Arvoisa puhemies! Suomea on jo toisen kerran kohdannut järkyttävä koulutragedia. Kauhajoella tapahtunutta silmitöntä väkivaltaa ei voi hyväksyä eikä sitä voi edes ymmärtää. Sosialidemokraattinen eduskuntaryhmä haluaa esittää syvän osanottonsa tähän tragediaan osallisille ihmisille, heidän läheisilleen ja ystävillensä. Haluamme myös kiittää niitä ihmisiä, jotka ovat olleet avunantotyössä ja ovat olleet tässä prosessissa avuksi niin omaisille kuin muillekin ihmisille. Mutta täällä eduskunnassa meidän yhteinen tehtävämme on huolehtia siitä, että me teemme kaikkemme, että me osaamme paremmin ennalta ehkäistä väkivaltaa sen kaikilla tasoilla. Kysynkin nyt hallitukselta:

Mihin toimiin hallitus ryhtyi nimenomaan tässä ennalta ehkäisevässä mielessä Jokelan tragedian jälkeen?

Pääministeri Matti Vanhanen

Arvoisa puhemies! Uskon, että tähän pitää useammankin ministerin vastata omilta vastuualueiltaan. Oikeusministeriö asetti tutkijalautakunnan, joka tutki Jokelan tapauksen hyvin tarkkaan. Sen työ on kesken, mutta sen suosituksia on luonnollisesti toteutettu ja sen päälle on useita muita toimenpiteitä tehty. Arvelisin, että olisi paras menetellä niin, että ainakin peruspalveluministeri, opetusministeri, sisäministeri ja oikeusministeri kukin voisivat esitellä tässä vastauksen niin, että oikeusministeri voisi aloittaa.

Oikeusministeri Tuija Brax

Arvoisa herra puhemies! Todellakin kun Myyrmannin traagiset tapahtumat tapahtuivat, niin asiasta suoritettiin vain poliisitutkinta vaikka jo silloin ennaltaehkäisyn ammattilaiset suosittelivat, että käytetään myös onnettomuustutkinnan metodia. Nyt kun Jokela tapahtui, niin hallitus suostui oikeusministeriön esitykseen, että tutkitaan poliisitutkinnan jälkeen myös onnettomuustutkinnan keinoin tämä traaginen tapahtuma. Onnettomuustutkinta on aina vasta rikostutkinnan jälkeen tapahtuvaa. Se tekee lainsäädäntö- ja prosessimuutosehdotuksia ennaltaehkäisyn näkökulmasta, kestää yleensä vuodesta jopa esimerkiksi Estonia-onnettomuuden useisiin vuosiin. Onnettomuustutkinnan alkuvaiheessa huomattiin, että Myyrmannin tilanteessakin olisi tarvittu, mutta Jokelassa varsinkin, oikeuksia tutkia myös yksityistä viestinkulkua sekä sosiaali- ja terveys- ja koulupuolen yksityisiä tietoja tietosuojalain takaa. Sen takia eduskunnalle jouduttiin valmistelemaan tutkinnan samaan aikaan jo käynnissä ollessa myös lakiehdotus, joka tällä hetkellä on eduskunnan perustuslakivaliokunnassa ja saamieni tietojen mukaan aika pian sieltä valmistumassa.

Peruspalveluministeri Paula Risikko

Arvoisa herra puhemies! Se, mitä on Jokelan jälkeen tehty, niin se on ollut sitä, että on jatkettu myöskin, mitä jo aikaisemmin tehtiin eli lasten, nuorten ja perheiden palvelujen kehittämistä, ja esimerkiksi se, että me pääsisimme paremmin niihin syihin. Tällä hetkellä monesti käy niin, että lapsia ja nuoria hoidetaan esimerkiksi vain mielenterveysongelmien vuoksi ja että vain oireisiin pystytään vaikuttamaan. Nyt on tämä palvelurakenteen kehittäminen tavoitteena sillä tavalla, että me voisimme vaikuttaa niihin syihin ja tällaiseen yhteisölliseen auttamiseen.

Sitten koulu- ja opiskeluterveydenhuollostahan meillä on ollut käynnissä tämän asetuksen tekeminen. 2000-luvulla meillä on annettu monia suosituksia ja monia ohjeita, mutta ne valitettavasti eivät ole täysin toteutuneet. Siitä syystä näiden sitovuustasoa päätettiin jo hallitusneuvotteluissa nostaa ja sitä on myöskin tehty, elikkä on valmisteltu asetusta, joka nyt on saatu sitten valmiiksi. Sillä me toivomme tietysti, että me saamme tasalaatuisempaa ja saatavuudeltaan kattavampaa koulu- ja opiskeluterveydenhuoltoa. Tässä nyt kaksi isoa kokonaisuutta lyhyesti kerrottuna.

Sisäasiainministeri Anne Holmlund

Arvoisa puhemies! Sisäasiainministeriössä on ensinnäkin ryhdytty välittömästi tämän Jokelan tragedian jälkeen kouluttamaan henkilökuntaa aivan tuoreen ampuma-aselainsäädännön yleisohjeen yhtenäistämiskäytännön kouluttamiseksi koko lupapalveluhenkilökunnalle. Helmikuuhun mennessä olimme saaneet koulutettua 850 henkilöä tähän tarkoitukseen. Uusien ohjeiden kauttahan on tarkoitus ollut nimenomaan puuttua siihen, että henkilöarviointi, joka tehdään lupaharkinnan yhteydessä, olisi mahdollisimman asiantunteva ja mahdollisimman perusteellinen. Vielä tämän vuoden maaliskuussa käytiin syvällisesti läpi niiden henkilöiden kanssa koulutusrupeama psykologin ja psykiatrin yhteistyöllä, jossa pyrittiin haastatteluja painottamaan ja siihen liittyviä kysymyksiä, jotta mahdollisimman tarkkaan voitaisiin arvioida, onko henkilö sopiva käyttämään asetta ja voidaanko hänelle tällainen lupa myöntää.

Samanaikaisesti on sisäisen turvallisuuden ohjelmassa useita toimenpiteitä, joilla on pyritty ennalta ehkäisemään toimintaa. Lisäksi internetin valvontaan, internetin seulontaan on panostettu useinkin eri toimin. Poliisi on myös käynyt paljon yhteistyötä koulujen kanssa, ja turvallisuustekijöiden osalta on kiinnitetty myös huomiota ja annettu ohjeistuksia.

Opetusministeri Sari Sarkomaa

Arvoisa puhemies! Kuten täällä ed. Filatov totesi, nämä järkyttävät tapahtumat ovat sellaisia, joita kukaan ei voi käsittää, ja kyllä ne ovat vakavasti vaurioittaneet suomalaisten perusturvallisuuden tunnetta. Ja kun mietitään näitä hirvittäviä tekoja, mitä nuoret ovat tehneet, niin kyllä siinä mennään kaikkein perimmäiseen kysymykseen siitä, miten me välitämme lapsistamme, miten me saamme riittävästi vanhempien aikaa ja välittämistä lapsille, kaikkien läheisten aikuisten. Sen takia kaikki ne toimet, mitä me teemme valtiovallan puolelta, kunnissa, seurakunnissa, perheet, miten me voimme tukea perheitä ja tukea heitä kasvatustehtävissä; ne ovat aivan ensisijaisia.

Opetustoimen osalta kaikki toimet, mitä me teemme koulujen kehittämiseksi, suuntaavat siihen, että koulu- ja oppilaitokset parhaalla mahdollisella tavalla tukisivat lasten ja nuorten hyvinvointia. Näissä toimissa on oltu ja niitä todellakin tehdään. Kun tuo Jokelan hirvittävä (Puhemies: Nyt on minuutti kulunut jo!) tapaus oli ollut, niin sen jälkeen me perustimme joukkueen, ja yhdessä eri tahojen kanssa, opettajat, rehtorit, lapsiasiainvaltuutettu, vanhempien edustukset, mietimme niitä toimia, miten me voimme rakentaa turvallisempaa koulua ja kouluyhteisöä. Mutta tämä on pitkäjänteistä työtä, ja sitä parhaillaan tehdään, ja työ jatkuu.

