Tanja Karpela /kesk(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Tämän ilmastolain tarkoituksena on lyhyesti sanottuna vähentää kansallisia kasvihuonekaasupäästöjä vuosittain 5 prosentilla jäljellä olevista päästöistä laskien.

Miksi tämä ilmastolaki on tehty? Se on tehty siitä yksinkertaisesta syystä, että vaikka Suomessa on päästöjä pyritty rajoittamaan hyvin erilaisin ohjauskeinoin vapaaehtoisista sitoumuksista rakennusten energiatodistuksiin ja polttoaineveron korotukseen asti, niin nämä toimet, joita meillä Suomessa on tehty, eivät yksinään riitä välttämättömien päästövähennysten saavuttamiseen. Siksi tämän ilmastolain mukaan katsomme, että ilmastokatastrofin torjumisen tulisi olla hallituksen laillinen velvoite.

Tästä ilmastolaista sanottakoon vielä sen verran, että tämä sai alkunsa Polttava kysymys -kampanjan yhteydessä. Tämä Polttava kysymys -kampanjahan alkoi tämän vuoden helmikuussa, ja tässä kampanjassa on mukana 15 yhteisöä, muun muassa Helsingin yliopiston ylioppilaskunta, Kehitysyhteistyön palvelukeskus, Sähköautot.fi, Plan Suomi Säätiö sekä poliittisia nuorisojärjestöjä ja ympäristöjärjestöjä. Lisäksi tämän ilmastolakialoitteen on allekirjoittanut moni kansanedustaja yli puoluerajojen. Tämä ei siis ole yhden puolueen aloite, vaan tämä on yhteinen, yli puoluerajojen ulottuva lakialoite, koska ilmastokatastrofin torjuminen on sanansa mukaisesti yhteinen haasteemme.

Arvoisa puhemies! Paljon positiivistakin on toki jo tapahtunut. Jos muistelemme aikaa vielä kymmenen vuotta sitten, silloin vielä kiisteltiin aika lujaäänisestikin, onko ilmastonmuutosta ylipäätänsä todettavissa, ja tänään tutkimustulokset osoittavat kiistatta ilmastonmuutoksen tosiasian ja sen aiheuttamat vaarat.

Nyt siis voimme keskittyä puhumaan niistä keinoista, joilla globaali lämpötilan nousu saadaan pidettyä tuossa alle 2 asteessa, mikä on siis Hallitustenvälisen ilmastopaneelin Ipcc:n mukaan kriittinen raja. Kuten tiedämme, tämän rajan ylittyessä laajojen ja äkillisten katastrofien riski kasvaa.

Minusta on erinomaisen hyvä asia, että hallitus laatii ilmasto- ja energiastrategian ed. Tynkkysen johdolla. Uskon, että tämä on välttämätöntä, ja tämä on myös merkki siitä, että asia on otettu vakavasti ja parhaat mahdolliset asiantuntijat ovat asiaa ratkaisemassa. Näen, että tämä ilmastolaki olisi tämän ilmasto- ja energiastrategian ohella hyvä työväline, jolla voisimme onnistua luomaan instrumentin, jolla seuraamme, miten ja mihin päästövähennyksiä kohdistamme ja mitä siitä seuraa.

Tämän lakialoitteen tarkoituksena on vähentää kansallisia kasvihuonepäästöjä vuosittain siis 5 prosentilla, ja nämä 5 prosentin vuotuiset vähennykset vuodesta 2010 alkaen johtaisivat päästöjen vähenemiseen 38 prosentilla vuoteen 2020 mennessä ja 87 prosentilla vuoteen 2050 mennessä vuoden 1990 tasoon verrattuna. Lain tulisi rajoittaa hiilidioksidin, metaanin ja typpioksiduulin päästöjä.

Yhteiskunnan kannalta ennustettavuus siitä, miten päästövähennyksiä teemme, on välttämätöntä. Silloin kun toimintaympäristö on selkeä useiden vuosikymmenien päähän, silloin voivat yritykset tehdä myös harkittuja ekologisia investointipäätöksiä ja välttää sellaiset harhainvestoinnit, jotka paitsi ovat kalliita myös saattavat olla hiili-intensiivistä teknologiaa tai energiaa tehottomasti käyttäviä. Nimenomaan pitkäjänteisyys ilmastopolitiikassa on kilpailukykyisen elinkeinoelämän reunaehto. Ei siis riitä, että olemme aktiivisia kansainvälisesti ilmastonmuutoksen torjumiseksi. Vanhasen kakkoshallituksen hallitusohjelman mukaisesti meidän tulee olla aktiivisia myös täällä kotimaassa ja täällä tehtävissä toimissa.

Arvoisa puhemies! Ilmastolaki-aloitteessa esitetään konkreettista instrumenttia 5 prosentin tavoitteessa pysymiseksi, ja tämä instrumentti on hiilibudjetti. Tällä hiilibudjetilla tarkoitetaan tiettynä aikavälinä sallittujen päästöjen kokonaismäärää miljoonissa tonneissa hiilidioksidiekvivalenttia ja hiilibudjettien yhteydessä säädettäisiin siitä, miten ilmastolaissa säädetyt päästövähennykset toteutetaan, keneen ne kohdistuvat, ja mitä päästövähennystoimista seuraa. Eli ilmastolakia täsmennetään hiilibudjetein.

Ilmastolaki-aloitteessa esitetään, että eduskunta hyväksyisi hiilibudjetit joko vuosittain tai viisivuotiskausiksi ja hiilibudjettien tulisi ulottua vähintään 15 vuoden päähän ennustettavuuden varmistamiseksi.

Tarvittavista säännöksistä ja määrittelyistä tulisi hallituksen antaa aina esitys eduskunnan hyväksyttäväksi.

Hiilibudjettikausien välillä voi tämän lakiesityksen mukaisesti lainata päästövähennysprosentteja korkeintaan 1 prosenttiyksikön. Tämä siis tarkoittaa sitä, että näin ollen päästöjä voidaan vähentää kaudella n esimerkiksi 4 prosenttia ja vastaavasti sitten 6 prosenttia seuraavalla kaudella ja lainaaminen olisi sallittua ainoastaan yhdestä seuraavasta hiilibudjettikaudesta. Seuraavan hiilibudjettikauden jälkeisiltä kausilta lainaaminen ei olisi sallittua. Nämä rajoitteet koskevat yhtä lailla yhden ja viiden vuoden mittaisia hiilibudjettikausia.

Me tarvitsemme myös seurantajärjestelmän, jolla hiilibudjetin toteutumista seurataan, ja tähän olisi tarkoituksenmukaisinta käyttää olemassa olevaa järjestelmää. Tilastokeskushan toimii Suomen kansallisena kasvihuonekaasujen inventaarioyksikkönä ja raportoi vuosittain ihmisen toiminnasta aiheutuvat Suomen kasvihuonekaasupäästöt YK:n ilmastosopimukselle ja Euroopan yhteisön komissiolle. Vuodesta 2007 lähtien tämä raportointi on myös ollut osa Kioton pöytäkirjan velvoitteita. Näin ollen Tilastokeskuksen on luontevaa hallinnoida ilmastolain päästöseurantaa.

Arvoisa puhemies! Aivan lopuksi. Tätä kansallista ilmastolakia tarvitaan ennen kaikkea ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi, mutta myös elinkeinoelämän, yksittäisen ihmisen ja koko yhteiskunnan ennustettavuuden takia. Ilmastolaki mahdollistaisi sekä lyhyen että pitkän aikavälin ennustettavuuden ja loisi näin vahvan kilpailukyvyn edellytykset ennustettavalle toimintaympäristölle. Kun toimintaympäristö on selkeä useiden vuosikymmenten päähän, voivat yritykset tehdä informoituja investointipäätöksiä ja välttää kalliit harhainvestoinnit, ja lisäksi muistuttaisin, että pitkäjänteinen ilmastopolitiikka takaa samalla Suomelle edelläkävijän roolin ilmastopolitiikassa kuin myöskin vahvistaisi oma-aloitteista kansainvälistä rooliaan ilmastosopimusta neuvoteltaessa sekä tietysti parantaisi meidän edellytyksiämme menestyä ilmastoteknologian markkinoilla.

Annika Lapintie /vas(esittelypuheenvuoro):

Herra puhemies! Tämä oma ilmastolakialoitteeni on hyvin samansisältöinen ja samantapainen ja tavoitteeltaan täsmälleen sama kuin ed. Karpelan äsken esittelemä ilmastolakialoite. Ja täytyy sanoa, että näillä on vielä ihan sama syntysyykin, eli kiitoksen saa antaa tälle Polttava kysymys -kampanjan aktiivisuudelle. Hehän ovat olleet hyvin aktiivisesti yhteyksissä moniin kansanedustajiin ja järjestäneet tempauksia, ja sen vuoksi kesän aikana myös vasemmistoliiton eduskuntaryhmän kesäkokouksessa ja sitä edeltävissä suunnittelukokouksissa päätimme kirjoittaa tällaisen lakialoitteen. Ihan toisistamme tietämättä ed. Karpela on sitten päätynyt samaan lopputulokseen, mutta parempi niin, että on kaksi keskenään samanlaista lakialoitetta kuin että ei olisi lakialoitetta ollenkaan.

Eli meidän lakialoitteemme sysäyksenä on ollut nimenomaan tämä Polttava kysymys -kampanja, jonka tavoitteena on saada Suomessa voimaan ilmastolaki, ja lain tarkoitus on säätää vuosittaisista 5 prosentin päästövähennyksistä. Tä-mä laki on sikäli erikoinen ja poikkeuksellinen verrattuna Suomen tavalliseen lainsäädäntöön, että tämä laki velvoittaisi sekä istuvan hallituksen että tulevat hallitukset vuorollaan toteuttamaan osansa ilmastonmuutoksen torjumiseksi tarvittavista päästövähennyksistä. Tällainen samanlainen päästövähennyskampanja on käynnissä tai käynnistymässä yhteensä 17 Euroopan maassa, ja yleiseurooppalaisella tasolla kampanjaa koordinoi Euroopan Maan ystävät. Tavoitteena on, että Euroopan unioni ryhtyisi ilmastonmuutoksen torjumisen tiennäyttäjäksi.

