Olavi Ala-Nissilä /kesk(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Käsittelyssä on valiokunnan mietintö hallituksen esityksestä yritys- ja pääomaverouudistukseksi; tähän liittyy myöskin laki varallisuusveroasteikkojen tarkistamisesta ja tuloverolain ja perintölahjaverolain muutoksesta. Tähän kokonaisuuteen liittyy perintö- ja lahjaverolain sukupolvenvaihdoksia koskeva huojennus, jota on käsitelty täällä eduskunnassa aikaisemmin.

Yritysverouudistuslait tulivat eduskuntaan kuukausi sitten. Uudistuksen yhteydessä on täällä eduskunnassa tehty ahkerasti töitä, erityisesti valtiovarainvaliokunnan verojaostossa ja asiantuntijoita on ehditty kuulemaan varsin laajasti. Pidempi käsittelyaika uudistukselle olisi ollut hyvä ja tarpeellinenkin, mutta tämänkin aikataulun puitteissa on voitu elää ja toimia. Tätä uudistusta on edeltänyt merkittävä valmistelutyö hallituksessa ja osin jo edellisellä vaalikaudella niin sanotun Arvelan työryhmän toimesta. Uudistuksen merkittävimmät muutokset ovat yhteisöverokannan lasku 3 prosenttiyksiköllä ja käyttömahdollisuusosakkeiden myyntivoiton verovapaus. (Hälinää)

Uudistukseen sisältyy yhtiöveron hyvitysjärjestelmästä luopuminen ja osittaiseen kahdenkertaiseen osinkoverotukseen siirtyminen. Yhteisö- ja pääomaverokanta myös uudistuksessa eriytyy. Tavallisten yritysten elämässä, se on tullut asiantuntijakuulemisissa esille, tämä ei juuri vaikuta mitenkään muuten kuin siten, että verotus yrityksillä kautta linjan kevenee, koskien myöskin henkilöyhtiöitä ja maatilatalouksia. Uudistus on luonteeltaan puolustuksellinen verouudistus, joka vastaa verokilpailuun. Uudistuksen jälkeen valiokuntakuulemisessa on voitu todeta, että yhteisöverokannasta tulee toiseksi edullisin euroalueella Irlannin jälkeen. Osinkoverohyvitysjärjestelmä ei toimi hyvin sisämarkkinoilla, se tiedettiin jo aikanaan uudistusta tehtäessä, se sopii vain maan sisällä tapahtuvaan verotukseen hyvin. Nyt kun rajat ylittävät osingot ovat monikymmenkertaistuneet, järjestelmä ei enää ole tässä suhteessa toimiva.

Yhtiöverohyvitysjärjestelmän EU-yhteisön säädöstenmukaisuus on parhaillaan Suomi-keissinä EU-tuomioistuimessa. EU-komission kantahan järjestelmään on jyrkän kielteinen, ja ennuste tuomioistuinkäsittelyssä menestymisestä on huono. On niin, että suurta verouudistusta ei voi jättää riippuvaksi EU-tuomioistuimen päätöksestä, eivät yritykset voi elää sellaisessa epävarmuudessa. Osingonjakoralli, josta on puhuttu, joka ei ole ollut kovin merkittävä, olisi käsitykseni mukaan todennäköisesti ollut suurempi, jos uudistusta ei olisi tehty; yritykset olisivat kuitenkin nähneet edessä olevat muutospaineet.

Puhemies! Uudistuksen jakamattoman voiton verotuksen keventäminen olisi oleellista, ja se on asiantuntijakuulemisessa todettu, että se kannustaa yrityksiä kasvuun, työllistämiseen, investointeihin. Juuri jakamattoman voiton verotukseen kohdistuu keskeisin verokilpailu, naapurimaassammehan veroprosentti on nolla. Lakipakettiin sisältyy, kuten jo mainitsin, pitkään odotettu perintö- ja lahjaverolain huojennus sukupolvenvaihdostilanteessa. Esitys on jo käsitelty. Mukana on myös merkittävä varallisuusverolain huojennus. Uudistuskokonaisuus on hyvin linjassa kansainvälisen verolainsäädännön kehityksen kanssa. Suomessa tehdään juuri sitä, mitä muissakin maissa on tehty. Yhteisöverokantoja lasketaan, käyttöomaisuusosakkeiden myyntivoitto on jo monissa maissa myös säädetty verovapaaksi, yhteisöverohyvitysjärjestelmästä on luovuttu. Kansainvälisesti verolainsäädäntö on käynyt eri maissa, voi sanoa, monimutkaisemmaksi ja lyhytkestoisemmaksi. Voidaan sanoa, että käsillä oleva verouudistus on jossain määrin monimutkaisempi kuin edeltäjänsä juuri järjestelmämuutoksesta johtuen. Mielestäni valiokuntakuulemisessa on kuitenkin käsittelyssä tullut ilmi se, että väitteet uudistuksen sekavuudesta ovat vahvasti liioiteltuja. Aikanaan yhtiöverohyvitysjärjestelmää pidettiin vaikeaselkoisena ja monimutkaisena, nyt tänä vuonna se on todettu hyväksi. Kuten sanoin, tavallisten yritysten elämään tämä ei tuo mitään suuria muutoksia, vaan verotus tapahtuu pitkälti nykylinjoilla.

Puhemies! Esityksessä ehdotetaan yritys- ja pääomaverotukseen liittyen muutettavaksi osinkotuloverotusta koskevia säännöksiä. Lisäksi yhteisölle osakkeiden luovutuksesta kertyvien voittojen ja aiheutuvien tappioiden verokohtelua muutetaan vapauttamalla pääsääntöisesti luovutusvoitot verosta ja säätämällä luovutusvoitot vastaavasti vähennyskelvottomiksi. Yhteisö- ja pääomaverokantoja esitetään alennettaviksi. Muutoksia ehdotetaan tuloverolakiin, elinkeinotulon verottamisesta annettuun lakiin, maatilatalouden tuloverolakiin, rajoitetusti verovelvollisen tulon ja varallisuuden verottamisesta annettuun lakiin, varallisuusverolakiin, verotusmenettelystä annettuun lakiin, korkotulon lähdeverosta annettuun lakiin, tonnistoverolakiin ja vielä verontilityslakiin. Yhtiöveron hyvityksestä annettu laki esitetään kumottavaksi.

Verokanta siis esitetään alennettavaksi 29 prosentista 26 prosenttiin ja pääomatulon verokanta 29 prosentista 28 prosenttiin. Prosenteissa laskien yhtiöverokanta kevenee 10,3 prosenttia. Osingosta rajoitetusti verovelvollisen tulon ja varallisuuden verottamisesta annetun lain nojalla kannettava lähdevero alenee siis myös 29 prosentista 28 prosenttiin. Osinkoverotuksen osalta luovutaan yhtiöveron hyvitysjärjestelmästä. Luonnollisen henkilön saamien osinkojen verotus riippuu siis siitä, onko osingot saatu julkisesti noteeratusta vai muusta yhtiöstä, niin sanotusta listaamattomasta yhtiöstä. Julkisesti noteerattuina pidettäisiin kaikkia julkisen kaupankäynnin kohteina olevia yhtiöitä. Tällaiselta yhtiöltä saadusta osingosta 70 prosenttia olisi siis veronalaista pääomatuloa ja 30 prosenttia verovapaata tuloa. Muusta kuin julkisesti noteeratusta yhtiöstä saadut osingot olisivat luonnolliselle henkilölle verovapaata tuloa siihen määrään saakka, joka vastaa osakkeiden varallisuusverolaissa tarkoitetulla matemaattisella arvolla laskettua 9 prosentin vuotuista tuottoa. Siltä osin kuin verovelvollisen saamien tällaisten osinkojen määrä ylittää 90 000 euroa, osingoista 70 prosenttia olisi pääomatuloa ja 30 prosenttia verovapaata tuloa. Tuottorajan ylittävältä osalta osingoista 70 prosenttia olisi siis ansiotuloa ja 30 prosenttia verovapaata tuloa. Verovelvollisella olisi oikeus vähentää pääomatulona verotettavien yli 90 000 euron osinkojen perusteella määrätty tulovero varallisuusverostaan. Tähän uudistukseen siis listaamattomien yhtiöiden osalta sisältyy merkittävä pk-yrittäjien huojennus.

Osuuskunnalta saatu osuuspääoman korko ja eräät muut vastaavat suoritukset olisivat luonnolliselle henkilölle 70-prosenttisesti veronalaista pääomatuloa kuitenkin niin, että luonnollisen henkilön saamat tällaiset suoritukset olisivat veronalaisia 1 500 euroa ylittävältä osalta. Osakeyhtiön, osuuskunnan, säästöpankin ja keskinäisen vakuutusyhtiön saamat käyttöomaisuuteen kuuluvien osakkeiden luovutushinnat ehdotetaan säädettäväksi lähtökohtaisesti siis verovapaiksi. Verovapaasti luovutettavien osakkeiden luovutustappio olisi vastaavasti vähennyskelvoton. Jos osakkeet eivät ole verovapaasti luovutettavia omistusajan tai omistusosuuden vuoksi, luovutustappiot olisivat vähennyskelpoisia osakkeiden luovutusvoitoista verovuonna ja viitenä seuraavana vuonna. Niiden ulkomaisten osakkeiden, joita verovapaus ei koske, luovutustappio ei olisi vähennyskelpoinen.

Hallitus on esittänyt myös käyttöomaisuuden myyntivoiton verovapauteen liittyvän symmetriavaatimuksen vuoksi 10 prosentin omistusosuuden piirissä olevalle konserniyhtiölle annetun konsernituen vähennyskelvottomaksi. Tästä on aika laajalti keskusteltu valiokuntakäsittelyssä. Esityksessä ehdotetaan lisäksi verotuksen kattosääntöä muutettavaksi siten, että verovelvolliselle maksuun pantavien verojen enimmäismäärää alennettaisiin 70 prosentista 60 prosenttiin verovelvollisen verotettavan ansiotulon ja pääomatulon määrästä. Enimmäismäärää laskettaessa otettaisiin huomioon myös ehdotettujen säännösten mukaan verovapaat osinkotulot. Se osuus elinkeinotoiminnan tuloksesta, joka luonnollisen henkilön jaettavan yritystulon ja yhtymän tulo-osuuden tulon verotuksessa katsotaan pääomatuloksi, muutettaisiin vastaamaan nettovarallisuudesta laskettavaa 20 prosentin vuotuista tuottoa, kun raja nykyisin on 18 prosenttia. Tämä siis tarkoittaa sitä, että tätä kautta myöskin henkilöyhtiöiden, maatilatalousyrittäjien verotus kevenee hivenen yhdessä pääomatuloveroprosentin laskun kanssa.

Puhemies! Valiokunta siis puoltaa lakiehdotusten hyväksymistä muutamin muutosesityksin. Hallituksen esityksestä ehkä eniten keskustelua herättänyt ehdotus on ollut vakuutusyhtiöiden ja TEL-yhtiöiden ja pankkien sijoitusomaisuudesta saatujen osinkojen verokohtelu. Hallitus esittää, että tällaiset osingot olisivat täysimääräisesti veronalaista tuloa. Ne voisivat siten olla ketjuuntuvan verotuksen piirissä. Verokohtelun lisäksi sen on katsottu suosivan ulkomaista omistusta, kun emoyhtiödirektiivin soveltamispiiristä olevista maista saadut vähintään 10 prosentin omistusosuuden piirissä olevien yhtiöiden maksamat osingot voidaan kotiuttaa Suomeen verovapaasti. Tämän on katsottu alentavan kiinnostusta suomalaiseen osakeomistukseen ja heijastuvan sen myötä pörssissä noteerattujen yhtiöiden osakkeiden arvoihin.

Sijoitusomaisuuden tuottamien osinkojen voidaan katsoa osaksi kohdistuvan yhteisön tuottamaan voittoon ja siten yhteisön edelleen jakamaan osinkoon. Tämä osuus tosin voi vaihdella huomattavasti yhtiöittäin, mutta se voidaan kaavamaisesti arvioida 25 prosentiksi. Tämän vuoksi on perusteltua, että vain 75 prosenttia sijoitusomaisuusosingoista on veronalaista tuloa hallituksen esityksessä ehdotetun 100 prosentin sijasta. Tämä muutosesitys on tullut siis hallituksen esityksenä, että tähän 100 prosentin sijasta on tullut 75 prosentin veronalaisuus. Lisäksi selvennetään tässä myös Euroopan unionin ulkopuolisista verosopimusvaltioista saatujen osinkojen verotuksen tasoa koskevaa ratkaisua, niin sanottuja portfolio-osakkeita. Tarkoituksena ei ole ollut, että näistä maista, esimerkiksi Yhdysvalloista saatuja portfolio-osinkoja verotettaisiin Euroopan unionin jäsenvaltioista saatuja osinkoja korkeammalla verokannalla. Hallituksen esityksen 6 a § on kuitenkin saanut sisällön, joka johtaisi näiltä osin täysimääräiseen eikä 75 prosentin tasoiseen verotukseen. Säännöksen uuden muotoilun myötä 100 prosentin tasoinen korotus jää koskemaan vain emotytäryhtiödirektiivin ja verosopimusten piiriin kuulumattomia osinkoja, eli tässä suhteessa on toinen muutos hallituksen esitykseen hallituksen käsittelyn aikana yhteistyössä valtiovarainministerin kanssa tehty.

Sitten eduskuntavetoisesti on tehty tähän myöskin kaksi muutosta ja joitain pienempiä teknisiä tarkistuksia. Osuuspankkiryhmää koskee toinen muutos. Osuuspankkiryhmä on erityislailla säädetty kokonaisuus, joka ei muodosta konsernia, mutta joka on taloudellisilta sidoksiltaan konsernia tiiviimpi kokonaisuus. Keskusyhteisön jäsenpankit vastaavat muun muassa osuuspankkilain mukaan toistensa veloista ja sitoumuksista. Kunkin jäsenpankin omistus keskusrahalaitoksena toimivasta julkisesti noteeratusta Oko Osuuspankkien Keskuspankki Oyj:stä on alle 10 prosenttia. Jäsenpankin saamat osingot olisivat siten aina 75-prosenttisesti veronalaisia, kun perinteisellä konsernirakenteella toimivien pankkiryhmien sisäinen voitonjako olisi esityksen mukaan verovapaata. Tämä asettaisi Op-ryhmän omistusrakenteensa vuoksi huonompaan asemaan. Sillä olisi lisäksi haitallisia vaikutuksia alueellisten jäsenpankkien toimintaedellytyksiin.

Valiokunta katsoo myös, että osuuspankkien omistusrakenteeseen liittyy sellaisia erityispiirteitä, että niiden asemaa tulee valiokunnan mielestä tarkastella erikseen. Siksi valiokunta ehdottaakin, että osuuspankkien saamat osingot osuuspankeista ja muista osuuskuntamuotoisista luottolaitoksista annetun lain 3 §:ssä tarkoitetulta osuuspankkien keskusrahalaitoksena toimivalta liikepankilta olisivat verovapaata tuloa. Tämä on hyvä muutosesitys, joka on siis tehty.

Hallituksen esityksessä on lähdetty osuuskuntien kohdalla siitä, että osuuspääoman korkotuotot olisivat luonnollisille henkilöille ja kuolinpesille 70-prosenttisesti veronalaista pääomatuloa siltä osin, kuin niiden määrä ylittää verovuonna 1 500 euroa, siis tämä 1 500 on verovapauden alaraja. Asiantuntijakuulemisessa on ehdotettu, että osuuskunnat rinnastettaisiin jaetun voiton käsittelyssä listaamattomiin osakeyhtiöihin. Perusteena on esitetty muun muassa se, että erityisesti tuottajaosuuskunnat ovat liiketoimintaa harjoittavia yhteisöjä. Muutoin niiden pääomahuolto saattaisi vaikeutua jatkossa.

Valtiovarainministeriö on taas katsonut, että osuuspääoman koron laajempi verovapaus edellyttää osuuspääoman korkojen verotuksen kokonaistarkastelua. Valiokunta pitää selvitystä tarpeellisena, ja sen vuoksi mietintöön sisältyy lausuma, jonka mukaan osuuskuntien voitonjaon verokohtelu tulee selvittää pikaisesti ja tarvittaessa sitten selvitysten pohjalta antaa muutosesitykset eduskuntaan. Silloin osuuspääoman korko lausuman mukaan rinnastettaisiin pääsääntöisesti siis listaamattoman yhteisön osingon verokohteluun. Tämä valmistelu tulee suorittaa niin, että mahdolliset säädösmuutokset voidaan saattaa voimaan vuoden 2005 verotuksessa, siis käytännössä yhtä aikaa kuin tämä uudistus tulee voimaan. Siinä on vielä erikseen todettu, että mahdolliset muutokset tulee tehdä osuuskuntien eri jäsenten verotusta kiristämättä.

Puhemies! Vielä osakaslainaan liittyvät veroseuraamukset muuttuisivat tässä hallituksen esityksessä tavalla, jota verovelvolliset eivät ole voineet ennakoida osakaslainan nykyisten säännösten voimassa ollessa nostaessaan osakaslainaa. Koska lainan maksamiseen on säädetty viiden vuoden määräaika, on valiokunnan mielestä perusteltua, että nykyisen verovähennyksen voi saada vielä viiden vuoden ajan jälkeen. Tämä on myöskin muutos hallituksen alkuperäiseen esitykseen.

Eduskunnassa myöskin viime vaiheessa muutettiin peitellyn osingonjaon verotusta. Koska peitellyn osingonjaon seuraamukset ovat usein kokonaisuudessaan varsin ankarat, valiokunta ehdottaa, että peitellyistä osingoista olisi veronalaista tuloa vain 70 prosenttia. Tämä säilyttäisi nykytilan käytännössä suurin piirtein ennallaan. Peitellyssä osingonjaossa ei ole kysymys yhtiön verotetun voiton jakamisesta vaan osakkaan saamasta muusta tulosta. Peitellyn osingonjaon käsite on otettu käyttöön nimenomaan sen vuoksi, ettei kahdenkertaista osinkoverotusta kierrettäisi muilla toimilla. Valiokunta ei pidä sen vuoksi perusteltuna, että peiteltyä osingonjakoa verotettaisiin samoin kuin avointa osinkoa.

Puhemies! Tässä valiokunnan mietinnössä on todettu sinälläänkin selvä asia, että on tärkeätä, että uudistuksen vaikutuksia yritysten ja kansalaisten verotukseen ja käyttäytymiseen seurataan. Kuten on todettu, verokilpailu on kiristynyt, ja tämä myöskin antaa aiheen erityiseen seurantaan, koska tässä on sellaisia muutosesityksiä nyt, joiden kaikkia vaikutuksia on etukäteen vaikea, jollei mahdotonkin, ennakoida. Sen takia tämä seuranta valiokunnan käsityksen mukaan on hyvin perusteltua. (Ed. Kallis: Aina pitää seurata!) — Kuten ed. Kallis toteaa, aina pitää seurata, mutta tässä se on nyt erikseen todettu, että se vaatii aktiivista seurantaa. (Ed. Kallis: Pitää aktiivisesti seurata. — Ed. Perho: Mitäs se passiivinen seuranta on?)

Puhemies! Valiokunnan mietintöön on jätetty kolme vastalausetta, joissa on puututtu veroprosentteihin, myöskin osin verotuksen rakenteeseen, näihin rajoihin, joita esityksessä on. Arvelen, että edustajien puheenvuoroissa nämä vastalauseet tulevat esitellyiksi. Eilen valiokunta piti tiedotustilaisuuden, jolloin myöskin sekä mietinnön sisällöstä että oppositioryhmien valiokuntaryhmän näkemyksistä kerrottiin.

Toivon, että tämä mietinnön käsittely saa aikaan vilkkaan ja hyödyllisen keskustelun. Tämän verouudistuksen aikana onkin käyty keskustelua. On sanottu, että keskeneräistä työtä ei saa arvostella, mutta tällaisessa verolaissa on hyvä, että käydään keskustelua, ja se on vaikuttanut tähän merkittävään uudistukseen, joka tämän mietinnön mukaan merkittävästi siis vastaa nyt verokilpailuun ja keventää yritysten verotusta, edistää sukupolvenvaihdoksia ja sopeuttaa suomalaisen verojärjestelmän sisämarkkinoille.

Valtiovarainministeri Antti Kalliomäki

Puhemies! Pyysin tämän puheenvuoron välittömästi valiokunnan puheenjohtajan puheenvuoron jälkeen ensinnäkin kiittääkseni valiokuntaa ja toiseksi siitä syystä, että valtioneuvoston istunnosta johtuen ja eräistä muista menoista johtuen en kykene koko käsittelyn aikana täällä yhtämittaisesti paikalla olemaan.

Valiokunta todella ansaitsee, ja koko eduskunta, suuren kiitoksen työstänsä tässä hallituksen tämän vaalikauden suurimmassa veropoliittisessa uudistuksessa osoittamastaan työstä. Aikataulu on ollut tiukka ja vaativa. Siitä huolimatta valiokunta on kyennyt tekemään perusteellisen, hyvän työn. Kiitos kuuluu tietysti erityisesti verojaostolle ja koko jaostolle nimenomaan. Jaoston puheenjohtaja ed. Jari Koskinen on johtanut jaoston työtä tässäkin asiassa mielestäni aivan kiitettävällä tavalla. (Ed. Ala-Nissilä: Kyllä!) Koko eduskunta toivottavasti pääsee nyt sitten hyvin satamaan tämän keskustelun muodossa ja sen jälkeen päätöksiin tässä asiassa, jolla on myöskin erittäin suuria rakenteellisia vaikutuksia. (Ed. Zyskowicz: Kielteisiä sellaisia!) — Nimenomaan myönteisiä sellaisia, ed. Zyskowicz, kun katsomme tarpeellista talouden kasvua ja sen mukaista työllisyyskehitystä.

Mielestäni valtiovarainvaliokunta on tässä hyvin todella erottanut metsän puilta, se on nähnyt uudistuksen pääsanoman, siis sen, että olennaisin asia yritysverotuksessa, tässä uudistuksessa, on tuntuva yrityksille suunnattu veronkevennys. Se on selkeää kassarahaa yrityksille ennen kaikkea käytettäväksi yrityksen menestykseen muun muassa investointien kautta. Suomessa tapahtuvan liiketoiminnan verotus tässä yhteydessä kevenee 29 prosentista 26 prosenttiin yhteisöverokevennyksen kautta. On myös hyvä huomata se, että kun yhteisövero- ja pääomaverokanta erotetaan toisistaan, se antaa meille joustavuutta jatkossa ja sellaista liikkumavaraa, jota todennäköisesti tarvitaan kansainvälisen verokilpailun paineessa jatkossakin, ja silloin yhteisöveroa on tässä järjestelmässä joustavampi liikutella kuin aiemmassa järjestelmässä, jolloin kannat olivat yhdessä.

Tällä alennuksella on ratkaiseva vaikutus Suomen asemaan kansainvälisessä verokilpailussa. Verokantamuutoksen ohella Suomen edullisuutta jatkossa korostaa käyttöomaisuuden luovutusvoittojen pitkälle menevä verovapaus. Kansainvälisesti toimivan yrityksen valitessa toimintansa tai konsernin emoyhtiön sijaintipaikkaa Suomi on nyt edullisen yritysverotuksen maa. Tänne sijoittuminen kannattaa varmasti tämän uudistuksen jälkeenkin ja ennen kaikkea uudistuksesta johtuen.

Mutta verokilpailuakin tärkeämpi peruste verokannan alentamiselle on muutoksen vaikutus itse yritysten toimintaan, niitten varsinaiseen liiketoimintaan. Yritysten arvioidessa liiketoimiensa ja investointiensa kannattavuutta ne ottavat huomioon verojen keventymisen. Se on rationaalista yritystoimintaa. Jakokelpoisen voiton osuus on suurempi, ja entistä suurempi investointi on yrityksen näkökulmasta tämän jälkeen kannattava. Voitonjakovaran kasvulla on merkitystä myös yritysten omistajille. Uudistuksen johtava periaate on ollut yritysten ja niiden omistajien verotuksen tarkastelu kokonaisuutena. Verotuksen painopisteen varovainen siirtäminen yrityksen tuloksen verottamisesta voitonjaon verottamiseen ei vähennä yrittämisen ja riskinoton kannusteita. Yhtiöiden verot ja yhtiöiden omistajaverot yhteenlaskettuina jäävät uudessa veromallissa pienemmiksi kuin vielä tänä vuonna voimassa olevissa. Yrittäminenkin siis kannattaa entistä paremmin.

Arvoisa puhemies! Uusi yritysverotus sopii kansainvälistyneeseen talouteen ja kansainvälisiin pääomamarkkinoihin. Se kestää Euroopan yhteisölainsäädännön tutkinnat ja tulkinnat, se ei aseta suomalaista omistusta muita heikompaan asemaan. EU:n piirissä suomalainen osinkoverotus on samanlaista kaikille omistajille näiden kansalaisuudesta ja asuinpaikasta riippumatta. Se ei ole huono asia vaan päinvastoin tärkeä edellytys menestykselliselle toiminnalle yrityksien osalta tässä maassa jatkossa. Varallisuusverotuskaan ei rasita yritystoimintaa ja yritysvarallisuutta, kun yli 90 000 euron vuosirajan ylittävien osinkojen verot voidaan vähentää varallisuusverosta.

Yritysverouudistuksen arvostelussa on käytetty kohtuullisen tai, voi jopa sanoa, kohtuuttomankin laajaa tunneasteikkoa. Viileästi punnitut perustelut ovat ainakin hetkittäin jääneet hiukan vähemmälle. Esimerkkejä löytyy. On esitetty, että uusi osinkoverotus näivettäisi Helsingin arvopaperipörssin ja romahduttaisi sinne listattujen yhtiöiden kurssit. Todellisuudessa mitään merkkejä uudistuksen ja kurssikehityksen kielteisestä kohtalonyhteydestä ei ole näkynyt. Kuitenkin juuri kurssikehitys on ainoa luotettava mittari. Se on lahjomaton, koska siinä kysytään mielipiteiden ohella myös rahaa sanojen vakuudeksi. (Ed. Ala-Nissilä: Kurssithan nousivat pari prosenttia!) — Aivan oikein, ed. Ala-Nissilä. — Se on tulevaisuuteen katsova, sillä osakkeiden hintoihin liittyy arvio niiden tuottamasta tulovirrasta niin pitkälle kuin sijoittaja uskoo tulevaisuutta tuntevansa.

Yritysverokeskustelussa jokainen arvostelun sana on tulkittu ikään kuin uudistusesityksen epäkohdaksi silloinkin, kun kysymyksessä on ollut sinänsä mielestäni ymmärrettävä oman edun valvonta. Niitä valvojiahan tässä on riittänyt. Arvostelijoille itselleen epäkohdaksi on riittänyt se, ettei kaikkia tavoitteita ole saavutettu, vaikka oma verotus olisi nykytilaan nähden keventynytkin.

Kelpo esimerkki arvostelusta liittyy keskusteluun uuden järjestelmän monimutkaisuudesta. Käytännössä uuteen järjestelmään sopeutuminen tulee olemaan helppoa. Suurin osa niistä osakeyhtiöistä, jotka maksavat osakkailleen osinkoa, pystyy sovittamaan voitonjakonsa verovapauden puitteisiin. Osinkoveroa ei tarvitse erityisemmin vältellä, toisin kuin on väitetty. Siltä osin kuin monimutkaisuussyytteelle löytyy katetta, kysymys on juuri nimenomaan järjestelmän mukanaan tuomista veronhuojennuksista. Tämä on syytä muistaa. Kysymys on listaamattomien yritysten kevyemmästä verokohtelusta, sijoitusomaisuudelle annetusta veronhuojennuksesta ja muista vastaavista poikkeuksista verotuksen pääsääntöön. Saman verotuoton hankkiminen yksinkertaisemmalla verotuksella olisi useimmille verovelvollisista ankarampi kuin hallituksen esittämä malli, ja tämäkin on syytä muistaa. Hallitus on esittänyt ja valtiovarainvaliokunta mietinnössään hyväksynyt mallin, jossa pk-yritystoiminnan edellytyksiä vastaan on tultu ottamalla uuteen lainsäädäntöön tarkkaan harkittuja veronhuojennuksia. Hintana on ollut pakko hyväksyä tästä johtuva verotuksen monimuotoistuminen, osin monimutkaistuminenkin.

Arvoisa puhemies! Tuoreimpien arvioiden mukaan Suomella on taloudessaan nyt syytä varovaiseen optimismiin. Kulutuksen ja palveluiden varassa levännyt kasvu on etenemässä pikkuhiljaa vientiin ja teollisuustuotantoon. Teollisuuden omat arviot työvoiman tarpeista ovat jonkin verran aiempaa myönteisemmät. Kulutuksen ja viennin kestävä nousu johtaa ennen pitkää myös investointien kasvuun, koska yritysten on oman etunsa nimissä rakennettava kapasiteettia kasvavan kysynnän tarpeisiin. Nyt omasta puolestaan hallitus kannustaa yrityksiä osoittamalla, että hallituksella on kykyä panna toimeen rohkeita, vaativia rakenneuudistuksia. Uudella yritysverojärjestelmällä valtiovalta ottaa tietoisen riskin verotuottojen menetyksistä. Tämä kannattaa pistää merkille, mutta on kuitenkin selvää, että riski olisi vielä suurempi, jos verouudistus olisi jätetty tekemättä. Toivon, että kukaan ei tässä salissa sitä vaadi, että uudistusta ei olisi pitänyt tehdä. Meillä on siis varaa ottaa riski verotuottojen menetyksistä, mutta ei varaa ottaa riskiä työpaikkojen ja kasvumahdollisuuksien menetyksistä.

Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ministeri Kalliomäki kehui tätä yritysverouudistusta, ja se hänelle uudistuksen isänä ja hallituksen edustajana luontevasti sopiikin. Kuitenkaan tälle uudistukselle ei valitettavasti voi kovin paljon ruusuja antaa. Nyt olisi tarvittu sellainen yritysverouudistus, joka nimenomaan olisi tuntuvasti tukenut yrittäjyyttä, sitä kautta kasvua ja työllisyyttä. Viimeisetkin tilastot työllisyyskehityksestä tämän hallituksen aikana ovat huonoja. Ei ensimmäistäkään uutta työpaikkaa nettomääräisesti ole tämän hallituksen aikana syntynyt. Päinvastoin työpaikkoja on menetetty. Olisi tarvittu uudistus, jolla yrittäjyyttä, kasvua ja työllisyyttä olisi rajusti tuettu. Sitä tämä uudistus ei merkitse, ja siitä kertoo, ministeri Kalliomäki, myös se, että asianosaiset — yrittäjät, elinkeinoelämä, yritysten toimintaa käytännössä tuntevat yritysten edustajat — ovat suhtautuneet hyvin pessimistisesti tähän uudistukseen ja katsoneet, että se päinvastoin vähentää (Puhemies: Aika!) intoa suomalaiseen omistajuuteen ja yrittäjyyteen.

Anni Sinnemäki /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olisin halunnut kysyä valtiovarainministeriltä arvioita näistä mahdollisista verotuottomenetyksistä. Onko teillä olemassa jonkinlaista haarukkaa, ja onko jotain suunnitelmaa, niin että jos nämä menetykset toteutuvat siinä mittakaavassa kuin on esitetty, voidaan tähän reagoida?

Jyrki Katainen /kok(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Nämä hallituksen kaavailemat verotuottomenetyksethän ovat hyvin kaavamaisia. Nyt kun meillä on esillä tämä verotuksen kokonaisuus, pahaa pelkään, että ne menetykset tulevat olemaan vielä suurempia kuin te olette kaavaillut sen takia, että tämän verojärjestelmän muutokset eivät kannusta suomalaiseen omistajuuteen eikä yrittäjyyteen. Te olette ajatellut, että tämä on tavallaan almu yrittäjille, tämmöinen kädenojennus, rahan antaminen yrittäjille, mutta tämä teidän näkemyksenne ei toteudukaan, koska yrittäjyys ja suomalainen omistajuus Suomessa mahdollisesti heikkenee tämän esityksen myötä.

Eikö teitä huoleta ollenkaan suomalaisen omistajuuden tulevaisuus? Te kiristätte kohtuuttomasti osinkoverotusta. On hyvin luontevaa ajatella, että kiinnostus suomalaisten yritysten osakkeitten omistamista kohtaan heikkenee, mikä mahdollisesti johtaa siihen, että osakkeitten arvo tippuu ja suomalaisista yrityksistä tulee entistä edullisempia ostokohteita kansainvälisille yrityksille.

Jari  Leppä  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Osuuskunnat ovat olleet kautta aikojen erittäin merkittävä yritystoiminnan muoto Suomessa, ja ne ovat yhä edelleenkin sitä erityisesti sen vuoksi, että koko ketju alkutuotannosta jalostukseen ja kauppaan on ollut tässä mukana. Kysyn ministeri Kalliomäeltä: Onko nyt aivan varmaa, että tämä osuuskuntaosio tässä mietinnössä otetaan vakavasti valtiovarainministeriössä ja tehdään ne uudistukset, joista tässä on selvästi eduskunnan tahdonilmaisu olemassa, ja siten turvataan myöskin tämän tyyppinen toiminta erityisesti siksi, että osuustoimintajärjestö on toiminut niin, että työpaikat ovat säilyneet Suomessa, ja tätähän me kaikki haluamme?

Bjarne  Kallis /kd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Valtiovarainministeri totesi, että on tullut kohtuutonta arvostelua tätä uudistusta vastaan. Ihmettelen. Jos minä olisin valtiovarainministeri ja minun edeltäjäni — entinen valtiovarainministeri Louekoski, Suomen Pankin vt pääjohtaja, puoluetoveri, jolla ei pitäisi olla mitään intressiä vastustaa hyvää uudistusta — varoittaa muutamasta epäkohdasta ja toteaa, että tämän seurauksena voi olla se, että pääoma karkaa maasta, yritysten taseet huononevat, niin kyllä minä reagoisin. En minä sanoisi, että tämä on kohtuutonta arvostelua. Kyllä minä voin valtiovarainministerille kertoa, että asiantuntijoiden kuulemisessa vähän vastaavanlaista esitettiin meille.

Arto Bryggare /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Valtiovarainministeri piti erinomaisen puheen siitä, miten tämä vaikuttaa suomalaiseen yrityselämään. Minäkin kuulin asiantuntijakuulemisessa myös kritiikkiä, mutta yksiselitteisesti oltiin sitä mieltä, että tätä uudistusta pitää viedä eteenpäin. Sen takia kuuntelen tyrmistyneenä oppositiopuolue kokoomuksen haluja tyrmätä koko esitys. Haluaisin kuulla vielä kerran ministeri Kalliomäeltä sen lausunnon, mitä tämä tarkoittaisi, jos kaadettaisiin tämä esitys. Eilen TT:n edustajat sanoivat, että nyt on tärkeintä viedä tätä esitystä eteenpäin nopeasti, ei kaataa sitä. Kaataminen tuottaa valtavan epävarmuustilan tähän yhteiskuntaan. Eli mitä tämä aiheuttaisi tässä maassa?

Haluaisin myös kysyä ministeri Kalliomäeltä: Kun meille kerrottiin asiantuntijakuulemisessa, että tähän yritysverokenttään joudutaan palaamaan — kansainväliset muutokset ovat kovia — voiko hän arvioida tällä hetkellä, minkälaisia uhkakuvia mahdollisesti tässä eurooppalaisessa tai globaalissa tilanteessa on?

Kari Uotila /vas (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Eilen julkisuuteen tulleet tiedot työllisyyskehityksestä kertoivat, että työttömiä on tullut viime vuoden toukokuuhun verrattuna 7 000 lisää, elikkä kaiken kaikkiaan se pyrkimys, että veronkevennyksillä työllisyydessä saataisiin nopeita ja pysyviä myönteisiä tuloksia aikaan, näyttää ontuvan edelleen. Tässä menetetään verotuloja arvioiden mukaan 600 miljoonaa euroa, joka on miljardeja mummonmarkoiksi muutettuna. Millä tavalla arvoisa valtiovarainministeri näkee tämän todella vaikuttavan työllisyyteen? Saadaanko näille verotulomenetyksille katetta, jota toisaalla tarvittaisiin niin kuntatalouden vaikeuksien paikkaamiseen kuin myöskin julkisten investointien toteuttamiseen muun muassa infrapuolella?

Jari Koskinen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kiitoksia ministerille kiitoksista. Tämä eduskunta on semmoinen paikka, että töitään ei voi lajitella, vaikeita ja ikäviäkin asioita joudutaan käsittelemään ja tietysti mahdollisimman nopeasti. Uskon, että tähän asiaan vielä palataan tämänkin vaalikauden aikana. Tämä on osittain hyppy tuntemattomaan, kukaan ei pysty arvioimaan käyttäytymisvaikutuksia, minkälaisia muutoksia tulee. Tällä hetkellä tiedetään, että verokonsultit ovat erittäin työllistettyjä, ja kesän aikana yritykset miettivät, mitä tekevät tulevaisuudessa, ja sen jälkeen tekevät päätökset, ja kaikki seuraukset eivät varmasti ole Suomen kansantaloudelle hyväksi.

Yksi asia, mihin te viittasitte puheenvuorossanne, on se, että yritykset ja omistajat ovat kokonaisuus. Niin onkin. Tässä on myös se kritiikin paikka. Yrittäjät eivät ole ymmärtäneet sitä, että vaikka yrityksen verotus vähän kevenee, niin omistajan verotus kiristyy ja siitä syntyy negatiivinen kokonaisvaikutus, jonka johdosta he ovat olleet erittäin pettyneet tähän uudistukseen.

Sari Essayah /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämä edellinen vuonna 93 toteutettu pääomaverouudistus oli menestystarina myös valtiolle siinä mielessä, että veropohja oli laaja ja kohtuullisen verotuksen ideaali toteutui kautta linjan. Suurin voittaja oli tosiaankin valtio näitten runsaitten verotulojen muodossa.

Tämä uusi hahmoteltu järjestelmä on tämmöinen sekava kokonaisuus, josta varmasti ammatti-ihmistenkin on vaikea saada selkoa kertalukemisella. Nykyjärjestelmässä olevia hyviä puolia ollaan romuttamassa, mutta sitten toisaalta tässä uudistuksessa tulee useita sekavia, vaikeasti tulkittavia ja verosuunnitteluun kannustavia piirteitä. Olisinkin halunnut kuulla ministerin arvion siitä, miten hän näkee verosuunnittelun kiihtymisen ja toisaalta myöskin pääomapaon ihan hyvinvointiyhteiskunnan kannalta tarkasteltuna.

Tarja Cronberg /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Arvoisa ministeri, mietinnössä todetaan, että ehdotuksen tosiasialliset taloudelliset vaikutukset ovat ennakoimattomia ja tämä koskee erityisesti aktiivisia kansainvälistyviä ja menestyksekkäitä yrityksiä. Näiden käyttäytymismuutoksia ei osata ennakoida. Minkä takia näitä ei ole selvitetty?

Ahti Vielma /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Pääministeri Lipposen ykkös- ja kakkoshallituksen aikana Suomen 90-luvun alussa romahtanutta tilannetta korjattiin kymmenen vuotta; huomattavasti työpaikkoja tuli, 300 000; työttömyys aleni, jopa yli 10 prosenttia esimerkiksi Jyväskylässä. Kun punamultahallitus aloitti työnsä viime vuonna, välittömästi jo keskellä kesää viime vuonna työttömyys kääntyi nousuun. Tällä hetkellä esimerkiksi Jyväskylän kaupungin työttömyysaste on 15,2 eli toiseksi pahin koko maassa, ja se on kehittyvä kasvukeskus. Työttömyys pahenee tällä hetkellä myöskin Helsingin seudulla, ja tällä yritysveropaketilla ei tätä tilannetta pystytä korjaamaan.

Nyt kysymys ministeri Kalliomäelle, kun ajat näyttävät vain pahentuvan edelleen: Mitä aiotte tehdä tämän onnettoman yritysveropaketin lisäksi, jotta tilanne korjaantuisi tässä mielessä kuin kerroin eli että työttömyyden kasvu kääntyisi työttömyyden laskuksi?

Olavi Ala-Nissilä /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minäkin kiitän kiittämisestä ja esitän, että valtiovarainministeri Kalliomäki tarjoaisi pullakahvit valiokuntaneuvos Maarit Pekkaselle, joka on tietysti tehnyt tässä aivan upean työn. (Ed. Zyskowicz: Hän on pätevä nainen!)

Olen myöskin kiinnittänyt huomiota siihen, että kokoomus esittää tätä lakiehdotusta hylättäväksi, ainakin valiokuntavaiheessa. Minä kehotan teitä nyt: Menkää Nokian pääkonttoriin kysymään, menkää tavalliselta suomalaiselta pk-yrittäjältä kysymään, pitääkö tämä laki todella hylätä. Muuten teidän politiikkanne on menossa nyt, ed. Sjöholm, pölhöpopulismin puolelle, ja se ei ole kunniaksi kokoomukselle. Mekö emme vastaisi kansainväliseen verokilpailuun, kuvittelisimme, että Suomessa ei pidä EU-säädöksiä noudattaa! Älkää tällaista tulko esittämään eduskunnassa, vaan olkaa tukemassa tämän lain hyväksymistä.

Valtiovarainministeri Antti Kalliomäki

Puhemies! Muutama kommentti ja toivottavasti myöskin vastaus.

Ed. Zyskowicz aloitti lähtemällä siitä, että yrittäjyyden tukemista olisi tarvittu. Tarkoittaa siis, että teidän mielestänne tässä ei yrittäjyyttä tueta. Tämän uudistuksen lähtökohta on todella kasvun ja työllisyyden auttaminen, niiden vauhdittaminen, ja se tapahtuu nimenomaan yritysten tukemisen kautta. Yrittäjyys on tässä otettu huomioon sillä tavalla kuin hallitusohjelmakin edellyttää. Se konkreettinen asia on se, jonka jo kerroin, että staattisen laskelman mukaan — ed. Sinnemäki siihen viittasi, että se on staattista, mutta kuitenkin tässä yhteydessä riittävän selvää — tulee 500 miljoonaa euroa veronkevennyksiä, suoraan kassarahaa, yrityksille; tarkoittaa sitä, että varmasti rationaalisesti ajatteleva yrittäjä pyrkii tämän käyttämään yrityksensä kasvun hyväksi.

Jos sitten katsotaan, mitä se tarkoittaa yrittäjän aseman, siis omistuksen arvon kannalta, koska sitä yrittäjä varmasti ensisijaisesti katsoo tässä uudistuksessa, niin jos hän saa yrityksensä kasvuun, johon tämä lisäraha on käytettävissä, niin totta kai se silloin merkitsee sitä, että myöskin omistuksen arvo yrityksen kasvun kautta voi parantua. Tästä olen keskustellut yrittäjien kanssa, yrittäjäjärjestöjen kanssa, ja kyllä siellä myönnetään, että rationaalisesti näin tapahtuu, mutta sen jälkeen lisätään, että tässä on niin paljon psykologiaa.

Itse olen edelleen sitä mieltä, että yritykset ja yrittäjät ajattelevat rationaalisesti kaikissa yhteyksissä, kun kyse on heidän yrityksensä menestyksestä ja sen kautta myös heidän omasta menestyksestään. Tämä on siis vastaus myöskin ed. Kataiselle ja eräille muille. Ei ole kyse mistään almusta yrittäjille. Ei hallituksella ole varaa perustaa verouudistustaan, ylipäänsä toimintaansa, mihinkään almuihin, ei mihinkään kateuteen eikä sen tyyppisiin motiiveihin vaan ainoastaan pyrkimykseen saada kansantalouteen vauhtia ja sitä kautta lisää kasvua ja lisää työpaikkoja. Suomalaisen omistajuuden tulevaisuus tässä mielessä kiinnostaa todella, ed. Katainen, hallitusta mitä suurimmassa määrin ja nimenomaan sen vuoksi, että tätä kasvua ja työllisyyttä tälläkin uudistuksella yritysten ja yrittäjien menestyksen kautta haetaan.

Osuuskunta-asia on ollut koko ajan hallituksella mielessä silloin, kun esitystä tehtiin, ja sitten keskusteluissa, jotka on käyty perusteellisesti läpi valiokuntakäsittelyssä. Jo itse, kun kävin verojaostossa, totesin, että tässä on tällainen selvitysponsi paikallansa ja sen mukaisesti on myöskin jaostossa ja valiokunnassa sen jälkeen toimittu. Tässä on varsin uusi lainsäädäntökin takana. Senkin vuoksi jo pelkästään tämä selvitys on paikallaan.

Mitä tulee Suomen Pankin pääjohtajan arviointiin tai arvosteluun, meillä on sananvapaus, vaikka mielestäni kyllä on näiden kahden instituution, Suomen Pankin eli rahapolitiikasta huolta kantavan tahon ja hallituksen, syytä katsoa tarkoin, miten ja millä tonteilla liikkuvat. Mutta pääjohtaja Louekosken kritiikkihän liittyi ennen kaikkea vakuutusyhtiöitten sijoitusomaisuuskysymykseen, jossa hallitus on yhdessä eduskunnan kanssa myöskin tehnyt korjauksen alkuperäiseen esitykseensä, eli sillä tavalla tämäkin huoli on otettu huomioon. (Ed. Kallis: Osittain!)

Ed. Bryggare kysyi, mitä hallituksen esityksen kaatuminen aiheuttaisi. Sitä asiaa kannattaisi kyllä nyt sitten ainakin kokoomuspuolen miettiä, jos se todella myöskin tässä suuren salin käsittelyssä aikoo esittää tämän esityksen lakien hylkäämistä. Palaute todella muun muassa TT:n puolelta olisi syytä ottaa huomioon.

Kansainvälisellä puolella uhkakuvia on talousnäkymässä. Kaikki ne kyllä varsin hyvin kykenevät näkemäänkin, eikä niitä tässä ajassa, mikä nyt on käytettävissä, kannata lähteä tarkemmin perkaamaan. Sen voi kuitenkin sanoa, että sellaista toiveissa ollutta kansainvälisen talouden vetoapua, joka ikään kuin sellaisella painolla, jota tarvitaan, nostaisi meitä, ei ole näköpiirissä. Sen vuoksi ratkaisevaa on se, mitä itse kykenemme omien rajojemme sisäpuolella tekemään niin, että kasvua ja työllisyyttä voitaisiin saada parantumaan. Bkt:n kasvua pitää saada merkittävästi lisää. Suunta on oikea, mutta ei vielä sen tasoinen kuin tarve vaatisi.

Ed. Uotilan kysymys työllisyysvaikutuksista yritysverotuksen osalta ja ylipäänsä on tietysti ihan aiheellinen. Veronkevennyksethän ovat merkittävästi vaikuttaneet tai ovat olleet keskeinen tekijä tässä kasvupolitiikassa, jonka tuloksena kotimarkkinakysyntä on kyetty pitämään hyvin vahvassa vedossa, eurooppalaisittain huippuvedossa. Ostovoima on historiallisen korkealla, ja se kanavoituu nimenomaan kotimarkkinakysyntänä, koska kuluttajat luottavat valtiontalouteen ja kestävään talouspolitiikkaan. Jos näin ei olisi, sitten me olisimme todella isoissa vaikeuksissa. Yritysverotuksessahan pyritään tietysti saman kaltaisiin työllisyysvaikutuksiin rakenteellisena toimenpiteenä kuin näissä aiemmissa veronkevennyksissä, jotka ovat olleet ensisijaisesti suhdannepoliittisia. Rakennepolitiikka tarkoittaa tietysti pitkän aikavälin vaikutuksia.

Käyttäytymisvaikutusta, johon ed. Jari Koskinen viittasi, on tietysti syytä seurata, mutta ennen kaikkea jo viittasin itse siihen, miten pörssi on reagoinut tähän uudistukseen. Se reaktio on täysin toisen suuntainen kuin esimerkiksi kokoomuspuolelta on väitetty ja ennakoitu. Uskon, että jatkossakin palaute tulee olemaan tähän suuntaan, mitä hallitus on edustanut.

Verosuunnittelua on aina ollut ja tulee varmaan tämänkin uudistuksen jälkeen olemaan niin meillä kuin muuallakin. Ed. Vielmalla oli laaja kysymys, mitä lisäksi on tehtävissä. Viittaan esimerkiksi ensi vuoden budjetin valmisteluun, siinä yhteydessä ja siihen liittyen hallituksen tavoitteeseen löytää yhteisiä ratkaisuja työmarkkinaparttien ja hallituksen politiikan välillä. Tähän liittyy erittäin paljon mahdollisuuksia, ja talouspolitiikan suunta on juuri sellainen, että näissä yhteyksissä pyritään uusiakin ratkaisuja löytämään.

Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! En hetkeäkään epäile hallituksen hyviä aikomuksia ja pyrkimyksiä. Totta kai tavoitteena on todellakin yrittäjyyttä ja kasvua tukemalla parantaa työllisyyttä. Tähän saakka hallituksen näytöt ovat onnettomat. Ei ainoatakaan uutta työpaikkaa ole nettomääräisesti tähän maahan syntynyt punamultahallituksen aikana. Nyt ministeri Kalliomäki ja hänen hallitustoverinsa uskovat, että tällä uudistuksella edistetään työllisyyttä yrittäjyyden tukemisen ja talouskasvun kautta. Me kokoomuksessa emme tähän usko. Katsomme, että tämä hallitus ei tue yrittäjyyttä ja sitä kautta työllisyyttä, ei talouskasvua, sillä tavalla, että tämän uudistuksen ansiosta saataisiin työllisyys kunnolla kasvuun. Mutta ehkä meidän ei kannata hallituksen kanssa tästä pidempään kinata. (Puhemies koputtaa) Käytäntö tulee osoittamaan, onko tämä sellainen vahva tuki yrittäjyydelle ja työllisyydelle, kuin hallitus väittää, vai eikö se ole, kuten me väitämme.

Kari Uotila /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ei varmasti voi täysin kiistää valtiovarainministerin kantaa siitä, että veronkevennykset jossain määrin kotimarkkinakysynnän kiihtymisen kautta tuovat työpaikkoja ja pitävät kasvua yllä. Mutta kyllä monet asiantuntijat aivan selvästi ovat myöskin todenneet, että veronkevennykset tällaisessa työllisyydenhoitomielessä eivät koskaan tule täysimääräisesti takaisin työllisyyden paranemisena tai taloudellisena kasvuna, vaan aina jotakin jää sille matkalle. Tämä liittyy tietenkin tähän kansainväliseenkin tilanteeseen. USA:ssa on pyritty tällä voimakkaalla veronkevennyselvytyksellä, velkaelvytyksellä, myöskin parantamaan. Euroopassa on tehty radikaaleja veronkevennyssuunnitelmia. Osittain niistä on jouduttu luopumaan, vetämään takaisin, näissä suurissa jäsenmaissa, ja jossain vaiheessa varmaan meilläkin tulee pää vetävän käteen. Voimmeko me todella jatkuvasti lähteä talouspolitiikassa siitä, että tehdään lisää ja lisää sekä tuloveronkevennyksiä että muita veronkevennyksiä eikä huolehdita siitä riittävästä veropohjasta ja verotuloista tämän palvelurakenteen turvaamiseksi? Onko arvoisan valtiovarainministerin kanta eteenkinpäin se, että joko rakenteellisista syistä, suhdannesyistä tai (Puhemies koputtaa) kansainväliseen verokilpailuun viitaten jatkettaisiin tätä holtitonta veronkevennyslinjaa?

Anni Sinnemäki /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ensin kommentti tästä pörssin kehityksestä. Eiköhän tähän mennessä pörssin kehitys ole heijastellut pikemminkin sitä ylimenokautta, joka on, kun tätä uudistusta on valmisteltu, ja niitä arvioita, millä tavalla yritykset tulevat jakamaan osinkoja. Olen samaa mieltä, että pörssi on varmasti hyvä mittari, mutta toistaiseksi sillä ei kyllä tämän uudistuksen suhteen ole valtaisaa todistusvoimaa.

Arvoisa puhemies! En kokenut aivan saaneeni vastausta siihen kysymykseen, millä tavalla reagoidaan siihen, jos verotuottomenetykset ovat pitkäaikaisia ja suuria. Tässä uudistuksessa kuitenkin luodaan aukkoja veropohjaan, ja sillä tavalla se on huomattavasti herkempi kuin edellinen järjestelmämme.

Sitten olisin lisäksi kysynyt: Mikä on tämän harjoituksen jälkeen ministerin mielipide siitä, minkä tyyppisistä kysymyksistä pitäisi keskustella Euroopan unionin tasolla veropohjan yhtenäistämisessä?

Maija-Liisa Lindqvist /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Käsittelyssä oleva yritysverouudistus on pääsääntöisesti myönteinen. Tärkeää on viestittää tällä hetkellä kasvuyrityksille tulevaisuuden mahdollisuuksista ja vastata kansainväliseen kilpailuun. Tämä pitäisi kokoomuksessakin ymmärtää. Tällainen uudistus olisi pitänyt tehdä jo vuosia sitten hyvän taloussuhdanteen aikana, jotta tulokset olisivat nyt mahdollisesti näkyvillä työllisyyskehityksessä ja taloudellisessa kasvussa. Kyllä kasvuyrityksiä pitää kannustaa huomattavasti enemmän, etteivät taantuman aikana teollisuuslaitokset joudu saneeraamaan.

