Liisa Hyssälä /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Käsittelyssä oleva asia koskee ammattikorkeakoulujen jatkotutkintoja.

On todettava, että ammattikorkeakoulujärjestelmä on sinänsä erittäin hyvä ja kannatettava ja monella seutukunnalla se on aluekehityksellisesti seutukunnan eräänlainen moottori ja kehityskeskus. Yhdistyneenä alueen elinkeinoelämän kanssa se saattaa tuottaa monenlaista hyötyä alueelle.

Kuitenkin jatkotutkintojen kohdalla on mielestäni eduskunnassa ja hallituksen esityksessä alun perin pidetty liiallista kiirettä ja on monta tärkeää seikkaa jäänyt selvittämättä. Näistä ensimmäisenä ottaisin tutkintojen kelpoisuuden. On erittäin ikävää opiskelijoiden oikeusturvan kannalta, että kelpoisuuskysymystä ei ole tässä vaiheessa vielä ratkaistu, vaikka kokeilulaki nyt astuu ilmeisestikin voimaan.

Toinen seikka on opettajien virkarakenne. Ei ole myöskään millään tavalla selvitetty, minkä tyyppisellä opettajahierarkialla, virkarakenteella, jatkotutkintoja aiotaan ruveta järjestämään. Todellakin vaatii kompetenssia opettajakunnalta erityisesti tutkintojen laatiminen ja opettaminen. Sen lisäksi myöskään ei ole selvitetty kustannuskysymystä, mitä tämä kaikki maksaa. Mutta ennen kaikkea kritisoin sitä, että valmisteluvaiheessa ei ole yliopistojen kanssa käyty dialogia eikä myöskään nyt myöhemminkään otettu tätä huomioon ollenkaan. On pidetty duaalimallista niin kiveenhakatusti kiinni, että vuoropuhelu yliopistojen kanssa on jäänyt käymättä. Mielestäni sillä tavalla kyllä hukataan resursseja tässä massa.

Voi kysyä, onko tällä maalla varaa tähän kaikkeen. Kun ikäluokat pienenevät, meillä on piakkoin 90 prosentille ikäluokasta korkeakoulupaikka. Kymmenen prosenttia siis jää ilman akateemista tai siihen rinnastettavaa, ehkä myöhemmin verrattavaa loppututkintoa. Se on mille tahansa kansakunnalle aika kova voimainponnistus.

Me tulemme, arvoisa puhemies, esittämään ponnet muutamien asioitten korjaamiseksi. Siinä on myös opintososiaalisista kysymyksistä jatkossa kyse. Näitä seuraava puhuja tulee ehdottamaan ja tyydyn itse tässä vaiheessa toteamaan aikaisemmassa käsittelyssä kerratut asiat.

Maria Kaisa Aula /kesk:

Arvoisa puhemies! Olen ollut tähän asti ja olen edelleenkin sitä mieltä, että tämä ammattikorkeakoulujen jatkotutkintokokeilulaki on huterasti ja liian kapealla pohjalla valmisteltu. Olisi ollut tarpeen miettiä tämä asia osana korkeakoulututkintojärjestelmän kokonaisuutta, niin että, aivan niin kuin ed. Hyssälä sanoi, olisi yhdessä yliopistojen kanssa valmisteltu asia, jotta olisi saatu sellainen kokonaisuus aikaiseksi, joka on myöskin kansallisten sekä henkisten että aineellisten voimavarojen kannalta järkevä ja joka ei sekavoittaisi tutkintojärjestelmää sen paremmin opiskelijoitten kuin myöskään työelämän näkökulmasta.

