Täysistunnon pöytäkirja 78/2010 vp

PTK 78/2010 vp

78. TIISTAINA 7. SYYSKUUTA 2010 kello 14.02

Tarkistettu versio 2.0

3) Hallituksen esitys laeiksi henkilötietojen käsittelystä poliisitoimessa annetun lain ja henkilötietojen käsittelystä rajavartiolaitoksessa annetun lain sekä eräiden niihin liittyvien lakien muuttamisesta

 

Ben Zyskowicz /kok:

Arvoisa herra puhemies! Hyvät kansanedustajakollegat! Puutun tässä yhteydessä kahteen asiaan: ensinnäkin tämän hallituksen esityksen suhteeseen kansalaisten perusoikeuksiin ja toisaalta kysymykseen poliisin oikeudesta saada sormenjälkitietoja passirekisteristä.

Mitä ensinnäkin tulee tämän hallituksen esityksen suhteeseen perustuslakiin ja perusoikeuksiin, kuten puhemies äsken totesi, puhemiesneuvosto esittää, että asia lähetetään lausunnolle perustuslakivaliokuntaan, ja täällä hallituksen esityksen sivuilla 53 ja 54 perustellaan sitä, miksi hallitus katsoo, että laki on säädettävissä tavallisena lakina eli että se ei loukkaa yksityiselämän suojaa ja tietosuojaa. Täällä sivulla 54 hallitus kuitenkin toteaa, että on kuitenkin suotavaa, että esityksestä pyydettäisiin perustuslakivaliokunnan lausunto. Tämä on varmasti paikallaan.

Mutta, herra puhemies, haluan tässäkin yhteydessä kiinnittää huomiota asiaan, johon olen täällä aikaisemminkin kiinnittänyt huomiota, eli perustuslakivaliokunnan liian tiukkaan tulkintalinjaan yksityisyydensuojasta. Esimerkiksi viime vuonna muistaakseni säädimme lain, jossa siviilipuolen terveysviranomaisille tuli oikeus antaa oma-aloitteisesti Puolustusvoimien terveysviranomaisille sellaista tietoa, joka on tarpeen, jotta osataan ottaa huomioon asianomaisen varusmiehen mahdolliset terveystiedot, kun hänen palvelustaan mietitään, tyyliin, että ei anneta aseita sellaisille varusmiehille, joilla voi olla sellaisia mielenterveysongelmia, jotka tekisivät tämän varusmiehen ja aseen yhdessä vaaralliseksi yhdistelmäksi. Tässä hallituksen esityksessä esitettiin, että tällainen vaitiolovelvollinen terveysviranomainen voisi antaa Puolustusvoimien vaitiolovelvolliselle terveysviranomaiselle sellaisia tietoja, jotka ovat tarpeellisia tämän varusmiehen palvelun järjestämisen kannalta. Eduskunnan perustuslakivaliokunta totesi yksimielisesti, että hallituksen esitys on perustuslain vastainen, se loukkaa yksityisyydensuojaa ja näitä tietoja saa antaa vain ja ainoastaan, jos ne ovat välttämättömiä tämän varusmiehen palveluksen järjestämisen kannalta.

No, nyt en osaa sanoa, mikä ero näillä kahdella ilmaisulla on käytännössä, mutta se on selvää, että tuntuu kyllä minun mielestäni aikamoiselta liioittelulta, että vaitiolovelvollinen siviilipuolen terveysviranomainen ei saisi antaa meidän perustuslakimme mukaan vaitiolovelvolliselle armeijan terveysviranomaiselle sellaisia tietoja, jotka ovat tarpeellisia tämän varusmiehen palveluksen järjestämisen kannalta. Tuo mielestäni on esimerkki perustuslakivaliokunnan liian tiukasta tulkintalinjasta, joka tietysti perustuu perustuslakivaliokunnan kuulemien asiantuntijoiden näkemyksiin.

Herra puhemies! Toivon, että tässä asiassa perustuslakivaliokunta tarkkaan perehtyy tähän asiaan ja ei jatka nykyistä liian tiukkaa tulkintalinjaansa vaan päinvastoin mieluummin pyrkii asiallisesti ja hyvin sen linjansa perustellen mieluumminkin väljentämään nykyistä ylitiukkaa tulkintalinjaansa. Ei ole mitään syytä vähentää ihmisten turvallisuutta ja antaa roistoille ja rikollisille lisää etumatkaa tulkitsemalla ihmisten tietosuojaa aiheettoman laajasti ja tiukasti ja vähentämällä poliisin mahdollisuuksia erilaisiin rekisteritietoihin.

