Tom Packalén /ps:

Arvoisa puhemies! Hyvät kansanedustajakollegat! Poliittinen päätöksenteko on uhkapeliä. Päätösten todellisia seurauksia on vaikea arvioida, etenkin mitä kauemmas tulevaisuuteen tähystetään. Keskustelussa jalkaväkimiinoista ja Suomen potentiaalisista sotilaallisista uhkakuvista kaikki tämä on näyttäytynyt erityisen selvästi.

Sotaan joutuminen suurvaltaa vastaan on tällä hetkellä varsin epätodennäköistä. Maailmanpolitiikalle ovat kuitenkin tunnusomaisia pitkät rauhalliset jaksot, joita seuraavat kiihtyvät muutokset ja mullistukset. On mahdotonta sanoa, ettei seuraavan 20 vuoden kuluessa taloudellisen taantuman, ilmastonmuutoksen, vesipulan tai energiamarkkinoiden heilahtelun seurauksena meitäkin uhata sotilaallisesti. Menneestä onkin havaittavissa oma kyvyttömyytemme ennustaa tulevaa.

Valtioilla on oikeus alueellisen koskemattomuutensa puolustamiseen, johon miinat erityisen hyvin soveltuvat. Suomen käyttämät jalkaväkimiinat eivät vahingoita muita kuin maahamme tunkeutuvaa vihollista. Maamme lait kieltävät niiden käytön rajojemme ulkopuolella. Uskottava alueellinen puolustuksemme tukeutuu jalkaväkimiinoihin ja näin korottaa vihollisen hyökkäyskynnystä maahamme.

Elämme niukkojen resurssien aikoja. Puolustusvoimat joutuu muun valtionhallinnon ohella supistamaan toimintaansa. Hallituksen suunnittelemat yli 800 miljoonan euron säästöt tällä hallituskaudella ovat kuitenkin kohtuuttomat. Miinoja korvaamaan suunnitellut asejärjestelmät ovat hyvin kalliita. Hallitus ei ole kuitenkaan osoittanut kuin 200 miljoonaa euroa uusiin järjestelmiin. On selvää, että tämä rahamäärä on täysin riittämätön eikä todella korvaa miinojen hyötyjä. Lisäksi jotkut hankinnoista, esimerkiksi pimeänäkölaitteet ja pienlennokit, olisi tehty osana Puolustusvoimien modernisointia, vaikka Ottawan sopimukseen ei olisi liityttykään. Miksi siis tuhota vanhaa ja toimivaa ja ostaa kallista ulkomaalaista aseteknologiaa, jolla ei todellisuudessa edes korvata jalkaväkimiinojen suorituskykyä? Ainoa Ottawan sopimuksen hyötyjä on selvillä: kansainvälinen aseteollisuus.

Ajatus maailmasta, jossa miinat eivät vahingoita siviilejä, on mitä hienoin. Silti suomalaiset miinat eivät vahingoita ketään konfliktialueilla. Suomea ei tunneta maailmalla miinoittajamaana, päinvastoin. Emme ole koskaan vieneet miinoja ulkomaille. Sodan aikana Suomi nojaa tarkkoihin miinakarttoihin osana sulutustaktiikkaansa ja on osallistunut ansiokkaasti miinanraivaustyöhön osana kehitys- ja rauhanturvatoimintaansa. Suomella ei olekaan käytännön syytä liittyä sopimukseen.

Suomen olisikin tullut seurata sopimuksen ratifioimatta jättäneen Puolan tervettä vastavuoroisuuden periaatetta. Puolan tavoin Suomen tulisi osallistua sopimuksen velvoittamiin miinanraivaukseen ja miinan uhrien tukitoimiin mutta pidättäytyä jalkaväkimiinojen tuhoamisesta siihen saakka, kunnes kaikki naapurimaamme, erityisesti Venäjä, ovat liittyneet sopimukseen ja ratifioineet sen.

Arvoisa puhemies! Hyvät kollegat! Kuten sanoin, päätöksenteko on uhkapeliä. Linjaaminen tuo mukanaan myös vastuun omien päätösten seurauksista. Hallitus on jo lamaannuttamassa Puolustusvoimien toiminnan jättisäästöillään. Itse en ainakaan halua olla tekemässä päätöstä, jossa kustannustehokas puolustuksellinen ase kielletään ulkopoliittisten pisteiden toivossa.

Tokihan voimme elää ikuisen rauhan aikakautta. Tokihan voi olla, ettei lapsiemmekaan eläessä Suomea vastaan hyökätä. Kenties voisimme ajaa alas koko Puolustusvoimamme. Pidän kuitenkin moista ajattelua epärealistisena haihatteluna. Paras tae rauhalle on nimenomaan uskottavat Puolustusvoimat.

Arvoisa puhemies! Edellä esittämiini perusteluihin viitaten ehdotan, että hallituksen esityksessä tarkoitettu jalkaväkimiinoja koskeva yleissopimus ja siihen liittyvät lakiehdotukset hylätään.

Jussi Niinistö /ps:

Arvoisa puhemies! Edustaja Packalén kiteytti puheessaan aiheesta pitkälti kaiken olennaisen. Argumentit jalkaväkimiinojen puolesta ja vastaan on pitkälti jo vaihdettu. Tulos on tyly. Hallituksen esitys jalkaväkimiinojen kieltämiseksi on yksiselitteisen huono asia Suomen maanpuolustuksen kannalta. Se on sekä sotilaallisesti että taloudellisesti järjetön esitys. Tuskin siitä ulkopoliittisestikaan on Suomelle mitään erityistä imagohyötyä, jos kohta ei haittaakaan. Mikä karmeinta, tämä yksipuolinen aseistariisunta tehdään samaan aikaan, kun Puolustusvoimiin kohdistuu rauhan ajan suurimmat leikkauspaineet.

