Asunto- ja viestintäministeri  Krista  Kiuru

Arvoisa puhemies! Tällä käsittelyssä olevalla lakipaketilla laiksi eräiden rakennustuotteiden tuotehyväksynnästä sekä eräiksi siihen liittyviksi laeiksi on tarkoitus kumota EU:n rakennustuoteasetuksen kanssa päällekkäinen kansallinen lainsäädäntö ja tarkistaa vielä sekin, etteivät sen soveltamisalan ulkopuolelle jäävien rakennustuotteiden kansalliset hyväksyntämenettelyt olisi epäselviä vaan laitettaisiin ne kuntoon. Tätä kautta tämä tuotehyväksyntälaki koskee rakennustuotteiden hyväksymistä silloin, kun rakennustuote ei kuulu juuri tuon harmonisoidun tuotestandardin soveltamisalaan, tai jos rakennustuotteelle ei ole eurooppalaista teknistä arviointia eli siis käytännössä tuote ei ole rakennustuoteasetuksen mukaisesti CE-merkittävissä.

Arvoisa puhemies! Tämä esitys lähtee siitä, että tarjolla on jatkossa kolme vapaaehtoista menettelyä. Ensinnäkin valmistaja voi osoittaa nyt, että rakennustuote tarjoaa selkeästi olennaiset tekniset vaatimukset, kolmella eri tavalla.

Ensimmäinen niistä on tyyppihyväksyntämenettely. Silloin tyyppihyväksyntämenettely säilyy ennallaan eli perustuu ympäristöministeriön antamiin eri rakennustuotetta koskeviin asetuksiin.

Toisaalta valmistaja voi lähteä siitä, että varmennustodistus korvaa aikaisemman varmennetun käyttöselosteen ja tarjoaa sitten tyyppihyväksyntää hallinnollisesti selkeästi kevyemmän menettelyn rakennustuotteiden hyväksymiselle. Tämän lain nojalla annettavassa asetuksessa määritellään myös ne tuoteryhmät, joille varmennustodistus voidaan myöntää.

Toisaalta on tarjolla vielä kolmas menettely, eli valmistuksen laadunvalvonnan varmentamisessa laadunvalvonnan varmentaja varmentaa itse rakennustuotteen tuoteprosessin. Näin siis ympäristöministeriö valtuuttaa tyyppihyväksyntälaitokset ja hyväksyy toimielimet, siis nämä hyväksytyt toimielimet, ja laadunvalvonnan varmentajat.

Arvoisa puhemies! Vielä jäljelle jää myös rakennuspaikkakohtainen hyväksyminen. Silloin lähdetäänkin siitä, että rakennusvalvontaviranomainen voi edellyttää rakennustuotteen varmentamista rakennuspaikkakohtaisesti, jos valmistaja ei ole esittänyt millään tavalla rakennustuotteen ominaisuuksia ja rakennusvalvontaviranomaisella on syytä epäillä, että tuote ei täytä olennaisia teknisiä vaatimuksia.

Arvoisa puhemies! Hallituksen esityksessä siis ehdotetaan vielä muutettavaksi kaiken tämän lisäksi pelastustoimen laitteista annettua lakia ja maankäyttö- ja rakennuslakia sekä kumottavaksi liikenneväylien ja yleisten alueiden rakennustuotteiden hyväksynnästä annettu laki. Näin ollen lait on tarkoitettu tulemaan voimaan 1. päivänä heinäkuuta 2013 eli tismalleen sinä samaisena päivänä ensi vuonna, kun EU:n rakennustuoteasetus tulee voimaan.

Eeva-Maria Maijala /kesk:

Arvoisa puhemies! Tämä kyseinen esitys liittyy tähän maankäyttö- ja rakennuslain mukaiseen asiaan, mikä juuri äsken oli käsittelyssä. Tähän tuon esille todella suuren huolen, mikä tuolla maaseudulla on tullut omakotirakentamisen ja pienrakentamisen osalta.

Aikaisemmin ja tähän asti on hyvin paljon käytetty paikallisia sahoja, pienyrittäjyyttä, jolla on tuotettu tällaista rakennusmateriaalia. Se on toiminut oikein hyvin, koska ihmiset ovat luottaneet siihen, kuluttajat ovat luottaneet paikallisten toimijoitten tekemään materiaaliin. Mutta nyt nämä uudet säädökset estävät paikallisten pienyrittäjien toimintaa todella paljon. Siinä on olemassa tiettyjä helpotuksia, että paikalla tuotetuissa on joitakin vähennyksiä, mutta me tarvitsisimme maaseudulle pienyritystoimintaan paljon enemmän tämmöisiä huojennuksia ja helpotuksia. Siellä tämä näyttää nyt vähän siltä, että suuret yritykset vallitsevat tilanteen ja vievät pienten yritysten toiminnan. Muun muassa tämä sahatavaran CE-merkintäpakko vaikeuttaa pienten erien sahausta ja oman puun käyttöä rakentamisessa. Arvio on siitä, että sahoille tämä kyseinen asia tarkoittaa 152 sahan lopettamista ennen ensi vuoden heinäkuuta, elikkä nyt meidän pitäisi kyllä vielä uudestaan miettiä, että halutaanko maaseudulta todellakin tappaa pienyritystoimintaa vai voisimmeko me vielä jollakin tavalla tulla tätä tilannetta vastaan ja löytää siihen joitakin huojennuksia, niin että otettaisiin esimerkiksi kuluttajan vastuuta tähän tilanteeseen matkaan.