Herra puhemies! Toinen asia, mihin tässä yhteydessä kiinnitän huomiota, on se, että tästä hallituksen esityksestä, jolla siis laajennetaan poliisin oikeuksia saada tietoja eräistä rekistereistä, puuttuu poliisin oikeus saada sormenjälkitietoja passirekisteristä. Muistaakseni viime vuonna säädimme lain, jossa passiin tarvitaan myös sormenjälkitiedot ja nämä sormenjälkitiedot sitten säilytetään erillisessä passirekisterissä. Kun tämä laki säädettiin, niin silloin tietysti perustuslakivaliokunta ja tietosuojavaltuutettu ja muutamat muutkin tahot pitivät erittäin tärkeänä korostaa sitä, että näitä sormenjälkitietoja saadaan käyttää vain passiasioihin ja tietyissä tilanteissa esimerkiksi vainajan tunnistamiseen mutta niitä ei saa, siis nimenomaan ei saa, käyttää rikosten selvittämiseen. Jo silloin ihmettelin myös täältä pöntöstä sitä, mikä ihme siinä on, että esimerkiksi törkeiden rikosten selvittämiseen ei saisi käyttää olemassa olevia sormenjälkitietoja. Jos meiltä löytyy vaikkapa jostakin hotellista raiskattu ja murhattu nainen ja siitä vierestä löytyy viskilasi, josta saadaan sormenjäljet, niin mikä ihme siinä on, ettei sormenjälkien omistajaa sitten saada katsoa poliisin omasta passirekisteristä? Mutta nykyinen lainsäädäntö siis tämän kieltää. Tätä ei siis tässäkään laissa nyt esitetä, mutta henkilökohtaisesti toivon, että keskustelu tästä aiheesta jatkuu ja että myöhemmässä vaiheessa tullaan poliisin tietojensaantioikeutta sillä tavoin lisäämään, että ainakin törkeiden rikosten selvittämiseksi on oikeus verrata esimerkiksi rikospaikalta saatuja sormenjälkiä passirekisteriin, josko sormenjäljille tätä kautta löytyisi haltija.

Tätä keskustelua on jonkun verran julkisuudessa aivan viime päivinäkin käyty, ja tietosuojavaltuutettu on viimeksi tosiaan päivä pari sitten televisiouutisissa tuonut esiin niitä ideologisia ongelmia, mitä liittyy kuulemma siihen, että muidenkin ihmisten kuin rikoksiin syyllistyneiden ihmisten sormenjälkitietoja saataisiin käyttää rikosten selvittämiseen. Minä en ymmärrä, mikä tässä nyt on se suuri ideologinen tai muukaan ongelma, joka tähän liittyy. Totta kai tietosuojasta pitää kaikissa olosuhteissa, myös silloin, kun niitä ei saa käyttää rikosten selvittämiseen, pitää kiinni. Henkilökohtaisesti pidän yhteiskunnan intressiä rikosten selvittämiseen erittäin tärkeänä intressinä ja yhteiskunnan intressiä kansalaisten turvallisuuden vahvistamiseen erittäin tärkeänä intressinä. Meidän ei pidä antaa murhamiehille, raiskaajille, ryöstäjille ja muille rikoksentekijöille erityistä etumatkaa ja helpotusta sillä, että vaikeutamme poliisin oikeutta saada eri rekistereistä sellaisia tietoja, jotka ovat tarpeellisia rikosten selvittämistä varten.

Minna Sirnö /vas:

Arvoisa puhemies! Hyvät edustajatoverit! Jälleen kerran joudun toteamaan, että ed. Zyskowiczin alku oli lupaava, mutta samaan hengenvetoon täytyy todeta, että näemmä meidän käsityksemme ihmisten perusoikeuksista jälleen kerran ovat erilaiset.

Ihmisten perusoikeuksiin toki kuuluu tietysti kokea turvaa ja saada oikeutta silloin, kun ihmisen henkeä, omaisuutta tai oikeuksia on poljettu. Mutta perusoikeudet mielestäni ovat ohittamattomia myös siinä mielessä, että silloin, kun turvallisuutta käytetään kontrolloinnin tekosyynä, niin eduskunnan jos minkä pitää syvästi pohtia, mitkä ne keinot ovat, millä kontrollia ihmisten yli tässä yhteiskunnassa lisätään.

Arvoisa puhemies! Kun kuulin tämän lain valmistelutilanteesta, niin kieltämättä itselläni ensimmäinen ajatus oli, että Suomi on siirtymässä isolla askeleella kohti isoveli valvoo -yhteiskuntaa, ja täytyy myöntää, että itse asiassa tämä lakiesitys ei kaikilta osin tätä tunnelmaa millään lailla hälvennä. Nimittäin tämä hallituksen esitys on hyvin monimutkaisen viittaussäädösten viidakon vallassa, niin että tässä joutuu todella tekemään arkeologisia töitä selvittääkseen, mitä itse asiassa tässä laissa ollaan eteenpäin viemässä. Nolointa tietysti näin maallikko-, ei-juristikansanedustajalle on, että edes perusteluteksteistä mielestäni ei ihan selkeästi käy ilman juuri tätä hyvin monimutkaista sisäistä viittausretoriikkaa selville, mitä tällä lailla itse asiassa kaiken kaikkiaan poliisille ja Rajavartiolaitokselle ollaan suomassa.