Ottawan sopimukseen liittyminen on strateginen virhe, joka osaltaan nakertaa edellytyksiämme itsenäiseen ja uskottavaan koko maan puolustukseen. Vielä on kuitenkin mahdollista jättää tämä sopimus ratifioimatta, jättää jalkaväkimiinat Puolustusvoimien varastoihin eikä tuhota niitä ja siten osoittaa, että eduskunta ei ole kumileimasin. Kansanedustajien tehtävä on ajaa Suomen etua. Puoluekuri ei saa jyrätä omaatuntoa.

Arvoisa puhemies! Ainoa vastuullinen ratkaisu isänmaan kannalta on äänestää "ei" ensi perjantaina. Kannatan edustaja Packalénin tekemää hylkäysesitystä.

Mikko Savola /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Jalkaväkimiinoista käyty keskustelu on kulminoitunut mediassa siihen, että Ottawan sopimuksen ratifiointia vastustaisi ainoastaan yksi ryhmittymä muiden kansanedustajien tukiessa täysin rinnoin sopimukseen liittymistä.

Olen itse ollut omassa kannassani alusta asti vahva, lisätiedon saaminen puolustusvaliokunnan jäsenenä ei ole heikentänyt kantaani. Se on tuonut vain lisäuskoa siihen, että voin toimia omantuntoni mukaan tässä kysymyksessä.

Puolustusvaliokunnassa on saanut paljon hyvää tietoa sopimuksen yksityiskohtiin liittyen. Jalkaväkimiinojen kieltämisessä on hyviä puolia kansainvälisesti mitattuna, mutta meille kansallisesti se tuo heikennyksiä alueelliseen puolustukseen, jonka täysimääräinen korvaaminen on lähes mahdotonta ainakin nykyisillä resursseilla. Miinojen vastuuton ja summittainen käyttö, erityisesti eräissä kehitysmaissa, on aiheuttanut huomattavassa määrin siviiliuhreja, mutta Suomessa, jos sellaiseen tilanteeseen joutuisimme, että miinoja joutuisimme käyttämään, me kantaisimme myös näissä kriisitilanteissa vastuumme emmekä siis ylipäätään kylväisi miinoja summittaisesti.

Olen itse saanut varusmiespalveluksessa pioneerin koulutuksen. Tuossa koulutuksessa opiskeltiin jalkaväki- ja panssarimiinojen käyttöä. Siellä opetettiin tekemään sulutteita, ja kertauksena sanottakoon, että sulutteet tarkoittavat miinoitteita, joissa on erilaisia jalkaväki- ja panssarimiinoja sekä sellaisia murrosteita ja ansoja, joilla vihollisen liikkumista halutaan vaikeuttaa ja estää sen pääsemistä meille tärkeisiin kohteisiin. Suomessa ei siis heitellä miinoja ympäriinsä, vaan niitä käytetään puhtaasti puolustuksellisessa tarkoituksessa. Miinat merkitään tarkasti sulutelomakkeille, ja niiden sijainnit tiedetään tarkalleen, jolloin kriisitilanteen päättymisen jälkeen ne voidaan raivata turvallisesti.

Arvoisa puhemies! Päätöksentekoprosessi jalkaväkimiina-asiassa on jo pitkällä. Sen valmistelut juontavat jo 1990-luvulle, jolloin kansalaisjärjestöt aloittivat taistelunsa miinakiellon puolesta. Silloinen ulkoministeri ja nykyinen tasavallan presidentti on ollut ajamassa asiaa erittäin vahvalla tavalla. Nyt korvaavien järjestelmien täysimittaiset hankinnat ovat se minimivaatimus koko prosessissa. Voin vain ihmetellä hallituspuolueiden asennetta näin tärkeässä asiassa, sillä ilman keskustan painotusta kirjauksia korvausohjelman loppuunsaattamisesta ei olisi tullut.

Mutta kuten sanoin, päätöksentekoprosessi tässä jalkaväkimiinat kieltävässä asiassa on jo hyvin pitkällä. Mielestäni tässä vaiheessa on syytä miettiä enää sitä, kuinka suhtaudumme omaan uskottavaan puolustukseen ylipäätään. Hallitus tulee leikkaamaan Puolustusvoimilta yli 800 miljoonaa euroa. Rakennemuutos tulee olemaan raju, ja se tulee heikentämään maamme puolustuskykyä kaikilla eri tasoilla.

Minulle Suomi on puolustamisen arvoinen maa, ja sen jokainen alue on yhtä tärkeä. Haluan toimia tässä omantuntoni mukaan, ja sellaiset toimet, joita en voi itselleni vakuuttaa ja joissa tuntisin toimivani väärin, eivät voi olla niitä, joita haluan täällä olla edistämässä. Sen vuoksi tulen äänestämään kielteisesti Ottawan sopimuksen ratifiointia koskevassa päätöksessä.

Reijo Hongisto /ps:

Arvoisa herra puhemies! Ottawan sopimuksesta on tässä salissa käytetty jo monta puheenvuoroa. Minulle on muodostunut mielikuva siitä, että Suomen tulisi allekirjoittaa sopimus sen vuoksi, että allekirjoittaminen olisi linjassa aikaisemman politiikkamme kanssa. Mitään muita järkeviä syitä en sopimukseen liittymiseen mielestäni ole kuullut salissa esitettävän.

