Pekka Kuosmanen /kok(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Laki työntekijäin eläkelain 9 §:n muuttamisesta on tämä allekirjoittaneen ensimmäisenä allekirjoittamana lakialoite.

Arvoisa puhemies! Suomessa on lähes 1,5 miljoonaa eläkkeensaajaa. Määrän ennustetaan kasvavan seuraavan 10 vuoden aikana 1,6 miljoonaan. Silloin eläkeläisiä on äänestysikäisestä väestöstä selvästi yli kolmannes. Eläkeläiset eivät ole tähän mennessä valvoneet etujaan aktiivisesti, mutta tänä vuonna aktiivisuus on maakunnissa lisääntynyt ja eri eläkeläisjärjestöjen yhteistoiminta on entisestään tiivistynyt, eikä ihme, sillä eläkeläisten asiat eivät ole kohdallaan. Eläkkeitä on leikattu perusteettomasti ja niitä myös verotetaan ankarammin kuin palkkoja. Esimerkiksi tuloluokassa 1 417 euroa kuukaudessa eläkeläinen maksaa vuodessa veroja lähes kuukausitulonsa verran enemmän kuin saman tason palkansaaja. Verotuksessa on tasapuolisuus unohdettu eläkeläisten tappioksi. Parantamista siis riittää yllin kyllin. Sen vuoksi olenkin tehnyt lakialoitteen, jonka tarkoitus on puuttua taitetun indeksin aiheuttamaan epäoikeudenmukaiseen tilanteeseen.

Lakialoitteessa ehdotetaan työntekijäin eläkelakia muutettavan siten, että eläkkeissä siirrytään takaisin indeksiin, jossa sekä palkkakehityksen että hintakehityksen osuus on molemmissa 50 prosenttia. Tämän lakialoitteen on allekirjoittanut yhteensä 66 kansanedustajaa kaikista tässä talossa vaikuttavista puolueista. Poliittista tahtoa Suomen eduskunnasta eläkeläisten aseman kohentamiseksi siis kyllä löytyy.

Kun nykyinen eläkejärjestelmä rakennettiin, eläkkeet seurasivat palkkaindeksin muutoksia. Poliittisin päätöksin päädyttiin niin sanottuun taitettuun indeksiin, jossa hintatason muutoksen painokerroin on 80 ja ansiotason muutoksen vain 20 prosenttia. Tämä ja muut eläkejärjestelmän heikennykset ovat aiheuttaneet sen, että vuonna 1993 eläkkeellä olleitten työeläkkeen reaaliarvo eli ostovoima on jäänyt 13 vuoden takaiselle tasolle, kun taas palkkojen ostovoima on kasvanut runsaat 30 prosenttia. Eläkkeensaajien tulot siis kehittyvät huomattavasti muuta väestöä hitaammin. Kaikkein heikoimmilla indeksin osalta ovat pelkkää kansaneläkettä saavat, sillä heidän eläkkeensä kehittyy ainoastaan hintaindeksin verran. Työeläkejärjestelmän peruslähtökohdan pitäisi kuitenkin kaiken järjen mukaan olla se, että eläke on ansaittu ja maksettu palkka jo tehdystä työstä, sillä ihmisen on tultava toimeen eläkkeellä ollessaan.

Arvoisa puhemies! Kansalaisia on peloteltu eläkepommilla. On syytä kysyä, mitä perusteita tällaisella pelottelulla on, kun työeläkerahastot kasvavat varsin ripeästi. 10 vuotta sitten työeläkevaroja oli 34 miljardia euroa, tämän vuoden maaliskuussa noin 107 miljardia euroa, ja 30 vuoden kuluttua niitä on alan asiantuntijoitten arvion mukaan 200—280 miljardia euroa. Siirtymällä takaisin puoliväli-indeksiin työeläkkeet korottuisivat noin 1 prosentilla. Työeläkevaroista korotus ottaisi noin 140 miljoonaa euroa vuodessa eli 0,15 prosenttia vain. Rahan puutteella indeksivääryyttä ei siis voi millään perustella.

