Timo Heinonen /kok:

Arvoisa puhemies! Hyvät edustajakollegat! Työnteko näin jatkuu, ja tämä hallituksen esitys 97 on sellainen, jota olemme pitkään odottaneet. Eläintenpitokieltojen määrä on viimeisen 15 vuoden aikana tasaisesti lisääntynyt Suomessa. Vuonna 2008 määrättiin ennätysmäärä eläintenpitokieltoja, 64 kappaletta, kun vuotta aiemmin vuonna 2007 eläintenpitokieltoja määrättiin ainoastaan 38. Sekin on suuri määrä, mutta tuossa yhdessä vuodessa eläintenpitokieltojen määrä lähes tuplaantui.

Suomessa määrätään siis vuosittain noin 50 eläintenpitokieltoa, mutta eläintenpitokieltorekisterin puuttuminen on ollut se yleinen ongelma valvonnan kannalta, ja se on ollut erittäin suuri puute, jota on pitkään toivottu korjattavaksi. Nyt kun tämä eläintenpitokieltorekisteri toteutuu, kiireellisiä kotikäyntejä tekevät valvontaviranomaiset voivat muun muassa katsoa jo ennen kotikäynnille taikka valvontakäynnille lähtöä, onko eläimen omistajalla mahdollista kieltoa. Toisaalta eläintenpitokiellon valvominen on ollut hyvin vaikeaa, koska valvontaa ei ole laissa määritelty kenellekään eikä kenenkään vastuulle.

Aiemmin eläinsuojelurikoksista on voinut enimmillään saada vain ehdollista vankeutta. Se on kuitenkin ollut harvinaista. Useimmiten tällaisista rikkomuksista on määrätty ainoastaan sakkoja, joiden lisäksi on voinut saada eläintenpitokiellon ja mahdollisesti on voinut menettää tuon eläimen itseltään pois. Usein on käynyt niin, että kun eläimet on nykylainsäädännön aikana haettu pois, omistaja on alkanut haalia uusia eläimiä. Moni eläinten kasvattaja onkin kannattanut itse nimenomaan tällaisen eläintenpitokieltorekisterin synnyttämistä, josta olisi apua nimenomaan viranomaisille valvonnassa.

Tämä rekisteri kuitenkin hallituksen esityksen mukaisesti tulisi olemaan salainen. Tietoja luovutettaisiin rekisterissä salassapitosäännösten estämättä eläinsuojeluvalvontaa suorittaville viranomaisille sekä syyttäjille ja tuomioistuimille. Itse kuitenkin jäin miettimään sitä, pitäisikö olla aidosti keinot myös siihen, että esimerkiksi eläimiä myyvät taikka löytöeläimiä eteenpäin luovuttavat saisivat jostain tämän tiedon, onko kyseinen henkilö syyllistynyt aiemmin tämän tyyppisiin rikkomuksiin.

Ymmärrän sen, että tällaista rekisteriä emme voi tehdä avoimeksi internetiin taikka muutenkaan kaikkien saavutettavaksi, mutta jäin miettimään sitä, voisiko tässä toteuttaa samanlaista järjestelmää kuin toteutetaan tällä hetkellä esimerkiksi koulupuolella taikka kasvatuksen parissa olevien ammattilaisten parissa: silloin kun he saavat ja vastaanottavat uuden työsuhteen, heidän pitää itse tuoda todistus omasta rikosrekisteristään ja sen puhtaudesta. Voisiko tässä luoda samanlaista järjestelmää niin, että eläimen ostajan pitäisi itse hankkia tuo rekisteriote ja osoittaa, että hänellä on kaikki edellytykset pitää näitä eläimiä asianmukaisella tavalla? Itse toivoisin, että tätä mahdollisuutta myös valiokuntakäsittelyssä vielä pohdittaisiin.

Eläinrääkkäyksestä voi saada nykyisen kahden vuoden sijaan tulevaisuudessa jopa neljä vuotta vankeutta, ja vähimmäisrangaistus erityisen raaoissa ja julmissa tapauksissa olisi neljä kuukautta vankeutta. Tähän asti tuomioistuimet ovat langettaneet eläinten huonosta kohtelusta varsin usein ainoastaan sakkoja, ja tämä on hyvä korjaus, että nyt tätä puolta myös tiukennetaan. Rikoslakiin lisättävästä törkeästä eläinsuojelurikoksesta seuraisi uuden lain myötä aina eläintenpitokielto. Tavallisessa eläinsuojelurikkomuksessa ja sitä lievemmissä teoissa tuomioistuimen harkintavalta olisi laajempi.

Kielto koskisi tulevaisuudessa eläinten hyvinvoinnista huolehtimisen ohella myös omistamista, ja tämä on myös keskeinen parannus nykylainsäädännön tilanteeseen. Nykyisen lain aikana eläimen omistaminen ei ole ollut kiellettyä, mikä on mahdollistanut sen, että esimerkiksi pentutehtailua on voinut kyseinen henkilö jatkaa. Nyt tämäkin siis muuttuu, mutta uudistuksesta huolimatta tähänkin lakiin jää tiettyjä porsaanreikiä. Olisiko siis edelleen mahdollista tämän lainsäädännön aikana se, että eläintenpitokieltoon tuomitun perheeseen hankitaan uusia eläimiä, jotka laitetaan esimerkiksi vaimon tai jopa lasten nimiin? Kyllä tämä pitäisi jollain tavalla pystyä myös estämään, että seuraava koira tai kissa taikka muu eläin olisi sitten pienten lasten nimissä taikka puhtaan rekisterin omaavan puolison nimissä.

Arvoisa puhemies! Aivan lopuksi, mielestäni tässä tehdään hyvää uudistustyötä eläinten hyväksi ja myös ihmisten hyväksi. Usein tällainen ihminen, joka näihin rikkomuksiin syyllistyy, on valitettavasti myös itse avun tarpeessa, ja siihenkin puoleen pitäisi huomiota kiinnittää ja lainsäädännöllä pitäisi vaikuttaa siihen, että hän ei enää syyllistyisi tämän tyyppisiin rikkomuksiin tulevaisuudessa. Toisaalta olisin itse valmis myös miettimään sitä, voisiko ja pitäisikö törkeä metsästysrikos myös kirjata lakiin. Ne ovat tänä päivänä lisääntyneet valitettavalla tavalla, ja tällä tavalla rehellisten metsästäjien ja eläinten ystävien mainetta tahrataan pienen porukan toimesta.

Johanna Sumuvuori /vihr:

Arvoisa puhemies! Olen henkilökohtaisesti hyvin iloinen tästä käsittelyssä olevasta lakiehdotuksesta. Perinteisesti eläinten hyvinvointia ei suomalaisessa lainsäädännössä ole arvostettu kovin korkealle. Omaa kieltään kertoo sekin, että tähän saakka rikoslaista on puuttunut kokonaan törkeän eläinsuojelurikoksen muoto.