Kokoomus on esittänyt uudistuksen hylkäämistä, mikä kertoo sen, että kokoomus ei halua uudistaa verojärjestelmiä kannustaviksi. Onko valtiovarainministeriö valmis korjaamaan mahdollisia kiireessä tehtyjä pieniä virheitäkin kenties täällä eduskuntakäsittelyssä tai ministeriössä, (Puhemies koputtaa) koska aikataulu on ollut todella tiukka, mikäli tällaista ilmenee, vai täytyykö odottaa yritysverouudistuksia (Puhemies koputtaa) aina toistakymmentä vuotta?

Bjarne Kallis /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kun tässä on väitetty, että Suomi ikään kuin eläisi laittomassa tilassa, emme noudata EU:n direktiivejä ja määräyksiä verolainsäädännössä, niin haluaisin kuulla, missä me rikomme EU:n määräyksiä. Ja jos ei sellaista vastausta saada, niin kysyn: Minkä takia tämmöistä tietoa levitetään?

Jyri Häkämies /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kolmas taho valtiovarainministeriön ja verokonsulttien lisäksi, joka tätä uudistusta on kehunut, on yrityskauppoja järjestelevät tahot. Ne arvioivat saavansa paljon lisää töitä tämän uudistuksen johdosta. Muun muassa Evli Pankin Andersin totesi, että tämän uudistuksen kielteisten vaikutusten johdosta perinteisiä suomalaisia perheyrityksiä ei viedäkään pörssiin vaan myydään ulkomaiseen omistukseen. Kysyn, ministeri Pekkarinen: Tämäkö on punamultahallituksen tavoite, että perinteisiä suomalaisia perheyrityksiä siirtyy ulkomaiseen omistukseen, jota kautta pikku hiljaa päätöksenteko ja pahimmillaan myöskin tuotanto siirtyy Suomen rajojen ulkopuolelle? Haluan korostaa, että kokoomukselle omistuksen värillä on väliä.

Tarja Cronberg /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Menestyvät aktiiviset ja kansainvälistyvät yritykset ovat Suomen taloudelle, työllisyydelle ja tulevaisuudelle ratkaisevassa asemassa. Yritysten käyttäytyminen ei myöskään ole täysin ennakoimatonta, vaan sitä voidaan aika hyvin ennustaa. Se on usein jopa aika rationaalista. Toistankin kysymykseni: Minkä takia juuri näille yrityksille taloudellisia seurausvaikutuksia ei ole selvitetty, ja mitä hallitus aikoo tehdä näiden selvittämiseksi?

Jyrki Katainen /kok(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! On aivan oikein, valtiovarainministeri, että tätä ei nähdä almuna eikä tulonsiirtona yrittäjille, niin kuin jotkut teidän puoluetoverinne tässäkin salissa ovat joskus sanoneet, vaan tämän uudistuksen arvo on siinä, kuinka hyvin se kannustaa, kuinka hyvää talouskasvua se aikaansaa.

Katsotaan kolmea pientä yksityiskohtaa, ensin henkilöitä, jotka ottavat pieniä ansiotulo-osinkoja, pk-yritysten omistajia, joitten verotus tässä kiristyy. Mitä hyvää tässä on? Kuinka se kannustaa? Toisaalta, jos ajatellaan osinkoveron kiristystä, joka siis johtaa suomalaisyritysten omistamisen kannusteiden vähenemiseen, mitä hyvää tämä aikaansaa? Ja kolmanneksi osinkokatto: Jos yksikin suomalainen esimerkiksi perheyritys jättää Suomen tämän osinkokaton takia, niin tämä järjestelmä on jo silloin epäonnistunut ja hallitus on epäonnistunut pahasti.

Tässä on vain kolme yksityiskohtaa, jotka osoittavat, että kokoomuksen esittämä skeptismi tämän uudistuksen vaikutuksia kohtaan on täysin paikallaan.

Sari Essayah /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Jostain syystä kiristysten kohteeksi otettiin myös myyntivoitot, joiden hankintameno-olettama lasketaan 40 prosenttiin. Tämä on aivan perusteeton tiukennus niitä pitkäaikaisia omaisuudenomistajia kohtaan. Tämä on ollut ainoa inflaatiota vastaan oleva suoja omaisuuden pitkäaikaiselle omistamiselle. Minkä takia tätä hankintameno-olettamaa mentiin myöskin alentamaan?

Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Täällä useampi puhuja on moittinut kokoomusta siitä, että tulemme esittämään tämän kokonaisuuden hylkäämistä, ellei ensimmäisessä käsittelyssä meidän esittämiämme korjauksia pahimpiin epäkohtiin tulla hyväksymään. Olemme todellakin sitä mieltä, että tämä uudistus kokonaisuudessaan verrattuna nykyjärjestelmään on askel huonompaan suuntaan. Eri asia on, että nykyjärjestelmän puitteissakin voidaan ja tulisi yhteisöverokantaa toki alentaa. Eivät nämä ole vaihtoehtoja. Siis voidaan jatkaa nykyjärjestelmällä ja alentaa yhteisöverokantoja, kuten tulisi tehdä.

Täällä on maalailtu kauhukuvia seinille, mitä tapahtuisi, jos tämä uudistus hylättäisiin. Mitä kauheita siinä tapahtuisi? Nykyinen verojärjestelmä jatkuisi, yhteisöverokantoja voitaisiin ja tulisi alentaa ja samalla luonnollisesti varauduttaisiin Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen päätökseen, joka julkisasiamiehen kannan mukaisesti saattaa olla yhtiöveron (Puhemies koputtaa) hyvitysjärjestelmän kannalta kielteinen. Mutta ei ole pakko silloinkaan tehdä tällaista uudistusta, voidaan tehdä myös onnistunut uudistus tilalle.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Jos tämä yritysverouudistuspaketti olisi erinomainen tai edes kohtuullisen hyvä, niin sehän tarkoittaisi sitä, että tällä hetkellä yritysmaailmassa vallitsisi melkoinen innostus tämän johdosta. Ja keskeinen indikaattori sille, että nyt on jotakin menossa perustavaa laatua olevalla tavalla pieleen, on se, että nyt puhutaan yritysmyynneistä eikä yritysten perustamisesta. Tämä on vakava asia, kun otetaan huomioon, että 80 000 sukupolvenvaihdoksen piiriin joutuvaa yritystä on vaakalaudalla jo muutoinkin. Ei olisi varaa ottaa sellaista riskiä, että koko homma näyttää olevan kohtalokas koko suomalaiselle talouselämälle.

Eero Reijonen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Tässä salissa ei ilmeisesti ole kovin monta omistajayrittäjää läsnä. Toki on meitä muutamia, mutta minä rohkenen ilmoittautua sellaiseksi. Kun tuossa ed. Pulliainen arvioi, että yrityksissä on jotenkin lamaantunut tunnelma tällä hetkellä, niin en minä voi tähän yhtyä. Tosiasia on, että merkittävä, suurin osa suomalaisista yrityksistä hyötyy tästä järjestelmästä. (Ed: Gustafsson: 90 prosenttia!) — Yli 90 prosenttia. (Eduskunnasta: Yli 100 prosenttia!) — No, tähänkin voidaan yhtyä.

Tosiasia on, että yritykset hyötyvät merkittävästi tästä uudistuksesta. Onko näin, että kokoomus ajaakin yrittäjien eikä yritysten etua? On muistettava, että yritykset voivat tämän veroratkaisun kautta kasvaa entistä suuremmiksi, niille jää enemmän likviidiä, (Puhemies koputtaa) omaa varaa, eli kyllä tämän kokonaisuus on erittäin hyvä, ja uskon, että tällä ratkaisulla ei ainakaan yrittäjyyttä tyrmätä.

Ahti Vielma /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Reijonen edustaa rakentamisen toimialaa ja siellä lähinnä asuntorakentamista. Kuten me kaikki tiedämme, se on ollut hyvin vakaalla pohjalla ja on hyvin ekspertti ala, johon ei tämä paketti tule sillä tavalla vaikuttamaan kuten on puhuttu, ei heilahduksiin, nousuihin eikä laskuihin. Mutta kun ministeri Pekkarinen on paikalla, niin minä aikaisemmin jo kerroin, että sellainen aluekeskus kuin Jyväskylä on mennyt pahempaan suuntaan jo vuoden, nyt on työttömyysprosentti 15,2, ja se menee pahempaan suuntaan jatkossakin, samoin kuin Helsingin seutu. Kun aikaisemmin täällä lisäbudjetin yhteydessä poistettiin määrärahoja tierakentamiseen, Nelostiehen ym. eikä kuntajaotus muutu positiiviseen suuntaan, yleiset perusedellytykset puuttuvat. Mitkä ovat, ministeri Pekkarinen, lääkkeet aluekeskusten työttömyyden laskun kääntämiseksi parempaan suuntaan, toisin sanoen uusien työpaikkojen luomiseen nimenomaan Jyväskylän kaltaiseen aluekeskukseen?

Mika Lintilä /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Tämä kokoomuslaisten kritiikki esitystä vastaan on aika mielenkiintoista, jos ottaa huomioon, että heidän viimeisin näyttönsä verolinjauksesta on kai pääomaveron nostaminen. Nyt kuitenkin yhteisöveroa lasketaan 26 prosenttiin ja pääomaveroa lasketaan 28 prosenttiin. Asiantuntijoitten lausunnoissa, kriittisissäkin, todettiin, että tämä päälinjaus on hyvä tässä. Tässä esityksessä valitettava negatiivinen puoli ovat verolinjaukset, pitemmän jaksoiset: ei tulla enää tekemään kymmenien vuosien verouudistuksia, vaan tullaan tekemään huomattavasti lyhyempiä verouudistuksia. Tämä johtuu tällä hetkellä ihan täysin kansainvälisestä verotuksellisesta kilpailusta.

Jari Koskinen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ed. Reijoselle, teidän kannattaa tuolla puheenvuorolla käydä pyrkimässä vaikka Suomen Yrittäjien puheenjohtajaksi ja haastaa Eero Lehti ja katsoa sitten, kumpiko, hän, joka on kritisoitunut tätä yritysverouudistusta, vai te, jotka kehutte täällä, saisitte enemmän ääniä siellä Suomen Yrittäjien liittokokouksessa syksyllä. Kannustan kilpailuun, kilpailu on tervettä.

Toinen asia: Ed. Lintilälle sen verran, että toivottavasti tehdään sellaisia verouudistuksia, jotka kestävät pidemmän aikaa, koska sitä nimenomaan elinkeinoelämä haluaa, että pystytään suunnittelemaan tulevaisuuteen. Ja jos tehdään tällaisia uudistuksia, niitten ei tarvitse olla näin monimutkaisia, vaan voi olla joku kirkas linja, jota seurataan ja sitten erikseen voidaan alentaa kantaa. Jos tiedetään esimerkiksi, että yritysverokanta ja pääomaverokanta olisi vaikka sama koko ajan, sitä voidaan ruuvata sitten ylöspäin tai alaspäin riippuen siitä mahdollisesta kilpailusta.

Kolmanneksi ministeri Kalliomäelle: Kehotan kyllä tarkkaan seuraamaan sitä, mitä tapahtuu pörssissä, mitä tapahtuu näissä yritysmyynneissä, koska odotettavissa on kyllä aika paljon ikäviä uutisia.

Eero Reijonen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ed. Koskiselle sanoisin, että menestys saattaisi vaaleissa olla kohtuullisen hyvä. Suomen Yrittäjien toimitusjohtaja Jussi Järventaus oli meillä kotikunnassa Liperissä, jossa myös Koskinen on käynyt. Siellä oli kolmen pitäjän yrittäjät paikalla. Jussi Järventaus sanoi, että Suomen yrittäjien jäsenistä 92 prosenttia on tyytyväisiä tähän ratkaisuun. En tiedä, onko näin, että kokoomus on lähtenyt Eero Lehden juoksupojaksi eli edustaa hyvin marginaalista yrittäjäryhmää tässä. Toki jos katsotte, että se on tämän kokonaisuuden kannalta parempi ratkaisu, niin toki te voitte olla Lehden juoksupoikana, mutta tosiasia on, että tällä ratkaisulla yrittäjyys etenee ja se on täysin hyväksyttävä ratkaisu.

Olavi Ala-Nissilä /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä saattaa olla jopa niin, että ne, jotka ovat suurinta meteliä tästä pitäneet, eniten tästä hyötyvät. En tiedä, onko tämä nyt ihan yksi yhteen, mutta tällainenkin mielikuva tulee. Todella kokoomuksen valtiovarainministerin aikana kaksi kertaa kiristettiin yritysverotusta vastoin kansainvälistä kehitystä, suurin piirtein sen verran, mikä nyt kevennetään. Kokoomus tuntuu antautuneen alalle, se haluaa kaataa tämän verouudistuksen ja pitää edelleen yritysverotuksen kireänä. Mikä on vielä vakavampaa, ed. Zyskowicz, te sanotte, että tällä verotuksella voidaan jatkaa. Kyllä te tiedätte, että tämä ei sovi yhteisölainsäädäntöön, muutkin maat ovat luopuneet. Olisi vastuutonta politiikkaa jättää suomalainen yritys- ja pääomaverouudistus EU-tuomioistuimessa tehtäväksi. Lukekaa EU:n peruskirjaa, selvittäkää, mitä säännökset sanovat. Katsokaa, miten maailma on muuttunut, miten Eurooppa on muuttunut. Luopukaa tuosta "Elvis elää, seis maailma tahdon ulos" -politiikasta.

Bjarne Kallis /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On tietenkin helppo kertoa, mitä yrittäjien toimitusjohtaja on jossakin kunnassa sanonut. En epäile hetkeäkään, etteikö hän olisi noin sanonut, mutta mustaa valkoisella on siitä, mitä yrittäjät asiantuntijalausuntona ovat verojaostolle ilmoittaneet. (Hälinää) — Anteeksi? — Suomen yrittäjät ry haluaa merkittäviä muutoksia tähän esitykseen. Se on tosiasia, ed. Reijonen.

Reijo Paajanen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Suomen yrittäjien hallituksessa olevana ja Etelä-Karjalan yrittäjien puheenjohtajana totean, että ed. Reijonen on osittain tässä oikeassa, mutta ei kokonaan. Isommat yritykset Suomen yrittäjissä kärsivät tästä. Näin valitettavasti on. (Eduskunnasta: Ja kaikkein pienimmät!) — Ja kaikkein pienimmät!

Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ed. Ala-Nissilälle totean, että totta kai nykyisen yhtiöverohyvitysjärjestelmän pohjalta voidaan tällä hetkellä jatkaa.

Aivan kuten ed. Kallis totesi, sitä ei ole missään todettu EY-oikeuden vastaiseksi, ja sen pohjalta jatkettaessa voidaan ja tulisikin yritysverokantaa alentaa. Samalla toki pitää varautua siihen, että EY-tuomioistuin yhtyy julkisasiamiehen kantaan, jolloin verojärjestelmä tulisi uudistaa. Tuossa uudistuksessa ei ole lainkaan välttämätöntä tehdä niitä huonoja ratkaisuja, jotka tähän sisältyvät, voidaan tehdä sellainen uudistus, joka todellakin yksiselitteisesti tukee yrittäjyyttä ja työllisyyttä.

Ei ole mitään syytä ed. Ala-Nissilä, heittäytyä rähmälleen EU:n eteen tässäkään asiassa. Ettehän te vaadi, että pelimonopoleista Suomessa luovutaan pelkästään sen takia, että EU:n piirissä ja laajemminkin esiintyy erittäin voimakasta kritiikkiä niitä kohtaan. Mehän pidämme kiinni omasta järjestelmästämme, joka on meille hyvä, niin kauan kuin se on mahdollista.

Valtiovarainministeri Antti Kalliomäki

Puhemies! Ed. Zyskowicz totesi, että käytäntö sitten osoittaa, miten tämä toimii. Näin tietysti on, mutta veikkaan, että käytännöstä huolimatta me tulemme jatkossakin kinaamaan tästä asiasta ja monesta muustakin täällä sen vuoksi, että jotta se oikein osoittaisi sen, mikä malli on oikea, pitäisi laittaa toinen identtinen Suomi jossakin samalla tai muulla mantereella, kokoomuksen Suomi, johon sitten ehkä voitaisiin vertailla. Sitä ennen ei nyt varmasti ihan luotettavasti voi mennä sanomaan, mikä nyt on hyvä ja mikä huono malli. Näin se on aina ennenkin ollut.

Ed. Uotilalle kiitoksia siitä, että ensimmäisen kerran tämän vaalikauden kuluessa kuulin vasemmistoliiton puolelta todettavan jonkinmoisen kiitoksen sanankin siitä, että hallituksen talouspolitiikka, veropolitiikka siinä nyt ennen kaikkea kohteena ollen, on toiminut työllisyyden kannalta myönteisesti. Siitä olen tietenkin samaa mieltä, kun siitä kaikki ekonomistitkin ovat samaa mieltä, että veronkevennykset noin staattisena laskelmana eivät tuo tietenkään kaikkea takaisin, se on ihan selvä. Kysymys onkin siitä, että niillä pitää kyetä aikaansaamaan kasvua ja työllisyyttä, sitä dynamiikkaa talouteen, joka sitten tuon dynamiikan kautta tuo uutta varallisuutta ja varaa kansantalouteen. Siitä tässä on kysymys. Verotus on vain väline, jota käytetään, jos se toimii tällä tavalla hyvin, jos se ei toimi, niin ei sitä pidä käyttää eikä se voi olla niin, että verotusta jatkuvasti kevennetään.

Hallitus on lähtenyt siitä, että tiettyyn määrään tämän vaalikauden aikana työn verotusta kevennetään. Painopiste on siellä. Näin tulee tapahtumaan, mutta meillä on hyvin tarkka vartiointi sen puolesta, että sillä etenemisellä ei vaaranneta valtiontalouden kantavuutta ja kestokykyä, ei lyhyellä eikä pitkällä aikavälillä.

Kokoomuksen veropolitiikka, jos sieltä nyt hakisi tämän toisen identtisen Suomen mallin, pistää kyllä miettimään, kuinka se mahtaa siellä olla. Kokoomuksen puheenjohtajan lausunnoista on lehdistössä saanut vähän erilaista palautetta. Yksi lehti kirjoitti esityksen olleen sellaisen, että yksi prosentti bkt:sta vuosittain pitäisi veroja keventää, siis palkkaverotusta, tuloverotusta. Silloinhan ollaan tiellä, jossa valtiontalous on konkurssissa erittäin nopealla aikavälillä, jos bkt-prosentilla liikutaan, puolitoista miljardia vuositasolla kevennyksiä tämän vaalikauden aikana plus siihen perään kokoomuksen muut veronkevennysesitykset muun muassa matalapalkka-alojen puolella ja toisella puolella kokoomuksen esitykset menopolitiikassa.

Muun muassa aivan hiljakkoin täällä eduskunnassa esillä olleen julkisten alojen eläkepaketin kohdalla se esitys, joka teillä oli, oli todella hintava esitys menopuolelle, niin kuin lukuisat muut esittämänne menonlisäykset, kyllä sillä tavalla saadaan valtiontalous nurin alta aikayksikön. Se ei kuitenkaan voi hallitusvastuussa oleville puolueille kelvata.

Ed. Sinnemäki totesi, että pörssi ei nyt ole tässä tapauksessa vielä vuorenvarma mittari. Minä kerroin vain sen, ettei pörssi ole reagoinut tähän uudistukseen, ja se puhuu sen puolesta, että olemme olleet hallituksessa enemmän oikeassa kuin ne, jotka ovat väittäneet, että pörssi tulee reagoimaan negatiiviseen suuntaan.

Veropohjan yhtenäistäminen Euroopan unionin tasolla olisi eräiltä osin, ja siitä on Suomen kantojakin olemassa, myönteinen sillä tavalla, että minimiverokantoja voitaisiin muuhunkin kuin alkoholiverotukseen tuoda mukaan. Tämän perustuslakisopimuksen jälkeenkin voi sanoa, että on erittäin vaikeaa verotuksen harmonisoinnin eteneminen juurikaan muuten kuin olemassa olevan markkinapaineen vuoksi, helpolla EU:ssa ei löydy yhteisiä näkemyksiä tältä osin. Suomen puolelta on kyllä muun muassa yhteisöverokannan osalta lähdetty siitä, että siinä olisi paikka luoda jonkinlainen minimiverolinjaus yhteisesti. Muutama muu maa, Ruotsi ja Saksa, on tässä näkemyksessä mukanamme, mutta ei kyllä sitä yksimielisyyttä näytä löytyvän, jota se harmonisointi edellyttäisi.

Ed. Lindqvist kysyi hallituksen korjausalttiutta, jos virheitä ilmenee. Näin on tietysti ollut aina ja pitää olla aina, että hallitukset toimivat reaalimaailmassa ja hyvinkin pragmaattisesti tässä näkemyksessä.

Ed. Kallis esitti tärkeän kysymyksen, missä rikomme EU-määräyksiä. Tässä asiassa hallitus ei ole lähtenyt siitä, että kyse olisi EU-määräyksistä, EU-säännöksistä, vaan ennen kaikkea kasvu-, työllisyysnäkökulma on meidän pontimemme tässä ollut. Se ei muuta sitä tosiasiaa, että EU-alueella kehitys on sen suuntainen, että avoir fiscal -järjestelmästä ollaan voimakkaasti luopumassa, ja tuomioistuinkäsittely on menossa. Suunta näyttää etenevän sillä tavalla, että tämä olisi joka tapauksessa edessä, mutta siihen ei hallitus voi perustaa omaa näkemystänsä.

Puhemies! Varmaan jäi aika paljon vielä vastaamatta. Ed. Katainen kysyi muun muassa osinkokattoa, tätä 90 000:n rajaa. Jos vaihtoehtonne on se, että ei mitään rajaa ole, niin sitten kyllä nousee monta vastakysymystä siihen. Kyllähän jo se, että jonkinlainen tasapaino listattujen ja listaamattojen yritysten välillä jatkossakin olisi, edellyttää väistämättä tällaista osinkoverouudistusta, joka tässä on esitetty. Ei ole mitään järkeä siinä, että veropäätöksillä aiheutettaisiin pakoa pörssistä listaamattomalle puolelle. Monta muutakin syytä tietysti tähän löytyy, ja pitää muistaa, että tämän 90 000:n rajan alapuolella on 95—97 prosenttia yrityksistä.

Kauppa- ja teollisuusministeri Mauri Pekkarinen

Arvoisa puhemies! Tässä tuli muutama suoraan minulle kohdistettu kysymys, ja kyllä muutenkin mieluusti tätä hallituksen esitystä tässä kommentoin sen takia, että vastaan hallituksessa yrittäjyydestä ja yrittäjyyden edellytyksistä ylipäänsä.

Juuri tästä näkökulmasta yleisarvio siitä, mitä nyt meidän käsissämme on, on mielestäni hyvin selvä. Tämä hallituksen esitys on kokonaisuudessaan sekä yrittäjyyden kannalta että suomalaisten yrittäjien aivan aivan ylivoimaisen valtaosan kannalta edullinen ratkaisu, suorastaan välttämätön ratkaisu, sellainen ratkaisu, että ne voimat, jotka yrittävät kaataa tätä esitystä, jos kokoomus kaatoyrityksessään nyt tosissaan olisi, on helppo haastaa millä tahansa foorumilla, minkä tahansa tapaisten yrittäjien läsnä ollessa ja edessä. Ilman muuta tämä hallituksen esityksen kokonaisuus kestää niissä vertailuissa, ja tätä on tavattoman helppo puolustaa. (Ed. Pulliainen: Miksi ne eivät itse sitä ymmärrä?)

Minullakin on ollut tilaisuus, ed. Pulliainen, jo tehtävästäni johtuen tavata tuhansittain erilaisissa tilaisuuksissa yrittäjiä ja yrittäjien edustajia, ja totta kai löytyy yksittäisiä kritiikin kohtia. Minäkin voin jonkun sellaisen kohdan tästä kokonaisuudesta rehellisyyden nimissä löytää, mutta se kokonaisuus, mitä me tässä läpi viemme, on ehdottomasti oikea, välttämätön suorastaan, Suomen kannalta, ja miksei olisi, kun kaikkien suomalaisten yritysten maksama verotus kevenee? Eikö niin, hyvät kansanedustajat? Aivan ylivoimaisessa valtaosassa silloin, kun katsotaan yrityksen vero ja yrittäjän maksama vero yhteensä, näissäkin tapauksissa aivan ylivoimaisessa osassa tapauksia verotus kevenee. Eikö niin, edustajatoverit? Minä uskon, että myöhemmin täällä tulee esille poikkeuksia ja kommentteja.

Täällä lähetekeskustelussa ed. Kalliksen kanssa haastoimme sitä, miten käy henkilöyhtiöiden kanssa. Minä esitin ed. Kallikselle kysymyksen, kertokaa, ed. Kallis, esimerkki sellaisesta henkilöyhtiöstä, jonka kohdalla verotus kiristyy. Minä haluan kuulla, löytyykö sellaisia yrityksiä? Mistä niitä löytyy? Mistä maakunnasta löytyy? Minkälainen on se yritys, jonka kohdalla verotus kiristyy? Ehkä kokoomuksesta löytyy sellainen edustaja, joka pystyy tällaisen kertomaan. Ei pysty ed. Koskinen sellaista kertomaan, mutta mieluusti täällä kuullaan, jos keretään valtioneuvoston kokouksesta johtuen.

Vielä kertaalleen kokonaisuutta eritellen hivenen julkisesti noteerattuihin yrityksiin ja muihin yrityksiin: Julkisesti noteerattujen yritysten kohdallahan käy niin, että yrityksen maksama vero kevenee. Ajatellen ulkolaisten ja ylipäänsä pääomien hakeutumista Suomeen, onko se hyvä vai huono? No taatusti hyvä, se on verokilpailun kannalta suorastaan välttämätöntä. Kun te nostitte 25:stä 29:ään, me nyt laskemme yhteisöverokannan 29 prosentista 26 prosenttiin. Tämä on välttämätöntä tehdä tässä tilanteessa.

Mitä tulee taas sitten nimenomaan julkisesti noteerattujen yritysten omistajiin, niin sehän on totta, että näiden omistajien kannalta käy niin, että omistajan yhtiöstä saaman osingon verotus tulee osittain nyt veronalaiseksi Suomessa, niin kuin se on kaikkialla muuallakin maailmassa muuten veronalaista. (Eduskunnasta: Kreikassa!) — Ei ole totaalisen yksinkertaista Kreikassakaan eikä ole Uudessa-Seelannissakaan. — Täällä haikaillaan jonkun sellaisen mallin perään, mitä maailmasta ei enää löydy. Näin on muutos tapahtunut tässä asiassa. Osa eurooppalaisistakin maista oli 90-luvun alkupuolella lähdössä avoir fiscal -järjestelmään, muutamat menivätkin siihen, mutta aika monet, itse asiassa kaikki, ovat palanneet siitä pois. Eikö niin? Historia tässä asiassa on tämän näköinen.

Kyllä minä ymmärrän vähän sitä saksalaista Nokiaan sijoittajaa tai ranskalaista Nokiaan sijoittajaa tai amerikkalaista Nokiaan sijoittajaa nyt tällä hetkellä. Minä ymmärrän niitä sijoittajia. Se on myöskin suomalaisten kannalta ihan tärkeää, että näin käy, että nämä yhtiöt, jotka Suomessa tarvitsevat pääomia sekä Suomesta että ulkomailta, ovat myöskin ulkomaiden kannalta, ulkolaisten sijoittajien kannalta, houkuttelevia. Viimeisen kymmenen vuoden aikaan suorat sijoitukset ulkoa Suomeen ovat olleet 30 miljardia euroa, mutta Suomesta ulos 60 miljardia euroa. Me tarvitsemme myöskin edes näitä portfoliosijoituksia ulkoa Suomeen, koska me suorissa sijoituksissa olemme menettäneet äsken kerrotulla tavalla.

Siis vielä kertaalleen: On totta se, että julkisesti noteerattujen yritysten omistajat, osingonsaajat, maksavat Suomessakin tämän jälkeen sitten jonkun verran veroa, mutta mielestäni se on kaikin tavoin, sekä kansainvälisen käytännön että myöskin suomalaisten julkisesti noteerattujen yritysten varainhankinnan kannalta, perusteltua ja oikein.

Mitä tulee sitten taas henkilöyhtiöihin, kun unohdetaan nämä julkisesti noteeratut, henkilöyhtiöitten osalta äsken jo totesin vastauksena ed. Kallikselle, että on todella vaikea nähdä, kenen verotus siellä kiristyisi. Ei kenenkään. Mitä tulee pieniin osakeyhtiöihin ja ylipäänsä näihin osakeyhtiöihin, jotka eivät ole julkisesti noteerattuja, niin minä myönnän, että aivan näiden mini-mini-pienyritysten kohdalla on joukko sellaisia yrityksiä, joissa yhtiötä omistavan pienosakkaan verotus saattaa kiristyä. Minä myönnän sen, ja tämä on hivenen hankala kohta. Kuinka monta näitä on? Ei niitä varmasti kovin monta ole. Tällainen yritys ei ole itse asiassa yritys, joka pystyy yrityksenä elättämään ihmisiä. On kysymys niin pienistä yrityksistä. Siitä huolimatta voi kysyä, onko oikeutettua se, että näin käy. Mutta tässä kokonaisuudessa minusta tämä on asia, jota varmasti hallituksenkin sisällä arvioidaan ja katsotaan, onko siihen mahdollista ja tarvetta joskus palata, myöskin tarvetta. En ole varma, kuinka suuri se tarve on edes, mutta varmaan on paikallaan tuota pientä joukkoa arvioida näistä yrityksistä.

Muiden, näiden osakeyhtiömuotoisten yritysten, kohdallahan käy niin, että todellakin verotus kevenee, koska osakas edelleenkin saa verotta saamansa osingon ja yrityksen kohdalla yrityksen veroaste tippuu 29 prosentista 26 prosenttiin. Näinhän tässä käy, lukuun ottamatta sitten niitä yrityksiä — tulen toiseen hivenen kipeään kohtaan — niitä osakeyhtiöitä, jotka kieltämättä ovat niin hyvin menestyviä yrityksiä, joita omistaa niin harva osakas, että osakasta kohti on yrityksestä mahdollista ottaa enemmän kuin 113 500 euroa vuodessa. Tämän ylimenevältä osalta tämä uudistus on heikompi kokonaisuudessa, kun katsotaan yrityksen maksama vero ja osakkaitten maksama vero yhteensä. Tuossahan se raja menee osakasta kohti, (Ed. Ala-Nissilä: Vähennys varallisuusverosta!) paitsi kuitenkin sillä tavalla vielä tämäkin korjattuna, mikä hallituksen sisällä viimeisten viikkojen aikaisessa keskustelussa saatiin, kiitos myöskin ministeri Kalliomäen, aikaiseksi, jossa järjestelyssä sovittiin siitä, että kuitenkin tällainen äsken kuvaamani tyyppinen osakas voi vähentää maksamansa veron varallisuusverosta, mikä vähentää erittäin merkittävästi niiden erittäin äveriäitten yrittäjien määrää, jotka muutoin ilman tätä temppua olisivat joutuneet verolle. Nyt tämän ansiosta heidänkään verotuksensa ei kiristy tosiasiassa, kun varallisuusverosta voi äsken sanotun veron kaiken kaikkinensa vähentää.

Tämä on tämä kokonaisuus. No, tämän jälkeenkin myönnän, että löytyy sellaisia yrityksiä, tai sanotaan toisin päin, löytyy sellaisia yrittäjiä, joidenka yrittäjien, jotka omistavat sitä osakeyhtiötä, pussista joudutaan maksamaan enemmän veroa kuin aikaisemmin. Tietysti aina voi toivoa, ja tämä on toinen kohta, johon minun toiveeni liittyy jatkoa ajatellen. Pitää olla kyllä tarkalla silmällä katsomassa sitä, ettei tämä raja, joka nyt olisi tietysti voinut olla vähän korkeampikin, joka nyt on tässä kohdassa, johda ongelmiin edes niiden muutamien satojen tai muutaman tuhannen yrittäjän kohdalla, joita tämä nimenomainen kohta koskee.

Kaiken kaikkinensa uskon, että se 92 prosenttia, jonka joku sanoi täällä, joka oli se määrä — pitää kaiken aikaa olla tarkka — tämä 92, joka täällä laskettiin, sehän tarkoittaa yritysten ja yrityksiä omistavien yrittäjien yhteensä maksaman veron osalta yli 92 prosentissa tapauksista sitä, uskallan sanoa, että käy niin, että verotus kevenee nykyiseen tilanteeseen verrattuna, kun otetaan huomioon juuri äsken kerrottu, siis tämä osinkoveron vähennysoikeus täältä varallisuusverosta, joka tässä esityksessä kaiken kaikkinensa toteutuu.

Ed. Häkämies muun muassa ja joku muukin otti esille sen asian, minkä verran erilaisille juristeille ja yritysjärjestelijöille tästä kaikesta seuraa työtä ja kuinka moni yritys Suomesta nyt sitten häippää jonnekin muualle jnp., esimerkiksi näistä 113 500 euron vuodessa rajalla olevista. Minä en puhu 90 000:n rajasta, koska se oikeastaan ei ole mikään oikea raja. Vertailukelpoinen raja 90 000 euron sijasta on 113 500 euroa, koska silloin on otettu huomioon se verokannan lasku 29 prosentista 26:een ja sen vaikutus heijastettu tähän 90 000:een. Kuinka moni tällainen yrittäjä sitten lähtee täältä pois? En voi kiistää, etteikö sellaista yritystä voi löytyä, mutta ei niitä hirveän paljon varmastikaan löydy. (Ed. Pulliainen: Kun ei kohta kovin paljon jäljelläkään!) Tähän uskon hyvin vankasti. Minkä takia, ed. Pulliainen, uskon siihen, että kovin paljon niitä ei löydy? Mihinkä maahan ne menevät? Sanokaa sellainen maa, jonneka kannattaa siirtyä ja josta löytyy tilanne, jossa yrityksen maksaman ja osakkaan maksaman verotuksen veron keveys olisi huomattavasti keveämpi kuin Suomessa on. (Ed. Pulliainen: Luxemburg!) — No, on niitä, Luxemburg on yksi tällainen harva näistä esimerkkimaista, se on totta, mutta näistä, mitenkä nyt sanoisikaan, (Ed. Pulliainen: Yhtä esimerkkiähän ministeri vain kysyi!) näistä vakavista eurooppalaisista vanhoista jäsenmaista ja nykyisistäkin jäsenmaista sellaisia esimerkkejä ei löydy, eikö niin, ed. Pulliainen? Eli tällä asialla pelottelu on vähän eriskummallista kuviota, sanotaan, että juu, me lähdetään täältä pois.

Arvoisa puhemies! Vielä puoli minuuttia ed. Häkämiehelle vastauksena siihen, minkä verran nämä tällaiset kauppojen järjestelijät saavat työtä. Minä vaan ihan lyhyesti sanon, että uskon, että todella saavat työtä. Ensisijaisesti minkä takia? Sen takia, että sukupolvenvaihdoksia odottaa tällä hetkellä ainakin 60 000 yritystä. Ed. Pulliainen sanoi, että niitä on vähän enemmänkin. Voi olla, että niitä on vähän enemmänkin, mutta vähintään näin paljon. Nyt niitä tulee tapahtumaan. Minkä takia? Sen takia, että me helpotamme radikaalilla tavalla sukupolvenvaihdosten tekemistä sen jälkeen, kun te kaksikymmentä vuotta olette siitä puhuneet, istuitte itse pitkän matkaa hallituksessa ettekä koskaan tehneet tälle asialle yhtään mitään. Tämä hallitus, tämä punamultahallitus, on tehnyt täällä erittäin merkittävän kevennyksen, ja tämä todella antaa työtä myös näille teidän mainitsemillenne tahoille.

Jari  Koskinen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ministeri Pekkarinen on loistava puhuja. Ensin hän sanoo alussa, että ette löydä yhtään yritystä, jolla verotus kiristyisi, ja sitten päättää puheenvuoronsa toteamalla, että noin 92 prosentilla kevenee, eli sitten löytyy noin 8 prosentin aukko eli löytyy 8 prosenttia yrityksiä.

Kaipasitte esimerkkiä. Minulla on täällä yksi esimerkki. En viitsi sanoa yrityksen nimeä, mutta se oli kuultavana meillä verojaostossa, jossa on todettu — jos ministeri Pekkarinen kuuntelisi kerrankin — että heillä verotus kiristyy 9,91 prosenttia eli vajaat 300 000 euroa menee enemmän veroa tämän järjestelmän muutoksen takia. Näitä löytyy vaikka kuinka paljon, kun niitä kaivetaan esille eli kun katsotaan kokonaisuutta, jota yritykset katsovat.

Sitten tässä puhutaan avoir fiscalista ja tästä nyt esitetystä uudistuksesta. Jos on nykyjärjestelmä tai hallituksen esittämä järjestelmä, siihen väliin mahtuu n kappaletta erilaisia yritysverojärjestelmiä, joista moni olisi ollut varmasti parempi kuin tämä, jos olisi vähän käytetty enemmän aikaa ja olisi ollut täällä tehdä vähän enemmän aikaa. Voi sanoa, että tämä hallituksen esitys osoittaa tietynlaista henkistä laiskuutta. Kaikkiin asioihin ja ongelmakohtiin ei ole haluttu paneutua. Kun loppumetreillä niitä huomattiin, sitten otettiin vielä semmoisia ylimääräisiä koukkauksia liittyen myös varallisuusverokytkentään ja niin sanottuun kateusveroon, liittyen muutamiin muihinkin juttuihin. Vähän paremmalla valmistelulla ja vähän erilaisella pohjalla tästä olisi voinut tulla hyvä uudistus.

Kauppa- ja teollisuusministeri Mauri Pekkarinen

Arvoisa puhemies! Minä pyydän edustajilta anteeksi, että minun on pakko mennä valtioneuvostossa käymään tässä välillä.

Minä tähän haluan ed. Jari Koskiselle kuitenkin sanoa: On paljon mahdollista, että kun pitää ex tempore -puheenvuoron, tekee joitakin virheitä. Mutta tässä, ed. Koskinen, minä en tehnyt virhettä äsken. Minä kerroin, että kaikkien yritysten kohdalla yritysten maksaman veron määrä ei lisäänny. Pidän edelleen kiinni siitä. Sitten äsken sanoin ja puhuin ja määrittelin, että yritysten ja yrityksiä omistavien omistajien kohdalla, kun katsotaan tämän uudistuksen kokonaisvaikutusta, ollaan varmasti lähempänä 98:aa prosenttia kuin 100:aa prosenttia.

Siis on nämä kaksi käsitettä — minä en katso vain siis sen kannalta, miten yrityksille käy. Tätä on myös katsottava siltä kannalta, miten yrityksen maksaman veron plus sitä yritystä omistavien omistajien verotuksen käy. On muutamia tapauksia, joissa tämä verotus näiltä osin kiristyy. (Välihuutoja kokoomuksen eduskuntaryhmästä)

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kummankin ministerin itsevarmuus ja itseluottamus ovat ihailtavaa luokkaa tässä asiassa olleet, (Naurua) siis ihan sillä tavalla, että melkein menee mykäksi, kun kuuntelee ja katselee.

Mutta mielenkiintoista tässä on se, että kun ylijohtaja Arvela esitteli tätä samaa pakettia julkiselle sanalle, niin hänen toteamuksensa oli, että tämä on hyppy tuntemattomaan, ja siinä on kaikki.

Jyri Häkämies /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Viitaten keskustan puheenvuoroihin vaikuttaa siltä, että tämän nykyjärjestelmän heikkous on ollut se, että se on suosinut suomalaista omistamista ja suomalaista osakesäästämistä. Kokoomus on kyllä toista mieltä. Se on ollut hyvä järjestelmä.

Täällä on myös sanottu, että tämä hyödyttää isoa joukkoa suomalaista yrityskenttää. Näin varmasti on, mutta avainkysymys Suomen tulevaisuuden ja työllisyyden kannalta on se, miten tämä uudistus kohtelee kasvuyrityksiä, joita on ehkä 2 000—3 000. Miten tämä kannustaa niitä kasvamaan, kansainvälistymään ja työllistämään? Miten niitä yrityksiä tulee lisää? Kun puhuin tästä uhkatekijästä, että suomalaisia yrityksiä myydään ulkomaiseen omistukseen, en sanonut, että tuotanto välittömästi siirtyy, mutta omistus siirtyy pohjoismaisiin, eurooppalaisiin yhtiöihin, ja sitä kautta taas avautuu vaaran lähde.

Pekka Nousiainen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kyllähän tässä on muistettava tämä iso kysymys: yli 550 miljoonaa euroa yrittäjät saavat veroetua ja elinkeinoelämä virkistyy. Toisaalta on muistettava se, että emme me voi jättää suomalaista yritysverojärjestelmää sillä lailla kansainvälisen oikeuden ratkaistavaksi, vaan kyllä meidän täytyy nähdä, mikä on tilanne. Meidän täytyy itse rakentaa sellainen verojärjestelmä, joka toimii myöskin tulevaisuudessa.

Nämä tarkennukset, mitä täällä nyt on sekä hallituksen että eduskunnan toimesta tehty, parantavat vielä merkittävästi tätä järjestelmää, elikkä kyllä me keskimäärin ottaen voimme olla tyytyväisiä nyt käsittelyssä olevaan kysymykseen. Aina löytyy joku esimerkki siitä, että ei hyödytä tai ei ole edullinen, mutta eihän yksittäisiä yrityksiä varten voida tehdä järjestelmää, vaan kyllä se on kokonaisuus. Tämä tekee suomalaisen yritystoiminnan kilpailukykyiseksi, vastaa kansainväliseen verokilpailuun ja toimii tällä hetkellä kansantalouden edun mukaisesti.

Reijo Paajanen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ed. Nousiaiselle ensinnä, että tuo ilmoittamanne summa on laskennallinen ja perustuu vuoden 2002 lukuihin, että eletään aivan toista aikaa kuin silloin.

Vielä mitä tulee Suomen yrittäjien yrityksiin, Suomessa on Suomen yrittäjillä 80 000 yritystä. Suomessa on 230 000 yritystä. Tässä on 150 000 yritystä ulkopuolella tämän tilaston, mistä ed. Reijonen puhui, ja niistä iso osa on isoja pk-yrityksiä.

Yhtiövero helpottuu, se on tosiasia, mutta loppupelissä on kymmeniätuhansia yrityksiä, jotka saavat vähemmän käteen, elikkä yhtiöveron hyvitysjärjestelmän poisto on äärimmäisen paha asia esimerkkinä.

Bjarne Kallis /kd:

Arvoisa herra puhemies! On tavattoman hyvä, että kerrankin eräät hallituspuolueiden edustajat ovat puolustamassa hallituksen esitystä. Toivon todella, että tästä tulisi kunnon debatti, mutta ministerit karkaavat sen jälkeen, kun ovat ylistäneet, miten hyvä tämä uudistus on, eivätkä kuuntele sitä kritiikkiä, mitä me nyt esitämme.

Haluaisin muutaman tosiasian todeta. Ensinnäkin on ollut hyvä, että niin ministerit kuin eräät muut ovat todenneet, että ne väitteet siitä, että eläisimme ikään kuin laittomassa tilassa, eivät pidä paikkaansa. Siis on aivan turhaa väittää sellaista, että Suomi rikkoo EU:n lakia, niin kuin ed. Ala-Nissilä on väittänyt, ei ainoastaan tässä salissa vaan muuallakin. Ei Suomi missään laittomassa tilassa elä. Meidän lainsäädäntömme noudattaa EU:n lainsäädäntöä. Se ei ole yhdessäkään kohdassa ristiriidassa sen kanssa. On tietenkin mahdollista, että avoir fiscalia ei hyväksytä. Silloin meidän on pakko se muuttaa, mutta me voisimme muuttaa sen myöskin toisella tavalla kuin hallitus nyt esittää.

Sitten aivan niin kuin ed. Nousiainen sanoi, tämä on kokonaisuus. Se oli kokonaisuus silloin, kun se oli lähetekeskustelussa. Me esitimme kohtia, joita pitäisi muuttaa. Ei niitä silloin otettu vakavasti, mutta onneksi valtiovarainvaliokunta ja verojaosto on huomannut, että ei tämä ollut niin hyvä kuin lähetekeskustelussa väitettiin, ja siihen on tullut eräitä parannuksia, ja sehän on aivan hyvä asia. Nyt me esitämme myöskin eräitä parannuksia, ja minä en ymmärrä, miksi näitä parannuksia ei voitaisi hyväksyä.

Kyllä minä tiedän ja uskon ja olen täysin vakuuttunut siitä, että ei hallituksella ole muuta kuin hyvää tahtoa. Kyllä hallitus haluaa luoda sellaisen lainsäädännön, josta on hyötyä Suomelle ja Suomen kansalle ja myöskin yrittäjille. Mutta kyllä hallituksen pitää myöntää, jos me tosiasioita esitämme, että tämä ei ole tälle maalle hyväksi, että se on sellainen asia, mikä kannattaa muuttaa. Minä en ymmärrä, miksi ei muutettaisi, jos se on epäkohta. Jos ilmoitetaan, että annetaan yritysmaailmalle 550 miljoonaa, niin luulisi, että se otettaisiin riemuhuudoin vastaan, mutta näin ei ole tapahtunut.

Ei se ole ilkeyttä, että etujärjestöt ovat sanoneet, että tässä on tämmöinen kohta, mitä pitää muuttaa, tämä on erittäin vaarallinen kohta. Jos se toteutuu, niin yritysten taseet heikkenevät ja yritykset saattavat jopa siirtyä ulkomaille. Eivät ne sitä huvin vuoksi sano. Ei varmastikaan Suomen Pankin vt. pääjohtaja näin sano, jos hän ei sitä tarkoita ottaen vielä huomioon, että hän on itse toiminut valtiovarainministerinä ja on valtiovarainministerin puoluetoveri. Jos hän edustaisi oppositiota ja olisi eläkkeellä, niin minä ymmärtäisin, että hän voisi poliittisista syistä tällaista esittää, kun on virassa ja tällaista esittää, niin kyllä minä ainakin ottaisin tuollaiset asiat vakavasti.

Kyllä tosiasia on myöskin se, että tässä uudistuksessa on voittajia, ja on aivan varmasti niin, että tuollainen tavallinen osakeyhtiö, jonka voitto on kohtuullinen, jolla on oma pääoma, muutama satatuhatta euroa, kyllä se hyötyy, ei kukaan sitä kiellä. Se hyötyy 3 prosenttiyksikköä, eikä tämä uudistus tuo sille mitään muutoksia, ei mitään ongelmia, ei sen tarvitse konsultteja huutaa apuun, ei se lainsäädäntö niin paljon muutu. Mutta kun me kävimme lähetekeskustelussa debattia ministeri Pekkarisen kanssa, niin me puhuimme pienistä yhtiöistä. Nyt hän sanoi, että hän puhui henkilöyhtiöistä. Okei, myönnän, että henkilöyhtiöiden kohdalla ei tapahdu yhdessäkään yrityksessä kiristystä. Päinvastoin, jokainen henkilöyhtiö hyötyy, hyötyy ainakin niin, että yritysvero laskee 1 prosenttiyksikön, ei kukaan sitä kiistä.

Minä tarkoitin näitä pieniä osakeyhtiöitä, joihin myöskin ed. Pekkarinen 10 minuuttia sitten puuttui, ja yllätyin, kun hän sanoi, että ne eivät ole varsinaisia yrityksiä, ne eivät ole varsinaisia yrityksiä. Minä ajattelin, mitä miettii yrittäjä, joka tekee aamusta iltaan työtä, saa tulosta, ehkä 30 000—40 000 euroa vuodessa, pääomana se, mitä hän on pystynyt siihen panemaan, ehkä 50 000 euroa, palkkalistalla yksi henkilö, ja kauppa- ja teollisuusministeri antaa ymmärtää, että hän ei ole oikeastaan yrittäjä ja hänen yrityksensä vero nousee. Näitä yrityksiä on 5 000 kappaletta, työllistävät Yrittäjät ry:n mukaan 10 000—20 000 ihmistä. He ovat yrittäjiä, joiden vero kiristyy ja joidenkin kohdalla oikein huomattavasti. Minä olen puhunut näitten yritysten puolesta ja puhun edelleen ja minä en ymmärrä, minkä takia sitä ei muuteta, niin kuin oppositio esittää, ettei näitten yritysten verotus kiristyisi. Ei se riitä, että ministeri sanoo, että siihen voidaan joskus palata ja miettiä, miten voidaan keventää. Ei se riitä, ei se riitä.

Minä en puhu niinkään paljon näistä menestyvistä yrityksistä, joissa on 90 000:n raja. Kyllä ne pystyvät keinottelemalla ja järjestelemällä asioita kiertämään (Välihuuto vasemmistoliiton eduskuntaryhmästä) — no, keinottelu, anteeksi, se oli väärä sana — asioita järjestelemällä ne pystyvät kyllä selviytymään jopa pienemmällä verolla, se pitää kyllä paikkansa. Mutta ajattelen kyllä näitä pörssissä noteerattuja yhtiöitä, ja kyllä tämä järjestelmä on ollut äärettömän hyvä. Pörssi on elpynyt sen jälkeen, kun nykyinen laki tuli voimaan — ihan muuten yksimielisesti se hyväksyttiin silloin 90-luvulla, jopa vasemmistoliitto katsoi, että tämä on oikea ja hyvä linja. Koko eduskunta oli samaa mieltä asiasta. Ainoa asia, mihin puututtiin, oli se, että vasemmistoliitto katsoi, että 25 prosentin pääoma- ja yritysvero on liian alhainen. Te esititte vähän korkeampaa prosenttia siihen, mutta muuten itse järjestelmään oltiin kovinkin tyytyväisiä ja se on osoittautunutkin erittäin hyväksi. Eivät sitä ole yrittäjät moittineet eivätkä ketkään muutkaan. Se on tuottanut paljon, ja yrittäjät ovat, en nyt sano mielellään, mutta ovat joka tapauksessa purnaamatta tuon veron maksaneet.

Mutta sanoin, että pörsseissä noteeratut yhtiöt ja niiden omistajat kyllä menettävät: niitten vero nousee 29 prosentista 40,5:een. Jos hallitus katsoo, että tämä korotus on oikea, nostetaan 29:stä 40,5:een, niin se on teidän mielipiteenne ja puhukaan sen puolesta. Puhukaa myöskin tämän salin ulkopuolella, että on oikein menetellä näin. Minä katson, että tuollainen korotus on liian korkea. Minun mielestäni riittäisi nostaminen 36 prosenttiin, ja se tarkoittaisi sitä, että 50 prosenttia osingosta olisi verovapaata ja 50 prosenttia olisi veronalaista. Se johtaisi 36 prosenttiin. Me näemme asiat eri tavalla. Minun mielestäni minä olen oikeassa ja hallitus väärässä, koska te esitätte kohtuutonta korotusta.

Vaikkakin avoir fiscal todettaisiin EU-lainsäädännön vastaiseksi, olisihan sen voinut muuttaa niin, että tämä verovapaus olisi myönnetty myöskin niille osingoille, jotka tulevat ulkomailta. Kun tässä annetaan ymmärtää, että nyt ulkomaiset sijoittajat ovat tätä uudistusta odottaneet, niin kuin ministeri Pekkarinen sanoi, en minä tiedä, miten ne hyötyvät tästä. Ne maksavat jatkossakin lähdeveroa saman verran kuin maksoivat ennen tätä uudistusta. Tietenkin voi ajatella näin, että yrityksen mahdollisuudet maksaa parempaa osinkoa ja enemmän osinkoa paranevat ja siinä mielessä ulkomaalaiset saisivat enemmän osinkoja. Silloin voi sanoa tietenkin, että tämän uudistuksen yksi seuraus on se, että siirretään pääomaa Suomesta ulkomaille. Onko se sitten hyvä vai huono? Minun mielestäni se on turhaa (Puhemies koputtaa) sen takia, että kukaan ei ole ainakaan ulkomailta tällaista vaatimusta esittänyt.

Minun mielestäni eduskunnan kannattaisi näitä asioita tarkastella huolellisesti ilman ennakkokäsitystä, ilman sitä, että pitää aina noudattaa hallituksen linjaa. Oppositio tulee esittämään rakentavia muutoksia, jotka ovat kyllä yritysmaailmalle ja koko kansalle eduksi.

Jyrki Katainen /kok:

Arvoisa herra puhemies! Me kaikki tiedämme, mitkä ovat suomalaisen yhteiskunnan keskeisimpiä haasteita tänä päivänä ja tulevaisuudessa. Ne ovat ikääntyminen, rakennetyöttömyys, hyvinvointiyhteiskunnan rahoituspohjan heikkous, alhainen investointiaste, verokilpailu, yrittäjyysvaje, työpaikkojen ja osaajien säilyminen Suomessa. Nämä kaikki ovat meillä hyvin tiedossa, mutta jostakin ihmeen syystä näyttää siltä, että hallitus välttää tekemästä toimenpiteitä, joilla puututtaisiin näihin haasteisiin.

