Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa herra puhemies! Tässä on nyt 21 tuntia siitä, kun välikysymyskeskustelu keskeytyi. Kun tuo äskeisen asian käsittely äänestettiin tälle päivälle ja tähän aikaan, se hiukan on tietysti välikysymyskeskustelua katkonut, mutta otan esille muutaman asian osakeyhtiölainsäädännöstä.

Täällä ovat näissä keskusteluissa sekä vastuullinen ministeri Häkämies että oikeastaan laajemmin valtioneuvosto ja monet hallituspuolueiden kansanedustajat menneet osakeyhtiölainsäädännön taakse, vaikka kysymyksessä, kun puhumme Stora Enso Oyj:n tehtaiden lopettamisesta ja valtion omistajapolitiikasta, Suomen valtio ei voi mennä minkään yksittäisen osakeyhtiölainsäädännön taakse, vaan yhteiskuntavastuu sillä on, kuten kaikilla omistajilla, sillä on vastuu työntekijöistä, ympäristöstä ja yhteiskunnan hyvinvoinnista. Näin ollen näitä asioita tulee tarkastella silloin, kun tehdään koko talousaluetta niin Kemijärven ympäristössä kuin Kaakkois-Suomessa koskevia ja vakavasti niihin vaikuttavia päätöksiä.

Sitten on kysymys siitä, kun aikaisemmin on ollut saman tyyppisiä kirjauksia hallitusohjelmissa. No, nyt on tietysti todettu se, että kirjauksetkin ovat jonkin verran muuttuneet aina hallitusten mukana, mutta tämä viittaus on sinänsä kummallinen, koska koskaan aikaisemmin ei ole lopetettu tuottavia tehtaita, niin kuin Stora Enson kohdalla nyt on. Jälleen se asia ei ole mihinkään hävinnyt eikä kadonnut. 26. päivänä maaliskuuta on Stora Enso Oyj:n yhtiökokous, ja tuolloin valtio pystyy 35,1 prosentin äänivallallaan esiintymään tuossa yhtiökokouksessa nimenomaan siihen suuntaan, että Stora Enso muuttaa politiikkaansa ja toteuttaa sitä kannattavaa yritystoimintaa Suomessa, mihin sillä on mahdollisuus, eikä sulje tehtaita, jotka ovat kannattavia.

Nykyhallitus elää hyvin voimakkaasti sitä elämää, että pörssiarvo on ainoa määräävä tekijä. Osakkeenomistajan etu on ainut, joka ohjaa tässä tapauksessa hallituksen toimintaa, ja samalla hallitus lankeaa siihen lyhytnäköiseen kvartaalitalouteen, jossa monesti koko talouselämä tarpoo, ja unohtaa pitkän tähtäimen politiikan. Näin ollen ihmisten oikeudet häviävät osakkeenomistajan eduille ja osakeyhtiölaki alistaa perustuslain. Tässä on todellinen perustuslakikysymys myös käytännön elämässä. Tällä tavalla hallitus jatkaessaan toimintaa ei voi nauttia eduskunnan luottamusta.

Arvoisa puhemies! Kymenlaakson tilanne on pysytellyt aika tavalla Lapin tilanteen ja Kemijärven tilanteen katveessa. Tämän on muun muassa pääministeri sanonut johtuvan ehkä heimoeroista, niin kuin hän Haminassa käydessään lehtitietojen mukaan totesi. Mielestäni tässä kyllä on ollut myös jonkunlaista taktikointia. Ne henkilöt, jotka ovat lähellä, ja siinä on kai vähän joka puolueestakin olevia tai monista puolueista olevia ihmisiä, ovat katsoneet, että on viisaampaa vaieta ja pitää matalaa profiilia kuin nostaa sillä tavalla asia pöydälle kuin esimerkiksi Lapissa on tehty. Kuitenkin Kaakkois-Suomessa Stora Enson päätökset viiltävät yhteiskuntaa syvemmältä kuin ehkä tulemme ajatelleeksikaan. Stora Enso lopettaa käytännössä ja tulee lopettamaan tuhansia työpaikkoja välittömästi ja välillisesti, ja nyt Kaakkois-Suomessa ja nimenomaan Kymenlaaksossa Myllykoski Oy:n tulevat toimet ja Sunila Oy:n tulevat toimet — jälkimmäinen on sellutehdas — ovat sitten esillä. Eli siellä työttömyys, työpaikkojen väheneminen, saattaa todellakin olla dramaattista.

Arvoisa puhemies! Yhdyn täällä ed. Martti Korhosen tekemään ehdotukseen.

Tuulikki Ukkola /kok:

Arvoisa puhemies! Kemijärven ja koko Itä-Lapin asukkaiden hätä ja kiukku on ymmärrettävää. Kun työpaikka menee, se varmasti on yksi elämän perusteita järkyttävistä tapahtumista. 1990-luvun alun laman aikana surullisia kertomuksia oli pilvin pimein. Meidän tulisi tässä salissa muistaa ihmisten hätä eikä lietsoa turhia toiveita, kun kuitenkin jokainen meistä tietää, myös siellä vasemmalla, ettei asialle mahda mitään. Sen sijaan elinkeinopolitiikalla voidaan tehdä paljonkin, jos vain alueen ihmiset avun ja tuen hyväksyisivät. (Ed. Kangas: Ihmisethän ne päätökset tekevät!) Nyt he ovat, valitettavasti, vasemmiston lietsoman vihan riivaamia. (Välihuutoja vasemmistoliiton ryhmästä)

Urho Kekkonen kyseli 50-luvun alussa, onko maallamme valttia vaurastua. Meillä oli. Joet valjastettiin tuottamaan sähköä, harjoitettiin aluepolitiikkaa ja perustettiin tehtaita ja yrityksiä valtion tuen ja omistuksen turvin kehitysalueille. Elettiin suljetun talouden ja idänkauppapolitiikan kulta-aikaa. Aluepolitiikka tuotti hienoa tulosta, Rautaruukki, Tornion jaloterästehdas ja Kemijärven sellutehdas. (Ed. Mustajärvi: Silloin ei ollutkaan kokoomus hallituksessa!) Valtion tiukka ote talouselämään kesti aina 1980-luvun lopulle saakka. Näin jälkeenpäin voi sanoa, että Suomen talous pysyi suljettuna liian kauan, minkä vuoksi vapautuminen tapahtui liian rajusti ja hallitsemattomasti.

Globalisaation ensimmäiset synnytystuskat koettiin rajusti 90-luvun lamavuosina. Kymmenettuhannet yritykset tekivät konkurssin. Sadattuhannet menettivät työpaikkansa. Tuhannet joutuivat lähes elinikäiseen velkavankeuteen. Nyt meitä koettelee globalisaation toinen aalto. Vieläkään emme kuitenkaan ole ymmärtäneet, mitä se meiltä vaatii. Emme voi enää harjoittaa perinteistä aluepolitiikkaa, vaan alueiden itsensä on oivallettava omat vahvuudet. Valtion instrumenttina on elinkeinopolitiikka, jolla juuri tuetaan ja luodaan edellytyksiä alueen omiin vahvuuksiin perustuvalle elinkeinotoiminnalle.

Lapin vahvuuksia ovat matkailu, kaivokset, metsät ja vesistöt. Matkailu voi hyvin, elinkeino kasvaa ja laajenee. Metsäteollisuus taas ei voi hyvin, kuten hyvin tiedämme eilen kuultujen tulostietojen ja puheiden perusteella. (Ed. Kangas: Voitollisia yrityksiä!) Stora Enso, tämä suuri syntinen, turvaa Kemin ja Oulun tehtaiden puunsaannin sulkemalla Kemijärven tehtaan. Mutta jos Venäjän puutullit tulevat täysimääräisesti voimaan, kärsijänä on Koillis-Lapin lisäksi koko Itä-Suomi. Siellä uhkaa työllisyys heiketä 6 000 henkilötyövuodella. Riittääkö teiltä vasemmistoliiton Lapin edustajilta tukea myös näille ihmisille?

Lapissa on metsää, mutta se on Greenpeacen ja kaltaistensa järjestöjen temmellyskenttänä. Valtio omistaa kaksi kolmasosaa Lapin metsämaasta, mutta hakkuumahdollisuuksista kaksi kolmasosaa on yksityismetsissä. Valtaosa Suomen luonnonsuojelu- ja erämaa-alueista on Lapissa valtion mailla. Lapin läänin alueella on 7 kansallispuistoa, 7 luonnonpuistoa ja 12 laajaa erämaa-aluetta. Itä-Lapissa suojelun taso on erityisen kova, 40—80 prosenttia. (Ed. Mustajärvi: Ei pidä paikkaansa!)

Lapissa on vettä, mutta sekin on suojeltu. Vuotoksen tekoaltaan rakentaminen toisi alueelle ainakin 500 miestyövuotta, mutta ei vakituisia työpaikkoja, tämä tietenkin on tunnustettava. Sen sijaan allas kuitenkin pelastaisi Itä-Lapin kunnat rahallisesti pahimmasta hädästä, kun ne saisivat vesivoimasta kiinteistöverot, mutta tämäkään ei tunnu kelpaavan. Toivon, että hallitus ottaa asian käsittelyyn. Jos Vuotoksessa koetaan vesiperä, niin onpahan edes yritetty jotain.

Soklin kaivoksesta kuitenkin tulisi koko Itä-Lapin suurin työllistäjä, jos Kemira GrowHow katsoo Soklin avaamisen kannattavaksi ja jos sen lappilaiset sallivat. Talvivaara nousee Kainuuseen. Jos Sokli avataan, valtio tietenkin joutuu ohjaamaan varoja liikenneyhteyksiin ja muuhun infraan. Toivottavasti edes Soklin kaivoksesta ollaan Lapissa yhtä mieltä.

Arvoisa puhemies! Nyt on suunnattava katse tulevaisuuteen. Vaikeista rakennemuutoksista on Suomessa ennenkin selvitty ja selvitään nytkin. Perloksen aiheuttamasta sokista on Pohjois-Karjalassa selvitty yllättävän hyvin. Kahden tehtaan sulkemisen seurauksena työnsä menetti 1 700 ihmistä, joista työttöminä on enää 270. Lisäksi koulutuksessa ja tukityöllistettyinä on 250. Alueen yrityksiä on aktivoitu kasvamaan ja rekrytoimaan, ja nyt Pohjois-Karjalassa on tällä hetkellä vähemmän työttömiä kuin kertaakaan sitten vuoden 91.

Arvoisa puhemies! Kemijärvi selviää, jos vain lopetetaan haikailu menetetyn tehtaan perään. Tukena on valtion vahva panostus alueelliseen elinkeinopolitiikkaan. Yrittäkäämme tukea Lapin omia vahvuuksia eikä haikailla niiden perään, joita ei kerta kaikkiaan saa enää takaisin.

Markus Mustajärvi /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Ukkola on esiintynyt täällä aiemminkin aikamoisena Itä-Lappi-asiantuntijana. En tosin tiedä, onko hän milloinkaan liikkunut siellä. Hän esitti kyllä semmoisia lukuja esimerkiksi näistä suojeluprosenteista, että haastan kyllä esittämään nämä lähteet, mihin nämä tiedot noin hurjista lukemista perustuvat. Hän sanoi, että vasemmisto on lietsonut ihmisiä kapinaan. Ei ole tarvinnut lietsoa, on paremminkin pitänyt hillitä, ettei tapahdu tämän enempää, mitä tähän mennessä on tapahtunut.

Ja massaliike: Luojan kiitos on olemassa semmoisia kansalaisliikkeitä, jotka kanavoivat rauhanomaisesti sen vastarinnan siitä, että tehdään näin järjettömiä päätöksiä. Jos kansalaisliikkeitä ei olisi, niin voisi olla, että nähtäisiin jo huomispäivänä semmoisia tekoja, joita kauhistelisivat kaikki.

Jouko Skinnari /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Ukkola sanoi, että asialle ei mahda mitään. Mutta täällä on moneen kertaan todettu se, että kun ollaan lopettamassa kannattavaa liiketoimintaa, niin sillehän mahtaa sen, että kannattavaa liiketoimintaa jatketaan.

Sitten hän kyllä sotkee kaksi asiaa: Elinkeinopolitiikka on yleistä, sillä tuetaan niin valtionyhtiöitten, kunnallisten toimijoitten kuin myös yksityisen sektorin toimintaa, se on elinkeinopolitiikkaa. Mutta tässä on nyt kysymys valtion omistajaohjauksesta ja siitä, käyttääkö valtio tätä valtaansa ja millä tavoin käyttää. Äkkirysäyksellä annettiin lopettaa nämä tehtaat. Jos verrataan TeliaSoneraan, josta Ruotsin valtio omistaa 37 prosenttia, niin vaikka sitäkään ei voi perustella, niin siellä kuitenkin todettiin, että on vuosi aikaa ja ketään ei irtisanota. Näin tekee Ruotsin valtio. Tämä on ihan kuin mustassa Afrikassa: Siellä ei anneta ihmisille oikein mitään arvoa, sanotaan, että nyt se lopetetaan muutaman kuukauden päästä ja siihen tyytykää, tästä ei voi valittaa ja me emme voi asialle mitään.

Pentti Tiusanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Puhemies! Ed. Ukkola keksi syyttää Greenpeacea tässä. Se ei ole edes tullut Stora Enso Oyj:nkään mieleen. Tässä mielessä melkoista aktiviteettia ja aktivismia edustaa ed. Ukkola. Ympäristön- ja luonnonsuojelu ei ole Lapin ongelma. Päinvastoin, se on vahvuus, ja talousmetsää, hakattavaa metsää, on yllin kyllin. Tämä on tullut esiin aikaisemmin, eilen, muun muassa ed. Pulliaisen, hallituspuolueen kansanedustajan, puheenvuoroissa. Se ei ole siis ongelma. Mielestäni tässä pitäisi lähinnä katsoa lyhytnäköistä Stora Enso Oyj:n johdon, siis toimivan johdon, politiikkaa, sieltä se syy löytyy.

Esa Lahtela /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kyllähän joku Saksan metsäaktivisti totesi, että Greenpeace on tässä takana. Muistan hyvästi, kun joskus syksyllä ja viime keväänä soittivat sieltä, että tulehan, Lahtela, tänne vastamielenosoitukseen. Tämä Greenpeace on Kemijärven porteilla osoittamassa mieltään, jotta täällä jalostetaan ikipuita. Kyllä se osaltaan voi olla varmaan näin, mitä ed. Ukkola totesi. Mutta ed. Ukkolalle voisi todeta, kun hän tuossa jotenkin hyväksyi tämän ajatuksen, että ei mitään ole tehtävissä, että kysehän tässä on siitä, että Kemijärvellä lopetetaan kannattavaa teollisuutta, siis semmoista puuta jalostetaan, mitä ei oikeastaan muuksi voi jalostaa kuin selluksi. Sitten sinne ovat valtio ja Stora Enso tukemassa lainalla semmoista teollisuutta, mikä on hyvin epävarmaa. Kyllä tämä nyt aika merkilliseltä tuntuu, että tehdään semmoinen sinne valtion tuella, jos muualla ovat lomautukset päällä, tehtaat seisovat. Sehän tarkoittaa, jotta kun sinne valtion tuella tehdään putiikki, (Puhemies: Minuutti!) niin sitten mahdollisesti toiset menevät kiinni ihan lopullisesti.

Inkeri Kerola /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Täällä on puhuttu siitä, onko hallitus vaikuttanut tähän asiaan yhtiökokouksessa tai muutoin. Kyllä kuitenkin tosiasia on se, että hallitus on vaikuttanut niin kyynärpäitä myöten kuin se ikinä voi tähän uudelleenelvyttämiseen tai uusien toimintojen käynnistämiseen Kemijärven tai Summan alueelle, ja se on tehty hallituksen pöydästä käsin. Kaikkia toimenpiteitä ei tietenkään täällä eduskunnan salissa ääneen ole tullut lausutuiksi. Mutta toivottavasti toimenpiteet, jotka tämän jälkeen konkretisoituvat molemmilla alueilla, tulevat näytetyiksi toteen.

Janne Seurujärvi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Tiusasen vilpitön sinisilmäisyys suojeluasiassa on kyllä hämmästyttävä. Lapissa on suojeluaste korkea. En puhu prosenteista, mutta eri puolilla maakuntaa se on todella korkea. Kun puhutaan Stora Enson Kemijärven sellutehtaasta, niin yli kymmenen vuoden ajan Keski-Eurooppaan toimitetussa propagandamateriaalissa Kemijärven sellutehdas on ollut se kohde, johon on isketty. Lapissa on tehty jo pitkään töitä metsätalouden toimintaedellytysten turvaamiseksi ja raaka-aineen saannin turvaamiseksi suojelupaineiden keskellä. Ei kannata täällä tulla esittämään sellaista, että suojelulla ei ole ollut mitään vaikutusta siihen, että tätä keskeistä teollisuutta meillä on nakerrettu.

Tuulikki Ukkola /kok(vastauspuheenvuoro):

Puhemies! Puuhuolto on Lapin elämän kannalta yksi kaikkein tärkeimpiä asioita. Jos ei pureta suojelualueita, niin puu loppuu Lapista jossakin vaiheessa, jos tulevat Venäjän puutullit. (Välihuutoja vasemmistoliiton ryhmästä) — Kyllä. Sen takia, kuten ministeri Pekkarinen sanoi kyselytunnilla, että energiaahan aletaan kohta keittää puusta. (Vasemmistoliiton ryhmästä: Ei!) — Kyllä. Hän nimenomaan sanoi näin. — Mistä meillä puuta riittää sekä energiaan että sellun tekoon? Ei riitä. Meidän täytyy suojelualueita purkaa ja katsoa vähän järkevästi, mitkä ovat tarpeellisia suojelualueita, mitkä eivät. Ei nyt koko Lappia voi suojella, hyvänen aika!

Markus Mustajärvi /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edelleen ed. Ukkola puhuu semmoista, mikä ei pidä paikkaansa. Valtion metsien inventoinnin, kymmenennen inventoinnin, tuloksien mukaan Lapin metsien lisäkasvu, siis lisäkasvu, on 1,4 miljoonaa kuutiota entisen kasvun päälle eli Kemijärven sellutehtaan verran, mitä se on käyttänyt puuta. Elikkä puhe siitä, että puu loppuu, ei pidä paikkaansa. Tässä on aikamoinen ristiriita, kun täällä ed. Kerola sanoi, kuinka paljon on vaikutettu Stora Enson asioihin ja päätöksiin ja tehty, niin täällä päinvastoin on kuultu toisen suuntaista, että ei voi vaikuttaa eikä tehdä.

Sitten kun pääministeri on sanonut, että yritettiin saada Kemijärven tehtaillekin jatkoaika, niin minkälainen neuvotteluasema valtiolla on ollut siinä, kun ensimmäiseksi ilmoitettiin samana päivänä, kun lakkautuspäätös tuli, että käynnistetään jälkihoitotoimenpiteet? Kyllä kai silloin valtio on tunnustanut sen, että tehtaat laitetaan kiinni.

Pentti Tiusanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Ed. Ukkolalla on melkoinen linja tässä suojelun purkamisessa. Nyt on otettu mukaan voimassa olevien luonnonsuojelualueiden purkaminen. Täällä on jo tämä koskiensuojelulaki ollut esillä tänään, ja ilmeisesti kaikki suojelutoimenpiteet ovat hänen mielestään ... Toivottavasti, ed. Ukkola, näin ei ole — onko näin, että kaikki toimenpiteet ympäristön- ja luonnonsuojelun eteen ovat huonoja asioita?

Mutta mitä tulee Lappiin, niin, ed. Seurujärvi, ympäristövaliokunta viime vaalikaudella perusti laajoja luonnonsuojelualueita, kansallispuistoja, sekä Länsi- että Itä-Lappiin. Kävimme molemmissa suunnissa, ja molemmilla Lapin alueilla pidettiin näitä toimenpiteitä erittäin positiivisina myös talouden näkökulmasta, matkailu ja muu talouselämä. Näin ollen ihmettelen kyllä. Toivottavasti käsitän kantanne väärin.

Inkeri Kerola /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Väitteet siitä, että ei ole mitään yritetty tehdä: Edelleen sanon niin, että tuskin hallituspuolueiden kansanedustajat voisivat olla tämän päätöksen takana suoraselkäisesti seisomassa, ellemme tietäisi, että kaikkemme olemme tehneet (Ed. Rajamäki: Se ei ole paljon. Tosi vähän!) ministerimme välityksellä tähän päätökseen nähden, ja luotamme siihen, että ne toimenpiteet, joita on paitsi rahan jakamisen suhteen myöskin uuden yritystoiminnan suhteen kyseisille alueille toimitettu, tulevat konkretisoitumaan. Tämä on se linja, miten hallitus, totta kai, toimii.

Esa Lahtela /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tuossa kannattaisi soittaa tai pyytää Metlalta, Metsäntutkimuslaitokselta, nämä puutiedot siitä, mitä Suomen metsät kasvavat ja mitä tulevaisuudessa tulee puuta. Nimittäin siellä kyllä on todettu Lapin metsien inventoinnin ja koko Suomen osalta, että puuvaranto kasvaa ja se Venäjän puu, mikä nyt mahdollisesti voisi jäädä tullien takia tulematta, voidaan kokonaan korvata Suomen puulla. Kysehän tässä on isommasta jutusta. Nämä metsäyhtiöt näköjään haluavat, että asia painaa puun hintaa alas, mikä on aika kovaa politiikkaa, kun tällä hetkellä maksetaan Venäjän puusta paljon enemmän kuin Suomen ja Baltian puusta. Elikkä jos 30 euroa maksetaan tänä päivänä sellupuusta kantohintana, (Puhemies koputtaa) niin se maksaa 60 tai 50 euroa tämä Venäjän puu.

Janne Seurujärvi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ei pidä sotkea sitä, etteivätkö suojelualueet olisi tarpeellisia, muun muassa kansallispuistojen perustaminen Lappiin tukee erinomaisella tavalla yhden keskeisimmän elinkeinon, matkailun, tulevaisuutta. Se on kiistatta selvä asia. Mutta kun puhutaan siitä, että halutaan talousmetsiin kohdistuvaa lisäsuojelua, niin tämä jatkuva vaatimusten esittäminen lisäsuojelusta ja suojelupaineiden kasvaminen ovat omiaan nakertamaan metsäteollisuuden tulevaisuutta maakunnassa. Ja tätä mustaa ei pidä tässäkään salissa valkoiseksi yrittää puhumalla tehdä.

Martti Korhonen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! On tässä nyt jossakin ymmärryksessä jotakin vikaa, kun täällä pääministeri ja ministeri Häkämies todistavat, että valtio ei ole tehnyt mitään nimenomaan yhtiön tehtaan lopettamisen päätöksiin liittyen, ja täällä tulee ed. Kerola ja väittää, että kaikki on tehty, mitä pystytään tekemään. Nyt on tehty kyllä jälkihoitoon liittyvää asiaa, se tunnustetaan, eihän siinä ole mitään, mutta, ed. Kerola, täällähän käydään keskustelua valtion omistajapolitiikasta, tahdosta yhtiön suuntaan ja sitä tahtoa ei ole ollut pätkääkään. Ja jos tämmöinen asenne leviää tähän yhteiskuntaan, että yritykset saavat tehdä aivan mitä tahansa suhteessa yhteiskuntaan, yhteiskunta huolehtii jälkipyykistä, se malli ei tule pitkään kestämään. Eivät yhteiskunnan rahat riitä siihen, eivätkä mahdollisuudet tule riittämään siihen. Tämä tässä on se iso peruskysymys, josta tässä puhutaan. Pitäisi ymmärtää ainakin, mistä tässä on kyse.

Jouko Skinnari /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä valtion omistajaohjauksessa on kaksi asiaa sen suhteen, että valtio, ihan niin kuin asiakirjoihin on kirjoitettu, ei ole puuttunut siihen, että tehdas jatkaisi toimintaansa, jos puhutaan nyt Kemijärvestä. Mutta valtio on kieltämättä puuttunut nyt siihen, että tilalle tulisi puupalkkitehdas, ja niin kuin täällä on todettu eilen, muun muassa ed. Hänninen toi täällä esille, että hänen alueellaan Pölkky Oy vastustaa, että tällainen tehdas tehdään, Lieksassa vastustetaan, Heinolassa vastustetaan, siellä on Versowood, ja samaten Versowood on Kotkassa. On EU:n kilpailusäännöksen vastaista tukea sellaista toimintaa, jossa on muutenkin ongelmia tällä hetkellä. Kun täällä kysyttiin eilen, mikä on suhtautuminen pienyritystoimintaan, niin nämä ovat juuri pienempiä pk-yrityksiä, jotka tässä vastustavat tätä, että tällainen hätätoimenpide on tehty, jossa nyt sitten ed. Kerolakin on mukana.

Matti Kangas /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Sehän nyt on kyllä sanottava, että niin Kuusamossa kuin Itä-Lapissa kunnan metsistä taitaa olla suojeltu 50 prosenttia. (Ed. Mustajärvi: Ei ole! Ei pidä paikkaansa! — Ed. Kerola: Aivan! Siinä kuulitte!) Se on ollut kohtuutonta näille seutukunnille. Siellä on ollut isot luonnonvarat. (Ed. Kerola: Kangas on oikeassa!) Sellupuuta siellä on, niin kuin ed. Mustajärvi totesi, toista miljoonaa kuutiota vaikka lisää hakata, ja sen takia ei tarvitse tehdasta lopettaa. Mutta nyt sitten tuodaan palkkitehdas sinne. Niin kuin ed. Martti Korhonen totesi, Pölkky Oy:n toimitusjohtaja ja Jukka-Pekka Ranta, Suomen Sahojen toimitusjohtaja, varoittavat, että siellä on lähes miljoonan tukkipuun pula näillä sahoilla. Ne ovat jo pienpuuta sahanneet, kun ei ole tukkeja, mitä sahata, ja nyt tuodaan sitten sellainen liimapuutehdas, joka käyttää tukkipuuta raaka-aineena, sinne sotkemaan niitä markkinoita. (Puhemies koputtaa) Tässähän nyt hallitus verorahoilla sotkee jo olemassa olevia työpaikkoja.

Tuulikki Ukkola /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On hyvä, että sieltä vasemmaltakin löytyy semmoinen ihminen, joka tunnustaa, että Lapissa ja Koillismaalla on todella suojeltu maa-alueita niin, että siellä eivät kohta ihmiset pysty asumaan. Minä en ole vaatimassa kaikkien suojelualueitten purkua vaan jotakin kohtuullista. Voisi nyt jonkun purkaakin, jos siltä tuntuu, mutta ei enää, ei enää yhtään suojelualuetta.

Toinen asia on, kun minä otin tämän Perloksen tuolla äsken esimerkiksi — 1 600 vai mitä niitä oli, jotka jäivät silloin työttömiksi — että täällä jää 214, ja Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen mukaan, tänä päivänä tullut tieto, työpaikkojen väheneminen voisi jäädä tällä alueella alle sadan näitten kaikkien toimien ja toimenpiteitten jälkeen.

Inkeri Kerola /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Tunnustelen niin, että oppositio kulkee laput silmillä ja tumput korvissa. He viittaavat koko ajan yhtiökokoukseen ja siellä valtion toimintaan. (Ed. Martti Korhonen: No eihän sitä ole vielä ollutkaan, se on tulossa!) Tästä on täällä salissa keskusteltu moneen kertaan, että siellä valtio ei aio tätä puhevaltaansa käyttää. Sen sijaan ennakkotoimet, joita on voitu tehdä Kemijärvenkin tehtaan pelastamiseksi, on totta kai käyty, mutta ei yleisissä tiloissa, niin kuin ei yleensäkään tällaisia asioita käydä. Näistä meillä kaikilla on varmasti yhdenvertainen käsitys, että tämä asia tulisi hoitaa paremmin kuin esimerkiksi Salcompin jälkeen, jolloin toimenpiteitä, jotka valtio lupasi, ei koskaan toteutettu, ja siitä varmasti on kiviä jäänyt kenkään kyseisen alueen asukkailla enemmän kuin tästä sopasta, veikkaisin.

Markus Mustajärvi /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Puutun vielä siihen asiaan, mihin eilen puutuin jo kahdessa eri puheenvuorossa, eli tähän Vattiin: Se ei ole mikään tutkimus, vaan se on muistio, jonka valtiovarainministeriö on tilannut, elikkä ei täytä minkään tutkimuksen kriteerejä. Siinä on peruslähtökohta väärin. Siinä on oletettu, että jos Kemijärven tehdas lakkautetaan, niin se kaikki puu siitä huolimatta käytetään jossain muualla, ja työpaikkamenetykset on arvioitu sen mukaan, ja tämä peruslähtökohta on täysin väärä.

Muistutan minä nyt kyllä siitä ed. Ukkolalle, mitä on sanonut puhemies Niinistö Lapin Kansan haastattelussa. Hän on sanonut ihan yksiselitteisesti, että Stora Enson päätöksiin olisi voitu puuttua, jos tahtoa olisi ollut. Eli onko puhemies Niinistökin vasemmistopopulisti?

Johanna Ojala-Niemelä /sd:

Arvoisa herra puhemies! Stora Enson päätökset lakkauttaa kannattavien tehtaiden toiminta Kemijärvellä ja muualla Suomessa ovat kuohuttaneet syvästi ihmisten mieliä. Tarkasteltaessa lähihistoriaa voidaan havaita, että julkisen sektorin toimenpiteillä on aina ollut voimakas vaikutus alueelliseen tasapainoon. Liikenneyhteyksien ja muun infran rakentaminen työllisti ja muodosti reitin halki Suomen Hangosta Utsjoelle. Yhteiskunnalliset hyvinvointipalvelut, kouluverkko mukaan lukien, toteutettiin samoin periaattein koko maassa. Teollistavassa aluekehityksen vaiheessa valtio sijoitti omia teollisuuslaitoksiaan eri puolille maata sinne, missä oli tarjolla raaka-ainetta ja työvoimaa.

Nyt näistä alueellisen kehityksen vahvuuksista ollaan pörssiyhtiöiden sanelemana luopumassa. Jos aluekehitys jätetään pelkästään markkinatalouden varaan, keskittyminen ja muuttoliike vain kiihtyy entisestään. Viimeisimmän väestöanalyysin mukaan Lapin väestö on kymmenessä vuodessa supistunut 15 000 hengellä. Kuten tiedossa on, eniten väkeä ovat menettäneet syrjäisimmät maaseutualueet, erityisesti Itä-Lapin seutukunta. Nyt tällä Stora Enson ratkaisulla Itä-Lapin koko talousalue ajetaan alas ja muuttoa etelään nopeutetaan. Tämä kehitys voidaan katkaista vain julkisen vallan valinnoilla ja määrätietoisella politiikalla ja kannustaa siihen suuntaan, että aluerakenne kehittyy spontaania kehitystä tasaisemmin.

Stora Enson ratkaisujen taustalla voidaan nähdä valtionyhtiöiden yksityistäminen ja luopuminen omistajan vallastaan. Stora Ensosta Suomen valtio omistaa 12,3 prosenttia ja Kansaneläkelaitos 3,4 prosenttia, mikä takaa yhdessä 35 prosenttia äänivallasta. Hallitus ei kuitenkaan ole edes pyrkinyt käyttämään sitä valtaansa omistajaohjauksen kautta, jota sillä on vielä jäljellä. Hallitus on antautunut liian helpolla pörssiyhtiöiden vietäväksi unohtaen kansallisen edun nimissä yhteiskuntavastuun ja aluepolitiikan merkityksen. Voidaankin kysyä, onko kaikki pörssiyhtiöille sallittua valtion omistuksesta huolimatta.

Metsäteollisuuden kohtuuhintaisen puunsaannin turvaamiseksi hallituksen toimet ovat olleet suorastaan passiivisia. Suomen Pankin laskelmien mukaan puutullit voivat viedä Suomesta lähitulevaisuudessa jopa 16 000 työpaikkaa. Tämän takia odotan hallitukselta määrätietoisia toimia tullin nousun rajoittamiseksi ja aikataulun venyttämiseksi. Reilussa vuosikymmenessä Lapin metsätaloudesta ja teollisuudesta on kadonnut yli tuhat työpaikkaa. Meillä ei ole varaa enää menettää metsäsektorin työpaikkoja.

On suorastaan järjenvastaista, että kannattava tehdas lakkautetaan eikä sitä olla valmiita myymään, vaikka varteenotettavia ostotarjouksia on tehty. Hätäratkaisuksi tarjotaan liimapalkkitehdasta, jonka markkinat ovat jo valmiiksi tukossa niin kaukomailla kuin Euroopassa. Kotkan liimapuutehdas on seissyt ylituotannon vuoksi jo puolisen vuotta, ja muillakin liimapuutehtailla ajetaan puolella teholla. Täytyy kyllä todeta, ettei siinä paljon päätä pakota: kun olemassa olevatkin tehtaat taistelevat kannattavuusongelmien kanssa, niin sitten valtion tuella ryhdytään puuhaamaan lisää tuotantoa. Perustettavalla liimapuutehtaalla ei siis ole pääomia, markkinoita tai raaka-ainetta Lapissa, vaan tehtaan tarpeisiin tuotava sahatavarakin olisi isolta osin tuotava etelästä.

Nyt erilaisten tukien pumppaamisella maakuntaan yritetään korvata kannattavan tehtaan toiminta, joka on tuonut leipää itälappilaisten pöytään jo 40 vuoden ajan ammattiosaamisen siirryttyä sukupolvelta toiselle. Olen aivan vakuuttunut, että tehtaiden lopettamisen loppulaskun summa ei ole vielä Suomen valtion tai Stora Enson tiedossa. Tuotetun bioenergian osuus joudutaan korvaamaan. Yksityisten ja Metsähallituksen hakkuutulojen menetykset ovat mittavia. Investointitukien, työvoimapoliittisen koulutuksen ja korvaavien työpaikkojen luominen edellyttää valtavia rahallisia satsauksia. Hallitus on perustellut puuttumattomuuttaan Stora Enson omistajaohjauksen avulla pörssikurssin mahdollisen alentumisen pelossa. Voi vain todeta, että ei tehtaiden lakkauttaminenkaan kyllä ilmaista valtiolle ole. Ja mitä sitten, vaikka kurssi olisikin väliaikaisesti laskenut, kursseilla kun on tapana sahata ylös ja alas. Laskun jälkeen koittaa aina ennen pitkää nousu. Niin olisi tässäkin tapauksessa.

