Jacob Söderman /sd:

Arvoisa puhemies! Esillä on hallituksen esitys 3/2008 valmiuslaiksi ja siihen liittyviksi laeiksi. Hallitus ilmoittaa uudistuksen tarkoitukseksi valmiuslain saattamisen perustuslain vaatimukset täyttäväksi. Lisätavoitteena on ajanmukaistaa viranomaisten toimivaltasäännöksiä poikkeusoloissa. Lakiehdotukseen on pyritty siirtämään kaikki ne valtuudet, jotka tällä hetkellä ilmeisesti ovat niin sanotussa kassakaappiasetuksessa. Niiden siirtäminen lain tasolle on vaativa tehtävä. Se on johtanut siihen, että ehdotetussa lakiehdotuksessa on 133 pykälää, kun voimassa olevassa valmiuslaissa on vain 54. Lakiehdotuksessa pelkkiä säännöksiä on yli 100, 13 §:stä 120 §:ään.

Kun tutustuu näihin säännöksiin, havaitsee, että lain tarkoittamissa poikkeusoloissa valtioneuvostolla on valtuudet tarvittaessa puuttua lähes kaikkeen toimintaan yhteiskunnassa. Näin toimittaessa samalla joudutaan syrjäyttämään kansalaisten perustuslaissa turvatut perusoikeudet. Uutta hallituksen esityksessä on se, että nämä poikkeuksellisen laajat valtuudet voitaisiin säätää valtioneuvostolle annettavaksi tavallisessa lainsäädäntöjärjestyksessä. Uutta esityksessä on myös se, että kriisin sattuessa valtioneuvosto voisi yksin omalla asetuksellaan saattaa valtuudet kaikilta osilta voimaan. Lain mukaan asetus lähetettäisiin viipymättä eduskuntaan, joka hyväksyisi sen yksinkertaisella enemmistöllä. Jos valtioneuvoston oikeuskansleri tai eduskunnan oikeusasiamies päätyisi siihen, että lain edellytykset valtuuksien käyttöön ottamiseen eivät täyty, eduskunnassa voitaisiin myös yksinkertaisella enemmistöllä todeta, että heidän kantansa olisi väärä. Hallituksen esityksessä edellytetään aivan oikein, että asia käsitellään perustuslakivaliokunnassa käsittelyjärjestyksen osalta. Tämän lakiehdotuksen kohdalla tuo toteamus on paikallaan.

Voimassa oleva valmiuslaki säädettiin poikkeuslakina perustuslain säätämisjärjestyksessä vuonna 1991. Valtioneuvosto saa laissa määritellyn kriisin puhjetessa kriisivaltuudet käyttöönsä tasavallan presidentin antamalla asetuksella. Näin perustuslain 3 §:n 2 momentissa mainitut molemmat valtioelimet, jotka edustavat hallitusvaltaa, osallistuvat normaalilla tavalla päättämään siitä, onko laillisia edellytyksiä valtuuksien käyttöönottoon, ja siitä, missä laajuudessa ja kuinka pitkän aikaa niitä käytetään. Menettelyn etu lienee siinä, että kriisitilanteessa kaikki valtioelimet, siis eduskunta myös, yhteistuumin asettuvat päättäväisesti toimimaan kriisin torjumiseksi. Näin asiaa perusteltiinkin lakia säädettäessä.

Miten on tultu siihen, että esillä oleva lakiehdotus ehdotetaan säädettäväksi tavallisena lakina? Perustuslain 23 §:ssä on säännös siitä, että perusoikeuksista voidaan säätää lailla tilapäisiä poikkeuksia, jotka ovat välttämättömiä Suomeen kohdistuvan aseellisen hyökkäyksen, samoin kuin siihen rinnastettavien kansakuntaa uhkaavien poikkeusolojen aikana. Lakiehdotuksessa mennään tätä säännöstä pidemmälle, koska siinä, kuten voimassa olevassa valmiuslaissa, on kaksi lisäedellytystä: väestön toimeentulon ja maan talouselämän perusteisiin kohdistuva erityisen vakava tapahtuma tai uhka, jonka seurauksena yhteiskunnan toimivuudelle välttämättömät toiminnot olennaisesti vaarantuvat, sekä erityisen vakava suuronnettomuus tai sen välitön jälkitila. Uusi, kolmas lisäedellytys on vakava suuronnettomuutta vastaava hyvin laajalle levinnyt vaarallinen tartuntatauti, esimerkiksi lintuinfluenssa.

Näin ollen perustuslain 23 §:n säännös ei riitä siihen, että lakiehdotus käsiteltäisiin tavallisena lakina. Ehdotuksen perusteluissa on turvauduttu monimutkaiseen lainsäädäntötekniikkaan. Siten puuttumiset perusoikeuksiin tukeutuisivat perustuslakivaliokunnan tulkintakäytäntöön niistä edellytyksistä, joilla kulloinkin perusoikeuksiin on katsottu voitavan puuttua tavallisessa lainsäädäntöjärjestyksessä. Menettelyn varjopuoli näyttäisi olevan siinä, että jos näin laajat, lähes kaikkiin perusoikeuksiin kohdistuvat rajoitukset katsotaan mahdolliseksi tavallisena lakina, niin se muodostaa tulevaisuudessa kunkin perusoikeuden kohdalla ennakkotapauksen uusia lakeja varten. Lopputuloksena saattaa olla, että perusoikeudet perustuslaissamme eivät käytännössä nauttisi enää perustuslain suojaa, vaan niihin voitaisiin kajota tavallisella lailla. Perustuslakivaliokunta tulee varmasti kuulemaan maan parhaita asiantuntijoita siitä, onko tämä menettely onnistunut ja onko se perustuslain mukaan mahdollista. Valiokunta antaa aikanaan heidän lausuntojensa pohjalta lausuntonsa käsittelyjärjestyksestä.

Uutta perustuslakia säädettäessä korostettiin, että pitäisi päästä eroon oikeuslakimenettelystä ja joko turvautua tavalliseen lakiin tai sitten tarvittaessa muuttaa perustuslain sanamuotoa. Samalla siirryttiin tarkoituksella pääsääntöisesti valtioneuvoston antamiin asetuksiin ja luovuttiin perinteisistä presidentin antamista asetuksista. Tarkoituksena ei varmaan tuolloin ollut se, että pyrkimys välttää perustuslain säätämisjärjestyksessä säädettäviä poikkeuslakeja johtaisi siihen, että perustuslakia tulkittaisiin yliolkaisesti kansalaisten perusoikeuksien kohdalla.

Nykyisen perustuslain mukaan on edelleen mahdollista säätää tämä valmiuslaki perustuslain säätämisjärjestyksessä poikkeuslakina, jos eduskunta siihen päätyy. Samoin on mahdollista uudessakin valmiuslaissa määrätä, että valtuudet laissa mainitun kriisin puhjetessa saatetaan voimaan tasavallan presidentin antamalla asetuksella. Poliittisesti voisi olla viisasta menetellä näin, koska pienen kansakunnan kaikki valtioelimet ja kaikki poliittiset puolueet olisivat silloin osaltaan myötävaikuttamassa siihen, että kansakunta valmistautuu ja selviää mahdollisista kriiseistä yhteistuumin ja mahdollisimman pienin vaurioin.

Arvoisa puhemies! Tämä asia oikeastaan ei ole poliittinen hallituksen ja opposition välinen asia. Eduskunnassa ei liene erimielisyyttä siitä, että kriisien varalta meillä on oltava käytössämme valmiuslaki riittävine valtuuksineen. Asia ei myöskään ole poliittisesti ajankohtainen sillä tavalla, että juuri tämä hallitus tarvitsee käyttöönsä tämän lain antamat valtuudet ja että mahdollinen kriisi sattuisi juuri nykyisen tasavallan presidentin tai eduskunnan aikana. Kysymys on kauaskantoisesta ja periaatteellisesta asiasta. Esityksellä ei myöskään ole erityistä kiirettä, koska voimassa olevaa valmiuslakia tarkistettiin vuonna 2000 ja se on edelleen varsin käyttökelpoinen. Asia on periaatteellisempi. Huolenpito kansalaisten perusoikeuksista meidän perustuslaissamme on meille kaikille tärkeää. Toivottavasti tämä asia yhdistää meitä tämän lain käsittelyn aikana ja löydämme asiassa parhaan mahdollisen ratkaisun.

Hallituksen esitys ollaan lähettämässä puolustusvaliokuntaan ja perustuslakivaliokuntaan. Se on viisas ehdotus siltäkin kannalta, että näitä valiokuntia johtavat edustajat Juha Korkeaoja ja Kimmo Sasi, jotka molemmat ovat toimineet pitkään Euroopan neuvostossa. Heillä on hyvä tuntuma eurooppalaiseen ihmisoikeus- ja perusoikeusajatteluun. Heidän kokemuksestaan ja asiantuntemuksestaan on varmasti tämän lain käsittelyssä paljon hyötyä.

Kari Rajamäki /sd:

Arvoisa puhemies! Oli erittäin perusteltua, että lähetekeskustelua siirrettiin viime tiistailta. Uskon, että se parantaa myöskin kansanedustajien mahdollisuutta evästää tässä tärkeässä asiassa valiokuntia, mutta varmasti eräiltä osin antaa myöskin oikeusministerille mahdollisuuden paneutua eräiltä osin sanomaansa vielä uudestaan ja hallituksen esityksen sisältöönkin.

Suora lainaus oikeusministeri Braxin tiistain puheesta: "Sitten kolmanneksi, kuten alussa totesin, tässä laissa siis on kysymys valtioneuvoston, ministeriöiden ja niiden alaisen hallinnon toimivaltuuksien sääntelystä poikkeusoloissa, ei Puolustusvoimien toiminnasta."

Tämä ei pidä paikkaansa, koska hallituksen esityksessä luonnollisesti valmiuslain eräs osa on 16 luku ja sotilaalliseen puolustusvalmiuteen liittyvät kysymykset, jossa selkeästi määrätään Puolustusvoimien päätöksellä täytäntöönpantavista valmiustilanteeseen liittyvistä asioista.

Herra puhemies! Omalta osaltani haluaisin tarkastella tätä asiaa ehkä vähän kokemusperäisesti ja siltä pohjalta syntyvien arvioiden valossa. Minä myös haluaisin ed. Södermanin lailla korostaa, että en käsittele tätä hallitus—oppositio-asetelmassa, vaan meille kaikille tärkeän sisäisen ja ulkoisen turvallisuuden viitekehyksen ja erityisesti myöskin edellisen hallituksen marraskuussa 2006 valtioneuvoston periaatepäätöksellä hyväksymän yhteiskunnan elintärkeiden toimintojen turvaamisen linjauksen valossa.

Tässä on pari näkökulmaa, joita toivon valiokunnissa käsiteltävän, ja tiedän, että ulko- ja turvallisuuspoliittisen ministerivaliokunnan edellisenä jäsenenä ja puolustusvaliokunnan puheenjohtajana Juha Korkeaoja varmasti tulee tämän keskustelun läpikäymään. On tietysti valtioneuvoston ja asianomaisten toimivaltaisten ministeriöiden väliset suhteet. Menemättä yksityiskohtiin ja eräisiin kokemusjohtopäätöksiin pitäisin erittäin tärkeänä, että tässä asiassa, muistaen nimenomaan uusien sisäisen turvallisuuden uhkien, niin terrorismin kuin rajat ylittävien muiden vaikutusten, arviot, kunnioitettaisiin toimivaltaisten ministeriöiden ja toimivaltaisten sisäisen turvallisuuden viranomaisten toimintakykyä ja toimintavelvollisuutta. Tämä kosketuspinta Valtioneuvoston kanslian, pääministerin valtiosihteerin ja turvallisuudesta, esimerkiksi sisäisestä turvallisuudesta, vastaavan ministeriön välillä ei ole läpikäyty tässä esityksessä. Käytännössä sitä joudutaan kuitenkin arvioimaan, ja ei se voi olla myöskään niin, että meillä heiluu, sanotaan, niin kuin tunnelman mukaan tämä vastuu. Lain mukaan toimivien sisäisen turvallisuuden viranomaisten on otettava vastuu, mutta myös toimivaltaisten on toimittava muun muassa terrorismiin liittyvissä asioissa, ja ei voi kuvitella, että meillä sattumanvaraisesti siirrettäisiin Valtioneuvoston kanslian ja valtioneuvoston valtiosihteerin johdolla yhtäkkiä tietty poliisiasia esimerkiksi pelkistettynä johdettavaksi, jollei se omaa selkeästi niitä kriteerejä, joita on poikkeus- ja valmiustilaan liittyviltä osin.

Sitten tähän liittyy myöskin tämä ulko- ja turvallisuuspoliittisen ministerivaliokunnan toiminnassa minusta erittäin tärkeä näkökulma, joka on ollut valtioneuvoston, hallituksen, ja presidentin luoma kokonaisuus. Sisäinen ja ulkoinen turvallisuus on kokonaisturvallisuuden käsite, jonka pitäisi tästä lähin olla aina tarkastelun pohjalla. Nyt sanon ihan suoraan, että olen hivenen huolissani tämän lisäarvon kyseenalaistamisesta ja sitten myös sisäisen turvallisuuden vastuuministeriön roolista tässä nykyisen hallituksen turvallisuuslinjauksessa.

Ulko- ja turvallisuuspoliittisen ministerivaliokunnan jäsenenä sisäasiainministeri oli pysyvää kalustoa. Nykyisen hallituksen ulko- ja turvallisuuspoliittisessa ministerivaliokunnassa ei ole sisäasiainministeriä mukana, joka vastaa sisäisestä turvallisuudesta. Tämä on sillä tavalla myöskin varmasti harkittuja askelmerkkejä, että puolustusministeriön aseman korostuminen tässä sisäisen ja ulkoisen turvallisuuden kokonaisuudessa on voinut olla myös tavoitteellista. Minusta kuitenkaan se ei ole hyvä asia, vaan tässä pitäisi miettiä sisäisen ja ulkoisen turvallisuuden kokonaisuutta juuri ajatellen laajentuneen EU:n rajat ylittäviä turvallisuusuhkia ja yhteisen hallinnan välttämättömyyttä. Erityisesti oikeus- ja sisäasiat ovat tänä päivänä edelleen painopiste, ja se edellyttäisi oikeus- ja sisäasioiden kokonaisuuden mukanaoloa ulko- ja turvallisuuspoliittisessa ministerivaliokunnassa ja myös valmius- ja kriisiarviointiin liittyviltä osin, koska nyt myöskin viedään eteenpäin rajat ylittävän turvallisuusyhteistyön konkreettisia muotoja myös EU:n piirissä.

