Timo Soini /ps:

Arvoisa herra puhemies! Kyseessä on poikkeuksellisen mielenkiintoinen Ahvenanmaan maakuntapäivien aloite siksikin, että nämä ovat äärimmäisen harvinaisia. Viimeksi tällainen on eduskuntaan tullut käsitykseni mukaan 1970-luvulla.

Toiseksi, sisältönsä perusteella tämä esitys on mielenkiintoinen, koska siinä esitetään, että Suomesta valittavista 14 europarlamentin jäsenestä yksi tulisi valittua Ahvenanmaan maakunnan vaalipiiristä. Tämä esitys menee perustuslakivaliokuntaan, joka siihen joutuu sitten ottamaan kantaa mahdollisesti siinä yhteydessä, kun vaalilakeja muutenkin Suomessa pohditaan ja uudistetaan.

Arvoisa herra puhemies! Näissä perusteluissa on totuuden siementä hyvin paljon. Otan muutaman lainauksen. Sivulta 1: "Kun maakunta yhdessä muun Suomen kanssa hyväksyi liittymisen Euroopan unioniin, siirtyi huomattava osa tästä lainsäädäntövallasta unionille."

Myöskin toisessa kohdassa sivulla 4 luvussa 3.1.1 "Perustuslailliset näkökohdat" todetaan, että "Ahvenanmaa, kuten muukin Suomi, on luovuttanut unionille suuren osan vallastaan itsenäisesti päättää omista asioistaan". Aivan kuten olen vuosikausia tässä salissa ja tämän salin ulkopuolella sanonut, mitä Euroopan unionin jäsenyys on merkinnyt, saatikka mitä uusi perustuslaki merkitsisi toimivallan siirron suhteen pois Suomesta: eli tämä uusi perustuslaki, kuollut perustuslaki, jota hallitus on nyt ratifioitavaksi tänne raijannut, edelleen 113 kohdassa siirtäisi kansallista päätösvaltaa unionille.

Tässä suhteessa Ahvenanmaan maakuntapäivien aloite on rehellinen. Se kertaa, mikä on tilanne. Se todistaa sen perussuomalaisten esittämän kannan, jota vanhat puolueet ja tämän maan eliitti ja suuri osa lehdistöä ovat häpeilleet todistaen sitä epätotuutta, että merkittäviä vallansiirtoja ei ole tapahtunut Euroopan unionille. Nykytilanteen tämä maakuntapäivien aloite erittäin selvästi toteaa, ja se on aloitteessa hyvää ja kannatettavaa, että siinä on selkeästi dokumentoitu ne suvereniteetin luovuttamiset sekä Suomen että Ahvenanmaan maakuntapäivien kohdalta.

Arvoisa puhemies! Mutta sitten tietysti itse tämä esitys on raju siinä mielessä, jos ajatellaan, että Ahvenanmaalla on noin 26 000—27 000 ihmistä ja he saisivat yhden mepin, kun vastaava suhdeluku Kanta-Suomessa on pitkälle toistasataatuhatta ihmistä, joita yksi meppi edustaa. Minulla on kyllä ahvenanmaalaisille parempi vaihtoehto. Se on parempi ahvenanmaalaisille, se on parempi suomalaisille: se on itsenäisyys. Se on paras vaihtoehto, ja aivan kuten jälleen täällä aloitteessa todetaan sivulla 2: "Toinen esimerkki on Tanska, joka luovutti yhden edustajanpaikoistaan itsehallintoalue Grönlannille, joka sittemmin erosi EU:sta." Kyllä Grönlannissa edelleen päivä paistaa ja jäätä on niin kuin ennenkin eikä ole maa nielaissut eikä katastrofia ole sattunut.

Olen itse asiassa kutsuttuna menossa Ahvenanmaalle ensi maanantaina, ja siellä Peter Lindbäck ottaa minut vastaan, ja keskustelemme monipuolisesti varmasti näistä asioista. Mutta on tietysti yksi syy, minkä takia Ahvenanmaa ei ole itsenäisyyteen niin halukas, ja se on tietysti Suomen valtion subventointi Ahvenmaata kohtaan. Peter Lindbäck on Ålandstidningenissä kirjoittanut helmikuun alussa, että noin 150 miljoonaa euroa olisi itsenäisyyden hinta. Tietysti kaikella on hintansa. Meillä eduskunnassa on hyväksytty, oikein tai väärin, mutta hyväksytty selkeät pelisäännöt siitä, että 0,45 prosenttia valtion kaikista tuloista tilitetään Ahvenanmaalle. Tämä koskee myöskin esimerkiksi valtion yritysten osakemyyntituloja ym., ja nämä ovat tietysti erittäin merkittäviä asioita.

