Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa rouva puhemies! Käsillä oleva erittäin merkittävä ja laaja valtioneuvoston selonteko on vain alku. Se on ensimmäinen valtiovallan eduskunnalle toimittama selvitys käsityksestään ilmastomuutoksesta ja sen torjumisen mahdollisuudesta. Ympäristövaliokunta on käsitellyt valtioneuvoston selonteon vakavuudella, jonka ilmastomuutoksen merkitys ja laajuus ansaitsevat. Valiokunnan mielestä käynnissä oleva ja tieteellisesti todistettu ilmastomuutos on merkittävin niistä haasteista, joihin ihmiskunnan on vastattava.

Ympäristövaliokunnan käsityksen mukaan ilmastostrategian keskeisin päätelmä ei voi olla se, rakennetaanko maahan viides ydinvoimalaitos vaiko ei. Valiokunta onkin linjannut mietintönsä KIO1:n ja KIO2:n ohitse kolmannelle tielle, jossa valiokunta yksimielisesti siirtää käsittelyn painopisteen mielestään oleelliseen, ilmastomuutosten vaikutuksiin, ilmastomuutoksen torjuntaan, niihin vaikutuksiin valmistautumiseen, jotka joka tapauksessa tulevat osaksemme, kansainvälisen ilmastomuutoksen hallintaan tähtäävän Kioton osapuolisopimuksen ja sen ratifioinnin tukemiseen.

Valiokunta paneutui uusiutuvien energialähteiden kehittämiseen ja niiden käyttöönoton esteiden poistamiseen, energiansäästöön, liikenteen päästöihin, yhdyskuntasuunnittelun ja -rakentamisen kehittämiseen kasvihuonepäästöjen vähentäminen päämääränä, maa- ja metsätalouden mahdollisuuksiin ilmastomuutoksen torjunnassa sekä jätehuollon metaanipäästöihin.

Ympäristövaliokunnan yksimielisenä lähtökohtana on Suomen oman ilmasto-ohjelman toteuttaminen viivytyksettä ja kansainvälisestä neuvottelutilanteesta riippumatta. Ympäristövaliokunnan mielestä Euroopan unionin tehtävänä on edelleen toimia kansainvälisen ilmastosopimuksen edelläkävijänä. Tätä roolia odotamme siltä myös 17. heinäkuuta alkavassa Bonnin jatko-osapuolikokouksessa. Kioton pöytäkirjasta on syytä pitää kiinni. Se on kymmenen vuoden työn tulos, jonka mitätöinti johtaisi ilmastopoliittisten toimien vakavaan viivästymiseen. Euroopan unioni pitää edelleen päämääränään Kioton sopimuksen ratifiointia vuonna 2002. Tätä linjausta ympäristövaliokunta tukee.

Ympäristövaliokunta painottaa Kioton vuonna 97 pöytäkirjan pohjana olevan YK:n ilmastopuitesopimuksen merkitystä. Rio de Janeirossa 92 allekirjoitetun puitesopimuksen tavoitteena on vakiinnuttaa kasvihuonekaasujen pitoisuudet tasolle, jolla ihmisen toiminnasta ei aiheudu vaarallisia häiriöitä ilmastojärjestelmälle. Tuo sopimus velvoittaa kunkin osapuolen selvittämään kasvihuonekaasupäästöt omalla alueellaan sekä laatimaan ja panemaan toimeen kansallisia toimia ilmastomuutoksen hillitsemiseksi. Sopimus tuli Suomessa voimaan 1. elokuuta 94. Valiokunta korostaakin, että Suomella on näin ollen velvoite kasvihuonekaasujen vähentämiseen ja kansallisen ilmasto-ohjelman laatimiseen jo YK:n ilmastopuitesopimuksen perusteella. Myös Yhdysvallat on vastaavalla tavalla sitoutunut Rion sopimuksen perusteella vähentämään kasvihuonekaasupäästöjään, jotka ovat niin absoluuttisesti kuin per capita maailman suurimmat.

Valiokunta toteaa ilmastomuutoksen olevan tapahtunut tosiasia ja etenevän nopeasti. Valiokunnalle on esitetty hallitustenvälisen ilmastopaneelin selvitykset, joiden mukaan enää ei ole kyse siitä, muuttuuko ilmasto ihmisen toimesta, vaan siitä, miten nopeasti muutos tapahtuu.

Valiokunnalle on arvioitu, että ekosysteemit kestävät kymmenesosa-asteen lämpenemisen vuosikymmenessä. Jotta tähän yhden asteen lämpenemiseen vuosisadassa päästäisiin, kasvihuonekaasupäästöjä tulisi vähentää nopeasti 60—80 prosentilla. Kiotossa sovittiin vuonna 97 teollisuusmaiden hiilidioksidipäästövähennyksistä, jotka vähentäisivät kasvihuonekaasupäästöjä runsaat 5 prosenttia vuoden 90 tasosta. Tämä osoittaa ensiaskeleen lyhyyden. Euroopassa ilmastomuutos pahentaa kuivuutta etelässä ja idässä, mutta lisää vesivaroja pohjoisessa. Asiantilalla tulee olemaan vaikutusta myös Norjan, Ruotsin ja Suomen vesivoiman tuotantoon.

Suomen ilmasto-ohjelman tavoitteena on täyttää Kioton pöytäkirjan ensimmäisen sitoumuskauden 2008—2012 velvoitteet. Euroopan unionin yhteiseksi vähennysvelvoitteeksi on pöytäkirjassa sovittu 8 prosenttia vuoden 90 päästötasosta. Unionin sisäisessä taakanjaossa Suomen velvoitteeksi on sovittu päästötason pitäminen vuoden 90 tasolla, joka on 75,2 miljoonaa hiilidioksidiekvivalenttitonnia. Selonteon mukaan sekä esitetyllä KIO1- että KIO2-vaihtoehdolla pystytään saavuttamaan asetettu tavoite. Ensimmäisessä vaihtoehdossa, siis KIO1, kivihiilen käyttö lopetetaan lähes kokonaan ja korvataan maakaasulla. Toisessa, KIO2-vaihtoehdossa kivihiilen käyttö jatkuu myös sitoumuskauden jälkeen, mutta vaihtoehtoon liittyvän ydinvoimalaitoksen rakentamisen odotetaan korvaavan kivihiilen käyttöä. Molemmissa vaihtoehdoissa uusiutuvalla energialla ja energiasäästötoimilla on keskeinen sija päästövähennysten saavuttamisessa.

Valiokunnan mielestä selonteko KIO1 ja KIO2 vaihtoehtoineen antaa pohjan ilmasto-ohjelman käynnistämiselle Suomessa. Ohjelma on kuitenkin välttämätöntä täydentää jatkamalla sen aikajännettä vuoteen 2030 saakka. Tämä vaatimus on myös tulevaisuusvaliokunnan lausunnossa. Ympäristövaliokunta toteaa, että esimerkiksi Ruotsissa ilmasto-ohjelmaehdotus määrittelee tavoitteet vuoteen 2050.

Ilmastomuutoksen torjunta on koko yhteiskunnan asia. Ilmasto-ohjelmaa tulee valiokunnan mielestä täydentää valtakunnallisella informaatiokampanjalla ja muuta tiedon jakamista koskevilla toimilla. Myös opetuksen ja kuluttajapolitiikan toimia on kehitettävä. Kunnat ovat merkittävä toimija hoitaessaan kaavoitusta, jätehuoltoa, julkista liikennettä ja rakentamista. Kunnat ovat myös merkittäviä energiantuottajia. Selonteossa tämä näkökulma on ympäristövaliokunnan mielestä jäänyt vaille riittävää huomiota.

Valiokunta on tyytyväinen siihen, että selonteossa varaudutaan tukemaan ilmastosopimuksen rahoitusjärjestelmää sekä lähialue- ja kehitysyhteistyössä ilmastopolitiikkaa edistäviä hankkeita. Valiokunnan mielestä hankekohtaiset Kioton mekanismit, yhteistoteutus ja puhdas, kestävä mekanismi ovat käyttökelpoisia. Sitä vastoin valiokunta suhtautuu hallituksen tavoin varauksellisesti päästökauppaan. Vaikka ilmastomuutosta pyritään määrätietoisesti rajoittamaan, se ei enää ole pysäytettävissä. Ympäristövaliokunta pitää selonteon puutteena, ettei se käsittele lainkaan ilmastomuutokseen sopeutumista. Ilmasto-ohjelmaa tulee täydentää tältä osin.

Valiokunnan mielestä selonteko on jäänyt sekä ajallisen ulottuvuuden että myös käsiteltyjen asioiden osalta kapea-alaiseksi. Näin selonteko näyttäytyy energiaratkaisujen valmistelun taustapaperilta. Mielenkiinto on kiinnitetty aivan liiaksi 1—1,3 megawatin ydinvoimalaitoksen rakentamiseen. Ympäristövaliokunta korostaakin, että ilmastomuutoksen torjuntaa ei hoideta yksittäisillä ratkaisuilla. Pelkät energiatuotannon muutokset eivät riitä. Ilmastomuutoksen torjunnassa on kysymys paljon syvällisemmästä, koko yhteiskuntaa koskevasta muutoksesta. Ohjelman toimenpiteet tulee ulottaa laajasti yhteiskuntaan ja talouden kehitykseen. Ilmastomuutoksen torjunnan näkökulman pitää ohjata kaikkea päätöksentekoa ja kannustaa kansalaisia omissa valinnoissaan kestäviin ratkaisuihin.

Selonteon mukaan osana Suomen ilmasto-ohjelmaa toteutetaan uusiutuvien energialähteiden edistämisohjelma. Tämän ohjelman toteuttaminen vaatii taloudellisia tukitoimia. Lähivuosina tarvitaan keskimäärin 200 miljoonaa markkaa investointitukea ja 300 miljoonaa markkaa verotukea uusiutuvalla energialla tuotetun sähkön tuotantoon. Valiokunta kiinnittää huomiota saamaansa käsitykseen, että uusiutuvien energialähteiden edistämisohjelman tavoitteet ovat liian matalalla. Ohjelman taustaselvityksestä käykin ilmi, että etenkin bioenergian, tuulivoiman ja lämpöpumppujen osalta on olemassa selvästi enemmän teknisiä käyttömahdollisuuksia kuin ohjelmassa esitetään.

Ympäristövaliokunnan käsityksen mukaan edelleen uuden energiateknologian vienti on jo nyt erittäin merkittävä ollessaan vuositasolla 19,2 miljardia markkaa, mikä on 6,5 prosenttia viennistä. Valiokunnan käsityksen mukaan se voi edelleen kehittyä. Kehityksen ehtona on kuitenkin uusiutuvien energialähteiden julkisen tuen vahvistaminen. Valtiovarain-, talous-, maa- ja metsätalous- sekä työ- ja tasa-arvoasiainvaliokunnan lausunnoissa painotetaan uusiutuvien energialähteiden edistämistä varsin tärkeänä. Lausunnoissa kannatetaan julkisen tuen selvää lisäämistä. Tällä hetkellä tuet ovat esimerkiksi tuulivoiman kohdalla Euroopan alhaisimpia. Valiokunnan mielestä erityisesti offshore-tuotanto tulee saada Suomessa etenemään. Tämä edellyttää erityisesti demonstraatiotuen käyttöä.

Valiokunta puoltaa voimakkaasti energiankulutuksen hillintää. Selonteon mukaan se tapahtuu muun muassa toteuttamalla ilmasto-ohjelman rinnalla valmisteltu energiansäästöohjelma. Samalla valiokunta muistuttaa ohjelman toimeenpanon edellyttävän energiaverojen voimakasta korottamista sekä valtion rahoitusta vuositasolla noin 350 miljoonaa markkaa. Valiokunta nostaa mietinnössään erityisesti esille energiaverotuksen, jonka kehittäminen energiasäästöä edistäväksi on mielestämme erityisen tärkeää. Valiokunta painottaa samalla energiaverotuksen yhteisen minimitason normien laatimisen tärkeyttä Euroopan unionissa.

Selonteon lähtökohtana on, että yhdistetyn sähkön ja lämmön tuotannon rakentamismahdollisuudet hyödynnetään täysimittaisesti ja valitaan yhdistetyn tuotannon polttoaineeksi maakaasu. Valtioneuvoston esittämien KIO1- ja KIO2-vaihtoehtoehtojen hyvät ja huonot puolet valiokunta on kirjoittanut mietintöön molempien mallien osalta. Valiokunta löysi sekä hyviä että huonoja puolia runsaanlaisesti.

Liikenteen päästöjen osuus on Suomessa yli 20 prosenttia. Valiokunnan mielestä selonteossa liikenteen merkitys ja sen kasvihuonekaasupäästöt on käsitelty liian kevyesti. Näistä keskustelussa enemmän.

Ympäristövaliokunta toteaa uudella maankäyttö- ja rakennuslailla sekä sen pohjalta hyväksytyillä valtakunnallisilla alueidenkäyttötavoitteilla olevan mahdollisuudet ohjata kaavoitusta ja seudullista maankäyttösuunnittelua. Selonteon toimenpide-ehdotukset ovat jääneet vielä kovin yleiselle tasolle. Valiokunta paneutui laajalti yhdyskuntarakenteen kehittämiseen. Valiokunta katsoo, että hallituksen tulee selvittää, voidaanko aluelämmitys lainsäädäntöteitse määrittää osaksi yhdyskunnan perusinfrastruktuuria uusilla kaava-alueilla. Kasvukeskusten yhdyskuntarakenteen muotoutumiseen vaikuttavia päätöksiä tehdään jatkuvasti. Niillä ratkaistaan kasvihuonekaasupäästöjen kehitys melkoiselta osin pitkälle tulevaisuuteen. Haja-asutusalueiden kasvihuonekaasupäästöillä ei ole vastaavaa merkitystä.

Ympäristövaliokunta tukee voimakkaasti korjausavustusten laajentamista koskemaan lämmitystavan vaihtoa ja sitä, että avustukset ulotetaan myös omakotitaloihin. Valiokunta pitää valtiovarainvaliokunnan tavoin välttämättömänä korjausavustusten tuntuvaa korottamista. Selonteon mukaan avustusten kohdentaminen ei yksin ole riittävä toimenpide. Samoin tiedoista ja neuvonnasta on suuri puute.

Suomen kasvihuonekaasupäästöt ovat tällä hetkellä kutakuinkin vuoden 90 tasolla. Tärkeänä tekijänä tässä on metaanipäästöjen vahva vähenemä. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan jätevero on tällä hetkellä kuitenkin niin alhainen, ettei sillä ole yksityistalouksissa ohjaavaa merkitystä. Jätevero ei koske myöskään teollisuuden omille kaatopaikoille sijoitettavia jätteitä. Valiokunta katsookin, että jäteveroa tulisi nostaa asteittain ja ulottaa se koskemaan teollisuuden kaatopaikkoja, joille sijoitetaan biohajoavia jätteitä. Teollisuuden jäteverottomille kaatopaikoille arvioidaan sijoitettavan 600 000 tonnia biojätettä vuodessa.

Ympäristövaliokunta kiinnittää huomiota eri energiavaihtoehtojen imagovaikutuksiin. Samoin on esitetty, että eri ratkaisujen taloudellisista vaikutuksista olisi tullut teettää rinnakkaisselvitys kansainvälisellä tutkimuslaitoksella. Taloudellisista vaikutuksista ympäristövaliokunta korostaa, etteivät ilmasto-ohjelmien kustannukset ole kovin merkittäviä Kioton pöytäkirjan ensimmäisellä sitoumuskaudella. Toiseksi valiokunta korostaa, että ilmastopolitiikan laiminlyönti johtaa todennäköisesti myöhemmin huomattavasti suurempiin kustannuksiin. Kolmanneksi valiokunta korostaa ilmastomuutoksen luovan taloudellisen toiminnan mahdollisuuksia, jotka voivat olla merkittäviä Suomen kaltaisissa maissa, joissa teknologian osaaminen on korkealla tasolla. Valiokunnan mielestä ilmastomuutos on nähtävä myös mahdollisuutena innovatiivisiin ratkaisuihin ja sitä kautta kestävään kehitykseen.

Työ- ja tasa-arvoasiainvaliokunta tarkasteli ilmastomuutoksen torjumista maailmanlaajuisena prosessina ja sen edellyttämää maailman energiatuotannon muuttamista pääosaltaan päästöttömäksi vuoteen 2050 mennessä. Kyseessä on perustavaa laatua oleva maailman energiahuollon muutos, joka käsittää jopa 100 000 miljardin markan uusinvestoinnit. Muutos luo suuria mahdollisuuksia uudelle energiateknologialle ja tätä kautta myös työllisyydelle.

Ilmasto-ohjelman toimenpiteet vähentävät ympäristökuormitusta kummassakin ohjelmavaihtoehdossa. Vaihtoehtojen välillä ei ilmennyt merkittäviä eroja myöskään hiukkaspäästöjen eikä melun suhteen. Muiden ympäristövaikutusten suhteen maakaasuvaihtoehto osoittautui ydinvoimavaihtoehtoa puhtaammaksi. Maakaasuvaihtoehto tuottaa vähemmän otsonia, happamoittavia päästöjä, vesistöjä rehevöittävää lämpökuormitusta ja jätteitä. Pidemmällä aikavälillä maakaasuvaihtoehto aiheuttaa vähemmän paineita polttoaineiden ja muiden raaka-aineiden hyödyntämiseen kuin ydinvoimavaihtoehto, toteaa ympäristövaliokunta.

Ympäristövaliokunta pitää erittäin tärkeänä, että ilmasto-ohjelman toteuttamista seurataan. Valiokunta katsoo, että seurannan tuloksista on informoitava eduskuntaa. Tiedot tulee toimittaa eduskunnalle vuosittain esimerkiksi hallituksen kertomukseen liitettävän erillisen kertomuksen muodossa.

Valiokunta teki joukon johtopäätöksiä. Ympäristövaliokunta katsookin, että selonteon pohjalta voidaan aloittaa Suomen ilmasto-ohjelman toteuttaminen. Edelleen vuoden 2002 valtion talousarvioon tulee ottaa vähintään selonteon mukaiset määrärahat energiasäästön ja uusiutuvien energialähteiden tutkimukseen ja tuotekehitykseen sekä demostraatiolaitoksen rakentamiseen ja teknologian kaupallistamiseen. Asuntojen ja rakennusten korjausavustuksia tulee vuoden 2002 talousarviossa korottaa huomattavasti, jotta energiakorjaukset käynnistyvät. Energia-avustukset on syytä irrottaa muista korjausavustuksista. Ilmastomuutoksen torjunnasta tiedottamiseen valtakunnallisesti on myös varattava riittävä määräraha ensi vuoden talousarvioon.

Ilmasto-ohjelmaa tulee vielä täsmentää ja kehittää niiden suuntaviivojen mukaan, joita mietinnössä on esitetty. Täsmennys- ja kehitystarpeet koskevat ilmastopolitiikan pitkän aikavälin tavoitteiden laatimista, ilmastomuutoksen torjuntaa koskevaa tiedottamista, kuntien ilmasto-ohjelmaa, alue- ja keskushallinnon ilmastopolitiikan koordinointia, Kioton pöytäkirjan mekanismien käyttöönottoa, yhteistoteutusta ja puhtaita kehitysmekanismeja, ilmastomuutoksen sopeutumisohjelman laatimista, uusiutuvan energian esitettyä suurempia tukimahdollisuuksia, liikenteen kasvihuonekaasujen torjunnan tehostamista, kasvukeskusten yhdyskuntarakenteen hajautumisen estämistä, rakentamista ja rakennuksia koskevia toimenpiteitä, jäteverotuksen kehittämistä, maa- ja metsätalouden toimien kehittämistä sekä ilmasto-ohjelman seurannan kehittämistä eduskunnan osalta.

Lopuksi, arvoisa puhemies, valiokunta ehdottaa hyväksyttäväksi seuraavan lausuman: "Eduskunta edellyttää, että Suomen ilmasto-ohjelma tuodaan tässä mietinnössä esitettyjen suuntaviivojen mukaan tarkistettuna uudelleen eduskunnan arvioitavaksi mahdollisimman pian sen jälkeen, kun viidennen ydinvoimalan rakentamislupaa koskeva hakemus on ratkaistu."

Lopuksi, arvoisa puhemies, ympäristövaliokunta on mietinnöstään täysin yksimielinen. Ympäristövaliokunnan puolesta kiitän kuutta muuta valiokuntaa — valtiovarainvaliokuntaa, talousvaliokuntaa, maa- ja metsätalousvaliokuntaa, liikennevaliokuntaa, työ- ja tasa-arvoasiainvaliokuntaa sekä tulevaisuusvaliokuntaa — arvokkaasta työstä, ja lopuksi muttei vähiten kiitoksemme valiokuntamme valiokuntaneuvokselle Salme Kandolinille!

Timo Kalli /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Maamme kasvihuonepäästöt tulevat kasvamaan, ellei päästöjen rajoittamisessa ryhdytä tehokkaisiin toimiin, joita toimia tämä valtioneuvoston selonteko ja ympäristövaliokunnan mietintökin sisällään pitävät. Maa- ja metsätalousvaliokunta osaltaan päätyi pelkästään käsittelemään metsätalouden ja maatalouden osuutta ja niiden merkitystä. Kaikki muu jätettiin muiden valiokuntien tehtäväksi.

Ensinnä haluaisin todeta, että metsien merkitys koko energian tuotannosta on noin 20 prosenttia ja sähkön hieman yli 10 prosenttia. Metsien osalta päästöjen vähentämiseen päästään kestävän hakkuusuunnitteen avulla. Valtioneuvoston selvityksessä ja ehdotuksessa lähdetään siitä, että toteutetaan Kansallista metsäohjelmaa, jossa kestävällä tavalla metsiä käytetään, minkä seurauksena puun käyttöä seuraavien kymmenen vuoden aikana voidaan lisätä noin 5 miljoonalla kuutiometrillä. Tästä osa ohjautuu prosessiteollisuuteen ja osa lämmön ja sähkön tuotantoon. Sen lisäksi kaikki ne toimet, joilla metsät voidaan pitää siinä kunnossa, että ne sitovat hiiltä entistä tehokkaammin ja entistä pidempään, ovat kannatettavia ja suositeltavia. Kansallisen metsäohjelman toteuttamisella, kun varataan riittävästi rahaa sekä nuorten metsien hoitoon että myöskin puun energiakäytön tehostamiseen, tutkimukseen, kehittämiseen, laiteinvestointeihin ja muihin vastaaviin, tähän tavoitteeseen on suhteellisen helppo tällä ohjelmakaudella päästä. Myös puurakentamisen lisäämisellä, jossa puuta voidaan rakentamiseen käyttää enemmän, voidaan hiiltä sitoa kestävällä tavalla. Sen tähden kaikki ne toimet, jotka liittyvät puurakentamisen edistämiseen ja puun käytön lisäämiseen tällä tavalla, ovat hyvin kannatettavia.

Maataloudessa tavoitteeseen ei kovin nopeita toimia ole olemassa. Valiokunta esittää, että kotieläinten lannan käytön tehostamista sekä ravinteiden käytön osalta että biokaasujen osalta energian käytössä on syytä edistää. Tutkimuksessa ja kehityksessä on entistä enemmän kiinnitettävä huomiota tähän. Se on ympäristön kannalta kannatettava ja kestävä asia. Myös peltobiomassojen energian käytön lisääminen on hyvä asia. Sitä on syytä kehittää ja käyttää ne resurssit, jotka tähän ovat olemassa, mahdollisimman nopealla aikavälillä hyväksi.

Valiokunta yksimielisenä antoi lausuntonsa ja toivoo, että ne asiat, joita lausunnossa on esitetty, mahdollisimman hyvin tulevat otettua huomioon, kun ympäristövaliokunnan mietintöä sitten lähdetään toteuttamaan.

Arvoisa puhemies! Totean, että maa- ja metsätalouden kannalta, kun suoritetaan ne toimet, joita lausunnossa on esitetty, voidaan vaikuttaa ilmastopäästöjen vähentämiseen kestävällä ja taloudellisella tavalla.

Leena Luhtanen /sd:

Arvoisa rouva puhemies! Ympäristövaliokunnan mietinnöstä voi kokonaisuutena todeta sen, että se on todella monipuolinen, asiallinen, asiantunteva ja myös erittäin sujuvasti kirjoitettu. Totean myös sen, että ympäristövaliokunta on tehnyt suuren työn kootessaan lausuntoonsa kuuden erityisvaliokunnan kannanotot, ja sen, että valiokunta on kuullut myös hyvin laajan asiantuntijajoukon. Hyvänä lähtökohtana tässä kokonaisuudessa pidän talousvaliokunnan kannalta sitä, että ympäristövaliokunta tukee hallituksen kantaa siinä, että kaikki teknisesti ja taloudellisesti toteutettavat energiantuotantomuodot, jotka täyttävät ympäristötavoitteet, ovat lähtökohtina ja mukana tässä rakentelussa.

Talousvaliokunnan näkökulmasta haluan kuitenkin tuoda esille muutamia talousvaliokunnan lausunnossaan esittämiä mielestämme keskeisiä näkökantoja, jotka eivät mietinnössä ehkä riittävän selkeästi näy. Tietysti saattaa olla niinkin, että laaja mietintö on rakennettu siltä lähtökohdalta, että vaikka näitä asioita ei erikseen ole mainittukaan, niitä pidetään mietinnössä lähtökohtana ja ne kannanotot on hyväksytty. Tämä on tietysti hyvä tapa silloin, kun pitkiä mietintöjä tehdään. Totean sen kuitenkin, että elinkeinopolitiikkaan ja energiapolitiikkaan liittyvät ratkaisut ovat hyvin keskeisiä myös ympäristön kannalta ja näin myös ilmastostrategian toteuttamisen kannalta ja tästä syystä olisin toivonut niiden olevan tärkeämmässä asemassa myös valiokunnan mietinnössä, ehkä siellä täällä korostettuna.

Talousvaliokunnan lausunnon lähtökohtana oli se toteamus, että energia on erityisesti Suomelle erittäin merkittävä tuotannontekijä teollisuudessa, palvelussa ja muussa tuotantotoiminnassa, tietysti myös kotitalouksissakin, asumisessa ja liikkumisessa. Lähtökohtanamme oli myös se, että energian saatavuudessa ja hinnassa tapahtuvat muutokset vaikuttavat nopeasti ja voimakkaasti koko yhteiskuntaan. Sanalla sanoen siis koko energia on ihan keskeinen ympäristökysymys. Lähtökohtana ja perusasiana valiokunnassamme oli se toteamus, että työttömyyden poistaminen edellyttää vakaata ja vahvaa talouskasvua, minkä eräs keskeinen edellytys on riittävä ja kohtuuhintainen energian saanti. Erityisen tärkeätä tämä lähtökohta on tietysti energiaintensiivisen prosessiteollisuuden osalta, esimerkiksi paperin, metallin ja kemian teollisuuden kannalta.

Kun siis energialla on näin keskeinen rooli ja siis energiapolitiikalla myös ympäristökysymyksissä ja näin myös ilmastokysymyksissä, tätä taloudellista viitekehystä olisi ehkä ollut tarpeen ottaa esiin painokkaammin myös mietinnössä. Yhteenvedonomaisesti talousvaliokunnan perspektiivistä voisin vain todeta sen, että lausunnossa taloudelliset seikat, esimerkiksi juuri talouskasvu, tähän liittyvä energian kysynnän lisääntyminen, olisi voinut olla perusteellisemman analyysin kohteena.

Seuraavassa vielä joitakin hajahuomioita mietinnöstä.

Mietinnössä painotetaan hyvin vahvasti uusiutuvien energialähteiden merkitystä, ja näinhän ovat tehneet kaikki valiokunnat. Tämä on todella ollut hyvä asia tässä suhteessa, ja kaikki ne esitykset, mitkä tähän liittyvät, ovat erittäin hyviä. Sen kuitenkin haluan todeta, että ehkä on hieman epärealistista olettaa, että vuonna 2060 puolet energiasta tuotettaisiin uusiutuvilla energialähteillä. Näinkö on?

Haluan tässä todeta sen, että myös talousvaliokuntamme korosti sitä, että sinällään uusiutuviin energialähteisiin tulee panostaa myös jatkossa ja alan tutkimustoimintaa kehittää, mutta tässäkin on tietysti otettava huomioon realiteetit. Ja tässä realiteeteilla tarkoitan nyt erityisesti esimerkiksi tätä tukipolitiikkaa.

Nyt uusiutuvien energialähteiden tukipolitiikasta on todettava se, että ylipäätään energiapolitiikan tavoitteenahan on taloudellisia ohjauskeinoja, myös markkinatalouden mekanismeja käyttäen luoda talous- ja työllisyyspolitiikan tueksi sellaiset olosuhteet, joissa energian saatavuus on turvattu, sen hinta on kilpailukykyistä ja syntyvät ympäristöpäästöt Suomen kansainväliset sitoumukset täyttäviä. Mutta haluan tässä yhteydessä korostaa sitä, että kyllä myös markkinatalouden mekanismit on tässä prosessissa otettava kaiken kaikkiaan huomioon.

Vielä tukipolitiikasta voisin todeta senkin, että ehkä tukipolitiikka, julkinen tuki on saanut tässä mietinnössä liian suuren painon — näin nyt rohkenen sanoa — eli tämä lähtökohta, että kaikkeen toimintaan pitäisi saada julkista tukea, ei voi olla pitkän päälle kestävää. Katsoisinkin näin, että lähtökohtana ei mielestäni voi olla se, että veromarkkoja poltetaan lähes samassa suhteessa kuin varsinaista polttoainetta, jos näin voin sanoa. Se, että rationaalisen toiminnan lähtökohtana ei voi millään olla se, että uusiutuvien energialähteiden käyttöä lisätään lisäämällä tässä suhteessa veromarkkoja. Minä pitäisin lähtökohtana itse asiassa sitä, että pitkällä juoksulla myös uusiutuvien energialähteiden osalta toimitaan markkinatalouden ehdoilla.

Ympäristövaliokunnan mietinnössä käsitellään hyvin mielenkiintoisella tavalla sähkön hankinnan eri vaihtoehtojen heikkouksia ja vahvuuksia. Perusteellista tämä vertailu oli nimenomaan maakaasun ja ydinvoiman vaihtoehtojen osalta.

Valiokunta on käsitellyt ydinvoimaa ja tuonut esille ydinvoiman heikkouksia. Näistä voisi todeta sen, että valiokunnan mietinnön mukaan ydinvoimavaihtoehdon heikkoudet perustuvat lähes tykkänään siihen valiokunnan toteamaan tosiasiaan, että ydinsähkö on halpaa. Se on jopa niin edullista, että ydinvoiman halpuus, saatavuus ja sen hyvät ominaisuudet kääntyvät tässä mietinnössä sen heikkouksiksi. Tässä on minusta hyvin mielenkiintoista toteamus siitä, ja nyt suora lainaus: "Taloudelliset, poliittiset tai muut ulkoiset syyt voivat estää ydinvoimalaitoksen rakentamisen tai myöhästyttävät sitä huomattavasti, jolloin Kioton velvoite jää toteuttamatta." Voisikohan tästä vetää sen johtopäätöksen, että Kioton velvoite toteutuisi, jos ydinvoimalaitoksen rakentamista ei estettäisi? Näinkö on, vai mikähän tässä on logiikka? (Ed. Markkula-Kivisilta: Saa sen niinkin lukea!) — Niin kyllä. — Onko ydinvoima havaittu niin edulliseksi, että se sotkee koko energiapolitiikan? Puhun nyt tästä ympäristövaliokunnan mietinnöstä.

Joka tapauksessa on erinomainen asia, että johtopäätöksenään ympäristövaliokunta toteaa sen, että ottamatta kantaa kummankaan vaihtoehdon paremmuuteen myös ympäristövaliokunta korostaa sitä, että energia on suomalaisen yhteiskunnan perushyödyke, jonka riittävä saanti pitkällä aikavälillä kilpailukykyiseen hintaan on turvattava kaikissa olosuhteissa ja että parhaiten tästä voidaan huolehtia pitämällä energiarakenne monipuolisena. Minusta tämä on erittäin arvokas asia yksimieliseltä mietinnöltä.

Maakaasusta en malta olla vielä toteamatta sitä, että ympäristövaliokunnan mietintöhän lähtee siitä, että kummassakin vaihtoehdossa maakaasun käyttö lisääntyy. Tästä seuraa valiokunnan mietinnössä toteamus, että kun Suomi on riippuvainen yhdestä kaasun toimittajasta, katsoo ympäristövaliokunta niin kuin myös valtiovarainvaliokuntakin, että Suomen tulee toimia aktiivisesti kansainvälisen maakaasuverkoston kehittämiseksi. Tämä on tietysti hyvä asia, se pitää todeta.

Mutta talousvaliokunta korosti, ja sen tehtävänä tietysti oli korostaa sitä, ja haluan sen myös tuoda tässä yhteydessä esiin, näitä maakaasun saatavuuteen liittyviä erilaisia riskejä. Maakaasun saatavuuteen ei ole tähän mennessä liittynyt ongelmia, mutta riski siihen on olemassa niin kauan kuin on vain yksi toimittaja. Tämä kävi täysin selvästi ilmi valiokunnan asiantuntijoiden lausunnoista ja myös kaikista asiakirjoista. Tämä on myös huoltovarmuuden ja energian hinnan kannalta ongelmallista. Tähän liittyy siis monia epävarmuustekijöitä.

Arvoisa puhemies! Vielä totean sen, että ympäristövaliokunnan mietintö lähtee kestävistä periaatteista, siis siitä, että kaikki energiamuodot ovat tarkastelun kohteena. Mutta vielä kerran talousvaliokunnan näkökulmasta haluan korostaa sitä, että energiapolitiikassa tehtävien strategisten valintojen tärkeä tehtävä on tukea maamme teollisuuden ja muun elinkeinotoiminnan kansainvälistä kilpailukykyä vakaalla ja myös pitkäjänteisellä tavalla. Näin myös kuluttajien edut tulevat huomioon otetuiksi. Tärkeätä on se, että yhteiskunta saa varmuuden sähkön saannista kohtuuhintaan. Tietysti olisin toivonut, että tähän taloudelliseen kasvuun, energianhintaan liittyviä epävarmuustekijöitä ja näihin liittyviä näkökohtia olisi vielä perusteellisemmin pohdittu, mutta näinhän me vielä ehdimme tehdä. Joka tapauksessa ympäristövaliokunta on tehnyt perusteellisen ja hyvän työn. Tästä voi vain tietysti antaa kiitokset ympäristövaliokunnalle. Totesin myös omalta kohdaltani, että tähän ponteen on ehkä vaikea yhtyä, koska käsitän näin, että rakentamislupa-asia tarkoittaa periaatepäätöstä. Jos näin on, ponteen voi tietysti yhtyä. Kaiken kaikkiaan mielestäni hallituksen tulee hyvin tarkasti omasta puolestaan seurata koko tätä energiapolitiikan kehitystä ja ilmastopolitiikan kehitystä sekä tuoda tarvittavat asiakirjat ja informaatio eduskuntaan.

Jouko Skinnari /sd:

Arvoisa puhemies! Työ- ja tasa-arvoasiainvaliokunta selvisi tästä pälkähästä — jos niin voi sanoa — sillä, että keskittyi pelkästään tarkastelemaan työllisyyttä ja tasa-arvoa eikä ottanut kantaa näihin vaihtoehtoihin. Sen sijaan valiokunta halusi ympäristövaliokunnalle tuoda ilmi näitä työllisyysvaikutuksia lisäarvona sille, minkä hallitus oli omalta osaltaan tehnyt. Me katsoimme, että hallitus ei ollut riittävästi selvittänyt työllisyysvaikutuksia, ei ainakaan omassa esityksessään tuonut niitä julki.

Vaikka tämä lähtökohta työllisyysvaikutusten arvioinnille onkin se, että vuoden 2010 paikkeilla työllisyys alenee tämän strategian toteutuessa 6 000—11 000 henkilötyövuotta asiantuntijoiden arvioiden mukaan, niin kyllähän tällä on paljon merkitystä työllisyyteen.

Se mihin valiokunta halusi kiinnittää huomiota ja joka meillä tässä työllisyyskeskustelussa ainakin eduskunnassa tuntuu aika usein unohtuvan verrattuna muihin näkökohtiin työllisyyden ja työttömyyden hoitamisessa, on tässäkin tapauksessa energiateknologian vientimahdollisuudet. Se on älyllisesti erittäin haastava alue ja tarjoaa samalla tavalla mielenkiintoisten ratkaisuvaihtoehtojen etsimistä kuin on aikoinaan elektroniikkateollisuus tarjonnut, ja siinä Suomi on ollut hyvä. Tällä tarkoitetaan erityisesti näitä vanhoja energiamuotoja eli aurinkoa, tuulta ja vettä, joita on ollut niin kauan aikaa kuin maapallo on ollut olemassa. Ydinvoimahan on taas tällainen uusi monessa mielessä tutkimaton ja kehittämätön alue, vaikka siinäkin on lyhyessä ajassa pystytty verrattain merkittäviin saavutuksiin. (Ed. Tiuri: Aurinko on ydinvoimaa!) — Kaikkihan sitä ed. Tiurin mielestä on.

Tässähän puhutaan maailmanlaajuisesti isoista luvuista, joita meillekin valiokunnassa tarjottiin. Jos perustavanlaatuisen energiatuotannon muuttaminen pääosaltaan päästöttömäksi vuoteen 2050 mennessä toteutuisi, se eräiden arvioiden mukaan maksaisi noin 100 000 miljardia markkaa. No, tämä on tietysti otettava tietyllä varauksella, ja miten niitä nollia laitetaan. Se uusinvestointinakin on joka tapauksessa iso luku.

Energiavaltainen teollisuus, jota meillä on metsä-, metalli- ja kemianteollisuus, työllistää suoraan noin 100 000 henkilöä ja välillisesti noin 400 000. Toisin sanoen se on merkittävä työllistäjä, luvuilla mitattuna samaa suuruusluokkaa kuin ainakin eräiden asiantuntijalausuntojen mukaan on tämä nykyisin kaikkien huulilla oleva it-teollisuus. Senkään työllisyysvaikutukset suoranaisesti eivät ole kovin suuret, välillisesti kylläkin päästään näihin saman tyyppisiin lukuihin.

Tässä kävi myös ilmi se, että nyt Euroopan unionin piirissä tätä energiaselvitystä nimenomaan kohdistuen aurinkoon ja tuulienergian käyttöön tultaisiin viemään eteenpäin ja siihen panostettaisiin paljon sekä miten Suomi on tässä mukana, toisin sanoen näissä isoissa rahavirroissa, joita EU-piirissä tullaan käyttämään. Ainakin oma näkemykseni on se, että Suomi ei ole hyödyntänyt tätä niin paljon kuin olisi pitänyt eikä omasta puolestaan panostanut sillä tavoin näihin muihin energiamuotoihin — joista kaksi esimerkkiä sanoin, niiden tuotekehittelyyn ja tutkimustyöhön — kuin pitäisi. Jos ne esimerkiksi ydinenergian näkökulmasta ovat niin huonoja ja tehottomia, sehän kannattaisi tutkia ja selvittää. Eihän siinä ole mitään pelkäämistä, että niillä onkin suurempi merkitys. Mutta on täysin selvää, että ei voi olla sellaista energiatuotantoa, että ei ole ihan varmaa, että kun valot palavat nyt ja tietokone toimii nyt, niin toimiiko se enää 15 minuutin päästä, koska ei ole riittävästi energiaa tarjottavana, vaikka kuinka ...

Kyllä. Minä kyllä esitän tätä lausuntoa, vaikka en koko ajan viittaa siihen, mutta kun tiedän, että edustajilla lausunto on nyt työ- ja tasa-arvoasiain lausunnon kohdalta avoimena, en suoraan lainaa siitä tekstiä vaan kerron niistä näkökulmista, joita asiantuntijoiden taholta tuli esille, kun asiaa valmisteltiin. Koska sitä ...

Kyllä, jostainhan on tietysti aloitettava. Jos äskeinen puheenvuoron käyttäjä käytti vähän pidempään, minä ...

No niin, tämähän voidaan tiivistää vaikka kuinka nopeasti. Tämä oikeastaan monelta osin on tullut sanotuksi. Koetimme kovasti selvittää myös tasa-arvoa, miten se ilmenisi. Se, mikä löydettiin, on tietysti alueellinen tasa-arvo, jossa maan laajuus huomioon ottaen on vaikea löytää sellaisia ratkaisuja, joissa matkojen pituus toisi ihmisiä tasavertaisiksi energiantuotannon ja -käytön suhteen. Tämä on sellainen asia, johon pitäisi kiinnittää huomiota. Euroopan unionihan ei verotusta hyväksy täksi ratkaisumuodoksi, mutta jollain tavoin se on kuitenkin mielestämme käytännössä ratkaistava.

Arvoisa puhemies! Ottaen huomioon, että puhemies toivoi niin, jätän tämän sen varaan loppujen osalta, että edustajat vielä kerran lukevat työ- ja tasa-arvoasiainvaliokunnan hyvän lausunnon.

Martti Tiuri /kok:

Arvoisa puhemies! Ilmastoasiantuntijoiden mukaan ilmastonmuutoksen pysäyttäminen siedettävälle tasolle vaatii kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistä 60—80 prosenttia. Tulevaisuusvaliokunta toteaa, että pääongelma on kauan ilmakehässä säilyvä hiilidioksidi. Sen päästöt johtuvat pääosin energiantuotannosta ja -käytöstä. Ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi on siten tulevaisuudessa päähuomio kiinnitettävä energiantuotannon ja siinä osana liikenteen päästöihin.

Tulevaisuusvaliokunta painottaa sitä, että energiaratkaisuja pohdittaessa energiantuotantoa koskevat päätökset vaikuttavat noin 40—60 vuoden aikavakiolla, koska niin pitkäksi aikaa voimaloita rakennetaan. Siten strategisten keinojen on oltava käyttökelpoisia myös vuoden 2010 jälkeen.

Maailman energiankulutus, erikoisesti sähkönkulutus, on jo pitkään kasvanut nopeasti. Energia-asiantuntijat arvioivat kulutuksen edelleen kasvavan lähes kolminkertaiseksi vuoteen 2050 mennessä. Tulevaisuusvaliokunta toteaa, että ilmastonmuutoksen pysäyttäminen tulevaisuudessa siedettäväksi edellyttää todella radikaaleja toimia. Kioton mekanismit on saatava nopeasti tehokkaaseen käyttöön, energiaa on säästettävä ja käytettävä paljon tehokkaammin. Tutkimukseen on panostettava. Energiantuotantoa on kaikin keinoin muutettava kohti päästötöntä tuotantoa. Jos sähköstä vuonna 2050 kolmasosa on uusiutuvaa, mutta sähkönkulutus on kasvanut kolminkertaiseksi, olisi silti tuotettava muilla keinoin sähköä kaksinkertainen määrä nykyiseen verrattuna, eli uusiutuvat energialähteet eivät auta pitkällä tähtäyksellä ratkaisevasti. Tyypillisesti on energia-alalla vienyt 40 vuotta nousta prosentin osuudesta kymmenen prosentin osuuteen maailman koko energiasta. Siitä syystä ollaan todella tekemisissä pitkän tulevaisuuden kanssa.

Ilmastostrategian pitkän aikavälin vaikutuksia terveyteen ei ole käsitelty selonteossa, vaikka eri strategioilla on merkittävät erot ympäristön kannalta. Terveyshaittojen vähentämiseksi on välttämätöntä vähentää pienhiukkaspäästöjä tulevaisuudessa, samanaikaisesti kun vähennetään hiilidioksidipäästöjä. Eniten pienhiukkasia tuottaa turvevoimala. Hiilivoimala tuottaa niitä kaksinkertaisen määrän hakevoimalaan verrattuna ja kolminkertaisen määrän maakaasuvoimalaan verrattuna. Kun ympäristövaliokunnan mietinnössä ei juuri lainkaan kiinnitetä huomiota pienhiukkasiin eikä happosateisiin, se kyllä hämmästyttää, koska siinä jopa todistetaan, että maakaasu on edullisempi ympäristön kannalta tulevaisuudessa kuin ydinvoima. Tästä tulevat mieleen tupakkateollisuuden mainokset siitä, että kevytsavukkeet ovat terveellisiä, jopa terveellisempiä kuin tupakanpolton lopettaminen.

Euroopan päästöjen tuleva kehitys on nähtävissä Euroopan unionin komission julkaisemasta Vihreästä kirjasta, joka ilmestyi viime marraskuussa. Siinä uusiutuvien energialähteiden käyttö kasvaa noin 7 prosenttiin vuoteen 2010 mennessä ja 8 prosenttiin vuoteen 2030 mennessä. Vihreässä kirjassa todetaan, että EU:n kunnianhimoinen suunnitelma uusiutuvien energialähteiden osuuden nostamiseksi 12 prosenttiin vuoteen 2010 mennessä ei ilmeisesti toteudu. Näyttää siltä, että uusiutuvia energialähteitä saadaan aivan liian hitaasti verrattuna optimistisiin käsityksiin. Se varmaan johtuu siitä, että se vaatii kokonaan uuden tekniikan kehittämistä monilla aloilla ja se vie aikaa.

Ilmastostrategiassa on tarkasteltu hiilidioksidipäästöjen alentamista KIO1-skenaariossa vuoteen 2020 asti. On kuitenkin selvää, että Kioton sopimus on vain alkutavoite ja että vuoteen 2020 mennessä on sovittava lisävähennyksistä. Tulevaisuusvaliokunta toteaa, että KIO2-skenaariossa ei ole oletettu säästötoimien ja uusiutuvien energialähteiden ohjelman jatkumista vuoden 2010 jälkeen. Niiden voidaan kuitenkin olettaa jatkuvan, koska niitä tarvitaan, ja sen perusteella myöskin KIO2-skenaariossa päästöt pysyvät vuoden 2010 tasolla vuoteen 2020 asti. Lisäksi on mahdollista alentaa pienhiukkaspäästöjä ja hiilidioksidipäästöjä useilla miljoonilla tonneilla korvaamalla skenaarioon vuonna 2010 sisältyvä hiili maakaasulla. On myös otettava huomioon, että Suomessa vuonna 2030 ovat nykyisin toimivista voimaloista jäljellä lähinnä vain vesi- ja ydinvoimalat, joten päästöt vuoden 2030 jälkeen riippuvat siitä, minkälaisia uudet voimalat ovat.

Tulevaisuusvaliokunta esittää, että Suomen energiatulevaisuuden selvittämiseksi ryhdytään mahdollisimman pian valmistelemaan ilmastostrategiaa, joka ulottuu ainakin vuoteen 2030 ja paikoitellen vuoteen 2050 asti. Siinä tulee pyrkiä merkittävästi alhaisempaan hiilidioksidipäästöjen ja pienhiukkaspäästöjen tasoon verrattuna päästöihin vuosina 1990 ja 2000. Huomiota on kiinnitettävä varmuus- ja taloudellisuusnäkökohtiin. Mutta koska on todennäköistä, että maailman kasvihuonekaasupäästöjä ei pystytä riittävästi alentamaan, tulevaisuusvaliokunta toteaa, että on myös ryhdyttävä valmistelemaan sopeutumista ilmastonmuutokseen.

Erkki  Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Liikennevaliokunta joutui toteamaan sen kiusallisen yksityiskohdan, että yksittäisistä toimintalohkoista eniten kasvihuonekaasupäästöjä tuottava ala on juuri liikenneala. Kuinka tästä sitten selvittäisiin?

Valiokunta piti tärkeänä muun muassa seuraavia kansallisia toimenpiteitä, jotka voivat suoraan tai välillisesti vaikuttaa kasvihuonepäästöjen vähentymiseen: taloudellisen ajotavan koulutuksen lisääminen, maan liikenne- ja muun käytön yhteissuunnittelun edistäminen, yhdyskuntarakenteen tarkoituksenmukainen eheyttäminen, kuntien tukeminen niiden maankäytön suunnittelussa, joukkoliikenteen houkuttelevuuden edistäminen yhteistyössä asiakkaita edustavien järjestöjen kanssa, palvelujen kehittäminen ja niiden käytön edistäminen viestinnän avulla ja yhteistyömuotojen kehittäminen kävelyn ja pyöräilyn edistämiseksi.

Edelleen täytyy toimia vaikuttamalla kansainvälisellä tasolla Euroopan yhteisössä ja muissa kansainvälisissä yhteisöissä, tukemalla ajoneuvojen energiatehokkuuden lisäämiseen ja kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseen tähtäävien säädösten kehittämistä ja erityisesti niitä tarkoittavia hankkeita, osallistumalla taloudellisen ohjauksen periaatteilla logistiikan ja informaatioteknologian kehittämiseen, osallistumalla EY:n liikenneympäristöintegraatiostrategian kehittämiseen ja muuhun kansainväliseen liikenteen ja ympäristöalan yhteistyöhön ja toimimalla edelleen kansainvälisissä liikennealan järjestöissä, kuten Icao:ssa ja Imo:ssa, kasvihuonekaasupäästöjen tehokkaan vähentämisen puolesta.

Arvoisa puhemies! Kaikista hyvistä pyrkimyksistä huolimatta valiokunta joutui lausunnossaan toteamaan, että merkittävältä osalta jokainen liikenneväylillä ajoneuvoa kuljettava omilla ajoneuvo- ja ajotapavalinnoillaan ja muut liikkeellä olevat liikenneväline- ja liikkumistapavalinnoillaan ratkaisevat sen, mihin suuntaan päästöjen kehitys on lopulta menevä.

Susanna Huovinen /sd:

Arvoisa rouva puhemies! Maailmamme on suuren muutoksen tienhaarassa. Jäätiköt pienentyvät, ikirouta on alkanut sulaa, kasvukaudet ovat pidentyneet, kasvi- ja eläinkannat muuttuneet, yhä suurempi joukko lajeja erityisesti arktisilla alueilla kuolee sukupuuttoon, tulvat sekä muut rajut luonnonilmiöt yleistyvät. Tämä luettelo ei ole pelkkää kuvittelua tai pahaa unta.

Hallitustenvälisen ilmastopaneelin Ipcc:n uusimman raportin mukaan enää ei ole kyse siitä, muuttuuko ilmasto ihmisen toimesta, vaan siitä, kuinka paljon ja kuinka nopeasti muutos tapahtuu. Ilmastomuutos on siis todellisuutta, jonka pysäyttäminen kokonaan ei ole enää mahdollista, vaikka kasvihuonepäästöjen kasvu pysähtyisi tänään. Kuten ympäristövaliokunta mietinnössään toteaa, kehitystä voi verrata teollisen vallankumouksen aikanaan aiheuttamaan muutokseen. Ihmiskunnalta ei enää kysytä, haluatteko muuttaa kehityksen suuntaa. Sen sijaan nyt joudumme vastaamaan kysymykseen, haluatteko säilyttää maapallon edellytykset elämään myös tuleville sukupolville.

Suomen hallitus tarttui omalta osaltaan rivakasti haasteeseen ja valmisteli eduskunnan käsittelyyn nyt palautekeskustelussa olevan valtioneuvoston selonteon kansallisesta ilmastostrategiasta. Lähtökohtana valmistelutyölle on pidetty hallitusohjelman kirjausta siitä, että Kioton velvoitteet täytetään siten, että niistä aiheutuvat toimenpiteet eivät heikennä talouden ja työllisyyden kasvua.

Uskon, että moni kollega on laillani perusteellisen valiokuntakäsittelyn aikana löytänyt kokonaan uusia ulottuvuuksia käsitykseensä ilmastonmuutoksen laajuudesta, kauaskantoisuudesta ja vaikutuksista. Huolimatta siitä, että ilmastonmuutos saattaa vielä tuntua kaukaiselta aiheelta, emme voi jäädä laakereillemme lepäilemään ja odottelemaan muiden valtioiden tai kansainvälisten yhteisöjen toimenpiteitä. Sosialidemokraattinen eduskuntaryhmä on tyytyväinen Suomen hallituksen linjaukseen siitä, että ilmastostrategia laaditaan kansainvälisistä ratkaisuista ja neuvottelutilanteesta riippumatta.

Arvoisa puhemies! Vastuumme ulottuu kuitenkin paitsi kansalliselle myös kansainväliselle tasolle. Kansainvälisissä neuvotteluissa on löydettävä päästöjen kokonaismäärää laskevia toimenpiteitä. Näissä neuvotteluissa on tärkeää ymmärtää vastuumme yhtenäisenä ihmiskuntana, jotta ilmastonmuutoksen seuraukset eivät koidu liian kohtalokkaiksi tuleville sukupolville. Vanhan intiaanien sananlaskun mukaan maailma on meillä vain lainassa lapsiltamme. Niinpä meidän olisi jätettävä maapallo seuraaville sukupolville vähintään siinä kunnossa kuin sen saimme. Tällä tavalla tarkasteltuna meidän viime vuosisadalla eläneiden ihmisten saldo ei ole kovin kaunista kerrottavaa.

Tästä näkökulmasta Yhdysvaltain uuden presidentin George W. Bushin kannanotot tuntuvat erityisen tyrmääviltä. Yhdysvallat on suuri päästöjen tuottaja, jonka mukaan saaminen Kioton pöytäkirjan mukaisiin toimiin on ensiarvoisen tärkeää. Kansainvälisiä neuvotteluja ei kuitenkaan missään olosuhteissa voida käydä siten, että yksi neuvottelujen osapuoli esittää vaatimuksia, joihin muut ovat pakotettuja suostumaan.

Sosialidemokraattinen eduskuntaryhmä pitää tärkeänä, että Euroopan unionin tulee jatkossakin olla kansainvälisten neuvottelujen edelläkävijä ja pitää kiinni Kioton pöytäkirjan peruspuitteista. Yli kymmenen vuoden pitkien ja vaikeiden neuvottelujen jälkeen saavutetun Kioton pöytäkirjan unohtaminen merkitsisi ilmastonmuutoksen vaikutusten ehkäisemiselle vakavaa takaiskua ja viivytystä. Sosialidemokraattinen eduskuntaryhmä pitää lähtökohtana sitä, ettei kansainvälisissä ilmastoneuvotteluissa ole varaa sallia vapaamatkustajia.

Eurooppalaisella tasolla Suomen on toimittava entistäkin voimakkaammin yhtenäisen energiaverojärjestelmän luomiseksi. Tätä painotti myös ympäristövaliokunta korostaessaan veropolitiikan kulutusta ohjaavaa vaikutusta. Valtiovarainvaliokunta puolestaan muistutti, että kilpailukykyyn liittyvien ongelmien ehkäisemiseksi EU:n piirissä tulee laatia energiaverotuksen yhteisiä minimiarvoja koskevat normit. Sosialidemokraattisen eduskuntaryhmän mielestä energiaverotuksen yhtenäistäminen Euroopan unionin piirissä on saatava ei vain tavoitelistalle vaan myös etenemään. Energiaverotuksen keinot on nostettava tarkasteluun varsinkin kansainvälisten ilmastovelvoitteiden näkökulmasta.

Arvoisa puhemies! Ilmastostrategian eduskuntakäsittelyssä valiokunnat ovat tehneet laajan ja perusteellisen työn. Valiokunnat ovat painottaneet paitsi omia vastuualueitaan, myös sitä, että ilmastostrategiassa on kyse kokonaisuudesta. Ilmastonmuutoksen vaikutusten hidastaminen ja päästöjen vähentämiseen tähtäävät toimet eivät hoidu yhdellä yksittäisellä valinnalla. Niinpä tarvitaan laaja-alaista keinovalikoimaa ja sen monipuolista hyödyntämistä. Ilmastonmuutoksen vaikutusten hillintätoimien on läpikäytävä kaikki politiikan lohkot.

Valtioneuvoston selonteko esitti kaksi vaihtoehtoista mallia, joilla molemmilla voidaan täyttää Kioton pöytäkirjan Suomelle asettamat ensimmäisen sitoumuskauden 2008—2012 velvoitteet. Molempiin malleihin kuuluu energiansäästöohjelma sekä uusiutuvien energiamuotojen edistämisohjelma.

Uusiutuvien energialähteiden edistämisohjelman lähtökohtana on, että uusiutuvaa energiaa käytetään vuonna 2010 noin 50 prosenttia enemmän kuin vuonna 1995. Puuperäisillä polttoaineilla ja kierrätyspolttoaineilla on tavoitteen saavuttamisessa suuri merkitys, mutta myös tuulivoiman osuuden odotetaan kasvavan.

Uusiutuvan energiantuotannon lisääminen vahvistaa samalla myös energiaomavaraisuuden ja energiantuotannon monipuolisuuden tavoitetta. Edistämisohjelman toteuttaminen selonteon ehdottomalla tavalla vaatii panostusta niin erilaisiin tukimuotoihin kuin myös tutkimus- ja kehitystyöhön. Sosialidemokraattinen eduskuntaryhmä odottaa, että hallitus ottaa nämä tarpeet huomioon jo ensi vuoden budjettivalmistelujen yhteydessä.

On muistettava, että Suomen uusiutuvan energiateknologian vienti on jo nyt merkittävä. Viime vuonna saavutettu uusi ennätys oli 19,2 miljardia markkaa. Tämä on 6,5 prosenttia koko viennistämme. Teollisuudenala työllistää jo nyt suoraan 23 000 ihmistä.

Sosialidemokraattisen eduskuntaryhmän mielestä Suomen on oltava jatkossakin edelläkävijä uusiutuviin energialähteisiin perustuvan teknologian käytössä ja kehitystyössä. Meidän on nähtävä ne huomattavat vientimarkkinat, jotka avautuvat, kun suuri osa teollistuneista maista alkaa samanaikaisesti tavoitella Kioton pöytäkirjan vaatimuksia. Arvioiden mukaan energiateknologia voisi tulevaisuudessa olla yhtä merkittävä teknologia-ala kuin tietotekniikka. Nyt siis maailmanmarkkinoilla etsitään viisaita valtioita, jotka oivaltavat tulevan kysynnän ja tarpeen. Kyse on myös työllisyydestä.

Arvoisa puhemies! Energiansäästötoimenpiteille on annettu ilmastostrategiassa painava rooli. Tämä on oikea lähtökohta. Tavoitteena on vähentää energian kokonaiskulutusta 4—5 prosenttia. Keskeiset toimet tämän tavoitteen saavuttamiseksi ovat energiatehokkaan teknologian kaupallistaminen ja energiansäästösopimukset. Jatkossa on etsittävä vieläkin voimakkaampia säästötoimenpiteitä, koska näiden toimenpiteiden on laskettu maksavan itsensä takaisin hyvinkin nopealla aikavälillä. Esimerkiksi rakennusten energiankulutusta voidaan merkittävästi vähentää rakentamisen määräyksiä tiukentamalla.

Energiansäästössä merkittävä rooli onkin kansalaisten valinnoilla. Tästä syystä tiedottamisen merkitystä ei voi vähätellä. Moni kansalainen olisi varmasti valinnut rakentamisessa tai jätehuollossa toisenlaisen ratkaisun, mikäli olisi tiennyt, miten pitkän pennin pienilläkin valinnoilla voi säästää. Nämä kansalaisten ratkaisut heijastuvat pitkällä tähtäimellä myös energian kokonaiskulutuksen vähentymiseen. Selonteon toimenpiteet tiedottamisen ja neuvonnan osalta kaipaavat kuitenkin jatkossa täsmentymistä.

Arvoisa puhemies! Selonteko käsitteli ja esitti toimenpiteitä monille politiikan lohkoille. Valitettavasti julkisessa keskustelussa ilmastostrategia on kilpistynyt pelkäksi energiapaperiksi.

Ilmastostrategia on kokonaisuus, joka käsittää laajan keinovalikoiman. Tästä huolimatta energiantuotantotapojen pohdintaa ei voi vähätellä. Onhan valtaosa ilmastonmuutosta kiihdyttävistä kasvihuonekaasuista peräisin juuri energiantuotannosta ja -kulutuksesta. Tästä syystä kysymys energiantuotantomuodoista on keskeinen.

Selonteon kaksi vaihtoehtoista mallia eroavat toisistaan sähkön ja lämmön hankinnan osalta. Ensimmäisessä vaihtoehdossa kivihiiltä korvataan maakaasulla ja toisessa ydinvoimalla.

Sekä ympäristövaliokunta mietinnössään että talousvaliokunta lausunnossaan ovat ansiokkaasti pohtineet näiden kahden vaihtoehdon välisiä eroja, hyötyjä ja haittoja. On nostettu esiin maakaasuvaihtoehdon kokonaisuudessaan hieman paremmat ympäristövaikutukset suhteessa ydinvoimavaihtoehtoon. Toisaalta on tiedostettu yhden toimittajan aiheuttama riippuvuus ja siihen sisältyvä hintariski. Vastaavalla tavalla on nostettu esiin ydinvoimavaihtoehdon taloudellinen edullisuus verrattuna maakaasuvaihtoehtoon. Toisaalta on pohdittu ydinvoiman mahdollista sähkönkulutusta lisäävää vaikutusta ja onnettomuusriskiä.

Sosialidemokraattisessa eduskuntaryhmässä on kummankin vaihtoehdon kannattajia. Eduskunnan tehtävänä ei kuitenkaan ole tätä mietintöä hyväksyttäessä valita jompaakumpaa vaihtoehtoa. Tämä valinta tehdään myöhemmin, kun eduskunta päättää Teollisuuden Voima Oy:n periaatepäätöshakemuksesta ydinvoiman lisärakentamiseksi. Silloin on myös perusteellisesti pohdittava vaihtoehtojen todelliset toteuttamismahdollisuudet ja se, ovatko ne vaaditussa aikataulussa käytettävissä. Lisäksi tässä harkinnassa on otettava huomioon myös työllisyysvaikutukset ja talouskasvun varmistaminen.

Ympäristövaliokunnan mietinnössä korostetaan vaihtoehtojen paremmuuteen kantaa ottamatta, että energia on suomalaisen yhteiskunnan perushyödyke, jonka riittävä saanti kilpailukykyiseen hintaan on turvattava kaikissa olosuhteissa. Talousvaliokunnan lausunto painottaa edellä mainitun lisäksi myös sähköntuotannon omavaraisuutta ja elinkeinotoiminnan kansainvälistä kilpailukykyä. Sosialidemokraattinen eduskuntaryhmä yhtyy näihin huomioihin.

Arvoisa puhemies! Yhdyskuntarakenteen, liikenteen ja jätehuollon osalta selonteko on oikean suuntainen, mutta toimenpiteitä on jatkossa vielä terävöitettävä. Esimerkiksi liikenteen päästöjen kehityksestä tarvitaan vielä lisää arviointia ja eri liikennemuotojen ympäristövaikutusten huomioimista liikennepoliittisessa päätöksenteossa. Kaavoituksessa ja maankäytössä tulee tavoitella tiivistä yhdyskuntarakennetta. Jäteveron ohjausvaikutuksia ja laajentamismahdollisuuksia on selvitettävä, jotta kaatopaikoilta voidaan vähentää biojätteen määrää. Sosialidemokraattisen eduskuntaryhmän mielestä tavoitteena tulee olla kaiken jätteen vähentäminen. Kansalaisia on muistutettava siitä, ettei sellaista paikkaa kuin pois ole olemassakaan. Niinpä kaikki pois heitetty päätyy lopulta luonnon kiertokulkuun saasteina tai päästöinä.

Puhemies! Ympäristövaliokunta ehdottaa mietinnössään lukuisia täsmennys- ja kehitystarpeita Suomen ilmasto-ohjelman jatkoa ajatellen. On totta, ettei selonteossa juurikaan tarkasteltu, miten ilmastonmuutos vaikuttaa tällä hetkellä ja tulevaisuudessa suomalaiseen yhteiskuntaan. Kioton ensimmäinen sitoumuskausi on vasta alkua pitkäjänteiselle ilmastonmuutoksen hillinnälle. Ilmastonmuutoksen torjunta tulee hyvin todennäköisesti asettamaan jatkossa yhä kovenevia tavoitteita myös Suomelle. Niinpä ilmasto-ohjelman aikajänne on liian lyhyt, ja tämän vuoksi tarvitsemme myös pidemmän aikavälin suunnitelman.

Kuntien rooli ilmastostrategiassa on jäänyt liian ohueksi, vaikka juuri kunnat hoitavat kaavoitusta, jätehuoltoa, julkista liikennettä ja rakentamista. Muuan muassa näistä näkökulmista tarvitsemme täsmennetyn ohjelman, jossa huomioidaan samalla se, mitä eduskunta päättää ydinvoiman lisärakentamisesta. Ilmastonmuutoksen vakavuuden täytyy välittyä kansalaisille nykyistä paremmin. Jo tämänkin vuoksi on tärkeää, että eduskunta seuraa ilmasto-ohjelman täsmentymistä ja toteuttamista tarkasti.