Tältä osin on erittäin tärkeätä, että puolustusvaliokunta ja nimenomaan sen nämä asiat läpikäynyt puheenjohtaja on nyt tässä arvioinnissa mukana. Toisaalta äskeisen johdantoni pohjalta ei olisi ollut pahitteeksi, jos lausuntoa olisivat myös olleet antamassa sisäisen turvallisuuden uusien uhkien arviointiin paneutuvat valiokunnat.

Esko-Juhani Tennilä /vas:

Herra puhemies! Tässä lainsäädännössä on kysymys tietenkin äärimmäisen isoista asioista, ja on suuren luokan kysymys, miten tämän tyyppisistä poikkeusolojen määräämisvaltuuksista päätetään eduskunnan käsittelyssä.

Taustalta löytyy kuitenkin kysymys myös presidentin asemasta. Meillä on aika vahva virtaus siihen suuntaan, että presidentin asemaa tulee heikentää kaikessa, ja minä näen, että kyllä tässäkin lainsäädännössä tuo pukinsorkka vilahtaa. Ei olla tyytyväisiä siihen, että presidentti voi vaikuttaa niin vahvasti ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan, koska ei olla tyytyväisiä siihen presidentin linjaan, ja nähdään, että jatkossakin juuri ulko- ja turvallisuuspolitiikan perusasiat tulevat ratkaisemaan presidentinvaaleja. Minusta nykyinen järjestelmä on hyvä. Presidentti johtaa ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa yhteistoiminnassa valtioneuvoston kanssa, mikä sitoo kaikki nämä kolme valtaelintä yhteen: presidentin, hallituksen ja eduskunnan. Tätä linjaa pitäisi ehdottomasti jatkaa. Myös poikkeusolojen tullessa eteen sieltä löytyvät vuorenvarmasti hyvin isot ulkoiset syyt, miksi semmoiseen tilanteeseen mennään. Olisi hyvin erikoista, jos presidentti sivuutetaan tai poistetaan tällaisesta päätöksenteosta nykyasemastaan.

Tässä ovat perimmäiset asiat kyseessä, vaikka tätä hyvin teknisluontoisesti koetetaan esitellä. Mutta niin kuin sanottu, vallatonta presidenttiä me emme tarvitse, eikä se ole enää mahdollistakaan. Se juna meni silloin, kun päätettiin, että mennään suoraan kansanvaaliin. Ei siinä mitään järkeä ole, että ensin siirrytään kansanvaaliin ja sitten otetaan presidentiltä valta pois. Poikkeusolojen määräämiseen tarvitaan kaikki tahot ja vahvalla valtakirjalla mukaan, se on niin iso kysymys.

Tuulikki Ukkola /kok:

Arvoisa puhemies! Ed. Tennilälle kiitoksia siitä, että hän otti nämä presidentin valtaoikeudet tähän keskusteluun mukaan elikkä hän politisoi tämän lakiesityksen, (Ed. Tennilän välihuuto) mitä ed. Söderman yritti kaikin keinoin kieltää tai kiistää.

Ensinnäkin siihen tärkeimpään asiaan. Tämä valmiuslaki sisältää niin rankkoja yksilönvapauksiin, sananvapauteen, liikkumisoikeuteen ja muihin vapauksiin sisältyviä asioita, että meidän tulee perustuslakivaliokunnassa pohtia näitä asioita hyvin huolellisesti ja sen pohdinnan ja asiantuntijakuulemisen jälkeen sitten päätyä ratkaisuun, voidaanko tämä todellakin säätää yksinkertaisella enemmistöllä vai tarvitaanko tähän poikkeuslaki.

Mutta sitten menisin siihen, miksi tämä asia politisoituu, vaikka ed. Söderman vähän väittää, ettei se olisi politisoitunut. Tässähän nimenomaan siirretään, todella puututaan presidentin valtaoikeuksiin, kuten ed. Tennilä sanoi. Asetuksen anto valmiuslain toimivaltuuksien käyttöönotosta siirretään presidentiltä hallitukselle, valtioneuvostolle, elikkä presidentti ei enää tätä päättäisi. Mutta presidentti on kuitenkin mukana tässä joukossa, joka arvioi sitä, onko uhka todellinen, miten suuri uhka on ja tarvitaanko näitä valmiuslakeja. Tässä suhteessa presidentillä on edelleenkin sananvalta, jos ei ole enää päätösvaltaa eli sitä asetuksenantovaltaa.

Siitä, että tämä asia politisoitui ja presidentti otti tähän näin vahvan kannan, presidentti voi itse asiassa syyttää itseään, koska hänen kannanottonsa oli aika tyrmäävä tästä lainsäädännöstä. Jos minä löydän sen sanamuodon tästä, niin presidentin mukaan lakiesitys ei ollut loppuun asti harkittu eikä oikein ajoitettu. Minä en muista, että olisin oman poliittisen toimintani uralla näin rajua kannanottoa laista nähnyt. Tämä tietenkin on tietyllä tavalla jatkumoa siihen keskusteluun, minkä presidentti omien valtaoikeuksiensa puolesta käynnisti valtiopäivien avajaisissa, elikkä mitään muutoksia perustuslakiin ja presidentin valtaoikeuksiin ei saisi tulla. Tämähän se pääasia sekä presidentin puheessa että kannanotoissa on.

Näitä presidentin kannanottoja niin tässä valtuuslaissa kuin valtiopäivien avajaisissakin on kommentoitu minun mielestäni harvinaisen vähän, koska ne olivat todella aika voimakkaita. Mutta ehkä tämä on tätä suomalaista journalismia ja suomalaista pelkoa sanoa paha sana isoista päättäjistä. Poikkeuksena oli kuitenkin eilinen Suomenmaa, joka latasi pääkirjoitukseen sellaisen sanallisen arsenaalin, että minäkin mykistyin lähestulkoon silkasta kateudesta, että joku uskaltaa — kiitoksia vain Suomenmaalle ja uudelle Suomenmaan päätoimittajalle. Lehti kysyy presidentin valtiopäivien avajaisissa pitämän puheen perusteella: "Mitä tiedetään ’kansan’ tyytyväisyydestä tai tyytymättömyydestä?" Tämähän perustuu siihen, että presidentti huomautti siinä puheessaan, että kansa on tyytyväinen sekä häneen että hänen valintatapaansa. "Minkälaisia olisivat ’painavat perusteet, jotka sallisivat merkittävien muutosten tekemisen presidentin vaalitapaan? Miten ’kansan hyväksyntä’ voidaan hankkia?" kysyy lehti. Lisäksi lehti kysyy: "- - eikö olennaisinta ole eduskunnan tyytyväisyys perustuslakiin?" lehti jatkaa: "Perustuslain toisen pykälän säädös on selkeä. Sen mukaan ’valtiovalta Suomessa kuuluu kansalle, jota edustaa valtiopäiville kokoontunut eduskunta’. Tämän mukaan eduskunta päättää presidentin valtaoikeuksista — ja loppujen lopuksi siitäkin, tarvitaanko koko presidenttiä." Siis tämä on Suomenmaan, keskustapuolueen pää-äänenkannattajan, pääkirjoituksesta. Minä en ole koko poliittisen toimintani aikana kyllä näin rajua kannanottoa kuullut sen jälkeen, kun meille tuli suora kansanvaali.

Presidentti Kekkonen sanoi aikanaan, että jos eduskunnan ja presidentin napit menevät vastakkain, niin eduskunta voittaa. Vaikka Kekkonen olikin kova poliitikko, perustuslain hän tunsi, vaikka venyttikin sitä äärirajoille. Mauno Koivisto taas on jopa katsonut, että on hyvä asia, että tasavallan presidentti saa valtuutuksensa suoraan kansalta ohi eduskunnan. Suomenmaa muistuttaakin, että eduskunta sentään päättää suorasta vaalitavasta, ei presidentti. (Ed. Skinnari: Päätti silloinkin!)

Suora kansanvaali ei ole muuttanut sitä tosiasiaa, että valta kaikkinensa kuuluu kansalle, jota tämä eduskunta edustaa. Suoralla vaalitavalla valitut presidentit ovat ajatelleet, että he kansan valitsemina ovat parlamentaarisen järjestelmän yläpuolella. Tämä asenne näkyy valitettavasti tämänkin lakiesityksen valmistelun yhteydessä. Kun perustuslakia jatkossa ryhdytään valmistelemaan, on valtaoikeuksia pohdittava myös siltä kannalta, voiko läntisessä demokratiassa olla sellainen valtakeskittymä, joka ei ole teoistaan vastuussa kenellekään.

Arvoisa puhemies! Tämä oli tietyllä tavalla asian sivusta puhetta, jota en tarkoittanut, että pitäisin, mutta odotin, että joku tulee ja aukaisee pandoran lippaan, ja niinhän tässä kävi.

Jacob Söderman /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun ed. Ukkola on niin kovin nuori, niin minä voin ehkä vanhempana kansanedustajana kertoa, että minun aikanani presidentit ovat tulleet ja menneet ja valtioneuvostot ovat tulleet ja menneet ja eduskuntakin on tullut ja mennyt. Tässä ei nyt ole kysymys yhdestä presidentistä eikä yhdestä valtioneuvostosta. Tässä on kysymys hyvin laajakantoisesta periaatteellisesta asiasta.

Kun meillä edelleen on perustuslain mukaan kaksi instituutiota, jotka käyttävät hallitusvaltaa, niin minä pidän kyllä aika ihmeellisenä, että jos Suomea, isänmaata, odottaa suuri kriisi, molemmat eivät olisi mukana sitä torjumassa. Minusta se on kyllä aika outo näkemys.

Jouko Skinnari /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olin silloin perustuslakivaliokunnassa, kun tämä suora kansanvaali toteutettiin, ja sen seurauksena tulivat myös nämä valtaoikeudet. Tämähän on kysymys instituutiosta. Minusta nyt täällä ed. Ukkola tarpeettomasti tätä politisoi. Tämä ennen kaikkea koskee sitä presidenttiä, josta tässä ei vielä kukaan tiedä, kuka se tulee olemaan. Tässä mielessä minusta on pienelle kansalle tärkeätä, että meillä on kaksi kansan valitsemaa: on eduskunta, jonka kansa valitsee, on presidentti, jonka kansa valitsee, ja on tämä kahden kärjen mahdollisuus, joka on yhteistoimintaa valtioneuvoston ja presidentin kanssa. Tämä järjestelmä on toiminut hyvin, ja minusta se on maan etu. Minä en ymmärrä sitä itsetarkoituksellista presidentin vallan riisumista, jota nyt näytetään tässäkin asiassa harrastettavan.

Päivi Räsänen /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! En oikein ymmärrä, mitä arveluttavaa siinä on, jos tässä salissa asiat politisoituvat. Totta kai kysymys valtaoikeuksista on syvästi poliittinen kysymys, ja mielestäni on tarpeetonta meidän kansanedustajien itsemme antaa kielteinen leima sanalle "politiikka".

En halua ottaa vielä tässä vaiheessa kantaa siihen, onko tämä asetuksenantovaltuus viisasta siirtää presidentiltä valtioneuvostolle, ja pidän erinomaisena sitä, että tätä asiaa tutkitaan nyt monessa valiokunnassa, joiden työskentelyyn kyllä luotan. Mutta hiukan ihmettelen sitä, että kun nämä presidentin valtaoikeudet joka tapauksessa tulevat perusteelliseen pohdintaan ensi syksynä nimitettävässä toimikunnassa, työryhmässä, joka valmistelee uudistuksia, niin onko viisasta, että ikään kuin yksi pala tästä irrotetaan etukäteen. Aika näyttää.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Toivon hartaasti, että tämä keskustelu on hyvin teoreettinen hyvin pitkälle tulevaisuuteen eikä tälle löydy minkäänlaista personifiointia ihan lähitulevana aikana. Siinä suhteessa se vapauttaa ajattelemaan tässä kokonaisuuksia, elikkä jos soveltamishetki koittaa, niin joka tapauksessa päätös syntyy. Siitä ei ole mitään epäselvyyttä. Sen ovat kaikki mieltäneet varmasti. Mutta minkä vaikutelman se päätös antaa? Toivoisin hartaasti, että tältä osin mietinnössä on asiasta syvällistä pohdiskelua.

Esko-Juhani Tennilä /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kyllä tässä presidentiltä ovat viemässä valtaa ne, jotka ovat tyytymättömiä nykyisen presidentin ulko- ja turvallisuuspoliittiseen linjaan. Samalla ollaan rikkomassa minusta Suomelle erittäin hyvä malli, jossa presidentti, hallitus ja eduskunta ovat käytännössä pakotettuja konsensukseen. Sitä tarvitaan myös silloin, kun niin kovasta asiasta kuin poikkeustilasta päätetään. Nyt rikotaan aivan tarpeettomasti tätä järjestelmää, joka täällä toimii hyvin.

Tuulikki Ukkola /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tällaista keskustelua, sanoisinko, nyt ennen aikojaan, ennen kuin on edes pohdittu, miten syvällisesti ja miten laajasti ja mitä asioita perustuslaissa uudistetaan, ei olisi käyty, ellei presidentti olisi sanellut tähän valmiuslakiin omaa, aika jyrkkää kannanottoaan minun mielestäni. Tämä on siksikin vielä ihmeellistä, koska eihän tässä puututa presidentti Tarja Halosen valtaoikeuksiin, vaan mahdollisesti tulevien presidenttien valtaoikeuksiin. Ei hänen valtaoikeuksiinsa olisi koskettu, eikä tässäkään laissa kosketa.

Tämä nyt ei tietenkään ollut ensimmäinen kerta, kun presidentti Halonen puuttuu johonkin. Silloin kun rauhanturvaamislakia tehtiin ja päätettiin, kuka päättää lopullisesti siitä, mennäänkö turvaamaan rauhaa vai ei, niin sehän on nyt kolmen lukon takana. Siinähän tuli lähestulkoon perustuslaillinen kriisi siitäkin, elikkä siinäkin yritettiin, että presidentti ei olisi kaikista asioista päättänyt, mutta nyt päättää hallitus, eduskunta ja sitten lopullisesti vielä viime kädessä presidentti. Kyllä tässä nyt on jostain syystä puolustustaistelu, jota minun käsitykseni mukaan nykyisen presidentin ei tarvitsisi edes käydä.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa puhemies! Tässä ed. Söderman, jonka vieressä minulla on kunnia istua, totesi, että meillä on täällä kaksi hyvää paikalla olevaa valiokunnan puheenjohtajaa, edustajat Sasi ja Korkeaoja, jotka ovat hankkineet kokemusta, ja heistä on hyötyä tämän asian käsittelylle. Haluaisin tähän lisätä sen, että tämän asian käsittelylle on todella ollut nyt jo hyötyä siitä, että meillä on kansanedustaja Söderman, joka on tämän asian periaatteellisen puolen nostanut jo aikaisemmin esiin niin, että eduskunta jopa joutui äänestämään niinkin tärkeästä asiasta kuin tämän käsittelyajasta. Nyt sitten vielä hävisi se esitys, joka olisi antanut enemmän miettimisaikaa. Mutta kun ed. Söderman nosti esille tämän perustuslaillisen näkökulman, niin yhdyn siihen, että tämä on sen tyyppinen asia, joka tulee todellakin katsoa perustuslain näkökulmasta, ja täytyy katsoa nimenomaan hyvin vakavasti se, onko kysymyksessä hallituksen esitys, joka pitää perustuslain edellyttämässä säätämisjärjestyksessä tuoda tänne suureen saliin.