Nyt on aika muuttaa kurssia eläkeläismyönteisemmäksi täällä eduskunnassa. Kokoomus teki hyviä esityksiä eläkeläisten aseman kohentamiseksi viimeviikkoisen puoluekokouksen seniorikannanoton yhteydessä, mutta niiden lisäksi muun muassa tämän eläkeindeksin vääryyden korjaaminen on siitä huolimatta välttämätöntä.

Arvoisa herra puhemies! Lakialoitteeni kuuluu:

"Laki työntekijäin eläkelain 9 §:n muuttamisesta

Eduskunnalle

Työeläkkeiden tarkistamiseen käytettävää indeksiä huononnettiin vuonna 1996 siirtymällä niin sanottuun taitettuun indeksiin. Alle 65-vuotiailla oli indeksi, jossa palkkakehityksen osuus oli 50 prosenttia hintakehityksen osuus oli samoin 50 prosenttia. 65 vuotta täyttäneiden eläkeläisten indeksissä palkkakehityksen osuus oli 20 prosenttia ja hintakehityksen vastaavasti 80 prosenttia. Vuoden 2005 alusta lähtien on sovellettu vain yhtä indeksiä. Tämä tarkoittaa sitä, että kaikki maksussa olevat työeläkkeet on sidottu indeksiin, jossa palkkakehityksen osuus on 20 prosenttia ja hintakehityksen osuus 80 prosenttia.

Eläkkeiden tarkoitus on turvata eläkkeelle jääneiden henkilöiden toimeentulo. Siten olisikin kohtuullista, että myös eläkeläisten tulokehityksessä otettaisiin huomioon yleinen taloudellinen kehitys ja tulotason nousu. Taitettu indeksi huonontaa vuosi vuodelta työeläkkeiden palkkoihin suhteutettua ostovoimaa, koska siinä huomioidaan ainoastaan 20 prosenttia palkkojen noususta. Työeläkejärjestelmän peruslähtökohdan pitäisi kuitenkin olla se, että eläke on ansaittu ja maksettu palkka jo tehdystä työstä. Tällä hetkellä indeksihuononnuksen vuoksi eläkkeensaajien tulot kehittyvät huomattavasti muun väestön tuloja hitaammin.

Taitettu eläkeindeksi otettiin käyttöön lamavuosien säästökeinona, mutta talouden ja tulojen kasvun myötä sille ei enää ole perusteita. Eläkeläisten oikeudenmukaisen kohtelun vuoksi on kaikissa eläkkeissä syytä siirtyä takaisin indeksiin, jossa sekä palkkakehityksen että hintakehityksen osuus on 50 prosenttia. Edellä olevan perusteella ehdotamme, että eduskunta hyväksyy seuraavan lakiehdotuksen - - ."

Tämän lakialoitteen on allekirjoittanut 66 kansanedustajaa.

Eero Akaan-Penttilä /kok:

Arvoisa puhemies! Minä olen yksi näistä 66:sta tämän lakialoitteen allekirjoittajasta, ja sen takia haluan näistä eläkeläisten eläkemaksuista ja niihin liittyvistä seikoista muutamia asioita ottaa esille.

Ensinnäkin ihan yleisesti jos ajatellaan eläkkeitä, niin tunnettuahan useimmille on se, miten Bismarck aikanaan määritteli eläkeikärajan. Hän kysyi, missä iässä keskimäärin ihmiset Saksassa ja Preussissa kuolevat, ja kun hänelle vastattiin, että noin 65-vuotiaana, niin hän sanoi, että silloin alkaa siis eläkeikä. Tämä oli tämmöinen hyvin brutaali tapa ajatella, mitä ihmiset eläkkeellä tekevät.

