Raija  Vahasalo /kok(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä esityksessä halutaan luoda puitteet selkeämmälle ja aiempaa paremmin työelämän vaatimuksia vastaavalle tutkintorakenteellemme ja myöskin tutkintojen perusteiden uudistamiselle. Meidän ammatillisen koulutuksen tavoite on tuottaa osaavaa työvoimaa työmarkkinoille, ja meidän tutkintorakenteemme on vastattava työelämän muutoksiin, jotka ovat hyvin nopeita. Vanhoja ammatteja poistuu, uusia syntyy, mutta myös sisällöt ja työtehtävät, tavat tehdä työtä, muuttuvat; kerran hankittu osaaminen ei riitä koko työuran ajaksi. Tässä esityksessä ehdotetaan, että toisen asteen ammatillisessa koulutuksessa siirrytään osaamisperusteisuuteen, tutkinnon osiin perustuvaan rakenteeseen ja että lisätään tutkintorakenteen ja tutkintojen työelämävastaavuutta.

Valiokuntamme piti tärkeänä, että mahdollistetaan monenlaisten koulutustapojen ja -polkujen olemassaolo. Tavoitteena on aina tietenkin koko tutkinnon suorittaminen, vaikka sitten mahdollistetaankin myös osatutkintojen tekeminen. Valiokunta toteaa, että osaamisperusteisuus kuvaa tutkinnon suorittajan osaamista ihan riippumatta siitä, missä koulutusmuodossa opiskelija on ollut. Valiokunta haluaa edistää oppilaitosmuotoisen koulutuksen ja oppisopimuskoulutuksen joustavaa yhdistämistä. On puhuttu esimerkiksi niin sanotuista 2+1-malleista tai 1+2-malleista. Itse asiassa pitäisi puhua x+y-mallista, koska kaikenlaiset yhdistämiset ovat mahdollisia, vaikka sitä käytännössä ei muistetakaan. Osaamisperusteisuus ei tule käyttöön näyttötutkinnoissa, ja valiokunta painottaakin, että se ei saa tulla esteeksi tutkintojen suoritustapojen joustavalle yhdistämiselle tai työelämän tarpeista lähteville osaamisyhdistelmille.

Valiokuntamme kiinnitti huomiota muutamaan asiaan, muun muassa opinto-ohjaukseen. Pidimme välttämättömänä sitä, että rahoitusjärjestelmän uudistamisen yhteydessä selvitetään, turvaako suunniteltu kolmeen vuoteen rajoittuva valtionosuus opiskelijalle riittävät mahdollisuudet tutkinnon suorittamiseksi. Usein nimittäin on monenlaisia tilanteita, joissa opintojen loppuunsaattaminen voi ihan perustellusti kestää yli kolme vuotta.

Toiseksi halusimme nostaa erityiseen asemaan työssäoppimisen. Esityksen mukaan kaikki ammatilliset perustutkinnot sisältäisivät työssäoppimista vähintään 30 osaamispistettä. Ylärajaa ei haluttu säätää, vaan enimmäismäärä sitten vaihtelisi tutkinnoittain ja opiskelijan yksilöllisten valintojen perusteella. Tätä joustoa ylöspäin haluttiin säilyttää. Työllä on aina ollut suuri merkitys ammatillisen koulutuksen oppimisympäristönä, ja sitä edelleenkin halutaan korostaa.

Liikunnan merkitystä korostettiin myös, ja pidimme hyvänä sitä, että siitä tulee osa pakollista opiskelua. Esitämme myöskin otettavaksi käyttöön tällaisen ECVET-järjestelmän. Se on ammatillisen koulutuksen opintosuoritusten siirtojärjestelmä, joka perustuu osaamispisteisiin, ja ne korvaisivat nykyisin käytetyt opintoviikot. Siinä on erittäin tärkeää ja välttämätöntä se, että järjestelmä sovitetaan kansallisen koulutusjärjestelmän tarpeisiin ja se perustuu meidän omaan kansalliseen lainsäädäntöömme.

Vielä halusimme nostaa esille oppisopimuskoulutuksen. Valiokunta oli hyvin huolissaan siitä, että peruskoulun juuri päättäneiden osallistuminen oppisopimuskoulutukseen on edelleen hyvin vähäistä ja siihen liittyvää lainsäädäntöä ei tutkintorakenteen kehittämistyössä ole nostettu tarpeeksi esille eikä se siten nouse esille tietenkään tässä hallituksen esityksessäkään, ja valiokunta piti tärkeänä, että oppisopimuskoulutusta kehitetään käynnistyneiden hankkeiden tulosten pohjalta myös lainsäädäntöpohjaisesti.

Arvoisa puhemies! Tämä esitys sisältää vastalauseen.

Jukka Kärnä /sd:

Arvoisa puhemies! Nostan kaksi asiaa mietinnöstä esille. Ensinnäkin sanon, että on helppo olla valiokunnan kanssa samaa mieltä, samaa mieltä erittäin monesta asiasta.

Ensimmäisenä asiana nostan esille opetuksen ja opinto-ohjauksen. Minusta sanamuoto on täällä erinomainen, eli: "Opiskelijalla on oikeus saada sellaista opetusta ja ohjausta, joka mahdollistaa tutkinnon tai opetussuunnitelman perusteiden mukaisen ammattitaitovaatimusten ja osaamistavoitteiden saavuttamisen." "Ammattitaitovaatimusten ja osaamistavoitteiden saavuttamisen", se on erinomainen asia.

Opinto-ohjaajien kohdalla on vain vähän sillä tavalla, että heitä on tällä hetkellä liian vähän, eli ihan liian suuria opiskelijaryhmiä yksi ohjaaja joutuu ohjaamaan. Siitä ei mitään hyvää seuraa, vaikka se tilanne useimmiten on se, että 20 prosenttia opiskelijoista aiheuttaa 80 prosenttia ongelmista. Siihen pitää kyllä kiinnittää huomiota.

Toinen asia, arvoisa puhemies, johon haluan puuttua, on työssäoppiminen. Täällä ei lähdetä määrittelemään eikä ehdoteta säädettäväksi enimmäismäärää sille työssäoppimiselle, minimimäärä kyllä, siis puoli vuotta. Siitä saa sen 30 pistettä. Minun mielestäni tämä, että se vaihtelisi tutkinnoittain ja opiskelijan yksilöllisten valintojen perusteella, on äärimmäisen tärkeä asia. Se on erinomaista valinnaisuutta, koska ihmiset nyt eivät vain yksinkertaisesti ole samanlaisia.

Toinen asia, johon haluan tässä työssäoppimisessa kiinnittää huomiota, on laadunvarmistus, opiskelijan oikeusturva. Muun muassa arvioinnin tasavertaisuus sekä työturvallisuus edellyttävät erittäin tiivistä opetushenkilöstön ja työpaikan yhteistyötä.

Valiokunnan huomiota on erityisesti kiinnittänyt koulutettujen työpaikkaohjaajien saaminen sinne työpaikoille. Se on ihan totta, koska he ovat joka tapauksessa se ensimmäinen lenkki sen opiskelijan kanssa, että se ammatti opitaan. Siinä pitää enemmän, vielä enemmän kuin tänä päivänä tehdään, myöskin siellä työpaikalla sekä työantajan että työntekijän, henkilöstön sitoutua siihen ja kouluttaa näitä työpaikkaohjaajia. Se ei ole mikään helppo homma. Minä olen nähnyt sen omissa entisissä töissäni ja ollut luomassa vuonna 2000 työpaikkaohjaajakäytäntöä suurelle työpaikalle. Ja sitten tämä, että se arvostelu on myöskin samanlaista ja tasalaatuista, on todella tärkeää.

Minun mielestäni valiokunnan mietintö on erinomainen, ja vaikka siellä vastalause onkin, niin siitä huolimatta minun mielestäni tämän kanssa on helppo lähteä eteenpäin kehittämään suomalaista ammatillista koulutusta.

Inkeri Kerola /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Siinä mielessä tämä lakiesitys on hyvä, että se todellakin antaa väljyyttä opiskella väljemmin, monipuolisemmin kuin tähän asti on antanut. Mutta yksi seikka tähän sisältyy, mihin edustaja Kärnäkin puheenvuorossaan viittasi, elikkä opinto-ohjausta on liian vähän, oppilasryhmät ovat liian suuria.

Suurin ongelma kuitenkin piilee siinä, että viimeiset päätökset, mitä hallitukselta on tullut, sisältävät rakennepaketin muodossa sellaisia uudistuksia, jotka eivät palvele meidän nuorisoa, elikkä tähtäävät siihen, että tulee yhä isompia yksiköitä, jotka keskittyvät isommille paikkakunnille. Siitä seuraa se, että kun opiskelijat siirtyvät paikkansa mukana sinne, he jäävät myöskin sinne, ja näin ollen esimerkiksi työttömyys aikanaan, nuorisotyöttömyys, kumuloituu juuri näille paikkakunnille. Tästä syystä näkisin, että meidän olisi turvattava sellainen ammatillisen koulutuksen järjestelmä, jossa saatavuus turvataan nuorten kohdalla mahdollisimman lähellä kotia.

Mika Niikko /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustaja Kärnä kiinnitti huomiota hyvin tähän työssäoppimiseen, jossa vähimmäismäärä on 30 osaamispistettä, mutta enimmäismäärää ei ehdoteta säädettäväksi. Kuitenkin ihmettelen sitä, miten sosialidemokraatit hyväksyvät tällaisen näkökulman ilman lisäkommentteja. Nimittäin tässähän me voimme luoda pahimmassa tapauksessa ilmaisten töiden markkinat jopa vuodeksi tai puoleksitoista oppilaan kohdalla. Siinä mielessä tällainen asia olisi voitu valiokunnassa myös varmistaa, ettei tällä tavalla pääse tapahtumaan, sillä ei se kuitenkaan opiskelijalle ole mikään autuaaksi tekevä asia oppia ilmaiseksi työpaikalla.

Arvoisa puhemies! Vastalauseemme perustelu on ennen kaikkea se, että liikunnan yleishyödyt ovat kiistattomia tosiasioita ja liikunta edesauttaa sosiaalista elämää ja henkistä hyvinvointia ja opiskelua. Siitä huolimatta hallitus ei halunnut saada sinne esitykseensä sitä, että liikuntaa sekä terveystietoa ammattioppilaitoksissa olisi vastaavasti yhtä paljon kuin lukioissa. Lukioissa liikuntaa on 114 tuntia, mutta ammattioppilaitoksissa olisi vain 16 tuntia. Myös terveystiedon opetus on pienempää ammattikouluissa. Siinä mielessä tämä eriarvoistava asia on otettava vakavasti, sillä kyllä myös ammattikouluissa opiskelevat tarvitsevat liikuntaa ja terveystietoa. (Timo Heinonen: Se oli hyvä puheenvuoro!)

Eeva-Johanna Eloranta /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustaja Kerola otti esille tämän toisen asteen koulutuksen järjestäjäverkon, ja on aivan totta, että kun ajatellaan nuoria, jotka sieltä yhdeksänneltä luokalta pääsevät, niin he ovat aika nuoria siihen, että pitää lähteä kauas kotipaikkakunnalta opiskelemaan, ja siinä mielessä jaan edustaja Kerolan huolen.

Mutta minä haluaisin ajatella tähän vähän uudenlaista ajattelutapaa. Sama asia tietenkin koskee lukioita. Eikö voitaisi lukioiden ja ammatillisten oppilaitosten kanssa lähteä yhä enemmän tekemään yhteistyötä esimerkiksi sellaisissa aineissa, mitkä ovat yhteisiä molemmille, ilman sitä, että lähdetään puhumaan mistään nuorisoasteen koulusta? Minkä takia me pidämme yllä turhia seiniä, kun me voisimme hyödyntää tietyissä suhteissa sitä, että on kuitenkin samanikäisistä oppilaista kysymys?

Kun edustaja Niikko puhui tästä liikunnasta, niin olen kuitenkin erityisen tyytyväinen siitä, että kun aikaisemmin on ollut niin, että 18-vuotiaalla opiskelijalla ei välttämättä ollut liikuntaa ollenkaan, hän on voinut valita sen kokonaan pois, niin nyt se liikunta tulee kaikille, myöskin ammatillisessa opetuksessa oleville. Tämä on kuitenkin erittäin suuri parannus entiseen nähden.

Mika Niikko /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustaja Eloranta kyllä tunnusti sen, että liikunta on tärkeätä myös ammattiopiskelijoille, mutta miksi me emme voineet yhteisessä hengessä sopia silloin sivistysvaliokunnassa, että olisi tullut sama tuntimäärä myös heille kuin lukiossa on? En ymmärrä tyytyväisyyttä siltä kannalta, että kun saatiin tämä 16 tuntia liikuntaa ja 16 tuntia terveystietoa, niin silti lukiossa ne luvut ovat 114 ja 38. Siinä mielessä toivoisin, että tätä asiaa nyt seurataan tarkasti ja otetaan huomioon se, että liikunta opiskeluaikana lisää myös tiedollisen toiminnan omaksumista. Se on myönteinen kehitys työelämääkin ajatellen, sillä on tärkeää oppia säännöllisesti liikkumaan jo opiskeluaikana, jotta se myös työelämässä voisi jatkua.

Jukka Kärnä /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Muutama sana suurista yksiköistä. Se ei ole pelkästään huono asia, että kootaan koulutusta vähän niin sanotusti yhteen paikkaan. Totta kai se saavutettavuus pitää ilman muuta ottaa huomioon. Kyllä minä näen myöskin ja olen kokenut sen myöskin itse, kun olen suurissa yksiköissä käynyt ja työni kautta päässyt heidän kanssaan seurustelemaan, että suurissa yksiköissä myös nämä ohjaamisen resurssit — jotka, niin kuin totesin omassa puheessani, eivät ole kyllä missään nimessä liian suuret — pystytään ehkä suuntaamaan paremmin.

Sitten tähän, että ilmaista työvoimaa puolitoista vuotta: Itse olen sitäkin asiaa seurannut, ja kyllähän se niin on, että ne kolmannen vuosiluokan opiskelijat ovat sitten jo sellaisia ammattimiehiä, että saattaa pahimmassa tapauksessa, jos työpaikalla ei asioista huolehdita, tulla tällaista hyväksikäyttöä. Mutta kyllä nämä uudet ihmiset, jotka tulevat ensimmäistä kertaa sinne työpaikalle työssäoppimaan, tarvitsevat opastusta. Ei heille voi vielä vaativia ammattitöitä ohjata. En minä siinä näe kyllä mitään isoa pelkoa.

