Oikeusministeri  Anna-Maja  Henriksson

Arvoisa puhemies! Värderade talman! Nyt annetulla esityksellä on tarkoitus selkeyttää yksityistä pysäköinninvalvontaa koskevaa oikeustilaa, joka on ollut varsin epäselvä. Esitys toteuttaisi myös hallitusohjelman kirjausta siitä, että yksityisestä pysäköinninvalvonnasta säädetään laki.

Den nuvarande situationen gällande privat parkeringsövervakning är rättsligt oklar och därmed ohållbar. Syftet med detta förslag är att skapa klarhet i rättsläget i enlighet med de linjedragningar som grundlagsutskottet har gett.

Esityksessä ehdotetaan muutettavaksi pysäköinninvalvonnasta annettua lakia ja säädettäväksi uusi laki pysäköinninvalvontaluvasta ja valvonta-avustajista.

Esityksen mukaan kunnallinen pysäköinninvalvoja ja poliisi voisivat käyttää pysäköinninvalvonnassa yksityisellä alueella tai maastossa apunaan sellaista luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä, jolla olisi aluehallintoviraston myöntämä pysäköinninvalvontalupa. Avustamiseen vaadittaisiin alueen omistajan tai haltijan suostumus. Esimerkiksi viranomaista pysäköinninvalvonnassa avustavalla yrityksellä tulisi näin ollen olla toimilupa, kunnan tai poliisin myöntämä valtuus sekä suostumus alueen omistajalta.

Yksityisillä, siis pysäköinninvalvontaluvan haltijalla ja tämän palveluksessa olevalla valvonta-avustajalla, ei olisi itsenäistä toimivaltaa päättää pysäköintivirheiden seuraamuksista. Valvonta-avustaja toteaisi pysäköintivirheen ja pysäköinninvalvontaluvan haltija tekisi sen perusteella kunnalle tai poliisille esityksen seuraamuksen määräämiseksi. Viranomainen päättäisi esityksen perusteella seuraamuksesta: pysäköintivirhemaksusta, kirjallisesta huomautuksesta tai toimenpiteistä luopumisesta.

Valtio tai kunta saisi yksityisten esityksestä määrätyt pysäköintivirhemaksut. Viranomainen voisi maksaa pysäköinninvalvonnassa avustavalle korvausta. Tästä ei ehdoteta erityistä säännöstä, mutta asiasta voitaisiin sopia. Myös kiinteistön omistaja voisi maksaa avustajalle korvausta.

Esityksellä pyritään siis järjestämään yksityistä pysäköinninvalvontaa koskeva lainsäädäntö niin, että se täyttää perustuslaista johtuvat vaatimukset. Nyt annetun esityksen lähtökohtana on perustuslakivaliokunnan lausunto keväältä 2011. Lausunnossa valiokunta katsoi, että pysäköinninvalvonta on merkittävää julkisen vallan käyttöä eikä sitä sen vuoksi voida antaa yksityisen tehtäväksi. Lausunnon mukaan on olennaista rajata yksityisten toimivaltuudet pysäköinninvalvonnassa niin, että yksityinen toiminta on vain viranomaista avustavaa ja täydentävää. Toiminnan tulee lisäksi lausunnon mukaan olla viranomaisen kontrollissa.

Sampsa Kataja /kok:

Arvoisa puhemies! Tämä on tänään toinen merkittävä esitys, jonka osalta olen ollut aikanaan aktiivinen. Jo vuonna 2007 tein tästä yksityisestä pysäköinninvalvonnasta lakialoitteen, sellaisen lakialoitteen, joka olisi toteuttanut nuo ministeri Henrikssonin äsken esille tuomat tavoitteet, joita tällekin lakiesitykselle, minkä hallitus on antanut, on asetettu. Toisin kuin tuossa edellisessä kohdassa, jossa käsiteltiin tuota pikavippikysymystä, tässä esityksessä hallitus ei ole kylläkään onnistunut lainkaan yhtä hyvin.

Tarkoitushan olisi yksinkertaistaa menettelyä, jolla sellaisissa tilanteissa, joissa vaikkapa yksityismaalla olevat pelastustiet tai yksityisen hallussa olevat parkkipaikat tai liikekeskusten parkkipaikoilla olevat perheille tai invalideille tarkoitetut paikat ovat väärin käytettyinä ja näille luvaton pysäköinti haittaa muiden ihmisten toimintaa. Nyt menettely säädetään riippuvaiseksi kuntien toiminnasta. Kunnat etukäteen antavat suostumuksensa siihen, että joku yksityinen valvoo, että sääntöjä noudatetaan, ja sen jälkeen sitten kunnat myös huolehtivat täytäntöönpanosta omalla tavallaan. Tämä on täysin käsittämättömällä tavalla nivottu yhteen julkisen vallan käyttämisen kanssa. Moite ei suinkaan kohdistu hallitukseen vaan perustuslakivaliokuntaan viime vaalikaudelta. Perustuslakivaliokunnassa tuolloin kuultiin asiantuntijoita, joiden näkemyksiin tuo mietintö perustui, mutta käytännössä kaikki asiantuntijat olivat julkisoikeuden asiantuntijoita. Sopimusoikeuden asiantuntijoita perustuslakivaliokunnassa ei kuultu, ja ehkä instituution luonnekin on sellainen, että asioita lähestytään pikemminkin teoriasta kuin käytännön elämästä käsin.

No, onneksi korkein oikeus tulkitsi jo aikaisemmin, että kyse on tosiasiassa tässä yksityisessä pysäköinninvalvonnassa sopimusoikeudesta, ja tämänsisältöisen lakiesityksen tein itsekin aikanaan, eli nimenomaisesti olisi ollut syytä — ja olisi yhä syytä — todeta, että sopimus voi syntyä sillä, että henkilö hyväksyy tarjouksen pysäköidä tietylle alueelle sillä, että todella pysäköi ajoneuvonsa tuolle alueelle. Siitä seuraavat tietyt sopimukseen kuuluvat velvollisuudet, ja jos noita velvollisuuksia rikotaan, niin siitä seuraa myös sopimussakko, aivan kuten monessa muussakin sopimuksessa on sopimussakko tai viivästysseuraamus tai vahingonkorvaus. Tämä laki on äärettömän byrokraattinen ja monimutkainen, mutta ymmärrän, että perustuslakivaliokunnan kanta on tässä huomioitu.