Harvempi sen sijaan tietää, että silloin kun eläkejärjestelmä tuli voimaan 1960-luvun alussa, siinä yhteydessä indeksi oli 100 prosenttia pitkän aikaa. Se oli täysin palkkakehitykseen sidottu. Vasta myöhemmin tuli tasaindeksi, kaiketi joskus 90-luvun puolivälissä, mahdollisesti aikaisemmin, minä en sitä ihan tarkkaan tiedä — tuli varmaan aikaisemmin, koska sittenhän tuli tämä taitettu indeksi, joka hiipi vähitellen sisään, niin että se oli ensin niiden kohdalla, jotka olivat eläkkeellä ja yli 65-vuotiaita, ja sitten vähitellen siitä se laajentui, ja kaikki me tiedämme tämän kehityskulun, missä me tänään tämän asian suhteen olemme. Eli sitä mukaa kuin entistä enemmän ihmisiä on siirtynyt eläkkeelle, sitä selkeämmin indeksijärjestelmän kautta on haluttu säädellä maksuun menevän eläkkeen määrää. Sitähän tämä prosessi ilman muuta tarkoittaa.

Näin tietysti voidaan tehdä, ja kansantalous ja koko työelämä, yritysmaailma huomioiden totta kai täytyy muistaa, mistä ne rahat tulevat. Mutta ihan yhtä lailla minusta täytyy kyllä myöskin muistaa, ketkä tätä eläkettä nyt sitten saavat ja missä käsityksessä nämä ihmiset ovat. He ovat siis eläkeläisiä, työnsä tehneitä ihmisiä.

Silloin kun Toivo Pentikäinen — jonka kuolinilmoitus muuten oli tänään lehdessä, hän on korkeassa iässä kuollut, hänellähän oli hyvin suuri ansio tämän järjestelmän luomisessa — oli luomassa tähän järjestelmää, lähdettiin liikkeelle siitä, että täysitehoinen eläke on 66 prosenttia palkasta ja siitä maksuun menevästä osasta tulee vielä vero. Tämä on kauan sitten taakse jäänyttä aikaa. Tällä hetkellä taitaa olla niin, että se on alle 50 prosenttia palkasta keskimäärin. Se riippuu vähän siitä, miten näitä summia heitellään. Minä en niitä tähän halunnut nyt kaivaa. Mutta alaspäin on joka tapauksessa tultu.

Eli tavallaan tästä yleisestä periaatteesta on jo näiden numeroiden valossa luovuttu. Indeksiä on muutettu pitkässä juoksussa. Myöskin on muuttunut se periaate, että eläke on myöhemmin maksuun tulevaa palkkaa, että se on maksetun palkan jatke, joka otetaan ja rahastoidaan ja maksetaan takaisin. 25 prosenttia otetaan nykyisin rahastoista ja 75 tulee suoraan työnantajamaksuina. Näitä isoja rahavirtoja on ohjailtu kuitenkin koko ajan siihen suuntaan, että vähitellen se, joka sen kaiken sitten saa itsellensä, saa vähemmän kuin aikaisemmin.

Ostovoima puhuu ihan samaa kieltä: on ihan selvä asia, että samoin on ostovoiman osalta. Vaikka se vähän kehittyy eläkeläistenkin kohdalla tämän taitetun indeksin ansiosta, niin hyvin nihkeästi verrattuna siihen, miten palkoille käy. Palkathan ovat nousseet viimeisten vuosien aikana, vuodesta 1996 vuoteen 2004, yli 40 prosenttia. Samana aikana eläkkeet ovat nousseet noin 17 prosenttia.

Varmasti on myös muutamia muita seikkoja, arvoisa puhemies, joita pelkästään ihan tiukasta eläkepolitiikan yleisestä sisällöstä voidaan jo ottaa neuvottelupöytään, ja jos siinä on rauhallinen neuvottelija, niin hän ymmärtää, minkä takia eläkeläiset ovat näin ärtyneitä.