Itsenäisen maan oikeuksiin kuuluu itsenäisesti päättää muun muassa ulko-, talous- ja puolustuspolitiikastaan. Kun Suomi on alustavasti sitoutunut liittymään sopimukseen, on taloudellinen tilanteemme ollut kokonaan toinen. Nykyisessä erittäin kireässä taloustilanteessa on mielestäni perusteltua ja oikeutettua vetäytyä sopimuksen ratifioimisesta ainakin siihen saakka, kunnes talouteemme jälleen saadaan lisää liikkumavaraa ja kaikki naapurivaltiomme ovat sopimukset ratifioineet.

Arvoisa herra puhemies! Minä kannatan edustaja Packalénin tekemää hylkäysesitystä.

Vesa-Matti Saarakkala /ps:

Arvoisa herra puhemies! Aikoinaan, kun tämä prosessi eduskunnassa tähän Ottawan jalkaväkimiinat kieltävään sopimukseen liittymiseksi käynnistettiin, oli tarkoituksena se, että jalkaväkimiinat korvataan rypäleaseilla. Sittemmin myös rypäleaseet ovat siirtyneet kiellettyjen puolustusaseiden listalle Oslon sopimuksen seurauksena. Niinpä nyt nämä korvaavat järjestelmät muodostuvat lennokeista, viuhkapanoksista, panssarimiinojen laukaisinten modernisoinnista, pimeänäkölaitteista ja raketinheittimistä. Niin kattavalta kuin tämä lista kuulostaakin, ikävä kyllä näillä toimin ei silti pystytä jalkaväkimiinojen suoritustasoa korvaamaan puolustusaseena, ja mielestäni tässä myös alueellinen koko maan kattava puolustus vaarantuu, jos tämä Ottawan sopimus mennään nyt ratifioimaan.

Paitsi puolustuskyvyn osalta on kyse myös puolustustahdosta. Eli tiedetään, että jos meillä ei olisi tositilanteessa jalkaväkimiinoja käytössä, niin on pelättävissä, että miehistötappiot kasvaisivat merkittävästi. Se on kyllä sellainen tieto, että se ei ole ollenkaan omiaan edistämään vapaaehtoista maanpuolustustyötä, ja myös varusmiespalveluksen suorittamisen osalta se ei ainakaan lisää intoa sitä suorittamaan.

Sitten kun tässäkin salissa on kuultu sellaisia puheita, että kyllä sitten on puolustustahdossa jotakin muutakin vialla, jos tällainen tekijä on ikään kuin omiaan heikentämään sitä, niin pidän kyllä sellaista puhetta erittäin julmana, asiantuntemattomana ja kaikella tavalla huonona, koska kyllä se nyt kuitenkin vain on niin, että emme kai kuitenkaan halua ehdoin tahdoin lähteä tapattamaan ihmisiä siinäkään tilanteessa, että vihollinen tunkeutuu maahamme. Kyllä siinä jalkaväkimiinat ovat paitsi tehokas ase myös omiaan nostamaan ja ylläpitämään sitä puolustustahtoa, joka on erittäin merkittävä tekijä siinä, että me onnistuisimme tositilanteessa tätä koko maata puolustamaan.

Mielestäni se tekijä — ja vetoankin niihin tahoihin tässä salissa, jotka ovat aikoinaan 2000-luvun puolivälin paikkeilla lähteneet tähän prosessiin myönteisellä mielellä mukaan — että rypäleaseet eivät olekaan enää se korvaava järjestelmä, tarjoaa aivan relevantin mahdollisuuden muuttaa kantaa, nimenomaan sen takia, että tätä puolustuskykyä ei pystytä näillä vaihtoehtoisilla järjestelmillä nyt kyllä korvaamaan senkään vertaa, mitä rypäleaseilla. Ja kun tiedetään tämä esitys Puolustusvoimien menojen pienentämisestä, mitä se aiheuttaa meidän puolustuskyvyllemme, niin kyllä perusteita on niin paljon, että todella toivon, että muutkin kuin edustaja Savola voisivat lähteä perussuomalaisten linjoille tässä asiassa. Perussuomalaisethan on tällä hetkellä kai ainut puolue, joka yksimielisenä tässä salissa tulee vastustamaan tätä Ottawan sopimuksen ratifiointia.

Arvoisa herra puhemies! Kannatan edustaja Packalénin esitystä.

Reijo Tossavainen /ps:

Arvoisa puhemies! Tällä kertaa totean vain lyhyesti, että harvoin näkee miinakiellon kaltaista ratkaisua, joka yhtä vähän välittää Suomen kansallisista eduista. Kielto ei ole mitenkään perusteltavissa sotilaallisesti eikä taloudellisesti. Lisäksi on huomattava, että Venäjä ei ole ratifioinut sopimusta. Siksi meidän pitäisi kieltää jalkaväkimiinat vasta Venäjän vastaavan päätöksen jälkeen. Epämääräiset perustelut jollakin kuvitellulla imagohyödyllä ovat täysin kestämättömiä. Sanoisin, että tuollaiset perustelut ovat jopa hyvin vastuuttomia.

Arvoisa puhemies! Kannatan edustaja Tom Packalénin tekemää hylkäysesitystä.

