Herra puhemies! Helsingissä vuokra-asuntojonossa on yli 24 000 tarvitsijaa. Yksiöistä huudetaan 900 euron vuokraa, eikä niitä silti riitä kaikille. Ilmiö on samanlainen kaikissa suurissa kaupunkikeskuksissa. Töitä vielä olisi, muttei missä asua. Uusien asuntojen myyntihinnat huitelevat liki 4 000 eurossa neliöltä, keskustassa 8 000:ssa. Kenen tulot näihin yltävät? Samaan aikaan haja-asutusalueilla asunnot jäävät käyttämättöminä lahoamaan, uupuu töitä. Hallituksen lupaus laskea 7 000 rakennettavan vuokra-asunnon korkotukilainan omavastuukorko puoleen ei alenna vuokria eurollakaan. Satojentuhansien asuntojen ylikorkeat vuokrat jatkavat nousuaan.

Kysynkin asianomaiselta ministeriltä: mitä ministeri aikoo tehdä asumisen kustannusten saattamiseksi kansalaisten maksukyvyn mukaiselle tasolle?

Asunto- ja viestintäministeri Krista Kiuru

Arvoisa puhemies! Olen edustaja Väätäisen kanssa siitä täsmälleen samaa mieltä, että jotakin tarttis tehrä. Tämä sama kirjaus, kuitenkin tällaisella poliittisesti korrektilla kielellä, sisältyy hallitusohjelmaan. Nimittäin ensimmäistä kertaa hallitusohjelmassa on näin mittava asuntopoliittinen paketti rakennettu sisään, ja olemme hanakasti tarttuneet niihin toimiin, joita hallitusohjelma edellyttää tilanteen korjaamiseksi. Tätä kautta olemme luomassa, niin kuin edustaja Väätäinen toivoi, nyt ihan toisenlaista pakettia sille, että me saamme asuntotuotannon vuokra-asuntomarkkinoilla liikkeelle, ja tietenkin valtion panos on tässä olennainen. Olemme tehneet lukuisia toimia, jotka tähtäävät samaan.

Aivan lopuksi pitää sanoa, että minulle jäi vähän epäselväksi, onko edustaja sitä mieltä, että tehdään nyt jotakin vai ei. Kyllä me teemme, se on aivan selvä, ja kerron varmaan kohta vähän tarkemmin lisää.

Herra puhemies! Maamme asuntokannasta suuri osa on rakennettu 1960- ja 70-luvuilla. Rakennuksissa tarvitaan mittavia peruskorjauksia, jotta niissä voisi asua. Hallitus leikkaa korjausrakentamisen avustukset tulevalle vuodelle 90 miljoonasta 55:een, vaikka edellyttää voimakkaita toimia rakennusten energiatehokkuudessa ja -säästöissä. Eläkeläiset eivät mahdu senioriasuntoihin. Heidän ja muiden asujien talot on täysremontoitava tuleviksi vuosikymmeniksi.

Palauttaako hallitus korjausavustukset tämän vuoden tasolle? Pudotitte niitä 9 miljoonaa. Uusiutuvien energiamuotojen käyttöönotosta viette 20 miljoonaa, jää 10. Asuntoministeri, onko viestinne kansalaisille, että nyt ei kannata korjata eikä panostaa uusiin energiamuotoihin? Homeongelman ratkaisuun tarvitaan 4 miljardia. Mitä teette ongelmalle?

Asunto- ja viestintäministeri Krista Kiuru

Arvoisa puhemies! Kyllä se on totta, että vaikeassa taloudellisessa tilanteessa on myös jouduttu tekemään ikäviä päätöksiä. Tätä kautta olemme joutuneet katsomaan kaikki valtion menot uudelleen, ja valitettavasti myös punakynää on jouduttu käyttämään täällä minun tontillani, mutta minusta tilanne ei kuitenkaan ole niin epätoivoinen kuin äskeisessä kysymyksessä annettiin ymmärtää. Nimittäin se kohta, joka on nyt kokenut kaikkein pahimmat kolaukset, on lämpöpumppujen vaihtaminen. Tosiasiassa vaikka me valtiona avustaisimme kuinka paljon ihmisiä lämpöpumppujen vaihtamisessa kotitalouksiin, niin yksistään sillä tuella tuskin kukaan meistä vaihtaa omakotitalonsa lämmityspumppua. Eli tätä kautta epäilen kuitenkin, että tämä on ollut sellainen tukeva toimi, joka on kannustanut kansalaisia siihen, että pidetään huolta oman kodin arvosta ja myöskin siitä, että vastaamme näihin ympäristöpoliittisiin haasteisiin, jotka tulevaisuudessa ovat edessä.

