Ympäristöministeri Paula Lehtomäki

Arvoisa puhemies! Lähetekeskustelukäsittelyssä on nyt hallituksen esitys Selkämeren kansallispuiston perustamisesta, joka on istuvan hallituksen ensimmäisessä varsinaisessa istunnossa hyväksytty ehdotus. On hyvä saavutus, että pitkällisen valmistelun jälkeen me olemme nyt tässä pisteessä Selkämeren kansallispuiston perustamisen osalta. Periaatepäätöshän sen perustamisesta tehtiin viime syksynä valtionneuvoston 200-vuotisjuhlallisuuksien yhteydessä, ja sitten tuossa läpi talven ja viime kevään aikana olemme paitsi hakeneet Selkämeren kansallispuiston aluerajausta myöskin koko ajan kehittäneet sen sisällöllisiä piirteitä niin, että se mahdollisimman hyvin vastaa myös tuon alueen tarpeisiin.

Tämä kansallispuisto näin toteutuessaan olisi Itämeren olosuhteissa hyvin merkittävä mertensuojelualue, ja siinä mielessä tämä askel on ihan tärkeä. Se olisi 160 kilometriä pitkä etelä-pohjoissuunnassa, noin 91 000 hehtaaria, ja sen päätavoite on suojella nimenomaan aavan meren alueita, ja lisäksi siihen kuuluisi sitten luotoja ja saaria, jotka ovat tälläkin hetkellä valtion pääasiallisesti omistamia. Tämä aluerajaus tulee viime kädessä luonnontieteellisestä perusteesta sillä tavalla, että pystytään saamaan kattava otos erilaisia tärkeitä luontotyyppejä tämän puiston piiriin, ja valmisteluaikana keväällä esimerkiksi tältä alueelta löytyi myös tyystin uusi levälaji. Kysymyksessä olisi meidän 36. kansallispuisto ja 5. merialueen puisto, jos ja kun eduskunta ehdotuksen hyväksyy, ja tällaisenaan luonnontieteellisesti edustava kokonaisuus.

Valmistelun kuluessa olemme ympäristöministeriössä, ja myös minä henkilökohtaisesti, olleet yhteydessä paikallisiin tahoihin lukuisia eri kertoja ja lausuntoja on myöskin pyydetty, jotta pystyttäisiin löytämään jo etukäteen ratkaisut niihin huolenaiheisiin, jotka Varsinais-Suomen ja Satakunnan alueen asukkaita ja kuntia ja maakuntien liittoja ovat tässä huolettaneet. Uskon, että sisällöllisesti me olemme pystyneet löytämään erittäin paljon ratkaisuja. Tässä kansallispuistossahan on se erityispiirre, että siinä yksi tärkeä tavoite on luonnonkalakantojen turvaaminen ja kalastuselinkeinonkin ylläpitäminen. Siinä hengessä ehdotuksen mukaisesti kalastus olisi koko puiston alueella sallittu ja myös hyljekannan rajoittaminen, sillä tavalla kuin se kiintiöistä ja muista ratkaisuista tulee, olisi mahdollista tämän kansallispuiston alueella.

Tiedän, että edelleen tähän liittyy alueellisesti monenlaisia kuumiakin keskustelunaiheita, mutta on minusta hyvin mielenkiintoista kuulla nyt myös eduskunnan käsityksiä tästä asiasta, jota olemme huolellisesti ja uskoakseni hyvällä tavalla tässä valmistelleet.

Timo Heinonen /kok:

Arvoisa puhemies! Nyt toteutettavalla kansallispuistolla halutaan varjella siis ennen muuta biologisesti arvokkaita matalia merialueita niin tuulipuistoilta, joita tulemme myös tänä syksynä käsittelemään, kuin myös merenpohjasta otettavalta soranotolta. Suomen merialueellahan on tähän mennessä perustettu neljä kansallispuistoa: Itäisen Suomenlahden, Tammisaaren saariston, Saaristomeren ja Perämeren kansallispuistot. Näistä vain tuo Perämeren kansallispuisto sijoittuu Pohjanlahdelle, aivan sen pohjoisimpaan pohjukkaan. Käytännössä koko Pohjanlahden noin 600 kilometrin pituisella osuudella ei siten ole tällä hetkellä ainuttakaan kansallispuistoa.

Lähtökohdaltaan on hyvä, että myös näitä uusia kansallispuistoja pohditaan ja selvitetään. Selkämeren kansallispuiston perustaminenhan mainitaan hallitusohjelmassa luonnon monimuotoisuuden yhteydessä. Alun perin aloite Selkämeren kansallispuiston perustamisesta tehtiin jo 1990-luvun puolivälissä, ja Selkämeren kansallispuistoa todettiin silloin tarvittavan täyttämään vajetta Suomen kansallispuistoverkostossa ja maamme läntisillä rannikkoalueilla. Siitä nyt voidaan olla montaa mieltä, että onko tämän esityksen aluerajaus sitten järkevä meidän kokonaisajattelun kannalta eli onko tuon alueen rajaaminen myös tänne Saaristomeren puolelle perusteltua. Tätä on syytä vielä vakavasti miettiä.

Tuo Satakunnan puoleinen alue on varmasti varsin perusteltu, mutta on syytä miettiä, mitä vaikutuksia tällä on tuolla Saaristomeren puolella, sillä EU-tasollahan ollaan paraikaa kehittämässä merten aluesuunnittelua ja rannikkoalueiden yhdennetyn käytön suunnittelua nimenomaan niin, että tarkasteltaisiin kaikkia käyttömuotoja, esimerkiksi tuulivoimaa, virkistyskäyttöä, kalataloutta ja luonnonsuojelua yhtä aikaa eli otettaisiin tämmöinen kokonaisvaltaisempi tarkastelu tähän merialueiden suojeluun ja käyttöön. Tämä on varmasti tulevaisuuden trendi, ja ehkä tuollainen vanhanaikainen, tiukkarajainen suojelu voi olla sitten tulevaisuudessa tämän tyyppisillä alueilla ehkä hieman haasteellista, ja voi miettiä myös, onko se kuinka tarpeellista. Selkämeren kansallispuiston aluehan on jo käytännössä tällä hetkellä suojeltu Natura 2000 -verkoston ja eri kaavojen ja valtion luonnonsuojeluohjelmien puitteissa, ja nyt aluetta ollaan sitten laajentamassa Selkämeren kansallispuistoksi.