Tuula Väätäinen /sd:

Arvoisa puhemies! Puolustusvaliokunnassa kuulimme laajan asiantuntijajoukon kyseisestä asiasta, ja ulkoasiainvaliokunta on jakanut pöydälle mietinnön, jossa on otettu hyvin vahvasti esille myös puolustusvaliokunnan näkemyksiä. Tässä on hyvin yksiselitteisesti kyllä kerrottu ne perusteet, minkä takia Suomen on syytä olla mukana tässä kansainvälisessä sopimuksessa. Suomi on ollut jo pitkään mukana humanitäärisessä työssä koko maailmassa ja halunnut olla mukana nimenomaan sellaisessa toiminnassa, joka suojaa siviileitä ja turvaa yhteiskuntaa. Vaikka oman maan tilanteessa ei miinojen suhteen ole ongelmaa, niin on syytä kuitenkin ajatella, että se viesti, minkä me lähetämme oman maan ulkopuolelle, on tärkeä, niihin maihin, joissa miinat aiheuttavat suurta tuhoa ja vahinkoa siviileille, erityisesti lapsille. Siinä mielessä suomalaiset kantavat omaa vastuutaan nyt liittymällä Ottawan sopimukseen.

Mikko Savola /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Edustaja Väätäiselle täytyy heti todeta se, että Suomessa todellakin nämä meidän jalkaväkimiinamme ovat meidän oman maamme sisäpuolella tapahtuvaa puolustamista varten, ei mitään muuta varten, ja se signaali, mikä sieltä ulospäin tulee, on mielestäni kyllä hyvin minimaalinen.

Edustaja Saarakkalalle haluan todeta tulemisesta perussuomalaisten linjoille tässä asiassa, että en näe sitä niinkään sellaisena kysymyksenä vaan kyllä minulla on tässä alusta asti ollut vakaa linja, siitä asti, kun olen itsekin pioneerikoulutuksen aikanaan Keuruulla saanut.

Se, mikä vahvimmin ohjaa itseäni tähän päätökseen, on ammattilaisten näkemys ja Upseeriliiton näkemys. Upseeriliitto on tehnyt tästä tutkimuksen, ja 86 prosenttia heistä on sitä mieltä, että tämä heikentää meidän puolustuskykyämme ja tähän Ottawan jalkaväkimiinat kieltävään sopimukseen ei tulisi liittyä. Näitä korvaavia järjestelmiä nyt on hankittu jo jonkun verran, ja se nyt on minimivaatimus, että se tie mennään loppuun asti ja kaikki korvaavat järjestelmät hankitaan, mitä on suunniteltukin.

On erittäin valitettavaa, että nämä rypäleammukset ovat myöskin näitten kiellettyjen aseiden listalla. Tämä on totta, että ne olivat alun perin näissä korvaavissa hankinnoissa käsillä.

Mutta näiden päätösten mukaisesti on nyt edettävä, ja lopullisen päätöksen tekee toki eduskunta pian äänestyksessä.

Antti Rantakangas /kesk:

Arvoisa puhemies! Olen itse päätynyt pitkällisen harkinnan tuloksena siihen, että tässä yhteydessä ei ole syytä luopua jalkaväkimiinojen käytöstä. Ne ovat puolustustarkoitukseen tarkoitettu asejärjestelmä ja tässä mielessä eivät uhkaa keitään eivätkä mitään, jotka eivät tule luvatta tänne Suomen rajojen sisäpuolelle. Tästähän on aikaisemmin toki linjapäätös tehty hallituksen toimesta jne., mutta kyse on siitä, mikä on se ajankohta näistä luopumiseen. En näe, että perusteita olisi tässä vaiheessa tehdä tätä lopullista päätöstä. Uskon, että keskustan eduskuntaryhmässä on minun ja edustaja Savolan lisäksi myös muita, jotka ajattelevat tähän samaan suuntaan.

Puolustusmäärärahoja leikataan hallituksen toimesta erittäin voimakkaalla tavalla. Täytyy sanoa, että puolustusmäärärahat ja maatalous ovat olleet ne leikkurin kohteet, joihinka hallitukselta on löytynyt laajaa yksimielisyyttä ja rajummin kuin mitä keskimäärin muuten ovat nämä budjetin leikkaukset. Tähänkään ei oikein mielestäni asiallisia perusteita ole, jos ajatellaan pitää uskottavasta puolustuksesta kiinni ja kaikella tavalla myöskin siitä perustasta, mikä meillä on pitkään ollut tässä suomalaisessa yhteiskunnassa. Tässä ei tietenkään kannata lähteä kiihkoilemaan eikä keräämään mitään pisteitä, mutta tässä taloustilanteessa satojen miljoonien käyttöön korvaavien järjestelmien rakentamiseen, jotka ovat vielä huonompia järjestelmiä, meillä ei ole varaa.

Reijo Hongisto /ps:

Arvoisa herra puhemies! Ensialkuun totean, että erinomaisia puheenvuoroja keskustalaisilta veljiltä tuossa.

