2) Laki luottolaitostoiminnasta annetun lain 50 a §:n
ja Rahoitustarkastuksesta annetun lain 4 §:n muuttamisesta
Jukka Gustafsson /sd(esittelypuheenvuoro):
Arvoisat kansanedustajat! Kun olette niin vahvasti mukana tässä lakialoitteessani,
toivon, että olette paikalla mahdollisimman moni sitä käsittelemässä.
Kansanedustajan työssä ja tehtävissä yksi
tärkeä, jollei tärkein, tehtävä on
toimia kansalaisten tuntojen tulkkina, siis kansan edustajana. Lakialoitteeni
allekirjoitti 122 kansanedustajaa. Äsken, kun kävin
tuon virallisen lakialoitteeni läpi, niin luku on todella
122. Edustajia on yli puolue- ja hallitus—oppositiorajojen.
Tuki oli ja on poikkeuksellisen laaja asiassa, johon liittyy myös
erilaisia yhteiskunnallisia ja paikallisiakin intressejä.
Yhteisen lakialoitteemme kansalaisilta saama palaute on ollut
laajaa ja hyvin kiittävää ja myönteistä:
"Hyvä, että joku ottaa asiakseen tämän mielettömyyden
pankkimaksuista. En voi kuvitella, että äidilläni,
78 v. on koskaan halua tai mahdollisuutta oppia käyttämään
pankkikorttia tai nettiä." Toinen sitaatti: "Aivan helposti
en kirjoita kansanedustajalle, mutta vihdoinkin olette puuttuneet
asiaan, joka on vaivannut minua ja monia tuttujani pitkään."
Kansalaisten närkästymisen ja loukkaantumisen
takana on myös paljon kokemuksia 1990-luvulta. "Pankkituet
on kyllä otettu, joten kyllä pankkien maksujenkin
pitää olla kohtuulliset." Tästäkin
on osaltaan kysymys.
Lakialoitteessani kansanedustajien selvä enemmistö esittää pankkien
palvelumaksujen kohtuullistamista. Aloitteemme mukaan pankit saisivat
periä tiskillä laskua maksavilta korkeintaan 2,50
euron palvelumaksun toimenpidettä kohden. Korostan erityisesti
sanaa "enintään". Mielestäni kohtuullisuus
on lähempänä 1:tä kuin 2,50:ta
euroa.
Arvoisa puhemies! Meillä kansanedustajilla on moraalinenkin
velvollisuus puuttua asiaan. Kohtuuttomuudesta joutuvat erityisesti
kärsimään vanhempi ikäpolvi
ja eläkeläiset, joista Pankkiyhdistyksen itsensäkin
tekemän tutkimuksen mukaan noin 25 prosentilla tavallisin maksutapa
on pankin tiskillä joko käteisellä tai tilisiirrolla.
Asia koskee siis satojatuhansia seniorikansalaisia, mutta Pankkiyhdistyksenkin
tutkimuksen mukaan myös suurta joukkoa muita kansalaisia.
Eli nykyinen käytäntö, jossa pankit ovat
perineet 4:n tai jopa 6:nkin euron palvelumaksuja, on kestämätön.
Palvelumaksut rasittavat kipeimmin eläkeläisiä,
joiden valmiuden käyttää sähköisiä itsepalvelukanavia
ovat valtaväestöä heikommat. Emme voi
mitenkään hyväksyä, että rahalaitosten
hinnoittelukäytäntö loukkaa pitkän
päivätyön tehnyttä, eläkkeensä ansainnutta
tai monella muulla tavoin muuten vaikeassa asemassa olevaa kansalaista.
Toinen moraalinen syy puuttua asiaan kansanedustajien toimesta
on se, että hyväksymämme luottolaitoslain
perusteluihin on kirjoitettu lain tahtotila ja se ei ole toteutunut.
Voimassa olevan lain perusteluissa todetaan, etteivät maksut
saa olla kohtuuttomia tai syrjiviä. On täysin
kiistatonta, että lain tahtotila ei ole toteutunut, joten olemme
pakotettuja nostamaan tämän tahtotilan lain tasolle.
Arvoisa puhemies! Maksujen kohtuullistaminen esitetyllä tavalla
on pankkien tuloksen kannalta aivan marginaalinen. Pankit ja pankinjohtajat
ovat tämän itsekin minulle myöntäneet,
joten maksujen kohtuuttomuudessa lieneekin kysymys jonkun asteisesta
vauhtisokeudesta, valitusta strategiasta, jossa on unohdettu merkittävät kansalaisryhmät.
Yksinomaan liiketaloudellisesta näkökulmasta voi
olla kustannustehokasta pakottaa ihmiset koneiden ääreen
anonyymeiksi verkkoasiakkaiksi. Hämmästelen kuitenkin pankkien
lyhytnäköisyyttä myös niiden
omien markkinoiden kannalta. Eikö elävä kontakti
asiakkaaseen ole tärkein myyntikeino mille tahansa tuotteelle?
Kuinka pankit aikovat myydä eläkevakuutuksia,
sijoitusrahastoja tai tarjota lainoja asiakkailleen, kun ihmiset
työnnetään mahdollisimman kauas tiskistä?
Minusta ihmiset ovat fiksuja. Eivät tämän
päivän kuluttajat tee säästö-
ja sijoituspäätöksiä vain klikkaamalla
näppärän näköistä nettibanneria,
väittäisin.
Mielenkiintoista oli lukea myöskin Kauppalehdestä muutama
päivä sitten Amerikan Yhdysvaltoja käsittelevä artikkeli,
jossa todettiin, miten Yhdysvalloissa on pankkien toimintapolitiikka
palannut juurilleen ikään kuin tämmöisen
lähikaupan toimintaperiaatteita mukaillen.
Lakialoitteessamme esitetään kahden lain muuttamista:
Laki luottolaitostoiminnasta annetun lain 50 a §:n ja Rahoitustarkastuksesta
annetun lain 4 §:n muuttamista.
Tämä rahoitustarkastuslain muuttaminen pitää sisällään
sen ajatuksen, että näille asioille ja esityksillemme
tulisi myöskin tiukka seuranta ja valvonta, eli luottolaitosten
toimintaa valvova Rahoituskeskus seuraisi ja valvoisi pankkien palvelumaksujen
kehitystä ja sitä, että asiakkaan oikeus
peruspankkipalveluihin ei vaarannu kohtuuttoman suurten palvelumaksujen
takia.
Arvoisa puhemies! On todennäköistä,
että pankit tulevat toivottavasti itsekin reagoimaan maksupolitiikkaansa
laajaa tukea saaneen lakialoitteemme ja yhteiskunnallisen
keskustelun seurauksena. Pidän tärkeänä,
että 122 edustajan lakialoite käsitellään
talousvaliokunnassa ripeästi. Näin on valiokunnan
puheenjohtaja Jouko Skinnari minulle luvannut. Kysymys on yhteiskunnallisesti
erittäin tärkeästä ja satoja
tuhansia ihmisiä koskevasta asiasta, myös heidän
uskostaan ja luottamuksestaan kansanvaltaa ja eduskuntaa kohtaan.
Puhetta on ryhtynyt johtamaan ensimmäinen
varapuhemies Markku Koski.
Toinen valtiovarainministeri Ulla-Maj Wideroos
Arvoisa puhemies! Pankkipalvelujen hinnoitteluun liittyy tällä hetkellä eräitä kiistattomia
epäkohtia, joihin myös eduskunta on kiinnittänyt
voimakkaasti ja osin oikeutetustikin huomiota, aivan niin kuin äsken
kuulimme. Ongelmia on ilmennyt pääasiassa sellaisten
palveluiden hinnoittelussa, joissa on kyse pankkitoimihenkilöiltä pankin
konttorissa saatavasta henkilökohtaisesta palvelusta. Käytännössä tällaisten
pankkipalvelujen hinnoittelun ovat kokeneet kohtuuttomaksi erityisesti
iäkkäät henkilöt, joilla ei
ole valmiuksia tai mahdollisuuksia käyttää elektronisia
asiointitapoja.
Keskustelussa on kuitenkin jäänyt vähälle huomiolle
se tosiasia, ja haluan sen kuitenkin tuoda tässä esille,
vaikka tiedän, että varmasti kansanedustajat ovat
tästä tietoisia, että asiakkaiden käytössä on
myös vaihtoehtoisia ei-elektronisiakin palveluja, kuten
perinteinen laskujen jättäminen pankkiin maksupalvelukuoressa
sekä useissa tapauksessa myös suoraveloitus, joista perittävät
palvelumaksut ovat kylläkin edelleen kohtuullisia. Tätä seikkaa
on syytä korostaa.
Käsillä oleva ongelma on siten selvästi
suppeampi kuin ehkä keskustelussa on annettu ymmärtää,
vaikkakin pienelle asiakasryhmälle ilmeisen todellinen.
Asiaan on tietysti syytä puuttua, mutta mielestäni
se tulee tehdä tavalla, joka on oikeassa suhteessa asian
yhteiskunnalliseen merkitykseen.
Pankkipankkipalvelujen saatavuutta käsiteltiin laajasti
hallituksen esityksessä 33/2002 ja sen taustalla
olleessa niin sanotussa pankkipalvelutyöryhmän
muistiossa, jonka johdosta luottolaitoslakia muutettiin eräiltä osin.
Lakiin lisättiin säännös pankin
velvollisuudesta avata jokaiselle pankkitili ja tarjota sen käyttämiseksi
tarvittavat välineet. Tässä laajassa
analyysissä päädyttiin siihen, että julkisen
vallan ei ole syytä laajemmin puuttua pankkipalvelujen
saatavuuteen tai hinnoitteluun. Näin siis vuonna 2002.
Yhtenä lähtökohtana hallituksen esityksessä oli
myös se, että hallitusohjelmassa todettiin selkeästi,
että hallituksen elinkeinopolitiikka perustuu markkinaehtoisuuteen.
Myös EU:n perustamissopimuksessa määrätään
nimenomaisesti, että jäsenvaltioiden on talouspolitiikan
alaan kuuluvia toimia toteuttaessaan noudatettava vapaaseen kilpailuun
perustuvan avoimen markkinatalouden periaatetta. Näiden
periaatteiden kunnioittaminen on välttämätöntä myös
Suomen kansainvälisen kilpailukyvyn turvaamiseksi yhdentyvillä kansainvälisillä markkinoilla.
Huolimatta nykyisten pankkipalveluiden hinnoitteluun liittyvien
ongelmien rajoittuneisuudesta ja siitä, että hallitus
ja eduskunta ovat suhteellisen hiljattain käsitelleet pankkipalveluiden saatavuutta
varsin perinpohjaisesti, edellä esitetyistä lähtökohdista
pankkien palvelumaksujen kohtuullisuuteen on tarpeen kiinnittää huomiota. Mutta
ennen mahdollisten lainsäädäntömuutosten
harkitsemista on kuitenkin syytä tarkemmin selvittää,
miten laajasta ongelmasta on kyse ja kuinka pankkipalveluiden hinnoittelun
valvontaa ja esimerkiksi palveluista ja niiden hinnoista tiedottamista
voidaan tehostaa nykyisen lain nojalla. Näyttää siltä valitettavasti,
että käydyssä keskustelussa asiaa ei
ole juurikaan tarkasteltu tältä kannalta, vaikka
sen tulisi olla luonnollinen lähtökohta.
Arvoisa puhemies! Kuluttajaviranomaisilla ei nykyisen kuluttajansuojalainsäädännön
perusteella ole millään toimialalla toimivaltaa
ryhtyä toimenpiteisiin elinkeinonharjoittajan velvoittamiseksi
alentamaan tarjoamiensa palveluiden hintoja. Kuluttajavalituslautakunta
voi sitä vastoin antaa ratkaisuja palvelun hintaa koskevan sopimusehdon
kohtuullisuudesta yksittäisen asiakkaan kannalta. Lautakunnan
ratkaisu ei tietysti ole sitova, vaan asiakkaan on tarvittaessa
nostettava kanne elinkeinonharjoittajaa vastaan yleisessä tuomioistuimessa.
Menettely on kuitenkin hidas ja käytännössä aika
epärealistinen useimmille pankkiasiakkaille.
Voimassa olevaa luottolaitoslakia voidaan sitä vastoin
tulkita siten, että Rahoitustarkastus voi lain 50 a §:n
nojalla velvoittaa talletuspankin uhkasakolla alentamaan jonkin
pankkipalvelun hintaa, jos palvelu katsotaan asiakkaalle välttämättömäksi
peruspankkipalveluksi. Edellytyksenä on kuitenkin käytännössä,
että kysymys on pankkitilin käyttämisestä ja
että asiakkaan käytettävissä ei
ole muita edullisempia tilinkäyttövälineitä.
Keskeinen tulkintakysymys on tällöin se, kuinka
suuri merkitys tulee antaa asiakkaan tosiasialliselle kyvylle käyttää pankin
tarjoamaa edullisempaa tilinkäyttövälinettä.
Rahoitustarkastuksen toimivallan osalta on lisäksi
syytä korostaa, että Rahoitustarkastus antaa vuosittain
eduskunnalle kertomuksen toiminnastaan. Tämän
kertomuksen käsittelyn yhteydessä eduskunta voi
tietysti myöskin puuttua Rahoitustarkastuksen toimintalinjoihin
esimerkiksi asiakkaan suojan valvonnassa.
Olen, kuten tuli viime viikon kyselytunnilla myöskin
esille, ollut yhteydessä Pankkiyhdistykseen ja suorittanut
alustavia keskusteluja heidän kanssaan. Oletan ja lähden
siitä, että nämä keskustelut
tuottavat myös tuloksia. Pankit ovat valmiita keskustelemaan
asioista ja myöskin sitoutumaan siihen, että tiedottamista
lisätään, että asiakkaalle,
joka on siellä tiskillä maksamassa rahalla, käteisellä,
laskujaan, myöskin kerrotaan, millä halvemmalla
tavalla voisi myöskin maksaa laskujaan. Pankit myöskin
ovat valmiit siihen, että ovat yhteydessä eläkeläisjärjestöihin
ja yrittävät niiden kanssa keskustella erilaisista
maksutavoista ja siitä, millä tavalla eläkeläiset
voisivat parhaiten käyttää näitä palveluja
hyväkseen. Toivon tietysti myöskin, että kun
eduskunta ja valiokunta nyt käsittelevät lakialoitteen,
ne keskustelevat myös hallituksen kanssa.
Jukka Gustafsson /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Oli tärkeää, että ministerillä oli
nyt tällainen myötäelävä ote
tähän asiaan, (Ed. Laakso: Ei se siltä oikein
kuulostanut!) toisin kuin viime viikolla. Tämä oli
tärkeä kuulla. Totesitte myöskin sen,
että ette sulkenut pois sitä mahdollisuutta, että tässä voi
joutua todella etenemään lainsäädäntöteitse.
Sen sijaan meillä on edelleenkin eri näkemys tämän
asian yhteiskunnallisesta merkityksestä ja sen laajuudesta.
Kuten puheenvuorossani totesin, tämä koskettaa
satojatuhansia eläkeläisiä, joista suurin
osa on pienituloisia, ja myöskin muita nimenomaan pienituloisia
ihmisiä, jotka eivät eri syistä internetien
kanssa pärjää. Tätä taustaa
vasten tämän asian yhteiskunnallinen ja moraalinen
(Puhemies koputtaa) merkitys on iso. Arvostan sitä, niin
kuin sanoin, että kokoomuksesta vasemmistoliittoon on voimakkaasti
tuettu — tai voi sanoa, että mitä enemmän
vasemmalle tullaan, sitä enemmän, mutta sitä ei
nyt tarvitse tässä ääneen sanoa,
mutta tämä on ... (Puhemies: Aika!) Ehkä tämä oli
hyvä loppuhuipennus tähän puheenvuoroon.
(Puhemies: Aivan!)
Kimmo Sasi /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ed. Kuosmanen on jättämässä lakialoitteen,
jossa esitetään, että jokainen kansalainen
voisi Postin tiskiltä maksaa käteisellä maksut
1,50 euron hintaan eli huomattavasti halvemmalla kuin ed. Gustafssonin
aloitteessa. Ed. Gustafssonin aloitteessa ongelma on se, että hallitus
selkeästi, kuten ministeri jo totesi, vastustaa ed. Gustafssonin
aloitetta. Sen lisäksi siihen sisältyy myöskin
tiettyjä perusoikeuksiin liittyviä ongelmia, jotka
saattavat vaikeuttaa ed. Gustafssonin aloitteen toteuttamista. Sen
sijaan Posti on valtion kokonaisuudessaan omistama laitos, osakeyhtiö,
jonka valtio voi toki velvoittaa ilman muuta suorittamaan tämän
tyyppisiä tehtäviä. On tärkeätä,
että asia nyt selvitetään, juridiikka
selvitetään. Mutta ministeri Wideroos, voisitteko ajatella,
että tukisitte ed. Kuosmasen ehdotusta, joka on selvästi
edullisempi kuluttajalle kuin ed. Gustafssonin ehdotus?
Jaakko Laakso /vas(vastauspuheenvuoro):
Herra puhemies! Mielestäni ed. Gustafsson tulkitsi
kyllä hyvin lempeästi ministeri Wideroosin kannanottoja.
Eihän rouva ministerin kannasta oikeastaan jäänyt
mitään muuta jäljelle kuin se, että pankit
harkitsevat tiedotuskampanjaa nykyisen käytännön
paremmin tiedottamisesta, mutta pankit eivät harkitse esimerkiksi
kohtuuttomien pankkimaksujen alentamista.