Arvoisa puhemies! Yhteisöllisyyden vahvistaminen on varmasti äärimmäisen tärkeää tällaisissa prosesseissa, mutta myös aseiden saatavuuden rajoittaminen on yksi keino. Se ei yksin riitä, mutta kysyisin silti ministeri Holmlundilta:

Kun te vastasitte ed. Södermanin kysymykseen, joka liittyi aselupien käsittelyyn, te tuolloin sanoitte, että perusteellisia haastatteluja ei voida luvanhakijoille tehdä, koska hakijoita on 60 000. Eikö silloin olisi syytä rajoittaa noiden lupien määrää, jotta nämä haastattelut voidaan riittävällä tarkkuudella tehdä?

Te sanoitte myös tuossa vastauksessanne, että lääkärintodistusta ei voida vaatia, koska se on resurssikysymys. Emmekö me voisi ennemmin luopua vaikka työelämän sairauspoissaoloissa olevista nuhakuumelääkärintodistuksista ja käyttää tämän rahan lääkärintodistusten tekemiseen tai kysymiseen silloin, kun on aseluvasta kysymys? Ja tuo ed. Södermanin kysymys oli esitetty Jokelan tragedian jälkeen.

Sisäasiainministeri Anne Holmlund

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin näiden haastattelujen osalta on todettava sen verran, että on tärkeää, että keskitämme haastattelut nimenomaan nuoriin hakijoihin, niihin, jotka hakevat ensimmäistä aselupaansa, ja niihin tapauksiin, jolloin jo ylipäätään tiettyä asetyyppiä haetaan ensimmäistä kertaa. Toki, jos kaikki 60 000 luvanhakijaa haastatellaan, tämä on myös resurssikysymys, se on aivan selvää.

Haluan kuitenkin muistuttaa, että 63 prosenttia näistä luvista on metsästyslupia, ja ehkä se, josta meidän tänään pitää vakavammin keskustella, ovat nimenomaan käsiaseet, ja tältähän osalta sisäasiainministeriö on lähtenyt viemään nyt nopealla aikajänteellä lakimuutosta läpi. Taustallahan tässä on se, että olemme joutuneet odottamaan muun muassa ampuma-asedirektiiviin liittyviä muutoksia, jotka ovat valitettavan pitkään kestäneet, ennen kuin olemme voineet ottaa ne huomioon.

Se, että kaikilta vaaditaan kategorisesti lääkärintodistus, ei ehkä vastaa ihan siihen tarpeeseen, mikä meillä on. On ensiarvoisen tärkeää, että lupaharkintaa tekevällä poliisilla on käytössään kaikki relevantti terveystieto, ja tältä osin on varmasti tärkeää, että pyrimme katsomaan myös tietosuojakysymyksiä, miten poliisille voitaisiin antaa tarvittaessa esimerkiksi Kelan rekistereistä se tärkeä tieto, joka pitää olla hänellä lupaharkinnan yhteydessä. Sama koskee tietysti lupien peruuttamista, ja ehkä vastaavasti tulee tarkastella sitä, voidaanko ampuma-aserekisteristä antaa tietyin reunaehdoin myös terveysviranomaisille tietoja.

Herra puhemies! On varmasti totta, että tällaiset vakavat tragediat vaativat paljon pohdintaa myös sen suhteen, millä tavoin voidaan ennakolta puuttua. Ongelmahan ei synny vuodessa eikä kahdessa vaan vuosikymmenten myötä, ja silloin tarvitaan totta kai tätä kouluviranomaisten ja sosiaaliviranomaisten yhteistyötä. Tosiasia on myös, että Suomessa on maailman liberaalein aselainsäädäntö USA:n jälkeen. Meillä on kodeissamme 1,6 miljoonaa asetta. Tähän olisi pitänyt puuttua.

Kysynkin teiltä, ministeri Katainen, hallitusryhmän puheenjohtajana: Teillä oli selkärankaa vaihtaa ministeri, joka oli kompuroinut yksityiselämässään. Onko teillä nyt selkärankaa vaihtaa ministeri, joka selkeästi on laiminlyönyt työtehtäviensä hoitamisen, koska jo aikaa sitten olisi pitänyt muuttaa tämä suomalainen aselainsäädäntö?

Valtiovarainministeri Jyrki Katainen

Arvoisa puhemies! Ministeri Holmlundilla on täysi tukeni työssään. Niin kuin edustaja sanoi, että aselainsäädäntö olisi pitänyt aikaa sitten muuttaa, niin kuinka pitkästä ajasta te puhutte? Kaikki olemme varmaan sitä mieltä, että siihen lainsäädäntöön täytyy puuttua, niin kuin täällä on useampi sanonutkin. Minulla ei asiantuntemus itselläni riitä sanoa tältä seisomalta, kuinka sitä pitää muuttaa, mutta varmasti pitää muuttaa, jos sillä pystyttäisiin ehkäisemään tämmöisten hirveyksien tapahtuminen. (Ed. Jaakonsaari: Tarvitaanko käsiaseita yleensä?) Tietysti ihminen, joka ilmoittautuu ihmiskunnan vihaajaksi, todennäköisesti etsii kanavat, joilla sen vihansa sitten purkaa, oli kysymys Myyrmannin pommeista tai muista. Mutta on päivänselvää, että tähän pitää puuttua, ja hallitus keskuudessaan käsittelee kokonaisuudessaan sen, mitkä ovat ne oikeat keinot esimerkiksi käsiaseiden lupakäytännöissä tai ylipäänsä lupien tiukentamisessa.

Arvoisa puhemies! Ministeri Brax ikään kuin piiloutui eduskunnan taakse ja ministeri Holmlund piiloutui EU:n taakse. Minusta Jokelan jälkeen ei olisi ollut tarvetta odotella mitään EU:n direktiiviä, vaan ryhtyä töihin. Mutta, ministeri Risikko, oletteko te ihan oikeasti tietoinen kouluterveydenhuollon aliresursoinnista, kun te sanoitte tämän päivän Iltalehdessä, että "henkilöstön lisääminen ei auta, pitää työtapoja korjata". Onko kouluterveydenhuollon piirissä työskentelevien työtavoissa teidän mielestänne jotain moittimisen varaa? Minusta tämä on heidän syyllistämistään, koska kaikki me ainakin tiedämme kouluterveydenhuollon aliresursoinnista.

Ministeri, mitä mieltä olette tämän alan ehkä parhaimman asiantuntijan Matti Rimpelän ehdotuksesta siitä, että pitäisi saada erillinen opiskeluhuoltolaki, joka turvaisi lapsen peruspalvelut kuudesta ikävuodesta täysi-ikäisyyteen saakka, nimenomaan kouluterveydenhuollon, joka, minä koen, on ihan eturintamassa huomaamaan lasten vaikeudet (Puhemies: Minuutti on kulunut!) ja nuorten vaikeudet ja käymään niihin käsiksi?

Peruspalveluministeri Paula Risikko

Arvoisa herra puhemies! Mielestäni tiedän kouluterveydenhuollon tilanteen, olenhan siellä toiminut itsekin 15 vuotta. Meillä on todella puutteita kouluterveydenhuollossa ja opiskeluterveydenhuollossa, niitä on meillä ihan moneen kertaan selvitetty. Me olemme antaneet erilaisia asetuksia tai näitä suosituksia ja erilaisia sääntöjä, mutta ne eivät ole päteneet. Siitä syystä me olemme tekemässä nyt asetusta, ja sitä on tehty koko tämä aika, lähes koko aika viime syksystä lähtien, kun olen tässä työssä ollut. (Ed. Jaakonsaari: Tarvitaan henkilöstöä!) — Se liittyy myös henkilöstöön. Siellä tullaan esittämään lisäystä henkilöstöön.