Kun korkein oikeus oli antanut tuon maalaisjärkeen ja sopimusoikeuteen perustuvan kantansa, niin yksityiset henkilöt pyysivät korkeimmalta oikeudelta purkua tuohon ratkaisuun sillä perusteella, että kyse olisi merkittävästä julkisen vallan käytöstä, kun perustuslakivaliokunta näin kerran oli todennut. Mutta korkein oikeus totesi, että tuollaista purkuperustetta ei ole, kyse ei ole selvästi väärän lain soveltamisesta, ja siis toisen kerran totesi, että kyse on sopimusoikeudesta. Siksi on hieman nurinkurista, että nyt toimiva, korkeimman oikeuden kahdella eri ratkaisulla vahvistama sopimusoikeudellinen menettely säädetään byrokraattiseksi ja erittäin monen mutkan kautta toimivaksi. Edelleen olen sitä mieltä, että huomattavasti selkeämpää on säätää nimenomainen pykälä oikeustoimilakiin siitä, että sopimus voi syntyä myös ajoneuvon pysäköimisellä tietylle alueelle.

Jukka Kärnä /sd:

Arvoisa puhemies! Itse olen perustuslakivaliokunnan kannalla. Perustuslakivaliokunnan mielestähän on kyse merkittävästä julkisen vallan käytöstä, ja olen täsmälleen samaa mieltä, ja sitä taustaa vasten tämä lakiesitys, eli että tämä pysäköinninvalvonta kestää julkisen vallan hoidossa, on äärimmäisen tärkeä asia. Apulaisia, kuten esityksessä todetaan, voi tietenkin käyttää siinä matkassa mukana.

Tämä yksityinen pysäköinninvalvonta on samalla tavalla uudehko toimiala kuin tuossa äskeisessä pikavippikeskustelussa esillä olleet yritykset, ja kyllä yhteiskunnan toimesta mielestäni pitää myöskin ne pelisäännöt sinne luoda. Aikaahan tässä nyt on vähän mennyt, kun korkein oikeus ja sitten perustuslakivaliokunta tätä asiaa ovat käsitelleet, mutta yhtä kaikki se on minun mielestäni menossa tällä hetkellä lakiesityksen mukaan erittäin järkevään ratkaisuun.

Tämä uusi laki selkeyttää tätä oikeustilaa ja parantaa kansalaisten oikeusturvaa, ja kyllähän se niin on, että tämä sakon antaminen on merkittävää julkisen vallan käyttöä, ja ainoa keino mielestäni varmistaa toiminnan yhtenäisyys, nimenomaan yhtenäisyys koko maassa, on antaa se julkisen vallan hoidettavaksi, kuten lakiesityksessä todetaan. Erinomainen lakiesitys, ja kyllä tällä yksi epäkohta Suomesta varmasti saadaan ainakin osittain pois.

Jaana Pelkonen /kok:

Arvoisa puhemies! Yksityisen pysäköinninvalvonnan tilannehan on ollut jo pitkään sekava, kuten ministerikin aiemmin totesi. Milloin sakkolaput on maksettu tunnollisesti, milloin sitten revitty palasiksi vailla aikomustakaan maksaa niitä, ja myös alalla toimivien yritysten toiminnan lainmukaisuus on ollut epäselvää.

Viimeksi eilen ja tänään olemme saaneet seurata uutisia Helsingin käräjäoikeuden tekemästä päätöksestä, jonka mukaan yksityishenkilön on maksettava yksityisen pysäköinninvalvontayrityksen hänelle osoittama valvontamaksu, ja päätöksen myötähän 40 euron pysäköintivirhemaksusta muotoutui oikeudenkäyntikulujen myötä noin 6 000 euron suuruinen lasku. On korkea aika, että hallitus vihdoin puuttuu tähän asiaan ja lakivaliokuntaan saamme vielä asian käsittelyyn.

Tärkeintä olisi se, ettei epäselviä pysäköintivirhemaksukiistoja enää Suomessa pääsisi syntymään.

Raimo Piirainen /sd:

Arvoisa puhemies! Olin viime kaudella itsekin perustuslakivaliokunnassa, kun tätä asiaa käsiteltiin, ja tähän julkisen vallan käyttöönhän se töppäsi, minkä edustaja Kärnäkin toi esille. Elikkä siitä oli hyvin pitkälle kysymys ainakin niitten asiantuntijoitten mielestä, joita kuultiin valiokunnassa.

Silloin jo oli myös tämä asia, että korkein oikeus on käsitellyt asiaa toiselta kantilta. Tässä on kaksi eri näkemystä, ja sen takia tätä nyt sitten yritetään pikkuhiljaa viedä eteenpäin. Tästä tulee minunkin mielestäni byrokraattinen, mutta jollakin tavallahan kuluttajaakin suojaava on oltava tämän lain, niin että tässä nyt varmistetaan kumminkin poliisin tai tämän kunnallisen pysäköinninvalvonnan tai pysäköintiluvan haltijan kautta tämä, että tämä pysäköintivalvontamaksu on oikeudenmukainen. Jos tämä selventää tilannetta, niin tämä on ok, mutta oletan, että tästä tulee vielä kimurantimpi ja että tätä joudutaan vielä korjaamaan tulevaisuudessa.

Mika Niikko /ps:

Arvoisa puhemies! Hallituksen esitys on sinänsä hyvä, niin että nyt saadaan tämä villi pysäköintivalvonta kuriin ja myös osittainen keinottelu, mikä sen ympärille on syntynyt.