Monet ovat ottaneet yhteyttä ja sanovat, että on
perustettava uusi pankki. Perustakaa nyt, herranjestas, uusi pankki,
joka on palveleva pankki! Sellaista pankkia ei tällä hetkellä ole
olemassa. Näyttää siltä, että elleivät
nykyiset pankit todellakaan alenna kohtuuttomia maksujaan, siinä tapauksessa
ei ole muuta keinoa kuin perustaa todella Suomeen uusi palveleva
pankki. Haluaisinkin kysyä ministeri Wideroosilta: Katsotteko
te todella, että se tie, jossa palvelumaksut alennettaisiin
nykyisestä, tehtäisiin ohjeellisiksi, on ikään
kuin pois suljettu?
Inkeri Kerola /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Minusta kuulostaa, että ed.
Laakso on väärän pankin asiakas, sillä näitäkin
pankkeja löytyy, jotka palvelevat tänä päivänä.
Näyttää siltä, että myöskin
maassa on erittäin kirjava käytäntö näiden
palvelumaksujen suhteen. Toivoisinkin, että kun ja jos
valiokunta aikanaan tätä ed. Gustafssonin lakialoitetta
käsittelee, se tutkisi myös, minkälaisia
malleja eri pankeissa on erilaisina bonus- ynnä muina järjestelyinä,
joilla näitä palvelumaksuja voidaan asiakkaille
alentaa.
Esa Lahtela /sd (vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Kyllä ministerin puheenvuorosta
kävi hyvin esille, jotta aika kauas köyhästä kansasta
ministeri on mennyt. Ilmeisesti ei ole tuttavapiirissä hyvin
paljon tämmöisiä vähempiosaisia
ihmisiä. Nimittäin minusta ei pidä siitä näkökulmasta
lähteä ollenkaan, että jos siellä on
vähän porukkaa, ne köyhät ihmiset,
ei sen takia muuteta näitä juttuja. Jos siellä on
100 000 köyhää, jotka eivät
saa edes pankkitiliä aukaistua — ylivelkaantuneet
ovat semmoisia — niin kyllä niiden pitää saada
maksettua tasavertaisesti se lasku, jotta ei makseta semmoisia maksuja. Tällä hetkellä
he
eivät saa sitä. Sitten ovat erikseen vanhukset,
jotka eivät osaa käyttää niitä koneita.
Minusta tämä on poliittisen tahdon asia, ei sillä tavalla,
jotta sanotaan, että kuluttajalautakunnan jotain kertomusta
käsiteltäessä täällä voidaan
sitten ottaa kantaa siihen. Kyllä tässä eduskunnan
pitää se ottaa handuun ja sanoa, että tämä juttu
on näin. Tässä mennään
kohtuuttomuuksiin. Sen takia, kun tämä nyt on
otettu esille, minusta eduskunnan ei pidä tässä ollenkaan
lankautua, vaan viedään läpi tämä ajattelu.
(Puhemies koputtaa)
Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Tuli hyvin selväksi ministerin äskeisen
puheenvuoron johdosta, että parasta on, kun palkkaa juristin
ja myöskin asiamiehen tuolta eläkeläisjärjestöstä hoitamaan
asiaa. Mutta mielenkiintoista ministerin äskeisessä puheenvuorossa
oli se, että hän kertoi Pankkiyhdistyksen kanssa
käyneensä neuvotteluja. 11.2.2004 Pankkiyhdistys
on johtajansa Erkki Kontkasen johdolla ilmoittanut yksiselitteisen selvästi,
että mitään tällaista toivettakaan
mistään paremmasta ei ole olemassakaan ja että kilpailu
nämä hommat hoitaa. Mutta mielenkiintoisinta tässä on
se, että Pankkialan Asiakasneuvontatoimisto on ottanut
asiaan myöskin johtajansa Erik Sirénin suulla
kantaa ja ilmoittaa, että ihmiset tietävät,
että maksuja voidaan korottaa vielä edelleenkin.
Elikkä, arvoisa ministeri, teillä on sellainen
työsarka, että eduskunta ei jaksa odottaa teidän
neuvottelujenne tuloksia.
Minna Sirnö /vas(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Pelkkä tieto ei todellakaan riitä, ja
itsekin vähän olin huolestunut, että ilmeisesti Wideroos
liikkuu siinä maailmassa, jossa on tarpeeksi rahaa, ettei
tarvitse maksaa palveluista, koska näinhän on
noissa isoissa pankeissa, että kun on tarpeeksi tilillä rahaa,
ei tarvitse maksaa. Kun kohtuudesta puhutaan, niin kyse on myös silloin
siitä, mistä rahoista sitä ollaan maksamassa,
ja tämmöiset lukkoonlyödyt palvelumaksut useimmiten
kohtelevat niitä, joilla on pienemmät rahat, huomattavasti
eri lailla kuin niitä, joilla sitä rahaa ei ole.
Mutta olen myös eri mieltä siitä,
että tämä nettimakselu olisi halvempaa.
Nimittäin suuri osa Suomea on edelleen laajakaistojen ulkopuolella ja
kiinteitten yhteyksien ulkopuolella ja asia on vaan niin, että ne
maksut siirtyvät sitten puhelinlaskun muodossa, kun sieltä maksuja
maksellaan, ja toinen asia on tietysti se, että kun ilmeisesti
Wideroos edustaa tätä työn ulkoistamista pankeista
asiakkaille, niin siinä on unohtunut myös se,
että pankeissa käynti on sosiaalinen tapahtuma,
joka on erittäin tärkeä muun muassa juuri
pienituloisille yksinäisille naiseläkeläisille. (Ed.
Laakso: Ja yksinäisille pankkimiehille!) Ja toinen asia,
mikä ...
Ensimmäinen varapuhemies:
(koputtaa)
Aika!
... tuntuu myös unohtuvan, on se, että iän
myötä pelko virheistä lisääntyy,
ja ei nyt ihan tämän ikäisiltäkään
ihmisiltä se laskun maksu netissä aina ihan virheettömästi
mene.
Olavi Ala-Nissilä /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Toivon, että ed. Laakso ei
perusta pankkia. Se voi tulla meille kalliiksi. (Ed. Laakso: Pankkiseikkailut
ovat tulleet paljon kalliimmiksi!) — Eivät ole,
eivät ole tulleet, ed. Laakso, maksaneet yhteiskunnalle mitään.
(Ed. Laakso: 50 miljardia!) — Arvoisa puhemies! Muutoinkin
tässä on varottava nyt ihmisille antamasta vääriä käsityksiä,
tällaista ylenmääräistä populismia,
mitä tässä on, pitää välttää.
Mutta on totta, että lain perusteluissa voidaan todeta,
että maksut eivät saa olla kohtuuttomia eivätkä syrjiviä,
ja tämä sen lähtökohdan, totta
kai, pitää olla tässä asiassa,
mutta kun tätä talousvaliokunnassa käsitellään,
niin on hyvä, että kaikki faktat nostetaan siinä yhteydessä pöytään.
Tämä yksioikoinen lakipykälällä asian
hoitaminen ilmeisesti törmää näihin
perustuslaillisiin ongelmiin. (Ed. Kuoppa: Köyhän
etu on törmännyt aina rikkaiden etuun!) Sen sijaan
on tärkeätä, että nyt informaatiota
selvitetään eläkeläisten kesken,
eläkeläisjärjestöjen ja Pankkiyhdistyksen
kesken, ja haetaan ratkaisuja ehkä sitten ohjeistamalla,
että tässä löytyy ratkaisu. Arvoisa
herra puhemies! Näitten maksujen tarkoitushan on osin ohjata
ihmisten asiakaskäyttäytymistä, ja se
on tietenkin luvallista, mutta ne eivät saa olla kohtuuttomia.
Ensimmäinen varapuhemies:
(koputtaa)
Aika!
Kauppa- ja teollisuusministeri Mauri Pekkarinen
Arvoisa puhemies! Haluan vaan tässä yhteydessä todeta,
että kuluttaja-asiamies voi periaatteessa vaatia markkinaoikeutta
kieltämään kohtuuttoman sopimusehdon
käytön. Hyödykkeen hinta ei ole kuitenkaan
sellainen sopimusehto, johonka kuluttaja-asiamies voi puuttua.
Halusin tämän tässä yhteydessä sanoa
ja sen jälkeen todeta, että se laki, mitä tässä nyt
sovelletaan, tuli voimaan 15.2. viime vuonna, 2003. Sen lain esitteli
vasemmistoliiton silloinen puheenjohtaja, nykyinenkin puheenjohtaja
Suvi-Anne Siimes. (Ed. O. Ojala: Se ei ollut vasemmistoliiton hanke!)
Minä halusin tämän sanoa sen takia, että on
tavattoman tärkeätä, että silloin
kun tällaisia lakeja valmistellaan, niiden lakien valmisteluvaihe
käy läpi sellaisen prosessin myös näiden valvovien
viranomaisten kanssa, että etukäteen eduskunta
tietää, mihin käytännössä näin
kirjoitetuilla perusteluilla tämän lain soveltaminen johtaa.
(Ed. Laakso: Me emme tätä ajaneet!) Nyt tiedetään,
että se on johtanut kohtuuttomiin tilanteisiin. — Ed.
Laakso, en syytä ketään tästä sen kummemmin.
Minä vaan kerron historian, minä kerron historian,
miten tämä meni. — Ja nyt tällä hetkellä kuluttajaviranomaiset
käyvät neuvotteluja pankkialan kanssa siitä,
onko todellakin mahdollista, olisiko mahdollista löytää malli, joka
olisi kohtuullinen, mutta jos ei, niin ilman muuta, täällä on
nyt yksi esitys, lakialoite. Voi olla, että asiassa on
tarkoituksenmukaista ja paikallaan neuvotella myöskin asiasta
vastaavan ministerin kanssa, ennen kuin asioita lopullisesti kiinni
laitetaan.
Toinen valtiovarainministeri Ulla-Maj Wideroos
Arvoisa puhemies! Kun nyt lähdettiin tulkitsemaan,
mitä oikeasti sanoin tässä, niin ehkä toistan
ainakin pari lausetta. Totesin, että pankkien palvelumaksujen kohtuullisuuteen
on tarpeen kiinnittää huomiota. Mutta ennen mahdollisten
lainsäädäntömuutosten harkitsemista
on kuitenkin syytä tarkemmin selvittää,
miten laajasta ongelmasta on kysymys ja kuinka pankkipalvelujen
hinnoittelun valvontaan jne. voidaan puuttua. Keskusteluja olen,
kuten sanoin, käynyt Pankkiyhdistyksen kanssa, ja siellä on
tietysti huomattu, mistä eduskunnassa keskustellaan, ja
kyllä myöskin minun mielestäni ainakin
asia otetaan vakavasti.
Kuten nyt ed. Pulliainen, luin erään toisen
jutun lehdestä tänään. Eräs
pankki, jonka palvelumaksu oli kahdeksan euroa, oli nyt päättänyt alentaa,
en muista, mille tasolle, mutta kuitenkin. Siitä johtuen
tämä keskustelu, mistä ... (Ed. O. Ojala:
Handelsbanken!) — No joo, mutta saanko minä nyt
kuitenkin puhua loppuun asti? — Se osoittaa myöskin
sen, että tämä keskustelu on vaikuttanut
pankkien toimintaan.
Minulla on valmiutta jatkaa keskusteluja Pankkiyhdistyksen kanssa
ja katsoa, mitä vielä tämän
lisäksi voidaan tehdä, mistä tähän
asti olen puhunut. Mutta haluan myöskin sanoa sen, että kun
sanoin, että pitää tutkia ja miettiä,
mitä voidaan tehdä, niin en ole sanonut sitä,
että ratkaisu on nimenomaan siinä lakialoitteessa,
että siihen lakipykälään laitetaan
katto.
Ed. Jari Koskinen merkitään
läsnä olevaksi.
Oikeusministeri Johannes Koskinen
Arvoisa puhemies! Kun tuossa lainsäädäntöhistoriaan
mentiin, niin tämä 50 a §, johon ed.
Gustafsson esittää lisäystä,
tuli luottolaitoslakiin oikeusministerin vaatimuksesta, että ylipäänsä kansalaisille
järjestetään mahdollisuus peruspankkipalveluiden
saamiseen. Tosiasiallisestihan on syntynyt välttämättömyys käyttää pankkien
palveluja voidakseen elää yhteiskunnassa, saadakseen
maksunsa hoidetuksi ja pitääkseen rahaliikenteensä jotenkin
hallinnassa. Tämän takia tämä oli
välttämätöntä, ja niissä perusteluissa,
niin kuin tuossa nyt on viitattu, on kiinnitetty huomiota siihen,
että se tarkoittaa, että myös sen hinnoittelun
pitää olla kohtuullista, jotta se tosiasiallisesti
olisi kansalaisten käytettävissä.
Nyt pitää vain hakea toimiva malli, jolla
tämä varmistetaan. Tässähän
pankkeihin pitää vedota senkin takia, että eläkeläiset
esimerkiksi ovat hyviä asiakkaita. Siellähän
makaa usein aika iso talletus, mutta sitten heille ei vain käytännössä neuvota
niitä edullisempia tapoja, miten voisi maksut hoitaa eikä myöskään
näissä taksoitteluissa oteta huomioon, että pitäisi
myös mahdollistaa halpamaksujen hoito silloin, jos tiedetään,
että siellä vakaasti (Puhemies koputtaa) talletuksia
on pankin käytössä. Tämän
kaltainen neuvottelu, johonka ministeri Wideroos ja ministeri Pekkarinen
kiinnittivät huomiota, on joka tapauksessa tarpeen, ja
sitä kautta päästään
varmasti nopeasti eteenpäin, mutta tarvitaan myös
näitä lainsäädännön
valmisteluja.
Outi Ojala /vas (vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ensinnäkin, kun ministeri Wideroos
kuitenkin sanoi, että tämä koskee aika pientä asiakasryhmää,
niin enpä nyt olisi ollenkaan niin varma. Tähän
ovat kaikki kaksitoista eläkeläisjärjestöä kiinnittäneet
huomiota. Kaikki eläkeläiset eivät ole
pienituloisia, mutta hyvin suuri joukko on, ja pienituloisia on
muitakin, joille tämä on ongelma. Viittaan vain,
ministeri Wideroos, esimerkiksi siihen, että kansaneläke nousi
tämän vuoden alusta 2 euroa 93 senttiä,
ja jos palvelumaksua on vaikka nostettu 3 euroa, niin sinne ovat
huvenneet sitten kaikki korotukset.
Todellakin pankkien välillä on erittäin
suuria eroja, ja minä hieman ihmettelin sitä vastausta. Tavallaan
nyt niin kuin lainsäädäntöteitse
ei pitäisi muutoksia tehdä, että nyt
ollaan niin kuin koko markkinatalous vaarantamassa, mikäli
lainsäädäntöteitse puututtaisiin
tähän asiaan. Minusta se oli vähän
outoa, ottaen juuri huomioon sen, mitä oikeusministeri
sanoi, elikkä tämän kohtuullisuusnäkökulman,
joka on jo luottolaitoslakiin kirjattu. Nyt ei olla kohtuuden rajoissa,
ja me tiedämme todellakin, että kaikilla ihmisillä ei
ole mahdollisuutta käyttää niitä muita
palveluja. Se on hyvä, että (Puhemies koputtaa)
informaatiota lisätään jne., jne. mutta
ei voi olla, että kerta kaikkiaan pankkimaksuissa on näin
huomattava ero, kun kyse on kuitenkin peruspalveluista.
Pekka Nousiainen /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Pankkipalvelumaksuissa saattaa olla ongelmia,
mutta nyt minusta on aika lailla yleistetty tässä keskustelussa
liikaa asioita, koska on pankkiryhmiä, joissa pankkipalvelumaksut
ovat myöskin edullisia. Jos asiakas on asiakassuhteessa
pankkiin ja käyttää sähköisiä välineitä,
maksupalvelua, niin pankkipalvelumaksut ovat varsin edullisia. Ainoastaan
jos kysymys on siitä, että maksaa rahalla tiskillä, niin
silloin palvelumaksu saattaa nousta korkeammaksi, mutta siinäkin
on pankkikohtaisia eroja; missä on sen kohtuuden raja?
Minusta on hyvä, että tätä selvitetään,
koska tässä on todella markkinaehtoisuudesta kysymys
ja on kilpailulainsäädännöstä kysymys,
ja sen takia tämä ei ole niin yksioikoinen asia.
Mutta minusta se, että tämä on noussut
esille, on hyvä asia ja ansaitsee tulla selvitetyksi, mutta
liian oikopäätä johtopäätöksiin
ei ole syytä mennä, ennen kuin tämä on kunnolla
selvitetty.
Klaus Hellberg /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Minusta ed. Gustafsson on tehnyt hyvän
aloitteen, ja ainakin me sosialidemokraatit talousvaliokunnassa
mielellään lähdemme käsittelemään
tätä asiaa, koska kyseessä on pankkipalvelu,
joka on minusta perusoikeus tänä päivänä,
ja nyt on käynyt niin, että nimenomaan vanhukset
ja köyhimmät ihmiset joutuvat maksamaan kohtuuttoman
korkean pankkipalvelumaksun. Tämä ei voi olla
laissa todettu kohtuus, se on aivan väärin, ja
sen takia tähän täytyy saada korjaus.
