Oiva Kaltiokumpu /kesk:

Arvoisa puhemies! Tämä hallituksen esitys 54 on ollut lakivaliokunnassa valmisteltavana ja käsittelyssä. Tässähän lähtökohta on se, että rikoksista vankeusrangaistuksiin tuomittujen rangaistusten määräaikojen laskemista selkiytetään ja tehdään läpinäkyvämmäksi ja tämmöisistä päivän mur-to-osan vankeusrangaistusseuraamuksista luovutaan. Tämä hallituksen esitys on perusteltu näiltä lähtökohdiltaan. Valiokuntakäsittelyssä tähän kyllä tuli aikamoisia yllätyksiäkin.

Ensinnäkin se asia, että alun perin oikeusministeri ja hallitus esittivät, että murhaan tuomitun aikuisen ihmisen elinkautisrangaistuksen aikaisinta vapauttamisaikaa lyhennetään vuodella. Murhasta voi Suomessa saada vain elinkautisen vankeusrangaistuksen, ja elinkautinen vankeusrangaistus on määräajaton, josta kuitenkin länsimaisen käytännön mukaisesti ja Suomessa monien mielestä liian lievästi tulkiten nämä elinkautisvangit, jotka ovat siis tehneet murhan, vapautetaan. Viime aikoinakin näitä uusia tappoja ja murhia näiden tekeminä on ilmentynyt ja on noussut esille kysymys, mikä merkitys ihmisen elinkautisella rangaistuksella on ja kuinka kauan tätä rangaistusta tulee istua ja minkälaisessa henkisessä kunnossa nämä ihmiset sieltä vankilasta vapautuvat.

Tämähän nousi julkisuuteen. Itsekin otin siihen kantaa, että en voi mitenkään hyväksyä sitä, että 18—21-vuotiaan aikuisen kohdalla, joka ei siis ole tuomittu taposta vaan murhasta, joka on erittäin raaka ja julma kokonaisarvostelulla ja joka suunnitelmallisesti tehdään, tuomion minimiä lievennettäisiin. On otettava huomioon vielä se, että tämä nykyinen 10 vuoden määräaika sisältää jo sen, että he pääsevät kyllä sieltä lomille jo aikaisemminkin, niin kuin kaikki muutkin murhan tekijät. Oikeusministeriö tässä sitten alkoi itsekin miettiä, että taisi tulla vähän hätiköity lievennysesitys. Lakivaliokunta ei tätä hyväksynyt, vaan tämä palautettiin nykyiselleen, eli 18—21-vuotiaan murhan tehneen elinkautisrangaistuksia ei lievennetä.

Toinen asia, joka tähän liittyi, oli rangaistusten yhteen laskeminen. Tässä oli esitys siitä, että kun on monia väkivaltarikoksia, törkeitä rikoksia, niin rajataan tämä yhteinen vankeusrangaistus 15 vuoteen. Tässäkin oli perusteluina ihan perustellusti, että näitä pitää selkiyttää, kunnes valiokuntakäsittelyssä kävi ilmi, että tämä tarkoittaakin myös useiden tappojen tekijöiden kokonaisrangaistuksen lieventämistä 5 vuodella. Tä-mä oli jo menossa päätökseen, kun itse jouduin tässä nostamaan ja taistelemaan tämän uudelleenkäsittelyn puolesta, mistä minua vähän arvosteltiinkin, minkä jälkeen sitten, kun tämä oli käsitelty, kaikki olivat tyytyväisiä ja kävivät kiittelemässä, että oli hyvä, että tähän puututtiin.