Kemijärven sellutehtaan työpaikkojen turvaamiseksi on nyt tehtävä kaikki voitava ja otettava aikalisä, kuten massaliike on esittänyt. Sellunkeiton on Kemijärvellä jatkuttava vuoden 2009 loppuun, jotta löydetään kestäviä ratkaisuja.

Matti Kangas /vas:

Arvoisa puhemies! On omituista, että minkään yhtiön suurin omistaja väittää, ettei sille ole kerrottu yhtiön merkittävistä päätöksistä ennalta. Samoin on käsittämätöntä, että valtio ei puutu omistamansa yhtiön ohjaukseen, kuten mikä tahansa omistaja omaa etuaan ajaakseen. Tällainen näytelmähän on juuri nähty islantilaisen sijoitusyhtiön toiminnassa suomalaisten puhelinyritysten linjan muuttamiseksi ylimääräisen yhtiökokouksenkin avulla.

Eilen Stora Enso kertoi sulkevansa lisää tehtaita Suomessa, mahdollisesti jo ensi vuonna. Stora Enson yhtiökokous pidetään maaliskuun 26. päivänä. Yhtiökokouksessa sovitaan yhtiön hallitukselle muhkeat palkkiot ja todetaan viimeisen kvartaalin voittojen pienentyneen kertaluontoisten erien takia. Vaikeneeko hallitus Stora Enson maaliskuun yhtiökokouksessa yhä omistajan äänellä ja selittää kansalle toimintaansa olemattomilla pörssisäännöillä?

Todellisista pörssisäännöistä voi ottaa oppia vaikka islantilaisen sijoitusyrityksen toiminnasta. Tämä yritys ajaa omaa etuaan pienen vähemmistöomistuksen äänivallalla Elisassa. On luonnollista, että myös valtio toteuttaa omistajapolitiikkaansa pörssiyhtiössä tasa-arvoisesti muitten omistajien tavoin. Suomalaisille hallituksen hiljainen omistajapolitiikka näyttäytyy työpaikkojen hävittämisenä, aluepolitiikan alasajamisena ja hyvinvointivaltion perusteitten romuttamisena.

Keskustan eduskuntaryhmän puheenvuorossa esitettiin vasemmistoryhmälle myös kysymyksiä suomalaisen metsäteollisuuden jatkamisen mahdollisuuksista Suomessa. Kyllähän me metsäteollisuuden toimintaedellytykset tunnemme, hallituksen toimet eivät sen sijaan ole olleet rohkaisevia. Jo vuosia on ollut tiedossa, että Venäjän puutullit tulevat vahingoittamaan suomalaista metsäteollisuutta. Nyt puhutaan 6 000 työpaikan menettämisestä yksin Itä-Suomessa puutullien seurauksena. Asia koskee erityisesti koivupuusellua. Miten hallitus selittää jatkuvat epäonnistumiset neuvotteluissa Venäjän kanssa? Tätä on peräänkuuluttanut muun muassa maa- ja metsätalousministeri Sirkka-Liisa Anttila, kun kertoi, että vihdoinkin pitäisi ruveta kahden kesken neuvottelemaan, niin että saataisiin se solmu aukeamaan.

Suomen metsien tuoton lisäämiseksi ei ole ryhdytty tarvittaviin toimenpiteisiin. Metsäteitten kunto on erityisesti viimeisten lauhojen talvien aikana huonontunut entisestään. Täällä on kerrottu, että tie- ja rataverkon kuntoon saattamiseksi hallitus on satsannut rahaa, mutta se ei ole kyllä riittävä summa. Ei ole myöskään ajoissa varauduttu kouluttamaan lisää väkeä laajemman metsänhoidon tarpeisiin. Töitä olisi ainakin tuhannelle ammattilaiselle. Suomen metsien tuottoa olisi mahdollista lisätä 10—15 miljoonaa mottia. Maan hallitus ei ole antanut uskottavia signaaleja kotimaisen puuntuotannon lisäämiseksi. On lisäksi kysyttävä, mihin toimenpiteisiin hallitus aikoo ryhtyä metalli- ja metsäteollisuudelle elintärkeän energiansaannin turvaamisessa. Olisiko energiansaannissa kiinnitettävä huomio teollisuuden esittämien päästöttömien energiaratkaisujen aikaansaamiseen?

Kun Nokia ilmoitti tehtaansa siirrosta Saksan Bochumissa, nousi koko suurvalta vastarintaan. Saksassa Nokiaa kohdannutta vastarintaa johti ja johtaa maan kokoomuslainen liittokansleri Merkel. Vaikka Saksan valtio ei omistakaan Nokiaa, pystyy valtiovalta kyseenalaistamaan Bochumin tehtaitten lakkauttamisen. Saksa ainakin yritti puolustaa työpaikkojaan, vaikka ei irtisanovaa yritystä omistanutkaan.

Arvoisa puhemies! Nokiassa taatusti varotaan astumasta Saksan varpaille ihan heti toistamiseen. Suomen hallituksen toiminta näyttää tässä valossa surkealta, kun hallitus ei uskalla edes kysellä omaisuutensa ja työpaikkojensa perään. Saksan väkilukuun suhteutettuna toteuttaa suomalainen yhtiö Suomessa (Puhemies koputtaa) paljon rajumpaa maastasiirtymiskampanjaa kuin Nokia Saksassa.

Elsi Katainen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Vuodenvaihteen surulliset tapahtumat Kemijärvellä ja Kymenlaaksossa ovat käynnistäneet ihan aiheellisen keskustelun valtion omistajapolitiikasta. Vallitsevat näkemyserot omistajapolitiikan linjauksista toki vaativatkin kunnon pohdintaa ja keskustelua. Pitää kuitenkin ymmärtää, mille perusteelle omistajapolitiikka on aikanaan muodostunut, mihin suuntaan ja miksi se sittemmin on muuttunut.

Valtionyhtiöiden historia on käytännössä yhtä pitkä kuin Suomen itsenäisyyden aika. 1920-luvulta lähtien on valtio toiminut muun muassa energian, kaivostoiminnan, perusmetalliteollisuuden ja lannoitetuotannon aloilla. Myös aluepolitiikka oli merkittävä taustavaikutin valtionyhtiöiden perustamiselle, näin myös paperiteollisuudessa. Valtionyhtiöistä osan tehtävä oli yhteiskunnallinen, kuten Ylellä ja Alkolla, ja näillä toimin tavoiteltiin muun muassa parempaa työllisyyttä ja huoltovarmuutta. Yhtiöitä yhdisti se, etteivät ne ensisijaisesti tavoitelleet voittoa. Ajat ovat kuitenkin muuttuneet. Nykyisiä valtionyhtiöitä tai osakkuusyhtiöitä kuvailee useimmiten niiden pääkonttorin sijainti Suomessa ja liiketoimintojen sijainti yhä useammin valtion rajojen ulkopuolella.

Valtion voimassa olevalla omistajapolitiikalla annetaan valtionyhtiöillekin vapaus toteuttaa niiden itse luomia strategioita. En kuitenkaan pysty hyväksymään sitä, että omistajapolitiikan toteuttamisesta jäisi suomalaisille sellainen kuva, että tehtaitten alasajo olisi millään lailla valtion etu. Silloin olemme etääntyneet liikaa niistä, joiden valtaa täällä käytämme. Pörssiyhtiöiden hallituksilla tehtävä on erilainen.

Arvoisa puhemies! Mielestäni nykyinen omistajapolitiikka ei ole ristiriidassa kansallisten tavoitteidemme tai etujemme kanssa. Juuriltaan suomalainen yhtiö huomioi maamme edun paremmin kuin muualta käsin toimiva yhtiö. Se etu, mikä näistä omistajuuksista on saatavissa, pitää kuitenkin pystyä määrittelemään uudella tavalla ja saattamaan läpinäkyväksi. Valtionomistuksista saatavia osinkoja pitää kyetä ohjaamaan enemmän niille alueille, joille ehkä perinteisemmästä omistajapolitiikasta olisi ollut suurempi hyöty. Toinen vaihtoehto on pyrkiä vaikuttamaan voimakkaammin yhtiöiden omistajastrategioiden kautta alueellisen tasapainon toteutumiseen.

Jos tapahtuneissa lopettamispäätöksissä meillä ja esimerkiksi Saksassa voidaan katsoa olleen edes jotakin hyvää, on se ollut yritysten yhteiskuntavastuusta käytävän keskustelun käynnistyminen. Ihmisten reaktiot Kemijärvellä ja Bochumissa eivät välttämättä ratkaise juuri heidän työpaikkojensa kohtaloa, mutta vaikuttavat varmasti yhtiöiden päätöksiin tästä eteenpäin. Harvalla yhtiöllä on varaa menettää brändiään vastuuntuntoisena yhteiskunnan toimijana.

Stora Enson päätösten yhteydessä keskustelu on välittömästi kääntynyt myös seuraamusten jälkihoitoon. Pistin tammikuun aikana useaan otteeseen merkille median positiivisen suhtautumisen maan hallituksen ja lobbaustyöhön osallistuneiden kansanedustajienkin toimia kohtaan. Mahdollisimman moni työpaikka on kuitenkin pelastunut ja varoja kohdennettu uusien työtehtävien luomiseen. Näin tuleekin olla, vaikka jälkihoito ei saakaan olla omistajapolitiikan keskeinen osa-alue. Kuitenkin sen vaikutukset pitää pystyä katsomaan positiivisiksi. Jos jokin elinkeinoala ei Suomessa yritysmaailman silmissä ole kannattava, on meidän valtion vastuunkantajinakin ymmärrettävä, että yhteiset varat voivat pitkällä tähtäimellä olla suuremmaksi hyödyksi sijoitettuna uudelle, kehittyvälle toimialalle.

Ääneen pitää pohtia sitäkin, onko myös suomalaisten työntekijöiden etu, ettei liiaksi sitouduta sellaiseen alaan, joka mahdollisesti 5—10 vuoden päästä joutuu ennustamattomassa taloustilanteessa ajamaan alas yhä useampia laitoksiaan. Toisin sanoen sijoittajaintressi ei ole pelkkä mörkö, vaan sillä lunastettavilla voitoilla voidaan tehdä satsauksia työllistymiseen, jonka ennustetaan olevan tulevaisuudessa kauemmin kannattavaa. Lopputulos voi olla vaikutuksiltaan väkevämpää aluepolitiikkaa kuin tuotantoyksikköjen ennallaan pysymisen tukeminen.

Arvoisa puhemies! Tämäkään välikysymys ei poista sitä tyhjyyden tunnetta niissä Kemijärven ja Kymenlaakson kodeissa, joihin Stora Enson tehtaiden lopettaminen iskee todellisuudessa. Arvostan massaliikkeen toimintaa ja uskoa kansalaisten suoran vaikuttamisen voimaan. Toivon osaltani välittäväni sitä viestiä, ettemme pysty kuitenkaan vastaamaan yritysmaailman haasteisiin kaivamalla oppeja menneiltä vuosikymmeniltä.

Jouko Skinnari /sd(vastauspuheenvuoro):

Puhemies! Tässä tuotiin esille se, kuinka on vaikutettu tähän uuden syntymiseen Kemijärvellä. Luen tästä Versowoodin toimitusjohtajan kirjeen. Versowood Oy on rakennuttanut liimapuuvalmistuskapasiteettia 2000-luvulla noin 30 miljoonalla eurolla sekä pellettituotantoa nyt viime vuonna 4 miljoonalla eurolla. Investointitukia yhtiö ei ole saanut, vaan investoinnit on katettu tulo- ja velkarahoituksella.

Tästä on kysymys. Tästä on kysymys, että täällä toiset tekevät velkarahalla ja samaan aikaan sitten puupalkkituotantoa perustetaan Kemijärvelle. Tällaisessa toiminnassa on sitten oltu mukana, ja tässä ei ole mitään järkeä. Tämähän on EU-komission asia. Kysymys on kilpailulainsäädännön käytännön tulkinnasta.

Esko-Juhani Tennilä /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Kataisella on minun mielestäni aivan naiivi kuva pörssiyhtiöistä. Te jotenkin uskotte tarinoita, että niissä eivät omistajat muka vaikuta. Pörssiyhtiössä sopivalla tavalla kuullaan varmasti aina omistajia, etenkin pääomistajaa. Niin teki Stora Ensokin, kun tehtiin se väärä Amerikka-päätös, ed. Skinnari. Kyllä se kuittautettiin silloiselle kauppa- ja teollisuusministerille. Häkämies on myöskin keskustellut Stora Enson hallituksen puheenjohtajan ja toimitusjohtajan kanssa, jolloin oli tilaisuus sanoa, että Kemijärvi ei nyt vaan sovi niihin lopettamiskuvioihin, mutta se taisi jäädä sanomatta.

Eli me arvostelemme tätä päätöstä siksi, että se on väärä päätös. Kyse on voitokkaasta tehtaasta, hyväkuntoisesta tehtaasta ja tilanteesta, jossa puun kasvu kiihtyy Itä-Lapissa ja koko Lapissa. Joskus 60-luvulla on ollut rohkea päätös laittaa sinne sellutehdas, kun puun kasvu oli vielä hitaampaa, mutta nyt se on kovaa. Eli väärä päätös on siunattu.

Martti Korhonen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ed. Kataisen puheenvuoro oli kyllä tälla lailla ystävänpäivään ihan hyvä puheenvuoro: ystävällisyyttä ja empatiaa. Mutta sillä ystävyydellä ja empatialla ei elä. Se tässä on se ongelma. Hallitus suorittaa nyt terveeseen jalkaan amputaation ja yrittää antaa puujalkaa tilalle. (Ed. Skinnari: Liimapuu!) Näinhän tässä käy. Se on järjetön päätös, ja siitä olemme sitä arvostelleet.

Jos täällä nyt joku yrittää väittää, onko tämä nykyaikaista tai vanhanaikaista, minusta katseet pitää olla tulevaisuudessa, siellä Itä-Lapin alueen tulevaisuudessa, ihmisten tulevaisuudessa, suomalaisen omistajapolitiikan tulevaisuudessa. Siitä tässä on kyse. Ei kukaan pörssiyhtiön omistaja Suomen valtiota lukuun ottamatta tyydy sivusta katsomaan, kun itselle tehdään vahinkoa. Näinhän tässä on tapahtumassa. Suomen valtio lähtee korjaamaan jälkiä, jotka tehdään puhtaasti ahneudesta. Se ei voi olla hyväksyttävää, kun kyse on veronmaksajien rahankäytöstä ja kun kyse on vastuusta, mihin rahaa käytetään.

Elsi Katainen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ystävällistä tai ei, mutta joka tapauksessa olemme nyt tilanteessa, jossa on todellakin katsottava eteenpäin ja tartuttava niihin mahdollisuuksiin, joita nyt siellä Kemijärvelläkin on. (Ed. Kuoppa: Vielä on mahdollisuuksia!) Tämä välikysymys ensinnäkin on noin puoli vuotta tai ainakin 3 kuukautta myöhässä. Nämä asiat olisi pitänyt linjata jo ajat sitten. Nämä keskustelut eivät auta nyt sitten Kemijärveä ollenkaan.

Sampsa Kataja /kok:

Arvoisa puhemies! Valtioneuvoston kanslian omistajaohjaukseen kuuluu 38 yritystä, joista pörssissä on 12. Jo viime vaalikaudella valtionyhtiöt jaettiin kolmeen luokkaan, mikä tässä keskustelussa on syytä muistaa: erityistehtävää suorittaviin, strategisiin ja puhtaasti finanssisijoituksiin. Stora Enso on valtiolle tätä viimeksi mainittua. Näille yhtiöille ei aseteta hyvän taloudellisen tuloksen lisäksi muita tehtäviä.

Kun valtio on osakkaana pörssiyhtiöissä, se sitoutuu kohtelemaan kaikkia omistajia samalla tavoin. Valtio-omistaja ei voi, vaikka näitä täällä luotuja paineita, ennen kaikkea täällä luotuja paineita, ja haluja olisikin, aika ajoin vaatia muita osakkeenomistajia ymmärtämään valtio-omistajan tai opposition näkemyksiä ja yhteiskunnallisia tai aluepoliittisia tarpeita, tähän ei ole mahdollisuuksia. Jos valtio-omistaja niin toimisi, sen uskottavuus omistajana olisi kertaheitolla mennyt. Tämä vaikuttaisi myös muiden pörssissä olevien valtionyhtiöiden kiinnostavuuteen ja arvoon sijoituskohteina.

Täällä on toistuvasti annettu ymmärtää, että tasavallan hallitus tai peräti ministeri Häkämies olisi lopettamassa kannattavia tehtaita. Näin ei todellakaan ole. Näin ei todellakaan ole. (Ed. Kuoppa: Mihinkä perustuu, ed. Kataja, tuo väite?) Tehtaita perustavat ja lopettavat pörssiyhtiöt ja niissä yhtiöissä yhtiöiden hallitukset. Tasavallan hallitus pyrkii luomaan edellytyksiä kannattavalle yritystoiminnalle kilpailluilla markkinoilla ja toisaalta toimii, niin kuin sanottu, uskottavana sijoittajana ja tasavertaisena, tasapuolisena osaomistajana.

Mitä sitten tulee tähän yhtiöiden päätöksentekoon, niin minulla ei ole yksityiskohtaisia tietoja kaikista Stora Enson päätöksiin vaikuttaneista seikoista, mutta väitän, että ei niitä ole myöskään ed. Skinnarilla tai ed. Martti Korhosella tai muullakaan oppositiolla. Se on kuitenkin selvää, että näiden yhtiöiden, jotka näitä kipeitä — heillekin kipeitä, uskokaa tai älkää — päätöksiä tekevät ... (Ed. Martti Korhonen: No mistä te sen tiedätte, että ne ovat kipeitä, jos ette muuta tiedä?) — Olen ollut sellaisessa tilanteessa, jossa on jouduttu myös irtisanomaan henkilöitä, ja tiedän, että aivan varmasti se tekee kipeää. — Ja kun näitä päätöksiä täällä yhtiöissä tehdään, niin ne perustuvat siihen, että tulevaisuudessakin yhtiöt olisivat kannattavia ja menestyviä. Myös tässä tapauksessa, kun yhdestä yhtiöstä on ollut kyse, vaikka on sanottu, että tämä tehdas Kemijärvellä olisi kannattava, täytyy ottaa huomioon, että sellun hinta on noussut nopeasti korkealle tasolle, ja mikäli hinta normalisoituu, niin yhtiön pitäisi silloinkin toimia kannattavasti. (Ed. Kuoppa: Hinta on aivan normaali!)

Voidaan siis kysyä, haluaako oppositio todella mennä tähän päätöksentekoon sisälle, josta sillä ei ole parasta asiantuntemusta. Jos haluaa, niin voidaan tietysti kysyä, pitäisikö mennä sitten sisään myös muihin työllistäviin yrityksiin, joissa valtio on osaomistajana, tai pitäisikö valtion hankkiutua yhtiöiden, kaikkienkin yhtiöiden, osaomistajaksi, jotta voitaisiin puuttua yksittäisten yhtiöiden henkilöstöpolitiikkaan tälläkin operatiivisella tasolla. Joku kutsuisi tätä sosialismiksi. Minä kutsun sitä mahdottomuudeksi. (Ed. Skinnari: Se on bisnestä!) Oppositionkin pitäisi kaikessa populismissaan jo herätä tälle vuosituhannelle.

On myös ihmetelty sitä, että nimenomaan tästä salista tulevat ne voimakkaimmat vaatimukset, kun esimerkiksi ay-liike on hyvin maltillisesti katsonut tilannetta, katsonut tulevaisuuteen, etsinyt niitä ratkaisukeinoja, miten voitaisiin korvaavia työpaikkoja löytää. Ay-liikkeessä on ymmärretty selvästi tämän päivän vaatimukset ja on unohdettu (Puhemies koputtaa) politikointi kipeällä kysymyksellä. Toivoisin, että tässä salissa myöskin seuraavien vastauspuheenvuorojen käyttäjät voisivat keskittyä siihen, mitä näillä valtion lupaamilla investointituilla voidaan saada aikaiseksi, mitä korvaavia mahdollisuuksia löydetään, ja katse todella kiinnitettäisiin tulevaisuuteen.

Mikko Kuoppa /vas(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Ensinnäkin haluan oikaista heti ed. Katajan täysin väärän ja perusteettoman väitteen. Ay-liike, Paperiliitto, on vaatinut kaikissa kannanotoissaan toiminnan jatkamista sekä Kemijärven että Summan paperitehtailla. Minun mielestäni ei pitäisi noin paksua, suorastaan virheellistä väitettä tässä salissa esittää. Ay-liike on vaatinut nimenomaan toiminnan jatkamista.

Vielä haluan toisen virheellisen väitteen oikaista. Te väititte, ettei ole tietoa. Kemijärven yksiköstä on saatu hyvin yksityiskohtaiset tiedot. Se on ollut kannattava koko 2000-luvun. Se on maksanut kymmeniä miljoonia euroja Stora Ensolle konserniavustusta. Jos se on väärä tieto, niin ministeri Häkämies varmaan nyt kertoo sitten oikeat luvut. Kemijärvi on ollut kannattava tehdas, ja nyt se ollaan lopettamassa. Tämä on täysin järjetön toimenpide.

Martti Korhonen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Täytyy sanoa tässä salissa kohtuullisen pitkään olleena, että harvoin kuulee noin epäisänmaallista puhetta kuin äskeinen ed. Katajan puheenvuoro. Ei mitään väliä, mihin yhteiskunnan, valtion, veronmaksajien omaisuutta käytetään, kunhan se tuo markkina-arvoa lisää, kunhan se tuo yritykselle hyvää, kunhan se palvelee vaan osinkoa ja sen kurssin nousua. Täytyy olla kovasydäminen ihminen, ettei välitä siitä perusasiasta, mitä valtion omistamisessa on: vastuuta myös yhteiskunnalle, veronmaksajille siitä varallisuudesta ja siitä, että siellä valtio omistajana on. Siitähän tässä on kyse. Ei se voi olla niin, että valtio on äänettömänä yhtiömiehenä yhtiöissä, joissa arvoa halutaan pelkästään nostaa, mutta yhteiskunnan etu sivuutetaan, omistajan etu. Kertokaa minulle joku muu omistaja, joka tyytyy vaan seuraamaan katseella tilannetta. En ole sellaista tavannut, en ole kuullut. Mutta jos teillä tämäkin viisaus on, niin mielelläni kuuntelen sen esimerkin.

Jouko Skinnari /sd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Tässä samassa salissa joulukuussa hyväksyttiin ponsi, joka liittyi tähän valtionyhtiölakiin ja jossa edellytettiin sitä, että valtio omistajaohjauksessa ottaa työllisyyden ja aluetalouden näkökohdat huomioon. En tiedä, minkälaista propagandaa nyt sitten ed. Antti Rantakankaan kanssa tässä ajoitte, mutta tämän propagandan mukaan näitä päätöksiä tehtiin, ja tästähän tässä on kysymys. Tarkoitushan oli ed. Antti Rantakankaalla ja porvarihallituksella se, että näitä näkökohtia otetaan huomioon.

Osakeyhtiölaki lähtee siitä, että pitää tasapuolisesti suhtautua kaikkiin osakkaisiin, jopa valtio on omistajana. Tämä on niin kuin se lähtökohta, ja valtiolle on tästä haittaa. Se menettää sosiaaliturvamaksuja, se menettää TEL-maksuja, ja luulisi hallituksen ja Matti Vuoriankin olevan kiinnostuneita näistä.

Sampsa Kataja /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! En nyt ota sitten kantaa siihen subjektiiviseen käsitykseen, mikä on maltillista politiikkaa ja kielenkäyttöä ay-liikkeen puolelta, mutta puhuttakoon sitten siitä konkretiasta, että ay-liike on mukana työeläkeyhtiöissä, ja sieltä suunnalta ei ole vaadittu työeläkeyhtiöiden kautta vastaavanlaista invaasiota pörssiyhtiöiden päätöksentekoon, vaikka työeläkeyhtiöt ovat yhdessä valtiotakin huomattavasti merkittävämpiä sijoittajia.

Isänmaallisuudesta esitetyt kannanotot jätän täysin omaan arvoonsa.

Henna Virkkunen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Viime vaalikaudella tehdyn linjauksen mukaan Stora Enso kuuluu näihin valtionyhtiöihin, joilla on ainoastaan finanssipoliittista merkitystä valtiolle. Esittääkö oppositio nyt, että tätä luokitusta muutettaisiin sillä tavalla, että Stora Ensosta tulisi erillistä tehtävää suorittava yhtiö valtion näkökulmasta, että se ottaisi taloudellisen tuloksen sijasta huomioon ennen kaikkea aluepolitiikkaa ja työllistäviä vaikutuksia?

Kuten eilen julkistetun tuloksen perusteella tiedämme, Stora Enson tulos viime vuonna putosi todella rajusti, 90 prosenttia, ja Stora Enso on perustellut tätä lakkautuspäätöstään sillä, että yrityksen tulevaisuus saadaan näin turvattua. Kemijärven sellutehdas on suljettava, jotta voidaan turvata Veitsiluodon ja Oulun tehtaiden kotimaisen sellupuun saanti. Näinhän yhtiö on tätä perustellut. Me kaikki tiedämme, että Suomessa on meneillään erittäin raju rakennemuutos metsäteollisuudessa, ja meidän on nyt ennen kaikkea kiinnitettävä huomiota tähän toimintaympäristöön ja siihen, (Puhemies koputtaa) että puunsaanti voidaan mahdollisimman hyvin näille jäljelle jääville tehtaille turvata.

Jouko Skinnari /sd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Tämä jako, mistä täällä puhutaan, sehän on Matti Vuorian toimikunnan aikanaan tekemä esitys, joka sitten valtioneuvostossa on hyväksytty. Sitä ei ole missään laissa, vaan nämä eduskunnan hyväksymät periaatteet ovat paljon vahvemmat kuin valtioneuvoston päätös.

Reijo Kallio /sd:

Herra puhemies! Metsäklusterin merkitys Suomelle on suuri. Se työllistää yli 90 000 suomalaista, ja sen osuus on lähes kolmannes vientituloista. Metsäsektorilla on myös huomattava vaikutus alueiden toimivuuteen ja maaseudun elinvoimalle.

Keskeisiä asioita metsäteollisuuden toimintaedellytysten turvaamisessa ovat riittävän puunsaannin turvaaminen, liikenneverkkojen kunnosta huolehtiminen, energian saatavuus kilpailukykyiseen hintaan, uusien tuotteiden ja palveluiden kehittäminen sekä tuotteiden jalostusarvon nostaminen ja osaava työvoima. Nämä ovat asioita, joiden pitäisi hallituksen agendalla olla varsin korkealla. Jos näistä ei huolehdita, niin ikäviä lakkautusuutisia on odotettavissa jatkossakin.

Puunsaannin turvaamisen osalta Venäjän tuontitulliasia on tärkeä. Toisaalta meillä on kyllä mahdollisuuksia hyödyntää nykyistä paremmin kansallisia metsävarojamme, olemmehan jo ylittäneet haamurajana pidetyn 100 miljoonan kuution vuotuisen kasvun. Logistiikan osalta on tärkeää, että metsätalouden ja metsäteollisuuden kuljetukset voidaan suorittaa ympärivuotisesti ja kustannuksiltaan kilpailukykyisesti. Haluan korostaa keskeisten metsäteollisuuden ratayhteyksien, muun muassa Rauma—Jämsänjokilaakso, akselipainojen korottamista 25 tonniin.

Mielestäni hallitus voi kaikkinensa tehdä paljon metsäteollisuuden toimintaedellytysten turvaamiseksi, mutta toistaiseksi tällä rintamalla on ollut kovin rauhallista.

Hallituksen ja erityisesti ministeri Häkämiehen taholta on väitetty, että tämän ja edellisten hallitusten omistajapoliittinen linja on ollut tismalleen samanlainen. Kun lukee hallitusohjelmia tarkkaan läpi, niin erojakin on. Ovatko nämä sitten näitä skitsofrenian oireita? En tiedä.

Edellinen hallitus harjoitti ohjelmansa mukaan ennustettavaa, aktiivista ja markkinaehtoista omistajapolitiikkaa. Valtion yritysvarallisuuden hoidossa pyrittiin mahdollisimman hyvään yhteiskunnalliseen ja taloudelliseen kokonaistulokseen. Omistajapolitiikan tavoitteena oli yhtiöiden kehittäminen, hyvä henkilöstöpolitiikka ja valtion omistuksen arvon nostaminen. Jostain syystä nykyisen hallituksen ohjelmasta ovat pudonneet pois kohdat "ennustettavaa", "yhteiskunnalliseen ja taloudelliseen kokonaistulokseen" ja "hyvä henkilöstöpolitiikka". Nämä ovat mielestäni omistajapolitiikan kannalta perustavaa laatua olevia asioita. Muutenkin edellisen hallituksen ohjelmassa painotettiin pitkäjänteistä henkilöstöpolitiikkaa huomattavasti painavammin kuin nykyisen hallituksen ohjelmassa.

Edellä totesin, että yksi keskeinen asia metsäteollisuuden toimintaedellytysten turvaamisessa on osaava työvoima. Yritysjohtajatkin juhlapuheissaan korostavat, miten tärkeä voimavara henkilöstö on. Mutta näyttää siltä, että globaalitaloudessa yrityksen henkilöstö on vain muuttuva kustannus. Irtisanomisista ilmoitettaessa puhutaan vain toimintojen virtaviivaistamisesta, organisaatioiden tiivistämisestä, kustannuseristä ja kannattavuusohjelmista. Tämä ei mielestäni ole inhimillistä. Tällainen toiminta ei arvosta ihmistä.

Vaalien edellä kokoomuskin vaaliohjelmassaan tai vaalimainoksessaan kyseli, miksi emme voisi yhdessä rakentaa Suomeen maailman parasta ja inhimillisintä markkinataloutta, sellaista, jossa ihmiset jaksavat työssään, massairtisanomiset eivät tule jatkuvasti yllätyksenä puun takaa ja jossa olisi hyvä elää myös silloin, kun maailmantalouden mittarit eivät pyöri ennätyslukemissa. Näin siis vaalien alla. Tänään kaikki on toisin.

Mielestäni henkilöstölle pitää antaa tietoa, ennakoivaa tietoa. Meillä on yt-laissa periaatteessa väline, jolla näin voitaisiin menetellä. Lain tarkoitushan alun perin oli pitää henkilöstö ajan tasalla yrityksen kehityksestä. Valitettavasti vain näyttää siltä, että yt-laista on tullut aikaa vaativa irtisanomismenettelylaki. Tämä on vastoin lain alkuperäistä ideaa. Pitäisikö yt-laki palauttaakin toteuttamaan alkuperäistä ajatusta?

Vaikka aina silloin tällöin puhutaan yritysten yhteiskuntavastuusta, niin on selvää, että yritysjohtaja kantaa vastuuta yrityksen kannattavuudesta. Tämän täysin allekirjoitan, mutta onko se ainoa ja ylitse muiden käyvä tavoite? Mielestäni tänä päivänä moni yritysjohtajakin kysyy, onko taloudellisen tehokkuuden perässä juoksemisessa mitään järkeä, ja kysymys on erittäin perusteltu silloin, kun hyvin pärjäävissäkin yrityksissä henkilöstöä laitetaan pois.

Arvoisa puhemies! Voidaan myös kysyä, toimiiko pelkästään taloudellisen pääoman tuottoa tuijottava yritysjohto tehokkaammin. (Puhemies koputtaa) Jos taloudellisen pääoman maksimointi johtaa herkästi irtisanomisiin, niin se tuhoaa sosiaalista pääomaa eli luottamusta.

Mikko Kuoppa /vas:

Herra puhemies! Hallitus pääministeri Vanhasen johdolla on vetäytynyt täysin omistajan vastuusta, kun Stora Enso on tehnyt päätöksiä Summan ja Kemijärven tehtaiden lopettamisesta. On täysin uskomatonta, etteivät vastuuministerit olleet tietoisia tehtaan lopettamispäätöksistä. Kyllä suurimpia omistajia varmasti myös pörssiyhtiöissä informoidaan suurista päätöksistä. Tästä seuraa vain yksi johtopäätös: hallituksen ministerit Häkämiehen johdolla ovat hyväksyneet ja antaneet tukensa Stora Enson johdon tekemille lopettamispäätöksille. Tai mitä ministeri Häkämies vastasi saadessaan informaation Stora Enson johdolta? Sitä hän ei ole suostunut kertomaan täällä, vaikka sitä on monta kertaa häneltä kysytty.

Kekkonen ja eduskunta tekivät päätöksen Kemijärven sellutehtaan rakentamiseksi, ja nyt kepu Vanhasen johdolla lopettaa taloudellista tulosta tekevän tehtaan, Itä-Lapin suurimman teollisen työpaikan. Hallitus hyväksyy tehtaiden lopettamisen ja lähes tuhannen ihmisen työttömyyden, ilman että käytännössä laittaisi tikkua ristiin näiden työpaikkojen säilyttämisen puolesta. Hallitus vain puhuu jälkihoidosta. Varmasti olisi halvempaa säilyttää nykyiset työpaikat ja tehtaat toiminnassa kuin lähteä etsimään meidän yhteisillä verorahoillamme yrittäjiä, jotka mahdollisesti työllistäisivät vain hyvin pienen osan nyt työttömiksi jäävistä työntekijöistä.

Kemijärven sellutehtaan tuottaman havusellun markkinat ovat olleet melko hyvin tasapainossa, eikä ylituotantoa ole ollut. Monet selluntuottajat ovat ilmoittaneet muun muassa viime aikoina, helmikuun alusta alkaen, hintojen korotuksista. Tällä sellulla on kysyntää, sillä on valmiit markkinat, siellä on raaka-ainetta, siellä on ammattitaitoista työvoimaa, ja tehdas on tehnyt hyvää tulosta. Tästä huolimatta ja vain ilmeisesti siitä syystä, että Kemijärven sellutehdas on pienimpiä sellutehtaita Stora Ensossa, se aiotaan lopettaa. Mitään muita järkeviä syitä siihen ei ole.