Arvoisa puhemies! Suomessa asumisen kustannukset ovat Euroopan kalleimmasta päästä. Ympäristöministeriön vuoden takaisen selvityksen mukaan pääkaupunkiseudun asuntopula ja asumisen kalleus ovat muodostumassa esteeksi koko maan talouskasvulle. Työvoiman saatavuus riippuu mahdollisuudesta kohtuuhintaiseen asumiseen. Kunnat kilpailevat hyvätuloisista asukkaista ja haluavat tarjota myös suurempia asuntoja. Kun tämä kilpailu on kohdannut rakentajien ja asuntomarkkinoilla toimijoiden intressit, on päästy tilanteeseen, jossa tarjonta ei kohtaa kysyntää. Asuntotuotanto on etenkin viime vuosina keskittynyt vahvasti isompiin omistusasuntoihin. Samalla toimitiloja on kaavoitettu niin paljon, että ne kumisevat tyhjyyttään.

Kehitys on johtanut siihen, että jopa keskipalkkaisen on haastavaa järjestää asumisensa pääkaupunkiseudulla. Määräaikaisten työsuhteiden ja taloudellisen epävakauden aikana on huomiota herättävän vastuutonta, että politiikalla ei haluta puuttua suuria tuloja vaativien asuntojen rakentamisvimmaan. Miksi käytännön asuntopolitiikka on niin läpinäkyvästi ristiriidassa todellisen asuntotarpeen ja vallitsevan taloudellisen tilanteen kanssa?

Asunto- ja viestintäministeri Krista Kiuru

Arvoisa puhemies! On ihan totta, että meillä on näkyvissä laman jälkeinen kehityslinja, joka on kiteytettävissä oikeastaan kahteen suureen linjaan. Niitä nimittää yhteisenä nimittäjänä se, että tarve ei kohtaa kysyntää. Ensinnäkin on niin, että meillä on aivan liian paljon isoja vuokra-asuntoja suhteessa tarpeeseen, ja juuri tähän me olemme omilla toimillamme myös hallituskauden aikana puuttumassa. Olen siitä erittäin tyytyväinen, että nyt korjaamme tätä linjaa.

Toinen iso linja, joka on nähtävissä, on se, että valitettavasti me emme ole vastanneet yhteiskunnalliseen kysyntään vuokra-asumisesta. Meillä on yliopistokaupunkeja, joissa saattaa olla lähes puolet vuokra-asuntokantaa, ja kuitenkin valtion toimin me olemme rakentaneet laman jälkeen korkeintaan tuhatta asuntoa per vuosi ja valitettavasti viime vuosina pieniä poikkeuksia lukuun ottamatta muutamia satoja. Sitä kautta me korjaamme nyt linjaa ja laitamme sellaisen paketin pöytään, että vuokratuotanto saadaan liikkeelle valtion toimin.

Arvoisa puhemies! Asuntojen korkeat hinnat johtuvat myös siitä, että tämä hallitus haluaa keskittää ihmiset suuriin kaupunkeihin (Ben Zyskowicz: Eihän tuo ole totta!) sen vuoksi esimerkiksi, että puhutte ehyestä yhdyskuntarakenteesta, vaikka Aalto-yliopisto on tutkinut, että kasvihuonekaasupäästöjä ei tule sen kummemmin harvaan asutulla alueella kuin erittäin tiuhassa asutuksessa. Siksi haluankin kysyä, jatkatteko te vielä tätä betonipuoluelinjaa vai aiotteko muuttaa esimerkiksi ne ohjeistukset, joilla estetään uuden talon rakentaminen yli viiden kilometrin päähän koulusta.