Mari  Kiviniemi  /kesk:

Arvoisa puhemies! Kun seuraa ilmastonmuutoksesta käytävää keskustelua, tuntuu siltä, että Suomi joidenkin mielestä jälleen kerran ajautuu ei edes ajopuuna vaan lastuna lainehilla maailmanpolitiikan vaikuttajien valtavirran mukana. Eikö siihen lastuun voisi asentaa edes puolitoistaheppaista perämoottoria, jotta voitaisiin edes vähän näyttää valtavirralle suuntaa, mitä kohti ihmiskunnan kannattaisi oman etunsa nimissä kulkea?

Ajopuun rooliin ei ilmastonmuutoksessa pidä heittäytyä. On erittäin tärkeää, että EU — ja Suomi sen osana — jatkaa edelläkävijän roolissa ilmastopolitiikan toteuttamisessa. Ponnisteluja USA:n ja presidentti Bushin patistamiseksi hankkeen taakse on myös voimallisesti jatkettava. Tässä työssä tarvitaan kaikkia tahoja poliittisista puolueista kansalaisjärjestöihin.

Ilmastonmuutos merkitsee maailmalle suurta mullistusta. Vaikka maapallon lämpötila ei nousisi seuraavien vuosikymmenten aikana kuin muutamia asteita, vaikutukset ovat järisyttävät. Satojen pieneneminen ja kuivuuden paheneminen tietyillä alueilla ja toisilla alueilla puolestaan satojen kasvaminen ja tulvien lisääntyminen ovat muutoksista pienimpiä. Pahimmillaan tulemme kokemaan kokonaisten ekosysteemien tuhoutumisia ja Tyynenmeren saarivaltioiden katoamisia tyystin pois maailmankartalta.

On selvää, ettei ilmastonmuutosta voi enää asettaa kyseenalaiseksi, vaan voidaan ainoastaan pohtia sitä, kuinka nopeasti ja miten muutos tapahtuu. Tärkeää olisi saada se rajoitetuksi sellaisiin mittoihin, etteivät pahimmat uhkakuvat toteudu. Haaste on valtaisa.

Nyt punnitaan ihmiskunnan kyky nähdä laajalle ja kauas tulevaisuuteen. Toimet luontoympäristön ja ihmisen hyväksi eivät saa kilpistyä lyhytnäköisiin taloudellisiin tai muihin syihin. Ilmastonmuutoksen hidastamista puoltavat paitsi edellä mainitut globaalit uhkakuvat myös Suomen omat intressit. Kenenkään ei pidä erehtyä luulemaan, että ilmastonmuutos merkitsisi Suomessa automaattisesti lisää shortsikelejä. Golfvirran käyttäytymisestä ei nimittäin ole minkäänlaista varmuutta.

Kansallisen ilmasto-ohjelman hyväksyminen Suomessa on siis äärimmäisen välttämätöntä. On hyvä, että Suomessa ohjelma hyväksytään kansainvälisestä neuvottelutilanteesta riippumatta. Kuitenkin on itsestäänselvää, ettei ilmastonmuutosta ratkaista pelkin kansallisin toimin. Kioton sopimuksen voimaansaattaminen onkin välttämätöntä. Sen mitätöinti johtaisi ilmastopoliittisten toimien vakavaan viivästymiseen, varsinkin kun tiedämme, että Kioto on vasta alkusoitto. Kioton pöytäkirjan ensimmäisen sitoutumiskauden tavoitteet ovat varsin vaatimattomia siihen nähden, mitä ilmastonmuutoksen torjuminen ekosysteemien sietämälle tasolle edellyttäisi. Tulevaisuudessa tarvitaan todella järeitä, kansainvälisiä toimia.

Arvoisa puhemies! Ympäristövaliokunta on tehnyt erinomaista työtä. Mietinnön linjaukset ovat perusteellisesti pohdittuja ja realistisia sekä tavoitteellisia. Keskustan eduskuntaryhmän mielestä mietintö ja siihen liitetyt lausunnot tarjoavat oivallisen pohjan Suomen ilmastostrategian toteuttamiselle.

Ilmastonmuutosten vaikutusten arviointi on vaikeaa, ja samankaltaiset epävarmuudet leimaavat myös strategian rakentamista. Mitä pidempää aikaväliä tarkastellaan, sitä epävarmemmaksi ennustaminen käy. Tämä tosiasia on hyväksyttävä. Samalla on tunnustettava, ettei ilmastopolitiikassa ole yksinkertaisia ratkaisuja ja ainoita oikeita vaihtoehtoja.

Hallituksen selonteko olikin juuri tästä epävarmuuksien lähtökohdasta liian suppea. Kun yleensä skenaariotarkastelun tarkoituksena on tarkastella mahdollisia vaihtoehtoisia kehityskulkuja useiden skenaarioiden kautta, hallitus tarjosi vain kaksi. Kioton mekanismien käyttöönoton, teknologisen kehityksen vauhdin, energiatehokkuusinvestointien, uusiutuvien energialähteiden kustannusten ja ohjauskeinojen käytön sekä energiavaltaisten tuotantoalojen kehityksen avarampi tarkastelu olisi tarjonnut laajemman kirjon toteutuskelpoisia energia- ja ilmastopolitiikan vaihtoehtoja.

Onneksi ympäristövaliokunta ei kaavoihin kangistunut. Valiokunta on luonut mietinnössään hyvän pohjan Suomen strategialle. Mietinnön linjausten toteuttaminen merkitsisi parhaimmillaan sitä, että Suomi valitsee KIO1:n tai KIO2:n sijaan kolmannen tien. Suomella on kaikki edellytykset olla ilmastonmuutoksen torjunnassa ja ympäristöpolitiikassa laajemminkin oikea mallimaa, todellinen vihreä Suomi, jossa ilmastonmuutoksen torjunta nähdään myös mahdollisuutena eikä pelkästään uhkana. Yhteisenä tavoitteenamme tulee olla Suomen johtaminen ekologisen ja eettisesti kestävän energiantuotannon kärkimaaksi. Suomella on tähän hyvät mahdollisuudet, kunhan hyödynnämme täysimääräisesti korkeatasoisen energiateknologian mukanaan tuomat mahdollisuudet.

Ympäristövaliokunta esittääkin, että hallituksen on selvitettävä mahdollisuudet nostaa uusiutuvan energian tukea selonteon esittämästä määrästä. Tuki kanavoitaisiin sekä tutkimus- ja kehitystoimiin että demonstraatiolaitoksiin ja teknologian kaupallistamiseen. Ehdotus saa keskustan täyden tuen.

Ilmastonmuutoksen torjuminen vaatii voimakasta panostamista uusiutuviin energiantuotantomuotoihin. Myönteisten ilmastovaikutusten lisäksi niiden kehittämistä puoltaa kotimaisuus. Suomalaisen energiantuotannon valtti on monipuolisuus, ja tätä ominaisuutta samoin kuin omavaraisuusastetta uusiutuvien energiantuotantomuotojen lisääntyminen vahvistaisi. Myös sen työllisyys- ja yrittäjyysvaikutukset ovat merkittävät kohdentuessaan myös maaseudulle ja monenlaisen koulutustason työvoimaan. Mahdollisuudet myönteisen kansainvälisen imagon ja ekokilpailukyvyn hyödyntämiseen pohjustetaan ennakkoluulottomilla, uusiutuviin energialähteisiin perustuvilla ratkaisuilla.

Suomen menestys perustuu tulevaisuudessa pitkälti teknologiatalouteen, vaikkei perusteollisuuden merkitystäkään pidä vähätellä. Selvää kuitenkin on, että voimakkaalla kansallisella satsauksella energiateknologiaan voidaan luoda otolliset olosuhteet suomalaisyritysten kansainväliselle menestykselle. Ilmastonmuutoksen hallintaan vaikuttavalla teknologialla on jo lähitulevaisuudessa valtavat vientimarkkinat. Mietinnössä viitataan siihen, että arvioiden mukaan jo vuonna 2060 puolet maailman energiataloudesta tuotetaan uusiutuvilla energiantuotantomuodoilla.

Pidemmällä aikavälillä tärkein uusiutuvien energialähteiden edistämistoimi on paitsi uuden teknologian kehittäminen myös kaupallistaminen. Monesti teknologia on jo tarpeeksi kehittynyttä, mutta markkinoiden laajentamiseksi ja kilpailukykyisen hinnan aikaansaamiseksi tarvitaan valtiovallan panostuksia. Ne maksavat tulevaisuudessa itsensä varmasti takaisin.

On hyvä, että ympäristövaliokunnan mietinnössä ja valiokuntien lausunnoissa on hyvin yksityiskohtaisesti selvitetty uusiutuvien energiantuotantomuotojen mahdollisuuksia. Tämä on tärkeää siksi, että panostusta uusiutuviin käytetään usein mantran tavoin, vailla tietoa sen todellisista mahdollisuuksista, joita vuoroin liioitellaan, vuoroin vähätellään. Tiedämme kuitenkin, ettei uusiutuvien energiatuotantomuotojen edistämisellä ratkaista kaikkia ympäristöongelmia. Selvityksistä käy silti ilmi, että potentiaalia löytyy vähän yllättäviltäkin tahoilta.

Puuenergian osuus koko energian tuotannosta on tällä hetkellä jo 20 prosenttia ja sähkön tuotannosta 10 prosenttia. Kansallisen metsäohjelman mukaan puun energiakäytön lisäpotentiaali on 5 miljoonaa kuutiometriä ja jopa 10 terawattituntia vuoteen 2010 mennessä. Sen hyödyntäminen vaatii kuitenkin vielä teknologian ja logistiikan kehittämistä. Yhteiskunnan täysimääräinen panostus puun energiakäyttöön on siis tarpeen. Erityisesti on edistettävä polttoteknologioiden kehittämistä ja pienvoimaloiden rakentamisedellytyksiä.

Maa- ja metsätalousvaliokunnan lausunnossa korostetaan myös turpeen merkitystä puun seospolttoaineena. Se vähentää pelkkään puunkäyttöön liittyviä teknologisia ongelmia ja päästöjä sekä on lisäksi kotimainen ja aluetaloudellisesti tärkeä polttoaine. Hitaasti uusiutuvana biopolttoaineena sen merkitys Suomelle on edelleen tärkeä, joten energiaveroratkaisuissa sen kilpailukyky on säilytettävä.

Biokaasu puolestaan on uusiutuvaa paikallista bioenergiaa, jonka käyttö voidaan moninkertaistaa vuoteen 2010 mennessä. Sen osalta suurin potentiaali löytyy elintarviketeollisuudesta ja maataloudesta, vaikka Suomessa nykyisin suurin osa biokaasusta tuotetaankin kaatopaikoilla ja kunnallisissa jätevedenpuhdistamoissa. Biokaasun ympäristöedut ovat kiistattomat, mutta taloudellisesti järkevään todella laajamittaiseen tuotantoon on vielä kehitysmatkaa. Siksi on huolehdittava siitä, että biokaasuenergia on tuotannollisesti kannattavaa.

Maalämmössä niin sanottujen lämpöpumppujen avulla voidaan ottaa talteen ilmaan, maahan, kallioon tai veteen varastoitunutta lämpöenergiaa ja siirtää sitä sekä rakennusten että käyttöveden lämmittämiseen. Tutkimusten mukaan noin 3 prosentin osuus vuosittaisesta auringon maahan varastoituvasta energiasta riittää vuotuisen lämmön tarpeen kattamiseen maalämmöllä. Saatujen kokemusten mukaan maalämpö on varma ja tasainen lämmönlähde ympäri vuoden. Sen käytön edistämistä ja investointien lisääntymistä voidaan edistää tukemalla pitkäjänteisesti niiden tutkimus- ja kehittämistyötä sekä investointihankkeita.

Myös tuulivoiman käytön lisääminen saa lausunnoissa usean eri valiokunnan tuen. Laajamittainen tuulivoiman tuotantopotentiaali sijaitsee Suomessa merellä ja tuntureilla. Yhteenlaskettua toteutuskelpoista ja kustannustasoltaan järkevää potentiaalia, jonka rakentaminen voisi suotuisan kehityksen vallitessa tulla ajankohtaiseksi ennen vuotta 2010, on Suomessa arviolta 1 000 megawattia, mahdollisesti jopa 2—3 kertaa enemmän. Vaikkei lisäpotentiaali ole kovin suuri, on kotimaisten markkinoiden kehittäminen suomalaisten tuulivoimateknologiayritysten menestymisen näkökulmasta välttämätöntä.

Tuuli- ja myös aurinkovoiman osalta voikin todeta, että hallitukselta puuttuu teollisuuspoliittinen visio suomalaisen teollisuuden kestävästä kehityksestä. Pieniä hankkeita, kuten esimerkiksi pienimuotoisten aurinkoenergialaitteiden merkitystä asumisen yhteydessä, onkin korostettava enemmän.

Ympäristövaliokunta vaatii selontekoa selkeämmin panostamaan uusiutuvien energialähteiden lisäkäyttöön ja energian säästöön. Keskustan eduskuntaryhmän mielestä selonteon linjausten toteuttaminen edellyttää, että hallitus tarkistaa nykyistä linjaansa ja siirtyy passiivisesta odottelusta aktiivisemman ympäristöpolitiikan tielle.

Hallituksen saamattomuutta kuvaa esimerkiksi se, että hallitus teki puolitoista vuotta sitten hyvän uusiutuvien energialähteiden ohjelman, mutta ei ole valitettavasti toiminut tämän ohjelman mukaisesti. Esimerkiksi uusiutuvien energialähteiden käyttöä edistäviin investointitukiin tulisi ohjelman mukaan ohjata 200 miljoonaa markkaa vuodessa. Kuitenkin vastoin tätä linjausta kuluvan vuoden budjetin myöntämisvaltuus on eduskunnan tekemien korjausten jälkeenkin vain 116 miljoonaa markkaa. (Ed. Nepponen: Etenee siitä huolimatta!) Miksi ohjelmia tehdään, jos niitä ei aiotakaan noudattaa? Hyvä, että kriittinen palaute on johtamassa siihen, että hallitus on luvannut lisätä ensi vuodelle 60 miljoonaa markkaa uusiutuvan energian käyttöä edistävien investointi- ja selvityshankkeiden tukemiseen. Vähintään tästä lupauksesta hallituksen on pidettävä kiinni.

Bioenergiapolitiikalleen Suomi voi hakea liittolaista EU:n komissiosta. Komission valmistelema unionin energiahuoltostrategia pohjautuu nimittäin juuri uusiutuvan energian voimalliseen edistämiseen. Siksi Lipposen hallituksen on terästettävä energiapoliittista otettaan ja ajettava EU:n resurssien lisäämistä uusiutuvan energian hyödyntämiseen. Nyt hallituksen energiapolitiikasta on puuttunut tahtotila. Toivottavasti eduskunnan hyväksymät ilmastoselontekolinjaukset otetaan hallituksessa tosissaan ja muutetaan suuntaa.

Ympäristövaliokunta katsoo, että energian säästötoimien tehokkaampaa käyttöönottoa tulee selvittää ilmastostrategiaa edelleen kehitettäessä. Ehdotus on kannatettava.

Energian säästö vähentää merkittävästi suoraan kasvihuonekaasuja ja irrottaa osaltaan energian kulutuksen kasvua talouden kasvusta. Säästöihin kohdistuvat investoinnit maksavat itsensä takaisin keskimäärin 0—4 vuodessa. Säästöillä on myönteisiä vaikutuksia myös kansantalouden kilpailukykyyn. Tässäkin yhteydessä Suomelle avautuu merkittäviä vientimahdollisuuksia.

Uusiutuvien energiantuotantomuotojen mittava edistäminen ja energian säästötoimenpiteiden kunnollinen toteuttaminen asettavat kysymyksen maakaasun käytön lisäämisestä ja viidennen ydinvoimalan rakentamisesta oikeisiin mittasuhteisiin. Yksittäisillä toimilla ei Kioton velvoitteita täytetä. Ympäristövaliokunta mietinnössään ja talousvaliokunta lausunnossaan ovat pohtineet sangen tasapainoisesti eri vaihtoehtojen hyviä ja huonoja puolia. On hyvä, että ilmasto-ohjelmaa täydennetään ydinvoimapäätöksen jälkeen. Keskustan eduskuntaryhmässä vallitsee ydinvoiman lisärakentamisesta sekä kielteisiä että myönteisiä näkemyksiä.

Arvoisa puhemies! Hallituksen ilmastostrategiassa kiinnitettiin liian vähän huomiota liikenteen päästöihin. Miksi? Onhan liikenteen merkitys sekä energia- että ympäristöpolitiikan kannalta keskeinen. Suomen hiilidioksidipäästöistä noin 20 prosenttia aiheutuu liikenteestä. Liikenteen päästöjen vähentäminen on tarmokkaammin otettava osaksi kansallista ilmastostrategiaa, kuten mietinnössä esitetäänkin.

Liikenteen päästöt heikentävät erityisesti suurten kaupunkien ilmanlaatua. Tilanne on koko ajan pahentunut, koska hallitus on toimillaan kiihdyttänyt alueellista keskittymistä. Tarvitsemme tasapainoisempaa kasvua. Erittäin tärkeää on kasvukeskusten yhdyskuntarakenteeseen vaikuttaminen. Kasvukeskusten sisäinen yhdyskuntarakenne on nimittäin alueellisesta keskittämisestä huolimatta hajaantunut. Valiokunta kiinnittääkin aivan oikein huomiota siihen, että hallituksen selonteon toimenpide-ehdotukset ovat vielä kovin yleisellä tasolla.

Liikenteen hiilidioksidipäästöjen vähentämiseksi uusien nestemäisten liikennepolttoaineiden käyttöönottoa on edistettävä. Esimerkiksi peltobiomassoista tehdyt nestemäiset polttoaineet sekä kaasubussit voivat jatkossa olla merkittävä apu hiilidioksidipäästöjen vähentämisessä. (Ed. Tiuri: Entä sähköautot?) Tulevaisuuden liikenteen on perustuttava päästöttömiin tai vähäpäästöisiin autoihin.

Myös autoverotus kaipaa korjausta. Nykyinen autoverotus on johtanut siihen, että auto on kansalaiselle kallis ja että Suomessa on hyvin vanha autokanta. Autojen liikenneturvallisuus ja ympäristöystävällisyys ovat valitettavasti jääneet taka-alalle. Lipposen hallituksen on ryhdyttävä välittömiin toimenpiteisiin autoverotuksen alentamiseksi, mikä on perusteltua sekä ympäristön, työmatkaliikenteen että autokaupan kannalta.

Arvoisa puhemies! Suomen ilmastostrategian toteuttaminen vaatii koko yhteiskunnan mukanaoloa. Mietinnössä aivan oikeutetusti todetaankin, että ilmasto-ohjelmaa pitää täydentää valtakunnallisella informaatiokampanjalla ja muilla tiedotustoimilla. Kansalaisilla on oikeus asianmukaiseen tietoon ilmastomuutosten todellisista vaikutuksista.

Tavoitteiden saavuttamiseksi tarvitaan yhteiskunnan ohjauskeinoja samoin kuin vapaaehtoista toimintaa. Teollisuuden ja Työnantajien eilinen ilmoitus sitoutumisesta hiilidioksidin vähentämiseen onkin hyvä asia. On erittäin tervetullutta, että teollisuus kertoi olevansa valmis sitoutumaan ilmastostrategiaan sisältyvien energiansäästöohjelman ja uusiutuvien energialähteiden edistämisohjelman sekä puun energiakäytön lisäämistavoitteiden toteuttamiseen. Teollisuuden viesti osoittaa, että eduskunnan hyväksynnän pian saavan ilmastostrategian toteuttaminen on kansakunnan yhteinen etu.

Näin todella on, sillä kärjistyvä ympäristökriisi voidaan pysäyttää vain muuttamalla kansantalouden rakenteita ja teollisuuden tuotantotapoja luonnontaloudellisesti kestävään suuntaan. Vihreän filosofoinnin on muututtava myös teoiksi. Pyrkimysten ja toiveiden sijaan tarvitaan määrätietoista työtä ekologisesti ja eettisesti kestävän kehityksen puolesta.

Yhteiskuntien rakenteita, talouden tuotantomuotoja, asumista ja alueellista kehitystä on ohjattava poliittisilla päätöksillä niin voimakkaasti, että vuosikymmenten saatossa siirtyminen uusiutuvien luonnonvarojen varaan mahdollistuu ja toteutuu. Aikaa ei kuitenkaan ole hukattavaksi.

Hanna  Markkula-Kivisilta  /kok:

Arvoisa puhemies! Koko maapalloa, kaikkia sen ekosysteemejä ja kaikkea elämää monin tavoin koskettava ilmastonmuutos etenee vääjäämättä. Jo seuraavien vuosikymmenten aikana on tapahtumassa perustavanlaatuisia luonnonmullistuksia eri puolilla maailmaa, mikäli pian ei ryhdytä konkreettisiin, sekä maakohtaisiin että globaaleihin, ilmasto- ja energiapoliittisiin toimenpiteisiin kiihtyvän muutostahdin jarruttamiseksi.

Kukaan ei enää kyseenalaistane sitä tieteellisesti osoitettua tosiasiaa, että ihmisen toiminnasta johtuen ilmasto on etenkin viimeisen sadan vuoden aikana muuttunut huomattavasti ja että se muuttuu koko ajan lisää. Nykytiedon valossa onkin perusteltua kysyä vain, kuinka paljon, kuinka nopeasti ja minkälaisia muutoksia elinympäristössämme todennäköisesti tapahtuu, kun ilmastonmuutos etenee. Tieteen, tekniikan ja viime kädessä meidän poliitikkojen on kyettävä ratkaisemaan se, miten voimme rajoittaa ilmaston tilassa tapahtuvat muutokset ekosysteemien sietämälle tasolle ja sopeutua parhaalla mahdollisella tavalla alati muuttuviin elinoloihin. Pysäytettävissä ilmastonmuutos ei nimittäin enää ole, ei vaikka esimerkiksi kasvihuonekaasupäästöt saataisiin loppumaan kokonaan.

Ilmastonmuutoksen todennäköiset, etupäässä kielteiset vaikutukset ovat ennenkokemattoman laajoja ja moniulotteisia. Osaa mahdollisista seurauksista on tieteellisesti vaikeaa tai jopa mahdotonta ennakoida. Esimerkiksi ei voida tietää sitä, miten Golfvirran mahdollinen kääntyminen tai sen tiettävästi jo alkanut heikkeneminen yhdessä muun kasvihuoneilmiön kanssa lopulta vaikuttavat Suomen ja muiden pohjoisen Euroopan maiden ilmasto-oloihin. Ilmastomme saattaa lämpenemisen sijasta alkaakin kylmentyä.

Tulevan kehityksen laatuun ja laajuuteen voidaan kuitenkin vielä vaikuttaa, mutta ilmastonmuutoksen torjunta ei ole mahdollista ilman kustannuksia. Siihen tähtääville ilmasto- ja energiapoliittisille ratkaisuille on hyväksyttävä tietty hinta. Mikäli konkreettisten toimenpiteiden käynnistämistä lykätään, tulevat ilmastonmuutos ja sen rajoittamispyrkimykset myöhemmin nyt arvioitua huomattavasti kalliimmiksi.

Arvoisa puhemies! Ilmastonmuutoksen saaminen hallintaan on suuri haaste koko ihmiskunnalle. YK:n ilmastonmuutosta koskeva puitesopimus, sitä konkretisoiva Kioton pöytäkirja sekä mm. Euroopan unionin ja sen jäsenvaltioiden aktiivisuus ilmaston tilaa koskevissa asioissa ovat selkeitä signaaleja siitä, että laajavaikutteinen ilmasto-ongelma on tunnustettu ja tiedostettu myös poliittisella tasolla. Jo varsin pitkään on yleisesti ymmärretty sekin, että ilmastonmuutoksen hallittu jarruttaminen edellyttää voimakasta yhtenäistä tahtoa paitsi kaikilta valtioilta, myös ylikansallisilta yhteisöiltä. Jokaisen maan, ennen kaikkea kehittyneiden teollisuusmaiden, on kannettava osuutensa yhteisestä vastuusta.

Tässä suhteessa kokoomuksen eduskuntaryhmä pitää erittäin vastuuttomana ja lyhytnäköisenä maailman suurimman yksittäisen ilmansaastuttajan, Yhdysvaltojen, vetäytymistä Kioton pöytäkirjan mukaisten velvoitteidensa toimeenpanosta. Päästövähennykset eivät saa olla eikä niitä tule nähdä yksinomaan kansakunnan kilpailukykyä heikentävinä tekijöinä, vaan ne on hyväksyttävä välttämättöminä investointeina tulevaisuuteen.

USA:n piittaamattomuus Kioton pöytäkirjasta merkitsee suurta takaiskua kasvihuonepäästöjen vähentämistavoitteiden toteuttamiselle. Siitä huolimatta Suomen ja muiden EU-maiden on täytettävä omat Rion puitesopimuksen ja Kioton pöytäkirjan mukaiset velvoitteensa, joihin mm. kansallisten ilmastostrategioiden laatiminen ja täytäntöönpano yksiselitteisesti kuuluvat. EU:n tulee myös painostaa avainasemassa olevaa USA:ta ja muita maita täyttämään omat velvollisuutensa päästöjen vähentämisessä. Tähän tuleekin hyvä tilaisuus heinäkuisessa Bonnin kokouksessa.

Kansallinen ilmastostrategia on yksi keskeinen instrumentti, jonka avulla asetetaan välttämättömiä kysymyksiä ilmastonmuutoksesta ja etsitään ongelmiin ratkaisuiksi soveltuvia toimenpidevaihtoehtoja.

Ympäristövaliokunta on tehnyt valtaisan työn perehtyessään valtioneuvoston selontekoon kansallisesta ilmastostrategiasta ja siinä käsiteltäviin asioihin. Kokoomuksen eduskuntaryhmä pitää työn lopputulosta eli valiokunnan mietintöä päälinjauksiltaan hyvänä ja oikeansuuntaisena. Mietinnössä on kiinnitetty ansiokkaasti huomiota myös moniin selonteon heikkouksiin, kuten esimerkiksi ilmastonmuutokseen sopeutumista koskevan jakson puuttumiseen. Kokoomuksen eduskuntaryhmä katsoo ympäristövaliokunnan tavoin, että selontekoa on tältä osin täydennettävä.

Arvoisa puhemies! Kuten jo lähetekeskustelussa painotimme, kokoomuksen eduskuntaryhmä katsoo, että Kioton haastavien tavoitteiden saavuttamisen tulee perustua mahdollisimman monipuoliseen energiantuotantoon. Energiansäästön ohella on panostettava uusiutuviin energialähteisiin sekä tutkimukseen ja kehitykseen. Meidän tulee myös ennen kaikkea turvata perusenergian ja sähkön turvallinen saanti ja vakaa hinta myös tulevaisuudessa.

Ilmastopoliittisissa ratkaisuissa tulee edetä mahdollisimman kustannustehokkaalla tavalla. On hyvä muistaa, että ilmastostrategian esittämät vaihtoehdot ja ratkaisut vaikuttavat merkittävästi myös talouden kasvuun ja sitä kautta myös siihen, mitkä hyvinvointipalvelut tulevaisuudessa pystytään tuottamaan ja miten.

Kokoomuksen eduskuntaryhmä lähtee hallitusohjelman mukaisesti siitä, etteivät ilmastostrategiasta aiheutuvat toimenpiteet saisi heikentää maamme talouden ja työllisyyden kasvua ja että ne tukisivat julkisen velan määrän laskua.

Kansallinen ilmastostrategia luo hyvän perustan kasvihuonekaasujen vähentämiselle. Ilmastostrategian mukaan vähennystavoitteesta puolet katettaisiin toteuttamalla uusiutuvien energialähteiden edistämisohjelma ja energiansäästöohjelma. Toinen puoli katettaisiin sähköntuotantoratkaisuilla.

Kokoomuksen eduskuntaryhmä kannattaa voimakkaasti toimia uusiutuvien energialähteiden käytön, energiansäästön lisäämisen ja energiateknologian kehittämisen edistämiseksi. Näiden toimien täytäntöönpanon aloittamista ei ole syytä lykätä, sillä kuten selonteossakin todetaan, ne tullaan toteuttamaan riippumatta sähköntuotantoratkaisusta.

Energiateknologian merkitystä tulevaisuuden Suomelle ei ole syytä vähätellä. Jo nyt sen osuus viennistämme on huomattava. Meidän nykyisten sukupolvien on kannettava vastuumme siitä, että maamme edellytykset energiateknologiasektorin kehittämiseksi ovat riittävät. Globaalin ympäristön tilan parantamisen kannalta on välttämätöntä, että energiateknologisesti korkeasti kehittyneet maat, kuten Suomi, vievät tietotaitoaan vähemmän kehittyneihin maihin sovellettavaksi.

Kotitalouksien kulutus aiheuttaa merkittävän määrän kasvihuonepäästöistämme, on sitten kyse energiasta, liikenteestä tai jätteistä aiheutuvista päästöistä. Valiokunta on mietinnössään tuonut tätä puolta ansiokkaasti esiin. Kuluttajainformaation rooli nousee valistustyössä erityiseen arvoon, ja on helppo yhtyä korostamaan sen merkitystä. Kotitaloudet käyttävät suoraan tai välillisesti noin 40 prosenttia energiastamme. Myös tämän vuoksi ihmisten tietoisuuden nostaminen on korostetun tärkeää. Esimerkiksi kulutusten ruuhkahuippuja tulee kannustaa välttämään. Nykyisellä mittari- ja laskutustekniikalla tämä olisi sangen yksinkertaista toteuttaa. Vai onko aivan välttämätöntä kääntää jokainen suomalainen sähkösauna lähes samanaikaisesti päälle jokaikinen lauantai-ilta? (Ed. S. Lahtela: Sauna kuuluu lauantaihin!)

Arvoisa puhemies! Kuten valtiovarainvaliokunta omassa lausunnossaan nosti esiin, tulee energiaverotusta tarkastella osana kokonaisverorasitusta. Eri intressit ja vaikutukset on pyrittävä pitämään tasapainossa. Kokoomuksen eduskuntaryhmä katsoo, että Suomen tulee jatkossa entistä tiukemmin tavoitella EU:ssa energia- ja haittaverojen yhdenmukaistamista luomalla veroille riittävä vähimmäistaso. Hallitusohjelman mukaisesti on ilmastostrategiassa pyrittävä käyttämään sellaisia keinoja, jotka eivät heikennä maamme talouden ja työllisyyden kasvua. Suomessa, jossa on paljon energiavaltaista teollisuutta, on teollisuuden energiaverotus jalostusarvoon nähden muutenkin erittäin korkea.

Meillä on myös erittäin hyvät kokemukset vapaaehtoisista energiansäästösopimuksista teollisuuden kanssa. Vapaaehtoiset sopimukset ovat usein huomattavasti tehokkaampia kuin pakonomaiset sääntelyratkaisut. Positiivista signaalia hyväksihavaitun menetelmän jatkamisesta antoi Teollisuuden ja Työnantajain Keskusliitto TT eilen luovuttaessaan kauppa- ja teollisuusministerille sitoumuksen hiilidioksidipäästöjen vähentämiseksi. Siinä teollisuus ilmoittaa tietyin ehdoin olevansa valmis sitoutumaan omalta osaltaan kansallisen ilmastostrategian energiansäästöohjelmaan ja uusiutuvien energialähteiden edistämisohjelman toteuttamiseen.

Valtioneuvoston selonteossa esitetään energiantuotantoon kaksi vaihtoehtoista toimenpidekokonaisuutta, joilla selonteon mukaan voidaan päästä tavoitteeseen. Näillä sähköntuotannon toimilla katettaisiin energiansäästön ja uusiutuvan energiankäytön lisäämiseltä jäljelle jäävä puolikas päästövähennystarpeesta. Väärinkäsitysten välttämiseksi on syytä heti alkuun huomioida, että ydinvoiman mahdollinen lisärakentaminen ei tarkoita maakaasun lisäämisestä luopumista. Kysymys ei ole siis kahdesta toisensa täysin pois sulkevasta skenaariosta.

Valiokunta on listannut mietintöön niin maakaasu- kuin ydinvoimavaihtoehdon vahvuuksia ja miinuksia. Niitä on syytä kommentoida muutamalla sanalla.

Maakaasuvaihtoehdossa energian hinnannousu nähdään vahvuutena ja säästötoimenpiteiden kannustimena. Ydinvoiman heikkoutena taas mietinnössä pidetään sähkön edullista hintaa. Toisaalta mietinnössä taas todetaan, että sähkön saanti on pitkällä aikavälillä turvattava kilpailukykyiseen hintaan kaikissa olosuhteissa. Kaikkein olennaisin näkökulma eli hinnan vaikutus yhteiskuntaan kokonaisuudessaan on jäänyt analysoimatta. Sähkö on yleishyödyke, jonka hinta vaikuttaa monella tavalla yhteiskunnan toimivuuteen ja kansalaisten hyvinvointiin.

Hiilivoiman käytöstä luopuminen nähdään vahvuutena vain maakaasuskenaariossa, vaikka sama mahdollisuus on yhtä hyvin käytettävissä myös ydinvoimaskenaariossa, jolloin hiilidioksidipäästöt laskisivat huomattavasti alemmaksi kuin maakaasuvaihtoehdossa. Tämä on syytä huomioida eritoten, kun oletusarvona on, että tulevaisuudessa meille tullaan asettamaan vielä nykyistäkin tiukemmat päästövaatimukset.

Oletus, että ydinvoiman lisärakentaminen vähentäisi energia-alan kiinnostusta kehittää muita energiantuotantotapoja, on yhtä tuulesta temmattu kuin väite siitä, että tuulivoima ratkaisisi koko energiaongelmamme. Jos reilut 1/3 sähköstämme tuotettaisiin ydinvoimalla, kiinnostusta varmasti riittäisi loppua 2/3:kin kohti. Hyvä meidän kaikkien tässä salissa on kuitenkin muistaa, että meidän päätöksistämmehän uusien energiantuotantomuotojen kehittäminen on viime kädessä kiinni.

Maakaasun käytön voimakkaaseen kasvattamiseen liittyy myös selvä huoltovarmuus ja hintariski. Ydinvoiman hinta on vakaa ja ennustettavissa toisin kuin maakaasun, jonka hintaa on omiaan nostamaan myös kaasun kysynnän voimakas kasvu muualla Euroopassa. Maakaasun hinta rajallamme on jo nyt yli ilmastostrategian laskelmissa arvioidun vuoden 2010 tason. Maakaasun oletettua korkeampi hintataso voikin vaarantaa koko maakaasuskenaarion toteutumismahdollisuuden ja joka tapauksessa se nostaisi maakaasuvaihtoehdon kustannuksia huomattavasti.

Edellä mainitun lisäksi maakaasuvaihtoehtoa rasittavat hiilivoimalaitosten ennenaikaisesta pysäyttämisestä aiheutuvat kustannukset ja tulojen menetykset, jotka selonteossa on arvioitu kymmenen kertaa pienemmiksi kuin esimerkiksi Energia-alan Keskusliiton Finergyn valiokunnallekin esittämät arviot.

Toteutui sitten ydinvoima-, maakaasu- tai molemmista koostuva skenaario, maakaasun huoltovarmuus- ja hintariskin pienentämiseksi olisi erittäin hyvä ja tärkeää, että Venäjän lisäksi pääsisimme muidenkin maakaasun tuottajien piiriin. Vuonna 1999 Suomessa käytetystä kivihiilestä tuotiin Venäjältä 40 prosenttia, raakaöljystä 44 prosenttia, tuontisähköstä 54 prosenttia ja maakaasusta 100 prosenttia. Maariski on siis jo nykyisellään melkoisen suuri. Kaasuskenaarion toteutuessa Suomessa käytetystä sähköstä noin 40 prosenttia olisi venäläisen kaasun ja sähkön tuonnin varassa, eikä energiaratkaisujen laskeminen lisääntyvän tuonnin varaan ole muutenkaan välttämättä viisasta. Tuoreen mielipidetiedustelun mukaan selvä enemmistö suomalaisista on tästä samaa mieltä. Tuonti on myös eettisesti hieman arveluttavaa, oli sitten kyse tuodun sähkön tuotantotavasta ostomaassa tai esimerkiksi Venäjän maakaasusta, jonka tuotantoalueiden alkuperäiskansat ovat turhaan vaatineet osaansa tuotoista.

Arvoisa puhemies! Maailman terveysjärjestö Who painottaa, että Kioton sopimuksen toteuttamisen yhteydessä on vähennettävä myös terveydelle haitallisia pienhiukkasia. Who arvioi, että Euroopassa kuolee joka vuosi ennenaikaisesti noin 200 000 ihmistä energian tuotannon ja liikenteen pienhiukkaspäästöihin. Ydinvoima ei tuota pienhiukkasia toisin kuin kaikki fossiiliset polttoaineet, siis myös maakaasu, vaikkakin sen hiukkaspäästöt ovat noin kolmasosa hiilivoimaan verrattuna. Maakaasun käytön lisääminen moninkertaiseksi nykyisestään kasvattaisi pienhiukkasten määrää, vaikka hiilen käyttöä vähennettäisiin. Myös puun ja turpeen poltto tuottaa pienhiukkasia. Siksi turpeen energiateknologiaa tuettaessa tulee tavoitteeksi asettaa myös turpeen polton pienhiukkaspäästöjen vähentäminen.

Kioton sopimuksen mukainen kasvihuonekaasujen vähentämistavoite on vasta alkua päästöjen vähentämisessä. Tämän hetken tilannetta voidaan verrata erotuomarin pelaajalle osoittamaan keltaiseen korttiin eli varoitukseen jalkapallossa. Elleivät väärät otteet merkittävästi vähene, ulosajo pelikentältä odottaa. Valitettavasti keltainen kortti koskee tässä tapauksessa kentän jokaista pelaajaa. Ensimmäinen varoitus on annettu. Tavoitteiden arvioidaan kiristyvän 2010-luvulla. Jos Kioton sopimuksesta selvitään vain rimaa hipoen, joudutaan suuriin vaikeuksiin mahdollisen jatkosopimuksen toteuttamisessa.

Kun on siis todennäköistä, että hiilidioksidipäästöjä päätetään vuoden 2010 jälkeenkin edelleen vähentää, on olemassa mahdollisuus, että tällöin myös maakaasun käyttöä joudutaan supistamaan. Tämä uhkaskenaario on hyvin samanlainen kuin kivihiilen osalta esitetään nyt käsittelyssä olevassa selonteossa. Siksi valiokunnan kanta ilmastopolitiikan pitkän aikavälin tavoitteiden määrittelemisestä on kannatettava.

Suomen kannalta kannatettavin vaihtoehto olisi viidennen ydinvoimalan rakentaminen yhdistettynä uusiutuvien energialähteiden ja maakaasun käytön lisäämiseen. Tällöin Kioton pöytäkirjan velvoitteet voitaisiin toteuttaa parhaimmillaan jopa ilman veronkorotuksia. Myös pienhiukkaspäästöt ja happosateet olisivat tässä vaihtoehdossa selvästi vähäisempiä. Muutama muukin syy puhuu tämän vaihtoehdon puolesta. Ensinnäkin sähkön hinta olisi alhaisempi ja vakaampi, toiseksi energian saannin varmuus olisi toista luokkaa kuin pelkästään maakaasua käytettäessä, sillä uraanin varastoiminen on helppoa ja halpaa toisin kuin maakaasun, jota ei nykytekniikalla voi varastoida.

Kokoomuksen eduskuntaryhmä katsoo, että kaikkien kansalliseen ilmastostrategiaan pohjautuvien ratkaisujen tulee olla sellaisia, jotka tukevat ja mahdollistavat myös todennäköisten lisärajoitteiden toteuttamisen tulevaisuudessa.

Arvoisa puhemies! Ympäristövaliokunta liitti mietintöönsä lausumaehdotuksen siitä, että Suomen ilmasto-ohjelma annettaisiin uudelleen tarkastettuna eduskunnalle mahdollisimman pian viidennen ydinvoimalan rakentamisluvan käsittelyn jälkeen. Kokoomuksen eduskuntaryhmä kannattaa tätä lausumaa.

Mikko  Immonen  /vas:

Arvoisa puhemies! Edessä oleva ilmastonmuutos tuottaa merkittäviä haittoja koko maapallolle. Näin ollen oli tärkeää, että Kioton pöytäkirjassa sovittiin toimenpiteistä, joilla ilmastonmuutosta hidastetaan rajoittamalla kasvihuonekaasupäästöjä. On myönteistä, että Euroopan unioni on antanut oman merkittävän panoksensa ilmastosopimusneuvotteluissa, ja kiitettävää se, että unionin jäsenmaat ovat kyenneet sopimaan taakan jakamisesta. Vasemmistoliitto korostaa, että vastuu on nimenomaan teollistuneilla mailla, jotka myös vaikuttavat ilmastonmuutokseen kaikkein eniten. Kyse on kansojen välisestä solidaarisuudesta, mitä me vasemmistossa pidämme tärkeänä arvona.

Yhdysvaltain presidentinvaalit toivat maan johtoon uuden hallinnon, joka osoittaa piittaamattomuutta näistä vakavista ongelmista, vaikka nimenomaan Yhdysvallat on merkittävin kasvihuonekaasujen tuottaja. Yhdysvaltain asenne antaa aiheen ympäristöliikkeelle ja muille kansalaisjärjestöille vakavaan pohdintaan niistä keinoista, joilla Yhdysvaltojen hallitukseen voitaisiin vaikuttaa. Kuluttajajärjestöt voisivat koko Euroopan mitassa yhdessä harkita ostoboikotteja tai muita vastaavia toimia. Meidän on myös vaadittava, että öljy- ja muut energiayhtiöt sanoutuvat irti presidentti Bushin lyhytnäköisestä politiikasta. Näiden yhtiöiden ei kannata tuhlata miljoonia mielikuvamainontaan, jos ne tässä elintärkeässä asiassa asettuvat sanattomasti Yhdysvaltain politiikan tueksi.

On hyvä, että ilmastostrategia saa Suomessa laajaa tukea eikä meillä ole tartuttu siihen verukkeeseen, että omaa ilmasto-ohjelmaa lykättäisiin Yhdysvaltain uuden linjauksen takia. Lykkäys olisi äärimmäisen lyhytnäköistä ja antaisi myös yrityksillemme väärän viestin. On erityisen tärkeää, että Suomi ja muut unionin jäsenmaat pitävät kiinni ilmasto-ohjelmista siirtyen käytännön toteutukseen. EU:ssa on syytä myös selvittää, merkitseekö suunnanmuutos Yhdysvalloissa kohtuutonta kilpailuetua amerikkalaisille yrityksille, jolloin on tarvittaessa harkittava asianmukaisia vastatoimia.

Elinkeinoelämän kannalta on tärkeää, että se näkee Suomen ja kokoko unionin sitoutumisen aitouden ja ajoissa omalta osaltaan varautuu tarvittaviin muutoksiin. Näin sopeutuminen voi tapahtua kitkatta. Elinkeinoelämän on myös syytä nähdä, että Kioton pöytäkirjan ensimmäisen vaiheen tavoitteet ovat vaatimattomia käsillä olevaan ongelmaan nähden. Me vasemmistoliitossa luotamme kuitenkin suomalaisten yritysten kykyyn sopeutua.

Kiitämme teollisuuden työnantajien ilmoitusta, että suomalaiset yritykset haluavat sitoutua ilmasto-ohjelmaan. Vasemmistoliitto korostaa kuitenkin, että tämän ilmoituksen perusteella ei kuitenkaan pidä luopua kaavailluista ohjaustoimenpiteistä. Meidän on syytä muistaa, miten Euroopan korkeat polttoaineverotasot ovat kannustaneet autoteollisuutta kehittämään autojen ominaiskulutusta yhä pienemmäksi.

On hyvä, että hallituksen selonteko lähtee siitä, että tässä vaiheessa ei suljeta pois mitään teknisesti ja taloudellisesti toteuttamiskelpoista ja ympäristötavoitteet täyttävää vaihtoehtoa sähkön tuotannossa. Selonteko esittelee sekä maakaasuvaihtoehdon että ydinvoimavaihtoehdon. Niiden välillä ei nyt kuitenkaan tehdä valintaa. Ne eivät myöskään sulje toisiaan pois. Näin ollen selonteon eduskuntakäsittely on voitu käydä ilman kiistaa ydinvoimasta. Ratkaisu tulee eduskunnan käsittelyyn myöhemmin, kun uutta ydinvoimalaa koskeva hakemus etenee.

Ilmasto-ohjelma perustuu vahvasti uusiutuvan energian käytön lisäämiseen ja energian säästöön. Näistä jälkimmäinen edellyttää energiaveron nostamista ja uusiutuva energia puolestaan valtion panostusta. Kun energiaverolla on vaikutusta myös yritysten kilpailukykyyn, on tärkeää, että hallitus samalla pyrkii EU:n puitteissa veroharmonisointiin koko unionin alueella.

Valiokunnat ovat esittäneet joitakin kriittisiä huomioita, mutta itse pääasiaan eli ohjelman toteuttamiseen niillä ei ole huomautettavaa. Talousvaliokunnan lausunnossa pidetään puutteena sitä, että selonteossa ei ole arvioitu nopean talouskasvun vaikutuksia. Nopeampi kasvu näkyisi välttämättä myös energian kulutuksessa. Ympäristövaliokunnan mietinnössä on tuotu esille joukko ilmasto-ohjelman täsmennystarpeita. Niistä vallitsee varmasti laaja yksimielisyys ei vain valiokunnassa vaan myös koko eduskunnassa.

Lähetekeskustelussa huomautimme liikenteen osuudesta kasvihuonepäästöihin ja pidimme valitettavana, että liikenne on selonteossa jäänyt liian vähälle. Nyt ympäristövaliokunta tuo myös mietinnössään tämän puutteen esille. Päästöjen vähentämiseksi myös tieverkoston kuntoon saattaminen on otettava vakavasti. On tärkeää, että koko Euroopan unionissa kyetään sopimaan mahdollisimman pitkälle yhtenevistä toimista myös liikenteen alueella.

Arvoisa puhemies! Vasemmistoliiton eduskuntaryhmä pitää ilmasto-ohjelman johdonmukaista toteuttamista tärkeänä samalla, kun varaudutaan myös pidemmän ajan tarkasteluun.

Christina Gestrin /r:

Värderade talman! Om en dryg månad träffas världens ledare i Bonn för att fortsätta de avbrutna förhandlingarna om klimatkonventionen och Kyotoprocessen. För att Kyotoavtalet skall träda i kraft krävs det att de länder som ratificerar avtalet täcker 50 procent av industriländernas utsläpp. Under de senaste dagarna har vi fått ta del av president Bushs negativa inställning till Kyotoprocessen. Faktum är att Kyotoavtalet kan godkännas med eller utan USA:s medverkan. I det långa loppet kommer det att visa sig för USA att det förutom moraliskt också ekonomiskt sett varit fel att lämna sig utanför Kyotoprocessen.

Övergången till en energipolitik som minskar utsläppen av drivhusgaser och framförallt koldioxid är nödvändig. Det effektivaste sättet att uppnå detta sker genom att att utveckla och ta i bruk förnybara energiformer och teknik för effektivare utnyttjande av energi. Det är viktigt att komma ihåg att den största ökningen av energikonsumtionen kommer att ske i u-länderna. Industriländerna har ett stort ansvar och intresse i att medverka till att u-länderna kommer i åtnjutande av trygg och ren energiteknologi. Kärnkraften står globalt bara för 7 procent av energiförsörjningen. Det är helt orealistiskt att tänka sig att kärnkraften skulle kunna byggas ut så att den skulle vara en lösning på klimatproblemet.

Puhemies! Suomessa samoin kuin kaikkialla maailmassa tulevaisuuden energiahuolto tulee nykyistä paljon suuremmassa määrin perustumaan paikallisiin resursseihin. Otan esimerkin Ruotsista: Siellä rakennetaan suurta offshore-tuulipuistoa, joka tulee tuottamaan energiaa Malmölle 15 prosenttia sen energian tarpeesta. Emme puhu marginaali-ilmiöistä puhuessamme uusiutuvasta energiasta. Suomessa meillä on pitkäaikainen kokemus biomassasta energialähteenä. Asiantuntijoiden mukaan biomassaa voidaan käyttää vieläkin suuremmassa määrin kuin hallituksen ilmastostrategiassa esitetään. Tuulivoiman potentiaali on ilmastostrategiassa moninkertaisesti tavoitteeksi asetettua suurempi. Uudella teknologialla teollisuudessa, rakentamisessa ja liikenteessä voitaisiin myös säästää runsaasti energiaa.

Ruotsalainen eduskuntaryhmä yhtyy ympäristövaliokunnan ja talousvaliokunnan näkemykseen siitä, että uuden sähkön tuotannon tarve tulisi ensisijaisesti tyydyttää hyödyntämällä yhdistetyn lämmön ja sähkön tuotannon rakentamismahdollisuuksia täysimittaisesti ja käyttämällä polttoaineena maakaasua ja uusiutuvia energialähteitä.

Teknologian kehittämisessä mukana olevilla mailla on ennalta aavistamaton kasvupotentiaali edessään. Tämä toimiala kasvaa globaalisesti tarkasteltuna 30—40 prosenttia vuodessa, siis nopeammin kuin mikään muu toimiala. Ympäristövaliokunnan mietinnössä todetaan, että uusiutuvista energiateknologioista voi tulla yhtä merkittävä taloudellinen tekijä Suomelle kuin Nokiasta. Meidän on nyt valittava, haluammeko olla mukana tällä tulevaisuuden alalla. Suomessa on jo nykyisin monia yrityksiä, jotka panostavat ympäristöteknologiaan ja uusiutuviin energiateknologioihin. Vientitulot energiateknologioista kasvavat nopeasti Suomessa. Viime vuonna tulot olivat 19,2 miljardia markkaa vastaten 6,5:tä prosenttia koko viennistämme. Tämä toimiala työllistää jo nykyisellään kymmeniätuhansia suomalaisia.

Svenska riksdagsgruppen vill poängtera att Finland skall vara en aktivt drivande part i Kyotoprocessen och hoppas att Finland som ett av de första länderna är berett att ratificera Kyotoavtalet. Det är bra att vi nu kommit så här långt i vår nationella klimatstrategiberedning. Regeringens förslag och allt bakgrundsmaterial som samlats in för strategin är en god utgångspunkt att bygga vidare på, då den slutliga klimatstrategin utvecklas.

Behandlingen i riksdagen av statsrådets förslag till klimatstrategi har varit omfattande. Riksdagen gjorde rätt i att ge så många utskott i uppdrag att behandla strategin. I de övriga utskottens utlåtanden, som miljöutskottet tagit del av, har klimatfrågan och energiförsörjningens framtid i Finland och globalt behandlats på ett mångsidigt sätt. Många olika dimensioner har lyfts fram. Effekterna av klimatförändringen i Finland och i den övriga världen, behovet av en långtgående strategi för att på lång sikt motverka klimatförändringen, effekterna på miljön och ekonomin i Finland vid val av energiformer, effekterna på sysselsättningen m.m.

I betänkandet har man räknat upp positiva och negativa faktorer hos både naturgas och kärnkraft. Som positivt för kärnkraften räknas att det här alternativet kräver mindre justeringar i energipolitiken jämfört med nuläget än naturgasalternativet. Samma sak uppfattas också som en negativ faktor, eftersom den skulle innebära en mindre sporre till innovativ utveckling av nya energiteknologier. Om motivationen saknas kommer Finland inte att finnas med bland de länder som går i bräschen för den nya energipolitiken. För naturgasens del är det största minuset att all leverans hittills har kommit från Ryssland och beroendet skulle ytterligare växa. Nu planeras också en ny gasledning som skulle gå från Ryssland via Finska vikens botten till Europa. Om den här ledningen byggs kunde Finland också köpa gas uppströms och beroendet av en enda leverantör skulle på det sättet minska. På sikt är det också möjligt att tekniken för fartygstransport av naturgas utvecklas så att det blir ett ekonomiskt leveransalternativ. Till Japan transporteras redan nu all naturgas med fartyg.

Miljöutskottets betänkande utarbetades i gott samförstånd. Stycket med utskottets slutsatser ger en god bild av vilka frågor som utskottet ansåg att tydligare bör lyftas fram. Enligt betänkandet bör regeringen precisera och utveckla klimatstrategin då det gäller tidsperspektivet så att också tiden efter 2010 beaktas. Informationen om sätt att förhindra klimatförändringen måste förbättras och alla olika nivåer i förvaltningen av vårt land måste kopplas in i arbetet. Det anses vara en brist att de s.k. Kyotomekanismerna inte behandlats mera ingående i strategin, trots att de har en stor betydelse för energipolitiken i respektive land.

Framförallt vill svenska riksdagsgruppen poängtera att miljöutskottet vill ha en utredning över mera omfattande möjligheter att spara energi och stöda förnybara energiformer. Av betänkandet framgår med all önskad tydlighet att regeringens klimatstrategi inte omfattar alla de möjligheter som finns och som dessutom är ekonomiskt gångbara för att stärka ibruktagandet av förnybara energiformer samt för att ytterligare förstärka energisparande och energieffektiva metoder.

Talman! Svenska riksdagsgruppen anser att ingetdera av de två huvudalternativen som presenterades i klimatstrategin kan godkännas som sådant. Vi understöder förslaget att dels behandla strategin på nytt efter att frågan om det femte kärnkraftverket är avgjord och dels förslaget att vidareutveckla strategin så, att de förnybara energiformerna och energisparandet får en ännu starkare roll i strategin. Under behandlingen av klimatstrategin har flera sakkunniga lyft fram den stora potentialen som finns inom denna sektor. Av många skäl anser vi att det är en fråga av stort allmänt intresse att betona Finlands roll som pådrivare i utvecklingen och ibruktagandet av förnybara och energisnåla energilösningar.

Svenska riksdagsgruppen anser också att det är nödvändigt att det ekonomiska stödet till förnybara energiformer och till åtgärder som befrämjar energisnåla tekniska lösningar ökar. Finland bör också vara öppet för att utveckla nya finansieringsformer som befrämjar den nya energipolitiken.

Rauha-Maria  Mertjärvi  /vihr:

Arvoisa rouva puhemies! Aivan kuten edellisellä kerralla tämän asian käsittelyn yhteydessä, voin taas todeta, että ilmastonmuutoksen hidastaminen on ihmiskunnan tärkein tehtävä. Saavuttaaksemme kestävän tason ilmakehän kasvihuonekaasupitoisuuksissa, meidän pitää vähentää päästöjä noin 60 prosenttia. Tähän tavoitteeseen pääsemiseksi eivät riitä mitkään kosmeettiset muutokset energian tuotannossa ja käytössä. Teollisuusmaiden velvollisuus on jo ilmakehään päästämiensä kasvihuonekaasujen takia ja nyt suurimpina kasvihuonekaasupäästäjinä ryhtyä näihin ilmastotalkoisiin ensin. Kehitysmaita on turha odottaa mukaan sitoviin päästövähennystavoitteisiin niin kauan kuin teollisuusmaat, joissa päästöt per henkilö ovat moninkertaiset, eivät ole itse sitoutuneet niihin ensin. Tämä on moraalinen ja eettinen velvollisuutemme. Se, että presidentti Bush ei aio osallistua tämän vastuun kantamiseen, on tietysti koko maapallon ilmastokehitykselle suuri takaisku.

EU:n ja Suomen sen osana on kuitenkin tehtävä kaikki mahdollinen Kioton sopimuksen toteuttamiseksi ja sellaisen ilmastostrategian luomiseksi, jolla estämme ne uhkaavan ilmastomuutoksen tuhot, joita myös mietinnössä on selvitetty. EU:n komission julkistama tuore selvitys osoittaa, että EU voi saavuttaa Kioton ilmastonmuutospöytäkirjassa asetetut tavoitteet kohtuullisin kustannuksin. Ympäristökomissaari Margot Wallström esitteli vastikään selvitystä Brysselissä ja korosti, että nyt tarvitaan ennen muuta poliittista tahtoa ryhtyä tarvittaviin toimiin. Kyse on EU:n uskottavuudesta. EU:n ympäristöministerit allekirjoittivat kesäkuun alussa paperin, jonka mukaan EU tukee vahvasti Kioton ilmastosopimuksen toteuttamista. Tanskassa parlamentti on jo antanut hallitukselle valtuudet sopimuksen allekirjoittamiseen, ja meillä ministeri Hassi on ehdottanut, että myös Suomi liittyisi tähän eturintamaan. Tätä ajatusta me vihreät kannatamme.

Suomen ympäristökeskuksen erikoistutkija Sanna Syri toteaa tuoreessa väitöskirjassaan, että kasvihuonekaasujen rajoittaminen Kioton sopimuksen mukaisesti olisi kustannustehokas tapa vähentää myös muita haitallisia ilmansaasteita. Yksistään EU-maille kasvihuonekaasujen ja ilmansaasteiden vähentäminen yhtä aikaa toisi jopa 3 miljardin euron vuosittaiset säästöt.

Valiokunta ottaa mietinnössään myös sen kannan, että Suomi sitoutuu mahdollisimman nopeasti Kioton pöytäkirjaan, ja muistuttaa myös ilmastopuitesopimuksen 3 artiklaan sisältyvästä niin sanotusta varovaisuusperiaatteesta, jonka mukaan ilmastonmuutoksen torjuntaan on ryhdyttävä huolimatta siitä, että tieteellisessä tiedossa aina esiintyy puutteellisuuksia ja epävarmuuksia.

Valiokunta perehtyi valtioneuvoston selontekoon kansallisesta ilmastostrategiasta perusteellisesti. Kuuntelimme lukuisia asiantuntijoita, ja täytyy sanoa, että tieto lisäsi tuskaa. Asiaan syvemmin perehtyessä ainakin minua häiritsivät ne selonteon kanssa ristiriitaiset tiedot ja luvut, joita tuli esille. Näitä ristiriitaisuuksia on tuotu esille myös mietinnössä.

Asiantuntijalausuntojen mukaan selonteosta, taustaselvityksestä ja erillisistä laskelmista myös puuttuu monia ratkaisevan tärkeitä valintakriteerejä, kuten voimataloudellisesti optimaalisen tuotantokapasiteetin määrittely päätöksenteon pohjaksi, ydinvoiman turvallisuusnäkökohtien ja vastuukysymysten käsittely sekä ydinvoiman ylikapasiteetin markkinointi ja sen vaikutus muiden voimantuottajien tuloksiin tai hiilen poltosta syntyvien päästöjen vähentäminen tekniikan kehittämisen ja maakaasukombitekniikan avulla.

Selonteossa ei myöskään tarpeeksi pohdita energian säästämisen ja uusimpien energiatekniikoiden vaikutusta tulevaan kehitykseen. Ilmastostrategian tulisi perustua kokonaisvaltaiseen tarkasteluun, jossa lukuisia vaihtoehtoisia kehitysmalleja tutkitaan monelta eri näkökulmalta. Esimerkiksi eri energialähteiden vertailussa ei riitä, että vain taloudellisiin seikkoihin kiinnitetään huomiota. Meistä vihreistä myös ekologiset, sosiaaliset ja alueelliset näkökohdat on otettava mukaan. Kunkin mallin kohdalla olisi kriittisesti arvioitava sen mukanaan tuomia riskejä. Olisi myös otettava huomioon kansainvälisellä kentällä tapahtuneet muutokset, jotka vaikuttavat Suomessa tehtäviin ratkaisuihin ja harjoitettavaan politiikkaan. Viittaan tässä Saksan tekemään päätökseen purkaa ydinvoimalat 20 vuoden kuluessa.

Kun selonteko lähtee yhdestä ainoasta perusvaihtoehdosta, BAU-skenaariosta ja rajoittaa energiavaihtoehtojen luvun kahteen, KIO1:een ja KIO2:een, se sulkee samalla pois muut vaihtoehdot. Ilmastostrategiaselonteossa on myös epärealistisen pessimistisiä oletuksia, kuten että energian säästön keinoja otetaan käyttöön vain puolet KTM:n energiansäästötyöryhmän esittämistä mahdollisuuksista, sähkön kulutus kasvaa molemmissa skenaarioissa nopeasti, uusiutuvien energian lähteiden lisäämismahdollisuuksista käytetään noin puolet verrattuna Vtt:n uusiutuvien energian edistämisohjelmassa tutkimiin mahdollisuuksiin. Ydinvoimainvestoinnin heikentävä vaikutus uusiutuvien energian lähteiden sekä sähkön ja lämmön yhteistuotannon lisäämiseen on jätetty huomiotta. Maakaasuskenaariossa oletetaan, että turve ja kivihiili ajetaan alas lähes kokonaan, kansainvälisiä joustomekanismeja ei oleteta olevan käytössä vuosina 2008—2012.

Jo tämä luettelo osoittaa, että olisi ollut mahdollisuuksia tehdä myös toisenlaisia skenaarioita. Kun selonteko rajoittuu vain kahteen vaihtoehtoon, joiden ainoana erona on sähkön lisäkapasiteetin rakentaminen ydinvoimalla tai maakaasulla, se samalla nostaa Suomen ilmastopolitiikan oleellisimmaksi kysymykseksi valinnan ydinvoiman tai maakaasun välillä. Näin vihreästä näkökulmasta selonteko näyttäytyykin energiaratkaisujen valmistelun taustapaperina eikä pitkän tähtäimen ilmastostrategisena selontekona.

Arvoisa puhemies! Yksi skenaarioiden suurimmista ongelmista on, ettei kummassakaan skenaariossa sähkön kulutuksen nopeaa kasvua pysäytetä. Vihreän eduskuntaryhmän mielestä tämä kasvu pitää saada pysähtymään. Jo vuonna 97 hallitus on hyväksynyt energiastrategian, jossa on sitouduttu pysäyttämään energiakulutuksen kasvu 10—15 vuoden aikana. Nyt näyttää kuitenkin siltä, että aina voidaan puhua kestävästä kehityksestä noin 15 vuoden perspektiivillä, mutta lähitulevaisuudessa kasvun pitää antaa tapahtua. Nykyistä tilannetta ministeri Osmo Soininvaara onkin verrannut sattuvasti krapulatilaan, jota parannetaan ryypyllä.

Mietinnössä ydinvoimalavaihtoehdon vahvuutena pidetään sitä, että ydinvoimavaihtoehto minimoi tarvetta muuttaa nykyistä kehitystä ja on tästä näkökulmasta katsottuna helppo toteuttaa. Minusta tämä on vaarallinen ja vanhanaikainen asenne. Suomen kannattaa nyt suunnata tällaisesta lyhytnäköisestä politiikasta uudenlaiseen tulevaisuuteen muun muassa investoimalla energiapihiin tekniikkaan ja uusiutuviin energialähteisiin.

Ennusteiden mukaan jo vuonna 2060 puolet maailman energiasta voidaan tuottaa uusiutuvilla energian lähteillä. Vesi-, tuuli- ja aurinkovoiman rinnalla lupaavina tulevaisuuden teknologioina nähdään mikroturbiinit ja polttoainekennot. Mikroturbiinien arvellaan olevan kaupallisessa käytössä muutamassa vuodessa ja polttoainekennojen 5—10 vuotta sen jälkeen. Hajautetun tuotannon ohjaamiseen, verkkoon liittämiseen ja optimointiin on suunniteltu virtuaalilaitoksia, joissa toiminta on Internet-pohjaista. Tällaisia laitoksia on koekäytössä muun muassa Yhdysvalloissa. Virtuaalivoimalaitoksissa sähkön siirtokustannukset ja siirtohäviöt minimoituvat. Mahdollisesti jo kymmenen vuoden kuluessa joidenkin uusiutuvien energialähteiden hinnat ovat halvempia kuin perinteisellä teknologialla tuotetun energian hinta.