Meidän on osattava katsoa reilusti ja avoimesti tulevaisuuteen. On mietittävä, miten hyödynnämme globaalin markkinatalouden tuomat mahdollisuudet ja miten me vastaamme näihin haasteisiin. Ilman kansantuotteen kasvua ei synny lisää yhteistä jaettavaa. Kansantaloustieteen perusoppien mukaisesti kasvun aikaansaamiseksi tälläkin kertaa tarvitaan talouteen lisää työtä, lisää osaamista ja lisää pääomaa.

Työllisyyskehityksen osalta tiedämme kaikki, miten huonosti asiat ovat. Hallitus lupasi suomalaisille 100 000 uutta työpaikkaa tämän vaalikauden aikana. No, tosiasia on tietysti toisenlainen. Maasta on kadonnut 45 000 työpaikkaa. Samanaikaisesti työvoimaa on siirtynyt kokonaan työmarkkinoiden ulkopuolelle opiskelemaan ja kotiin.

Viimeistään nyt olisi aika todellisille työllisyyttä edistäville toimille. Jokainen kynnelle kykenevä tarvitaan rakentamaan yhteistä tulevaisuutta. Opiskeluun, työntekoon, työllistämiseen ja yrittämiseen on aktiivisesti kannustettava. Tämä tarkoittaa muun muassa ansiotulojen verotuksen keventämisen jatkamista, tulo- ja kannustinloukkujen purkamista ja matalan tuottavuuden työhön kohdennettuja tukia. Näiltä osin jäämme edelleen odottamaan hallitukselta päätöksiä.

Mestareiden ohella suomalaisen yhteiskunnan on huolehdittava myös maistereista. Ylimpien marginaaliverojen alentaminen 50 prosenttiin jäi hallitukselta toteuttamatta. Tämä todennäköisesti palautteen perusteella oli hallitukselle nimenomaan ideologinen kysymys. Onko hallitus todella valmis siihen, että vaativissa asiantuntijatehtävissä toimivat huippuosaajat jättävät Suomen?

Me elämme globaalissa tietoyhteiskunnassa, jossa myös työmarkkinat ovat kansainväliset. Hallituksen tulisi nähdä, että siirryttäessä teollisuusyhteiskunnasta tietoyhteiskuntaan myös verotusta on uudistettava siten, että se sisältää kannustavia elementtejä ja vahvistaa innovatiivista luovuuden taloutta.

Tohtori Pekka Himasen raportti kannustavasta, luovasta ja välittävästä yhteiskunnasta tarjoaa erinomaisia näkökulmia talouden kasvun turvaamiseen. Yhtä lailla pääministerin talouspoliittisen neuvonantajan Olli Rehnin johtaman globalisaatiotyöryhmän esitykset, jotka eilen siis julkistettiin, antavat hyviä näkökulmia talouden rakenteiden uudistamiseen.

Suomi on osa luovuuden taloutta, joka kasvaakseen tarvitsee korkeaa osaamista ja innovatiivisuutta. Meiltä jokaiselta edellytetään vanhojen pinttyneiden asenteidemme tarkistamista. Jos osaajien jääminen Suomeen edellyttää ylimpien marginaalien alentamista, on näin silloin vaan yksinkertaisesti tehtävä. Verotusta ei yksinomaan tule nähdä tulonjakokysymyksenä vaan tasa-arvoa tuottavan hyvinvointiyhteiskunnan tulevaisuuden rakentamisen välineenä.

Suomessa on käynnissä vakava investointilama. Erityisen huolestuttavaa tämä on pitkän aikavälin kasvun kannalta. Investoinnit kertovat myös uskosta Suomen tulevaisuuteen, ja kääntäen investointien puute merkitsee tulevaisuudenuskon puuttumista. Parantavatko hallituksen toimet mitenkään tätä tilannetta? Enpä oikein usko. Hallituksen yritysverouudistukseen oleellisena osana liittyvä epävarmuus on kuin myrkkyä myös tuleville investoinneille.

Arvoisa puhemies! Hallitus lähti uudistamaan yritysverotusta vastatakseen kansainväliseen verokilpailuun tässä kuitenkaan onnistumatta. Tähtäimen olisi pitänyt olla yritysten kasvun ja kansainvälistymisen tukemisessa, yritystoimintaan ja uusien yritysten perustamiseen kannustamisessa, suomalaisen omistamisen vahvistamisessa sekä verojärjestelmän kilpailukyvyn ja selkeyden lisäämisessä. Lopputuloksena on kuitenkin hillitön sekamelska ja kasa esityksiä, jotka vaarantavat kotimaisen omistajuuden ja yrittäjyyden. Yritysverouudistuksesta olisi pitänyt tulla tulevaisuutta rakentava, pitkäkestoinen ja kannustava. Sen sijaan suomalaisyrityksille tarjoillaan tilapäinen paikkaus ja sitä tulkitsemaan joukko verokonsultteja.

Hallituksen esityksestä on vaikea löytää selkeää linjaa tai punaista lankaa. Esitys nostaa valtavan määrän kysymyksiä siitä, mihin näillä ratkaisuilla todellisuudessa pyritään, eikä myöskään voi välttyä ajatukselta, että esitys on vahvasti sosialidemokraattien sanelema. Oletteko te keskustalaiset aidosti onnellisia tämän esityksen heikkouksista ja vahvuuksista? On syytä kysyä, miksi tämä mahdollisuus esittää vastuullinen ratkaisu hyvinvointiyhteiskunnan verotulojen turvaamiseksi ja yrittäjyyden kannustamiseksi hukattiin. Edes valtiovarainministeriö tai mietinnön antanut valiokunta ei näytä uskovan järjestelmän toimivuuteen tai pitkäkestoisuuteen. Huolestuneita arvioita ovat esittäneet niin Suomen Pankki kuin Sitran yliasiamies Esko Aho. Kaikkein huolestuttavinta on kuitenkin yritysten esittämä kritiikki, sillä juuri yritysten tekemät ratkaisut sanelevat sen, millainen lopputulos näillä veropäätöksillä saavutetaan.

Herra puhemies! En todellakaan väitä, ettei yritysveropäätöksestä löytyisi mitään hyvää. Verokantojen alentaminen ja yhteisöjen osakeluovutusten verovapaus tukevat Suomen asemaa kansainvälisessä verokilpailussa. Mainitsemisen arvoinen on kiistämättä myös päätös yritysten sukupolvenvaihdosten verotuksen keventämisestä, josta päätettiin aiemmin tänä keväänä.

Yhtenä suurimmista uhkista esityksessä on sinivalkoisen omistajuuden kadottaminen. Pelättävissä on, että monien merkittävien yksityishenkilöomistajien halukkuus omistustensa jatkamiseen vähenee. Tämä voi synnyttää yrityskauppoja, joissa vanhoja suomalaisia perheyrityksiä myydään ulkomaille. Kaikki tämä vain sen vuoksi, että hallitus haluaa jostakin ihmeellisestä syystä kiristää suomalaisten pörssiyhtiöiden osakkeiden omistajien verotusta täysin kohtuuttomasti. Me emme tue tätä muutosta. Kokoomus esittää selkeää lievennystä tähän veronkiristykseen, jossa lähtökohtana on se, että 50 prosenttia olisi verotettavaa tuloa ja 50 prosenttia verovapaata tuloa ja samoin kohtuulliset osinkotulot jätettäisiin kokonaan verotuksen ulkopuolelle.

Osinkotulojen veronkiristys ei ainakaan tule lisäämään säästäjien ja sijoittajien innostusta suomalaisyritysten osakkeisiin. Kysynnän heikentyminen vaikuttaa yleensä myös tuotteen hintaan ja tässä tapauksessa nimenomaan pörssikursseihin. Ongelmana on se, että yritysjärjestelyissä käytetään usein maksuvälineenä ostavan yrityksen osakkeita. Osakekurssien lasku heikentää täten suomalaisyritysten kasvumahdollisuuksia. Vastaavasti suomalaisosakkeiden suhteellinen halpeneminen tekee niistä entistä houkuttelevampia ja halvempia hankintojen kohteita ulkomaisille yrityksille. Onko hallitus tahallaan ohjaamassa Suomea tytäryhtiötalouteen?

Yhtiöverohyvitysjärjestelmä suosi suomalaista. Nyt hallitus on siirtymässä päinvastaiseen suuntaan. Tätä ei voida hyväksyä. Tämä on Suomelle iso tulevaisuuden kysymys.

Listautumattomatkaan yritykset eivät pääse helpolla yritysverouudistuksessa. Ongelmia aiheutuu sekä pienille, vähän nettovarallisuutta omaaville yrityksille että menestyville kasvuyrityksille. Yhtiöverohyvitysjärjestelmän kumoamisella on pienyrityksiin selkeästi suurempi vaikutus kuin hallitus on antanut ymmärtää.

Pieniä ansiotulo-osinkoja nostavia pk-yrityksen omistajia jää veronkiristyksen piiriin arviolta 10 000—20 000. Kunnallisverotuksen ansiotulovähennyksen ulottamisesta näihin tuloihin ei siis ole kaikille apua. Kuitenkin hallitusohjelmaan on kirjattu hyvin selvästi, ettei hallitus tule kiristämään pk-yritysten ja niiden maksamien osinkojen verotusta. Näin ollen hallituksen ei itsekään pitäisi siis hyväksyä tätä esitystä.

Toinen täysin mielivaltainen heikennys suomalaiselle yrittäjyydelle ja omistajuudelle on 90 000 euron osinkokatto. Osinkokatolla rokotetaan perinteisten suomalaisten perheyritysten omistajia. Mikä on se positiivinen yhteiskunnallinen vaikutus, johon tällä katolla pyritään? Hallituksen viime metreillä esitykseen lisäämä varallisuusveron huojennus huolehtiikin siitä, ettei osinkokaton myötä edes kerrytetä valtion kassaan lisätuloja. Kyseessä taitaa olla pikemminkin tarve rajoittaa menestymistä kuin luoda jotakin uutta ja positiivista ja kannustavaa. Hallituksen ideologia näyttäisi siis olevan, että kannustavuudellakin tulee olla rajansa. Toki voidaan aivan perustellusti ihmetellä, eikö 90 000 euron verovapaa tulo riitä omistajalle. Kysymys ei olekaan siitä, ettei se riittäisi. Kyse on siitä, miten tämän kaltaiset rajat vaikuttavat yritysten tekemiin valintoihin niiden pohtiessa esimerkiksi seuraavan investoinnin sijoituskohdetta. (Puhemies koputtaa)

Suomalaista omistajuutta rangaistaan myös varallisuusverotusta ja pitkäaikaisen omistamisen myyntivoiton verotusta kiristämällä. Näidenkin asioiden korjaamiseksi kokoomus on vastalauseen muodossa laatinut omat parannusesityksensä. Varallisuusverotus on mielestämme poistettava seuraavien kolmen vuoden aikana. Jo kireää myyntivoittojen verotusta ei mielestämme pidä entisestään kiristää.

Arvoisa puhemies! Tässä yritysverouudistuksessa on siis, kuten mainitsin, positiivisia piirteitä, mutta täytyy ihmetellä, mikä on ollut se perusajatus, eteenpäin vievä voima, jolla tämmöinen sekamelska on saatu aikaiseksi. Ei voi välttyä ajatukselta, että tässä verouudistuksessa ilmenee hyvin suuri joukko poliittisia lehmänkauppoja, kateutta ja tarvetta rajoittaa suomalaista yrittäjyyttä ja omistajuutta.

Jyri  Häkämies /kok:

Arvoisa puhemies! Muutama sana tästä nykyjärjestelmästä, jota keskustan edustajat tuntuvat arvostelevan mielestäni täysin perusteetta. Nimittäin meidän nykyjärjestelmämme, verojärjestelmämme, on ollut selkeä, yksinkertainen, hyvin toimiva ja hyvin tuottava. Aivan erityistä on ollut se, että veron kohteet, veronmaksajat, yritykset, ovat olleet tyytyväisiä järjestelmään. Niin kuin muistamme, verotuotot nelinkertaistuivat aikanaan tämän uudistuksen myötä. Tuosta ehkä talouden nousun vaikutus oli noin puolet, ja puolet tuli veropohjan laajennuksen ja sen kautta, että yritykset myöskin pystyvät maksamaan veroja.

Me tiedämme, että tämän yritysverouudistuksen osalta keskusta oli rähmällään SDP:n edessä. Nyt tuntuu selvältä myöskin, että keskusta on rähmällään EU:n edessä. Väitän, ettei mikään EU:n taholta tuleva paine olisi pakottanut näin nopeaan tai ainakaan näin huonoon uudistukseen. Olisimme pärjänneet nykyjärjestelmällä tämän vaalikauden. Jos tuomioistuimen päätös olisi Suomen kannalta kielteinen, olisimme vastauksessa kertoneet, että aloitamme jo valmistelut. Poikkeuksellista tällä kertaa tälle valmistelulle on ollut se, että se vietiin läpi hyvin pienessä piirissä. Verotuksen kohteet, yritykset ja yrityselämän järjestöt, sivuutettiin lähes tyystin valmistelusta.

Kuten ed. Katainen viittasi, kritisoijien joukkoon on liittynyt ex-pääministeri Esko Ahokin, jonka luulisi jotain tästä asiasta tietävän. Hän totesi: "Jokaisessa päätöksessä on signaali, ja sen vaikutus voi olla suurempi kuin päätöksentekijät ovat kuvitelleet. Uskallan sanoa, että yritys- ja pääomaverotukseen sisältyy sellainen signaali, että se tulee vaikuttamaan enemmän kuin päätöksentekijät ovat osanneet odottaa."

Tämän uudistuksen valmistelun myötä Suomeen luotiin epävarma ja epäluottamuksen ilmapiiri nimenomaisesti yrityskenttään. (Hälinää) Muun muassa investointilama on siitä seurausta. Tämä valmistelun kiire on jatkunut täällä eduskunnassakin, ja vain verojaoston ahkeralla ja nopealla työllä on päästy tähän lopputulokseen.

Mutta mihin lopputulokseen? Sen työllisyysvaikutuksissa varmaa on vain se, että se antaa työtä verosuunnittelijoille ja -konsulteille, ja niin kuin totesin, valitettavasti myös yrityskauppiaille. Se pakottaa yritykset uhraamaan aikaansa ja varoja verosuunnitteluun. Järjestelmän vaikeaselkoisuuden tunnustavat täällä myös hallituspuolueitten edustajat. Uudistus on täynnä poliittisin perustein valittuja raja-arvoja, joita voidaan muunnella ja siirrellä aina tarpeen mukaan. Lopputuloksen hyvyyteen tai pitkäaikaisuuteen ei tunnu juuri kukaan uskovan. Juuri siinä on uudistuksen heikkous. Nimittäin eniten yritykset kaipaavat juuri ennustettavuutta ja varmuutta siitä, mikä on tulevaisuus.

Mitä tästä sitten seuraa? Kokoomus on pitkään varoittanut siitä, että tämä uudistus ei vastaa kansainväliseen verokilpailuun, vaan pikemminkin liputtaa suomalaista pääomaa ja suomalaista omistusta ulos rajojemme ulkopuolelle. Suomalainen osakkeenomistaja joutuu kiristyvän verotuksen piiriin. Osinkoja verotetaan kireämmin, ja se johtaa siihen, että suomalaisten yritysten osakkeenomistus ei ole tulevaisuudessa niin kilpailukykyistä kuin se tänään on. Tämä puolestaan alentaa suomalaisten yritysten arvoa, ja tällä heikennyksellä on arvaamaton vaikutus suomalaisten yritysten tulevaisuuteen. Kun yrityskaupat, niin kuin täällä on todettu, useimmiten toteutetaan pääsääntöisesti osakevaihdolla, tulevat ulkomaiset yritykset suhteellisesti kalliimmiksi ja suomalaisyritykset halvemmiksi. Yritysverouudistuksella hallitus siis haluaa kiihdyttää ja vahvistaa tytäryhtiötalouden syntymistä.

Kun suomalaisten yritysten osakeomistuksen kannuste nyt tällä uudistuksella heikentyy tai poistuu ja sitä kautta myöskin pörssi heikkenee, syntyy helposti tilanne, jossa menestyvä suomalainen perheyritys mieluummin myydään osaksi kansainvälistä yrityskokonaisuutta kuin sitä yritystä kehitetään suomalaisessa omistuksessa hankkimalla sille pääomaa esimerkiksi pörssin kautta. Niin kuin totesin, jos lopputuloksena perinteisiä suomalaisia perheyrityksiä myydään kansainväliseen omistukseen, kysymme me kokoomuksessa, sekö oli punamultahallituksen tavoite ja pyrkimys. Meille kokoomukselle omistuksen värillä on väliä.

Niin kuin todettu, tämä kiire, joka on nyt johtamassa virheisiin, oli turha. Olisimme hyvin voineet odottaa EY-tuomioistuimen päätöstä ja lähteä sen pohjalta liikkeelle. Aivan keskeinen kysymys on osinkojen verotus, yhtiöveron hyvitysjärjestelmä. Mikäli tuo paine olisi pakottanut meidät muutoksiin, se olisi voitu tehdä niin kuin kokoomuksen vastalauseessa esitetään.

Ensinnäkin verovapaan osuuden määrä olisi nostettu 50 prosenttiin ja tavallisten osakesäästäjien, osakeomistajien, turvaksi olisi vastalauseen mukainen 5 000 euron katto.

Toiseksi, varallisuusvero, niin kuin kokoomus esittää, pitäisi asteittain poistaa. Se on historiallinen jäänne eikä puolusta enää paikkaansa.

Kolmanneksi, vaikka ei se suoranaisesti yritysverotukseen liitykään, myös korkeimpia veromarginaaleja olisi pitänyt alentaa, aivan kuten hallituksen globalisaatiotyöryhmä esittää, jotta suomalaiset osaajat pysyvät Suomessa ja suomalainen osaamisperusteinen yhteiskunta voi kehittyä. Näyttää kuitenkin siltä, että SDP on jo irtaantunut tuostakin kannanotosta, ja se tulee olemaan Suomen tulevaisuuden kannalta huolestuttavaa.

Jos tämä nykyinen voimassa oleva verouudistus oli luonteeltaan vuosisadan verouudistus, ja tuon nimen se ehti ansaita hyvyydellään, nyt tilalle tarjotaan tilkkutäkkiä, joka rankaisee ja rokottaa, ei kannusta. Hyvää ehkä on vain se, että uudistus jäänee lyhytikäiseksi, mutta iso, huolestuttava kysymys on, mitä vahinkoa sillä aikaa ehtii tapahtua.

Pertti Hemmilä /kok:

Arvoisa herra puhemies! Vanhasen hallituksen aikana ei paljon ole lainsäädäntöuudistusten osalta eikä muutenkaan suomalaisille päivä paistanut. Taas tulee kylmää vettä niskaan, tällä kertaa pk-yrittäjille ja erityisesti osuuskuntien jäsenille, mihin tässä puheenvuorossa erityisesti haluan kiinnittää huomiota. Yritysverouudistus on taas yksi osoitus siitä, että maataloustuotanto on keskustajohtoisen hallituksen erityisen huomion kohteena, mutta yllättävää kyllä, tässäkin tapauksessa negatiivisessa mielessä. Vaikka yritysverotus kevenee 3 prosentilla ja näin ollen varmasti jossain tapauksissa myös yrittäjien verotus kevenee, pääomaverotus kevenee kuitenkin vain 1 prosentilla ja esimerkiksi metsänomistajille, puunmyyjille, siis verotus kevenee vain prosentin verran. Ei olisi ollut mitään estettä uudistaa tässä tapauksessa verotusta sillä tavalla, että sekä pääomavero että yritysvero olisi alennettu samalla prosentilla, jolloinka kohtelu olisi ollut tasapuolisempaa.

Viikko sitten tässä salissa käsiteltiin ministeri Korkeaojan epäonnistumisia maatalouspolitiikan EU-neuvotteluissa. Pahimmillaan ne voivat johtaa tukioikeuskauppaan ja sen myötä viljelijöiden omaisuudensuojankin loukkaamiseen. Tänään käsittelyssä on niin ikään pääosin viljelijöitä epäoikeudenmukaisesti kohteleva osuuskuntien osakkaiden veronkiristys. Miksi hallitus asiassa kuin asiassa yrittää vaikeuttaa maatalousyrittäjän arkipäivää ja horjuttaa meidän tulevaisuudenuskoamme? Onko hallituksen tarkoituksena lopettaa kerta kaikkiaan Suomesta maanviljely ja kotimainen ruuan tuotanto?

Herra puhemies! Osuuspääoman korko on Suomessa perinteisesti rinnastettu osinkoon, ja yhtiöveron hyvitysjärjestelmä on koskenut myöskin tätä. Nyt hallitus ilman mitään perusteltua syytä on esittämässä, että vedetään mielivaltainen verovapauden raja 1 500 euroon ja tämän jälkeen korko olisi peräti 70-prosenttisesti pääomaverollista. Kun vastaavasti osakeyhtiöiden osinko on nettovarallisuuden puitteessa verovapaata 90 000 euroon asti, on vaikea löytää mitään selitystä sille, miksi hallitus haluaa tällä tavalla rangaista osuuskuntia. Esimerkiksi tuottajaosuuskuntaan kuuluminen ei ole mitenkään vapaaehtoista sijoitustoimintaa, vaan pakollinen elinkeinon harjoittamiseen liittyvä jäsenyys, joka määräytyy tuotannon laajuuden mukaan. Kun tilakoko kasvaa, kasvavat myös tuottajan osuudet osuuskunnassa ja sitä myöten hänen saamansa koron verotus kiristyy. Tällä hetkellä suurimmilla tiloilla viljelijöiden osuuspääoma voi olla jopa 50 000 euroa, josta Vanhasen hallituksen toimilla verovapaan tuoton osuudeksi jäisi vain 3—4 prosenttia.

Valtiovarainvaliokunta ei niellyt sellaisenaan hallituksen esitystä osuuskuntien verotuksen kiristämisestä, muttei myöskään suoraselkäisesti kokonaan tyrmännyt osuuspääoman verokohtelun irrottamista muiden osakkaiden verotuskohtelusta. Mietinnössä on kuitenkin lausuma, joka osoittaa, etteivät hallituspuolueetkaan pidä hallituksen esitystä tältä osin onnistuneena. Kuten kokoomuksen vastalauseessa todetaan, edellytämme hallituksen tuovan viipymättä eduskunnalle esityksen, jossa osuuskuntien verokohtelu rinnastetaan listautumattomiin yhtiöihin.

Herra puhemies! Mitä tulee yhtiöveron hyvitysjärjestelmän purkamiseen yleensä, olen täysin samaa mieltä lukuisten kollegojen kanssa siitä, että hallitus on toiminut hätiköidysti ja aiheuttanut toiminnallaan jo nyt suurta vahinkoa suomalaiselle elinkeinoelämälle. Monet vakavaraiset perheyritykset ovat järjestelmällisesti alkaneet siirtää toimintojaan ulkomaille tai jopa myyneet yrityksen pois Suomesta viime syksyn jälkeen, kun yritysverouudistuksesta ensimmäiset uutiset kantautuivat.

1990-luvun alkupuolelta voimassa ollut yhtiöveron hyvitysjärjestelmä on nimenomaan kannustanut yrityksiä vakavaraisuuteen, ja sillä päästiin eroon paljolti velkapääoman suosimisesta. Kiirehtiessään nyt eroon tästä hyvin toimivasta mallista hallitus on samalla kiirehtinyt eroon monista perinteisistä kotimaisista yrityksistä, joilla on ollut suuri merkitys paitsi kansantaloudellisesti myös myönteisen Suomi-kuvan kannalta.

Nils-Anders Granvik /r:

Värderade herr talman! Regeringens proposition nummer 92/2004 är till sitt huvusakliga innehåll bra men var till vissa delar bristfällig när den överlämnades till riksdagen. Jag skall för min del endast peka på ett problemområde som jag också berörde i remissdebatten, nämligen beskattningen av kapitalinkomsterna från insatserna i våra andelslag.

Man måste förundra sig över att regeringen avlåter en proposition som är så orättvis mot olika företagsformer och förundran blir ännu större då saken inte rättas till i riksdagsbehandlingen efter ett omfattande sakkunnighörande som borde har klarlagt för alla att en orättvisa mellan medborgare och företagsformer håller på att ske. Jag avser härmed andelslagens ställning och förundrar mig också över att så många i debatten hittills har förbisett detta problem.

Puhemies! Ed. Hemmilä kiinnitti huomiota samaan ongelmaan, mihin minäkin aion puuttua, nimittäin osuuskuntien asemaan tässä verouudistuksessa. Ei ole syytä verotuksen kautta syrjiä osuuskuntia yritysmuotona. Olen ymmärtänyt, että sosialidemokraatit valtiovarainvaliokunnassa ovat olleet sellaista muutosta vastaan, joka olisi antanut osuuskunnille oikeutta. Minulle tämä on käsittämätöntä. Osuuskunnat yritysmuotona ovat demokraattisinta omistamista, joka on rakennettu mies ja ääni -periaatteelle panoksista riippumatta. Tämän pitäisi sopia vasemmistolle kuin nyrkki silmään. Osuuskuntia ei voi myöskään kaapata, ja ne ovat paras takuu, kenties jopa ainut, joka pitää yrityksiä suomalaisissa käsissä. Nämä tosiasiat eivät ole uutta, tai tässä ei pitäisi tälle eduskunnalle olla mitään uutta, mutta kuitenkin tehdään ilomielin nyt päätöstä, joka tuo vaaran, että osuuskuntien elintärkeät pääomat voivat kadota. Tämä pakottaa pahimmassa tapauksessa osuuskunnat yhdistämään toimintansa selvitäkseen.

Ketjuverotus ei myöskään kohtele kaikkia eri osuuskuntien jäseniä samalla tavalla. Oikeastaan olisi pitänyt tarkistaa, onko esitys edes perustuslain mukainen, voiko säätää lakia, joka kohtelee osuuskuntien jäseniä eri tavoin, vaikka osuuskunnilla on sama tehtävä: markkinoida jäseniensä tuotteita yhteisessä omistuksessa olevan osakeyhtiön kautta, joka jalostaa ja markkinoi tuotteita kuluttajille? Osuuskunnat, jotka omistavat yli 10 prosenttia osakeyhtiöstä, välttyvät verotuksesta, kun taas alle 10 prosenttia omistavat osuuskunnat joutuvat ketjuverotuksen kohteeksi. Loppujen lopuksi tuottajia kohdellaan eriarvoisesti riippuen siitä, mihin osuuskuntaan kuuluu, kun osakeyhtiön osingot maksetaan lisähintana tuottajille toimitetuista tuotteista.

Herr talman! Slutsatsen blir att det inte finns någon saklig orsak att behandla andelslagens kapitalinkomster på annat sätt än dividendinkomsterna från olistade aktiebolag. Samma skattefria uttag och samma beskattningsförfarande borde gälla.

Finansutskottets kläm måste vara förpliktande för regeringen och utredningarna verkställas snarast möjligt för att skapa rättvisa mellan företagsformer och för att hindra en kapitalflykt från andelslagen som undergräver deras verksamhetsförutsättningar.

Matti Ahde /sd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Vastauksena ed. Granvikin käyttämään puheenvuoroon, kun hän sanoi, että sosialidemokraatit ovat myötävaikuttaneet tai olleet syyllisiä siihen, että osuuskuntien verotusta kohdellaan sillä tavalla kuin nyt hallituksen esityksessä ja valiokunnan mietinnössä, haluan todetaa, että tosiasia on se, että tämä hallituksen esitys on yksimielinen. Ja sen takana, sen olemme kuulleet, ovat pääministeri Vanhanen, valtiovarainministeri Kalliomäki ja ministeri Enestam.

Me olemme kyllä tehneet eräitä parannuksia ja muutoksia eduskunnassa ja valiokuntakäsittelyn aikana hallituksen esitykseen myös osuuskuntien ja osuuspankkien näkökulmasta, osuuspankkien kohdalta ketjuverotuksen osalta, ja siitä tulee eduskuntakäsittelyn jälkeen verovapaata, niin kuin oikein on. Mitä tulee osuuskuntien asemaan, niin siinä on toteutettu tämä ponsi, jota (Puhemies koputtaa) pidettiin äärettömän tärkeänä. Siinä ponnessa todetaan, että tämä kysymys selvitetään, miten osuuskunnat ja osakeyhtiöt tulevaisuudessa voidaan verotuksen suhteen saada neutraliteettiperiaatteen sisään, ja sellaista selvitystä valtiovarainministeriö nyt tekee ja tuo eduskuntaan esityksen. (Puhemies koputtaa) Nämä ovat olleet täysin yksimielisiä esityksiä.

Eero Reijonen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Eräitä kommentteja kokoomuksen puheenvuoroihin haluaisin vielä tehdä. He ovat korostaneet omissa puheenvuoroissaan, että perinteinen suomalainen perheyritys tässä menettää. Minä en ihan tarkkaan tiedä, onko kokoomuksen edustajilla tarkka kuva siitä, mikä perinteinen suomalainen perheyritys kaiken kaikkiaan on, koska minun mielestäni itse edustan perinteistä suomalaista perheyritystä enkä koe menettäväni tässä yhtään mitään. On ilmeistä, että jos perheyrityksessä on neljä osakasta ja heistä jokainen saa, jos nettovarallisuus antaa periksi, 90 000 euroa puhtaana käteen, se merkitsee 360 000 euroa perheeseen puhtaana käteen. Katsooko kokoomus, että tämä on niin mitätön summa, että tämä uudistus ei ole oikean suuntainen? En ymmärrä lainkaan.

Sitten siellä arvioitiin, että tällä verouudistuksella tulee kylmää vettä pk-yrittäjien niskaan. Itse olen kokenut, että kysymyksessä on sateenvarjo hallituksen taholta, että pk-yritykset voivat jatkossakin kasvaa harkitusti ja toimia tehokkaasti yhteisen hyvän eteen.

Nils-Anders Granvik /r(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On totta, että tämä esitys oli yksimielinen, siis tämä hallituksen esitys, mutta jos tällaisia vääryyksiä ilmenee, niin eduskunnassa pitäisi voida niitä korjata. Tietääkseni ne olivat sosialidemokraatit, jotka vastustivat tämän asian korjaamista.

Iivo Polvi /vas:

Arvoisa herra puhemies! Tähän mennessä on käytetty lukuisa määrä puheenvuoroja, joissa on vaadittu oman käsitykseni mukaan nyt esitettyä suurempia alennuksia erityisesti yhteisöjen ja myös yhteisöjen omistajien veroasteeseen. Näyttää siltä, että tyytyväisiä ei välttämättä olla huolimatta siitä, että tämä vähentää verotuloja runsaalla 500 miljoonalla eurolla. Kysymyksessähän on ilmeisesti suurin veronalennus, mitä Suomessa on lähivuosikymmenten aikana tehty. Päättelen sen siitä, kun ministeri Pekkarinen lähetekeskustelun puheenvuorossaan sen totesi, että tämä on suurin uudistus ja alennus, mitä on milloinkaan yritysten verotukseen tehty, ja tuohan pitää paikkansa.

Kun hallitus teki linjaratkaisunsa marraskuussa ja hioi näitä yksityiskohtia käytännössä puoli vuotta, niin valiokunta- ja eduskuntakäsittelyyn on jäänyt aikaa tällä hetkellä vielä muutama päivä vajaa kuukausi, ja siitä voi käytännössä päätellä, että mitään merkittäviä rakenteellisia muutoksia ei voi tehdä käytännössä jo ajallisista syistä.

Kun alennusvaatimuksia on esitetty lisää, voi todeta, että hallituksen esityksessä on vertailua eri maiden veroasteista. Sen osaltahan voi todeta, että Suomen yritys- ja yhteisöverojärjestelmä kokonaisuudessaan on täysin vertailukelpoinen ja kilpailukykyinen tällä hetkellä. Yhteisöverokannat ovat Euroopan unionin alhaisimpia, lukuun ottamatta nyt näitä uusia tulijoita. Järjestään muualla taso on nykyisellään korkeampi. Erona on oikeastaan se, että useimmissa maissa myös osingonsaajalta peritään veroa, joka Suomessa on palautettu tuon hyvitysjärjestelmän kautta. Nykyisellään verojärjestelmä sinänsä on täysin kilpailukykyinen eikä välttämättä olisi edellyttänyt sen tyyppisiä rakenteellisia muutoksia, mitä tämä esitys sisältää.

Todettakoon vielä se, että kun komission toimeksiannosta tehtiin selvitys, jossa tietyn tyyppisten investointien efektiivistä veroastetta tarkasteltiin, siinäkin tarkastelussa Suomen veroaste oli aivan kilpailukykyinen. Siellä on pelkästään muutama maa, Ruotsi, Irlanti, joissa oli sijoitetulla pääomalla parempi tuotto verotuksen näkökulmasta. Selvää kai on tai ainakin todennäköistä, että yhtiöveron hyvitysjärjestelmä on sen tyyppinen, jota ei voida pitkään ylläpitää. Ehkä syksyn kuluessa saatava EY-tuomioistuimen päätös sen tulee osoittamaan, joten siitä käytännössä on luovuttava. Mutta se luopuminen ei kuitenkaan olisi välttämättä edellyttänyt tämän tyyppistä rakenteellista muutosta ja niin sekavan ja vaikeaselkoisen järjestelmän laatimista kuin nyt on tapahtunut. Järjestelmä on mutkikas ja vaikeaselkoinen, ja se ei siinä muodossa täytä hyvän verojärjestelmän vaatimuksia, jossa yksiselitteisyys ja selvyys ovat niitä keskeisiä lähtökohtia.

Hallituksen esityksessä on lähtökohtana yhteisöverokannan alentaminen 29:stä 26 prosenttiin, joka pienentää verotuloja tuon niin sanotun staattisen laskelman mukaan 555 miljoonaa euroa. Pääomaveron alentaminen prosenttiyksiköllä puolestaan alentaa verotuloja 24 miljoonaa euroa. Kaiken kaikkiaan näillä ratkaisuilla siten päädytään jo lähes 600 miljoonan vaikutukseen. Veronsaajan kannalta se on tietenkin mittava menetys.

Kun aikaisemmin käytetyissä puheenvuoroissa yleensä ei ole kiinnitetty mitään huomiota siihen, mikä verotulojen menetyksen vaikutus on, on syytä myös se todeta, että käytännössä verot ovat tietyllä tavalla palvelujen vastine. Siinä mielessä näillä ratkaisuilla vaarannetaan käytännössä palveluiden rahoitusmahdollisuudet pitemmällä aikavälillä.

Yksityiskohtaisen käsittelyn yhteydessä tulemme esittämään muutoksia tähän hallituksen esitykseen. Emme pidä oikeana yhteisöveron alentamista 29:stä 26:een. Pidämme mahdollisena alentamista 1 prosenttiyksiköllä, joka on riittävä kilpailukykynäkökulman kannalta ja turvaa myös paremmin rahoituspohjan. Myöskään emme ole valmiit tuon verotuksen kattosäännön muuttamiseen, kun kattosääntöjä pyritään valiokunnan esityksenkin mukaan alentamaan 70:stä 60 prosenttiin. Esitämme sen pitämistä ennallaan. Valiokunnan ratkaisuhan käytännössä tietää sitä, että noin 30 000:n maan varakkaimman verotusta alennetaan, niin että kolmannes heistä vapautuu kokonaan varallisuusveron suorittamisesta ja tietenkin kaikilta, jotka varallisuusveroa maksavat, verotus alenee. (Ed. Ahde: Puhuja on oikeassa!) Siinä mielessä pidämme epäoikeudenmukaisena ja epäsosiaalisena ratkaisua kaikilta osin.

Osinkotulojen saattaminen verolle on oikea ratkaisu. Tosin kun osingot pelkästään osittain tulevat verolle, veroaste jää edelleen kohtalaisen alhaiseksi. Jos katsotaan jaetun osingon verotusta huomioon ottaen yhtiön maksama vero, päädytään 40,5 prosentin veroasteeseen. Se on verrattain matala. Vähän yli 50 000 euroa ansaitseva palkansaaja maksaa veroa saman veroasteen mukaan. Näissä tapauksissa käytännössä tulojen määrästä riippumatta tuo veroaste jää samalle tasolle, kun sen sijaan palkansaaja, jos ansaitsee enemmän, joutuu maksamaan progressiivisen veroasteen mukaan enemmän veroa. Siinä mielessä tämä ratkaisu on myös epäoikeudenmukainen ja epäsosiaalinen, ja siinä mielessä en pidä sitä oikeana.

Yksityiskohtaisessa käsittelyssä tulemme esittämään nämä muutosehdotukset.

Anni Sinnemäki /vihr:

Arvoisa puhemies! Allekirjoittanut ja ed. Andersson ovat valiokunnassa esittäneet tämän esityksen hylkäämistä, ja esitämme lausumaa, jossa eduskunta edellyttää, että hallitus valmistelee yritysverouudistuksen uudelleen ottaen huomioon kansainvälisen verokilpailun rinnalla myös työllisyysnäkökohdat, verotuksen ekologisen ohjaavuuden ja yritysveron tuoton. Tämä ponsi pitää sisällään sen, että emme ole halunneet esittää niin, että yhtiöveron hyvitysjärjestelmä sellaisena kuin se nyt on voimassa välttämättä voisi olla voimassa ikuisesti tai että se ylipäätänsä olisi se varsinainen peruste, minkä takia tämä esitys pitäisi valmistella uudelleen. Sinänsä kysymys hyvitysjärjestelmästä ja se, miten tuomioistuin sitä tulee kohtelemaan, on mielestäni kylläkin hyvin mielenkiintoinen kysymys, ja siitä ehkä tuonnempana.

Tätä esitystä tässäkin salissa ja muissa keskusteluissa on kuvailtu hyppynä tuntemattomaan. Puutteita mielestäni on ollut valmistelun aikataulussa ja valmistelun monipuolisuudessa. Näin merkittävässä esityksessä olisi asiallista olla huomattavasti tätä esitystä seikkaperäisemmät ja joihinkin selvityksiin perustuvat vaikutusarvioinnit siitä, miten yritykset tulevat käyttäytymään, miten tämä vaikuttaa erilaisiin yrityksiin, miten se vaikuttaa yritysten sijoituspäätöksiin, miten se vaikuttaa yritysten kykyyn työllistää.

Toinen näkökulma, josta varsinaisia vaikutusarvioita ei tästä esityksestä löydy, on veronsaajan näkökulma. Laskennallisesti verotulomenetykset valtiolle tämän yritysveroalennuksen johdosta ovat reilut 500 miljoonaa euroa. Kuitenkin verokantojen alentamisen lisäksi tässä esityksessä jollain tavalla ehkä vielä merkittävämpänä seikkana on se, että järjestelmän sisään luodaan järjestelmän sisäinen veroparatiisi tai veropohjaan luodaan aukko. Isosti tämä aukko tehdään siinä, kun luovutusvoitot säädetään verovapaiksi.

Toinen kohta, jossa on riski tai aukko veropohjassa, koskee sitä, että tässä uudessa järjestelmässä ei ole enää sitä tavallaan takaporttia, että vero maksetaan ainakin kerran, koska nyt jaettavasta voitosta ei välttämättä ole tarvinnut maksaa veroja. Kun osingoistakaan ei monessa kohtaa tässä esityksessä veroja makseta, niin veropohjan rapautuminen myös tätä kautta on mahdollista.

Yritysvero on tähän mennessä Suomessa tuottanut hyvin. Kansainvälisesti ottaen yritysten osuus verotuotoista on Suomessa ollut hyvä. Itse pidän sitä hyvänä asiana, että myös yrityskenttä osallistuu omalta osaltaan mahdollisimman täysipainoisesti veronmaksuun. Totta kai yrittäjyydessä on riskinsä ja järjestelmän pitää olla kannustava, mutta nimenomaan tällä verojuristien tai veroekonomistien filosofialla, että matalat kannat ja tiivis ja laaja veropohja, voidaan kyllä päästä tulokseen, jossa sekä veronsaajan etu toteutuu että yrittäminen on kannattavaa.

Asiantuntijakuulemisen aikana on esitetty hyvin erilaisia ja aika epämääräisiä arvioita siitä, mitkä saattaisivat olla verotuottomenetykset tämän esityksen johdosta. Muutamissa puheenvuoroissa on esimerkiksi todettu, että yritysveron tuotto voi pudota puoleen nykyisestä. Tämä on mielestäni jo sen verran dramaattinen ennustus, että jollakin tavalla siihen olisi pitänyt reagoida tässä esityksessä.

Arvoisa puhemies! Toinen näkökulma, vaikka lähtisimmekin vain laskennallisesta verotuottomenetyksestä, liittyy mielestäni työn hintaan ja yritysten mahdollisuuksiin työllistää. Mielestäni yksi yhteiskuntamme suurista haasteista on se, että meillä on vieläkin kohtuullisen korkea työttömyys ja useat ekonomistit ovat pitkään ja erittäin pitkään esittäneet, että erityisesti matalatuottoisen työn hinta on Suomessa niin korkea, että käytännössä sitä työtä ei kannata teettää. Jos ajatellaan, että meillä on jonkinlainen kokonaisliikkumavara kaikissa veronalennuksissa ja ehkä erityisesti yrittäjyyteen liittyvissä veronalennuksissa, on mielestäni tässä esityksessä liikkumavaraa käytetty liikaa, koska tässä ei itse asiassa työllisyyskomponenttia ole ollenkaan tuotu mukaan. Kuitenkin kun eräissä arvioissa on pohdittu tätä matalatuottoisen työn ikään kuin edullisemmaksi tekemistä, niin sitä ei pysty tekemään aivan pienillä rahoilla vaan kyllä siihen tarvitaan myös aika merkittäviä summia, joten näitä asioita olisi mielestäni tullut pohtia yhtä aikaa.

Toinen asia, jota mielestäni olisi tullut pohtia myös samaan aikaan ja joka liittyy yritysten verorasitukseen — olen tästä asiasta puhunut niin monta kertaa tältä korokkeelta ja yleensä niin vähin vastakaiuin, että melkein kyllästyttää sitä sanoa — on energia- ja ympäristöverotus. Energia- ja ympäristöverotus siinä missä jokin toinenkin verotus on osittain tietenkin yritykseen kohdistuvaa verorasitusta. Mielestäni myös hallitusohjelmaan kirjattua tavoitetta ekologisesta verouudistuksesta olisi jollakin tasolla pitänyt kuljettaa tämän uudistuksen mukana, sen yhteydessä, jotta olisi voitu tehdä järkeviä arvioita yritysten kokonaisverorasituksesta ja toisaalta tehdä sellaisia painopisteiden siirtoja, että yrityksille työntekijöiden palkkaaminen olisi edullisempaa mutta energian antelis käyttö taas olisi kalliimpaa.

Arvoisa puhemies! Sitten eräs asia, josta kirjoitin vastalauseeseen ja jota kirjoittaessani pohdin, onkohan tämä nyt rinnastettavissa maanpetokseen tai jotain sen suuntaista, mutta ajattelin, että antaa mennä ja olkoon, ja niinpä sanon sen tässä. Mielestäni on hyvin erikoista, että keskusteluissa, joita tästä yritysverouudistuksesta on käyty, suuren suomalaisen kansainvälisen yrityksen Nokia nimi mainitaan hyvin usein. Tietyllä tavalla ihmiset, jotka puhuvat näistä asioista, tuntuvat pitävän itsestäänselvyytenä, että tämä uudistus on tehty sellaiseksi kuin Nokia on halunnut ja Nokian tarpeista lähtien. Varmasti kaikki ymmärrämme, että tuskin heillä on mitään sitä vastaan, että yhtiöverokanta lasketaan 26 prosenttiin. Kuitenkin kun Nokian, kuten monien muidenkin suomalaisten yritysten edustajaa pyydettiin valtiovarainvaliokuntaan kuulemiseen esittämään oman näkökulmansa normaaliin tapaan, miten Nokiassa nähdään tämä uudistus oman yrityksen näkökulmasta, niin Nokiasta tällaista asiantuntijaa ei lähetetty. Mielestäni tämä on erikoista ja itse asiassa valitettavaa, jos ajatellaan sitä avointa keskusteluperinnettä, joka Suomessa on vallinnut näistä kysymyksistä. Totta kai etujärjestöt edustavat omia etujaan ja yritykset puhuivat tässäkin kuulemisessa hyvin subjektiivisesti ja voimakkaasti omasta näkökulmastaan ja näin kuuluu ollakin. Mutta on mielestäni erikoista, että on tilanne, jossa erästä yritystä jollakin tavalla itsestäänselvästi pidetään uudistuksen moottorina ja sitten kuitenkin avoimiin keskusteluihin ei mennä.

Arvoisa puhemies! Olen itse asiassa puhunut nyt jo aika pitkään ja luulen, että pyydän uuden puheenvuoron puhuakseni verokilpailusta Euroopan unionin piirissä ja myös tämän esityksen yksityiskohdista.

Jari Koskinen /kok:

Arvoisa herra puhemies! Kymmenen minuuttia on haasteellinen aika puhua isosta asiasta, mutta tässä puheenvuorossa keskityn kuitenkin pääosin siihen, mitä on kokoomuksen vastalauseeseen kirjattu ja millä tavalla me olisimme tehneet tämän asian vähän eri tavalla.

Ensin jos aloitetaan ylipäätään tästä, pitääkö muuttaa vai ei. Meillä ei ole EY-tuomioistuimen päätöstä siitä, onko meidän nykyinen järjestelmämme EU-säädösten vastainen vai eikö ole. Jos ajatellaan lopputulosta, että jos se vaikka olisikin, tuomioistuimen päätös olisi Suomen kannalta kielteinen, täällä on muun muassa ed. Ala-Nissilä väittänyt, että se on sitten heti seuraavana päivänä voimassaolevaa oikeutta. No, jos niin on ja jos joku lähtisi sen jälkeen sitten valittamaan, en tiedä, onko se edes mahdollista, tai hakemaan vahingonkorvauksia sillä systeemillä, sellainen henkilö tai taho voisi tehdä vastaavat toimenpiteet jo tänään tai voisi tehdä sitten vaikka syyskuussa, jolloin mahdollisesti tulee päätös tuomioistuimesta. Silloin me voisimme tehdä muutoksia, koska kesken vuottahan ei voida lähteä muuttamaan osinkojen verotusjärjestelmää eikä ylipäätään mitään verotusjärjestelmä. Jos tänä vuonna jaetaan voittoa osinkoina tai muulla tavalla, niin se tehdään nykyisen voimassa olevan lain pohjalta. Eli siinä mielessä kyllä meillä aikaa olisi ollut. Tämähän nyt käytännössä on osoitettu toteen, että neljässä viikossakin eduskunta tekee mittavan paketin ja vie sen alusta loppuun asti. Voi olla, että siinä rima kyllä heiluu joiltain osin, mutta kuitenkin muutamassakin viikossa isojakin asioita pystytään täällä hoitamaan läpi, jos niin halutaan.

Jos ajatellaan sitä, millä tavalla nyt tätä käsittelyssä olevaa esitystä oltaisiin voitu parantaa, niin siihen pohjautuu myös meidän vastalauseemme. Ensiksikin osinkoverotusta ei olisi pitänyt kiristää tällä tavalla tai näin paljon kuin nyt tehdään. Sen takia me vastalauseessamme olemme lähteneet mallista 50 ja 50, eli puolet osingoista olisi veronalaista tuloa ja puolet olisi verovapaata tuloa, kun nyt hallitus lähtee siitä, että 70 prosenttia on veronalaista ja 30 prosenttia on verovapaata. No, osingonsaajalle, tavalliselle pörssistä osinkoja saavalle osakkeenomistajallehan tämä hallituksen esitys tietää sitä, että osingoista menee 19,2 prosenttia veroa. Meidän 50 ja 50 -mallilla lopputulos olisi 14 prosenttia eli noin 5 prosenttia kevyemmin verotettuna. Jos sitten ajatellaan sitä, että kun yhtiö ensin maksaa veroa voitostaan tällä hetkellä 29 prosenttia, tulevaisuudessa 26 prosenttia, ja sitten kun siinä huomioidaan myös voiton jälkeen tehtävä osingonmaksu, niin nykyinen hallituksen esitysmalli ajaa siihen, että kokonaisverorasitus voitosta on 40,5 prosenttia. Meidän 50 ja 50 -malli ajaisi veron 36,36 prosenttiin eli noin 4 prosenttia kevyemmäksi. Se olisi ollut kohtuullinen, kaikki alan toimijat olisivat siihen paljon tyytyväisempiä kuin tähän 70 ja 30 -malliin, mikä ei sinänsä liene yllätys.

Toisaalta kuitenkin tiedetään myös, että jos halutaan kannustaa osakesäästämistä, niin aika monissa Euroopan maissa on olemassa myös tietty verovapaa raja, kuinka paljon osinkoja voi saada verovapaasti. Tietysti tätä asiaa myös mietimme ja päädyimme tässä esityksessämme siihen, että voisimme Suomessakin tällaisen rajan säätää. Kohtuullinen raja voisi olla esimerkiksi 5 000 euroa osinkoja. Minkä takia 5 000 euroa? Se voi olla vähän korkeakin, mutta toisaalta pitäisi olla myös jollakin tavalla looginen kaikkien muiden vastaavien rajojen kanssa. Hallituksen esityksessä esimerkiksi osuuspääomakorolla verovapaa raja on 1 500 euroa, mikä on todettu aivan liian alhaiseksi. Käytännössähän tämä 1 500 euron raja tarkoittaa sitä, että kun Suomessa osuuskuntien jäseniä on noin 915 000 kappaletta, niin 900 000 osuuskunnan jäsentä jää tämän 1 500 euron rajan alapuolelle. Tämä veronkiristys koskettaa vain 15 000:ta osuuskunnan jäsentä, käytännössä suomalaisia ahkeria ja tunnollisia maanviljelijöitä, jotka ovat joko meijereitten osuuskuntien jäseniä tai teurastamoitten osuuskuntien jäseniä ja siinä sivussa myös osuuskunta Metsäliiton jäseniä. Eli tällä kohtaa hallitus rokottaa näitä 15 000 ahkeraa maanviljelijää. Meidän mielestämme se ei ole oikein. Jos tämä raja nostettaisiin 5 000 euroon, mikä olisi helppo juttu, muutamaa numeroa vaan muutettaisiin esityksessä, niin tämä ongelma poistuisi lähes täydellisesti. Tämä olisi helposti hoidettavissa täällä saman tien eikä tarvittaisi mitään ihmeellisiä ponsikirjauksia eikä jäätäisi siinä mielessä epävarmuuteen tulevaisuuden osalta.

Sama 5 000 euron raja toimisi myös niissä yrityksissä, joissa on vähän nettovarallisuutta, niin sanotuissa niukkavaraisissa yrityksissä, jotka eivät pysty maksamaan 9:ä prosenttia nettovaroista osinkoja verovapaasti, vaan kaikista osingoista, kun kerran varallisuutta ei ole, menisi veroa, ja jos sinne rakennetaan samanlainen 5 000 euron alaraja, niin se poistaisi myös näissä pienissä yrityksissä tämän veroloukun. Se olisi paljon parempi ja paljon selkeämpi malli kuin nyt esitetty ylimääräinen ansiotulo-osinkoverovähennysmalli, mikä tänne on kirjattu. Se malli ei kohtaa kaikkia näitä yrityksiä tai yrityksen omistajia, joten tässäkin kohtaa 5 000 euroa olisi sopiva raja ja paljon parempi.

No, sitten on tämä paljon puhuttu osinkokatto, 90 000 euroa tai 13 500. On nyt luku mikä tahansa, kun sen jälkeen osinkoja maksetaan enemmän kuin tämä katto on, sen voi vähentää varallisuusverotuksesta jne. Sekin on varsinainen koukkaus. Paljon selkeämpi oli se, että tällaista kattoa ei olisi, koska käytännössä tämä katto johtaa lattiaan eli tulevaisuudessa yritykset käyttäytyvät sillä tavalla, että vaikkei olisi välttämätöntä tai ehkä viisastakaan yrityksen kannalta jakaa sitä 90 000 euron verovapaata osinkoa, niin maksetaan se sitten varmuuden vuoksi. Jos se maksetaan osakkaille, osakashan voi sen saman rahan sijoittaa vaikka osakepääomana takaisin yritykseen tai vielä parempi vaihtoehto on, että lainaa sen saman rahan yhtiölle. Sen jälkeen yhtiö maksaa tälle osakkaalle korkoa, ja tätä korkoa verotetaan ainoastaan yhteen kertaan eikä niin kuin osittain osinkoja verotetaan kahteen kertaan, ja toisaalta maksettu korko on yritykselle vähennyskelpoista. Tällä tavallahan ovat toimineet monet yhtiöt ja monet varmaan vastaavia tekevät myös tämän vuoden aikana. Näistä tunnetuin esimerkki lienee Keskisuomalainen Osakeyhtiö, jossa siis yhtiö maksaa reippaat osingot tänä vuonna ja sen jälkeen osakkaat lainaavat rahat takaisin yritykseen ja tulevaisuudessa he voivat saada yhteen kertaan verotetulla tavalla itselleen korkotuloja. Tämä ei ole missään nimessä järkevää yritystoiminnan kehittämisen kannalta.