Idea tietysti tässä laissa näemmä on, että henkilön fyysisten ominaisuuksien, joihin liitän myös sen sormenjäljen tai silmänjäljen, käyttömahdollisuuksia on tarkoitus laajentaa monellakin tapaa jatkossa. Itse olen tyytyväisenä kuitenkin todennut, että tästä on tipahtanut pois se passirekisteriin liittyvä sormenjälki- ja tunnisteosuus. Tässä kohdassa viittaan kansainvälisen oikeuden professorina toimivan Martin Scheininin tuoreeseen kirjoitukseen Journalisti-lehdessä, jossa hän muistuttaa, että itse asiassa tämä meidän siirtymisemme biometrisiin passeihin tuli EU-säätelyn takia mutta me itse valitsimme ne tiedot, mitä tähän säätelyyn kuuluu. Silloin pitkän harkinnan jälkeen päädyttiin Suomessa siihen, että biometriseen passiin tallennetaan meidän sormenjälkemme ja kasvojen konetunnistuskuva. Tätä velvoitetta sormenjälkirekisterin ylläpitämiseen ei siis tullut mistään muualta kuin meidän omalta lainsäädäntötaholtamme eli eduskunnalta ja hallitukselta.

Meillä päätettiin silloin aikoinaan tallentaa nämä sormenjäljet passirekisteriin, jotta niiden avulla voidaan tunnistaa vainajia. Samassa yh- teydessä yksityisyyden suojaksi säädettiin erittäin tarkasti palomuuri, että näitä sormenjälkiä ei missään tapauksessa passirekisterin kautta voida käyttää rikosten tutkintaan tai torjuntaan. Tästä siis, kuten ed. Zyskowiczkin totesi, ei ole kovin pitkää aikaa. Myös Martin Scheinin on todennut, että passirekisterin käyttötarkoituksen radikaali taannehtiva muutos tässä tilanteessa olisi myös keskeinen tietosuojaperiaatteitten loukkaus. Hän myös toteaa, että tänä kesänä poliisi ja sisäministeri ehdottivat, että poliisi pääsisi nykyistä paremmin passirekisteriin ja sormenjälkitietoihin käsiksi myös rikostutkinnassa. Martin Scheininin mielestä, johon luotan kuitenkin asiantuntijana, ehdotus passirekisterin avaamiseksi poliisin rikostutkinnalle loukkaisi muun muassa Euroopan ihmisoikeussopimuksessa turvattua yksityisyyden suojaa. Ihmisoikeustuomioistuin on ratkaisussaan nimenomaisesti todennut tämän sellaiseksi sormenjälkirekisteriksi, joita kerätään ja säilytetään tiettyyn tarkoitukseen, ja että niitä yksinkertaisesti ei voida käyttää rikosten selvittämiseen eikä niitä myöskään voida ylläpitää ihmisistä, jotka eivät ole rikoksiin syyllistyneet.

Mielestäni Scheininin puheisiin on kovin helppo yhtyä, ja itse muistuttaisin siitä, kun tuolla digi- ja bittimaailmassa olen joskus myös työkseni pyörinyt, että jokaisen rekisterin jokainen käyttöoikeuden laajennus tarkoittaa aina mahdollista tietovuotoriskiä, vaikka, kuten ed. Ben Zyskowiczkin totesi, minäkin luotan siihen, että poliisi pitää kiinni vaitiolovelvollisuudestaan. Mutta kun tämä koko lakiehdotus perustuu siihen, että tästä lähtien se tieto liikkuu tuolla bittien maailmassa vilkkaammin ja yhä useampien ihmisten välityksellä, niin väittäisin, että nyt jos koskaan perustuslakivaliokunnan on tarkkaan harkittava, minkälaista lausuntoa se on hallintovaliokunnalle tästä antamassa. Ja toisin kuin ed. Zyskowicz, minä toivon, että perustuslakivaliokunta noudattaa edelleen voimassa olevaa ihmisoikeussopimusta.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Henkilökohtaisesti luotan Suomen poliisiin ja haluan, että Suomen poliisilla on kaikki ne keinot, mitä nykyajan tekniikka myös mahdollistaa rikosten selvittämiseksi ja sitä kautta myös rikosten ennaltaehkäisemiseksi. Minä en ymmärrä, mitä haittaa on rehelliselle kansalaiselle siitä, jos hänen sormenjälkensä ovat viranomaisten käytössä silloin, kun selvitetään rikosta tai rikoksia, jotka periaatteessa voivat kohdistua kehen tahansa tässä maassa tai tässä maassa liikkuvaan. Siksi haluan, että tämän hallituksen esityksen myötä annetaan viranomaisille ne keinot, mitä on hyväksi nähty, ja olisin halunnut ne vielä vähän laajempinakin, kuten täällä on tuotu esille tämä mahdollisuus. Sormenjäljethän ovat varsin pätevä, yksi keino henkilön tunnistamiseksi. En pitäisi sitä sen kummempana asiana kuin että tunnistetaan kasvojen perusteella. Sormenjäljet ovat vain parempi keino. Silloin varmasti, kun rikolliselle tulee tieto, että on suurempi kiinnijäämisriski, kyllä sillä on osaltaan oma ennalta ehkäisevä vaikutus rikosten tekemiseen. Minä uskon, että tässä asiassa meidän kannattaisi harkita hyvin voimakkaasti myös ihmisen oikeussuojaa rikoksia vastaan ja oikeusturvaa silloin, jos on joutunut minkä tahansa rikoksen uhriksi.