Aamulehdessä 8.12.2007 olleiden tietojen mukaan Stora Enso poltti vuosina 2004—2006 Amerikan-seikkailussa 1 200 miljoonaa euroa rahaa ostamansa yhtiön tappioihin. Nämä rahat kupattiin osittain suomalaisten yhtiöitten tehtaiden tuloksista. Amerikan tehtaat tuottivat joka vuosi tappiota ollessaan Stora Enson omistuksessa. Tehtaat myytiin yli 3 miljardin euron tappiolla. Kaikkiaan Stora Enson Amerikan-seikkailu maksoi lähes 5 miljardia euroa. Se vetää vertoja Soneran tappiolle, kun se osti ilmaa Saksasta silloisen kokoomuslaisen liikenneministerin Heinosen valvovan silmän alla.

Niille, jotka syyttävät paperityöläisiä ahneudesta, on vielä kerran todettava, etteivät Kemijärven tai Summan työläiset ole syyllisiä näihin jättimäisiin tappioihin, vaan yhtiön ökyjohto ja yhtiön hallitus ja sen omistajaohjauksen puutteesta vastaavat ministerit. Sulkemalla Kemijärven hyvää tulosta tekevä sellutehdas ei helpoteta yhtiön taloutta, vaan aiheutetaan satojen miljoonien eurojen alaskirjaukset. Herääkin kysymys, onko nykyinen Stora Enson johto yhtään sen pätevämpi kuin edelliset vuorineuvokset, jotka tekivät miljardien tappiot Amerikan-seikkailussa. Onko tämä uusi johto yhtään sen pätevämpi?

Kemijärven tehtaan lopettamista on puolustettu puupulalla ja Venäjän puutulleilla. Kemijärven tehdas käyttää Itä-Lapin puuta eikä ole riippuvainen tuontipuusta, jonka osuus on ollut korkeintaan 10 prosentin luokkaa. Ja kuten täällä on useissa puheenvuoroissa kuultu, Itä-Lapissa puuta on paljon enemmän käytettävissä sellun tekoon, mitä nyt Kemijärven tehdas käyttää. Tehtaiden lopettaminen aiheuttaa valtiolle ja kunnille kymmenien miljoonien eurojen menetykset verotulojen vähentymisenä ja työttömyyden kasvuna. Lisäksi valtio on jo ilmoittanut antavansa rakennemuutostukea näille paikkakunnille 15 miljoonan euron verran. Valtiolle tulisi huomattavasti halvemmaksi vaikuttaa Stora Enson johtoon niin, että tehtaat pidettäisiin käynnissä ja rahat käytettäisiin uusiin investointeihin tehtaille niiden kilpailukyvyn parantamiseksi ja tuotannon jatkuvuuden turvaamiseksi myös tulevaisuudessa.

Omistajat päättävät yhtiön asioista yhtiökokouksessa nimeämällä yhtiön hallituksen. Suurimpien omistajien äänivalta jakaantui niin, että Wallenberg-säätiöllä on 26,6 prosenttia ja suomalaisilla, Suomen valtiolla, Kansaneläkelaitoksella ja eläkevakuutusyhtiöillä, 43,5 prosenttia äänivallasta. On käsittämätöntä, että tätä äänivaltaa ei haluta käyttää suomalaisten ja koko Suomen kansan hyväksi.

Hannes Manninen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ettei tule väärää kuvaa eduskunnan pöytäkirjoihin, on syytä ed. Kuopalle sanoa, kun hän sanoi, että ei ole pantu tikkua ristiin: Tiedän, että hallituksen toimesta ja muun muassa ministeri Pekkarisen johdolla selvitettiin lisähakkuumahdollisuudet. Niitä ei löytynyt, vaikka professorit väittivät. Selvitettiin mahdollisuus tehtaan määräaikaiseen jatkamiseen. Siihen ei löytynyt ratkaisua. On tehty se, mikä on tehtävissä. Ja sitä paitsi, mitä tulee näihin suomalaisiin eläkevakuutusyhtiöihin, joista ed. Kuoppa puhui, olen täysin varma, että ne eivät lähde äänivaltaansa tähän käyttämään. Päinvastoin niiden edustajat ovat tehneet aivan muuta.

Esko-Juhani Tennilä /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Mannisen puheenvuoron osalta lyhyesti vain se, että lisähakkuita on löytynyt. Se tieto on toimitettu myöskin Stora Ensolle, mutta sitä ei ole pidetty riittävänä. Tämä lisähakkuiden mahdollisuus tuli esille myös tuolla Metsähallituksen tapaamisessa viime maanantaina, jossa olimme ed. Seurujärven johdolla. Siellä jopa sitten, kun aikamme sitä asiaa pähkäsimme, Metsähallituksen pohjoisen alueen päällikkö sanoi kysymykseen, mitä tässä oikein pitäisi tehdä, jos Kemijärvi loppuu, että pitää perustaa uusi sellutehdas, puuta on niin paljon.

Mikko Kuoppa /vas(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Tässä on hyvin erikoinen tilanne, kun ministerit tuolla ministeriaitiossa sanovat, että he eivät voi puuttua, he eivät ole puuttuneet tähän yhtiön toimintaan, ja täällä ed. Manninen vakuuttaa, että ministeri Pekkarinen on tehnyt kaiken mahdollisen. Enkä minä halua ed. Mannisen puhetta millään tavalla epäillä, mutta miksi ministerit sitten sanovat, että he eivät ole puuttuneet eivätkä halua puuttua siihen eikä siihen voi puuttua?

Sitten tähän omistajaan: Valtio omistaa Stora Enson äänivallasta 25 prosenttia ja Kansaneläkelaitos 10,1 prosenttia, elikkä 35,1 prosenttia, selvästi enemmän kuin Wallenbergit, ja siitä huolimatta Wallenbergeille annetaan valta päättää, mitä Stora Ensosta tehdään. Tämä on käsittämätöntä.

Anne-Mari Virolainen /kok:

Arvoisa herra puhemies! Muutos voi olla myös mahdollisuus parempaan tulevaisuuteen, eli nyt tulisi nähdä metsä puilta ja siirtää katse tulevaisuuteen.

Stora Enson Kemijärven ja Summan tehtaiden lakkauttaminen on kiistämättä kova isku paikallisille, työpanoksensa yrityksille antaneille ihmisille. Suomen kansantalous on kiistatta hyötynyt globalisaatiosta, mutta maailmanmarkkinoilla bisnes on kovaa ja suomalaisen yritystoiminnan on oltava myös taloudellisesti kannattavaa. Lakkauttamispäätös, perheiden isien ja äitien töiden lopettaminen, ei taatusti ole yhdenkään yritysjohtajan uran huippuhetki. Kuitenkin keskeinen kysymys yritystoiminnassa on, millä keinoin yritykset kykenevät säilyttämään markkinoilla kilpailukykynsä. Ilman sitä työpaikat ovat aina vaarassa, kuten Stora Ensossa on nyt käynyt.

Tässä valitettavassa tapauksessa Stora Enso on sitoutunut tukemaan irtisanottuja työntekijöitään 10 miljoonalla eurolla ja valtio puolestaan allokoi 15 miljoonaa euroa ylimääräistä rakennemuutosrahaa uusien työpaikkojen luomiseen. Nämäkään tukitoimet eivät riitä oppositiolle, ja täällä toistuvasti kysytään, miksi valtio ei sitten estänyt tapahtunutta ja tukenut tehtaiden toimintaa taloudellisesti. Syyt ovat muun muassa valtion harjoittamassa omistajapolitiikassa sekä osakeyhtiölaissa.

Valtion omistajapolitiikan pitää olla ennustettavaa ja ennen kaikkea johdonmukaista. Kuten ministeri Häkämies eilen kertoi täällä, sidosryhmät ovat voineet luottaa Suomen valtioon omistajana. Valtio ei voi myöskään ohjailla yrityksiä, jotka toimivat kansainvälisessä kilpailussa ja joilla on vastuu omasta tuloksestaan. Sekä valtio että yksittäiset yritykset toteuttavat parhaiten yhteiskuntavastuutaan tekemällä kauaskantoisia ja kannattavia päätöksiä eikä sysäämällä tukirahoja epätoivoiseen elvyttämiseen.

Arvoisa herra puhemies! Teollisuus on Suomessa viime vuosikymmenten aikana monipuolistunut ja saanut uusia muotoja. Suomalaisten osaamista on arvostettu maailmalla, ja olemme pärjänneet hyvin. Kuitenkin metsäteollisuus elää nyt murroksen aikaa, ja sitä tosiasiaa vastaan on mahdotonta rimpuilla. Käynnissä oleva Uusiutuva metsäteollisuus -klusteriohjelma näkee Suomen metsäteollisuuden tulevaisuuden mahdollisuudet siten, että tuotannon jalostusarvoa lisätään sekä kehitetään massateollisuuden rinnalle uusia, poikkitieteellisiä ja teknologisia tuoteinnovaatioita. Meillä on osaamista ja valmiit väylät maailmanmarkkinoille. Nyt meidän on otettava haaste vastaan. Suomalainen innovaatioympäristö on useissa kansainvälisissä vertailuissa todettu korkealaatuiseksi ja toimivaksi, joten lähtökohtamme ovat hyvät.

Suomi on selvinnyt lamasta ja rakennemuutoksista ennenkin, ja näin käy nytkin. Varsinaissuomalainen Uusikaupunki on harjoitellut selviytymisstrategioita viimeisten 15 vuoden aikana turhankin kovalla sykkeellä, mutta kaupunki on haasteista joka kerta selvinnyt. Nykytilanne sekä tulevaisuuden visiot ovat pikkukaupungissa kirkkaat ja työttömyysprosentti jo alle maan keskiarvon. Aseet epätoivoa vastaan ovat olleet usko tulevaan sekä kaupunkivetoinen suora yhteistyö seutukunnan yrityksiin yhdessä irtisanottujen ihmisten kanssa. Valtioltakin on saatu rahoja äkilliseen rakennemuutokseen ja ne on käytetty konkreettisiin hankkeisiin ja irtisanottujen uudelleenkouluttamiseen. Pääpaino on aina ollut aktiivisella ja välittömästi käynnistyneellä yhteistyöllä.

Kemijärven tilanteen tekee toki haasteellisemmaksi esimerkiksi juuri Uuteenkaupunkiin verrattuna sen sijainti, mutta sekin tulisi nyt kääntää mahdollisuudeksi. Olisi toivottavaa, että paikkakunnalle uusia työpaikkoja tuova yritys otettaisiin avosylin vastaan. Jos suhtautuminen jatkuu nykyisenlaisena, ei voi olettaa, että yritysten halukkuus sijoittautua alueelle tästä ainakaan kiihtyisi. Soklin kaivoksen avaaminen parinsadan kilometrin päähän Kemijärveltä on toinen esimerkki työllistämismahdollisuudesta, ja sitä ei tulisi torjua. Myös matkailusta on huikaisevia menestystarinoita muualla Lapissa.

Hallitus tekee parhaansa, jotta kemijärveläisillä säilyy toivo paremmasta. Panostukset tukitoimiin ovat aitoja ja taloudellisesti mittavia. Yksilöiden pohdittavaksi jää, mistä on itselle enemmän hyötyä, syyttelystä ja epätoivosta vai tosiasioiden tunnistamisesta ja energian suuntaamisesta tulevaan. Ihmisten osaaminen ei katoa mihinkään, ja oman osaamisensa varaan useimmat ihmiset perustavatkin yritystoimintansa.

Unto Valpas /vas:

Arvoisa puhemies! Matti Vanhasen porvarihallitus on tekemässä pohjanoteerauksen valtion omistajapolitiikassa. Ensi kertaa hallitus on tukemassa kannattavan tehtaan lopettamista, ja tämä on juuri suuri muutos valtion omistajapolitiikkaan: lopetetaan kannattava tehdas. Tämä on myös vakava ennakkotoimenpide, jota voidaan jatkossa soveltaa muihinkin Pohjois-Suomen teollisuuslaitoksiin. Aluepoliittisesti päätös on myös eduskunnan kannanoton vastainen, niin kuin on tullut monta kertaa tässä salissa esiin. Viime joulukuussa eduskunta päätti tästä aluepoliittisesta vastuusta. Päätös on myös ympäristöpoliittisesti kestämätön, sillä sellunkeiton lopettaminen lopettaa myös biosähkön tuotannon Kemijärvellä. Onko tämä vastuullista ympäristöpolitiikkaa? Tämä täytyy korvata jollakin muulla biotuotannolla.

Arvoisa puhemies! Hallituksella ei ole omistajapolitiikassa mitään linjaa. Valtion suurelta osin omistamien pörssiyhtiöiden johto saa mellastaa optioilla, palkkioilla, sähkön hinnan perusteettomilla korotuksilla ja nyt myös kannattavien tehtaiden lopettamisilla. Ei näihin millään lailla hallitus puutu. Tilanne alkaa muistuttaa Sonera-katastrofia, joka aikoinaan karkasi täysin hallituksen käsistä. Silloinkin asian vastuuministerinä hääräsi kokoomus, kokoomuksen kokematon ministeri Olli-Pekka Heinonen. Nyt Stora Enson toimet ovat karanneet myös ministeri Häkämiehen käsistä — Häkämieskin on karannut tuolta aitiosta. Vai onko ministerin tarkoituskin lopettaa kannattavat perusteollisuuden yhtiöt Pohjois-Suomesta? Välttämättä herää tämmöinen kysymys sen takia, että Häkämies haki lisää myyntivaltuuksia viime joulukuussa tästä salista ja sai myöskin. Tuskinpa niitä turhaan haettiin. Kun Häkämies sai valtuudet, niin monien valtionyhtiöiden tulevaisuus, muun muassa Rautaruukin, Kemiran ja Outokummun, on nyt ainakin minun mielestäni hyvin huterissa käsissä. Sitä osoittaa tämä, että hän ei ole tätä Kemijärvi-asiaa hoitanut millään tavalla. Miten hän pystyy hoitamaan sitten näitä muita yhtiöitä?

Arvoisa puhemies! Pääministerin ja keskustan ministereiden rooli Kemijärven tapahtumiin on ollut säälittävää seurattavaa. Valta on luovutettu täysin Stora Enson röyhkeälle johdolle, jota kokoomus tukee. Keskustalla ei ole minkäänlaista omistajapolitiikkaa. Puolue ei halua enää puolustaa Pohjois-Suomea ja aluepolitiikkaa.

Yllättävää oli sekin, että superministeri Mauri Pekkarinen, joka kovasti häärii, tuntuu ymmärtävän Nokiankin toimia Saksassa, missä tehdas myös suljettiin. Saksassa kuitenkin valtiovalta, oikeistolainen pääministerikin, tuomitsi tällaisen pörssiyhtiön röyhkeän toiminnan. Suomessa se hyväksytään. Tekin, ed. Manninen, hyväksytte tämän röyhkeän toiminnan. (Ed. Manninen: Kertokaa, mitä se on vaikuttanut Saksassa!)

Stora Ensolla ei ole puhtaita jauhoja Kemijärven ja Summan tehtaiden lopettamisessa, sillä tehtaan lopettamisen syyt ovat vaihtuneet moneen kertaan. Tekin, ed. Manninen, tiedätte tämän. Näyttää siltä, että Lappia ollaan nyt tekemässä raaka-ainereservaatiksi, josta puuta ja malmia kuljetetaan Etelä-Suomeen ja sähköä siirretään pörssiyhtiöiden saaliiksi. Tuotannollista toimintaa sen sijaan ajetaan alas hallituksen suostumuksella. Tälle politiikalle eduskunta voi nyt tehdä lopun.

Arvoisa puhemies! Lopuksi: Keskustan Pohjois-Suomen kansanedustajat, tekin, ed. Manninen, olette nyt avainasemassa. Kaksilla korteilla pelaamisesta tulee nyt loppu. Tupailta- ja kekripuheet testataan ensi tiistaina. Epäluottamuslauseäänestyksessä katsotaan, ketkä aidosti puolustavat Pohjois-Suomen etuja ja siellä olevia perusteollisuuden työpaikkoja. Mielenkiintoista on nähdä myös, kuinka monet edustajat ovat läsnä tässä äänestyksessä. Kansalaisille on kuitenkin tärkeää saada oikea tieto keskustan kansanedustajien käyttäytymisestä, kun suomalaista veronmaksajien omaisuutta ollaan nyt hävittämässä. Kokoomuksen suhteen ei varmaan paljon toivoa ole.

Hannes Manninen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Valpakselle haluan todeta, ettei ole mitään mielenkiintoa, mitä nappia tiistaina painaa. Tässähän ei äänestetä siitä, jatkaako tehdas vai ei, vaan tässä äänestetään siitä, jatkaako pääministeri Matti Vanhasen toinen hallitus. Ja olen sitä mieltä, että se jatkaa. Eikä minun käteni vapise yhtään, kun painan sen puolesta. (Ed. Valpas: Se on hyvä, että tiedätte, mitä nappia painatte!)

Janne Seurujärvi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Valpakselta on pakko kysyä hänen mahtipontisen puheensa jälkeen: Kun omistuksen myötä menee myös suora päätösvalta yhtiöihin ja te olitte itse hallituksessa, kun Lipposen ykköshallituksen aikana toteutettiin Enson ja Stora Ab:n yhdistyminen, oliko tuo päätös virhe teidän mielestänne? Oliko tuo päätös virhe?

Esko-Juhani Tennilä /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tähän ed. Seurujärven kysymykseen vastaan omalta osaltani. Ed. Valpas ei silloin ollut vielä muistaakseni paikalla äänestämässä. Minä äänestin vastaan. Keskustan ja vasemmiston edustajat äänestivät vastaan, koska päätösvallan siirto siinä tapahtui ruotsalaisille osapuolille, ja silloin jopa niin näimme, ettei se laskentatapa ollut oikea, miten jaettiin näitä osuuksia.

Mutta ed. Virolaiselle vielä haluan muistuttaa äskeisestä puheenvuorosta. Eihän meillä kukaan Lapissa vastusta Soklin kaivoksen avaamista eikä kukaan vastusta korvaavia tai niin sanottuja lisätyöpaikkoja, mistä puhutaankin, mutta kannattavan tehtaan lopettaminen on virhe ilman muuta. Stora Ensolla on monta virhettä tuolla lähihistoriassa, nyt tulee taas yksi uusi ja se olisi pitänyt torpata. Lisätyöpaikkoja totta kai arvostaa jokainen.

Jari Larikka /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Valpas tuossa omassa puheenvuorossaan sanoi, että hallituksella tai keskustalla tai kokoomuksella ei ole mitään linjaa tässä omistajapolitiikassa. Minun nähdäkseni me olemme juuri nyt sen takia tässä tilanteessa, että meillä on se linja, joka on tehty jo huomattavasti aikaisemmin kuin tämä hallitus on aloittanut, ja se noudattaa vaan nyt sitä linjaa, ja siinä mielessä olen hieman eri mieltä ed. Valppaan kanssa.

Sanna Lauslahti /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täytyy todeta, että olen todella huolissani Suomen puolesta, jos ed. Valppaan mukaista politiikkaa lähdetään tekemään. Tilanne on vain niin, että rakennemuutos on totista totta ja kysymys on elämästä ja kuolemasta. Me emme voi eräällä tavalla pyristellä sitä vastaan nykytilanteessa. Jollain tavalla kokoomuslaisena kansanedustajana haluan nostaa esiin sen vastuun, mitä me olemme kantamassa hallituksessa yhdessä muiden puolueiden kanssa siitä, että me keskitymme siihen, että Suomeen luodaan uusia työpaikkoja. Me olemme uudessa asetelmassa, uusissa kilpailutilanteissa, uusissa markkinoissa, toivon mukaan jopa niin, että saamme enemmän työpaikkoja kuin se perinteinen teollisuus on tuonut. Ja jotenkin tällä tavalla me tuomme toivoa Suomen kansalle pitkällä tähtäimellä, ei kääntämällä selkää tapahtumille, jotka menevät eteenpäin.

Unto Valpas /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edelliseen puheenvuoroon viitaten: Uusia työpaikkoja ei synny kannattavia tehtaita lopettamalla. Silloin vain menee työpaikkoja.

Sitten ed. Seurujärvelle: En todellakaan silloin ollut eduskunnassa, kun täällä on päätös tehty näitten tehtaitten yhdistämisestä, niin kuin ed. Tennilä totesi. Vuodesta 99 lähtien olen aina tässä salissa vastustanut perusteollisuuden yhtiöitten myyntiä.

Paula Sihto /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Välikysymyksen kohteena oleva Stora Enso vähentää yt-neuvottelujen kautta 985 työntekijää. Tämä merkitsee inhimillistä hätää ja tuskaa monissa perheissä, aivan liian monissa. Olosuhteet näillä eri paikkakunnilla ovat erilaiset. Ehkä kaikkein kirvelevintä tämä on Kemijärvellä. En millään tavalla väheksy muiden nyt esillä olevien paikkakuntien murheita. Koillis-Lapin mahdollisuudet ovat ehkä näistä kaikkein huonoimmat. Koillis-Lappi on muuttotappioaluetta. Monesti esillä olleet Vuotos-allas ja Sokli eivät ole toteutuneet. Ilmassa on ollut odotusta ja siten pettymystä monta kertaa.

Oppositio on esittänyt välikysymyksen varmasti vakavassa hengessä. Meillä kaikilla on yhteinen huoli, millä tavalla me selviydymme yhä kovenevassa kansainvälisessä kilpailussa. Suomi on valinnut avoimen markkinatalouden tien viimeistään liittyessämme EU:hun ja Emuun. Suomen valtio on omistajana Stora Enso Oyj:ssä. Suomen valtiolla on yhteiskuntavastuu sijoituksestaan samalla tavalla kuin Kelalla. Meillä kenelläkään ei ole epäselvää siinä, missä hengessä nämä sijoitukset on tehty. Niiden on oltava lähtökohdiltaan kannattavia. Tuottovaatimus on selviö. Opposition vaatimus keskustella valtionyhtiöiden yhteiskuntavastuusta on auttamattomasti jälkijättöinen tässä vaiheessa. Ne keskustelut olisi pitänyt käydä jo silloin, kun allekirjoittajapuolueet olivat itse hallitusvastuussa. Valtion omistajapolitiikka on lähes kahden vuosikymmenen linjausten tulosta, johon sekä SDP että vasemmistoliitto ovat myöskin olleet ratkaisevalla tavalla vaikuttamassa.

Kansainvälinen kilpailu ja metsäteollisuuden asemointi siinä on pakottanut uudistuksiin. Huolemme on yhteinen. Mielestäni hallitus on tehnyt oikein, ettei se sekaannu yhtiökokouksessa operatiivisen johdon tekemisiin. Omistaminen ja operatiivinen johto ovat kaksi eri asiaa. Stora Enso Oyj:n on oltava jatkossakin kannattava yhtiö. On oikein kysyä, kuten Saksassakin tehdään näinä päivinä, mikä on yrityksen yhteiskuntavastuu, millä tavalla näin tehtyjä päätöksiä ennakoidaan ja miten niitä hoidetaan. Näitä säädöksiä tulee tarkastella kriittisesti päätettäessä yritysten yhteistoimintasäännöksistä. Onko yt-lainsäädännössä jotain mätää, vai eikö yhtiön johto ole tarpeeksi kiinnittänyt huomiota menettelytapoihin, sitä voidaan kysyä näin massiivisen liikehdinnän seurauksena. Rehellisyys ja avoimuus ja turhien yllätyksien välttäminen on näissä asioissa viisautta.

Tässä yhteydessä on myöskin tärkeää tuoda esille huolemme, millä me turvaamme suomalaisen metsäteollisuuden toimintaedellytykset Suomessa. Meidän pitää kantaa huolta metsäteollisuutemme puuhuollosta. Mikäli Venäjän puutullit astuvat voimaan, mikä näyttää todennäköiseltä, poistuu kansainvälisiltä raakapuumarkkinoilta 50 miljoonaa kuutiometriä puuta. Tämä on suuri haaste myöskin Suomen metsäteollisuudelle. Meidän on tehostettava omaa kotimaista puuhuoltoamme turvataksemme sen toiminnan Suomessa. Toisaalta Venäjän oman metsätalouden jalostusasteen nosto tietää uusia markkinoita korkeatasoiselle suomalaiselle metsäteknologialle.

Arvoisa puhemies! Valtiovallan on suhtauduttava tämän kaltaiseen inhimilliseen tragediaan vakavasti. Mielestäni hallitus on toiminut aivan oikein aloittaessaan näillä paikkakunnilla jälkihoidon yhdessä yhtiön kanssa. Näitä ponnisteluja toivon oppositionkin täydestä sydämestä tukevan. Se on sitä yhteiskuntavastuuta, jota oppositio välikysymyksessään peräänkuuluttaa.

Sanna Lauslahti /kok:

Arvoisa puhemies! Referoin välikysymyksen tekijöiden tekstiä: "Hallitus on keskittynyt koko ajan puhumaan jälkihoidosta sen sijaan, että se olisi omalla toiminnallaan vaikuttanut Stora Enson edellä mainittujen laitosten toiminnan jatkamiseen. Hallitus ei ole yrittänyt pelastaa edes Kemijärven tehdasta, vaikka se on Itä-Lapin suurin yksityinen työnantaja." Tässä on tietenkin pohdintaa, mitä näillä sanoilla tarkoitetaan, ja tulee jollain tavalla kuva, että ehdoin tahdoin halutaan pistää tehtaita nurin. Ei tehtaita johto lähde laittamaan nurin huvin vuoksi tai pahasta tahdosta, vaan kysymyshän on siitä, millä tavalla yleensä hengissä selviydytään tiukassa markkinatilanteessa. Ei lähdetä sen takia, että on nyt tilanne, että halutaan tehdas pistää ja vielä, jos puhutaan kannattavasta, vaan kysymys on vakavista kysymyksistä, jotka täytyy taustalta ymmärtää: selviytyä vai kuolla markkinassa?

Rakennemuutos on vain totista totta, jolle me emme voi todellakaan kääntää selkää. Lähdetään katsomaan ihan kysyntätekijöiden kautta näitä tekijöitä. Meillä teknologia muuttaa kysyntää. Täällä puhutaan perusteissa, mikä on pörssitiedotteessa ollut ylikapasiteetti. Mistä tämä johtuu? Teknologiasta, meille on internet tullut. Tämän päivän nuoret lukevat sanomalehtensä verkosta, eivät paperilehdestä. Kaikki nämä ilmiöt itsessään tuovat kysyntään vähenemistä, johon jollain tavalla täytyy reagoida. Sen sijaan meillä on tilanteita, että meillä on maita, joissa on kasvava kysyntä. Meillä on Venäjällä kasvavat markkinat, meillä on Kiinassa kasvavat markkinat, meillä on koko Aasiassa kasvavat markkinat, todennäköisesti Afrikassakin tulee olemaan tulevaisuudessa kasvua, mutta ne eivät ole tässä Suomen lähialueella. Samaan aikaan meillä on tilanne, että meillä protektionismi nostaa hattuansa ylöspäin. Otetaan esimerkiksi Venäjän toimenpiteet — selkeitä protektionistisia toimenpiteitä, joissa halutaan saada tuotanto Venäjälle sen sijaan, että se tehtäisiin joissain muissa maissa. Puutullit on vain yksi ilmiö siitä, millä pyritään saamaan tehtaita omaan maahan. Tämä vaikuttaa suoraan Suomen tilanteeseen. Me emme voi sille oikeastaan yhtään mitään, ja ovat ymmärrettäviä Venäjän toimenpiteet, joita he ovat halunneet ja joihin he tähtäävät.

Samaan aikaan, kun katsotaan USA:ta, joka on myöskin Suomen kannalta yksi markkina-alue, USA:ssa dollarin arvo on laskenut huomattavasti. Se tarkoittaa sitä, että suomalainen kilpailukyky on samassa määrin myöskin heikentynyt. Me emme pysty saamaan meidän tuotantokustannuksia samassa suhteessa alaspäin. Tämä johtaa automaattisesti meidän metsäteollisuudessakin arviointiin siitä, missä tehtaat sijaitsevat. Tässä tulee tietenkin kysymys, olisiko loppujen lopuksi pitänyt USA:ssa pitää ne tehtaat ja huolehtia, mutta tämä on tietenkin jälkijättöistä pohdintaa siltä osin.

Näin voidaan todeta, että Suomen teollisuus elää suurvaltojen puristuksessa. Sille ei voi mitään. Meillä ei ole nykypäivänä omaa markkaa, jota voitaisiin devalvoida suhteessa dollariin. Eräällä tavalla me olemme pikkuisen niin kuin pussiin ajettuja tässä suhteessa.

Sitten jos ajatellaan sitä kohtaa, jossa pohditaan, että hallitus ei ole yrittänyt pelastaa: Tässä on kysymys vaan siitä, millä tavalla yleensä pidetään niitä vähäisiäkin työpaikkoja jatkossa, niitä toimipisteitä. Ei ole itsetarkoitus se, että Suomessa lähdetään ajamaan alaa kriisiin. Meidän on pakko ennakoida se tilanne, ja tässä suhteessa on luotettava, että johto on tehnyt ne arviointinsa oikein.

Sen sijaan nostaisin vastuullisen näkökulman tässä esille. Vastuullista tällaisessa rakennemuutostilanteessa on se, että hallitus puuttuu, että uusia työpaikkoja syntyy näille rakennemuutosalueille. Tästä olen nähnyt ihan elävän esimerkin, kuinka ministeri Häkämies on omin käsin ollut taistelemassa siitä, että alueelle saadaan työpaikkoja, ja minun mielestäni se kertoo siitä vastuullisuudesta, että me kannamme vastuuta ihmisistä ja siitä, että heillä on elanto tulevaisuudessakin. Me olemme vastuuttomia, jos me emme tekisi sitä.

Jos otetaan kysymys omistajaohjauksesta, niin siinä vaiheessa, kun Stora Enso on pörssiyhtiöksi tullut, on tehty päätös siitä, että omistajavaltaa on luovutettu pois. Pörssiyhtiössä on useita omistajia. Jos yksi omistaja yhtäkkiä toisten omistajien tietämättä alkaakin tehdä aluepolitiikkaa, niin se ei ole missään nimessä kenenkään näkökulmasta suotavaa. Se ei toisi oikeastaan Suomeen lisää uusia investointeja, euroja, joita Suomikin tulee tulevina vuosina tarvitsemaan.

Sitten jos otetaan ihan esimerkkinä se, mitä osakeyhtiölaki määrittää yhtiöiltä, niin eivät osakeyhtiöt ole hyväntekeväisyyslaitoksia. Valitettavasti osakeyhtiölaki määrittää sen, että yhtiön tehtävä on tehdä voittoa. Jos johto ei pyri tähän, niin johto ei toimi oikein. Näin ollen voidaan todeta, että tässä tilanteessa on toimittu täysin oikein.

Päivi Lipponen /sd:

Arvoisa puhemies! Hyvät edustajat! Yritykset kansainvälistyvät, siirtävät tuotantoaan ja toimintojaan kasvavien markkinoiden luokse ja sinne, missä sijaintiedut ovat parhaimmat. Kansalaisten on vaikea hyväksyä, että järisyttävät irtisanomiset ovat tulleet luonnolliseksi osaksi talouskehitystä. Mitä tehdä, kun sitoutuminen, palkan ja työajan joustot eivät riitä? Kemijärvellä työntekijät olivat sitoutuneita tehtaaseen jo kolmessa sukupolvessa.

Oikeistolainen hallitus seuraa neuvottomana uusliberalismin mellastusta. Saatiin, mitä haluttiin. Talouden kansainvälistyminen on samanlainen murros kuin teollinen vallankumous aikoinaan. Nyt on mietittävä, millainen maailma todellisuudessa on ja mikä on valtion ja yhteiskunnan tehtävä siinä. Kemijärven sellutehtaan lopettaminen kytkeytyy 60-luvun aluepolitiikkaan. Tehtaan tuotantoa ei ole monipuolistettu samalla tavoin kuin Stora Enson Kemiä, Oulua ja Imatraa, joilla paikkakunnilla tuotetaan sellun lisäksi paperia ja kartonkia.

Hallituksen aluepolitiikan voidaan sanoa olevan ponnetonta. Sillä ei ole ollut selkeitä terveisiä Kemijärvelle. Alueella pitäisi olla jo tiedossa monipuolinen toimenpidevalikoima, miten Itä-Lapin talouden romahdus torjutaan. Hallituksen tiedossa on varmasti ollut se, että rakennemuutos voi koskea jopa Kemijärveä. Ihmisten takia pitää toimia etukäteen. Markkinatalous tarvitsee sääntöjä. Yhteiskunnan toimet ovat tärkeitä, jotta globalisaatio ei jaa ihmisiä voittajiin ja häviäjiin sosiaalisen taustan tai asuinpaikan mukaan.

Valtion tulee harjoittaa omistajapolitiikkaa, jossa se ei ole äänetön yhtiömies. Pääomistajan toiveita on kuultava yrityksen strategian luonnissa ja johtamisessa. Porvarihallituksen omistajapolitiikassa omistaja-arvon kehitystä on pidetty ensisijaisena ja valtion määräilyn on pelätty alentavan pörssikurssia. Valtiolla pitää olla muukin intressi kuin osakkeiden tuottointressi. Näyttää siltä, että valtion omistajapolitiikassa on unohdettu, että Suomen aluepolitiikan linja on ollut alueellisten luonnonarvojen hyödyntäminen.

Hallituksen yritys neuvotella Venäjän puutulleista on ollut saamatonta ja sisältänyt jopa strategisia virheitä. Eikö koivusta voi sopia suoraan Venäjän kanssa? Venäjän puutullit merkitsevät tuonnin hiipumista, sillä hinta nousee liian kalliiksi. Metsäteollisuuden puupulaa ei korvata kotimaisen puun lisäämisellä. Nyt on hallituksen kiireesti tehtävä päätöksiä, joilla saadaan kotimainen puu markkinoille. Kesällä tehtävät kaupat merkitsevät, että puuta riittää tehtailla ensi talvena.