Ed. Karpela tuossa edellisessä puheenvuorossaan hyvin perusteellisesti kävi läpi tätä omaa lakialoitettaan, joten ihan näitä samoja perusteluita en tässä nyt lähde toistamaan, mutta sen voin sanoa, että myös tämän ilmastolakialoitteen tavoitteena on, että Suomen alueelta peräisin olevien kasvihuonepäästöjen kokonaismäärää vähennetään vuoden 1990 laskennallisesta lähtötasosta vähintään 38 prosenttia vuoteen 2020 mennessä ja mennään sitten eteenpäin 5 prosentin tavoitteilla. Tässä lakialoitteessahan on näitä perusteluita kirjattu, ja niitä en lähde toistamaan, mutta sen sijaan esitän muutaman tällaisen toteamuksen tai ajatuksen siitä, millä tavalla näitä tavoitteita sitten voisi saavuttaa.

Ensinnäkin haluaisin todeta sen, että päästövähennys vuoden 1990 tasosta, 38 prosenttia, on täysin realistinen, mutta se vaatii hyvin laajan paletin erilaisia toimenpiteitä. Itse asiassa, kun tällaisia lähdetään suunnittelemaan ja tekemään, katseen on oltava kaukana horisontissa. Olemme tehneet myös lyhyen tähtäimen tavoitteen, ja eräs niistä meidän aikaisemmista lakialoitteistamme koskee ruuhkamaksuja täällä Pääkaupunkiseudulla. Muistaakseni se on ed. Arhinmäen ensimmäisenä allekirjoittama, ja tällaisia tarvitaan myös. Mutta jos todella tavoitteena on näin suuret päästövähennykset, kuten näissä molemmissa ilmastolakitavoitteissa on, niin silloin täytyy todeta, että nämä ruuhkamaksut ja tämän tyyppiset esitykset ovat vain pientä näpertelyä siihen verrattuna, mitä oikeasti tarvitaan, kun katsotaan kauas eteenpäin. Wwf:n Virtaa tulevaisuuteen -mallissa puhutaan myös 30 prosentin päästövähennystavoitteesta vuoden 1990 tasosta. Siinä on laaja kirjo näitä hyviä esityksiä, ja kaikille, jotka ovat siitä kiinnostuneita, voi lämpimästi suositella sen lukemista.

Mutta noin pitkällä aikavälillä tärkein asia on oikeastaan se, että tavoittelemme ekotehokasta yhdyskuntarakennetta. Tällainen nykymallinen, jota pääministerikin esitteli otsikolla "Puutarhakaupunki", lisää liikennettä, ja todellisuudessa tällainen harvaanrakennettu kylä ei ole ekotehokas yhdyskunta. Haluan kyllä saman tien heti sanoa, että itse, niin kuin varmasti moni moni meistä, arvostan sitä, että asutaan matalasti mutta kuitenkin tiiviisti ja ympärillä on vihreää ja puutarhaa, mutta se ei sulje pois sitä, että yhdyskunta voi olla myös samalla ekotehokas eikä hajautettu.

Toinen tällainen pitemmän aikavälin tavoite on, totta kai, vanhan rakennuskannan uudistaminen. Suomessa on 250 000 öljylämmitteistä taloa, ja ne ovat tulevaisuuden ja nykypäivän ongelma. Sähkölämmitteisiin taloihin pitäisi lisätä ilman muuta lämpöpumput ja pitemmällä tähtäimellä vielä sähkö- ja öljylämmityksestä olisi luovuttava ja otettava tilalle mahdollisimman paljon kaukolämpöä ja aurinkoenergiaa. Myös esimerkiksi lämpöä varaavat takat voisivat torjua talven energiapiikkiä, ja onkin outoa, että niiden rakentamista ei enemmän tueta.

Kolmas tällainen pitkän aikavälin satsaus voisi olla, tai tulee olla, rautatieliikenteen tukeminen niin, että sillä tuetaan myös tätä yhdyskuntarakenteen muutosta.

Neljäntenä, vaikka ei suinkaan vähäisimpänä, on laajojen tuulivoimapuistojen rakentaminen. Niistähän meillä on jo kokemuksia muualta Pohjoismaista. Ruotsissahan jokin aika sitten suunniteltiin myös raskaan teollisuuden käyttöön tuulivoimapuistoja, ja jokainen, joka on Tanskassa tai Saksassa käynyt, ei voi välttyä huomaamasta, miten paljon enemmän siellä on tuulivoimaa. Tuulivoimaloiden maisemahaitoista näin saariston ystävänä ja Varsinais-Suomesta tulevana joutuu aika ajoin väittelemään, siitä, ovatko ne kauniita vai rumia, mutta täytyy sanoa, että kyllä kauneus on katsojan silmässä. Eli nämä tuulivoimalat saaristossa sopivat aivan erinomaisesti sinne, ja aikoinaan rakennettuja vanhoja tuulimyllyjä ihannoidaan nykyään kauniina rakennuksina. Aika hyvin myös nämä uuden ajan energialähteet eli tuulivoimapuistot kyllä sopivat myös sinne avomerelle, varsinkin avomerelle, ja samalla tavalla kuin muualla jo osataan tehdä.

Lopuksi muutama lyhyen aikavälin toimenpideohjelma. Hallituskin on ottanut ensiaskeleen siinä, että kotitalousvähennys laajennetaan korjausrakentamiseen. Ongelma on vain se, että siinä ei rajata sitä, vaan yhtä hyvin voidaan toteuttaa sähkölämmitteinen laajennus. Siihen saa sen korjausrakentamisavustuksen samalla tavoin, mutta mikäli tätä viedään eteenpäin ja parannetaan, niin siinä on varmaan yksi keino. Hybridiautojen ja sähköautojen verottomuus voisi olla yksi keino, ja yksi keino, joka varmasti tepsii, on luotettava ja varma julkinen liikenne. Edullisesti ja riittävän tiheillä vuoroilla toimiva julkinen liikenne varmasti houkuttelee monia luopumaan yksityisautoilusta.

Metsäteollisuuden käynnissä olevan rakennemuutoksen suuntaaminen bioenergiateollisuudeksi olisi myös yksi lähiajan tavoite. Näitä mahdollisuuksia ei ole täysin hyödynnetty. Hankintaketjut ovat valmiina olemassa, ja tällä olisi vielä suuri aluepoliittinen työllisyysvaikutus.

Viimeiseksi heittäisin pohdittavaksi kysymyksen, joka ehkä ei ole täysin valmiiksi pureksittu: pitäisikö yksityisautoilua suosivista työmatkavähennyksistä kokonaan luopua ja tällä tavalla vieläkin kannustaa ihmisiä siirtymään joukkoliikenteeseen?

Mutta toivotan oikein hyvää käsittelyä näille kummallekin ilmastolakiesitykselle, ja olkoon se sitten merkkinä siitä, että niin hallituspuolueen kuin oppositionkin puolesta voidaan tehdä samansisältöisiä lakialoitteita silloin, kun tavoite on yhteinen ja asia on riittävän iso ja vakava ja tärkeä.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa herra puhemies! Ehkä me olemme nyt uudessa ajassa siinä mielessä, että jonkun Kioto 1997:n jälkeen kuitenkin nyt 2008 on 37 kansanedustajaa näihin kahteen lakialoitteeseen laittanut nimikirjaimensa perään, ja taustalla mukana on siis hyvin merkittävä kansanliike, jossa on laajasti mukana erilaisia toimijoita. Silloin 1997 Kiotossa, missä ed. Tynkkysen kanssa olimme — hän tuli sinne Siperian kautta junalla, me muut kyllä lensimme eli tässä ed. Tynkkynen oli selvästi jo silloin paremmalla tiellä — joka tapauksessa tuolloin nämä kaikki peruspremissit olivat ihan selvillä, mihin ilmastonmuutos johtaa, mitä pitäisi tehdä, kansakunnat olivat paikalla ja laittoivat nimensä alle. Yhdysvallat allekirjoitti, Venäjä allekirjoitti, siis kaikki, jotka olivat mukana Riossa 1992, kun syntyi YK:n ilmastosopimus, sieltä lähti liikkeelle. Allekirjoituksia oli.

Sen jälkeen tapahtui sitten Yhdysvaltain irtautuminen, Australian irtautuminen, myöhemmin, noin vuosi sitten, Australia tuli takaisin. Yhdysvaltoja odotetaan edelleenkin. Tämä Kioton sopimus on 5 prosenttia lähtökohtaisesti, Oecd-maat ovat lähinnä näitä päästönrajoittajia. 5 prosenttia vuoden 1990 tavoitteista Kioton kaudella pyritään sen alle. Suomen kohdalla se on siis tämä nollataso ja EU:lla 8 prosenttia, mutta senkään saavuttaminen ei näytä todennäköiseltä. Ja kun meidän pitäisi vuoteen 2020 mennessä saavuttaa varsinaisen tavoitteen kannalta 30 prosentin vähennys vuoden 1990 tasoon, siis tämä on vähimmäislähtökohta, jotta pysymme sillä täällä mainitulla alle 2 asteen tasolla, niin tuon tavoitteen saavuttamiseksi tarvitaan aivan uudenlaisia toimenpiteitä. Tämän vuoksi tämä ilmastolaki hiilibudjetteineen olisi käyttökelpoinen, vaikuttava sopimus.

Osa meistä oli eilen ilmastokeskustelussa, ja siellä ikään kuin poleemiseen tapaan puhuttiin siitä, mitä kansalaiset voivat itse tehdä, miten omilla valinnoillaan ratkaisevat ilmastonmuutosta oikeaan suuntaan. Varmasti ihan oikea tapa, kaikki keinot tarvitaan, mutta ilman kansallisia ja ennen muuta kansainvälisiä, sitovia, vaikuttavia sopimuksia ei tätä planeettaa pelasteta.

