Maria Kaisa Aula /kesk:

Arvoisa puhemies! Tämän lisätalousarvion ja valtiovarainvaliokunnan siitä antaman mietinnön päätöksiä voi arvioida sekä taloudellisen että toisaalta poliittisen merkityksen kannalta. Jos taloudellista merkitystä arvioidaan ensin, siltä kannalta kaksi tärkeintä päätöstä ovat varmaankin valtionvelan lisälyhentäminen lähes 8,5 miljardilla markalla. Toinen tärkeä on tietysti valtuuden antaminen siihen, että valtio voi luopua täysin Sampo-konsernin osakkuudesta.

Ensiksi muutama sana Sampo-konsernin omistuksesta. Valtiovarainvaliokunta esittää yksimielisesti hyväksyttäväksi hallituksen esityksen tältä osin. Nythän valtion omistukselle on asetettu 20 prosentin alaraja ja jatkossa se olisi siis nolla prosenttia. Luopumisvaltuudet eivät valiokunnan mielestä kuitenkaan tarkoita sitä, että valtion olisi välttämätöntä luopua omistuksesta kokonaan. Valtiolla on lähinnä sijoittajaintressi kysymyksessä. Valiokunta katsoo, että uusi liikkumavara on hyvin tarpeen mahdollisia strategisia omistusjärjestelyjä varten. Valtion omistuksen arvon Sammossa on valiokunnan saamien tietojen mukaan arvioitu tällä hetkellä olevan noin 13 miljardia markkaa. Tuloja Leonian eri järjestelyistä osakkeenomistajana valtio on saanut 5,1 miljardia markkaa tähän mennessä.

Valtionvelan lyhennysmäärä on aivan pikkuriikkisen vähentynyt alkuperäisestä hallituksen esityksestä, kun valiokunta päätti käyttää 117 miljoonaa markkaa erilaisiin menotarpeisiin. Tuloja valiokunta löysi maatalouden ympäristötuen EU-tuloutuksista noin 18 miljoonaa markkaa, ja niin nettomenolisäys valiokuntakäsittelyn jälkeen on 99,9 miljoonaa. Vähän muistuttaa Anttilan (Ed. Rajamäki: 99,95!) — no niin — hintaa niin sanotusti.

Velan lyhentämiseen käytetty tulonlisäys oli luonteeltaan kertaluonteista, eli valtion kassaan kertyneitä ylijäämiä, Sammon osinkoja ja Suomen Pankin voittoja, jotka oli perusteltua käyttää lyhennyksiin. Varsinainen valtion verotulojen arvioitu kasvu talousarviossa oli noin 3 miljardia verrattuna alkuperäiseen talousarvioesitykseen, ja tuon verran olikin sitten menolisäyksiä. Näistä huomattavin osa on valtion palkankorotuksia tälle vuodelle. Valiokunta pitää erittäin hyvänä, että ne on tällä kertaa täysimääräisesti budjetoitu.

Tuon 8,5 miljardin velanlyhennyksen arvioidaan vähentävän valtionvelan korkomenoja noin 500 miljoonalla markalla ensi vuonna. Tietysti se jäi jonkin verran epävarmaksi vielä riippuen korkokehityksestä ynnä muusta, mutta on sinänsä hyvä, että näinkin suuri ylimääräinen velanlyhennys esitetään tehtäväksi alkuvuodesta. Silloin Valtiokonttorilla on parhaat mahdollisuudet tehdä velan kuolettaminen kustannustehokkaasti. Kysehän valtionvelan lyhentämisessä on siitä, että valtion velkapapereita ostetaan ennenaikaisesti pois sijoittajilta. Tässäkin suunnitelmallisuus ja mahdollisimman hyvä ennakoitavuus markkinoiden suuntaan on paikallaan.

Sampo-asia ja velka-asia olivat siis taloudelliselta merkitykseltään suurimmat kysymykset. Poliittinen keskustelu ja mielenkiinto valiokuntakäsittelyssä kohdistui kuitenkin enemmän muihin, loppusummaltaan pienempiin asioihin. Valiokunta on tehnyt eräitä korjauksia ja kannanottoja, joilla se haluaa näyttää suuntaa myös ensi vuoden varsinaisen talousarvion valmistelulle, ja tästähän käytiin myöskin hallituspuolueiden keskinäiset keskustelut ja neuvonpidot.

Hallituksen esitykseen verrattuna asiallisesti merkittävänä muutoksena valiokuntakäsittelyssä voi todeta maatalouden ympäristötuen, johon valiokunta esittää hallituksen ehdottaman 35 miljoonan lisäksi toisen samanmoisen, elikkä kokonaislisäyksellä, 75 miljoonalla, pyritään varmistamaan paitsi vanhojen maatalouden luomusopimusten jatkaminen myös uusien erityistukisopimusten teko.

Toinen tärkeä lisäys on tehty aikuisten ammatilliseen lisäkoulutukseen. Hallitus esitti tähän tulopoliittisen sopimuksen mukaisesti 80 miljoonaa, mutta valiokunta katsoi, että 100 miljoonaa olisi lähempänä tarvetta. Määrärahojen viime vuosina tehdyt leikkaukset ja lainsäädännön muutokset ovat heilutelleet rajusti ammatillisen aikuiskoulutuksen kenttää, ja lomautukset ja irtisanomiset uhkaavat opettajakuntaa. Työvoimakapeikkojen helpottamisen ja ikääntyneiden ammattitaidon uudistamisen kannalta nämä rahat ovat kuitenkin tärkeitä. Valiokunta katsoo, että rahoitusta tulisi osoittaa aikuiskoulutuskeskusten ja erikoisoppilaitosten lisäksi myöskin ammatillisille oppilaitoksille. Tästähän jäävät niin sanotut vapaatavoitteiset koulutuksenjärjestäjät nyt tällä kertaa ulkopuolelle, kun tämä tulee erillisrahoituksena.

Kolmas, olennaisempi lisäys on tehty uusiutuvan energian tukeen. Hallitus esitti lisäystä 10 miljoonaa, ja valiokunta tuplaa sen 20 miljoonaan, ja perusteena on äsken käsitelty ilmastostrategia, joka sähkötuotantovaihtoehdosta riippumatta edellyttää huomattavaa lisäystä uusiutuvan energian mahdollisuuksiin.

Merkitykseltään tärkeä on myöskin kuntien harkinnanvaraisen avustusmäärärahan lisääminen 10 miljoonalla hallituksen esittämästä 30:stä. Kuntien taloudellinen eriarvoisuus on hälyttävästi kasvamaan päin ja tietysti tämä on semmoista pika-apua. Valiokunta katsoo, että voi olla syksyllä tarpeen vielä tähän määrärahaan palata, jos kuntien talouskehitys ei tasaannu.

Valiokunta on ottanut esille myös kaksi uutta asiaa verrattuna hallituksen esitykseen. Molemmat liittyvät terveydenhuoltoon. Valiokunta esittää yliopistoille noin 3 miljoonan määrärahaa lääkärikoulutukseen sisäänoton lisäämiseen jo ensi syksynä, ja sairausvakuutuksen määrärahoihin on esitystä 10 miljoonaa osoitettuna aikuisten mielenterveyspalveluihin, josta rahat ovat jo tältä vuodelta loppuneet.

Muissa kohdissa valiokunnan korjausehdotukset näyttävät tahdon suuntaa tulevaisuuteen. Tällaisia ovat esimerkiksi 10 miljoonan lisäys perustienpitoon ja rautatieverkkoon. Tarpeet infrastruktuurin kunnossapidossa ovat tietysti aivan toista luokkaa, koska tiet ovat huonossa kunnossa, ja valiokunta katsoo, että ensi vuoden talousarviossa perustienpitoon ja tieverkon kehittämiseen osoitettua määrärahaa on tarpeen korottaa.

Suuntaa näyttävät myöskin 20 miljoonan markan lisäykset työministeriölle palkkaperusteisiin työllistämistukiin heikon työllisyyden alueille. Valiokunta on erityisen huolestunut alueellisista työttömyyseroista ja vaatii niihin suurempaa huomiota jatkossa. Aluepolitiikan alaan liittyy myös yritystukivaltuuden korotus 15 miljoonalla markalla.

Kuntien sosiaali- ja terveydenhuollon osalta valiokunta käsitteli laajasti puutteita, joita on lasten ja nuorten asioissa, neuvoloissa, päiväkodeissa ja kouluterveydenhuollossa, ja myös huumeongelmaisten hoitopaikoista on pulaa. Esillä ovat myös erikoissairaanhoidon hoito- ja leikkausjonot. Niinpä valiokunnan mielestä on välttämätöntä, että kunnille sosiaali- ja terveydenhuollon käyttökustannusten valtionosuuksiin tehdään tasokorotus vuoden 2002 alusta lukien.

Mietintöön sisältyy yksi lausuma ja se on puolustusministeriön toimialalla, jonne ei rahoituslisäyksiä tässä kohdennu. Valiokunta on huolestunut kotimaisen puolustustarviketeollisuuden tulevaisuudesta. Ase- ja ampumatarviketeollisuudessa tilanne on vaikein, ja siellä ovat yt-neuvottelut lomautuksista ja irtisanomisista käynnistyneet noin 400 henkilön osalta. Turvallisuuspoliittiset perusteet eivät valiokunnan mielestä puolla sitä, että ruuti- ja ampumatarviketeollisuus Suomesta loppuisi, ja siksi valiokunta edellyttää, että hallitus esittää pikaisesti tarvittavat lisämäärärahat kotimaisen ruuti- ja ampumatarviketeollisuuden tuotannon jatkamiseksi ja pitkäjänteiseksi kehittämiseksi.

Esitykseen ei myöskään sisälly määrärahaa polttoaineiden hinnannoususta aiheutuneisiin lisäkustannuksiin Ilmavoimille ja Merivoimille. Käytettävissä oleva rahoitus Ilmavoimilla riittää elokuuhun asti, ja valiokunnalle on tullut tietoa, että sisäisillä järjestelyillä puolustusministeriössä voitaisiin tämä rahoitus hoitaa jatkossa, ja valiokunta pitää tärkeänä, että Ilmavoimien toiminta voisi jatkua.

Kokonaisuutena voi sanoa, että näitä erilaisia epäkohtia ja menotarpeita on kohtuullisen paljon ja varmasti vaatii jatkossakin tasapainottamista ja priorisointia, että nämä saadaan valtiontalouden tavoitteisiin soviteltua. Valiokunta kuuli käsittelyssä myöskin taloustutkijoita, tutkimuslaitosten ja Suomen Pankin edustajia liittyen ajankohtaiseen taloudelliseen tilanteeseen. Kansantalouden lyhyen aikavälin näkymät ovat sitten varsinaisen tulo- ja menoarvion hyväksymisen muuttuneet heikomman kasvun suuntaan, koska kansainvälinen taloustilanne, erityisesti Yhdysvalloissa ja myöskin Japanissa, on heikentynyt. Talouden kasvuennusteita tälle vuodelle ja ensi vuodellekin on korjattu hieman alaspäin, ensi vuodelle 3 prosentin tasolle. Mitään suuria uhkia valiokunnan kuulemat kansantaloustieteilijät ja tutkimuslaitoksen edustajat eivät ilmassa nähneet, ainakaan vielä, mutta totta kai tilanteeseen liittyy riskejä ja epävarmuutta elikkä ollaan tavallaan odottavalla kannalla. Ei tietenkään 3 prosentin kasvuvauhtia voi pitää vielä lamana eikä taantumanakaan, mutta se on tietysti alempi kuin mihin olemme tottuneet.

Lähikuukausina nähdään, minkälaisen mallin Yhdysvaltain talouskehitys saa. Ainakin valiokuntakuulemisessa konsensusennuste lähti vielä siitä, että Yhdysvaltain talous elpyisi loppuvuodesta, eli olisiko se sitten tämmöinen enempi u-käyrän mallinen. Meillä tietysti on ollut huolestuttavia merkkejä siinä, että huhtikuussa esimerkiksi teollisuustuotanto aleni ja Nokia antoi omat tulosvaroituksensa. Tietysti lähikuukausina nähdään, jäävätkö nämä merkit irrallisiksi, tilapäisiksi vai tuleeko uusia vastaavia signaaleja. Huonossa tilanteessa tietysti Suomen kannalta vaikutukset voivat lähinnä olla verotulojen kasvun hiipuminen ja toisaalta työllisyyden paranemisen hiipuminen. Valtiovarainministeriön viimeisin katsaus taloustilanteeseen oli erityisesti työllisyyden kannalta huolestuttava. Ministeriö arvioi jo kolmen prosentin ennusteella ensi vuonna, että työttömyyden aleneminen uhkaa pysähtyä. Alueelliset työttömyyserot suurenevat ja työttömyys kohdistuu yhä enemmän samoihin henkilöihin. Jos näin on, on tietysti tarpeen elokuun budjettiriihessä miettiä aika tarkkaan, minkälaisia toimenpiteitä voidaan tehdä työmarkkinoiden toiminnan tehostamiseksi ja myöskin yrittämisen ja erityisesti palvelualojenkin yrittämisen helpottamiseksi, jotta työllisyyskehitys pysyisi myönteisenä.

Toisaalta mielenkiintoista oli nähdä se, että kun taloustieteilijöitä kuultiin, heidän näkemyksensä johtopäätöksistä julkiseen talouteen olivat eriytyneet keskenään siitä, mitä ne aikaisemmin ovat olleet. Viime vuosina taloustieteilijät ovat olleet hyvin samanmielisiä siitä, miten valtiontalouden ylijäämää tulisi käyttää tai miten valtion menojen tulisi jatkossa kehittyä. Nyt näyttää siltä, että vaihtelua alkaa olla taloustieteilijöidenkin keskuudessa. Toiset olivat tiukemman menokurin kannalla, ja toiset katsoivat, että muutamalla miljardilla sinne taikka tänne ei ole niin suurta merkitystä talouspolitiikan peruslinjan kannalta. Oli myös erilaisia näkemyksiä siitä, tuleeko liikkumavaraa käyttää veronalennuksiin vai velan lyhennyksiin.

Näyttää siltä, että talouspoliittinen keskustelu on selvästikin vilkastumaan päin, ja siltähän se näyttää myöskin eduskunnassa. Tietysti täytyy toivoa, että talouskehitys menee myönteisesti ja että niin sanottu tripla tai tämmöinen tavallaan kolmella tavalla hyvä kehitys olisi valtiontaloudessa mahdollinen, että löytyisi sopiva tasapaino velan lyhentämisen, yhteiskunnan epäkohtien korjaamisen ja myöskin työllisyyttä parantavien veronalennuksien kesken. Varmasti elokuussa ollaan monessa suhteessa tämän kannalta viisaampia.

Arvoisa puhemies! Mietintöön sisältyy kaksi vastalausetta: keskustan ja kristillisdemokraattien. Molemmat ovat menolisäysten kohdentamisissa aika lailla samoihin kohteisiin meneviä kuin valiokunnan enemmistönkin esitys. Näyttää siltä, että kaikissa eduskuntaryhmissä ongelmakohdat näyttävät aika samoilta, mutta määrärahaesitykset vaihtelevat. Keskustalla on valiokunnan enemmistön kantaa etupainotteisempi esitys perustienpidon ja kuntien valtionosuuksien korjaamisen kannalta ja myöskin puolustusteollisuuteen keskusta esittää lisärahaa sekä esittää Vuosaaren satamaan otettua suunnittelumäärärahaa poistettavaksi. Kristillisdemokraateilla on myöskin ihan samoja painotuksia. Heillä erona on vielä kehitysyhteistyömäärärahojen korottamisesitys.

Valtiovarainministeri Sauli Niinistö

Arvoisa puhemies! Haluaisin ensiksi todeta, että on varsin hyvä seikka, että valiokunta on ensinnäkin ymmärtänyt Sampo-valtuuden avaamisen tärkeyden, ja toisaalta, että pääosa eli runsaat kahdeksan miljardia markkaa edelleenkin ohjataan velan lyhennyksiin. Se runsaat 100 miljoonaa markkaa, jonka kerroitte käytetyn, olisi saanut sekin kyllä jäädä käyttämättä.

Mutta kaikki se, millä arvoisa valiokunnan puheenjohtaja jatkoi äsken puhettaan ladelmalla toiveista ja toisaalta duubioilla verotuloista, kovin varovaisilla duubioilla — pahoin pelkään, että todellisuus on irrottautunut valiokunnan mietinnöstä. Minulla on pari uutista teille. Kumpikaan niistä ei ole kovin hyvä. Imf on antanut maaraporttinsa tai lyhennelmän käynnistään täällä. Saamme yksityiskohtaisemman raportin ennen vuodenvaihdetta. Se ei tule olemaan näin hyvä, veikkaan niin. Imf painottaa, vaikkei ilmeisesti olekaan mikään kylmä, kova kamreerilinjalainen, sitä, että talouspolitiikan painotus on Suomessa ollut oikein ja että niin pitäisi jatkaa. Huono uutinen sisältyy siihen, että me emme taida kyetä jatkamaan niin.

Lisätalousarviossa kyetään nyt todella lyhentämään lainaa runsaat kahdeksan miljardia markkaa. Annan arvoa sille, että nyt vihdoin täälläkin tunnustetaan, että kysymys ei ole mistään väärinarvioiduista verotuloista, ylimääräisestä ikkunoista ja ovista tulevasta rahasta vaan itse asiassa valtion varallisuuden siirtymisestä toiseen muotoon, pois varallisuudesta velan maksuun, joka on nollasummapeliä. Mutta lunnaat siitä kävivät kalliiksi. Muistan sen keskustelun, jolloin esittelin teille lisätalousarvioesityksen. Silloinhan täällä lähes ryhmä kuin ryhmä kertoi, että ei tule kuuloonkaan ilman lunnasrahoja. Niistä lunnasrahoista on nyt sitten puhuttu, ja kalliiksi kävivät. Toivon mukaan me sen vielä sentään kestäisimme.

Kun äsken kerroitte, mitä taloustieteilijät ovat kertoneet siitä, miltä Suomen talouden kehitys näyttää, tosiasia valtiovarainministeriönkin mielestä on, että me vielä teemme tämän vuoden aikana 3,7 prosentin kasvun ja ensi vuonna 3 prosentin kasvun. Mutta se ei kerro ollenkaan totuutta valtiontalouden tilanteesta. Olen täällä tavan takaa yrittänyt muistuttaa siitä, ainakin vuoden päivät, että lottovoitto on kertavoitto. Nyt tuli viimeinen lottovoitto tähän hätään. Julkisen sektorin tähtihetkiä ei rakenneta pelkästään 3,7 prosentin hyvällä kasvulla. Ei se riitä rakentamaan tähtihetkiä, aallonharjaa. Se aallonharja on nyt ohi. Tämä heijastuu hyvin valitettavalla tavalla verotuloihin.

Ongelmana on se paradoksi, että hyvän kasvun aikanakin meidän verotulomme tuntuvasti putoavat, juuri satunnaiset lottovoitonomaiset verotulot, paljon parjatut optiot esimerkiksi — ei enää tarvitse parjata, mutta kipeästi tuntuu valtion tuloveropuolella — tai luovutusvoitot. Jokaisen, joka näitä asioita miettii — ja ihmettelen, ettei valiokunta ole tätä verokertymäasiaa näköjään yhtään miettinyt — olisi pitänyt havaita, ja se on täällä kerrottu moneen kertaan, että veropohja näihin optioihin ja luovutusvoittoihin on ollut miinusmerkkinen jo pitkälti toista vuotta. Ei silloin voi kuvitella, että ne verotulot edelleen tulevat, kun ei tule luovutusvoittoja, kun optiot eivät toimi. Tämä varmasti ei kuulu edes kuulemienne kansantalouden asiantuntijoiden toimialaan, mutta tämä on valtion tasapainon kannalta, julkisen sektorin tasapainon kannalta, myös kunnat mukaan lukien, äärimmäisen olennainen tieto.

Me palaamme nyt normaalijärjestykseen. Valitettavaa siinä normaalijärjestyksessä on se, että onpa täällä oltu kuinka kovia, kylmiä ja kamreerinomaisia, ne, joita maailmassa pidetään ehkä tämän alan kansantalouksien, julkisten talouksien, parhaina asiantuntijoina, eli Imf:ssä, ovat toista mieltä, että täällä ei olekaan tehty kunnon talouspolitiikkaa. Se tulee olemaan tuomio, kun nuo satunnaistulot menetetään.

Tässä joutuu toteamaan, että ensi vuoden tasapainolaskelmat ovat heittelehtineet voimakkaasti. Tällä hetkellä vaikuttaa, että tasapainossa, ylijäämässä tulee kenties suurin kertamuutos sitten kuuteen vuoteen ja valitettavasti miinusmerkillä varustettuna. Kun totesin, että lunnasrahat kävivät kalliiksi, tässä tietysti joutuu tekemään yhden johtopäätöksen, että kun lunnaat maksetaan, lisälunnaita ei kukaan vaadi. Nyt on sitten vastuu jaettu teidän kanssanne. Ei ole mitään vaadittavaakaan syksyn mittaan. Minusta nyt kansanedustajille tulee sekin vastuu, että ei enää passaisi kentille mennä kertomaan ihmisille, että kyllä niillä on rahaa, sitä tulee joka puolelta, että tämä on jotain kiilusilmäistä velan maksamista. Sillä tavalla on saatu todellakin kansakin uskomaan, että heiltä tahallaan pimitetään jotain rahaa, kun on vain yritetty elää sen mukaan, että lottovoitto ei ole jokavuotinen, ja nähdä se, että velan lyhentäminen on se, jolla viime kädessä voidaan jotain turvata.

Arvoisa puheenjohtaja kiinnitti huomiota myöskin makrotalouden ilmiöihin ja edelleen toisti sen liki fraasinomaiseksi Euroopassa muodostuneen lauseen, että saapa nyt nähdä, miten Yhdysvallat vaikuttaa Eurooppaan. Minä pidän tuota vähän jälkijättöisenä. Euroopassa on toisteltu nyt vuoden päivät, mitenkähän pahasti Yhdysvallat vaikuttaa, minkä suuruinen riski on USA:n talous Euroopalle, kun pitäisi kysyä, minkälainen riski Eurooppa on Euroopalle. Ne luvut, joita Saksassa ja Ranskassa tällä hetkellä kasvun suhteen on saatu — tai onko saatu oikeastaan enää mitään lukuja, nollaa niissä luvuissa aika paljon on — osoittavat, että Euroopan talous on mennyt alaspäin. Se ei näy vielä yhtään edeltävissä kertomissani tasapainoon vaikuttavissa seikoissa. Se muodostaa tällaisen kansantaloudellisen riskin, että voi olla, että meidän kasvuennusteemme ei pitäisi, ja silloin ollaan taas aivan uudessa tilanteessa. Nyt ollaan vasta menettämässä sitä, mikä olisi pitänyt alun perinkin ymmärtää ja käsittää kertaluontoiseksi, mutta sen jälkeen, jos nuo riskit kasvavat, aletaan menettää sitä, mikä on pysyvää, ja se ottaa kipeää.

Kun olen joitakin kertoja yrittänyt sanoa, että niillä kymmenilläkään miljardeilla, joilla valtion velkaa on lyhennetty — ja se on näennäisesti ollut suuri summa, sen myönnän — toivon mukaan tämä eduskunta ei päätyisi leikkauslistojen tielle, niin nyt minä todella joudun toivomaan sitä.

Maria Kaisa Aula /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On varmaan ihan hyvä ja ymmärrettävää, että valtiovarainministeri ikään kuin herättelee tietoisuutta siitä, että saattaa huonomminkin mennä. Varmasti vuosi 2000 oli valtiontalouden kannalta erityisen hyvä, mutta toisaalta kaikki ennustelaitokset ainakin näillä näkymin myös tuleville vuosille ylijäämää ennustavat, tosin alenevaa. Varmasti on tarpeen olla varuillaan, mutta ei pitäisi valiokunnan muutoksiakaan ylidramatisoida. Vaikka tämä lista on pitkä, lisäykset ovat määrällisesti enemmänkin symboliluonteisia.

Mitä Euroopan tilanteeseen tulee, olen ministerin kanssa ihan samaa mieltä, että Euroopan pitää itse toimia eikä odotella Yhdysvaltojen veturina toimimista, joten siinä ei ole mitään erimielisyyttä. Myös itse tapasin Kansainvälisen valuuttarahaston edustajia, mutta en minä heidän näkemystään ihan näin synkeänä nähnyt. He näkivät, että Suomen talous on terveellä pohjalla (Puhemies koputtaa) mutta tarvittaisiin rakenteellisia uudistuksia myös työttömyyden vähentämiseksi, (Puhemies koputtaa) joita myöskin henkilökohtaisesti olen hallitukselta jäänyt odottamaan.

Valtiovarainministeri  Sauli  Niinistö

Arvoisa puhemies! Totesin äsken, että Imf tulee varmasti muuttamaan käsitystään. Sen taustana on se seikka, että heilläkään ei ole vielä kaikkea tiedossa. Tämä tilanne heittelehtii nyt hyvin voimakkaasti ja nimenomaan valtiontalouden tasapainon kohdalla. Mutta varsinaisesti kiinnitin nyt huomiota teidän sanomisiinne siitä, että valiokunta kertoo paljon. Tehän kerroitte, kuinka huonosti tällaisessa yhteiskunnassa asiat liki kaikilla sektoreilla ovat tai ainakin useilla mutta että valiokunta vain hyvin varovasti panee rahaa. Eikö tämä ole juuri sitä, millä te välitätte kansalaisille tiedon, että kyllä ovat huonosti asiat ja kyllä olisi paremmin varaa? Se on väärää tietoa kaikki tyynni.

Maria Kaisa Aula /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässähän on juuri se ongelma, että tosiasiahan on se, että meillä on paljon epäkohtia tässä yhteiskunnassa, eihän sitä ole kiistäminen. Tiet ovat huonossa kunnossa, terveydenhuollossa on jonoja, muuttoliike on aika vauhdikasta, ja asumisen hinta on Pääkaupunkiseudulla korkea. Ei minusta, ministeri Niinistö, sillä mihinkään päästä, että me kiistämme nämä ongelmat ja yritetään kehittää feel good factoria, että kaikkihan menee nyt hyvin ja uskokaa näin. Minusta on ihan oikein, että sanotaan, että ongelmia on. Mutta jos kuuntelitte tarkkaan, minä sanoin puheenvuorossani, että myönnän sen, että menokohteita on aika paljon, ja se on aika haasteellinen tehtävä, kuinka nämä sovitellaan yhteen valtiontalouden tarpeiden kanssa. En minä teitä siinä ollenkaan kadehdi. Täytyy vain löytyä tärkeysjärjestys ja sellaiset tekijät, joilla edistetään valtion velanmaksukykyä tulevaisuudessa ja saadaan vauhtia myöskin talouden ja työllisyyden pyöriin, niin että ne edistäisivät sitä, että talouskehitys ei menisi huonosti vaan mieluummin paremmin.

Kari  Rajamäki  /sd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Oli erittäin tärkeää, että lisäbudjetin käsittelyn yhteydessä hallitusryhmät kykenivät ottamaan hallitusohjelman toteutumisen painotukset arviointiin juuri sosiaali- ja terveydenhuollon osalta. Vaikka kasvuvauhti osin pienenee, niin julkisen talouden ylijäämä kaikkien selvitysten mukaan, myös Suomen Pankin tässä kuussa valmistuneen selvityksen mukaan, säilyy lähivuodet 2001—2003 5 prosentin tasolla suhteessa bkt:hen. Se on erittäin korkea ja vie velan bkt:n suhteen hallitusohjelman alle 50 prosentin tasosta 30—34 prosenttiin vuonna 2003.

Valtiovarainministeri ei ole myöskään tutustunut tuoreeseen viiden ensimmäisen kuukauden verotulokehitykseen. Valtion ammatti- ja pääomatulot ovat kasvaneet 10,7 prosenttia viime vuoden vastaavaan ja yhteisöverotuotot 70 prosenttia.

Suosittelen, ministeri Niinistö, mustaa maalipyttyä vähän eteenpäin siirtää.

Bjarne Kallis /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Markka voidaan käyttää kolmella tavalla: Voidaan lyhentää velkaa, voidaan sijoittaa se niin, että se tuottaa, tai sitten voidaan sijoittaa se niin, että se tuottaa kustannusten säästöä. Olen melko varma, että ministeri Niinistön kanssa olemme samaa mieltä, että jos katto vuotaa, me korjaamme sen katon mieluummin kuin lyhennämme velkaa, koska se on pitkässä juoksussa edullisempi.

Kun työryhmät luovuttavat ministereille erilaisia raportteja, niin esimerkiksi huumeidenvastaisesta työstä todetaan, että markka huumeidenvastaiseen työhön säästää viisi markkaa kustannuksia. Jos tällaista väitetään ja vielä ministerin suulla, yhteiskunnan kannalta olisi silloin viisasta sijoittaa se markka niin, että säästyisi viisi markkaa. Tällaisia esimerkkejä löytyy hyvin paljon. Ymmärrän, että valtiovarainministeri katsoo enemmän (Puhemies koputtaa) sitä, mitä kassassa on, ja varmasti on tullut ehkä vähän sokeaksikin, (Puhemies koputtaa) kun on koko ajan joutunut puhumaan tuosta suuresta velasta (Puhemies koputtaa) ja velan lyhentämisestä. Mutta on muistettava, että on muitakin vaihtoehtoja, jotka voivat olla yhteiskunnan kannalta edullisempia.

Valtiovarainministeri  Sauli  Niinistö

Arvoisa puhemies! Ed. Rajamäki, te unohditte nyt, että kasvuprosentista ei ole vielä edes kysymys. Se on vakaa, hyvä. Mutta erityistulot ovat katoamaan päin, ja niitä kertyi kaiken kaikkiaan viime vuonna 14 miljardia markkaa julkiselle sektorille. Ylijäämä on heikkenemässä. Niin kuin totesin, ylijäämän suhteen tapahtuu suurin muutos sitten kuuteen vuoteen.

Kun kertasitte näitä hyviä verotuloja, nehän ovat viime vuoden veropohjasta saatuja tuloja, esimerkiksi yhteisövero, mutta oletteko te tutustunut lehdistöön, joka kertoo päivä päivän jälkeen tulosvaroituksista? Kun yhtiö, joka vielä tänä vuonna maksaa viimevuotisista tuloistaan huomattavia veroja, antaa tälle vuodelle tulosvaroituksen, se tietää, että ensi vuonna sillä ei olekaan samanlaista veropainetta, ei alkuunkaan. Sitä ne tulosvaroitukset nyt kertovat.

Ed. Kallis, en ole vielä koskaan törmännyt sellaiseen määrärahaan, jonka kauppaaja ei olisi sitä mieltä, että tämä määräraha tuottaa vähintään kaksinkertaisesti ellei peräti viisinkertaisesti takaisin itsensä. Ainoa, mitä minun järkeni kieltäytyy ymmärtämästä, on se, kun meillä on 200 miljardia menoja, miksi ei sitten ole 400 miljardia tuloja. (Puhemies koputtaa) Miksi sellaisia menoja sitten on, jotka vain menevät?

Pekka Kuosmanen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Mielestäni Lipposen ykkös- ja kakkoshallitus on erittäin hyvää, vakaata talouspolitiikkaa harrastanut, ja se näkyy Suomen talouskasvussa ja talouden menestyksessä. Mutta ministeri Niinistö oikein varoitti, että tällä hetkellä muun muassa paperi- ja kartonkipuolella on sellainen tilanne Euroopassa, että varastot alkavat olla täynnä ja joudutaan jatkossa lomautuksiin ja irtisanomisiin. Tämä on varmaan teille täällä uutta.

Pörssihän romahti täysin. Helsingin pörssin Hex-indeksi on laskenut tämän vuoden aikana 43 prosenttia. Ministerin varoitukset ovat paikallaan.

Kysymys ministerille ainoastaan Sammon omistuksen alentamisesta: Mitkä syyt ovat johtaneet siihen, että haluaisitte Sammon omistuksen Suomen valtion osalta nollaan?