Ben  Zyskowicz /kok:

Arvoisa herra puhemies! Mitä tulee ensin perustuslakivaliokuntaan, niin vetosin todella perustuslakivaliokunnan tulkintakäytäntöön, että he eivät tiukentaisi enää yksityisyyden suojan tulkintaa eivätkä myöskään jatkaisi nykyistä, liian tiukkaa tulkintalinjaa vaan ottaisivat todellakin asianmukaisesti huomioon rikosten selvittämisen intressin, kansalaisten turvallisuuden intressin, silloin kun näitä asioita tulkitaan. Kyse on tietysti, ed. Sirnö, meidän perustuslakien ja myös ihmisoikeusvelvoitteiden noudattamisesta, mutta ennen kaikkea tulkitsemisesta.

Huomasin, että kesällä kun käytiin keskustelua romanikerjäläisiin liittyvistä asioista, niin mainitsemanne professori Scheinin ja eräs toinen oikeudellinen asiantuntija totesivat, että kerjäämistä ei voi kieltää, koska se on vastoin kansainvälisiä ihmisoikeusvelvoitteita. Samaan hengenvetoon hän totesi, että Euroopassa on lukuisia oikeuskulttuuriltaan Suomeen rinnastettavia maita, joissa kerjääminen on kielletty. Eli kysehän on näistä ihmisoikeusvelvoitteista ja perusoikeusvelvoitteista ja niiden tulkinnasta.

No, mitä sitten itse asiaan tulee, niin ed. Sirnö, olitte eri mieltä kanssani poliisin oikeudesta saada esimerkiksi törkeiden rikosten selvittämistä varten passirekisterissä olevia sormenjälkitietoja. Minulle ei vieläkään selvinnyt, miksi te ja monet muut olette tästä asiasta eri mieltä. Totean uudelleen: Jos löytyy raiskattu ja murhattu nainen, samasta hotellihuoneesta löytyy juomalasi, tästä juomalasista saadaan sormenjäljet talteen. Passirekisteristä voitaisiin selvittää, kuka on ollut siinä huoneessa naisen seurassa, ja tämä pystyisi ainakin auttamaan rikoksen selvittämisessä, jos ei olisi peräti tekijä, niin mitä haittaa tai mitä ongelmaa sisältyy siihen, että näitä juomalasista löydettyjä sormenjälkiä voitaisiin verrata passirekisterissä oleviin sormenjälkiin? En ymmärrä, mikä tässä on se ongelma. Jos ongelmana on tietosuoja ja tietovuodot, niin, ed. Sirnö, eikö se riski ole jo siinä, että on olemassa rekisteri, missä ovat passia hakeneiden ihmisten sormenjäljet rekisterissä? Miten se tietovuotoriski siitä kasvaa, että siellä rekisterissä olevia tietoja voidaan käyttää esimerkiksi törkeiden rikosten selvittämiseen? Voi olla, että se siitä jonkun verran kasvaa, tulee joku uusi poliisimies näiden tietojen äärelle. Mutta kuten sanoin, eikö se tietosuojaongelma ja tietojen vuotamisen ongelma, vääriin käsiin vuotamisen ongelma, ole jo syntynyt siinä, kun se rekisteri on luotu?

Minä sen sijaan pystyn esittämään mielestäni lukuisia hyviä perusteluja, miksi murhien, raiskausten, ryöstöjen ja vastaavien törkeiden rikosten selvittämiseen pitäisi voida käyttää tätä sormenjälkirekisteriä. Painavin peruste on rikosten torjumisen ja selvittämisen intressi, painavin peruste on ihmisten turvallisuuden vahvistaminen.

