Jouko Laxell /kok:

Arvoisa puhemies! Selkämeren kansallispuisto täydentää Suomen merialueiden suojelualueiden verkostoa ja on yksi Itämeren suojelua edistävistä toimenpiteistä. Etelä-pohjoissuunnassa pitkä Selkämeri on suojeluarvoiltaan merkittävä meri- ja saaristoalue, jossa pohjoinen ja eteläinen lajisto kohtaavat. On tosin syytä korostaa, että Itämeren tilan parantaminen edellyttää kaikilta rantavaltioilta mittavia toimenpiteitä.

Maatalouden 300 miljoonan euron ympäristötuki on tarkoitettu vesiemme suojeluun, mitä meillä on kyllä muihin maihin verrattuna kohtuullisesti hyödynnettykin. Maatalous on edelleen kuitenkin Itämeren suurimpia kuormittajia. Lannoitteet valuvat veden mukana suuresti lopulta mereen.

Ympäristötuki on kohdistettava oikein. Haja-asutusalueiden jätevesien käsittelyjärjestelmien uusimiseen annettiin 10 vuotta aikaa. Saavutukset ovat masentavia. Valtion pitääkin tukea haja-asutuksen jätevesien käsittelyjärjestelmien uusimista. Myös Baltian maiden, Venäjän ja Puolan kotitaloudet on ehdottomasti saatava jätevesien käsittelyjärjestelmän piiriin.

Arvoisa puhemies! Itämeren liikenne kasvaa vuoteen 2020 mennessä noin 60 prosentilla. Öljykuljetusten määrä on nyt jo noin 150 miljoonaa tonnia, mutta se kasvaa vuoteen 2015 mennessä noin 250 miljoonaan tonniin. Laivojen rikki-, typen oksidien sekä hiilidioksidipäästöt kasvavat siis merkittävästi.

EU:n Itämeri-strategiassa korostetaan yhteistyön parantamista meriturvallisuuden toimeenpanossa ja hajanaisten valvonta- ja reititysjärjestelmien yhteensovittamisessa sekä kansallisten meripelastuslaitosten yhdistämistä hätätilanteissa. Itämeren tilan parantaminen vaatii mittavia ponnistuksia. Kesällä metelöitiin siitä, että 2,6 miljoonaa euroa puuttui Itämeren suojelusta. Ei merta suojella 3 miljoonalla, vaan siihen tarvitaan monia miljoonia euroja lisää. Itämeren yhdeksän rannikkovaltion pitäisikin perustaa yhteinen miljardien eurojen rahasto, jolla tuettaisiin niitä hankkeita, joilla päästöjä mereen voidaan tehokkaasti vähentää.

Timo Juurikkala /vihr:

Arvoisa puhemies! On erinomainen asia, että hallituksen esitys siitä, että perustetaan Selkämeren kansallispuisto, on tänne saatu. Kuten ympäristöministeri eilen esittelypuheenvuorossaan totesi, tämä alue tässä esitetyssä muodossaankin on merkittävä mertensuojelualueiden lisäys Itämeren alueella ja siinä mielessä hyvin perusteltu.

Niin kuin edellinen puhuja ed. Laxell tässä myöskin totesi, Itämeren suojeleminen on keskeinen asia ja siihen täytyy keskittyä. Ja yksi osio siitä on suojelualueiden lisääminen, vaikka se ei sinänsä kyllä Itämeren pahimpaan ongelmaan, rehevöitymiseen, tuokaan mitään apua.

Ministeri korosti eilen myös sitä, että nyt on monimuotoisuuden vuosi ja sen kunniaksi tällaisen luonnonsuojelualueen, kansallispuiston, perustaminen on hyvin tärkeätä ja perusteltua, ja siinä mielessä tämä teko on myönteisesti pantava merkille, että tämä tämän vuoden aikana tapahtuu. Samalla voi esittää toiveen siitä, että toinen vastaavaan sarjaan kuuluva kansallispuistohanke eli Sipoonkorven kansallispuisto, sitä koskeva myönteinen periaatepäätös, olisi hyvä tämän monimuotoisuuden vuoden aikana tuoda tänne käsittelyyn.

Kaikkineen tämä Selkämeren kansallispuistoesityksen valmistelu on ollut varsin kivulloinen prosessi. Tässä on pyritty melko perusteellisen kuulemisen kautta yhteensovittamaan erilaisia tarpeita, yhteensovittamaan myös ihmistoiminnan tarpeita — alkaen kalastuksesta, kalanviljelystä ja sen kaltaisista toimista — ja luonnonsuojelua. Ministeri on tässä tehnyt aika perusteellista työtä ja mielestäni vähän liiankin hyvin onnistunut sovittamaan nämä ihmisten tarpeet tähän kansallispuistokokonaisuuden yhteyteen. Tässä mielessä minua kyllä kovasti ihmetytti monienkin läntisen Suomen kansanedustajien eiliset puheenvuorot siitä, kuinka turmiollisena tämän alueen kehityksen kannalta nähtiin tämän kansallispuiston mahdollinen perustaminen. Kyllä minusta nämä esitetyt näkemykset ovat aika kapeakatseisia, ja tämä kansallispuisto tällä tavalla perustettuna, jos se näin perustetaan kuin esityksessä on, ei todellakaan kyllä häiritse ihmisten toimintaa eikä elinkeinotoimintaa sillä alueella.

Rajaukseen on valmistelun aikana tullut pienennyksiä. Noin 20 000 hehtaaria on poistettu kansallispuiston alueesta siihen nähden kuin mitä Metsähallituksen selvityksessä on esitetty. Nämä ovat luonnonsuojelun ja luonnontieteellisten perusteiden kannalta tietysti kielteisiä, nämä tämmöiset nakertamiset, mitä tässä on tehty, mutta täytyy nyt kuitenkin todeta, että tämä on vielä kuitenkin kohtuullisen kokoisena säilynyt. Ennen kaikkea on hyvä asia, että tämä puiston pituus, 160 kilometriä, niin että se käsittää Selkämeren eteläiset ja pohjoiset osat, on tässä säilynyt.

Edelleen ihmettelen Vakka-Suomen alueen suhtautumista tähän asiaan. Minulle ei ole oikein auennut se, miten se voi olla mahdollista, että sitten taas Varsinais-Suomen puolella suhtaudutaan aivan toisella tavalla, mistä esimerkkinä on muun muassa Rauman kaupungin positiivinen asenne tätä hanketta kohtaan jopa sillä tavalla, että ovat luvanneet täydentää kansallispuistoa omilla alueillaan yli tuhannen hehtaarin verran lähimmässä tulevaisuudessa.

Arvoisa puhemies! Haluaisin vielä tässä tuoda vähän periaatteellisemman näkökulman tähän kansallispuistojen perustamiseen. Pitäisi muistaa se, mikä kansallispuistojen perimmäinen tarkoitus ja perimmäinen ajatus on. Se on totta kai sen alkuperäisen luonnon suojeleminen, luonnon monimuotoisuuden vahvistaminen ja turvaaminen tulevaisuuteen, ja kuten ministerikin täällä eilen sanoi, kansallispuistothan ovat meidän suojelualuejärjestelmämme kruununjalokivet eli kaikkein keskeisimmät ja tärkeimmät osat suojelualueesta.

Siinä mielessä minä pidän hyvin hämmästyttävänä ja kummallisena, että tässä Selkämeren kansallispuistoa koskevan hallituksen esityksen 1 §:ssä eli tarkoituspykälässä mainitaan erikseen, että kansallispuiston tarkoituksena on turvata ammattikalastuksen edellytykset. Minä olen kyllä sitä mieltä, että kansallispuistojen tarkoituksena ei oikeastaan voisi olla minkään elinkeinotoiminnan tukeminen. Se on tietysti oma asiansa, että kun tehdään hyvää yhteensovitusta, niin voidaan tehdä kansallispuistot sellaisiksi, että esimerkiksi matkailun edellytykset ovat siellä hyvät ja mahdollinen elinkeinotoimintakin, joka ei haittaa luontoarvoja, voi osin jatkua. Mutta se, että tämä kirjataan tarkoituspykälään, minusta on kyllä huolestuttavaa.

Tässä muutenkin on nyt tämän mittavan yhteensovitustyön aikana tullut pikkuisen tällaisia arveluttavia piirteitä tähän lakiesitykseen. Eli tässä nyt varsin huomattava määrä esitetään lakitasoisia poikkeuksia normaaleista kansallispuisto- ja luonnonsuojelualueenkin säädöksistä, ja tässä täytyy kyllä olla tarkkana, ettei tälle tielle enemmän lähdetä, että ruvetaan rapauttamaan kansallispuistoinstituution keskeisiä fundamentteja näitten yhteensovitustoimenpiteiden nimissä.

Otan pari esimerkkiä. Ehkä tyypillisin, joka ensimmäisenä mieleen tulee, on tämä harmaahylkeen metsästysoikeuden säilyminen täällä kansallispuistoalueella samoilla ehdoilla kuin muuallakin. Eli se on kyllä luvanvaraista, mutta joka tapauksessa lähtökohtahan luonnonsuojelussa on se, että ne luonnon eliöt, jotka sillä alueella ovat, saavat siellä rauhassa olla. Metsästys sopii harvinaisen huonosti kansallispuiston perimmäisen ideologian kanssa. Tässä myöskin tietyin edellytyksin on mahdollista merimetsokantoja vähentää kansallispuiston alueella. Myöskään edes ammattikalastukseen, kuten eilen kävi ilmi, ei mitään rajoituksia tule, että aika massiivistakin kalastusta voidaan täällä harjoittaa.

