Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Olen ollut kyllä vähän nyt huuli pyöreänä tämän asian kanssa. Minä olen nyt ymmärtänyt tämän uuden käytännön ensinnäkin sillä tavalla, että niin sanotut tärkeät hallituksen esitykset jaetaan pöydälle tuohon edustajien eteen — siellä on muun muassa yli tuhatsivuinen teos jnp. — ja sitten vähäpätöisemmät ovat tuolla peräkonttorissa, josta sellaiset fanaatikot kuin juuri puhuva, jos haluavat tutustua myöskin niihin, käyvät ne noutamassa. Arvoisa puhemies! Minä olen nyt hallinnon, tämän eduskunnan ikioman hallinnon, kanssa eri mieltä merkittävyyksistä ja myöskin olen hallituksen kanssa, vaikka olenkin hallituksen uskollinen soturi, eri mieltä siitä, millä tavalla asioita esitellään merkittävyyksien osalta.

Kysymys on siis Caymansaarten kanssa tehtyjen tuloverotusta koskevien sopimusten hyväksymisestä ja laiksi sopimusten lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta. Tämähän tuli jo täällä eduskunnassa noin päivän tekstinä hyvin esille, kun kehittyvien veroparatiisisaarien Karibia-yhteisö on ruvennut tukemaan suomalaisia kansanedustajaehdokkaita täkäläisissä parlamenttivaaleissa. Siis toisin sanoen meidän pitää olla Caymansaarista nyt aivan erikoisesti kiinnostuneita. Ja millä tavalla tätä sopimusta esitellään? Täällä esitellään, että tässä on kysymys siis veroasioista annettavia tietoja koskevasta sopimuksesta ja luonnollisten henkilöiden kaksinkertaisen verotuksen välttämisestä; kun kysymys on siitä, ettei maksa yhteenkään kertaan, elikkä kysymys on veronkierrosta. Nyt on kyllä tämä retoriikka tuolla valtiovarainministeriössä mennyt aivan ... — No, meinasin sanoa tuhmasti. Onneksi en sanonut, ettei tarvinnut pyytää anteeksi.

No, sitten kävin tuolta peräkonttorista hakemassa tämän hallituksen esityksen, jotta näkisin, onko siinä se asia, kun esittelytekstissä se sanotaan ihan ihmeellisesti — kyllä siitäkin varmasti on kysymys, että kaksinkertaista verotusta pyritään välttelemään, se on vero-oikeudellisesti ja oikeudenmukaisuuden kannalta ihan ok, ei siinä mitään — jotta näkisin, mitä on itse hallituksen esityksen esittelyssä.

Täältä sitten paljastuukin, että kyllä tässä ihan oikeilla asioilla ollaankin. Nimittäin täällä sitten kerrotaan sivulla 3 kohtana 2 Kansallinen ja kansainvälinen kehitys ja aivan oikein palautetaan mieliin, että 1990-luvun alussa tuli Oecd:n ikioman historian kaikkein merkittävin asia, jos sitä tarkastellaan finanssikriisin olosuhteissa. Se on juuri tämä veroparatiisit kuriin -hanke, joka on aivan loistava. Pitää huomata, että siis tämä teollisuusjärjestö keksi sen, virkamiehet keksivät tämän hankkeen, ja nyt jos se olisi onnistunut, niin tätä finanssikriisiä ehkä ei olisikaan. Miten se sitten pieleen meni? Se meni pieleen sillä tavalla, että vuonna 2001 toukokuussa George W. Bushin hallinto teki täyskäännöksen republikaanien konservatiivisimman siiven vaatimuksesta. Kaikki oli menossa ihan hienosti, mutta sitten tuli valtiovarainministeri O’Neill, teki temput ja meni Bushille sanomaan, että ei myö voia olla tämmösessä, että pittää olla vapaus olla maksamatta veroja, jos siltä tuntuu, ja niin se koko homma meni kiville.

Arvoisa puhemies! Tässä finanssikriisitilanteessa tämä asia tuli uudelleen esille tänä vuonna, ja sekin kerrotaan nyt aivan oikein sitten yllättäen tässä ja Pohjoismaitten työt jnp. ja kaikki muut. Mutta se asia esitellään ihan väärin. Arvoisa ministeri, ei tämä ole nyt reilua, ei kerta kaikkiaan.