Tässä suomalaisessa eläkejärjestelmässä on kysymys oikeudenmukaisuus-käsitteestä. Suomalaiset ymmärtävät aivan hyvin, jos heille sanotaan, että teidän eläkettänne pitää pienentää, indeksit laitetaan semmoisiksi, että eläke taatusti pienenee ja nälkäkurki tulee. Mutta kukaan ei ole sanonut näin, vaan kaikki puhuvat toisinpäin, ja viisaista eläkkeellä olevista aktuaareista, suurlähettiläistä, professoreista, insinööreistä, ekonomeista, tuomareista, jotka ovat kouluja käyneitä ihmisiä, lukevat lainsäädäntöä ja tietävät nämä perusteet, toiset ovat sydänjuuriaan myöten loukkaantuneita siitä, että Suomi kutsuu itseänsä oikeusvaltioksi eikä ole saatu sitä, mikä aikanaan olisi pitänyt saada. Voidaan miettiä, mihin varsinkin silloin lamavuosina esimerkiksi meidän eläkerahastojamme käytettiin, oliko se mahdollisesti edes oikea tapa vai oliko se vaan keino, jolla Suomi pidettiin pinnalla. Onneksi pysyimme pinnalla.

Eli tässä on arvostus mukana, tässä ovat oikeudenmukaisuuskysymykset taustalla. Se pitäisi erityisesti tässä salissa minusta meidän muistaa. Se ymmärretään aina arvostusasiana, joka on joko positiivinen tai negatiivinen, ja nyt kun siihen liitetään esimerkiksi professori Sirkka-Liisa Kivelän tutkimukset, joilla sinänsä ei eläkemaksun kanssa ole mitään tekemistä, tai se omaishoitajaselvitys, josta aikaisemmin täällä puhuin, niin entistä enemmän tulee lunta tupaan niinpäin, että eläkkeellä olevat ihmiset ymmärtävät, että heitä ei hoideta, vaikka monessa asiassa heitä hoidetaan, heitä tuetaan ja yritetään myöskin pitää heidän eläkekehityksensä edes jonkinlaisena.

Mutta tämä poliittinen voima on erittäin ärtynyt kentällä: 1,3 miljoonaa ihmistä. Viisas päättäjä ottaa sen aina huomioon, ja viisas päätös ei välttämättä ole se, että kaikki loput rahat jaetaan sille ryhmälle, joka on ärtynyt tästä asiasta. Mutta tämä täytyisi ratkaista rakentavalla tavalla. Kyllä ostovoima täytyisi saada semmoiseen asentoon, että se paremmin seuraa ajan kulkua, ja silloin noudatettaisiin sitä isoa periaatetta, joka on ollut työeläkejärjestelmässä, että ihmisen siirryttyä täysin palvelleena täysitehoiselle eläkkeelle eräässä mielessä hänen elintasonsa säilyisi sillä samalla tasolla eikä niin, että se kuihtuu selkeästi vuosi toisensa jälkeen. Tämä on ollut iso, selkeä periaate. Nyt siitä on ilman sen suoraselkäistä sanomista täysin luovuttu, ja minusta se on erittäin ikävää tässä asiassa.

Sen takia kannatan muun muassa tätä ed. Kuosmasen ehdotusta. Poliittisesti minusta vaan näyttää Suomessa siltä, että tämä indeksi näin ymmärrettynä on tiensä päässä. Tässä salissa on meidän 200:n joukossa niin paljon ihmisiä, jotka ovat joko sanoneet jyrkästi jotain muuta aikaisemmin tai ovat olevinaan täysin oikeassa ja väittävät, että tämä ei ole mahdollista ja meillä menee talous sekaisin ja firmat nurin ja TEL-maksut nousevat taivaisiin ja vaikka mitä. Mutta mitään niitä asioita ei ole huolellisesti tarkasteltu tässä agendapöydällä.