Suomessa on ollut kova usko siihen, että suomalainen ruoka on aina puhdasta ja tuotantoeläimiä kohdellaan hyvin. Uudestaan ja uudestaan esiin nousevat kuvat kärsivistä eläimistä kertovat kuitenkin toista. Kun salaa kuvatuista videoista tuohtuneet tuottajajärjestöt älähtivät, että kuvien oli tarkoitus järkyttää, jää vastaamatta alkuperäiseen kysymykseen, miksi eläimiä kohdellaan niin huonosti. Kun jälkikäteen tehdyissä tarkastuksissa todetaan, että vakavia puutteita ei ole, tarkoittaako se sitä, että kuvien todellisuus mahtuu lakien sallimiin rajoihin? Mielestäni näin ei voi olla ja siksi tarvitaan tiukempaa lainsäädäntöä. Vaikka kaikkia eläinten kohteluun liittyviä ongelmia ei tietenkään pystytä ratkaisemaan rikoslain puitteissa, esitys rikoslakiin lisättävästä törkeästä eläinsuojelurikoksesta on kauan odotettu ja tarpeellinen. Sen lisäksi tarvitaan myös parempaa eläinsuojelulain valvontaa.

Arvoisa puhemies! Lakiesitys tehostaa omalta osaltaan mahdollisuuksia puuttua eläinsuojelurikoksiin, helpottaa eläintenpitokiellon antamista ja eläinten turvaan ottamisen mahdollisuutta. Lain ansiosta rikoksen törkeysaste tulee nykyistä paremmin huomioiduksi rangaistuksia määrättäessä. Törkeästä eläinsuojelurikoksesta voidaan tuomita, jos rikos on tehty erityisen julmalla tavalla, rikoksen kohteena on huomattavan suuri määrä eläimiä, rikoksella tavoitellaan huomattavaa taloudellista hyötyä ja rikos on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä. Esitys on siten käytännössä suunnattu ammattimaiseen tuotantoeläinten pitoon liittyviin eläinsuojelurikoksiin.

Uusi laki toivon mukaan vähentää omalta osaltaan eläinsuojelurikoksia. Kun tähän saakka eläinrääkkäyksestä on voinut selvitä varsin vähällä, uudessa lakiesityksessä rangaistusasteikko ulotetaan neljästä kuukaudesta neljään vuoteen vankeutta yhdistettynä eläintenpitokieltoon, joka voi olla myös pysyvä. Tuotantoeläinten kaltoinkohtelussa ei aina ole kyse yksittäistapauksista vaan ajoittain myös tietoisesta ja systemaattisesta toiminnasta, joka on saatava hallintaan tiukemmalla lainsäädännöllä.

Arvoisa puhemies! Rikoslakiin tehtävä lisäys törkeästä eläinsuojelurikoksesta on yksi edistysaskel. Toinen on se, että lakimuutoksen yhteydessä perustetaan eläintenpitokieltorekisteri, jonka avulla eläintenpitokieltoja pystytään jatkossa nykytilanteesta poiketen myös tehokkaasti valvomaan. Nyt käsittelyssä oleva lakimuutos on askel tiellä eläinten parempaan kohteluun.

Loppujen lopuksi suurimmat ongelmat liittyvät kuitenkin tuotantoeläinten pidon niihin piirteisiin, jotka ovat lakimuutoksen jälkeenkin täysin laillisia. Eläimiä saa edelleen pitää kohtuuttoman pienissä ja virikkeettömissä tiloissa, eläimiä kuljetetaan kohtuuttomia matkoja ja eläinten terveydestä ja hyvinvoinnista välitetään ylipäänsä liian vähän. Omasta mielestäni eläintenpidon minimivaatimusten rajan pitäisi kulkea siinä, miten nykyään kohdellaan luomutuotannossa olevia eläimiä.

Arvoisa puhemies! Tiivistäen: sioilla on oikeus käyttäytyä sikamaisesti. (Ed. Zyskowicz: Oikein!)

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! En kuitenkaan ryhdy nyt sikailemaan vaan kannattamaan tätä hallituksen esitystä, jota pidän erinomaisen tarpeellisena. Niin kuin näissä jo käytetyissä parissa puheenvuorossa on käynyt ilmi, tätä hallituksen esitystä on odotettu pitkään ja on tavallaan suuri vahinko eläintenpitokulttuurille, että tämä hallituksen esitys on viivästynyt niin paljon kuin se on viivästynyt. Tämähän on tietysti ollut eräälle lehtifraktiolle varsin tuottava bisnes saada kertoa näistä eläintenpitorikoksista, jotka ovat valitettavan yleisiä tänä päivänä. Näitä tämmöisiä hyvin merkittäviä on siinä 50 kappaletta vuodessa, ja ne kaikki ovat liikaa. Jo tämän ongelman poistamiseksi tämä lainsäädäntö on erinomaisen paikallaan.

Hyvä ja havainnollinen esimerkki siitä, mitenkä suuresta asiakokonaisuudesta on kysymys, on koirien rekisteröinti vuositasolla: yli 50 000 uutta rekisteröintiä vuositasolla. Osa näistä rekisteröinneistä valitettavasti osuu myöskin sellaisiin tapauksiin, että asianomaiset henkilöt eivät ole oikein siinä valmiustilassa, jos uskallan näin sanoa, että voisivat ryhtyä koiraa pitämään. Olosuhteet ovat sellaiset, että toivomisen varaa on paljon, ja sitten hyvin helposti käy niin, että innostutaan niin paljon, että tiloihin nähden ja mahdollisuuteen hoitaa näitä eläimiä on eläimiä aivan liian paljon. Tässä oli tuore tapaus Iltasanomissa tai Iltalehdessä, jossakin näistä, ihan äskettäin.

Arvoisa puhemies! Ed. Heinonen käytti hyvän puheenvuoron, jossa hän kiinnitti huomiota siihen, että tähän rajanvetoon, siis lainmuutoksen laiksi tulon jälkeen, sen soveltamisen rajanvetoon kannattaisi valiokunnan kiinnittää erikoista huomiota niin, että siitä saataisiin arkipäivän tasolla toimiva järjestelmä. Tähän liittyy aivan erityisen tärkeänä se, että meillä on valvovia viranomaisia riittävästi tekemässä tätä valvontatyötä niin, että jos semmoinen tapaus, vihje siitä, tulee ilmi, niin on olemassa selvä osoite, kuka on se valvova viranomainen, ja tällä on sitten oikeus päästä tähän rekisteriin katsomaan, minkälaisesta tapauksesta lähtökohtaisesti voisi olla kysymys.

Näissä merkeissä toivon, että tätä hallituksen lainmuutosesitystä vielä vähän viilattaisiin siihen suuntaan kuin ed. Heinonen tässä totesi. En toista sitä, kun kerkesimme keskustella siitä jo ennakkoon.

Tanja Karpela /kesk:

Arvoisa puhemies! Tämä lakiesitys on kauan kaivattu ja odotettu, ja on hyvä, että me sen nyt saamme käsittelyyn. Tämä varmasti yhtenäistää oikeuskäytäntöä, kun tulee tämmöinen selkeämpi porrastus. Mutta kahteen asiaan haluaisin kiinnittää huomiota.

Ensimmäinen on se, että toivon, että eduskunnan käsittelyssä huolehdimme siitä, että tätä eläintenpitokieltoa ei tulevaisuudessa pystytä kiertämään samassa kotitaloudessa elävien henkilöiden kesken eli kaltoin kohdeltuja eläimiä ei siirrettä esimerkiksi perheenjäsenelle, aivan kuten ed. Heinonen jo toi esiin.