Ehkä pahimpana yksityiskohtana itse näen näissä poikkeuksissa sen, että täällä on jopa lintujen syysmetsästys sallittu eräillä neljällä luotoalueella kansallispuiston alueella. En oikein lähtökohtaisesti pidä tätä kyllä mitenkään positiivisena, että tällaisia poikkeussäädöksiä näinkin paljon tämmöisessä lakiesityksessä on, ja näin ollen toivon, että koko ympäristövaliokunta käsittelyn aikana perehtyy tähän asiaan syvällisesti ja tekee siihen luonnonsuojelun näkökulmasta tarpeellisia parannuksia.

Ilkka Kanerva /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Valitettavan tyypillinen demokratiaa halveksiva puheenvuoro. Minä kysyn uudelleen vihreiden edustajalta, miksei edustajilta: Mikä ihme siinä on, että jos siellä yksimielisesti vastustetaan, niin teillä on suurempi viisaus nähdä, mikä tälle alueelle on hyväksi? Mihin tämä perustuu, tämä ylenpalttinen viisaus tämän asian näkemiseen? Te sanotte, että se ei häiritse paikallisten ihmisten toimintaa. Jos nämä paikalliset ihmiset sanovat toisin, niin kumpaa tässä pitäisi, arvoisa edustaja, uskoa? Te puhutte itse tässä samanaikaisesti harmaahylkeitten ja merimetsojen suojelusta tavalla, joka merkitsisi sitä, että niihin ei olisi mahdollista puuttua. Ja juuri sitä siellä paikallisesti kaikkein pahimmoisimmillaan todella pelätään, sillä se tuhoaa näiden ihmisen luontaisen mahdollisuuden harrastaa perinteikkäintä omaa elinkeinoaan sillä alueella tilanteessa, jossa ihmiset ovat sitoneet satoja tuhansia (Puhemies: Minuutti!), miljoonia tämän oman ammattinsa toteuttamiseen ja tulevaisuuden turvaamiseen.

Pertti Hemmilä /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Juurikkala ihmetteli Vakka-Suomen alueen vastustusta tälle kansallispuistohankkeelle, ja minä puolestani ihmettelen sitä, miksi Vakka-Suomen alueen yksimielisestä vastustuksesta huolimatta ministeriö on lähtenyt ajamaan sitä kansallispuistoa, joka on Selkämeren kansallispuisto, miksi sitä on lähdetty ajamaan niin voimallisesti myöskin Saaristomeren alueelle. Sen vuoksi, että ed. Juurikkala toi noita näkemyksiään esille, varmasti osittain hän otti esille niitä asioita, minkä takia Vakka-Suomen alueella niin voimakkaasti on vastustettu. Siellä on sillä alueella vahvoja epäilyksiä, että kun tämä kansallispuisto muodostetaan, niin sen jälkeen esimerkiksi elinkeinotoiminalle niin merellä kuin myös maalla tulee suuriakin vaikeuksia jatkossa.

Timo Juurikkala /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin toistan sen, minkä pöntöstäkin totesin, että tässä muodossa kuin tämä hallituksen esitys on esitetty, tämä vain vähän jos ollenkaan rajoittaa sitä elinkeinotoimintaa siellä. Siinähän on nimenomaan tehty nämä poikkeukset sillä tavalla, että kalastaminen ja muut toimenpiteet ovat siellä mahdollisia. Mutta noin periaatteellisemmin on tietysti niin, että ympäristöministeriön vastuulla on luonnon monimuotoisuuden turvaaminen ja kansallispuistoesitykset tietysti lähtökohtaisesti tehdään luonnontieteellisin perustein eikä niinkään elinkeinotoiminnan perustein. Ja tässä mielessä pidän tätä ihan loogisena, että tällä tavalla esitellään.

Ed. Kanerva on toistuvasti täällä tuonut esille, että alueen asukkaiden yksimielinen käsitys asiasta on vastustava. Nyt täytyy kuitenkin pitää erillään se, että minun ymmärtääkseni, minun tietääkseni täällä ei ole kattavaa kansanäänestystä tai mielipidetiedustelua tehty. Kuntien ja maakuntaliiton johtohahmot ovat tätä hanketta vastaan Vakka-Suomen osalta, mutta laajempaa tietoa siitä ei ainakaan minulla ole.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Pikkuisen ihmettelen kyllä minäkin tuota ed. Kanervan äskeisen puheenvuoron aika jyrkkää sanomaa. Minä totean vaan, että olen nyt lukenut uudestaan kaiken tämän muutamaan kertaan tänä päivänä. Ja minulle on tullut sähköpostiviestejä, että täällä on rinnakkaislakialoitteita Vakka-Suomen osalta jnp. Sehän on ristiriidassa sen kanssa, mitä ed. Kanerva äsken juuri totesi. Siis onko se niin, että tämä ei käykään teille ollenkaan, tämä mikä on nyt hallituksen esitys, vaan te ajatte ihan kokonaan muuta?

Minä vielä totean yhden pienen kohdan vaan ed. Kanervalle, ja se on se, että tekstissä on säilynyt edelleen kohta, kun luette sieltä: tieteellisten rajausten mukaan on rajat vedetty. Se on se pointti, mihinkä me kansainvälisesti olemme sitoutuneet.

Timo Kaunisto /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Vakka-Suomen asukkaana ja jonkunlaisena päättäjänäkin haluan kyllä täsmentää, ettei Vakka-Suomessa vastusteta Selkämeren kansallispuistoa vaan sen rajautumista Vakka-Suomen alueelle. Ja tämä on aika tärkeä nyt huomata, ettei vastusteta koko kansallispuistoa, ei ole vastustettu alusta saakka.

Mutta ihmettelen kyllä ed. Juurikkalan aika totaalisuojelun omaista asennetta koko tähän kansallispuistoideologiaan ja -filosofiaan. Ympäristövaliokunta, jonka merkitystä tekin korostitte tässä käsittelyssä, totesi jo aikoinaan, reilu vuosi sitten, tästä hankkeesta, että elinkeinojen ja suojelun edut on sovitettava yhteen. Ja mielestäni tässä on juuri lähdetty hakemaan sitä, että elinkeinojen, paikallisten elinkeinojen, ja suojelun yhteensovittamista haetaan kaiken mahdollisin keinoin ja voimin, ja minusta tämä on juuri oikea linja. Asukkaita on kuunneltava, ja elinkeinojen edustajia on kuunneltava, he elävät siitä.

Hannu Hoskonen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ed. Kanerva käytti kyllä hyvän puheenvuoron. Paikallisten ihmisten kuuleminen näissä luonnonsuojeluasioissa on jäänyt kyllä Suomessa aivan mopen osalle. Kyllähän sitä kuulemista on ollut, mutta se kuuleminen on ollut suurin piirtein samanlaista kuin armeijassa alokasta pataljoonan komentaja kuulee, niin että kyllä se kuuleminen suoritetaan, mutta eihän se vaikuta tietenkään mihinkään.

Toinen asia, mikä pitäisi myös vihreän puolueen kansanedustajien ymmärtää: jos lähdetään sille tielle, että teidän edustamanne maailmankatsomus on ylivertainen ja sitten tämä jo Suomessa teidän käyttöön lanseeraamanne totaalisuojelu, jossa alueella ei saa mitään tehdä, sehän ei ole eurooppalaisen, muun muassa Natura-järjestelmän mukainen suojelutapa, vaan oikea tapa on se, että jos suojellaan joku yksityiskohta sieltä, elinkeinot kehittyvät alueella, jatketaan elämään normaalisti niin kuin Euroopassa tehdään. Suomessahan on tämä menettelytapa se, että jos suojelualue tulee, olkoon mikä tahansa, välittömästi kaikki seis ja kaikki kielletään (Puhemies: Minuutti!) ja kaikki on ympäristöministeriön napin alla. Tämä ei voi demokraattisessa yhteiskunnassa olla oikein.

Ilkka Kanerva /kok(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Lyhyesti. Ensinnäkin: Me emme vastusta Selkämeren kansallispuistoa. Me haluamme muuttaa sen rajauksen niin, että Vakka-Suomi ei siihen kuulu. Tämän pitäisi olla, ed. Pulliainen, hyvin selvä.

Asia numero kaksi: Tieteellisesti pätevällä tasolla todennetaan, että on erikseen Selkämeren kansallispuistoalue ja on erikseen olemassa Selkämeren alue, jolla on jo omat suojelujärjestelynsä olemassa.

Kolmanneksi, ed. Pulliainen: Koko pyrkimys on siirtää kalankasvattamoja rannasta etäämmälle kohti avomerta, ja juuri tämä estää tämän kehityksen, joka olisi saaristomeren terveyden kannalta järkevää. Juuri tämä lainsäädäntö tällä tavoin toteutettuna aiheuttaa sen, että nämä kalankasvattamot eivät voikaan siirtyä sinne ulos, koska siellä juuri ovat nämä nyt lainsäädäntöön alistettaviksi tarkoitetut alueet.

Pertti Hemmilä /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Pulliainen totesi, että tästä kansallispuistohankkeesta on myös rinnakkaislakialoite, ja todellakin, kun eilen aloitettiin tämän Selkämeren kansallispuiston asian käsittely täällä eduskunnassa, tänään jatketaan, niin huomenna edelleen jatketaan. Huomenna tämä rinnakkaislakialoite on täällä käsiteltävänä. Siinä nimenomaan halutaan rajata tämä kansallispuisto koskemaan vain Selkämerta, eli kyseessä olisi nimensä mukaisesti Selkämeren kansallispuisto, jonka eteläraja kulkisi linjalla Rihtniemi—Santakari. Tällöin tämä saaristomeren alueen osuus eli Vakka-Suomen merialue jäisi tämän kansallispuiston ulkopuolelle. Tästä on kysymys.

