Tuija Brax /vihr:

Arvoisa rouva puhemies! Käsillä oleva esitys on lakivaliokunnassa tämän vaalikauden yksi suurimpia asioita ja liittyy kokonaisuuteen, jonka kanssa olemme jo aikaisemmissa osauudistuksissa tehneet todella paljon töitä, nimittäin ulosottolain kokonaisuudistukseen ja on sen viimeinen osa. Tässä yhteydessä lähetekeskustelussa puutun vain yhteen erittäin mukavaan asiaan.

Edellisessä osauudistuksessa tällä vaalikaudella jouduin hyvin harvinaiseen tilanteeseen lakivaliokunnan puheenjohtajana, nimittäin esittelemään vastalauseen, jonka olin itse ensimmäisenä allekirjoittanut ja johon valiokunnan jäsenistä noin puolet, muun muassa kokoomuksen edustajat ja itse asiassa oppositio kokonaisuudessaan tulivat mukaan. Kysymys oli siitä, että jo nyt on tehty niin, että kun 15 vuotta on ollut ulosotossa ja jos on selvä, ettei ole siitä jotenkin laittomasti tai kepulikonstein yrittänyt vetkutella, vaan ei kerta kaikkiaan ole, mitä ulosottaa, niin ulosotto loppuu. Silti kuoleman tullesssa ne velat ovat uudelleen ilmestyneet.

Tämän vaalikauden puolivälissä minä ja lakivaliokunnan muut oppositioedustajat katsoimme, että tämä ei ole oikein, tämä ei ole omiaan auttamaan Suomen taloutta, ja varsinkin, kun kysymys on niistä järkyttävän laman läpikäyneistä ihmisistä, niin tämä on poikkeuksellisesti myös tämmöisestä kollektiivisesta historiallisesta näkökulmasta harvinaisen epäoikeudenmukaista. Heidän joukossaan on paljon ihmisiä, jotka ovat erittäin kekseliäitä ja yrittämiseen innostuneita senkin järkyttävän kokemuksen jälkeen, mitä lama heille henkilökohtaisesti merkitsi, mutta ajatus, että lopulta yritystä odottaakin uudelleen se vanha möykky, kun kuolema tulee, eikä yritystä tosiasiallisesti voi siirtää seuraavalle polvelle, on niin lamaannuttava ja niin väärä, että sen takia päädyimme tähän tosiaan lakivaliokunnassa aika harvinaiseen tilanteeseen, että vastalauseen jouduimme kirjoittamaan.

Sen jälkeen tapahtui niin, että oikeusministeri vaihtui, ja nyt on kyllä pakko kehua ministeri Leena Luhtasta. Hän on kyllä kiitokset ja kehut ansainnut tässä asiassa. Hyvin pian virkaan tultuaan teki meille lakivaliokunnassa selväksi, että hän on meidän vastalauseen kirjoittajien kanssa samaa mieltä ja muuttaa hallituksen linjan. Ja nyt meillä on käsissämme siis tämä kolmas osauudistus, ja nyt vain siteeraan tätä lyhennelmää: "Velkavastuun enimmäiskestoa koskeva säännös lisättäisiin ulosottokaareen. Saatava vanhentuisi lopullisesti sen jälkeen, kun ulosottoperusteen määräaika (15 tai 20 vuotta) on kulunut umpeen. Nykyistä sääntelyä vastaavasti tuomioistuin voisi kuitenkin jatkaa ulosottoperusteen määräaikaa kymmenellä vuodella, jos velallinen on olennaisesti vaikeuttanut velkojan maksunsaantia. Määräaikaa ei kuitenkaan saisi jatkaa, jos sitä voidaan pitää velallisen kannalta kohtuuttomana."

Tämä on se, mitä alun perinkin pidin oikeana. On todellakin ilo ja oikeastaan hyvinkin parlamentarismin ja eduskunnan työn mielekkyyttä lisäävä asia, että kun eduskunnassa jotakin ponnekkaasti ajetaan, niin se tulee kuulluksi jopa samalla vaalikaudella ja se työ, mitä eduskunnan asiantuntijakuulemisissa ja sen jälkeen kirjoitetuissa teksteissä tehdään, ei ole turhaa.

Arvoisa puhemies! Erityisesti tämä iloni on suuri sen takia, että kysymys on lakivaliokunnan asioista ja lakiasioista, joissa tuntuu yhä olevan niin, että niitä ei pidetä samalla tavalla poliittisen vastuun asioina, vaan jonain kummallisina asiantuntijavallan asioina. Siitä hyvänä esimerkkinä oli eilinen Helsingin Sanomien pääkirjoitus, jossa tätä hallituksen esitystä aiheesta kehuttiin, mutta kerrottiin vaan, että kyllä nyt on oikeusministeri oikeassa. (Ed. P. Salo: Aivan!) Ja se on aivan tyypillistä näissä asioissa, että kuvitellaan, että jotkut virkamiehet ja jotkut asiantuntijat näitä hoitavat. Oikeusministeri ja oikeusministeriö olivat tämän vaalikauden puoliväliin asti tässä asiassa väärässä. (Ed. P. Salo: Aivan!) Nimenomaan kansanedustuslaitoksesta nämä muutospaineet tulivat ja oikeusministeri ja -ministeriö muuttivat kantansa ministerinvaihdoksen myötä eduskunnan paineiden mukaiseksi.

Toivottavasti Suomeen ajautuu viimeinkin kunnon poliittinen keskustelu oikeuspoliittisista asioista. Nämä ovat poliittisia valintoja aivan kuin muutkin valinnat, eikä niitä kuulu pukea johonkin kummallisen harmaaseen asiantuntija—virkamies-kaapuun, puoliksi niin kuin johonkin matemaattisen kaavan taakse.

Säde Tahvanainen /sd:

Arvoisa puhemies! Voin yhtyä edelliseen puheenvuoroon siinä, että kun tämän esityksen myötä ulosottokaarta muutetaan, hyvin moni suomalainen tulee varmasti onnelliseksi siitä, että tulevaisuudessa häämöttää jokin valopilkku elämässä eikä pelkästään vuosikausia tästäkin eteenpäin kestävä ulosotto.

Meistä jokainen kansanedustaja on varmasti saanut sen uransa aikana, jolloin täällä on ehtinyt istua, hyvin monilta, sadoiltakin, velallisilta yhteydenottoja. Myöskin minä henkilökohtaisesti näitä olen saanut hyvinkin lähipiiristä, nähnyt, miten lama-ajan ongelmat ovat vaikuttaneet ihmisten kotitalouteen, yleensä tällaisten, voisi sanoa, aliurakoitsijana toimineitten pienyrittäjien elämään todella kohtuuttomastikin vuosikausien ajan.

Kun ed. Tuija Brax edellä kehui sitä, että on eduskunnassa tämä asia saatu eteenpäin ja puhumalla uudelleen ministerille järkeä myös hyvin nopea valmistelu eteenpäin, niin voin yhtyä tuohon mielipiteeseen. Tämä asia on koskettanut todella oikealta vasemmalle, keskelle ja vihreisiin eri puolueitten edustajia. Jokaisella meillä on lähipiirissä niitä ihmisiä, jotka tulevat tästä lainsäädännöstä hyötymään ja oikeutetusti pääsevät siitä vuosikausia kaulassa roikkuneesta hirttosilmukasta eroon. Meillä on niitä, joilta lama-ajan velkoja on järjestämättä, vielä 20 000—40 000 maassamme, ja voi kuvitella, kuinka montaa ihmistä se todellakin koskettaa, jos näin monta henkilöä on näitä velallisia, jotka armahdetaan vuoden 2008 maaliskuusta alkaen; näin voisi sanoa.

Minä haluan myöskin erittäin lämpimät kiitokseni lausua ministeri Leena Luhtaselle, joka on hyvin tomerasti tähän asiaan nyt tarttunut. Henkilökohtaisesti ajattelin viime vuoden syksyllä ja keväällä, kun tästä asiasta käytiin keskustelua, että tämä asia saadaan vaalien jälkeen järjestymään, kun hoetaan niin paljon tätä asiaa, että tämä menee hallitusohjelmaan, mutta kerrankin olen positiivisesti yllättynyt ja aloittanut syksyn onnellisena tämän asian osalta, koska nyt meillä on todella hyviä terveisiä sekä hallituspuolueilla että täällä eduskunnassa muilla asiaan vaikuttaneilla vietäväksi niille velallisille tuonne kentälle.

Toimi Kankaanniemi /kd:

Rouva puhemies! Oikeusministerille on nyt todella syytä antaa kiitos ja tunnustus siitä, että tämä lainsäädäntöuudistus ja ulosottolain kokonaisuudistuksen kolmas osa on meillä täällä ja että se on siinä muodossa kuin nyt näin pintapuolisen lukemisen perusteella näyttää olevan ja erityisesti täällä jo esille tullut velkavastuun enimmäiskestoa koskeva säännös on sisällytetty tänne toisen luvun 27 §:ään.