Retkeilijöiden näkökulmasta on hyvä huomata vielä se, että toisin kuin luonnonsuojelualueilla kansallispuistoissa liikkuminen on jopa tervetullutta ja siihen kannustetaan. Matkailijoille tarjotaan niin palveluita kuin informaatiotakin, ja siinä mielessä tällainen kansallispuisto on varsin perusteltu. Mutta varmaan tulemme käymään tuosta vielä keskustelua, mikä on tämän Selkämeren kansallispuiston järkevä rajaus niin, että tuolla alueella voitaisiin jatkaa perinteikkäitä elinkeinoja ja toisaalta sitten suojata myös näitä herkkiä rannikkoalueita: lintujen pesimäalueita, ruokailu- ja lepoalueita jnp.

Pertti Hemmilä /kok:

Arvoisa rouva puhemies! Tässä edellinen puhuja, ed. Heinonen jo erittäin hyvin perusteli Selkämeren kansallispuistohanketta ja myöskin vähän tavoitteli niitä perusteluja, joita itse aion lausua tässä Selkämeren kansallispuiston rajauksen osalta ja joita olen rinnakkaislakialoitteessani tuonut myöskin esille.

Puhemies! Selkämeren kansallispuiston perustamishanke lähti alun perin Satakunnasta, missä hanke on hyväksytty kunta- ja maakuntatasolla sekä maakuntaohjelmassa kärkihankkeeksi. Sen sijaan Varsinais-Suomen kunnat ja maakuntaliitto ovat yksimielisesti vastustaneet Vakka-Suomen merialueen liittämistä Selkämeren kansallispuistoon. Tästä voi päätellä lain valmistelun edenneen kansanvallan ajatuksen ja toimintaperiaatteitten vastaisesti.

Alueen kunnat, maakuntaliitto sekä ely-keskus ovat toistuvasti ilmaisseet huolensa siitä, miten ympäristöministeriö ja muut viranomaistahot pyrkivät väkisin ja kovakorvaisina viemään läpi Selkämeren kansallispuistohankkeen. Hallituksen ohjelmassa korostetaan demokratian vaalimista ja kansalaismielipiteen huomioon ottamista päätöksenteossa. Kuitenkin tämän valmisteluprosessin aikana seudulta tulevia viestejä ei ole seudun ihmisten näkemyksen mukaan otettu huomioon. Tämän huolen demokratiavajeesta jakoi myös keskustan ryhmäpuheenjohtaja Timo Kalli käytyään elokuussa kuulemassa alueen toimijoiden mielipiteitä ja perusteluja.

Arvoisa puhemies! Saaristomeren kansallispuistohankkeen yhteydessä harjoitettu ylhäältä saneltu suojelupolitiikka ei johda toivottuihin tuloksiin ja tulee kuluttamaan turhaan voimavaroja ja aiheuttamaan paikallisesti suuriakin vaikeuksia. Paikallisten toimijoiden ja asukkaiden paikallisista lähtökohdista tapahtuvalla oman alueensa kehittämisellä luonto- ja ympäristöarvot voidaan ottaa paljon paremmin huomioon ja saada aikaan huomattavasti parempia ja erityisesti kestävämpiä tuloksia.

Itämeren suojelu on yksi hallituksen ympäristöpoliittisista painopisteistä. Ympäristönsuojeluun kuuluu tärkeänä osana meriekosysteemien suojelu ja säilyttäminen luonnonsuojelulain mukaisin keinoin eli luonnonsuojelualueita perustamalla. Tätä varten on hallitus antanut eduskunnan käsiteltäväksi esityksensä laiksi Selkämeren kansallispuistosta. Kansallispuiston perustamisella on tarkoitus suojella pohjois-eteläsuunnassa noin 160 kilometrin pituinen Selkämeren aavan meren alue ja siihen liittyviä saaristoja sekä eräitä pieniä rannikon maa-alueita.

Lakiesityksessä esitetyt kansallispuiston rajat ovat kuitenkin ongelmallisia. Erityisesti Vakka-Suomen alueen rannikon ja merialueen osalta kansallispuiston avulla saavutettavat hyödyt taitavat olla mitättömät sen alueen elinkeinotoiminnalle aiheutettuihin haittoihin verrattuna. Vakka-Suomen alue on tärkeimpiä ruokakalan tuotantoalueita Suomessa. Kalankasvatus on tärkeä välitön ja välillinen työllistäjä alueella. Aluetta onkin pitkäjänteisesti kehitetty kalatalouden erityisalueeksi, mikä ollaan huomioimassa myös maakuntakaavassa kalatalouden kehittämisvyöhyke -merkinnällä.

Ekologiset ja maantieteelliset seikatkaan eivät puolla kansallispuiston ulottamista Vakka-Suomen alueelle. Tutkijoiden mukaan Vakka-Suomen saaristo kuuluu luonnonmaantieteellisesti Saaristomereen, joka on ekologisesti aivan erilainen kuin Selkämeri Satakunnan edustalla. Perusteettomia ovat myös väitteet muun muassa merenalaisten ekosysteemien säilymisestä tai ilmastonmuutoksen tutkimismahdollisuudesta.

Euroopan meripolitiikan tavoitteena on kokonaisvaltainen lähestymistapa merien käyttöön. Tavoitteena on sovittaa yhteen alueiden erilaiset käyttötarpeet ja turvata siten sekä taloudellinen kasvu että luonnonsuojelun edellytykset. Merialueiden käytön suunnittelu on uutta eikä valtakunnallisellakaan tasolla alueiden käytön suunnittelua merialueille ole vielä tehty. Saaristo- ja merialueiden suojelutarpeiden, elinkeinotoiminnan ja muiden käyttömuotojen intressien yhteensovittaminen edellyttää laajapohjaisempaa alueellista tarkastelua.

Arvoisa puhemies! Hallituksen esityksessä todetaan selkeästi, kuinka kansallispuiston perustamisesta aiheutuu sen hoitoon ja käyttöön liittyen valtiolle lisäkustannuksia lähes 2 miljoonaa euroa ensimmäisten viiden vuoden aikana. Vähiä resursseja ei tule sitoa uuteen kansallispuistohankkeeseen, josta ei tulla saavuttamaan sitä hyötyä, mitä odotetaan. Kansallispuistoon ehdotetut maa- ja vesialueet Vakka-Suomesta kuuluvat jo nyt Natura 2000 -verkostoon ja kansallisiin luonnonsuojeluohjelmiin. Nykyinen suojelun taso alueella on riittävä, eikä mitään lisähyötyä kansallispuiston perustamisesta tulla saamaan. Luontoarvot voidaan säilyttää varsin hyvin ilman kansallispuistoa.