Ed. Jaakonsaari, ette ole lukenut tarkasti sitä kirjoitusta, siinä sanotaan näin, että "yksin henkilöstön lisäämisellä me emme tule tätä ratkaisemaan". Me emme myöskään voi ratkaista tätä yksin sillä, että me peräänkuulutamme palveluja. Meidän kaikkien välittämisestä on nyt kysymys. Te kysytte minulta, mitä mieltä olen oppilashuoltolaista. Sanon teille, että kannatan sitä. Olen siihen ottanut kantaa Opettaja-lehdessä viime kolumnissani.

Arvoisa puhemies! Tämä tapahtuma on tuonut esiin myöskin kysymyksen meidän tietosuojajärjestelmämme toimivuudesta. On selvää, että viranomaisten tiedonvaihto keskenään näyttää olevan tavattoman ongelmallista. Jos kyseessä on kouluviranomainen, sosiaali- ja terveysviranomainen, Puolustusvoimien edustaja, poliisi, Kelan edustaja jne., on käynyt ilmi tapauksia, että ei voida kyseisestä henkilöstä saada toinen toisiltaan tietoja. On jopa käynyt ilmi, että Jokelan tutkimuksia on selkeästi haitannut tämän ongelman olemassaolo. Sama haaste koskee myöskin teletunnistetietoja. Voidakseen saada esimerkiksi sähköpostiosoitteen tai muita teletunnistetietoja, tarvitaan oikeuden päätös. Nyt kysynkin, arvoisa puhemies, hallitukselta:

Aikooko hallitus ryhtyä nyt kattavaan tietosuojajärjestelmän uudistamiseen sillä tavoin, että viranomaisten keskinäinen tiedonsaanti tämän kaltaisissa tapauksissa tulee helpottumaan ja näin ollen myöskin ehkäisemään ongelmatapauksia?

Oikeusministeri Tuija Brax

Arvoisa herra puhemies! Ed. Jaakonsaarelle: Laillisessa ja oikeusvaltiossa tietoja, joita laki ei viranomaisten anna etsiä ilman lainmuutosta, ei laittomasti haeta ilman eduskunnan lupaa. Se ajatus, että silloin muka mentäisiin eduskunnan selän taakse, on käsittämätön, ja juuri tästä syystä se lakiesitys on eduskunnassa, että Tuulikki Petäjäniemen johtama työryhmä saisi valtuudet tutkia myös näitä tietosuojaongelmia. Teillä on täällä talossa lakiesitys 51, jossa seikkaperäisesti selitetään, että onnettomuustutkinnan yksi keskeinen seikka on selvittää, miltä osin tietosuojalainsäädäntö tai itse asiassa sen väärinkäsityksistä johtuvat tulkinnat, sen väärät tulkinnat, vaikeuttavat näiden ennalta ehkäisevien toimien, mutta myös sitten kriisitilanteen sattuessa pelastustoimien tai tutkinnan tekemistä. Sen takia tämä onnettomuustutkinta on niin tärkeä. Sen takia on haettava eduskunnalta valtuudet tehdä tämä tutkimus perinpohjin, että me voimme katsoa, miltä osin tietosuoja on aito ongelma, (Puhemies: Minuutti on kulunut!) miltä osin on kysymys siitä, että sitä väärin tulkitaan tai sitä väärin tunnetaan.

Arvoisa puhemies! Aselailla tätä pahaa, traagista tapahtumaa ei olisi voitu estää. Kysymys on nuorison pahoinvoinnista, ja sieltä se lähtee.

Mutta mitä tulee aselakiin, jo nykyinen aselaki olisi antanut mahdollisuuden ja olisi pitänyt poliisin olla myöntämättä — se ei ole subjektiivinen oikeus — tuollaista asetta, joka on räiskintäase. Se ei ole mikään harrastusase, se on räiskintäase, niin kuin eilen käytti asekauppias nimeä "peltipurkkiase". Ne kuvat, jotka on, eivät kuvaa mitään ampumaharrastusta. Täysi oikeus olisi ollut olla myöntämättä. Myöskin olisi pitänyt pidättää, että ei mennä nyt sitten tässä ojasta allikkoon. Annetaan myöskin hyvän harrastuksen jatkua nuorison parissa. Ampumaurheilun parissa tehdään hyvää kasvatustyötä, aloitetaan ilmakivääreistä, opetetaan käsittelemään asetta, ja tämä pitäisi myöskin muistaa tässä tapauksessa.

Puhemies! Kyllä aselakia olisi pitänyt Jokelan jälkeen tiukentaa. On hyvä, että nyt pääministerin käskytyksellä sisäministeriö on lähtenyt liikkeelle. Tämä on tärkeätä. Se piti tehdä jo silloin, mutta hyvä, että lähdettiin liikkeelle edes nyt.

Tästä koulu- ja opiskelijaterveydenhoidosta: Olin maanantaina Rovaniemen opiskelijoiden kanssa keskustelussa. Yliopistolla tilanne on hyvä; ylioppilaskunta hoitaa sitä. Mutta Rovaniemen ammattikorkeakoulussa on 3 000 opiskelijaa ja heillä on käytettävissään vain osa-aikainen koulupsykologi tai psykologi ja kaksi terveydenhoitajaa, jotka käskevät nämä oppilaat sitten jonottamaan terveyskeskukseen, joka jo muutoinkin on täysin ruuhkainen.

Miksi ammattikorkeakoulujen osalta ei ole päästy puusta pitkään terveydenhoitojärjestelmän luomiseksi? Älkääkä puhuko rahasta. Teillä on jakaa rahaa verohelpotuksina isotuloisille vaikka kuinka paljon.

Peruspalveluministeri Paula Risikko

Arvoisa herra puhemies! On todella näin, että korkeakouluopiskelijat ovat eriarvoisessa asemassa riippuen siitä, ovatko he tiedekorkeakoulussa tai ammattikorkeakoulussa. Sitä nyt tällä laatimallamme asetuksella tullaan korjaamaan. Sen lisäksi on päätetty selvittää, voisiko tällaista Yths-tyyppistä toimintaa käynnistää myös ammattikorkeakoulussa. Tällä hetkellä se työ on meneillänsä, ja katsotaan, mitä sieltä seuraa.

Tuossa äsken kysyttiin tästä tietosuojasta, ja monta kertaahan on niin, että tietosuoja estää joitain toimintoja, mutta ei mikään laki estä välittämistä eikä auttamista.

Arvoisa herra puhemies! Menneisyydestä voimme enää ottaa vain opiksi. Surun jälkeen katse on kohdistettava ja nostettava tulevaisuuteen. Tässä mielessä minäkin kysyisin vielä, tuleeko hallitukselta esityksiä sen hyväksi, että viranomaiset voisivat luontevasti luottamuksella vaihtaa tietoja. Esimerkiksi opettajat toivovat tätä voimakkaasti.

Kysyn myös ministeri Holmlundilta, kun te vastasitte ed. Södermanin kysymykseen tämän Jokelan traagisen tapahtuman jälkeen, että intressiryhmät vastustavat aselain tiukentamista:

Mitä te silloin ajattelitte, mitä te olette tarkoittanut, ja minkälaiset intressiryhmät sitä ovat voineet vastustaa?

Sisäasiainministeri Anne Holmlund

Arvoisa puhemies! Viitaten tähän ed. Södermanille antamaani vastaukseen tämä on tullut ilmi edellisen ampuma-aselain kokonaisuudistuksen yhteydessä. Eli silloin eri tahoilta on tullut vastustavia kommentteja, ja jostakin syystä silloinen hallitus on tällaiseen kokonaisuuteen päätynyt. Eli en tietenkään voi vastata niiden puolesta, jotka silloin ovat olleet.