Aikaisemmissa ulosottolain uudistuksen osissa olen ollut mukana lakivaliokunnassa viime kaudella ja sitten seurannut vähän senkin jälkeen. Nyt onkin tällä lakivaliokunnalla tässä viimeisinä kuukausinaan mahdollisuus sitten tarkistaa myös se, miten näiden aikaisempien osien toimivuus on toteutunut, onko eduskunnan tahto toteutunut ja toisaalta sitten, mitä ongelmia sisältyy niihin kohtiin, jotka jo aiemmin on käsitelty. Toki hieman säälin lakivaliokuntaa sen työmäärän takia. Sillä ei ehkä ole aikaa ja resursseja paneutua niihin ongelmiin kovin syvällisesti, mutta kuitenkin varmasti ne kipeimmät ongelmat, jos sieltä niitä löytyy, on syytä nostaa taas esille.

Ainakin sen ensimmäisen osan osalta muistan, että meillä oli voimakkaasti esillä ulosotossa perittävien saatavien oikeellisuuden todistaminen. Itse tein siitä muutosesitykset, mutta ne täällä isossa salissa niin kuin valiokunnassakin hylättiin silloin viime kaudella. Sitten myös ne lausumat, jotka esitin tuon asian korjaamiseksi, tulivat hylätyiksi, niin kuin tietysti opposition puolelta esitetyt muutosesitykset yleensä kohtalokseen saavat. Tällainen lainsäädäntö ei todellakaan saa olla hallitus—oppositio-lainsäädäntöä, vaan sellaista lainsäädäntöä, joka on oikeudenmukaista ja kohtuullista eri osapuolten kannalta ja rakentaa tervettä, rehellistä yhteiskuntaa.

Edelleen tulee ihmisiltä palautetta siitä, että ulosotossa peritään saatavia, joiden oikeellisuudesta ei ole täyttä varmuutta. Pankit keräilevät niitä tietoja osin, voi sanoa melkeinpä kärjistäen, vähän mistä sattuu, mitä on kuitattu mitä milläkin ja mihin ovat varat menneet, joita on aiemmin maksettu. Monet ovat maksaneet satojatuhansia euroja, ja pääoma on vain kasvanut, ja ovat ihmeissään, mihin ne suoritukset on kirjattu. Varmasti puolin ja toisin on epäselvyyttä asiakirjoissa ja tiedoissa, mutta tätä ihmiset eivät ymmärrä ja ymmärrettävästi eivät voi pitää kohtuullisena.

Erityisen tärkeänä näen henkilökohtaisesti sen, että tämä velkavastuun enimmäiskestoa koskeva säännös nyt lisätään tähän ulosottokaareen. Tilanne on ollut todella kohtuuton monien ihmisten kannalta. Vuodesta toiseen jo vuosikymmenen ja ylikin on ihmisiä pidetty tosiasiallisessa velkavankeudessa tässä maassa, vaikka sellaista ei saisi olla. Tietystikään ne kahleet eivät ole olleet ulkoisia, vaan tällaisia henkisiä ja taloudellisia, mutta niistä on syytä vapauttaa ihmiset.

Voidaan tietysti pohtia sitä, mistä 10 vuotta sitten tein ensimmäisen lakialoitteen, että tehtäisiin tällainen laajempi armahdus. Silloin kuulin joiltakin täällä, että se on väärää ajattelua, että jotkut vapautettaisiin tästä velkataakasta, joka laman aikana syntyi, koska toiset ovat hoitaneet asiansa ja kaikkia ei voida tasapuolisesti vapauttaa jne. Tietysti perusteita oli siihenkin, mutta nyt on kulunut laman päättymisestä noin 12 vuotta laskelmien mukaan, 1994 se suunnilleen alkoi loppua, ja nämä ihmiset ovat olleet sen 12 vuotta vähintään tuossa ahdingossa, joka on vienyt perheitä hajalle ja tavattomaan ahdinkoon jopa ihmishenkiä. On syytä tehdä jo lainsäädäntö niin, että nämä velkavastuut kerta kaikkiaan saadaan loppumaan ja nämä ihmiset vapauteen. Pääosin he ovat olleet rehellisiä — yhdyn siihen, mitä ed. Kuosmanen sanoi äskeisen asian käsittelyn yhteydessä — mutta ovat vain tehneet arviointivirheitä ja ehkä tulleet harhaanjohdetuiksi. Kaikki eivät ole menestyneet yritystoiminnassaan niin kuin jotkut ja ovat ajautuneet tähän tilanteeseen ja kärsineet siitä toistakymmentä vuotta. On aika heidän vapautua.

En ole tarpeeksi tarkkaan tutkinut, miten tämä vanhenemisen aika lasketaan, ulosottoperusteen määräaika, mutta tässä yhteydessä on syytä nostaa se esille, ettei tule mitään uusia määräaikoja enää, vaan katsotaan siitä lähtien, kun velat ovat syntyneet, ja tuo 15 ja 20 vuotta sitten riittää kyllä kärsimyksen ajaksi. Tällainen, voi sanoa, omantunnon kysymys on tämä minulla ollut koko 10 vuotta, että ihmisiä on tällä tavalla tässä yhteiskunnassa pidetty kiinni. On aika heidät vapauttaa, ja kun nyt meillä on hyvä hallituksen esitys, niin toivon, että tämä nopeasti viedään eteenpäin ja saadaan voimaan ja näille ihmisille helpotus elämäänsä.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa puhemies! Niin kuin edellinen puhuja tuossa totesi, paljon ovat asenteet muuttuneet vähän yli 10 vuodessa. Silloin vuonna 95, kun tuli valituksi eduskuntaan, muistan hyvin ed. Kankaanniemen armahdusaloitteet täällä. Itsekin olin jollakin tavalla mukana samassa juonessa. Silloin asenteet olivat aika kylmät kaiken kaikkiaan, ja siinä mielessä jotenkin semmoinen inhimillinen pilke on niin kuin edennyt tässä yhteiskunnassa ja aletaan tunnustaa, jotta ihmisiä, jotka silloin ja nytkin mahdollisesti epäonnistuvat, ei pidä tuomita lopuksi iäkseen vankeuteen.

Silloin kun ne ihmiset kävivät täällä ja ottivat yhteyttä ja tuolla turuilla ja toreilla sattuivat kohdalle, niin eivät mitään rikollisia olleet. He ovat laittaneet nimensä väärään paperiin tai ihan oikeaan paperiin, mutta eivät tienneet, mikä tilanne on. Mahdollisesti he ottivat semmoisia riskejä, joita yhteiskunta oikeastaan yllytti ottamaan. Puhuttiin vahvasta markasta ja kaikesta semmoisesta. Usko oli kova, että kaikki menee hyvin ja aina nousee ja kasvaa. Sitten tuli tömäys ykskaks. Kaikki romahti, ja jäi ulkolaista valuuttaluottoa ja kotimaista velkaa. Tavallaan siinä yhteiskunta osin johti myös harhaan näitä ihmisiä.

Siinä mielessä tämä esitys, joka tässä nyt on käsittelyssä, olisi voinut tulla jo huomattavasti aikaisemmin, mutta hyvä se, kun edes nyt tulee. Nimittäin on vielä semmoisia ihmisiä, jotka ovat laman uhreja, mutta jotka mahdollisesti pystyvät vielä tekemäänkin jotain. On tapahtunut kyllä niin paljon: Ikähän on jo kasvanut, kun katsoo, että meillä on toistakymmentä vuotta pahimmasta lamasta. Kaikkeen tähän, mitä on tapahtunut siinä välillä, henkisesti, varmasti jo monet ovat sortuneet, ja osa on jo kuollut varmaan pois, jopa oman käden kautta, tai perheet hajonneet, kuten täällä on todettu. Halu käydä rakentamaan suomalaista yhteiskuntaa varmasti on hiipunut monelta. Osa on loikannut sitten lahden toiselle puolelle. Äsken edellisessä lakiesityksessä puhuttiin siitä, että sitten toimitaan sieltä käsin pimeästi ja harmaasti ja tehdään vähän laitontakin. Sen takia tässä nyt on tavallaan pelastamisesta kyse.

