Marja Tiura /kok(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kunnioitan sitä isää tai äitiä, joka tänä päivänä tekee harkitusti valinnan ja jää kotiin lapsia ja perhettä hoitamaan. Tämä valinta on hatunnoston arvoinen etenkin, kun otamme huomioon sen, millaiseksi kotiin jäävän puolison sosiaalinen turva muodostuu.

Pääministeri Matti Vanhasen hallitusohjelman kohdassa 4.6. todetaan: "Lapsiperheiden aseman parantaminen, vanhemmuuden tukeminen sekä lasten ja nuorten hyvinvoinnin edistäminen ovat hallituskauden keskeisiä tehtäviä. Päätöksenteossa otetaan huomioon lapsen näkökulma ja etu - -." Herääkin kysymys, eikö ole nimenomaan lapsen edun mukaista lapsen oikeus omiin vanhempiinsa.

Kotiin jäävän puolison eläkekertymään liittyvä epäkohta on todellinen. Tämä on myöskin asia, josta on puhuttu pitkään. Jo Sylvi Kekkonen aikoinaan patisti päättäjiä toimenpiteisiin. Kun nopeasti katsoin tästä aihepiiristä viime kaudella tehdyt lakialoitteet, kirjalliset kysymykset ja toimenpidealoitteet, on niitä toistakymmentä. Onkin todella aika kummallista, että vielä nyt 2000-luvullakin työeläke kertyy lastenhoidosta, siivouksesta ja pyykinpesusta vain siinä tapauksessa, että työ tehdään oman kodin ulkopuolella. Kuitenkin me kaikki tiedämme, ettei työ käytännössä ole yhtään erilaista riippuen siitä, tapahtuuko se oman perheen hyväksi vai kodin ulkopuolella.

Lapsiaan kotiin hoitamaan jäävälle vanhemmalle, kotiäidille tai -isälle, kuten muillekin kokonaan työelämästä poissa oleville henkilöille, taataan tällä hetkellä vähimmäistoimeentuloturva kansaneläkejärjestelmän kautta. Työeläkejärjestelmän tarkoituksena on puolestaan taata vakuutetun elintason säilyminen eläkeaikana. Lasten ja perheen hoitaminen kotona on raskasta ja vastuullista työtä, jota meidän pitää kunnioittaa.

Nyt tässä vaiheessa todettakoon, että viime kaudella tilanne on jonkin verran parantunut, sillä sosiaali- ja terveysministeri Maija Perho ajoi läpi uudistuksen, jonka mukaan opiskelun ja hoitovapaan ajalta kertyy eläkettä niin, että 500 euroa on pohja. Tämä on osa suurta eläkeuudistusta, joka astuu voimaan vasta vuonna 2005. Tästä huolimatta voidaan todeta, että tämä on tosi alhainen, täysin riittämätön. Lasten kotihoito, jos mikä, on suuri, antoisa ja haastava työ, mutta totuus tänä päivänä on myös se, että työn arvostus mitataan pitkälti rahassa periaatteella samasta työstä sama palkka ja eläke kertyy työtä tekemällä. Minun mielestäni kotiäidit ja -isät, jos ketkä, ovat todella eläkekertymänsä ansainneet.

Arvoisa puhemies! Tutkimusten mukaan lapselle paras kasvuympäristö on koti ja paras hoitaja oma isä tai äiti. Olen sitä mieltä, että satsaamalla lapsiin ja nuoriin ja perheisiin nyt poistammekin monta ongelmaa tulevaisuudessa. Tämän päivän lapsiperheille pitää antaa oikeita valinnanmahdollisuuksia, lisää joustavuutta työelämään ja päivähoitomahdollisuuksiin, osa-aikatyöhön, lyhennettyyn työaikaan, kotivanhemman eläkekertymään, vuorotteluvapaisiin ja etätyömahdollisuuksiin.

Me kaikki täällä salissa tiedämme hyvin kuntatalouden tämänhetkisen tilanteen. Totuus on se, että kotona hoidettu lapsi maksaa alueellisesti myös kunnille huomattavasti vähemmän kuin lastentarhassa tai perhepäivähoidossa hoidettu lapsi. Monissa kunnissa lisätäänkin kotihoidon houkuttelevuutta maksamalla erityistä kuntalisää niille perheille, jotka eivät käytä kunnallista päivähoitoa. Kuntalisän maksaminen toisaalta lisää ja toisaalta vähentää kansalaisten tasa-arvoa. Se lisää kotihoidon valinneiden perheiden tasa-arvoa suhteessa kunnallisen päivähoidon valinneisiin, vaikkakin kunnallisen päivähoidon valinneet perheet saavat edelleen julkista tukea enemmän. Toisaalta kuntalisä aiheuttaa alueellista epätasa-arvoa: toisissa kunnissa lisää maksetaan, toisissa ei.