Minä uskon, että tämän aloitteen pohjalta
voidaan hyvin mennä eteenpäin.
Anne Huotari /vas(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! En laisinkaan ihmettele, että ministeri
Wideroos ei ole päässyt Pankkiyhdistyksen kanssa
lopputulokseen — siis parempaan lopputulokseen — tässä asiassa,
nimittäin eihän kovinkaan kauaa ole aikaa siitä,
kun Pankkiyhdistyksestä tuli viestejä, että köyhät
tuovat pelkästään kuraa pankkien lattioille.
Varmaankin muistatte sen keskustelun muutama vuosi sitten. Ja kun
itse olen työskennellyt pankissa, niin tiedän
sieltä paljon sellaisia — siitä on nyt
tosin vuosia jo aikaa — tiedän sen, että pankkipalveluihin
liittyy myös monia muita ongelmia. Esimerkiksi jo yli 20
vuotta sitten oli mahdollisuus, siis tekninen mahdollisuus, online-palveluihin, eli
käytännössä pankista toiseen
olisi voitu maksaa online, mutta pankit pitääkseen
itsellään kahden päivän koron
pitävät tämän kaksi päivää sen rahan
jomman kumman pankin, yleensä sen maksajapankin, tilillä,
ja se saaja saa sen vasta kahden päivän kuluttua.
No, tämä osittain johtaa siihen, että ihmiset
joutuvat menemään kiireellisessä tapauksessa
pankin tiskille maksamaan. Itse vähän aikaa sitten
jouduin tähän tilanteeseen, ja kun laitoin muistotilille
rahaa, niin 8 euroa pyydettiin sitten siitä, joka minusta
tuntuu aika kohtuuttomalta siihen (Puhemies koputtaa) tilanteeseen
nähden. Eli on aivan kohtuutonta se. Minusta olisi kohtuullista
se, että ministeri Wideroos kävisi vielä (Puhemies
koputtaa) Pankkiyhdistyksen kanssa neuvottelun ...
Ensimmäinen varapuhemies:
Aika.
... tästäkin asiasta, koska tämähän
on erityisesti yrityksille kallista puuhaa.
Mikko Alatalo /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Kannatan lämpimästi tätä ed. Gustafssonin
tekemää lakialoitetta. Pankkipalvelut kuuluvat
peruspalveluihin, joiden saatavuutta ei pidä vaikeuttaa.
Näin siitäkin huolimatta, että asiakas
ei osaisi maksaa laskujaan tietokoneella tai automaatilla. Tämä on
tasa-arvokysymys, siis vanhuksia ei saa diskriminoida, ja tästä on
tullut palautetta. Ei voi olla niin, että atk-taitoiset
olisivat sen tasa-arvoisempia kuin muut.
Ed. Huotari kiinnitti huomiota mielenkiintoiseen asiaan, että vaikka
tietokoneet paranevat ja kaikki paranee ja nopeutuu tässä yhteiskunnassa, niin
jostain syystä se raha ei tunnu kulkevan pankista toiseen
kauhean nopeasti, elikkä ihan näistä tietyistä syistä se
varmaan näin on. Kyllä olen ihmetellyt itse tätä samaa
asiaa ja olen useamman pankin asiakas, ei niin että siellä rahaa
olisi, mutta velkaa on aika moneen pankkiin. (Naurua) Joudun myös
käteistä rahaa käsittelemään
niin kuin monet liikkeenharjoittajat, ja se on aikamoinen ongelma,
että siellä tiskillä tällaisia
maksuja peritään. Elikkä uskon, että tämä on
sen tyyppistä (Puhemies koputtaa) säätelyä,
joka ei puutu pankkitoimintaan niin perusteellisesti. Tämä on kohtuuskysymys.
Esko-Juhani Tennilä /vas(vastauspuheenvuoro):
Herra puhemies! Bertolt Brecht kirjoitti jo aikoinaan, että pankkiryöstö on
pientä näpertelyä pankin perustamiseen
verrattuna, ja tässä on nyt selvästi
sellainen tilanne, jossa pankit harjoittavat kohtuutonta rahastusta
ja nimenomaan köyhimpien ihmisten osalta ja eläkeväen
suuntaan. Tässähän on nimenomaan kysymys
nyt kahdesta asiasta, kun tätä asiaa käsitellään,
kohtuullisuudesta. Nyt meillä on erimielisyys ainakin kansan ja
pankkien välillä siitä, mikä on
kohtuullista, ja tähän pitää eduskunnan
antaa nyt tulkinta. Muuta keinoa ei enää ole.
Toisaalta, ministeri, te puhuitte ongelman laajuudesta. Älkää vain
laskeko niitä ihmisiä, nähkää se,
että kyse on köyhimmistä suomalaisista, joilla
ei ole varaa tietokoneeseen, ja eläkeläisistä,
jotka eivät osaa tietokoneita ja nettiä käyttää. Ei
saa laskea vaan nyt, että 100 000 tai 50 000, pitää nähdä,
ketä tässä sorretaan!
Lauri Kähkönen /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Edessäni on tilasto tutkimuksesta,
joskin yhden pankkiryhmän kohdalta, mutta uskon, että tämä pätee
myös muihin pankkiryhmiin. Viime lokakuussa tutkittiin
sitä tässä pankkiryhmässä,
mikä on tavallisin tapa, jolla laskut maksetaan, ja vastaajista
kaikissa muissa ikäluokissa paitsi yli 65-vuotiailla ylivoimaisesti suosituin
maksutapa oli Internetin kautta. Se ikäluokasta riippuen
vaihteli 50—70 prosenttia. Yli 65-vuotiaista noin kolmannes
maksoi suoraveloituksella mutta peräti neljännes
hoiti asiat tiskillä.
Ministeri Wideroos viittasi Pankkiyhdistyksen kanssa käymiinsä neuvotteluihin
ja sitä kautta luvattuun ohjaukseen ja neuvontaan. Minä uskon,
että sitä tapahtuu koko ajan, mutta mitä vanhemmasta
ihmisestä on kyse, (Puhemies koputtaa) sitä suurempi
kynnys on lähteä käyttämään esimerkiksi
tietokonetta, ja monet vanhemmat ihmiset haluavat nähdä,
että tässä ja nyt asia hoidetaan, heidän
laskunsa.
Matti Väistö /kesk(vastauspuheenvuoro):
Herra puhemies! Pankkipalvelumaksuissa on eroja, ja ne ovat
kohtuuttomia hinnoittelun osalta eräissä tapauksissa.
Se on tullut hyvin selvästi esille, ja siihen on saatava
ratkaisu. Asiakastiedottamista ja opastamista varmasti tarvitaan.
Sinänsä käteismaksuja tiskillä,
joka on se kaikkein kallein, tiedon mukaan on vain yhdellä prosentilla
asiakkaista; sekin on suuri joukko.
Ed. Kähkösen tietoihin viitaten sinänsä tämä maksuton — tai
samoihin tietoihin varmaan viitaten — maksuton palvelu
tai maksuton suoraveloitus, siinähän eläkeläiset
ovat ahkerimpia käyttäjiä. Tietysti opastusta,
neuvontaa, varmasti tarvittaisiin, ja nyt hinnoittelu on vähän
sekava ja vaikeasti miellettävä, miten hinta määräytyy
ja missä se määräytyy. Tätä pitäisi
kyllä parantaa myös samalla kuin saada kohtuus
maksuihin.
Jukka Gustafsson /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ei ole ehkä minun tehtäväni
tässä vaiheessa kiittää hyvästä keskustelusta,
mutta mielelläni sen teen, koska tämä kertoo sen,
että asia koskettaa todella meitä kansanedustajia.
Olisin vielä tässä vaiheessa — no,
sieltä ansioitunut ministeri tuleekin liituraita päällä — kiittänyt
ministeri Koskista siitä, että käytitte
tässä yhteydessä puheenvuoron ja itse
asiassa näistä paikalla olevista ministereistä suhtauduitte kaikkein
myönteisimmin tähän asiaan. Totesitte myöskin,
että tässä tarvitaan myös lainsäädäntöön
liittyviä valmisteluja.
Olen tietysti itse hyvin paljon ollut yhteydessä myöskin
ikään kuin juridis-muodollisesta puolesta asiantuntijoihin,
niin Pankkiyhdistyksen suuntaan kuin valtiovarainministeriöönkin,
ja yleinen kommentti on se, että EU:n direktiivit, elinkeinonvapauslaki
ja muutkin, ne ovat kovin suhteellisia tämän asian
ja ongelman kohdalta. (Puhemies koputtaa) Tämä on
nyt viime kädessä eduskunnan talousvaliokunnan
asia tehdä sen kaltaisia johtopäätöksiä kuin
tässä eduskunnan enemmistön tahto on.
Outi Ojala /vas:
Arvoisa puhemies! Täällä on useassa
puheenvuorossa tullut jo esille se, että kysymys on nyt
siitä, ovatko pankkien palvelumaksut kohtuullisia kaikilta
osin ja kohtelevatko ne kansalaisia tasavertaisesti. Vastaus on,
että eivät ole.
Ed. Kuoppa tuossa muistutti, ennen kuin lähdin puhumaan,
siitä, että kun veroa peritään,
jos on verorästejä ja muita, peritään
10 euroa, se on minimisumma, joka peritään. Jos
sitten joutuu maksamaan 10 euroa veroa ja lisäksi vielä maksaa
8 euroa pankille palvelumaksua, niin voidaan kyllä kysyä,
mikä kohtuus siinä on. Tämä tästä kohtuudesta,
monia muitakin esimerkkejä on.
Minusta on erittäin hyvä, että tämä keskustelu on
lähtenyt käyntiin. Eläkeläisjärjestöthän
tässä, kuten aikaisemmin olen todennut, ovat olleet
se taho, joka on nostanut asian esille. Ed. Gustafsson laittoi ripeästi
toimeen, ja todellakin yli 120 tai tarkkaan ottaen 122 kansanedustajaa
on tähän aloitteeseen laittanut nimensä alle.
Tietenkin kaikkein parhaintahan olisi se, että pankit
olisivat sillä tavalla itseohjautuvia, että palvelumaksut
tippuisivat huomispäivänä 1,5 euroon
esimerkiksi. Sehän olisi paras ja onnellisin tapa, mutta,
arvoisa puhemies, valitettavasti vain pelkään,
että tällaista itseohjautuvuutta ei suinkaan ole,
vaikkakin se pankki, joka joutui kaikkein kovimman ryöpytyksen
kohteeksi — eli Kansan Uutiset jo 4. päivä helmikuuta
kertoi eri pankkien osalta näitä maksuja — Handelsbanken,
on tämän päivän Hufvudstadsbladetin
mukaan tällä viikolla uudistanut palvelumaksujansa,
ja aikaisemmasta 8 eurosta he ovat nyt sitten siirtyneet 5 euron
maksuun silloin, kun maksetaan tiskillä. Silti voidaan
vielä kysyä, onko se kohtuullista vai ei, koska
tässäkin suhteessa pankkien kohdalla variaatio
on tälläkin hetkellä 3 ja 6 euron välillä,
kun maksaa tiskillä. Siinä on aika huomattava
ero, jos ajatellaan pienituloista eläkeläistä ja
maksetaan useampi lasku kuukaudessa.
Muistuttaisin myöskin tässä siitä asiasta,
että kunnat myöskin yhä enenevässä määrin
ovat siirtyneet siihen, että ei voi kunnallisista palveluista suorittaa
maksua kassalla. Näin on esimerkiksi Helsingissä terveydenhuollossa.
Kun menet terveysasemalle, et voi maksaa siellä kassaan,
koska katsotaan, että rahahuolto maksaa, on ylimääräinen
kustannus. Kunnat säästävät,
ja näin ollen sitten joudutaan myöskin suorittamaan
näitä, kuten jo totesin kyselytunnilla, suhteellisen
pieniä maksuja pankin kassalla. Näin näitä maksuja
kertyy monille enemmän kuin se, mitä ajatellaan, että esimerkiksi
vuokran maksaisi säännöllisesti jne.
Mutta se ongelma on juuri se, että meidän
hyvätuloisten on turha täällä tästä omalta
kohdaltamme valittaa, kun varmasti rahaa riittää niitten maksujen
maksamiseen, mutta pienituloisten kohdalla kysymys on siitä,
että ei ole sitä rahaa aina. Monikaan ei uskalla
edes ajatella, että ottaisi suoraveloitusjärjestelmää käyttöön,
koska ei ole varmuutta siitä, että rahaa siellä riittävästi
on. Silloin eletään kädestä suuhun
ja päivä kerrallaan tilanteesta toiseen. Tämä olisi
minusta erittäin hyvä nyt kaikkien myöskin
ottaa huomioon, kun tästä asiasta keskustellaan.
Ministeri Wideroos omassa vastauspuheenvuorossaan todellakin
epäili voimakkaasti sitä, että tämä asia
voitaisiin ratkaista lainsäädäntöteitse,
ja näyttää myöskin Kilpailuviraston
ylijohtaja Matti Purasjoki epäilevän tätä lainsäädäntötieratkaisua.
Asia on nyt eduskunnan käsissä, ja talousvaliokunta
tulee kuulemaan asiantuntijoita runsaasti. Kysymys on nyt mielestäni
siitä, että tähän on löydettävä ratkaisu.
Jos ei pankki tee sitä suosiolla, niin sitten eduskunnan
on omalta osaltaan oltava valmis tekemään ratkaisu lainsäädäntöteitse,
mutta toivon, että asia ratkeaisi nopeammin ja vapaaehtoisesti.
Haluan kuitenkin sanoa vielä pari sanaa siitä, mitä ed.
Gustafsson täällä totesi, että ehkä Suomessakin
pankit voisivat nyt ruveta kantamaan enemmän yhteiskuntavastuuta
ja paitsi, että keräävät suuret
voitot ja jakavat suuria optioita, myöskin palvelisivat
ihmisiä paremmin. Aivan viimeinen tieto kertoo siitä,
että esimerkiksi Helsingin Kalliossa ollaan juuri viimeinenkin
pankkikonttori lakkauttamassa, ja seuraava pankki on sitten Hakaniemessä.
No, joku sanoi, että vain kilometrin päässä,
mutta esimerkiksi se pankin konttori, jota nyt ollaan lakkauttamassa,
sijaitsee vanhusten palvelutalon vieressä, tai hyvin lähellä sitä,
ja suuri joukko eläkeläisiä, jotka käyttävät
tämän vanhustentalon palveluja, on voinut sopivasti
asioida pankissa samalla, kun ovat käyneet siellä,
eivät ainoastaan ne eläkeläiset, jotka asuvat
siinä nurkalla, vaan myöskin ne, jotka tulevat
sinne palvelukeskukseen kauempaa.
Näyttää siltä, että Suomessa
ollaan yhä vaan enemmän menossa siihen suuntaan,
että itsepalvelujärjestelmät leviävät.
Toisaalta paradoksaalista on se, ettei ainoastaan pankin konttoreita
vähennetä, vaan edelleen myöskin maksuautomaatteja
ja myöskin pankkiautomaatteja vähennetään.
Eli kyllä tässä todellakin kansalaiset
ollaan ajamassa kahteen joukkoon. Niille, joilla on korttirahaa
käytettävissä ja jotka voivat vapaasti
liikkua ja asioida eri puolilla, kehitetään yhä uusia palveluja,
kännyköiden kautta voi ostaa raitiovaunulippuja
ja vaikka mitä. Eli niitä, joilla on hyvät
mahdollisuudet, tuetaan ja heille kehitetään joustavampia
palveluja, mutta köyhät ja ne, joilla on muutoinkin
jo vaikeaa, joutuvat kohta varmaan pysymään kotonaan,
kun ei ole rahaa tilillä tai ei ole edes varaa mennä nostamaan
rahaa omalta tililtä, puhumattakaan siitä, että olisi
mitään sähköistä korttia
käytössä.
Lauri Kähkönen /sd:
Arvoisa puhemies! Käsitellessään
tätä ed. Gustafssonin lakialoitetta tietyt lehdet
ovat sen yhdistäneet populismiin, hintasäännöstelyyn,
suunnitelmatalouteen palaamiseen jne. Äsken kuulimme, että talousvaliokunta
ottaa tämän lakiesityksen käsiteltäväkseen,
hyvä näin, ja toivottavasti tavalla tai toisella
sitten pankit saadaan kohtuullistamaan näitä palvelumaksujaan.
Eiliselle päivälle päivätty
tiliasioinnin palvelumaksutaulukko kertoo, että tämä paljon
puhuttu käteismaksu konttorissa vaihtelee 4 eurosta 8 euroon
kappale ja tilisiirto konttorissa 2,5:sta 4 euroon. Näitä maksuja
ei voi millään mieltää kohtuullisiksi
eikä oikeiksi, varsinkaan kun ei monilla eläkeläisillä eikä myöskään
monilla muilla vähävaraisilla ihmisryhmillä ole
mahdollisuutta tai sitten ei ole muusta syystä kykyä ryhtyä hoitamaan
maksujaan vaikkapa Internetin kautta.
Ikä ei tietenkään ole este tietokoneen
tai maksuautomaatin käytölle, mutta jos konetta
ei ole aiemmin käyttänyt, niin totta kai tämä kynnys kasvaa
iän myötä. Nettipankin suosio kasvoi
erittäin voimakkaasti, kun pankit ryhtyivät aikoinaan
hinnoittelemaan näitä palveluitaan. Pankit perustelivat
palvelumaksuja aikoinaan sillä, että korkomarginaalit
pienenivät. Kuitenkin oman pääoman tuotto
on ollut varsin hyvä suomalaisissa pankeissa, verrataanpa
sitä mihin tahansa Euroopassa olevaan pankkiin tai pankkiryhmiin.