Nythän tätä ruvetaan kokeilemaan ja sitten seuraillaan tulevien vuosien aikana, onko työelämässä kysyntää tälle jatkotutkinnolle vai ei ja mihin sitten opiskelijat sijoittuvat, mikä on heidän virkakelpoisuutensa jnp. Tietysti kokeileminen on sinänsä ihan ok ja siitä voidaan saada hyviäkin tuloksia, mutta jotenkin tuntuu tarpeelliselta kysyä, onko tämä ihan opiskelijoittenkaan oikeusturvan kannalta järkevin kokeilukohde, että edetään tavallaan ajopuun tavoin. Tietysti on sinänsä hyvä, että näitä jatkotutkintopaikkoja näyttäisi tulevan aika vähän ja kokeilu jää siinä mielessä kapeaksi, ettei se kuitenkaan kovin paljon tätä tilannetta hajota. Mutta kyllä se tulee jakamaan myös ammattikorkeakouluja tasonsa mukaan, kun näitä jatkotutkintopaikkoja ja -oikeuksia todennäköisesti saavat varsin harvat ammattikorkeakoulut.

Niin kuin ed. Hyssäläkin sanoi, olen samaa mieltä siitä, että ammattikorkeakouluajatus sinänsä on erittäin hyvä. Se on korottanut koulutuksen tasoa entisellä opistoasteella, koonnut oppilaitoksia monialaisiksi yksiköiksi, kohottanut opettajien koulutusastetta ja tuonut tavoitteellisuutta ja kansainvälisyyttä opiskeluun ja myös työelämän yhteyksiä. Minusta olisi ollut järkevintä, että ammattikorkeakoulut olisivat keskittyneet tähän perustutkintojen laadun varmistamiseen, koska nämä vaihtelevat valitettavan paljon eri ammattikorkeakouluissa. Myös ihan erinomainen keskittymisen aihe olisi ollut yleinen täydennys- ja lisäkoulutus, joka palvelee oman alueen työelämän kehittämistä ja alueellisiakin tarpeita.

Mitä tulee tutkintoon suuntautuviin opintoihin ammattikorkeakoulun perustutkinnon jälkeen, minusta ne olisi ollut järkevämpää ohjata yliopistoihin niin, että yhdessä yliopistojen kanssa olisi paremmin katsottu, miten perustutkinnon korvaavuus järjestetään, ja uuden tyyppisten maisteriohjelmien kautta olisi voitu jatkotutkintoja järjestää. Minusta tässä asiassa ovat yliopistot ja ammattikorkeakoulut olleet ihan liikaa napit vastakkain. Myös yliopistoja on moittiminen siitä, että ne eivät ole ottaneet ammattikorkeakouluja partnerinaan tarpeeksi vakavasti ajoissa, jolloin on ajauduttu tämmöiseen tilanteeseen. Tätä pitäisi jatkossa kyllä välttää ja vuoteen 2005 mennessä tietenkin seurata kokeilua. Mutta kun sen jälkeisiä ratkaisuja tehdään, tulee miettiä vielä kerran, olisiko olemassa kansallisesti ja myös kansainvälisesti ajatellen parempaa ratkaisua, jossa yliopistojen mahdollisuudet tarjota jatkotutkintoja yliopistoväylän kautta tulisivat paremmin huomioiduiksi. Silloinhan juuri tästä järjestelmästä ei tulisi pussinperää.

Kun muistan ed. Tulosen sanoneen täällä viime kerralla, että jatkotutkinto on sen takia perusteltu, että ei saa olla pussinperiä koulutusjärjestelmässä ja että ammattikorkeakoulun perustutkinnon jälkeen pitää olla jokin jatkomahdollisuus, niin eihän se ongelma tähän pääty. Kysyn vain, mitä seuraavaksi aletaan miettiä. Onko meillä ammattikorkeakoulun lisensiaatti ja ammattikorkeakoulun tohtori? Jotenkin tuntuu, että voimavarat nyt kyllä hajautuvat aika laajalle. Myös pussinperien välttäminen olisi ollut minusta järkevämpää vahvistamalla myös tätä yliopistoväylää. Sen takia ehdotan lain perusteluissa lausuttavaksi, että "eduskunta edellyttää, että hyväksyessään ammattikorkeakoulujen jatkotutkintokokeilun opetusministeriö edistää aktiivisesti ammattikorkeakoulun perustutkinnon suorittaneiden jatkomahdollisuuksia myös yliopistojen maisteriohjelmien kautta niin, että vuonna 2005 ennen lopullista jatkotutkintoratkaisua arvioidaan muun muassa taloudellisten resurssien riittävyys ja suuntaaminen ottaen huomioon koulutusjärjestelmän kehittämiskokonaisuus".