Sitten on tietysti tämä kielipuoli, mikä Ahvenanmaalla suomenkielisten kohdalta on minun mielestäni ratkaisematta. Kun meillä täällä Suomessa aina puhutaan, että monikulttuurisuus ja monikielisyys on rikkaus, niin suomen kieli Ahvenanmaalla katsotaan jonkin näköiseksi uhkaksi alkuperäiskulttuurille. En usko, että se sitä voisi olla. Tietenkin, jos Ahvenanmaa olisi itsenäinen, se silloin voisi päättää kielistään haluamallaan tavalla. Mutta tämä asia tulee ennemmin tai myöhemmin muuttumaan.

Arvoisa puhemies! Itse tämä aloite on kyllä hyvin mielenkiintoinen monella tavalla. Se ajoittuu Suomen EU-puheenjohtajuuden alle ja tuo esiin edustavuusongelman, koska Ahvenanmaallahan ei ole tietenkään tällä hetkellä edustusta europarlamentissa. No, minä voisin kyllä luovuttaa vaikka kaikki Suomen mepit Ahvenanmaalle, kunhan me pääsisimme itse tästä kolhoosista eroon, mutta en usko, että se on mahdollista. Mutta parempi vaihtoehto olisi Grönlannin tie. Jos oikein Ahvenanmaan ystävänä itseäni pitäisin, niin kun Ahvenanmaa olisi itsenäinen vapaakauppa-alue tässä Suomen ja Ruotsin välissä, a vot, kuinka pyörisi kauppa ja varustamot ja vakuutustoiminta ja muut ryntäisivät Ahvenanmaalle. Näinhän tässä kävisi. (Ed. Kekkonen: Tekeekö ed. Soini tästä aloitteen?) — Ed. Kekkonen, Soinin laaja sydän auttaa myös yritteliäisyyttä ja on aina itsenäisyyden puolella, missä tahansa kuljetaankin.

Arvoisa puhemies! Erityisesti haluan antaa tunnustuksen tämän aloitetekstin rehellisyydestä. Riippumatta siitä, olenko samaa mieltä siitä, pitääkö Ahvenanmaalle antaa tämä edustaja vai ei, nämä perustelut kertovat, kuinka itsenäistä päätösvaltaa on siirretty Euroopan unionille, mikä on tosiasiallinen tilanne siinä ja kuinka ahvenanmaalaiset kokevat, että heillä ei ole senkään vertaa sanottavaa EU:n asioihin kuin Suomella, eikä olekaan tietysti. Näinhän tämä asia on olemassa. Tämä on niin hyvää tekstiä, että tästä palanen pääsee huomiseen ryhmäpuheeseen, jossa käsittelemme Suomen EU-puheenjohtajuuden haasteita, etenkin tämä kohta, että "Ahvenanmaa, kuten muukin Suomi, on luovuttanut unionille suuren osan vallastaan itsenäisesti päättää omista asioistaan". Näin on käynyt. Tätä eliitti ja vanhat puolueet eivät ole voineet myöntää, mutta totuus on suurin voima, se murtautuu esiin väistämättä. Siinä ei ole pienintäkään epäilystä. Kysymys on ajasta.

Tulen seuraamaan tämän aloitteen käsittelyä suurella mielenkiinnolla. Suhtaudun siihen kyllä kriittisesti tämän lukumäärän osalta, mutta mielelläni kuuntelen myös Ahvenanmaan edustajan Roger Janssonin perustelut. Hänen kanssaan olen aina pärjännyt hyvin eduskunnan suuressa valiokunnassa. Hän on yleensä aina pystynyt asialliseen esittelyyn ja keskusteluun, kun kaikista ahvenanmaalaisista en voi samaa sanoa.

Roger Jansson /r:

Värderade herr talman! Jag vill först rikta ett tack till både regeringen och riksdagens ledning för att snabbt ha fått det här förslaget ifrån Ålands lagting levererat, så att vi kan få igång utskottsbehandlingen i riksdagen redan från höstens början. Det var ju i slutet på april som lagtinget fattade sitt beslut och nu har vi det knappa två månader senare här i riksdagen. Det är bra.