Kun ministeri Lehtomäki eilen — olisi hyvä, että hän olisi tänäänkin täällä keskustelussa mukana — tivasi, mitä konkreettisia (Puhemies: Minuutti!) asioita on, mitkä haittaavat elinkeinotoimintaa tällä kansallispuistoalueella, niin minä puolestani kysyn: mitä konkreettista hyötyä on tämän kansallispuiston perustamisesta luonnonsuojelun näkökulmasta?

Timo Juurikkala /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Aivan lyhyesti vain tähän kalankasvatukseen ja sen mahdollisuuksiin liittyen siihen, mitä ed. Kanerva äsken sanoi. Tämähän on nimenomaan nyt rajattu niin, että ne potentiaaliset, suunnitellut, mahdolliset kalankasvatukseen soveltuvat alueet on rajattu kansallispuiston ulkopuolelle. Tätä minä olen valmis kovasti pohtimaan ja haluankin pohtia, onko tämä kansallispuistoajatuksen mukaista näin. Mutta pohjaesitys on tällä tavalla, että nimenomaan on turvattu tässä kalankasvatuksen mahdollisuudet.

Timo Kaunisto /kesk:

Arvoisa puhemies! Ajatus Selkämeren kansallispuistosta heräsi kai käytännössä 1990-luvulla, sen loppupuolella, ja tavoitteena silloin oli hyvinkin vahvasti luoda tämmöinen sinällään alueen luonnon arvoihin perustuva aika laaja kokonaisuus Selkämeren alueelle, hyvin pitkä kokonaisuus, joka tässä nykyisessä esityksessä aika pitkälti on niiden ajatusten mukainen, mitä silloin arvioitiin.

Aiheesta ja asiasta pyydettiin silloin aikanaan jo käsityskantoja ja lausuntoja alueen kunnilta, ja heti alusta saakka kyllä juuri Varsinais-Suomen puolella Vakka-Suomen seutukunta, johon tämä merialue rajautui, oli hyvin kriittinen tätä hanketta kohtaan, kuitenkin niin, että sielläkin nähtiin puiston perustamisen edellytykset ja sen merkitys erityisesti Satakunnan puolella Rauman suunnalla. Sillä nähtiin olevan myöskin mahdollisia virkistystoimintaan ja elinkeinotoimintaan, siis matkailuelinkeinotoimintaan, positiivisesti vaikuttavia edellytyksiä.

Täytyy muistaa, että Vakka-Suomen osalta kysymys on nimenomaan kalastuselinkeinosta ja kalastuselinkeinoon liittyvistä toiminnoista. Se on edelleen erittäin vahvaa kalastusaluetta. Siellä on kalastuksesta toimeentulonsa saavia erilaisten arvioiden mukaan lähes 400 henkeä. Se on yksi vahvimmista suomalaisen kalastusteollisuuden alueista edelleen siitä huolimatta, että kalastus elinkeinona on Suomessa voimakkaasti vähentynyt ja joutunut ikävään tilanteeseen.

Nyt voi sanoa, että tämä prosessi on kyllä edennyt, voi sanoa, melkein alkuvaiheesta saakka sillä tavalla, että paikallista näkökulmaa ei ole kovasti kuunneltu, ja tämä valmisteluprosessi on kyllä ollut kovasti virkamiesvetoinen. Se on tietenkin myöskin ärsyttänyt paikallisia ihmisiä, alueen asukkaita ja elinkeinojen harjoittajia. Ympäristövaliokunta otti aikanaan tähän kantaa valmistelun ollessa meneillään, muistaakseni Itämeri-selonteon yhteydessä, ja silloin edellytettiin, että erityisesti elinkeinojen edut ja suojelun tarpeet ja edut pystyttäisiin tässä sovittamaan yhteen. Ne pitää sovittaa yhteen. Siksi minusta se ei ole lainkaan ihmeellistä. Täällä ed. Juurikkala ihmetteli sitä, miksi niin voimakkaasti täällä lain tasolla, esityksen tasolla, puututaan näihin kipukohtiin, kuten kalastukseen, kalastuksen turvaamiseen, metsästysoikeuksiin ja eräisiin muihin rajauksiin. Kyllä ne minusta ovat juuri sitä työtä, mitä ympäristövaliokuntakin on edellyttänyt, sen paikallisen näkemyksen, paikallisten elinkeinojen, ja suojelutarpeiden yhteensovittamista.

On kuitenkin pakko sanoa, että vielä, siitä huolimatta, että nyt erityisesti ministeri Lehtomäen voimakkaiden toimien seurauksena tämä esitys on mennyt parempaan suuntaan — hän on pystynyt kuuntelemaan myöskin paikallista väestöä ja alueen elinkeinojen edustajia siinä, minkälaisia ongelmia tähän liittyy, ja lain tasolle on kirjattu näitä esityksiä mainitsemistani rajoituksista — tähän sisältyy kyllä paljon epäilyksiä. Ja kokemukset muun muassa siitä, millä tavalla Metsähallitus sitten erityisten järjestyssääntöjen avulla voi rajoittaa tai jotenkin pistää aivan ranttaliksi ne hyvät aikeet, mitä tässä laissa on, herättävät suuria epäilyksiä. Siksi alueella edelleen katsotaan, että tämä rajaus ei ole tarkoituksenmukainen eikä sitä kyllä pitäisi ulottaa Vakka-Suomen puolelle, ja itse olen samaa mieltä.

Joka tapauksessa tässä pitäisi pystyä vielä tarkemmin ja tiukemmin sopimaan itse lain tasolle näitä rajoituksia ja rajauksia. Tähän on kiinnittänyt lausunnoissaan huomiota muun muassa maa- ja metsätalousministeriö metsästyksen osalta, samoin metsästäjäjärjestöt, ja kalastajilla on erittäin suuria huolia tämän kalankasvatuksen ja kalastuksen suhteen yleensä siitä huolimatta, että, aivan kuten ed. Juurikkala täällä mainitsi, sitä kalankasvatusta ollaan siirtämässä sinne avomerelle, mikä ei oikeastaan liity tähän mahdolliseen Selkämeren kansallispuiston alueeseen.

Yhden asian haluaisin ottaa tässä vielä esille, ja ne ovat kokemukset näistä yhteensovittamisen ongelmista. Joidenkin kansallispuistojen kohdalla, esimerkiksi Saaristomeren kohdalla, on todettu, että tällainen paikallinen neuvottelukunta voisi toimia näiden ongelmien yhteensovittamisessa. Mielestäni olisi kyllä tarpeen tässäkin esityksessä puhua tällaisen neuvottelukunnan tai valtuuskunnan muodostamisesta, jossa muun muassa järjestyssääntöjä ja niissä ilmeneviä ongelmia käsiteltäisiin myöskin paikallisesta näkökulmasta, koska tuppaa olemaan niin, että ne säädökset laaditaan Helsingissä kirjoituspöydän vieressä ja paikallinen näkökulma niistä unohtuu.

Pentti Oinonen /ps:

Arvoisa puhemies! Selkämeren kansallispuistoa koskevassa lakiesityksessä on useita ongelmia niin kansalaisten oikeuksien, kuten metsästyksen ja petoeläinten kannan säätelyn, kuin myös käytännön lainvalmistelun osalta.

Ensinnäkin jälleen kerran on metsästäjien taholta lainvalmistelua moitittu yhtä huonoksi kuin surullisenkuuluisan aselain yhteydessä. Tässäkin lakiehdotuksessa on piirteitä siitä, että kansalaisten lakeihin kirjattuja oikeuksia poljetaan tavalla, joka ei ole omiaan edistämään kansalaisten luottamusta lainvalmistelijoita ja hallituksen ministereitä kohtaan.

Osittaiseenkaan metsästyksen kieltämiseen kansallispuistossa ei mielestäni ole perusteita. Kyse on nähdäkseni enemmänkin ideologisesta syystä perustaa uusi kansallispuisto ja samalla vaikeuttaa metsästysharrastusta. Johan lakiesityksen perusteluissakin suoraan myönnetään, että puisto on tarpeen perustaa, koska tällä tavalla täydennettäisiin ja edistettäisiin merellisten kansallispuistojen alueellista edustavuutta. Hienosti sanottu!

Kansallispuiston perustaminen ja siihen liittyvät metsästysrajoitukset veisivät pois pohjaa metsästyslakiin kirjatulta periaatteelta, jonka mukaan jokaisella Suomessa pysyvästi asuvalla on oikeus metsästää yleisellä vesialueella, meressä olevilla saarilla ja luodoilla, jotka kuuluvat valtiolle ja joiden hallintaa ei ole kenellekään luovutettu. Käytännössä tämä kansallispuisto toteutuessaan rajoittaa paikallisten asukkaiden sekä muiden kansalaisten mahdollisuuksia harjoittaa metsästystä sekä kalastusta länsirannikon keskeisimmällä ulkomerialueella.