Toiseksi haluan kiinnittää huomiota ammattikorkeakouluopiskelijoitten opintososiaalisiin etuuksiin, jotka eivät nykyisessä mallissaan mahdollista sitä, että opintososiaalisia etuuksia voitaisiin myöntää opiskelijalle, joka suorittaa näitä jatkotutkintoja työn ohessa. Sama ongelmahan koskee myös meidän yliopistojemme opintososiaalista järjestelmää ihan samalla tavalla. Samanlaisia uudistustarpeita olisi sitäkin puolta ajatellen. Siksi myös ehdotan, että "eduskunta edellyttää, että ammattikorkeakoulun jatkotutkintoa suorittavan opiskelijan opintososiaalisia etuuksia määriteltäessä tulee pyrkiä siihen, että ammattikorkeakoulun jatkotutkinto-opiskelu voi tapahtua myös työn ohessa".

Jouni  Lehtimäki  /kok:

Arvoisa puhemies! Toisin kuin aikaisemmat puhujat, näen ehdottoman tärkeänä sen, että Suomen duaalimalli säilyy edelleen voimassa, vaikka kyseessä onkin kokeilu. Nimittäin haluan nähdä sen, että ammattikorkeakoulujen ja yliopistojen tavoite on kuitenkin erilainen. Toinen keskittyy tieteen tekemiseen. Toinen keskittyy työelämän ammattilaisten kouluttamiseen. Mikäli hyväksyttäisiin ponsi, jonka ed. Aula äsken esitti, tämä johtaisi siihen, että ammattikorkeakoulut olisivat yliopistojen eteisiä, ja tuskinpa kukaan täällä olijoista sitä haluaa. Me tiedämme sen, kuinka hyvä tutkinto muun muassa tradenomin tutkinto tänä päivänä on kaupallisella sektorilla, puhumattakaan ammattikorkeakoulun insinööreistä. Eli en kannata ed. Aulan tekemää pontta, vaan haluan nähdä, että Suomeen syntyy erittäin hyvin suunnitellut ammattikorkeakoulun jatkotutkinnot, jotka varmistavat sen, että meillä on erittäin osaavia ammattilaisia työelämän tarpeisiin.

Liisa  Hyssälä  /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Ensinnäkin haluan kannattaa näitä ed. Aulan tekemiä ponsiehdotuksia. Ihmettelen ed. Lehtimäen esiin nostamaa asiaa näistä tutkinnoista.

Arvoisa puhemies! Ed. Lehtimäki totesi, kuinka hyvä tutkinto tradenomin tutkinto on. Emme aseta sitä lainkaan kyseenalaiseksi. Emme missään olosuhteissa ole asettaneet kyseenalaiseksi, etteivätkö nämä tutkinnot olisi hyviä. Olemme puhuneet siitä, että tämän koulutuksen kehittäminen on vielä kesken. Ammattikorkeakoulujärjestelmä on Suomessa kovin nuori. Siellä on erittäin epätasaista laadultaan tämä opetus. Sen takia voi kysyä, olisiko ollut parempi, että olisi saatu tällainen tasalaatuinen, korkealaatuinen ammattikorkeakoulujärjestelmä, ennen kuin olisi lähdetty kehittämään seuraavaa askelta.