Toinen tärkeä seikka. Toivon, että huolehdimme myös siitä. On hyvä, että ministeriössä on valmisteilla törkeä metsästysrikos, mutta henkilö, joka syyllistyy törkeään metsästysrikokseen, syyllistyy samalla myös vääjäämättä eläinsuojelurikokseen. Tämän vuoksi toivon, että tätä eläintenpitokieltorekisteriä sovellettaisiin myöskin tällaisiin rikoksentekijöihin, jotka ovat syyllistyneet törkeään metsästysrikokseen villieläimen kohdalla, koska mielestäni on oikeus ja kohtuus, että samanlainen käytäntö niin villi-, lemmikki- kuin tuotantoeläinten kohdalla pitäisi olla käytäntönä meidän yhteiskunnassamme.

Heli Järvinen /vihr:

Arvoisa puhemies! Kuten edellisistä puheenvuoroista on kuultu, uusi säännös törkeästä eläinsuojelurikoksesta tulee hyvin tarpeeseen. Eläintenpitokieltorekisteri tulee olemaan hyvin käytännöllinen ja viemään asiaa eteenpäin, mutta haluan nostaa esiin vielä kaksi asiaa, joita puheenvuoroissa ei ole vielä kuultu.

Kun puhutaan eläinsuojelurikoksista, jotka tehdään harkiten, erityisen julmasti tai raa’asti, tai jos laiminlyöntien kohteena on huomattavan suuri määrä eläimiä, puhutaan usein myös siitä, että eläinten hyötykäyttö on laajamittaista taloudellista toimintaa. Maatalous on kulkenut kohti tehomaataloutta ja suuriin tuotantoyksiköihin. Teurastamoihin liittyvät kaikkein vakavimmat, suurimittaiset eläinsuojelurikokset ovat ihan samalla tavalla osa talousrikollisuutta kuin vastaavat laskelmoidut teot vaikkapa rakennustyömailla. Siksi on erinomaista, että tähän asiaan tulevaisuudessa voidaan tämän lain myötä puuttua.

Kuten hallituksen esityksessä todetaan, uutta törkeää tekomuotoa sovellettaisiin vuosittain kuitenkin hyvin harvoihin tapauksiin, mutta niin on tarkoituskin. Jos pitäisi mainita joitakin esimerkkejä, joissa tätä uutta lakia voitaisiin käyttää, tulevat mieleen esimerkiksi koira- tai kukkotappelut sekä sitten laajamittaisessa kuljetustoiminnassa tai tehotuotannossa eläinmäärän jättäminen esimerkiksi kuolemaan nälkään tai uppoamaan lietteeseen.

Mutta toinen asia on sitten se, mikä erottaa eläinsuojelurikokset ja myös törkeät eläinsuojelurikokset talousrikoksista, ja se on se, että usein siellä eläinten pahoinvoinnin taustalla on ihmisen pahoinvointi. Siksi toivon, että tämän lain hyväksymisen jälkeen seuraava askel on miettiä sitä, miten voisimme edesauttaa eläimien pitäjien pahoinvoinnin helpottumista ja sitä, miten pahoinvointiin voitaisiin puuttua entistä tehokkaammin.

Sari Sarkomaa /kok:

Arvoisa puhemies! Suomessa on eläinsuojelussa erittäin vakavia puutteita, ja on erinomaista, että tämä lakiesitys on nyt tullut eduskuntaan. Sitä on pitkään odotettu. Tässä lakiesityksessähän on, kuten tässä on tullut esille, uusi säännös törkeästä eläinsuojelurikoksesta, ja tarkoitus on ankaroittaa eräissä tapauksissa eläinsuojelurikoksista tuomittavia rangaistuksia. Samoin tässä korostetaan eläinsuojelurikosten moitittavuutta ja yhteiskunnallista haitallisuutta. Tämä pykälä on tervetullut.

On erittäin hyvä, että nyt tuodaan myöskin tämä eläintenpitokieltorekisteri käyttöön. Se on erittäin tarpeellinen. Tässä on nostettu tästä rekisteristä eräitä huomioita. Pidän erittäin hyvänä sitä, että nyt myöskin eläinten omistaminen on kiellettyä. Täällä ed. Karpela nosti esille sen, että näitä kieltoja on voitu kiertää, ja pidän tärkeänä, että valiokunnassa arvioidaan tämä.

Myöskin kiinnitän huomiota siihen, että vaikka saa törkeästä eläinsuojelurikoksesta tuomion, on mahdollista, että tätä eläintenpitokieltoa ei laiteta toimeen. Siihen tämä lakiesitys antaa mahdollisuuden. Toivon, että myöskin tätä katsotaan, ettei sitä käytetä sitten sillä tavalla, että eläintenpitokieltoja ei tuomittaisi niissä tapauksissa, missä se on aivan ehdotonta eläinten hyvinvoinnille.

Eläintenpitokieltojen valvominen on ollut erittäin vaikeaa. Sen takia on todellakin hyvä, että tämä rekisteri tulee. Tämä helpottaa myös maataloustukien eläinten hyvinvointiin liittyvien ehtojen noudattamista. Eli tämä tuo myös tähän puoleen hyvän lisän.

Arvoisa puhemies! On tärkeää, että tämä laki käydään huolella läpi valiokunnassa, ja tämä lähetekeskustelu varmasti antaa siihen eväitä. Mutta kun tiedämme, että puutteita on paljon, niin haluan myöskin nostaa esille sen, että eläinsuojeluvaltuutetun viran perustaminen on ollut vahvasti esillä. Ministeri Anttila on suhtautunut siihen myönteisesti. Toivon, että saisimme edes väliaikaisesti — niin kuin monissa maissa on ollut — eläinsuojeluvaltuutetun viran Suomeen, että saadaan näitä epäkohtia kuntoon.

Aivan viimeiseksi, puhemies, haluan nostaa esille tarpeen uudistaa meidän eläinsuojelulakia. Useat säädökset ovat täysin ristiriidassa sen kanssa, mitä me tänä päivänä näemme, mitä eläinten hyvinvointi edellyttää. Tähän ovat monet asiantuntijat kiinnittäneet huomiota, ja toivon, että tuo laki saadaan eduskuntaan mahdollisimman pian. Mutta, arvoisa puhemies, huomaan, että ylitin aikani, ja lopetan.

Pentti  Tiusanen /vas:

Arvoisa puhemies! Hienoa, että eduskunnassa näin moni kansanedustaja aktiivisesti osallistuu tähän keskusteluun, ja on myös hienoa, että eduskunnan eläinsuojeluryhmä on aktiivisesti paikalla. Kaksi sen puheenjohtajaa on myös täällä, ed. Karpela ja ed. Sarkomaa, jotka ovat toimineet puheenjohtajina — ja ed. Viitanen. Ed. Koskinen on nyt poissa, mutta hän on myös siinä. Mutta pääasia on, että meillä on aktiivinen eläinsuojeluryhmä, joka on ottanut kantaa näihin asioihin, muun muassa tähän eläinsuojeluvaltuutettuun. Se puute, ettei tämä asia ole edennyt, on tietysti ikävä asia.