Arvoisa puhemies! Lakiehdotuksessa on vahvasti tulkinnanvaraisuutta metsästysmääräysten suhteen. Jos ministeri olisi paikalla, osaisiko hän vastata, ovatko seuraavat tulkintani oikein? Tulkintani mukaan hylkeen metsästyksen osalta näkyy sovellettavan metsästyslakia. Pienpetojen metsästyksen osalta kuitenkin noudatettaisiin ilmeisestikin luonnonsuojelulakia, minkä johdosta esimerkiksi minkkien metsästys tulee luvanvaraiseksi Metsähallituksen myöntäessä lupia. Edellä mainittu hylkeen metsästys on Selkämeren kansallispuistosta annetun lain mukaan sallittua luodoilla ja ulkosaaristossa. Kun vesilintujen osalta kuitenkin luetaan luonnonsuojelulakia, ulkosaaristossa kiellettäisiin vesilintujen metsästys sillä poikkeuksella, että neljällä alueella vesilintujen syysmetsästys olisi kuitenkin sallittua Metsähallituksen luvilla. Kyseessä on siis melkoisen sekava sillisalaatti, joka herättää todellakin monissa kysymyksiä siitä, mitä lakia tai lakeja metsästysasioissa sovelletaan. Lakia olisi syytä tältä osin selkeyttää, vai onko sekavuus kenties tarkoituksellista?

Arvoisa puhemies! Tässä yhteydessä on myös syytä muistaa, että eläinkantojen sääntely metsästämällä on myös kansainvälisesti ympäristöjärjestöissä tunnustettu keino suojella ympäristön monimuotoisuutta. Nykymuodossaan ja nykyrajoituksissaan tämä kansallispuisto uhkaisi näitä luontoarvoja. Metsästysseurojen toimesta vapaa-ajalla harjoitettu metsästys tulee yhteiskunnalle halvemmaksi kuin virka-apuna viranomaisten tilauksesta järjestetty metsästys.

Hirvieläinten metsästyksen tulee myös jatkua mahdollisen uuden kansallispuistonkin alueella eikä vain hirvenajon, niin kuin lakiehdotuksessa nyt ehdotetaan. Selkämeren alueella on esimerkiksi paikoitellen suuri valkohäntäpeurakanta, jonka rajoittaminen on tarpeen myös jatkossa, jos haluamme suojella näitä kantoja hallitsemattoman kannan kasvun aiheuttamilta ongelmilta, kuten nälkäkuolemilta. Ikävä esimerkki metsästyksen liiallisesta rajoittamisesta on Itä-Suomessa tapahtunut karhukannan lisääntyminen niin, että karhut joutuvat etsimään ruokansa tänä päivänä jopa pihapiireistä.

Arvoisa puhemies! Katsonkin, että kansallispuiston perustamisen yhteydessä on ehdottomasti sallittava eläinten metsästys alueella metsästyslainsäädännön mukaisesti, siis metsästyslainsäädännön mukaisesti. Luonnonsuojeluhömpötys on mielestäni mennyt aivan yli äyräidensä, suorastaan riistäytynyt käsistä. Liiallisella luonnonsuojelulla saadaan kansalaiset takajaloilleen, koska kaikki luonnonsuojelualueet ja kansallispuistot rajoittavat jollakin tapaa kansalaisten harrastus- tai elinkeinomahdollisuuksia.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! En provosoidu, kun provosoidaan. Kun ed. Pentti Oinonen tuli valituksi eduskuntaan ja kun hänen ensimmäisen puheensa kuuntelin, niin silloin tein juhlallisen päätöksen, että sujuvasti kuuntelen ja vähän kommentoin. Nyt kuitenkin sen verran teen tätä kommentointia, että ensinnäkin, ed. Oinonen, mikä koskee näitä hirvieläimiä. meillä on olemassa siitä erittäin surkea esimerkki, mitenkä voi käydä, kun asiat todellakin karkaavat käsistä. Se tapahtui Tukholman saaristossa, mihin perustettiin suojelualue, missä oli metsästyskielto. Nämä saksanhirvet söivät kaiken kasvillisuuden, ja kun tuli sopivasti rankkasateita, niin vielä sitten nämä kunttakerroksen materiaalit menivät mereen. Siis toisin sanoen tällaista tulosta ei kukaan halua, eikä sellaiseen tilanteeseen koskaan päästetä.

Toinen asia koskee pienpetoja, arvoisa puhemies. Muistutan ed. Oinoselle asian, jonka hän erittäin hyvin tietää, että ei tarvitse mennä kauemmaksi historiassa kuin ministeri Kalevi Hemilän aikakauteen, jolloinka eduskunnan kanssa yhteistyössä korotettiin riistanhoitomaksua, jotta pystyttiin käynnistämään pienpetokampanja. Siis nämä meille luontoon alun perin kuulumattomat pienpedot olivat runsastuneet kohtuuttomasti, ja me ryhdyimme luonnonsuojelujärjestöjen kanssa yhteistoimin rajoittamaan niitä. Tämä on kokonaan ihan muuta kuin se, mitä te puhuitte. Enempää en sitten kommentoikaan sitä, mitä sanoitte.

Arvoisa puhemies! Niin kuin jo kerkesin ed. Kanervalle vastatessani toteamaan, olen lukenut tämän useampaan kertaan, vähän poikkeuksellinen menettely, mutta tällä kertaa erinomaisen paikallaan, koska tämä hallituksen esitys perusteluineen on kaikkien aikojen trapetsitaiteen esimerkki erilaisten intressien yhteensovittamisyritykseksi. Siitä huolimatta sitä rusikoidaan täällä. Minä ymmärrän erittäin hyvin, että ensi keväänä on jotkut vaalit ja Vakka-Suomestakin joskus valitut haluavat saada uudelleen rekrytoinnin tähän instituuttiin ja silloin pitää tietysti käyttää kaikki julkisuusmahdollisuudet, millä niitä pinnoja voi kerätä, ja se on aivan luonteva ja suorastaan poliitikolle synnynnäinen taipumus, jota pitää vaan ruokkia eikä suinkaan inhiboida.

Mutta, arvoisa puhemies, jos ajatellaan ihan pikkuisen sitä, mikä tilanne siis Saaristomerellä ja siitä Selkämeren alueelle on, meillä on yksi hieno asia, jota me yritimme kauheasti hallitusneuvotteluissa keväällä 2007, että nimenomaan tämän alueen rannikkoalueilla tehdään kaikki voitava sen puolesta, että rehevöitymistä aiheuttavat päästöt saataisiin maataloudesta minimoitua, ja sitä varten suunniteltiin hienot biokaasusysteemit ja kaikki muut. Mitä on tapahtunut? Ne on vesitetty kaikki. Se oli poikkeuksellisen hyvin tehty hallitusohjelmakohta, koska siinä sanottiin miljoonatkin, joilla lähdetään liikenteeseen. Mitä on tapahtunut? Ei ole tapahtunut yhtään mitään, ja nyt ollaan sitten siinä tilanteessa, että tämä järjestely on edelleen voimassa.

Siis toisin sanoen kaikkia näitä tämän laatuisia hallituksen esityksiä pitää projisoida siihen todellisuuteen, jota me olemme kaikin tavoin yhteisesti halunneet estää syntyvän. Tämä tarkoittaa myöskin sitä, että vesiviljelyn osalta — elikkä vanha termi kai oli kalankasvatus — niissä suhteissa joudutaan tekemään erityisiä toimenpiteitä. Minä kävin katsomassa vesiviljelyä siellä Nauvon ja Rymättylän välisellä alueella, ja rihmaleväköt olivat kaikki vallanneet rakkoleväköt ja tappaneet rakkoleväköt. Tämän hallituksen esityksen perusteluista käy selville se myöskin, että siellä on kaksi Fucus-lajia, joista tämä radicans on endeeminen laji ja on uhanalainen.

Toisin sanoen tämän laatuiset asiathan vaikuttavat niihin statuksiin ja siihen kansainväliseen arviointiin, joilla Natura-pohjaisesti arvioidaan, kansallispuistoasiana arvioidaan, ja kaikkea muuta. Sehän on se mittari, millä toimitaan. Ei se sen ihmeellisempi ja kummallisempi ole. Ei se ole mitään punaista eikä vihreätä eikä kukertavaa eikä kirjavaa, vaan se on Rion sopimuksesta lähtien selvää pässinlihaa, ja sitten, mitä se on, se on myöskin EU-direktiivi ja luontodirektiivi jnp. Olin itse mukana sitä luontodirektiiviä 1970-luvun alussa virkamiehenä tekemässä Strasbourgissa, Pariisissa ja Espanjassa Oviedossa ja milloin missäkin. Toisin sanoen kysymys on nyt siitä eurooppalaisesta todellisuudesta, johonka me olemme sitoutuneet 1.1.1995 lukien Euroopan yhteisöön jäseneksi liittymisen kautta. Tämä tästä.

Nyt sitten, mikä vähän hämmästyttää tässä, kun puhutaan kalastuselinkeinosta, tämän hallituksen esityksen perusteluissa todetaan erittäin kauniisti, että kutualueet ovat vaarantuneet näistä syistä ja nyt halutaan suojella niitä kutualueita, jotta olisi jotakin kalastettavaa. Mitä ihmeen pahaa tässä on, kun vielä erikoisesti sanotaan, että ammattikalastus on eduskunnan ja maailmankaikkeuden erikoisessa suojeluksessa poikkeuksellisesti tällä alueella? Sillehän pitäisi läpyttää eikä arvostella eikä rusikoida.

Mutta minä vielä, arvoisa puhemies, ymmärrän erittäin hyvin, että kyllä ed. Kanervan ja ed. Kauniston jnp. pitää päästä uudestaan eduskuntaan. Tämä on mukava paikka käydä töissä.