Olen ehdottomasti sitä mieltä, että se vaatii kehittämistä ja täytyy olla mahdollisuus jatkaa näissä tutkinnoissa, totta kai. Mutta miten se tehdään, kun opettajien koulutus on esimerkiksi pahasti vielä kesken? Opettajathan kouluttautuvat nyt. En tiedä, vastaako se maisterin tasoa, sitähän me emme tiedä kukaan, koska puhutaan tästä jatkotutkintotasosta. Jotta voi kouluttaa sillä tasolla olevaa, opettajien täytyy tietenkin olla ylempänä ja opettajahierarkian ja -rakenteen olla vahvasti substanssiosaamisessa kiinni eli henkilöllä, joka kantaa vastuuta näiden tutkintojen sisällöstä, täytyy olla itsellään asiaan todellinen kompetenssi, siis todellinen kompetenssi, ja näinhän ei nyt aina ole. Kyllä siellä täytyy olla professoritasoisia virkoja ja yliopettajia ja dosentuureja jne., mutta mitään tällaista ei ole esitetty täällä, ei minkään valtakunnan selvitystä. Millä ihmeen rakenteella näitä opetetaan, saati mihin nämä tutkinnot kelpaavat? Kun opiskelija opiskelee tämän kokeilun aikana, mihin hänen tutkintonsa kelpaa? Täytyy odottaa vuoteen 2005, ennen kuin saadaan kokeilulaki loppuun. Sitten voidaan ilmeisesti määritellä, mihin tämä tutkinto kelpaa. Tämä ei ole opiskelijoitten oikeusturvan kannalta millään tavalla oikein. Tämä on väärää lainsäädäntöä, mitä tässä tehdään. Täytyykö opiskelijan hakea oikeusistuimesta se kelpoisuus, kun sitä ei lainsäätäjä näköjään määrittele, vaikka tiedetään, että tässä tehdään virhe? Ei tällaista lakia voi säätää. Tämmöisistä sekaannuksistahan on aivan tarpeeksi jo esimerkkejä ennestään.

Todellakin, kun tämä kokeilu päättyy, mihin tätä kokeilua verrataan? Verrataanko sitä siihen itseensä, siihen samaan putkeen? Miksi ei tehdä mahdollisuutta, jos aiotaan tehdä saman tasoisia tutkintoja kuin akateeminen loppututkinto, että voitaisiin verrata molempia järjestelmiä? Eihän se olisi keneltäkään poissa, jos myöskin yliopistot saisivat olla mukana tässä. Uskoisin, että se kehittäisi myöskin yliopistoja. Niidenkin on jatkotutkintojen osalta mietittävä näitä kysymyksiä, ja se myöskin kehittäisi.

Arvoisa puhemies! Tässä on myöskin aika suuri taloudellinen huoli, josta nyt puhun. Tämä liittyy korkea-asteen koulutuksen rahoitukseen. Kun hallitus on vuosikaudet tietoisesti alimitoittanut yliopistojen perusrahoitusta, yliopistot ovat olleet pakotettuja hakemaan perusrahoitusta ulkopuolelta. Nythän hyvin monissa yliopistoissa se on pääsääntöisesti yli 30 prosenttia, mutta se on 40 ja ylikin. Yliopistot käyttävät ulkopuolista rahoitusta. Se imetään siltä talousalueelta, ja samalla talousalueella, kun ammattikoulut nyt kilpailevat, kilpailu on tietenkin aika veristä. Myöskin ammattikorkeakoulut kilpailevat ulkopuolisesta rahoituksesta. Se saattaa olla kuntien rahoitusta, mutta myöskin alueen elinkeinoelämän rahoitusta. Tämä on ratkaisematta tässä laissa, mitä nämä tutkinnot itse asiassa maksavat, millä puolella tutkinnot tulevat halvemmiksi tai kalliimmiksi samalla laatutasolla. Ei tätä ole millään lailla selvitetty. Olisin toivonut, että valiokunta olisi paneutunut jämäkämmin näihin ihan peruskysymyksiin, jotka tässä ovat ratkaisematta.