Timo Soini /ps:

(Ed. Skinnari: Tämä ei johdu EU:sta!) Arvoisa herra puhemies! — Ed. Skinnari, joudun tuottamaan teille pettymyksen. Kun luetaan tätä esitystä, huomataan, että täällä on viljalti tämän EU-käypäläisen takia tehtyjä pohdintoja, muun muassa sivulla 17, mutta siitä myöhemmin.

Arvoisa herra puhemies! On hyvä, että tämä asia keskustellaan tässä vaiheessa, kun tämä on lähdössä valiokuntiin, ja on täysin selvää, että kysymys on presidentin toimivaltuuksista ja niitä ei tipoittain pitäisi arvioida, vaan kokonaisuudistuksen kannalta. Minun käsittääkseni presidentti Halonen ei puolustanut itseään, vaan presidentti-instituutiota, ja siitä on kysymys. On se niin hyvä virka, että siihen kannattaa pyrkiä, vaikkei pääsisikään, nimimerkillä kokemusta on. (Naurua) Mutta hakuaikaahan on tulevaisuudessakin, sitä ei tiedä, mihin tässä vielä joudutaan ajan kanssa. (Ed. Pulliainen: Käytä sitten puheaika nyt!) Vielä ei ole mikään aika ilmoittautua yhtään mihinkään.

Mutta tätä tilannetta ja kokonaisharkintaa ajatellen minun mielestäni oli hyvä, että presidentti Halonen lausui, mitä lausui. Nyt, kun tämä lähtee näihin kahteen valiokuntaan, on erittäin hyvä, että täällä ovat molempien valiokuntien puheenjohtajat kuulolla tässä asiassa. Se on arvostettavaa ja myöskin se, että ministeri on paikalla, koska nämä asiat pitää pohtia tästä salista lähtien ja se on arvostettavaa kaikkien kannalta.

Mutta, arvoisa herra puhemies, tässä on suuria periaatteellisia kysymyksiä. Jos mennään aivan äärilaitaan, niin kysymys on siitä, että kun on poikkeuksellinen tilanne eli sellainen tilanne, että kansalaisten perusoikeudet syrjäytetään ja niihin puututaan, niin missä menettelytavassa pitää tämä tehdä. Se on vakavan pohdinnan paikka. Minun käsitykseni on kyllä se, että se on perustuslain säätämiskysymys. Tämä on ehdotonta ydintä. Tämänhän nyt meidän järjestelmämme mukaan sitten ratkaisee perustuslakivaliokunta, mutta kansanedustaja saa tässä kohdin, kun tämä asia on lähdössä sinne, esittää siitä käsityksen. Mehän emme muuten sitten saa siitä lausua tavallaan, kun perustuslakivaliokunta sitten tekee tämän ratkaisun. Kyllähän tässä muutos on aika selvä, että jos tasavallan presidentiltä otetaan tämä asetuksenantovaltuus pois ja hän on mukana, se on ihan eri asia. Se on syytä miettiä.

Sitten, arvoisa herra puhemies, kun tällainen esitys tulee, niin tulee kysyttyä, miksi. Miksi nyt on tullut tarve tähän? Mikä on tämän muutoksen motiivi? Mikä nyt ei toimi, kun tarvitsee tehdä muutosta, ja mistä kaikki johtuu?

No, sitten on tämä ikuinen päänsärkymme tai, sanotaan, toivottavasti ei ikuinen, mutta hyvin tukeva, tämä EU. Aiheuttaako se tämän jälleen kerran, että arvioidaan? Täällä on pitkät pätkät, otetaan vaikka sivulta 17, suora sitaatti: "Valmiuslainsäädännön kannalta merkityksellisiä ovat erityisesti Euroopan yhteisön perustamissopimuksen tavaroiden, työntekijöiden ja pääoman vapaan liikkuvuuden rajoittamista koskevat 30, 39 ja 58 artikla sekä yleisiä turvallisuuspoikkeuksia koskeva 297 artikla." Myös tämä rahaliitto eli rahakolhoosi, Brysselin rupla, on aiheuttanut näitä asioita. Sivulta 19 suora sitaatti: "Valmiuslain kannalta merkittävää on myös Suomen jäsenyys Euroopan talous- ja rahaliitossa. Jäsenyys on euron käyttöönoton lisäksi merkinnyt myös kansallisen raha- ja valuuttapolitiikan loppumista. Suomen pankki toimii osana Euroopan keskuspankkijärjestelmää." Aivan oikein. Rahat meni ja päätäntävalta itsenäisen valuuttakurssipolitiikan ja rahapolitiikan suhteen, kun mentiin tähän kolhoosirahaan. (Ed. Pulliainen: Tässä olisi kirveellä tekemistä!) Jokohan nyt, ed. Pulliainen, tekin myönnätte, että ei se itsenäisyys ole lisääntynyt, kun siitä on luovuttu. Se on vähentynyt. (Ed. Pulliainen: Minähän se olen nyt tässä se arveluttavin!) Tästä on kysymys. Sen takia minä tätäkin kriittisillä laseilla katselen, ettei vain tämä koko Suomen tasavallan presidentin valtaoikeuksien alasajo johdu tästä kolhoosista nimeltä Euroopan unioni. (Ed. Tennilä: Eiköhän se lähempää löydy se syy!) — Ed. Tennilä, toivoisin näin.

Mutta tämä perinteinenkin asetelma on mennyt vähän päälaelleen. Ennen ne kuningasmieliset olivat tuolla puolen salia, ne, jotka halusivat vahvan presidentin ja muuta. Nyt tuntuu, että ne ovat tällä puolen salia. Mutta Soini on aina keskellä kylää ja asialinjalla, niin kuin perussuomalaiset aina. Tässä sitä nyt sitten punnitaan näitä asioita.

On hyvä, että tämä käsitellään nyt tässä kunnolla valiokuntaan lähetettäessä, ja totta kai myös, ed. Ukkola, tämä on politiikkaa. Kysymys on tasavallan presidentin valtaoikeuksista, (Ed. Pulliainen: Politiikka on tullut eduskuntaan!) ja sen pitääkin olla poliittinen kysymys. Mutta lainsäädännöllisesti ihan ydinkysymys on se mielestäni, voidaanko yksinkertaisella enemmistöllä syrjäyttää tai arvioida kansalaisten perusoikeuksia. Se on minun mielestäni ykköskysymys tässä asiassa. Jos tämän kautta menee tämä periaate läpi, että voidaan, niin eikö se voida sitten tehdä kaikilta osin?

Kimmo Sasi /kok:

Arvoisa puhemies! Minun mielestäni on erittäin hyvä, että tästä asiasta käydään perusteellinen lähetekeskustelu, ja siitä on varmasti myöskin hyötyä valiokuntakäsittelyn kannalta, joka on syytä tehdä hyvin perusteellisesti ja huolellisesti, niin että laista voidaan tehdä mahdollisimman hyvä. On kuitenkin syytä todeta, että on erittäin tärkeää, että tämä hallituksen esitys valmiuslaiksi on vihdoinkin saatu eduskunnan käsittelyyn, ja oikeastaan tämä oli valmiina jo edellisen hallituksen aikana. Olisi ollut toivottavaa, että edellinen hallitus olisi voinut antaa sen eduskunnalle, mutta ehkä yleisestikin tiedossa olevista syistä edellinen hallitus sitten kuitenkaan loppujen lopuksi viime vaiheessa tätä esitystä eduskunnalle ei ollut valmis antamaan.

Täällä ed. Soini nosti esille kysymyksen siitä, miksi tämä ylipäätänsä annetaan. Täytyy sanoa, että meillä on eräitä lakeja, jotka eivät ole olleet sopusoinnussa uuden perustuslain kanssa, ja niitä olisi mahdollisimman pikaisesti pitänyt muuttaa, niin että ne ovat sopusoinnussa perustuslain kanssa, ja tämä on aivan näitä viimeisiä, joissa vielä näitä puutteita on, ja siitä syystä 7—8 vuotta perustuslain hyväksymisen jälkeen on syytä, että vihdoinkin tämä asia on saatu eduskunnan käsittelyyn.

Ja mitkä ne ongelmat ovat? Voidaan sanoa, että on kolme ongelmaa, joista ensimmäinen on se, että nykyinen järjestelmä perustuu valtioneuvostolle delegoituun lainsäädäntövaltaan, ja periaatteessa tällaiset asiat pitää saada lain tasolle, joissa ihmisten oikeudet ja velvollisuudet selvästi kuvataan ja ilmoitetaan.

Toinen asia on se, mikä on valmiuslain soveltamisala. Tietysti, kun puututaan ihmisten perusoikeuksiin, niin sen soveltamisalan pitää olla mahdollisimman suppea, täsmällisesti määritelty, mutta kuitenkin täytyy sanoa, kaikissa tilanteissa toimiva, että järjestelmä kaiken kaikkiaan toimii, jotta ihmisten syvimmät perusoikeudet voidaan kaikissa tilanteissa turvata.

Kolmas kysymys, josta sitten voidaan keskustella, on se, että valmiuslaki on tällä hetkellä voimassa poikkeuslakina, ja lähtökohtanahan on ollut uuden perustuslain jälkeen, että poikkeuslakeja ei säädetä, vaan lainsäädäntö pyritään yhteensovittamaan perustuslain kanssa ja perusoikeuksien kanssa, jotta tätä perustuslain säätämisjärjestystä ei tarvittaisi.

Puhemies! Kaiken kaikkiaan voidaan sanoa, että mielestäni suhteellisen hyvää, perusteellista työtä hallituksessa on tehty tämän esityksen osalta, mutta pitää muistaa se, että esitys on hyvin vaativa ja varmasti eduskuntakäsittelyssä on tarpeita jonkinlaisiin täsmennyksiin ja kehittämiseen.

Kun katsomme näitä lakiesityksiä, niin suhde perustuslakiin on varsin kattava tässä, eli siinä suhteessa nähdään jo, että valmistelussa on tehty varsin perusteellista työtä.

Ihan täytyy todeta myöskin ed. Soinille se, että meillä perustuslaissa on jo valmistauduttu poikkeusoloihin. Meillä on perustuslaissa 23 §, jossa sanotaan seuraavasti: "Perusoikeuksista voidaan säätää lailla sellaisia tilapäisiä poikkeuksia, jotka ovat välttämättömiä Suomeen kohdistuvan aseellisen hyökkäyksen samoin kuin vakavuudeltaan aseelliseen hyökkäykseen lain mukaan rinnastettavien, kansakuntaa uhkaavien poikkeusolojen aikana ja jotka ovat Suomen kansainvälisten ihmisoikeusvelvoitteiden mukaisia." Eli on tunnustettu se, että Suomi saattaa joskus joutua sellaiseen tilanteeseen, jossa ollaan hyvin poikkeuksellisissa olosuhteissa, ja silloin joudutaan puuttumaan kansalaisten perusoikeuksiin. Tietysti sitten pitää katsoa, mikä on välttämätöntä ja kuinka pitkälle tässä puuttumisessa kaiken kaikkiaan mennään. Olennaista tässä pykälässä on myöskin se, että tämän lainsäädännön pitää olla sopusoinnussa Suomen kansainvälisten ihmisoikeusvelvoitteitten kanssa. Eli Euroopan ihmisoikeussopimus pitää katsoa ja muutkin velvoitteet, eli näittenkin osalta täytyy myöskin suorittaa testi, että nuo rajoitukset ovat sen kanssa yhteensopivia.

Ehkä täytyy yksi mielenkiintoinen yksityiskohta sanoa. Kun syksyllä eduskunnassa keskusteltiin varsin pitkään velvollisuudesta tehdä työtä, niin myöskin täällä hallituksen esityksessä todetaan, että näissä poikkeusoloissa, joissa valmiuslaki on voimassa, kansalaisilla on velvollisuus tehdä työtä. Tämä tulee esille 14 luvussa, jossa puhutaan työvelvollisuudesta. Jokainen, joka on 18-vuotias, mutta ei 68-vuotias, on velvollinen tekemään tämän lain tarkoituksen toteuttamiseksi välttämätöntä työtä. Eli tässäkin on oikeastaan se periaate, jota jo syksyllä käsiteltiin. Jos on erittäin tärkeä oikeushyvä, niin niissä tilanteissa sen saavuttamiseksi ihmisellä on velvollisuus tehdä töitä. Tietysti tässä tilanteessa nyt on sitten nimenomaan poikkeusoloista kaiken kaikkiaan kysymys.

Arvoisa puhemies! Tasavallan presidentti on antanut lausuman silloin, kun hän on antanut tämän hallituksen esityksen eduskunnalle, ja tässä yhteydessä hän on viitannut siihen, että presidentti johtaa ulkopolitiikkaa ja on myöskin Puolustusvoimien ylipäällikkö. Tietysti mielenkiintoista tässä on se, että kun presidentti on noin viikko aikaisemmin eduskunnassa todennut, että ulkopoliittisissa kysymyksissä ja johtamisessa presidentin ja hallituksen yhteistyö on erittäin hyvää, niin noin viikko sen jälkeen syntyi tällainen konflikti, joka on hyvin poikkeuksellinen meidän valtiosääntöjärjestelmässämme ja jossa presidentti toteaa, että hän ei olekaan samaa mieltä hallituksen kanssa siitä, millä tavalla päätöksiä tehdään, ja syntyy tietyn tyyppinen konfliktitilanne. Mutta joka tapauksessa eduskunta viime kädessä joutuu tämän konfliktin sitten ratkaisemaan, kun siihen otetaan kantaa.

Mielenkiintoista on se, että viime vuosien keskusteluissa ylipäällikkyys on noussut varsin poikkeukselliseen asemaan, ja tietysti, jos katsotaan niitä toimenpiteitä, joihin tämä valmiuslaki johtaa, niin voidaan kysyä, kuinka merkittävää roolia ylipäällikkyys kaiken kaikkiaan voi näytellä. Ja ehkä voidaan myöskin tarvita jonkinlaista yhteiskunnallista keskustelua siitä, kuinka merkittävä ylipäällikön rooli kaiken kaikkiaan yhteiskunnassa on. Eikö kuitenkin kysymys ole siitä, että presidentti on ensi sijassa siviilijohtaja?