Yksi asia tässä tuli minulle mieleen nyt, kun tämähän ottaa huomioon myös sen vanhan historian, ja siinä mielessä tämä on hyvä, kun luin ainakin tuossa nopeasti. Nyt tässä voi tietysti tapahtua sillä tavalla, jotta joidenkin, jotka vielä ovat suunnittelemassa velkajärjestelyyn hakeutumista, todennäköisesti ei kannata enää lähteä mihinkään pitkiin paketteihin, koska tämä nyt vapauttaa heidät nopeammin. Minä en tiedä, olenko ymmärtänyt tämän väärin, mutta uskoisin sillä tavalla, jotta moni nyt joutuu pohtimaan sitä, miten tässä tulee käymään. Mutta siitä huolimatta, kun tässä kokonaan velka vanhentuu, niin minusta 15—20 vuotta tai vielä 10 vuotta lisää, jos on katsottu eri perustein se asia oikeusistuimessa, on kyllä riittävän pitkä aika. Odotan, että valiokunta käsittelee tämän nopeasti. Voimaantuloaikaahan voisi aikaistaa niin, että se lähtisi mahdollisimman nopeasti voimaan. Nimittäin ei enää yhtään semmoista ylimääräistä murhetta ja tuskaa niille ihmisille pitäisi tuottaa.

Tätä ensimmäistä lausetta kun lukee tässä lakiesityksessä, niin kyllä on aika uudistaa tämä, niin kuin ollaan uudistamassakin. Kun tämä alkuperäinen laki on säädetty 1895, niin kyllä ulosottolain riittävät muutokset ja tämä kolmas vaihe tässä, niin kuin on todettu, on jo aika tehdä. Jos tämä nyt säädettävä laki on yli 100 vuotta voimassa, niin se on kyllä ihme. Toivon, että tulevat päättäjät muuttaisivat ainakin nopeammin, jos huomaavat jotain muutostarvetta, että ei näin pitkiä rupeamia olisi. Tosin onhan tässä muutettu monta kertaa lakia, että ei se nyt ihan näin ole, mutta kuitenkin. Tämä kuvaa sitä, jotta meillä on lakeja voimassa, jotka ovat hyvin pitkään olleet. Niitä on pikkuhiljaa korjattu, mutta kokonaisuudistusta ei ole uskallettu tehdä.

Tuija Brax /vihr (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Ettei vaan jää väärää käsitystä, niin kyllä jatkossakin sekä velkajärjestelyn että yrityssaneerauksen piiriin kannattaa jokaisen yksittäisen ylivelkaantuneen hakeutua ilman muuta. Siis tässä on kysymys vain siitä, että jos ulosotossakaan ei sitten 15 vuodessa saada mitään ulos, niin sen jälkeen se ulosotto raukeaa ja lopullisesti velka vanhenee, mutta kyllä se ulosotto niin tehokasta on, että puille paljaille joutuu, jos on jotain, mitä voi maksaa. Sen sijaan velkajärjestelyissä ja yrityssaneerauksissa aina on se mahdollisuus, että selvitään ihan kunnolla jaloilleen ja jo kolmen neljän taikka kymmenen vuoden päästä ollaan jo kestävällä pohjalla ja yritys on pelastettu. Missään tapauksessa tämä uudistus ei tavallaan johda siihen, että kannattaisi jäädä laakereille lepäämään.

Esa Lahtela /sd (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun jo kesän aikaan tuli varmaan netin kautta esille, en lehdistössä huomannut, että tämmöinen lakiesitys on tulossa, niin moni tämmöinen ihminen, joka oli joutunut tähän ahdinkoon, soitteli ja pohti sitä mielessään, kannattaako hänen lähteä velkajärjestelyyn.

Sitten jo tämänhetkinen tilanne. Vaikka mitään ei tehtäisikään, niin ihmisethän osaavat laskea. Siellä esimerkkinä tuommoinen vanhempi, semmoinen lähes kuusikymppinen kaveri, jonka tienesti oli hyvässä duunissa melkein 3 000 euroa kuukaudessa palkkaa, sanoi, ettei hänen kannata lähteä velkajärjestelyyn enää sen ikäisenä . Ulosotto vie sen määrätyn osan, mutta jos hän lähtee velkajärjestelyyn, niin hänelle ei jää kuin suolarahat siitä. Jotta hyvin pärjää, niin hän ei voi lähteä siihen. No, se on hänen valintansa. Hän on näinpäin laskenut sen. Se kuvaa ihmisten asenteita.

Minä olen itse yrittänyt tehdä, niin kuin ed. Brax tuossa totesi. Minä olen kannustanut aina, jotta sitten olet vapaa sen jälkeen; kun menet sen velkajärjestelyn läpi, niin sitten olet vapaa ihminen ja saat tehdä, mitä haluat. Mutta monet katsovat, kannattaako olla viisi vuotta hyvin kurjasti tai kymmenen vuotta mahdollisesti, jos sattuu olemaan joku kämppä, mitä säilyttää, vai elääkö leveämmin, ulosottaa (Puhemies koputtaa: Minuutti!) kolmannen osan ja sillä sipuli.

Mikko Alatalo /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Velka on veli otettaessa, mutta velipuoli maksettaessa, näinhän sitä sanotaan. Velan tarjoajia on pilvin pimein, mutta niin on myös karhuajiakin tänä päivänä. Tämä uusi ulosottokaari on tosiaan vihdoin saatu eduskunnan käsittelyyn, ja hyvä, kiitos eduskunnan paineelle tässä asiassa. Tietenkään tämän ehdotuksen toteutuminen ei ratkaise nopeasti yhdenkään velallisen ongelmia. 15 vuotta on pitkä aika maksella velkoja ja varsinkin, jos tilanteeseen on ajauduttu sellaisista syistä, kuten täällä on todettu, joihin esimerkiksi yrittäjä tai velan takaaja itse ei ole pystynyt millään tavalla vaikuttamaan. Kuinkahan moni ylivelkaantunut tulee vielä sortumaan taakkansa alle ja kuinka monen pätevän ihmisen osaaminen ja työpanos menetetään, kun elämä kuluu velkojen maksamiseen?

90-luvun lama ulkomaisine lainoineen ja devalvaation aiheuttamine konkursseineen on vielä monella muistissa. Paljon silloin hyviä yritteliäitä ihmisiä meni ja, niin kuin on sanottu täällä, myös ihmishenkiä. Keikkamiehenä näin tämän tapahtuman erittäin traagisena ympäri Suomenmaan, kun monissa yrityksissä ja kodeissa valot sammutettiin lopullisesti.

No, pankeilla, pankkiyhdistyksillä ja perintäfirmoilla on tietysti tämä toinen näkökulma. Velallisten armahtaminen 15 kitumisvuoden jälkeenkin on myrkkyä. Juristit tietysti edustavat liiketaloudellista ajattelua. Toisen voitto on toisen tappio ja päinvastoin, onhan ulosotto vuosittain 50 miljoonan euron bisnestä, ei siis mitään nappikauppaa.

Oikeudenmukaisuuskysymyksen asiasta tekee se, että valtio tuki noin 15 vuotta sitten laman aikana pankkeja silloisilla veromarkoilla. Niitä ei ajettu ahdinkoon, päinvastoin yritettiin auttaa, kun taas tavalliset ihmiset jäivät oman onnensa nojaan, ja tässä näkökulmassa tietysti pankeillakin on oltava vastuunsa, kenelle he rahoja lainaavat ja miten lainaavat. Velkajärjestelyt, velkasovinto-ohjelma, vapaaehtoinen velasta sopiminen ja ulosottolain uudistus ovat välttämättömiä välineitä auttamaan ylivelkaantuneita pääsemään elämässään näistä painajaisunista eteenpäin.

On totta, niin kuin täällä ed. Esa Lahtela sanoi, että monet myös tietysti laskevat sitä, kumpaan kannattaa mennä, sinne velkasaneeraukseen vai antaako ulosottomiehen ottaa siitä päältä sen kolmasosan. Ihminen totta kai katsoo omaa etuansa tässä, mutta ylipäänsä se, että on mahdollisuus päästä ulos näistä veloista, on tärkeää.

Nyt olisikin oltava hyvin tarkkana, että uusia velallisia ei pääsisi syntymään kohtuuttomasti. Pankit antavat edelleen surutta asuntolainoja, nyt vain pidemmillä, aina vain pidemmillä maksuajoilla ja matalammilla koroilla kuin ennen. Suomalaisten asuntolainakanta on kaksinkertaistunut viidessä vuodessa. Nuoret perheet ottavat euromäärinä saman suuruisia lainoja kuin ennen markkoina. Lainoja myydään surutta. Toisaalta onhan omaan asuntoon sijoittaminen hyödyllistä ja kannatettavaa, vuokralla asuminen hyvin epäedullista.

Kulutusluotot, pikaluotot, kännykkävipit sekoittavat monen nuoren elämän, ja siinä ei paljon luottokelpoisuutta kysellä, kun niitä myönnetään. Niitä mainostetaan tehokkaasti, ja nuoret eivät ymmärrä edes vertailla eri lainavaihtoehtoja. Vasta myöhemmin selviää, että todellinen vuosikorko voi olla jopa satoja prosentteja. Moni nuori on pahassa kierteessä maksaessaan edellisiä kännykkälainojaan uusilla pikaluotoilla. Nopeasti tulee seinä vastaan ja lainaketju romahtaa. Lainansaanti on tehty helpoksi. Pikaluottoa saa vaikka ravintolasta lähetetyllä tekstiviestillä.