Toinen vaihtoehto yrityksillä on se, että ne jakavat omistustaan pienempiin osiin, pilkkovat, jolloin ei tule sitä kattoa, kun se on kerran osakaskohtainen, ja voidaan myös leikkiä ennakkoperinnöllä ja kaikilla muilla vastaavilla verosuunnitteluvälineillä. Käytännössä tämä 90 000 euron katto johtaa siihen, että sitä juuri kukaan ei maksa. Juuri sen ylitse meneviä osinkoja ei tulla maksamaan, koska tämä jos mikä kohta on helppo kiertää.

Arvoisa puhemies! Yksi iso asia on tämä ketjuverotus koskien pankkien ja vakuutusyhtiöiden sijoitusomaisuutta. Hallitus tuli pienellä tavalla vastaan sen jälkeen, kun totesi, että nyt ollaan menossa aika kovaa vauhtia metsään. Alkuperäinen 100 prosentin täydellinen ketjuverotus pankeille ja vakuutusyhtiöille muutettiin 75-prosenttisesti verolliseksi ja 25-prosenttisesti verovapaaksia osaksi. Tämäkään alan toimijoiden mielestä ei ole tarpeeksi. Siinä mielessä, jos olemme huolissamme sinivalkoisesta omistuksesta ja siitä, että nämä yhtiöt tulevaisuudessakin voisivat osallistua suomalaisten yritysten osakeanteihin tai ostaa vaikkapa valtiolta osakkeita, olisi syytä tämä ketjuverotus myös poistaa. Tämä on iso asia, jos katsomme pitkälle tulevaisuuteen, miten suomalainen omistus kehittyy.

Kun asiantuntijoita jaostossakin kuulimme ja kysyttiin, miten yleensä ne yritykset toimivat, jotka toimivat kansainvälisillä markkinoilla, niiden käytäntö on se, että jos toimintaa on useammassa maassa, niin helpompi, valitettavasti helpompi, on lopettaa tehtaita tai tehdä rationalisointeja siinä maassa, jossa ei ole varsinaista omistusta ja jossa ne ihmiset eivät tule kadulla sen jälkeen vastaan joka päivä, joita on jouduttu irtisanomaan. Eli helpompi on lakkauttaa tehdas vaikka Keski-Euroopasta kuin Suomesta, jos omistus on suomalaista. Ja tämä toimii myös toistekin päin.

Herra puhemies! Vielä ihan lopuksi ensinnäkin varallisuusverotuksesta: Esitämme, että varallisuusverotus poistetaan kolmessa vuodessa kokonaan. Se on vanhanaikainen verojärjestelmä. Siitä ollaan laajasti Euroopassa luopumassa muutenkin. Se ei ole neutraali. Se ei kohtele kaikkea omistamista samalla tavalla. Sitä on jo pitkään toivottu. Kun se tehdään tällä tavalla rauhallisesti kolmen vuoden aikana, siitä ei suurempaa vaaraa tule edes valtion verotuloille.

Toinen asia: Hankintameno-olettaman kiristäminen 50 prosentista 40 prosenttiin on karhunpalvelus pitkäaikaiselle omistamiselle. Juuri pitkäaikaista omistamistahan kai meidän pitäisi tukea ja kannustaa, sitä, että omistetaan pitkään omaisuutta, osakkeita tai muuta. Yli kymmenen vuotta on pitkäaikaista omistamista, ja sitä pitäisi suosia. Nyt lyhytaikaisessa omistamisessa pääsee kevyemmällä verotuksella kuin pitkäaikaisessa omistamisessa sen jälkeen, kun tehdään luovutuksia tai myyntejä. Se ei myöskään voi olla pitkän päälle oikein.

Ihan lopuksi: Samassa esityksessä on tuloverolain 47 §, missä puhutaan osakkeiden luovutusvoitoista. Tässä järjestelmää ollaan muuttamassa niin sanottuun keskihintaperiaatteeseen. Jos teistä joku lukee sen pykälän muotoilun, minkä hallitus on esittänyt, niin ei kukaan tavallinen suomalainen eikä vähän paremminkaan asioista perillä oleva ihminen pysty tekemään omaa laskelmaansa luovutusvoitosta, niin monimutkainen järjestelmä se on. Kuvitelkaapa vaikka nyt sellaista henkilöä, joka vuonna 80 on ostanut Kansallispankin osakkeita, sen jälkeen osallistunut kaikkiin rahastoanteihin tai uusmerkintöihin, minkä jälkeen yhtiö ja pankin nimi on muuttunut moneen kertaan. Jos hän nyt myisi ne Nordean osakkeet ja hänen pitäisi laskea, mikä on mahdollinen luovutusvoitto, niin siihen ei pysty kukaan.

Kyösti Karjula /kesk:

Arvoisa puhemies! Yhteisö- ja pääomaverouudistus on merkittävä koko verojärjestelmää koskeva muutos. Voidaan todeta, että nykyinen järjestelmä, joka saa tässä uudistuksessa uuden sisällön, on sekä yritysten että yhteiskunnan kannalta ollut varsin toimiva järjestelmä. Me joudumme nyt uudistamaan tätä kokonaisuutta kahden perustekijän vuoksi: toinen on kansainvälinen verokilpailu ja toinen avoir fiscal -järjestelmästä luopuminen, jolleka meillä on kiistattomat perusteet. Haluan kuitenkin vielä todeta sen, että on merkittävää myöntää se tosiasia, että tämä uusi järjestelmä tulee olemaan nykyistä monimutkaisempi järjestelmä, mutta samanaikaisesti meidän on hyvä tiedostaa se, että myös kansainvälinen verokilpailu tulee kauttaaltaan vaikuttamaan siihen, että kansalliset verojärjestelmät eivät yksinkertaistu vaan tulevat monimutkaistumaan.

Tämän vuoksi ehkä ihan, arvoisa puhemies, aluksi kiteytän sen, että jos me ajattelemme tätä uutta järjestelmää, johonka nyt ollaan siirtymässä, se tulee olemaan edelleen kansainvälisesti erittäin kilpailukykyinen järjestelmä ja monilta osiltaan nykyistä järjestelmää yritysten näkökulmasta ajatellen parempi. Nimittäin tässä keskustelussa, mitä on käyty, hyvin helposti hukkuu se tosiasia, että yritysten verotuksen osaltahan jokaisen yrityksen verotus alenee. Yhteisöveroprosentti laskee 29:stä 26 prosenttiin, ja myös henkilöyhtiöiden verotus tulee hivenen kevenemään. Elikkä jos me katsomme yritysten näkökulmaa, niin kiistattomasti yritysten verotus tulee alenemaan. Jos me katsomme asiaa yrittäjän näkökulmasta, josta lähinnä on tullut tätä kritiikkiä, on jossain määrin yrittäjätapauksia, joissa verotus kiristyy, ja ehkä kaikkein kipein ongelma kohdistuu nettovarallisuudeltaan alhaisten osakeyhtiöiden verotukseen. Siellä tulee tapahtumaan tiettyä kiristymistä.

Mutta olennaista on tässäkin yhteydessä todeta, että ne yritykset ja yrittäjät, jotka ovat pitäneet ehkä suurinta ääntä, tulevat hyötymään tässä järjestelmämuutoksessa kaikkein eniten. Sanon tämän ääneen ehkä yhtenä tämän eduskunnan kaikkein yrittäjämyönteisimmistä kansanedustajista, ja voin sanoa tämän jo sen yli 9 vuoden eduskuntatyön kokemuksen taustalla, mutta minä toivon, että tämän tyyppisten asioiden tarkastelussa säilyy rehellisyys, sellainen avoin tarkastelu, jossa peilataan tosiasioita. Jos ajatellaan mennyttä verojärjestelmää, sen heikko kohtahan on nimenomaan se, että edelliset kaksi kokoomusvetoista hallitusta, kaksi hallitusta, joissa kokoomus oli mukana, korottivat nimenomaan yhteisö- ja pääomaverotusta ja tällä tavalla kuljettiin täysin väärään suuntaan, jos ajatellaan meidän verojärjestelmän kokonaisuutta. Nyt tämä perusvirhe korjataan, elikkä korostan vielä sitä, että verotuksen näkökulmasta tulee yli 10 prosentin verohyöty yrityksille tämän uudistuksen myötä.

Arvoisa puhemies! Haluan kuitenkin tarttua tämän lain valmisteluun. Se on aiheuttanut hyvin paljon hämmennystä omassa itsessänikin, jos ajatellaan, että näin merkittävä uudistus toteutetaan. Annan tunnustuksen kokoomuksen silloiselle valtiovarainministeri Niinistölle, että hän ennakoi, että tällainen kokonaisuudistus tarvitaan, ja käynnisti työryhmän, jota veti Lasse Arvela ja joka sai työnsä valmiiksi marraskuussa 2002. Tältä pohjalta on nykyinen hallitus edennyt tämän uudistuksen valmistelussa. Pääpiirteissään valmistelu saatiin valmiiksi viime marraskuussa, mutta sen jälkeen näiden lakien yksityiskohtaisempi valmistelu on tapahtunut aika lailla siellä valtiovarainministeriön sisällä. Ne tiedot, jotka ovat tihkuneet meille kansanedustajille, ovat olleet siinä määrin rajattuja, että jos ajatellaan, että 28. päivä toukokuuta tällainen iso kokonaisuudistus tuli eduskuntaan ja nyt vajaassa kuukaudessa joudutaan tästä päättämään, niin voidaan sanoa, että tämä on aivan liian tiukka aikataulullisesti. Sen vuoksi minä haluan esittää ja esitän vetoomuksen, että niitä mahdollisia virheitä, epäkohtia, joita tähän uudistukseen jää, ollaan vielä tämän hallituksen toimesta mahdollisimman nopeasti valmiit korjaamaan.

Tämä liittyy laajemminkin siis kansainvälisen toimintaympäristön muutokseen, jossa verotusinstrumentteja joudutaan reivaamaan ehkä menneisyyttä nopeammin, ja jos ajatellaan kansallisvaltion kilpailukykyä, niin sitä tullaan mittaamaan myös niiltä osin. Lähtökohtana on se, että me luomme yrityksille riittävän varmuuden tulevaisuutta ajatellen, mutta myös olemme valmiita tekemään riittävän nopeasti mahdollisia tarvittavia korjaavia toimenpiteitä. Näillä toimenpiteillä tarkoitan lähinnä tähän nopeaan valmisteluun liittyviä mahdollisia epäkohtia, jotka tulevat esille sitten käytännön verotuksessa. Nimittäin tämän uudistuksen vaikutusten arviointi on jäänyt hyvin epämääräiseksi ja ohueksi valmistelun ja jopa asiantuntijakuulemisenkin osalta. Tämä mielestäni on sellainen asia, että vaikutusten arviointiin olisi pitänyt pystyä saamaan täsmällisempää tietoa nyt jo valmisteluvaiheessa. Kaiken kaikkiaankin ajatellen, että jos puhutaan näinkin isoista uudistuskokonaisuuksista, kyllä hallituspuolueiden eduskuntaryhmien osallistumisen tähän valmisteluun pitäisi olla selvästi kiinteämpää kuin se tässä tapauksessa on ollut.

Arvoisa puhemies! Haluan vielä sitten muutamaa lähinnä kokoomusopposition vastalauseeseen liittyvää asiaa kommentoida. Minusta on hämmentävää se, että kokoomus edelleen luo sellaista mielikuvaa, että avoir fiscal -järjestelmä voitaisiin säilyttää. Minusta on suomalaisten yritysten kannalta ja yritystoiminnan varmuuden, tulevaisuuden ennakoinnin kannalta paljon perustellumpaa ja viisaampaa, että me teemme nämä tarvittavat korjaukset omaan verojärjestelmään ennakoiden, niin että me emme ajaudu yritystoiminnan osalta samanlaiseen tilanteeseen kuin ajauduttiin autoverotuksen osalta. Me olemme aika vähän käyneet keskustelua siitä, mitä suomalainen yhteiskunta menetti sen vuoksi, että kokoomuksen mukana ollessa hallitus ei kyennyt päättämään autoverotuksesta ennakoiden, vaan odotettiin EY-tuomioistuimen päätöstä, jonka jälkeen vasta tehtiin tarvittavat korjaukset. Yritysverotuksen osalta meillä ei missään nimessä ole varaa tällaiseen tilanteeseen.

Toisesta asiasta annan kokoomukselle tähän vastalauseeseen liittyen myönteisen palautteen. Vastalauseessa pohditaan oikealla tavalla sitä, mitenkä voidaan eri yhtiömuotojen yhdenmukainen verotus toteuttaa. Se on mielestäni tämän vastalauseen aidosti luova, rakentava johtopäätös, verovapaus 5 000 euroon, joka voisi toimia varsin hyvin sekä osakeyhtiöissä että osuuskunnissa. (Ed. Ahde: Se on myös valiokunnan mietintöön kirjattu!) — Tämä liittyy nimenomaan valiokunnan lausumaan, että tämä sama näkymä tullaan ponnen pohjalta selvittämään ja aikatauluna on se, että se tulee toteutumaan jo vuoden 2005 verotuksessa. Mutta tästä annan myönteisen palautteen, ja toinen asia, johonka tietyt perusteet liittyvät, on tämä osinkokaton poistaminen.

Mutta nyt korostan ihan lopuksi sitä, että kuitenkin kysymys on poliittisesta yhteisymmärryksestä, joka merkitsee sitä, että tässä on löydetty hallituspuolueiden kesken varsin toimiva kokonaisratkaisu, ja siksi olen erittäin hämmästynyt, arvoisat kokoomusedustajat, siitä, että te olette valmiit yhtymään vihreiden ed. Anni Sinnemäen tekemään hylkäysesitykseen. Nämä tietyt korjaavat toimenpiteet jollakin tavalla vielä ymmärrän, mutta sen tähden, että koko tämä järjestelmäuudistus ollaan valmiit kokoomuksen toimesta hylkäämään ja eliminoimaan noin 550 miljoonan euron veronkevennys suomalaiselle yritystoiminnalle, minä joudun toteamaan, että tämä johtopäätös, jonka te, arvoisat kokoomusedustajat, olette tehneet, on varsin vastuuton johtopäätös.

Bjarne Kallis /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minä taas olen erittäin hämmästynyt, että ed. Karjula, joka myöskin on toiminut yrityskonsulttina ja todennäköisesti myös veroasioissa, esittää, että avoir fiscal -järjestelmä on jotakin, mistä pitää luopua ja että pitää luopua kokonaan siitä. Ei se pidä paikkaansa. Me voimme avoir fiscalin säilyttää ja ulottaa sen koskemaan niitä muitakin osakkeita kuin kotimaan osakeyhtiöitten osinkoja. Ei ole mitään estettä menetellä sillä tavoin. Ensin väitettiin tässä aamupäivällä, että toimimme laittomassa tilassa, no onneksi se korjattiin. Nyt ed. Karjula jatkaa ja antaa ymmärtää, että siitä olisi kuitenkin pakko luopua. Ei ole mikään pakko, se voidaan muuttaa toisenlaiseksi. Kun te ihmettelette, minkä takia 550:tä miljoonaa ei oteta vastaan yritysmaailmassa, (Ed. Ahde: Ne ottavat sen vastaan!) minä olen sitä samaa ihmetellyt, ja silloin täytyy jossakin olla vikaa, jos niin moni vastustaa sitä. Minä olen sitä mieltä, että tässä on paljon hyvää, mutta tässä on myöskin asioita, jotka pitää korjata.

Kyösti Karjula /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olen ed. Kalliksen kanssa täsmälleen samaa mieltä, että nykyinen järjestelmä ei voi säilyä, sitä on korjattava. Toinen suunta, minkä ed. Kallis esitti, on totta kai mahdollinen, mutta se ei ole realistinen eikä käytännössä mahdollinen. (Ed. Pulliainen: Pitää valita sellainen hallitus, että tuntuu mahdolliselta!) Tässä mielessä toiseen näkökulmaan, onko 550 miljoonaa euroa riittävä, edelleen sanon näin, että hyvin monet vastuulliset yrittäjät, yritysverotuksen asiantuntijat, jotka ovat tähän paneutuneet, pitävät kokonaisuutta varsin kohtuullisena ratkaisuna. Tiettyjä epäkohtia, joista osaan omassa puheenvuorossani viittasinkin, toki tässä ratkaisussa on olemassa.

Bjarne Kallis /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Minä en ymmärrä, miten ed. Karjula voi väittää, että ei olisi realistista muuttaa avoir fiscalia siihen suuntaan, mitä minä esitin. Mikä siinä on esteenä? Ei ole mitään muuta kuin poliittisia esteitä. Jos ei poliittista tahtoa löydy, niin silloin sitä ei muuteta, mutta ei se mahdotonta ole. Siis kaikki on mahdollista ja kaikki riippuu siitä, mitä tämä sali päättää. Minä olen melko vakuuttunut siitä, että jos yritysveromallia olisi muutettu niin, että avoir fiscal olisi säilytetty, mutta muutettu niin kuin esitin, ja sitten pikkuisen yhteisöveroprosenttia alennettu, niin todella malli olisi ollut hyvä.

Esko Kurvinen /kok:

Arvoisa herra puhemies! Ed. Karjula puheensa aluksi totesi, että silloinen valtiovarainministeri Niinistö nimitti Arvelan komitean, joka sitten sai lopputuloksen, jonka pohjalta nyt hallitus on tehnyt esityksen. Tosin siinä välillähän oli sellainen episodi, että keskustan silloinen puheenjohtaja näyttävästi televisiokameroiden edessä pudotti koko mietinnön roskakoriin ja sanoi, että siihen ei palata vaalien jälkeenkään. Nyt olemme kuitenkin tässä tilanteessa. Sosialidemokraatit eivät torjuneet sitä, ja ehkä me saamme nyt lukea heidän esitystään.

Arvoisa puhemies! Kuten me äskeisessä debatissa havaitsimme, tätä esitystä voi lähestyä perustellusti näköjään kahdelta suunnalta. Minunkin mielestäni on jotenkin kummallista, että nykyinen hyvin toimiva järjestelmä, joka on tuonut yhteiskunnalle hyvät verotulot — veronmaksajat eli yrittäjät eivät ole juuri napisseet siitä, ovat olleet tyytyväisiä — romutetaan kokonaan tällä uudella esityksellä. Toisin sanoen ne kaikki nykyisen järjestelmän hyvät veromenettelyn vaatimukset, läpinäkyvyys, yksinkertaisuus ja laajapohjaisuus, kumotaan tällä esityksellä ja palataan monessa kohti takaisin sinne 10 vuotta sitten olleeseen veromenettelyyn, joka silloin todettiin huonoksi ja muutettiin nykyiseksi.

Hallituksen esityksessä on useita kohtia suoraan sieltä vanhasta veromallista. Hallitus perustelee, niin kuin äskeisessä debatissa kuultiin, nykyisen mallin muutostarvetta EU:n vaatimuksilla ja verokilpailulla. Mielestäni verokilpailuun vastaamiseksi ja veroprosentin alentamiseksi ei tarvitse sekoittaa koko verojärjestelmää, ja jos EY-tuomioistuimen päätös, sitten kun se aikanaan tulee, kieltää yhtiöveron hyvitysjärjestelmän, niin tämän, jota nyt käsitellään, ja nykyisen järjestelmän väliin kyllä mahtuu useita, sanoisin kymmeniä järjestelmiä, jotka ovat lähempänä nykyistä parempaa järjestelmää.

Ei ole ihme, että hallituksen esitys on saanut tyrmäävän vastaanoton suurimmalta osalta yrittäjiä, asiantuntijoita ja yrittäjäjärjestöjä. Niin kuin tässä salissa on tänä päivänä jo useaan kertaan sanottu, pari viikkoa sitten myös Suomen pankin vt. pääjohtaja Matti Louekoski sanoi verouudistuksen suosivan yritysten velkaantumista ja pääoman karkaamista ulkomaille. Samoin Sitran tuore yliasiamies Esko Aho on esittänyt samansuuntaista kritiikkiä uudistusta kohtaan. Mielestäni juuri Sitran ja yliasiamiehen ennen kaikkea olisi luotailtava Suomen tulevaisuuden kehitykseen vaikuttavia asioita. Oikeastaan lähes ainoat ryhmät, jotka uudistuksesta hyötyvät, ovat verojuristit, neuvontakonsultit ja yrityskauppaa välittävät, ja nämäkin ryhmät vain lisääntyvän työmäärän osalta.

Arvoisa herra puhemies! Tässä esityksessä on runsaasti yksityiskohtia, joilla on negatiivinen vaikutus yrittäjyyteen, yrityksen omistamiseen ja omatoimisuuteen, eläke- ja osakesäästäjien veronkiristykset sekä yli kymmenen vuotta omistetun omaisuuden myyntivoittoveron kiristykset niistä tärkeimpinä. Mielestäni hallituksen tulisi verouudistuksella tukea suomalaista yrittäjää ja suomalaisia eikä toisinpäin. Suomalaisten pörssiyhtiöiden omistus on jo nyt siirtynyt suurelta osin ulkomaalaisiin käsiin. Nyt esitetty veromuutos kannustaa suomalaisia sijoittamaan rahansa, yrityksensä, mutta myös työpaikat, ulkomaille. Mielestäni tämä verouudistus on selvä kannanotto kasvottoman omistuksen puolesta suomalaisia osakesäästäjiä vastaan. Jos yrityksen omistus siirtyy kiihtyvällä vauhdilla ulkomaisiin käsiin, se johtaa muidenkin Suomi-siteiden heikkenemiseen ja päätöksenteon siirtymiseen pois Suomesta, kuten tällä viikollakin olemme voineet havaita. Toivottavasti hallitus pysähtyy tarkastelemaan, mihin tämä ulkomaalainen omistus on johtamassa.

Arvoisa puhemies! Hallitus sanoo laskevansa yritysten verotusta, mutta jättää mainitsematta, kuinka paljon yrittäjien, omistajien, osingonsaajien ja eläkesäästäjien verotus kiristyy. Jostakin syystä hallitus ei halua ymmärtää, että yritys, yrittäjät ja omistajat ovat yksi kokonaisuus, samoin kuin niiden verotus. Yrityksiä ei ole ilman yrittäjiä, ja tästä on jälleen uusi osoitus tällä viikolla julkaistuissa tilastoissa, joissa yritysten määrä on voimakkaasti laskenut. Hallituksen yritysverouudistus kiristää asiantuntijoitten mukaan pääsääntöisesti pienten ja aloittavien yritysten omistajien verotusta, samoin käy suomalaisille menestyville perheyrityksille. Kiristys on muutamasta prosentista lähes 20 prosenttiin.

Suomessa on valtava määrä pieniä mikroyrityksiä ja -yrittäjiä, vaikka valtiovarainministeri ei niitä välttämättä yrittäjinä pidäkään. Vaikka hallituksen sisältäkin on kuulunut epäilyjä uudistuksen hyvyydestä, muun muassa ministeri Pekkarinen kolme—neljä tuntia sitten tässä salissa luetteli listan heikkouksia, ja kaiken lisäksi ministeriön sisältä on sanottu, että tämä on hyppy tuntemattomaan, niin kaikesta tästä huolimatta hallitus pitää jääräpäisesti kiinni esityksestään ja on täysin kuuro sille sisältä ja ulkoa tulevalle kritiikille. Olen täysin varma, että hallitus löytää tämän taipumattomuuden edestään ja lakia joudutaan muuttamaan pikaisesti jo tällä vaalikaudella, mutta silloin vahinko onkin jo tapahtunut.

Arvoisa puhemies! Olen aivan varma, että suurin osa suomalaisista yrittäjistä selviää tästä muutoksesta. Yrittäjät ovat tottuneet selviämään vaikeuksista, eivät he muuten yrittäjiä olisikaan. Mutta kalliiksi tämä tulee ja vie paljon aikaa verosuunnitteluun ja yritysjärjestelyjen suunnitteluun. Mutta se aika on pois varsinaisesta yritystoiminnasta, siitä liiketoiminnasta, mitä varten yritys on perustettu. Ed. Koskinen esitteli, miten suuri lehtitalo Keski-Suomessa tulee ongelmansa järjestämään. Kaikilla pienyrittäjillä ei kuitenkaan ole palveluksessaan juristeja ja ekonomeja, jotka tarkasti seuraisivat, mikä on yrityksen kannalta edullista.

Se tässä uudistuksessa on kuitenkin hyvä puoli, on myönnettävä, että se antaa mahdollisuuden ja suorastaan pakottaa yrittäjiä erilaisilla toimintatavoilla selvittämään eri mahdollisuuksia minimoida maksettavat verot. Nyt romutettava järjestelmä on läpinäkyvä ja yksinkertainen, mutta kylläkin tappoi lähes sukupuuttoon verokonsultit. Tämä uusi erittäin sekava malli panee yrittäjät miettimään, miten heidän yrityksensä on edullisinta toimia ja näyttää tulosta. Tämä on aivan rationaalista toimintaa, täysin oikeutettua, jopa liiketoiminnan hyvän menestyksen kannalta välttämätöntä.

Hallitus on markkinoinut yritysveroalennusten laskelmia, jotka perustuvat siihen, että yritystoiminta pysähtyy nykyiselle tasolle ja yritysten veronmaksu tapahtuisi uudessa järjestelmässä samoin kuin nykyisen selväpiirteisen järjestelmän aikana. Olen aivan varma, että hallitus tulee kokemaan suuren pettymyksen niin verokertymän kuin menetelmän toimivuuden kannalta.

Reijo Paajanen /kok:

Arvoisa herra puhemies! Ed. Karjula tuossa edeltävän edeltävässä puheenvuorossaan toi ilmi, että Lipposen hallitukset kulkivat täysin väärään suuntaan ja erheitä nyt korjataan nimenomaan yritysverotuksen suhteen. Eivät ne erheet varmaan ole kymmenessä vuodessa tapahtuneet, päinvastoin.

Koko tämän yritysveropaketin valmistelua ja käsittelyä on leimannut omituinen kiire ja ristiveto, niin kuin monista puheenvuoroista on käynyt ilmi. Erilaiset ideologiset syyt ovat saaneet tämän pakettina käsitellyn kompromissin todella sekavaksi. Verotusjärjestelmämme monimutkaistuu ja sen läpinäkyvyys katoaa. Nettovaikutuksiltaan suuret veronkevennykset eivät tunnu tyydyttävän näin toteutettuina edes niiden kohteena olevia yrityksiä ja ennen kaikkea yrittäjiä.

Heikkouksia verouudistuksessa on muun muassa yritys- ja pääomaverokantojen erottaminen toisistaan, yhtiöveron hyvitysjärjestelmän poistaminen, pienen pääoman omaavien yritysten verotus, kasvuyritysten kohtelu verottoman osingonmaksun ja listautumiskynnyksen osalta ja byrokratian ja verosuunnittelun lisääntyminen.

Suomen ainoa mahdollisuus pärjätä tulevaisuudessa on kannustaa yrittämistä sekä tukea innovaatioita hyödyntäviä kasvuyrityksiä. Kasvuyritykset, joita on noin 2 500 Suomessa, työllistävät noin puoli miljoonaa työntekijää. Se on valtava määrä. Minusta täällä on liikaa vähätelty sitä, mikä niitten merkitys Suomelle on. Se on todella suuri. On ihmeellistä, miksi verouudistus kohtelee yrityksiä tiukasti juuri näissä ryhmissä. On varmaa, että nyt tehtävä verouudistus saattaa mennä uusiksi lähivuosina, kun sen tulokset nähdään käytännössä. Tärkeintä on kehittää helppo malli, joka aidosti hyödyntää suomalaista yhteiskuntaa yrittäjyyttä kannustamalla.

Käytin lähetekeskustelussa esimerkkiä pienyrittämisen onnesta. Kun suomalainen ottaa riskin lähteä yrittäjäksi, hän sijoittaa omat rahansa ja ottaa usein myös paljon lainaa yritystoiminnan käynnistämiseen, unohtaa työtunnit tehden pitkää päivää ja heittäytyy epävarman tulevaisuuden rakentamiseen. Monelle pienyrittäjälle tavallisella 8 000 euron pääomalla ei osinkotuloja tule riittävästi toimeentuloa ajatellen. Yrittäjälle jää etua valtavasta riskinotostaan 60 euroa kuukaudessa. Niin kauan kuin riskinoton ja palkinnon välinen suhde on tuo, on turha ihmetellä, miksi suomalaiset eivät innostu yrittämisestä. Tämä on todella huolestuttava tilanne. Tilastokeskuksen mukaan yritysten määrä on pienentynyt 16 000 yrittäjällä. Tämä kehitys ei voi johtaa hyvään lopputulokseen. Tällä yritysverouudistuksella tuskin pystytään vaikuttamaan positiivisesti tuohon yrittäjien määrään ja sen kasvamiseen.

Näin tärkeä uudistus koko yhteiskunnan kannalta olisi pitänyt käsitellä rauhassa ja asiaankuuluvalla vakavuudella. Nyt eduskuntakäsittely oli kiireinen ja sekava. Hallitus toi esityksensä aivan liian myöhään, jotta se olisi voitu käsitellä kunnolla istuntokauden loppuun mennessä. Täytyy vain toivoa, ettei tähän liittynyt poliittista peliä sen suhteen, että näin olisi laskettu esitysten kiireessä menevän helpommin läpi. Oli suorastaan mahdotonta selvittää ja korjata kaikkia tämän monimutkaisen verouudistuksen ongelmia tässä aikataulussa. Hallituspuolueet eivät ole valmiita korjaamaan asiantuntijakuulemisissa esiin tulleita selkeitä epäkohtia, koska poliittisella tasolla oli lopputulos jo väännetty lukkoon. Tämä jätti pakettiin lukuisia suuria virheitä.

Kun aiemmin mainitsin, että näitä ratkaisuja vielä joudutaan lähivuosina korjaamaan, en halua lietsoa enempää epävarmuutta ilmaan, mutta totuus on, että verolakien jatkuva muuttuminen ja tieto todennäköisistä muutoksista ylläpitävät epävarmuutta yrittäjä- ja yrityskentässä. Kokonaisuudessaan uudistus monine poikkeuksineen on kovin sekava ja monimutkainen. Tässä eriytetään erikokoisten yritysten, eri omistajaryhmien ja eri sijoitusmuotojen verokohtelu. Astumme sen myötä todella epäoikeudenmukaiseen tilanteeseen.

Arvoisa puhemies! Erilaisin poikkeuksin, huojennuksin ja siirtymäsäännöksin vielä lisätään järjestelmän sekavuutta. Koko paketti jääkin eri osineen todella kauas uudistuksen tarpeesta ja hallitusohjelmassa mainituista monin osin hyvistä tavoitteista.

Seppo Lahtela /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Kun tätä keskustelua kuuntelee, ei tiedä, itkisikö vai nauraisiko. (Ed. Pulliainen: Valitkaa toinen niistä!) — Arvoisa ed. Pulliainen, tätä asiaa oikeastaan aamulla herättyäni mietiskellessäni, mitä tämä tuo tullessaan, kaivoin ja katselin vaatekaapista ja löysin punaisen solmion. Kun katselin, että tässä nyt niin mennään vähän sosialidemokraattisvetoisessa keskustelussa tänään kehuen ja hoilaten sitä asiaa, sen takia panin tämän punaisen solmion, mitä muuten kyllä kuitenkin tässä kaikin tavoin kartan. (Ed. Ahde: Sopii aika hyvin!) — Tämän voi todeta, että tämä sopii, mutta ei tähän oikein muita värejä mahdukaan. Tosin joku neuvoi tänään, että hanki semmoinen solmio, mihin jossakin ompelutat, painatat siihen vähän vihreätä, punaista jne., niin että tulee tämmöinen vähän erimittainen tämän hyvän hallitusyhteistyön merkeissä ja nimissä.

Jos tätä maailmaa voisi vielä katsoa aikaisemmin, kyllä tässä sellaiset ainekset olivat olemassa ja ovat olemassa, että edellisellä kaudella, jos Lipposen hallitus olisi tämmöisen tuonut, olisi sitä pitänyt yrittää moittia, vaikkei siinä niin mahdottoman paljon moitittavaa silloinkaan tietysti olisi ollut olemassa. Tämän keskustelun perusteella viitaten ed. Kurvisenkin äskeiseen puheenvuoroon voi nähdä, että onhan tässä kyllä erityinen ongelma ollut olemassa tämä kiire, millä tämä on syntynyt ja tullut. Kun ottaa huomioon, että hallitus linjasi tämän sisällön jo viime syksynä silloin, kun talvi oli tulossa, hautoi sitä läpi talven ja sitten tässä kevään korvalla valtiovarainvaliokunta jaostoineen tätä erittäin kiivaalla aikataululla kävi läpi ja tässä viimeisinä öinä tavallaan mietti ja rakenteli tämän sisällön, niin kuin sanoin, tässä varmaan aukkoja ja heikkouksia on olemassa ja tämä johtuu siitä kiireestä.

Jos voidaan sitten tätä maailmaa ajatella ja katsoa myöskin sillä pohjalla, mikä oli se tapa, minkä takia tälle näin kova kiire piti rakentaa, rohkenisin epäillä, että tässä voi olla kyllä jotakin pelin politiikkaa olemassa niin, että hallitus ei saanut sitä esitystä ulos ajoissa sitten kuitenkin tavoitteena niin, että tätä juhannuksen jälkeenkin kokoonnutaan vielä hyväksymään tänne kakkoskäsittelyssä, ja jotainhan tässä on olemassa. Mutta kun en tiedä, en voi kuin epäillä, ja kun en osaa ennustaa, tähän asiaan en osaa ennustaa, vaikka yleensä olen sanonut, että kun jotakin ennustan, harvoin olen erehtynyt. Mutta kun tässä ei tätä erehtymisen mahdollisuutta niin kovin paljon muuta ole kuin tässä sekavuudessa, jätän sen nyt tällä kertaa ennustamatta.

Päivän keskustelussa on useassa puheenvuorossa viitattu siihen, että Suomessa olisi laiton tilanne, kun tämä yhtiöveron hyvitysjärjestelmä ei voi enää toimia eikä käydä. Tässä on vähän sellainen henki ollut olemassa, että me pelkäämme, että Euroopan unionista syntyy joku nuhde ja saattaisi syntyä sellainen päätöskin, mikä todennäköisesti syntyy, ettei se ole mahdollista. Mutta sellaisen tiedon lietsominen ja levittäminen, että tämä nyt olisi laiton tilanne, on minusta väärä todistus. Itse kyllä edustan sitä suomalaisuutta, mikä viimeisen hädän edessä Euroopan unionin edessä taipuu ja tähän asiaan on muutosta tekemässä. Paljon rehellisempi tämä peli olisi ollut olemassa, jos olisi odotettu sieltä se suurikin tuomio ja sen jälkeen korjattu tätä asiaa.

Jos tätä maailmaa katsotaan sitten sisällöltänsä, onhan tässä tietenkin hyvää olemassa, hyvää siinä, että tämän yritys- ja pääomaverotuksen osalta on alennettu näitä veroprosentteja, mutta senkin voisi sanoa, että vähän liian vähän. Jos katsotaan pääomaveropuolta, kyllähän silloin, niin kuin sanoin lähetekeskustelussakin, kun tämä pääomavero on erotettu yhteisöverokannasta, ollaan huonoilla jäljillä olemassa. Tätä ei olisi pitänyt näin tehdä. Niiden olisi pitänyt seurata toinen toisiansa ja joustavasti laskea tarpeen mukaan alaspäin. Tietenkin siitä voi löytyä jotakin hyvää. Kun on yrittänyt miettiä, mitä hyvää siitä voisi löytyä, ehkä voisi edelleenkin todistaa ja todeta, että tämä pääomaverotus on erotettu yhteisöveropuolelta tämän kalliimman prosenttinsa kautta. Joku pohjanmaalainen on hokenut täällä useaan kertaan — voisin sanoa, että useat pohjanmaalaiset, ed. Ranta-Muotiota en käsittääkseni siihen joukkoon laske mutta monia muita — että kun tässä nyt niin hyvin kävi, että tämä pääomavero laski 29:stä 28 prosenttiin, tämä olisi suurikin voitto. Mutta kun siihen samalla liittyy se, että hankintahintaolettama pienenee 50:stä 40:een, sellaisella, joka realisoi pitkän säästönsä tavalla taikka toisella, verotus kiivaasti kiristyy tässä asiassa, siis todella kiivaasti kiristyy. Näin katsottuna se voitto ei ole kyllä niin suoraviivainen ja selkeä olemassa.

Mutta tästä voisi hyvänä katsoa, että näin katsottuna todennäköisesti se vaara, että tähän joku valtiovarainministeriön nousukas, uusi vaikuttava poliittinen tekijä, alkaisi kaivaa kiinteistöveroa maa- ja metsätalousmaalle, käsittääkseni on tässä voitettu, minkä voisi nähdä. Mutta saattaahan olla, että tämä oma ennustukseni on liian optimistinen ja kuitenkin jostakin tällainenkin vielä löytyy, mutta se ei tule tätä eduskuntaa läpäisemään, ja jos tulee läpäisemään, silloin hallituksen kuolemankellot alkavat soida jo siinä esittelyvaiheessa.

Jos tätä maailmaa katsotaan vielä muuten, kyllähän tämä osuuskuntien verokohtelu ei ole missään muodossa. Osuuskuntien kohdalta se voi olla oikein mutta osuuskuntien jäsenten kohdalta ei. Jos lausumaehdotuksen, mikä täällä nyt muodostuu sitten vielä eduskunnankin lausumaksi, sisältöä mietitään ja pohditaan, kyllä tämä niin moniselkoisesti on sanottu, että tämän voi tulkita melkein mihin vaan. Kun lukee sieltä niin, että jättää joka toisen sanan pois, voi olla aivan varma, että se toteutuu ja vuoden 2005 alusta on järjestyksessä. Mutta jos taas ottaa sitten toiset jäljelle jääneet sanat sieltä, voi todeta, että jos tarvetta on, niin toteutetaan, ja ennustaisin, että sillä arvioperusteella taas tarvetta ei nähdä ja se ei toteudukaan. En ainakaan vielä tällä pohjalla oikein usko, kun nämä eduskunnan lausumat ovat vähän löysässä olleet muutenkin, niitten tulkinta, että tämä eteenpäin menisi, mutta toivon syvästi, että näin tulisi käymään ja syntymään.

Samoin myöskin ketjuverotuksen osalta on se kyllä ihmeellinen asia, että tämä asia ei ole voinut tulla järjestykseen eikä kuntoon eikä myöskään valiokuntakäsittelyn aikana. En usko, että valiokunnissa ei olisi ymmärretty tätä asiaa, mutta ei ole haluttu ymmärtää eikä ole haluttu panna järjestykseen. Mikä siinä sitten lieneekin? Kait siinä joku yhteistyön kova paine on ollut takana, missä ei ole haluttu tippaakaan tästä tavallaan periksi antaa, vaikka vähän on korjattukin, mutta sanoisin edelleenkin, että liian vähän.

Herra puhemies! Vielä myöskin sellaiseen asiaan kuin tähän varallisuusveroon. On nähtävä hyvänä, että sitä vähän täällä lievennetään, mutta katson ihmeenä, että ei ole löydetty pidemmälle eikä ole löydetty sanomaa ja viestiä, että se edes pyrittäisiin tulevaisuudessa poistamaan. Jos se edes pyrittäisiin, voisi toivoa, että joskus se toteutuu. Mutta kyllähän tämä suomalainen yhteiskunta varmasti tässä maailman kilpailussa menee siihen, että joskus sekin asia korjautuu ja tulee järjestykseen, ja varmemmaksi vakuudeksi nyt sitä tässäkin pohdin ja käsittelen, niin että voi jälkeenpäin sanoa, että on alun perin jo oltu sitä mieltä.

Kun ajatellaan ja pohditaan, täällä tänäänkin keskustelussa olin kuulevinani ilmeisesti ministerin suusta sanottuna, että mikä huoli ja ongelma äveriäillä yrittäjillä on olemassa. Nämä niin sanotut äveriäät yrittäjät kyllä tätä maata kuitenkin pystyssä pitävät ja pyörittävät, ja on parempi, että nämä äveriäät yrittäjät antavat pääomansa liikkua, vaikuttaa ja toimia tämän suomalaisen teollisuuden ja kilpailukyvyn eteen ja suomalaisen yrittäjyyden eteen kuin että — niin kuin luulen, että jossakin rintamassa toivotaan — herrat ja rouvat menisivät äveriäinä rahoinensa jonnekin muualle maailmalle ja olisivat siellä ikään kuin tyhjän päiten olemassa. Se ei palvelisi tätä isänmaata eikä tätä joukkoa. Se olisi suuri takaisku ja suuri taantuma olemassa.

Näin katsottuna toivon, että tämä antaisi semmoisen viestin, semmoisen signaalin, että Suomessa kannattaa yrittää, ja myöskin todettaisiin niin, että hallitus pyrkii tekemään parhaan kykynsä mukaan hyviä esityksiä tämän asian puitteissa tehtäviin korjauksiin, mitkä nyt tällä kertaa, voisi sanoa, ovat vielä puolitiessään. Mutta jos tämä olisi kokoomuksen esitys, sanoisin, että voisi sanoa, että ei niin kovin hyvä, mutta kun tämä on sosialidemokraattien ja keskustan esitys, sanoisin, että keskenhän tämä kuitenkin on jäänyt ja siltä osin ei tässä voi olla oikein puolesta eikä vastaan. Mutta siihen voisin yhtyä, mikä on monessa puheenvuorossa todettu, ja ken ei sitä todista ja usko siinä mukana olevan, että monimutkainen tämä on olemassa. Tämä on paljon monimutkaisempi kuin aikaisemmat järjestelmät ja verolait olemassa, ja sen pohjalta ainakin juristit tulevat saamaan tämän kautta lisätyötä. Eipä se heille varmasti pahaksi olekaan, elävätpähän sen verran reilummin sitten. Ehkä yhteiskunta siitäkin omat verotulonsa tulee saamaan.

Pekka  Nousiainen /kesk:

Arvoisa puhemies! Ed. Kurvinen puheenvuorossaan totesi, että kyllä yrittäjät tulevat tämänkin lain kanssa selviämään, ovathan he selvinneet aikaisemminkin. Jos ajattelee tämän uudistuksen perimmäistä tarkoitusta, luoda kilpailukykyä suomalaiselle yritystoiminnalle, lisätä suomalaisen omistajuuden ja omistamisen asemaa, tehdä yritykset kilpailukykyisiksi kansainvälisillä markkinoilla, ja kun tämän yritysverouudistuksen mittavin vaikutus on se, että yhteisöverokanta alenee 3 prosenttia eli 29:stä 26:een, mikä merkitsee noin 550 miljoonan euron verohelpotusta suomalaiselle elinkeinoelämälle ja yritystoiminnalle, niin kyllä tämän pitäisi auttaa yritystoiminnan selviytymistä. Kyllä tässä lähtökohta on, että yrittäjät kykenevät selviytymään, laajentamaan, tekemään uusia työpaikkoja ja viemään yrittäjyyttä eteenpäin. Kaiken kaikkiaan tämä uudistus on yritysverouudistuksista pitkään aikaan mittavin, ja sillä lailla se on merkittävä kannanotto hallitukselta yrittäjyyden puolesta ja työllisyyden parantamiseksi.

Täällä myöskin todettiin, miksi tämä uudistus on niin kiireellinen. On ymmärrettävää tietysti, kun tämä sisältyy hallitusohjelmaan, että hallitus pyrki kaikin keinoin valmistelemaan periaatepäätöksensä pohjalta kattavan, hyvän esityksen. Asia tuli eduskuntaan vasta toukokuun 25. päivänä, elikkä se oli valmistelussa hyvin kauan, ja ennen kaikkea kiire on ollut valtiovarainvaliokunnan verojaostolla, joka on joutunut työstämään tämän hyvin nopeassa aikataulussa kuullen paljon asiantuntijoita ja pyrkien vielä korjaamaan hallituksen esitystä. Tarkoitushan on, että laki tulee voimaan siten, että sitä voidaan soveltaa ensi vuoden alusta ja että yrittäjät tietävät, minkälaisen verotuskäytännön kanssa he ovat tekemisissä tehdessään suunnitelmia ensi vuoden osalle sekä toiminnan laajentamisen että taloudellisen tuloksen aikaansaamisen osalta. Verottaja lähtee siitä, että verottajalla pitää olla lain sisältö tiedossa jo elokuussa, jotta järjestelmät ehditään saada sen kaltaisiksi verotusta ajatellen, että ne ovat toimivia, kun ollaan verotusta suorittamassa.

Ed. Seppo Lahtela kiinnitti huomiota yhteisövero- ja pääomaverokannan eriytymiseen. Olen itse samaa mieltä, minusta pääomaveron olisi tullut seurata yhteisöverokantaa elikkä alentua myöskin 26 prosenttiin, ja erityisesti tämä on metsä-Suomessa koettu hyvin kriittisenä asiana, koska pääomaveron jääminen korkeammaksi kuin yhteisövero on omalta osaltaan heikentämässä metsätalouden kannattavuutta ja sillä lailla se ei tee oikeutta tänä päivänä sille metsätalousyrittäjyydelle, joka on lisääntyvä voimavara Itä-Suomessa ottaen huomioon, että peruselinkeino maatalous siellä on kuitenkin ehtymässä ja metsä on se voimavara, josta ostovoima, työ ja myöskin asuminen maaseutualueella saa voimansa ja lähteensä.

Osinkoverotuksessa ehdotuksen mukaan siirrytään osittain kahdenkertaiseen verotukseen. Pörssissä listattujen yhtiöiden osingot tulevat verollisiksi 70 prosentin osuudella, ja listaamattomien eli omistajayhtiöiden osingot ovat verovapaita 9 prosentin tuottoon saakka nettovarallisuudesta tai enintään 90 000 euroon saakka. Ylimenevän osuuden voi vähentää sitten varallisuusverotuksessa, mikä oli jo hallituksen korjaus.

Jos tätä kriittisintä kohtaa ajatellaan elikkä tuoton verovapaata osuutta nettovarallisuudesta, sitä ovat kritisoineet juuri kasvupohjaiset perheyritykset, mutta kun ajatellaan tämänkin lainkohdan soveltamisen mahdollisuudet perhepiirissä, niin kyllä se mahdollistaa varsin laajan ja mittavan verovapaiden osinkojen saamisen yritystoiminnasta, ja sillä lailla sitä ei voi pitää kohtuuttomana.

Sekä hallitus että eduskunta korjasivat lakiesitystä ennen kaikkea yhteisöjen omistamien osakkeiden luovutusvoittojen verovapauden osalta, peitellyn osingonjaon osalta, mutta tämä ketjuverokysymys jäi ongelmaksi ja sen olisi toivonut tulevan paremmin vielä huomioon otetuksi.

Täällä on ehkä eniten keskustelua aiheuttanut osuuskuntien osuuspääoman koron tuotto hallituspuolueiden, ennen kaikkea keskustan, sisällä, ja on toki nähty, että nimenomaan osuuskunnat yritysmuotona ja osuuspääoman korko omalla tavallaan myöskin pääomasijoituksen tuottona olisi tullut jo hallituksen esityksessä ja myöskin valiokunnan mietinnössä rinnastaa listaamattomien yritysten osinkotuottoon. Tämä on nyt jäänyt ponnen varaan, ja minä toivon, että hallitus reagoi tähän ponteen eduskunnan toivomalla tavalla ja että siitä syntyy sen kaltainen selvitys ja sen kaltainen esitys, joka voi tulla myöskin tämän periaatteen mukaisesti voimaan siten, että sitä sovelletaan ensi vuoden alusta lukien.

On muistettava, että tähän yritysverouudistukseen sisältyy myöskin yritysten sukupolvenvaihdoksia edistävä perintö- ja lahjaveron huojennus ja että myöskin siellä on arvonlisäveron alaraja tehty liukuvaksi ja verovapaaksi 8 005 euroon saakka ja että varallisuusverotuksessa on lievä huojennus. Siitä olen yhtä mieltä, että varallisuusvero sinällään on aikansa elänyt, ja toivon, että kun vielä tällä vaalikaudella kuitenkin yritysverotustakin tullaan arvioimaan, niin tämä varallisuusverokysymys on esillä sillä tavalla, että siitä voidaan luopua.

Kaiken kaikkiaan minä uskon, että tämä verouudistus on tehnyt ja tekee suomalaisesta yritystoiminnasta kilpailukykyistä myöskin kansainvälisillä markkinoilla yritysten kilpailutoiminnan kannalta ja että Suomesta tulee myös veropoliittisesti kilpailukykyinen maa. Sillä tavalla me kykenemme myöskin viemään eteenpäin ne tavoitteet, mitä hallituksen työllisyyspolitiikalle ja yrittäjyydelle on asetettu.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Muutama näkökohta vielä näitten vastauspuheenvuorojen jatkeeksi. Kun on kuunnellut Suomen keskustan edustajien puheenvuoroja täällä, niin ei voi muuta sanoa kuin että niillä on ollut yksi yhteinen ominaisuus, joka voidaan pukea ilmaisuun "minä uskon hyppyyn tuntemattomaan". Siinä on semmoinen kiusallinen yksityiskohta, että hyppy tuntemattomaan voi osua ihan nappiinkin, ei siinä mitään, koska niin se lottovoittokin aina joskus jollekin tulee, mutta se voi aivan yhtä hyvin osua kiveen ja seinään ja luojaties mihinkä kuiluun. Tässä tapauksessa ehkä se mahdollisuus, että on todennäköistä, että osuu nappiin, on suhteellisen vaatimaton. Miksi? Siksi, että sen lisäksi, mihinkä täällä on vedottu, elikkä globalisaation ja sen vaatimuksien lisäksi, joita tulee maailmanmarkkinataloudessa tiukasti olevalle valtiolle ja yritystoiminnalle, on olemassa koko joukko muita asioita, jotka vaikuttavat nykytilanteeseen.

Yksi sellainen on energian hinta, joka energia on vallan voimakkaasti verotettu täällä meilläkin. Tällä hetkellä elämme aikaa, jolloin energian hinta on kipuamassa reaaliarvoltaan aivan uudelle tasolle. Se vaikuttaa kaikkeen mahdolliseen. Jo nyt Suomen Kuorma-autoliitto, otetaanko ehkä näkyvimpänä ja kuuluvimpana etujärjestönä, vaatii voimakkaasti kuorma-autoiluun liittyvän verotuksen kaikkiseltaan alentamista, ja sen ymmärtää, koska on niin erinomaisen paljon vaikeuksia saada tariffeihin nämä lisäkustannukset. Tällä on mitä suurin merkitys tässä kokonaisuudessa.

Toinen asia on se, että ajateltiin mitä tahansa historiasta, niin ympäristöverotukset tulevat ohjaavina verotuksina voimistumaan, ja siinä keskeisenä instituutiona tulee olemaan nyt EU, kun ollaan siirtymässä Euroopan unionissa eräänlaiseen federaatiovaiheeseen. Ympäristöverotus tulee aivan uudella tavalla kuvaan mukaan, vaikka verotus ei olekaan siinä asemassa kuin me vihreät sen toivoisimme olevan yhteisölainsäädännössä.

Kolmas hyvin merkittävä asia on se, niin kuin tänä päivänä julkistettu tutkimuskin osoittaa, että tämän vanhan järjestelmän aikana 4 prosenttia bruttokansantuotteesta on verotuksien ulkopuolella harmaassa taloudessa, joka tarkoittaa nyt jo 5:tä miljardia euroa. Se on hyvin paljon rahaa. Se oli vielä pari vuotta sitten 4 miljardia euroa. Nyt se on jo 5 miljardia euroa. Silloin tietysti, kun tällaista uudistusta tehdään, pitäisi ehdottomasti pystyä projisoimaan taustalle se harmaan talouden verkosto, joka toimii omana "yritystaloutenaan", höplissä ilmaistuna, koska sehän on se, mikä vääristää kilpailua. Se vääristää sitä niin tolkuttomasssa määrin, että jos tämän laatuinen yritysverotus rehellisiä veronmaksajia kohtaan epäonnistuu tai vielä onnistuu sellaiseksi muodostumaan, että se antaa erityisiä mahdollisuuksia harmaan talouden toimijoille, niin kilpailuvääristymä on vielä sitä suurempi.

Nyt tullaan siihen, mitä perustuslaki edellyttää lainsäädännöltä. Se edellyttää täsmällisyyttä, tarkkarajaisuutta. Se myöskin talonpoikaisen järjen mukaan edellyttää verotuksen kohdalla selkeyttä ja yksinkertaisuutta. Eräiltä osin tämä paketti, niin kuin täällä on tunnustettu jo Suomen keskustankin edustajien toimesta, ei täytä alkeellisimpiakaan vaatimuksia eikä ole minun mielestäni myöskään tässä suhteessa perustuslain edellyttämän tasoista lainsäädäntöä.

Elikkä toisin sanoen se tuo, niin kuin täällä jo kaikki ovat todenneet, niin sanotun verosuunnittelun tullessaan. Se tarkoittaa sitä, että harmaa talous saa jälleen uusia aineksia, uusia toimijoita, ja kilpailusyistä rehellisistä yrittäjistäkin tulee tavallaan tahtomattaan epärehellisiä, että pärjää tässä hommassa, sillä olennaistahan on se, että kun täällä on todistettu, että 90 tai 92 prosenttia veronmaksajista, yrityksistä, hyötyy tästä, ne hyötyvät vain siinä tapauksessa, että ne pystyvät hyödyntämään sen potentiaalisen hyödyn, minkä uskotaan nyt olevan tarjolla. Muutenhan siinä käy aivan toisin. Nettohyötyyn lasketaan se, paljonko on verokonsultoijille maksettu ja kaikille asiantuntijoille ja sellaisille maksettu, ja ne miinustavat koko ajan tulosta. Jos se marginaali, mistä puhutaan, on 1 prosenttiyksikkö, se on niin limesvaikutuksellinen, että se häipyy taivaan tuuliin, elikkä tämä 550 miljoonaa euroa, mistä tässä puhutaan, osoittautuukin hyvin köykäiseksi tavaraksi. Muun muassa tämän takia vihreät ovat hylkäämässä koko tämän paketin.