Mutta kaiken kaikkiaan on tärkeätä, että perustuslakivaliokunta arvioi nämä presidentin lausuman perustelut ja sitten ottaa kantaa siihen, missä määrin on relevanssia tässä presidentin lausumassa, ja jos siinä havaitaan olevan, niin tietysti silloin lainsäädäntöä, tätä hallituksen esitystä, pitää asianmukaisilta osin muuttaa. Mutta mikä on olennaista ja mikä tässä yhteydessä täytyy todeta, on se, että hallitus pyrkii vain siihen käsitykseni mukaan, että nykyistä perustuslakia noudatetaan. Ei kysymys ole siitä, että hallitus esittäisi, että nyt perustuslakia muutetaan tai presidentin toimivaltuuksia muutetaan perustuslain vastaisesti, vaan hallitus on päätynyt siihen, että on oikein, että perustuslakia tulkitaan siten, että jos meillä on puolustuslaissa tarkoitettu puolustustila, silloin on nimenomaan kansainvälisestä konfliktista kysymys ja silloin presidentti antaa presidentin asetuksen. Mutta silloin kun on valmiustilasta kysymys, niin valmiustilasta säädetään valtioneuvoston asetuksella, koska siinä ensisijaisesti ei ole kysymys kansainvälisistä suhteista, vaan nimenomaan kotimaisista olosuhteista. Tämä kysymys joudutaan nyt sitten arvioimaan perustuslakivaliokunnassa, mikä on tältä osin oikea tulkinta. Mutta se täytyy joka tapauksessa tässä yhteydessä tunnustaa ja todeta, että hallituksella ei ole mitään tietoista tarkoitusta, että tältä osin perustuslakia tai presidentin oikeuksia perustuslain vastaisesti jollakin tavalla muutettaisiin, vaan kysymys on siitä, mikä on oikea tapa toimia nykyisen perustuslain puitteissa.

Arvoisa puhemies! Lopuksi vielä: Ed. Söderman kiinnitti täällä huomiota mielenkiintoiseen kysymykseen, josta jo oikeastaan viime syksynä jouduttiin jonkin verran keskustelemaan. Nyt meillä on lähdetty perinteisesti tällä vuosikymmenellä siitä, että jos meillä perusoikeus on vastoin toista perusoikeutta, niin jos katsotaan, että toinen perusoikeus on vahvempi, silloin voidaan tavallisen lain säätämisjärjestyksessä säätää rajoituksia tähän toiseen perusoikeuteen eli tärkeämpi perusoikeus voittaa heikon perusoikeuden. Viime syksynä professori Hidén lausunnossaan totesi, että jos puututaan joittenkin perusoikeuksien ytimeen, niin siinä tilanteessa pitäisi sitten harkita sitä, pitäisikö laki kuitenkin säätää, jotta se saa laajan yleisön hyväksynnän, perustuslain säätämisjärjestyksessä. Hidénin lausunto poikkeaa siitä käytännöstä, joka meillä tällä hetkellä on vallalla. Mutta tietysti ehkä on kuitenkin tästäkin näkökulmasta syytä keskustella tässä yhteydessä, noudatetaanko perinteistä tulkintalinjaa, että perusoikeus, joka on tärkeämpi, voi voittaa toisen perusoikeuden, jopa ytimenkin, ja laki säädetään tavallisen lain säätämisjärjestyksessä, vai onko tarvetta siihen, että pyritään laajempaan kansalliseen kompromissiin myöskin eduskunnassa.

Jacob Söderman /sd(vastauspuheenvuoro):

Puhemies! Minä yhdyn ed. Sasin arvioon, että tämä on tärkeä keskustelu. Hän sanoi paljon asioita, jotka ovat hyvin tärkeitä.

Mitä ensin tulee Puolustusvoimiin, niin minusta ei voida mennä nyt sen sotatilalain taakse, koska tässä lakiehdotuksessa on kokonainen luku, joka koskee oikeuksia Puolustusvoimille, jonka ylipäällikkö tasavallan presidentti on. Sen vuoksi ehdotus ollaan lähettämässä puolustusvaliokuntaan.

Toiseksi sitten tämä työvelvollisuus: Silloin syksyllä puhuttiin siitä, että sairaanhoitajat pakotettaisiin tekemään omaa työtään korkeammalla palkalla. Tämän lain työvelvollisuus koskee mitä työtä tahansa, jota nämä viranomaiset keksivät. Meidät voidaan lähettää Pihtiputaalle väestönsuojelupäälliköksi tämän lain nojalla. Se voi olla tarpeellinen valtuutus, mutta se olisi syvä puuttuminen perusoikeuksiin.

Sitten vielä tämä perusoikeus toisiaan vastaan: Minusta silloin, kun on yksi laki, yhteen tarkoitukseen tämä tulkintalinja on viisas, mutta jos me panemme kaikki, kaikki, kaikki perustuslain perusoikeudet ja selitämme, että niihin voidaan nyt puuttua tavallisena lakina, niin silloin me todellisuudessa otamme perustuslainsuojan pois perusoikeuksista ja panemme ne lain tasolle.

Tuulikki Ukkola /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Oli erittäin hyvä, että ed. Sasi, joka on perustuslakivaliokunnan puheenjohtaja, hieman selosti tai valotti tätä taustaa. Tässä todellakin on kysymys siviiliviranomaisten toiminnasta, siviiliviranomaisten toiminnasta kansalaisia kohtaan, ei puolustusviranomaisten eikä Puolustusvoimain ylipäällikön toiminnasta. Tämä on se peruste, minkä vuoksi tämä asetuksenantovaltuutus on annettu tässä laissa nimenomaan valtioneuvostolle, ei presidentille.

Annika Lapintie /vas(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Kyllä minäkin vähän nyt pelästyin, kun kuuntelin perustuslakivaliokunnan puheenjohtaja Sasin tulkintoja syksyisestä hoitajien työvelvollisuudesta samassa hengenvedossa, kun puhutaan tästä valmiuslaista. Niillähän ei ole mitään tekemistä toistensa kanssa.

Toisaalta ihmettelen myös sitä, miten hän perusteli tätä, miksi hallitus ei näe syytä esittää perustuslain säätämisjärjestystä. Tässähän tehdään olennainen muutos edelliseen valmiuslakiin. Siinähän presidentin tehtävänä oli antaa asetus, tässä se otetaan pois. Kyllähän se on ylimpien valtioelinten keskinäistä vallankäytön muuttamista eli perustuslain ydinkysymysten muuttamista. En ymmärrä — ehkä kuulen ministeri Braxilta vastauksen, mutta tällä hetkellä en ymmärrä — miksi tätä lakia ei ole esitetty säädettäväksi perustuslain säätämisjärjestyksessä.

Sitten tänne on vielä leivottu sisään valmiiksi konfliktin mahdollisuus. Kun presidentti ja hallitus yhdessä miettivät, onko kyseessä tilanne, että valmiuslaki otetaan käyttöön, niin missään ei sanota, mitä sitten tapahtuu, kun he ovat eri mieltä siitä, otetaanko se käyttöön vai eikö sitä oteta käyttöön.

Kimmo Sasi /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Mikäli oikein olen ymmärtänyt, niin valtioneuvosto päättää asetuksesta ja se on valtioneuvoston päätös viime kädessä. Sinänsä on ihan hyvä, että tässä oikeastaan on se idea, joka oli myöskin kriisinhallintalaissa, kun perustuslakivaliokunta ensimmäisessä vaiheessa tarjosi sitä, että hyvä on, valtioneuvosto päättää, mutta kuitenkin käydään ulko- ja turvallisuuspoliittisessa valiokunnassa yhteiskeskustelu presidentin kanssa, joka on oikea tapa presidentille ottaa osaa siihen päätöksentekoon. Minusta tämä on aika hyvä ratkaisumalli useimmissa tämän tyyppisissä tapauksissa.

Haluaisin myöskin korostaa sitten sitä, että tässä on kysymys siitä, että asetuksen antaa joko presidentti tai valtioneuvosto. Nykyisen perustuslain pohjalta sellaisenaan tehdään ratkaisu, kumpi sen ratkaisun tekee. Kysymys on nykyisen perustuslain soveltamisesta ja siitä, että tehdään oikea ratkaisu nykyisen perustuslain hengessä.

Oikeusministeri Tuija Brax

Arvoisa herra puhemies! Pidän varsinaisen pidemmän puheenvuoron myöhemmin, mutta korjaan nyt yhden virheen, joka ed. Södermanin puheenvuorossa tuli esiin.

Puhemiesneuvoston päätöksen taustat on tarkistettu ja puolustusvaliokuntaan asia on lähetetty siksi, että eduskunnan aika tuoreen valiokuntien työnjaon mukaan kaikki tämän alan lainsäädäntö kuuluu sinne. Tällä ei ole mitään tekemistä tämän 16 luvun kanssa, johon palaan sitten myöhemmin. Mutta tämän varmasti voi myös valiokunnan puheenjohtaja varmistaa. Valiokuntien työnjaosta on sovittu jo ennen tätä lakiesitystä, että muun muassa valmiuslait kuuluvat aina, oli niitten sisältö mikä tahansa, puolustusvaliokunnan käsittelyyn. Puhemiesneuvoston jäsenet voisivat olla reiluja ja vahvistaa tämän.

Jacob Söderman /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Arvoisa ministeri, kun te nyt jatkuvasti väitätte, että tällä lailla ei ole mitään tekemistä Puolustusvoimien kanssa, niin jos te katsotte tätä 16 lukua ja muutkin lukevat sitä, niin sen mukaan tavaroiden luovutusvelvollisuus voidaan panna täytäntöön Puolustusvoimien päätöksellä, palvelujen suorittamisvelvollisuus voidaan panna toimeen Puolustusvoimien päätöksellä, ajoneuvojen, alusten ja ilma-alusten luovutusvelvollisuus Puolustusvoimien päätöksellä, puolustusministeriön asetuksella voidaan tehdä niitä näitä. Jokainen, joka on ollut maanpuolustuskurssilla, tietää, että ilman Puolustusvoimia nämä valmiuslait eivät toimi ollenkaan. Minusta tämä argumentointi kannattaisi nyt lopettaa.

Johannes Koskinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Puhemiesneuvoston puolesta voin todeta juuri tämän, että tosiaan nämä poikkeusololait on todettu työjärjestyksessä puolustusvaliokunnalle kuuluviksi, vaikka ei olisi suoraan Puolustusvoimien tehtävistä kysymys. Mutta tässähän on, niin kuin ed. Söderman totesi, lukuisissa kohdin puolustushallinnon kautta järjestettyjä tehtäviä, vaikka ei ole kysymys sotilaskäskyasioista. Tässä on ehkä mennyt keskustelussa sekaisin tämä, mitkä ovat sotilaskäskyasioita ja siitä putkesta eivät kuulu Puolustusvoimien ylipäällikölle, mutta voivat muutoin kuulua puolustushallinnolle ja sillä perusteella koskettavat Puolustusvoimia. Ei voida sanoa, että tämä lainsäädäntö olisi ikään kuin puolustushallinnon ulkopuolista normistoa.

Oikeusministeri Tuija Brax

Arvoisa herra puhemies! Jos ed. Söderman kuunteli oikein, niin aion varsinaisessa puheessani vastata tähän 16 lukuun. Nyt vaan tuli todetuksi, että teidän argumenttinne valiokunnan valitsemisesta ei pidä paikkaansa, ja sen halusin nyt jo alta saada pois. Jos maltatte, niin aivan kohta tulee minun vuoroni puhua. (Ed. Söderman: Kunhan pysytte totuudessa!) — Minähän juuri pysyin, mutta teidän väitteenne ei pitänyt paikkaansa.

Heidi Hautala /vihr:

Arvoisa puhemies! Voin vahvistaa sen, että tämä lakiluonnos on todellakin edellisen hallituksen aikana ollut hyvin pitkällä. Muistan itse, että eduskuntaryhmiltä pyydettiin lausuntoja tähän jo useita vuosia sitten, ja vihreä eduskuntaryhmä antoi sen suuntaisen lausunnon, joka nyt on sitten toteutunut tässä annetussa laissa.

Mielestäni nämä perusoikeuksien tilapäiset rajoitukset on perusteltu aika hyvin sivulta 100 eteenpäin, ja varmasti sitten perustuslakivaliokunta tutkii, voiko se yhtyä tähän argumentointiin.

Mitä tulee sitten tähän päätöksentekomenettelyyn, millä tavalla tästä valmiustilasta näissä asetuksissa säädetään, niin mielestäni tämä ratkaisu on erittäin onnistunut. Oli hyvä kuulla, että perustuslakivaliokunnan puheenjohtaja muistutti, että tämmöistä mallia tarjottiin aikanaan silloin, kun lakia sotilaallisesta kriisinhallinnasta käsiteltiin, ja se ainakin vihreän eduskuntaryhmän mielestä silloin olisi ollut perustuslainmukainen menettely. Tämä vaikuttaa erittäin onnistuneelta, että, sanotaan, silloin kun tällaisilla poikkeusoloilla on ulkopoliittisia vaikutuksia, niin tasavallan presidentti osallistuu niiden toteamiseen käytännössä sillä tavalla, että valtioneuvostosta annetun lain 24 §:ssä tarkoitetussa ulko- ja turvallisuuspoliittisen ministerivaliokunnan ja tasavallan presidentin yhteisessä kokouksessa tämä todetaan.

Sitten haluaisin kommentoida vielä lopuksi ed. Rajamäen argumentointia. Ed. Rajamäki, te kaipasitte tätä sisäministerin jatkuvaa läsnäoloa hallituksen ulko- ja turvallisuuspoliittisessa valiokunnassa. Tämä on mielenkiintoinen ajatus, koska ulkoiset kriisit ja sisäiset kriisit yhä useammin ovat yhdistyneenä. Ehkä tämä on sitten se pohdiskelu, jota jatkossa joudumme käymään, kun pohdimme presidentin ulkopoliittisia valtaoikeuksia.

Jouko Skinnari /sd:

Arvoisa puhemies! Ensiksi on annettava kyllä tunnustusta ministerille, että hän tällaisen ison asian on tänne vuosien valmistelun jälkeen tuonut, ja nämä asiathan, joista täällä nyt keskustellaan, ovat kaikki eduskunnan käsissä, niin että eduskuntahan tässä nyt voi sitten näyttää tämän oman osaamisensa.

