2) Laki opintotukilain 17 ja 27 §:n muuttamisesta
Vesa-Matti Saarakkala /ps(esittelypuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Opiskelijan saamista opintoetuuksista
säädetään opintotukilaissa 65/1994.
Opintotuen myöntämisen yleiset edellytykset määritellään
lain 5 §:ssä, jonka mukaan ne ovat oppilaitokseen
hyväksyminen, opintojen päätoiminen harjoittaminen
ja opinnoissa edistyminen sekä taloudellisen tuen tarve. Opintotukilain
11 § ja 14 a § määrittelevät
opiskelijan saaman opintotuen määrän,
joka koostuu opintotuesta sekä opintorahasta.
Opintotukea korotettiin edellisen kerran vuonna 2008, jolloin
kuukausittain maksetun opintorahan enimmäismäärä nousi
298 euroon. Asumislisän määrä on
nykyisellään enintään 201,60 euroa
kuukaudessa. Opintotuki on tarkoitus sitoa elinkustannusindeksiin
hallitusohjelman mukaisesti. Tämä on kuitenkin
tarkoitus toteuttaa vasta vuoden 2014 syksyllä poiketen
monista muista etuuksista, jotka sidottiin indeksiin jo tämän
vuoden alusta lähtien.
Arvoisa herra puhemies! Opintotuen ostovoima on huomattavasti
alhaisempi kuin 1990-luvun alussa. Tähän ovat
syinä kansantalouden inf-laatiokehitys sekä erityisesti
pääkaupunkiseudun korkea hintataso vuokra-asuntomarkkinoilla.
Korkeakouluopiskelijat ovatkin pakotettuja elinkustannustensa kattamiseksi
tekemään töitä opiskelujensa
ohella. Opintotuen tarkoituksena on kannustaa etenemään
opiskeluissa, mutta tuen alhainen taso estää toivottavan
vaikutuksen syntymisen keskimääräisiin
opiskeluaikoihin.
Palkkatulojen ja opintotuen samanaikaisesta nauttimisesta on
tiukat säädökset opintotukilain tulorajojen
muodossa. Opintotukilain 17 §:ssä säädetään
opiskelijan omien tulojen vaikutuksista opintorahaan ja asumislisään.
Opiskelija on vuoden aikana oikeutettu ansaitsemaan jokaista tuetonta
kuukautta kohden 1 970 euroa ja kutakin opintotukikuukautta
kohden 660 euroa. Kalenterivuodelle tukien ohella määritettyä sallittua
toimeentulon määrää nimitetään
vapaaksi tuloksi. Opiskelijan on itse huolehdittava lain 17 §:n
mukaan, etteivät vuositulot ylitä vapaan tulon
rajaa. Tulorajojen ylittyessä peritään
liikaa maksetut etuisuudet opintotukilain 27 §:n
nojalla takaisin 15 prosentin korolla.
Arvoisa herra puhemies! Opintukilain tulorajoissa voidaan havaita
rangaistuksenomaisia piirteitä, koska opiskelijan arvioidessa
väärin saamansa palkkatulot opintotukia on maksettava
takaisin erittäin korkealla 15 prosentin korotuksella.
Tämä on varsinkin vähävaraiselle
opiskelijalle kohtuuton taakka ja voi pahimmassa tapauksessa johtaa
maksuhäiriömerkintään, mikäli henkilön
varallisuus ei kata takaisinperinnän kustannuksia.
Maamme koulutuspolitiikassa olisi samanaikaisesti edistettävä korkeakouluopiskelijoiden
aikaista
työmarkkinoille kiinnittymistä ja toimeentulon
turvaamista. Tämä voitaisiin toteuttaa poistamalla
opintotukilain mukaiset tulorajat niiltä korkeakouluopiskelijoilta,
jotka pystyvät suoriutumaan opiskeluistaan opintotukiasetuksen
4 §:n määrittelemän
5 opintopisteen vauhdilla opintotukikuukautta kohden. Tällä toimenpiteellä parantaisimme
akuuttia työvoiman tarjonnan pulaa niillä elinkeinoelämän
sektoreilla, joilla on suuri työvoiman vaihtuvuus ja pula
työntekijöistä. Lisäksi uudistus
kannustaisi nuoria hankkimaan työkokemusta, joka on ensisijaisen tärkeää jo
haettaessa ensimmäistä työpaikkaa valmistumisen
jälkeen.
Opiskelijoiden elintason ongelmia ei voida ratkaista lisäämällä opintolainan
merkitystä opintotukipolitiikassa. Opintojenaikainen velkaantuminen
yhdistettynä epävarmuuteen tulevaisuuden työtilanteesta
asettaisi tiettyjen koulutusalojen opiskelijat huonompaan asemaan
niihin henkilöihin nähden, joilla valmistumisen
aikaan on paremmat työllistymismahdollisuudet uravalintansa
tähden. Tämän takia esitänkin
seuraavaa:
Lakialoite:
"Lisätään opintotukilain 17 §:ään,
sellaisena kuin se on osaksi laissa 52/2001 ja 297/2012, uusi
3 momentti, jolloin nykyinen 3 ja 4 momentti siirtyy 4 ja 5 momentiksi,
sekä muutetaan 27 § 1 momentti, sellaisena
kuin se on laissa 341/1997, seuraavasti:
17 § Opiskelijan omien tulojen vaikutus opintorahaan
ja asumislisään.
Mikäli opiskelija opiskelee lain 3 §:n
mukaisesti korkeakoulussa, eivät häntä koske
vapaan tulon rajoitukset, mikäli hän pystyy osoittamaan edenneensä opinnoissa
opintotukiasetuksen 4 §:n määrittelemän
5 opintopisteen tahtia opintotukikuukautta kohden.
27 § takaisinperintä.
Jos tämän lain mukaista etuutta on maksettu aiheetta
tai määrältään liian
suurena, liikaa maksettu etuus on perittävä takaisin.
Takaisinperintää ei suoriteta, jos kyseessä on
korkeakouluopiskelija, joka on edennyt opiskeluissaan lain 17 §:n 3
momentissa määritellyssä tahdissa.
Tämä laki tulee voimaan 1. päivänä syyskuuta 2014."
Pauli Kiuru /kok:
Arvoisa herra puhemies! Suurella kiitollisuudella kuuntelin
edustaja Saarakkalan lakialoitepuhetta. Tämä lämmittää porvarin
sielua ja sydäntä.
