Juha  Rehula  /kesk(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Käsittelyssämme on laki toimeentulotuesta annetun lain muuttamiseksi, jota voisi kansankielellä kuvata laiksi sosiaalitakuusta. Eli kysymys on siitä, että kunnat velvoitetaan käsittelemään toimeentulotukiasiakkaan asia niissä tapauksissa, joissa kyse ei ole kiireellisestä ja viipymättä annettavasta, välttämättömään toimeentulotukeen liittyvästä päätöksestä. Milloin ei tällaisesta ole kysymys, niin tämä toimeentulotukipäätös pitäisi tuolloinkin antaa — kun ei ole siis kysymys kiireellisestä tapauksesta — viimeistään seitsemäntenä arkipäivänä tuon toimeentulotukihakemuksen saapumisen jälkeen.

Tähän lainsäädäntöön ovat pontimena olleet useammat eduskunnan oikeusasiamiehelle tehdyistä kanteluista annetut ratkaisut ja päätökset, joissa on katsottu, että toimeentulotukipäätöksen tekeminen edellyttää lisäselvityksiä, ja niitä tulisi oikeusasiamiehen mukaan pyytää tai hankkia lähtökohtaisesti viimeistään viikon kuluessa ja tehdä päätös välittömästi tarpeellisten selvitysten saavuttua. Eli tämä teksti auki luettuna tarkoittaa tuota viikon aikaa selvitysten tekemiseen ja tuon päätöksen tekemiseen. Samoin sosiaali- ja terveysvaliokunta on aikanaan kuusi vuotta sitten toimeentulotukilain 14 §:ää käsitellessään ottanut samaan asiaan kantaa ja toivonut sitä, että tämän kaltaiseen lainsäädäntöön, mikä meillä nyt käsittelyssä on, päädyttäisiin.

Lakiehdotuksen lähtökohtana on siis toimeentulotukiasian käsittely siten, että asiakkaan oikeus välttämättömään toimeentuloon ja huolenpitoon ei vaarannu. Valiokunta pitää hyvänä lakiehdotuksen 14 a §:n mukaista kiireellisten toimeentulotukiasioiden käsittelyä samana tai seuraavana päivänä, eli mikäli kiire on, on käsittely tehtävä viipymättä. Ehdotuksen mukaan muissa kuin kiireellisissä tapauksissa päätös toimeentulotuesta on tehtävä viivytyksettä, kuitenkin viimeistään seitsemäntenä arkipäivänä hakemuksen saapumisesta. Tämä esitys, tämä seitsemän arkipäivän vaade, toteutuu tällä hetkellä 87 prosentilla kunnista. Tämä ei tarkoita sitä, että 87 prosenttia suomalaisista on tämän lainsäädännön tai tämän sosiaalitakuun piirissä jo tänä päivänä. Erityisesti suurille kaupungeille tämä tulee olemaan todellinen haaste.

Lakiehdotuksen pohjaksi on arvioitu, että tarvittaisiin 50 henkilöä koko maassa siihen, että tällä hetkellä ne kolmen, neljänkin viikon jonot, joita toimeentulotukipäätösten osalta on olemassa, saataisiin purettua. Valiokunta toteaa, että tuo hallituksen arvio voi olla ja se toivon mukaan on riittävä, mutta valiokunta korostaa, että kunnissa tulee turvata kaiken kaikkiaan riittävät voimavarat tämän muutoksen toteuttamiseen. Näköpiirissä on se, että tilanteessa, jossa laki voimaan tulee, resursseja noitten jonojen purkamiseen saatetaan ainakin tilapäisesti vaatia enemmänkin kuin tällä hetkellä näyttää.

Lakiehdotuksen 14 a §:ssä säädetään seitsemän arkipäivän määräaika myös henkilökohtaiseen asiointiin sosiaalityöntekijän tai sosiaaliohjaajan kanssa. Sosiaalityön merkitys korostuu silloin, kun kysymys on muusta kuin lyhytaikaisesta tai tilapäisestä toimeentulotuen tarpeesta. Siis kyse on myös muun kuin taloudelliseen toimeentuloon liittyvän asian ratkaisemisesta. Seitsemän arkipäivän kuluessa pitää sosiaalityöntekijän puheille päästä.