Vad som är mindre bra är naturligtvis det svaga intrresset här i salen för det här ärendet som, jag håller med ledamot Soini, är av ett stort principiellt intresse för hela landet de facto. Vi har bara förutom mig en representant från regeringspartierna här och jag är glad för att ledamoten Kekkonen är närvarande.

När det gällde ledamot Soinis inlägg här så talade han för att den bästa lösningen vore självständighet för landskapet Åland. Kan möjligen vara så någon gång, men i dagens läge och framöver så är det Ålands folk som avgör den frågan, rimligen tillsammans med Finland, och i dagens läge finns det knappast mer än 10 procents stöd för sådana tankar i lanskapet. 90 procent är för en fortsatt utveckling av självstyrelsen och dit hör också jag med stor emfas.

Sedan vill jag korrigera ledamoten Soini när han påstår att Åland får subvention ifrån Finland. Vi betalar alltså in våra statsskatter till Helsingfors och vi får tillbaka ungefär 75—80 procent av det för att klara av alla de kostnader som vi har tagit över från staten. Hälso- och sjukvård, trafik, socialvård, skola, utbildning, kommunalförvaltning och så vidare, alla stora kostnader sköter självstyrelsen på Åland i stället för staten. Så det går nog ganska jämt upp om man räknar den här ekonomin över tiden.

När det gäller sedan språket och enspråkigheten på Åland så är det någonting som Finland har erbjudit Åland 1920 och som har godkänts av ett intenationellt samfund. Självstyrelselagen är tagen här i riksdagen och den stadgar alltså att en enda liten del av Finland är enspråkigt och det är alltså landskapet Åland, och dom garantierna tycker vi att är väldigt väsentliga, att Finland fortsätter att högakta. Resten av lander är tvåspråkigt men fungerar inte alls lika bra tvåspråkigt till stora delar som det enspråkiga Åland gör när det gäller förhållandet mellan finska och svenska.

Herr talman! Så till mitt egentliga anförande. I Finland är en del av statsmakten delad mellan staten och ett självstyrelsesamfund. I Finland har vi också delegerad makt såsom delegeringen till den kommunala nivån, till universiteten och till kyrkorna. Över den delegeringen har riksdagen suverän makt via möjliga ändringar i grundlagen.

Delegerad makt får dock inte jämställas med delad makt. Riksdagen har till skillnad från fallet med delegerad makt ingen egen och suverän makt över den statsmakt som är överförd till Ålands självstyrelse. Den maktfördelningen rår riksdagen över bara tillsammans med Ålands lagting. På så sätt är självstyrelselagen konstruerad och så är självstyrelsen uppbyggd. Det är ett i grunden bra och logiskt system för att få en väl- fungerande självstyrelse och en god maktfördelning i republiken.

Detta system för maktfördelning av statsmakt i landet som fungerat alltsedan 1922 blev dock allvarligt skadat vid inträdet i Europeiska gemenskaperna den 1 januari 1995. Vid Finlands inträde beslöt Ålands lagting att det självstyrda Åland skulle följa med in i EG. Man hade kunnat besluta att Åland skulle ställa sig utanför Finlands anslutningsavtal. Det gjorde lagtinget inte utan man gick med i det som sedermera har blivit Europeiska unionen.

Finlands riksdag överförde per 1.1.1995 en viss andel av sin statsmakt till unionens beslutsområde. Proportionellt överförde Ålands lagting samma andel av sin statsmakt till unionen. Riksdag och regering kompenserades för denna makttransferering genom att få medlemskap i unionens beslutande organ. Finland fick utse en egen kommissionär, Finland fick en plats i varje av unionens ministerråd och i Europeiska rådet. Finland fick 16 platser i EG:s parlament. Finland fick också talerätt och försvarsrätt i gemenskapens domstol.

Ålands självstyrelse som överfört samma andel av sin statsmakt till unionens organ fick ingen sådan kompensation. Tvärtom drabbades självstyrelsen av ett allvarligt maktläckage. Maktläckaget till Europeiska gemenskapen var planerat och beslutat. Men eftersom vi inte fick kompensation för vårt maktöverförande, så fick riksdag och regering plötsligt en maktposition inom alla de områden som i den finska maktfördelningen uttryckligen inte hör till regering och riksdag i Helsingfors.

Rikets maktorgan fick nu, principiellt och konstitutionellt helt felaktigt och regelvidrigt, en maktposition inom en stor del av de lagstiftnings- och förvaltningsområden som suveränt överförts till självstyrelsen i självstyrelselagarna från 1920, 1951 och 1991.