Arvoisa puhemies! Kotiin lapsia hoitamaan jäävän eläkekertymän puutteen lisäksi on olemassa toinen epäkohta, joka on onneksi jo tänä päivänä tiedostettu. Tämä epäkohta koskee avioerotilannetta. Avioeron sattuessa kotona ollut puoliso jää usein täysin tyhjän päälle. Kotona palkatta perheen hyväksi työskennelleen puolison taloudellisen toimeentulon turvaaminen avioerotilanteessa edellyttääkin lainsäädännön tarkistamista. Eritoten tätä ongelmakenttää koskee nyt jättämäni lakialoite avioliittolain 48 §:n muuttamisesta.

Avioeron sattuessa erityisen heikossa tilanteessa oikeudellisesti on äiti tai isä, joka on hoitanut kotona lapsia ja perhettä eikä ole avioliiton aikana käynyt työssä kodin ulkopuolella. Hänelle ei kerry tekemästään työstä työeläkettä, kuten asiallisesti samoja töitä kodin ulkopuolella tekevälle kertyy. Niinpä kotiäiti tai -isä saa lähtökohtaisesti vain kansaneläkejärjestelmän mukaisen eläketurvan kotona työskenneltyjen vuosien osalta.

Avioliittolain puolisoiden elatusvelvollisuutta koskevan 48 §:n pääsääntö on, että avioeron jälkeen kummankin puolison tulee vastata elatuksestaan itse. Tuomioistuin voi tälläkin hetkellä 48 §:n 1 momentin mukaan velvoittaa toisen puolison suorittamaan toiselle elatusapua sen mukaan kuin se hänen kykyihinsä ja muihin seikkoihin nähden harkitaan kohtuulliseksi. Tällä hetkellä kuitenkin tämä tuomioistuimen harkintavalta on puolison elatusapua koskevassa asiassa todella laaja. Tämä oli myös viime kerralla oikeusministeriön vastauksessa perusteluna sille, miksei lakimuutosta muka toteuteta. Käytännössä elatusapua toiselle puolisolle on tuomittu maksettavaksi vain hyvin poikkeuksellisesti ja harvoissa tapauksissa. Kun tutkin tätä asiaa, sain selville, että on olemassa vain kaksi ennakkopäätöstä siitä, että tuomioistuin on tuominnut toisen puolisoista maksamaan tasinkoa.

Avioero on henkisesti erittäin raskas prosessi. Monissa tilanteissa kotiin jäänyt puoliso on huolimatta hyvästä koulutustasostaankin pudonnut täysin pois työelämän rattailta ja hänen on avioeron sattuessa vaikea hankkia nopeasti työpaikkaa ja toimeentuloa. Näin ollen avioliittolain pääsääntö siitä, että kotona palkatta työskennelleen puolison tulee vastata kokonaisuudessaan itse avioeron jälkeisestä elatuksesta, voi ollakin täysin kohtuuton. Kyse tässä lakialoitteessani on oikeudenmukaisuudesta ja puolisoiden välisestä tasa-arvoisesta kohtelusta avioeron sattuessa. Ei vanhaa puolisoa voi vaihtaa kuin päällystakkia tai vanhaa kodinkonetta. Molemmilla on oikeus saada osuutensa perheen yhteisestä, vuosien varrella hankitusta pääomasta. Kotona lapsia hoitanut puoliso on mahdollistanut toisen työssäkäynnin ja siten oikeutettu osuuteensa tästä yhteisestä hyvinvoinnista. Lainsäädännön pitää huolehtia kotona työskennelleen puolison taloudellisesta asemasta kussakin avioerotilanteessa toisen puolison työskenneltyä kotona palkatta.

Ratkaisuna tähän ongelmaan on tarjottu myöskin vapaaehtoista eläkevakuutusta, mutta harvapa on se aviopuoliso, joka vaatii siinä tilanteessa, kun keskustellaan toisen jäämisestä kotiin, että toisen on maksettava kotiin jäävälle avioeron varalta etukäteen vapaaehtoinen eläkevakuutus. Surullista on se, että tässäkin asiassa Suomi on kansainvälisesti katsottuna huomattavasti heikommalla tasolla kuin esimerkiksi Ruotsi tai Norja. Saksassa esimerkiksi avioeron sattuessa puolisot jakavat avioliiton aikana karttuneen eläkeoikeutensa.

Lopuksi, arvoisa puhemies: Pääministerimme Matti Vanhanenkin on kiinnittänyt julkisuudessa huomiota siihen, että meillä täällä Suomessa lapsiperheiden määrä vähenee, syntyvyys laskee ja synnyttävien naisten ikä kasvaa. Tähän vaikuttaa muun muassa huoli toimeentulosta ja oman aseman säilyttämisestä työelämässä. Pätkätyöt ovat muodostuneet todelliseksi ongelmaksi Suomessa. Suomessa tehdään tällä hetkellä pätkätöitä kolmanneksi eniten EU-maista. Edellämme ovat ainoastaan Espanja ja Portugali.