Otetaan pieni esimerkki: Suomen puunjalostusteollisuus ja Suomen vesistöjen tila. Jos silloin 1960-luvun jälkeen 1970-luvulla ja 1980-luvulla olisi pohjattu siihen, että kansalaiset lukevat vain niitä sanomalehtiä, jotka on valmistettu paperista, jonka tuotanto on tapahtunut niin, että vesien suojelu on otettu huomioon taikka rikkipäästöt ilmaan on otettu huomioon, taikka käyttävät vain niitä paperituotteita kotitaloudessaan, jotka täyttävät tämän kriteerin, niin meidän järvemmehän kuplisivat edelleen tänään. Mutta kun tehtiin velvoittava sopimus, asetettiin päästörajoitukset, niin kumma kyllä, Suomen vesistöt pelastuivat ja niiden taso on tällä hetkellä kohtuullinen, ei hyvä, mutta kohtuullinen ja syyllinen ei ole enää juuri tällä hetkellä toimiva paperi- ja puunjalostusteollisuus lipeäpäästöineen, mustalipeäpäästöineen, niin kuin se oli silloin 1960-luvun aikoihin.

Näin ollen näitä ohjaavia, velvoittavia säädöksiä ehdottomasti tarvitaan. Sen lisäksi tarvitaan kansalaistoimintaa. Mielestäni se, että meillä on 37 nimeä ja varmaan enemmänkin tahtotilaa kansanedustajien keskuudessa, osoittaa kansanliikkeiden merkityksen. Maan ystävät tässä on hyvin tärkeä kansallisesti, kansainvälisesti, ja myös voidaan katsoa esimerkki Isosta-Britanniasta, jossa asia menee eteenpäin. Polttava kysymys -kampanjalle kaikki kunnia tässä asiassa ja myöskin kunnia siitä, että he ovat pitäneet kansanedustajia tässä asiassa hereillä, aktivoineet meitä ja tällä tavalla vieneet asiaa eteenpäin. Uskon, että kun meillä on myöskin hallituspuolueista kansanedustajia, joilla on myös keskeinen asema valtioneuvoston toimissa, näiden ilmastolain allekirjoittajien joukossa, niin tämä asia menee eteenpäin. Sen on pakko mennä, siis on pakko uskoa, että myös valtioneuvostossa järki voittaa ja siellä ymmärretään, että tämä on kätevä, käyttökelpoinen väline toteuttaa se, että Suomi ja Euroopan unioni, jossa toivon myös ilmastolaille kaikissa niissä 17 maassa, joissa tämä asia on vireillä, menestystä, pystyy saavuttamaan tämän vuoden 2020 tavoitteen, joka on vähintään se 30 prosenttia. Tämän mukaanhan päästään 38 prosenttiin vuoden 1990 päästöihin nähden alentamaan hiilidioksidi- ja kasvihuonekaasumääriä ilmakehässä.

Satu Taiveaho /sd:

Arvoisa puhemies! Tämä ilmastolakialoite on erittäin tarpeellinen ellei suorastaan välttämätön. Meidän on toden totta otettava ilmastohaaste vakavasti ja ryhdyttävä ripeisiin toimenpiteisiin maapallon terveellisen ja turvallisen elinympäristön eteen. Tulevillakin sukupolvilla tulee olla oikeus hyvään elinympäristöön, ja kerta kaikkiaan ihmiskunta ei voi tuhota tätä upeaa planeettaamme elinkelvottomaksi.

On hyvä, että toimissa ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi on menty eteenpäin muun muassa EU:n ilmastopaketin mukaisin toimin, kuten esimerkiksi tämä kasvihuonekaasupäästöjen vähentäminen 20 prosentilla vuoteen 1990 verrattuna vuoteen 2020 mennessä. On hyvä, että myös tietoisuus on lisääntynyt ilmastonmuutoksen hillinnän eduksi sekä että eri sektoreilla on tehty ja tehdään parannuksia. Nämä eivät ole kuitenkaan vielä olleet riittäviä, vaan ponnekkaampia toimia tarvitaan, mikäli halutaan pitää huolta siitä, ettei lämpötila nouse yli tuon kriittiseksi arvioidun 2 asteen rajan. Tämä ilmastolakihan lähtee juuri siitä, että yli tuon rajan lämpötila ei nousisi.

Hienoa on se, kuten edelliset puhujatkin toivat esiin, että tämän lain takana on suuri joukko kansalaisjärjestöjä ja tuo Polttava kysymys -kampanja.

Ilmastolaki perustuu vuosittaisiin 5 prosentin päästövähennyksiin vuodesta 2010 alkaen siten, että vuoteen 2020 mennessä päästöt vähenisivät 38 prosenttia. Tämä mukailee Hallitustenvälisen ilmastopaneelin Ipcc:n laskelmia, joiden mukaan teollisuusmaiden tulee vähentää päästöjä 25—40 prosenttia vuoteen 2020 mennessä. Nämä toimet maksavat, mutta ovat välttämättömiä kaikkien kannalta, kuten esimerkiksi Sternin raportti aiemmin ilmastonmuutoksen osalta toikin esiin. Toimet maksavat kuitenkin vähemmän kuin toimettomuus.

Kansantaloudenkin kannalta on tärkeää toteuttaa päästövähennyksiä mahdollisimman nopeasti. Näin vältytään äkillisemmiltä, kivuliaammilta ja kalliimmilta päästövähennyksiltä tulevaisuudessa. Näin ei vastuuta myöskään siirretä kauemmaksi. Yhteiskunnan ennustettavuus on tärkeää, ja ilmastolaki omalta osaltaan vahvistaisi ja ohjaisi eri toimijoita pitkän tähtäimen suunnitelmien osalta. Päästövähennykset voivat tukea myös tulevaisuuden alojen kehittymistä kuten ympäristö- ja energiateknologian vahvistumista ja energiaomavaraisuutta, ja nämä voivat taas omalta osaltaan lisätä myös työllisyyttä maassamme.

Aloitteessa vähennysten konkreettisena mittarina ja toteutustapana käytetään hiilibudjettia, millä tarkoitetaan tiettynä aikavälinä sallittujen päästöjen kokonaismäärää miljoonissa tonneissa hiilidioksidiekvivalenttia. Hiilibudjettien yhteydessä säädetään siitä, miten ilmastolaissa säädetyt päästövähennykset toteutetaan, keneen ne kohdistuvat ja mitä päästövähennystoimista seuraa. Eduskunta sitten seuraisi päästövähennyksen toteutumista muun muassa vuosittaisen selonteon kautta, kuten ed. Karpela tässä edellä hyvin toi esiin.

Ilmastolain toteuttamisessa ja muussa ilmastonmuutoksen hillinnässä tulee aivan erityisesti satsata energiansäästöön ja energiatehokkuuteen nykyistä enemmän. Tässä toivon hallitukselta nykyistä voimakkaampia toimia. Energiansäästö on paitsi ekologista, pitkällä aikavälillä myös taloudellisesti edullista. Sen eteen on tehtävä kaikki voitava. Ilmastolain yhteydessä tai sen lisäksi tulee harkita sitä, että hajanaiset energiansäästödirektiivit esimerkiksi koottaisiin yhteen energiansäästölaiksi, missä yhteydessä olisi mahdollista asettaa myös kansallisesti tiukempia tavoitteita energian säästölle kansallisesti keskeisillä aloilla sekä porkkanoita ja velvoitteita näiden ratkaisujen edistämiselle.

Tarvitaan muun muassa ympäristö- ja energiateknologian edistämistä ja esimerkiksi rakennussektorille tiukempia energiansäästötavoitteita, mutta myös monia muita seikkoja, joilla energiansäästöä saataisiin todella aikaan. Tarvitaan ekotehokasta yhdyskuntasuunnittelua ja -rakennetta, joka voisi nojata yhä vahvemmin joukkoliikenteeseen. Aivan kuten ed. Lapintie edellä toi esiin, tämä ei tarkoita, että kaikkien tulisi asua kaupungeissa ja betonilähiöissä, vaan sitä, että haja-asutusalueillakin voitaisiin asua kohtuullisien joukkoliikenneyhteyksien päässä. Tarvitaan joukkoliikenteen edistämistä ja lisäresursseja tähän työhön ja muun muassa sitä, että lippujen hinnat pysyisivät kohtuullisina.

Tarvitaan myös kestävästi tuotettujen biopolttoaineiden käytön edistämistä, uusiutuvien energianlähteiden käytön lisäämistä, uusien mahdollisuuksien kuten vetytalouden sekä hiilen talteenoton mahdollisuuksien selvittämistä sekä ympäristötietoisuuden lisäämistä. Kerskakulutukselle on tultava loppu. On muutettava elämäntapamme tulevien sukupolvien hyväksi eikä tappioksi. Tähän tarvitaan erityyppisiä kannustimia sekä joissakin asioissa myös keppiä. Tarvitaan myös ekologista verouudistusta.

Kioton sopimuksen jatko on tärkeää, samoin se, että näihin tavoitteisiin saataisiin maailman maat mahdollisimman laajasti sitoutumaan. Ennen kaikkea Aasian maat, Kiina sekä USA tulee saada mukaan. Mutta myös kehitysmaille tulee tarjota tukea ja mahdollisuuksia ilmastonmuutoksen hillintään ja sopeutumiseen. Paljon kansainvälisesti odotetaan ensi vuoden Kööpenhaminan kokoukselta. Balin kokous antoi pientä toiveikkuutta siitä, että globaalisti todella päästäisiin sopimukseen.

Ilmastolaki vahvistaa myös maamme asemaa ja uskottavuutta tässä kansainvälisessä yhteistyössä, ja useassa muussakin maassa on tämän kaltainen ilmastolaki vireillä.

Ilmastonmuutoksen seuraukset kohtelevat köyhiä maita kaikista pahiten, ja niillä on kaikista heikoimmat mahdollisuudet ilmastonmuutoksen hillintään ja siihen sopeutumiseen. Ilmastonmuutos on vahvasti eriarvoistava. Me teollisuusmaissa käytämme kaikista eniten energiaa henkeä kohden, joten meillä tulee olla myös vahva globaali vastuu seurauksista. Tästä globaalista vastuusta osoitus on myös tämä ilmastolaki.