Inkeri Kerola /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin edustaja Elorannan puheenvuoroon: meillä näyttävät soinnut soivan ihan yksiin. Elikkä on tärkeää se, että lukiolla ja ammatillisella puolella on yhteisiä opintojaksoja, tutkintoja voidaan suorittaa yhteisesti, mutta pidän erittäin arveluttavana sitä etenkin tulevaisuuden kannalta, että meillä yleissivistävä ja ammatillinen koulutus sulautettaisiin yhteen nuorisokoulusysteemiksi. En henkilökohtaisesti kannata tätä mallia.

Edustaja Kärnälle tuosta keskittävästä ratkaisusta liittyen ammatilliseen koulutukseen: Me kuitenkin teemme ja järjestelemme ammatillista koulutusta sitä varten, että palvelemme tulevaisuuden elinkeinoelämän tarpeita kullakin alueella, missä ammatillista koulutusta järjestetään. Sen vuoksi näen pelon aiheena sen, että kun opiskelijat keskitetään esimerkiksi isoihin maakuntakeskuksiin, siitä seuraa se, että opiskelijat mielellään jäävät sinne paikkakunnalle eivätkä enää palaa palvelemaan niitä elinkeinoelämän tarpeita, mitä varten olemme ammatillisen koulutuksen järjestäneet.

Tuula Peltonen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä edustaja Kerola kuulutti näiden rakennepaketissa tehtyjen muutosten perään. Mehän tiedämme kaikki, minkä takia niitä on ollut pakko tehdä, ja me haemme tietenkin sitä turvallisuutta ja varmuutta sitten tulevaisuuteen, että me voimme yleensä tätä koulutusta jossakin määrin edes järjestää.

Oppisopimuskoulutus on varmasti semmoinen, jota meidän Suomessa on kehitettävä ja pyrittävä löytämään siihen erilaisia ratkaisuja muun muassa palkallisuuden ja työssä olemisen ehtojen puolesta ja niin edelleen. Eli siinä meillä on toki tehtävää ja varmasti myös opittavaa muistakin maista.

Mutta koko toinen aste vaatii hyvää vahvuutta. Siinä mielessä nämä puheenvuorot sen puolesta, että me yhdistäisimme voimia, että me voisimme käyttää yhteisiä palveluja ja tukipalveluja koko toisella asteella: se on hyvin merkityksellistä, että me kokoamme tätä toisen asteen koulutusta. Jyväskylästä Viitaniemen koulu on hyvä esimerkki siitä, ja oppilaat ovat siellä todella tyytyväisiä, eivät he pelkää mitään nuorisokoulua siellä ollenkaan. He ovat hyvin tyytyväisiä siihen. Asiat toimivat ihan hyvällä tavalla ja paljon on saatu vahvuutta. Silloin tämä liikunnan opetuskin on paljon helpompi järjestää, kun saadaan opettajavolyymia ihan eri tavalla, kun pystytään yhdistämään sitäkin yhteistyötä.

Timo Heinonen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olen edustaja Niikon kanssa hyvin samaa mieltä: liikuntaa tulee olla kaikilla. Hyvä, että sitä nyt ammattikouluun tuodaan, mutta onhan tässä huima ero: 114 tuntia lukiossa, 16 tuntia ammattikoulussa. Olisi ollut tietysti hyvä, että sivistysvaliokunnan puheenjohtaja olisi kertonut, tai esittelevä ministeri, opetusministeri Kiuru, olisi ollut täällä paikalla kertomassa, miksi tällaiseen ratkaisuun on päädytty.

Yhteistyötä toisella asteella on hyvä tehdä. Olen edustaja Kerolan kanssa samaa mieltä, että on tärkeää huolehtia siitä, että Suomessa kehitystä ei viedä nuorisokoulun suuntaan, mistä on erittäin huonot kokemukset muun muassa Ruotsista.

Arvoisa puhemies! Työssäoppiminen on kyllä vähän kaksipiippuinen asia. Sitä voi olla, mutta liialti sitä ei kannata tuoda. Se koetaan usein hankalaksi, että löydetään näitä työssäoppimispaikkoja, ja toisaalta työpaikoillakin se on iso haaste, kun nuoria tulee, ja sen takia tätä pitää kyllä vakavasti seurata, ja kyllä siinä tällainen tietynlainen ilmaisten töiden markkina-ajattelukin välillä tuntuu esille päätään työntävän.

Jukka Kärnä /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun olen itse vuodesta 2000 lähtien katsonut, katsoin sinne aika pitkälle, millä tavalla tämä työssäoppiminen siellä työpaikalla suoritetaan, tehdään, totta kai suurissa yrityksissä se on helpompi järjestää kuin pienissä, mutta olen nähnyt äärimmäisen hyviä esimerkkejä siitä, miten pienissäkin yrityksissä pystytään järjestämään, kun sitä yhteistä tahtoa on. Minun mielestäni tässä mietinnössä on hyvää se, että sitä ei määritetä sitä ylärajaa. Minä haluan nyt vielä kerran toistaa sen, että on mahdollista, että joissain tilanteissa tämä ilmaisen työvoiman käyttäminen tulee, varmasti niitä konnia löytyy, se on päivänselvä asia, ei sellaista asiaa ole, ettei sitä yritetä vähän väärinkäyttää, mutta kyllä minä näen nimenomaan sen, että kun se nuori ihminen oppii sen ammatin, niin välillä se puoli vuotta vain nyt yksinkertaisesti on liian vähän. Se ammatti, mihin hän valmistautuu, voi olla sellainen, että siinä tarvitaan sitä tekemistä paljon enemmän kuin sen puoli vuotta. En minä usko, että tämä käsistä karkaa.

Pirkko Ruohonen-Lerner /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Perussuomalaisten kansanedustajien valiokunnassa jättämässä vastalauseessa on erinomaisesti korostettu liikunnan ja terveystiedon tärkeyttä myös niille, jotka opiskelevat ammattiin. Viime aikoina julkisuudessa on ollut paljon keskustelua siitä, että yhä useampi ammattikoululainen ei harrasta liikuntaa lainkaan. Sitten kun tiedämme, että tuki- ja liikuntaelimet joutuvat todella koville monissa ammateissa, kokit joutuvat seisomaan pitkiä päiviä, autoalalla taas pitää työskennellä hyvinkin haasteellisissa asennoissa ja nyt meillä on jo sellaisia opiskelijoita, joilla ei riitä hauista edes siihen, että vääntäisivät muttereita auki, niin on käsittämätöntä, että tämä liikunnan asema ei riittävästi ole korostunut valiokuntakäsittelyn enemmistön kohdalla. Ehdottomasti pitäisi olla vähintään kaksi tuntia (Puhemies koputtaa) pakollista liikuntaa tällä tasolla, jotta vältytään näiltä työelämän ongelmilta.

Ritva Elomaa /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Oppisopimuskoulutuksessa meillä on Suomessa vielä paljon kehitettävää, ja opinto-ohjausta pitäisi lisätä ja siihen panostaa. Tämä liikkumattomuus on Suomessa todella suuri haaste tulevaisuudessa, ja se, että tässä meillä on vastalause, perussuomalaiset ovat esittäneet, johtuu siitä, että ammatillisen koulutuksen ja lukion välinen ero liikunnan tuntimäärässä on aivan liian suuri. Liikuntaa ja terveystietoa pitäisi olla vähintään yhtä paljon, ja molemmissa, sekä lukiossa että ammatillisessa oppilaitoksessa, pitäisi vielä lisätä liikunnan ja terveystiedon määrää.

Suomalaiset ovat tällä hetkellä, sanotaan, melko huonossa kunnossa, koska tämä liikkumattomuus alkaa jo hyvin pienenä. Alle kouluikäisenä lapset liikkuvat jo liian vähän. Tähän täytyy panostaa. Sanotaan, että runsaan kolmen vuoden aikana, mitä olen täällä eduskunnassa tähän mennessä ollut, salissa ei ole juurikaan liikunnasta puhuttu, kovinkaan usein ja kovinkaan riittävästi. Nyt siihen pitää panostaa poikkihallinnollisesti. Joka ministeriön pitää tulla mukaan lisäämään ihmisten liikkumista, ja se lähtee sieltä ihan vauvasta.

Terhi Peltokorpi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edellisissä puheenvuoroissa on korostettu liikunnan tärkeyttä, ja itsekin haluan sitä olla tukemassa. Erityisesti ammatillisessa koulutuksessa on tärkeää, että nuoret ovat hyvässä kunnossa, ja pitemmällä tähtäimellä erityisesti ergonomisten työasentojen oppiminen on tärkeää, jotta työssä jaksetaan pitkään. Juuri tästä näkökulmasta korostaisin sitä, että liikunnan opetus ei voi olla ainoastaan liikuntatunneilla tapahtuvaa, vaan sitä pitää tapahtua siellä käytännön työtapojen opettelutunneilla ja myös käytännön työharjoitteluissa, missä tahansa ne harjoittelut tapahtuvatkin. Eli juuri näihin ergonomisiin työasentoihin, työn välissä tapahtuviin taukoliikuntoihin ja niin edelleen pitää kiinnittää myös huomiota kaikessa opetuksessa.

Me tiedämme kaikki, että ammatillisessa koulutuksessa olevien nuorten terveystottumukset ovat huonompia kuin lukiokoulutuksessa olevien nuorten terveystottumukset. Siksi terveystiedon opettaminen on erittäin tärkeää, ja on todettu, että sillä on myönteisiä vaikutuksia. Lasten ja nuorten terveyteen ja terveystottumuksiin puuttuminen on myös siinä mielessä tärkeää, että nuori oppii parhaiten, ja se, minkä nuorena oppii, myös vanhana monesti säilyy. Eli erityisesti ruokavaliotottumuksiin ja liikuntatottumuksiin pitää puuttua lasten ja nuorten kohdalla. Siinä mielessä se, että liikuntaa ja terveystietoa jatkossa opetetaan, on erittäin tärkeää. Ja olen kyllä samaa mieltä, että näitä tuntimääriä voisi ja pitäisi jatkossa tarkastella niin, että olisiko niissä korottamisen varaa.

Merja Mäkisalo-Ropponen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Riittävä määrä työssäoppimista on ammatillisessa koulutuksessa välttämätöntä. En minä ainakaan haluaisi itseäni hoitamaan lähihoitajaa, jolla ei ole ollut lainkaan työssäoppimisen jaksoja.

Arvoisa puhemies! Kyllä tämä lakiuudistus tuo ammatillisen koulutuksen vastaamaan työelämän nykytarpeita. Erityisen hyvää siinä on se, että opinnoissa on paljon työelämävalmiuksien opiskelua. Olen keskustellut paljon työnantajien kanssa, jotka ovat kritisoineet nykyistä ammatillista koulutusta nimenomaan siitä, että liian monella vastavalmistuneella nuorella on liian huonot työelämävalmiudet, työelämätaidot. Ja nyt tässä lakiuudistuksessa vastataan nimenomaan näihin työnantajien toiveisiin.

Lauri Heikkilä /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ammatillisessa koulutuksessa tämä työssäoppimisjakso on hyvin tärkeä. Valitettavasti nyt, kun Suomessa on ollut suppenevat työmarkkinat ja on ollut paljon irtisanomisia, näiden ammattikoulujen opiskelijoiden on ollut hyvin vaikea löytää näitä työssäoppimispaikkoja, harjoittelupaikkoja, että olisivat saaneet sen harjoitteluajan täyteen. Koulut eivät yleensä paljon tue opiskelijoita siinä, ja se jää sitten oppilaan ja osittain myöskin vanhempien vastuulle etsiä se työssäoppimispaikka. Sen vuoksi oikeastaan, jos ei koulua ja opinnonohjausta velvoiteta mitenkään osallistumaan näiden työssäoppimispaikkojen hakemiseen, saattaa olla perusteltua, ettei kovin paljon lisätä näitä työssäoppimisaikoja.

Nämä työssäoppimisajat ja eri asteen opiskelijoitten käyttö harjoittelutöissä ovat vesittäneet osittain myös tämän oppisopimuskoulutuksen, joka on sitten taas semmoinen koulutus, missä työnantajan pitää maksaa palkkaakin siitä. Osittain myöskin tämä hallituksen ajama oppisopimusuudistus on vesittynyt sen takia, että työnantajilla on näitä harjoittelijoita muusta koulutuksesta saatavilla ilmaiseksi, niin ettei kannata tehdä näitä oppisopimussitoumuksia.

Pauli Kiuru /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Edustaja Elomaa sanoi, että liikunnasta ei ole kovin paljon täysistunnoissa päästy puhumaan. Helmikuussa siitä puhuttiin edustaja Harkimon keskustelualoitteen pohjalta täällä koko salissa, liikuntalaki on tulossa tänä syksynä käsittelyyn, ja toki talousarvion käsittelyn yhteydessä voimme asiasta puhua, kun kyseisen ministeriön kohta tulee.

Siitä olemme varmasti kaikki samaa mieltä, että liikkumattomuus on nyky-Suomen kovimpia yhteiskunnallisia haasteita. Ongelmia liittyy hyvinvointiin, mielenterveyteen, yhteiskunnalle aiheutuviin kustannuksiin, mitä välillisesti tai välittömästi liikkumattomuus aiheuttaa.

Se, että sivistysvaliokunnassa on sellaista tasa-arvoa vähän kaivattu, että lukion ja ammatillisen koulutuksen välillä tunteja olisi aivan yhtä paljon, niin samalla tavalla ja samalla logiikalla voisi sitten kysyä, kuinka paljon liikuntaa pitäisi olla yliopistossa ja kuinka pitkälle liikkuminen pitää ottaa tavallaan yhteiskunnan tai koulun vastuulle. Meillä on Suomessa noin 9 000 liikunta- ja urheiluseuraa ja noin 30 000 liikuntapaikkaa. Edellytyksiä liikkumiselle on, ja jokainen voi siitä kantaa itse myös oman vastuunsa. Se, että opintoihin lisättäisiin nyt sitten (Puhemies koputtaa) liikuntaa, tietysti vaikuttaa opintojen pituuteen, ja se on yksi haaste tietysti lisää.