Asunto- ja viestintäministeri Krista Kiuru

Puhemies! Harvoin ministerinä joutuu olemaan niin eri mieltä kysyjän kanssa, mutta rohkeasti kuitenkin haluan tänään sitä olla. Nimittäin minusta kyllä näyttää siltä, että meidän pitkäaikainen linjamme, yli hallituskausien oleva linjamme, on se, että me olemme halunneet pitää huolta siitä, että silloin kun eletään tiiviin yhteiskuntarakenteen piirissä, sen infran, joka on jo valmiina, lihottamiseksi ei lähdetä merta edemmäs kalaan vaan pidetään huolta siitä, että laajennetaan tuota yhdyskuntarakenteen reunaa aina uusille ja uusille alueille.

Mutta, hyvä edustaja, olen siitä samaa mieltä, että tämä ei ole millään tavalla maaseudulta pois. Ei maaseudulla yhdyskuntarakennetta tiivistetä. Silloin, kun siellä on Lisman kylässä kahdeksan taloa, se on yhdyskuntapoliittisesti täällä eduskunnalle sama, onko siellä tulevaisuudessa yhdeksän vai kymmenen taloa. Sillä ei näitä isoja ilmastotalkoita pelasteta.

Mutta minusta näitä ei kannata laittaa vastakkain. Me jatkamme tiiviin yhdyskuntarakenteen parissa toimimista ja pidämme huolta siitä, että tonttitarjontaa on niillä alueilla, joilla kysyntää on. Valitettavasti kysyntää vain ei ole niillä hiukan harvempaan asutuilla alueilla siinä mittakaavassa, vaan suomalaiset ovat keskittyneet omasta tahdostaan asumaan sinne, missä he ovat. Niin kauan kuin laissa on kirjaus siitä, että jokainen saa ikään kuin asua ihan missä vaan, niin kyllä se vaan nyt niin on, että ei ainakaan minun tahdollani tätä yhteiskuntapoliittista linjaa muuteta, enkä usko, että eduskuntakaan lähtisi muuttamaan tätä perustavaa laatua olevaa oikeutta.

Arvoisa puhemies! Asuntopula on kiistämättä yksi suurimmista ongelmista etenkin täällä pääkaupunkiseudulla. Pitää kuitenkin muistaa, että me elämme markkinataloudessa, jossa hinta määräytyy kysynnän ja tarjonnan mukaan, ja siltä osin edes hallitus ei voi yksin tätä tarjontaongelmaa ratkaista. Tarvitaan paljon eri keinoja, jotta varmistetaan riittävä asuntotuotanto. Yksi näistä on varmasti se, että katsotaan kokonaisuuksia — täällä pääkaupunkiseudulla kuntarakenne on yksi asia, joka varmasti tulee tällöin kyseeseen. Kilpailua rakennusalalla voidaan kuitenkin edistää tekemällä rakentamisen hintaan vaikuttavia poliittisia päätöksiä. Kysyisinkin nyt asuntoministeriltä: Viime kaudella käynnistettiin Rakentamisen normitalkoot, joissa tunnistettiin turhia ohjaavia normeja, jotka nostavat rakentamisen hintaa ja joita voitaisiin lieventää, mikä edelleen houkuttelisi lisää rakentajia rakentamaan. Onko tätä tarkoitus jatkaa ja päästä normitalkoiden osalta myös konkretiaan tällä hallituskaudella?