Edellinen muutos, johon tässä viitattiin, on tapahtunut vuonna 1998 ja tarkennus vuonna 2002.

Sen verran ehkä tässä yhteydessä voisin vastata vielä ed. Jaakonsaarelle, kun hän totesi, että olen paennut direktiivin taakse. Näin en suinkaan ole tehnyt, vaan olen muun muassa ed. Jaakonsaarelle tässä salissa 13.12.2007 kertonut, että välittömästi, kun meillä on se tieto, avaamme ampuma-aselainsäädännön. On tietenkin valitettavaa, että direktiivin lopullinen muoto on tullut selville niin myöhään, mitä en itsekään siinä vaiheessa vielä voinut tietää enkä ennakoida.

Kuitenkin jos pohditaan sitä, olisiko tällä aikajänteellä todella voitu tuoda eduskunnalle sellainen esitys, joka olisi (Puhemies: Minuutti on jälleen mennyt!) vielä saanut lainvoiman, niin en pidä sitä mahdollisena.

Herra puhemies! Koko Suomen kansa on syvästi järkyttynyt ja varmasti me jokainen täällä myös. Nyt herää kysymys, aikooko hallitus tuoda muutosehdotuksia tähän budjettikirjaan, jota nyt täällä käsitellään, siltä osin, että nuorten pahoinvointiin puututtaisiin niin nopeasti kuin mahdollista. Määrärahoilla yksin sitä ei hoideta, mutta niitäkin tarvitaan. Puolustusministeriltä kysyisin:

Kun tässäkin tapauksessa oli kysymyksessä nuori mies, jonka asevelvollisuus oli keskeytetty henkisten, psyykkisten, vaikeuksien takia, niin miten Puolustusvoimissa reagoidaan tällaiseen? Heitetäänkö hänet vain ulos ja jätetään kadulle vai voidaanko ottaa yhteyttä poliisiin, sosiaaliviranomaisiin, muihin, että näin ei pääsisi tapahtumaan, kuten tässä tapauksessa tapahtui? Puolustusvoimissa kuitenkin kaikki miehet ovat mukana kutsunnoissa ja sen jälkeen armeijassa, ja toisaalta nämä tapaukset, monetkin tapaukset, ovat juuri sellaisia, missä nuori mies on ollut kysymyksessä, ei nainen.

Pääministeri Matti Vanhanen

Arvoisa puhemies! Vielä tuohon äskeiseen kysymykseen. Tarkistin tästä kirjallisesta kysymyksestä. Siinä vastauksessa on viitattu siihen vuoden 1998 lain käsittelyyn. Silloin intressiryhmät vastustivat. Tätä on kuvattu, se on tuolloin tapahtunut. Hallitus on budjettiehdotuksensa antanut. Kuntien valtionavut, joista muun muassa nämä terveyspalvelut rahoitetaan, olivat vuonna 2003 noin 6 miljardia euroa, ensi vuoden budjetissa ne ovat noin 9 miljardia euroa, eli voimavaroja on lisätty, ja tietysti eduskunnalla on nyt budjettivalta katsoa tämä budjetti loppuun.

Mutta haluaisin kuitenkin palauttaa tässä keskustelussa myös sen tarkastelun kohteeksi, että tässä tehtiin kylmäverinen murha, suunniteltu murha. Tähän haetaan selitystä tämmöisen perinteisen nuorisokäyttäytymisen näkökulmasta, mutta jo tässä vaiheessa tutkintaa on tullut tietoon se, että tässä on ollut yhteyksiä myös tähän vuoden takaiseen murhaan. Se on täsmälleen kopioitu malli siitä. Me olemme ilmiön kanssa tekemisissä, jossa tämmöinen ihmisviha esiintyy, ja se sitten toteutetaan tällaisilla kylmäverisillä murhilla. Myös nimikkeiden tässä on syytä olla paikallaan. Kyse oli murhasta, väkivallasta, suunnitelmallisesta teosta, ja tätä tutkitaan ja pitää tutkia rikoksena. Taustasyitä on luonnollisesti haettava yhteiskunnasta, mutta on myös ehkä kiinnitettävä erittäin suuri huomio nyt siihen, minkälaisen ilmiön kanssa olemme tekemisissä. Ei se ole vain nuorison häiriökäyttäytymistä, vaan uuden tyyppinen ilmiö, jolle ei oikein ole termiä edes vielä olemassa.

Puolustusministeri Jyri Häkämies

Arvoisa puhemies! Puolustusvoimissa kiinnitetään erityistä huomiota juuri nuorten, käytännössä nuorten miesten, syrjäytymiseen niin kutsunnoissa kuin varusmiespalveluksen aikana. Teemme tiivistä yhteistyötä muun muassa Stakesin kanssa tällä saralla.

Mutta mitä sitten tulee ed. Kankaanniemen kysymykseen siitä, kun varusmiespalvelus keskeytyy syystä tai toisesta, niin tällä hetkellä lainsäädäntö, käytännössä henkilötietolaki ja laki yksityisyyden suojasta, estävät tuon tyyppisen toiminnan, joka ed. Kankaanniemen kysymyksessä ikään kuin on esityksenä. Asiahan on eduskunnan käsissä, ja hallitus on tietysti esittelyroolissa, jos lakeja muutetaan. Tässä suhteessa, totta kai, sitten voidaan tämän tyyppisesti asiassa nopeammin reagoida.

Arvoisa puhemies! Jokainen meistä potee riittämättömyyden tunteita, ja me ihmiset erehdymme luulemaan, että meidän pitää tulla joksikin. Se, että on, mikä on, ei harhaluulon mukaan riitä. Riittämättömyyden tuntemukset ja kyvyttömyys luottaa omaan minäänsä saavat ihmisen pelkäämään, ja kun mieli pelkää, kärsimys pääsee käsistä karkuun ja mieli eristyy. Tämä on erittäin vakava ja traaginen tapahtuma, ja tässä näkyy selvä kuvio.

Onko hallitus muuttamassa suhtautumistaan väkivaltaviihteeseen ja tietokonepeleihin? Tuleeko siihen lisää valvontaa? Ja olisiko nyt tähän järjettömään kilpailuyhteiskuntaan, joka vaatii lainojen antamista ympäri vuorokauden, joka vaatii kauppojen aukioloa joka hetki, vihdoinkin syytä puuttua, että vanhemmilla olisi aikaa olla lastensa kanssa?

Pääministeri Matti Vanhanen

Arvoisa puhemies! Joo, ministeri Lindén, jolle nämä videopelit ja tv-ohjelmat kuuluvat — meinasin sanoa, että valvonta kuuluu, mutta kuuluvat. Videopeleissähän on tämmöinen itsevalvontajärjestelmä, jonka osalta voi esittää kysymyksiä, toimiiko se, onko se oikein. Siinä on itsesäätelyjärjestelmä, jossa tietyn mallinnoksen mukaan pelin tekijät ikään kuin testataan, mitataan, ja sieltä tulee ikäluokkasuositus, mikä on käyttösuositus. Tämä on kansainvälinen järjestelmä. Voimavaroja oikeastaan missään yhteiskunnassa ei ole ollut tehdä niihin tällaista mittavaa niin sanottua ennakkosensuurijärjestelmää. Minusta ed. Soini kyllä osui aiheeseen, josta pitäisi pystyä, ei vaan Suomessa vaan paljon kansainvälisemminkin, keskustelemaan, mistä nämä mallit tulevat, joista tässäkin käyttäytymisessä näyttää olevan kyse.