Markkinoilla uudesta energiateknologiasta uumoillaan yhtä merkittävää teknologia-aluetta kuin tietotekniikka. Suunnanmuutos on heijastunut suurten kansainvälisten energiayhtiöiden tulevaisuuden strategioihin. Suomessa muutos näkyy uuden energiateknologian laajassa viennissä, joka kasvoi viime vuonna uuteen ennätykseensä, 19,2 miljardiin markkaan. Se vastaa 6,5:tä prosenttia koko viennistämme. Suomessa esimerkiksi tuulivoimalalaitosten osien odotetaan tänä vuonna rikkovan miljardin markan rajan. Jos suomalainen teollisuus säilyttää markkinaosuutensa ja tuulivoima kasvaa samalla noin 20—30 prosentin vuotuisella kasvuvauhdilla kuin viimeiset 10 vuotta, vuonna 2010 tuulivoiman vienti Suomesta voi olla 10 miljardia markkaa vuodessa. Toisin sanoen vuonna 2010 tuulivoiman vienti voi tuottaa meille tuloa melkein yhtä paljon kuin uusi suuri ydinvoimala maksaisi. Suomalaisten kännyköiden menestystarinan syntyä edisti ratkaisevasti se, että Suomessa oli alan kotimarkkinoiden synnylle otolliset olosuhteet, ja aivan sama pätee tuulivoimaan. Kuitenkin Suomen energiapolitiikassa on suhtauduttu tähän aivan käsittämättömän passiivisesti. Tuulisähkön tuotantokustannukset laskevat hyvää vauhtia. Energiaverotuksella ja tukemalla uusiutuvia energianlähteitä edesautetaan oikean tyyppistä energiankäyttöä ja -säästöä. Tässä mielessä on hyvä, että ensi vuoden budjettiin hallitus nostaa uusiutuvien energioiden tukemiseen tarkoitettua rahasummaa.

Arvoisa puhemies! Sekä maakaasu- että ydinenergiavaihtoehdossa on vahvuutensa ja heikkoutensa. Ympäristövaikutuksen arvioinnissa ei voida kuitenkaan tuoda esiin yhtä ympäristövaikutusta, jonka suhteen ydinvoimavaihtoehto olisi maakaasuvaihtoehtoa parempi: kuuluisia pienhiukkasiakin ne tuottavat yhtä paljon. On muistettava, että vaikka ydinvoimala toimisi moitteettomasti, se tuottaa vaarallista jätettä, joka pysyy radioaktiivisena satojatuhansia vuosia. Lisäksi ydinpolttoaineen louhinta on suuri ongelma. Tarvitaan tonni uraanimalmia, jotta saataisiin aikaan yksi kilo ydinvoimalan polttoainetta. Suurin osa malmista jää jätteeksi, joka radioaktiivisena saastuttaa maaperää ja vesistöjä. Vaikka emme välittäisi, mitä tapahtuu niille alkuperäiskansoille, joiden mailla uraania louhitaan, ja vaikka uskoisimme, että suomalainen kallioperä säilyttää käytetyn polttoaineen turvallisesti useiden jääkausien yli, ydinvoiman lisääminen on silti ympäristön kannalta likaisempi vaihtoehto. Ydinvoiman kannattajat esittävät sen usein vaihtoehdoksi kivihiilelle. Tosiasiassa kivihiili on ydinvoiman kylkiäinen, eli ydinvoiman taloudellinen edullisuus on laskelmissa saatu aikaan sillä, että kivihiilen käyttöä vähennetään ydinvoimavaihtoehdossa hitaammin kuin maakaasuvaihtoehdossa.

Verrattaessa maakaasuvaihtoehdon ja ydinvoimavaihtoehdon vahvuuksia on tuotu esille maakaasulla tuotetun energian hinta. Hallituksen selonteon mukaan ydinvoima tulee piirun verran halvemmaksi kuin niin sanottu maakaasuvaihtoehto. Tämä on kuitenkin hyvin marginaalinen ero, noin 0,1—0,3 prosenttia kansantuotteesta vuonna 2010. Keskivertoperheelle se siis merkitsisi 35—70 markkaa kuukaudessa. Ydinsähkön todelliseen hintaan pitäisi laskea myös varautuminen mahdollisten onnettomuuksien kustannuksiin sekä siihen hintaan, joka joudutaan maksamaan, jos joskus keksitään tapa tehdä ydinjäte oikeasti vaarattomaksi sen sijaan, että se vain haudataan kallioon.

Myös ydinvoiman huono imago on huomioitava. Imagon merkitystä ei pidä väheksyä. Saksan lehdistössä esimerkiksi seurataan tarkasti Suomessa käytävää energiakeskustelua, ja esimerkiksi Islanti maailman ensimmäisenä vetytalouteen pyrkivänä maana kerää pisteitä ennakkoluulottomasta tulevaisuuteen katsomisesta. Skenaarioihin olisikin voitu sisällyttää ympäristö-, imago- ja markkinointianalyysit.

Arvoisa puhemies! Kioton sopimukseen ei kuitenkaan päästä pelkällä energiantuotantoratkaisulla. Niin kuin totesin, me vihreät olemme sitä mieltä, että myös ekologiset, alueelliset ja sosiaaliset näkökohdat on huomioitava. Voimme siis yhtyä siihen selonteon käsitykseen, että kaavoitus ja sen määrätietoinen ohjaaminen ovat ratkaisevassa asemassa, kun torjutaan yhdyskuntarakenteen haitallista hajautumista.

Ilmastomuutoksen kannalta on välttämätöntä, että uuden maankäyttö- ja rakennuslain säädökset muutetaan käytännöksi. Ympäristövaliokunta aivan oikein korostaa, että on tärkeää ryhtyä yhdyskuntarakenteen eheyttämistä ohjaaviin toimiin. Tämä tulee näkyviin myös liikennepolitiikassa. Valiokunta pitää tärkeänä infrastruktuuri-investointien suuntaamista joukkoliikenteeseen, erityisesti raideliikenteeseen. Tämähän on hyvin vihreä ajatus. Sekä yhdyskuntarakenteeseen että liikenteeseen kohdistuvat toimenpiteet saavat erityistä painoarvoa, kun tiedetään, että liikenteen päästöjen osuus on yli 20 prosenttia kaikista kasvihuonepäästöistä.

Arvoisa puhemies! Vihreät katsovat, että selonteon pohjalta voidaan aloittaa Suomen ilmasto-ohjelman toteuttaminen. Ilmasto-ohjelmaa tulee kuitenkin vielä täsmentää ja kehittää siten kuin ympäristövaliokunnan mietinnössä on selostettu. Haluan tässä nostaa esille ennen kaikkea ilmastopolitiikan pitkän aikavälin strategisten tavoitteiden laatimisen. Se aikaväli, joka selonteossa on strategian pohjaksi otettu, on aivan liian lyhyt. Tähän asiaan myös tulevaisuusvaliokunta kiinnitti huomiota. Samalla olisi käynnistettävä laaja kansalaiskeskustelu Suomen ilmastostrategiasta. Kansalaiskeskustelun pohjaksi tarvitaan ilmastomuutosten torjuntaa koskevien tiedotustoimenpiteiden ja kuntien ilmasto-ohjelman laatimista. Valiokunnan lausumaehdotus siitä, että saamme tällaisen perusteellisen ilmasto-ohjelman heti sen jälkeen, kun ydinvoimalan rakentamislupaa koskeva hakemus on ratkaistu, on perusteltu ja kannatettava. Vihreä eduskuntaryhmä odottaa pitkän aikavälin ilmasto-ohjelmaa, johon on sisällytetty uusiutuvia energianlähteitä, teknologioita ja säästöä esille tuovat skenaariot.

Kari Kärkkäinen /kd:

Arvoisa rouva puhemies! Suomen tavoitteena on osana Euroopan unionia rajoittaa ilmastomuutosta aiheuttavia kasvihuonekaasupäästöjään siten, että keskimääräiset vuotuiset päästöt ovat Kioton pöytäkirjan tarkoittamalla ensimmäisellä sitoumuskaudella 2008—2012 korkeintaan yhtä suuret kuin ne olivat vuonna 90 — tämän on jo tässä salissa tänään hyvin moni todennut. Valtaosa, noin 70 prosenttia päästöistä, on fossiilisten polttoaineiden ja turpeen poltosta syntyviä hiilidioksidipäästöjä.

Mikäli kasvihuonekaasujen pitoisuudet ilmakehässä halutaan jäädyttää edes nykyiselle tasolle, on kasvihuonekaasujen päästöjä hallitustenvälisen ilmastopaneelin Ipcc:n mukaan vähennettävä noin 50 prosenttia vuoteen 2035 mennessä. Nykyiset Kioton ilmastokokouksessa sovitut päästövähennykset ovat siis vain alkusoittoa tuleville rajoituksille, mikäli ilmastonmuutosta todella halutaan torjua. Koska jatkuva energiankulutuksen kasvu syö ennen pitkää pohjan kaikilta päästövähennyksiltä, tulisi valita strategia, jolla on parhaimmat edellytykset katkaista ilmastomuutoksen pohjimmaisena syynä oleva energian- ja luonnonvarojen kulutuksen kasvu.

Selonteon antamisen jälkeen Euroopan Unioni on edelleenkin toiminut maailmanlaajuisesti katsottuna ilmastomuutoksen hidastamisessa hyvin aktiivisena osapuolena. Siksi Suomen EU:n jäsenvaltiona tulee kunnioittaa myös omaa päästöosuuttaan. EU:n taholta tuleekin luoda paineita erityisesti Yhdysvaltojen suuntaan ja kehitysmaiden suuntaan, jotta nämä sitoutuisivat noudattamaan Kioton sopimusta. Pöytäkirja on lähes kymmenen vuoden neuvottelujen tulos, niin kuin ympäristövaliokunnan mietinnössä todetaan. Sen mitätöinti voi johtaa ilmastopoliittisten toimien viivästymiseen tai pahimmillaan niiden purkamiseen.

Tänä päivänä, kun kuuntelee ihmisiä hyvin laajasti niin Savossa kuin Helsingissäkin, tuntuu siltä, että ilmastomuutosta ei enää kyseenalaisteta. Kioton pöytäkirjan ensimmäisen sitoumuskauden tavoitteet ovat vaatimattomia siihen nähden, mitä ilmastomuutoksen torjuminen ekosysteemien sietämälle tasolle edellyttäisi. Tulevaisuudessa päästövähennystavoitteet tulevat varmasti edelleenkin tiukkenemaan.

Työllisyysvaikutukseen kiinnitti työ- ja tasa-arvoasiainvaliokunta huomiota ja siitä muutama ajatus.

Työllisyysvaikutus tulee paremmin huomioida eri toteuttamisvaihtoehtoja arvioitaessa. Ilmastomuutoksen torjuminen maailmanlaajuisena prosessina ja sen edellyttämä maailman energiatuotannon muuttaminen pääosaltaan päästöttömäksi vuoteen 2050 mennessä tuo mukanaan jopa 100 000 miljardin markan uusinvestoinnit. Tästä muutoksesta tulee suomalaisen energiateknologian osaajien varmasti saada osansa. Siitä on hyvä päästä kakun jakoon.

Kristillisdemokraattien ryhmä katsookin, että Suomen tulee hyödyntää uutta energiateknologiaa etenkin yhdistetyssä lämmön ja sähkön tuotannossa sekä puun ja biomassan hyödyntämisessä. Kristillisdemokraatit pitävät tärkeänä, että turpeen käyttömahdollisuudet turvataan erityisesti niissä voimalaitoksissa, joissa turvetta käytetään puuperäisten polttoaineiden lisänä. Turvetuotannolla on merkittävä työllistämisvaikutus alueilla, joilla muutoin on vaikea työllisyystilanne. Ryhmämme pitää tärkeänä, että energiaverolla kerättäviä varoja kierrätettäessä pidetään huolta alueellisen tasa-arvoisuuden toteutumisesta.

Unionin sisäisessä taakanjaossa Suomelle oli siis asetettu tavoitteeksi pitää päästöt vuoden 1990 tasolla. Suomen kasvihuonekaasupäästöjen on arvioitu kasvavan 91,2 miljoonaan tonniin vuoteen 2010 mennessä. Arvioitu vähentämistarve on siis peräti 18,2 prosenttia. Uusiutuvan energian käytön lisäämisellä ja energian säästötoimilla voitaneen kattaa puolet päästövähennystarpeesta, sähkön tuotantoa koskevilla toimilla lähes toinen puoli. Tavoitteen saavuttamiseksi tarvitaan taloudellisia ohjauskeinoja, vapaaehtoisia sopimuksia ja kansalaisten vapaaehtoiseen energian säästöön liittyviä toimia.

Kristillisdemokraattien eduskuntaryhmä yhtyy ympäristövaliokunnan käsitykseen luoda Suomeen pitkän aikavälin strategiset tavoitteet kasvihuonekaasujen vähentämiseksi. Ilmasto-ohjelmaan tulee saada sitoutettua kaikki kansalaiset. Jotta tämä onnistuisi, tarvitaan valtakunnallista tiedotusta ilmaston muutoksesta ja siitä, kuinka yksittäiset ihmiset voivat omassa toiminnassaan vaikuttaa sen torjuntaan.

Myöskin haluamme korostaa kuntien roolia, mikä mainittiin myöskin ympäristövaliokunnan mietinnössä hyvin olennaisesti. Kunnilla on erittäin merkittävä rooli ilmasto-ohjelman toteuttamisessa. Kaavoituksella, jätehuollolla, julkisella liikenteellä ja rakentamisella voidaan vaikuttaa päästökehitykseen. Ryhmämme yhtyykin ympäristövaliokunnan käsitykseen siitä, että kuntien roolista ilmastopolitiikan toteuttajana laaditaan täydentävä ohjelma.

Kristillisdemokraatit pitävät tärkeänä, että osana Suomen ilmasto-ohjelmaa pannaan toimeen uusiutuvien energialähteiden edistämisohjelma. Tavoitteen saavuttamiseksi puuperäisiä polttoaineita ja kierrätyspolttoaineita tulee lisätä. Markkinat odottavat energiateknologiasta yhtä merkittävää teknologia-aluetta kuin tietotekniikka. Suomi on maailman johtavia energiateknologiamaita edelleenkin.

Ympäristökysymykset, energiamarkkinoiden avautuminen sekä maailmantalouden ja väestön kasvu muovaavat tällä hetkellä energiataloutta. Ne nostavat voimakkaasti esiin hajautettuja pienimuotoisia energiantuotantoyksiköitä.

Energiateknologian valmistus työllistää tällä hetkellä, oliko se työ- ja tasa-arvoasiain mietinnössä mainittu, 23 000 ihmistä. Merkittävä ympäristömyönteinen vientituote on mietinnön maininnan mukaan taajuusmuuntajat, joilla kyetään vähentämään sähkön käyttöä sähkömoottoreissa. Myös suomalaisella kattilateollisuudella on merkittävä osa energiateknologian tuotannossa. Suomessa on kehittynyttä polttoteknologiaa sekä biopolttoaineiden ja jätteenpolton osaamista. Biopolttoaineiden käytössä ratkaiseva asema on ollut metsäteollisuudella, joka on ryhtynyt polttamaan prosesseissaan puun käyttämättä jääviä osia energiaksi. Parhaillaan kehitetään edelleenkin metsätähteiden keruuteknologioita.

Kristillisdemokraattien ryhmä yhtyykin ympäristövaliokunnan näkemyksiin myös tässä asiassa, että hallituksen tulee selvittää mahdollisuudet nostaa uusiutuvan energian tukea. Suurempi tuki vahvistaisi suomalaisten yritysten asemaa energian maailmanmarkkinoilla voimakkaan kasvun alkumetreillä.

Sitten sähkön hankinnasta. Selonteon mukaan sähkön kulutus kasvaa energiansäästötoimista huolimatta. Sähköntuotantokapasiteettia siis tarvitaan lisää. Ilmastostrategia lähteekin siitä, että energiansäästöohjelma ja uusiutuvien energialähteiden edistämisohjelma toteutetaan. Suomessa energian käyttö on jo monia muita maita tehokkaampaa, ja biopolttoaineiden käytössä Suomi on yhdessä Ruotsin kanssa maailman johtava maa. Erityisesti biosähkön tuotannossa Suomi on ylivoimainen edelläkävijä maailmassa. Tulevaisuudessa Suomi turvaa parhaiten kilpailukykyisen sähkön saannin lisäämällä sähköntuotantokapasiteettia kotimaassa.

Pohjoismaisilla sähkömarkkinoilla on edelleen jonkin verran suljettujen markkinoiden aikana rakennettua ylikapasiteettia. Kun lisäksi viime vuosina on satanut runsaasti, sähkön hinta on ollut hyvin alhaista. Sähkön hinta reagoi herkästi lisääntyvään kysyntään. EU:n ylikapasiteetti näyttää purkautuvan vuoteen 2010 mennessä. Siis valitsipa Suomi KIO1- tai KIO2-vaihtoehdon, tulee silti turvata uusiutuvan energian tutkimus, tuotekehitys ja lisääntyvä käyttöönotto. Kilpailukykyisen energian saanti tulee turvata kaikissa olosuhteissa. Parhaiten onnistumme pitämällä kiinni monipuolisesta energiapaletista.

Liikenteen päästöjen osuus on 20 prosenttia kaikista kasvihuonepäästöistä. Suuri osa päästöistä syntyy, niin kuin täällä on jo ed. Pulliainen muun muassa tänään todennut, tieliikenteestä. Tieliikenteen päästöjen vähentymistä on estänyt voimakkaimmin autokantamme ikääntyminen. Ajoneuvojen keski-ikä on jo ylittänytkin Suomessa kymmenen vuotta ja on Euroopan korkein Kreikan ohella. Jos liikennepolttoaineiden veroja nostetaan entisestään, siitä seuraa haitallisia sosiaalisia ja aluepoliittisia vaikutuksia. Lisäksi liikennepolttoaineiden hintajouston on todettu olevan heikko, eli tuntuvakin verojen nosto vaikuttaa vain vähän kulutukseen ja päinvastoin. Autojen polttoainekulutuksen pienentymisen myötä vasta vuonna 2000 on tultu samaan kokonaiskulutukseen kuin vuonna 1990.

Seuraavien 15 vuoden kuluessa tieliikennesuoritteiden arvioidaan lisääntyvän neljänneksellä, mutta polttoaineen kulutuksen ainoastaan 5 prosentilla. Muissa liikennemuodoissa energiantarpeen arvioidaan lisääntyvän suhteellisesti enemmän. Liikenne onkin merkittävin ilman laadun pilaaja maamme taajamissa. Pakokaasujen merkittävimmät terveydelle haitalliset yhdisteet ovat hiukkaset, typen oksidit, häkä ja hiilivedyt, ja näistä ilmastonmuutoksen kannalta oleellisin yhdistehän on siis hiilidioksidi.

Selonteon toimenpide-ehdotuksissa painotetaan yhdyskuntarakennetta eheyttäviä liikenneverkkoratkaisuja, joukkoliikenteen edistämistä, kevyen liikenteen edellytysten parantamista sekä kuljetusten logistiikan ja ympäristöjärjestelmien kehittämistä.

Nimenomaan Pääkaupunkiseudun raideliikenteeseen liittyvillä ratkaisuilla on päästöjen kannalta keskeinen merkitys. Siksi tulee kiirehtiä muun muassa Marja-rataa ja länsimetroa koskevia hankkeita. Lisäksi haluaisin nostaa ryhmämme puolesta esiin myös Kerava—Lahti oikoradan. Se tulee saattaa pikaisesti kuntoon. Tällä on laajempaakin aluepoliittista merkitystä raideliikenteen tehostamiseksi.

Myös biopolttoaineiden kehittämiseen ja käyttöön tulee suunnata lisää voimavaroja. Etenkin pitkällä aikavälillä niiden käytöllä voidaan vähentää hiilidioksidipäästöjä. Liikennepolttonesteiden tutkimusta ja kehitystä koskevat toimenpiteet mielestämme puuttuvat selonteosta.

Kasvukeskusten yhdyskuntarakenne on liiaksi hajautunut. Asunnot ja työpaikat ovat sijoittuneet yhä laajemmalle alueelle. Tämä hajautuminen lisää entisestään kasvihuonekaasupäästöjä. Helsinkiin tullaan päivittäin töihin useiden kymmenien kilometrien päästä. Ryhmämme yhtyy ympäristövaliokunnan käsitykseen tässä asiassa kasvukeskusten kaavoituksesta. Uudet alueet tulee sijoittaa olemassa olevan yhdyskuntarakenteen yhteyteen hyvien joukko- ja kevyen liikenteen yhteyksien saavutettaville. Alueet tulee rakentaa niin, että olemassa olevat kaukolämpöverkot voidaan myös hyödyntää. Tehokas toimi olisi uudisrakennusalueilla kaukolämpöön liittymisen velvollisuus. Kaukolämmön lisääntyvä käyttö loisi kunnille myös edellytyksiä lisätä edelleenkin yhdistettyä sähkön ja lämmön tuotantoa.

Lopuksi vielä vähän rakentamisesta ja rakennuksista.

Suomessa rakennusten lämmitykseen menee 22 prosenttia energiasta. Energiaa säästävä pientalo tarvitsee noin puolet normaalista lämmitysenergiasta. Matalaenergiatalon rakennuskustannukset eivät kuitenkaan ole kuin muutaman prosentin tavallisen pientalon rakennuskustannuksia kalliimmat, mikä jo nykyisellä energian hinnalla tulee takaisin vähintäänkin kymmenessä vuodessa. Uusien asuntojen lämpöeristyksen parantaminen lisää edelleenkin työllisyyttä erityisesti rakennusteollisuudessa ja rakennuksilla. Kristillisdemokraattien ryhmä tukee selonteon kantaa siitä, että korjausavustukset laajennetaan koskemaan lämmitystavan vaihtoa ja että avustukset ulotetaan myöskin omakotitaloihin.

Ryhmämme tukee kunnallisen jätemaksun täyskatteellisuuden toteuttamista sekä jätteistä syntyvällä biokaasulla tuotetulle sähkölle annettavan sähköveron suuruista verotukea. Biokaasu on nykyään lähes ainoa uusiutuva energianlähde, jota energiaverotuksen sähköveronpalautus ei koske. Jätteiden määrän vähentäminen ja hyötykäytön lisääminen vaatii edelleenkin yhteiskunnassamme hyvin voimakasta kulttuurista muutosta. Tämän vuoksi kuluttaja- ja jäteneuvonnan tehostaminen on ryhmämme mielestä myöskin tärkeää.

Ilmastonmuutos luo taloudellisen toiminnan mahdollisuuksia Suomen kaltaiselle korkean teknologian maalle. Kristillisdemokraattien ryhmä yhtyy ympäristövaliokunnan käsitykseen nähdä ilmastonmuutos mahdollisuutena innovatiivisiin ratkaisuihin ja sitä kautta kestävämpään tulevaisuuteen.

Ryhmämme pitää tärkeänä, että ilmasto-ohjelman toteutumista seurataan. Seurannan tuloksista tulee informoida eduskuntaa vuosittain. Vuoden 2002 valtion talousarviossa tulee huomioida selonteon mukaiset määrärahat energiansäästön ja uusiutuvien energianlähteiden tutkimukseen ja tuotekehitykseen.

Arvoisa rouva puhemies! Ilmastonmuutos on maailmanlaajuinen haaste. Tähän haasteeseen meidän tulee vastata eturintamassa.

Kauppa- ja teollisuusministeri Sinikka Mönkäre

Arvoisa puhemies! Kiitos eduskunnalle erittäin laajasta asian käsittelystä. Kuusi valiokuntaa on antanut mietintönsä ja sen lisäksi on kuultu ryhmäpuheenvuorot (Ed. Tiusanen: Seitsemän!) — niin, lisäksi yhteenvetovaliokunta, joka on tietysti tehnyt sen suurimman työn.

Asiantuntijoita on kuultu laajasti, joskaan tietysti tämän kaltaisessa käsittelyssä eri mietinnöissä samat asiat eivät ole samalla painoarvolla, vaan on kuultu keskustelua yhdyskuntarakenteen hajauttamisesta keskittämiseen eli vaihteluväli on ollut laaja.

Tärkeää ja merkittävää on, että ympäristövaliokunta tukee hallituksen kantaa, että mitään teknisesti ja taloudellisesti toteutuskelpoista ja ympäristötavoitteita tukevaa sähkönhankinnan muotoa ei tässä vaiheessa suljeta pois.

Mietinnön yva-raportin swot-analyysin maakaasu- ja ydinvoimavaihtoehtojen vertailuun on suhtauduttava hieman varauksella, koska se ei ole täysin kattava eivätkä esitetyt asiat täysin vertailukelpoisia.

Ed. Tiusanen ja muun muassa ed. Mertjärvi pahoittelivat sitä, että hallitus olisi korostanut selonteossa energiakysymyksiä. Ed. Tiusanen totesi, että ympäristövaliokunta ei ole lähtenyt siitä, onko kysymys ydinvoimasta vai ei. Tämähän on myöskin hallituksen kanta. Me nimenomaan emme ole lähteneet siitä, että tässä päätettäisiin ydinvoimasta tai ei, vaan kasvihuoneilmiöstä ja ilmastonmuutoksista, ja siinä mielestäni selonteko on antanut kaikki mahdollisuudet tähän keskusteluun. Kun kuuntelin ed. Mertjärven puheenvuoroa, niin suurin osa puheenvuorosta oli ydinvoimasta. Mihin hän jätti muun kommentoinnin?

Täytyy kuitenkin muistaa se, että energiantuotannolla on näissä asioissa erittäin keskeinen merkitys, ja me kaikki tiedämme, että sillä on suurin vaikutus kasvihuonekaasupäästöihin. Säästöohjelmilla ja uusiutuvaan energiaan panostamalla ohjelman mukaan saadaan kuriin puolet päästöistä.

Ed. Mertjärvellä oli vähän merkillinen näkökulma eurooppalaiseen keskusteluun, kun hän totesi, että Islanti kerää pisteitä energiakeskustelussa ja Saksassa seurataan tarkasti Suomen energiakeskustelua. Sanoisin, että niin mekin Suomessa teemme. Seuraamme tarkasti, mitä muut maat tekevät, ja Euroopan unionissa tasavertaisina käymme keskustelua myös energiakysymyksistä.

Suomen teollisuus on ollut jo pitkään energiateknologian kärjessä. Suomen teollisuuden asema on vahvistunut kaiken aikaan niin tehokkaan teknologian käytössä kuin teknologian kehittämisessä ja valmistamisessa. Erityisen päteviä suomalaiset ovat luonnollisestikin olleet bioenergian — puun ja turpeen — menestyksekkäässä hyödyntämisessä. Nämä taidot ja tiedot ovat karttuneet aktiivisen energiapolitiikan ja ennakkoluulottomien yrittäjien avulla. Tässä suhteessa Suomen teollisuus on valmis vastaamaan ilmastopolitiikan tavoitteisiin ja haasteisiin, niin kuin olemme juuri kuulleetkin viime päivinä. Markkinat kasvavat ympäristöteknologiassa. Suomessa Tekes on tärkeässä asemassa uuden teknologian kehittämisessä, markkinoille saattamisessa niin kotimaassa kuin viennissäkin. Tekes on hyvissä valmiuksissa tulevaisuutta varten.

Ihan äskettäin tuli World Economic Forumin vertailu, jossa 122 maassa tutkittiin 70:tä kriteeriä, yritysten kilpailukykyä, taloudellista menestystä ja ympäristömyönteisyyttä. Suomi voitti tuon vertailun. Eli me olemme olleet tässä asiassa todella hyviä. Toivoisin, että Euroopassa myös tarkasteltaisiin näitä Suomen ratkaisuja.

Täällä on sanottu, että uusiutuvan energian tavoite on tässä ohjelmassa liian vähän kunnianhimoinen. Mutta kun me ministerineuvostossa käsittelimme Euroopan unionin direktiiviä uusiutuvalla energialla tuotetusta sähköstä, Suomen tavoitteeksi vuoteen 2010 mennessä tuli yli 30 prosenttia, 31,5 prosenttia, ja esimerkiksi Tanskan, joka täällä usein esimerkkinä mainitaan, tavoite on 29 prosenttia. Eli tässäkin asiassa olemme asettaneet itsellemme kunnianhimoisemmat tavoitteet.

Täällä on nyt puhuttu tuulivoiman tukemisesta hieman mielestäni kyllä vanhentuneilla argumenteilla. Kaikille rakennetuille tuulivoimaloille on myönnetty yli 30 prosentin tuki. Kaikki tiedämme, mikä keskustelu tämän vuoden uusiutuvasta energiatuesta käytiin. Todella kiitokset eduskunnalle siitä, että on päästy sille tasolle, jolle ministeriö alun perin halusi ja ilmeisesti nyt tässä lisäbudjetissa asiaa vielä omalta osaltaan paikataan. Mutta aina tässä keskustelussa unohdetaan tuulivoimalla tuotetun sähkön verotuki, joka on ihan merkittävä, 4,1 penniä per kilowattitunti. Olenkin miettinyt sitä, minkälainen tulevaisuus tuulivoimalla tuotetun sähkön tuessa pitäisi olla. Olisiko parempi siirtyä kokonaan verotukeen, jotta se olisi stabiili eikä tästä asiasta tarvitsisi aina riidellä, vai edetäänkö edelleen tällä samalla järjestelmällä? Nythän meidän täytyy tämän vuoden lopussa notifioida nämä tuet uudestaan Euroopan unioniin. Mutta tämän vuoden aikana meillä on nyt käytettävissä riittävästi investointitukirahaa, ja verotukihan jatkuu tietenkin. Sillä tavalla me olemme painottaneet, että siihen tuulivoimateknologiaan, joka vie eteenpäin uudessa teknologiassa, tehokkuudessa, siihen erityisesti halutaan panostaa.

Ympäristövaliokunnan lausunnossa viitataan Worldwatch-instituutin näkemykseen, että ihmiskunnalla on edessään yksi suurimmista murroksistaan. Painopiste olisi siirtymässä materiaali- ja resurssitaloudesta teknologiatalouteen. Tämän suuntaisia ajatuksia ovat monet esittäneet, mutta realiteetit on silti hyväksyttävä. Ihmiskunta tarvitsee paperia ja terästä jatkossakin. Kaikkea ei voi saada kierrätyksestä.

Erityisesti kupari on oiva esimerkiksi. Lisääntyvä elektroniikka tarvitsee kuparia, jonka valmistaminen on energiaa kuluttavaa. Jonkun se täytyy tehdä, eikä sen tekemistä pidä sysätä omiin ilmastotavoitteisiin pyrittäessä maihin, joissa tavoitteiden ja toteutuman välille jää väljää eli niin sanottua kuumaa ilmaa.

Tämän ilmastostrategian taustaksi tehtiin runsaasti taustaselvityksiä. Valmistelu oli laaja-alaista. Vähän ihmetyttää, että ympäristövaliokunta ei näytä olevan selvillä tästä laaja-alaisuudesta, tai tietysti on ymmärrettävää, että se haluaisi vieläkin laaja-alaisempaa, kun tätä valmistelua kritisoidaan puutteelliseksi. Strategian kansantaloudellisia vaikutuksia tarkasteltiin kahdessa erillisessä selvityksessä. Näissä selvityksissä otettiin työllisyysnäkökulma ja teknologian viennin merkitys huomioon täysimääräisesti.

Ympäristövaliokunnan mietinnössä on tietyiltä osin ristiriitaisia, vaikeasti tulkittavia kannanottoja. Yksi näistä on energiaveroja koskeva kannanotto. Toisaalta valiokunta kannattaa energiaverojen korottamista. Toisaalta energian riittävä saanti pitkällä aikavälillä kilpailukykyiseen hintaan on turvattava kaikissa olosuhteissa.

Mietinnössä todetaan, että kunnat ovat merkittävä energiantuottaja. Tämä on totta, mutta niin ovat teollisuus ja palvelualakin, eikä niillekään laadita omaa ohjelmaa. Ilmastostrategiassa tehtiin sektorikohtainen tarkastelu, niin kuin hyvin tiedätte, kun olette eri valiokunnissa asiaa käsitelleet. Vähentämistoimet näillä sektoreilla kohdistuvat eri toimijoihin, joista kunnat ovat yksi. Kunta-alaa koordinoimaan ehdotettu ilmastopoliittinen toimielin lisäisi vain byrokratiaa. Lisäksi on huomattava, että kunnilla on jo oma kunnianhimoinen ohjelmansa ilmastoasioiden huomioimiseksi toiminnassaan. Se etenee ilman valtiovallan ohjaustakin, toisin kuin mietinnössä annetaan ymmärtää.

Mietinnössä kiinnitetään huomiota useisiin energiatekniikoihin tai ratkaisuihin, joilla ei kokonaisuuden kannalta ole kuitenkaan lopulta suurta merkitystä, varsinkaan kun tarkastellaan päästötavoitteiden saavuttamista vuosina 2008—2012. Esimerkkinä otan esille vain hajautetun energiatuotannon ja sen yhteydessä mainitut mikroturbiinit ja polttokennot. Suomessa sähkönsiirto ja jakeluhäviöt ovat vain 3—4 prosenttia kokonaiskulutuksesta, joten osan tuotannosta siirtäminen lähemmäs kulutusta pienempiin tuotantoyksiköihin ei tarjoa suuria säästömahdollisuuksia. Lisäksi pienemmissä tuotantoyksiköissä haitallisten päästöjen, kuten typen oksidien, palamattomien hiilivetyjen ja partikkeleiden, valvominen ja vähentäminen on vaikeampaa kuin suuremmissa yksiköissä. Pienuudessa on etunsa, mutta myös haittansa.

Vetypolttoaineesta puhuttaessa täytyy muistaa, että sen valmistaminen vaatii suuria määriä energiaa. Vety tarjoaa mahdollisuuden siirtää uusiutuvan energialähteen tuottoa tiiviimmässä muodossa esimerkiksi ajoneuvoihin. Vetyä voikin verrata sähköön. Se mahdollistaa energiansiirron eikä sinällään aiheuta päästöjä, vaan päästöt riippuvat tuotannosta. Molempien käyttö sisältää lisäksi vaaratekijöitä kuluttajalle ja ympäristölle räjähdysvaaran ja sähköiskujen sekä tulipalojen muodossa. Tämän esittäminen ei tietenkään tarkoita, että olisimme kahliutuneet nykyiseen tuotantoteknologiaan ja -rakenteeseen. Energiatehokkuuden parantaminen ja uusiutuvien energialähteiden lisääminen ovat toimia, joita kaikki kannattavat, mutta mittasuhteet ja realistiset aikataulut tulee kuitenkin ottaa huomioon.

Ed. Kiviniemi suomi hallitusta siitä, että hallituksen energiapolitiikasta on puuttunut tahtotila. Täytyy muistaa, että toimimme avoimilla markkinoilla tällä hetkellä, esimerkiksi avoimilla pohjoismaisilla sähkömarkkinoilla. Suomen energiapoliittinen linja on hajautettu tuotanto. Se on meille huoltovarmuuden ja saatavuuden kannalta keskeinen edellytys. Hallituksella näillä avoimilla markkinoilla on oma roolinsa. Hallitus ei rakenna mutta luo ympäristöä sille, että löytyy niitä, jotka investoivat myös energiatuotantoon. Hallituksen käytössä olevat välineet ovat tuet, joita täällä on käsitelty, verot, informaatio ja vapaaehtoiset sopimukset esimerkiksi.

Verojen osalta hallituksen linjassa todetaan, että seurataan kansainvälistä kehitystä eikä vaaranneta Suomen kilpailukykyä. Näillä periaatteilla hallitus on toiminut koko ajan. Kun on sanottu, että tältä selonteon pohjalta on hyvä lähteä toteuttamaan Suomen kansallista ilmasto-ohjelmaa, on todettava, että sitä ohjelmaa on toteutettu jo pitkän aikaa, toteutetaan koko ajan. Onneksi meillä on myös visioita tulevaisuuteen. Erityisesti toivon, niin kuin näyttääkin käyvän, että eduskunnalta tulee hyvä tuki kestävälle linjalle myös tulevaisuuteen.

Arvoisa puhemies! Yhteenvetona voin todeta, että mietinnön lopputulema eli se, että ilmastostrategia on oikean suuntainen askel, on hyvä lähtökohta strategian joustavalle kehittämiselle ja toimeenpanolle. Yksityiskohdista vallitsee luonnollisesti aina erilaisia näkemyksiä.

Mari  Kiviniemi  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri Mönkäre oli sitä mieltä, että hallituksella ympäristöpolitiikassa ja energiapolitiikassa tahtotila olisi, mutta itse en todellakaan voi tätä väitettä allekirjoittaa. Hyvä esimerkki on se, että hallitus on tehnyt ohjelmia, esimerkiksi uusiutuvan energian käytön ohjelman, mutta sitten ei itse toteuta tekemäänsä esitystä ja ohjelmaa. Kyllä todellinen tahto ympäristöystävällisen politiikan tekemiseen hallitukselta puuttuu. Siitä ei näyttöä ole, pelkkiä ohjelmia vain.

Mikko Elo /sd(vastauspuheenvuoro):

Puhemies! Päinvastoin kuin ed. Kiviniemi olen sitä mieltä, että hallituksella on ympäristöystävälliseen energiapolitiikkaan tahtoa. Siitä, mikä on ympäristöystävällistä politiikkaa, meillä vain on ed. Kiviniemen ja monen muun edustajan kanssa varmasti erimielisyyttä. Esimerkiksi itse olen sitä mieltä, että ydinenergia on erittäin ympäristöystävällinen. Ehkä ed. Kiviniemi ei yhdy tähän näkemykseen.

Puhemies! Haluaisin kuitenkin tässä lyhyessä vastauspuheenvuorossa myös todeta, että jonkinlaisena puutteena mielestäni on se, että vesivoimaa ei ole kovin voimakkaasti tuotu esille. Kuitenkin vesivoima on uusiutuva energialähde. Esimerkiksi Vaasan hallinto-oikeuden päätös, jolla nyt kumottiin Vuotoksen rakentaminen, on mielestäni erittäin valitettava. Toivon, että tästä päätöksestä valitetaan korkeimpaan hallinto-oikeuteen, jolloin myöskin entistä tarkemmin punnitaan talous- ja työllisyysvaikutukset. Minusta vesivoima on eräs tärkeimpiä uusiutuvia energialähteitä. Sen takia toivon, että se todella otetaan vakavasti huomioon.

Erkki  Pulliainen  /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kiinnitän ihan pariin asiaan huomiota.

Kun ministeri Mönkäre toistuvasti puhuu kilpailukyvystä, muistutan, että sen oikea tulkinta on se, että kauppaa ylipäätään syntyy, ja ne perusteet, joilla kauppoja tehdään, muuttuvat asenneilmaston mukaan. Muun muassa reaktio, jonka presidentti Bush on saanut vastaanottaa, osoittaa sen, kuinka tämän laatuiset näkökohdat ajassa muuttuvat.

Toinen näkökohta liittyy ministerin äskeiseen lausumaan, joka liittyy pienehköihin yksiköihin. Totean, että ne ovat äärimmäisen arvokkaita, koska niillä testataan päästöjen minimointi.

Hanna Markkula-Kivisilta /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri Mönkäre kiinnitti huomiota ympäristövaliokunnan lausunnon omastakin mielestäni selkeään ristiriitaan energian hinnan suhteen. Kuten puheessani jo totesin, tuntuu hieman oudolta, että maakaasun kohdalla pidetään plussana sitä, että energia on kallista, ja ydinvoiman osalta on miinus, kun se on niin halpaa. En oikein ymmärrä sitä logiikkaa, että sellaisen energiamuodon halpuus on ongelma, joka ei aiheuta kasvihuonekaasupäästöjä. Ymmärtäisin hyvin sen, jos ongelma olisi esimerkiksi öljyn kohdalla.

Mutta ongelma on hyvin ratkaistavissa. Ainahan on mahdollista, jos katsottaisiin, että ydinvoima olisi liian edullista, meidän itse täällä asettaa lisää energiaveroa, jossa olisi se hyvä puoli, että paitsi että se on meidän omissa käsissämme, se myöskin koituisi oman yhteiskuntamme eduksi eikä niin, että kun maakaasun hinta nousee, raha menee kokonaan maasta ulos.

Seppo  Kääriäinen  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ilmastostrategia ja nämä asiat ovat ilman muuta tästäkin vielä voimakkaasti nouseva poliittista ilmapiiriä hallitseva kysymys. Välttämättömyydestä on tehtävä kerta kaikkiaan hyve. Se, joka on näissä asioissa rohkea pioneeri, tulee keräämään myös potin pitemmän päälle, siis myös taloudellisen hyödyn saa itselleen se, joka näissä asioissa etenee voimakkaalla forssilla eteenpäin.

Mietinnössä on kannanotto, että mitään sähkönhankintamuotoa ei pidä sulkea pois. Se on varmastikin kompromissimuotoilunakin kestävä muotoilu — nämä asiat ratkeavat vasta aikanaan tarkemmin. Oli niin tai näin, kotimaiseen uusiutuvaan energiaan ja vaihtoehtoisiin muotoihin pitää voimakkaasti satsata. Tässä suhteessa demonstraatiolaitoksiin pitäisi löytyä jostakin, vaikka kiven alta, hallitukselta rahaa, koska ne vievät eteenpäin kotimaista energiaa. Tarkkailijan havainto nimittäin on, että ydinvoimalta putoaa pohja pois.

Pentti Tiusanen  /vas(vastauspuheenvuoro):

Rouva puhemies! Kiitän ministeriä siitä, että huomaan ministeriön paneutuneen valiokunnan mietintöön jo etukäteen varsin tarkoin. Totean vielä tähän, koska ed. Luhtanen, talousvaliokunnan puheenjohtaja, kiinnitti huomiota myös ympäristövaliokunnan lausumaehdotukseen, että todellakin siinä todettu rakentamislupa koskee sitä tänne mahdollisesti tulevaa esitystä, joka pohjautunee niin sanottuun periaatepäätösasiaan, joka taas sillä nimellä kulkee valtioneuvoston tasolla.

Puhemies! Tässä haluaisin, koska aika ei anna periksi, vain yhteen asiaan kiinnittää huomiota. Kannanotto energiaverotuksesta, johon ministeri viittasi ja totesi, (Puhemies koputtaa) että olisi ristiriitaa, pohjautuu muun muassa energiansäästöohjelmaan, viralliseen ohjelmaan, jossa energiavero jälleen on toimivana tekijänä. Itse en näihin ristiriitaisuuksiin sikäli katsoisi kovin pitkään ...

... koska kysymys on kuitenkin siitä, että molemmista, sekä maakaasusta että ydinvoimasta, (Puhemies koputtaa) on tieten tahtoen etsitty hyviä ja huonoja puolia.

Antti Kalliomäki  /sd(vastauspuheenvuoro):

Puhemies! Sekä hallituksen puolella että eduskunnassa valiokunnan mietinnössä on kyllä minusta kiitettävän perusteellisesti menty sisään tähän ongelmatiikkaan, mutta silti minusta meillä ongelma. Se johtuu siitä, että molemmissa on haettu, sekä hallituksessa että eduskunnassa, tiettyä poliittista kompromissia. On kierretty kuin kissa kuumaa puuroa sitä tosiasiaa, että nyt kerromme itsellemme ikään kuin itsestäänselvänä tosiasiana, että meillä olisi kaksi toisilleen vaihtoehtoista energian tuotantotapaa, päävaihtoehtoa, ja voisimme valita näistä vaihtoehdoista ja pistää asiat rullaamaan.

Näin ei mielestäni ole, vaan joudumme lähtemään siitä ydinvoimankin kohdalla, vaikka eduskunta antaisi valtuudet, ettei ole missään kirkossa kuulutettu, että tämän strategian kannalta riittävissä aikatauluissa ja taloudellisin perustein tulisi markkinoilta päätöksiä. Vastaavasti niin sanotussa maakaasuvaihtoehdossa on saman kaltaiset yhden suunnan ongelmat. (Puhemies koputtaa) Tästä syntyy se problematiikka, jossa tullaan tarvitsemaan todella ennakkoluulottomuutta (Puhemies koputtaa) eduskunnassa vielä jatkossakin.

Markku Laukkanen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Täällä on paljon puhuttu imagohaitasta. Minusta suurin imagohaitta syntyy siitä, että Suomi ei pysty sitoutumaan Kioton sopimukseen ja viemään sitä todella läpi. Sekin on imagohaitta Suomelle, että meidän keskeinen energian tuotantomme, sähkön tuotanto, perustuu Venäjän huonokuntoisten laitosten tuotantoon ja niiden tukemiseen. Imagohaitta on se, että Bushin linja on rakentaa lisää kivihiiltä, tai se, että Saksa lisää ruskokivihiilellä tuotetun energian tuotantoa samaan aikaan kun ajetaan alas ydinvoimaa. Tämä on bluffia ja bluffausta. Siksi me tarvitsemme voimakkaan sitoutumisen johdonmukaiseen linjaan, ja sitoutuminen täytyy ottaa vakavasti. Me tarvitsemme kaikkia mahdollisia energiatuotantomuotoja, panostuksia kaikkiin mahdollisiin muotoihin.

Siksi haluaisinkin, ministeri Mönkäre, teiltä tulkinnan vesivoiman rakentamisesta, johon ed. Elo kiinnitti aivan oikein huomiota. Onko tiedän mielestänne Vaasan hovioikeuden päätöksen jälkeen vesivoiman lisärakentaminen todellakin nyt loppuun käsitelty vaihtoehto Suomessa? Se on puhtaista puhtain energiamuoto. (Ed. Pulliainen: Ounasjoestako aloitetaan, ed. Laukkanen?) — Ei vaan Vuotoksesta. (Puhemies koputtaa) Vuotoksesta aloitetaan. Yksi terawattitunti ajetaan sähköenergiaa vuositasolla ohi. (Puhemies koputtaa) Onko meillä siihen varaa?

Martti  Tiuri  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ympäristövaliokunnan mietinnössä löydetään kolme maakaasuetua, jotka koskevat kaikki sitä, että kun maakaasun hinta nousee, sähkön hinta nousee, jolloin on pakko investoida uusiin energialähteisiin. Ydinvoiman kohdalla taas on haitta, että se on halpaa. Kysyn ministeri Mönkäreen mielipidettä siitä, onko tilanne todella näin. Eikö ole järkevää, niin kuin jo aikaisemmissa puheenvuoroissa esitettiin, että jos sähkö on liian halpaa, pannaan siihen veroa, jolloin se raha saadaan Suomeen eikä tarvitse lähettää sitä Venäjälle?

Mauri Salo /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Euroopan energiahuolto on pitkälti riippuvainen siitä, mitä Euroopan ulkopuolelta tuodaan. Suomessakin on lähdetty siitä, että tuodaan entistä enemmän maakaasua Venäjältä. Kysynkin ministeri Mönkäreeltä: Millä tavalla Euroopan unionissa kokonaisuutena on arvioitu, takaako Venäjä-riippuvaisuus riittävän huoltovarmuuden niin unionin alueelle kuin Suomellekin, jos me jätämme hyvin merkittävän osan jatkossa tämän maakaasun varaan?

Susanna  Huovinen  /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Ymmärrän hyvin ministerin näkökulman, että valmistelussa ei välttämättä voida aivan kaikkea aina sisällyttää, esimerkiksi kuntien ohjelma, joka on meneillään koko ajan. Haluan silti painottaa ympäristövaliokunnan täsmennysehdotuksia, joita me olemme tehneet muiden lausunnonantajavaliokuntien pohjalta. Esimerkiksi työ- ja tasa-arvoasiainvaliokunta painotti, että uusiutuvien työllisyysvaikutuksia olisi pitänyt vielä tarkemmin tässä ohjelmassa selvittää.

Lisäksi haluaisin, että ministeri voisi kommentoida pidemmän aikavälin suunnitelman tarpeellisuutta ja niitä budjettipaineita, joita tulee myös muihin määrärahoihin kuin uusiutuvien energialähteiden osalle. Esimerkiksi korjausavustukset ovat näitä. Varmasti nimittäin olemme kaikki yhtä mieltä siitä, että Kioto on vasta alkusoittoa koko ilmastomuutoksen torjunnalle.

Riitta Korhonen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olisin halunnut ed. Pulliaiselle korostaa sitä, että kaikenlaiset pulliaisten pienet vempaimet maksavat ehkä ekologisesti ja kokonaiselinkaariajattelun kannalta enemmän kuin isompi ja selkeämpi laitos.

Kun meillä hukataan, meillä hukataan yksi terawattitunti vettä ylijuoksuttamalla ja toinen pitämällä kodin elektroniikkoja ja viihdevempaimia valmiustilassa koko ajan. Eli säästämisen paikkaa löytyy ihan oikeasti.

Jos me energian hinnassa, mikä valiokunnan mietinnössä nostettiin esille, todella maksaisimme kulutushuippujen mukaan, se meitä ehkä ohjaisi kaikkein parhaiten kansalaisina säästämään.

Tytti Isohookana-Asunmaa /kesk(vastauspuheenvuoro):

Puhemies! Ed. Kalliomäen äskeinen väite, että ympäristövaliokunnassa olisi haettu poliittista kompromissia, ei yksinkertaisesti pidä paikkaansa. Valiokunnan asiantuntijakuulemisessa on vain saatu selville, että on erilaisia vaihtoehtoja olemassa toteuttaa Kioton ilmastosopimusvelvoitteet. Tässä suhteessa hallituksen selonteko ansaitsee todella vahvan kritiikin, että se ei ole näitä kaikkia vaihtoehtoja tuonut esille. Onneksi ympäristövaliokunnan laajassa kuulemisessa kävi ilmi, että muitakin vaihtoehtoja on olemassa.

Minua ainakin jäi ihmetyttämään se asiantuntijakuulemisen jälkeen, miksi hallitus ei ole tähän mennessä tukenut riittävässä määrin uusiutuvien ja vaihtoehtoisten energiamuotojen tuotantoa, esimerkiksi tuulivoimaa, maalämpöä, Kansallista metsäohjelmaa ei ole lähdetty toteuttamaan, kuten olisi pitänyt jne. (Ed. Elo: Kaikkia on tuettu!) Tässä on siis erittäin paljon ollut hallituksella aikaa tehdä, mutta on jäänyt tekemättä. Nyt viime tipassa vakuutetaan, että aiotaan tehdä. Tämä ei ole oikein uskottavaa energiapolitiikkaa.

Mikko  Immonen  /vas(vastauspuheenvuoro):

Puhemies! Kyllä hallitus on tukenut uusiutuvia energiamuotoja (Ed. Isohookana-Asunmaa: Mutta ei läheskään riittävästi!) ja yhä edelleen pistää lisää. Sähköenergia on keskeinen asia teollisuudelle, sen kilpailukyvylle ja työllisyydelle. Ihmettelenkin sitä, että kun näin on, niin ympäristövaliokunnan mietinnössä uusiutuville energialähteille on pistetty paljon painoa, joka sinänsä on hyvä, mutta mietinnössä hyvin vähälle huomiolle on jätetty esimerkiksi energia-alan ja -teollisuuden kommentit, jotka minusta kuitenkin ovat keskeisimmät, kun puhutaan kilpailukyvystä ja työllisyydestä.

Toinen asia, minkä haluan vihreiden ryhmäpuheenvuoron johdosta kommentoida, on korkea-aktiivisen ydinjätteen loppusijoitus, joka eduskunnassa päätettiin lähes yksimielisesti. Ihmettelen, että se vihreiden ryhmässä on nyt unohtunut. Mehän olemme sen ratkaisseet ensimmäisenä maailmassa.

Antti  Rantakangas  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Uusiutuvan energian tuotannon tukeminen ja edistäminen on ympäristövaliokunnan mietinnössä hyvin esillä ja muutenkin täällä tuntuu myötätuntoa löytyvän runsaasti. Nyt odottaisinkin, että ryhdytään käytännön toimiin toteuttamaan sitä ohjelmaa esimerkiksi nostamalla määrärahakehikkoa 100 miljoonasta 200 miljoonaan, niin kuin täällä esitetään.

Tässä voisi kyllä ottaa myös uusia keinoja käyttöön. Esimerkiksi Saksa tietojeni mukaan on lailla määrittänyt sen, että sähköyhtiö joutuu ostamaan kaiken uusiutuvalla energialla tuotetun sähkön tiettyyn takuuhintaan, joka turvaa kannattavuuden myös uusiutuville energianlähteille. Onko kauppa- ja teollisuusministeriössä harkittu tätä yhtenä vaihtoehtona edistää uusiutuvalla energialla tuotetun sähkön menekkiä?

Pertti  Mäki-Hakola  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ensiksi kiitos ministerille erittäin selkeästä ja selventävästä puheenvuorosta, jossa myös minun mielestäni ihan oikeisiin asioihin esitettiin kritiikkiä valiokunnan mietintöä silmällä pitäen.

Ed. Isohookana-Asunmaalle on pakko sanoa tässä vaiheessa, että hän antoi täysin väärän todistuksen esimerkiksi Kansallisesta metsäohjelmasta. Nythän on todellisuudessa käynyt sillä tavalla, että kahtena vuotena ei rahoja ole pysytty käyttämään läheskään sitä määrää, mitä sinne on myönnetty. Tämä tieto ei perustunut mihinkään. (Ed. Isohookana-Asunmaa: Tuo ei pidä paikkaansa!) — 100 miljoonaa markkaa jäi viime vuonnakin käyttämättä.

Sitten varsinaiseen aiheeseen. Ed. Laukkasen puheenvuoro oli erittäin hyvä ja hieno, kun hän otti esille Venäjän huonokuntoisten laitosten varaan turvautumisen. Se on meillä todella ison luokan imagokysymys ja se on myös meille turvallisuuskysymys, että tähän ei mennä, vaan pystymme mahdollisimman pitkälti omalla maalla turvaamaan energiansaannin.

Ed. Kääriäisen näkemys siitä, että tarkkailija on huomannut, että ydinvoimalta menee pohja pois, ei varmaankaan pidä paikkaansa. Ehkä siitä johtuu nyt tämä puheenvuoro, että hän ei tällä hetkellä enää istukaan tuolla aitiossa, vaan tällä puolella (Puhemies koputtaa) ja ministeri Mönkäre istuu aitiossa.

Todella toivon, että päästään siihen, (Puhemies koputtaa) että pystytään oman maan sisäpuolella tuottamaan energia. Siinä mielessä ilmasto-ohjelma ja teollinen kilpailukyky tukevat toinen toisiaan.

Tarja Kautto /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olen samaa mieltä ministerin kanssa siitä, että valiokunnan lausunnossa on tiettyä ristiriitaa vaatimuksella edullisesta energiasta ja toisaalta sitten taas painotetaan energiaverojen ja energiatukien osuutta. Olen samaa mieltä myös siitä, että tuet ovat nimenomaan semmoinen kysymys, joiden suhteen pitäisi olla erittäin kriittinen. Jos ajatellaan jo toimivia laitoksia, niin ajan kanssahan kaikista tuista pitäisi päästäkin kokonaan pois.

Mitä mieltä ministeri on siitä ja ollaanko valmiita harkitsemaan jatkotyössä, voitaisiinko sen sijaan kaikille päästöille ja jätteille laittaa maksut? Toisin sanoen silloin, kun käytettäisiin puhtaampaa energiaa, maksut pienenisivät eli tulisi myös jonkinlaisia sisältö- ja järjestelmän muutoksia.

Kari Uotila /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri tuntui hieman ihmettelevän, että valiokunta kiinnittää huomiota kuntien ilmasto-ohjelman laatimistarpeeseen, ja totesi, että ohjelmia on ja vauhti kunnissa on hyvä näiden asioiden suhteen. Kunnilla on erittäin ratkaiseva vaikutus yhdyskuntarakenteen muovautumiseen joukkoliikenneratkaisujen ja muiden liikenneratkaisujen suhteen. Minusta vauhti ei ole hyvä. Kunnissa ei tarpeeksi vakavasti kiinnitetä näihin asioihin huomiota, vaikka leimaudutaan kestävän kehityksen kunniksi ja tehdään ohjelmia.

Sanonpa esimerkkinä Sipooseen kaavoitetun hankkeen, jolle myös Helsingin kaupunginhallituksen enemmistö antoi tukensa: Vantaan Jumbon ja Helsingin Itäkeskuksen välille kooltaan sijoittuva jättihypermarketti keskelle korpea ainoastaan henkilöautoliikenteen varaan. Tämä on sellaista kehitystä, joka on täysin ristiriidassa ilmastosopimuksen täyttämisen ja niiden tavoitteiden suhteen, joita kunnissa nimenomaan voitaisiin tehdä (Puhemies koputtaa) yhdyskuntarakenteen ja liikenteen eteen.

Jari   Leppä  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Asenneilmasto niin yleisesti kuin myös valiokunnan mietinnön mukaan on aivan erityisesti kääntynyt uusiutuvan energian tuotantomuotojen puolelle. Kysyn ministeri Mönkäreeltä:

Minkälaisia uusia kannustimia hallitus aikoo ottaa käyttöön, jotta myös pientaloasujat ja muutkin energian kuluttajat saataisiin mukaan uusiutuvan energian tuotantomuotojen, lähinnä tietysti lämmöntuotannon osalta, koska nykyisellään jo esimerkiksi pelletin käyttö on äärimmäisen kätevää, yhtä kätevää kuin öljyn? Tässä on suuri mahdollisuus niin maalämmön kuin pelletoinnin kuin myös hakkeen osalta.

Biodieselasia on myös mielenkiintoinen. Mukava olisi tietysti ajaa autoilla ja työkoneilla, joista munkin tuoksu jäisi jäljelle. Mitä aiotaan tehdä biodieselin käytön edistämiseksi?

Lopuksi, olimmepa mitä mieltä tahansa ydinvoimasta, niin jotakin täytyy kuitenkin tehdä sille. Kyllähän Venäjältä tuotava sähkö tuotetaan joltain osin myös heinälatotason ydinvoimaloilla, niin kyllä sekin määrätynlainen riski on.

Säde  Tahvanainen  /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ympäristövaliokunnan jäsenenä voin kertoa tästä prosessista, että olemme pyrkineet löytämään sellaisia näkökulmia, mitä kenties ei ole aikaisemmin huomioitu ilmastostrategian valmistelun yhteydessä. Mitä mietinnössä lukee, ovat valiokunnan mielestä tulevia kohdennuksia, joihin erityisesti pitää saada vielä selvityksiä myöhemmin, kenties tänä vuonna tai ensi vuoden aikana, kun tämä uudelleen eduskuntaan tuodaan. Emme ole tyytyneet pelkästään toistamaan hallituksen perusteluja.

Toisena ydinenergia- ja muihin kysymyksiin. Haluaisin kiinnittää huomiota, kun puhutaan energian hinnasta, niihin välillisiin vaikutuksiin. Vaikkakaan ydinvoima ei suoraan tuota päästöjä, se kenties tulevaisuudessa halvan energian kautta saattaa lisätä päästöjä. Tulisi erityisen hyvin selvittää, ennen kuin täällä ydinvoimapäätöksiä tehdään, mikä on se todellinen vaikutus koko energiatuotannossa ilmastostrategialle.

Olli Nepponen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Elo aivan oikeutetusti nosti esiin vesivoiman, joka on jäänyt liian vähälle huomiolle. Meillä on sitä vielä käytettävissä altaiden muodossa, en tarkoita, että ruvetaan kahlitsemaan uusia koskia, mutta odottaisin, että tässä suhteessa vielä edettäisiin.

Täällä nostettiin esiin uusiutuviin energialähteisiin panostaminen. Aivan oikeutetusti ministeri Mönkäre totesi, hallitus on panostanut. Ei kasapäissä voi rahaa mennä, kyllä nyt jatkuvasti löytyy uusia innovaatioita. Hyvät innovaatiot saavat kehittämistukea ja niitä otetaan jatkuvasti käyttöön. Öljyn hinta on ollut se, joka on vaikuttanut ratkaisevasti. Maataloissa on nähty vaivaa: on ruvettu keräämään metsästä puut, kun aikaisemmin ne jäivät sinne lahoamaan. Öljy on saanut sen aikaiseksi. Ed. Laukkanen vielä nosti esiin ne kysymykset, jotka liittyvät riskeihin, mitä tuontipolttoaineisiin tulee, ja sitten, että Keski-Euroopassa panostetaan kivihiileen (Puhemies koputtaa), niin kuin Neuvostoliitossakin.

Marjukka  Karttunen-Raiskio  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Haluaisin kysyä ministeri Mönkäreeltä, kun täällä toistuvasti tuodaan esiin ydinenergian halpuus. Kun arvioitu 15 miljardin hanke toteutetaan ja jos se toteutetaan, siinä ei käsittääkseni ole otettu huomioon vara- ja säätövoiman rakentamista. Jos ydinvoimala valmistuu, se ei suinkaan lisää työpaikkoja, vaan kilpailee muut kilpailijat ulos ja sitä kautta työpaikat vähentyvät. Kun meillä vahingonkorvaus mahdollisen vahingon sattuessa on alle 2 miljardia, muualla maailmassa 40 miljardia tai jopa ääretön, haluaisinkin kysyä näiden seikkojen pohjalta, onko tämän jälkeen ydinenergialla tuotettu energia halpaa vai ei. (Ed. Tiuri: Tuulivoima tarvitsee säätövoimaa, ei ydinvoima!)

Tytti Isohookana-Asunmaa /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Mäki-Hakolalle ja myöskin ehkä ed. Nepposelle voin huomauttaa. Ed. Nepponenhan totesikin, että metsästä lahoavat puut on otettu käyttöön, mutta todellakin ei riittävästi. Asiantuntijakuulemisessa aivan selvästi on käynyt ilmi se, että Kansallisen metsäohjelman tavoitteita ei ole läheskään vielä noudatettu eikä toteutettu. Se käy myöskin maa- ja metsätalousvaliokunnan lausunnosta ilmi, että meillä on paljon enemmän mahdollisuuksia hyödyntää haketta ja puuta ylipäänsä kuin tällä hetkellä tehdään. Tämä olisi silläkin tavalla järkevää, että sitä kautta saataisiin myöskin toista uusiutuvaa energiamuotoa elikkä turvetta enemmän käyttöön kuin tällä hetkellä. Tässä mielessä en hyväksy lainkaan, mitä ed. Mäki-Hakola äsken esitti.

Pertti  Mäki-Hakola  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Täytyy sanoa, että nyt ed. Isohookana-Asunmaa puhuu vasten parempaa tietoa tai sitten hän puhuu politiikkaa. Hallitus on antanut resurssit toimijoiden käyttöön. Jos toimijat eivät tällä aikataululla, kun Kansallinen metsäohjelma on ollut käytössä, ole pystyneet saamaan kaikkia tavoitteita vielä syntymään, se on aivan luonnollista. Tässä on tehty pidemmän aikavälin ohjelma, jonka puitteissa tavoitteet saavutetaan. Resursseja on, rahaa jää käyttämättä, ed. Isohookana-Asunmaa. Kysymys on toimijoista ja siitä, että ei ole saatu äkkiä laman jälkeen toimijoita liikkeelle. Syy ei ole hallituksen, vaan toimijoiden. Ohjelma on hyvä ja resurssit ovat olemassa.

Kauppa- ja teollisuusministeri Sinikka Mönkäre

Arvoisa puhemies! Uusiutuvasta energiasta on nyt syytä ihan kaikkien tunnustaa se, että Suomi on ollut Euroopassa erittäin aktiivinen tässä. Bioenergian käytössä olemme kolmantena ja uusiutuvan energian käytössä kaiken kaikkiaan olemme ykkösenä. Meillähän käytetään investointituen lisäksi verotukea. Kun verrataan Saksan tilanteeseen, siellä puhutaan nyt pelkästään tuista, siis investointituesta, ei puhuta sillä tavalla verotuesta. Pitäisi muistaa, että meillä on kahdenlaista välinettä käytössä. Totta kai me voimme olla vielä parempia ja mehän olemme hyvin kunnianhimoisia uusiutuvien direktiivien tavoitteissa.

Vesivoimasta on syytä tänä päivänä todeta se, että Vuotoksen rakentaminen olisi ollut viimeisiä suuria mahdollisuuksia. Pienten koskien maanomistusolosuhteet ovat sellaiset, että ei ole realistista odottaa, että sieltä saataisiin rakennettua, ja suuremmat ovat luonnonsuojelulailla suojeltuja. Meidän periaatteemme on se, että koskiensuojelulakia ei pureta ja suojeltuja koskia emme rakenna. Vuotoksen osalta asiaa nyt mietittyäni, sitä päätöstä, ja katseltuani sen perusteita näyttää siltä, että valitus korkeimpaan hallinto-oikeuteen olisi ainoa oikeudenmukainen tie sen takia, että muuten jää loppuelämäksi ja loppuajoiksi miettimättä se, mikä olisi ollut se päätös. Toisaalta tässä voi olla joitakin korvausnäkökohtia myös, joiden takia asia oikeusteitse olisi käytävä loppuun sekä omistajien näkökulmasta — tarkoitan vesiyhtiön omistajien näkökulmasta — ja toisaalta myöskin maanomistajien ja alueen elinkeinopolitiikan näkökulmasta. (Eduskunnasta: Onko tämä ministerin oma kanta?) — Tämä on ministerin oma kanta, enkä tästä ole keskustellut vielä kenenkään kanssa, mutta kun minua on julkisuudessa syytetty siitä, että on erikoista, ettei kauppa- ja teollisuusministerillä ole kantaa, olen tietenkin, koska asia minulle kuuluu, miettinyt sitä huolella ja tullut tähän tulokseen.