Aulis Ranta-Muotio /kesk:

Arvoisa puhemies! Tämä käsiteltävänä oleva yritysverouudistus on mielestäni aivan kiistatta pk-yritystoimintaan myönteisesti vaikuttava hallituksen esitys. Tulen pienyrittäjäalueelta, ja aika paljon yrittäjiltä olen saanut palautetta, toki kielteistäkin ja niitä asioita, joita piti korjata ja joita tässä on korjattu. Varmaan jää vieläkin korjattavaa, ei se nyt ole sataprosenttisen täydellinen, mutta kokonaisuus on varsin hyvä. (Ed. Salo: Saisiko yhden esimerkin?) Täytyyhän sen nyt tuntua, kun 550 miljoonaa euroa kevennetään kuitenkin pk-yrittäjien verotusta eli yhteisöveroa lasketaan kolmella prosenttiyksiköllä, reilulla kymmenellä prosentilla. Tähän vielä liittyy käyttöomaisuusosakkeiden myyntivoiton verovapaus, ja voisi sanoa, että koko tähän yritysuudistuspakettiin liittyy sukupolvenvaihdosten verotuksen selkeä keventäminen, kun verotusarvosta vain 40 prosenttia huomioitaisiin.

Nämä edelliset vaalikaudet, kun olen tässä talossa ollut, on puhuttu tästä sukupolvenvaihdoksen keventämisestä. Siitä on todella paljon puhuttu, mutta nyt sekin on toteutettu. Siitä kiistämättä yrittäjät ovat antaneet hyvää palautetta.

Tässä kokonaisuudessa, mikä nyt on esillä, on tietysti sellaisia tekijöitä, ettei aivan tarkkaan tiedä kaikkea, mitä voi tapahtua, mutta ei se nyt ollenkaan ole hyppy tuntemattomaan, niin kuin ed. Pulliainen esitti. Kyllä tässä aika tarkkaan pystytään arvioimaan. Siitä asiantuntijat ovat yksimielisiä, että valtaosalla, jopa lähes 90 prosentilla pk-yrityksiä, verotus kevenee.

Edellisten hallitusten aikana, muistan sen, kun on 25:stä nostettu 29:ään tämä yhteisöveroprosentti, (Ed. Kallis: Yksimielisesti!) se on ollut kyllä aika väärä suunta. (Ed. Sjöblom: Keskusta ei vastustanut sitä!) — Keskusta sitä on vastustanut.

Mutta se, että valtiovarainvaliokunnassakin kokoomus kannatti tätä vihreitten tekemää lakiesityksen hylkäämisesitystä, on kyllä aika yllättävää, koska kokoomustakin voi pitää jonkinlaisena yrittäjäpuolueena. Ehkä pk-yrittäjät ovat nykyään enemmän keskustan kannattajia. (Ed. Sjöblom: Eivät tutkimusten mukaan ainakaan!)

Valiokuntakäsittelyssä tähän saatiin monia parannuksia, muun muassa tämä vakuutusyhtiöiden ja pankkien sijoitusomaisuudesta saadun tulon huomioiminen vain 75-prosenttisesti verotettavaksi, se on hyvän suuntainen. Sitä aina voidaan sanoa, pitäisikö tämän kevennyksen olla vielä suurempi, mutta se on parannus joka tapauksessa alkuperäiseen esitykseen samoin kuin tämä osuuspankkien sisäisen voitonjaon saaminen verovapaaksi, siinä huomioitiin tämä osuuspankkiryhmän erityisluonne.

Arvoisa puhemies! Itse lähetekeskustelussa puutuin oikeastaan vain yhteen asiaan ja tämän puheenvuoron lopuksi keskityn vielä tähän osuuskuntien osuuspääoman korkokysymykseen. Täällä epäiltiin, onko tällä lausumalla mitään merkitystä. Usein on tietysti todettu, että eduskunnassa nämä lausumat eivät paljon merkitse, mutta tässä asiassa on pantu selvä aikaraja, että vuoden 2005 verotuksessa täytyy olla selvitettynä tämä osuuskuntien korkoasia ja koko tämä osuuskuntien verotuskäytäntö, jos ne rinnastetaan näihin listaamattomiin yrityksiin. Kun siinä on selkeä aikaraja, niin uskon, että ainakin me keskustassa tulemme tarkkaan vahtimaan, että tämä selvitys tehdään, ja siitähän on valtiovarainministeriön virkamiesten kanssa jo sovittu. Voi olla parempi, että siihen tuli pieni aikalisä, että tehdään tällainen kokonaistarkistelu.

Se 1 500 euron raja on kyllä aika lailla hihasta vedetty eikä vastaa tämän päivän todellisuutta tuottajaosuuskuntien osalta, koska tuottajaosuuskuntien luonne on tietysti aivan erilainen kuin esimerkiksi osuuskauppojen tämän osuuden omistajan kannalta. Tuottajaosuuskuntien jäsenyys on tietynlainen pakkojäsenyys. Esimerkiksi maitotilalla ei saa sitä tuotetta kerta kaikkiaan kaupaksi eikä lihaa, ellei kuulu niihin kahteen, maito- tai lihanjalostusosuuskuntaan, ja se osuusmaksu peritään vapaaehtoisella pakolla sieltä tilistä ja liittyy aina siihen liikevaihtoon ja niihin volyymeihin. Kun tällaisessa yrityksessä on monta näitä osuuskuntia, niin niistä kertyy herkästi se yli 1 500 euroa. (Ed. Kallis: Sehän on hyvä, että on tuloa!) Mutta on nyt hyvä, että se selvitetään tämän lausuman mukaan. Vaikka olin alun pitäen sitä mieltä, että tämän olisi ehdottomasti pitänyt olla korkeampi, esimerkiksi joku 3 000 euron raja, että se kattaisi reilusti valtaosan näistä tuottajaosuuskuntien jäsenistä, niin tyydyn siihen, että se selvitetään ja se mahdollisesti nousee sitten siihen 90:een vuoden 2005 verotuksessa.

Esko Kurvinen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ed. Ranta-Muotio sanoi, että tämä esitys edistää sukupolvenvaihdoksia voimakkaasti. Nyt kuitenkin Suomessa on tilanne, jossa yrittäjäperheen lapset jatkavat vain noin 20 prosentissa omaa yritystä. Meille on ensiarvoisen tärkeää, että niitä yrityksiä saadaan työntekijöille tai muille seuraavaan sukupolveen, mutta ei omalle perheelle.

Nyt kuitenkin tässä esityksessä hallitus esittää, että yli 10 vuotta omistetun omaisuuden verotusta kiristettäisiin laskemalla hankintaolettamaa 50:stä 40 prosenttiin. Tämä käytännössä tietää myyntivoittoverotuksen kiristymistä noin kahdella prosenttiyksiköllä. Ihmettelisin vain, kuinka tällä nyt edistetään sitten näitä sukupolvenvaihdoksia ja yrittäjyyttä Suomessa.

Reijo Paajanen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olisin ed. Ranta-Muotiolta kysynyt, mistä on tuo prosenttiluku 90—92, joka on osuus, millä määrällä yrityksistä verotus kevenee. Suomen yrittäjillä se on 90—92, mutta se on vain 35 prosenttia koko yrityskannasta Suomessa. Meillä on 150 000 muuta yritystä ja siellä pk- ja isoja yrityksiä, joilla ei varmasti kevene. (Ed. Bryggare: Varmasti kevenee!)

Aulis Ranta-Muotio /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Sukupolvenvaihdosten veronkevennyslakihan oli toinen laki, mutta liittyy tähän kokonaisuuteen. Se on aika merkittävä kevennys, mihinkä viittasin tässä puheenvuorossa. Näistä on tietysti monenlaisia tilastoja ja arvioita, kuinka monella yrityksellä kevenee, mutta tämä 90 on aika yleisesti käytetty. En väitä, että se nyt olisi tarkka. Sen myönnän, että jos on pieni nettovarallisuus, niin sille joukolle tämä voi olla kielteinen, (Ed. Kallis: Ei voi olla vaan on!) mutta kaikille muille yrityksille myönteinen, jopa niille parhaillekin, vaikka ne ovat pitäneet suurinta ääntä tätä esitystä vastaan.

Leena Harkimo /kok:

Arvoisa puhemies! Hallituksen asettama globalisaatiotyöryhmä luovutti eilen väliraporttinsa. Siinä korostetaan kilpailukyvyn ylläpitoa ehtona Suomen menestymiselle ja selviämiselle muuttuvassa maailmantaloudessa. Raportin mukaan osaamisyhteiskunnan rakentaminen edellyttää ennen kaikkea työllisyyden tukemista, muun muassa työn tekemisen ja yrittämisen kannustamista verotusta keventämällä. Syytä tähän onkin. Päivän Helsingin Sanomat kertoo, että yrittäjien määrä on vuodessa vähentynyt 16 000:lla. Työryhmän johtajan Olli Rehnin mukaan raportin ehdotukset tukevat ja jalostavat hallitusohjelmaa. Näin varmasti onkin. Ongelmana vain on se, etteivät sanat kohtaa konkretiaa. Hallitus jatkaa valitsemallaan selvitysten, työryhmien ja ehdotusten tiellä, mutta ne eivät muutu käytännössä toimenpiteiksi.

Yritysverouudistus on hyvä tai pikemminkin huono esimerkki siitä tavasta, jolla hallitus loppujen lopuksi sivuuttaa sellaiset esitykset, jotka vaikuttaisivat rakentavasti ja positiivisesti lopputulokseen, tässä tapauksessa työllisyyden ja kasvun tukemiseen. Paitsi että yrittäjäkentän ja järjestöjen osaaminen on jätetty uudistuksissa hyödyntämättä, myös asiantuntijakuulemisissa esiin tulleet ongelmakohdat on jätetty korjaamatta.

Lopputulos on hätiköity ja sekava, kotimaista pk-yrittäjyyttä ja sen edellytyksiä heikentävä kokonaisuus. Ennen kaikkea uusi verojärjestelmä on niin monimutkainen kaikkine poikkeuksineen, että se tulee kasvattamaan yrittäjien käytännön ongelmia ja kustannuksia, minkä ed. Pulliainen, nyt jo salista lähteneenä, myös nosti voimakkaasti esiin. Eri verotoimistojen ratkaisut ja linjaukset tulevat varmuudella eroamaan toisistaan, mikä on omiaan lisäämään epävarmuutta ja yrittäjien epätasa-arvoisuutta paikkakunnasta riippuen. Tämähän on jo nyt arkea.

Arvoisa puhemies! Etlan jokin aika sitten tekemän tutkimuksen mukaan suomalaisyritysten suurimpana ongelmana on kasvuhaluttomuus ja se, ettei ulkopuolisia työntekijöitä haluta tai voida palkata. Nyt tehty yritysveroesitys vaikuttaa juuri päinvastaiseen suuntaan kuin sen on ollut tarkoitus vaikuttaa. Se heikentää yritysten rahoitusrakennetta, nostaa listautumiskynnystä ja vähentää yritysten mahdollisuuksia ja halukkuutta riskinottoon. Työllisyyden ja kilpailukyvyn kannalta elintärkeät mahdollisuudet laajentumiseen ja kansainvälistymiseen heikkenevät. Osinkokaton asettaminen tulee kiristämään joidenkin suomalaisten kasvuyritysten verotusta varallisuusverohuojennuksesta huolimatta. Veronkiristys kohdistuu siis juuri niihin yrityksiin, joita pitäisi kaikin käytettävissä olevin keinoin kannustaa. Kokoomuksen ehdottama osinkokaton poisto on siis varsin perusteltua.

Samoin olisi kannatettavaa kokoomuksen esittämän vastalauseen mukaisesti lieventää matalien ansiotulo-osinkojen veronkiristystä säätämällä verolliselle osingolle 5 000 euron verovelvolliskohtainen alaraja. Hallituksen esityksen perustelut eivät anna oikeaa kuvaa niistä kaikista vaikutuksista, joita yhtiöveron hyvitysjärjestelmästä luopuminen aiheuttaa. Se tulee kiristämään pahimmin niukkavaraisten, matalatuloisten yritysten verotusta, joista aikaisemmin on nostettu lähinnä ansiotulo-osinkoja. On huomioitava, että nämä, siis juuri nämä pienimmät, ovat usein naisyrittäjiä, joiden kannustaminen on nostettu esiin myös hallituksen yrittäjyyden politiikkaohjelmassa, ettei peräti yhdeksi painopistealueeksi. Yhtälö ei mielestäni oikein toimi. Tarvitsemme juuri näitä pieniä yrityksiä vauhdittamaan elinkeinoelämäämme, ja kuitenkin verotus tulee rankaisemaan niitä.

Arvoisa puhemies! Täällä on puhuttu paljon sukupolvenvaihdoksista. Niihin on haettu ratkaisua verotuksen keinoin. Helpotukset ovat oikea suunta, mutta sukupolvenvaihdostilanteiden verotus ei kuitenkaan ole näiden yrittäjien suurin huoli ja ongelma. Vain noin 20 prosenttia kokee näin, sen sijaan peräti puolet pitää suurimpana ongelmanaan sopivan jatkajan löytämistä. Jatkajan löytämisen ongelmaan hallituksen olisi kiinnitettävä huomio. Tehdyistä helpotuksista ei ole mitään hyötyä, jos omistuksen verotus toisaalla kiristyy ja byrokratia monimutkaistuu, siis sama byrokratia, jota toisaalla pyritään monin tavoin karsimaan.

Täytynee jälleen kerran muistuttaa suomalaisesta yrittäjyysaktiivisuudesta. Sen heikkouteen vaikuttaa juuri yrittäjyyden kokeminen kannattamattomaksi, liian riskialttiiksi sekä monimutkaiseksi verotuksen ja järjestelmän takia. Hallituksen yhtä siellä, toista täällä politiikka jatkuu, koordinaatio puuttuu.

Kuten mietinnön lausumassa on todettu, verouudistus vaatii monilta osin seurantaa. Totta tosiaan, siis seuraamme taas, teemme selvityksiä, perustamme työryhmiä toteamaan, että muutoksia tarvitaan. Siinä sivussa yrittäjäkenttä elää epävarmuudessa ja vasta käytäntö tulee näyttämään, kuinka pitkä korjattavien asioiden lista tulee olemaan. (Ed. Ala-Nissilä: Kokoomuksen linja lisäisi epävarmuutta, kun ei tiedettäisi, mitä tulee tapahtumaan!) Yrittäjän pahin painajainen poukkoilevasta ja vaikeasti ennustettavasta verojärjestelmästä on toteutumassa.

Arto Bryggare /sd(vastauspuheenvuoro):

On tietysti selvää, että täällä keskustelun kuumentuessa heitellään kaikenlaista, mutta nyt tuli kyllä uskomaton väite ed. Harkimon taholta. Hän sanoi, että yritysten rahoitusrakenne huononee siinä tilanteessa, kun yritysten veroprosentit laskevat 29:stä 26:een. Voi olla, että niissä yrityksissä, joissa on huono nettovarallisuus ja yrittäjä on yksin aloittamassa yritystoimintaansa, tilanne on haasteellinen. Mutta tässä tilanteessa, jossa yritykselle annetaan lisää rahaa verotuksen keventämisen kautta, niin minä haluan kuulla joltain opposition edustajalta, millä tavoin rahoitusrakenne tässä huononee, kun minusta se paranee. En puutu muihin, siellä oli muitakin sellaisia uskomattomia heittoja. Kyllä kannattaisi tutkia tarkasti se, mitä täällä on kerrottu, mitä asiantuntijat ovat kertoneet ja mitä valiokunnan mietinnössä on kerrottu.

Olavi Ala-Nissilä /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Harkimon puheenvuoro oli tyylikäs, mutta hän ei kokonaan pysynyt asiassa. Kun te sanoitte, että tällä uudistuksella luodaan epävarmuutta, niin miten tämä asia on? Se kokoomuksen linja, jota tekin edustatte, tarkoittaisi sitä, että emme tekisi mitään. Ja se taas tarkoittaisi sitä, että jättäisimme yritys- ja pääomaverouudistuksen riippumaan mahdollisista EY-tuomioistuimen päätöksistä, jotka ovat seuraavana päivänä voimassa olevaa oikeutta. Kyllä fiksut yritykset ja yritykset laajalti näkisivät, että järjestelmä muuttuu väistämättä Suomessa ja ne joutuisivat siihen varautumaan, mutta olisivat suuressa epävarmuudessa, koska eivät tietäisi, miten se muuttuu. Tämä teidän linjanne juuri loisi epävarmuutta todella mittavasti ja osinkoveroralli pyörisi ja yritykset ihmettelisivät, mitä tapahtuu, kun hallitus ei toimi, vaikka maailma muuttuu.

Ed. Harkimo, teidän politiikkanne on tällaista Elvis elää -politiikkaa.

Leena Harkimo /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Bryggarelle ensinnäkin: Minulla itselläni on jonkin verran yrittäjätaustaa, ja jonkun verran olen myös verotuksen kanssa joutunut tekemisiin, ja täytyy sanoa, että tämä on kyllä hyvin monimutkainen. Jospa olisikin kysymys vain kannan laskemisesta, pääomaverokannan, osinkoverokannan laskemisesta, olisimme varsin yksinkertaisen asian kanssa tekemisissä. Tässä on niin monta liikkuvaa osaa, ed. Bryggare, että en usko, että tästä valtakunnasta tällä hetkellä löytyy sellaista verotuksen gurua, joka pystyisi tämän avaamaan.

Bjarne Kallis /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ed. Bryggarelle: Te voisitte lukea, mitä Suomen Pankin vt. pääjohtaja on lausunut tästä. Hän on lausunut, että tämä suosii velkaantumista. Näin on myös Keskuskauppakamarin varatoimitusjohtaja todennut, ja näin ovat monet muut asiantuntijat todenneet, että tämä uusi järjestelmä suosii velkaantumista. Siis rahoittaminen velkapääomalla tulee edullisemmaksi. Ja juuri sen takia yritysten taseet huononevat, aivan niin kuin ed. Harkimo totesi. Minun tehtäväni ei ole puolustaa kokoomusta. Meillä on sama yhteinen vastalause, mutta kyllä minä ihmettelen, ed. Ala-Nissilä, kun te sanotte, että kokoomus ja, ymmärrän nyt, vastalauseen takana olevat tahot esittävät, ettei mitään tehtäisi. Mehän esitämme (Ed. Ala-Nissilä: Hylkyä!) viisi kuusi muutosta tähän lakipakettiin, ja jos nämä hyväksytään, niin silloinhan se on ihan hyvä malli. Ja totean nyt vielä varmuuden vuoksi, että ne ovat juuri ne kohdat, joita edustajat Karjula ja Nousiainen ovat esittäneet, (Puhemies: Aika!) — ed. Ala-Nissilä.

Petri Salo /kok (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Minä ymmärsin kyllä ed. Harkimon puheenvuoron juuri sitä taustaa vasten, että hänellä on myös itse omaa henkilökohtaista kokemusta pienyrittäjänä ja vähän suurempanakin yrittäjänä. (Ed. Ala-Nissilä: Sitä arvostamme!) En tiedä, minkälainen kokemus ed. Bryggarella on yritystoiminnasta, mutta veikkaan kyllä enemmänkin, kun nämä kaikki puheenvuorot ovat niin saman tyylisiä sosialidemokraattien puolelta, että se on enemmän niin sanottua annettua, valmista puhetta.

Korostan vielä samaa, mitä ed. Kallis, että opposition tarkoituksenahan tässä ei ole ensisijaisesti ollut lähteä kaatamaan tätä esitystä, vaan ensisijaisesti tehdä siihen ne korjaukset, jotka näkyvät näissä useissa vastalauseissa, joista vallitsee pitkälle yksimielisyys myös todellisuudessa hallituspuolueiden osalta, että näin pitäisi tehdä, mutta kun — näin pitäisi tehdä, mutta kun. Ja vasta siinä tapauksessa, mikäli näille kaikille esityksille tulee hylky, täytyy miettiä sitä ensi keskiviikon ratkaisevaa äänestystä, onko parempi jatkaa nykyistä järjestelmää, jota parannettaisiin.

Marjukka Karttunen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kyllä tämä kuulostaa niin kepulaiselta (Ed. Ala-Nissilä: Suomen keskusta!) meiningiltä, kun ed. Nousiainenkin totesi, että kyllä yrittäjä tästä selviää. Ei tällaisessa tilanteessa, jossa uudet EU-maat ovat suoraan sanoneet, että ne houkuttelevat muista maista yrityksiä, meillä voida yrittäjän asemaa enää lähteä huonontamaan ja heikentämään, suomalaisen omistajuuden asemaa. Tämä esitys on monimutkainen ja jostain syystä hirveällä kiireellä kokoonjuostu, ja sitä joudutaan vielä moneen kertaan korjailemaan.

Timo  Soini /ps (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kun olen kuunnellut tätä keskustelua, niin kaksi suurta asiaa pistää silmään. Toinen on se, tuleeko tästä nyt selkeä vai työllistetäänkö tällä verojuristeja ja onko tämä työllisyyttä lisäävä vaikutus tällä verosuunnittelupuolella. Toinen valtion kannalta olennainen asia on se, että verotustason yrityksillä pitää olla sellainen, että sieltä tulee optimitulos, eli että yritykset maksavat veroa, ja sen veron, minkä maksavat, maksavat mielellään, eli ei siirrytä harmaaseen talouteen, ei siirrytä kikkailuun. Nämä ovat siinä ne kaksi olennaista asiaa: palveleeko tämä tätä esitystä, tätä filosofiaa.

Arto Bryggare /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Salolle: minullakin on vähän, toki vain hyvin vähän yrittäjätaustaa. Sen verran vaan sanon, että kyllähän tämä tilanne, jossa verotus laskee, yksinkertainenkin ymmärtää, että se tuo, ed. Kallis, yritykselle lisäresursseja. Sitten on aivan toinen asia, millä tavalla yritys haluaa käyttää ne resurssinsa, joita se saa hyödynnettäväkseen. Toivoisin, että täällä jokainen edustaja sitten pyrkii sitä kautta arvioimaan eri tilanteita.

Meillä verojaostossa kuunneltiin asiantuntijoita. Kieltämättä siellä tuli paljon kritiikkiä tästä asiasta, mutta yksikään vastuullinen yrittäjä, TT:n edustaja, ei sanonut, että tässä vaiheessa pitäisi lopettaa tämän ehdotuksen läpivieminen niin kuin kokoomus on täällä tekemässä. Kokoomus on hylkäämässä koko esityksen. Arvatkaa, minkälaisen pilven se luo tämän koko suomalaisen yrityselämän päälle, jos tässä vaiheessa sanotaan, että hylkäämme koko asian (Puhemies: Aika!), kun eivät ne kaksi kolme pientä muutosesitystä tulleet hyväksytyiksi. (Puhemies: Aika, ed. Bryggare!) Tämä on vastuutonta politiikkaa.

Olavi Ala-Nissilä /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Vastaan ed. Kallikselle sillä tavoin, että te olitte tietääkseni äänestämässä tämän lain hylkäämisen puolesta eli muistaakseni valiokunnassa. (Ed. Kallis: Kuka?) — Olitteko, ed. Kallis? Ehkä ette ollut hylkäämisen kannalla. Se onkin hyvä, koska kokoomus äänesti hylkäämisen puolesta, ja se olisi todella minusta kokoomukselta hyvin vastuutonta politiikkaa. Kehotinkin heitä menemään kysymään tavalliselta suomalaiselta pk-yrittäjältä tai vaikka Nokian pääkonttorista, pitääkö tämä laki hylätä.

Arvoisa puhemies! Haluan korostaa sitä, että tavallisen suomalaisen osakeyhtiömuotoisen pk-yrittäjän, tavallisen henkilöyhtiön, verotuksessa ja kirjanpidossa ei tapahdu käytännössä mitään. (Ed. Sjöblom: Oho!) Verotus muistuttaa nykyjärjestelmää hyvin pitkälle, verotus kevenee, se tapahtuu, mitään muuta dramaattista ei tapahdu. Ei tämä tuo tavalliselle pk-yritykselle mitään byrokratiaa käytännössä. Tämä todetaan myös eduskunnan tiedotteessa hyvin selkeästi. (Puhemies: Aika!)

Marja Tiura /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täytyy kyllä ihmetellä etenkin ed. Bryggaren puheenvuoroa siinä mielessä, että hän tuo puheenvuorossaan esille, että me olisimme hylkäämässä tätä koko esitystä. Me olemme esittäneet tähän lukuisia parannuksia, lukuisia muutosehdotuksia tähän esitykseen. Kyllä kokoomus on aina puolueena ollut eritoten ajamassa yritteliäisyyttä ja yrittäjyyttä, mutta kun puhumme siitä, mitä mieltä yritysjohtajat ovat tästä uudistuksesta, niin Taloussanomat 15.4. eli 15. huhtikuuta on uutisoinut suurella, että yritysjohtajat ovat tyytymättömiä hallituksen verouudistukseen (Ed. Ahde: Kuinka monelle kysely tehtiin?) eli yli puolet yritysjohtajista pitää hallituksen veropakettia kokonaisuudessaan yrittäjyyttä lannistavana. Siis tämä kysely on tehty nimenomaan yritysjohtajille. (Ed. Ahde: Kuinka moni yritysjohtaja vastasi?) Verouudistus ei edistä yrittäjyyttä eikä lisää työllisyyttä, ja siten se on hallitusohjelman tavoitteiden vastainen. Eli 15.4., hyvät ystävät, 15. päivä huhtikuuta, ed. Ahde, (Ed. Ahde: Kuinka moni yrittäjä vastasi?) tässä on suoraa tekstiä siitä, mitä mieltä yritysjohtajat ovat tästä uudistuksesta.

Seppo Lahtela /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Tämä keskustelu yrittäjyydestä ja yrittäjyyden ihanuudesta tuntuu olevan silleen, että siellä ainut huoli on nämä verot. Kyllähän tässä käytännön normaalissa yrittäjyydessä on kaikkein suurin huoli sen verotettavan yritystulon aikaansaaminen, ja siinä on se huoli kaikkinensa olemassa. Siltä osin toivon, että keskustelu myöskin olisi sen tyyppistä, että kannustettaisiin yrittäjyyttä eikä löydettäisi pelkästään epäkohtia, ettei se kannata Suomessa eikä toimi. Toisaalta voi sanoa, että täällä on myös vähän kateutta näkyvissä, että muka aina yritysjohtajalla tai yrittäjällä menisi hyvin. Se ei suinkaan käytännön elämä sitä ole olemassa. Vain ed. Kuosmasella menee hyvin, koska ed. Kuosmanen nyökyttelee.

Bjarne Kallis /kd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Kyllä tässä tietenkin pitäisi itsekin olla hyvin asiallinen niin kuin kaikkien muidenkin edustajien. Ed. Ala-Nissilälle totean, että ed. Kallis ei ole koskaan vihjaillut edes siihen suuntaan, että esitys tulisi hylätä. Minä olen esittänyt korjauksia siihen, minä olen myöskin todennut, että suurimmalle osalle tämä tuo helpotusta, ja suurin osa yrittäjistä ei tarvitse konsultteja. Tämä ei muuta tilannetta niin, että tavallinen yrittäjä, jolla on muutama työntekijä, tarvitsisi konsulttia. Tämän minä olen monta kertaa todennut, mutta minä olen esittänyt, että tässä on eräitä suuria epäkohtia, joita voitaisiin ja tulisi muuttaa, eikä se paljon mitään maksaisi. Sitä minä en ymmärrä, että näihin muutoksiin ei ryhdytä. Silloin, kun oli lähetekeskustelu, silloin se oli maailman paras esitys. Onneksi kolme neljä viisi kohtaa muutettiin, onneksi, onneksi, (Puhemies: Aika!) mutta silloin lähetekeskustelun aikana ei ollut mitään sellaista tarvetta.

Petri Salo /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Aivan lyhyesti vaan, että siinä vaiheessa, kun suomalaisille yrityksille alkoi paljastua tämä hallituksen yritysverouudistuksen sisältö, alkoi myös merkittävä puliveivaaminen. Puliveivaamisella tarkoitan semmoisia toimenpiteitä, joilla yritetään maksimoida yrityksen edut tässä uudessa verouudistuksessa. Parhaimpia esimerkkejä on sanomalehti Keskisuomalainen, (Ed. Kallis: Ja Ilkka!) — sanomalehti Ilkka — jotka ovat hyvin vahvasti muun muassa keskustataustaisia lehtiä, joissa on keskustan omistus hyvin vahva niiden hallintoneuvostoissa ja yhtiökokouksissa. Siellä otettiin lainaa, että voitiin maksaa maksimaaliset osingot, ja sitten otettiin osakaslainaa vastaavasti osakkaille, eli puliveivaaminen on alkanut jo. Kyllä minä ymmärrän, mikä kauhistus tämä hallituspuolueelle on sen jälkeen, jos tässä tulisikin hylky. Tehän olisitte antanut niille omille puliveivaajille aivan väärän viestin. Eihän tässä enää hylkyyn ole teillä varaa, koska tämä on johtanut jo aivan käsittämättömiin liikkeisiin tuolla yrityselämässä.

Eva Biaudet /r:

Ärade talman! Här har framförts en del kritik som vi just har hört gällande skattereformens detaljer, men kan någon ärligt betvivla regeringens motiv att genom företagsskattereformen på basis av bästa befintliga kunskap trygga förutsättningarna för företagande och företagarnas konkurrenskraft i Finland.

Beslutet att sänka samfundsskatten till 26 procent är helt säkert ett välkommet beslut för alla företag i Finland, både stora och små. I företagen skapas det arbetsplatser och en ökning av sysselsättningen är naturligtvis en ödesfråga för vårt välfärdsssamhälle. Efter detta beslut ligger samfundsskatten lägre än hos våra närmaste konkurrenter i Sverige och Danmark, inte heller Estland är långt ifrån. Däremot kan det kanske sägas att det är omöjligt att tävla med esternas offensiva politik och låga lönenivå. Den enda möjligheten är där att hitta en möjlighet att verka tillsammans med dem.

Kansainvälinen verokilpailu on kuitenkin niin todellista yritysten arkisissakin investointipäätöksissä, ettemme voi tyytyväisinä tämänkään jälkeen jäädä katselemaan muiden menoa. Vaikka sijoittautumispäätöksissä monet muutkin tekijät, kuten osaaminen ja turvalliset yhteiskuntaolot, ovat tärkeitä, verotuksen merkitystä ei pidä vähätellä. Osaamisen huipulla pysyminen edellyttää jatkossakin huippukoulutusjärjestelmää, jossa jokainen lapsi ja nuori koulutetaan hyvin. Mutta se edellyttää myös osaajien palkitsemista. Tästä syystä hallituksen globalisaatioryhmä on muun muassa ehdottanut ylimpien marginaaliverojen laskemista.

De gamla goda familjeföretagens betydelse för sysselsättningen i vårt land är betydande. Emellanåt har det i diskussionen låtit som om ett framgångsrikt ägande med ansikte är mera moraliskt diskutabelt än till exempel framgång för Nokias internationella anonyma ägare. Det är helt säkert att en börssvacka i Nokias kurs väcker oro hos var och en av oss men på samma sätt borde vi måna om framgången för här traditionellt verkande kända finländska familjebolag. Den lättnad som skattepaketet nu föreslår för förmögenhetsskatten är ett erkännande för bevarande av det icke-anonyma ägande. På den vägen skall vi fortsätta.

Arvoisa puhemies! Vanhojen, menestyvien perheyritysten työllistävä merkitys Suomessa on suuri. Välillä keskustelussa on kuulostanut siltä, että kasvollinen omistaminen ja menestyminen on jotenkin moraalittomampaa kuin esimerkiksi Nokian kansainvälisten anonyymien omistajien menestyminen. Jokainen suomalainen huolestuu varmasti aiheesta, jos Nokian pörssikurssissa tapahtuu notkahdus, mutta samaa huolta olisi syytä tuntea myös täällä pitkään toimineiden tunnettujen suomalaisten perheyritysten menestymisen puolesta. Varallisuusverohuojennus on mielestäni tervetullut tunnustus kasvollisen omistamisen säilymisen puolesta, ja sitä tietä on hyvä jatkaa.

Kansainvälinen kehitys ja globalisaatio on jo avannut meille aikaisemmin suljettuja markkinoita. Globaalisesta näkökulmasta ei sinänsä voi olla kielteistä, että köyhemmissä maissa avoimuus ei pelkästään tarkoita rikkaiden maiden vientimarkkinoiden avautumista. Kun tuottaminen siirtyy lähemmäksi loppumarkkinoita, kuten esimerkiksi Kiinassa, se ei aina tarkoita työpaikkojen siirtymistä pois Suomesta. Todellisuudessa Kiinassa sijaitsevien tuotantolaitosten rakentaminen on tähän asti ennen kaikkea merkinnyt suomalaisten yritysten laajentumista ja kilpailukyvyn lisäämistä.

Verojärjestelmää rakennettaessa järjestelmän ymmärrettävyys ja läpinäkyvyys on tärkeää myös yrittämisen kannalta. Suomessa onkin aina pidetty kunniassa sitä, että tavalliset kansalaiset ja yrittäjät voivat lukea lakia niin, ettei oman edun ja oikeuden turvaaminen edellytä konsulttien ja juristien käyttämistä, kun ollaan tekemisissä viranomaisten kanssa. Tämä on varmasti tämän verouudistuksen heikoin lenkki. Tämän verouudistuksen monimutkaisuuden myötä verosuunnittelun tarve ja juridisten kiistojen määrä välttämättömästi kasvaa. Valitettavasti asiantuntijat todistavat tämän olevan kansainvälinen trendi, kun pyritään vastaamaan kansainvälisen kilpailun uusiin haasteisiin jatkuvasti.

Paljon on myös asian käsittelyssä keskusteltu siitä, onko verouudistus riittävän offensiivinen vastaamaan kansainväliseen kilpailuun. Jokainen meistä on tietenkin huolissaan veropohjan kaventumisesta. Aikaisemminkin veronhuojennukset ovat kuitenkin johtaneet verotulojen kasvuun. Samalla tavalla yritysten liikkumatilan ja kilpailukyvyn kasvattaminen veronhuojennuksilla antaa menestymisen kautta enemmän verotuottoja. Ylläpitämällä tiukkaa veropohjaa vastoin muiden maiden käytäntöjä voidaan tästä hyvästä aikomuksesta riippumatta kuitenkin saada aikaan huomattavia veronmenetyksiä yritysten siirtyessä muualle.

Luovutusvoittojen verottomuus on verouudistuksen voimakas vastaus kansainväliselle verokilpailulle. Sen tarkkoja seurauksia verotuottoihin on varmasti vaikeata arvioida. Varmaa kuitenkin on, että jättämällä tilanne ennalleen veropohja olisi häipynyt alta pois.

Toinen erittäin keskeinen kysymys oli sijoitusomaisuusosinkojen veronalaisen osuuden aleneminen 75 prosenttiin, jonka selvästi asiantuntijakuuleminen nosti ykköskysymykseksi yhteisöveron jälkeen. Tässä oli valiokunnankin mielestä syytä poistaa ulkomaisen omistuksen selkeä suosiminen. Suurten pääomien siirtyminen ulkomaille olisi voinut olla vaikea isku suomalaisten yritysten mahdollisuuksiin saada pääomaa.

Nopeasti muuttuvassa maailmassa, jossa pääoma liikkuu sinne, missä se tuottaa eniten, verojärjestelmän tulee olla sellainen, ettei se vaikeuta suomalaisen elinkeinoelämän menestymistä kotimaassa tai ulkomailla. Ymmärrän opposition kritiikin esityksen yksityiskohtia kohtaan moniltakin osin, mutta voiko se vihreiden peruste hylkyesitykselle — ja ymmärtääkseni myös ainakin joidenkin kokoomuslaisten — että uudistuksen seurausten arviointi veropohjaan on vaikeasti arvioitavissa, olla oikea? Hyvällä syyllä mielestäni voitaisiin kysyä sitä vastoin vihreiltä, miten helposti ovat sitten arvioitavissa seuraukset siitä, että lakiehdotus kokonaan hylättäisiin, ettei mitään tehtäisi. Mielestäni uudistuksen hylky sinänsä osoittaisi politiikan täydellistä vieraantumista yritysten kansainvälisen toimintaympäristön tilanteesta. (Ed. Ahde: Se on totta!) Siten opposition puhe lain hylkäämisestä on mielestäni uhkarohkeaa tai sitten tietoista vastuusta pakenemista. Tärkeisiin verojärjestelmän yksityiskohtiin on tietysti varmasti aina syytä palata useammin tässä maailmassa kuin tähän asti.

Marjukka Karttunen /kok:

Arvoisa herra puhemies! Tämä hallituksen esitys ei edistä työllisyyttä, talouskasvua eikä yrittäjyyttä. Nykyinen yhtiöveron hyvitysjärjestelmä on toiminut hyvin. Se on tuottanut yhteiskunnalle merkittävät verotulot ja toisaalta taannut veronmaksajille kohtuullisen verotuksen. Se on suosinut suomalaisia yrityksiä ja suomalaista osakkeenomistusta.

Hallitus päätti kuitenkin siirtyä hyvin monimutkaiseen verojärjestelmään ja hyvin nopeassa aikataulussa. Ongelmaksi muodostui sekin, etteivät hallituspuolueet olleet edes valmiita korjaamaan asiantuntijakuulemisissa esiin tulleita selkeitä epäkohtia. Nyt säädettävää lainsäädäntöä on tulevina kuukausina ja vuosina tarve korjata useaan otteeseen. Verolakien jatkuva muuttuminen ja tosiasiallinen aukiolo puolestaan pitävät yllä jatkuvaa epävarmuutta yrittäjä- ja yrityskentässä. Ei meillä ole varaa tällaiseen poukkoiluun, varsinkin kun, niin kuin aikaisemmin jo sanoin, uudet EU-maat houkuttelevat yrityksiä puoleensa ja yrityspako Suomesta on jo alkanut.

Kokoomuksen mielestä yhteisö- ja pääomaverokantojen alentaminen on oikea ratkaisu. EU:n laajentuessa Suomen kohtaama verokilpailu tulee entisestään kiristymään. Yhtenä nyt tehtyjen ratkaisujen vaarana kuitenkin on, että pääomaverokannan erottaminen yritysverokannasta altistaa pääomaverokannan toistuville poliittisille kaupankäynneille ja voi johtaa verokannan jatkuviin vaihteluihin.

Tiivistettynä: Hallituksen yritysverouudistus heikentää suomalaisen omistajuuden asemaa ja heikentää myös yritysten toimintaedellytyksiä ja kasvumahdollisuuksia. On vaikea käsittää hallituksen kiire tähän vaillinaiseen, hutaisten kasaan juostuun uudistukseen tilanteessa, jossa keskieurooppalaiseen tilanteeseen verrattuna meillä on huikea pula pienyrityksistä, niistä todellisista työllistäjistä. Hallitushan lupailee 100 000:ta uutta työpaikkaa, ja tosiasiassa tämän vuoden kuluessa työmarkkinoilta on hävinnyt noin 45 000 työntekijää. Samaan aikaan kymmenettuhannet toimivat perheyritykset ovat tulossa sukupolvenvaihdokseen, jos jatkajaa edes löytyy.

Jos Suomi haluaa pärjätä globaalissa kilpailussa, tarvitsemme osaajia, uusia innovaatioita ja niiden kaupallistamista sekä yrittäjäystävällistä ilmapiiriä. Kun perinteiset työpaikat väkisinkin karkaavat Aasiaan — esimerkiksi Kiinan työvoima on tällä hetkellä noin 700 miljoonaa, ja kiinalaisia riittää 30 vuotta tulemaan kaupunkeihin kokoomateollisuuden palveluun tekemään työtä 150 euron kuukausipalkalla, ja se on hyvä palkka — ei näissä olosuhteissa meillä ole varaa luoda lisää epävarmuutta suomalaiselle omistajuudelle ja yrittäjyydelle, joten kokoomus esittää vastalauseessaan yritysverouudistuksen räikeimpien asiantuntijakuulemisissa esiin tuotujen ongelmakohtien korjaamista. Pohjaesitys on kuitenkin niin heikko, että edes näillä muutosesityksillä uudistuksesta on hyvin vaikea saada suomalaista yrittäjyyttä ja omistajuutta tukevaa pakettia. Kun ei edes esittämiämme muutoksia eduskunnan enemmistö todennäköisesti hyväksy, tulemme sitten sen tähden lain toisessa käsittelyssä esittämään hallituksen yritysverouudistuksen hylkäämistä.

Tarja Cronberg /vihr:

Arvoisa puhemies! Yritysten toimintaympäristön tulisi — uskon, että siitä olemme kaikki yksimielisiä — olla mahdollisimman yksinkertainen ja läpinäkyvä. Se koskee erityisesti pk-yrityksiä ja aivan erityisesti naisyrittäjyyttä. Nyt kuitenkin, niin kuin tässä on jo todettu, ollaan menossa monimutkaisempaan suuntaan, ja haluankin lainata valtiovarainvaliokunnan kommenttia tässä suhteessa. Tässä todetaan: "Suomen järjestelmä on ollut tähän asti poikkeuksellisen linjakas, selkeä ja hyvin toimiva. Sen perustana olleet laaja veropohja ja matala veroaste ovat lisänneet myös verojärjestelmän neutraalisuutta - -."

Nyt muutokseen. Mitä tämä tarkoittaa? Vallitseva suuntaus näyttää johtavan ainakin lyhyellä tähtäimellä siihen, että verojärjestelmien periaatteellinen linjakkuus vähenee ja monimutkaisuus lisääntyy. Onko järkeä tehdä tällaista muutosta? Toinen kysymys on, että hallituksella on ollut käytettävissään oikeastaan koko maan paras yrittäjyysasiantuntemus. Uskoisin, että suomalaiset taloustieteilijät pystyvät ennakoimaan yritysten käyttäytymistä itse asiassa melkein missä tahansa tilanteessa. Valtiovarainvaliokunnan mietinnössä kuitenkin todetaan: "Ehdotetun uudistuksen tosiasialliset taloudelliset vaikutukset ovat monelta osin ennakoimattomia. Tämä koskee ennen kaikkea aktiivisten, kansainvälistyvien ja menestyksekkäiden yritysten käyttäytymismuutoksia ja niiden vaikutuksia yritysverotuottoihin." Toisin sanoen todetaan, että niiden yritysten, jotka Suomen tulevaisuuden ja työllisyyden, talouskasvun kannalta ovat tärkeimpiä, kansainvälistyvien, aktiivisten, menestyksekkäiden yritysten, käyttäytymistä ei pystytä ennakoimaan. Se on mielestäni suomalaisen taloustieteilijähallituksen toiminnalle tosi huono merkki.

Pahemmaksi asia tulee vielä, kun katsotaan sitten, mitenkä pystytään ennakoimaan valtiontaloutta, koska se nyt olisi kuitenkin hallituksen hanskassa. Tässä todetaan uudistuksen vaikutuksista valtiontalouteen seuraavaa: "Uudistuksen staattisesti laskettu, yritysten verotusta keventävä vaikutus on 555 miljoonaa euroa. Tässä arviossa ei ole kuitenkaan otettu huomioon käyttöomaisuusosinkojen verovapaudesta aiheutuvia verotuottoseuraamuksia, jotka voivat olla merkittävät. Toinen vaikutuksiltaan ennakoimaton seikka on se, ettei yhtiöllä olisi jatkossa enää minimiveroa, kun yhtiöveron hyvitysjärjestelmään liittyvästä täydennysverojärjestelmästä luovutaan." Siis tässä todetaan, että ei pystytä edes sanomaan, mitä valtiontaloudelle tästä seuraa.

Jos ajatellaan, että ollaan tekemässä uudistusta ja yritysverouudistus on sekä odotettu että tärkeä, niin olemme siis tilanteessa, jossa hyvä järjestelmä muuttuu monimutkaiseksi, tärkeiden yritysten käyttäytymistä ei pystytä ennakoimaan ja seuraukset valtiontaloudellekin ovat aika epäselvät. Uskoisin, että jos tämä esitys hylätään, sen taloudelliset seuraamukset ovat helpommin ennakoitavissa kuin jos se hyväksytään.

Juhani Sjöblom /kok:

Arvoisa puhemies! Nykyinen verojärjestelmä yhtiöveron hyvityksineen on ollut menestystarina kaikkien osapuolten kannalta. Veronmaksajille se on ollut selkeä ja vaikutuksiltaan suhteellisen neutraali ja yksinkertainen. Veronsaajalle se on tuottanut moninkertaisesti tuloja edeltävään aikaan verrattuna. (Ed. Kuoppa: Osingonsaajille vielä enemmän!) Hyvitysjärjestelmä on suosinut kotimaisia yrityksiä ja suomalaista omistamista. Tätä etua ei olisi pitänyt lähteä poistamaan, ennen kuin sen on todettu olevan välttämätöntä. Hallituksen esitys on niin laaja ja vaikutuksiltaan monitahoinen paketti, että sen runnominen läpi näin kiireellisellä aikataululla johtanee ennustamattomiin tilanteisiin. Ensin odottelimme, että se tulisi nopeammin. Sitten sanomme, että se tulee voimaan liian nopeasti. Sanoimme jo viime syyskuussa, että varautumisaikaa tarvitaan enemmän ja siksi esitys olisi pitänyt julkistaa jo tämän vuoden talousarvion yhteydessä. Hallitus olisi voinut odottaa ensin Euroopan yhteisön tuomioistuimen päätöstä asiasta ja samaan aikaan valmistella huolella vaihtoehtoja. Parempi katsoa kuin katua.

Yritysverojärjestelmää tuskin olisi ollut välttämätöntä avata läheskään näin laajasti kuin se on paketissa tehty. Tämä on yli kymmenen vuoden jakson suurin muutos elinkeinotoiminnan edellytyksiin. Siksi siihen tulee asennoitua hyvin vakavasti. Hallituspuolueet eivät halua edes korjata selkeitä epäkohtia ja puutteita. Aikarajoituksista johtuen asiantuntijalausuntojen sisältöjä ei kattavasti löydy edes valtiovarainvaliokunnan mietinnöstä. Nyt tehtävää lainsäädäntöä on tulevina vuosina tarve korjata useaan otteeseen. Tätähän hokevat jo nyt hallituspuolueiden edustajat.

Verolakien jatkuva muuttuminen ja avaaminen puolestaan pitävät jatkuvasti yllä epävarmuutta yrittäjäkentässä. Järjestelmän monimutkaisuus aiheuttaa runsaasti vaikeita tulkintatilanteita. Verotoimistojen tekemät ratkaisut tulevat eroamaan toisistaan, ja veronmaksajat joutuvat tämänkin vuoksi elämään epävarmuudessa.

Uusi verojärjestelmä on hyvin monimutkainen ja sisältää useita poikkeuksia. Monimutkaisuus aiheuttaa paluun verosuunnitteluun ja tuo sitä kautta sekä päänvaivaa että kustannuksia yrittäjille. Verosuunnitteluun käytetty aika ja raha ovat valitettavasti aina pois yrityksen varsinaisesta liiketoiminnan harjoittamisesta. Verojärjestelmää rakennettaessa olisi pyrittävä selkeyteen, läpinäkyvyyteen ja verotuksen neutraalisuuteen. Verosuunnittelun vaatimat resurssit ja kustannukset rankaisevat suhteessa eniten pieniä yrityksiä.

Ennen vaaleja nihkeästi osinkojen kaksinkertaiseen verottamiseen suhtautunut keskusta on uskomattoman tunnollisesti tukenut tätä hätäisesti tehtyä esitystä. Tämä uudistus ei ole nollasummapeliä, vaan viivan alle jää runsaasti miinusta vähän jokaiselle osapuolelle. Dynaamisten vaikutusten ennustamista hallitus on tuskin edes uskaltanut harkita, koska osittain vähäpätöisiltäkin tuntuvia muuttujia on ihan liikaa. Monet muutokset turhauttavat varttuneemmat yrittäjät, jotka saattavat luopua leikistä tai siirtää yrityksensä toimintaa myönteisempiin naapurimaihin. Sen estäminen EU-oloissa ei tule kyseeseenkään.

Tämä hallitus on jo vapaaehtoisten eläkevakuutusten verokohtelua muuttaessaan osoittanut, miten luotettava hallinnoija se on. Siksi on syytä epäillä, etteivät yritysverotuksen muutoksetkaan tähän lopu, vaan pienempiä viilauksia tullaan tekemään jatkuvalla syötöllä, etenkin kun yritys- ja pääomaverokannat erotetaan. Huono ennustettavuus verotuksessa ei kannusta riskinottoon varsinaisen liiketoiminnan puolella, mikä olisi kuitenkin kokonaisuuden kannalta oleellista ja tärkeää, koska kakku on leivottava, ennen kuin sen voi pilkkoa osiin.

Yritysverouudistus on myös loikka tytäryhtiötalouteen. Se johtaa väistämättä verotuottojen pienenemiseen. Oman pääomaehtoisen rahoituksen määrä on ollut jo nyt laskemaan päin, kun yritykset ovat varautuneet verotuksen muuttumiseen ja tyhjentäneet taseitaan. Suuria osinkoja tuskin jaetaan tulevina vuosina. Yritysten taseisiin vaikuttaa myös nettovarallisuuteen sidotun verovapaan osingon osuuden laskeminen hieman yhdistettynä verovapaalle osingolle asetetun 90 000 euron kattoon. Vieraan pääoman suosiminen kehittää taloutta väärään suuntaan lisäämällä rahoitusriskejä.

Millään hallituksella ei olisi kanttia rauhan aikana korottaa tuloveroja 19,6 prosentilla. Yritysveroja tämä hallitus voi korottaa. Hallitus ottaa tietoisen riskin Kiina-ilmiön tehostamisesta, kun suomalaisen sijoittajan kannattaa laittaa panoksensa mieluummin ulko- kuin kotimaiseen osakkeeseen. Politiikka on kansallista, mutta liiketoiminta on kansainvälistä ja hyvin muutosherkkää. Kotimaista omistamista voidaan tukea poistamalla varallisuusvero. Se olisi myös toimi, jonka EU hyväksyisi moitteetta, sillä se on enää käytössä vain harvassa maassa. Jostakin pitäisi tulla se tarvittava positiivinen signaali, että hallitus ei ole kokonaan kääntänyt selkäänsä niille, jotka työkseen luovat suomalaisen hyvinvoinnin perustaa.

Hyvin pienille yrityksille, joita yrityskannastamme on selvä enemmistö, on aikaisemmin ollut edullisempaa maksaa osasta osinkotuloa veroa kunkin tuloveroprosentin mukaan. Uudessa mallissa osinkojen kokonaisverorasitus tulee olemaan aina vähintään 26 prosenttia. Niinpä hallitus onkin joutunut tarkistamaan linjauksiaan. Matalien ansiotulo-osinkojen verotuksen kiristyminen pyritään korjaamaan ulottamalla kunnallisveron ansiotulovähennys myös ansiotulo-osinkoihin. Tämä korjaus ei kuitenkaan riitä. Hallitusohjelmaan on kirjattu selvästi, ettei pk-yritysten ja niiden maksamien osinkojen verotusta tulla kiristämään. Hallituksen olisi syytä lukea oma ohjelmansa säännöllisesti uudelleen.

Vakavampi virhe on säätää verovapaalle osingolle tiukka enimmäisraja. Listaamattomien yritysten nettovarallisuuteen sidotulle verovapaalle osingolle ollaan säätämässä 90 000 euron verovelvolliskohtainen katto, mikä aiheuttaa verovelvolliselle henkilökohtaisen leikkurin. Osinkokaton ylittävistä osingoista 70 prosenttia luetaan osingonsaajan pääomatuloksi. Tällainen kattosääntö aiheuttaa keinotekoisen kynnyksen yrityksen kasvulle ja menestykselle. Kyse on siis kateusverosta, joka koskee vain harvoja yrityksiä ja luonnollisia henkilöitä, eikä valtiolle sillä ole käytännön merkitystä.

Kompensaatioksi tarjotaan huojennusta toiseen perinteiseen kateusveroon eli varallisuusveroon. Itse olen jättänyt 1. huhtikuuta lakialoitteen, missä esitetään varallisuusverolain kumoamista. Jos siitä päästään eroon, niin siltäkin osin osingonsaajat ja eri sijoituskohteet olisivat verotuksellisesti samalla viivalla. Varallisuusveron rakenteellisista ongelmista on puhuttu laajemmin jo huhtikuussa.