Reijo Kallio /sd:

Arvoisa rouva puhemies! Aloitan syyskauden puheeni siinä mielessä poikkeuksellisesti, että aion kehua hallitusta. Mielestäni hallituksen periaatepäätös 2.10.2009 oli erinomainen päätös. Erityisesti haluan onnitella ministeri Lehtomäkeä siitä, että Selkämeren kansallispuistoa koskeva lakiesitys on eduskunnan käsittelyssä täällä tänään.

Mielestäni erityisen hienoa on se, että tämä esitys saadaan käsittelyyn tänä vuonna, jolloin vietämme YK:n luonnon monimuotoisuuden teemavuotta. Tänä vuonna meidän on syytä olla huolissamme luonnon monimuotoisuudesta. Monien tutkijoiden mielestä nyt on meneillään lajien kuudes sukupuuttoaalto. Lajeja on häviämässä Suomessakin, ja tämä johtuu pelkästään ihmisten toiminnasta.

Mielestäni kansallispuistot ja suojelualueet ovat sitä ihmisten positiivista toimintaa, jolla luonnon monimuotoisuutta voidaan ylläpitää. Selkämeren kansallispuiston perustamisella saadaan pysyvän suojelun piiriin huomattava jakso Pohjanlahden meri- ja saaristoluontoa. Kuten esityksen perusteluissa todetaan, Selkämeren kansallispuisto olisi vedenalaisten luontotyyppien, kuten riuttojen ja särkkien, sekä näillä esiintyvien luonnonkalakantojen ja muiden eliölajien suojelun kannalta puistoverkossamme aivan omaa luokkaansa.

Selkämeren kansallispuisto on myös siinä mielessä tärkeä hanke, tähän ed. Heinonenkin viittasi, että laajalla Pohjanlahdella on vain Perämeren pieni kansallispuisto. Ruotsin puolella toki sijaitsevat Haaparannan ja Skuleskogenin kansallispuistot. Näin ollen tämä kansallispuisto täydentää erinomaisella tavalla kansallispuistoverkkoamme.

Tätä kansallispuistohanketta on valmisteltu pitkään. Puistohanke käynnistyi jo vuonna 1995 nimellä Raumanmeren kansallispuisto. Sittemmin Selkämeren kansallispuistoksi muuttunut hanke on vuodesta 2002 lähtien ollut yksi Satakunnan edunvalvonnan kärkihankkeita. Tavoitteena Satakunnassa on ollut, että kansallispuisto kattaa Satakunnan rannikkoalueen.

Tunnen asian valmistelua lähinnä Satakunnan osalta ja voin vakuuttaa, että valmistelu siellä on ollut perusteellista. Tässä valmistelussa on erilaisiin kiistakysymyksiin kyetty löytämään ratkaisut yhteistyössä ympäristöhallinnon ja Metsähallituksen edustajien kesken. Satakunnasta valmisteluun ovat osallistuneet Satakuntaliiton, Rauman kaupungin sekä Satakunnan luonnonsuojelupiirin edustajat. Erityisesti tässä hankkeessa on syytä korostaa Rauman kaupungin roolia, sillä Rauma on sitoutunut luovuttamaan noin 1 500 hehtaaria omistamiaan alueita osaksi kansallispuistoa.

Mielestäni valmistelussa on todellakin Satakunnan osalta onnistuttu erinomaisesti, sillä vaikka sielläkin erilaisia pelkoja ja epäilyjä on ollut, niin neuvotteluin, keskusteluin ja tiedottamalla on saatu aikaan Satakunnan osalta toimiva lopputulos.

Ehkä eniten tässä lopputuloksessa on kritisoitu metsästyksen rajoittamista. Tältäkin osin on todettava, että metsästykseen on kansallispuistossa osoitettu erityisiä alueita. Tällä kansallispuiston perustamisella kyetään edistämään myös luonnonkalakantojen säilymistä elinvoimaisina, ja näin turvataan ammattikalastuksen säilyminen alueella.

Arvoisa rouva puhemies! Satakunnassa on viimeisen kymmenen vuoden aikana, viimeksi Selkämeren teemavuoden 2008—2009 merkeissä, pyritty lisäämään Selkämeren kiinnostavuutta ja vetovoimaa. Uskon, että kansallispuisto edistää matkailua, yleistä luonnonharrastusta, opetusta ja tutkimusta. Satakunnassa odotamme luontoarvojen ja luonnon monipuolisuuden säilymisen lisäksi lisääntyvää luontoturismia. Kansallispuistolla on epäilemättä merkitystä paikallistaloudelle. Tätä osoittaa sekin, että Metsähallituksen ja Metsäntutkimuslaitoksen selvityksen mukaan kansallispuistoihin ja retkeilyalueisiin tehdyt investoinnit voivat maksaa itsensä takaisin jopa 20-kertaisesti työpaikkoina ja taloudellisena toimeliaisuutena.

Ville Niinistö /vihr:

Arvoisa puhemies! Kesäisin paljon aikaa sukulaisten mökillä Pohjois-Kustavissa aivan Katanpään kupeessa viettävänä henkilönä olen erityisen ilahtunut siitä, että esitys Selkämeren kansallispuistosta on saatu hallituksesta, ja siitä hallitukselle suuri kiitos. Se, että valmistelussa on huomioitu eri näkökulmia erittäin laajasti, on kyllä asiaan perehtyvälle varsin selvää.

Kuitenkin, kun puhutaan kansallispuistojen perustamisesta, tärkeätä on varmistaa se, että puisto rajataan luonnontieteellisin perustein, sillä edistetään ympäristönsuojelua, ja luontomatkailu on myös toinen keskeinen tekijä, jota tällä rajauksella voidaan edistää. Ne Pohjois-Kustavin ja Vakka-Suomen alueet, jotka on nyt otettu tähän kansallispuiston piiriin, ovat alueelle tulemisen kannalta keskeisiä luontomatkailureittejä, kuten Katanpään alue. Olisi Vakka-Suomen kehityksen kannalta aika erikoista, jos nämä rajattaisiin kansallispuistosta pois, jos ajatellaan luontomatkailun kehittämistä.

Ylipäätään alueen kansallispuistoon lukeutuvista alueista valtaosa on jo tällä hetkellä suojelun piirissä, mutta kansallispuistostatuksella ennen kaikkea voidaan varmistaa alueen johdonmukaista kehittämistä kokonaisuutena, eri luontotyyppien kestävän kehityksen varmistamista, kestävän kalakannan turvaamista, mikä on alueella erityisen tärkeää ja on tällä hetkellä monin tavoin jopa uhattuna. Se tukee myös laajemmin Saaristomeren alueen ja laajemmin rannikkoalueidemme, tässä lähistöllä, kalakantojen turvaamista, että tällä alueella on tämmöinen kalakantojen turvaamisen laajempi kokonaistavoite.

