihmisoikeuksista voisi lähestyä kovin monesta näkökulmasta. Tällä kertaa painotun kuitenkin kotimaamme ajankohtaiseen ja riipaisevaan huoleen vanhusten oikeuksien toteutumisesta vanhustenhuollossa.

Vanhustenhoivassa on paljon tehtävää, jotta ihmisarvoinen elämä sekä sosiaaliset oikeudet ikäihmisillemme saadaan turvattua. Oikeusasiamiehen selvitys nosti vanhustenhoivan hyvin tiedossa olleet puutteet jälleen kerran otsikoihin. Hälyttäviä viestejä vakavista puutteista, kuten liiasta lääkityksestä, kemiallisen sitomisen lisäksi jopa fyysisestä sitomisesta, märistä vaipoista, vessassa käynnin korvaamisesta vaipoilla, epäluonnollisesta vuorokausirytmistä, yksin makuuttamisesta ja aliravitsemuksesta on tullut ja tulee edelleen.

Nämä ovat olleet hyvin tiedossa, mutta miksi asiaan ei ole tartuttu? Mielestäni kyse on ihmisoikeusrikkomuksista. Tarvitaan välttämättä lisää henkilökuntaa takaamaan hoivan laatu. Lisäksi tulee kehittää myös palvelun sisältöä. Pakollisimman perushoivan lisäksi tulisi ikäihmisillämme vanhustenhoivayksiköissäkin olla oikeus sosiaaliseen toimintaan ja esimerkiksi ulkoiluun. Hoivayksiköiden tulisi olla kodinomaisia ja kodinoloisia, ja vanhusten yksilölliset tarpeet ja toiveet tulisi huomioida. Kaikilla kynnelle kykenevillä tulee olla oikeus ulkoiluun ja vuodenaikojen vaihtelusta nauttimiseen.

On hyvä, että vanhustenhoivan laatusuosituksia on annettu ja niiden avulla saatu lisättyä henkilökuntaa. Hyvä on myös se, että pääsääntöisesti jatkossa edellytetään laatusuosituksilla yhden hengen huoneita hoivayksiköissä eikä terveyskeskuksen vuodeosastoa pidetä enää sopivana ikäihmisten pysyväiseen hoivaan. Tämä vahvistaa kodinomaisuutta sekä yksityisyyden toteutumista. Laatusuositukset painottavat myös ennalta ehkäiseviä ja toimintakykyä ylläpitäviä palveluja sekä kattavaa yksilökohtaista palvelutarpeen arviointia. Suosituksissa painotetaan muun muassa kotiin annettavia palveluja, mikä on oikein, jotta jokainen saisi asua kotona niin pitkään kuin se on turvallisesti mahdollista.

Laatusuosituksiin sisältyy myös kova laitospaikkojen vähentämistavoite. Tavoitteeksi on asetettu näiden määrän puolittaminen viidessä vuodessa. Tähän liittyy myös uhkia, sillä tämä edellyttää kotipalvelun huomattavaa vahvistamista sekä kohtuuhintaisten palveluasuntojen lisäämistä. Ratkaisujen tulisi perustua aina vanhuksen etuun eikä esimerkiksi taloudellisiin seikkoihin. Nyt jo joissakin kunnissa muutetaan laitoksia tehostetuksi palveluasumiseksi myös säästösyistä, kun maksurasitusta näin voidaan siirtää yhä enemmän asiakkaalle. Tätä ei voida hyväksyä.

Kodinomaisemman hoivan tavoite on oikea, mutta tämä ei saa myöskään johtaa heitteillejättöihin. Tällä hetkellä kotona kotipalvelun keinoin hoidettavina on jo niin heikkokuntoisia vanhuksia, että kodinhoitaja saattaa miettiä, miten henkilö selviää seuraavaan päivään kotonaan. Kotihoivan riittävyydessä ja tukipalveluiden saannissa on selkeitä puutteita. Lisäksi laitoksiin ja palveluasuntoihin on usein jonoa, joten siihenkin nähden tuo laitospaikkojen vähentämistavoite tuntuu haasteelliselta.

Palveluasuntojen hintojen karkaaminen tulee myös saada hallintaan ja varmistaa lailla käyttövara palveluasunnoissa asuville. Joissakin kunnissa on suunniteltu leikkauksia ja henkilökunnan lomautuksia nyt talousvaikeuksissa myös vanhustenhoivaan, mitä ei voi mitenkään hyväksyä tässä tilanteessa, kun viestit jopa näistä ihmisoikeusloukkauksista vanhustenhoivassa ovat hyvin tiedossa, ja valtion tulee ohjata lisäresursseja kuntiin vanhustenhoivan laadun parantamiseen.

Nämä laatusuositukset ovat vain suosituksia eivätkä näin ollen varmista vanhustenhoivan parempaa laatua kaikkialla massamme. Tarvitaankin välttämättä vanhustenhoivan riittävyyden ja laadun takaava laki. Erillislaillahan suojataan monia haavoittuvia ryhmiä, kuten lapsia ja vammaisia, ja samoin tulisi suojata myös vanhuksia. Lisäksi valvonta- ja ohjaustoimintaa tulee vahvistaa. Pelkkä Valviran toiminta ei riitä, kun samalla leikataan läänien valvontaresursseja 11 henkilötyövuodella. Tällä hetkelläkin läänit pystyvät reagoimaan lähes vain kantelutapauksiin.

Vanhukset tarvitsevat kerta kaikkiaan enemmän oikeutta. Keinot vahvistaa vanhusten oikeuksia puuttuvat valitettavasti tästä selonteosta. Tarvitaan myös vanhusasiainvaltuutettu valvomaan ikäihmisten oikeuksia tässä yhteiskunnassa, jossa tällä hetkellä suljetaan silmät isiemme, äitiemme, isoäitiemme ja isoisiemme tarpeilta ja oikeuksilta.

Arvoisa puhemies! Minusta tämä vanhustenhoivan tilanne on yksi vakavimpia perusoikeusloukkauksia yhteiskunnassamme tällä hetkellä ja tarvitsee pikaisia toimenpiteitä.

Lenita Toivakka /kok:

Arvoisa puhemies! Tämä valtioneuvoston selonteko on melko kattava katsaus, mutta yhdyn kyllä näihin aikaisempiin puheenvuoroihin siitä, että vanhusten oikeuksista meidän tulee keskustella enemmän ja jatkossa myös niiden tulee sisältyä kattavammin tähän selontekoon.

On erittäin hyvä, että Suomen ihmisoikeustilanne on myös sisällytetty tähän selontekoon, sillä myös meillä on merkittäviäkin ihmisoikeuksia loukkaavia ilmiöitä. Itse haluan nostaa keskusteluun lähinnä lähisuhdeväkivaltaan sekä lapsen oikeuksiin liittyviä ongelmia.

Olen huolissani Suomen lähisuhde- ja perheväkivallan nykytilanteesta. Väkivalta ja siihen liittyvä pelko näkyvät konkreettisimmin naisten elämässä. Selonteon mukaan vuonna 2005 uusitun naisuhritutkimuksen mukaan jopa 43,5 prosenttia suomalaisista 18—74-vuotiaista naisista on joutunut miehen tekemän jonkinlaisen fyysisen tai seksuaalisen väkivallan tai väkivallalla uhkailun kohteeksi.