Täällä kiinnitti ed. Pulliainen huomiota siihen, että tässä on hyvinkin hitaasti edennyt lainsäädäntö tämän törkeän eläinsuojelurikoksen suhteen. Voi todeta nyt, että parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Se, mitä odotamme, on todella lainsäädäntö törkeästä metsästysrikoksesta. Sitä tapahtuu jatkuvasti. Ahman tappaminen moottorikelkalla on yksi törkeä esimerkki tästä. Kaiken kaikkiaan tämä suhtautuminen eläimiin on asia, joka vahvasti kuvaa sitä, millä tasolla yhteiskunnan kulttuuri ja sivistys ovat.

Mutta kuten ed. Heinonen täällä hyvin totesi, myös ne törkeään eläinsuojelurikokseen syyllistyvät, esimerkiksi tuotantoeläinten kanssa työtä tekevät, ovat usein avun tarpeessa ja kysymyksessä on inhimillinen tragedia, joka on johtanut tämän tyyppiseen tilanteeseen. Mutta ei aina. Esimerkiksi nuo Kouvolan Valkealan varsin hyvin tunnetut pentutehtaat, kun koiria pennutetaan, on saatava kuriin, ja silloin eläintenpitokielto (Puhemies: 2 minuuttia!) on hyvin tärkeä.

Marja Tiura /kok:

Arvoisa puhemies! Myöskin liityn niihin, jotka ovat odottaneet tätä lakiesitystä hyvinkin pitkään. Muistan, että silloin kun itse olin lakivaliokunnassa, tästä jo puhuttiin viime kaudella, että tätä pykälistöä pitäisi ehdottomasti kiristää.

On hyvä, että tämä törkeä eläinsuojelurikos tulee myöskin tekomuotona tähän lainsäädäntöön mukaan ja että tämä kiristyy kahdesta vuodesta neljään vuoteen. On ollut todella noloa niille maatiloille, jotka hoitavat asiansa hyvin ja huolehtivat hyvin tuotantoeläimistään, nähdä näitä erilaisia dokumentteja televisiosta. Kyllä ne tilat, jotka kantavat vastuunsa tuotannosta, huolehtivat myöskin näistä tuotantoeläimistä, ja nämä eläimet ovat asianmukaisissa olosuhteissa. On erittäin hyvä, että tätä lainsäädäntöä kiristetään.

Tämä eläintenpitokieltoon liittynyt ongelma on aivan fakta, se on täyttä totta. On lukuisia sen kaltaisia tapauksia, joissa on langetettu esimerkiksi vanhemmille eläintenpitokielto, koska eläimiä, esimerkiksi tuotantoeläimiä, on pidetty aivan alkukantaisissa olosuhteissa, ja tilanpito jatkuu aivan kuten ennen vanhaan, koska on siirretty lasten nimiin näitä eläimiä. Tämmöinen peli ei voi jatkua tulevaisuudessa. Tässä on koko suomalaisen maatalouden tulevaisuudesta ja eläintenpidosta kysymys. On todella huolehdittava, että tämä laki on ajantasainen ja se on riittävän kova, jotta nämä rangaistukset myöskin tuntuvat jossakin näillä ihmisillä. Ja se, että ... (Ed. Rajamäki: Sama talousrikospuolella!) — Talousrikospuolella on aivan sama asia. Mutta täällä eläinten puolella tämä lainsäädäntö on hirveän pitkään laahannut meillä jäljessä, ja on hyvä, että saatetaan nyt kertaheitolla ajan tasalle tämä lainsäädäntö.

Mutta todellakin suomalaisten tilojen näkökulmasta tärkeätä on myöskin se, että meillä on riittävästi eläinlääkäreitä käytettävissä. Elikkä nyt ongelma on myöskin esimerkiksi maaseudulla se, että eläinlääkäreistä on huutava pula. (Puhemies: 2 minuuttia!) Myöskin läänineläinlääkäreiden tehtäviinhän kuuluu valvoa tätä eläinsuojelutyötä omalla alueellaan. Kyse on myöskin siitä, onko heillä riittävä resursointi, ja pitää olla selkeä ohjeistus siitä, mihinkä tämmöisistä laiminlyönneistä ilmoitetaan, jos niitä on havaittu, jotta niihin myöskin asianmukaisesti otetaan kantaa. Hyvä laki.

Paavo Arhinmäki /vas:

Arvoisa puhemies! On erittäin tärkeä uudistus, että törkeä eläinsuojelurikos tulee lakiin. Se on minusta hienoa, että salin kaikilta laidoilta tätä on nostettu esiin. Tämä on tärkeä uudistus. Nyt kun tätä valiokunta lähtee käsittelemään, on tärkeä, että huolellisesti myös määritellään, mitä tämä törkeä eläinsuojelurikkomus on. Muuten tämä voi jäädä vain lain kirjaimeksi, ja törkeän määritteleminen on hankalaa. Tähän toivoisin, että valiokuntakäsittelyssä kiinnitetään erityistä huomiota, että voidaan puuttua todella näihin toimenpiteisiin.

Toinen kysymys on se, että valvontaa on parannettava, niin kuin täällä on noussut esiin. Eläintenpitokieltojen toimeenpano on tällä hetkellä hidasta ja niiden valvominen on erittäin hankalaa, eli tarvitaan resursseja tähän nopeaan käsittelyyn ja valvontaan. Yksi mahdollisuus todella on, että olisi rekisteri siitä, kenellä on eläimiä, ja tätä kautta pystyttäisiin valvomaan. Täällä on moni kertonut esimerkkejä siitä, että vaikka eläintenpitokieltoja annetaan, niin tosiasiassa niitä ei toteuteta.

Sen kannalta, että eläinsuojelusta pystytään pitämään huolta, on oleellista myös se, että vaikka tahtoa on, niin välttämättä koko ketjussa ei ole osaamista. Tarvitaan erityistä ammattitaitoa, ei vain eläinlääkäreiltä vaan myös syyttäjiltä ja poliiseilta. Monesti eläinsuojelurikoksissa ongelma on se, että ei ole oikeuslaitoksessa, poliisilaitoksessa riittävää osaamista näistä rikoksista, aivan samalla tavalla kuin talousrikoksissa, joissa nyt on näihin asioihin perehtyneitä ihmisiä. Samanlaisia tarvittaisiin myös poliisissa ja syyttäjäpuolella, koska jutut ovat monimutkaisia, ja jotta ne saadaan riittävän nopeasti ja oikealla tavalla vietyä läpi, niin tämän koulutuspuoleen toivoisin, että myös valiokunta kiinnittää (Puhemies: 2 minuuttia!) mietintöä tehdessään huomiota.

Toimi Kankaanniemi /kd:

Herra puhemies! Kaikki haluamme elää sivistysvaltiossa, ja siksi on tarpeen, että sekä ihmisiä että myös eläimiä hoidetaan hyvin, ja tämän järjestelmän pitää perustua lainsäädäntöön, jonka tulee olla kunnossa, ja tässä on meillä esitys, joka johtaa siihen suuntaan, että tilanne paranee eläinsuojelun osalta, valvonnan osalta ja muutoin. Se on todella tärkeää, ja voin yhtyä lämpimästi kaikkiin niihin näkökulmiin, joita täällä on esitetty tämän esityksen puolesta.