Arvoisa puhemies! Ehkä voisi tämän alustuksen jälkeen hieman harmitella sitä, että Vakka-Suomen puolella keskustelu on lähtenyt toiseen suuntaan kuin tuolla Satakunnan puolella tämän puiston perustamisesta. Sitä voi vähän ihmetellä, koska ne huolet, mitä on tuotu matkan varrella esille, on varsin hyvin huomioitu hallituksen esityksessä. Näin vihreänä kansanedustajana täytyy todeta, että tässä kansallispuistoesityksessä on jo nyt niin monta reikää ja poikkeusta laitettu, että se on kansallispuistoissa aika poikkeuksellista ja osoittaa poikkeuksellista valmiutta kuulla myös sitä kritiikkiä, jossa on ollut jonkin verran myös asiasisältöä eikä vain tunnetta mukana.

Tässä on mahdollistettu kalastuksen ja metsästyksen toteutuminen edelleen tällä alueella ja rajattu aluetta niin, että se ei uhkaa kalatalouden ja kalankasvatuksen kehittymistä Uudenkaupungin edustalla, joten tämän jälkeen jää vain jäljelle jonkinlainen kummallinen, vanhanaikaiseen ajatteluun, konservatiiviseen ajatteluun suhtautuva luonnonsuojeluvihamielisyys, jota minä en henkilökohtaisesti itse ymmärrä ja jonka kattavuutta ei ole kovin vankasti edes sen alueen asukkaiden keskuudessa varmistettu. Uudenkaupungin valtuusto ei ole käynyt asiasta kuulema yhtään keskustelua, vaan tämä vastustus on lähinnä kaupunginjohdon linjausten perusteella muodostunut. Näin ollen onkin hyvä, että alueella toimiva kansalaisliike on ollut myös aktiivinen ja tuonut esille sen, että alueella myös kannatetaan kansallispuistoa.

Toivon, että eduskuntakäsittelyn yhteydessä perehdytään hankkeeseen huolella, vailla ennakkoluuloja ja nähdään ne suuret hyödyt, mitä kansallispuistostatuksen saamisella koko tämän alueen meriluonnolle, luontomatkailulle, alueen kehittymiselle, myös jopa elinkeinojen harjoittamiselle alueella on, ja että voimme yhdessä todeta, että tämä on hieno saavutus, jolla laajennetaan Suomen kansallispuistojärjestelmän piirissä olevaa meriluontotyyppien kirjoa niin merkittävästi, että jokaisen itseään ja ympäristöä kunnioittavan kansanedustajan tulisi tukea tätä esitystä.

Esko Kiviranta /kesk:

Arvoisa puhemies! Valtioneuvoston periaatepäätöksen mukaisesti Selkämeren alueelle ollaan perustamassa kansallispuistoa. Kansallispuistoon liitettävät alueet sijaitsevat sekä Varsinais-Suomen että Satakunnan alueilla. Kaavailtu kansallispuistohanke on saanut osakseen paljon vastustusta Varsinais-Suomessa ja etenkin Vakka-Suomen alueella, eikä mielestäni suotta.

Kansallispuistohankkeen tavoite, Itämeren suojelu, on kiistatta tärkeä, mutta kansallispuistoalueen ulottaminen Vakka-Suomen rannikko- ja merialueille uhkaisi merkittävästi seudulle tärkeän elinkeinokalatalouden harjoittamista. Tämän vuoksi Selkämeren kansallispuistoa ei tulisi ulottaa Pyhärannan, Uudenkaupungin ja Kustavin alueille. (Ed. Kanerva: Eikä Taivassalon!) Tätä mieltä ovat myös muun muassa Varsinais-Suomen liitto, Vakka-Suomen kunnat sekä kalastajat ja kalanviljelijät. Voidaan sanoa, että kansallispuistohanke on saanut vastaansa täystyrmäyksen Vakka-Suomessa. Demokratian toteutumisen kannalta on ensiarvoisen tärkeää, että paikallisten kuntien ja muiden lausunnonantajien mielipiteet otetaan hallituksen esitystä paremmin huomioon kansallispuistoa perustettaessa.

Kalatalous on alueellisesti tärkeä työllistäjä, onhan Vakka-Suomen rannikkoalue Suomen kalatalouden keskuksia. Arvioiden mukaan kalatalous työllistää Vakka-Suomen seudulla noin 400—500 henkilöä. Kansallispuiston perustaminen uhkaa alueen kalankasvatustoimintaa, sillä kansallispuistoon kuuluvilla vesialueilla kalankasvatus ei ole sallittua. Kalankasvatuksen vähentyminen vaikuttaisi suoraan myös paikallisen kalanjalostusteollisuuden toimintaedellytyksiin. Kansallispuiston vesialueen rajaus on tehty yhdistämällä useita hajallaan sijaitsevia ja sirpaleisia matalikkoalueita.

Hallituksen esityksessä todetaan, että puiston alue on rajattu siten, että se ei muodostu esteeksi kalankasvatustoiminnan laajentamiselle puiston ulkopuolella oleville syville avomerialueille. Tosiasiassa kansallispuiston ulkopuolella olevat alueet ovat niin kaukana ulkomerellä, että kalankasvatuslaitosten sijoittaminen noille alueille olisi kohtuuttoman suurien kustannusten kannalta taloudellisesti kannattamatonta. Hallituksen esityksestä ei myöskään selviä, millä perusteilla ja miltä alueilta kansallispuistoon voidaan tulevaisuudessa liittää uusia alueita. Tämä luo epävarmuutta alueen toimintamahdollisuuksista tulevaisuudessa.

Hallituksen esityksessä väitetään myös, että perustettavalla kansallispuistolla ei olisi vaikutusta puiston ulkopuolisille alueille haettaviin kalankasvatuslupiin. Kalankasvatuksen lupaharkinnassa on kuitenkin ilmennyt jo nyt piirteitä, joiden mukaan puiston perustaminen Selkämeren alueelle vaikuttaa lupaharkintaan myös puiston ulkopuolella.

Arvoisa puhemies! Kansallispuisto estäisi myös mahdollisten tuulivoimahankkeiden toteuttamisen alueella. Vakka-Suomen merialue on selvitysten mukaan tuuliolosuhteiltaan oivallinen tuulivoiman tuotantohankkeille. Huomionarvoista on, että Varsinais-Suomen maakuntakaavaehdotuksessa Pyhärantaan Rihtniemen edustalle on merkitty tuulivoiman selvitysalue. Kansallispuisto toisi mukanaan myös rajoituksia metsästykseen. Lakiesityksen mukaan kalakannalle haitallisten eläinten eli harmaahylkeiden ja merimetsojen pyynti sekä vesilintujen metsästys olisi kansallispuistossa mahdollista. Ongelmana tässä on, että luvat metsästystä varten myöntää Metsähallitus, joka on ollut erittäin kitsas lupien myöntämisen suhteen.