Arvoisa puhemies! Tässä järkyttävässä tilanteessa on pakko viimeistään todeta, että ei ole mitään järjellistä syytä sille, minkä takia tavallisella ihmisellä pitäisi olla hallussaan sen tyyppinen käsiase, jota tässäkin joukkomurhassa on käytetty. On suorastaan järkyttävää, että me olemme kuunnelleet, jotkut ovat kuunnelleet, intressiryhmiä. Ne perusteet sille, miksi näitä käsiaseita kuitenkin pitäisi voida olla ihmisillä, käyvät nyt erittäin ontoiksi. Kysyisinkin pääministeriltä:

Kun aselain uudistus tässä tulee toivottavasti hyvin pian käsittelyyn, niin otetaanko tämä asia siinä vakavasti esiin?

Sitten haluaisin kysyä sisäministeriltä:

Tiettävästi Riihimäen asemessuilla ensi viikolla poliisi myy aseita, jotka ovat joko takavarikoinnin kautta tai muulla tavoin palautuneet poliisille. Pitääkö tämä paikkansa? Eikö olisi paljon tärkeämpää, että nyt keräämme suomalaisesta yhteiskunnasta nämä kaikkein vaarallisimmat aseet mahdollisimman nopeasti pois?

Pääministeri Matti Vanhanen

Arvoisa puhemies! Niin kuin äsken totesin, tuo viittaus intressiryhmiin liittyi vuoden 1998 lain valmisteluvaiheeseen. Ministeri Holmlund oli vastannut siihen. EU:n puitteissa aselainsäädäntö uudistettiin, ja se astui voimaan nyt heinäkuussa, tämän vuoden heinäkuussa. Siinä muun muassa tulee säädeltyä tämä ikärajakysymys, ja on luonnollista, että Suomen oma aselainsäädäntö pitää tehdä nyt linjaan tämän EU-lainsäädännön kanssa, mutta EU-lainsäädäntö asettaa tässä suhteessa vain minimivaatimuksia.

Meillä hallitus tulee käymään perusteellisen lähetekeskustelun siitä, millä keinoilla aselupien myöntämistä tiukennetaan, ja siinä samassa yhteydessä luonnollisesti keskustellaan se, onko olemassa sellaisia aselajeja, jotka pitäisi tässä mielessä poistaa tästä järjestelmästä kokonaan. Tämä keskustelu tullaan käymään, yksityiskohtia hallituksen puolelta ei ole tähän nyt esittää.

Sisäasiainministeri Anne Holmlund

Arvoisa herra puhemies! Ensinnäkin sisäasiainministeriössä on jo pitkään valmisteltu ampuma-aselainsäädännön muutosta, eli muun muassa ed. Tennilän väittämä siitä, että siinä olisi nyt herätty, ei pidä paikkaansa. Olemme pitkään jo tehneet työtä sen eteen ja erityisesti direktiivin jälkeen olemme panostaneet tähän kokonaisuuteen.

On hyvin tärkeää, että kiinnitämme huomiota nimenomaan nyt käsiaseisiin, koska ne ovat aiheuttaneet erityistä huolta. Ja tälläkin hetkellä ampuma-aselainsäädäntö on varsin tarkkarajainen, eli tietyn tarkoituksen toteen näyttämisen lupaharkinnassa pitää olla mahdollisimman selkeä. (Ed. Jaakonsaari: Miksi se ei toimi?) Mutta on aivan selvää, että tätä on nyt syytä tarkastella. Tarkemmat yksityiskohdat luonnollisesti selviävät siinä vaiheessa, kun valmistelutyötä tehdään, eli on valittava linja siitä, miltä osin tullaan kiristämään. Kiristämään joka tapauksessa tullaan, mutta se, minkälaisiin lopputulemiin tullaan, on vielä tässä vaiheessa auki. Nopeasti joka tapauksessa etenemme, katson sen välttämättömäksi. Ja kevään kuluessa eduskunnalle on tulossa valmis esitys.

Herr talman! Tragedin i Kauhajoki visar med all tydlighet att vi behöver mera samarbete mellan olika sektorer, mellan skolan, skolhälsovården, ungdomsarbetet osv. Multiprofessionella team jobbar också i många av våra skolor i flera kommuner och det här är alldeles nödvändigt. Men i många fall utgör sekretessbestämmelserna ändå ett problem för utlämnandet av information.

Herra puhemies! Kauhajoen tragedia osoittaa aivan selvästi, että tarvitsemme enemmän yhteistyötä eri sektoreitten välillä, siis koulun, sosiaalihuollon, kouluterveydenhuollon, nuorisotoimen jne. On olemassa monta koulua, on olemassa monta kuntaa, joissa on jo tänä päivänä moniammatillisia työryhmiä ja tiimejä, jotka tekevät erittäin tärkeätä työtä. Monessa tapauksessa ovat kuitenkin salassapitosäännökset esteenä tässä työssä.

Herr talman! Därför frågar jag: Vad tänker regeringen göra för att klarlägga lagstiftningen gällande utlämnandet av känsliga eller sekretessbelagda uppgifter mellan de aktörer som våra barn och unga träffar i sin vardag?

Mitä hallitus siis aikoo tehdä selkeyttääkseen arkaluontoisten tai salassa pidettävien tietojen luovuttamista koskevaa lainsäädäntöä näiden eri tahojen välillä, jotka tekevät yhteistyötä lastemme kanssa päivittäin?

Opetusministeri Sari Sarkomaa

Arvoisa puhemies! Tosiaan, kun puhutaan lasten ja nuorten hyvinvoinnista, ensisijaiset vaikuttajat ja vastuulliset ovat vanhemmat. Vanhemmat tarvitsevat apua ja tukea. Juuri kouluissa oppilashuolto, se, että moniammatillisesti erilaiset ihmiset ovat siinä tukena, se on kaiken lähtökohta.

Kun hallitus aloitti työnsä, niin ministeri Risikon kanssa käärimme hihat ja olemme tiiviisti miettineet sitä, miten oppilashuoltoa voitaisiin kehittää. Ja ihan ensi vuoden alussa on tulossa lainsäädäntöhanke, joka mahdollistaa sen, että koulut saavat todellakin sen tiedon, mitä tarvitsevat. Samoin tällä hetkellä kunnat ovat saaneet lisärahoja. Ne kehittävät yhteistyötään. Jo nykylainsäädännön puitteissa voidaan tehdä yhteistä työtä, paljon siinä on kyse myöskin työtavoista ja käytännöistä. Sata kuntaa jo heti, kun hallitus aloitti työnsä, sai kuukauden päästä voimavaroja, ja ne kehittävät oppilashuoltoa. Eli tämän kanssa todellakin tehdään työtä, ja tämä on tärkeä alue. On tärkeää, että koulut eivät jää tässä tilanteessa yksin.

Oikeusministeri Tuija Brax

Arvoisa herra puhemies! Näiden ja muiden tietosuojaongelmien osalta: Kun Jokela-tutkimus saadaan valmiiksi, niin me pystymme sen jälkeen myös kaikilta muilta alueilta toteamaan ainakin, mitä tietosuojaongelmia siinä tilanteessa oli. Samassa yhteydessä myös, kun katsotte sitä eduskunnassa olevaa hallituksen esitystä, on tarkoitus, arvoisa puhemies, katsoa, mikä rooli näillä tietokonepeleillä ja internetillä on ollut, joten ed. Soinin kysymykseen vielä näin jälkikäteen, että jos eduskunta nyt hyväksyy nämä valtuudet, niin tutkijalautakunta tutkii myös tietokonepelien roolin tässä Jokelan tilanteessa.