Nyt suurin osa pankkien asiakkaista hoitaa melkein kaikki ne
tehtävät, jotka ennen suoritti pankkivirkailija,
eli me asiakkaat teemme ne tehtävät. Pankkien
maksupolitiikka hyvin voimakkaasti ohjasi meidät siihen.
On toki tunnustettava, että muun muassa kotikoneelta pankkiasioiden
hoito on vaivattomampaa ja miellyttävämpää kuin
pankissa jonottaminen. Lisäksi pankkien auloihin sijoitetut
Internet-yhteyksillä varustetut koneet, maksuautomaatit — ne
poistuvat kyllä vähitellen — maksupalvelu
ja suoraveloitus ovat vähentäneet tiskillä asiointia.
On kuitenkin muistettava, että kaikilta elektronisten
laitteiden käyttö ei onnistu, ja toimintatapoja
ei haluta millään vaihtaa, kuten aiemmin totesin.
Pankkipalvelut ovat mielestäni ja varmasti kaikkien muidenkin
mielestä — täällä edustajakollegat
ovat sen jo todenneet — peruspalveluja, joiden tulee olla
kaikkien saatavilla. Henkilökohtaisesti minua tässä keskustelussa
on vaivannut myös se — en tarkoita tämäniltaista
täällä salissa, mutta kun olen keskustellut
eri henkilöitten kanssa ja muun muassa pankin edustajien
kanssa — kun on sanottu, että tämä asia
koskee vain marginaalista ryhmää. On totta, että perinteiseen tapaan
pankkikonttorin tiskillä laskunsa maksavien määrä on
vähentynyt voimakkaasti viimeisten vuosien aikana. Mutta
jos ja kun tämä on marginaalinen ryhmä — mutta
me tiedämme, että varsin paljon vielä näitä henkilöitä on,
ja suurin osa heistä on vanhempia ihmisiä — niin sitä helpompaa
luulisi olevan sitten tämän asian korjaaminen
eli palvelumaksujen inhimillistäminen. Jos tämä asia
kerta on marginaalinen, niin ei kai sillä sitten merkittävää vaikutusta
ole pankkien tulokseenkaan.
Informaatiota palvelumaksuista ja vapaaehtoisista pankissa asioimistavoista
on lisättävä, ja tämä hinnoittelu
ei ole kaikilta osin selkeä eikä läpinäkyvä.
Sekin on tänään täällä todettu.
Maksuille pitäisi löytää myös
hyvät perusteet. En toki väitä, että pankeissa
ei opastettaisi vaivattomampien ja samalla asiakkaan kannalta edullisempien
vaihtoehtojen käyttöönottoon, mutta niin kuin
todettu, joka tapauksessa osa ei muuta niitä toimintatapojaan,
joihin on tottunut. Ei haluta opetella, ei haluta näitä neuvoja
kuunnella, ja minusta se on toisaalta ihan luonnollista, mitä vanhemmasta
ihmisestä on kyse. Tämä joukko vähenee,
joka haluaa tiskiltä maksunsa suorittaa ja nähdä tosiaan
sen, että lasku on hoidettu, ja rahalla sen maksaa, mutta
tulevaisuudessakin näitä henkilöitä on.
Täällä viitattiin myös debatin
aikana siihen, että hyvin monelle henkilölle se
on myös sosiaalinen tapahtuma: pankkitoimihenkilö voi
olla ainut henkilö, jonka kanssa sitten sinä päivänä tai
esimerkiksi sinä viikkona käydään keskustelua.
Arvoisa puhemies! Muutkin kuin pankit ovat hiljattain ottaneet
käyttöön näitä palvelumaksuja.
Esimerkiksi Finnairin myyntipalvelun palvelumaksu on 1,64 euroa
ja VR:llä 1 euro. En malta tässä yhteydessä olla
kertomatta esimerkkiä, joka sattui kohdalleni ja osoittaa,
että Finnairin puhelinmyynti vielä tökkii
ja tieto ja raha ei kulje tai kulkee erittäin hitaasti,
eli se liittyy tähän asiaan.
Jouluviikon maanantaina tilasin vaimolleni niin sanotulle punaiselle
vuorolle lentoliput, ja matka oli tarkoitus tehdä tammikuun
puolessavälissä. Saatuani sitten puhelinmyynnissä tilinumeron
ilmoitin, että samana iltana maanantaina hoidan kotikoneella
tämän maksun. Virkailija kysyi, minkä pankin
asiakas olen. Totesin — tässä ei ole
mainostamista — että OP-ryhmän. Hän
sanoi, että ei käy, teidän on mentävä pankkiin
maksamaan, Nordeaan, tiskiltä tämä maksu,
koska sitten keskiviikkona oli jouluaatto ja torstaina joulupäivä.
Minä olen aina luullut, että pankkipäivä siirtyy,
jos se sattuu viikonlopun kohdalle tai juhlapäivälle,
mutta tässä se ei siirtynyt, eli virkailija totesi,
että jos ette käy maksamassa Nordeaan tätä,
koska teillä ei kotikoneelta ole sinne yhteyttä,
niin todennäköisesti varaus peruuntuu, eli raha
ei ole tullut ajoissa. Eli vielä tässä myös
joustamattomuutta on. Totta kai siitä toimenpiteestä sitten,
kun jonotin siinä kolmen jälkeen, tuli laskua
4,5 euroa. Se ei minun talouttani tietenkään eikä perheeni
taloutta kaatanut, mutta minusta se liittyy kuitenkin näihin
asioihin, että palveluissa on myös kehittämistä,
mutta tässä tietysti sormi osoittaa yhtä voimakkaasti tuonne
Finnairin suuntaan.
Arvoisa puhemies! Ed. Gustafssonin aloitteessa ollaan todella
tärkeällä ja hyvällä asialla.
Olen yksi aloitteen yli sadasta allekirjoittajasta ja uskon, että tätä kautta
tavalla tai toisella nämä palvelumaksut niiltä osin,
kuin ne ovat kohtuuttomia, saadaan sitten alennettua. Nämä esimerkit, joita
itsekin toin ja joita on tullut keskusteluissa, ovat luottolaitostoiminnasta
annetun lain hengen vastaisia, se on selvää. Täällä todettiin
jo, että yksi pankkiryhmä on reagoinut tähän
asiaan ja tarkistanut näitä palvelumaksuja, mutta
ei se kyllä vielä riitä eikä sillä sitä asiaa
hoideta.
Esa Lahtela /sd:
Arvoisa herra puhemies! Kyllä tässä viime
aikoina on niin käynyt, jotta ennen ryöstettiin
pankkeja ja nyt pankit ryöstävät ihmisiä.
Niin härskiä tämä toiminta on,
jotta siinä ei mitään kohtuutta ole olemassa.
Nimittäin miettikää ihmistä,
joka menee maksamaan, kun joskus joulun alla tulee näitä Näkövammaliiton joulukortteja,
mahdollisesti siitä joukokorttipaketista sitä 5:tä euroa,
mitä toivotaan. Okei, siellä menee tuommoinen
köyhä ihminen, joka ajattelee — rikkaat
hyvin harvoin niitä maksavat — että laitanpas
tuossa siihen 5 euroa ja käyn maksamassa nuo kortit. Jos
se raukka sattuu olemaan ylivelkainen henkilö, ei välttämättä pankkitiliäkään
aukaista. Hän menee sinne pankin tiskille ja maksaa 8 euroa
siitä, kun voi tämän hyväntekeväisyystoimituksen
hoitaa, 5 euroa kortit ja vaikka 5 euroa se palvelumaksu. Eikös
se pidä olla sillä tavalla näissä asioissa,
että pitää olla kohtuus, ja suhteessa
siihen maksuun eikös se ole vähän kohtuutonta,
jos on 5 euroa maksu ja 5 euroa palvelumaksua? Tai on monia kunnallisia
maksuja, jotka saattavat maksaa sen 5 euroa tai 6 euroa tai vähemmänkin,
jolloin se palvelumaksu on enemmän kuin itse se suoritus.
Mutta ajattelin muutaman erilaisen näkökulman
esittää, mitä tässä on
esillä. Ed. Gustafssonin aloite maksukatosta tässä,
se voi aluksi toimia näin, mutta minusta koko asia pitäisi
siirtää sillä tavalla, kun tässähän
ei kilpailu toimi. Minä tein itse nimittäin kirjallisen
kysymyksen jo monta vuotta sitten näistä palvelumaksuista. Vastauksessa
todettiin, jotta kilpailu hoitaa nämä jutut. No,
nyt on todistettu, jotta se on hoitanut niin päin, jotta
välittämättä mistään
on nostettu palvelumaksuja ihan kohtuuttomasti. Silloin pitäisi
miettiä tämä ja lähteä siitä näkökulmasta, jotta
eikö ihmisen pidä voida maksaa lasku ilman palvelumaksua,
koska se yksittäinen ihminen ei pankin kanssa pysty pärjäämään,
eivät kaikki ihmiset. Ne, joilla on varaa, pärjäävät
siinä hommassa, kenellä on semmoiset välineet
olemassa.
Silloinhan pitää tehdä sillä tavalla,
jotta siinä laskussa on sisällä palvelumaksu,
joka tarkoittaa sitä, että esimerkiksi sähköfirma
lähettää tarjouspyynnön eri
pankkiryhmittymille, mikä haluaa välittää nämä maksut
ja millä hinnalla. Silloin saadaan kilpailu, koska pankit
haluavat isoja rahavirtoja itselleen. Niin kuin on todettu, ne seisottavat
vielä tileillään ja rahat voivat viikonloppuna
tai useamman päivän siellä seistä,
jolloin voidaan lainata, ja ne ovat isoja massoja, rahavirtoja.
Silloin saataisiin todellinen kilpailu.
Taikka Näkövammayhdistyksessä se
joulukorttijuttu: Silloinhan pankeille tulisi intressi, halutaanko
välittää tämä hyväntekeväisyysjuttu koko
Suomessa. Voisi käyttää markkinoinnissa, jotta
OP-ryhmä tai Nordea ilmoittaa tai mikä se Handelsbanken
onkin: meidän tarjous on näin edullinen, ja Näkövammaliiton
kortit tulee maksaa meidän tilillemme. Silloin saataisiin
markkinavoimat kanssa tässä peliin. Mutta tiedän,
jotta tämä on jonkun verran sillä tavalla,
että tässä saumassa se ei lähde
toimimaan, tämä on niin kuin utopiaa, mitä kerron,
mutta näin tämä kilpailu saataisiin oikeasti
toimimaan siinä hommassa. Mutta kun eletään
tässä saumassa, mikä on, niin kyllä minä näen,
jotta tämä Gustafssonin aloite pitäisi
näin toteuttaa.
Sitten toinen juttu. Jätin itse kirjallisen kysymyksen
aiheesta, koska siihen me voimme vaikuttaa. Katsotaan, tehdäänkö vielä lakialoitekin.
Nimittäin
kunnat, kuntayhtymät, terveystyön kuntayhtymät
ja tietysti valtion laitokset, eikö näissä pidä ottaa
käyttöön se vanha hyvä järjestelmä,
jotta pitää voida maksaa tiskille? Miksi ihmisen,
joka menee terveyskeskuksen vastaanotolle, saa siellä lapun,
sitten hän juoksee pankkiin — eivät kaikki,
jotkut menevät netin ääreen — maksamaan
sitä lappua, pitää maksaa siitä lähes
sama juttu kuin se terveyskeskuksen vastaanottomaksu? Eikö silloin
pidä, kun se sama tyttö, joka on siellä terveyskeskuksessa,
kirjoittaa sitä lappua tai antaa sen maksulapun, samalla
hänen ottaa ne rahat asiakkaalta? Ainakaan se hyvin paljon
enempää ei vie aikaa. Se pitäisi saada
tehdä ilman ylimääräisiä maksuja.
Minun ymmärrykseni mukaan siinä me voimme olla
kuitenkin vielä kuninkaita tässä eduskunnassa,
että me voimme tehdä niin, jotta ainakin valtion
kassalla, verotoimistossa, pitää voida maksaa
tiskillä ilman mitään ylimääräisiä maksuja
nämä, jos on lisäveroja maksettavana,
ja osin myös kuntien isäntiä ollaan siinä mielessä,
kun määrätään nämä kuntien
valtionosuudet. Yhteiskuntapuolella pitäisi tämä hoitaa
näin, jolloin kokonaan säästettäisiin
näiden köyhempien ihmisten ylimääräinen
huoli ja tuska. Jos jotkut haluavat rikastuttaa pankkia, niin mikä se
onkin, vaikka se maksukatollinen juttu, minkä nyt talousvaliokunta
tulee hyväksymään, jos ne haluavat sen 2,50
euroa sinne pankkiin viedä, niin viekööt,
jos ne eivät halua maksaa siinä terveyskeskuksen
tiskillä, se on heidän asiansa, tai jos haluavat
maksaa sitten netin kautta ja se ei maksa, niin okei, mutta tämmöinen
mahdollisuus pitäisi suoda. Toivon, jotta talousvaliokunta
myös tämän tyyppistä ajattelua
siellä voisi käydä läpi.
Tässä on puhuttu siitä, onko tässä hyvin
isosta ryhmästä kyse. Minusta tässä ei
edes sitä näkökulmaa tarvitse ajatella.
Tässä on kyse siitä oikeudenmukaisuudesta
ja siitä, annetaanko rajattomalle ahneudelle valta. Mutta
jos sitten puhutaan näistä määristä,
niin tässä on tullut esille se, jotta siellä on
vanhusporukkaa, joka ei osaa käyttää näitä värkkejä,
osa käyttää nettiä ja menee maksuautomaateille
ja hoitaa, mutta osa on semmoisia, jotka eivät osaa käyttää.
Osa on tuolla ihan laitoksissa olevia ihmisiä. Olen joka
viikko käynyt yhdessä vanhustentalossa ja tiedän,
jotta niistä vanhuksista yksikään ei
osaa käyttää näitä värkkejä,
vaan omaiset käyvät hoitamassa niitä. Monella
on vielä pankkikirja, koska ei oikein luoteta tällaiseen
järjestelmään, jossa joku tiliote tulee,
vaan se on ainoa, jotta pankkikirjasta näkee, onko siellä rahaa
vai eikö ole. Se on se ainoa oikea juttu. Vaikka selitätte
mitä, niin monet vanhukset eivät vain luota siihen.
Ne luottavat siihen vanhaan pankkikirjajärjestelmään
yhä edelleen. Sille kun ei sitten mahda mitään.
Ne maksavat sen kalleimman hinnan siitä sitten, kovimman
laskun tästä pankkien ahneudesta.
Sen takia toivon mukaan nyt tässä hommassa kohtuullisuus
voittaisi ja otettaisiin käyttöön kristilliset
arvot. Toivon esimerkiksi, että ministeri, joka nyt ei
ole täällä salissa, joka vastaa tästä,
ottaisi ne. (Ed. Pulliainen: Täällä on
vain ministeriainesta!) — Ministeriainesta onneksi löytyy
tästä salista paljon. Hattua nostaisin, jos olisi hattu
päässä. — "Minkä teette
yhdelle heikommista, sen teette minulle" tarkoittaa tietysti raamatullisessa
mielessä ei minua vaan jotain vähän muuta.
Siinä mielessä määrästä meidän
ei tarvitse lähteä, niin kuin ministeri totesi,
kun tässä todennäköisesti on
kuitenkin vähäisestä määrästä kyse,
niin ei pidä lähteä arvuuttelemaan, onko siellä nyt
10 000, 30 000 vai 100 000 ihmistä, jotka
ovat tämän piirissä. Kyse on siitä,
jotta siellä on ihmisiä. Me tiedämme
sen. Mikä raja sitten asetetaan sille: jotta, aha, kyllä näitä 50 000:ta voidaan
kurittaakin, ettei sen niin väliä, kun niitä on
vain 50 000.
Mutta minusta näin ei pidä ajatella, vaan
jos siellä on yksikin ihminen, joka kärsii tämän
takia, niin eduskunnan vastuulla on hoitaa se. Se on meidän
vastuullamme, ei sillä tavalla kuin ministeri sanoi, jotta
kuluttajavalituslautakuntaan voi valittaa. Se sitten käy
sen läpi, ja sitten aikanaan täällä eduskunnassa
voitaisiin jotain kertomusta käydä läpi
ja siellä vähän nuhdella tai linjata.
Tässä ei ole varaa siihen, vaan se on meidän harkinnassamme.
Nyt, kun edustajat ovat panneet nimiään niin paljon,
että yli puolet on siellä, toivon mukaan kantti
pitää loppuun asti. Viedään
tämä läpi ja parannetaan vielä paremmaksi, mitä aikaisemmin
esitin näitä ajatuksia.