Marjatta Stenius-Kaukonen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri Niinistö, te sanotte, että lunnaat tulevat kalliiksi. Minä sanon teille, että väärä säästäminen tulee kalliiksi. Oletteko te tätä pohtineet? Terveydenhuolto on alue, jolla tämän viestin pitäisi mennä perille, jolla tulokset ovat selvät. Nyt olemme saaneet tiedon, että Suomi on pudonnut alhaisimmalle tasolle EU-maiden terveydenhuoltomenoissa, ja se on todella huolestuttavaa. Huolestuttavaa on nimenomaan se, että lääkärilakko on jatkunut yli kolmen kuukauden ajan ja hallitus seuraa tekemättä mitään. Mitä te, ministeri Niinistö, aiotte tehdä, jotta terveydenhuollon henkilöstö saa viestin, että hallitus ja valtiovarainministeriö on valmis kehittämään terveydenhuoltoa? En minä tarkoita, että teidän pitää antaa viesti pakkotoimien käynnistämisestä, (Puhemies koputtaa) vaan viesti siitä, että te haluatte kehittää (Puhemies koputtaa) terveydenhuoltoa ja sitä kautta säästää (Puhemies koputtaa) ihmisten henkiä ja myöskin rahoja.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minä pahoin pelkään, että ministeri Niinistö on täysin oikeassa tässä analyysissä, ei kai siinä mitään. Se mikä minua mättää tälläkin kertaa on se, että minkä ihmeen takia ministerin pitää Imf tähän kaivaa apuun. Kun ministeri ilmoittaa sen näin, niin se tulee sillä selväksi, ei siihen tarvita ulkomaisia juoksupoikia apuun.

Sitten totean sen, että kun ministeri sanoi, että kun menee 100 miljardia, niin sitten 200 miljardia pitäisi tulla tuloina, niin ei varmaan tulekaan, koska se 200 miljardia on siellä inhimillisen tuskan puolella. Se on se, minkä sitten sosiaali- ja terveyspuolella jnp. kansalaiset kärsivät, ei se sen ihmeellisempää ole, mutta se on riittävän järkyttävää ollakseen olemassa.

Klaus Bremer /r(vastauspuheenvuoro):

Puhemies! Kun tilanne nyt on muuttunut näin dramaattisesti, totean, että ainakin minulla on lisätalousarvioesitykset vähennyksistä, joilla välittömästi säästettäisiin valtion kassaan 54 miljoonaa ja kymmenen vuoden aikajaksolla miljardi markkaa. Mitä ministeri Niinistö nyt tekee kaikin voimin, että ehdottamani vähennykset lisätalousarvioon hyväksytään ja säästetään valtion kassaan? Ainakin odotan, että tälle poikkeukselliselle toiminnalleni saisin erityiskiitoksen esimerkkinä muille. (Naurua)

Virpa Puisto /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Oli aika dramaattista puhua lunnasrahoista, kun puhutaan yhteisten varojen käytöstä. Ei ole kysymys lunnasrahoista. Kysymys on yhteisen hallitusohjelmamme toteuttamisesta, hallitusohjelmaan kirjattujen tavoitteiden toteuttamisesta. On väärin myös puhua julkisen sektorin tähtihetkistä. Kyllä viimeiset kymmenen vuotta ovat olleet seinäruusun asema julkiselle sektorille. Laman alkaessa julkinen sektori alasajettiin. Nyt kysymys on siitä, että emme enää halua pitää sitä 90-luvun syvimmän laman tasossa, vaan olemme yhteisesti sopineet hallitusryhmien kesken, että ensi vuonna 0,8 prosenttia ja seuraavana prosentti nostetaan määrärahaa selkeästi terveyden- ja sosiaalihuollon palvelujen rakenteiden korjaamiseen. Sen varmasti ministerikin myöntää, että jos talon hirret lahoavat (Puhemies koputtaa), korjattava ne on.

Mauri Pekkarinen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On tietysti hyvä, että valtiovarainministerikin kertoo täällä siitä, mitä talouden taivaalla tapahtuu. Näitä tietoja tietysti tulee aika monesta torvesta näinä aikoina, saman suuntaisia.

Minä kiinnitän huomiota siihen, että viime syksynä ministeri briljeerasi sillä, että hän kykeni mielestään laskemaan suurituloisimpien verotusta enemmän kuin silloinen oppositio keksi edes esittää. Äskettäin ed. Ben Zyskowicz esitti, että pitää antaa uusia veronkevennyksiä. Siis joidenkin kulutuskysyntää on lisätty ja ollaan lisäämässä, sikäli kuin Ben Zyskowiczin puheet pitävät paikkansa.

Kysymys on nyt siitä, keiden kulutuskysyntää tulee tässä tilanteessa kipeimmin parantaa ja lisätä. Tässä minä yhdyn helposti siihen ajatuskulkuun, mitä ed. Puisto sanoi. On paikallaan vähenevistä voimavaroista ja resursseista suunnata se kulutuskysyntämahdollisuus niihin kohtiin yhteiskunnassa, jotka kohdat ovat kipeimpiä. Niitä ovat (Puhemies koputtaa) muun muassa terveydenhuollon tai pienituloisimpien ihmisten tai työttömien ihmisten elämäntilanteen (Ed. Puisto: Näin on nyt tehty!) kohentaminen.

Valtiovarainministeri Sauli Niinistö

Arvoisa puhemies! Kovin lyhyt aika vastata.

Ed. Kuosmanen, on hyvä, että nuo valtuudet ovat olemassa ilman mitään konkreettista tällä hetkellä vireillä olevaa erityistarkoitusta.

Ed. Stenius-Kaukonen, johtuukohan se lääkärilakkokin siitä osin, että on annettu sitä kuvaa, että täällä on rahaa vaikka kuinka paljon, mutta joku tekee kiusaa ja maksaa sillä velkoja? Tämä väite ei pidä paikkaansa. Valitettavasti täällä ei enää ole rahaa, ei edes kiusantekoa varten.

Ed. Pulliainen, Imf:n otin vain esille, en tukemaan ajatuksiani, vaan valittaen joudun toteamaan, ettemme kykene noudattamaan jatkossa heidän hyvänä pitämäänsä politiikkaa.

Ed. Puisto, kysymys on tulon tähtihetkistä, tulonmuodostuksen tähtihetkistä. Kun puhutte syvimmän laman tasosta, mahdatteko tietää, ettei syvimmän laman taso paljon poikennut siitä tulotasosta, joka nyt on. Silloin katettiin suunnattomalla velalla se taso. Nyt se katetaan terveellä tavalla verotuloilla, mutta ei mistään ole kovin paljoa lisää tullut siihen. Näinhän tilanne on. Ei lamassa eletty laman mutkan mukaan, vaan se mutka tasattiin kovalla kovalla velanotolla. Siitä on kysymys.

Ed. Pekkarinen, sitten tämä legenda suurituloisten veronalennuksista, viime vuonna esittelemäni veronalennus on ymmärtääkseni Suomen veronalennushistoriassa, josta keskustapuolueella ei ole paljoa kokemuksia, kaikkein solidaarisin. Verrattuna esimerkiksi sinipunahallituksen veronalennuksiin, jotka ovat edellisiä veronalennuksia tässä maassa, painopiste prosenteissa oli noin kolmen suhde kahteen suurituloisten hyväksi. (Puhemies koputtaa) Tässä veronalennuksessa ovat säännönmukaisesti pienituloiset olleet etusijalla, mistä kyllä minua on moitittukin. Esimerkiksi viittaan siihen, että (Puhemies koputtaa) tupopöydässä paikalla olleet kumppanukset näkivät kyllä, että veronalennus pitää tehdä tasaprosentein eikä niin kuin olen tähän asti esitellyt: pienituloisia suosivina.

Leena Rauhala /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri Niinistö, teidän vakava ja varoittava puheenne on varmasti tarpeen tällaisessa asiassa, kun on kysymys kansalaisten selviämisestä. Mutta toitte esille sen, että meistä monet kentillä kertovat silmät kiiluen, miten rahaa on ja sitä ei vain oikein jaeta. Arvoisa ministeri, mielestäni meistä monet ovat lähteneet kentille enemmänkin kuuntelemaan ja katsomaan ja näkemään niitä kipupisteitä ja sitä, mitä kaikkea se realismi siellä on.

Mielestäni valtiovarainvaliokunnan puheenjohtaja ed. Aula toi maltillisesti esille ne pääkohdat, mitkä ovat aivan realismia ja joihinka rahaa todella tulisi etsiä ja näitä ratkaisuja löytää myös budjetin ja myös tämän lisäbudjetin myötä, koska ne tulevat myöhemmin kalliimmaksi (Puhemies koputtaa), määrätyt asiat, niin kuin ed. Stenius-Kaukonenkin toi esille (Puhemies koputtaa) terveydenhuollon puolelta.

Markku Laukkanen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Näiden madonlukujen lukemisen jälkeen, ministeri Niinistö, on varmaan hyvä kysyä: Mitä on nyt viimeisen viikon aikana oikein tapahtunut? Te olitte mukana antamassa hallitusryhmille oikeuden lisätä nämä 100 miljoonaa markkaa lisäbudjettiin. Viikko sitten hallitus sopi 2 miljardin markan paketin budjettiriiheen.

Nyt on hyvä kysyä: Mitä uutta on nyt tullut teidän tietoonne kotimaan taloudesta, Euroopan taloudesta, Yhdysvaltain taloudesta, maailman taloudesta, mikä antaa aiheen nyt tällaiseen taloustilanteen fundamenttien uudelleenarviointiin? Tämän lisäksi on hyvä kysyä: Aikooko valtiovarainministeriö tämän jälkeen tarkistaa kasvuennustetta, ja mikä on näkymä budjettiriiheen? Oletteko jo nyt valmis sanomaan, että täällä ed. Zyskowiczin lupaamat veroalet pannaan jäihin? Onko niille tilaa? Mikä on tämä uusi linjaus nyt tästä eteenpäin, ja mihin tämä teidän tilanneanalyysinne tällä hetkellä oikein perustuu?

Reijo Laitinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kyllä me varmaan kaikki ymmärrämme sen, että talouskasvu hidastuu ja sitä myöten myöskin verotulot supistuvat. Varmasti on niin, että viime vuosi oli verotulojen kasvun osalta hyvin poikkeuksellinen. Mutta ihan samalla tavalla kuin ed. Laukkanen jäin pohdiskelemaan sitä, onko nyt syytä valtion ja hallituksen omia kasvuennusteitaan myöskin tuon puheenvuoron pohjalta, minkä käytitte, vähän rukata.

Toisaalta myöskin pohdiskelin sitä, että kun lisätalousarviossahan ei tehdä kuin vajaan 100 miljoonan markan muutokset, jotka ovat aivan mitättömiä, kun otetaan huomioon, minkälaisesta suuruusluokasta on kysymys, oliko madonlukunne kohdistettu hallituspuolueiden eduskuntaryhmille, jotka tekivät sopimuksen uusista hyvinvointipalveluista vuosille 2002—2003. (Puhemies koputtaa) Oliko tämä kohdistunut näitä panostuksia kohtaan?

Liisa Hyssälä /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ministeri Niinistön puheessa ei ollut jälkeäkään kokoomuksen uudesta sosiaalisemmasta julkikuvasta. En odottanutkaan, että olisitte kiittänyt valtiovarainvaliokuntaa siitä, että edustajat ovat yhteiskunnan kipupisteisiin halunneet tuoda korjausta. Tarkoitan tällä sosiaali- ja terveydenhuoltoa ja myöskin koulutointa. Valtiovarainvaliokunnassa on vakavasti näistä keskusteltu. Ihmettelenkin, miten ministeri Niinistö näkee tämän pohjoismaisen hyvinvointivaltiomallin tulevaisuuden, jossa yhteisesti verovaroin rahoitetaan toimivia, hyviä, korkeatasoisia julkisia palveluja. Miten se on suhteessa viime päivien veronalennuspuheisiin ja suhteessa ministerin alkupuheeseen?

Leea  Hiltunen  /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olisin toivonut todella, että te, ministeri Niinistö, olisitte puheenvuorossanne tuonut esille, että valtiovarainministerillä on myöskin tahtoa korjata pahimpia epäkohtia, joita on selkeästi myöskin valiokunnan asiantuntijakuulemisessa esille tullut ja joihin valiokunta on löytänyt ratkaisuja. Minusta siitä, että hallituspuolueet ovat hyvinvointipalveluista laaditun sopimuksen takana eli on etsitty ratkaisuja ja myöskin on löydetty suuntaa, jolla korjataan tämän hetken pahimpia epäkohtia, olisi pitänyt antaa kiitos. Ymmärrän kovasti sen, että ministerin tehtävänä on huolehtia hyvästä talouspolitiikasta, mutta näen myöskin niin, että tässä salissa on huolehdittava hyvästä yhteiskuntapolitiikasta ja niistä rakenteista, joilla pidämme huolen siitä, että meillä myöskin jatkossa on työkykyinen (Puhemies koputtaa) työvoima ja nimenomaan verotuloja on tulemassa.

Valtiovarainministeri Sauli Niinistö

Arvoisa puhemies! Otetaan nyt kerran vielä kasvuennuste kontra satunnaiset tulot. Sanon, että ei ole tarvetta tällä hetkellä edes muuttaa kasvuennustetta. Me elämme sitä 3,7 prosentin kasvuennusteen mukaista linjaa tällä hetkellä ainakin vielä, toivon mukaan myöskin jatkossa. Mutta ne satunnaistulot, joista on kerrottu ja joista olen saanut minusta aika kovaakin kieltä kuulla, miksi niitä ei käytetä, ne nyt katoavat, ne, joita olen lottovoitoksi kuvannut. Ne nyt vain menetetään. Tämä on täällä toistettu kymmeniä kertoja. Jos tämä on jollekin yllätys, ihmettelen. Ei ole tapahtumassa talouden fundamenttien kohdalla mitään muuta, mutta nämä satunnaistulot poistuvat. Lottovoittoa ei oteta joka viikko, tämä kuponki oli väärin täytetty nyt, ja tästä eteenpäinkin näyttää olevan niin, ettei oikeaa kuponkia tule takaisin kovin nopeasti. Mutta ei siihen elämäänsä kukaan voi perustaakaan, että jatkuvasti satunnaishyvällä elettäisiin. Sen vuoksi rahat on ohjattu lainanlyhennykseen, koska on ymmärretty, että niin korkealle ei voida menopohjaa mitenkään rakentaa.

En minä mitään madonlukuja puhele, mutta totean nyt vain, että sen kuvan antaminen, että näillä satunnaistuloilla voitaisiin ratsastaa, on vaarallista harhaanjohtamista. Kun puhutaan (Puhemies koputtaa) suomalaisesta niin huonosta, huonosta yhteiskunnasta, euroalueella Suomi käyttää selkeästi eniten menoja julkiseen sektoriin suhteessa bruttokansantuotteeseen. Silti meillä tavan takaa (Puhemies koputtaa) kuulee, ja tätä minä ihmettelen, että sillä ja sillä sektorilla me olemme Euroopan unionin tai euroalueen keskiarvoa jäljessä. Me olemme vähän keskiarvoa jäljessä kaikessa, mutta kun lasketaan yhteen, me olemme ylivoimainen ykkönen rahan käytössä euroalueella. (Puhemies koputtaa) Se yhtälö on hirvittävän vaikea ymmärtää. Samalla meidän verotuksemme on tietysti ylivertaisesti korkein, tuloverotus nimenomaan.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Keskityn puheenvuorossani yhteen ainoaan asiaan, luomutuotannon markkina- ja tukitilanteeseen.

Lipposen ensimmäinen hallitus tai lähinnä käytännössä ministeri Hemilä asetti tavoitteeksi, että luomutuotannossa olisi nyt 125 000 hehtaaria Suomen peltoalasta. Viime vuonna oli 148 000 hehtaaria, eli markkinat olivat menneet yli tuon rajan selvästi. Sehän tarkoittaa 6,7:ää prosenttia kokonaispeltoalasta. Viime vuonna tehtiin joko tarkoituksellisesti tai, sanotaanko, vahingossa virhearvio erikoisympäristötuen tarpeesta. Kun viime vuonna näihin aikoihin todettiin, kuinka paljon lisää luomutukihakemuksia oli tullut sisään, rahoitusvajaus oli melkoinen.

Tämä on aiheuttanut melkoisen poliittisen aktiviteetin meillä ja kovan paineen meihin poliitikkoihin, erikoisesti maa- ja metsätalousvaliokunnan jäseniin, että määrärahaa pitäisi yrittää tavalla tai toisella korottaa, niin että sisällä olevat asialliset hakemukset voitaisiin hyväksyä. Hallitus esittikin tässä lisäbudjetissa 40 miljoonaa markkaa lisää, ja nyt, aivan oikein, on tulossa 35 miljoonaa markkaa lisää eli toisin sanoen kaikki se, minkä maa- ja metsätalousministeriön virkamieskunta on ilmoittanut tarpeeksi. Vielä viime viikolla tarkistin ministeriltä, että onhan tämä nyt sitten se summa, joka riittää nyt olemassa oleviin hakemuksiin, ja hän ilmoitti, että kyllä on. Nyt sitten ovat eräät ministeriön virkamiehet laskeneet liikkeelle tästä poikkeavan näkemyksen, ja ymmärrän, että Suomen keskustan sinänsä hyvää tarkoittava esitys seuraa tätä huhua, jonka mukaan tarvittaisiin vielä 35 miljoonaa markkaa lisää. On sympaattista, että Suomen keskusta on luomutuotannon lisäämisen kannalla, mutta tarvetta tähän ei kuitenkaan ministerin mukaan ole. Tässä ovat ministerin puheet vastaan tätä ehdotusta, minkä Suomen keskusta on vastalauseessaan tuonut julki.

Sitten asia on mennyt eteenpäin. Hallituspuolueet äsken, lukuun ottamatta vasemmistoliittoa, ovat sopineet siitä, että vuonna 2003 lisätään erikoisympäristötukea 180 miljoonalla markalla, josta Suomen rahoitusosuus on tuon 56 prosenttia plus 44 prosenttia -jaon perusteella 80 miljoonaa markkaa. Tämä tarkoittaa sitä, että tämä kehitys on muutoin aika tavalla hyvin linjassa, kunhan vuoden 2002 tilanne selvitetään nyt oikealla ja luotettavalla tavalla. Siihen ei ole löytynyt minkäänlaista vastausta, ei sieltä ei täältä eikä tuolta.

Keskusteluun on tullut lisäaineksia aivan viime viikolla, kun luomustrategiatyöryhmä on julkistanut ehdotuksensa. Sehän on tarkastellut vuoteen 2006 saakka kolmea eri tavoitetasoa. Vaihtoehdot ovat, että luomuala olisi vuonna 2006 10 prosenttia tai 15 prosenttia tai 20 prosenttia peltoalasta. Työryhmä on päätynyt malliin, jossa tavoitetaso on 10 prosenttia. Tämä merkitsisi sitä, että vuodesta 2000 vuoteen 2006 saakka olisi lisätty erityisympäristötukea 26 miljoonaa markkaa vuodessa. Kuten äsken sanomastani kävi ilmi, nyt siis Lipposen toinen hallitus on mennyt tämän ohi jo eli luomustrategiatyöryhmän tavoiteasettelu on tavallaan jälkijättöinen.

Nyt joudutaan ratkaisemaan siinä työryhmässä, joka tekee tasavallalle kokonaismaatalousstrategiaa, se, mikä on se tapa, millä tavalla nyt edetään. Onko se sellainen tapa, että kaikki ne tuottajat, jotka haluavat asiallisesti siirtyä luomutuotantoon, voivat sen tehdä? (Ed. Rajamäki: Pyyhitään mieluummin tuulilasia kuin peruutuspeiliä!) — Näin on tämän asian laita, että eteenpäin pitäisi katsoa. — Tämä on nyt sitten todella suuren luokan kysymys. Tässä on hyvin mielenkiintoinen tilanne taloudellisestikin, kun ajatellaan viljatuotantoa. Jos tuotat viljasatosi luomutuotantomuotona, kilohinta vientikaupassa on 50 penniä per kilo korkeampi kuin perinteisesti tuotettuna. Satotasoerot eivät tässä mitätöi positiivista vaihtoehtoa. Sitä on syytä korostaa. Toisin sanoen luomutuotannosta ainakin vientituotantoon on tulossa todella vähän pitemmällä aikavälillä kannattava vaihtoehto.

Marja-Liisa Tykkyläinen /sd:

Arvoisa puhemies! Tarkoitukseni oli alun perin esitellä valtiovarainvaliokunnan sivistys- ja tiedejaoston pääluokat, mutta koska valtiovarainvaliokunnan puheenjohtaja teki sen, kiinnitän huomiota vain joihinkin muihin kohtiin.

Haluan todeta, että me teimme päätöksiä lääkärikoulutuksen kohdalla, koska siellä aloituspaikat ovat vähentyneet, ja näin ollen lisäsimme määrärahat, jotta voimme nostaa aloituspaikat 550:een syyslukukauden 2001 alusta lukien. Meillä olivat kuultavina Tampereen yliopiston asiantuntijat sekä Kuopion yliopiston asiantuntijat. Omaksi käsityksekseni jäi, että näissä yliopistoissa on kaikkein vaikein tilanne lääkärikoulutuksen aloituspaikkojen osalta. Summahan oli siis 2,95 miljoonaa markkaa. Näin ollen tässä olemme edenneet.

Ammatillisen aikuiskoulutuksen määrärahojen supistaminen on ollut hyvin ongelmallinen, ja kuulimme myöskin tästä asiantuntijoita. Tällä kertaa emme lisänneet kuin 20 miljoonaa markkaa sen johdosta, että muita sopimuksia on syntynyt sosiaali- ja terveyspuolella hallituspuolueiden sopimuksien mukaisesti. Varmaan ensi vuonna joudumme palaamaan näihin kysymyksiin.

Arvoisa puhemies! Haluaisin ottaa esille muutamia muita asioita, muun muassa kirkollisasiat. Valiokunta ja jaosto on joutunut useamman vuoden ajan pitämään huolta ortodoksisen kirkon viroista. Jälleen kerran toivoisin, että ministeri nyt jo ottaisi vihdoin opikseen, nimittäin kulttuuriministeri, että hän tosiaan laittaisi jo pohjiin tulevaisuudessa nämä virkarahoitukset, että meidän ei tarvitsisi jatkuvasti näitä asioita pohdiskella. Nyt nämä ovat järjestyksessä, eli voimme edetä tässä hyvin.

Täällä on jo tullut esityksiä eräiden puheenvuorojen kohdalla, kun me olemme ohjaamassa myöskin rahoituksia lentokoulutukseen, joka on tarkoitettu aloitettavaksi Porissa. Sanoisin nyt näin, että me kuulimme tästä asiantuntijoita Porin kohdalla ja kysymys on nimenomaan Finnairin lentokoulutuksesta. Asiantuntijakuulemisen yhteydessä on todettu, että on välttämättömän tärkeää tämä aloitus tehdä. Tässä on kysymys myös lentoturvallisuudesta. Valiokunta otti kyllä mietinnössään, ed. Bremer, kantaa myös siihen, että tulee selvittää yksityispuolen asiat, joihin te varmasti viittasitte yhdessä puheenvuorossanne.

Haluan vielä ottaa esille Joensuun Tiedepuiston. Tästäkin oli olemassa sellaisia mielipiteitä, että siellä ei olisi kaikki kunnossa. Haluan todeta, että olen itse tutustunut Joensuun Tiedepuisto Oy:hyn, joka on Joensuun kaupungin omistama ja Pohjois-Karjalan ammattikorkeakoulu Oy:n, Joensuun yliopiston tukisäätiön, Pohjois-Karjalan liiton ja Pohjois-Karjalan koulutuskuntayhtymän muodostama osakeyhtiö. Siellä ovat kaikki asiat kunnossa. Näin ollen me olemme voineet lisätä myös hallituksen esityksen mukaisesti 5 miljoonaa markkaa määrärahoja.

Arvoisa puhemies! Kaiken kaikkiaan opetusministeriön pääluokka saatiin yksimielisesti opposition kanssa vietyä läpi, mistä haluan kiittää valtiovarainvaliokunnan sivistys- ja tiedejaoston jäseniä. Toivotaan, että lisäkorjaukset voidaan hoitaa seuraavassa lisäbudjetissa ja sitten varsinaisessa budjetissa.

Jukka  Vihriälä  /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Haluaisin lisäbudjetin palautekeskustelussa ensiksi puuttua siihen asiaan, että kun hallituspuolueet ovat tehneet 14.6. päivätyn hyvinvointipanostuksia koskevan paperinsa, niin on mielenkiintoista, että tässä paperissa vasemmistoliitto ei ole mukana, mutta hallitus kuitenkin istuu niin kuin mitään ei olisi tapahtunut. Tämä on aika mielenkiintoista. Demokratia ja parlamentarismi saavat uusia muotoja, jatkuvasti ne vaihtelevat melkein kuin vuodenajat, aina tulee jotain uutta mielenkiintoista. Tämä on syytä todeta.

Tässä yhteydessä on syytä todeta myös se, että lisäbudjettiin tehtiin hallituspuolueiden taholta runsaan 1,6 miljardin lisäysehdotukset. Tämän sopimuksen mukaan, kuten täällä aikaisemmin kuulimme, vajaa 100 miljoonaa tuli toteutettua. (Ed. Rajamäki: Runsaat!) — No, vajaa 100 miljoonaa, kun katsotaan myös EU:lta tuleva tulopuoli. Mutta kyllä tämä suuruusluokka pitänee paikkansa. — Tällä tavalla tietenkin parlamentarismi muuttuu tässä maassa pikkuhiljaa, ja tiedä vielä, mihin päästäänkään.

Arvoisa puhemies! Puutun ihan muutamiin pääluokkiin nimenomaan siltä osin, että kuten täällä on kuultu, mietinnössä on kaksi vastalausetta. Lähinnä keskustan vastalauseesta haluaisin todeta puolustusministeriön pääluokan kohdalta ja ennen kaikkea puolustustarviketeollisuudesta. Nämä määrärahat, mitkä nyt siellä ovat, ovat täysin riittämättömät. Sinnehän ei esitetty penniäkään lisämäärärahaa. Asiantuntijat aivan selkeästi toivat jaostossa esille, että tarve olisi, jotta kotimainen puolustustarviketeollisuus voisi jatkaa ja kehittyä, 230 miljoonaa markkaa. Me esitämme vastalauseessa 100 miljoonan lisäystä, joka olisi nimenomaan kotimaisen ruuti- ja ampumatarviketuotannon turvaamiseen. Me tiedämme, että yt-neuvottelut ovat meneillään, ehkä ovat jo päättyneetkin eräissä yksiköissä eri puolilla maata niin Lapualla, Vihtavuoressa kuin muuallakin päin. Tämä on sellainen ongelma, joka ei ratkea millään muulla kuin rahalla, sitä on turha muuksi muuttaa.

Sitten maa- ja metsätalousministeriön pääluokkaan. Ed. Pulliainen puhui jo ympäristötukiasiasta ja ennen kaikkea luomutuotantokysymyksestä. Me esitämme tähän todella vielä 35:tä miljoonaa markkaa lisää, niin kuin tuottajajärjestöt ovat esittäneet. Tämä lähtee siitä, että tarve olisi 110 miljoonaa markkaa, jotta voidaan uusia luomu- ja muita erityistukisopimuksia tehdä ja lisäksi ottaa erityistuen piiriin nykyisten luomutilojen kasvava pinta-ala. On avoimesti annettava tunnustusta tässä suhteessa hallitukselle ja hallituspuolueille, että saatiin edes se 35 miljoonaa markkaa, jota ministeriö esitti. On aivan totta, että alkuperäinen esitys maa- ja metsätalousministeriöltä oli 75 miljoonaa markkaa, mutta se tuli sitten vasta jatkoneuvottelujen jälkeen. Tämä on todettava tyydytyksellä.

Mitä muuten maatalouteen tulee, niin lisäbudjetissa kirjataan myös viime vuoden lopun maataloustuloratkaisu eli 100 miljoonaa markkaa kansalliseen tukeen. Tämä liittyy tehtyyn maataloustuloratkaisuun. Pitää muistaa kuitenkin, että maataloudessa nimenomaan kannattavuus on vaikein kysymys. Viime vuonnakin maatalouden kustannukset nousivat runsaalla 850 miljoonalla markalla.

Arvoisa puhemies! Sitten liikenne- ja viestintäministeriön pääluokkaan, perustienpitoon, josta on paljon puhuttu ja jossa suhteessa myös hallitus on nyt neuvotteluissaan edennyt vuosille 2002—2003, mutta siihen akuuttiin asiaan, mikä tällä hetkellä on ennen kaikkea alempiasteisessa tiestössä, budjetissa tulee yhteensä 31 miljoonaa markkaa. Käsittelyn aikana liikennejaostossa lukema nousi 21:stä 31 miljoonaan markkaan. Tähän tietenkin pitää olla tyytyväinen. Pienetkin lisäykset ovat aina hyviä, mutta ne ovat täysin riittämättömiä, ja me esitämme 150:tä miljoonaa markkaa lisää perustienpitoon.

Mutta sitten liikenneministeriön pääluokkaan liittyy myös sekä aluepoliittisesti että yhteiskuntapoliittisesti mielenkiintoinen kysymys, eli Vuosaaren sataman liikenneväylien suunnitteluun esitetään 4 miljoonan markan määrärahaa. Mielestäni ja mielestämme tämä ei ole tässä tilanteessa perusteltua, vaan esitämmekin tämän poistamista. Tässä ovat ennen kaikkea myös ympäristönäkökohdat vielä täysin selvittämättä, ja kyllähän Vuosaari-kysymys on ennen kaikkea erittäin merkittävä aluepoliittinen ratkaisu. Sitä on turha kiistää. Emme suinkaan lähde sanomaan sitä, ettei Helsinki saa tehdä itselleen satamaa. Se on tietenkin Helsingin oikeus, mutta pitääkö yhteiskunnan olla tukemassa, kun meillä satamakapasiteettia — ainakin näin talonpoikaisjärjellä ajatellen — on ihan riittävästi tässä maassa, rakentaa nyt uudet väylät ja uusi infra myöskin tämän ympärille, mikä Vuosaaren satamasta on tulossa? Minusta tämä on erittäin suuri aluepoliittinen, yhteiskuntapoliittinen kysymys, ja vähän ihmetyttää se ja hämmästyttää, kuinka hiljaa monet satamakaupungit ja niiden tiedotusvälineet ovat olleet tämän, sanotaan, helsinkiläisten satamakaappauksen edessä. Olisi luullut, että voimakkaammin olisi reagoitu. Tässähän on toki nyt aikaa vielä.

En suinkaan vastusta sitä, jos Helsinki panostaa voimavaransa tähän satamaan, mutta on aivan selvää, että se on muusta maasta pois. Meidän on se avoimesti tunnustettava niin Pohjanmaan rannikolla kuin täällä, myöskin Turussa ja Kotkassa, Porissa ja Raumalla, joka puolella tätä maata. Siinä mielessä minusta olisi nyt perusteltua, että eduskunta käyttäisi sitä valtaa, joka sillä on, ja poistaisi tämän määrärahan lisäbudjetista.

Liisa  Hyssälä  /kesk:

Arvoisa puhemies! Aloitan itsekin puheeni Vuosaaren satamahankkeella. Olemme esittämässä suunnittelumäärärahan poistoa seuraavista syistä muun muassa: Vuosaaren satama on Helsingin kaupungin ajama, maamme oloissa mittava ja kallis hanke, jonka ympäristövaikutukset ovat suuret ja mielestäni tarpeellisuus on kyseenalainen. Maamme satamaliikenteen kasvu ei ole ollut millään tavalla merkittävää viime vuosina. Se on itse asiassa ollut laskusuunnassa, ja monet tuotantolaitoksia lähellä olevat satamat ovat investoineet paljon toimintansa parantamiseen ja laajentamiseen.

Helsinki perustelee hanketta vanhojen satama-alueiden ottamisella rakennuskäyttöön. Tämän takia Sörnäisten satama ja Länsisatama pitäisi siirtää pois nykyisiltä paikoiltaan. Kyse on siis hyvin pitkälti Helsingin kaavoituspolitiikasta.

Hankkeen toinen perustelu on ollut pelko Helsingin satamakapasiteetin loppumisesta. Meillä on maassamme kuitenkin vapaata satamakapasiteettia, ja sitä on hyvin monella rannikolla. Maamme maantieteellinen muoto on erittäin edullinen satamien kannalta, koska matkat ovat lyhyet eri satamista sisämaahan. Meillä on myöskin vajaakapasiteettia, kun ottaa huomioon Kokkolan, Porin, Turun, Kotkan, Haminan, muun muassa nämä satamat, joita kehittämällä pystyttäisiin varmasti tämän maan tarve täyttämään. Vuosaaren satama joutuisi valtaamaan kasvunsa muilta satamilta, mikä ei ole kokonaisedun kannalta järkevää, koska monilta vanhoilta satamainvestoinneilta menisi taloudellinen perusta.

Vuosaaren satamaa suunnitellaan keskelle luontoalueita, aivan tulevan Natura-alueisiin kuuluvan kansainvälisesti arvokkaan lintuvesialueen reunaan. Satamarata jouduttaisiin vetämään Natura-alueen poikki. Tällä miljardi-investoinnilla edellytykset työpaikkojen luonnille eivät ole mielestäni millään lailla reaalisia suhteessa kalliisiin korvausinvestointeihin. Näin ollen esitän, että tämä suunnittelumääräraha todellakin hylätään kokonaan.