Nykyinen pysäköintivalvonta yksityisten toimin on aiheuttanut paljon närää autoilijoitten ja kuljettajien keskuudessa, ja se tapa, millä kunnat yleensä ovat päässeet eroon siitä ongelmapysäköinnistä omistamillaan kiinteistöillä, on ollut vähän liian yksioikoinen. On ulkoistettu ongelmat yritykselle, joka ei välttämättä noudata hyviä tapoja laisinkaan.

Jäin ihmettelemään edustaja Katajan esitystä nykyisen kaltaisesta sopimuksen syntymisestä ajoneuvon pysäköinnissä; eikö se ole juuri se, mistä me haluamme päästä eroon? Jotkut kokoomuksen edustajat haluaisivat nähtävästi pitää tämänkaltaisen sopimuksen syntymisen edelleen yksityisissä kiinteistöissä, niin että voitaisiin sakottaa ajoneuvon omistajaa siitä, että ei noudata tällaista kylttisopimusta. Tämänkaltainen sopimuskikkailuhan johti aikanaan siihen, että jotkut autoilijat laittoivat tuulilasiin ilmoituksen: "Jos kiinnität tähän jonkun lapun, niin minä veloitan siitä sinulta 40 euroa." Tämänkaltainen, lainausmerkeissä, vitsinheitto syntyi siitä, että koettiin niin epäoikeudenmukaisena tämä sopimuksen syntyminen tämmöisellä ilmoittelutavalla.

Toivon, että hallitus pitäisi tiukasti kiinni niistä tavoitteista, joita tässä lakiesityksessä on, eikä jousta käsittelyssä mihinkään lievempään suuntaan, päinvastoin pitää kiinni siitä, että kunnat edelleen perivät nämä maksut jatkossakin ja tekevät sitten jotain avustavia toimenpidesopimuksia yksityisten kanssa, jos on tarvetta.

Sampsa Kataja /kok:

Arvoisa puhemies! Tämä perustuslain taakse piiloutuminen on minusta aika käsittämätöntä. Tuntuu kuin meillä olisi perustuslaillinen oikeus pysäköidä väärin. Eihän kenenkään tarvitse jättää autoaan välttämättä siihen hätätien keskelle tai sinne marketin perheparkkiin, jos ei sitä perhettä ole mukana, tai edustajan varaamalle parkkipaikalle tuonne parkkihalliin, vaan kyllä kyse on siitä, että sääntöjä on syytä noudattaa ja jos sääntöjä ei noudata, siitä seuraa sanktio. Kyllä minua harmittaa ihan yhtä lailla se julkisen pysäköinninvalvojan jättämä maksulappu, jonka esimerkiksi viime viikolla sain, kun ei ollut kiekkoa, vaan jätin kuulakärkikynällä saapumisaikani paperilapulle, ja se ei tälle tarkastajalle kelvannut. Mutta kun en sääntöjä noudattanut, niin se nyt vain on hyväksyttävä.

Mitä tulee siihen, etteikö voitaisi näitä pelisääntöjä tarkentaa ilman, että säädettäisiin tällainen äärettömän byrokraattinen, monimutkainen menettely, niin nimenomaan sillä, että oikeustoimilakiin olisi kirjoitettu yksi pykälä lisää — oikeustoimilaki käsittelee siis sitä, miten sopimus Suomessa syntyy — siitä, että näin sopimus voi syntyä. Samalla olisi otettu kantaa siihen, mikä on kohtuullista — kohtuuttomia ehtoja Suomessa ei oikeustoimilain mukaan sallita — ja lain perusteluissa olisi hyvin yksityiskohtaisesti voitu käydä läpi se, mikä on kohtuullinen sanktio, mikä on se menettelytapa, millä sopimus syntyy, ja kaikelta tältä ylimääräiseltä kiemuralta ja oikeastaan kunnan, voisiko sanoa, mielivallasta sen suhteen, että annetaanko tämä mahdollisuus yksityisille valvojille vai ei, olisi päästy eroon.

Oikeusministeri Anna-Maja Henriksson

Arvoisa puhemies! On mielenkiintoista kuulla, että tässä salissa arvostellaan perustuslakivaliokuntaa. Tällä esityksellä halutaan nyt nimenomaan selkeyttää tätä pysäköinninvalvontaa koskevaa oikeustilaa, koska se on epäselvä. Pohjana on perustuslakivaliokunnan keväällä 2011 antama yksityistä pysäköinninvalvontaa koskeva lausunto. Meillähän ei ole perustuslakituomioistuinta Suomessa, vaan meillä on perustuslakivaliokunta, joka tulkitsee meidän perustuslakiamme, ja hallituksen, myös eduskunnan, on syytä noudattaa perustuslakivaliokunnan antamia lausuntoja ja mietintöjä.

Lausunnon mukaan pysäköinninvalvonnan antaminen muulle kuin viranomaiselle edellyttäisi muun muassa voimakkaamman viranomaiskontrollin turvaamista. Lisäksi sääntelyn on lausunnon mukaan täytettävä perustuslain 124 §:stä johdetut vaatimukset asianomaisten henkilöiden sopivuudesta ja pätevyydestä. Toiminnan asianmukaisuudesta huolehtimiseen tarvitaan toimilupamenettelyjä ja viranomaisille mahdollisuutta puuttua mahdollisiin virheisiin ja puutteisiin toiminnassa.

Niin ikään perustuslakivaliokunnan lausunnon mukaan on olennaista rajata yksityisten toimivaltuudet niin, että niiden osuus pysäköinninvalvonnassa jää viranomaistoiminnan suhteen avustavaksi. Itsenäistä päätösvaltaa määrätä pysäköintivirhemaksuja ei yksityiselle voida osoittaa. Ehdotuksessa on pyritty osoittamaan yksityisille sellaisia tehtäviä, joita niille perustuslain mukaan voidaan antaa. Juuri tähän tämä esitys perustuu, eikä mihinkään muuhun.