Ed. Pulliainen puhui asenneilmastosta ja sen vaikutuksesta kauppaan, kun puhuttiin pienistä yksiköistä ja suurista yksiköistä. Molempia tarvitaan. Meidän argumenttimme sopivat varmasti yhteen hyvin, kun löydetään sitä hyvää suomalaista mallia, miten tässä edetään.

Ed. Kalliomäki nosti tärkeän näkökulman esille siinä suhteessa, että eihän hallitus selonteossa aja jotakin tiettyä vaihtoehtoa vaan on ottanut laskelmien ja tutkimusten pohjaksi kaksi erilaista vaihtoehtoa, jotta eduskunta ja päättäjät voisivat nähdä, minkälaisia vaikutuksia on, kun jotakin tiettyä elementtiä liikutellaan. Minusta tämä keskustelu osoittaa, että tämä tapa on toiminut eli on koko ajan enemmän tullut tietoa siitä, että erilaisia asioita voidaan tehdä. Suomen tien tässä ilmasto-ohjelmassa täytyy olla ilman muuta monimuotoinen. Täytyy koko ajan seurata sitä, mitä maailmassa tapahtuu ja millä tavalla me saavutamme vaihtoehdot, koska koko ajanhan asiat menevät eteenpäin ja tulee uutta teknologiaa. Mutta tässä vaiheessa poikkileikkauksena näyttää tältä, kun näitä elementtejä liikutellaan.

Ed. Tiuri kysyi, eikö verotus ole se keino, jolla halpaa sähköä voidaan tehdä kalliimmaksi. Juuri niinhän hallitusten pitää avoimilla markkinoilla toimia. Meillä on olemassa tiettyjä elementtejä, joita me voimme käyttää, jos me haluamme ohjailla markkinoita, mutta me emme itse investoi emmekä rakenna, ja se on avoimien sähkömarkkinoiden periaate.

Sitten Venäjä-riippuvaisuus, joka on puhuttanut paljon Euroopan unionia. Vihreässä kirjassa kannetaan huolta siitä, että Eurooppa on erittäin riippuvainen tuontienergiasta, Eurooppa 60-prosenttisesti ja Suomi erikseen 70-prosenttisesti ja Suomi erityisesti Venäjästä riippuvainen. Suomi on näissä keskusteluissa halunnut nostaa aina esille myös Barentsinmeren mahdollisuudet, toisen maakaasuputken rakentamisen Eurooppaan, jolloin saataisiin huoltovarmuutta lisää. Putkessahan kaasu kulkee myös toiseen suuntaan, mikä olisi tietysti Suomelle aika tärkeä asia, jos Itämeren kautta saataisiin toinen maakaasuputki ja se yhdistettyä Suomeen. Kannamme huolta Venäjä-riippuvaisuudesta niin Suomessa kuin Euroopassakin. Haluamme olla siinäkin suhteessa hajautetun tuotannon kannalla, joka tuo huoltovarmuutta.

Ed. Huovinen kommentoi uusiutuvan energian työllisyysvaikutusta. Hallituksen selonteossa näiden asioiden käsittely on ollut mukana tutkimuslaitosten laskelmissa ja taustalla työtä tehneen virkamiestyöryhmän työssä.

Kysyttiin myös budjettivaikutuksia muiden hallinnonalojen osalta kuin pelkästään energiatuotannon näkökulmasta. Nehän ovat myös olleet tarkastelussa mukana. Itse asiassa talouspoliittisessa ministerivaliokunnassakin, jo ennen kuin selonteko on ollut eduskunnassa lopullisessa käsittelyssä, olemme käyneet läpi, mitä eri hallinnonaloilla tarvitaan tämän selonteon toteuttamiseksi. Suurimmat asiat tulevat energiainvestointituesta ja teknologian edistämisestä. Esimerkiksi, kun kysyttiin, mitä kannustinta pientalojen osalta on ollut käyttää uusiutuvaa energiaa, siellähän on korjausavustuksia varten perustettu nyt uusi momentti. Me olemme tarkastelleet näitä kaikkia.

Valtion menojen lisäys ilmastoselonteon osalta kaiken kaikkiaan merkitsee vuositasolla 300:aa miljoonaa markkaa tulevina yhdeksänä vuotena. Kun tällä hetkellä panostamme valtion menoja 700 miljoonaa markkaa tälle sektorille, summa nostettaisiin 1 000 miljoonaan markkaan.

Ed. Isohookana-Asunmaa arvioi, että kaikkia vaihtoehtoja ei hallituksen esityksessä ole riittävästi tarkasteltu. Olen mielestäni tässä yrittänyt vakuuttaa, että on tarkasteltu. Meillä on ollut laaja-alainen valmistelu. Mutta kun toistuvasti sanotaan, että kun vain laitettaisiin sinne uusiutuviin lisää rahaa, me olemme asiantuntijoita kuultuamme todenneet, että kun nyt ensi vuodelle on saatu nostettua 60 miljoonaa markkaa uusiutuvien tukea, eivät markkinat eikä teknologia voi vetää määräänsä enempää. Tämän 150 miljoonan markan tason arvioidaan nyt olevan se, minkä tuo teknologia ja sitä käyttävät voisivat ensi vuonna käyttää hyväkseen.

Vielä oli ed. Ranta-Muotion kysymys Saksan toimintatavasta, että uusiutuvalle sähkölle annettaisiin ensisijainen pääsy verkkoon. Tästä keskustellaan Euroopan unionissa tällä hetkellä. Me olemme kysyneet sitä, miten se avoimilla sähkömarkkinoilla toimisi kilpailunäkökulmasta, mutta olemme myönteisesti pohtimassa tämän tyyppisiä asioita. Nyt Suomi ratkaisee asiaa vielä investointituella ja energiatuella. Voi olla, että päädytään Euroopan unionissa myös toisenlaiseen tapaan tarkastella asioita, eikä siinä mitään, jos ollaan yhtä mieltä ja löydetään hyvä lisäkeino.

Vielä ed. Karttunen-Raiskio puhui ydinenergian halpuudesta. Tässä ei nyt oikein tiedä, kuka mitäkin mieltä on, kun toiset väittävät, että se on kallista, ja toiset sanovat, että se halpaa. Mutta se tulee todennäköisesti aikanaan arvioitavaksi eduskunnalle. Mutta ydinvoimalle hintakysymyksenä on olennaista se, että se on tasahintaista ja mylly pyörii tasaisesti. Suomessa käyttöaste on yli 90 prosenttia, eli myllyt pyörivät tälläkin hetkellä ja tuottavat tasahintaista ja sillä tavalla tuotantovarmaa sähköä.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Säät havaittavasti vaihtelevat mutta myös maapallon ilmastot vaihtelevat. Ilmastossa on esiintynyt äkillisiä muutoksia ja pitkän aikavälin vaihteluita. Meteoriitin törmäämisen planeettaamme synnyttämä pölypilvi on rajoittanut auringonsäteilyn pääsyä maanpinnalle siinä määrin, että sen seurauksia ovat olleet toisaalta eläinlajien laajamittaiset sukupuuttoon kuolemiset ja toisaalta evoluution nopeutumiset.

Pitkän ajan vaihteluita ovat jääkaudet ja niiden väliset interglasiaalikaudet. Manner- ja muiden jääkerrosten laajenemisen ja paksuuntumisen myötä merenpinnan taso on alentunut, kun taas jään sulaminen on sitä nostanut. Suomi kuuluu toistuvien jääkausien alueeseen. Viimeksi koettu jääkausi, nimeltään Würm, jatkuu yhä muun muassa etelä- ja pohjoisnavan ympärillä ja Grönlannissa sijaitsevilla laajoilla jäätiköillä.

Me täällä Suomessa elämme siis parhaillaan erästä kahden jääkauden välistä interglasiaalikautta. Sen jo taakse jätettyjen 10 000 vuoden aikanakin on ehtinyt esiintyä merkittäviä keskilämpötilojen vaihteluita. Ilmasto lämpeni mannerjään perääntymisen jälkeen varsin nopeasti ja oli toistaiseksi lämpimintä 6 000—8 000 vuotta sitten, jolloin Pohjois-Suomenkin kesäinen keskilämpötila oli vajaat kaksi astetta nykyistä korkeampi.

Nyt lähes viikoittain tutkijat eri puolilta maapalloa kertovat havainneensa maapallon keskilämpötiloissa sellaista nousua, että arvelevat tämän johtuvan kasvihuonekaasujen määrän kohoamisesta ilmakehässä. Näistä kaasuista taas tässä katsannossa merkityksellisimmäksi on nimetty hiilidioksidi, jota syntyy eri aikoina kasvaneen kasviaineksen palaessa. Havainto tästä johtuvasta ilmaston lämpenemisestä on siis projisoitava maapallon ilmaston eripituisina ajanjaksoina ilmenevään yleisempään keskilämpötilojen vaihteluun.

On kyettävä erottamaan yleiseen luonnonjärjestykseen kuuluvat vaihteluilmiöt ihmisen välittömän toiminnan tuottamista. Näistä merkittävimpiä ovat toisaalta fossiilisten energialähteiden polttaminen ja toisaalta hiilinielujen supistuminen. Geologisessa mielessä ihmisen fossiilisten energialähteiden poltolla aikaansaama vaikutus maapallon ilmastoihin jää vaikutukseltaan lyhytaikaiseksi yksinkertaisesti siitä syystä, että fossiilisten energialähteiden varannot loppuvat. Taloudellisesti hyödynnettävissä olevista raakaöljyvaroistakin yli puolet on jo käytetty. Perimmäinen kysymys onkin, kuinka ja millä aikavälillä fossiilisten energialähteiden varantojen loput käytetään.

Geologisessa mielessä lyhyellä aikavälillä ihmisen toiminnalla näyttää todella olevan vaikutusta maapallon ilmastoon. Maapallon väestön runsastuminen 1 000 miljoonalla kuluttajalla reilussa vuosikymmenessä tilanteessa, jossa uusiutuviin energialähteisiin nojautuvat energiahuoltoratkaisut ovat vasta tulossa, pitää huolen siitä, että tämä vaikutus voimistunee. Näistä vaikutuksista dramaattisin olisi se, että manner- ja muiden jäätiköiden sulaminen kiihtyisi nykyisestään. Sehän nostaisi valtamerten pintaa ja hukuttaisi ensi vaiheessa alavat rannikkoseudut ja matalat saaret.

Maapallonlaajuinen ilmastokeskustelu on viime aikoina keskittynyt Yhdysvaltain presidentin George W. Bushin antamiin rukkasiin Kioton ilmastosopimukselle. Tällä rintamasta lipeämisellä ja siihen sisältyvillä sisällöllisillä valinnoilla on monta periaatteellista ja käytännöllistä ulottuvuutta. Ensinnäkin Bush on ilmoittanut, että kasvavaa energian tarvetta tyydytetään joko uusiutumattomaan energialähteeseen uraaniin tukeutuvalla ydinvoimalla tai uusiutumattomilla fossiilisilla energialähteillä. Yhdysvaltain ylin päätöksentekovalta ei siis tekisi mitään uusiutuviin energialähteisiin perustuvan energiahuoltojärjestelmän luomiseksi. Tämä on synkkä sanoma Tyynen valtameren saarivaltioiden nykyisille asukkaille, joista osa on Yhdysvaltain kansalaisia. Havaijin ja Guamin asukkaat ovat varmaan odottaneet aivan toisenlaista viestiä Washington D.C:stä. Yhdysvaltain nykytilanne kuvaa havainnollisesti maapallon energiahuollon avainkysymystä: luodaanko nyt realiteettina käytössä olevien uusiutumattomien energialähteiden avulla uusiutuviin energialähteisiin perustuva energiahuoltojärjestelmä ja agroforestryyn perustuvat hiilinielut vai ei? Kohtalokkainta olisi menettely, jossa fossiilisten energialähteiden avulla rakennettaisiin jotain muuta uusiutumatonta energialähdettä käyttäviä voimalaitoksia. Tämä tiehän päättyisi aikanaan totaaliseen katastrofiin.

Riitta  Korhonen  /kok:

Arvoisa puhemies! Enää ei ole kyse siitä, muuttuuko ilmasto ihmisen toimesta, vaan siitä, kuinka paljon ja kuinka nopeasti muutos tapahtuu. Lämpenemisen myötä valtamerien pinnan arvioidaan kohoavan seuraavien sadan vuoden aikana 10—90 senttimetriä. Samoin ilmastomme keskilämpötila on nouseva 1,5—6 astetta. Meillä lämpötilan arvioidaan kohoavan, mikä sinällään vaikuttaisi positiivisesti pohjoisten alueiden kasvukauteen. Puun tuotanto lisääntyisi ja toisaalta energian kulutuksemme laskisi lämpötilan nousun myötä. Arviointia kuitenkin vaikeuttaa Golfvirran arvaamaton käyttäytyminen. Uusimpien mallien mukaan Golfvirta hidastuisi jo seuraavien kymmenen vuoden jälkeen, mikä kehityssuunta vaikuttaisikin jäähdyttävästi omaan ilmastoomme.

Ilmastonmuutos ei ole enää pysäytettävissä, vaikka kaikki kasvihuonekaasupäästöt loppuisivat välittömästi ja kokonaan. Ainoa tavoite, johon voimme pyrkiä globaalisti ja yhdessä, on se, että ilmastonmuutos saataisiin rajoitetuksi sellaisiin mittoihin, ettei siitä aiheudu kohtuutonta haittaa ekosysteemille ja ihmisille.

Arvoisa puhemies! Väitän, että nyt käsittelyssä oleva kansallista ilmastostrategiaamme koskeva mietintö koskettelee asiaa, joka tulee nousemaan seuraavina vuosikymmeninä globaalisti erääksi merkittävimmäksi yhteiseksi huoleksemme ja elämäämme muokkaavaksi tekijäksi.

Ilmastonmuutoksen saaminen hallintaan on siis suuri haaste koko ihmiskunnalle. YK:n ilmastonmuutosta koskeva puitesopimus, sitä konkretisoiva Kioton pöytäkirja sekä muun muassa Euroopan unionin ja sen jäsenvaltioiden aktiivisuus ilmaston tilaa koskevissa asioissa ovat selkeitä signaaleja siitä, että laajavaikutteinen ilmasto-ongelma on tunnustettu ja tiedostettu myös poliittisella tasolla.

Kansallinen ilmastostrategiamme on vain alku. Sen perustavoitteena on täyttää Kioton pöytäkirjan ensimmäisen sitoutumiskauden vuosien 2008—12 velvoitteet, ja siihen kätkeytyy sen suurin heikkous. Kun tavoite on asetettu kymmenen vuoden päähän, johtaa se tarkastelussa ja vaihtoehtojen asetannassa väkisinkin suppeaan tarkastelukulmaan ja saattaa johtaa jopa tulevaisuuden kannalta vääriin johtopäätöksiin ja ratkaisumallivalintoihin.

Ilmastostrategiamme linjaa kaksi vaihtoehtoa, joista toinen perustuu hiilivoiman välittömään alasajoon ja sen korvaamiseen maakaasulla. Toisena vaihtoehtona on esitetty viidennen ydinvoimalan toteuttamista ja sen rinnalla hiilivoiman käyttämistä huippujen tasaamiseen. Jos selonteossa ydinvoimaratkaisussa varavoimaksi olisi esitetty maakaasua, olisi päädytty sellaiseen vaihtoehtoratkaisuun, joka olisikin ollut sekä ympäristöllisesti että päästötasoiltaan ylivoimainen. Siksi ehkä kyseistä laskuharjoitusta ei ole suoritettu.

Suomen energiantuotantoratkaisut ovat kautta aikojen perustuneet mahdollisimman monipuoliselle ja erilaiselle energian tuotannolle. Yhdistetty sähkön ja lämmön tuotanto on suhteellisesti laajinta maailmassa. Pitkälle edistynyt leijupetikattilatuotantomme mahdollistaa teknisesti jo nyt yhdistetyn puun, turpeen ja energiarikkaan yhdyskuntajätteen polton lähes päästöttömästi. Ne sopivat erinomaisesti suurempien kuntien ja kaupunkien energiantuotantoratkaisuiksi siellä, missä polttoaineraaka-aine on järkevin ekologisin ja ekonomisin periaattein saavutettavissa.

Vesivoima on vanhastaan ollut Suomessa käytössä. Se on päästötöntä ja uusiutuvaa. Sen saatavuuden riippuvuus vuosittaisesta vesivarojen vaihtelusta vaatii edelleen rinnalleen kuitenkin muita energiantuotantojärjestelmiä.

Koskiensuojeluohjelmamme estää tällä haavaa lisävesivoiman rakentamisen. Mahdollisuudeksi jää ainoastaan entisten voimaloiden tehojen nosto sekä mahdolliset allasratkaisut, joista juuri Vuotoksen altaan rakentamishanke päätyi hallinto-oikeudessa kielteiseen ratkaisuun.

Arvoisa puhemies! Ongelmaamme voidaan pitää kaksijakoisena: Paikallisen lämmöntuotannon lisäksi tarvitsemme myös yhdistettyä sähkön- ja lämmöntuotantoa tiiviin yhdyskuntarakenteen energiatarpeiden tyydyttämiseksi. Mutta näiden molempien rinnalle tarvitsemme edelleen perusvoimaa, sähköä, jonka kulutus kaikista olettamuksista huolimatta lisääntyy merkittävästi. Uusi talous sekä oman hyvinvointimme takaava perustuotanto on korkeasta teknologiastaan huolimatta sangen energiaintensiivistä.

Energian säästön ohella on panostettava uusiutuviin energian lähteisiin sekä tutkimukseen ja kehitykseen. Meidän tulee myös ennen kaikkea turvata perusenergian ja sähkön turvallinen saanti ja vakaa hinta myös tulevaisuudessa.

Energiateknologian merkitystä tulevaisuuden Suomelle ei ole syytä vähätellä. Jo nyt sen osuus viennistämme on huomattava. Globaalin ympäristön tilan parantamisen kannalta on välttämätöntä, että energiateknologisesti korkeasti kehittyneet maat, kuten Suomi, vievät tietotaitoaan vähemmän kehittyneisiin maihin sovellettavaksi.

Kotitalouksien kulutus, joka muodostaa tällä hetkellä noin 42 prosenttia kokonaisenergiankulutuksestamme, aiheuttaa merkittävän määrän kasvihuonepäästöistämme, on sitten kyse energiasta, liikenteestä tai jätteistä aiheutuvista päästöistä. Esimerkiksi kulutuksen ruuhkahuippuja tulee kannustaa välttämään. Tähän ei kuitenkaan pelkkä kuluttajainformaatio tule riittämään. Nykyisellä mittari- ja laskutustekniikalla tämä olisi sangen yksinkertaista toteuttaa.

Pelkkä kannustaminen ei näillä käyttötottumuksillamme tule riittämään, sillä esimerkiksi kotitalouksien viihde- ja tietotekniikan valmiustilakulutukseen kuluu Vtt-Energian selvityksen mukaan noin yksi terawattitunti vuodessa, mikä merkitsee suurempaa kulutusta kuin Helsingin Salmisaaren b-voimalaitoksen keskimääräinen vuosituotanto. Tässäkin olisi merkittävä säästön paikka. Kun jokainen meistä maksaisi lauantaisin tasan kuudelta päälle pistetyn ja unohdetun sähkösaunansa laskut huippukulutushinnan mukaan, se varmasti ohjaisi käyttötapamuutokseen. Markka on kova, ikävä, mutta sangen tehokas konsultti.

Arvoisa puhemies! Kuten valtiovarainvaliokunta omassa lausunnossaan nosti esiin, tulee energiaverotusta tarkastella osana kokonaisverorasitusta. Suomen tulee jatkossa entistä tiukemmin tavoitella EU:ssa energia- ja haittaverojen yhdenmukaistamista luomalla veroille riittävä vähimmäistaso. Toisaalta Suomessa, jossa on paljon energiavaltaista teollisuutta, on teollisuuden energiaverotus jalostusarvoon nähden ehkä liiankin korkea. Aasin selkää ei pidä myöskään liialla intoilulla taittaa.

Oletus, että ydinvoiman lisärakentaminen vähentäisi energia-alan kiinnostusta kehittää muita energiantuotantotapoja, on yhtä tuulesta temmattu kuin väite siitä, että tuulivoima ratkaisisi koko energiaongelmamme. Maakaasun käytön voimakkaaseen kasvattamiseen sisältyy myös selvä huoltovarmuus- ja hintariski, erityisesti kun maakaasuvarantojen omistaminen ja hallinta maailmassa on keskittymässä muutamiin harvoihin käsiin.

Toteutuu sitten ydinvoimasta, maakaasusta tai molemmista koostuva skenaario, niin maakaasun (Puhemies koputtaa) huoltovarmuus- ja hintariskin pienentämiseksi olisi erittäin tärkeää, että Venäjän lisäksi pääsisimme muidenkin (Puhemies koputtaa) maakaasun tuottajien piiriin. (Puhemies koputtaa)

Arvoisa puhemies! Ympäristövaliokunta ...

... liitti mietintöönsä lausumaehdotuksen siitä, että Suomen ilmasto-ohjelma (Puhemies koputtaa) annettaisiin uudelleen tarkistettuna eduskunnalle mahdollisimman pian.

Olli   Nepponen  /kok:

Arvoisa puhemies! Niin kuin täällä on monella suulla todettu, ilmastomuutos on pysyvä, mutta siihen voidaan vaikuttaa, ja Kioton sopimuksen toimeenpano on välttämätöntä ja tärkeää. Valtioneuvoston ilmastoselonteko antaa puolestaan hyvän lähtökohdan Suomen toimenpiteille. On merkittävää, että valiokunnat mittavan asiantuntijakuulemisen jälkeen ovat päätyneet yksimieliseen ympäristövaliokunnan mietintöön ja valiokuntien lausuntoihin. Ei tietenkään kaikista yksityiskohdista olla yksimielisiä eikä ole varmasti syytäkään olla. Keskustelua tulee edelleen jatkaa.

Luonto-lehdessä professori Tuomisto peräsi aitoa keskustelua. Kannanottojen tulee perustua tietoon, ei uskoon, niin kuin me monesti teemme itse kukin, mutta hyvin paljon täälläkin salissa kuultuna.

Tietenkin lähtökohtana pitää olla, että kaikki maat hoitavat velvoitteensa ja Suomi omalta osaltaan. Suomi on panostanut jo monin eri keinoin toimenpiteisiin, joilla tuetaan nyt esitettyjä ratkaisuja. Olemme tuottaneet yhdessä sähköä ja lämpöä, ja jatkossa edelleen panostetaan siihen, että lisätään biopolttoaineen käyttöä, maakaasua ja vähennetään kivihiilen käyttöä. On painotettava, että ilmastostrategian tavoitteita ei voida saavuttaa millään yksittäisellä keinolla, vaan toiminnan pitää olla hyvinkin kattavaa. Näin on erinomainen lähtökohta, että mitään energiantuotantomuotoa ei suljeta pois ja tehtyjen ratkaisujen tulee tukea Suomen kilpailukykyä, niin että myöskin syntyvät ympäristöpäästöt täyttävät kansainväliset sitoumukset.

Öljykriisi toi aikanaan tullessaan mittavat energiansäästöohjelmat, joissa valitettavasti kuitenkin tehtiin virheitä, joista me nyt maksamme muun muassa kosteusongelmien ja homeen poistamisena. Mutta on varmaa, että niistä voidaan myöskin ottaa opiksi, eikä tuo säästö suinkaan perustu pelkästään rakentamiseen, vaan kaikilla aloilla tapahtuviin toimenpiteisiin. Hyvällä tyydytyksellä on todettava, että Suomen teollisuus on sitoutunut omalta osaltaan edistämään säästötoimenpiteitä tuotannossaan.

Erityisesti on painotettava sitä, minkä liikennevaliokunta otti esiin ja mitä myöskin ympäristövaliokunta painotti, että liikenteen osalta on saatavissa mittavat säästöt, kun panostamme sekä autotekniikan kehittämiseen että myös erityisesti tiestöön. On tyydytyksellä todettava jo eduskuntaryhmien linjaukset tulevan vuoden budjetissa, missä panostetaan muun muassa raideliikenteen kehittämiseen ratojen liikennöinnin parantamisen myötä. (Ed. Isohookana-Asunmaa: Autovero puuttuu!) — Autovero tulee aikanaan, kun siitä ratkaisut kypsyvät. Se on vääjäämätön tosiasia.

Suomi on panostanut uusiutuviin ja panostaa edelleenkin. Siitä löytyy kehittämistä. On vain todettava, että kun katsellaan kymmenen vuotta taaksepäin, Puolustusvoimat oli merkittävä uusiutuvien energialähteiden käyttäjä. Kun öljyn hinta laski alas, silloin korvattiin öljyllä suurienkin varuskuntien energian tuotanto. Jouduin sen tosiasian eteen Säkylässä ollessani. Se on valitettavaa, että vain kymmenen vuotta sitten tehtiin tällaisia ratkaisuja, jotka nyt olisivat aivan toisenlaisia näistä lähtökohdista.

Uusiutuvien energialähteiden käyttöön on panostettava, mutta joku raja siinäkin on, koska ne innovaatiot, mitkä ovat syntyneet, ovat saaneet kyllä riittävästi tukimarkkoja, ja niitä koko ajan syntyy lisää. Pellepelottomia riittää tässä maassa.

Tuulen osalta on merkittävänä todettava se, että sitä tietenkin Suomessakin otetaan käyttöön, mutta erityisesti on todettava se merkittävä vientimahdollisuus, mikä liittyy tämän tekniikan kehittymiseen ja metalliteollisuuden pärjäämiseen tällä alueella.

Kivihiili on yksi pahimpia saastuttajia. Mutta on todettava, ja korostan sitä, mitä talousvaliokunta, että jatkossa me tarvitsemme varavoimalähteenä kivihiilen, jota jossain kriittisessä tilanteessa joudutaan käyttämään. Mikäli se pakkotoimenpitein ajetaan alas, se merkitsee myös merkittävää hinnan panostusta.

Ydinvoiman osalta on todettava, että sen ratkaisut tullevat kypsymään tässä syksyn myötä. Ydinvoima on mahdollisuus, jolla Suomen teollisuuden ja Suomen kilpailukyky voidaan säilyttää myönteisellä tavalla, kun muistetaan, että me panostamme riittävästi niihin muihin energiamuotoihin, enkä hyväksy ollenkaan sitä väitettä, että jos saadaan viides ydinvoimala, me unohdamme kaiken muun. Siihen meillä ei ole varaa. On jatkossa todettava, että monipuolinen energian tuotanto takaa parhaalla mahdollisella tavalla Suomen kilpailukyvyn, josta meidän on kannettava täällä huolta samalla, kun me täytämme ilmastosopimuksen meille asettamat vaatimukset.

Tytti Isohookana-Asunmaa /kesk:

Arvoisa puhemies! Ensin ed. Nepposelle aivan lyhyesti tästä mahdollisesta viidennestä ydinvoimalasta: On se vain niin, että jos tiedetään, että tällainen rakennetaan muutaman vuoden kuluttua, niin nämä kalliimmat muodot jäävät ihan automaattisesti syrjään siinä määrin, että kukaan ei ryhdy investoimaan sellaisiin energiamuotoihin, jotka ovat ydinvoimaan nähden kalliimpia. Sehän on ihan päivänselvä asia, että semmoiseen ei rahaa panna. Siinä mielessä tämä uhka on ihan realistinen.

Arvoisa puhemies! Tämän selonteon myötä eduskunnassa nyt ensimmäistä kertaa keskitytään perusteellisesti yhteen globalisaation haastavimmista alueista eli ympäristöpolitiikkaan ja siinä nyt tällä kertaa nimenomaan ilmastopolitiikkaan. Tämä on tietenkin aivan oikein, koska ilmastomuutos on todellisuutta. Täällä Skandinaviassa eräiden asiantuntijoiden mukaan seuraavan sadan vuoden aikana lämpötila voi nousta jopa 9 astetta. Tämä merkitsee sitä, että sademäärät ja tulvat kasvavat, Itämeren ekosysteemi muuttuu. Se on jo nyt yksi maailman haavoittuvimmista meristä. Se, mitä tapahtuu Golfvirralle, on täysin arvoitus. Emme voi aavistaa, miten siinä käy. Mutta asiantuntijoiden mukaan kasvihuonepäästöjä tulisi kuitenkin ryhtyä vähentämään nopeasti ja niinkin paljon kuin 60—80 prosentilla.

Olen jokseenkin tyytyväinen ympäristövaliokunnan mietintöön ja haluan korostaa eräitä asioita tässä mietinnössä.

Ensiksikin korostan jatkotyötä. Suomi tarvitsee kunnollisen ilmasto-ohjelman, joka ulottuu ainakin aikaan 2030 taikka 2050 asti, sillä ympäristökysymyksiä ei voida ratkaista positiivisesti lyhyellä aikavälillä. Tämä on mahdottomuus.

Hallituksen selonteko on osoittautunut tältä osin kovin puutteelliseksi ja vaatimattomaksi samoin kuin siinä, että se valitsi mustavalkoisen tarkastelutavan eli joko tällaisen niin sanotun ydinvoimaskenaarion tai maakaasuskenaarion ja jätti muut tiet eli niin sanotun kolmannen tien, esimerkiksi uusiutuvien energiamuotojen tien, käyttämättä, jätti myös ottamatta huomioon työllisyysvaikutukset, jotka ovat käyneet nyt ilmi muun muassa asianomaisen valiokunnan lausunnosta.

Ympäristövaliokunnan mietinnöstä käy ilmi, että ilmasto-, energia- ja ympäristöpolitiikka on todella paljon haastavampi kuin helposti kuvittelemmekaan. Hallituksen selonteko rakentuu kovin paljon Kioton ympärille. Haluan myös korostaa sitä, että Kioton ilmastosopimus on vain preludi siis meillä, mutta myös Euroopan unionissa ja myös maailmanlaajuisesti, mutta tämän toteuttamiseksi on tietenkin nyt ensi vaiheessa ankarasti ponnisteltava. On aivan oikeutettua se, että Euroopassa ja täällä Suomessakin ollaan huolestuneita siitä, mitä Amerikassa tapahtuu, ja esitämme vahvaa kritiikkiä presidentti Bushin politiikalle. Ei ole mitenkään perusteltavissa se, että Amerikka jättäytyisi Kioton ilmastosopimuksen ulkopuolelle. USA, Venäjä ja kehitysmaat yhdessä tupruttavat selvästi yli puolet maailman päästöistä. Ilmasto on globaali asia. Siksi ainoa oikea tie positiiviseen tulevaisuuteen on se, että kaikki maat ovat vakavasti mukana alusta lähtien.

Tässä suhteessa Suomen tulee kyllä ponnistella vielä aktiivisemmin kuin tällä hetkellä olemme ponnistelleet kansainvälisellä tasolla saadaksemme aikaan tehokasta kansainvälistä ilmastopolitiikkaa. Meidän on aktivoiduttava muun muassa tällaisissa asioissa, joihin hallitus ei kovinkaan paljon ole kiinnittänyt huomiota, kuten minkälaisia päästökaupan ehtoja tullaan hyväksymään, miten nämä hiilinieluja koskevat laskentasäännöt muodostuvat, ja Bonnin heinäkuun kokoukseen on huolella valmistauduttava.

Arvoisa puhemies! Mielestäni tuloksellinen ilmastopolitiikka tulevaisuudessa edellyttää kolmea perusasiaa: ensiksikin juuri aktiivista EU-politiikkaa ja globaalipolitiikkaa, toiseksi selkeitä ohjauskeinoja ja niiden käyttöön ottamista ja edistämistä kotimaassa. Yksi tällainen on luonnollisesti veropolitiikka. Kun täällä on puhuttu jonkin verran energiaveron ja kilpailukyvyn suhteista, äskeisessä keskustelussa ainakin jäi kokonaan vaille huomiota se, että energiavero ja kilpailukyky on liitettävä ihan pakosta globaaliin yhteyteen. Sillä tavalla kilpailukykyä täytyy mitata eikä täällä kansallisesti. Kun elämme tällaisessa avoimessa taloudessa, on erittäinkin tärkeätä, että otamme globaalin näkökulman huomioon. Subventiopolitiikkaa harrastetaan kaikissa maissa, myöskin Suomessa. Tutkimukselle on saatava nykyistä enemmän varoja, koska tutkimuksen kautta löydämme uusiutuvia ja parempia energiamuotoja.

Kolmanneksi on huolehdittava siitä, että energian säästäminen etenee. Tässä suhteessa tarvitsemme hyvinkin vahvaa asennemuutosta. On hyvä, että ympäristövaliokunnassa kiinnitettiin huomiota näihinkin asioihin. Peruslähtökohtana tulee tietenkin olla se, että meillä on edelleen monipuolinen energiapaletti tulevaisuudessa ja että energiantuotanto on mahdollisimman pitkään ja pitkälle kotimaista. Esimerkiksi ydinvoimakeskustelussa minua hämmästyttää se, että puhutaan aina, että se on kotimaista, kun kuitenkin perusraaka-aine eli uraani on ulkomaista.

Lopuksi, arvoisa puhemies, globaalisuuteen vielä sen verran, että tästä eteenpäin Suomessakin varmasti kannattaisi pohtia ja mietiskellä, millä tavalla kansainvälisen tason toimintaa voitaisiin muuttaa. Voitaisiinko löytää esimerkiksi jokin Wto:n kaltainen yhteinen järjestö, koska globalisaationäkökulman huomioon ottaminen on aivan välttämätöntä? Tällä hetkellä näitä kysymyksiä ratkotaan hyvin monella tasolla eikä yhtenäistä järjestelmää ole. Ensiksi on saatava aikaan kestävä ympäristöpolitiikka, sen jälkeen tulee mielestäni talouspolitiikka ja energiapolitiikka jne.

Jukka Gustafsson /sd:

Arvoisa herra puhemies! Monet puhujat ovat täysin perustellusti lähteneet liikkeelle maapallotasoisesta ja -laajuisesta ilmasto-ongelmasta. Kun nyt kuitenkin on menossa juhannusviikko Suomessa, voisi yhtä hyvin lähteä liikkeelle suomalaisesta saunan lämmittäjästä Näsijärven rannalla. Hänelle ja useimmille suomalaisille on korvaamattoman tärkeä asia puhdas luonto, puhdas vesi ja ilma.

Haluan puheenvuoroni alkuun todeta sen, että vaikka valtioneuvoston selonteko ilmastostrategiasta oli varsin ansiokas yhteenveto ongelmasta ja sen juurista, oli se mielestäni liiaksi KTM-vetoinen. Väitän, että jos selonteon laadinta olisi annettu pääasiassa ympäristöministeriön harteille, olisi se hieman toisen näköinen. Jäin kaipaamaan ympäristöministeriön näkemyksiä teollisuuden, palveluiden, kotitalouksien ja liikenteen päästöihin. Varmasti osin tämän puutteen vuoksi selonteossa ei ole riittävästi särmää ja uskallusta kyseenalaistaa nykymenoa. Tässä mielessä yhdyn ympäristövaliokunnan arvioon selonteon kapea-alaisuudesta.

On selvää, että hiilidioksidipäästöjä tulee jatkossa vähentää rajusti. Tästä olemme kaikki samaa mieltä. Mutta miten se toteutuu, on jo toinen kysymys. Itse haluaisin kiinnittää huomiota kahteen kohtaan: tulevaan energiaratkaisuun ja uuden teknologian käyttöönottoon. Toki muitakin huomiota vaativia asioita on, esimerkiksi kaatopaikkojen metaanipäästöt, mutta niissä on viime vuosina tapahtunut huomattavaa parannusta.

Suurin haaste päästöjen alentamisessa tulee olemaan fossiilisten polttoaineiden käytön alentaminen. Niiden osuus Suomen kasvihuonepäästöistä on peräti 65 prosenttia. Onkin siis selvää, että asetettuihin tavoitteisiin ei päästä, ellei fossiilisten polttoaineiden käyttöä energian tuotannossa saada radikaalisti vähennettyä. Mielestäni valtioneuvoston selonteossa maakaasun ja ydinvoiman vastakkainasettelu on hedelmätön. Kumpikaan vaihtoehto ei ole kestävä. Yhdyn ympäristövaliokunnan kantaan, että uusiutuvia energiamuotoja pitää kehittää voimakkaasti. Haluaisinkin, että tuleva energiaratkaisu keskittyisi uusiutuviin energialähteisiin.

Tuulivoiman kilpailukyky nousee jatkuvasti ja uusien voimaloiden tehot ovat jo sitä luokkaa, että voi ihmetellä, miksei valtiovalta ole lähtenyt tukemaan tuulivoiman tuotantoa voimallisemmin, kuten Ruotsissa ja Tanskassa on muun muassa tehty. Tuulivoimaa aliarvioidaan, vaikka Suomella on pitkän rantaviivan vuoksi suuri potentiaali tuulivoiman hyödyntämiseen. Tähän olisin toivonut ympäristövaliokunnan kiinnittävän enemmän huomiota.

Myös lämmityksessä uusiutuvia energiamuotoja voidaan jo nykytekniikan avulla käyttää paremmin hyväksi. Esimerkiksi hakkeen käyttöä on kehitelty niin, että käyttäjäystävällisyys on lisääntynyt. Pellikoiden eli sahanpurusta puristettujen pipanoiden käyttö on lisääntynyt, koska pellikoille soveltuva lämmitysjärjestelmä hoitaa itse polttoainelisäämisen eikä käyttäjän tarvitse ravata jatkuvasti lisäämässä sitä, kuten hakkeen osalta asianlaita on. Samoin maa-, vesi- ja ilmalämpö ovat potentiaalisia energiamuotoja. Esimerkiksi maalämmön osalta omakotitalon lämmityskustannukset tippuvat neljäsosaan öljy- tai sähkölämmitykseen verrattuna. Silti käyttäjän ei tarvitse tehdä mitään hokkuspokkus-temppuja lämmittääkseen taloaan, vaan tekniikka on yhtä kätevää kuin sähkölämmityksessäkin. Myös suurten voimaloiden osalta olisin kiinnostunut, voitaisiinko vanhojen kivihiilivoimaloiden polttoaine korvata hakkeella tai pellikoilla. Aurinkovoimaa tulisi hyödyntää entistä enemmän varsinkin vapaa-ajan asumisessa.

Arvoisa puhemies! Meillä on siis paljon mahdollisuuksia tulevan energiaratkaisun suhteen. Tärkeintä minusta on sen oivaltaminen, että ympäristöystävällisten energiamuotojen käyttöönotto ei tapahdu itsestään. Markkinat eivät itsestään korjaa energiatuotannon rakennetta. Se on valtiovallan ja eduskunnan tehtävä. Ympäristövaliokunta on aivan oikein kiinnittänyt tähän huomiota, sillä tämä on mielestäni tärkein viesti, joka eduskunnan on hallitukselle välitettävä.

Ei Suomessa eikä varmaan monissa muissakaan länsimaissa ole osattu hyödyntää riittävästi uuden teknologian tuomia etuja energiasäästöissä tai päästöjen vähentämisessä. Tein noin vuosi sitten toimenpidealoitteen käytettyjen autojen verotuksen alentamiseksi. Tein sen siksi, että Suomen autokanta on yksi Euroopan vanhimmista, vaikka olemme varsin varakas kansakunta. Jos käytettyjä katalysaattoriautoja voitaisiin tuoda nykyistä edullisemmin maahan, olisi myös tavallisella palkansaajalla varaa ostaa suhteellisen uusi auto. Nykyään uuden tai uudehkon auton osto on lähinnä varakkaitten etuoikeus. Liian moni ajelee 80-luvun rämillä ja saastuttaa luontoa. Kun tiedetään, että katalysaattori vähentää auton päästöt murto-osaan, autokantaa nuorentamalla Suomella olisi mahdollisuus saavuttaa nopeasti hyviä tuloksia päästöjen vähentämisessä. (Ed. Tiusanen: Hiilidioksidiin se ei vaikuta!) Tähän asiaan jäin kaipaamaan myös ympäristövaliokunnan kantaa.

Liikenteeseen liittyen meidän olisi edistettävä entistä voimallisemmin julkisen liikenteen toimintakykyä ja kilpailukykyä yksityisautoiluun nähden. Esimerkiksi Pendolino-junien käyttöönottoa tulisi nopeuttaa. Valtiovallan pitäisi myös käyttää enemmän normiohjausta. Miksei vähemmän energiaa kuluttavista jokapäiväisistä laitteista tehdä standardeja, jotka olisi pakko ottaa käyttöön? Näin ainakin uusia asuntoja rakennettaessa.

Esko Kurvinen /kok:

Arvoisa herra puhemies! Ympäristövaliokunnan mietintö Kansallisesta ilmastostrategiasta on mielestäni erittäin ansiokas erityisesti siksi, että yksimielisessä mietinnössä Suomen ilmastostrategiaa on mietitty nimenomaan ilmaston näkökulmasta.

Valiokunta ei ole rajoittunut tarkastelemaan Suomen ilmasto-ohjelmaa pelkästään kahden energiaratkaisun vertailuna, kuten hallituksen selonteon pohjalta olisi helposti voinut käydä. Ympäristövaliokunta on etsinyt ratkaisuja mahdollisimman laaja-alaisesti, punniten eri toimenpiteiden vaikutuksia kiihkottomasti, nojautuen kuulemiensa 78 asiantuntijan ja lukuisten muiden valiokuntien antamiin lausuntoihin. Hallitustenvälisen ilmastopaneelin uusimman raportin mukaan enää ei ole kysymys siitä, muuttuuko ilmasto ihmisten toimesta, vaan siitä, kuinka paljon ja kuinka nopeasti. Ilmastomuutos ei ole enää pysäytettävissä, vaikka kasvihuonepäästöt loppuisivat kokonaan.

Kansallisen ilmastostrategian lähtökohtana oleva Kioton sopimuksen tavoitteiden saavuttaminen on mitä ilmeisimmin vain pieni hidastus siihen nähden, mitä tarvittaisiin, jotta päästäisiin ekosysteemin sietämiin ilmastomuutoksiin. Suomen on varauduttava nyt tehtävillä valinnoilla siihen, että kasvihuonekaasujen vähentämistä pystytään jatkamaan niin, että nyt tehtävät toimenpiteet eivät esimerkiksi turhien investointien takia rajoita kehityksen jatkamista. Hallituksen selonteosta puuttuvat kokonaan pysyvän ilmastomuutoksen sopeuttamistoimenpiteet. Tältä osin Kansallista ilmastostrategiaa on syytä täydentää, samoin kuin sen jälkeen, kun viidennen ydinvoimalan rakentamislupa on ratkaistu.

Arvoisa puhemies! Suomen kasvihuonekaasujen ylivoimaisesti merkittävin lähde on fossiilisten polttoaineiden käyttö energiatuotannossa ja lämmityksessä. On kuitenkin aivan oikein, että hallitus selonteossaan esittää toimenpiteitä kaikkien kasvihuonekaasujen vähentämiseksi. Selonteossa arvioidaan uusiutuvan energian käytön lisäämisellä ja energiansäästötoimenpiteillä saavutettavan noin puolet päästövähennystarpeesta.

Suomalainen teollisuus on viime vuosien aikana merkittävästi tehostanut energiankäyttöä erilaisilla teknisillä toimenpiteillä. Ilahduttavaa onkin todeta eilinen teollisuuden antama kirjallinen sitoumus jatkaa hiilidioksidipäästöjen vähentämistä vapaaehtoisin sopimuksin. Lisää säästötoimenpiteitä etsittäessä onkin otettava huomioon, että suomalainen teollisuus on jo nyt erinomaisella kansainvälisellä tasolla. Näistä lähtökohdista suomalaisen osaamisen vientimahdollisuuksia on syytä tukea globaalin ilmastomuutoksen hillitsemiseksi.

Sen sijaan meidän jokaisen suomalaisen asenteissa ja kulutustottumuksissa on huomattavasti parantamisen varaa. Tämä edellyttää nykyistä voimakkaampia toimia muun muassa opetuksessa ja kuluttajavalituksessa ja ehkä myös energian hinnoittelussa.

Uusiutuvien energialähteiden tutkimus ja kehitys etenee laajalla rintamalla kaikkialla maailmassa, mutta asiantuntijoitten mukaan niiden saaminen laajasti, teknisesti ja taloudellisesti kilpailukykyisinä käyttöön kestää vielä kymmeniä vuosia. Suomalainen teollisuus ja tutkimuslaitokset ovat hyvin mukana tässä tutkimustyössä ja tuotekehityksessä. Tulevaisuusvaliokunnan arviointiin siitä, että näistä teknologian aloista Suomeen syntyisi uusia menestystarinoita, on syytä uskoa.

Suomessa käytössä olevista uusiutuvista energialähteistä vesivoima sekä puun ja turpeen yhteiskäyttö ovat vakiinnuttaneet asemansa. Sähkön ja lämmön yhteistuotanto näillä uusiutuvilla energialähteillä on kannatettavaa ja sen kilpailukyky tuontienergiaan nähden on turvattava myös jatkossa verotuksellisin keinoin. Sen sijaan maakaasun käytön merkittävään lisäämiseen nykyisessä tilanteessa, jossa olemme täysin riippuvaisia yhdestä toimittajasta, on syytä suhtautua kriittisesti. Sitoutuminen nykyistä laajemmin yhteen toimittajaan aiheuttaa Suomen energiahuollolle kohtuuttoman hinta- ja toimitusvarmuusriskin, varsinkin, kun myös samalla tuontisähkön, raakaöljyn ja kivihiilen merkittävä osa tulee samalta toimittajalta. Tilanne voi muuttua joskus tulevaisuudessa, jos kaasun toimittajia saadaan useampia ja niitä voidaan kilpailuttaa keskenään. Kilpailun puuttuminen on jo tällä hetkellä nähtävissä, sillä selonteossa ennakoitu hintataso on jo nyt saavutettu. Lisäksi on syytä muistaa, että maakaasu on vain väliaikainen ratkaisu päästöjen vähentämiseen, sillä se tuottaa hiilidioksidi- ja metaanipäästöjä.

Arvoisa puhemies! Suomalainen hajautettu, yhdistetty sähkön- ja lämmöntuotanto kotimaisilla uusiutuvilla polttoaineilla täydennettynä uusilla uusiutuvilla energialähteillä, nykyisen kaltaisella maakaasun käytöllä sekä erillisellä päästöttömällä kotimaisella sähköntuotannolla takaa parhaat mahdollisuudet toteuttaa selonteon mukaiset ilmastolliset tavoitteet. Maamme tarvitsee monipuolista energian tuotantoa myös tulevaisuudessa. Se on Suomen energiapolitiikan vahvuus nyt ja tulevaisuudessa myös ilmastonäkökulmasta katsoen. Samalla toteutuu ympäristövaliokunnan mietinnössään korostama vaatimus siitä, että energia on suomalaisen yhteiskunnan perushyödyke, jonka riittävä saanti pitkällä aikavälillä kilpailukykyiseen hintaan on turvattava kaikissa olosuhteissa.

Tuija Nurmi /kok:

Arvoisa puhemies! Käsiteltävänä oleva valtioneuvoston selonteko kansallisesta ilmastostrategiasta on oikean suuntainen ja kannatettava. Ilmastostrategia sisältää moninaisia alueita, muun muassa teollisuuden ja liikenteen. Puutun puheenvuorossani pariin mielestäni hyvin tärkeään näkökohtaan.

On hyvä ja monesti välttämätöntä, että asioista tehdään sopimuksia. Pelkät sopimukset eivät kuitenkaan riitä tässäkään tapauksessa. Ihmisten on ymmärrettävä sopimuksen sisältö eli se, mitä se tarkoittaa, mitä se vaatii ja mikä sen vaikutus on. Viime kädessä ympäristötiedon pitää siis saavuttaa kuluttaja, joka tutkimusten mukaan on aiempaa enemmän kiinnostunut ympäristöasioista. Ongelmana on, ettei kiinnostusta tahdota saada tekemisen tasolle, vaikka asian tärkeys ymmärretään. Sanoista tekoihin pääseminen vaatii usein elinikäistä itsensä koulutusta. Poikkeuksiakin on. Asiakkaiden ympäristötietoisuuden on huomattu olevan vahva muutosvoima tietyillä markkinoilla. Esimerkiksi bensan markkinoinnissa ympäristöystävällisyys on jo pitkään ollut päävaltti.

Huomattava määrä hiilidioksidipäästöistä aiheutuu liikenteestä. Puutun nyt myös muihin liikennepäästöihin. Miltei kaikki hengityskorkeudella esiintyvä yhdyskuntailman hiilimonoksidi on peräisin autojen pakokaasuista. Helsingissä tehdyssä tutkimuksessa vuosilta 1987—1995 todettiin, että korkeiden hiilimonoksidipitoisuuksien ja kokonaiskuolleisuuden sekä sydän- ja verisuonisairauksista johtuvan kuolleisuuden välillä on merkittävä yhteys. Hengityselinsairauksista ja syövistä johtuvien kuolemien ja korkeiden hiilimonoksidipitoisuuksien välillä ei todettu yhteyttä. Yhdyskuntailman hiilimonoksidien haittavaikutukset todettiin nyt pienemmissä pitoisuuksissa kuin aiemmin on maailmalla raportoitu. Haittoja todettiin pitoisuuksissa, jotka alittivat Maailman terveysjärjestön ohjearvot.

Valtiovarainvaliokunta on mietinnössään kiirehtinyt autoverotuksen kokonaisuudistusta hallitusohjelman mukaisesti siten, että autokannan uusiutumista nopeutetaan liikenneverotuksen rakennetta muuttamalla ja liikenneverotuksessa otetaan nykyistä painokkaammin huomioon ympäristövaikutukset, erityisesti polttoaineen kulutus ja liikenneturvallisuustekijät. Tutkimuksen mukaan liikenteen pitoisuuksia voidaan alentaa tehokkaimmin juuri suosimalla autokannan uusiutumista, koska uusien autojen hiilimonoksidipäästöt ovat huomattavasti pienemmät kuin vanhojen autojen. Siksi toivon, että hallitus lunastaa pian lupauksensa autoverotuksen uudistamisesta.

Olen muuten tästä valtioneuvoston selonteosta pitkälti samaa mieltä kokoomuksen ryhmäpuheenvuoron kanssa. Täällä on vielä monta, jotka haluavat käyttää puheenvuoron, joten en toista ryhmäpuheenvuoron kannanottoja.

Annika  Lapintie /vas:

Arvoisa puhemies! Kun lukee ympäristövaliokunnan asiasta antamaa mietintöä, voi todeta, että eduskunta teki viisaan päätöksen päättäessään, että nimenomaan ympäristövaliokunta on se valiokunta, joka suorittaa ratkaisevan ilmastostrategian käsittelyn. Muualla aika usein kuullaan väitettävän, että ne, jotka vastustavat ydinvoimaa, kannattavat samalla fossiilisten polttoaineiden käytön jatkamista ja lisäämistä. Tämähän ei pidä paikkaansa, mutta nämä väitteet johtuvat selvästikin siitä, että myös ilmastostrategiaa on yritetty käyttää tukena, kun yritetään perustella ydinvoiman lisärakentamista. Kuitenkin valtioneuvoston antamassa selonteossa jo todetaan aivan yksiselitteisesti, että hiilidioksidipäästötavoitteeseen voidaan päästä myös ilman ydinvoimaa.

Myös talousvaliokunnan lausunnossa todetaan selvästi, että molemmat kansallisen ilmastostrategian KIO-skenaariot ovat toteuttamiskelpoisia. Sekä selonteon että talousvaliokunnan mukaan maakaasuvaihtoehto on jonkin verran kalliimpi kuin ydinvoimaratkaisu, mutta kukaan tuskin voi kieltää sitä, että tulevaisuutta ajatellen KIO1 on kuitenkin äärettömän paljon turvallisempi vaihtoehto kuin ydinvoiman lisärakentamiseen pohjaava vaihtoehto.

Esimerkiksi arvovaltainen talouselämän asiantuntijalehti The Economist arvostelee pääkirjoituksessaan noin kuukausi sitten 19.5. voimakkaasti USA:n presidentin George Bushin ydinvoimapolitiikkaa. Lehden kirjoituksen mukaan ydinvoimaa huomattavasti tehokkaampi kasvihuoneilmiön torjuja olisi hiilidioksidivero, joka antaisi puhtaille energiamuodoille, kuten tuuli- ja aurinkoenergialle, samat lähtöedellytykset ydinenergian kanssa. Tästä näkökulmasta lehden pääkirjoitus pitää kuitenkin puhtaita energiamuotoja parempana, koska ydinvoimalla on taakkanaan sen aiheuttamat ikuiset jätteet.

Tulevaisuusvaliokunnan lausunnossa todetaan, että uusiutuvat energiamuodot ovat jo tänään teknologisesti niin kehittyneitä, että ne voitaisiin ottaa käyttöön laajemminkin. Ainoana hankaluutena tulevaisuusvaliokunnan mietinnössä pidetään uusiutuvien energiamuotojen markkinointia ja niiden hintaa. Uusiutuville energiamuodoille annetulla lisäpanostuksella markkinat kasvaisivat ja hinta alenisi.

Mielestäni meidän suomalaisten tulisi energiaratkaisuja pohtiessa muistaa olla myös sosiaalisesti kestäviä. Seuraavina vuosikymmeninä kehitysmaiden energian tarve tulee kasvamaan hyvin nopeasti. Kovinkaan monella kehitysmaalla ei varmastikaan ole varaa rakentaa suuria pääomia vaativaa ydinenergiaa. Mielestäni niin meillä Suomessa kuin muillakin kehittyneillä teollisuusmailla on nyt velvollisuus kehittää uusiutuvia energiamuotoja niin, että kehitysmaat eivät joudu tulevaisuudessa turvautumaan energian tuotannossaan fossiiliseen energiaan, vaan uusiutuva energia on aidosti kilpailukyistä ja kehitysmaidenkin käytettävissä.

Työ- ja tasa-arvoasiainvaliokunnan lausunnossa korostetaan sitä, että Suomi on yksi maailman suurimmista tuulivoimakomponenttien viejämaista ja siksi meillä olisikin hyvät luontaiset edellytykset hyödyntää myös itse tätä uutta energiateknologiaa. Työ- ja tasa-arvoasiainvaliokunnan mietinnössä kehotetaankin Suomea tukeutumaan voimakkaasti suomalaiseen osaamiseen ja teknologiaan, koska näin voidaan merkittävästi edistää uuden energiateknologian vientimahdollisuuksia.

Liikenne tuottaa 20 prosenttia kasvihuonepäästöistämme. Liikennettä tulisi kehittää ympäristöystävällisemmäksi. Tähän on useitakin keinoja. Esimerkiksi lento- ja yksityisautoliikenne tuottavat eniten kasvihuonekaasuja matkustajaa kohden. Lentoliikenteen houkuttelevuutta voitaisiin vähentää verottamalla lentopolttoainetta bensiinin tavoin sekä myös asettamalla lentoliikenteelle yleinen haittavero. Huomattavasti lentoliikennettä ja yksityisautoilua ympäristöystävällisemmän liikennemuodon, esimerkiksi raide- ja linja-autoliikenteen, parantamiseksi pitäisi harkita myös arvonlisäveron alentamista juuri näiltä ympäristöystävällisiltä vaihtoehdoilta.

Liikennekasvatuksella ja -rajoituksilla on vaikutus päästöihin. Kun autolla ajetaan esimerkiksi 80 kilometriä tunnissa ja liikennevirta on tasainen, päästöt ovat alhaisempia. Kuitenkin usein harhaanjohtavasti väitetään, että nimenomaan moottoritiet, joilla ajetaan lujaa, olisivat saasteeton vaihtoehto. Tällaiset harhakäsitykset pitäisi pyrkiä oikomaan, koska aina kun nopeus nousee yli 80 kilometrin rajan, myös päästöt lisääntyvät. Kunnallisilla kevyen liikenteen väylillä voidaan myös kannustaa ihmisiä saasteettomaan liikkumiseen. Tässä esimerkiksi kunnilla on mahdollisuus näyttää, mihin pystytään, jos halutaan suosia kevyttä liikennettä.

Ydinvoiman lisärakentaminen ei mielestäni ole järkevä keino vähentää Suomen kasvihuonekaasujen päästöjä. Ydinvoima ei kannusta energian säästämiseen, vaan pikemminkin sen tuhlaamiseen. Ydinvoima ei kannusta uusiutuvien energiamuotojen kehittämiseen, vaan päinvastoin hidastaa näiden kehittämistä. Mielestäni Suomen tulisi nyt rohkeasti siirtyä aitoon vihreään energiatalouteen. Sekä teollisuutta että kotitalouksia tulisi kannustaa energian järkevään käyttöön, jotta taas kymmenen vuoden kuluttua ei tarvitse keskustella uudesta ydinreaktorista.

Ismo  Seivästö  /kd:

Arvoisa puhemies! Myönteisesti on todettava, että viime päivinä on saanut iloita kahdesta tasapainoisesta ja hyvästä mietinnöstä, joilla molemmilla on vaikutusta pitkälle tulevaisuuteen. Tarkoitan talousvaliokunnan mietintöä valtionyhtiöitten kehittämisestä ja ympäristövaliokunnan mietintöä valtioneuvoston selonteosta Kansallisesta ilmastostrategiasta. Molemmat on laadittu hyvässä yhteisymmärryksessä erilaisia näkemyksiä yhteen sovittaen.

On asioita, joissa pienen kansakunnan tulee olla mahdollisimman yksituumainen, jotta pärjäämme maailmassa, jossa suurten painoarvo kilpailussa tuntuu vain kasvavan. Saastuttaminen ei saa kuitenkaan tuoda kilpailuetua kenellekään. Ympäristöasioissa ja ihmisoikeuksissa maailma on siis korostuneesti yhteinen. Puhdas ilma, puhdas vesi, saasteeton maaperä — siinä kolme perusasiaa, jotka tulee antaa perinnöksi lapsillemme ja heidän lapsilleen. Tässä tarvitaan yksilöiden, kuntien panostusta erityisesti yhdyskuntarakenteen ja joukkoliikenteen suunnittelussa, maakuntien, valtioiden ja maanosien panostusta. Globaalit toimenpiteet ovat tarpeen, jotta emme kokonaan turmele Luojamme hyvää luomistyötä.

Tietyt ilmastomuutokset ovat jo valitettavaa todellisuutta, mutta pelkkään sopeutumiseen ei tule tyytyä, ovathan toimenpiteet johtaneet monin paikoin veden- ja ilmanlaadun merkittävään paranemiseen, kunhan näihin toimenpiteisiin on vain ryhdytty. Uudella energiateknologialla on vielä monia mahdollisuuksia yhdistettäessä taloudellisesti ja ympäristöystävällisesti sähkön ja lämmön tuotanto. Onhan meilläkin paljon uusiutuvia energian lähteitä, joilla on merkittävä työllistämisvaikutus. Erityisesti puunjalostusastetta yleensä sekä puun käyttöä niin rakentamisessa kuin energian tuottamisessakin tulee lisätä. Hake, pelletit ja myös biodiesel ovat kotimaisia lähteitä. Aurinko ja tuuli ovat kansainvälisesti yhteistä omaisuutta.

Suomen tulee pitää kiinni omasta osuudestaan Kioton pöytäkirjassa asetetuista kasvihuonekaasupäästöjen vähennystavoitteista. Samalla meidän tulee Euroopan unionin osana, mutta myös hyviä suhteitamme Venäjään ja USA:han hyväksikäyttäen, edistää näiden kahden suuren yhteisymmärrystä ympäristökysymyksissä, auttaa heidätkin näkemään, miten merkittävä turvallisuustekijä puhdas ympäristö on myös suurvalloille. Samalla voidaan yrittää vaikuttaa myös ohjustorjuntakysymyksiin niin, että varoja ilmastonsuojeluun ja yleensäkin ympäristönsuojeluun jää enemmän käytettäväksi näissä molemmissa suurvalloissa.

Kari Uotila  /vas:

Arvoisa puhemies! Ilmaston lämpeneminen kasvihuonekaasujen seurauksena on todella globaali ongelma. Sen vaikutukset eri puolella maapalloa ovat varmasti erilaisia, mutta on aivan selvää, että köyhimmät maat tulevat kärsimään eniten, mikäli tätä kehitystä ei saada käännettyä, muun muassa vedenpinnan nousun seurauksena jne.

Sitten voidaan arvioida, mitkä olisivat vaikutukset pitkällä aikavälillä Suomeen, mikäli ilmaston lämpeneminen, kasvihuoneilmiö, edelleen jatkuu. Voi olla, että keskilämpötila nousee ja siirrymme ilmastollisesti lähemmäksi Eurooppaa. Mutta on myös asiantuntijoita, jotka katsovat, että kehitys voi olla aivan päinvastainenkin. He lähtevät siitä, että ilmaston lämpeneminen ja siitä johtuva mannerjäätiköiden sulaminen aiheuttaa muutoksia valtamerien suolapitoisuuksiin. Aika monet pitävät mahdollisena jopa niin dramaattisia muutoksia kuin Golfvirran suunnan vaihtuminen, jonka seurauksena me emme menekään ilmastollisesti kohti Etelä-Eurooppaa, vaan menemme kohti jääkautta ja ilmaston kylmenemistä.

Ilmastonmuutokset voidaan tietysti kyseenalaistaa ja sanoa, että ne ovat hyvin hitaita ja kauaskantoisia. Mutta kun niitä vertaa vaikka laskelmiin ja oletuksiin käytetyn ydinvoiman loppusijoittamisen riskeistä ja sitä kohtaan tunnettuihin pelkoihin, niin puhutaan myös tuhansista ja kymmenistätuhansista vuosista. Myös ilmaston lämpenemisen osalta pitää ottaa ehkäpä samanlainen aikajänne. (Ed. Tiuri: Kymmenessä vuodessa jäähtyy, jos Golfvirta pysähtyy!)

Kun tämä on globaali ongelma, niin pitää tietysti edellyttää maailman kaikilta toimijoilta vastuullisuutta. Kyllähän USA:n suhtautuminen tähän kysymykseen on vastuuton. Kun maa tuottaa 25 prosenttia kasvihuonekaasuista ja tuottaa myös asukasta kohti eniten näitä kaasuja, kyllä sen pitäisi enemmän kantaa vastuuta tästä kehityksestä. Nythän presidentti Bush ja EU:n johto tapasivat Göteborgissa, jossa kestävä kehitys ja myös ilmastosopimus olivat keskeisesti esillä. Eikä ainakaan vielä ole näkyvissä USA:n uuden hallinnon selkeää energiapoliittista linjausta. USA:ssa on myös herätelty keskustelua ydinvoiman lisärakentamisesta. Äskettäin Oecd:n ministerikokouksessahan USA:n pari keskeistä ministeriä lähestyi asiaa sillä tavalla asteittaisen etenemisen kautta, että ilmastokysymyksessä pitäisi ottaa askel kerrallaan ja seurata ensimmäisen askeleen vaikutusta ennen kuin sitoudutaan pitemmälle.

Joka tapauksessa, riippumatta siitä, mitä USA:n ilmasto- ja energiapolitiikassa tapahtuu, Euroopan unionin, ja Suomen tietysti Euroopan unionin jäsenenä, on tehtävä kaikkensa Kioton prosessin eteenpäinviemiseksi. Siitä huolimatta, mitä sille prosessille tapahtuu, on meidän täällä omassa maassamme kuitenkin osaltamme vastattava haasteeseen ja toimittava siten, että velvoitteemme täyttyvät.

En puutu tässä valiokunnan mietintöön kuin siltä osin, mitä valtiovarainvaliokunta on siihen kantaa ottanut, ja valtiovarainvaliokunnankin kannan osalta vain vetämäni jaoston, asunto- ja ympäristöjaoston, osuuteen lausunnossa. Asunto- ja ympäristöjaoston rooliin tässä yhteydessä kuuluivat keskeisesti erityisesti yhdyskuntarakennekysymykset ja tietysti rakentaminen kaiken kaikkiaan. Kokonaisuuden kannalta nämä eivät varmasti kaikkein suurimpia tekijöitä merkitykseltään ole, mutta täytyy sanoa, että pienistä puroista syntyy jokia. Myöskin ilmastomuutoksen hallinnassa pienistä ja saman suuntaisista toimenpiteistä syntyy se myönteinen kehitys, jolla näihin tavoitteisiin voidaan päästä.