Opiskelijalla voi opintotuen lisäksi olla muita veronalaisia
tuloja eli niin sanottua vapaata tuloa, kuten tässä äsken
kävi ilmi. Ihmettelen sangen suuresti, miksi tälle
tulolle on asetettu ja miksi sillä pitäisi olla
yläraja varsinkaan siinä tapauksessa, jos se tulo
on työnteolla ansaittua — teen tässä nyt
rajauksen pääomatuloon — ja jos opinnot
etenevät normaaliaikataulussa, ihan kuten Saarakkalan lakialoitteessa
erinomaisella tavalla tuotiin ilmi.
Mihin tämä nykykäytäntö johtaa?
Se johtaa siihen, että opiskelijat pakotetaan seuraamaan työtulojaan
ja Kansaneläkelaitos velvoitetaan tekemään
takaisinperintää. Tässä on esimerkki Kansaneläkelaitoksen
kolmisivuisesta kirjeestä, ja niitä lähetettiin
esimerkiksi vuonna 2010 peräti 24 500 kappaletta.
Ihmettelen sangen suuresti, ketä tällainen näennäispuuhastelu
hyödyttää. Se luo yhteiskuntaan turhaa
byrokratiaa ja kuluja ja hankaloittaa opiskelijoitten asemaa ja
tilannetta.
Otan tästä pienen otteen. Tämä on
omasta valiokunnasta, jossa olen jäsenenä, sivistysvaliokunnan
mietintö viime vuodelta: "Nykyinen opintotukilaki on lukuisista
muutoksista johtuen sekava ja osin vaikeaselkoinen. Järjestelmä ei nykyisellään
esimerkiksi ole riittävän kannustava eikä tue
päätoimista yksilöllistä opiskelua." — Voisiko
asian paremmin sanoa?
Kertaan vielä, miksi kannatan tätä tehtyä lakialoitetta.
Jos opiskelija tekee töitä opiskelun rinnalla,
hän saa työkokemusta ja työkokemus auttaa
häntä valmistumisen jälkeen saamaan vakituisen
työpaikan. Kun opiskelija on työelämässä mukana,
hän maksaa veroja ja hyödyttää yhteiskuntaa.
Hallituksen tavoitteena on työurien pidentäminen
myös alusta, keskeltä ja lopusta, ja tämä on
nimenomaan sitä alkupäätä. Kun
opiskelija opiskelee, etenee opintojen tahdissa, ja jos hän pystyy
samaan aikaan tekemään töitä,
niin minkä ihmeen käsittämättömän
syyn takia yhteiskunnan pitäisi siitä rangaista
ja Kansaneläkelaitoksen pitäisi lähettää 25 000
kirjettä ja sanoa, että rahat takaisin, olet tehnyt
liian ahkerasti töitä? Ei sovi kerta kaikkiaan
suomalaiseen arvomaailmaan.
Aloitteen mukainen järjestelmä kannustaisi opiskelijoita
ottamaan vastuuta omasta elämästään,
toimeentulostaan, ja kaikenlainen byrokraattinen puuhastelu loppuisi.
Tämä on erinomainen aloite, ja olen kaikilla tavoilla
tukena, että tämä asia menisi eteenpäin.
Jossain vaiheessa järjen on pakko voittaa.
Olli Immonen /ps:
Arvoisa herra puhemies! Korkeakouluopiskelijat saavat nykyisin
opintotukea enintään 469,80 euroa kuukaudessa.
Tämän lisäksi opiskelijat voivat nostaa
opintolainaa 300 euroa jokaista yhdeksää tukikuukautta kohden.
Tällä hetkellä korkeakouluopiskelija, joka
nostaa opintotukea yhdeksänä kuukautena vuodessa,
saa tienata vuoden aikana enintään 11 850
euroa. Jos tämä raja ylittyy vähintään
220 eurolla, opintotukia aletaan periä takaisin 15 prosentin
koron kera. Tänä vuonna Kela aikoo periä opintotukia
takaisin jopa 33 900 opiskelijalta, ja näin vain
siksi, että kyseiset opiskelijat ovat tehneet liikaa töitä.
Arvoisa puhemies! Nykyinen järjestelmä siis rankaisee
työssä käyviä opiskelijoita
ahkeruudesta. On selvää, että tulorajat
ovat tällä hetkellä liian matalalla,
jolloin opiskelun ohella tehdystä työstä tulee
käytännössä taloudellisesti
kannattamatonta. Olisiko opiskelijoiden sitten parempi jäädä kotiin
makaamaan sen sijaan, että heitä kannustettaisiin
hankkimaan kokemusta työelämästä ja
antamaan panoksensa yhteiskunnan hyväksi tuottavaa työtä tekemällä?
Kyllä työnteon tulee olla aina joutenoloa kannattavampaa.
Korkeakouluopiskelijoiden tulorajoja pitäisikin siis
joko korottaa tuntuvasti tai vaihtoehtoisesti poistaa kokonaan,
kuten edustaja Saarakkalan lakialoitteessa ansiokkaasti esitetään.
Opintotukijärjestelmän uudistamisesta ja tulorajojen korottamisesta
tai poistamisesta hyötyisi opiskelijoiden lisäksi
myös valtio, joka saisi työnteon kautta lisää verotuloja
kassaansa. Monet opiskelijat tekevät opintojensa ohella
sellaisia töitä, joita työttömät
eivät suostu ottamaan vastaan. Työttömät
eivät halua ottaa näitä töitä vastaan,
koska niistä ei makseta kovinkaan suurta palkkaa. Sen sijaan
opiskelijoille tämä palkka on kuitenkin aina lisää alhaisen
opintotuen päälle. Lisäksi Suomesta ja
erityisesti pääkaupunkiseudulta löytyy
paljon opiskelijoita, joiden on suorastaan pakko käydä opiskeluidensa
ohella töissä. Tämä johtuu pääasiassa
Helsingin ja muun pääkaupunkiseudun korkeista
asumiskustannuksista.
Arvoisa puhemies! Ymmärrän kyllä joidenkin
ihmisten huolen opintoaikojen venymisestä, jos opiskelija
keskittyy opintojensa ohella liikaa työntekoon. Huoli opiskeluajan
venymisestä on erityisen aiheellinen tilanteessa, jossa
opiskeluaikoja tulisi lyhentää ja nuoret saada
nopeammin mukaan työelämään.