Vielä kun te suunnittelette sijoitusrahastolain elikkä Suomesta veroparatiisi -lain tuomista tänne eduskuntaan — sehän on HE-luettelossa mainittu jälleen — niin toivon mukaan sitten ainakin nyt puhutaan oikeista asioista oikeassa paikassa. Tällaista sumutusta en voi hyväksyä.

Kimmo Kiljunen /sd:

Arvoisa puhemies! Ed. Pulliainen herätti meidät kaikki poikkeuksellisen tärkeässä kysymyksessä.

Jos veroparatiisi-käsitteestä on yksi klassisin esimerkki, niin se on Caymansaaret. Siellä on siis rahoituslaitoksia, pankkiiriliikkeitä, enemmän kuin Saksassa, näissä pankkiiriliikkeissä on pääomia enemmän kuin Saksassa, jolloin tämä on varsinainen keidas. Ja se, mikä tämän Caymansaarten keitaan tarkoitus on, on juuri se, minkä ed. Pulliainen tässä sanoi: se mahdollistaa sijoittamisen, sijoitustoiminnan, rahaomaisuuden arvonmuutoksella spekuloinnin ympäri maailmaa veroparatiisin suojissa. Ja niin kuin meidän oma hallintarekisterilainsäädäntömmekin sen mahdollistaa, myöskin Helsingin pörssissä voidaan taidokkaasti operoida täältä veroparatiisista käsin tarpeen mukaan myöskin suomalaista pääomaa.

Meillä käydään verotuskeskustelua Suomessa parhaillaan, ja raadollinen tosiseikkahan on se, että kun keskustellaan, onko meillä progressiivista veroa vai ei, niin tosiasiassa suomalainen verotus on luonteeltaan regressiivistä: mitä suuremmat tulot, sen pienemmät verot. Senhän tietysti me näemmekin, ja kysymys ei ole vain pääomatulojen verotuksesta Suomessa jakoverona, vaan ennen kaikkea siitä, että kun oikein suuret tulot on kyseessä, silloinhan se on nollaverotuksen piirissä olevaa kiertämistä sijoitusyhtiön kautta näissä veroparatiiseissa.

Nämähän ovat tietysti niitä isoimpia asioita silloin jos me haluamme pohtia globaalia finanssijärjestelmää, myöskin Suomen valtiontalouden pohjia. Näihinhän tietysti täytyy silloin kiinni päästä: anonymiteettiin kokonaisuudessaan pankkisektorilla ja ennen kaikkea tähän veroparatiisikäytäntöön ja sen päälle vielä tähän käsittämättömään kummajaiseen, tähän käsittämättömään kummajaiseen, että meillä on yksi hyödyke, josta käydään laajasti kauppaa, ja siinä ei ole minkäänlaisia välillisiä veroja mukana. Kaikessa muussa kaupankäynnissä on arvonlisäveroa tai jopa kiinteistökaupassa varainsiirtoveroa; rahalla käytävää kauppaa ei veroteta lainkaan välillisesti. Miksi? Miksi se on suojattu? Siinä on isot ... (Puhemies: 2 minuuttia!) — Täytyykö tulla pönttöön puhumaan tämä loppu?

Pyydän anteeksi, tässä ei olisi ollut kuin ehkä 15 sekuntia lisää, mutta kun talon tavat ovat talon tavat, niin niitä noudatetaan. — Niin, tämä kysymys siitä, että meillä ei ole nimenomaan rahalla käytävässä kaupassa, ennen kaikkea arvopaperikaupassa mukaan lukien johdannaiskaupat, luonnollisestikaan minkäänlaista välillistä veroa, on valtava ongelma sekä valtiontaloudellisesti eri yhteiskunnissa että myöskin ongelma, joka liittyy tähän valvontaan, mistä ed. Pulliainen tässä puhui. Jos meillä olisi siellä edes pieni välillinen vero, esimerkiksi arvopaperipörssissä sen mukaisesti kuin Lontoossa 0,5 prosentin varainsiirtovero, niin se ensiksikin tuottaisi, kun liikevaihto Helsingin pörssissä on noin 300 miljardia euroa, 1,5 miljardia valtion kassaan rahaa. Mutta sen lisäksi, jos olisi globaali järjestelmä, olisi eurooppalaisella tasolla käytössä tämä Englannissa ja eräissä muissa pörsseissä käytössä oleva varainsiirtovero, meillä olisi valvonta päällä. Meillä ei olisi tämän finanssikriisin tapaisia ilmiöitä, joissa vain puistellaan päätä ja ihmetellään, että niin piilossa on kaikkea tapahtunut. Tämä automaattisesti lyö myöskin seurantajärjestelmää. Minkä takia Suomen hallitus, minkä takia niin monien muiden maiden hallitukset suojaavat tätä keinottelutoimintaa? Minusta ed. Pulliaisen puheenvuoro oli tässä erittäin painava.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Kiitoksia ed. Kiljuselle, lämpimät kiitokset, että edes joskus saa tukea täällä!

