Kaarina Dromberg /kok(esittelypuheenvuoro):

Herra puhemies! Sivistysvaliokunta sai kevätistuntokauden loppumetreillä eli 16.6. valmiiksi mietinnön hallituksen esityksestä laeiksi tekijänoikeuslain ja rikoslain 49 luvun muuttamisesta. Esitys sisälsi säännökset tekijänoikeuden ja lähioikeuksien tiettyjen piirteiden yhdenmukaistamisesta vuonna 2001 annetun niin sanotun tekijänoikeuden tietoyhteiskuntadirektiivin edellyttämällä tavalla. Lisäksi esitys sisälsi muita direktiivistä johtumattomia muutoksia sekä teknisiä tarkistuksia. Tarkoitus oli tehdä direktiivin implementointi jo edellisellä vaalikaudella, mutta silloista hallituksen esitystä ei kuitenkaan ehditty vaalikauden viimeisillä valtiopäivillä käsitellä loppuun, ja esitys siten raukesi. Sivistysvaliokunta totesi tuolloin opetusministeriölle 18. helmikuuta 2003 lähettämässään kirjeessä muun muassa, että tekijänoikeuslainsäädäntö on muodostunut hyvin vaikeaselkoiseksi. Jopa tekijänoikeuslainsäädäntöön perehtyneiden asiantuntijoiden on osin vaikea saada selkoa lain sisällöstä. Valiokunta kiinnittää nytkin mietinnössään huomiota siihen, että tekijänoikeuslainsäädäntö koskettaa yhä useampia kansalaisia, lähinnä teknisen kehityksen ja teosten yhä helpomman saatavuuden vuoksi, joten lainsäädännön pitäisi olla paljon ymmärrettävämpää myös niin sanotuille maallikoille.

Tekijänoikeuslaki on haastava kokonaisuus käsiteltäväksi. Yli vuoden kestäneen käsittelyn aikana sivistysvaliokunta kuuli 66:ta asiantuntijaa ja on muuttanut kuulemisen perusteella merkittävästi hallituksen esitystä. Ajallisesti käsittelyä venytti tosin eniten se, että sivistysvaliokunta odotti noin vuoden perustuslakivaliokunnan lausuntoa. Osa tehdyistä muutoksista perustuu perustuslakivaliokunnan valtiosääntöoikeudellisiin huomautuksiin ja osa lakivaliokunnan lausuntoon. Sivistysvaliokunta on tehnyt myös muita merkittäviä muutoksia.

Perustuslakivaliokunta on tarkastellessaan hallituksen esitystä perusoikeuksien kannalta todennut muun muassa, että tekijänoikeuslainsäädäntö on merkityksellistä myös muiden henkilöiden kuin tekijänoikeuden tai sen lähioikeuksien haltijoiden perusoikeuksien näkökulmasta. Tekijänoikeuslainsäädännöllä on vaikutuksia muun muassa viestintään sananvapauden kannalta, perustuslaissa säänneltyyn tieteen, taiteen ja ylimmän opetuksen vapauteen sekä teoskappaleen omistukseensa hankkineen omaisuudensuojaan. Perusoikeussäännösten vaikutus konkretisoituu tekijänoikeuden haltijan ja muiden henkilöiden välisissä suhteissa.

Perustuslakivaliokunnan tavoin sivistysvaliokunnan mielestä on tärkeää, että lainsäädännössä tulevat tasapainoisella tavalla huomioon otetuiksi kaikki säätelyn kannalta merkitykselliset perusoikeudet. Sääntely ei saa esimerkiksi johtaa sen enempää tekijänoikeuden haltijoiden kuin teosten käyttäjien oikeuksien kohtuuttomaan rajoittamiseen. Perusoikeuksien välinen tasapaino tulee ottaa huomioon myös tekijänoikeuslainsäädäntöä tulkittaessa ja sovellettaessa.

Vielä yksi yleinen huomio lain sisällöstä tiedottamisesta. Valiokunnan asiantuntijakuulemisessa tuli selkeästi ilmi myös tiedon puute erityisesti käyttäjien taholta, mutta myös tekijöiden puolella on ongelmia. Muun muassa yliopistoilla ja muilla oppilaitoksilla on selkeästi liian vähän tietoa tekijänoikeuksien käyttäjinä. Sivistysvaliokunta pitää välttämättömänä, että opetusministeriö nykyistä enemmän panostaa tiedottamiseen tekijänoikeuksista. Ministeriön tulee järjestää tehostettua tiedottamista ja ennen kaikkea niin, että tieto on sellaisessa muodossa, että kansalaiset pääsevät selville oikeuksistaan ja velvollisuuksistaan.

Herra puhemies! Esittelen tässä lakiin tehtävistä yksittäisistä muutoksista muutamia huomioita. Valiokunnan jäsenet esittelevät puheenvuoroissaan varmaan sitten lisää valiokunnan pohtimia asioita.