Arvoisa puhemies! Tiistaina tapahtunut kauhea tragedia on nostanut esille, kuinka tärkeätä on lapsen ja nuoren kasvaminen yhteisöllisyyteen. Koulun tehtävä oli aiemmin kasvattaa kansalaisuuteen. Nyt vallalla on yksilökeskeisempi kasvatustavoite. Kysyn opetusministeri Sarkomaalta:

Olisiko nyt tarve vahvistaa humanististen aineiden osuutta opintosuunnitelmissa? Erityisesti historian, yhteiskuntaopin, uskonnon ja filosofian aineissa oppilas hahmottaa paremmin paikkansa ja vastuunsa yhteisön jäsenenä.

Opetusministeri Sari Sarkomaa

Arvoisa puhemies! Kyllä on niin, että perusopetuslaissa sanotaan, että peruskoulun tehtävä on myöskin kasvattaa lapsia. Koulu on vanhemman kasvatuskumppani. Tuo tehtävä ei ole kadonnut mihinkään. Mitä oppiaineita sitten pitäisi koulussa olla, jotta lapset ja nuoret voisivat paremmin, siitä varmasti voidaan käydä keskustelua, ja kun opetussuunnitelmia katsotaan, niin varmaan tähän palataan.

Mutta sen sanon, mikä viesti on tullut opettajilta ja kasvattajilta, että taito- ja taideaineita, niin että voidaan oppia elämyksien kautta, voidaan onnistua liikunnassa ja käsitöissä ja piirustuksessa, niitä tarvitaan. Eli se muutos, joka ministeri Raskin aikana tehtiin, että näitä vähennettiin, se oli varmasti virhe. Mutta en usko, että tämä on oppiainekysymys, kun puhutaan näin vakavasta asiasta. Syyt ovat paljon syvemmällä.

Arvoisa herra puhemies! Nyt kysytään hallituksen ja eri ministeriöiden tekemisiä Jokelan jälkeen. On kuitenkin samalla ymmärrettävä, että näiden traagisten tapahtumien, ongelmien syyt ovat syvemmällä. On kyse inhimillisen välittämisen puutteesta. On kyse terveen yhteisöllisyyden puutteesta tämän päivän suomalaisessa yhteiskunnassa. Omakin kysymykseni olisi liittynyt tietosuojaan.

Oikeusministeri Brax, olette kiinnittänyt huomiota siihen, että siihen liittyy tässäkin tilanteessa ongelmia. Itse olen täällä salissa välillä kokenut, että tietosuoja asetetaan arvoksi yli monien monien muiden arvojen ja tärkeiden arvojen. Onko nyt todella oikeusministeriöllä valmius ja halu katsoa tätä tietosuojaa läpi niin, että tyhmät tietosuojasäädökset eivät estäisi työtä nuorten ja lasten hyväksi?

Oikeusministeri Tuija Brax

Arvoisa herra puhemies! Itse asiassa siltä osin, kuin on kysymys oppilashuollon sisäisestä tiedonkulusta, tietosuojavaltuutettu Aarnio on jo 2002 tehnyt hyvin selväksi, että tietosuojasäännöt eivät miltään osin estä parempaa tiedonkulkua. Tietosuojan näkökulmasta on mahdollista tehdä lait niin, että oppilashuollon sisällä kaikki tieto eri ammattiryhmien sisällä kulkee, joten sinänsä erittäin tärkeä kysymys ed. Zyskowiczilta. Ei ihan ole myöskään aina niin, että se tietosuoja on niin paha kuin miten sitä pahimmissa tilanteissa tulkitaan. Siitä on liikkeellä vääriä käsityksiä, ja tältä osin tietosuojavaltuutettu Aarnio on tehnyt aivan selväksi, että tietosuoja ei ikinä voi estää sitä, että nuoren suojaksi rakennetun turvaverkon sisällä tieto ei kulje.

Sen sijaan sitten, kun tullaan näihin tietosuojaongelmiin esimerkiksi puolustusministeriössä tai poliisissa, kun ministeri Holmlund on nyt puhunut poliisin tarpeista sosiaali- ja terveyspuolelle, siellä on paljon ihan kartoittamatonta työmaata. (Puhemies: Minuutti on kulunut!) Sen kimppuun nyt käydään.

Arvoisa puhemies! Nämä traagiset tapahtumat velvoittavat meitä jokaista päättäjääkin katsomaan peiliin ja kysymään, mitä me voimme tehdä suomalaisen yhteiskunnan eheyden vahvistamiseksi. Minä vertaan siihen, että Suomi on mukana erittäin kunnianhimoisissa ilmastotalkoissa, joissa pyritään puhdistamaan maailmaa ja sen ilmaa. Onko mahdollista, että maan hallitus miettii tällaisten ilmastotalkoiden tasoista ambitiotasoa niille tavoitteille, että lähdettäisiin kansallisiin kasvatustalkoisiin, joissa palautetaan vanhemmuuden arvo, annetaan täysi tuki niille henkilöille, jotka tekevät työtä lasten ja nuorten parissa, ja tällä tavalla eheytetään suomalaista yhteiskuntaa lasten ja nuorten kasvun ympäristönä?

Pääministeri Matti Vanhanen

Arvoisa puhemies! Tämä tarve on varmaan tunnistettu erittäin laajasti yhteiskunnassa. Siitä kertoo myös se, että tämän hallituksen kolmesta poikkihallinnollisesta laajasta politiikkaohjelmasta yksi on nimenomaan omistettu tälle tarpeelle. Tarvetta siihen on. Tämä yhteiskunta on vuosien ja vuosikymmenten mittaan kehittynyt tavalla, jossa selvästi vieraantumista tapahtuu ja sen tyyppinen yhteisöllisyys, jossa jokainen tuntisi todella kuuluvansa johonkin ryhmään, on heikentynyt. Tähän työhön on tarvetta.

Mutta kaiken tämän keskustelun rinnalla minusta Kauhajoen ja Jokelan ja myös Myyrmannin tapausten yhteydessä on tarkasteltava tätä ilmiötä myös uuden tyyppisenä rikollisuutena ja pyrittävä sen ennalta ehkäisemiseen myös poliisin toimin, myös niin, että yhteisö ottaa laajemmin osaa, pystyisi antamaan ennakkovaroituksia siitä, jos havaitsee tällaista käyttäytymistä. Kyllä tämä koskee koko yhteiskuntaa. (Puhemies: Nyt on minuutti kulunut!) Pelkään, että olemme sellaisen ilmiön kanssa tekemisissä, johonka tällä hetkellä ei selitystä ole. Ehkä tulevaisuudessa paremmin näemme sen, mitä näiden nuorten miesten päässä liikkui.

Arvoisa herra puhemies! Nyt täytyy sanoa, että en ihan samaa mieltä ole kyllä pääministerin kanssa tästä tulkinnan lopputuloksesta, että tämä on uutta rikollisuutta pelkästään. Kyllä meidän pitää tunnistaa yhteiskunnassa ne muutostilanteet, jotka täällä ovat menossa, ja tunnistaa myös siinä yhteisössä, silloin kun riskejä alkaa olla.

Tässä puhutaan tietosuojasta. Mutta seuraavana päivänä me jo saimme tietää näiden tapahtumien jälkeen, että nämä henkilöt, jotka ovat syyllistyneet näihin traagisiin tapahtumiin, ovat olleet koulukiusattuja tai siellä on ollut muuta tällaista historiaa. Ei mikään tietosuoja niitä peittänyt. Kyllä se tiedossa oli. Kysymys tietenkin kuuluu, miksi me emme reagoineet siihen ja mistä syystä meidän yhteiskuntamme yhteisvastuu ei kanna niin, että me olemme riittävän aikaisin ottamassa kiinni sen ongelman. Eihän se tule hetkessä. Sen täytyy olla pitkän ketjun tulos. Tässä on varmasti paljon syitä sysissä jos sepissäkin, enkä halua ketään alkaa osoitella, mutta kyllä tässä myös on asenteista kiinni. Tässä on monta kertaa nyt viitattu esimerkiksi EU-direktiiviin. Kun se oli käsittelyssä keväällä, niin ymmärtääkseni ministeri Holmlund äänesti tyhjää siellä. Sen on täytynyt olla teidän kaikkien käsittelyssä, ja joku syyhän siihen on, miksi tyhjää on äänestetty, mikä osoittaa tietynlaista asennetta. Ei voi mennä jonkun (Puhemies: Minuutti on kulunut!) toisen selän taakse. Minä, pääministeri, kysyn, mikä se syy oli.

