Pertti Hemmilä /kok(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämä lakialoite lähtee siitä, että lain mukaan lasten kehitykselle haitallisia ja sopimattomia ohjelmia ei saa esittää aikaan, jolloin lapset tavallisesti katsovat televisio-ohjelmia. Televisio- ja radiotoiminnasta annetun lain 19 §:n piiriin kuuluvat ohjelmat ovat kauhua herättäviä ja väkivaltaisia tai seksuaalisen sisältönsä vuoksi sopimattomia. Kyseisen lain mukaan ohjelmat, jotka ovat omiaan vaikuttamaan haitallisesti lasten kehitykseen, tulee lähettää sellaiseen aikaan, jolloin lapset eivät tavallisesti katsele televisio-ohjelmia. Lisäksi televisiotoimintaa harjoittavien yhtiöiden on huolehdittava siitä, että ohjelmien haitallisuudesta ilmoitetaan ennen ohjelman lähettämistä. Lakia tulisi nyt kuitenkin muuttaa siten, että säännökset koskisivat sekä itse ohjelmia että myös niiden ennakkomainontaa nimenomaan lasten tv-katseluaikaan.

Televisio on viimeisten parin vuosikymmenen aikana saanut yhä enemmän sijaa perheen yhdessäololta. Lapsillakin, yhä nuoremmilla, on televisio ja tietokone jo omassa huoneessaan. Vanhemmat eivät läheskään aina mitenkään kontrolloi, mitä lapset katsovat tai pelailevat. Lapset ja nuoret täyttävät ehkä irrallisuuden ja tyhjyyden tunnettaan näillä ohjelmilla ja pelaamisella. Aiemmin lasten ohjelmat olivat enemmänkin opettavaisia ja ainakin ne olivat asiallisia. Nykyisin nekin sisältävät yhä enemmän väkivaltaa ja ainakin vääristyneitä roolimalleja.

Myös lapset itse ovat havainneet asioiden olevan pielessä. Lasten itsensä aloitteellisuudesta oivallisena osoituksena oli kahden keuruulaisen tytön aloitteesta syntynyt kansanliike, jonka tuloksena muutamassa kuukaudessa kerättiin kymmeniätuhansia nimiä adressiin. Allekirjoittaneet vaativat erityisesti kaupallisille tv-kanaville suunnatussa vetoomuksessaan, että lasten ohjelmat palautetaan lasten ohjelmiksi. Tämä vetoomus jätettiin hiljattain kulttuuriministeri Karpelalle, anteeksi, tätä nykyä Saarela. Lapset ovat itsekin havainneet lasten ohjelmien olevan paikoin sopimattomia lapsille. Samoin lasten tv-katseluaikaan esitetyt muut ohjelmat ja myöhemmin illalla esitettävien ohjelmien ennakkomainokset eivät aina ole suinkaan lapsille sopivaa katsottavaa.

Herra puhemies! Viestintävirastolle vuonna 2004 toimittamansa tarkennetun sopimuksen mukaisesti televisiotoimintaa harjoittavat yhtiöt sitoutuivat muuttamaan haitallisten ohjelmien sijoittelua. Tältä pohjalta käytetään nyt kolmiportaista ikäluokittelua seuraavasti: K11-ohjelmia ei lähetetä arkisin ennen kello 17:ää, K15-ohjelmia ei lähetetä ennen kello 21:tä ja K18-ohjelmia ei lähetetä ennen kello 23:a. Yhtiöt vastaavat itse ohjelmien luokittelusta. Luokittelussa voidaan käyttää apuna Valtion elokuvatarkastamon ikärajaluokitusten perusteita. Yhtiöt tiedottavat lapsille haitallisista ohjelmista lisäämällä ikärajatunnukset ja haitallisuuden perustelut ohjelmatietoihin, ohjelmia edeltäviin kuulutuksiin sekä ohjelmien ennakkomainoksiin.

Viestintävirasto on katsonut televisiotoiminnan harjoittajien esittämän itsesääntelyn riittäväksi. Tehdystä sopimuksesta huolimatta kuitenkin tapahtuu ylilyöntejä ja sopimuksen rikkomisia. Ohjelmien etukäteismainontaan pitäisikin puuttua säätämällä ja ohjeistamalla kauhua, väkivaltaa tai sopimatonta seksuaalisuutta sisältävien ohjelmien ennakkomainonnasta vielä erikseen. Nykyisen lain mukaan näitä lapsille sopimattomia ohjelmia saa vapaasti mainostaa alkuillasta lähtien. Mainokset ovat suhteettoman pitkiä pätkiä ja sisältävät sensuroimatta ohjelmassa näytettäviä kohtauksia. Sisällöltään myöhäisiltaan kuuluvia ohjelmia ei pitäisi saada mainostaa perheohjelmien tauolla ainakaan. Mikäli ohjelma on luokiteltu lapsille sopimattomaksi, myöskään katkelmaa siitä ei saisi esittää sellaiseen vuorokauden aikaan, jona lapset katselevat tavallisesti televisio-ohjelmia.