Arvoisa puhemies! Meidän tulee toimia nyt rivakasti sekä rohkeasti. Voimme olla viimeinen sukupolvi, jolla on mahdollisuus ratkaista maapallon tulevaisuus. Vielä on mahdollista löytää tasapaino ja turvata tulevien sukupolvien elinmahdollisuudet. En halua toden totta, että meidän sukupolvemme on se, joka tiesi, mitä olisi pitänyt tehdä, muttei toiminut. Aikapommi tikittää, hintana on maailma. Toivottavasti tämä ilmastolakialoite etenee suotuisasti ja johtaa myös toimenpiteisiin sekä huomioidaan hallituksen ilmasto- ja energiapoliittisen selonteon sekä -strategian valmistelussa.

Outi Alanko-Kahiluoto /vihr:

Arvoisa puhemies! YK:n hallitustenvälinen ilmastopaneeli Ipcc on arvioinut, että jos ilmaston lämpeneminen halutaan rajata 2 asteeseen, tulee teollisuusmaiden vähentää päästöjään vuoden 1990 tasosta 30 prosenttia vuoteen 2030 mennessä ja 80 prosenttia vuoteen 2050 mennessä. Viimeisimpien tutkimustulosten mukaan päästövähennystavoitteiden saavuttaminen näyttää erittäin epätodennäköiseltä nykyisillä toimenpiteillä. Päinvastoin päästöt voivat vuoteen 2030 mennessä kasvaa jopa huikeat 90 prosenttia nykyisestä. Vapaaehtoisilla päästövähennyksillä tätä suuntaa ei käännetä. Tarvitaan sitovat kansalliset tavoitteet.

Arvoisa puhemies! Ison-Britannian uraauurtava lakiesitys kansallisiksi pitkän aikavälin päästövähennysvelvoitteiksi tulee ottaa malliksi myös Suomessa. 5 prosentin vuosittaisilla päästövähennyksillä 2 asteen lämpenemisen raja pystyttäisiin alittamaan. Lailla luotaisiin yli vaalikausien käyvää pitkäjännitteisyyttä ilmasto- ja energiapolitiikkaan. Ennakoivuus ja harkiten tehdyt vähennykset ovat myös elinkeinoelämän etu. Lain säätämiselle oikea aika on samassa yhteydessä, kun ilmasto- ja energiapoliittinen selonteko ensi keväänä valmistuu.

Arvoisa puhemies! Ilmastonmuutos on meidän aikamme tärkein poliittinen kysymys. Kaikki muut poliittiset kysymykset ovat sidoksissa siihen, kykenemmekö pysäyttämään ilmaston lämpenemisen. Voimme vähentää köyhyyttä maailmasta kestävällä, pysyvällä tavalla vain, jos otamme ympäristönäkökohdat vakavasti huomioon. Ilmastonmuutos on myös aikamme vakavimpia eettisiä kysymyksiä, sillä kaikkein eniten ilmaston lämpenemisestä kärsivät maailman köyhät. Siksi onkin syytä kiittää Polttava kysymys -kansanliikettä sekä muita kansanliikkeitä ja ympäristöjärjestöjä ilmastoasian ponnekkaasta esiin nostamisesta ja päättäjille esitetyistä vakavista vaatimuksista.

Sanna Perkiö /kok:

Arvoisa herra puhemies! Tänään on esillä kaksi ilmastolakialoitetta, jotka ovat syntyneet Maan ystävät -kansalaisjärjestön ilmastoprojektin osana, ja siinä on myös muita kansalaisjärjestöjä ollut mukana. Kansalaisjärjestöt tekevät todella tärkeää työtä meidän asenteidemme, tietoisuutemme ja toimintatapojemme muuttamiseksi ympäristön kannalta myönteisemmiksi. Arvostamme kokoomuksessa ympäristöjärjestöjen työtä ja kuuntelemme mielellämme lakiesitysten yhteydessä järjestöjä myös valiokunnassa.

YK:n ilmastoneuvottelut ovat kesken. Vasta ensi vuoden lopulla olemme paremmin selvillä, millainen kansainvälinen ilmastosopimus meitä tulee velvoittamaan YK:n kautta. Täällä Suomessa olemme valmistelemassa laajaa EU:n energia- ja ilmastopaketin toimeenpanoa strategialla ja tulevaisuusselonteolla. Lukuisia lakimuutoksia on valmisteilla. Myös verotuksen ilmasto-ohjausta tarkastellaan vasta Kataisen nimittämässä verotuksen kehittämisen työryhmässä.

Juuri tällä hetkellä minun on pakko kysyä, miksi ilmastolaki säädettäisiin juuri tässä tilanteessa, missä nyt olemme. Pakko kysyä myös, että sisältääkö lakialoitteiden jättäminen epäilyn siitä, että kansainväliset ilmastoneuvottelut eivät ehkä johdakaan riittäviin tuloksiin tai että EU:n velvoitteet eivät johda päästöjen vähenemiseen. Tämä kysymys on aiheellistakin kysyä tästä ilmastolaista huolimatta.

Juuri tällä hetkellä tulee mieleen, että ilmastolain säätäminen olisi tårta på tårta eli torttua tortun päälle. Voi olla, että ilmastolaki on tarpeen säätää, mutta onko ajankohta juuri nyt? Katsomme ensin kansainväliset neuvottelut ja EU:n vaatimukset, millaisina ne toteutuvat. En sano, että ilmastolakia ei koskaan laadittaisi. Voi olla, että se on ajankohtainen ja että se on hyvinkin tarpeellinen heti ensi vuosikymmenen alkupuoliskolla. Kiitän aloitteellisuudesta, näitä tarvitaan lisää.

Tanja Karpela /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ed. Perkiö peräänkuulutti kysymystä, miksi ilmastolaki nyt, miksi emme odottaisi myöhempää ajankohtaa. Kysyisin ed. Perkiöltä, että miksei kymmenen vuotta sitten. Itse asiassa tämä ilmastolaki olisi pitänyt säätää jo vuosia aikaisemmin. Me olemme liikkeellä nyt. Toivottavasti emme liian myöhään. Toinen syy, miksi ilmastolaki on laadittu, on se, että nämä suositukset ja tavoitteet, niin hyvät kuin ovatkin ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi, eivät ole tehonneet toivotulla tavalla. Sellaista tulosta ei ole syntynyt, mitä olemme toivoneet, joten me tarvitsemme hieman järeämpiä aseita. Aikaisemmin tämä toki olisi pitänyt tehdä, mutta parempi nyt kuin ei milloinkaan.

Pentti Tiusanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Aivan niin kuin ed. Karpela sanoi, olemme mieluummin myöhässä kuin etuaikaisesti. Me toki tiedämme ja olemme tienneet kymmenen vuotta sitten jo, ja aikaisemminkin, miten nopeasti, miten paljon pitäisi vähentää hiilidioksidimäärää, ja mikä pitäisi tason olla vähintään vuonna 2020 ja siitä eteenpäin. Nyt tämä ilmastolaki on väline tämän saavuttamiseen. Aivan sama, mikä on Kööpenhaminassa 2009, onnistutaanko siellä globaalisti saavuttamaan tämä 30 prosentin tilanne vuoteen 2020, pääasia on, että me pääsemme siihen. Siis tavoite on ihan selvä, ja se on välttämättömyys, ja siihen tämä ilmastolaki antaa keinot.

Anni Sinnemäki /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Lakialoite on tullut erittäin hyvään aikaan. Totta kai olisi ollut paikallaan, että meillä olisi ollut jo aikaisemmin omassa lainsäädännössämme sitovia päästövähennystavoitteita, mutta on mielestäni asiallista, että tässä yhteydessä, kun eduskunta tulee käsittelemään energia- ja ilmastostrategiaa ja valmistellaan pitkän aikavälin tulevaisuusstrategiaa, tulevaisuusselontekoa ilmastokysymyksistä, niin myös tämän tyyppisen säätämisen periaatteet on hyvä siinä yhteydessä käsitellä. Kansalaisjärjestöjen lisäksi tässä on itse asiassa kysymys hyvin suuresta joukosta Suomen kansalaisia, jotka vaativat meiltä tällä eduskuntakaudella toimenpiteitä.

Hannakaisa Heikkinen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Juuri näin, kuten edustajat edellä, Karpela, Tiusanen ja Sinnemäki sanoivat. Miksi ei kymmenen vuotta sitten, mutta viimeistään nyt. Tällaisena arjen jonkinlaisena asiantuntijana, äitinä, haluaisin kuitenkin, että meillä puhuttaisiin tässä salissa ja yhteiskunnassa vielä enemmän siitä, mitä me voimme tehdä niillä pienillä arjen ratkaisuilla.

On toki erinomaisen tärkeää, että puhumme globaalista vastuusta, Suomen roolista siinä tiennäyttäjänä, mutta samaan aikaan on äärettömän tärkeää, että me, jotka olemme osallisina myös kerskakuluttajina tässä yhteiskunnassa, hyvinvoivina pohjoismaalaisina ihmisinä, niin meille puhuttaisiin niistä arjen valinnoista, millä omin keinoin voimme vaikuttaa. (Puhemies: Minuutti on kulunut!) Kotitalousvähennys on yksi niistä, mutta kulutustottumusten muuttaminen, hybridiautojen verotuskohtelu ja esimerkiksi raideliikenteen kehittäminen ovat niitä arjen ratkaisuja.

Sanna Perkiö /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Meidän on tässä talossa käytävä koko lainsäädäntö läpi ja poistettava sen haitallisia ilmastovaikutuksia. Siinä on meille aivan valtavasti lainsäädäntötyötä, ja haastankin nyt, arvoisat kollegat, teitä tarkastelemaan kaikissa valiokunnissa siellä käytäviä esityksiä ja sellaisiakin lakeja, jotka ovat voimassa, että mitä siellä on sellaista, joka vie väärään suuntaan meidän ohjaustamme.