Oman ongelmansa muodostavat pätkätyöt. Niitä tekevät eivät pysty suunnittelemaan talouttaan pitkäjänteisesti. On tutkittu muuten suomalaisia ihmisiä, mikä heitä eniten pelottaa. Yksi asia on se, että kun on otettu isoja lainoja, niin joitakin pelottaa, mitenkä käy, jos se työpaikka ei säilykään, pystyykö lainat hoitamaan.

Surullista on sekin, että velkaneuvojien puheille pyrkii entistä enemmän iäkkäitä ihmisiä. Jotkut saattavat elää yli varojensa tietämättömyyttäänkin. Velkaneuvojien puheille ei kuitenkaan pääse kuten ensiapuklinikalle. Esimerkiksi Tampereella kestää kolme kuukautta, että pääsee velkaneuvojan puheille. Viime vuonna jonotusaika oli vielä pidempi.

Mutta itse tähän lakiesitykseen, arvoisa rouva puhemies. Ymmärrän, että myös velanantajilla täytyy olla suojansa. Bulvaanit ja rikolliset ovat olleet tänään jo puheenaiheena liiketoimintakiellosta annetun lain käsittelyssä, mutta velallisen, tavallisen suomalaisen ihmisen ja hänen perillistensä, lastensa, asia on se kolikon toinen puoli, ja siihen onneksi ollaan tuomassa helpotusta tällä velkavastuun uudistamisella. Samalla saadaan edes osa näistä ihmisistä todella harmaan talouden puolelta viralliseen työntekoon.

Tunnen monia yrittäjiä, jotka ovat maksaneet pelkkiä korkoja vuosikausia, eikä pääoma ole lyhentynyt ollenkaan. Tärkeätä onkin se, että lyhennykset kohdistuvat ensin pääomiin ja vasta sitten korkoihin, joista aina voidaan erikseen sopia.

Raimo  Vistbacka  /ps:

Arvoisa puhemies! Tämä hallituksen esitys ulosottokaareksi on tietysti mielenkiintoinen, ja siitä voi esittää näkökantoja sekä puolesta että vastaan, ja nimenomaan myönteisiä asioita on silloin, kun pohditaan esimerkiksi takaajien ja muitten asemaa.

Mutta, arvoisa puhemies, ihan lyhyesti vaan se, että minun mielestäni oikeusministeriö jälleen kerran lähtee toteuttamaan niitä lupauksia, joita on eduskunnalle annettu silloin, kun kihlakuntauudistus tehtiin. Eli organisaatiosta on aikoinaan sanottu, että kun tulee kihlakuntauudistuksen selonteko, niin sen jälkeen näitä organisaatioita muutetaan, mutta oikeusministeriö on vetänyt koko ajan omaa linjaansa tältä osin, ja myöskin päiväjärjestyksen seuraavassa asiassa on saman suuntainen asia. Eli tässä on ikään kuin tänne sisälle uitettu nyt myöskin organisaatiouudistusta.

Arvoisa puhemies! Kun luin jonkin verran perusteluja täältä ja kun itselläni on jonkin verran kokemusta myös tältä alalta sitaateissa sanottuna edellisestä elämästä, niin joskus tuntuu kyllä siltä, että kyllä nämä perusteet eivät vakuuta, joita täällä on esitetty siitä, että kun on suurempia ulosottopiirejä, se on tehokkaampaa. Minä kyllä uskallan väittää vastaan. Eli kun on pienempiä piirejä ja ulosottomies tai avustava ulosottomies tuntee näitä velallisia, niin silloin tiedetään, jos siellä ei nurkissa ole enää mitään perittävää. Mutta silloin, kun on suuria organisaatioita eikä tunneta mitään, niin saattaa kyllä olla, ed. Brax, kunnioittamani lakivaliokunnan puheenjohtaja, että se ulosotto ei olekaan niin tehokasta. Toivon, että valiokunnassa kiinnitetään nimenomaan tähänkin huomiota.

Juhani  Sjöblom  /kok:

Arvoisa puhemies! Tämä ulosottokaaren lakiesitys tuo aikamoisen askeleen nykyaikaan. Velkavankeus siis päättyisi 15 vuoden tai 20 vuoden jälkeen, eivätkä ne velat kokisi ylösnousemusta kuoleman jälkeen. Tämä on todella askel nykyaikaan. Tämän lainhan on tarkoitus astua voimaan 1.1.2008, ja silloin se astuu täydellisesti voimaan 1.3.2008, koska silloin tulevat ne ensimmäiset 15 vuotta täyteen.

Ministeriön virkamiesten valmistelussa tämähän on ollut jo myönteisenä vuosia sitten. Samoin monet asiantuntijat valiokunnassa kuultuna myös ovat olleet tämän sisältöisen lakiesityksen kannalla. Kyllä ministeriä pitää nyt kiittää siitä rohkeasta poliittisesta askeleesta, jonka hän on ottanut, jota hänen edeltäjänsä eivät, edes aatetoverit, rohjenneet ottaa. (Ed. Pulliainen: Olivat tulppana!) Tämä poistaa varmasti ja ehkäisee harmaata taloutta varsin tehokkaasti. Tämä ei tule, tämä lakiesitys, horjuttamaan maksumoraalia. Tiedän, että varmasti osa tulee väittämään, että suomalaisten maksumoraali nyt romahtaa. Itse en usko siihen. Sen ovat nämä vuodet ja vuosikymmenet osoittaneet. (Ed. Pulliainen: Samaa mieltä!) Jos halutaan kitkeä harmaata taloutta tehokkaasti, niin yrittäjien henkilökohtaisen konkurssin mahdollistava laki tekisi sen varmasti myös tehokkaasti. Siitä on näyttöä Englannista ja Belgiasta.

Täällä tuli esiin se, että meillä on velkajärjestelylaki, mutta jotain siinä ontuu ja se on liian byrokraattinen, koska kymmeniätuhansia ihmisiä on edelleen sen ulkopuolella. Vaikka lamasta on kulunut näin pitkä aika, niin sieltäkin asti on kymmeniätuhansia ihmisiä edelleen, jotka eivät hakeudu velkajärjestelyyn, ei siihen sovinto-ohjelmaan sen paremmin kuin tähän nykyiseenkään. Se osoittaa, että se ei vaan toimi kovin hyvin.

Olen itse varsin tyytyväinen tähän ja toivon, että tämä esitys saa hyvän ja ripeän käsittelyn valiokunnassa.

Jouko Laxell /kok:

Arvoisa puhemies! Hallituksen lakiesitys ulosottokaareksi tekee mahdolliseksi sen, että ulosottopiirien määrää vähennetään 51:stä 22:een. Tämä lakiesitys tarkoittaa myös, että ulosoton väliportaan hallinnosta luovutaan ja lääninhallitusten oikeushallinto-osastolle kuuluvat tehtävät siirretään perustettavalle ulosoton keskusvirastolle. Tämä ulosottohallinnon keskittäminen tapahtuu eduskunnan enemmistön siunauksella ja perustuu eduskunnan käsittelemään hallintoselontekoon. Keskittämistä perustellaan tehokkuuden ja tuottavuuden parantamisella, mutta palvelujen laadun kanssa sillä ei ole mitään merkitystä.

Arvoisa puhemies! Ulosottohallinnon keskittäminen vähentää valmiuksia palvella asiakaslähtöisesti kansalaisia. Ulosottotoiminnasta tulee kasvotonta. Myös paikallisten olosuhteiden ja asiakkaiden tuntemus vähenee. Valtion paikallishallinnon keskittämisellä murennetaan oikeus- ja hyvinvointivaltion perusteita. Tulevaisuudessa kansalaisten pitää nähdä yhä enemmän vaivaa perusoikeuksiensa puolustamiseksi.

Mauri Salo /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Ulosottokaaren muutos on kauan odotettu asia. Jo viime kaudella lakivaliokunnassa erityisesti tätä asiaa odotettiin, ja myöskin kun ulosottolakia käsiteltiin, niin siinä yhteydessä olisi haluttu puuttua myöskin tähän velan vanhenemiskysymykseen niin, että se velka jossain vaiheessa kokonaan vanhenee.

Sanotaan, että olen lukenut huonosti läksyni enkä tiedä sitä, pitääkö tämä sisällään nyt sen, että kun ensinnäkin ulosotossa saatava on kolme vuotta ja jos ulosotossa ei onnistuta perimään sinä aikana mitään, niin se ulosotto vanhenee, niin onko sitten se velka, joka on olemassa, onko se sitten tämän jälkeen perintäkelpoinen 15 vuotta tulevaisuudessa vai onko se perittävissä kenties 12 vuotta vai onko tämä koko velka edelleen sen koko 15 vuotta ulosottomiehen salkussa. Tämä on sellainen asia, jonka haluan, että lakivaliokunta erityisesti selvittää.