Katja Taimela /sd:

Arvoisa puhemies! Hyvät kollegat! Oikeastaan ed. Pulliaisen loppukommenteista tuli semmoinen olotila, että uskaltaakohan tässä nyt varsinaissuomalaisena edustajana tulla ollenkaan enää pönttöön puhumaan, mutta tulinpas kuitenkin.

Itse koen tämän Selkämeren kansallispuiston ulottamisen Vakka-Suomeen monella tavalla ongelmallisena. Keskeistä asian käsittelyssä on huomioida paikallisten vahva vastustus muun muassa elinkeinopoliittisiin näkökohtiin vedoten. Varsinais-Suomen maakuntaliitto ja kunnat ovat yksimielisesti vastustaneet Vakka-Suomen merialueen liittämistä Selkämeren kansallispuistoon. Myös kalastajat ja kalanviljelijät ovat hanketta vastaan. Nämä on täällä eilen ja tänään muutamia kertoja jo todettu.

Alueellahan on jo olemassa vahvat luonnonsuojelulliset järjestelmät ja käytännöt, puhutaan kuitenkin Natura-alueesta ja kansallisten suojeluohjelmien piiriin kuuluvista alueista. Tämä kansallispuistoesitys ei näin ollen luonnonsuojelullisestikaan tai siitä näkökulmasta ole mitenkään ratkaiseva tai mielestäni ainakaan autuaaksi tekevä, niin kuin tuntuu, että täällä välillä tunteita herättävässä keskustelussa on tullut esille.

Eilisessä keskustelussa kyseenalaistettu merimetso-ongelma on aito, mutta oma lukunsa eikä mielestäni kuulu tässä kohdin ihan prioriteeteissa kauhean korkealle. Paikalliset tietävät ja elävät tämän ongelman kanssa. Kansallispuiston vaikutukset merimetsokannan vähentämiseen tarkoittavat kyllä minun mielestäni silti pahimmillaan melkoista takapakkia Vakka-Suomen alueella. Lakiesityksen mukaanhan kalakannalle haitallisten eläinten eli harmaahylkeiden ja merimetsojen pyynti kansallispuistossa olisi mahdollista. Luvat myöntää kuitenkin Metsähallitus, jonka jyrkistä linjoista johtuen eläinkantojen säätely uhkaa jäädä vain hyväksi ajatukseksi. Näin ainakin itse koen tässä kohdin.

Arvoisa puhemies! Yksi keskeinen kysymys onkin nyt, muodostaako tämä kansallispuistohanke uhan kalastus- ja kalankasvatuselinkeinolle Vakka-Suomessa vai ei. Tästä on kahtalaista mielipidettä ollut täällä eduskunnassa niin eilen kuin tänäänkin, ja itse ajattelen, että tämän asian käsittelyn aikana on ollut havaittavissa painopisteiden sijasta poliittisten irtopisteiden keruuta. Luultavasti tähän taisi viitata puheenvuoron lopussa ed. Pulliainenkin ja taisi viitata alussakin. Minä toivon kuitenkin itse, että me pystyisimme yhteistyössä yli puoluerajojen saattamaan tämän tärkeän asian Vakka-Suomen alueen etujen mukaiseen lopputulokseen. Tietysti koen myös, että eivät yksittäiset rinnakkaislakialoitteet tätä todellakaan tee.

Varsinaissuomalaisena kansanedustajana olen seurannut Selkämeren kansallispuistohanketta jo pitkän tovin, ja maakuntahallituksen pöydän ympärillä istuvana olen myös osallistunut sen asian käsittelyyn. Onkin suoraan sanoen kummallista, miten täällä salissa eilen vihreiden leiristä on leimattu asiantuntemattomaksi ja tunteelliseksi muun muassa Varsinais-Suomen liiton käsitys tästä hankkeesta. Varsinais-Suomen liiton käsityksen, joka korostaa elinkeinopoliittisia näkökulmia, jakavat laajasti paikalliset ihmiset, kalastajat ja kalankasvattajat. Liitto ei tee päätöksiä perustuen muutamien ihmisten arvioihin.

Hyvät kollegat, tässä puhutaan nyt sadoista työpaikoista. Kysymys on siitä, voidaanko nämä työpaikat ja elinkeinon harjoittamismahdollisuudet taata, jos tämä esitys hyväksytään. Tämä kysymys on ympäristövaliokunnan tarkoin pohdittava. Toivon, että yhtenä punaisena lankana valiokuntatyössä on ympäristöministeri Lehtomäen kanta, josta suora siteeraus: "Mitään aluetta ei pakolla liitetä kansallispuistoon."

Satu Taiveaho /sd:

Arvoisa puhemies! Lähtökohtaisesti itse kannatan lämpimästi tätä Selkämeren kansallispuiston perustamista. Me tarvitsemme ehdottomasti Suomeen lisää suojelualueita, ja ehdotetulla kansallispuistorajauksellahan pyritään turvaamaan Itämeren meriluonnon monimuotoisuutta, ja tämä parantaa olennaisesti meriluonnon suojelua ja lisää merellisten kansallispuistojen määrää ja pinta-alaa. Suurimmat suojelualueiden puutteethan Suomessa ovat olleet juuri merialueilla. Tässä esityksessä on ollut myös tavoitteena luonnonkalakantojen suojelu ja ammattikalastuksen säilyttäminen. On nähty myös suuria mahdollisuuksia luontomatkailun ja muun matkailun edistämisen saralla.

On käsitykseni mukaan yritetty parhain keinoin yhteensovittaa erilaisten tahojen toiveet ja intressit, mutta kun tätä salikeskustelua on seurannut ja etukäteen alueelta lähetettyjä kannanottoja, niin herää kyllä kysymyksiä ja ihmettelyä sen suhteen, mitä tässä on tapahtunut valmisteluvaiheessa, kun käsitykseni mukaan poikkeuksellisen vahvasti on pyritty huomioimaan esimerkiksi ammattikalastajien edut tätä esitystä tehtäessä. Mutta koska tämmöistä ristiriitaisuutta vahvasti on, niin tämä kyllä herättää itsessänikin kummeksuntaa ja ihmettelyä, koska tietenkin ideaalia olisi, että aina yhteisymmärryksessä saataisiin eri näkökulmat vahvasti yhteensovitettua.

Mutta, henkilökohtaisesti siis kannatan tätä Selkämeren kansallispuistoesitystä. Luonnon monimuotoisuuden katoaminen on yksi suurimmista ympäristöongelmistamme ja vakavuudeltaan ihan ilmastonmuutoksen veroinen. Mehän vietämme nyt luonnon monimuotoisuuden teemavuotta ja itse asiassa erittäin huolestuttavissa tunnelmissa, kun 1 500 eliölajia ja yli puolet luontotyypeistämme ovat uhanalaisia. Luonnon monimuotoisuuden katoaminen siis tulee ehdottomasti pysäyttää. Me tarvitsemme lisää näitä suojelualueita erityisesti Etelä-Suomeen.

Ilkka Kantola /sd:

Arvoisa puhemies! Olen lapioinut rehua sekä sikojen eteen että kasvatettavien lohien eteen, ja siinä on vissi ero. Muistan, kun joskus nuorena miehenä toimin sikopaimenena ja lapioin sitä rehua sikojen eteen. Ajattelin, että aika suuri osa tuosta rehusta todennäköisesti menee hukkaan, koska ne sotkevat sen ja se päätyy viemäriin. Sitten olin myöhemmin myös perhepiirissä olevan lohenkasvattamon toimintaa seuraamassa ja sain lapioida sitä rehua sinne kirjolohiverkkoon siihen altaaseen, jossa lohet liikkuvat, ja ajattelin, että tässäpä tätä ruokaa vasta meneekin hukkaan, vaikka toki ne syövät siitä pinnasta sen enimmän, mutta osa painuu pohjaan. Vasta myöhemmin olen havahtunut siihen keskusteluun, joka liittyy siihen, kuinka paljon tuosta ravinteesta jää sinne merenpohjaan ja muuttaa sitä vesitasapainoa.

Muistan vuosien takaa, kun ensimmäisiä kertoja olin veneellä liikkeellä siinä Kustavin Ströömissä Uudenkaupungin suuntaan, ja silloin siellä oli hyvin paljon näitä kasvattamoja, ja niiden hoito oli toisella tolalla kuin tänä päivänä. Niitä oli enemmän, ja jo mailien päähän tuulen mukana kulkeutui veneilijän nenään tuulen mukana se vahva haju, kalanhaju tai ehkä pikemminkin sen rehun, osittain mätänevän rehun, haju. Ajattelin, että tuo ei ehkä ole ihan luonnollista kalanviljelyä ja kalastukseen liittyvää toimintaa tällä alueella, ja olin siitä huolissani.

Olen suuri luonnonsuojelun ystävä ja suuri kansallispuistoajattelun ystävä. Itse asiassa juuri tämä Selkämeren kansallispuistoalue on tullut minulle yhä tutummaksi ja sitä kautta yhä rakkaammaksi vuosien mittaan, kun venematkat ovat ulottuneet sieltä Rymättylästä aina Raumalle ja Poriin saakka. Merikarvia on vielä minulta saavuttamattomissa. Siitä huolimatta, että olen vahva kansallispuistoajattelun ystävä, muutamalla huomautuksella haluan liittyä tähän keskusteluun.