Arvoisa puhemies! Olemme myöskin esittämässä sosiaali- ja terveydenhuollon alueelle lisää rahoitusta jo nyt sen takia, että nämä yhteiskunnan kipupisteet ovat todellakin akutisoituneet aivan viime aikoina, erityisesti juuri terveystoimessa. Palvelujen heikentymisen kierre on saatava pysähtymään, ja siihen tarvitaan rahoitusta. Meillä on noin 150—200 kuntaa, joilla on erityisen suuria vaikeuksia palvelujensa järjestämisessä. Jos kunta elää jatkuvasti harkinnanvaraisten avustusten turvin, se ei pysty pitkäjänteisesti suunnittelemaan terveystointaan, ja pitkäjänteinen suunnittelu taas on edellytys sille, että kunnollisia palveluja saadaan aikaan ja että voidaan myöskin säästäen palvelujen järjestämisessä toimia. Jos aina vuosittain tiedetään harkinnanvaraisista avustuksista tai saadaan niitä, monta kertaa suunnittelu on kovin lyhytjänteistä.

Tämän maan palveluverkosto on terveystoimessa hyvin vaikeasti hahmotettavissa, kun maa on monimuotoista, koko maa ei ole samaa laatua. Tarvittaisiin nyt uusia kokeiluja, tarvitsisimme uusia valvonta- ja ohjausjärjestelmiä. Kaikki nämä ontuvat, ja potilaat joutuvat hakemaan hoidon laadun rajoja oikeusistuimista valitusten ja kantelujen kautta. Mielenterveysongelmat, päihteet ja turvattomuus ovat lisääntyneet, ja ne vaativat myöskin jatkuvaa uutta panostusta.

Esimerkiksi terveydenhuoltoalan järjestö Super, lähi- ja perushoitajaliitto, vaatii vuosille 2002—2005 9 miljardin korotusta terveydenhuoltomenoihin. Järjestö katsoo, että lisärahat tulisi ohjata kunnille sosiaali- ja terveydenhuollon valtionosuuksien kautta nimenomaan hoitohenkilöstön palkkaamiseen ja palkkatason nostamiseen, vuodepaikkojen lisäämiseen ja erikoissairaanhoidon jonotusaikojen lyhentämiseen.

Arvoisa puhemies! Olen tyytyväinen siitä, että olemme saaneet myöskin lisäystä ammatillisen aikuiskoulutuksen alueeseen. Esimerkiksi Varsinais-Suomessa Salon seudulla on tällä rahalla erittäin suuri merkitys. Salon seutu kasvaa edelleen hyvin menestyvän teollisuuden vaikutuksesta, ja useilla aloilla on siellä jo merkittävää työvoimapulaa. Lisääntyvä työikäinen väestö kasvattaa myös yksityisen ja julkisen sektorin palvelujen tarvetta sekä uudisrakentamisen tarvetta. Nämä kasvavat työmarkkinat eivät kuitenkaan itsestään ole poistaneet rakenteellista työttömyyttä eivätkä syrjäytymistä työelämässä. Näin ollen katsotaan erityisesti Salon alueella, mutta myöskin Turun vastaavissa koulutusyksiköissä, että tällä on suuri merkitys esimerkiksi juuri telakkateollisuuden työvoiman saatavuuden kannalta.

Arvoisa puhemies! Kuntien peruspalvelut ovat todellakin saamassa ensi vuonna jotain korjausta rahoitukseen, mutta meillä on suuria epäkohtia palveluiden järjestämisessä tänä päivänä ja myöskin kansalaisten perusturvassa. Juuri eilen oikeuskansleri on näpäyttänyt sairauspäiväraha-asiassa, kun hän on ratkaisussaan todennut, että valitus niin sanotusta nollapäivärahasta on ollut aiheellinen, eli meillä on perusoikeuksien toteutumisessa runsaasti puutteita.

Olli   Nepponen  /kok:

Arvoisa puhemies! Suhdanteet ovat heilahtelevia, ja varoittavia ilmiöitä on ilmassa. Valtiovarainministeri aivan oikeutetusti nosti esiin kysymyksen siitä, miten valtiontalous kehittyy, tuleeko satunnaisia tuloja lisää. On hyvin epätodennäköistä todella, että näin tapahtuisi. Siksi on tyydyttävä maltillisiin ratkaisuihin, ja myöskin tämän lisätalousarvion käsittelyn yhteydessä korotukset ovat onneksi vähäisiä.

Ed. Bremer nosti esiin Porin lentokoulutuksen. Suhtaudun siihen itsekin hyvin kriittisesti. Sitä on julkisuudessa käsitelty. Yksityinen lentokoulutus tarjoaisi halvemmalla vaihtoehtoja peruskoulutukselle, mutta tuskin siihen enää muuta ratkaisua löytyy.

Luomutuotantoon panostetaan aivan oikeutetusti. Ihmiset haluavat luomutuotteita, mutta on kuitenkin kriittisesti katsottava jatkossa, kuinka paljon luomutuotantoa lisätään. Siinä on myöskin ongelmia. Ei ole riittävästi tutkittu, kuten luomustrategiatyöryhmä mietinnössään totesi, ja esittää lukuisia erilaisia tutkimuskohteita luomutuotannon kehittämisen yhteydessä.

Viimeisenä kohtana otan esiin puolustusteollisuuden tulevaisuuden, jonka osalta itse olin esittämässä määrärahan lisäämistä. Tyydyn siihen, että valtiovarainvaliokunta on lausumassaan edellyttänyt, että jatkossa tähän saadaan rahoja, ja mikäli huhut pitävät paikkansa, tähän palataan toisessa lisätalousarvioesityksessä.

Sakari Smeds /kd:

Arvoisa puhemies! Lisäbudjetin eduskuntakäsittelyn yhteydessä hallitusryhmät ovat lisänneet tämän vuoden menoja noin 100 miljoonalla markalla. Tätäkin tärkeämpänä muutoksena julkisuudessa olleiden tietojen perusteella hallitusryhmät ovat sitoutuneet eräisiin myös tulevia vuosia koskeviin määrärahamuutoksiin.

Näin toimien hallitus ja hallitusryhmät ovat mielestäni osoittaneet, että opposition linja on ollut perusteltu, kun se on useasti tämän vaalikauden aikana vaatinut lisäpanostuksia yhteiskunnan ongelmakohtien lievittämiseksi. Hallitushan lupailee lisävaroja hyvinvointipalvelujen kehittämiseen, sosiaalitoimen valtionosuuksiin, perustienpitoon ja huumehoitoihinkin. Mikä näiden hyvien lupausten todellinen sisältö tulee syksyllä olemaan, se jää nähtäväksi. Ainakin ymmärsin ministeri Niinistön esittelypuheenvuorossaan voimakkaasti kyseenalaistaneen tämän linjan.

Muutenkin on todettava, että mielestäni kokoomuksen sisälle on rakentumassa mielenkiintoinen erilaisten sanojen välinen jännite. Toisaalta puhutte pehmeämmästä profiilista julkisuuteen päin, mutta tähän suuntaan pyrkivät toimenpiteet leimataan lunnasrahoiksi. Toisaalta te ryhmänjohtajanne suulla voimakkaasti vastustatte eräiden edustajien palkkionkorotuksia, mutta ratkaisevassa äänestyksessä teidän äänenne ratkaisevat sen, että esitykset tulevat hyväksytyiksi. Mitä tämä mahtaa luvata tulevaisuutta varten?

Kaikilta osin hallituksen lupaukset ja käytännön teot eivät ole mielestäni samassa linjassa. Näin erityisesti kehitysyhteistyön osalta. Hallitusohjelmassahan hallitus lupaa tavoitella YK:n asettaman suosituksen mukaista kehitysyhteistyön tasoa taloudellisen tilanteen niin salliessa. Arvelen, että tämä hallitusohjelmakirjaus on ollut ainakin vihreille ja vasemmistoliitolle hyvinkin tärkeä kysymys hallitusneuvotteluissa. Nyt tiedämme kuitenkin, että todellinen käytännön tilanne on aivan toinen. Kehitysyhteistyön bkt-osuus ei ole kasvussa, pikemminkin sitä tänä vuonna uhkaa laskeminen. Voi käydä myöskin niin, että Suomen kehitysyhteistyöpanos tulee olemaan tänä vuonna alle Euroopan unionin jäsenmaiden keskiarvon. Tähän hallitus ei ole reagoinut, jos reagoinniksi ei lueta parin ministerin hyviä puheita. Mielestäni tämä on eettisestikin ongelmallinen tilanne. Hallitusohjelmassa luvataan kehitysyhteistyön bkt-osuuden kasvavan, mutta näin ei käytännössä ole sitten kuitenkaan tapahtumassa.

Valtiovarainvaliokunnan käsittelyn yhteydessä kristillisdemokraattinen ryhmä esitti kehitysyhteistyöhön 100 miljoonan markan lisäpanostusta, jota keskusta tuki. Tukea emme kuitenkaan saaneet vihreiltä tai vasemmistoliitolta, jotka julkisuuteen ovat samasta aiheesta puhuneet. Mielestäni voisi olla, ja olisi, rehellisempää puhua jostakin muusta tavoitteesta kuin mistä hallitusohjelma puhuu. Hallitusohjelma selkeästi antaa ymmärtää maamme pyrkimyksenä olevan 0,7 prosentin tason saavuttaminen. Minusta olisi rehellisempää nähdä, että tämän kaltaisiin määrärahalisäyksiin ei ole olemassa riittävää poliittista tahtoa. Toivon mukaan olisi olemassa riittävä poliittinen tahto edes 0,4 prosentin bkt-osuuden saavuttamiseen.

Arvoisa puhemies! Kristillisdemokraattinen eduskuntaryhmä on lisäbudjetin käsittelyn yhteydessä tehnyt vain neljä muutosesitystä. Mielestämme keskeisiin herkkyyskohtiin puuttuviin asioihin olemme halunneet oman aloitteemme tehdä.

Ensinnäkin olemme esittäneet 300 miljoonan markan lisäpanostusta kuntien sosiaali- ja terveydenhuollon valtionosuuksiin, jotta pahimpiin epäkohtiin voitaisiin saada pikaista korjausta. Toiseksi olemme esittäneet 100 miljoonan markan lisäpanostusta kehitysyhteistyöhön, kolmanneksi saman suuruista 100 miljoonan markan summaa perustienpitoon. Tänä päivänä on julkisuuteen saatettu hallituksen talouspoliittisen ministerivaliokunnan linjaus siitä, että jo ensi vuonna oikoratahanke mahdollisesti olisi etenemässä, samoin E18-hanke olisi etenemässä. Näitä on tervehdittävä toki tyydytyksellä. Neljänneksi olemme esittäneet 100 miljoonan markan määrärahaa kotimaisen ampumatarviketuotannon säilymisen varmistamiseksi.

Näitä, arvoisa puhemies, olemme esittäneet ja tulemme näistä äänestyttämään huomenna. Mielestäni esityksemme ovat maltillisia. Ne puuttuvat niihin epäkohtiin, jotka monien kansalaistenkin mielessä ovat. Uskon, että nämä lisäpanostukset myös pidemmällä aikavälillä tuovat säästöjä.

Kari Rajamäki /sd:

Herra puhemies! Vaikka taloudessa kieltämättä USA:n vaikutuksesta on tiettyjä epävarmuustekijöitä, kasvuvauhti selvästi laskee ja tämä vuosi on eräiltä osin metsäteollisuutta myöten ongelmallinen — toisaalta taas esimerkiksi konepajateollisuudessa on erittäin hyviä näkymiä, että eri alojen osalta on eroja — niin on nähtävissä, että julkisen talouden ylijäämät kyllä ovat rakenteellisista syistä olemassa. Viime vuoden merkittävä 26 miljardin, siis noin 7 prosentin, julkisen talouden ylijäämä on toki selvästi pienenemässä kaikkien ennusteiden mukaan, mutta 5 prosenttia tasona 2001—2003, niin kuin arvioidaan, on erittäin korkea taso jatkossakin. Se ilmeisesti mahdollistaa jossain määrin myöskin verokeskustelun jatkumisenkin lähivuosille.

Sinänsä tällä hetkellä verotulokehityksestä ensimmäisen viiden kuukauden osalta saadut tiedot ovat todella vielä hyvin myönteisiä, ansio- ja pääomatulojen osalta kasvu on 11,2 prosenttia ja yhteisöverotulot peräti 64 prosenttia. Nämä ovat osoituksena siitä, että kuluvan vuoden talousarvion osalta mennään tulopuolella varsin hyvin.

Lisätalousarvion käsittelyn yhteydessä hallituspuolueet kykenivät arvioimaan myös valtiontalouden kokonaistaustaa ja myöskin tulokehitystä kuin myös hallitusohjelman toteutumisen eri painotuksia. Itse asiassa tässä yhteydessä käytiin nyt sitä valtiovarainvaliokunnan ja eduskunnan hallitusryhmien kehysmietinnön yhteydessä peräänkuuluttamaa köyhyyteen ja syrjäytymiseen ja muun muassa hyvinvointivaltion perustan tukemiseen liittyvää keskustelua. Muun muassa sosialidemokraattinen eduskuntaryhmä kritisoidessaan kaavamaista velan maksua on ollut nimenomaan huolissaan hyvinvointivaltion perustasta ja erityisesti kriisiytyvän sosiaali- ja terveydenhuollon, muun muassa erikoissairaanhoidon, tilanteesta. Tältä osin saavutettu ratkaisu kahden seuraavan vuoden aikana suunnata 1,5 miljardia tähän, on erittäin tärkeätä täsmärappausta hyvinvointivaltion perustaan.

Samoin myös ne muutkin ratkaisut, jotka tässä yhteydessä tehtiin, erityisesti tietysti vielä budjettiriihessä tarkentuvat köyhyyden ja toimeentuloturvan parannusasiat kuin myös osittain infra-asiat, osoittavat minusta valtiovarainministerin puheenvuorosta huolimatta hallituksen uusiutumiskykyä. Tältä osin hallituskokoonpano on osoittanut minun mielestäni elinvoimaisuutta siinä, että se on kyennyt arvioimaan asioita ja hallitusohjelman kokonaisuutta paino-tuksien osalta.

Erittäin tärkeätä on, että liikenneyhteydet ovat tulleet nyt voimakkaammin esille. Kyseessähän on kansallisen ja kansainvälisen kilpailukykymme ja tulevan valtiontalouden perustan varmistaminen myöskin. Liikenneyhteyksillä on tietysti tärkeä merkitys alueellisten erojen poistamisessa ja alueellisen kilpailukyvyn parantamisessa. Tätä korostavat tietysti Suomen syrjäinen sijainti ja maantieteelliset erityispiirteet, jotka vaativat erityisesti meidän ja muiden unionin maiden välisten yhteyksien keskeisen merkityksen ymmärtämistä. Tältä osin hallituspuolueiden ratkaisut ovat tärkeitä ja ne linjaavat myös muun muassa valtiovarainvaliokunnan liikennejaoston ja eduskunnan yksimielisiä painotuksia.

Kerava—Lahti-oikorata on koko Suomen hanke. Se tunnetaan idässä nopeina itäratoina, mutta se on kapasiteetiltaan umpeutuvan pääradan takia välttämätön meidän taloutemme kehityksenkin kannalta. Muun muassa mahdollinen Vuosaaren satama — ollaan siitä mitä mieltä tahansa — on myöskin asia, joka ei voi toteutua, jollei näitä kysymyksiä ratkaista. Mahdollisimman pikainen aikataulu ja erillisrahoitus — tänä päivänä hallitus on asiassa tehnyt konkreettisia ratkaisuja, eli näin nopeasti hallitus on tässä toiminut. Eduskunta lausui joulukuussa, liikenneministeriö asetti työryhmän joulukuussa, ja nyt on jo ratkaisu. Tätä voi sanoa salamainfrapäätöksenteoksi, ja siitä on annettava tunnustus hallitukselle. (Ed. I. Kanerva: Entä E18?) — E18-hanke myöskin erityisrahoituksella on luonnollisesti.

Nämä ovat juuri sellaisia tiettyyn talouden kysynnän hiipumiseen liittyviä tärkeitä hankkeita, jotka vahvistavat taloutta tulevaisuudessa ja suurina infrahankkeina ovat myöskin varmistamassa tiettyä talouden toimeliaisuutta. Vuosaaren satama sinänsä on myös hanke, jota ei voida normaali-infraraamilla toteuttaa. Tässä yhteydessä on myöskin kiinnitettävä huomiota perustienpidon määrärahatasoon. Samoin kuin puolustusministeriön puolella halutaan tehdä täysi kustannuskompensaatio, ostovoiman korjaus, niin on tietysti luonnollista, että infrassa on sama logiikka budjettikäsittelyssä oltava.

Erittäin tärkeää on ratojen sähköistämisen nopeuttaminen. Järjestystä ja perusteltavuutta muuttamatta täytyy tässä asiassa edetä. Toista Raippaluodon siltaa tähän maahan ei pidä rakentaa, vaan pitää nimenomaan pohjoisen ja idän sähköistys sen perusteltavuuden mukaisessa järjestyksessä viedä eteenpäin.

Tasoristeysten turvallisuusohjelmaa on ehdottoman välttämätön kiihdyttää, koska me emme voi Keravan—Lahden luomia nopeiden junien Pendolino-yhteyksiä aikaansaada millekään rataosalle, ennen kuin turvallisuuskysymys on myös järjestetty.

Arvoisa puhemies! Hallituspuolueet, valtiovarainvaliokunnan ryhmät, ovat hyvässä yhteistyöhengessä myös käyneet läpi lisätalousarvion kipupisteitä, hyvin marginaalisella tavalla, mutta kuitenkin osoittaen suuntaa, puuttuneet harkinnanvaraisten rahoitusavustusten ohella muun muassa puolustusteollisuuden tilanteeseen. Se on asia, jota ei valtiovarainvaliokunnan liikkumavaralla voitu arvioida, eikä se ole mittaluokaltaan sen luokan kysymys, että sitä eduskunnassa pitää säveltää. Tältä osin hallitus on asiaa käsitellyt, ja lisäbudjetissa saanemme siihen palata.

Erittäin tärkeitä olivat myöskin ammatillisen aikuiskoulutuksen järjestämiseen liittyvät lisäpanostukset. Tähän asiaan on myöskin ensi vuoden talousarviossa ja budjettiriihessä kiinnitettävä ehdottomasti huomiota.

Maatalouden ympäristötuen nostaminen vastaamaan luomustrategian painotuksia on hyvin tärkeätä tässä maatalouden tilanteessa ja EU:n maatalouden kriisin ylimenossa.

Tiepuolella olemme kiinnittäneet huomiota perustienpidon ohella juuri tasokäytävien turvallisuuden kysymyksiin.

Erittäin tärkeitä ovat kauppa- ja teollisuusministeriön puolella kansallisten investointitukien myöntövaltuuden samoin kuin energiatuen myöntövaltuuden nostot.

Nämä ovat niitä asioita, joiden pohjalta myöskin toivon mukaan budjettiriihessä voidaan asioita syventää (Puhemies koputtaa) muistaen myöskin työllisyysmäärärahat sekä tärkeät Kansaneläkelaitoksen, (Puhemies koputtaa) muun muassa psykokuntoutuksen, tarpeet.

Pirjo-Riitta  Antvuori  /kok:

Arvoisa puhemies! Valtiovarainvaliokunta on tehnyt lisätalousarvioon vähän alle 100 miljoonan markan lisäykset. Lisäykset ovat kertaluontoisia, lähinnä aika teknisiä ja pieniä korjauksia. Valtiovarainvaliokunnan lisäykset antavat kuitenkin selkeästi suuntaa siitä, minne lisäpanostuksia jatkossakin on tarve osoittaa.

Pitkäaikaistyöttömyys on edelleen vakava ongelma, johon nyt entistä paremmin on päästy pureutumaan. Työministeriön puolelle on lisätty 20 miljoonaa markkaa palkkaperusteisiin työllistämistukiin. Valiokunta on halunnut kiinnittää huomiota erityisesti paitsi työllisyysrahojen riittävyyteen myös alueellisten erojen huomioimiseen. Myös sivistys- ja tiedejaosto on painottanut ammatillisen aikuiskoulutuksen merkitystä ja todennut, että hallituksen esittämän 80 miljoonan lisäksi tarvitaan 20 miljoonaa markkaa.

Mielenterveysongelmien määrän lisääntyminen myös aikuisväestön kohdalla on nähty ongelmana, johon on ollut myös pakko puuttua. Kelan järjestämän harkinnanvaraisen kuntoutuksen rahat psykoterapioihin ovat loppuneet tänä vuonna jo huhtikuussa. Kela onkin joutunut lähettämään tiukan ohjekirjeen kentälle palvelujen vähentämisestä. Tilanne on vakava, onhan mielenterveyshäiriö yleisin työkyvyttömyyseläkkeelle siirtymisen syy. Toisaalta opiskelijoiden psyykkiset ongelmat merkitsevät usein opiskeluaikojen pitkittymistä, usein myös opiskelun keskeytymistä. Valitettavaa on, että kunnat eivät osoita riittävästi rahaa ostopalveluihin, vaan sysäävät vastuun Kelalle.

Valtiovarainvaliokunta esittää nyt kuitenkin 10 miljoonan lisäystä, jotta harkinnanvaraista kuntoutusta aikuisille voidaan antaa myös loppuvuonna ja jotta lasten ja nuorten kuntoutusrahaa ei nakerreta aikuisten tarpeisiin.

Arvoisa puhemies! Syvyyttä tämän lisätalousarvion käsittelylle ovat luoneet hallituspuolueiden eduskuntaryhmien käymät neuvottelut vuosien 2002 ja 2003 painopisteistä. Täällä eduskunnassa päästiinkin jo ennennäkemättömällä tavalla linjaamaan tulevien budjettien painotuksia jo tässä vaiheessa valmistelua. Kaiken kaikkiaan nyt edessämme olevan lisätalousarvioesityksen käsittely ja tulevien vuosien budjettien painopisteitä kartoittaneet neuvottelut onnistuivat hyvin täydentäen samalla toisiaan. Tulevien vuosien budjettien painopisteistä sovittaessa päästiin tulokseen, johon voi olla tyytyväinen. Haluaisinkin peräänkuuluttaa yhteistä vastuuta tässä tuloksessa pysymiseksi sopimuksen kaikilta osapuolilta. Sovituissa painopisteissä tulevat hyvin katettua juuri ne kipupisteet, joiden korjaaminen onkin seuraavina vuosina tärkeintä.

Erityisen tärkeänä pidän sitä, että niin tässä lisäbudjetissa kuin ensi vuosien painotuksissakin tuodaan selvästi esille hyvinvointipalvelujen ja erityisesti lasten ja nuorten tarpeisiin panostamisen tärkeys.

Haluan kuitenkin yhä korostaa, että mielenterveyspalveluihin samoin kuin esimerkiksi huumeriippuvaisten nuorten hoitoon satsattujen markkojen lisäksi meidän on määrätietoisella otteella tartuttava ongelmien syihin. On ehdottoman tärkeää, että kodin antaman tuen ja läheisyyden lisäksi niin neuvoloilla, päiväkodeilla kuin kouluillakin on parhaat mahdolliset edellytykset tarjota lapsille ja nuorille terve ja turvallinen kasvuympäristö.

Hallituspuolueiden eduskuntaryhmät sopivat mittavien lisävoimavarojen osoittamisesta kuntien sosiaali- ja terveydenhuollon valtionosuuksiin. Pallo siirrettiin nyt monella tavoin kuntasektorille ja kuntiemme päätöksentekijöille. Näillä määräyksillä on mahdollista korjata monta epäkohtaa.

Köyhyys, työttömyys ja syrjäytyneisyys ovat liian monen suomalaisen arkea edelleenkin. Meidän onkin panostettava näihin ongelmiin. Paras tapa tähän ei kuitenkaan ole viiden tai kymmenen markan korotus yhteiskunnan eri tukimuotoihin. Sosiaali- ja terveystoimen sekä työvoimahallinnon palvelujen kehittämisen tulee olla etusijalla etsittäessä ratkaisuja näihin moniulotteisiin ongelmiin.

Arvoisa puhemies! Ainoastaan vastuullinen talouspolitiikka voi taata mahdollisuudet hyvinvointivaltion turvaverkon säilyttämiselle myös tulevaisuudessa. Jokainen miljoona lyhennettynä valtionvelasta merkitsee pysyvää liikkumatilaa valtiontaloudessa korkomenojen pienentyessä. Nämä pysyvät korkomenosäästöt voidaankin sitten osoittaa niihin kohteisiin, joihin lisäpanostuksia kaikkein eniten tarvitaan. Kertaluontoisten tulojen varaan emme voi rakentaa hyvinvointivaltion tulevaisuutta. Siksi onkin aivan oikein, että kertaluontoiset tulot käytetään velanmaksuun ja sitä kautta hyvinvointivaltion hyväksi myös pitkällä aikavälillä. Erityisen riskialtista olisi valtion menojen tuntuva lisääminen ilman kestävää pohjaa tilanteessa, jossa suhdanteet saattavat nopeastikin muuttua, ja tilanteessa, jossa meidän on nyt viimeistään aloitettava valmistautuminen suurten ikäluokkien eläkkeelle jäämiseen ja huoltosuhteessa vääjäämättä tapahtuviin muutoksiin.

Marjatta Stenius-Kaukonen /vas:

Arvoisa puhemies! Jatkan siitä, mihin jo vastauspuheenvuorossani ministeri Niinistölle viittasin, eli Suomen panostus terveydenhuoltoon on ennakkoarvioiden mukaan putoamassa EU-maiden alhaisimmaksi tänä vuonna. Suomen Lääkäriliitto pitää tätä häpeällisenä. Uskon, että Lääkäriliitto ei ole huolissaan terveydenhuoltomenoista vain sen vuoksi, että he eivät ole tyytyväisiä palkkaansa, vaan tämä huoli syntyy ennen kaikkea siitä viimeisen kymmenen vuoden kehityksestä, joka on johtanut siihen, että julkisessa terveydenhuollossa ei ole riittäviä toimintamahdollisuuksia hoitaa potilaita. Tähän huoleen hallituksen tulisi vastata, ei pakkotoimilla, niin kuin ministeri Soininvaara arvioi minun tällä viikolla kyselytunnilla tarkoittaneen. On monia keinoja, joilla hallitus voi viestittää, että se haluaa panostaa sosiaali- ja terveydenhuoltoon. Tässä hallitusta ovat auttaneet hallituspuolueiden eduskuntaryhmät päättäessään siitä, että vuonna 2002 ja 2003 tulee sosiaali- ja terveydenhuollon voimavaroja lisätä. Näitä ministeri Niinistö kutsuu kalliiksi lunnasrahoiksi. Hänen äskeiset vastauksensa ikävä kyllä osoittavat, että hänellä ei tunnu olevan minkäänlaista käsitystä sairaiden ihmisten arjesta. Toivon, että hän, kun ei ole täällä, olisi käynyt katsomassa Ajankohtaisen kakkosen juuri tulleen ohjelman, jossa kerrottiin muun muassa kolmesta tekonivelleikkausta odottavasta potilaasta ja heidän tuskastaan.

Tähän lisäbudjettiinkin olisi tullut saada selkeä lisäpanostus terveydenhuoltoon, joka olisi käsitykseni mukaan ollut signaali siitä, että todella eduskunta kantaa huolta lääkärilakosta ja terveydenhuollon tilasta. Oma käsitykseni on, haluan sen sanoa vielä viimeisen kerran ennen kuin eduskunta jää lomalle, että mielestäni ei voida sallia, että lääkärilakko jatkuu kesälomien ylitse. En voi ymmärtää sitä, sanoisinko, melkein huolettomuutta, joka tuntuu täällä talossa vallitsevan. Tiedän, että monet kansanedustajat ovat huolestuneita, mutta tässä talossa ei ole riittävästi ilmeisesti ymmärretty sitä tilannetta, mikä terveydenhuollossa vallitsee nimenomaan nyt tämän lääkärilakon johdosta — tietysti, mikä siellä vallitsee muutenkin, mutta mikä nyt vallitsee. (Ed. S. Lahtela: Mutta hallitus ei huolestu!) Nyt tarvitaan hallitukselta toimenpiteitä, kuten jo äsken sanoin, ei pakkotoimia, vaan neuvotteluja osapuolten kanssa siitä, miten lakko saadaan loppumaan välittömästi.

Tässä lisäbudjettiesityksessä valtiovarainvaliokunta on lisännyt Kelan harkinnanvaraiseen kuntoutukseen 10 miljoonaa markkaa. Se on ihan hyvä, mutta sehän ei tietysti riitä ratkaisemaan näitä ongelmia.

Työllisyysmäärärahojen lisäys ja ammatillisen lisäkoulutuksen lisäys ovat myös erittäin tärkeitä ja hyviä, mutta näistä on todettava myös, että ne eivät ole riittäviä. Tänään olemme kuulleet ministeri Filatovin esittelevän hallituksen suunnitelmia. Sanon vain, että ne ovat ihan hyviä suunnitelmia, mutta meillä on olemassa kaikki lait ja pykälät, jotka mahdollistaisivat jo tänä päivänä niiden toimien toteuttamisen, joita nyt taas suunnitellaan. Meillä tehdään koko ajan torttua tortun päälle. Jo silloin, kun tehtiin kuntouttavaa työtoimintaa koskevaa lainsäädäntöä, kaivoin esiin ne kaikki lait, joita tuli aika vino pino ja joissa ovat erilaiset nimenomaan työvoimahallinnon, Kelan ja muiden tahojen mahdollisuudet järjestää työtä ja nimenomaan tällaisia räätälöityjä polkuja ja pidempijaksoisia työsuhteita. Mutta ongelma on se, että ei ole ollut riittävästi varoja näillä viranomaistahoilla, joiden tehtävä on näitä toteuttaa. Se on luonut tämän ongelman, joka on johtanut todella köyhyyteen monien ihmisten kohdalla.

Ed. Antvuoren kanssa olen kyllä eri mieltä siitä, etteikö 5 tai 10 markan lisäyskin päivässä merkitsisi näille ihmisille huomattavaa apua tämän hetken tilanteeseen. Eihän siinä puhuta suurista summista, mutta monen se saattaisi auttaa pois esimerkiksi pysyvästä toimeentulotukiasiakkuudesta. Se on jo arvo sinänsä. Mutta vasemmistoliiton selkeä tavoite on tietysti se, että käteen jäävää tuloa lisätään niin, että ihmisten ei tarvitse olla pysyvästi toimeentulotukiasiakkaina. Tässä saimme kyllä arvokasta tukea eilen kirkon nälkäryhmän asiantuntijoiden kannanotosta, jotka toteavat varsin painokkaasti, että nykyinen vähimmäistoimeentulotaso on riittämätön. Perusturvaetuuksien riittävyys ja perusetuuksien suhde muihin etuihin on tärkein ratkaisuaan odottavista asioista. Tästä olemme täsmälleen samaa mieltä.

Äsken unohdin sanoa sen, joka itselleni on ollut erittäin tärkeä asia, kun puhuin terveydenhuollosta. On erittäin tärkeää tietysti, että lääkärikoulutukseen tuli lisää rahaa. Tietysti, kun se perustuu omaan aloitteeseeni, tästä asiasta olen todella iloinen.

Pirkanmaan kansanedustajat esittivät myöskin ammustarvikkeisiin rahaa. Valitettavasti nyt tässä on päädytty vain ponteen. Tässä puhutaan myöskin vakavasta asiasta työllisyyden kannalta. Niin kauan kuin meillä armeija on, todella kotimaisia tarvikkeita olisi syytä tuottaa. Näissä kannanotoissa ei ole ristiriitaa.

Tuija Nurmi /kok:

Arvoisa puhemies! Lisätalousarvion käsittely on saatu läpi, ja mietintö puhuu omaa kieltään. Siellä ainakin valiokuntakäsittelyssä olemme saaneet puhua suumme puhtaaksi, ja mietinnössä on ainakin niissä jaostoissa, joissa itse työskentelin, voitu tehdä sellainen teksti, että siinä on voinut sanoa sanottavansa. Mutta haluan muutaman pääluokan vielä käsitellä läpi.

Päijät-Hämeen 12 kunnasta harkinnanvaraista rahoitusavustusta vuodelle 2000 haki 10 kuntaa ja sitä myönnettiin 4 kunnalle. Kanta-Hämeen 16 kunnasta 11 haki avustusta ja 7 sai sitä. On myönteistä, että tässä lisätalousarviossa kuntien harkinnanvaraisiin avustuksiin löytyi lisärahaa. Ikävää puolestaan on se, ettei lisätalousarviossa voitu huomioida ruutiteollisuutta ja raskasammuksien tuotantoa. Huoltovarmuus siltä osin maastamme lähtee, ellei muihin toimiin pikaisesti ja aktiivisesti ryhdytä.

