Matti Kangas /vas:

Arvoisa rouva puhemies! Yhteiskunnasta nousee jatkuvasti vaatimuksia palkansaajien työssäolo- ja paluuehtojen lyhentämiseksi. Tälle lakialoitteelle on selvä tilaus, koska uudistus helpottaisi peruspäivärahaa tai työmarkkinatukea saavien, usein pätkätöitä tekevien työttömien paluuta peruspäivärahan tai ansiosidonnaisen päivärahan piiriin. Tämä taitaa olla tämän hetken suurin ongelmakohta, mikä työttömien lyhytaikaisiin pätkätöihin liittyy. Ihmiset pitää saada ottamaan työtä vastaan, mutta ei saa lähteä sille tielle, että aletaan taas heikentää työttömyysturvaa. Leikkausten sijaan pitää miettiä, onko työssäoloehto liian pitkä ja aiheuttaako se nykyisellään ongelmia, esimerkiksi syrjäytymistä. Olenkin vakaasti sitä mieltä, että työssäoloehdon lyhentäminen 10 kuukaudesta takaisin 6 kuukauteen pitäisi hyväksyä osaksi valtiovallan toimia vähentää köyhyys- ja syrjäytymisriskiä.

Koko aloite lähti siitä, että vuonna 1996 laman pakottamana työttömyysturvalakia muutettiin niin, että työssäoloehtoa pidennettiin entisten 6 kuukauden sijaan 10 kuukauteen. Se oli niissä oloissa jotenkin selitettävissä, ja väitettiin, että se on oikea päätös. Mutta nyt, kun on tultu pois vaikeasta lamasta, työttömyysturvan pitäisi tältä kohdin palautua entiselleen, sen on käytäntö osoittanut. Leikkausten yhteydessä tehty työssäoloehdon pidentäminen 10 kuukauteen on osoittautunut monille ensi kertaa työmarkkinoille tuleville ja pitkäaikaistyöttömille kohtuuttoman pitkäksi ajaksi luoda sellaisia työsuhteita, että he voisivat päästä korkeamman ansiosidonnaisen päivärahan piiriin.

Aloitteen merkitys korostuu oikeanlaisten työsuhteitten solmimisen mahdollisuuden parantumisena. Viime aikoina työmarkkinoilla kielteinen piirre on ollut huonosti palkattujen, epäsäännöllisten, osa-aikaisten työsuhteitten lisääntyminen. Niissä työntekijä on tuntenut olonsa turvattomaksi ja työnantajapuoli on voinut kohtuuttomasti käyttää hyväkseen etulyöntiasemaa. Työttömyys on edelleen suuri ongelma Suomessa, eikä sitä hoideta kuntoon hetkessä. Siksi pitää pyrkiä helpottamaan ihmisten työllistymistä, mihin tämäkin aloite tähtää.

Tekemäni aloite on tehokas keino torjua köyhyyttä ja syrjäytymistä. Tällaisia toimia valtiovallalta odotetaan.

Mikko  Kuoppa /vas:

Arvoisa puhemies! Tänä päivänä Eduskuntatalon edessä ja Eduskuntatalossakin pidetyssä seminaarissa työttömät kertoivat ongelmiaan ja toivat omia näkökohtiaan, miten työttömyysturvaa ja työnsaantioikeuksia pitäisi parantaa.