Aloittaisin nyt ensiksi tästä, mitä perustuslakivaliokunnan puheenjohtaja totesi, ja yleensäkin tästä päätöksenteosta, että loppujen lopuksi sillä nyt ei käytännössä ole niin isoa eroa. Tulen lopuksi sitten siihen, mitä suurempaa eroa on sillä, jos valtioneuvoston asetus annetaan torstaina kello 13 olevassa istunnossa, verrattuna siihen, jos se annetaan presidentin asetuksena perjantaina kello 11 olevassa istunnossa, jossa valtioneuvoston jäsenet yleensä melkein kaikki ovat paikalla ja jolloin tämä parlamentaarinen valta ja suoralla kansanvaalilla valitun presidentin valta ovat saman pöydän ympärillä, ja minusta se on kyllä yksi pienen kansan etu, että siinä katsotaan yhdessä, koska kyllähän tämä nyt aika tavalla puuttuu ihmisten jokapäiväiseen elämään.

Kun tätä nyt vilkaisi, niin täällä keskeytetään esimerkiksi eläkkeitten ja monien sosiaalietuuksien maksu kolmeksi kuukaudeksi, sähkönjakelu, kaukolämmönjakelu, asunnon omistajien pitää tarjota vuokrahuoneistot asianomaiselle viranomaiselle, kaikkia tällaisia arkipäivän asioita; kyllähän nämä ovat sellaisia kansalaisten perusoikeuksia, ja ei siitä ainakaan mitään haittaa ole, jos nämä nyt menevät siinä perustuslain säätämisjärjestyksessä. Yleensä aina sanotaan tai tarkoitetaan sitä, että jos asian pitää olla perustuslain säätämisjärjestyksessä, sellaista lakia ei voi säätää. Kyllähän täällä on paljon säädetty lakeja, jotka on tehty perustuslain säätämisjärjestyksessä juuri sen takia, että puututaan kansalaisten perusoikeuksiin. Se vaatii vaan tietyn enemmistön, ja sitähän nyt sitten perustuslakivaliokunta tekee nimenomaan. Esittäköön hallitus nyt sitten käsityksenään mitä tahansa, niin sehän on viime kädessä Suomessa perustuslakivaliokunnan tehtävä. Tämä varmasti tulee nyt sitten jo näilläkin puheilla käytyä läpi.

Mitä tähän valiokuntakäsittelyyn muutoin tulee, niin siinähän valiokunnilla on nyt sitten kyllä mahdollisuus, viitaten esimerkiksi ed. Rajamäen puheenvuoroon, että myös esimerkiksi hallintovaliokunnalta valiokunnat pyytävät lausunnon, kun tässä käydään tätä asiaa läpi. En minä usko, että siitäkään on kenellekään mitään haittaa — täällä näyttää ainakin puolustusvaliokunnan puheenjohtaja nyökyttävän päätään — että tietyllä määräajalla pyydetään hallintovaliokunnalta lausunto, niin saadaan tämäkin asia myös sitten käsiteltyä niitten viranomaisten näkökulmasta, joita tämä koskee.

Mutta ennen kaikkea halusin tässä nyt ottaa esille asian, johon en ole sillä tavoin puuttunut mutta joka on minuakin vaivannut pitkään, eli tämän presidentin valta-aseman itsetarkoituksellisen kaventamisen. Silloin aikanaan — ja muistan hyvin, kun täälläkin läsnäolijoista ainakin ed. Sasi oli mukana — olimme Ranskassa ja Itävallassa katsomassa, miten presidentti suoralla kansanvaalilla valitaan. Meillähän loppujen lopuksi silloin, kun ed. Zyskowiczin aloitetta perustuslakivaliokunnassa käsiteltiin, ei mikään puolue kauheasti kannattanut suoraa kansanvaalia, mutta niin se vaan tuli ja tässä sitä ollaan. Haluan nähdä sen puolueen, joka tulee voimaperäisesti ajamaan sitä, että otetaan tämä valta kansalta pois, koska kävi juuri niin kuin Ranskassakin sanottiin, että siitä tulee suosituin vaali, mitä teillä on. Jos seuraa nyt Ranskan presidentinvaalejakin ja niiden jälkeisiä tapahtumia, niin erittäin suosittua tuntuu kaikkine yksityiskohtineen olevan. (Ed. Pulliainen: Jos avioidutaankin aina heti!) — Joo. — Mutta tämä asia pitäisi minun mielestäni nähdä niin kuin nyt nähdään esimerkiksi suurvaltojen näkökulmasta. Venäjällä, joka on meille erittäin tärkeä, Ranskassa, joka EU-politiikassa on tärkeä, ja Yhdysvalloissa presidentillä on kansainvälisessä politiikassa, niin kuin shakissa, tärkeä merkitys, ja sitä pitää myös käyttää. (Välihuuto) — No, sillä ei ole sellaista nappulaa, mutta täytyy olla vähän mielikuvitusta myös sitten jopa kansanedustajalla, että voi kuvitella, onko se nyt siellä kuningas vai kuningatar riippuen siitä, minkälainen presidentti on.

Mutta joka tapauksessa minusta sitä ei pidä myöskään lähteä itsetarkoituksellisesti poistamaan ja tekemään siitä ongelmaa, kun tietää sen, että Euroopan unionin puolella ei tämä ole koskaan ollut mikään ongelma. Se on ihan kotitekoinen suomalaisten keksintö, josta nyt voi sanoa, että se keskustelu monesti käydään poliittisista syistä, ei siten, että tarkasteltaisiin presidentti-instituutin ja valtioneuvosto-instituutin ja eduskunta-instituutin välisiä suhteita, vaan sen takia, miten viime vaaleissa kävi. Tarkoitan presidentinvaaleja. Sitten kun eduskunnassa on toisen tyyppiset voimasuhteet, niin ymmärtää tietysti tämän jännitteen, joka siitä syntyy, mutta ei instituutioita voi rakentaa sillä tavoin, vaan kyllä siinä pitää olla sen kylmän harkinnan niin, että ne toimivat kaikissa tilanteissa. Tämän takia minusta tätäkään asiaa ei pitäisi viedä eteenpäin ainakaan tästä syystä tällaisena ottaen myös huomioon sen, että perustuslakia nyt sitten ollaan tarkastamassa tältä osin, joka nyt tuntuu myös monesti vähän ihmeelliseltä, että onko se nyt tällä hetkellä Suomen suurin ongelma. Minun mielestäni se ei ole Suomen suurin ongelma. Niin kuin nykyinenkin pääministeri on sanonut, meillä ei ole mitään sellaisia asioita, joissa tämä asia olisi ongelma.

Mutta toivon, että nyt tämän keskustelun perusteella perustuslakivaliokunta ja muutkin valiokunnat, jotka tähän osallistuvat, tekevät sellaista hyvää työtä, jota asiantuntijoitten kanssa voidaan tehdä.

Oikeusministeri Tuija Brax

Arvoisa herra puhemies! Ed. Söderman on eräässä asiassa aivan oikeassa (Ed. Rajamäki: Monessa!) ja itse asiassa, niin kuin hän itsekin toteaa, valtioneuvoston ja oikeusministeriön kanssa samaa mieltä. Tämä asia kuuluu perustuslakivaliokunnan tarkan harkinnan paikaksi, ja sen on valiokunnan puheenjohtajakin jo viisaasti todennut, mutta niin myös valtioneuvosto esityksessään.

En tiedä, oletteko, ed. Söderman, kuullut taikka tietoinen siitä, että nykysääntöjen mukaan valtioneuvoston kuuluu kuitenkin aina antaa hallituksen esityksessä oma, perusteltu näkemyksensä lainsäätämisjärjestyksestä niissäkin tilanteissa, kun se katsoo, että asia on hyvin poikkeuksellisen tarkka ja tärkeä, ja jo esityksessä sanooo, että asia on syytä käsitellä myös perustuslain säätämisjärjestyksessä. Ja tältä osin, kun puheessanne viittasitte jotenkin mahdollisesti, jos oikein kuulin, jonkinlaiseen yliolkaiseen tulkintaan, niin aloitetaanpa hiukan alusta.

Oikeusministeri Koskinen aikoinaan on nimittänyt vuonna 2003 työryhmän tekemään ehdotusta uudeksi valmiuslaiksi. Oikeusministeri Koskisen nimittämät ihmiset ovat vuonna 2005 — kuultuaan merkittävää määrää asiantuntijoita, jotka luetellaan täällä komiteanmietinnössä ja jotka ovat varmastikin hyvin pitkälti niitä samoja, joita perustuslakivaliokunta on tähän asti tottunut kuulemaan — yksimielisesti päätyneet hyvin pitkälle samaan esitykseen, joka nyt on täällä käsittelyssä, ja myös lainsäädäntöjärjestykseen. Siitä lähtien asiantuntijat ovat moneen kertaan tutkineet tämän vielä, joten mistään yliolkaisesta valmistelusta tai pohdinnasta siltä osin, mikä on lainsäätämisjärjestys, ei ole kysymys. Mutta siitä huolimatta olemme aivan samaa mieltä, tämä on poikkeuksellisen tarkan ajamisen paikka ja on aivan oikein, että tämä, juuri niin kuin itsekin toivomme, käsitellään perustuslakivaliokunnassa.

Kerrottakoon, arvoisa puhemies, yksi yksityiskohta tästä komiteanmietinnöstä. Yhteenveto loppuu näin: "Valmiuslakia koskeva hallituksen esitys olisi tarkoitus antaa eduskunnalle keväällä 2006. Jos uuden valmiuslain ja siihen liittyvän lainsäädännön käsittely jää vaalikauden loppupuolelle, voisi uusi valmiuslaki tulla voimaan 1.9.2007." Eli kysymys ei todellakaan ole nyt jostakin ihmeesti syntyneestä kiireestä, vaan jo viime vaalikaudella valmiiksi kertaalleen valmistellusta asiasta ja tämän hallituksen lainsäädäntösuunnitelmassa alusta asti mukana olleesta.

Lainsäädäntösuunnitelma on annettu eduskunnalle, ja sen mukaan tämän lain oli tarkoitus tulla jo ennen joulua, mutta koska vielä muun muassa Emu-järjestelyistä johtuen jouduimme tarkistamaan joitakin Euroopan keskuspankin näkemyksiä kriisitilanteista ja koska ruotsin kielen käännös kesti, saimme sen nyt tähän istuntoon. Eli kysymys ei ole mistään kannanotosta millään muotoa alkavaan perustuslakikeskusteluun, vaan hankkeesta, jota perustuslakivaliokunnan pyynnöstä on lähdetty jo vuonna 2003 valmistelemaan, joka on yksimielisessä komiteanmietinnössä valmistunut vuonna 2005, jota sen jälkeen on hyvin laajalla, muun muassa ed. Hautalan kuvaamalla myös eduskuntaryhmiä koskeneella lausuntokierroksella käsitelty ja sen jälkeen jalostettu. Tämä prosessi nyt saatetaan eteenpäin.

Ja kun täällä sitten muun muassa edustajat Tennilä, Ukkola, Skinnari ja Räsänen puhuivat tämän asian poliittisesta puolesta, niin tietenkin eduskunnassa on myös politiikkaa. Mutta itse kyllä pidän yhä siitä kiinni, että minä saatan loppuun nyt valmiuslakipyyntöä, joka on lähtenyt perustuslakivaliokunnasta jo monta monta vuotta sitten.

Tasavallan presidentin valtaoikeuksista säädetään perustuslaissa ja niitä käsitellään toisessa prosessissa. Nyt päätetään siitä, missä järjestyksessä ja kuinka tarkkarajaisesti eduskunta saa päättää kriisitilanteessa niistä valtuuksista, joita viranomaisille annetaan. Kysymys on siis eduskunnan vallasta ja siitä, missä järjestyksessä, kuinka tarkkarajaisesti, mihin aikajanaan asti antaa eduskunta valtuuksia eteenpäin. Ja tästä seikasta on siis tässä kysymys, ja vasta myöhemmin katsomme tasavallan presidentin valtaoikeuksia, jos ylipäätänsä nähdään tarvetta niitä katsoa.

Arvoisa puhemies! Ed. Rajamäki kiinnitti huomiota lain 16 lukuun. Jos ed. Rajamäki tarkkaan katsoi netistä tai kuunteli puheeni, siitä kävi ilmi, että olin valmistautunut myös viimeksi keskustelemaan pitempään ja siinä tuomaan eräitä yksityiskohtia esille. Se tulee puhutusta tekstistä esiin. Ja toki olin tästä 16 luvusta silloinkin valmistautunut tarkempaan keskusteluun, koska puhemiesneuvosto oli alun perin ehdottanut sitä aikaa ja olin siihen valmistautunut. Mutta aivan niin kuin varapuhemies Koskinen täällä totesi, minä olen sanonut, että laissa ei siis ole kyse Puolustusvoimien toiminnasta eikä ylipäällikkyyden toimivaltuuksista, eikä ylipäällikkyyden toimivaltuuksista, ja tätä entinen oikeusministerikin tarkoitti.

Tämän asian tiedotustilaisuudessa ja muissa pitemmissä haastatteluissa olen tähänkin asti kertonut 16 luvusta, ja oli tarkoitukseni debatissa kertoa. Siinä on kysymys aika pienistä asioista, joissa on kysymys esineiden, tavaroiden ja palveluiden luovuttamisesta Puolustusvoimien käyttöön, ei ylipäällikkyyteen liittyvistä toimivaltuuksista.

Sitten vielä, arvoisa puhemies, muutama seikka itse tästä prosessista ja käsittelystä.

Perustuslakivaliokunnan puheenjohtaja ed. Sasi puhuikin jo perustuslain 23 §:stä. Täällä ed. Lapintie kysyi perusteluita sille, mikä on lainsäädäntöjärjestys. Jos teillä on aikaa, niin siitä sivulta 100 lähtien hallituksen perustelut löytyvät, jotka siis pohjautuvat jo paitsi tähän perustuslakivaliokunnan lausunto 26:een myös aika tarkkaan läpikäyntiin perustuslakivaliokunnan itse asiassa sangen yksimielisiin lausuntokäytöksiin ja tulkintoihin.

Tätä oikeastaan haluaisin vielä viimeksi korostaa, että tämä työ, jota on tehty siis sosialidemokraattisten oikeusministerien aikana, jatkettu nyt, perustuu lähes kokonaan perustuslakivaliokunnan yksimielisiin lausuntoihin ja niistä tehtäviin tulkintoihin. Ja mielestäni tämä seikkakin jo kertoo siitä, että kysymys ei ole mistään hankkeen politisoinnista tai yrityksestä muuttaa käytäntöä toiseksi. Me olemme tehneet ja meidän virkamiehemme ja asiantuntijamme ovat tehneet parasta mahdollista virkamiestyötä käytettävissä olevan tulkintakäytännön kautta.

Ja lopuksi, arvoisa puhemies: Kun täällä on kehuttu tulevia puheenjohtajia, niin minä nostaisin kyllä molempien valiokuntien puheenjohtajakokemuksesta Euroopan neuvoston jäsenyyttäkin tärkeämmäksi sen, että kysymyksessä ovat ihmiset, erityisesti ed. Korkeaoja, jotka ovat olleet tekemässä uutta perustuslakia. Ed. Korkeaoja on ollut nimenomaan pitkäaikainen perustuslakivaliokunnan jäsen ja ollut tekemässä uutta perustuslakia. Näin muodoin hyvin levollisin mielin luotan tämän prosessin asiantuntemukseen ja siihen, että kaikki kivet käännetään.