Nykyään lapset altistuvat muutoinkin heille sopimattomille viesteille ja ohjelmille television, lehtien, videoiden ja pelien kautta jatkuvasti. Lasten pahoinvointi ja erilaiset ongelmat ovat ihan kiistattomasti lisääntyneet. Onkin pidettävä huoli siitä, että television kautta lasten todellisuutta ei kuormiteta yhtään enempää sellaisilla asioilla, joita he eivät kerta kaikkiaan kykene itse ymmärtämään.

Niinpä televisio- ja radiotoiminnasta annetun lain 19 §:ää tulisi muuttaa siten, että se koskee sekä itse ohjelmia, kuten nykyisin on asianlaita, että myös niiden ennakkomainontaa.

Antero Kekkonen /sd:

Herra puhemies! Harvoin minkään lakiesityksen kohdalla voi sanoa olevansa niin samaa mieltä kuin on tämän asian kyseessä ollen. Mutta sitten tulee tietysti se suuri mutta. Nämä ovat kodin seinien sisäisiä asioita pääsääntöisesti. Silloin kun sinne mennään, niin sitten me tulemme tämän valvonnan eri ulottuvuuksiin. Eli tässä tapauksessa aiheellinen kysymys on, voidaanko tämmöisiä asioita lailla säädellä. Mutta tietenkin on niin, että jos tällainen laki säädettäisiin, se olisi signaali, joka kertoisi yhteiskunnallisista arvoista tässä tapauksessa hyvällä tavalla.

Mutta, herra puhemies, toistan sen, että minulla on erinomaisen suuria epäilyksiä sen suhteen, onko tällainen lainsäädäntö mahdollista, tai tietenkin lainsäädäntö sinänsä on mahdollista, mutta onko mahdollista, että lainsäädännöllä voitaisiin kotien sisäistä elämää valvoa niin, että sillä olisi merkitystä ja sillä tavalla, että siitä ei olisi sitten muita seuraamuksia, sellaisia seuraamuksia kuin ovat nämä kielletyn hedelmän ajatukset ja sitten pahimmassa tapauksessa jonkinlainen sensuurimielialan lisääntyminen yhteiskunnassa. Niin lattealta kuin tämä kuulostaakin, mitä nyt sanon, sanon sen kuitenkin. Kyllä kotien vastuu tässä asiassa on aivan jakamaton ja mittaamattoman suuri.

Eero Akaan-Penttilä /kok:

Arvoisa puhemies! Lyhyesti vaan. Olen samaa mieltä ed. Hemmilän kanssa tästä asiasta. Tuli mieleeni vaan lausua julki semmoinen ehdotus, että edustaja voisi aivan hyvin kopioida puheensa ja myös lakialoitteensa ja toimittaa suoraan Yleisradioon, jotta sitä tarkasteltaisiin siellä ohjelmapoliittisena asiana, sillä jos pelkästään lainsäädännön kautta tätä puretaan, niin hyvä ajatus kuin se onkin, niin siinä törmätään näihin asioihin, mihin ed. Kekkonen puuttui, mennään kodin sisälle, ja siinä on tietysti aikamoinen kynnys.

Antero Kekkonen /sd:

Herra puhemies! Ihan lyhyesti. Kun tässä ed. Akaan-Penttilä kehotti viemään tämän esityksen kaikkinensa Yleisradioon, niin ihan oikea paikka sekin on, mutta vielä oikeampi paikka ovat nämä kaupalliset kanavat. Yleisradio tässä suhteessa on kuitenkin kaikkein viattomin, jos kohta ei täysin viaton sekään. Kyllä kaupallinen tarjonta on se, joka työntää juuri sitä, mitä me tässä olemme vastustamassa.

Pertti Hemmilä /kok:

Arvoisa puhemies! Kiitos vaan kollegoille kehotuksista toimia tämän asian suhteen. Viime vaalikaudella, kun toimin tässä talossa Lapsen puolesta -ryhmän puheenjohtajana — kaikki tietävät ja tuntevat tällaisen ryhmän, joka ei ole mikään virallinen toimielin mutta kuitenkin aktiivinen toimija tässä talossa — niin tuolloin ryhmän johtokunnassa, johon kuului kaikista eduskuntapuolueista edustajia, nousi esille nimenomaan tällaisen lain säätämisen tarve, joka sitten myöhemmin aloitteestani sai tämän televisiotoiminnasta annetun lain 19 §:n sisällön.

Nyt, arvoisa puhemies, tilanne on se, että aivan kuten ed. Kekkonen totesi, Yleisradion osalta kontrolli pelaa myöskin ohjelmien ennakkomainonnan osalta, mutta kaupallisten kanavien osalta ei tunnu kontrolli oikeastaan kunnolla pelaavan. Niinpä ehkä olisi tärkeätä nyt saada lisäys tähän 9 §:ään juuri esittämälläni tavalla, jolloinka laki velvoittaisi myöskin näitä kaupallisia kanavia toimimaan tämän mukaisesti.

Vielä, arvoisa puhemies, haluan tähän loppuun todeta, että kyllä aivan varma asia on, että mitä pitemmälle tässä eletään ja aikaa kuluu, sitä vähemmän valitettavasti kodeissa lasten tekemisiä ja television katselemisia ja pelaamisia vanhemmat kontrolloivat. Tämä on valitettavasti tosiasia. Silloin yhteiskunnan pitää astua ja lainsäätäjänkin tarvittaessa kuvaan mukaan.