Ed. Sirnö vetosi paljon professori Scheininiin, ja hän on kiistatta kansainvälisesti arvostettu asiantuntija ihmisoikeusasioissa. Itse olen huomannut, että olen lähes kaikista asiantuntija Scheininin näkemyksistä eri mieltä. Ei sellaista asiaa nykyään juuri olekaan, missä asiantuntija Scheinin ei näkisi ihmisoikeusongelmia, perusoikeusongelmia, tietosuoja- tai yksityisyydensuojaongelmia.

Kun kesällä keskusteltiin siitä, voidaanko harmaan talouden ja rahanpesun torjumiseksi kriminalisoida se, kun rikollisesti rahaa saanut henkilö käyttää tätä rahaa Suomessa — muistaakseni meni suunnilleen näin — niin tätä vastustivat pankit ja niin sanotut ihmisoikeusjuristit. Silloin kyllä mieleeni tuli ajatus, että tämä kunnianarvoisa termi "ihmisoikeusjuristi" pitäisi ehkä jossain tilanteessa mieluummin muuttaa termiksi "konnanoikeusjuristi", koska näiden niin sanottujen ihmisoikeusjuristien kannanotot ovat kyllä omiaan helpottamaan erilaisten roistojen ja konnien toimintaa ja omiaan vaikeuttamaan poliisin ja muuten järjestäytyneen yhteiskunnan mahdollisuutta selvittää rikoksia ja saada nämä rikoksentekijät, oli sitten kyse talousrikoksista tai muista rikoksista, vastuuseen.

Asiantuntija Scheinin on niin jyrkkä näissä ihmisoikeustulkinnoissaan, ja ed. Sirnö oli nyt hyvin jyrkkä tai tiukka, sanotaan tiukka, näissä ihmisoikeustulkinnoissaan, että olen vähän miettinyt, että kun nämä SKDL:n perilliset — tai SKDL:n perillispuolueeseen, vasemmistoliittoon, kuuluneet tai aikanaan SKDL:ään tai SKP:hen kuuluneet useat ihmiset — ovat omaksuneet erittäin tiukan ihmisoikeustulkinnan, niin joutuuko nyt sitten koko muu suomalainen yhteiskunta kärsimään siitä, että näillä ihmisillä on hirveä moraalinen krapula siitä, että ovat aikanaan ajaneet kommunistista järjestelmää Suomeen, joka tunnetusti riistää ihmisiltä kaikki perusoikeudet ja ihmisoikeudet. Ja jos te, ed. Sirnö, haluatte puhua isoveli valvoo -yhteiskunnista, niin ei tarvitse kuin lukea Neuvostoliiton ja muiden kommunististen maiden historiaa, niin tietää, mitä on todellinen isoveli valvoo -yhteiskunta. Eli ymmärrän tällaiset katumusharjoitukset, mutta silti mielestäni voisi olla tietty perus- järki kädessä -ajattelu myös siinä, miten tiukasti nyt toiseen suuntaan nähdään kaikissa mahdollisissa asioissa ihmisoikeus- ja perusoikeusongelmia.

Kuten sanoin, mielestäni on erittäin tärkeätä, että rikoksia saadaan selville ja konnat saadaan kiinni. Ei ole mitään syytä liian tiukoilla yksityisyyden suojan tulkinnoilla ja tietosuojan tulkinnoilla antaa rikollisille ennestäänkin lisää etumatkaa. Annetaan Suomen poliisille kaikki ne oikeudet, jotka normaalissa oikeusvaltiossa voidaan antaa, kun puhutaan rikosten selvittämisestä ja ihmisten turvallisuuden vahvistamisesta.

Erkki  Virtanen /vas:

Arvoisa puhemies! Ajattelin sanoa, ennen kuin kuulin ed. Zyskowiczin puheen lopun, näin entisen SKDL:n perillisenä — kovin paljon perintöä ei ole sinänsä tullut mutta ihan riittävästi kuitenkin tunnustaakseni sen — että siinä olen ed. Zyskowiczin kanssa samaa mieltä, että tiukka tietosuojalaki aiheuttaa ongelmia toisinaan. Olen itse, voin sen tässä tunnustaa, joutunut rikkomaan tietosuojalakia estääkseni yksittäisen ihmisen häädön voidakseni antaa eteenpäin sellaisia tietoja, joilla sitten hänen vuokranmaksunsa turvataan. Tein sen tietoisena lain rikkomisesta ja koin, että siinä on ongelma.