Sitten tuo, mihin ed. Aula viittasi: mitä sitten, kun on tämä jatkotutkinto? Mikä on tästä pussinperästä seuraava askel? Totta kai siellä voi olla ihmisiä, jotka haluavat suorittaa vielä enemmän, aina tohtorintutkintoon saakka. Onko tässä sitä mahdollisuutta vai onko tässä tarkoitettukaan, että olisi sitä mahdollisuutta, vai mitä mahdollisuutta? Minä en käsitä tällaista koulutuspolitiikkaa, jota Suomen maassa nyt harrastetaan, että tehdään jotakin sinne päin, kun mahdollisuus olisi, kaikki eväät on siihen, että voitaisiin tehdä kunnollinen ja hyvä lainsäädäntö. Kukaan ei pakota tällaista tekemään paitsi tämä hallituksen esitys. Toivottavasti myöskin salissa olevat kansanedustajat voivat huomenna äänestää näiden ponsien puolesta, jotka huomattavasti jo parantavat tätä lakia.

Esko   Kurvinen  /kok:

Arvoisa puhemies! Mielestäni ammattikorkeakoululla ja tiedekorkeakoululla on selvästi oma rooli kummallakin, eikä niitä tulisi keskenään verrata. Määräaikainen ammattikorkeakoulun jatkotutkintojen kokeilu on perusteltua ja tarpeellista jo ammattikorkeakoulun opetuksen kehittämisen kannalta. Mielestäni onkin vain valitettavaa, että kokeilu on kovin suppea. Toivon, että kokeilun suppeudella ei vesitettäisi kokeilun lopputuloksia ja sillä perusteella hylättäisi kokonaan.

Itse olisin toivonut, että aloituspaikkoja olisi ollut enemmän ja että niitä olisi ennen kaikkea suunnattu teknisille aloille, joilla juuri tarvitaan kilpailukykyistä ja kehittynyttä opetuksen laatua ja opetuksen saanutta henkilökuntaa.

Ihmettelen vähän ed. Hyssälän puhetta siitä, mihin näitä ihmisiä tarvitaan. Ainakin yksityisen sektorin puolella työelämässä olleita ihmisiä, jotka ovat jatkokoulutettuja, tarvitaan runsaasti teknisille aloille, ja varmasti he löytävät paikkansa.

Maria Kaisa Aula /kesk:

Arvoisa puhemies! Minusta tässä, kun verrataan tiedekorkeakouluja ja ammattikorkeakouluja, on jossakin määrin semmoista puheenpartta, joka minulle ei ole oikein auennut ja joka johtuu juuri siitä, että näitä asioita on käsitelty erillisinä. Puhutaan siitä, että yliopisto kouluttaa tieteen tarpeisiin ja ammattikoulu työelämän tarpeisiin. Mutta eikö yliopistosta valmistu aika paljon ammattilaisia: lakimiehiä, opettajia, lääkäreitä ym? Hehän ovat työelämässä ja kehittävät työelämää korkeimman opetuksen, tieteentutkimuksen kautta. Eihän se pidä paikkaansa, että yliopistoista valmistuisi vain tutkijoita. Myöskin yliopistojen tulisi kehittyä mielestäni siihen suuntaan, että siellä voitaisiin suorittaa maisterintutkintojakin entistä enemmän myöskin työn ohessa. Tässä on jossakin määrin minulle vähän hämäräksi jäänyttä vastakkainasettelua. En lainkaan epäile, etteivät yliopistot pystyisi antamaan ammattikorkeakoulun perustutkinto-opiskelijoille, ajatellaan vaikka terveydenhuollonkin alalla, jotain terveydenhuollon maisterin koulutusohjelmaa, jossa suuntaudutaan terveydenhuollon suunnittelu-, kehittämis- ja johtamistarpeisiin. En usko, että se olisi niin huono jatkopaikka ammattikorkeakoulun perustutkinnon suorittaneelle sairaanhoitajalle. Myöskin ed. Kurvinen viittasi tähän, että ei pitäisi vertailla tutkintoja. No niin, ei pitäisi varmaankaan, mutta on vääjäämätöntä, että vertailun tarve tulee. Tässä haluttiin ohittaa se ja jättää se johonkin hamaan tulevaisuuteen. Kun virkoihin haetaan, on totta kai pakko vertailla, valitaanko esimerkiksi terveydenhuollon johtaviin virkoihin ammattikorkeakoulun jatkotutkinnon suorittanut, onko hän kelpoinen vaikka erikoissairaanhoidon johtaviin virkoihin vai pitääkö hänen olla terveydenhuollon maisteri esimerkiksi.