YK:n valvontaelimet ovat useaan otteeseen huomauttaneet Suomen korkeista lähisuhdeväkivallan luvuista. Näistä tuleekin meidän kaikkien olla huolissamme, varsinkaan kun tämä väkivalta ei ole vähentynyt toivotulla tavalla. Hyvää puolestaan on se, että ihmisten tietoisuus tästä ongelmasta on lisääntynyt ja poliisille ilmoitetaan lähisuhdeväkivallasta aikaisempaa herkemmin.

On myös huolestuttavaa, että esimerkiksi turvakotipaikkoja on meillä huomattavasti alle Euroopan unionin suositusten. Vajaa sata turvakotipaikkaa ei voi olla riittävä määrä väkivallan uhrien tarpeeseen nähden. Jotta 500 paikan suositukseen päästäisiin, tulee järjestöjä ja kuntia tukea uusien turvakotien perustamisessa. Erityisen huolissani olen Itä- ja Pohjois-Suomen tilanteesta, joissa turvakotipaikkoja on huomattavasti vähemmän kuin muualla väkilukuun suhteutettuna. Näin vakavaa ongelmaa ratkaistaessa ei voida hyväksyä alueellista eriarvoistumista.

Arvoisa puhemies! Lasten oikeudet ovat olennainen osa ihmisoikeuksia, kuten olemme kuulleet, ja ne täyttävät tänä vuonna 20 vuotta. Suomessa oikeudet toteutuvat suhteellisen hyvin, vaikka meilläkin on joitakin vakavia epäkohtia, joista YK on meitä muistuttanut. Pahimpina esteinä lapsen oikeuksien täysimääräiselle toteutumiselle ovat perheen sisäinen väkivalta ja seksuaalinen hyväksikäyttö. Selonteon mukaan lapsiin kohdistuva väkivalta on Suomessa edelleen myös perheväkivallan yleisin muoto, vaikka se on vähentynyt merkittävästi. On tärkeää, että sosiaali- ja terveysministeriö on puuttunut tähän asiaan perustamalla kuritusväkivallan käyttöä selvittävän työryhmän.

Täytyy muistaa, että lapset ovat uhreja myös silloin, kun väkivalta ei kohdistu heihin itseensä. Lasten pelko vanhempiensa puolesta näkyy fyysisenä ja psyykkisenä oireiluna, jolla voi olla hyvin vakavat seuraukset. Lapsella on oltava oikeus turvalliseen lapsuuteen, jossa on läsnä olevat aikuiset, jotka tuovat turvaa ja antavat rajoja.

Eri ministeriöt ovat toteuttaneet viime vuosina lukuisia omia ja poikkihallinnollisia hankkeita lähisuhde- ja perheväkivallan ehkäisemiseksi sekä vähentämiseksi Suomessa. Tämä on tärkeää työtä, joka toivottavasti jättää pysyviä hyviä käytäntöjä kuntien ja järjestöjen työhön. Kuten tästä selonteosta voimme lukea, lähisuhde- ja perheväkivallan ehkäisytyöhön tarvitaan kuitenkin pysyvä valtakunnallinen organisatorinen ratkaisumalli, jossa otetaan kokonaisvastuu alan kehittämisestä ja toiminnan koordinoinnista.

Kansainvälisesti Suomi on tehnyt merkittävää työtä lasten ja naisten oikeuksien parantamiseksi. Köyhyys, väkivalta, ihmiskauppa ja monet muut ongelmat muun muassa kriisitilanteissa kohdistuvat erityisesti naisiin ja lapsiin. Hämmästyttävää mielestäni oli selontekoa lukiessani se, että naiset omistavat vain prosentin maailman omaisuudesta ja ansaitsevat 10 prosenttia kaikista maailman tuloista. Työtä meillä siis riittää edelleen.

Naisten oikeuksien paraneminen vaikuttaa kehittyvien maiden demokratiakehitykseen ja hyvinvointiin. On erittäin tärkeää, että Suomi jatkaa nykyistä laajamittaista kansainvälistä työtään naisten ja lasten aseman parantamiseksi.

Kaiken kaikkiaan tämä selonteko oli erittäin painavaa ja erittäin mielenkiintoista luettavaa.

Anne Kalmari /kesk:

Arvoisa puhemies! Aluksi mietin, voivatko nekin henkilöt, jotka eivät ole ulkoasiainvaliokunnan tavoin perehtyneet eri maiden ihmisoikeuskysymyksiin, ottaa kantaa. Kyllä voivat, ja heidän täytyy. Olen, kuten tuossa kyselyssäni jo ilmi kävi, Ahtisaaren tavoin häpeissäni Suomen kehitysapurahojen määrästä. Juuri näillä rahoilla edistetään kansainvälistä ihmisoikeuden toteutumista.

Ministeri Väyrynen on Ylen raportin mukaan kytkenyt oivasti avun antamisen ihmisoikeuskysymyksiin. Konkretisoiden: apua ei tule, jos alaikäisten tyttöjen alistamiseen ja seksuaaliloukkauksiin ei tehdä lainsäädännöllisiä esteitä. Kansainvälisessä toiminnassa meidän tulee muistaa, että pienenä maana meidän on keskityttävä tiettyihin asioihin ja tiettyyn suuntaan. Kaikkien alueiden asiantuntijaa on turha leikkiä.

Kotimaassakin ihmisoikeuskysymyksissä riittää töitä. Ainaisten juhlapuheiden ja hurskastelujen sijaan haluan tuoda hyvin konkreettisia, radikaalinkin tuntuisia avauksia keskusteluun.

Aloitetaanpa lapsen oikeudesta rakastavaan aikuiseen ihmiseen ja turvalliseen lapsuuteen. Kysymys koskettaa jo syntymättömiä lapsia. Suurin uhka tänä päivänä ovat alkoholin kanssa läträävät vanhemmat. Kannatan ehdottomasti odottavien alkoholistiäitien tahdosta riippumatonta hoitoa. Kellään ei saisi olla oikeutta tuottaa toiselle pysyvää vammaa, joka on yli 500 fas-lapsen kohtalona vuosittain.

Seuraava asia kuulostaa vielä radikaalimmalta. Miksi emme voisi määrätä antabushoitoa rangaistusmuotona silloin, kun perheväkivallan syy on alkoholi? Pahoinpitelyt, tapot ja murhat tapahtuvat nykyäänkin 60—75-prosenttisesti alkoholin vaikutuksen alaisena. Kodin ulkopuolelle sijoitettujen lasten määrän voimakas kasvu kietoutuu alkoholiongelmiin hyvin usein. Jos teet rikkomuksen aseella, ase luovutetaan valtiolle; jos ajat katsastamattomalla autolla, menetät ajovälineen. Miksei viinan avulla tehtyjen rikoksien välinettä voisi luovuttaa kassaholviin? Ainakin sen pitäisi aina olla vaihtoehtona tuomiolle. Joo-joo-vakuutteluja ovat kärsineet perheet varmasti kuulleet tarpeeksi.