Ajatukset kuulla mahdollisia muita valiokuntia ovat myös oikeusministeriön puolesta erittäin tervetulleita. Laajan turvallisuuskäsitteen näkökulmasta itse asiassa saattaa nousta tarpeita kuulla myös esimerkiksi sosiaali- ja terveysministeriötä, jos ajatellaan esimerkiksi näitä todennäköisempiä, mutta aivan niin kuin ed. Pulliainen sanoi, toivottavasti ei koskaan toteutuvia uhkia. Sosiaali- ja terveysvaliokunta on aivan keskeinen sisäisen turvallisuuden valiokunta ja aivan keskeinen myös arvioimaan sitä, ovatko tämän esityksen valtuudet riittävän tarkkarajaisia.

Kari Rajamäki /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ministeri Brax, te totesitte nimenomaan, että tässä laissa ei ole kysymys Puolustusvoimien toiminnasta. Se ei ollut ehkä ihan onnistunut kommentti.

Mutta sisäisen ja ulkoisen turvallisuuden raja ei ole selkeä. Se on kokonaisuus, kuten turvallisuus- ja puolustuspoliittinen selonteko ja yhteiskunnan elintärkeiden toimintojen turvaamisen käsittelyssä selkeästi niin ulko- ja turvallisuuspoliittinen ministerivaliokunta kuin eduskuntakin ovat käsittelyssään todenneet.

12 §:ssä te ette kommentoinut tätä lähestymisnäkökulmaani ja kysymystäni siitä, millä tavalla valtioneuvoston ja erityisministeriöiden, muun muassa turvallisuudesta ja sisäisestä turvallisuudesta keskeisesti vastaavan sisäasiainministeriön, varautumista yhteensovitetaan. Tämä on aika olennainen kysymys tämän lain tulkinnan kannalta. Täällä todetaan, että siitä säädetään erikseen. Minkälaista valmistelua esimerkiksi Valtioneuvoston kanslian ja sisäasiainministeriön osalta operatiivisesti ja esimerkiksi poliisitoiminnan osalta on tässä yhteydessä käyty läpi hallituksessa?

Annika Lapintie /vas(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Ihmettelen ministeri Braxin suhtautumista kansanedustajiin, kun hän nenäkkäästi kyselee, onko aikaa lukea hallituksen esitystä. Voin nyt sanoa, että tässä sivulta 104 juuri luin ja luin nämä perustelut. (Ed. Hautala: Sivu 100!) — Sivulta 100 alkaa, mutta sivulla 104 todetaan, että ei vaadi perustuslain säätämisjärjestystä. Olin kyllä lukenut ne.

Mutta olisin ministeri Braxin omaa kantaa halunnut siihen kuulla, onko todellakin sitten niin, että tällainen presidentillä tällä hetkellä oleva vallankäyttö otetaan pois. Eikö se ole sitten ylimpien valtioelinten keskinäistä vallankäytön muuttamista? Ehkä tämä samainen nenäkäs suhtautuminen näkyy myös siinä, miten kevyesti ohitatte nykyisen tasavallan presidentin arviot asiasta. Hänhän nimenomaan myös toteaa, että katsoo valmiuslain tilanteen olevan sellainen, että sillä on kytköksiä myös (Puhemies: Minuutti!) ulkopoliittiseen tilanteeseen.

Tuulikki Ukkola /kok(vastauspuheenvuoro):

Puhemies! Tässä ei todellakaan ole kysymys siitä, että vietäisiin presidentiltä valtaoikeuksia tällä lailla, niin kuin te siellä kuvittelette ja uskottelette, vaan nyt on kysymys semmoisesta asiasta, joka koskee siviiliviranomaisten toimintaa siviilejä kohtaan. Silloin minusta lakiesitys lähtee ihan oikeasti siitä, että silloin valtioneuvosto antaa asetuksen.

Minä olisin sanonut ed. Skinnarille, mutta hän nyt häipyi pois täältä, että oli paha asia, että hän kävi siellä Ranskassa. Ranskassa nimittäin presidentti ei ole suinkaan vaan pelkästään ulkopoliittinen toimija, hänhän on iso poliittinen toimija, joka määrää, joka tekee myös pääministeristä marionetin, elikkä tässä suhteessa ei kannata nyt vetää Ranskan vaaleja ja Ranskan järjestelmää Suomen tueksi. Irlannissa on samantapainen kansanvaaleilla valittu presidentti, jolla ei ole piunpaun valtaa, (Puhemies: Minuutti!) mutta hänellä on arvovaltaa, nimenomaan arvovaltaa.

Oikeusministeri Tuija Brax

Arvoisa herra puhemies! Ed. Lapintielle uudelleen, koetan olla mahdollisimman epänenäkäs: Toistan sen, mitä äsken sanoin vastauksena teidän kysymykseenne. Valmiuslaissa on kysymys siitä, että eduskunnalle mahdollisimman nopeasti saatetaan eduskunnan toimivaltuuksiin kuuluva erittäin painava ja tärkeä asia, ja tässä laissa säädetään siitä, missä järjestyksessä asetus päätetään, että se saadaan eduskunnalle. Ja jos tässä on kysymys jonkin toimielimen vallan kunnioittamisesta, niin se on nimenomaan eduskunnan. Nyt kun valtioneuvosto yhteistoiminnassa ensin tasavallan presidentin kanssa toimittuaan antaa asetuksen ja tuo asian eduskunnalle, niin on sidottu toisaalta sekä tasavallan presidentti että valtioneuvosto mutta on samalla tehty linja, joka on nykyisen perustuslain asetuksenantologiikan normaalikäytäntö ja joka on mahdollisimman nopea ja joka takaa näin muodoin eduskunnan vallan mahdollisimman suuren osuuden.

Tasavallan presidentin kanssa, arvoisa puhemies, olen käynyt tästä asiasta keskusteluja useita kertoja ja luulen, (Puhemies koputtaa) että hän mielellään kyllä raportoi siitä, onko tämä yhteistyö tosissaan otettu ja mahdollisimman hyvään yhteistyöhön pyritty.

Annika Lapintie /vas(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Nimenomaan tästä eduskunnan vallan kunnioittamisesta: sen kyllä näen tästä, että tässä on ajateltu, että se tuodaan eduskuntaan. Mutta luin myös vähän hämmästyneenä oikeusministeri Braxin perusteluita siitä, miksi sitä ei voida heti tuoda eduskuntaan, vaan täytyy ensin lähteä liikkeelle sillä, että hallitus antaa tämän esityksen ja sitten vasta se tuodaan. Teidän perustelunne kuuluu, että päiviä kestävä lakikäsittely ei kriisitilanteessa ole mahdollista, mutta kuten kaikki tiedämme, niin kyllä on mahdollista täällä myös nopeasti käsitellä. Jos todella halutaan eduskunnan valtaa kunnioittaa, olisi varmaan ollut mahdollista kirjoittaa se myös niin, että se tulee tänne, ennen kuin valmiustila astuu voimaan.

Vielä kysymys: Jos presidentti ja valtioneuvosto ovat tässä niin kutsutussa palaverissa erimielisiä siitä, onko kyseessä kriisitilanne, niin kenen sana painaa? (Puhemies koputtaa) Miten konflikti ratkaistaan?

Juha Korkeaoja /kesk:

Arvoisa puhemies! Keskustelu on osoittanut, että meillä on käsissä erittäin tärkeä lainsäädäntö, ja eri puheenvuoroissa on vedottu asian huolellisen käsittelyn tarpeeseen. Valiokunnan puheenjohtajana otan nöyrästi vastaan tämän haasteen, ja pyrimme käsittelemään asian mahdollisimman huolellisesti. Tärkeä, aivan keskeinen lausunto tulee perustuslakivaliokunnalta, mutta on tämän asian luonteen huomioon ottaen välttämätöntä, että lausunnot pyydetään hyvin laajasti eduskunnan muilta valiokunnilta, itse asiassa ehkä tarkastusvaliokuntaa tai tulevaisuusvaliokuntaa, ehkä myös sivistysvaliokuntaa lukuun ottamatta kaikilta valiokunnilta. On tarkoitus myös antaa riittävä aika asian käsittelyyn.

Tässä on näitä periaatteellisia kysymyksiä hyvin laajasti, mutta on sitten myös näitä käytännöllisiä kysymyksiä, joihin ed. Rajamäki muun muassa viittasi tästä yhteensovittamisesta tällaisessa kriisitilanteessa, valmiustilanteessa, ja myöskin siitä kysymyksestä, jota on käsitelty niin sanotun kokonaismaanpuolustuksen konseptin, käsitteen, alla. Valiokunta tulee arvioimaan näitä kysymyksiä ja käsittelemään asian huolellisesti.

Eero Akaan-Penttilä /kok:

Arvoisa puhemies! Koska kysymyksessä on hallituksen esityksen lähetekeskustelu, haluan osallistua siihen ja kertoa teille muutaman esimerkin, jotka toivottavasti ovat hyviä mittareita, kun kukin valiokunta miettii, minkä kannan se itse asiassa ottaa koko tähän valmiuslakitilanteeseen. Ne ovat konkreettisia esimerkkejä, kolme kappaletta itse asiassa, kaksi vähän perusteellisempia. Mutta sitä ennen muutama huomio itse tämän asian sisällöstä.

Täällä osa edustajista on esimerkiksi ihmetellyt sitä, mikä yleensä on tämän lainsäädännön muutoksen perussyy. Minusta se tulee ihan hyvin esille, kun hallituksen esityksen tekstin lukee, ja kun muun muassa ed. Sasi perustuslakivaliokunnan puheenjohtajana täydensi sitä erittäin hyvin ainakin minulle, joka itse en ole juristi, niin tämä ongelmatiikka, jossa tietysti on aina useita näkökohtia, avautui ihan riittävän hyvin.

Poikkeusolojen määritelmät on esitelty hallituksen esityksessä jo sivulla 1, jaettu neljään eri osaan, ja osasta puheenvuoroja tuli kyllä, arvoisa puhemies, mieleen, oliko puheenvuoron käyttäjä huomannut, että tässä on useita eri poikkeustiloja kysymyksessä, joihin pitäisi ehkä suhtautua jopa vähän eri laillakin. Tämän voimassa olevan lainsäädännön ajalta kerrotaan täällä hallituksen esityksessä kokemuksista — mitään erityisen vaikeita asioita ei ole tapahtunut, jotta olisi ollut negatiivisia kokemuksia — ja sanotaan myöskin, että tämä uusi laki on huomattavasti laajempi ja yksityiskohtaisempi ja ilmeisesti aika tarkasti myöskin määritelty. Eli siinä mielessä kuulostaa erittäin hyvältä lainsäädännöltä.

Se, mitä jäin vähän miettimään sitten, on se, että ehkä perustuslain kannalta tosiaan pitää ajatella sitä, minkälaiset kansalaisten perusoikeudet tässä toteutuvat tai mikä niistä jää toteutumatta. Se on varmaan aivan hyvä näkökohta. Mutta kun ajattelen niitä katastrofeja, missä esimerkiksi itse olen ollut mukana, niin kyllä niissä yleensä on niin, että ensimmäiseksi eivät tule mieleen perusoikeudet, vaan tulevat mieleen turvallisuusasiat ja luottamus siihen, että se virkamieskunta, joka silloin on apuna, on se sitten lääkärikuntaa, poliisi- ja palolaitosta, pelastusmiehistöä, se on semmoista, joka nauttii ilman muuta kansalaisten luottamusta. Näinhän yleensä Suomessa on. Me luotamme varmasti ihan riittävässä määrin ja oikein, joskus aika sokeastikin, mutta hyvällä tavalla niihin ammattihenkilöihin, jotka näihin tehtäviin silloin joutuvat mukaan.

Eli toisin sanoen esimerkiksi sivulta 24 halusin lukea tämmöisen pienen kohdan. Siellähän sanotaan ihan selvästi: "Päämääränä on se, että kulloisessakin poikkeustilanteessa voidaan tehdä tilanteen hallitsemiseksi tarvittavat päätökset ja toteuttaa näiden päätösten edellyttämät toimenpiteet." Minusta itse asiassa tämä on paljon tärkeämpi näkökohta, että tämä turvaa varmasti nopean ja kiireellisen avun oikeaan aikaan, ja tälle on minusta selvästi alisteinen se, kuka sen asetuksen, määräyksen, sitten antaa, tuleeko se presidentin kautta vai tuleeko se suoraan valtioneuvoston päätöksellä. On aika mielenkiintoista, jos se juridisoidaan niin kovasti, että tämä perusreaalimaailma tässä unohtuu. Halusin tätä puolta ehkä vähän korostaa.

Sitten toisaalta näistä perusoikeuksista. Sivulla 30:hän sanotaan: "Vaikka lain toimivaltuussäännösten soveltamisella puututaan moniin perusoikeuksiin, pyritään samalla myös turvaamaan muita perusoikeuksia ja luomaan laillinen perusta viranomaisten erityistoimivaltuuksille poikkeuksellisissa oloissa." Kyllä minulle tämä tarkastelukulma riittää. En epäile tätä miltään osin, koska itse lähden siitä, että ne, jotka näitä käsittelevät, ovat koulunsa käyneitä ihmisiä, toimivat virkavelvoitteellisesti ja noudattavat lainsäädäntöä. Silloin näitä asioita ei ehkä pitäisi liikaa teoretisoida.

Mutta sitten, arvon puhemies, tähän esimerkkiini. Sen takia itse asiassa tulin tänne puhumaan tästä asiasta. Tulee oma opiskeluaikani mieleen. Olin nuori lääketieteen kandidaatti, ja hygienian kurssilla meidät jaettiin pienryhmiin ja tehtävänä oli selvittää, mitä Suomessa tapahtuu, kun kesken Ruotsi—Suomi-maaottelun suihkukone, Finnairin suihkukone, putoaa suoraan stadionille ja räjäyttää sen stadionin hajalle, jossa on 40 000 ihmistä. Mitä kaikkea Suomessa silloin tapahtuu? Meidän piti selvittää lainsäädännön pohjalta, kuka ottaa kehenkin yhteyttä, miten tiedot menevät eteenpäin, kenellä on minkäkinlainen valta toimia ja mihin rajaan asti, koska tarvitaan jostain ylempää apua. Ja kyllä hyvin nopeasti tuli selville, että eivät olleet asiat silloin kunnossa. Tämä on minun lähetekeskustelusignaalini nyt teille sekä perustuslakivaliokuntaan että puolustusvaliokuntaan, tässä tapauksessa tietysti myös sosiaali- ja terveysvaliokuntaan. Mitä tässä kuvitteellisessa tilanteessa tehdään? Kinataanko siitä, onko se erityisen vakava suuronnettomuus, joka on tämä neljäs poikkeusvaihtoehto, vai sellaisen suuronnettomuuden välitön jälkitila? Onko se vasta sitten niin hankala, että siihen reagoidaan? Toivon, että tästä ei aiheutettaisi vääränlaista mielipiteellistä vääntöä, vaan mietittäisiin, että silloin on tosiaan kiire. Koko pääkaupunki on osittain sekaisin tässä konkreettisessa esimerkissä. Minusta se kelpaisi teille erittäin hyväksi ajatuspohjaksi ja vähän juridiikan vastapainoksi, ihan reaaliseksi käsittelytavaksi.