Edustaja Väätäiselle ihan lyhyt rauhoitteleva kommentti siitä, että minun tulkintani ja käsitykseni mukaan, vaikka Suomi ei liitykään Ottawan jalkaväkimiinat kieltävään sopimukseen, se ei missään tapauksessa sulje pois sitä vaihtoehtoa, etteivätkö suomalaiset ammattisotilaat, suomalaiset pioneerit, voisi edelleenkin kansainvälisillä taistelukentillä toimia humanitäärisesti ja raivata siellä jo olevia miinoja. Minä näen asian pikemminkin päinvastoin, että kun Suomessa on käytössä edelleen jalkaväkimiinat, Suomessa koulutetaan edelleenkin jalkaväkimiinojen asentamista, koulutetaan myöskin jalkaväkimiinojen raivaamista, niin meillä varusmiehille, jotka siirtyvät näihin kansainvälisiin nopean toiminnan joukkoihin, valetaan jo kova ammattitaito, että jos he kansainvälisillä taistelukentillä törmäävät tällaiseen miinaan, he pystyvät sen ammattitaitoisesti ja turvallisesti raivaamaan. Jalkaväkimiinasopimuksesta pois jääminen todellakaan ei tarkoita sitä, että Suomi jäisi pois kaikesta kansainvälisestä humanitäärisestä toiminnasta, päinvastoin.

Tuula Väätäinen /sd:

Arvoisa puhemies! Edustaja Savolalle täytyy todeta, että kun olen istunut teidän kanssanne samassa puolustusvaliokunnassa tuntikausia, niin toki tiedän, että suomalaiset jalkaväkimiinat eivät ole itsessään ongelma. En tarvitse siihen opetusta.

Sanoitte, että Suomen vaikutus on minimaalinen. Nyt täytyy tietysti ajatella niin, että Suomi on monien muitten maitten kanssa yhdessä viemässä sitä viestiä eteenpäin, että jalkaväkimiinat ovat vaarallisia tietyillä alueilla ja tietyllä tavalla käytettäessä, ja siinä mielessä on tärkeätä meidän olla siinä mukana.

Edustaja Rantakankaalle sen verran, että jos muistan oikein, niin 160 miljoonaa euroa on jo käytetty näitten niin sanottujen korvaavien asehankintojen tekemiseen, elikkä mitäs te tekisitte näille 160 miljoonalla hankituille vempaimille, jotka nyt sitten on tähän korvaavaksi jo hankittu?

Hongistolle: Ei minulla ole mitään hätää, eli ei minua tarvitse rauhoitella. Ihan vaan kaikessa rauhassa hoidetaan asioita.

Antti Rantakangas /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On erittäin hyvä, että edellinen hyvä hallitus ryhtyi toimenpiteisiin, joilla Suomen puolustuskykyä vahvistettiin. Sehän on loistava asia. Se oli hyvän yhteistyön tulosta, jossa isänmaalliset voimat halusivat turvata suomalaista puolustusta, ja on hyvä, että meillä on tältä osin toteutettu ratkaisuja ja on katsottu tätä Puolustusvoimien toimintaa ja isänmaan puolustamista hyvin korkealla priorisoinnilla. Näin toivoisi toki jatkossakin olevan, mutta nämä budjettiluvut ovat valitettavasti toisenlaisia.

Tom Packalén /ps:

Puhemies! Haluaisin kysyä edustaja Väätäiseltä, miten tämä Suomen liittyminen Ottawan sopimukseen vähentää näitä miinavahinkoja maailmalla. Jos tätä pystyisi avaamaan minullekin, minäkin ymmärtäisin sen sitten. Minä haluaisin kanssa tietää tämän, kun uusimpien uutisten mukaan nämä miinavahingot ovat lisääntyneet vuodesta 2004 alkaen ja tämä Ottawan sopimus on ollut voimassa jo pitkään... Tässä vähenemisessä joku nyt mättää, koska itse en näe, että miinojen poistaminen Suomesta vähentää millään tavalla näissä kolmannen maailman maissa tapahtuvia miinaonnettomuuksia. Päinvastoin Suomi voisi viedä vastuullista miinoitusoppia ulkomaille sen sijaan, että me hävitämme omat miinamme.

Vesa-Matti Saarakkala /ps:

Herra puhemies! Kyllä täytyy uskoa sitä, kun edustaja Savola sanoi, että hän on aina ollut sitä mieltä, että jalkaväkimiinoista ei pidä luopua. Se on varmasti näin, niin kuin sanoitte. Nyt toivoisin kuitenkin sitä, kun näyttää siltä, että teidän rivinne ovat harvat — toki täällä on aika vähän porukkaa paikalla — että veisitte nyt sitä viestiä omassa eduskuntaryhmässänne, että vielä on mahdollisuus muuttaa kantaa, sillä kyllä silloin, jos asiaansa todella uskoo ja on todella sitä mieltä eikä vaan ole niin, että on tullut vaan perussuomalaisten linjoille, pitää tietysti edistää sitä oman ryhmän sisällä, kun on järkiargumentteja. Eikä oikeastaan yhtään mitään järkevää ole kuultu sen puolesta, että tähän sopimukseen pitäisi liittyä. Eli nyt vielä, kun on pari päivää aikaa, koetettaisiin saada mahdollisimman paljon tälle kannalle, mitä koko perussuomalaisten ryhmä edustaa.

Jussi Niinistö /ps:

Arvoisa puhemies! On syytä minunkin todeta vertailun kautta, että ei Afrikassa miinaan astuvalla lapsella, niin traagista kuin se onkin — ja tietenkin kannatan humanitääristä miinanraivaustoimintaa, jossa Suomi on erityinen osaaja — ole mitään tekemistä suomalaisten jalkaväkimiinojen kanssa, jotka ovat turvallisesti Puolustusvoimien varastoissa, ja niitä käytetään hyvin vastuullisesti sulutteessa, kuten esimerkiksi edustaja Savola täällä aiemmin puhui.