Tässä laissahan ehdotetaan annettavaksi laki Selkämeren kansallispuistosta, jonka laajuus ulottuisi noin 160 kilometrin matkalla aina Kustavista Merikarvialle saakka. Asianosaisia kuntia tässä asiassa ovat Kustavi, Uusikaupunki, Pyhäranta, Rauma, Eurajoki, Luvia, Pori ja Merikarvia. Eli tuo perustettava kansallispuisto sijoittuisi siten osin Satakuntaan ja osin Varsinais-Suomen alueelle.

Kansallispuistohankkeen valmistelussa on useampaan kertaan annettu alueen kunnille mahdollisuus lausua käsityksensä hankkeen tarpeellisuudesta ja tarkoituksenmukaisuudesta. Saatujen lausuntojen perusteella voidaan päätellä, että kansallispuiston perustamiselle Satakunnan puolelle ei ole esteitä. Kesällä tapasimme Satakuntaliiton edustajia, ja he olivat kovasti tämän kansallispuistohankkeen puolesta ja totesivat, että Varsinais-Suomella on varmasti omalta alueeltaan erilainen käsitys.

Hankkeelle ei ole saatu, niin kuin tiedämme, Varsinais-Suomen liiton eikä maakuntaan sijoittuvien Uudenkaupungin, Kustavin ja Pyhärannan kuntien hyväksyntää. Hallituksen taholta on valmisteluaikana annettu ymmärtää, että kansallispuistoa ei perusteta vastoin alueen kuntien tahtoa. No, jonkinlaista tasapainotaiteilua tässä on sitten tullut ja jonkinlaista vastaantuloa, niin että tämä esitys ei ole niin huono kuin se ensimmäinen vaihe antoi odottaa.

Nyt käsiteltävällä esityksellään — näin kuitenkin tapahtuu — hallitus kävelee sekä oman lupauksensa että alueen itsensä ilmaiseman tahdon yli. Kansanvaltaisempi menettely olisi ollut se, että tässä vaiheessa kansallispuisto rajattaisiin Satakunnan puolelle ja muilta osin merialueen luontoarvojen suojelun ja elinkeinojen yhteistä kehittämistä jatkettaisiin ministeriön ja Varsinais-Suomen maakuntaliiton sekä alueen kuntien yhteistyöllä.

Alueen kunnat ovat viime vuosina tehneet merkittäviä panostuksia kalastuselinkeinon kehittämiseen. Huolena on nyt se, että kansallispuiston mukanaan tuomat suojelumääräykset vaikeuttavat elinkeinojen kehittämistä. Mielestäni tätä huolta pitää nyt kuunnella. Samalla on todettava, että Itämeren suojelun edistäminen ja saariston luontoarvojen turvaaminen välttämättä merkitsee rajoituksia kalastuselinkeinolle, erityisesti kalankasvatukselle. Näitä rajoituksiahan on jo nyt olemassa. Ihan mihin tahansa ei saa kalankasvattamoa perustaa.

Luonnonsuojelun ja taloudellisesti kannattavan kalastuselinkeinon yhteensovittaminen, niin kuin täällä on kuultu, ei ole yksinkertainen tehtävä. Se ei käy noin vain. Hallituksen esityksestä käy ilmi, että tätä kysymystä on yritetty lähestyä kärsivällisestikin ja aikaa on käytetty.

Esityksessä kerrotaan, että kansallispuiston alue on rajattu merialueelle siten, että siihen kuuluu ennen kaikkea matalikkoja ja vedenalaisia särkkiä sekä yleisten vesialueiden luotoja niitä ympäröivine matalikkoineen, jotka ovat luonnonkalaston tuotannon kannalta merkittäviä alueita kutupohjineen, niin kuin ed. Pulliainen täällä väkevästi todisti. Esityksessä arvioidaan, että kansallispuiston perustamisella voitaisiin edistää luonnonkalakantojen säilymistä elinvoimaisina ja turvattaisiin ammattikalastuksen säilymistä alueella, siis kalastuksen säilymistä.

Kansallispuiston perustaminen aiheuttaisi selkeitä lisärajoja kalankasvatukselle eli vesiviljelylle. Esityksen mukaan kansallispuistoon kuuluvilla vesialueilla kalankasvatusta ei olisi mahdollista enää harjoittaa. Kalankasvatukselle jäisi jatkossa tilaa kansallispuiston ulkopuolelle sijoittuvalla syvällä ulkomerellä, ja se vaatisi luultavasti tekniikan kehittämistä. Ihan nykytekniikalla siellä ei pärjättäisi. Tämä kalankasvatus olisi mahdollista myös joillakin kansallispuiston itäpuolisilla, siis rannikon puoleisilla, vesialueilla, ja ajattelin, että tähän juuri ed. Kanerva viittasi, että voi olla, että sieltä ranta-alueelta ei nyt sitten päästä siirtymään merelle päin, kun siinä on se, että pitää siirtyä sitten aivan ulkomerelle, mikä vaatii sitten toisenlaisia investointeja. Näin arvioin, että siinä käy. Tätäkin huolta pitää kyllä kuulla.

Kalankasvatus on paitsi kansallisesti myös kansainvälisesti suuren luokan ympäristökysymys. Aivan hiljattain tuli televisiosta raportti, jonka mukaan muistaakseni Chilen rannikolla toimiva norjalainen kalankasvatusyhtiö on aiheuttanut merkittäviä vahinkoja. Sinne on joku virustauti iskenyt, ja luonnonkalatilanne on heikentynyt aivan dramaattisesti. Vahingot ovat aivan valtavia. Siis suurimittainen kalankasvatus voi aiheuttaa merkittäviä häiriöitä luonnon tasapainolle, jos alue on erityisen herkkä ja haavoittuvainen.

Arvoisa puhemies! Uskon, että kansallispuistohankkeen vastustuksessa — enkä nyt puhu itsestäni — siinä vastustuksessa, joka tuolta alueelta nousee, ei ole kysymys luontoarvojen vähättelystä. Olisi outoa ajatella, että ne ihmiset, jotka ovat ikänsä ja sukupolvia siellä Uudenkaupungin alueilla eläneet, kalastaneet, liikkuneet, nähneet sen luonnon kehityksen myös huonompaan suuntaan, vähättelisivät luontoarvojen merkitystä. Saariston haavoittuvuus ja ainutlaatuisuus tunnetaan ja tunnustetaan. Sen erityisiä luontoarvoja nämä ihmiset tuolla haluavat itsekin puolustaa. Näyttää siltä, että kansallispuistohankkeen vastustus nousee kokemuksesta, että alueen kuntia ei ole ajoissa riittävällä tavalla ja tasavertaisesti otettu mukaan merialueen ja saariston kehittämiseen.

Toinen pettymyksen ääni tuntuu nousevan siitä, että kansallispuistohankkeen ajaminen ei ota riittävästi huomioon elinkeinopoliittisia näkökohtia, niin kuin täällä monesti on todettu. Nämä ovat tärkeitä aluetta kehitettäessä kuntien kannalta. Kunnat ovat pyrkineet huolehtimaan elinkeinorakenteensa monipuolisuudesta. On helppo ymmärtää kuntien huolta siitä, että kalastuselinkeinon edellytykset heikkenevät merkittävästi valtiovallan tekemien päätösten takia, siis nimenomaan tämän kasvatuksen ja siihen liittyvän jalostuksen heiketessä.

Uusikaupunki toivoo, että eduskunta tarkastelisi kansallispuiston rajausta laajasti kaikki vesistöjen käyttömuodot huomioiden. Vakka-Suomen alueella merialueiden käyttöön, hoitoon ja hallinnointiin tulisi saada malli, johon myös paikallistoimijat voivat osallistua ja sitoutua. Pidän ongelmallisena ja valitettavana sitä, ettei hallitus ole kyennyt rakentamaan yhteisymmärrystä alueen kuntien kanssa Selkämeren kansallispuiston perustamisesta. Sanelupäätöksien käyttäminen luontoarvojen puolustamisessa ei voi olla tämän päivän ympäristöpolitiikkaa. Olisi hyvä rajata kansallispuistoalue nyt Satakuntaan ja rakentaa toimiva yhteistyö Vakka-Suomen kuntien kanssa vesialueen kehittämisessä luonnonsuojelulliset ja muut näkökohdat huomioon ottaen.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Kantolan äskeisen puheenvuoron kova ydin oli mielestäni sittenkin näköjään kalankasvatus elikkä niin sanottu vesiviljely. Hän ihmetteli sitä, että tarvittaisiin uutta teknologiaa. Se todellakin on olemassa, se moderni teknologia Norjan vuonoissa, missä lohta kasvatetaan, sitä niin sanottua kassilohta, ja se sama tekniikka on viety sinne Chilen rannikolle myöskin tunnetuin seurauksin, ja se sopii meillä syvän meren alueelle ihan samalla tavalla.

Ilkka Kantola /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kiitän tuosta informaatiosta, teknologia on olemassa. Mutta on sitä sitten tai ei, niin joka tapauksessa se vaatii uusia investointeja, jotka ovat suurempia kuin se, jos tätä kalankasvatusta tehdään vähän pienemmissä mittakaavoissa.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kyllä todellakin on sillä tavalla, että siinä, kun katsotaan Nauvon ja Rymättylän välissä... Kun ed. Kantola ilmoitti käyneensä siellä, kiinnitittekö huomiota, että rihmaleväkkö on tappanut kaikki rakkoleväköt? Siellä ei pysty uistelemaan, siellä ei pysty onkimaan, siellä ei pysty yhtään mitään, ja jos katsotte pohjaan, niin kaikki on kuollut. (Ed. Kanerva: Tuo ei kyllä pidä paikkaansa!)