Nimittäin jos henkilö tekee tapon ja hänet tuomitaan 10 vuodeksi vankeuteen ja hän tekee uuden tapon ja hänet tuomitaan taas vankeuteen ja hän osoittaa väkivaltaisuutta, tällä hetkellä Helsingin hovioikeus voi määrätä, että nämä tuomiot täytyy kärsiä kokonaan, eli se 19 vuotta, 10 ja 10 tai 8 ja 8, ja me olisimme eduskunnassa tehneet semmoisen lain, että me lievennämme tämän siitä 20 vuodesta 5 vuotta lievemmäksi. Tämä ei valitettavasti tullut selkeästi oikeusministeriön asiantuntijakuulemisessa esille, mitä tämä oikeasti tarkoittaa, ja valiokunta paalutti tämän takaisin, että tätä lievennystä ei tehdä vaan 15 vuoden enimmäisrangaistus lasketaan erillisistä vankeusrangaistuksista mutta se ei koske kokonaisrangaistuksia, niin kuin on tietysti järkevääkin. Muuten olisi ollut tilanne sellainen, että kun henkilö tekee murhan ja saa elinkautisen vankeusrangaistuksen ja ehkä vapautuu, jos olosuhteet eivät ole semmoiset, että henkilö voidaan vapauttaa, niin hän istuu siellä sitten pitkän aikaa, sitten jos henkilö tekee kaksi tappoa tai vaikka kolmekin tappoa, niin hän tulee sieltä 15 vuoden kuluttua ulos. Eihän se näin voi olla. Tässä mielessä onneksi tässä oikeus voitti.

Sitten tässä on vielä kolmas keskeinen kysymys, joka on hyvinkin ongelmallinen. Kysymys on siitä, millä tavalla murhan tehneen rangaistuksen aika lasketaan. Tätä en lähde tarkemmin selvittämään, koska se on vähän monimutkaista, mutta kysymys on siitä, jos henkilöllä on samaan aikaan joku määräaikainen vankeusrangaistus ja hän syyllistyy vaikka murhaan, lasketaanko se aika, kun hän on suorittamassa sitä määräaikaista, myös tämän elinkautisrangaistuksen vapauttamisaikoihin, missä vaiheessa hän pääsee vapauteen. Tässä on selvästi kyllä tarvetta muuttaa lakia, ja tässä nyt muutetaan niin, että tämä rangaistusaika lasketaan hyväksi, koska tässä valitusprosessissa, jos henkilö valittaa jostakin murhatuomiosta, riippuen siitä, onko hän tutkintavankeudessa vai onko hän suorittamassa määräaikaista rangaistusta, hänen todellinen tuomioaikansa venyy. Joidenkin oikeusoppineiden mielestä se on ihan oikein, että jos valittaa ja tuomio lykkääntyy, niin valittaessa jo tietää, että tuomio tulee myöhemmin. Lähtökohtaisesti tässä oli ongelma, ja tätä muutettiin. Sen sijaan valiokunta korostaa selkeästi, että tällä muutoksella ei ole tarkoitus lieventää rangaistusta.

Kokonaan toinen asia on todellinen vapauttamisajankohta, joka on Helsingin hovioikeuden ratkaistava asia. Tässä lähdetään siitä, että tämä muutos ei saa lieventää elinkautisvangin suorittamaa vankeusrangaistusta, siis sitä vankilassaoloaikaa, eikä tällä muutoksella saa tulla vaikutusta siihen, mikä on määräaikaisen vankeusrangaistuksen ja elinkautisen vankeusrangaistuksen seuraamusten välinen suhde. Eduskunta nyt tässä, vaikka tässä muuttaa tätä ja tämä jossakin suhteessa voisi tulla lievemmäksi elinkautisvankeuden aikana, kuitenkin sanoo, että näin ei tule menetellä vaan Helsingin hovioikeuden tulee katsoa, että elinkautisvankeus pysyy rangaistuksena selvästi ankarampana kuin määräaikaiset rangaistukset, jolloin tämä asteikkojen suhde pysyy oikeana.

Pidän tätä lakia nyt tänne tulleena erinomaisen hyvänä. Siitä on nämä puutteet korjattu. Mutta hämmästelen kyllä hallituksen esityksen ja oikeusministeriön lainsäädännön valmistelun heikkoutta, että näitä asioita tosiaan valmistellaan niin, että näistä ei ole julkista keskustelua vaan perustelut ovat vähän muunlaisia.