Selkämeren kansallispuiston tarkoituksena on merenalaisten ekosysteemien ja eliöiden suojelu. Vakka-Suomen saaristo on luonnonmaantieteellisesti saaristomerta, jonka luontoarvot on turvattu Saaristomeren kansallispuiston perustamisen myötä. Kansallispuistoon kaavaillut maa-alueet ja laajasti vesialueetkin kuuluvat myös Natura 2000 -verkostoon, joten nykyinen suojelun taso on riittävä. Selkämeren kansallispuiston perustaminen Vakka-Suomen alueelle ei tuottaisi ympäristönsuojelun näkökulmasta lisäarvoa.

Arvoisa puhemies! Pidän tärkeänä, että Vakka-Suomen rannikko- ja merialueet poistetaan kaavaillusta Selkämeren kansallispuistoalueesta. Vakka-Suomen merialueita tulee kehittää nykyisen kalastuspuistomallin mukaisesti siten, että kalavaroja on tulevaisuudessakin tarjoamassa toimeentuloa alueen asukkaille. Vakka-Suomen alueelle on siis jo perustettu kalastuspuisto, jonka tavoitteena on luoda tulevaisuuden saaristo, jossa huomioidaan alueen elinkeinot, virkistyskäyttö, matkailu ja suojelutarpeet. Kalastuspuiston toiminta on käynnistymisensä jälkeen valanut uskoa paikalliseen elinkeinokalatalouden tulevaisuuteen. Kansallispuiston perustamisella passivoitaisiin alueen pitkäjänteinen kehittäminen, mikä vaarantaisi saariston elinvoimaisuuden säilyttämisen. Selkämeren kansallispuistoa ei tule ulottaa Vakka-Suomeen. Sitä vastoin Vakka-Suomen kalastuspuistosta tulee tehdä mallialue, jossa kestävän kehityksen periaatteilla ja paikallisin toimin kehitetään alueelle tärkeää elinkeinoa.

Ilkka Kanerva /kok:

Arvoisa puhemies! Jonkin aikaa politiikassa mukana olleena olen joskus jäänyt hieman pohdiskelemaan, mihin näkökohtiin perustuvat arvostamani ministerin, keskustalaisen suosikkiministerini, linjaukset tätä kansallispuistoa koskevassa asiakokonaisuudessa ja miksi sinänsä hyvin avoin, suvaitsevainen ministeri tässä tapauksessa on kuuro niille näkemyksille, joilla arvioidaan kriittisesti hänen johdollaan tehtyä valmistelutyötä, ei sinänsä koskien kansallispuistoa Satakunnan kohdalta, mutta koskien sen selvästi toiseen ekologiseen systeemiin siirtymisen vaihetta eli Saaristomeren puolta. Vaikka kuinka on kauhalla koetettu ministerille vääntää tätä asiaa, ed. Niinistö, sekä kansalaismielipiteen nimissä että samoin myöskin virallisten vastuunkantajien kautta, niin sillä ei ole käytännössä ollut faktista vaikutusta tämän lain sisältöön eikä sen alueellista määrittelyä koskeviin näkökantoihin.

Arvoisa puhemies! Minun on pakko levittää tässä vähän käsiäni, sillä tämä ministerin toimintalinjaus ei vastaa hänen muuta normaalia poliittista toimintalinjaustaan. Hän on hyvä ympäristöministeri, mutta tässä tapauksessa on äärettömän vaikea löytää asiallisia perusteluja sille, miksi kansalaismielipiteen, jota hallituksen piirissä arvostetaan, sijasta käytetään jyrkkää ja tylyä sanelulinjaa. Tämä ei tunnu luontevalta tämän hallituksen normaaleja linjauksia ajatellen.

Yhdyn ed. Kallion lähtökohtiin, mitä tulee kansallispuiston perustamiseen Satakuntaan. Mutta ne samat näkökannat eivät päde siltä osin, kun tullaan Vakka-Suomen alueelle, missä on todella vakavista, ihmisten arkipäiväisen elämän edellytyksiin, ihmisen ja luonnon keskinäiseen vuorovaikutukseen liittyvistä asiakokonaisuuksista kysymys. Meidän tehtävämme olisi nähdä ei vain ihmisen tai vain luonnon tasapainon vaan ihmisen ja luonnon vuorovaikutuksesta syntyvän tasapainon välttämättömyys. Kun sinne on investoitu ei vain asianomaisten toimijoiden omia huomattavia varallisuuseriä, kymmeniä miljoonia, satoja miljoonia euroja, siihen on saatu myös EU mukaan toteuttamaan sitä, millä tavoin ihmisen luontaisista elinkeinoista yksi perinteisimpiä eli kalastus ja luonnon edellytykset voidaan nivoa yhteen ja on pyritty tekemään mallialue siitä, miten ekologinen ihmisen toiminta voidaan ammatillisesti toteuttaa näissä Saaristomeren olosuhteissa, niin tällä pyyhitään pöytää eikä anneta minkään asteista arvoa sille, miten ihminen ja luonto asetetaan vuorovaikutukseen toistensa kanssa.

Sen tuomariksi asetetaan Metsähallituksen virkamiehet Helsingissä, jotka kaiken tämän valmisteluprosessin aikana ovat osoittautuneet toimijoiksi, jotka hipovat ehdottomasti hallintomenettelylain rajoja. Sen tyyppistä tylyyttä ja ylimielisyyttä, mitä Metsähallitus on tässä tapauksessa osoittanut tämän asian eri valmisteluvaiheissa — tunnen sen asian nimittäin — en ole missään muussa lainvalmistelussa nähnyt herran vuosiin. Ja kun siellä on paitsi tämä ihmisten oma halu, EU:n antama tuki sille, miten ekologia toteutetaan ihmisen ja luonnon vuorovaikutuksessa tämän ammatin harjoittamisen merkeissä ja sitä ovat reunustamassa Naturaan jo tällä hetkellä liittyvät vaateet, niin tämä ei näytä tässä tapauksessa riittävän siitä huolimatta, että täällä mainitut näkökannat alueen selkeästä näkemyksestä siitä, että Saaristomeren alueita Vakka-Suomea koskien — Uuttakaupunkia, Pyhärantaa, Kustavia, Taivassaloa — ei tähän tule liittää monistakaan eri syistä, joita tässä en ryhdy kaikkia suinkaan läpikäymään; tämä ei toimi.