Orsaken till detta i praktiken faktiska övergrepp på självstyrelsesystemet beror på att Europeiska unionen bara känner och godkänner medlemsstaterna som lagstiftnings- och förvaltningspartner. Man tar i EU:s organisation ingen som helst hänsyn till inomstatliga maktfördelningsarrangemang.

Inom unionen finns i de federala staterna Tyskland, Belgien och Österrike uppbyggda inomstatliga arrangemang för att systemet skall fungera gentemot Europeiska unionen utan att våldföra sig på ländernas konstitutioner och maktfördelning, det vill säga på till delstaterna delegerad statsmakt och i Belgien på delstaternas med federationen delade makt.

I Finland finns inget sådant system. Men sedan 1994 har vi i samarbete mellan självstyrelsen och statsmakten försökt finna olika lösningar med inomstatliga system som i någon mån kompenserar det mycket allvarliga maktfördelningsproblemet i landet som uppkom 1.1.1995. Åland har således givits insyn i Finlands ständiga representation i Bryssel, Åland deltar nationellt i alla EU-beredningssektioner, även om de går på finska, Ålands regeringschef har rätt att höras i regeringens EU-utskott samt en del annat praktiskt.

Men, herr talman, här kommer jag till det olösta och det oacceptabla. Inom EU:s tre beslutsnivåer, kommissionen, rådet och parlamentet, är självstyrelsen orepresenterad av den nivå som är den enda legitima representanten utgående från maktfördelningen i landet, nämligen Ålands folk och dess folkrepresentation Ålands lagting som inom självstyrelsens kompetensområden representerar Ålands folk, uttryckligen gör inte Finlands riksdag det inom dessa sektorer, dessa politikområden.

Det här är ingen ny vetskap här i landet och här i huset. Redan 1994 lämnade dåvarande riksdagsledamot Gunnar Jansson in en lagmotion om representation för Åland i EG:s parlament. Han fick inget stöd. Samma år besökte jag i egenskap av lagtingets talman riksdagen tillsammans med en förhandlingsgrupp för de åländska partierna för att med partiledningarna i de största i riksdagen företrädda partierna förhandla om en parlamentsplats för Åland. Vi fick förståelse för det konstitutionellt berättigade i vårt krav, men alla partirepresentanter hänvisade till att det är partipolitiskt omöjligt i landet. Ingen var beredd att riskera sin eventuella sista plats. Det var ett partipolitiskt enögt och själviskt resonemang som omöjliggjorde det som ansågs konstitutionellt och statsrättsligt motiverat.

Herr talman! Konstitutionellt och principiellt berättigat — men partipolitiskt ogenomförbart. I en tod rättsstat! År 2003, när jag kom som ny riksdagsman hit och Finlands meppar skulle minska från 16 till 14 motionerade jag på nytt i saken. Jag fick samma nedslående resultat som Gunnar Jansson och Ålands folk fått nio år tidigare.

Nu år 2006, 11,5 år efter medlemskapet, har Ålands lagting i total enighet bland dess 30 folkvalda representanter för Ålands folk beslutat att formellt, på ett sådant sätt som självstyrelselagen i sin 22 § stadgar, vända sig till Finlands riksdag för att få till stånd en korrigering i denna fråga. Ålands lagting tar till detta medel närmast desperat och som en sista utväg. Senast man använt denna möjlighet var för 32 år sedan. Så det är sannerligen inget missbrukat medel som lagtinget nu tar till.

Jag utgår därför, herr talman och bästa kolleger, från att riksdagen nu under hösten, i utskottsbehandlingen och i de olika riksdagsgruppernas ställningstaganden tar detta ärende på största allvar. Självstyrelsesystemet inom Finland, internationellt garanterat i Nationernas Förbunds Råd i Geneve 1921, kräver att detta ärende ges en absolut korrekt och seriös behandling.

Det är all orsak för riksdagen att studera hur motsvarande problem är lösta på andra håll i Europa, i Belgien alldeles särskilt, men också i Danmark innan Grönland lämnade gemenskapen, i Portugal, i Österrike, i Storbritannien och några andra av de gamla västdemokratierna i Europa. Det finns exempel på medlemsstater som tillämpar en valkretsindelning som garanterar regioners och minoritetsgruppers representation i Europaparlamentet.