Näin ollen tämä menetelmänä, tämä hiilibudjetti, niin se on varmasti kaunis ajatus, vähän myötäilee tällaista taloudellista budjetointikäytäntöä ja siinä mielessä tuntuu kivalta ja fiksulta, mutta kyllä meidän pitää paneutua niihin lakeihin, jotka meitä tällä hetkellä koskevat, ja yrittää sieltä löytää ihan vastaavat päästöjen vähentämiset.

Johanna Karimäki /vihr:

Arvoisa puhemies! Käsittelyssä olevassa ilmastolakiehdotuksessa esitetään vuosittaisia 5 prosentin päästövähennyksiä kasvihuonekaasuista, joihin esityksen mukaan sisällytetään hiilidioksidi-, metaani- ja typpioksiduulipäästöt hiilidioksidiekvivalenteiksi muunnettuina. Lisäksi esitetään jatkuvaa seurantaa, hiilibudjetointia sekä eduskuntakäsittelyjä tavoitteista ja toteutuksesta selonteon kautta. Kannatan lämpimästi tällaista toimintatapaa, koska muutosta ei tule ilman poliittisia päätöksiä. Aloitteessa esitetyt tavoitteet ovat linjassa EU:n asettamien ilmastotavoitteiden kanssa ja Kansainvälisen ilmastopaneelin Ipcc:n tavoitteiden kanssa.

Ilmastonmuutosta ei voi pysäyttää, mutta sitä voi hillitä. Kasvihuonekaasut lämmittävät ilmastoa, vaikka uusien päästöjen tuottaminen lopetettaisiin välittömästi. Ilmastonmuutosta voidaan kuitenkin hidastaa niin, etteivät ympäristölle ja ihmisille aiheutuvat vahingot ole ylitsepääsemättömiä. Jos ilmasto lämpenee yli 2 astetta, sopeutuminen siihen on äärimmäisen vaikeaa. Lakialoite tähtää juuri siihen, ettei 2 astetta ylitetä. Ilmastomallien mukaan suuret sateet lisääntyvät 35—65 prosenttia vuosisadan loppuun mennessä. Toisaalta jotkut seudut aavikoituvat, toiset peittyvät tulvaveden alle. Viimeisin arvio Science-lehden mukaan merenpinnan noususta vuoteen 2100 mennessä on 80—100 senttimetriä.

Olen silti optimisti, sillä ihmiskunta on selviytynyt otsonikerroksen vähenemisestäkin. Kun freonien käyttö lopetettiin, napa-alueiden otsoniaukko on alkanut korjaantua. Happosateet ja metsäkuolemat saatiin pysäytettyä, kun teollisuus vähensi rikkidioksidipäästöjään. Meillä on toivoa saada ilmaston lämpeneminen hidastumaan, mutta työtä se vaatii. Maapallo selviää ja sopeutuu 2 asteen lämpenemiseen, mutta 5 astetta olisi liikaa. Vaikka muutos on hidas, se on tajuttava ja jokaisen on omaksuttava elintapamuutos.

Talousasiantuntija Sternin mukaan ilmastonmuutos on kaikkien aikojen suurin ja laaja-alaisin markkinavirhe. Koska fossiiliset polttoaineet ovat halpoja, uusilla teknologioilla on vaikea nousta. Toisaalta, mitä nopeammin korjaamme tuon markkinavirheen, sen vähemmän tulee vaurioita jälkipolville. Ilmastonmuutos on uusi teollinen vallankumous, ja markkinavirheen korjaaminen synnyttää sekä voittajia että häviäjiä. Voittajia ovat ne, jotka nopeimmin omaksuvat uudet tekniikat, ja hyötyjiä ovat lopulta kaikki ihmiset.

Maailma pyörii liiaksi öljyn ympärillä. Se vaikuttaa vahvasti talouteen ja inflaatioon. Koska öljy on myös tärkeä materiaalien kuten muovien ja lannoitteiden raaka-aine, sen käyttö polttamiseen kuten energiantuotantoon ja autoiluun tulisi siirtymäajan kuluessa lopettaa. Jos näin ei tehdä, yhä saastuttavammat tekniikat valtaavat alaa. Fossiilista polttoainetta sisältäviä kaivannaisia, esimerkiksi Viron palavan kiven kaltaisia polttoaineita, otetaan enenevässä määrin käyttöön, mikäli saastuttamista ei rajoiteta kansainvälisin sopimuksin.

Ilmastolaki on hyvä lähtökohta vauraille teollisuusmaille. Me voimme toimia tiennäyttäjinä ja pienentää ekologista jalanjälkeämme, joka on väestömääräämme suhteutettuna suuri. On järkevää, että päästöjä vähennetään suunnitelmallisesti ja kunnianhimoisesti. Keinoja on monia. Tärkeää on kierrätys, lähipalvelut, joukkoliikenteeseen panostaminen, raideliikenteen lisääminen ja ratojen kunnossapito, yhdyskuntasuunnittelu, uusiutuvat energianlähteet ja ekologinen verouudistus ilmastomaksuineen.

Energiansäästö on kuitenkin tärkeintä, kaiken a ja o. Säästämällä energiaa, kuten suosimalla matalaenergiarakentamista ja olemassaolevan rakennuskannan energiatehokkuuden parantamista, suosimalla energiansäästölamppuja, led-valaisimia, teollisuudessa taajuusmuuntajia jne. helpotamme oleellisesti EU:n Suomelle asettaman uusiutuvan energian tavoitteen toteuttamista. EU:n komissio on määrittänyt Suomen uusiutuvan energian tavoitteeksi 38 prosenttia vuoteen 2020 mennessä, mikä on meille varsin realistinen ja hyvä tavoite.

Kansainvälisen ilmastopaneelin mukaan lämpeneminen on ollut nopeinta juuri Pohjolassa ja edellinen talvi on ollut Suomessa lämpimin 130 vuoteen. Toimet ilmastomuutoksen hidastamiseen ovat todella tarpeen. Hallituksessa on otettu pieniä askelia, päästöjen mukaan porrastettu auto- ja ajoneuvovero, tulossa olevat energiansäästö- ja rakentamismääräykset ja lisääntyvä satsaus joukkoliikenteeseen. Tyytyväisyyteen ei pidä tuudittautua, vaan työtä pitää jatkaa tästä eteenpäin.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! On ollut erittäin asiantuntevia puheenvuoroja, jotenka en pyrikään niitä täydentämään. Totean vaan, että olen näitten aatteitten takana.

Minä kiinnitän vaan huomiota siihen, että tässä on kysymys nyt nimikoidusti kahdesta ilmastolaista yhtä aikaa. Ne on samana päivänä jätetty, ja ed. Tiusanen on allekirjoittanut molemmat. Elikkä toisin sanoen olisi tietysti hyvä ratkaista jollakin tavalla, ed. Tiusanen, minkä lain kannalla te oikein olette, ja onko tarkoitus eduskunnan säätää ilmastolaki 1 vai 2.

Mutta, arvoisa puhemies, minun ehdotukseni on, että lain nimikettä muutetaan. Nimittäin kun nyt olen kuunnellut näitä perusteluita ja näitä tekstejä katsonut, niin oikea nimike olisi elämäntapamuutoslaki. Silloin se kertoisi siitä, mitä ylipäätään näissä asioissa pitää tehdä.

Pentti Tiusanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On hienoa, että ed. Pulliainen kiinnittää huomiota siihen, että on kahdessa lakialoitteessa nimi. On tietysti valtavan paljon muitakin lakialoitteita, joissa nimi on, mutta nimenomaan nämä kaksi lakialoitetta ovat täysin saman suuntaisia.

Silloin kesäkuussa, kun vasemmistoliitto päätyi tähän, olin itse juuri sitä mieltä, että vasemmistoliiton kuuluu myöskin aloittaa ilmastolakitoiminta. Kun muuten olen ollut tietysti vahvasti mukana ed. Karpelan ja oikeastaan meidän kaikkien taustaryhmänä olevassa Polttava kysymys -kampanjassa pitkään, niin oli aivan luontevaa, että ed. Karpelan tekemään lakialoitteeseen laitan myös nimeni. Näillä ei ole mitään ristiriitaa. Nimestä en sitten tiedä. Nimikin on sama.

Oras Tynkkynen /vihr:

Arvoisa puhemies! Ed. Perkiö esitti mielestäni ihan asiallisen ja perustellun kysymyksen, miksi ilmastolaki ja miksi ilmastolaki juuri nyt.

Lähtisin liikkeelle siitä isosta haasteesta, miten on mahdollista saada koko maailma mukaan näihin ilmastotalkoisiin. Tämähän on siis sekä Euroopan unionin että Suomen hallituksen keskeinen päätavoite ilmastoneuvotteluissa. Sille, että saadaan riittävän laaja joukko maita mukaan, on monia välttämättömiä edellytyksiä. Niistä yksi ja merkittävin on se, että me rikkaissa, vauraissa pohjoisen teollisuusmaissa ensin olemme valmiita näyttämään tietä muille maille. Se on välttämätön, mutta ei vielä riittävä ehto. Tarvitaan monia muitakin. Mutta on mahdotonta kuvitella sellaista globaalia kattavaa kansainvälistä ilmastosopimusta, jossa teollisuusmaat eivät sitoutuisi ensin hyvin voimakkaisiin päästövähennyksiin.

Ilmastolakialoite esitetyssä muodossaan tukisi hyvin voimakkaasti tätä tavoitetta. Se osoittaisi meillä Suomessa, että me olemme valmiita näyttämään tietä, me olemme valmiita vähentämään omia päästöjämme radikaalisti, jotta voimme yhdessä globaalisti saada ilmastonmuutoksen vielä jotenkin hallintaan. Perinteisestihän Suomi on lähtenyt kansainvälisiin ilmastoneuvotteluihin ja osittain myös EU:n sisäisiin neuvotteluihin pikemminkin mukautuvalla kuin aktiivisella asenteella eli me olemme katsoneet, mitä EU:ssa ja ilmastoneuvotteluissa valmistellaan, ja sitten olemme reagoineet siellä pöydällä oleviin ehdotuksiin. Ilmastolaki osoittaisi Suomen omaa aloitteellisuutta. Se näyttäisi, että tämä on se tahtotila, joka meillä täällä Suomessa on, ja me toivomme, että muut maat EU:ssa ja kansainvälisesti saadaan samalle linjalle mukaan.