Arvoisa herra puhemies! Mietintöön on jätetty vastalause, jonka vastalauseen jättäjät tulevat esittelemään täällä täysistunnossa. Valiokunta edellä olevaan ja edellä oleviin yksityiskohtiin perustuen esittää, että lakiehdotus hyväksytään hallituksen esityksen mukaisena, ja perustelut olen tässä esittelypuheenvuorossani esittänyt.

Anneli Kiljunen /sd:

Arvoisa herra puhemies! Olemme jättäneet nyt käsittelyssä olevaan mietintöön vastalauseen, jonka demareiden ja vasemmistoliiton valiokuntajäsenet ovat allekirjoittaneet yhdessä.

Hallituksen esityksessä toimeentulotukihakemus, ellei se ole kiireellinen, on käsiteltävä seitsemän arkipäivän kuluessa. Toimeentulotuen hakijan kannalta tällainen määräaika tarkoittaa, että pahimmillaan asiakas joutuu odottamaan pitkälle toista viikkoa, ennen kuin tuki on hänen pankkitilillään käytettävissä. Asiakkaan näkökulmasta kyse on ihmisen välttämättömästä toimeentulosta, arjen selviytymisestä. Tästä syystä olennaista on se, missä ajassa tuki on hänen käytettävissään, ja puolitoista viikkoa on aivan liian pitkä aika.

Eduskunnan oikeusasiamiehen mukaan lähtökohtana tulee olla, että käsittely kestää enimmillään viikon. Valtaosassa kuntia nimenomaan uuden asiakkaan hakemus otettiin käsittelyyn nollasta viiteen arkipäivän sisällä. Hallituksen esityksen mukainen seitsemän arkipäivän käsittelyaika voisi jopa huonontaa nykytilannetta, etenkin kun tiedämme, että määräajoista muodostuu helposti vähimmäisaikoja. Kuitenkin on sekä asiakkaiden että kunnan etu, että toimeentulotukiasiakkaat käsitellään mahdollisimman nopeasti. Näistä syistä katsoimme, että valiokunnan olisi pitänyt muuttaa 14 a §:ää niin, että hakemus on ratkaistava seitsemässä päivässä eikä seitsemässä arkipäivässä.

Arvoisa puhemies! Hallituksen esityksessä arvellaan, että lakimuutokset vaativat koko maassa 50 työntekijän lisäystä. Saamiemme selvitysten mukaan tämä ei riitä, tämä todetaan myös mietinnössä. Tämän nyt säädettävän lain ja ensi vuonna voimaan tulevan lastensuojelulain myötä sosiaalityöntekijöiden ja ohjaajien tarve kasvaa maassa. Mielestämme työntekijöiden lisätarve olisi pikaisesti ja objektiivisesti arvioitava sekä ryhdyttävä toimiin henkilöstön lisäämiseksi sosiaalitoimeen. Ehdotamme vastalauseessamme asiasta lausumaa.

Arvoisa puhemies! Sosiaali- ja terveysministeriössä valmisteltiin kuluvan vuoden talousarvioesityksen yhteydessä luonnos toimeentulotuesta annetun lain muuttamiseksi. Luonnos sisälsi paitsi säännökset käsittelyä koskevista määräajoista ja asiakkaan pääsystä vastaanotolle myös ehdotuksen velvollisuudesta laatia uudelle asiakkaalle palvelusuunnitelma kahden kuukauden kuluessa toimeentulotukihakemuksen saapumisesta. Tätä varten sosiaali- ja terveysministeriö arvioi tarvittavan lisää noin 500 sosiaalityöntekijää, ei 50.