Toinen samanlainen tilanne, tietenkin täysin toisenlainen, on vaikkapa Tšernobyl. Itse asun Espoossa ja jouduin sen kohteeksi, kun ihmiset soittelivat minulle ja kysyivät, mitä tässä pitää tehdä. En minä lääkärinä tiennyt oikein tarkkaan, miten siihen piti suhtautua. Ei niitä ohjeita tullut Espoon valtuustosta eikä kaupungilta ollenkaan nopeasti. Tätä konkretiaa ehkä tässä meidän keskustelussamme tänään vähän kaipasin ja sen takia haluan tämän näin korkeaprofiilisesti ottaa esille.

Ja kolmas tietenkin sitten tuli mieleeni ihan tästä neljännen suuronnettomuusvaihtoehdon lopusta, jossa puhutaan hyvin laajalle levinneestä vaarallisesta tartuntataudista. Me viime kaudella puhuimme täällä salissa aika paljon lintuinfluenssasta, mutta tämä keskustelu on rauhoittunut nyt aivan kokonaan. Tässä yhteydessä varmaan olisi syytä miettiä. Siinäkin on kiire. Yksi päivä. Täällä sanottiin, että yhdellä päivällä ei ole merkitystä. Yhdessä päivässä on 24 tuntia. Voi olla tosi pitkä aika odottaa jotain hallintomääräystä, kun on näistä kertomistani esimerkkitilanteista kysymys.

Jacob Söderman /sd:

Arvoisa puhemies! Minä luulen nyt, että ed. Akaan-Penttilä on täysin ymmärtänyt väärin tämän keskustelun. Siis minä en missään nimessä vastusta sitä, että tämä laki menisi läpi tai missä muodossa se menee läpi. Puolustusvaliokunta varmaan esittää siinä jotain viisasta. Tällä hetkellä meillä on hyvin hyvät valtuuspykälät voimassa, että ei tässä ole mitään hätää.

Nyt on kysymys lähinnä siitä, mikä tapa valitaan tämän lain läpimenoon, niin että se ei turhaan uhkaa meidän perusoikeuksiamme perustuslaissa. On kysymys myös siitä, kuka päättää, että nämä valtuudet saatetaan voimaan.

Kun ed. Akaan-Penttilä puhui kriisistä, niin minä olen nähnyt kaiken maailman kriisejä lapsuudessani, kun kuitenkin pommeja putosi Helsinkiin. Muistan senkin hetken, kun Mannerheim valittiin presidentiksi, jolloin tuli jollain tavalla semmoinen suuri luottamus siihen, että nyt on sota päättymässä ja hän johtaa meidät rauhaan, niin kuin hän tekikin. Presidentillä on suuri symbolinen merkitys, jota ehkä eivät kaikki ymmärrä.

Nyt kun täällä on puhuttu muutamassa ... Niin, ja sitten ministeri Brax ymmärsi nyt minut väärin, jos hän luuli, että minä sanoin, että hän on suhtautunut yliolkaisesti perusoikeuksiin nähden. (Min. Braxin välihuuto) Se ei ollut tarkoitus missään nimessä. Päinvastoin, ministeri Brax on ollut tarpeeksi rohkea, että hän on tuonut tämän esityksen eduskuntaan. Nyt on vaan kysymys siitä, millä tavalla se saadaan täällä säädettyä niin, että tulee mahdollisimman vähän vahinkoa perusoikeuksille.

Ensin kun puhuttiin 23 §:stä, perusoikeuksista poikkeusoloissa, niin sen kai me nyt kaikki ymmärrämme, että tämä valmiuslakiesitys, niin kuin nykyinenkin, on paljon laajempi kuin 23 §. Sen vuoksi joudutaan tulkintaan, meneekö juuri tämä perusoikeus tavallisena ja vielä tämä perusoikeus ja vielä tuo perusoikeus tavallisena ja vielä tuo perusoikeus tavallisena. Minä väitän, että tässä nyt on suuri vaara, jonka varmaan ministeri Braxkin ymmärtää, että jos me sitten loppujen lopuksi toteamme, että kaikki perusoikeudet oikeastaan voidaan panna hyvällä kirjoitustavalla pois toiminnasta, niin silloin niitä ei ole enää suojattu perustuslaissa, vaan niihin voidaan aina puuttua tavallisella lailla. Tämän minä toivon, että ymmärtäisitte, että tähän nyt kannattaa suhtautua hyvin vakavasti, ja varmaan perustuslakivaliokunta näin tekee.

Sitten seuraava pykälä, josta oli puhetta, oli tämä säätämisjärjestys. Kun minä nyt kuitenkin ehdin, vaikka minä en viikonloppuna saanut lukea näitä kaikkia mietintöjä, mutta ehdin muutamia lukea, niin tässä komiteanmietinnössä 2004, jossa mietitään valmiuslainsäädännön tarkastelua perustuslain näkökulmasta, sanotaan, että perustuslain 23 § pitäisi muuttaa niin, että poikkeusolojen määritelmää laajennettaisiin. Tätä pidettiin kuitenkin ongelmallisena esimerkiksi kansainvälisten ihmisoikeusvelvoitteiden kannalta ja sitten lähdettiin siihen, että yritetään tätä tavallisena lakina. Kuitenkin 73 §:ssä on edelleen mahdollisuus säätää poikkeuslaki rajatuista poikkeuksista. Tämä kiistatta on rajattu poikkeus. Jos se säädetään perustuslain säätämisjärjestyksessä, niin kaikki valtuudet, joita ed. Akaan-Penttilä toivoo, saadaan, mutta ei tehdä ennakkopäätöksiä perusoikeuksien tulkinnan kohdalta, jotka saattavat tulevaisuudessa olla vaaraksi. Minä toivon, että ministeri Braxkaan ei kokisi sitä tappiona, jos valiokunta päätyy tähän, koska se olisi meille kaikille paljon turvallisempi vaihtoehto.

Sitten oli puhetta tästä asetuksesta. Minä hyvin ymmärrän, että silloin kun perustuslakia säädettiin, toivottiin, että tasavallan presidentin asetusvalta pääosin poistettaisiin. Ennen vanhaan, kun minäkin joskus olin valtioneuvoston jäsen, niin sehän sai naurettavuuden muodot, koska presidentti joutui hyväksymään asetuksia, joihin hän ei varmaan ehtinyt paneutuakaan. Mutta 80 §:ssä tasavallan presidentillä on edelleen mahdollisuus antaa asetus. Jos te nyt mietitte tilannetta, jossa Suomi on siis sotilaallisen hyökkäyksen kohteena — kyllä se minusta vähän nyt liittyy ulkopolitiikkaan ja kyllä se nyt hiukan koskee Puolustusvoimien ylipäällikköä semmoinen tilanne.

Ajatellaan sitä tilannetta ja sitä, että pitää ottaa kaikki nämä valtuudet käyttöön, niin kyllä minä nyt jostain syystä esittelisin sen asian tasavallan presidentille ja saisin hänetkin mukaan. Se varmaan rauhoittaisi kansalaisia. Minä en ymmärrä, miksi sitä yritettäisiin väen väkisin välttää. Tämä menisi hyvin nopeasti. Siinä ei ole siis kysymys siitä, että menettely kestäisi kovin kauan.

Sitten täällä on puhuttu kovasti siitä, että voi jollain tavalla vähentää vallan keskitystä, jos presidentiltä otetaan valtaa pois. Hyvä on. Minne se valta menee? Eduskunnan hajottaminen annetaan pääministerille, Puolustusvoimien ylipäällikkyys pääministerille, oikeuskanslerin nimittäminen valtioneuvostolle, korkeimpien oikeuksien nimittäminen valtioneuvostolle. Siihen tulee valtava valtakeskitys pääministerille, ja uskon, että jos Urho Kekkonen olisi vielä joukossamme, niin hän pyrkisi silloin pääministeriksi. (Naurua)

Oikeusministeri Tuija Brax

Arvoisa herra puhemies! Ed. Söderman kiinnitti huomiota tärkeisiin asioihin, muun muassa siihen, että olisi varmasti rauhoittavaa ja kaikin puolin parasta, että tasavallan presidenttiäkin konsultoidaan. Juuri siksi niin hallitus esittää. Juuri sen takia valtioneuvoston täytyy todetessaan valmiustila toimia yhteistoiminnassa tasavallan presidentin kanssa. Tästä asiasta olen aivan samaa mieltä, että kaikki kolme on syytä tähän sitoa; me olemme eri mieltä siitä, kumpi metodi on oikea, sekö, että presidentin kuuluu antaa asetus, vaiko nykyperustuslain mukainen normaali asetuksenanto, että valtioneuvosto antaa sen. Me olemme samaa mieltä siitä, että tasavallan presidenttiä on etenkin juuri näistä yleisistä rauhallisuuden, turvallisuuden, tasapuolisen kaikkien keskeisten päättäjien mukanapidon syistä pidettävä mukana tässä prosessissa, ja siksi hallitus niin esittää.

En koe minkäänlaiseksi tappioksi, jos perustuslakivaliokunta päättää muuttaa tähänastisista tulkinnoista nousseen linjansa. Siihen nimenomaan perustuslakivaliokunnalla on oikeus. Siihen valtioneuvostolla ja minulla oikeusministerinä ja tämän lain esittelijänä (Puhemies koputtaa) ei ole oikeutta. Jos perustuslakivaliokunnan linja muuttuu, niin sen voi tehdä vain ja ainoastaan perustuslakivaliokunta, ja sillä vain on yksin siihen oikeus.

Tuulikki Ukkola /kok(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Ei mitään sen enempää eikä pitempää, mutta ed. Södermanille olisin sanonut, kuka tällä hetkellä hajottaa eduskunnan. Presidentti hajottaa, mutta ei hän nyt sitä voi noin vaan hajottaa. Sitä täytyy pääministerin pyytää. Jos presidentiltä vietäisiin tämä oikeus, niin pääministeri sitten hajottaisi.

Jacob Söderman /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Siinä on nyt valtava ero, jos pääministeri itse koska vaan pystyy hajottamaan eduskunnan tai jos hän joutuu pyytämään siihen presidentin luvan. Siinä kävisi niin, että aina kun pääministeri on huonolla tuulella, hän tulisi teidän ryhmäänne ja sanoisi, että joko te teette näin tai minä hajotan eduskunnan. Silloin me kansanedustajat tulemme hyvin nöyriksi, kun meillä on kaikki vaalilaskut maksamatta.

Minä nukun nyt yöni rauhallisesti, kun ministeri Brax sanoi, että hän suostuu poikkeuslakimenettelyyn, että me voimme harkita tätä. Minä luulen, että se olisi hyvin turvallista. Mutta yhden asian sanon hyvin vakavasti. Siinä on valtava ero, jos valtionpäämies kutsutaan teidän virkahuoneeseenne ja te tarjoatte hänelle vihreän kupin teetä tai jos te joudutte esittämään hänelle, että nyt on Suomessa kriisi, että nyt maa pitää pelastaa.

Juha Hakola /kok:

Herra puhemies! Haluan aivan aluksi kiittää ministeri Braxia siitä, että hänen puheenvuoronsa oli äärettömän tyhjentävä, hyvä, analyyttinen ja oikeastaan kaikki se, mitä tästä on järkevää sanottavaa, tuli varmasti sanottua.

On hienoa, että tämä valmiuslaki on nyt vihdoin täällä lähetekeskustelussa, yleensäkin täällä eduskunnassa käsittelyssä ja näin perusteellisessa muodossa. Valmiuslaki on ollut vuosikausia uudistamisen alla, ja siihen on tänä aikana liittynyt varsin laajamittaista valmistelua eri asiantuntijapohjalta ja muualtakin virkamiestyönä tehtyä työtä. Lopputulos on mielestäni hyvä, joskin kyseessä on vaativa kokonaisuus.

Tätä taustaa vasten, kuten perustuslakivaliokunnan puheenjohtaja Sasi totesi, on tarpeen kuitenkin mitata tiettyjä osioita, ja näin varmasti valiokunnat tulevat työssään tekemään. On äärimmäisen helppo yhtyä myöskin siihen, mitä puolustusvaliokunnan puheenjohtaja Korkeaoja totesi siitä, että laajamittainen valiokuntien kuuleminen on tarpeellista, samoin ed. Rajamäen toteamukseen siitä, että sisäinen turvallisuus on yksi keskeinen osa tässäkin asiassa. Ei varmasti kenelläkään tässä salissa ole sitä vastaan mitään.

Mitä tulee näihin aikataulukysymyksiin, niin itse totean, että tuo 17.12.2003 muodostettu valmiuslakitoimikunta sai mietintönsä muistaakseni 30.11.2005 valmiiksi. Ainakin minä olen netistä kerinnyt sen kohtuullisen hyvin kaluamaan läpi, ja sillä perusteella siinä on ollut ihan hyvä tehdä tästäkin asiasta johtopäätös.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Tämä on sen verran merkittävä keskustelu ollut eduskunnassa, että tähänkin on onnistuttu saamaan signaali. Tässä on puhuttu aikatauluista, mitä on takanapäin jnp. Mutta minkä signaalin tämä eduskunta tällä viikolla on antanut? Se on eilispäivänä äänestänyt siitä, käsitelläänkö tätä valmiuslakiesitystä tänään vai ensi tiistaina, ja päätyi tiukassa äänestyksessä siihen, että se käsitellään tänä iltana. Siis toisin sanoen tällä on valtava kiire eduskunnan juuri äskettäin hyväksymän signaalin perusteella. Toivon hartaasti, että tämän asian käsittely eduskunnassa palautuu normaaliin päiväjärjestykseen. Tässä on kolme vuotta ymmärtääkseni aikaa tätä asiaa käsitellä, ja tehdään se nyt kunnolla ja sillä tavalla, että pystytään peittoamaan tämä käyty äänestys.