Erkki Pulliainen /vihr:
Arvoisa puhemies! Tässä on syytä vähän
palauttaa mieleen, mitä tässä pankkinäytelmässä on
oikeastaan 17 viime vuoden aikana näytelty. Sen eduskunnan
aikana, joka istui 1987—91, näyteltiin tässä tasavallassa kuuluisa
kasinopelinäytelmä. Varsin monet kansanedustajat
täällä salissa totesivat, että tämä meno,
jota pankit harjoittavat, näyttää varsin
hulvattomalta, ja varoitettiin, että eihän siinä ole
mitään järkeä, että muun
muassa yksi liikepankki otti 20 miljardia markkaa bullettilainaa
kansainvälisiltä markkinoilta ja dumppasi sen
kotimaisille kulutusmarkkinoille ilman mitään
vakuuksia ja sellaisia. Kun tätä asiaa ihmelteltiin
täällä salissa, kauppa- ja teollisuusministeri
Ilkka Suominen tuosta kolmannesta pulpetista, tuosta noin, muistan
sen elävästi, sanoi, että näin
on hyvä. Pankit toteuttavat yhteiskunnallista palvelutehtäväänsä.
Tämä on tarkka siteeraus, löytyy eduskunnan
pöytäkirjoista, ja se todettiin vielä muistaakseni
aika moneen kertaan.
Sitten tultiin 90-luvun puolelle. Kuinka ollakaan, korot nousivat
lähelle 20:tä prosenttia, tuli pankkikriisi. Nämä yhteiskunnallista
palvelutehtävää hoitaneet pankit ajautuivat
lähestulkoon suoritustilaan, vakavaraisuusprosentti 8 oltiin alittamassa
tai taidettiin jo osittain alittaakin. Silloin tarvittiin pääomasijoitusta.
Tultiin lippalakki kourassa, huom., markkinataloudessa tänne eduskuntaan.
Täällä sitten tehtiin ylväitä päätöksiä siitä,
että pelastetaanpa nyt nämä pankit, ja niin
tehtiin. Silloin markkinatalous jousti kyllä, kun oli oikein
töppöilty.
Voisi ajatella, että tämä johti jonkinlaiseen
nokanvalkaisuun, mutta kun sitten tämä pääomasijoitus
oli saatu jollakin tavalla maksettua valtiolle, niin oitis täällä mainittu,
eräs KOP-merkkinen pankkilaitos, sen johtaja Pertti Voutilainen, tuli
julkisuuteen ja ilmoitti, että emme me niistä yksityishenkilöasiakkaista
nyt niin välitä, nämä pankkihommat
ovat bisnettipuolen hommia ja mitään painopistettä ei
täällä yksityishenkilöitten
puolella ole puhumattakaan siitä segmentistä,
josta tässä nyt puhutaan. No, tästähän
tuli se voimakas vastareaktio, jonka meistä jokainen muistaa,
se oli todella raju tässä yhteiskunnassa. Voutilainen
sai niin sanotusti nokilleen.
Sitten tullaan kysymykseen, onko tässä tilanteessa,
jossa nyt eletään, kysymys todellakin marginaalisesta
ryhmästä. Marraskuulta 2003 olevan tilaston mukaan
8 prosenttia pankkipalveluja tarvitsevista yksityishenkilöistä käyttää tiskiltämaksua.
Siis ei kysymys ole todellakaan mistään marginaalisesta
ryhmästä. Kysymys on sellaisesta yhteiskunnan
osasta, joka on tässä tullut hyvin tarkkaan kartoitetuksi
hyvin monista henkilökohtaisista syistä, myöskin
sellaisista syistä, joiden aiheuttajia me kansanedustajat olemme
omilla päätöksillämme. Mekin
olimme seitsemän vuotta hallitusvastuussa. Kyllä tuli tehtyä sinä aikana
paljon semmoista, joka ei nyt ole niin kovin sosiaalisesti tässä yhteiskunnassa viime
kädessä vaikuttanut. Olemme siis vastuussa. Se
tarkoittaa sitä, että tämän
laatuiset asiat on tunnustettava. Ei täällä tehdä sataprosenttista
positiivista tulosta, vaan tehdään hyvinkin Husgvarna-haulikolla,
jossa on piippu katkaistu, jolla saadaan sitä vaikutusta
aikaan, jota joudutaan sitten paikkaamaan yhteiskunnassa. Siis ei
ole olemassa sellaista kuin hyväksyttävää marginaaliryhmää.
Sellaista ei nyt kerta kaikkiaan hyvinvointiyhteiskunnassakaan ole.
Kun arvoisa ministeri täällä selvitteli,
että hän on Pankkiyhdistyksen kanssa näistä asioista
neuvotellut, tämä oli Kaleva-lehden toimituksen
tiedossa ja, kuten sanoin jo kerran, keskiviikkona, helmikuun 11.
päivänä tänä vuonna
on johtaja Erkki Kontkasen varsin pitkä haastattelu julkaistuna
täällä. Täällä viitataan
markkinatalouteen. Minä juuri äsken kerroin, että markkinatalous
on hyvin joustava. Se on aina sillä tavalla kuin minulle
passaa. Se on hyvin joustava instituutio. Se ei ole ihan ehdoton
instituutio. Tämän asian hoitaa markkinatalous
ja hoitaa muun muassa nämä maksupäätteet,
automaatit, tuolta pois. Tästä eduskunnan ympäriltäkin
ne häviävät pikkuhiljaa. Tuossa PRH:n
kiinteistössä on vielä yksi sentään
jäljellä kohtuullisen matkan päässä tästä työpaikasta.
Millä tavalla sitten Pankkiyhdistys näkee,
että tämä asia hoitaantuu? Sehän
tässä oli se perimmäinen asia, tämä vastaus.
Kun ed. Halme on täällä paikalla, joka
on lämpimästi puhunut veteraaneista, niin ed.
Halme, kuulostaako tämä tutulta? Siis minä siteeraan
nyt: "Aika poistaa ennen pitkää tämän
ongelman." Tätä periaatettahan on muun muassa
veteraanien asioitten hoidossa aina käytetty, että aika
hoitaa tämän ongelman. Niin se varmasti Pankkiyhdistyksen
mielestä hoitaa.
Aina joka päivä oppii jotain uutta täällä.
Minulle oli suuri uutinen lukea, että on olemassa tämmöinen
kuin Pankkialan Asiakasneuvontatoimisto, jonka ovat perustaneet
Kuluttajavirasto, Rahoitustarkastusvirasto ja Suomen pankkiyhdistys.
Se ilmoittaa työperiaatteissaan pyrkivänsä edistämään
luottamusta pankkien ja niiden asiakkaiden välillä.
Laitosta johtaa Erik Sirén -niminen henkilö. Hänen
havaintonsa koko tästä systeemistä on,
kuten jo siteerasin, että ihmiset tietävät,
että maksuja voidaan korottaa.
Tony Halme /ps:
Arvoisa puhemies! Käsittelyssä oleva ed. Gustafssonin
lakialoite on hyvä. Koko perussuomalaisten eduskuntaryhmä on
sen allekirjoittanut ja kannattaa sitä.
Aiheesta kansalaiset ja varsinkin eläkeväestö ovat
saaneet pankkien härskiydestä tarpeekseen. Eläkeläiset
ja veteraanit ovat pankeille todella tuottoisia lypsylehmiä.
Heidän vuositasolla yli miljardin euron rahavirtansa ja
sen lisäksi kohtuulliset talletuksensa ovat pankeissa yleensä nollakorkoa
lähenevillä tileillä eli ovat ilmaista sijoitettavaa
rahaa. Sen lisäksi heiltä peritään
palveluista kohtuuttomia palvelumaksuja. Selitys, että nettipalvelut
ja automaattitoiminnat ovat ilmaisia tai halvempia, ei ole pätevä,
sillä kaikilla ei ole varaa tai kykyä hankkia
ja käyttää verkossa maksamiseen tarvittavia
laitteita. Syitä on monia: laitteiden kalleus, kuten esimerkiksi
verkkoyhteyksien puuttuminen, huono näkö ja tekniikan
vaikeus.
Lauri Oinonen /kesk:
Arvoisa puhemies! Tällä lakialoitteella 3/2004
valtiopäivillä on todella puututtu ihmisten jokapäiväistä elämää koskettavaan
tärkeään asiaan. Useimmissa pankeissa
pankkimaksujen, laskujen, maksaminen pankissa on tullut kohtuuttoman
kalliiksi, tapahtuipa tämä sitten tiskiltä tai
suoraveloituksen kautta. Tämä on tasa-arvokysymys,
aivan kuten täällä on todettu, ja tämä on
myös peruspalvelukysymys.
Minullekin on koetettu opettaa näitä erilaisia nettikäytäntöjä laskujen
maksamisessa. Minä olen nämä torjunut
periaatteesta ja olen sanonut, että koskaan ei minulle
laskujen maksaminen ole ollut vaikeaa, mutta silloin se on ollut
vaikeaa, kun tilillä ei ole ollut rahaa. Kyllä niitä vaikeuksia
on ollut, mutta se ei ole johtunut palvelumaksusta, vaan sillä on
ollut tämä toinen syy.
Mutta kyllä tässä on vakava asia
takana, joka koskettaa nimenomaan suurta kansalaisryhmää, jonka
oikeuksia on voitava kuulla tämän lakialoitteen
3 mukaisesti. Kysymys on hyvin paljolti eläkeläisistä ennen
muuta ryhmänä. Eläkeläisjärjestöt,
eri järjestöt yhdessä ovat vedonneet
ja tulevat vetoamaan maan päättäjiin,
ja heidän ääntänsä on
kuultava. Ne hävettävän pienet eläkkeitten
korotukset, mitä on saatu pienimpiin eläkkeisiin,
kansaneläkkeisiin, pienimpiin yrittäjä-,
työ- ja maatalousyrittäjäeläkkeisiin
ja veteraanieläkkeisiin, hupenevat jo muutaman laskun maksupalkkioihin,
jos edes riittävät yhdenkään
laskun maksupalkkioon. Eli todella on kysymys tärkeästä asiasta.
Minulle itselleni tämä ei ole ongelma. Kotikaupungissani
ja myös synnyinkunnassani on pankki, joka pystyy ilmoittamaan,
että palvelumaksut ovat nolla. Ei mene yhtään
euroa eikä yhtään senttiä. Tällainen
pankki löytyy Keuruulta, koivunlehtipankki, Keuruun Osuuspankki
ja samaan ryhmään kuuluva Multian Osuuspankki.
Ei ole palvelumaksuja ja asiakkaita löytyy. Multian kunnassa
kyseinen pankki hallitsee suvereenisesti pankkiliikennettä ja
Keuruulla enemmän kuin muut pankit yhteensä, jotenka
on hyvä, että on myös vielä kilpailua.
Toivonkin, että löytyisi niitä pankkeja
ja pankkiryhmittymiä, jotka nollapalvelumaksulla voivat
palvella asiakkaitaan. Asiakkaissa loppujen lopulta on sittenkin
se pankin voimavara, jos tämä halutaan nähdä.
Minua ärsyttää se, että on
näitä bisnestä tekeviä pankkeja.
Kyllä ne niin kauan tekevät bisnestä,
kun niille itselleen näyttää hyvältä.
Sitten kun menee tappioksi, sitten veronmaksajien rahalla peitetään
nämä pankkien tappiot. Tämä on
aika hävytöntä menettelyä kylläkin.
Sitten sanon, että on pankkeja, jotka ovat aikanaan
lähteneet tällaisista köyhän
kansan pankeista, ovat olleet valmiit palvelemaan tavallisia asiakkaita
ja sitä kautta ne ovat menestyneet eivätkä ole
joutuneet edes noihin pankkikriiseihinkään, joihin
liian monet pankit veronmaksajien ja kansalaisten vahingoksi takavuosina
joutuivat. (Ed. E. Lahtela: Ei oo ennee!)
Elikkä kyllä täällä on
käytetty erittäin hyviä puheenvuoroja.
Kyllä minun täytyy valitettavasti hallituspuolueen
kansanedustajana ikävä kyllä ihmetellä ministerin
antamaa vastausta tähän kysymykseen. Se osoittaa,
että tavallisen kansalaisen ja pankin asiakkaan tuntoja
ei kyllä tunneta. (Eduskunnasta: Hyvä!) Toivon,
että tämä lakialoite johtaa
nopeasti lainsäädäntöön
asiakkaitten ja kansalaisten tasapuolisen palvelukäytännön
parhaaksi. Internet ei tule koskaan olemaan kaikkien käytössä,
ja periaatteessa minä en sitä edes tule käyttämään.
Haluan käyttää lähipalvelua
pankkivirkailijan kanssa.
Mikko Kuoppa /vas:
Herra puhemies! Ed. Gustafssonin tekemä lakialoite
luottolaitostoiminnasta annetun lain 50 a §:n ja rahoitustarkastuksesta
annetun lain 4 §:n muuttamisesta on enempi kuin aiheellinen,
sillä on täysin kohtuutonta, että esimerkiksi
pakollisissa maksuissa ja veroissa — joka pienin vero,
joka kannetaan, on 10 euroa — pahimmassa tapauksessa joutuu maksamaan
8 euron pankkipalvelumaksun. Eli 80 prosenttia tästä veron
määrästä joutuu maksamaan ylimääräistä.
Vuonna 2002 tein asiasta kirjallisen kysymyksen, joka kuului:
"Mihin toimenpiteisiin hallitus aikoo ryhtyä, että lakisääteiset
maksut ja verot voidaan maksaa niin, ettei itse maksamisesta synny
lisäkuluja?" Ja tähän ministerin vastauksessa
sisältyi muun muassa oikeuskanslerin kanta. Oikeuskansleri
edellytti valtioneuvostolle ja eri ministeriöille 6.9.2001
lähettämässään kirjeessä,
että järjestetään yleinen mahdollisuus maksaa
verot rahalaitokseen ilman palvelumaksua taikka että luodaan
riittävät edellytykset verosuorituksen vastaanottoon
valtion tilivirastoissa tai muissa palvelupisteissä.
Elikkä tämä oli oikeuskanslerin kanta
tähän kysymykseen, ja nyt kuitenkin tilanne on
se, että esimerkiksi pienituloiset, työttömät,
pientä eläkettä saavat joutuvat pahimmassa
tapauksessa todella maksamaan tämän 8 euron palvelumaksun, joka
tällä hetkellä on korkein palvelumaksu
tiettävästi 10 euron verosuorituksesta, suorituksesta,
joka on pakko maksaa. Näin ollen ei voi pitää kohtuullisena
sitä käytäntöä, mikä tällä hetkellä on.
Ihmettelen suuresti ministerin vastausta siitä, että jos
tähän puututaan lainsäädännöllisesti,
se häiritsee vapaata kilpailua tai että se uhkaa
jopa Suomen EU-jäsenyyttä tai tätä markkinataloutta. Kuitenkin
pankeille valtio lainsäädännössä antaa toimiluvat,
ja ihmettelen myöskin sitä — kun täällä ennen
joulua käytiin keskustelua näistä maksusuorituksista — että kun
valtio sopii omasta rahaliikenteestään, niin se
ei voi edellyttää siinä samalla pankeilta,
joissa valtion rahat liikkuvat, että ne ottavat esimerkiksi
verot vastaan ilman pankkimaksua. Siis tämä ei
edes sodi mitään kilpailulainsääntöä vastaan,
vaan asiakas, mielestäni tässä tapauksessa
valtio, olisi voinut tällaisen aivan hyvin neuvotella.
Uskon, että se ei olisi edes aiheuttanut valtiolle mitään
lisäkuluja, koska kumminkin on niin suurista rahavirroista kysymys
kuin valtiollakin on.
On tietenkin muitakin kuin näitä pakollisia maksuja,
mutta minä nyt lähinnä tässä tuon
esille sen, että tämmöisiä veroja
ja veroluonteisia maksuja tätä veroahan ei voi
maksaa muuta kuin, totesin aikaisemminkin, että sen voi
maksaa vain lääninkonttoriin tai nyt Tullilaitokselle.
Sitä ei voi maksaa kunnallisiin, esimerkiksi kunnan kassoihin
tai muihin vastaaviin paikkoihin, vaan se on maksettava joko pankkiin
tai sitten tosiaan lääninverovirastoon tai sitten
Tullilaitokselle. (Ed. E. Lahtela: Pitkä matka!) — Näitä paikkoja on
todella harvassa. — On kohtuutonta edellyttää,
että näistä joutuu nämä lisämaksut
maksamaan. Tätä taustaa vasten on todella paikallaan, että — jos
ei hallitus pysty esitystä antamaan — eduskunta
ottaa tämän asian omiin käsiinsä ja säätää lailla
enimmäismaksun, tämä 2,5 euroakin on
10 euron maksuun verrattuna kohtuuton maksu, 25 prosenttia. Mutta
kuitenkin, onhan se paljon pienempi kuin 6 tai 8 euroa. (Ed. Gustafsson:
Siinä on enintään!) — Siinä on
enintään ja se on aivan oikein. Kyllä ed.
Gustafsson, kuuntelin tarkasti, kun totesitte varsinaisessa puheenvuorossanne,
että se on enintään ja panin sen merkille.
Se on hyvä. Mutta sekin on varsin huomattava maksu siitä suorituksesta.
Sen sijaan ne, joilla on paljon rahaa pankissa, ovat pankkien
tämmöisiä superasiakkaita, niin heille
yleensä näitä maksuja ei ole, vaan nämä maksut
kohdistuvat vanhoihin ihmisiin, jotka eivät pysty nykyajan
laitteita itse henkilökohtaisesti käyttämään,
tai sitten pienituloisiin ihmisiin, joilla ei ole tällaisia
erilaisia bonuksia tai muuta, mitä eri pankit antavat.
Näin ollen näen välttämättömänä,
että eduskunta hoitaa tämän asian, jos
ei todellakaan hallitus sitä hoida. (Ed. S. Lahtela: Puhuja
on oikeassa!)