Asunto- ja viestintäministeri Krista Kiuru

Arvoisa puhemies! On ihan totta, että asumisen hintaan vaikuttaa erityisesti se, kuinka halvalla tai kalliilla me pystymme rakentamaan. Vaikka joskus voisi olla niin, että saisimme tehtyä merkittäviä muutoksia rakentamisen hintaan, niin usein kuitenkin markkinakehitys, niin kuin edustaja totesi, voi määrätä myös sen, että hinnat ovat jo ylhäällä, ja samalta pohjalta sitten ponnistetaan eteenpäin. Mutta olen samaa mieltä siitä, että jos me löydämme rakentamiseen liittyen sellaisia toimia, jotka eivät meidän asumisemme viihtyvyyttä ja turvallisuutta millään tavalla haittaa, niin olen avoin kaikille normitalkoille ja niin on tämä hallituskin, koska me lähdemme siitä, että normitalkoita jatketaan. Itselleni on vaan vähän tullut epäselväksi se, missä ne liikkumatilat ovat, koska viime hallituskaudella käytiin tämä sama keskustelu ja valitettavan vähän liikkumatilaa siellä jäi tietyille asioille, mutta minusta asia on niin tärkeä, että ponnistelemme edelleen eteenpäin.

Arvoisa herra puhemies! Ministeri ensimmäisessä vastauspuheenvuorossa totesi, että on laaja asuntopoliittinen paketti. Äkkiä en tunnista ainakaan budjetista, että se olisi kovin laaja tai veisi tätä asuntopolitiikkaa oikeaan suuntaan. Edellisellä kaudella oli käytössä niin sanottu välimalli, joka mahdollisti merkittävän määrän vuokra-asuntojen rakentamista. Tästä on nyt luovuttu, on niin sanottu takauksellinen välimalli. Oletteko valmis ottamaan käyttöön tämän vanhan välimallin, joka mahdollistaisi vuokra-asuntojen huomattavasti suuremman rakentamismäärän?

Arvoisa puhemies! Johtavilla hallituspuolueilla, kokoomuksella, sosialidemokraateilla ja vihreillä, on pääkaupunkiseudulla keskeinen kunnallispoliittinen asema. Tonttipolitiikalla voidaan merkittävästi vaikuttaa asuntorakentamiseen. Oletteko valmis edistämään sitä, että täällä tonttipolitiikalla pystyttäisiin asuntojen hintoja alentamaan?

Lopuksi kysymys: Helsingissä on vallassa (Puhemies Eero Heinäluoma: Ja nyt tuli aika kyllä täyteen!) semmoinen määräys, että huoneistokoon pitää olla tietyn kokoinen. Oletteko valmis vaikuttamaan siihen, että huoneistokokoa voidaan alentaa?

Asunto- ja viestintäministeri Krista Kiuru

Arvoisa puhemies! Aion olla nyt nopea, kun tuli monta kysymystä. Kahteen viimeiseen vastauksena: kyllä, positiivisesti suhtaudun molempiin kysymyksiin, katsotaan, mitä me asiassa voimme tehdä.

Sitten mitä tulee siihen kysymyksen ensimmäiseen osaan, on tietenkin hyvä, että kerrataan vielä, sillä kertaaminen on opintojen äiti. Meillä on tuo keltainen kirja pöydällä. Siinä on huikea yhteiskuntapoliittinen ote laitettu sinne riveille, nimittäin me moninkertaistamme, itse asiassa suorastaan kuusinkertaistamme ensi vuonna käytettävissä olevat voimavarat vuokra-asuntotuotantoon. Minä pidän sitä merkittävänä panostuksena, joka löytyy tuosta keltaisesta kirjasta ensimmäistä kertaa pitkään aikaan. Se on eduskunnan budjettivallan käsissä nyt sitten, miten asiaan suhtaudutaan, ja olen saanut ainakin myönteistä vihreää valoa, eli nähdään sitten, miten käy.

Sitten valtioneuvosto on tehnyt omalta osaltaan ne kirjaukset, joista on lähdetty, eli olemme omalta osaltamme halunneet vaikuttaa rakentamisen kustannuksiin ja olemme laskeneet omavastuukorkoa, jolla sitten pääsee rakentamaan valtion tuella, ja kun se puolittuu, se vaikuttaa merkittävästi rakennuskustannuksiin niin niille, jotka aloittavat näitä töitä, kuin myöskin niille, jotka tulevat asumaan uusissa valtion tukemissa vuokra-asunnoissa. Silloin tuo vuokra jää odotettua alhaisemmaksi, ja pidän näitä merkittävinä avauksina, ja sellaista ei ole vielä nähty.