Pohjoismaisen sosiaalidemokratian linja on ollut se, että kehitystä ei padota, vaan luodaan valmiuksia uuteen. Tämä edellyttää vastuiden ja oikeuksien jakamista niin yksilön kuin yritysten välillä. Yritysten on osallistuttava muutosturvan rakentamiseen ja rahoittamiseen. Tämä tarkoittaa sitä, että työntekijät on pidettävä paremmin tietoisina alan suhdanteista ja heidän muuntokoulutuksestaan on huolehdittava.

Oiva Kaltiokumpu /kesk:

Arvoisa puhemies! Ihmisten elämä, turvallinen elämä, muodostuu fyysisestä, henkisestä, taloudellisesta ja sosiaalisesta pääomasta. Me suomalaiset olemme onnistuneet rakentamaan turvallisen ja toimivan pohjoismaisen hyvinvointiyhteiskunnan. Yhteiskuntamme keskeisimmät arvot, oikeudenmukaisuus ja heikompiosaisista huolehtiminen sekä oikeus työhön, ovat koko inhimillisen elämän perusedellytyksiä.

Sosiaalinen pääoma ilmenee muun muassa vapaana kansalaistoimintana. Sosiaalisen pääoman puolestapuhuja, yhdysvaltalainen professori Robert Putnam on tutkimuksilla osoittanut, että kansalaisaktiivisuus on keskeinen kansalaisten ja demokratian välisen yhteyden rakentaja. Se nostaa esille yhteiskunnallisia kipupisteitä, joihin meidän tulee yhdessä etsiä tehokkaita ja rationaalisia ratkaisuja. Globalisaatio on tuonut suomalaisille menestystä ja hyvinvointia mutta myös valtavia haasteita. Yrityksillämme on oltava globaaleilla markkinoilla riittävä kilpailukyky.

Stora Enson päätös lopettaa toimivia ja kannattavia tehtaita Suomessa on osoitus kansainvälisestä kilpailutilanteesta ja sen seurauksista. Mielestäni yrityksillä on myös yhteiskuntavastuu, jonka huomioon ottaminen on vastuullista yritystoimintaa. Toisaalta yhteiskunnan tehtävänä on luoda yrityksille toimintaedellytykset, jotta toiminta on kannattavaa. Puunjalostusteollisuuden tulevaisuus pitää turvata ennalta. Esimerkiksi Rauman sellutehtaan tulevaisuutta voidaan turvata korottamalla Kokemäki—Jämsänjokilaakso-radan akselipainoja, jotta puunjalostusteollisuuden kilpailukyky säilyy ja paranee ja työpaikat säilyvät.

Stora Enson tehtaiden lopettaminen on suututtanut kansalaisia. Työttömyys tuo turvattomuuden tunteen ja epävarmuuden tulevaisuudesta. Lähtökohtaisesti jokainen työkykyinen ja työhaluinen ihminen haluaa hankkia oman ja perheensä toimeentulon tekemällä jotain hyödyllistä ja tuottavaa työtä. Meidän tulee osata aidosti asettua niiden ihmisten ja perheiden asemaan, joita irtisanomiset nyt koskevat, ja etsiä keinoja korvaavien työpaikkojen luomiseksi. Oman ja perheiden tulevaisuuden puolustaminen on yhteiskunnallisestikin katsoen aivan oikein.

Valtionyhtiöiden omistajapolitiikan peruslinjauksethan on päättänyt jo Lipposen kakkoshallitus. Tässä salissa normaalisti istuu sen ajan ministereitä ja kansanedustajia. Tietysti voimme pohtia, olivatko Lipposen kakkoshallituksen omistajapoliittiset linjaukset viisaita, tulisiko niitä nyt arvioida uudelleen tai jopa muuttaa. Tosiasia on kuitenkin se, että työpaikkansa menettäneiden ihmisten elinoloja ei paranneta omistajapoliittisilla väittelyillä. Juuri nyt tarvitaan vahvaa uskoa tulevaisuuteen ja konkreettisia toimia paremman huomisen rakentamiseksi väittelyn sijaan.

Maan hallitus on tehnyt voitavansa kääntääkseen Stora Enson päätökset tehtaiden säilyttämiseksi ja saadakseen aikaan uutta työllisyyttä luovaa yrittäjyyttä näille rakennemuutosalueille. Sellaisen kuvan antaminen, että valtionyhtiöiden omistajaohjauksesta vastaava ministeri Häkämies olisi voinut määrätä kansainvälisen pörssiyhtiön, Stora Enson, toteuttamaan maan hallituksen tahtoa, on tosiasioiden vääristelyä. Jos poliitikot voisivat laillisesti ryhtyä sivutoimenaan johtamaan pörssiosakeyhtiöitä, menettely tuhoaisi näiden yritysten kannattavuuden. Maan hallitus ei ole viivytellyt luodessaan kyseiselle rakennemuutosalueelle uutta yrittäjyyttä ja uusia työpaikkoja. Aktiivinen ote on näkynyt selkeinä tuloksina. Lisäksi hallitus on varautunut merkittäviin lisäpanoksiin, kun uusia työllistäviä yrityksiä alueille syntyy.

Arvoisa puhemies! Kansanomaisesti välikysymyksessä ei ole kysymys valtion omistajaohjauksen toteutuksesta vaan maan hallituksen kaatamisyrityksestä, joka sekin kuuluu demokratiaan. Olen varma, että suurin osa suomalaisista pitää tärkeänä, että Vanhasen kakkoshallitus jatkaa tuloksellista työtään eikä maata ajeta hallituskriisiin. Erityisen tärkeää jatkaminen on nimenomaan niille suomalaisille, jotka eivät asu metropoleissa tai niiden läheisyydessä. Nykyinen hallitus takaa varmasti parhaiten Suomen tasapuolisen kehittämisen ja kaikkien suomalaisten oikeudenmukaisen kohtelun ja hyvinvoinnin (Puhemies: Aika!) myös alueilla, joilla Stora Enson tehtaita joudutaan lopettamaan.

Jouko Laxell /kok:

Arvoisa puhemies! Valtion osakeomistuksen arvo on yli 25 miljardia euroa. Valtionyhtiöiden keskimääräinen 10 prosentin puhdas voitto toisi valtion taskuihin vuosittain 2,5 miljardia euroa puhumattakaan siitä, että jotkut valtionyhtiöistä saavuttavat huomattavasti suurempia voittoja. Jos taas hallitus mestaroi valtionyhtiöiden liiketoimintaa, tuloksena voisi olla jopa 3—5 miljardin euron tappiot. Meidän kansanedustajien on syytä ymmärtää, että kovin harvalla poliittisella päättäjällä on sellaista liiketoimintaosaamista, että se oikeuttaisi puuttumaan siihen, miten pörssiyrityksiä johdetaan. Siksi sekä punamultahallituksen että sinivihreän hallituksen periaatepäätöksissä todetaan, että markkinaehtoisesti toimivien yhtiöiden omistajaohjauksessa lähtökohtana on omistajien yhdenvertaisuus ja että omistajaohjaus perustuu omistajastrategiseen seurantaan ja valmisteluun, jonka perusteella valtio ottaa tarvittaessa kantaa yrityksen strategisiin ja taloudellisiin kysymyksiin.

Tätä taustaa vasten on vaikea ymmärtää sitä eilistä sanaharkkaa, koska kaikki puolueet ovat asiassa periaatteessa samaa mieltä. Vaikka pörssiyhtiön operatiivisesta johtamisesta ja strategiasta vastaa yhtiön hallitus ja johto, voi hallitus vahvistaa edelleen omistajan otettaan valtionyhtiöissä. Se tarkoittaa jatkuvaa ja systemaattista yhteydenpitoa valtionyhtiöiden johtajiin. On syytä painottaa, että yritysjohtajat eivät ole erehtymättömiä. Valtio voikin valtionyhtiöiden hallitusten kautta vaikuttaa ennakoivasti ja reaaliaikaisesti valtionyhtiöiden strategisiin valintoihin ja liiketoimintaa koskeviin päätöksiin. Ohjausomistuksessa on syytä kiinnittää huomiota juuri siihen, ketkä valtionyhtiöiden hallituksessa edustavat valtiota. Ongelmallisena pidän sitä, että valtion liikelaitokset eivät kuulu omistajaohjauksen piiriin. Suurta omaisuusmassaa hallitseva Senaatti-kiinteistöt tuntuu kuuluvan omistusohjauksen ulkopuolelle. Niin ikään Finstashipin ja Finnaviationin tulisi kuulua omistusohjauksen piiriin.

Omistajapolitiikassa tulisi lähteä siitä, että valtion omistusta ei myydä kevein perustein. Hallitusohjelman mukaan valtion omaisuuden myynnistä saadut tulot ohjataan ensijaisesti valtionvelan lyhentämiseen. Jos vuotuiset osakemyyntitulot ylittävät 400 miljoonaa euroa, voidaan yli menevästä osasta käyttää 25 prosenttia mutta enintään 150 miljoonaa euroa taloutta ja kasvua kehittäviin hankkeisiin. En pidä tätä periaatelinjausta loppuun harkittuna. Valtion omaisuuden myyntiä ei saisi käyttää budjettiperusteisiin menoihin, vaan omaisuuden myynneistä saadut varat pitäisi sijoittaa edelleen osakemarkkinoille. Näin valtion omistuksen arvo ja omistuksesta saatava tuotto ei häviä, vaikkei entisten valtionyhtiöiden osakkeita enää omistettaisikaan.

Arvoisa puhemies! Valtionyhtiöiden joukossa on yksi yli muiden, jonka toiminta ärsyttää eniten kansalaisia. Fortumin johdon epäonnistunut optio-ohjelma sekä valtavat liikevoitot eivät ole kansalaisten silmissä hyväksyttäviä. Ihmiset eivät hyväksy sitä, että valtionyhtiön voitto on 41 prosenttia liikevaihdosta. Olisi oikeudenmukaista, että myös kuluttajia hyvitettäisiin näin muhkeista tuotoista etenkin, kun Fortum on vielä vihjaillut sähkön hinnankorotuksista.

Arvoisa puhemies! Pidän tärkeänä, että valtio huolehtii siitä, että sen omistamilla tai osaksi omistamilla yrityksillä on mahdollisimman hyvä toimintaympäristö Suomessa. Ei ole kuitenkaan mitään syytä erikseen lähteä suojelemaan valtionyrityksiä globaaleilla markkinoilla tapahtuvalta kilpailulta. On tärkeää, että valtionyhtiöt ovat hyvin johdettuja ja voittoa tuovia yrityksiä.

Kari Rajamäki /sd:

Herra puhemies! Päättäjien ja eduskunnan uskottavuus toimia työttömyyden uhan alla ja toimeentulovaikeuksiin joutuneiden puolesta vie kansanvallan perustaa. Voi sanoa, että itseriittoisen markkinatalouden ja hallituksen toimet ja niiden vaikutus demokraattisen päätöksenteon asemaan ja vahvuuteen jää nähtäväksi. Uskon, että tämä keskustelu on sellainen, josta sinällään ei mikään puolue tule hyötymään, mutta erittäin tärkeää olisi, että tässä tilanteessa pystyttäisiin avaamaan valtionyhtiöiden päätöksentekoa myös siltä osin kuin valtion omistajuus nimenomaan alueellisesti keskeisen kehityksen ja kansallisen osaamisen näkökulmasta sitä edellyttäisi.

Joka tapauksessa valtion ei ole tarvinnut, jos se ei olisi halunnut, Kemijärven ja Summan kohdalla seistä käsi lipassa seuraamassa metsäteollisuuden alasajoa, vaan tässä yhteydessä olisi voitu vaikuttaa hyvin keskeiseen kysymykseen eli puutullikysymykseen jo viime kesäkuussa, jolloin sosialidemokraattien aloitteesta käytiin puuraaka-aineen saatavuuteen liittyvä ajankohtaiskeskustelu, jossa varoitimme, että mikäli puutullikysymyksessä hallitus ei aktivoidu vaan ajelehtii, sillä tulee olemaan erittäin järisyttävät, vakavat seuraukset. Näin on nyt. Maa on järissyt, kuten silloin sanoin, kahden Imatran, viiden Kemijärven edestä.

Tässä suhteessa tämän hallituksen suurimmassa teollisuuspoliittisessa asiassa, niin työllisyys- kuin aluekehityksen kannalta, on anteeksiantamatonta hallituksen passiivisuus. — Ymmärrän ministeri Häkämiestä, joka poistuu salista, ennen kuin tästä asiasta ryhdyttäisiin keskustelemaan. — Olen hyvin läheltä seurannut, tiedän, elinkeinoelämän ja teollisuuden huolen hallituksen passiivisuudesta. Tiedän, että asiassa olisi voitu konkreettisilla, aktiivisilla otteilla lähteä aukomaan solmuja myös Venäjän suuntaan. Tiedän presidentin aktiivisuuden asiassa. Entistä anteeksiantamattomampaa on se, että tältä osin vasta Kemijärven ratkaisun myötä pyrittiin tiettyihin yhteyksiin Venäjän suuntaan. Tässä asiassa hallitus on aikaansaanut, seisomalla Brysselin eteisessä Wto-verukkeen takana, meille korvaamatonta vahinkoa koko metsäteollisuuden osalta.

Toki tietysti voidaan todeta, että metsäteollisuuden tulevaisuuteen vaikuttaa, kuten Palkansaajien tutkimuslaitoksen johtaja Jaakko Kiander toissa päivänä totesi, tietysti paperin kulutuksen kasvu, mutta hyvin keskeistä on tämä Venäjän puutullien vahva vaikutus koko sektorin tulevaisuuteen. Totta kai ylimitoitettu metsien suojelu rajoittaa puun tarjontaa, mutta metsäyhtiöt ovat myös luoneet itse ongelmia. Nämä Amerikan valloitusyritykset epäonnistuivat jättitappioin, edelleen Stora Enso alhaisen sähkön ja raakapuun hinnan tilanteessa halusi eroon ruotsalaisesta vesivoimastaan ja suurista metsäomistuksistaan. Myös vuoden 2005 työsulku oli suuri virhearviointi, koska konflikti aiheutti todella suuret menetykset, jotka eivät olleet missään suhteessa työvoimakuluissa aikaansaatuihin säästöihin. Energian saatavuuteen ja hintaan liittyy tietysti se, että sellutehtaallehan olisi tässä päästökauppatilanteessa aukeamassa uusiutuvan energian tuottajana merkittävä tulevaisuus. Suomi ei muuten saavuta niitä vaatimuksia, joita on meille hyvänä luokanoppilaana rangaistukseksi asetettu, ja hallituksen suuri neuvottelutulos ja torjuntavoitto jälleen Brysselistä meille ollaan tuomassa. Nämä lisätuotot pitäisi ottaa huomioon sillä tavalla, kun tehtaiden tulevaa kannattavuutta arvioidaan, mitä tästä tulee. Kemijärven sellutehtaan sulkeminen voi jälkikäteen nimittäin osoittautua virheelliseksi ratkaisuksi, joka ei suinkaan tietysti, kuten Kiander toteaa, olisi metsäteollisuuden ensimmäinen virhe.

Valtion omistajuuteen liittyy se, että kyllä eduskunnassa ja ennen kaikkea hallituksessa voidaan ottaa myöskin tällaiseen alueelliseen kehitykseen ja kansalliseen osaamiseen liittyviä selkeitä linjauksia. Minä eilen toin esille täällä marraskuussa 2001 meidän sosialidemokraattien hallitusvastuusta huolimatta eduskunnassa tehdyt linjaukset Kemiran koko omistuksesta luopumisen osalta. Me maa- ja metsätalousvaliokunnassa ja eduskuntaryhmässä sosialidemokraattien johdolla tyrmäsimme tämän esityksen. Siinä olisi ensinnäkin valtio hävinnyt 500—600 miljoonaa euroa — sitä ei ole moni tutkinut, ketkä olivat tällaiset sepät — ja sitten perustelimme nimenomaan maataloustuotantomme tuotantopanosten ja -menetelmien turvaamisella ja ilmasto- ja ympäristöolosuhteilla tätä ratkaisua myös elintarvikkeiden puhtauden ja turvallisuuden pohjalta. Tässä oli selkeä esimerkki siitä, millä tavalla myös hallituspuolue voi vastuullisesti eduskunnassa toimia. Tässä asiassa tietysti olisi ollut tärkeätä välittömästi näiden ratkaisujen aikaan vaikuttaa hallitukseen niin, (Puhemies: Aika!) että koko metsäteollisuuden toimintaedellytykset olisi arvioitu.

Olen sitä mieltä, että me olemme myös demokraattisen päätöksenteon kannalta nyt kyllä keskeisessä taitekohdassa yhtä lailla kuin Bochum on kääntöpaikka eurooppalaiselle kvartaaliglobaalitaloudelle, (Puhemies: 5 minuuttia kulunut!) jonka sivulaineet keinuttavat myös Suomea.

Krista Kiuru /sd:

Arvoisa puhemies! Tässä salissa on käynyt selväksi, että hallituksella ei ole eduskunnan hyväksymää linjaa omistajaohjauksessa tai sitten niitä linjoja on liiankin kanssa. Tosiasia nimittäin on, että hallitus ei ole riittävästi ottanut huomioon valtion omistajapolitiikkaa linjaavia eduskunnan päätöksiä.

Ensinnäkin hallitusohjelman mukaan hallitus harjoittaa aktiivista ja markkinaehtoista omistajapolitiikkaa. Lisäksi uuteen valtionyhtiölakiin hyväksyttiin kaksi kuukautta sitten ponsilausuma, jossa valtion omistajaohjauksessa on otettava huomioon työllisyyden ja aluetalouden vaatimukset.

Tässä Stora Enson tapauksessa johtopäätöksiä ei ole vedetty ainakaan juuri tästä koko eduskunnan linjaamasta valtionyhtiölaista tai siihen liittyneestä lausumasta. Olisi nyt kiinnostavaa kuulla, jos ministeri itse olisi paikalla, mitä tämä huomioon ottaminen siis tarkoittaa, jos edes Stora Enson tapauksessa näitä vaikutuksia ei ollut tarvetta arvioida eivätkä mahdolliset johtopäätökset aiheuttaneet mitään toimenpiteitä. Onko työllisyys- ja aluetaloudellisilta vaikutuksiltaan merkittävällä yrityksellä syytä konsultoida valtion edustajaa ennen työllisyyttä ja aluetaloutta heikentäviä päätöksiä? Miten valtion edustaja otti siis huomioon työllisyyden ja aluetalouden Stora Enson tapauksessa?

Vanhasen ensimmäisen ja toisen hallituksen linjaukset omistajapolitiikan suhteen ovat kyllä erilaiset. Hallitus kuitenkin väittää, että mitään eroa omistajaohjauksessa ei ole tapahtunut. Tosiasiassa kuitenkin hallituslinjauksessa ei korostu enää ennustettavuus ja hyvä yhteiskunnallinen ja taloudellinen kokonaistulos. Yhtiöiden kehittäminen ja hyvä henkilöstöpolitiikka puuttuvat nyt linjasta kokonaan ja omistajaohjaukseen on tullut mukaan aivan uusi periaate: puuttumattomuuden periaate.

Vielä merkittävämpi on siis tämä puuttumattomuuden periaate tuolla listalla, joka näkyy käytännössä tässä Stora Enson tilanteessa, sillä hallitus seuraa nyt suurimpana omistajana vierestä, kun omassa omistuksessa olevaa kannattavaa tuotantoa lopetetaan. Ei ole hyväksyttävää, että hallitus ei näytä esimerkkiä muille pörssiyhtiöille ja huolehdi omistamiensa yritysten yhteiskuntavastuusta, alueellisesta kehityksestä ja alueiden työllisyydestä. Jopa perustuslain mukaan julkisen vallan on pyrittävä turvaamaan jokaiselle oikeus työhön. Tosiasiassa hallitus turvaa myös osin omistamiensa yritysten oikeuden irtisanomisiin. Kun suuryritys päättää potkia pellolle satoja ihmisiä, ei riitä, että vedotaan siihen, että yrityksellä ei ole muuttuvassa markkinatilanteessa vaihtoehtoja. Nyt kuitenkin hallituksen omistajaministeri Häkämiehen ja itse pääministeri Vanhasenkin johdolla levitellään vain käsiä ja hoetaan lukuisia kertoja kuultuja mantroja: Valtiolla ei ole eväitä puuttua Stora Enson päätökseen sellun ja paperin valmistuksen vähentämisestä Suomessa. Pörssiyhtiöiden tekemisiin ei voi puuttua tai edes kannattavien tehtaiden lopettamiseen ei voi vaikuttaa.

Suomalaiset ovat hallituksen käsienlevittelypolitiikan uhreja. Porvarihallitus ymmärtää vastuullisen markkinatalouden tarkoittavan juhlapuheiden välillä juuri käsien pesemistä ja puuttumatta jättämistä. Mihin katoaa juhlapuheissa viljelty ajattelu, että vastuullinen markkinatalous on hyvä renki mutta huono isäntä silloin, kun oppia pitäisi soveltaa käytäntöön?

Uusi linja näkyy muuttuneessa valtioneuvoston periaatepäätöksessäkin. Vanhasen ensimmäisen hallituksen periaatepäätöksen mukaisesti valtio osallistui etukäteiskeskusteluihin keskeisistä strategisista kysymyksistä ja rakennejärjestelyistä, vaikka lähtökohtana oli silloinkin omistajien yhdenvertaisuus. Vanhasen toisen hallituksen periaatepäätöksen mukaisesti valtio-omistaja ei osallistu liiketaloudelliseen päätöksentekoon muutoin kuin yhtiökokouksissa. Valtio ei edellytä eikä ota itselleen erivapauksia eikä puutu yhtiön hallituksen ja toimivan johdon päätöksentekoon. Periaatepäätös ja hallitusohjelma ovat tässä suhteessa ristiriitaisia.

Arvoisa puhemies! Toteankin nyt tähän loppuun, että porvarihallitus on ottanut käyttöön uuden linjan, joka perustuu aivan uudenlaiseen laissez faire -ajatteluun eli antaa tehdä -politiikkaan. On kuin hallitus olisi palannut suoraan 1600-luvulle, jolloin legendan mukaan Ranskan valtiovarainministeri kysyi porvareilta, mitä valtio voisi tehdä talouselämän hyväksi. Vastaus oli, että antakaa tehdä, älkää puuttuko. Hallitus on siis lähes kirjaimellisesti ottanut tästä neuvosta vaarin ja lähtenyt tällaiselle hällä väliä -politiikan tielle Stora Enson tapauksessa.

Timo Heinonen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä ed. Kiurulla menee nyt perustuslait ja osakeyhtiölait totaalisen sekaisin. Niitä ei tietysti kannata näissä keskusteluissa aivan yksi yhteen lukea taikka verrata.

Mutta siihen halusin nopeasti tulla, että jo vuonna 1999 Erkki Tuomioja tässä salissa listasi nämä yritykset kolmeen erilaiseen kategoriaan eli ei tässä kovin pikaisesta muutoksesta ole ollut kyse eli Tuomiojan linjoilla ollaan. Hän totesi silloin, että on yrityksiä, jotka ovat tuottava investointi, ja siitä syystä kannattaa omistusta harjoittaa, niin kuin kuka tahansa harjoittaa omistusta saadakseen siitä riittävää tuottoa. Näin hän jakoi yritykset kolmeen eri kategoriaan. Käyn ne tuossa myöhemmin omassa puheenvuorossani vielä läpi.

Jari Larikka /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Kiuru ja ed. Lipponenkin kaipasivat omissa puheenvuoroissaan aluepolitiikkaa pörssiyhtiön strategisiin tavoitteisiin. En oikein tiedä, millä tavalla nyt se pörssiyhtiön arvo nousisi, jos pörssikurssia alkaisi heiluttaa aina hallituksen väristä riippuen joku muu asia kuin se oikea arvo tai sen eteen työskenteleminen. Tämä ennustettavuus on kuitenkin pörssiyhtiölle yksi tärkeimmistä asioista.

Haluaisinkin oikeastaan kysyä ed. Kiurulta, kuinka monta pörssiyhtiötä valtiolla nyt olisi enää sen jälkeen, kun meillä tulisi näitä muita arvotettavia asioita siihen sen todellisen arvon rinnalle.

Krista Kiuru /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin totean, että en tiedä, olenko ollut ainut sitten paikalla silloin, kun tässä pari kuukautta sitten me kaikki täällä yhdessä päätimme valtionyhtiölakiin lisätystä ponnesta, jonka mukaan selkeästi omistajaohjauksessa on otettava huomioon työllisyyden ja aluetalouden vaatimukset. En tiedä, olenko ollut ainut, joka muistaa, että olemme tästä täällä äänestäneet. Toivonkin tietysti, että eduskunnan päätökset olisivat niitä, jotka sanelisivat omistajapolitiikan kaikkein tärkeimmät askeleet.

Nyt näyttää kuitenkin siltä, että kokoomuksella on tämä yritysten kolmen kategorian jako kaikkein tärkein ohjaava kriteeri valtion omistajapolitiikalle, joka on kuitenkin alisteinen näille eduskunnan keskeisille omistajapolitiikkaa linjaaville päätöksille. Olenkin tässä omassa puheenvuorossani pyrkinyt osoittamaan, että nyt tämä linjaus, mitä uusi hallitus tekee, on eduskunnan tahdon vastainen.

Anneli Kiljunen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On pakko nyt sanoa ed. Larikalle, kun tulette tuolta Kymen piiristä niin kuin minäkin: Syksyllä käytiin täällä eduskunnassa keskustelua omistajaohjauksesta valtionyhtiöiden muutosten yhteydessä, ja siinä yhteydessä eduskunta hyväksyi lausuman, jonka mukaan eduskunta edellyttää, että valtio ottaa omistajapolitiikassaan huomioon suurten teollisuusyritysten työllisyys- ja aluetaloudelliset vaikutukset. Kun molemmat tulemme Kymestä ja tiedämme, mitä tapahtuu Anjalankoskella ja Summassa, niin toivoisi kyllä, että väristä välittämättä me kaikki työskentelisimme sen alueen työllisyys- ja aluepolitiikan eteen emmekä lähtisi rakentamaan tätä asiaa pelkästään väreistä.

Jari Larikka /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Niin, näin tämä onkin. Näitä uusia keinoja, tulevaisuuteen tähtääviä keinoja, täytyy lähteä keksimään. Emme me voi ajatella niin, että jos me lähdemme torjumaan nyt täällä valtion, hallituksen, tuella meidän pörssiyhtiöidemme alasajamista, niin se pysähtyisi tähän. Ei tämä globaali rakennemuutos ole Suomen keksimä asia, kyllä tämä koettelee ihan maailmanlaajuisesti, ja meidän täytyy ottaa tässä asiassa lusikka kauniisti käteen näin heti alkuvaiheessa, niin meillä on mahdollisesti jotain voitettavaa vielä tässä jossain vaiheessa. Emme me voi jäädä ajattelemaan näin, että ... (Puhemies: Aika!)

Reijo Laitinen /sd:

Herra puhemies! On pakko nyt ottaa esille se, mitä aikaisemmin niissä hallituksissa, missä sosialidemokraatit ovat olleet mukana, sosialidemokraattiset kauppa- ja teollisuusministerit ovat valtionyhtiöpolitiikasta ja omistajaohjauksesta sanoneet. Lainaan suoraan nyt sitten tekemääni kirjallista kysymystä 8. lokakuuta 1999, jolloin kauppa- ja teollisuusministerinä oli Erkki Tuomioja: "Yhtiön strategisen kehittämisen kannalta ei valtion pysyttäytyminen yhtiön liiketoimintastrategiasta vastuussa olevan päätöksentekoelimen ulkopuolella voi olla tarkoituksenmukaista silloin, kun valtio on yhtiössä pääomistajana" ja huom. "tai muuten huomattavan osuuden haltijana." Vuonna 1999 Erkki Tuomioja vastasi minun kirjalliseen kysymykseeni näin. Nyt tätä Erkki Tuomiojan vastausta samaten kuin entisen kauppa- ja teollisuusministerin Antti Kalliomäen siteerauksia on lainattu sillä tavalla, että on irrotettu ne asiayhteyksistä, ja se ei ole reilua. Se on enemmän kuin epäreilua.

Edelleen tässä alussa on pakko sanoa, mitä meidän eduskuntamme puhemies, entinen valtiovarainministeri, entinen kokoomuksen puheenjohtaja, erittäin arvostettu entinen presidenttiehdokas Sauli Niinistö on todennut Stora Enson tilanteesta liittyen omistajapolitiikkaan, omistajaohjaukseen. Lapin Kansassa hän todellakin 23.1. totesi seuraavaa: "Kokoomuksen Sauli Niinistön mukaan valtion omistajapolitiikka on varovaista, paikoin jopa yliherkkää. Niinistön mukaan valtiolla olisi ollut suurimpana omistajana mahdollisuus käyttää omistajan ääntä Stora Enson Kemijärven ja Summan tehtaiden kohtaloissa." Tämä on totta, ja tätä täytyy ilman muuta, kun näin arvovaltaiselta taholta tämmöinen kannanotto tulee, arvostaa ja se myöskin huomioida.

Kysymyshän on totta kai siitä, miten valtio on tätä omistajaohjausta toteuttanut. Tässä suhteessa on ihan oikeasti linja muuttunut nykyisen hallituksen osalta suhteessa edelliseen hallitukseen. Kyllä ne keskustelut, mitä esimerkiksi muut suuremmat omistajat Stora Enson osalta ovat käyneet, taustakeskustelut, olisi tullut myös valtion käydä. En puutu tähän asiaan tämän enempää, mutta nyt laajemmin tähän metsäteollisuuteen.

Suomen teollisuuden toiminnan tukijalkoja on metsäteollisuus tänä päivänä ja toivon mukaan myöskin tulevaisuudessa. Näin on myös meillä Keski-Suomessa. Keski-Suomi on metsä- ja metalliteollisuuden maakunta. Kyllä se käsitys, mitä monet asiantuntijat täällä tässä salissa ja sen ulkopuolella ovat todistaneet, pitää paikkansa, että maassamme riittää tulevaisuudessakin raaka-ainetta metsäteollisuuden tarpeisiin. Totta kai kysymys on siitä, minkä hintaista se on. Vaikka erilaisia biopolttoaineratkaisuja tarvitaan, raaka-ainetta ei pidä missään tapauksessa uhrata energian tuottamiseen, vaan sitä on jalostettava metsäteollisuuden tarpeisiin.

Suomalainen metsäteollisuus on kokenut, se on totta, kovia viime vuosina. Työpaikkoja on vähennetty metsäteollisuuden murroksessa sulkemalla koneita ja kokonaisia tuotantolaitoksia. Leikkauksen kohteiksi ovat joutuneet muun muassa Stora Enson, M-realin kuin myös UPM-Kymmenen tehdaspaikkakunnat. Saneeraukset ovat koskettaneet myös omaa maakuntaani Keski-Suomea hyvinkin rajusti. Meillä on UPM:n ja M-realin tuotantoa erittäin paljon. Se on koskettanut Jämsän seutua, Jyväskylää ja myöskin Äänekosken seutua. Nyt M-realin toimenpiteenä Jyväskylässä toimivan Kankaan tehtaan yksi kone elikkä toinen tuotannossa olevista koneista alasajetaan.

Metsä- ja paperialan ammattilaisia tässä tilanteessa, mikä metsäteollisuudessa on tapahtunut, ei ole mielestäni kuunneltu riittävästi. Päinvastoin heitä on syyllistetty muun muassa siitä, minkälaista edunvalvontapolitiikkaa on toteutettu. Syyt eivät ole siellä. Kyllä metsä- ja paperiteollisuuden pitää myöskin mennä itseensä aivan ehdottomasti niitten (Puhemies: Aika!) virheratkaisujen ja investointien tunnustamiseksi, mitä on tehty tässä matkan varrella.

Me kävimme Summan tehtaalla (Puhemies: 5 minuuttia kulunut!) joitakin aikoja sitten, (Ed. Karjula: Pari vuotta sitten!) — kyllä, pari vuotta sitten ed. Karjulan johdolla valtiovarainvaliokunnan kauppa- ja teollisuusjaosto — ja silloin Summan tehtaan paikallisjohto totesi, samaten kuin henkilöstön edustajat, että he ovat laittaneet tämän tuotantolaitoksen kuntoon, ja optimistinen näköala oli hyvin hyvin korkealla. Meille tuotiin esille se, että vaikka Stora Ensossa tapahtuisi uudelleenjärjestelyjä, niin Summan tehtaan ...

... kun siellä tuotantosuuntaa oli muutettu, toimintaa ja tuotantoa jatketaan. Valitettavasti näin ei käynyt.

Keskustelun nopeatahtinen osuus päättyi.

Timo Heinonen /kok:

Eikö nyt ollut kymmenminuuttisia?

Arvoisa puhemies! Jos oikein ymmärsin, niin kymmenminuuttisia puheenvuoroja, ainakin puhemies Kääriäinen sanoi, on tästä eteenpäin.

Tämä asia vaatii minusta jakoa kahteen eri näkökulmaan. Ensimmäinen on uusien työpaikkojen luominen. Se keskustelu kuuluu nimenomaan tähän saliin. Se tehtävä kuuluu maamme hallitukselle ja eduskunnalle tässä tilanteessa. Ymmärrän näiden alueiden asukkaiden tuskan ja hädän. Sen hädän on tunnistanut myös maamme hallitus ja ryhtynyt toimiin välittömästi näiden tapahtumien jälkeen. Näin on toimittu ennenkin, onneksi. Esimerkiksi Suomen tehtaansa Joensuussa ja Kontiolahdella sulkeneen Perloksen aiheuttamasta sokista on selviydytty Pohjois-Karjalassa jopa odotettua paremmin. Yhtiön toimet jättivät silloin hetkeksi työttömiksi kaikkiaan peräti 1 700 perloslaista, joista nyt on työttöminä enää 270, sekin on tosin liikaa. Lisäksi noin 250 on koulutuksessa ja tukityöllistettyinä. Toki nämäkin luvut ovat liian suuria, mutta jaloilleen on tälläkin alueella noustu.