Mutta kun, ed. Zyskowicz kysyitte, mikä on se ongelma, joka liittyy tähän hotellihuoneessa raiskatun ja murhatun naisen rikoksen selvittämiseen sen sormenjäljen avulla, joka sieltä löytyi, niin minun arvioni mukaan se on se, että siitä hotellihuoneesta löytyy todennäköisesti runsaasti sormenjälkiä. Saattaa olla hyvin mahdollista, että sieltä löytyy vain viattomien sormenjälkiä, ja kun nekin sormenjäljet kuitenkin löytyvät sieltä rekisteristä — jota siis kerätään siksi, että saa passin, eikä siksi, että ne, jotka siinä rekisterissä ovat, ovat jo valmiiksi ikään kuin osoittaneet jonkinlaista syyllisyyttä — silloin on olemassa vaara, että viattomat ihmiset joutuvat tätä kautta kärsimään tapauksesta, josta heidän ei oikeasti pitäisi kärsiä.

Silloin tietenkin joudutaan arvioimaan tätä ongelmaa, joka syntyy tästä, ja toisaalta rikoksen selvittämisessä saatavaa hyötyä. Sen minä mielelläni kyllä jätän perustuslakivaliokunnalle, jossa enemmistö on muita kuin SKDL:n perillisiä.

Minna Sirnö /vas:

Arvoisa puhemies! Olen pahoillani, ed. Zyskowicz, täällä ei yleensä ole tapana mennä henkilökohtaisuuksiin, mutta teillä on tapana loukata minun arvojani ja minun historiaani. (Ed. Mustajärvi: Säännönmukaisesti!)

Olen todella pahoillani siitä, jos teillä on se käsitys, että minä henkilökohtaisesti olen syyllinen kaikkeen, mitä neuvostodiktatuurin aikana on tapahtunut, etenkin kun minun isäni oli sattuneesta syystä ainoita toimittajia vuonna 1968, jotka julkisesti SKDL:läisessä lehdessä tuomitsivat Neuvostoliiton Prahan miehityksen. Sitä eivät silloin uskaltaneet tehdä kokoomuslaiset lehdet. Anteeksi, että kiihdyn, mutta mielestäni on törkeätä, että minulle sysätään vastuuta siitä tilanteesta, jota sen ajan poliitikot Suomessa myös yli puoluerajojen ovat itse olleet rakentamassa ja rauhassa pitämässä.

Arvoisa puhemies! Tikulla silmään voi mennä tietysti myös sillä tavalla, että syöksyy tähän päivään. Minä olen huolissani, enkä henkilökohtaista sitä nyt ed. Zyskowicziin, mutta meidän ehkä poliittisten elämänfilosofioiden ero on siinä, että teille ihminen on syyllinen niin kauan kuin viimeinenkin tuomari on toisin todistanut ja me pidämme kiinni siitä, että ihminen on syytön, kunnes on toisin todistettu.

Markus Mustajärvi /vas:

Arvoisa puhemies! Lähinnä ed. Sirnön puolesta mutta miksei myöskin omasta puolestani, ed. Zyskowiczilla näyttää nyt olevan aivan niin kuin erityinen tarve laskea keskustelun tasoa. Ed. Sirnö niin kuin minäkin olemme kumpikin samassa tilanteessa, että vasemmistoliitto on ainoa ja ensimmäinen puolue, mihin me olemme maksaneet jäsenmaksun. Tiedän ed. Sirnön taustan, mitä linjaa esimerkiksi hänen isänsä edusti. Minun isäni oli sotaveteraani, sotainvalidi, taisteli ase kädessä tämän maan itsenäisyyden puolesta rintamalla, olipa vielä sodan jälkeen sitten miinanraivaajana Lapissa, meni myöskin miinaan, niin en minä aio kuunnella ed. Zyskowiczilta loputtomiin sitä, että hän tulevat sukupolvet toiseen, kolmanteen, neljänteen polveen asti leimaa samalla tapaa kuin ehkä itse on tullut leimatuksi 1970-luvulla. Ed. Zyskowicz, varmaan itse asian käsittelyäkin auttaa se, että te yritätte pysyä vähän paremmin asiassa ja vähän hillitä niitä omia traumojanne niiltä menneiltä vuosikymmeniltä.

Ben Zyskowicz /kok:

Arvoisa herra puhemies! Ehkä näihin henkilökohtaisiin puoliin ei niin hirveästi kannata kiinnittää huomiota ja ehkä minunkaan ei olisi pitänyt, mutta mieluummin, ed. Mustajärvi, kärsin traumaa siitä, että puolustin demokratiaa ja vastustin kommunismia, kuin että kärsisin traumaa siitä, että ajoin sellaista järjestelmää Suomeen, jossa ihmisoikeudet riistetään ja jossa ihmisillä (Ed. Mustajärvi: Puhu niille, jotka ajoivat!) ei ole mitään demokraattisia oikeuksia eikä vapauksia. Siitä ei pääse mihinkään, arvoisat edustajakollegat, että vasemmistoliitto on SKDL:n seuraajapuolue ja teidän oma eduskuntaryhmänne vilisee vanhoja stalinisteja, jotka ovat olleet tätä neuvostojärjestelmää Suomeen pystyttämässä.