Timo Kalli /kesk:

Puhemies! Tämä herätti kysymyksen. Kysymys ministerille: tämän lain voimaan tultua jos minä esimerkiksi sahauttaisin ja höyläyttäisin materiaalia omaan projektiini sellaisella yrittäjällä, jolla ei ole tyyppihyväksyntää tai -merkintää, niin voiko rakennusvalvoja kieltää, etten voi käyttää niitä omia höylättyjä ja niitä runkomateriaaleja?

Simo Rundgren /kesk:

Arvoisa puhemies! Nämä edustaja Maijalan ja edustaja Kallin esille nostamat asiat ovat kyllä tässä erittäin varteenotettavia. Itse asiassa tuo Kallin kysymys kyllä tyhjensi sen ajatuksen, mikä minullakin oli, mutta totean nyt vain tässä yhteydessä sen, että jos on niin, että tämä johtaa todellakin siihen, että nämä meidän piensahamme elikkä niin sanotut kenttäsirkkelit tuolta maaseudulta joutuvat lopettamaan toimintansa, niin sillä on uskomattoman suuri kielteinen vaikutus niitten ihmisten asumismukavuuteen. Se ei koske vain paikallisväestöä siellä, vaan lukuisat, lukuisat mökinomistajat ympäri Suomea tuolla maaseudulla käyttävät näitä paikallisia palveluja. Jos on todellakin niin, että tämä vaikeuttaa tai suorastaan lopettaa sen, niin silloin kyllä on syytä käydä uudelleen läpi tämä ja katsoa niitä poikkeusmahdollisuuksia. Todellakin vahvistan sen, että edustaja Kallin esittämä kysymys on kyllä se, johonka me odotamme nyt vastausta.

Asunto- ja viestintäministeri Krista Kiuru

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin on hyvä vastata edustaja Maijalan huoleen tästä CE-merkinnästä. Se tiehän on jo käyty loppuun. Me olemme itse päässeet vaikuttamaan vuosien saatossa siihen, minkälainen CE-hyväksyntäprosessi EU-alueella otetaan käyttöön.

Nämä huolet, jotka te esititte, varmasti voivat jostakin kyljestä olla sellaisia, että ne olisivat vaatineet vielä ehkä tarkentavaakin pohdintaa, mutta tällä hetkellähän tilanne on se, että tuo EU:n rakennustuoteasetus tulee asettumaan voimaan heinäkuussa 2013, ja sitä kautta ne huolet, jotka meillä tänään tässä käsillä ovat, liittyvät juuri siihen, mitä me teemme niiden tuotteiden osalta, jotka eivät ole tämän eurooppalaisen tuotehyväksynnän piirissä. Minusta on kuitenkin ollut tärkeää, että meillä on myös kansallista menettelyä, koska silloin se kynnys lähteä pienyrittäjänä hakemaan tällaista CE-merkittyä ikään kuin hyväksyntää on tietenkin valtavan paljon korkeammalla. Lähtökohta tietysti meillä on ollut se, mitä teemme niille tuotteille, jotka eivät tavallaan kuulu tämän harmonisoidun tuotestandardin soveltamisalaan, ja sitä kautta myöskään rakennustuotteille ei ole eurooppalaista teknistä arviointia tehty eli annettu sitä CE-merkintää. Tässä tapauksessa tarvitaan myös kansallisia menettelyitä. Nyt nämä olemassa olevat ja EU:n direktiivin vaatimat toimet ovat keskenään hiukan päällekkäisiä, ja tätä kautta kansallista lainsäädäntöä tarkistetaan tässä ehdotuksessa.

Sitten tullaan siihen, minkälaisia menettelyitä me voimme kansallisesti säätää. Itse olen pitänyt hyvin tärkeänä, että me emme voi laskea vain yhden tai ehkä edes kahden menettelyn varaan, vaan meidän täytyy tarjota erilaisille tuotteille ja erilaisille toimijoille hyvin laaja kirjo siitä, mikä sopii heidän tuotteensa hyväksyttämiseen kaikkein parhaiten.