Antti Kaikkonen /kesk:
Arvoisa puhemies! Tämä keskustelussa oleva
ed. Gustafssonin lakialoite on hyvin tarpeellinen, ja minäkin
sen mielelläni allekirjoitin. Se on jo saanut vaikutusta
aikaan herättämällä laajaa keskustelua
aiheesta. Fiksut pankit korjaavat linjansa nyt eivätkä jää edes
odottamaan lakimuutoksia. Tilannehan käytännössä on
se, että asiakkaan oikeus pankkipalveluihin on turvattu
lailla, mutta laki ei takaa oikeutta saada näitä palveluita
kohtuullisella eikä edes järjellisellä hinnalla.
Lain antama turva on siis käytännössä valitettavan
teoreettinen. Kylmät pankit ovat voineet kurittaa uskollisimpia asiakkaitaan,
mummoja ja vaareja, jotka ovat ikänsä tehneet
työtä yhteiskunnan eteen. Jopa 8 euron kertamaksu
pankkitiskillä monta kertaa kuukaudessa maksettuna nakertaa
eläkeläisen näkkileivän päältä viimeisenkin
makkarasiivun.
Kaikkien muistissa on, että pankit pelastettiin kovalla
hinnalla ja veronmaksajien rahoilla, mutta pankeilta ei ole herunut
solidaarisuutta palveluiden käyttäjiä kohtaan.
Veronmaksajien rahat kelpaavat aina, mutta palvelun suhteen on vähän niin
ja näin. Selvyyden vuoksi sanottakoon, että en
halua syyllistää asiasta ainoatakaan pankkitoimihenkilöä.
Pankkitoimihenkilöt tekevät hyvää työtä ja
lähes poikkeuksetta palvelukin on erinomaista. Syyllistämisen
ansaitsee pankkien kylmä linja.
Ymmärrän, että pankkiala on tiukasti
kilpailtua, mutta ei voi olla oikein, että pankit rankaisevat
rankimmin niitä, jotka eivät voi äänestää asiassa
jaloillaan. Vai voiko olla oikein, että pienellä eläkkeellä elävän
vanhuksen tuloista pankkien palvelumaksuihin kuluu helposti kaksinumeroinen
prosenttiosuus hänen pienistä tuloistaan? Olemme
menneet jo siihen, mihin pankit ovat halunneetkin. Valtaosa kansalaisista
hoitaa päivittäiset pankkiasiansa automaateilla
ja verkkopankeissa. Monelle tämä onkin aivan hyvä ratkaisu, mutta
meidän kansanedustajina tulee ymmärtää myös
niitä, jotka eivät osaa tai eivät pysty
näitä sähköisiä apuvälineitä hyväkseen
käyttämään.
Aloitteessa esitetty 2,5 euron maksukatto kuulostaa aivan kohtuulliselta.
2,5 euroakin on aika reipas palkkio parin minuutin työsuorituksesta. En
millään jaksa uskoa, että Suomessa toimivat pankit
tämän katon myötä joutuvat vaikeuksiin, päinvastoin
uskon, etteivät tämän kohtuullisen rajoituksen
vaikutukset näy juuri millään lailla pankkien
tuloksissa. Sen sijaan sillä olisi iso vaikutus monen ihmisen
arkipäivän elämään.
2,5 euron katto ei aikaansaa ryntäystä verkkopankeista
pankkien tiskeille. Katto sen sijaan antaa pientä helpotusta
niiden arkeen, jotka taloudellisesti ovat tälläkin
hetkellä ahtaalla.
Arvoisa puhemies! Tämä asia ei saa kaatua
juridiikkaan eikä politiikkaan, sillä mehän
tässä salissa olemme Suomen lakeja säätämässä.
Tehtävämme on nyt pitää huolta
siitä, että tällainen laki tulee mahdollisimman
nopeasti säädettyä ja mahdollisimman
nopeasti voimaan.
Satu Taiveaho /sd:
Arvoisa puhemies! Kannatan lämpimästi ed.
Jukka Gustafssonin aloitetta pankkien palvelumaksujen kohtuullistamisesta.
Tällä hetkellä laskun maksusta saa pankkitiskillä maksaa
pankista riippuen 4—8 euroa. Se on kohtuuton tilanne monille
pienituloisille, kuten eläkeläisille, jotka useimmiten
ovat pakotettuja hoitamaan pankkiasiansa pankin tiskillä.
Asia koskee myös kaikista pienituloisimpia, koska pankkiautomaateista
ei ole mahdollisuutta nostaa pieniä summia. Pienin mahdollinen
automaatilta nostettava summahan on tällä hetkellä 20
euroa, niinpä monen pienituloisen on nostettava loput rahat
tililtään pankin tiskin kautta ja vähistä lopuista
rahoistaan siis maksettava myös nämä korkeat
palvelumaksut.
Ikäihmisten ja vammaisten mahdollisuudet käyttää sähköisiä maksuvälineitä ovat
rajalliset, ja heillä ei ole usein tarvittavaa tietotaitoa
atk:n käyttöön, ja kaikilla ei ole mahdollisuutta
tätä tietotaitoa hankkiakaan. Erityisesti kaikkein
vaikeimmassa asemassa olevien, kuten laitoshoidon piirissä olevien
tai kotipalveluasiakkaiden osalta laskujen maksu tapahtuu yleensä automaattisesti
kotipalveluhenkilöstön avulla tai toimesta pankin
tiskillä.
Mielestäni tulisikin aina ensin selvittää,
voisiko hoivan piirissä olevan omainen tai ystävä maksaa
laskut esimerkiksi internetin välityksellä, jotta
vältyttäisiin näiltä varsin
korkeilta palvelumaksuilta myös näiden, kaikkein
heikoimmassa asemassa olevien osalta. Laskuthan voi maksaa suoraveloituksen
kautta, josta ei erillisiä palvelumaksuja mene, mutta ikäihmisillä,
kuten meillä kaikilla on myös paljon niin sanottuja
epäsäännöllisiä laskuja,
joiden suoraveloitukseen laittaminen ei luonnollisesti ole mahdollista.
Pankkien palvelumaksuihin liittyy myös alueellinen
eriarvoisuus, koska pienissä maaseutukunnissa ei ole samanlaisia
mahdollisuuksia käyttää esimerkiksi maksuautomaatteja.
Samoin eri paikkakunnilla vaihtelee maksujen suuruus, kuten ed.
Kerola aiemmin täällä tänään
toikin esiin. Väärin on mielestäni myös
se tilanne, jonka ed. Sirnö kuvasi, että jos tilillä on
riittävästi rahaa, voi saada vapautuksen myös
palvelumaksuista.
Arvoisa puhemies! Pankkien linjaus on viime vuosikymmeninä ollut
sen suuntaista, että henkilökohtaista palvelua
poistetaan konttoreista ja suunnataan enemmän kansalaisten
itsensä hoidettavaksi maksuautomaateilla, Internetin välityksellä,
puhelinpalveluina tai muina vastaavina sähköisinä toimintoina.
Tämä suuntaus vaikeuttaa entisestään
näiden jo nyt hankalassa asemassa olevien mahdollisuutta
hoitaa pankkiasioitaan.
Arvoisa puhemies! Mielestäni ed. Gustafssonin ehdottama
palvelumaksun katto on kannatettava. Mutta jos maksun eurorajojen
asettaminen ei ole mahdollista, pidän kuitenkin välttämättömänä muita
keinoja näiden ihmisten pankkiasioiden hoidon helpottamiseksi.
Toivon, että nämä selvitetään
pikaisesti ja aktiivisesti, jotta tilanteeseen saadaan helpotusta.
Jari Koskinen /kok:
Arvoisa herra puhemies! Jonkun kai pitää puolustaa
pankkejakin, joten minä voin ottaa sen roolin ihan rauhassa. Syy
siihen, minkä takia halusin tulla pitämään puheen
täältä edestä, johtuu monestakin
asiasta, mutta ehkä eniten olen kuitenkin pettynyt siitä keskustelun
tasosta, mikä täällä tänä iltana
on ollut. Tuli mieleen sellainenkin ajatus, että kun meillä on
olemassa maanpuolustuskurssi, on talouspolitiikan johtamisen kurssi,
on päättäjien metsäakatemia
ja jotain muuta, pitäisikö kansanedustajille järjestää myös
pankkitoiminnan peruskurssi, jossa kerrottaisiin vähän,
miten pankkiasioita ylipäätään
hoidetaan tänä päivänä Suomessa
ja mikä on pankkijärjestelmän tarkoitus
ja merkitys yhteiskunnassa. (Ed. Gustafsson: Jos nyt ei kuitenkaan!)
Voisi olla syytä myös ed. Gustafssonin kerätä perusasioita
muutenkin.
Jotta varmasti selviää kuulijoille tausta,
niin voin sanoa, että olen ylpeä siitä,
että olen ollut erään pankkiryhmän
asiakas yli 40 vuotta ja samassa pankkiryhmässä ollut
myös töissä useita vuosia ja vastaavasti
myös tällä hetkellä hallintotehtävissä,
joten mielestäni näkökulmaa pankkiasioihin
on tullut tiskin kaikilta puolilta, jopa sen yläpuoleltakin.
Ensimmäinen asia, arvoisa puhemies, mikä hieman
ihmetyttää keskustelussa, on pankkivastainen ilmapiiri.
Suomessa on erittäin hyvät pankit, meillä on
hyvin toimiva pankkijärjestelmä, vertaa sitä ihan
mihin tahansa maahan maailmassa. Tiedätte jokainen, joka
on käynyt ulkomailla pankeissa ja nähnyt vaikka
niitä käytäntöjä, joita joissakin
maissa on, missä pelataan shekkien kanssa tai jollakin
muulla tavalla yritetään saada rahaa tai rahasuorituksia
perille, niin kyllä siinä kuluu paljon enemmän
aikaa ja vaivaa niin asiakkailta kuin kaikilta muiltakin.
Suomen pankit ovat luotettavia, ja sellainen asia, joka usein
unohtuu, mikä on erittäin tärkeä, on
pankkisalaisuus. Suomessa on ehdoton pankkisalaisuus. Suomessa on
ammattitaitoisia ihmisiä töissä pankeissa,
kenenkään asiat eivät vuoda sieltä ulos.
Sekin on arvo sinänsä, ja sitä pitää kunnioittaa,
ja on hyvä, että näin on. Jokainen suomalainen
tarvitsee pankkia. Meillä jokaisella on hyvä asiakassuhde,
tai ainakin toivottavasti tulevaisuudessa hyvä asiakassuhde,
koska jokaisessa elämänvaiheessa pankkia tarvitaan.
Silloin, kun ostetaan asuntoa tai ostetaan autoa tai tehdään
ihan mitä tahansa, pankki on se, mistä ensimmäisenä mennään
pyytämään apua, ja yleensä sitä sieltä saadaan.
Kun miettii, millä tavalla pankit esimerkiksi rahoittavat
tänä päivänä suomalaista
yritystoimintaa tai mitä tahansa taloudellista toimintaa,
niin jos ei olisi toimivaa pankkijärjestelmää,
ei olisi myöskään tällaista
taloudellista tilannetta kuin mitä Suomessa tällä hetkellä on.
On siis syytä muistaa ... (Ed. Gustafsson: Kaikki se tiedetään!
Milloin se oppikurssi alkaa?) — Ed. Gustafsson malttaa
mielensä! Maltti on valttia ainakin Hämeessä päin,
ainakin Etelä-Hämeessä päin.
Toinen asia, arvoisa puhemies, on se, että tämä lakialoite
mielestäni sotii markkinataloutta vastaan. Yrityksillä kai
on ja pitää olla oikeus hinnoitella omat tuotteensa
tai palvelunsa sillä tavalla kuin he itse katsovat sen
järkeväksi, miettiä, mikä on
markkinatilanne, mikä on kilpailutilanne. Suomessa, jos
missä, pankkikilpailu toimii aivan varmasti. Markkinoille
on tullut uusia pankkeja, suomalaisten pankkien lisäksi
myös ulkomaalaisia pankkeja. Varmasti jokainen on huomannut,
jos on seurannut, vaikkapa mitä on tapahtunut asuntolainojen
korkomarginaaleissa. Ne ovat pudonneet jyrkästi aikaisemmista
vuosista. Eli se, että on olemassa pankkikilpailua, on koitunut
kaikkien lainanottajien hyödyksi siten, että tällä hetkellä saa
asuntolainaa halvemmalla kuin koskaan varmaan Suomen historian aikana. Eli
jostakin pankit keräävät tuottonsa, tuleeko
se sitten korkomarginaalin kautta tai erilaisten toimintatuottojen
kautta. Toimintatuottoihin kuuluu yhtenä pienenä osana
myös nyt puheena olevat palvelumaksut.
No sitten, täällä on puhuttu moneen
kertaan, että yhden laskun maksaminen maksaa 8 euroa. Joo,
yhdessä pankkiryhmässä Suomessa, joka
ei edes muistaakseni ole suomalainen pankki, vaan ulkomaalainen
pankki, on se yksi ainoa maksutapa. Eli ihminen kävelee
ovesta sisälle, menee käteisellä rahalla
maksamaan laskua, siitä peritään 8 euroa.
Eli kuka tahansa, sellainenkin ihminen, joka kuuna päivänä ei
aiemmin siinä pankissa ole ollut, joka ei ole sen pankin
asiakas eikä aio ollakaan, tai vaikka ulkomaalainen, joka
on vaikka Helsingissä saanut parkkisakot ja aikoo hoitaa sen
kunnialla pois, kävelee kyseiseen pankkiin ja maksaa sen
pois, se maksaa 8 euroa. Pitäisikö suomalaisten
sitten subventoida tämmöistäkin maksua?
Ei minun mielestäni.
On olemassa kuusi tapaa, millä voi hoitaa laskujensa
maksamisen. Ensimmäinen on suoraveloitus, joka on melkein
kaikissa pankeissa ainakin minun tietääkseni ilmainen,
eli suoraan rahat menevät tililtä, kun hoitaa
vain, että siellä on rahaa tilillä. Jos
ei ole, niin siitä varmasti huomautetaan. Toinen tapa on
hoitaa ne verkossa tekemällä verkkopalvelusopimuksia
tai tekemällä jotain käyttömaksusopimuksia
tai jotain muita vastaavia. Yleensä ne ovat erittäin
halpoja. Ne maksavat vain muutaman euron kuukaudessa riippumatta
siitä, montako laskua sieltä maksaa. Kolmas tapa
on hoitaa asia maksuautomaatilla, jossa keskiarvo lienee ehkä 50
sentin paikkeilla. Neljäs tapa, Gustafsson kuuntelee opetusta,
on hoitaa maksupalveluna, eli tiedätte, täytätte
laput, pudotatte kuoren pankin maksupalvelulokerikkoon, josta se
hoituu. (Ed. Gustafsson: Tämä on tuttu asia!) — Joo,
no sitten. — Viides asia on hoitaa tilisiirtona konttorissa
eli maksaa omalta tililtä sinne tilille, minne suoritus
pitää tehdä. Kuudes asia on sitten se,
mistä nyt puhutaan: käteisellä maksetaan
laskuja. Tämä kuudes tapa on se, mikä on
väistyvä tapa hoitaa maksuja.
Niitten tilastojen mukaan, joihin täällä on
jo aiemmin viitattu, tällä hetkellä siis
tosiaan vain 8 prosenttia kaikista maksuista tapahtuu käteismaksuna
pankissa, kun vastaava juttu esimerkiksi noin varmaan kymmenen vuotta
sitten oli noin 50 prosenttia. Tämänkin vuoden
aikana tämän tilaston mukaan kyseinen määrä on
pudonnut tammikuusta lokakuuhun, siis viime vuonna, vuonna 2003
tammikuusta lokakuuhun 12 prosentista 8 prosenttiin. Totta on se,
että vanhemmat ihmiset enemmän käyttävät
tätä. Siinä mielessä on aivan
selvää, että edelleen erilaista opastusta
ja neuvontaa tarvitaan, ja pankit sitä aivan varmasti antavat
ihan niin paljon kuin vain haluavat ja niin paljon kuin sitä otetaan
vastaan, koska se on kaikkien yhteinen etu.
Siis kysymys tässä on siitä, että maksetaan
käteisellä pankissa. Esimerkiksi kun täällä on
viitattu siihen, että pitäisi säätää tietynlainen
maksu ja että sen pitäisi liittyä esimerkiksi
pankin toimilupaan: Tällä hetkellä meillä on
vissiin viimeisin tai toiseksi viimeisin, uusin pankki Tapiola-pankki,
pankki, joka ei ota ollenkaan laskuja tai käteismaksuja
vastaan, vaan toimii ainoastaan verkossa. Pitäisikö tällaisten
pankkien, jotka tähtäävät tiettyyn
segmenttiin, toimilupa peruuttaa sitten sillä perusteella,
että ne kohdistavat palvelunsa ainoastaan niille asiakkaille,
jotka haluavat käyttää verkkoa? (Ed.
Gustafsson: Tätä ei esitetä!) — Ei
esitetä, no, se on ihan hyvä, jotain on sentään
mennyt siitä.