Lopuksi, arvoisa puhemies, totean, että näiden elinkautisvankien osalta Suomessa on selkeä puute, niin kuin tämmöiset lääketieteelliset asiantuntijat ovat moneen otteeseen vedonneet, että Suomessa pitäisi olla lainsäädännössä määrätty, että jos on törkeisiin tai ylitörkeisiin rikoksiin, niin kuin sanotaan, syyllistynyt, niin tämmöisiä henkilöitä ei pitäisi laskea pelkästään matemaattisen laskennan perusteella kansan pariin vaan pitäisi katsoa henkinen kunto ja jopa vaatia päihderiippumattomuutta. Minusta nämä näkemykset ovat oikeita.

Itse näkisin tärkeänä, että Suomessa muutettaisiin lainsäädäntöä samalla tavalla kuin muissa Euroopan maissa, että jos on ymmärrystä vailla, ei ole siis tekoa tehdessään syyntakeinen, (Puhemies: 10 minuuttia!) niin näissä tilanteissa siitä huolimatta tuomitaan rangaistus ja se tuomitaan mielenterveyshoitona. Tästä on vuoden 2005 sosiaali- ja terveysministeriön mietintö, jota Suomi ei ole halunnut seurata. Meillä käy sillä tavalla, että tekee murhan, ei ole syyntakeinen, ei tule tuomiota, lähtee vankimielisairaalaan ja tulee sieltä koska vaan sitten takaisin, koska mitään seuraamusta ei ole. Esimerkiksi Ruotsissa ja muualla Euroopassa tämä on erilainen, ei voi käydä tällä tavalla, mutta meillä käy.

Merja Kyllönen /vas:

Arvoisa herra puhemies! Tältä kesältä on hiukan ikäviä kokemuksia koevapaudesta ja siihen liittyvistä rikoksenuusintatapauksista. Tämä liittyy oikeastaan hiukan samaan asiaan, jonka edustajakollega Kaltiokumpu nosti jo esille. Jos ajatellaan kokonaisresursseja, mitä meillä on tällä hetkellä käytettävissä, miten kontrolloidaan ja seurataan vakavista rikoksista tuomittujen henkilöiden tilannetta ja myös tarkastellaan niitä aikoja, milloin vanki on järkevää vapauttaa, niin saatiin aika radikaaliakin palautetta liittyen näihin äärimmäisen surullisiin kesätapahtumiin, mitä eri puolilla Suomea tapahtui. Se, jos lääketieteen ammattilaiset kertovat julkisuuteen meille, että missään nimessä tiettyjä henkilöitä ei olisi tullut vapauttaa tai päästää esimerkiksi koevapauteen, kyllä kertoo meille myös siitä, että tietty kone ei toimi, ei ole resursseja tutkia ja selvittää riittävällä varmuudella vankien henkistä tilannetta ja mahdollisuutta palata yhteiskuntaan. Jollakin tavalla meidän poliitikkojen on kannettava tästä vastuu ja muutettava järjestelmää niin, että henkisesti sairaat ihmiset tulevat hoidetuiksi jossakin muualla kuin kadulla ja grillijonossa.

Heli Järvinen /vihr:

Arvoisa puhemies! Alkuperäisen lakiesityksen tarkoitus oli tasoittaa sitä rangaistuskynnystä, jonka 18-vuotissyntymäpäivä nykyisellään aiheuttaa. Tällä hetkellä teosta, josta täysi-ikäinen saisi elinkautisen vankeusrangaistuksen, voidaan alle 18-vuotiaana rikoksensa tehnyt tuomita vähimmillään vain kahden vuoden ja enimmilläänkin kahdentoista vuoden määräaikaiseen vankeusrangaistukseen. Samasta teosta tuomittu 18 vuotta täyttänyt puolestaan voi vapautua aikaisintaan kymmenen vuoden vankilassaolon jälkeen. Tämä alle 18-vuotias voi päästä vapauteen, kun kolmasosa eli neljä vuotta rangaistuksesta on kulunut. Eli näin ollen rangaistusjärjestelmä ankaroituu huomattavasti, kun tekijä täyttää 18 vuotta. Yhden päivän vanheneminen, vaikkakin kyse on täysi-ikäisyyden saavuttamisesta, pidentää vankilassa suoritettavaa aikaa neljällä, jopa kuudella vuodella.