I Belgien har den tyskspråkiga gemenskapen, som har lagstiftningskompetens, tilldelats en av Belgiens platser i parlamentet. Befolkningsmässigt är den tyskspråkiga gemenskapen i Belgien i ungefär samma storlek som Åland är i Finland, 0,6 procent av befolkningen i Belgien, 0,5 procent i Finland. Ett annat exempel är Danmark som överlät ett av sina EG-parlamentsmandat åt Grönland, som dock senare utträdde ur EG.

Avslutningsvis, jag har synnerligen vägande skäl att i den kommande utskottsbehandlingen i grundlagsutskottet där jag är medlem att vara aktivare än någonsin tidigare under den här mandatperioden. Motiven för Ålands lagtings framställning är genomtänkta och goda. Riksdagens behandling kommer därtill att kunna tillföra ärendet en del kompletterande fakta och bredd i argumentationen för varför självstyrelsen måste vara representerad på unionsnivå.

Pentti Tiusanen /vas:

Puhemies! Ahvenanmaan asema on tärkeä osa koko Suomea, ja Ahvenanmaan erityispiirteet rikastuttavat Suomea kokonaisuudessaan.

Arvoisa puhemies! Ed. Janssonin maininta epätoivoisuudesta ja toive siitä, että tämä käsitellään asiallisesti eduskunnassa, ovat hyvin tärkeitä. Asiallinen käsittely ehdottomasti on tämän arvon mukaista. Yritys saada tällä tavalla oma edustaja EU:n parlamenttiin, on tietysti — siinä voin yhtyä ed. Janssoniin — aika epätoivoinen.

Mutta näissä perusteissa haluaisin lyhyesti viitata legitiimiysnäkökulmaan, mikä on sivulla 5. Tämä sama ongelmahan on myös Manner-Suomessa huolimatta siitä, että meillä on nykyinen vaalipiirijako. Seuraavissa EU-vaaleissa on 13 edustajaa ja yksi edustaja näin ollen 380 000:ta suomalaista kohden.

Toinen asia, johonka viittaan, on perustuslakisopimusehdotus, joka täällä on otettu perusteluihin mukaan. Tämän sopimuksen kohtalohan on auki joka tapauksessa. Kahdessa kansanäänestyksessä se on kumottu, jotenka ehkä se on vähän vielä keskeneräinen peruste.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Tähän aloitteeseen muutama näkökohta.

Ensinnäkin on annettava tunnustus, että ed. Janssonin äskeinen esittelypuheenvuoro oli varmasti N+1:n juristin läpikäymä, ja se oli puheteknisesti suorastaan täydellinen ja loistava ja vetoavuudessaan, sanoisinko, ylitsevuotavainen. Elikkä tässä suhteessa Ahvenanmaan itsehallinnollinen yhteisö ja ed. Jansson eivät jättäneet mitään mahdollisuutta käyttämättä.

Arvoisa puhemies! Sitten itse sisältöön.

Tässä aloitteessa ja ed. Janssonin täällä käyttämässä esittelypuheenvuorossa jäi kuitenkin mielestäni yksi asia kokonaan käsittelemättä, ja se ei ollut todellakaan vähäinen asia, nimittäin se, kun ed. Jansson totesi, että 1.1.1995 eräällä tavalla Ahvenanmaan maakunta jäi Suomen liittyessä Euroopan unioniin tyhjän päälle, ikään kuin se itsehallinnollinen struktuuri, jonka Suomen eduskunta oli sille luovuttanut, tavallaan muuttui invalidiksi tuossa vaiheessa.

Tämä asiantilahan on tutkittu perusteellisesti uuden perustuslain yhteydessä. Suomen tasavallassa täällä Manner-Suomessa mukaan lukien se, että eduskunnassa on ollut koko ajan Ahvenanmaalta valittu kansanedustaja. Siinä yhteydessähän tämä asia käytiin perusteellisesti läpi, ja sen ed. Jansson jätti kokonaan puheessaan mainitsematta. Sen verran ruotsia ymmärrän, että se ei ollut ruotsinkielisessä versiossa eikä myöskään tolkningissa sen jälkeen. Siis toisin sanoen tämä olennainen asia oli kokonaan ulkopuolella tämän puheen ja näitten perustelujen, ja se minusta on ratkaisevaa. Siis Suomen eduskunta arvioi tämän tilanteen uuden perustuslain yhteydessä perusteellisesti.