Ensinnäkin tekijänoikeuslain perussäännöksiä muutetaan siten, että suojatun aineiston tie, tietoverkkovälitys, on yksiselitteisesti ja nimenomaisesti tekijänoikeuden piirissä. Tämä direktiivin lähioikeuksien haltijoille — esittävät taiteilijat, äänite- ja elokuvatuottajat, tv- ja radio-yritykset — edellyttämä uusi oikeus välittää aineisto tilauksesta yleisölle muodostaa pohjan muun muassa musiikin ja elokuvan tulevalle sähköiselle kaupankäynnille. Uusilla säännöksillä mahdollistetaan suojatun aineiston käyttäminen opetuksessa myös digitaalisessa muodossa ja tietoverkon välityksellä. Tämä edellyttää sopimista samalla tavalla kuin valokopioinnista on sovittu jo 25 vuoden ajan. Säännökset kattavat periaatteessa kaiken koti- ja ulkomaisen suojatun aineiston käyttämisen sovituilla ehdoilla.

Lakiin otetaan myös seikkaperäiset säännökset aineistojen kopioimisesta kirjastoissa, arkistoissa ja museoissa sekä kokoelmien sisältämien aineistojen saattamisesta yleisön saataviin laitoksen tiloissa olevilla päätteillä. Laki sallii lisäksi kaiken tietoverkoissa olevan aineiston keräämisen digitaaliseen kansalliskokoelmaan Helsingin yliopistossa.

Erityisesti valiokunnan tekemistä muutoksista hallituksen esitykseen haluaisin ottaa esille muutamia. Keskeisimmiksi säätämisjärjestystä koskevien edellytysten osalta nousivat teosten käyttöä jumalanpalveluksissa koskeva tekijänoikeuslain 21 § ja jakeluvelvoitteen alaisten ohjelmien edelleenlähettämistä koskeva 25 i § eli niin sanottu must carry -säännös. Jumalanpalvelusmusiikin osalta valiokunta äänin 9—7 esittää korvausoikeutta teosten esittämisestä jumalanpalveluksessa. Perustuslakivaliokunta katsoi lausunnossaan numero 24/2005 vp, että pykälä tässä muodossa edellyttää perustuslain säätämisjärjestystä. Sivistysvaliokunta ehdottaa tämän pykälän irrottamista erilliseksi lakiehdotukseksi. Näin ollen muut tekijänoikeuslain muutokset voidaan käsitellä normaalisti tavallisen lain säätämisjärjestyksessä ja erillinen 21 §:n muutos perustuslain säätämisjärjestyksessä. Tällä teknisellä järjestelyllä sivistysvaliokunta haluaa taata sen, ettei yhden pykälän säätämisjärjestysvaatimus ja mahdollinen lepäämään jättäminen kaada koko pakettia.

Toinen hankala asia oli korvaus jakeluvelvoitteen alaisten ohjelmien edelleenlähettämisestä. Valiokunta esittää, että edelleenlähettämisestä maksettava korvaus poistetaan. Samalla valiokunta kuitenkin toteaa, että säännös on tarkoitettu nykytilanteeseen ja että tekijänoikeuslain 25 i §:ään hyväksytyn korvaussäännöksen poistamisen vaikutuksia tulee seurata. Edelleen valiokunta ehdottaa lausumaa, että "tekijänoikeuslain mukaiset oikeudet jatkossa turvataan Suomen kansainvälisten sitoumusten edellyttämällä tasolla tilanteissa, joissa jakeluvelvoitteen alaa mahdollisesti muutetaan tai uusia tai uudentyyppisiä televisio- tai radiolähetysten välittämistapoja otetaan käyttöön tai vastaanottotavat merkittävästi muuttuvat".

Teoskappaleiden levitysoikeuden raukeamista koskeva 19 §:n muutosehdotus perustuu direktiivin edellyttämään sanamuotoon, jota muun muassa Suomi on aikanaan direktiiviehdotusta käsiteltäessä vastustanut. Sivistysvaliokunta muun muassa on useissa lausunnoissaan direktiiviehdotuksen käsittelyn yhteydessä vastustanut nyt ehdotettua levitysoikeuden yhteisöraukeamista.

Sivistysvaliokunnan mielestä ratkaisu tässä hallituksen esityksessä on edelleenkin erikoinen. Se voi myös johtaa esimerkiksi siihen, että kirjastosta poistettavaksi tulevat vanhentuneet teokset pitää hävittää sen sijaan, että ne voitaisiin esimerkiksi lahjoittaa tai luovuttaa nimellistä korvausta vastaan edelleen. (Ed. Zyskowicz: Sehän olisi älytöntä!) Tästä syystä sivistysvaliokunta ehdottaa muutoksia siten, että myös arkisto, yleisölle avoin kirjasto ja museo saavat levittää edelleen hankkimansa teoksen kappaleen riippumatta siitä, mistäpäin maailmaa kappale on hankittu.

Kirjallisen ja taiteellisen teoksen elokuvaamisoikeuden luovutuksen osalta valiokunta esittää, että 39 § säilytetään voimassa olevan lain mukaisena ja sopimusoikeus muun muassa elokuvien tuotannon osalta säilytetään nykyisellään.

Äänitallenteen ja kuvallisen musiikkitallenteen käyttämisestä valiokunta esittää 47 a §:n säilyttämistä voimassa olevan lain mukaisesti. Näin säilytetään nykyinen sopimusjärjestelmä, jossa tekijänoikeuskorvauksista sovitaan tekijänoikeusjärjestöjen välityksellä, mitä valiokunta pitää tekijänoikeuksien hallinnoinnin sekä kuluttajien kannalta yksinkertaisimpana ja vaivattomimpana tapana.