Elikkä hallitus antaa nyt sellaisen esityksen, joka ainakin meidän mielestämme täyttää perustuslakivaliokunnan edellyttämät reunaehdot. Sitten jää nähtäväksi, onko tämä monimutkainen vai ei, mutta sen lain, mitä me tässä esitämme ja mitä minä esitän oikeusministerinä, pitää olla sellainen, että se täyttää myös ne reunaehdot, jotka perustuslakivaliokunta on tässä talossa antanut.

Sampsa Kataja /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Jottei syntyisi sitä käsitystä, että olisin arvostellut perustuslakivaliokuntaa instituutiona, haluan sanoa, että on juuri näin kuin ministeri Henriksson totesi, että perustuslakivaliokunta tulkitsee perustuslakia ennakolta käsin. Sen sijaan jälkikäteinen valvonta perustuslainkin osalta meillä on tuomioistuimilla, ja korkein oikeus on ottanut kantaa yksiselitteisesti siihen, että sopimus voi syntyä tällä tavalla auton pysäköimisellä ja siihen liittyvät ehdot hyväksymällä, ja vielä tuon perustuslakivaliokunnan asiaa koskevan pohdinnan jälkeen on todennut, että ei ole tulkinnut Suomen lakia, perustuslaki mukaan lukien, väärin. Näin ollen uskallan pitäytyä siinä kannassa, että perustuslakivaliokunta ei ole pohtinut riittävän monipuolisesti myöskään sopimusoikeuden näkökulmasta tätä koko kysymystä vaan sen on tehnyt korkein oikeus.

Raimo Piirainen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Muistelen, että ministeri oli myös perustuslakivaliokunnassa tämän kyseisen lakiesityksen käsittelyn aikaan, ja tämä oli juuri näin, että julkisen vallan käyttö kuuluu, se tuli sieltä, ja jos perustuslakivaliokunta on jotakin lausunut, niin kyllä meidän täytyy sitä päätöstä kunnioittaa. Vähän ihmetystä enemmänkin on nostanut se, onko korkeimmalla oikeudella mahdollisuus kävellä perustuslain yli. Onko tässä nyt sitten seuraava askel, että perustetaan perustuslakituomioistuin sitten, että se katsoo, kuka tässä on oikeassa? Mutta vielä sen totean, että omassa kotikunnassani kunnallinen pysäköinninvalvonta hoitaa myös yksityisen ja he ovat tehneet sopimuksia ja toimii todella hyvin. Kaikki ovat tyytyväisiä.

Jukka Kärnä /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kyllähän tästä näyttää nyt ideo-loginen keskustelu syntyvän jonkun verran, onko perustuslakivaliokunta vahvempi vai korkein oikeus vahvempi. Edelleenkäsin pitäydyn niissä puheissa, joita äsken puhuin, eli kyllä perustuslakivaliokuntaa tässäkin asiassa sopii myöskin kunnioittaa, samaa mieltä kuin edustaja Piirainen äsken.

Kaiken kaikkiaan, kun tätä lakiesitystä nyt on sitten tutkinut, niin kyse on uudehkosta toimialasta, jonka pelisäännöt pitää ihan oikeasti selkeyttää, ja näihin tämä tähtää. Siihen voi tulla jotain byrokratiaa vähän lisää, mutta kaikissa hyvissä asioissa on myöskin byrokratiaa. Silti tämä sallii erinomaisella tavalla yksityisen liiketoiminnan, ja se on erinomainen asia, koska lisää liiketoimintaa tähän Suomenmaahan tarvitaan, kuitenkin niin, että tämä kestää lainsäädännön ja yhteiskunnan hyppysissä, julkisen vallan hyppysissä, ja mahdolliset rumat kukat eivät sitten pääse niin paljon tässä rehottamaan.

Mika Niikko /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kyllä mielestäni perustuslakivaliokunnan tehtävä on huolehtia siitä linjauksesta, mikä on julkisen vallan tehtävä ja mikä ei. Tästähän nyt on kysymys, joten turha kätkeytyä sinne korkeimman oikeuden päätökseen tässä asiassa.

Olisin vielä halunnut mainita edustaja Katajalle siitä, että tokihan virhemaksusta pitää joku rangaistus suorittaa ja sitä pitää pystyä valvomaan. Näinhän me tulemme toimimaan jatkossakin. Eihän tämä poista sitä mahdollisuutta. Esimerkiksi Kiinteistöliittohan itse sanoi tässä, että he haluavat myös sitä, että pysäköinninvalvontaan tulee luvanvaraisuutta, mutta he pelkäävät sitä, että enää kukaan ei valvo heidän kiinteistöllään, kun ei saa siitä korvausta. Mutta tämä lakiesitys ymmärtääkseni mahdollistaa sen, että kaupunki voi tehdä sopimuksen myös kiinteistöyhtiöitten kanssa, tai tulisi ainakin mahdollistaa se, että he voivat esittää sitä rangaistusmaksua kaupungille, ja he itse pystyvät valvomaan kyllä omia kiinteistöjään.

Mika Niikko /ps:

Arvoisa puhemies! Jatkan vielä tästä, että nythän tämän lain valmistelussa olisin ministeriltä vielä kysynyt siitä, että kunnathan pystyvät maksamaan siitä pysäköinninvalvonnasta jotain korvausta yrityksille tämänkin jälkeen, kuten ainakin Vantaalla tällä hetkellä yksityiset yritykset saavat itse pitää kokonaisuudessaan sen tuoton, kun ne virhemaksuja kirjoittavat. Se mielestäni ei ole kyllä hyvä linja, että he saavat niin paljon käyttää julkisen vallan oikeuksia, itse kirjoittaa sakon ja pitää koko rahasumman. Nyt kaupungit ja poliisit joutuvat päättämään siitä, mikä osuus kellekin kuuluu. Mutta olisin ministeriltä vielä kysynyt sitä, eikö ole näin, että Kiinteistöliitto on turhaan huolissaan siitä, etteivät he enää pysty valvomaan laitonta pysäköintiä. Eikö periaatteessa tämän lainvalmistelun kautta pystytä mahdollistamaan niin, että siellä kiinteistössä on joku nimetty henkilö, joka pystyy tämän huomautuksen kirjoittamaan ja esittämään kaupungille virhemaksun kirjoittamista, vai onko niin, että tämmöistä mahdollisuutta ei jää näille yhtiöille?