Ed. Gustafsson varmaan on tutustunut Aamulehdessä tänä vuonna
22. päivänä tammikuuta olleeseen erääseen
yhdistelmään, missä oli verrattu eri
pankkien palvelumaksuja, jossa siis oli kysymys laskunmaksusta käteisellä pankissa
tai maksupalvelulla sillä tavalla, että kuori
kuititta eli asiakas ei kuittia tarvitse takaisin, tai tilisiirto pankin
kassalta omalta tililtä jollekin toiselle tilille. Se,
missä yleensä ottaen nämä 2,5
euron summat ainoastaan ylittyivät, oli se, että maksetaan
tosiaankin käteisellä siellä pankin tiskillä. Mutta
jos käytetään edes maksupalvelua, joka
on aika helppo tapa kuitenkin, tai jos käytetään
Internetiä tai mitä tahansa, niin aina jäädään
alle sen 2,5 euron. Tai jos käytetään
tilisiirtoa pankin kassalla, niin valtaosassa pankkeja sekin on
alle 2,5 euroa.
Joten minun mielestäni kyseinen lakialoite on täysin
tarpeeton. Uskon, että niin Pankkiyhdistys kuin pankitkin
tämän keskustelun jälkeen miettivät
hinnoitteluaan, koska kilpailua kuitenkin on olemassa ja on paljon
pankkeja, jotka miettivät myös sitä,
että tarjoamalla tietyillä edullisilla ehdoilla
palveluita asiakkaille voi myös saada asiakkaita. Se on
osa sitä konseptia, millä pankit kilpailevat.
Ja voi olla, että joku pankki hinnoittelee esimerkiksi
palvelumaksut tahallaan korkeiksi ja hakee asiakkaita ainoastaan
sillä, että kilpailee halvemmalla korkokatteella
ja hakee asiakkaita sitä kautta eli segmentoi omat asiakkaansa,
ja siihenkin kai niillä pankeilla pitää olla
oikeus.
Lopuksi voi sanoa, arvoisa puhemies, että jos joku
ylipäätään tänä päivänä maksaa
yli 3 euroa laskustaan palvelumaksua, niin siinä vaiheessa on
syytä vaihtaa pankkia. Vaihtoehtoja löytyy vaikka
kuinka paljon. Ja vielä lopuksi sitten, jotta nyt varmasti
provosoidutte, kun täällä on puhuttu
paljon eläkeläisistä: Kunnioitan eläkeläisiä oikein
paljon, mutta jokaisella eläkeläiselläkin on
tili jossain. Eivät hekään saa eläkettään
käteen rahana, seteleinä tai kolikkoina, vaan
heillä on tili jossain, ja sieltä tililtä pystyy
suorittamaan niitä maksuja halvemmalla kuin sillä 8
eurolla, mihin täällä on kyllästymiseen
asti vedottu.
Matti Kangas /vas:
Arvoisa puhemies! Tämä lakialoite on hyvä ja
kannatan sitä. Siinä on ajatuksena, että pankkimaksuille
saataisiin katto. Tämän, sanoisiko, pankkimaksukapinan ovat
aloittaneet eläkeläisjärjestöt.
Ne ovat sitten kritisoineet, että on tässä yhteiskunnassa
joukko ihmisiä, joilla ei ole taitoa käyttää nykytekniikkaa
eikä ole monellakaan rahaa sitä ostaa, eli tästähän
tässä on päällisin puolin kyse.
Täällä ed. Pulliainen muisteli menneitä.
Kun täällä kehuttiin pankkeja kovasti,
että ne ovat hyvin hoitaneet asiansa, niin kyllä silloin
kun oli pankkikriisi, pankit esimerkiksi pienyrittäjiä ja yrittäjiä kaatoivat
surutta, kun oli piikki auki, ja siitä ovat monet yrittäjät
tänä päivänä katkeria. Heillä oli
normaaleja yrityksiä, ja ne kaadettiin varmuuden vuoksi
valtion maksettaviksi. Sen seurauksena taisi mennä 100 000
yritystä nurin ja tuli muutama satatuhatta työtöntä,
joten se siitä pankkien hyvästä tahdosta
aina välillä vuosikymmenien aikaan.
Täällä taisi ministeri Pekkarinen
todeta, että tämä pankkisotkumaksu, pankkikriisi,
tuli maksamaan kaiken kaikkiaan lähes 70 miljardia markkaa,
eli senkin maksoivat tämän maan veronmaksajat.
Kyllä tässä olisi syytä pankkienkin katsoa
peiliin. Tämmöisten kriisien jälkeen
pankit olivat aika kohteliaita tavallisille palkansaajille, jotka
yleensä kävivät maksamassa maksujaan pankissa.
Niin kuin täällä todettiin tämän
illan aikana, nyt ne sanovat, että sinne pankkisaliin ei saisi
tulla marmorilattioita likaamaan. Pankeistahan saa palveluja ja
alennuksia. Jos siellä on rahaa tilillä, niin
eihän se ole ongelma, mutta ne, joilla ei ole, niitä alennuksia
eivät saa. Pankit rokottavat näitä niin
sanottuja vanhan ajan asiakkaita useitten eurojen maksuilla. Usein
eläkeläisillä ja työttömillä ei
ole kotona kalliita tietokoneita, joilla laskuja voi maksaa. Se
on myös todettava, että eläkeläisten
rahoja on kuitenkin pankkitileillä, voisi sanoa miljardeja
euroja, ja pankit niitä käyttävät
ja hyötyvät niistä. Joten kannatan kyllä tätä ed.
Gustafssonin tekemää lakialoitetta ja toivon,
että jos ei hallitus nyt sitten saa aikaiseksi sitä,
että näitä pankkimaksuja saadaan kuriin,
niin sitten eduskunta sen tekee.
Kiinnittäisin myös huomiota sellaiseen asiaan,
mikä täällä on ollut esillä,
että nämä maksut, verot ja veroluonteiset
maksut, pitäisi kyllä pystyä maksamaan
ilman minkäänlaisia maksuja. Minulle ovat useat
henkilöt valittaneet. Muun muassa autoveroa ei voi esimerkiksi
läänin kassaan suorittaa. Vaikka Jyväskylässäkin
on läänin kassa, niin vaikka vieressä asuu,
sinne ei voi mennä maksamaan. Se on maksettava sellaisessa paikassa,
missä joutuu maksamaan jonkun maksun. Silloin kun yhteiskunta
veroja ja veroluonteisia maksuja asettaa ihmisille, ne pitäisi
kyllä pystyä maksamaan ilman palvelumaksua.
Ed. Lahtela täällä totesi hyväntekeväisyystyöstä,
että siellä useasti joutuu saman maksamaan kuin
antaisi siihen hyväntekeväisyyteen rahaa. Toivotan
tälle menestystä, ja eiköhän
pistetä tässä salissa tämä asia
kuntoon.
Kimmo Kiljunen /sd:
Arvoisa puhemies! Minä olen yksi niistä 122
kansanedustajasta, jotka ovat allekirjoittaneet tämän
ed. Gustafssonin tekemän lakialoitteen. Hän itse
totesi, että lakialoitteessa on allekirjoittajia
kaikista eduskuntaryhmistä, kokoomuksesta vasemmistoliittoon laidasta
laitaan. Kun tämän päivän keskustelua on
seurannut, niin kyllä voi yhtyä siihen ed. Gustafssonin
toteamukseen, että selkeästi enemmän vasemmalta
laidalta kuin oikealta laidalta on tukea tälle asialle
tullut. Kokoomuksen suuresta eduskuntaryhmästä ei
ole käytetty kuin kaksi puheenvuoroa; edustajat Jari Koskinen
ja Kimmo Sasi ne käyttivät. Ed. Jari Koskinen
omassa puheenvuorossaan vähän samalla tavalla
kuin ministeri Wideroos vähätteli niiden asiakkaiden määrää,
joiden tilannetta tällä lakialoitteella halutaan
helpottaa, todettiin "vain 100 000 ihmistä". Minusta on
käsittämätön ilmaisu "vain 100 000
ihmistä", eikö ilmaisun pitäisi olla,
että "peräti 100 000 ihmistä" on kohteena?
Kun vielä havaitsimme heidän sosiaalisen asemansa
vaikeuden, niin sitä suuremmalla syyllä tämä lakialoite
on paikallaan.
Ed. Sasin puheenvuoro oli sikäli erikoinen, että hän
kaipasi Postin piiriin sellaista järjestelyä,
että siellä voitaisiin laskuja maksaa. Heräsi ajatus
ilman muuta siitä, että ed. Sasi olisi kannattamassa
Postisäästöpankin, Postipankin, uudelleenperustamista
tämmöisenä kansanpankkina, jossa voi
asioida. Ihmettelen vain ed. Sasin puheenvuoroa jälkiherännäisenä,
koska hän oli niitä aktiivisimpia kansanedustajia
täällä, jotka aikoinaan halusivat irrottaa
Postisäästöpankin Postista ja vielä kaiken
lisäksi yksityistää Postisäästöpankin.
Näin ollen meillä on nyt sitten kehä kierretty
ympäri ja jopa kokoomuksen puolelta ed. Sasilla, jos oikein
häntä tulkitsen, ehkä en tulkitse häntä oikein,
mutta joka tapauksessa siinä puheenvuorossa oli sellainen
ajatus, että kansanpankkia kaivataan, ja epäilemättä kansanpankkia
todella kaivataan yhä enemmän, jos tämä pankkien
nykyinen käytäntö suhteessa asiakkaisiin
jatkuu entisellään.
Unto Valpas /vas:
Arvoisa herra puhemies! On helppo yhtyä ed. Kiljusen
näkemyksiin siitä, miltä laidalta pienituloiset
ihmiset ovat tänä iltana saaneet tukea täällä eduskunnassa.
Kyllä se on tämä vasen laita tainnut
olla nyt näitten pienituloisten kansalaisten puolella.
Nyt esillä oleva lakialoite on hyvä ja tarpeellinen,
ja näyttää siltä, että pankit
eivät tule muuttamaan palvelumaksukäytäntöjään,
ellei asiaan puututa voimakkaasti täällä eduskunnassa.
Siinä mielessä tämä aloite on
erityisen tärkeä. Meidän pitäisi
moniin muihinkin asioihin täällä eduskunnassa
voimakkaammin puuttua silloin, kun tämmöinen ongelma
todetaan.
Meillä on ollut myöskin tänä iltana
mahdollisuus kuulla täällä kolmea eri
ministeriä. Yllättävää oli,
että mielestäni vain ministeri Koskinen oli ymmärtänyt
tämän ongelman olemassaolon, ja hän suhtautui
asiaan sillä tavoin, että tälle palvelumaksuasialle
pitää tehdä jotain. (Ed. S. Lahtela:
Miten ministeri Pekkarinen suhtautui?) Sen sijaan ministerit Wideroos
ja Pekkarinen eivät olleet minun mielestäni asiasta
perillä tai sitten he haluavat vesittää tämän
hyvän lakialoitteen. Noin viikko sitten, kun meidän
edustajamme Outi Ojala kysyi tätä asiaa ministeri
Wideroosilta, silloin kävi jo selväksi, kun hän
täällä vastasi kyselytunnilla, että hän
ei kyllä ollut lainkaan perillä tästä asiasta,
oli ulkona vähän niin kuin lumiukko, sanotaan,
ei minkäänlaista vastauksen tynkää tullut
silloin. Nyt, kun hänellä on ollut aikaa viikko
perehtyä tähän, niin tilanne oli melkein
yhtä heikko.
Yllättävää on myöskin
ollut se, että monien keskustan edustajien puheenvuoroista
on tämmöinen vähättely huokunut.
Poikkeuksia toki on. Edustajat Oinonen ja Alatalo olivat kyllä onneksi
täällä reilusti tämän
asian kannalla, mutta sitten oli monia puheenvuoroja, joissa oli
vähän sama henki kuin kokoomuksen Jari Koskisella. Koskiselta
tuli hirveän paljon hyviä neuvoja, (Ed. Kankaanniemi:
Hän on pankin hallintoneuvoston puheenjohtaja!) varmasti
hän on pankkien suuri asiantuntija ja tietää erityisen
hyvin sen, että suurituloiset eivät näitä palvelumaksuja
paljon maksa. Mutta minusta Jari Koskisen kannattaisi keskustella
myöskin eläkeläisjärjestöjen
ja eläkeläisten kanssa, jotka ovat tämän
asian oikeastaan tuolla kansan keskuudessa nostaneet hyvin voimakkaasti
esille.
Wideroos täällä puhui, että pitää tämän
ongelman laajuus selvittää jne. Hän ei
tunnu tietävän, minkälaisesta ongelmasta
on oikein kysymys. Tämä on suuri ongelma pienituloisille
kansalaisille, ja erityisesti tämä koskettaa niitä eläkeläisiä,
jotka ovat iäkkäitä ja ovat usein jopa
pelkän kansaneläkkeen varassa. Minun mielestäni
ei tällaisia ihmisiä pidä enää kurittaa
ylikorkeilla palvelumaksuilla eikä heille kannata kovin
lähteä sitten tätä uutta teknologiaa
neuvomaan, koska heillä ei ole välttämättä varaa
hankkia näitä laitteita ja he eivät tällaisiin
käytäntöihin enää kovin mielellään
halua lähteä.
Tässä aloitteessa esitetty 2,50 euronkin maksukatto
per lasku on minun mielestäni sekin liian korkea monille
kaikkein pienituloisimmille kansalaisille. Kyllä Wideroosin
puheessa olivat nämä selvitykset ja tiedottamiset
pääasiana, mutta mitään sellaista
lupausta, että tälle asialle jotain aletaan tehdä,
ei kyllä tullut, eli tämmöinen vesittämisen
maku oli hänen puheenvuorossaan pääsävy.
Kun nyt Wideroos on neuvotellut pankkien kanssa, hänhän
kertoi näin, niin olisi ollut mukava kuulla, mitä tuloksia
tästä neuvottelusta saatiin aikaan, mutta niitäpä ei
tainnut tulla. Jotta ministeri tästä asiasta seuraavalla
kerralla jotain enemmän tietäisi, hänen
kannattaisi kyllä nyt neuvotella myöskin eläkeläisjärjestöjen
kanssa. Sieltähän tämä asia
on otettu myöskin hyvin voimallisesti esille. Olen varma,
että silloin asia voisi hänellekin paremmin selvitä.
Mutta, arvoisa puhemies, eduskunnan ei pidä nyt antaa
tässä asiassa periksi pankeille. Ne on täällä jo
pelastettu suurelta katastrofilta aikoinaan, ja nyt on kyllä pankkien
vuoro joustaa. Jos kerran yli puolet kansanedustajista haluaa tämän asian
saattaa sellaiseen kuntoon, niin meidän pitää se
myöskin tehdä. Pankit on pakotettava nyt tulemaan
vastaan asiakkaitaan ja ministeri Wideroos, vaikka hän
kuinka vastahakoisesti tähän asiaan suhtautuu,
on pantava toimimaan tämän asian eteen niin, että eduskunnan
tahto toteutuu.
Esa Lahtela /sd:
Arvoisa herra puhemies! Ed. Jari Koskinen käytti oikein
rahanvallan ääntä. Siihen voisi sen verran
kommentoida, ennen kuin muuta puhun tässä, jotta
monilla seuduilla kilpailumahdollisuus on kovin vähäinen.
Nimittäin omalla seutukunnallani on Osuuspankki ja Nordea,
mutta sitten ei olekaan kuin Joensuussa seuraava Sampo Pankki, ja
siitä on sentään matkaa yli 80 kilsaa
sinne Joensuuhun. Kyllä kun moni mummo ja ukko lähtee
kilpailua harrastamaan, niin aika paljon matkakustannuksia tulee siinä hommassa.
Siinä mielessä ed. Jari Koskinen pyöri
vähän oman navan ympärillä,
kun on pankkimiehiä itsekin, katsoi, jotta tässä lähiympäristössä voi
tämmöistä mahdollisuutta olla.
Itse olen Poutiaisen pankin asiakkaana ollut koko ikäni.
Poutiaisen pankki tulee siitä, kun täällä on
ollut SMP:n kansanedustaja Eino Poutiainen aikanaan, ja siellä Pohjois-Karjalassa
yleisesti sanotaan, jotta Poutiaisen pankin asiakas. Kun Poutiainen
on ollut puun takana, niin korvat näkyivät sieltä vaan.
Osuuspankillahan on tämmöinen logo. Se on toistaiseksi
meidän seutukunnallamme edullisin pankki palvelumaksujen osalta,
mutta ryöstää aika rutosti.
Yksi asia ei ole tullut vielä esille ollenkaan, se, jotta
kun olen itse tiekunnan puheenjohtaja ja metsästysseurassa
mukana ja eri järjestöissä, tätä minä en
ymmärrä vielä ollenkaan, miten voi olla mahdollista,
että pankki perii palvelumaksua siitä, kun tulee
yhdistyksen tilille rahaa. Muistaakseni 50 senttiä jokaisesta
suorituksesta peritään vielä, kun sattuu
olemaan siellä pankissa se tili. Mutta ne ryökäleet
ovat kaikki samanlaisia. Nordea perii myös, jotta ei se
sen viisaampi ole sekään pankki. Kyllä tässä jotain
semmoista ryöstämistä on puolin ja toisin.
(Puhemies koputtaa) Tuli, meni tai lähti, aina vain peritään
lisää palvelumaksuja.
Seppo Lahtela /kesk:
Arvoisa herra puhemies! Ed. Gustafsson odottaa, että nyt
syntyisi jokin erityinen keskustalinjaus tässä.
