Kari Tolvanen /kok(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Olen tehnyt lakialoitteen rikoslain 20 luvun 6 ja 7 §:n muuttamisesta. Lisäkseni tämän aloitteen on allekirjoittanut 86 edustajaa. Aloitteen pääasiallinen sisältö on, että lapsiin kohdistuvien seksuaalisten hyväksikäyttörikosten vähimmäisrangaistukset korotetaan samansuuruisiksi kuin raiskausrikoksissa on tällä hetkellä.

Aloitteessa ehdotetaan, että rikoslain 20 luvun 6 §:ssä tarkoitettu lapsen seksuaalisen hyväksikäytön vähimmäisrangaistus muutetaan vastaamaan rikoslain 20 luvun 1 §:ssä tarkoitettua raiskauksen vähimmäisrangaistusta. Ehdotettu toimenpide tarkoittaa lapsen seksuaalisen hyväksikäytön nykyisen 4 kuukauden vähimmäisrangaistuksen koventamista 1 vuodeksi vankeutta. Lakialoitteessa ehdotetaan myös, että rikoslain 20 luvun 7 §:ssä tarkoitettu törkeä lapsen seksuaalisen hyväksikäytön vähimmäisrangaistus muutetaan vastaamaan rikoslain 20 luvun 2 §:ssä tarkoitettua törkeän raiskauksen vähimmäisrangaistusta. Ehdotettu toimenpide tarkoittaisi törkeän lapsen seksuaalisen hyväksikäytön nykyisen vähimmäisrangaistuksen, 1 vuoden vankeutta, muuttamista vähintään 2 vuodeksi vankeutta.

Perustelen esitystäni seuraavasti: Nykyisen lainsäädäntömme mukaan lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä tuomitaan vankeuteen vähintään 4 kuukaudeksi ja enintään 4 vuodeksi. Törkeästä lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä rangaistus on vankeutta vähintään vuosi ja enintään 10 vuotta. Oikeuskäytäntömme mukaan rikoksentekijä tuomitaan pikemminkin laissa mainitun vähimmäis- kuin enimmäisrangaistuksen mukaisesti. Nykyisin rikoksista tuomittuja rangaistuksia ei voida pitää yleisesti hyväksyttävinä eikä yleisen oikeustajun mukaisina, kun tarkastellaan erityisesti teon traumatisoivia ja haitallisia seurauksia uhrille. Seksuaalinen hyväksikäyttö aiheuttaa useasti lapselle kipua ja psykosomaattisia oireita. Uhrin toipuminen voi kestää pitkään, ja usein uhri ei toivu traumoistaan koskaan.

Kun tarkastellaan lapsiin kohdistuvia rikoksia yleisesti ottaen, voidaan todeta, että lapset ovat herkin ja haavoittuvin ryhmä eikä heillä ole missään tilanteessa mahdollisuutta puolustautua aikuisen tavoin. Tämän lisäksi lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö on etenkin perheen sisäisissä tapauksissa pitkään jatkuva ja julma rikos, mikä tulisi erityisesti ottaa huomioon rangaistusasteikkoja määritettäessä. Erityisesti on korostettava myös sitä, että pääsääntöisesti lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö on rikoslaji, jossa esiintyy runsaasti uusintarikollisuutta ja rikollisella on useita uhreja. Tämän lisäksi poliisin tietoon tulleiden rikosten määrä on kasvanut vuosittain. Näin ollen pidempi tuomio yleisessä mielessä vähentäisi rikoksen uusimismahdollisuutta ja rikosten todellisen määrän kasvua rikoksentekijän vankilassaoloaikana.

Riihimäen vankilassa on käytössä seksuaalirikoksiin syyllistyneille erityinen hoito-ohjelma, jonka tulokset ovat olleet lupaavia. Vankilalla voi siis olla parantavakin vaikutus. Julkisuudessa on kerrottu, että tällaisessa hoidossa olevista vangeista kaikki eivät kuitenkaan ehdi käydä hoitoa loppuun saakka, koska tuomio on liian lyhyt. Lisäksi osa tuomituista ei pääse lyhyen rangaistuksensa vuoksi lainkaan hoitoon. Vapaana oleva seksuaalirikollinen ei välttämättä ole motivoitunut hoidon vastaanottamiseen, kun vastaavasti vankilassa ollessa halu hoito-ohjelmaan osallistumiseen on suurempi.