Arvoisa puhemies! Kuten ministeri on viime aikoina itsekin todennut, ihmisten välinen eriarvoistuminen jatkaa yhteiskunnassamme kasvuaan ja näkyy myös kaupunkirakenteessamme. Asuinalueiden jakautuminen hyviin ja huonoihin alueisiin on ongelma erityisesti pääkaupunkiseudulla. Eriytyminen ruokkii ihmisten välistä eriarvoisuutta ja sosiaalista syrjäytymistä. Huono-osaisuuden keskittyminen saattaa johtaa asuinalueen palveluiden heikentymiseen ja huono-osaisuuden laajenemiseen. Mitä ministeri aikoo tehdä asuinalueiden eriarvoistumisen vähentämiseksi? Kysyisin ministeriltä myös, onko tarkoitus jatkaa maankäytön ja asumisen osalta edellisellä kaudella aloitettuja MAL-aiesopimuksia.

Asunto- ja viestintäministeri Krista Kiuru

Arvoisa puhemies! Kiitän myös tästä ulottuvuudesta keskusteluun, nimittäin segregaatio on varmasti meidän tulevaisuutemme suurimpia haasteita. Valitettavasti suomalaiset asuinalueet ovat eriytyneet aikaisemmin luultua enemmän, ja minusta se on erittäin huolestuttava kehitys, ja tämä on myöskin eduskunnan erittäin suuri tahtotilan osoitus, että jotakin asialle on tehtävä. Sekä viime eduskunta että myöskin nyt nykyinen hallitusohjelma lähtevät siitä, että vastaamme edustajan huutoon, eli olemme ottamassa segregaation yhdeksi painopisteeksi ja tulemme omalta osaltamme pitämään huolta siitä, että tehdään nyt hyvin poikkihallinnollinen ohjelma, jolla pyritään siihen, että eriytymiskehitystä voidaan pysäyttää. Tämä tulee koskemaan aika merkittäviä ministeriöitä, ja olen sitä mieltä, että tällä kollegaporukalla meillä on vielä jotain tehtävissä. Ikkunat valitettavasti eivät ole kauaa enää auki siihen maailmaan, jossa tällaista eriytymistä ei ole, eli huono-osaisuus kasvaa liikaa ja erityisesti tietyillä asuinalueilla, ja minusta se on valitettava yhteiskuntakehitys, johon on puututtava.

Arvoisa puhemies! Korjausvelan määrän arvioidaan olevan Suomessa jopa kymmenien miljardien suuruinen. Putkistojen ja kiinteistöjen kunto on monissa kohteissa hälyttävän huonolla tolalla, varsinkin 60- ja 80-luvuilla rakennetuissa kiinteistöissä. Taloyhtiöiden onkin pian ryhdyttävä toimenpiteisiin ongelman korjaamiseksi. Ongelmaksi tulevat nousemaan korjausten suuret kustannukset, jotka nostavat varmuudella asukkaiden asumiskustannuksia muun muassa yhtiövastikkeiden kautta. Korjausrakentamisessa tullaankin tarvitsemaan myös yhteiskunnan apua. Kysyn asianomaiselta ministeriltä: mihin toimenpiteisiin hallitus aikoo ryhtyä tämän valtavan kalliin mutta aivan välttämättömän korjaustarpeen rahoittamiseksi, jotta kustannukset eivät karkaisi aivan käsistä, jos nämä välttämättömät korjaukset siirtyvät hamaan tulevaisuuteen?