Yhdyskuntarakenteessahan on ollut, niin kuin lausunnossa todetaan, viime vuosina ominaista se, että samalla kun valtakunnan mittakaavassa on tapahtunut hyvin voimakasta keskittymistä kasvukeskuksiin, muun muassa tänne Pääkaupunkiseudulle, näiden kasvukeskusten sisällä yhdyskuntarakenne on hajautunut ja eriytynyt. Tämä on ympäristön kannalta hyvin kielteistä kehitystä varsinkin silloin, jos se johtaa lisääntyvään liikenteeseen, lisääntyvään henkilöauton käyttöön pitempiin ja pitempiin työmatkoihin ja pitempään matkustamiseen muutoinkin. Mikäli rakentaminen vielä suuntautuu pirstaloidusti niin, että se menee muun muassa kaukolämpöverkkojen ulkopuolelle, nämä kielteiset vaikutukset ympäristön kannalta vielä kasvavat. Kun viittasin aiemmin debatissa kuntien vastuuseen, kyllä kunnilla on aika suuri vastuu. Olisi erittäin tärkeätä, että kaikissa kunnanvaltuustoissa, kun tehdään päätöksiä, otettaisiin hyvin läpäisyperiaatteella ilmastosopimuksenkin velvoitteet huomioon ja yhdyskuntarakennetta pyrittäisiin eheyttämään, sekä työpaikka- että asuntorakentamista todella suunnattaisiin joukkoliikenneyhteyksien, erityisesti raideliikenteen, piiriin ja samoin tietysti pyrittäisiin hyödyntämään kaukolämpöverkkoa ja yleensäkin rakennettua ja valmiina olevaa kunnallistekniikkaa. Se on silloin yksittäisistä päätöksistä, yksittäisistä kaavoista koostuva kokonaisuus sillä tavalla, että myöskin kuntatasolla tehdään paljon.

Toinen osa koskee sitten rakentamisen energiatehokkuutta, korjausavustuksia. Täällä on hyviä kohtia siihen, että tätä pitää tukea. Pitää tukea niitä ratkaisuja, joilla otetaan käyttöön uusiutuvia lämmön- ja energiantuotantotapoja (Puhemies koputtaa) myöskin pientalorakentamisessa jne., elikkä niitäkin täytyy voimakkaasti tukea.

Reijo Laitinen /sd:

Arvoisa herra puhemies! Suomen energiapolitiikan kannalta ajankohtainen kysymys on, miten toteutamme meille asetetut kasvihuonekaasujen vähentämistavoitteet. Kasvihuonekaasuista merkittävin on, niin kuin hyvin tiedämme ja tunnemme, hiilidioksidi, jota etupäässä aiheuttavat energian tuotanto ja käyttö. Tämä merkitsee, että päätettäessä keinoista päästöjen vähentämiseksi päätetään myös keskeisistä energiapoliittisista linjauksista.

Energia on merkittävä tuotannontekijä. Sen merkitys on huomattava sekä teollisuudessa, palveluissa että muussa tuotantotoiminnassa. Se on myös kotitalouksien keskeinen kulutushyödyke yhtä hyvin asumisessa kuin myöskin liikkumisessa. Energia on välttämättömyys yhteiskuntamme jokapäiväiselle toiminnalle. Se edistää välillisesti monien yhteiskunnallisten hyvinvointitavoitteiden saavuttamista. Näin ollen energian saatavuudessa tai hinnassa tapahtuvat muutokset tai häiriöt vaikuttavat voimakkaasti koko yhteiskuntaan.

Energiahuollon monipuolisuudella eli useiden eri energialähteiden käytöllä voidaan lisätä energian saannin varmuutta. Energiahuollon monipuolisuus ja kilpailevat hankintalähteet pitävät yllä energiamuotojen ja energian toimittajien välistä kilpailua, joka taas laskee sitten energian hintaa.

Suomen suurin ongelma on työttömyys, jonka alentaminen on yhteiskunnallisesti tärkein tehtävä. Työttömyyden laskuun ja valtionvelan alenemiseen tähtäävä politiikka on mahdollista ennen kaikkea tasaisen ja vahvan talouskasvun avulla. Me tarvitsemme uutta tuotantoa ja sen luomia työpaikkoja. Riittävän ja kohtuuhintaisen energian saanti on teollisuuden toiminnan tärkeimpiä toimintaedellytyksiä ja vaikuttaa siten merkittävästi työllisyyskehitykseen. Kauaskantoisia investointiratkaisuja ei tehdä riittävästi, mikäli hinnaltaan kilpailukykyisen perusenergian riittävyyteen liittyy epävarmuutta.

Valtioneuvoston kansallista ilmastostrategiaa koskeva selonteko esitti kaksi vaihtoehtoista mallia, joilla molemmilla voidaan täyttää Kioton pöytäkirjan Suomelle asettamat ensimmäisen sitoumuskauden 2002—2012 velvoitteet. Molempiin malleihin kuuluu energiansäästöohjelma sekä uusiutuvien energiamuotojen edistämisohjelma. On positiivista, että nyt käsiteltävänä oleva ympäristövaliokunnan mietintö tukee valtioneuvoston hyväksymää ilmasto-ohjelmaa. Mietintöä voi kuitenkin pitää yksipuolisena, ja siinä on unohdettu aika tavalla taloudelliset seikat. Erityisesti mietinnössä siteeratut asiantuntijalausunnot ihmetyttävät, sillä ne edustavat lähinnä uusiutuvien energialähteiden tutkijoita eikä energia-alan ja teollisuuden kommentteja mainita ollenkaan.

Selonteon linjaukset uusiutuvista energiamuodoista ja energian säästöstä ovat perusteltuja. Valtioneuvoston suunnitelmien toimien kustannukset ovat 0,5 miljardia markkaa. Ympäristövaliokunta mietinnössään vaatii lisäpanostuksia uusiutuvaan energiaan, mutta tästä aiheutuvia kustannuksia ei ole ollenkaan sitten huomioitu. Niitäkin olisi voinut tarkastella.

Lisäksi voi todeta, että ympäristövaliokunta suhtautuu energia-alaa optimistisemmin uusiutuvien energiamuotojen mahdollisuuksiin. Tämä ilmenee myös mietinnössä esitetyistä uuden energiateknologian vientiä koskevista arvioista. Mainittu 19,2 miljardin markan summa koskee energiateknologian vientiä kokonaisuudessaan, ei pelkästään uutta energiateknologiaa.

Mielestäni ympäristövaliokunta on selonteon kahta vaihtoehtoista mallia pohtiessaan pitänyt vaihtoehtoja ikään kuin toisensa pois sulkevina. Oletetaan, että ydinvoima sulkisi maakaasun pois tai päinvastoin. Tämä lähtökohta-asetelma on mielestäni väärä, sillä maakaasu soveltuu erinomaisen hyvin yhdistettyyn sähkön- ja lämmöntuotantoon ja lisäydinvoimahan puolestaan soveltuu sähkön lisätarpeen kattamiseen.

Maakaasun käytön huomattavan kasvun kannalta olisi tärkeää, että Suomen kaasuverkko saataisiin kytkettyä osaksi eurooppalaista verkkoa. Yhteys on tarpeen kaasun hinnan kilpailukykyisyyden varmistamiseksi ja energiamarkkinoiden toimivuuden lisäämiseksi. Suomesta on putkiyhteys tällä hetkellä vain yhteen kaasuntoimittajaan eli Venäjään. Maakaasun käytön lisääminen altistaa energiankäyttäjät kasvavalle hintariskille ainakin tilanteessa, jossa on vain yksi kaasunhankintalähde.

Arvoisa puhemies! Suomen kaasun käyttö on niin vähäistä, että uuden kaasuputkiyhteyden rakentaminen Keski-Euroopasta tai Norjasta vain Suomen markkinoita varten ei ole millään tavalla kannattavaa. Myös Suomen kautta kulkevan uuden Keski-Euroopan ja Venäjän välisen putkiyhteyden valmistuminen tällä vuosikymmenellä näyttää enemmän kuin epätodennäköiseltä.

Ottaen huomioon talouden realiteetit, talouskasvun, energian kulutuksen kasvun ja Kioton sopimuksen asettamat vaatimukset ainoaksi järkeväksi ja toimivaksi ratkaisuksi osoittautuu ydinvoiman lisärakentaminen. Vain pitkäjänteinen energiapolitiikka takaa vakaan talouden kasvun ja työllisyystilanteen parantumisen sekä valtion velan määrän vähentämisen.

Anni  Sinnemäki  /vihr:

Arvoisa puhemies! Harhaisia käsityksiä, ed. Laitinen.

Ensinnäkin voidaan varmasti sanoa, että oli oikea ratkaisu, että se oli juuri ympäristövaliokunta, joka laati mietinnön Kansallisesta ilmastostrategiasta. (Ed. Laitinen: Voi olla eri mieltäkin!) — Tässä salissa saa kai olla eri mieltä. Siksi olemme täällä töissä.

Suomea usein EU:ssa jopa vähän kriittiseen sävyyn tuomitaan siitä, että olemme luokan paras oppilas ja kilttejä. Tässä kysymyksessä on kuitenkin hyvä, että ympäristövaliokunta on selvästi linjannut, että ilmastonmuutoksen torjunnassa meidän tulee olla luokan paras oppilas eli toisaalta niin, että joka tapauksessa toteutamme oman päästövähennystavoitteemme riippumatta siitä, mikä on kansainvälinen neuvottelutilanne, ja toisaalta todetaan, että meidän tulee unionin sisällä ja muutenkin kansainvälisissä neuvotteluissa toimia mahdollisimman hyvin niin, että Kioton pöytäkirja saataisiin ratifioitua.

Mietintö on kokonaisuudessaan aika hyvä ja otan omassa puheenvuorossani esille muutamia seikkoja koskien tätä asiaa.

Ympäristövaliokunnan mietintö jonkin verran — ehkä aika paljonkin — kritisoi sitä, että strategiassa oli päädytty tarkastelemaan ikään kuin vain kahta vaihtoehtoista tapaa toteuttaa päästövähennykset. Valiokunta viittaa siihen, että voimakkaampi ohjausvaikutus, ikään kuin enemmän politiikkaa olisi voitu tehdä, jos esimerkiksi uusiutuviin energianlähteisiin ja säästöön olisi panostettu tässä ohjelmassa vielä enemmän kuin siinä nyt on tehty.

Ympäristöjärjestöt ovat laatineet oman esimerkkimallinsa siitä, miten voitaisiin tehdä ikään kuin kolmas strategia, joka pohjaa olemassa oleviin tutkimusohjelmiin, erilaisiin edistämisohjelmien taustaraportteihin, energiansäästöohjelman taustaraporttiin ja erilaisten tutkimuslaitosten näkemyksiin siitä, mitkä ovat tekniset ja taloudelliset mahdollisuudet toteuttaa voimakkaampia toimenpiteitä esimerkiksi säästön yhteydessä.

Yksi paljon keskusteltu kysymys oli maakaasun hintariski. Siitä voidaan todeta ainakin se, että maakaasun hinnan mahdollisesti noustessa tämä lisää kotimaisen puupolttoaineen kilpailukykyä ja siten edistäisi sitä tavoitetta, joka vaikuttaa olevan tässäkin salissa kuitenkin aika yksimielinen, että nimenomaan kotimaisen bioenergian käyttö on se, johon meidän joka tapauksessa tulee panostaa. (Ed. Laukkanen: Kalliilla maakaasulla, vai?) — Ei, vaan että jos maakaasun hinta nousee, se tarkoittaa sitä, että silloin puupolttoaine on edullisempaa kuin maakaasu, ja se tarkoittaa sitä, että ei käytetä niin paljon maakaasua, vaan että kotimaisen puupolttoaineen käyttö lisääntyy. (Ed. Laukkasen välihuuto) — Sanotaan, että emme voi sitä tavoitella tai olla tavoittelematta muutoin kuin sillä tavalla, että meillä on vaihtoehtoisia polttoaineita, jotka vaikuttavat siihen, että on valinnan mahdollisuus.

Eräs keskustelu käytiin hiilivoiman kariutuneiden kustannusten korvaamisesta. Valiokunta toteaa mietinnössään ja asiantuntijakuulemisessa se tuli eri teollisuuden edustajilta aika selvästi ilmi, että vaatimukset kustannusten korvaamisesta tulevat todennäköisesti olemaan suuremmat kuin oli arvioitu jouduttavan maksamaan tässä ilmastostrategiassa. Sanotaan usein, että ei se ole hullu eikä tyhmä, joka pyytää, vaan se, joka maksaa. Tietenkin nämä kysymykset tulisivat ratkaistavaksi aikanaan, kun ikään kuin vaatimukset todella on esitetty. Teollisuuden edustajat taisivat nostaa vaatimuksiaan päivä päivältä. Aloitettiin ehkä, että joka tapauksessa kysymys on useista miljardeista, jossain vaiheessa puhuttiin kai jo 20 miljardista. Nämä jäävät sitten nähtäväksi. Voin kuitenkin ottaa esiin sen, mitä Electrowatt-Ekonon tutkimuksessa, johon strategiassa esitetty arvio perustuu, sanottiin, että kyllä teollisuus on tiennyt toimintaympäristöstä sen verran, että esimerkiksi Rion ilmastopuitesopimus on ollut voimassa jo silloin, kun monia hiili-investointeja on tehty, joten periaatteessa joku käsitys siitä, mihin ollaan menossa, on ollut. Voisihan periaatteessa ajatella niinkin, että päätän nyt perustaa giljotiinitehtaan ja koska Suomen lainsäädäntö ei mahdollista siitä tuottavaa bisnestä, voisin hakea korvausta kariutuneista kustannuksista, koska investointini ei tuota.

Verovaihtoehdoista, joita valtiovarainvaliokunnassa käsiteltiin: Selvästi tuli ilmi se, että energiaverot ovat tehokas ja hyvä tapa ohjata taloutta. Normivaihtoehto näytti olevan kaikkien toimijoiden kannalta selvästi hintavampi vaihtoehto kuin verovaihtoehdot. Verovaihtoehdoista se, jossa liikennepolttonesteiden veroja nostettiin voimakkaasti, oli eri syystä ehkä ongelmallinen, joten näyttäisi siltä, että paras vaihtoehto on nostaa muita energiaveroja ja käsitellä liikennepolttonesteet ja niiden ympäristöohjaavuus erikseen. On myös tärkeää muistaa, että silloin kun tarkastellaan näitä veron kierrätysvaihtoehtoja, miten energiaverot ikään kuin palautetaan kansantalouteen, siinä on syytä huolehtia sosiaalisesta oikeudenmukaisuudesta.

Kilpailukyvystä: Teollisuus puhuu usein kilpailukyvyn menettämisestä näiden energiaverojen korotusten yhteydessä. Voi kuitenkin huomauttaa, että myös jopa energiaintensiivisellä teollisuudella sähkön osuus tuotantokustannuksista on huomattavasti pienempi kuin työvoimakustannukset, joten jos tehdään tasapainoista kokonaisuutta ja eri verotuksen kokonaisrasituksen tasapainosta huolehditaan, silloin en usko, että nämä energiaverojen välttämättömät korotukset tulevat vaikuttamaan niin, että Suomen teollisuus ei olisi kilpailukykyinen.

Työasiainvaliokunta otti hyvin myönteisessä mielessä esiin energiateknologian viennin, joten myös ehkä kansantaloudelliset vaikutukset ovat tässä strategiassa esitetty hieman liian pessimistisesti. Loppujen lopuksi, kun tätä strategiaa tulevaisuudessa tullaan tarkentamaan niillä näkökulmilla, joita ympäristövaliokunta on esittänyt, näen, että tässä on mahdollisuudet päästä kestävän energiapolitiikan tielle.

Marja Tiura /kok:

Arvoisa puhemies! Riippumatta siitä, mikä Kioton sopimuksen lopullinen kohtalo on, on tärkeää, että siinä esitetyt tavoitteet ilmastomuutoksen pysäyttämisestä toteutuvat. Tämä vaatii maailmanlaajuisesti teollisuuden ja kotitalouksien energiatehokkuuden kehittämistä ja kasvihuonekaasupäästöjen hillitsemistä, erityisesti energiatuotannon kehittämistä ympäristöystävällisempään suuntaan. Suomi ei voi päättää muun maailman tekemisistä eikä se voi alkaa yksinäiseksi etutaistelijaksi, mutta se voi ja sen tulee kantaa oma osansa yhteisestä vastuusta.

Suomen ilmastotavoitetta ei voida saavuttaa millään yksittäisellä keinolla. Energiansäästöllä, teollisuuden aiheuttamien kasvihuonekaasupäästöjen, erityisesti hiilidioksidipäästöjen, vähentämisellä ja uusiutuvien energialähteiden käytön edistämisellä voidaan saavuttaa osa päästöjen vähennystarpeista. Yhtä ratkaisevaa on myös sähkötuotannon kehittäminen entistä ympäristöystävällisempien energiantuotantomuotojen suuntaan. Erityisen tärkeää on, ettei mitään energiantuotantovaihtoehtoa suljettaisi ilmastostrategiasta pois.

Energiansäästö on mahdollista sekä teollisuuden että kotitalouksien piirissä. Teollisuus on jo entuudestaan sitoutunut kauppa- ja teollisuusministeriön kanssa solmimallaan sopimuksella toteuttamaan kattavan energiansäästöohjelman. Tähän ohjelmaan on liittynyt jo yli 100 yritystä, jotka kattavat yhteensä noin 80 prosenttia teollisuuden koko energiankäytöstä. Tämän lisäksi teollisuus on eilen antamassaan yksipuolisessa julistuksessa sitoutunut hiilidioksidipäästöjensä huomattavaan vähentämiseen.

Sitoumuksessa ilmoitettujen toimenpiteiden myötä teollisuuden vuotuiset hiilidioksidipäästöt tulevat pienenemään 3 miljoonaa tonnia verrattuna tilanteeseen, jossa toimia ei olisi lainkaan toteutettu. Tämä on osoitus siitä, että teollisuus ymmärtää hyvin ilmastomuutoksen torjunnan tärkeyden ja että se on vastuullisella tavalla mukana työssä ilmastotavoitteiden saavuttamiseksi.

Teollisuuden toteuttamien ohjelmien vaikutus on merkittävä ja ne auttavat suuresti ilmastotavoitteemme saavuttamisessa. Teollisuuden toimenpiteet eivät kuitenkaan yksinään riitä, vaan kasvihuonekaasupäästöjä on vähennettävä muualtakin. Näitä lisäsäästöjä on etsittävä muualta kuin teollisuuden piiristä, sillä teollisuuden julistaman ohjelman ylittävien lisäsäästöjen tekeminen teollisuudessa ei ole teknistaloudellisesti järkevää.

Energiansäästötoimien rajakustannus kasvaa sitä enemmän, mitä pidemmälle meneviin säästötoimiin ryhdytään. Vaikka jokin parannus olisikin vielä teknisesti mahdollista, se ei ole taloudellisesti ja ympäristön kokonaishyödyn kannalta välttämättä järkevää, koska samalla rahalla saadaan aikaiseksi suurempi parannustoimi jossain muussa kohteessa. Toimet ympäristön tilan parantamiseksi onkin syytä aina tehdä siellä, missä sama päämäärä on saavutettavissa alhaisimmilla lisäkustannuksilla.

Teollisuuden toimien lisäksi on panostettava kotitalouksien energiansäästötoimiin. Kauppa- ja teollisuusministeriön energiansäästöohjelmassa onkin asetettu tavoitteeksi 1—1,6 terawattitunnin suuruiset säästöt muun muassa rakennusten lämmityskuluissa. Nämä säästöt ovat samaa suuruusluokkaa teollisuuden säästötoimien kanssa. Mutta koska kyse on kuitenkin kulutuskäyttäytymisestä, ei toivottujen säästötoimien toteuttaminen ole varmaa, vaan saavutettava kokonaishyöty on huomattavasti epäluotettavammin arvioitavissa kuin teollisuuden toimenpiteiden vaikutukset. Siksi ilmastostrategiaa ei voida rakentaa liikaa kotitalouksissa tapahtuvien säästötoimien varaan.

Arvoisa puhemies! Kasvihuonekaasupäästöjen torjunnassa pääpainon tuleekin olla energiantuotannon suhteen tehtävissä ratkaisuissa. Toteutettavista säästötoimista huolimatta energiankulutuksemme kasvaa ennusteiden mukaan ainakin vuoteen 2020 saakka. Tästä syystä lähivuosina on tarpeen tehdä huomattavia investointeja uusiin voimalaitoksiin ja vanhojen laitosten modernisointiin. Uusilla voimalaitoksilla on katettava paitsi kasvava kulutus, myös korvattava vanhat käytöstä poistettavat voimalaitokset.

Energia-alan Keskusliiton Finergyn laskelmien mukaan vuoteen 2010 mennessä olisi katettava kaikkiaan noin 16—18 terawattitunnin sähkön lisätarve nykyisen vuotuisen kulutuksemme ollessa noin 79 terawattituntia. Nämä uudet investoinnit on syytä tehdä ympäristöystävällisellä tavalla edesauttaen kansallisen ilmastotavoitteemme saavuttamista. Tärkeää on, että nykyinen hiilivoima hiljalleen korvataan ympäristöystävällisemmillä vaihtoehdoilla.

Tänään ulkona eduskunnan edessä pidettiin hiilen hautajaiset. Hyvä näin! Tämän ei välttämättä tarvitse merkitä kohtuuttomien lisäkustannusten syntymistä. Hiilivoima voidaan korvata joko maakaasulla tai ydinvoimalla, joista ympäristöystävällisempi vaihtoehto on ydinvoima. Se on arvioitujen kokonaiskustannustensa osalta myös edullisempi. Ero maakaasuvaihtoehtoon on yli 20 miljardia markkaa. Ydinvoimaratkaisun ympärille on rakennettavissa järkevä kokonaisuus, jossa on osana myös uusiutuvien energiamuotojen, vesivoiman ja tuulivoiman, kehittäminen. Näistä ei kuitenkaan yksinään ilman ydinvoimaa löydy vastausta Suomen tulevan energiatarpeen tyydyttämiseen. Pelkän tuulivoiman tarjoaminen perusvoimaratkaisuksi on vastuutonta populismia, sillä vaihtoehdolla ei ole todellista toteuttamismahdollisuutta.

Ed. Gustafsson ei ole itse paikalla, mutta hänelle haluaisin sanoa, että tuulivoima voi olla tulevaisuudessa varteenotettava energiamuoto mutta nykyisellä tekniikalla laajamittainen sähkön tuotanto tuulivoimalla on vielä kannattamatonta. Tarvittavan lisäkapasiteetin rakentaminen tuulivoimalla ei ole teknisesti tai taloudellisesti järkevää. Heittäytyminen maakaasun varaan taas johtaisi vaaralliseen energiariippuvuuteen yhdestä maasta, Venäjästä. Jos perusvoimaratkaisuksi valitaan maakaasuvaihtoehto, vuonna 2010 Suomen sähköstä olisi noin 40 prosenttia venäläisen maakaasun tai venäläisen tuontisähkön varassa. Jos hiilivoima siis päätetään korvata maakaasulla, olemme jatkossa täysin venäläisen kaasun ja sähkön myyjän hinnoittelun varassa. Hinnankorotuksia voi olla odotettavissa hyvinkin pikaisesti sen jälkeen, kun Suomi on sitonut itsensä maakaasuvaihtoehtoon. Venäjä myy tällä hetkellä maakaasua Suomelle noin 30 prosenttia halvemmalla kuin esimerkiksi Ranskalle, Saksalle ja Italialle. Voisiko olla mahdollista, että hinnankorotuksia on Suomen osalta tarkoituksella lykätty, jotta perusvoimapäätöksemme tehtäisiin harhaanjohtavan hinta-arvion varassa? Jos näin on, odotettavissa on, että Suomenkin osalta hinta nousee heti maakaasuvoimaloiden rakentamispäätösten (Puhemies koputtaa) jälkeen normaalille tasolle.

Lopuksi, arvoisa puhemies, näistä syistä eduskunnan ei tule päätöksellä rajata pois mitään energiantuotantovaihtoehtoa. Huolto- ja hintavarmuuden takia (Puhemies koputtaa) kotimaisen sähköntuotannon on jatkossakin säilyttävä monipuolisena. (Puhemies koputtaa) Peräänkin ydinvoiman vastustajilta vastuullisuutta päätöksenteossa ja rationaalista argumentointia.

Martti  Tiuri  /kok:

Arvoisa puhemies! Tämän pitäisi olla keskustelua. Siitä syystä aion vastata joihinkin asioihin, joita aikaisemmissa puheenvuoroissa on esitetty. Esimerkiksi keskustan ryhmäpuheenvuorossa mainittiin, että 5 miljoonaa kuutiometriä puuta tuottaisi 10 terawattituntia. En tiedä, oliko kysymys sähköstä vai lämmöstä, sillä kumpikaan ei sovi siihen. 5 miljoonaa kuutiometriä puuta tuottaa sähköä ehkä noin 5 terawattituntia, lämpöenergiaa noin 15 terawattituntia. Monissa papereissa näyttävätkin olevan lämpö- ja sähköenergiat sekaisin. Siitä syystä tulee aikamoisia suuruusluokkavirheitä.

Mainittiin, että uraani on uusiutumaton luonnonvara. Uraani ei ole uusiutumaton luonnonvara vaan katoava luonnonvara. Uraani kaiken aikaa häviää itsestään. Sen säästäminen ei ole kovin järkevää.

Sitten puhuttiin siitä, että Golfvirta pysähtyy, jolloin Suomessa voi kylmentyä. Tämä kylmentyminen voi todella tapahtua äkkiä. Golfvirta on aikaisemmin pysähtynyt. Silloin kymmenessä vuodessa ilmasto jäähtyy valtavasti, joten se on todella äkkinäistä. Siinä ei silloin kerkiä muuta kuin kiireesti muuttamaan etelään heti, kun alkaa käydä huonosti.

Sitten tuulivoimasta. Joissakin puheenvuoroissa mainittiin, että ydinvoima vaatii säätövoimaa. Ei ydinvoima vaadi mitään säätövoimaa, vaan säätövoimaa vaatii nimenomaan tuulivoima, joka vaihtelee sen mukaan, paljonko tuulee. Siitä syystä minusta oli aika murheellinen, toivottavasti väliaikainen päätös, että Vuotoksen allasta ei rakenneta. Sehän merkitsee sitä, että Suomeen ei mahdu niin paljon tuulivoimaa kuin muuten mahtuisi, kun ei ole säätövoimaa käytettävissä.

Sitten valiokunnan mietintöön. Siinä on löydetty kolme eri syytä maakaasun eduksi sen johdosta, että maakaasu on kallista. Yksi ydinvoiman haitta on ydinvoiman halpuus. Ministeri Mönkäreen vastauspuheenvuoron yhteydessä oli jo tästä puhetta. Tilannehan on se, että jos ydinsähkö on liian halpaa, periaatteessa voitaisiin siihen panna veroa, jolloin valtio perii eron. Sen sijaan, jos maakaasu on kallista, Venäjä perii eron. Kansantaloudellisesti siinä on aika suuri ero.

Sitten maakaasun varsinaisista haitoista. Niistä ei ole ollenkaan lueteltu pienhiukkaspäästöjä eikä happosateita. Tämä on todella hämmästyttävää ympäristövaliokunnan kannalta, kun ympäristövaliokunnan kuitenkin pitäisi olla murheissaan juuri ympäristöasioista. Pienhiukkaspäästöthän Euroopassa aiheuttavat usean prosentin kuolleisuuden lisäyksen vuosittain, kun esimerkiksi Tshernobylin ydinvoimalaonnettomuus voimakkaan laskeuman alueella aiheuttaa vain teoreettisesti 0,1 prosentin kuolleisuuden lisäyksen. Tällä hetkellä voi sanoa, että polttovoimalat ovat niitä todella vaarallisia systeemejä, jotka tappavat ihmisiä aika paljon.

Ympäristövaliokunnan mietinnössä on vielä jollakin omituisella tavalla saatu selville, että maakaasu johtaa pienempiin ympäristöhaittoihin kuin ydinvoimavaihtoehto. Ehkä siinä vuoden tai parin kohdalla jossakin näin voisi ollakin, kun ydinvoimaa vielä rakennetaan ja on jonkin verran hiilivoimaa käytössä, mutta pitkällä tähtäyksellä on tietenkin selvää, että jos meillä on päästötön energialähde, onhan se edullisempi. Tässä tulevat mieleen tupakkateollisuuden mainokset aikoinaan. Kun uskottiin, että tavallinen tupakointi on vaarallista, kehitettiin kevytsavukkeet. Ne olivat terveellisempiä. Mutta ei tupakkateollisuus sentään väittänyt, että kevytsavukkeet ovat terveellisempiä kuin se, jos ei polta lainkaan. Ympäristövaliokunta nyt yrittää kuitenkin selittää, että ydinvoima on vaarallisempaa kuin maakaasu. Tämä on aivan kummallista.

Sitten tämä seikka, että täällä jatkuvasti moititaan Yhdysvaltoja siitä, että presidentti Bush on sanoutunut irti Kioton sopimuksesta. Minusta siinä pitää olla varovainen, sillä Euroopan unioni on aivan samassa tilanteessa, että Kioton sopimusta ei pystytä täyttämään. Silloin on vähän noloa, että on vaadittu Amerikalta sitä, kun itse ei kuitenkaan sitä sitten pystytä tekemään.

Minusta Euroopan poliitikot elävät täydellisessä toiveajattelussa. Uusiutuvista energialähteistä puhutaan, mutta nyt Euroopan komission Vihreän kirjan mukainen uusiutuvien tavoite ei toteudu lainkaan, vaikka käytetään huomattavia tukia, niin kuin nyt tehdään. Siitä huolimatta uusiutuvien energialähteiden osuus jää vain 7 prosenttiin vuonna 2010 eikä se vuonna 2030:kään ole kuin 8 prosenttia. Tavoitteena on ollut, että se olisi vuonna 2010 jo 12 prosenttia. Näyttää aivan selvältä, että EU tulee olemaan melkoisissa vaikeuksissa, koska uusiutuvien energialähteiden käyttö ei mitenkään kasva niin nopeasti kuin ajatellaan.

Nythän Suomessakin niille, jotka haluavat uusiutuvia energialähteitä käyttää, meillä on vihreää sähköä. Mutta olen kuullut, että vain puolet vihreästä sähköstä on myyty. Kuitenkin kuluttajan kannalta hinnanero on aika vaatimaton, taitaa olla jotakin 3 penniä kilowattitunti. (Eduskunnasta: Haluaako puhuja tehdä sopimuksen?) Minä en usko, että tuulivoimalla voitaisiin kovin paljon auttaa. Siitä on apua mutta ei kovin paljon. Nyt täytyy muistaa, että bioenergia on pienhiukkasia tuottavaa, niin että se ei nykykeinoilla ole kovin hyvä ratkaisu energiaongelmiin. Tarvittaisiin vielä kaasutustutkimusta ja sen eteenpäin kehittämistä, ennen kuin biomassaa on reippaasti poltettavissa.

Ulla  Anttila  /vihr:

Arvoisa puhemies! Ed. Tiuri pääsi hyvin mielenkiintoiseen keskusteluun pohtiessaan sitä, miksi ympäristövaliokunnan näkemys ydinenergiasta ei vastaa hänen omia näkemyksiään. Tässä voidaan käydä läpi KIO1- ja KIO2-skenaariotarkastelua ja niiden taustaoletuksia. Näissä laskelmissahan KIO2-vaihtoehto johtaa suurempiin päästöihin ydinvoiman kera vuoden 2010 jälkeen liittyen siihen, että ilmeisesti oletuksena on teollinen ratkaisu, joka on erilainen kuin toisessa skenaariossa. Kaikki oletukset eivät täsmää toistensa kanssa, ja näin ollen päästöt ovat suuremmat. Ymmärtääkseni ympäristövaliokunnan työskentely perustuu juuri näihin taustaskenaarioihin ja niihin laskelmiin.

Minusta tämä kysymys on erittäin olennainen koko ilmastostrategian kannalta: Onko mahdollista toteuttaa ed. Tiurin visiota siitä, että ydinvoimalla korvattaisiin kivihiiltä, ja jos teoreettisesti ajateltuna olisi, mikä taho olisi valmis rahoittamaan tämän suurinvestoinnin, 10—15 miljardia markkaa, jolla siis korvattaisiin kivihiiltä ja saataisiin päästöjä vähenemään?

Tämä on minusta hyvin mielenkiintoinen ajatusrakennelma, mutta toistaiseksi ainakaan ei ole ilmennyt tahoa tämän ydinvoimahakemuksen tueksi, joka ilmoittaisi, että se on valmis tekemään tämän tyyppisen investoinnin. Pidän todennäköisempänä, että tähän ydinvoimarakennelmaan liittyvät toiveet sähköä kuluttavan teollisuuden volyymin kasvattamisesta, jolloin kyseistä ydinvoimakapasiteettia ei siis käytettäisi kivihiilen korvaamisen.

Arvoisa puhemies! Minusta se, mihin ydinvoimaa käytetään, on tietenkin erittäin olennainen kysymys koko ilmastostrategian kannalta. Näin ollen pyritään hyvin voimakkaasti ydinvoimaa puoltamaan sellaisilla argumenteilla, jotka eivät pidä yhtä sen kanssa, mikä on tämän investoinnin suuruus. Kuitenkaan käyttötarkoitusta ei ole nykymaailmassa, jossa markkinavoimat vallitsevat, mahdollista päättää suunnitelmatalouden mukaisesti. Vielä 70-luvulla, jolloin Suomessa tehtiin ydinvoimapäätöksiä aiemman kerran, valtio saattoi tehdä keskitetyn päätöksen investoinneista. Tämä on tietenkin vaikuttanut Suomen energiapolitiikkaan, että markkinavoimat vaikuttavat siis myös energiapolitiikkaan, ed. Tiuri. (Ed. Tiuri: Kuka sijoittaa 30 miljardia tuulimyllyihin?) — Arvoisa puhemies! Ed. Tiurin kanssa voi jatkaa toki debattia salissa ja myöhemminkin. Oma lähtökohtani ei ole se, että yhden ydinvoimalan kapasiteettia tuulimyllyillä rakennettaisiin ja että valtio käyttäisi 30:tä miljardia, vaan kyse on tietenkin sellaisesta vaihtoehtoisesta energiapolusta, jossa yhtenä osana ovat tuulimyllyt.

Mutta sitten kansainväliseen tilanteeseen. EU:lla on keskeinen rooli ilmastopolitiikassa tulevaisuudessa. Tuleva heinäkuinen Bonnin kokous on merkittävä siltä kannalta, saadaanko USA sitoutumaan ilmastotavoitteisiin. EU:n pitäisi pyrkiä vaikuttamaan siihen, että presidentti Bush ja hänen hallintonsa muuttaisi tähän asti ottamaansa kantaa asiaan. Kioton sopimus on minusta vasta lähtökohta kestävälle ilmastopolitiikalle. Tulevaisuudessa pitää pyrkiä siihen, että päästöjä voidaan rajoittaa paljon voimakkaammin.

Saksahan on mielenkiintoinen esimerkki ilmastopolitiikasta. Se on tehnyt yksityiskohtaisen ohjelman, kuten hyvin monet muutkin EU-maat, siitä että Kioton tavoitteisiin päästään, pyritään tiukempiinkin tavoitteisiin. Samanaikaisesti Saksa on laatinut suunnitelman ydinvoiman alasajosta, niin että vuonna 2018 merkittävä osa ydinvoimaloista poistettaisiin toiminnasta. Kuitenkaan kyseessä ei ole kivihiilihirmuskenaario vaan nimenomaan kestävän energiapolitiikan malli. Itse näkisin, että ihmiskunnan kannalta on olennaista se, että uusiutuvia energiavaroja saataisiin entistä nopeammin käyttöön ja saataisiin myös kulutusta ohjatuksi siihen suuntaan, että tuhlausta ei ilmenisi.

Tämähän on se globaali kysymys, jossa minusta teollisuusmailla, kehittyneillä mailla, on erittäin suuri vastuu. Jos täällä ei pystytä ohjaamaan teknologiaa tähän suuntaan, kuinka voimme vaatia sitten kehitysmaita pystymään tekemään mitään vastaavaa? Teknologinen avainasema, teknologinen kehitysvastuu on EU:n sisällä ja paljolti tietenkin myös Yhdysvalloissa. Näkisin, että Suomen rooli voisi olla juuri teknologian kehityksen eturintamassa ja siinä vaikutuksessa myös kolmannen maailman suuntaan.

Arvoisa puhemies! Pidän tärkeänä, että näitä kansallisia toimia pystytään myös tiukentamaan tulevaisuudessa koskien uusiutuvien energiavarojen käyttöä, matalaenergiarakentamista ja yhdyskuntarakenteen kehittämistä. Näkisin, että ohjauskeinoissakin pitää pyrkiä siihen, että skenaariomenetelmin hahmotelluissa malleissa juuri sähköverotuksen tiukentaminen olisi ensisijainen keino, jolla verotuksellisella ohjauksella pyritään vaikuttamaan kulutuksen vähentämiseen. Toinen tärkeä seikka on, että vero asetetaan teollisuuden omille kaatopaikoille ja pyritään siihen, että muun muassa metaanipäästöjä saadaan näiltä osin vähenemään.

Ola Rosendahl /r:

Arvoisa rouva puhemies, värderade fru talman! Under miljökonferensen i Rio 1992 utlovades världen hållbar utveckling, men de vackra löftena ledde inte i större utsträckning till politiska beslut och handling. Vid EU:s toppmöte i Göteborg var en av huvudfrågorna antagandet av en strategi för hållbar utveckling. Frågan är mycket viktig som en av EU:s centrala uppgifter, men den var tydligen svår att omvandla till ett konkret handlingsprogram. Miljöproblemen blir ständigt större och kan få enorma följder i framtiden då det helt enkelt kan vara för sent att vända utvecklingen.

En av de stora frågorna är klimatförändringarna som leder till förluster i naturresurserna och i den biologiska mångfalden, ifall processen inte kan stoppas. Vi måste handla nu, eftersom förbättrad teknik och ändrad resursanvändning inte kan genomföras över en natt. Förändringarna behöver inte heller på sikt vara skadliga för ekonomin när marknadskrafterna används på ett konstruktivt sätt för att styra konsumtionen mot miljövänliga produkter och resurssnåla energiformer. Europeiska unionen har möjlighet att vara en förebild för att finna en lösning på de globala miljöproblemen som måste hanteras internationellt.

Arvoisa rouva puhemies! Kioton sopimuksen tavoitteet ja sopimuksen jakaminen EU:n piirissä asettavat huomattavia vaatimuksia myöskin Suomelle kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseksi. On syytä huomata, että Kioton sopimus on vasta ensimmäinen askel ilmastomuutosten vastaisessa taistelussa. On jo selvää, että velvoitteet eivät ole riittäviä meneillään olevan kehityksen kääntämiseksi. Pöytäkirjan sitovan tavoitteen saavuttaminen on jo sekin vaikeaa ottaen huomioon energian käytön jatkuvan kasvun ja liikenteen kasvun ennusteet. Sen lisäksi panostus energiatehokkaisiin uusiutuviin energialähteisiin on vielä liian vähäistä EU:ssa. Lisäksi unioni on laajenemassa itään, jossa hakijamaat huutavat apua sosialismin jälkeensä jättämään uskomattomaan ympäristötuhoon. Energian tuotannon muutos johtaa hiilikaivosten ja -voimaloiden sulkemiseen. Kaikkein kiireellisintä on ilman ja vesien saastumisen vähentäminen, joita toimenpiteitä unioni jo nykyisellään tukee taloudellisesti.

EU:n ja myös meidän on täytettävä Kioton velvoitteet, jotta pystyisimme tehokkaasti vaatimaan muilta mailta pöytäkirjan noudattamista. Erityisen tärkeää on, että suurvallat liittyvät pöytäkirjaan ja että velvoitteita voidaan valvoa ja seurata sanktioiden avulla. Tässä onnistumiseksi EU:n on yhtenäistettävä energiaverotusta ja huolehdittava fossiilisten polttoaineiden subventioiden poistamisesta. Kioton tavoitteiden saavuttamiseksi on kehitettävä vähäpäästöistä energiateknologiaa. Samanaikaisesti on saatava aikaan eurooppalainen ilmasto-ohjelma samoin kuin päästökauppaa koskevat säännökset.

Tavoitteiden toteuttamisen kannalta keskeisintä on, että riittävän monet maat ratifioivat Kioton pöytäkirjan. Jos uusia tavoitteita ollaan jollakin taholla hahmottelemassa, ne eivät saa olla ristiriidassa Kioton pöytäkirjan kanssa.

Värderade talman! För att lyckas behöver EU arbeta fram en enhetlig energibeskattning och se till att subventioner för fossila bränslen avlägsnas. För att uppnå Kyotomålet behöver utsläppssnål energiteknologi utvecklas. Ett europeiskt luftprogram måste samtidigt fås till stånd liksom regelverk för handeln med utsläpp. Det viktigaste är att Kyotoprotokollet ratificeras av tillräckligt många länder för att målet skall kunna förverkligas. Om nya mål på något håll dras upp får de inte strida med Kyotoprotokollet. Industrins energianvändning, elproduktionen och fjärrvärmeproduktionen är viktiga delfaktorer som svarar för 75 procent av gasutsläppen. Genom energibesparing och ökad användning av förnybara energikällor kan vi prestera hälften av utsläppsminskningen och resten förväntas ske som strukturella förändringar i elproduktionen.

Därvid behöver vi utreda om det är nationalekonomiskt förnuftigt att investera våra knappa resurser i en enda stor elproduktionsanläggning för kanske 15 miljarder mark utan kombinerad värmeproduktion eller om elproduktionen borde byggas ut regionalt i mindre enheter med kombinerad värme- och elproduktion i den takt som behovet av el ökar.

Uppföljningen av Kyotoavtalets målsättning kommer givetvis att kosta pengar för nationaekonomin, för hushållen och för företagen. Men en utveckling av tekniken i riktning mot förnybara energikällor är samtidigt en satsning på framtiden, en satsning på hållbar utveckling och sysselsättning även i regionerna.

Tarja Kautto /sd:

Arvoisa puhemies! Ilmastonmuutos on tähän asti suurin ja vakavin haaste maapallon tulevaisuudelle. Ilmastonmuutosta hallitaksemme on meidän toimittava nopeasti. Suomen on tuettava omalla toiminnallaan ilmastonmuutoksen torjuntaa, täytettävä Kioton velvoitteet sekä nähtävä kauas tulevaisuuteen kestävän kehityksen toteuttamiseksi. Vaikka pitkälle aikavälille ei olisikaan mahdollista luoda kovin yksityiskohtaista ohjelmaa, on Suomen määriteltävä ilmastopolitiikalle pitkän aikavälin strategiset tavoitteet.

Hallituksen selonteossa on Suomen ilmastopolitiikan avainkysymykseksi nostettu harhaanjohtavasti valinta ydinvoiman tai maakaasun välillä. Mielestäni ympäristöpolitiikka ja energiapolitiikka tulee kuitenkin käsitellä itsenäisinä ratkaisuina, vaikka energian tuotantoon ja käyttöön liittyvät toimet ovatkin keskeisessä asemassa kasvihuonekaasujen vähentämiseksi. Ilmastonmuutoksessa ympäristöpolitiikan on oltava etusijalla, ja siihen myös muun politiikan, myös energiapolitiikan, tulee sopeutua. Yksittäiset ratkaisut eivät riitä, kun kannamme huolta globaalista kehityksestä.

Arvoisa puhemies! Kansallinen ilmastostrategia pohjautuu kuitenkin kahden eri energiavaihtoehdon vertailuun sen sijaan, että sovittaisiin ensiksi hyvinvoinnin kannalta parhaasta mahdollisesta ympäristöpolitiikasta. Ympäristövaliokunnan ansiokkaassa mietinnössä onkin pantu merkille, etteivät hallituksen ehdotukset ole riittäviä. Parasta politiikkaa on se, joka kohdistuu suoraan kohteena olevaan asiaan. Jotta pääsisimme Kioton päästötavoitteisiin, on muistettava, että sähkön tuotantoa koskevilla toimilla katetaan vain puolet päästövähennystavoitteesta. Toinen puoli pohjautuu uusiutuvan energian käytön lisäämiseen ja energiansäästötoimiin. Uusiutuvien energialähteiden tutkimus- ja kehitystoimiin onkin syytä investoida.

Jos ympäristöpolitiikka asetetaan ilmasto-ohjelmassa etusijalle, määräytyy energiapolitiikkakin sen mukaan, mikä energiamuoto on puhtain. Ilmastonmuutoksen hallitsemiseksi yksi harkitsemisen arvoinen ehdotus olisikin asettaa päästöille ja jätteille maksut, jolloin yritykset säästäisivät käyttäessään energiamuotoja, jotka vähentävät päästöjä ja jätteitä. Ilmastonmuutoksen hallitsemiseksi vaaditaan kuitenkin muutakin kuin energiapolitiikkaa, nimittäin kansalaisten elintapojen ja kulutusasenteiden muutosta.

Arvoisa puhemies! Hallituksen selonteossa ehdotetaan toimenpiteitä energian tuotannon ja käytön lisäksi myös liikenteen, yhdyskuntasuunnittelun, rakentamisen, maa- ja metsätalouden sekä jätehuollon kehittämiseksi. Erityistä painoarvoa haluaisin antaa rakentamista ja rakennuksia koskevien toimenpiteiden sekä kasvukeskusten yhdyskuntarakenteen hajautumiskehitystä koskevien ehdotusten eteenpäin kehittämiselle.

Elinympäristön toimivuutta ja taloudellisuutta edistettäessä olisi hyödynnettävä jo olemassa olevaa yhdyskuntarakennetta ja eheytettävä taajamia, sillä yhdyskuntarakenteen hajautuminen lisää seudullisen liikenteen ja lämmityksen kasvihuonepäästöjä. Kaavoitus ja sen määrätietoinen ohjaaminen ovatkin ratkaisevassa asemassa torjuttaessa yhdyskuntarakenteen haitallista hajautumista. Maankäyttö- ja rakennuslaki oli askel oikeaan suuntaan, mutta ratkaisut tehdään edelleen lyhyellä ja liian kuntakohtaisella tähtäyksellä eivätkä ne kestä kestävän kehityksen periaatteita. Myös muita toimenpiteitä tarvitaan, jotta kasvukeskusten hajautuskehityksen suunta muuttuisi. Näitä ovat esimerkiksi kunnallinen ja valtion tukema rakennustuotanto ja kuntien aktiivinen maanhankinta- ja tonttipolitiikka.

Ilmasto-ohjelman huomioon ottaminen päätöksenteossa edellyttää myös kuntien omien ilmasto-ohjelmien laatimista. Tavoitteiden saavuttamiseksi tarvitaankin laajaa tutkimus- ja kehitystoimintaa, taloudellisia ohjauskeinoja, säädöksiä sekä myös kansalaisten vapaaehtoiseen toimintaan perustuvaa kannustusta. Yhtä välttämätöntä kuin uudet säännökset ja ohjelmat ovat, on se, että ne muutetaan myös käytännöksi.

Arvoisa puhemies! Hallituksen selonteko on jo antanut pohjan ilmasto-ohjelman käynnistämiselle Suomessa. Mutta jotta saisimme ohjelmasta monipuolisemman sekä koko yhteiskuntaa koskevan, olisi ympäristö- ja energiapolitiikan osa-alueiden oltava selvästi eriytettyinä ja ympäristöpolitiikan tulisi olla järjestyksessä selvästi etusijalla. Ilmastonmuutos tulee olemaan kulttuurinen muutos, ja ilmasto-ohjelman vaikutukset tulevat koskettamaan koko yhteiskuntaa. Siksi on syytä painottaa koko yhteiskunnan vastuuta ilmasto-ohjelman toteuttamisesta. Tiedotuksen, kuluttajapolitiikan ja ympäristökasvatuksen toimia on kehitettävä samalla, kun ratkaistaan ne linjaukset, joilla toteutetaan Suomelle asetettujen kasvihuonekaasupäästöjen vähennykset. Käsittelyssä oleva ilmastopoliittinen ohjelma onkin nähtävä avauksena, jota on syvennettävä ja kehitettävä energiaratkaisujen jälkeen.

Kalervo Kummola /kok:

Arvoisa rouva puhemies! Käsittelemme asiaa, jolla on hyvin pitkäaikaiset vaikutukset niin kansallisesti kuin globaalisestikin. Katson, että hallitus on oikeassa siinä, että Suomen tulee laatia kansallinen ilmasto-ohjelma osana Euroopan unionia riippumatta muusta kansainvälisestä neuvottelutilanteesta. Mielestäni Kioton pöytäkirjan ratifiointiin pitää pyrkiä kaikin keinoin, vaikkakin viime marraskuun Haagin ilmastokokous päätyi melkoiseen katastrofiin. Euroopan unionin pitää jatkaa keskustelua myöskin USA:n kanssa ja aika painokkaastikin, jotta maailman suurin saastuttaja edustaen noin 25 prosenttia kaikista päästöistä istuu saman pöydän ääreen, jotta Kioton pöytäkirja voitaisiin ratifioida viimeistään vuonna 2002.

Arvoisa puhemies! Ympäristövaliokunta on mietinnössään mielestäni käsitellyt suhteellisen ansiokkaasti KIO1- ja KIO2-skenaariota. Taloudelliset kysymykset ovat kuitenkin jääneet aika vähiin, joten tältä osin täytyykin tukeutua talousvaliokunnan lausuntoon.

Haluan kuitenkin puuttua eräisiin toteamiin, jotka ympäristövaliokunta on mietintönsä nelikenttäanalyysiin kirjannut.

Toteaisin ensinnäkin maakaasuvaihtoehdon vahvuuksista, että on totta, että maakaasuvoimalaitoksia voidaan rakentaa suhteellisen pienillä investoinneilla ja nopeasti, mikä lisää energiatuotannon joustavuutta ja kykyä reagoida markkinamuutoksiin. On myös totta, että maakaasuvaihtoehto korostaa energian hinnan noustessa säästön kannattavuutta ja lisää paineita kehittää energiatehokkaita ratkaisuja tuotannossa, yhdyskuntarakenteessa ja palveluidean tarjonnassa. Mutta onko hinnannousu tavoiteltavaa?

Edelleen todetaan, että hiilivoiman alasajon takia ensimmäisen vaihtoehdon ympäristövaikutukset ovat kokonaisuudessaan ydinvoimavaihtoehtoa hivenen paremmat. Skenaarion heikkous onkin ehkä siinä, että KIO1-vaihtoehdossa ajetaan korostetusti hiilivoimaa alas säädösteitse. Mielestäni hiilivoimaa pitää ajaa alas molemmissa vaihtoehdoissa, mutta hiilivoima pitää helpon varastoitavuuden vuoksi ja hintapoliittisena tekijänä säilyttää varapolttoaineena. Tämän myönsi ed. Janina Anderssonkin useassa puheenvuorossaan talousvaliokunnan lausuntoa laadittaessa.

Ratkaisematta on myös se, kuka korvaisi alasajetut voimalat niiden omistajille.

Edelleen valiokunta toteaa, että maakaasuvaihtoehto johtaa merkittävään jopa 40 prosentin energiariippuvuuteen Venäjästä, mistä aiheutuu suuri huoltovarmuusriski. Maakaasun kysynnän kasvu Euroopassa ja Venäjän monopoliasema maakaasun toimittamisessa Suomeen saattavat aiheuttaa kaasun hinnan merkittävää nousua, josta aiheutuu hintariski. Tämä on totta, ja sen vuoksi meillä pitäisikin olla maakaasuputket niin Norjan- kuin Barentsinmereltäkin, ennen kuin voidaan kovin voimakkaasti tukeutua maakaasuun.

Ydinvoimavaihtoehdon vahvuuksista valiokunta totesi, että se toteuttaa Kioton pöytäkirjan päästövähennysvelvoitteen hieman edullisemmin kuin maakaasuvaihtoehto. Toteaisin tähän, että huomattavasti edullisemmin. Tietysti erilaisilla vakuutuksilla ydinvoima voidaan saada kannattamattomaksi vaihtoehdoksi, kuten Saksassa eräät piirit ovat ehdottaneet. Voin myös allekirjoittaa valiokunnan toteamat ydinvoiman vahvuudet. Itse energiatuotanto ei tuota lainkaan kasvihuonekaasupäästöjä, ja korvatessaan hiilivoimatuotantoa kasvihuonepäästöjä vähentävä vaikutus jatkuu koko voimalan käyttöiän. Edelleen todetaan, että ydinvoima minimoi tarvetta muuttaa nykyistä kehitystä ja on tästä näkökulmasta katsottuna helppo toteuttaa. Se myös lisää Suomen energiatuotannon omavaraisuutta ja luo edellytyksiä vakaille tuottajahinnoille ja helpottaa tulevaisuuden kiristyvien kasvihuonekaasujen vähentämisvelvoitteiden saavuttamista, koska ydinvoimateknologiaan liittyvä osaaminen saadaan säilytettyä Suomessa.

Valiokunta toteaa miettiessään ydinvoiman heikkouksia, että se vaikuttaa hitaasti kasvihuonepäästöjen vaikutuksiin. Näinhän on kaikissa vaihtoehdoissa. En myöskään usko, että paineet kehittää energiatehokkaita ratkaisuja tuotannossa ja kulutuksessa vähenisivät ydinvoimavaihtoehdon kautta, kuten mietinnössä väitetään.

Arvoisa puhemies! Kummankin vaihtoehdon eduista ja haitoista on esitetty monenlaisia perusteluja ja niistä voidaan olla monta mieltä. Uskon, että KIO1 tai KIO2 ei sellaisenaan tulekaan olemaan lopullinen strategia, vaan lopullisen vaihtoehdon tulee olla monipuolisempi yhdistelmä. Olen monien muiden kanssa samaa mieltä siitä, että Suomen energiarakenteen pitää olla mahdollisimman monipuolinen ja totta kai kaikki mahdollinen uusiutuva raaka-aine pitää ottaa tehokkaaseen käyttöön.

Biopolttoaineiden kohdalla kehitystyö on jo pitkällä ja sitä pitää jatkaa, mutta eräiden muiden uusiutuvien energialähteiden kohdalla meillä on monia vaikeuksia. Turpeesta ollaan kahta mieltä, onko se uusiutuvaa vai ei. Turvepäästöthän ovat erittäin suuret. Tuulivoima on lähinnä symbolinen. Jos ajatellaan, että 500 suurta tuulivoimalaa edustaisi yhtä prosenttia Suomen sähköntuotannosta, tämä kuvaa tuulivoiman merkitystä. Tuulivoiman vientiin meillä ei ole siis mitään mahdollisuuksia, vaikka ed. Mertjärvi näin väittikin puheessaan. Sen sijaan tuulivoimateknologia saattaa olla tulevaisuuden vientituote.

Vesivoiman kohdalla on se vaikeus, että samat piirit, jotka vaativat vesivoiman lisäämistä, vastustavat samalla Vuotoksen allasta, joka oikeastaan olisi ainoa konsti lisätä pysyvästi vesivoiman käyttöä Suomessa.

Arvoisa rouva puhemies! Oli niin tai näin, lainaisin EU-komission energiavastaavan, komission varapuheenjohtajan Loyola de Palacion puheenvuoroa talousvaliokunnassa noin kolme kuukautta sitten. Hän kertoi, että ainoa tapa, jolla EU saavuttaa Kioton päästötavoitteet, on lisätä ydinenergian käyttöä. Samalla toteaisin, että kysyttäessä saksalaisilta päättäjiltä, miten he ratkaisevat tulevat energiahankintansa, he sanovat ostavansa ydinvoimaa Ranskasta. Samanlainen ilmiö on havaittavissa eräissä piireissä meilläkin. Samaan aikaan, kun vastustetaan lisäydinvoiman rakentamista Suomeen, ollaan valmiita ostamaan ydinvoimalla tuotettu energia Venäjältä Sosnovyi Borin voimalasta, joka sijaitsee noin 90 kilometriä Kotkasta ja jota pidetään teknisesti vanhentuneena ja turvallisuudeltaan yhtenä maailman heikoimmista. Mutta sehän on jo toinen asia.

Pertti  Hemmilä  /kok:

Arvoisa puhemies! Kuten tässä salissa on moneen kertaan todettu ja kuten ympäristövaliokuntakin on mietinnössään todennut, ilmastomuutosta ei enää kyseenalaisteta. Kysymys on vain siitä, paljonko ilmasto lämpiää ja miten tätä haitallista muutosta pystytään vähentämään. Suomen on ehdottomasti noudatettava ilmastopuitesopimuksen 3. artiklan varovaisuusperiaatetta eli ryhdyttävä ilmastonmuutoksen torjuntaan huolimatta tieteellisen tiedon puutteellisuuksista ja epävarmuustekijöistä. Kyse on tulevien sukupolvien elämisen mahdollisuuksista maapallolla. Konkreettisena toimenpiteenä kannatan ensisijaisesti kotimaisten uusiutuvien luonnonvarojen hyödyntämistä nykyistä tehokkaammin.

Metsänhoidon yhteydessä syntyy sivutuotteena runsaasti lämmön ja sähkön tuotannossa hyödyntämiskelpoista raaka-ainetta. Esimerkiksi hakkuutähteet on syytä käyttää mahdollisimman tarkoin hyödyksi energiatuotannossa jo siitäkin syystä, että niiden hajoamisprosessi metsissä aiheuttaa yhtä suuret hiilidioksidipäästöt kuin polttaminen energiaksi. Useilla paikkakunnilla on hiljattain otettu käyttöön sekä lämpöä että sähköä tuottavia biopolttoainetta käyttäviä yhdistelmävoimalaitoksia, jotka toimivat kaukolämpöverkon voimanlähteenä. Esimerkiksi Salon kokoisessa 25 000 asukkaan kaupungissa Voimavasun puuta ja turvetta käyttävä yhdistelmävoimala tuottaa 90 prosenttia kaukolämpöverkon tarvitsemasta energiasta sekä lisäksi 180—200 gigawattituntia sähköä vuodessa. Kotimaista biopolttoainetta käyttävillä paikallisilla voimalaitoksilla on myös työllistävä vaikutus. Työvoimaa tarvitaan koko ketjussa paitsi voimalaitoksella myös biopolttoaineen keräilyssä ja kuljetuksessa.

Arvoisa puhemies! Liikenteen osuus on yli 20 prosenttia kaikista kasvihuonepäästöistä. Ympäristövaliokunta on mietinnössään tullut siihen tulokseen, että valtioneuvoston selonteossa esitettyjä toimenpiteitä liikenteen päästöjen vähentämiseksi tulee edelleen terävöittää.

Tässä yhteydessä tuon esille erityisesti maa- ja metsätalousvaliokunnan esittämän biopolttoaineiden kehittämisen. Toki moni muukin valiokunta on tähän asiaan kiinnittänyt huomiota. Tulevaisuudessa meidän on etsittävä ja myös löydettävä fossiilisille polttoaineille vaihtoehtoja uusiutuvien luonnonvarojen hyödyntämisessä. Esimerkiksi kasveista saatavan öljyn käyttö moottoripolttoaineena saattaisi olla merkittävä uusi mahdollisuus myös maataloudelle.

Suomi on korkean teknologian ja osaamisen maa. Meillä on kansainvälisesti vertaillen huipputason osaamista monilla aloilla. Ympäristövaliokunnan mietinnössä on oivallettu myös ilmastonmuutoksen torjuntaan liittyvä mahdollisuus hyödyntää erikoisosaamistamme. Tulevaisuusvaliokunta menee lausunnossaan vielä askeleen edemmäs visioidessaan Nokian kaltaisia menestystarinoita uusiutuvien energialähteiden teknologiasta. Myös työ- ja tasa-arvoasiainvaliokunta kiinnitti lausunnossaan huomiota uuden teknologian hyödyntämiseen ja työllisyysvaikutuksiin. Tutkimustyöhön ja teknologian kaupallistamiseen tarvitaan kuitenkin rahaa ja siksi olisikin syytä ja tärkeätä, että hallitus selvittäisi mahdollisuuden korottaa uusiutuville energialähteille maksettavaa tukea juuri niin kuin ympäristövaliokunta mietinnössään esittää.

Marjukka Karttunen-Raiskio /kok:

Arvoisa rouva puhemies! Ilmaston lämpeneminen on ihmiskunnalle suurin jääkauden jälkeinen uhka. Tiedemiehet huomasivat ensimmäiset ilmastonmuutoksen alkeet 70-luvulla otsoniaukkojen ilmenemisen myötä. Tästä alkoi ilmastokokousten sarja, jonka tulosta on vuoden 97 Kioton pöytäkirja, jonka perusteella teollisuusmaat ovat sitoutuneet vähentämään kasvihuonepäästöjään niin, että kokonaispäästöt laskevat vähintään 5,2 prosenttia vuoden 90 päästöjen tasosta.

Vaikka sopimuksen ratifioinnin edessä on vielä paljon uhkia, oman Kansallisen ilmastostrategiamme käsittely edesauttaa Suomen ratifiointimahdollisuuksia. On paheksuttavaa, että Yhdysvallat, jonka osuus koko maailman päästöistä on suurin, uhkaa jättäytyä koko Kioton pöytäkirjan velvoitteiden täytäntöönpanosta.

Ilmastonmuutos on todellista ja vääjäämätöntä. Ultraviolettisäteily voimistuu ja ilmaston lämpeneminen aiheuttaa muutoksia sade-, tuuli- ja muihin olosuhteisiin ja sitä kautta kasvi-, eläin- ja ihmiskunnan elinehtoihin. Hirmumyrskyt ja sateet lisääntyvät. Meillä suurin uhka on Golfvirran mahdollinen suunnanmuutos tai loppuminen kokonaan, minkä seurauksena meillä Pohjolassa ilmasto lämpenemisen sijasta kylmenisi.

Yksistään liikenteen osuus päästöistä on noin 20 prosenttia, mutta suurin osa tavaraliikenteestämme kulkee kuitenkin kumipyörillä. Tavaraliikenne tonnikilometreissä mitattuna on kasvanut Suomessa ja keskimäärin muissa EU-maissa vuodesta 70 vuoteen 96 2,2 prosenttia vuodessa.

Puheenvuorossaan ed. Lapintie kritisoi moottoriteitä. On selvää, että liikenneympäristön merkitys ajoneuvojen kokonaispäästöihin on suuri. Liikenteen sujuvuuden parantaminen vähentää polttonesteen kulutusta ja vaikuttaa siten suoraan päästöihin. 30 litraa sadalla kilometrillä kuluttavan rekan polttoaineen kulutus nousee ylämäen jälkeen vauhtia uudelleen haettaessa jopa 15 prosenttia. Liikenteen kuluttaman öljyn ja päästöjen määrää tulisi kuitenkin päästä vähentämään. Siksi kuorma- ja pakettiautoliitot ovat solmineet yhteistyösopimuksen energiansäästön edistämiseksi. Tavoitteena on, että yrityksen energian kulutus, sen hetkiset kuljetustehtävät huomioiden, on vuonna 2005 5—10 prosenttia ja vuonna 2010 15 prosenttia alhaisempi kuin ilman sopimukseen liittyviä toimenpiteitä, kun lähtökohtana on vuosi 95.

Liikenteen päästöjen vähentämiseen on myös mahdollista saada helpotusta siirtymällä maakaasuun tai tulevaisuuden teknologioihin, kuten esimerkiksi polttokennoihin. Mercedes-Benz on jo lanseerannut polttokennobussit, joita valmistettiin ja myytiin 30 kappaleen koesarja Euroopan suurkaupunkeihin. Muun muassa Tukholma osti näitä päästöttömiä busseja jo kaksi kappaletta.

Arvoisa puhemies! Kaiken kaikkiaan energiahuolto ja ydinenergia ja siitä keskustelu aiheuttaa tunneperäistä liikehdintää. Päämäärä on hyväksyttävä eli päästöjen vähentäminen, mutta millä keinolla?

Ympäristövaliokunta on mietinnössään Kansallisesta ilmastostrategiasta listannut mietintöönsä kahden päävaihtoehdon KIO1:n ja KIO2:n hyviä ja huonoja puolia. Vaihtoehtoja tarkistellaan Kioton velvoitteiden, kustannusten ja kansallisten talousvaikutusten nojalla.

Päästöjen vähentämisen on tapahduttava nopeasti, sillä hiilidioksidipäästöt ovat nousseet meillä Suomessa noin 10 prosenttia vertailuvuodeksi sovitun vuoden 90 tasosta. Mikä keino tahansa meillä Suomessa valitaankaan päästöjen vähentämiseen, se on valittava niin, että energiahuolto pysyy turvattuna, jotta yleinen elintaso ja yhteiskunnan hyvinvointipalvelut säilyvät, teollisuuden kansainvälinen kilpailukyky säilyy ja jotta ympäristösopimuksen tavoitteisiin pääseminen tapahtuu ilman suuria ihmisen elintoimintoja rajoittavia muutoksia.