Vähimmäisrangaistuksen koventamisesta puhuttaessa usein pidetään ongelmallisena vankien määrän ja kustannusten lisääntymistä. On kuitenkin muistettava, että kyseessä on rikoslaji, jossa on huomattavan paljon uusintarikollisuutta. Oikeuskäytännön kokonaisvaltainen muuttaminen ankarampaan suuntaan lapsen seksuaalisessa hyväksikäytössä ja sen törkeässä tekomuodossa vähentää seksuaalirikoksia. Se edelleen vähentää rikoksien aiheuttamaa inhimillistä kärsimystä ja kustannuksia, joita rikosten jälkeinen hoito aiheuttaa uhrissa ja tekijässä. Tämän lisäksi rikosten vähentyessä myös muun muassa esitutkintavaiheen ja tuomioistuinvaiheen kustannukset vähenevät. Säädösperustana on otettava huomioon YK:n Lasten oikeuksien julistus, josta sittemmin muodostui valtioita oikeudellisesti velvoittava, alle 18-vuotiaita lapsia koskeva Lapsen oikeuk-sien sopimus. Se takaa lapsille kuuluvat ihmisoikeudet ja asettaa valtioille ensisijaisen vastuun toteuttaa ne. Sen neljä yleistä periaatetta ovat syrjimättömyys, lapsen edun huomioiminen, oikeus elämään ja kehittymiseen sekä lapsen näkemysten kunnioittaminen. Lapsen seksuaalisen hyväksikäytön ja sen törkeän tekomuodon vähimmäisrangaistuksien koventaminen on linjassa Lapsen oikeuksien sopimuksessa mainittujen periaatteiden kanssa. Myös hallitusohjelmassamme tuodaan esille rikosten uhrien aseman parantaminen ja erityisesti niin sanottujen haavoittu-vien ryhmiin — lapsiin, vammaisiin vanhuksiin — kohdistuvien väkivallan parempi tunnistaminen ja sen ehkäisy. Esitetty lainsäädännöllinen muutos toteuttaisi myös hallitusohjelmaan kirjattua tavoitetta etenkin rikosten uhrien aseman parantamisessa sekä haavoittuvaan ryhmään eli lapsiin kohdistuvan väkivallan ehkäisyssä. Tämän lisäksi hallitusohjelmassa viitataan seksuaalirikoslainsäädännön kiristämiseen, jota ehdotettu lainsäädännöllinen muutos lapsen seksuaalisessa hyväksikäytössä ja sen törkeässä tekomuodossa suoraan toteuttaisi.

Lapsiin kohdistuvia seksuaalirikoksia pitää ehkäistä monin eri tavoin. Lapsille annettava valistus, poliisin niin sanottu paljastava tutkinta ja lainsäädännön muutokset, muun muassa lasten kanssa työskentelevien turvallisuusselvitykset, ovat hyviä mutta eivät riittäviä keinoja. Seksuaalirikoksiin syyllistyneet täytyy jatkossa pitää lakialoitteen mukaisesti entistä pidempään vankilassa, jossa he saavat asianmukaista hoitoa ja jossa he eivät ole vaaraksi lapsille.

Aloitteen ulkopuolella voin sanoa, että mikäli nämä keinot eivät seksuaalirikollisiin tehoa ja he vaan toistuvasti uusivat näitä rikoksiaan, mielestäni heille tulisi sen jälkeen tehdä kemiallinen kastraatio, joka ei perustu vapaaehtoisuuteen vaan pakkoon.

Mutta takaisin tähän lakialoitteeseen. Esitän siis, että rikoslain 20 luvun 6 § muutetaan siltä osin, että muutetaan minimirangaistus vankeudeksi vähintään 1 vuodeksi. Muutoin lakiteksti säilyy samana. Samoin törkeä tekomuoto eli 7 § muutetaan siten, että minimirangaistus muutetaan vankeudeksi vähintään 2 vuodeksi. Muutoin lakiteksti säilyy samana.