Valiokunta joutui toteamaan, että valokuvia koskevissa säädöksissä ja erityisesti käyttöä koskevissa tulkinnoissa on epäselvyyttä ja erimielisyyttä. Sen vuoksi ehdotetaan lausumaa, jonka mukaan hallituksen tulee selvittää toisaalta vanhojen valokuvien käyttöoikeuksia ja toisaalta historiallisiksi katsottavien valokuvien tekijänoikeussuojaa koskevat määrittelyt ja tulkintaongelmat sekä ryhtyä tarvittaessa toimenpiteisiin lainsäädännön muuttamiseksi.

Kaikenlainen piraattitallenteiden maahantuonti ehdotetaan rangaistavaksi, myös yksityiseen käyttöön. Tähän asti laittomasti valmistettuja tallenteita on voinut vapaasti tuoda maahan yksityiseen käyttöön. Vastedes tällaisesta maahantuonnista voi seurata sakkoa ja korvauksia oikeudenhaltijoille. Lisäksi piraattitallenteet voidaan määrätä hävitettäviksi.

Lakivaliokunnan esittämällä tavalla ehdotetaan lisäksi lakiin uudet 60 b—60 d §:t eli säännökset menettelyistä, joilla tekijänoikeutta loukkaavan aineiston saanti tietoverkoista voidaan estää ja keskeyttämismääräystä välittäjänä toimivaa palveluntarjoajaa vastaan voidaan hakea tuomioistuimelta.

Mietintöön liittyy kolme vastalausetta, mutta ne koskevat muutamia yksittäisiä säännöksiä.

Herra puhemies! Samaan aikaan tekijänoikeuslain kanssa sivistysvaliokunta käsitteli myös hallituksen esityksen Wipon tekijänoikeussopimuksen ja Wipon esitys- ja äänitesopimuksen hyväksymisestä sekä laeiksi sopimusten lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta.

Sivistysvaliokunta on mietinnössään ottanut huomioon perustuslakivaliokunnan lausunnon.

Kaiken kaikkiaan lakipakettien käsittely valiokunnassa tapahtui erittäin hyvässä hengessä ja asioita monipuolisesti yhdessä pohtien. Haluankin lausua vilpittömän kiitoksen koko valiokunnalle tästä merkittävästä työstä.

Kimmo Sasi /kok(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Perustuslakivaliokunta on antanut lausuntonsa hallituksen esityksestä koskien tekijänoikeuslain ja rikoslain 49 luvun muuttamista. Täytyy sanoa, että se on erittäin tärkeä hallituksen esitys ja se tulisi saattaa voimaan mahdollisimman pian. Siitä syystä on tärkeää, että asia nopeasti käsitellään täällä täysistunnossa. Nimittäin direktiivin täytäntöönpanoon varattu aika on päättynyt jo 22. päivä joulukuuta 2002. Todettakoon myös, että itse olin aikanaan ministerineuvostossa käsittelemässä direktiiviä, johon tämä perustuu, joten siitä syystä tämä hallituksen esitys on myöskin minulle suhteellisen läheinen.

Mitä tulee kansalaisten perusoikeuksiin, tekijänoikeus luetaan perustuslain 15 §:ssä säädetyn omaisuuden suojan piiriin ja se koskee nimenomaan tekijän taloudellisia oikeuksia ja niitten suojaamista. Muita oikeuksia, jotka täytyy ottaa huomioon, ovat myöskin tekijän moraaliset oikeudet, jotka liittyvät erityisesti perustuslain 10 §:ssä turvattuun kunnian suojaan sekä myöskin 7 §:ään sisältyviin tahdon vapauteen ja itsemääräämisoikeuteen samoin kuin 16 §:ään sisältyviin sivistyksellisiin oikeuksiin. Kaikki nämä oikeudet tulee tämän lain säätämisen yhteydessä ottaa huomioon. Myöskin eräs tärkeä aspekti lain säätämisen yhteydessä on se, että se pitää huolta siitä, että sananvapaus turvataan perustuslain 12 §:n mukaisesti. Vielä yksi keskeinen oikeus, joka on syytä muistaa lain käsittelyn yhteydessä, on se, että meillä on perustuslain 16 §:ssä säännökset tieteen, taiteen ja ylimmän opetuksen vapaudesta ja että kaikilla pitää olla mahdollisuus myöskin varattomuudesta huolimatta saada tarpeellisia tietoja. Kaikki nämä oikeudet tämän lain hyväksymisessä pitäisi ottaa tasapainoisella tavalla huomioon.

Arvoisa puhemies! Yksi yleishuomio, joka on tekninen, on kuitenkin syytä sanoa tästä hallituksen esityksestä ja laista. Tekijänoikeuslaki on tällä hetkellä ja tässäkin esityksessä äärimmäisen mutkikas ja vaikeaselkoinen. Se on yksi syy, minkä takia perustuslakivaliokuntakin joutui käyttämään suhteellisen paljon aikaa tämän asian käsittelyyn, koska asiantuntijat joutuivat hyvin huolellisesti arvioimaan, miettimään, pohtimaan ja punnitsemaan, millä tavalla esityksen säännökset liittyvät perusoikeuksiin ja täyttävätkö ne nuo edellytykset.