Pääministeri Matti Vanhanen

Arvoisa puhemies! Tämän EU:n aselain käsittelyn yhteydessä ennen Jokelaa meidän neuvottelijamme toimivat meidän olemassa olevan lainsäädännön mukaisesti. Meidän olemassa olevassa aselainsäädännössä on 15 vuoden ikäraja. Jokelan jälkeen hallitus ja EU:n ministerivaliokunta muuttivat Suomen positiota tästä. Asetuimme kannattamaan 18 vuoden ikärajaa. Tämän käsittelyn yhdessä prosessissa äänestimme tyhjää sen tähden, että se käsittelyssä ollut esitys olisi tehnyt siitä epäselvemmän. Se olisi ollut jopa ehkä lievempi kuin se, mikä oli tämä Suomen muuttunut positio. Sen tähden Suomella oli tyhjä äänestys olemassa.

Mikäli tämän Kauhajoen tekijästä olisi tiedetty se, että Matti Saari on mahdollisesti ollut yhteydessä Jokelan Auvisen kanssa, ovat kuuluneet netissä jonkinlaiseen ihmisvihaajien ryhmään, tällä tiedolla, tällä yhteydellä olisi ollut varmasti sellaista vaikutusta, että myös viranomaiset, myös poliisi olisi voinut puuttua tähän etukäteen. Sen tähden minusta tällaisen uuden tyyppisen rikollisuuden lajia täytyy nyt tutkia hyvin paljon, ja arvelen, että tässä rikostutkinnassa nyt selviää meidän eteemme jotain sellaista kauhistuttavaa, (Puhemies: Puolitoista minuuttia alkaa kulua!) että meillä on tällainen ilmiö nyt olemassa.

Arvoisa puhemies! Tämä asia on monelta kantilta tässä tullut esille. On tietysti valitettavaa, että Pisa-tutkimuksissa hyvin menestynyt suomalainen koulumaailma saa tällaisen kolauksen. Koti, perhe, isä ja äiti ovat nuorille tärkeitä, mutta sellainen yksi asia tässä on jäänyt vaille huomiota, ja se on se, että nuoret pojat, nuoret miehet ovat tässä yhteiskunnassa se yksi väestönosa, joka näyttää pärjäävän huonommin kuin muut. Tässä suhteessa varmasti koululaitoksessa, opetusministeriössä mutta myös armeijassa, joka kerää nämä nuoret miehet yhteen, pitäisi kyllä miettiä sitä, millä tavoin nuorten miesten ja poikien asemaa tässä suhteessa voitaisiin parantaa ja se yhteisöllisyys ja se kaikki hyvä, mitä täällä on nyt koetettu tuoda esille, saataisiin nimenomaan myös sitten tähän porukkaan. Molemmathan tekijöistä ovat olleet juuri näitä, tai kaikki oikeastaan Myyrmannia myöten, joista on puhuttu, nuoria miehiä.

Opetusministeri Sari Sarkomaa

Arvoisa puhemies! Ihan aluksi haluan sanoa sen, että hyvä asia on se, että valtaosa suomalaisista lapsista ja nuorista voi hyvin. Mutta meillä on se kasvava joukko lapsia, jotka voivat huonosti. Ihan tärkeää on huomata se, että emme voi sanoa näin, että pojat voivat huonosti ja tytöt hyvin. He vaan ilmaisevat sen vähän eri tavalla. On hyvin tärkeää, että tämän tyyppisiä yleistyksiä ei tehdä. On tärkeää, että koulussa nähdään, että tytöt ja pojat ovat erilaisia ja heitä tarvitsee kohdella tasavertaisesti ja molempien huoliin, niin tyttöjen kuin poikienkin, ja oireiluun pitää puuttua.

Selvä on, että koulu ottaa vastaan tämän tilanteen, jossa yhteiskunnan monet haasteet tulevat ovista ja ikkunoista. Mutta yksin koulu ei siihen voi vastata. Mutta kaikki toimet, mitä esimerkiksi perusopetuksen kehittämiseksi teemme, ovat sellaisia, että ne edistävät myöskin sitä, että koulu edistää lasten ja nuorten terveyttä ja hyvinvointia yhteistyössä kotien ja ympäröivän yhteiskunnan kanssa.

Puolustusministeri Jyri Häkämies

Arvoisa puhemies! Asevelvollisuuden suorittaminen on mielestäni osa tällaista yhteisöllisyyttä. Koko ikäluokka kutsutaan asepalvelukseen ja noin 10 prosenttia kutsuntatilaisuudessa vapautetaan erilaisista syistä johtuen. Nyt kesän aikana on tullut tietoja, että varusmiespalveluksen aikana olevat keskeyttämiset ovat kasvussa fyysisistä tai psyykkisistä tai sopeutumattomuussyistä. Sekä kutsunnan että varusmiespalveluksen aikaiseen tukeen panostetaan voimakkaasti ja sitten myöhemmin kutsutaan heidät uudelleen lääkärintarkastukseen. Mielestäni Puolustusvoimat jo nykyisellään tekee sekä fyysisen että psyykkisen kunnon vahvistamiseksi kaikkensa, ja meidän pitää tietysti katsoa sitten edeltäviin ikäkausiin entistä tiiviimmin. Silloin puhutaan tietysti kodista, koulusta, liikuntaseuroista jne., tämän tyyppisestä yhteistyöstä, jota kautta tähän asiaan voidaan kiinnittää huomiota.

Arvoisa herra puhemies! Vaikka tuo tapahtumasarja varmasti jää meidän kaikkien mieleen, meidän on tietysti katsottava tulevaisuuteen ja pyrittävä meidän yhteiskuntaamme rakentamaan paremmaksi. Tässä keskustelussakin ovat nousseet nämä palvelut hyvin tärkeänä osana esille. On kuitenkin merkillepantavaa, että sekä Kauhajoen kaupungin että tämän oppilaitoksen palvelut olivat erittäin hyvässä, poikkeuksellisen hyvässä kunnossa. Silti näin pääsi tapahtumaan. Haluaisin kysyä ministeri Hyssälältä:

Kun kyse useimmiten on ihmisen omasta itsestä, siitä että hän tunnistaa itsessään sellaisia piirteitä, jotka eivät ehkä ole normaaleja tai terveitä, miten työterveyshuolto voisi tulevaisuudessa vastata paremmin siihen tilanteeseen, kun ihminen ei rohkene, ei osaa, ei kehtaa tai ei tunnista itsessään näitä piirteitä?

Sosiaali- ja terveysministeri Liisa Hyssälä

Arvoisa herra puhemies! Työterveyshuolto kuuluu sinänsä ministeri Risikolle, joka voi jatkaa tästä.

Minä sanon, että yhteiskunnassa suuri ongelma, mikä nyt näittenkin nuorten miesten kohdalla on ollut, on masennussairaus elikkä depressio. Siellä on hyvin usein taustalla depressio, ja siihen on nyt entistä enemmän kiinnitettävä huomiota niin työterveyshuollossa kuin työsuojelun henkisen puolen alueellakin, mikä on meillä nyt tapetilla erityisesti. Mehän olemme käynnistäneet koko vaalikauden mittaisen Masto-hankkeen, joka nimenomaan masennukseen haluaa erityisesti tarttua. Mutta työterveyshuolto sinänsä on ministeri Risikon.