Pekka  Vilkuna  /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Maailmankaikkeudessa on ollut erilaisia elämänmuotoja. Maapallollakin on ollut ennen ihmistä muitakin eläimiä, esimerkiksi dinosaurusten kausi kesti aikansa. Se loppui jonkinlaiseen tuhoon. Tuho vain tuli niistä dinosauruksista riippumattomista syistä. Minä olen hyvin pitkällä aikavälillä niin paljon pessimistinen, että tämän ihmiskunnan tuho tulee tämän kasvihuoneilmiön kautta ennemmin tai myöhemmin. Me emme voi sitä riittävän hyvin pysäyttää. Siinä on vain se ero, että se muutos tulee meidän vuoksemme, joka meidät tuhoaa. Olen sitä mieltä, että siinä vaiheessa olemme menossa hyönteisten maailmaan. Ne kerkiävät sopeutua niin ultraviolettisäteilyyn kuin muihinkin muutoksiin riittävän nopeasti.

Joka tapauksessa tässä yhteiskunnassa ja maailmassa tulee hallitsemaan se, jolla on riittävästi puhdasta vettä, ruokaa ja energiaa. Nämä kolme tekijää ovat ne, joilla maailmaa hallitaan.

Vesi ei meillä Suomessa tule aivan heti ongelmaksi. Maailmanlaajuisesti se ongelma on jo aika lähellä. Sekin ongelma voidaan todella energialla paikata. Jos on riittävästi halpaa energiaa, vettä voidaan tehdä vaikka merivedestä. Ruoka on sitten taas sellainen, että sitäkään ei voida ilman energiaa tuottaa. Eli energia on se avainsana tässä maailmassa. Sillä, millä se energia tuotetaan, ratkaistaan ilmastokysymystä hyvin pitkälle ja pidennetään ihmiskunnan olinaikaa täällä.

Jos mennään Suomen tasolle, niin ilmastonmuutos voi tehdä ja tulee tekemään meille hyvinkin suuria asioita. On puhuttu, että kun ilmasto lämpenee, maataloutemme edellytykset paranevat. Ei sitä kukaan pysty takaamaan, että se paranisi edes ilmaston lämpenemisen kautta, koska myös sateisuus lisääntyy. Voi olla, että tulee tämän kevään kaltaisia keväitä ympäri Suomen maata. Meillä on kotona Vilkunassa edelleen osa kaalista istuttamatta, koska on satanut niin paljon, että sitä ei ole päästy istuttamaan. Jos olisi satanut 20 prosenttia enemmän, emme olisi vielä päässeet edes aloittamaan sitä hommaa. Jos tämä on koko maan osalla, voidaan olla hyvinkin tuhoisalla tiellä.

Millä tätä ilmastostrategiaa nyt sitten tullaan toteuttamaan; maakaasusta on puhuttu paljon. Siinä on omat hyvät puolensa, mutta kyllä minä edelleen olen sitä mieltä, että pahin puoli, mikä siinä energiassa on — tai siinä on kaksi pahaa puolta — on se, että hana on väärällä puolella rajaa. Se on pahin puoli. Toinen on se, että jos todellakin Kioton sopimuksia ruvetaan noudattelemaan, niin kuin meidän elintasomme ja tekniikkamme omaavan huippumaan täytyy mennä etunenässä tässä, niin vuoden 2010 paikkeilla, kun tulee seuraava leikkaustarve, jos olemme maakaasun varaan rakentaneet tämän homman, meillä ei ole muuta leikattavaa kuin maakaasu. Tämä täytyy ottaa huomioon.

Ydinenergiasta täytyy sanoa se, että varsinkin täällä salin vasemmalla laidalla, mistä hyvin useasti kuulee, että siellä ollaan yksinomaan köyhän ja vähäväkisen asialla, pitää ottaa huomioon, että jos energiasta tulee pula, jos siitä tulee hintakysymys, niin kyllä hyväosaiset sitä saavat. Silloin leikataan nimenomaan huono-osaisilta. Se pitää muistaa, että jos todella ruvetaan energiaa huutokauppaamaan, kyllä hyväosainen pitää kämppänsä lämpimänä edelleen. (Ed. Kangas: Sen takia ydinvoima onkin hyvä ratkaisu!)

Täällä on vaadittu kykyä nähdä kauas ja laajalti. Kyllä ihminen on niin itsekäs, että vaikka hän näkisikin kauas ja laajasti, ei hän omastaan ole valmis luopumaan yhteisen hyvän vuoksi. Aivan erinomaisen esimerkin kertoi ed. Nepponen puheenvuorossaan: Suomen Puolustusvoimat, jonka tehtävä on puolustaa Suomea — minun mielestäni myös Suomen kansantaloutta ja työllisyyttä rajojen lisäksi — vajaat kymmenen vuotta sitten muutti omat hakkeella toimivat lämmityslaitoksensa öljytoimisiksi. Kansantaloudellisesti täysin käsittämätön temppu, mutta se tehtiin sen takia, että oli tulosjohtaminen ja lyhyellä aikavälillä näytti siltä, että näin kannattaa tehdä. Ei ihminen yksilönä ja yhteiskuntana ole yhtään sen kummempi. Jos näyttää, että minä siitä nyt hyödyn saan, se otetaan näin, kylmän rauhallisesti. (Ed. Tiusanen: Se näennäinen hyöty!)

Säästökohteet ovat yksi merkittävä asia, jossa nykytekniikalla voidaan saavuttaa hyviäkin tuloksia. Kyllä meidän olisi hyvin nopeasti tässä talossa tehtävä sellaista lainsäädäntöä rakentamisen suhteen, että maalämmitys pitäisi ottaa joillakin konsteilla lähes pakolliseksi uudisrakennuksissa ja saneerauskohteissa se pitäisi tavalla tai toisella tehdä niin houkuttelevaksi, että se jäisi käytännössä ainoaksi vaihtoehdoksi. (Ed. Tiuri: Sitten tarvitaan sähköä siihenkin!) — Nimenomaan, mutta sitä tarvitaan vain kolmasosa vähemmän kuin suoraan sähkölämmitykseen, ja auringolla tuotettu lämpö maan sisään on kuitenkin uusiutuvaa energiaa. (Ed. Tiuri: Öljylämmitys pitäisi muuttaa maakaasuksi!) — Öljylämmitykset pitäisi ilman muuta muuttaa maalämmöksi saneeraushetkellä. Silloin ne on helppo muuttaa.

Kotimaisia energiamuotoja täytyy kaikin tavoin lisätä jo sen takia, että metsästä otettu biopolttoaine parantaa metsien tilaa, takaa hyvälaatuisen tukkipuun, tuo työllisyyttä ja kehittää tekniikkaa jnp.

Liikenteestä täällä on puhuttu monta kertaa, liikennepolttoaineiden hinnoista. Kun katsoo Helsingin katukuvaa aamulla, kyllä bensa on edelleenkin liian halpaa. Oikeastaan taksit ovat ainoita autoja, joissa on sisässä enempi kuin yksi henki. Kyllä pitäisi olla semmoinen polttoaineen hinta nyt, että se houkuttelisi ottamaan vähintään kaksi henkeä kyytiin. Vasta sitten voidaan puhua bensan hinnasta, että se on liian kallis, jos auton kyytiin ei enää enempi sovi ja sinne olisi tulijoita.

Lentoliikenteestä luullakseni ei ole maininnut kriittistä sanaa kuin ed. Lapintie. Se on todella ilmaston kannalta kaikkein tuhoisin liikennemuoto. Turismia ei ole tuominnut minun käsitykseni mukaan tässä salissa kukaan.

Arvoisa rouva puhemies! Turismi on mielestäni kestävän kehityksen kannalta kaikkein kamalin ja tuhoisin teollisuuden muoto. Esimerkkinä voin mainita, että kun kävin yhdellä etelänmatkalla eräitä syntymäpäiviä paossa Marokossa, lentokapteeni kertoi, kuinka paljon kerosiinia kului sillä retkellä. Tiedetään kerroin, kerosiinin polton ilmakehää saastuttava vaikutus kontra nämä muut nestepolttoaineet maan pinnalla. Meillä on keskimääräistä suurempi talo, jossa me tuotamme elintarvikkeita tälle kansalle. Se meidän täysin tarpeeton Marokon-matkamme — meitä oli 300 henkeä menossa Marokkoon viikoksi, ei meillä kellään mitään asiaa sinne ollut, mentiin vaan, kun oli hauskaa — se edestakaisin tehtynä saastutti ilmakehää yhtä paljon kuin Vilkunan tila saastuttaa yli 40 vuodessa viidellä traktorilla ja yhdellä öljylämmityskattilalla. Tässä esimerkki siitä, mitä me maailmankaikkeuden kannalta saavutimme sillä Marokossa käynnillä. Emme yhtään mitään.

Biokaasu, biopolttoainekaasuttaminen, lannan kaasuttaminen ja kaatopaikkakaasujen keräily ovat olleet minun sydäntäni lähellä tämän koko mietinnön valmistelun ajan. Tulen sitä puolustamaan loppuun asti, koska se on ainoa puhtaasti ja täydellisesti positiivinen energiantuotantomuoto. Nämä lannan kaasut vapaasti ilmakehään päästettyinä ovat noin 20 kertaa saastuttavampia, kuin jos ne kerättäisiin talteen ja poltettaisiin. Tämä on yksi vankka argumentti. Toinen on se, että tällä saadaan maatalouden imagoa nostettua, jos saadaan lannan hajuhaitat vähentymään, ja tällä saadaan huoltovarmuutta lisättyä, niin että isot navetat, sikalat pyörivät omalla sähköllä ja lämmöllä.

Arvoisa puhemies! Tässä ne asiat, jotka olivat tällä kertaa sydäntäni lähellä.

Antti Rantakangas /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Tässä edellä ed. Vilkuna käytti hyvin mielenkiintoisen ja filosofisen puheenvuoron, pohdiskeli asioita hyvin laajalla tavalla, johonka varmasti monelta osin voi yhtyä ja joka ainakin tulee herättämään laajaa keskustelua.

Valtioneuvoston selonteko kansallisesta ilmastostrategiasta rakentuu kahden perusvaihtoehdon eli KIO1:n eli maakaasuperusvoimavaihtoehdon ja KIO2:n, ydinvoimavaihtoehdon, varaan. Molemmissa vaihtoehdoissa keskeisenä tavoitteena on panostaa kotimaisiin uusiutuviin energialähteisiin. Se laaja myötätunto, jota tunnetaan uusiutuvan energian nykyistä laajempaa käyttöä ja sen laajempaa hyödyntämistä kohtaan, on myönteinen ja hieno asia. Tämä on erityisen tärkeä ja merkittävä asia maakuntien kannalta ja maaseudun kannalta. Uusiutuvan energian hyödyntäminen tuotantoketjun eri vaiheissa merkitsee huomattavaa työllisyysvaikutusta samoin kuin merkittävää aluetalousvaikutusta niille paikkakunnille, alueille, joilla bioenergia kerätään, tuotetaan taikka jalostetaan.

Sähkön hankinnasta kotimaisilla energialähteillä tuotettiin 27 prosenttia vuonna 2000. Tästä vesivoiman osuus oli 18 prosenttia ja turpeen 5 prosenttia. Tuulivoiman osuus oli 0,1 prosenttia ja loppuosa pääosaltaan metsäteollisuusprosessin eri tuotosprosessien kautta, jäteliemien jne. Energian kulutuksessa kotimaisten osuus vastaavana aikana oli 29 prosenttia. Tässä yksittäisenä suurimpana oli turve 5 prosentin osuudella. Puuperäiset olivat yhteensä 9 prosenttia.

Uusiutuvan energian edistämisohjelmassa esitetään investointitukien nostamista 200 miljoonaan markkaan nykyisestä noin 100 miljoonan markan tasosta, siis investointi- ja kehittämistukien nostamista. Valitettavasti ministeri täällä aiemmin lupasi vain osan tästä tarvittavasta resurssista. Hän puhui ensi vuodelle 150 miljoonan markan tasosta.

Puuperäisten polttoaineiden, biomassojen käyttö, vesivoiman käyttö, tuulivoiman ja turpeen lisähyödyntäminen tarvitsevat kehittämispanoksia nykyistä enemmän. Suomessa tulisi samoin kuin Saksassa lainsäädännön kautta antaa etusija uusiutuvilla energialähteillä tuotetulle sähkölle. Saksassahan sähköyhtiöt joutuvat ostamaan tiettyyn takuuhintaan uusiutuvalla energialla tuotetun sähkön sen tuottajalta. Tämä varmistaa kannattavuuden ja menekin. Sähköyhtiöt tasaavat kustannukset yhteisvastuullisesti. Tämä on mielestäni tehokas ja selkeä tapa myös Suomessa käyttöönotettavaksi. Pelättävissä onkin, että ilman uusia panostuksia tavoitteisiin lisätä uusiutuvan energian osuutta 50 prosentilla vuoteen 2010 mennessä vuoden 95 tasosta ei päästä, siis ilman uusia ja merkittäviä toimenpiteitä.

Mielestäni on valitettavaa, että hallitus suhtautuu turpeeseen nihkeällä tavalla. EU:n parlamentin päätös lukea turve uusiutuvaksi energialähteeksi sen vuotuiseen kasvuun saakka takaisi Suomelle mahdollisuuden lisätä turvetuotantoa. Nyt hallitus ei käytä tätä mahdollisuutta. Huoltovarmuuden kannalta turve on tärkeä polttoaine. Päästöjen osalta yhdistelmätuotanto puu/turve merkitsee alempaa hiilidioksidipäästötasoa kuin maakaasu. Veropolitiikalla tulisi energialähteiden kilpailukykyä hoitaa niin, että turvetta käyttävät voimalat olisivat toiminnassa ennen kivihiilivoimaloita.

Arvoisa puhemies! Talousvaliokunnassa kuullun asiantuntijakuulemisen perusteella lisääntyi ainakin oman huolestumiseni Venäjän maakaasutoimitusten hintakehityksestä sekä yhden toimittajan sisältämistä muista riskeistä. Tämä oli hyvin selkeä ja yksiselitteinen johtopäätös sen kuulemisen perusteella.

Puhemies! Pitkien etäisyyksien ja kylmän ilmaston maassa Suomen ei mielestäni tulisi veropolitiikalla lisätä teollisuuden ja yksityistalouksien energiakustannuksia kohtuuttomasti. Niistä voi muodostua kilpailuhaittoja, jotka eivät ole meidän kansallisen etumme mukaisia. Korostankin sitä, että myös ilmastosopimuksen erääksi lähtökohdaksi ja tarkastelun taustaksi on otettava entistä enemmän myös työllisyys- ja aluetalousvaikutukset.

Reijo Kallio /sd:

Arvoisa rouva puhemies! On osoittautunut yhä varmemmaksi, että ilmastonmuutos on suuri uhka ympäristöllemme ja koko ihmiskunnan tulevaisuudelle. Ihmisen toimenpiteiden seurauksena kasvihuonekaasujen lisääntyminen ilmakehässä on voimistanut kasvihuoneilmiötä ja nostanut maapallon keskilämpötilaa. Uusimpien laskelmien mukaan maapallon lämpötila nousisi vuoteen 2100 mennessä enemmän kuin kansainvälinen ilmastopaneeli vielä vuoden 1995 raportissaan arvioi. Pohjoisten manneralueiden odotetaan lämpenevän eniten. Lämpötilan nousun seurauksena merenpinta saattaa pahimmillaan nousta jopa 90 senttimetriä.

Kasvihuonekaasujen haitallisuus on ollut tiedossa jo pidemmän aikaa. Toimenpiteisiin olisikin pitänyt ryhtyä jo ajat sitten, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Kiotossa vuonna 1997 asetetut tavoitteet ovat hyvä alku tarvittaville päästöjen vähentämistoimille. Mutta mielestäni on selvää, että jos kasvihuonepäästöjä aiotaan tosissaan vähentää, jatkossa tarvitaan uusia sopimuksia, paljon tiukempia tavoitteita ja sopimuksen kattavuuden laajentamista. Valitettavasti vain näyttää siltä, että suurin päästöjen aiheuttaja Yhdysvallat on lipeämässä jo ensimmäisestäkin vaiheesta.

Suomen ilmastostrategiassa energiasektori on keskeisessä asemassa millään tavalla väheksymättä liikenteen, rakentamisen ja kaavoituksen, maatalouden taikka jätehuollon merkitystä. Merkittävimmän kasvihuonekaasun, hiilidioksidin, päästöjä syntyy monesta lähteestä, mutta voimalaitosten polttoainepohjainen sähkön ja lämmön tuotanto on päästölähteenä suurin.

Valtioneuvoston neljä vuotta sitten hyväksymä energiastrategia osoittaa varsin selkeästi sen, että talouskasvun jatkuessa myös energian ja sähkön kulutus kasvaa. Suomen energian kokonaistuotannon onkin arvioitu vuodesta 1995 kaksinkertaistuvan vuoteen 2025 mennessä. Ilmastopolitiikkamme onkin sovitettava yhteen energiapolitiikan kanssa siten, että hyvinvoinnin takaava taloudellinen kasvu voi toteutua samalla, kun kansalaiset saavat varmasti ja kohtuullisin kustannuksin henkilökohtaisen hyvinvoinnin turvaavan sähkön ja lämmön.

Suomen tavoite laskea kasvihuonepäästöt vuoteen 2010 mennessä vuoden 1990 tasolle on vaativa. Vaikeutta lisää se, että vuosi 1990 oli Pohjoismaissa erittäin sateinen, mistä johtuen Suomeen tuotiin runsaasti halpaa vesivoimalla tuotettua sähköä. Sähkön tuontiin muista Pohjoismaista liittyykin hyvien ja huonojen vesivuosien aiheuttama ennakoimattomuus. Niinpä kansallista ilmasto-ohjelmaa ei voi rakentaa tuonnin varaan. Pelivaraamme osittain kaventaa myös se, että Suomi on jo tänään johtava maa yhdistetyssä sähkön ja lämmön tuotannossa sekä biopolttoaineiden käytössä.

Ilmastostrategiamme keskeisiä ainesosia ovat energiansäästöohjelman ja uusiutuvien energialähteiden edistämisohjelman toteuttaminen sekä kivihiilen käytön kasvun rajoittaminen. Uusiutuvien energialähteiden käyttöä on meillä jatkuvasti edistetty, ja niin pitää tehdä vastakin. Uusiutuvilla on kuitenkin myös rajoituksensa. Esimerkiksi vesivoimaa ei Suomessa enää oleellisesti voida lisätä. Puu sen sijaan tarjoaa lisämahdollisuuksia. Kysymys onkin siitä, miten saadaan hyödynnettyä metsiin jäävä hakkuujäte ja ensiharvennuspuu. Puunkin osalta toki täytyy muistaa se, että se ei saa mennä polttoaineeksi siltä osin, kuin se voidaan hyödyntää puu- ja metsäteollisuuden raaka-aineena. Puun osalta raja tulee vastaan myös käytettävissä olevien metsävarojen kautta. Aurinko- ja tuulivoiman sekä maalämmön osalta vain tuulivoima yltää tänä päivänä maininnan arvoiseen asemaan. Se kasvaa prosentuaalisesti paljon, mutta säilyy marginaalisena tuotantomuotona vielä pitkään.

Energiansäästöohjelman toteuttaminen on tärkeä osatekijä päästötavoitteiden saavuttamisessa. Näyttää siltä, että myös maamme teollisuus on vahvasti sitoutumassa säästötoimenpiteisiin ja tulee toteuttamaan runsaasti tähän liittyviä investointeja.

Säästötoimenpiteisiin liittyen ympäristövaliokunta nostaa energiaverotuksen erikseen esille. Valiokunnan mielestä verotuksen tulee antaa riittävä säästöön ohjaava signaali. Tulkitsen tämän niin, että energiaveroja tulisi tuntuvasti korottaa. Tämä on kuitenkin hyvin kaksiteräinen miekka. Energiaveromme ovat jo nyt useimpia kilpailijamaitamme korkeammalla. Niinpä korotuksia mietittäessä tulee ottaa huomioon muiden maiden energiaverotuksen kehitys, muuten käy niin, että hinnoittelemme itsemme ulos kansainvälisestä kilpailusta. Sen vaikutukset saattaisivat taloudellisesti, sosiaalisesti ja työllisyyspoliittisesti olla katastrofaaliset.

Energiasektorin oleellisin kysymys on kuitenkin se, millä tavalla tuotetaan sähköä lisääntyviin tarpeisiin. Sähkön käytön arvioidaan kohoavan tämänhetkisestä noin 80 terawattitunnista noin 100 terawattituntiin vuonna 2015. Lisäksi täytyy korvata vanhentunutta ja poistuvaa laitoskapasiteettia. Lähtökohtana tulee olla, kuten ympäristövaliokuntakin toteaa, että energia on suomalaisen yhteiskunnan perushyödyke, jonka riittävä saanti pitkällä aikavälillä kilpailukykyiseen hintaan on turvattava kaikissa olosuhteissa. Tämä koskee myös sähköä.

Jos otamme täydellä vakavuudella päästötavoitteisiin, huoltovarmuuteen, elinkeinoelämämme kilpailukykyyn sekä taloudellisuuteen liittyvät reunaehdot, emme mielestäni selviä ilman ydinvoiman lisärakentamista. Ydinvoiman lisärakentamiseen perustuva sähkönhankintavaihtoehto onkin ilmastostrategiaan liittyvien selvitysten valossa maakaasun lisäkäyttöön perustuvaa vaihtoehtoa parempi niin energian kuluttajien, kotitalouksien kulutusmahdollisuuksien kuin kansantalouden kokonaistuotannonkin kannalta arvioituna, ja katseet on suunnattava jo tulevaisuuteen.

Puheenvuoron alussa totesin, että jatkossa tarvitsemme tiukempia päästötavoitteita ja kattavampia sopimuksia. Ydinvoimavaihtoehdossa meillä on vuoden 2010 jälkeen vielä käytettävissä ne keinot, jotka maakaasuvaihtoehdossa olisi jo siihen mennessä käytetty. Haluan painottaa vielä sitä, että ydinvoiman lisääminen ei sulje pois uusiutuvien energialähteitten, uusien teknologioiden eikä maakaasun käytön lisäämistä varsinkin yhdistetyssä sähkön ja lämmön tuotannossa.

Arvoisa puhemies! Ilmastostrategiaa on eduskunnassa käsitelty monipuolisesti ja perusteellisesti. Valiokunnat ovat lausunnoissaan aivan oikein keskittyneet omiin osaamisalueisiinsa. Esimerkiksi liikennevaliokunta on tuonut esiin varsin monipuolisen ja kattavan keinovalikoiman liikenteeseen kohdistuvista päästöjä vähentävistä toimenpiteistä. Ympäristövaliokunta on mielestäni ottanut kohtuullisen hyvin mietinnössään huomioon annetut lausunnot.

Erityisesti haluan lopuksi painottaa sitä, mihin tulevaisuusvaliokunta lausunnossaan ja ympäristövaliokunta mietinnössään ovat kiinnittäneet huomiota: Ilmasto-ohjelmamme aikajänne on aivan liian lyhyt. Ilmastostrategian tulisikin ulottua ainakin vuoteen 2030, ehkä pidemmällekin, koska erityisesti energiatuotantoa koskevat ratkaisut ovat varsin pitkäkestoisia.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa rouva puhemies! Kyllä se niin on, että jos ihmiset eivät ryhdy toimenpiteisiin, tässä tulee toistumaan vedenpaisumus, niin kuin jotkut alkupuheenvuoroissaan ovat todenneet, että olemme siinä tilanteessa. Eli nyt jos koskaan on korkea aika ryhtyä toimenpiteisiin sillä tavalla, että ilmasto- ja kasvihuonepäästöjä voidaan vähentää.

Suurin yksittäinen tekijä, joka kaikissa puheissa on tullut esiin, on tietysti se, miten ihmiset käyttävät energiaa. Oikeastaan kaikki kytkeytyy siihen. Sen lisäksi, mitä kukaan ei ole ilmeisesti huomioinut, kun työhuoneessa kuuntelin puheita, sodissa käytetään hirveän paljon energiaa eli siellä tuhlataan suorastaan energiaa. Tämäkin on hyvä muistaa, kun puolustuspoliittisia selontekoja käydään läpi ja pyritään vaikuttamaan turuilla ja toreilla, maailman areenoilla, sodan ja rauhan kysymyksiin. Minusta on tärkeää, että silloin myös tämä näkökulma otetaan huomioon, koska sota on kaikkein hulluin tilanne. Siinä ei rakenneta mitään, ei hyvinvointia eikä ihmisille hyvää oloa, vaan sillä tehdään tuhoa vallan. Sehän tarkoittaa, että sillä on myös valtavat ilmastovaikutukset kaiken kaikkiaan. Siellä käytetään polttoaineita, siellä käytetään energiaa valtavasti ja tuhotaan rakennuksia, koneita, laitteita ja ihmisiä. Sen takia se on minusta huomioitava, ei sen tosin tässä raportissa tarvitse näkyä, mutta se on yksi näkökanta tässä asiassa.

Sitten mietinnössä oleviin asioihin. Itse olin kahta lausuntoa värkkäämässä, työ- ja tasa-arvovaliokunnassa ja maa- ja metsätalousvaliokunnassa. Niin kuin esittelypuheenvuoroissa asianomaiset puheenjohtajat kävivät läpi, näkökannat ovat sen mukaisia. Kaksi asiaa, jotka liittyvät molempien valiokuntien töihin: Toinen on minusta tärkeä työllisyysnäkökulma ja toinen se, millä tavalla voidaan pitää suomalaista maaseutua asuttuna ja hyödyntää suomalaisia energiavaroja, jotka liittyvät maaseutuun, osin myös kaupungistumiseen, koska jätteistäkin saadaan paljon energiaa ja se on otettava talteen.

Merkittävä voimavara meillä tulee olemaan, kun katsotaan suomalaisia olosuhteita, puuvoima. Vaikka eletään kylmissä olosuhteissa ja tällä leveysasteella, onneksi meillä on kuitenkin luonto sellainen, että uusiutuvaa energiaa tulee jatkuvasti. Niin kuin on todettu, sen määrää on tarkoitus nostaa. Minusta pitää verotuksellisin keinoin ja tukipolitiikalla pyrkiä tekemään sitä yhä kannattavammaksi, koska välttämättä vielä tälläkään hetkellä puuenergian käyttö ei muuten ole kannattavaa, vaan se vaatii pieniä porkkanoita ja investointitukia ennen kaikkea laitteiden osalta. Tosin nyt tällä hetkellä näyttää siltä, kun öljyn hinta on noussut ja fossiilisten polttoaineiden hinta noussut yleisesti ottaen, että puuvoima on jo tullut lähes kannattavaksi joka tilanteessa.

Toinen merkittävä asia on turve, joka liittyy syrjäisten seutujen energiavaroihin. Onneksi valiokunnassa päästiin, ja taidettiin päästä kaikissa valiokunnissa, yksimielisyyteen siinä mielessä, että turve on kuitenkin sellainen energiamuoto, joka on kivihiilen edellä. Elikkä ennemmin tuetaan turvetta ja pyritään sen käyttöä edesauttamaan, jos sillä voidaan vähentää kivihiilen käyttöä. Siinä mielessä, vaikka tässä salissa on monenlaisia mielipiteitä siitä, pitääkö se nostaa uusiutuvien energialajien joukkoon, onneksi mietinnössä ja valiokunnissa kuitenkin päästiin jonkinlaiseen kompromissiin. Minusta se on hyvä ratkaisu, koska kaikissa asiantuntijakuulemisissa todettiin, jotta samalla kun puuta käytetään enemmän, siinä voidaan käyttää myös turvetta ja siten saadaan paras hyötysuhde myös polton osalta.

Sitten uudet tuulet: Uusi energiamuoto on tuulivoimassa, ja minusta siinä on Suomelle kyllä mahdollisuuksia. Asiantuntijat laskivat, että noin 10 000 ihmistä saa jo tänä päivänä tuulivoimasta leipänsä. He saavat sen suurimmaksi osaksi tekemällä myllyjä muihin maihin. Siinä pitää suomalaisten olla koko ajan eturintamassa ja ajan hermolla siinä mielessä, että se tulee olemaan lisääntyvä mahdollisuus. Siinä mielessä pitää olla kehittämässä ja rakentamassa niitä ja myös omassa maassa panna pystyyn tuulivoimaloita.

Yksi alue, joka minusta tällä hetkellä on vähemmän tutkittu, en tiedä, että olisi ainakaan oikein kunnollista demonstrointilaitostakaan pystyssä, on biokaasulaitokset. Biokaasuahan otetaan talteen kaatopaikoilla aika paljon. Suuri osa poltetaan tänä päivänä soihtuna ilmaan.

Minun ajatukseni on sen tyyppinen, että jatkossa meidän pitäisi kehittää järjestelmä, että biojätettä, joka nyt menee kaatopaikoille, ei vietäisi rumpukompostoreihin, joista lähtee metaanikaasua, vaan otettaisiin biokaasu talteen, poltettaisiin ja hyödynnettäisiin energiaksi. Jos katsotaan hiilidioksidin ja metaanin eroa, niin metaanin väitetään olevan 21 kertaa pahempi kasvihuonekaasu kuin hiilidioksidin. Se tarkoittaa sitä, että silloin kaatopaikkakaasut ja myös maatiloilta tulevat kaasut ovat huomattavasti pahempia ja ne pitää ottaa sillä tavalla talteen, jotta ei vaaranneta ilmakehää. Se on myös merkittävä energiamäärä. Yhden asiantuntija-arvion mukaan, joka valiokunnassa oli, noin kolme neljäsosaa ydinvoimalan energiamäärästä voitaisiin ottaa järkevästi talteen sillä tavalla, jotta vasta 50 prosenttia maatilojen lannasta ja biokaasusta olisi tallessa. (Ed. Tiuri: Meni kymmenyspilkku pieleen!) — Se voi olla, asiantuntijoilla on monta eri mieltä, ja ed. Tiuri voi laskea, ovatko pilkut paikallaan. Mutta se on tarkkaan laskettu. Kun EU on sen verran tarkka järjestelmä, että jokaisella lehmällä täytyy olla kaksi merkkiä korvassa, niin ilmeisesti se on muistanut jakaa ne korvat oikein. Mutta se on sivuseikka tässä.

Kaiken kaikkiaan meidän pitkässä juoksussa, tai ei hirveän pitkässäkään, mutta tulevaisuutta ajatellen, on tehtävä kuitenkin sellaisia ratkaisuja, joilla pääsemme sellaiseen tilanteeseen, jotta vähitellen voidaan fossiiliset polttoaineet jättää pois käytöstä, ja ne luonnostaan jäävätkin, koska ne tulevat ehtymään. Sen takia pitkässä pelissä meidän on varustauduttava siihen, jotta kaikki energia, minkä me tulemme käyttämään, on uusiutuvaa. Me tiedämme, että nykyiset öljyvarat, jotka on löydetty, eivät riitä moneksi kymmeneksi vuodeksi. Kivihiilivarat riittävät määrätyksi ajaksi. Ed. Tiurin kovasti lobbaamaa ydinvoimaa ilmeisesti riittää, kun sitä merivedessäkin on, mutta ensin pitäisi hyödyntää nämä muut muodot. Minusta ydinvoima on se viimeinen vaihtoehto. Tässä ovat oikeastaan ne oleelliset seikat.

Viimeinen asia, jonka haluan todeta, on se, että energiaverotus pitää tehdä sillä tavalla, että se ottaa kuitenkin huomioon sen, jotta me elämme tämmöisessä maassa kuin Suomi on, jossa on kylmät olosuhteet, pimeät olosuhteet, pitkät välimatkat. Meidän ei pidä kopsata malleja suoraan Keski-Euroopasta ja kailottaa niitä samoja asioita, että me tarvitsemme eurooppalaisen mallin. Meidän pitää luoda suomalainen malli, mutta hoitaa kuitenkin energiaverotus sillä tavalla, jotta me emme aja itseämme kilpailussa ulos, mutta kuitenkin voimme hoitaa kansalaisten tarvitseman energian sillä tavalla, jotta se on kohtuuhintaista. Se on yhdistettävissä, koska meillä riittää energiaa Suomessa, kun ottaa huomioon väestömäärän.

Sirpa Pietikäinen /kok:

Arvoisa puhemies! Kohta kymmenen vuotta sitten Riossa solmittiin ilmastosopimus, jonka tähtäimenä oli ilmastomuutoksen hidastaminen. Näiden kymmenen vuoden kuluessa ei ole sitten kovin paljon tapahtunut, paitsi että itse ongelma on merkittävästi pahentunut sekä vakavuudeltaan että myös etenemisnopeudeltaan.

Kansallisessa ilmastostrategiassa tuntuu olevan tällainen aiotaan meinata -meininki. Jos otamme vakavasti vähentämistarpeen, joka ilmastomuutosta edistäville kaasuille, kuten hiilidioksidille, on olemassa, ja puhumme 60—80 prosentin vähentämisestä, ei kansallinen ilmastostrategia meillä tai muualla tunnu vielä antavan todellisia vastauksia.

Kuitenkin tosiasia on se, että mitä nopeammin haasteeseen reagoidaan, sitä enemmän joustovaraa jää, sitä pidempi aika sopeutumiselle ja sitä edullisemmat elementit myös teknologisen ja taloudellisen kilpailukyvyn elementtien kansalliselle rakentamiselle. Siksi valiokunta onkin aiheellisesti korostanut sekä pitkän aikavälin analyysin tarvetta että myös pitkän aikavälin suunnitelmien tarpeellisuutta, kuten myös sitä, että olipa Yhdysvaltojen kanta mikä tahansa ilmastomuutokseen tai Kioton sopimuksen ratifiointiin, on Suomen, Euroopan unionin ja myös muun kansainvälisen yhteisön edettävä tässä kysymyksessä määrätietoisesti. Uskon, että muiden maiden määrätietoinen eteneminen omalta osaltaan on myös Yhdysvaltojen sisäinen ja ulkoinen, paras ja tehokkain pakote. On mielenkiintoista nähdä, mitkähän tulevat olemaan esimerkiksi amerikkalaisten vakuutusyhtiöiden viestit uudelle Yhdysvaltojen hallinnolle, sillä niiden omat riskiarviot, jotka perustuvat ilmastomuutoksen pahenemiseen ja nopeutumiseen osoittavat silkkaa liiketaloudellista ajattelua ja syvää huolta myös Yhdysvaltojen kansallisesta politiikasta.

Kun mietimme sellaista energiastrategiaa ja -ratkaisujen kokonaisuutta, jolla ilmastohaasteeseen voitaisiin vastata, on tärkeää nähdä, että puhumme, kuten valiokuntakin totesi, sekä koko yhteiskuntaa koskevasta muutoksesta että laajasta keinovalikoimasta. Usein tehokkaiden keinojen yhteydessä käytetään sellaisia puheenvuoroja, joissa puhutaan ilmastomuutoksen torjumisen hinnasta tai kansallisen kilpailukyvyn tai kansallisen elinkeinoelämän tarpeista. Tässä yhteydessä mielestäni on tärkeää nähdä, että kun puhumme ilmastomuutoksen torjumisen hinnasta, puhumme tosiasiassa vain jo tehdyn ja tällä hetkellä otettavan velan takaisinmaksusta. Korkoprosentti velalle, tarvittavat investoinnit, niiden mukanaan tuomat kustannukset sekä jo syntyneiden ilmastomuutosten aiheuttamien kustannusten määrä on sitä korkeampi mitä pidemmälle ja mitä hitaammin ratkaisuja tehdään.

Toisekseen, kun puhutaan kansallisesta kilpailukyvystä, on hyvä nähdä, että niin energian hinnan kuin energian saatavuuden osalta ei ole olemassa yhteistä liike-elämän intressiä. Kun täällä mietittiin esimerkiksi, kuka sijoittaisi tuulivoimaan, tai miten Suomen teollisuus kestäisi nykyistä korkeammat energiaverot, on hyvä nähdä, että teollisuuden sisältä jo tällä hetkellä tulee kasvavassa määrin toisenkinlaisia viestejä. Esimerkiksi Head Future Technologies -sijoitusyhtiö pitää tuulivoimaan sijoittamista puhtaasti liiketaloudellisilla perusteilla parhaimpana sijoituskohteenaan, ja monet ympäristöteknologiaa tai energiatehokkaampia ratkaisuja kehittävät yritykset pitävät korkeampaa energian hintaa ja systemaattisesti nousevia energiaveroja itse asiassa kilpailuedellytysten parantajana eivätkä heikentäjänä.

Siksi onkin toivottavaa, että siirrymme monoliittisesta elinkeinoelämän tarkastelusta hiukan laajempaan näkökulmaan. Tässä laajemmassa näkökulmassa jää ihmettelemään, miksi uusiutuvien energialähteiden tavoiteohjelma on jäänyt niinkin pieneksi ja vaatimattomaksi. Puuenergialla jo nykyisellä osaamisella, puhumattakaan tilanteesta, jossa kaasutettu, paineistettu poltto saataisiin aikaan, voitaisiin tuottaa jo 1 600 megawattia tai enemmänkin. Suomi on suunnitellut tuulivoimalle asetettavaksi tavoitteekseen 500 megawattia vuoteen 2010 maksimissaan, ja kuitenkin selvitysten mukaan, joita muun muassa Jaakko Pöyry on tehnyt, meillä olisi mahdollisuus 500 megawatin maalle rakennettavaan ja reilun 3 000 megawatin offshore-tuulivoimarakentamiskapasiteettiin vuoteen 2010 mennessä.

Tuulivoimaan sijoittaminen on myöskin houkutteleva investointikohde. Alalla löytyy suomalaista osaamista, ja kansainvälisten investointipankkien mukaan tuulivoima on ollut eräs nopeimmin kasvavista osa-alueista. Markkinoiden kasvuvauhti on ollut jo usean vuoden ajan yli 30 prosenttia, ja kasvuvauhdin ennakoidaan olevan keskimäärin 25 prosenttia vuoteen 2006 asti. Olisi siis toivottavaa, että jatkoseurannassa uusiutuvien energialähteiden tavoiteohjelman kunnianhimotasoa nostetaan merkittävästi ja myöskin sitä tukevia keinoja rakennetaan nykyistä systemaattisemmin. Sillä puolella ovat nähtävissä demonstraatioinvestointien tuet, referenssilaitokset ovat ulkomaisia ja myöskin kotimaisia markkinoita ajatellen välttämättömiä markkinoillepääsyn kynnyksiä. Myöskin energiaverotusta voitaisiin käyttää nykyistä tehokkaammin esimerkiksi energiansäästöinvestointien käyttöönotossa ja uuden teknologian käyttöönotossa sillä puolen. Vanha, jo yli kymmenen vuoden takainen ehdotus on se, että teollisuudelle palautettava osuus energiaverosta suunnattaisiin suoraan energian säästöinvestointeihin tai uusiutuvien energiamuotojen käyttöönottoinvestointeihin.

Lyhyesti, arvoisa puhemies, koko yhteiskunnan osalta ja laajan keinovalikoiman osalta näkisin hallituksen tekevän toivottavasti pian ratkaisuja pienten, mutta tehokkaiden asioiden osalta, kuten rakentamisnormiston uudistamisessa tai jo täällä moneen kertaan mainitun yhdyskuntarakenteen tehostamisen osalta, jossa kaavoituksen, liikenteen ohjaamisen, aluelämmityksen ja kuntien nykyistä paremman ilmastomuutokseen sitomisen kautta tuloksia saataisiin aikaan. Toivottavasti myöskin Kioton mekanismien käyttöönottoa voidaan omilla toimenpiteillä vauhdittaa nykyisestä.

Ympäristövaliokunta on kannanotossaan todennut aivan oikein, että tämä on ensimmäinen askel ilmastostrategian osalta. Nyt tarvitaan jatkoseurantaa ja hallitukselta mahdollisimman pian ei ainoastaan raportteja jo tehdyistä toimenpiteistä, vaan seuraavia askeleita kansallisen, tehokkaan, kilpailukykyä luovan ilmastostrategian toimeenpanon osalta.

Matti  Kangas  /vas:

Arvoisa rouva puhemies! Täällä on lähestytty ilmastostrategian ratkaisua aina jääkauden ja dinosaurusten kautta. Minä itse keskityn tämän päivän ongelmiin.

Olen vasemmistoliiton ryhmäpuhujan ed. Mikko Immosen kanssa samoilla linjoilla. Pohjoismaat näyttävät esimerkkiä ilmastoasioissa ja ilmastonsuojelu tulee jatkuvasti tärkeämmäksi asiaksi. Ilmastostrategian käsittely on tiukasti yhteydessä energiaratkaisun kanssa. Ilmastonsuojeluun vaikutetaan parhaiten oikean energiaratkaisun kautta ja vähentämällä liikenteen aiheuttamia kuormituksia. Mitään energiamuotoa ei saa automaattisesti sulkea pois. Energiantuotannon tulee Suomessa perustua laajapohjaiseen energiaratkaisuun. Monipuolisella energiaratkaisulla vähennetään riippuvuutta yhdestä toimittajasta tai yhdestä putkesta.

Kalifornian esimerkki osoittaa, mihin väärät energiaratkaisut voivat johtaa. Tästä syystä siellä onkin ryhdytty puuhaamaan lisää ydinvoimaloita ja kehittämään niitä yhdessä Japanin kanssa. Teollisuuden kilpailukyvyn kannalta on tärkeää pitää energian hinta edullisena. Ilmaston kannalta paras ratkaisu näyttää olevan ydinvoima, mutta sen muihin haittoihin ja vaaroihin pitää suhtautua täydellä vakavuudella. Jätteet pitää haudata syvälle peruskallioon, mutta sillä tavalla, että hauta on avattavissa. Silloin, kun teknologia on tarpeeksi kehittynyt, voimme avata haudat ja käsitellä jätteen vaarattomiksi.

Ilmastostrategian peruspilari on Kioton sopimuksen kunnioittaminen. Sen suuntaviivat ovat oikeat, mutta kaikkien maiden pitää sitoutua sopimuksen noudattamiseen, myös Yhdysvaltojen. Aivan oikein on, että jos vaaditaan muita pitämään Kioton sopimuksesta kiinni, silloin pitää olla valmis myös itse toimimaan siten, että sovitut asiat toteutuisivat. EU:ssa ei mielestäni nykymenolla ja -päätöksillä tähän ylletä. Vaikka Yhdysvallat ei sitoutuisi Kioton sopimukseen, muun maailman tulee ponnistella yhdessä puhtaan ilman puolesta ja vaatia USA:ta, maapallomme pahinta ilmansaastuttajaa, pitämään sopimuksista kiinni.

Pelkän taloudellisen voiton tavoitteluun tähtäävää itsekästä politiikkaa ei voi hyväksyä, vaan päästöjä tuottavien maiden on oltava toisilleen solidaarisia ja yhdessä ponnisteltava päästöjen rajoittamiseksi. Saksan ydinvoimapäätös on voitto ydinvoiman vastustajille, mutta se tulee lisäämään muiden energialähteiden käyttöä. Kivihiilen polttaminen on ristiriidassa Kioton sopimuksen tavoitteiden kanssa. Kivi- ja ruskohiiltä on vähennettävä, koska ne ovat erittäin paljon ilmaa saastuttavia energialähteitä.

Lähtökohtana pitää olla, että teollisuudelle ja kotitalouksille pystytään toimittamaan riittävästi energiaa kilpailukykyiseen hintaan. On eettisesti kestävämpi ratkaisu tuottaa itse energiaa kuin tuoda lähialueilta ydinvoimalla tuotettua sähköä. Suomen on myös huolehdittava omien ydinjätteiden käsittelystä eikä viedä niitä muiden maiden alueille. Riippuvuutta tuontienergiasta on hyvä vähentää muun muassa suosimalla kotimaisia energialähteitä esimerkiksi käyttämällä puuta ja turvetta lämpövoimalaitoksissa.

Liikenteen määrien kasvulla on kiistaton yhteys päästömäärien kasvuun. Yksityisautoilun sijaan pitäisi ihmisiä kannustaa julkisten liikennevälineiden — bussien, raitiovaunujen, metrojen — käyttöön. Tämä onnistuu parhaiten tukemalla julkisten liikennevälineiden lippujen hintoja, etteivät hinnat nykyisestään nouse vaan että edullinen hinta houkuttaa siirtymään omasta autosta julkisiin liikennevälineisiin.

Jyri Häkämies /kok:

Arvoisa rouva puhemies! En malta olla aluksi hieman kommentoimatta keskustan ryhmäpuheenvuoroa, joka täällä muutama tunti sitten kuultiin. Siinähän hallituksen ilmastopolitiikkaa kuvattiin, että Suomi ajopuun lailla ajelehtii maailmanpolitiikan valtavirrassa. Jos sitten jollakin tavalla kommentoisi keskustan linjaa, voisi sanoa, että sitä voisi kuvata sanoilla: toivotaan, toivotaan. Toivotaan, että energian säästämisessä edetään nopeammin ja parempiin tavoitteisiin kuin selonteossa on esitetty. Toivotaan, että uusiutuvien energialähteiden käytössä saavutetaan parempia tuloksia kuin selonteossa on esitetty. Toivotaan, että Suomen teollinen rakenne uudistuu vähemmän sähköä käyttävään elinkeinorakenteeseen. Nimittäin kun tuota ryhmäpuheenvuoroa luki, siellä ihan oikein perustellusti käsiteltiin sivutolkulla uusiutuvia energialähteitä ja energian säästämistä mutta maakaasu- ja ydinvoimakysymys sivuutettiin vajaalla virkkeellä. En tiedä, kuinka vastuullista tämän tyyppinen linjanveto sitten on.

Sitten itse ympäristövaliokunnan mietintöön. Mielestäni se on tasapainoinen ja monipuolinen esitys ja varmasti kompromissi, vaikka siitä on sanottukin, että se ei kompromissi ole, mutta selkeästi siinä kompromissin makua on. Keskeistä on se, että lähtökohdiltaan Suomi ottaa aktiivisen roolin ilmasto-ohjelman toteuttamisessa osana EU:n ilmastopolitiikkaa. Emme jää odottelemaan sitä, mitä EU:n ja USA:n välillä tapahtuu, vaan omalta osaltamme otamme edelläkävijän roolin, jota myös osoittaa eilinen teollisuuden ja työnantajien sitoumus päästöjen vähentämiseen.

Energiapolitiikan osalta on mielestäni keskeistä se, että energiapolitiikka on väline kasvun turvaamisessa. Energiapolitiikka on yksi ainoita tässä globaalissa maailmassa, kun katsomme yrityselämän perusedellytyksiä ja asioita, jotka ovat meidän omissa käsissämme. Suomi toivon mukaan jatkossakin on edelleen teollisuusmaa, vaikka olemme erinomaisesti edistyneet uuden talouden aloilla. Uskon, mitä täällä aikaisemmin puheenvuoroja on kuultu, että Suomi on myöskin tulevaisuudessa vahva metsä- ja metalliteollisuuden maa. Me olemme jo nyt menettäneet tätä kilpailukykyämme esimerkiksi Saksaan ja moniin muihin kilpailijamaihin verrattuna. Kun työpaikoista ja työttömyydestä voimakkaasti huolta kannetaan, mielestäni silloin täytyy myös energiapolitiikan olla vastuullista, jolloin se perustuu monipuolisille vaihtoehdoille, joita selonteossa on ansiokkaasti esitelty, sille että energia on kohtuuhintaista ja sen hinnan käyttäytyminen on ennustettavissa.

Valiokunnan mietinnössä kritisoidaan sitä, että ohjelma painottuu liiaksi energiaohjelmaksi ja että sen ehkä keskeisimpiä eroja on se, millä sähkön lisäkapasiteetti hoidetaan, joko ydinvoimalla tai maakaasulla. Kuitenkaan, niin kuin täällä on varmasti jo aikaisemminkin todettu, nämä tuotantomuodot eivät ole toisiaan poissulkevia vaan toisiaan täydentäviä.

Edelleen mietinnössä todetaan asiantuntijalähteisiin viitaten, että uusiutuvien energiamuotojen edistämisohjelman tavoitteet on asetettu liian matalalle. Kuitenkin hyvin tiedämme, että selonteon laatiminen on ollut pitkä prosessi. Se on tehty perusteellisesti, ja siihen on ollut käytettävissä maan parhaat asiantuntijat. Tältä osin voisi todeta, että todennäköisesti nämä tavoitteet on jo nyt asetettu maksimaaliselle tasolle, mutta hyvä, jos siitä ylemmäs päästään.

Niin kuin aikaisemmin totesin, Suomen toki täytyy energiaverotuksessa tarkkailla sitä, mitä kilpailijamaamme tekevät. Energiaverojen osalta Suomi on jo nyt jalostusarvoon nähden huippumaita, ellei jopa korkeimmalla sijalla. Näin ollen meidän ei tule lähteä yksipuolisesti verotuksen tasolla liikaa ohjaamaan, jolloin ulosliputamme entisestään teollisuutta ja parku sitten on tässäkin talossa kova.

Mitä tulee muutamiin yksityiskohtiin hiilen alasajon osalta, kustannukset on niin selonteossa kuin mietinnössä arvioitu todennäköisesti useita miljardeja alakanttiin. Maakaasuvaihtoehdon osalta siihen liittyvät sekä hinta- että huoltovarmuusriskit. Pelkästään nykyhintatasolla eletään sillä tasolla, että se alkaa jo rapauttaa, jos ei aivan romuttaa koko kaasuvaihtoehtoa. Tuoreen tutkimuksen mukaan myös lähes 70 prosenttia suomalaisista vastustaa sellaista energiapoliittista linjausta, jossa maakaasuun tukeutumalla nostamme energiariippuvuutemme 40 prosenttiin Venäjän osalta.

Ydinvoiman osaltakin mietintöön on kirjattu miinuksiksi muun muassa se, että ydinvoimavaihtoehdon valinta vähentäisi painetta kehittää energiatehokkaita ratkaisuja. Viitaten täällä kuultuihin puheenvuoroihin ja tehtyihin päätöksiin kysymys on kuitenkin siitä, mitä hallitus ja eduskunta päättävät, eikä tämän tyyppinen johtopäätös ole mielestäni perusteltavissa.

Edelleen todetaan, että taloudelliset ja poliittiset syyt estävät päätöksentekoa tai tekevät sen vaikeaksi. Kuitenkin ydinvoimapäätös, joka toivon mukaan pikaisesti tehdään, on aika tavalla yksin tämän talon käsissä, ja investointipäätösten varmuudesta on sitoumuksia annettu. Uskon, että nämä kummatkaan kritiikin aiheet eivät ole kovin kestävällä pohjalla.

Imagovaikutuksista on myös kannettu huolta. Siltä osin on helppo yhtyä siihen, mitä ed. Laukkanen totesi, että suurempi imagohaitta Suomelle on siitä, jos emme omilla energiavaihtoehdoillamme täytä Kioton velvoitteita tulevaisuudessa, kuin siitä, että teollisuutemme ydinvoimaleimalla joutuisi jotenkin esimerkiksi ympäristöliikkeen erityisiin hampaisiin.

Niin kuin aikaisemmin totesin, mielestäni Suomen energiatuotannon tulee perustua monipuolisille vaihtoehdoille siten, että mitään vaihtoehtoa ei poissuljeta. Siinä ovat keskeisiä kriteereitä energian säästäminen, uusiutuviin panostaminen, jossa puun osuus on aivan keskeinen, ja sen lisäksi maakaasun ja ydinvoiman vaihtoehdot, joista jälkimmäinen toivon mukaan tulee ensiksi.

Saara Karhu /sd:

Arvoisa puhemies! Ilmastonmuutos on maailmanlaajuinen ongelma ja pelottavasti läsnä jokapäiväisessä elämässämme, jollei muuten, niin häkellyttävien luonnonilmiöiden uutisoinnin kautta. Ilmaston saastumiselta ei voi sulkea silmiään, vaan selkeisiin toimiin on ryhdyttävä. Näiden konkreettisten toimien tulee myös sitoa kaikkia osapuolia. Irtiotot yhteisistä sopimuksista nakertavat sopimuksen uskottavuutta ja sen vaikuttavuutta. Viittaan tässä Yhdysvaltain toimiin asiassa.

Suomen sitoutuminen Kioton ilmastosopimukseen ja tämän sitoutumisen mukaisen strategian luominen ovat kiitettävää toimintaa. Valtioneuvoston selonteko Kansallisesta ilmastostrategiasta oli kuitenkin osin epätasapainoinen ja puuttui mielestäni liian kevyellä otteella muun muassa liikenteen osuuteen. Jäin kaipaamaan vahvempaa sanomaa, sillä onhan liikenne yksi suurin yksittäinen ilman saastuttaja.

Liikennevaliokunnan jäsenenä keskitynkin liikenteen päästöihin. Liikenteen osuus maamme hiilidioksidipäästöistä on 20 prosentin luokkaa. Liikenteen kasvihuonepäästöihin voidaan vaikuttaa lukuisin eri keinoin. Tällaisia keinoja ovat muun muassa joukko- ja kevyen liikenteen toimivuuden ja sitä kautta houkuttelevuuden parantaminen, ajoneuvojen kulutuksen vähentäminen, työmatkaliikenteen kehittäminen ja taloudellisen ajon koulutuksen lisääminen. Saadun selvityksen mukaan taloudellisuusajolla voidaan auton kulutusta alentaa jopa 15—20 prosenttia. Taloudellinen ajotapa olisi helppo juurruttaa uusiin autoilijoihin ajo-opetuksessa jo keltanokasta lähtien, hankkiihan peräti 66 prosenttia suomalaisista ajokorttinsa 18 vuoden iässä.

Keinoja liikenteen päästöjen vähentämiseksi on monia, ja niitä on lueteltuina liikennevaliokunnan asiasta ympäristövaliokunnalle antamassa lausunnossa.

Keinovalikoiman kärkeen tärkeäksi tekijäksi liikenteen päästöjen vähentämisessä nousevat kuitenkin yksittäinen liikenteen käyttäjä ja hänen tekemänsä ratkaisut. Erilaisten päästöjen alentamiseen tähtäävien toimien kokonaisvaikutus ja merkitys näkyy selkeimmin vasta tämän toimijan, yksittäisen kuluttajan, yrityksen, yhteisön, julkisen hallinnon tekemien ratkaisujen kautta. Julkisen vallan tulisikin aidosti pyrkiä julkisen liikenteen käytön lisäämiseen. Se onnistuu vain tarjonnan lisäämisellä ja hinnan säilyttämisellä kulkijan kukkarolle sopivana, siis selkeänä panostuksena ja tukena.

Esimerkiksi sellaiset ristiriitaisuudet, jotka vaikkapa Pirkanmaan Juupajoelta estävät toimivan työmatkajunayhteyden Tampereelle, olisi karsittava vauhdilla. Selvennykseksi kerrottakoon tilanne: Juupajoella VR olisi valmis rukkaamaan aikataulujaan ja pysäyttämään junan, koska matkalaisia olisi sille riittävästi ja sopiva juna on olemassa, mutta liikenneministeriö ei katso aiheelliseksi antaa asialle rahoitusta. Junan katsotaan kilpailevan suotta linja-auton kanssa. Saattaa kuulostaa perustellulta, mutta saamani tiedon mukaan Juupajoen työmatkalaiset kulkevat nyt nopean junayhteyden puuttuessa seuraavaksi nopeimmalla keinolla eli omalla autollaan. Eli linja-autoliikenne jää kuitenkin vaille heidän lipputulojaan ja samalla yksityisliikenne vain lisääntyy.

Paikallistasolla joukkoliikenteen palveluita ja yhteyksien yhteensopivuutta tulisikin kehittää. Matkakeskushankkeiden toteuttamista tulisi jouduttaa. Pitkillä matkoilla nopeiden junien odotetaan korvaavan yksityisautoilua ja jopa kovasti lisääntynyttä ja saastuttavaa lentoliikennettä. Tätä suuntausta tuleekin tukea kaikin keinoin.

Tässä yhteydessä ihmettelenkin, miksi ilmailu oli strategiapaperissa mukana niin minimaalisin toimenpitein. Vaikka lentoliikenteen osuus kokonaispäästöistä on vain 2 prosentin luokkaa, se on suhteutettuna liikenteen määrään, joka on siis voimakkaassa kasvussa, huomionarvoinen tekijä. Tätä taustaa vasten myös ilmailuun liittyvä asiantuntijalausunto antoi hällä väliä -kuvan. Siinä painotettiin vapaaehtoisia toimenpiteitä ja viitattiin ratkaisuna avoimeen päästökauppaan, jonka ainakin itse uskallan etiikan näkökulmasta kyseenalaistaa. Liikennevaliokunta ehdottikin lausunnossaan ilmailun päästöjen alentamiskeinoina moottoritekniikan ja lennonjohtomenetelmien kehittämistä, lentoreittien parempaa suunnittelua ja ilmatilan käytön tehostamista.

Valiokuntaamme hämmästytti myös meri- ja sisävesiliikenteen jääminen kokonaan sopimuksen ulkopuolelle.

Lopuksi haluan nostaa vielä huomionarvoisina seikkoina esiin joukkoliikenteen työsuhdematkalippujärjestelmän kehittämisen sekä hallitusohjelman mukaisen autoverotuksen kokonaisuudistuksen kiirehtimisen.

Klaus Bremer /r:

Arvoisa rouva puhemies! Kansallisesta ilmastostrategiasta käydyssä keskustelussa toistuu liikennevaliokunnan puheenjohtajan ed. Pulliaisen vauhdittama väite, että liikenne on suurin kasvihuonepäästöjä tuottava ala, pahin syntipukki. Sen vuoksi keskityn selvittämään eräitä totuuksia asiasta, josta valiokunnat lausuvat liikuttavasti puolitotuuksia.

Liikenteen osuus kasvihuonepäästöistämme on noin 20 prosenttia, teollisuuden osuus on noin 80 prosenttia, eli se siitä suurimmasta syntipukista. "Jos raskaan liikenteen moottoritehot ja henkilöautojen koko kasvavat, päästöt lisääntyvät enemmän", ympäristövaliokunta lausuu. Raskaiden kuorma-autojen kuormat ja moottoritehot ovat parissa vuosikymmenessä käytännöllisesti katsoen kaksinkertaistuneet. Samalla polttoaineen kulutus on kuitenkin pudonnut keskimäärin 48 litrasta 32 litraan 100 kilometrillä, eli miten niin päästöt lisääntyvät enemmän, jos moottoritehot kasvavat? Vastaavasti henkilöautojen koko ei suinkaan automaattisesti lisää päästöjä. Sen ratkaisevat auton paino, ilmanvastus, moottorin polttoaineen kulutus ja eräät muut tekijät.

"-- asutuskeskusten hajautuminen aiheuttaa ajoneuvosuoritteiden merkittävää seudullista kasvua", ympäristövaliokunta ja muutkin valiokunnat toteavat. Yhdyskuntarakennetta pitää tiivistää. Se on ihan oikein. Entä mistä syystä sitten ei lausuta suoraan, miksi yhä rakennetaan uusia kaupunginosia täyteen rivitaloja ja 2—3-kerroksisia kerrostaloja kuten Helsingissä Ruoholahti, Huopalahti, Viikki. Kaikissa Suomen kaupungeissa vallitsee sama trendi. Miksi ei rakenneta ylöspäin 20—25-kerroksisia kerrostaloja, kuten Euroopan kaupungeissa yleisesti? Eiväthän ne vielä ole pilvenpiirtäjiä.

Ympäristövaliokunta ja eräät muut valiokunnat painottavat monen muun tekijän joukossa kuljetusten logistiikan tehostamisen tärkeyttä. Kuitenkaan ei ymmärretä, että logistiikan tehostamisella saavutettaisiin Suomessa suurempia parannuksia ei yksin päästöjen torjunnassa vaan myös kansainvälisessä kilpailukyvyssämme, suurempia kuin kaikilla muilla saman arvoisina luetelluilla menetelmillä yhteensä. Suomi on logistiikan kehitysmaa. Se on surullista, kun tiedetään, että Suomen kansainvälinen kilpailukyky riippuu logistisesta tehokkuudesta enemmän kuin minkään muun EU-maan. Annan vain yhden esimerkin monesta.

Vuosaareen halutaan rakentaa valtakunnallinen suursatama. Tilaa on 159 hehtaaria eli täsmälleen yhtä paljon kuin sinne siirrettäviksi aiotuissa Sompa- ja Jätkäsaaren satamissa yhteensä. Vuosaareen mahtuvat suurten tukkuliikkeiden ja maahantuojien lajitteluterminaalit yhtä vähän kuin nyt Jätkään ja Sompasaareen, eli ei ollenkaan. Lajitteluterminaalit jäävät siten nykyisille paikoilleen Kehä III:n varrelle Maaliikennekeskukseen ja Leppävaaraan, mikä tarkoittaa käytännössä, että Vuosaareen tuleva kappaletavara joudutaan siirtämään 4 650 kuorma-autokuljetuksella päivässä ja yli 3 000 ylimääräisellä auton kuormaamisella ja purkamisella lajitteluterminaaleihin, ennen kuin ne sieltä voidaan kuormata vastaanottajille toimitettaviksi tarvittaviin 1 500 rekka-autoon päivässä. Ero, jonka asiakkaat kärsivät rahassa ja ympäristö tarpeettomina päästöinä, on yli 3 000 tarpeetonta kuorma-autokuljetusta lastauksineen, purkamisineen ja niihin kuluvine työaikoineen.

Nykyaikaisessa tehokkaassa suursatamassa pitää olla riittävästi tilaa lajitteluterminaaleille sataman alueella sadan vuoden kasvuajalle eikä niin, että se on torso heti syntyessään, kuten Vuosaari. Logistiikan ratkaisevaa vaikutusta myös päästömääriin ei Suomen logistinen kehitystaso tajua, saati, että tajuttaisiin täällä eduskunnassa. Saman kaltaisia logistisia tehottomuuksia kuin Vuosaari-projekti Suomi on vielä pullollaan, valitettavasti.

Ympäristövaliokunta ja muut valiokunnat esittävät voimavarojen suuntaamista biopolttoaineiden kehittämiseen, koska "pitkällä aikavälillä biopolttoaineiden käytöllä voidaan vähentää hiilidioksidipäästöjä". Se on liikuttavaa toiveajattelua. Jos valtiolla on rahaa, millä mällätä, miksipä ei. Vtt ja moni muu kotimainen tutkimuslaitos imuroi mielihyvin kaiken liikenevän rahan suurilla lupauksilla. Onhan samalla tavalla käytetty rahaa puukaasusta alkaen Nesteen ja IVOn sähköautoihin ja Uudenkaupungin petroliseikkailuihin jne. Rahalla saa. Saa varmasti biokaasulla autoja kulkemaan Suomessakin kuten jo 70-luvulta lähtien Brasiliassa ja Ranskassa. Siitä vain ei tule taloudellisesti hyväksyttävää ratkaisua raakaöljypohjaisten polttoaineiden tilalle millään. Biopolttoaineita on kehitelty maailmassa jo lähes samalla rahalla kuin sähköautoa ilman toivottuja tuloksia, mutta saahan sitä Suomikin yrittää, jos kerta rahaa riittää.

Valiokunnan lausunnossa lauletaan yhteen kuoroon joukkoliikenteen ja erityisesti raideliikenteen ylistystä. Se on tapahysteriaa vailla tarkempaa tietoa. Joukkoliikenteessä kuin myös raideliikenteessä ovat päästöjen vähentämisen kannalta täysin ratkaisevia rahdeissa tonnikilometrit ja matkustajakuljetuksissa matkustajakilometrit.

Linja-auto, jossa on vähemmän kuin 11—15 matkustajaa riippuen linja-auton koosta, tuottaa enemmän päästöjä kuin henkilöauto, jossa on keskimäärin 1,3 henkilöä sisällä. 1,3 henkilöä on keskimäärä; kuulostaa vähän hullulta, mutta näin on ruuhka-Helsingissä. Bussi, jossa on alle kymmenen matkustajaa, lisää siten törkeästi tarpeettomia päästöjä, voidaan sanoa.

Vastaavasti juna, jossa on liian vähän rahtitonneja, onkin todellisuudessa ei-toivottujen päästöjen lisääjä. Lisäksi junakuljetuksissa on aina muistettava huomioida, meneekö rahti ovelta ovelle junalla vai joudutaanko rahti ensin lastaamaan kuorma-autoon, sitten purkamaan junaan ja päätepysäkillä taas lastaamaan auton lavalle, ennen kuin se perillä puretaan autosta. Auto—juna—auto-rahtaaminen ei suurillakaan kuormilla ole mielekästä alle 300—500 kilometrin junakuljetusosuudella.