Lapsien rakkaudensaantioikeuksiin liittyy oleellisesti myös se, miten meidän lapsiamme sijoitetaan perheen ulkopuolelle. On häpeällistä, että vuodesta toiseen laitossijoitusten määrä lisääntyy. Vuonna 2007 laitoksiin sijoitettiin yli 8 000 lasta ja koteihin vain 5 500. Tämä kehitys on yksinkertaisesti katkaistava. Sijaisperheiden asemaa ja suojaa on parannettava.

Me pohdimme, miten saada tulevaisuuden työntekijöitä maahanmuuttajista. Me emme kuitenkaan ole osanneet saada täysivaltaisiksi yhteiskunnan osallisiksi romaniväestöäkään. Tähän olisi ollut aikaa 450 vuotta. Kaikki lähtee siitä, että romanilasten on saatava sama peruskoulutus kuin muiden. On hälyttävää, että romanilapsista neljännes ei saa peruskoulun päästötodistusta, pojista lähes 40 prosenttia. 50 prosenttia suorittaa peruskoulun ja vain neljännes ammattitutkinnon. Sekä yhteiskunta, romanivanhemmat että asian hyväksyvä valtaväestö ovat epäonnistuneet. Emmehän me voi ajatella, että etninen ryhmä olisi jotenkin niin tyhmä tai toivoton, ettemme saa asiaa hoidetuksi. Meillä ei ole varaa jättää hyödyntämättä tätä voimavaraa.

Asunnottomat ovat vailla yhtä ihmisten tärkeimmistä perustarpeista: lämpöä ja turvaa. Miksi me rakennamme heille kalliilla asuntoja Pääkaupunkiseudulle? Miksi emme osta valmiita, tyhjiä asuntoja maaseudulta halvalla ja tarjoa tätä vaihtoehdoksi? On selvää, että tukipalveluista voisivat vastata lähettäjäkunnat. Takuuvarmasti asia olisi halvemmin hoidettavissa, ja voisihan siirtolaisuudella moni aloittaa uuden elämän. Onko asiaa edes kysytty asunnottomilta?

Vanhuksilla pitää olla oikeus inhimilliseen vanhuuteen: ruokaan, puhtauteen ja virikkeisiin. Kouluihin täytyisi perustaa kerhoja, joissa lapsille sovittaisiin joku vanhus, jota he kävisivät katsomassa. Lapsilla on harvoin mahdollisuus omien isovanhempien tapaamiseen. Kynnystä palveluasuntovierailuihin pitäisi ylipäätään madaltaa. Tärkeää on oman paikallisyhteisön merkitys ja voima.

Arvoisa puhemies! Haluamme ja meidän pitää voida kuulua johonkin. Perhe, suku, lähiyhteisö, oma kylä tai kotikunta ovat kehtoja, osia laajemmasta maailmanyhteisöstä. Viranomainen ei pysty koskaan korvaamaan sitä tyhjiötä, mikä syntyy välittämisen ja vuorovaikutuksen puutteesta. Meistä jokainen voi aloittaa maailman parantamisen omalta kohdaltaan: Kun näkee, että jollain on paha olla, ei ole tunkeilevaa kysyä, mikä hätänä. On välinpitämättömyyttä olla kysymättä.

Elsi Katainen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Ihmisoikeuspoliittiseen selontekoon valitut kansalliset painopisteet ovat keskeisen tärkeitä, kun tavoitellaan nykyistä oikeudenmukaisempaa ja ihmisarvoisempaa maailmaa. Niin usein juuri lasten, naisten ja todella tänä päivänä myös vanhusten oikeuksia poljetaan maailman joka kolkassa, myös meillä täällä Suomessa.

Selonteossa oli myönteistä muun muassa se, että edellisen ihmisoikeuspoliittisen selonteon tapaan ihmisoikeuksien toteutuminen nähdään nimenomaan turvallisuuskysymyksenä. Silloin sotilaallisen ulottuvuuden lisäksi tunnustetaan myös taloudellinen ja inhimillinen turvallisuus. Tätä näkökulmaa on edelleen korostettava ja se on laajemmin myöskin sisäistettävä. Erityisesti inhimillisen turvan oikeutta on korostettava naisten ja lasten kohdalla, jotka niin sodan jaloissa maailmalla kuin myös arjen keskellä täällä Suomessa joutuvat liian usein hyväksikäytön tai ihmisoikeusrikkomusten uhreiksi.

Lasten seksuaalinen hyväksikäyttö on ongelma niin meillä kuin muuallakin. Lapsipornografiaa levitetään netin välityksellä pitkin maailmaa vain napin painalluksella, ja näin on aiheutettu mittaamatonta vahinkoa ja kärsimystä lapselle. Lasten hyväksikäytön estämiseen on tiukasti puututtava, mutta myös rikoksen rangaistuksen asteeseen, joka tänä päivänä on lievä, on puututtava. Seksuaalisen väkivallan uhriksi joutuneiden lasten toipumisen edistämiseen on myös panostettava nykyistä enemmän resursseja.

Arvoisa puhemies! Hyväksikäytön lisäksi toinen lapsiin kohdistuva suuri ongelma on lapsiköyhyys. Arviolta 19 miljoonaa lasta elää EU-maissa köyhyysuhan alla. Suomessakin lapsiköyhyyden aste on kasvanut huolimatta siitä, että lapsiperheiden tukemiseen on viime vuosina erityisesti kiinnitetty huomiota. Lapsiperheiden sosiaaliturvaan ja peruspalveluihin on edelleen panostettava. Etenkin on kiinnitettävä huomiota niihin perheisiin, jotka elävät köyhyysrajan tuntumassa noin 1 000 euron ansioiden varassa, kuten yhden vanhemman perheet tai opiskelevat perheet usein elävät.

Lapsiköyhyyden lisääntyessä on vaarana jättää toteuttamatta taloudellisten ja sosiaalisten oikeuksien lisäksi myös sivistykselliset oikeudet, kuten koulutuksen tasa-arvo. Se, missä lapsi asuu tai mikä on lapsen sosioekonominen asema, ei saa asettaa lasta epätasa-arvoiseen asemaan oikeudessa koulutukseen. Myös tähän on kiinnitettävä huomiota niin kansallisella kuin myös erityisesti kansainvälisellä tasolla.

Jotta lasten oikeudet huomioidaan myös päätöksenteossa ja niiden seurauksissa, on lapsiin kohdistuvia vaikutuksia seurattava ja arvioitava säännönmukaisesti. Euroopan tasolla lapsivaikutusten arviointiin on ainakin tavoitteiden tasolla herätty, mutta miten on meidän kansallisen lainsäädäntömme tasolla tai kunnallisessa päätöksenteossa, ulottuuko päätöksenteon ennakointi ja arviointi lapsiin meillä myös lähellä olevilla päätöksenteon areenoilla? Näinhän ei todellakaan tapahdu, ja asiaan pitää luoda joku systemaattinen menettelytapa, johon jokainen päätöksentekijä voi sitoutua.