Ansiosidonnaisen työttömyysturvan ansaintaehdon nostaminen 6 kuukaudesta 10 kuukauteen pudotti joukkomitassa työttömiä ansiosidonnaiselta työttömyysturvalta työmarkkinatuelle. Tämä merkitsi samalla sitä, että kymmeniätuhansia työttömiä joutui turvautumaan myöskin kunnalliseen toimeentulotukeen. Heidät pudotettiin niin sanottuun syvään köyhyyteen. Kun tätä lakiesitystä eduskunnassa vuonna 95 käsiteltiin, jo silloin tiedettiin, että tässä tulee näin käymään. Silloin väitettiin, että tällä kannustetaan työttömiä ja sitä kautta edistetään työllistymistä. Silloin unohdettiin se, että työpaikkoja, joihin työttömät hakeutuisivat töihin, ei ole olemassa, ja sama asia on myöskin nyt. Nyt erilaisia kannustustoimenpiteitä jälleen suunnitellaan työttömille mutta unohdetaan se, että avoimia työpaikkoja, joihin työttömät voisivat hakeutua, ei ole. Ei enempää valtiovarainministeri Niinistö kuin kukaan muukaan ministeri ole täällä kertonut niistä firmoista, yrityksistä, kunnista tai kuntainliitoista, jotka ottaisivat suuremmassa määrin uusia työntekijöitä. Erityisesti pitkäaikaistyöttömät ovat pudonneet ansiosidonnaisen työttömyysturvan ulkopuolelle ja joutuneet sitten työmarkkinatuelle ja sitä kautta toimeentulotukiasiakkaiksi. Heidän nöyryytystään edelleenkin jatketaan. Heillä on monella jopa useiden kymmenien vuosien työhistoria takanaan, ja on täysin väärin, että ihmisiä tällä tavalla nöyryytetään.

Pääministeri Lipponen lupasi ensimmäisen hallituksen ohjelmassa, että työttömyys puolitetaan. Silloin 1995 työttömiä oli 460 000. Tänä päivänä huhtikuun työvoimaministeriön tilaston mukaan tänä vuonna työttömiä oli 297 000. Näistä työttömistä valtaosa on joko peruspäivärahalla tai työmarkkinatuella tai sitten vailla minkäänlaista työttömyysturvaa. Näin ollen ed. Kankaan lakialoite siitä, että ansiosidonnaisen työttömyysturvan ansaintaehto pudotettaisiin takaisin 10 kuukaudesta 6 kuukauteen, on kannatettava ja oikea ratkaisu sille, että ihmiset pääsisivät tästä nöyryyttävästä toimeentulotuen hakemisesta sellaiselle työttömyysturvalle, joka takaisi edes minimitoimeentulon. Nykyinen työmarkkinatuki, joka on 127 markkaa päivässä, on täysin riittämätön kunnolliseen toimeentuloon. Siinä mielessä vasemmistoliiton tavoite, jota vasemmistoliitto on esittänyt, että perusturvaa korotetaan vähintään 10 markalla päivässä, olisi enemmän kuin tarpeellinen. Se tulisi toteuttaa välittömästi.

Työttömien toimeentuloon liittyy monia muitakin ongelmia. Samalla kun uudet lait astuivat voimaan 96, ne myöskin heikensivät monilta muilta osin työttömien toimeentuloa, ja näin ollen nyt korkeasuhdanteen aikana olisi vihdoinkin parannettava myöskin kaikkein heikoimmassa asemassa olevien ihmisten toimeentuloa madaltamalla sitä kynnystä, jolla he pääsevät töihin, lisäämällä työkuntien työllisyysmäärärahoja ja samalla myöskin parantamalla työttömyysturvaa.

Yksi keskeinen asia on se, että harkinnanvaraiselta työmarkkinatuelta työttömät voisivat saada ansiosidonnaista työttömyysturvaa, joka kertyisi sitten lyhyemmistäkin työsuhteista, ja 6 kuukauden ansaintaehto olisi välttämättä saatettava voimaan mahdollisimman pian. Myöskin SAK otti kannan, että työssäoloehto pitäisi alentaa 6 kuukauteen. Se on mielestäni oikea lähtökohta.

Esa  Lahtela  /sd:

Arvoisa rouva puhemies! Salissa ovat työväenliikkeen vankat voimat paikalla näköjään, kun tätä seuraa. Jostain syystä porvareita ei näköjään kiinnosta koko juttu, vaikka odottaisi, että kun oppositio täällä aina hallitusta haukkuu, tässä voisi olla nyt tukemassa esitystä, vaan ei sen puoleen, näilläkin voimilla toimeen tullaan.