Jos opiskelija kuitenkin joutuu maksamaan opintotukea takaisin Kelalle, hänen
täytyy korjata liiallisesta työnteosta aiheutuneet
vahingot uusilla opintotuilla ja lainoilla tai tekemällä lisää töitä.
Tässä on olemassa selkeä vaara oravanpyörään
luisumisesta, jonka seurauksena myös opiskelijan opinnot
voivat viivästyä.
Uskon vahvasti siihen, että työelämästä saatu kokemus
kasvattaa opiskelijoiden ammatillista osaamista ja sitä kautta
edesauttaa nopeampaa työllistymistä valmistumisen
jälkeen. Työnantajat arvostavat sellaisia työnhakijoita,
joilla on edes vähän kokemusta työelämästä.
Arvoisa herra puhemies! Työssä käyviä opiskelijoita
ei saa rangaista ahkeruudesta. Siksipä kannatan edustaja
Saarakkalan tekemää lakialoitetta.
Kimmo Kivelä /ps:
Arvoisa herra puhemies! Opintotukireformi on välttämätön.
Opintotuen, joka ei perustu lainaan, tulee olla ensisijainen opintojen
rahoituksen väylä. On väärin,
että opiskelija joutuu työskentelemään
jokapäiväisen toimeentulonsa hankkimiseksi sen
vuoksi, että opintotuet ovat liian pieniä.
Mutta niin kuin täällä on todettu,
niitä opiskelijoita, jotka kykenevät työskentelemään
opintojen ohessa opintojen siitä kärsimättä,
ei saa rangaista. Tämä edustaja Saarakkalan aloite
on kannustava: tarvitaan nimenomaan porkkanoita kepin asemesta.
Kyllästymiseen saakka on jaksettu hokea työurien
pidentämistä, pidentämistä alusta,
keskeltä ja lopusta. Kaikissa vaiheissa ollaan kylläkin
lähinnä epäonnistuttu, vain liikuteltu suuta.
Mitään todellista ei ole saatu aikaiseksi.
Joka tapauksessa tämä aloite toteutuessaan olisi
hyvä myös siitä näkökulmasta,
että se sitä paljon hoettua kestävyysvajetta
olisi kuromassa ja pidentäisi toteutuessaan työuria.
Aloite on tässä suhteessa mitä kannatettavin,
mutta samanaikaisesti on muistettava, että opintotuen tulee
olla ensisijainen opintojen rahoittamisen väylä ja työnteko
ei saa olla pakko, jota on tehtävä, koska opintotuella
ei tule toimeen.
Annika Saarikko /kesk:
Arvoisa puhemies! Tämä edustaja Saarakkalan
lakialoitetta koskeva keskustelu jatkaa luontevasti sitä kyselytunnilla alkanutta
keskustelua kestävyysvajeesta ja työurien pidentämisen
paineesta. Aivan totta, että "alusta, keskeltä ja
lopusta" -hokema alkaa kyllästyttää,
ja toisaalta on myös lupa kysyä, ovatko hallituksen
näytöt erityisesti tästä työurien
alkupään tehostamisesta laisinkaan riittävät.
Hämmennyksellä ja mielenkiinnolla sain tämän
päivän Helsingin Sanomista tässäkin
kysymyksessä varsin ristiriitaisen kuvan siitä,
mitä hallitus tulee tälle isolle opintotukikokonaisuudelle
tekemään: on puolueita oikealla, jotka ovat ehkä edustaja
Saarakkalan linjoilla suhteessa siihen, miten opiskelijan kuuluisi
saada tienata rahaa opintojen ohella, osa puolueista vaatii kokonaisuudistusta
laajempaa remonttia, osa taas ei ole valmis oikein mihinkään
toimenpiteisiin, ja mikä on lainan osuus. Tässä kysymys
on paljolti myös opiskelijoiden asenteesta. Oma ikäpolveni,
joka on opiskellut, ja meitä nuoremmat eivät ole
erityisen motivoituneita ja halukkaita ottamaan lainaa. Se on vääristänyt
opintotukijärjestelmää. Toisaalta helppo
olisi yhtyä edustaja Saarakkalan aloitteeseen. Itsekin
varsin paljon opintotukia takaisin maksaneena — vielä osan
korkojen kera — kun töitä opiskelujen
ohessa tein, se 15 prosenttia tuntui kovalta.
On muuten hyvä, että jotain uudistuksia kuitenkin
tässä yhteiskunnassa tässä suhteessa
on tapahtunut. On erittäin hyvä, että niinkin
pieni mutta merkittävä käytännön
uudistus on saatu aikaiseksi, että verotustiedot valmistuvat
nyt ennen kuin tieto siitä, pitääkö opiskelijan
palauttaa rahaa. Näin olen ymmärtänyt,
ja se on monen opiskelijan arjessa ollut yksinkertainen parantava
tekijä.
Olisi helppo siis tukea edustaja Saarakkalaa, mutta samaan aikaan
on kuitenkin todettava, että suomalaisten työmarkkinoiden
yksi ongelma on se, että osa-aikatyöt ovat nyt
pitkälti opiskelijoiden käsissä opiskelujen
rahoitusmielessä ja siksi meillä vajaakuntoiset
ja osatyökykyiset osittain ovat työelämän
ulkopuolella ja monet muut, esimerkiksi pienten lasten äidit,
jotka haluaisivat tehdä osa-aikatyötä.
Pirkko Ruohonen-Lerner /ps:
Arvoisa puhemies! Kannatan lämpimästi tätä edustaja
Saarakkalan lakialoitetta. On hienoa, että hän
on tarttunut tähän keskeiseen opiskelijoita koskettavaan
ongelmaan.
