7) Laki vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista
ja tukitoimista annetun lain 9 §:n muuttamisesta
Tarja Tallqvist /kd(esittelypuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Tämän päivän
tavoitteena on se, että vanhukset ja vammaiset henkilöt
pystyisivät mahdollisimman itsenäiseen elämään
niin kauan kuin suinkin. On tärkeää,
että niin psyykkisesti että fyysisesti, että he
pääsevät halutessaan tapaamaan sukulaisiaan,
ystäviään tai käymään
mieleisissään paikoissa tai tapahtumissa. Koska
välimatkat maassamme ovat usein pitkät, on tärkeää,
että he voivat käyttää itsenäisesti
liikennevälineitä niin kauan kuin kunto sallii.
Osa vanhuksista ja vammaisista henkilöistä liikkuu rollaattorin
avulla. Pienituloiselle julkisten liikennevälineiden maksut
ovat niin kalliita, että se rajoittaa heidän liikkumistaan
paljon enemmän kuin heikohko kunto. On kaikin puolin toivottavaa
ja tärkeää, että rollaattoria
käyttävät henkilöt saisivat
maksuttomat matkat julkisissa liikennevälineissä,
ja valtio korvaisi matkat Kansaneläkelaitokselle, joka
hoitaisi maksut käytännössä.
Arvoisa herra puhemies! Edellä olevan perusteella ehdotan,
että eduskunta hyväksyy seuraavan lakiehdotuksen:
"Rollaattoria käyttävälle henkilölle
korvataan julkisissa liikennevälineissä tehdyt
matkat valtion varoista Kansaneläkelaitoksen huolehtiessa toimeenpanosta."
Lauri Oinonen /kesk:
Arvoisa puhemies! Tämä lakialoite on jälleen
arjesta ja elämästä, jossa pienellä asialla
voitaisiin auttaa myös paljon. Rollaattori merkitsee, kuten
oma äitini on kertonut, turvallisuutta liikkumisessa verrattuna kävelykeppiin.
Näkisin, että tässä on mahdollisuus
auttaa ihmisten henkistä vireyttä, fyysistä vireyttä.
Viime keväänä oli tällainen
valtakunnallinen tempaus kuin "Rollaattorimarssi", jolla haluttiin
osoittaa sitä, että rollaattoria tarvitsevillakin
on oikeus elämään ja liikkumiseen tässä yhteiskunnassa.
Tämän aloitteen muodossa haluttaisiin edistää juuri
sitä mahdollisuutta, mitä julkiset liikennevälineet
tarvitsevat.
Aivan kuten ed. Esa Lahtela sanoi, monet kaikkein iäkkäimmistä ovat
heitä, jotka ovat pudonneet hyvin vähäiselle
työ- tai yrittäjä- tai maatalousyrittäjäeläketurvalle
korkean iän vuoksi. Heidän asiaansa tulee todella
muistaa, kuten edellisessä puheenvuorossa ed. Lahtela mainitsi. Tässä osaltaan
tämä käsiteltävänä oleva
lakialoite liittyy myös tähän. Toivon,
että valiokunta löytää tähän
niitä perusteita, millä voitaisiin edetä siihen
suuntaan kuin aloitteella on tähdätty rollaattoria
käyttävien ihmisten liikkuvuuden parantamiseksi.
Esa Lahtela /sd:
Arvoisa puhemies! Kyse on myös ilmastotalkoista, nimittäin
tämän tyyppisillä aloitteilla voi olla
vaihtoehtona se, jotta kulkeeko julkisissa kulkuvälineissä,
vai ajaako taksilla. Minusta tämä kannustaisi
kyllä käyttämään julkisia
kulkuneuvoja, busseja ja junia. Siinä mielessä tämä siltäkin
puolelta on hyvin kannatettavaa.
Työelämävaliokuntahan kävi
tässä, oliko nyt pari vuotta sitten, tuolla Pohjois-Ruotsissa.
Siellähän oli yllättävä kokeilu
Ruotsin puolella. Tai en tiedä, onko se enää kokeilu,
mutta siellähän oli aika isolla alueella tämmöinen
maksuton julkinen liikenne. Sehän tuntui meistä,
jotka olemme tähän markkinahuumaan opittu, ja
siihen, että aina pitää rahastaa kovasti,
ja mikä ei maksa, niin sehän on sitten tuhoisaa,
niin siellä nämä ruotsalaiset väittivät,
jotta se systeemi toimii todella hyvin. Siellä on lähdetty
käyttämään julkisia kulkuneuvoja,
puhuivat, yli 40 prosenttia enemmän kuin aikaisemmin, ja
kaikki, myös terveet ihmiset, voivat liikkua maksutta julkisissa
kulkuneuvoissa.