Ed. Kangas on tehnyt hyvän aloitteen, ja itse olen allekirjoittaneiden joukossa siitä syystä, mitä ed. Kuoppa puhui. Tässä on edellisinä vuosina tehty virheitä. Virkamieskunnassa tuntuu olevan ihmeellinen asenne, työministeriössä ja sosiaali- ja terveysministeriössä, että joissakin Suomen kylissä ja kaupungeissa on hirveän paljon työpaikkoja olemassa ja työttömät ihmiset vain lusmuilevat ja koettavat väistellä näitä. Tänä päivänä viimeksi kuultiin työttömien tilaisuudessa, jossa itse olin paikalla, kun yksi alle viisikymppinen naisihminen kuvasi tilannetta niin, että hänen varmaan pitää käydä kirkkoherranvirastossa muuttamassa numeroita syntymätodistukseen tai vähintäänkin muuttaa nimensä, koska hän ei ole Miia eikä Tiia vaan Eila. Heti sillä perusteella tulee ikäsyrjintää, kun hän lähettää anomuksen, koska lähiaikoina ei ole ketään ristitty Eila-nimiseksi.

Hän itse kertoi kokemuksesta, että oli hakenut kahteen työpaikkaan. Toisessa oli 180 hakijaa ja toisessa vähän yli 100, mikä kuvaa sitä, että ihmiset olisivat valmiita tulemaan töihin mutta työpaikkoja ei ole olemassa. Nyt kepityslinja, mikä näköjään on muodostunut yleiseksi, on vähän hellävaraisempaa ja hienompaa ja nätimmin kuvattua, mutta tietyn tyyppistä keppiä annetaan työttömille, ja se näyttää jatkuvan. Se asenne näkyy monessa. Se näkyy siinäkin, kun ollaan kehittämässä uutta työnetsijäjärjestelmää, johon pannaan mahdollisesti 100 miljoonaa markkaa rahaa, ikään kuin jossakin kellareiden loukoissa ja kulmien takana olisi piilossa työpaikkoja — niitä pitää ihan niin kuin etsimällä etsiä. En tiedä, löytyykö jopa vainukoiria, työnvainuajia, kun on huumekoiriakin, olisi tällaisiakin, joilla etsitettäisiin, haistatettaisiin, missä työtä mahtaa piilossa olla. Olen ymmärtänyt sillä tavalla, että normaalityöpaikat — erikseen ovat erikoisalat, joiden paikat eivät välttämättä täyty, koska niissä on niin kovat vaatimukset — täyttyvät aika nopeassa aikataulussa. Pidemmässä pelissä voi olla käymässä sillä tavalla, että kun ihmiset tarpeeksi pitkään ovat työttöminä, he joutuvat niin loitolle työelämästä ja menettävät työkykyään, että jatkossa voi olla jopa sellainen tilanne olemassa, jos emme osaa tarpeeksi nopeasti tehdä toimenpiteitä, että nämä ihmiset ovat — en käytä sanaa "syrjäytyneitä" — jossakin kauempana eikä heistä ole enää työelämän piiriin.

Sen takia minusta työssäoloehtokysymys pitää saada ratkaistua tai sitten järjestää niin, että kunnan tai yksityisen työllistämisvelvoite on 10 kuukautta. Tosin siihen palaa turhan paljon valtion varoja, yhteisiä veromarkkoja, mutta sitten järjestetään, että ihmisillä on työtä se aika, jolloin päästään takaisin siihen. Se on toinen vaihtoehto. Mutta tämä olisi paljon helpompi ja yksinkertaisempi, eikä olisi niin paljon keskustelua herättävä erinäköisten kilpailua vääristävien tekijöiden vuoksi, mitä uskon syntyvän, jos yrityksiin käydään työttömiä valtion varoin palkkaamaan.

Toinen isompi kysymys työttömyysturvassa on sovitellun päivärahan ongelma. Minusta samassa yhteydessä, kun näitä valmistellaan vähän nipuissa kolmikantaisessakin jatkossa — ja toivottavasti valmistellaan — se järjestelmä pitäisi purkaa ja palata ennen vuotta 94 olleeseen tilanteeseen, jolloin se oli huomattavasti helpompi. Ei ollut byrokratiaa, jota nyt pyöritetään. Silloinhan jouduttiin työttömyyskassoihin palkkaamaan, en tiedä, montako, mutta todennäköisesti Suomessa jopa satoja henkilöitä pelkästään laskentatyöhön. Kun ihmiset lähettävät palkkatodistuksia ja lasketaan edestakaisin, montako tuntia ihminen on ollut työssä ja miten se koko neljän viikon ajalta vähentää hänen päivärahaansa, jos on satasen hankkinut, tämä on ihan täydellisen pöljä järjestelmä. Sillä tavalla se tietysti työllistäisi, ja laman aikana oli hyvä, että se työllisti työttömyyskassoja, mutta on järjetöntä, että tehdään paperinpyörittäjiä, kun muuhunkin työhön tarvittaisiin ihmisiä.