Haluankin kiittää tässä yhteydessä kaikkia kollegoitani, jotka ovat allekirjoittaneet tämän lakialoitteen. Oikeastaan tänä iltana uudistan vuonna 2001 jättämäni lähes saman sisältöisen lakialoitteen. Tuolloin aloitteen allekirjoitti 103 kansanedustajakollegaa ja aloite lähetettiin lausunnolle oikeusministeriöön. Tuolloin ministeriön vastauksessa todettiin, että selkeä epäkohta on olemassa, mutta jo nykyinenkin lainsäädäntö mahdollistaa sen, että erikoistapauksissa tasinkoa voidaan maksaa. Näitä ennakkotapauksia, kuten aikaisemmin jo totesin, on ollut tasan kaksi kappaletta.

Vuonna 2001 aloitteessani asetin markkarajan puolison vähimmäistoimeentulolle. Tässä aloitteessani lähdenkin nyt siitä, että tuomioistuin aina erotilanteessa harkitsisi tätä tasingon mahdollisuutta, jos puoliso on ollut pitkään kotona.

Timo Soini /ps:

Arvoisa herra puhemies! Tämä on aivan oikeata asiaa, mitä ed. Tiura puhui. Siksi olenkin hieman pahoillani, että osanotto on näin vähäinen tähän tärkeään asiaan. Haluan lyhyesti todeta, että kotiäitien panos meidän kaikkien hyvinvoinnissa on ollut hyvin tärkeä, eli kun Suomi oli sodissa, niin naiset tekivät töitä kotona ja myös valmiustöitä ja tekivät myös miesten työt. Jälleenrakennuksen aikana tämä sama raatajapolvi oli jälleenrakennuksessa mukana, kasvatti suuret ikäluokat. Se on juuri se kotiäitien määrä ja juuri se porukka, joka tällä hetkellä on kaikkein pienimmällä kansaneläkkeellä, siis ilman työeläkettä. He ovat juuri sitä porukkaa, jota on hieman toistasataatuhatta tässä maassa tällä hetkellä.

Tämä pitää huomioida, ja perhe on yhteinen hanke. Kukaan ei voi olla kylliksi kiitollinen siitä, jos on ollut sellaiset olosuhteet, että on ollut onni pitää molemmat vanhemmat ja ollut turvallinen kotiyhteisö. Samoin sitten, jos ero tulee, kyllä tehty työ siihen yhteiseen hyvään pitää eron hetkelläkin huomioida. En oikein tiedä muuta tapaa kuin sellainen tapa, että tällä lailla taloudellisesti tasattaisiin. Toivottavasti kukaan pariskunta oltuaan yhdessä 30—40 vuotta ei lähde monot eri suuntiin, koska usein käy niin, että vanhassa vara parempi.

Raimo Vistbacka /ps:

Arvoisa puhemies! Ed. Tiuran lakialoite on mielenkiintoinen, ja itse olen sen myöskin allekirjoittanut. Kun perusteita lukee ja kuunteli edustajan puheenvuoron, niin jos tätä harkintaa nykyisin voimassa olevan lain mukaan on käytetty vain kaksi kertaa, pidän sitä aika erikoisena, koska itse tunnen kyseisen pykälän sanamuodon ja tiedän, että se on mahdollista, mutta onko tilanne sitten niin erotilanteissa, että siinä on vähän muistakin asioista kyse ennemmin eli sellaiset asiat saattavat unohtua.

Eräs asia ehkä olisi vielä kannattanut ottaa tähän eli se, että jos löytää uuden, kyllä siinä vaiheessa vanha ex saa lopettaa sen maksun. Se olisi ehkä kannattanut ottaa perusteluihin.

Pekka Kuosmanen /kok:

Arvoisa herra puhemies! Ed. Tiuran aloite oli todella hyvä ja ajankohtainen. Olisin halunnut laajentaa sitä sillä tavalla, että se koskisi myös avoliittoja ja avopuolisoita, koska avoliitot ovat valtavasti lisääntyneet Euroopassa ja ennen kaikkea Pohjoismaissa ja Suomessa. Avoliitossa olevat henkilöt ovat samanlaisessa asemassa kuitenkin, ja jos halutaan oikeudenmukaisia olla, tämän lakialoitteen pitäisi koskea myös avopuolisoita.

Marja Tiura /kok:

Arvoisa puhemies! Haluan kiittää näistä puheenvuoroista, erityisesti perussuomalaisten ryhmää, joka on hyvin kauniisti muun muassa tämän kauden aikana puhunut perheistä ja perheiden merkityksestä. On todella totta, että vain kaksi kertaa tätä mahdollisuutta on käytetty matkan varrella, ja avioerotilanteessa valitettavasti energia ei yleensä riitä enää näistä asioista keskustelemaan.

Ed. Kuosmaselle ihan sen verran, kun hän nosti esille tämän avoliittoja koskevan tilanteen, että meillähän on lakivaliokuntaan tulossa perintökaaren muutosehdotus, hallituksen esitys perintökaaren muuttamisesta, jossa tullaan perintöön liittyvät kysymykset tietyiltä osin ulottamaan myöskin avoliittoihin. Tältä osin myöskin avoliitot varmasti tulevaisuudessa tulevat olemaan tämän asian käsittelyn yhteydessä keskustelussa.