Valiokuntakäsittelyssä tämä esitys otettiin kuitenkin pois, ja hyvässä yhteisymmärryksessä ministerin kanssa pidetään voimassa nykyinen järjestelmä, vaikka uudistus yksilöiden kannalta olisi ollut oikeudenmukaisempi. Nykyjärjestelmä on kuitenkin melko tuore, ja sen säilyttäminen on ihan hyvä vaihtoehto sekin ottaen vielä huomioon se, että tapauksia ja etenkin juuri ikärajan rajalla olevia tapauksia on hyvin harvoin. Mutta tulevaisuudessa työksi jää kyllä se, että näitä rangaistuskynnyksiä pitää saada tasaisemmiksi.

Oiva Kaltiokumpu /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Järvinen täällä ihan oikein kertoi tuosta hallituksen esityksestä näitä eroja. Sen sijaan hänen näkemyksensä siitä, että se olisi oikeudenmukaisempi, on minun mielestäni väärä. Jos kysymyksessä on täysikäinen ihminen, joka suunnittelee toisen ihmisen murhan ja toteuttaa sen, ja siitä seuraava rangaistus on lievempi kuin yli 21-vuotiaan tuomio, ja kun tämä tuomio tässäkin tapauksessa, jossa puhutaan nyt siitä vapauttamisminimistä, ei ole se, jonka ajan tämä tuomittu joutuu istumaan siellä vankeudessa, niin ihmettelen ed. Järvisen näkemystä, että Suomessa pitäisi murhasta tuomittujen seuraamuksia lieventää. Oletteko tätä mieltä?

Heli Järvinen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ei varmaan kenenkään meidän oikeustajun mukaan ole oikeaa se, että yksi päivä ihmisen elämässä voi pidentää vankilassa suoritettavaa aikaa jopa neljällä, jopa kuudella vuodella, siis alle 18-vuotiaalla kuusi vuotta lyhyempi, juuri 18-vuotispäiviään viettäneellä kuusi vuotta pitempi. Ainakin lakien perusajatus on se, että kynnysvaikutus eri ikäryhmien välillä tulisi saada mahdollisimman tasaväliseksi. Jonkin asteinen kynnys on ilman muuta perusteltavissa, koska kyseessä on nimenomaan täysi-ikäisyyden rajan ylittäminen, mutta jonkinlainen kohtuus asiassa ehkä kuitenkin pitäisi olla. Mutta kuten sanottu, näitä rajalla olevia tapauksia on hyvin harvoin, ja siksi tämäkin lakiesitys on hyvin puollettava.

Pirkko Ruohonen-Lerner /ps:

Arvoisa puhemies! Ed. Oiva Kaltiokumpu piti erinomaisen kannatettavan puheenvuoron hallituksen harjoittamasta kriminaalipolitiikasta. Ed. Kaltiokummulle kuuluu myös erityiskiitos siitä, kuinka hän lakivaliokunnassa aktiivisesti yrittää rajoittaa hallituksen harjoittamaa punavihreää ja lepsuilevaa kriminaalipolitiikkaa, joka liian usein vähättelee uhrin ja uhrin omaisten kärsimyksiä ja korostaa rikollisen oikeuksia.

Ed. Järviselle haluan korostaa sitä, että johonkin nämä rikollisten ikärajat tulee asettaa, myös murhamiesten.

Markku  Pakkanen /kesk:

Arvoisa puhemies! Myös itse pidän ed. Kaltiokummun puheenvuoroa hyvänä ja haluan tässä kiittää hänen työtään valiokunnassa, ja kun huomaan, että valiokunnasta itse pois lähdettyäni siellä on alkanut työ sujua paremmin, niin oli hyvä, että oma valiokuntapaikka vapautui ja hommat on saatu paremmalle tolalle.