Yksi asia, joka kuitenkin on ehkä liian heikosti esillä tässä ja muutoin yhteiskunnassa, on tämä valvonta, eläinsuojeluvalvonta. Meillä ei ole järjestettyä, asianmukaista, koko maan kattavaa, toimivaa eläinsuojeluvalvontaa tänä päivänä. Mielestäni se pitäisi järjestää vähän samalla tavalla kuin työsuojeluvalvonta taikka terveystarkastajatoiminta tuolla kentällä eli että olisi päätoimiset valvojat tässä työssä tietyillä alueilla, vastuualueilla, ja näin se olisi hallinnassa koko järjestelmän kannalta.

Siinä, että eläinlääkärit muun työnsä ohessa valvovat eläinsuojelukysymyksiä, tulee eturistiriitoja. Asiakas valvoo päämiestään ja on esimerkiksi taloudellisestikin jossain tilanteessa riippuvainen tästä tilasta, ja se ei ole hyvä. Sitten eläinlääkärit ovat mielestäni ehkä turhankin hyvin palkattuja valvomaan näitä asioita. Voisi olla erityiset koulutetut eläinsuojeluvalvojat, joilla olisi todellakin riittävät alueet, ja näin se tapahtuisi hyvin säännellysti, ja se voisi ja sen tulisi tapahtua valtion kustannuksella.

Toivoisin, että valiokunta ottaisi vielä asiaa käsiteltäessä esille tällaisen järjestelmän ja veisi asiaa siihen suuntaan, että tällainen saataisiin aikaan.

Hannu Hoskonen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Rikoslain muuttaminen niin, että siihen lisätään säännös eläinsuojelurikkomuksesta, on sinänsä tervetullut. Mutta kiinnitän huomiota pariin seikkaan, jotka tähän asiaan olennaisesti liittyvät.

Ensinnäkin maatalouden ympärille on Suomessa luotu aika pitkälti omin toimin kansallisilla säännöksillä erittäin raskas byrokratia, joka vie viljelijöiden energiaa aivan vääriin asioihin, ei siihen itse omaan ammattityöhön, jonka he parhaiten osaavat, ja hieman ihmetyttää se, että kun Suomessa on tätä byrokratiaa lastattu ja luotu vuosia ja vuosia Euroopan unioniin liittymisen jälkeen — tässä on mennyt 15 vuotta aikaa ja on pystytty luomaan tämmöinen valtava järjestelmä — niin kumma on, että ei valvonta toimi tällaisella organisaatiolla, että pääsee tapahtumaan eläinsuojelurikkomuksia.

Rikkomukset ja rikokset on toki karsittava ja niistä on asianmukaisesti rangaistava, mutta kiinnittäisin huomiota myös siihen viljelijän omaan hyvinvointiin, että kun ihminen on henkisesti vahva ja fyysisesti hyvässä kunnossa, niin hän pystyy tekemään myös työnsä kunnolla. Jos lisäämme byrokratiaa edelleen ja viljelijän työpanos menee yhä enemmän sellaisiin asioihin, mitkä eivät ole sitä hänen ydinosaamisaluettaan, sitä maanviljelystyötä, maataloustuotantoa, niin se johtaa siihen, että valitettavasti sitten ihminen henkisesti väsyy ja tällaisia onnettomia murhenäytelmiä tulee, kuten eläinsuojelurikkomuksia.

Toivon, että tässä asiassa huomataan metsä puilta ja todellakin kiinnitettäisiin huomiota maanviljelijöiden hyvinvointiin ja sitten siihen, että tilojen tuotanto olisi kannattavaa, koska ilman kannattavaa tuotantoa se ihmisen henkinen hyvinvointikin suuren velkataakan alla tuskin on parasta mahdollista.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Ed. Hannu Hoskonen toi esille aivan oikeita näkökulmia, joihin haluan puheenvuorossani voimakkaasti yhtyä.

Järkevä eläintenhoitaja, karjankasvattaja varmasti haluaa hoitaa eläimiään hyvin. Tämä meidän täytyy muistaa lähtökohtana. Meidän ei pidä syyllistää karjatalousyrittäjiä, vaan meidän pitää nähdä, että heille on annettava voimavarat, jotta he jaksavat vaativassa yrittämistyössään ja voivat pitää myös kotieläimistä huolta. Vastaavasti kaikki tämä koskee myös lemmikkieläimiä, eläimiä yleensä.

Se millä tavalla ihminen kohtelee lähimmäistään, millä tavalla hän kohtelee kotieläintään, osoittaa ihmisen ihmisarvon mittaa. Aikoinaan, kun puutavaran kuljetukset metsistä tehtiin hevosella, metsämiehet, rahdinajajat arvostivat miestä sen mukaan, kuinka hyvin hän hoiti hevostaan, kuinka hyvin hän piti tästä työkaveristaan, hevosesta, huolta. Tämä lähikontrolli aivan hevosmiesten kesken oli mitä parasta eläinsuojeluvalvontaa.

Samoin perinteisessä maaseudun yhteisössä ei kukaan kunniallinen kansalainen kehtaa pitää kotieläimiään huonosti. Me tarvitsemme tätä tervettä lähiyhteisön kontrollia. Se on suuri vahvuus. Minä suuresti epäilen, saammeko me edes näinkään hyvällä asialla, mihin hallitus on tässä lähtenyt, asioita sinällään korjattua. Tässä asiassa en usko, että välttämättä rangaistusten tie on se, millä halutaan eläinten parasta hoitaa. Näkisin, että meidän on kiinnitettävä huomiota siihen, että niissä yrittäjien ammateissa, joissa pidetään kotieläimiä, olkoonpa minkä tyyppisestä eläintenpidosta tahansa kyse, voidaan pitää eläimistä paras mahdollinen huoli. On kysymys kasvatuksesta. Siinä on kysymys opetuksesta, kun koulutetaan karjankasvattajia, sikojenkasvattajia, kanaloidenhoitajia tai mitä tahansa. Haluan, että koulutuksessa kiinnitetään tähän kysymykseen riittävästi huomiota. Näin on Suomessa ollut ja perinteisesti, vaikkei mitään oppilaitoksia olisi ollut, kotikasvatus on antanut tässä hyvät tienviitat. On haluttu näyttää mallia, että eläimestä on pidettävä hyvää huolta niin kuin toisesta ihmisestä. Joskus jopa monet hevosmiehet ovat pitäneet eläimestään parempaa huolta kuin jostakin ihmisestä. Elikkä kyllä perinteisesti Suomessa on tajuttu kotieläimen merkitys.

Miksi sitten on jouduttu niihin traagisiin tilanteisiin, että kotieläinten kasvattaja ei ole jaksanut tai kyennyt pitämään kotieläimistä sitä huolta, minkä eläinten kunnioittaminen vaatii? Tätä sietäisi pohtia. Nyt on kysymys varmasti niin suurista henkilökohtaisista tragedioista, työuupumuksista tai muista terveydellisistä, usein mielenterveydellisistä, ongelmista, että näihin pitäisi voida kiinnittää huomiota.