Sampsa Kataja /kok:

Arvoisa puhemies! Keskustelu aidasta ja seipäistä jatkuu edelleen. Perustuslakivaliokunta otti kantaa aitaan, siihen julkiseen valtaan ja siihen, kenellä on oikeus jakaa sakkoja. Korkein oikeus otti kantaa seipäisiin, siihen, miten sopimus voi syntyä ja minkälaiset seuraamukset sopimuksen rikkomisesta on suomalaisessa oikeuskäytännössä yhä olemassa, ja korkein oikeus on Suomessa ylin laillisuuden ratkaisija. Tämä ongelma ei edelleenkään poistu tässä esityksessä. Yksinkertaisempaa olisi ollut todeta, että se korkeimman oikeuden valitsema linjaus siitä, että sopimus syntyy tällä mekanismilla ja siitä voi tulla tietty seuraamus, on suomalaista oikeuskäytäntöä ja toimivaa oikeuskäytäntöä.

Silloin edellisellä kierroksella, kun tätä lakia yksityisestä pysäköinninvalvonnasta yritettiin säätää, perustuslakivaliokunta ei pohtinut sitä sopimusoikeudellista syntymekanismia riittävän tarkasti vaan käsitteli asiaa, aivan kuten siellä kuullut asiantuntijat toivat esiin, julkisoikeudellisesta lähtökohdasta. Asiantuntijat tarkastelivat asiaa yksipuolisesti, sen uskallan sanoa, mutta korkein oikeus joutuu kaikki nämä erilaiset näkemykset suomalaisesta laista ja myös suomalaisesta perustuslaista sovittamaan yhteen ja on tullut siihen tulokseen, että sopimusoikeudellisesti näillä mekanismeilla, joita on käytetty ja viimeksi eilen oikeudessa tutkittu, näin voidaan toimia.

Outi Mäkelä /kok:

Arvoisa puhemies! Todellakin lainsäädännöllisesti olisi hyvä, että tähän asiaan syntyy jokin selkeys. Nythän tämä asia on katastrofaalinen, kun ei oikein tiedetä, mikä on lain mukaan oikein ja mikä on toisaalta periaatteiden mukaan oikein. Se asia, minkä edustaja Kataja tässä keskustelussa on nostanut esiin, tämä sopimusoikeudellinen näkökulma, on erittäin varteenotettava, ja toivon, että tässä eduskuntakäsittelyn aikana viimeistään tämäkin lakiesitys perataan perin pohjin. Jos näyttää siltä, että tämä ei selkeytä tilannetta, niin sitten asia korjataan ja tarkistetaan vielä, mutta toivon, että viimeistään nyt tässä eduskuntavaiheessa asiasta voidaan katsoa kaikki nämä puolet niin, että syntyy lainsäädäntöä, joka auttaa tilanteeseen, joka tällä hetkellä on ongelmallinen.

Johannes Koskinen /sd:

Arvoisa puhemies! Eduskunnan ja perustuslakivaliokunnan puolesta täytyy tervehtiä tyydytyksellä tätä ehdotusta, että hallitus on tuonut niiden ongelmien paikkaamiseksi ratkaisuehdotuksensa, joita edelliskaudella tehdyn lakiesityksen ympärillä havaittiin ja joita ongelmia myös on aiheutunut tästä korkeimman oikeuden tulkintalinjasta.

En ole samaa mieltä edustaja Katajan kanssa, että edellisen vaalikauden perustuslakivaliokunta olisi jättänyt huomiotta tämän sopimusoikeudellisen konstruktion. Kyllähän sitä siellä arvioitiin, mutta nähtiin juuri nämä julkiseen vallankäyttöön liittyvät kysymykset merkittävämmiksi kuin sitten tämä sopimusoikeudellinen vapaus tehdä myös sanktiojärjestelmiä. Oikeastaan niiden suuntaviittojen pohjalta, joita tuolloisesta lausunnosta on voitu hakea, hallitus on sitten tätä valmisteluaan tehnyt. Perustuslakivaliokunta tulee tutkimaan tarkasti myös tämän mallin ja käymään siitä asiantuntijakuulemiset ja antamaan sitten omat mielipiteensä erikoisvaliokuntien käyttöön. Uskon, että tällä kierroksella tulee ihan hyvää lainsäädäntöjälkeä.

Ben Zyskowicz /kok:

Arvoisa herra puhemies! Olin tuolla tekemässä muita töitä, mutta nyt täällä tultiin niin tärkeään ja mielenkiintoiseen keskusteluaiheeseen, etten voinut, kuten sanotaan, mieltäni malttaa, ja saavuin osaltanikin osallistumaan tähän keskusteluun.

Kyse on perustuslakivaliokunnasta ja sen tulkintalinjoista. Minun mielestäni on selvä, että perustuslakivaliokunta tulkitsee perustuslakia ja tässä roolissa sen tulkintoja tulee kunnioittaa. Tämä ei kuitenkaan merkitse sitä, ettemmekö voi käydä keskustelua perustuslakivaliokunnan tulkintalinjoista, eikä se voi sitä merkitä, ettemmekö me tässä keskustelussa esittämillämme kannanotoilla voisi pyrkiä vastaisen varalle perustuslakivaliokunnan tulkintalinjoihin vaikuttamaan.