Markku Mäntymaa /kok:

Arvoisa puhemies! Rangaistukset lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä eivät ole ajan tasalla. Pohdin tätä asiaa monesti todella huolestuneena entisessä työssäni Pohjanmaan poliisilaitoksella. Poliisilaitoksen aamupalaverissa käytiin läpi edellisen vuorokauden rikosilmoituksia. Rikosilmoitusten joukossa oli liian usein jonkin asteinen lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö. Poliisin tietoon tulleiden lasten hyväksikäyttörikosten määrä on kasvanut. Esimerkiksi vuosien 2009—2010 välisenä aikana Pohjanmaan poliisilaitoksen alueella rikokset kaksinkertaistuivat 9:stä 18 tapaukseen. Koko maassa ilmitulleiden rikosten määrä kasvoi runsaalla sadalla tapauksella, 823:sta 934 tapaukseen.

Arvoisa puhemies! Tämä on mielestäni erittäin huolestuttavan suuntaista kehitystä. Edustaja Tolvasen lakialoitteessa esitetään, että lapsiin kohdistuvien seksuaalisten hyväksikäyttörikosten vähimmäisrangaistukset korotetaan yhtä suuriksi kuin raiskausrikoksissa on tällä hetkellä. Lakialoitteen hyväksyminen johtaisi lapsen seksuaalisen hyväksikäytön minimirangaistuksen nousemiseen 4 kuukaudesta 1 vuoteen vankeutta. Nykyisin rikoksista tuomittujen rangaistuksia ei voida pitää yleisen oikeustajun mukaisina.

Arvoisa puhemies! Seksuaalinen hyväksikäyttö aiheuttaa lapselle suurta psyykkistä ja fyysistä kipua. Lapsen toipuminen voi kestää pitkään, ja usein uhri ei ikinä toivu traumoistaan. Oikeuskäytännössämme rikoksen tekijä tuomitaan pikemminkin laissa mainitun vähimmäis- kuin enimmäisrangaistuksen mukaisesti. Pidempi tuomio rikoksia ennalta estävässä mielessä vähentäisi rikoksia ja niiden uusimismahdollisuutta. Annan tukeni edustaja Tolvasen lakialoitteelle.

Kalle Jokinen /kok:

Arvoisa herra puhemies! Tämä edustaja Tolvasen lakialoite, jonka on allekirjoittanut 86 kansanedustajaa, koskee rikoislain 20 luvun 6 ja 7 §:n muuttamista. Laki-aloitteessa esitetään, että lapsiin kohdistuvien seksuaalisten hyväksikäyttörikosten vähimmäisrangaistukset korotetaan samansuuruisiksi kuin raiskausrikoksissa on tällä hetkellä. Tämä tarkoittaisi lapsen seksuaalisen hyväksikäytön nykyisen neljän kuukauden vähimmäisrangaistuksen koventamista yhdeksi vuodeksi vankeutta. Lakialoitteessa ehdotetaan myös sitä, että lapsen törkeän seksuaalisen hyväksikäytön vähimmäisrangaistus muutettaisiin nykyisestä yhden vuoden vähimmäisrangaistuksesta vähintään kahdeksi vuodeksi vankeutta.

Hallitusohjelmassa tuodaan esille rikosten uhrien aseman parantaminen ja erityisesti niin sanottuihin haavoittuviin ryhmiin — lapset, vanhukset, vammaiset jnp. — kohdistuvan väkivallan parempi tunnistaminen ja sen ehkäisy. Tämä nyt käsittelyssä oleva lakiesitys tukee tuota hallitusohjelman tavoitetta ja lisäksi hallitusohjelmaan kirjattua viittausta seksuaalirikoslainsäädännön kiristämisestä.

Lapset ovat herkin ja haavoittuvin ryhmä, eikä heillä ole missään tilanteessa mahdollisuutta puolustautua aikuisen tavoin väkivallasta törkeintä, seksuaalista väkivaltaa, vastaan. Sen vuoksi olen vahvasti tämän lakiesityksen kannalla ja toivon, että eduskunta antaa lakia muuttamalla selkeän viestin siitä, että lapsiin kohdistuvien seksuaalirikosten tuomioita on kovennettava.

Seksuaalirikolliset tarvitsevat rangaistusaikanaan terapiaa. Jo viime kaudella esillä olleen kemiallisen kastraation yhteydessä käytiin keskustelua tuon kemiallisen kastraation vapaaehtoisuudesta tai pakollisuudesta ja mahdollisuuksista toteuttaa sitä niin, että nuo vaikutukset olisivat riittävän kattavia. Tuossa samassa yhteydessä nousi esille keskustelussa myös vapaaehtoinen kirurginen kastraatio. Nämä ovat niitä järeämpiä keinoja, joita rangaistuksen koventamiseksi seksuaalirikosten rangaistusten kiristämistä arvioitaessa on otettava esille.