Haluan palata tässä siihen aikaan, kun itse olen
opiskellut 70-luvulla. Silloin oli aivan tavallista, että kaikki
ottivat opintolainaa. Jos joku ei sitä ottanut, se oli
harvinainen poikkeus ja hän sitten varmaan sai lähinnä perheeltään
tämän toimeentulon itselleen. Mutta siihen aikaan
kaikille opiskelijoille oli tarjolla hyviä kesätyöpaikkoja ja
valmistumisen jälkeen lähes kaikki saivat hyviä,
vakituisia, turvallisia työpaikkoja. Inflaatio oli reippaasti
yli 10 prosenttia, joten se söi mukavasti tätä opintolainan
pääomaa. Samaten siihen aikaan jo nuoret ottivat
helposti myös asuntolainaa, saivat aravalainoja, joilla
pääsivät kiinni ensimmäiseen
omistusasuntoon ja sillä tavalla elämän
alkuun, kun taas nykypäivänä tilanne
on aivan toinen: asuntoja ei ole tarjolla, ei ole kohtuuhintaisia
omistusasuntoja, vuokra-asuntoja, kaikesta on kova puute erityisesti
pääkaupunkiseudulla. Ja nuoret eivät
saa muita kuin pätkätyö-paikkoja, monesti
heille ei makseta kohtuullista korvausta, vaan heitä pidetään
erilaisissa harjoittelusuhteissa, jolloin he joutuvat melkein nälkäpalkalla
olemaan töissä. On täysin ymmärrettävää,
että nykyaikana tämä tilanne ei houkuttele ihmisiä ottamaan
lainaa, sillä millä sen lainan sitten valmistumisen
jälkeen maksaa pois, kun ei ole mitään
tietoa siitä turvallisesta työpaikasta ja turvallisesta
elämästä? Siinä mielessä toivon, että tämä lakialoite
johtaa toimenpiteisiin, jos ei tällä hallituskaudella,
niin sitten seuraavalla hallituskaudella.
Inkeri Kerola /kesk:
Arvoisa herra puhemies! Tämä lakialoite siivittää tietysti,
kuten täällä on mainittu, työurakeskustelua.
Itse olen ihmetellyt sitä, kuinka paljon painotetaan työurien
loppupäätä eikä tarkastella
niitä alkupään vuosia, jotka opiskelijoiden
ja nuorten elämään läheisesti
liittyvät.
Viimeinen tilasto kertoo siitä, että 33 900 opiskelijaa
on joutunut palauttamaan Kelalle saamiaan opintotukia, ja se kertoo
minusta siitä, että joko järjestelmässä on
ongelmia, seurannassa on ongelmia tai sitten on jotakin muuta ongelmaa tässä meidän
yhteiskunnassamme ja yleensä opintotuki- ja sitten ansaitsemislogiikassa.
Itse kannatan lämpimästi sitä, että meillä olisi vapaa
ansaitsemisoikeus, mutta se tarkoittaa sitä, että opintojen
tulisi onnistua ja mennä eteenpäin niin sanotusti
päätoimen alla nopeaa tempoa. Mutta toisaalta
täytyy kantaa huolta myös siitä, mistä opiskelijajärjestöt
ovat kantaneet huolta, että meillä ei kaikkialla
Suomessa ole tasapuolisesti saatavilla työpaikkoja, kesätyöpaikkoja
tai loma-aikojen työpaikkoja. Näin ollen tietysti
nuoret joutuvat eriarvoiseen asemaan verrattuna tähän
kokonaisjärjestelmään.
Tärkeintä olisi, että meidän
opintotukijärjestelmämme kulkisi kustannustason
mukana, ja ennen kaikkea, että hallitus olisi valmis tekemään myös
ratkaisuja, jotka edesauttavat opintoja ja edistymistä päätoimisen
opiskelun alla, niin että nuorilla olisi myös
mahdollisuus valmistua ajoissa — ja painotan sanoja "olisi
mahdollisuus valmistua ajoissa", sillä monen nuoren valmistuminen
on kiinni siitä, että esimerkiksi lopputenttejä ei
saada tarpeeksi ajoissa tehtyä.
Elikkä voisi sanoa näin, että osittain
kannatan tätä lakialoitetta, mutta edellytän,
että tämän rinnalla viedään
eteenpäin myöskin muita opintoja nopeuttavia järjestelmiä.
Pauli Kiuru /kok:
Arvoisa herra puhemies! Edelliseen puheeseeni vielä lisäyksenä ja
täydennyksenä tähän takaisinperintäasiaan:
Tämä takaisinperinnässä käytetty
prosentti, 15, on koettu rangaistuksenomaisena eleenä valtion
taholta. Viime viikolla puhuimme pikavipeistä täällä ja niissä käytetyistä kohtuuttomista
koroista. 15 prosenttia nykyisellä korkotasolla — on
aivan käsittämätöntä,
miten tällainen voi olla. Siis valtiovalta lähettää opiskelijoille
viestin, että työnteko on rikollista toimintaa
ja niin ei saa menetellä, ja se on täysin kestämätöntä.
Tässä kädessäni on Tampereen
teknillisen yliopiston opiskelijan paperi. Hän on saanut
liikasuoritusta noin 1 000 euroa. Sitä peritään
nyt takaisin, ja korotus on 149 euroa. Ei ole ihan tästä maailmasta.
Viimeisenä asiana: Jos tämä vapaa
tuloraja poistettaisiin kokonaan, niin keskustelu tästä kohtuuttoman
kovaksi koetusta 15 prosentista loppuisi kertaheitolla. Ei meidän
tarvitse puhua enää silloin mistään
prosenteista, koska opiskelijat voivat tehdä työtä sen
minkä ehtivät, kunhan etenevät opiskeluissaan
normitahtia.
Peter Östman /kd:
Arvoisa herra puhemies! Tämä edustaja Saarakkalan
aloite on todella ihan varteenotettava vaihtoehto. Tiedän,
että hallitus on asettanut työryhmän,
jonka tehtävä on ollut pohtia opintotukijärjestelmän
uudistamista, mutta ryhmä ei ole toistaiseksi päässyt
yhteisymmärrykseen. Itse toivon kuitenkin, että tämä työryhmä vielä jatkaisi
selvitystyötään ja löytäisi
järkevän ratkaisun, ja tässä työskentelyssä edustaja Saarakkalan
ohjeet voisivat toimia hyvänä pohjana. Edustan
itse tätä samaa linjaa, että nämä tulorajat
voitaisiin poistaa kokonaan. Ne, jotka haluavat opiskella ahkerasti,
palkittaisiin opintotukijärjestelmän kautta, joka
voisi olla sidoksissa opintopisteisiin, ja sitten sen lisäksi
olisi vapaus ansaita sen verran, mitä ehtii ja jaksaa.
Sanni Grahn-Laasonen /kok:
Arvoisa puhemies! Opintotukijärjestelmässä on
kaiken kaikkiaan tällä hetkellä monta
kannustavuusongelmaa. Sinällään olen
lakialoitteen tekijöiden kanssa samaa mieltä siitä,
että nykyiset tulorajat eivät kannusta työntekoon,
ja meillähän ei voi sen tyyppistä lainsäädäntöä mielellään
olla, joka loisi tällaisia epäterveitä kannustimia
ikään kuin väärään
suuntaan. Toisaalta nykyinen opintotukijärjestelmä myöskään
opintorahan puolelta ei kannusta valmistumaan. Se on nähty
opintoaikojen pidentymisenä. Lisäksi opiskelijaelämä on monesti
aika arvaamatonta: ei välttämättä tiedä, mitä vuoden
aikana tulee tapahtumaan, löytyykö työpaikka
ja kesätyöpaikka jne.