Ed. Toimi Kankaanniemi toi esille tämän eläinsuojeluvalvonnan. Ainakin omalla kotiseudullani minun ymmärtääkseni tämä toimii hyvin. Meillä on viranhaltijat, eläinlääkärit, meillä on heidän tehtäviin valitut apulaisensa, meillä on myöskin asianomaiset lautakunnat olemassa, ja ei ainakaan minun tiedossani aivan viime ajoilta ole ongelmia, jotenka näen, että tässä tällaiset pehmeämmät keinot eläinten parhaaksi toimivat paljon paremmin kuin välttämättä nyt tavoiteltava lainsäädäntö ankarimmillaan. En usko, että eläinten hyvinvointi paranee sillä, jos väsyneitä ja uupuneita eläintenkasvattajia pannaan vankilaan. En myöskään usko törkeän metsästysrikoksen osalta mitään myönteistä. Meidän pitää olla varovaisia siinä, missä lainsäädännössä me käytämme sanaa "törkeä", koska jos sitä käytämme kovin paljon, niin se menettää myöskin tehonsa. Sitä vastoin pitää käyttää ja toteuttaa sitä lainsäädäntöä, mikä jo on ollut voimassa. Ohjaten, neuvoen ja opastaen varmasti voidaan monta kertaa saavuttaa näissä asioissa paremmat tulokset kuin lainsäädäntöä määrättömästi tiukentamalla. Ymmärrän hyvin eläinten parhaan. Järkevä eläintenkasvattaja oman etunsa nimissä haluaa hoitaa eläimiä hyvin ja pitää kunnia-asiana hyvää eläintenhoitoa.

Markku Rossi /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Ed. Sumuvuori käytti ansiokkaan puheenvuoron. Haluan puuttua hänen puheensa alkuun, jossa hän totesi, että perinteisesti Suomessa ei ole arvostettu eläinten hyvinvointia. Tässä suhteessa, arvoisa puhemies, olen täysin eri mieltä ja yhdyn tuohon ed. Lauri Oinosen näkökulmaan. Nimenomaan perinteisesti Suomessa on arvostettu eläinten hyvinvointia. Meillä kuitenkin tässä maassa on perinne, jossa eläimillä on ollut nimet, ne ovat olleet ikään kuin sen perheyhteisön jäseniä, niitä on kohdeltu kunnioittavalla tavalla, ja se perinne tulee hyvin kaukaa. Tehomaatalous on tietysti omalta osaltaan muuttanut tätä tilannetta, ja varmaan ongelmia löytyy, joita voidaan sitten arvioida, mutta tämä kysymys on enemmältikin myös globaali ja Euroopan unionin tasolla oleva kysymys. Mutta tämän haluan todeta, että perinteisesti Suomessa on arvostettu eläinten hyvinvointia ja se on kyllä arkipäivää vielä tänä päivänä suomalaisessa maataloudessa.

Se että eläinsuojelulaki on terästymässä, on varmastikin paikallaan. Mutta haluan myös kiinnittää huomiota siihen, mitkä ovat ne syyt, mitkä johtavat näihin ongelmiin. Ne ovat juuri niitä uupumisia, eivät niinkään monesti, ja useimmissa tapauksissa, ollenkaan sellaisia laiminlyöntejä, että ehdoin tahdoin halutaan eläimiä kohdella huonosti.

Arvoisa puhemies! Mihin haluan vielä kiinnittää huomiota, on se, että ehkäpä Euroopan unionin sisällä on vielä ne suuremmat ongelmat eläinten kuljetuksiin liittyvissä asioissa, ja erityisesti silloin, kun puhutaan taloudellisista hyödyistä, että siirretään eläimiä maasta toiseen jonkun tukipalkkion toivossa, siihen kyllä Suomen hallituksen tulee kiinnittää huomiota ja kaikin keinoin pyrkiä myös sitä ehkäisemään.

Tuomo Hänninen /kesk:

Arvoisa puhemies! Hallituksen esitys rikoslain 17 luvun muuttamisesta ja eläintenpitokieltorekisteristä on mielestäni paikallaan ja omalla tavallaan edistää eläinten hyvinvointia maassamme.

Kiitämän kennelin kasvattajana ja ison kenneltoimintaan erikoistuneen metsästysseuran puheenjohtajana sekä kotieläintaloutta tuntevana tunnen kyllä sen kirjon, missä kotieläimiä ja lemmikkejä maassamme pidetään. Pääsääntöisesti, aivan niin kuin täällä on todettu, sekä lemmikkien että kotieläinten olosuhteet meillä ovat hyvät. Harrastustoimintaan tulee kuitenkin henkilöitä, jotka innostuvat harrastuksestaan, ja rahan merkitys hurmaa tehtailemaan pentuja huonoissa olosuhteissa. Nykyisillä keinoilla tämän toiminnan pysäyttäminen ja vinoutuneen kaupan ja samalla monen lieveilmiön poistaminen ovat hankalia. Kasvattajan vastuunkannon laiminlyönti liittyy usein kasvattamiseen. Rekisteröinti eläintenpitokiellosta helpottaa informaation levittämistä näistä tilanteista.

Maatilojen osalta, aivan kuten täällä on hyvin kerrottu, yrittäjän uupumus ja muut sairaudet ovat usein laiminlyönnin taustalla. Räikeisiin tilanteisiin on puututtava ja apua on muutenkin saatava näihin tilanteisiin.

Tälle hallituksen esitykselle toivon rakentavaa käsittelyä eri valiokunnissa ja sitten täällä salissa.

Mauri Salo /kesk:

Arvoisa herra puhemies! "Eläimen tuomitsemista valtiolle menetetyksi koskeva tuomio voitaisiin panna täytäntöön muutoksenhausta huolimatta, ellei tuomioistuin määräisi täytäntöönpanoa lykkääntymään." Tä-mä on kohta, joka kannattaa huolellisesti katsoa myöskin tuolta ulosottolain puolelta. Nimittäin tämä vastuu eläinten hoidosta sen jälkeen, kun ne on valtiolle tuomittu, aiheuttaa aika isoja ongelmia monessakin suhteessa, ja siksi korostan sitä, että ulosottolain tapaiseen loukkuun ei tässä asiassa pidä ajautua.

Sitten, arvoisa puhemies, hyötyeläimet, joihin kuuluvat hevoset, ovat monta kertaa siirtymässä sitten tuonne harrastepuolelle ja sinne nimenomaan siksi, että ne ovat urheiluhevosina työnsä tehneet, mutta meidän tämän päivän ongelma on hevosen lopettaminen. Meillä ei ole riittävää teurastuskapasiteettia. Tässä maa- ja metsätalousministeriöllä pitäisi olla eväitä olla auttamassa ja vauhdittamassa riittävän teurastamokapasiteetin rakentamista, niin että hevoset saisivat arvoisensa lopetuksen. Nimittäin se, että meille näitä hevosia jää paljon kiertoon, ne ajautuvat kesähevosten myötä sitten tuonne maille ja mannuille ilman asianmukaista hoitoa, ei ole kenenkään edun mukaista. Siis meillä hyvin paljon tietämättömyydestä ja osaamattomuudesta johtuen hevoset ja yleensäkin eläimet joutuvat kärsimään. Tarvittaisiin eettisiä ohjeita ja myöskin aika paljon enempi eläinsuojelullista neuvontaa.