Suomessa on ehkä jäänyt vähän huomaamatta, että itse asiassa aika merkittävä joukko maita ja alueita on jo asettanut omia pitkän aikavälin päästötavoitteita. Lähimpänä tietysti Pohjoismaista löytyy Ruotsi, missä on esitetty, että vuosisadan toisella puoliskolla Ruotsi painaisi päästönsä käytännössä nollaan. Norja on asettanut toistaiseksi ehkä kunnianhimoisimman tavoitteen. Norjan tavoitteena on, että vuoteen 2030 mennessä maa on täysin päästöneutraali eli ensin omat päästöt vähennetään minimiinsä ja sen jälkeen jäljelle jäävät päästöt kompensoidaan rahoittamalla päästövähennyksiä muualla.

Samantapaisia pitkän aikavälin päästötavoitteita on muualla. Isossa-Britanniassa ilmastolaissa määritellään tavoite vuodelle 2050. Ranskassa tavoitteena on leikata päästöt neljäsosaan nykytasosta. Kalifornian osavaltio Yhdysvalloissa on asettanut tavoitteeksi leikata päästöjä 80 prosentilla vuoteen 2050 mennessä. Nämä kaikki linjaukset on tehty riippumatta siitä, että meillä on parhaillaan meneillään kansainväliset ilmastoneuvottelut, sen takia että nämä maat ja alueet ovat halunneet osoittaa sen oman tahtotilansa, sen, mihin ne ovat itse valmiita, ja sen, minkä puolesta ne itse tulevat tekemään töitä.

Kansainväliset ilmastoneuvottelut ovat hyvin vilkkaassa ja kiinnostavassa vaiheessa, ja toivottavasti puolentoista vuoden päästä meillä on sopimus, josta selviää, minkälaisia päästötavoitteita eri alueet ottavat ainakin vuoteen 2020 mennessä. Mutta kuten tässä on jo edellä todettu, muun muassa ed. Tiusanen totesi, me olemme jo pitkään tienneet, mitä meidän pitää tehdä. Meidän ei tarvitse odottaa Kööpenhaminan ilmastokokousta, jotta tiedämme, kuinka paljon päästöjä Suomessa pitää vähentää. Itse asiassa jo vuonna 1988, siis tasan 20 vuotta sitten, Torontoon kokoontunut kansainvälinen ilmastokonferenssi suositti, että päästöjä pitäisi leikata 20 prosenttia vuoteen 2005 mennessä, mikä on aika lailla samassa haarukassa kuin mitä nyt tässä käsiteltävässä ilmastolaissa ehdotetaan Suomelle.

Hallitustenvälinen ilmastopaneeli Ipcc on antanut omat päästöhaarukkansa siitä, mitä 2 asteen tavoitteen saavuttaminen edellyttää. Meillä on siis hyvin tarkkaan jo pitkään ollut ja itse asiassa nyt on vielä aiempaa tarkemmin selvillä se, mitä Suomessakin pitää tehdä, jotta voimme omalta osaltamme tukea globaalisti 2 asteen tavoitteen saavuttamista. Meidän ei siis ole välttämätöntä odottaa Kööpenhaminan ilmastokokousta, meidän ei ole välttämätöntä odottaa edes EU:n ilmastoenergiapaketin selviämistä, vaan sen, mikä on ilmastonmuutoksen torjumisen kannalta välttämätöntä, me tiedämme jo nyt.

Se on toki totta, että jos Suomeen aikanaan säädetään kansallinen ilmastolaki, sen tulee olla linjassa sen kanssa, mitä EU-tasolle ja kansainvälisesti on sovittu. Onkin luonnikasta, että näitä ilmastolakiin sisällytettyjä hiilibudjetteja tarkistetaan tarvittaessa sen mukaan, mitä kansainvälisesti tai EU-tasolla säädetään. Mutta me voimme jo nyt asettaa sen oman tahtotilan, mitä pitkällä aikavälillä haluamme saavuttaa, ja sitten sitä voidaan tarpeen mukaan justeerata sen perusteella, mitä kansainvälisesti ja EU:ssa linjataan.

Mikä nyt on sitten tämän ilmastolakialoitteen suhde kahteen hallituksessa valmisteilla olevaan selontekoon, toisaalta tähän ilmasto- ja energiastrategiaan, joka vastaa ennen kaikkea vuoden 2020 ilmasto- ja energiatavoitteiden asettamiin haasteisiin, ja toisaalta ilmasto- ja energiapoliittiseen tulevaisuusselontekoon, jossa tarkastellaan vielä pitemmän aikavälin ilmasto- ja energiapolitiikkaa eli vuosisadan puoliväliin ja loppuunkin asti? Itse näen niin, että yksi luonteva paikka ilmastolaille eduskunnan näkökulmasta voisi olla se, kun eduskunta käsittelee vastaustaan hallituksen ilmasto- ja energiastrategiaan. Siinä voisi olla paikallaan esittää, että hallitus selvittää tämän tyyppisen ilmastolain käyttöönoton mahdollisuuksia Suomessa, ja pistettäköön tämä korvan taakse. Tätä voidaan sitten harkita mietintö- ja lausuntovaliokunnissa, olisiko tämä järkevä tapa eduskunnassa edetä.

No, olen allekirjoittanut tämän lakialoitteen vihreiden kansanedustajana. Puhun vielä muutaman sanan toisessa roolissani eli valtioneuvoston kanslian ilmastopoliittisena asiantuntijana.

Valtioneuvoston kanslia tilasi oikeustieteiden tohtori Robert Utterilta selvityksen siitä, millaisia edellytyksiä Suomessa voisi olla soveltaa Ison-Britannian mallin mukaista ilmastolakia ottaen huomioon tämä meidän kotimainen oikeusjärjestelmämme. Tästä selvityksestä käy ilmi, että yksi yhteen tätä Ison-Britannian ilmastolakia ei voida Suomeen soveltaa johtuen ihan meidän perustuslakimme asettamista tietyistä reunaehdoista. Mutta toisaalta ei ole mitään ylitsepääsemättömiä esteitä soveltaa ilmastolakia Suomen olosuhteisiin niin, että sen keskeinen sisältö — lakiin kirjatut pitkän aikavälin päästötavoitteet, vuosittaiset tai vaikka viisivuosittaiset hiilibudjetit ja muut keskeiset ilmastolain elementit — voidaan ottaa käyttöön myös Suomen oloissa, kun se vaan laaditaan tänne paikallisiin käytäntöihin sopivalla tavalla.

Ilmasto- ja energiapoliittinen tulevaisuusselonteko on tarkoitus antaa eduskunnalle vielä ennen kesäistuntotaukoa ensi vuonna. Siinä tullaan tarkastelemaan myös monia niitä institutionaalisia ratkaisuja, ohjauskeinoja, joita todennäköisesti tarvitaan, jotta näihin haastaviin pitkän aikavälin ilmasto- ja energiatavoitteisiin voidaan vastata.

Ehkä uskallan tässä vaiheessa jo ennakoida, että tulevaisuusselonteossa tullaan tarkastelemaan myös ilmastolakia yhtenä mahdollisena työkaluna vastata näihin haasteisiin.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Puutun tuohon ed. Tynkkysen hyvän puheenvuoron viimeiseen virkkeeseen. Todellakin, eikö nyt voisi olla sillä tavalla, että kun ed. Tynkkynenkin on ollut allekirjoittamassa yhtä näistä lakialoitteista, niin hän tuossa kakkosroolissaan toimisi juuri sillä tavalla, että tuohon selontekoon tulee lakialoiteluonnos? Ei se ole mitään tavatonta, niitä on ollut aikaisemminkin, ja sillä tavalla se keskustelu, mikä eduskunnassa käytäisiin, saisi konkreettista sisältöä eikä olisi vain semmoista niin kuin pohdiskelua ja pilkkuvirheitten korjaamista.

Oras Tynkkynen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Uskon, että tämä valtioneuvoston kanslian tilaama selvitys antaa hyviä eväitä juuri tähän ed. Pulliaisen kaipaamaan keskusteluun. Tulevaisuusselonteko on valtioneuvoston tulevaisuusselonteko, ja sen linjauksista päättää valtioneuvosto viime kädessä. Itse tämän tulevaisuusselonteon valmistelijana tulen toimimaan niin kuin edellä puheenvuorossa esitin, mutta sitten on viime kädessä valtioneuvoston asia päättää, mitä tulevaisuusselontekoon kirjataan.

Anni Sinnemäki /vihr:

Arvoisa puhemies! Polttava kysymys -kampanjassa 16 000 suomalaista on vaatinut meiltä kansanedustajilta toimintaa, päätöksiä ja vastuullisia linjauksia ilmastopolitiikassa. Tämä on erittäin hieno asia, ja se varmasti kannustaa meitä kaikkia kansanedustajia toimimaan. Nimenomaan tällä eduskuntakaudella meillä on velvollisuutena saada aikaan sellaisia päätöksiä ja avata sellainen tie, että me olemme Suomessa valmiita niihin päästövähennyksiin, joita 2 asteen lämpenemistavoite Suomen osalta tarkoittaa.

Haluan myös kiittää ed. Karpelaa siitä, että hän on ottanut vetovastuun tämän aloitteen eteenpäinviemisestä, ja hänen esittelypuheenvuorossaan tulivat erittäin hyvin esiin ne elementit ja ne edut, joita nimenomaan tämän tyyppisen ilmastolain säätämisessä olisi.