Sen sijaan sitten kokonaan toinen keskustelu on se, kuinka realistinen
tässä taloudellisessa tilanteessa meillä tulorajojen
poisto opintotukijärjestelmästä olisi.
Se maksaisi arvioiden mukaan 300 miljoonaa euroa vuosittain poistaa
tulorajat opintotuesta, ja tietysti tässä, kun
olemme kaikki huolissamme valtiontalouden tilasta, kiinnostaisi
tietää, mistä tämä sitten
voisi olla perussuomalaisten mielestä pois.
Hallitusohjelmaan on kirjattu tämä opintotukijärjestelmän
kokonaisuudistus nimenomaan kustannusneutraalilta pohjalta, ja sillä on
kyllä kiire, ja näitä malleja odotamme
ja tarvitsemme nyt myöskin esittelyyn. Sen uuden järjestelmän
tulisi nähdäkseni olla sen tyyppinen, että se
nimenomaan painottaisi sitä kannustavuutta eli kannustaisi
valmistumaan, tekemään niitä opintoja
ja että se opintotukijärjestelmä turvaisi
niiden opintojen etenemistä paremmin. Tällä hetkellähän
se opintorahan taso ja opintotukijärjestelmän
taso on riittämätön erityisesti pääkaupunkiseudulla opiskelemiseen
ja asumiseen.
Toisaalta tämä koko tulorajakeskusteluhan, mitä nyt
käydään, korjaantuisi sillä,
että saisimme Suomessa aikaan jonkinlaisen perustulomallin,
mutta se on vielä ehkä pidempi tie. Toivottavasti
sekin etenee.
Saara Karhu /sd:
Arvoisa puhemies! Edustaja Annika Saarikon pohdiskeleva puheenvuoro oli
mielestäni hyvä ja siihen voi pääsääntöisesti yhtyä.
Ongelma on aika laaja-alainen.
Olen joskus itse pohtinut vähän samaan tyyliin
kuin edustaja Ruohonen-Lerner tuossa, että omaan aikaan
tukia ei ollut, elettiin lainarahalla ja sitten tienattiin siinä sivussa.
Mutta tosiasia oli, että silloin oli työpaikkoja
eri lailla kuin tänä päivänä.
Pidän myös itse tätä 15
prosentin korkoa tämän päivän
korkomaailmassa aivan kohtuuttomana. Eli se olisi ensimmäinen
asia, jota voitaisiin kyllä pikaisesti lähteä tarkastelemaan.
Arvona näen kuitenkin sen, että noihin vanhoihin
aikoihin verrattuna tukia saa tänä päivänä,
ja myös sen, että opiskelu on ilmaista. On menty
parempaan suuntaan. Toki parannettavaa aina löytyy, ja
nythän asia on vaiheessa, kuten tässä on
todettu.
Ideaali mielestäni olisi se, että tuet olisivat
riittävän suuret, niin että ne mahdollistaisivat
täysipäiväisen opiskelun. Nythän
näin ei ole, mutta mikä sitten on riittävän
suurta? Näissä puheenvuoroissa ei ole tullut vielä esiin
se, että useim-pien opiskelijoiden tuet, palkat, kaikki
mahdollinen menee pääsääntöisesti
vuokranantajille. Eli meillä ei ole kohtuuhintaista asumista,
ei oikein missään päin, varsinkaan pääkaupunkiseudulla mutta
ei myöskään Tampereella. Ja nyt kiitos
sitten ministeri Krista Kiurulle, joka ponnistelee tosissaan, että tätä asiaa
saataisiin paremmalle tolalle.
Annika Saarikko /kesk:
Arvoisa puhemies! Mitä tulee tuohon asuntopolitiikkaan,
se on varsin totta. Nykyisellään opintoraha asumislisänsäkään
kanssa ei riitä alkuunkaan erityisesti pääkaupunkiseudun
vuokrahintoihin. Toden totta myös asuntoministeri Kiuru
on luvannut ponnistella, mutta toimenpiteitä on tämän
asian eteen vielä toistaiseksi tapahtunut varsin vähän.
Myös on syytä korostaa ja tähdentää tässä sitä osuutta,
että kyllä kysymys on myös opiskelijoiden
asenteesta. Edelleen toistan tämän oman ikäpolveni
ja nyt opiskeluihin tulevien ihmisten suhteen lainan ottamiseen.
Se on ehkä joku trauma 90-luvun lamasta, jolloin ihmiset
ylivelkaantuivat ja lainaan jäi paha kaiku. Sitä olen
koettanut itselleni selittää, miksi se ei tunnu
luontevalta, tai siinä on kysymyksessä myös
luottamus ja pikemminkin luottamuksen puute työllistymiseen
ja työelämään. Se kuvastaa yleistä epävarmuutta,
joka työelämän ympärillä leijailee.
Ei uskalleta ottaa riskiä ja velkaantua, koska ei ole varmuutta
siitä, että työtä saa, kuten
täällä muutkin edustajat ovat jo aiemmin
todenneet.
Ehkä yksi näkökulma on hyvä tähän
vielä nostaa esiin. Kyllähän työtä opiskelujen
ohessa tehdään monissa ammateissa, esimerkiksi
humanistisilla aloilla, siksi, että saisi työelämäkokemusta ja
sitä kautta valmiuksia saada työpaikka valmistumisen
jälkeen. Meidän koulutuksemme ei anna puhtaasti
valmiuksia menestyä työelämässä lukuun
ottamatta niitä koulutuksia, jotka selkeästi valmentavat
tiettyyn kohdennettuun ammattiin, niin kuin vaikkapa lääkärin
kohdalla. Meidän koulutuksen työelämälähtöisyyttä parantamalla ei
tarvitsisi tehdä työtä, koska raha ei
ole se ainut motiivi, vaan myös työkokemus, jos
katsotaan omaan alaan liittyviä töitä.
Siis koulutuksen työelämälähtöisyys,
asenne lainaan, ja mitään tällekään
asialle ei tapahdu, ellei hallitus tässä saa yhteisymmärrystä aikaiseksi.