Jouni  Lehtimäki  /kok:

Arvoisa puhemies! Ed. Hyssälän puheenvuoron jälkeen vasta tavallaan ymmärsin syyn, mistä hänen puheenvuoronsa lähti. Kun meidän ammattikorkeakoulumme vakinaistettiin, niitä käytettiin aluepolitiikan välineinä eli meille perustettiin ammattikorkeakouluja lähes joka kuntaan. Tilanne on käytännössä se, että meillä on liikaa ammattikorkeakouluja, mistä seuraa, että korkeakoulujen taso ei ole sellainen, että ne kykenevät toteuttamaan jatkotutkintoja.

Siinä olen samaa mieltä ed. Aulan kanssa, että nyt kun tutkinnot käynnistyvät, olennaisin asia on huolehtia siitä, että tutkintojen laatu on sellainen, että ne eroavat yliopistojen jatkotutkinnoista. Kuitenkin näen ehdottoman tärkeänä myöskin sen, niin kuin jo äsken mainitsin, että duaalimallia ei rikota, koska ammattikorkeakoulun jatkotutkintoihin mennään kolmen vuoden työkokemuksen jälkeen. On täysin mahdotonta ajatella, että perustutkinnon plus työkokemuksen jälkeen yliopisto kykenisi tarjoamaan sellaisen jatkotutkinnon kuin ammattikorkeakoulut vaativat.

Liisa Hyssälä /kesk:

Arvoisa puhemies! Minä en nyt ymmärtänyt mitä edellinen puhuja tarkoitti yliopistojen jatkotutkinnoilla. Nehän ovat tohtorin ja lisensiaatin tutkintoja. Ei kai tässä ole tarkoitus kuitenkaan ammattikorkeakouluissa tehdä tohtoreita tai lisensiaatteja. Nythän puhutaan ammattikorkean jatkotutkinnoista, joita ei mitenkään voi verrata yliopistopuolen jatkotutkintoihin.

Kuten ed. Lehtimäki puheessaan sanoi, todellakin tässä on aluepoliittinen aspekti ehkä liikaakin korostunut laadun kustannuksella. Se ei todellakaan ole oikein. Kyllä laatu on ykköstekijä, olen ihan samaa mieltä. Se on eräin paikoin ollut todella heikko. Viimeksi tänään olen saanut puhelun ammattikorkeakouluasiasta, ja opiskelija, joka opiskeli siellä, sanoi, että se on ammattikoulutasoa. Hän kritisoi kovasti saamaansa opetusta, ja on erittäin valitettavaa, että näin on.

Matti  Väistö  /kesk:

Arvoisa puhemies! Ed. Lehtimäki otti esille ammattikorkeakoulujen määrän. Voi olla, että tähän liittyy joitakin tarkastelun tarpeita ja että tähän liittyy myös se, että liian nopeasti on tämä järjestelmä luotu. Mielestäni kuitenkin pääsääntöisesti on edetty oikein. Alussahan vakinaistettiin vain osa hakijoista, lähdettiin liikkeelle, kuten muistamme, kokeiluista. Perustana olivat silloiset opistotasoiset ammatilliset oppilaitokset, joista on luotu ammattikorkeakoulujärjestelmä.

Olen itse ollut läheltä seuraamassa Pohjois-Karjalan ammattikorkeakoulun aloitusta ja käynnistysvaiheita. Olen tässä suhteessa ollut varsin tyytyväinen. Henkilöstö on siellä halunnut kehittää itseään niin kuin laki on edellyttänyt. On kouluttauduttu, on yritetty pitää mahdollisuuksien mukaan kiinni laadusta, ja se onkin minusta olennaisen tärkeä asia, yhteys työelämään ja se, että koulutuksen laatu pidetään korkeana ja että henkilöstö kehittää kaiken aikaa itseään.