Tämä avainhan menee kuitenkin vaan niin, että indeksitarkastelu tehdään jotenkin uudella lailla. Yksi positiivinen ratkaisu, jota nyt erityisesti toivoisin, että kukin omissa puolueryhmissään sitten tutkisi, on se, että eläkeläisille järjestettäisiin oma uusi indeksi. Muun muassa valtiovarainministeri Heinäluoma vaalien alla teki tämmöisen ehdotuksen julkisuuteen. Hän ei ole kertaakaan sen jälkeen siitä puhunut, mutta hän on joka tapauksessa ehdottanut, että tämmöinen pitää tehdä. Sehän tarkoittaa silloin eläkeläisten indeksikopan tai jonkun muun vastaavan käsitteistön avaamista. Nyt tarkastetaan ihan uudestaan ne tuotteet, mitkä siihen varsinaiseen kulutusindeksiin otetaan mukaan, jotka ovat eläkeläisille tyypillisiä kulutustavaroita, tuotteita, palveluja, mitä tahansa hyödykkeitä.

Minusta tämä ei edes riitä, että se kori valitaan huolellisesti kohderyhmän mukaan. Jos halutaan olla suoraselkäisiä tässä, niin kuin Suomessa monessa mielessä halutaan olla, niin silloin tämmöinen kori pitäisi tarkastella, puhemies, kolmen vuoden välein, ja tämä ei ole mikään minun pikku-Eeron ehdotus, vaan tämä on esimerkiksi Itävallan valtion tapa. Siellä kolmen vuoden välein tarkastellaan maksussa olevien eläkeläisten indeksikehitys suhteessa palkkoihin ja hintoihin. Siellä valtioneuvosto ottaa koko sen kakun haltuunsa kolmen vuoden välein. Meillä yritetään tämä tuupata sivuraiteelle. Kun itse ollaan alle nelikymppisiä, niin ajatellaan, että kyllä ne jotenkin hoituvat siellä, eikä uskalleta sanoa niin kuin asia on; määrätään joku indeksi, ja sitten se on niin kuin lopun ikää se sama riippumatta siitä, miten kaikenlaiselle palkka- ja hintakehitykselle kaikkinensa käy.

Tämä on iso, erittäin haastava asia, mutta kipukynnyksen yli me olemme tässä menossa. Tämä on taatusti ensi vaaleissa iso keskustelun aihe ja sillä lailla erilainen iso keskustelun aihe kuin koskaan aikaisemmin, että siinä yhteydessä pelkillä lupauksilla ei päästä vaan ne lupaukset ja selvitykset pitää tehdä niin, että niiden perusteella voidaan myöskin tehdä positiivinen ratkaisu tähän kaikkeen.

Oikeastaan lopetan, arvoisa puhemies, vaan semmoisella havainnolla, johon en edes vakuutusaktuaareilta ole saanut vastausta. Kysymys koskee sitä, että kun vakuutusrahastopääoma nousee tietyllä, aika jyrkällä kulmakertoimella ja on yli 100 miljardia, niin kuin ed. Kuosmanen täällä sanoi aivan oikein, senhän täytyy olla iso puskuri maksussa olevia eläkemenoja vastaan. Mutta minkä takia kulmakerroin on koko ajan kasvava? Mihin muualle niitä rahoja tarvitaan kuin itse asiassa tulevien eläkkeiden suojaamiseksi? Jos siellä on varaa, niin se on yksi tapa jotenkin tasapainottaa ja purkaa joku pieni osa, esimerkiksi tämä ed. Kuosmasen lasku. Minä olen saanut samanlaisia tietoja, että tasaindeksi vaikuttaisi tämän vuoden kaikissa eläkkeissä noin 150 miljoonaa euroa keskimäärin, joka summa on 0,15 prosenttia koko siitä rahastosta. Toisin sanoen se ei ole mikään taloudellinen asia, niin kuin ed. Kuosmanen sanoi, vaan sen takana on jotain muuta.