Kello käy, ja minusta nämä uutiset opintotukityöryhmän
hyvin vaisusta esityksestä ja nyt hallituksen eripuraisuudesta eivät
kerro omiaan siitä, että edes tänne työurien alkupäähän
olisi saatavissa parannuksia.
Anna Kontula /vas:
Arvoisa puhemies! Minä kyllä ihmettelen sitä,
että täällä ollaan niin järkyttyneitä opintotuesta,
että sillä on jonkinnäköinen
takaisinmaksuvelvoitus, jonkinnäköinen palautus,
kun samaan aikaan suurin osa meidän tukijärjestelmästä nojaa
siihen samaan tarveharkintaisuuden periaatteeseen. Jos ajattelee
työkkäritukia, jos ajattelee toimeentulotukea,
niin kaikkiahan niitä sitä mukaa, kun käydään
töissä, joudutaan maksamaan takaisin, tai se tuen
osuus pienenee. Tässä ei ole mitään
yllättävää tai uutta. Tämä on
järjestelmä, joka on pitkälti oikeiston toimesta
Suomeen luotu ja joka täällä sen takia on
edelleen voimissaan.
Minä kannatan lämpimästi, että me
siirrymme kaikkien näiden osalta perustuloon taikka sentyyppiseen
ratkaisuun. Käytännössähän
tilanne ei ole suinkaan niin, niin kuin täällä joku
sanoi, että opiskelijat tekevät semmoisia töitä,
joita työttömät eivät suostu
tekemään, vaan kysymys on siitä, että työkkärirahalla
on vielä vaikeampi tehdä hanttihommia kuin opintotuella,
se on vielä pitemmälti byrokratisoitu hankalaksi
suhteessa työntekoon. Sen takia työttömät
eivät kerta kaikkiaan uskalla ottaa töitä,
kun se sotkee niin pahasti talouden kuukausiksi eteenpäin.
Opiskelijoille tämä malli on vähän
parempi, koska siinä tätä vertailua tehdään
kerran vuodessa eikä kuukausittain tai 21 päivän
välein niin kuin työttömän kohdalla.
Tämä on laajempi, iso ongelma meidän
järjestelmässämme. Meidän järjestelmämme
ei kannusta työntekoon, ei anna edes mahdollisuutta työntekoon,
jos joku sitä vähän haluaisikin, ja siihen
pitäisi pystyä myös laajemmin puuttumaan. Tässä kohtaa
en kuitenkaan kannata näiden tulorajojen poistamista, koska
minusta ne rahat, mitä meillä on opintotukeen
lisää laitettavia, olisi laitettava sen opintorahan
perusosan nostamiseen sellaiselle tasolle, että sillä jotenkuten
pystyisi elämään.
Puhetta oli ryhtynyt johtamaan toinen
varapuhemies Anssi Joutsenlahti.
Inkeri Kerola /kesk:
Arvoisa herra puhemies! Suomalainen koulutusjärjestelmä on
aina perustunut siihen, että meillä on kaikilla
mahdollisuus kouluttautua. Nyt tietysti meidän, erityisesti
kansanedustajien, tehtävä on katsoa, mikä on
se malli, jolla edelleen kaikille suomalaisille nuorille tarjotaan
tasavertaisesti opiskelumahdollisuus.
Nyt täällä on painotettu kovasti
lainaa näissä viimeisissä hallituksen
keskusteluissa. Nyt kun täällä on hallituspuolueitten
edustajia paikalla, niin mielelläni lähettäisin
sen viestin, että suomalainen opintotukijärjestelmä,
olkoon se minkälainen tahansa, ei saa mennä siihen
suuntaan, että se rajaa joitakin opiskelijoita varallisuuden
tai ta-loudellisen tilanteen vuoksi pois opiskelumahdollisuuden ääreltä.
Se on se kaikista tärkein peruspilari.
Toinen asia, mihin täällä viitattiin,
oli se, että pääkaupunkiseudulla on niin
huikea asuntotilanne, että opiskelijoille asuntoja ei tahdo
löytyä, ei riittää, eikä heillä ole
niihin varaa, ja kysymykseni kuuluu: Miksi samalla hetkellä hallitus
tekee sellaista politiikkaa, että se ohjaa erityisesti
opiskelupaikkoja kasvupaikkakunnille ja kasvukeskuksiin, kasvukaupunkeihin,
sellaisille paikoille, joilla asunnot loittonevat yhä kauemmas
opiskelijoiden käden ulottuvilta? Eikö opiskelupaikkoja
kannattaisi suunnata sinne, missä on huokea asuntokanta,
ja siellä on mahdollisuus opiskella muutoinkin huokeammin,
toisin sanoen elää vähän alhaisemmalla
elintasolla? Tässähän ei ole mitään
järkeä, että me suuntaamme opiskelupaikat
sinne, missä on ennestään jo korkea elintaso,
korkeat asuntojen hinnat, ja viemme niitä opiskelupaikkoja
pois sellaisilta paikkakunnilta, missä mahdollisuudet opiskella
olisivat huokeammat. Jos tähän annatte vastauksen,
niin meidän ei tarvitse kovin pitkään
näistä asioista keskustella.
Jukka Kärnä /sd:
Arvoisa puhemies! Muutama sana työelämälähtöisyydestä ja
opiskelusta.
Itse olen seurannut kauan, kauan aikaa sitten, puhun nyt toisen
asteen opiskelusta. Siellä vuonna 2000 tehtiin ensimmäiset
askelmerkit siihen, että sitä työelämälähtöisyyttä korostettiin
ja opiskeluun tuli matkaan mukaan työssäoppimisjaksot
kolmen vuoden aikana. Puoli vuotta, se on erinomainen uudistus.
Olin itse silloin tekemässä eräässä silloisessa
yrityksessä, missä olin töissä,
yhdessä työnantajan kanssa näitä pelisääntöjä,
mitä siinä on. Se oli erinomainen uudistus, sitä pitää jatkaa.
Olen samaa mieltä siitä, että sen pitää olla
vielä työelämälähtöisempää.
Tällä hetkellä työmarkkinajärjestöiltä on
useita ehdotuksia siitä, millä tavalla tämä työelämälähtöisyys
saadaan toimimaan vielä paremmin kuin se tällä hetkellä toimii.