Tasa-arvossa meillä on muutamia ikuisuuskysymyksiä, joita ei kymmeniin vuosiin ole saatu vietyä eteenpäin puheen tasolta. Tänä päivänä naisten aseman epätasa-arvoisuus korostuu nimenomaan työn ja perhe-elämän yhteensovittamisen kysymyksenä, naisten ja miesten palkkaeroissa sekä vanhemmuudesta aiheutuvien kustannuksien epätasaisena jakona. Yhä vain nämä asiat odottavat ratkaisuaan. Todellisen tasa-arvon saavuttamiseksi on edistettävä naisten osallistumista yhteiskunnalliseen toimintaan ja vaikuttamiseen. Kotien väkivallasta ei vielä edes tarpeeksi avoimesti uskalleta puhua. Rajumpaa puuttumista kaipaa myös Suomessakin rehottava naiskauppa. Tämä on ongelma, johon olisi todellakin puututtava, sillä taustalla on usein järjestäytynyttä rikollisuutta.

Arvoisa puhemies! Perusolettama Suomen hyvistä ihmisoikeusoloista on saanut rajun kolauksen. Viime päivien uutisointi on herättänyt huomaamaan, että myös suomalainen vanhus tarvitsee oikeuksia turvalliseen ja ihmisarvoiseen elämään. Jokaisen ikäihmisen on oltava oikeutettu riittävään toimeentuloon ja terveydenhuoltoon sekä inhimilliseen hoivaan ja huolenpitoon.

Jyrki Kasvi /vihr:

Arvoisa puhemies! Olemme viime kuukausina saaneet huolestuttavia uutisia EU:n uudemmista jäsenmaista, joissa vanhat etniset kiistat ovat nousseet jälleen pintaan. On surullista, että Euroopassa ollaan vielä 2000-luvulla tilanteessa, jossa kansallisten kielivähemmistöjen ihmisoikeuksia loukataan järjestelmällisesti.

Sen sijaan Suomessa kielen merkitys poliittisten intohimojen sytykkeenä on lientynyt. Kansainvälisessä vertailussa Suomen kahden kansalliskielen malli onkin menestystarina. Meidän ei tarvitse pohtia, myönnetäänkö ruotsin puhujalle kansalaisuutta tai päästämmekö Ruotsin pääministerin vierailemaan suomenruotsalaisten kesäjuhlilla.

Pakko kysyä, voitaisiinko monen muun maan ihmisoikeustilannetta parantaa ottamalla mallia Suomen kielipolitiikasta. Suomen koulujärjestelmään kuuluva toisen kotimaisen kielen pakollinen opiskelu on osaltaan taannut sen, että ruotsin- ja suomenkieliset eivät ole vieraantuneet toisistaan niin pahoin kuin monen muun maan kieliryhmät. Me ymmärrämme toistemme kieltä, kulttuuria ja ihmisiä.

Toki ongelmiakin on. Selonteossa tuodaan esiin esimerkiksi ruotsinkielisten sosiaali- ja terveyspalvelujen saatavuus. Myös tämä puoltaa toisen kotimaisen kielen säilyttämistä opetusohjelmissa. Se antaa meille myös moraalista selkänojaa keskusteltaessa suomea puhuvien kielivähemmistöjen asemasta naapurimaissamme.

Arvoisa puhemies! Joskus johonkin ihmisryhmään kohdistuva syrjintä ja väkivalta on niin kiinteä osa yhteiskunnan rakenteita, ettei niitä edes nähdä ilman tietoista ponnistusta. Esimerkiksi naisten asemaan on havahduttu toden teolla vasta muutaman viime vuosikymmenen aikana. Raiskaus avioliitossa kriminalisoitiin vasta 1994 — siis vuonna 1994.

Vaikka esimerkiksi työelämässä on edelleen rakenteellista epätasa-arvoa, hyvinvointivaltiokehitys on lisännyt huomattavasti naisten mahdollisuuksia yhteiskunnassa esimerkiksi opiskella ja käydä töissä. Sen sijaan miesten ongelmia hyvinvointivaltio ei ole kyennyt ratkaisemaan yhtä hyvin. Opinnoista ja työelämästä syrjäytyneet nuoret miehet ja yhteiskunnan ulkopuolelle pudonneet rantojen ja puistojen miehet ovat tästä konkreettisia esimerkkejä. Huumeiden ongelmakäyttäjistä neljä viidesosaa on miehiä. Miksi hyväksymme sen, että miesten elämä luisuu niin usein alamäkeen ja ennenaikaiseen hautaan?

Miehen rooliin liittyy myös tabuja, pyhiä väärinymmärryksiä, jotka estävät meitä näkemästä poikia ja miehiä esimerkiksi perheväkivallan ja seksuaalisen kaltoinkohtelun uhreina. Se, että suomalainen yhteiskunta kääntää selkänsä näiden poikien ja miesten hädälle, rikkoo heidän ihmisoikeuksiaan.

Ensi- ja turvakotien liiton mukaan lähisuhteessa tapahtuneista törkeistä pahoinpitelyistä 40 prosenttia on naisten tekemiä. Silti julkinen keskustelu ja tutkimus kohtelevat miehiä ensisijaisesti parisuhdeväkivallan tekijöinä ja naisia uhreina. Ennakkoasenteet ja tabut ohjaavat meitä. Muutama vuosi sitten lähes kaikkien puolueiden hyvää tarkoittaneet naisjärjestöt vaativat Raha-automaattiyhdistystä peruuttamaan rahoituksen Vaiettu naiseus -kampanjalta, koska siinä tutkittiin myös miehiä parisuhdeväkivallan uhreina.

Vaikenemisen kehä rikkoo kaikkien osapuolien oikeuksia. Kun naiset nähdään vain uhreina, miestään tai lapsiaan pahoinpitelevien naisten on hyvin vaikea saada apua hätäänsä. Erityisen vaikeassa asemassa ovat seksuaalisen väkivallan kohteeksi joutuneet miehet. Rikosuhripäivystyksen kyselyn mukaan miesten kokema seksuaalinen väkivalta on piilossa, koska siihen liittyy voimakas häpeä eikä kokemukselle ole edes sanoja, joilla siitä kertoa.

Arvoisa puhemies! Reilu vuosi sitten tutkijoiden ja kansanedustajien seuran seminaarissa Väestöliiton seksuaaliterapeutti Maaret Kallio esitteli 14-vuotiaille tehdyn kyselyn tuloksia. Kyselyn mukaan kahdeksasluokkalaisista tytöistä 24,3 prosenttia ja pojista 16,4 prosenttia oli kokenut seksuaalista kaltoinkohtelua. Yhdyntään tai muunlaiseen seksiin tytöistä oli pakotettu 2,3 prosenttia ja pojista 4,1 prosenttia. Maaret Kallio kertoi myös, miten sukupuolittuneesti lasten seksuaaliseen kaltoinkohteluun suhtaudutaan. Tyttöjen ei tarvitse kohdata asiasta kertoessaan reaktiota, jonka pojat ovat usein saaneet vastaansa. Moni kun on ollut edelleen sitä mieltä, että pojalla on ollut vain onnea, kun on saanut jo nuorena kokemusta aikuisen naisen kanssa.

Arvoisa puhemies! On alleviivaavaa, ettei tässä selonteossa ole miesten ja poikien oikeuksille omaa lukuaan.