Raideliikenteessä pitäisi aina huomioida myös kuljetusväylätehokkuus. Millä rahalla raideväylä on rakennettu verrattuna vastaavan pituiseen muuhun väylään, maantie-, vesiväylään, ja mikä väylällä lopultakin on tehokas kuljetussuorite? Yleisesti unohdetaan myös raideliikenteen kohdalla huomioida, millä päästömäärällä tarvittava sähköenergia tuotetaan. On liian sinisilmäistä sanoa ykskantaan, että raitiovaunu on puhtain kuljetusmuoto kaupungeissamme, kun unohdetaan sen väylätehokkuus, kuljetussuorite ja se, minne energian tuottamiseen liittyvät päästöt jätetään leijumaan.

Puhemies! Saanko vielä jatkaa hiukan?

Lopuksi vielä yksi ratkaiseva tekijä, jonka pitäisi kulkea punaisena lankana, hehkuvana sellaisena, koko strategian läpi, ettei ikinä unohdettaisi, on perusasia. Jokainen polttoainelitra, joka kuluu ajoneuvossa, tuottaa tietyn määrän hiilidioksidia ja muita päästöjä. Vain poltetun polttoainemäärän vähentämisellä saavutetaan niitä tuloksia, joita ilmastostrategialla ajetaan takaa. Tämä pääsääntö unohtuu liian usein Kioto- ja vastaavissa keskusteluissa. Siksi olisi pitänyt kirjoittaa tulikirjaimin Kansalliseen ilmastostrategiaan, että valtiovarainministeriö ja sen auto- ja liikenneverotusratkaisut kantavat kansallisella tasolla suurimman ja ratkaisevimman vastuun liikenteen vaikutuksista myös ympäristön puhtauteen ja hiilidioksidipäästöjen määrään Suomessa.

Säde Tahvanainen  /sd:

Arvoisa puhemies! Toivon, että ääneni kantaa, sillä jonkin sorttiset hiukkaset ovat vaikuttaneet ilmeisesti keuhkoputkiini ja ne ovat hieman ärtyneet.

Arvoisa puhemies! Sadan vuoden päästä Suomessa voi olla 4,5 astetta lämpimämpää, kasvukaudet pidempiä ja sademäärät runsaampia. Lajiston muutos myös tämän lämpenemisen mukana muuttuisi. Näin nopealla lämpenemistahdilla ajankohtaisimpana ongelmana maamme asukkaat varmasti miettivät muuttoa sisäisempään Suomeen ja pääkaupungin siirtoa kauemmas rannikolta. Meriveden pinnannousu lähes metrillä ei enää houkuttele ostamaan rantatonttia Helsingistä. Tämä kertomukseni ei ole satua. Sen olemme tänään varmasti kaikkien puheenvuorojen perusteella todenneet. Kertomukseni on tutkimustietojen valossa tapahtuva tosiasia, jos emme kykene leikkaamaan nopeasti päästöjä, tiedemiesten mukaan 60—80 prosentilla.

Tässä vaiheessa huomautan, että Suomen ilmasto-ohjelman tavoite on leikata lyhyellä aikavälillä vuoteen 2010 päästöjä vain 18 prosenttia. Eli meillä on paljon tekemistä. Monilla muilla valtioilla tosin tavoite on vielä kauempana.

Ekosysteemimme kestää noin asteen muutoksen vuosisadassa. Nopeampi tahti johtaa radikaaleihin ja arvaamattomiin muutoksiin ympäristössä. Vaikka kaikkein kovimmat päästöleikkaukset saavutettaisiin, lämpeneminen jatkuu viimeisen vuosisadan aikana ilmaan laskettujen saasteiden vuoksi edelleen. Muutoksia siis kaikesta huolimatta tapahtuu, mutta nyt olisi estettävä ilmaston lisälämpeneminen ja siitä seuraavat ongelmat.

Mitä sitten voimme tavallisina kansalaisina tehdä? Voisi sanoa että paljon. Ensimmäisenä tehtävänämme on saada aikaan laaja asennemuutos, ja sen eteen on todella paljon tekemistä ja sen eteen joudumme tulevina vuosina kaikki. Jätteiden määrän vähentäminen on ehkä konkreettisin tavallisen kuluttajan yksittäinen toimenpide. Biojätteen lajittelulla jokainen voi vähentää merkittävästi metaanipäästöjä, joka on vaarallinen kasvihuonekaasu. Tällä hetkellä vain noin 30 prosenttia meistä kuluttajista lajittelee biojätteen, ja tämä on järkyttävän alhainen luku. Sen sijaan paperia osataan kierrättää kiitettävästi, onhan se selkeän helppoa ja asiallisesti järjestetty jäteastioista erilleen.

Kuntien ja valtiovallan tulisi velvoittaa lainsäädännöllisin toimin ja määräyksin lajittelemaan biojätteet, paperi ja muu orgaaninen aines erilleen muusta yhdyskuntajätteestä. Myös metallien, muovien ja muun materiaalin kierrätys on saatava yleisen velvoitteen piiriin. Jotta kierrätystä kannustettaisiin ja luonnonvarojen hukkakäyttöä vähennettäisiin, olisi uusiokäytetyille materiaaleille hyvä asettaa esimerkiksi alhaisempi verotaso kuin uusille luonnonvaroille, jotka otetaan hyötykäyttöön. Myös kertakäyttöisen muovin käyttöä tulisi sanktioida.

Puunjalostusteollisuudella ylpeilevän maamme kansalaisena en voi käsittää, miksi niin monta kotitaloustavaraa ja kulutushyödykettä, joita käytämme aina pumpulipuikoista alkaen, on valmistettu öljyperäisestä muovista, kun ne voitaisiin varsin hyvin korvata uusiutuvalla materiaalilla, puulla. Tässä olisi esimerkkejä siitä, mitä Puu-Suomi-projektin kautta voitaisiin lähteä hyödyntämään ja edesauttamaan myöskin ilmastotavoitteiden saavuttamista.

Jätteiden vähentämisen ja lajittelun lisäksi tavallinen kansalainen voi säästää pienillä valinnoilla paljon. Esimerkiksi kotitalouksien elektronisten laitteiden valmiusasemassa pitäminen kuluttaa virtaa yhden hiilivoimalaitoksen verran vuodessa. Tekniikkaa olisi siis hyvä kehittää energiaa säästävämmäksi.

Liikenne on suurin yksittäinen päästöjen aiheuttaja. Tätä kritisoi ed. Bremer aiemmin, että olisimme virheellisesti kirjoittaneet valiokunnan mietintöön tästä asiasta. Olemme nimenomaisesti kirjoittaneet tästä aihekokonaisuudesta yhtenä yksittäisenä aihealueena, joka ehdottomasti on suurin ja vaikuttavin kuluttajien päästöjen aiheuttaja.

Jokainen ajettu kilometri saastuttaa aika lailla, tiedämme sen. Tässä meidän kaikkien valinnoilla on suuri merkitys. Liikennetekniikka tarvitsee vielä huiman hyppäyksen eteenpäin, ja sitä saamme varmasti vielä odottaa. Siksi on lyhyellä aikavälillä kyettävä löytämään päästövähennykset julkisen liikenteen päästövähentymien kautta. Niillä alueilla, joilla joukkoliikenne on toimiva ja tehokas väline, voitaisiin esimerkiksi luopua yksityisautoiluun kohdistuvasta työmatkakustannusten verovähennysoikeudesta ja siirtää vähennysoikeus julkisen liikenteen työmatkalippuun. Tiedetään, että syrjäisillä seuduilla tämä tietenkin on aika lailla vaikeampi toteuttaa. Siksi soisin syrjäseuduilla vielä tämän vähennysoikeuden säilyvän. Radat ovat toinen osa osa-alue, josta paljon on tänä päivänä puhuttu. Niihin satsaaminen tulee tuottamaan liikennepäästöjen vähenemistä.

Arvoisa puhemies! Loppuun haluaisin todeta, että ympäristövaliokunta pohti ilmastostrategiaa laajasti ja monipuolisesti. Olen ylpeä tästä mietinnöstä. Olemme saaneet hyvää työtä aikaan. Toivon, että hallitus tulee tuomaan meille tarkennuksia ilmastostrategiaan tämän kesän ilmastokokousten ja ydinvoimapäätöksen jälkeen niiden suuntaviivojen mukaisesti, joita ympäristövaliokunta on edellyttänyt.

Tero  Rönni  /sd:

Arvoisa rouva puhemies! Keskustelu Kansallisesta ilmastostrategiasta on tarpeellinen enkä väheksy sitä, mutta emme voi unohtaa sitä tosiasiaa, että maailman ilman ja ympäristön laatuun meidän toimillamme on suunnilleen samanlainen vaikutus kuin hyttysen jätöksillä Itämereen. Naapurimme Venäjä suoltaa piipuistaan kaikenlaista moskaa ja saastetta, eikä siellä ole pienintäkään aietta tai varaa hoitaa asiaa kuntoon. Toinen yhtä iso valtio USA on ilmoittanut, ettei se aio allekirjoittaa Kioton sopimusta.

Käsittelimme tätä asiaa työ- ja tasa-arvovaliokunnassa lähinnä työllisyyden kannalta, mutta emme saaneet tarkkaa kuvaa erilaisten vaihtoehtojen tuomista muutoksista työllisyyteen. Ympäristövaliokunta on mietinnössään kiinnittänyt huomiota uusiutuvien energiamuotojen tuotekehittelyssä tapahtuvaan voimakkaaseen kasvuun, jossa Suomella on johtava asema. Tämä on totta, ja siinä meillä on mahdollisuudet nostaa vientiämme todella merkittäviin lukuihin, mutta se vaatii panostusta kehittelyssä ja valmistuksessa.

Tässä kohdin täytyykin ihmetellä ympäristövaliokunnan kantaa energiaveron nostamisessa. Varat näihin panostuksiin on jostain toki saatava. Ne eivät tipu taivaalta. Suomalainen perusteollisuus, joka pitää nykyisinkin hyvinvointiamme ja työllisyyttä yllä, tekee sitä varmasti tulevaisuudessakin, mikäli emme aseta sille liian suuria vaatimuksia. Tähän viittaa juuri valmistunut Suomen Gallupin tekemä tutkimus, jossa todettiin 90 prosentin suomalaisista olevan sitä mieltä, että tämän teollisuuden on syytä pysyä Suomessa ja tuoda Suomeen hyvinvointia. Meidän teollisuudellamme ei ole mahdollisuutta kilpailla halpatyövoimalla eikä lyhyillä kuljetusmatkoilla, joten jokin keino on oltava, millä pidämme itsemme kilpailussa mukana. Yksi oleellinen tekijä tähän on kohtuuhintainen energia. Voimakas lisäys energiaverotukseen ei mielestäni tule kysymykseen, koska silloin menetämme tätä teollisuutta ja vientimme määrä putoaa, jolloin myöskin markat pienenevät.

Ympäristövaliokunta uskoo ilmeisesti vain uuteen teknologiaan ja sen kehitykseen. Viime päivinä olemme nähneet, miten ailahtelevainen ja heiluva se on. Liian suurelle määrälle osuutta bruttokansantuotteesta ei voi missään tapauksessa tätä teollisuutta laskea. Kaikkien uusien tuotteiden kehittämisessä on myös yksi tärkeä elementti eli jatkuva ja tasainen sähkö, jota tulee töpselistä riittävästi. Muutamien minuuttien tai jopa tuntien katkokset aiheuttaisivat melkoiset vahingot, ja se saisi varmasti korkean luokan teknologian pakenemaan maastamme.

Teollisuus jätti eilen sitoumuksen hiilidioksidipäästöjen vähentämiseksi. Tätä asiaa täytyy kyllä tervehtiä ilolla, sillä harvoin on tällaista saatu kuulla tai nähdä. Olen itse asunut 80-luvun lopusta 90-luvun lopulle paperitehtaan vieressä ja muistan, miten 80-luvun lopulla pyykit täytyi kuivata sisällä, mitään ei voinut viedä ulos. Säännöllisin väliajoin auto täytyi pestä, ettei noki päässyt kattoa tai muuta maalipintaa vioittamaan. Silloin jouduimme pakottamaan yrityksen tekemään erilaisia toimia ja laittamaan noki- ja muita päästöjä estäviä suodattimia piippuunsa, jotta ihmisten olisi ollut parempi elää. Se onnistui, ja tehdas teki aika mittavat investoinnit, yli 10 miljoonaa se muistaakseni silloin oli, ja sen jälkeen onkin ollut jo huomattavasti parempi olla ja elää kyseisessä kylässä. Mänttä oli silloin kuuluisa siitä, että puolet koko entisen Hämeen läänin hiukkas- ja nokipäästöistä tuli Mäntän tehtaan piipusta ulos.

Ilman laadun parantamisessa ja päästöjen vähentämisessä on ratkaiseva tekijä se, millä tuotamme energiaa tulevaisuudessa. Suomalainen perhe ja tavallinen kuluttaja viittaa kintaalla puheille energiansäästöstä. Sitä tapahtuu vain teknisen kehityksen myötä sekä kotitaloudessa että teollisuudessa. Kivikautiseen aikaan meistä ei monikaan ole halukas palaamaan.

Tulevaisuudessa meidän on elettävä edelleen kaikkien energiavaihtoehtojen varassa, mitään vaihtoehtoa ei saa sulkea pois. Turve ja puu ovat hyviä vaihtoehtoja, kun tuotetaan sekä lämpöä että sähköä. Näissä kattiloissa on usein mahdollista polttaa myös monenlaisia jätteitä, jolloin toki päästöjen suhteen on oltava tarkkana. Näillä toimilla ei kuitenkaan ratkaista kokonaisuutta, vaan meidän on käytettävä myös bioenergiaa, maakaasua, tuulivoimaa, vesivoimaa ja ydinvoimaa.

Maakaasun käytön lisäämiseen ei mielestäni missään nimessä pidä mennä. Monikaan suomalainen ei ole valmis lisäämään velivenäläisen osuutta energian tuottamisessamme. Jo nyt heidän osuutensa on huolestuttavan suuri. Olemme tähän asti saaneet maakaasua ilman katkoja, mutta kuinka kauan täysin rikollisten ja kaiken näköisten höyrypäiden vallassa oleva Venäjä pitää sopimuksensa, sen saamme nähdä ja toivottavasti meillä silloin on jokin toinen keino varalla.

On aivan naurettavaa väittää ydinenergian halpuuden estävän kestävien energiamuotojen kehityksen. Asia on mielestäni täysin päinvastainen. Jollain tavalla on energiaa tuotettava, jos me aiomme kehitellä teknologiaa eteenpäin. Valtion tukien lisääminen suuressa määrin biokaasu-, risujenpoltto- tai tuulimyllyenergian tuottamiseen on vähän hölmöläisen hommaa. Samalla voisimme tukea polkuvoimalla tuotettua energiaa.

Ed. E. Lahtelan esittämä ruisleivällä, piimällä, hernekeitolla ja mustalla makkaralla käyvä voimalaitos, joka sijoitettaisiin jokaisen selkään, saisi vastineen tästä. Laitettakoon jokaiseen kuntaan polkuvoimalla toimiva voimalaitos, jossa kaikki työttömät saavat käydä tekemässä palkkaa vastaan energiaa. Tällä ratkaisulla poistetaan sekä työttömyys että syrjäytyminen ja ihmisten fyysinen kunto saadaan paranemaan oleellisesti.

Jari Leppä /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Käydyssä ilmastostrategiakeskustelussa on energiantuotantomuotoja käyty läpi laidasta laitaan. Viimeksi kuulimme jokaiselle henkilökohtaisesta energiantuotantolaitoksesta ja toisessa ääripäässä tietysti ovat ydinvoimalla toimivat laitokset. Kaikki siltä väliltä on jo käyty keskustelussa läpi.

Keskustelu on osoitus siitä, että suomalainen yhteiskunta haluaa sitoutua omalta osaltaan niin ilmastostrategioihin kuin päästöjen vähentämiseenkin, joka meille on täysin välttämätöntä. Meidän täytyy kuitenkin muistaa, että Suomi on pieni tekijä tässä kokonaisuudessa. Meidän täytyy edellyttää, että kaikki muutkin maailman maat ja EU etunenässä ja esimerkkiä näyttäen sitoutuvat samantyyppisiin rajoituksiin. Muutoin meidän oman kilpailukykymme käy huonosti. Uskon, että yhteistä tahtoa löytyy, kun siihen kovin ponnistelemme.

Suomen ilmasto-ohjelman keskeisiä linjauksia ovat energian säästö ja uusiutuvien energialähteiden edistämisohjelman toteuttaminen, kivihiilen käytön rajoittaminen ja päästövähennystoimenpiteiden ulottaminen niin liikenteeseen, rakennussektorille kuin yhdyskuntasuunnitteluunkin maa- ja metsätaloutta ja jätehuoltoa unohtamatta. Näiden linjausten toteuttaminen vaatii valtiovallalta, kunnilta, yrityksiltä ja kansalaisilta vahvaa sitoutumista asetettuihin tavoitteisiin. Niin kuin olemme tänään saaneet lukea, teollisuus on tuon sitoumuksen omalta osaltaan ilmoittanut julkisesti. Siihen tietysti myöskin voimme tässä talossa luottaa.

Suomen energian kulutuksen ja ilmaston parantamisen tarve ja ennen kaikkea päästöjen vähennystarve on tämän hetken laskelmien mukaan noin 18 prosentin luokkaa, kun tarkastellaan vuoteen 2010 ulottuvia ennusteita. Tämän tavoitteen saavuttamiseksi on entistä laajemmin tultava mukaan uusiutuvien energiamuotojen tuotannon ja kulutuksen lisäämiseen. Samalla suomalaisille ympäristö-, energia- ja bioteknologian yrityksille luodaan mahdollisuuksia energiaosaamisen ja viennin edistämiseen. Jo tällä hetkellä nuo vientimarkat liikkuvat lähes 20 miljardin vuosittaisella tasolla. Tällä on hyvin merkittävä yhteisvaikutus työllisyyden ja talouden kasvun sekä ympäristön kestävän kehityksen kannalta.

Eräs merkittävimpiä päästön lähteitä on liikenne. Täällä on erittäin monessa puheenvuorossa tätä asiaa jo läpi käyty, mutta en malta olla siihen itsekin muutamaa sanaa sanomatta. Liikenteen osalta päästöjen vähentämistä voidaan oleellisesti lisätä muun muassa autoverotuksen alentamisella. Sen alentaminen uudistaisi Suomen autokantaa ympäristöystävällisemmäksi, turvallisemmaksi ja vähemmän kuluttavaksi maassa, jossa kuitenkin yksityisautoilulla ja autoilulla muutoinkin on erittäin suuri merkitys pitkien etäisyyksien tähden.

Uusiutuvien energialähteiden käyttöön siirtyviä pientaloja ja muita energian kuluttajia on kannustettava investointituella. Esimerkiksi puun energiakäytön lisäämiseen ja biopolttoaineiden käyttöön uusi teknologia luo lupaavia mahdollisuuksia. 3 kuutiometriä puupellettejä vastaa muun muassa energiasisällöltään tuhatta litraa polttoöljyä. Pellettien käyttö on tällä hetkellä pientaloissa jo yhtä helppoa kuin öljynkin. Rypsipohjaiset biopolttoaineet, kuten biodieselit, puolestaan vähentävät huomattavasti liikenteen kasvihuonepäästöjä. Näitä edellä lueteltuja täytyy kannustaa valtion riittävällä budjettivarannolla ja investointitukirahoitusten muutoksilla, joita täällä muun muassa ministeri Mönkäre lupailikin. Toivottavasti ne myös toteutuvat. Tällä rahoituksella taataan näiden uusien teknologioiden käyttöönotto. Ilman näitä niiden markkinoillepääsy on huomattavan hidasta.

Ilmastostrategian taustaselvityksissä oletetaan talouskasvun lisäävän energian kulutusta vielä 20 vuoden ajan. Välttämättä näin ei kuitenkaan tapahdu, sillä viime vuonna bruttokansantuotteen noustessa 5,7 prosenttia energian kokonaiskulutus samanaikaisesti väheni ja sähkönkin käyttö kasvoi vain 1,7 prosenttia.

Kansallinen ilmastostrategia on nähtävä paitsi ympäristö- myös teollisuuspoliittisena kannanottona. Tästä näkökulmasta katsoen ilmastostrategiasta puuttuu pitkän tähtäimen visio. Tarkoitan tällä pitkän tähtäimen visiolla enemmän ja pitemmälle menevää mietintää kuin vuoteen 2010. Myöskään kansantaloudellisissa kustannuslaskelmissa ei ole täysin huomioitu uusiutuvien energialähteiden ja energiansäästön parempia työllisyysvaikutuksia, ja arviot uuden teknologian vientivaikutuksista ovat osin puutteellisia.

Uusiutuvien energialähteiden käytön edistämisessä korostuvat niin ympäristölliset, aluepoliittiset ja puolustuspoliittiset hyödyt, huoltovarmuus kuin kansantaloudelliset pitkän tähtäimen hyödyt. Huomionarvoista on myös se, että niiden käytön työllisyysvaikutus kohdentuu koko Suomeen, erityisesti maaseudulle ja monenlaisen koulutustason työvoimaan. Suomen menestys perustuu yhä enenevässä määrin teknologiatalouteen, josta ympäristöteknologia on yksi nopeimmin kasvavia toimialoja. Voimakkaalla kansallisella satsauksella energiateknologiaan voidaan luoda otolliset olosuhteet suomalaisyritysten kansainväliselle menestykselle telealan tapaan.

Arvoisa puhemies! Lopuksi haluan ottaa esille erään myös EU-komission esille nostaman asian, joka liittyy myös liikenteeseen ja sen energiatehokkuuteen. Taannoin vieraillessaan tässä talossa komissaari nosti esille vesikuljetusmahdollisuuksien lisäämisen. Vesikuljetus on yksi energiatehokkaimpia kuljetusmuotoja ja takaa myös sen, että ei tarvita moninkertaista lastausta, edestakaisin ajoa, vaan voidaan niin viedä suomalaiselta tehtaalta valmiita tuotteita kuin tuoda meille raaka-aineita suoraan tehtaalle omia vesiväyliä myöten. Sen vuoksi on erinomaisen kannatettavaa jatkaa suunnittelua omien kanavavaihtoehtojen rakentamiseksi Suomeen. Erityisesti tämä tulee eteen meillä Saimaan kanavan vuokrasopimuksen kohdalla, joka joudutaan uusimaan tai miettimään toisia vaihtoehtoja viimeistään vuonna 2013. Sen vuoksi on oleellisen tärkeää, että myös vesikuljetusvaihtoehto tutkitaan ja näin myös edistetään omalta osaltaan ilmastostrategian toteuttamista.

Markku  Laukkanen  /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Kysymykseen ilmastopäästöjen vähentämisestä tulee tietysti tarttua suurella vakavuudella ja tarttua erityisesti kahteen asiaan: ensin pahimpien päästölähteiden poistamiseen ja toiseksi siihen, että otetaan käyttöön vähemmän päästöjä aiheuttavia energiantuotantomuotoja ja edistetään liikenteessä ja yleensä polttotekniikoissa sellaisen teknologian käyttöönottoa, joka minimoi lopulta päästöt.

Verrattain vähäiselle ovat tässä keskustelussa jääneet kivihiilen polton niin sanottu pakkoalasajo ja sen aiheuttamat kustannukset. Hallitus on omassa selonteossaan arvioinut, että ne ovat noin 800 miljoonaa markkaa. LTT, Liiketaloustieteellinen tutkimuslaitos, taas on arvioinut kustannukset jopa 15 miljardiksi markaksi, eli kyllä tämä on myös sellainen asia, joka täytyy suurella vakavuudella ottaa. Palautettakoon mieliin vielä oikeuden ratkaisu, joka koski Iijoen rakennuskelpoisen vesivoiman korvaamista koskiensuojelulain hyväksymisen jälkeen. Nuo korvauksethan kohosivat oikeuskäsittelyssä moninkertaisiksi.

Maakaasun ongelmallisuutta on tässä keskustelussa tarkasteltu sinänsä aivan oikein sen saatavuuden ja hinnanmuodostuksen epävarmuuden suhteen, mutta varsin vähän itse asian eli päästöjen kannalta. Myös maakaasu tulee olemaan seuraavissa Kioton sopimusvaiheissa päästöjen kannalta hyvin ongelmallinen polttoaine, päästöjen kannalta muuten pahempi kuin öljy. Tämä on hyvä myös tässä keskustelussa meidän muistaa. Tarkoitushakuinen vasta-argumenttien hakeminen ydinvoimalle onkin johtanut siihen, että vaihtoehdoksi sille tarjotaan puolinaisia ratkaisuja itse Kioton ilmastosopimuksen toteutumisen kannalta. Siksi vaihtoehtojen hakemisessa ei pitäisikään kategorisesti kaikkein puhtaimpia ja halvimpia tuotantomuotoja, siis vesi- ja ydinvoimaa, sulkea pois.

Tässä valossa haluan vielä todeta saman, minkä jo aikaisemmin tänään totesin: Vaasan hallinto-oikeuden Vuotos-päätös oli onneton. Meillä ei ole varaa juoksuttaa ohi turbiinien yhden terawattitunnin edestä ilmaista vesivoimaa vuodessa. Mikäli haluamme tuottaa tuulivoimalla vastaavan määrän sähköä esimerkiksi, tarvitsemme yhden miljardin markan valtion tuen kaikille niille tuulivoimalaitoksille. Siksi pidin erittäin myönteisenä uutisena ministeri Mönkäreen tänään toteamaa asiaa siitä, että hänen mielestään asiassa pitäisi hankkia valituslupa. Toivottavasti hän puhui siinä omistajan äänellä.

Rouva puhemies! Perusvoiman tuotantomuodon valinta on hyvin olennainen niin kansalaisten, teollisuuden, sähkön, hinnan muodostuksen kannalta kuin itse käsiteltävänä olevan asian, siis päästöjen, kannalta. Emme ole kovin kestävällä tiellä, jos samaan aikaan puhumme teollisuuden tarvitsemasta kohtuuhintaisesta energiasta ja energiaverojen korotustarpeesta, tuntuvasta korotustarpeesta. Jo nyt mielestäni kotitaloudet maksavat energiasta liikaa.

Tilastokeskus on selvittänyt tyypillisen suomalaisen nelihenkisen perheen vuotuisen suoran ja välillisen energiankulutuksen, ja näin laskettuna energialasku nousee lähes 37 000 markkaan vuodessa, josta verojen osuus on jo nyt lähes puolet. Ei tässä veropuolella mielestäni ole kovin paljon liikkumisen varaa.

Perusvoimavaihtoehtojen tarkastelussa on ympäristövaliokunta päässytkin varsin hupaisaan hintavertailuun, jossa kallis, päästöjä sisällään pitävä kaasu on saatu näyttämään edullisemmalta kuin puhdas ja halpa ydinvoima. Tällainen linja ei voi perustuakaan verojen ja energian hinnan korottamiseen vaan aitoon kilpailuarvoon energiamuotojen saatavuuden, käytettävyyden, hinnan ja ennen muuta niiden päästövaikutusten kesken. On siis puututtava hiilidioksidipäästöjen lähteisiin eikä tule kiertää itse asiaa. Sähkön tuotannon lisääminen kivihiilellä, turpeella tai maakaasulla kasvattaa Suomessakin absoluuttisia hiilidioksidipäästöjä. Maakaasun päästömäärät, kuten sanottu, ovat suuremmat kuin öljyn. Silti se on hallituksen selvityksessä edelleen toisena päävaihtoehtona. Itse tavoitteen, päästöjen alenemisen kannalta, se ei voisi olla.

Rouva puhemies! Sitoutuminen päästöjen dramaattiseen ja kovaan alenemiseen täytyy ottaa vakavasti, ja se onnistuu vain edistämällä kaikkia tähän käyttöön soveltuvia tuotantomuotoja, kaikkia toimia, säästöjä, uusiutuvia energiantuotantomuotoja, biopolttoaineiden käyttöä, osittain puuta, turvetta, yhdyskuntajätettä, uutta teknologiaa, mutta uutta teknologiaa myöskin liikenteen päästöjen vähentämiseen ja merkittäviä yhteiskunnan panostuksia, demonstraatiolaitoksia, tuulen ja ydinvoiman kustannusten vertailua. On hyvä muistaa, että tuuli- ja ydinvoimakustannusten vertailussa ydinvoiman kustantaa teollisuus itse, tuulivoima ja monet muut uusiutuvaan energiaan perustuvat vaihtoehdot perustuvat vain suureen ja mittavaan valtion tukipakettiin.

Kuulun niihin, joiden mielestä toki tällainen tukipaketin rakentaminen eteenpäin on tällä hetkellä välttämätöntä, ja tarvittavat lisätoimet voisivat olla esimerkiksi seuraavia: Yhdistetyssä lämmön- ja sähköntuotannossa pitäisi turvetta ja puuta käyttävässä kattilassa myöskin turve saada verottomaksi. Toiseksi, energiatukimomentissa ei ole varauduttu suurten demolaitosten rakentamiseen. Tämä asia pitäisi hoitaakin hyvin pian siten, että voitaisiin rakentaa yksi tai kaksi biopolttoaineiden paineistettuun kaasutukseen perustuvaa demolaitosta. Tämä tarkoittaisi vuotuisen energiatuen nostamista 200 miljoonan markan tasolle uusiutuvien energialähteiden edistämisohjelman mukaisella tavalla. Kolmanneksi, asuntojen peruskorjaus- ja energiasäästöinvestointien avustuksiin tarvitaan lisäpanostuksia ja sellaisia avustuksia, joilla muutetaan lämmitysjärjestelmä perustumaan uusiutuviin energialähteisiin, kuten puupolttoaineisiin ja maalämmitykseen. Tämä lisäys on hyvin luonteva, koska esimerkiksi energiapalvelukeskus Motivan toimialaa on laajennettu tähän suuntaan.

Energiateknologian kehittämisessä on panostettava myös lajitellun yhdyskuntajätteen kaasutukseen ja ympäristöystävälliseen polttotekniikkaan. Myöskin maatiloilla syntyvän biokaasun energiakäyttöä tulee edistää. Yhteensä tarve vuositasolla budjettirahoituksessa on noin 750 miljoonaa markkaa ja verotukena keskimäärin 300 miljoonaa markkaa vuodessa eli tästä eteenpäin miljardi markkaa vuodessa. Tähän on hyvä saada myös vastaus hallitukselta. Onko hallitus tähän valmis pitkäjänteisesti sitoutumaan? Se luo myöskin pohjaa ja raamia niille ratkaisuille, joita olemme tämän selvityksen pohjalta vielä lähiaikoina tekemässä.

Rouva puhemies! Suomi tuo 72 prosenttia käyttämästään energiasta ulkomailta. Tämän tuonnin arvo on 15 miljardia markkaa. Sopii kysyä, onko meillä tähän kovin pitkään varaa. Tuontilaskua tulisi siis erittäin voimakkaasti pienentää. Venäjän osuus on jopa 40 prosenttia tällä hetkellä, siis suurempi kuin oma tuotantomme. Silti rakennetaan vaihtoehtoja, jossa Venäjän osuus vielä kasvaisi.

Pidän, rouva puhemies, teollisuuden sitoutumista ilmastostrategian toteuttamiseen erittäin merkittävänä. Se on samalla voimakas viesti siitä, että teollisuus vie nyt loppuun aloittamansa mittavan kombilaitosohjelman, joka merkitsee yli 20:n puuta ja turvetta hyödyntävän alueellisen laitoksen toteutumista ja toteuttamista eri puolilla Suomea. Tämä on hyvin tärkeä viesti teollisuuden sitoutumisesta sellaiseen kokonaisuuteen, jossa syntyy tarvetta myöskin bioperäisten polttoaineiden voimakkaalle kasvattamiselle, uuden teknologian ja teknologiaviennin edistämiselle.

Mutta kun puhutaan puusta ja sen mittavista energiakäyttömahdollisuuksista, on aina hyvä muistaa, että puun ensisijainen käyttö on selluun, paperiin ja sahatavaraan, rakentamiseen. Energiakäyttö on aina oheiskäyttöä, se ei koskaan voi olla Suomen kaltaisessa maassa puun ensisijaiskäyttöä. (Ed. Korkeaoja: Tukkia ei ruveta polttamaan!) — Siihen ei meillä ole varaa. — Teollisuuden rakenne varmasti Suomessa muuttuu, mutta en usko, että niin nopeasti, että 10:n, 20:n, 30:nkään vuoden kuluessa teollisuuden energiantarve olisi mihinkään tästä merkittävästi muuttumassa.

Rouva puhemies! Täällä on varoitettu paljon imagohaitasta maamme teollisuutta, joka käyttää siis 55 prosenttia Suomen sähköstä ja jolle tämä hinta on aivan ratkaiseva kilpailukyvyn keskeinen elementti. Tässä haluan vielä painokkaasti sanoa, että ei imagohaitta synny ydinvoiman rakentamisesta vaan se syntyy siitä, että me emme pysty sitoutumaan Kioton sopimuksen toteuttamiseen. Voidaan kyllä puhua moraalista ja etiikasta myöskin siinä vaiheessa, kun mietitään, millä moraalilla, etiikalla me tuomme Venäjän huonokuntoisista laitoksista sähköä Suomeen.

Amerikassa poltetaan kivihiiltä eikä haluta sitoutua Kioton sopimuksiin. Näyttääkin siltä, että ainoa todellinen vaihtoehto saada Yhdysvallat mukaan ilmastotalkoisiin on palauttaa, niin kuin nyt sielläkin näyttää, ydinvoima keskeisten energiamuotojen joukkoon. Vastaus ei löydy myöskään mistään virtuaalilaitoksista eikä siitä, että Saksa lisää ruskohiilen polttoa ajaessaan vanhoja ydinvoimalaitoksiaan alas. Britanniassa tämän päivän uutinen kertoo, että pääministeri Tony Blair on käynnistänyt mittavan energiaselvityksen, jonka tavoitteena on päästötavoitteiden saavuttaminen. Erityisesti tutkitaan uuden ajan ydinvoimateknologian mahdollisuuksia.

Rouva puhemies! Aivan lopuksi totean vain vielä sen, että viime vuonna Ruotsissa tuotettiin ydinvoimalla 70 terawattituntia sähköä. Ydinsähkön osuus maan sähköntuotannosta on noin puolet. Hupaisaksi tämän asian tekee se, että kun Ruotsissa päätettiin 80-luvun lopulla luopua ydinvoimasta, luopumispäätöksen jälkeen ydinvoimakapasiteetti on Ruotsissa yli kaksinkertaistunut ja tuotantomäärä lähes kolminkertaistunut. Samaan aikaan vastaavat luvut Suomessa ovat 23 terawattituntia ja 28 prosenttia. Minusta tällainen politiikka jos mikä on imagohaitta nimenomaan Ruotsille, ei Suomelle.

Jussi Ranta /sd:

Arvoisa puhemies! Kansallisesta ilmastostrategiasta käyty julkinen keskustelu on fokusoitunut sähkön tuotantoon, sen lisätarpeeseen ja kapasiteetin kasvattamistapaan, usein viime kädessä ydinvoiman lisärakentamiseen tai maakaasun käytön huomattavaan lisäykseen. Kivihiilen käytön voimakas vähentyminen sisältyy niin sanottuun maakaasuvaihtoehtoon. Nykyisen määräisestä ydinvoimatuotannosta ei esitetä missään vaihtoehdossa luovuttavan. Kaikki vaihtoehdot ovat siis kombinaatiovaihtoehtoja eivätkä sulje tuotannosta absoluuttisesti katsoen mitään sähköenergian tuotantotapaa.

Käytännössä Suomen sähköenergian tuotanto tulee lähitulevaisuudessakin perustumaan monimuotoiseen tuotantoon, jossa nykyinen tuotantorakenne on keskeinen perusta. Kansallista ilmastostrategiaa on kuitenkin ennen kaikkea katsottava ympäristöpoliittisena, ei energiapoliittisena kysymyksenä. Tällöin tullaan huomattavasti dramaattisempiin asetelmiin. Teollistuminen perustuessaan fossiilisten polttoaineiden käyttöön käynnisti massamittaisen ihmisen aiheuttaman kasvihuonekaasupäästöjen syntymisen. Talouskasvu ja globalisaatio kiihdyttivät tuotantoa ja lisäsivät päästöjä, mikä on käynnistänyt maapallon ilmaston kiistattoman ja kiihtyvän lämpenemisen. Edessä on nykymenon jatkuessa katastrofeja ja valtavia taloudellisia menetyksiä sekä inhimillisiä kärsimyksiä.

Päätöksenteon on nyt kyettävä myös globalisoitumaan. On pystyttävä viemään eteenpäin ja toteuttamaan niin sanottua Kioton sopimusta. Tässä viime päivien valossa tarvitaan Euroopan valtioiden voimakasta yhteistoimintaa Euroopan unionin kautta. Kansallisvaltioiden puolestaan on viipymättä hyväksyttävä omat ohjelmansa ja ryhdyttävä niiden toteuttamiseen. Ilmastomuutoksen etenemistä on ryhdyttävä heti hidastamaan.

Ilmastostrategiassa ei ole kysymys pelkästään sähkön tuotannosta, vaan energian käytöstä ylipäänsä, sen tuotantotavoista ja viime kädessä kestävästä kehityksestä. Ihmisyhteisöjen toiminta on sopeutettava ekosysteemeiden toiminta- ja uusiutumiskykyyn. Kioton sopimusta pidemmällä sihdillä kasvihuonekaasupäästöjen supistamistarve on huomattavasti suurempi. Nyt on nähtävä, että muutostarve kourii koko tavarantuotantoon ja kulutukseen perustuvaa elämänmuotoa. Tämä puolestaan vaatiikin jo nyt toimintojen järkeistämistä, ympäristön säästämistä ja kekseliäiden keinojen käyttöön ottoa. On siirryttävä entistä enemmän uusiutuvien luonnonvarojen käyttöön ja energiatuotantoon on valjastettava enemmän maapallon dynaamisia voimia. Oecd:n ilmastostrategia asettaa kovan tavoitteen. Ekologisesti kestävän kehityksen edellytyksenä on taloudellisen kasvun irtikytkeminen luonnonvarojen käytön ja ainevirtojen kasvusta.

Eduskunnan laajan valiokuntakäsittelyn aikana on käynyt selväksi säästöjen ja järkeistämisen suuri merkitys ja myös mahdollisuus biopolttoaineiden huomattavaan lisäkäyttöön, kuten myös ed. Laukkanen äsken hyvin selvästi toi esille. Korostan tältä kannalta katsottuna vielä muutamaa näkökohtaa.

Metsäteollisuus lisää puunottoaan ja käsittelee puun tarkemmin. Kuoren ja turpeen yhteispoltolla voidaan olennaisesti lisätä metsäteollisuuden energiaomavaraisuutta ja tukeutumista uusiutuviin luonnonvaroihin.

Hajoavat alue- ja yhdyskuntarakenteet merkitsevät huomattavaa energiahukkaa teknisen huollon järjestelmissä sekä yhdyskuntasidonnaisessa liikenteessä. Rakenteiden sisäiset keskittymät, kuten kauppakeskukset, aiheuttavat energiakuormaa viikonlopun ostoskansainvaelluksena. Massamuuton alaisia rakenteita voidaan selkiyttää ja tiivistää sekä saavuttaa huomattavia energiasäästöjä. Myös verottajan asennemuutos parantaisi julkisen liikenteen toimintakykyä.

Työssäkäynti- ja asiointiliikenteen lisäksi tuotannon ja elinkeinoelämän kuljetukset ovat myös merkittävä energian kuluttaja. Rautateiden sähköveto ja ulkomaankaupan merikuljetukset ovat ympäristön kannalta hyvä kokonaisjärjestely. Satamat on nyt saatava yhdistämään nykyiset pääkuljetusmuodot tehokkaammin.

Maataloudessa, puutarhaviljelyssä ja elintarviketuotannossa tarvitaan myös huomattava energiapanos, jonka osalta voidaan siirtyä nykyistä enemmän biopolttoaineisiin. Ei ole järkeä kasvattaa kukkia polttamalla öljyä. Elintarvikehuoltokaan ei toimi riittävällä täsmällisyydellä ja joustolla. Ihmisen energialähteeksi tarkoitettuja biopolttoaineita, ruokaa, rahdataan kaatopaikoille kaupan keskusjärjestöjen arvioiden mukaan vuosittain yli puolentoista miljardin markan edestä.

Keinoja energiaa säästävään järkevään toimintaan siis on vaikka miten, ja jokainen voi niihin vaikuttaa. Asenteiden on nyt aika muuttua. Ed. Laukkanen kuulutti valtiolta miljarditolkulla uusia tukia. Rahan polttamisella tämä kysymys ei kuitenkaan ratkea.

Esitetyissä puitteissa on myös aivan selvää, että on turvattava energiaintensiivisen teollisuuden toimintaedellytykset Suomessa. Kansallinen etu, työllisyys- ja taloudellisuusnäkökohdat puoltavat myös mahdollisimman suurta omavaraisuutta ja strategista riippumattomuutta tuonnista. Suomen teollisuus on keskusjärjestöjensä kautta eilen ilmoittanut valmiutensa sitoutua Kansalliseen ilmastostrategiaan sisältyvien energiansäästöohjelmien ja uusiutuvien energialähteiden edistämisohjelman ja puun energiakäytön lisäämistavoitteiden toteuttamiseen. Yleinen energian säästö tämän lisänä omalta osaltaan lisää tilaa myös energiaintensiivisen teollisuuden kehittämiseksi.

Arvoisa puhemies! Suomen ilmastostrategian toteuttaminen vaatii monia nopeita toimenpiteitä, joissa tarvitaan myös eduskunnan ratkaisuja. Onkin paikallaan edellyttää, että ilmasto-ohjelma tuodaan uudelleen eduskunnan arvioitavaksi mahdollisimman pian sen jälkeen, kun viidennen ydinvoimalan rakentamislupaa koskeva hakemus on ratkaistu. Mikäli mitään lisäenergiatuotantovaihtoehtoa ei haluta erillisratkaisulla nyt sulkea pois, ei erillisratkaisua ehkä olisi syytä tehdäkään. Myös tällöin ilmastostrategian käsittelyä olisi syytä jatkaa ja arvioida kestävää kehitystä talouden, sosiaalisten rakenteiden ja ympäristön näkökulmasta.

Markku Laukkanen  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Koska ed. Ranta totesi, että Laukkanen täällä vaatii miljarditolkulla rahaa, haluan ed. Rannalle todeta, että kaikki miljardit, joita luettelin, olivat suora lainaus kauppa- ja teollisuusministeriön arviosta valtion budjettirahoituksen tarpeesta ja energiaverojärjestelmän kautta hoidettavasta rahoituksesta vuoden 99 rahassa. Eli tämähän on juuri signaali siitä, minkälaista kokonaisvaltaista tukipakettia hallitus on itse tykönänsä puuhannut tutkimus- ja kehitystoimintaan ja uusien energiamuotojen demonstraatiohankkeiden toteuttamiseen. Yksikään tuulivoimala tai biolaitos ei tällä hetkellä synny maahan uudella teknologialla ilman valtion tukea. Tämähän tässä on se olennainen kysymys. Me tarvitsemme myös mittavaa verotukea uusiutuvilla energialähteillä tuotetulle sähkölle jatkossa. Tästä muodostuu, rouva puhemies, se kokonaisuus, joka tekee mahdolliseksi myöskin kestävän perusvoimaratkaisun synnyttämisen tähän maahan.

Pertti Turtiainen /vas:

Arvoisa rouva puhemies! Kioton sopimus edellyttää, että Suomi vähentää hiilidioksidi- ja muut kasvihuonepäästönsä vuoden 1990 tasolle vuoteen 2010 mennessä. Tavoite on varsin kova ajatellen nykyisen tasoista taloudellisen kasvun ja kulutuksen vauhtia.

Täällä useissa puheenvuoroissa asia on otettu esille energiaratkaisuna ydinvoiman lisärakentamisen puolesta tai sitä vastaan, ikään kuin se olisi ainoa vaihtoehto ja ratkaisu sopimuksen täyttämiseksi. Varmaankin ydinvoiman lisärakentamistarpeeseen saamme syksyn kuluessa palata, varsin laajaan ja seikkaperäiseen keskusteluun, kun päätöstä mahdollisesti tehdään siitä, rakennetaanko Suomeen lisää ydinvoimaa vai ei.

Ed. Rönni otti esiin USA:n ja Venäjän toimet liittyen Kioton sopimuksen sisältöön ja tavoitteisiin. Hän vähätteli sitä, että nämä maat ovat varsin piittaamattomia. Näkisin, että me teemme nyt tässä kansallista strategiaa ja otamme asiaan kansallisesti kantaa. Silloin ei pidä kovin paljon tähyillä maan rajojen ulkopuolelle, kuka mitäkin tekee. Jos kaikki ajattelisivat tällä tavalla, niin eihän mistään syntyisi mitään.

Nykytilanteessa Suomen sähköntuotannon vahvuus on sen monipuolisuus. Näin ollen energian tuotanto onkin avainasemassa kasvihuonekaasujen vähentämisessä, unohtamatta kuitenkaan kotitalouksien mahdollisuuksia vaikuttaa osaltaan säästämisen avulla. On huomioitava, että energiaa säästäviä innovaatioita tulisi nostaa yhtä enemmän esille. Samaan tuotantoon pitäisi päästä paremman teknologian turvin, vai eivätkö ihmiset ja yritykset osaa hyödyntää uutta teknologiaa riittävästi? Vanhalle teknologialle voisi tuotannossa miettiä jopa pidemmällä aikavälillä haittaveroa, mikäli energian kulutus on normaaliin alalla käytettävään teknologiaan verrattuna poikkeuksellisen suurta.

Kioton sopimus on ympäristösopimus, ja sen tulee olla lähtökohtana päätöksenteossa. Kuitenkin on muistettava sopimuksen perusidea, joka on ennen kaikkea ympäristönsuojelu, ei sopimuksen täsmennys kasvihuonekaasuista.

Hyvä asia on se, että teollisuus on ilmaissut halunsa sitoutua hiilidioksidipäästöjen vähentämiseen edellyttäen, että verotuksellisia lisärasitteita ei tule teollisuudelle, vaan tavoitteiden saavutukset huomioitaisiin esimerkiksi Tanskan ja Britannian mallin mukaisesti. Teollisuuden näkemyksiä emme voi sivuuttaa, vaan ne on myöskin tässä yhteisessä kansallisessa asiassa varsin tarkasti huomioitava. Ongelmaan olemme kaikki syyllisiä kulutuksen kautta, jolle vetoavat markkinat luovat aina vain uusia kohteita, kuten lisääntynyt yksityisautoilu. Digi-tv on hieno esimerkki turhasta tuotannosta huonona kompromissina tietokoneen ja television välillä jne. Ihmiskunta rakastaa krääsää. Näyttää siltä, että rakastamme sitä, että voimme porskutella köyhien maiden kustannuksella. Rakastamme shoppailua ja sitä, että voimme osoittaa huomiota läheisellemme materiaalin muodossa. Samaan aikaan eduskunta yrittää vakavahenkisesti puhua ratkaisusta Kioton sopimusten vaatimusten täyttämiseksi.

Täällä on noussut esille hyvin monia keinoja, joista olen samaa mieltä, ja kaikkein voimakkaimmin ensisijaisesti tukeudun energiantuotannon monimuotoisuuteen ja säästöön, joka vaatii ihmisiltä uusia kulutustottumuksia, sillä pelkillä juhlapuheilla eivät ihmiset siirry esimerkiksi julkisen liikenteen käyttäjiksi yksityisautoilun sijaan.

Puun käyttö ei pelkästään riitä ongelmaa ratkaisemaan, mutta on hyvänä lisänä, kunhan kehitetään entisestään polttotekniikoita pientalojen lämmityksessä. Puupelletit ovat vaivattomia ja puhtaita käsitellä myöskin pientalojen lämmityksessä. Siirtymistä pientalojen osalta uusiin lämmitysmuotoihin tulisi tukea investointiavustuksin kuten myöskin siirtymistä niin sanottuihin aurinkokennostotaloihin. Esimerkiksi Saksassa on meneillään sadantuhannen aurinkokennotalon projekti, jota valtiovalta tukee verohelpotuksin.

Tuulivoiman lisärakentaminen on yksi mahdollisuus, josta ei muodostu ympäristöä rasittavia päästöjä eikä kustannuksia. Lisärakentaminen työllistää ja avaa entistä enemmän ympäristöteknologian ja tuotteiden vientimahdollisuuksia kehitysmaihin. On kuitenkin turha kuvitella tämän olevan ainoa ratkaisu, kuten useat asiantuntijat ovat todenneet, huonojen tuuliolosuhteiden johdosta, mikäli ei ole valmiutta muuttaa laskettelurinteitä Pohjois-Suomessa tuulivoimarinteiksi.

Vesivoiman lisärakentaminen on jäänyt aivan liian vähälle huomiolle lukuun ottamatta Vuotos-viittauksia joidenkin edustajien puheenvuoroissa. Nyt onkin aika nostaa esiin myös se, onko nyt suojeltujen koskien osalta mahdollista rakentaa uusia voimaloita tai korottaa nykyisten voimaloiden hyötysuhdetta. Miksi ei vakavasti harkita Venäjän Karjalan koskien valjastamista yhteisin projektein ja vanhojen voimaloiden hyötysuhteiden nostamista hyödyttämään rajan molempien puolien energian tarvetta ja sen saasteetonta tuotantoa?

Karua todellisuutta on myös se, että suomalaisten hiili- ja ydinvoimaloiden käyttöiän loppu lähenee ja tästä syntyvä vaje tulee myös täyttää, mikäli haluamme pitää maamme tuotannon tason hyvinvointimme edellyttämällä tasolla.

Maakaasun käytön lisääminen ja sillä korvattavat hiililauhdelaitokset alentavat kasvihuonepäästöjä, mutta siinäkin tulee huomioida maakaasun olevan uusiutumaton luonnonvara, eikä se näin ollen voi olla pitkällä aikavälillä lopullinen ratkaisu.

Arvoisa puhemies! Lopuksi kysymys meille kaikille: Jos emme pysty toteuttamaan sitoumuksen rajoja, onko Suomen mahdollista lähteä neuvottelemaan päästökaupasta?

Harry Wallin /sd:

Arvoisa rouva puhemies! Liikennevaliokunta lausunnossaan painotti muun muassa joukkoliikenteen tarpeellisuutta vähennettäessä liikenteen päästöjä. Mikä sitten on joukkoliikenteen asema edes suurimmissa kaupungeissamme? Pääkaupunkiseudulla joukkoliikenteen osuus henkilöliikenteen matkamääristä on vain noin 39 prosentin tasolla, ja vielä paljon huonompi se on muissa suurissa kaupungeissa, kuten esimerkiksi Oulussa ja Jyväskylässä vain 2—6 prosenttia.

Taannoin erittäin merkittävä joukkoliikennetuki, jolla tuetaan kannattamatonta joukkoliikennettä ja erityisryhmien lippualennuksia, on pudonnut 90-luvulla peräti 30 prosenttia. Seurauksena on ollut joukkoliikenteen väheneminen haja-asutusalueilla. Junien osuus tällä hetkellä kaikesta Suomen henkilöliikenteestä on vain noin 5 prosenttia. Yli 80 prosenttia kaikista matkoista tehdään henkilöautoilla, kun joukkoliikenteen osuus kokonaisuudessaan on alle 20 prosenttia. Liikenteen kasvu on 60-luvun jälkeen suuntautunut lähes kokonaan henkilöautoliikenteeseen. Samalla joukkoliikenteen markkinaosuus on laskenut.

Kun sitten taas tarkastellaan joukkoliikenteen osuuksia, junien markkinaosuus on 38 prosenttia ja se on pysynyt samalla tasolla viime vuosina. Pidemmillä, yli 75 kilometrin, matkoilla junien osuus on suurempi, noin 60 prosenttia.

Nyt kuitenkin ollaan menossa parempaan suuntaan. Matkakeskusverkko on rakentumassa. Ensimmäisenä se rakentuu tänä vuonna Seinäjoelle ja Lappeenrantaan. Siinä eri liikennemuodot yhdistetään samaan terminaaliin, sama lipunmyynti ja matkustajainformaatiojärjestelmä. Tavoitteena ovat sujuvat vaihdot kulkuvälineestä toiseen ja hyvät pysäköintimahdollisuudet. Suunnitelmien mukaan Suomessa on lopulta kaikkiaan 22 matkakeskusta, jotka muodostavat verkon, ja tavoitevuosi on vuosi 2005.

Jos tarkastelen erityisesti vielä junaliikennettä, niin henkilökaukoliikenteen kilpailukyvyn tärkeimmät tekijät ovat junien nopeudet ja junavuorojen määrä eli junatarjonta. Nopean junaliikenteen nopeustavoitteeksi keskeisillä reiteillä on asetettu 160—200 kilometriä tunnissa. Junien nopeuden lisääntyminen vähentää matkustusaikaa ja tehostaa matkustusta. Nopeuden nostaminen ja junatarjonnan kasvu lisäävät matkustajamääriä. Se voidaan jo tänä päivänä osoittaa. Henkilöjunien nopeuden nostaminen tehostaa myös junakaluston käyttöä, mikä alentaa liikennöinnin kustannuksia. Junien nopeuden nostaminen edellyttää radan rakenteen parantamista ja turvallisuutta lisääviä investointeja, muun muassa tasoristeysten poistamista.

Tänään onkin valtioneuvosto tehnyt merkittävän päätöksen käynnistää Lahti—Kerava-oikoradan, sillä se on tärkeä koko maan junaliikenteelle. Yhteiskuntataloudellisesti kannattavin ratkaisu pääradan ratakapasiteettiongelmaan on oikorata Keravalta Lahteen. Se muodostaa tiheästi liikennöidylle alueelle uuden tehokkaan väylän, joka parantaa junaliikenteen varmuutta. Oikorata mahdollistaa henkilö- ja tavarajunien lisäämisen sekä Tampereen että Kouvolan suuntiin. Kapasiteetin kasvun ansiosta nopeaa henkilöliikennettä voidaan lisätä myöskin Pohjanmaan suunnasta ja tehostaa Tampereelle ja siitä edelleen Pohjois-Suomeen sekä Lahden kautta Itä-Suomeen ja Venäjälle. Oikorata mahdollistaa myös nopean taajamajunaliikenteen laajentamisen Tampereen ja Lahden suuntiin.

Mutta Pääkaupunkiseudun liikenneongelma edellyttää myös lähiliikenteeltä lisäraiteita. Pääkaupunkiseudun lähiliikennettä voidaan lisätä vain uusia lisäraiteita rakentamalla, sillä lähiliikenteen tarjontaa ei voida kasvattaa kaukojunaliikenteen kustannuksella. Tärkeimmät hankkeet ovat kaupunkiradan jatkaminen Tikkurilasta Keravalle ja Leppävaarasta Espoon keskustaan sekä Marja-rata, joka yhdistää Vantaan Martinlaakson radan lentoaseman kautta päärataan. Nämä hankkeet ovat yhteiskuntataloudellisesti kannattavia, tehostavat junaliikennettä ja lisäävät joukkoliikenteen kilpailukykyä.

Lopuksi haluaisin myös tyydytyksellä todeta hallituspuolueiden eduskuntaryhmien sopimuksen lisätä ratojen sähköistystä erillismäärärahalla kahden vuoden aikana 200 miljoonan markan verran. (Ed. Kääriäinen: Se on hyvä päätös!) — Se on hyvä päätös. — Tällä voidaan aloittaa myös Oulu—Vartius—Iisalmi-välin sähköistäminen, joka on aivan keskeinen sähköistämiskohde Suomen rataverkolla. Onhan tiedossa se, että Venäjän puolella Lietmajärvi—Kotshkoma-rata valmistuu, joka mahdollistaa Kuolan niemimaan malmin kulkemisen Pohjanlahden satamiin, ja se vaatii ehdottomasti sähköistämistä.

Marjukka Karttunen-Raiskio /kok:

Arvoisa rouva puhemies! Tämä ilmastostrategiakeskustelu näyttää kulminoituvan kuitenkin valintaan KIO1 vai 2 ainakin näissä pöytäkeskusteluissa. Hassuinta näyttää olevan se, että jos yhtään suhtautuu kriittisesti ydinvoimalaan, sen kannattajat leimaavat heti, että ajattelee tunteella.

Mutta sen verran haluaisin maakaasua puolustaa, kun edustajat Kummola ja Laitinen kovasti sitä kritisoivat. Tämän Venäjältä tulevan maakaasuputken 25-vuotisen historian aikana tämä putki on ollut vain kerran suljettuna 36 tuntia. Sekin oli vain roudan vuoksi. Joka tapauksessa meillä energiavarastot ovat niin suuret, että maakaasuputki voisi olla vaikka vuoden kiinni. Mutta jotta maakaasun hinta olisi paremmin ennustettavissa, sen hinnan tulisi olla irti öljyn hinnasta ja sille tulisi luoda omat markkinat. Tässä voisi käyttää esimerkiksi Englannin-mallia.

Mutta täällä oli mielestäni kovin kummallinen puheenvuoro ed. Vilkunalla, joka on keskustan edustaja. Hän totesi, että bensa on liian halpaa, että se voisi maksaa jopa 20 markkaa litra. Käsittääkseni keskusta on ollut kuitenkin huolissaan syrjäseutujen asukkaiden asumisesta ja liikkumisesta. Haluaisin kyllä nähdä, miten se maatalon emäntä sitten sieltä syrjäseudulta lähtee ostamaan viikon ostoksia bussilla neljän lapsensa kanssa taikka polkupyörällä sinne taajamaan.

Pekka Vilkuna /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Kyllä todella haluaisin minäkin sen nähdä, että jos hän bensa-autolla lähtee sillä hinnalla. Se olisi täysi mahdottomuus. Yleensä ottaen, kun tuota autoliikennettä katsoo, kyllä siitä ei voi muuhun tulokseen tulla täällä kaupungissa, kuin että se on liika halpaa. Ei sitä muuten yksin ajeltaisi, jos se kallista olisi, kun vieressä menee tyhjä bussi. Maaseudulla ei mene vieressä bussia. Se oli enempi vertauskuvallinen, ei niinkään tarkasti pennilleen tarkoitettu.

Anni  Sinnemäki  /vihr:

Arvoisa puhemies! Pyysin vielä toisen puheenvuoron, koska ensimmäisellä kerralla tiivistämisen lahja ei ehkä ollut parhaimmillaan ja antauduin debatoimaan ed. Laukkasen kanssa enkä keskittynyt siihen, että olisin puhunut kaikki oman puheenvuoroni keskeiset kohdat.

Lopetin puheenvuoroni oikeastaan siihen, että kaikista kriittisistä huomioista huolimatta näkisin, että tämän strategian ja ympäristövaliokunnan mietinnön siihen esittämien tarkennustarpeiden jälkeen meillä Suomessa olisi hyvät mahdollisuudet siirtyä energiapolitiikkaan, joka todella olisi kestävää. Haluaisin vain sanoa pari sanaa siitä, miksi valitettavasti skenaario ja vaihtoehto, joka perustuisi viidennen ydinvoimalaitoksen rakentamiseen, estäisi nämä mahdollisuudet.

Puolueemme vastavalittu puheenjohtaja Soininvaara käytti ehkä tällaista hieman epäsopivista tavoista peräisin olevaa analogiaa, että ilmastonmuutoksen ehkäisy ydinvoimalan rakentamisella on samanlainen toimenpide kuin krapulan ehkäisy viinanjuonnilla. Ne, joilla on kokemusta tästä asiasta, tietävät, että jos juo itsensä uudelleen humalaan, krapula siirtyy tulevaisuuteen, mutta se silloin tulevaisuudessa on yleensä vielä paljon pahempi.

Viidennen ydinvoimayksikön rakentaminen tarkoittaisi käytännössä sitä, että me emme tee niitä energian tuotannon ja käytön rakenteeseen tarvittavia muutoksia, jotka joka tapauksessa tiedämme tarpeellisiksi, mutta tällaisen suuren yksikön rakentamisella me siirtäisimme näitä välttämättömiä muutoksia eteenpäin 10—15 vuodella. Kuten näistä ilmastostrategian laskelmista käy hyvin ilmi, ensinnäkin KIO2-ydinvoimavaihtoehdossa itse asiassa poltetaan huomattavasti enemmän hiiltä, koska tämä voimalaitos valmistuisi vasta tavoitekauden lopulla.

Toiseksi se, että markkinoille tulisi ydinvoimasähkön hintaista sähköä niin paljon kuin sitten tulisi käytännössä, mikä tässä strategiassakin on myönnetty, hidastaisi energian säästöön liittyviä toimenpiteitä. Strategia ei selkeästi tunnusta sitä, että itse asiassa tämä yksikkö myös hidastaisi siirtymistä uusiutuviin energiateknologioihin. Itse asiassa jo nyt tämän ydinvoimahakemuksen jälkeen on ollut nähtävissä merkkejä siitä, että laitoksissa, joita aikaisemmin on suunniteltu niin, että ne ovat sähkön ja lämmön yhteistuotantolaitoksia, on joko sähkön tuotannon osuutta laskettu tai luovuttu siitä kokonaan, koska markkinoilla odotetaan, että verkkoon tulee paljon sähköä uudesta laitoksesta. Myös kauppa- ja teollisuusministeriön asiantuntijat kuulemisessa myönsivät sen, että tämä ydinvoimalaitos vähentäisi sitä, kuinka paljon rakennetaan sähkön ja lämmön yhteistuotantoa. Nämä ovat muun muassa niitä tekijöitä, jotka tarkoittavat sitä, että siinä vaihtoehdossa meillä ei itse asiassa olisi mahdollisuuksia todella ruveta tekemään kestävää energiapolitiikkaa.

Arvoisa puhemies! Vielä ehkä vähän: Tämä on Kansallinen ilmastostrategia. Me olemme keskustelleet kansallisista kysymyksistä ja osittain USA:n päätökset ovat olleet taustalla, mutta täytyy muistaa, että vaikka pääsisimme siihen sinänsä jo taistelun takana olevaan tavoitteeseen, että Kioton sopimus ratifioitaisiin, sekään ei ole kaikki, koska sehän on sopimus, joka koskee teollisuusmaita. Sitten ovat vielä maat, joita se ei koske, ja kysymykset globaalista oikeudenmukaisuudesta, ja vaikka Suomi ei ole aivan Yhdysvaltain veroinen päästöjen tuottaja, niin jos ruvetaan todella oikeudenmukaisesti jakamaan päästöosuuksia eri kansakuntien kesken, joihin neuvotteluihin toivon mukaan päästään jossain vaiheessa, silloin meillä on huomattavasti suuremmat vähennykset edessä. Me voimme selviytyä niistä, jos olemme todella tehneet ajoissa tarvittavia muutoksia energiantuotantomme ja -kulutuksemme rakenteeseen. Mutta jos suljemme silmämme ja kuvittelemme elävämme loputtoman energian ja sosialistisen Neuvostoliiton hyväksikäytön aikakautta, silloin se ei onnistu.

Juha Korkeaoja  /kesk:

Arvoisa puhemies! En voi olla antautumatta jonkinlaiseen debattiin ed. Sinnemäen puheenvuoron johdosta. Jos ydinvoiman vastustamisen keskeisin argumentti on se, että syntyy odotus liian halvasta energiasta, joka johtaa siihen, että mitään muita vaihtoehtoja ei kehitetä, mielestäni argumentit ovat silloin todella vähissä. Jos katsomme taaksepäin, kun Suomessa on ydinvoiman osuus ollut varsin suuri, ei meillä kehitys kuitenkaan tänä aikana ole ollut sellainen, että uusiutuvien ja ylipäätään muiden energiavaihtoehtojen kehittäminen olisi pysähtynyt tai sitä olisi laiminlyöty. Eivät nämä asiat ole sellaisessa syy—seuraus-suhteessa keskenään, että päätös siitä, että ydinvoiman suhteellinen osuus säilyisi entisellään, johtaisi siihen, että mitään muuta ei tehdä. Tämä on minusta kestämätön argumentti, ja kun se näyttää olevan ainoa argumentti, ei todellakaan silloin kovin vahvoilla perusteilla olla liikkeellä.