Sen takia odottaisi, kun on tapahtumassa neuvottelua, että tästä voisi edes sosiaali- ja terveysministeriö luopua. Työ- ja tasa-arvoasiainvaliokunnan kokouksessa kysyin asianomaiselta valmistelleelta virkamieheltä, voisiko virkamies tunnustaa tässä tapahtuneen virheen, eikö virheestä pitäisi ottaa opiksi ja korjata se ja jatkossa tuoda esityksiä, jotka ovat järkeviä, joissa päinvastoin purettaisiin byrokratiaa ja helpotettaisiin ihmisten elämää ja pätkätyön ottamismahdollisuutta. Virkamiehen vastaus oli sen tyyppinen, että virhettä on vaikea tunnustaa eikä tässä mitään virhettä ole sattunutkaan, jos kuvaisi näin lyhyesti, vaan se on tietoinen valinta. Tietoinen valinta näyttäisi menneen väärään suuntaan, jos se näin on haluttu.

Sen takia ihan näillä puheilla kannatan aloitetta vahvasti. Toivon, että eduskunta nopeuttaisi kolmikantatyöskentelyä siinä mielessä, että hyväksyisi tämän, koska tämä on ammattijärjestöjen esityksen mukainen. Uskon, että ammattijärjestöpuolella tätä vastaan ei tule olemaan toinen kanta elikkä palkansaajapuoli ei tule panemaan hanttiin. Kolmas kanta, työnantajapuoli, voi laittaa, koska tämä heille jonkin verran maksaa, mutta siellä näyttää olevan varaa maksaakin, kun katsoo niitä optioita ja voitonjakotilanteita, joita tapahtuu. Sen takia voisi vähän sitä kolmatta kantaa runnoen tehdäkin, jotta eduskunta ottaisi vallat käsiinsä ja tekisi palkansaajajärjestöjen kannan mukaisesti, mitä ed. Kangas tässä esittää.

Esko-Juhani Tennilä  /vas:

Puhemies! Ansiosidonnaisen työttömyysturvan työssäoloehdon pidentäminen kuudesta kuukaudesta kymmeneen kuukauteen on johtanut siihen, että työttömien enemmistö on pudonnut hyvin pienelle peruspäivärahalle tai työmarkkinatuelle. Pudonneita työttömiä on jo 180 000. Niinpä tämä ratkaisu pidentää työssäoloehtoa onkin yksi keskeisimpiä köyhyyden aiheuttajia Suomessa, koska sillä peruspäivärahalla tai työmarkkinatuella ei vain kerta kaikkiaan elä.

Silloin 1996, kun lakia säädettiin, ay-liike alistui tähän ratkaisuun pidentää työssäoloehtoa. On hyvä, että ay-liike on nyt muuttanut kantaansa tai ottanut terävästi kantaa sen puolesta, että pitää korjata tämä virhe. Ed. Kankaan lakialoite on siis linjassa paitsi työttömien tarpeitten ja esitysten kanssa myös ay-liikkeen ehdotusten kanssa. Siksi se ansaitsee tulla käsitellyksi nopeasti.

Samassa yhteydessä on korostettava myös peruspäivärahan ja työmarkkinatuen korottamisen tarvetta jälleen. Sitä vasemmistoliitto on ehdottanut, ja tässä esityksessä pysymme. Peruspäiväraha ja työmarkkinatuki ovat jatkossakin, vaikka työssäoloehto muuttuisikin lyhemmäksi, monien työttömien kohtalo. Nykyisellä peruspäivärahalla tai työmarkkinatuella ei, niin kuin sanottu, todellakaan mitenkään voi elää. Kympin korotus, jota vaadimme, on vähin, mitä pitää saada.

Matti Kangas /vas:

Arvoisa rouva puhemies! Kiitän edustajatovereita saamastani kannustuksesta.