Arvoisa puhemies! Pojat ja tytöt myöskin kehittyvät eri aikaan varsinkin yläasteella ja vielä lukiossa. Haluaisinkin kysyä:

Onko nyt aivan mahdotonta palata takaisin edes osittain aikaan, jolloin meillä olisi mahdollisuus saada kiinteäluokkaiset lukiot niin, että meillä olisi nuorilla siinä vaiheessa, kun he vertaistukea ja ystäviä tarvitsevat, kiinteä, turvallinen ystävyysverkko tukenaan ja mahdollisesti jopa ystäviä muuttamaan pois lukioiästä jatko-opintoihin niin, ettei tarvitsisi muuttaa vielä jatko-opiskelemaan vieraaseen kaupunkiin entistä yksinäisempänä?

Opetusministeri Sari Sarkomaa

Arvoisa puhemies! Kun puhumme lasten ja nuorten pahoinvoinnista, puhumme kyllä hyvin syvällisistä asioista. Monet asiat vaikuttavat siihen. Haluan kyllä tässä korostaa sitä, että aivan ensisijaisia toimia ovat juuri ne, että tuemme vanhemmuutta, sitä että vanhemmilla on aikaa lapsille, että kaikin tavoin saamme lasten lähelle tuttuja aikuisia. Myöskin ystävät ja toverit ovat tärkeitä. Sen takia monin tavoin omalta osaltani olen kannustanut niitä toimia, joita koulussa voidaan tehdä, jotta siellä lisättäisiin yhteisöllisyyttä.

Lukiokysymys ei tässä asiassa ole varmasti aivan ensisijainen, mutta kaikin tavoin me kehitämme lukioiden työtä. Meillä on Lukiolaisten liitto ja opettajat mukana. Työryhmässä katsomme, miten saamme toimia lukioihin, että siellä olisi yhteisöllisyyttä, oppilaanohjausta. Mutta tietysti lailla me emme ystäviä saa, ja sen takia ne toimet, joita me teemme kouluissa kiusaamisen kitkemiseksi, että kouluissa olisi nollatoleranssi, ovat ehkä kaikkein tärkeimpiä.

Arvoisa puhemies! Palaan vielä tuohon aselakiasiaan: Olen samaa mieltä kuin ed. Nepponen siitä, että räiskintäkäsiaseita ei sallita lainkaan, ei hankintalupia eikä hallussapitolupia, ja sillä siisti.

Mutta, arvoisa puhemies, hallitukselle kysymys eräästä käytännöstä yleisen turvallisuuden perusteella. 1980-luvulla Euroopassa oli valtioita, joissa oli ampumaurheilun kohdalla sellainen sääntö, että ampumaurheilussa käytettyä, ampumaradalla käytettyä, asetta ei saanut viedä pois lainkaan sieltä ampumarata-alueelta, jolloinka siis niin kuin kulttuurisesti koulutettiin jo ihmiset siihen, että nämä eivät ole räiskintää varten, tämä on hallittua toimintaa niille, jotka sitä haluavat harrastaa.

Herättikö tämä ministeri Holmlundissa mitään ajatuksia, kun mietitte aselakiasioita tulevaisuudessa?

Sisäasiainministeri Anne Holmlund

Arvoisa herra puhemies! Paljon on esitetty ajatuksia siitä, että ampumaradoilla voitaisiin säilyttää ampuma-aseita. Kuitenkin lähtökohta meillä Suomessa on se, että meillä on yhden käden sormilla laskettavissa sellaiset ampumaradat, joilla käytännössä voitaisiin turvallisesti säilyttää aseita tällä hetkellä. Tavattoman suuri määrä ratoja on syrjäisissä paikoissa, ja lähestulkoonkaan kaikissa se ei ole ollenkaan mahdollista. Tietysti tässä yhteydessä pitää arvioida myös se, onko ylipäätään turvallista, että yhdessä paikassa säilytetään suurta määrää aseita, se on valitettavasti helposti eräänlainen tavaratalo rikolliselle toiminnalle, jolloin tiedetään, minne kannattaa murtautua. Nämä kaikki ovat asioita, jotka pitää arvioida erikseen, mutta se ei ole kovin yksiselitteinen kysymys. Tällä hetkellä on lähdetty siitä, että kotona, missä on tarkkaan säädellyt olosuhteet sille, miten ampuma-aseita säilytetään, säilytyspaikka olisi kaikkein turvallisin, mutta toki tätäkin vaihtoehtoa tullaan varmasti pohtimaan.

Herra puhemies! Ministeri Holmlund on varmasti oikeassa, että kyse on käsiaseista, mutta kyse ei ole vain käsiaseiden lupaehtojen kiristämisestä vaan myös säilytyksestä, ja mielestäni hallituksen on nimenomaan tähän säilytykseen kiinnitettävä huomiota. Terveen järjen käyttö ei ole poissuljettua. Aseita voidaan tietenkin säilyttää paitsi etäisillä ampumaradoilla myös jossakin muualla. Nyt kuitenkin tilanne näyttää olevan se, että on ikään kuin osa väkivaltakulttuuria, että esimerkiksi viikonloppuisin nuoret miehet kulkevat kaupungilla ase mukana, käsiase mukana. Ja nyt on kyse siitä, miten nämä käsiaseet saadaan pois kuljeksimasta. Ne ovat useimmiten laillisia aseita. Tiedän, että poliisikin pelkää tätä tilannetta. Eli kyse on silloin siitä, miten me saamme nämä aseet pois kaupungilta sellaiseen säilytykseen, ettei niitä esimerkiksi hetken mielijohteesta tai raivostumisen tai suuttumuksen tuloksena voida yhtäkkiä ottaa käyttöön. Silloin pitää löytää (Puhemies: Minuutti on nyt kulunut!) joku sellainen paikka, missä niitä säilytetään, joka on turvallinen.

Täytyy sanoa, että hallituksen kiireet ovat kyllä hitaita. Me saimme pakkotyölain aikaan yhdessä viikossa, nyt me odotamme lakia ensi kevääksi.

Sisäasiainministeri Anne Holmlund

Arvoisa puhemies! Ed. Laakso on tässä aivan oikeassa, eli se, että nuoret kantavat mukanaan aseita kaupungilla ja eri olosuhteissa, on erityisen huolestuttavaa. Tämän pitää olla meille kaikille, myös poliisille, huolestuttava kysymys.

Toinen kysymys on se, mitä käytännössä voidaan tehdä. Tällä hetkellähän meillä on poikkihallinnollinen sisäisen turvallisuuden ohjelma, ja meillä on siihen valittuna myös ministeriryhmä, joka seuraa tämän toimeenpanoa. Tämän ohjelman yhtenä toimenpiteenä on kartoittaa se, millaisia aseita nuoret mukanaan kantavat, sekä teräaseiden että myös ampuma-aseiden osalta. Uskon, että siitä saamme paitsi tietoa myös ehkä käytännön toimenpiteitä, miten voidaan tähän kokonaisuuteen puuttua.

Arvoisa puhemies! Ministeri Holmlund jätti vastaamatta ed. Hautalan kysymykseen.

Pitääkö paikkansa, että poliisi olisi ensi viikolla Lahden asemessuilla myymässä takavarikoituja käsiaseita? Jos pitää, salliiko hallitus tämän?

Sisäasiainministeri Anne Holmlund

Arvoisa puhemies! Minun tietooni ei ole tullut, onko poliisi siellä kahden viikon kuluttua, mutta aina, kun poliisi myy aseita huutokaupalla, se tapahtuu täysin lain mukaisesti ja pykälän mukaisesti, eli siinä ei ole mitään epäselvää. Poliisi noudattaa tässä ehdottomasti lakia, ja se on aivan ehdoton edellytys. (Ed. Laakso: Aiotteko estää sen?) — Kun asiassa on lain mukaan edetty, niin en näe syytä siihen, miksi ministeri sen estäisi.