Olen itse tässä salissa useamman kerran ja useamman asian yhteydessä arvostellut perustuslakivaliokunnan tulkintalinjauksia siitä, että ne tulkitsevat meidän perustuslakiamme liian tiukasti, liian ahtaasti. Ajankohtaisena esimerkkinä mainitsen tästä esimerkiksi yksityisyydensuojan tulkinnan. Me kauhistelemme tänä päivänä sellaista traagista tapahtumaa, kun 8-vuotias tyttö surmattiin omien vanhempiensa toimesta, ja me hämmästelemme sitä, miten tieto ei paremmin kulje viranomaisten välillä. Samanaikaisesti perustuslakivaliokunta on asettanut erittäin tiukat edellytykset tietojen luovuttamiselle viranomaisten välillä, vaikka nämä viranomaiset molemmat ovat salassapitovelvollisia. — Taidan tulla pönttöön puhumaan. (Puhuja siirtyi puhujakorokkeelle.) (Johannes Koskinen: Edellisen kauden perustuslakivaliokunta!)

Herra puhemies! — Käsittelen nyt perustuslakivaliokuntaa instituutiona, en sitä, kuka sitä milloinkin johtaa ja kuka siellä milloinkin on ollut puheenjohtajana. — Nimittäin viime vaalikaudella oli käsittelyssä esitys, jossa siviilipuolen salassapitovelvollisille lääkintäpuolen viranomaisille annettaisiin oikeus antaa varusmiehiä koskevia tietoja varusmiespuolen tai armeijan puolen vaitiolovelvollisille terveydenhuollon viranomaisille. Hallitus esitti, että varusmiespalvelustaan suorittavasta henkilöstä voitaisiin antaa sellaisia tietoja, jotka ovat tarpeen. Siis hänen terveydestään voitaisiin antaa sellaisia tietoja, luottamuksellisia, salassa pidettäviä tietoja, jotka ovat tarpeen tämän varusmiespalveluksen järjestämistä varten. Ymmärtäisin niin, että jos varusmiehellä on ollut esimerkiksi mielenterveysongelmia, niin nämä on hyvä tietää, kun mietitään, pannaanko hänet kovat piipussa yksin jonnekin vartioimaan esimerkiksi.

Perustuslakivaliokunta totesi täysin yksimielisesti, että laki on vastoin perustuslakia. Lääkäri ei voi antaa toiselle lääkärille, vaikka molemmat ovat vaitiolovelvollisia, tietoja, jotka ovat tarpeen tämän varusmiehen palveluksen järjestämiseksi. Laki piti kirjoittaa ja se kirjoitettiin niin, että voidaan antaa vain sellaisia tietoja, jotka ovat välttämättömiä tämän palveluksen järjestämiseksi. Minun mielestäni tämä on loistava esimerkki liian tiukasta tulkintalinjasta, ja olen täysin vakuuttunut siitä, että esimerkiksi sosiaaliviranomaisten ja poliisiviranomaisten väliseen tiedonkulkuun ja sosiaaliviranomaisten keskinäiseen tiedonkulkuun saattaa liittyä tiukkoja yksityisyydensuojaa suojelevia pykäliä, jotka pyr-kivät ottamaan huomioon nämä perustuslakivaliokunnan tiukat tulkintalinjaukset.

Tässä tahtoo käydä niin, että kun yhtä oikeushyvää suojellaan, eli yksityisyydensuojaa ja tietosuojaa, niin toinen oikeushyvä, potilaan tai hänen lähiomaisensa tai asiakkaan tai hänen lähi-omaisensa henki ja terveys, jää vähemmälle suojalle. Eli vetoan edelleen perustuslakivaliokuntaan, että se lieventäisi tulkintalinjojaan näissä yksityisyydensuojan tapauksissa. En tiedä, onko perustuslakivaliokunnan tulkintalinja tässä asiassa ollut liian tiukka, mutta sen tiedän, että tässäkin asiassa perustuslakivaliokunta on kuunnellut, aivan kuten edustaja Kataja täällä kertoi, näitä valtiosäännön asiantuntijoita ja jättänyt aika vähälle sopimusoikeuden asiantuntijoiden — joita, toisin kuin edustaja Kataja muisteli, minun muistaakseni yhtä sellaista eli professori Halilaa, kyllä kuultiin valiokunnassa — esittämät näkökohdat.

Tämä perustuslakivaliokunnan asiantuntijaisto, yhden käden sormin laskettava valtiosääntöoikeuden professoriporukka, muodostaa meidän yhteiskunnassamme tänä päivänä sellaisen valtiosääntöpapiston, joka tiukasti valvoo oikean uskon noudattamista ja soveltamista, ja perustuslakivaliokunta luonnollisesti antaa näille kahdelle kolmelle professorille suuren arvon päättäessään lakien perustuslainmukaisuudesta. Toivon väljempää tulkintaa.

Lopuksi, herra puhemies, esimerkkinä siitä, että perustuslakivaliokunnan tulkintoja saa ja pitääkin tarvittaessa voida arvostella, en malta olla mainitsematta sitä — myös viime vaalikauden — perustuslakivaliokunnan ratkaisua, että perustuslakivaliokunta katsoi perustuslain vastaiseksi sellaisen tupakkalainsäädäntöön esitetyn kiellon, jolla olisi kielletty autossa tupakoiminen, jos siellä on lapsia, esimerkiksi vauvoja. Perustuslakivaliokunnan mielestä on siis perustuslaillinen oikeus tupakoida autossaan ja puhaltaa savuja päin tämän pienen sylivauvan kasvoja ja hänen pieniä keuhkojaan, joiden näin ollen pitää saada myös osansa tästä tupakansavusta. Eli tämä myös esimerkkinä perustuslakivaliokunnan viime kauden tulkinnoista. Summa summarum, sen tulkintoja voi ja pitää voida arvioida kriittisestikin.