Meillähän on lamanaikaisia velallisia vielä todella paljon. Yksi ratkaisu tietysti oli jo viime kaudella tehty Arsenalin lainojen myynti tuonne Aktiv Hansalle. Jos näin ei olisi tapahtunut, niin valtio olisi voinut tietysti toimia inhimillisemmin näitä velallisia kohtaan. Kaiken kaikkiaan se nyt, mitä tässä ollaan tekemässä, on positiivinen asia, ja erityisesti haluan yhtyä ed. Alatalon näkemykseen siitä, että ulosottotilanteessa lyhennys on kohdistettava pääomaan ja sitten korot maksetaan sen jälkeen, kun jaksetaan, taikka sitten korkoja sovitellaan.

Petri Salo /kok:

Arvoisa herra puhemies! Mitä tulee tähän ed. Mauri Salon tekemään kysymykseen, niin luonnollisesti lakivaliokunta tämän asian tarkistaa, mutta pidän kyllä lähtökohtaisesti asiaa sellaisena, että jos kolmen vuoden aikana ulosottotoimia ei ole aloitettu, niin se ei kuulu tämän lain piiriin, vaan kolmen vuoden aikana velkojan on aloitettava ulosottotoimet, ja silloin se ei sisälly tämän lain piiriin.

Arvoisa herra puhemies! Kun täällä on tietenkin osin ihan ansioidenkin perusteella annettu kehuja nykyiselle oikeusministeri Luhtaselle, niin totean kuitenkin sen, että se paine, mikä on jo varmaan vuosikymmenen ajan tullut täältä eduskunnasta, on kuitenkin ollut se paine, joka on keskeisesti vaikuttanut siihen, että hallitus on tarkistanut linjojaan.

Palautan mieliin ajan pari vuotta sitten. Silloin eduskunnan lakivaliokunta käsitteli mietinnössään 6/2004 hallituksen esitystä perintökaaren velkavastuusäännösten muuttamisesta ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi. Silloin tätä keskustelua käytiin hyvin pitkästi lakivaliokunnassa ja mietittiin, löytyykö lakivaliokunnasta myöskin hallituspuolueiden osalta tahtoa siihen, että näissä asioissa päästäisiin nykyaikaan, kuten ed. Sjöblom viittasi. Silloin vuonna 2004 kesäkuussa ei päästy, vaan silloin tähän lakivaliokunnan mietintöön jätettiin vastalause, jossa ei hyväksytty hallituksen perusratkaisua, jossa täytäntöönpanokelpoisuutensa jo kertaalleen menettäneet velat otetaan yllättäen velkoina huomioon muun muassa kuolemantapauksien johdosta ja tulevat siten uudelleen perimiskelpoisiksi.

Silloin perusteluna vastalauseessa esitimme, että ensinnäkin tämän tyyppinen toiminta on omiaan merkittävästi heikentämään yrittäjyyden mahdollisuuksia. Se oli tavallaan se keskeinen peruste, varsinkin kun eduskunta on moneen kertaan kiinnittänyt huomiota siihen, että Suomen lainsäädäntöä pitäisi muuttaa siten, että se kannustaisi uuteen mahdollisuuteen aloittaa yritystoiminta. Silloisen mietinnön yhteydessä totesimme, että tämä hallituksen silloinen esitys ja oikeastaan yrittäjävastainen linja oli myöskin kansantaloudelle ja meidän työllisyydelle huono esitys.

Täällä on monesti puhuttu niistä 90-luvun yrittäjistä ja laman jäljiltä jääneistä yrittäjistä, joilla olisi ja on edelleen paljonkin annettavaa Suomen kansantaloudelle ja työllisyydelle mutta jotka eivät ehkä jaksaneet tai kestäneet tätä pitkää savottaa, vaan antoivat ennemmin periksi, ja osa heistä on tällä hetkellä sairauseläkkeellä, perheensä menettäneenä ja hyvin säälittävissäkin olosuhteissa, puhumattakaan niistä asioista, mistä keskustelimme äskeisen asian osalta, kun ed. Pulliainen viittasi myöskin tähän harmaaseen talouteen ja bulvaanitoimintaan. Tämän lain muuttaminen vaikuttaa myöskin keskeisesti siihen, että harmaata taloutta voidaan vähentää.

Silloin puhuimme myöskin paljon, kuinka silloin vuonna 2004 hallituksen esityksestä aiheutui kohtuuttomia seurauksia myöskin velallisen leskelle ja heidän yhteisille jälkeläisilleen, kun kuolleen aviopuolison velat yllättäen ilmaantuvat rasittamaan yhteiseksi miellettyä omaisuutta jne.

Myöskin asiantuntijakuulemisessa, joka käytiin aikaisemmasta esityksestä, todettiin, että silloinen ratkaisu ei toiminut siten kuin odotettiin. Sillä saattaa olla uskomattomia vaikutuksia velallisen käyttäytymiseen ei-toivotulla tavalla. Nyt kaikista näistä epäkohdista oikeastaan päästään kerralla eteenpäin.

En malta olla toteamatta vielä sitä, että tätä linjausta vuonna 2004 ei yksikään lakivaliokunnan kymmenestä hallituspuolueen kansanedustajasta ollut valmis nielemään. Silloisen vastalauseen kirjoittivat seuraavat kansanedustajat: puheenjohtaja Tuija Brax, edustajat Timo Soini, Jan Vapaavuori, Petri Salo, Lyly Rajala, Minna Sirnö, Marja Tiura. Seitsemän lakivaliokunnan jäsentä antoi painetta, ja nyt olemme päässeet tilanteeseen, joka tyydyttää varmasti eduskunnan enemmistöä. Tiedän kuitenkin, että on puhdasoppisia juristikansanedustajia, jotka saattavat edelleen nähdä tässä joitakin sellaisia vaikutuksia, että tämä heikentää maksumoraalia, mutta luulen, että 15 ja 20 vuoden jälkeen siitä ei ole enää kysymys. Sieltä ei ole valtion tuloja enää paljon saatu perityksi.

Tämä lakiesitys on hyvin suuri paketti. Tiedän, että me teemme koko syksyn varmasti merkittävästi töitä lakivaliokunnassa tämän eteen, mutta väitän, että se ponnistelu kannattaa, ja joudumme luonnollisesti odottamaan myöskin perustuslakivaliokunnan, talousvaliokunnan ja hallintovaliokunnan lausuntoja, ennen kuin pääsemme mietintöön kiinni.

Erkki Pulliainen  /vihr:

Arvoisa puhemies! Aivan lyhyesti tästä asiasta ja harmaasta taloudesta tietysti jälleen kerran.

Ed. Sjöblom, olen kanssanne aivan samaa mieltä siitä, että tämä vähentää harmaata taloutta, ja se vähentää sitä juuri sen takia, että nyt täydennetään vihdoinkin sitä lainsäädäntöverkkoa, jolla hoidetaan tätä lama-aikaa pois, sen seurausvaikutuksia. Tämä olisi pitänyt tehdä jo kauan sitten, ja niin kuin tekin olen sitä mieltä, että me tarvitsemme henkilökohtaisen konkurssin mahdollisuuden, ja sen mahdollisuuden pitää olla jatkossa hallituksen ja eduskunnan listalla. Näin se asianlaita on.

Tämä lasku, jota nyt hoidetaan loppuun pikkuhiljaa, on kohtuuttoman suuri. Siitä ei näköjään oikein millään opita, mitä kaikkea silloin 1990—1994 itse asiassa oikein pääsi tapahtumaan. Minä olen ymmärtänyt tästä vastuun muodostumisen ajankohdasta sen, että 2 luvun 25 §, siis tuomio, on se hetki, josta ruvetaan näitä vastuita laskemaan ja niitten päättymistä myöskin noteeraamaan. Nyt kun ajatellaan sitä tuomiota itsessään, niin se tuomio saattaa olla sellainen, että siinä tuomioistuin on katsonut muun muassa sellaisen mahdollisuuden olevan ihan ok, että joku toinen henkilö on allekirjoittanut sen dokumentin, jonka perusteella koko tämä ongelma on syntynyt; siis ihminen on joutunut tavallaan velkavankeuteen. Voi olla niin, että on keskusrikospoliisin laboratorion todistus, että asianomainen yrittäjä ei ole missään nimessä kirjoittanut alle tuota dokumenttia, sen on kirjoittanut joku muu, mutta siitä huolimatta tuomioistuin ei ole katsonut aiheelliseksi, että tuomio olisi ollut toisenlainen. Siis toisin sanoen tämän tasoisista asioista on kysymys.