Täytyy myöskin sanoa se, että kun tätä lakia joudutaan sitten soveltamaan käytännössä ja kun tässä on myöskin rangaistussäännöksiä, niin on erittäin ongelmallista se, että säännökset sinänsä ovat hyvin vaikeaselkoisia ja joku saattaa kuitenkin syyllistyä rikokseen ja sillä saattaa olla tiettyä merkitystä myöskin rikosoikeudellisen laillisuusperiaatteen kannalta. Tässä suhteessa toivon, että kun rikosoikeudellista rangaistavuutta arvioidaan, muistetaan aina myöskin ne ongelmat, joita lain tulkintaan saattaa sisältyä.

Arvoisa puhemies! Sivistysvaliokunnan puheenjohtaja ed. Dromberg otti esille kaksi kysymystä, jotka ovat herättäneet paljon keskustelua ja joihinka perustuslakivaliokunnan lausunnossa on kiinnitetty huomiota. Toinen niistä liittyy jumalanpalvelukseen ja jumalanpalveluksissa esitettävään musiikkiin ja muuhun taiteelliseen sekä kirjalliseen aineistoon.

Ensinnäkin on syytä todeta, että julkaistun teoksen saa näytelmä- ja elokuvateosta lukuun ottamatta esittää 21 §:n 1—3 momentin perusteella julkisesti opetuksen yhteydessä samoin kuin — korostan — sellaisessa maksuttomassa tilaisuudessa, jossa teosten esittäminen ei ole pääasia ja jota ei ole järjestetty ansiotarkoituksessa. Siis tämä on pääsääntö koskien sitä, peritäänkö tekijänoikeusmaksuja vai eikö niitä peritä. Tästä pääsäännöstä on poikkeus hallituksen esityksen mainitun pykälän 4 momentissa, jossa todetaan, että tämä yleissääntö, pääsääntö, ei kuitenkaan koske teoksen julkista esittämistä jumalanpalveluksen yhteydessä. Aikaisemmassa laissa oli selkeä maininta, että jumalanpalveluksessa esitetty musiikki on tekijänoikeudesta vapaata. Nyt mennään toiseen suuntaan ja katsotaan, että aina pitää maksaa, riippumatta yleisistä olosuhteista, tekijänoikeusmaksu.

Tällä pykälällä on selkeitä kytkentöjä perusoikeuksiin ja perustuslakiin. Nimittäin perustuslain 11 §:ssä turvataan uskonnonvapaus ja erityisesti 11 §:n 2 momentissa luetellaan uskonnonvapauden tärkeimpiin ilmenemismuotoihin kuuluvana oikeus tunnustaa ja harjoittaa uskontoa. Ja olennainen osa tuota uskonnon tunnustamista ja harjoittamista ovat uskonnolliset tilaisuudet ja niistä kaikkein tärkeimpänä jumalanpalvelus.

Esityksen perusteluista ilmenevän sääntelyn tarkoituksena on siis siirtää musiikin esittäminen jumalanpalveluksissa tekijänoikeuden piiriin. Se ei rajaudu pelkästään jumalanpalvelusmusiikkiin, vaan kattaa musiikkiteosten lisäksi muidenkin teosten esittämisen jumalanpalveluksissa. Eli näin ollen myöskin muun muassa saarnat saattavat joutua tämän tekijänoikeusmaksun piiriin. Myöskin olennaista on se, että näitten teosten esittäminen tulisi riippuvaiseksi tekijöiden ja heitä edustavien järjestöjen luvasta. Perustuslakivaliokunnan käsityksen mukaan tällainen ratkaisu merkitsee laajaa puuttumista uskonnonharjoittamisoikeuden ydinalueelle eikä ole myöskään oikeasuhtainen näihin perusoikeuksiin nähden.

Ottaen huomioon perustuslain 6 §:n 2 momenttiin sisältyvän uskontoon perustuvan syrjinnän kiellon perustuslakivaliokunta katsoo, että jumalanpalvelusta ei saa asettaa heikompaan asemaan — korostan siis: heikompaan asemaan — verrattuna muihin julkisiin tilaisuuksiin. Tässä tapauksessa uskontoa on käytetty perusteena, mistä syystä jumalanpalvelukset on asetettu heikompaan asemaan kuin muut julkiset tilaisuudet, ja tältä osin voidaan katsoa, että esitys on ollut syrjivä.

Arvoisa puhemies! Toinen kysymys, joka on herättänyt keskustelua, on niin sanottu must carry -asia. Tätä asiaahan on käsitelty eduskunnassa aikaisemminkin useammassa yhteydessä. Tällä hetkellä verkkopalvelua kaapelitelevisiossa tarjoava teleyritys saa tekijänoikeuslain 25 i §:n 1 momentin nojalla lähettää edelleen johtoja pitkin yleisön vastaanotettavaksi viestintämarkkinalain 134 §:ssä tarkoitettuihin televisio- ja radiolähetyksiin sisältyvän teoksen samanaikaisesti alkuperäisen lähetyksen kanssa lähetystä muuttamatta. Tässä tilanteessa tekijällä on lakiehdotuksen 25 i §:n 2 momentin mukaan oikeus korvaukseen.