Arvoisa puhemies! Toisaalta käydään myöskin kuluttajien kannalta tätä keskustelua, ja sellainen ajattelu, että meillä voisi olla tällaiset asiat jatkossa hoitamatta, ei tässä maailmassa herätä kovin paljon luottamusta rakentamisen laatuun. Sitä kautta itse olen pitänyt tärkeänä, että kuitenkin lähtökohta on ollut se, että me tarjoamme erilaisia välineitä, ja kun tuo joukko on laaja, niin silloin se tuo sellaista valinnanvapautta siihen, että myöskin kustannustaso pystytään näissä asioissa pitämään kunnossa.

Näin ollen päädytään vain siihen yhteen suureen kysymykseen, jonka Kallikin kysyi: onko niin, että kuitenkin näihin asioihin pystytään puuttumaan, jos meillä jää sellaisia tuotteita, joita ei sitten hyväksytetä? Tässä tapauksessa tässä laissa esitetään kuitenkin sitä, että rakennusvalvontaviranomainen voi edellyttää, siis rakennusvalvontaviranomainen voi edellyttää rakennustuotteen varmistamista rakennuspaikkakohtaisesti silloin, kun valmistaja ei ole edellyttänyt millään tavalla minkäänlaisia rakennustuotteen ominaisuuksia, siis pystynyt esittämään näistä ominaisuuksista minkäänlaista listausta, tai sitten jos rakennusvalvontaviranomaisella on syytä kuitenkin epäillä, että tuo tuote ei täyttäisi olennaisia teknisiä vaatimuksia.

Tietysti lähtökohta voisi olla sekin, että tällaista ei olisi. Mutta tässä ajassa me puhumme hyvin paljon myöskin rakennusvirheistä, ja itse olen katsonut, että eduskunnalla on vahva tahtotila siihen, että me pystymme puuttumaan sellaisissa tapauksissa, jotka ovat kuluttajan edun kannalta merkittäviä, myöskin tällaisella rakennuspaikkakohtaisella hyväksymisellä tähän asiaan, ja tämähän on tavallaan myöskin aika kevyt menettely.

Eeva-Maria Maijala /kesk:

Arvoisa puhemies! Ministeriltä haluaisin tarkentaa sitä asiaa, mitä toimenpideasioita on työn alla ja suunnitelmissa, että näitä CE-merkittyjä tuotteita saataisiin kohtuuhinnalla aikaiseksi. Moni pienyrittäjä on ottanut minuun yhteyttä ympäri Suomea tästä saha-asiasta mutta myös muista näistä tuotteista: miten nämä koulutukset, merkinnät ja kaikki muut saataisiin tehtyä niin, että pienyritystoiminta ei kuolisi näitten korkeitten kustannusten vuoksi tässä asiassa.

Timo Kalli /kesk:

Arvoisa puhemies! Toive ympäristövaliokunnalle, kun tätä asiaa käsitellään, sellaisille ajatuksille, että kun esimerkiksi edustaja Kalli sieltä metsästä hevosen kanssa tuo ne puut sinne lanssipaikalle ja tilaa sinne sen tutun ja turvallisen sahan, jolla on myöskin se höylä, se jatkossakin olisi mahdollista, niin ettei tarvitsisi kuljettaa kymmeniä kilometrejä, viedä sinne vilkkaille liikenneväylille, käyttää ulkoa tuotua polttoainetta, vaan tällainen kestävä talous jatkossakin olisi mahdollista. Toivon, että ympäristövaliokunta kiinnittäisi tähän huomiota.

Simo Rundgren /kesk:

Arvoisa puhemies! Tuohon edustaja Kallin puheen jatkoksi vielä se, että kun tässä ministeri puhui siitä, että sinne paikalliselle tasolle siirretään myöskin sitä valvontaa, niin monin paikoin Suomessa on kokemuksia siitä, että nämä valvojat — sehän on paikallinen rakennusvalvojaviranomainen, joka sen tekee — kyllä he ovat sen verran peloissaan siitä, että jos niissä rakennuksissa, joihin he näitä poikkeuksia mahdollisesti myöntävät, tapahtuu sitten jotakin, niin he ovat ilmeisesti siitä sitten vastuussa. Kyllä tässä on niin kuin melkoinen ongelma tämän asian tiimoilta kypsymässä tuonne maaseudulle.

Juha Väätäinen /ps:

Arvoisa puhemies! Kyllä Rundgren on ihan oikeassa, mutta tämä asiahan tulee tuolla ympäristövaliokunnassa perusteellisesti läpi käytyä, ja uskon siihen, että siellä vilpittömästi tarkastellaan kaikkien osapuolten yhteistä etua. Ristiriitoja varmasti tällä hetkellä saattaa herättää se, mistä tässä keskustellaan, mutta siinä käsittelyssä, mitä ympäristövaliokunnassa käydään, tämä kyllä perusteellisesti käydään läpi, eikä ole syytä ajatella, että vanhoja hyviä käytäntöjä poistuisi. Siitä olen vakuuttunut.