Siis iso, vaikea, monipuolinen kokonaisuus. Viisautta ja harkintaa siihen tarvitaan, ja ratkaisun täytyy olla semmoinen, että se henkii arvostusta ja oikeudenmukaisuutta ja myöskin TELin periaatteet siinä toteutuvat.

Pertti Hemmilä /kok:

Herra puhemies! Lyhyesti vaan paikaltani:

Ed. Kuosmasen aloitteesta on tämä indeksialoite nyt jätetty eduskunnalle, ja tietysti se on erittäin kannatettava sinänsä. Mutta haluaisin vaan tuoda esille nyt sen seikan, että jos tämä nyt ei kuitenkaan toteudu, että indeksi tarkistettaisiin suhteessa palkkojen ja hintojen osalta, 50 prosenttia kummankin osalta, jos ei tämä nyt onnistu, niin ainakin se, mitä ed. Akaan-Penttilä jo äsken puheenvuorossaan toi esille, pitäisi toteuttaa, niin että tämän korin sisältöä, missä ovat ne tuotteet, hyödykkeet, palvelut, mitä eläkkeensaajat tavallisesti tarvitsevat elämässään, tarkistettaisiin vielä niin, kuten ed. Akaan-Penttilä ihan ansiokkaassa puheessaan totesi, että sen korin sisältö ja myöskin ne painotukset, mitä siellä korissa näitten eri tuotteitten, hyödykkeitten välillä on, vielä tarkistettaisiin esimerkiksi kolmen vuoden välein. Tämä olisi sellaista eläkeläisten huomioon ottamista, jonka varmasti eläkeläiset itsekin ymmärtäisivät ja hyväksyisivät meiltä täältä eduskunnasta tapahtuvaksi.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa puhemies! Minusta tuntuu kuin puhuttaisiin monista eri asioista, nimittäin että unohdetaan asioita. Tämä indeksihän tässä suuressa eläkeuudistuksessa, kun muutettiin eläkkeellepääsyikiä, oli tapetilla ja käsittelyssä. Silloinhan tapahtui sillä tavalla, jotta muutettiin niin, että voi jäädä 63-vuotiaana eläkkeelle mutta voi jatkaa 68:aan. Tehtiin tämmöinen kiihdytyskaista, jotta jos on mahdollista ja jaksaa, niin eläke karttuu nopeammin.

Työeläke alkaa kertyä 18-vuotiaana, mikä tarkoittaa sitä, että jos 18:sta sinne 68:aan painaa niin kuin täyttä häkää, niin yli 90 prosenttia on eläke. Kun tässä jotenkin ed. Akaan-Penttilä just sanoi, että 66 on ollut katto tässä, niin nyt se on yli 90:n katto. No, realismi on sitä, jotta hyvin harva pystyy tekemään tai harvalle edes on mahdollista tehdä tällä tavalla, vaan päinvastoin pätkätyöläisyys on lisääntynyt ja joku etuoikeutettu voi olla semmoinen, joka pystyy näin tekemään, ja erityinen teräsihminen, jolla kunto kestää.

Vaikka tässä olen allekirjoittaja ja kannatan tätä ajatusta, niin kun tässä tuli tämmöisiä heittoja siitä, että rahaa on mällätä vaikka millä tavalla, niin silloin siinä yhteydessä ensinnäkin, kun tätä eläkepakettia eka kerran käsiteltiin eli äänestettiin indeksistä, äänestin ehdottomasti sen puolesta, 50 ja 50. En tiedä, ovatko kaikki tässä salissa ihan tehneet sillä tavalla, mutta ed. Kuosmanen muistaakseni äänesti siinä samoin, koska nähtiin se. Sitten tässä on tullut väittämiä, jopa ed. Kuosmasen näkemys, että siellä on rahaa niin rutkasti, että sitä vaan levitellään, ja ed. Akaan-Penttilä samalla tavalla. Minä en tiedä, miksi EK sitten julisti tässä hiljattain — ei ole pitkä aika, sattuu olemaan minulla eduskunnan työhuoneen pöydällä iso artikkeli — että eläkemaksuja ei sallita nostettavan yhtään. Koko tämän ison eläkeuudistuksen ajatus oli se, että eläkemaksut eivät nousisi eli työn sivukuluina olevat eläkemaksut eivät nousisi määrätyn määrän yli, jotta sillä ei kilpailukykyä heikennettäisi. Siitä huolimatta minä äänestin sen 50:n ja 50:n puolesta.