Keskustelussa on tullut esille muutamia perusasioita, joista on syytä todeta myönteisesti, että vallitsee laaja yksimielisyys. Peruslähtökohta on, että ilmasto lämpenee, kasvihuoneilmiö on tosiasia, ja jos ajattelee keskustelua, jota käytiin ennen 90-luvun puoliväliä, tästä käytiin aika kovaa debattia, onko tämä totta vai ei. Tänä päivänä tämä asia myönnetään. Maanviljelijänä minulle asia havainnollistuu kaikkein parhaiten sillä, että nyt on arvioitu, että lämpeneminen johtaa siihen, että Suomessa kasvukausi 50 vuodessa pitenee vähintään yhdellä kuukaudella. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että Etelä-Suomen ilmasto-olosuhteet ja maatalouden tuotanto-olosuhteet muuttuvat suurin piirtein samanlaisiksi kuin ne ovat Etelä-Ruotsissa Skånessa tai Tanskassa. Siis tapahtuu dramaattinen muutos muun muassa sen suhteen, minkälaisia satotasoja voidaan saavuttaa. Maatalouden kohdalta on siis mahdollista, että tulee jopa myönteisiä muutoksia, mutta joka tapauksessa globaalit muutokset ovat sellaisia — ja myöskin metsätaloutemme puolella nopea muutos on ehdottomasti uhkatekijä — että kokonaisarvio on ilman muuta sellainen, että ilmastomuutoksen vastaisiin toimiin on kaikin voimin ryhdyttävä.

Täällä on tullut selville, että asiassa on monenlaisia tutkimuksen tarpeita. On korostettu sitä, että tuleva Bonnin kokous on tärkeä. Minusta siinä ehkä oleellista on se, että pitäisi nyt viisaasti käydä neuvotteluja, niin että myöskin Yhdysvallat, Japani ja Venäjä EU:n lisäksi olisivat mukana tässä sopimuksessa. Ei kannata kiistellä siitä, kuka on ehdottomasti oikeassa. Tärkeämpää olisi saada jokin sopimus. Siinä suhteessa ehkä pitäisi entistä enemmän keskustella muun muassa nieluista ja ajatella nieluissakin esimerkiksi metsän osalta asiaa vähän eri tavalla. Ehkä jokin 30 vuoden kierrolla toimiva eukalyptusmetsä ei ole oikea nielu, mutta sen sijaan lähes 100 vuoden kierrolla kiertävää suomalaista metsää ja kaikkea, mitä sen lopputuotteena syntyy, voidaan pitää perustellusti nieluna, joka tulisi ottaa kokonaisarviossa huomioon.

Täällä on tullut selville se tosiasia, että energiatuotantomuodon valinta kuitenkin lopulta kaikkien muiden tärkeiden asioiden ohella on kaikkein ratkaisevin asia. Ratkaisuksi on sanottu, että Suomen pitää vähentää energiaintensiivisyyttä nimenomaan teollisuudessa. Se tarkoittaisi siis sitä, että perusmetallin tuotanto, erityisesti metsäteollisuuden puolella hierteiden valmistus ja tietyt kemian teollisuuden alat pitäisi lopettaa tai ajaa alas. Kysyn, onko mitään järkeä siinä, että jos maailmalla kuitenkin esimerkiksi ruostumatonta terästä käytetään yhä enemmän, meillä Tornion terästeollisuus pitäisi ajaa alas ja siirtää tuotanto esimerkiksi Puolaan tai Etelä-Afrikkaan, jossa sama tuotanto tehdään paljon enemmän energiaa käyttävällä tavalla. Ei se varmasti olisi globaalisti ajateltuna mikään viisas ratkaisu. Kyllä kai, kun meillä on hyvin energiatehokas teollisuus — sekin teollisuus, joka käyttää paljon energiaa — meidän kannattaa sitä edelleen kehittää ainakin niin kauan kuin maailmassa näkyy näitä lopputuotteita tarvittavan ja valmistettavan joka tapauksessa. Sen takia en näe hyvänä ratkaisuna sitä, että meidän teollisuutemme rakennetta esimerkiksi tässä suhteessa dramaattisesti muutettaisiin.

Suomi siis tarvitsee edullista energiaa. Se on myöskin tältä kannalta katsoen globaalisti perusteltua ja viisasta politiikkaa. Millä tavalla sitten tämä energia tuotetaan ja kasvava energiatarve tyydytetään? Täällä on puhuttu kolmesta pääalueesta. On puhuttu kaasuvaihtoehdosta, kaasun käytön lisäämisestä, on puhuttu ydinvoimasta ja on puhuttu uusiutuvista energiamuodoista, tuulienergiasta ja bioenergiasta. Muutama kommentti näihin vaihtoehtoihin:

Maakaasu on hyvä vaihtoehto, mutta on huomattava, että sekin on uusiutumaton fossiilinen polttoaine. On syytä kysyä, onko ihmiskunnan tulevaisuuden kannalta järkevä vaihtoehto, että tämä hyvin puhdas ja raaka-aineeksi kelpaava luonnonvara poltetaan, vai olisiko viisaampaa säästää sitä ja käyttää esimerkiksi erilaisiin kemian teollisuuden tarpeisiin. Totta kai se on myös hiilen polttoa ja aiheuttaa hiilidioksidipäästöjä, vaikka sen hyötysuhde tässä suhteessa on parempi kuin monien muiden polttoaineiden. Se on kuitenkin fossiilinen polttoaine.

Vaikka näiden vuosien aikana, jolloin meillä on maakaasua käytetty, hana on ollut kiinni vain muutamien tuntien ajan, on päivänselvää, että silloin kun on vain yksi myyjä, ostaja on aika heikoilla, kun hinnasta neuvotellaan, eikä se parane, vaikka meillä neuvottelujärjestelmiä vähän muutettaisiin. Tilanne on kuitenkin se, että kun on yksi myyjä ja ostajan on pakko ostaa, hintaneuvottelut eivät ole kovin suotuisat ostajan kannalta. Joka tapauksessa maakaasun hinta vaihtelee samassa suhteessa kuin fossiilisten polttoaineiden hinta vaihtelee. Sen ennustettavuus ei ole kovin hyvä.

Puun käytön lisäämistä ja bioenergian lisäämistä täällä on perusteltu monella tavalla. Maaseudun ystävät, joihin minäkin kuulun ja maaseudulla asuvana koetan hakea erilaisia vaihtoehtoja maaseudun elinkeinotoiminnan edistämiseksi, ovat puhuneet tästä vaihtoehdosta. Kuitenkin lähtökohta on se, että puu pitää ensisijaisesti jalostaa lopputuotteeksi, sahatavaraksi ja sitä korkeampijalosteisiksi tuotteiksi. (Ed. Rajamäen välihuuto) — Se pitää tietenkin polttaa. Ne osuudet, mitä tulee, ja järkevä polttopuun osuus syntyvätkin juuri siitä, että kokonaispuun käyttö lisääntyy ja sivutuotteiden määrä sitä kautta lisääntyy.

Olen vähän skeptinen esimerkiksi sille, että kaikissa päätehakkuissa kerättäisiin kaikki metsätähteet pois. Ainakin silloin, kun mukana tulevat, kuten käytännössä tulevat, neulaset puiden mukana, me joudumme jollakin tavalla ravinnetappion korvaamaan. Epäilen myös, että metsän biodiversiteetin näkökulmasta se, että kaikki lahoava puuaines kerätään pois, ei ole kovin suotuisaa. On vähän epäjohdonmukaista, että samat henkilöt, jotka puhuvat siitä, että pitää jättää pökkelöitä ja lahoavaa puuainesta metsään, sanovat, kun puhutaan energiapolitiikasta seuraavassa lauseessa, että kaikki kerätään pois. Minusta tämä asia vaatii vielä tältäkin näkökulmalta tarkastelua, mutta epäilemättä jonkin verran mahdollisuuksia on vieläkin lisätä hakkutähteiden keräämistä ja polttoon käyttämistä erityisesti keskisuurissa ja pienissä laitoksissa. Totta kai se on aluetaloudellisesti viisasta ja edullista.

Ydinenergian osalta lopuksi, arvoisa puhemies, totean vain, että erittäin monet ydinenergian vastustajat ovat käyttäneet kahta keskeistä argumenttia lisäämisen vastustamisessa, ensinnäkin sitä, että jätteen määrä lisääntyy ja ydinjäte on ongelma, jota ei ole kunnolla kyetty ratkaisemaan. Toinen argumentti on ollut, että uraanin louhinnassa syntyy ympäristöongelmia. Kun viime eduskuntakaudella hallituksessa, jossa muun muassa vihreä ministeri istui, tehtiin päätös lähes viidennen ydinvoiman verran ydinvoiman lisätuotannosta Suomessa, näiden kahden keskeisen argumentin kohdalla tapahtui juuri se, mitä tapahtuu silloinkin, kun tehdään yksi uusi yksikkö, eli uraania pitää louhia lisää ja ydinjätettä syntyy lisää tämän tuotannon kohottamisen verran. Tämä asia meni hyvin hiljaisesti. Tässä salissakin käydyssä keskustelussa tämä otettiin esille ja hyväksyttiin, että näin käy. Sen takia minusta on vähän älyllistä epärehellisyyttä sanoa, että näin saa tapahtua mutta viidettä ydinvoimalayksikköä ei saa rakentaa.

Tämä on yksi, sanoisiko, älyllisen epärehellisyyden kohta tässä keskustelussa ollut. Muutamia muita kohtia on ympäristövaliokunnan lausunnossa muun muassa siinä kohdassa, kun puhutaan energian edullisuudesta, johon ed. Sinnemäki puheenvuorossaan viittasi — epäloogista ja epä-älyllistä, mitä minusta ei pitäisi ainakaan valiokunnan mietintöön hyväksyä.

Arvoisa puhemies! Täällä tuntuu olevan halua vastauspuheenvuoroihin, että ehkä minun onkin syytä lopettaa.

Pekka Kuosmanen /kok:

Arvoisa rouva puhemies! Energian kulutus kasvaa väistämättä talous- ja hyvinvointitavoitteiden mukana. Nykyaikainen yhteiskunta ja tuotanto ovat hyvin riippuvaisia jatkuvasta kohtuuhintaisesta sähkön saannista. Suomen kaltaisessa maassa sillä on erityisen suuri merkitys alueelliselle kehitykselle. Tällä hetkellä edullista sähköä on saatavilla. Avoimillakin sähkömarkkinoilla tarvitaan kuitenkin aikanaan lisätuotantoa.

Energia-alan suurin haaste on kasvihuonepäästöjen vähentäminen Kioton ilmastopöytäkirjan mukaisesti. Kioton pöytäkirjan myötä korostuvat ympäristöarvot ohjaavat tulevia voimalaitoshankkeita, joille toisaalta tiukka taloudellinen kannattavuustarkastelu asettaa omat reunaehtonsa. Päästövähennykset on toteutettava koko kansantalouden kannalta mahdollisimman edullisesti. Kuten tiedämme, eräs merkittävä asia kasvihuonepäästöjen määrässä on talouden kasvu. Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksen Etlan keväällä julkaisemassa selvityksestä käy ilmi, että energiavaltaisen teollisuuden kasvu onkin lähes prosenttiyksikön nopeampaa kuin on arvioitu hallituksen eduskunnalle antamassa ilmastoselonteossa.

Teollisuuden ja Työnantajain Keskusliiton TT:n mukaan pitkällä aikavälillä lähes prosenttiyksikön vuotuinen ero on suuri. Ilmastostrategiassa on esitetty vajaan 90 terawattitunnin sähkön kulutusarvio vuonna 2010. Mikäli Etlan arvio toteutuu, on strategiassa esitetty arvio aivan liian alhainen. Kokonaistuotannon keskimääräiseksi kasvuksi hallituksen ilmastoselonteossa lasketaan alle 2,5 prosenttia vuodessa vuosina 1998—2020. Arviot päästöjen kehityksestä perustuvat käytettyihin kasvuoletuksiin. Ennakoitua nopeampi kasvu merkitsee mitä ilmeisimmin myös odotettua suurempia kasvihuonepäästöjä.

Selonteon taustaselvityksen mukaan energiaintensiivisen teollisuuden prosenttiyksikön perusvaihtoehtoa suurempi kasvu nostaisi vuonna 2010 Suomen kokonaispäästöt 90 miljoonaan tonniin. Päästöjen vähentämistarve siis kasvaisi 14 miljoonasta tonnista lähes 20 miljoonaan tonniin. Koska maakaasusta aiheutuu päästöjä, myös maakaasuvoimalat jouduttaisiin pysäyttämään vastaavalla tavalla kuin hiilivoimalat siinä vaiheessa, kun päästötavoitteet tulevaisuudessa kiristyvät. Näin ollen on kyseenalaista, kuinka viisasta on investoida maakaasuun.

Maakaasuun perustuvan vaihtoehdon kustannukset olivat vuositasolla noin 2 miljardia markkaa suuremmat kuin ydinvoimavaihtoehdon. Arviot ovat kuitenkin alimitoitettuja, koska niissä ei ole riittävästi otettu huomioon maakaasun hinnan nähtävissä olevaa nousua. Esimerkiksi jo nykyinen kaasun hintataso on noin 20 prosenttia korkeampi kuin analyyseissä käytetty. Myös hiilivoiman alasajosta aiheutuvat kustannukset ovat useita miljardeja. Alimitoitetullakin maakaasun hinnalla laskettuna maakaasuvaihtoehdosta kertyisi energian käyttäjille kymmenien miljardien markkojen suuruinen lisälasku vuoteen 2010 mennessä.

Hintariskin lisäksi maakaasuvaihtoehto on ongelmallinen huoltovarmuuden kannalta, sillä tässä vaihtoehdossa Suomen sähkön hankinta olisi 40-prosenttisesti riippuvainen venäläisestä maakaasusta ja sähköstä vuoteen 2010 mennessä. Luonnosteltu kaasuputki Suomenlahden halki Saksaan ja Euroopan markkinoille on vasta paperilla, eikä sen toteuttamisesta ole takeita. Samoin niin sanottu pohjoinen ulottuvuus maakaasun toimittamisesta Eurooppaan on todennäköisesti ajankohtainen aikaisintaan 15—20 vuoden kuluttua.

Arvoisa puhemies! Energia-alan Keskusliiton Suomen Gallupilla äskettäin teettämästä tutkimuksesta käy ilmi, että joka kolmas suomalainen haluaa pitää sähkön tuotannon täysin kotimaisena. 57 prosenttia puolestaan kannattaa enintään 15 prosentin tuontisähkön osuutta. Merkittävästi tuontisähkön varassa haluaa olla 7 prosenttia suomalaisista. Suomen kansallisen ilmasto-ohjelman maakaasuvaihtoehdossa on esitetty sähkön lisätuotannon tärkeimmäksi lähteeksi maakaasua. Tämän vaihtoehdon toteutuessa kattaisi venäläisellä kaasulla tuotettu sähkö ja Venäjän tuontisähkö yhteensä 40 prosenttia Suomen sähkön tarpeesta.

Energia-alan Keskusliiton teettämän kyselyn mukaan 69 prosenttia suomalaisista ei kuitenkaan halua kasvattaa Venäjältä hankitun kaasun ja sähkön osuutta 40 prosenttiin sähkön hankinnasta.

Arvoisa rouva puhemies! Onkin mielestäni tärkeää, että Suomi ylläpitää riittävää ja kilpailukykyistä kotimaista sähkön tuotantoa. Olenkin sitä mieltä, että lisäydinvoimalan rakentaminen on Suomen kannalta välttämätöntä. Ydinvoima mahdollistaa myös hiilineutraalien ja uusiutuvien energialähteitten sekä uusien energiajärjestelmien kehittämisen niiden vaatimassa pitkässä aikataulussa. Ydinvoiman avulla Suomi pystyy saavuttamaan kasvihuonekaasupäästövähennykset niin, etteivät niistä aiheutuvat toimenpiteet heikennä talouden ja työllisyyden kasvua.

Pekka Ravi /kok:

Arvoisa rouva puhemies! Tämä minun puheenvuoroni sopiikin erinomaisesti ed. Kuosmasen puheenvuoron jatkoksi, kun hän hahmotteli tämän asian suhteen suuria linjoja. Minä yritän hyvin käytännönläheisesti tarkastella muutamaa tässä keskustelussa esille tullutta asiaa.

Aivan aluksi haluan kuitenkin sanoa sen, että ympäristövaliokunnan mietintö ja siihen liittyvät eri valiokuntien lausunnot ovat mielestäni erittäin hyvä informaatiopaketti. Kun sitä kokonaisuutena tarkastelee, saa varsin monipuolisen kuvan siitä kehikosta, missä liikutaan. Mutta minua on myöskin häirinnyt vähän sama asia, minkä ed. Korkeaoja äsken totesi, että tässä keskustelussa jollakin tavalla sellaiset asiat, joita yleisesti tässä salissa on pidetty tärkeinä, ikään kuin alistuvat nyt pelkästään energiataloudellisen näkökulman alle.

Itse asiassa sain kimmokkeen puheenvuorooni, kun kuuntelin ed. Turtiaisen puheenvuoroa, jossa hän käsittääkseni varsin voimakkaasti otti kantaa vesivoiman lisärakentamisen puolesta. Oma vakaa käsitykseni on se, että se on perusteltua ja hyväksyttävää vain silloin, kun kyseessä on jo voimatalouden piirissä oleva säännöstelty vesistö. Vielä nyt vapaana olevien vesistöjen kahlitseminen voimatalouden tarpeisiin ei mielestäni ole missään tapauksessa tarkoituksenmukaista eikä myöskään luonnonsuojelunäkökulmasta hyväksyttävää. Enkä ole ihan varma myöskään, onko se nämä näkökulmat huomioon ottaen yhtään moraalisesti hyväksyttävämpää suomalaisten toimesta Venäjän Karjalassa. Sekin oli näkökulma, joka mielestäni oli ainakin eettisesti tarkastellen vähän outo.

Sitten haluaisin sanoa pari sanaa mietinnön yhdyskuntarakennetta käsittelevästä osuudesta, jossa ympäristövaliokunta käsittääkseni ottaa myönteisen kannan työmatkakuluvähennyksen, siis verovähennyksen, kehitystarpeisiin ja joka on kai luettavissa sillä tavalla, että otetaan myönteinen kannanotto siihen, että työmatkakulujen verovähennysoikeutta oltaisiin rajoittamassa. Tähän on aika napakasti ottanut kantaa valtiovarainvaliokunta ja todennut, että se ei kerta kaikkiaan ole yhteensopiva instrumentti työllisyys- ja työvoimapoliittisten tavoitteitten kanssa.

Olen samaa mieltä valtiovarainvaliokunnan näkemyksen kanssa. Verovähennyksellä saattaa olla erittäin suurta merkitystä työvoiman saatavuuden ja liikkuvuuden kannalta, erityisesti sellaisilla seuduilla, joilla ei ole joukkoliikennettä käytännössä ollenkaan. Herää kysymys, miten on yleensä mahdollista esimerkiksi haja-asutusalueelta käydä työssä. Enkä usko, että on kenenkään etujen mukaista, että tultaisiin tilanteeseen, jolloin asuminen haja-asutusalueella tätäkin instrumenttia käyttäen estetään tai sitä vaikeutetaan. Ainakin se on minun mielestäni vakavasti ristiriidassa monien muitten toimenpiteitten kanssa.

Pari sanaa rakentamisesta ja rakennuksista. Mietinnössä aivan oikein todetaan, että tarvitaan paljon tutkimus- ja kehitystyötä, että mahdollisilla ja tarpeellisilla, energiaa säästävillä rakenneratkaisuilla ei tultaisi siihen tilanteeseen kuin tultiin esimerkiksi viime energiakriisin aikaan: Kun tehtiin paniikkiratkaisuja, saatiin aikaan merkittäviä rakenteellisia vaurioita, vesi-, kosteus- ja homevaurioita, joitten laskua maksetaan ties miten pitkälle tulevaisuudessa. Tähän ei varmaan haluta sukeltaa uudelleen.

Yhdyskuntarakenteen tiivistäminen ja olemassa olevan kunnallistekniikan verkoston ja aluelämmön verkoston entistä täysimittaisempi hyväksikäyttö on kannatettavaa. Kuitenkin haluaisin tässäkin yhteydessä todeta, että aitoa liikkumavaraa kaavoituksen suhteen täytyy jättää tietenkin paikallisille toimijoille, koska ne tarpeet siellä nähdään vähän lähempää. Avustusmäärärahoja energiataloudellisiin korjauksiin sekä hissien rakentamiseen on, aivan oikein niin kuin mietinnössä todetaan, korotettava, koska esimerkiksi vanhusväestön asumismahdollisuudet esimerkiksi maaseutukaupunkien keskustoissa ovat oleellisesti kiinni siitä, pystytäänkö rakennusoikeutta korottamaan ja rakennusoikeuden korottamisen yhteydessä rakentamaan näihin taloihin ehdottomasti välttämättömästi tarvittavat hissit.

Markku  Laukkanen  /kesk:

Rouva puhemies! Halusin minäkin ed. Sinnemäen tavoin vielä palata vähän asiaan yhdyskuntarakenteen osalta ja nielujen käytön osalta haluaisin vielä lyhyesti päästökysymystä tarkastella. Meillähän on, jos jaetaan päästöjen lähteet, 40 prosenttia liikenne, yhdyskuntarakenne ja energiatuotanto kumpikin 30. Verrattain vähän on puhuttu liikenteestä ja yhdyskuntarakenteesta siihen nähden, kuinka paljon on puhuttu energialähteistä.

Rouva puhemies! Asiaa voidaan siis tarkastella erityisesti ei vain välittömien päästölähteiden ja päästöjen kannalta vaan myöskin hiilidioksidia sitovien hiilinielujen tarjoamien mahdollisuuksien kannalta, ja niitä mahdollisuuksia toki on erittäin paljon. Minusta tulevaisuuden yhdyskuntarakenne liikenteen, rakennusmateriaalien ja energiaratkaisujen suhteen on erittäin merkittävä tekijä myöskin päästökysymyksen ja kokonaisuuden ratkaisuvaihtoehtojen kannalta.

Täällä on paljon puhuttu puun käytöstä energian tuotannossa. Ed. Korkeaoja pani ne asiat aivan oikeaan järjestykseen: ensin sellua ja paperia, sitten pitkälle jalostettua sahatavaraa ja sitten vasta energiakäyttöä. Rakentamisessa ennen muuta, jos vertaillaan eri rakennusmateriaaleja keskenään, puu nousee nimenomaan hiilidioksidin sitomiskyvyn ansiosta aivan omaan luokkaansa. Uusiutumattomia rakennusmateriaaleja voitaisiinkin globaalisti korvata puulla. Kasvavan väestömäärän tarpeisiin puuta voitaisiin käyttää olennaisella tavalla nykyistä enemmän rakennusten runkorakenteissa ja sisustamisessa siinäkin tapauksessa, että varsinainen rakennuksen verhoilu tehdään muusta materiaalista. Puuhan sitoo hiiltä kaikissa rakenteissa, rakennuksissa, jopa huonekaluissa, useiksi sadoiksi vuosiksi.

Suomi on aivan oikein ajanut Kioton neuvotteluissa linjaa, jonka mukaan kukin maa saisi laskea puun sitomisesta syntyvän päästösäästön, niin sanotun hiilinielun, hyväkseen arvioitaessa kokonaispäästöjen määrää. Tämän linjauksen laajalla hyväksymisellä olisi suuri merkitys päästöjen vähenemisen kannalta, ja samalla se edistäisi ja tukisi voimakkaasti myöskin puurakentamista.

Euroopan puutuoteteollisuushan on sopinut yhteisistä tavoitteista nostaa puu vuoteen 2010 mennessä Euroopan johtavaksi rakennusmateriaaliksi. Silti matkaa puurakentamisen edelläkävijämaihin Yhdysvaltoihin ja Kanadaan on vielä hyvin paljon. Esimerkiksi Yhdysvalloissa uudisrakentamisesta jopa 85—90 prosenttia on puuta. Saksassa viime vuonna rakennetuista pientaloista vajaa kolmannes oli puurunkoisia. Euroopassa kun on vallalla tällaiset ekologiset arvot, siitä voisi tehdä johtopäätöksen, että olisi tilaa silloin myöskin puun käytölle, jota tulee uudisrakentamisen ohella kohdentaa myös kasvavaan korjausrakentamiseen.

Puutuoteteollisuudenkin kannalta on erityisen tärkeää, että korkealla poliittisella tasolla on nyt nähty puurakentamisen merkitys myös ilmastostrategiassa eräänä palapelin osana. Euroopan parlamentin päätöslauselma parin vuoden takaa komission metsäteollisuustiedonannosta korostaa, että metsäperusteisesta teollisuudesta voidaan ja tulee luoda mallisektori kestävän kehityksen alalle ja että sen ansiosta ilmaston hiiltä sidotaan tehokkaasti metsiin, puutuotteisiin ja sen materiaalihallinta toimii myöskin ympäristön kannalta tehokkaalla tavalla.

Vaikka puun käyttö uusiutuvana energialähteenä on perusteltua energiatuotannossa, teolliseen jalostukseen sopivalle puulle tulee aina hakea ensi sijassa muuta käyttöä. Puun käyttö rakennusmateriaalina on perusteltua myöskin sen vuoksi, että puisen ulkoseinän tuotantoenergian kulutus, siis tuotantovaiheessa, on Suomen oloissa vain pieni osa siitä, mitä tiiliseinä vaatii energiaa. Puuverhoilun toteuttamisen kustannukset taas ovat kolmanneksen verrattuna tiiliseinään. Puun lämmöneristyskyky on niin hyvä, että se vähentää lämmityskustannuksia, edistää energian säästöä ja välillisesti vähentää fossiilisten polttoaineiden käyttöä. Elinkaarensa lopussa puurakennus ja -rakenteet voidaan vielä kerran hyödyntää joko uudelleen jalostamalla tai polttoaineena.

Rouva puhemies! Tänään on ainakin sellainen yhteinen punainen lanka keskustelussa, suuri yksituumaisuus bioenergian käytön edistämisestä. Tästä vielä muutama sana. Tässähän lähtökohtana täytyy olla Kansallisen metsäohjelman ja Uusiutuvien energialähteiden edistämisohjelman. Tällaisia uusia yhdistettyyn kaukolämmön ja sähkön tuotantoon soveltuvia laitoksia on tällä hetkellä 25 paikkakunnalla ja teollisuuden yhdistettyyn prosessihöyryn ja sähkön tuotantoon 15 paikkakunnalla. Lisäksi on useita kymmeniä kaukolämpökattiloita ympäri Suomea. Näiden laitosten yhteinen sähköteho valmistuttuaan on yli 1 000 megawattia ja vuotuinen energiamäärä peräti 6,2 terawattituntia, siis hyvin paljon. Tästä seuraa, että metsähakkeen energiakäyttö voisi kasvaa 5 miljoonaan kuutiometriin vuodessa.

Täällä on keskusteltu hieman siitä, syntyykö tällainen kokonaisuus ilman yhteiskunnan tukimarkkoja. Haluan vain vielä muutamalla esimerkillä osoittaa, että ei missään tapauksessa synny. Tämän ohjelman toteuttamisen edellytyksenä on muun muassa nuoren metsän hoidon tuen jatkuminen nykytasolla tarkoittaen noin yli 300:aa miljoonaa markkaa vuodessa. Myöskin bioenergiahankkeille riittävä tukitaso, vähintään 150 miljoonaa markkaa vuodessa, täytyy saada kauppa- ja teollisuusministeriön energiatukimomentille. Tämä on hyvä johdanto myös pian alkavaan lisäbudjettikeskusteluun. Perin vaatimaton oli se 10 miljoonan markan lisäys, joka siellä on, koska tiedetään, että maassamme on runsaasti hyviä hankkeita, jotka pääsisivät tämän piiriin.

Puupolttoainetta käyttäville voimaloille on myönnetty verotukea 2,5 penniä kilowattituntia kohti. Sitä on jatkettava. Edelleen turve täytyy saada verottomaksi silloin, kun sitä käytetään yhteistuotannossa. Demolaitteiden rakentamiseen täytyy saada mittavia panostuksia Uusiutuvien energialähteiden edistämisohjelman mukaisella tavalla, ja vielä kerran korostan sitä, että tavallisen kansalaisen kannalta on erittäin tärkeä asia asuntojen peruskorjaus- ja energiansäästöinvestoinnit, jotta me saamme kansalaiset sitoutumaan laajamittaisesti myöskin säästöohjelmiin ja vaihtoehtoisten energiamuotojen käyttämiseen. Siksi kauppa- ja teollisuusministeriössä tehty arvio valtion budjettirahoituksen tarpeesta, joka on noin 1,1 miljardia markkaa alkaen ensi vuodesta, on äärimmäisen realistinen. Tällä sitten mitataan myöskin paitsi hallituksen tahto aidolla tavalla sitoutua päästöohjelmien keskeisten tavoitteiden toteuttamiseen myöskin halu edistää uusiutuvien energiatuotantolähteiden kehittämistä tässä maassa.

Erkki  Kanerva  /sd:

Arvoisa rouva puhemies! Kun luin ympäristövaliokunnan erinomaisen tasapainoisen mietinnön, niin päätin, että osallistun keskusteluun vain siinä tapauksessa, että tulee ilmi asia, jota ei ole vähintään kahteen kolmeen kertaan tässä keskustelussa läpikäyty. Kun pyydettyjä puheenvuoroja oli jäljellä enää neljä, olin havaitsevinani kaksi sellaista asiaa, joita ei ole tuotu tässä keskustelussa esiin.

Keskustelussa on moneen kertaan otettu esille se, että autokanta pitäisi uusia verotusteknisin keinoin mahdollisimman nopeasti mahdollisimman ympäristöystävälliseksi.

Yhdyn siihen kritiikkiin, mitä ed. Ravi täällä esitti ed. Turtiaisen puheenvuorosta, mutta yhdyn myöskin ed. Turtiaisen puheenvuoroon siltä osin kuin hän puhui meidän rakastumisestamme kehitysmaiden riistämisen kustannuksella tuotettavaan krääsään. Nimittäin uuden auton tekeminen kuluttaa maailman ehtyviä luonnonvaroja ja energiaa autotyypistä riippuen 10—20 prosenttia siitä, mitä se auto koko elinkaarensa aikana kuluttaa, kertakäyttöautot 10 prosenttia ja kestämään tarkoitetut autot 20 prosenttia. Näin ollen autokannan itsetarkoituksellinen uusiminen ei ole ympäristöystävällinen ratkaisu. Autojen uusimisen pitää tapahtua luonnollisen poistuman kautta.

Ed. Wallin toi esille Iisalmi—Vartius-radan, ja budjetin ennakkotiedoissa tai neuvottelutiedoissa on otettu esille Seinäjoki—Vaasa-radan sähköistäminen. Kuitenkin meillä on rataosuus, jonka sähköistämisellä on kenties näitä molempia mainittuja rataosuuksia suurempi ympäristömerkitys. Nimittäin Enon Uimaharjussa Stora Ensolla on Euroopan toiseksi suurin sellutehdas. Tehtaan raakapuu tuodaan pääsääntöisesti Venäjältä ja se tuodaan pääsääntöisesti kiskoitse ja suurin osa tehtaan tuotannosta lähtee kiskoitse. Joensuussa on järjestelyratapiha, joka asettuu Niiralan raja-aseman ja Uimaharjun välille. Se on aivan 50 000 asukkaan kaupungin keskustassa, sen sydämessä, Pielisjoen rannalla. Nyt käytössä oleva kohta loppuun ajettu dieselkalusto on merkittävä ympäristöhaitta Joensuun kaupungille.

Muutama luku Niirala—Joensuu—Uimaharju-radan suoritteista. Suomen ja ulkomaiden välisessä yhdysliikenteessä kuljetetuista tavaravaunuista 17 prosenttia kulkee tämän raja-aseman kautta. Stora Enso kuljettaa Joensuusta pohjoiseen Joensuu—Uimaharju-rataosuudella 1,5 miljoonaa kuutiota raakapuuta ja kokonaiskuljetusmäärä on 2 miljoonaa tonnia. Virallisen ennusteen mukaan vuonna 2010 tuo kokonaistonnimäärä on lähes 3 miljoonaa tonnia. Vastaavasti Joensuusta etelään Joensuu—Niirala-rataosuudella nyt kuljetettava kokonaistonnimäärä on 2,5 miljoonaa tonnia ja kymmenen vuoden kuluttua yli 4 miljoonaa tonnia. Siis tähän rataosuuteen verrattuna Iisalmi—Vartius-rata, niin toivottavaa kuin rataolosuhteiden kehittyminen Venäjällä onkin, on tässä vaiheessa rataosuus ei minnekään.

Mari  Kiviniemi  /kesk:

Arvoisa puhemies! Täällä aikaisemmin keskustelussa ed. Häkämies arvosteli pitämääni keskustan ryhmäpuheenvuoroa tällaiseksi toivotaan toivotaan -paperiksi. Näin sanoessaan hän kyllä tyrmää myös hallituksen ilmastoselonteon ja ympäristövaliokunnan yksimielisesti hyväksymän mietinnön. Kyllä ryhmäpuheenvuoroni perusviestit olivat mietinnön kanssa lähes yksi yhteen. Mutta ehkä ed. Häkämies ei ollut ehtinyt lukea kumpaakaan paperia.

Ehkä suurempi syy tähän kannanottoon on se, että ed. Häkämies ja moni muukin pitää viidettä ydinvoimalaa ratkaisuna lähes kaikkiin ongelmiin aina kasvihuoneilmiöstä köyhyyden poistamiseen. Mutta valitettavasti ilmasto- ja energiapolitiikassa ei ole näin yksinkertaisia ja helppoja ratkaisuja. Oikeita päätöksiä ei tehdä tuijottamalla vain muutamaa tekijää eli energian hintaa lyhyellä aikavälillä. Tähän voisi heittää, että bangladeshiläinen lapsityövoimakin on halpaa. Jos hinta olisi ainoa, jota katsotaan, voisimme jättää nämä päätökset pelkästään insinöörien ja ekonomien käsiin eikä eduskuntaa ja meitä poliitikkoja tarvittaisi. Ympäristönäkökulmasta oikeiden päätösten tekemisessä meitä kyllä totisesti tarvitaan. Pelkästään markkinaehtoisesti toimien emme kyllä pysy kestävän kehityksen tiellä, ja on selvää, että ekologisesti ja eettisesti kestävien ratkaisujen tekeminen ei ole helppoa.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Ilmastokeskustelu on hyvin vahvasti liittynyt energiapolitiikkaan ja sen koko laaja-alaisuuteen. Täällä aivan viimeksi on keskusteltu liikenteestä. Liikenteen tuomat päästöt ovat hyvin ongelmallinen asia, ja niitä pitäisi pyrkiä minimoimaan. Meillä pitäisi kaikin tavoin edistää edellytyksiä joukkoliikenteelle kaikkialla maassa. Joukkoliikenne on osaltaan nimenomaan maaseudulla mennyt paikoin olemattomaksi tai palvelutarjonnaltaan perin heikoksi.

Tällä hetkellä joukkoliikenteen osalta täytyy todeta, että se ei toimi kaikkialla ja sielläkään, missä sitä on, se ei toimi sillä tavalla kuin olisi käyttäjille tarkoituksenmukaista. Samoin joukkoliikenteen kustannukset ovat myöskin nousseet. Mielestäni joukkoliikennettä tulisi myös edesauttaa siten, että linja-autoliikenteen polttoaineelta poistettaisiin arvonlisävero ja että linja-autoliikennettä muutenkin edistettäisiin ja suosittaisiin. Se nimenomaan olisi sinnekin ulottuva liikennemuoto, mihin rautatiet eivät ulotu. Samoin rautateitten käyttöä tulisi myös edistää. Aivan äskettäin tapahtunut rautateitten lippukäytännön uusiminen mielestäni ansaitsisi kritiikkiä. Osaltaan se nosti lipun hintoja ja osaltaan sisälsi piirteitä, joista varmaan asiakkaat tulevat antamaan palautteen. Toivon mukaan tuo palaute otetaan huomioon.

Tänä päivänä kovasti suositaan moottoriteitä. Niitä odotetaan rakennettavaksi eri tahoille. Kuitenkin moottoritiet, samalla kun niillä on hyviä puolia, totta kai, ovat myös aika paljon juuri päästöjä ilmaan aiheuttavia. Tämän vuoksi pitäisi etsiä ratkaisuja, joilla liikennettä ohjattaisiin joukkoliikenteeseen, edistettäisiin, ei pakotettaisi, mutta tarjottaisiin kilpailukykyisiä edellytyksiä joukkoliikenteelle.

Rautateitten purkamisen asemesta pitäisi säilyttää nykyinen rataverkko, myös niin sanotut metsäradat, vähäliikenteiset radat. Niillä on merkittävää puutavaraliikennettä muun muassa Keski-Suomessa Äänekoski—Saarijärvi—Viitasaari—Pihtipudas—Haapajärvi-radalla. Jos nämä tonnit, mitä kulkee puutavaraa kiskoilla, siirrettäisiin maanteille, se olisi valtava tien rasitus ja samalla myöskin päästöjä ilmaan aiheuttava ongelma.

Täällä on puhuttu paljon myös lämpöenergiasta. Aivan kuten ed. Korkeaoja sanoi, puuta tulee tietysti jalostaa eri muodoissaan, mutta me tiedämme, että puuta on myös eri muodoissaan mahdollista käyttää energiaksi. Esimerkiksi puun jalostamisen tähteenä syntyvästä puuaineksesta voidaan tehdä pellettejä. Kotikyläni Haapamäki on nimetty pellettikyläksi. Meillä valmistetaan pellettipolttimia. Meillä on pelletin valmistusta ja meillä on myös jakeluorganisaatio, joka jakaa pellettejä letkusta käyttäjille, aivan kuten öljyautot jakavat. Siinä on eräs kotimaisen puuenergian muoto, jolla voidaan puutähdettä jalostaa käyttökelpoiseen ja käyttömukavaan muotoon.

Samoin tulisi edistää niitä ratkaisuja, joilla omakotiasujia voitaisiin kannustaa kotimaisen bioenergian käyttöön. Näitä ratkaisuja voisivat olla energia-avustukset, edulliset lainat. Tietty kynnys vaihtaa toimivia systeemejä ehkä hieman epävarmaksikin koettuun uuteen muotoon on liian korkea vielä nykyisellään. Silloin pitäisi edesauttaa juuri kotimaisen bioenergian käyttöä lämmityksessä.

Kysymystä ydinvoimasta on sivuttu tässä yhteydessä varsin paljon keskustelussa. Mielestäni on paljon parempi, että me tuotamme ydinenergian Suomessa kuin että me tuomme ydinenergiaa muualta, jossa se on paljon paljon riskialttiimpaa, näin uskon. Suomalainen etiikka tuollakin tuotannonalalla on mielestäni kansainvälisen vertailun kestävää.

Kysymys on siitä, että meillä pitäisi olla energiaomavaraisuus ja tarvittaessa pitäisi olla mahdollisuus saada vientituloja energiasta. Tarvitaan kaikkia energiamuotoja, ja meillä tulisi turvata myöskin huoltovarmuus kotimaisen, suomalaisen energian osalta sen kaikissa eri tuotanto- ja toimitusmuodoissa.

Toki tarvitaan rohkeita innovaatioita uusien energiamuotojen kehittämiseksi. On hyvä todeta, että Suomessa muun muassa tuuliturbiinien voimansiirtojärjestelmät ovat kansainvälistä huippuluokkaa. Näitä yksiköitä Suomesta viedään muualle, mutta niitä ei vielä täällä ole hyödynnetty. Kaikki kehitystyö on kannatettavaa, ja erityisesti uusiutuvan bioenergian käyttö on metsänhoidon, työllisyyden ja aluepolitiikan kannalta mitä edistettävintä. Meillä on vielä paljon pusikoita ja pensaikoita, joista löytyisi paljon lämmönlähdettä, uusiutuvaa lähdettä, ja samalla se olisi maiseman ja luonnonkin hoitoa.

Arvoisa rouva puhemies! Toivon, että meillä ilmastopolitiikassa löydetään jatkuvasti aina vastuullisempia ja ympäristöystävällisempiä, työllistävämpiä suomalaisia ratkaisuja.

Kyösti Karjula /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Ympäristövaliokunnan mietintö Kansallisesta ilmastostrategiasta on varsin kattava kokonaisuus. Varmasti siinä mielessä oli perusteltuakin, että varsin monet valiokunnat antoivat lausunnon tähän kokonaisuuteen. Tätä kautta rakentui kokonaisuus, joka antaa varsin monipuolisen ja todellakin kattavan kuvan nykyisestä tilanteesta.

Haluan ihan muutamaa asiaa kommentoida. Edellä on käytetty varsin ansiokkaita ja hyviä, monipuolisia puheenvuoroja, mutta tartun muutamaan asiaan.

Ensimmäisenä päästökauppaan liittyvä näkökulma. Minusta Kioton ilmastosopimuksen pohjalta ollaan aika mielenkiintoisessa lähtötilanteessa. Vaikka me voimme arvioida suomalaisina, että ne vaatimukset, jotka meille asettuvat, ovat varmasti realistisia ja kohtuudella saavutettavissa, minua tämä lähtötilanne on jossain määrin askarruttanut sen vuoksi, mikä on esimerkiksi Euroopan ja Venäjän suhde. Me Euroopassa joudumme ponnistelemaan nykyisten päästöjen alentamiseksi, ja vastaavasti meillä Venäjän lähtötilanne on se, että heillä on vapaita päästökiintiöitä. Tavallaan nykyinen asetelma merkitsee sitä, että moniin niihin ilmiöihin, jotka me tunnistamme jopa haitallisina, ei välttämättä luodakaan Venäjän lähtöruudussa sellaisia vaatimuksia, jotka ovat Euroopan unionin jäsenmailla. Haluan tämän näkökulman tuoda esiin lähinnä sen vuoksi, että nyt suuntaudutaan eteenpäin ja lähdetään hakemaan sitä todellista kansainvälistä konsensusta. Koko tämän käsittelyprosessin aikanahan on kaikkein merkityksellisintä se, että Yhdysvallat on jo irtautunut siitä lähtöruudusta, jossa aikanaan oltiin. Miksi Yhdysvallat irtautui; en malta olla ajattelematta ääneen myös sitä, että kyllähän tietyllä tavalla nykyisen presidentin Bushin kannanotto irtautua Kioton ilmastosopimuksesta nimenomaan oman yhdysvaltalaisen yritystoiminnan puolustamiseksi on merkityksellinen. Sanoisin näin, että kun tämmöisiä kansainvälisiä sopimuksia tehdään, toivottavasti tämä näkökulma on siivittämässä Eurooppaa ja meitä suomalaisiakin riittävän vastuullisiin, mutta riittävässä määrin myös omat lähtökohdat huomioiviin valintoihin ja päätöksiin.

Toisena asiana haluan lyhyesti puuttua monissa puheenvuoroissa edellä käsiteltyyn puun ja turpeen käyttöön. Minusta tässä on edetty monessa suhteessa myönteisellä tavalla. Puun energiakäyttö on lisääntynyt. Mutta ehkä vähemmälle huomiolle on jäänyt se, että me pohjoissuomalaiset ja erityisesti pohjoispohjalaiset joskus koetamme turvetta nostaa mielellään jopa puun edelle tässä yleisessä keskustelussa, jossa puu on saanut minusta varsin hyvän aseman ja asetelman. Tähän on hyvin luontainen tarve. Nimittäin silloin, kun puun energiakäytön lisäämisestä puhutaan, me olemme monta kertaa täällä eteläisemmässä metsä-Suomessa, missä todella puun kasvu ja metsien kasvukapasiteetti on ihan toisella tasolla kuin pohjoisessa Suomessa. Jos ajattelee esimerkiksi Pohjois-Pohjanmaan tilannetta, ei voida samalla tavalla ajatella puun energiakäytön lisääntymistä ja lisäämistä, jos hyvin pitkälle se ainoa merkittävä energiaresurssi puun muodossa on sahausjäte, siis kun mennään kemiallisen teollisuuden ulkopuolelle, sahausjäte. Sen sijaan, jos ajatellaan varsinaista kuusi-Suomea, siellä on ihan toisella tavalla hyödynnettävissä myös puuta energiakäyttöön. Tässä mielessä esimerkiksi Pohjois-Pohjanmaan aluepolttoaine on turve.

Tässäkin suhteessa minusta meidän pitäisi pystyä, siis myös tätä ilmastostrategiaa pohtiessamme, jalkauttamaan nykyistä paremmin, mitä nämä asiat todella merkitsevät eri alueiden osalta Suomessa. Minä uskon, että sieltä löytyisi myös pitemmän aikajänteen päätöksentekoon vähän juurevampaa pohjaa kuin pelkästään se, että me tarkastelemme näitä suhteellisia osuuksia ainoastaan ja vain kansallisessa mittakaavassa. Tarkoitan tätä nimenomaan alueellisen kehityksen ja myös työllisyyden näkökulmasta. Jos esimerkiksi turpeelta viedään kilpailukyky energialähteenä, sen seuraukset heijastuvat erittäin voimakkaina nimenomaan Pohjois-Pohjanmaan maakuntaan.

Toivon, arvoisa puhemies, että tämä tulee ennen kaikkea silloin riittävän vahvasti tarkasteluun, kun käsitellään energiaverotusta, koska kuitenkin nyt tämän ilmastostrategiankin tasapainon hakemisessa verotus ja nimenomaan eri energialähteiden verotus tulee olemaan se väline, jolla tulevaisuudessa tasapainoa haetaan.

Tämän lisäksi haluan kahteen asiaan ottaa kantaa tulevaisuuden kannalta. Ensimmäinen on tutkimus- ja kehityspanos uusien energialähteiden löytämiseksi. Minä olen erityisesti tämän ilmastostrategian käsittelyn aikana oikeastaan rehellisesti sanoen ensimmäisen kerran pysähtynyt siihen, mitenkä pitkäjänteistä tutkimus- ja kehitystyötä vaaditaan nimenomaan varteenotettavien uusien energialähteiden löytämiseksi ja niitten käyttömuotojen jalostamiseksi. Nyt ollaan tilanteessa, jossa voidaan sanoa, että meille ovat tulossa ja oikeastaan jo muodostuneet kansalliset ja eurooppalaiset ja globaalit pelaajat energian tuotannon alueella, jotka toimivat omilla intresseillään. Yllättävää on se, että kovin kauaksi kantavaa, pitkäjänteistä kehitystyötä nämä yritykset eivät välttämättä ole valmiit tekemään. Sen vuoksi mielestäni pitäisi punnita myös sitä, millä tavalla Euroopan mittakaavassa eri kansallisvaltiot todella sitoutuvat uusien energialähteiden käyttöönottamiseen. Tämä on kysymys, joka realisoituu jo muutaman vuosikymmenen aikajänteellä. Tämän vuoksi sen rinnalla, että me käymme keskustelua vain siitä, otetaanko ydinvoima käyttöön vai ei, pitäisi olla enemmän keskustelua ja vaihtoehtojen hakemista riittävän vahvojen tutkimus- ja tuotekehityspanosten aikaansaamiseksi.

Tähän liittyen toisena tulevaisuusnäkökulmana nostan esille sen, mikä tulee tulevaisuusvaliokunnan lausunnossakin esille: välittömästi meidän pitäisi käynnistää myös se työ, jolla hahmotetaan ilmastostrategia ainakin vuoteen 2030. Edessä ovat joka tapauksessa haasteet, jotka asettavat yhä suuremmat vaatimukset asetettaville päästötavoitteille.

Anni  Sinnemäki  /vihr:

Arvoisa puhemies! Pyysin puheenvuoron jo ed. Korkeaojan puheenvuoron aikana. Ed. Korkeaoja sanoi, että on säälittävää, jos ainoa argumentti keskustelussa ydinvoimasta ovat ne asiat, jotka esitin omassa puheenvuorossani. Ed. Korkeaojakin varmasti tietää, että tämä ei ole varsinaisesti keskustelu ydinvoimasta ja esittämäni asiat liittyivät nimenomaan tämän KIO2-vaihtoehdon ongelmiin ilmastostrategian toteuttamisen suhteen, ja ilmastostrategiastahan olemme tänään keskustelemassa.

Toinen asia ed. Korkeaojalle: Hän hyvin useasti, jopa niin useasti ... että melkein, ellen uskoisi vain hyvää ed. Korkeaojasta, kuvittelisin, että kysymys on tahallisesta vääristelystä. Puhun nyt energiaintensiivisen teollisuuden alasajosta tämän strategian yhteydessä. Tämän strategian oletusten mukaan energiaintensiivinen teollisuus kasvaa Suomessa. Toisaalta se, että se teollisuus kasvaa, ei poista sitä, ettei siellä voitaisi pyrkiä entistä parempaan energiatehokkuuteen.

Kysymyksessä metsien puun käytöstä olen edustajien Korkeaoja ja Laukkanen kanssa samaa mieltä siitä, että — itse asiassa olen oikeastaan sitä mieltä, että meillä puun jalostusastetta voitaisiin ylipäätään nostaa. Meillä tehdään paljon paperia, mutta voitaisiin tehdä hienompiakin asioita tai enemmän työvoimaa vaativia asioita kuin paperia, ja sitten mielellään tehdään paperia. Mutta ne potentiaalit, joita tietyt tahot ovat esittäneet, että bioenergiaa voitaisiin ottaa käyttöön enemmän kuin hallituksen strategiassa on, pohjaavat Uusiutuvien energialähteiden edistämisohjelmaan, jolla on suhteensa Kansalliseen metsäohjelmaan. Minun käsitykseni mukaan siellä on otettu huomioon kysymykset metsien biodiversiteetistä, johon tietenkin liittyvät monet muut kysymykset kuin nämä.

Ehkä lopuksi vielä: Kokonaisuus on niin laaja, että täällä on keskusteltu aidasta ja aidan seipäistä, mutta varmasti yksi tärkeimmistä asioista on nimenomaan se vaatimus, jossa tähän asiaan esitetään laadittavaksi myös pidemmän aikavälin ohjelma. Kun tällainen ohjelma saadaan, varmasti mekin voimme vielä keskittyneemmin ja analyyttisemmin käsitellä näitä kysymyksiä.

Olli Nepponen /kok:

Arvoisa rouva puhemies! Jo aikaisemmin nostettiin esiin vesivoimavarojen hyödyntäminen. Palaan tähän, koska ed. Ravi kiinnitti huomiota siihen, ettei nyt enää kahlittaisi koskia. Tuskin kukaan täällä onkaan lähtenyt siitä, että koskiensuojeluohjelmasta luovuttaisiin, vaan sen sijaan tehon parannukset käynnissä olevissa voimaloissa, niiden uudistamiset, mutta myöskin esimerkiksi Vuotoksen altaan rakentaminen pitää selvittää perin pohjin, (Ed. Sinnemäki: Sitähän ei ole tähän mennessä paljon selvitettykään!) koska sillä on merkitystä Lapille ja muillekin, niin Lapin asukkaille kuin kunnille ja kaikille muillekin, sekä energiatalouteen.

Ed. Korkeaoja aivan oikeutetusti ja oikein otti esiin sen, että kun me kiinnitämme huomiota uusiutuviin energialähteisiin, hakkuutähteiden keräämiseen, ei ole vielä tutkimuksilla osoitettu, kuinka paljon metsästä näitä tähteitä voidaan viedä, niin että siellä säilyisi riittävä ravinto myöskin metsän uudistamisen kannalta. Meillä on melkoisen paljon erittäin ravinneköyhiä metsiä, joiden uudistumiseen tarvitaan sinne jäävät hakkuutähteet. On aivan oikein, että puun ja jätteiden käyttöä lisätään, mutta puulla ja peellä ei Suomen energiataloutta tulla ratkaisemaan jatkossa. Se on tärkeä osa. Tarvitsemme monimuotoisuutta.

Ed. Kiviniemelle toteaisin, että ei ole todettu, että viides ydinvoimala on ratkaisu kaikkeen ja unohdetaan muu. Ed. Häkämies toi selvästi esiin, että tarvitaan monimuotoisuutta. Me yhdymme asioihin, joita valtioneuvoston ilmastoselonteossa todetaan. Se on meidän lähtökohtamme, ei se, mitä ed. Kiviniemi toi esiin väitteessään. Ed. Häkämiehellä oli puheenne, ja hän perusti väitteensä siihen, mitä te olitte sanonut.

Matti Väistö /kesk:

Arvoisa puhemies! Kysymys ilmastonmuutoksesta ja kasvihuonepäästöistä on hyvin vakava ja vakavasti otettava. Tämän päivän keskustelu on osoittanut, että eduskunnassa on ensinnäkin tehty hyvä valmistelu valiokunnassa ja toiseksi on käyty hyvä keskustelu aiheesta, jota ilmastostrategiaksi kutsumme. Tähän liittyvät uudet energialähteet hyvin tärkeänä osana, energian säästö ja päästöjen vähentäminen eri muodoin, samoin energiatehokkuuden lisääminen niin liikenteessä, lämmityksessä kuin kaikessa muussa energian käytössä. Meidän pitäisi panostaa entistä enemmän tutkimukseen, tuotekehitykseen, ja vielä pitkäjänteisesti. Meillä on hyvät vientiedellytykset myös tämän teknologian ja osaamisen alueilla, ja se pitäisi kyllä tiedostaa.

Bioenergiakysymys on asia, josta vallitsee varsin suuri yhteisymmärrys kenties turvetta lukuun ottamatta. On ollut hämmentävää, miten Suomessa turveasiaa on yksipuolisesti ja sanoisinpa kansallista etuamme vastaan usein käsitelty. Minä näen sen tärkeänä energialähteenä jatkossakin. Teknologiaa pitää toki kehittää. Aikanaan tehtiin turvebrikettitehdas Ilomantsiin. Se oli liian aikaisin. Nyt meillä on käynnissä pellettitehtaiden toiminta ja pienyksiköitä rakennetaan. Pelletin osalta meillä olisi vientimahdollisuuksia rajattomasti, mutta tässä suhteessa, arvoisa puhemies, olemme myös kilpailulainsäädännön osalta joutuneet ongelmiin.

Arvoisa puhemies! Kaikkinensa näen, että energia- ja ilmastokysymykset ovat hyvin tärkeä keskusteluasia.

Maria Kaisa  Aula /kesk:

Arvoisa puhemies! Pyysin puheenvuoron sen takia, että ed. Karjula otti esille energiaverotuksen roolin välineenä ilmastostrategian toteuttamisessa. Valtiovarainvaliokuntahan sitä erityisesti pyrki selvittämään. Valitettavasti en päässyt osallistumaan keskustelun alkuvaiheeseen. Todellakin on näin, että energiaverotuksen yleinen taso ja toisaalta sen kohtaanto hiilidioksidipitoisia energialähteitä karsivasti ja uusiutuvia energialähteitä suosivasti on aivan olennainen siinä, miten ilmastostrategia voi toteutua. Jos joudutaan tyytymään vain normeihin ja sääntöihin, se on taloudellisen kehityksen kannalta paljon haitallisempi vaihtoehto.

Mutta ongelmahan tässä on Euroopan unionin eteneminen. Siellä on muistaakseni nyt kymmenen vuotta jahkattu energiaverotuksen minimitason asettamisessa. Viimeksi Espanja on asettunut vastustamaan. Ympäristövaliokuntakin puoltaa sitä uutta EU:ssa virinnyttä näkökulmaa, että ne maat, jotka ovat halukkaita energiaverotusta yhteisesti kehittämään, voisivat edetä joustavan lähestymistavan mukaisesti.

Energiaverotuksessa on se ero, että näyttää siltä, että liikennepolttoaineiden verotuksen korottamisella ei ole olennaista merkitystä päästöasiaan, mutta sillä on toisaalta hyvin haitallisia vaikutuksia tulonjakoon ja kotitalouksien kulutusmahdollisuuksiin. Meillä taas tähän asti, kun energiaverotusta on korotettu, on lähinnä korotettu liikennepolttoaineiden veroa. Jatkossa pitäisi korottaa muita kuin polttoaineveroja.

Työmatkavähennysten rooli minusta asutuksen hajautumisen estämisessä on kyllä erittäin marginaalinen. Tässä olen eri mieltä ympäristövaliokunnan lausunnon kanssa. Olen valtiovarainvaliokunnan näkökulman kannalla.

Arvoisa puhemies! Ihan vielä lopuksi: Oma kantani ydinvoimaan on kielteinen. En pidä sitä tarpeellisena Suomen energiastrategian kannalta. Ydinvoiman taloudelliset edut ovat siinä mielessä mielenkiintoiset, että sehän on taloudellisesti edullisempi lähinnä teollisuudelle, mutta palvelualojen ja kotitalouksien kannalta ydinvoiman taloudellinen hyöty suhteessa maakaasuvaihtoehtoon on erittäin marginaalinen, miltei mitätön.

Juha Korkeaoja  /kesk:

Arvoisa puhemies! Ed. Sinnemäelle energiaintensiivisestä teollisuudesta: Ehkä dramatisoin debatin innoittamana asiaa, kun käytin termiä alasajo. Mutta on tietenkin niin, kun ajatellaan kehitystä eteenpäin, investointeja ja tämän alan teollisuuden sijoittumista Suomeen, että päätöksiä tehtäessä — jokainen, joka on ollut päätöksenteossa mukana, sen tietää — otetaan kaksi asiaa huomioon: miten luotettavaa energian saanti on ja miten ennustettava on hintataso. Kun sitten ajatellaan eri energiamuotoja, tiedetään, että tässä suhteessa on erittäin suuria eroja. Energiaintensiiviselle teollisuudelle on tärkeätä, että energia on halpaa, ja ennen kaikkea se, että energian hinta on pitkällä aikavälillä ennustettavissa mahdollisimman hyvin.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa rouva puhemies! Energiaverokysymykseen voisi sen todeta, että kyllä meidän kuitenkin pitää ottaa huomioon Suomen olosuhteet siinä mielessä, että ei ajeta itseämme ulos kilpailusta, jos suoraan sitoudutaan johonkin eurooppalaiseen malliin. Kyllä meidän pitää, niin kuin puhujakorokkeelta totesin, kuitenkin katsoa verokysymys suomalaisista lähtökohdista. Sen, joka aiheuttaa vähemmän päästöjä, pitää tietysti olla edullisemmassa asemassa, mutta ei suoraan siten, jotta jostakin Saksasta tai Espanjasta kopsataan malli. Silloin meidän käy kyllä huonosti, kun täällä joudutaan kulkemaan pitempiä matkoja työhön ja energiaa kuluu huomattavasti enemmän esimerkiksi lämmitykseen jo sen takia, koska asutaan näillä leveysasteella, ja valoakin tarvitaan huomattavasti enemmän. Siinä mielessä se pitäisi ottaa huomioon.

Sitten toinen juttu, josta ed. Väistökin totesi: Turpeeseen liittyvää verokysymystä pitäisi pystyä tarkastelemaan uudelleen, koska turpeen käyttö on vähentynyt ilmeisesti juuri veromuutosten takia. Näen kuitenkin, että turve on uusiutuva luonnonvara, vaikka se vähän hitaammin uusiutuukin.

Anne Huotari /vas:

Arvoisa puhemies! Ed. Karjula otti aiemmin esille kehittämis- ja tutkimusmäärärahat eri energiamuodoille. Itsekin haluaisin samasta asiasta puhua. Nimittäin työ- ja tasa-arvoasiainvaliokunnan kuulemisessa tuli hyvin voimakkaasti esille se, että eri energiamuotojen tutkimus- ja kehittämismäärärahat eivät ole ollenkaan sitä luokkaa kuin ovat olleet ydinvoimalle joskus aikoinaan. Sen vuoksi toivoisin, että tälle puolelle löytyisi lisää rahoitusta. Työllisyysnäkökulmasta olisi erittäin merkittävää, että suomalaista teknologiaa pystyttäisiin hyödyntämään uusissa energiamuodoissa, kuten esimerkiksi tuulivoimageneraattoreita jo viedään Suomesta hyvin paljon.

Eilen illalla olin keskustelemassa Kajaanin kaupunginvaltuustossa sähköyhtiön osakkeiden myymisestä. (Ed. Väistö: Mitä päätettiin?) — Emme päättäneet myydä niitä. — Siinä yhteydessä tuli esille se, että ulkomaiset isot yhtiöt, jotka ostavat sähköyhtiöiden osakkeita, ovat nostamassa kaukolämmön maksuja hyvin voimakkaasti. Siitä voi tulla paineita, että kaukolämpöasiakkaat joutuvat muuttamaan oman lämmitysjärjestelmänsä öljylle, ja siinähän ei taas ole mitään järkeä ilmastokysymysten näkökulmasta.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa rouva puhemies! Aluksi haluaisin todeta puhemiesneuvoston ja puhemiesten suuntaan, että se ratkaisu, joka mahdollisti kansallisen ilmasto-ohjelman käsittelyn kello 10 alkaen aamupäivästä, eikä niin, että se olisi tullut lisäbudjetin jälkeen, oli aivan oikea. Mielestäni tämä keskustelu, joka on tänään täällä käyty, vakuuttaa tämän. Lisäbudjetteja tulee ja menee, arvoisat kansanedustajat, mutta ilmasto-ohjelma on ainutlaatuinen, ainutkertainen, sikäli, että se on ensimmäinen. Näitä tulee varmasti myös matkan varrella lisää, mutta nyt tämä on ihan hyvä ajankohta.

Muutama huomio.

Edustaja ja puheenjohtaja Tiuri kysyi, eikö ympäristövaliokunta ole miettinyt happosateita ja pienhiukkasia. On toki miettinyt ja myös kirjannut.

Venäjän-riippuvuudesta moni on puhunut. On hyvinkin tärkeätä painottaa, enemmän kuin suomalainen media sitä, että huhtikuussa 2001 todellakin Fortum, Gazprom, Ruhrgas ja Wintershall tekivät nimellä North Transgas yhteistyösopimuksen, jonka tarkoituksena on selvittää ja nimenomaan aloittaa suunnittelu Itämeren kautta kulkevan kaasuputken rakentamiseksi.

Aikaisemmin kauppa- ja teollisuusministeri Mönkäre täällä hiukan kritisoi ympäristövaliokunnan analyysiä, joka käy ilmi sivuilla, joissa swot-analyysi on käyty maakaasun ja ydinvoiman plussista ja miinuksista. Moni valiokunnan jäsen ja muutkin kansanedustajat ovat huomauttaneet siitä, että tuossahan toki vain tuotiin esiin esitettyjä ja tiedossa olevia maakaasun ja ydinvoiman vahvuuksia ja heikkouksia. Jos ne kaikki mahdollisuudet, mitkä keskustelussa on tullut esille, olisi kirjattu, sitten tietysti olisi monta muuta sivua pitänyt ottaa käyttöön. Se ei olisi enää ollut tarkoituksenmukaista. Ainoastaan tuodaan esiin lähtökohta. Todellakaan, sen enempää kuin tämän iltainen keskustelu, myöskään mietintö ei ole mikään viidennen ydinvoimalan rakentamispaperi.

Edelleen energiaverosta on puhuttu erittäin hyvin. Euroopan unionin harmonisointi niiden maiden välillä, jotka ovat valmiit hiilidioksidiperusteiseen harmonisointiin ja ympäristöveron minimitasoon, on tärkeä huomio. Myös valtiovarainvaliokunnan puheenjohtaja kiinnitti siihen hyvin äsken huomiota.

Sokeus, joka liittyy siihen, että aikavälinä pidetään vain vuoteen 2012 saakka, hämärtää välillä tilannetta. Tässä mielessä valiokunnan vaatimus siitä, että aikav äli pitäisi ulottaa hyvin nopeasti vuoteen 2030, on hyvinkin perusteltu.

Edelleen imagosta on puhuttu paljon. Kyllä imago on monipiippuinen asia. Ei ole vain yhtä imagoa, mutta sillä imagolla, mikä liittyy energiaratkaisuun, on varmasti käypä arvonsa etenkin Keski-Euroopassa.

Ympäristövaliokunnan varapuheenjohtaja ed. Isohookana-Asunmaa kiinnitti huomiota 17.7. alkavaan Bonnin kokoukseen. Ympäristövaliokunta on käynyt ministeriön kanssa varsin paljon tämänkin yhteydessä keskustelua, ja voin vakuuttaa, että kyllä Suomi on hyvin vakavasti tuossa asiassa liikkeellä. Siellä vihdoin Bushin hallinto joutuu paljastamaan vielä viimeisen käännetyn sökökorttinsa, ja tuolloin on ehkä se tilanne, että näemme, mitä todella ajatellaan.

Arvoisa puhemies! Ympäristövaliokunta on hyvin tyytyväinen tähän keskusteluun. Lopuksi totean, että ei mietintö yksin vaan myöskin ne kuusi muiden valiokuntien lausuntoa muodostavat kokonaisuuden, joka on vastaus valtioneuvostolle eduskunnasta.