Sampsa Kataja  /kok:

Arvoisa puhemies! Edustaja Zyskowicz osui naulan kantaan. Kyllä tosiasia on, että nämä perustuslakiprofeetat ovat muodostaneet jarrun terveen maalaisjärjen ja oikeuden ja kohtuuden seuraamiselle tietyissä kysymyksissä, kuten tässä tupakoinnin kieltämisessä autossa, mutta yhtä lailla autoista puheen ollen siinä, miten auton pysäköintiä ja sen valvontaa voidaan käsitellä suomalaisessa oikeusjärjestelmässä. Ei todellakaan voi olla niin, että oikeus pysäköidä väärin on Suomessa perustuslaillinen oikeus.

Arvoisa puhemies! Toivon todella, että jatkossa, kun perustuslakivaliokunta tekee linjauksia tämänkaltaisista esityksistä, entistä enemmän tultaisiin ulos sieltä lakikirjan välistä ja katsottaisiin ympäröivää, muuttunuttakin maailmaa. Tosiasia kuitenkin on se, että pysäköinninvalvonnankaan resurssit eivät joka paikkaan riitä. Ongelmia on, vaaratilanteita syntyy ja jonkun, toivoisin, tämäkin valvonta olisi suoritettava.

Ben Zyskowicz /kok:

Arvoisa herra puhemies! Tämän asian, tämän nimenomaisen asian osalta haluan minäkin yhtyä tähän edustaja Katajan pohdiskeluun, jossa hän aikaisemmin pohti näiden eri näkökulmien painoarvoa. On olemassa valtiosääntö, julkisen vallan käyttöä koskeva näkökulma, mutta tässä asiassa on olemassa toinen, sopimusoikeutta koskeva näkökulma.

Perustuslakivaliokunnassa todellakin, muistelen näin, kuultiin siviilioikeuden professori Heikki Halilaa, joka tarkasteli tätä asiaa sopimuskonstruktion kautta eikä nähnyt tässä perustuslaillista ongelmaa. Sen sijaan valtiosääntöasiantuntijat, jotka tarkastelivat asiaa nimenomaan julkisen vallan käytön kannalta, näkivät ongelman. Tämä sama keskustelu osin koskee Euroopan ihmisoikeustuomioistuinta sivumennen sanoen. Olemme nähneet keskustelua, jossa Euroopan ihmisoikeustuomioistuinta on moitittu juuri siitä, että se ratkaisemissaan tapauksissa käsittelee asiaa nimenomaan ihmisoikeusnäkökulmasta ja muut oikeusalat ja oikeushyveet jäävät vähemmälle huomiolle.

Herra puhemies! Haluan lopuksi sanoa, että kun perustuslakivaliokunta vetää erittäin tiukkaa tulkintalinjaa esimerkiksi tämän julkisen vallan käytöstä, uskallan väittää, että jos tässä asiassa omaksuttu tulkintalinja sovellettaisiin tai sovelletaan jatkossa meidän työeläkejärjestelmäämme, niin luulenpa, että olisimme uusien ongelmien edessä.

Haluan lopuksi sanoa, että kun perustuslakivaliokunta vetää erittäin tiukkaa tulkintalinjaa, niin kenen oikeuksia se rajoittaa? Se rajoittaa eduskunnan oikeuksia. Kansa on valinnut 200 kansanedustajaa päättämään laeista. Kansanedustajat haluaisivat päättää esimerkiksi, että jos vauvoja on autossa, niin siellä ei saa tupakoida, mutta perustuslakivaliokunta kuultuaan näitä omia profeettojaan tulee sanomaan, että kansanedustajat eivät saa tällaista lakia säätää. Kyse on siis kansanedustajien vallan rajoittamisesta.

Sampsa Kataja /kok:

Arvoisa puhemies! Todellakin on niin, että myös Halilaa kuultiin perustuslakivaliokunnassa viime vaalikaudella, mutta siellä kuultiin myös kuutta valtiosääntöoikeuteen ja julkisoikeuteen perehtynyttä asiantuntijaa. Ehkä tämän määrän perusteella sitten on päädytty sille kannalle, mille perustuslakivaliokunta lopulta päätyi ja on kantansa muodostanut.

Mutta kun tässä väkisinkin herätettiin kysymys siitä, tarvittaisiinko Suomeen perustuslakituomioistuin jälkikäteen pohtimaan lakien perustuslaillisuutta, niin meillä ei Suomessa sellaista tarvita. Meillä on korkein oikeus, joka tulkitsee kaikki suomalaiset lait. Myös perustuslait, yksittäiset tilanteet, sovitetaan siihen lakikehikkoon, joka meillä on olemassa, ja perustuslait ovat osa tätä kehikkoa. Ja kun korkein oikeus on ottanut kantaa tähän pysäköintiä koskevaan kysymykseen sopimusoikeudellisesta näkökulmasta, niin siellä ei ole suoritettu määrä-äänestystä, huutoäänestystä sen perusteella, kuka ottaa huomioon oikeusjärjestyksen kokonaisuuden ja kuka on julkisoikeuden professori, vaan korkeimman oikeuden tehtävä on ottaa huomioon koko suomalainen oikeusjärjestelmä. Kun näin on tehty tämä punninta, on todettu, että sopimus voi syntyä myös tällä tavalla pysäköimällä auto merkityille alueille ja siitä voi tulla myös sopimussakkoseuraamus.

Oikeusministeri Anna-Maja Henriksson

Arvoisa puhemies! Juu, 5 minuuttia riittää varmasti. Olen käyttänyt jo pari puheenvuoroa, ja tästä tulee nyt vielä kolmas.