Merja Kyllönen /vas:

Arvoisa herra puhemies! Seurattuani tätä keskustelua tietyllä tapaa sivullisena, kun tämä Vakka-Suomi ei nyt tätä omaa kotikenttää ole, mutta ympäristö- ja luontoasiat sydäntä lähellä, olen miettinyt, että eikö todellakaan ole mahdollisuutta löytää kompromissia ja ratkaisua, johon kaikki tahot voisivat sitoutua. Koska jokainen meistä ymmärtää, että luonto ei ole rikkumaton eivätkä luonnonvarat ole ehtymättömät, ja me huomaamme vahinkoa tapahtuneen, niin asioita on tietysti korjattava.

Mutta toivoisin, että sitä vahinkoa ei korjattaisi samalla tavalla kuin olen huomannut tapahtuvan omassa kotimaakunnassani. Elikkä meillä esimerkiksi kuluneena kesänä Pohjois-Suomessa liittyen lammas- ja porotalouteen ja hevostilojen pitäjiin on sattunut isoja vahinkoja petoeläinten kanssa, ja meillä on noussut vahva keskustelu siitä, millä tavalla me voimme yhdistää ja järkevöittää niin ympäristön, luonnon, eläimistön kuin myös kansalaisten suojelemisen ja sen elinympäristön turvaamisen, missä ollaan. Jos ajatellaan esimerkiksi Kainuuta ja Lappia, niin todennäköisesti niille sadoille karhuille, joita Venäjältä tällä hetkellä meille tulee huonon marjavuoden innoittamana hakemaan ravintoa, tuskin pystytään järjestämään biopassia tai tassunjälkitunnistetta rajalle, joten jonkinlainen järkiratkaisu on löydettävä näihin. Toivoisin, että tähän Selkämeren kansallispuistoasiaan löydetään myös kompromissi, johon kaikki voivat sitoutua ilman, että luonto tuhoutuu ja elinkeinot katoavat.

Esko Kiviranta /kesk:

Arvoisa puhemies! Pidän valitettavana sitä, ettei ympäristöministeri Lehtomäellä ole mahdollisuutta osallistua tämänpäiväiseen keskusteluun, koska edelleen on mielestäni vastaamatta peruskysymys: Missä on pihvi? Mikä on Vakka-Suomea koskevan kansallispuistomerkinnän lisäarvo, kun alueet valtaosin jo ovat Naturassa? Tiedämme varsin hyvin, että erilaisten toimintojen vaikutus Naturan luontoarvioihin voidaan arvioida myös Natura-alueen ulkopuolelta. Vaikka kansallispuistomerkintä on sinänsä selkeärajainen, on varsin suuri riski, että viranomaispäätöksiä tehtäessä myös kansallispuistomerkinnän vaikutus ulottuu tosiasiassa merkityn alueen ulkopuolellekin. Kansalaisen oikeusturva on näissä yhteyksissä käytännössä olematon. Viranomaiset ovat päätöksissään yleisen elämänkokemuksen mukaan mieluumminkin arkoja ja ylitiukkoja. Ylitiukkuus kohdistuu nimenomaan tavalliseen kansalaiseen, joka yrittää saada itselleen ja perheelleen toimeentuloa.

Ilkka Kanerva /kok:

Puhemies! Pari kommenttia ensin puheenvuoroihin.

Ed. Pulliainen, minustakin on mukava aina silloin tällöin kuvitella, mikähän motiivi jollakin edustajalla voi olla ottaessaan oman henkilökohtaisen vakaumuksensa mukaista kantaa. Mutta, ed. Pulliainen, joka on kaikilla mittareilla mitattuna eduskunnan eturivin kansanedustaja, minä olen kuunnellut teitä hyvin hyvin monilla valtiopäivillä, olette ehdottomasti eduskunnan pätevimpiä ja valistuneimpia kansanedustajia: Älkää koskaan enää käyttäkö niin alentavia kollegoitten suuntaan tapahtuvia motiivien arviointeja kuin äsken teitte. Se loukkaa, se tuntuu pahalta, ja vaikka se olisi teiltä huumoriakin, niin se on erinomaisen huonoa huumoria. Minä toivon, että tämän kaltaiselta keskustelulta tämän asian yh-teydessä vältytään yhtä lailla kuin siltä, että tässä oltaisiin Nauvon ja Rymättylän välisen merialueen pelastamisoperaatioissa. Itämeren suojelu, ed. Pulliainen, on vaatinut ja tulee edellyttämään jatkossakin aivan toisenlaisia, huomattavasti väkevämpiä ja kovempia toimenpiteitä kuin mistä tämän hankkeen yhteydessä puhutaan Selkämerta tai Saaristomerta koskien. Tiedätte sen itse myös aivan hyvin, ja sen takia teidän suunnaltanne ei odottaisi tämän kaltaista keskustelua, kun teillä on edellytyksiä pysyä asiassakin ja esittää asiantuntevia ja eduskunnan keskustelua myönteisesti ryydittäviä näkökantoja.

Samaan aikaan täytyy sanoa tasapuolisuuden nimissä, että opposition puolelta kuuntelin varsin tarkkaan ed. Taimelan ja ed. Kantolan puheenvuorot. Asiantuntevia ja osaavia näkökantoja, jotka perustuvat siihen, että koetetaan tehdä parhaamme, jotta tästä tulisi kunnon ratkaisu.

Enkä usko, ed. Pulliainen, vaikka te olette 1970-luvulla rakentanut EU:lle direktiiviä, kuinka luontoarvoja pitäisi suojella, että siellä sanotaan, että Selkämeren kansallispuisto tulee ulottaa Vakka-Suomen alueelle. Älkää puhuko roskaa! Siitä tässä yhteydessä on kysymys: ulotetaanko tämä ymmärtääkseni koko eduskunnan laajasti tukema kansallispuistohanke Vakka-Suomen alueelle, vai eikö sitä tehdä? Ei kannata vääristellä asiaa. Teidän tapauksessanne erityisesti en sitä odottaisi. Sen vuoksi minusta on jotenkin turhamaista käydä sellaista jankkaavaa keskustelua, jossa näistä perusasioista koetetaan tehdä puuroa ja velliä, sekoittaa niitä keskenään.

Tämän asian valmistelu on ollut harvinaisen hankalaa. Siinä on kolisteltu hallintomenettelylain rajoja ja paikallisen mielipiteen huomioon ottaminen on sivuutettu. On ihan selvää, että paikallisen alueen kanta on harvinaisen yksiniittinen tätä hanketta vastaan Vakka-Suomen alueella: Uudessakaupungissa, Pyhärannassa, Kustavissa jne. Se on myöskin maakunnallisesti kanta, jossa ollaan varsin yksituumaisia.

Vain se, ed. Kantola, puheenvuorossanne jäi ehkä ääneen toteamatta ajanpuutteen vuoksi, että kyllä kalanviljelyllä, kalankasvatuksella, on tapahtunut huomattava kehitys ympäristöarvojen suuntaan. Sinne ei enää lapioida samalla tavalla kalojen ruokintaan sellaista, joka sitten myöhemmässä vaiheessa saastuttaa merta, vaan tässä suhteessa teknologia on antanut erittäin hyvät eväät nykyisin näitten kalankasvattamojen ympärillä tapahtuvaan parempaan kehittämiseen. Mutta pyrkimys on siirtää niitä entistä selvemmin sellaisille meren alueille, joissa niiden vaikutus ja haitta luonnolle olisi mahdollisimman minimaalinen. Nämä kaksi asiaa ovat samassa kuvassa. Tiedämme hyvin, että erityisesti Vakka-Suomessa on käytetty siihen ihmisten, yritysten ja kuntien rahoja — yhdessä Euroopan unionin rahojen kanssa muuten, ed. Pulliainen — joilla on koetettu kehittää ja on onnistuttu löytämään malleja, miten ekologisesti tämän ammatin harjoittaminen voitaisiin mallintaa niin, että se kelpaisi muuallakin Euroopassa ja miksei globaalimminkin hyödynnettäväksi.

Nyt halutaan tuhota näitä ihmisten oma-aloitteisuuteen, omien rahojen käytön pohjalta tapahtuvaan ekologiseen mallintamiseen perustuvia mahdollisuuksia. Miksi, ed. Pulliainen, miksi sellaista ei juuri pitäisi tukea ja etsiä sitä, että tämä todellakin muodostuu mallialueeksi, miten ihminen ja luonto ovat tasapainoisesti vuorovaikutussuhteessa toinen toisiinsa nähden, eikä yksisilmäistä lähestymiskantaa? Tästä tässä on erityisesti kysymys: koetetaan löytää ekologisesti tasapainoisesti toimiva malli ja samalla toimia niin, että Itämeren suojelu voisi toteutua. Mutta, niin kuin sanottu, tapahtuu tälle asialle ihan mitä tahansa, älkäämme pettäkö itseämme, että tämä ratkaisisi Itämeren suojelun suuntaan tai toiseen. Meillä on olemassa lukuisia Saaristomertakin koskevia, luonnonsuojeluun perustuvia ratkaisuja kansallispuistosta lähtien, suojelualueita, Natura-alueita jne. Niillä voidaan ja niillä pitääkin tehdä tehdä hyvää työtä. Tätäkin lakialoitetta pitää tukea siltä osin kuin se liittyy nimenomaan Selkämeren puolelle. Sieltä saadaan uusi kokemus tähän nyt jo käytössä olevaan rikkaaseen, suojelualueitten kautta tapahtuvaan kokemusperäiseen tietoon.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ihan lyhyesti vastaan ed. Kanervalle. Ensinnäkin minä totesin jo teille siinä ensimmäisessä vastauspuheenvuorossani sen, että hallituksen esityksessä on edelleen sanottu, että rajaus on tapahtunut tieteellisten perusteitten mukaan. Sitä ei ole muutettu poliittisten tarkoituksenmukaisuuksien rajauksella. Sen taustalla taas on se, että EU-direktiivit sanovat sen tieteellisen rajauksen perusteet. Ei siinä sen kummallisempaa ollut. Minä en vaan sitä toistanut tässä varsinaisessa puheenvuorossani sitten ollenkaan.