Timo Heinonen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On varmasti hyviä esimerkkejä ja tiedän myös hyviä esimerkkejä työssäoppimisesta. Mutta tiedän myös huonoja esimerkkejä, ja sen takia on hyvä, että tässä laissa myös tätä valvontaa ja ohjausta tuodaan myös sinne työssäoppimispaikoille. Se on tärkeää.

Toisaalta meidän pitää myös pystyä takaamaan se, että näitä työssäoppimispaikkoja löytyy. Sekään ei kaikkialla ja kaikilla aloilla ole aivan itsestään selvää. Viime viikonloppuna erään äidin kanssa puhuin, kuinka heillä on iso ongelma löytää merkonomiopiskelijanuorelle työssäoppimispaikkaa, sellaista, mikä olisi mielekäs, mikä veisi hänen osaamistaan eteenpäin, ja tämä pitää ottaa vakavasti. Ja pitää alleviivata sitä, että missään tapauksessa tämä ei saa tarkoittaa opetuksen ulkoistamista työpaikoille tai yrityksiin. Se on yksi vaara, sitä tällä ei toki tavoitella tietenkään.

Arvoisa puhemies! Aivan lopuksi: on tärkeää taata myös se, että opettajat ammattikouluissa säilyttävät myös vuosien päähän kokemuksen ja otteen sinne arjen työelämään, ja sen takia nämä opettajien työelämäjaksot ovat myös erittäin arvokkaita.

Mika Niikko /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustaja Mäkisalo-Ropponen, haluaisin vastata niin, että työssäoppiminen on hyvä asia ja sitä tarvitaan, erityisesti sosiaali- ja terveysalalla, jotta ammattiin opitaan, mutta se ei saa olla keino pitää ihmisiä pitkän aikaa palkatta töissä. Me olemme koko tämän eduskuntakauden puhuneet siitä, ettei oppisopimuskoulutus vedä, ja sen keskeisin ongelmahan on se, että siinä työnantaja joutuu vastuuseen ja velvoitteisiin, elikkä joutuu maksamaan työehtosopimuksen mukaista palkkaa 70—80 prosentin suuruudella, ja tämän takiahan se ei toimi.

Nyt kun on haettu uusia keinoja, niin ihmettelen sitä, miksi meillä ei voida rohkeasti ottaa askeleita oikeaan suuntaan. Esimerkiksi tämän oppisopimuskoulutuksen sijasta voisi olla tämmöistä koulutussopimusluonteista koulutusta, jossa yritys kantaisi vastuuta. Opiskelija saisi harjoittelujaksoiltaan minimipalkkaa mutta saisi samanaikaisesti myös opintotukea. Semmoiset keinot kiinnostavat yrittäjiä, joilla yrittäjän vastuuta pienennetään, elikkä opiskelija on edelleen kirjoilla koulussa eikä yrityksen kirjanpidossa. Meidän täytyy löytää uusia keinoja, ottaa Etelä-Euroopasta mallia, millä tavoin yritykset ottavat koulutukseen nämä noin 50 000 nuorta, jotka ovat työttömänä. Oppisopimuskoulutus näillä (Puhemies koputtaa) nykyisillä malleilla ei tule toimimaan, enkä usko, että ilman uusia keinoja mikään muuttuu.

Tuula Peltonen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä vilisee näitä termejä ja koulutusmuotoja. Pitää nyt muistaa, kun puhutaan näistä eri koulutustavoista, että työssäoppiminenhan tarkoittaa sitä, että se kuuluu jokaiseen ammatilliseen tutkintoon ja on jaksoja, jotka suoritetaan siellä työssä. Silloin me emme puhu mistään palkoista ja näistä, eli kannattaa olla tarkka näitten käsitteiden kanssa. Oppisopimuskoulutuksessa sitten puhutaan siitä, että yrityksen kanssa tehdään sopimus, jossa sitten yritys myös vastaa työssäoppimisesta siellä ja maksaa myös palkkaakin. Eli tässä mielessä kannattaa olla tarkka näitten sanojen kanssa.

Ritva Elomaa /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olemme todella puhuneet täällä salissa oikein kunnolla silloin helmikuussa, mutta se on kolmeen ja puoleen vuoteen aika vähän.

Sitten sanoisin, että tämmöinen 16—18-vuotias nuori on todella siinä tilanteessa, että päätetään, että harrastetaanko jotakin, ja silloin jos se on koulutiloissa ja koulu järjestänyt tämän mahdollisuuden, niin se ei maksa mitään. Voi kokeilla eri lajeja. Ja se vaikuttaa pitkälle tulevaisuuteen. Sen takia koulussa pitää sitä liikuntaa olla paljon. Silloin on tasapuolisesti mahdollisuus ihmisen valita ja kokeilla niitä lajeja, joita sitten harrastaa myöhemmin aikuisiässä.

Terhi Peltokorpi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Näistä työssäoppimisjaksoista. Käsitykseni mukaan kuitenkin työssäoppimisjaksosta, vaikka se kuuluu opiskeluihin sinällään eikä ole oppisopimusta, on mahdollista maksaa ja saada palkkaa. On aloja, joilla siitä on mahdollista saada palkkaa, mutta siinä juuri tasa-arvokysymykset tulevat ehkä hyvin lähelle. Harvalla naisvaltaisella alalla tämmöinen on mahdollista, ja yleensä se menee nimenomaan niin, että koulu maksaa harjoittelupaikalle siitä, että opiskelija saa tulla harjoitteluun. Esimerkiksi sosiaali- ja terveysalalla on juuri näin, että on vaikeaa löytää harjoittelupaikkoja välillä, varsinkin läheltä, jolloin opiskelijalle tulee harjoittelusta myös aika paljon kustannuksia, koska saattaa joutua hankkimaan asunnon, on matkakulut toiselle paikkakunnalle, missä harjoittelua suorittaa, ja ensin on joutunut pitkään etsiskelemään myös harjoittelupaikkaa, ja ainakaan sosiaali- ja terveysalalla harjoittelusta ei kyllä palkkaa juuri saa.

Eeva-Maria Maijala /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämä työssäoppiminen on todella hyvä ja hieno asia, mutta minä haluan ottaa esille sen, että monissa oppilaitoksissa tätä on käytetty myöskin säästökonstina, säästömenetelmänä, jolla on saatu aikaiseksi säästöjä, kun ei tarvitse olla henkilökuntaa valvomassa ja opastamassa näitä työssäoppivia henkilöitä, nuoria. Minä olisin omalta osaltani esittämässä ja toivomassa, että tätä työssäoppimista valvottaisiin, oppilaitoksia valvottaisiin, että työssäoppiminen hoidetaan oikealla tavalla. Olen nähnyt aivan liian monta nuorta, jotka on nakattu johonkin työpaikkaan ja jotka ovat todellakin jääneet heitteille sen työssäoppimisjakson aikana.

Pirkko Ruohonen-Lerner /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä keskustelussa otettiin esille nämä lukuisat urheiluseurat ja niissä liikuntaa harrastavat nuoret. Hyvä, että tällaista tarjontaa on olemassa, mutta valitettavasti tähän toimintaan eivät osallistu kovin paljoa sellaiset nuoret, jotka ovat ammattikouluissa. Ammattikouluissa 14 prosenttia on sellaisia, jotka eivät liiku lainkaan, ja huomattava osa on sellaisia, jotka liikkuvat hyvin vähän viikossa.

Liikunta pitäisi saada elämäntavaksi. Liikunta ennalta ehkäisee liikalihavuutta, masennusta, monia sairauksia. Nyt kun ajatellaan, että tulevaisuudessa työelämässä pitäisi jaksaa mahdollisesti jopa 67 ikävuoteen saakka, on aivan välttämätöntä, että meillä kouluissa varttuu mahdollisimman terveitä nuoria, jotka jaksavat työelämässä tehdä työuran loppuun asti ilman, että joutuvat jäämään sairaseläkkeelle.

Eeva-Johanna Eloranta /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tulkoon nyt vielä sanotuksi, kun nimenikin täällä salissa mainittiin, että en kannata lukion ja ammatillisen opetuksen sulauttamista nuorisokouluksi, mutta todellakin yhteistyötä ja synergiaetujen hyödyntämistä kannatan. Tämä on kätevää muun muassa niille opiskelijoille, jotka haluavat suorittaa kaksoistutkinnon.

Haluaisin tästä esityksestä vielä todeta, että tässä on erityisen onnistunutta se, että jatkossa opintoja suoritetaan tällä tavalla moduulimuotoisesti tutkinnon osa kerrallaan. Tämä sitten mahdollistaa yksilölliset ja joustavat opintopolut, ja muun muassa opintoalan vaihtajalle tämä on hirmuisen kätevää. Uskon, että tämä tulee lisäämään merkittävästi ammatillisen opiskelun mielekkyyttä.

Merja Mäkisalo-Ropponen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kuten täällä on jo todettu, niin esimerkiksi sosiaali- ja terveysalalla esimerkiksi lähihoitajakoulutuksessa ei ole koskaan maksettu mitään palkkaa opiskelijoille työssäoppimisen jaksoilla, eikä sitä taideta siellä osata edes kaivata.

Olen kyllä samaa mieltä edustaja Heinosen kanssa siitä, että ohjauksen ja opetuksen on oltava laadukasta siellä työpaikoilla työssäoppimisen jaksojen aikana, ja tästä kyllä voisi ottaa oppia sosiaali- ja terveysalan työpaikoista. Siellä nimittäin aina pidetään kunnia-asiana, että opiskelijat työssäoppimisen jaksoilla ohjataan hyvin, ja heillä on yleensä myöskin oma ohjaaja koko tämän jakson ajan. Siinä voisi kyllä hyviä käytäntöjä oppia sosiaali- ja terveysalalta.

Tuula Peltonen /sd:

Arvoisa puhemies! On todella hieno huomata, että ammatillinen koulutus saa väen keskustelemaan näin ahkerasti. Se on hyvin tärkeää, että me muistamme näitä eri koulutusasteita ja niiden kehittämistä.

Kaiken kaikkiaan tämä hallituksen esitys on erittäin tervetullut, ja ammatillisen koulutuksen kehittämiselle on tietenkin olemassa hyvin tärkeitä syitä, kuten olemme täällä niitä jo kuulleet. Ensisijainen tavoitehan on tuottaa työmarkkinoille työvoimaa, osaavaa sellaista, ja nimenomaan sen tarjolla olevan koulutuksen pitää pystyä vastaamaan nykypäivän tarpeisiin ja työelämän toiveisiin ja tarpeisiin.

Valiokuntakin on todennut mietinnössään, että ammattirakenne muuttuu meillä koko ajan ja työmarkkinoiden muutos on myös hyvin nopeaa ja kasvanut koko ajan. Myös se, minkälaisia tapoja tehdä työtä meillä on, muuttuu, ja se osaaminen, mikä kerran on hankittu, ei välttämättä riitä, vaan sitä on pystyttävä työuran aikana päivittämään ja uudistamaan.

Tarvitaan myös semmoinen tutkintorakenne, joka mahdollistaa nimenomaan työelämän perusvalmiuksien saavuttamisen sekä myös ammatillisen osaamisen lisäämisen ja uudelleen suuntaamisen ja päivittämisen ja niin edelleen. Nämä kaikki ovat hyvin tärkeitä asioita tässä hallituksen esityksessä. Tässä halutaan nimenomaan selkeyttää ammatillista peruskoulutusta ja myös aikuiskoulutuksen osalta lainsäädännön, tutkintorakenteen ja tutkintojen perusteita sekä niitä koskevaa muuta säätelyä.

Sivistysvaliokunta toi mietinnössä esille joitakin esitykseen liittyviä näkökulmia, joita on hyvä kyllä korostaa edelleen. Eräs huomioitava seikka on se, että muutosten luonne voi olla hyvin erilainen eri toimialoilla ja uudenlaisia osaamistarpeita syntyy hyvinkin äkkiä, muun muassa näiden teollisuuden rakennemuutosten saattamina ja niin edelleen. Siinä mielessä tutkintorakenteen ja tutkintojen joustavuuden lisääminen, mitä tässä esityksessä nimenomaan haetaan, parantaa mahdollisuuksia reagoida näihin työelämän osaamistarpeisiin.

Oppilaitosmuotoisen oppimisen rinnalle on tuotava yhä vahvemmin oppisopimuskoulutus. Siitä on täällä jo paljon käyty keskustelua, mitä se tarkoittaa ja mitä se vaatii. Joustava yhdistäminen on hyvin tarpeellista. Olemme myös puhuneet paljon valiokunnassa, niin kuin muissakin keskusteluissa, Sveitsin ja Saksan malleista, joissa työssäoppimisen osuus on paljon vahvempi kuin meillä Suomessa. Opiskelijat solmivat heti niin sanotun työsopimuksen, jolloin he saavat myös palkkaa yritykseltä ja suorittavat teoriaa yleensä viikossa noin 1—2 päivää ja loput sitten työskennellen yrityksessä. Heillä ei ole myöskään opintososiaalisia etuja, niin kuin Suomessa meillä on. Se ero tässä mallissa on. Me ymmärrämme myös sen, että malli ei ole suoraan ehkä siirrettävissä Suomeen, mutta toki me voimme siitä jotakin oppia ja ottaa myös Suomessa kehitettäväksi.

Tämä hallituksen esitys tarjoaa myös muita ilonaiheita niin sanotusti. Demokratiakasvatus on yksi tärkeä osa tätä esitystä ja on hyvinkin tärkeä. Täällä on puhuttu liikunnasta, sekin on tärkeää ammatillisessa koulutuksessa, ja varmasti tulevissa tuntijako-ohjelmissa tulemme myös katsomaan sitten toisen asteen osalta kokonaisuutta, mitä noiden liikuntamäärien ja terveystiedon määrien ja niin edelleen pitää olla molemmissa oppilaitosasteissa. Mutta demokratiakasvatus on myös hyvin tärkeää ammatillisen koulutuksen osalta, ja silloin me puhumme kansalaisten halusta vaikuttaa, mennä esimerkiksi äänestämään. Nuoret ovat olleet tässä jossakin vaiheessa vähän vaisumpia, ja toivotaan ja uskotaan nyt, että tämän esityksen myötä myös tuo demokratiakoulutus toisi tähän positiivista vaikutusta. On kaiken kaikkiaan tärkeää tietysti saada nuorille tieto siitä, miten he voivat vaikuttaa myös omaan elinympäristöönsä ja koko yhteiskuntaan.