Varsinais-Suomen liitto on tukenut johdonmukaisesti sitä, että kansallispuisto toteutettakoon. Se toteutettakoon juuri niin kuin on suunniteltu Satakunnan kohdalla. Ja olen ymmärtänyt niin, että täysin yksimielisesti Satakuntaliiton maakuntahallitus on tukenut sitä, että Vakka-Suomea ei tulla liittämään tämän kansallispuiston piiriin. Siitä on täysi yksimielisyys puolin ja toisin olemassa. Mutta ei jostakin syystä tahdo millään tavoin kansalaismielipiteen ja alueellisen vaikuttamisen ja päätöksentekijöiden erittäin yksimielinen käsitys tulla perille.

Taloudelliset kysymykset pitäisi katsoa myöskin erikseen. Minä kysyn, millä ihmeen tavalla tämän päivän kansallispuiston toteuttajat voivat olla iloisia siitä, kuinka taloudellisesti turva-tut kansallispuistojen toteuttamismahdollisuudet ovat. Miksi silloin pitää tieten tahtoen vasten paikallista yksimielistä näkemystä kuitenkin pyrkiä toteuttamaan hankkeita, joille ei ole taloudellista perustaa? Tässä on haluttu tehdä kansainvälinen esimerkki ihmisen ja luonnon vuorovaikutuksesta, ja sille ei anneta arvoa. EU haluaa sille nähdä arvon, mutta ei meidän ympäristöministeriömme eikä Metsähallitus.

En halua tässä mennä niihin tuhoihin, joita harmaa hylje ja merimetsot tänä päivänä aiheuttavat siellä. Kas, kun satumme tietämään, mitä ne vaikuttavat käytännössä. Menkää niille saarille, katsokaa sitä luontoa ja tulkaa kertomaan sen jälkeen tänne eduskuntaan, kuinka hienoista järjestelyistä tänä päivänä tältä osin on kysymys. Täysin kuollutta koko kasvusto, koko elimistön tappanut merimetsojen ulosteitten vaikutus on niin tyrmistyttävä, että jo kilometrien, meripenikulmien päähän sen vaikutuksen tuntee nenässään, ja mereen valuvat ympäristön kannalta erittäin kriittiset ulosteet vaikuttavat myöskin Itämeren ekosysteemiin erittäin dramaattisella tavalla.

Mutta kun ei. Kun on opittu joku opinkappale, että kansallispuisto perustamalla voidaan tehdä jotakin hyvää tälle yhteiskunnalle ja kun Itämeren suojelutoimenpiteitten toteuttaminen jää ilmaan roikkumaan, niin tässä tulee vähän toivottomuuden ilmapiiri, että millä tavoin tästä asiasta aiotaan suoriutua. Pesemällä kädet sillä, että ilman taloudellista pohjaa olevalle kansallispuistolle määrätään vasten paikallisen väestön tahtoa olevat rajat ja kuvitellaan, että tässä tuli Itämeri suojeltua? Älkää, hyvät ihmiset, pettäkö itseänne. Tässä suhteessa on ollut tarkoitus siellä paikallisesti tehdä mallialue siitä, millä tavoin ekologinen systeemi toteutetaan, niin että ihminenkin elää siinä ekologisessa systeemissä.

Tästä on kysymys, ja sen vuoksi toivon, arvoisa puhemies, että valiokunnassa ja sitä lausunnollaan ryydittävässä valiokunnassa myöskin kiinnitettäisiin vakavaa huomiota siihen, millä tavoin meillä lakeja valmistellaan ja minkälaisia vaikutuksia sillä on paikallisesti. Tällä lailla en löydä sen kaltaisia myönteisiä vaikutuksia Vakka-Suomen alueelle, joita tämän lain perusteluissa sinänsä Satakuntaan liittyen esitetään ja jotka minun puolestani ovat ihan kaikin puolin kunnossa olevia perusteluja.

Ville Niinistö /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Kanervan puheenvuoro, joka oli tunteikas ja sisälsi myös asiaakin, on aika hyvä esimerkki niistä ongelmista, mitä hankkeessa on nähty ja joihin on juuri hankkeen valmistelussa puututtu. Kalankasvatusalueet jäävät puiston ulkopuolelle, kysymykset harmaahylkeestä, merimetsosta, niitä voidaan edelleen puistoalueilla metsästää, että kaikki ongelmakohdat, mitä ed. Kanerva luetteli, on ratkaistu.

Jäljelle jää vaan tunne siitä, että jostain syystä vastustetaan sitä, että alueen ekosysteemejä, luontomatkailua kehitetään kokonaisuutena kansallispuistostatuksen rakentaman mallin ympärillä. Ja tätä minun on vaikea ymmärtää, että mihin tämä sitten perustuu, että miksi vastustetaan sitä, että alueelle luodaan edellytyksiä luontomatkailun lisäämiselle ja tämän ekosysteemikokonaisuuden, kalakannan turvaamisen vahvistamiselle. Koska luonnonkalakannan turvaaminen on erittäin tärkeätä tällä alueella, niin tässä myös johdonmukaisesti edistetään sitä. Ja näkisin, että myös Varsinais-Suomen liiton pitäisi vähän tarkemmin perehtyä asiaan eikä vain luottaa muutamien ihmisten arvioihin.

Timo Kaunisto /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Niinistölle: ei se nyt ihan niin ole, että kaikki ongelmat on ratkaistu, ei todellakaan, mutta kyllä tämä asia on mennyt eteenpäin tässä valmistelun eri vaiheissa ja ainakin muutamia asioita on otettu huomioon. Mutta en minä kyllä ihan tuollaista kauhukuvaa maalaisi kuin ed. Kanerva täällä. Kyllä tästä myöskin Vakka-Suomen alueelle voi jatkossa olla hyötyä myöskin elinkeinotoiminnan kautta, mutta tämä edellyttää kyllä sitä, että näitä täsmennyksiä vielä selkeästi katsotaan tarkemmin ja erityisesti valiokuntakäsittelyssä niihin kiinnitetään huomiota, enkä ole kyllä tältä pohjalta valmis hyväksymään sitä rajausta Vakka-Suomen puolelle, elleivät nämä täsmennykset nimenomaan kalastuksen, kalankasvatuksen ja metsästyksen osalta täsmenny.