Mitä sitten tulee siihen, kun ed. Jansson arvioi sitä, että Ahvenanmaan itsehallinnollinen maakunta on menettänyt jotakin tavallaan, niin, arvoisa puhemies, tämä Emä-Suomi on EU:ssa menettämässä koko ajan, (Ed. Soini: Aivan oikein!) siis todella uuden perustuslaillisen sopimuksen yhteydessä on menettämässä koko ajan. Elikkä mitä, arvoisa ed. Jansson, tämä tarkoittaa? Se tarkoittaa sitä, että tämä reppana Emä-Suomi, jonka suhteen te olette menettäneet siellä Ahvenanmaalla jotakin, lähestyy teitä koko ajan, koska se luovuttaa valtaansa Euroopan yhteisölle sen kuin kerkiää. Kun te vaaditte, ed. Jansson, että asia perusteellisesti selvitetään, niin siihen nyt tosiaan on velvollisuus, oikeus ja kohtuullisuus, kaikki nämä elementit.

Mutta minä vaan kiinnitän huomiota siihen, että niin täydellinen kuin esittelypuheenvuoronne oli ja tämä aloite on, niin siinä oli joitakin pikku heikkouksia.

Antero Kekkonen /sd:

Herr talman! Det var mycket viktigt att riksdagsledamot Jansson talade om denna sak just nu. Det är bara två veckor kvar tills vi är unionens ordförande och därför, som jag sade, var det mycket viktigt att ni talade om denna sak just nu.

Herra puhemies! Minusta oli ehdottoman tärkeätä, että ed. Jansson otti tämän asian täällä juuri nyt esiin. Minusta lainkaan kiistämättä sitä, mitä ed. Pulliainen tässä hetki sitten sanoi, on hyvä tutustua näihin perusteluihin, mitä maakuntapäivät ovat esittäneet. Täällä sanotaan: "Olennaisimmat maakunnan mahdollisuuksia vaikuttaa EU-prosessiin koskevat ongelmat ovat kuitenkin ratkaisematta." Sehän on aivan totta, mutta tätä samaa voidaan vähän soveltaen käyttää myöskin suhteessa Suomeen. Eli vähän karkeasti yleistäen me olemme tässä jossain määrin samassa samassa veneessä. Mutta se suuri periaate, mikä tässä nyt tuli oikein hyvällä tavalla esiin, on se, että kun maakuntapäivillä on tällainen mahdollisuus, mitä he nyt ovat käyttäneet, ja jos ed. Soiniin on uskominen, niin kuin häneen yleensä on uskominen, kun edellisen kerran näin tapahtui 70-luvulta, niin korostan tätä ajankohdan oikeellisuutta: juuri nyt tämä piti tehdä.

Timo Soini /ps:

Arvoisa herra puhemies! Tässä keskustelussa on puhuttu tosiasioita, ja haluan vielä kerran kiittää tätä Ahvenanmaan maakuntapäivien aloitetta siitä, että se kertoo selkeästi ne toimivaltamuutokset, joita Suomen poliittisen eliitin on ollut mahdotonta myöntää, eli että olemme suvereniteettiamme luovuttaneet merkittävästi ja tämä uusi EU:n perustuslaki olisi siinä suhteessa, suvereniteetin kannalta, täydellinen katastrofi.

Arvoisa puhemies! Sitten muutama sana yksikielisyydestä ja siitä, että se on betonoitu. Maailma muuttuu, ja olen aika varma, että jossain vaiheessa tämä yksikielisyys murtuu. Ahvenanmaa on osa Suomea, itsehallinnollinen osa kylläkin, ja kyllä pidän aika pitkälti kiinni näistä valtion tulonsiirtolaskelmista. Minulla on nyt mahdollisuus mennä tapaamaan maaherra Lindbäckia, he ovat minut sinne kutsuneet oikein, kun olen aktiivinen näissä asioissa, ja siinä annan ahvenanmaalaisille arvoa, että he kutsuvat käymään ja ovat valmiita keskustelemaan, mikä on hyvä asia.

Mutta sitten tämä suhteellisuus. Suomella tulee olemaan 14 meppiä noin 750:stä, onko se 732 vai mitä se nyt tällä hetkellä on, ja unioni paisuu kuin pullataikina, sinne pitäisi ottaa Turkkia ja muuta. Jos teillä siellä yksi on tuhannesta tulevaisuudessa, niin kyllä se on kun kansallisuuksien neuvosto Neuvostoliitossa, että sen varaan en paljon laskisi.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa puhemies! Tässä on aloite aloitteiden joukossa, ja tietysti on syytä asiallisesti käsitellä tämä. Mutta johtopäätöksenä, minkä itse ainakin tein, ei omaa edustajaa Ahvenanmaalle voi missään tapauksessa antaa. Sitten joutuu katsomaan monta muuta aluetta, onko sitten oikea suhteellinen edustus, tosin vähän toisella näkökannalla.