Mutta pitää myöskin muistaa, että verkkopalvelua kaapelitelevisioverkossa tarjoava teleyritys on viestintämarkkinalain 134 §:n 1 momentin perusteella velvollinen — korostan: velvollinen — 3 momentissa tarkoitettuja tilanteita lukuun ottamatta siirtämään verkossa korvauksetta Yleisradion vapaasti vastaanotettavissa olevat julkisen palvelun televisio- ja radio-ohjelmistot. Olennaista on se, että kun on velvollinen siirtämään nämä ohjelmistot, ne on tarjottava käyttäjälle muuttamattomina, mitään muutoksia niihin ei saa tehdä, ja ne on myöskin lähetettävä täsmälleen samanaikaisesti alkuperäisen lähetyksen kanssa. Tämän lisäksi tämän välittäjäverkon on tarjottava nämä ohjelmistot ja palvelut käyttäjälle maksutta. On siis velvollisuus, ei voi hyödyntää, ja ne on tarjottava maksutta.

Viestintämarkkinalakiehdotuksen arvioinnin yhteydessä vuonna 2002 perustuslakivaliokunta katsoi siirtovelvollisuudesta säätämiselle olevan valtiosääntöoikeudelliselta kannalta hyväksyttävät perusteet. Ne liittyivät siihen, että sananvapaus edellyttää sitä, että on oltava velvollisuus siirtää nämä ohjelmat, ja syy on se, että tällä hetkellä kotitalouksista noin 40 prosenttia on vain kaapeliverkon saavutettavissa. Mutta tässä kokonaisasetelmassa perustuslakivaliokunta katsoo, että olisi kohtuutonta, että sillä, jolla on velvollisuus lähettää, joka ei voi hyödyntää eikä voi periä maksua, olisi velvollisuus maksaa tekijälle korvausta näistä lähetyksistä. Tämä on perustuslakivaliokunnan käsityksen mukaan perustuslain 15 §:n 1 momentissa turvatun omaisuuden suojan näkökulmasta väärin.

Olennaista on se, että tekijällä on tänä päivänä oikeus saada korvausta alkuperäisen ohjelman lähettäjäyrityksen lisäksi myös ohjelmaa jakavilta teleyrityksiltä. Tämä on kohtuutonta, koska sen pitäisi riittää, että tekijällä on oikeus alkuperäisen ohjelman lähettäjäyritykseltä saatavaan korvaukseen ja lähettäjäyrityksen osalta tekijänoikeusmaksu lasketaan potentiaalisen katsojakunnan osalta. Tosiasiassa se maksu kattaa myöskin sitten kaapelitelevision kautta tehtävät lähetykset. Tästä konkreettinen esimerkki on se, että tekijänoikeusjärjestöt eivät ole perineet korvauksia kaapeliverkossa lähetettävistä lähetyksistä, koska nekin tietävät, että kyseessä olisi kaksinkertainen tekijänoikeusmaksu. Tästä on tehty erityisesti eduskunnan tiloissa, kuten kaikki muistamme, aikanaan kirjallinen sopimus, että tällä tavalla toimitaan, eli perustuslakivaliokunnan kanta vastaa tosiasiallista tilannetta tällä hetkellä ja pitää huolta siitä, että se, joka ei voi hyötyä lähetyksistä, ei myöskään joudu maksamaan niistä korvausta, koska se ei olisi oikea suhtautumistapa ja loukkaisi perusoikeuksia. (Ed. Dromberg: On otettu huomioon!)

Arvoisa puhemies! Syytä on todeta, että kun sivistysvaliokunta esittää hallituksen esitykseen uutta, kolmatta lakiehdotusta ja esittää, että se käsiteltäisiin perustuslain 73 §:n säädetyssä järjestyksessä eli poikettaisiin perustuslaista, niin kyseessä oleva menettely on varsin poikkeuksellinen. On syytä muistuttaa perustuslain käsittelystä eduskunnassa ja sen perusteluista, ja lähtökohta olisi, että perustuslakiin voidaan tehdä vain rajattuja poikkeuksia. Lähtökohta on se, että tällaisia poikkeuksia tulee ehdottomasti pyrkiä välttämään ja niitä noudatetaan vain pidättyvästi. Eli uusien, puhtaasti kansallisten, perustuslaista poikkeavien lakien säätämistä tulee välttää ja niitä on käytettävä vain erityisen poikkeuksellisissa tapauksissa ja pakottavista syistä. Jos niitä tehdään, ne on tehtävä määräaikaisiksi, vain muutamaksi vuodeksi, että jokin ongelma voidaan sinä aikana ratkaista. Tämän kannan perustuslakivaliokunta on antanut julki lausunnossaan 10/1998 vp., jolloin käsiteltiin tuota perustuslakiuudistusta.

Tietysti olennaista on se, että jos jostakin syystä sivistysvaliokunnan kanta tässä tulisi hyväksytyksi koskien tätä jumalanpalvelusmusiikkia, niin siinä tilanteessa on tärkeätä, että perustuslakivaliokunta kytketään asian käsittelyyn ja että perustuslakivaliokunta voi lausua kantansa siitä — mitä se ei ole nyt voinut lausua — onko oikein, että tällainen esitys säädettäisiin perustuslain säätämisjärjestyksessä. Mutta tässä tilanteessa on tarkoituksenmukaista, että jos se jostakin syystä hyväksyttäisiin eduskunnassa, niin siinä tilanteessa seuraavilla valtiopäivillä asian palatessa sivistysvaliokuntaan se lähetetään perustuslakivaliokuntaan lausunnolle, jolloin valiokunta voi ottaa kantaa siihen, onko tällainen poikkeaminen perustuslaista perusteltua vai ei.