Ammatilliseen aikuiskoulutukseen tuli 20 miljoonaa markkaa lisää rahaa. Ammatillinen aikuiskoulutus tuottaa hyvää tulosta, ja esimerkiksi omalla alueellani Päijät-Hämeen koulutuskonsernissa tästä on hyviä tuloksia. Tästä koulutuksesta on työllistytty erinomaisesti.

Vielä loppuun haluan mainita, että perustienpidon ja rataverkon kehittämiseen tullut 20 miljoonaa markkaa on tullut myös tarpeeseen. Ihmisiltä on tullut paljon kiittävää palautetta. Varsinkin maaseutuvaltaisiin kuntiin nämä rahat ovat tulleet todella tarpeeseen. Palaute metsänomistajilta ja alempiasteisten teiden käyttäjiltä on ollut sen suuntaista, että teiden kunnon ylläpitämisestä on todella pidettävä huolta.

Seppo  Kääriäinen  /kesk:

Arvoisa puhemies! Ensin ed. Vihriälän pohjustamasta Vuosaaren satama-asiasta ihan lyhyesti. On selvää, että Helsingin kaupungilla on oikeus ja ehkä osin jopa velvollisuuskin rakentaa haluamansa satama, mutta eri asia on se, millä rahoilla tämä tapahtuu. Tässä budjetissa on 4 miljoonaa markkaa liikenneväylien suunnittelua varten. Nyt on käsillä tilanne, jolloin tähän asiaan pitää puuttua, antaa signaali siitä, mikä on valtion osuus tämän sataman väylien rahoittamisessa. Sehän on auki oleva asia. Signaalin pitää olla se, että rakentakoon Helsinki tämän sataman alusta loppuun saakka.

Tässä on kysymys vähän laajemmastakin satamapolitiikasta. Ihmettelen minäkin, minkä vuoksi rannikon satamakaupungit ovat olleet tässä asiassa yllättävän hiljaisella kannalla, kun otetaan huomioon, että kapasiteettia kyllä olisi olemassa. Jos näihin väyläratkaisuihin sitoutuu valtion rahaa tulevina vuosina, se on poissa kaikista muista erittäin tarpeellisista ja kipeistä sisemmän maan väyläratkaisuista Etelä- ja Pohjois-Suomessa, niin rautateillä kuin maanteilläkin. Sitten ollaan taas huutavan kysymyksen edessä, mistä rappeutuvaan infrastruktuuriin oikein löydetään epävarmoissa oloissa rahaa.

Ympäristöarvot ovat jääneet tämän keskustelun aikana ainakin vielä aika vähälle. Vihreät ovat hiljaa, niin kuin heidän tapansa yleensä vaikeissa asioissa näyttää olevan. (Ed. I. Kanerva: Mutta ei isommissa?) Nyt — no isommissakin. — Nyt pitäisi tämä asia ratkaista ja katkaista se, että valtiovalta ikään kuin hiljakseen sitoutuu hyvin merkittävään satsaukseen. Nyt olisi sen paikka. Kun tai jos toimitaan, niin kuin keskusta esittää, se olisi signaali siihen suuntaan, että asiat menevät kohdalleen.

Arvoisa puhemies! Lyhyesti valtiovarainministeri Niinistön jeremiadi oli — miten sitä haluaa kutsuakaan, olkoon vaikka jeremiadi — tietysti aika huomion arvoinen, vaikka pannaankin sivuun poliittinen taktiikka, jota aina pitää varsinkin ministerimiesten ja -naisten harrastaa. Se oli merkittävä ainakin siltä kannalta, joka on meidän yhteinen asiamme, että kyllähän Suomen valtiontaloutta varjostaa kuitenkin melko iso epävarmuus. Se on minusta hyvä kyllä kaikkien tunnustaa. Epävarmuus voi myös kääntyä huonompaan suuntaan. Se ei välttämättä käänny tästä parempaan suuntaan, vaan epävarmuus voi realisoitua huonompaan suuntaan. Ministeri Niinistön jeremiadi taisi olla puhetta omille, siis tarkoitan hallitusryhmille, ajatellen ensi syksyn budjettiratkaisuja. Tätä taustaa vasten se, mitä pääministeri Lipponen puhui männä viikonvaihteena aika kevyellä kädellä veroalesta, veronkevennyksistä, verohelpotuksista, se on tässä mielessä hämmentävää puhetta, kun ottaa huomioon valtiovarainministerin jyhkeät sanat muutaman kymmenen minuutin takaa.

Tämä asetelma on paradoksaalinen. Totuus on kuitenkin se, että nyt edetään jo yhdeksättä rivakan kasvun vuotta. 93 keväällä kääntyi Suomen talouden laiva myönteiseen suuntaan hyvinkin voimakkaasti. Nyt on menossa yhdeksäs rivakan kasvun vuosi. Tämä näyttää jatkuvan, niin kuin valtiovarainministerikin viittasi, että nopeasta kasvusta on myös jatkossa kysymys. Mutta asetelman paradoksi tulee siitä, että me olemme samalla myös kärjistyvien ongelmien yhteiskunta. Tässä ei tarvitse nyt uskoa, mitä oppositiopuolueet sanovat, vaan riittää kun katsahtaa ja kuuntelee hallituspuolueitten käyttämiä hyvin monipuolisia puheenvuoroja siitä, minkälaisia eri ongelmia ja epäkohtia kärjistyvässä muodossaan yhteiskunnassamme tällä hetkellä oikein on. Se on todellisuuden kuvausta niin kuin asiat ovat. Keskittymis- ja eriarvoistumistendenssit, pysyväksi juuttunut työttömyys kaikkine ilmenemismuotoineen ja se, mitä edustajat Stenius-Kaukonen ja Antvuori äsken puhuivat, ovat totta. Eivät ne mitään ihmisten huiputtamista ole.

Yhtäällä talous kasvaa rivakkaasti, kohta kymmenen vuotta on takana, ja samalla olemme kärjistyvien ongelmien yhteiskunta. Tämä on paradoksaalinen tilanne. Se minusta olisi hyvä hallituksen puolella myöntää pelkästään finanssien näkökulmasta, että kärjistyvien epäkohtien sietäminen ja suunnan näin jatkuminen käy myös finansseissa kalliiksi. Se käy kalliiksi pelkästään rahassa mitattuna puhumattakaan inhimillisestä ja sosiaalisesta hädästä, mikä aina epäkohtien pahentumiseen liittyy.

Lopetan puheenvuoroni retoriseen kysymykseen: Miten suu pannaan sitten, jos epävarmuus kääntyykin selvästi huonommaksi talouskehitykseksi?

Kari Uotila /vas:

Arvoisa puhemies! On aivan selvää, että taloudellisen kehityksen ympäristö on muuttunut, ja on aivan selvää, että talouskasvu ei tule jatkumaan sitä vauhtia, mihin olemme muutamina menneinä vuosina tottuneet. Silti ei tietenkään pidä ihan piruakaan seinälle maalata, koska plussan puolella kuitenkin varmasti tullaan jatkamaan tästä eteenkinpäin.

Lisäbudjettia lähetekeskustelussa käsitellessämme toin esiin, kun tämähän aika paljon kulminoituu velanmaksuproblematiikkaan ja velanmaksun nopeuteen, että samalla kun on tärkeää, että valtionvelkaa lyhentämällä tehdään liikkumatilaa budjettiin korkomenojen vähentymisen kautta, yhtä tärkeää on tehdä sellaisia ratkaisuja, joilla myöskin pidetään huolta tämän kansakuntamme velanmaksukyvystä tulevina vuosina.

Kun hallituspuolueet ministeri Niinistön aloitteesta kävivät neuvotteluja ensi vuoden ja sitä seuraavan vuoden budjettilinjauksista, neuvotteluissa päästiin tulokseen, jossa monelta osin myöskin pystytään parantamaan tulevien vuosien velanmaksukykyä. Infraratkaisuihin ja valtionosuuksiin terveydenhoidossa ja sosiaalipuolella satsaaminen ovat satsauksia, joilla selkeästi pidetään huolta siitä, että hyvinvointiyhteiskunta myöskin vähän kohenee ja sillä tavalla sille tulee iskukykyä tulevien vuosien velanmaksu-urakkaa ajatellen.

Silloin totesin, että velanmaksukykyä murentaa myöskin syrjäytyminen ja köyhyysongelma, joka maassa edelleen vallitsee, ja että sellainen kansakunta, joka jakautuu syrjäytyneisiin ja köyhyyteen painettuihin sekä toisaalta menestyjiin ja upporikkaisiin hyvin voimakkaalla tavalla, ei ole paras mahdollinen yhteiskunta myöskään vastaamaan tulevaisuuden haasteisiin ja tulevaisuuden velanmaksukykyyn. Siksi on kannettava huolta myöskin tästä ongelmasta.

Ed. Antvuori äsken käyttämässään puheenvuorossa totesi, että on kyseenalaista, autetaanko ihmisiä lisäämällä heidän perusturvaansa tai joidenkuiden etuisuuksia nostamalla. Viittaan siihen, mitä kirkon nälkäryhmän asiantuntijat eilen sanoivat, kun he jättivät eduskuntaryhmille oman viestinsä. Heidän keskeinen viestinsä heidän paperissaan on tummennetulla: "Nykyinen vähimmäistoimeentulon taso on riittämätön. Perusturvaetuuksien riittävyys ja perusetuuksien suhde muihin etuihin on tärkein ratkaisuaan odottavista asioista." Kirkon nälkäryhmän asiantuntijat ovat samaa mieltä kuin monet muutkin köyhyystutkijat, joiden sanomisiin olemme muun muassa valtiovarainvaliokunnassa jo kahden kolmen vuoden aikana perehtyneet.

Vaikein köyhyysongelma tulee niiden ihmisten osalle, jotka esimerkiksi koko vuoden ajan joutuvat turvautumaan joko työmarkkinatukeen tai työttömyysturvan peruspäivärahaan ja sitä täydentäviin toimeentulo- ja asumistukeen jne. Nämä ihmiset ovat kaikkein kurjimpia ja köyhimpiä. Vasemmistoliiton eduskuntaryhmä tulee jatkossakin kantamaan huolta siitä, että myös tämä osio hallitusohjelman mukaisesti hoidetaan ja siitä pidetään huolta.

Vasemmistoliiton eduskuntaryhmähän ei tähän sinällään monia hyviä ratkaisuja ja kohtia sisällään pitävään pakettiin voinut kokonaisuudessaan suostua sen vuoksi, että perusturvakysymys, kaikkein köyhimpien auttaminen, jäi hyvin pyöreän muotoilun varaan ja tasoltaan riittämättömäksi. Sen vuoksi neuvottelua tulee budjettiriihessä hallituksen sisällä jatkaa. Pääministeri Lipponen totesi neuvottelutuloksen syntymisen jälkeen nähtävästi STT:n printin mukaisesti, ettei näe vasemmistoliiton irtautumista sopimuksesta ongelmallisena. Hänen mielestään kysymys on siitä, ettei pakettia saatu vielä kaikilta osin valmiiksi. Me luotamme pääministerin kantaan ja olemme samaa mieltä, että tämä paketti ensi vuoden ja tulevan vuoden budjettilinjausten osalta on tältä osin vajaa ja näihin ongelmiin on budjettiriihessä puututtava.

Arvoisa puhemies! Se, mitä valtiovarainvaliokunnan vastaavina pystymme sopimaan lisäbudjetista, oli tietenkin sidoksissa tähän kokonaisratkaisuun, jota neuvoteltiin ryhmyritasolla. Tämä 100 miljoonan paketti meni oikeisiin kohteisiin. Joiltakin osin sillä oli paljonkin merkitystä, esimerkiksi lääkärien lisäkoulutuksen osalta ja aikuisten psykoterapiaan suunnatuilla rahoilla, mutta kaikki nämä kohdistukset ovat myös viestiä siitä, että valtiovarainvaliokunta katsoo, että nämä paikat ovat niitä, joihin myös varsinaisessa budjettiriihessä ensi vuoden ja tulevien vuosien osalta on panostettava.

Kysymys, mihin on varmaan viitattu joissakin puheenvuorossa, koskien puolustusvälineteollisuuden toimintamahdollisuuksia ja työllisyyden turvaamista todettiin sen kokoluokan kysymykseksi, että tämän liikkumavaran puitteissa, jota meille lisäbudjetin osalta annettiin, sitä ei ollut mahdollista ratkaista. Jää neuvoteltavaksi ja sovittavaksi hallitustasolla, millä tavalla metalliteollisuuden työpaikat ja tämän alan tulevaisuus pystyttäisiin turvaamaan.

Viittaan vielä yhteen kohtaan, joka koskee omaa jaostoani, asunto- ja ympäristöjaostoa. Tämän vuoden varsinaisen budjettimietinnön mukaisesti valiokunta edellytti, että otetaan käyttöön myös asunto-osakeyhtiön rakentamiseen (Puhemies koputtaa) kaavailtu korkotuki. Se tuntuu purevan hyvin, asuntoja on syntymässä enemmänkin kuin kaavailtiin korkotuen osalta tänä ja ensi vuonna.

Reijo  Laitinen  /sd:

Herra puhemies! Ed. Kääriäinen luonnehti jotenkin siihen tyyliin voimakasta talouskasvuamme, että talous on kasvanut rivakasti jo yhdeksättä vuotta. Näin on ollut, ja se on tietysti hyvä asia. Kunnia siitä kuuluu ennen kaikkea Lipposen ykkös- ja kakkoshallituksen harjoittamalle talouspolitiikalle. Se on mahdollistanut sen, että Suomella on mennyt tässä mielessä näinkin hyvin, unohtamatta tietenkään niitä ongelmia, mitä laman syvinä vuosina suomalaiseen yhteiskuntaan syntyi.

Selvää on tietenkin se, että nyt talouskasvu hidastuu. Minusta on aika vaarallista puhua mistään taantumasta, puhumattakaan lamasta. Pikkuisen kritikoisin Suomen Pankin pääjohtajan viimeaikaisia puheenvuoroja, joilla itse asiassa, ymmärrän näin, luodaan valitettavasti vähän levottomuutta markkinoillemme. Nyt pitäisi vastuullisten henkilöiden olla hyvin tarkkoja sanonnoissaan ja pohdinnoissaan tämän asian osalta.

Verotulot ovat myönteisesti kasvaneet, ja varmasti valtiovarainministeri on oikeassa siinä, että sellaisiin verotulojen kasvuihin — en sano lottovoittoihin mutta tällaisiin kasvuihin — ei varmasti lähivuosina päästä. Taloudenhoidossa tämä on tietysti otettava huomioon. Minusta valtiovarainvaliokunta on tämän omalta osaltaan lisätalousarvion käsittelyn yhteydessä huomioinut, ehkä vähän liiankin varovasti. Tiettyjä kipukohtia olisi ollut mahdollisuus vähän paremmin tätä kautta hoitaa.

Olen tyytyväinen siitä, että hallituspuolueiden eduskuntaryhmät pääsivät sopimukseen vuosien 2002—2003 tiettyjen asioiden ja ongelmien hoitamisesta. Uskon niin, että näillä toimenpiteillä pystytään joitakin epäkohtia korjaamaan.

Mutta lisätalousarvion muutamaan kohtaan.

Kuntien harkinnanvaraiseen rahoitusavustukseen tulee nyt valiokunnan ehdotuksen mukaisesti hivenen lisää rahaa. Toisaalta meidän pitää nähdä kuntien eriarvoinen taloudellinen kehittyminen. Olen samaa mieltä kuin ministeri Korhonen, että harkinnanvaraista rahoitusavustusta tulisi myös jatkossa nostaa, koska sillä pystytään heikoimmassa asemassa olevien kuntien asemaa korjaamaan.

Puolustusmateriaalien hankinnoista on puhuttu todella paljon. Minusta on tosi valitettavaa, että tähän kysymykseen eivät nyt valtiovarainvaliokunnan ryhmyrit löytäneet lisää rahaa. Tilanne on erittäin huolestuttava. Yhteistoimintaneuvottelut ovat menossa, irtisanomiset uhkaavat. Jos ei kesäkuun loppuun mennessä löydy puolustusvälineteollisuuden kannalta tyydyttävää ratkaisua, silloin nuo irtisanomiset ja lomautukset konkretisoituvat.

Tänään talouspoliittinen ministerivaliokunta on asiaa käsitellyt ja päättänyt, että tämän vuoden syksyn toiseen lisätalousarvioon tuodaan ehdotus tietystä määrärahasta, noin 100 miljoonaa markkaa, puolustustarviketeollisuudelle, että puolustusministeriön sisäisin järjestelyin yritettäisiin etsiä noin 70 miljoonaa markkaa ja että puolustusteollisuuden kehittämissuunnitelma ja sen suuntaviivat päätettäisiin budjettiriihessä kesän aikana. Toivon mukaan tämä homma nyt näillä toimenpiteillä etenisi niin, että päästäisiin tästä tempovasta ja teollisuuden kannalta erittäin rasittavasta menosta pois niin, ettei täällä aina puolivuosittain käsiteltäisi kotimaiselle puolustustarviketeollisuudelle tarvittavia määrärahalisäyksiä. Pitää päästä pitkäjänteisempään toimintaan siten, että teollisuus pystyy myös omalta osaltaan suunnittelemaan pitemmälle omaa tuotantoaan ja pystyy myös tekemään riittäviä panostuksia kehittämiseen ja investointeihin.

Ammatillisen lisäkoulutuksen osalta hallituksen esitys pitää tupoon liittyen 80 miljoonan markan ehdotuksen sisällään. Nyt sitten valiokunta esittää tämän lisäksi 20:tä miljoonaa markkaa, eli yhteensä tälle vuodelle tuolle momentille myönnettäisiin 100 miljoonaa markkaa lisää. Se on hyvä asia, mutta täytyy muistaa se, että ammatillisen aikuiskoulutuksen määrärahoja on vuosien varrella leikattu ja tämä asia täytyy olla hyvin keskeisesti esillä myöskin ensi vuoden talousarviota valmisteltaessa.

Perustienpidon määrärahoja myöskin hivenen korotetaan, tosin vaatimattomasti. Valiokunta esittää 10 miljoonan markan lisäsatsausta. Minusta hyvä asia oli se, että hallituspuolueiden paketissa sovittiin siitä, että perustienpidon määrärahaa korotetaan 2002 nykytasosta 300 miljoonaa markkaa. Se tarkoittaa sitä, että 2001—2002 lisäpanostukset hallituksen esityksiin nähden ovat 400 miljoonaa markkaa, ja hyvä niin. Hyvää tietenkin on se, että nyt saman paketin yhteydessä ratkaistiin kaksi isoa kehittämishanketta: E18, arviolta noin 2 miljardia markkaa, ja Kerava—Lahti-radan oikaisu samalla tavalla.

Uskon, että se antaa nyt mahdollisuuden viedä eteenpäin niitä kehittämishankkeita, joita maakunnassa, kuten Keski-Suomessa, tavattoman paljon on: E75-tie Lusista Vaajakoskelle, edelleen saman tien elikkä entisen Nelostien rakentaminen Jyväskylästä Äänekoskelle ja sitä kautta edelleen Viitasaarelle. (Puhemies koputtaa) Meidän pääväylämme on tältä osin, keskisen Suomen osalta, rappeutunut. Se tarvitsee lisää panostuksia.

Aivan niin, arvoisa rouva puhemies, ihan lopuksi Teollisuussijoituksen osalta minusta on hieno asia, että nyt hallitusohjelmaan kirjattu Teollisuussijoituksen pääomittaminen jatkuu, niin kuin on sovittu, ja toivon mukaan sitten ensi vuonna tulee 250 miljoonaa markkaa lisää, joten miljardi markkaa sinne on lisää pääomitusta tullut.

Ola Rosendahl /r:

Arvoisa rouva puhemies, värderade fru talman! Utsikterna för Finlands ekonomi är inte längre desamma som senaste höst då bugeten för i år uppgjordes. Läget förändrades redan vid årsskiftet och en fortsatt avmattning i den ekonomiska tillväxten har därefter fortsatt. Också de allra senaste uppgifterna antyder en svagare utveckling av världsekonomin än vad som tidigare beräknats. Detta innebär att vi står inför en period med svagare tillväxt än under de senaste åren. Under fjolåret var kostnadsökningen snabbare i Finland än i det övriga euroområdet främst beroende på den försvagade euron och de stigande oljepriserna. Därefter har den avmattats här, men tyvärr är inflationen ännu alltför hög i hela valutaområdet, när den stigit till 3,4 procent i maj och skall jämföras med det målsatta 2 procent.

Regeringen avhåller sig därför från att i detta skede komma med någon expansiv tilläggsbudget som stimulerar ekonomin och nöjer sig med en budget som upptar en rad oförutsedda skatte- och andra inkomster som i huvudsak dirigeras till låneamorteringen. Finansutskottet har inget att invända mot huvuddraget i tilläggsbudgeten, vilket också omfattas av svenska riksdagsgruppen.

Arvoisa rouva puhemies! On syytä mainita, että lisäbudjetissa otetaan huomioon joulukuussa solmitun tulopoliittisen sopimuksen aiheuttamat palkkamenojen lisäykset sekä eläkemaksun nousu eri momenteilla. Valiokunnan huomautus siitä, että vastaavasti pitäisi turvata tulevina vuosina eläkekustannusten todellista kasvua vastaavat määrärahat, on merkittävä. Valtion velan vähentämiseen riittää 8,475 miljardia markkaa sen jälkeen, kun valiokunnan tekemät nettomenolisäykset 99,95 miljoonaa markkaa otetaan huomioon. Varsinaisiin menoihin budjetoidaan tässä lisätalousarviossa siis 2,9 miljardia markkaa.

Velan määrän pienentäminen on minusta oikea päätös tässä taloudellisessa tilanteessa. Tätä on pohdittava sitä taustaa vasten, että eduskuntaryhmät ovat sopineet huomattavasta hyvinvointipaketista vuosien 2002 ja 2003 budjetteihin. Tämä paketti oli pitkälti valtiovarainvaliokunnan vastaavien tiedossa, kun lisäbudjetista sovittiin, joten lisäbudjetin muutokset jäivät pieniksi. Lähinnä eletään siinä toivossa, että hallitus tekee tarpeelliset tasokorotukset varsinaiseen budjettiin. Nämä koskevat ensi sijassa liikenneministeriön tarvitsemia määrärahoja investointeihin, kunnossapitoon, jossa kustannusten nousu vuodessa on ollut korkeampi kuin edellisellä vuosikymmenellä, sekä sosiaali- ja terveysministeriötä, jossa kipeästi tarvitaan voimavaroja hyvinvointipalvelujen parantamiseksi.

Kotimaisen puolustustarviketeollisuuden toimintaedellytykset jäivät tässä lisäbudjetissa vielä ratkaisematta. Kuultiin äsken ed. Laitisen selostus, miten asia on aiottu ratkaista syksyn lisäbudjettiin liittyen. Tilausten pienuuden johdosta kotimainen ampumatarviketeollisuus on tällä hetkellä vaikeassa tilanteessa. Ilmoituksen mukaan vähimmäistilauskannan pitäisi olla 220 miljoonaa markkaa vuodessa, jotta tämä teollisuus säilyisi kotimaassa. Tänä vuonna ei ole edes pystytty puoleen tästä, ja ensi vuodelle ei ole lainkaan tietoja tilauksista, joten yt-neuvottelut ovat käynnistymässä alan teollisuudessa. Alan vienti on ollut myös pientä, sillä puolustustarvikevienti on ollut vain noin tuhannesosa meidän koko viennistämme, kun Ruotsin vastaava vienti on ollut kymmenkertainen Suomen asevientiin verrattuna. Puolustustarviketeollisuutemme on siis perinteisesti ollut kotimarkkinateollisuutta, mutta se on nyt erittäin haastavassa tilanteessa, kun turvallisuuspoliittinen ympäristö nopeasti muuttuu, kuten myös aseteknillinen kehitys.

Pohjoismaiset ampumatarvikealan yritykset ovat ryhtyneet rakennejärjestelyyn tarkoituksenaan aikaansaada nykyistä kilpailukykyisempää tuotantoa. Nämä neuvottelut edellyttävät varmuutta kotimaisten tilausten jatkumisesta. Yhdymme siksi valiokunnan lausumaehdotukseen, että hallitus pikaisesti esittää tarvittavat lisämäärärahat.

Valiokunta lisää 10 miljoonaa markkaa perustienpitoon, jonka jälkeen momentin lisäys on 31 miljoonaa markkaa. Yhdymme toteamukseen, että tähän osoitettua määrärahaa on perusteltua korottaa tuntuvasti ensi vuoden talousarviossa. Tiemäärärahat kuuluvat ilman muuta budjettiriihen painotuksiin. Vaje vuotuiseen tarpeeseen nähden on satoja miljoonia markkoja. Herättää huomiota, että esimerkiksi vuoden 2000 ensimmäisessä lisätalousarviossa hyväksytyn Valtatie 6 -hankkeen toteuttamisen kustannukset olisivat noin 90 miljoonaa markkaa sopimusvaltuuksia suuremmat. Hanke on kuitenkin vietävä läpi kustannustason noususta huolimatta ja ilman, että tien turvallisuudesta ja ympäristönäkökohdista tingitään. Tämä ym. jo päätetyt hankkeet edellyttävät kustannustason nousun huomioon ottamista tieverkon kehittämismäärärahaa budjetoitaessa.

Pääratojen sähköistymistä pitää kiirehtiä ja edistää siten kuin hallitusryhmät ovat sopineet.

Fru talman! Under jord- och skogsbruksministeriets huvudtitel höjs anslaget för nationellt stöd med 100 miljoner mark på basis av den inkomstpolitiska uppgörelsen. Anslaget motsvarar endast en del av kostnadsstegringen inom lantbruket senaste år. Dessutom minskades anslaget i ordinarie budgeten med 50 miljoner jämfört med föregående år. I fråga om finansieringen av miljöstödet föreslår regeringen ett tilllägg om 40 miljoner mark, så att 1742 miljoner mark står till förfogande. EU finansierar 56 procent av de ifrågavarande anslagen. Anslaget motsvarar inte behovet och begränsar möjligheterna att ingå nya miljöstödsavtal. Nyetablerade jordbrukare skulle drabbas särskilt svårt när de övertar mark som tidigare inte omfattats av miljöstödsprogrammet.

Det är därför viktigt att finansutskottet ökar anslaget med 35 miljoner mark som motsvarar ministeriets bedömning av behovet för att förlänga tidigare avtal och ingå nya specialmiljöstödsavtal i begränsad utsträckning. Dessa som bland annat berör övergång till naturenlig odling bör kunna ingås i den takt som marknaden efterfrågar produkter av detta slag. I fråga om miljöstödet bör observeras att nya arealer i brist på medel under denna avtalsperiod inte längre kan tas in i programmet utan stöd efter det tredje avtalsåret.

Utskottets linjedragning samt de riktlinjer som gruppledarna avtalat med tanke på de kommande budgetarna är därför viktig. Härigenom kan en tillräcklig nivå på miljöstödssatsningen inom lantbruket tryggas och EU:s finansieringsandel utnyttjas.

Mot bakgrunden av dagens diskussion om den nationella klimatstrategin är det skäl att observera att utskottet konstaterar att energisparprogrammet och programmet för förnybara energikällor förutsätter betydande satsningar på energistöd. Bevillningsfullmakten för energistöd för förnybara energikällor, för sparprogram och för ny energiteknik utökas av utskottet med 10 miljoner mark utöver den ökning om 10 miljoner mark som regeringen föreslagit. Detta innebär att energistöd i år kan beviljas till samma nivå som ifjol, dvs. 116 miljoner mark.

Ben Zyskowicz /kok:

Arvoisa rouva puhemies! Hyvät kollegat! Viime viikkoina on opposition mutta myös eräiden muiden tahojen toimesta väitetty, että hallituksen politiikkana olisi se, että kaikki onnistuneen talouspolitiikan tuoma ylimääräinen liikkumavara on käytetty ja tulee jatkossakin käyttää vain valtionvelan lyhentämiseen. On jopa annettu ymmärtää, että hallituksen talouspolitiikan ainoa tavoite olisi valtionvelan lyhentäminen. Tämän väitteen on esittänyt ed. Anneli Jäätteenmäki silloin, kun ei ole ollut Keskuskauppakamarin kokouksissa kauhistelemassa valtionvelan vuotuisia korkomenoja.

Tälle hallituksen väitetylle politiikalle on sitten tarjottu muka vaihtoehtoisena linjana sellaista politiikkaa, jossa voimavaroja suunnataan velanmaksun ohella muun muassa sosiaalipoliittisiin ja koulutuspoliittisiin tarkoituksiin.

Velan lyhentäminen on sinänsä vastuullista ja tulevaisuuteen katsovaa politiikkaa. Juuri siten luodaan kestävällä tavalla liikkumatilaa valtiontalouteen. Kuitenkin väite hallituksen yksiniittisestä ja kaiken muun edelle menevästä valtionvelan maksusta on yksiselitteisesti väärä. Näin ollen opposition vaatimus onnistuneen talouspolitiikan aikaansaaman liikkumavaran käyttämisestä myös muun muassa sosiaalipoliittisiin tarkoituksiin ei ole eikä voi olla vaihtoehto hallituksen politiikalle. Hallitus on nimittäin toiminut juuri näin.

Valtionvelan lyhentämisen myötä pienentyneistä korkomenoista on vapautunut tärkeisiin tarkoituksiin useita miljardeja markkoja. Tämä korkomenosäästö nousee ensi vuonna noin 6,5 miljardiin markkaan, kun eduskunta hyväksyy parhaillaan käsittelyssä olevan lisäbudjettiesityksen.

Esimerkkinä tällä hallituskaudella toteutetuista sosiaalisista satsauksista olen tainnut ennenkin mainita muun muassa seuraavat asiat: eläkkeensaajien sairausvakuutusmaksun alentaminen, kansaneläkkeen tasokorotus, veteraanietuuksien parantaminen, kuntouttavan työtoiminnan toteuttaminen, toimeentulotukiuudistus, työmarkkinatuen lapsikorotuksen nostaminen, asumistuen korottaminen, pienyrittäjien sairaspäivärahan korotus sekä lasten- ja nuortenpsykiatriaan osoitetut määrärahat. Näiden ratkaisujen yhteisvaikutus vuositasolla on reilusti yli 2 miljardia markkaa, siis reilusti yli 2 miljardia markkaa. Eivätkö nämä ole sosiaalipoliittisia panostuksia? Vai ovatko ne kaavamaista valtionvelan maksua?

Koulutukseen on puolestaan sijoitettu muun muassa toteuttamalla historiallinen esikoulu-uudistus ja vahvistamalla yliopistojen perusrahoitusta. Näiden yhteisvaikutus on vuositasolla yli 900 miljoonaa markkaa. Eivätkö nämä ole koulutuspoliittisia panostuksia? Mitä ne sitten ovat?

Edellä sanottu olkoon ensimmäinen vastaus siihen hämmästyttävän yleisesti omaksuttuun väärään väitteeseen, että nykyinen hallitus on panostanut lähinnä vain valtionvelan lyhentämiseen.

Toinen vastaus on hallitusryhmien viime viikon budjettisopu. Neljän hallituspuolueen eduskuntaryhmät ja yhtä kohtaa lukuun ottamatta käytännössä vasemmistoliittokin sopivat mittavista uusista panostuksista hyvinvointipalveluihin. Kuntien järjestämien sosiaali- ja terveydenhuollon peruspalvelujen voimavaroja lisätään seuraavan kahden vuoden aikana yhteensä 1,5 miljardilla markalla.

Kun tästä ratkaisusta oli hallitusryhmien kesken sovittu, ed. Pekkarinen sanoi tv-uutisissa, että ratkaisulla ei voida hoitaa edes pahimpia puutteita nykyisessä sosiaali- ja terveydenhuollossa, ei edes pahimpia puutteita, sanoi ed. Pekkarinen. Kun kuntien sosiaali- ja terveydenhuoltoon on jo aikaisemmin päätetty suunnata satoja miljoonia lisämarkkoja, on pakko kysyä, mihin kepulaiset kunnat aikovat nämä rahat käyttää, elleivät ne riitä sosiaali- ja terveydenhuollon pahimpienkaan ongelmien hoitamiseen. En minäkään väitä, että sosiaali- ja terveydenhuollon ongelmat näillä rahoilla poistuvat, mutta väite siitä, etteivät nämä panostukset riitä edes pahimpien ongelmien hoitamiseen, on puhdasta oppositiopropagandaa.