Tähän liittyen tärkeää on todeta vielä, että uusissa tutkinnon perusteissa tullaan vahvistamaan demokratia-asioiden lisäksi myös tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta, työelämän pelisääntöjen tuntemusta, joka on todettu tärkeäksi, politiikan ja yhteiskunnallisen lukutaidon kehittymistä, tieto- ja viestintätekniikkaa sekä viestintävalmiuksia, yrittäjyysosaamista ja niin edelleen.

Ammatillista koulutusta on kehitetty viime vuosina enemmän kuin lukiokoulutusta, ja nyt on tietenkin hyvin tärkeää, että me katsomme koko toista astetta, eli myös lukion on nyt saatava sijansa tässä kehitystyössä.

Meidän on löydettävä myös ratkaisuja koskien koko toista astetta. Kaksois- ja kolmoistutkintoja on jo olemassa, mutta enemmän vielä yhteistä toiminnallista yhteyttä pitäisi kehittää ja löytää. Kaikessa kehittämistyössä pitää lähtökohtana olla opiskelijan mahdollisuudet rakentaa monipuolinen, joustava ja itselleen sopiva opinpolku.

Merja  Mäkisalo-Ropponen /sd:

Arvoisa puhemies! Näiden lakimuutosten tarkoituksena on luoda puitteet ammatillisen koulutuksen selkeämmälle ja nykyistä paremmin työelämän vaatimuksiin vastaavalle tutkintorakenteelle sekä tutkintojen perusteiden uudistamiselle. Ammatillisena peruskoulutuksena suoritettava tutkinto muodostuu jatkossakin ammatillisista tutkinnon osista, yhteisistä tutkinnon osista sekä vapaasti valittavista tutkinnon osista. Näyttötutkintona suoritettavat tutkinnot muodostuvat ainoastaan ammatillisista tutkinnon osista.

On hyvä asia, että ammatillisessa peruskoulutuksessa yhteisiä ja vapaasti valittavia tutkinnon osia on vahvistettu, mutta ammatillisessa koulutuksessa on tärkeä pitää huolta siitä, ettei pakollisten osien määrästä, laadusta ja osaamisvaatimuksista tingitä. Erityisesti säänneltyjen ammattien osalta, esimerkiksi lähihoitaja, on tärkeä varmistaa, että tutkinnon pakolliset osat tuottavat riittävän ammattitaidon suhteessa alan ammatinharjoittamissäädöksiin, olipa opintojen suorittamistapa sitten mikä tahansa.

Olen samaa mieltä sivistysvaliokunnan kanssa siitä, että hyvän ammattitaidon saavuttaminen edellyttää riittävää ja laadukasta lähiopetusta. Riittävä teoriaopetus varmistaa myös jatko-opintomahdollisuudet. Toki työssäoppiminen on oleellisen tärkeä oppimisympäristö ammatillisessa koulutuksessa, kuten äsken, edellisessä debattikeskustelussakin tuli hyvin esille.

Yhteisten tutkinnon osien tavoitteena on varmistaa se, että perustutkinnon ammatillisena peruskoulutuksena suorittaneille on alasta ja tutkinnosta riippumatta kaikilla toimialoilla tarvittavaa yhteistä osaamista ja yhtäläiset valmiudet elinikäiseen oppimiseen. Nämä valmiudet ovat erittäin tärkeitä muun muassa jatko-opinnoissa ja vaihdettaessa ammattia työuran aikana. Yhteiset tutkinnon osat on koottu neljäksi laajemmaksi tutkinnon osaksi, joissa kaikissa on myös eri osa-alueita, ja niissä on osa pakollisia ja osa valinnaisia. Nämä neljä tutkinnon osaa ovat viestintä- ja vuorovaikutusosaaminen, matemaattis-luonnontieteellinen osaaminen, yhteiskunnassa ja työelämässä tarvittava osaaminen sekä sosiaalinen ja kulttuurinen osaaminen.

Arvoisa puhemies! Aivan kuten sivistysvaliokuntakin mietinnössään toteaa, ensisijaisesti nuorille suunnattujen ammatillisten perustutkintojen tavoite on ammatillisen osaamisen lisäksi antaa opiskelijoille hyvät yhteiskunnassa ja työelämässä toimimisen sekä elinikäisen oppimisen valmiudet. Tähän haasteeseen vastataan tässä lakimuutoksessa vahvistamalla yhteiskunnassa ja työelämässä tarvittava osaaminen -nimistä tutkinnon osaa. Tämä on vastaus myös työnantajien viestiin siitä, että ammatillisessa koulutuksessa valmistuneilla on nykyisin usein riittämättömät työelämätaidot ja työelämävalmiudet. Olen kesän aikana kertonut useammalle työnantajalle näistä suunnitelluista lakimuutoksista ja saanut heiltä erittäin hyvää palautetta juuri näiden osioiden lisäämisestä opintoihin. Työelämätaitojen lisäksi nuoren on saatava myös riittävät kansalaistaidot, joita ovat muun muassa vuorovaikutus- ja yhteistyötaidot sekä osallistumiseen ja yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen tarvittavat taidot. Näidenkin taitojen opiskeluun panostetaan jatkossa nykyistä enemmän.

Hyvä uudistus on mielestäni myös se, että työkyvyn ylläpitämisestä yhdessä liikunnan ja terveystiedon kanssa on tulossa pakollinen osa-alue. Toki liikuntaa on jatkossakin kovin vähän opintojen aikana, mutta onneksi siitä tulee pakollista. Toivottavasti tällä muutoksella saadaan varmistettua nykyistä paremmin nuorten liikunnallisen elämäntavan säilyminen ja jopa lisääntyminen koko opiskelun ajan.

Tutkintoihin sisältyvä valinnaisuus, tutkinnon osien suorittamismahdollisuudet sekä yhteisten tutkinnon osien uudistettu rakenne tukevat opintojen suorittamisen joustavuutta. Joustavat opintopolut ja tutkintoihin sisältyvä valinnaisuus edistävät myös koulutuksellista tasa-arvoa ja vähentävät tarpeetonta moninkertaista koulutusta. Tutkinnon osiin perustuva tutkinnon rakenne on keskeinen asia myös opiskelumotivaation ja opintojen keskeyttämisen vähentämisen tavoitteen kannalta. Opintonsa keskeyttäneen opiskelijan näkökulmasta on tärkeää, että hän voi palata myöhemmin jatkamaan opintojaan tutkinnon loppuun saattamiseksi.

Arvoisa puhemies! Yhteenvetona voin todeta, että näillä lakimuutoksilla ammatillinen koulutus saadaan paremmin vastaamaan yhteiskunnan ja työelämän nykytarpeita. — Kiitos.

Timo Heinonen /kok:

Arvostettu puhemies! Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi ammatillisesta koulutuksesta annetun lain ja ammatillisesta aikuiskoulutuksesta annetun lain muuttamiseksi sekä eräiksi niihin liittyviksi laeiksi vie suomalaista toisen asteen koulutusta ja ammattikoulua oikeaan suuntaan. Ehdotetuilla muutoksilla luodaan paremmat puitteet selkeälle ja aiempaa paremmin työelämän vaatimuksiin vastaavalle tutkintorakenteelle sekä tutkintojen perusteiden uudistamiselle.

Tuo keskustelua edeltänyt debatti oli minun mielestäni varsin ansiokas. Siinä käytiin hyvin läpi tätä lakiesitystä, tämän hyviä puolia mutta myös tämän lakiesityksen heikkouksia taikka niitä kohtia, jotka varmasti vaativat vielä tulevaisuudessa lisätyöstämistä.

Yksi tärkeä asia, jonka sivistysvaliokuntakin nostaa mietinnössään esille, on oppilaiden oikeus saada opetusta ja opinto-ohjausta. Kyllä tämä on yksi hyvin keskeinen asia. Itse asiassa tämä nousi esille kun puhuttiin oppivelvollisuuden pidentämisestäkin, että meidän monet ongelmat löytyvät siitä, että opinto-ohjaus ei toimi perusopetuksessa yläkoulun puolella eikä sitten myöskään jatko-opinnoissa, lukioissa ja ammatillisessa koulutuksessa, ja sinne tarvitaan lisää voimavaroja. Olen itse aika vahvasti kääntynyt sille kannalle, että jollain tavalla se pitäisi kirjata myös lakiin, kuinka monta opiskelijaa yhtä opinto-ohjaaja kohden voi olla. Opinto-ohjaajan työ on erittäin vaativaa, ja kun se on hyvin hoidettu, niin se on myös vaikuttavaa.

Myös työssäoppiminen nousee vahvasti tässä esille, ja se nousi myös tuossa hetki sitten keskustelussamme useammassa puheenvuorossa esille. Hallituksen esityksen mukaan kaikki ammatilliset perustutkinnot sisältävät jatkossa työssäoppimista vähintään 30 osaamispistettä. Työssäoppimisen enimmäismäärää ei tässä lakiesityksessä ehdoteta säädettäväksi, vaan enimmäismäärä vaihtelisi tutkinnoittain ja opiskelijan yksilöllisten valintojen perusteella, ja todennäköisesti myös alueittain ja oppilaitoksittainkin siinä voisi olla vaihtelua.

Valiokunta on korostanut, että työssäoppimisen laadun varmistaminen, opiskelijan oikeusturva, muun muassa arvioinnin tasavertaisuus, sekä työturvallisuus edellyttävät tiivistä opetushenkilöstön ja työpaikan yhteistyötä, ja valiokunnan huomio on kiinnittynyt myös siihen, että koulutettujen työpaikkaohjaajien läsnäolo on erittäin tärkeää työpaikoilla. Tärkeää on, että myös käytännössä työpaikoille saataisiin sellaisia ohjaajia, jotka ottavat oppilaan ja opetustilanteen huomioon, ja sivistysvaliokunta painottikin, että koulutuksen järjestäjän rooli työpaikalla tapahtuvan oppimisen laadun varmistajana kasvaa tämän lainsäädännön myötä.

Yksi sellainen asia, jonka jo nostin esille, on se, mistä viime viime viikonloppuna erään nuoren äidin kanssa puhuin: työssäoppimispaikkojen löytyminen. Se on toisaalla Suomessa hyvin haastavaa tietyillä aloilla, ja täällä ansiokkaasti edustaja Mäkisalo-Ropponen nosti esille terveydenhuollon oppilaitokset, joissa tämä työssäoppiminen onnistuu ja se tehdään hyvin ja huolellisesti. Mutta kaikista työpaikoista ja koulutuslinjoista ei voi samaa sanoa, ja niin kuin totesin, Suomessa on hyviä esimerkkejä mutta myös huonojakin, ja tätä valvontaa ja ohjausta pitää työssäoppimispaikoilla eli yrityksissä vahvistaa, ja toisaalta meidän pitää pystyä takaamaan se, että työssäoppimispaikat löytyvät. Tällä hetkellä jo esimerkiksi rakennusalalla on ollut haasteita löytää näytönantopaikkoja opintojen loppuun saattamiseksi.

Toivon, että nämä ovat sellaisia asioita, joita seurataan vakavasti ja joihin myös puututaan tarpeen mukaan. Pidän arvokkaana sitä, että viime vuosina on vahvasti panostettu myös opettajien työelämäosaamisen ylläpitämiseen, eli näitä ammattikoulun ammattilaisia opettajia päästetään aika ajoin, ja vaaditaan, että he myös menevät aika ajoin, työelämään tekemään työtä ja näin päivittämään myös omia taitojaan. Monet alat ovat sellaisia, että hyvin nopeasti, jos vain siellä oppilaitoksessa on, se todellinen arki siitä ammattilaisen työstä voi jäädä hämärän peittoon.

Arvoisa puhemies! Susijengi pelaa Bilbaossa samaan aikaan, mutta onneksi näinkin montaa kiinnostaa se, miten toisella asteella liikutaan. Liikunta on tärkeä osa aikuistenkin elämää, ja meillä liian paljon on heitä, jotka eivät liiku lainkaan. Sen takia on hyvä, että tässä lakiesityksessä liikunta tuodaan myös ammattikouluihin, tosin vain 16 tunnin verran, kun lukioissa taataan saman ikäisille nuorille 114 tuntia liikuntaa. Tämä on epäkohta, jota pitää kyllä seurata, ja minun mielestäni se pitäisi mahdollisimman pikaisesti korjata.

Valiokunta totesi, että yhteisiin tutkinnon osiin tulisi työkyvyn ylläpitämistä edistäviä pakollisia osaamistavoitteita. Työkyvyn ylläpitäminen muodostaisi yhdessä liikunnan ja terveystiedon kanssa pakollisen osa-alueen, ja tämä on erittäin myönteistä. Niin kuin asiantuntijakuulemisessa on esille tullut, niin hengästyttävää liikuntaa vapaa-ajalla korkeintaan yhden tunnin viikossa harrastaa 47 prosenttia ammattiin opiskelevista eli yli puolet ei liiku viikossa edes tuntia. Lukiolaisten vastaava osuus on 29 prosenttia. Kyllä nämä luvut ovat huolestuttavia, ja yleensä se trendi on vain tuosta laskeva.

Nostan yhden esimerkin, jota kannattaisi ehkä ammatillisessa koulutuksessakin kokeilla. Sotilasurheiluliitto lanseerasi muutama vuosi sitten Potkua liikuntaan -hankkeen, jossa varusmiehet ovat itse liikuntakerhoja pyörittämässä. Tämä ei korvaa sitä, että liikuntaopetus olisi toisella asteella ammatillisessa koulutuksessakin samalla tasolla kuin lukioissa, mutta tämä voisi olla yksi hyvä keino lisätä sitä ja on ehkä vähän sukua edustaja Kiurun esille nostamaan, että tarvitseeko kaiken olla aina niin tiukasti ohjattua. Sotilasurheiluliiton varusmiesten liikuntakerhoissa idea on se, että varusmiehet koulutetaan ohjaajiksi, ja olen varma, että ammattikouluista löytyy lähes kaikkiin lajeihin kutakuinkin jo ammattilaisia: vetämään salibandykerhoa, vetämään koripallokerhoa, lentopallokerhoa ja juoksu- tai muita kerhoja, ja näin he voisivat toimia ohjaajina.

Varuskunnissa Puolustusvoimien Sotilasurheiluliiton käynnistämän hankkeen kautta syntyi 150 tällaista toimivaa kerhoa, ja hanke nosti varusmiesten liikuntasuoritusten määrää lähes kolmanneksella. Kannustan kaikkia ammattikouluja tutustumaan tähän Potkua liikuntaan -hankkeeseen ja katsomaan, jos sen voisi kopioida myös ammattikouluihin.