Silloinkin heti alueen yrityksiä aktivoitiin kasvamaan ja rekrytoimaan uutta työvoimaa sekä investoimaan. Lisäksi yrityksiä houkuteltiin alueelle muualta Suomesta. Ne olivat oikeita toimia, ja niistä pitää antaa kiitosta sen ajan päätöksentekijöille. Perloslaisia aktivoitiin myös itse perustamaan uutta liiketoimintaa. Tältä pohjalta on syntynyt 25—30 uutta yritystä lähinnä palvelun ja kaupan alalle.

Perloslaisten vanavedessä Joensuun seudun 8 kunnan alueella perustettiin viime vuonna kaiken kaikkiaan yli 600 yritystä, mikä taitaa olla pitkäaikainen ennätys. Kasvua edellisvuodesta oli peräti 152 kappaletta eli 34 prosenttia. Pohjois-Karjalassa on tällä hetkellä vähemmän työttömiä kuin kertaakaan sitten vuoden 1991.

Näin minusta pitää toimia. Pitää luoda uskoa tulevaisuuteen ja antaa tukea silloin, kun tukea tarvitaan. Näin toimii maamme hallitus nytkin. Vaikka valtio ei toimillaan voi puuttua Stora Enson päätöksiin, se ei suinkaan ole ollut toimeton, niin kuin tässä salissa vasemmisto-oppositio on väittänyt.

Valtion aktiivitoimet ovat siis elinkeinopoliittisia. Samana päivänä, kun Stora Enso ilmoitti päätöksestään, hallitus varasi 15 miljoonaa euroa ylimääräistä rakennemuutosrahaa uusien työpaikkojen luomista varten välittömästi. (Ed. Laitinen: Paitsi että budjetissa oli jo supistettu sitä määrää!) Rakennemuutosalueille varatut varat ovat yhteensä siis 57 miljoonaa, jossa ovat mukana siis myös EU:n rakennerahastovarat. Stora Enso on luvannut näihin tarkoituksiin 10 miljoonaa euroa.

Stora Enson lakkautuspäätöksistä kärsivien alueiden kanssa tukimiljoonista kilpailevat toki osittain muutkin vaikeuksissa olevat rakennemuutosalueet. Hallitus on nimennyt näiden äkillisten rakennemuutosten alueisiin kaiken kaikkiaan 11 sellaista aluetta, jotka apua tarvitsevat. Lappi ja Kemijärvi ovat hyvissä asemissa varsinkin EU-rahoja jaettaessa, sillä niistä suurin osa jaetaan suoraan alueen mukaan. Hallitus on siis ottanut tilanteen vakavasti ja tekee juuri sitä työtä, mikä sille nyt tässä hetkessä kuuluu.

Aivan toinen kysymys, arvoisa puhemies, on sitten tämä myllytys, jota nyt käydään tässä salissa. Tässä on kyse vain poliittisesta pelistä. (Ed. Laitinen: Kannattaa mennä Kymeen ja Lappiin kertomaan tästä!) Valtion omistajaohjaukseen kuuluu kaiken kaikkiaan 38 yritystä, joista 12 on pörssissä. Jo viime vaalikaudella valtionyhtiöt jaettiin SDP:n ollessa hallituksessa kolmeen luokkaan, joihin aiemminkin täällä debatissa viittasin: yrityksiin, joilla on erityistehtävä, esimerkiksi Alko ja Veikkaus; strategisiin yrityksiin, Finnair ja Fortum esimerkkeinä; puhtaasti finanssisijoituksiin, joihin kuuluvat Sampo ja nyt puheena oleva Stora Enso. Kolmivaiheinen jaottelu on ollut käytössä jo siis pidempäänkin. Täällä on tänään viitattu myös kauppa- ja teollisuusministeri Erkki Tuomiojan vuoden 1999 sanomisiin tässä salissa. Silloin hän totesi muun muassa suullisella kyselytunnilla tämän kolmijaon. Tämä on siis Tuomiojan linjan mukaista yrityspolitiikkaa.

Hallitusammattilaisten puheenjohtaja Tom Palmberg valaisi helmikuun alussa tätä asiaa liittyen nimenomaan osakeyhtiölain näkökulmaan. Palmberg muistutti osakeyhtiölain peruspilareista, yhtiöiden toiminnan tavoitteista ja omistajien yhdenvertaisuudesta. Lain mukaan, jonka tasavallan presidentti Tarja Halonen on vahvistanut vuosi sitten, on yhtiöiden tarkoitus tuottaa omistajilleen voittoa. Myös kaikkia sen osakkaita täytyy lain mukaan kohdella yhdenvertaisesti, millä suljetaan tässä laissa pois yhden omistajan sooloilu omien etujen ajamiseksi. Tällaisen lain tasavallan presidentti Tarja Halonen vahvisti siis vuosi sitten. Palmberg piti samassa yhteydessä vaarallisena ajatusta, että valtio lähtisi nyt esimerkiksi Kemijärvellä ajamaan Stora Enson osakkeiden omistajana alue- ja sosiaalipolitiikkaa. Hän totesi: "Kotimaiset ja ulkomaiset sijoittajat voisivat paeta huomatessaan, ettei joku noudata yhtiön normaaleja tavoitteita eli voiton tuottamista omistajille. Toimivan johdon noudattaessa yhden omistajan etua muut realisoivat varmasti omistustaan." Näin siis totesi Hallitusammattilaisten puheenjohtaja Tom Palmberg 7. helmikuuta tänä vuonna.

Hän totesi myös, että tällaisen toiminnan jälkeen varmasti esimerkiksi Varma, Ilmarinen ja Eläke-Fennia katsoisivat parempia sijoituksia eläkevastuidensa hoitamiseksi. Miten silloin kävisi Stora Enson pörssikurssille? Palmbergin mukaan yhteiskuntavastuu korostuu siinä, että yhtiö toimii terveellä pohjalla, pitkäjänteisesti kolmen—viiden vuoden tähtäimellä. Hän painotti, että Stora Enson täytyy pörssiyhtiönä ajatella kokonaisuutta eikä yhtä tehdasta. Yhden tehtaan tämän päivän kannattavuus ei Palmbergin mukaan kerro mitään koko yrityksen tulevaisuudesta.

Oppositio siis yrittää vain unohtaa lait ja säädökset, joita se muun muassa SDP:n ollessa hallitusvastuussa 15 vuotta on noudattanut. Nyt nämä lait unohdetaan politiikanteon välineeksi. Valtion omistajapolitiikan pitää olla ennustettavaa, läpinäkyvää ja ennen kaikkea johdonmukaista. Toivonkin vasemmisto-oppositiolta yhteensä 15 vuotta kestäneen, muun muassa ed. Heinäluomankin hallitusvastuussa ollessa noudattaman linjan mukaista suhtautumista omistajapolitiikkaan nytkin ja tukea merkittäville nyt tehtäville työllisyystoimille.

Reijo Laitinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Ed. Heinonen ensimmäisen kauden kansanedustajana piti ihan hyvän puheenvuoron. Tosin puheenvuorossa ei ollut mitään sinänsä uutta, mistä me emme ole jo aikaisemmin tässä salissa tai muutoin kuulleet. Hän toteutti sitä kokoomuksen linjaa, että vetäydytään tässä vaikeassa tilanteessa sosialidemokraattien selän taakse ja luetellaan asioita, mitä me muka olemme tehneet. (Ed. Rajamäki: Pitäisi seistä jo omilla jaloillaan!) Täällä salissa on puhuttu siitä, että teillä ei ole mitään uutta esitettävää. Ed. Heinonen, Antti Kalliomäen ollessa valtiovarainministerinä tähän maahan siinä hallituksessa muun muassa rakennettiin pohja Suomen Teollisuussijoituksen perustamisessa. Me olemme ed. Eero Lehden kanssa olleet sijoitusneuvostossa. Itse olen siellä edelleenkin. Se on merkinnyt muun muassa sitä, että valtio on pääomittanut sitä yhtiötä ja sitä kautta sitten on ennen kaikkea pk-yritystoimintaa tässä maassa elvytetty ja luotu uusia yrityksiä, uusia työpaikkoja merkittävä sarka. Ja näitä tehtäviä, missä me olemme olleet mukana, on tavattoman paljon. On turha luoda sellaista kuvaa tässä, (Puhemies: Aika!) että me olisimme jollakin tavalla yritysvihamielisiä. Missään tapauksessa näin ei ole.

Krista Kiuru /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Haluan myöskin kiinnittää äskeisessä puheenvuorossa olleeseen väittämään huomiota. Kyllä se nyt vaan on niin, että tämä linja, jota ed. Heinonen tässä äsken edusti, niin se ei kyllä ole niin, että sosialidemokraatit olisivat nyt aivan samalla tavalla toimineet kuin aikaisemminkin. Me sosialidemokraatit emme ole koskaan aikaisemmin olleet tällaisessa tilanteessa, että lopetettaisiin kannattavia tehtaita. Meidän hallitusvastuuaikanamme niin ei ollut. Nyt tosiasia on se, että olen yrittänyt tässä itse juuri noin 10 minuuttia sitten puolustaa sitä näkemystä, että meillä on linja muuttunut. Eduskunnan päättämä linja ei ole se linja, jota nyt tämä nykyhallitus tässä toteuttaa, ja se on kyllä väärin.

Jouko Skinnari /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä päätöksessä, joka nyt sitten on Stora Ensossa tehty ja jota hallitus omalta osaltaan ei ole millään tavoin koettanut muuksi muuttaa, kannattavan toiminnan lopettamisessa, ei ole mitään järkeä, koska jos se on kannattavaa, niin sitten se myydään, mutta tätä bisnestähän hallitus ei ole halunnut tehdä.

Mutta kun nyt samasta vaalipiiristä ed. Heinosen kanssa ollaan, niin luen tässä nyt Versowoodin toimitusjohtajan Pekka Kopran kirjeen, jossa todetaan, että Kemijärven tilanne on johtamassa puunjalostusteollisuuden, myös Versowoodin, asiat Suomessa entistä huonompaan jamaan. Ja siinä hän toteaa sen, että 30 miljoonaa on panostettu velkarahalla heidän tehtaisiinsa Heinolassa ja Kotkassa ja huonosti menee. Nyt sitten hallitus on valinnut tämän tien. Kannattavaa toimintaa lopetetaan ja samaan aikaan valtion rahoilla tuodaan kilpailijoita, mikä on EU:n kilpailulainsäädännön vastaista ja mihin varmaan komissio tulee puuttumaan.

Sampsa Kataja /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Samana päivänä, kun Stora Enso ilmoitti tästä päätöksestä, josta me nyt keskustelemme täällä, hallitus varasi 15 miljoonaa euroa ylimääräistä rakennemuutosrahaa investointeja ja työpaikkoja varten. Rakennemuutosalueille on varattu yhteensä 57 miljoonaa, jossa on mukana EU-rakennerahastorahat.

Kun uusista asioista kysyttiin, niin hallitusohjelmassa ensimmäistä kertaa on varmasti lähitulevaisuudessa toteutettava hanke, jossa muun muassa eläkeyhtiöitä on eri tavoin kannustettu sijoittamaan alkaviin yrityksiin ja sitä kautta luomaan ... (Ed. Laitinen: Siitä on kyllä aika kauan neuvoteltu!) — On neuvoteltu kauan ja nyt toteutetaan tämän hallituksen aikana. Valitettavasti sosialidemokraattien ollessa hallituksessa sitä ei toteutettu. Sillä luodaan työtä Suomeen. (Ed. Skinnari: Senkin täytyy olla kannattavaa!)

Timo Heinonen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! En omassa puheenvuorossani arvostellut Tuomiojan, Mönkäreen enkä Heinäluoman toimia, vaan toin esille, että heidän aikanaan on samalla lailla toimittu ja samalla lailla linjattu ja samalla lailla yrityksiä jaettu. Se on tietysti tähän edeltävään puheenvuoroon todettava, niin kuin omassa puheenvuorossani toinkin esille, että Palmberg, joka on varmasti tässä asiassa asiantuntija, totesi, että yhden tehtaan tämän päivän kannattavuus ei kerro mitään koko yrityksen tulevaisuudesta. Se on syytä muistaa myös tässä keskustelussa. (Ed. Skinnari: Hän puhuu omaan pussiin, koska hän on ammattilainen!)

Hannu Hoskonen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Keskustelu Kemijärven sellutehtaan lakkauttamisen seurauksista on ollut kiivasta. Olisin kaivannut keskusteluun enemmän tosiasioiden tunnustamista kuin hyvien toiveiden esittämistä. Missään tapauksessa ei saa unohtaa Summan tehtaalta työttömiksi jääviä tai jo tätä päivää ennen lopetettujen tehtaiden työntekijöitä, joilla on ollut erittäin vaikea vaihe elämässään elettävänä. Valtiovallan tulee tukea työnsä menettäneiden ihmisten selviytymistä ja uusien työpaikkojen luomista kaikin mahdollisin keinoin.

Herra puhemies! Miksi olemme sitten tässä tilanteessa? Metsäteollisuuden toimintaympäristö on muuttunut viimeisten 10 vuoden aikana totaalisesti. Emme enää ole maailman paras paperintekijä tai lankunsahaaja. Emme kilpaile pelkästään Ruotsin kanssa, vaan kilpailijoita löytyy kaikilla mantereilla. Metsäteollisuutta ja varsinkin sellun- ja paperintuotantoa on rakennettu kiihtyvää vauhtia päämarkkinoiden lähelle Keski-Eurooppaan ja kehittyviin maihin, lähinnä Aasian alueelle. Suomalaiset metsäyhtiöt ovat seuranneet perässä markkinoiden mukana rakentaen uusia tehtaita markkinoiden lähialueille. Etelä-Amerikkakin on ollut kiinnostava kohde kasvavan paperin kysynnän, raakapuun helpon saannin ja hyvien kuljetusreittien takia. Globalisaatio lienee tämän salin eniten käytetty nykyaikaa kuvaava sana.

Herra puhemies! Suomessa metsäteollisuuden toimintaympäristö on heikentynyt jo vuosikymmeniä. Maaseudun jatkuva autioituminen on vienyt työvoiman kaupunkeihin työn perässä, ja näitä metsäalan töitä ei kerta kaikkiaan etätyönä pysty tekemään. Valtio on omilla toimillaan ollut vähentämässä työpaikkoja nimenomaan maaseutukunnissa, joissa nyt tarvittaisiin lisää työvoimaa kipeästi. Metsäteollisuuden kipeästi kaipaamat tiet ja junaradat ovat niin huonossa kunnossa, että painorajoitukset alkavat olla enemmän sääntö kuin poikkeus ympäri vuoden. Kunnon talvea emme voi tilata, mutta teiden kunto on meidän omissa käsissämme ollut ennen ja on tänäänkin. Kyse on valtion budjetissa korkeintaan 200 miljoonan euron vuosittaisista määrärahalisäyksistä, mutta rahoja ei budjetista ole löytynyt, vaikka ongelma on ollut eduskunnan tiedossa jo vuosien, vuosien ajan. Minkä taakseen jättää, sen edestään löytää. Junaradat ovat osittain niin huonossa kunnossa, että lakkautusuhka on arkipäivää esimerkiksi kahdelle kotiseutuni junaradalle, jos korjaamiseen ei löydetä suunniteltuja määrärahoja. Hallitus on onneksi ottanut jo Savonlinna—Huutokoski-radan korjausrahat tämän vuoden talousarvioon, ja uskon vakaasti, että jatkoa seuraa liikennepoliittisen selonteon yhteydessä.

Herra puhemies! Suomen metsäteollisuus on Venäjän puuntuonnin takia luottanut jo vuosikymmeniä Venäjältä tuotavaan puuhun. Suurimmillaan 20 miljoonaa mottia vuodessa käsittävä tuonti on johtanut omien puumarkkinoiden alasajoon. Nyt kun tarvittaisiin kotimaista puuta tuonnin hiipuessa, ei ole sopivaa konekalustoa eikä työvoimaakaan kotimaan hakkuiden nopeaan lisäämiseen. Tilanteeseen sopeutuminen vie väkisin muutamia vuosia, mutta tehtaitten puun tarvetta se ei tyydytä siirtymäkautena. Pörssiyhtiöiden yleisesti tunnettuja toimintatapoja lienee turha syyttää, jos kotimaamme 100 miljoonan motin kasvusta emme voi hyödyntää kuin noin 50 miljoonaa mottia.

Herra puhemies! Varsinkin Lapissa, Kainuussa ja Itä-Suomessa on suojeltujen metsien määrä kasvanut joka vuosi. Lapissa pahimmillaan pitkälti yli puolet eri kuntien alueista on totaalisuojelussa, mikä estää kaiken taloustoiminnan alueella. Lisäksi luonnonsuojelujärjestöjen, kuten Greenpeacen, jatkuvasti pyörittämät mustamaalauskampanjat suomalaista metsäteollisuutta vastaan ovat tehneet metsäteollisuuden harjoittamisen muun muassa Lapissa täysin sietämättömäksi, jopa mahdottomaksi, pörssiyhtiöiden kansainvälinen maine huomioiden. Monikaan ei ole huomannut, että näitä mustamaalauskampanjoita ovat rahoittaneet meidän metsäteollisuutemme kilpailijat Keski-Euroopasta. Kilpailijan saaminen pois markkinoilta keinolla millä hyvänsä vapauttaa markkinat omalle tuotannolle. Miten monta miljoonaa hehtaaria pitää vielä suojella, jotta saamme kilpailijamme tyytyväisiksi? Eduskunta on tähän tehtävään mielestäni ainakin loistavilla kannatuspuheenvuoroillaan ottanut osaa, suojelua suojelun päälle, mutta sitten kun vastuuta pitäisi kantaa, niin niitä henkilöitä ei tästä salista ole tahtonut löytyä.

Herra puhemies! Vasemmisto on nyt käytävän keskustelun aikana hyökännyt hallituksen kimppuun kaataen kaikki metsäteollisuuden ongelmat istuvan hallituksen syyksi. Pieni tarkastelu on paikallaan. Kun Stora Enso perustettiin vuonna 98, antoi Lipposen ensimmäinen hallitus luvan luopua kansallisesti tärkeästä yhtiöstä ruotsalaisten hyväksi. Keskusta piti silloin esillä kotimaista vaihtoehtoa Metsäliiton—Metsä-Serlan kautta syntyvää kotimaista fuusiota tarjoten. "Saamamme tiedon mukaan emme ole vakuuttuneet, että ns. suomalainen vaihtoehto olisi perusteellisesti tutkittu. Ei ole osoitettu, että hallitus ja kauppa- ja teollisuusministeriö olisivat vakavasti ja päämäärätietoisesti pyrkineet kotimaiseen ratkaisuun." Tällöin kuului silloisen hallituksen vastaus kotimaisen omistuksen puolesta. Nyt kun olemme joka tapauksessa vähemmistöomistaja, on turha huutaa hallituksen vastuuta, kun sitä ei haluttu silloin kantaa, kun sen paikka oli. Huutamattomaan hätään yleensä tullaan, mutta tekemättömään työhön yleensä on syyllisiä hyvä etsiä naapurista.

Herra puhemies! Suomi on edelleen täynnä erilaisia mahdollisuuksia. Laitammeko liikenneväylät kuntoon, rakennammeko lisää vesivoimaa, kun siihen on tarjottu mahdollisuus Vuotoksen ja Kollajan altaiden kautta ilman valtion rahoitusta? Rakennammeko kotimaan maaperällä olevan oman sisävesireitin vai jatkammeko Saimaan kanavan sopimusta Venäjän kanssa? Puun tuonnin loppuessa nyt Venäjältä en laskisi naapuriavun varaan sisävesireittien tulevaisuutta lähiaikoina. Kaikki nämä päätökset ovat omissa käsissämme, jos tahtoa meiltä löytyy. Politiikassakin on viisauden alku, että tunnustamme tosiasiat. Työ ei tule olemaan helppo, mutta se pitää meidän ehdottomasti tehdä, ja se on varmasti sen arvoista ja mahdollista.

Kari Rajamäki /sd(vastauspuheenvuoro):

Puhemies! Muutamia poliittisia tosiasioita, jotka ovat muuttaneet metsäteollisuuden ympäristön ja jotka edustaja unohti.

1990-luvun alussa keskusta esti metsälakien uudistamisvelvoitteen ja ensiharvennusvelvoitteen tulon metsälainsäädäntöön. Toinen oli 90-luvun alussa: silloinen MTK-johtoinen porvarihallitus ajoi sosialidemokraattien ja metsäteollisuuden vastustuksesta huolimatta pinta-alaverotuksesta myyntiverotukseen kantohintojen ollessa alhaalla metsäverotukseen. Kolmas tilanne, joka on olennainen, on tämä MTK-johtoinen porvarihallitus, joka kantohintojen noustessa tyytyväisenä seurasi tilannetta, kun olisi pitänyt viime kesänä aktiivisesti toimia Venäjän kanssa, hakea ratkaisua tähän raaka-ainekysymykseen. Te olette tumput suorina seisseet tilanteessa, joka on kansallisesti erittäin anteeksiantamaton ja tulee vakavasti järisyttämään koko meidän talouden ja teollisuuden perustaa.

Pentti Tiusanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Mielestäni ed. Hoskosen pitäisi katsoa muualle kuin peruutuspeiliin, muuten ajoneuvo menee ojaan. Pitäisi olla katse sinne tuulilasiin eikä puhua siitä, mitä on tapahtunut 98, vaan siitä, mitä tapahtuu 2008. Se on se oleellinen asia. Tällä hetkellä Suomen hallitus ja nimenomaan ministeri Häkämies pystyy hoitamaan asiaa tällä äänimäärällä, mikä Suomen valtiolla ja Kelalla on, tulevassa yhtiökokouksessa ja puuttumaan asioihin sekä ohjeistamaan Stora Enso Oyj:tä. Tuo Greenpeacen ottaminen ikään kuin pääsyylliseksi tai osasyylliseksi on aivan metsästä haettu ja väärä kohde samoin kuin Vuotos. Vuotoksen nostaminen tämän asian pelastamiseksi voi enintään hukuttaa jotakin eli nimenomaan Itä-Lapin tulevaisuuden.

Hannu Hoskonen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ihmettelen ed. Rajamäen kantaa asiassa, koska ed. Rajamäki ehdottomasti meistä kokeneimpana valtiopäivämiehenä tietää, että kun neuvotellaan Wto-sopimuksesta ja tulleista, silloin neuvotellaan EU:n kautta. Suomi ei yksin siihen kovin paljon pysty. (Ed. Rajamäki: Ei! Kansallisesta edusta ei neuvotella Brysselin eteisessä!) Omalta osaltamme toki pystymme, mutta viralliset neuvottelut Wto-asioissa käy Peter Mendelson ja siinä Suomi on, totta kai, tukemassa hänen työtään.

Toinen asia, herra puhemies: Ed. Rajamäki väitti, että 2 § eli uudistamisvelvoite olisi kielletty. Se on ollut Suomen metsälaissa jo 40-luvulta asti. Jos ed. Rajamäki aikoo Suomen lain kirjoittaa uudelleen, hänen pitäisi 40—50 vuotta ... (Ed. Rajamäki: Minä olin metsälakikomiteassa!)

Arvoisa herra puhemies! Suomen metsälaissa on ollut uudistamisvelvoite aina. Ed. Rajamäen on syytä tuntea metsälaki ennen kuin väittää muuta, koska se on aivan varmaa, että uudistamisvelvoite on ollut aina.

Ja sitten lopuksi suojelusta, arvoisa herra puhemies. Ed. Tiusanen väittää, ettei tämä ole Greenpeacen eikä suojelun vika. Menkää katsomaan Lapin kuntiin, missä 70 prosenttia kuntien pinta-alasta (Puhemies: Aika!) on suojeltu, tai tulkaa Ilomantsiin katsomaan. Siellä on suojeltu sellaisia alueita, joita meidän isämme puolustivat kivääri kädessä. Nyt ne on näiden Greenpeacen ihmisten takia annettu suojeluun eikä niillä alueilla liiku tänä päivänä kukaan muu kuin susi.

Jari Larikka /kok:

Arvoisa herra puhemies! En tunne asian historiaa ihan näin kaukaa. Yritän pysyä tässä päivässä vähän enemmän.

Metsäteollisuudessa on käynnissä globaali rakennemuutos. Suomi on metsäteollisuuden suurvalta, joten rakennemuutos koskettaa meitä suuresti. Globaali maailmantalous kohtelee silkkihansikkaan sijaan nyt meitä kovalla kouralla. Menestyminen tässä kilpailutilanteessa vaatii meiltä kenties enemmän joustavuutta, innovaatioita ja rohkeutta kuin koskaan teollisuuden aikakaudella. Markkinatilanne on uusi ja vaikea, vaikka näennäisesti kaiken pitäisi olla tällä hetkellä paremmin kuin koskaan.

Valtion ollessa osakkaana pörssiyhtiössä sitoudutaan kohtelemaan kaikkia omistajia samalla tavoin. Omistajapolitiikan linjauksien noudattaminen näyttää juuri nyt raadollisuutensa mutta myös olemassaolonsa tärkeyden. Jos ei yli vaalikausien ulottuvia ja hallituksen kokoonpanosta riippumattomia pelisääntöjä olisi, olisi valtion mukanaolo pörssiyhtiössä täysin mahdotonta. Valtio-omistaja ei voi, vaikka paineita ja haluja olisikin, aika ajoin vaatia muita osakkeenomistajia ymmärtämään valtio-omistajan yhteiskunnallisia tai aluepoliittisia tarpeita. Jos valtio-omistaja niin toimisi, sen uskottavuus omistajana menisi kertaheitolla. Tämä vaikuttaisi myös muiden pörssissä olevien valtionyhtiöiden kiinnostavuuteen sijoituskohteena.

Valtio ei siis voi jälkikäteen muuttaa pörssiyhtiöiden toimintapolitiikkaa tuomalla omista syistä johtuvia tavoitteita ja vaatimuksia hallintoon, koska silloin toimittaisiin vastoin pelisääntöjä. Maan hallitukset ovat jo pitkään ja menestyksekkäästi noudattaneet saman tyyppistä omistajaohjausta väristä riippumatta. Toimintaperiaatteet ovat olleet omistaja- ja elinkeinopolitiikan eriyttäminen ja se, että kaikkia omistajia kohdellaan samalla tavalla.

Niin raakaa kuin tehtaiden alasajo onkin kyseessä olevilla seuduilla, kuten hyvin me siellä Kymenlaaksossa tiedämme, katseet on suunnattava tulevaisuuteen. Vaikeista rakennemuutoksista on ennenkin selvitty. Kehityksen kelkkaa ei voi kääntää taaksepäin, vaan ainoa kestävä vaihtoehto on uusien työpaikkojen luominen.

Positiivinen esimerkki rakennemuutosalueen selviytymisestä löytyy Voikkaalta. Kaksi kolmasosaa alasajetun tehtaan irtisanotuista on jo löytänyt muita töitä. Haminassa on otettu Voikkaan tilanteen hoidosta esimerkkiä ja alettu toden teolla etsiä korvaavia työpaikkoja. Toivoa on siis näillä alueilla.

Arvoisa puhemies! Paperiteollisuuden rakennemuutos tulee todennäköisesti kohtelemaan vielä monia muitakin paikkakuntia rajusti. Alustavia uutisia asiasta on jo tänäänkin saatu. Se, miten paikalliset päättäjät asiaan sitten suhtautuvat ja alkavat tulevaisuuttaan uusiksi suunnitella, ratkaisee todennäköisesti sen, kuinka kauan toipuminen kestää. Vastuullista ei ole se, että torjutaan kaikki korvaavat työpaikat heti kättelyssä ja mieluummin aletaan järjestellä mielenosoituksia Helsinkiin Eduskuntatalon portaille. (Ed. Mustajärvi: Se on kansalaistoimintaa!) Mediajulkisuutta saa kyllä, mutta tehdasta ei saa takaisin eikä sillä auteta työnsä menettäneitä. Tietenkin voidaan myös kysyä, kenen asiaa poliittinen kapinajohtaja ajaa. Voiko sillä todella saavuttaa tavoitteita, vai onko se normaalia opposition ärhentelyä ja retoriikkaa?

Kuulemistani sosialidemokraattisista puheenvuoroista en ole parhaimmallakaan tahdolla saanut kiinni aidosta välittämisestä. Enemmän on tullut ilmi aikaisempien omien tekojen, sanojen, peittely sekä oman roolin vähättely menneiltä hallitusvuosilta, (Ed. Rajamäki: Taas ryhmäkansliassa tehty puhe!) vuosilta, jolloin omistajaohjauksen linjat luotiin. Eikö olisi vihdoin suoraselkäistä ja rehellistä sanoa: omistajapolitiikkaa tarvitaan, vaikka ikävältä se juuri nyt tuntuu. Kaikki muu höpinä on turhaa ja petollista.

Nyt tarvitaan työrauha. Valtio on selvästi ilmaissut valmiutensa tukea ja lähteä mukaan hankkeisiin, joilla luodaan uusia työpaikkoja. Kun sopivia yrityksiä ja investointihankkeita ilmaantuu, valtio tulee tukemaan niitä merkittävästi. Eteenpäin on mentävä, tuleen ei todellakaan jäädä makaamaan.

Pitää myös harkita sitä, tuleeko valtion ylipäätään olla omistajavastuun kantava osakkeenomistaja vai olisiko järkevämpää toimia vain sijoittajavastuulla globaalisti. Omistajavastuusta luopuminen nostaisi todennäköisesti yhtiöiden arvoa ja lisäisi luotettavuutta sijoituskohteena. Tämä olisi ehkä seuraava harkinnan paikka.

Eero Lehti /kok:

Arvoisa herra puhemies! Olen seurannut Stora Enson ja sitä edeltäneen Enson toimintaa ilmeisesti vuodesta 74 alkaen ja viimeiset kymmenen vuotta varsin tarkasti lähinnä sen takia, että kustantajana olen käyttänyt ja ostanut heidän valmistamiaan paperituotteita merkittävässä määrin. Jonain vuonna luulen olleeni neljänneksi suurin ostaja Suomessa.

Minun mielestäni Stora Enson johto on aina toiminut taitavasti. Jälkeenpäin toki on mahdollista arvostella, ja se ei sinänsä ole ihmeellistä, mutta niissä yhteyksissä, joissa aikanaan esimerkiksi ryhdyttiin laajentumaan globaaliseksi yhtiöksi, yleisesti ottaen oltiin sitä mieltä, että yhtiön päätös oli oikea.

Kuitenkin viimeisten vuosien aikana kehitys on tehnyt ensinnäkin painokoneissa sen mahdolliseksi, että pitkäkuituinen sanomalehtipaperi ei enää ole välttämättömyys. Koneiden ohjausjärjestelmät ovat muuttuneet sellaisiksi, että jätepaperista tehtävä paperi on mahdollista painaa luotettavasti, minkä johdosta paperitehtaat jatkossa sijaitsevat yhä useammin jätekasojen vierellä, käytännössä siis miljoonakaupunkien läheisyydessä.

Jos joku väittää osaavansa ennakoida näitä asioita taitavasti, kehotan ostamaan yhtä pörssiyhtiön osaketta, tulee havaitsemaan, että riski on todella suuri. Tällä toimialalla lisäksi on käynyt niin, että tietokoneiden käyttö on tehnyt monen kohdalla lukemisen päätteeltä tavanomaiseksi eikä enää paperilehteä siinä määrin kuluteta kuin aiemmin.

Mitä sitten tapahtuisi, jos valtio yhdessä Kansaneläkelaitoksen kanssa käyttäisi määräysvaltaa yhtiökokouksessa, mikä toki on 35 prosentin osuudella varmastikin mahdollista? Tällöin yhtiökokouksessa hallitukseen voitaisiin nimetä yksi tai useampi sellainen henkilö, jonka tehtävänä olisi ajaa niitä näkökohtia, jotka täällä ovat tulleet esille. Ensinnäkin todennäköisesti ammattimainen hallituksen jäsen toteaisi, ettei hän voi sitä tehdä, koska osakeyhtiölaki kieltää yhden osakkaan edun ajamisen toisten kustannuksella. Siltä osin kuin perustellaan kannattavuudella, asiaa voidaan perustella juridisesti, mutta siltä osin kuin se pohjautuu työllisyyteen, sosiaalipoliittisiin tai muihin tämän tapaisiin, käsitykseni mukaan hallituksen jäsen, joka ottaa sen esille — mikä on siis yhden osakkaan, tässä tapauksessa Suomen valtion, edun mukainen ratkaisu — syyllistyy osakeyhtiölain mukaiseen virheeseen.

Jos kuitenkin Suomen valtio toimisi täten, se liputtaisi oman toimintapolitiikkansa muutoksesta, joka kyllä otettaisiin vakavasti kaikilla sijoittajamarkkinoilla. Veikkaisin, että se menisi Reutersin ja Bloombergin päätteille saman tien. Mitä siitä seuraisi? Yhdysvaltalaiset eläkeyhtiöiden analyytikot huomauttaisivat asiasta ja todennäköisesti ryhtyisivät prosessoimaan, koska päätös näin ollen olisi arveluttava, mahdollisesti erittäin hankala yhtiölle. Joka tapauksessa yhtiön osakkeet joutuisivat monessa tapauksessa arveluttavaan valoon, todennäköisesti kurssi laskisi. Mitä sitten suomalaiset, joita myös Stora Enson omistajissa on suuressa määrin mukana, joutuisivat kärsimään osittain tämän myyntipaineen alaisesta kurssilaskusta; joukossa on myös huomattava määrä suomalaisia työeläkeyhtiöitä, jotka joutuvat lain mukaan sijoittamaan varansa, lain sanamuoto on "turvaavasti ja tuottavasti"? He todennäköisesti myös keventäisivät salkkua.

