Ärade talman, arvoisa puhemies! Vi har i Finland länge varit stolta över att barnen i årtionden har fått skolmat som har varit gratis för barnen. Idag vet vi ännu också hur viktigt det är med skolmaten, barnen kommer på måndag morgon och är hungriga, och ojämlikheten är trots allt ganska stor. Jag är mycket orolig för att det ser ut som om kommunerna behandlar skolmaten väldigt olika. I Helsingfors idag satsar kommunen ungefär 70 cent på matingredienserna för skollunchen. Samtidigt uppmanas vi föräldrar att ge 1—2 euro åt barnen för att de skall kunna betala ett mellanmål eftersom de inte orkar sitta hela dagen i skolan.

Aikooko hallitus ryhtyä toimenpiteisiin, jotta voitaisiin turvata, että todellisuudessa olisi ilmainen ruoka kaikille lapsille Suomessa, esimerkiksi tarjoamalla lapsille yhden omenan päivässä?

Opetusministeri   Antti  Kalliomäki

Puhemies! Kyllä lähtökohta on se, että Suomessa peruskoulussa on ilmainen ateria. Se on meidän peruskoulumme yksi keskeisimpiä vahvuuksia ja jonkinlainen harvinaisuus edelleen maailman mittakaavassakin. Siitä pidämme kiinni. Minusta ongelmat liittyvät tällä hetkellä siihen, että on kuitenkin käytännössä kuntien päätettävissä, millä tasolla kustannukset ovat ja minkälaista ruokaa koulussa saa jne. Eduskunnan viesti minusta on ollut hyvä ja selkeä, että se on niitä asioita, kuten koko peruskoulukin, joista ei pitäisi tinkiä. Mutta me olemme myöskin lähteneet siitä, ettemme normiohjaa kuntia sillä tavalla kuin joskus aikaisemmin tehtiin. Minusta on sinänsä hyvä, että täältä mahdollisimman usein puheenvuoroissa, kannanotoissa, niin kuin hallituksenkin puolelta, tuodaan esiin se, kuinka tärkeä peruskoulu ja sen toiminta, myöskin kouluruokailu, on koko maan menestykselle.

Arvoisa puhemies! Seuraako opetusministeriö ja ehkä sosiaali- ja terveysministeriö sitä, mitä itse asiassa koulujen ruoka maksaa oikeasti, sitä, mitä se ruoka maksaa, eikä vain niitä kokonaiskustannuksia, koska ne vaihtelevat hyvin paljon ja niihin liittyy suurimmaksi osaksi muita kustannuksia kuin ruoan hinta? Onko missään vaiheessa ajateltu, että voisi ajatella jotain tällaista ateriatukea samalla tavalla kuin on opiskelijoilla, jotta lapset olisivat tasa-arvoisessa asemassa, koska meidän kuitenkin on perustuslain mukaan suojeltava lapsia? Heidän pitäisi olla erityisasemassa, kun ajatellaan resurssien jakamista.

Opetusministeri   Antti  Kalliomäki

Puhemies! Kuten totesin, lähtökohta on se, että meillä on ilmainen kouluruokailu. Opetusministeriö tietenkin normaalin virkatyönsä puitteissa seuraa tilanteen kehittymistä, ja jos siellä on yllättäviä poikkeamia kuntatasolla taikka yksittäisissä kouluissakin, niin siihen pyritään puuttumaan, mutta vain niillä välineillä, mitkä ovat mahdollisia. Se ei ole mikään käskyttämisväylä, jonka kautta voidaan puuttua. Se on kuntien kautta tapahtuvaa toimintaa.

Peruspalveluministeri   Liisa  Hyssälä

Arvoisa rouva puhemies! Me sosiaali- ja terveysministeriössä olemme käyneet jatkuvaa dialogia kouluruokailusta vastaavien kanssa, terveysviranomaisten kanssa, kouluttaneet terveellisistä välipaloista ja terveydestä yhdessä Kansanterveyslaitoksen kanssa.

Me olemme olleet huolestuneita automaattien lisääntymisestä kouluissa. Välipalat haetaan automaateista, jolloin kouluruokailun osuus saattaa vähentyä oppilaan ravitsemuksessa päivän mittaan. Olemme myöskin käyneet valmistajien kanssa dialogia siitä, miten voitaisiin kehittää näitä automaattivälipaloja terveellisempään suuntaan, ja nyt on kokeilu menossa, jolloin siellä on ravitsevia, hyviä välipaloja myöskin automaateissa. Sitten tietysti olemme myöskin siinä olleet mukana, miten voitaisiin kehittää vaikka pientä maksua vastaan olevaa välipalaa, kunhan se olisi ravitsemuksellisesti oikein koottu.

Arvoisa puhemies! Suomalainen kouluruokailu on vientituote, joka kestää vertailun todella kansainvälisesti. Minun kysymykseni olisi ollut juuri siitä, ovatko ministeri ja hallitus tietoisia siitä, että itse asiassa kouluruokailun ongelma on enemmän nämä erilaiset epäterveelliset juomat, joista siellä sitten oppilasyhdistykset keräävät varoja, ja sitä kautta siellä juodaan sokerijuomia ynnä muita. Millä tavoin asiaan on puututtu? Niin kuin kuulimme, ministeri Hyssälä on tässä toiminut aivan oikein. Mutta tähän tarvitaan voimakkaampaa otetta, sillä kunnissa on hyvin erilaisia käytäntöjä. Itse toivon, että tässä otettaisiin kovempia askeleita, koska yksi liikalihavuuteen liittyviä suurimpia ongelmia on sokerin syönti Suomessa nuorten keskuudessa ja siihen pitää puuttua. Mutta ministeri oivasti kerkisi vastata jo ennen kuin kysyin. (Naurua — Ed. Taipale: Kerrankin hyvä puhe!)