Siinä mielessä minusta tämä pieni
askel, tämä koskee näitä rollaattori-ihmisiä,
mutta Suomessakin odottaisi, että voitaisiin lähteä jossakin ihan
kokeilemaan sen tyyppistä asiaa, mitä se tarkoittaisi
koko sen yhteiskunnan osalta, koska sehän säästäisi
yksityisautoilijaa ja sitten se parantaisi myös sitä yhteydenpitoa.
Välttämättä se kokonaisuutena,
kun lasketaan se saldo, ei välttämättä olisi
hyvin kallis. Sen takia tämän tyyppiset aloitteet — tässä on
hyvä, pieni askel — pitäisi ilman muuta
ottaa käyttöön, koska tämä koskee
myös niitä heikoimpia, niitä ihmisiä,
joita meidän pitäisi ymmärtää auttaa
ja osoittaa, jotta suomalainen yhteiskunta on tämmöinen
inhimillinen hyvinvointiyhteiskunta.
Tarja Tallqvist /kd:
Arvoisa puhemies! Kiitos, nämä tässä olivat
ihania ja tärkeitä puheenvuoroja. Ja tämä rollaattorilla
kulkeminen ei ole ihan vaan vanhempien ihmisten asia, vaan nämä aivoinfarktit
myös vammauttavat hyvin paljon tänä päivänä ihan
tämmöistä nuorehkoakin ihmisjoukkoa.
Mielestäni se olisi jollain lailla terveellistä ihan
meidän terveidenkin nähdä busseissa tällaisia
rollaattori-ihmisiä, elikkä myös meidän
niin kuin hyväksyntä tähän,
että meitä on sairaita ja terveitä tässä yhteiskunnassa,
ja näillä heikoimmilla on ihan yhtäläiset
oikeudet kuin meilläkin. Itse asiassa heillä täytyy
olla suuremmat oikeudet, koska he tarvitsevat sitä apua.
En usko, että tämä vie yhteiskuntaa mihinkään
taloudelliseen ahdinkoon, vaan toivon tosiaan, että näin
tulisi käymään.
Esa Lahtela /sd:
Arvoisa puhemies! Ed. Tallqvistin viimeiseen puheenvuoroon sen
verran, kun tämä olisi hyvä nimittäin
myös bussikuskeille tuolla, että kun sattuu jossakin
täällä Pääkaupunkiseudulla
näkemään, niin onko ne aikataulut jotenkin
tehty liian tiukiksi siten, jotta jos siellä käy
nousemaan semmoinen hitaammin liikkuva ihminen, joka ei tahdo päästä bussiin,
niin jotenkin näyttää niin kuin se bussikuski
olisi hirveän vaivautunut ja vähän niin
kuin varmaan mielellään jättäisi
sen henkilön toiseen bussiin. Sen takia meidän
yhteiskuntamme vaatisi myös asennekasvatusta, että kaikki
meistä eivät ole yhtä nopeita ja yhtä sutjakoita
liikkumaan ja hyppää bussiin niin kuin tasajalkaa
heti, että bussi voi lähteä, vaan toimittaisiin
myös niiden heikompien ehdoilla näissä aikataulukysymyksissä.
Lauri Oinonen /kesk:
Arvoisa puhemies! Täällä on tullut
hieno näkemys juuri tästä yhteiskuntaan
kasvattavasta näkökulmasta, että nähdään,
että toiminnat pitää tehdä heikoimpien edellytysten
mukaan, jotta se voi olla toimivaa. Aikataulukysymys on yksi tällainen.
Samalla tämä auttaisi bussien kehittelyä,
joukkoliikennevälineitten kehittelyä siihen, että entistä helpompi
olisi liikkua rollaattorin kanssa. Osaltaan sama koskee myöskin
lastenvaunuja. Tämä kasvattaisi myöskin
liikenteen palveluhenkilökuntaa ja liikenteen harjoittajia
palveluasenteeseen ja kalustonsuunnittelijoita ottamaan huomioon
erilaisia näkökohtia myös normaalissa
liikenteessä varsinaisten palvelutaksien ja palvelureittiä hoitavien linjojen
ohella.
Keskustelu päättyi.