Osakeyhtiön saamat käyttöomaisuuteen kuuluvat osakkeiden luovutusvoitot ollaan säätämässä verovapaiksi edellyttäen, että myyjä on välittömästi ennen luovutusta omistanut ne yhtäjaksoisesti vuoden ajan ja omistusosuus on myytävässä yhtiössä vähintään 10 prosenttia. Hallituksen esittämässä muodossa osakeluovutuksia koskevia säädöksiä ei sovellettaisi pääomasijoitustoimintaa harjoittaviin osakeyhtiöihin eikä osuuskuntiin. Asiantuntijoiden mukaan valtiovarainvaliokunnan mietinnön mukaisen sanamuodon hyväksyminen voisi johtaa siihen, että vähäistäkin sijoitustoimintaa harjoittavan yhtiön mitkään osakeluovutukset eivät olisi verovapauden piirissä.

Toisenlaisen ongelmakentän muodostaa se, että verovapaa luovutus sidotaan ainoastaan osakeyhtiön osakkeisiin, jolloin esimerkiksi selkeästi erotettava liiketoiminnan myynti ei olisi verovapaata tuloa. Verojärjestelmän johdonmukaisuuden kannalta luovutusvoittojen verovapautta on vastaavasti luovutustappioiden vähennyskelvottomuus. Hallitus ei ole kuitenkaan riittävästi huomannut korostaa sitä, että todellisuudessa kyseessä ei ole veronkevennys (Puhemies: 10 minuuttia!) vaan nykytilanteessa enemmänkin veronkiristys. Tämä johtuu siitä, että ainakin nykytilanteessa luovutustappiota, arvonalennuspoistoja ja purkutappiota on enemmän kuin vastaavia voittoja. Niitä ei siis voida uudessa järjestelmässä enää vähentää.

Luovutustappioiden vähennyskelvottomuuden lisäksi hallituksen esityksessä ehdotetaan, että emoyhtiön tytäryhtiölleen ja eräille muille yhtiöille antaman lainan luottotappio, konsernituki ja eräät muut tuet säädettäisiin vähennyskelvottomiksi. Näiden tukien säätämisellä vähennyskelvottomiksi on tarkoitus estää luovutustappion vähennyskelvottomuutta koskevan säännöksen kiertäminen. Tämä muutosesitys menee selkeästi liian pitkälle, sillä se koskisi myös tilanteita, jossa tuen saanutta tytäryhtiötä ei olekaan tarkoitus luovuttaa. Valtaosa kyseisistä tapauksista on juuri tämän kaltaisia. Yrityksen toiminnan laajentuminen uusille toimi- ja markkina-alueille tapahtuu yleensä tytäryhtiöiden perustamisen kautta.

Ketjuverotusta syntyy, kun osakeyhtiö maksaa osinkoja toiselle osakeyhtiölle ja nämä osingot verotetaan molempien yritysten tulona. Aiemmin yhtiöverotuksen hyvitysjärjestelmä on tehokkaasti poistanut veron kertaantumisen tällaisissa tilanteissa. Yhtiöverohyvitys vastasi osingosta menevää veroa eikä osinkoon kohdistunut verorasitusta riippumatta siitä, mihin omaisuusryhmään osakkeet kuuluivat. Hallitus lupasi viime marraskuussa tekemässään linjapäätöksessä, että ketjuverotus poistetaan myös uudessa verojärjestelmässä.

Sijoitusomaisuuden ketjuverotus on aivan yhtä vahingollista ja hyvän verojärjestelmän vastaista kuin muidenkin osinkojen ketjuverotus. Vakuutus- ja rahoituslaitokset edustavat Suomen pörssissä merkittävää sijoituskapasiteettia, joka on omiaan ylläpitämään pörssikursseja. Suomen intressissä ei voi olla se, että merkittävät institutionaaliset sijoittajat alkavat karttaa omistusta suomalaisissa yrityksissä.

Valtiovarainvaliokunnan mietintöön kirjattu haitallisten veroseuraamusten pienentyminen 100 prosentista 75 prosenttiin ei silti ole hyväksyttävä eikä kokonaisuudessaan poista edellä mainittuja ongelmia. Sijoitusomaisuusosinkojen osittainen ketjuverotus heikentää kiinnostusta sijoittaa Suomeen sekä asettaa sijoitusomaisuusosinkoja saavat vakuutus- ja rahoituslaitokset sekä niiden omistajat eriarvoiseen asemaan.

Hallitus ehdottaa palaamista peitellyn osingonjaon kohtuuttoman korkeaan verotukseen. Peitelty osinko ei missään tilanteessa ole luonteeltaan toivottu ilmiö. Peitellyn osingon verotus kohdistuu yleensä pieniin yrittäjiin, jotka eivät ole onnistuneet hoitamaan kirjanpitoaan ilman tulkintamahdollisuutta. Näiden yritysten verotarkastuksessa joudutaan usein selvittämään tulkinnallisia kysymyksiä elanto- ja yrityskulujen rajanvedoista. Peitellyssä osingonjaossa onkin yleensä kyse tulkinnallisista eristä, joissa täysi kahdenkertainen verotus veronkorotuksineen ja viiveseuraamuksineen johtaisi aivan liian korkeisiin kokonaissanktioihin. Hallitus esittää siirtymistä monimutkaiseen järjestelmään, jonka toimivuus yritetään taata nostamalla sanktioita. Tämä on siinä mielessä aivan ymmärrettävä seuraus.

Hallitus esittää yli 10 vuotta omistettuun omaisuuteen kohdistuvan hankintameno-olettaman pienennettäväksi 50 prosentista 40 prosenttiin. Tämä tarkoittaa sitä, että myyntivoittojen verotus kiristyy 14,5 prosentista 16,8:aan. Tämä on selkeä veronkiristys, jolle hallitus ei ole esittänyt hyviä perusteita. Täällä ed. Ala-Nissilä puhui vain niistä hyvistä puolista eikä ollut lainkaan huomannut, että täällä on monta merkittävää kiristystä.

Nyt esitettävällä muutoksella asetettaisiin lyhyt- ja pitkäaikainen osakesäästäminen eriarvoiseen asemaan. Lyhytaikaisen osakeomistamisen osalta verotus alenee pääomaverokannan laskiessa. Sen sijaan pitkäaikaisen osakesäästämisen verotus kiristyy hankintameno-olettaman huonontamisen myötä. Hallituksen päätös 10 prosenttiyksikön muutoksesta onkin selkeästi poliittinen päätös, jolla samalla rokotetaan suomalaista pitkäaikaisomistamista.

Mika Lintilä /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Hallituksen esitys yritys- ja pääomaverouudistukseksi kääntää yritysverotuksen suunnan kiristämisestä keventämiseen. Uudistuksella tuetaan kasvua ja investointeja sekä vahvistetaan yrittämisen edellytyksiä ja suomalaista omistajuutta. Uudistukseen ryhdyttiin pitkälti sen vuoksi, että pystyisimme vastaamaan kiristyneeseen kansainväliseen verokilpailuun sekä saattamaan Suomen yritysverojärjestelmän vastaamaan EU:n peruspyrkimyksiä rajat ylittävien osinkojen osalta.

Tätä hallituksen esitystä on verrattu usein vuoden 93 verouudistukseen. 1993 tehtyyn uudistukseen on oltu eri tahoilla tyytyväisiä. Veronsaajapuolella tyytyväisyys on johtunut yhteisöveron tuoton kymmenkertaistumisesta kymmenessä vuodessa. Samalla järjestelmä on ollut yrityksille jopa erittäin edullinen. Eräänä hyvänä puolena järjestelmässä voitiin pitää sitä, että yritykset alkoivat vahvistaa taseitaan hyvitysjärjestelmän houkuttelevuudesta johtuen. Voidaan sanoa, että valitettavasti kansainvälisen kehityksen paineet ovat ajaneet Suomen tilanteeseen, jossa on ollut ryhdyttävä pääoma- ja yritystulojen verotuksen uudistamiseen. On hyvin luonnollista, että yrittäjätahot ovat kiivaasti puolustaneet heille edullista yhtiöveron hyvitysjärjestelmää, joka ei vastaa tämän päivän vaatimuksia. Tämän nyt esitetyn uudistuksen vertailu tulisikin suorittaa muiden maiden verojärjestelmiin eikä vanhaan, 93 tehtyyn uudistukseen. Maailman muuttuminen on realiteetti myös verotuksen suhteen.

Talouden kansainvälistymisen vaikutukset ovat vuosi vuodelta kouriintuntuvampia. Suorittava työ siirtyy pääosin yritysten sisäisesti halvemman työvoiman maihin. Yhä pienemmät yritykset omaksuvat globaalin toimintastrategian. Talouden kansainvälisestä kilpailukyvystä huolehtiminen on yhä keskeisemmällä sijalla talouspoliittisia päätöksiä tehtäessä. Kilpailukykyisen verojärjestelmän kautta meidän tulee vahvistaa yrittämisen edellytyksiä ja suomalaista omistajuutta.

Tarkasteltaessa kansainvälisesti tehtyjä verouudistuksia on helposti havaittavissa, että kaikissa merkittävissä uudistuksissa on huomiota kiinnitetty yhteisöverokantojen alentamiseen, yhteisöjen myyntivoittojen verosta vapauttamiseen ja ansiotulojen ylimpien marginaaliverojen alentamiseen. Tässä esityksessä hallitus on jo puuttunut kahteen ensin mainittuun seikkaan. Ylimpien veromarginaalien osalta olemme tilanteessa, jossa olemme tietoisia siitä, että osaamisen merkitys tuotannontekijänä on kasvanut huomattavasti tietoyhteiskuntaan siirtymisen myötä.

Ammattitaitoisen työvoiman saatavuus on kansantalouden menestymisen keskeinen edellytys. Vaikka työvoima ei liiku yhtä herkästi kuin pääoma, on havaittavissa, että erityisesti korkeasti koulutettujen liikkuminen rajojen yli lisääntyy vuosi vuodelta. Kilpailu kaikkein lahjakkaimmasta väestä on täysin globaalia, eikä Suomi korkeiden marginaaliverojen maana ole kovinkaan houkutteleva maa huippuosaajien sijoittumiselle. Eilen ilmestynyt valtioneuvoston globaaliryhmän väliraportti toi myös selkeästi esille tarpeen alentaa ylimpiä marginaaliveroja.

Arvoisa herra puhemies! Salissa on useissa puheenvuoroissa kritisoitu yhteisöveron hyvitysjärjestelmään puuttumista. Rehellisesti voidaan kuitenkin sanoa, että nykyisessä järjestelmässä on havaittavissa yhä suurempia puutteita. Merkittävimmät niistä liittyvät kansainvälisiin osinkovirtoihin. Nykyisen järjestelmän avulla nimittäin ei voitu poistaa kahdenkertaista verotusta rajat ylittäviltä osingoilta. Rajat ylittävien osinkojen taloudellinen merkitys on kasvanut yhtiöveron hyvityslain voimassaoloaikana. Suomesta ulkomaille suuntautuneet portfoliosijoitukset ovat enemmän kuin satakertaistuneet. Helsingin pörssin markkina-arvosta noin puolet on ulkomaisessa omistuksessa. Yritystoiminnan nopean kansainvälistymisen myötä myös konsernien sisäinen osingonjako kasvaa vuosi vuodelta. On myös todettava, että hyvitysjärjestelmä on kiistatta diskriminoiva. Se syrjii rajat ylittäviä osinkoja.

On tunnustettava se tosiseikka, että tämä verouudistus ei kuulu siihen linjakkaimpien uudistusten joukkoon, johon jo aiemmin mainittu 1993 tehty uudistus kiistatta kuului. Kyse ei ole vain Suomessa ilmenevästä ongelmasta, vaan kyseessä on selkeästi kansainvälinen ilmiö, jonka taustalla on pitkälti kansainvälinen verokilpailu.

Valmistelun osalta olisin toivonut, että valtiovarainministeriö olisi pystynyt antamaan esityksen alkuperäisen aikataulun mukaisesti. Toki jaosto nytkin käsitteli asian varsin perusteellisesti, mutta asian käsittelyn kiireellisyyden leimaa ei voi kiistää. Ymmärrän hyvin valtiovarainministeriön niukat resurssit asian valmistelun suhteen, mutta jatkossa ministeriön tulisi vakavasti miettiä, voisiko projektinomaisesti palkata lisää resursseja valmistelun ajaksi, jotta esitykset täyttäisivät hyvälle verolainsäädännölle asetetut laatusertifikaatit. Esityksessä olevan lausuman mukaisesti valtiovarainministeriö joutuu varsin pikaisesti jo mittaamaan resurssiensa riittävyyden osuuskuntien verotuksen valmistelussa.

Arvoisa herra puhemies! Hallituksen esitys on vastaus kansainväliseen verokilpailuun. Samalla se vahvistaa työtä ja tuotantoa Suomessa. Uudistuksen yrityksille tuoma 555 miljoonan euron veronkevennys on merkittävä piristysruiske Suomen yritystoiminnalle. Samalla esitys tuo suomalaisen verolainsäädännön tämän päivän kansainvälisiä vaatimuksia vastaavaksi. Näihin seikkoihin viitaten on vaikea ymmärtää, millä perusteilla oppositio haluaisi hylätä koko esityksen samalla vieden suomalaisen yritystoiminnan epätietoisuuden seisahtaneeseen tilaan.

Mikko  Kuoppa /vas:

Herra puhemies! Kuunnellessani näitä verokeskusteluja täällä eduskunnassa tulee väkisin mieleen, kun kuuntelee kokoomuspuolueen kansanedustajien verokeskustelua, että he haluaisivat alentaa lähes kaikkien veroja ja osittain jopa poistaa verot, mutta yksi ryhmä on, jonka verotuksesta he eivät ole huolissaan. Se on työttömät. Ilmeisesti työttömien verotus on sitten kohdallaan tässä maassa, koska siihen ei näe kokoomus minkäänlaisia tarpeita puuttua.

Herra puhemies! Hallituksen yritys- ja pääomaveropaketissa on kytketty toisiinsa kaksi eri suuntiin vievää hanketta: osinkoverotuksen muutos sekä yhtiö- ja pääomaverokannan alentaminen. Osinkoverotuksen muutos ei perustu siihen, että hallituksella olisi erityinen halu panna osinkotulot verolle. Kyse on vain siitä, että nykyinen yhtiöveron hyvitysjärjestelmä soveltuu huonosti kansainväliseen verotukseen ja EU-sääntöihin.

Kuten hallituksen esityksen perusteluista käy ilmi, Suomi on jäämässä viimeiseksi maaksi, joka vielä soveltaa outoa järjestelmää, jossa osinkotuloista ei makseta veroa. Tavallisen kansalaisen näkökulmasta katsoen mistään ihmeellisestä veronkiristyksestä ei ole kyse. Yksityisen henkilön osinkotuloista on uudessa järjestelmässä aina vähintään 30 prosenttia verovapaita. Listaamattomissa yhtiöissä osinkoja on mahdollista nostaa 90 000 euroon asti täysin verovapaasti, jos osingot mahtuvat laskennallisen tulorajan sisälle. Se on jo ruhtinaallinen tulo tavallisen kansalaisen näkökulmasta. Lisäksi paketti on kuorrutettu lisähelpotuksilla, kuten ylimääräisellä varallisuusverovähennyksellä, joka monissa tapauksissa mitätöi uuden osinkoveron.

Suurten pääomatulojen etuoikeutettu asema palkkatuloihin verrattuna säilyy hallituksen esityksessä. Muistutan jälleen siitä, että työmarkkinatuella oleva pitkäaikaistyötön ei ole saanut minkäänlaista verohelpotusta viime vuosina. Jos työtön on koko vuoden työmarkkinatuella, veronalainen vuositulo on noin 6 000 euroa ja siitä menee keskimääräisellä kunnallisveroprosentilla lähes 18 prosentin vero.

Muutamat vakuutusyhtiöt, lähinnä Pohjola-yhtiön pääjohtaja, ovat pitäneet melua siitä, että sijoitusosakkeista saatavat osingot muuttuvat veronalaisiksi tuloiksi, valiokunnan esityksen mukaan vain 75-prosenttisesti. On hyvä muistaa, että Pohjola-yhtiö on viimeisten viiden vuoden aikana jakanut osinkoja yli 3 miljardia euroa. Nämä osingot ovat olleet Pohjolan suomalaisille osakkaille verotonta tuloa yhtiöveron hyvitysjärjestelmän vuoksi. Kun yhtiöveron hyvitysjärjestelmä on koskenut myös Pohjolan itsensä saamia sijoitusosakkeiden osinkoja, Pohjolan ei itsekään ole tarvinnut veroja paljon maksella. Kun ylimääräistä rahaa on ollut näin paljon, jopa moninkertaisesti yhtiön samana aikana maksamiin henkilöstökuluihin nähden, ei ole mielestäni kohtuutonta, jos näin anteliaita veroetuja jonkin verran karsitaan. Vastaavana aikana Pohjola-yhtiö maksoi henkilöstökuluja 600 miljoonaa euroa.

Hallituksen esitykseen sisältyvistä laskelmista käy selvästi ilmi, että kyse on kuitenkin kokonaisuudessaan veronalennuksesta eikä veronkiristyksestä. Nettovaikutus on noin 500 miljoonaa euroa miinusta julkisen vallan verotuloihin.

Uudistukseen sisältyy myös yrityskaupoissa saatavien voittojen verovapaus yhtiöille. Sen vaikutuksia on vaikeampi arvioida, mutta jos kyse on suurista myyntivoitoista, valtion verotulojen menetykset voivat olla suuria. Hallitus toivoo, että uudet verohelpotukset auttavat pitämään työpaikkoja Suomessa ja edistävät investointeja. Päämäärä on hyvä, mutta keinoja kyllä epäilen.

Vuoteen 2000 asti ulottuvan nousukauden aikana teollisuuden voitot kohosivat ennätystasolle mutta investoinnit eivät kohonneet lamaa edeltäneelle tasolle. Vuosina 2002 ja 2003 teollisuuden kiinteät investoinnit supistuivat. Tälle vuodelle teollisuus ennustaa edelleen kiinteisiin investointeihin noin 12 prosentin supistumista. Investointien arvoksi ennustetaan vain hieman yli 3 miljardia euroa, mikä nimellisestikin alittaa esimerkiksi 1980-luvun lopun tason. Tiedämme kyllä, mihin nousukauden voitot käytettiin. Niitä käytettiin ruhtinaallisiin osinkoihin sekä investointeihin ja yrityskauppoihin ulkomaille. Viime vuosina suomalaisten yritysten maksamien osinkojen summa on ollut 10 miljardin euron paremmalla puolella. Se on kunnioitettava summa esimerkiksi verrattuna mainitsemiini teollisuuden kiinteisiin investointeihin. Monilla yhtiöillä on varaa jättiosinkoihin samaan aikaan, kun ne ovat vähentäneet henkilökuntaa tai anoneet jopa valtiolta lisää tukiaisia. Edellä mainitun Pohjolan lisäksi voi mainita esimerkiksi Sampo-konsernin, Orion-yhtymän ja Viking Linen. Osingot joissakin yhtiöissä ylittävät jopa yhtiöiden maksamien palkkojen ja henkilöstökulujen summan.

Äskettäin julkaistusta Teollisuuden ja Työnantajien selvityksestä käy ilmi, että teollisuusyritykset jakavat viime vuoden voitoista osinkoja 4 450 miljoonaa euroa. Kuten sanoin, teollisuuden kiinteiksi investoinneiksi tänä vuonna ennustetaan vain runsaat 3 miljardia euroa. Epäsuhta on varsin selvä. Verohelpotuksia perustellaan kansainvälisellä verokilpailulla, joka nyt EU:n laajennuttua näyttää koventuvan ja johon Suomi on myöskin osittain lähtenyt mukaan. Ne vertailut, joita hallituksen esityksen perusteluissa on, eivät kuitenkaan anna tukea vaatimuksille verohelpotuksista. Suomen yhtiöverokanta on ollut kansainvälisesti vertaillen edullinen, jos verrataan niin sanottua efektiivistä verokantaa, jossa yritysten poisto- ja vähennysmahdollisuudet otetaan huomioon. Suomen yhtiöverotus ei myöskään ole ollut erityisen kireää. Kun nyt hallitus on antamassa yhtiöille noin 500 miljoonan euron uudet verohelpotukset, voi kysyä, mikä siinä takaa työpaikkojen säilymisen Suomessa tai niiden lisääntymisen. Selvästikään mitään sellaista taetta ei ole. Pelkään, että nämä verohelpotukset ovat rahan heittämistä pohjattomaan kaivoon ja loppujen lopuksi yhtiöt maksavat nämä verohelpotuksesta jääneet voitot yhtiön omistajille osinkoina.

Klaus Pentti /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Nyt käsittelyssä oleva hallituksen verouudistus on osa laajaa verouudistusta ja pakettia, joka sisältää monta eri esitystä, ja kaiken kaikkiaan täytyy sanoa, että näillä esityksillä ollaan merkittävästi parantamassa yritysten kilpailukykyä. Yhteisöverokannan 3 prosentin laskulla on suuri merkitys yritysten taloudelle, ja se tukee yritysten sijoittumista ja pysymistä Suomessa.

Pääomatulon verotuksen eriyttäminen tästä yhteisöverokannasta on tietysti metsätalouden kannalta ongelmallinen, mutta täytyy nähdä, että tässä nyt on kansainvälisen verokilpailun takiakin pakko löytää keinoja, millä yritysten sijoittumista Suomeen voidaan helpottaa ja vahvistaa.

Tässä hallituksen esityksessä on monta kohtaa, mitkä täällä puhuttavat ja yhtiöveron hyvitysjärjestelmästä luopuminen on yksi varmaan kipeimpiä asioita, mutta kyllä kai tosiasiat on tunnustettava ja nähtävä, että tämä keino on vääjäämättä nyt tiensä päässä ja tältäkin osin on siirryttävä kansainvälisempään käytäntöön. Tämän hallituksen esityksen erääseen kipeään kohtaan, osuuskuntien verotukseen, on tulossa korjausta, näin olen ymmärtänyt. Siellä on todettukin, että tältä osin asiaa selvitetään ja jatkossa osuuskuntien korkojen verotus tullaan rinnastamaan listaamattomien yritysten verotukseen, ja siltä osin korjausta on tulossa.

Mutta tämmöisiä merkittäviä, yritysten kannalta suuria parannuksia on nimenomaan tämä perintö- ja lahjaverouudistus, joka antaa alkaville yrittäjille todella merkittävän helpotuksen. Tämä on asia, mikä tällä hetkellä on näköpiirissä: sukupolvenvaihdoksia on tulossa. Ainakin maatalouden puolelta sukupolvenvaihdoksia avustavilta neuvojilta on tullut palautetta, että tämä on todella merkittävä apu, joka alkaa näissä laskelmissa näkyä. Tulosta alkaa tältä osin tulla, ja nuorten mahdollisuudet jatkaa yrittäjinä ovat oleellisesti helpottumassa.

Tärkeä tekijä jo aiemmin tehdyissä päätöksissä oli arvonlisäveron alarajan liu’uttaminen. Se on helpottanut pienten yrittäjien asemaa, mutta sitten ylipäätään tähän arvonlisäverotukseen haluan tässäkin yhteydessä puuttua. Nimenomaan arvonlisäverotus työvoimavaltaisissa yrityksissä on meillä erittäin raskasta. Tässä hiljattain katselin lehdestä ruuan hintavertailuja eri maissa, ja Suomi ei siinä vertailussa pärjännyt, mutta tässä vertailussa ei huomioitu ruuan arvonlisäveron osuutta, joka on meillä EU-maiden korkeimpia. Nimenomaan työvoimavaltaisilla aloilla arvonlisäveron alentaminen kilpailukykyiseksi muiden EU-maiden kanssa olisi tärkeä tekijä.

Omassa yritystoiminnassakin maatilalla ihan käytännössä jouduimme ongelman kokemaan, kun oli omalla tilallakin pieni sopimusviljelys suomalaisen elintarviketeollisuusyrityksen kanssa. Se työllisti, vaikka oli kyse pienestä pinta-alasta, viitisenkymmentä nuorta kesässä. Hämeenkyrössä, kotikunnassani, näitä sopimuksia oli mansikalla parinkymmenen hehtaarin alalla elikkä ne työllistivät noin 500 koululaista. Mutta tämän arvonlisäverojärjestelmän tulo vaikutti niin, että kun sitä ei voitu siirtää hintoihin, yritys siirsi hankintansa Puolaan.

Elikkä tämäntapaisia ratkaisuja on paljon jouduttu tekemään, elikkä kun työvoimavaltaisilla aloilla työvoimakustannukset ovat korkeita ja siihen lyödään vielä arvonlisävero päälle, niin kyllä kilpailukyky heikkenee. Nyt kun rajat ovat auki, meillä on käynyt monen tuotannon osalta näin, että meille tuodaan ne tuotteet, joissa tarvitaan merkittävää työvoimapanostusta, sitten ulkoa. Jos tähän verokilpailuun aiotaan vastata, niin kyllä arvonlisäveropuolella pitää nimenomaan työvoimavaltaisilla aloilla tulla sitten myös vastaan, että yrittäjät pystyvät kilpailemaan näitten naapurimaitten kanssa. Muun muassa liikennöitsijät, joita kävi ryhmä hiljattain eduskunnassa, totesivat, että muun muassa liikenteen osalta arvonlisäveron alentaminen olisi kaikista merkittävin keino helpottaa heidän asemaansa.

Ed. Pulliainen toi energiaverotuksen esille. Kyllähän muun muassa kuorma-autoilijat tänä päivänä ovat suuressa ahdingossa, ja kun näköpiirissä on edelleen energian hinnan kohoaminen, niin kyllä tähänkin asiaan varmasti joudutaan vielä puuttumaan.

Tähän verovalmisteluun vielä. Tässä jo ed. Lintiläkin toi esiin sen puolen, että kun me olemme nyt kansainvälisessä verokilpailussa yhä kovemmin mukana, niin tämä kyllä edellyttää meidän verovalmistelussamme lisää osaamista. Tälle puolelle kyllä varmaan on pakko panostaa, ja kyllähän näittenkin verovalmistelujen osalta on todettava, että varmaan siellä on karikoita, joita paremmalla valmistelulla ehkä olisi voitu sivuuttaa, mutta kaiken kaikkiaan näilläkin uudistuksilla ollaan merkittävä etu yrittämiselle saavuttamassa.

Jere Lahti /kok:

Arvoisa herra puhemies! Hyvät kansanedustajakollegat! On selvää, että kun Suomi on nyt siirtymässä markkinatalouteen aidosti, pois suljetusta taloudesta, niin meidän verojärjestelmäämme pitää myöskin rukata sen mukaan, mikä tuossa avoimessa markkinassa on kulloinenkin kilpailutilanne. Kuitenkin lähtökohtana pitää olla sen, että hyvä verojärjestelmä on perusedellytyksiltään ensinnäkin laajapohjainen, yksinkertainen, läpinäkyvä. Sillä pitää taata myöskin yritysten kilpailukyky, ja sen pitäisi vielä olla kohtaannoltaan sellainen, että se ei kurita ihmisiä, joilla ei ole mahdollisuuksia järjestellä asioitaan niin, ettei verotus heidän tuloissaan olisi merkittävä osa.

Kaikissa yhteiskunnallisissa uudistuksissa, erityisesti verotuksessa, on varmistuttava aina siitä, että uusi toimintamalli on aikaisempaa kehittyneempi. Hallituksen on nyt valmisteltu verouudistus huomioiden tunnustettava itselleen, että se ei täytä näitä äsken sanottuja kriteereitä. Hallitus on lähtenyt yritysverouudistukseen EY-tuomioistuimen odotettavissa olevan avoir fiscal -järjestelmää koskevan tuomion sekä kiristyvän kansainvälisen verokilpailun takia. Uudistuksen lopputulos on kaikin puolin epälooginen ja eri yritys- ja yhtiömuotoja eri tavalla kohteleva. Täällä on ollut usein esillä osuuskuntien osuuspääoman koron verovapauden rajaaminen 1 500 euroon, kun vastaavasti listaamattomissa yhtiöissä tuo raja on 90 000 euroa. Tässä yhteydessä ei voi välttyä siltä vaikutelmalta, että uudistusta olisivat ohjanneet aika epämääräiset motiivit. Kuinka muuten voitaisiin vastauksena kansainväliseen verokilpailuun hakea monimutkaisempaa, labiilimpaa ja vaikutuksiltaan hyvin ennustamatonta yritysverojärjestelmää?

Myös kateudesta tässä asiayhteydessä on puhuttu paljon. Joidenkin mielestä on sopimatonta, että pääoman aikaansaamaa tuloa on verotettu merkittävästi keveämmin kuin työtuloa. Osinko- ja optiomiljonäärit ovat olleet näyttävästi esillä verotustietojen vuosittaisen julkistamisen yhteydessä. No, nyt me voimme kai sanoa, että kateuden hedelmät ovat romuttamassa suomalaisen pääoman ja yrittäjyyden, minkä seurauksena suomalaisia työpaikkoja ajetaan alas.

Hyvin vähän on viitattu siihen seikkaan, että meidän pörssiyhtiöidemme arvo, arvostus, laskee tämän seurauksena. Kun mielenkiinto pörssiä kohtaan vähenee ja siellä on enemmän tarjontaa kuin kysyntää, niin se vaikuttaa ilman muuta osakkeitten hintaan. Sen seurauksena suomalaiset yritykset ovat nyt erityisen halpoja ulkomaalaisille ostaa. Vastaavasti suomalaisten yritysten, kun kaupat yleensä ottaen maksetaan pitkälle osakkeilla, laajeneminen ostamalla ulkomaisia yrityksiä tulee paljon kalliimmaksi ja kannattamattomaksi.

Tietyllä tavalla jo valmisteluvaiheessa nähtiin, että hallituksen lähtökohdat eivät pääsääntöisesti tyydytä kotimaista yrityskenttää. Sieltä on tullut hyvin vahvaa, voimakasta kritiikkiä, ja sitä on osin otettu myöskin huomioon. Hallitus on ymmärtänyt, että jonkin asteisia korjauksia tähän tilanteeseen tarvitaan. Valitettavasti tarkistuksissakaan ei ole pystytty katsomaan kokonaisuutta, vaan on sorruttu usein hienosäätöihin ja lainsäädännölliseen kikkailuun. Samalla on syntynyt voimakas mielikuva siitä, että uusi verojärjestelmä on alusta alkaen altis muutoksille.

Verotus on toki monimutkainen asia, jonka suhteen voidaan tehdä monenlaisia laskelmia. Verorasituksen loppusumma tai sen keventyminen, mihin summaan sitä arvioidaan, on hyvin tarkkaan punnittava ja katsottava asia. Esillä olleesta 555 miljoonasta eurosta, joka tulee yrityksille, valtaosa ei suinkaan mene työllistäviin investointeihin, vaan niillä joko yritys vahvistaa puskureitaan, taseitaan, taikka ne sitten siirtyvät osinkoina ja ne siirtyvät osinkoina ulkomaalaisille eläkesäätiöille esimerkiksi.

Ensisijaisesti olisi selvitettävä verotuksen kannustavuus: miten uudistus vaikuttaa yritysten halukkuuteen työllistää, ja miten se vahvistaa yritysten halukkuutta kasvaa. Näistä vaikutuksista hallitus on ollut hyvin vaitonainen. Päähallituspuolueet ovat ymmärtäneet, että uudistus tulee olemaan tulppana yritysten kasvulle nimenomaan Suomessa ja että suomalainen työllisyys ei tämän uudistuksen vuoksi juurikaan parane. On vain puuttunut rohkeutta olla tässä rehellisiä ja todeta asiantila ääneen.

Arvoisa puhemies! Suomalaista omistajuutta tukistaa myös kiristyvä myyntivoittoverotus, joka sekin on ollut täällä jo useaan otteeseen esillä. Kaiken kaikkiaan yritysverouudistus merkitsee sitä, että suomalaisen tutkimuksen ja tuotekehityksen tuottamat uudet innovaatiot myydään ulkomaille, sillä niitä kehittävillä yhtiöillä ei ole kannustimia listautua pörssiin.

Koska marginaaliveroasteisiin ei tämän uudistuksen puitteissa puututtu, niin perusteollisuuden valmistukseen liittyvää paljon puhuttua Kiina-ilmiötä seuraa myös tutkimus- ja tuotekehitystoiminnan siirtyminen muihin maihin, joissa korkeaa osaamista ei rokoteta niin kovalla kädellä kuin Suomessa.

Niin yritysverouudistuksessa kuin olemattomassa työllisyyspolitiikassakin näkyy selvästi se, että tämä hallitus tyytyy yhä odottamaan pelastusta kansainvälisen markkinan talouskasvun lisäyksestä. Hallitus on haluton rakenteellisiin uudistuksiin, ja kun se saa jotain aikaan, niin on vaikea löytää perusteluja puhua parannuksista. Kuvaavaa on, että viime viikolla muun muassa työministeri Tarja Filatov toivoi keskustan puoluekokoukselta draivia työllisyyspolitiikkaan. Peräsikö hän tällä puheenvuorollaan mahdollisesti hallituskumppaniltaan rohkeutta kaivaa esiin pölyttynyt työreformi?

Arvoisa herra puhemies! Yritysverouudistuksen lopputuloksena on siis reunoistaan räpsyttävä tilkkutäkki, mikä merkitsee Suomen kansantalouden kannalta kovin pelottavaa hyppyä tuntemattomuuteen. Valtiovarainministeri on itse myöntänyt, ettei hallituksella ole selkeää kuvaa siitä, mitä Suomessa seuraa tämän yritysverouudistuksen jälkeen, jos se tullaan hyväksymään. Hän on tosin puhunut tietoisesta ja harkitusta riskinotosta. Tästä syystä olen muun muassa lähetekeskustelun yhteydessä perännyt hallitukselta kunnon selvitystä uudistukseen liittyvistä uhkista sekä selkeää suunnitelmaa siitä, mihin toimenpiteisiin hallitus ryhtyy siinä todennäköisessä tapauksessa, että nämä uhkat realisoituvat ja Suomen kansainvälinen kilpailukyky tämän seurauksena heikkenee.

Suomen kansainvälistä kilpailukykyä ei saa murentaa huonolla verolainsäädännöllä. Pitää olla malttia ottaa vaikka kokonaan uusi asento, lähteä puhtaalta pöydältä rakentamaan semmoinen uusi verojärjestelmä, joka tukee todella suomalaista yritysmaailmaa, sen kilpailukykyä. Tähän tulee olla nyt rohkeutta. Vanhalla yritysverolailla pärjätään varmasti siihen saakka, kun saadaan kunnollinen uusi verojärjestelmä rakennettua.

Mikko Alatalo /kesk:

Arvoisa puhemies! Olen ollut yrittäjänä yli 20 vuotta. Luullaan aina, että yrittäjällä on jokin kaappi, josta aina voi ottaa vähän rahaa, kun sitä tarvitsee. Tällaista suhtautuminen on aiemmin ollut Suomessa. Onneksi yrittämiseen suhtaudutaan nykyään kaikissa yhteiskuntapiireissä myönteisemmin. On totta, että pienyrittäjänä olen hyötynyt osinkotulojen osalta yhtiöveron hyvitysjärjestelmästä. Sehän tehtiin pääministeri Esko Ahon aikana. Tunnistan kuitenkin ne vaikeudet, mitä tämä avoir fiscal -järjestelmä tänä päivänä aiheuttaa kansainvälisessä verokilpailussa. Se kohtelee huonosti kansainvälisiä osinkovirtoja, ulkomaiset sijoittajat eivät nyt saa avoir fiscal -etuja, seurauksena olisi heille kaksinkertainen verotus.

Mitä tulee Arvelan työryhmän työn jälkeiseen parannukseen, hallitusryhmät saivat merkittävän huojennuksen osinkotulon kaksinkertaiseen verotukseen. Sehän on tuo 90 000 euroa verovapaana tai oikeammin, niin kuin ministeri Pekkarinen sanoi, 113 500 euroa kaikkine hyvityksineen. Vaikka olen pyörittänyt menestynyttä viihdeohjelmatoimistoa, en ole koskaan pystynyt maksamaan tällaisia osinkoja itselleni.

Kun kysyin Pirkanmaalla tunnetulta yrityslakimieheltä, kuinka monta prosenttia yrittäjistä pääsee maksamaan ylipäänsä 90 000 euroa ylittäviä osinkoja, vastaus oli noin 2—3 prosenttia yrittäjistä. Myönnettäköön, että ne ovat usein paljon työllistäviä yrityksiä, mutta osinkoja voi sielläkin jakaa useille perheenjäsenille. Neljän perheenjäsenen verovapaa namupala olisi siis 360 000 euroa. Eiköhän sillä saa meetwurstia leivän päälle siinä missä työtönkin saa.

Kaiken kaikkiaan, jos ihan kohtuudella katsotaan tätä yritysverouudistusta, se on pääasialtaan oikean suuntainen. Monimutkainen se tulee olemaan, niin kuin kansainväliset verolait muutenkin ulkomaillakin. Mutta ajatelkaa, yhteisöverokanta putoaa 29:stä 26 prosenttiin ja pääomavero 29:stä 28 prosenttiin, nämä ovat faktoja. Avoir fiscal -järjestelmästä ovat monet maat luopuneet, turha kaivata sitä enää, vaikka ehkä sen kanssa olisi voitu sinnitellä EU:n periaatteesta huolimatta.

Osingonsaajat maksavat veroja, mutta samanlaista se on muuallakin maailmassa. Osingonomistajat voivat sitä paitsi vähentää verojaan myös varallisuusverossa, joka sekin laskee 0,8 prosenttiin. On väitetty, että epäkohtia on aivan pienimpien veronmaksajien ja yritysten kohdalla tässä uudistuksessa. Jos näin on, ne on korjattava, seurantaa pitää olla myös verolaeissa.

Ed. Pentti toi hyvin esille asian arvonlisäveron alentamisesta. Se voisi auttaa todella mikroyrityksiä. Otan kommentin tuolta aika erikoiselta suunnalta: Metalliliiton Putkonen totesi Aamulehdessä muutama päivä sitten, että jos ravintolalla on itsepalvelu, alvialennuksia ei tule, mutta jos tarjoillaan pöytiin, alvia alennetaan ja näin myös työllistetään. Ihan hyvä ehdotus Putkoselta, joka ei välttämättä aina keskustan suuntaan niin hyviä ajatuksia ole esittänyt.

Voi olla, että joku äveriäs yrittäjä lähtee ulkomaille, mutta minne hän menee? Useimmissa maissa on vähintään yhtä kova verotus yrittäjällä ja yrityksillä, lukuun ottamatta Baltiaa ja muutamia veroparatiiseja. Totta kai työtä on luvassa verokonsulteille, sekin on totta. Kun sukupolvenvaihdoksia on tulossa ja sukupolvenvaihdosta helpotetaan, niihinkin tarvitaan neuvontaa. Varmasti jotkut firmat nyt hakevat etuja konsulttien avulla. Näin aina on ollut, ei veroja kukaan ole rakastanut. Muistaakseni se oli Kaisa Raatikainen, joka käski niitä rakastamaan. Tosiasia on se, että jokainen henkilöyhtiö hyötyy tässä uudistuksessa. Sen myöntävät täällä monet opposition kansanedustajatkin.

Mitä tulee mediaan, tämä yritysverouudistusotsikointi ja -uutisointi on ollut todella ihmeellinen. Eräskin maakuntalehti otsikoi lakiesityksen tultua heti seuraavana päivänä, että firmat massamuuttavat pois Suomesta. Täysin ennenaikainen väite. On aivan käsittämätön silmänkääntötemppu, että 550 miljoonan euron verohelpotus yrityksille saadaan näyttämään huonolta asialta. Se, että yritysten vakavaraisuus kasvaa, ei ole näköjään minkään arvoista.

Tämän verouudistuksen motto on se, että sitoutuneet, itsensä yrittämisellä elättävät pk-yrittäjät pärjäävät ja niin sanottujen kuponginleikkaajien perilliset, kasinopohjalta toimivat, maksavat vähän enemmän. Suurituloisissa perheyrityksissä miljoonan euron tuloilla olevat hyvän bisneksen omistajat joutuvat nyt maksamaan hieman enemmän. He joutuvat nyt myös jättämään pääomaa yrityksiin, ja yritysten taseet kasvavat. Hyvä näin. Verouudistus on myös sillä tavalla joustava, että esimerkiksi yhteisöverokantaa voidaan nyt laskea irrallaan pääomaverosta aina sen mukaan, mikä kansainvälinen kilpailutilanne on.

Mitä sitten palkkojen verotukseen ja sivukuluihin tulee, voin itse työnantajana kertoa, että työllistäminen on vaikeaa tämän päivän Suomessa. Työn sivukulut ovat sen verran korkeat. Jotta voi maksaa hyvälle työmiehelle satasen käteen, pitää yrittäjänä tienata kolmesataa. (Ed. Ollila: Kertokaa se ryhmällenne!) — Kyllä se siellä tiedetään. Siellä on enemmän yrittäjiä kuin kokoomuksen ryhmässä. — Ehkä tässä olisi myös yksi gordionin solmu, joka pitäisi avata. Siihen tämä yritysverouudistus ei varsinaisesti vastaa sinällään, vaikka resurssit ehkä paranevat nyt tämän verotuksen myötä.

Verotuksen pitää kannustaa ihmisiä yrittämiseen ja yrittäjyyteen, ilman yrityksiä ei ole myöskään hyvinvointipalvelujen rahoituksen maksajia. Minkälaiset verotuottomenetykset tällä 550 miljoonan euron verohelpotuksella on yhteiskunnalle, sitä on vaikea ennustaa, mutta uskoisin, että tämä uudistus kannustaa lopulta yrittämään ja näin verotuloja saadaan pitkällä tähtäimellä valtiolle lisää. Autoverotushan oli hieman toisella sektorilla tästä hyvä esimerkki.

Maaseudun kannalta verouudistus on myönteinen, varsinkin kun sukupolvenvaihdosten verokohtelua nyt kevennetään. Melkoisen kalliilla joutuu maaseudun yritysten nuorempi polvi eli jatkajat työpaikkansa ostamaan. Yleensä nuori yrittäjä lunastaa työpaikkansa kalliilla lainalla, ja tällaisia nuoria täytyy kannustaa myös verotuksellisesti.

Arvoisa puhemies! Yritysverouudistusta kohtaan esitettyä kritiikkiä ei kuitenkaan saa sivuuttaa kevyesti pelkkänä opposition vuoropuheluna. Uudistuksen vaikutuksia on seurattava erittäin tarkasti, mitään jumalan sanaa ei tämäkään verouudistus ole, vaan sitä on voitava muuttaa, jos epäkohtia ilmenee. Tarvittaessa on reagoitava hyvinkin nopeasti. Joskus vain tuntuu siltä, kun arvostelua kuuntelee, että oikeat miehet saavat tehdä vääriä asioita, mutta väärät miehet eivät saa tehdä oikeita asioita. Kuitenkin, summa summarum, yritysten ja yrittäjien verotuksessa on ratkaisu, siinä on Suomen etu kyseessä ja kilpailukyky, ei arvovaltakysymykset ja se, kuka uudistuksen on tehnyt.

Matti Ahde /sd:

Herra puhemies! Ihan muutama kommentti tähän esitykseen ja käytyyn keskusteluun.

Ed. Alatalo puhui ihan oikealta korokkeelta. Minusta hän löysi tähän monia sellaisia näkökohtia, jotka hyvin säästeliäästi ovat tämän keskustelun aikana tulleet kuitenkin esille.

Ensinnä haluaisin todeta, että ihan muutamia viikkoja sitten eduskunnassa käsiteltiin EU:n ja valtioneuvoston meille antamaa esitystä EU:n tulevaisuuden suurista talouden suuntaviivoista. Siinä EU-raportissa voimakkaasti korostettiin, että EU:n jäsenvaltioiden tulisi huolehtia tiiviistä veropohjasta ja mahdollisimman matalista verokannoista.

Nyt tietenkin, jos tätä yritysverouudistuskokonaisuutta arvioi, niin ehkä eräiltä osin tähän syntyy aukkoa vanhaan veropohjaan verrattuna. Mutta kaiken kaikkiaan, toisin kuin täällä on kerrottu, valtiovarainvaliokunnan verojaostossa kuulemiemme asiantuntijoiden enemmistön mielestä tämä kokonaisuus ja tämän kokonaisuuden monet osat ovat myönteisiä muutoksia. Jopa Veronmaksajain Keskusliiton kannanilmaisussa todettiin tämä. (Ed. Kallis: Niitä se ei koske!) — Mutta asiantuntemusta se koskee.

Sitten suuri joukko näistä meidän kuulemistamme asiantuntijoista, jotka siis myönsivät kuitenkin, että tässä on paljon hyvää, oli työnantajansa puolesta, kuka työnantaja kulloinkin oli heidät lähettänyt, sitä mieltä, että veroetuisuuksia pitäisi saada vielä vähän enemmän, tai joissakin tapauksissa oli jyrkänkin voimakkaasti jotakin yksittäistä ehdotusta vastaan. Mutta on ihan väärä mielikuva annettu tässä keskustelussa, että kaikki asiantuntijat ovat vastustaneet, kaikki yritysjohtajat tai yritykset ovat vastustaneet. Päinvastoin, me kuulimme ed. Kalliksen kanssa monia asiantuntijoita ja asiantuntijayrittäjiä, sekä suuria, keskisuuria että pieniä, jotka pitivät erittäin monista tämän esityksen yksityiskohdista ja pitivät tätä kokonaisuutta hyvänä muutoksena. Tämä on totuuden nimissä kuitenkin kerrottava, koska tämä puoli on täällä jäänyt selvästi vähemmälle huomiolle. (Ed. Kallis: Toiset pitivät, toiset eivät!)

Mitä tulee sitten eduskunnan rooliin tämän uudistusesityksen käsittelyssä, niin siihen kritiikkiin yhdyn, että tämä aika oli liian niukka. Olisi ollut hyvä asia, jos olisimme voineet käyttää hivenen enemmän aikaa näin suuren kokonaisuuden käsittelyyn. Mutta taas toisaalta sitten on sanottava kiitos verojaostolle, jonka puheenjohtaja on siis ed. Jari Koskinen, joka tämän vei sekä asiantuntevasti että ammattitaitoisesti niin läpi, että me olemme saaneet kuitenkin eräällä tavalla hyvin punnitunkin lopputuloksen aikaan. Oli tärkeää, että eduskunta teki tiettyjä muutoksia, siis suoraan sanottuna selviä parannuksia tähän hallituksen esitykseen, jotka hyvässä yhteistyössä hallituksen kanssa sitten käytiin läpi, ja ne muutokset tehtiin. Niitä en tässä enää ala luetella, koska ne on täällä moneen kertaan todettu.

Kuitenkin sanon yhden muutoksen, joka on kirjoitettu eduskunnan ponteen ja koskee osuuskunnan osakepääomalle maksamaa korkoa ja tätä 1 500:n keskustelua. Ed. Lahti täällä toivoi, että verovapaaosuuden pitäisi olla 90 000, niin kuin on listaamattomienkin yritysten osalta. Tuollainen heitto asiallisesti ottaen ei ole mistään vakavasti otettavasta taustasta kotoisin, koska sitä muutosmahdollisuutta tuon suuruisena ei tietenkään eduskunnalla asiallisesti ottaen voinut olla. Mutta minusta oli tosi tärkeä asia, että eduskunta asettui sille kannalle yksimielisesti, että hallitus selvittää, miten osuuskuntien ja osakeyhtiöiden veroneutraalisuus voitaisiin toteuttaa. Se ei ollut toteutettavissa valtiovarainvaliokunnan käsittelyn yhteydessä, koska se edellyttää huomattavan paljon monipuolisempaa ja laajempaa selvitystä, ja se selvitys nyt tehdään, ja se on tärkeä asia.

Täällä on arvosteltu sitä, että eduskunta vaan päättää, että selvitetään, tai hallitus päättää, että selvitetään. Minä pidän sitä erittäin hyvänä toimintatapana, että ensinnä selvitetään ja selvityksen jälkeen otetaan kantaa, tehdään päätöksiä. Toisenkinlaisia poliittisia toimintatapoja on, että ensinnä tehdään päätökset ja sitten selvitetään. Mutta minä pidän tätä mallia hyvänä. (Ed. Kallis: Edes yksi esimerkki!) — No niitä on niin paljon, että tähän lyhyeen puheenvuoroon ei mahdu. (Ed. Kuosmanen: Tämä on yksi esimerkki siitä!)

Sitten vielä, puhemies, lopuksi, on tärkeää kaikessa verokeskustelussa kuitenkin ottaa huomioon veronsaajan intressi. Minä ymmärrän, että varsinkin kokoomuksen taholla, kun on näitä puheenvuoroja kuunnellut, kyllähän tässä veronsaajan intressille kävisi huonosti, jos me toteuttaisimme kaikki ne muutosehdotukset verotuksessa, joita täällä on esitetty. Totta kai on paljon esimerkkejä, että tietyt muutokset, joilla alennetaan verokantaa, lisäävät verotuottoja, mutta se ei lainkaan ole automaatti. On paljon sellaisia veronalennuksia, jotka selvästi vähentävät verotuksen pohjaa. Nythän tässä vähennetään veronsaajan intressiä hivenen yli 500 miljoonalla eurolla. Se on tosi merkittävä satsaus suomalaiseen yritystoimintaan ja erityisesti kasvuyrityksiin.

Tässä on monia yksittäisiä puutteita, tämä ei ole varmaan vielä lopullisesti valmis. Tähän tullaan palaamaan lähiaikoina ja lähivuosien aikana varmaan tiheämpään tahtiin kuin mihin suomalaisissa verouudistuksissa viimeisen vuosikymmenen aikana on totuttu. Mutta tämä on askel oikeaan suuntaan ja vastaa kansainväliseen verokilpailuun, minkä takia tämä on jouduttu tekemään, ja siitä on tullut monimutkaisempi kuin nyt voimassa oleva järjestelmä. Mutta tämä on kuitenkin askel oikeaan suuntaan, ja sen takia sosialidemokraattinen eduskuntaryhmäkin tukee tätä kokonaisuutta.

Pekka Kuosmanen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Totean ed. Ahteelle, että mikäli tämä yritysverouudistus menee tämmöisenään läpi täällä eduskunnassa, se merkitsee sitä, että kukaan yrittäjä tai elinkeinoelämän edustaja ei laita omaa pääomaa yrityksiin, investointeihin jne., vaan kaikki tehdään velkarahalla. Se merkitsee sitä, että yritysten konkurssien määrä kasvaa voimakkaasti, koska oman pääoman sijoittaminen tämän yritysverouudistuksen jälkeen omaan yritykseen ei kannata, se pitää tehdä velkarahalla, ja sen jälkeen verotuksessa saa poistot, ja oman pääoman voi sijoittaa paremmalla tavalla ulkomaille ja saada paremman tuoton.

Matti Ahde /sd (vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Tästä minä voin lyödä ed. Kuosmasen kanssa vetoa vaikka kuinka paljon, että tuo teidän ennusteenne ei tule toteutumaan, vaan erittäin moni yritys toimii ja käyttäytyy toisin kuin sanotte. Jotkut yritykset varmasti käyttäytyvät tuolla tavalla kuin kerroitte. Mutta erittäin suurelle osalle yrityksiä tuo käyttäytymismalli ei käy eikä toteudu, ja tähän me palaamme sitten, ed. Kuosmanen, kun tämä paketti on hyväksytty, ja katsotaan sen käyttäytymisvaikutukset.

Anni Sinnemäki /vihr:

Arvoisa puhemies! Tulin käyttämään tästä asiasta vielä toisen puheenvuoron, koska näin lupasin puhua esityksen yksityiskohdista ja veropolitiikasta EU:n sisällä. Olisin kuitenkin ensin todennut siihen, kun ed. Biaudet täällä aikaisemmin kritisoi esittämäämme hylkäysehdotusta siitä, että haluaisimme jättää kaiken ennalleen, että näin ei kuitenkaan ole. Valiokunnan puheenjohtaja ed. Olavi Ala-Nissilän kanssa käymäni keskustelun mukaan tulimme yhteisymmärryksessä siihen tulokseen, että hylkäysehdotuksemme, jossa ehdotetaan lain uudelleenvalmistelua, on pikemminkin väärin sammutettu -väite kuin Elvis elää -politiikkaa, ja tämän ed. Ala-Nissiläkin oli halukas meidän esityksemme osalta myöntämään.

Arvoisa puhemies! Olisin vielä todennut, että olen itse sitä mieltä, että kun uudistuksessa luovutaan yhtiöveron hyvitysjärjestelmästä ja sitä kautta luonnollisesti ikään kuin väistämättä tehdään ulkomaista omistusta ja suomalaisen omistuksen etu suhteessa ulkomaiseen tällä tavalla pienenee, niin itse asiassa mielestäni järkevämpi lähestymistapa käyttää tätä liikkumavaraa olisi ollut vaikuttaa suomalaisen työn hintaan, jolloin ikään kuin se alennus, mikä tehdään, olisi saatu Suomen kansantalouteen eikä esimerkiksi nyt vaikka sitten floridalaisiin eläkesäätiöihin.