Henkilökohtaisen suunnitelman laatimisella voidaan parhaiten huomioida kunkin asiakkaan erityistarpeet. Sosiaalityön yksi tärkeä tehtävä on tukea, ohjata, neuvoa ja vaikuttaa ihmisten elämään eri elämäntilanteissa. Sosiaalityöntekijä elää mukana ihmisten arjessa. Se on pitkäjänteistä ja suunnitelmallista työtä. Tästä syystä suunnitelmien laatimista pitää mielestämme vahvistaa ja kehittää käytäntöjä, jotta sosiaalityön ammattilaisten osaamista käytetään todelliseen sosiaalityöhön, kuten palvelutarpeen arviointiin, palvelusuunnitelman laadintaan, päätösten toteutukseen ja vaikutusten arviointiin. Tämä vaatii kunnilta sosiaalityön tehtävä- ja ammattirakenteiden kehittämistä.

Hallituksen esityksessä väitetään, että 50 työntekijän palkkaukseen liittyvä määräraha olisi ensi vuoden budjetissa. Tämä ei pidä paikkaansa. Budjetin sosiaali- ja terveydenhuollon valtionosuuksiin eli momenttiin 33.60.30 ei sisälly tämän lakimuutoksen vaatimaa 0,5 miljoonan euron lisäystä. Momentissa mainittu valtionosuuden lisäys liittyy vanhustenhuollon ja perusterveydenhuollon vahvistamiseen. Kun lisärahoitusta toimeentulotuen käsittelyaikojen lyhentämiseen ei osoiteta, on kyseenalaista, kuinka tehokas nyt tehtävä lainuudistus on.

Sosiaalialan ammattilaisten järjestö Talentia on myös esittänyt vakavan huolen rahojen tosiasiallisesta kohdentumisesta kunnissa. Kohdentuuko sosiaalityöhön osoitettu rahoitus siihen, mihin se on valtiolta tarkoitettu? Heidän selvitystensä mukaan esimerkiksi osa 20 suurimmasta kaupungista ei aio lisätä lainkaan lastensuojelun resursseja, vaikka toiminnallisesti ja taloudellisesti vaativa lastensuojelulaki on tulossa ensi vuonna voimaan. Tämä tulee vääjäämättä heijastumaan koko sosiaalityön ja sosiaalipalveluiden kenttään, josta yksi osuus on aikuissosiaalityötä ja toimeentulotukeen liittyvää työtä.

Olemme myös vastalauseessamme aiheellisesti huolissamme koko sosiaalialan houkuttelevuudesta työpaikkana. Henkilökunnan työhyvinvointi on vakavassa vaarassa, jos ei lisärahoitusta ja lisähenkilökuntaa saada.

Arvoisa herra puhemies! Muistutan lopuksi, että kuntapalveluista, terveydenhuollon ja sosiaalialan tulevaisuudesta huolestunut oppositio on yhdessä esittänyt sosiaali- ja terveystoimen valtionosuusprosenttien säilyttämistä ennallaan ja tehnyt talousarvioaloitteen 600 miljoonan euron lisärahoituksen saamiseksi sosiaali- ja terveysalan kuntapalvelujen turvaamiseen.

Erkki Virtanen /vas:

Arvoisa puhemies! Toimeentulotuki on viimesijainen turva. Se on tarkoitettu ihmisille, jotka eivät pysty joko työstä tai ensisijaisista sosiaaliturvaetuuksista saamaan itselleen riittävää toimeentuloa. Se on siis, korostan vielä kerran, viimesijainen turva. Yhteiskunnan pitäisi pystyä rakentumaan niin, että viimesijaiseen turvaan ei tarvitsisi turvautua. Ihmisillä pitäisi olla työtä, josta saatavasta palkasta pystyy kohtuudella elämään, ja ellei sitä ole, niin ensisijaisen sosiaaliturvan tulisi olla kaikkien tarpeessa olevien saatavissa ja siinä määrin riittävää, että toimeentulotukea ei tarvitsisi hakea.

Arvoisa puhemies! Valitettavasti suomalainen yhteiskunta ei tähän pysty. Yhä useampi on viimeisen 15 vuoden aikana joutunut Suomessa turvautumaan toimeentulotukeen. Onneksi luvut aivan viime vuosina ovat hieman laskeneet, mutta satojentuhansien ihmisten turvautuminen toimeentulotukeen osoittaa, että parannettavaa on merkittävästi. Joka tapauksessa niitten osalta, jotka joutuvat turvautumaan toimeentulotukeen, tämä lakiesitys on merkittävä parannus.