Timo Juurikkala /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä ei voi kuin ihmetellä ed. Kanervan tykitystä asian johdosta. Hän vetosi siihen, että hänellä on pitkä kokemus poliittiselta puolelta, mutta siihen nähden varsinkin tuntuivat kovin erikoisilta nämä linjaukset. Koen suorastaan velvollisuudeksi nyt tässä kohtaa puolustaa esittelevää ministeri Lehtomäkeä siinä, miten tätä kompromissia on haettu. Minun mielestäni, kuten myöhemmässä puheenvuorossani tulen sanomaan, vähän liiankin pitkälle on tässä yhteensovituksessa menty, mutta tässähän nimenomaan on haettu sitä, että nämä toiminnat tällä Vakka-Suomen alueella, kalastus jnp., myöskin vesiviljely, voivat siellä jatkua. Kalastushan on sallittu tämän ehdotuksen mukaan Selkämeren kansallispuiston alueella, ja toisaalta ne vesiviljelyyn parhaiten soveltuvat alueet on rajattu valitettavasti kansallispuiston ulkopuolelle, joten vesiviljelykin voi siellä jatkua. Käsittämätöntä puhetta ed. Kanervalta. Kaikkein paksuinta oli tämä osuus, jossa ed. Kanerva vetosi siihen, kuinka paljon merimetsojen ulosteet aiheuttavat rehevöitymistä Itämerellä. Kun sitä vertaa mihin tahansa päästölähteeseen, maatalouteen tai haja-asutukseen tai teollisuuteen tai kalankasvatukseen varsinkin, niin nämähän ovat aivan toisessa luokassa, että pieni luonnontieteellinen perustietämys voisi olla myös paikallaan.

Timo Heinonen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämä keskustelu, joka nyt onneksi vielä jatkuu huomenna seuraavassa täysistunnossa, on osoittanut sen, että tässä lainsäädännössä ja tämän kansallispuiston perustamisessa on vielä asioita, joita on syytä tarkastella valiokuntakäsittelyssä huolella. Ja niin kuin täällä on eri puolueista tuotu esille, myös tätä rajausta on mietittävä niin, että se noudattaisi niitä linjauksia, joita muun muassa omassa puheenvuorossani toin EU:n puolelta, jossa nyt paraikaa tehdään näitä linjauksia merien suojelun ja merialueiden suojelun parissa ennen muuta niin, että voitaisiin ottaa huomioon se, miten alueita voidaan käyttää kalastuksessa, metsästyksessä eli siinä luontaisessa käytössä, jota on ollut, ja sitten toisaalta, miten voidaan turvata niitä herkimpiä alueita. Eli tällainen yhteiselon ja sen kokonaisuuden löytäminen pitää tässäkin lainsäädännössä vielä kertaalleen läpikäydä.

Juha Mieto /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Ed. Kanerva otti mun mielestä yhren oleellisen asian esille: nämä merimetsot. Nehän on tuhonnu siellä saaristos mettät täysin. Niitä Tšernobylkään ei tuhonnu niin törkiän näkööseksi, eli mä katton vielä suuremmaksi haitaksi sen kun itte sen saastuttamisen. Sitte, kun merimetsoki kuulemma on niin viisas ja jopa viisaampi kun ihmiset, se äkkiä vaistoaa, että tämä on meirän reviiriä. Muuta kantaa mä en halua tähän negatiivises puoles ottaa muuta kun juuri tämän, että kun kansallispuisto perustetahan, sen pitääs olla hedelmä, mutta tämä on mätäpaise.

Mä toivoisin arvoisalta ympäristöministeriltä myös paneutumista siihen, tämä menöö vähän ulukopuolelle, mutta haja-asutuskeskuksiin näitä jätevesihommia, ne ei saastuta yhtään mitään, jos ne silloin tällöin käy prytistämäs sinne pyttyyn.

Mauri Salo /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Vakka-Suomen saaristo on ekologisesti erilainen kuin tämä Selkämeri, ja siksi sitä pitää myöskin voida tarkastella vähän eri lähtökohdista. Yksityiset luonnonsuojelualueet ovat siellä jo tätä päivää. Siellä on aikamoinen Natura-verkko, ja siellä on näitä suojeluohjelmia olemassa. Elikkä se on kuitenkin hyvin jo tällä hetkellä käsissä. Kaiken kaikkiaan luontoarvoja pitää kunnioittaa, se on ihan selvä asia, mutta pitää myöskin kunnioittaa mahdollisuutta harjoittaa elinkeinotoimintaa. Ja niin kuin täällä Vakka-Suomen alueella ne on kymmeniä miljoonia euroja, joita sinne on laitettu rahaa tähän kalastuselinkeinoon. Sitä tulee voida edelleen kehittää järkevällä tavalla. Siis kalastus on yksi seutukunnallinen klusteri, ja (Puhemies: Minuutti!) siksi sitä on voitava kehittää luontoarvoja kunnioittaen.

Ilkka Kanerva /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Pyydän kaikkia edustajia käyttämään mahdollisuutta käydä paikan päällä katsomassa, minkälaista jälkeä tekevät luonnolle merimetsot ja niiden, tietysti luonnon kiertokulussa, aiheuttamat vaikutukset, mitä ne tekevät siellä. Mutta menkää, arvoisat edustajat, myöskin kysymään niiltä ihmisiltä, jotka elävät siellä, mitä vaikutuksia on hylkeillä, mitä vaikutuksia on merimetsoilla heidän elämän olosuhteisiinsa, ja tulkaa sen jälkeen puhumaan tänne. Minä kysyn uudestaan erityisesti vihreitten suunnalta, minkä ihmeen takia tässä kysymyksessä ei kansalaismielipiteellä ole minkään valtakunnan merkitystä. Miten tämä poikkeaa siitä, missä ihminen siellä paikallisesti ei tiedä, kuinka pitää menetellä, vaan Helsingin herrat mahonkipöytien ääressä osaavat sen asian muka paremmin?

Ympäristöministeri Paula Lehtomäki

Arvoisa puhemies! Otan suoraan kopin ed. Kanervan puheenvuorosta ja totean, että olen käynyt kalastajien kanssa keskustelemassa niin Saaristomeren, Vakka-Suomen kuin Satakunnankin alueella, että siinä mielessä on tätä kuulemista harjoitettu.