Arvoisa puhemies! Aivan lopuksi oppisopimuskoulutuksesta. Se on ehdottomasti turvattava jatkossa, ja onneksi sellaiset keskustelut loppuivat nopeasti, missä vaihtoehtoina pidettiin vain lukiota tai ammattikoulua. Oppisopimuskoulutus on erittäin tärkeä osa toisen asteen koulutusta, ja niin kuin tiedämme, näistä peruskoulun jälkeisistä nuorista aika harvat hakeutuvat oppisopimuskoulutukseen, ja se olisi usein ehkä se kaikista toimivin tapa juuri heille, jotka eivät viihdy koulunpenkillä. He löytäisivät sen oman paikan sieltä yrityksestä oppisopimuskoulutuksen kautta ja toivottavasti sieltä myös työpaikan sitten lopulta, ja itse asiassa oppisopimuskoulutus on tärkeä työkalu myös nuorisotakuun osana.

Olipa pitkä puhe, kun puhemieskin vaihtui. (Puhemies: Senpä takia.)

Pirkko Ruohonen-Lerner /ps:

Arvoisa puhemies! Perussuomalaisten vastalauseessa todetaan seuraavasti: "Eduskunta edellyttää, että ammatilliseen perustutkintoon sisällytetään liikuntaa ja terveystietoa vastaavissa määrin kuin lukiokoulutuksessa." On hämmästyttävää, että tähän maaliin ei päästy, kun tätä mietintöä on laadittu ja kun hallituksen esitystä on tehty. Kaikkein tärkeintä ihmisille on terveys ja sitä kautta työkyky, hyvinvointi, elämänhallinta, joten ei voida koskaan liikaa korostaa sitä, että myös kouluissa pitäisi opettaa liikuntaa mahdollisimman paljon. Myös itse olen lukuisia kertoja ottanut esille sen, että liikunnasta pitäisi saada elämäntapa jokaiselle yksilölle ja jokaiselle yksilölle pitäisi löytää sellainen liikuntalaji, joka häntä erityisesti kiinnostaa. Tämän oman lajin etsintä pitäisi aloittaa kodissa, sitä pitäisi jatkaa päiväkodissa, kouluissa, työpaikoilla, vapaa-ajan harrastuksissa, jopa vanhainkodeissa voidaan vielä etsiä sitä omaa, rakasta liikuntalajia, jos se ei ole aikaisemmin löytynyt.

Arvoisa puhemies! Viime aikoina on julkisuudessa ollut paljon keskustelua siitä, että ammattikoululaiset eivät harrasta lainkaan liikuntaa ja on jopa 14 prosenttia sellaisia, jotka eivät liiku lainkaan, ja lukiolaisista huomattavasti suurempi osa eli kaksi kolmasosaa harrastaa liikuntaa. Tätä vasten on vaikea ymmärtää, kuinka on mahdollista, että ammattioppilaitoksissa tämän uudistuksen toteutuessa liikuntaa olisi 16 tuntia ja terveystietoa 16 tuntia ja samanaikaisesti lukioissa nämä määrät ovat 114 tuntia ja 38 tuntia.

Arvoisa puhemies! Terveelliset elämäntavat auttavat myös jaksamaan koko tämän ammatillisen koulutuksen loppuun asti. Mehän tiedämme, että monet lopettavat koulun kesken ja sitten jäävät vaille minkäänlaista tutkintoa, ja se sitten entisestään heikentää näiden nuorten selviytymistä työelämän velvoitteista, joten senkin takia tätä liikuntaa, pakkoliikuntaakin, pitäisi olla vähintään kaksi tuntia viikossa ammattikouluissa.

Arvoisa puhemies! Täällä keskusteltiin äsken lukuisista urheiluseuroista ja niissä liikuntaa harrastavista nuorista. Hyvä, että tällaista toimintaa on, mutta valitettavasti tähän toimintaan eivät usein osallistu ne, joille tämä liikuntaharrastus olisi kaikkein tärkeintä, eli ne liikkumattomat nuoret ja aikuiset.

Terveelliset elämäntavat vaikuttavat hyvin paljon elämässä selviytymiseen. Terveelliset elämäntavat torjuvat liikalihavuutta ja masennusta ja edistävät sillä tavalla työkykyä. Kun tulevaisuudessa eläkeikä tulee varmaan nousemaan useita vuosia, niin sitäkin vasten olisin kannattanut lämpimästi sitä, että myös ammatillisessa koulutuksessa tätä liikuntaa olisi ollut huomattavasti enemmän kuin nyt tulee olemaan. Mutta toivottavasti tähän epäkohtaan päästään puuttumaan tulevaisuudessa mahdollisimman nopeasti.

Pauli Kiuru /kok:

Arvoisa herra puhemies! Hallituksen esitys ja valiokunnan mietintö sivuavat myös opintotukilakia. Opintojen viivästymisien yksi yleisimmistä syistä liittyy opinto-ohjaukseen.

Lisääntyvää ohjausta tarvitaan myös yhä pidemmälle monimutkaistuvaan opintotukeen ja sen tulkintaan. Sen vaikeaselkoisuus vaarantaa opiskelijoiden yhdenvertaisuuden. Kokonaisuudessaan laki kaipaisi perusteellisen uudelleen kirjoittamisen. Tavoitteena tulisi silloin olla kannustavuus ja lain ymmärrettävyys. Asiaan on ottanut kantaa muun muassa Tampereen yliopiston ylioppilaskunta ja muut opiskelijajärjestöt.

Sitten liikunnasta, josta tänään onkin jo huomattavan paljon puhuttu, ja hyvä niin.

Sivistysvaliokunnassa olimme huolissamme uuteen ammatilliseen perustutkintoon suunnitellun liikunnan määrästä. Se, mikä tässä keskustelussa on jäänyt huomiotta, on kysymys siitä, että jos opetusta jossain aineessa lisätään, niin toisissa aineissa opetusta on vastaavasti vähennettävä. Mikäli näin ei menetellä, on koulupäiviä pidennettävä tai opiskeluvuosia jatkettava. Toisaalta kuitenkin kaikki tiedämme, että työuria pitäisi pidentää.

Oikeansuuntaista uudistuksessa on, että jatkossa työkyvyn ylläpitäminen on yhdessä liikunnan ja terveystiedon kanssa pakollinen osa-alue. Pakkoliikuntaa en kuitenkaan kovin mielelläni lähtisi tyrkyttämään ammattiin opiskeleville. Vastuuta liikkumisesta ei voi jättää oppilaitoksille, sitä ei voi jättää yhteiskunnalle. Jokainen joutuu ja toivottavasti saa itse kantaa päävastuun omasta liikkumisestaan ja hyvinvoinnistaan. Asialla on suuri merkitys jokaisen hyvinvointiin, mielenterveyteen, sosiaaliseen kanssakäymiseen ja välillisesti myös yhteiskunnalle koituviin kustannuksiin, joita tulee erilaisista elintaso- ja elintapasairauksista.

Suomessa on noin 9 000 liikunta- ja urheiluseuraa ja noin 30 000 liikuntapaikkaa, minkä tässä olemme jo aikaisemmin käsitelleet. Mahdollisuuksia liikkumiselle on. Jos joku sanoo, että varallisuus on este liikkumiselle, niin siitä uskallan olla eri mieltä. Totta toki on, että on liikuntalajeja, urheiluseuratoimintaa, joiden kustannukset ovat niin korkeita, että kaikilla ei ole kerta kaikkiaan mahdollisuutta niihin osallistua. Mutta ehkä nyt sen verran omasta kokemuksesta ja taustastakin on hyötyä, että pelkästään hotellihuoneissa pystyy tekemään sellaisen harjoituksen, että reidet tulevat ihan varmasti kipeiksi ja syke nousee, siihen ei tarvita mitään kovin kummoisia lisävarusteita eikä vehkeitä. Kysymys on aika pitkälle kuitenkin halusta, omasta asenteesta ja tavoitteellisesta toiminnasta siihen suuntaan, että on kiinnostunut omasta terveydestään. — Kiitos.

Eeva-Johanna Eloranta /sd:

Arvoisa puhemies! Edustaja Heinonen tuossa puhui ammattiin opiskelevien oppilashuollosta, ja se onkin tärkeä asia. Mutta nythän meillä on niin hyvä tilanne, että meillä on aivan vastikään voimaan tullut uusi oppilashuoltolaki, jossa nimenomaan se suurin juttu on se, että oppilashuollon palvelut on tuotu myös sinne toiselle asteelle elikkä lukioihin ja ammattioppilaitoksiin, ja tuossa laissa on varsin tarkat määräykset sille, kuinka nopeasti esimerkiksi kuraattorille tai psykologille tulee päästä. Uskon, että tämä pikkuhiljaa hoituu kuntoon sitten, kun kunnissa aletaan lakia kunnolla toteuttaa.

Arvoisa puhemies! Yhteiskunnan rakennemuutos 90-luvun lamasta tähän päivään on ollut valtava. Ammatteja on kadonnut joukoittain ja uusia on tullut tilalle. Työmarkkinoiden muuttuminen on kasvanut entisestään 2010-luvulla. Yhteiskunnan rakenteet, kuten esimerkiksi koulutusjärjestelmä, ovat kuitenkin varsin jäykkiä, ja niillä on ollut vaikeuksia seurata ja sopeutua nopeaan muutokseen. Tämä on omalta osaltaan vähentänyt niitä mahdollisuuksia, mitä sekä yhteiskunnalla että yksilöllä on muutoksesta selviytymisessä.

Nyt käsittelyssä oleva hallituksen esitys reagoi omalta osaltaan tähän muutostarpeeseen. Tavoitteena on vahvistaa ammatillisten tutkintojen osaamisperusteista määrittelyä ja tutkinnon osiin perustuvaa moduulimuotoista rakennetta, mikä tukee joustavien ja yksilöllisten opintopolkujen rakentamista ja edistää aikaisemmin hankitun osaamisen tunnistamista ja tunnustamista osaksi tutkintoa. Ammatillisiin perustutkintoihin kuuluvia yhteisiä tutkinnonosia on tarkoitus selkiyttää ryhmittelemällä ne aiempaa laajemmiksi osaamisperusteisiksi tutkinnonosiksi. Yhteisiä tutkinnonosia olisivat viestintä- ja vuorovaikutusosaaminen, matemaattis-luonnontieteellinen osaaminen, yhteiskunnassa ja työelämässä tarvittava osaaminen sekä sosiaalinen ja kulttuurinen osaaminen. Näillä toimenpiteillä opiskelusta tulee varmasti entistä mielekkäämpää sekä tavoitteellisempaa ja opiskelijan yhteiskunnalliset valmiudet paranevat. Myös työelämän tarpeet on huomioitu tässä entistä paremmin.

Arvoisa puhemies! Sivistysvaliokunta pitää esitystä tarpeellisena ja tarkoituksenmukaisena. Kerran hankittuja taitoja on pystyttävä päivittämään tulevaisuudessa ja tarvittaessa on oltava mahdollisuus suuntautua nopeasti ja joustavasti jopa kokonaan uudelle työuralle. Uudistuksen myötä kaikessa toisen asteen ammatillisessa koulutuksessa siirrytään osaamisperusteisuuteen ja tutkinnonosiin perustuvaan rakenteeseen ja lisätään tutkintorakenteen ja tutkintojen työelämävastaavuutta sekä nopeutetaan päätöksentekoa.

Valiokunnassa halusimme myös korostaa, että koulutuksen järjestäjät ymmärtävät järjestelmän mahdollistavan monenlaiset koulutustavat ja oppimispolut. On erittäin tärkeää, että ammatilliseen perustutkintoon johtavaa koulutusta järjestettäessä mahdollistetaan tutkinnon suorittaminen vaiheittain tutkinnon osa tai osia kerrallaan, silloin kun se on esimerkiksi opiskelijan opiskeluvalmiuksien, elämäntilanteen tai työllistymisen kannalta tarkoituksenmukaista. Tarvetta näille yksilöllisille tutkinto- ja opintopoluille on yhä enemmän, joten mahdollisuuksia suorittaa tutkinto osissa yksilöllisesti tulee tukea eri tavoin, ja niin tämä esitys nytten tekeekin.

Arvoisa puhemies! Oppisopimuskoulutus on monessa maassa paljon suuremmassa roolissa kuin Suomessa, ja siitä on näissä erittäin hyviä kokemuksia. Suomessa peruskoulun päättäneistä aivan liian suuri osa ei jatka tällä hetkellä minkäänlaiseen toisen asteen koulutukseen. Hallituksen esityksen mukaan tutkintotavoitteiseen oppisopimuskoulutukseen osallistui vuoden 2012 aikana reilut 55 000 opiskelijaa, joista 53 prosenttia oli naisia. Uusia opiskelijoita oli reilut 20 000. Koko tutkinnon suoritti 13 000 opiskelijaa, joista noin kolmannes suoritti ammatillisen perustutkinnon, 39 prosenttia ammattitutkinnon ja 30 prosenttia erikoisammattitutkinnon. Oppisopimuskoulutus on siten Suomessakin tärkeässä roolissa, toivottavasti tulee yhä tärkeämmäksi, ja näin uskonkin, kun näitä uusia malleja ollaan kehittämässä koko ajan eteenpäin.

Valiokunnassa olemme kuitenkin huolissamme siitä, että peruskoulun juuri päättäneiden osallistuminen oppisopimuskoulutukseen on edelleen vähäistä. Hyvää on, että nuorisotakuun puitteissa on ryhdytty moniin toimenpiteisiin nuorten oppisopimusten määrän lisäämiseksi. Esimerkiksi nuorten oppisopimuskoulutusta on vahvistettu muun muassa vahvasti korotetulla työnantajakorvauksella ja koulutuspaikkojen lisäyksellä. Nyt tulee pitää huolta siitä, että oppisopimuskoulutusta kehitetään käynnistyneiden hankkeiden tulosten pohjalta myös säädöspohjaisesti edelleen.

Pirkko Mattila /ps:

Arvoisa puhemies! Hallituksen esitys ja sitä seuraava mietintö on kokonaisuudessaan hyvä, vaikka siinä vastalauseen verran jäikin liikunnasta sanottavaa.