No nyt sitten löydetään tähän eräs malli elikkä velkavastuun enimmäiskestoajan säännös. Hyvä on niin, että näin on asianlaita. Elikkä toisin sanoen jälleen kerran joutuu kehumaan hallitusta, että on saanut edes nyt vihdoinkin tämän asian tähän vaiheeseen, olisi kyllä voinut kautensa alkupuolelle tuoda tämän esityksen. Meistä jokainen tietää sen, että nämä pykälät ovat olleet oikeusministeriössä valmiina, mutta ei ole ollut sopivaa esittelevää ministeriä hoitamaan tätä asiaa, ja se on sitten roikkunut tänne saakka.

Arvoisa puhemies! Sitten vielä yksi asia, joka on äärimmäisen tärkeä. Sen ed. Mauri Salo jo tässä toi esille. En voi olla toteamatta sitä itsekin, nimittäin sitä, että kun täsmälleen saman lain seurauksena syntyi näitä säästöpankkioperaatioita ja siellä tuli valtava määrä perittäviä, niin se oli suuri virhe, että Vakuusrahaston valtuusto hyväksyi näitten myynnin Aktiv Hansalle. Se oli äärimmäisen suuri virhe, ja se käsiteltiin valtuustossa niin lyhyenä aikana ja sen myöhempi hinnanalennustarkennus, että se oli niin kuin huihai vaan. Siinä tehtiin äärimmäisen suuri virhe. Tällä hetkellä realiteetti on se, että kun asiaa nyt selvitetään ja oikeusistuimissa käydään läpi, onko se Aktiv Hansa menetellyt oikein, elikkä tästä on tulossa kaikkien aikojen sotku huonoimmassa mahdollisessa vaihtoehdossa, niin kaikki menee valtion piikkiin. Siis se on ihan aina niin: Ei ketään muuta syytetä kuin valtiota, että se valtio, de facto kansanedustajat, on tämän aiheuttanut. Tämä on kurja juttu.

Matti  Kangas  /vas:

Arvoisa puhemies! Tämä on hyvä lakiesitys ja se tulee kovin tarpeeseen, ja kiitos siitä nykyiselle oikeusministerille. Mutta niin kuin täällä on todettu, myös melkoisia paineita on täältä eduskunnasta tullut. On hyvä, että laman seurauksena tulleet velkavankeudet puretaan ja ihmiset palautetaan taas yhteiskuntakelpoisiksi.

Valtaosa näistä joutui, yrittäjistä, ilman omaa syytään tilanteeseen. Silloinen hallitus ja varmaan rahalaitokset antoivat yrittäjille vähän vääränlaista tietoa ja kuvaa, ja lama tuli monelle vähän niin kuin housut kintuissa. Tokihan siellä oli sellaisia, sanoisiko, jotka olivat vähän rikollisellakin mielellä, mutta arvio on, että 70—80 prosenttia oli sellaisia, jotka ilman omaa syytään joutuivat pulaan, ja se on sillä lailla heille vapautus. Monelle on tullut melkoisia vaurioita, mutta varmaan on paljon ihmisiä, jotka ovat työkykyisiä ja joilla on paljon annettavaa tähän yhteiskuntaan edelleenkin ja sillä lailla tulevat kunniallisiksi kansalaisiksi.

Yrittäjiä meni paljon nurin, ja sen myötä tuli paljon työttömiä, ja myös nämä nykyiset pitkäaikaistyöttömät ovat pitkälti sieltä 90-luvulta, ja moni on myös näistä työntekijöistä menettänyt työkykynsä. Minun mielestäni heidätkin pitäisi nyt laskea eläkkeelle ja muuta. Niin kuin työministeri on todennut monta kertaa, että vaikka näille laittaa rahaa evääksi, niin kenelläkään tämän päivän työelämään eivät tahdo kelvata, niin että tämä on meidän eräänlainen kunniavelkamme näille, jotka 90-luvun laman uhreja olivat.

Vielä korostaisin, että nyt pitäisi olla myös vastuuta pankeilla, kun ne antavat hyvin pitkiä ja suuria lainoja, monelle maksukyvyn ylärajojen mukaan. Minun mielestäni ainakin niiden tahojen, jotka pankkeja valvovat, pitäisi nyt kyllä olla hereillä, että ei tule tällaisia uusia uhreja.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Tämä hallituksen esitys on todella kannatettava, ja on hyvä nähdä, että se nauttii laajaa luottamusta nyt salissa. Niin vaativa kuin tämän valiokuntakäsittely tulee asianomaisissa valiokunnissa olemaankin, toivon, että kaikessa kiireessä ja kiireestä huolimatta tämä ennätettäisiin käsitellä ja saattaa näillä valtiopäivillä myönteiseen esitettyyn lopputulokseen. On annettava tunnustus sille, että eduskunnassa on ollut kansanedustajia, jotka ovat luoneet poliittista painetta, ja tämän työn seurauksena on nyt saatu tämä kannatettava esitys. Siitä kiitos kollegoille, että te olette luoneet tätä painetta.

Taloudellinen lama 1990-luvulla oli paitsi koko kansaa koskettava tragedia ennen kaikkea tragedia niille, jotka joutuivat sen uhriksi eri syistä. Tämän raskaat jälkiseuraukset ovat edelleen kovaa todellisuutta, ja jos niitä voidaan vielä tämän lain myötä monien osalta kuntoon saattaa, niin se on oikein hyvä. Liian paljon on vaan menetetty, ja menettäjänä on ollut asianomaisten ohella myöskin valtio itse.

Ed. Matti Kangas toi täällä hyvän ajatuksen esille, jota lämpimästi kannatan, siitä, että myös pankeilla tulee olla vastuu luotonannossa. Tulee vastuullisesti ajatella velallisen takaisinmaksukykyä. Nykyisin sen voi sanoa niinkin, että kun pankkivirkailija katsoo näitä, niin ei tarvitse kasvojaan menettää, voi sanoa, että tämä tietokone näyttää, että teille ei voida myöntää tätä lainaa. Ei tarvitse sanoa, että minä en myönnä, jos se on vaikeaa. Voi sanoa, että tämä tietokone näyttää, kun tänne on tulot syötetty ja teidän vastuunne, että ei teille voida myöntää. Sillä voidaan ennalta varjella niiltä ongelmilta, joihin velka velallisen saattaa viedä.

Samoin minä toivon, että voitaisiin helpottaa myös takaajan asemaa lainsäädännössä. Minä ymmärrän, että takaajia tarvitaan, mutta jollakin tavalla tulisi olla ero takaisinmaksutilanteessa varsinaisen velanottajan ja takaajan välillä, sillä takaaja ei voi vaikuttaa siihen ainakaan pakonomaisesti, millä tavalla velanottaja velan käyttää, mutta hänellä on kuitenkin täysi vastuu sitten, kun velka lankeaa maksettavaksi. Toivon, että tässä lievennettäisiin jollakin tavalla takaajan vastuuta. Tämä ei varmasti pankkitoimintaa millään tavalla heikentäisi, vaan päinvastoin auttaisi sillä tavalla, että luotonantajalla olisi paremmat mahdollisuudet saada luotto sitten takaisin, kun takaisinmaksun aika on ja toivon mukaan juuri niin, että se tapahtuisi normaalin pankkitoiminnan puitteissa, että ei jouduttaisi niihin vaikeamman tason seuraamuksiin, joita tällä lailla ollaan säätämässä.

Todella hyvä esitys. Toivon vain aktiivista työtä valiokunnissa ja hallituksen esityksen myönteistä etenemistä.

Erkki Virtanen /vas:

Arvoisa puhemies! Ed. Alatalo totesi täällä, että jotkut velalliset saattavat tuntea pelkoa otettuaan suuren asuntolainan, kun epävarmuus työn jatkumisesta vallitsee. Pelko on aivan varmasti ikävä tunnetila. Ehkä tässä yhteydessä voi kuitenkin sanoa, että jälkikäteistä pelkoa saattaisi hieman vähentää, jos tuntisi lainaa ottaessaan myöskin etukäteistä pelkoa.

Arvoisa puhemies! Tämän lisäksi suoritan hieman tällaista teoreettista pohdiskelua johtuen siitä, että tunnen ehkä vähän käytäntöä. Mutta kun olen kuunnellut tätä keskustelua, niin hieman minua on ihmetyttänyt, että täällä on runsaasti ja vuolaasti kiitelty ministeriä siitä, että hän on noudattanut eduskunnan tahtoa. (Ed. Sjöblom: Se ei ole tapana monesti!) Niin. — Tulee mieleen kysyä, että mitähän tässä nyt oikein pitäisi ihmetellä, kenties hallitusta, kenties entistä oikeusministeriä, hallituspuolueiden kansanedustajia. Vai pitäisikö oikeastaan ihmetellä suomalaista demokratiaa ja sen suhdetta Suomen perustuslakiin? Minä vaan ihmettelen edelleen. (Ed. Kankaanniemi: Pankkiyhdistyksen suurta valtaa!)