Tasaiseksihan nämä rangaistukset toki pitää saada, ja kääntäen voisi tuo ed. Järvisen ehdotus kuuluakin, että hän haluaisi nostaa nuorten rangaistuksen samalle tasolle kuin aikuisen, kuuden vuoden pidennys, mutta minusta sekin tuntuu toisaalta aika kohtuuttomalta.

Oiva  Kaltiokumpu /kesk:

Arvoisa puhemies! Tämä ed. Järvisen näkemys oli kyllä mielenkiintoinen, kun hän ei tuolla valiokunnassa valitettavasti ole voinut olla vaikuttamassa, mutta siellä on vihreä puheenjohtaja, joka nimenomaan on sitoutunut täysin tähän, että tätä ei lasketa, ja vihreiden ministeri on myöskin ollut tätä mieltä. Ed. Järvinen on täällä eri mieltä kuin oma ministeri ja oma valiokunnan puheenjohtaja. No, se tietysti edustajalla on mahdollista.

Näihin ikärajoihin. Sanoitte, että ei ole kohtuullista, että päivä ratkaisee. Kaikki lainsäädäntö on ikärajoihin asetettu, ja yksi päivä tekee ihmisestä syyntakeisen. Alle 15-vuotias ei vastaa rikosoikeudellisesti, mutta päivän ylittävä vastaa, ja rikokset ovat aivan törkeysasteista vaihtelevia samoiten kuin nämä ihmiset, henkilöt. On aivan mahdotonta ajatella, että sen takia pitäisi pudottaa esimerkiksi vastuuikää kymmeneen vuoteen.

Heli Järvinen /vihr:

Arvoisa puhemies! Joko tässä tapahtuu paha ymmärrysvirhe tai sitten minun täytyy puhua hyvin epäselvästi. En missään tapauksessa vastusta ministeriön enkä ministerin esitystä, en myöskään lakivaliokunnan puheenjohtajaa. Päinvastoin sanoin, että nykyjärjestelmä on melko tuore ja sen säilyttäminen on ihan hyvä vaihtoehto sekin. Totean vaan sen, että kun alle 18-vuotiaalla uusijalla kynnysvaikutuksen suuruus on kaksi vuotta ja juuri 18 vuotta täyttäneellä kynnysvaikutuksen suuruus on neljästä kuuteen vuotta, kun taas 21 vuotta täyttäneellä kynnysvaikutuksen suuruus on kaksi vuotta, jättää tämä tulevaisuuteen harkittavaksi ja pohdittavaksi sen, pitäisikö näitä kynnysvaikutuksia muuttaa tasavälisemmiksi.

Oiva Kaltiokumpu /kesk:

Arvoisa puhemies! On hyvä, että ed. Järvinen selkiytti tuota näkemystään, josta on vain yksi johtopäätös. Te haluatte lieventää murhasta tuomitun henkilön vankeusrangaistusta Suomessa, ja tämä kikkailu näillä ikäasioilla on aivan kestämätön peruste. Niin kuin totesin: onko oikein se, että henkilö syyllistyy rikokseen juuri, kun on täyttänyt 15 vuotta, mutta päivää ennen ei siihen syyllisty? Jossakin nämä rajat ovat, ja johonkin ne on vedettävä, ja seuraamuksen täytyy olla sen mukainen kuin rikoksiin on syyllistynyt. Minä näköjään ajattelen täysin toisin kuin ed. Järvinen. En halua lieventää elinkautiseen vankeusrangaistukseen tuomittujen murhan tekijöiden seuraamuksia.

Ben Zyskowicz /kok:

Arvoisa herra puhemies! Kuunneltuani tätä keskustelua tuli mieleeni lähinnä kolme näkökohtaa. Ensinnäkin haluan yhtyä niihin ajatuksiin, mitä esimerkiksi ed. Kaltiokumpu esitti siitä, että kyllä on ollut häkellyttävää huomata, että meillä murhamiehiä vapautetaan elinkautisesta tuomiostaan ilman, että siinä yhteydessä tehtäisiin minkäänlaista arviota heidän, sanoisiko, yhteiskunnalle edelleen muodostamastaan riskistä. Nämä asiathan ovat tulleet esiin kesän traagisten tapausten myötä, niin kuin ed. Kyllönen täällä totesi. Olisi todella tärkeätä, että tähän murhamiesten elinkautistuomiosta vapauttamiseen pystyttäisiin liittämään jonkin kaltainen arvio asianomaisten henkisestä tilasta ja että sillä olisi sitten vaikutuksensa.