Hallitusryhmien sopimuksessa erityisenä painopisteenä ovat lasten ja nuorten hyvinvoinnin edistäminen ja mielenterveysongelmaisten palveluiden parantaminen. Huumausaineiden ongelmakäyttäjien hoitoon panostetaan lisäksi erityisillä siihen osoitetuilla määrärahoilla. Pitkäaikaistyöttömyyteen ja syrjäytymisen vähentämiseen sijoitetaan kahden seuraavan vuoden aikana yhteensä 300 miljoonaa markkaa ja pitkäaikaistyöttömien toimeentulon parantamiseen vuositasolla 200 miljoonaa markkaa. Itämeren suojelua tehostetaan kahden seuraavan vuoden aikana yhteensä 120 miljoonalla markalla. Tämän lisäksi on sovittu huomattavista, yli 4 miljardin markan kertaluonteisista lisäpanostuksista uusiin tie- ja rautatiehankkeisiin ja perustienpitoon. Samoin suunnataan merkittäviä voimavaroja rautateiden sähköistykseen ja rautatieturvallisuuden parantamiseen. Hallitus onkin tänään omilla ratkaisuillaan vauhdittanut E18-tien ja Kerava—Lahti-oikoradan rakentamista.

Onkin lopuksi kysyttävä: Mitenkäs oppositiopolitiikka nyt asemoidaan? Vieläkö kehtaatte keskustassa väittää, että hallituksen talouspolitiikka ei ole muuta kuin valtionvelan maksamista, ed. Karjula, joka näkyy olevan ainoa paikalla oleva keskustan ryhmän jäsen? (Ed. I. Kanerva: Siviilirohkeutta!) Ihmettelen, jos tuo väite enää tämän jälkeen menee läpi missään muualla kuin korkeintaan Suomenmaassa ja Ilkassa. Vai onko Esko Ahon tarkoitus omaksua sijaispuheenjohtaja Jäätteenmäen ristiriitaisista linjauksista se toinen linjaus eli ryhtyä kauhistelemaan valtionvelan korkomenoja?

Arvoisa rouva puhemies! Kiistämätön tosiasia on se, että hallituksen talouspolitiikka on ollut hyvin onnistunutta ja sen seurauksena hallitus on voinut panostaa huomattavia summia hyvinvointipalveluiden parantamiseen ja koulutukseen. Toisaalta — ja nyt huomaatte, että olen tässä puheenvuorossa sittenkin samalla linjalla ministeri Niinistön kanssa — hallituspuolueiden on nähtävä, että tämän vaalikauden merkittävistä lisäpanostuksista on nyt sovittu. Tämän yhteisen ratkaisun pitävyydestä on meidän kannettava yhdessä vastuu. Meidän on myös muistettava, että näidenkin päätösten toteutuminen edellyttää sitä, että talouskehityksemme säästyy parin lähivuoden aikana suuremmilta ikäviltä yllätyksiltä. Toivottavasti niin käy!

Opetusministeri  Maija Rask

Arvoisa rouva puhemies! Huomioin sen.

Eduskunta on osoittanut hyvin koulutuspoliittisen linjauksensa, koska siitä noin 100 miljoonan markan lisäyksestä, jonka eduskunta lisäbudjettiin teki, opetusministeriön hallinnonalalle on tulossa 23 miljoonaa markkaa.

Haluan lyhyesti todeta lääkärikoulutukseen tulevasta noin 3 miljoonasta markasta, että se käytännössä tarkoittaa sitä, että jo tänä syksynä voimme lisätä lääkärikoulutuksen aloituspaikkoja 70:llä 550 aloituspaikkaan. Tällä hetkellä lääkärikoulutuksen laskennallinen hinta eri yliopistoissa vaihtelee huomattavasti. Turun yliopistossa se on noin 680 000 markkaa, Helsingin yliopistossa reilu 500 000 markkaa, Oulussa 450 000 markkaa sekä Tampereella ja Kuopiossa alle 300 000 markkaa. Nyt on tietysti kysymys siitä, mikä näistä yliopistoista tulee saamaan uudet lisäaloituspaikat. Tämä tullaan ratkaisemaan mahdollisimman nopeasti. Itse asiassa olemme huomiseen mennessä pyytäneet yliopistoilta omat esityksensä. Meidän on tietysti huomioitava tässä päätöksessä se, että valinta täytyy tehdä nopeasti sen tähden, että tulokset näistä valinnoista tulee antaa 20. päivään heinäkuuta mennessä ja opiskelijan pitää ilmoittaa 3.8. mennessä, minkä opiskelupaikan vastaanottaa. Tämä päätös mielestäni osoittaa, että eduskunta on hyvin ajankohtaisesti huomioinut yhteiskunnassa tapahtuvat ja tarvittavat koulutustarpeet.

Toinen asia, josta erityisesti iloitsen, on se, että aikuisten ammatilliseen lisäkoulutukseen tämän tulopoliittisen 80 miljoonan markan lisäksi eduskunta on lisännyt 20 miljoonaa markkaa ja todennut, että tämä raha tulee suunnata aikuiskoulutuskeskuksille, valtion erikoisoppilaitoksille ja myös ammatillisille oppilaitoksille.

Arvoisa puhemies! Haluan todeta sen, että tämä lisäys merkitsee sitä, että tänä vuonna ammatillisen aikuiskoulutuksen määrärahat ovat vähän korkeammalla tasolla kuin ne olivat viime vuonna. Tämän lisäksi eduskunta on hyväksynyt hallituksen esityksen siitä, että Poriin perustetaan ammattilentäjäkoulutusta antava oppilaitos.

Rouva puhemies! 2 minuuttia 47 sekuntia.

Maria Kaisa  Aula /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Zyskowicz puheenvuorossaan kovasti peräsi, miten keskustan oppositiopolitiikka nyt asemoidaan, kun hallituskin on velan lyhentämisen ohella ryhtynyt korjaamaan yhteiskunnallisia epäkohtia. Tähän voi sanoa, että me olemme oppositiossa tietenkin hyvin tyytyväisiä, että keskustan esitykset ja vaatimukset juuri tähän suuntaan ovat menneet hallitukselle vihdoinkin jakeluun ja te olette alkaneet toimia ainakin siihen suuntaan kuin me olemme toivoneet. Jos muistelee vaikka aikaa, kun kehyskeskustelua täällä käytiin, niin silloin te puhuitte vielä aika rumasti keskustalaisesta jakopolitiikasta, kun ehdotimme juuri näitä samoja asioita, mistä nyt on hallituksessakin sovittu. Voisi sanoa, että mehän olemme sillä linjalla, millä olemme koko ajan olleet, mutta te olette muuttaneet linjaanne. Tervetuloa tässä nyt keskustalaisille linjoille ja toivotaan, että puheet myöskin toteutuvat tekoina.

Esko-Juhani Tennilä /vas(vastauspuheenvuoro):

Rouva puhemies! Ed. Zyskowiczin puheenvuoron johdosta haluan muistuttaa, että hallitusryhmien sopimuksesta puuttuu meidän esittämämme työttömien peruspäivärahan ja työmarkkinatuen korottaminen 10 markalla päivältä. Minä ihmettelen, miksi teidän sydämenne ei nytkään lämpene näille kaikkein köyhimmille ihmisille, sillä pitkäaikaistyöttömyys on se keskeisin tekijä, mikä köyhyyttä Suomessa aiheuttaa. Minä pyydän teitä henkisesti valmistautumaan siihen, että vasemmisto pitää tästä kannastaan kiinni ja että siitä täytyy tulla ratkaisu. Ei voi olla niin, että kaikkein huonoimmassa asemassa olevat jäävät aina mopen osalle.

Kyösti Karjula /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Ed. Zyskowicz tunnisti urheuteni kuunnella todella kokoomusryhmän puheenjohtajan kannanottoja, aika vahvaa puheen suuntaamista keskustaoppositiolle. Siinä mielessä totean, että maali ehkä oli väärä. Olen niitä harvoja opposition kansanedustajia, jotka ovat aika syvältä olleet tukemassa ministeri Niinistön talouspoliittista linjaa. Mutta haluan siltä osin muistuttaa ed. Zyskowiczia, että edelleen meillä on työttömyyden, työvoimapulan ja työuupumuksen noidankehä, jota hallitus ei ole omilla uudistuksillaan, liian varovaisella uudistuspolitiikallaan, kyennyt ratkaisemaan. Minä uskon, että nyt ne näköalat, mitä ministeri Niinistö toi omassa puheenvuorossaan, luovat ihan uuden tasoista painetta myös näitten uudistusten toteuttamiseen.

Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Ed. Aulalle vastaan, että hallitus ei todellakaan ole nyt ryhtynyt sosiaalisiin panostuksiin, vaan luettelin puheessani lukuisia tämän vaalikauden mittaan tehtyjä ratkaisuja, joilla on nimenomaan panostettu sosiaalisiin tarkoituksiin. Nyt olemme sopineet uusista panostuksista hyvinvointipalveluihin. Se ei ole jakopolitiikkaa, koska ratkaisut on tehty nimenomaan kestävällä tavalla. Kun teidän välillä parjaamallanne velan lyhennyksellä on saatu aikaiseksi liikkumavaraa korkomenosäästön kautta, niin tätä liikkumavaraa on voitu ja voidaan jatkossakin käyttää hyvinvointiyhteiskunnan vahvistamiseen.

Ed. Tennilälle vastaan, että tässä hallitusryhmien ratkaisussa on 300 miljoonaa kahden vuoden aikana varattu nimenomaan pitkäaikaistyöttömyyden ja syrjäytymisen vähentämiseen ja sen lisäksi 200 miljoonaa markkaa vuositasolla pitkäaikaistyöttömien toimeentulon parantamiseen. On siis huomioitu myös pitkäaikaistyöttömät. Kaiken kaikkiaan tärkein ratkaisu siihen suuntaan on tietysti työllisyyden parantaminen, jota toivomme hallitusryhmien ratkaisun myös edistävän.

Ed. Karjulalle totean vähän pahoitellen, että olitte ainoa salissa näkemäni keskustan ryhmän jäsen.

Esko-Juhani Tennilä /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! 200 miljoonaa markkaa työttömyysturvan parantamiseen ei mahdollista työttömyysturvan sellaista korjaamista, jota me esitämme. Me lähdemme siitä 10 markasta, joka sekin on kovin vähän, mutta jotakin sentään. (Ed. I. Kanerva: Mitä se maksaa?) — Se tulee maksamaan 740 miljoonaa markkaa, kun se toteutetaan. (Ed. Zyskowicz: Silloin se tulee kaikille!) — Jos lähdetään siitä, että se tulee vain niille, jotka ovat pudonneet työmarkkinatuelle ja peruspäivärahalle ja joita on 880 000, se maksaa 500 miljoonaa markkaa vuositasolla. Jos se tulee kaikille työttömille, se on 740 miljoonaa markkaa. Se ei ole paljon rahaa, sillä teiltä on löytynyt tahtoa esimerkiksi Helsinki—Turku-moottoritien rakentamiseen 2 miljardin markan panostuksella. Me emme sitä vastusta, mutta tulkaa tekin nyt näitten köyhimpien ihmisten kannalle, ettei tämä koko asetelma ole väärässä asennossa.

Pertti Hemmilä /kok:

Arvoisa rouva puhemies! Tänä päivänä hallitus on tehnyt meidän varsinaissuomalaisten kannalta merkittävän periaatteellisen ratkaisun, jota on kauan odotettu. E18-tie rakennetaan ja rakennetaan niin nopeasti ja ripeästi kuin suinkin on mahdollista. Rakentamiseen näillä näkymin todennäköisesti päästäneen jo ensi vuonna.

Tässä lisätalousarviopuheenvuorossani keskityn vain yhteen asiaan, joka koskee erityisympäristötukea.

Maatalouden ympäristötukeen on lisätalousarviossa varattu nyt 75 miljoonaa markkaa. Tämä on juuri se summa, jota me kokoomuslaiset maa- ja metsätalousvaliokunnan jäsenet lisätalousarvioaloitteessamme esitimme. Summa siis todennäköisesti on riittävä, mutta sen olisi ehdottomasti pitänyt sisältyä jo varsinaiseen talousarvioon.

Lisämäärärahalla paikataan esimerkiksi luonnonmukaisen tuotannon viljelysopimuksissa ollut rahoitusaukko. Viljelijät, joiden viisivuotinen luonnonmukaisen tuotannon viljelysopimus päättyy tämän tai oikeastaan päättyi viime kuun lopussa, ovat olleet epävarmoja sopimuksensa jatkumisesta tehdessään tuotantosuuntavalintojaan tänä keväänä. Viljelijä on joutunut päättämään toukokuun lopulla, hakeeko hän sopimuksensa uusimista. Oikeastaan viljelijät joutuivat tietysti tekemään päätöksensä jo ennen kylvöille lähtöä. Hakulomakkeessa on ollut ylälaitaan kirjoitettu varoitusteksti, jossa todetaan, ettei sopimusta uusita, ellei määrärahaa lisätalousarvioon tule.

Edelleen on tällä hetkelläkin epävarmaa, voidaanko luonnonmukaisen viljelyn sopimuksia tehdä viljelijöiden ostamille tai vuokraamille lisämaa-alueille. Useissa yhteyksissä olemme kuulleet arvovaltaisia kannanottoja luonnonmukaisen tuotannon lisäämisen puolesta ja viimeksi eilen kuulimme täällä eduskunnassa pääministerin esittelemänä EU:n myönteisen kannan tälle asialle. Sen perusteella viljelijöillä on lupa odottaa, että tämä myönteisyys näkyy myös talousarvioita laadittaessa eivätkä sopimuksiin tarvittavat rahat jatkossa jää lisäbudjetin varaan.

Viime syksynä varsinaisen talousarvion käsittelyn yhteydessä, muistan tämän hyvin, maa- ja metsätalousministeriössä oltiin sitä mieltä, että talousarvioon varatut rahat riittävät. Tänä keväänä luonnonmukainen tuotanto oli kuitenkin kokonaisuudessaan ilman rahoitusta, siis lisäbudjetin varassa. Sopimuksen jatkumisen epävarmuudesta johtuen saattaa ollakin, että osa viljelijöistä palasi jo takaisin tavanomaiseen viljelyyn. Jos näin on käynyt, yksikin luonnonmukaisesti viljellylle pellolle levitetty lannoitekuorma ja kasvinsuojeluruiskutus on pilannut monen vuoden työn ja uhraukset. Mikäli mielitään palata takaisin luonnonmukaiseen viljelytapaan, kolmen vuoden siirtymäkausi alkaa alusta, ennen kuin pelto jälleen on luokiteltu luonnonmukaiseksi.

Arvoisa puhemies! Toinen asia, johon kiinnitin huomiota maatalouden ympäristötukeen varattujen määrärahojen osalta, on niiden käyttö toimenpiteisiin, joilla ei juurikaan ole tekemistä maatalouden kanssa. Alueelliset ympäristökeskukset ovat erityisillä houkuttelukirjeillä nimittäin kannustaneet viljelijöitä hakemaan erityisympäristötukea perinnebiotooppien ja luonnon monimuotoisuuden säilyttämiseen. Mielestäni juuri näitä ympäristönsuojelun alaan kuuluvia toimenpiteitä olisi asiallista jatkossa rahoittaa ympäristöministeriön budjetista.

Mauri  Pekkarinen  /kesk:

Arvoisa puhemies! Tämä vuosi alusta lähtien on ollut aika erikoinen ja monessa mielessä poikkeuksellinen vuosi, kun ajatellaan sitä, mitä me, tämän talon päättäjät, olemme olleet mieltä siitä, mitä viime syksyn aikana tuli varsinaisen budjetin yhteydessä tälle vuodelle budjetoitua. Jo tämän vuoden likimain ensimmäisistä hetkistä lähtien maassa käytiin laajaa keskustelua, ja se heijastui myös tähän taloon, sen eri ryhmiin, kokoomusta ehkä lukuun ottamatta, jonka keskustelun sanoma oli selvä: tuntemus siitä, että se, mitä oli tehty kansan sosiaalisen ja ehkä alueellisen tasapuolisuuden hyväksi, ei vastannut kansan oikeustajua. Suomi oli jakautunut sosiaalisesti ja alueellisesti ja oli jakautumassa entistä kovempaa, vahvempaa vauhtia kahtia. Sitä kärjekkäämmäksi tämä tuntemus kävi, kun tiedostettiin se, että taloudessa pyörät olivat pyörineet hyvin, kansantulon kakku kasvanut niin, että viidessä vuodessa 300 miljardia oli suurempi kuin viisi vuotta aikaisemmin. Edellytykset ja ainespuut tuon keskustelun käymiseen, sen seikan kysymiseen, voisiko yhteiskuntapolitiikka olla oikeudenmukaisempaa sosiaalisesti ja alueellisesti, edellytykset ja täysi syy tuon tyyppiseen keskusteluun olivat olemassa.

Ei siis ihme, että jo alkuvuodesta tuon julkisen keskustelun seurauksena myös täällä eduskunnassa syntyi myös muun muassa välikysymys köyhyydestä. Viimeistään sen jälkeen syy tämmöisen välikysymyskeskustelun syntymiseen oli tullut, kun hallitus itse oli nostanut tunnontuskissa tämän kysymyksen esille ja luvannut parannusta, kohennusta erityisesti heikoimmassa asemassa olevien ihmisten elinolosuhteisiin ja lupauksensa pettänyt viikkoa, kahta myöhemmin. Kun näin oli tapahtunut, välikysymyksen paikka oli syntynyt. Täällä käytiin laaja keskustelu. Lähes kaikki kokoomusta lukuun ottamatta olivat sitä mieltä, että tässä asiassa pitää tehdä paljon. Välikysymysäänestys suoritettiin poikkeuksellisesti, aivan poikkeuksellisesti. Aika monet, myös hallituspuolueitten edustajat, tulivat tukemaan välikysymystä. Se oli sensaatio se. Eihän näin normaalisti ollut käynyt. Näin oli muutama kuukausi sitten. Odotukset, että paljon tapahtuisi kohta, olivat aika suuret. Tänä päivänä tiedetään, nyt kun hallitus on antanut lisäbudjettinsa, lisäbudjetti on valiokunnassa käsitelty ja keskusteltu ja siellä 90 miljoonaa pientä tarkistusta tullut tuohon hallituksen esitykseen, tänään tiedämme, että ainakaan tämän vuoden tässä lisäbudjetissa, jolla vielä ennättäisi vaikuttaa johonkin merkittävästi, nimenomaan sosiaalisen ja oikeudenmukaisuuden tien tasoittamiseksi, ainakaan tässä lisäbudjetissa ei sellaisia eväitä ja ainespuita siihen ole.

Toinen saman sorttinen keskustelu käytiin vähän myöhemmin eduskunnassa, viime talvena sekin, sen jälkeen kun oli tullut tietoja siitä, miten kuntien palvelut olivat erilaistumassa ja eriytymässä, eriarvoistumassa rankkaa vauhtia, kuinka aivan poikkeuksellisella tavalla ja poikkeuksellisessa mitassa kuntien talous oli eriarvoistunut nopeammin kuin kertaakaan Suomen itsenäisyyden historian aikana, aivan ehdottomasti nopeammin, syvemmin ja enemmän kuin kertaakaan aikaisemmin Suomen itsenäisyyden historian aikaan. Tämä oli johtamassa siihen, että kuntalainen kunnassa x ja kuntalainen kunnassa y olivat joutumassa keskeisten palvelujen suhteen aivan erilaiseen asemaan. Siitäkin käytiin välikysymyskeskustelu. Siinä äänestys toki ei hajottanut hallituspuolueita, mutta siinäkin täällä käydyssä keskustelussa erittäin monet olivat sitä mieltä, että merkittävää korjausta tarvitaan, ja pikaisesti tarvitaan, eikä ihme, näistä kummastakin keskustelusta dokumentit puhuvat puolestaan.

Viime vuonna yli 300 kuntaa teki miinusmerkkisen tilinpäätöksen, tai sosiaalisen oikeudenmukaisuuden puolella hallitus oli leikannut sadoiltatuhansilta ihmisiltä eläkettä enemmän kuin indeksitarkistuksin ja muin tasokorotuksin oli näiden viiden vuoden aikaan eläkeläisille antanut. Sadoilletuhansille eläkeläisille oli käynyt näin. Taikka hallitus oli pudottanut tämän 300 miljardin kakun vuosikasvun aikana alinta äitiyspäivärahaa lähes 20 markalla päivä nostamatta penniäkään sitä. Taikka alin työttömyysturva, joka lapsikorotuksilla täydennettynä oli pienempi tänä vuonna kuin silloin, kun tämä hallitus lähti liikkeelle. Taikka kaikista pienituloisimpien ihmisten verotukset, joissa hallitus heitti kaikista pienituloisimmat, nimenomaan työttömyys- ja sosiaaliturvan saajat, kokonaan pois ansiotulovähennyksen piiristä, joka käytännössä merkitsi sitä, että kaikista pienituloisimpien ihmisten verotus kiristyi. Muutama esimerkki siitä, mitä tuolla saralla oli tapahtunut eriarvoisuutta lisäävällä tavalla. Oman merkityksensä toki tähän toi myös se, että lapsilisiä ja kotihoidon tukia leikattiin yhteensä 1,5 miljardilla markalla vuodessa. Vaikka kakku, vielä kerran, on 300 miljardia vuodessa suurempi kuin silloin, kun hallitus lähti liikkeelle, penniäkään tästä ei ole palautettu.

Nämä syyt olivat vaikuttamassa siihen, että näin oli käynyt, tällaiset tuntemukset olivat syntyneet, tällaiset korjausvaateet olivat syntyneet. Nyt, kun lisäbudjetti on täällä käsittelyssä, me tiedämme todellakin, että kovin paljon korjauksia noihin ongelmiin ei tässä tule. Myönnän, että hallitus oli kovan paineen alla, ja siinä kiitän sosialidemokraattista eduskuntaryhmää. Ilman sosialidemokraattisen eduskuntaryhmän vähemmistön voimakasta esiinmarssia, vähemmistön voimakasta esiinmarssia, eivät paineet olisi syntyneet hallitukselle sen mittaisiksi, että niiden paineiden alla hallitus lopulta joutui myöntämään, että kuntien valtionosuuksiin nyt jo markkinoidaan tässä vaiheessa seuraavalle ja sitä seuraavalle vuodelle pieniä tarkistuksia. 460 miljoonaa markkaa vuodessa luvattiin lisää valtionosuuksia seuraavalle vuodelle. Ei tälle vuodelle, vaikka ongelmat kunnissa kärjistyvät vielä suuremmiksi tänä vuonna kuin viime vuonna, tule penniäkään, mutta ensi vuodelle kuitenkin. Vielä kerran: vasemmistoliitto tässä peesasi sosialidemokraattisen vähemmistön toimenpiteitä, ja tästä minusta on tältä paikalta annettava tälle vähemmistölle tunnustus, koska he sen ansaitsevat. Vasemmistoliitossa arkuus kaikkien köyhyyskeskustelujen jälkeen oli siinä mitassa, että kukaan ei siellä (Puhemies koputtaa) kunnolla tohtinut nostaa päätään, mutta sosialidemokraattisen eduskuntaryhmän piirissä tilanne oli toinen. — Arvoisa puhemies?

Arvoisa puhemies! Todellakin näen tuosta kellosta, että aikaa on mennyt 7 minuuttia 21 sekuntia. Nyt keskeytän tähän.

Ilkka  Kanerva  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Pekkarisen puheenvuoro on tietysti aina kiintoisaa kuulla, mutta en voi mitään sille, että ed. Pekkarisen puheenvuoroissa on viime aikoina tullut esille sävy, jossa on jokin kummallinen katkeruus, jota hän ei voi pitää sisällään vaan joka hänen täytyy purkaa ja nimenomaan kokoomusta kohtaan. Hän esittää väitteitä, joiden mukaan kansan kahtiajakautuminen sosiaalisesti ja alueellisesti olisi eduskunnassa yhtenäinen asia, jota asiaa kokoomus ei missään yhteiskuntakeskustelussa, arviossa, äänestyksessä koskaan olisi tunnustanut.

Arvoisa puhemies! Saanen sanoa, että ed. Pekkarinen puhuu roskaa. Tässä asiassa kaikilla ryhmillä on omat painotuksensa tietenkin, niin myöskin kokoomuksella, ja voin vakuuttaa, että kokoomus on tässä yhteydessä ottanut näihin asioihin kantaa, mutta erityisen kummalliseksi tämän asian tekee se, että hallitusrintama, kaikki puolueet, ovat olleet välikysymysäänestyksissä hallitusrintamaa tukemassa joitakin yksittäisiä poikkeuksia lukuun ottamatta. (Puhemies koputtaa) Tässä mielessä tuntuu oudolta, että täällä täytyy tulla yhtä puoluetta kohtaan tuollaisella katkeralla mielialalla esittämään puheenvuoroja.

Iivo  Polvi  /vas:

Arvoisa rouva puhemies! Kaikkien eri tutkimuslaitosten Suomen kansantalouden kehitystä koskevat keskipitkän ja myös pitkän aikavälin ennusteet osoittavat yhdensuuntaisesti talouden kehittyvän edelleen tulevina vuosina myönteisesti, vaikkakin lähinnä kansainvälisen taloustilanteen heikkenemisen seurauksena kasvu hidastuu jonkin verran aikaisemmin ennakoidusta. Ministeri Niinistö varoitteli puheenvuorossaan taloustilanteen mahdollisista heilahduksista ja erityisesti niin sanotuista kerroinvaikutuksista valtion verotuloihin, joita tietenkin viime vuosina on kertynyt poikkeuksellisen paljon. On selvää, että ilmeisesti optiotulot samoin kuin myyntivoittoverosta kertyvä tulo vähenevät. Toisaalta ministeri Niinistö puheenvuorossaan perusteli verrattain kriittistä näkemystä talouden kehityksestä vertaamalla tulosvaroituksia, joita pörssiyhtiöt ovat viime aikoina useammatkin ilmoitelleet. Kuitenkin nämä vertailut tapahtuvat lähinnä ennakoituun kehitykseen. Ne eivät suinkaan osoita sitä, että tulokset heikkenisivät edellisiin vuosiin verrattuina. Siinä mielessä minusta analyysi oli pikkuisen keskentekoinen.

Julkisen talouden tasapaino on myös korjaantunut viime vuosina oleellisesti. Pahin ongelma on kaiken kaikkiaan edelleen korkeana jatkuva työttömyys. Sen vuoksi myös liikkumavara tulisi entistä kohdennetummin suunnata nimenomaan työllisyyden parantamiseen. Erityisesti kertaluontoiset investoinnit olisivat aikaistettua velanmaksua parempi ratkaisu, joka sekin on kuitenkin parempi kuin syntyvän ylijäämän palauttaminen tuloveron alennuksina, mitä puheenvuoroissa nyt jo näytetään jonkin verran julkisuudessa esitettävän. Tuloveron alennushan suuntautuu käytännössä ensisijaisesti suurituloisille, jolloin sen kulutuskysyntää lisäävä vaikutus on vähäinen, samoin työllisyyttä parantava vaikutus käytännössä olematon.

On selvää ja ymmärrettävää, että lisätalousarvio noudattelee talousarvion hyväksymisen yhteydessä paalutettua linjaa. Niinpä tässäkin pääosa menojen lisäyksestä kohdistuu vain jo aikaisemmin tehtyyn virkaehtosopimukseen ja maataloustuloratkaisun aiheuttamien menojen kattamiseen, joihin budjetissa ei ollut varauduttu. Toisaalta ennakoitua myönteisemmän talouskehityksen seurauksena valtiontalouteen syntynyt liikkumavara puolestaan käytetään pääosin valtion velan maksuun.

Lisätalousarvioesitykseen sisältyy monia kertaluontoisia tuloeriä, kuten osinkotulot, tuloutus Suomen Pankin voitosta, joka sinänsä on aika harvinaista, ja toisaalta vastapuolena ennakoitua suuremmat lainojen takaisinmaksut. Lisätalousarviossa menojen lisäykset ovat lähes tasapainossa verojen nettolisäyksen kanssa, joten siltä osin taloudessa näyttää tasapaino säilyvän. Sen sijaan valtion kassasta tehtävä tuloutus ja kaikki kertaluontoiset erät käytetään tosin lainojen lyhentämiseen.

Valtiontalouden hoidon kannalta on ymmärrettävää, että kertyneet ylijäämät ja niistä tuloutettava osa käytetään velan maksuun, alentaahan se jatkossa tietenkin korkokuluja ja samalla lisää väljyyttä tuleville vuosille.

Sen sijaan muilta osin syntyneen liikkumavaran käytöstä olisi voitu tehdä toinen linjavalinta, ja minusta oleellisesti parempi. Lähinnä kertaluontoisista tuloeristä kertynyt liikkumavara olisi voitu ohjata pääosin sellaisiin pakollisiin investointeihin, jotka väistämättä ovat edessä. Rappeutuvasta liikenneverkostosta olisi löytynyt riittävästi kohteita, ja investointien suuntaamisella pahimmille työttömyysalueille alennettaisiin niin liikenteestä aiheutuvia kustannuksia kuin myös työttömyyden aiheuttamia niin suoranaisia kuin välillisiäkin kustannuksia. Samalla parannettaisiin kestävällä tavalla valtion velanmaksukykyä myös tulevina vuosina.

Monet julkiset palvelut ovat tällä hetkellä selvästi rahan puutteessa. Julkisen koulutus- ja palvelujärjestelmän madaltaminen ei kuitenkaan säästömielessä ole viisasta. Se saattaa osoittautua jo muutaman vuoden aikajänteellä kalliiksi ratkaisuksi. Siitä löytyy hyvä esimerkki muutaman vuoden takaa. Ahon hallituksen aikana lääkärikoulutuksen aloituspaikkoja karsittiin vuonna 93 tehdyllä ratkaisulla. Se tehtiin niin sanottujen säästöjen nimissä. Nyt säästö kuitenkin osoittautuu lainaksi, joka erääntyy kansalaisten maksettavaksi hoitoonpääsyn vaikeutumisena ja väistämättä lisääntyvinä sairaanhoitokustannuksina. Se oikeastaan osoittaa, että näennäisillä säästöillä on pitkälle ulottuvat kielteiset vaikutukset. Niinpä lisätalousarvioon sisältyvä lääkärikoulutuksen aloituspaikkojen määrän nostaminen on aivan oikea toimenpide, ja myös siihen osoitettu lisärahoitus, joka valiokunnassa toteutettiin, on perusteltu.

Valtiovarainvaliokunnan tekemiin lisäysesityksiin sisältyy useitakin myönteisiä, vähäisiä parannuksia. Kuntien harkinnanvaraisten rahoitusavustusten lisäys 10 miljoonalla markalla on aivan perusteltu. Huomioon ottaen (Puhemies koputtaa) taloudellisissa vaikeuksissa olevien kuntien määrä on kyseenalaista, onko tuokaan korotus riittävä. Joka tapauksessa se on vähintäänkin tarpeellinen. — Aika loppuu, joten muut hyvät ajatukset jäivät esittämättä.

Klaus Bremer /r:

Arvoisa rouva puhemies! Olen ehdottanut Vuosaaren lisärahoituksen poistamista. Sen 4 miljoonan takana häämöttää yli 2 miljardin markan lisämeno valtiolle. Vuosaaren satamasuunnitelma on auttamattomasti vanhentunut. Se johtuu uusista infravaatimuksista, Naturasta, joka pöllähti mukaan matkan varrella, kustannusrakenteista, meriliikenteestä, EU:n kannasta ja Helsingin asuntorakentamisen kovista uusista vaatimuksista.

Vuosaaren satama-alue on 159 hehtaaria eli täsmälleen yhtä suuri kuin Sompasaaren ja Jätkäsaaren satamat yhteensä, eli se ei tarjoa lainkaan lisäkasvua. Logistisesti se on mahdottomuus. Se on liian pieni syntyessään. Sen pitäisi tarjota kasvuvaraa sadaksi vuodeksi eteenpäin. Sinne eivät mahdu lajitteluterminaalit muista vientikeskeisistä toiminnoista puhumattakaan. Tie- ja rautatieyhteydet tunnelirakenteineen ilmoitetaan jo 1,2 miljardin markan hintaisiksi. Siihen tulevat lisää salatut 2 miljardia, ennen kuin rahtiraiteet on rakennettu Tampereelle ja Lahteen. Pendolino-liikenne ei tule hyväksymään sitä, että Vuosaaren satamajunat kulkevat samalla raiteella.