Mutta nyt EK vasta sen jälkeen, ja siitä ei ole kuin vajaa puoli vuotta aikaa, ilmoitti, jotta on ilmeisesti ollut paineita eläkemaksujen korotukselle. Sitten siinä jotkut asiantuntijat ovat arvioineet sitä tilannetta, että se EK:n näköalahan — samaten Ilmarisessa käytiin, Puro oli jäämässä eläkkeelle, hänen mielipidettään kuulemassa — tarkoittaa sitä, jotta eläkkeiden tasoa joudutaan leikkaamaan, jos ei ole mahdollista nostaa eläkemaksuja. Sekin liittyy moneen seikkaan.

Se riippuu tietysti siitä, miten meidän eläkerahastojemme sijoitustoiminta onnistuu, ja siellähän on ollut paineita siihen suuntaan, jotta sijoituksia pitäisi saada paremmin tuottaville tileille tai osakkeisiin, ja siinä voi piillä semmoinen vaara, joka tuolla Amerikan mantereella on ollut tosiasia. Taisi olla muuten ihan, oliko tämän päivän vai eilispäivän lehdessä, että kun siellä puhtaasti markkinavoimat hoitavat näitä asioita, niin siellä suomalainen bussikuski ajaa bussia ja sanoo, että hänen eläkerahansa menivät täydellisesti. Hän oli jäänyt hiljattain, kaksi vuotta sitten eläkkeelle, ja nyt hän ajaa bussia, koska meni kassa tyhjäksi. Tässä on vähän samanlainen juttu meidän eläkerahastoissamme. Meillä on 107 miljardia euroa siellä olemassa, mutta äkkiä se puhalletaan muuten. Jos sattuu, niin kuin yleensä taloudessa tapahtuu, nousuja ja laskuja ja sattuu huono sijoitus ja romahtaa merkittävä osa sieltä, niin hetkessä meidän eläkerahamme on puhallettu sieltä, jotka on tarkoitettu meille aikanaan eläkkeelle jääville.

Kysehän on siitä, jos en ihan väärin muista, jotta tällä hetkellä rahastoista maksetaan vaan yksi kolmasosa eläkkeistä ja kaksi kolmasosaa tulee jatkuvasti siitä, jotta meillä ihmisiä on töissä ja he maksavat sivukuluja ja työnantajat maksavat sivukulujen kautta osansa tästä maksusta, jolloin voidaan eläkkeet maksaa. Jos porukka jäisi pelkästään rahastojen varaan eikä meillä tulisi sitä kautta rahaa, niin eivät monta vuotta nämä rahastot kyllä riittäisi. Kyllä me sillä tavalla taiteilemme semmoisessa paikassa, jotta ei voi puhua, että rahaa on rutosti ja noin vaan tehdään.