Merja Kuusisto /sd:

Arvoisa puhemies! Kannatan ehdottomasti esillä olevaa lakialoitetta lapsiin kohdistuvien seksuaalisten hyväksikäyttörikosten rangaistusten korottamisesta. Seksuaalisessa hyväksikäytössä on kyse vallan väärinkäytöstä ja uhrin alistamisesta. Erityisen vakavaksi rikoksen tekee se, että uhrina on täysin puolustuskyvytön lapsi.

Rikoksen traumatisoivasta luonteesta huolimatta tuomio annetaan Suomessa usein rikoksen vähimmäisrangaistuksen mukaan. Tuomioiden vertailu on muun muassa tapausten erilaisuuden ja salassapitovelvollisuuden takia vaikeaa, eikä yhtenäistä rangaistuskäytäntöä ole syntynyt. Rangaistukset ovat usein lyhyitä, ja monet selviävät teostaan ehdollisella rangaistuksella.

Rikoksen uhrille kyseessä voi kuitenkin olla koko elämän seuraava trauma. Samalla tekijä vie teollaan lapselta oikeuden olla lapsi. Lapsuudessa tapahtuva seksuaalinen hyväksikäyttö aiheuttaa pitkäikäisiä traumoja ja vaikuttaa lapsen henkiseen kehitykseen. Ymmärrys ja todellisuus voivat nousta esille vasta aikuisiässä ja ilmetä esimerkiksi psyykkisinä ongelmina ja vaikeutena muodostaa ihmissuhteita. Uhrin kärsimys ja toipuminen voi kestää lopun elämää.

Kuten lakialoitteessa tuotiin esille, kyseessä olevassa rikoslajissa ilmenee paljon uusintarikollisuutta. Rangaistusten kiristämiselle on sekä inhimillisiä että taloudellisia kannustimia. Seksuaalirikosten väheneminen säästäisi uhrien kärsimystä sekä vähentäisi pitkällä tähtäimellä myös yhteiskunnalle muun muassa uhrien hoidosta syntyvien kustannusten määrää.

Viime vuosien aikana yhä useampi lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö on saanut alkunsa internetissä. Internetin tarjoama anonyymisyys tekee tekijän ja uhrin kohtaamisesta helpompaa. Kyseessä on huolestuttava ilmiö, joka uhkaa lisääntyä tulevaisuudessa.

Arvoisa puhemies! Mielestäni on erittäin tärkeää, että lainsäädännön keinoin pyritään tiukentamaan lapsiin kohdistuvien seksuaalirikosten rangaistuksia ja näin suojelemaan lasten oikeuksia elämään ja kehittymiseen. Kannatan edustaja Tolvasen lakialoitetta.

Pia Kauma /kok:

Arvoisa puhemies! Lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö on aina vakava rikos, ja rangaistusten tulisi olla sen mukaiset. Kesäkuussa voimaan tullut lainuudistus oli askel oikeaan suuntaan, mutta se on rangaistusasteikon kannalta riittämätön. Tällä hetkellä törkeästä lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä vähimmäisrangaistus on yksi vuosi vankeutta, kun törkeissä raiskaustapauksissa vastaava rangaistus on kaksi vuotta. Hallitusohjelmaankin on kirjattu, että eri rikoksista tuomittavien rangaistusten keskinäistä suhdetta on syytä tarkastella oikeudenmukaisuusnäkökulmasta.

Seksuaalirikolliset ovat usein rikoksen uusijoita. Pidemmät vankeusrangaistukset ovat omiaan vähentämään hyväksikäyttötapauksien määrää sekä lisäämään seksuaalirikollisten hoitoa. Lakialoitteen mukaiset minimirangaistukset myös vastaisivat paremmin kansalaisten oikeustajua.

Arvoisa puhemies! Lapsen hyväksikäyttö on julma rikos, ja rikoksen uhrit kärsivät usein vakavista traumoista aikuisiälle saakka, loppuelämänsä. Tämä lakialoite täydentää ja parantaa kesäkuun alussa voimaan tullutta lakia ja on kokonaisuudessaan erittäin kannatettava.