Jouko Laxell /kok:

Arvoisa herra puhemies! Hallituksen selonteossa on kattavasti käsitelty vammaisten ihmisoikeuksia, joita koskevan YK:n yleissopimuksen vammaisten henkilöiden oikeuksista Suomi allekirjoitti vuonna 2007.

Valmisteilla olevassa vammaispoliittisessa ohjelmassa otettaneen huomioon YK:n yleissopimus. Sopimus edellyttää, että YK:n yhteyteen perustetaan vammaisten oikeuksien komitea. Komitean tehtävänä on valvoa, miten vammaisten oikeudet maailmassa toteutuvat. Jokaisen jäsenmaan on säännöllisesti annettava komitealle kertomus niistä toimista, joilla ne ovat edistäneet vammaisten oikeuksien toteutumista omassa maassaan. Vammaispoliittisen ohjelman lisäksi on siis tärkeätä, että vammaisia koskeva lainsäädäntö ja toimintakäytännöt ovat linjassa yleissopimuksen kanssa.

Vammaisten oikeuksia koskevaa yleissopimusta eduskunta ei ole vielä ratifioinut. Onkin syytä kysyä, koska hallitus tuo yleissopimuksen ratifioitavaksi. Tästä on jo täällä tänään kysyttykin, mutta kysyn kerran vielä.

Arvoisa puhemies! Yleissopimus vammaisten henkilöiden oikeuksista sisältää useita sellaisia kohtia, joita Suomessa ei ole täysin toteutettu. Tällainen on vaatimus yhteisestä toimintaympäristöstä, jossa jokainen voi osallistua toimintaan tasa-arvoisesti kaikilla elämän osa-alueilla. Ei tarvitse mennä pidemmälle kuin tähän eduskuntataloon, kun havaitaan jo puutteita. Voidaan myös kysyä, onko vammaisille taattu riittävä tuki, jotta he voivat hoitaa omia asioitaan. Yleissopimus sisältää paljon asioita, joiden toteuttaminen edellyttää paitsi voimavaroja myös merkittäviä toimintakäytäntöjen muutoksia.

Erkki Virtanen /vas:

Arvoisa puhemies! Kirkkoisä Tuomas Kempiläinen sanoi aikanaan, että viimeisellä tuomiolla sinulta ei kysytä, mitä olet puhunut ja kirjoittanut, vaan mitä olet tehnyt. Samaa voi toivottaa hallitukselle tämän selonteon luettuaan. Paljon hyvää analyysia, paljon kaunista puhetta, kirjoitusta. Alkaisi olla tekojen vuoro. Tähän liittyen ja tätä keskustelua kuunnellessa tulee mieleen vain kysyä, emmekö me todellakaan tienneet siitä, miten vanhuksia kohdellaan, emmekö me tienneet siitä, mitä tällä viikolla on paljastunut, emmekö me aiemmin olisi voineet ohjeistaa maan hallitusta ja virkamiehiä huolehtimaan siitä, että tällaisia tutkimustuloksia ei voi eikä saa tulla julkisuuteen.

Arvoisa puhemies! Puhun lapsista. Hyvä ystäväni Matias, 7 v., aloitti tässä muutama viikko sitten ensimmäisen koulutiensä. Samana päivänä Matiaksen ja minun yhteinen ystävä ja Matiaksen pikkusisko Ilona, 5,5 v., meni esikouluun, ja syksyllä ystäväni Anni, 2 v., menee kunnalliseen päivähoitoon, kun hänen ja Ilonan ja Matiaksen äiti palaa työhönsä hoitovapaaltaan. Matias, Ilona ja Anni ovat lapsenlapsiani. Olen heistä tavattoman ylpeä ja onnellinen. He ovat parasta, mitä minulle on tapahtunut edustajakaudellani. Ylpeyteni ei taatusti ole ainutlaatuista. Olen täysin vakuuttunut, että tässä talossa ei ole yhtään miespuolista edustajaa, jota ukiksi tulo ei olisi tehnyt hassuksi. Sitä paitsi on siinä määrällinenkin puolensa. Ilman Matiaksen, Ilonan ja Annin kiinnostusta, myötätuntoa ja auttamishalua mikä tahansa pyrkimykseni kestäisi vain puolet siitä ajasta, jonka se kestää yhdessä heidän kanssaan.

Tunnen aitoa iloa ja ylpeyttä Matiaksen kouluun ja Ilonan eskariin menosta. On ollut koskettavaa nähdä pienten ihmisten kasvavan ja kehittyvän, oppivan uutta, kyseenalaistavan vanhaa. Samalla tunnen yhteisöllistä iloa ja ylpeyttä suomalaisen demokratian ja sen toimijoiden, erityisesti suomalaisen työväenliikkeen suuresta saavutuksesta, suomalaisesta hyvinvointimallista. Ilman sitä eivät ihmisoikeudet Suomessa toteutuisi, kuten ne nyt toteutuvat, onneksi. Ilman siihen johtanutta vuosikymmenten työtä eivät Matias ja muut suomalaiset 7-vuotiaat ehkä saisikaan hyvälle elämälleen välttämätöntä opetusta ilmaisessa peruskoulussa. Sekään oikeus ei tänään ole itsestäänselvyys maailman lasten enemmistölle.

Arvoisa puhemies! Olen kiitollinen siitä, että lapsenlapseni voivat elää yhteiskunnassa, joka on perustuslaissaan sitoutunut huolehtimaan heikoimmistaan. Minulla on vahva syy uskoa, että siellä, missä kaikkein haavoittuvimmat lapset eivät joudu heitteille eivätkä almujen varaan, kaikilla lapsilla on parempi olla. Siinäkin on mitä syvimmin kysymys ihmisoikeuksista.

Iloani varjostaa kuitenkin vakava huoli. Kaikilla lapsilla ei Suomessa mene hyvin. Korkeasuhdanteen huippuvuosina lasten syrjäytyminen voimistui, huostaanotot lisääntyivät ja lapsiperheiden köyhyys kasvoi. Nyt laman alkaessa iskeä täydellä voimallaan lasten pahoinvoinnin kasvun uhkakuva synkkenee dramaattisesti. Meidän ehdoton tehtävämme on huolehtia siitä, ettei se uhkakuva toteudu.

Suomen valtiolla on julkinen vastuu lasten hyvinvoinnin turvaamisesta. Käytännössä vastuu on kuitenkin siirretty kunnille, koska kunnat vastaavat peruspalveluista. Siksi kylmät väreet kulkevat selkäpiissäni, kun näen ja kuulen pääministerin vinosti hymyillen lausuvan, että kuntien on pantava itse asiansa kuntoon ja tultava jatkossa omillaan toimeen. Niin siirtää vastuuta mies, jonka johtamat hallitukset ovat keskeisesti olleet romuttamassa kuntien taloutta siirtämällä yhä uusia tehtäviä kunnille ja leikkaamalla samanaikaisesti niiden verotuloja ja valtionosuuksia.

Arvoisa puhemies! Kuntien talouden kuntoon paneminen näyttää tarkoittavan pääministerille ja valtiovarainministerille käytännössä palvelujen leikkaamista. Jokainen kuntansa talouteen perehtynyt valtuutettu tietää, (Puhemies: 5 minuuttia!) ettei löysää leikattavaa kunnissa enää ole. Jos kunnat nyt pakotetaan leikkaamaan lisää, keihin se osuu ensimmäiseksi ja pahiten? Kaikkein heikompiin eli lapsiin, vanhuksiin.