Kulttuuriministeri  Tanja Karpela

Arvoisa herra puhemies! Pyrin puhumaan lyhyesti, koska tuolloin keväällä pidin hieman pidemmän puheenvuoron tätä lakipakettia esitellessäni.

Aivan aluksi sivistysvaliokunnan puheenjohtaja Dromberg aivan osuvasti kuvaili sitä pitkää prosessia, joka on tässä tämän tekijänoikeuslain muutosten valmistelun takana, yhteensä neljä vuotta on kulunut aikaa, ja kevään 2003 eduskuntavaalien vuoksi Suomi on tällä hetkellä viimeisten joukossa tämän tietoyhteiskunnan perustaan tiukasti kytkeytyvän EY-direktiivin kansallisessa voimaanpanossa. Kuten on edellä tullut mainittua, niin meillä on käsittelyssä Wipon tekijänoikeussopimus ja Wipon esitys- ja äänitesopimus, sillä direktiivin juurethan ulottuvat aina vuoteen 96, jolloin Genevessä nämä kaksi kansainvälistä tekijänoikeussopimusta hyväksyttiin. Nämä ovat siis tänään eduskunnan asialistalla.

Kun tekijänoikeuslainsäädäntö on laaja ja se on varsin haastava — useat ovat ilmaisseet, että laki on suorastaan vaikeaselkoinen — niin voidaan varmasti perustellusti kysyä, millainen olisi sitten ideaalinen tekijänoikeuslainsäädäntö. Jos yhtä lyhyttä vastausta pyrkisi kysymykseen etsimään, niin sanoisin, että ideaalinen tekijänoikeuslainsäädäntö on sellainen, joka kertoo sen, miten se kokonaisuutena tuottaa koko yhteiskunnalle hyötyä. Ja hyötyä se tuottaa. Tekijänoikeudet ja varsinkin niiden ympärille rakentunut teollisuus on tällä hetkellä yksi merkittävimmistä taloudellisen kasvun alueista. Meillä Suomessahan vuonna 2000 tehtiin tutkimus tekijänoikeustoimialojen ja -teollisuuden taloudellisista vaikutuksista ja päädyttiin niinkin kuvaavaan lukuun kuin 5 prosenttia bruttokansantuotteestamme, ja tämä perustui vuoden 1997 tietoihin sisältyviin lukuihin. Euroopan unionin komission vuoden 2000 lukuihin perustuvassa katsauksessa tekijänoikeustalouden jalostusarvo oli jo 6,3 prosenttia, joten varmasti on se hyvä tiedostaa, että tämä ala on yksi voimakkaimmin kasvavista aloista. Suomalaisen tutkimuksen päivitys valmistuu tänä syksynä, jotta meillä olisi jälleen tuoretta tietoa käytössä.

Mutta nyt palaan aivan lyhyesti tähän lakipakettiin, ja se sisältää myös muutoksia verrattuna tähän alkuperäiseen asuun. Tämä pitkäkestoinen prosessi on tarkoittanut sitä, että se on jouduttu antamaan eduskunnalle nyt kahteen kertaan ja sivistysvaliokunta on sitä kahteen otteeseen käsitellyt. Perustuslakivaliokunnan ja lakivaliokunnan lausunnot toivat monta tärkeätä täsmennystä ja tarkennusta lakitekstiin, ja sivistysvaliokunnan erittäin laaja asiantuntijakuuleminen niin ikään on vahvistanut sitä, että tämä suomalainen tekijänoikeuslakilinjaus ja hallituksen linja on ollut oikea.

Sivistysvaliokunnassa on tähän lakiesitykseen myös ehdotettu muutoksia. Minusta nämä ovat juuri sitä tasapainon hienosäätöä ja tarkennusta, jota tällaisen laajan ja merkittävän lainsäädäntökokonaisuuden eduskuntakäsittelyssä väistämättäkin tapahtuu, ja tässä yhteydessä haluaisin kiinnittää huomiota eräisiin esille nouseviin kysymyksiin.

Ensinnäkin hallituksen esittämät muutokset säännöksiin, jotka koskevat teosten esittämistä jumalanpalveluksissa, saivat osakseen erittäin paljon huomiota, kuten edellä jo kuulimmekin. Tämä esitys tähtäsi hyvin merkittävän, pääasiassa yhtä tekijäryhmää diskriminoivan, tekijänoikeuden rajoitussäännöksen muuttamiseen. Tällä hallituksen esityksellä haluttiin tunnustaa se, että jumalanpalveluksissa käytettävän musiikin tekijöillä on yhtäläinen oikeus saada työstään korvaus kuin muillakin säveltäjillä.

Kuitenkin perustuslakivaliokunnan arvioinnissa tästä esityksestä muodostui lopulta uskonnonvapauskysymys ja valiokunta katsoi, että musiikin käyttö jumalanpalveluksissa siis ei saa olla tekijöiden luvasta riippuvaista, ja myöskään sivistysvaliokunnan muotoilemaa ratkaisua, jonka mukaan tekijöiden lupaa ei tarvittaisi musiikin käyttämiseen mutta tekijöille taattaisiin oikeus korvaukseen, ei perustuslakivaliokunta hyväksynyt. Lopulta, kuten sivistysvaliokunnan puheenjohtaja Dromberg meille kertoi, sivistysvaliokunta siis on äänestänyt tästä asiasta ja tehnyt tällaisen poikkeuksellisen ratkaisun ja erottanut kyseisen säännösmuotoilun omaksi lakiehdotuksekseen. Tämä lakiehdotus sitten turvaisi tekijöille korvausoikeuden jumalanpalvelusmusiikin esittämisestä, ja se tulee nyt sitten käsiteltäväksi erillisenä lakiehdotuksena perustuslain säätämisjärjestyksessä. Katson, että sivistysvaliokunnan ratkaisu irrottaa tämä tästä kokonaisuudesta on tässä tilanteessa varsin hyvä.