Pia Viitanen /sd:

Arvoisa herra puhemies! On tietenkin aina hyvin tärkeää ja myönteistä, että eläinsuojelulainsäädäntö kehittyy tiukempaan suuntaan esimerkiksi rangaistusten suhteen. Näitä uudistuksia on kaivattu jo pitkään, ja menemme positiiviseen suuntaan. Tietenkin täytyy muistaa, että vain näillä keinoilla maailma ei tässä suhteessa tule valmiiksi, vaan meillä on vielä paljon parantamisen varaa.

Yksi asia, minkä haluan tässä nostaa esiin, on usein keskusteltu asia ja tarve, että meidän täytyisi saada tämä eläinsuojeluvaltuutetun virka. Se olisi hyvä, toimiva ratkaisu eikä edes muuten maksaisi paljon. Eli siis se omalta osaltaan pystyisi kuitenkin vähin kustannuksin lisäämään merkittävällä tavalla eläinten hyvinvointia. Se liittyy myös tähän kysymykseen, mikä täällä nostettiin esiin tästä valvonnasta. Se on toinen asia, mikä on iso ongelma tänä päivänä. Valvontaresurssit ovat vähäiset, ja Suomessa ei kyetä ollenkaan siinä määrin valvontaa suorittamaan kuin eläinten hyvinvointi edellyttäisi.

Haluan myös muistuttaa siitä, että kaiken kaikkiaan koko eläinlainsäädäntö kaipaa uudistamista ja tiukentamista. Siellä on monia ongelmallisia kohtia ja aukkoja, jotka sopii myös nykyaikaistaa ja toivottavasti mahdollisimman pian. Taisi ed. Sarkomaa juuri tätä toivoa omassa puheenvuorossaan, ja yhdyn kyllä tähän, että näitä tarpeita löytyy erittäin paljon.

Yksi asia, missä ei tarvita edes lainsäädäntöä, on se, mikä tuli esille viime keväänä, kun näimme jälleen kerran ikäviä osoituksia joittenkin eläinten kohtelusta tuotantotiloilla. Silloinhan nousi esiin kysymys siitä, että myös ministeriön määräykset ovat usein hyvin löysiä ja aivan alkukantaisia. Siinä suhteessa on myös hyvin kiire sillä toimenpiteellä, että ministeriö itse katsoo eläinsuojelumääräystensä tason ja sen, että ne ovat riittäviä.

Vielä, puhemies, loppuun: Yksi tärkeä asia, mikä ei myöskään maksaisi mitään mutta edis-täisi merkittävällä tavalla eläinten hyvinvointia, on se, että eläinsuojeluasiat siirrettäisiin maa- ja metsätalousministeriöstä ympäristöministeriöön. Se olisi ehdottoman tärkeä asia, ja toivon, (Puhemies: 2 minuuttia!) että tähän asiaan voidaan palata seuraavan hallitusneuvottelun yhteydessä.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa puhemies! Tuohon ed. Viitasen ministeriötehtävien muuttamiseen yhdyn ja totean, että siellä on monia muitakin tehtäviä, jotka kuuluisivat ympäristöministeriöön.

Mutta tähän hallituksen esitykseen: Todella on käynyt keskustelussakin ilmi, että resurssipula on melkoinen, ja se estää kyllä lain hyvän toteutumisen, jos tämä jatkuu. Meillä on ollut legendaarisia eläinsuojeluvalvojia, kuten eläinsuojeluvalvoja Anja Eerikäinen oli. Heidän panoksensa oli merkittävä, mutta tarvitsemme lisäpanoksia nimenomaan myöskin eläinlääkäreiden ja muiden eläinlääkinnän ammattilaisten suuntaan.

Toinen asia, mitä on syytä vielä painottaa, ovat edelleenkin puutteet koe-eläinlainsäädännössä ja myöskin puutteet eläinten kuljetuksien suhteen. Myöskin Euroopan unionin politiikka on tässä suhteessa ollut liian löysää, mitä tulee muun muassa näihin eläinten kuljetuksiin yli rajojen ja kuljetusmatkojen määrittämiseen. Suomi ei ole myöskään EU:n piirissä toiminut aina johdonmukaisesti eläinsuojelumielessä.

Lopuksi: Meillä oli keskustelussa törkeä metsästysrikos. Siitä on tehty lakialoitteita. Mielestäni tässä pitäisi valmistelua nopeuttaa. Siitä on ministeri Brax puhunut muun muassa täällä, että sellaista valmistelua on olemassa, mutta nopeutta myös siihen lainsäädäntöön.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Olen hyvin tarkkaavaisesti yrittänyt kuunnella tätä hyvää keskustelua. Kiinnitän yhteen asiaan vielä toistuvasti huomiota, ja se on nämä eläintenpitokiellot. Eräissä puheenvuoroissa on ikään kuin ollut ilmassa se eräänlainen horjuvuus siinä, milloinka eläintenpitokielto on perusteltu ja milloinka ei. Tässä on valitettava tosiasia se, että aineisto karttuu joka ikinen vuosi keskimäärin 50:llä ja huonoimmillaan 70:lläkin. Tämä tarkoittaa käytännössä nyt juuri tässä asiassa, jossa törkeä tekomuoto myöskin tulee kysymykseen, sitä, että valiokunta saattaisi nyt sen verran löytää jostakin aikaa, ja erikoisesti valiokuntaneuvos, että kerää nyt näitä viimeaikaisia kokemuksia, jotka ovat saaneet ansaitsemaansa huomiotakin. Vaikka se niin suosittua ei olekaan tehdä vähän pitemmän kaavan mukaan näitä mietintöjä, niin tässä nimenomaisessa tapauksessa tehtäisiin pitemmän kaavan mukaan niin, että palveltaisiin sitä käytännön toimintaa, jota kohti ollaan menossa.

Päivi Räsänen /kd:

Arvoisa puhemies! On tärkeää pohtia, millainen ennalta ehkäisevä vaikutus tällä lainsäädännöllä on eläinsuojelurikoksiin, koska tärkeintähän olisi vaikuttaa siihen, että eläimet eivät joutuisi turhien kärsimysten kohteeksi.

Eläinsuojelurikoksissa on aika usein kysymys tilanteista, joissa rikoksentekijän yleinen elämänhallinta on heikkoa. Hänellä saattaa olla mielenterveyshäiriöitä ja hänen lähipiirinsä myös, esimerkiksi huolettavat lapsensakin, saattavat näistä puutteista kärsiä. Varsinkin tuotantoeläimiin kohdistuvissa rikoksissa kyse voi olla uupumuksesta, mikä on aika tavanomainen ongelma maatalousyrittäjien parissa. Näissä tilanteissa tietysti rangaistusuhalla ei ole niin suurta vaikutusta, kun on kysymys ihmisen mielenterveyden pettämisestä.

Sen sijaan törkeän tekomuodon säätäminen ja rangaistusten ankaroittaminen varmasti vaikuttavat parhaiten juuri tällaiseen suunnitelmalliseen, häikäilemättömään ja laskelmoivaan eläinsuojelurikollisuuteen. Siinä mielessä varmasti paikkansa ansaitsee tämä lainmuutos.