Arvoisa puhemies! Sallimmeko me sen? Ei ikinä!

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa herra puhemies! Hallituksen selonteko Suomen ihmisoikeuspolitiikasta on siis ensimmäistä kertaa laajuudeltaan tätä luokkaa nimenomaan tässä mielessä, että tässä on kansainvälinen osuus ja sitten vielä satakunta sivua kansallista osuutta tästä lähes 180 sivun selonteosta.

Kansainvälinen politiikka, jossa Suomi on tietysti mukana, on, tai sen pitäisi olla, väline ihmisoikeuksien edistämiseksi. YK on varmasti tärkeä, ja se, että Suomi ei ole kaikkia YK:n sopimuksia vielä esimerkiksi Ilon kohdalla allekirjoittanut, ratifioinut — myös vammaisten puolella on tällainen ratifioimaton sopimus — herättää tietysti kysymyksiä, miksi. Niistä olemme tänään puhuneet.

Mutta kansainvälinen politiikka on myös talouspolitiikkaa, ja Suomeen on rekisteröitynyt melkoisia kansainvälisiä toimijoita, vaikka niiden omistus onkin paljolti Suomen rajojen ulkopuolella. Nokia on tällainen, Stora Enso, UPM eli vanhan Kymi-yhtiön ja muiden suomalaisten puunjalostusyhtiöiden jälkeläinen. Esimerkiksi Indonesiassa UPM on aikoinaan toiminut varsin kyseenalaisella tavalla, vähän ihmisten oikeuksia polkien, ollen mukana siis Sumatralla Riau Pulp and Paper Company -nimisessä yrityksessä, josta se kylläkin sitten pääosin on luopunut, siinä mielessä pääosin, että sen yhteydet esimerkiksi raaka-aineiden käytön suhteen ovat jossakin määrin vielä epäselviä. Tämä on sellua tuottava yritys. Siellä tapahtui sademetsien tuhoamisen lisäksi myös ihmisoikeusloukkauksia.

Afrikassa suurten järvien alueella Itä-Kongossa on jatkuvasti sotatila. Siellä käydään sotaa aika tavalla taloudellisilla arvoilla, joissa ovat maksuna usein esimerkiksi strategiset metallit, hyvin tärkeät metallit, kuten coltan, uusi metallinimi nimenomaan niille tärkeille ainesosille, joita tarvitaan muun muassa kännyköiden valmistukseen, siis coltan. Nokian yhteys näiden metallien käytössä on tietysti tärkeä katsella Suomenkin kannalta, onko se olemassa ja kuinka vahva, pystyykö Nokia katsomaan, mistä peräisin olevia raaka-aineita se käyttää omassa tuotannossaan tai alihankkijoiden toimesta. Joka tapauksessa Afrikassa ovat olleet välillä rubiinit, nämä kuuluisat verirubiinit, sotien käyttöaineena ja Itä-Kongossa nyt sitten coltan.

Etelä-Amerikassa Stora Enso toimii ja Veracel on tällainen sellutehdas, johon kaikki tiedämme liittyvän myös ihmisoikeuskysymyksiä. Voiko tai tahtooko Suomen valtio vaikuttaa suoranaisesti tai epäsuorasti, tahtooko julkinen sana kyseenalaistaa tai kysyä näiden perään, coltanin perään taikka Stora Enson toiminnan perään esimerkiksi Brasiliassa? No, jälkimmäinen on ollut vastikään esillä.

Arvoisa puhemies! Tässä on puhuttu myös ilmastopolitiikasta hiukan. Ministeri lausui sen sanan. Se näkyy täällä sivulla 54. Siellä on ilmastonmuutos yhtenä kappaleena. Siinä on kylläkin virhe sikäli, että puhutaan joulukuussa 2009 järjestetystä YK:n ilmastokokouksesta Kööpenhaminassa, pitäisi olla varmasti maaliskuussa.

Sitten lopuksi vielä tämä kotimainen puoli. Aivan oikein, perustuslain 19 §, sen 3 momentti, suojaa terveydenhoitoa, sosiaaliturvaa, ja tiedämme, että vanhusten kohdalla näin ei tapahdu eikä monien muidenkaan kohdalla suinkaan itsestäänselvästi, ei vammaisten kohdalla, ei niiden, jotka tarvitsevat terveydenhoitoa.

Täällä on todettu myöskin se, miten vähän naiset omistavat yhteisestä globaalista omaisuudesta. Voi todeta kuitenkin se tosiasian, että kaikesta globaalista omaisuudesta, maailman kaikista yhteisistä rikkauksista 40 prosenttia, puhemies, kuuluu 1 prosentille tämän planeetan asukkaista.

Markku Laukkanen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Aivan lyhyesti vaan haluan ed. Tiusaselle todeta, että on oikein hyvä, että otatte esiin tämän ihmisoikeuskysymyksen yhteyden ympäristöpolitiikkaan. Myöskin Euroopan neuvoston piirissä olemme keskustelleet tästä Suomen valtuuskunnan aloitteesta. Tavoitteena on, että saisimme valmisteltua juuri tästä problematiikasta raportin. Tästähän on hyviä esimerkkejä. On paljon luonnonkatastrofialueita, jotka kaikki merkitsevät myöskin samalla erittäin suurta humanitääristä katastrofia suurille ihmismäärille. Kyse saattaa olla sadoistatuhansista, miljoonista ihmisistä, niin kuin on nähty esimerkiksi Kiinan tulvissa. On aivan selvää, että niistä seuraa silloin myöskin mitä mittavimmassa määrin ihmisoikeuskysymyksiä.

Sama koskee luonnonvarojen käyttöä eri puolilla. Totta kai on selvää, että Suomen kaltaisen maan ja varsinkin valtionyhtiöiden kyseessä ollessa täytyy pitää rimaa äärimmäisen korkealla, että me toimimme esimerkillisellä tavalla paitsi luonnonkäytön suhteen, sen kautta sitten myöskin siellä olevan työvoiman suhteen ja sillä tavalla, että myöskin ihmisoikeuskysymykset pidetään näyttävällä ja näkyvällä tavalla esillä, jotta ne katastrofit sen kautta estetään.

Pentti Tiusanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kiitoksia ed. Laukkaselle tuosta kommentista.

Aikaisemmin tänään myöskin ministeri Stubb viittasi siihen, että seuraavissa selonteoissa ehkä sitten pitää olla ilmastokysymysten, ympäristökysymysten myös laajemmin esitettyinä kuin tässä tämänkertaisessa.

Ilmastopakolaisuuden ja ympäristöpakolai-suuden määrä tulee varmasti lisääntymään. Myöskin luonnon monimuotoisuuden tuhoutuminen liittyy ilmastonmuutokseen. Tietysti meidän tehtävänämme olisi hillitä sitä mahdollisimman voimakkaasti nimenomaan tietysti omalta pieneltä osaltamme mutta myös toimimalla EU:ssa kansainvälisissä järjestöissä. Sitten tulevassa Kööpenhaminan kokouksessa meidän linjamme pitäisi olla tietysti voimakas ja ilmastonmuutosta mahdollisimman hillitsevä.