Elikkä hyvää eduskunnan liikuntapäivää, ja kiitos hallituspuolueille hyvästä vastuksesta köydenvetokisassa! Rastit olivat myös oikein hyvät. Se yksi rasti siellä Linnanmäen kallionkolossa vähän teetti töitä mutta löytyi. Mutta liikunnasta varmaan täällä vielä puhutaan.

Elämme kansainvälistyvässä maailmassa ja elinikäisen oppimisen haasteissa tai myös mahdollisuuksissa. Oman aiemman työni puolesta aikuiskoulutuksessa voin allekirjoittaa tämän lain tarpeen. Esimerkiksi meillä pohjoissuomalaisittain on tilanne, että teemme yhteistyötä Pohjois-Norjan ja Pohjois-Ruotsin työmarkkinoitten kanssa, joten joustava menettely on erittäin tärkeää opintojen kansainvälisessä tunnustamisessa työtilaisuuksien tullen, etteivät ne mene sivusuun.

Erityisesti ammatillinen aikuiskoulutus on työmarkkinoitten nopeasti muuttuessa se kanava, jolla sekä työnantajien että työntekijöiden, ja siis usein alan vaihtajien, on mahdollisuus parantaa työtilannettaan. Olen myös kokemuksen kautta tuolla koulutusmaailmassa todennut, että tutkintojen vertailukelpoisuus kansainvälisesti tai eurooppalaisittain on ollut monesti hyvinkin ongelmallista siellä ihan käytännön tasolla ja sitten henkilökohtaisesti vähän liiankin vaivalloista ihan yksittäiselle, maahanmuuttajalle esimerkiksi. Se ei palvele ketään, että näitä tutkintoja ei yritetäkään yhtenäistää.

Samoin tässä on mielestäni kuvattu hyvin auki tilannetta, että osaamisen tunnistaminen ja tunnustaminen oppimisen ja opintojen hankkimistavasta riippumatta joustavoituu. Meillä on tätä varten ammattitaitoinen koulutuskenttä ja näyttötutkintojärjestelmä, jossa tämä toteutuu. Näinhän mietinnössä todetaankin, että Suomessa on hyvät lähtökohdat suositusten käyttöönottamiseksi mitä tulee tähän ECVET-järjestelmään.

Tutkintojen jakaminen tutkinnon osiin ja sitä kautta suorittamiseen osittain on joustava tapa opiskelijalle. Toki tässä liikaa joustoa ei tietenkään pidä tulla, jotta koko tutkinto tulee, varsinkin siellä nuorisoasteella, suoritettua, vaikka kaipa meillä ikiteekkareitakin on.

Toivon todellakin, että työelämää arvostetaan jatkossakin, ja varmaan arvostetaankin, mutta tutkintojen suorituspaikkana nimenomaan, koska kyllä ammatillisten taitojen hankkiminen on siellä työelämässä. Eli hiljaisen tiedon siirtyminen luokkaopetuksen rinnalla on mielestäni melkeinpä ainoa tapa ammatillisia tutkintoja suoritettaessa, ja kyllä tätä tarvitaan myös ammattikorkeakoulujen puolella, jos mietitään vaikkapa poliisin tai sairaanhoitajan ammattia.

Toisaalta tämä vilkas salikeskustelu osoittaa osin, että ongelmia siellä työssäoppimisen kentässä on ollut. Täällä kyllä on, täällä mietinnössäkin, ihan konkreettisia kohtia; kun on lueteltu ongelmia, niin kyllä täällä minusta on myös vastauksia. Esimerkiksi puhutaan oikeudesta saada opetusta ja opinto-ohjausta, ja näitä koskevia säädöksiä täsmennetään. Valiokunta myös on ottanut korostaakseen, että työssäoppimisen toteuttamistavat ja -laajuus kytkeytyvät oleellisesti myös ammatillisen koulutuksen laatuun ja opiskelijoiden nimenomaiseen oikeusturvaan. Elikkä toivottavasti työkaluja nyt on riittävästi.

Valiokunta on kyllä kiinnittänyt huomiota käytännön ohjaajiin, jotka ottavat oppilaan ja opetustilanteen huomioon. On erilaisia organisaatioita. Toiset ovat kokeneempia näissä kuin toiset. Olen omassa opettajakokemuksessani nähnyt, että kyllä näitä hyviä ohjaajia on, ja jatkokoulutuksella niitä varmistetaan lisää. Haluan tässä antaa kiitoksen niille useille ohjaajille, jotka ovat väsymättä ja suurella sydämellä ohjanneet työssäoppijoita. Toki työssäoppimispaikkojen etsimisessä on merkitystä sillä, kuinka hyvät työelämäsuhteet ovat oppilaitoksella, kuten myös kouluttajalla. Kokenut kouluttaja, jolla on pitkä työkokemus työelämästä, kyllä antaa merkittävän lisän sitten sille oppilaitokselle tässä työelämäsuhteitten ylläpitämisessä ja sitten niitten työssäoppimispaikkojen etsimisessä. Kiitos entiselle työpaikalleni. Itselläni tässä ei suurempia ongelmia tullut. Sain tarvittavan tuen työnantajaltani.

On perusteltua asettaa vähimmäisvaatimukset työssäoppimiselle. Elikkä astutaan sieltä luokkahuoneesta ihan reippaasti ulos sinne työelämään tämän perinteisen frontaaliopetuksen sijaan. Uskon, että tähän on työkaluja: suomalainen opettaja on saanut korkeatasoisen koulutuksen, myöskin työelämälähtöisen. Varmasti me kaikki täällä salissa muistamme myöskin sen opettajan, joka on saanut meidät innostumaan ja todella aidosti sitten innostumaan vaikkapa siitä opetettavasta aineesta tai ylipäätään kokemaan oppimisen iloa.

Myös niitä ongelmakenttiä täällä varmasti jatkossa riittää, esimerkiksi työvoimapoliittisen koulutuksen saralla, jossa koulutukseen osallistuminen on niin sanotusti pakollista. Elikkä tämmöinen henkilökohtaistaminen on aika haastavaa. Koulutuksen ohella työskentely on sikäli tietysti hieman pettymys monelle opiskelijalle, että he lähtevät vaihtamaan alaa, he ovat työvoimapoliittisessa koulutuksessa ja työllistyisivät sitten jo opiskeluaikana sijaisiksi vaikkapa ja pääsääntöisesti, minun kokemukseni mukaan, niille työssäoppimisen paikoille, mutta tämä näkyy sitten päivärahoissa. Joten periaatteessa se ei palkitse, kun saa saman rahan kotona olemisesta tai jopa pienenee se kokonaistulo. Minä ymmärrän kyllä sen ansiosidonnaisesta päivärahasta, että totta kai tietyt periaatteet siellä täytyy olla, mutta hivenen joustamattomia ne ovat. Jos alalla on työvoimapula ja jos siellä jo perehdytetty alan opiskelija on työssäoppimassa, niin kyllä hän olisi mitä mainioin sijainen. Elikkä jotain palkitsevuutta siis itsekin tähän kyllä toivoisin.

Liikunnan lisääminen opetukseen sinänsä olisi mielestäni perusteltua. Monesta muusta oppiaineesta varmasti voimme puhua yhtä innostuneesti, esimerkiksi vaikkapa matematiikasta. Sallittakoon nyt tässä nostaa vielä näitä muutamia havaintoja täältä mietinnöstä.

Matematiikka nyt on varmasti ensiarvoisen tärkeä esimerkiksi jossakin lääkelaskennan koulutuksessa lähihoitaja- tai sairaanhoitajakoulutuksessa. Olen usein törmännyt esimerkiksi tämmöisten negatiivisten matematiikkakokemusten vaikutukseen toisen asteen koulutuksessa, joten varmasti täällä ainedidaktiikan puolella olisi tekemistä. Mutta mietinnössäkin todetaan esimerkiksi — kun täällä nyt puhutaan näistä työelämätaidoista — että tavoitteena on, että oppija saa valmiudet suunnitella ja hoitaa muun muassa omia raha-asioitaan.

Valiokunta pohti tässä tätä kolmen vuoden riittävyyttä tutkinnon suorittamiseen, tietysti etenkin nuorille perustutkinnon suorittajille, mutta uskaltaudun esittämään tässä vielä pohdinnan arvoiseksi jatkossa vaihtoehtoa tutkintojen lyhentämiseenkin. Elikkä kyllä ongelmaksi koetaan joskus myös se kolmen vuoden tutkintojen suorittaminen. Siellä on lukujärjestyksessä tämmöistä osittaista rikkonaisuutta. Tosin tämä tutkinnon osa kerrallaan suorittaminen voi muuttaa tilannetta, käytäntö jää nähtäväksi, mutta mikä estäisi kokeilemasta sitä, että tutkinto pyritään lyhentämään kahteen vuoteen.

Oppisopimuskoulutuksesta totta kai on sanottava, että sillä on merkitystä ja sitä tulisi lisätä vaikkapa nyt esimerkiksi juuri sen takia, kun täällä mietinnössäkin puhutaan henkilökohtaisista opintopoluista.

Ritva Elomaa /ps:

Arvoisa puhemies! Liikunnan moninaiset terveyshyödyt ovat kiistaton tosiasia. Liikunta edesauttaa sosiaalista elämää ja henkistä hyvinvointia. Lisäksi liikunta vaikuttaa myönteisesti myös tiedolliseen toimintaan, josta on hyötyä muun muassa oppimisessa.

Esityksessä ammatillisen koulutuksen tutkintojärjestelmän uudistamiseksi liikunta, terveystieto ja työkyvyn ylläpito on yhdistetty yhdeksi kokonaisuudeksi, jonka laajuus olisi kaksi opintopistettä. Tämä ei ole läheskään riittävä määrä. Liikuntaan, terveystietoon ja työkyvyn ylläpitoon liittyvän tiedon on tärkeää saavuttaa nuoret opiskelijat, koska riittävä tietämys on tärkeää, jotta yksilö ymmärtää ja osaa pitää huolta omasta terveydestään ja hyvinvoinnistaan. Konkreettista tekemistä ei muu terveysopetus kuitenkaan korvaa.

Liikuntaa tulee mielestäni olla riittävästi kaikissa kouluissa. Toisen asteen oppilaitoksissa liikunnan opetusta tulee olla saman verran. Lukio-opetuksessa liikunnalla on nykyisin enemmän jalansijaa kuin ammatillisessa koulutuksessa. Tosin ei lukiossakaan hikoilla tätä nykyä riittävästi liikunnan parissa. Uudistuksen toteutuessa ammattioppilaitoksissa liikuntaa olisi 16 tuntia ja terveystietoa 16 tuntia. Vastaavat määrät lukiossa ovat 114 ja 38 tuntia.

Suomessa on tiedostettu sosioekonomisen aseman vaikutukset terveyteen ja liikunnalliseen elämäntapaan. Näin ollen koko ikäluokalle tulisi pyrkiä tarjoamaan mahdollisimman tasapuolisesti terveystiedon ja liikunnan opetusta koulutukseen liittyviin valintoihin katsomatta. Liikunnan ja terveystiedon opetus on konkreettinen ja kustannustehokas tapa vastata terveydenhuoltoon ja työkykyyn liittyviin tulevaisuuden haasteisiin.

Opinto-ohjausta koskevien säädösten täsmentäminen on hyvä asia. Henkilökohtaiseen opintosuunnitteluun panostaminen voidaan nähdä investointina tulevaisuuteen. Monilla nuorilla saattaa olla elämän ja ammattiuran suunta hakusessa, ja opinto-ohjauksen on viitoitettava tietä oikeaan suuntaan tällaisissa tilanteissa.

Ammatillisen koulutuksen tarkoitus on kouluttaa laadukkaita työntekijöitä eri toimialojen tarpeisiin. Konkreettinen tekeminen on tässä oppimisen avain. Näin ollen työssäoppimiseen on satsattava. Vähimmäismäärän säätäminen on tässä suhteessa välttämätöntä ja maksimimäärän rajoittamatta jättäminen on hyvä linjaus.

Olemme sivistysvaliokunnan perussuomalaisen ryhmän kanssa tehneet vastalauseen mukaisen lausumaehdotuksen liikunnan ja terveystiedon lisäämiseksi ammatilliseen koulutukseen.

Meillä tänään oli liikuntapäivä täällä eduskunnassa. Puhemies Heinäluoma oli sen avaamassa. Sen jälkeen aloitettiin köydenvedolla hallitus vastaan oppositio.

Hallituksen edustajia olisi pitänyt olla vähän enemmän, nimittäin tehtiin hyvin pienissä ryhmissä tämä köydenveto. Kuitenkin oppositio voitti tälläkin kertaa. Mutta on tosi ilahduttavaa todeta, että tänään hyvin monet edustajat ovat suorittaneet jonkin liikuntatehtävän, mahdollisuuksia kokeilla eri lajeja oli hyvin paljon. Puhemies Joutsenlahden mukana sain juosta tuonne Stadionille, ja vauhti oli kyllä kovaa, että täytyy sanoa, että puhemiehen kunto on huippuluokkaa.

Vielä muutama sana lukion liikuntapuolen koulutuksesta — niistä tunneista, joita lukiossa käytetään liikuntaan — se on useimmiten kurssimuotoista, ja niinhän se on, että liikuntaa ei voida varastoida, niin että liikutaan ensin muutama kuukausi täysillä ja sitten on vaikka vuosi vapaata. Se ei johda hyvään tulokseen.

Kun liikunnasta ja terveystiedosta puhutaan, niin pienenähän se on vitsa väännettävä. Hyvin paljon vaikuttaa se, mitä äiti ja isä, siellä kotona, panostavat liikuntaan ja miten näyttävät esimerkkiä. Sieltä se lähtee, ja se kantaa läpi elämän.

Toivoisin myös, että edustajat ja koko tämä eduskunnan henkilökunta käyttäisivät hyvin paljon uusia liikuntatiloja, jotka avautuvat ensi viikolla.

Koko Suomi liikkumaan, siihen meidän täytyy panostaa, koska se johtaa vain hyviin lopputuloksiin. — Kiitos.

Sinuhe Wallinheimo /kok:

Arvoisa herra äärimmäisen liikkuva puhemies!

Jaan täällä monen kollegan huolen uuteen ammatilliseen perustutkintoon suunnitellun liikunnan määrästä. Olen tästä asiasta myös aiemmin tänä vuonna laatinut ministerille kirjallisen kysymyksen, ja on huolestuttavaa nähdä, etteivät valiokuntakierroksellakaan puolueet saaneet tähän epäkohtaan tarvittavaa muutosta. Toivonkin, että asiaa harkitaan vielä uudestaan seuraavan hallituksen ohjelmassa ja ammatillisen koulutuksen linjauksissa.