Edelleen tiedetään Antwerpenin sataman Deurganckdok-laajennuksen kohtalo. EU on sen lopullisesti kieltänyt, ennen kuin Belgiassa suoritetaan vertailu Belgian muiden satamien mahdollisuuksista ottaa vastaan Deurganckdokin laajennuskapasiteetti. Erityisesti Zeebruggen sataman lisämahdollisuudet halutaan tietää EU:ssa, ennen kuin annetaan lupa Deurganckdokin rakentamiseen. Sama tulee pätemään Vuosaaren kohdalla. Sen rakentamisen alku tulee siirtymään hamaan tulevaisuuteen vuosi vuodelta, niin kuin se tähän asti on siirtynyt. Lisäksi tulevat Suomenlahden liikenteen riskien kasvu, meriväylän ja merenlahden heikkoudet, ahtojäävyöhyke Obnäsin ja Naissaaren välillä.

Vuosaaren sataman alkuperäinen hinta oli 800 miljoonaa markkaa. Nyt hinta hipoo nyt 4:ää miljardia. Samanaikaisesti Helsingin asuntotilanne on muuttumassa mahdottomaksi. Kaikki kaupunkisuunnitteluviraston keskeiset suunnitelmat seisovat, niin kuin arkkitehti Bosse Österberg pari päivää sitten minulle kertoi, Vuosaaren sataman takia. Helsinki seisoo Vuosaaren sataman takia.

Vaihtoehdoksi on nyt ilmestynyt Sompasaari—Kantvik, eli Sompasaari säilytetään ja Kantvik otetaan käyttöön Jätkäsaaren tilalle. Tämä ratkaisu tarjoaa välittömästi 235 hehtaaria tilaa. Tätä ratkaisua ei ole koskaan selvitetty suhteessa Vuosaareen. Tulee olemaan EU:n ehdoton vaatimus, että se selvitetään, ennen kuin Vuosaaressa päästään askeltakaan eteenpäin. Sompasaari—Kantvik ratkaisisi kaikki Helsingin ongelmat. Alle vuodessa voitaisiin Jätkäsaaren kappaletavarasatamatoiminnot siirtää Kantvikiin. Asuntorakentaminen pääsisi heti käyntiin sekä Jätkäsaaressa että Vuosaaressa. Helsingin kaikki seisovat suunnitelmat lähtisivät liikkeelle keskustatunnelia myöten, Aleksi, kauppatori, mitä kaikkea siellä tällä hetkellä seisoo ja odottaa.

Hinta olisi 2 miljardia halvempi valtiolle. Tilaa olisi lajitteluun, varastoille, sadan vuoden kasvulle. Vuosaareen on upotettu jo toistasataa miljoonaa markkaa. Valtiokin on antanut jo toistakymmentä miljoonaa markkaa, tähän asti kankkulan kaivoon. Nykytilanteessa ei ole mitään perusteita heittää sinne lisää rahaa, ennen kuin monet avoinna olevat asiat ovat selvinneet Vuosaaren kohdalla.

Sitten, arvoisa puhemies, lisäbudjetissa on esitetty 49,5 miljoonaa markkaa perustettavan valtion liikennelentokoulun pesämunaksi. Ehdotan sen poistamista, tai muuten sitoudutaan samalla noin 100 miljoonan markan vuotuiseen lisämenoon tulevaisuudessa.

Ed. Tykkyläinen totesi, että valiokunnassa oli kerrottu, että Porin liikennelentäjäkoulu on välttämätön ja sillä on ratkaiseva merkitys myös lentoturvallisuuden kehittämiselle. Olen ollut ammattilentäjä vuodesta 74 enkä kerta kaikkiaan ymmärrä näitä perusteita. Tämä on höpötystä, joka uppoaa vain mun pikkusiskoon, niin kuin laulussa sanotaan.

Tämän lentäjäkoulun syntyhistoria on läpimätä alusta alkaen. Valtio osti mielettömästi ylimitoitetun koulutuskaluston Finnairille. Finnairilla ilmailuopiston käyttökustannukset alkoivat painaa, piti keksiä ulospääsy, ja näin keksittiin, että perustetaan valtion lentokoulu, jolloin yhdellä iskulla saadaan Finnair pääosakkaaksi lentokalustolla, jonka valtio on ostanut jo kerran Finnairille. Tällä tavalla Finnair tulee tavallaan hyödyntäneeksi samaa kalustoa kahdesti, ja kaupan päälle Finnair saisi kaikki liikennelentäjänsä koulutetuksi valtion piikkiin eli veronmaksajien piikkiin.

Eduskuntaa höynäytettiin erittäin rankasti jo perustamispäätöksessä, (Puhemies koputtaa) joka vietiin salakavalasti Ilmavoimien lentäjäkoulutuksen otsikon alla läpi eduskunnassa. Kaiken kaikkiaan, kun meillä on kaksi yksityistä koulua, jotka kouluttavat 300 000 markalla per liikennelentäjä, on vaikea ymmärtää, että veronmaksajien pitäisi maksaa 800 000 markkaa per liikennelentäjä valtion ammattikoulussa, joka sosialisoisi koko liikennelentäjäkoulutuksen.

Rakel  Hiltunen  /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Olen pakotettu käyttämään vastauspuheenvuoron ed. Bremerin puheenvuoron jälkeen.

Vuosaaren satama tarvitaan, jotta Suomen pääkaupungilla Helsingillä olisi jatkossakin turvattu taloudellinen tulevaisuus. Sen voisi ajatella olevan koko kansakunnan etu. On totta, että Vuosaaren satamaa on suunniteltu kauan, 25 vuotta, mutta suunnitelma on nykyaikaa ja tulevaisuutta, ei, kuten ed. Bremer esitti, vanhanaikainen. Satamakapasiteetti tulee olemaan 7,2 miljoonaa tonnia, kuten myös ed. Bremer totesi. Se tarkoittaa sitä, että kilpailevaa satamatoimintaa ei synny muiden satamien ja Helsingin Vuosaaren sataman välille, vaan sillä korvataan nykyinen kapasiteetti.

Arvoisa rouva puhemies! Mikä tärkeintä, tänä päivänä 100 000 ihmistä altistuu päivittäin niille vaaroille, jotka syntyvät (Puhemies koputtaa) myrkyllisten aineiden kuljettamisesta läpi kantakaupungin tiheän asuinalueen.

Klaus Bremer /r(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Helsingille Vuosaaren satama ei tuo minkäänlaista taloudellista turvallisuutta. Kappaletavarasataman taloudellinen tulos on plus miinus nolla. Helsingin satama on hyvin hoidettu yritys, mutta sen tuotto tulee matkustajasatamasta. Helsingillä ei ole mitään tarvetta kappaletavarasataman perustamiseen. Suunniteltu kapasiteetti on 12 miljoonaa tonnia, eikä 7, vai mitä sanoittekaan. Satatuhatta ihmistä altistuu tänä päivänä kaikkein pahimmin Viron lautoista tulevista rekka-autoista, joita tulee pitkin päivää. Varsinaisesti Ruoholahden sataman rekkaliikennettä ei huomaa. Asun satamaa lähinnä olevassa talossa Ruoholahdessa ja tiedän mistä puhun.

Ilkka  Kanerva  /kok:

Arvoisa puhemies! Tässä kävi vähän oudosti sikäli, että tulin kuuntelemaan valiokunnan puheenjohtajan ja valtiovarainministerin esittelypuheenvuoroja tässä yhteydessä, mutta kun paikallani katselin papereita, huomasin, että minulle oli pyydetty puheenvuoro, jonka myös halusin pitää, kun huomasin nimeni listalla. Näinkin voi joskus parlamentissa tapahtua.

Mielelläni talouden perustilannetta, arvoisa puhemies, haluaisin myös osaltani hieman ryydittää, lähtien todellakin siitä liikkeelle, että me teemme osaltamme tätä talouspoliittista päätöstä kahdeksannessa perättäisessä taloudellisen kasvun kehitysvaiheessa, jossa on hyvin selvästi uusia merkkejä, niin kuin täällä taloustilannetta arvioivat puhujat ovat tuoneet julki, niin valiokunnan puheenjohtaja kuin ministeri ja useat muut, myös oppositiopuolueen edustaja Kääriäinen mukaan lukien. Eräs niistä merkeistä on muun ohella se, että teollisuustuotanto on jo huhtikuussa monin paikoin tullut tilanteeseen, jossa siinä ei enää tapahdu kasvua laisinkaan. Se on huomattavan hälyttävä huutomerkki tässä taloudellisessa kokonaiskuvassa. En pyrikään ennustamaan, se on suurta epävarmuutta, mutta tietysti tilanteen arviointi on aina erittäin hyödyllistä, niin tässäkin tapauksessa, jota eduskunta nyt läpikäy.

Tässä ei ehkä ole tullut riittävästi vielä se puoli esille, että meidän eräs keskeinen taloutemme selkäranka, Nokia, on antanut tulosvaroituksen, joka on melko lailla dramaattisesti myös tuntunut pörssissä siitäkin huolimatta, että hex-indeksi tälläkin hetkellä on noin kahdeksankertainen vuosikymmenen takaiseen vallinneeseen tilanteeseen verrattuna, ja vaikka Nokian vaikutus uudistettaisiinkin, niin kuin portfolioindeksissä tehdään, siitäkin huolimatta kolminkertainen vielä kymmenen vuotta takaperin vallinneeseen tilanteeseen verrattuna.

Tämä kaikki tietysti on merkitsemässä sitä, että kaikki tuovat ennusteitaan alas. Tämä arvio kulkee läpi kentän ja epävarmuus on ilmiselvää. Meillä on Suomessa tasapaino-ongelmana työttömyys ja hiipivänä ongelmana koko ajan huomioon on otettava, silmäkulmassa vähintäänkin, inflaation karkaaminen. Kansainvälisesti USA:n ja Japanin tilanne täällä on jo arvioitukin, ne luovat epävarmuutta osaltaan. On aihetta todeta myöskin se, että Eurooppa kaikista yrityksistään huolimatta ei pysty tällä hetkellä maailmantaloudessa vetovastuuseen. Sellaisia voimavaroja Euroopalla ei näytä olevan. Näin ollen maailmantaloudessa ollaankin tilanteessa, jossa kaikki merkittävät taloudet näyttävät jäävän aika lailla oman kysyntänsä varaan. Ei ole siis vuorovetoa, joka on normaalia kansainvälisessä maailmantaloudessa, vaan oikeastaan on nyt yhteisen, hitaamman kierroksen aika.

Toisin sanoen varovaisuus vähintäänkin leimaa taloudellista tilannetta, näin myöskin Suomen tapauksessa. Jos kansainvälisestä tilanteesta johtuen vienti alkaakin hiipua, kysyntä jää tietysti kotimaisen kysynnän varaan, eikä kotimainen kysyntä ole tällä hetkellä parhaassa mahdollisessa vedossa. Tästä kaikesta pessimistisestä arviosta huolimatta on aihetta sanoa, että tilanne ei näyttäisi olevan mikään kriisialtis Suomen taloutta katsottaessa. Tilanne on itse asiassa merkittävästi vakaampi ja parempi kuin se on vastaavan kaltaisissa suhdannetilanteissa koskaan aikaisemmin Suomessa ollut, jolloin meillä on ollut vastaavan kaltaisissa asetelmissa vaihtotaseen vajetta. Se on merkinnyt painetta tietysti Suomen markkaa kohtaan, sen ulkoista arvoa kohtaan, merkittävästi sitä horjuttaen, mikä on näkynyt puolestaan kiinteitten kurssien aikana korkojen nousuna, lisääntyvänä inflaationa ja sitä seuraavana devalvaationa. Tämä kierre on nyt historiassa. Nyt eletään tilannetta, jossa, vaikka vienti meillä hiipuisikin nyt merkittävälläkin tavalla nykyisestään, meillä tulee säilymään vaihtotaseen ylijäämätilanne. Suomen alijäämäkään ei vaikuttaisi kuitenkaan euron ulkoiseen arvoon eikä myöskään Euroopassa vallitsevaan korkotasoon. Tämä kaikki merkitsee sitä, että elämme olennaisesti vakaammissa olosuhteissa, vaikka taloudellisissa olosuhteissa tapahtuukin muuntumista tai vaikeutumistakin. Toisin sanoen kriisiytymistaipumus Suomessa on ratkaisevasti euro-olosuhteissa pienempi kuin ennen euroon siirtymistä. Tämä seikka on tässä jäänyt toteamatta, ja sen halusin oikeastaan tässä tulla toteamaan.

Meillähän Suomessa yritysten kannattavuus on hyvä. Yritysten rahoitusrakenne on tällä hetkellä hyvä, ja kotitalouksienkin kohdalta velkaantumisaste on varsin siedettävissä mittasuhteissa. Näin ollen uskoa tulevaisuuteen pitäisi kuitenkin olla Suomessa. Siksi tuhkan ripotteleminen pelkästään omaan niskaan ei liene ainoa oikea tapa tästä eteenpäin mentäessä. Työttömyys on rakenneongelmamme, valtion velka on edelleen probleemamme, ja inflaatiota tulee pitää silmällä. Mutta ellemme tämän kaltaisissa tilanteissa sitten uskalla riittävästi myöskin vähentää valtion velkaa, niin kuin on tehty ja niin kuin pitää jatkossakin toimia, meillä ei ole tietysti huonommissa taloudellisissa olosuhteissa myöskään varaa suuresti ottaa lisää velkaa valtion menojen katteeksi. Mikäli pessimistisimmät ennusteet alkaisivat toteutua, silloin olisi hyvä olla velkaantumisvaraa, sillä velkaantumisvara on tietysti hyvä vakuutus turbulenttisessä maailmassa, ja sen vuoksi mielestäni hallituksen talouspoliittinen peruslinja on varsin oikeaan osunut, kun samanaikaisesti sillä voidaan tehdä hyvinvointiyhteiskunnan selvissä epäkohdissa korjausliikkeitä, mitä tämäkin lisäbudjettiesitys tältä osaltaan edustaa.

Matti Kangas /vas:

Arvoisa puhemies! Täällä on tänään luotu sellaista mielialaa, että lama on tulossa ja huonot ajat ovat tulossa. Varmaan näin on, kun lukee erilaisia mittareita kansainvälisissä näkymissä. Mutta nämä ovat myös aika vaarallisia puheita, esimerkiksi kotimaiselle kysynnälle. Ihmiset kuuntelevat näitä puheita. Se voi aiheuttaa sitten kielteisiä ilmiöitä Suomen kansantalouteen. Valtion talousarvioon kohdistuu suuria odotuksia. Huomio kiinnittyy erityisesti tiestön kuntoon, perusturvan vahvistamiseen, sosiaali- ja terveyshuollon puutteitten korjaamiseen, työttömyyden vähentämiseen sekä köyhyyden ja syrjäytymisen torjuntaan.

Tiestön kunto heikkenee kiihtyvällä vauhdilla. Tiestön kunto uhkaa muodostua tulpaksi talouskasvulle ja teollisuuden kehittämiselle, esimerkiksi Keski-Suomessa. Nelostie on vaarallisen huonossa kunnossa eikä sen kunto vastaa likimainkaan liikennemäärien tarpeita. Samoin alempiasteinen tiestö on rapautunut huolestuttavasti. Hallituksen on nopeasti ryhdyttävä parantamaan tiestön kuntoa ja ohjattava budjetissa lisärahaa teitten peruskunnostukseen. Tällaisia tieosuuksia, jotka pitää pikaisesti laittaa kuntoon, on Suomessa paljon. Leonian myynnistä tulleita varoja samoin kuin valtion yritysten tuottoja pitäisi pistää enemmän teitten kunnostamiseen. Se on järkevää investointia tulevaisuuteen.

Hallituksen satsaukset sosiaali- ja terveyspalveluihin ovat oikean suuntainen toimenpide. Varsinkin nuorten ongelmien kohtiin tulee lisää rahaa niin huume- kuin mielenterveystyöhön. Mielestäni olisi pitänyt antaa kotimaiselle puolustusvälineteollisuudelle määräraha, jotta vältyttäisiin uhkaavilta irtisanomisilta. Valtion ei tule omilla toimenpiteillä tehdä työttömiä, varsinkin kun nämä tuotteet, joita nyt tehdään kotimaassa, tuotaisiin ulkomailta.

Työttömyys on edelleen kipeä ongelma. Pitkäaikaistyöttömät ja nuoret tarvitsevat apua, koska työttömyys tuo mukanaan epämiellyttäviä lieveilmiöitä. Työttömyyden pitkittyessä usko tulevaisuuteen heikkenee. Ihmiset masentuvat ja turhautuvat ja tulee erilaisia sosiaalisia ongelmia. Hallituksen pitää lisätä aktiivisia toimia työllisyysasteen nostamiseksi. Työttömyyden vähentämisellä voidaan torjua monia muita ongelmia, kuten köyhyyttä ja syrjäytymistä. Työttömyys on tämän hallituksen aikana runsaasti vähentynyt, mutta vieläkään ei ole varaa levätä, vaan aktiivisia toimia työttömyyden vähentämiseksi on lisättävä ja työtä jatkettava. Työttömiä on vielä yli 300 000.

Saimme vasemmistoliitolle tärkeän kysymyksen, köyhyyspaketin, mukaan hallitusohjelmaan ja vaadimme, että hallitus toteuttaa aktiivisesti köyhyyden poistamiseen tähtääviä toimia. Köyhä ihminen ei kaipaa juhlapuheita ja katteettomia lupauksia, vaan selvää rahaa. Köyhyyden poistaminen tapahtuu köyhimmän kansanosan elintasoa nostamalla. Tätä vaatii myös kirkon kokoama köyhyystyöryhmä. Leipäjonoja on edelleenkin maassamme. Kymppi päivässä köyhille ei kaada Suomen taloutta, siitä olen varma. Emme ole luopuneet vaatimuksista saada tuntuvaa tasokorotusta peruspäivärahaan ja ansiosidonnaiseen päivärahaan. Köyhyyden ja syrjäytymisen torjunta on sellainen asia, jonka toteuttaminen edellyttää yksituumaisuutta hallituksen sisällä ja kaikkien ryhmien sitoutumista köyhyyden poistamiseen. Köyhyys on syvälle juurtunut suomalaiseen yhteiskuntaan, ja siitä on nyt tullut poliittinen ongelma, jota ei voi ohittaa pelkällä kädenliikkeellä, vaan siitä on otettava vastuu. Näin me vasemmistoliitossa olemme ymmärtäneet ja toimineet sen mukaisesti.

Mikko Kuoppa /vas:

Herra puhemies! Suomessa työttömiä on noin 300 000 edelleenkin, ja on aivan oikein, että lisäbudjettiin lisättiin työllisyysmäärärahoja. Tosin määrärahojen lisäys, 20 miljoonaa markkaa, on suhteellisen vaatimaton, mutta kuitenkin se osoittaa sen, että jotain on mennyt perille eli työllisyysmäärärahoja kuntien ja valtion työllistämistöihin on tulossa hieman lisää. Tälläkin määrällä pystytään kuitenkin työllistämään varsin huomattava määrä työttömiä.

Erityisesti pitkäaikaistyöttömien suurimpana ongelmana on tietenkin se, että perustyöttömyysturvan taso on jäänyt jälkeen. Nytkin puhutaan, että inflaatiokehitys on jopa yli kolme prosenttia tänä vuonna. Se merkitsee sitä, että työttömien toimeentulo entisestäänkin hankaloituu. Työmarkkinatuella oleva henkilö saa päivässä noin 75 markkaa käteen verotuksen jälkeen. Jokainen voi kuvitella, miten tällä 75 markalla voi tulla toimeen puhumattakaan siitä, että jos sattuu vielä sairautta tai joitain muita ylimääräisiä menoja. Se on aivan kohtuuttoman vähän ja on lukuisissa tutkimuksissa ja tilastoissa pystytty osoittamaan, että kerta kaikkiaan sillä rahalla ei tule toimeen. Näin ollen on välttämätöntä, että työmarkkinatuen ja peruspäivärahan tasoa nostetaan. Vasemmistoliiton esittämä 10 markan korotuskin on vaatimaton, mutta olisihan se edes alku siihen suuntaan, mihin tässä pitäisi kulkea.

On vielä muistettava, että työmarkkinatuki on harkinnanvarainen. Eräissä tapauksissa, muun muassa jos avopuoliso saa noin 11 000 markkaa tuloja kuukaudessa, työmarkkinatuella oleva avopuoliso ei saa työmarkkinatukea lainkaan. Eli tässä on tällainen elatusvelvollisuus, ja se on melko kova ja aiheuttaa paljon ongelmia tällaisissa perheissä. Kaikkein keskeisin ja pikaisin toimenpide, jolla voitaisiin tähän vaikuttaa, on se, että perusturvan tasoa korotettaisiin. Tässä on tietenkin selvää, että viimeistään budjettiriihessä perusturvan taso tulee pystyä nostamaan, sillä tämä on kohtuuttoman, hävettävän alhainen taso, mikä tästä tulee.

Täällä on puhuttu Puolustusvoimien kotimaisten ammus- ja ruutihankintojen suorittamisesta, siitä, että siihen ei tule rahaa ja irtisanomiset uhkaavat. Mielestäni tässä tulee katsoa myöskin sitä, että Puolustusvoimat ovat omalla toiminnallaan olleet ehkä aiheuttamassa sitä, että näin on käynyt. 8.6. tänä vuonna Helsingin Sanomat kirjoitti: "Puolustusvoimat teki viime vuonna yhteensä noin 25 miljoonan markan edestä hankintoja tilausvaltuuksiensa vastaisesti. Valtiontalouden tarkastusvirasto on antanut puolustusvoimille asiasta muistutuksen ja vaatii armeijalta lisäselvityksiä. Tiedot käyvät ilmi tuoreesta Valtiontalouden tarkastusviraston tilintarkastuskerto-muksesta: ’Tässä on pysytty valtuuksien puitteissa, mutta meidän mielestämme hankintoja ei ole tehty tilausvaltuuden luonteen mukaisesti. Kyse on siitä, että on hankittu ulkomailta materiaalia, joka olisi pitänyt ostaa Suomesta.’" Näin totesi tarkastuspäällikkö Hannu Taunula Valtiontalouden tarkastusvirastosta. Eli vaikka Puolustusvoimille annetaan rahaa, välillä aika runsaastikin, on selvää, että jos rahat käytetään ulkolaisiin hankintoihin, niillä ei voida kotimaisia hankintoja tehdä ja silloin uhkaa muun muassa, kuten Vammalassa, kokonaisen linjan alasajo ja noin 75 ihmisen irtisanominen.

Mielestäni tämä ei ole eduskunnan vika, vaan pitkälti myöskin Puolustusvoimat saa katsoa peiliin, että se suorittaa hankinnat kotimaasta.

Kun ed. Zyskowicz täällä luetteli uudistusten listaa, hän mainitsi myöskin toimeentulotukiuudistuksen. Tähän asiaan haluan todeta, että toimeentulotukiuudistus oli sellainen, että toimeentulotuen saajalle tuli muun muassa seitsemän prosentin asumiskulujen omavastuuosuus. Se ei ole mikään parannus, vaan se oli selvä leikkaus entisestään riittämättömään toimeentulotukeen. Tulkoon tämä asia tässä yhteydessä oikaistuksi.

Unto Valpas /vas:

Arvoisa puhemies! Suomi on tunnetusti yhden totuuden maa. Politiikassa totuutta näyttää nyt hallitsevan vain valtiovarainministeriö ja sen virkamieskunta. Tämä näkyy lisätalousarvioesityksessäkin. Valtionvelan liian puhdasoppinen lyhentäminen on saanut ansaittua kritiikkiä. Suomen julkisen talouden velka suhteessa bruttokansantuotteeseen on euroalueen pienimpiä. Samoin julkisen talouden ylijäämä on kohtuullisen korkea. Velan takaisinmaksuaikataulua tuleekin suhteuttaa muuhun euroalueeseen ja velanmaksukykyyn. Tässä mielessä hallituspuolueiden eduskuntaryhmien tekemä sopimus ensi vuoden talousarviosta, jossa aiotaan lisätä muun muassa sosiaali- ja terveydenhuollon valtionosuuksia, on oikean suuntainen. Samalla on kuitenkin syytä todeta, että nyt esillä oleva lisätalousarvio ja ensi vuoden talousarviosuunnitelmat eivät ainakaan vielä huomioi riittävästi pienituloisia ja heikko-osaisimpia kansalaisia, sillä ensi vuoden talousarviota koskeva neuvottelutulos ei edelleenkään sisällä vasemmistoliiton vaatimusta työttömyysturvan, peruspäivärahan ja työmarkkinatuen korotuksista. Siksi emme voineet kuitata tätä sopimusta.

Kirkon nälkätyöryhmä on jälleen kerran asettumassa tukemaan näitä meidän puolueemme oikeutettuja vaatimuksia. Heidän mukaansa syyperusteisten etujen tasoa on nostettava niin paljon, että eduilla tulee toimeen ilman turvautumista viimesijaiseksi tueksi tarkoitettuun toimeentulotukeen.

Myös oikeusministeri Johannes Koskinen totesi jo talvella tilanteen olevan perustuslain vastainen. Tämä vakava viesti tuntuu kaikuvan kuitenkin edelleen kuuroille korville. Kirkon nälkätyöryhmän asiantuntijoiden puheenjohtaja Antti Lemmetyinen toteaa, että perusturvaetuuksien korottaminen vaatii poliittista tahtoa. Nyt tätä poliittista tahtoa tuntuu olevan vain vasemmistoliitossa. Pehmona pidetty kokoomuksen uusi puheenjohtajakin on tänään osoittanut puheillaan, että sama kova linja työttömiä kohtaan näyttää jatkuvan.

Vasemmistoliiton ei tule hyväksyä tällaisia linjoja, varsinkin kun poliittista tahtoa tuntuu sen sijaan taas löytyvän kansanedustajien palkankorotuksiin, kun eduskuntaryhmien ja jaostojen puheenjohtajien palkat nousevat. Edellisistä korotuksista edustajille on vain muutama kuukausi aikaa. Tämä on aivan väärä ja uskomaton tärkeysjärjestys. Eikö köyhimpien ihmisten asiat pitäisi hoitaa ensin?

Arvoisa puhemies! Lisäbudjettiin on tulossa pieni korotus ammatilliseen lisäkoulutukseen, mutta se ei poista niitä ongelmia, joita viime vuosien leikkauksista on aiheutunut. Samaan aikaan, kun kannetaan huolta työvoimakapeikoista ja työvoimapulasta, eräillä aloilla leikataan aikuiskoulutuksen lisämäärärahoja, joilla voitaisiin saada uutta ammattitaitoista työvoimaa työmarkkinoille. Riittävillä aikuiskoulutusmäärärahoilla nimenomaan voidaan vaikuttaa vaikeaan rakennetyöttömyyteen.

Lisätalousarviossa olisi ollut varaa korottaa perusturvaetuuksien tasoa, mitä köyhyyden ja siitä aiheutuvan syrjäytymisen ratkaiseminen vaatii. Hallitusohjelmaan on kirjattu lukuisia köyhyyden ja syrjäytymisen vastaisia lauseita. Nämä kirjaukset on saatava myös toteutumaan viimeistään ensi vuoden budjetissa. Hallitusohjelmaa on toteutettava myös köyhien osalta.

Arvoisa puhemies! Nyt poliittinen paine tulee siis siirtää elokuun budjettiriiheen. Tätä painetta lisää merkittävästi kirkon nälkätyöryhmän vetoomus ja se, että perusturvan taso saattaa olla perustuslain vastainen. On syytä muistuttaa hallituskumppaneita, että nämä työttömyysturvan peruspäivärahan korotukset ovat vasemmistoliitolle hallituspolitiikan kynnyskysymyksiä. Työttömyysturvaa on ehdottomasti korotettava.

Esko  Kurvinen  /kok:

Arvoisa herra puhemies! On ollut kaikkien suomalaisten kannalta myönteinen asia, että valtion tulot ovat ainakin vielä toistaiseksi kasvaneet ennakoitua nopeammin. Meidän on kuitenkin kaikkien hyvä muistaa, että vuodet eivät ole veljeksiä vaan hyvinä vuosina on varauduttava tulevaan. Lisätalousarviossa esitettyjen menojen lisäksi jää noin 8,5 miljardia markkaa lähinnä kertaluonteisia tuloja siirrettäväksi valtionvelan lyhennyksiin. On hyvä muistaa, että jokainen miljardi, joka on pois valtionvelasta, on yli 50 miljoonaa markkaa vuosittaista lisäpanostusta ja varautumista tulevaisuuteen.

Mielestäni lisätalousarviossa esitetyt määrärahatarpeet ovat perusteltuja ja hyvin kohdennettuja ja ovat tasapainoisessa suhteessa valtionvelan lyhentämiseen. Samoin voin hyvin yhtyä hallituksen esitykseen valtion vetäytymisestä Sammosta, kun sopiva ostaja valtion omistamalle osuudelle löytyy. Sammolla ei ole enää mitään erityistä valtionomistusta puoltavia yhteiskunnallisia tehtäviä, vaan se on valtion omistuksen kannalta lähinnä sijoituskohde.

Arvoisa puhemies! Haluaisin nostaa lisätalousarviosta esille muutaman yksittäisen kohdan, joilla mielestäni on periaatteellista ja suuntaa antavaa merkitystä.

Ensinnäkin on erinomainen asia, että yritysten investointi- ja kehittämishankkeiden tukemiseen Itä- ja Pohjois-Suomessa lisätalousarvioon ehdotettu 15 miljoonaa markkaa on pystytty valiokunnan käsittelyn aikana kaksinkertaistamaan. Näin koko vuoden määräraha nousee 115 miljoonaan markkaan. Tällä rahalla varmistetaan kansallinen osuus EU:n rakennerahastoista rahoitettaville hankkeille, ja se toimii näin vaikuttavuudeltaan huomattavasti laajemmalle kuin 30 miljoonan markan lisäraha yksinään tekisi. Tällaisen generoivan rahoituksen riittävyydestä tulee myös tulevina vuosina huolehtia, jotta voimme käyttää kaikki Suomelle kuuluvat EU-rakennerahastojen varat. Tämän rahoituksen riittävyyttä puoltaa sekin seikka, että tästä samasta rahoituksesta on nykyistä enemmän suunnattava varoja niin sanotun siirtymäkauden alueille ja kokonaan valkeille alueille.

Toinen myöskin hyvin periaatteellinen kysymys on liikenneväylien kunnon ylläpito. Perustienpitoon ehdotettu määrärahan lisäys on erinomainen asia, mutta edelleen teiden ylläpitoon käytettävät varat ovat niukat. Onhan yleisesti todettu, että tieverkon kunnon palauttaminen aiheuttaa tulevaisuudessa suuremman laskun verrattuna siihen, mitä se maksaisi vuosittaisena jatkuvana hyvänä ylläpitona.

Mielestäni on järkevää, että eräille vuosi sitten lisätalousarviossa vireille pannuille kehittämishankkeille myönnetään tässä lisätalousarviossa sellaiset tilausvaltuudet, että hankkeet saadaan rakennetuiksi kokonaisuudessaan edullisimmalla tavalla valmiiksi. Tämän päivän aikana olemme kuulleet hallituksen periaatepäätöksestä varsin merkittävistä uusista liikenneväylien kehittämishankkeista niin maanteiden kuin rautateidenkin osalta.

Arvoisa puhemies! Hetki sitten käytiin tässä salissa laaja keskustelu hallituksen selonteosta kansalliseksi ilmastostrategiaksi. Hallituksen arvio tuossa selonteossa on, että noin puolet Suomen kasvihuonekaasujen päästötavoitteiden vähentämisestä voidaan toteuttaa lisäämällä uusiutuvien energialähteiden käyttöä ja energiansäästötoimenpiteitä. Tämän vuoksi onkin johdonmukaista, että hallitus esittää tämän alan tutkimukselle ja tuotekehitykselle lisärahoitusta.

Valiokunnan mietinnössä ensi vuoden talousarvioon esittämä demonstraatiotuki on myös erittäin kannatettava avaus, sillä ilman panostuksia tuotekehitykseen ja osaamiseen ei synny uusia suomalaisia menestystarinoita.

Markku  Laukkanen  /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Haluaisin aivan keskittyä oman hallinnonhaaran, kauppa- ja teollisuusjaoston osioon, mutta muutama kommentti ensin liikenne- ja viestintäministeriön hallinnonhaaraan ja varsinkin tieverkon hankkeisiin.