Edustaja Savolan lisäksi edustaja Rantakangas puhui hyvin asiallisesti. Ehkä keskustassa on sittenkin vielä toivoa. Vaan missä ovat kokoomuksen edustajat tästä keskustelusta? Eikö heitä kiinnosta oman maan puolustus, edustaja Suutari? Viittaan esimerkiksi edustaja Heinosen sanomalehti Karjalaisen erikoisliitteessä nimeltä Prikaatin puolesta tämän kuun alussa antamaan lausumaan: "Itse en luopumista kannata ja näen sen typeränä." Näin siis edustaja Heinonen. Miten mahtaa kokoomuksen maanpuolustussiipi perjantaina äänestää?

Tuula Väätäinen /sd:

Arvoisa puhemies! 1.3.1999 on sopimus astunut voimaan, ja sen jälkeen siihen on liittynyt kaiken kaikkiaan 157 maata. Tänä aikana miinojen valmistaminen ja käyttö on selvästi vähentynyt, jopa niin, että jos Suomessa olisi päätetty jatkaa jalkaväkimiinojen käyttöä tavallaan sotatilanteen tarpeeseen ja jos meidän tarvitsisi korvata näitä vanhentuneita miinoja uusilla, niin me joutuisimme joko valmistamaan ne itse tai etsimään sitten jostakin valmistajan. Sinällään se, että on valtava joukko maita liittynyt tähän vastustamiseen, on vaikuttanut siihen, että on menty parempaan suuntaan. Jotta se tavoite, jonka halutaan toteutuvan, että kaikki jalkaväkimiinat olisivat pois käytöstä tulevaisuudessa, toteutuu, siihen tarvitaan yhä uusia maita mukaan.

Reijo Tossavainen /ps:

Arvoisa puhemies! Kun edustaja Väätäinen ja aiemmin edustaja Salolainen ja moni muu ovat ihmetelleet, että kun miinojen korvaaviin järjestelmiin on käytetty jo, oliko se, 150 miljoonaa euroa, ne rahat ikään kuin olisivat menneet hukkaan, jos jätämme luopumatta maamiinoista, niin eivät ne rahat ole menneet hukkaan. Yhdessä maamiinojen kanssa ne muodostaisivat todella tehokkaan tavan torjua vihollisen hyökkäys.

Eero Suutari /kok:

Arvoisa puhemies! Ajattelin käydä vain tätä keskustelua tässä kuuntelemassa, mutta puolustusvaliokunnan puheenjohtaja haastoi nimenomaan kokoomuksen taholta tätä kommentoimaan.

Nythän, kun itse olen siellä puolustusvaliokunnassa ja me olemme siellä saaneet aikaan tästä asiasta lausuman ja siitä on äänestetty ja minä olen siinä takana ollut, täytyy sanoa, että minä ainakin suhtaudun vakavasti näihin asioihin. Olen ottanut omasta puolestani tästä selvää sekä täällä että tietysti niiltä Puolustusvoimien henkilöiltä, jotka tätä asiaa tuntevat, heidän kanssaan keskustellut, ja tähän on tultu, että meidän tällä hetkellä on mahdollista luopua jalkaväkimiinoista, sekä putki- että sakaramiinoista, ja korvata ne sen tyyppisillä aseilla, jotka osittain täyttävät sen aukon, mikä tässä tulee, nimenomaan panssarien vyörymisen estämiseksi tänne Suomeen. Meillä on tässä ehkä semmoinen puolenkymmentä vuotta aikaa käydä läpi tämä mullistus muutenkin meidän puolustusvoimissamme, ja tämä on yksi niistä asioista, mitkä siellä jouduttiin ensimmäisenä tekemään.

Täytyy sanoa kyllä, että tämä ei ole sillä tavalla aito päätös, että meidän päätöksemme on tehty jo silloin 1999 ja 2004 ja 2009. Tämä on vain sitä häntää.

Tuula Väätäinen /sd:

Arvoisa puhemies! Nyt pittää sannoo, että jos tiällä salissa on joku sanonu, että ne männöö hukkaan, niin elekee laettako sitä minun sanomaksi, koska sitä minä en oo sanonu. Minä vaan kysyin, mitä tapahtuu sitten tälle 160 miljoonalle, jolla on jo korvattu näitä jalkaväkimiinojen mahdollista poistumista. Eihän se kuulkee niin voi olla, että yhtenä vuotena ollaan sitä mieltä, että näin tehhään ja otetaan uuet tilalle, ja sitte toisena vuonna sanotaan, että ei vaineskaan, pietään entiset ja otetaan uuet. Jos jokainen hallinnonala tekis samalla tavalla, niin voitte uskoa, mikä savotta tässä tulis. Mää voin sosiaali- ja terveyspuolelta sanoa teille, että siellä ois kuulkaa pilvin pimein sellaista uutta tarvetta ja vanhoillekki ois käyttöä. Elikkä ei oikein stemmaa, Rantakangas, tää teiän pohdinta nyt tänä päevänä siihen, mitä te ootte ollu päättämässä viime hallituskaudella ja sitä edellisellä. Männöö vähän niin kun vitelikkoon tämä miettiminen.

Antti Rantakangas /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Edustaja Tuula Väätäinen kysyi, mitä tapahtuu niille 160 miljoonalle eurolle, joilla on hankittu puolustustarvikkeita. Siihen on yksinkertainen vastaus: ne rahat ovat olleet valtion budjetissa ja niillä rahoilla on tehty puolustustarvikehankintoja. Eli ne rahat on käytetty ja saatu turvaa suomalaiseen yhteiskuntaan, mikä on lisännyt meidän puolustuksemme uskottavuutta.