Edustaja Niikko ehti jo lähteä. Hän kysyi tästä pysäköinninvalvonnasta varsinkin kiinteistöyhtiöitten näkökulmasta, ja tällä tavalla tämä laki nyt selkeyttää sen tilanteen, että kiinteistöyhtiö — jos kunta ei siellä yhtiön pihalla huolehdi pysäköinninvalvonnasta niin kuin yhtiön on saatava edellyttää — voi sitten ottaa yhteyttä ja kiinteistönomistajan ominaisuudessa voi pyytää apua yksityiseltä, ja kunnan on sitten myös suostuttava tähän. Voidaan tietysti katsoa, että tämä on monimutkainen järjestelmä, mutta nyt takaisin taas tähän lähtökohtaan: Kun tätä lakia on lähdetty muokkaamaan ja miettimään, niin tietysti oikeusministeriössä on luettu perustuslakivaliokunnan kannanottoja ja on lähdetty siitä, että sen pohjalta tämä esitys tehdään. Edelleenkin on tilanne se, että perustuslakivaliokunta on katsonut, että pysäköinninvalvonnassa ja varsinkin pysäköintivirhemaksun määräämisessä on kyse merkittävän julkisen vallan käytöstä, ja siitä on kyse. Sen takia, olkoon sitten mitä mieltä tahansa tästä sopimusoikeudellisesta puolesta, kuitenkin tilanne on se, että perustuslakivaliokunta on katsonut, että tässä on kyseessä juuri merkittävästä julkisen vallan käytöstä, ja sen takia tämä toiminta, mitä yksityiset harjoittavat, ei voi olla muuta kuin viranomaisia avustavaa ja täydentävää.

Itse uskon, että tämä nyt selkeyttää tämän oikeustilanteen, siihen me pyrimme, ja se on jokaisen suomalaisen intressissä, että tietää, mitkä säännöt ovat nyt tänä päivänä ne voimassa olevat: mihin saa pysäköidä, mihin ei saa ja mitä siitä seuraa ja kuka saa määrätä ne maksut. Tähän me pyrimme, ja toivon, että tästä se tie löytyy. Jos eduskunta löytää paremman tien, niin olen myös suostuvainen harkitsemaan sitä, jos sellaisia esityksiä tehdään, jotka myös täyttävät kaikki nämä muut reunaehdot.

Raimo Piirainen /sd:

Arvoisa puhemies! Lähinnä mietin siltä kannalta, mitä se keskustelu silloin oli perustuslakivaliokunnassa: elikkä kun liittyy julkisen vallan käyttöön ja on kysymys rangaistuksesta, niin silloinhan se tehdään viranomaistoimintana ja se tehdään virkavastuulla. Mutta kun tässä on sitten tämä toinen puoli, että tämä on sopimusoikeudellinen kysymys, niin tämä nyt jää sitten ratkaistavaksi, kumpi tässä on oikeassa, onko korkein oikeus vai perustuslakivaliokunta. Eduskuntako tämän sitten ratkaisee loppujen lopuksi? Tämä on mielenkiintoinen prosessi kaiken kaikkiaan, mitenkä meillä on perustuslaki kirjoitettu. Onneksi ei ole samanlainen kuin Brasiliassa. Siellähän on pistetty apteekitkin, montako pitää olla korttelissa apteekkeja. Tämä olisi jo sitten vähän vaikeampi kuvio, jotta tämä nyt menee aika helposti loppujen lopuksi, oletan näin, jos tällä tästä selvitään.

Jukka Kärnä /sd:

Arvoisa puhemies! Kun lähdettiin tähän ideologiseen keskusteluun korkeimman oikeuden ja perustuslakivaliokunnan rooleista ja rooteleista, niin kyllähän tässä nyt pikkusen tämän viimehetkisen keskustelun aikana on hävinnyt se ajatus, joka tässä kaiken kaikkiaan on, että tämä ongelma saadaan ratkaistua, ja minun mielestäni tällä lakiesityksellä tämä saadaan ratkaistua. Tulee siihen vähän byrokratiaa, mutta kyllä se näin pitää olla, että jos ihmisille määrätään rangaistussakko, niin kyllähän se nyt näin on, että julkisen vallan asia on valvoa sitä ja pitää sen julkisen vallan näpit siellä pelissä, että siellä eivät tosiaan ne kaikki mahdolliset rumat kukat sitten saa kukkia.

Outi Mäkelä /kok:

Arvoisa puhemies! Tässä kyseessä olevan lain osalta todellakin on tärkeintä, että nykytilaan saadaan selkeys. Mielestäni tämä sopimusoikeudellinen näkökulma tässä on tärkeä ja jollain tavalla mielestäni kuvaa sitä yhteiskunnan moraalia ja sitä käsitystä, joka meillä on tästä yhteiskunnasta, miten asiat täällä toimivat.

Se kritiikki, jota tässä keskustelussa nyt on tullut perustuslakivaliokunnan toimintaan, niihin asiantuntijoihin, joita perustuslakivaliokunta kuulee tai mahdollista politisoitumista kohtaan tai sitä kohtaan, mikä on oikea taho perustuslailliseen tulkintaan ylipäätään Suomessa — onko se korkein oikeus, perustuslakivaliokunta vaiko pitäisikö meillä olla perustuslakituomioistuin — niin tämä keskustelu on varmasti hyvä käynnistää ja sitä on aika ajoin syytä Suomessakin käydä, tosin ei varmasti juuri tämän lain yhteydessä, mutta ylipäätään toivon, että keskustelu tästä jatkuu.

Sampsa Kataja /kok:

Arvoisa puhemies! Edustaja Kärnä tarttui sanaan sakko. Sana sakko voi olla myös sopimusoikeudellinen seuraamus, sopimussakko, eikä sen perintään tähän mennessä ole tarvittu kunnallisia toimijoita. Sähkösopimuksessa sopimussakkoa ei peri sähköpirkko, kiinteistövälityssopimuksessa ei peri asuntopirkko, tai edes -kaisa, vaan kyse on yksinkertaisesta sopimusoikeudellisesta seuraamuksesta, joka sitten tuomioistuimessa vahvistetaan. On varmasti niin, että sana sakko hämää helposti käsittämään tämän sopimusoikeudellisen seuraamuksen joksikin nimenomaan viranomaistoiminnaksi, mutta se on aivan yksinkertainen, arkipäiväinen sopimusoikeudellinen seuraamus.