Sitten toisekseen olen kanssanne samaa mieltä siitä, että kalankasvatuksen tekniikka on parantunut aivan ehdottomasti niiltä ajoilta, kun ensimmäiset laitokset sinne tulivat. Ja sanoin Nauvon ja Rymättylän välillä sen takia vaan, että minä en ole käynyt muualla tässä katsannossa moottoriveneen kyydissä — hyvin epäekologisella tavalla kyllä, se oli iso moottori, yhdeksänkymppinen moottori, että se kyllä vei bensaa aika paljon.

Mauri Salo /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Hallituksen esitys 103 valtiopäiville 2010 on annettu Selkämeren kansallispuiston muodostamiseksi. Satakunnan puolella alueella kansallispuistolla on laaja kannatus, mutta Varsinais-Suomessa, erityisesti Vakka-Suomessa linjalla Pyhäranta—Kustavi, puistohanketta vastustetaan jyrkästi.

On esitetty ja odotetaan, että Vakka-Suomen puoleinen osa rajattaisiin kansallispuiston ulkopuolelle ja samalla hyväksyttäisiin olemassa oleva tahtotila kalastuspuiston toimintaedellytysten turvaamisesta ja edelleen kehittämisestä. Merialueella on jo nyt yksityiset luonnonsuojelualueet ja laaja Natura-verkosto sekä muilla suojeluohjelmilla suojeltuja alueita. Alueen näkökulma onkin se, että luontoarvot voidaan säilyttää ilman kansallispuistostatusta.

Lakiehdotus sisältää joitakin myönnytyksiä, kuten suhtautumisen merimetsoihin ja harmaahylkeisiin sekä kalastukseen. Esityksessä alueen merimetsot ollaan siirtämässä Metsähallituksen hallintaan. Mielestäni merimetsojakin tulee tarkastella metsästyslain näkökulmasta. Tässä ei tule asettaa vastakkain luontoarvoja ja elinkeinotoimintaa vaan yhteistyöllä rakentaa hyvää kokonaisuutta.

Seutukuntana Vakka-Suomi on useita kertoja kokenut rakennemuutoksesta tulleet kolhut, ja jokaisen nousun edellytys on ollut uudistuminen. Kalastus ja kalanjalostus on nähty alueella mahdollisuutena, ja siksi investoinnit kalastukseen ja siihen liittyvään liiketoimintaan sekä koulutukseen ovat kymmeniä miljoonia euroja, rahoittajina valtio, EU, kunnat sekä yrittäjät. Tänä päivänä yli puolet kotimaisesta ruokakalasta tulee Vakka-Suomesta lähes 500 työntekijän voimin. Luonnonkalojen saatavuus ja kalankasvatus ovat elinkeinotoiminnan peruskivet, ja siksi lain käsittelyn yhteydessä tulee nämä toiminnot turvata.

Uudenkaupungin satama on maakunnallisesti tärkeä, ja siksi laivaväylä ja väylästön rakentaminen tulee turvata. Uudessakaupungissa on norjalaisten omistama Yara-lannoitetehdas, jonka toiminta ei ole itsestäänselvyys. Se joutuu joka päivä lunastamaan oman oikeutensa toimia, ja se on kuitenkin myöskin valtakunnallisesti tärkeä asia. Siksi tulee huolehtia myöskin siitä, että ei nyt käsillä oleva lakiehdotus vaaranna ympäristöasioin tämän tehtaan toimintaa.

Lakiehdotus ottaa jonkin verran huomioon alueen erityispiirteet, mutta ei riittävästi. Alueen tahto on selkeä: ei kansallispuistolle, kalapuisto on riittävä. Siksi myöskin valiokunnan asiantuntijakuulemisella ja seikkaperäisellä mietinnöllä on suuri merkitys, jotta tulevaisuudessakin eduskunnan tahto toteutuu.

Arvoisa puhemies! Lopuksi kiinnitän erityistä huomiota Metsähallituksen korostuvaan rooliin tässä yhteydessä. Metsähallituksella on useita yhtiöitä, jotka toimivat avoimilla markkinoilla käyttäen määräävää markkina-asemaa. Tässä tilanteessa on erityisesti painotettava sitä, että Metsähallituksen, jos laki hyväksytään, tulee yhdessä alueen kuntien ja toimijoiden kanssa päästä yhteisymmärrykseen tulevista kehitys- ja muista hankkeista, koska vain yhteisymmärryksessä voidaan seutukuntaa kehittää.

Hannu Hoskonen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Hallituksen esitys Selkämeren kansallispuiston perustamiseksi on herättänyt valtavasti mielenkiintoa jo ennen tätä lähetekeskustelua. Valmistelu on ollut tyypillistä ympäristöministeriön käsialaa, koska se on tehty täysin virkamiestyönä. Mitä tulee sitten niihin kuulemisiin ja paikallisten ihmisten mielipiteiden huomioimiseen, niin se on vähän niin ja näin, voi sanoa, perinteisesti.

Pitää muistaa se, että suomalaisessa järjestelmässä olisi hyvä pitäytyä näissä demokratian normaaleissa menettelytavoissa, jolloin paikallisten ihmisten mielipiteet ja ennen kaikkea elinkeinojen alueella säilyminen ja työpaikkojen säilyminen otettaisiin vihdoinkin tässä maassa ihan maan tavaksi, eikä siinä, että ympäristöministeriö vain sanelee ja muut joutuvat siihen sitten tyytymään. Tästä meillä on kokemusta vaikka kotikunnassani Ilomantsissa taikka Pohjois-Karjalan maakunnassa. Siitä voisin pitää vaikka kahdeksan tunnin puheenvuoron. Ihan uskomattomia tarinoita, miten paikallisten ihmisten etuja on poljettu täysin häikäilemättömästi.

Olisi jo vihdoin hyvä ympäristöministeriössäkin päästä tälle vuosituhannelle hallintomenettelyssä. Muissa ministeriöissä, kuten maa- ja metsätalousministeriössä, tässä on jo päästy erittäin hyvälle tasolle. Toivottavasti ympäristöministeriö edes tällä vuosituhannella tulee perässä.

Joka tapauksessa esimerkiksi ed. Ilkka Kanervan hyvässä puheenvuorossa hän oivallisesti kuvasi näitä ongelmia, mitä paikallisiin työpaikkoihin ja elinkeinoihin liittyy. Nämä seikat on tämän lain käsittelyssä tässä talossa otettava erittäin tarkasti huomioon. Paikallisten ihmisten oikeuksia, etuja ja elinkeinoja ei saa polkea. Se on itsestäänselvyys.

Se, että suomalaisessa suojeluajattelussa on menty aivan hakoteille, johtuu siitä, että suojelu on Suomessa käsitetty totaalisuojeluksi. Eurooppalaisessa luonnonsuojelussa eletään alueilla, tehdään työtä, elinkeinot kehittyvät ja elämä jatkuu, mutta Suomessa on lähdetty siitä, että kun joku saadaan suojelluksi, niin sen jälkeen se on ympäristöministeriön mielivallan alla ja kaikkiin hankkeisiin pitää saada lupa. Ja kun se samainen ympäristöministeriö, joka on tämän hankkeen suunnitellut, itse arvioi omia töitään ja sitä suojelutarvetta tai sitä, haittaako joku elinkeino tai suunnitelma tämän suojelualueen luontoarvoja, niin totta kai se haittaa, kun se on itse sitä mieltä ja itse sen suunnitellut. Ei kai se nyt lähde omia töitään nonsaleeraamaan.

Lopuksi, arvoisa puhemies: Toivon, että tämän lakiesityksen käsittelyssä päästään oikeaan menettelyyn, joka huomioi paikallisten ihmisten tarpeet, ja niin, että kunnioitetaan esimerkiksi niitä oikeuksia, mitkä alueella tällä hetkellä ovat, esimerkiksi metsästysoikeus, kalastusoikeus, joita pidän todella tärkeinä. Niiden nautintaoikeuksien, jotka ovat vuosisatoja siellä olleet, pitää pysyä siellä, ja samaa harrastustoimintaa pitää pystyä harjoittamaan edelleen. Metsästys ja kalastus ovat monelle harrastus, mutta ne ovat monelle tällä alueella elinkeino, varsinkin kalastus. Toivon, että ne saavat jatkua ja voimistua sillä alueella.

Suojeluakin tarvitaan, mutta se suojelutapa, millä tässä ympäristöministeriö on lähtenyt taas kerran liikkeelle, on mielestäni aivan käsittämätön. Natura-hankkeen yhteydessä aikanaan ympäristöministeriö julkisesti lupasi, että he ottavat opin näistä Natura-hankkeen yhteydessä tehdyistä virheistä. Mitä on tapahtunut? Ei kerta kaikkiaan mitään. Sama menettely jatkuu. Ihmettelen suuresti, että tällaista joutuu Suomen eduskunta vielä tänä päivänä katsomaan, mutta olen positiivinen ihminen ja uskon, että tämä asia paranee toivon mukaan jo tällä vuosisadalla.