Täysistunnon pöytäkirja 74/2006 vp

PTK 74/2006 vp

74. MAANANTAINA 19. KESÄKUUTA 2006 kello 12 (12.09)

Tarkistettu versio 2.0

6) Hallituksen esitys laiksi toimenpiteistä tupakoinnin vähentämiseksi annetun lain muuttamisesta

 

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa puhemies! Meillähän pitäisi eduskunnan säätää semmoisia lakeja, jotta niitä voidaan valvoa ja ne ovat jotenkin ihmisten hyväksyttävissä. Tässä tupakkalaissa on kyllä semmoinen yksityiskohta, jota todennäköisesti on mahdoton valvoa, ja se koskee sitä asiaa, jotta jos vaikka sattuu kertakäyttömukissa ottamaan vettä ja menee tupakanpolttoon, niin se on rikollinen teko. Kyllä tässä jollakin tavalla mennään aika pitkälle ja pahasti sivuun. Elikkä juoman vieminen tupakkahuoneeseen on kielletty.

Kun ottaa tämän kiireisen elämänrytmin, niin kun aikanaan lähetekeskustelussa käytin puheenvuoron rekkamiehestä, jolla on tiukka aikataulu jo muutenkin, nähtiin Konginkankaankin tapauksessa, ja hän piipahtaa sitten johonkin huoltoasemalle kahville tai hengähtämään ja sattuu nyt janottamaan, vaikka vesilasin tarvitsee, ja sattuu olemaan vielä tupakkamies, niin tässä kyllä hurahdetaan pahasti luulemaan, että tällä jotenkin suojellaan ihmistä, jotta nyt lopettaisi tupakanpolton. Todennäköisesti se sitä syntiä tekee ja ottaa sen kahvikupin sinne. Se on mahdoton valvoa. Se ei millään tavalla lisää ihmisten tämmöistä lainkuuliaisuutta vaan saattaa osin meidät kansanedustajatkin naurunalaiseksi, että kaiken näköisiä lakeja ne siellä värkkäävät.

Jutta Urpilainen /sd:

Arvoisa puhemies! Suomalaisessa yhteiskunnassa on hyvin laajana tavoitteena se, että kaikilla työntekijöillä on terveelliset työskentelyolosuhteet. Ravintolatyöntekijöiden työoloja on viime vuosina pyritty parantamaan muun muassa rajoittamalla tupakanpolttoa ravintolatiloissa. Tähänastiset toimenpiteet eivät kuitenkaan ole osoittautuneet riittäviksi, ja tupakansavu on edelleen merkittävä terveysuhka ravintoloissa työskenteleville ihmisille.

Nyt keskustelussa olevan hallituksen esityksen mukaan yksi ratkaisu olisi tupakoinnin täysi kielto myös niissä tiloissa, joissa se nykyisin on tietyin edellytyksin sallittua. Asian yhteydessä on käyty keskustelua yksilön perustuslaillisesta vapaudesta ja itsemääräämisoikeudesta, joihin myös tupakanpoltto voidaan laskea kuuluvaksi. Toisaalta asiaa on tarkasteltu myös työturvallisuuslain näkökulmasta, jonka mukaan työnantajalla on velvollisuus huolehtia työntekijän turvallisuudesta ja terveydestä. Tupakanpolton rajoittamisen työtiloissa ei lopulta nähty suhteettomasti loukkaavan perustuslaillisia oikeuksia.

Arvoisa puhemies! Tupakansavu on luokiteltu syöpävaaralliseksi aineeksi. Tupakointi on merkittävä ennenaikaisen kuolleisuuden aiheuttaja, koska se on yleisin syövän aiheuttaja ja lisää riskiä sairastua myös sydän- ja verisuonitauteihin sekä keuhkosairauksiin. Vuosittain maailmassa kuolee viitisen miljoonaa ihmistä tupakoinnin seurauksena. Määrän on uskottu jopa kaksinkertaistuvan lähimmän parinkymmenen vuoden kuluessa.

Euroopassa ja muualla maailmassa on ryhdytty toimimaan tupakoinnin terveydellisten vaarojen ja yhteiskunnallisten kustannusten ehkäisemiseksi. Suomen terveydenhuollon tulevaisuutta koskevassa kannanotossa ennalta ehkäisevälle terveydenhoidolle annettiin suuri painoarvo. Yksi keskeisimmistä sairauksia ennalta ehkäisevistä toimenpiteistä on tupakanpolton vähentäminen. Euroopan maista esimerkiksi Norjassa ja Irlannissa ravintolatupakointi on kokonaan kielletty. Ravintola-alan myynnin ei kiellosta huolimatta ole todettu vähentyneen, ja yleinen mielipide kieltoa kohtaan on ollut myönteinen.