Siitä lähdenkin liikkeelle. Kun ed. Valpas vähätteli
ministereiden asiantuntemusta ja mielenkiintoa tähän
asiaan, niin siitä, mitä itse työhuoneessani kuuntelin,
olin pääsemässä semmoiseen käsitykseen,
että ministeri Pekkarinen oli kyllä köyhän asialla
ja oli menossa syvälle köyhän asian sisälle,
mutta puhemies ajan puutteen vuoksi joutui koputtamaan ja keskeyttämään
tavallaan puheenvuoron. Sen takia ehkä ministeri Pekkariselta
jäi sanomatta nimenomaan tämä käsitys
siitä ja tuntuma siihen, miltä tämä näyttää köyhän
asiasta katsottuna.
Tämäniltaista keskustelua kuunnellessa on minusta
semmoinen vanha perimmiltään — ed. Esa
Lahtela puhui SMP:stä, SMP:n ajasta ja siitä menneisyydestä — tässä on
vähän vennamolainen henki ja tulevaisuus olemassa:
ryöstäminen, ryöstö, köyhän
kavaltaminen ja köyhän asian vesittäminen.
Nämä ovat olleet semmoisia normaaleja, läheisiä ajatusmalleja,
joita tähän keskusteluun on liittynyt. Tämän
pohjalta, kun itsekin näihin allekirjoittajiin kuulun,
pidän erittäin suurena asiana sitä, että ed.
Gustafsson kääntyi puoleeni, onko mahdollisuus
laittaa nimi tähän asiaan. Sikäli kuin
ymmärrän tämän asian sisältöä vähän
laajemmin, mitä tulee käytyyn keskusteluun siitä,
onko tämä vain vasemmiston asia vai onko kokoomus
kokonaan unohtanut köyhän asian, mitä tulee
kahvilakeskusteluihin ja muihin, niin ymmärtäisin,
että kokoomuksessakin olisi ollut selkeästi enemmän
halukkuutta varmaan tulla tänne matkaan, mutta kaikki eivät
iljenneet lähteä kyselemään,
missä voi allekirjoittaa, koska itse joillekin neuvoin,
että menkää nyt kiireesti vaikka keskuskansliaan,
niin kyllä siellä vielä nimen voi laittaa.
Mutta se, mikä tähän asiaan tulee
perimmiltään, kyllähän nämä suomalaiset
pankit ovat edesvastuuttomia yhteiskunnan niin köyhän
kuin rikkaankin asioita hoitaessaan, hoitaessaan niin, että ihmiset
karkoitetaan pankeista. Silloin, kun viisi vuotta taaksepäin
itse aloitin edustajan uraani ja menin hakemaan Mannerheimintien
Meritasta rahaa, niin toista tuntia piti jonottaa jonossa lapun
kanssa, että pääsi tiskille nostamaan.
Tiedän, että kun ed. Valpas on poistumassa täältä, niin
seuraava huuto on olemassa, miksi et ota automaatista. Niin ottaisinkin,
mutta kun meillä on semmoinen tasapuolinen jako, että emäntä pitää tätä tunnuslukua
hallussaan eikä ole antanut sitä minulle, eipä ole
hollia ottaa automaatista rahaa, jolloin joutuu tiskillä asioimaan
silloin, kun lantteja joutuu hakemaan. (Naurua) Onneksi eduskunnan
ravintola kehitti tämän luottojärjestelmän,
että selviää kerran kuussa pankkikortilla maksaen,
niin että tämäkin asia toimii, että käteisen
rahan tarve tässä talossa on vähäisempi
olemassa.
Mutta mitä syntyy tähän, kun ed.
Oinonen saapuu saliin: Kun kuuntelin ed. Oinosen puheenvuoroa siitä,
kuinka ed. Oinonen käsitteli tätä köyhän
asiaa ja köyhän tulevaisuutta pankkimaksujen osalta,
kyllä sivusta kuunnellen oikein tippa tuli silmään,
niin läheisesti tämä liittyy siihen vanhaan
keskisuomalaiseen mummoon, joka viimeiset lanttinsa joutuu näihin
pankin maksuihin siirtämään ja sijoittamaan.
Pankin perimä maksu monessa tapauksessa on ja oli suurempi
kuin koko laskun summa oli olemassa.
Herra puhemies! Yhtä erikoista asiaa ihmettelen, kun
täällä myöskin ministerin suusta
on syntynyt, erityisesti toisen valtiovarainministerin Wideroosin
käsityksen perusteella, se, että ei voida mennä siihen,
että alettaisiin kilpailurajoituksen kautta säätelemään
ja rajoittamaan, paljonko pankit voivat periä näitä maksuja
ja paljonko ne ovat olemassa. Ihmettelen, kun tähän
kilpailurajoitukseen on viitattu muuten, mistä sitten johtuu,
että pankit sattumalta kuitenkin samanaikaisesti kohottavat
näitä maksuja. Vajaa kaksi viikkoa sitten Helsingin
Sanomat uutisoi, että pankit ovat päättäneet
Helsingissä luopua aktiivirahan lataamisesta ja siirtyä korteista
pois. Miten voi olla niin, että kaikki pankkiryhmittymät
samana aamuna saavat tiedon tästä aikaan ja se
lehdessä julkaistaan? Kyllä näille kilpailurajoitteillekin
olisi varmaan jotain tehtävää ja tekemistä olemassa.
Miten syntyy sitten tähän keskusteluun, onko 2,5
euroa sopiva, onko se sopiva, ed. Gustafsson, (Ed. Gustafsson: Enintään,
enintään!) — aivan oikein, enintään — onko
se käypäinen ja onko se liian paljon tämä 2,5
euroa, kun se otetaan laskun maksusta? Mielestäni se on
kohtuuttoman suuri vielä olemassa. Aivan selkeästi
kohtuuttoman suuri. Ei voi aiheutua pankille sellaisia kuluja, kun
se latoo näitä siellä tileille suhtkoht
automaattisesti lyhyellä kaavalla, että se olisi
sen suuruinen, että siitä tarvitsisi edes tämmöistä periäkään.
Tässä keskustelussa, kun tätä katsotaan eteenpäin,
täytynee löytää sellainen ilmapiiri, että tämä 2,5
euroa on enintään, ja kohtuulliset pankit perivät
vain puolet siitä tai juuri ei mitään.
Kyllähän tällä kahinalla
on saatu aikaan se, että köyhä, vähillä omillaan
toimeen tuleva kansalainen, mikä on usein vanha mummo,
kun hän hoitaa sen vanhan papankin asioita samalla, siellä pankissa
maksaessaan käy niin harvoin ja käy niin erikseen,
että tällaisenaan ei näistä asiakkaista
liikaa riesaa siellä pankissa ole olemassa. Kun tätä asiaa
katsotaan vielä näin kansalaisnäköalasta,
kyllä pitäisi pankkienkin ymmärtää, koska
pankkien tuloksissa ei ole mitään ongelmaa tällä kertaa
olemassa, voitonjakoon riittää rahaa niin kuin
optioihinkin siellä, että tätä Suomen,
isänmaamme, rakentanutta sukupolvea katsottaisiin vähän
paremmin sormien läpi ja annettaisiin anteeksi se, että heillä ei
ole tietoliikenneyhteyksiä kotonansa eikä heillä ole
aihetta eikä tarpeellistakaan hankkia, ja mentäisiin
varsin pienillä minimimaksuilla. Silloin tässä asiassa voisi
jotain syntyä ja tulla.
Toivon ja olen itsekin omalta osaltani varma, että kun
talousvaliokunta tätä käsittelee, tämä tulee
saamaan erittäin tiukan, pitkän seulan. Kun kerran
pankkeihin ei tämmöinen normaali yhteiskunnallinen
vastuu mene, siihen pitää löytää tämmöistä lainsäädännöllistä valtaa
ja voimaa, jolloin päästään
siihen, että tämmöiset kohtuuttomat maksut
ja niitten periminen ymmärretään jo alun
perin liiketalouden perusteitten vastaisesti panna niin pieniin,
ettei tällaista keskustelua tarvitse eduskunnassa edes
käydäkään.
Herra puhemies! Toivon, että pankeissa kuitenkin tämä rahaliikenne
säilyisi ja siirtyisi edelleenkin siellä eteenpäin
pankista toiseen eikä tulisi sellaista tarvetta, että tämän
mökin mummon pitää rahaa pitää kotona
säkissä alttiina kaikille rosvoille ja muille
ryöstäjille, mitkä kiihottuisivat ja
innostuisivat, että sieltä voisi vanhojen ihmisten
kautta löytää jopa käteistä rahaa,
että tällaista asetelmaa ei tulisi eikä muutenkaan
tarvitsisi, vaikka itse tässä vähän
metsästäjärintamaa edustankin, ei tulisi
aihetta ja tarvetta siihen, että meidän pitäisi
vaihdannaistaloudessa palata oravannahkakauteen ja oravannahkamaksujen
aikaan.
Toimi Kankaanniemi /kd:
Herra puhemies! Ed. Gustafsson ansaitsee punaisen ruusun, niin kuin
sosialidemokraateilla niitä on. Hän on tehnyt
rohkean teon hallituspuolueen vankkana, vahvana kannattajana ja
pitkäaikaisena edustajana, hyvän asiantuntemuksen
omaavana, ja erityisen ehkä toisen ruusun siitä,
että on jaksanut kerätä — onhan
hän jalkapallomiehiä — näin
suuren joukon edustajia aloitteensa tueksi. Edustamani ryhmä on
kokonaisuudessaan allekirjoittajien joukossa. Tuossa laskeskelin,
että kyllä näistä kokoomuslaisistakin
taitaa 13 löytyä allekirjoittajana ja vihreistäkin
reilusti yli puolet, samaten keskustan ryhmästä,
johtavasta hallituspuolueesta, joka toki nyt aika sosialidemokraattista
hallituspolitiikkaa harjoittaa, on kuitenkin ... (Ed. Oinonen: Kaksikymmentäkahdeksan!)
— On
enemmän, ed. Oinonen. Laskin, että 35, mutta sitä luokkaa,
sitä luokkaa eli reilusti yli puolet kuitenkin keskustankin
ryhmästä. — Sosialidemokraateista löytyy
runsaat 30. Onko omassa ryhmässänne, ed. Gustafsson,
vähän toisinajattelijoita vai mikä lienee,
kun kuitenkin parikymmentä on poissa aloitteesta? (Ed.
Gustafsson: Oli ulkomailla yllättävän
paljon ja on ministereinä!) — Saattaa olla ulkomaanmatkoilla,
ja ministerit eivät todellakaan pane eikä puhemieskään
pane nimiään, että tästä on
ymmärrettävissä, että näin on. — Vasemmistoliitosta
taitaa olla 16 eli melkein kaikki mukana. Varmasti siinäkin
jotkut matkat ovat vaikuttaneet tilanteeseen. Perussuomalaiset ovat
kaikki. Varmaan olisi ed. Eino Poutiainenkin, jos hän olisi
elossa ja täällä. Kunnia hänen
muistolleen. Sen sijaan ruotsalainen eduskuntaryhmä on
vain yhdellä edustajalla mukana, mikäli oikein
havaitsin. Sitä vähän ihmettelen, mutta
ehkä se on tuki ministerillenne, joka on tässä asiassa
ollut vähän erilaisilla linjoilla kuin tämä eduskunnan
vankka enemmistö. (Ed. Gustafsson: Edustajat eivät
olleet silloin paikalla. Ei pidä tehdä liian nopeasti
johtopäätöksiä!) — Voi
olla. Todellakin on aina otettava huomioon, että kaikki
edustajat eivät ole paikalla, mutta kenties nyt ruotsalaisessa
ryhmässä kuitenkin hieman enemmän kuin
yksi on ollut paikalla niinä päivinä,
kun kerätty nimiä on.
No niin, tämä on kuitenkin mittava joukko,
ja asia on varsin tärkeä. Toivoa sopii, että pankit
jo vapaaehtoisesti lähtisivät toimimaan tämän
aloitteen edellyttämällä tavalla ja ottaisivat
tuon enintään 2,5 euron maksun, maksukaton käyttöön. Mutta
kun niin ei aina näytä tapahtuvan, niin eduskunnalla
on syytä asiaan paneutua ja tarvittaessa lainsäädännölläkin
puuttua.
Pankeilla näyttää olevan kova halu
saada asiakkaat pois pankkitiskeiltä asioimasta tuonne
automaattien ja kotipäätteitten varaan ja puoleen. Tämä on
kuitenkin menettely, joka ei kaikille erinäisistä syistä onnistu.
On niitä ihmisiä, jotka joko eivät saa
erinäisten syiden takia tällaisia automaattipäätteitä käyttöönsä tai
sitten eivät niitä kykene käyttämään
matkojen tai muiden olosuhteiden vuoksi ja näin ollen joutuvat
käyttämään ihan perinteistä pankkipalvelua.
He ovat usein varsin vähävaraisia, pienituloisia
ihmisiä. He aiheuttavat tietysti pankeille periaatteessa
kuluja enemmän kuin tuottoa, joka heistä voisi
parhaimmillaan tulla, asiakkaista nimittäin. Kun sitten pankit
saavat asiakkaat pois tiskeiltään, niin sitten
tietysti on seuraava tilanne se, että kun tietotekniikka
hoitaa kaiken työn, niin pankit voivat saneerata sitten
toimihenkilönsä ja virkailijat työttömyyskortistoon
ja sitä kautta valtionkin piikkiin. Tällainen
kehityshän meillä on varsin voimakkaana menossa.
Tämä on ikävä kehitys ja erityisesti
tietysti se, että eräät ihmiset tästä kärsivät.
Pitää kyllä sanoa, että näiden
pienituloisimpien ihmisten osalta olisi erityisen tärkeää,
että hallitus puuttuisi pienimpiin eläkkeisiin
sillä tavalla, että niihin kiireesti annettaisiin
korotus, ettei kenenkään pieneläkeläisen
tarvitsisi sen takia tällaisessa kierteessä olla,
että eläke ei riitä laskujen maksamiseen,
vaan pitää kaikin keinoin kierrellä eikä sitten
pysty maksamaan näitä kohtuuttomia pankkikuluja.
Eli perusturvaa ja eläkkeitä pitäisi
korottaa ja jättää esimerkiksi nämä suurituloisten
veronkevennykset unholaan. No, se ei tähän suoraan
liity, mutta osaratkaisuna näihin ongelmiin sekin voisi
olla.
Arvoisa puhemies! Tässä keskustelussa on aika
paljon puhuttu kymmenen vuoden takaisesta tilanteesta ja siitä,
kun jaettiin pankkitukea. Siihen haluan vain sen sanoa, että meidän
on kuitenkin muistettava, että kaikkia pankkeja ei pidä syyllistää.
Lähellekään kaikki pankit eivät
saaneet markkaakaan pankkitukea, vain muutama pankki sai, ja sitä kautta
on muistettava, että ei pidä tässäkään
yhteydessä kaikkia pankkeja syyllistää nyt
siitä, että ne perivät maksuja, vaikka ovat
saaneet yhteiskunnan tukea. Kaikki eivät todellakaan saaneet.
Arvoisa puhemies! On nyt mielenkiintoista nähdä,
mitä talousvaliokunta tästä lakialoitteesta sanoo.
Meillähän on pelisäännöt
sellaiset, että kun on yli sata allekirjoitusta, niin valiokunta
ottaa käsittelyyn, pyytää mahdollisesti
ministeriön kannan lakialoitteesta ja sen jälkeen
ottaa sen aloitteen myös käsittelyyn, tekee siitä mietinnön ja
tuo sen tänne isoon saliin. Meillä on muutaman
vuoden takaa sellainen tilanne, että oli muistaakseni joku
veteraanietuuslakialoite, jossa oli saman verran suunnilleen allekirjoittajia
kuin tässä lakialoitteessa, ja se vaan päätyi
siihen, että iso sali sen hylkäsi sitten lopulta
sen aloitteen. Toivoisin, että tälle ei kävisi
niin, vaan että kaikki edustajat, myös hallituspuolueissa,
pysyisivät rintamassa mukana ja hoidettaisiin tämä asia,
elleivät pankit sitä suostu vapaaehtoisesti
tekemään.
Lauri Oinonen /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Oli erittäin hyvä, että ed. Unto
Valpas huomasi, että allekirjoittanut, ed. Seppo Lahtela
ynnä muut myös Suomen keskustasta vankasti puolustivat
pankkien tiskillä asioivaa asiakasta, sitä usein
ehkä vähävaraista ja köyhää asiakasta,
joka ei niihin pankkeihin kelpaa, jotka keskittyvät vain
suuriin bisneksiin ja joissa tavallinen asiakas on vaan lattian
likaaja. Me haluamme nimenomaan puolustaa juuri tällaista
vähävaraista asiakasta, jonka on tarkoituksenmukaista
käyttää normaaleja pankkipalveluita,
ja nämä pankkipalvelumaksut eivät saa
nousta kohtuuttomiksi.
Olen allekirjoittanut ed. Gustafssonin tekemän aloitteen
ja toivon sille menestystä. Mutta toivon, että jo
tämän vilkkaan keskustelun myötä asiakkaat
alkaisivat katsoa, mitä pankkipalvelumaksut ovat, ja etsiä niitä pankkiryhmiä,
niin kuin mainitsin, koivunlehtipankki, paikallisosuuspankit, jotka
ainakaan meillä päin eivät peri mitään
palvelumaksuja. Kyllä tällaisia pankkeja löytyy,
ja vapaassa kilpailussa on suuri vahvuus, jos on pankki, joka ei
palvelumaksuja peri. Toivon, että myös asiakkaat
heräävät entistä enemmän,
kenellä on mahdollisuus vaihtaa pankkia, näihinkin
kysymyksiin.
Keskustelu päättyy.