Jään mielenkiinnolla odottamaan tässä nyt
kaiken kaikkiaan näitä työmarkkinaratkaisuja,
mitä tässä syntyy, ja toivon — ja
tiedänkin — että siellä on osana
matkassa myöskin tämä opiskelukuvio.
En ole opetusministeri, mutta hallituspuolueen jäsen
kyllä. Siihen, minkä takia tänne kasvukeskuksiin
niitä määriä on lisätty,
on nyt ihan oikeasti yksi ainut syy: sen takia, että ne
ihmiset ovat täällä. Se on se syy kaiken
kaikkiaan. Tämä asuntopula on tietenkin niin totta
täällä Helsingin seudulla ja yleensä kasvukeskuksissa
kuin olla taitaa, mutta perussyy, minkä takia niitä opiskelupaikkoja
tänne on lisätty, on se, että täällä ovat
ne opiskelijat.
Vesa-Matti Saarakkala /ps:
Arvoisa puhemies! Itse oletan näin, että tämä 15
prosentin takaisinmaksukorko, mikä tällä hetkellä on,
on siellä sen takia, että sillä on haluttu
nimenomaan pelotella opiskelijoita, että he eivät
lähtisi työelämään
ilman tutkintoa. Mutta tässä omassa lakiehdotuksessani
on nimenomaan kyse siitä, että tähän
takaisinperintään joutuu vain siinä tilanteessa,
että on nostanut tukia eikä ole pysynyt siinä 5 opintopisteen
opintovauhdissa per kuukausi. Eli tässä minun
mielestäni hyvällä tavalla pystytään yhdistämään
opiskelu ja sitten työelämälähtöisyys,
jota me tarvitsemme. Me tarvitsemme nimenomaan sitä, että saamme
niitä työpaikkoja nuorille, että he pääsevät
kiinni tähän työelämään.
Mitä yhteiskunnan etuun tulee, niin mielestäni
tätä ei voi verrata aivan kaikkiin muihin etuuksiin,
mitä annetaan, koska mielestäni se kombinaatio,
että joku opiskelee siinä tahdissa, mitä vähintään
edellytetään opintotuen saamiseksi, ja sitten
vielä kykenee tekemään töitä,
on erittäin yhteiskuntaa hyödyttävä,
ja sitä ei pidä vertailla ihan mihinkä tahansa
muihin sosiaalietuuksiin.
Eeva-Johanna Eloranta /sd:
Arvoisa puhemies! Eikö edustaja Kerolan mukaan koulutuspaikkoja
tulisi olla tarjolla siellä, missä niitä nuoriakin
on? Tuntuu todella turhauttavalta tämä jatkuva
keskustelu ja tivaaminen näistä opiskelupaikoista
siinä mielessä, että eikö myöskin
pääkaupunkiseudun nuorilla tai suurten kaupunkien nuorilla
ole oikeus saada opiskelupaikka sieltä, missä he
itse asuvat, missä oma kotiseutu on.
Mitä tähän Saarakkalan esitykseen
tulee, niin on paljon hyviä esityksiä, mitä kaikkea
mukavaa opintotuelle voisi tehdä, ja niin kovin mielellään kuin
niihin yhtyisikin, olisi hyvä ensin selvittää niiden
kustannusvaikutukset, koska nämä ovat helposti
hyvin kalliita uudistuksia. Olisi tarkkaan mietittävä,
mikä se paras tapa tämän opintotukijärjestelmän
kehittämiseen on.
Inkeri Kerola /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Edustaja Elorannalle vain yksioikoisesti
se viesti, joka on ollut oma viestini kautta aikain, että tarvitsemme
opiskelupaikkoja niille alueille, missä on nuoria, suhteessa
ikäluokkaan ja elinkeinoelämän tarpeisiin. Nyt
näin vain ei tapahdu näiden viimeisten suunnitelmien
mukaan.
Me toivomme ja odotamme, että opetusministeri oikaisee
nämä omat laskelmansa ja lukunsa näistä korkeakoulupaikkaleikkauksista
ja ammatillisen leikkauksista ja tasoittaa ne sinne, missä on
nuorten ikäluokkaa ja missä elinkeinoelämän tarpeet
ovat näitä ammattinimikkeitä vaativia. Tämän
yhtälön kun saamme ratkaistua, ei ole mitään
valittamista.
Jukka Kärnä /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Se vuoteen 2016 tähtäävä uudistushan,
joka opetusministeriössä on tekeillä,
tähtää nimenomaan sitä kautta,
että sieltä, mistä ikäluokat
pienenevät, myöskin niitä opiskelupaikkoja
vähennetään. Jos sille — en
nyt muista tarkkoja lukuja, työhuoneesta ne löytyisivät
kyllä — keskimäärin vähän
yli 60 prosentille tällä hetkellä Suomessa
pystytään tarjoamaan opiskelupaikka, tämän
uudistuksen jälkeen se luku alkaa kahdeksalla, se on muistaakseni
82 prosenttia. Se on minun mielestäni aikamoinen uudistus.
Saara Karhu /sd:
Arvoisa puhemies! Sen verran tuohon edustaja Kerolan avaukseen,
että nuoret, väki, ihmiset, elinkeinoelämän
tarpeet tuppaavat olemaan alueilla, jotka ovat ruuhka-alueita, ja
sitä kautta myös tämä vaikuttaa,
eli vähän vastauksena tuohon avaukseenne, että näillä ruuhkaisilla
alueilla ovat ne ihmiset ja monet haluavat jäädä lähelle
kotipaikkakuntaansa opiskelemaan.
Mutta toisesta asiasta olen edustaja Kerolan kanssa täysin
samaa mieltä eli tästä, että opiskelu
kuuluu kaikille. Mielestäni hän otti esiin vakavan
huolen siitä, että koko ajan näiden uudistusten
ollessa kyseessä pitää pitää taiten
se esillä, että esimerkiksi vanhempien varallisuus
ei saa vaikuttaa siihen, pääseekö nuori
opiskelemaan, vaan kysymys on hänen omista kyvyistään ja
opiskeluhaluistaan. Uskallanpa väittää,
että muun muassa tämä niin sanottu Suomen
ihme, jolla pieni Suomi sodan jälkeen nousi sellaiseksi kuin
nousi, perustuu siihen, että tässä maassa
olivat kaikki suomalaiset aivot käytössä vanhem-pien
varallisuudesta riippumatta. Kaikki pystyivät kouluttautumaan,
jotka halusivat. Uskon, että tämä on
paras tie Suomelle jatkossakin.