Pirkko Ruohonen-Lerner /ps:

Arvoisa puhemies! Maassamme elää paljon köyhiä lapsiperheitä. Erityisesti yksinhuoltajaperheiden köyhyysriski on viime vuosina merkittävästi kasvanut tulonsiirtojen, ostovoiman heikentymisen, elinkustannusten kasvamisen ja työttömyyden lisääntymisen johdosta. Lapsen oikeus riittävään elintasoon ja julkisen vallan velvollisuus tukea lapsiperheiden toimeentuloa on kirjattu moneen Suomea oikeudellisesti velvoittavaan ihmisoikeussopimukseen. Lapsiperheiden sosiaaliturva tuleekin saada aidosti vastaamaan perheiden tarpeita. Nykyisin monet pariskunnat jakavat vanhemmuuden eron jälkeen siten, että lapsi asuu vuoroviikoin kummankin luona. Suomen laki ei kuitenkaan tue tällaista mallia, sillä virallisesti lapsella voi olla vain yksi osoite, jonka mukaan tulonsiirrot ja etuudet määräytyvät. Toisin on Ruotsissa, ja tästä meidän tulisi myös ottaa mallia, kun kehitämme Suomen lainsäädäntöä.

Arvoisa puhemies! Jatkosodan jälkeen saksalaisten kanssa avioituneita suomalaisia naisia ja heidän lapsiaan suljettiin internointileireille. Internoitujen omaisuus takavarikoitiin ja toimitettiin saksalaisena sotakorvauksena Neuvostoliitolle, ja leireiltä vapauduttuaan perheet joutuivat aloittamaan uuden elämän tyhjin käsin. Näistä leireistä ei ole paljon julkisuudessa puhuttu eikä internoiduille koskaan maksettu asianmukaisia korvauksia heiltä viedystä omaisuudesta. Liioin julkista anteeksipyyntöä tapahtuneista ihmisoikeusloukkauksista ei ole esitetty. Tämä epäkohta tulisi välittömästi korjata. Lapsena internoiduista monet elävät yhä keskuudessamme, eikä siis ole vielä liian myöhäistä tunnustaa heidän kokemansa kärsimykset ja pyrkiä niitä hyvittämään. Suomen valtiolla on tähän erityinen velvollisuus, sillä naisten ja lasten eristäminen leireille oli nimenomaan valtion oma päätös, liittoutuneet tai valvontakomissio eivät sitä vaatineet.

Kun 18 kansanedustajaa ed. Södermanin johdolla teki tästä historiamme häpeäpilkusta kirjallisen kysymyksen viime vuoden huhtikuussa, pääministeri Vanhanen kertoi, että Valtioneuvoston kansliassa on valmisteltu tutkimushanketta asian selvittämiseksi ja korvauskysymyksiä määritellään. Toivon, että kyseessä oleva hanke etenee vauhdilla, jotta vääryyttä kokeneet kansalaisemme vihdoin saisivat ansaitsemansa hyvityksen.

Arvoisa puhemies! Kaksi kolmasosaa maailman lähes 800 miljoonasta lukutaidottomasta aikuisesta on naisia. He ovat erityisen haavoittuvaisia ihmisoikeusloukkausten suhteen. Kouluttamattomilla tytöillä ja naisilla on suuri riski pudota yhteiskunnan ulkopuolelle ja joutua hyväksikäytetyiksi. Ylipäätään heidän mahdollisuutensa turvata toimeentulonsa ja osallistua yhteis-kunnan toimintaan ovat heikot. Yksi YK:n vuosituhattavoitteista on sukupuolten tasa-arvon edistäminen ja naisten aseman parantaminen. Näihin tavoitteisiin pyrittäessä ei lasten koulutuksen tärkeyttä voida liiaksi korostaa. Tutkimusten mukaan nimenomaan tyttöjen koulutus on suoraan yhteydessä köyhyyden, nälän, lapsikuolleisuuden, äitiyskuolleisuuden ja yleisimpien tautien vähenemiseen.

Arvoisa puhemies! Venäjän nykyinen ihmisoikeustilanne on hyvin huolestuttava. Lukuisien Tšetšenian hallinnon toimia tutkineiden aktivistien ja toimittajien murhat ovat jääneet selvittämättä, eikä syyllisiä ole saatu vastuuseen. Koska vallanpitäjien ja heidän toimiensa kritisoiminen on nyky-Venäjällä hengenvaarallista, on selvää, että yhä useampi aktivisti joutuu turvallisuussyistä jättämään toiminnan. Aktivistien vaietessa ja järjestöjen vetäytyessä konfliktialueilta jäävät näiden alueiden heikossa asemassa olevat ihmiset entistäkin suurempaan ahdinkoon ja heidän oikeuksiensa polkeminen jatkuu piilossa muulta maailmalta. Yhdyn ihmisoikeusjärjestö Amnestyn näkemykseen, jonka mukaan kansainvälisen yhteisön tulee painostaa Venäjän johtoa, jotta rikoksentekijät saadaan oikeuteen. Myös Suomen hallituksen velvollisuus on vedota Venäjään maan ihmisoikeustilanteen parantamiseksi. Suomettumisen ajalle tyypillinen vaikeneminen naapurimaan valonaroista asioista ei ole hyväksyttävää enää nykypäivän Suomessa.

Puhetta oli ryhtynyt johtamaan puhemies Sauli Niinistö.

Kari Rajamäki /sd:

Arvoisa puhemies! Täällä käydyn keskustelun pohjalta voi yhtyä siihen, että selonteko on hyvin tärkeä puheenvuoro ja pitää sisällään tärkeitä ja keskeisiä Suomen politiikan suuntamerkkejä. Mutta haluan puuttua nimenomaan tämän kansainvälisen toimintaympäristön rajuun muutokseen, johon ed. Pulliainen myös ansiokkaasti jo aikaisemmin puuttui. Tässä ei ole arvioitu eikä kyetty arvioimaan sitä valtavaa vaikutusta, minkä 1980-luvun lopun kaltainen talouskriisi tulee aikaansaamaan. Se tulee syöksemään satoja miljoonia ihmisiä köyhyyteen, se tulee luomaan erittäin suurta epävakautta, ja ennen kaikkea yhteiskunnallisen järjestelmän perusteet monelta osin murenevat erityisesti niissä maissa, joissa on nyt jo ihmisoikeuksien suhteen vakavia ongelmia. Tilanne varmasti menee vain kärjistyvään suuntaan. Tähän kysymykseen on todella Suomen niin EU:n kuin YK:n kansainvälisten instituutioiden kautta pyrittävä vaikuttamaan, ja erityisesti tietysti EU:n ja kolmansien maiden yhteistyössä siviilikriisinhallinnan ja oikeusvaltion periaatteiden tukemiseen liittyvät ponnistelut nousevat nyt hyvin keskeisiksi.