Heidi Hautala /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Nyt täytyy kuitenkin kohtuuden nimissä todeta, että hyöty tästä äänestystuloksesta kuitenkin oli se, että meillä oli esittelevä ministeri Brax täällä paikalla selventämässä näitä erittäin monimutkaisia ja hankalia kysymyksiä. Tässähän on moni jo todennut, miten paljon hyötyä siitä on ollut, että me olemme tämän keskustelun pystyneet käymään. Ensi viikon tiistaina ministeri Brax ei olisi voinut olla paikalla, ja siinä mielessä tämä kiiresignaali ei nyt kuitenkaan ole kovin merkittävä.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa puhemies! Se, että ministeri Brax on paikalla ja erinomainen asiantuntija ed. Söderman ja molemmat valiokuntien puheenjohtajat ovat olleet paikalla, on tietysti luonut tämän pohjan, että tämä on ollut hyvää keskustelua.

Täällä on ed. Ukkola erityisesti omassa alkupuheenvuorossaan puhunut tasavallan presidentistä ja personifioinut tämän tilanteen. Mielestäni kysymys on todella tasavallan presidentti Halosen toiminnassa instituution puolustamisesta ja siitä, että kun kansa valitsee presidentin, se on suora kansanvaali. Kansa on ainakin sitä mieltä, että se menee vaaliuurnille valitsemaan enemmän motivoituneena presidenttiä kuin eduskuntaa. Sattumalta katsoin erään kotkalaisen äänestysalueen, Karhuvuoren, äänestystulosta. 33 prosenttia oli äänestysaktiivisuus kunnanvaaleissa, 42 eduskuntavaaleissa ja yli 60 prosenttia presidentinvaaleissa.

Sitten lopuksi ed. Soini, joka on puheenjohtajan tehtäviä nyt muualla toteuttamassa, puhui siitä, että aikaisemmin tuolla puhemiehestä oikealla olivat kuningasmieliset ja täällä vasemmalla sitten ne, jotka vastustivat sitä. Nyt tilanne olisi toisinpäin. Kyllä silloin vuonna 18, kun näistä kuninkaista päätettiin, lähinnä täällä vasemmalla olevat olivat leireillä tai heitä leiritettiin tai he olivat sitten jo menneet tuonne rajan toiselle puolelle ja täällä lienee ollut vain yksi kansanedustaja istumassa. Näin ollen tilanne oli kyllä aika toisenlainen, mutta tosiaan nyt onneksi ne ajat ovat takana. Nyt haetaan kansanvaltaa, ja kyllä se kansanvalta kaksissa vaaleissa näin valtakunnan tasolla toteutuu.

Tuulikki Ukkola /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Tiusaselle pitäisi vaan huomauttaa sen verran, että ette ilmeisesti ollut salissa silloin, kun tämän presidentin valtaoikeuskeskustelun aloitti ed. Tennilä, ja se nyt sitten laukaisi tämmöisen keskustelun, mikä sinänsä on ihan paikallaan. Kyllähän täällä saa keskustella, mistä haluaa.

Mutta tässä asiassa todellakaan ei nyt tehdä perustuslakiuudistusta vaan tässä tehdään valmiuslakia, ja siinä on ihan oikein ottaa presidentiltä asetuksenanto-oikeus pois, koska kysymyksessä ovat siviiliviranomaisten tehtävät siviilien keskuudessa, ei Puolustusvoimain ylipäällikön tehtävät.

Oikeusministeri Tuija Brax

Arvoisa herra puhemies! Omalta osaltakin kiitos käydystä keskustelusta ja vielä kerran pahoitteluni, että onnistuin ed. Lapintien edessä käyttäytymään tai näyttäytymään nenäkkäältä. Se ei ole tarkoitukseni. Aion opetella vielä parempaan esiintymiseen.

Muutamaan seikkaan enää tässä vaiheessa. Siitä, mitä ed. Rajamäki kysyi yhteistyöstä, jotain kertonee se, mikä käy hallituksen esityksestäkin ilmi, että tämä on valmisteltu yhteistyössä kaikkien ministeriöiden kanssa, mutta erityisen keskeisesti tässä ministeriön ja tämän valmistelun loppusuoralla ovat olleet muun muassa sisäministeriö, puolustusministeriö, valtiovarainministeriö sekä juuri näiden sisäisen turvallisuuden todennäköisimpien uhkien näkökulmasta sosiaali- ja terveysministeriö ja myös tietysti Valtioneuvoston kanslia. Sekin kertonee omalta osaltaan sitä, että tässä on kyllä mietitty asioita myös, ja tässä yhteydessä ei ole noussut lainsäädäntötarpeita tämän lisäksi esille.

Sitten tasavallan presidentin roolista vielä kerran. Kun vähän loppui aika kesken, niin ensinnäkin olen ollut äänestämässä nykyistä tasavallan presidenttiä, kannattanut häntä ja pidän häntä suuressa arvossa, joten ne vinkit, vihjeet tai väitteet, (Ed. Johannes Koskisen välihuuto) — se oli hyvin julkista, koska olin tukemassa häntä muun muassa monessa tv-väittelyssä — että kysymys olisi nyt hänen politiikkansa arvostelusta, ovat sikälikin ristiriitaisia, että arvostan hänen politiikkaansa ja hän on todella hyvä tasavallan presidentti.

Toivoisin, vaikka en näköjään ole ihan kaikkia edustajia onnistunut vakuuttamaan, että mietitte nyt vielä kerran tätä historiaa. On perustuslakivaliokunnan vaade siitä, että tarvitaan tarkkarajaiset toimivaltuudet ja tämä laki. Te kaikki, jotka olette perustuslakivaliokunnan jäseniä, kutsuin teidät vaalikauden alussa luokseni, ja teidän ainoa yhteinen viestinne on, että tällä lailla on kiire, että perustuslakivaliokunta odotti tätä jo viime vaalikaudella. Toivottavasti tämä plus se, että aikaisemmin nykyisen eduskunnan varapuhemiehen, entisen oikeusministeri Koskisen valmistelussa on jo tässä asiassa lähdetty liikkeelle, kertoo, että tässä ei ole tarkoitus ottaa varaslähtöä hallitusohjelmaan kirjatusta tarpeesta tarkastella perustuslain toimivuutta ja mahdollisesti siellä toimivaltuuksia.

Ed. Söderman aivan oikein kiinnitti huomiota poikkeusolojen määrittelyyn ja siihen, että niissä on ulkopoliittisia piirteitä. Juuri sen takia siinä tilanteessa, kun todetaan poikkeusolojen oleminen, tasavallan presidentti on mukana. Mutta sitten kun sillä asetuksella määrätään toimivaltuuksia siviiliviranomaisille ja tosiaan Puolustusvoimille tämän 16:n osalta joidenkin esineiden ja palveluiden luovuttamisesta, jotka eivät kuulu ylipäällikön toimivaltaan — minä en ole kuullut, että kukaan on väittänyt, että nämä kuuluisivat, en edes väitä, että ed. Söderman väitti niin — niin siltä osin sitten, kun katsotaan, mitä siinä asetuksessa on, mitä toimivaltuuksia ja minne, on hyvin luontevaa, että sen asetuksen antaa valtioneuvosto. Mutta se tasavallan presidentin rooli juuri siksi, että hän on yksi päätöksentekijä ulkopolitiikassa, on luonteva ja hallituksen esityksessäkin mukaan tuotu juuri sen arvioimisessa, onko poikkeusolot, koska poikkeusoloista kaksi laissa mainittuakin ovat selvästi myös ulkopoliittisia.

Aivan viimeiseksi, arvoisa puhemies: Valiokuntakäsittelyssä saattaa tulla esille myös semmoinen vaihtoehto, että nämä poikkeusolot jaettaisiin kahteen ryhmään. Tämän kaltaista ajatuksenkulkua on tässä matkan varrella juostu niin, että sitten näistä kahdesta ensimmäisestä annettaisiin tasavallan presidentin asetus, jos poikkeusolot määrittyvät sen mukaan, ja kahdesta jälkimmäisestä valtioneuvoston asetus. Vakavasti toivon, että mietitte, että kriisitilanteisiin ei moista juridista sotkua synnytetä.

Mietin vakavasti, koska yritin löytää tässä kaikkia mahdollisia kompromisseja, koska keskustelin tästä paljon tasavallan presidentin kanssa, myös tätä vaihtoehtoa, ja asiantuntijoiden tyrmäys oli yksimielinen ja päättäväinen. Ajatus siitä, että valmiustilassa alettaisiin vielä miettiä, kun kriiseillä on monesti hyvin moninaisia piirteitä, onko tässä nyt 62 prosenttia esimerkiksi maanjäristystä, mutta koska se tapahtuu rajalla, sillä saattaa olla myös ulkopoliittisia vaikutuksia, mahdollisia pakolaisvaikutuksia, mahdollisia konfliktikriisejä, tämän kaltainen jakaminen ja ajattelu kriisitilanteen keskellä on kestämätöntä. Jos taas eläydymme ed. Akaan-Penttilän puheenvuoroon, niin meistä jokainen varmasti ymmärtää, että niin kuin se tämän rakentavan kompromissihengen mielessä olisi houkuttelevaa, niin siinä käytännön tilanteessa se olisi hyvin mahdotonta.

Sanna Lauslahti /kok:

Arvoisa puhemies! Piti ed. Tiusaselle vastauspuheenvuoro ottaa, mutta palaan tässä kansanvaltaisuuteen. Jos ajatellaan tätä lakiehdotusta, joka on käsillä, niin tämä on ennen kaikkea kansanvaltainen esitys. Tässä varmistetaan se, että meillä on Suomen kansan edustajat valtioneuvoston kautta vaikuttamassa. Valtioneuvosto edustaa Suomen kansaa. Samaan aikaan, kun se tehdään yhteistyössä vielä presidentin kanssa, meillä on erikseen vielä tietyllä tavalla kansan luottamusta nauttiva presidentti. Se on oikeastaan kaksinäkökulmainen lähestyminen; näkisin, että se on ennen kaikkea kansanvaltainen lähestyminen.

Sitten, jos ajatellaan suomalaisen näkökulmasta, tässä puututaan aika lailla intiimeihin asioihin. Jos lähdetään siitä, sijoitetaanko johonkin sinun asuntoosi joku asumaan, niin jollain tavalla suomalaisen näkökulmasta on parempi, että täytäntöönpanoasetus tapahtuu valtioneuvoston kautta, jossa on useampi jäsen mukana, kuin niin, että se tapahtuisi yhden instanssin kautta. Näen ennen kaikkea tämän hyvin kansanvaltaisena esityksenä.

Jouko Skinnari /sd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Tuossa äskeisessä puheenvuorossa kiinnitin juuri tähän asiaan huomiota, että sillä nyt ei ole niin suurta eroa. Kello 13 torstaisin, kun on valtioneuvoston istunto, siellä pääministeri johtaa puhetta, ja taas perjantaisin kello 11, kun on presidentin esittely, presidentti on siinä puheenjohtajana. Kaikki ovat paikalla, jos annetaan tämä presidentin asetus, joten kyllä siinä molemmat kansanvaalilla valitut ihmiset, jos sellaisia ministeritkin ovat, niin kuin pääasiassa ovat, silloin ovat paikalla. Presidenttihän ei tee yksin jossain presidentinlinnassa näitä päätöksiä, ne tapahtuvat aina presidentin esittelyssä, jossa kaikki valtioneuvoston jäsenet ovat paikalla.

Johannes Koskinen /sd:

Herra puhemies! Ehkä sen takia, että tuo ylimmän vallan järjestely on niin herkkä kysymys, tässä vähän liikaakin painottuvat vallanjakoon liittyvät kysymykset. Poikkeusolojen järjestelyt kuuluvat sarjaan asialliset hommat on hoidettava, ja siinä mielessä uskon perustuslakivaliokunnan ja puolustusvaliokunnan viisauteen, että käydään läpi järjen kanssa tämä järjestely kaikkinensa. Näitä valtakysymyksiä tärkeämpää on se, tehdäänkö turhia onkaloita perusoikeusjärjestelmään. Näiden järjestelyjen tarkoituksenmukaisuus ja lainmukaisuus juuri poikkeustilanteessa on syytä käydä hyvin huolella läpi, mutta sen sijaan ehkä vähän sordiinoa käyttäen lähteä sitten tätä perustuslaillista vallanjakoa kovin laajalti käsittelemään.

Jacob Söderman /sd:

Arvoisa puhemies! Täällä on oppinut hirveän paljon uutta juridiikkaa, kun ministeri Brax niin seikkaperäisesti asioita esittää. Mutta kun hän esitti viimeisen alustuksensa siitä, että olisi jollain tavalla hankalaa antaa tasavallan presidentille tehtävä antaa tämän lain mukaan asetuksia. Presidentin tehtävät säädetään perustuslaissa näin, että tasavallan presidentti hoitaa hänelle tässä perustuslaissa ja muussa laissa erikseen säädettäviä tehtäviä. Me voimme siis lailla säätää, että hän antaa tässä asiassa asetuksen, ja siinä olisi järkeäkin. Valtioneuvosto on tietysti kokonaisuudessaan mukana, koska he päättävät siitä esittelystä. Siinä olisi se järki, että silloin ei jäisi vain valtioneuvoston tehtäväksi ottaa nämä laajat valtuudet haltuunsa, vaan he joutuisivat sen jollekin esittelemään.

Nimittäin ministeri Brax puhui aivan oikein, että kun se asetus tulee eduskuntaan, niin se hyväksytään täällä hallituspuolueiden äänin. (Välihuuto) — Kyllä, siis yksinkertaisella enemmistöllä. — Ja sitten, jos oikeuskansleri sanoo, että tämä on täysin laitonta, niin me perustuslakivaliokunnassa yksinkertaisella enemmistöllä sanomme, että hän on väärässä. Eli tämä on hyvin suljettu järjestelmä, joten minusta voisi olla hyvä ihan laillisuuden ja harkinnan kannalta, että tasavallan presidentti on mukana. Se olisi vastuullista tehdä niin, ja se voidaan lailla säätää.

Oikeusministeri Tuija Brax

Arvoisa herra puhemies! Kerroin, että olisi hyvin hankalaa ruveta kriisitilanteessa pohtimaan sitä, kummalle tämä kuuluu, jos jaetaan näitä kahta. Sitä kommentoin.

Jacob Söderman /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Jos säädetään laissa, että tasavallan presidentti antaa sen asetuksen, ei sitä jaeta mitenkään.

Sanna Lauslahti /kok:

Arvoisa puhemies! Palaan vielä kansanvaltaisuuteen ja kansanvaltaisuuden toteuttamiseen. Meillä on tilanne, että presidenttiä ei voi kukaan irtisanoa, sen sijaan valtioneuvoston jäsenet nauttivat eduskunnan luottamusta. Tätä kautta myös tulee turvattua se, että suomalaisten etu täyttyy kaikissa tilanteissa.