Uskon, että myös Suomessa tupakointikieltoon ajan mittaan voitaisiin suhtautua pääsääntöisesti myönteisesti. Sosiaali- ja terveysvaliokunta pitää lainmuutoksen toimeenpanon onnistumisen kannalta keskeisenä tekijänä tiedottamisen onnistumista. Olen tässä asiassa samaa mieltä ja pidän tärkeänä, että lain tarkoituksesta ja menettelytavoista tiedotetaan riittävästi.

Eräs näkökohta hallituksen esityksessä on antanut eri valiokunnissa aihetta eriäviin mielipiteisiin. Kyseessä on mahdollisuus nauttia juomia ja ruokia tupakkatilassa, mihin ed. Lahtelakin viittasi. Perustuslakivaliokunta katsoo lausunnossaan, että kieltoa lievempiä toimenpiteitä olisi syytä harkita. Sosiaali- ja terveysvaliokunta taas oli mietinnössään sitä mieltä, että mahdollisuus nauttia juomia ja ruokia tupakkatilassa voisi johtaa siihen, että nykytilanne työsuojelun näkökulmasta ei käytännössä muuttuisi. Koska nyt käsittelyssä olevan esityksen keskeinen lähtökohta on nimenomaan työsuojelullinen, on sosiaali- ja terveysvaliokunnan mietinnössä esitetty kanta mielestäni aivan oikea.

Arvoisa puhemies! Työntekijöiden hyvinvointi on erittäin tärkeä asia, mutta mielestäni käsittelyssä olevaa lakimuutosta on syytä lähestyä myös yrittäjien näkökulmasta. Tupakointitila- ja ilmastointijärjestelmän rakentamis- ja investointikustannukset saattavat muodostua joillekin yrittäjille taloudellisesti mahdottomiksi. Erityisesti vanhoissa kiinteistöissä tilanne saattaa muodostua ongelmalliseksi. Investointikustannukset tulevat todennäköisesti erittäin paljon kohdistumaan erityisesti pieniin ravintoloihin. Mahdolliset yritysten lopettamiset ja liikevaihdon pienenemiset vaikuttavat taas työllisyyteen heikentävästi. Mielestäni onkin tärkeää, että sosiaali- ja terveysvaliokunta otti mietinnössään kantaa lain kahden vuoden siirtymäaikaan. Siirtymäaika on nimenomaan yritysten kannalta tarpeellinen. Toivon myös, että yhteiskunnalta löytyy tarvittaessa investointitukea pienyrittäjille heidän rakentaessaan tupakointitiloja.

Eero Akaan-Penttilä /kok:

Arvoisa puhemies! Tästä tupakkalaista muutama sana. On tietysti aivan selvää, kaikki tietävät, että tupakka on yleisvaarallinen aine. Se aiheuttaa syöpää ja monenlaisia muita sairauksia ihmisissä. Sitä en tullut edes tänne todistamaan. Se nyt on ihan selvä, ja sen takia mitä paremmin siitä aineesta pysyy erossa, niin sitä parempi. Mutta tämän yksinkertaisen totuuden tietävät tälläkin hetkellä kaikki tupakoitsijat, ja he silti tupakoivat. Minusta tämäkin puoli pitäisi muistaa, että jokaisella ihmisellä on oikeus negatiivisen tiedon saatuaankin tehdä negatiivisia asioita, jos hän niin hyväksi havaitsee, jos ei hän muille tee siinä yhteydessä vahinkoa.

Kun tämä on työsuojelullinen ongelma, on itse asiassa minusta aivan outoa, että sitä ei ole aikaisemmin järjestetty. Työsuojelulaki ja työterveyshuoltolaki tulivat 1970-luvun lopulla voimaan. Olen itse ollut näissä neuvotteluissa jo yli kymmenen vuotta sitten mukana, joissa ravintola-alalla tätä yritettiin saada kuriin. Minusta on perin juurin kummallista, että ei saatu, vaan työnantajat antoivat työntekijöidensä altistua tupakansavulle, joka on syöpävaarallinen aine. Raskaasta metalliteollisuudesta ja puuteollisuudesta tämmöistä välinpitämättömyyttä ei voi löytää, ei ole löytänyt onko nyt sitten viimeiseen 30 vuoteen. Hyvä, että se edes siis tässä yhteydessä järjestyy. Se on positiivinen asia.