Tuija Brax /vihr:

Arvoisa herra puhemies! Kyllä minä tänään ihmettelyn sijasta ajattelin nauttia siitä, että kun vaalikauden puolessavälissä näytti vielä, että järki ei mene perille, niin nyt se näyttää menevän perille. Minulle riittää tässä ja nyt se, että se mitä halusin ja ajoin — ed. Petri Salo tuossa siteerasikin meidän vastalausettamme — nyt toteutuu. Se kyllä kertoo kuitenkin siitä, että joskus on mahdollista myös, että kuunnellaan ja mietitään. Mutta tässä tapauksessa se vaati ministerin vaihdoksen.

Mutta sitten, arvoisa puhemies, toiseen asiaan. Täällä on tullut esiin nämä käsittämättömät kännykkälaskut ja tämä riski, että meillä saattaa uudelleen olla uusi ylivelkaantumisongelma sekä nuorison että asuntomarkkinoiden piirissä laajemminkin. Lakivaliokunnan kesämatkalta Turusta vaan semmoisia terveisiä — ja kiitoksia herra puhemiehelle erityisesti matkan osuuksista — että ammattilaiset ovat erittäin huolestuneita siitä, millä tavalla nämä kännykkälaskut ja velkaantuminen tällä hetkellä syntyvät, kuinka helpolla ja jopa käsittämättömille tahoille ja millä koroilla ne syntyvät. Rohkenen arvella, että lakivaliokunta tavalla tai toisella käy sitten seuraavaan taistoon sen suhteen, että tämmöistä aivan harhaanjohtavaa, liian helppoa ylivelkaantumista ei nuorison keskuudessa pääse uudelleen syntymään.

Nyt näyttää, että yksi episodi tältä vaalikaudelta toivottavasti on onnellisesti loppuun saatettavissa ja kerkiämme juuri ja juuri tällä vaalikaudella saada tämän hyvän, nyt tällä kertaa hyvän, hallituksen esityksen käsitellyksi.

Säde Tahvanainen /sd:

Arvoisa puhemies! Halusin tässä puheenvuoron sen vuoksi, että täällä ed. Petri Salo nosti esiin sen, että ikään kuin lakivaliokunnassa vain puolet olisi halunnut tämän tyyppistä muutosta meidän lainsäädäntöömme. Kyllä enemmänkin voi syyttää tätä meidän poliittista järjestelmää, jossa on tietyt pelisäännöt eduskunnassa ja tietty valmisteluvastuu hallituksella näissä esityksissä. Kyllä täällä eduskunnassa on hyvin paljon käyty keskustelua varmasti kaikkien lakivaliokunnan jäsenten kesken kuin muutoinkin laaja-alaisesti siitä, että halutaan tämä velkojen vanhentumista koskeva lainsäädäntö tänne eduskuntaan. Muistanpa viime syksynä ed. Sjöblomin kanssa istuneeni kuppilassa — hän täällä puhuikin hyvin fiksusti aiheesta — ja sovittiin yli puoluerajojen, että viedään tätä asiaa eteenpäin, ja kaikki olemme puhuneet järkeä ja saaneet hyvän esityksen tänään tänne käsiteltäväksi.

Juhani Sjöblom /kok:

Arvoisa puhemies! Markkinataloudessa konkurssi tai lopettaminen on tavanomaista, kun puretaan liian suurta tai vanhentunutta tuotanto- tai palvelukapasiteettia. Sen takia minusta oli hyvä, että ed. Pulliainen otti myös esiin, että me tarvitsemme tämän jatkoksi yrittäjän henkilökohtaisen konkurssilainsäädännön. Se mahdollistaa varmasti sen, että hakeudutaan ajoissa konkurssiin, ei ajeta päin seinää loppuun asti, ja yleensä ne rikkeet ja puutteet syntyvät niiden viimeisten kuukausien aikana, kun ajetaan päin seinää. (Ed. Pulliainen: Juuri näin!) Se ruokkii sitten harmaan talouden voimavaroja. Kyllä siellä on piirejä, jotka odottavat tämmöisiä tilaisuuksia. Sen takia tämä jatkolainsäädäntö on erittäin tarpeellinen.

Mauri Salo /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Vuoden 2005 lopussa meillä on 261 000 ulosottovelallista. Tämä on tavattoman suuri määrä tapauksia. Sitten kun katsotaan, että se saattaa olla noin pari miljardia euroa summaltaan, se on aika iso suonenisku myöskin tähän suomalaiseen elinkeinoelämään. Eihän se ole vaan näiden velallisten ongelma, vaan se on myöskin niiden ongelma, ja suuri ongelma onkin, jotka ovat saamapuolella.

Me olemme keskittyneet nyt erityisen paljon tähän velallisen ongelmavyyhdin purkamiseen, mutta kaiken kaikkiaan tässä suomalaisessa yhteiskunnassa näiden tänäänkin käytettyjen puheenvuorojen perusteella meidän pitää erityinen huomio kiinnittää siihen, että tällainen kevytmielinen velkaantuminen ei olisi niin helppoa kuin se on tällä hetkellä. Nämä kännykkävelat ja kaikki muut, joissa on 100, 200, 300 prosenttia vuotuinen korko, pitää lailla kieltää, ei tässä ole mitään. Sekin valta on meillä täällä. Se on koron kiskontaa, tai mitä se sitten on, mutta siihen asiaan vaan on puututtava. Se on jonkun liiketoimi, mutta se on moraalitonta toimintaa.

Siksi olen kyllä valmis, että sitä asiaa viedään eteenpäin, kaiken kaikkiaan nuorison kohdalla erityisesti elämän hallintaa koulusta lähtien. Kotona se pitää tietenkin aloittaa, koulussa jatkaa sitä ja viedä eteenpäin niin, että säästäväisyys nousee kunniaan ja ensimmäiset ostokset tehdään omalla rahalla eikä velaksi.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Kaksi asiaa. Ensinnäkin, mikä koskee tätä henkilökohtaisen konkurssin mahdollisuutta ja sen kytkentää harmaaseen talouteen, niin olen ed. Sjöblomin kanssa todella samaa mieltä koko tästä yritysdynamiikasta. Se toimii juuri näin. Ne kaikki suuret vahingot oman elämän tulevaisuutta ajatellen tehdään siinä parin kolmen kuukauden aikana, tehdään kaikki harkitsemattomuudet, ja sitten se on tosi kurja juttu.

Arvoisa puhemies! Se toinen asia on se, että jos katsomme nyt tuonne ulos ja tulevaisuuteen, niin se hervoton velkaantuminen ja lainanotto, jota tällä hetkellä harjoitetaan yhteiskunnassa, sehän luo sitä uutta tilannetta, uutta pankkikriisiä jnp, joka on sitten tässä eurokulttuurissa ja emukulttuurissa kytkeytyvä siihen, mitä Euroopan keskuspankki tekee korkomarkkinoille, mitä Yhdysvalloissa tapahtuu jnp., hillitön valtion velkaantuminen. Elikkä siis toisin sanoen tämä lainsäädäntö, josta nyt on kysymys, tehdään myöskin tulevaisuutta varten.

Toimi Kankaanniemi /kd:

Herra puhemies! Nykyinen korkeimman oikeuden presidentti teki hallituksen toimeksiannosta selvityksen henkilökohtaisesta konkurssista. Tutustuin tässä keväällä siihen lopputulokseen, ja se oli tyrmäävä. Hän ei suosita Suomeen henkilökohtaisen konkurssin käyttöönottoa. Kun arvovaltainen taho on tällaisen lausuman antanut, niin tässä asiassa tarvitaan poliittista päätöksentekorohkeutta. Minusta tämä nyt pitää ottaa seuraavan hallituksen ohjelmaan jämäkämmin kuin nykyisen. Nykyisen hallituksen ohjelmassa on joku epämääräinen maininta siitä, mutta ei ole jämäkkää asian selvittämistä ja eteenpäinvientiä. Hallitus on ottanut vastaan selvityksen, ja se on pölyttymässä.

Toinen presidentti eli tasavallan presidentti on ollut muun muassa tässä ylivelkaantuneitten asiassa mukana. Kun kävin eräiden muiden kanssa presidentin puheilla muutama vuosi sitten kertomassa tästä asiasta, presidentti Halonen otti erittäin voimakkaasti tähän asiaan kantaa ja lupasi, että hän oikeusministeriöön antaa oman mielipiteensä ja kantansa, jotta asiassa päästäisiin mahdollisimman nopeasti eteenpäin.

Mutta valitettavasti silloinen oikeusministeri ei asiaan tarttunut muuten, kuin että pieneltä osin korjattiin velkajärjestelylakia, mutta tämä perusasia jäi hoitamatta. Sen tähden, ed. Virtanen, on syytä antaa nykyiselle oikeusministerille erityinen tunnustus, että hän on tehnyt toimenpiteitä, jotka ovat nyt hallituksen perusteltuna esityksenä meillä käsittelyssä.