Päästövähennysten ennustettavuus yhteiskunnan kaikkien toimijoiden kannalta ja se, että päästövähennysten tavoitteet asettuisivat sekä pitkälle että riittävän lyhyelle aikavälille, ovat mielestäni sellaisia tavoitteita, joihin Suomessa tulisi tavalla tai toisella päästä. Tällaisessa ilmastolakimallissa, jossa nimenomaan puhutaan esimerkiksi viiden vuoden hiilibudjetoinnista, tulisi hyvin paljon ikään kuin jämäkkyyttä sen osalta, mihin itse asiassa pyritään. Tietenkin kiistattomana etuna tämän kaltaisessa säätelyssä verrattuna nyt ainakin aikaisempiin selontekokäytäntöihin olisi se, että näiden päästövähennysten sitovuustaso olisi huomattavasti korkeampi kuin yleispiirteisissä selonteoissa on ollut.

Viimeistään tässä vaiheessa pitäisi olla selvää, että yhteiskunnassa kenenkään ei pitäisi enää olla tekemässä sellaisia pitkäkestoisia virheellisiä investointeja, jotka vievät meitä poispäin siitä tavoitteesta, että pystyisimme vähentämään päästöjä, tekemään yhteiskunnastamme energiatehokkaan, ehkä tekemään myös yhteiskunnastamme kilpailukykyisen siinä mielessä, että emme olisi niin riippuvaisia energiasta, jota tuotetaan esimerkiksi Lähi-idässä tai miksei vaikka naapurissamme Venäjällä. Ohjeita ja näkymää siihen, mitkä ovat tällaisia virheellisiä investointeja, kaipaavat julkishallinto, yksittäiset ihmiset ja yritykset.

Näkisin, että se selvä ja luotettava näkymä siitä, minkälaisia päästövähennyksiä tarvitaan sekä lähiajan kuluessa että pitkällä aikavälillä, olisi asia, joka edesauttaisi koko suomalaisen yhteiskunnan asennoitumista ja suuntautumista siinä, että me todella olisimme yksi niistä toimijoista kansainvälisessä ilmastopolitiikassa, joita voitaisiin pitää edelläkävijöinä. Tähän mennessä valitettavasti emme ole sitä olleet, mutta ei varmasti vielä ole liian myöhäistä.

Tässä yhteydessä on hyvä varmasti myös keskustella siitä, että Euroopan unioni on ilmoittanut valmiudesta 20 prosentin päästövähennyksiin vuoteen 2020 mennessä, mutta itse asiassa ehkä isompana ja olennaisempana kysymyksenä siitä, että Euroopan unioni on ilmoittanut valmiudestaan 30 prosentin päästövähennyksiin, jos saadaan aikaiseksi kattava kansainvälinen sopimus. Nimenomaan tämän valmiuden ilmoittaminen ja toimiminen selkeästi ja johdonmukaisesti niin, että jokaisessa kohdassa kansainvälisessä keskustelussa ja kansainvälisissä neuvotteluissa on selvää, että Euroopan unionilla on tämä valmius, on yksi niistä olennaisista tekijöistä, että voimme saada aikaiseksi kansainvälisen sopimuksen. Tarvitaan luottamusta eri maanosien eri taloudellisessa kehitysvaiheessa olevien maiden välillä siinä, että kaikki aikovat toimia, ja Euroopan unionilla on keskeinen rooli tämän luottamuksen rakentamisessa. Myös siinä mielessä tämä Britanniassa oleva ilmastolaki on mielenkiintoinen, että siinä tämä päästövähennystavoite vuodelle 2020 asettuu tähän haarukkaan 26—32 eli vielä Euroopan unionin sisällä he ovat selvästi viestineet valmiudestaan tehdä päästövähennyksiä nimenomaan tämän 30 prosentin mukaan.

Muutamia asioita: Tässä keskustelussahan on tullut hirveän paljon, niitä konkreettisia tapoja, joilla päästöjä itse asiassa voidaan vähentää, ja sitten monia konkreettisia ohjauskeinoja, joilla voidaan toimia ilmaston kannalta vastuullisemman Suomen puolesta. Ehkä näistä vastuullisista investoinneista ja vääriltä investoinneilta välttymisestä esimerkkinä, yhtenä keskeisenä esimerkkinä, otan esille kysymyksen kaavoituksesta ja yhdyskuntasuunnittelusta.

On vastuullinen valinta, että tästä eteenpäin ne asuma-alueet, joita kaavoitetaan ratojen varsille tiiviisti, rakennetaan viihtyisästi siten, että ne asuma-alueet voivat olla sellaisia, jotka toteuttavat ihmisten unelmia esimerkiksi pihalla möyrimisestä mutta samalla ovat sellaisia, että suomalainen yhteiskunta ei lisää öljyriippuvuuttaan, ei lisää riippuvuuttaan autoilusta, ei ehkä edes lisää riippuvuuttaan sähköautoilusta. En ole sähköautoja vastaan erityisesti, mutta mielestäni yksityisauton roolia Suomen liikennejärjestelmässä ei kannattaisi ainakaan nykyisestä kasvattaa.

Tässä Britannian lakiesityksessä itse asiassa itselleni tämän selvityksen luettuani ei jäänyt aivan selväksi, kuinka täsmällisesti nämä hiilibudjetit käsittelevät sektorikohtaisia päästövähennyksiä. Se on mielestäni myös tärkeä keskustelu. Tässä asiassa on varmaan menty jonkin verran eteenpäin, kun puhutaan päästökauppasektorin päästövähennyksistä ja päästökauppasektorin ulkopuolisista päästövähennyksistä. Mutta uskon myös, että yhteiskunnan yksittäisten sektorien kannalta se, että näille sektoreille olisi asetettu selkeät päästövähennystavoitteet, voisi inspiroida eri sektoreita toimimaan sen eteen, että päästövähennykset itse asiassa saavutetaan.

Yksi asia, joka ei ole ollut keskustelussa voimakkaasti hirveän pitkän aikaa, on ollut ruuan ilmastovaikutukset ja esimerkiksi se, että myös nimenomaan ravinnolle olisi asetettu omat päästövähennystavoitteet. Se varmasti edesauttaisi sitä, että Suomessakin siirryttäisiin ilmaston kannalta kestävämpiin ruokailutottumuksiin, joissa yksi keskeinen elementti on kasvispainotteinen ruokavalio ja toisaalta sitten tietenkin se, että ruokaa ei olisi kuljetettu liikaa.

Yhtä asiaa toivon valiokunnassa pohdittavan siinä vaiheessa, kun käsitellään tätä aloitetta, ja uskon, niin kuin täällä ovat monet puhujat sanoneet, että tätä aloitetta on luonteva käsitellä siinä yhteydessä, kun valiokunnassa käsitellään ilmasto- ja energiastrategiaa. Olisi hyvä, jos pohdinnassa olisivat myös sitten yksittäisten ihmisten henkilökohtaiset hiilibudjetit eli käytännössä se, miten käydään keskustelua siitä, että ihmisillä olisi henkilökohtaiset päästökiintiöt.

Ed. Perkiö ei ole enää salissa. Hän suhtautui tähän esitykseen ehkä hieman skeptisesti, mutta toivon, että myös kokoomuksen puolelta valiokunnassa tähän aloitteeseen suhtaudutaan myönteisesti ja ollaan valmiita pohtimaan sitä, miten tämän kaltainen instrumentti voisi selkeyttää ja tehdä meidän ilmastopolitiikkaamme nykyistä ryhdikkäämmäksi.

Kari Kärkkäinen /kd:

Arvoisa puhemies! Polttava kysymys on hanke, joka on herättänyt niin meidät kansanedustajat kuin myöskin poliittiset puolueet. Aloitteet, joita tänä iltana käsitellään niin opposition kuin hallitusakselinkin puolelta, toivottavasti kirittävät meitä yhteistyöhön ja saavutamme tuon 38 prosentin tavoitteen vähentää päästöjä vuoteen 2020 mennessä.

Kristillisdemokraatit ovat myöskin ottaneet haasteen vakavasti, ja olemme laatineet tiekartan Suomen päästövähennyksistä, ja ilmasto- ja energiapoliittinen työryhmämmehän on laatinut oman raporttinsa, jota on jaettavissa myöskin sähköisessä muodossa. Se on julkaistu 11.9. Nostan esille muutamia asioita, joita tuossa oli, ikään kuin evästykseksi keskusteluun myös valiokunnassa.

Hiilidioksidipäästöjen vähentämiseksi näemme, että meidän on päästävä eroon fossiilisista energianlähteistä, ennen muuta öljystä ja kivihiilestä. Kd on sitoutunut tavoitteeseen puolittaa kivihiilen ja öljyn käyttö energianlähteenä vuoteen 2020 mennessä, ja osaan jäljelle jäävästä hiilen käytöstä sovelletaan hiilidioksidin talteenotto- ja varastointitekniikkaa. Näin Suomen hiilidioksidipäästöt alenevat alle EU:ssa asetetun tason, enemmän kuin 20 prosenttia alle vuoden 1990 päästötasosta.

Kd:n tavoitteissa myöskin halutaan energiatehokkuuden kasvulla täyttää EU:n tavoite, ja myös uusiutuvien energiamuotojen lisäys täyttää EU:n tavoitteen 38 prosentin osuudesta energian loppukäytöstä Suomessa ja moninkertaisesti tavoitteen 10 prosentin osuudesta liikennepolttoaineissa. Visiossamme suurin suhteellinen öljynkäytön vähenemä tapahtuu nimenomaan liikenteessä, kun siirrytään biopolttoaineisiin sekä hybridi- ja sähköautoihin. Korostamme myös toimia, joihin jokainen voi ryhtyä, ja kotien omia energiaratkaisuita.

Otan muutamia poimintoja ja toivoisin, että näitä asioita valiokunnassakin vakavasti käsitellään aloitteiden yhteydessä.

Esitämme tiukentavia säännöksiä ja lisääntyviä tukitoimia uusien rakennusten ja korjausrakentamisen energiaratkaisujen suuntaamiseksi kohti matalaenergia- ja passiivitaloja. Vuoteen 2012 mennessä rakennusmääräyksiä olisi kiristettävä 60 prosenttia. Passiivirakentaminen on saatava vallitsevaksi käytännöksi, ja korjausrakentamisessa ulkovaipan lämmöneristyksen ja talotekniikan parantamiseen on lisättävä tukea.