On mielenkiintoista, että täällä on muutamia saman tyyppisiä projekteja, joissa tilausvaltuudet eivät näytä riittävän. Täällä on oikein muutamia hankkeita mainittu nimeltä, ja ihan oikein valiokunta päätyi toteamaan, että kustannusarvioiden luotettavuuteen tulee jatkossa kiinnittää enemmän huomiota. Tässä on monia hankkeita, jotka ovat tänä päivänä tyhjän päällä, joista tietysti haluan esiin nostaa Koskenkylä—Kouvola-tiehankkeen, joka on koko valtakunnan kannalta, itäisen Suomen kannalta ja myös Euroopan unionin päätieverkostojen kannalta yksi keskeisimpiä tiehankkeita. Nyt käy ilmi, että puuttuu 90 miljoonaa markkaa. Niin kuin aikaisemmin olemme kuulleet, hallituksen edustaja, ministeri Heinonen, kyselytunnilla vastasi, että 290 miljoonalla täytyy tulla toimeen, mikä taas tarkoittaa, että tie toteutetaan riisuttuna, ja sellaisen tien toteuttaminen ei tietenkään ole mielekästä. (Ed. Väistö: Mitä ministeri Niinistö on sanonut?) — No, valtiovarainministeri on ollut johdonmukainen ja ilmoittanut, että lisämäärärahoja tänne ei ole tulossa.

Kaikki tietävät, että tämä tienpätkä on erittäin voimakkaasti myöskin itäliikenteestä johtuen liikennöity. Se on sujuvuudeltaan puutteellinen ja liikenneturvallisuuden kannalta erittäin vaarallinen ja heikko. Tien onnettomuusaste on suurempi kuin valtateillä keskimäärin, ja niin kuin sanottu, kustannustaso lisäbudjetin laadinta-ajankohdan jälkeen on noussut rakennusindeksillä mitattuna yli 12 prosenttia, jolloin sopimusvaltuutta tarvittaisiin tämän hankkeen loppuun saattamiseen 380 miljoonaa markkaa. Siitä johtuen olenkin tehnyt lisätalousarvioaloitteen tämän 90 miljoonan markan kattamiseksi, jotta hanke voidaan viedä loppuun.

Vuosaaren sataman liikenneväylien suunnittelumäärärahassa, vaikka se onkin pieni, on pari periaatteellista aika erikoistakin kysymystä, ensinnäkin se, miksi Vuosaaren satamaa ylipäätään tarvitaan ruuhkautuneelle Pääkaupunkiseudulle. Vihreät pitävät tätä hanketta toisaalla Helsingin kaupunkipolitiikassa ympäristön kannalta hyvin vaarallisena ja vastustettavana hankkeena. Täällä he ovat kuitenkin valmiina antamaan tähän 4 miljoonan markan suunnittelurahan ja avaamaan tavallaan ikkunan sille tielle, jonka päässä on pidempikin valtion rahoitus koko hankkeelle. Tässä olisi nyt erinomainen tilaisuus viheltää Vuosaaren hankkeen toteuttaminen kerta kaikkiaan poikki ja harrastaa sellaista satamapolitiikkaa, että Etelä-Suomen muiden satamien, Suomenlahden satamien ja Pohjanlahden satamien investointihankkeet voidaan toteuttaa ja huolehtia niiden kasvutarpeista ja investointitarpeista pitkäjänteisesti. Meillä on hyvin lähellä Helsinkiä muun muassa Kotkan satama, johtava suomalainen vienti—tuontisatama, jonka kapasiteettia voidaan erinomaisesti lisätä ilman niitä vaikeuksia ja ongelmia, mitä Vuosaaren toteuttaminen Pääkaupunkiseudulle tullessaan tuo.

Herra puhemies! Muutama sana kauppa- ja teollisuusministeriön hallinnonhaarasta.

Yrittäjyyspolitiikan osaltahan on valiokunta päätynyt ehdottamaan myöntämisvaltuuden lisäämistä 15 miljoonalla markalla hallituksen esitykseen nähden. Kun myöntämisvaltuudesta puhutaan, tämähän ei käytännöllisesti katsoen ole yhtään mitään. Asiantuntijakuulemisessa on selvästi osoitettu, että myöntämisvaltuutta on tällä hetkellä todella riittämättömästi Pohjois- ja Itä-Suomen rahoituskelpoisiin hakemuksiin. Niitä todella on riittävästi.

Täytyy koko ajan muistaa, että tässä on kysymys myös EU-rahoituksesta ja kansallisesta rahoituksesta. Näiden EU-ohjelmien riittävä kansallinen rahoitus täytyy varmistaa. Se voidaan varmistaa vain tämän budjetin riittävillä määrärahoilla. Tämä kulkee käsi kädessä. Johtopäätös on, että jos tässä ei ole tarpeeksi rahaa, EU:n rakennerahaston täysimittaiseen hyödyntämiseen ei pystytä. Siksi jaostossa on korostettu sitä, että hyödyntäminen edellyttääkin tätä panostusta etupainotteisesti vuoden 2002 ja 2003 talousarvioissa. Siksi tähän olisi pitänyt panna olennaisesti enemmän myöntämisvaltuutta. Myös tähän keskustan vastalauseessa on lisämäärärahaesitys.

Energiatukeenhan valiokunta esittää 10 miljoonan markan lisäystä. Kun se lisätään tähän hallituksen omaan esitykseen, 10 miljoonaan, palataan vuoden 2000 varsinaisen budjetin tasolle, ei siis mitään todellista kasvua. Viitaten siihen keskusteluun, minkä me aikaisemmin tänään olemme käyneet, tässä ollaan juuri tavallaan sen ydinkysymyksen äärellä, millä tavalla me pystymme kehittämään uutta suomalaista energiateknologiaa, sitä mistä tänään on paljon puhuttu, kehittämään demonstraatiohankkeita, rahoittamaan myös energiateknologian vientiä ja lisäämään tavallaan myöskin uusiutuviin energialähteisiin perustuvien hankkeiden toteuttamista.

Herra puhemies! Lopuksi vielä muutama sana tutkimus- ja kehityshankkeesta, johon ed. Kurvinenkin erittäin oikealla asenteella mielestäni tarttui. Oli tilaisuus jokunen aika sitten tutustua amerikkalaiseen innovaatioindeksiselvitykseen, joka osoitti sen, että Suomi oli johdonmukaisesti alkaen vuodesta 93 vuoteen 99 kasvattanut myös julkisen vallan tutkimus- ja kehitysmäärärahoja ja noussut tällä innovaatioindeksillä mitattuna maailmassa viidenneksi. Tällä kasvu-uralla jatkaminen vuoden 99 jälkeenkin olisi johtanut siihen, että Suomi olisi tullut vuonna 2005 maailmansijalla ykköseksi tai kakkoseksi. Mutta nyt ne leikkaukset, mitä meillä tutkimus- ja kehityshankkeiden julkisen sektorin panostuksiin on tehty, johtavat meidät tänä päivänä enää korkeintaan viidennelle tai kuudennelle sijalle.

Tässä ollaan nyt juuri sen ydinkysymyksen äärellä, että tutkimus- ja kehitystoiminnassa, uusien innovaatioiden rahoituksessa ei voi olla välivuosia. Me tarvitsemme erittäin voimakkaita panostuksia nimenomaan aloittelevien yritysten rahoitushuoltoon, startup-rahoihin ja siemenrahoitustoimintaan. Parasta aikaa tiedetään, että tässä Suomen menestysalueella, ict-sektorilla, olemme menettäneet useita merkittäviä innovaatioita ulkomaille joko ensimmäisellä tai toisella pääomasijoituskierroksella sen vuoksi, että Suomesta ei ole löytynytkään sitä rahoitusta.

Tämä on se alue, jota Suomi ei tällä hetkellä yrityspolitiikassa osaa hyödyntää tai ei halua siihen riittävästi satsata, nimenomaan aloittelevien yritysten siihen vaiheeseen, että päästään sen kuolemanlaakson ylitse, ennen kuin alkaa varsinaista vaihtoa syntyä. Siihen me tarvitsemme voimakkaita panostuksia erityisrahoituksena Tekesiltä, Finnveralta, Teollisuussijoitukselta. Näillä on erittäin keskeinen rooli myös siinä, että Suomessa teknologiapolitiikka hajautuu laveammin koko maahan ja maakuntien resurssi- ja osaamistappioita voidaan hieman tasapainottaa.

Leena  Rauhala  /kd:

Arvoisa herra puhemies! Tämä lisätalousarviokeskustelu on ollut mielestäni erittäin hyvä siinä mielessä, että täällä on tullut esille niitä kipupisteitä, mitä jo useamman kuukauden ja, voi sanoa, jopa vuosienkin ajan on täysin ollut tiedossa. Vaikka voi sanoa, että nämä asiat ovat täällä nousseet esille, huoli kuitenkin on jäänyt. Erityisesti kun ajattelen sekä valiokuntakäsittelyä että hallituksen esitystä lisätalousarvioksi, näyttää siltä, että asioita siirretään jälleen eteenpäin. Eli niin kuin täällä on tullut kylläkin sekä opposition että hallituksen puheenvuoroissa esille, lisätalousarvioesitys on oikean suuntainen. Näin varmasti on. Mutta kysymykseni on, että paitsi että se on oikean suuntainen, onko ajoitus oikea joittenkin asioitten kohdennuksissa. Erityisesti silloin kysymykseni koskee sosiaali- ja terveydenhuollon määrärahojen riittävyyttä.

Todella voi sanoa, että on hyvä, että nyt saadaan lisää aloituspaikkoja lääkärikoulutukseen, saadaan aikuisten mielenterveyshoitoon, saadaan ammatilliseen lisäkoulutukseen ja perustienpitoon todella kipeästi tarvittua lisämäärärahaa. Nämä ovat todella oikean suuntaisia.

Mutta se, että sosiaali- ja terveystoimen alalla valiokunnankin käsittelyn yhteydessä rahat siirretään vuoteen 2002 ja 2003, ei mielestäni ole riittävää ja erityisesti sitä ajatellen, että sillä alueella, jos missä, on niitä asioita, joissa, kun ne jäävät hoitamatta, laskut ovat entistä suurempia. Niinpä valiokunnan mietintöön esitetyissä kahdessa vastalauseessa, sekä keskustan että kristillisdemokraattisen eduskuntaryhmän vastalauseessa, on erittäin selkeästi nostettu lisämääräraha valtionosuuteen kunnille sosiaali- ja terveydenhuollon käyttökustannuksiin. Sille perusteluina löytyy monet monet terveydenhuollossa kiireellistä toimintaa vaativat, sekä leikkausta että erilaisia toimenpiteitä vaativat, hoidot.

Mutta eivät pelkästään ole tarpeen terveydenhuollon erilaiset toimenpiteet, vaan ennen kaikkea sosiaali- ja terveydenhuollon sisällä tulisi vahvasti nostaa esiin ennalta ehkäisevä työ, mikä tässä jää kokonaan pois. Silloin ajattelen erityisesti esimerkiksi lasten ja nuorten mielenterveyttä ja terveyttä yleensä. Sitä voitaisiin vahvistaa esimerkiksi kouluterveydenhuoltoon lisää satsaamalla. Kouluterveydenhuollossa tarvittaisiin kipeästi lisää kouluterveydenhoitajia ja koko oppilasterveydenhuoltoon lisää resursseja. Kokonaisuudessaan siitä, millaisena sosiaali- ja terveydenhuolto tässä lisätalousarviossa näyttäytyy, voi sanoa, että varmasti maksetaan myöhemmin suuria laskuja, kun asiat nyt jätetään hoitamatta.

Toinen asia, johon vielä haluan puuttua, on puolustusministeriön hallinnonala. Monissa puheenvuoroissa on jo tuotu esille rahojen riittämättömyys ja sekin, että tässä lisätalousarviossa ei ole nostettu esille sitä, että puolustusmateriaalihankintoihin tarvittaisiin lisärahoitusta. Pidän tätä erityisen tärkeänä siksi, että on kysymys työllisyys- ja aluepoliittisista perusteista. Lisämäärärahalla on vaikutusta työllisyyteen, ja se on aluepoliittisena kysymyksenä myös tärkeä. Tiedämme, että alalla on useita yt-neuvottelujen myötä jäämässä työttömiksi. Ajatellen sitä, että meillä muutenkin työttömyys on kipeä kysymys, näin ei tulisi nyt edetä. Tämä on sekä keskustan että kristillisdemokraattisen eduskuntaryhmän vastalauseessa, että puolustusmateriaalihankintoihin lisättäisiin määrärahaa. Näen sen erittäin tärkeänä.

Vielä erittäin hyvänä asiana lisätalousarviossa pidän sitä koulutuksen kohdalla, että jo mainitsemani lääkärikoulutuksen lisäpaikkojen saamisen ohella ammatilliseen lisäkoulutukseen on paitsi hallituksen esityksessä myös valiokuntakäsittelyssä saatu lisää rahaa. Tietenkin tiedämme sen, että sekään ei ole riittävää. Tämä tulee olemaan sellainen kysymys, jota tulevassa, vuoden 2002, budjetissa on varmasti myös painotettava ja nostettava sen määrärahaa.

Matti Väistö /kesk:

Arvoisa puhemies! Keskustelussa on tullut esille monin tavoin lisäbudjettiin liittyvät oikeat ja oikean suuntaiset ratkaisut. Kuitenkin voidaan sanoa, että tällä hetkellä kipein ongelmamme, työttömyys ja alueelliset kehityserot, on edelleen monin osin maata lisääntynyt ja vaikeutunut. Alueellisten erojen osalta hallitus myöntää kuntatalouksien eriytymisen. Lisäbudjetissa harkinnanvaraista avustusta ollaan lisäämässä. Keskustan mielestä tämä ehdotus on kuitenkin riittämätön. Tulisi päästä vähintään samalle tasolle kuin viime vuoden osalta harkinnanvaraista avustusta kunnille myönnettiin, eli keskusta on lähtenyt omassa linjauksessaan siitä, että lisätalousarvio mukaan lukien harkinnanvaraista avustusta olisi 440 miljoonaa markkaa.

Erityisen kipeä tarve on sosiaali- ja terveydenhuollon osalta, kuten esille on tullut. Myös koulutuksen investoinnit ja koulutuksen järjestäminen ylipäätänsä on monien kuntien talouden kantokyvyn kannalta hyvin suuri kysymys. On ongelmallinen tilanne, jos kunnissamme ajaudutaan siihen, että peruspalveluista ei kyetä tasavertaisesti kaikkien kansalaisten osalta tässä maassa huolehtimaan.

Kuntien talousvaikeuksia on siis lievitettävä. Ensimmäisessä vaiheessa se tulisi tehdä harkinnanvaraista avustusta lisäämällä. Jatkossa on välttämätöntä uudistaa valtionosuusjärjestelmää ja myös valtionosuuksien kohdentumista oikeudenmukaisemmin.

Arvoisa puhemies! Kunnat ovat keskeisellä sijalla myös alueensa elinkeinoelämän kehittämisessä. Voidaan sanoa, että kunnat ovat alueellaan tärkeitä osaamiskeskuksia. Ne ovat myös elinkeinojen edistäjiä tai niiden pitäisi olla. Nyt kuitenkin voimavarat on jouduttu kohdentamaan kipeimpiin tarpeisiin. Tässä tilanteessa elinkeinojen kehittämisen osuus on valitettavasti monissa kunnissa jäänyt liian vähälle huomiolle. Työttömyyden lievittämisen ja työpaikkojen luomisen kannalta kuitenkin elinkeinojen kehittäminen olisi hyvin tärkeää. Se vaatisi pitkäjänteistä ponnistelua, ja monet kunnat ovat lähtökohtaisesti joko yksin tai yhteistyössä seutukunnan kanssa tähän valmiit, kun vain edellytyksiä olisi.

On hyvä, että lisäbudjetissa kohdennetaan hieman lisävaroja myös yritystoiminnan kehittämiseen, investointi- ja kehittämishankkeisiin. Erityisesti mainitaan Itä- ja Pohjois-Suomen tilanne. Pohjois-Karjalassa valitettava tilanne on se, että rahoitus on erittäin niukka verrattuna siihen, mitä hankkeita on vireillä. Kun hallitus on yritystoiminnan asiasta puhunut, aina on korostettu, että hyviin hankkeisiin riittää rahoitusta. Nyt voidaan perustellusti sanoa, että muun muassa Pohjois-Karjalassa hyviä elinkeinoelämän ja yritystoiminnan kehittämishankkeita on, mutta rahaa ei niihin riitä. Keskustan mielestä jo tässä lisäbudjetissa tulisi yritystoiminnan rahoitusta lisätä esitettyä enemmän ja tällä tavoin luoda perustaa työllisyyden paranemiselle ja alueellisen kehityksen tasapainon vahvistumiselle.

Arvoisa puhemies! Pääministeri Lipponen on ottanut esille mahdollisuuden verotuksen keventämiseen edelleen. Mielestäni pitäisi hyvin harkiten ja oikein kohdentaen tuloverotuksen keventämistä toteuttaa. Jos tavoitteena on lisätä kulutuskysyntää ja tätä kautta vahvistaa työllisyyden perustaa, eikö silloin pitäisi ensisijaisesti, tätä edellyttäisi myös maan tasapainoinen kehittäminen, kohdistaa määrärahoja sellaisiin hankkeisiin, joilla turvataan työtä? Toiseksi, eikö työllisyyden kannalta oikeampaa olisi perusturvan parantaminen ja eritoten lapsiperheiden taloudellisen tilanteen kohentaminen? Tätä kautta kulutuskysyntä paranisi ja edellytykset työllisyyden ja yritystoiminnan vahvistumiselle myös paranisivat ja alueellisia työttömyyseroja kyettäisiin näin kaventamaan.

Arvoisa puhemies! On ollut perusteltua, että pääosa tässä lisäbudjetissa kohdennettavasta liikkumavarasta käytetään valtionvelan lyhentämiseen. Se on erittäin tärkeä asia ja siitä vallitsee suuri yksimielisyys. Samalla tulisi kuitenkin kyetä valikoiden kohdistamaan varoja sellaisiin hankkeisiin, joilla pidemmällä aikavälillä estetään lisäongelmien ja lisäkustannusten syntyä.

Toisaalta pitäisi kohdistaa varoja myös osaamisen perustan vahvistamiseen, kuten keskusta omassa vastalauseessaan korostaa. Edelleen tähän liittyen on syytä todeta, että muun muassa aikuisten ammatillinen lisäkoulutus on edelleen saamassa liian niukan lisämäärärahan. Tähän asiaan tulee palata välttämättä ensi vuoden talousarvion käsittelyn yhteydessä. Jos ja kun me haluamme pysyä osaamisen eturivissä, kyllä silloin pitää tähän koulutukseen myös panostaa eikä karsia määrärahoja.

Arvoisa puhemies! Pari sanaa vielä perustienpidosta. Liikennehankkeista ja ylipäänsä infrastruktuurin tasosta ja kunnossapidosta huolehtiminen on yksi tärkeä lähtökohta alueellisen kehityksen ja yritystoiminnan kehittämisen näkökulmasta. On tärkeää, että perustienpidosta ja myös alemmanasteisesta tiestöstä yksityisteitä myöten pidetään huolta, mutta tärkeää on huolehtia myös rautateistä. Nyt on ollut julkisuudessa keskustelua siitä, että vähäliikenteisiä rataosuuksia oltaisiin poistamassa liikenteeltä, mahdollisesti.

Tähän liittyen haluan, arvoisa puhemies, tuoda korostetusti esille Porokylä—Vuokatti-rataosuuden tärkeyden. Se on tärkeä yritystoiminnan kannalta, tavaran, erityisesti puutavaran kuljetuksen kannalta, niin kuin moni muukin vähäliikenteisistä rataosuuksista. Kuitenkin näyttää siltä, että vaikka tärkeys tiedetään, välttämättömiä peruskorjausinvestointeja ei saada aikaan. Rata rapistuu, sen käyttömahdollisuudet heikkenevät ja tätä kautta tietysti ajaudutaan ennemmin tai myöhemmin siihen, että tavaran massiiviset kuljetukset siirtyvät entistä enemmän maanteille. Tämä ei voi olla pidemmällä aikavälillä oikeaa liikennepolitiikkaa.

Kyösti  Karjula  /kesk:

Arvoisa puhemies! Haluan muutamaan asiaan puuttua tässä lisätalousarviokeskustelussa. Valtiovarainministeri Niinistö omassa puheenvuorossaan tarkasteli taloudellisen toimintaympäristön muutosta ja sen asettamia uusia vaatimuksia myös valtion budjetin, talousarvion, laadintaan.

Jo tämän lisätalousarvion lähetekeskustelussa totesin sen peruslinjan, mikä meidän valtiontaloutemme hoidossa on ollut, rakentavaksi ennen kaikkea siinä mielessä, että satunnaisia tuloeriä on siinä määrin runsaasti, että emme voi todellakaan rakentaa niiden varaan tulevien vuosien budjettia. Tähän näkökulmaan liittyy aika tuore STT:n tiedote, jossa tarkastellaan nimenomaan teollisen tuotannon kehityksen hidastumista Suomessa. Jos ajatellaan huhtikuuta, Euroopan unionin alueella keskimäärin teollinen tuotanto hidastui 0,4 prosenttia, mutta Suomessa pudotus oli huhtikuussa 6,6 prosenttia. Jos kysymme, mikä heijaste Yhdysvalloilla on Euroopan ja Suomen talouteen, niin minusta paikallaan on ministeri Niinistön toteamus, että meidän Euroopassa pitäisi nyt katsoa peiliin paljon kurkistelematta ja kyselemättä, mikä on tilanne Yhdysvalloissa tai Aasiassa, koska kokonaisuutena nyt Euroopan teollisen tuotannon hidastuminen koskettaa, voisi sanoa, lähes kaikkia Euroopan unionin maita. Ainoastaan Saksassa kirjattiin marginaalinen 0,1 prosentin kasvu.

Minusta tämä luo hyvin vahvan ja voimakkaan heijasteen niille kehitysvaatimuksille, jotka ovat edessä, enkä malta olla ottamatta esille Kansainvälisen työjärjestön yhteenvetoa, jossa pohditaan maailmanlaajuisesti kelvollisen työn vajetta. Mitä merkitsee kymmenen seuraavan vuoden kehitystrendi? Me joudumme maailmassa synnyttämään lisää, siis väestön lisäyksen seurauksena, noin 500 miljoonaa uutta työpaikkaa. Jos ajatellaan, minkälaisen kilpailupaineen nimenomaan tämä uusien työpaikkojen synnyttämisen tarve luo niissä maanosissa, joissa väestö kasvaa, Aasiassa, Afrikassa, Etelä-Amerikassa, niin tämä kilpailupaine tulee heijastumaan myös Eurooppaan ja Suomeen. Kun tähän vielä otetaan Euroopan muutos unionin itälaajentumisen osalta, voidaan sanoa, että haasteita tulee riittämään.

Sen vuoksi minusta enemmänkin lisätalousarvion taustalla hallituksen olisi ollut tarpeen pysähtyä ehkä syvällisempäänkin koko hallitusohjelman väliarviointiin, jolloin olisi voitu näiden budjettimäärärahojen puitteissa, jotka nyt ovat käytettävissä, ehkä tehdä niitä tarvittavia uudelleensuuntauksia, joita myös keskustan vastalauseessa otetaan esille ja joilla vaikutetaan kuntatalouteen, vaikutetaan sosiaali- ja terveyspalveluihin ja tietyssä mielessä vaikutetaan myös perheiden selviytymiseen ja perheiden tulevaisuuteen.

Tämän lisäksi, arvoisa puhemies, haluan lyhyesti puuttua neljään asiaan, jotka sisältyvät lisätalousarvioon.

Ensimmäisenä otan myönteisen asian tiemäärärahojen osalta. On erittäin hyvä asia pohjoisen Suomen kannalta, että Liminka—Oulu-välille rakentuva uusi tieosuus saa lisää tilausvaltuuksia ja mahdollistaa tämän hankkeen käynnistymisen ja, uskon näin, kunniallisen projektin läpiviemisen. Tästä on annettava ehdottomasti tunnustus hallitukselle lisätalousarvion sisällön osalta.

Toinen asia liittyy yrittäjyyteen ja yrittäjyyden vauhdittamiseen. Tämän kirjaan enemmänkin miinuksena lisätalousarvioon. Nimittäin hallituksella on ollut Yrittäjyys-hanke enemmän teoreettisena asiana voimakkaasti esillä, mutta sisällöllisiä, todella merkittäviä ratkaisuja ei niinkään ole saatu aikaan. Nyt lisätalousarvioon liittyy 15 miljoonan markan lisämääräraha, jota valiokuntakäsittelyssä on täydennetty 15 miljoonalla markalla. Tällä tavalla päästään myöntämisvaltuudessa noin 30 miljoonan markan lisäykseen.

Mutta jos verrataan tätä määrärahaa siihen tarpeeseen, mikä on Itä- ja Pohjois-Suomessa todella yritystoiminnan edistämisen ja vauhdittamisen näkökulmasta, tämä ei ole riittävä. Näen ihan merkittävän sisällöllisen puutteen tässä. Ainakin ed. Laukkanen otti esille sen, mitä merkitsee, että kansallinen rahoitus hoidetaan kuntoon myös EU-rahoituskokonaisuuden näkökulmasta, mutta vieläkään ei ole saatu aikaan rahoitusinstrumenttia, joka ennen kaikkea palvelisi EU-rahoitteisia kehittämishankkeita niin sanotun siltarahoituksen osalta. Meillä on ei vain Pohjois- ja Itä-Suomessa vaan eri puolilla maata ajauduttu EU-rahoitteisten kehittämishankkeiden osalta tilanteeseen, jossa tarvitaan jos minkäkin näköistä bulvaania, jonka suojissa hoidetaan kehittämishankkeita sen sijaan, että tämmöisten hankkeiden toteuttamisen itsenäisyys myös pienempien organisaatioiden toimesta olisi mahdollista. Mihin tämä projektien toteuttaminen kompastuu? Se kompastuu nimenomaan siihen, että kehittämishankkeen alkurahoitusta ja loppurahoitusta ei kyetä hoitamaan, kun ei ole käytössä rahoitusinstrumenttia ja vastaavasti tarvittavaa omarahoitusosuutta monestikaan näillä pienimmillä toimijoilla ei ole käytettävissä.

Kolmantena asiana annan taas pienen tunnustuksen hallitukselle, ja se liittyy ympäristötuen rahoitusosuuden lisäämiseen. Minusta oli erittäin hyvä asia, että valiokuntakäsittelyssä pystyttiin lisäämään tähän 35 miljoonaa markkaa. Tämä mahdollistaa sen, että uusiakin luomusopimuksia toivon mukaan voidaan nyt tehdä. Viime aikoina on tiedotusvälineissäkin paljonkin keskusteltu siitä, millä tavalla kuluttajien kiinnostus luomutuotteisiin on lisääntynyt, mutta sen sijaan kansallisilla rahoitusinstrumenteilla me emme ole pystyneet täysin vastaamaan tähän tarpeeseen. Kaikkineen tämä erityisympäristötuen markkamäärä on ollut riittämätön. Hyvä näin, keskustan vastalauseessa vaaditaan vähän enemmän, mutta minusta on hyvä, että tässä kuitenkin valiokuntakäsittelyn aikana on edetty.

Viimeisenä asiana puutun lyhyesti tutkimus- ja kehittämisrahoitukseen. Se on asia, johon me tarvitsemme jatkossa uutta ponnistusta. Nimittäin kokonaisuutena on se tilanne, että julkisen tutkimus- ja kehittämisrahoituksen osuus ei sittenkään ole niin hyvissä kantimissa kuin me monta kertaa itsellemme uskottelemme. Ennen kaikkea kysymys on siitä, että ei vain uuden teknologian hankkeiden vaan myös perinteisten toimialojen kehittämistyö ja kehittämisrahoitus pitää tulevaisuudessa varmistaa.

Anni  Sinnemäki  /vihr:

Arvoisa puhemies! Ensin laajemman mittaluokan keskustelusta, jota tänään on myös käyty lisätalousarvion yhteydessä osittain varmasti myös sen takia, että lisätalousarvioon sisältyy noin 8,5 miljardin markan velan lyhennys, ja sillä on tietenkin ihan suurikin merkitys meidän velkamme määrään ja kohtuullisen suuri merkitys myös korkomenosäästöön.

Valtiovarainministeri Niinistö esitti täällä ehkä asemaansa tai toimialaansa hyvinkin sopien näkemyksiä, jotka tuntuivat kannustavan mahdollisimman tiukkaan taloudenpitoon. Hän halusi tuoda eduskunnan tiettäväksi, että verotulojen kasvua ei ole enää odotettavissa siinä määrin kuin tähän asti on tapahtunut. Luulen, että valistuneet kansanedustajatkin seuraavat talouden näkymiä ja osaavat toimia vastuullisesti, kun budjetteja laaditaan.

Ministeri Niinistö myös viittasi tämän lisätalousarvion käsittelyn yhteydessä käytyihin hallitusryhmien keskusteluihin, joissa määriteltiin yhteisiä painopisteitä seuraavien kahden vuoden talousarvioihin. Ehkä ei ollut retorisesti aivan oikein kutsua näitä yhteisesti sovittuja ja aika laajan yksimielisyyden saavuttaneita painopisteitä lunnasrahoiksi, mutta ehkä tämä oli enemmänkin värikästä kielenkäyttöä, koska itse asiassa tämä aloite, että nimenomaan hallituspuolueiden eduskuntaryhmät yhdessä pohtisivat sitä, mihin menolisäyksiä olisi parasta kohdentaa, tuli valtiovarainministeriltä. Kun näitä neuvotteluja käytiin, käsittääkseni nämä painopisteet olivat myös hänen ja myös pääministerin hyväksymiä.

Näissä neuvotteluissa varmasti kaikkein suurimpaan yksimielisyyteen päädyttiin siinä, että nimenomaan kuntasektorille olisi ohjattava lisää rahaa, jotta sosiaali- ja terveydenhuollon palveluja saataisiin vahvistettua. Vielä hieman erimieliseksi jäi kysymys siitä, millä tavoin työmarkkinatuen ja peruspäivärahan saajien taloudellista toimeentuloa parannetaan. Vasemmistoliitto vaati tästä asiasta vahvempaa kirjausta kuin mihin muut toistaiseksi olivat valmiita, mutta uskoisin, että tähän asiaan löydetään budjettiriiheen mennessä ratkaisu.

Lisäksi mainitsisin tämänkin päivän keskusteluissa mukana olleen maatalouden ympäristötuen, jonka hallitusryhmät yhteisesti — kylläkin alun perin meidän esityksestämme — hyväksyivät yhdeksi tulevien vuosien painopisteeksi. Ehkä yleisesti ottaen näiden pysyvien menojen lisäykset seuraavien kahden vuoden aikana ovat yhteensä 1,5 miljardia markkaa. Se ei mielestäni itse asiassa ole nyt ihan pieni summa, ja suhteessa yleiseen taloustilanteeseen voisi todeta, että vaikka talouden kasvu ei välttämättä näyttäisi niin voimakkaalta kuin se on ollut viime 6—7 vuoden aikana, nämä menolisäykset kyllä vahvistavat osaltaan kotimaista taloutta. Esimerkiksi kuntasektorilla kysymys on hyvin paljon myös uusien ihmisten palkkaamisesta, ja siten näillä menolisäyksillä voidaan myös vahvistaa työllisyyttä.

Sitten muutama sana lisäyksistä, joita valtiovarainvaliokunta esitti tähän lisätalousarvioon. Ympäristötukeen lisättiin 35 miljoonaa markkaa. Maa- ja metsätalousministeriöstä saadun selvityksen mukaan 35 miljoonalla markalla voidaan saada aloitetuksi myös uusia sopimuksia, koska hallituksen esittämä 40 miljoonaa olisi riittänyt vain vanhojen sopimusten uusimiseen. Keskustalla on tästä aloite, että tähän pitäisi vielä laittaa 35 miljoonaa markkaa, mutta se ehkä mielestäni tuntuu osittain vähän opposition demonstraatiolta, koska saamamme käsityksen mukaan itse asiassa tällä aikavälillä, kun nyt ollaan jo vuoden puolessa välissä, enempää rahaa kuin 35 miljoonaa ei saataisi ohjattua ympäristötukeen.

Toinen omalle ryhmälleni tärkeä lisäys tehtiin energiatuen myöntövaltuuksiin. Sinänsä täytyy kyllä todeta, että suhteessa tämänkin päiväiseen ilmastostrategiakeskusteluun tämän vuoden uusiutuvien energiamuotojen energiatuki ei ole ollut mikään hauska prosessi siinä mielessä, että varsinaisessa talousarviossahan tuen myöntövaltuutta oli suhteessa edelliseen vuoteen laskettu 30 miljoonaa, ja se ei tässä tilanteessa, jossa energiapoliittiset kysymykset muutenkin puhuttavat paljon, ollut mielestäni poliittisesti viisasta. Sinänsä on hyvä, että eduskunnasta on löytynyt tahtoa siihen, että varsinaisen talousarvion käsittelyn yhteydessä myöntövaltuuteen lisättiin 10 miljoonaa markkaa. Nyt hallitus esitti lisätalousarviossa 10:tä miljoonaa markkaa ja eduskunta lisäsi vielä 10 miljoonaa markkaa. Eli nyt ollaan energiatuessa sillä samalla tasolla, jolla se oli viime vuonna. Ehkä tällainen rakentelu ei ole ollut omiaan parhaalla mahdollisella tavalla luomaan ennustettavaa ja luotettavaa toimintaympäristöä yrityksille, jotka investoivat uusiutuvaan energiaan, mutta on hyvä, että eduskunta on esittänyt tahtonsa ja seuraavalle vuodelle energiatukeen on tulossa suurempi myöntövaltuus, mitä voidaan pitää hyvänä. Sinänsä tämänkin vuoden myöntövaltuudella voidaan nyt hoitaa ne hankkeet, joista on hakemuksia täksi vuodeksi.