Mutta sen verran siellä pitää olla, ja sen uskon, että tämä ei nousupainetta paljon tee siinä maksussa, mitä ed. Kuosmanen esittää, koska tässähän on se järki olemassa, jota aina olen kannattanut, että kuitenkaan kuilu työssä olevan ja eläkkeellä olevan välillä ei kasvaisi. Tällä hetkellähän se on kasvamassa, koska palkat joka tapauksessa, kun katsoo indeksiä, vuosittain ovat nousseet enemmän ja kuluttajahinnat vähemmän. Siinä mielessä tässä tavallaan on elintasokuilu, että kun ihminen jää eläkkeelle, silloinhan tapahtuu jo merkittävä elintason laskeminen, mutta sitten kun vielä indeksi syö eläkettä, niin se leipä vähän lyhenee sieltä ja vähän enemmän pitää kirpputorilla käydä vaatteita katselemassa kuin työssä ollessa. Se johtaa semmoiseen pitkässä pelissä, jos jää 63-vuotiaana eläkkeelle ja sattuu elämään 100-vuotiaaksi, että se kuilu on aika iso silloin 100 vuoden iässä. Sen takia ehdottomasti kannatan tätä ajatusta.

Mutta sitten se juttu, pitäisikö tämä indeksi uudelleen avata. Itselläni olisi kyllä halu tuolla tavalla avata, että tehdään joku kori, mitä eläkeläiset tarvitsevat, enkä tekisi näinpäin kuin ed. Kuosmanen esittää, koska olen nähnyt tämän jutun, jotta jos joku avataan, niin yleensä se saneeraus tarkoittaa, että porukkaa heitetään ulos, tai jos jotain uudistetaan, silloin vähän kupataan ja leikataan. Näin se vaan on tapahtunut tähän mennessä. Toivon mukaan nyt löytyy joku semmoinen uusi ajatus, positiivinen, että jotain lisättäisiin, mutta aina, jos joku avataan, se tahtoo merkitä sitä, jotta kurjemmaksi vaan vedetään elikkä jonkun kilpailun tai muun syyn nimissä sanotaan, että nyt meille käy kurjasti, jos ei vähän panna ahtaammalle näitä ihmisiä.

Sen takia näkisin, että suoraan tehdään tämmöinen juttu kuin ed. Kuosmanen tässä esittää ja jopa tämän hallituksen aikana, jos ryhtiä löytyy. Mutta kun tiedän sen realismin ja kun tässä on 66 nimeä, niin saattaa olla, jotta valiokunta ei ota tätä käsittelyyn. Se julistetaan vaan saapuneeksi ja nuijitaan roskikseen.

Tässä on kuitenkin hyvät siemenet siihen, jotta sitten kun kymmenen kuukauden kuluttua, tai ei ole sitäkään enää, kun on vaalit, hallitusta muodostetaan, niin tässä olisi kyllä yksi semmoinen merkittävä asia siihen pakettiin, ja sen tietysti pitää myös vaalikampanjassa näkyä aidosti, jotta tätä ollaan viemässä läpi. Ne puolueet, jotka sitoutuvat tähän paremman indeksin käyttöönottoon, tietysti muodostavat hallituksen, koska uskon, että eläkeläiset tulevat olemaan merkittävä voimavara tässä ja semmoisia ihmisiä tänne valitaan, jotka katsovat, että ei näitä vanhempiakaan ihan panna maan rakoon tässä suomalaisessa yhteiskunnassa.

Jouko Laxell /kok:

Arvoisa herra puhemies! Olen myös yksi lakialoitteen allekirjoittaja. Ed. Kuosmanen on ottanut esille niin sanotun taitetun indeksin, jota eläkeläisjärjestöt voimakkaasti arvostelevat ja syystä. Professori Kivelä ehdotti selvityksessään viime viikolla, että yhteiskunnan pitää osoittaa arvostusta vanhuksia kohtaan. Kivelän mielestä tarvitaan laaja arvokeskustelu yhteisöllisyyden ja yhteisvastuun merkityksestä maassamme. Hänen mielestään vanhustenhoidon kehittämistyöhön tarvitaan isot talkoot, joissa mukana ovat valtio, kunnat, järjestöt, seurakunnat, ammattiyhdistykset, teollisuus, hoivayritykset, oppilaitokset, tiedotusvälineet ja kansalaiset. Eduskunnalla on nyt mahdollisuus aloittaa nämä talkoot hylkäämällä taitetun indeksin politiikka.