Sitten, edustaja Suutari, se on vain näin, että Suomea ei puolusteta lausumilla. Vaikka kuinka hyvä lausuma on, niin sillä ei Suomea puolusteta, vaan kyllä se tarvitsee konkreettisempia toimenpiteitä, kuten esimerkiksi jalkaväkimiinoja ja muita puolustuksen tarvikkeita — ei, vaikka kuinka lausumia tehdään; tosipaikan tullen ne ovat vain lausumia.

Mikko Savola /kesk:

Arvoisa puhemies! Edustaja Saarakkalalle haluan vain todeta, että jokainen meidänkin ryhmässämme tässä toimii omantuntonsa mukaan ja parhaaksi katsomallaan tavalla. Totta kai me, niin kuin varmasti monet muutkin ryhmät, olemme tästä keskustelleet, ja kyllä meitä useampia on, jotka eivät hallituksen esityksen kannalla ole.

Mutta kaiken kaikkiaan, kun puhutaan siitä, paljonko on käytetty jalkaväkimiinoja korvaaviin järjestelmiin jo tällä hetkellä ja paljonko ne tulevat maksamaan ja mitkä ovat ne vaikutukset, jos jalkaväkimiinat poistetaan, kun mietitään kokonaisvaikutuksia, hallitus tulee leikkaamaan yli 800 miljoonaa euroa Suomen puolustusvoimilta pois. Sen jälkeen leikataan kertausharjoituksista, ne laitetaan lähes nolliin, lentotunneista leikataan, laivaston vuorokausista leikataan — kaikesta sellaisesta, joka vaikuttaa meidän uskottavaan puolustuskykyymme, tullaan leikkaamaan tulevina vuosina erittäin paljon. Sen vuoksi ainakin minä näen, että jalkaväkimiinat ovat edelleen puolustuksen kannalta se tehokas muoto ja tarpeellinen asia, jota Suomen puolustuksessa tarvitaan.

Mitä tulee sitten tähän itse tuotantoon, niin jalkaväkimiinat ovat hyvin yksinkertaisia valmistaa. Pelkäänpä vaan, että jos se kriisin paikka todellakin tulee, niin ei mene kauan, kun Suomessakin on jalkaväkimiinoja valmistettu sitten hyvin mittavat määrät. Siinä valossa peilaten mietin, mitkä tulevat tämmöisten sopimusten todelliset vaikutukset ja todellinen rooli olemaan, jos sitten suuressa kriisissä näitä pystyttäisiin kuitenkin itse valmistamaan.

Reijo Hongisto /ps:

Arvoisa herra puhemies! Ensi alkuun minä tunnustan rehellisesti ja avoimesti, että minä arvostan sitä, että edustaja Väätäinen on täällä salissa debatoimassa meidän kanssamme. Kiitoksia siitä!

Totean tästä itse asiasta, kun Väätäinen kertoi, että kysymyksessä olisi vähän tällainen "ei vaineskaan" -asia — elikkä hän viittasi tällä tällaiseen poukkoilevaan politiikkaan — minkä toin esiin jo tuossa kannatuspuheenvuorossani, että kun aikaisemmin Suomi on sitoutunut siihen, että lähdetään mukaan tähän sopimukseen, niin Suomen taloustilanne on silloin ollut kokonaan toinen. Nyt meidän taloustilanteemme on aivan eri mallilla, se on todella huomattavasti heikompi. Kyllä minun käsitykseni mukaan itsenäisellä maalla pitää olla myöskin mahdollisuus tarkistaa poliittisia hankintojaan tai poliittisia sitoumuksiaan sen mukaan, kuinka niin sanotusti värkeissä on varaa elikkä onko lompuuki lyönnissä, jos kansanomaista kieltä käytetään.

Puheet siitä, että on jo noin 160 miljoonalla eurolla suoritettu hankintoja, niin se on totta. Väitän, että osa näistä hankinnoista on tehty kotimaan markkinoilta, Suomesta. Näillä on työllistetty suomalaisia erityisalan osaajia ja muita, ja se on tuonut leipää ja toimeentuloa moniin suomalaisiin koteihin, niin että ei tämä 160 miljoonaa ole hukkaan mennyt.

Viittaan sitten vielä tähän tapaus Kreikkaan. Me kaikki tiedämme, että Kreikassa ei välttämättä tämä talous ole ihan niinkään hyvällä mallilla kuin Suomessa. Siitä huolimatta Kreikka lehtitietojen mukaan osti 400 taistelupanssarivaunua USA:sta hintaan noin miljoona euroa kappale. Vaikka kysymyksessä eivät välttämättä aivan ajantasaistetut vaunut olekaan, niin siitä huolimatta se kertoo jotain joko kreikkalaisten maanpuolustususkosta, -tahdosta taikka jostakin muusta.

Tom Packalén /ps:

Arvoisa puhemies! Haluaisin vielä edustaja Väätäiseltä kysyä, kun minulla on tässä kädessä nyt STT:n tiedote tältä päivältä, missä todella sanotaan, että on tullut ennätysmäärä miinojen uhreja pelkästään tänä vuonna ja vuodesta 2004 tämä on lisääntynyt: voidaanko vetää jo semmoinen johtopäätös tästä, että Ottawan sopimus on epäonnistunut? Yli puolet maailman väestöstä ei kuulu Ottawan sopimuksen piiriin.