Vilkasta keskustelua on lakiehdotuksen eduskuntakäsittelyn aikana käyty myös tekijänoikeuksien loukkauksista ja niiden estämisestä. Erityisesti ovat esille nousseet globaaleissa tietoverkoissa tapahtuvat oikeuden loukkaukset, jotka voivat saada varsin suurta vahinkoa aikaan. Tekijänoikeusdirektiivi edellyttää, että tietoverkkoympäristössä toimiviin välittäjiin, toisin sanoen teleoperaattoreihin ja vastaavien yhteyksien ylläpitäjiin, pitää voida kohdistaa kielto tai määräys, jos välittäjän palveluita käytetään tekijänoikeuksien rikkomiseen. Käytännössähän tällainen kielto tai määräys merkitsisi siis sitä, että teleoperaattori tai vastaava palveluntarjoaja määrättäisiin estämään tekijänoikeuksia loukkaavan toiminnan harjoittaminen.

Hallituksen esityksen lähtökohta oli, että jo voimassa oleva lainsäädäntö sisältää tämän mahdollisuuden, mutta Helsingin käräjäoikeuden ja Helsingin hovioikeuden turvaamistoimiasiassa keväällä antamat päätökset kuitenkin tekivät varsin selväksi, että lainsäädäntömme ei ole direktiivin mukainen ilman täydentäviä säännöksiä. Lakivaliokunnassa tekijänoikeuslakiin lisättiin säännöskokonaisuus, jolla direktiivin edellyttämät toimet eli siis juuri määräykset tekijänoikeutta loukkaavan aineiston saannin estämiseksi tulevat nyt mahdollisiksi. Tämä ratkaisu mielestäni osoittaa sen, että eduskunta aidosti kantaa huolta tietoverkoissa tapahtuvista oikeuden loukkauksista. Haluaisinkin tässä yhteydessä esittää lakivaliokunnalle erityiset kiitokset hyvin rohkeasta ja oikea-aikaisesta ratkaisusta.

Laajaa huomiota ovat esityksessä saaneet myös teknisiä suojakeinoja koskevat uudet säännökset. Kuluttajaintresseihin ja perusoikeuksiin vedoten on muun muassa vaadittu, että tekniset suojaukset pitäisi saada murtaa tilanteessa kuin tilanteessa. Tällainen ratkaisu olisi ollut direktiivin vastainen ja kansainvälisten sopimusten vastainen. Näihin vaatimuksiin ei sivistysvaliokunta myöskään taipunut. Tekijänoikeuksien kunnioittaminen digitaalisessa ympäristössä ja tietoverkoissa sekä verkossa tapahtuvan kaupankäynnin kehittyminen edellyttävät, että aineistoja suojaavia teknisiä suojauksia ei saa murtaa, ja perustuslakivaliokunta ei pitänyt ehdotettuja säännöksiä perustuslain kannalta ongelmallisina. Mutta käytännön ongelmia teknisten suojakeinojen käyttämisessä näyttää kuitenkin esiintyvän. Ensinnäkin teknisten suojausten ja toistolaitteistojen yhteensopimattomuus sekä sitten kuluttajaintressien voimistuminen ovat saaneet aikaan sen, että aineistojen tuottajat ja niiden jakelijat etsivät teknisiä ratkaisuja, joilla esimerkiksi mahdollistetaan aineistojen rajattu kopioiminen erilaisille tallennusmedioille. Tämä kehityssuunta on hyvä, ja sitä luonnollisesti haluamme tukea.

Hallitus on esityksessään kantanut huolta myös musiikki- ja elokuvatallenteisiin kohdistuvasta piratismista. Laittomien tallenteiden yksityisen maahantuonnin kieltäminen on askel oikeaan suuntaan piratismin vähentämisessä ja sen ehkäisemisessä. Tässäkin asiassa tarvitaan varmasti myös hyvin laajaa asenteiden muutosta yksilötasolle.

Lakiesitykseen sisältyy lukuisa joukko myös muita tärkeitä uudistuksia. Esimerkiksi arkistojen, kirjastojen ja museoiden tarpeisiin muotoiltu perusteellinen säännöskokonaisuus, joka koostuu viidestä pykälästä, mahdollistaa kulttuurin tuotteiden säilyttämisen ja käyttämisen näissä kulttuurilaitoksissa. Myös vammaisia koskevaa pykälää uudistetaan. Nämä uudet säännöksethän mahdollistavat sen, että teoksia voidaan erilaisten teknisten apuvälineiden avulla entistä laajemmassa mitassa sitten käyttää vammasta tai sairaudesta riippumatta, ja lopputuloksena on yksi edistyksellisimmistä vammaisten hyödyksi säädetyistä säännöksistä maailmassa. Teosten käyttöoikeuksien harkinnan yksinkertaistaminen on yksi lakiesityksen keskeisistä tavoitteista. Niin kutsuttuja sopimuslisenssisäännöksiä, jotka siis mahdollistavat teosten käytöstä sopimisen tekijänoikeusjärjestöjen välityksellä, onkin ehdotettu eräille uusille teosten käyttöalueille.