Mutta sitten toinen asia. Huoneessani kuulin ed. Soinin puhuneen nimenomaan kielikysymyksestä ja suhtautumisesta mannersuomalaisiin. Minusta kyllä Ahvenanmaan pitäisi kanssa avautua sillä tavalla, että kun täältä kantasuomalainen sinne veneilee, niin voisi ostaa maata sieltä ja siellä suomen kielellä voisi asioita hoitaa. Se olisi semmoista oikeata, niin kun täällä mannerpuolella puhutaan, tasa-arvoista käyttäytymistä ja ihmisten huomioon ottamista, kun kuitenkin Ahvenanmaakin ikään kuin on Suomea.

Tai sitten toinen vaihtoehto olisi se, mitä ed. Soini ensimmäisessä puheenvuorossaan, jonka huoneestani kuulin, esitti, jotta Ahvenanmaan olisi hyvä itsenäistyä. Kuulin kyllä ed. Janssonin puheen, jossa hän totesi, jotta 10 prosenttia on itsenäistymisen kannalla. Mutta eikö voisi yrittää korottaa sitä prosenttia, käydä markkinoimaan tämmöistä itsenäistä Ahvenanmaata? Sillä on omat etunsakin sinällään.

Roger Jansson /r:

Värderade herr talman! Jag vill uttrycka min glädje över att den här diskussionen i viss mån har kommit igång och det har varit mycket sakliga kommentarer ifrån kollegerna när det gäller den här partipolitiskt så svåra frågan i landet.

Men jag vill nu med bestämdhet understryka att den här diskussionen om representativiteten görs på felaktiga grunder, eftersom lagstiftningsmakten och förvaltningsmakten i Finland, alltså statsmakten, är delad så att riksdagen hantear suveränt lagstiftningsmakten för fastlandet men inte för Åland till den del lagstiftningsmakten är överförd till självstyrelsens myndigheter. Det betyder alltså att Ålands folk representeras till en del av riksdagen, där Åland inte har egen behörighet, och till en annan del enbart av Ålands lagting.

Därför är situationen för medborgarna på Åland annorlunda än för medborgarna i resten av landet, så att hänvisa till att det är dålig representativitet för många finländare i landet är måhända korrekt i sig men det ger alltså en fel bild i jämförelse med det åländska systemet, i jämförelse med maktfördelningen i landet, maktfördelningen i Finland. Så det är inte fråga om befolkningstal till någon del.

Jag menar att skulle 20 personer ha den självstyrelse Åland har så skulle man alltså ändå ha den konstitutionella rätten så som självstyrelsens maktfördelning ger Ålands folk rätten till. Det är sorgligt att på det sättet ha fått höra ända sedan 1994 hur det här befolkningstalet är ett hinder för att föra den konstitutionella diskussionen om hur man rättvisast kunde lösa problemet. I Belgien som jag redogjorde för, har man klarat av det här problemet.

När det gäller ledamot Pulliainens synpunkter på att den frågan som jag inte berörde hade avgjorts i samband med behandligen av den nya grundlagen här i riksdagen så håller jag inte med om det. Den nya grundlagen gällde uttryckligen förhållandena inom landet och den organisation vi bygger upp inom landet. Men när det gäller Europeiska unionen så är det alltså i det nya grundfördraget vi diskuterar den konstruktionen. Sedan konstaterar man i vår grundlag att Åland har självstyrelse och det framgår av självstyrelsen inom vilka områden Åland har självstyrelse. Det ger per automatik i grundlagen ett problem i förhållande till unionen som gäller bara medlemsstater.

Därför borde alltså den här frågan lösas och helst naturligtvis på internationella plan i samband med ändringar i Europeiska unionens grundfördrag. Men frågan var uppe under konventsbehandlingen i många omgångar från många delar av Europa och någon bra lösning fann man inte ännu, men jag hoppas att man kan göra det nästa gång.