Annika Saarikko /kesk:
Arvoisa puhemies! Turkulaiselle kollegalle, edustaja Elorannalle: En
voi olla mainitsematta nyt, kun viittaatte siihen, eikö koulutuspaikkoja
pidä olla siellä suurissa kasvukeskuksissa, että on
kuitenkin nyt väistämättä totta,
että mikäli tämä hallituksen koulutuspaikkaleikkaus
toteutuu, niin meille tulee Suomeen alueita, esimerkiksi Pohjois-Karjala,
jossa jo nyt näiden lukujen valossa tilanne on sellainen,
että vain harva löytää itse
asiassa tien koulutukseen.
Mitä tulee kotikaupunkiimme Turkuun, löysin
tässä Helsingin Sanomien artikkelin, jossa kaupungin
nuorisotoimen johtaja, joka ymmärtääkseni
aivan julkisesti edustaa kaiken lisäksi samaa puoluetta
kuin te, toteaa, että nämä leik-kaukset
kohdistuvat myös Turkuun. "Vaikka me kuinka tehdään
etsivää työtä ja ohjausta, se
ei ratkea, jos ohjaajilla ei ole paikkoja, jonne ohjata. Turussa
opiskelupaikkoja on tällä hetkellä vähemmän
kuin nuoria." "Ajatus nuorisotakuusta on hyvä, mutta keinoja
ei ole annettu riittävästi." Eli kyllä tämä kohtaamisen
ongelma ei koske vain niitä syrjäseutuja, joihin
te kuvittelette keskustan viittaavan, vaan aivan koko Suomea, jos tämä koulutuspaikkaleikkaus
tällaisenaan toteutuu. Keskustelu laajenee nyt opintotuesta
koulutuksen paikkoihin, mutta on erittäin perusteltua, jos
ja kun lähdemme siitä, että ajatus opintotuesta
on kaikille yhteinen, että se tarkoittaa, että ajatus
myös siitä, että koulutus on kaikille
mahdollista, on jatkossakin totta.
Vesa-Matti Saarakkala /ps:
Arvoisa herra puhemies! Tähän tulorajakeskusteluun
liittyy myös se, minkätyyppistä työtä opiskelija
voisi sitten näiden tulorajojen puitteissa tehdä.
Tämä oma lakiehdotukseni mahdollistaa esimerkiksi just
korkeasti koulutetulle oman alan töitä enemmän.
Tavallaan se, jos mikä, voi jossain tilanteessa olla vähän
kyseenalaistakin, että tavallaan haluaisi ottaa oman alan
töitä, kehittyä siinä ja saada
aidosti sen jalan sinne oven väliin just niihin töihin,
mitä aikoo tulevaisuudessakin tehdä, mutta kyllä nämä nykyiset
tulorajat ovat sentyyppisiä, että ellei sitten
perintään halua, niin kyllä ne ovat yleensä aika
paljon muunmoisia töitä, mitä lähdetään
tekemään. Ei siinä mitään, ne
ovat hyviä töitä, mutta kannattaisi myös
miettiä sitä, paljonko se tuo, että pääsee
niihin oman alan töihin, ja sitä on tosi vaikea
minkään ekonomistin lähteä laskemaan.
Kyllä minäkin olen aiemmin ollut sitä mieltä, että ensisijaista
olisi tämä, että tällä opintorahalla
nimenomaan opiskellaan ja asumislisällä tullaan
toimeen, mutta kun se ei nyt vain riitä ja siinä ei
ole saatu aikaan mitään isompaa kokonaisuudistusta,
niin pakko jostakin on aloittaa. Tämä ei varmasti
vie tätä mihinkään huonoon suuntaan,
koska me nyt jo tiedämme, kuinka pieni määrä opiskelijoita
suorittaa edes tämän minimiopintovauhdin, se on
joitakin kymmeniä prosentteja. Nyt kun tässä edellytetään
vähintään sitä vauhtia ja sitten
saa vielä valtavan hyödyn jatkoelämäänsä ajatellen
ja yhteiskuntakin hyötyy, niin kyllä tässä kaikki
voittavat.
Sanni Grahn-Laasonen /kok:
Arvoisa puhemies! Opintotukijärjestelmää uudistettaessa olisi
hyvä etsiä erityisesti just sellaista mallia, joka
kannustaisi siihen, että erityisesti siellä opintojen
alussa pääsisi opiskelemaan mahdollisimman täysipainoisesti,
täysipäiväisesti, ja saisi sitten ne
opinnot vauhtiin ja pitkälle, ja sen jälkeen tulee
kysymykseen se, että voisi sitten saada jo oman alankin
töitä, kun siitä omasta alasta on jo
olemassa niitä opintoja ja taustaa. Tähän tietysti
tarvitaan sitten myös niitä työnantajia, jotka
taloudellisesti tiukoista tilanteista huolimatta panostaisivat esimerkiksi
kesätyöntekijöiden rekrytointiin ja haluavat
sitä hyvää työvoimaa saada jo
siihen yritykseen kiinnittymään mahdollisesti
ennen valmistumistakin.
Tänään huomasin, että Suomen
ylioppilaskuntien liiton puheenjohtaja lausui hyviä sanoja
työmarkkinajärjestöjen roolista tässä keskustelussa. Hän
sanoi, että on täysin vastuutonta, etteivät työmarkkinajärjestöt
kyenneet tuomaan ratkaisuja työurapakettiin. Ratkaisujen
puute työurien keski- ja loppupään toimenpiteistä kohdistaa
kaiken paineen työurien alkupäähän.
Sukupolvien välisen oikeudenmukaisuuden näkökulmasta tämä on
täysin kestämätöntä.
Työmarkkinajärjestöt tuntuvat täysin
unohtaneen nuoret. Ja tämä on minunkin mielestäni
ollut viimeaikaisessa keskustelussa leimallista, että kovasti
puhutaan siitä, että alkupäästä ja
keskeltä ja näin, mutta loppupäässä ne
toimenpiteet ovat kyllä nyt viime aikoina näyttäytyneet
hyvin vaikeilta saada aikaan, ja painetta loisin nimenomaan myöskin sinne
päähän. On välttämätöntä,
että tässä tilanteessa, kun opiskelijoita
tarvitaan kestävyysvajeen paikkaamiseen huoltosuhteen kehityksen myötä,
opiskelijoille on tarjolla jossain vaiheessa myöskin joitakin
porkkanoita eikä pelkästään keppiä.
Keskustelu päättyi.