Asunto- ja viestintäministeri Krista Kiuru

Arvoisa puhemies! Yhdyn ihan siihen arvioon, että meillä on todella paljon vielä korjausvelkaa edessämme, ja sen lasku ei ole ainoastaan yhteiskunnan maksettavana, vaan kyllä meistä jokaisella on oma vastuunsa siitä, että me pidämme huolta meidän niin sanotusta tulevaisuuden perinnöstämmekin jo tänään, eli tätä kautta me kaikki joudumme osallistumaan. Tietenkin tämä aika on myös sillä tavalla haasteellinen, että mielellään sitä ajattelisi, että kaikki käytettävissä oleva energia kannattaa käyttää niin, että jää sitten sitä pientä luksusta eikä lämmitetä pelkästään meidän seiniämme, eli sitä kautta myös uudet ilmastopoliittiset tavoitteet ovat osa sitä pakettia, johon pitää vastata. Tätä kautta olemme varmasti aika monista maista, joissa nyt olen päässyt muutaman kerran jo käymään, ainokaisia Suomessa siinä, että me emme ole ulottaneet korjausrakentamisen puolelle minkäänlaista sääntelyä, ja on tärkeää tuon ison massan osalta, joka nyt on korjaustarpeessa, miettiä myös yhteiskuntapoliittisesti, miten me teemme näitä korjauksia jatkossa. Tehtävä on vaikea, ja toivon eduskunnan tukea siinä, että onnistumme oikealla tavalla löytämään kustannustehokkaita ratkaisuja, jotka vastaavat tämän päivän tarpeisiin. Omalta osaltani olen avoin kaikille viesteille.

Arvoisa herra puhemies! Yksi kansalaisten perusoikeuksista on mahdollisuus valittaa erilaisista päätöksistä, muun muassa eri toimielimien päätöksistä. Kaavoista valittaminen on yksi tämmöinen kansalaisen perusoikeus. Nyt on kuitenkin tilanne niin, että kun kuntalaisilla on mahdollisuus valittaa maakuntakaavasta, yleiskaavasta, asemakaavasta ja vielä viime kädessä vaikka rakennusluvasta ja kun nyt tiedetään se, että esimerkiksi pääkaupunkiseudulla yksi keskeinen syy asuntotuotannon vähäiseen määrään on vahvojen kaavojen lukumäärä, niin tällä hetkellä kaavoista merkittävä osa on kuitenkin valituksen alaisena prosesseissa ja kestää vuosia ennen kuin ne sitten tulevat käyttöön. Onko harkinnassa kaavoituksiin tai rakennuslupiin liittyvä rajoittaminen siltä osin kuin se toistuu samassa asiassa useampaan kertaan?

Asunto- ja viestintäministeri Krista Kiuru

Arvoisa puhemies! Tällä kysymyksellä on tietysti myös juridista ulottuvuutta. Mutta omalta puoleltani ehkä on hyvä sanoa, että rakennetun ympäristön näkökulmasta on tietenkin iso juttu se, että meidän pitää kunnioittaa sitä ihmisten oikeutta tavallaan vaatia myöskin itselleen oikeutta. Mutta samaan aikaan tietenkin yhteiskuntapoliittisesti on hankalaa se, jos meillä on vuosikausia isot rakentamisen ja yhteiskunnan kehittämisen projektit jäissä. Mutta en voi sanoa kyllä suoraan, että me voisimme katsoa tätä myöskään siitä näkökulmasta, että tällaiset perustuslailliset näkökulmat eivät olisi tärkeitä, mutta ne eivät kuulu minun tontilleni.

Muilta toimin me olemme kyllä arvioimassa tätä tilannetta nyt vakavasti uudelleen, eli hallitusohjelmaan sisältyy se, että maankäyttö- ja rakennuslakia arvioidaan ja mietitään vielä uuden kerran sitä, miten saadaan tämä tonttitarjonta liikkeelle ja saadaan myöskin suunnitelmallisuutta yhä enemmän siihen maankäyttöön, jota näissä isommissa kaupungeissa on. Kyllä se vaan niin on, että asiat ovat aika vakavia silloin, kun me rakennamme niille avoimille, rakentamattomille tonteille kaikkea muuta kuin vuokra-asumista. Siten on erittäin vaikeaa olla tässä rakennetussa ympäristössä myös ministerinä. Toivon, että tämän viestin vieminen otetaan joka paikassa vakavasti. Kyllä meidän täytyy ensin pitää huolta siitä, että ihmisillä on asuntoja, ja sen jälkeen katsotaan, mitä muuta rakennetaan. Sillä tavalla olen edustajan kanssa kyllä ihan samaa mieltä.