Mitä sitten itse asiaan tulee, niin nyt ymmärsin, mikä on ongelma siinä, että sieltä huoneesta, jossa on raiskattu ja murhattu nainen, löytyy viskilasi, jossa on sormenjäljet, joiden haltijaa selvitetään. Se on siis se, että viattomat tuomitaan murhasta ja raiskauksista. Näinkö? Niinkö vähän luotatte suomalaiseen oikeusjärjestelmään, että kuvittelette, että jos joku on ollut jossakin hotellihuoneessa, jossa myöhemmin tapahtuu murha, niin jos tämän ensin mainitun henkilön sormenjäljet tuosta hotellihuoneesta löytyvät, niin hänet tuomitaan murhasta? Kaikki ne normaalit oikeusturvatakeet ja näyttökynnykset ja velvollisuudet, jotka ovat voimassa muutenkin, niin tietysti ovat voimassa siinäkin tilanteessa, että tutkinnassa voidaan käyttää löydettyjä sormenjälkiä hyväksi.

Ja jos nyt tätä hotelliesimerkkiä käytetään, niin jos nyt sieltä löytyy lasi, josta on juuri juotu ja josta löytyy sormenjäljet, niin voin kuvitella, että tällä sormenjälkien haltijalla on ainakin sellaista tietoa, joka edesauttaa sen murhan selvittämistä. Jos hänellä ei ole, jos hän on täysin ulkopuolinen, joka on lähtenyt huoneesta eikä ole tiennyt, ketä muita siellä on ollut, tai ne murhaajat ovat tulleet myöhemmin, niin ei häntä myöskään mistään murhasta tuomita. Se kai on nyt kaikille selvä.

Markku  Pakkanen /kesk:

Arvoisa puhemies! Käsittelyssähän on todellakin laki henkilötietojen käsittelystä poliisitoimessa ja rajavartiolaitoksessa annetun lain muuttamisesta, eikä niinkään erilaisten puolueiden taustat ja menneisyys.

Itse pidän tuota ed. Zyskowiczin esimerkkitapausta hotellihuoneessa tapahtuneesta rikoksesta hyvänä, ja pidän tärkeänä, että poliisilla tällaisessa tapauksessa olisi kaikki välineet, millä se rikoksia tutkii, ja siinä mielessä tietosuoja ei voi olla niin tiukka, että se estää rikoksen tutkimisen ja selvittämisen ja syyllisen joutumisen vastuuseen.

Kiusallisia tilanteita saattaa olla, itsekin hotellihuoneessa öitä viettäneenä, jos sieltä löytyisi omat sormenjäljet, mutta silti en pitäisi sitä pahana, että minultakin siinä yhteydessä sitten kyseltäisiin. Ja jos ei ole väärillä jäljillä ollut, niin eihän siinä mitään, syyllinen saadaan selville ja tuomio tulee. Sitten taas, jos on itse ollut väärillä jäljillä, niin sen selvittelee varmaan sitten kotona vaimon kanssa, että missä oli sinä yönä, mutta periaatteessa pidän tätä ed. Zyskowiczin esimerkkiä hyvänä.

Markus Mustajärvi /vas:

Arvoisa puhemies! Vieläkin ed. Zyskowiczin perusteluosaan, kun hän ei näytä pystyvän hillitsemään tätä leimaamishimoaan, niin vasemmistoliitto ei ole kommunistinen järjestö, niin kuin ed. Zyskowicz tietää, eikä ollut myöskään SKDL. Tiedätte aivan hyvin, että siellä oli monta erilaista fraktiota. Ja aivan totta on se, että vuonna 1968 Skp:n silloinen puheenjohtaja Aarne Saarinen, joka myöskin oli sotaveteraani, tuomitsi Tšekkoslovakian miehityksen suorin sanoin, niin kuin teki SKDL:n puheenjohtaja Ele Aleniuskin samaan aikaan, kun porvaripuolueitten puheenjohtajat leikkivät kuurupiilosta tiedotusvälineitten kanssa. On aivan epäoikeudenmukaista, että te hyökkäätte täällä ed. Sirnön kimppuun henkilökohtaisesti jostain sellaisista teoista, joita ovat tehneet aivan jotkut muut henkilöt.