Viime kaudella eduskunnan sosiaali- ja terveysvaliokunnan käsitellessä silloin toimeentulotukilain muutosta jätin vastalauseen, jossa esitin juuri sitä, mitä hallitus on nyt esittämässä eduskunnalle. Vastalauseeni allekirjoittivat edustajat Marjaana Koskinen, Leena Rauhala ja Paula Risikko. Nyt ministeri Risikko on esitellyt tämän lakiesityksen valtioneuvostolle ja valtioneuvosto on esittänyt sen eduskunnalle hyväksyttäväksi. Olen kovin tyytyväinen, jos tämä kehitys jatkuu edelleenkin. Annan ministeri Risikolle vilpittömän kiitoksen jokaisesta yhteisestä vastalauseestamme viime kaudella, jonka hän tällä kaudella esittää eduskunnalle lakiesityksenä hyväksyttäväksi.

Mutta, arvoisa puhemies, olisi tämä esitys voinut olla hieman parempi. Tässä on nimittäin se ongelma, johon olemme pykälätasolla esittäneet nykyisessä vastalauseessamme muutosta, ja kysymys on juuri tästä päivän ja arkipäivän erosta. Erohan on vain neljän kirjaimen suuruinen, mutta niitten ihmisten osalta, joita se koskettaa, ero voi olla paljon suurempi. Kysymys saattaa olla kolmesta päivästä tai pidemmästäkin ajasta, ja kun kysymys on tilanteesta, jossa elämisen neuvoja ei kerta kaikkiaan ole tarjolla, niin päivänkin viivytys voi olla liikaa. Siksi olemme esittäneet sitä, mihin ed. Anneli Kiljunen tässä edellä jo viittasi, eli että seitsemän arkipäivän sijasta tämä määräaika lyhennettäisiin seitsemään päivään.

Kiinnitän myöskin huomiota samaan, mihin ed. Anneli Kiljunen edellä, eli minunkin arvioni mukaan voimavarat, joita tämän lakiesityksen toteuttamiseen tarvitaan, ovat kovin alimitoitetun tuntuisia. En millään jaksa uskoa, että 50 lisähenkilöllä Suomen kunnat voisivat selviytyä tästä tehtävästä, etenkin kun jo pelkästään Kuopion kaupunki ilmoitti, että heidän tarpeensa lisätä työntekijöitä toimeentulotuen myöntämiseen on 8 lisähenkilöä. Kuopion kaupunginvaltuusto on eilen budjettikokouksessaan tämän todennut ja varmistanut asiantuntijana kuullun kuopiolaisen virkamiehen näkemyksen. Aivan samoin kuin edellä sanottiin, onhan tämä olevinaan siellä valtionosuuksissa, mutta se on valtionosuuksien könttäsummassa, eikä tästä asiasta ole mainintaa edes budjettitekstissä, joten se on sitten hyvän uskon ja toivon varassa, että valtio lisäisi voimavaroja myös tähän kunnille osoitettavaan uuteen tehtävään, etenkin kun, kuten monesti jo tästä pöntöstä olen tänä syksynä sanonut, budjettiesitys pitää sisällään sosiaali- ja terveydenhuollon kuntien valtionosuusprosentin alentamisen 2,11 prosenttiyksiköllä. Se tarkoittaa 450 miljoonan vähennystä, ja se ei todellakaan helpota kuntien mahdollisuutta selvitä tästäkään tehtävästä.

Arvoisa puhemies! Perimmiltään lakiesitys on hyvä ja kannatettava. Jotta se olisi vielä parempi, tulemme yksityiskohtaisessa käsittelyssä tekemään tarvittavan pykälämuutosesityksen ja myöskin sitten toisessa käsittelyssä oman lausumaesityksemme, jossa viitoitamme ministeri Risikolle tietä tällä saralla entistäkin parempiin suorituksiin.