Mitä tapahtuisi valtion muiden pörssiyhtiöiden kohdalla? Jos valtio tässä yhteydessä muuttaisi omistajafilosofiaansa, seuraisi todennäköisesti noin 25 miljardin osakepotin kohdalla myös samanlaisia reaktioita, siis kurssin alennusta. Kun lisäksi voidaan todeta, että Kansaneläkelaitoksen varat on sijoitettu myös eläkkeensaajien ja tulevien eläkkeensaajien kannalta tuottavasti ja turvaavasti, viime kädessä vaarannettaisiin näiden ihmisten eläkkeiden rahoituspohja. Se tuskin on kenenkään intressissä. Minun on ainakin vaikea käsittää, että tähän pyrittäisiin.

Näin ollen itse asiassa oltaisiin jo huomattavassa strategiamuutoksessa, joka heijastuisi koko valtion omistamien pörssiyhtiöiden omistaja-arvoon. Se heijastuisi myös niihin mahdollisuuksiin, jotka myöhemmin ilmeisesti voivat tulla kyseeseen eli valtion nyt omistamien listaamattomien yhtiöiden pörssiin viemisen yhteydessä. Lopullinen tappion kantaja olisi siis pääosin osakkeenomistajat, joissa on huomattava määrä Suomen kansalaisia, joko Stora Enson nykyisiä omistajia tai muiden valtion omistamien yhtiöiden osakkaita, siis viime kädessä Suomen kansa. Jos valtio lisäksi toimisi täten, myös näiden yhtiöiden mahdollisuus liittoutua, tehdä yritysjärjestelyjä, heikkenisi, koska valtion omistajapolitiikka ei todennäköisesti olisi sitä, mitä muut osapuolet toivoisivat.

Näillä syillä hyvin ymmärrän, että yhtiön johto on valinnut tämän tien. Yhtä hyvin ymmärrän, että yhdeltä kannalta katsottuna yhtiön toimintapolitiikka tuntuu vähintäänkin oudoksuttavalta. Kokonaisuutena on kuitenkin kyse siitä, että sanomalehtipaperin ja aikakauslehtipaperin kokonaiskulutus maailmalla supistuu, ja ennen kaikkea vielä se tätä vauhdittaa, että kuluttajat yhä suuremmassa osassa maailmaa toivovat, että heidän lukemansa lehti on painettu niin sanotulle recycled paperille, joka jopa painetaan etusivulle, siis kierrätyspaperille.

Näin ollen koko Suomen metsäteollisuus, siltä osin kuin se on pohjautunut ansaintalogiikalla pitkäkuituiseen, havupuusta tehtävään korkealaatuiseen sanomalehtipaperiin tai aikakauslehtipaperiin, on kriisissä. Itse asiassa veikkaan, että tämä, ikävä kyllä, on vasta alkua sille rakennemuutokselle, joka johtaa siihen, että alkuperäinen globaali bisnes on muuttumassa yhä useammin lokaaliksi, niin kuin yhtiön nykyinen johto on ilmoittanutkin.

Jouko Skinnari /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämä oli asiantunteva puheenvuoro. Olen keskustellut samanlaisten asiantuntijoitten kanssa, ja se, minkä täällä ed. Lehtikin myönsi, oli se, että kysymys on kannattavasta toiminnasta, ja tässähän on se tämän päätöksen virhe. Kannattavaa toimintaa ei lopeteta. Se myydään, koska ei siinä ole mitään järkeä sellaisessa toiminnassa. En usko, että ed. Eero Lehtikään omissa firmoissaan lopettaa kannattavaa yksikköä, ja jos lopettaa, niin hän myy sen, jos mahdollista. Tämä on se asia, johon nyt kaikki sellaiset, jotka ovat olleet paperitehtaitten johtajina eri puolilla Suomea tai ovat tällä hetkellä pörssiyhtiöitten hallituksen puheenjohtajia, ovat tarrautuneet, ja tässä mielessä tämä Stora Enson menettely on kestämätön.

Kimmo Kiljunen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Lehti on yrityselämän asiantuntija, sen me tiedämme. Te myöskin hyvin tiedätte sen, että yrityksiltä edellytetään tänä päivänä yhä enemmän yhteiskuntavastuullisuutta ja johtavimmat yrityksemme, pörssiyritykset, tekevät hyvin laajoja raportteja yhteiskuntavastuusta.

Haluaisin tiedustella ed. Lehdeltä tätä kysymystä: Onko niin, että valtio on ainoa omistajataho, joka ei piittaa tästä yhteiskuntavastuusta? Siltä tämä Kemijärven tapaus nyt tässä tilanteessa näyttää. Muilta omistajatahoiltahan me edellytämme, kuten yrityksiltä yleisemminkin, tätä yhteiskuntavastuun toteuttamista, joka näkyy niissä usein hyvin ansiokkaissakin raporteissa, joita yritykset tänä päivänä tekevät.

Reijo Laitinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Kiistatta on niin, että ed. Lehti on asiantuntija yrityselämän osalta ja tuntee tämän toimialan, mistä nyt on kysymys, erittäin hyvin. Arvostan häntä henkilönä ja hänen kokemustaan ja asiantuntemustaan, vaikka kaikista asioista en olekaan hänen kanssaan samaa mieltä. Niin kuin kerroin aikaisemmin, on ollut mahdollisuus istua hänen kanssaan saman pöydän ääressä useammankin vuoden ajan eri yhteyksissä.

Mutta eduskunta joka tapauksessa hyväksyi, kun valtionyhtiölakia täällä muutettiin, lausuman, jossa todetaan, että "valtio ottaa omistajapolitiikassaan huomioon suurten teollisuusyritysten työllisyys- ja aluetaloudelliset vaikutukset". Te kuvasitte hyvin tässä osakeyhtiölain määräyksiä. On pakko kysyä: Onko nyt niin, että tämä eduskunnan hyväksymä lausuma, joka hyväksyttiin muistaakseni yksimielisesti, on osakeyhtiölain kanssa ristiriidassa?

Toinen juttu koskee, kuten sanottu, Stora Enson johtoa, ja totesitte sen, että arvostatte Stora Enson johtoa sekä entisiä johtajia. Onko niin teidän käsityksenne mukaan, (Puhemies: Aika!) että jos Stora Enson johdossa olisi Jukka Härmälä edelleen, niin Kemijärven tehdasta ei olisi ajettu alas, niin kuin ministeri Pekkarinen julkisuudessa on sanonut?

Kari Kärkkäinen /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kuin myös arvostan kovasti ed. Lehden osaamista tällä alueella, mutta samaan aikaan kuitenkin, vaikka puhutaan, että Yhdysvalloissa lehtien lukeminen vähenee, paperin menekki kenties pienenee, Stora Ensollakin on suunnitelmia selkeästi investoida Brasiliaan, puhutaan Romanian investoinnista 2009, tehdään päätös kenties myöskin Venäjästä. Siinä mielessä onko näin, että maksumiehiksi, Yhdysvaltain seikkailujen maksumiehiksi, ovat joutumassa nyt itälappilaiset ja kemijärveläiset? Tämä on mielestämme yhtälö, jota ei kristillisdemokraateissa ole haluttu hyväksyä, sitä, että aluepoliittisesti vaikea kehitysalue joutuu maksamaan tällaisen hinnan ja nimenomaan vielä kannattavan tehtaansa ajamaan siellä alas.

Eero Lehti /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kannattava yksittäinen tehdas, pitää paikkansa, mutta kun kokonaiskysyntä supistuu näissä tuotteissa, joista on nyt kyse, niin Stora Enso on varmasti arvioinut asian niin, että kannattaa supistaa kapasiteettia. Aika hyvä esimerkki on se, että sanomalehtipaperin hinnan arvioitiin nousevan tälle vuodelle 6—8 prosenttia. Sikäli kuin olen nähnyt, niin hinnannousut ovat 2—3 prosentin luokkaa, mikä johtuu siitä, että markkinoilla on ylitarjontaa. Tästä ylitarjonnan alasajamisesta on osittain varmaan kyse.

Yhteiskuntavastuuta kaikki yhtiöt käsitykseni mukaan, ainakin hyvin hoidetut, ja kyseinen yhtiö pyrkivät noudattamaan niin pitkälle kuin se on taloudellisesti mahdollista. (Vasemmalta: Eikö se ole taloudellisesti mahdollista?) En osaa oikein ymmärtää, etteikö tässäkin tapauksessa johto olisi pitkään pohtinut, mitä vaihtoehtoja asiassa on. (Puhemies: Aika!)

Härmälän osalta minun on mahdotonta sanoa.

Pitkäkuituinen sanomalehtipaperi, sieltä sitten rahtikustannukset, Brasiliasta tuotu paperi ei siedä sellaista. Olemme lokaalissa bisneksessä, emme enää sellaisessa, jossa Suomesta voisi ympäri maailmaa rahdata paperia.

Anneli Kiljunen /sd:

Arvoisa herra puhemies! Täällä on käyty monipuolista keskustelua valtion omistajaohjauksesta, mikä on ollut todella tarpeen.

Omistajaohjauksesta vastaava ministeri Häkämies korosti syksyllä ja nyt uudelleen, että omistajaohjauksessa tavoitteena on lisätä vuoropuhelua eduskunnan kanssa ja että hallitus on valmis eduskunnan kanssa käytävään vuoropuheluun. Valitettavasti näin ei ole kuitenkaan tehty.

Nyt tätä vuoropuhelua kuitenkin käydään opposition nostaman välikysymyksen myötä, ja voisi sanoa, ettei lähtökohta silloin ole kovin kehittävä. Olisi ollut parempi, jos hallitus suostuisi tuomaan selonteon eduskunnan käsiteltäväksi. Silloin voisimme ehkä saada hallitukselta selkeämpiä perusteluita ja linjauksia omistajapolitiikan suhteen.

Arvoisa herra puhemies! Itse asiaan. Stora Enson Summan tehtaan lopettamispäätös jätti satoja ihmisiä vaille työtä. Kemijärvellä määrä oli pienempi, mutta vielä kohtalokkaampi pienelle paikkakunnalle. Kotkan ja Anjalankosken lakkautukset ja uudelleenjärjestelyt mukaan laskien hallituksen toimet — vai pitääkö sanoa toimettomuus — ovat vaikuttaneet tuhannen työntekijän ja heidän perheittensä asemaan Kymessä. Uudet lakkautusuhat Stora Enson osalta ja yt-neuvotteluilmoitukset UPM:n osalta luovat synkän varjon suomalaisen metsäteollisuuden tulevaisuuden ylle.

Kukaan ei oikein ymmärrä, miksi kannattavia tehtaita lopetetaan. Se on otettu täällä useaan otteeseen esiin, mutta hallituksen vastaukset ovat jääneet epämääräisiksi. Summan tehtaalla on synnytetty uusia innovaatioita ja työntekijät ovat osaavia, motivoituneita ja sitoutuneita. Myös Kemijärven tehtaan lakkautuspäätös on osoittautunut, mitä enemmän asiasta keskustellaan, epämääräisesti perustelluksi. Kaiken kaikkiaan tuntuu oudolta, että kannattavasta tuotannosta luovutaan ja innovaatioiden kehittely siirretään pois maastamme.

Entä hallituksen toimettomuus Venäjän puutulliasiassa? Sen ratkaisemiseksi pitää todella tehdä töitä, muuten tulevaisuus näyttää huonolta.

Arvoisa herra puhemies! Valtiolla ja Kansaneläkelaitoksella on Stora Enson omistus, joka takaa 35 prosenttia äänivallasta. Kuitenkin Suomen hallitus, jolla jo perustuslain mukaan olisi velvollisuus edistää työllisyyttä, hyväksyy tilanteen nurisematta. Käytännössä hallitus on antanut Stora Enson hallituksen tehdä päätökset puuttumatta asiaan sanallakaan. Kukaan ei ole sanonut, että ei, ei näin voi tehdä. Valtiolla on tässä muutakin kuin sijoitusintressiä. Päinvastoin, hallituksen ministerit puhuvat, kuin Suomen hallituksen sijaan he edustaisivatkin Stora Enson hallitusta.

Lakkautuspäätökset ovat nostattaneet aiheellisen keskustelun valtion omistajapolitiikan sisällöstä ja suunnasta. Toivon, että tämä keskustelu jatkuu ja laajenee edelleen. Tämä on tärkeä linjanvedon paikka.

Pääministeri Vanhasen tiukka linja on, että yritysten pitää tehdä tulosta ja kohdella sijoittajien rahoja yhtiössä päätetyn strategian mukaisesti. Kysymys kuuluukin: kuka strategiasta lopulta päättää ja mikä on valtio-omistajan rooli strategian luomisessa?

Hallituksen omistajaohjaus on osoittautunut passiiviseksi. Hallitus on piiloutunut milloin maamme edellisten hallitusten linjausten taakse, milloin taas yhtiön hallituksen selän taakse. Tehtailta kerrotaan, että monet tuotannossa tehdyt muutokset on perusteltu nimenomaan osakkeenomistajien tahdolla. Nyt kun isoista linjoista päätetään, maan hallitus piiloutuu yhtiön hallituksen selän taakse ja vetoaa siihen, että yrityksen johtaminen on, ministeri Pekkarista lainaten, ammattimiesten hommaa.

Todellista ammattimaisuutta ja rohkeutta osoittaisi uuteen teknologiaan satsaaminen, innovaatioympäristön kehittäminen ja sitoutuminen hyvään henkilöstöpolitiikkaan. Kannattavista tehtaista saataisiin näin vieläkin parempia.

Arvoisa herra puhemies! Politiikka tehdään ajassa. Valtion omistajaohjauspolitiikkaa voidaan muuttaa ajan vaatimusten mukaisesti. Globalisaatioon tarvitaan poliittista ohjausotetta. Jo pelkästään markkinavoimat ratkaisevat. Vain omistuksella on merkitystä. Tiedämme hyvin, että porvarihallituksen monet linjaukset suosivat nimenomaan omistusta, ei työntekoa.

Meidän sosialidemokraattien mielestä merkitystä pitää olla ihmisellä: heidän työllisyydellään, osaamisellaan ja osallisuudellaan. Merkitystä pitää olla ympäristö- ja yhteiskuntavastuulla. Tältä pohjalta me haluamme kehittää valtion omistajaohjausta.

Valtio-omistajan on pystyttävä sitoutumaan omiin arvoihinsa: niin työllisyyden edistämisen ja alueiden kehittämisen tavoitteisiin kuin työntekijöiden ja oikeuksien ja ympäristöarvojen kunnioittamiseen.

Arvoisa puhemies! Syksyllä käytiin keskustelua valtion omistajaohjauksesta valtionyhtiölain muutosten yhteydessä. Tuolloin me sosialidemokraatit vaadimme, että valtionyhtiöitä pitää hoitaa liiketaloudellisesti hyvin huolehtien omistaja-arvon hyvästä kehityksestä. Mutta mielestämme valtion omistajapolitiikkaa ei pidä katsoa vain yhtiöiden strategisten intressien näkökulmasta, vaan laajemmin.

Tuolloin eduskunta hyväksyi lausuman, joka täällä on tänään jo monesti todettukin, jonka mukaan "eduskunta edellyttää, että valtio ottaa omistajapolitiikassaan huomioon suurten teollisuusyritysten työllisyys- ja aluetaloudelliset vaikutukset". Nyt hallituksen tulee toimia eduskunnan vaatimusten mukaisesti ja reivata omistajapolitiikkaansa vähintään pari piirua ihmisen, ei omistajan suuntaan.

Kari Kärkkäinen /kd:

Arvoisa puhemies! Viime lauantaina olin Mikkelin torilla, ja siellä minut pysäytti hetkeksi anttolalainen maanomistaja, joka kertoi, että koko elämänsä hän on äänestänyt keskustapuoluetta. Hän kertoi, että ensimmäistä kertaa elämässään hän miettii, pitäisikö ensi vaaleissa tehdä poikkeus. No, kysyin, miksi hän tällaista pohdintaa on tehnyt. Hän sanoi, että aluepoliittisesti hän on luottanut keskustapuolueeseen siinä, että se poliittinen liike kantaa kaikista eniten vastuuta siitä, että Suomi pysyy asuttuna, mutta Kemijärven tilanne, itälappilaisten tilanne, on saanut hänet pohtimaan, onko keskustapuolue urbanisoitunut niin, että jossakin vaaleissa täytyy jättää äänestämättä.

Matti metsänomistaja Varkaudessa viime maanantaina kertoi sitä, että hänellä on ikävä Kekkosta ja Kekkosen aikoja, myöskin henkilö, joka kertoi, että hänen vakaumuksensa on ollut tämän liikkeen, keskustan, piirissä. Hänen kysymyksensä oli, miksi keskustapuolue päähallituspuolueena on tyytynyt sivustaseuraajan osaan Kemijärven alasajossa. Missä ovat hyvien puheiden lisäksi ne teot päähallituspuolue keskustalla?

Keskustan kansanedustajat ovat ansiokkaasti vedonneet uusien työpaikkojen saamiseksi Kemijärvelle, kemijärveläisille paperimiehille. Siitä tässä salissa voimme olla kaikki yhtä mieltä. Mutta missä ovat ne toimet nykyisten työpaikkojen säilyttämisen puolesta, sitä tänään kysyn.

Kristillisdemokraattien esitys siitä, että hallituksen tulisi tukea Stora Ensoa suurimpana osakkeenomistajana — haluamme vaikuttaa siihen, että Stora Enso joko myy Kemijärven tehtaan halukkaalle jatkajalle tai peruu lakkauttamispäätöksensä. Haluamme kysyä, miksi lopettaa kannattava tehdas, jolla on lisäksi erinomaisen suuri alue- ja työvoimapoliittinen merkitys. Toivon, että myös tästä salista voisi löytyä niitä ed. Kalliksen seuraajia, jotka ovat luvanneet mennä Stora Enson yhtiökokoukseen ja viestiä osakkeenomistajille sitä ja kirittää heitä siihen, että Kemijärven tehtaan toiminta voisi jatkua tai minimissään että tehdas myytäisiin sille taholle, joka on halukas jatkamaan toimintaansa Itä-Lapissa.

Maria Guzenina-Richardson /sd:

Arvoisa puhemies! Minusta on tärkeää aina löytää mieluummin ratkaisuja kuin syytellä ympäriinsä. (Kokoomuksen ryhmästä: Juuri näin!) Ja tätäkin keskustelua pitäisi käydä ratkaisuhakuisesti.

Ennen Kemijärven tragediaa maailman elinkeinomurros runteli Voikkaan seutukuntaa. Monelle saattaa tulla yllätyksenä, että siellä UPM, eli pörssiyritys, kantoi vastuuta hyvin esimerkilliselläkin tavalla. Siellä nimittäin irtisanomisten jälkiseuraamuksia hoidettiin. Irtisanomisten vaikutusten lievittämiseksi UPM käynnisti välittömästi päätösten valmistuttua — siis välittömästi päätösten valmistuttua, ei sen jälkeen, kun päätökset olivat maailmalla, vaan kun päätökset valmistuivat — Työstä työhön -ohjelman, joka suunnattiin 672 irtisanotulle. Tämän ohjelman tavoitteena oli helpottaa työllistymistä, uudelleenkouluttautumista ja muuttoa toiselle paikkakunnalle. Vaikeassa muutostilanteessa olevalle Voikkaalle UPM suuntasi erityistä tukea. Kaikissa UPM:n Suomen yksiköissä kannustettiin sisäisiin hakuihin ja muuttoon. Irtisanottavat olivat etusijalla UPM:ssä avoimiin tehtäviin, mikäli heidät voitiin kohtuullisella koulutuksella pätevöittää tehtävään. Yhtiö kattoi muuntokoulutuksesta aiheutuvat kustannukset ja maksoi muuttokustannukset sekä kuukauden palkkaa vastaavan asettautumisrahan, jos uusi työ edellytti muuttoa toiselle paikkakunnalle. Siis näin teki todellakin pörssiyhtiö.

UPM tuki irtisanottavien uudelleentyöllistymiseen tähtäävää koulutusta, ja tähän tarkoitukseen varattiin 600 000 euroa, jolla korvattiin uudelleenkoulutuksen osallistumis- ja materiaalimaksuja jopa 2 000 euroa per henkilö. Lisäksi UPM sopi Aker Yardsin kanssa uudelleenkoulutusyhteistyöstä Suomessa, tarjoutui tukemaan uudelleenkoulutusta maksamalla irtisanomisajan palkan, vaikka henkilö aloittaisi Aker Yardsin täydennyskoulutuksen jo ennen irtisanomisajan päättymistä. Lisäksi UPM tarjoutui maksamaan muuttokustannukset ja kuukauden palkkaa vastaavan asettautumisrahan. Vaikka tutustumismatkoilla Turkuun oli osallistujia, kukaan voikkaalaisista ei kuitenkaan käyttänyt tätä tarjousta hyväkseen, mutta sitä tarjottiin heille.

Työterveyshuollon palvelujen ulottamista työpaikkansa menettäville pidettiin Voikkaalla erityisen tärkeänä, ja työttömät, irtisanotut, saivatkin käyttää UPM:n työterveyshuollon palveluja takaisinottovelvollisuuden ajan eli kaksi vuotta työsuhteen päättymisen jälkeen. Tätä listaa voi itse asiassa jatkaa aika pitkälle, ja jos haluatte tutustua, niin varmasti löydätte näitä tietoja tuolta netistä. (Ed. Kataja: Jättäkää se Skinnarille!)

Eli kysymys kuuluu: Jos tähän pystyy, suomalainen pörssiyhtiö, niin miksi tähän ei pystyisi myös valtion osaomistama suomalainen pörssiyhtiö? Kyse on poliittisesta tahdosta ja inhimillisestä velvoitteesta uhrautua hädänalaisten eduksi. Ja kun pörssiyhtiöt ovat näin tehneet, niin miksi nyt ei ole kyetty niin tekemään? Kyllä varmasti valtion omistajaohjauksen kannustamana entinen valtionyhtiö tällaiseen jälkihoitoon kykenisi. Voisiko siis kenties hallitus tältä osin jäntevöittää, siis tältä osin jäntevöittää, omistajaohjaustaan? Tosiasiat nimittäin puhuvat sen puolesta, että näin voitaisiin tehdä.

Jukka Mäkelä /kok:

Arvoisa puhemies! Ehkä ensin lyhyet kommentit edelliselle puhujalle: Juuri niinhän aiotaan toimia. Kaikki eivät ole näköjään keskustelua kuunnelleet, koska juuri näinhän on tarkoitus tässä toimia.

Ehkä toinenkin kommentti käydystä keskustelusta. Täällä on puhuttu paljon globaalista työnjaosta ja mainittu Nokian ja Bochumin tilanne ja kehuttu sitä, kuinka viisaasti saksalaiset poliitikot Bochumissa toimivat. Minä väitän, että asia on päinvastoin. Itse asiassa Nokia ansaitsisi kehuja siitä, että se on ollut viimeinen toimija, joka on Bochumissa niinkin pitkään ollut. Muut alan toimijat ovat kustannussyistä siirtyneet sieltä jo aikaisemmin pois. Nyt kiitoksena siitä, että Nokia on pysynyt siellä alueella pisimpään, kaikin mahdollisin keinoin Nokian mainetta mustamaalataan. Se on varmasti minusta erikoinen tapa bochumilaisilta poliitikoilta houkutella sinne uusia yrityksiä, että osoitetaan, että jokaisen, joka tänne alueelle tulee, maine globaalisti mustamaalataan. Itse en ainakaan sillä tavalla houkuttelisi omalle alueelleni uusia toimivia yrityksiä.

Myöskin Suomessa globaali työnjako tulee jatkumaan, mikä ikävällä tavalla näkyy nyt Kemijärven sellutehtaalla. Tuntuu hieman ihmeelliseltä kyllä kuulostella tätä keskustelua eduskunnassa. Eduskunnan ulkopuolella ja ammattilaisten ja asiantuntijoiden keskuudessa on pitkään jo ollut selvillä se, että sekä sellu- että paperitehtaiden osalta tilanne on todella vaikea. Kustannukset nousevat — työ, energia, puu — ja hinnat laskevat. Paperin hinta tulee laskemaan edelleenkin. Vääjäämätön kehitys on, että tuotanto siirtyy pienempien kustannuksien ja kasvavien markkinoiden perässä Kiinaan ja Etelä-Amerikkaan. Voin vaikka todeta sillä tavalla, että muistaakseni jo 90-luvulla teekkarit purnasivat siitä, että he eivät halua lähteä lukemaan puunjalostusta sen takia, että jos lähtee lukemaan puunjalostusta, niin varmasti joutuu Etelä-Amerikkaan tai Kiinaan töihin. Alan toimijoiden keskuudessa kymmenen vuotta vähintään on ollut selvä tieto siitä, että tämmöinen kehitys on edessä. Vaikka tämä on erinomaisen vakava ja vaikea ongelma, niin vielä suurempi ongelma Suomelle on, ei se, että meiltä lähtee työpaikkoja, vaan se, että meille ei syntyisi uusia työpaikkoja.

Täällä on puhuttu paljon yhteiskuntavastuusta. Poliitikkojen minun mielestäni pitäisi kantaa oma yhteiskuntavastuunsa. Meidän vastuullamme on se, että me luomme sellaiset edellytykset, että Suomi pysyy kansainvälisesti kilpailukykyisenä ja tänne syntyy uusia kestäviä työpaikkoja. Olen sitä mieltä, että tämän saman viimeisen kymmenen vuoden aikana poliitikot ja päättäjät eivät ole tarpeeksi huolehtineet tästä kansainvälisestä kilpailukyvystä ja omasta yhteiskuntavastuustaan. Esimerkiksi meidän osaamisemme taso tutkimuksessa ja kehityksessä yliopistoissa on selvästi jäänyt jälkeen kansainvälisestä tasosta. Se on se kilpailutekijä, millä me olemme myöskin paperiteollisuudessa sitä tänne saaneet, tulevaisuudessakin. Se ei ole pelkästään iskulause, että Suomen pitää panostaa osaamiseen, vaan tämä Kemijärven sellutehdas osoittaa sen, että se on täyttä totta ja vain siten syntyy työpaikkoja. Sen isämaallisempaa toimintaa rauhan aikana ei voi tehdä kuin puolustaa Suomen kansainvälistä kilpailukykyä, suomalaista huippuosaamista, millä jatkossa saataisiin tänne työpaikkoja. Se on myöskin samalla ylivoimaisesti paras tapa huolehtia siitä, että nyt työpaikkansa menettäneet saisivat jatkossa uusia työpaikkoja.

Itse, kun monen tämmöisen tilanteen yhteydessä olen ollut järjestelemässä niitä jälkisiivoustilanteita, missä siirrytään ikään kuin eteenpäin, kun työpaikat lähtevät alta, niin ylivoimaisesti tärkein tekijä on suora siirtyminen uusiin työpaikkoihin. Nyt täytyy toivoa, että nimenomaan niihin toimenpiteisiin myöskin tämän Stora Enson tilanteen osalta kiinnitetään erityistä huomiota, missä työvoimapulaa kärsivät alat saavat tästä hyviä ammattitaitoisia työntekijöitä. Tämä tilanne on todella vaikea tietenkin niille ihmisille, joihin tämä työpaikan menetys kohdistuu, ja sen takia, niin kuin ed. Maria Guzenina-Richardson puheessaan totesi, kuten aikaisemmissakin tilanteissa on onnistuttu hyvin nämä hoitamaan, toivottavasti myöskin tämän osalta pystyttäisiin ne hyvällä tavalla hoitamaan.

Mikko Alatalo /kesk:

Arvoisa puhemies! "Mä tahdon vain tehdä työtä, elää ja rakastaa, mutta synnyin maailmaan, joka ei välitä." Tämä on katkelma yhdestä laulusta, mutta trubaduuri voi laulaa mitä vaan, mutta reaalimaailma ei trubaduureja kuuntele, ei välitä. Meidän myötätuntomme on Kemijärven ja Summan paperityöläisten ja heidän perheidensä puolella. Tehtaiden alasajot ovat todella traagisia tapahtumia. Toisaalta turha myöskään riekkua ja mässäillä poliittisesti pörssiyhtiöiden kovien toimenpiteiden seurauksista. Voivottelu ja poliittinen sirkus ei auta. Hallitus ei ole lakkauttanut Stora Enson tehtaita Kemijärvellä eikä Summassa. Kyseessä on markkinatalous, jossa elämme, ja pörssiyhtiö on ilmoittanut lakkautuksistansa, koska paperista on ylituotantoa ja puunsaannissa vaikeuksia.

Välikysymys sinänsä kohdistaa kärkensä siihen, miksi hallitus ei puuttunut 12,5 prosentin osuudellaan Stora Enson toimintaan. Olisin minäkin sitä toivonut, mutta ei minulla ole neuvoja, miten pörssiyhtiöissä tänään toimitaan. Keskustan ryhmässä, voin sanoa, oli erittäin kovat paineet tässä asiassa, ja olihan kysymys kuitenkin Kekkosen perinnöstä, mitä pohjoiseen on luotu. Siellä erittäin paljon tästä asiasta puhuttiin ja tämä on koskettanut voimakkaasti. Tiedän, että elinkeinoministeri koetti todella monia keinoja taivutellakseen Enson johdon perumaan lopettamispäätökset tai ottamaan edes aikalisän. Ei käynyt Enson johdolle, ei löytynyt ratkaisuja. Pekkarinen kertoi myös, että osakeyhtiölaki tuli vastaan tässä. Siihen oli vedottu, että se määrittelee sen, että osakkeenomistajia on kohdeltava tasapuolisesti.

Mitä olisi tapahtunut yhtiön pörssikurssille, jos valtio olisi yrittänyt pakottaa Enson pysymään Kemijärvellä tai Summassa? Olisiko Wallenberg-säätiö ottanut rahansa pois? Mitä olisivat tehneet eläkeyhtiöt, joilla on suuri omistusintressi Stora Ensossa? Näissä eläkeyhtiöissä on myös ammattiyhdistysliikkeen etuja. Vaikka Paperiliitto on vastustanut sinänsä tehtaiden alasajoa, ei eläkeyhtiöissä ole käyty keskustelua vetäytyä pois Stora Enson omistuksesta tai painostaa tätä sijoitusyhtiötä sinänsä. Kuten olemme kuulleet, valtion omistajapolitiikan suuntaviivat on vedetty jo aikoja sitten edellisten hallitusten kausilla. Silloin todettiin, että yksi omistusmuoto on pelkästään finansiaalinen, kun tuottoa tulee valtion sijoituksista, mutta aluepolitiikkaa tai muuta ohjausta ei tehdä. Stora Enso ei kuulunut strategisten yritysten piiriin. Yritysten yhteiskuntavastuu ajettiin silloin jo alas näillä linjauksilla. Ainoa vastuu on ollut se, että yritykset ovat terveellä pohjalla.

Nykyisin voidaan tosin kysyä, voitaisiinko palata takaisin sellaiseen valtion omistuspolitiikkaan, jossa vetäydytään pois näistä finanssiyhtiöistä ja ollaan mukana vain yhteiskuntavastuuta noudattavissa yrityksissä. Pörssiyhtiöihin on vaikea yhteiskuntavastuuta tuoda, kun niiden tehtävä on vain olla tasapuolinen osakkeenomistajien kesken. Osakkeenomistajat vetävät rahansa pois, jos väkisin lähdetään pitämään tehtaita yllä. Mielenkiintoista, miten tulevat demarien johtajat tulevat toimimaan tässä. He ehkä ovat ministereinä jonain päivänä, ja siellä täytyy sitten tehdä myös näitä ikäviä päätöksiä. Purkavatko he valtion omistukset vai lähtevätkö yrittämään ohjata näitä yhtiöitä, jotka ovat mukana pörssissä?

Tämä välikysymys on sinänsä aiheellinen, että todella pitäisi keskustella, miten tulevaisuudessa valtio sijoittaa ja osallistuu ylipäänsä bisneselämään. Mutta kuten ed. Guzenina-Richardson jo sanoi, niin pitäisi puhua tulevaisuudesta. Venäjän puutulleja edeltävää armonaikaa on enää alle vuosi jäljellä. H-hetken lähestyessä suomalainen metsäteollisuus on alkanut taipua siihen, mitä Venäjä haluaa: investointeja Venäjälle. Tämähän on kiristystä, sen me kaikki tiedämme, maksakaa tulleja tai tulkaa meille. Suomi on tuonut Venäjältä puuta tähän asti noin viidenneksen teollisuuden tarpeista, suurimmillaan 20 miljoonaa mottia vuodessa. EU:sta ei ole ollut apua neuvotteluissa, Suomi on yksin. Sen verran on Venäjä neuvotteluissa kompromissia ehdottanut, että koivua eri muodoissa saataisiin joko alemmalla tullilla tai sitten ehkä ilman tullia.

Nyt korvaavaa raaka-ainetta on saatava omista metsistä. Puuta sinänsä on enemmän kuin koskaan. 100 miljoonaa mottia kasvaa vuodessa, puolet vain kaadetaan. 15 miljoonaa ainakin voitaisiin lisätä, mutta vaikeuksia on. Metsänomistajat ovat ehkä nyt halukkaampia myymään kantohintojen noustessa, mutta työvoimasta on pulaa. Maaseutu on tyhjentynyt, ei löydy työmiehiä eikä löydy leutojen talvien aikana sopivia koneita. Se on vaikeuttanut puunkorjuuta. Teihin onneksi nyt hallitus on satsannut lisää rahaa, niin että saadaan pöllit tehtaalle.

Esko Ahon työryhmä julkaisee huomenna teesinsä, miten metsäteollisuutta autetaan sen kriisissä. On arvioitu, että puutullit voivat vähentää meiltä jopa 6 000 työpaikkaa metsäteollisuudessa. Tämä on vakava kysymys, mistä löytyvät korvaavat työpaikat. Täytyy myös kysyä, onko Greenpeace nyt tyytyväinen. Sen negatiiviset kampanjat Lapin metsien kaadosta ovat hyödyttäneet metsäteollisuutemme kilpailijoita. Missä metsää hoidetaan paremmin kuin Suomessa? Sademetsiäkö pitäisi siis hakata? Meillä metsiä suojellaan tällä hetkellä aivan riittävästi. Meidän kaupunkilaisten metsänomistajien metsiä istuttavat ja hoitavat metsänhoitoyhdistykset varsin hyvin. Sitä paitsi uusi metsä on tehokkaampi päästöjen hillitsijä kuin aarnimetsä.