Tuulikki Ukkola /kok:

Arvoisa puhemies! Eläinrakkaana ihmisenä minusta on ilahduttavaa kuulla, että koko eduskunta on näin tiukasti ja inhimillisesti tämän lakiesityksen takana.

Eläimiä kohdellaan huonosti, mutta niitä kohdellaan myös hyvin. Paitsi, että olemme huolissamme tuotantoeläinten kohtelusta ja tarhakoirien kohtelusta, minä toivon, että joku panisi pisteen sille, ettei pieniä karhunpentuja ammuttaisi. Minusta on järkyttävää nähdä, että neljä pientä karhunpentua juoksee emon perässä ja emo ammutaan ja sitten aletaan metsästää näitä pieniä karhunpentuja, kun ei edes tiedetä, tulevatko ne pennut toimeen. Ne saattavat tulla vallan hyvin toimeen yksikseen ja elää kaikessa rauhassa. Minä en hyväksy sitä, minun mielestäni karhunpentujen ampuminen pitäisi kieltää. Minusta se on raakaa hommaa, kun katsoo sitä syrjästä. Ne ovat suloisia pieniä otuksia. Eikä karhu ole sillä tavalla vaarallinen, jos sitä ei häiritä, mutta nyt niillä on nälkä. Tämä on ihan tosiasia, niillä on tällä hetkellä Pohjois-Karjalassa nälkä, siksi ne tulevat asumusten viereen, joukkoon.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Viimeisimmistä puheenvuoroista ed. Päivi Räsänen käytti puheenvuoron, jonka näkökohtiin haluan vielä tässä yhtyä. Haluan tuoda esille sen, että Suomessa eläimiä kohdellaan varmasti tuotantoeläiminä maailmassa parhaimmilla mahdollisilla tavoilla. Tähän meillä on hyvät perinteet. Kuten aiemmassa puheenvuorossani sanoin, eläinten kasvattajalle on kunnia-asia pitää hyvää huolta kotieläimistä. Siihen sivuseikkana liittyy sitten myöskin etu näistä eläimistä. Hyvin hoidettu eläin täyttää myös parhaimmalla mahdollisella tavalla sen tehtävän, mitä varten eläin on kasvatettavana.

Mutta haluan vielä kerran korostaa sitä, että pääsääntöisesti eläinsuojelua ei voida lainsäädännöllä parhaimmalla tavalla edistää, vaan siinä on tärkeätä ennaltaehkäisy, neuvonta, ohjaaminen ja opastaminen. Erittäin tärkeänä joukkona näen maaseutuviranomaiset. Jos maaseutuviranomaisilla on aikaa tilakäynneille, silloin nähdään, mikä elämäntilanne on. Jo tuotantorakennuksia tehtäessä, suunniteltaessa ja käyttöönot-toa hyväksyttäessä voidaan kiinnittää rakenteellisiin asioihin huomiota. Perinteinen suomalainen lähiyhteisö on aina ollut se, joka on kontrolloinut myös tätä kysymystä. Samoin aikoinaan, kun poliisit asuivat siellä, missä heidän työpaikkansakin olivat, he tunsivat ihmisiä, näkivät tilanteita aivan normaalioloissa. Näen, että hyvin paljon tällä lähiyhteisön myönteisellä vaikuttamisella voidaan vaikuttaa tähän asiaan.

Korostan vielä sitä, että uupuneet, väsyneet kotieläintalouden harjoittajat tarvitsevat ensiksi apua, jotta tilanteeseen saadaan parhainta korjausta.

Sari Sarkomaa /kok:

Arvoisa puhemies! Kun täällä joka keskustelussa, kun eläintensuojelusta on puhuttu, on puhuttu siitä, että nykyinen eläinsuojelulaki pitäisi uudistaa, ja ministeri Anttila on todennutkin, että tuo työ on käynnissä, niin haluan tämän keskustelun osalta vielä pöytäkirjoihin kirjata sen, että kun nämä rankat rikkeet eläintensuojelussa ja sen valvonnassa nousivat esille, silloin hyvin vahvasti monet asiantuntijat nostivat esille sen, että ei ole kyse siitä, että laki olisi pelkästään vanha, vaan asiantuntijat sanoivat julkisesti, että näyttää siltä, että maa- ja metsätalousministeriö osin tulkitsee nykyistä eläinsuojelulakia sillä tavalla, että siitä johdetut määräykset ja ehkä asetuksetkin ovat ristiriidassa eläinsuojelulain hengen kanssa.

Näin on sanottu, ja haluan tässä sanoa sen, että erittäin tärkeää olisi, että ministeriössä nyt katsottaisiin nämä ohjeet ja asetukset, jotka voidaan tehdä riippumatta siitä, muutetaanko lainsäädäntöä, että ne tällä vaalikaudella tulisivat ja mahdollisesti vielä uusi eläinsuojelulaki tulisi eduskuntaan, etteivät kaikki asiat, mitä tässä olisi vielä mahdollista tehdä, siirry sitten seuraavalle vaalikaudelle. On tärkeää, että nyt tehdään työtä loppuun asti.

Timo Kaunisto /kesk:

Arvoisa puhemies! On toki ehdottoman tärkeää määritellä eläintenpitorikoksiin ja niihin liittyviin asioihin selkeät pelisäännöt, ja tämä on osa sitä prosessia, tässä mielessä ihan kannatettavaa lainsäädäntöä, mutta tässä on myöskin mahdollisuus viljellä hiukan väärin tätä henkeä, jolla tätä eläintenpitoasiaa ja eläintensuojeluasiaa nyt eteenpäin rakennetaan.

Kiinnitin huomiota siihen, että tässä ed. Sumuvuori käytti puheenvuoron, jossa hän puhui systemaattisista eläinsuojelurikoksista ja viittasi erityisesti kotieläintalouteen. Nyt varmasti tilastojenkin mukaan on aika ilmeistä, että määrällisesti eniten näitä ongelmia on kuitenkin, sanotaan, yksityishenkilöiden puolella ja ihan kotieläinten puolella eikä tuotantoeläinten puolella. Tällä en halua vähätellä niitä ongelmia, mitä on tuotantoeläintaloudessa, mutta tällainen asioiden systematisointi ja rikosnimikkeen käyttäminen tässä yhteydessä on kyllä erittäin vaarallista ja hankalaa.

Minusta pitäisi tehdä täsmällinen ero siinä, millä tavalla näitä asioita käsitellään myöskin näissä eläinsuojeluoikeudellisissa kysymyksissä. Ei voida esimerkiksi jotain tuotantosuuntaa, vaikkapa luomua, asettaa sen paremmaksi kuin tavanomaista eläintenpitoa sen perusteella, millä tavalla siellä pyritään eläimiä kohtelemaan. Tässä mielessä tässä on tärkeä rajanvedon paikka.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Olen kiinnittänyt huomiota aiemmissa puheenvuoroissani kotieläintuotantoon, kotieläinten kasvattamiseen. Sitten täällä mainittiin myöskin nämä koiratarhat, koirien kasvattajat. Uskon, että pääosin näissä halutaan tehdä hyvää työtä, mut- ta ihmettelen, että myös tällaisia luonnottomia olentoja kuten koirasusia tietoisesti kasvatetaan. Tällaiseen pitäisi saada kyllä täyskielto.