Toisena asiana kiinnitämme huomiota kannustavien tukien merkittävään lisäämiseen, jotta kotitaloudet siirtyisivät sähkö- ja öljylämmityksestä kaukolämpöön, lämmön talteenottojärjestelmiin, aurinkokeräimiin, pelletti- ja muuhun puulämmitykseen tai maalämpö- ja ilmalämpöpumppuihin. Rahoitukseen voidaan käyttää esimerkiksi windfall-voittojen verotusta, mikäli eduskunta päättää sellaisesta.

Kolmantena siirryttäisiin tosiaikaiseen sähkönkulutuksen seuraamiseen etälukumittareilla. Samalla kun asennetaan etälukumittareita, tulisi asentaa yhteisen standardin mukaisesti myös tietokoneohjattu mahdollisuus kodinkoneiden säästämiseen yhteistoiminnassa siten, että esimerkiksi pakastimen sähkönkulutusta siirretään sellaisiin vuorokaudenaikoihin, jolloin sähköverkko on vähiten kuormitettuna. Tällöin tulisi sähköllä olla tuntihinnoittelu, jolla kannustetaan sähkönkulutuksen siirtoa pois huippukulutuksesta.

Neljäntenä nostimme esiin tietenkin valaistuksen, johon varmaan kaikissa liikkeissä kiinnitetään huomiota, eli valaistuksessa siirtymisen energiansäästölamppuihin ja tulevina vuosina led-valoihin mahdollisimman nopeassa aikataulussa.

Liikenteen laajamittaista siirtymistä hybridi- ja sähköautoihin sekä biopolttoaineisiin siirtymistä voidaan nopeuttaa vähäpäästöisyyttä suosivilla veroratkaisuilla, ja toivon, että nämä energia- ja ilmastopoliittisessa keskustelussa myöskin nostetaan voimakkaasti esiin. Edistämme joukkoliikennettä. Linja-autoliikenteen lisäksi haluamme tukea erityisesti raideliikennettä siten, että junalla matkustaminen olisi edullisempaa kuin mitä ovat oman auton käytön välittömät kustannukset. Olen joskus miettinyt, miksi yksin kannattaisi taloudellisesti ajaa omalla autolla Helsinkiin, miksi junalippu maksaa enemmän ja onko valtion välttämättä tuloutettava omistamaltaan VR:ltä niinkin suuria vuosittaisia tuloutuksia kuin se tällä hetkellä tulouttaa. Eikö se ollut viime vuonna noin 80 miljoonaa, mitä VR teki voittoa? Edulliset työmatkaliput lisäisivät myöskin raideliikenteen käyttöä, ja riittävät pysäköintialueet raideliikenteen yhteydessä takaavat myöskin sen paremman ja laadukkaamman käytön.

Edistetään yhdyskuntarakenteen tiivistymistä suuntaamalla kaavoitus pääosin alueille, joilla on mahdollisuus kaukolämpöön ja joukkoliikenteeseen.

Kahdeksantena nostimme esiin sen, että haluamme järjestelmällisiä toimia teollisuuden ja palvelusektorin energiatehokkuuden parantamiseksi. Yleisiä keinoja tehostaa energiankäyttöä teollisuudessa ovat muun muassa prosessioptimointi, kehittyneet prosessien ohjausmenetelmät ja säädöt, entistä tehokkaammat ja oikein mitoitetut moottorit, pumput ja vaihteet, taajuusmuunteet ja lämmönsiirtimet. Prosessien yleiseen optimointiin kuuluvat muun muassa prosessien sisäisten materiaali- ja energiavirtojen sulkeminen ja integroiminen.

Yhdeksäntenä otimme esille sen, että perheillä on edessään monimutkaiset energiaratkaisut ja me tarvitsemme lisää neuvontaa julkisrahoitteisena palveluna. On lisättävä energiakatselmuspalveluita, joissa asunnon energiankulutuksen mittauksen, analyysin ja suositukset sekä energiatodistuksen saisi edullisesti. Omatoimimiehet saisivat tällaisesta palvelusta ilmaiseksi lainata energiankulutusta mittaavia laitteita tai lämpökameroita. Myös Esco-yhtiöiden palveluja on edistettävä siten, että ne siirtyvät sijoittamaan myös yksityistalouksien energiatehokkuuden parantamiseen ja saavat maksun vuosien mittaan energiansäästöistä.

Vielä kymmenentenä: Energia-alan tutkimus- ja kehittämisponnistelujen kasvattamista kannustamme, ja uusia ratkaisuja on kehitettävä lisäämällä t&k-rahoitusta, tukemalla koe- ja demonstraatiolaitoksia. Koska uusiutuvaan energiaan tullaan investoimaan paljon, on tärkeää valita alusta lähtien parhaita ja kustannustehokkaita teknisiä ratkaisuja, joita voi joustavasti täydentää. Lisäksi toivoisimme, että käynnistetään järjestelmä, jossa hyödynnetään kotitalouksien massatilauksia esimerkiksi korjausrakentamisessa, kodin energialaitteissa ja lämmitysjärjestelmien vaihdossa.

Kahdentenatoista teesinä: Julkiset hankinnat on suunnattava energiatehokkaampiin laitteisiin ja rakennuksiin. Julkisten rakennusten tulee näyttää mallia korjausrakentamisen energiaratkaisuissa, ja energiapiheimpiä laitteita voidaan suosia myös arvonlisäverotuksessa.

Jatkan hetken päästä teemaa ja toivon, että voidaan jatkaa keskustelua myöskin siitä, miten voitaisiin energiaomavaraisuutta ja kotimaisia energialähteitä Suomessa lisätä vuoteen 2020 mennessä.

Pentti  Tiusanen  /vas:

Arvoisa puhemies! Yksi näitä tapoja, joilla me saavutamme paremman hiilidioksiditason, on tietysti tehokkuuden lisääminen, ja minä luulen, että me olemme aika pitkään jo puhuneet tästä asiasta ja on ollut hyvä keskustelu. Sen takia käytän nyt ihan lyhyen puheenvuoron. Ajattelin, että alkaa olla tämä puheenvuoromäärä kylliksi.

Täällä todettiin, että teollistuneilla mailla on vastuu, ja näin se nimenomaan on, niin kuin ed. Tynkkynen myös sen tuossa totesi. Kun mennään kansainvälisiin sopimuksiin, jotka ovat siis globaalinen edellytys tälle onnistumiselle, että torjutaan Venus-ilmiö, niin tällöin meillä on se taakka. Se on se taakka, joka tulee jo 1800-luvun puolelta. Voi ajatella, että niiden tykkiveneiden, joita tehtiin Englannissa 1800-luvun lopulla ja jotka osallistuivat oopiumsotaan Kiinaa vastaan, aikaansaama hiilidioksidi on edelleen tuolla ilmakehässä ja näin ollen on aika lyhytnäköistä syyllistää kiinalaisia tästä ilmiöstä, minkä kanssa me olemme tekemisissä. Eli tekniikan siirto on se myös, mihinkä kolmas maailma kiinnittää koko ajan huomiota. Sitten tuo Kööpenhaminan kokous 2009, siitä voi vaan todeta sen, että siihen on tavattomasti ladattu toiveita eli sen onnistuminen on todella tärkeää.

Lopuksi, puhemies, on todettava, että eduskunta on ollut mukana säännöllisesti ja aktiivisesti vuodesta 1997 kaikissa osapuolikokouksissa. Toivon, että tämä jatkuu tulevaisuudessa ja myöskin ympäristövaliokunta pystyy todella käsittelemään tätä asiaa eteenpäin. Minä katson, että meitä on ainakin neljä valiokunnan jäsentä, jotka ovat allekirjoittaneet tämän. Meidän työtehtävämme on hoitaa se, että valiokunta myös tosiaan tätä asiaa käsittelee.

Tanja Karpela /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Ilmastolaista on käyty varsin positiivinen keskustelu, suorastaan kannustava keskustelu. On syytä kiittää Polttava kysymys -kampanjaa, joka on onnistunut aktivoimaan näin monta kansanedustajaa tämän ilmastolain taakse. Minusta tuo ajatus, jonka ed. Tynkkynen esitti, että hallitus selvittäköön ilmastolain käyttöönottoa sopivana ajankohtana, kuulostaa hyvin realistiselta. Tietysti nopeasti toimiminen on paitsi ympäristön kannalta välttämätöntä, myös taloudellisesti huomattavasti edullisempaa. Toivon, että tämä lakialoite otetaan vakavasti, ja teemme niin valiokunnassa kuin muutenkin poliittisella rintamalla työtä, että saamme asiaa eteenpäin.

Kari Kärkkäinen /kd:

Arvoisa puhemies! Ihan lyhyesti haluan yhtyä ed. Karpelan ajatuksiin ja lisätä muutaman asian, jotka vielä haluaisin nostaa tähän aloitteiden käsittelyn yhteyteen. Toivomme, omassa ryhmässämme olemme puhuneet siitä, että vesivoiman tehoa voitaisiin lisätä 450 megawattia uusimalla jo rakennettuja vesivoimaloita ja hyödyntämällä tulvajuoksutuksia, pienvesivoimaa. Tästä voitaisiin käydä myöskin energia- ja ilmastopoliittisen selonteon yhteydessä tiivis keskustelu. Vuotoksen ja Kollajan altaiden rakentaminen ei liene mahdollista, niin kuin kaikki me sen tiedämme, luonnonsuojelullisista syistä ja EU-säädösten takia.

Toinen asia on tuo tuulivoima. Olemme omassa ryhmässämme arvioineet, että sen kapasiteettia olisi nostettava nykyisestä 200 megawatin nimellistehosta 3 000 megaan, elikkä se on 1 000 megaa enemmän kuin hallituksen tavoite, minkä arvioimme tuottavan sähköenergiaa kaksinkertaisesti vesivoiman lisäykseen verrattuna. Tuulivoiman tuet on säädettävä markkinaehtoisesti sellaisiksi, että ne kannustavat nimenomaan nopeatahtiseen tuulipuistojen rakentamiseen.