Minä palaan takaisin siihen, mikä kansallispuisto on. Kansallispuistohan on tämmöinen selkeärajainen luonnon suojelemiseksi ja tutkimus- ja virkistyskäyttöä varten perustettava ikään kuin luonnonsuojelualueitten kruununjalokivi. Nyt siellä Varsinais-Suomessa varsinkin — ja nyt toivon, että edustajat myöskin kuuntelevat — kun ne ovat jo Natura-alueita, niin Natura-alueellahan on se vaikutus, että erilaisten toimintojen vaikutus Natura-luonnonarvoihin pitää arvioida myös Natura-alueen ulkopuolelta. Kansallispuiston nämä rauhoitussäännökset koskevat kansallispuiston sisäistä aluetta, ja tämä on yksi asia, minkä takia minun on vaikea ymmärtää näitä pelkoja. Niin kuin te olette itsekin sanoneet, nämä alueet ovat lähes kokonaisuudessaan jo Natura-alueita. Ne ovat jo Naturan kautta suojelun piirissä, ja siinä mielessä luonnonsuojelulliselta kannalta tämä kansallispuisto tuo ennen kaikkea sen lisäarvon, että siitä tulee selkeärajainen, pohjois-eteläsuunnassa jos se on pitkä, niin siitä tulee myös monipuolinen. Tämä rajaus perustuu luonnontieteelliseen arvioon. Viimeksi kesäkuussa saadussa lausuntokierroksessa esimerkiksi yliopistotaholta tuli vankkaa tukea sille, että tämä luonnontieteellinen perusta on, jos mahdollista, vieläkin vankempi kuin aikaisemmin.

Minun on erittäin vaikea ottaa tätä kovakorvaisuuskritiikkiä nyt vastaan, koska kaikki muut pykälät paitsi voimaantulosäännös on hierottu ja hinkattu sillä perusteella, mikä se sisällöllinen palaute sieltä alueelta on tullut. Tätä on poikkeuksellisen paljon valmisteltu, ja siinä suhteessa tässä ed. Kanervakin toi ihan oikein esille, että minä olen kyllä vastuullinen, koska olen itse henkilökohtaisesti meidän juristien kanssa muun muassa perustelutekstejä ollut muokkaamassa.

Kun te viittaatte täällä siihen, että elinkeinotoiminnoille aiheutuu haittoja, niin mitä haittoja ne ovat, arvoisat edustajat? Minä haluaisin kuulla, mitä konkreettisia haittoja ne ovat. Tällä alueella ammattikalastus ja kalastuselinkeino on todettu tärkeäksi. Kansallispuistosta on kalastus-elinkeinolle vain plussaa, koska kalastus on yksiselitteisesti sallittu ja kansallispuiston avulla voidaan turvata kalojen kutupaikkojen säilymistä esimerkiksi, eli kalastuselinkeinon kannalta tässä pitäisi olla vain myönteistä.

No sitten, kun puhutaan kalanviljelystä, yhtään nykyistä kalanviljelylaitosta ei ole kansallispuistorajauksen sisäpuolella. Me olemme katsoneet huolellisesti esimerkiksi maa- ja metsätalousministeriön kalaosaston kanssa sen, että yhtään myöskään potentiaalisesti tulevaa kalanviljelykohdetta ei ole kansallispuiston rajauksen sisäpuolella.

Tämä kansallispuisto suuntautuu alle 20 metrin syvyisiin aavan meren matalikkoihin, ja toisin kuin täällä todettiin, niin uusimmat kalanviljelylaitokset ovat yleensä kapasiteetiltaan niin suuria, että niitä pitää viedäkin jo syvemmille vesille ja tässä tapauksessa vähän sinne niin kuin ulommille. Tämä on kapea suikale, jonka rannikon puolelle jää tilaa viljelylle ja jonka meren puolelle jää tilaa viljelylle. Yksinkertaisesti on pystyttävä osoittamaan ne konkreettiset elinkeinotoiminnalle tulevat haitat, eikä vain heittelemään täällä sitä vanhaa tarinaa, että aiheutuu haittoja.

Minä toivon, että tämä keskustelu ei jämähdä täällä siihen, missä se on ollut joskus viime talvena, koska sisällöllisiä muutoksia on matkan varrella tehty niin paljon. Esimerkiksi ed. Kiviranta täällä maalailee kalanviljelyn vähentymistä, ja minä haluaisin kuulla sen konkretian, miten tämä vähentää kalanviljelyä, kun on erittäin huolellisesti yhteensovitusta tehty jo valmisteluvaiheessa, että kalanviljelyelinkeinon kehittäminen Vakka-Suomessa on mahdollista myös tämän jälkeen. Myös tuulivoimatuotannolle varatut alueet on tässä rajauksessa huomioitu.

Sitten vielä tämä merimetsoasia. Ed. Kanerva tästä kerkisi jo häipymäänkin, mutta kun merimetsokanta on meillä tuntuvasti kasvanut, niin tässä hengessä me keväällä uudistimme sen ohjeistuksen ympäristökeskuksille, nykyisille ely-keskuksille, miten pitää Euroopan yhteisöjen lainsäädäntöä tältä osin tulkita. Käsitykseni mukaan kuluneen kesän aikana kymmeniä merimetsojen poistolupia on haettu ja valtaosa niistä on myönnetty, silloin kun tämmöinen merkittävä taloudellinen haitta, siis kalastukselle aiheutuva haitta, on pystytty osoittamaan. Haittojen torjumiseksi on siis tehty toimenpiteitä. Mutta ed. Kanervan kannanotto merimetsoihin oli niin jyrkkä, että olisin halunnut häneltä kuulla, haluaako parlamentaarikko Kanerva, että meillä ei noudatettaisi eurooppalaista yhteistä lainsäädäntöä. Tätä noudattamista me olemme toki pyrkineet tekemään.

Myös siis tämän harmaahylkeen osalta, joka on luonnonkalakantojenkin haittaeläin, niin siltä osin kuin meillä on maa- ja metsätalousministeriön ja riistapiirien luoma kiintiöjärjestelmä ja sitä kautta luvitusjärjestelmä, niin poikkeuksellisesti myös kansallispuiston alueella harmaahylkeen metsästys olisi sallittu, kun siis yleinen lähtökohta on se, että kansallispuistossa ei metsästys ole sallittu.

Viimeiseksi semmoinen myönteinen asento: Rauman kaupunki on todellakin tässä valmistelun aikana osoittanut merkittävää halukkuutta tarjota omia maitaan ja alueitaan osaksi kansallispuistoa. Eräs mielenkiintoinen yksityiskohta tässä kansallispuistossa onkin se, että luonnonsuojelulain kohta, jossa voidaan nämä kaupungin alueet liittää kansallispuistoon, tulisi nyt sovellettavaksi ensimmäisen kerran. Minä toivon, että myös Pääkaupunkiseudun kunnilla, erityisesti Helsingillä, olisi samaa henkeä ja valmiutta, kun käymme eteenpäin Sipoonkorven kansallispuiston valmistelun kanssa.