Tässähän on kysymys suomalaisten toimijoitten meikäläisen hallintarekisterin varjossa ulkomaalaiseksi tekeytymisestä ja nimenomaan Caymansaarilla. Ei se ole sattuma ollenkaan, että hyvin merkittävät täällä olevat kansanedustajat saavat tukea Caymansaarilta. Ne ovat suomalaisia rahoja, jotka on hallintarekisterin kautta kiplautettu sinne, ja on tekeydytty ulkomaalaisiksi, vaikka he ovatkin näitä kanssaeläjiämme tässä Suomen tasavallan Suomi-rekisterissä.

Kimmo Kiljunen /sd:

Arvoisa puhemies! Lyhyesti vielä haluan tästä hallintarekisteristä sanoa, että me tunnistamme sen. 70 prosenttia Helsingin pörssissä käytävästä arvopaperikaupasta tapahtuu siis hallintarekisterissä piilossa. Me emme tiedä, me emme tiedä, ketkä omistavat suomalaiset yhtiöt tältä osin, siellä rekisteröidyt yhtiöt, ja ketkä käyvät todellisuudessa sitä kauppaa. 90 prosenttia Nokian omistuksesta Helsingin pörssissä on hallintarekisterissä piilossa. Me emme tiedä, edes Nokian johto ei tiedä, kuka Nokian omistaa. Tämähän on käsittämätön tilanne, tämä on käsittämätön tilanne, että niin merkittävä osa kansainvälisessä taloudessa vaikuttavasta voimasta on piilossa, viranomaisvalvonnasta piilossa, näkymättömissä myöskin muusta yhteiskunnallisesta seurannasta. Ja minkä takia tämä sallitaan, minkä takia tämä sallitaan ja haluaa hallitus vielä viedä eteenkinpäin tätä hallintarekisterilakia Suomessa? Se on keinottelun mahdollistamista myöskin jatkossa. Tämä on äärimmäisen vakava kysymys.

Jouko Skinnari /sd:

Arvoisa puhemies! En ole kuullut kaikkea sitä, mitä täällä on sanottu, mutta haluaisin tässä yhteydessä tuoda esille kuitenkin tämän organisaation, joka esimerkiksi ministeriötasolla on. Aikanaan 1990-luvun loppupuolella Markku Hirvonen oli se, joka ministeriöön erilaisten vaiheitten jälkeen tuli tavallaan tekemään tätä tärkeää työtä, mutta voi hyvin kysyä, kuka on nyt se uusi markkuhirvonen ja mitkä ovat tässä sitten ne käytännön muut toimenpiteet, koska ongelmat ovat vain kasvaneet. Siis se oli pitkään niin, että tässä oli yksi ainoa ihminen — ei se nyt tietysti koko totuus ole.

Samaan aikaan Suomessa, silloin kun nämä ahneuden vuodet olivat kovimmillaan, meillä muutettiin tilintarkastuslainsäädäntöä. Se on nyt eduskunnassa esillä, ja lisää on tulossa. Siinä yhteydessä kyllä nämä taustavoimat ... Eikä viime hallituksessakaan kyllä päästy sellaiseen lopputulokseen, joka ainakaan minua olisi käytännössä tyydyttänyt, vaan meillä lähdetään liian helposti siitä, että se on jonkunlainen kaikkien etu ja vapaus silloin, kun tilintarkastus on joko kokonaan poistettu tai on sitten niin, että se on annettu maallikkojen käsiin. Tätä keskusteluahan tällä hetkellä käydään esimerkiksi asunto-osakeyhtiölain osalta — monien suomalaisten tärkein omistushan on siinä talossa — on niitä asuntoja sitten sata tai kolmekymmentä, joka on tämä raja. Mutta joka tapauksessa olisin nyt kysynyt tässä ministeriltä: Mikä on se organisatorinen tapa, jolla tätä veroparatiisiongelmaa lähestytään? Mitä tehostettavia toimenpiteitä on menossa sillä tavoin, että nämä Oecd:nkin tavoitteet tässä saavutettaisiin ja saataisiin valtiolle rahaa?