Mutta en ole niitä syntyjä ja saloja pystynyt purkamaan, minkä takia tätä aikaisemmin ei työsuojeluasiana olisi hoidettu, vaan tästä tuli tämmöinen kansanterveydellinen ongelma, jossa aika paljon myöskin henkilöt, jotka itse eivät edes tupakoi, haluavat nyt tosiaan laittaa ahtaalle niitä ihmisiä, jotka tupakoivat. Kyllä heillä kuitenkin joku paikka täytyy saada olla, jossa he tupakoivat. Me olemme vapaassa maassa. Täällä saa kirjoittaa ja puhua vapaasti, äänestää vapaasti, ja kyllä nyt totta vieköön täytyy jossain saada tupakoida, jos sikseen haluaa, kunhan ei aiheuta muille vahinkoa.

Silloin tämä rajapinta — kun siitä täällä ruvettiin puhumaan, niin halusin tulla sanomaan — on kyllä tämä erillinen tupakointitila. Niitähän on meillä lentoasemilla ja joka paikassa. Minä en ymmärrä ollenkaan sitä, että ei olisi voitu ravintolaan järjestää tämmöistä erillistä tilaa, johon jokainen saa viedä sen lasin ja vaikka sen sämpylänkin mukana ja jos haluaa, niin syödä siellä. Se olisi ollut järjestettävissä niin, että siellä ei henkilökunnan tarvitse edes käydä. Kun osa henkilökunnasta kuitenkin tupakoi, niin ehkä sitten olisi ollut järjestettävissä, että ne henkilöt siellä kävisivät vapaaehtoisesti. Minä en tiedä sitä, mutta tämä olisi varmasti erilaisten tiivisteovien kautta voitu järjestää niin, että mitään terveydellistä haittaa siitä ei olisi ollut.

Tämä uudistus jäi puolitiehen eikä välitetty perustuslakivaliokunnan mielipiteestä eikä työ- ja tasa-arvovaliokunnan mielipiteestä, jotka olivat tässä mielessä yrittäjäystävällisempiä. Tässä otettiin minun mielestäni vähän tämmöinen ihmeellinen tiukka linja, hyvin lähelle itse asiassa sitä linjaa, jonka kuulin Juice Leskisen esittäneen, kun puhuttiin parveketupakoinnista, joka tähän mukaan myöskin kuuluu. Sitähän halutaan myöskin Suomessa säädellä lakiteitse, ja itse olen ainakin iloinen, että sitä ehdotusta nyt ei tänne eduskuntaan tuotu. Mutta kun Juice Leskinen kuuli tämän, että ministeri Hyssälä aikoo kieltää parveketupakoinnin, ja tuli selväksi, että sitä ei kielletä, niin Juice Leskinen antoi meidän ministerillemme ohjeen ja sanoi, että seuraavaksihan kannattaa kieltää sitten parvekkeet, niin sitten ei ainakaan voida polttaa.

Tämä on minusta meidän suomalaisten suhtautumista tähän asiaan kuvastava, että väkisinkin pitää saada. Minä odotan vaan sitä, koska bussipysäkillä ei saa polttaa, siitä tuodaan lakiehdotus tänne, ja ravintoloissa ei ole kuin nurkan takana varmaan aika, että semmoinen henkilö, joka haisee tupakalle, ei saa tulla tähän ravintolaan sen tähden. Eikö niin? Minä nyt heittelen vähän tällä lailla vapaasti tätä asiaa, koska minä olin vaan tästä yhdestä kohdasta hallituksen esityksessä eri mieltä.

Mutta toivon, että tämmöinen lähes terveysterrorismi ei kuitenkaan pääsisi valtaan tässä maassa. Nimittäin paljon suurempi terveydellinen riski suomalaisille konsanaan on alkoholi ja viinanjuonti. On aivan tolkutonta, miten nämä käyttökulut ovat nousseet. Minä, arvon puhemies, varmaan toissa päivänä näin tilaston jostain 1960-luvun puolestavälistä. Silloin juotiin sataprosenttista viinaa 2,3 litraa. Nyt määrä on yli 10 litraa. Minkäs takia ei meidän hallitus anna sitten kieltoa siitä, että ravintoloissa ei saa viinaa tarjota? Eikö niin? Me liikumme alueella, jolla valvonta on tässäkin vaikeata, mutta halutaan tehdä jotain myönteistä, ja sitten on joku toinen asia, johon ehdottomasti täytyisi puuttua joillain aivan uusilla keinoilla, jotka ovat erittäin vaikeita, joissa ei pelkkä tiedonjako ollenkaan riitä. Tiedän sen varsin hyvin, koska olen käytännössä kliinisessä työssä tätä 30 vuotta nähnyt.