Arvoisa puhemies! Vaikealta näyttää Suomen metsäteollisuuden tulevaisuus täällä kotimaassa. Tällaisia ovat globaalimarkkinat. Tällaista markkinatalouttahan on täällä haluttu. Sellun tuotanto viedään ja on viety lähelle niitä oikeita markkinoita Keski-Eurooppaan ja Aasiaan, etelän maiden nopeakasvuinen puu valtaa markkinoita. Voidaan toki osoittaa niitä virheitä, mitä metsäteollisuudessa on tehty. On tehty Amerikan reissut, työsulut, mutta se ei enää tässä vaiheessa auta. Nyt on mietittävä, mitä tehdään kriisipaikkakunnilla. Kemijärveläisille ei puupalkkitehdas kelpaa. Onhan sillä alalla myös jo kova kilpailu. Soklin kaivos voisi tuoda työpaikkoja. Toivottavasti Itä-Lappi saisi samanlaisen matkailullisen menestyksen kuin Länsi-Lappi on saanut. Kymen suunnassa Summan vieressä ehkä Haminan kasvava satama voi tuoda lisää työtä ja tietysti itäkauppa sinänsä.

Arvoisa puhemies! Meidän on itse tartuttava toimeen. On tehostettava koulutusta, innovaatioita, luotava uusia työpaikkoja uusille aloille. Niitä on aika paljon tullutkin nykyhallituksen aikana. Myötätuntoa koemme kemijärveläisten ja kymenlaaksolaisten puolesta, ja onhan hallitus myös satsaamassa rahaa kriisipaikkakunnille. Lappi-työryhmän tehtävänä on auttaa erityisesti pohjoista Suomea. On vaadittava myös, että Stora Enso toteuttaa tukipakettinsa — sen pitäisi olla noin 10 miljoonaa — ja auttaa kriisipaikkakuntien ihmisiä uudelleenkoulutukseen ja uusien työpaikkojen luomiseen. Tässä vastausta tuohon äskeiseen puheenvuoroon, mitä ed. Guzenina-Richardson sanoi. Täällä eduskunnassa ei ole ilmeisesti kovin paljon viisautta, kuinka pörssiyhtiöitä johdetaan. En minäkään sitä osaisi enkä haluaisi olla tällä hetkellä niissä housuissa, kun tilanne on näin kriisissä. Neuvoja tuntuu satelevan kyllä. Täällä on varmasti hyvää tahtoa. Sitä me voimme tehdä ja välittää ihmisistä tulevaisuudessa muistaen kuitenkin talouselämän rautaiset lait.

Merja Kyllönen /vas:

Arvoisa herra puhemies! Mihin matkaa kotimaani Suomi? Maamme hallitus on komeasti polvillaan markkinavoimien ja pörssikeisareiden edessä, ja tässä pitäisi suostua porukalla sytyttelemään hymisten muistokynttilöitä ahneuden alttarille. Ei meistä näy olevan porukalla purkamaan pörssiporhojen paratiisia, päinvastoin osa on valmis vaan lisäämään optioita ja verohelpotuksia herroille. Ei ole maan hallituksen keinovalikoimissa eväitä puuttua. Vaikutusmaailmaan ovat viimeisten yhdentoista kuukauden aikana kuuluneet lauserakenteet: Ei pysty, ei kykene, se on globalisaatio kun jyllää. Ei sitä pysty kannattavaa myymään. Ei ole puuta, ja takapiha kasvaa heinää.

Nykypäättäjät ovat polovillaan pörssipelureiden edessä. Meidän isovanhemmat ne sentään vielä taisteli Summassa, Raatteentiellä ja Itä-Lapissa. He eivät olleet mahallaan, eivät rähmällään eivätkä kyljellään kenenkään edessä. He olivat valmiita taisteluun, valmiita antamaan kaikkensa yhteisen tulevaisuuden puolesta kansan edestä. Me pannaan täällä vaan kaikki haisemaan, antaa mennä, se on alamäki kun viettää, eipä meistä ole nykymenoa kahlitsemaan.

Kenenkähän edestä meidät on tänne valittu Suomen kansan edustajiksi, mutta kuuluuko sen kansan ääni? Ollaanko täällä sen kansan edustajina, joka näidenkin hortoilujen kulut maksaa? Jos horjuu usko kansalla, niin enpä ihmettele enää lainkaan.

Arvoisa herra puhemies! Tuottavat tehtaat ajetaan alas ja kerätään tukipottia veronmaksajien taskuista. 20 miljoonan tuoton vaihtaminen Kemijärvellä muutaman miljoonan tukipakettiin on hallituspuolueiden mielestä kannattavaa politiikkaa, toimivaa omistajapolitiikkaa. Kannattavaa ei kannata myydä, ja tämäkö on sitä Suomen kuuluisaa vapaata kilpailua? Esimerkiksi Kemijärven tehtaan sijoitetun pääoman tuotto on ollut vuosina 1999—2005 tytäryhtiön aikana 17 prosenttia, kun konserniin sijoitetun pääoman tuotto on ollut vain 3—3,5 prosenttia eli viisi kertaa pienempi kuin Kemijärvelle sijoitetun pääoman tuotto. Mutta tälläkään ei näytä olevan mitään merkitystä valtio-omistajalle.

Arvoisa puhemies! Ministeri Häkämies ei vastannut välikysymyksen kysymykseen, pitääkö hallitus oikeana, että Kemijärven ja Summan tehtaat lopetetaan. Ei vastannut, koska lopettamiselle ei ole olemassa mitään järkiperusteluja. Ja eikö valtio-omistajan olisi pitänyt olla kiinnostunut omistuksestaan jo silloin, kun pörssiarvo putosi selkeästi ja taseesta katosi muutamassa hetkessä miljardisotalla rahaa? Voiko järjissään oleva poliittinen koneisto hyväksyä 100 miljoonan arvoisen tuottavan käyttöomaisuuden alasajamisen ja tämän omaisuuden vaihtamisen muutaman miljoonan elinkeinotukeen?

Tässä valtakunnassa ei näy enää merkkiäkään yhteiskuntavastuusta ja aluepolitiikasta. Näkyy tämä nykyinen aluepoliittinen malli olevan se, että tyhjennetään koko pohjoinen Pelkosenniemeltä Kuopioon ja haalitaan väki notkumaan Kehä kolmosen ympärille rakentamaan Helesingistä maaliman metropolia.

Pohjoinen näkyy visioissa olevan sellainen matkailureferaatti, jossa riittää, kun riistanvalavoja ja rajavartiosto kerövää kylymenneet ropit pois herrain haitoilta. Vaan entäpä jos myö lyyvään pönkkä pohjoisen ovelle, loppuu se herrain halapa hiihtäminen ja ryöhellys? Myyvään lunta lapiolla, kun näkkyyvät täällä olevan niin persoja sennii perrään. Ja me vielä kysellään täällä, että miksi se ei politiikka kansaa kiinnosta ja miksi nää äänestysrosentit laskoo.

Ketäpä se tällainen päätöksentekomalli kiinnostaa, jossa ei mihinkään pysty, ei kykene, happi vaan loppuu ja heikottaa? Vaihtoehtoja ja mahdollisuuksia on kyselty hallituspuolueiden taholta. Kemijärven suunnaltakin niitä vaihtoehtoja on kyllä tullut, uusia avauksia, uusia ajatuksia, mutta onko niilläkin pyyhitty vain pyrstöhöyheniä? Ja herrat tuntuu täällä tietävän, että tämä on vasta alakusoittoa eikä ne soitot ole enää duurissa. Herrat reissoovat ympäri Suomen kertomassa, miten katovaa mehtäpuolen työpaikat.

Lainaus Kymen Sanomista 12.2.2008 pääministeri Vanhasen toteamuksesta: "Täällä Kaakkois-Suomessa tullaan menettämään kolmannes metsäteollisuuden työpaikoista." Ja herra Karvinen sanoo televisiossa, että lissää tulloo, Stora pistää rytisemään. No, joko alakaa hallitusomistajaa kiinnostaa, valtio-omistajaa kiinnostaa? Missä kynsi kylmenee seuraavaksi, joko on toimenpiteitä tulossa, joko rupiaa rahasäkit rivissä olemaan, tukieurot ojennuksessa ministeriön ovenpielessä? Joko rupiaa pystymään vaikuttammaan, vai haukotaanko vielähi henkeä kun kala kuivalla maalla?

Outi Alanko-Kahiluoto /vihr:

Arvoisa puhemies! Hallituksen omistajapoliittiset linjaukset linjaavat sinänsä johdonmukaisesti sen, millaista omistajapolitiikkaa valtio voi harjoittaa. Valtionyhtiöiden jaottelu erityistehtävää suorittaviin, strategisiin ja puhtaasti finanssisijoituksiin on sinänsä selkeä, eikä se jätä hallitusta Stora Enson tapauksessa täysin kädettömäksi. Hallituksen tekemän periaatepäätöksen mukaan valtion omistajapolitiikan ja omistajaohjauksen ensisijainen tavoite nimittäin on yhtiöiden kehittäminen ja omistaja-arvon pitkäjänteisen kasvun tukeminen. Kysymys kuuluu, onko tämän periaatteen mukaan nyt Stora Enson tapauksessa toimittu.

Minun ymmärrykseni mukaan valtiolla olisi täysi oikeus edellyttää, että Kemijärven tehdas jatkaa toimintaansa sen yrittäjän omistuksessa, joka on valmis sen ostamaan ja sen toimintaa jatkamaan joko sellutehtaana tai biojalostamona. Olennainen kysymys on, olemmeko tehneet kaikkemme sen eteen, jotta Stora Enson tehtaat niin Summassa kuin Kemijärvellä voisivat jatkaa toimintaansa. Tämä on se kysymys, jonka ed. Kallis otti esiin eilen toivoessaan, että valtio tulevassa yhtiökokouksessa pyrkisi edistämään Kemijärven tehtaan toiminnan jatkumista entisenä, tai jos Stora Enso ei halua sitä tehdä, myymään sen sille taholle, joka on halukas jatkamaan tai kehittämään tehtaan toimintaa Itä-Lapissa. Minun ymmärrykseni mukaan omistajapoliittiset linjaukset eivät olisi ristiriidassa tämän vaatimuksen kanssa.

Yhteiskuntavastuun perääminen Stora Enson tapauksessa on täysin oikeutettua. Vaikka onnistuisimme järjestämään Kemijärvelle korvaavat työpaikat, yhteiskuntavastuun nimissä on kysyttävä, mistä hallitus saa oikeutuksen yhteisen kansallisomaisuuden tuhlaamiseen. Emmekö salliessamme tehtaiden toiminnan lakkaamisen ota myös kantaaksemme vastuun hukkaan heitetystä kansallisomaisuudesta, jolle edelleen voisi olla käyttöä, mikäli Stora Enson hallitus ja valtio sen osakkaana suostuisi tehtaiden myymiseen?

Asiantuntijat ovat ehdottaneet, että Kemijärven sellutehtaan toiminta voitaisiin muuttaa liukoselloa, sähköä, energiaa ja kemikaaleja tuottavaksi yksiköksi. Miksi tähän ehdotukseen ei ole tartuttu, vaikka valtion omistamien yhtiöiden kehittäminen on myös hallituksen tekemän periaatepäätöksen mukaan valtion omistajapolitiikan ja omistajaohjauksen ensisijainen tavoite? Miksei valtio tulevassa Stora Enson yhtiökokouksessa vaatisi tehtaiden myymistä ja toiminnan jatkamista? Eikö tämä olisi huomattavasti kannattavampaa ja vastuullisempaa kuin Kemijärvelle ajateltu riskialtis yritystoiminta?

Vähemmistöosakkuudesta ei minkään logiikan mukaan minun ymmärtääkseni seuraa se, ettei yrityksen toimilla ole yhteiskunnallisia vaikutuksia tai ettei valtiolla olisi vastuuta näistä yhteiskunnallisista vaikutuksista. Stora Enson tehtaiden lopettamista perustellaan osakkeenomistajien eduilla. Kuitenkaan laskelmia ei ole esitetty siitä, miten paljon hukkaan heitetyt investoinnit, työttömyyden hoitaminen ja uusien työpaikkojen luominen maksavat suhteessa nyt saavutettaviin säästöihin. Eleen kannattavuuden perustelu jää retoriselle tasolle.

Valtion omistajapolitiikka kaipaa terävöittämistä. Ei riitä, että lievitämme valtiovallan toimilla joukkoirtisanomisten seurauksia. Pelkkä jälkihoito ei ole omistajapolitiikkaa. Valtion omistajaohjaus kaipaa pelisääntöjen tarkistamista siten, että valtio ottaa myös vähemmistöomistajana kokonaisvastuun irtisanomisten vaikutuksista valtiontalouteen ja jo tehtyihin investointeihin.

Täydellisesti toimivia markkinoita ei ole, mistä seuraa, etteivät kaikki Stora Enson tuotannosta aiheutuvat kustannukset sisälly jatkossakaan täysimääräisinä tuotteiden hintaan. Osa kustannuksista, vaikkapa irtisanomisista tuleva hinta, jää suurelta osin yhteiskunnan maksettavaksi.

Katja Taimela /sd:

Arvoisa puhemies! Hyvät kollegat! Valtion sijoitusten ja omistusten kohdalla on aina kysymys veronmaksajain rahoista. Se on myös hyvä tässä salissa muistaa. Ei ole yhdentekevää, miten hallitus näiden varojen käyttämistä ohjaa. Demokraattisessa yhteiskunnassamme eduskunnalla tulee olla keskeinen rooli kansalaisten kerryttämän veropotin hallinnassa. Nyt kansanedustajille on jäänyt vain sivustaseuraajan rooli valtion omistuspolitiikassa hallituksen pitäessä vallan tiukasti otteessaan suhteessa eduskuntaan. Hallituksen ote valtion omistajapolitiikasta on samaan aikaan kuitenkin kirvonnut suhteessa omistettuihin yhtiöihin. Itse asiassa omistajan valta on hallituksen toimesta päätetty jättää tyystin käyttämättä.

Valtion yrityksiin sijoittamalla pääomalla on tietysti ensisijaisesti tarkoitus toimia valtion tulonlähteenä. Hyvällä ja aktiivisella omistajapolitiikalla on kuitenkin mahdollista saada aikaan myös yhteiskunnallisesti oikean suuntaisia päätöksiä yritysmaailmassa. Yrityselämän ja valtion suhde ei voi toimia yksisuuntaisesti. Yhteiskunta tarjoaa yrityksille puitteet, jotka ylipäätään mahdollistavat yrityksen toiminnan. Tämän lisäksi valtio on lähtenyt rahoittamaan joitain yhtiöitä. Yrityksille valtion sijoitustoiminta on ollut aina tavallistakin edullisempaa, koska se on luonteeltaan sitoutunutta ja pitkäjänteistä, siis yritysten kannalta hyvin varmaa sijoittamista. Tosin nykyisen porvarihallituksen ohjelma painottaa valtion omistusten liiketaloudellista puolta aiempaa enemmän unohtaen samalla pitkäjänteisyyden ja inhimillisyyden.

Arvoisa puhemies! Välikysymyksen aihe on laaja ja koskee muitakin yrityksiä kuin Stora Ensoa. Pidänkin tässä kohtaa välikysymystä hieman alimitoitettuna toimena. Me sosialidemokraatit olisimme mieluummin nähneet asiasta selonteon, joka olisi mahdollistanut syvällisemmän keskustelun valtion omistajapolitiikasta yleensä. Esimerkkitapauksena Stora Enso on kuitenkin merkittävä. Stora Enson taloudellisesti kannattavien tehtaiden lopettaminen tapahtui hallituksen hiljaisella siunauksella. Tässä yhteydessä asiasta vastaavat ministerit ovat toimineet maan etujen vastaisesti ja antaneet eriäviä tietoja.

Suhdannetilanteen tasoituttua nopeatahtisesta noususta lähemmäs normaalitilannetta voidaan rahan siirtäminen valtion omistuksesta velkapääoman pienentämiseen osin selittää taloudelliselta kannalta järkeväksi. Tilannetta tarkasteltaessa on kuitenkin otettava huomioon myös välilliset ja inhimilliset vaikutukset. Suurten tehtaiden lopettaminen tai yritysten tuotannon siirtäminen ulkomaille lamauttaa niiden sidosryhmien yritystoimintaa hyvin laajasti. Esimerkiksi alihankkijat ja kuljetusyrittäjät ovat välillisiä kärsijöitä, ja niistä ainakin eilen tässä salissa on keskusteltu hyvin vähän.

Kun nämä otetaan huomioon, voidaan todeta, että suuryritysten toiminnan lakkaaminen tuo mukanaan paljon suuremman työttömyyspommin kuin mitä pelkät sinänsä karmeat irtisanomisluvut näyttävät. Kansalaisten hyvinvointi kärsii tällöin kohtuuttomasti varsinkin pienemmillä paikkakunnilla. Muistuttaisin tässä kohtaa myös meitä jäljellä olevia edustajia, että Kemijärven tehtaan perustamiseen vaikuttivat aikanaan erittäin vahvat aluepoliittiset syyt.

Valtion omistajapolitiikan tulisi olla johdonmukaista ja eettisesti kestävää samalla, kun se tähtää osaltaan taloudellisen kasvun edistämiseen. Sillä on vaikutettava alueellisesti hyvinvoinnin tasaisemman jakautumisen sekä vanhojen työpaikkojen pysymisen ja uusien syntymisen puolesta. Porvarien hehkuttamat kannattamattomat ja työllisyysvaikutuksiltaankin vähäiset liimapalkkitehtaat taitavat olla nyt sitä varsinaista tempputyöllistämistä, josta sosialidemokraatteja menneellä kaudella manattiin.

Valto Koski /sd:

Arvoisa puhemies! Ihan ensimmäiseksi tässä palaan näihin vaalienalustunnelmiin ja erityisesti kokoomuksen tapaan kertoa vastuullisesta markkinataloudesta ja puhua, että se on työväen paras ystävä. Nyt kyllä pyytäisin kokoomuksen edustajia katsomaan peiliin, ketä silloin oikeasti tarkoititte, kun puhuitte, että se on työväen paras ystävä, kun olette vähänlaisesti puolustaneet ihmisiä, jotka ovat joutuneet omaa syytään metsäteollisuuden ongelmien keskelle ja joita työttömyys odottaa.

Tosiasiassa on kuitenkin pakko tunnustaa se, että metsäteollisuudessa Suomessa on iso kokonaisuus ongelmia, ja jos ei tästä keskustelusta nyt kauhean paljon muita johtopäätöksiä voi vetää, niin minun mielestäni olisi nyt korkea aika kuitenkin kaivaa se ongelmakenttä esiin ja katsella, missä voidaan tehdä jotakin semmoista, että voitaisiin saada parannus tähän tilanteeseen, koska nyt viimeaikaiset viestit vielä ovat paljon hälyttävämpiä kuin ehkä nämä kaksi aihetta, joista tänään keskustellaan. Luulen, että kuljetuskustannukset ja energia ja jotkut muut ovat vähintään yhtä tärkeitä selvittää kuin nämä henkilöstö- ja muut kiinteät kustannukset.

Joka tapauksessa haluan todeta, että tämä keskustelukin, jota täällä valtion omistajapolitiikasta on käyty, näyttää, miten paljon ongelmia tähän asiaan liittyy. Vaikka sanotaan ja kuvitellaan, että valtio omistajana tässä yhtiössä merkittävällä osuudella voisi jollain tavalla vaikuttaa tähän tilanteeseen, mitkään kirjoitetut säännöt tai ohjeet eivät näytä tässä käytännössä tulevan kysymykseen. Näistä jää vain yksi ainoa totuus, ja se on Stora Enson johto, joka tekee, mitä itse parhaaksi näkee, eivätkä siinä paljon inhimilliset tekijät näytä painavan.

Lohduttavia sanoja on kuultu, niin kuin kirkonisät kirkkosaarnassaan sanovat, mutta nyt on se tilanne, että nämä sanat eivät paljon ihmisiä lohduta eivätkä auta, jos ei ole myös tekoja. Ja valitettavasti, vaikka täällä hallituspuolueen edustajat sanovat, että 10 miljoonaa on varattu rahaa, niin näitä tekoja ei vielä ole näkyvissä. Tämä epävarmuus on iso tekijä. Tässä tapauksessa pitäisi nyt sitten kertoa, mihin olette aikoneet ne 10 miljoonaa käyttää ja miten se vaikuttaisi näitten ihmisten tulevaisuudenkuvan myönteiseen luomiseen.

Toisaalta reaalipoliitikkona on pakko todetakin se, että jos joku kuvittelee tai jos edes kuvittelee, että tällaisella välikysymyskeskustelulla tämä asia ratkaistaan, niin jokaiselle meille täällä istuvalle tämä asia on täysin selvä, että näin ei tule käymään. Mutta uskon, että ihmiset, jotka vielä ovat vaivautuneet vaaliuurnille viime eduskuntavaaleissa, miettivät tätä asiaa vähän toisista lähtökohdista. Todennäköisesti niillä ihmisillä on kuitenkin ollut aika suuret odotukset siihen, että tässä maassa puoluepolitiikalla ja poliittisella järjestelmällä olisi kansalaisten kannalta vielä joku merkitys.

Keskustelua voidaan pitää mielestäni tarpeellisena jo senkin takia, että tässä jonkun verran on pystytty näitä ongelmia selvittämään, mitä valtion omistajaohjaukseen ja tähän globalisaation vaikutukseen suomalaisen elinkeinoelämän osalta tulee. Samalla on tietysti pakko kysyä, onko tämä niin kuin laajemminkin meidän tiemme. Ovatko pörssiyhtiöt ja niiden omistajat valtionyhtiöissäkin kasvottomia ja tunteettomia toimijoita, joidenka toimintaan poliittisella päätöksentekojärjestelmällä ei näytä olevan mitään vaikutusta?

Stora Enson tapaukseen liittyvät massairtisanomiset koskettavat satoja ihmisiä, ja tehtaiden lopettamisen vaikutukset tuntuvat raskaina niillä alueilla, joihin ne kohdistuvat. Omakohtaisesti minulla on kokemusta voikkaalaisena, paperitehtaan varjossa eläneenä ihmisenä siitä, mitä Voikkaan ihmiset kokivat, minkälainen voimattomuuden tunne tuli, kun irtisanomisiin ryhdyttiin eikä niihin voitu mitään vaikuttaa, vaikka oli sovittu tehtaan johdon kanssa 7 miljoonan sopeuttamisohjelmasta hyvässä uskossa ja toivossa siinä, että kun yhdessä sovitaan, niin yhdessä jatketaan. Näin ei kuitenkaan käynyt. En tiedä, miten on Kemijärven ja Summan tehtailla. Summan tehtaan osalta viittaavat keskustelut siihen, että siellä on yhteisesti yritetty ja silti on tehty tällainen loppupäätelmä.

Jos koko kaupunginosa, niin kuin Voikkaalla, laitettiin hiljaiseksi ja koko elämältä näyttivät murtuvan perustat, niin jokainen voi kuvitella, minkälainen tunne siinä ihmiselle tulee. Kolmannessa sukupolvessa tehdasta palvelleet ihmiset, jotka pitivät tehdasta omana tehtaanaan, joutuivat tällaisen tilanteen eteen. On hyvä kuitenkin, että meillä on kehitys saatu toiseen suuntaan, mitä etukäteen arvioitiin. Mutta täytyy sanoa niille, jotka kuvittelevat, että se on valtion toimenpitein nostettu ylös, että valtion osuus näitten suuryritysten investointirahoituksessa ja muussa semmoisessa ei sattumalta osu siihen maaliin. Ne ovat tapahtuneet, ne toimenpiteet, pitkälti joidenkin muiden rahoituskanavien kautta. Hyvä, että on sattunut.

Kun tämmöinen tilanne tulee eteen, niin luonnollista on, että ihminen voimattomuudessaan kysyy, missä on yhteiskuntavastuu. Onko sitä yrityksissä, jotka tämän tilanteen aiheuttavat, vai onko sitten sen jälkeen, kun se tilanne on aiheutettu, muu yhteiskunta vastuussa? Kysytään poliittisten puolueiden perään. Ja uskon näin, että tässä tapauksessa esimerkiksi, Stora Enson Kemijärven tehtaan tapauksessa, se vahva kuva siitä, että hallitus on asettunut puolustamaan Stora Enson toimenpiteitä, on ollut kansalaisille melkoinen järkytys, kun odotukset ovat olleet niin, että poliittinen vaikuttaminen voisi jotakin pelastaa.

Minusta tässä suurempi ongelma koko yhteiskunnan kannalta varmaan on se, että tällaisessa tilanteessa kansalainen ei enää tunne minkäänlaista tarvetta hakea apua poliittisista järjestöistä. Tällainen käytös näkyi Voikkaan tehtaan alasajon jälkeisissä eduskuntavaaleissa. Ei ole vaikea ennustaa, että niin tulee käymään Kemijärvelläkin. Ja valitettavaa on se, että se koskee kaikkia puolueita. Kansalaiset eivät kerta kaikkiaan luota enää niihin. Jos täällä nyt kuvitellaan, että oppositio saa ihmiset liikkeelle ja hallituspuolueet siinä häviävät, niin kyllä tällaisen tilanteen epävarmuus vaikuttaa siihen, että kaikki häviävät. Valitettavasti minulla on semmoinen käsitys. Minä kysyn sitten perään, miksi osallistua, jos sillä ei ole mitään merkitystä eikä sillä koeta olevan mitään merkitystä.

Sitten toinen iso kysymys on, mikä tämän poliittisen aukon tilalle syntyy. En tiedä. Seurauksena joka tapauksessa saattaa tulla erilaisia yhden asian liikkeitä, jotka tulevat perinteisten poliittisten puolueiden tontille ja rupeavat tekemään ehkä arvaamattomiakin toimenpiteitä. Kun olen seurannut tätä keskustelua, niin tästä ei kuitenkaan näytä monikaan kansanedustaja olevan huolissaan. Huoli voi olla kansanedustajankin kohdalla jälkijättöistä ja tulla eteen esimerkiksi syksyn kunnallisvaaleissa.

Sitten minä olen seurannut tätä keskustelua siinä mielessä vähän huolissani ja pannut merkille, että joittenkin hallituspuolueiden kansanedustajat vähättelevät tätä syntynyttä tilannetta, ehkä voimansa tunnossa sen takia, että hallituspuolueen edustajana katsovat tarpeelliseksi puolustaa hallituksen politiikkaa, mutta siinä jos unohdetaan se kansalainen, niin siitä tulee helposti sellainen käsitys, joka ei varmasti olisi toivottavaa.

Kaikki välikysymyksen esittäjät ovat esittäneet omistajaohjauksen heikkoudet. Niin kuin työllisyyden hoidossakin, tuntuu olevan monien hallituspuolueen edustajien mielessä sellainen syyttelyn maku näitä väitteitä kohtaan, mitä oppositio on esittänyt, että nostaessaan tämän välikysymyksenä eduskunnan käsittelyyn opposition on tässä nyt tarkoitus pääosin kerätä irtopisteitä. Voin vakuuttaa, että siitä ei ole kysymys. Totta kai opposition tehtävä on tehdä omat arvionsa ja esittää asiat poliittiseen keskusteluun, ja näin tässä on käynyt, mutta kokonaisuudessaan pidän erityisen tärkeänä tätä keskustelua enkä ymmärrä sitä, että sitä pelkäksi poliittiseksi irtopisteiden keräilyksi nimitetään, niin paljon isosta ja vakavasta asiasta tässä on kysymys, riippuen tietysti siitä, mitä tapahtuu.

Arvoisa puhemies! Täällä on puhuttu siitä, mitä hallitusohjelmaan on aika ajoin valtion omistajapolitiikan toteuttamisesta kirjoitettu. Näitä on tuskin tarvis enää toistaa. Haluan vaan korostaa, että kansakunnan on pidettävä huoli kansalaisistaan erityisesti silloin, kun he joutuvat tällaiseen turvattomaan tilanteeseen. Kenelle vastuu kuuluu? Minusta se kuuluu yhtä lailla yrityksille kuin yhteiskunnallekin ja se on yhteinen vastuu. Ikävältä vaan näyttää, että Stora Enson tapauksessa se ei näyttäisi kuuluvan kenellekään.

Hallitus on määrätietoisesti irrottautunut omistajavastuustaan toteamalla, ettei hallitus eikä eduskunta voi vaikuttaa pörssiyhtiöiden päätöksiin. Kuten jo edellä totesin, keinot vaikuttaa pörssiyhtiöiden toimintaan eduskunnan kautta ovatkin vähäiset, mutta en ole aivan vakuuttunut siitä, että näin huonosti olisi käynyt, mistä nyt on kysymys, jos hallitus olisi heti alkuunsa luopunut tavoitteesta säilyttää sinänsä kannattava toiminta elossa.

Kerta toisensa jälkeen on myös voitu osoittaa vääriksi ne tiedot, joihin Stora Enson tehtaiden lopettaminen on perustunut. Yhtään se ei hyödytä, että käydään keskustelua siitä, onko toiminta kannattavaa, saadaanko puuraaka-ainetta jne., jos ei ihan oikeasti näitä toimenpiteitä sitten käydä läpi ja katsota, onko niillä perustetta vai ei. Väitän, että läheskään kaikilla Stora Enson väitteillä ei ole perusteita, vaikka ymmärrän kokonaisuuden.

Lopuksi haluan todeta, että mihin siis enää uskoa. Olemmeko todellakin ainoastaan näiden pörssiyhtiöiden juoksupoikia silloin, kun ne tarvitsevat valtion, meidän veronmaksajien, tukea, emmekä missään vaiheessa voi käyttää sitä määräysvaltaa, joka meille mielestäni kuuluu, puolustaaksemme hätään joutuneita kansalaisia tällaisessa tilanteessa?

Markku Pakkanen /kesk:

Arvoisa puhemies! Hyvät kuulijat! Välikysymys Stora Enson tehtaiden lopettamisesta ja valtion omistajapolitiikasta on puhuttanut tässä parin päivän aikana, niin kuin edeltä kuulimme tuossa ed. Kosken puheenvuorossa. Monelta osin voin hänen ajatuksiinsa yhtyä ainakin siinä mielessä, että kymenlaaksolaisille tämä kysymys on erittäin kipeä ja kivulias.

Välikysymyksen yhtenä tarkoituksena on kuitenkin aina yrittää kaataa myös maan hallitusta, ja sen jälkeen kysymyksen tekijät muodostaisivat mielestään sitten uuden hallituksen ja hoitaisivat homman kotiin. (Ed. Saarinen: Eikun paremmin!) — Taikka paremmin.

Välikysymyksessä kysytään: Aikooko hallitus ryhtyä toimiin tehtaiden jatkon turvaamiseksi, ja miten hallitus aikoo huolehtia yhteiskuntavastuustaan? Hyviä kysymyksiä sinällänsä, mutta samassa yhteydessä olisi minusta kohtuullista, jos kysymyksen esittäjät kertoisivat, miten he hoitaisivat asian paremmin kuin nykyinen hallitus ja miten omistajaohjausta tulisi hoitaa. (Ed. Tiusanen: Yhtiökokouksessa!) Halutaanko omistajapolitiikkaa muuttaa, sitä politiikkaa, mitä itse olette olleet luomassa? Tähän haluaisin kuulla vielä kysymyksen esittäjien vastauksen. Mikäli se olisi sitten vastaus, niin olisi ollut kohtuullista laittaa myös tähän, että muutetaan omistajapolitiikkaa. Se ei tästä välikysymyksestä mielestäni kyllä käy millään lailla selville. (Ed. Saarinen: Tämä hallitushan on muuttanut sen!)

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa herra puhemies! Ed. Valto Kosken puheenvuoro oli hyvä.

Ja vielä tuohon, jos puhutaan niin matalasta asiasta sinänsä kuin vaalituloksista, niin on selvää, että Summan tehtaidenkin kohdalla kyllä ne vaalitulokset sitten tuntuvat, luulisin, ennen muuta vasemmistopuolueiden tuloksessa. Ei sieltä Summasta niin paljon kokoomuksen äänestäjiä tule. Tulee jonkun verran myöskin tietysti keskustan, koska se on tyypillinen sellainen työpaikka, jossa on myös maaseutuväkeä, joka tekee maanviljelyn ohella myös teollisuustyötä.

Mutta, puhemies, todella ihmisten kohtalot: Täällä on hiukan puhuttu siitä etenkin eilen, että Voikkaalla asiat hoidettiin hienosti ja kuinka vähän ihmisiä on jäänyt työttömäksi. Mutta ei oikeastaan ole laskettu kaatuneita eikä niitä, jotka sitten ovat nyt erilaisissa eläkerattaissa ja joidenka lopullinen tulos, pääsevätkö eläkkeelle vai ei, on kyllä edelleenkin auki.

UPM:n kohdalta haluaisin vielä Voikkaan lopettamisen yhteydessä muistuttaa siitä, että kun UPM Oyj sinänsä ihan hyvin päätti, että se antaa vuoden verran irtisanotuille ihmisille mahdollisuuden käydä työterveydessä ja saada näitä palveluja, niin eiköhän vaan Suomen valtio alkanut verottaa tästä edusta, jolloinka se tuli mahdottomaksi näille ihmisille ottaa. Tämä saman kaltainen tilanne saattaa nyt kohta tulla uudelleen vastaan Stora Enson kohdalla. Olen puhunut tästä ministeri Häkämiehelle ja pyytänyt häntä kiinnittämään tähän asiaan huomiota. Tässä on Kelasta kysymys ja Kelan omasta tulkinnasta, joka ehkä sitten on pakko tehdä näin, niin kuin näitä pakkoja on, mutta näkisin itse, että kyllä pitäisi pystyä joustamaan tässä asiassa.