Arvoisa puhemies! Sitten EU:sta ja veropolitiikasta. Tämä tietenkin liittyy siihen, että Suomessa mielenkiinnolla varmasti odotetaan sitä, mikä on tuomioistuimen päätös tästä yhtiöveron hyvitysjärjestelmästä. Minä en tietenkään sitä osaa sanoa, mikä se tulee olemaan. Mutta kyllä sinänsä mielestäni järjestelmä on jollain tavalla nurinkurinen, jos nytkin hallitustenvälisessä konferenssissa Englanti pitää suurena voittona sitä, että verotuskysymykset säilytetään yksimielisessä päätöksenteossa eli järkeviä, koko yhteisöä hyödyttäviä päätöksiä on vaikeampi tehdä, ja veropäätökset sinänsä kuuluvat kansalliseen päätöksentekoon, mutta sitten toisaalta tilanne on sellainen, että on hyvin odotettavaa, julkisasiamiehen kannan mukaisesti, että tehdään ratkaisu, jossa suomalainen yhtiöveron hyvitysjärjestelmä on sitten yhteisöoikeuden vastainen ja meidän täytyy sitä muuttaa.

Jollain tavalla tässä on epäsuhta, koska EU:n piirissä käydään raivokasta verokilpailua. Ei ole niin huolestuttavaa mielestäni, että sitä kilpailua käydään verokannoilla, mutta mielestäni on hyvin huolestuttavaa, kun sitä kilpailua käydään veropohjalla ja sillä, että on erilaisia verovapaita tulolajeja tai verovapaita alueita järjestelmien sisällä. Tämä on täysin sallittua ainakin suurelta osin. Sitten taas Suomen yhtiöveron hyvitysjärjestelmä, joka kuitenkin on ollut neutraali Suomessa eri yhtiömuotojen sisällä, mitä ei voi pitää sillä tavalla epäreiluna verokilpailuna; sen tuotot ovat olleet hyviä, eli ei ole sillä tavalla luotu paratiisia. Kun näitä kahta asiaa punnitsee keskenään, niin tulee kyllä mieleen, että jossain nyt tässä kokonaisuudessa kaikki ei ole kunnossa.

Ministeri Kalliomäki on paikalla, ehkä hän lukeekin jotain tärkeitä EU-kokouspapereita. Toivoisin, että nimenomaan tämän veropohjan harmonisoinnin osalta Suomi pystyisi olemaan aloitteellinen, koska kun sitä murennetaan, niin kuin tässä luovutusvoittojen verovapaudessa, jota tässä on esitetty, tehdään, niin siinähän tavallaan voidaan mennä sitten aivan tällaiseen klassiseen kilpajuoksua pohjalle -tilanteeseen, jossa mitä tahansa lajeja voidaan esittää verovapaaksi, ja sitten jäsenmaat toteuttavat näitä verovapauksia yksi toisensa jälkeen. Tämä on huolestuttavaa mielestäni tilanteessa, jossa toisaalta suurten jäsenmaiden julkisen talouden alijäämät ovat vakaus- ja kasvusopimusta suurempia, jos ikään kuin verotuotot hallitsemattomasti sitten EU:n piirissä katoavat.

Tämän lisäksi, arvoisa puhemies, minulla olisi esityksen yksityiskohdista itse asiassa eräs kysymys kokoomukselle, joka esittää tätä 90 000 euron rajaa poistettavaksi näiltä verovapailta osingoilta. Olisin halunnut esittää kysymyksen: Eikö teitä huolestuta tämän esityksen tekemisessä se, että kun nyt tässä esityksessä on erotettu toisistaan listatut ja listaamattomat yhtiöt, ja voidaan sanoa, että tässä esitetyssä mallissa jo luodaan jonkinlainen kynnys pörssiin menemiselle, niin eikö tämän 90 000 euron rajan poistaminen toisi kannusteen siirtyä pois pörssistä? Kun kokoomus on toisaalla ollut hyvin huolissaan tämän esityksen vaikutuksista Suomen pörssin elinvoimaan, niin miten tämä esitys sitten toimisi siinä valossa? Tämä minua hieman ihmetyttää.

Arvoisa puhemies! Monissa puheenvuoroissa, useimmissa niissä puheenvuoroissa, joita esimerkiksi verojaoston tai valtiovarainvaliokunnan jäsenet ovat pitäneet, on todettu se kai nyt aika itsestäänselvä seikka, että tämän kokoisen lakipaketin käsittelylle tämä aika tietenkin oli liian lyhyt ja monissa asioissa emme päässeet keskustelussa niin pitkälle kuin tyypillisesti olisi valiokuntavaiheessa hyvä päästä. Mutta käsittelyn aikana, joka oli lyhyt, osuuskunnista puhuttiin suhteellisen paljon. Jos olisin ilkeämielisellä päällä, voisin melkein sanoa, että tehdään kansakunnan kannalta keskeisiä muutoksia, mutta lähinnä keskustelua käydään siitä, maksavatko kepulaiset enää ollenkaan veroa, mutta en ole tietenkään.

Olen oppositiossa enkä ole ollut keskustelemassa tämän ponnen sisällöstä. Olisin nyt kuitenkin halunnut viestittää valtiovarainministerille, että vaikka ponsi aika tiukasti määrittelee, millä tavalla tätä asiaa tulee selvittää — sitä tulee selvittää niin, että osuuskunnat rinnastetaan listaamattomiin yhtiöihin — olisin kuitenkin halunnut tätä hieman kyseenalaistaa, miksi tässä ylipäätänsä pitää olla verovapaan osuuspääoman koron raja, koska yhtä hyvinhän voitaisiin ajatella, että nämä osuuskunnat rinnastetaan listattuihin yhtiöihin, joista veroa maksetaan alusta alkaen. Kannustaisin kuitenkin ponnen tarkkarajaisuudesta huolimatta valtiovarainministeriötä selvittämään tätä asiaa monista eri näkökulmista, koska ei se nyt ihan itsestäänselvästi mielestäni ole näin kuin tähän ponteen on kirjoitettu. (Ed. Ahde: Ei ole!)

Arvoisa puhemies! Luovutusvoittojen verovapauden johdosta tässä esityksessä on tehty luovutustappiot vähennyskelvottomiksi. Tätä esitystä on käsittelyn aikana aika paljon yritysten taholta kritisoitu. On esitetty, että tämä ikään kuin estäisi konsernituen antamisen tästä eteenpäin. Oma käsitykseni käsittelyn tässä vaiheessa on kyllä se, että jos luovutusvoitot tehdään verovapaiksi, niin on silloin välttämätöntä tehdä nämä tappiot vähennyskelvottomiksi. Muuten voisimme olla tilanteessa, jossa meidän verotuksestamme voi vähentää luovutustappioita, mutta sitten luovutusvoittoja voi ottaa verovapaasti. Tavallaan näiden asioiden välillä täytyy vallita symmetria. Kuitenkin voisi todeta sen, mikä valiokunnan mietintöönkin on hyvin kirjoitettu tästä asiasta, että kyllä konsernituen antaminen on edelleenkin sallittua, mutta jos tekee tappioita, niitä tappioita ei sitten saa vähentää. Nähdäkseni tämä esitys sisäiseltä logiikaltaan on tässä aivan järkevä.

Tätä järjestelmää, mitä nyt esitetään, on kuvailtu niin, että se sopii menestyville yrityksille ja kasvukauteen paremmin kuin ei niin hyville yrityksille ja laskukauteen. Tämä tietenkin tekee myös tästä järjestelmästä aika paljon riskialttiimman kuin meidän aikaisempi verojärjestelmämme on ollut.

Arvoisa puhemies! Lopuksi oikeastaan vielä ehkä siitä, että kun tämän esityksen yhteydessä on paljon puhuttu kansainvälisestä verokilpailusta, niin ehkä suhteellisuus on vähän hämärtynyt sen suhteen, että Suomi on ollut yritysverotuksen suhteen hyvin edullinen maa ja tämän jälkeen se on sitä vielä paljon enemmän. Ehkä sen takia, että meillä on yleisesti ottaen kohtuullisen korkea veroaste tai olemme tottuneet mieltämään itsemme tällaiseksi suht paljon verottavaksi maaksi, mielestäni välillä tässä keskustelussa hämärtyy, että kyllä me pikemminkin olemme tämän kansainvälisen verokilpailun siinä etunenässä, jossa verokantoja vedetään alas, kuin jossain jälkijunassa tekemässä pakollisia muutoksia, eli meidän kantamme 26 on hyvin edullinen. Ei ole välttämättä myöskään oikein esimerkiksi Viron suhteen verrata sitä nollaan, koska taas sitten jaetusta voitosta Virossa maksetaan 26 prosenttia. (Puhemies: 10 minuuttia!) Tässä keskustelussa on ehkä hyvä muistaa se, että yritysveron suhteen Suomi on hyvin halpa maa.

Toimi Kankaanniemi /kd:

Herra puhemies! Pääministeri Ahon hallitus uudisti yhteisö- ja pääomaverojärjestelmän vuonna 1992. Tuolloin otettiin käyttöön laaja veropohja, alhainen yhtenäinen verokanta, ja järjestelmä oli, kun verojärjestelmästä on puhe, siihen nähden varsin selkeä. Sen tuloksena Suomi lähti hyvään nousuun laman syvistä uomista, ja voidaan sanoa, että koko 90-luvun aikana pelastettiin Suomen talous sillä, että meillä oli tällainen toimiva, yritysystävällinen ja myös veronsaaja-, valtio-, kunta-, seurakuntaystävällinen malli. Se on tuottanut hyvät verotulot, mutta samalla se on mahdollistanut yritysten rahoituspohjan vakauden ja vahvistumisen niin, että meillä on tällä hetkellä tässä suhteessa varsin hyvä tilanne. Tuo järjestelmä on ollut tai tulee nyt olleeksi voimassa 13 vuotta eli kohtuullisen pitkän ajan. Se ei ole tarvinnut uudistuksia, eikä ole nähty välttämättömäksi sitä uudistaa.

Nyt kuitenkin tiedämme, että tilanne on muuttunut. Globalisaatio on edennyt voimakkaasti. Samaten Euroopan unionin säädöspohja on muuttunut, ja tämä verokilpailu on nyt tosiasia, toisenlainen kuin on ollut menneinä vuosina, viime vuosikymmenellä. Nämä ympäristössä tapahtuneet muutokset edellyttävät varmasti sitä, että jossakin määrin järjestelmää uudistetaan nyt tai ainakin lähiaikoina, lähitulevaisuudessa. Mutta miten sitä pitää uudistaa ja pitääkö uudistaa juuri nyt sillä tavalla kuin miten hallitus on lähtenyt liikkeelle, sitä voidaan tietysti hyvinkin perustellusti arvioida puolesta ja vastaan, niin kuin tässä keskustelussa on tapahtunut. Hallitus on kuitenkin tämän linjan valinnut, ja nyt ollaan tällä tiellä.

Tähän uudistukseen sisältyy muutamia kysymyksiä, jotka todella aiheuttavat perustellusti sen arvion, että ollaan hyppäämässä enemmän tai vähemmän tuntemattomaan. Kun on yritystoiminnasta, elinkeinoelämästä ja yhteiskunnan verotuloista kysymys merkittävältä osin, niin on tietysti hallituksella äärettömän suuri riski, kun hypätään tällä tavalla aika lailla tuntemattomaan tilanteeseen. Vastaavaa hyppyä ei otettu 13 vuotta sitten, kun edellinen uudistus tehtiin. Hallitus siis kantaa vastuun siitä, että se näin on lähtenyt liikkeelle.

Onko sitten tilanne se, mitä esimerkiksi ed. Kuosmanen äsken totesi, että kaikki yritykset vievät omat varansa ulkomaille ja investoivat vain velkarahalla kotimaassa? Tuskin nyt tietystikään näin on, mutta voi olla, että merkittävä osa yrityksistä tekee tällä tavalla, ja se on vahingollista sekä yrityksille että koko kansantaloudelle, sen pohjalle, ja valtiontaloudellekin. Tähän olisi pitänyt olla aikaa ja mahdollisuuksia paneutua tässä kysymyksessä, asian käsittelyssä vielä paremmin kuin on ollut ymmärtääkseni aikaa. Voin vain kuvitella ulkopuolelta, että valtiovarainvaliokunnan verojaosto on joutunut tuon ajan käyttämään aika pitkälti teknisiin kysymyksiin ja ehkä sitten suhteellisen vähän on ehtinyt paneutua näihin periaatteellisiin, syviin kysymyksiin ja yhteiskunnallisiin virtauksiin, mitä tässä sisällä liikkuu.

Herra puhemies! Nyt eriytetään yhteisöverokanta ja pääomaverokanta. Hieman ihmettelen keskustaa siinä, että keskusta maaseutuväestön puolueena on hyväksynyt tämän eriyttämisen, ilmeisesti sillä tavalla ostettuna, että kun pääomaverokantaankin tulee tuo 1 prosenttiyksikön alennus, niin se on tyydyttänyt keskustaa, kun samanaikaisesti yhteisöverokantaan tulee 3 prosenttiyksikön alennus. Tämä eriyttäminen johtaa hyvin helposti siihen, että tuo verotuksen kohde, jota ei voi muuttaa maasta ulos, jää suhteellisesti korkeammalle tasolle pysyvästi ja yritysten, joilla on mahdollisuus uhata ulkomaille siirtymisellä, on sitten helpompi vaatia yritysverokannan edelleen alentamista, niin kuin jatkuvasti kuulemme, että tällaisia vaatimuksia esitetään. Näin sitten maa- ja metsätalous kärsii. Keskusta on tässä suhteessa antanut periksi. Sitä hieman ihmettelen, että se näin helposti on päässyt tapahtumaan. Aika näyttää, miten siinä sitten jatkossa tulee käymään.

Järjestelmä monimutkaistuu, se on varma asia, ja se tuo ongelmia monella tavalla. Se tuo kustannuksia byrokratian kautta yhteiskunnalle ja verotarkastukselle ja verokonsultoinnin kautta yrityksille. Tämä kehitys ei ole positiivista. Esimerkiksi kun ajatellaan, että meillä on tavoite yritysten lukumäärän lisäämiseen, kaikilla yhteinen tavoite ja näkemys, että yrityksiä pitää Suomessa perustaa ja saada lisää, päinvastoin kuin nyt tapahtuu, kun yrityksiä lopetetaan valitettavan paljon, niin ei silloin, jos halutaan todella, niin kuin esimerkiksi ministeri Pekkarisen johtama yritysohjelma tavoittelee, näin pitäisi tehdä eli ei pitäisi monimutkaistaa byrokratiaa yritysten kannalta.

Edelleen meillä on työttömyys tämänkin päivän uusien tietojen mukaan kasvussa ja todellakaan yrittäminen ei innosta. Tässä suhteessa tämä uudistus ei ole ollenkaan tervetullut. Täytyy kyllä todeta, että nyt alennetaan verokantoja, mitä esimerkiksi kokoomus ei 12 vuoden aikana tässä viime vuosikymmenellä toteuttanut vaan oli nostamassa yritysverokantaa. Nyt olisi voitu tehdä niin, että järjestelmä olisi pidetty vielä ennallaan ja vain alennettu verokantaa sopivalla tavalla yritystoiminnan elvyttämiseksi. Mutta näin ei nyt ole tehty. Ei tehnyt kokoomus eikä nyt tee keskusta eivätkä sosialidemokraatit, ei Rkp:kään, vaan ne ajavat tällaista uutta mallia, joka on hyppy enemmän tai vähemmän tuntemattomaan.

Herra puhemies! Täällä on paljon mainostettu, että tämä alentaa verotusta 550 miljoonalla eurolla, hyvä niin. Se tulee varmaan yritysverokannan alentamisen kautta pääosin, eli se olisi voitu antaa myös pelkästään sitä kautta ja olisi järjestelmä vielä voitu pitää, mutta tietysti kun ollaan erityisen nöyriä EU:n edessä, niin tähän sitten ollaan menossa. EU:ssahan uuden perustuslakiehdotuksen mukaan verokilpailu saa edelleen jatkua. (Ed. Ahde: Valitettavasti!) Siihen ei pystytty puuttumaan millään tavalla. Se on valitettavaa samalla lailla kuin sekin, että Vakaussopimuksen rikkominen saa jatkua. Saksa sai tahtonsa läpi. Hollannin ja Saksan välisissä neuvotteluissa sitä puitiin viime viikonloppuna, ja lopputulos oli onneton koko unionin kannalta ja onneton esimerkiksi tämän epäterveen verokilpailun jatkumisen kannalta myös meille Suomessa.

Herra puhemies! Tässä joutuu nyt miettimään tämän koko paketin hylkäystä tai hyväksymistä. Täytyy miettiä sitä yli juhannuksen. Molemmissa on hyvät puolet, molemmissa on huonot puolet. Järjestelmä ei ole kehuttava, mutta onko sitten parempi, että se nyt hylättäisiin, se on tietysti vaikea kysymys. Sitä täytyy miettiä varpaat toivottavasti lämpimässä vedessä yli juhannuksen.

Timo Seppälä /kok:

Arvoisa puhemies! Kuten ed. Kankaanniemi juuri puheenvuorossaan totesi, Suomessa otettiin reilu kymmenen vuotta sitten aimo askel oikeaan suuntaan, kun luotiin yhtiöveron hyvitysjärjestelmä. (Ed. Kallis: Se tuli 80-luvulla!) — Se on runsaat kymmenen vuotta sekin. (Ed. Kallis: Hyvitysjärjestelmä tuli 80-luvulla!) — Joka tapauksessa silloin selkeytettiin koko yhtiöverojärjestelmä, tehtiin tarpeettomaksi monimutkaiset verokikkailut, alennettiin dramaattisesti veroprosenttia kohti kansainvälistä tasoa, ja mikä olikaan tämän tulos: Yrittäjät pääsivät tekemään oikeita töitä, byrokratia väheni ja yhteiskunnan verotulot moninkertaistuivat. Myös yhtiöiden taseet vahvistuivat ja lamansietokyky parani. Kaikki olivat tyytyväisiä.

Nyt EU:n verokilpailun lisääntyessä odotettiin yritystoimintaa helpottavaa ja elvyttävää suurta yritysverouudistusta. Sitä hallitus ei kuitenkaan ole pystynyt tekemään. Hallituksen yritysveromuutosta on valmisteltu aivan liian kiireellisesti. Esitykseen on jäänyt paljon puutteita ja epäselvyyksiä. Näyttää siltä, että hallituspuolueet ovat omien pelisääntöjensä orjia ja edes asiantuntijakuulemisessa esiin tulleita selkeitä epäkohtia ei ole haluttu korjata. Nyt käsiteltävää lainsäädäntöä on varmasti lähitulevaisuudessa tarve korjata useaan otteeseen. Verolakien odotettavissa olevat muutokset taas tulevat pitämään yllä epävarmuutta yrittäjäkentässä.

Mutta annettakoon toki hallitukselle tunnustustakin osasta lakiesitystä. Yhteisö- ja pääomaverokantojen alentaminen on hyvä ratkaisu. Se tuo Suomen lähemmäs kansainvälistä verokilpailua ja omalta osaltaan parantaa tilannetta. Suunta on oikea, mutta tulee todennäköisesti osoittautumaan vielä vajavaiseksi uusien EU-maiden verokilpailun suhteen. (Ed. Ahde: Mutta tämän jälkeen on kuitenkin Keski-Euroopan tason alapuolella!) — Mutta tulee todennäköisesti osoittautumaan vielä vajavaiseksi, kunhan uudet EU-maat pudottavat aikomaansa 20 prosentin tasoon oman verokantansa.

Yhtenä suurimmista takaiskuista tämän yritysveroesityksen osalta pidän paluuta vanhaan työllistävään verosuunnitteluun ja -kikkailuun. Lakiesityksellä luodaan taas monimutkaista verojärjestelmää, joka lisää verosuunnittelua, byrokratiaa ja yritysten kustannuksia, ja kaikki tämä aivan turhaan. Sillä ei työllistetä muuta kuin konsultteja.

Toinen merkittävä takaisku on yhtiöveron hyvitysverojärjestelmästä luopuminen. Vaikka niskassamme onkin EU:n asettamia paineita järjestelmästä luopumiseen, siihen ei olisi vielä ollut pakko mennä. Järjestelmästä luopuminen vie meiltä yhden niistä harvoista eduista, joita olemme Suomessa hyödyntäneet. Uudistuksella luovutaan sinivalkoisen omistamisen toki hieman itsekkäästä suosimisesta ja menetetään kotimaisten osakesijoittajien halukkuus sijoittaa kotimaisiin pörssiyhtiöihin. Samalla hallitus erilaistaa listautuneiden ja listautumattomien yritysten verokohtelua. Rajanveto on sellaisenaan keinotekoinen ja tulee selvästi nostamaan listautumiskynnystä. Listautuminenhan on monille kasvuyrityksille paras tapa hankkia lisärahoitusta. Nyt sen hyödyntäminen tulee hyvin kyseenalaiseksi, koska osakkeisiin houkutellun sijoituksen tuotto joutuu kaksinkertaisen verotuksen kohteeksi.

Muutoinkin voidaan todeta, että verouudistus kohtelee kaikkein kaltoimmin terveitä ja kannattavia kasvuyrityksiä, juuri niitä yrityksiä, jotka parhaiten luovat uusia työpaikkoja tähän maahan. Tosin asia on looginen jatko nykyhallituksen työllistämiskehityksessä.

Arvoisa puhemies! Kaiken kaikkiaan voidaan todeta, että hallituksen yritysverouudistus on monimutkainen ja sekava. Se kohtelee kaltoin sinivalkoista omistusta kiristäessään tuntuvasti osinkojen verotusta. Se on kaukana siitä tavoitteesta, jolla pyrittäisiin tukemaan kasvua ja kansainvälistymistä, ellei sitten kansainvälistymiseksi lueta yritysten tai niiden tytäryhtiöiden siirtymistä ulkomaille.

Bjarne Kallis /kd:

Arvoisa herra puhemies! Minusta oppositio ei ole moittinut, eivät ainakaan kristillisdemokraatit, hallituksen esitystä täysin virheelliseksi. Me olemme myöntäneet, että siinä on hyviä kohtia, mutta me olemme tuoneet esille myöskin sellaisia kohtia, mitä pitäisi muuttaa. Aivan samaa voi sanoa hallituspuolueitten edustajista. Hallituspuolueiden edustajat ovat pääasiallisesti kiittäneet niitä kohtia, mitä oppositiossa pidetään hyvinä. Mutta hallituspuolueiden edustajat ovat kyllä esittäneet toiveita, että nämä, nämä, nämä, nämä asiat ovat sellaisia, mitä pitäisi muuttaa. Ne ovat juuri ne asiat, mitkä oppositio on tuonut esille. (Ed. Ahde: Ei ole yhtenäistä oppositiota!) Silloin herää kysymys, että kun ollaan nyt aika lailla yksimielisiä, kun nyt ollaan aika lailla yksimielisiä, minkä takia me emme voisi tehdä sellaista verolakia, joka tyydyttäisi kaikkia, joka olisi meidän kaikkien mielestä hyvä.

Tässä on suuria kysymyksiä. Tässä on pieniä kysymyksiä. Kaikkein suurin uudistus tässä on käyttöomaisuusosakkeiden luovutusvoittojen verovapaus. Se on ylivoimaisesti kaikkein suurin ja merkittävin. Herää kysymys, pitääkö sen olla sataprosenttisesti verovapaa. Miksi se ei voisi olla 70-prosenttisesti verovapaa niin, että myöskin luovutustappio olisi osittain vähennyskelpoinen? Minä olen täysin varma siitä — turha väittää vastaan — että se on mahdollista. Meillä on osinkojen osalta 70 prosentin veronalaisuus, 30 prosentin verovapaus. Minä en tiedä, mikä olisi oikea prosentti, mutta aivan samoin luovutusvoitot ja luovutustappiot voisivat olla myöskin osittain verovapaita, osittain vähennyskelpoisia.

Miksi minä näin puhun? Minä ajattelen niitä yrityksiä, joille syntyy luovutustappiota. Jos ei niitä luovutustappioita saa vähentää, se merkitsee käytännössä kyllä sitä, että riskejä ei uskalleta ottaa, kun mahdollisia tappioita ei saa vähentää, ja ne riskit tulevat yleensä silloin, kun sijoitetaan uusiin yrityksiin, uuteen tekniikkaan, uuteen innovaatioon. Sanon vielä kerran, että olisi ollut mahdollista menetellä näin: osittain veronalainen, osittain vähennyskelpoinen.

Kristillisdemokraatit ovat lähinnä puuttuneet sellaisiin asioihin, mihin muut eivät ehkä minun mielestäni riittävästi ole puuttuneet, ja se koskee näitä pieniä yrityksiä, näitä kaikkein pienimpiä yrityksiä, joiden voitto jää johonkin 30 000 euroon, 40 000 euroon. On hyvin vaatimaton oma pääoma, ja näitten verotus kiristyy. Ihmettelen, minkä takia siitä ei ole enemmän puhuttu. Se on minun mielestäni erittäin suuri kysymys.

Toinen kysymys, joka on mielestäni ei ehkä yhtä tärkeä mutta kuitenkin tärkeä ja euromääräisesti merkitsisi kyllä paljon enemmän, ja se koskee näitten listattujen yhtiöitten osinkoveroa. Onko se 70 prosenttia nyt se oikea raja? Se, miksi suomalaiset ovat sijoittaneet rahaa suomalaisiin osakkeisiin, on varmasti johtunut siitä, että he ovat katsoneet, että kun osinko on verovapaa, niin tämä on hyvä sijoitus. Eivät ole sijoittaneet ruotsalaisiin osakkeisiin, lähdeveroa menisi se 29 prosenttia. Se, miksi eivät ole niihin sijoittaneet, johtuu varmasti juuri verosta.

Ihmettelin kyllä vasemmistoliiton kielteistä suhtautumista osakesijoittamiseen, kun pitivät tavallaan kohtuuttomana sitä, että osingot ovat verovapaita. Nyt pitää muistaa, että osakesijoituksen efektiivinen tuotto on yleensä tuollainen kolme neljä prosenttia ja siihen liittyy riski. Kun siihen liittyy riski ja saadaan kolme neljä prosenttia, niin ei minun mielestäni tuo ole mitenkään huippuhyvä tuotto, jota pitäisi ankarasti verottaa.

Toinen kohta, mihin puutun, on juuri tämä listattujen yhtiöitten osinkovero. Onko se oikea se 70 prosenttia? Oppositio esittää 50:tä prosenttia, ja minulla on se käsitys, että jäisi enemmän pääomaa Suomeen, jos prosentti olisi tuo, kuin jos prosentti on 70.

Sitten eräs asia, johon kukaan ei ole kovinkaan paljon puuttunut, on tämä jako valtion, kunnan ja seurakunnan välillä. Miten tämä yhteisövero jaetaan? Siinä kaikki menettävät, kun yhteisöveroprosentti alenee, kuntia kompensoidaan, seurakuntia ei kompensoida. Onko tämä nyt oikein? Seurakunta hoitaa yhteiskunnalle kuuluvia asioita, ja yleensä seurakunnat ja kunnat ovat kulkeneet tasatahdissa. Jos on kuntien jako-osuutta muutettu, niin silloin on myöskin muutettu seurakuntien. Jos on kompensoitu, niin molempia on kompensoitu. Tässä olisi kyllä molempia voitu kompensoida.

Kiinnitin myöskin huomiota siihen, että hallituspuolue keskustan puheenvuoroissa kiinnitettiin huomiota kyllä sellaisiin asioihin, jotka koskevat nyt lähinnä omaa äänestäjäkuntaa. Kyllä minä olisin toivonut, että näihin asioihin, mihin minä äsken puutuin, eli nämä superpienet yhtiöt, listattujen yhtiöitten osingot, käyttöomaisuusosakkeiden luovutustappiot, olisi uhrattu enemmän aikaa kuin siihen, että mietitään osuuskuntien osuuspääoman koron veronalaisuutta ja sitä rajaa tai sitten pääomaveron alentamista 29 prosentista 28:aan. Nyt pitää muistaa, että pääomavero maksetaan korosta. Henkilöyhtiöt maksavat pääomaveroa. Pääomavero maksetaan luovutusvoitoista, pääomaveroa maksetaan vuokratuloista, pääomatuloveroa maksetaan koroista. En minä ole viime vuosina kuullut, että yksikään vuokranantaja, yksikään henkilöyhtiön yrittäjä olisi vaatinut alennusta tähän pääomatuloveroprosenttiin. En minä pidä sitä niin kovin tärkeänä. Kyllä paljon tärkeämpiä ovat nämä muut asiat, ne asiat, mihin äsken puutuin.

Mutta yhteenvetona sanon vielä kerran: Olemme pitkälti yhtä mieltä monesta asiasta ja myöskin niistä hyvistä puolista, mitkä tässä hallituksen esityksessä ovat, mutta kysyn edelleen, miksi me emme voisi muuttaa niitä asioita, joista me myöskin olemme yksimielisiä ja joilla olisi kyllä yrittäjyydelle ja yrittämisen edistämiselle merkitystä.

Matti Ahde /sd (vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Niin kuin ed. Kallis hyvin muistaa ja tietää, suurin osa asiantuntijoista piti tätä todellakin suurinta muutosta käyttöomaisuuden luovutusvoittojen verovapaudesta ehkä kaikkein arvaamattomimpana mutta myös kaikkein tärkeimpänä asiana, ja suurin osa, käytännöllisesti katsoen kaikki ehkä professori Tikkaa lukuun ottamatta, olivat sitä mieltä, että sekä verotuksen järjestelmän kannalta että sen vaikuttavuuden kannalta kuitenkin on järkevämpää tehdä se luovutusvoitto kokonaan verovapaaksi ja vastaavasti sitten näiden tappioiden suhteen pitää toimia niin, että sitä ei enää voi vähentää. Tämä oli se pari, joka siellä synnytettiin, ja tälle kannalle, jota ed. Kallis esitti, ei saanut oikeastaan ketään muita asiantuntijoita kuin professori Tikan, joka piti tätä 100:a prosenttia todellakin ehkä liian korkeana.

Bjarne Kallis /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Jos kuuntelisimme ja noudattaisimme kaikkea sitä, mitä asiantuntijat ovat lausuneet, niin mietintö ei olisi tällainen. On täysin selvä asia, että se luovutusvoitto voi olla sataprosenttisesti verovapaa ja silloin tappionkin tulee olla täysin vähennyskelvoton, mutta ei ole mitään estettä sille, että otetaan joku prosentti. Ja niin kuin minä perustelin, minä ajattelen enemmän niitä epäonnistuneita, niitä yrittäjiä, jotka ottavat riskejä, kuin näitä, jotka tekevät suuria luovutusvoittoja. Ed. Ahteen kannattaisi joskus ajatella myöskin niitä yrittäjiä, joilla on vaikeuksia. (Ed. Ahde: Tietenkin!)

Petri Salo /kok:

Arvoisa herra puhemies! Olen koko päivän seurannut hyvin suurella mielenkiinnolla tätä keskustelua yritysverouudistuksesta ja pääomaverokannoista, enkä lähde ottamaan enää syvällisesti kantaa kokonaisuuteen vaan puutun ihan pariin pieneen yksityiskohtaan.

Olen pannut merkille, että suurimman hallituspuolueen edustajat eli Suomen keskustan edustajat täällä salissa ovat varmaan tämän päivän aikana käyttäneet useita kymmeniä puheenvuoroja, joissa pääviesti on ollut se, että Lipposen hallitus ensi töikseen lähti hyvin voimakkaasti korottamaan pääomaverokantaa ja myöskin kokoomus on puolueena ollut mukana tätä verokantaa nostamassa. He kertovat, että nyt on tahti muuttunut ja toisenlainen politiikka on tullut voimaan. En itse ollut vielä täällä mukana vuonna 95 kansanedustajana, koska tulin taloon vasta 99. Lähdin sen johdosta ihan tietopalvelusta tarkastelemaan, että silloin, kun Lipposen hallitus teki ehkä Suomen kaikkien aikojen suurimman kertaluontoisen pääomaverojen korotuksen 25:stä 28 prosenttiin, miten silloin käyttäytyivät suurimman oppositiopuolueen keskustan edustajat. Ajattelin, että löydän mahdollisesti heidän vastalauseestaan jotakin argumenttia myöskin tämänpäiväiseen keskusteluun, koska nimenomaan tätä päätöstä on arvosteltu, että ensi töikseen Lipposen hallitus lähti nostamaan voimakkaasti pääomaverokantaa ja nosti sitä 25:stä 28:aan prosenttiin. No, tietopalvelu teki töitä ja löysi minulle valtiovarainvaliokunnan mietinnön n:o 35 vuodelta 1995. Täällä todella silloinen hallitus on päättänyt esittää — lähinnä osana verorakenteen kehittämistä ja osaksi valtiontaloudellisista syistä — että pääomatulon ja yhteisötuloveron prosenttia korotetaan kertaluontoisesti 25:stä 28:aan prosenttiin. Tietääkseni tämä on kaikkien aikojen suurin kertaluontoinen pääomaverojen korotus Suomen historiassa.

Arvoisa puhemies! Luonnollisesti minua kiinnosti myöskin tietää, mitä silloisen opposition ja silloisen keskustan edustajat kertoivat, koska he ovat tätä menettelyä tämän päivän aikana niin kovasti moittineet (Ed. Kallis: Pitkin päivää!) — pitkin päivää, ensimmäisessä käsittelyssä ja lähetekeskustelussa jne. — Minä lähdin lukemaan vastalausetta ja totesin, että kyllä tämä vastalause on nimenomaan keskustan toimesta annettu. Ensimmäinen vastalause koskettaa silloista esitystä ja se koskettaa kannustinvähennystä, koska heidän mielestään 80 000:ta markkaa alempia tuloja olisi pitänyt suosia veroratkaisussa vielä paremmin. Toinen vastalauseen keskeinen osa koskettaa ylimääräistä korkovähennystä, koska silloinen hallitus katsoi, että myöskin siirtymäaikana täytyy huolehtia siitä, että ensiasunnon ostajien asema ei heikkene, ja asetettiin tämmöinen ylimääräinen korkovähennys ja myöskin ensiasunnon hankkijan alijäämähyvitys. Eli tavallaan lakia ei toteutettu takautuvasti, vaan haluttiin, että se kohtelee kaikkia veronmaksajia oikeudenmukaisesti myöskin tämän uudistuksen jälkeen.

Eli kolme vastalauseen keskeistä osaa silloisella oppositiolla keskustalla oli: kannustinvähennys, ylimääräinen korkovähennys sekä ensiasunnon hankkijan alijäämähyvitys. Sen jälkeen katsoin, loppuiko tästä tiedotteesta paperi kesken, mutta ei se loppunut. Nimittäin itse tähän pääomaverokorotukseen 25:stä 28:aan prosenttiin keskusta ei ottanut ollenkaan kantaa, vaan he olivat yksimielisesti hallituksen kanssa samaa mieltä, että osaksi tämän verorakenteen uudistuksen, osaksi tämän valtiontaloudellisen tilanteen vuoksi on perusteltua nostaa 28:aan prosenttiin. (Ed. Kuosmanen: Kepu petti taas!) Huomaan yleisöstä, että kaikki eivät tietenkään tätä usko, mutta minulla on se täällä, valtiovarainvaliokunnan mietintö numero 35. (Ed. Kallis: Ei voi olla totta! — Ed. Kanerva: Ei voi olla totta!) Minä odotin kyllä, että myöskin ministeri Pekkarinen olisi ollut paikalla tässä keskustelussa, olin huomaavinani, että hän vähän aikaa sitten oli. Nimittäin tässä Helsingissä 17. päivänä marraskuuta vuonna 95 jätetyssä vastalauseessa on myöskin hänen nimensä. Lisäksi täällä on nimenä Olavi Ala-Nissilä, joka on edelleenkin käyttänyt useita puheenvuoroja tästä asiasta, Jukka Vihriälä ja myöskin Markku Lehtosaari, häntä en tarkemmin tunne.

Mutta, arvoisat kollegat! Sen pääviestin perusteella, millä on moitittu tämän päivän aikana sitä politiikkaa, mitä Lipposen aikana esimerkiksi minun puolueeni teki, niin ajattelin tietenkin, että silloisen opposition on täytynyt voimakkaasti sitä keskeistä viestiä vastustaa. Nyt kun olen tämän valtiovarainvaliokunnan mietinnön vuodelta 95 lukenut ja katsonut, ketkä ovat olleet vastalauseessa mukana ja olleet hyväksymässä tämän ehkä historian kaikkein korkeimman pääomaveronkorotuksen, niin jään vain miettimään, mikä on Suomen keskustan edustajan rehellisyys tässä toiminnassa.

Kyösti Karjula /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minusta oli erittäin tärkeää, että ed. Salo otti tämän asian esille juuri siinä muodossa kuin se on. Omassa puheenvuorossani pyrin viestittämään, mitä tarkoittaa, että nyt oppositiossa kokoomus täysin vastuuttomasti vastustaa ratkaisua, joka tässä ajassa pitää toteuttaa. Miksi keskustaoppositio ei vastustanut 95 pääomaveron korotusta? Koska nähtiin, että siinä tilanteessa valtiontalouden kannalta se on välttämätön ratkaisu, sen vuoksi, että kahdeksan vuoden aikana kokoomus ei pystynyt muuta kuin korottamaan. Huomatkaa, ed. Salo, vuodesta 1995 vuoteen 2003 on kulunut kahdeksan vuotta, jona aikana maailma on muuttunut paljon. Nyt ollaan tilanteessa, jossa pitää reagoida uudella tavalla, ja ainoa suunta on alentaa yhteisöverotusta ja yhteisö- ja pääomaverotusta. Tämä nyt yhdessä sosialidemokraattien ja Rkp:n kanssa toteutetaan.

Olavi Ala-Nissilä /kesk(vastauspuheenvuoro):

Puhemies! Tämä on hyvä vastalause. Muistaakseni kirjoitin sen silloin itse. (Naurua) Silloin olimme mukana tuossa korotuksessa. Mutta vuonna 2000, jolloin korotettiin uudestaan 28:sta 29:ään, jolloin kaksi muuta maata maailmassa korotti myös, se vastaa kansainvälistä kehitystä. Ne maat olivat Zimbabwe ja Bangladesh muistaakseni. Silloin emme kannattaneet vaan äänestimme vastaan. Mutta tässä ensimmäisessä olimme mukana, eikä siihen mitään sanottavaa ole. Nyt vaan on syytä todeta se, että te olitte näissä kahdessa mukana. Nyt suunta muuttuu. (Välihuuto) — Ei, vaan nyt suunta muuttuu. — Nyt verotusta kevennetään. Olisi tärkeätä, että kokoomus olisi mukana eikä hylkäisi tätä esitystä. Minä kehotinkin teitä: Menkää Nokian pääkonttorista kysymään tai pk-yrittäjiltä kysymään, pitääkö tämä esitys kaataa, niin saatte sieltä ehkä hyvän neuvon.

Bjarne Kallis /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kyllä se viesti, minkä ed. Ala-Nissilä on tänä päivänä ja myöskin aikaisemmin tuonut esille, on se, että silloinen hallitus, Lipposen ykköshallitus, menetteli väärin, kun nosti tämän veron 25 prosentista 28:aan. Se on ollut selkeä viesti, että se oli virheellinen päätös. Itse muistan, että me olimme mukana nostamassa. Annoin myöskin ed. Salolle sellaisen vihjeen, että tämä tehtiin yksimielisesti eduskunnassa. Oli erittäin hyvä, että ed. Salo haki vahvistusta tälle. Kyllä se, mitä on tehnyt, tulee vastaan muodossa taikka toisessa. Ei sitä kannata salata eikä kannata esittää sellaista, mikä ei pidä paikkaansa. Yhteenvetona: Oli oikea päätös vuonna 95 nostaa se 28 prosenttiin, ketään ei pidä siitä syyttää.

Ahti Vielma /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun täällä muutama päivä sitten keskusteltiin eläkkeistä ja taitetusta indeksistä, minä tulin käyttäneeksi puheenvuoron, jossa kerroin, että keskustalla on neljä linjaa: vaalien alla oleva linja, hallituksen ohjelman laatimislinja, jälleen puoluekokouslinja ja sen jälkeen neljäs linja. Kyllä, kun tämän päivän puheita on kuunnellut, keskeinen kärki on ollut siinä, että pääomaverotusta on nostettu 25:stä 29:ään ja se on ollut suurin virhe. Kun todella ed. Petri Salo kaivoi esille meidän upean järjestelmämme puitteissa, miten keskusta on käyttäytynyt, tämä on samanlainen stoori kuin eläkkeitten taitetun indeksin osalta. Teillä on selitys joka paikassa erilainen riippuen siitä, kenelle te puhutte.

Petri Salo /kok (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! En minä tietenkään maalaispoikana, kun keskustan kanssa maaseudulla toimin, mitenkään yllättynyt tästä menettelystä ole. Ei tämä tullut minulle mitenkään yllätyksenä. Mutta se minua erityisesti harmittaa, että koko lähetekeskustelun ja palautekeskustelun pääviesti keskustan edustajilla on ollut se, että ensi töiksenne te kokoomuslaiset menitte ja nostitte pääomaverokantaa. On erittäin valitettavaa huomata, että siinä tilanteessa nyt te, ed. Ala-Nissilä, perustelette sitä valtiontaloudellisesta tilanteesta johtuen. Mutta toiseksi kokoomus ei hyväksy tätä huonoa yritysverouudistusta edes valtiontaloudellisista lähtökohdistakaan, koska me tiedämme, että tämä johtaa valtiontalouden, yrityksen ja työttömyyden kannalta juuri päinvastaisiin odotuksiin kuin mihin te tänään viittaatte. Olisi ollut mielenkiintoista käydä tätä debattia ihan loppuun asti, mutta näköjään allekirjoittanut poistuu salista.

Timo Soini /ps:

Arvoisa herra puhemies! Näin alkuun heti täytyy sanoa, että tämä on ollut aika työläs urakka. Kun eilen hoidin itsenäisyysasiaa ja perehdyin siihen ja kun puolueella ei ole valtiovarainvaliokunnassa edustusta ja kun katsoo näitä tuotoksia, joita on aika runsaasti, ja asia on hankala ja vaikeaselkoinen, siitä on nyt täytynyt puolueen kantaa muodostaa. Se on muodostettu, ja sen nyt tässä sitten esitän.

On tietenkin näin, että kun tehdään suurta uudistusta, siinä on sekä hyviä että huonoja puolia. On riskejä, ei ole varmaa, realisoituvatko ne riskit vai eivät. Sitten on määrätty yhteiskunnallinen ja eurooppalainen tausta, miksi näihin asioihin on menty. Nämä kaikki muodostavat sitten kokonaisuuden, joka parlamentaariseen tyyliin on joko sellaisenaan nieltävä tai hylättävä. Todennäköisesti paras tulos olisi, että sitä pystyisi vähän viilaamaan, mutta tässä systeemissä se ei liene mahdollista.

Määrättyjä uhkakuvia koen tähän liittyvän. Se, mikä on jo näkyvissä, on se, että saattaa olla niin, että tytäryhtiötalous lisääntyy, suomalainen omistus vähenee, suomalaisia pörssiyhtiöitä on todennäköisesti muutaman vuoden päästä olennaisesti vähemmän kuin nyt. Kyllä tämä sellainen tilanne on, että nyt suomalaisomisteisen yrityksen myynti ulkomaille tulee kannattavaksi, ja näitä yrityksiä on myyty. En niitä nyt rupea luettelemaan, mutta sukuyrityksiä on myyty. Kyllä minä luulen, että jatkossa yhä useammat yritysten talousjohtajat raportoivat asioistaan ulkomaisille omistajille. Onhan meillä jo klassisia suomalaisyrityksinä pidettyjä yrityksiä, joissa suomalaisomistus itse asiassa on 10 prosentin luokkaa ja kansainväliset eläkeyhtiöt omistavat valtaosan. Taisi olla ed. Lahti, joka eläkeyhtiöiden roolia tässä muutama puheenvuoro sitten kosketteli. Tämä on realismia. Epäilen sitä, kannattaako tässä tilanteessa osinkoja maksaa Suomeen.

Sehän, mistä meillä on Suomessa pulaa, on työ, ja suuri haaste on, että työttömyys on suurta. Meillähän on itse asiassa työnantajapula. Kysymys on siitä, mistä saadaan uusia yrittäjiä, mistä saadaan työllistäjiä, mistä saadaan riskinottajia, mistä saadaan niitä henkilöitä, jotka käytännössä leipovat sen kakun, jota me kaikki olemme innolla jakamassa. Se ei ole meille ongelma tässä salissa, ei ole ollut ja tuskin tulee olemaankaan.

Sitten, arvoisa puhemies, ainahan pitäisi omia suosia, jos se on mahdollista, tarkoitan tällä suomalaisia yrityksiä. Mutta tämä rakas EU, tai minulle vähemmän rakas EU, sehän nyt tunkee ovista ja ikkunoista ja on myös varmaan yksi tausta tämän uudistuksen puitteissa. Mutta on meillä sellaista lainsäädäntöä ja käytäntöä, että eivät ole vieläkään autot siinä hinnassa kuin pitäisi olla. Meillähän on EY-tuomioistuin ottanut jo aikaa sitten sellaisen kannan autoveron suhteen, että tämmöinen kohtuuton ja iso verokanta ei saisi olla, mutta ei meillä vieläkään autoja siihen hintaan Suomessa myydä. Onko nyt kysymys hätävarjelun liioittelusta, vai kannattaisiko meidän tätä avoir fiscalia, tai miten tämä nyt hienoilla kielillä menee, eli tätä vanhaa yhtiöveron hyvitysjärjestelmää kiirehtiä pois alta tässä tilanteessa näin nopeasti? Sitä hieman kyllä tässä rohkenen epäillä.

Muutamia muita riskitekijöitä, joita tässä näen: Tämä nykymuotoinen uudistus, jos se tulee, käsitykseni mukaan lisää listautumiskynnystä ja lisää houkutusta luopua omistamisesta tai yrittämisestä ja kuunnella yrittämisen asemesta muiden mahdollisuuksien huminaa, jos sitä rahaa on, eli pohtia, kannattaako yrittää, mitä muita vaihtoehtoja on. Nämä ovat niitä riskejä. Yhtiöhän voi ostaa omia osakkeitaan, se on yksi tapa, mutta osinkoja ei käsittääkseni, jos tämä uudistus tulee, kannata jakaa. Siis tämä on näkemykseni.

Arvoisa puhemies! Sitten minua kiinnostaa tämä SAK:n rooli nyt, kun työväkeäkin on paikalla. Minä luulen, hyvät ystävät, että teidän neuvotteluosapuolenne ovat olleet joskus suomalaisia kapitalisteja ja patruunoita mutta nyt yhä useammin neuvottelupuolena on palkkarenki, joka ottaa käskyjä ulkomaisilta eläkeyhtiöiltä. Ei siellä kasvollista kapitalistia ole vaan kasvoton sijoittajarypäs. Epäilenpä, että on teillekin tulossa tässä suhteessa mielenkiintoisia aikoja. Jos näin menee, että isot firmat menevät myyntiin ja tulevat kasvottomiksi, jäävät meille niilon narikat, joiden kanssa sitten pienempien yritysten kanssa voidaan tätä yleissitovuuden avua sitten käsitellä aina konflikteja myöten.

Arvoisa herra puhemies! Aivan lyhyesti lopuksi: Tämä ketju, mikä tässä nyt näyttää olevan, eli suomalaiset pörssiyhtiöt eivät jatkossa ole enää valtaosin suomalaisessa omistuksessa, tämä kehitys tulee jatkumaan eli tytäryhtiötalous käsittääkseni toteutuu.

Sitten yksi mielenkiintoinen, hyvinkin ajankohtainen kysymys: TeliaSonera. Mehän luulemme, että se on suomalainen yritys, että oli joku fuusio. Kyllä se raadollinen peli yritysmaailmassa on niin, että Telia osti Soneran. Telia osti Soneran ja sillä siisti, ja se käsittelee sitä omanaan. Ei se mikään perinteinen fuusio ollut. Tämä on tosiasia vähän samaan tyyliin kuin Ruotsi-Suomi. Meillä puhutaan, että oli semmoinen kuin Ruotsi-Suomi olemassa ennen Venäjän vallan aikaa, mutta eihän Ruotsissa eikä missään muualla maailmassa puhuttu, että se oli Ruotsi-Suomi, se on Ruotsi. Samoin se on Telia eikä mikään TeliaSonera. Nämä ovat näitä isoja trendejä minun mielestäni, miltä nämä näyttäytyvät tässä modernissa isossa maailmassa.

Sitten tämä pörssin näivettyminen. Käykö siinä niin, että kun yritykset menevät osaksi isoa yritystä muille maille, mitä ne sen jälkeen enää meidän pörssissämme tekevät vai tekevätkö mitään?

Tällaisia epävarmuustekijöitä, arvoisa puhemies, tässä pienessä ja vähän isommassakin mielessäni liikkuu, ja koetan nyt kuunnella perusteita puolelta ja toiselta ennen lopullista kantaa. Ymmärrän, että jotain on tehtävä, ymmärrän, että tässä paketissa on hyvääkin, mutta kun asetetaan ota tai jätä -tilanteeseen, kyllä opposition mies taitaa kallistua oikealle.

Kauppa- ja teollisuusministeri Mauri Pekkarinen

Arvoisa puhemies! Sinänsä ihan aina mieluusti kuuntelen ed. Soinin puheenvuoroja. Nyt kuitenkin, kun hän sanoo, että tämän uudistuksen seurauksena ei kannata maksaa osinkoja, voi olla, että se jossakin tapauksessa pitää paikkansakin. Kun otetaan ensiksi henkilöyhtiöt, ei yhdenkään henkilöyhtiön yhtiönä maksama veromäärä kiristy. Jokaisen kohdalla se kevenee, ja kaiken lisäksi se osuus tulosta, mikä jatkossa uudistuksen jälkeen yrityksestä voidaan ottaa nimenomaan pääomaverokannalla, kasvaa. Koska tämä 18 prosenttia muuttuu 20 prosentiksi nettovarallisuudesta, saa ottaa entistä suuremman määrän nimenomaan tällä pääomaverokannalla. Henkilöyhtiöiden osalta näin. Mitä tulee osakeyhtiöihin, jokaisen osakeyhtiön kohdalla yhtiön maksaman veron määrä laskee 29:stä 26 prosenttiin, ja (Puhemies koputtaa) osakeyhtiöiden omistajien kohdalla käy niin, että mikäli omistaja (Puhemies koputtaa) ei saa enemmän kuin ... — Anteeksi, saako jatkaa?

Aha, okei!

Seppo Lahtela /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Ed. Soinin kysymykseen, onko maaseudulla tulevaisuutta: tässähän sitä tänään nyt on pohdittu ja pohditaan eteenkinpäin.

Pyrin tässä puheenvuorossani jonkun verran sivuamaan totuuttakin niin, että emme aivan harhautuisi siitä, mistä keskustelemme. Hallituksen esitys, niin kuin aikaisemmin sanoin, ei liene niin mahdottoman huono. Tosin siinä heikkouksia on olemassa, heikkouksia siinä, että ei ole tunnistettu eikä tunnustettu sitä yhteiskunnallista tilannetta, missä tuotanto-osuuskunnat tällä kertaa ovat. Monet tuotanto-osuuskunnat Suomessa, ed. Soini, teidän suomalaisuuteenne vedoten, taistelevat olemassaolostaan ja erityisesti sellaiset tuotanto-osuuskunnat, mitkä ovat lähellä maataloutta.

Osuusmaksujen verokohtelu on noussut erityiseksi ongelmaksi siinä, että kun osuuskuntien taloudellinen asema on monessakin suhteessa vähän epävarma, niin tämä epävarmuus tekee sen, että lisäosuusmaksuja keräämällä saadaan hyvällä korolla houkuteltua näitä lisäosuusmaksuja lisää, mikä on tämmöistä perinteistä osuustoimintaa ajatellen riskisijoitus, mitä ei ilman tätä hyvää korkoa, korkohoukutinta, tehtäisikään. Tämän pohjalta tämä ei ole Suomessa keksitty asia, vaan se on johtunut tästä EU:n pitkästä painostuksesta ja sieltä tulevista paineista.

Kun näitten osuuskuntien pääomat eivät kehity, niiden tilinpäätökset ovat usein alijäämäisiä ja omaa pääomaa syödään, niin ainut tapa, millä sitä voidaan korjata ja hoitaa, on näillä lisäosuuksilla. Näin katsottuna tämä ei ole kuitenkaan tullut valtiovarainvaliokunnan mietinnössäkään mitenkään esille. En tiedä, onko tullut edes asiantuntijakuulemisessa, enkä tässä nyt halua erityisempänä asiantuntijana esiintyä, mutta toteaisin, että tästä se käsittääkseni johtuu.