Suna Kymäläinen /sd:

Arvoisa puhemies! Lakialoitteen eteenpäinvieminen on erittäin tärkeää, kannatettavaa ja toivottavaa. Lapseen kohdistuvien seksuaalirikosten vähimmäisrangaistuksien tulisi olla samansuuruisia kuin raiskausrikoksissa on tällä hetkellä. Itse asiassa on vaikea käsittää, ettei näin jo ole. Lapsissa on tulevaisuutemme, ja aivan kuten aloitteessa on todettu, lapset ovat herkin ja haavoittuvin ryhmä ja monesti täysin puolustuskyvyttömiä verrattaessa aikuiseen. Tämän johdosta toteaisin, että lakialoite on maltillinen. Mielestäni lapsiin kohdistuneet raiskaukset ovat mitä tuomittavimpia ja julmimpia rikoksia, jotka aiheuttavat valtavia kärsimyksiä uhrille sekä fyysisenä kipuna että psyykkisinä oireiluina. Uhrin toipumiseen voi kulua koko elinikä. Traumat eivät välttämättä poistu koskaan. Siksi rangaistuksien tulisi olla jopa tiukempia kuin raiskausrikoksissa, huolimatta että niidenkin rangaistuskäytäntöä tulisi koventaa. Olen siis asian suhteen hyvin ankarasti linjaava.

En pysty ymmärtämään tällä hetkellä noudatettavien rangaistusten sisältämiä epäsuhtia. Esimerkiksi talousrikoksissa noudatetaan ankarampia rangaistuksia kuin seksuaalirikoksissa niin sakkojen kuin vankeusrangaistuksien pituuksien osalta.

Arvoisa puhemies! Vankeusrangaistuksien koventamisen kohdalla huolestutaan kustannusten lisääntymisestä. Tätä pelätessä on huomioitava, että lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö on rikoslaji, johon sisältyy runsaasti uusintarikollisuutta. Pidempi tuomio voisi näin ollen vähentää uusimismahdollisuuksia. Lapseen kohdistuva seksuaalinen tarve tai taipumus on osaltaan sairaus, joka vaatii terapiaa, kuntoutusta ja hoitoa rikokseen syyllistyneelle. Liian lyhyet ja vaatimattomat tuomiot ovat osaksi este hoitoon pääsemiseen, motivoitumiseen ja ennen kaikkea hoitojen loppuun saattamiseen. Ei myöskään saa unohtaa, että uhrin ja mahdollisesti hänen läheistensä kohtaamien inhimillisten kärsimyksien aiheuttamat traumat ja niiden hoitaminen ei ole yhteiskunnalle pieni kustannuserä sellaisenakaan.

Lakialoite on erittäin kannatettava.

Kalle Jokinen /kok:

Arvoisa herra puhemies! Seksuaalirikokset ovat rikoksista kaikkein törkeimpiä ja lapsiin kohdistuvat seksuaalirikokset erityisesti. Sen törkeyden vaikutus tulee siitä, että niistä jäävät usein elinikäiset muistot ja tuska rikoksen uhrille. Sitä ei välttämättä voida koskaan poistaa. Sen vuoksi on hyvin tärkeää, että niin kuin tässä keskustelussa on kuultu, tätä lakiesitystä kannatetaan laajasti.

Edustaja Kuusisto toi tuossa omassa puheenvuorossaan esille tärkeän näkökulman. Se oli se, että tässäkin rikostyypissä tapa houkutella lapsia rikoksiin on muuttunut ajan myötä. Internetin välityksellä ja keskustelupalstoilla luodaan yhteyksiä lapsiin ja niiden myötä sitten haetaan tapaamisia ja seksuaalista hyväksikäyttöä. Tästä on selkeää näyttöä olemassa. Sen vuoksi on perusteltua tässä ajassa myöskin hakea kovempia rangaistuksia näihin lapsiin kohdistuviin seksuaalirikoksiin. Niin kuin tässä lähetekeskustelussa on kuultu, ei ole yhtäkään puheenvuoroa, joka ei tätä lakiesitystä kannattaisi, ja tuo 87 kansanedustajan allakirjoitus olkoon myös vahvana viestinä lakivaliokunnalle, kun he tätä lain muuttamista arvioivat.