Toinen näkökohta: Ed. Järvinen esitti ymmärrettävää kritiikkiä näiden ikärajojen huomattavia vaikutuksia kohtaan. Mutta kuten ed. Kaltiokumpukin totesi, niin, ed. Järvinen, emme me näistä rajaongelmista tai rajojen muodostamista ongelmista pääse mitenkään pois. Esimerkiksi 14,5-vuotias lapsi, joka surmaa jonkun toverinsa, ei saa siitä päivänkään vankeutta. Mutta jos hän puoli vuotta myöhemmin olisi tehnyt saman teon, niin hän olisi saanut, jos se olisi ollut harkittu murha, useamman vuoden vankeustuomion.

Kolmanneksi vähän yleisemmin tästä vihreiden kriminaalipolitiikasta. Aikaisemmin jostakin lueskelin, että vihreissä oli aika vahvasti semmoinen ajatus, että rangaistukset eivät auta mitään ja vankila ei ainakaan paranna ketään. Kuitenkin, kun olen seurannut viime aikoina vihreiden oikeusministerin toimintaa, olen huomannut, että tämmöiset rangaistusten koventamiset ovat kuitenkin kohdallaan ainakin, jos on kyse sitten esimerkiksi naisiin, lapsiin, eläimiin kohdistuvista rikoksista. Tässä on tapahtunut tämmöistä tervetullutta ajatuksen kehittymistä.

Heli Järvinen /vihr:

Arvoisa puhemies! En pysty mitenkään allekirjoittamaan ed. Zyskowiczin käsitystä vihreiden kriminaalipolitiikasta, mutta jääköön se nyt vähemmälle. Mietin vaan edelleenkin sitä, onko kynnysvaikutus, joka poukkoilee tällä tavalla, korrekti. Nyt kyllä alan epäillä jo ed. Kaltiokummun käsityskykyä, sillä en ole sanallakaan maininnut sitä, mitä mieltä edes olen murhamiesten tuomioista tai niiden pituudesta tai esimerkiksi siitä, pitäisikö tuomioita kiristää vai lieventää. Olen ottanut kantaa vain siihen, että kynnysvaikutukset alle 18-vuotiaalla, yli 18-vuotiaalla ja yli 21-vuotiaalla eivät vain ole suhteessa toisiinsa.

Oiva Kaltiokumpu /kesk:

Arvoisa herra puhemies! En malta olla tähän vastaamatta. Ed. Järvinen, muistatteko te, mitä te olette puhunut ensimmäisessä puheenvuorossanne? Te olette lukenut tästä samasta hallituksen esityksestä, jossa nimenomaan perustelitte, että murhasta tuomitun seuraamusta tulisi harkita laskettavaksi kymmenestä yhdeksään. Kyllä, te käytitte tämmöisen puheenvuoron. (Ed. Järvinen: En varmasti ole käyttänyt!)

Tämä esitys, kun se kääntyi tuolla lakivaliokunnassa, on hyvä, ja tästä ovat nyt sitten kaikki, myös vihreiden edustaja, olleet samaa mieltä.

Jouko Laxell /kok:

Arvoisa puhemies! Olen kyllä pitkälti ed. Kaltiokummun kanssa tässä samaa mieltä. Ajattelin, että kun tässä puhuttiin siitä mahdollisesta yhdestä päivästä, kun täysi-ikäiseksi tulee, niin minun mielestäni varmaan se yksi päivä ei täysi-ikäiseksi enää tee. Mutta kyllä silloin, kun lähelle sitä ollaan tulossa, ehkä vastuuntuntoisuudenkin pitäisi kasvaa jo pikkuhiljaa.