Mutta myöskin Suomen osalta on syytä kiinnittää huomiota siihen, että myös meidän omassa maassamme syrjäytyminen ja köyhyys, lapsiperheidenkin köyhyys, tulee olemaan vakava kysymys ja loukkaamaan ihmisenä olemisen perusoikeuksia ja toimeentulon perusoikeuksia. Sosiaaliturvan muutoksenhaun kansallinen häpeä, kesto, muutosten käsittely, monien perusetuuksien yhteisharkinta, joka toimeentuloa vaikeuttaa, nämä ovat kysymyksiä, jotka myös meidän täytyy itse maailmalla lähettiläänä näissä asioissa toimiessamme pystyä kotipesällä hoitamaan kuntoon.

Olisin puuttunut myöskin EU:n yhteisen maahanmuutto- ja turvapaikkapolitiikan perusteisiin. On hyvin tärkeätä, että EU:ssa toimitaan yhtenäisillä periaatteilla ja että kolmansien maiden kanssa erityisesti muun muassa maahanmuuton ja laittoman maahanmuuton lähtö- ja kauttakulkumaiden kanssa voidaan tukea sosiaalista, taloudellista ja kansanvaltaista kehitystä. EU:ssa on tehty yhteiset linjaukset edistää laillista maahanmuuttoa mutta vastustaa määrätietoisesti laitonta maahanmuuttoa, turvapaikkajärjestelmän väärinkäyttöä ja laittomia työmarkkinoita ja vaadittu myös yrityksiä vastuuseen nimenomaan pimeiden työmarkkinoiden osalta. Siihen liittyvät nimittäin hyvin nopeasti ihmiskaupan erilaiset muodot, ja tältä osin EU ja YK ovatkin vakavia puheenvuoroja tässä käyttäneet.

Meillä on myöskin turvapaikkajärjestelmän osalta selvästi tapahtunut käsiin räjähtäminen. Viime vuonna yksin tulleita alaikäisiä hakijoita oli 706, kasvua lähes 620 prosenttia, ja tältä osin tämä selonteko antaa tahallaan väärän kuvan väittämällä, että viime vuonna on annettu turvapaikka yhdelle pojalle ja kahdelle tytölle. Todellisuudessa muuta suojelua on myönnetty muille, ja se on sama lopputulokseltaan. Vastaanottokeskuksissa on tällä hetkellä käsittääkseni 130 oleskeluluvan saanutta alaikäistä. Se, että näin on, liittyy siihen, että ei ole pystytty osoittamaan vainoja, mutta meidän järjestelmässämme nyt tämä käsittely toimii tällä tavalla.

Tämä on asia, johon kiinnitin sen takia huomiota, että on erittäin tärkeätä lapsen edun kannalta selvittää matkareitit; ei pieniä lapsia lähetetä toiselle puolelle maailmaa yksinään. On erittäin tärkeätä, että heidän taustansa, perhesuhteensa ja matkareittinsä pystytään viranomaisten yhteistyöllä selvittämään. Muistan, että tätä viime kaudella vastustettiin, kun tältä osin hallituksen puolelta tehtiin esitys. Jopa nykyään EU:n ihmiskauppa-asiamiehenä toimiva edustaja vastusti täällä salissa tätä EU:n yhteistä linjausta, joka Suomessa sitten vietiin läpi.

Haluan myöskin, herra puhemies, lopuksi kiinnittää huomiota siihen, että kansainvälisen talouden ja globalisaation tilanteessa kansainvälisten yritysten osalta on myös Suomen hallituksen pidettävä huoli siitä, että ne vakavat ympäristö- ja ihmisoikeusrikkomukset, joita on myöskin kansainvälisen yritystoiminnan piirissä monissa maissa — on viitattu Kiinaan, Afrikkaan, maattomien kysymyksiin Brasiliassa — ovat myös asioita, joissa Suomen hallituksella on vastuu, kun suomalaiset toimijat ovat muun muassa kansainvälisessä yritystoiminnassa. Tältä osin vaaditaan myös tarkkuutta.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tällä välillä, kun äsken puhuin ja kävin tuolla huoneessani, paljastui se, mistä tässä mättää, kun ympäristöanalyysia ei tähän ollut sisällytetty, ja se johtuu kuulemma yksinkertaisesti siitä, että toimeksiannot virkamiehille annettiin kaksi ja puoli vuotta sitten ja kaikki nämä dramaattiset muutokset ovat tapahtuneet sen jälkeen eikä sillä tavalla ollut nähty sitä, kuinka kaikki voi hetkessä muuttua. Tämä vaan antaa selvän ohjeen tulevaisuutta varten, että jos tilanne muuttuu, niin pitää ajassa pystyä muuttamaan toimintapolitiikkaa ja ihan käytännön toimiakin.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Haluan yhtyä niihin ajatuksiin, joita ed. Rajamäki toi esille. Todellakin on tärkeää, että meillä on kiinnitetty huomiota ihmisoikeuskysymyksiin. On tärkeää tiedostaa ihmisarvo myös kotimaassa niin vanhusten osalta kuin myös sairaiden ihmisten osalta. Ihmiselämä on aina arvokas jokaisen ihmisen kohdalla. Esimerkiksi kun nyt tätä pandemian uhkaa on eri tahoilla käsitelty, niin olen huomannut hieman ikävän sävyn siinä, että meillä vähätellään ihmisarvoa. Sanotaan, että ainahan ihmisiä kuolee kausi-influenssaan. Mielestäni meillä on tehtävä niin Suomessa kuin kansainvälisestikin kaikki voitava aina ihmiselämän ja ihmisarvon puolesta, ja toivon, että Suomi voi myös kansainvälisillä areenoilla tasapuolisesti eri ilmansuuntiin puolustaa ihmisarvoa.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa herra puhemies! Täällä aikaisemmin ed. Erkki Virtanen tässä heitti pallon ilmaan, ja otan sen kopin siinä mielessä, kun hän kysyi, tiesimmekö ennen tätä Etelä-Suomen lääninhallituksen selvityksen julkistamista, että vanhusten hoiva on huonolla tolalla ja henkilökuntaa on aivan liian vähän näissä sekä yksityisissä että yhteiskunnan hoitolaitoksissa. Kyllä tiesimme. Ja kun ed. Erkki Virtanen viittasi siihen, että kunnat eivät pysty taloudellisesti kantamaan vastuutaan, niin siihen on lisättävä, että perustuslain mukaan viimesijainen vastuu on valtiovallan, että se takaa sen rahoituksen, että kunnat voivat toteuttaa nämä toiminnot, jotka on perustuslain 19 §:n 3 momentin mukaan turvattava kansalaisille. Tästä on sivulla 124, Ikääntyneiden palvelujen valvonta -kohdassa, muutama kappale, ja tähän viittasi ministeri Brax, että hänenkin aktiivisuudestaan johtuen näitä ajatuksia on täällä. Mutta kyllä, aivan niin kuin ed. Pulliainen totesi, vaikuttaa siltä, että nämä ajatukset ovat aika tavalla aikaisemmin jo muotoutuneet tänne, eli on nyt sen tyyppinen maku näissä teksteissä, että ne eivät tietenkään nyt tätä viime ajan tilanteen selvittämistä sisällä, joka liittyy tähän palvelujen järjestämiseen. Muuten toivon todella, että tämä suuri kehys, globaalikehys, on seuraavassa selonteossa vahvemmin esillä.

Keskustelu päättyi.