Mutta ollaan nyt tyytyväisiä tähän. Pieni särö tuli siitä, että erillistä pömpeliä tupakoitsijat eivät saaneet, jossa olisivat voineet sitten sen drinkkinsä juoda loppuun ja polttaa pikkusikarin tai jonkun muun vastaavan ja ehkä sillä lailla rauhoittaa mieltään raskaan työpäivän jälkeen ja olla tyytyväisempiä loppuillan.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa puhemies! Itse satun olemaan työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan jäsen, ja me valiokunnassa käsittelimme tätä asiaa hyvin perusteellisesti, ja me erotimme ihan oikeasti sen, että tämä työsuojelullinen näkökulma on tässä pääasiallinen. Siksi täällä meidän lausunnossamme todetaankin näin: "Valiokunta esittääkin, että sosiaali- ja terveysvaliokunta vielä harkitsisi, onko kielto lakiehdotuksen tavoitteiden saavuttamisen kannalta välttämätön. Lain yleisen hyväksyttävyyden kannalta voisi olla perusteltua sallia juoman vieminen tupakointitilaan" — ei siis tarjoilu, mutta vieminen, itse henkilö veisi sen mukinsa tai kahvikuppinsa sinne — "jos järjestelyt pystytään tekemään esimerkiksi läpinäkyvien seinien sekä kertakäyttöastioiden käytön ja astioiden palautusjärjestelmän avulla sellaisiksi, että tupakointitilaa pystytään valvomaan eikä ravintolatyöntekijöiden tarvitse mennä sinne kuin hyvin poikkeuksellisissa tilanteissa."

Elikkä tässähän tämä työsuojelunäkökulma otettiin hyvin tiukasti esiin, joka kuuluukin meidän ottaa. Se tarkoittaa sitä, että jos tarjoilija ei voi mennä sinne tilaan eikä halua mennä sen takia, että tupakka on syöpävaarallinen aine, niin silloin se edellyttää määrättyjä järjestelyjä. Sitä ihmettelee, miten sosiaali- ja terveysvaliokunta hairahtui semmoiselle polulle, että lähti sitten niin kuin yleistämään koko tämän jutun siten, jotta ei millään järjestelyilläkään voida tehdä tämmöistä. Se maksaisi sille yrittäjälle aika paljon, mutta jos se haluaa semmoisen kopin tehdä ja säännöt, jotta tarjoilijan ei tarvitse sinne mennä, niin miksi sitä ei voisi tehdä? Mutta tämä nyt on tässä vaiheessa, enkä minä hylkyä esitä tässä. Antaa nyt mennä näin.

Jutta Urpilainen /sd:

Arvoisa puhemies! En malta olla kommentoimatta edustajatovereiden puheenvuoroja. Minä olen keskustellut tästä lakiesityksestä sekä yrittäjien että ravintolatyöntekijöiden kanssa, ja he ovat kyllä ymmärtäneet erinomaisen hyvin sen, minkä takia näihin tupakointitiloihin ei saa viedä ruokaa eikä juomaa.

Kun täällä viitattiin siihen, että kertakäyttömukeja sinne voi viedä ja ihmiset voivat tuoda ne itse pois, niin katsotaan ihan noita eduskunnan kuppilan pöytiä, kuinka vaikea ihmisten on siivota omat jälkensä. En usko, että ihmiset toisivat omia mukejansa pois tupakointitilasta, vaan se käytännössä johtaisi siihen, että ravintolatyöntekijät siivoaisivat nuo tilat.

Uskon myös, että illan pitkittyessä, jos olisi mahdollista nauttia alkoholia tupakointitilassa, aika moni asiakas varmaan istuisi koko illan siellä tupakointitilassa nauttien niitä konjakkeja tai muita drinkkejään.

Ed. Akaan-Penttilälle totean vain, että miksei voi ensiksi drinkkejä ja mennä sen jälkeen nauttimaan pikkusikaria tupakointitilaan. Se tuskin on täysin mahdotonta, että juo eri aikaan drinkin ja polttaa sen jälkeen sikarin.

Jouko Laxell /kok:

Arvoisa puhemies! En halua ottaa puoleen enkä toiseen nyt sen tarkemmin kantaa, ihan toiselta kantilta mietin vaan. Olen puhunut siitä, että monelle yrittäjälle, joka on kauan toiminut samassa paikassa ja vanhoissa tiloissa, tulee myöskin olemaan aikamoinen ongelma järjestää tämmöisiä tiloja.

Keskustelu päättyy.