Viimeisenä ehkä näistä loppujen lopuksi hankalin asia liittyen Vuosaaren sataman liikenneväylien suunnitteluun, johon on esitetty sinänsä melko pientä määrärahaa, jota täällä sataman vastustajat ovat esittäneet poistettavaksi. Vuosaaren satamahan ei ole hyvä idea monistakin erilaisista syistä, muun muassa siksi, että se ei edusta hyvää aluepolitiikkaa, se on ristiriidassa Natura-ohjelman kanssa ja hankkeessa on satama-asiantuntijoidenkin mukaan monia erilaisia ongelmia. Ehkä sinänsä ei ole mitenkään hienoa, että siihen on suunnittelumääräraha. Valiokunnan mietinnössä mainitaan, että rahoja käytetään muun muassa liikenneväylien ympäristövaikutusten arviointiin, mutta en nyt sitten tiedä, ehkä budjettisovun mielessä, kun jotkut vielä luulevat, että satamaa kannattaa suunnitella, tämä raha on. En tiedä, voinko pitää sitä niin hyvänä, mutta olen tainnut mietinnön allekirjoittaa.

Leea Hiltunen /kd:

Arvoisa puhemies! Väistämätön tosiasia on, että yhteiskunnallisia epäkohtia on ja menokohteita paljon. Se, että lisätalousarvioesityksellä osoitetaan poliittinen tahto ei vain lyhentää valtionvelkaa mutta myös turvata ihmisten hyvinvointi ja huolehtia hyvinvointipalveluista, on todellinen haaste.

Valiokunnan puheenjohtaja ed. Aula totesi, että taloustieteilijöilläkin on erilaisia näkemyksiä siitä, mihin taloudellinen liikkumavara tulisi käyttää ja miten tasapaino velan lyhentämisen ja yhteiskunnallisten epäkohtien poistamisen välillä olisi parasta toteuttaa ja tehdä. Valiokunnan mietinnössä sosiaali- ja terveydenhuollon menokohteita eli lähinnä tarpeita käsiteltiin laajasti, mutta rahoituksen ohjaaminen oli nihkeämpää. Monia, monia tärkeitä asioita ja ratkaisuja siirrettiin tuleville vuosille. Nuo monet yhteiskunnalliset epäkohdat edellyttävät korjaamista, ja mielestäni harkinnanvaraiset avustukset eivät ole ratkaisu tämän päivän lähinnä sosiaali- ja terveydenhuollon alueella vallitseviin puutteisiin. Perusrakenteista, peruspalveluista, infrasta on pidettävä huoli.

Mielestäni se jos mikä tulee tulevaisuudessa ja hyvinkin lyhyellä ajalla tekemään kipeää, jos menetämme ihmisten työkykyä, osaamista, innovaatiota ja ennen kaikkea jos ihmiset uupuvat työnsä äärellä ja menettävät terveyttään hoidon ja palvelujen puutteessa. Kansalaisilla on oikeus vaatia hyviä peruspalveluja ja -turvaa. On riskin ottamista myöskin se, jos todetaan, että vain velan lyhentäminen on toimenpide, joka tuottaa jotakin. Mielestäni myöskin satsaamalla ihmisiin voimme investoida tulevaisuuteen.

Tässä talousarviossa olisi mielestäni pitänyt puuttua moniin sosiaali- ja terveydenhuollon kysymyksiin. Erittäin tärkeää olisi, että erikoissairaanhoidossa pystyttäisiin huolehtimaan potilaiden hoidosta hyödyntämällä ennen kaikkea nykyaikaisia hoitomenetelmiä. Taloudellisten syiden vuoksi on hoidon tasosta jouduttu tinkimään ja jonot ovat pidentyneet. Terveydenhuollon palvelumaksujen lisäykset ja korotukset eivät tuo ratkaisua erikoissairaanhoidon nykytilanteeseen. Meneillään olevien ja jo tehtyjen rakennemuutosten varaan ei voida myöskään jättäytyä.

Nimenomaan erikoissairaanhoito tarvitsee tänä päivänä uudelleenarviointia, myöskin määrärahoja, jotta voidaan välttyä epätarkoituksenmukaiselta hoidon priorisoinnilta ja toimintojen supistamiselta. Nopea hoitoon pääsy ja kehittyneiden tutkimusmenetelmien käyttö edesauttavat mielestäni paranemista ja vähentävät ennen kaikkea sairauslomien tarvetta.

Eräs huolenaihe on myöskin tänä päivänä ilmennyt lastensuojelun lisääntynyt tarve. Lastensuojelun voimavarat eivät ole tällä hetkellä riittävät. Sosiaalityöntekijät kärsivät liiasta työstä ja jatkuvasta kiireestä eivätkä ehdi tehdä ehkäisevää työtä lasten ja nuorten tilanteen helpottamiseksi. Lasten sijoituksissa huostaanottoprosessi on perheille usein raskas ja se vaatii myös työntekijöiltä laajaa osaamista. Paitsi huostaanoton aikana myös sen jälkeen tarvitsevat niin lapsi kuin perhekin kokonaisvaltaista tukea ja ammatillista apua. Sosiaalitoimelta edellytetään syvällistä ja laajaa asiantuntemusta. Lastensuojelutoimien viivästyminen ja palvelujen laadun epätasaisuus tuovat vain lisäkustannuksia kunnille.

Erityisesti asianmukaiset mielenterveyspalvelut niin lasten kuin aikuistenkin kohdalla ovat myöskin merkittävä investointi tulevaisuuteen. Näiden palveluiden puutteesta ja pitkistä jonoista on enemmänkin kohtalokkaita seurauksia. Akuuteissa kriisitilanteissa esimerkiksi lapsia ja nuoria ei voida jonotuttaa mielenterveyspalveluihin viikkokausia tai hoitaa pelkällä lääkityksellä. Asianmukaisella ja nopealla hoidolla voidaan vaikuttaa koko elämän suuntaan ja kehitykseen myönteisellä tavalla. Hoitoonohjauksen pitkittäminen lisää kustannuksia ja ongelmia kodeissa, kouluissa ja koko yhteiskunnassa.

Olisin vielä toivonut, että tässä lisätalousarviossa olisi määrärahoja kohdennettu vanhustenhuoltoon eli omaishoitoon. Tällä hetkellä yhteiskunnan tuki omaishoitajille on täysin riittämätön. Kunnissa vallitsee tilanne, että omaishoitoa tarvitsevat ja tukea hakevat saavat hylkääviä päätöksiä ja jäävät yksin tyhjän päälle odottamaan seuraavaa vuotta ja seuraavaa budjettia. Tällöin seuraus on usein se, että apua tarvitseva joutuu laitoshoitoon tai omaiset joutuvat työskentelemään äärirajoilla. Tällöin eivät kustannukset suinkaan vähene vaan lisääntyvät.

Lopuksi haluaisin siteerata köyhyyskannanottoa, joka eduskunnassa on luovutettu ja johon on jo täällä viitattu useissa kohdissa: perusturvaetuuksien tasokorotus on välttämätön. Eli paineita syksyn budjettikäsittelyä varten, kun laadimme ensi vuoden budjettia, on merkittävästi eri tahoilta tullut. Nykyinen vähimmäistoimeentulotaso on riittämätön, se on useissa puheenvuoroissa todettu. Perusturvaetuuksien riittävyys ja perusetuuksien suhde muihin etuihin on tärkein ratkaisuaan odottava asia.

Kun tiedämme, miten nopealla aikavälillä muun muassa palkkaratkaisuja tässä talossa on tehty, niin toivon myöskin, että näihin kipeisiin kipupisteisiin, joita meillä on tiedossa tai asiantuntijoiden lausunnoissa ja jokaisen omakohtaisissa kokemuksissa, joita me olemme kansalaiskeskusteluissa saaneet vastaanottaa, ratkaisuja etsitään tämän lisätalousarvion yhteydessä, mutta ennen kaikkea vuoden 2002 budjettia laadittaessa.

Seppo  Lahtela  /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Tässä käydyssä lisätalousarviokeskustelussa on tullut kuuntelijan osalta aika hyvä vaikutelma eduskunnan tahdosta ja halusta hoitaa maan asiat parempaan järjestykseen kuin ne tämän päivän hetkessä ja näköalassa ovat olleet olemassa. Ei ole sellaista puheenvuoroa, missä ei tulevaisuudenuskoa olisi luotu ja parempaan elämänmenoon katsantoja mahdollistettu, paitsi yksi esimerkki on olemassa. Valtiovarainministerin puheenvuoro oli niin pessimistinen, että sillä perusteella tuntuisi, että jos suuri osa kansasta sen ymmärtäisi ja näkisi, se vaipuisi yleiseen synkkyyteen ja laskusuhdanne olisi jo kerralla näkyvissä. Uskon ja toivon, että valtiovarainministeri on pyhästi erehtynyt tässä asiassa. Siinä mielessä tähän uskoon on aika vahvat perusteet olemassa, koska sikäli kuin muistan, hän ei ole koskaan tätä ennenkään puhunut mitään myönteistä talouden kuvaa ja ennustetta. Tähän nähden uskon, että tämä puheenvuoro edustaa sitä menneisyyttä, mitä olemme tottuneet seuraamaan jo vuosikausia tätä ennen.

Tähän ennusteeseen, mitä valtiovarainministeri on todistellut, voisi sillä lailla yhtyä, että voitaisiin ehkä varautua kasvun hidastumiseen, mutta ei suinkaan sellaiseen taantumaan kuin ministeri täällä on antanut ymmärtää. Jos tämä nopea kasvu hidastuu, se mahdollistaa sen, että meidän pitää varautua myöskin menojen hidastamiseen. Lähinnä tällä kertaa valtiontaloudessa on tavattoman hyvä asema. Niin paha kuin valtion velka on, sen osalta meillä on selvät mahdollisuudet elää hitaamman taikka nopeamman velanmaksun aikataulussa. Ei ole yhtään epäselvää siinä, etteikö velka pidä maksaa mitä pikimmin, mutta onko se numero 1 tässä valtiontalouden hoidossa, että se pitäisi tänään maksaa? Kas kun ei tähän asiaan vielä löydetä sillä lailla, että meidän pitäisi löytää joku setä, joka tulisi maksajana esiintymään tässä asiassa, jolloin ikään kuin se kuittautuisi kerralla pois. Näinhän ainakin yksityistaloudessa odotetaan, että joku setämies tulee ja maksaa velan ja armahtaa ikään kuin kerralla.

Mitä tähän lisätalousarvioon tulee, niin väitän, että puheenvuorot, niin kuin totesin, ovat olleet kaikki optimistisia ja hyvää tarkoittavia. Mutta tietysti valtiovarainvaliokunnan mietintö on vähän sellainen, että on tässä yritetty ymmärtää kansanedustajien ja kansan toiveita, mutta kovin vähän on tähän rahaa osoitettu. Tältä osin on kovin vaikea nähdä sitä, että tässä luotaisiin uskoa tulevaisuuteen, ainakaan riittävässä määrin.

Jos ajatellaan harkinnanvaraisia avustuksia kunnille, niin hallituksen alkuperäinen esitys 20 miljoonaa ja valiokunnan lisäys siihen 10 miljoonaa eivät oikeastaan tee mitään. Lämmittää se kyllä, ja kyllä siitä pikkuisen jaettavaa on olemassa. Suunta on oikea, mutta määrä on jäänyt aivan riittämättömän pieneksi.

Se, mistä erittäin monet puhujat laidasta laitaan ovat kantaneet huolta, on puolustusministeriön hallinnonala, erityisesti sen sisällä olevasta kotimaisen ruudin ja ampumatarviketeollisuuden tuotannon ylläpitämisestä ja tuotannon mahdollistamisesta. Jos ajatellaan Suomen tulevaisuutta mahdollisen todellisen kriisin uhatessa, sellaisen kriisin, missä ruutia ja ammuksia tarvitaan, niin ellei meillä ole kotimaista teollisuutta ja tuotantoa tämän suhteen, me olemme pääsemättömässä tilanteessa, jos tämmöinen onnettomuus Suomen kansaa jostakin syystä kohtaisi. Siihen nähden pidän aika edesvastuuttomana sitä, että valiokunnan enemmistö ei ole ollut tukemassa tätä asiaa eikä ole ymmärtänyt sitä, että tarvitaan rahaa. On annettu lausumassa ymmärtämystä, että pitää löytää selvitys ja mahdollistaa kotimainen tuotanto. Mutta tässä tulee sellainen kysymys, niin kuin vanhassa sananlaskussa sanotaan, että antaa ymmärtää, mutta ei ymmärrä antaa. Tämä asia on juuri aivan saman tyyppinen, ihan yhtä onneton tilanne olemassa. Kyllä pitäisi löytää myöskin sisältöä tähän asiaan, eikä vain tätä ymmärtämystä, ja sisältö on se, mitä erittäin monelta lähtökohdalta esitetään lisätalousarvioesityksissä, että vähintään 100 miljoonaa tarvitaan tämän tuotannon ylläpitämiseen ja turvaamiseen. Sekin on vain tilapäinen lähtökohta tälle asialle. Sillä ei synny kuitenkaan mitään lopullista tulosta. Tarvitaan koko eduskunnan panosta ja ymmärtämystä tälle asialle.

On hyvänä nähtävissä, niin kuin monessa puheenvuorossa on todettu, että maa- ja metsätalousministeriön hallinnonalalla oleva ympäristötuen lisäämismahdollisuus ja siihen osoitettu lisämääräraha on kohtuullinen, mutta riittämätön kuitenkin. Lisää olisi tarvittu ja tarvitaan. Tältä osin on aika helppo nähdä, että uskon, että puheitten perusteella, mitä täällä myöskin hallituspuolueitten edustajat ovat viljelleet ja todenneet, syntyy lähtökohta ja näköala siihen, että huomenna, tai paremminkin ehkä tänään, käytävässä äänestyksessä tullee hyväksyttäväksi vielä tämän esitetyn määrärahan lisääminen. Toivon todella, että siihen 35 miljoonaa vielä löytyy lisää.

Jos vielä yhtä tärkeätä asiaa näkisin ja ymmärtäisin, on tämä liikenne- ja viestintäministeriön hallinnonala. On aika erikoinen lausuma ja sisältö olemassa, että todetaan, että Koskenkylä—Kouvola-tiestä puuttuu 90 miljoonaa markkaa. Työt aloitetaan, mutta raha puuttuu. Ei se tällaisen rahan perusteella, mitä lausumassa nyt kerrotaan, kovin uskottavalta näytä. Tässäkin on vähän saman tyyppinen asia, että on todettu tapahtunut tilanne, mutta oikeastaan ei edes ymmärretä ymmärtää asian sisältöä ja osoittaa rahaa tähän asiaan. Kyllä pitää löytää niin, että siihen se 90 miljoonaa löytyy lisää, kuten myöskin koko hallinnonalalle 150 miljoonaa, mikä vastalauseesta ilmenee, perustienpitoon, koska tie on sellainen, mitä tarvitsevat kaikki kansalaiset, tarvitsevat pääkaupunkilaiset, tarvitsevat maakunnat, yksityiset, yrittäjät, teollisuus. Tie on helppo, sitä pitkin tulee sivistys ja siitä on helppo myöskin matkustaa asutuskeskuksiin. (Ed. Takkula: Olette oikealla tiellä!)

Tähän lähtökohtaan toivon, ed. Takkula, että myöskin seuraavassa asiassa olette samalla linjalla, että valtiontaloudessa voidaan myöskin säästää. (Ed. Takkula: Kyllä!) Monissa puheenvuoroissa on otettu kantaa tähän, että Vuosaaren sataman suunnitteluun ja rakentamisen valmisteluun liittyvä määräraha voidaan ottaa lisäbudjetin sisällöstä pois. Tämä on aivan mahdoton lähtökohta, että Suomessa olevan satamakapasiteetin, mitä on tälläkin kertaa tavattoman paljon liikaa olemassa, lisäksi valtion, yhteiskunnan, rahoja pannaan Helsinkiin tulevan suursataman suunnitteluun, ja todennäköisesti tämä johtaa myöskin siihen, että tällä menolla rakentamiseen. Jos Helsinki haluaa satamiin investoida, niin Helsingin kaupungilla on varmaan varaa tehdä omineenkin. Siinä ei tarvita eduskunnan myöntämiä vähäisiä määrärahoja, mitkä nytkään eivät tunnu riittävän edes tärkeisiinkään asioihin. Olen vahvasti sitä mieltä, että tämä pitää poistaa. (Ed. Takkula: Hyvä säästö! Oikealla tiellä olette!)

Herra puhemies! Tänään niin kuin eilenkin kuullut kaikki hallituspuolueiden edustajien vuolaat puheenvuorot näiden hyvien asioiden perästä ja tämän tulevaisuudenuskon parantamiseksi toivottavasti ovat esimerkki ja signaali paremmasta tulevasta elämästä ja eduskunnan ymmärtämyksestä suomalaisen yhteiskunnan vahvuuden ja hyvinvoinnin rakentamiseen ja turvaamiseen. Toivon, että tämä näkyy myöskin tulevassa päätöksenteossa erityisesti äänestysnappia painaessa.

Mauri Salo /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Kahdeksan kasvun vuotta on suomalainen yhteiskunta voinut nauttia yhteiskunnan vahvasta kehittymisestä. Nyt näyttää kuitenkin siltä, että ainakin minitaantuma on ovella. Teollisuustuotanto on huhtikuussa laskenut 6,4 prosenttia. Tämä on vakava viesti siitä, että kaikki ei ole niin kuin ennen. Tämä on Euroopan unionin maista kaikkein korkein pudotus. Koko Euroopan unionissa talouskasvu on jonkin verran hiipunut.

Erityinen huolenaihe on ollut viime aikoina julkisuudessa Nokian antama tulosvaroitus. Tämä oli odotettavissa, koska on tiedossa ollut, että Nokialla on jouduttu odottamaan uusia tuotteita. Henkilökunta on viettänyt koulutuksessa aikaansa. Siellä on sekä kysynnän että tuotannon puolella tiettävästi ollut pieniä ongelmia. Elcoteqin tulosvaroitus oli toinen merkittävä asia, joka saattaa johtaa jopa irtisanomisiin ennen pitkää. It-alalla on jo irtisanottu aika paljon ihmisiä. Yleisesti ottaen tilanne on luettavissa miinusmerkkisenä.

Verokertymä tältä vuodelta tulee olemaan yhteisöveron osalta pienempi kuin viime vuonna. Näin ollen tämän laatuinen lisätalousarvio kuin tällä hetkellä on käsittelyssä ei välttämättä toistu, jos sitten jostain syystä valtiolla ei ole suuria omaisuuden myyntituloja.

Inflaatio on lähtenyt liikkeelle. Kustannusten nousu alkaa olla jo kolmen prosentin paremmalla puolella. Tämä saattaa laukaista tulossopimuksen inflaatiolausekkeen, mikä on automaattisesti nostamassa palkkoja, mikä tulee näkymään julkishallinnon puolella erityisesti. Täällä eduskunnassa ei inflaation hillinnästä kovin suurta huolta kanneta. Ryhmänjohtajat ovat nostattaneet omia palkkojaan. Tämä on saanut aikamoisen tuomion kansalaisten keskuudessa. Palkannousut toisensa jälkeen ovat ymmärrettävästi närkästyttäneet ihmisiä, jotka joutuvat toimimaan jokapäiväisen toimeentulonsa äärirajoilla. Meidän on syytä jatkossa myös katsella tätä eduskunnankin taloudenpitoa. Myös erityisesti kansanedustajien avustajien etuisuuksien lisäämistä mielestäni pitäisi hyvin suurella suurennuslasilla tarkastella, koska tästä on syntymässä instituutio, joka on kohta paremmin varustettu kuin joku muu instanssi tässä talossa.

Arvoisa puhemies! Nyt käsiteltävä lisätalousarvio on velanmaksun talousarvio. Yli 8 miljardia lyhennetään velkaa. Tämä velanmaksu tuo osaltaan budjettiin tulevaisuudessa alenevien korkojen myötä jonkin verran liikkumatilaa, mikä on hyvä tulevaisuutta silmällä pitäen. Mutta kuitenkin tässä tilanteessa, kun toimeliaisuus on hiipumassa, olisi syytä ollut erityisesti osoittaa määrärahoja uhanalaisille toimialoille, ja tässä erityisenä on puolustusteollisuus. Hallitus on kuitenkin valinnut linjan, että puolustusvälineteollisuus saa mennä. Kun näitä toimintoja kerran alasajetaan, niitä ei koskaan enää henkiin herätetä. Tämä on tietynlainen arvovalinta, joka ei ole kuitenkaan välttämättä myöskään Suomen turvallisuuden kannalta viisas valinta.

Tiestön perusparantamiseen osoitetaan rahaa, mutta sielläkin tarpeet ovat suuremmat kuin sinne osoitetaan. Toivottavasti nyt varsinaisessa budjetissa vuodelle 2002 tulee reilu tasokorotus, joka liikenneministeriön hallinnonalalla on sovittu silloin, kun Tielaitos yhtiöitettiin. Silloinhan sovittiin, että tiestön kunnosta tullaan pitämään entistä parempaa huolta.

Kuntien 30 miljoonan markan harkinnanvaraisen lisäys on tietenkin rikka rokassa. Mutta tämä väittämä, että kunnilla menee keskimääräisesti hyvin, alkaa joutaa historiaan, sillä jos Helsingin kaupunki yhtenä kuntana tekee yli 1,5 miljardia markkaa plusmerkkisen tilinpäätöksen, niin tämä ei suinkaan lämmitä niitä maakunnan kuntia, jotka taistelevat jokapäiväisen kassavirtansa turvaamiseksi.

Hyvinvointipalveluiden ylläpito yhteiskunnassa olisi välttämätöntä ja erityisesti nyt, kun tätä lääkärilakkoakin jo neljä kuukautta on jatkunut ja lääkärit tulevat kenties elokuussa uudelleen neuvottelupöytään. Tämä johtaa siihen, että meillä on entistä suuremmat ruuhkat terveydenhuollon alalla, sairaaloissa. Sinne tarvittaisiin välttämättä lisää henkilökuntaa, jotta voitaisiin tehdä enempi töitä kolmessa vuorossa, mutta tässä on rahanpuute ongelmana. Kuitenkin meillä on 300 000 ihmistä työttömänä. Tämä työttömyys maksaa meille yli 30 miljardia markkaa. Näistä työttömyysmäärärahoista olisi nyt jo voitava pikkuhiljaa osoittaa rahoja todella työttömien työllistämiseen.

Erityisen hyvä uutinen tänään oli se, että hallituksen talouspoliittinen ministerivaliokunta on tehnyt päätöksen Kerava—Lahti-oikoradan rahoituksen takaamisesta samoin kuin E18-tien Muurlan ja Lohjanharjun välisen osuuden rakentamisesta. Tämä E18 on Varsinais-Suomelle ja koko Suomelle varsin mieluinen uutinen. Elinkeinoelämä on sitä hartaasti toivonut. On erittäin hienoa, että hallitus on kuullut elinkeinoelämän äänen ja monella vuodella aikaistanut tätä hanketta.

Arvoisa puhemies! On puhuttu tänäänkin monta kertaa, tuleeko lama. En tiedä, tuleeko lama, mutta puheet ovat samanlaisia kuin 80-luvun lopussa. Silloin puhuttiin autoveron alentamisesta autokaupan työllisyyden parantamiseksi. Autoveroa alennettiin. Autokaupan työllisyys ei parantunut, mutta tuli auttamaton lama.

Hannu Takkula /kesk:

Arvoisa puhemies! Ed. Mauri Salo omassa ansiokkaassa puheenvuorossaan tuli loppupäätelmiin, missä hän kyseli, tuleeko lama ja jätti tämän kysymyksen myös auki jokaisen meidän mietittäväksi. Omalta osaltani en kykene siihen vastaamaan enkä lähde ennustamaankaan. Mutta voisin todeta sen, että yksi lama tällä hetkellä on vahvasti näkyvissä tässä maassa, on myös näkyvissä siinä keskustelussa, mikä on käyty tämänkin lisätalousarvion ympärillä. Se on henkinen lama. Kun lisätalousarvion niin kuin budjetinkin pitäisi luoda tulevaisuuden ja toivon näköaloja ja sitä kautta luoda uutta, jollakin tavalla tällainen kamreerin ote säilyy. Kaikki kunnia kamreereille, mutta siitä huolimatta jollakin tavalla ikään kuin eletään tässä hetkessä, tässä ja nyt ikään kuin menneisyyttä tarkastellen, peruutuspeiliin katsoen, kun pitäisi katsoa, miten tästä eteenpäin, miten luodaan sellaisia investointeja, jotka näkyvät varallisuuden ja hyvinvoinnin kasvuna tulevaisuudessakin, ja millä tavalla ne uhkakuvat, jotka ovat tällä hetkellä näkyvissä edessä, voidaan muuttaa mahdollisuuksiksi. Tällainen tulevaisuussuuntautunut ote on valitettavan heikko.

Arvoisa puhemies! Siitä huolimatta on toivoa, on toivon näköalaa, ja voi sanoa näin, että monien hallitusryhmien puhujienkin puheenvuoroissa on pilkahtanut pieniä toivon kipinöitä. Uskon näin, että huomenna — anteeksi, puhemies, korjaan tänään, kun olemme jo menneet yli puolen yön — tulee näkymään konkreettisella tavalla se, että nämä hallituspuolueitten edustajat eivät ole täällä puhuneet vain lämpimikseen, sen vuoksi, että voivat paikallislehteen panna kolumnin, että minäpä puhuin näin eduskunnassa ja olin sitä mieltä, että tätä ja tätä kehityshanketta pitää viedä eteenpäin. Uskon heidän puhuneen vakavasti sillä tavalla, että he tänään tulevat toimimaan myöskin äänestyksessä sen puolesta, että perusinvestoinnit, joita hekin tärkeinä ovat pitäneet, niin kuntien valtionosuuksiin liittyen tai kuntien harkinnanvaraisiin avustuksiin liittyen kuin myöskin perustienpidon investointeihin taikka kotimaisen puolustustarviketeollisuuden investointeihin taikka maatalouden ympäristötuki-investointeihin, luomuasioihin liittyen, että ne, ketkä ovat näistä puhuneet, ovat myöskin tiukasti näiden asioiden ja hankkeiden takana ja sitä kautta haluavat omalta osaltaan olla nopeuttamassa vielä hallituksen toimia ja edesauttamassa nimenomaan niitä toimia, joita nyt kipeästi tarvittaisiin.

Arvoisa puhemies! Yhdyn myös siinä edellisen puhujan näkemykseen, että eilinen päivä, jolloin tämä keskustelu alkoi, oli synkkä päivä siinä suhteessa, että eduskunnan kansliatoimikunnan päättämät palkkionkorotukset, jotka tulivat ryhmänjohtajille, eivät millään tavalla ole tässä tilanteessa perusteltuja. Siinä mielessä on hyvä tietää, että opposition riveissä niin ed. Vihriälä kuin ed. Smedskin toimivat tässä selkärankaisesti ja sen puolesta, että myöskään eduskunnan menokehystä ei tule kasvattaa, vaan on huolehdittava myöskin siitä, että eduskunnan menot pysyvät kurissa. Valitettavasti näin ei ollut kokonaishenki ja tällainen ratkaisu on päässyt syntymään. Tietenkin on mahdollisuus aina, kun virheellisiä päätöksiä tehdään, niitä myöskin oikaista ja korjata. Tuleekin varmasti lähipäivinä näkymään, minkälaisella innokkuudella niin ryhmänjohtajat kuin muutkin ansiottoman palkankorotuksen saaneet henkilöt käyvät tähän korjaustyöhön. Kun vielä otetaan huomioon yhteiskunnassa se tilanne, että meillä on lääkärilakko meneillään, on varmasti paikallaan myöskin silloin miettiä, että esimerkin voima on varsin vahva.

Arvoisa puhemies! On hyvä, että tässä lisätalousarviossa kannetaan huolta velkaantumisesta ja siitä, että velan lyhennykseen on varattu kaiken kaikkiaan 8,5 miljardia markkaa. Tämähän menee kokonaisuudessaan yli Niinistön vuositahdin, mitä hän on valtiovarainministerinä pitänyt tavoitteenaan, noin 20:tä miljardia. Nyt päästään jopa 23 miljardiin. (Ed. I. Kanerva: Löysä valtiovarainministeri!) — Olen ed. Kanervan kanssa hiukan eri mieltä, että valtiovarainministeri ei tältä osin ole löysä, mutta ehkä hänen tiukkuutensa tässä kohden on hiukan näköalattomuutta.

Olisin toivonut, että nyt, kun tällaista liikkumavaraa on, se olisi nimenomaan käytetty erityisesti kertaluontoisten ja yhteiskunnan kannalta välttämättömien investointien rakentamiseen ja rahoittamiseen. Tällä rakentamisella ennen kaikkea kannan huolta siitä — näen, että ed. Jouni Lehtimäkikin saapui tänne, hänen kanssaan kävimme tänään keskustelun muun muassa siitä — että eivät ainoastaan Lapin ja Pohjois-Karjalan tiet vaan myöskin Satakunnassa muun muassa tie 44 Isojoelta Kauhajoelle olisivat elinkeinoelämän kannalta ja luonnollisesti paikallisten asukkaiden kannalta tärkeitä perusinvestointeja, hankkeita, jotka tulisi saattaa nopeasti kuntoon. Ei ainoastaan E18, joka nyt on saanut myönteisen päätöksen, ole kärkihanke. Se on toki tärkeä, ei niinkään perusteltuna korridoorina, vaan ihan yksinkertaisesti elinkeinoelämän tarpeista ajatellen Varsinais-Suomesta Helsinkiin päin. Mutta tärkeää on myöskin huolehtia niistä alueista, jotka nyt ovat muutoinkin jääneet vähemmälle huomiolle Pohjois- ja Itä-Suomessa ja jotka ovat kuitenkin elintärkeitä alueita, kun mietitään taloutemme selkärankaa, niitä arvoketjuja, joiden päällä suomalainen talous edelleenkin elää ja jotka tulevat maakuntien Suomesta, maa- ja metsätalouden arvoketjut pohjimmaisena ja päällimmäisenä ja tietenkin tänä päivänä myöskin matkailu ja siihen liittyvät arvot. Näistäkin perusteistä ja niiden kunnossapidosta tulisi kantaa suurempaa huolta, koska kysymys on siitä, että mikäli nyt ei näitä tarpeellisia investointeja tehdä, pelättävissä on, että nämä tiet ja tieverkosto pääsevät romahtamaan ja kustannukset ovat silloin moninkertaiset.

Arvoisa puhemies! Nämä ovat niitä tulevaisuuden kannalta välttämättömiä investointeja, joiden rahoittamiseen nyt olisi pitänyt löytyä mahdollisuus johtuen siitä, että todellakin tällä kertaa tässä lisäbudjetissa on liikkumavaraa reilustikin 3 miljardin verran.

Arvoisa puhemies! Ehkä lopuksi voi todeta, ottaen huomioon, että talous on kasvanut viimeiset kahdeksan vuotta vahvasti ja vakaasti, että me elämme nyt ajassa, jossa on mahdollisuus tehdä tarkistuksia, ajassa, jossa on mahdollisuus myöskin katsoa, millä tavalla tasapuolisesti tätä maata voidaan kehittää, missä on mahdollisuus sellaisiin korjausliikkeisiin, jotka luovat vahvemmat tulevaisuuden ja toivon näköalat.

Kaikilta osin valitettavasti hallitus ole näihin halunnut tarttua, mutta uskon, että ne niin oikealla kuin vasemmallakin istuvat edustajat, jotka tuntevat tämän maan tilanteen ja tuntevat todellista hätää ja huolta isänmaansa tulevaisuudesta, tulevat huomenna vastuullisella tavalla toimimaan niin, että vastalauseessa esitetyt maamme kannalta keskeiset investoinnit ja rahoitukset tulevat näkemään päivänvalon ja sitä kautta myöskin tulevaisuuden ja toivon näköalat kirkkaampana ja vahvempana myöskin näkyvät ja viitoittavat suomalaista elämää.