On totta kai hyvä asia, että jatkossa työkykyä ylläpitävät aineet, eli liikunta ja terveystieto, ovat pakollisia aineita. Yhtä lailla positiivista on myös se, että jatkossakin oppilaitoksia kannustetaan tarjoamaan liikuntaa oppilaille opintosuunnitelmissa. Esimerkiksi monissa kouluissa sovellettu ammattiosaajan työkykypassi on hienolla tavalla menneinä vuosina lisännyt liikunnan määrää ammattikoululaisten arjessa. Silti nämä asiat eivät muuta sitä tosiasiaa, että jatkossakin ammattikoululaiset ovat liikunnan saatavuuden suhteen eriarvoisessa asemassa kuin esimerkiksi lukiolaiset.

Perussuomalaisten vastalauseessaan esille tuomat luvut pitävät paikkansa ja ovat karut. Kun lukiolaisille on taattu 114 tuntia liikuntaa, joutuu ammattikoululainen tyytymään 16 tuntiin. Syitä, miksi pakollista liikuntaa pitää lisätä juuri ammatillisiin opintoihin, on niin valiokunnan mietinnössä kuin perussuomalaisten vastalauseessakin esitelty kattavasti. Erityisesti näistä haluan nostaa sen, että monelle vähävaraiselle nuorelle ammattikoulujen liikuntatunnit ovat viimeisiä mahdollisuuksia harrastaa maksuttomasti liikuntaa tai perehtyä liikunnalliseen elämäntapaan. Monet meistäkin ovat tässä salissa puhuneet harrastusten kalliista hinnasta, ja tässä olisi nyt ollut mahdollisuus taklata pieneltä osin tätä ongelmaa pienemmäksi.

Arvoisa puhemies! Suomen hyvinvoinnin tulevaisuutta uhkaa julkista talouttakin enemmän suomalaisten kasvava jaksamisvaje. Sitä ruokkii meidän entistä liikkumattomampi elämäntapa, josta Suomen kansantaloudelle aiheutuvien kustannusten arvioidaan olevan vuodessa miljardiluokkaa. Paras lääke tämän vajeen voittamiseen on liikunnan lisääminen yhteiskunnassa ja erityisesti lasten ja nuorten koulutuksessa. Ikävä kyllä tällä tai erityisesti varhaiskasvatukseen suunnitelluilla uudistuksilla ei lisätä merkittävästi suomalaisten liikunnallista elämäntapaa.

Eeva-Maria Maijala /kesk:

Arvoisa puhemies! Osallistutaan Suomen suurimpiin säästötalkoisiin: liikutaan.

Minä liikuin tänä aamuna suunnistamalla. Meillä oli todella hieno katusuunnistus tänä aamuna. Mutta sitten sain tänään kuulla useammasta suusta, että minä en kyllä lähde suunnistamaan, sillä kouluaikana minä sain niin kamalat kokemukset suunnistuksesta, että en ikäkuuna päivänä lähde enää suunnistamaan. Katusuunnistuksesta, niin mahtava nykyaikainen harrastus kuin se on, pitää saada vain tietoa, mitä se on. Esimerkiksi ammatillisissa koulutuksissa olisi todella hyvä, että tänä päivänä opetettaisiin, mitä on katusuunnistus, ja kaikkea muitakin uusia mukavia urheilumuotoja.

Urheiluaamupäivästä sanon tämän, että huomattava osa meistä kansanedustajista oli mukavasti osallistumassa, mutta sitten aivan liian moni keksi jonkun hyvän syyn, miksi ei kerinnyt osallistua. Eli kyse on suhtautumisesta ja asenteista liikuntaa kohtaan. Meidän pitää muistaa se, että kaikki syyt, joilla perustellaan, ettei osallistu liikkumiseen, ovat tekosyitä. Meidän pitää omalla esimerkillä olla aina valmiina näyttämään sitä, mikä on liikunnan merkitys elämässämme eteenpäin.

Tänä päivänä on keskusteltu paljon näistä liikunta-asioista ja puhuttu siitäkin, onko näitä opetustunteja sitten riittävästi ammattikouluissa. Minä en puhuisi niinkään siitä, onko niitä tunteja riittävästi, vaan siitä, miten ne tunnit toteutetaan. Liikuntatunnit eivät saa olla ammattikouluissa täytetunteja, joita ohjataan toisella kädellä. Aivan liian usein ne ovat täytetunteja. Kunpa me saisimme nuorille ammatillisissa kouluissa opetettua, että liikunta on tapa hoitaa työtä, hoitaa elämää ja elää. Kun se oikealla lailla opetetaan, muun muassa se suunnistuskin, se, mitä kivoja mahdollisuuksia siinä on, niin sen jälkeen siinä on opittu asioita. Elikkä se on oppiaine eikä täyteaine. Opetuksen laatu liikunnan suhteen pitäisi olla muutenkin kannustava ja motivoiva, ja sitä tulee todella paljon kehittää eteenpäin. Toivottavasti tämä keskustelu nyt, kun me näin paljon tästä salissa keskustelemme, näkyy sitten siinä käytännön työssä ja toiminnoissa, ettemme me puhu täällä ainoastaan lämpimiksemme tästä asiasta.

Sitten menen toiseen asiaan elikkä opinto-ohjaukseen. Opinto-ohjausta koskevia säännöksiä on tarkoitus täsmentää. Opiskelijan henkilökohtainen opiskelusuunnitelma saatettaisiin lain tasoon, sen sääntelyn kohteeksi. Kun vertaa ammatillisesta koulutuksesta annetun lain nykyistä 29 §:ää ja tehtyä esitystä, niin muutosta voi pitää selkeänä parannuksena. Lakimuutos merkitsee sitä, että henkilökohtainen opinto-ohjaus tulee nyt yksiselitteisesti ammattikoululaisen subjektiiviseksi oikeudeksi. Oikein toteutettu opinto-ohjaus yleensäkin on yksi tärkeimpiä keinoja estää tarpeettomat opintojen keskeytykset. Tällä hetkellä nuoret keskeyttävät ammattiopintoja liian paljon, ja sitten meillä on näitä syrjäytyneitä väliin putoavia nuoria. Sama on myöskin peruskouluissa ja lukiossa, yleensäkin toisen asteen koulutuksessa peruskoulun jälkeen, etteivät nämä nuoret putoa. Hyvä opinto-ohjaus, oppisopimusjärjestelmän kehittäminen ja erilaisten työelämälähtöisten opiskelutapojen edistäminen ovat paljon tehokkaampia keinoja työssä nuorten syrjäytymistä vastaan kuin vaikkapa oppivelvollisuusiän ikärajan nostaminen, jonka esityksen hallitus onneksi kaatoi.

Arvoisa puhemies! Eilen vietettiin kunnioitetun presidenttimme Urho Kekkosen syntymän vuosipäivää. Hänen tavoitteenaan oli, että liikuntaharrastus on juurrutettava jokaisen suomalaisen arkeen luonnollisena osana. Jotta tässä onnistutaan, on tuettava jokaista ihmistä, jokaisen ihmisen omia taipumuksia, millaiset liikuntamuodot juuri hän kokee itselleen mielekkääksi. Jo koululiikuntaa on kehitettävä juuri tähän suuntaan. Ammattikoulutuksen liikuntaopetukselle haluan muistuttaa olennaisen asian, mitä presidentti Kekkonen aikoinaan sanoi. Hän sanoi, että emme liiku saadaksemme lisää päiviä elämään, vaan liikumme saadaksemme elämää päiviin.

Raimo Piirainen /sd:

Tai montako hävisi. — Arvoisa puhemies! Kun täällä on hyvin paljon puhuttu eduskunnan liikuntapäivästä, niin täytyy todeta, että en ihan varma ole, tuliko yhtään mitalia, mutta tulipahan kierrettyä. Ensin melkein kuusi kilometriä tuli, kun kierrettiin kaupunkisuunnistusrata, johonka Helsinki antaa todella hienon maiseman: ihan keskustasta pääsee kalliomaisemiin tuossa Linnanmäen ympäristössä. Sen jälkeen sitten juostiin vielä — olihan myös puhemies siinä mukana — maastojuoksu. Harjoittelu on jäänyt nyt vähemmälle, mutta sen verran voin tässä kertoa, että minun suunnistusharrastukseni on alkanut ammattikoulun aikaan, jalkapalloahan sitä tietenkin pelattiin ja sitten talvella sisäpallolajeja oli ja oli punttiharjoituksia ja sitten talvella hiihdettiin, mutta siitä sain kipinän, ja sitten armeijassa se suunnistus jatkui, ja sieltä se sitten jäi tavallaan hiihdon kumppaniksi, kesälajiksi, ja harrastuksena oli yhtenä harjoitusmuotona. Olen siitä tosiaan iloinen, että silloinen opettaja otti suunnistuksen yhdeksi lajiksi.

Mutta kun tätä hallituksen esitystä nyt olen tässä lueskellut ja näitä kommentteja tuolta sivistysvaliokunnan puolelta, niin tulee oma opiskeluaika hyvin pitkälle mieleen: ensin kansakoulu, kävin töissä kokeilemassa, miltä se tuntuu, ja sitten tuntui, että kyllä tässä täytyy varmaan vielä jotakin tutkintoa opiskella, ja kaksivuotinen ammattikoulu, ja sen päälle vielä sitten erikoisammattikoulu, joka oli valtion koulu Hyvinkäällä, Hyvinkään konepajalla. Se oli tärkeä siinä mielessä, että ammatillisen koulutuksen osalta ne perustiedot tulivat: oli teoriaa ja sitten oli käytäntöä ja erilaisia työstökoneita sai kokeilla siinä, ja kun tämä erikoisammattikoulu oli hyvinkin erikoinen, liittyi tietysti veturimiehen työhön, oli moottorioppia ja muuta, niin sai siellä olla sitten urakassa mukana niin sanottuna nollamiehenä. Elikkä se oli työssäoppimista parhaimmillaan. Siellä oli joka osastolla sitten tämmöinen mentori elikkä mestari, joka sitten kuljetti mukana, ja me olimme niitä kisällejä.

Tällä hetkellä tietenkin toivoisi, että yritykset olisivat enemmän kiinnostuneita tämmöisestä ammattikoulutuksen jälkeisestä oppisopimuskoulutuksesta tai sitten suoraan jo oppisopimuskoulutuksesta. Ongelma tahtoo vain olla se, että näillä yrityksillä ei tällä hetkellä, nykypäivänä, ole enää näitä niin sanottuja mestareita siellä tai ei ole aikaa opettaa. Se on todella harmi. Tähän täytyy varmaan panostaa. Muistelen, että meillä oli Kainuun ammattioppilaitoksessa aikoinaan tämmöinen ESR-hankekin tähän työelämäsuhteitten kehittämiseen ja yritysten ja ammattikoulun välisen yhteistyön kehittämiseen. Sillä saatiin hyviä tuloksia aikaiseksi.

Täällä on mainittu, että voitaisiin tästä kolmivuotisesta koulutuksesta mennä kaksivuotiseen. Tästä on meillä Kainuussakin puhuttu, ja meidän ammatillisen koulutuksen johtaja toi esille tämän, että miksi ei jo tässä vaiheessa, kun nuori opiskelee, olisi kahdeksan tunnin päiviä. Niin oli meilläkin silloin aikoinaan. Tavallaan opeteltaisiin siihen, mikä se työrytmi on. Siellä on normaalisti tauot välillä ja sitten on ruokatauko ja siellä voi soveltaa sitä kahvitaukoa. Tällä tavalla saataisiin kahdeksan tunnin työpäivästä tehoja enemmän irti, koska nuori saattaa turhautua siinä, että on lyhyitä päiviä ja ehkä väliä siellä ja sitten jotakin välissä.

Kun täällä on tullut, että liikunta olisi joku täytelaji, niin se ei missään nimessä sitä ole. Sen täytyy olla hyvin vahva aktivoija. Tällä hetkellä se ei sitä kyllä ole. Liikunta on positiivisena lukion puolella, mutta nuo tulokset tuolla ammatillisen koulutuksen puolella eivät ole. Tähän kyllä on saatava nyt käänne.

Vielä sitten, puhemies, noista työelämätaidoista. Korostetaan taitoa hakea itselleen työpaikkaa ja opetetaan demokratiaa, sitä, mitenkä yhteiskunta toimii ja millä tavalla — koska lukion puolella on samanlaisia aineita — ja niitä pitäisi olla hyvinkin paljon enemmän, että ihmisillä tulisi kiinnostus siihen, mitenkä näitä yhteiskunnallisia asioita hoidetaan. Toisaalta sitten ovat työehtosopimusjärjestelmään, työsopimukseen liittyvät kysymykset, niin että osataan tehdä oikeita työsopimuksia ja osataan tulkita työehtosopimuksia oikein. Tällä hetkellä nuorilla on näissäkin aika suuria ongelmia. Ja kädentaitajat ennen kaikkea — kaikista meistä ei ole teoriaopiskelijoiksi ja halutaan käytännössä opiskella. Tähän nyt on varmaankin tämänkin lainuudistuksen kautta paremmat mahdollisuudet. Toivon menestystä niille nuorille, jotka tulevat tätä lakia soveltamaan opiskelussa.

Mirja Vehkaperä /kesk:

Arvoisa puhemies! Eduskunnan liikuntapäivä syntyi ja sujui hyvissä, aurinkoisissa merkeissä siinä mielessä, että olinpa itse hallituksessa tai oppositiossa, niin aina on voitettu, ja niin tälläkin kertaa. Köydenveto on perinteikäs laji, ja toivon, että hallitusrintama — ja oppositio myöskin — saa seuraavalle kaudelle hyvät, toimivat joukkueet ja päästään mittelöimään perinteikkäässä lajissa.