Todella Kymenlaaksossa, niin kuin pääministeri sanoi, kolmannes lähtee vielä paperi- ja puunjalostusteollisuuden työpaikoista, ehkei se jääkään siihen. Siellä on Summa siis päätetty lopettaa ja on jo lopetettu. Sitten on 70 naisen taloushallinto Kotkasta päätetty lopettaa ja siirtää johonkin edullisempaan EU-maahan. Anjalankoskella on yksi kone ajettu alas. Inkeroisissa ja Inkeroisen kartonkitehtaalla on vähennetty vahvasti työvoimaa nyt ihan viime aikoina. Kotkan kaupungin alueella, kaupungin saaressa, sijaitsevat paperikone ja laminaattikone molemmat ovat myynnissä, ja lisäksi Kotkan sahakin on vielä myynnissä. Puhumme alueesta, josta Stora Enson nimenomaan Gutzeit eli tämä Enso-puoli on lähtenyt liikkeelle ja syntynyt 1872, kun Hans Gutzeit tuli alun pitäen Hampurista Norjan Fredrikstadin kautta Kotkaan ja perusti sinne sahan. Eli nämä ovat vielä tämän suuren Stora Enson toisen osan eli tämän suomalaisen osan syntyjuuripaikkoja, syntypaikkoja, kotikallioita, ja siellä ollaan nyt sitten lopettamassa myös toimintaa.

Mutta todellakin näihin ihmisiin, jotka kärsivät: Silloin kun Summassa tapahtui edellinen paperikoneen alasajo, niin tiedämme, että kolme—neljä ihmistä teki itsemurhan. On myös ihmisiä, jotka menettivät pysyvästi työkykynsä tämän seurauksena. Ja me, jotka olemme hoitaneet näitä työeläkeasioita, tiedämme ihan yksityiskohdittain, mitä kaikkea on tapahtunut. Ja ne ovat todellakin ikäviä asioita. Vaikka kuinka jälkihoitoa tehdään, niin itse tämä prosessi on se, joka aiheuttaa erittäin paljon inhimillistä kärsimystä. Nämä uhrit eivät ole mitään välttämättömiä uhreja. Ne eivät ole todellakaan mitään sellaisia, joita ei voitaisi estää. Hyvällä politiikalla niitä voidaan estää ja voidaan tehdä parempaa teollisuuspolitiikkaa paremmalla omistajaohjauksella. Nyt tällä hetkellä, kun täällä kysyttiin, mitä on nyt tehtävissä, vielä tietysti on tehtävissä; jos ei ennen, niin 26.3. on yhtiökokous, jossa on mahdollisuus omistajalla, Suomen valtiolla ja Kelalla, tehdä, todellakin suurella T:llä tämä sanottuna.

Puhemies! Jos puhumme sitten vielä siitä, mikä on globaali tilanne, niin asiantuntijoiden mukaan, joita myös tulevaisuusvaliokunnan tätä asiaa miettivä jaosto on kuullut, Suomen puunjalostusteollisuudella sinänsä ei ole hätää. Sillä on omat lähimarkkinansa Euroopassa, puuta on kylliksi, mutta kysymys on siitä tietysti, miten sellainen suuri toimija kuin Stora Enso painottaa eri alueita, mitä se näkee välttämättömäksi, mitä ei, ja se, että kannattavia yksiköitä ajetaan alas, ei ole välttämättömyyden pakko. Tässä tapauksessa esimerkiksi selluntuotanto on myös koko konsernin näkökulmasta mahdollista tehdä ja turvata muutenkin kuin niin, että tässä lähdetään tukemaan ainoastaan Veitsiluotoa ja Oulua ja sitten lopetetaan sellainen sellutehdas kuin on Kemijärvi, tai niin, että ajetaan Haminan Summa alas ja tällä tavalla heikennetään ihan oleellisella tavalla yhden suuren talousalueen tulevaisuus. Ja kun sen talousalueen, Kymenlaakson, tulevaisuuteen näyttävät kuuluvan myös Myllykoski Osakeyhtiön ongelmat ja mahdolliset päätökset siellä ja Summan jälkeen Sunilan eli Kotkassa sijaitsevan sellutehtaan tulevaisuuden epävarmuus, niin todellakin Kymenlaaksosta on tulossa vielä voimakkaammin tällaisella politiikalla, mitä tällä hetkellä omistajat ja nämä teollisuuslaitokset ja niiden taustalla oleva pääoma noudattavat, todella surullinen alue. Tässä vaaditaan nyt jo uusiakin toimenpiteitä, ehkäiseviä toimenpiteitä valtiolta ja herätyskelloja. Jos pääministeri Vanhanen sai pienenkin herätyksen käydessään Haminassa tämän viikon maanantaina, niin odotamme, että siitä syntyisi nyt jotain tulosta.

Markku Uusipaavalniemi /kesk:

Arvoisa puhemies! On melko sama, puhuuko tyhjille saleille vai kuuroille korville, mutta päätin kuitenkin säästääkseni edustajia puhua tyhjälle salille.

Häkämies vastauksissaan usein viittaa menneeseen ja nykyopposition myötävaikutukseen, tehtyihin virheisiin. Minulle jää valitettavasti vaikutelma, että Häkämies hakee tällä oikeutusta hallituksen tai hänen itsensä jo tekemille virheille tai tuleville virheille.

En jaksanut kummempia puheita tässä kirjoitella, joten otin lunttilapuksi Häkämiehen puheen. Häkämies puheessaan sanoo seuraavaa: "Maailmantaloudessa palaset toisensa jälkeen menevät uusiksi. - - Globalisaatio ei pysähdy Suomen rajalle. Suomessa ei laadita globalisaation pelisääntöjä. Sen sijaan Suomi voi sopeutua. Itse asiassa se on ainoa vaihtoehto." Näin siis Häkämies. Olen aivan samaa mieltä Häkämiehen kanssa. Olisi kyllä tärkeätä tietää silloin, mitä tämä tarkoittaa. Mielestäni Häkämies valitettavasti on useassa kohdassa väärässä.

Häkämies vertaa vastauksessaan: "Pankkikriisistä muistamme, miten yhden toimialan kriisi johti suomalaisen pankkitoiminnan laajamittaiseen ulosliputukseen. Sama ei saa tapahtua metsäteollisuudelle." Tämä vertaus on vähintäänkin ontuva. Luottoekspansio, joka räjäytti Suomen pankkilaitokset silloin, on aivan eri asia kuin yksittäinen toimiala. En nyt tarkentele sitä tässä sen enempää, mutta vertaus on täysin ontuva.

Myöskin Häkämies täällä kertoo saman, mitä Pekkarinen on usein täällä toistanut: "Taloudellisesti valtionyhtiöiden pörssiin meno on koitunut valtion ja veronmaksajien hyväksi. Valtion osinkotulot ovat vuosien saatossa kasvaneet roimasti: 70 miljoonasta eurosta vuonna 1994 nykytasolleen eli kaksikymmenkertaistuneet ja osakkeiden myynnistä on kertynyt myyntituloja." Tämähän kuulostaa ihan järkevältä, mutta jälleen kerran tässä unohdetaan se, kuinka paljon oikeastaan onkaan jäänyt saamatta. Eli liikevoittonahan tämä entistä suurempi osuus olisi koitunut, eli nyt siitä on sitten osinkotuloina lähtenyt ulos enemmän.

Uusi lainaus: "Nykyhallitus on omissa omistajapoliittisissa periaatelinjauksissaan sitoutunut noudattamaan edellisten hallitusten perintöä ja vahvistanut saman sisältöiset omistajalinjaukset kesäkuussa 2007. Kansallisvarallisuuden hoidossa jatkuu siis siten muuttumattomana pitkäjänteinen ja tuloksia tuottava linja." Sama linja kyllä jatkuu, mutta mielestäni kansallisvarallisuutta ei ole kovinkaan hyvin hoidettu. Siitä en voi antaa kiitosta aikaisemmille enkä nykyhallitukselle ainakaan energiayhtiöiden osalta. Monessa muussakin on pahasti menty harhaan.

Olemme muuttaneet lakeja viime aikoina runsain mitoin, ja Suomea on viety kohti yhdistyvää maailmantaloutta. Pääomien vapaa liikkuvuus on meille uutta siinä laajuudessa, mitä muutoksia olemme viime aikoina tehneet: sähkömarkkinoiden yhdistyminen EU-alueella, päästökauppa, uusiutuvien velvoitteet.

Nämä kaikki vaikuttavat ihan järkeenkäyviltä päätöksiltä, mikäli talousennusteet olisivat millään muotoa realistisia. Valitettavasti luottoekspansio, joka on ollut käynnissä pidemmän aikaa, ja sen puhkeaminen muuttavat kuitenkin kaikki lähtöarvot, joilla lakimuutoksia meille on perusteltu ja maan taloutta johdettu. Olemme eläneet hyvän kasvun aikaa, mutta tämä hyvä kasvu johtuu esimerkiksi euroalueella siitä, että viime aikoina 1 000 miljardia per vuosi on annettu tekohengitystä lisääntyneen luottomäärän avulla. On siis tehty bittirahaa, jolla on pidetty taloutta hyvässä kunnossa. Kasvun olisi pitänyt olla huomattavastikin suurempaa, jos tämä luototettu määrä olisi läheskään tullut todelliseen talouteen ja päätynyt myöskin esimerkiksi palkkoihin siinä laajuudessa, mitä sen olisi pitänyt.

En rupea toistamaan sitä, mitä olen viimeisen vuoden ajan yrittänyt puhua. Totean vain tästä Stora Enson tapauksesta sen verran, että nyt kipinää sammutetaan täydellä kalustolla, kun nurkan takana jo roihuaa. Maailmantalouden kupla on jo puhjennut. Pihinä kuuluu parhaillaan, mutta varsinainen romahdus on vasta tulossa. Voin vain toivoa, että valtion omistajapolitiikassa edes yritettäisiin katsoa tapahtumia taloudessa, mutta valitettavasti meillä ei ole ainakaan julkisuudessa keskusteluun tästä aiheesta pystytty.

Toivotan kaikille edustajille voimia tulevissa kriisitilanteissa ja uskoa siihen, että saamme järkeviä päätöksiä täällä isossa salissa tehtyä.

Kimmo Sasi /kok:

Arvoisa puhemies! Mielestäni tämä Stora Enson tapaus on hyvin yksinkertainen ja selkeä, kun toimitaan johdonmukaisesti ja ymmärretään perusasiat, kuten vanhassa laulussa sanotaan.

Työnjako on kaiken kaikkiaan selvä. Silloin, kun on pörssiyrityksestä kysymys, ja korostan, pörssiyrityksestä, jonka osakkeisiin ihmiset sijoittavat rahansa ja toivovat, että he voivat muun muassa eläketurvansa taata sijoittamalla osakkeisiin, sen yhtiön johdon tehtävä on myöskin osakeyhtiölain mukaan pitää huolta siitä, että yhtiö on kannattava ja että yhtiö saa sellaisen tuoton, joka on selvästi yleistä korkotasoa korkeampi. Ei riitä, että tuottaa yhden euron voittoa, vaan pitää tuottaa sen verran voittoa, että myöskin yrityksen toimintaan voidaan tulevaisuudessa panostaa. Se tarkoittaa sitä, että yrityksessä joudutaan jatkuvasti käymään lävitse tuotantoyksiköitä, ja on selvää, että paperiteollisuudessakin yritysjohtaja joutuu katsomaan ne tuotantoyksiköt, jotka ovat parhaimpia, tehokkaimpia, joissa on paras tekemisen meininki. Niitä kehitetään ja ne yksiköt, jotka ovat heikoimmin tuottavia ja joissa uudistusten läpivieminen on vaikeata, vähitellen ajetaan alas. Ja näin se vaan toimii yrityksen sisällä. Missä on paras meininki, siellä on mahdollisuus, että työpaikat kasvavat ja lisääntyvät.

Olennaista on se, että tällä pyritään siihen, että yritys on pitkällä tähtäimellä jatkuvasti kannattava, ja vain pitkällä tähtäimellä jatkuvasti kannattava yritys turvaa työpaikat. Eli työntekijöiden työsuhdeturvallisuudesta kaiken kaikkiaan on kysymys. Sen puolesta yritysjohto joutuu tekemään työtä, koska se hyödyttää myöskin yrityksen omistajia, meitä pörssisijoittajia.

Toinen toimija tässä draamassa on valtakunnan hallitus. Ja valtakunnan hallituksen tehtävänä on pitää huolta yleisistä yritystoiminnan edellytyksistä ja olosuhteista. Jos me ajattelemme puunjalostusteollisuutta, keskeisin niistä on tietysti puun saanti, se, että puuta saa mahdollisimman hyvin ja sitä on riittävästi tarjolla. Tietysti tältä osin voidaan miettiä, onko muun muassa joitakin verotuksellisia keinoja, joita kenties vielä voitaisiin käyttää. Ja tietysti tärkeätä on se, että pyritään pitämään huolta siitä, että puun saanti on niin hyvä, että hinta myöskin säilyy kohtuullisena, jotta tuotanto-olosuhteet ovat varsin hyviä.

Mitä Pohjois-Suomeen tulee, siellä on yksi selkeä ongelma, joka on metsien suojelu ja yleensä Pohjois-Suomen suojelutoimenpiteet. On selvää ja se näkyy myöskin Stora Enson lausunnoissa, että jos suuria alueita suojellaan, se vaikeuttaa puun saantia, ja täytyy sanoa, (Ed. Tennilä: Missä on tällainen Storan lausunto?) että meidän pitää jossain määrin miettiä sitä, minkälaisia ratkaisuja tältä osin on aikaisemmin tehty.

Mitä tulee toiseen elementtiin, se on infrastruktuuri. Infrastruktuurin osalta on tärkeätä, että metsätiet pidetään kunnossa. Tähän on nykyinen hallitus kiinnittänyt voimakkaasti huomiota. Tärkeätä on, että puu saadaan tehokkaasti ja hyvin tehtaalle.

Ja kolmas seikka, jonka haluan ottaa esille, on yleinen kustannustaso. Se pitää pitää kohtuullisena, ja erityisen keskeinen siinä on sähkön hinta, koska se puunjalostusteollisuudessa on keskeinen kustannustekijä. Tältä osin pitää muistaa se, että päästökauppa muun muassa vaikuttaa olennaisesti siihen, että meillä sähkön hinta on noussut.

Ja ympäristönsuojelu yleensä: Lähtökohtana on se, että energia olisi mahdollisimman kallista, jotta sitä käytettäisiin mahdollisimman vähän, ja tämä yleinen ympäristönsuojeluajattelu merkitsee sitä, että yleiset tuotantoedellytykset puunjalostusteollisuudelle Suomessa eivät ole parhaat mahdolliset. (Ed. Skinnari: No, Kemijärvihän myy sitä, sehän saa lisää rahaa!)

Tältä osin täytyy sanoa, että olennaista on myöskin se, että pitää luoda yleisiä edellytyksiä sille, että saadaan uutta yritystoimintaa. Ajatellaanpa esimerkiksi Kuusankosken tapausta. Edellinen hallitus: Ihmeteltiin, kun UPM-Kymmene teki lopetuspäätöksen. Hallituksen toimenpiteet olivat hitaita, ja missä olivat hallituksen toimenpiteet uusien työpaikkojen luomisessa? Tämä hallitus Kemijärven osalta välittömästi ilmoitti rahoituksellisista panostuksista yritystoiminnan aloittamiseen (Ed. Skinnari: Ainahan se ilmoitetaan! Se on elinkeinopolitiikkaa!) ja on kyetty luomaan toistasataa työpaikkaa lyhyessä ajassa, joten tältä osin voi sanoa, että tämä hallitus kantaa vastuunsa työntekijöistä, edellisellä hallituksella ei ollut kovin tehokasta toimintaa.

Ja jälleen täytyy sanoa, että alueelle voitaisiin luoda työpaikkoja rakentamalla Vuotoksen allas. Mutta täällähän eduskunnassa on suuri joukko, joka on sitä mieltä, että emme halua työpaikkoja Lappiin. On väärin, että sinne rakennetaan Vuotoksen allas, että saataisiin pakkasella säätövoimaa, jolla voitaisiin pitää huolta siitä, että kotitaloudet voidaan lämmittää. Eli kyllä tässä salissa voin tuoltakin osoittaa näitä edustajia, jotka systemaattisesti työskentelevät siihen suuntaan, että Kemijärven sellutehdas on pakko ajaa alas.

Arvoisa puhemies! Kolmas toimija tässä asiassa on tietysti tasavallan presidentti, joka ystävällisesti täällä myöskin kävi puhumassa eduskunnan avajaisissa ja välitti ystävällisiä sanojaan eduskunnalle.

Suurin ongelma tällä hetkellä on se, että Venäjän tuontipuulle kohdistuu huomattava tulli Venäjällä ja se tulli kasvaa. Kuten olemme viimeaikaisista lausunnoista voineet todeta, niin tämä vaarantaa satoja ellei tuhansia metsäteollisuuden työpaikkoja lähitulevaisuudessa Suomessa. No, Wto-neuvotteluissa nyt onneksi komissio pyrkii aktiivisesti ratkaisuun, niin että Venäjä luopuisi näistä puutulleista. Tältä osin, mitä tulee Wto-neuvotteluihin, tietysti asia on hallituksen agendalla ja hallitus on ollut tältä osin aktiivinen. Mutta Suomessa perinteisesti asiat on hoidettu kahdenkeskisillä neuvotteluilla. Presidentit ovat keskenään sopineet, että jos meillä on joku tärkeä yhteinen intressi, asiat hoidetaan. Täytyy sanoa, että tältä osin haluaisin sanoa vain presidentille täältä eduskunnan pöntöstä, en aivan yhtä korkealta kuin hän, että kuitenkin presidentillä on viime kädessä valta päättää niistä asioista, joista Suomen ja Venäjän valtiojohto neuvottelevat ja keskustelevat, ja tätä valtaa seuraa myöskin vastuu. Toivon, että tämä johtaa joihinkin toimenpiteisiin tältä osin, ja toivotan presidentille viisautta tämän asian ratkaisemisessa ja eteenpäinviemisessä.

Arvoisa puhemies! Vielä täällä on keskusteltu siitä sitten, voidaanko pörssiyhtiön toimintaan vaikuttaa. (Ed. Saarinen: Ei omistaja ainakaan!) Meillä on kymmenen vuoden ajalta muutamia mielenkiintoisia tapauksia. Itse muistan joutuneeni hoitelemaan Soneran jälkipyykkiä, ja silloin keskusteltiin siitä, mistä syystä ei puututtu Soneran toimintaan aikanaan. (Ed. Skinnari: Kysy Heinoselta!) Sen jälkeen olisi pitänyt keskustella — mutta tietysti, kun täällä vasemmalla laidalla ei ole intressiä — näistä Stora Enson Amerikan sijoituksista, joissa tappio on suurin piirtein samaa luokkaa, mutta ei ole ollut vasemmalla laidalla halukkuutta keskustella tästä. Voidaan keskustella, olisiko pitänyt etukäteen puuttua näihin ratkaisuihin. Tänään televisiossa luettiin muun muassa demareitten puheenjohtajaehdokkaitten tentissä Tuomiojan kirjallinen vastaus, jossa hän kertoi, että ei hän voi puuttua tällaisiin ratkaisuihin, kun ne ovat pörssiyhtiön sisäisiä ratkaisuja, joten tältä osin voi sanoa, että Tuomiojan linja myöskin tällä hetkellä jatkuu tässä pörssiyhtiöitten omistajapolitiikassa. (Ed. Saarinen: Teillä on valta nyt!)

Mutta se täytyy sanoa, että on toki mielestäni niin — ja tässä suhteessa en halua olla ortodoksi — että jos yhtiö, jossa valtio on merkittävä osakkeenomistaja, tekee suuria päätöksiä, niin kyllä niiden henkilöiden, jotka istuvat yhtiön hallituksessa, pitäisi omistajaa informoida ja tältä osin yrityksen johtoa pitäisi sparrata. Mutta sanon kuitenkin, että sen sparrauksen jälkeen, jos yhtiön johto pitää oman kantansa, omistajan ei pidä missään tilanteessa puuttua operatiivisiin päätöksiin, vaan antaa yhtiön johdon tehdä ne. Mutta yhtiön johto omalla tuolillaan, omalla tehtävällään vastaa niin, että jos ratkaisut eivät ole oikeita, silloin yhtiön johtoa joudutaan vaihtamaan. (Ed. Skinnari: Tällainen vaikuttaminenhan tästä on puuttunut!)

Mutta jos nyt haluttaisiin sitten, että valtio tosiaan nyt ottaisi päätösvallan tässä Kemijärven tapauksessa, niin onhan se toki mahdollista. Se voidaan tehdä yksinkertaisesti sillä tavalla, että valtio tekee tarjouksen Stora Enson lopuista osakkeista; kun valtiollahan on 12,3 prosenttia, niin tämä vajaa 90 prosenttia ostetaan. Tällä hetkellä Stora Enson hinta pörssissä on 7 miljardia, siihen noin 30 prosentin premio, joka nyt vähintään pitäisi maksaa, jotta se voitaisiin ostaa, tarkoittaa sitä, että 9 miljardia olisi hinta, ja kun valtio omistaa pikkuisen yli 10 prosenttia, niin 8 miljardilla voitaisiin ostaa Stora Enso (Ed. Skinnari: Älä nyt puhu ihan soopaa!) ja sitten voidaan tehdä ihan mitä halutaan siinä yhtiössä.

Mutta haluaisin nyt vain suuresti arvostamaltani ed. Saariselta kysyä, mistä sitten säästettäisiin siellä valtiovarainvaliokunnassa tämän vuoden rahoista tämä 8 miljardia. Jos yhtiö ei ole kovin kannattava, niin mistä sitten vuosittain laitetaan lisärahat, jotta voidaan pitää yritys jatkuvassa toiminnassa? (Ed. Saarinen: Islantilaiset hoitavat Elisaa kymmenellä prosentilla! Ei tarvita sataa prosenttia!) Näin ollen tältä osin se ratkaisu on olemassa, mutta se on äärimmäisen kallis, ja haluan tietää, mistä 8 miljardia otettaisiin, jotta voitaisiin tämä toimenpide tehdä. — No, tarvitaan sata prosenttia, koska on väärin niitä pörssiosakkeitten omistajia kohtaan, jos yhtiölle annetaan mahdollisuus tehdä tappiota ja vähitellen kuihtua. Ei kukaan halua sijoittaa semmoiseen yhtiöön, ja silloin on johdettu harhaan osakkeenomistajia. Pitää ostaa koko yhtiö.

Arvoisa puhemies! Mitä tulee sitten vielä Summan ja Kemijoen tehtaisiin, niin täytyy sanoa, että Summassa on jo otettu katse tulevaisuuteen. Se on mielenkiintoista, ehkä ympäristö hieman vaikuttaa, millä tavalla asioihin suhtaudutaan, kun Kemijärvellä vielä katsotaan vähän taaksepäin ja menneisyyteen.

Tästä välikysymyksestä on se haitta, että pyritään antamaan ihmisille se kuva, että päätös sellutehtaan tapauksessa Kemijärvellä voitaisiin vielä muuttaa ja voitaisiin pelastaa, ja tämä on tekijä, joka heikentää mahdollisuuksia luoda uusia työpaikkoja, ja se vahingoittaa ihmisiä.

Esko-Juhani Tennilä /vas:

Arvoisa puhemies! Tässä salissa jokin aika sitten ed. Alatalo pohti minusta aika mielenkiintoisestikin sitä, miten pörssiyhtiössä voidaan toimia silloin, kun ollaan siinä yhtiössä isona omistajana. Hänen näkemyksessään oli kuitenkin ristiriita ihan tähän Kemijärven tapaukseen liittyen. Hän piti mahdottomana sitä, että Häkämies olisi pyrkinyt vaikuttamaan siten, että tätä lakkautuspäätöstä ei olisi tehty. Näin hän toi esille, että se on pois laskuista, että pääomistaja sanoisi, että ei tuo sovi, tuollainen ajatus. Mutta sitten hän sanoi ja kertoi, että ministeri Pekkarinen on kyllä kovasti pyrkinyt vaikuttamaan siihen, että tämä päätös perutaan, ja tehnyt sitä tarkoittavia esityksiä Stora Enson johdolle, mikä minusta on ihan oikein. Siellä on ollut varmasti aktiivisuutta tässä suhteessa, ja niin pitää ollakin. Toinen ministeri ei saa puuttua missään tapauksessa etukäteen siihen, mitä tuleman pitää, ja toinen on kuitenkin puuttunut, ja sekin on hyvä. Molemmat ovat hyviä asioita. Kaikki on hyvää, mitä on tehty. Mutta ristiriitainen tämä näkemys on.

Minusta se vaikuttamisen paikka oli ministeri Häkämiehellä viime syyskuussa, kun hän tapasi Stora Enson hallituksen puheenjohtajan ja yhtiön toimitusjohtajan. (Ed. Skinnari: Olisi kannattanut sopia muutama muukin kokous!) — Kyllä. — Ja niin kuin Häkämies tuolta paikalta tuosta vierestä eilen esitti, niin hänellä oli hyvin tiedossa, että sellutehtaan lopettaminen on ilmassa. Hän kertoi, että lehtitiedot olivat tällaista hänelle viestittäneet jo viime keväänä. Eli tietoa oli, mitä tuleman pitää. Se on varmasti paljon tarkemminkin hänelle kerrottu.

En minä usko, että pääomistaja yllätetään täysin puskasta, kun tämmöisiä päätöksiä tehdään. Se on minusta satu. Ja se olisi aina reilua, kun sanottaisiin, että pyrittiin vaikuttamaan mutta ei onnistuttu. Silloin asia olisi varsin selvä. Se täytyisi sitten niellä. Mutta kun koetetaan kertoa, ettei ole edes yritetty vaikuttaa, niin se tekee tämän homman oudoksi. Silloin on kysymys loppujen lopuksi, jos vaan rahapuolella pysytään, yhtiön arvosta. Eihän kannattavien tehtaitten lopettaminen voi nostaa yhtiön arvoa. Minä en tähän värssyyn yhdy, että se näin toimisi, että kun lopetetaan kannattavaa toimintaa, niin se parantaa yhtiön arvoa. Kyllä kai pääomistajan pitäisi olla kiinnostunut siitä yhtiön arvosta. Storan kurssi ei ole lähtenyt näillä toimilla semmoiseen lentoon kuin varmaan joku kuvitteli, kun tulee irtisanomisia. Helsingin Sanomissa eräs analyytikko pohtikin, että saattaapa tähän heikkoon kehitykseen olla syynä juuri se, että on tehty lakkautuspäätöksiä kannattavan toiminnan osalta. Pitäisihän siitä olla kiinnostunut pääomistajan, mitä ne vaikuttavat, ne päätökset.

Jos imago esimerkiksi yhtiöltä menee, niin kuin se nyt on pahasti mennyt, niin totta kai se on taloudelliseenkin toimintaan vaikuttava tekijä. Totta kai pääomistajan pitää olla kiinnostunut siitä, ettei johto voi tehdä täysin vääriä päätöksiä. Niitä on tehty ennenkin Stora Ensossa, Amerikka-päätös, mutta kyllä se kuittautettiin hallituksella. Se oli virhe, että siihen ei puututtu, vaikka eräät asiantuntijat silloin jo arvostelivat näitä Amerikan retkiä. Esimerkiksi siellä Amerikassa, kun satun tiettyjen yhteyksien kautta tietämään paperialan ihmisiä sieltä, entisiä suomalaisia tai suomalaisia edelleen mutta Suomessa paperialalla olleita, niin hehän tiesivät heti, että nyt roskaa ostettiin, silloin jo. (Ed. Skinnari: Se oli Wallenbergin etu!) — Joo joo, mutta nämä ekspertit tiesivät Amerikassa, että tämä meni nyt harakoille, tämä homma. (Ed. Skinnari: Kavereita piti auttaa!)

Minä lähden siitä ja tämä kritiikki nousee siitä, että minusta Stora Ensossa on tehty taas uusi virhepäätös, kun on lakkautettu. Kemijärven asiat tunnen tasan tarkkaan. Siellä on nyt tehdas kunnossa. Ihan viimeiset investoinnit tehtiin viime keväänä, ne saivat ympäristöpuolen aivan ekstrakuntoon tehtaalla. Se tehdas on tuottanut voittoa, tuotti viime vuonnakin ihan tuntuvan voiton viimeisten tietojen mukaan. Tämmöisen lopettaminen on varmasti väärä päätös.

Kun tähän liittyy vielä tämä puutilanne, se ei ole se, mikä täällä on noussut esille, että olisi puusta pulaa. Kaikki Lapin asiantuntijat, kaikki Suomen asiantuntijat, jotka todella tuntevat metsäpuolta, sanovat, että nyt on metsän kasvu niin kovassa kiihtyvässä tilassa myös meillä, ettei pidä siihen väitteeseen uskoa, että puusta on sillä lailla pula. Venäjän puutullit ovat asia erikseen. Siellä on nyt ongelma, mutta niinhän tuo toimitusjohtaja Karvinen näytti sanovan, että kyllä sekin ratkeaa tässä. Positiivista odotusta hänellä on, mutta sitä ennen kiirehditään tekemään vääriä päätöksiä.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa puhemies! Ed. Alanko-Kahiluoto ja ed. Uusipaavalniemi molemmat käyttivät mielestäni hyvän puheenvuoron ja ainakin sillä tavalla toisenlaisen kuin yleensä hallituspuolueiden kansanedustajat. Etenkin Lapin keskustalaiset kansanedustajat joko ovat täysin hiljaa tai puhuvat kummallisuuksia. Tämä on ongelma myöskin tämän asian selvittämisen kannalta.

Mutta ed. Sasi, joka nyt ei ole paikalla, käytti tuollaisen mielenkiintoisen puheenvuoron teollisuusmaailmasta ja konsernin tehtaiden välisestä darwinistisesta kilpailusta, ikään kuin sellaisesta luonnonvalinnasta, joka mielestäni kyllä tässä tilanteessa on täysin sokea — viittaan siihen, mitä ed. Tennilä sanoi. Kemijärvi on hyvässä kunnossa, vastikään pantu putskuntoon, ja samalla tavalla myös Summa. Siellä on vielä viime vuonna todellakin, viime vuoden alussa, aivan uusittu paperikonetta ja kehitetty sitä, siellä on aivan ainutlaatuisia, moderneja uudistuksia, esimerkiksi viirateknologiaa ja -tekniikkaa käytetty, mitä muualla ei ole, ja uusia tuoteperheitä avattu, tuollaisia hotspot-juttuja, jotka ovat erittäin hyvin menestyneitä. Nyt tässä asiassa ei voi puhua mistään sellaisesta luonnonvalinnasta vaan ihan kummallisesta darwinismista, joka toimii nyt kyllä tässä konsernissa.

Jouko Skinnari /sd:

Arvoisa puhemies! Kun nyt viisi edustajaa täällä on paikalla, Uusipaavalniemi, Saarinen, Tiusanen ja Tennilä (Ed. Sasi: Ja Sasikin on!) — ja Sasikin on tullut paikalle, sehän on ilahduttavaa — niin täytyy todeta yhteenvedonomaisesti, että täällä ei ole pystytty näinä kahtena päivänä osoittamaan sitä, minkä takia kaksi kannattavaa yksikköä myydään. Syiden täytyy olla jotkut toisenlaiset, ehkä Wallenbergit tietävät jälleen sen oikean vastauksen. Tämä tuntuu olevan Wallenbergien pyöritystä. Joka tapauksessa tästä on vahinkoa valtiolle omistajana, ajatellaan nyt esimerkiksi saamattomia sosiaaliturva- ja työeläkemaksuja, kun täällä on puhuttu, että työeläkeyhtiöt eivät ole tätä asiaa ottaneet esille. Mutta eivät työeläkeyhtiöt ole myöskään vaatineet sitä, että Kemijärven ja Summan tehtaat pitää täällä lopettaa.

Mutta kyllä tämä on joka tapauksessa osoittanut sen, että valtion omistajapolitiikassa täytyy tapahtua käänne. Se virke, joka siellä hallituksen papereissa 7.6.2007 on nyt tullut aivan uutena, ja se, että maan hallitus ei puutu valtionyhtiöitten hallitusten toimintaan, on täysin väärin. Se ei perustu osakeyhtiölakiin. Ei osakeyhtiölaki tunne sen kummemmin pörssiyhtiöitä. Voi sanoa, että se on Suomen osakeyhtiölainsäädännön yksi heikkous, että siellä ovat pienet yritykset, suuret pörssiyhtiöt samassa laissa. Mutta joka tapauksessa arvopaperilaki tuntee sen, että sisäpiirisäännöksiä pitää noudattaa, mutta tässäkään asiassa ei tämän tyyppisiä väitteitä ole tullut esille. Kyllä valtion omistajana 35 prosentin ääniosuudella ja paljon veronmaksajien rahoja tähän vuosikymmenien aikana panneena (Puhemies koputtaa) kyllä siinä pitää enemmän ottaa huomioon suomalaisten edut.

Esko-Juhani Tennilä /vas:

Arvoisa puhemies! Tässä jäi sanomatta tästä Vuotoksen altaasta, että minusta se on aika törkeätä suorastaan tyrkyttää Vuotoksen allasta työllisyyshankkeena korvaamaan Kemijärven sellutehtaan menetettävät työpaikat. (Ed. Sasi: Eikö työ kelpaa?) Kemijärven sellutehtaan vaikutus työllisyyteen on ehkä noin 900 työntekijää kaikkinensa, kun katsotaan kuljetukset ja muut. Ne ovat pysyviä työpaikkoja. Se on oleellista, että ihmiset voivat rakentaa tulevaisuutensa jollakin alueella. Vuotoksen allas antaisi 300—400 työpaikkaa muutamaksi vuodeksi. Ne ovat väliaikaisia työpaikkoja. Ne ovat kaksi ihan eri asiaa.

Energiapolitiikasta voidaan sitten puhua joskus toiste muistaen tietenkin sen, että Vuotoksen altaan on kieltänyt korkein hallinto-oikeus ympäristövahinkojen vuoksi, mutta työllisyysvaikutukset ovat näillä kahdella ihan erilaiset. Te tyrkytätte meille väliaikaisia työpaikkoja, kun me pidämme kiinni pysyvistä.