Tähän liittyy tietysti, arvoisa puhemies, myös kysymys voimavarojen riittävyydestä. Ylipäätänsä koulutussektorin riittävien voimavarojen turvaaminen on jatkossa meidän menestyksemme kannalta aivan olennaisen tärkeä kysymys.

Liisa  Hyssälä  /kesk:

Arvoisa puhemies! Tämä on todellakin ongelmallista esimerkiksi terveysalalla. Esimerkiksi Turussa yliopiston hoitotieteen laitos sijaitsee fyysisesti samassa rakennuksessa kuin ammattikorkean terveyspuoli. Tuntuu aika kummalliselta, miten yliopiston terveystieteiden laitos voi olla niin erilainen opinahjo, että siellä eivät voisi ammattikorkeakoululaiset suorittaa jatkotutkintoa. Mikä ihme on terveydenhoitoalalla semmoinen, että hoitotieteen laitos niin paljon poikkeaisi, jos ajatellaan osastonhoitajia tai ylihoitajia jne? Mikähän siinä on se erottava tekijä? Sanoisin, että olisi suurta rikkautta, että siellä voitaisiin suorittaa ja opiskelija voisi valita, kummassa suorittaa nyt nimenomaan tämän kokeilun aikana. Sitten saataisiin vertailupohjaa. Tässä on tehty aivan kummallista rajausta.

Esko  Kurvinen  /kok:

Arvoisa puhemies! Minusta on itsestäänkinselvää se, että laatutaso on pidettävä jatkotutkinnoissa korkealla ja siihen on panostettava, mutta palaisin vielä vertailtavuuteen. Nyt lähdetään siitä, että jatkotutkintoa pääsee suorittamaan vasta, kun on kolme vuotta ollut työelämässä. Jos mentäisiin yliopiston puolelle, siellä vastaavuudet, mitä lasketaan opintoviikkoja ammattikorkeakoulusta, mitä sitten työelämästä, ovat aivan auki. Tällä hetkellä ei käytännössä ole vastaavuutta ollenkaan. Ainakin tekniikan alalla on juuri kysymys siitä, että on huutava pula työntekijöistä, jotka ovat työelämässä saatua kokemusta syventäneet ammattikorkeakoulutasoisesti.

Jouni  Lehtimäki  /kok:

Arvoisa puhemies! Lyhyt vastaus ed. Hyssälälle vielä on se, että yliopistot eivät halua kouluttaa sairaanhoitajia. Meidän pitää hyväksyä se, että eri opinahjoilla on eri tavoitteet.

Liisa Hyssälä /kesk:

Arvoisa puhemies! Tuo on aika outo vastaus. Kyllä kai se riippuu rahoittajan tahdosta, mihin rahat suunnataan. Haluaako vai ei — ei se tietenkään näin demokratiassa toimi, vaan jos yliopistot otetaan mukaan tähän prosessiin, mitä olisin toivonut, olisi varmasti ollut ihan koko Suomen koulutusjärjestelmän kannalta hyvä, että tätä olisi voitu laajemmin tarkastella. Kuten sanottu, pidän tätä onnettoman huonona lainsäädäntönä.

Maria Kaisa  Aula  /kesk:

Arvoisa puhemies! Ongelma on se, niin kuin ed. Kurvinen sanoi, että vertailtavuus ammattikorkeakoulun perustutkinnossa suoritettujen opintojen ja yliopisto-opintojen välillä on ollut vaikeaa, ja sitten on ollut hankalaa jatkaa ammattikorkeakoulusta yliopistoon. Tässähän se ongelma juuri on. Minä toivoisin, että tätä vertailtavuutta edistettäisiin ja perustutkinnon laatu olisi tasainen ja vahva, niin että yliopistot voisivat hyväksyä siitä mahdollisimman suuren osan, jos opiskelija haluaa jatkaa opintojaan, ja se olisi sillä tavalla tunnustettu.