Mutta, herra puhemies, kun täällä on totuttu totuutta käyttämään ja tätä keskustelun sävyä vähän katsomaan, niin jos tämä asia olisi vähän toisen tyyppisesti, niin Maaseudun Tulevaisuutta luettaisiin vähän tarkemmalla silmällä. Tässä on melko merkittävä havainto tänään etusivulla, missä sanotaan, että pellon ja metsän myynnin verotus kiristyy. (Ed. Ahde: Lehdellä on oikeat tiedot!) Ja että olisi vähän johdantoa tähän puheeseen, niin minäpä luen täältä katkelman:

"Uudet verolakiesitykset ovat kiristämässä tuntuvasti pitkään omistetun omaisuuden myyntivoiton verotusta. Veron kiristyminen tulee koskemaan useimpia pelto- ja metsämaan kauppoja, mikäli kyseessä ei ole sukupolvenvaihdos tai kauppa lähisukulaisten välillä. Esitysten mukaan yksityishenkilön yli kymmenen vuotta omistaman omaisuuden luovutushinnasta vähennettävä hankintameno-olettama pienenee ensi vuonna 50 prosentista 40 prosenttiin. Nykylain mukaan myyjä on oikeutettu 50 prosentin hankintameno-olettamaan, mikäli omistus on kestänyt yli kymmenen vuotta." Tämä on totta. "Luovutushinnasta laskettuna nyt veroa menee 14,5 prosenttia, kun verokanta on 29 prosenttia. Kun olettama alennetaan 40 prosenttiin, veroa joutuu maksamaan 28 prosentin verokannalla 16,8 prosenttia eli 2,3 prosenttiyksikköä enemmän kuin tänä vuonna. 100 000 eurolla omaisuuttaan vieraalle myyvä joutuu maksamaan ensi vuonna veroa myynnistään 2 300 euroa enemmän kuin tänä vuonna."

Näin katsottuna 100 000:lla myyvä häviää 2 300, ja kun tätä mennään eteenpäin, niin se kertautuu vielä lisää. (Ed. Kuosmanen: Hyväksykää kokoomuksen vastalause!) — Ed. Kuosmanen näyttää kokoomuksen vastalausetta, mutta tämä lukee Maaseudun Tulevaisuudessa. Tämä on niin kuin vielä luotettavammassa ja kovemmassa pohjassa, mitä näihin eduskuntakeskusteluihin ja puheisiin tulee. — Tämän pohjalta katsottuna tämäkään ei ole vähäinen asia. Kun sanoin, että vähän pitää käyttää totuutta, niin tässä se niin kuin on olemassa.

Tässä on otsikkona Pellot ja metsät. Muuhun yritysomaisuuteen ja muuhun pitkään omistettuun omaisuuteen tulee aivan samanlainen veronkorotus, ja tämä lehti jatkaa täältä sisäsivulta. Täällä todetaan: "Luovutusvoiton verotuksen esimerkki: 100 000 euron myyntihinnasta yrityksen tai metsäpalstan myyjä joutuu ensi vuonna maksamaan luovutusvoittoveroa 16 800 euroa tästä, kun tänä vuonna selviää 14 500 eurolla." Näin katsottuna onhan tässä semmoinen asia käynyt, että en kyllä ymmärrä, mitä valtiovarainministeri tätä tehdessään ja miettiessään on tarkoittanut tämän pelin suhteen.

Tietysti tämä kirpaisee kerralla, ja tässähän voisi sanoakin, että talonpoika ei myy, se hankkii vaan lisää, mutta joskus tulee sellaisia tilanteitakin, että myydään ja on pakko myydä ja rakennekehityksen uudistamiseksi ja kehittämiseksi tämä on tarpeen. Näin katsottuna jos nämä ongelmat olisi tulleet täällä pohdittua ja vähän tarkemmin pohdittua myöskin valtiovarainvaliokunnassa, niin ei tätä ongelmaa olisi olemassa. (Ed. Ahde: On pohdittu!) — Ed. Ahde, minä kyllä ymmärrän, että olette te pohtineet, mutta oletteko te ymmärtäneet, mitä se tarkoittaa ja mikä tämän homman tarkoitus on ollut olemassa? (Ed. Ahde: Verojen kokoaminen! — Ed. Kuosmanen: Talonpojan tappolinja!) — Jos tätä maailmaa katsotaan, ed. Kuosmanen, keskustapuolue taitaa olla ainut, joka puolustaa talonpoikaa Suomessa, ellei kokoomus linjaansa muuta ja korjaa tässä tämän puitteissa. Ed. Kuosmanen, täytyy totuudessa pysyä, ja kun aina luullaan, että minä höpöttelen mitä sattuu, niin sen takia luin lehdestä varmemmalla vakuudella, ja se, mikä lehdessä lukee, se on aina uskottava ja se on painava sana.

Mutta, herra puhemies, sitten vähän vapaamman tekstin muotoon. (Naurua) Ed. Salo kantoi täällä erityistä huolta siitä ja täällä on kannettu huolta siitä, että Lipposen ensimmäinen hallitus nosti pääomaveroa 25:stä 28:aan. En ole silloin ollut tässä talossa läsnä enkä ole pystynyt niin seuraamaankaan tätä tilannetta siinä vaiheessa, kun en edes voinut aavistaa, että koskaan täällä voisin olla.

Mutta nyt sillä lailla omaan kokemukseen tullen ja nähden ymmärrän tämän teidän äsken lukemanne erittäin hyvin sellaista taustaa nähden ja sitä taustaa katsoen ja muistaen — itselläni on valikoiva muisti, mutta se joskus palaa silloin pinnalle, kun totuutta joutuu käyttämään — että kun Lipposen toinen hallitus jatkoi tällä samalla turmiollisella linjalla, että nosti yhteisö-, yritys- ja pääomaveron 28:sta 29:ään, niin katsoin tätä asiaa erittäin paheksuvasti ja yritin kaivaa sellaista keskustelua, että tämä on se heikko oljenkorsi, millä todetaan, että yrityselämää, yrittäjyyttä, maaseutua, tätä suomalaista yhteiskuntaa ei ymmärretä eikä haluta kehittää. Kuulin keskustan joukoissa sellaisia asiantuntijoita, jotka sanoivat, että ei siitä ole niin huolta, on sillä suurteollisuudella ja suurpääomalla varaa maksaakin.

Sitä taustaa katsoen ei tämä ed. Salon lukema vanha mietinnön vastalause ole mikään erityinen olemassa. Jos tiukka paikka tulee, niin varsin tarkkaan pystyn muistelemaankin niitten henkilöitten nimiä, jotka näin sanoivat. Siinä vaiheessa minä ajattelin, että mitähän tämä joukko oikein on olemassa, ja sillä linjalla tuntuu, että eduskunta on siinä mielessä hyvä, että se edustaa kansaa. Täällä on kaikenkarvaisille ajatteluille vapaus olla olemassa, ja ne saavat kannatusta kansalta taikka sitten eivät saa.

Herra puhemies! En halua pitkittää tätä juhannuksen alaista istuntoa, kun osalla edustajista on kuitenkin kiire pois, ja päätän tällä kertaa tämän yksinpuhelun tähän, mutta toivon, että näitäkin asioita mietittäisiin, kun juhannuksen aikana tätä sanomaa tuolla kentällä kansalle valistetaan ja hyvänä tietona kerrotaan. (Ed. Kuosmanen: Loistava opposition puheenvuoro!)

Kauppa- ja teollisuusministeri Mauri Pekkarinen

Arvoisa puhemies! Luulin, että pystyn minuutissa äskeisen sanomaan, en onnistunut. Siitä syystä otan vielä korokkeelta käsin pienen hetken. Oikeastaan kahteen asiaan. Minä aloitin jo vähän kommentoida ed. Soinille, ja toinen kommentti, minkä haluan heittää, koskee ed. Kalliksen täällä monta kertaa esille tuomia pieniä yrityksiä ja niiden verokohtelua tämän uudistuksen seurauksena.

Vielä ed. Soinin puheenvuoron johdosta. Hän sanoo, että ei nyt kannata näyttää tulosta, kannata jakaa osinkoja tämän uudistuksen seurauksena. Minun on kyllä hirveän vaikea seurata tuota ajatuksen kulkua. Vielä kertaalleen: Silloin kun on kysymys henkilöyhtiöistä, käy niin, että yrityksen maksaman veron määrä kevenee 1 prosenttiyksiköllä ja kaiken lisäksi se osa yrityksen tulosta, mikä voidaan ottaa pääomaverokannalla, lisääntyy. Kun aiemmin on laskettu 18 prosenttia nettovarallisuudesta, nyt siihen käytetään 20 prosenttia nettovarallisuudesta, eli suuremman osan siitä voi ottaa nimenomaan pääsääntöisesti tällä alemmalla verokannalla elikkä pääomaverokannalla. Onhan niitäkin, joittenka muu verokanta on alle sen 28 prosenttia, mutta valtaosaltaan kuitenkaan ei. Kaiken järjen mukaan kannattaa nykytilanteeseen verrattuna näyttää voittoa ja jakaa tuloksesta osakkaille.

Mitä tulee sitten osakeyhtiöihin, niin kyllä uskallan sanoa, että myöskin niiden kohdalla kannattaa, siis tavanomaisten yritysten kohdalla ylivoimaisen valtaosan ilman muuta näin kannattaa jatkossakin tehdä, jos katsotaan, kuinka kovasti verottaja käy niiden osinkojen kimppuun. Uudessa järjestelmässä yritys maksaa, niin kuin kaikki tiedämme, 26 prosenttia yrityksen päässä, ja osakas ei uudessakaan järjestelmässä valtaosassa tapauksia, aivan ylivoimaisessa valtaosassa tapauksia, maksa senttiäkään veroa. Jos nettovarallisuus riittää, osakas ei maksa 90 000 euroon asti veroa.

Tällaisia yrityksiä totta kai on, jotka pystyvät jakamaan niin paljon osinkoa, että yhtä omistajaa kohti jaetun osingon määrä ylittää 113 500 euroa. Kun tämä raja ylittyy jaetun osingon osalta osakasta kohti, silloin uudessa systeemissä verottaja ottaa enemmän kuin tällä hetkellä ottaa, tällöinkin vain siinä tapauksessa, että näin maksettua osinkoa ei pysty vähentämään varallisuusverosta, mutta jos yritys maksaa varallisuusveroa, tämän osingon, josta omistaja maksaa veroa, voi vähentää maksetusta varallisuusverosta. Minä yritän tällä sanoa, että sellainen väite, että ei kannata jakaa osinkoa sen takia, että verottaja käy tiukemmin kimppuun, ei nyt kyllä pidä aivan ylivoimaisessa valtaosassa kaikista tapauksista paikkaansa.

Oma lukunsa, ja vielä tähän hetken haluan käyttää aikaa, liittyy asiaan, johonka täällä ed. Kallis on monta kertaa kiinnittänyt huomiota. Aiemmin päivällä täällä totesin, että on joukko valtaosaltaan aivan pieniä yrityksiä, joiden kohdalla käy niin, että verotus kiristyy. Hallituksen esityksessä taidetaan mainita 2 000. Onko se 2 000, minä epäilen, että se on suurempi määrä kuin 2 000. Se voi olla jonkun verran enemmänkin, mutta uskon sitä, mitä hallitus esityksessään sanoo, että se on suurin piirtein tämä määrä. Se on joku tuhat kappaletta kaiken kaikkinensa, valitettavasti. Kannattaa hivenen katsoa, mitä ovat nämä yritykset, joiden kohdalla tällä tavalla käy.

Ei pieni yritys automaattisesti, siis yritys ja sitä omistava osakas yhteensä maksa enemmän veroa uudessakaan systeemissä. Vain silloin maksaa, mikäli tällaisessa pienessä yrityksessä ei ole nettovarallisuutta, eikö niin, vain silloin näin käy, tai jos yritys on pikkuisen isompikin, mutta on hirveän velkaantunut, niin että sitä yritystä painavat velat ovat suurin piirtein saman mittaisia kuin on se varallisuus. Silloin yritys ei enää oikeastaan kovin terveessä tilanteessa taida ollakaan. Mutta valtaosaltaan kyse on näistä, oli niitä nyt 2 000 tai 3 000 tai 4 000 yritystä.

Sanoin päivällä käyttämässäni puheenvuorossa, että tämä on ikävä juttu ja valitettava juttu, ja olisin toivonut, että tähän jo hallituksen esityksessä olisi saatu joku sellainen menettelytapa, jolla nämä hoidetaan. Ei saatu, ja sanoin päivällä, että minä toivon, että jatkossa voidaan katsoa, kuinka pahaksi näiden tapaukset tavallaan muodostuvat.

Mutta minkä takia, vielä kertaalleen, näiden kohdalla tällä tavalla käy, johtuu siitä, että niissä yrityksissä ei ole sitä nettovarallisuutta, joka ne tähän asti on päästänyt siitä pahasta, että verottaja on siellä joissakin tapauksissa käynyt. Kaiken lisäksi tällä hetkellähän tämä systeemi on sillä tavalla, että jos on pieni yritys, jossa on isä ja kolme lasta esimerkiksi, ja nämä lapset omistavat pienen siivun, kun yritys näyttää voittoa, yrityksen päässä peritään se vero, ja jos ne lapset esimerkiksi ovat vaikka opiskelijoita ja niitten oma verokanta on alle se 29 prosenttia, niin käy niin, että sitä veroahan taitaa tulla takaisin. Näin on nykyjärjestelmä tällä hetkellä, ja totta kai tähän verrattuna uudistus merkitsee sitä, että näiden kohdalla verotus vähän kiristyy. Todellakin olen sitä mieltä, että hallitus varmaan joutuu jatkossa katsomaan nämä muutama tuhat yritystä ja yrittäjää — molemmista on kysymys — mutta aivan ylivoimaisen valtaosan osalta väite siitä, ettei kannata jakaa osinkoja, kun verottaja käy niin paljon kipeämmin kimppuun, ei nyt ihan pidä paikkaansa.

Kyösti Karjula /kesk:

Arvoisa puhemies! Vaikka juhannustauko on painamassa päälle, olen ihan samaa mieltä, että nyt on kuitenkin ehkä tämän hallituskauden yksi tärkeimmistä asioista käsittelyssä. Sen vuoksi, vaikka tästä nyt vähän pidempään keskustellaankin, se ei varmasti ole huono asia, ja ennen kaikkea keskustellaan sen vuoksi, että ymmärrämme vähän paremmin toisiamme niin hallituksen sisällä kuin hallituksen ja opposition välillä.

Siksi lyhyesti palaan vielä siihen ed. Salon käyttämään puheenvuoroon, miksi keskustan taholta tulee kritiikkiä kokoomuksen suuntaan tämän yhteisö- ja pääomaveron osalta. Se johtuu nimenomaan siitä, että kahdella edellisellä hallituskaudella on kaksi kertaa nostettu yhteisö- ja pääomaverotusta. Nyt, kun merkittävällä tavalla sitä lasketaan, kokoomusopposition viesti on, että menee täysin pieleen. Se, missä sain vakuutuksen siitä, että tämä on kokoomusopposition viesti, oli eilinen valtiovarainvaliokunnan kokous, jossa kokoomus yhtyi vihreiden ed. Sinnemäen hylkäysesitykseen, elikkä kokoomuksen kannalta on parempi, että hylätään koko tämä yhteisö- ja pääomaverouudistus kuin että viedään se lävitse tietyillä puutteilla. Tämä on se iso periaatteellinen kysymys, josta keskusta hallituksessa näkee tämän todellisuuden, missä hallituksessa toimitaan, josta varmasti myös kokoomusoppositiolla on menneiden 16 vuoden aikana kokemuksia. Yksi puolue ei määritä sitä, mitä tehdään, vaan hallituskoalitio — tässä tapauksessa sosialidemokraatit, Rkp ja keskusta — on päätynyt tähän yhteiseen ratkaisuun, joka ei ole täydellinen, arvoisat kollegat. Jokainen olemme eläneet sen verran inhimillistä elämää, että tiedämme, että elämässä on tekijöitä, jotka ovat epätäydellisiä ja joiden kanssa pitää pystyä elämään, mutta suomalaisen yritystoiminnan näkökulmasta, arvoisat kollegat, arvoisa puhemies, halusin tämän puheenvuoron käyttää.

Minusta kokoomuksen suhtautuminen on vastuutonta nimenomaan siinä mielessä, että annetaan nyt tästä yritysverouudistuksesta kuva, että Suomessa menetetään yritystoiminnan mahdollisuudet ja edellytykset. Tämähän ei ole totta. Vaikka meillä on ollut yksi maailman parhaista verojärjestelmistä, mitä nykyinen on, siitä huolimatta Suomessa on merkittävä yrittäjyysvaje. Tämä kertoo siitä tosiasiasta, että verojärjestelmä ja verotus on vain yksi tekijä, kun luodaan edellytyksiä yritystoiminnalle. Tässä mielessä ajattelen, että vastuullinen oppositio, jos se todella kantaa huolta suomalaisesta yritystoiminnasta, lähettää myös sitä viestiä niistä hyvistä tekijöistä, jotka liittyvät tähän kokonaisuudistukseen. Ymmärrän sen, että oppositiolla on oikeus esittää kritiikkiä, mutta ei niin, että tähän kokonaisuuteen ei liity mitään hyvää.

Se, että tämä huoli on erittäin syvällinen — ja minä toivon, että tämän huolen näkee myös oppositio — johtuu siitä, että suomalaisten nuorten yrittäjyysinto on 90-luvulla romahtanut. Esimerkiksi Pohjois-Pohjanmaalla vasta valmistunut tutkimus osoitti, että vuonna 90 alle 30-vuotiaita yrittäjiä Pohjois-Pohjanmaalla oli 3 300. Vuonna 2001 — voidaan sanoa, että se on tuorein tilastotieto, mikä on saatavissa — enää näitä alle 30-vuotiaita yrittäjiä oli noin 1 200, elikkä noin 60 prosenttia on pudonnut näiden nuorten yrittäjien määrä. Sen vuoksi tämän yritysverojärjestelmän lisäksi meidän tulee pohtia monia monia muita tekijöitä, millä me katalysoimme, innostamme, kannustamme suomalaisia nuoria tarttumaan yrittäjäammattiin vaihtoehtona.

Arvoisa puhemies! Tämän puheenvuoron halusin käyttää nimenomaan sen vuoksi, että kun käymme keskustelua nyt tästä kokonaisuudistuksesta, näemme metsän puilta. Aivan liian paljon olemme keskustelussa jääneet kiinni niihin muutamiin epäkohtiin, jotka sisältyvät tähän kokonaisuuteen.

Arto Satonen /kok:

Arvoisa puhemies! Tämä esitys on käynyt varsin pitkän matkan siitä viime syksynä tehdystä periaatepäätöksestä nykyvaiheeseen. Ensinnäkin on todettava se, että kun hallitus päätti luopua tästä avoir fiscal -järjestelmästä, niin se oli mitä selkeimmin poliittinen valinta. Toki voidaan löytää argumentteja sille, että siihen liittyy Euroopan unionin vaatimuksia jnp. Mutta kuten täällä aikaisemmin on jo todettu, nykyisen järjestelmän ja sen, mitä nyt esitetään, välille mahtuu tuhansia ja tuhansia erilaisia vaihtoehtoja siitä, mitä olisi voitu tehdä niiden väliltä. Kyse on siis selkeästi poliittisesta päätöksestä.

Kun hallitus sitten tuli ulos periaatepäätöksellä, se oli erinomaisen heikko suoritus pienimpien yritysten ja yli 90 000 euroa osinkotuloa saavien omistajayrittäjien näkökulmasta. Ilmeisesti tämä kritiikki yrityksiltä, yrittäjiltä ja poliittiselta oppositiolta oli sen verran voimakas, että hallituksen oli pakko etsiä näille ryhmille lievennyksiä ennen lopullisen esityksensä antamista. On myönnettävä, että hallitus korjasi pahimmat virheensä antamalla pienille yrittäjille mahdollisuuden tehdä kunnallisverotuksessa ansiotulovähennys ansiotuloksi laskettavista tuloista. Tosin tämänkin jälkeen, kuten täällä jo useasti on puhuttu, jää runsas joukko, onko se 5 000—10 000 pienyrittäjää, joiden osalta verotus tulee kiristymään. Tämä on valitettavaa, sillä monet näistä yrittäjistä ovat aivan yrittäjäuransa alussa ja vasta tekemässä valintaansa siirtymisestä päätoimiseksi yrittäjäksi.

Kuten täällä useasti on mainittu, Suomi tarvitsee uusia yrittäjiä, joten kaikki toimet, joilla yrittäjyyttä ja yrittäjäksi ryhtymistä voidaan edistää, tulee käyttää. Sikäli on harmillista, että tämä verouudistus kohtelee kaltoin juuri niitä, jotka ovat siirtymässä palkansaajista yrittäjiksi.

Hallitus auttoi myös yli 90 000 euron osinkotuloja saavia omistajayrittäjiä antamalla mahdollisuuden tehdä vähennys varallisuusverosta. Tämä täsmäase osuu maaliinsa monissa tapauksissa, mutta ei kaikissa. Suurten osinkojen saajien joukossa on myös niitä, jotka ovat ostaneet yrityksen tai osan siitä velkavaroilla ja jotka vasta osinkotuloillaan lyhentävät velkojaan eivätkä siten hyödy suoranaisesti varallisuusverovähennyksestä. Tämän ryhmän kohdalla verotus kiristyy.

Ylipäätään isojen perheyritysten omistajayrittäjät ovat olleet hyvin huolissaan hallituksen yritysveromuutoksista, ja monissa yhtiöissä, kuten tiedetään, on jo nostettu maksimiosinkoja. Vaarallisinta pitkässä juoksussa on kuitenkin se, että entistä useampi tämän kokoluokan yrittäjä laskettaa verokonsulteillaan mahdollisuuksia siirtää toimintoja maan rajojen ulkopuolelle tai etsii ulkomaista ostajaa yritykselleen.

Kokoomuksen vastalauseessa lähdetään siitä, että suomalaisen omistajuuden asemaa tulisi parantaa, ei heikentää. Negatiivisia asioita kotimaahan sitoutuneelle suomalaiselle perheyrittäjälle tässä esityksessä ovat muun muassa pitkään omistetun omaisuuden myyntivoittojen verotuksen kiristäminen hankintameno-olettamaa alentamalla, sijoitusomaisuusosinkojen jääminen osittain kaksinkertaisen verotuksen piiriin ja varallisuusverosta kiinni pitäminen. Vähän ihmetyttää se, että kun täällä koko ajan vedotaan siihen, mitä Euroopassa tapahtuu ja meidän pitää tämä oma politiikkamme suhteuttaa eurooppalaiseen kehitykseen, niin tässä varallisuusveroasiassa ei olla menossa ollenkaan samaan suuntaan. Siinä pitäisi toimia niin, kuten kokoomuksen vastalauseessa esitetään, että luovutaan muutamassa vuodessa varallisuusverotuksesta kokonaan. (Ed. Ahde: Ei kaikissa Euroopan maissa ole luovuutta!) — Suurimmassa osassa, ed. Ahde, on luovuttu ja monissa maissa ollaan luopumassa. (Ed. Ahde: Meillähän alennetaan sitä!)

Arvoisa puhemies! Kun tämä asia oli täällä lähetekeskustelussa noin kuukausi sitten, minulle jäi sellainen tunne, että erityisesti keskustan joukoissa oltiin valmiita tekemään yritysverouudistukseen tarpeellisia muutoksia vielä täällä eduskunnassa erityisesti niistä epäkohdista, jotka ovat sinne jääneet. Valitettavasti on käynyt niin, että valtiovarainvaliokunnan käsittelyssä alkuperäinen esitys on muuttunut vain vähän. Epäselväksi jää edelleen esimerkiksi osuuskuntien jäsenten asema. Olisi kuvitellut, että näihin asioihin olisi löytynyt ratkaisu jo tähän mennessä.

Pekka Kuosmanen /kok:

Arvoisa herra puhemies! Hallitus pitää tärkeimpänä tavoitteenaan työllisyyden lisäämistä, mikä onkin aivan oikein. Samanaikaisesti sama hallitus tuo kuitenkin eduskunnalle esityksiä, jotka torpedoivat nämä tavoitteet kiitettävästi. Ajankohtaisin työllisyyskehityksen este on hallituksen yritysverouudistus. Täällä on tänään puhuttu paljon kyseisestä esityksestä. Itsekin haluan sanoa sanottavani ainoastaan hallituksen esityksen surkeimmasta kohdasta eli osinkokatosta.

Hallituksen päätöksellä ollaan rankaisemassa yrityksiä menestyksestä ja kasvusta roimalla kateusverolla. Esityksen mukaan listaamattomista yhtiöistä saatavat osinkotulot ovat verottomia 90 000 euroon saakka, mutta siitä yli menevältä osalta yhtiöveron lisäksi verotettavia myös osingonsaajan henkilökohtaisena pääomatulona. Tällainen kaksinkertainen verotus on kaikkea muuta kuin kannustavaa, oikeudenmukaista ja yrittäjyyttä edistävää. Yrittäjyyteen kuuluu olennaisena osana riskinotto, mutta verottaja ja veroja lisäävät riskit eivät todellakaan motivoi ketään eivätkä varsinkaan kasvavia ja menestyviä yrityksiä, jotka nimenomaan työllistävät, investoivat ja vauhdittavat talouskasvua. Näinkö hallitus siis tukee yrittäjyyttä, talouskasvua ja maamme hyvinvointia?

Arvoisa herra puhemies! Hallituksen tarkoituksena on ollut varmasti parantaa yrittäjyyttä ja yritysten toimintaedellytyksiä, mutta esitys vaikuttaa hutaisten tehdyltä eikä kaikkea todellakaan ole mielestäni mietitty loppuun asti. Hyvä on, että yritysten taseita pyritään kasvattamaan, mutta kuka unohti itse yrittäjän? Ei henkilökohtaisen verotuksen kiristäminen palkitse ketään, sehän on päivänselvää ilmeisesti kaikille, paitsi maan hallitukselle. En myöskään voi ymmärtää tätä kateellista ajattelutapaa, että menestyksestä täytyy rangaista. Onko toisen menestys itseltä jotenkin pois, kysyn vaan. Suomalaisen yrityksen menestys on kuitenkin pois koko yhteiskunnalta, jos hallituksen esitys nyt hyväksytään. Menestyvät yritykset myydään ulkomaille, ja samalla lähtee taas useita tuhansia työpaikkoja. Yrittäkää, hyvät kollegat hallituspuolueissa, ymmärtää tämä. Myöntäkää vaan nyt rohkeasti, että olette todella möhlineet tässä asiassa, ja korjatkaa virheet kokoomuksen vastalauseitten mukaisesti. Pannaan Suomi nousuun!

Iivo Polvi /vas:

Arvoisa herra puhemies! Ed. Karjula ensimmäisessä varsinaisessa puheenvuorossaan totesi, aivan oikein, tämän järjestelmän olevan monimutkainen. Edelleen hän jatkoi, että kaksi hallitusta kulki täysin väärään suuntaan kiristäessään yhteisö- ja yritysverotusta. Siltä osin hän oli täysin väärässä, ja nythän ilmeni myöhemmin, että hän oli myös tukemassa tuota korotusta aikanaan, ja siinä mielessä asia on saanut aivan oikean valaistuksen.

Ed. Kallis omassa puheenvuorossaan ihmetteli sitä, miksi vasemmistoliitto kannattaa tai pitää oikeana osinkotulojen verottamista. Syy on aivan yksiselitteinen ja selvä. Minusta kaikki tulot pitää saada mahdollisuuksien mukaan veronalaiseksi tuloksi. Ehkä ed. Kallis oli oikeassa siinä, kun hän totesi, että osakesäästämiseen saattaa liittyä riski ja tuotot voivat jäädä johonkin kahteen kolmeenkin prosenttiin. Näinkin voi olla, mutta siitä huolimatta minusta on paikallaan kuitenkin verottaa. Jos otetaan huomioon se, että keskituloinen eläkeläinen, joka saa 935 euroa kuussa eläkettä, maksaa 13,9 prosenttia tulostaan veroa, tosin tänä vuonna vielä 0,2 prosenttia enemmän kuin aikaisemmin, niin olisi kohtuutonta, että osinkotulojen saaja jäisi verottamatta kokonaan niistä tuloista tai että mennään sille tasolle, mihin täällä oikealta tehdyt esitykset johtavat eli (Puhemies koputtaa) 13 prosentin verotasoon. En pidä sitä mitenkään mahdollisena.

Reijo Paajanen /kok:

Arvoisa herra puhemies! Ed. Karjula oli täysin oikeassa siinä, että yrittäjyysinto on romahtanut. Osinkoveroesityksessä ansiotulo-osakkeiden verotus koskettaa noin 60 000:ta yrittäjää ja yhtä lailla kaikkia, jotka suunnittelevat yrityksen perustamista. Ansiotulo-osinkojen verotus kiristyy sitä enemmän, mitä pienemmät yrittäjän saamat ansiotulo-osingot ovat. Verotusjärjestelmä tältä osin on epäoikeudenmukainen. Ansiotulovähennyksen ulottaminen osinkoihin ei korjaa tilannetta. Yrittäjien tekemien vaikutuslaskelmien mukaan noin 10 000 euroa ottavan ansiotulo-osingon saajan kokonaisverotus kiristyy 63 prosenttia. Tietysti tähän on vasta-argumentti, että yrittäjä voi palkkaa nostamalla päästä edullisempaan kokonaisveroratkaisuun, mutta miten yrittäjä voi saada jotain etua siitä, että on ryhtynyt yrittäjäksi ja ryhtyy yrittäjäksi ja kantaa isot riskit varsinkin uuden yrityksen perustamalla?

Eero  Heinäluoma /sd:

Arvoisa puhemies! Täällä on käytetty erinomaisia puheenvuoroja tänään varsin runsaasti, mutta kun tätä ongelmien määrää kuuntelee, tuntuu siltä, että jotensakin on unohtunut kuitenkin se tosiasia, että tämä uudistus keventää merkittävästi yritysten verotusta yli 500 miljoonaa euroa. Tässä maassa olisi äärimmäisen paljon väestöryhmiä, jotka olisivat ikionnellisia, jos saisivat tiedon tällaisesta veronkevennyksestä, joka heitä ensi vuonna kohtaisi.

Toinen tosiasia: Tämä merkitsee sitä, että rahan jättäminen firmaan tuotannon laajentamiseen on jatkossa selvästi kevyemmin verotettua, joten tämä kokonaisuudistus merkitsee huomattavaa piristysruisketta uusien työpaikkojen luomiseen täällä Suomessa.

Jari Koskinen /kok:

Arvoisa herra puhemies! Muutama kommentti siitä, mitä viime hetkellä on puhuttu, kun vastauspuheenvuoroja ei annettu. Ymmärrän sen hyvin.

Ensinnäkin, ministeri Pekkarinen, joka nopeana miehenä on tietysti karannut jo pois, ongelma koskettaa niitä yrityksiä, joilla on vähän nettovarallisuutta. Puhutaan niukkavaraisista yrityksistä. Hallituksen esityksessä puhutaan noin parista tuhannesta yrityksestä, ja se on tietyn laskentaotoksen perusteella arvioitu, mutta se otanta on ollut sen verran puutteellinen, että Suomen yrittäjät omissa laskelmissaan ovat päätyneet — varovaisissa sellaisissa — siihen, että puhutaan 5 000 pienestä yrityksestä ja 10 000—20 000 henkilöstä. Se on tämä ongelmajoukko.

Mutta ehkä vielä tärkeämpi asia sen rinnalla on se, että se ongelma, joka koskee näitä niukkavaraisia yrityksiä, koskee myös uusia ja aloittavia yrityksiä. Eli yrityksellä, joka nyt perustetaan, ei voi missään nimessä olla heti alussa nettovarallisuutta niin paljon, että se pystyisi sieltä nostamaan osinkoja. Se on tietysti huoli meidän kaikkien keskuudessa, jos halutaan, että syntyy uusia yrityksiä ja tällä tavalla, ettei niitä heti rangaista tässä ylimääräisessä veromuodossa. Sen takia meidän vastalauseessamme on 5 000 euron varallisuusraja, eli vasta sen jälkeen menee veroa. Se olisi ihan terve merkki sinänsä. Tämän varmaan ed. Ala-Nissiläkin hyväksyy. (Ed. Ala-Nissilä: Kyllä hyväksyy!)

Ed. Seppo Lahtela puhui täällä hankintameno-olettamasta aivan oikein, ja jotta tämäkään ongelma ei olisi näin räikeä kuin ed. Lahtela kuvasi, niin siihenkin on helppo vastata kohta, kun tänään äänestetään. Kun äänestetään meidän vastalauseemme mukana, niin hankintameno-olettama jää ennalleen 50 prosenttiin, niin kuin se on ollut ja on myös oikeasuuntainen siinä mielessä, että sillä kannustetaan pitkäaikaiseen omistukseen eikä lyhytaikaiseen omistukseen, jossa nopeilla voitoilla tehdään tiliä ja niistä maksetaan vähemmän veroa kuin pitkäaikaisissa omistuksissa.

Sitten kolmas asia, arvoisa puhemies, ed. Karjulalle: Vaikea kuvitella, mitä olisi semmoinen vastuullinen oppositiopolitiikka, että hyväksyttäisiin täällä muitta mukinoitta huonot esitykset. Kun on seurannut julkista keskustelua, mikä on Suomessa ollut kohtuullisen laajaa sen jälkeen, kun hallitus antoi tämän oman periaatepäätöksensä marraskuun puolivälissä, niin ei juuri ole sellaista talouselämän asiantuntijaa ollut, joka olisi sanonut, että tämä on hyvä uudistus, tämän mukaan pitää mennä ja tällä on pelkästään positiivisia signaaleja. Me sanomme ja niin monet muutkin sanovat, että tässä on hyviä elementtejä. Yhteisöverokannan alentaminen 26:een on ihan oikea toimenpide, mutta sen voi tehdä sillä, että muuttaa pelkästään sen ilman, että tekee yhtään mitään tällaista monimutkaista rakennelmaa kuin nyt ollaan tekemässä. Sellaisen lakimuutoksen tekeminen on äärettömän helppoa: ei tarvitse kuin lakiin muuttaa yhtä numeroa, 29 sijaan kirjoitetaan 26, ysi muutetaan kutoseksi. Sen voi tehdä kuka tahansa. Siihen ei tarvita edes kallispalkkaisia valtiovarainministeriön virkamiehiä. Kesäharjoittelijakin pystyy tämmöisen lakimuutoksen tekemään siellä muitta mutkitta.

Kun tämä iso paketti hoidettiin täällä eduskunnassa neljässä viikossa läpi, niin jos jostain syystä hylättäisiin tämä lakiesitys, (Ed. Ala-Nissilä: Kannattaako kokoomus sitä?) tässä on hyviä kesäpäiviä aikaa valmistella se tänne syyskuun alkuun, ja otetaan toinen neljä viikkoa ja tehdään vähän parempi ja edelleen se saadaan voimaan ensi vuoden alusta. Jos tähän ei saada niitä olennaisia parannuksia, mitä tulemme esittämään, sen jälkeen mitään muuta vaihtoehtoa ei ole kuin hylätä tämä. Sehän on sitä vastuullista politiikkaa. Kun katsotaan, mihin suuntaan ollaan menossa, se suunta on väärä, jos ajatellaan yrittäjyyden kannustamista, sinivalkoista omistamista jne. asioita. Se on ihan näin.

Sitten lopuksi vielä, ed. Heinäluoma, joka meni ulos salista (Ed. Heinäluoma: Ei mennyt!) — anteeksi — ed. Heinäluomalle sama asia, mikä täällä päivällä jo oli keskustelussa ministeri Kalliomäen kanssa. On totta, että yritysten maksamat verot alenevat. Mutta ilmeisesti hallituksen piirissä ei ole vielä ymmärretty sitä asiaa, että yritykset ja yrittäjät ovat samaa. Matti Meikäläinen Oy:lle, jolla oy:llä verokanta laskee 29:stä 26 prosenttiin, se on tietysti hyvä asia, mutta Matti Meikäläinen, joka mahdollisesti nostaa osinkoa sieltä tai toimii muuten, niin hän ei ole tyytyväinen, koska mielikuva jää siitä, että verotusta kiristetään sen takia, että yritysten verotus alenee, mutta yrittäjien verotus kiristyy.

Ja se tunnelma, ed. Ala-Nissilä, se tunnelma, mikä yrityskentässä on, (Ed. Heinäluoma: Kuka sen tunnelman synnytti?) on valitettavasti tällä hetkellä se, että tämä uudistus ei ole menossa oikeaan suuntaan. (Hälinää) Jos ed. Ala-Nissilä muistelee vähän niitä verojaoston kokouksia, missä istuttiin tässä viimeisen kuukauden aikana, kun kysyttiin paikalla olleilta asiantuntijoilta, niin lähes poikkeuksetta kaikki olivat sitä mieltä, että nykyinen järjestelmä on hyvä ja esitetty järjestelmä on huono. Niin kuin sanoin aiemminkin täällä, nykyisen järjestelmän, avoir fiscalin ja hallituksen esittämän järjestelmän väliin mahtuu monen monta erilaista verojärjestelmää. Todennäköisesti mikä tahansa niistä sinne väliin mahtuvista järjestelmistä olisi ollut parempi kuin tämä hallituksen esitys. Mutta siihenkin päästään, jos hyväksytään edes osa meidän hyvistä muutosesityksistämme.

Bjarne Kallis /kd:

Arvoisa herra puhemies! Minusta tässä on jonkin verran liioiteltu, kun on annettu ymmärtää, että oppositio vastustaa kaikkea ja hallitus pitää tätä esitystä sellaisenaan täysin hyvänä. On selvästi käynyt ilmi, että oppositio ja hallitus ovat puhuneet samoista epäkohdista. Oppositio on esittänyt, että tehdään muutos, hallitus on todennut, että seurataan ja katsotaan ja muutetaan sitten joskus. Eli nähdään nämä asiat lähes samalla tavalla, mutta ero on siinä, että me haluamme muutosta heti. Me emme luota siihen, että hallitus vuoden tai kahden kuluttua ryhtyy niihin muutoksiin, mitä peräänkuulutetaan hallituksen riveistä.

Vasemmistoliitolle sanoisin, että emme me ole esittäneet, ettei osinkoa saisi verottaa. Minä olen sanonut, että 50 prosenttia verovapaasti ja 50 prosenttia verotetaan. Ero on siinä, että te haluatte verottaa ankarammin kuin me esitämme, ja siinä on se suuri ero. Te haluatte niitä 3—4 prosentin tuottoja verottaa hyvin ankarasti, kun me katsomme, että kohtuullinen vero on riittävä.

Sitten vielä tämä hankintahintaolettama, josta nyt on aika paljon kyllä puhuttu: Tämä on täysin ristiriidassa sen periaatteen kanssa, mitä me olemme kaikissa vaihtoehtobudjeteissa esittäneet, että lyhytaikaiseen omistamiseen perustuvaa luovutusvoittoa tulee verottaa ankarasti ja pitkäaikaiseen omistamiseen perustuvaa lievästi. Nyt mennään juuri päinvastaiseen suuntaan. Lyhytaikaiseen omistamiseen perustuvien luovutusvoittojen verotusta helpotetaan ja pitkäaikaiseen omistamiseen (Puhemies koputtaa) perustuvia kiristetään. Ja on tässä paljon muuta, mutta tämä riittänee tältä erää.

Petri Salo /kok:

Arvoisa herra puhemies! (Ed. Ala-Nissilä: Kokoomuksen lehtikatsaus taas!) Aivan kuten ed. Karjulakin kertoi, nyt on niin merkittävästä lakiesityksestä kyse, että tähän kannattaa käyttää aikaa. Ymmärrän kuitenkin sen, että monet haluaisivat lähteä juhannuksen viettoon ja nopeasti äänestykseen, mutta jokainen puheenvuoro, mitä täällä tänään pitkän iltapäivän aikana on käytetty, on varmasti ollut perusteltu.

Panin jälleen merkille sen, että kun ed. Lahtela kertoi muun muassa tämän päivän Maaseudun Tulevaisuuden pääuutisesta, kuinka pellon ja metsän myynnin verotus kiristyy, niin tässä vaiheessa tätä ei ollenkaan ministeriaitiosta kommentoitu, vaan ministeri poistui jälleen, kuten päivällä pitkän palopuheen jälkeen, pois. Kumminkin aivan keskeistä on se, mitenkä esimerkiksi luovutusvoittojen verotus kiristyy. Jo 100 000 euron määrällä veronkiristys on noin 2 800 euroa. Siinä mielessä ed. Lahtela hyvin rehellisesti kertoi hallituspuolueen kansanedustajille, kuinka tämä verotus tulee nyt kohtelemaan pellon ja metsän omistajia, jotka ovat nimenomaan pitkäaikaisia yrittäjiä ja nimenomaan sellaisia, jotka ovat hallinneet omaisuuttaan yli 10 vuotta. Sen lisäksi tämä koskettaa myöskin niitä yrittäjiä, muita kuin pellon ja metsän omistajia, jotka ovat harrastaneet yrittäjätoimintaa yli 10 vuotta. Edelleen kerrotaan tämänkin uutisen jälkeen, että tämä uudistus on hyvä.

Minä luulen, että vielä tämänkin puheenvuoron jälkeen ed. Lahtela tulee tänne puhujapönttöön, mutta yhden asian haluaisin vain todeta, hyvät hallituspuolueen edustajat: Kuvitellaan, että olisi ollut Lipposen kolmoshallitus, jossa olisi ollut vaikka se vanha pohja mukana, ja tämän tyyppinen yritysverouudistus olisi tuotu tähän saliin. Voin vain kuvitella, minkälaista se kritiikki olisi nimenomaan tästä pöydän keskiosasta. (Ed. Seppo Lahtela: Puhuja on oikeassa!) Eli kritiikki olisi ollut tavattoman voimakasta. Nyt kun se tehdään yhteisesti tällä punamultahallituksella, niin kaikki nämä veronkiristykset hyväksytään ja niitten eteen vannotaan. (Hälinää) Kuitenkin samalla kerrotaan, että mikäli tähän sisältyy joitakin pieniä muutostarpeita, niin niitä sitten myöhemmin katsotaan. Oppositio on kuitenkin esiintynyt tässä asiassa ainoastaan ja vain sillä tavalla, että edustajat Koskinen ja Kallis ovat tehneet vastalauseen, jolla hankintameno-olettamasta säädetään toisin kuin hallitus on esityksessään tehnyt. Se tarkoittaa sitä, että nämä ed. Lahtelan esittämät veronkiristykset eivät tulisi toteutumaan. Erityisen tarkasti me tietenkin oppositiosta katsomme, kuinka maaseudun tulevaisuudesta huolissaan olevat edustajat nimenomaan tässä kohdassa äänestävät. (Hälinää)

Pekka Kuosmanen /kok:

Arvoisa herra puhemies! Totean ed. Heinäluomalle, että yritysverouudistus ei alenna suomalaisen yrittäjän verotaakkaa 550 miljoonalla, vaan tässä hallitus on tehnyt taitavasti eli menestyviltä yrityksiltä siirretään arviolta noin 350 miljoonaa euroa heikommin menestyville yrityksille ja tällä päätöksellä hallitus ajaa menestyvät yritykset ulkomaille tai myyntiin ja sitä kautta Suomesta tulee vähitellen tytäryhtiö-Suomi. Tällä hetkellä tytäryhtiöitten palveluksessa suomalaisia Suomessa on jo 386 000 työntekijää. Siinä ei ole mitään pahaa, mutta miksi hallitus markkinoi virheellisesti, että 550 miljoonaa euroa te yrittäjät saatte, niin kuin armolahjan ennen juhannusta, valtiovallalta? Se ei pidä paikkaansa.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa puhemies! Olemme kuulleet kymmeniä asiantuntevia puheenvuoroja tänään yritys- ja pääomaverouudistuksesta, joissa on kannettu huolta nimenomaan yritystulojen ja pääomatulojen liian korkeasta verotuksesta. Samalla olemme kuulleet, että osinkotuloja voidaan yli 113 000 euroa vuodessa nostaa ilman, että niitä verotettaisiin ollenkaan, lainkaan. Samalla olemme kuulleet, että keskituloinen eläkeläinen ansaitsee kuukaudessa 935 euroa ja maksaa siitä veroa 13,9 prosenttia tänä vuonna. Olisi erittäin toivottavaa, että ne asiantuntevat puheenvuoron käyttäjät, jotka tänään etenkin kokoomuksesta ja keskustasta ovat olleet nyt liikkeellä huolineen, olisivat myös silloin liikkeellä, kun pienituloisten ihmisten liian suurta maksu- ja myöskin verorasitusta tässä talossa käsitellään. Siihen tulee mahdollisuus syksyllä budjetin yhteydessä, ja siinä yhteydessä todella toivon sitä, jolloinka saataisiin myös tuo henkinen kapasiteetti mukaan pienituloisten ihmisten puolesta, joka nyt tänään on vuodatettu yritys- ja pääomatuloveroja maksaville.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Täällä on hyvin paljon esitetty hyviä puheenvuoroja ja myöskin kriittistä kantaa. Minun kritiikkini kohdistuu siihen, että pääoma- ja yhteisöveroprosentit eriytettiin. Pidän tätä hyvin ongelmallisena metsän myyntiveron osalta. Silloin kun aikanaan 90-luvulla tehtiin tämä onneton päätös metsän myyntiverosta pinta-alajärjestelmän sijaan, joka oli hyvä järjestelmä, oli periaate, että pääomavero ja yhteisövero pysyvät samana. Pidän tätä kyllä epäkohtana, jonka toivon pian korjattavan.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Tuli toinenkin vastauspuheenvuoron tarve tuolta selän takaa. Sehän oli Heikki Haaviston ja kumppaneiden idea, niin että kotipesään meni taas, ed. Oinonen.

Ed. Heinäluomalle kommentoin vaan jatkoksi siihen, mitä ed. Kuosmanen jo kommentoi, että myöskin on kysymys siitä, että tämä veroilmoituksen teko onnistuu niin loistavasti, että nämä hallituksen kaavailemat teoreettiset hyvät pystyy kotipesään saamaan sillä puolella. Elikkä ed. Heinäluoma edusti nyt tässä sitä yksinkertaisinta lähestymismallia maailman monimutkaisimmassa verojärjestelmässä.

Iivo Polvi /vas:

Arvoisa herra puhemies! Kun aikaisemmin ed. Kallis vielä viittasi siihen, että vasemmistoliitto on valmis verottamaan osinkotuloja korkeammin, niin siinä hän on oikeassa. Pidämme perusteltuna sitä, että osinkotuloja myös verotetaan. Kun täällä on useassa puheenvuorossa todettu jo aikaisemmin, että suuri osa osinkotuloista on mahdollista saada edelleenkin verottomana ja enimmillään hallituksen esityksen mukaan veroaste on 19,6 prosenttia, ja kun se muutos, mitä ilmeisesti ed. Kallis ajaa takaa, johtaa enimmillään 13 prosentin osinkotulojen verotukseen, niin on syytä verrata, että esimerkiksi 15 000 euroa ansiotuloja saava palkansaaja maksaa jo enemmän veroa kuin osingoista tuon hallituksen esityksen mukaan joutuu maksamaan. Eli minusta on aivan kohtuullista se, että osingot pannaan edes tältä osin verolle, ja jatkossa sitä on syytä pyrkiä nostamaan.

Seppo Lahtela /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Ed. Salo kantoi huolta siitä, että jos Lipposen kolmas hallitus olisi jatkanut, niin miten sitten. Täytyy sanoa, että kyllä nykyinen oppositio urheasti on toiminut, mutta vähän vaisuahan se teidän toimintanne on olemassa, että kyllä kyytiä, uskon, olisi annettu, jos Lipposen kolmas hallitus olisi tämmöisen esityksen tuonut. Mutta sisältö ei varmaan siltä osin muutu. Tässä on ongelmia, tässä on jotain hyvää, on tässä huonoakin, mutta aina opposition tehtävä on arvostella.

Mutta, herra puhemies, yksi semmoinen asia, mikä täällä on jäänyt huomiotta — en tiedä, miksi valtiovarainvaliokunta ei ole tätä yleensä pohtinut ja miksi ei muutenkaan ole pohdittu — on tämä verontilityslain veronsaajaryhmien jako-osuuden käsittely ja hoitaminen. Miksi ei metsään kohdistuvaa pääomaveroa, mikä sieltä tulee, ohjata siihen kuntaan, missä se metsä sijaitsee? Olisi vahvistettu maakuntia, maakuntaa ja kuntia, kun samanaikaisesti kuitenkin kannetaan huolta kuntataloudesta ja sinne tulevasta jako-osuudesta. Tämä on sellainen asia, mikä on varmaan unohtunut aivan tarkkaan. Olisi kyllä ollut mahdollisuus tämän lain korjauksen yhteydessä se vielä paremmaksi saattaa.

Matti Ahde /sd:

Herra puhemies! Vielä lopuksi on syytä todeta, että varallisuusveroa alennetaan, pääomaverokantaa alennetaan, yhteisöverokantaa alennetaan, listaamattomien yrityksien verovapaus 90 000:een saakka, käyttöomaisuuden luovutusvoitot verovapautetaan — erittäin merkittäviä veronalennuksia. (Ed. Ala-Nissilä: Kokoomus on hylkäämässä ne!)

Ed. Kuosmanen, erityisesti teille haluaisin sanoa, että kun te tänään lisäbudjetin yhteydessä esititte 450 miljoonaa Kouvolan ympäristöön erilaisiin infrahankkeisiin, varmasti erittäin perusteltuja esityksiä, niin kyllä tällä teidän veropolitiikallanne ja veronsaajan intressillä on tosi vaikea metrin pätkääkään enää rahoittaa infrasta. Sen takia on kohtuullista kuitenkin huomata, että veronsaajalla on tärkeä intressi. Vaikka me olemme tehneet näin merkittäviä yritysverouudistuksia, niin minä hämmästelen sitä, että kokoomus on sitten lopulta päätynyt myös harkitsemaan, että se kaataa koko tämän esityksen. Se on minunkin mielestäni täysi mysteeri.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Ed. Pulliainen on aivan oikeassa, että kotipesään meni. Ahon hallituksen suurin virhe oli metsäverotuksen muuttuminen. Mutta toivon, että tämä käytäntö voitaisiin korjata, ja nimenomaan mahdollisimman pian, kun siirtymäkauden päättyminen on lähellä. Kun vielä on ongelmana, että pääoma- ja yhteisöverokannat näin eriytyivät, niin tässä olisi korjaamisen aihetta.

Ed. Seppo Lahtela toi myös esille aivan oikeat näkökohdat, joihin haluan tässä yhtyä, siitä, että metsän verotustuotto pitäisi saada niihin kuntiin, joissa metsä sijaitsee.

Jari Koskinen /kok:

Arvoisa herra puhemies! Ed. Ahteelle kaikella ystävyydellä, että kun yöttömät yöt ovat vielä pohjoisessakin olemassa, niinä öinä voi vaikka sitten lueskella tätä kokonaisuutta eikä pelkästään niitä osioita, jotka ovat hyviä asioita, ja miettiä, mikä se meidän suuntamme on. (Ed. Ahde: Kokonaisuus alenee!) Niin kuin on todettu, se suunta on huolestuttava, ja tämä on hyppy tuntemattomaan.

Lopuksi vielä lopuksi, jotta tulee selväksi: Mitä tulee tähän hylkäämiseen, jos meidän ehdotuksemme eivät mene läpi, niin emme kai me voi hyväksyä näin kelvotonta esitystä. Niin kuin on sanottu, neljässä viikossahan hoidellaan uusia esityksiä, ja kun seuraavan kerran syyskuussa kokoonnumme, niin aika nopeasti hoidetaan vähän parempikin esitys, jos halua on, ja toivottavasti sitä halua on.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa puhemies! Haluaisin todeta vielä sen, että huolimatta näistä täällä luetelluista veronalennuksista, jotka kohdistuvat myös työn verotukseen, miljoona täysi-ikäistä suomalaista maksaa tismalleen yhtä paljon tai enemmän tämän vuoden aikana veroja ja veronluonteisia maksuja kuin viime vuonna. Heitä nämä veronalennukset eivät ole lainkaan koskeneet. Siellä nimenomaan tarvittaisiin erilaisia toimenpiteitä, että tultaisiin toimeen. Tämä on hyvä pitää mielessä.

Pekka Kuosmanen /kok:

Arvoisa herra puhemies! Totean ed. Ahteelle, että Kymenlaaksosta ja Etelä-Karjalasta tulee 43 prosenttia Suomen bruttokansantuotteesta. Siellä on maailman suurin metsäteollisuus- ja paperiteollisuuskeskittymä. Siinä mielessä nämä tiehankkeet ja ratahankkeet, kun sinne viimeisen viiden vuoden aikana on investoitu yli 5 miljardia euroa tehtaitten rakentamiseen, niin miksi näitä tienpätkiä ei sitten voitaisi 500 miljoonalla rakentaa?

Sitten vielä itse asiaan: Ed. Ahteelle totean, että kokoomushan lähtee siitä, että hyvinvointivaltio pitää säilyttää. Hyvinvointivaltio ei säily, jos me emme pysty yrittäjyyttä kannustamaan, saamaan uusia yrittäjiä ja vanhoja vahvistamaan ja näin verotuloja lisää Suomeen, eikä yritysverouudistuksella pidä tappaa tätä yrittäjyyttä.

Mikko Kuoppa /vas:

Herra puhemies! Kokoomus on vaatinut suurituloisten palkansaajien veronalennusta. Se on vaatinut yritysveron alennusta vielä enemmän kuin nyt on esitetty. Se on vaatinut jatkuvasti yhä suurempia veronalennuksia. Ainoa ryhmä, joille se ei ole vaatinut veronalennuksia, on työttömät. Työttömät maksavat enemmän veroa kuin suurten, kymmenientuhansien eurojen, osinkojen saajat. Tämäkö on se kokoomuksen solidaarinen ja oikeudenmukainen veropolitiikka?