Petri Salo /kok:

Arvoisa herra puhemies! Kovin hyviä puheenvuoroja ja hyvää keskustelua tässä asiassa. Haluaisin kuitenkin todeta, että jos joku velallinen tätä keskustelua kuuntelisi tuolla lehterillä, niin hän saattaisi ehkä saada hetkittäin vähän vääränkin käsityksen. Haluan vaan palauttaa mieliin sen, että suomalainen yhteiskunta toimii parhaillaan siten, kun laulussakin Malmstén sanoo, että: "Ainahan on maksettava, eikös juu, mitä tässä maailmassa velkaantuu." Tämä on se kultainen perusperiaate, josta meidän lainsäätäjien pitää pitää huoli. Tämä on poikkeustapaus sen jälkeen, kun ei ole enää onnistuttu perinnällä, ei ulosotolla, ei pitkällä aikakaudellakaan saamaan tilannetta haltuun. Tämä on kaukana siitä perusperiaatteesta, ja meidän kansanedustajien pitää antaa kumminkin tästä salista se viesti, että velat maksetaan ja ne hoidetaan ja siihen aina pyritään.

Toinen asia täällä tuli esiin ed. Braxin ja ed. Mauri Salon hyvässä puheenvuorossa tästä tämänhetkisestä kehityksestä, josta tuntuu, että se kovin nopeastikin on tullut. Kun tänä päivänä avaa teksti-tv:n, näkee, kuinka useat toimistot kauppaavat, että tilaa nyt tekstarilla huomenna 200 euroa rahaa tilille, ja sitten puhutaan näistä ylivelkaantuneista ja kännykkälaskuista ja nuorista henkilöistä. Taas olisi eduskunnalla nyt sitten se moraalisen lainsäätäjän paikka. Sanon, että tämä ei muuten Suomessa onnistu. Me emme hyväksy tämän tyyppistä. Se kasvattaa meidän nuorisoa ja lapsia ihan väärään peruskulttuuriin. Me olemme edelleen sitä mieltä, että ainahan on maksettava, eikös juu, mitä maailmassa velkaantuu.

Raimo Vistbacka /ps:

Arvoisa herra puhemies! Voi yhtyä hyvin pitkälle ed. Petri Salon puheenvuoroon siitä, että kun on kuunnellut näitä puheenvuoroja, niin siitä voi saada vähän väärän käsityksen. Tietysti on näin, että määrätyissä tilanteissa on tilanteita, joissa on ihan hyvä, että niin sanottu armahdus tulee velkojen osalta.

Minä toivoisin — täällä nyt on useita lakivaliokunnan jäseniä paikalla — että kun käsittelette tätä asiaa, niin tuokaa myöskin mietinnössä esille se, mitä esimerkiksi ed. Mauri Salo täällä totesi: kuinka helposti saadaan lainaa, ja ikään kuin yhteiskunta tukisi sitä ja hyväksyy sen. On näitä kännykkälainoja ja muita vastaavia. Se viesti ei saa olla eduskunnasta väärä sillä tavoin, että velkoja ei tarvitse maksaa, että aika hoitaa ne kuitenkin. Eli minun mielestäni se on se tärkeä pointti tässä. Voi olla, että mennään vähän vaarallisille vesille, jos painotetaan sitä hyvää asiaa, joka perustui nimenomaan lakivaliokunnan oppositiojäsenten vastalauseeseen silloin aikoinaan, eli tässä pientä taiteilua joudutaan tekemään varmasti.

Jouko Laxell /kok:

Arvoisa puhemies! Minäkin vielä toistan tätä samaa kännykkä- ym. pikavipeistä ja kokemuksesta myös puhun, että kyllä näihin pitäisi aika pian puuttua. Tästä tulee olemaan kohtalokkaita seuraamuksia etenkin nuorille.

Matti Kangas /vas:

Arvoisa puhemies! Ed. Salo täällä kertoi, että laskut pitää maksaa, niin kun Malmstén lauloi, näinhän se on. Mutta kyllä nämä olivat nyt niin poikkeuksellisia aikoja, 90-luvun lama. Edellinen lama oli siellä 30-luvulla, ja sitten 50 vuotta oli väliä. Siinä varmasti elettiin vähän sellaisessa huumassa, että annettiin vääriä mielikuvia yrittäjillekin siitä, mihinkä ollaan menossa. Silloin normaaliaikoina pitää kyllä pitää kiinni vastuusta, ja ensisijainen vastuuhan pitää olla lainan ottajalla ja myös lainan takaajalla, mutta ehkä ne alkavat vähän niin kun hävitä, ne muistot, ainakin nuoremmilta ihmisiltä, jotka eivät ole kokeneet sitä, niin että sitten elävät vähän niin kuin eri maailmassa.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa puhemies! Ajattelin puuttua samaan asiaan, mistä ed. Kangas tuossa totesi. Eli nyt kysehän on siitä, jotta jos 90-luvun lamaa tuossa laajuudessa ja syvyydessä ei olisi ollut, niin todennäköisesti meidän ei tarvitsisi pohtia näitä asioita sillä tavalla, siis jos olisi jatkunut se maailmanmeno silloin siihen malliin, niin kuin kuviteltiin ja ihmisiä vakuuteltiin, jotta eihän ihmisten tarvitse töitä tehdäkään, vaan kun paperia pyöritellään ja ostellaan osakkeita, niin sillähän sitten Suomi pärjää, ja näytettiin hurjia lukuja, miten kaikki toimii vaan. Ihmiset jopa uskoivat ja lankesivat siihen vipuun ja ansaan ja uskoivat, että eihän tässä kuin tehdään sijoituksia, niin suomalaiset elävät pelkästään sillä. No, nyt on niitä maksuja maksettu pitkään ja tullaan maksamaan vieläkin, ja tässä on tämmöinen siihen liittyvä vapautus kyseessä.

Mutta pikavippijutusta: tämähän on jo ollut toista vuotta käytössä, ja minusta vaan Suomen eduskunta on tosi hidas. Nyt on jo vippailtu pitkään ja tehty näitä juttuja: 20 euroa vipataan ja viikon sisällä maksetaan 25 euroa, 5 euroa siis korkoa viikossa taikka mitä se onkin — se ei kuulemma korkoa kaikki ole, mutta siinä on osa toimitusmaksuja. Mutta onhan tämä nyt ihan pöljä homma, ja tämähän on ollut tiedossa meillä jo vuosi sitten. Kukaan ei vaan siihen puuttunut. Siitä on tehty kirjallisia kysymyksiä lukemattomasti. Minä itse tein varmaan ekan kysymyksen eduskunnassa aiheesta, ja vastaus oli, että tämä on niin kuin liiketoimintaa ja sillä sipuli ja tätä valvoo joku virasto kuulemma, niin että ei tässä mitään sen kummempaa. Mutta nyt sen pysäyttäminen näyttää olevan aika hankala homma. Toivon mukaan löytyy siihen tahto ja voima tästä eduskunnasta. Muuten se ei näköjään kuitenkaan tapahdu.

Juhani Sjöblom /kok:

Arvoisa puhemies! Tätä lakia tarvitaan jatkossakin, ei vaan pelkästään viime laman jälkihoitoon — tämä tuli hyvin esiin aikaisemmin ed. Pulliaiselta. Ed. Kangas, ei se viime lama ollut ainutlaatuinen. Yksi energiakriisi, niin meillä on samanlainen lama päällä, joka johtaa siihen, että on kymmeniätuhansia ihmisiä varsin suurissa ongelmissa ja kymmeniätuhansia yrittäjiä tosi isoissa ongelmissa. Sen takia meidän tarvitsee tätä lainsäädäntöä kehittää vielä tästä eteenpäin ja toteuttaa niitä henkilökohtaisen konkurssin mahdollisuuksia, koska historia on osoittanut, että ei meille tule vain yhtä lamaa vaan kyllä niitä tasaisin välein tulee.

Matti Kangas /vas:

Arvoisa puhemies! Ed. Sjöblomille: Samaa mieltä olen teidän kanssanne ja sillain, mutta kyllähän se 90-luvun lama poikkeuksellinen oli Suomen tasavallan historiassa. Lamoja tulee varmaan, ja energialama voi olla se seuraava, mikä tulee. Jo tänä päivänä näkyi olevan esillä, että taitaa jo ensi talvenakin olla sähkön hinta aika korkealla. Moni on hinnoitellut itsensä vähän eri lailla, ja mitkä ovat ne seuraukset? Eli tarpeeseenhan tämä on, ja niinhän lain täytyy ollakin, että ei katsota peruutuspeiliin ja tehdä lamaa varten vaan niin kuin tulevaisuuttakin varten.

Jouko Laxell /kok:

Arvoisa puhemies! Ed. Oinonen vähän aiemmin syytti pankkeja rahan syytämisestä, mutta kyllä ne ovat varmistaneet varmaan osuutensa, ja niin kuin minullekin on sanottu, ne eivät ole moraalinvartijoita.