Näistä materiaalihankinnoista, mitä on jo tehty: Puolustusvoimat olisi joka tapauksessa joutunut modernisoimaan. Puolustusvoimat on koko ajan, koko itsenäisyyden ajan, ostanut kalustoa. Ei tämä mitään semmoista ihmeellistä kalustoa ole, vaan tämmöistä kalustoa olisi joka tapauksessa hankittu, kun olisi tehty näitä modernisaatioita. Tämä on pelkkä bluffi ollut, koko tämä asia, että on muka korvattu miinoja tällä rahalla.

Miinoista: Meillä on kotimainen teollisuus, joka pystyy tekemään nämä miinat, eli ei ole kysymys siitä, että me joutuisimme mistään ulkomailta ostamaan miinoja. Se on hyvin yksinkertainen laite.

Ylipäätänsä vielä tästä vastuunkannosta: jos päätös on väärä, niin poliitikkojen tulee pystyä kantamaan vastuu väärästä päätöksestä ja muuttamaan sitä.

Tuula Väätäinen /sd:

Arvoisa puhemies! Toki tiedän, että näillä 160 miljoonalla on hankittu näitä uusia laitteita meidän puolustusvoimiemme käyttöön, niin että se ei ole ollenkaan vierasta.

Sitten se, että näitten miinojen uhreja on tullut enemmän. Asiantuntijan mukaan se osittain johtuu myös siitä, että uhrien tunnistaminen ja ne tilanteet, missä nämä onnettomuudet sattuvat, pystytään entistä paremmin selvittämään ja katsomaan, jolloinka myös tilastoihin tulee merkintöjä näistä tilanteista, missä näitä vahinkoja sattuu.

Sitten näistä hankinnoista: Puolustusvaliokunnassa asiantuntijat kyllä kertoivat, että nämä uudet hankinnat, vaikka ne eivät joiltakin osin korvaa jalkaväkimiinoja, nykyaikaisuutensa ja sen, että on mahdollisuus eri tavoin käyttää niitä puolustustilanteissa, sen tehokkuutensa, puolesta ovat taas sitten paljon parempia kuin miinat. Elikkä siinä on monta puolta.

Sitten viimeiseksi: Eihän minua tarvitse kiitellä siitä, että minä täällä salissa olen. Minä olen pohjoissavolaisten valitsema kansanedustaja ja demareitten puolustusvaliokuntavastaava, eli olen siinä tehtävässä täällä. Ja vaikka en olekaan armeijaa käynyt, niin uskallan sanoa, että jotakin olen oppinut ymmärtämään puolustusvaliokunnassa asiantuntijoita kuulemalla.

Eero Suutari /kok:

Arvoisa puheenjohtaja! Enpä olisi uskonut, että minun pitää täällä todistaa, että minä tiedän, että konkreettisia tekoja puolustuksen vuoksi pitää tehdä. Minä itse olen reservin kapteeni ja kuulun Kainuun reserviupseereihin ja olen käynyt viimeisten kahdenkymmenen vuoden aikana lähes joka ikisellä taistelupaikalla ja kerrannut ne taistelut, mitä toisessa maailmansodassa jouduttiin tekemään. Jopa oma lapseni on kertonut, että se on ihme mies, kun se viepi Raatteentielle lapsensa aina kesäisin, joten luulisin, että minä tiedän, mitä puolustus tarvitsee. Mutta voin sanoa senkin lohdutukseksi, että pelkät jalkaväkimiinat eivät siinä riitä.

Jussi Niinistö /ps:

Arvoisa puhemies! Edustaja Suutarille toteaisin, että olen minäkin jonkun verran sotahistoriaa harrastanut ja myös tätä päivää ja tämän päivän sodankäyntiä ja eivät jalkaväkimiinat mihinkään maailman taistelukentiltä ole kadonneet, päinvastoin.

Edustaja Packalén kiinnitti huomiota tämän päivän STT:n uutiseen, jonka valossa voi vetää sellaisenkin johtopäätöksen, että Ottawan sopimus on epäonnistunut. Sen perusvirhe on, kuten tiedetään, se, että se on kansalaisjärjestöjen puuhaama hanke, joka ei edes tavoittele kattavuutta. Tämähän oli Suomen tavoite alun perin, että mennään kattavaan sopimukseen mukaan, sillä suuret miinamaat Venäjä, Kiina, Yhdysvallat eivät aio tällaiseen kansalaisjärjestöjen puuhaamaan sopimukseen liittyä. Suomen olisi kannattanut ottaa mallia Puolan asettamista ehdoista Ottawan sopimukselle ja liittyä vain YK-tasoiseen kattavaan, maailmanlaajuiseen miinasopimukseen.

Reijo Tossavainen /ps:

Arvoisa puhemies! Kokoomuksen väki on täällä aika vähälukuisena, mutta siitä huolimatta totean, että neljä vuotta sitten ministeri Katainen totesi tässä salissa, että on järjetöntä ja hölmöläisten touhua luopua jalkaväkimiinoista, siis neljä vuotta sitten. Tänään hän kannattaa jalkaväkimiinoista luopumista. On syytä kysyä, miksi. Onko sotilaallinen kehitys muuttunut näinä neljänä vuotena niin, että miinoista voidaan luopua? Ei ole. Onko sitten poliittinen tilanne muuttunut? Ei ole. No mikä sitten on muuttunut? Kotimaan poliittinen tilanne. Kataisen piti päästä pääministeriksi ja saada demareitten hyväksyntä. Näin raadollinen tausta ilmeisesti on pääministeri Kataisen osalta. On ikävä todeta, että ne kokoomuksen hyvät arvot, koti, uskonto ja isänmaa, ovat vaan muisto enää.