När det gäller tvåspråkigheten i landet som ledamot Soini gav mig ytterligare en kommentar på så vill jag nu ändå framhålla att visserligen är Åland enspråkigt svenskt enligt finsk lag, medan Finland är tvåspråkigt enligt grundlagen. Jag vill ändå påstå att tvåspråkigheten fungerar bättre på Åland, faktiskt, än vad den gör i huvuddelen av Finland. Här längs kusterna har vi en levande tvåspråkighet i Finland men i det övriga tvåspråkiga landet har vi inte det. På det enspråkiga Åland fungerar man med flera språk inklusive finska, turism och sjöfart har gjort att vi är ett ganska internationellt folk.

Det gör också, ledamot Lahtela, att Åland är kanske ett av de öppnaste samhällena i Finland och bevis för det är att 25 procent av de människor som bor på Åland idag är födda annorstädes. Så vi är sannerligen öppna, det finns inga problem för ledamot Lahtela eller någon annan här i salen att flytta till Åland och till och med köpa ett hus omedelbart, bara det är på ett planerat område. Så jag tror inte att det finns något landskap eller något större område i landet som har så stor immigration som Åland har.

När det slutligen gäller ekonomin så har jag berört den tidigare. Jag kan komplettera med att säga att Åland är bland de regioner som mäts i vår nationella statistik som den andra eller tredje bästa skattebetalaren till finska statskassan, så nog tror jag att vi sannerligen ger vår andel till det här landets ekonomi, trots att vi nu sedan får tillbaka en del för att täcka de kostnader som vi har på grund av att staten och vi har kommit överens om att föra över statsmakt till självstyrelsen.

Arto Satonen /kok:

Arvoisa puhemies! Ymmärrän hyvin ahvenanmaalaisesta näkökulmasta sen, että tällainen esitys on tehty, koska Ahvenanmaa on erityinen alue, jolla on tietysti omia intressejä ajettavana Euroopan unionissa. Siitä lähtökohdasta käsin se on hyvinkin ymmärrettävää. Tämä asiahan on ollut jo useasti esillä, ja nyt se tulee perustuslakivaliokuntaan.

Tietysti on niin, että kun koko eduskunta ja perustuslakivaliokunta ottavat siihen kantaa, tämä asia täytyy suhteuttaa suurempaan kokonaisuuteen. Tietysti siitä näkökulmasta katsottuna tulee sitten vastaan se ongelma, että yksi neljästätoista on kyllä aika paljon, kun verrataan väestömäärää, mutta asia aikanaan perustuslakivaliokuntaan tulee.

Puhemies! Lähinnä pyysin puheenvuoron sen vuoksi, kun täällä erityisesti ed. Soini on puhunut siitä, että meillä on nämä 14 edustajaa 732:sta. Mutta eihän kyse siitä ole, että se mikään joukkovoima olisi, eikä siihen edes perustu se meidän edustamisemme, vaan se perustuu siihen, että meillä on hyviä ja kyvykkäitä edustajia, jotka pystyvät siellä nimenomaan omissa isoissa ryhmissään vaikuttamaan merkittävästi. Sitä kautta siellä on kyllä mahdollista suomalaisten asiaa viedä hyvinkin tehokkaasti eteenpäin. Hyviä esimerkkejä löytyy niin omasta ryhmästäni kuin muistakin, näitä henkilöitä, niin että lähinnä kyse onkin siis siitä, että löydetään sellaiset henkilöt, joilla on kanavat siellä toimia. Siitä siinä kyse on eikä siitä, onko 14 tai 16.

Antero Kekkonen /sd:

Herra puhemies! Ed. Jansson vastasi hyvin kultivoidulla tavalla niihin heittoihin, joita täältä on esitetty. Ei ole syytä toistaa, mitä hän sanoi.

Mutta sen kyllä haluaisin ihan tähän loppuun korostetusti sanoa, että kun me puhumme näistä itsehallintoalueista, niin sellaista mekaniikkaa, että itsehallintoalue ja siellä asuva väkimäärä ovat jollakin tavalla synonyymeja, sellaista mekaniikkaa vain ei ole. Sivistyneessä yhteiskunnassa itsehallintoalue, joka on jonnekin suotu, on, ja aivan erityisesti se on Ahvenanmaan tapauksessa, arvo sinänsä. Sen kaltainen saivartelu, kuinka vähän tai kuinka paljon siellä asuu väkeä, on toisesta maailmasta. Ei kuulu sivistyneen yhteiskunnan, uskaltaisin sanoa, edes käytöstapoihin käydä jänkkäämistä sen kaltaisesta asiasta.