Toinen asia, mikä tässä keskustelussa minua hämmästyttää, on se, että koko ajan ajatellaan, että yliopistojemme nykyinen tutkintorakenne on hyvä ja tarpeen säilyttää entisellään, siis 5—7 vuoden maisteriopintoputki. Kyllä siinäkin on uudistustarpeita. Sitä olisi pitänyt miettiä tässä yhteydessä kokonaisuutena. Minusta olisi tarpeen vahvistaa myös yliopistotasolla välitutkinnon itsenäistä roolia ja toimia niin, että myös yliopistossa voisi suorittaa ensin välitutkinnon, sitten olla töissä ja mennä takaisin yliopistoon maisterintutkintoa varten, voisi suorittaa maisterintutkinnon vaikka vähän toisella alalla kuin välitutkinto oli. Tämä toisi myös yliopistolliseen opiskeluun monitieteisyyttä ja lähentäisi opiskelua työelämän ja nykyajan tarpeisiin.

Sitä tarkoitan tällä kokonaisuudella, että ennen kuin lähdetään jatkotutkintokokeiluun, olisi pitänyt miettiä yliopisto- ja korkeakouluasteen kokonaisuus. Jo nyt yliopistot tarjoavat niin sanottuja uusia maisteriohjelmia, jotka on nimenomaan työelämässä mukana olleille räätälöityjä erilaisia kokonaisuuksia. Näitä olisi pitänyt käyttää hyväksi paremmin myös ammattikorkeakoulun perustutkinnon jälkeisen tutkinnon tekemisessä.

Vielä tässä on se yksi sotkeva tekijä, kun tätä kutsutaan ammattikorkeakoulun jatkotutkinnoksi, ja yliopistossa jatkotutkinto on tohtorin- tai lisensiaatin tutkinto. Jo näiden käsitteiden sekoittaminen hämmentää tätä kenttää jossakin määrin.

Pertti  Hemmilä /kok:

Arvoisa puhemies! Työelämä tarvitsee kuitenkin ihan todellisia ammattilaisia, kädentaitajia, myös. Kun puhutaan ammattikorkeakoulusta, niin jo se viittaa siihen, että kyseessä on jotakin vähän merkittävämpää ja suurempaa, semmoista koulutuksellisesti muka niin tärkeää, että välttämättä ei näitä kädentaitajia sitten enää hakeudukaan työelämään ammattikorkeakoulututkinnon suoritettuaan. Tämä viesti tulee ihan niiltä työnantajilta, jotka valitsevat työntekijöitä.

Toivoisin myös, ettei ammattikorkeakoulu ylipäätään olisi uhkana yliopistotason koulutukselle jatkossa. Nyt pitäisi muistaa, että kyseessä on kokeilu, josta pitää sitten myös nähdä paitsi myönteiset myös kielteiset piirteet ja niitä tarkastella myöhemmin kriittisesti.

Liisa Hyssälä /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Meillähän yliopistotutkinnot ovat muuttuneet ikävä kyllä siihen suuntaan, että opinnot venyvät sen takia, että opiskelijat ovat työelämässä. Tämä on todellinen ongelma, että hyvin monet opiskelijat ovat saaneet työelämäkokemuksen opintojensa ohessa. Esimerkiksi toimittajista hyvin suuri osa on työelämässä, eivätkä he ole saaneet loppututkintoa valmiiksi ollenkaan. Tampereen yliopisto on nyt houkutellut heitä erikseen vielä peräti gradun tekoon. Ei työelämään tutustumisessa nyt niin hirveän suuria eroja yliopistojen ja ammattikorkeakoulutuksen välillä ole. Se ei ole se ongelma mielestäni, että yliopistot olisivat liian tieteellisiä, että työelämää ei olisi mukana. Päinvastoin ongelma on siinä, että sieltä ei todellakaan valmistuta riittävän nopeasti. En tiedä, mitä tämä työelämälähtöisyys ja sen korostaminen nyt niin kovin tässä on.