Arvoisa puhemies! Hallituksen esitys ammatillisen koulutuksen tutkintorakenteen uudistamisesta on tervetullut, ja siitä on tehty hyvä sivistysvaliokunnan mietintö. On tärkeää, että ammatillinen koulutus menee enemmän osaamisperusteiseen tutkintorakenteeseen. On selvää, että ammatillista koulutusta ei enää tulla suorittamaan normaalissa kolmessa vuodessa. Voidaan suorittaa osatutkintoja, ja on erilaisia oppimispolkuja niille, jotka ennemmin suoriutuvat työssä näyttötutkinnon ja työssäoppimisen kautta. Mutta tämä tarkoittaa sitä, että ammatillisen koulutuksen resursseja ei saa leikata. Me tarvitsemme ohjaavia opettajia näille työpaikoille, valvojia, jotka pitävät huolta siitä, että koulutus sujuu niin siellä koulunpenkillä kuin myöskin työpaikoilla työssäoppimisen jaksoilla. Perustutkintoon halutaan enemmän työlähtöisyyttä tänä päivänä, mikä on tervetullutta.

Meidän on vastattava työelämän haasteisiin esimerkiksi juuri tämän liikunnan kautta, josta tänään on puhuttu paljon, koska työssäjaksaminen on yksi tärkeimmistä asioista, kun esimerkiksi työuran pidentämisestä keskustellaan. Aivan liian moni nuori joutuu jäämään työkyvyttömyyseläkkeelle aivan liian varhain, ja tästä johtuen yhteiskunnalle tulee suuria laskuja.

Yksi tutkintorakenteeseen kuuluva elementti on se, että oppisopimuskoulutusta halutaan lisätä, panostaa ja helpottaa. Mutta tällä hetkellä nykyinen oppisopimuskoulutus on kärsinyt tämän vaalikauden aikana siitä, että rahoitusta on ensin leikattu ja sitten sitä vähän lisättiin. Silti on puhuttu paljon siitä, että byrokratiaa juuri oppisopimuskoulutuksen saatavuuden kannalta poistettaisiin, mutta mitään ei ole tapahtunut. Siis keskustelua on siitä ollut paljon, mutta mitään konkreettista ei ole nähty.

Tietysti tämä aika, talouden aika, taantuma, tekee sen, että moni yritys jättää ihan selvästikin ottamatta oppisopimuskoulutukseen nuoria, koska tilauskirjoissa ja -kansissa ei välttämättä ole niin paljon töitä edes omalle porukalle, ja ehkä huoli ja murhe tulevista uusista työpaikoista juuri näissä yrityksissä ei ole akuutein. Mutta silti oppisopimuskoulutusta pitää lisätä omasta mielestäni, koska se antaa mahdottoman hyvän lähtökohdan niille nuorille, joille teorian opiskelu koulunpenkillä ei ole paras mahdollinen tie suorittaa ammatillinen perustutkinto.

Kun ollaan siis siirtymässä enemmän siihen osaamiseen, työssäoppimiseen ja itse ammatin harjoittamiseen, niin pidän tärkeänä sitä, että me tunnistamme sen, että peruskoulun antama yleissivistys korostuu. Siis se, että saadaan tarvittavat ja hyvät tiedot ja taidot esimerkiksi matemaattisista aineista, kielistä ja ylipäätänsä kaikista pohjista, on tärkeää. Jos ja kun aiotaan leikata näitä erilaisia oppiaineita tulevaisuudessa ammatillisen koulutuksen puolelta, niin peruskoulun antamat valmiudet tulevat korostumaan.

Arvoisa puhemies! Täällä on tänään keskusteltu myöskin toisen asteen koulutuksen rakenneuudistuksesta. Siis myös lukio, kuten ammatillinen koulutus, on myllerrysten pauloissa. Järjestämisverkkoa ollaan ilmeisesti karsimassa, ja toivon, että tästä ei tule keskittämisen linja. Aivan liian suuret oppilaspohjavelvoitteet tekevät sen, että ammatillista koulutusta lähdetään hakemaan enenevässä määrin kasvukeskuksista, ja opintoja suoritetaan siis sitten pitkien matkojen päästä. Toisen asteen opiskelijat ovat vielä hyvin nuoria, ja toivon, että niin lukio- kuin ammatillinen koulutus löytyy tulevaisuudessa lähiympäristöstä, siis se on lähipalveluna.

Mutta on tärkeää, että lukio ja ammatillinen koulutus yhdessä pystyvät tämän ajan haasteisiin vastaamaan niin, että sitä yhteistyötä tehdään erittäin tiiviisti. Kaksoistutkinnot ja opetusalan yhteinen henkilökunta oppilaitoksissa voivat parhaillaan tukea toisiaan. Kävin hiljattain Uudellamaalla Askolassa tutustumassa juuri ympäristöön, jossa ammatillinen koulutus, ammattiopisto, ja lukio tiiviissä yhteistyössä samalla kampuksella toimien pystyivät hyödyntämään toistensa opintoja ja opetushenkilökuntaa erittäin hyvin. Siinä roolit eivät sekaantuneet, mutta hyötyä saivat molemmat oppilaitokset.

Arvoisa puhemies! Totean lopuksi, että tutkintorakenne ja tämä uudistus, hallituksen esitys ja lakipaketti, ovat varmasti vasta alkusoittoa sille, miltä ammattikoulu tulevaisuudessa näyttää.

Lea Mäkipää /ps:

Arvoisa puhemies! Aluksi on todettava, että puhemies ei uskaltanut kysyä, mitä meikäläinen on tehnyt, koska hän tietää minun liikunnalliset taitoni erittäin hyvin.

En ole mihinkään sohvaperunoihin kuuluva, koska sanon, arvoisa puhemies, että minun kuntoni on lähtenyt kesästä. Olin metsässä, olin mottihommissa, puutarhanhoidossa, ja nyt tämä sitten, kun olen tullut tänne eduskuntaan, on niin sanottua verryttelyvaihetta, niin että mitkään köydenvedokset eivätkä tämmöiset riuhtaisut kuulu tähän. Eli tämän voin sanoa. Ja sitten työmatkan olen kulkenut kävellen, ja tänä päivänä olen myös harrastanut, että olkoonpa se sitten viides kerros, niin ollaan kävelty, ei käytetty hissiä. Mutta, arvoisa puhemies, ihan tähän asiaan.

Koska en ole sivistysvaliokunnan jäsen, niin olen alleviivannut minulle sellaisia tärkeitä asioita tästä kyseessä olevasta sivistysvaliokunnan mietinnöstä.

"Ehdotetuilla muutoksilla luotaisiin puitteet selkeämmälle ja aiempaa paremmin työelämän vaatimuksia vastaavalle tutkintorakenteelle sekä tutkintojen perusteiden uudistamiselle." Tämä on aivan hyvä pointti. Edelleen: "Ammatillisen koulutuksen tutkintojärjestelmän ensisijainen tavoite on tuottaa työmarkkinoille osaavaa työvoimaa, joten ammatillisen koulutuksen tutkintorakenteen on kyettävä vastaamaan ympäröivän yhteiskunnan ja työelämän muutokseen." Tästähän on paljon täällä eduskunnassakin keskusteltu. Ja mikä on tärkeätä: opiskelumotivaation ylläpitäminen on erittäin tärkeää, jottei kukaan opiskelijoista keskeyttäisi opintopolkujaan. On myös muistettava, että työtehtävät ja tavat tehdä työtä muuttuvat jatkuvasti. Kerran hankittu osaaminen ei riitä koko työuran ajan, vaan tämä elämä on elinikäistä oppimista, on kysymyksessä nuorempi tai vanhempi ihminen.

Täällä on myös sanottu, että "opiskelijoiden valinnan mahdollisuudet myös lisääntyvät", ja kun mahdollisuudet lisääntyvät, niin käytännössä on käynyt niin, että esimerkiksi maaseudulla pienet ammatilliset koululaitokset eivät ole saaneet oppilaita, vaan opiskelijoille on tärkeätä, että siinä koulutuksen ympärillä on myös sitä muuta tekemistä. Näin nämä pienet ammatilliset koulut, ja mikseivät myös lukiotkin, tulevat ihan yksinkertaisesti vähentymään siitä syystä.

"Työelämän muutoksiin sopeutuminen edellyttää työntekijältä myös hyviä elinikäisen oppimisen taitoja." Valiokunta onkin viitannut demokratiakasvatuksesta antamaansa lausuntoon. "Opetushallituksen vuonna 2011 tekemän selvityksen mukaan nuorten vuorovaikutus- ja yhteistyötaitoja sekä osallistumisen ja yhteiskunnallisen vaikuttamisen taitoja pidetään opiskelutaitojen ohella tärkeimpinä kansalaistaitoina." Ja tämä myös, että demokratian taidot, ne kannustavat osallistumaan ja myös vahvistavat omaa kansalaisidentiteettiä, niin että opiskelija olisi kiinnostunut yhteiskunnallisesti myös politiikasta ja ympäristön ymmärtämisestä. Myös ihmisoikeuskysymysten korostaminen on tärkeätä.

"Valiokunta pitää välttämättömänä, että rahoitusjärjestelmän uudistamisen yhteydessä selvitetään muun muassa se, turvaako suunniteltu 3 vuoteen rajoittuva valtionosuus opiskelijalle riittävät mahdollisuudet tutkinnon suorittamiseksi. On monenlaisia tilanteita, joissa opintojen loppuunsaattaminen voi perustellusti kestää yli 3 vuotta." Niitä saattaa tulla, pieniä taukoja, matkalle.

"Opetus- ja kulttuuriministeriön sekä työelämäjärjestöjen esitys työpaikalla tapahtuvan oppimisen ja oppilaitosmuotoisen koulutuksen yhdistämisestä valmistui keväällä 2013. Esityksessä sovittiin, että edellytyksiä nykyistä laajemmalle työpaikalla tapahtuvalle oppimiselle osana oppilaitosmuotoista ammatillista peruskoulutusta arvioidaan edellä mainittujen kehittämishankkeista saatujen kokemusten perusteella. Samalla arvioidaan muun muassa tarvetta säätää työssäoppimisen enimmäismäärästä."

Myös on puhuttu paljon liikunnan merkityksestä. "Työkyvyn ylläpitäminen ja siihen liittyvänä myös terveystieto ja liikunta ovat tärkeitä osaamisalueita, jotka tukevat työhyvinvointia ja työssä jaksamista. Näillä osaamistavoitteilla olisi merkitystä myös työurien pidentämisen kannalta." Täällä meillä perussuomalaisilla onkin muutosehdotus, että liikuntaa pitäisi olla enempi. Lukiossa sitä on huomattavasti enempi kuin näissä ammatillisissa kouluissa.

Mutta loppujen lopuksi, sitten vielä ihan konkreettisesti, että ollaan missä koulussa tahansa, niin meillä kaikilla tulisi olla oikeus turvalliseen oppimisympäristöön, missä ei tarvitse kokea väkivaltaa, ei kiusaamista tai häirintää, ja myös että jokaisessa koulussa olisi tämä oppilashuolto kunnossa.

Tässä muutamia konkreettisia ajatuksia.

Eeva-Maria Maijala /kesk:

Arvoisa puhemies! Kiitän hallitusta ja kaikkia asian valmistelleita monin tavoin hyvästä esityksestä, jolla epäilemättä tulee olemaan suuri merkitys ammatillisen koulutuksen järjestämisessä maassamme. Mutta samalla on todettava, että ilman oikeudenmukaisesti jaettuja määrärahoja ja alueellisesti kattavan ammattikoulutusverkoston kehittämistä jäävät kaikki kauniit lakipykälät vain tyhjiksi sanoiksi. Vaikka takaisimme kuinka hyvien periaatteiden mukaisen opetuksen, niin se ei paljon nuorta lämmitä, jos hänen kotiseudullaan ei ole oppilaitosta ollenkaan. Viime vuosina tapahtuneet leikkaukset, usein maakuntien ammatilliseen koulutukseen, ovat olleet kylmiä arvovalintoja, keskittäviä arvovalintoja, jotka tulevat yhteiskunnallemme lähivuosina vielä hyvin kalliiksi. Tänä päivänä, kun tästä asiasta on keskusteltu, ainoastaan kaksi keskustan kansanedustajaa on tuonut esille nämä alueelliset merkitysasiat tässä ammatillisessa koulutuksessa.

Suomen tulevaisuuden mahdollisuudet ovat ennen kaikkea ympäri Suomea olevat luonnonvarat. On metsät, kaivokset, arktiset olosuhteet, ilmastot, kaikki eri luonnonvarat, mutta ammatilliset koulutukset jatkossa sijoitetaan yhä enempi ja enempi vain Etelä-Suomen suurimpiin kaupunkeihin.

Pienetkin yksiköt voivat olla tehokkaita. Meidän tulee muistaa se, että ammatillisen koulutuksen sijoittamisella ja alueellisilla koulutusohjelmilla on suuri vaikutus myöskin yritysten sijoittumiseen. Elikkä jos me haluamme kehittää Suomea eteenpäin, niin ammatillisen koulutuksen sijoittumisella, paikoilla ja koulutusohjelmilla on sille todella suuri merkitys.

Timo Heinonen /kok:

Arvoisa puhemies! Täytyy todeta, että kyllä alueellinen edustavuus on todellakin tärkeää myös ammatillisessa koulutuksessa, ja kyllä itse olen huolissani myös siitä, millä tavalla toisen asteen koulutus, niin lukiot kuin ammatillinen koulutus, tulevaisuudessa pystytään turvaamaan, niin että mahdollisimman moni pystyy hoitamaan toisen asteen koulun omasta lapsuudenkodistaan, perheen kodista käsin, ja tämä on iso huoli oikeasti tällä hetkellä Suomessa.

Mutta kyllä pitää rehellisyyden nimissä muistaa myös se, että on epäoikeudenmukaista, että meillä on alueita, joilla yhtä paikkaa on hakemassa jopa kaksi nuorta eli joka toinen jää ilman toisen asteen koulutuspaikkaa. Kun tullaan Hämeeseen, omalle kotiseudulleni, niin siellä on 1,5—1,8 hakijaa jokaista aloituspaikkaa kohden, mutta meillä on myös Suomessa alueita, joilla hakijoita on ainoastaan puolikas eli jokaiselle paikalle ei ole edes yhtä hakijaa, ja se on tietysti tilanne, joka ei ole järkevää eikä kestävää koulutuspolitiikkaa, ja sen takia on ollut ihan järkevää, että näitä paikkoja on siirretty myös sinne, missä hakijoita on enempi. Eli jonkinlaista kohtaanto-ongelmaa meillä on ollut.

Mutta pidän edustaja Maijalan tapaan tärkeänä sitä, että huolehdimme tulevaisuudessakin, että niin ammatillinen koulutus kuin lukiokin on mahdollisimman monelle suomalaiselle nuorelle tulevaisuudessakin lähikoulu.