Erkki Virtanen /vas:

Arvoisa puhemies! Ed. Zyskowicz, en minä epäile poliisin kykyä selvittää rikoksia, ja olen aivan varma, että syyttömät, vaikka heidän sormenjälkensä löytyisivät sieltä huoneesta, eivät tulisi tuomituiksi. Mutta kun minä tiedän ja tekin tiedätte, mitä nykyinen julkisuus on: Jos sieltä löytyy epäilty, jos sieltä löytyy sormenjälkiä, niin heidät pitää varmasti tutkia, ja kaikki sormenjäljet, jotka löytyvät, käydään rekisteristä läpi, ja sitten heitä kuullaan, mitä on tapahtunut. Jos syyllistä ei löydy mutta löytyy epäiltyjä, niin siinä on se ongelma, mitä tapahtuu heille, pystyvätkö he oikeasti vapautumaan siitä stigmasta, joka heihin lyödään sillä, että heitä tutkitaan. Minä luulen, että tässä kulkee se raja, jonka vuoksi ihmisoikeusjuristit, tai keitä he nyt ovatkin, ovat kyseenalaistaneet sen, että rekistereitä voisi käyttää mihin tahansa.

Ben Zyskowicz /kok:

Arvoisa puhemies! Edellisessä puheenvuorossa en ehtinyt vastata ed. Sirnön puheenvuoroon siitä, että maailmankäsitykseni — vai miten se meni — ihmiskäsitykseni lähtisi siitä, että jokainen on syyllinen, kunnes on erikseen syyttömäksi todistettu. Tämähän oli tosiaan Stalinin Neuvostoliitossa ja Hitlerin Saksassa ja muualla varmaan sellainen hyväksi koettu käsitys, kun ihmisiä vainottiin. Kun te nyt, ed. Sirnö, väitätte, että tämä on minun ihmis- tai maailmankäsitykseni, niin ehkä nämä henkilökohtaiset loukkaukset ovat nyt sitten menneet tasan ja voidaan ne tähän jättää.

Mitä sitten tähän asiaan tulee, niin on todellinen ongelma, ed. Erkki Virtanen, enkä sitä lainkaan kiistä, että meillä poliisihallinto vuotaa tietoja julkisuuteen julkisuuden henkilöistä, enkä pidä mahdottomana sitä, mitä esititte, että joku täysin viaton henkilö tulee yhdistettyä jonkin törkeän rikoksen tutkintaan sillä perusteella, että hänen sormenjälkensä löytyvät tekopaikalta ja häntä on siinä tutkintaprosessissa kuultu, vaikka hänellä ei ole asianomaisen rikoksen kanssa yhtään mitään tekemistä. Tämä on ihan hyvä huoli esittää tässä yhteydessä.

Jos tämä on kuitenkin se perustelu, millä torjutaan mahdollisuus antaa poliisille törkeissä rikoksissa oikeus päästä sormenjälkirekisteriin käsiksi, niin minä ainakin tässä intressivertailussa, jota tämä lainsäädäntö jatkuvasti on, kyllä päätyisin tämän esittämäni sinänsä hyvän esimerkin jälkeenkin siihen, että törkeiden rikosten selvittämisen intressi, törkeisiin rikoksiin syyllistyneiden tekijöiden telkien taakse saattamisen intressi ja ihmisten turvallisuuden vahvistamisen intressi on niin suuri näissä asioissa, että mainitsemallanne riskilläkin antaisin poliisille tämän oikeuden.

Eero Akaan-Penttilä /kok:

Arvoisa puhemies! Ihan lyhyesti itse tähän asiaan ja nimenomaan sormenjälkiin. Kyllä minä nyt koen, että meillä Suomessa tämmöisessä yhä teknistyvässä ja digitalisoituvassa maailmassa poliisilla pitää olla erityisesti kaikissa törkeiden rikosten selvittelyissä kaikki ne mahdollisuudet, jotka modernisti ovat mahdollisia. Ja silloin lähden siitä, että siitä pitää olla enemmän hyötyä poliisin työssä ja rikoksen selvittelyssä kuin on haittaa näille ihmisille siitä, että heidän sormenjälkensä löytyvät jostain ja ne selvitetään. Tämä minun kantani lähtee myöskin siitä liikkeelle, että olen omassa perustyössäni aina tottunut luottamaan suomalaiseen poliisiin, ja niin minä teen edelleenkin. Jos tämmöisten sekundääristen taustavaikutusten kautta estetään sormenjälkirekistereiden käyttö täällä eduskunnassa, niin minusta siinä hohkaa sisällä ajatuksia, jotka eivät oikein arvosta meidän korkealla olevan rikospoliisimme toimintaa. Halusin tämän mielipiteeni sanoa vaan nimenomaan näistä sormenjäljistä ja rekistereistä.

Keskustelu päättyi.