Aivan lopuksi: Tämä niin sanottu must carry -lähettäminen eli radio- ja televisiolähetysten edelleenlähettäminen viestintämarkkinalainsäädännössä säädetyn jakeluvelvoitteen perusteella ja siihen liittyvät tekijänoikeuskysymykset saivat perustuslakivaliokunnan lausunnon pohjalta osakseen suuren huomion ja erittäin tarkan analyysin. Mielestäni on aivan ilmeistä, että tässä asiassa jää myös tämän jälkeen avoimia kysymyksiä tulevaisuudessa sitten ratkaistavaksi ja pohdittavaksi.

Mutta nyt hallituksen esityksen edetessä tähän lopulliseen päätäntään haluan esittää sivistysvaliokunnan, perustuslakivaliokunnan ja lakivaliokunnan puheenjohtajille ja jäsenille sekä valiokuntaneuvoksille erittäin lämpimät kiitokset perusteellisesti tehdystä työstä. Tämä on ollut varsin laaja kokonaisuus, ja uskon, että tällä yhteisellä ponnistuksella saamme tämän laajan kokonaisuuden vihdoin päätökseen ja varsin hyvällä lopputuloksella.

Kirsi Ojansuu /vihr:

Arvoisa puhemies! Tässä keskustelussa on syytä kiinnittää huomiota kirkkomusiikin lisäksi erääseen liian vähälle huomiolle jääneeseen asiaan, jossa on kysymys suurista rahamääristä, taloudellisista eduista ja kansainvälisestä sopimuksesta.

Haluan kiinnittää huomion 25 i §:ään eli must carry -pykälään, jossa käsitellään jakeluvelvoitteen alaisten ohjelmien edelleenlähettämistä. Must carry -pykälä ei ollut hallituksen esityksessä millään tavalla muutoksen alaisena. Sen sisältöä ei ollut tarkoitus muuttaa tämän lain käsittelyn yhteydessä mitenkään, sillä asiasta säädetään laissa nyt kansainvälisen Bernin sopimuksen mukaisesti. Olen lukenut läpi kaikki perustuslakivaliokunnan asiantuntijakuulemisen muistiot. Kuten perustuslakivaliokunnan puheenjohtaja Sasi sanoi, heidän asiantuntijansa perehtyivät hyvin huolellisesti lakiesitykseen, mutta yksikään perustuslakiasiantuntija ei ottanut millään tavalla kantaa tähän pykälään. Must carryn mainitsi muistiossaan kaksi tahoa: liikenne- ja viestintäministeriö sekä Kaapelitelevisioliitto. Näistä kahdesta muutosta pykälään esitti ainoastaan Kaapelitelevisioliitto, joka on tässä asiassa mitä suurimmassa määrin asianosainen. Ja sitten, kuinka ollakaan, tästä must carry -pykälästä eli 25 i §:stä tuli perustuslakivaliokunnalle säätämisjärjestyskysymys, ilman että muut kuin nämä kaksi tahoa ovat nykyistä lainsäädäntöä siltä osin kritisoineet.

Olen tästä must carry -asiasta huolissani siksi, että ainakaan perustuslakivaliokunnassa ei tunnuta huomaavan, mitä tämän pykälän poistaminen voi tulevaisuudessa saada aikaan. Tämä nyt esitetty pykälän poisto aiheuttaa tekijöille suuren riskin. Sen johdosta on mahdollista, että tulevaisuudessa, jolloin ohjelmia lähetetään suuremmassa määrin mobiiliverkkojen kautta, syntyy tilanne, jossa tekijä ei saa mitään korvausta mobiiliverkon kautta lähetetyistä ohjelmista. Tällainen tilanne on mainitsemani Bernin sopimuksen vastainen.

Perustuslakivaliokunnan lausunnon must carry -teksti on kyllä ymmärrettävä tämänhetkisessä tilanteessa, mutta lakia pitää säätää tulevaisuutta ajatellen. Kymmenen vuoden kuluttua televisio- ja radiolähetystoiminta ei ole enää samanlaista kuin nyt, vaan ohjelmia tullaan seuraamaan eri välineillä ja tavoilla kuin nykyisin. Varsinkin tällaisten lakien kohdalla, joissa on kyse nopeasti kehittyvän teknologian käytön säätelystä, tulee katsoa tulevaisuuteen ja pohtia sitä, millaiseksi esimerkiksi nykyisten televisio-ohjelmien katselu tulee tulevaisuudessa muuttumaan. Lähetyksiä tullaan yhä enemmän seuraamaan tietokoneiden ja kännyköiden avulla. Vaikka ohjelmien seuraamisen välineet muuttuvat, tekijöiden oikeus saada korvaus työstään on turvattava. Me tarvitsemme sisällöntuottajia.

Kun käsitellään tekijänoikeuslakia, pitäisi lain nimen mukaisesti puolustaa nimenomaan tekijän oikeuksia, mutta niitä perustuslakivaliokunta ei näytä tässä pykälässä huomioivan lainkaan. Valiokunta ei lausunnossaan perustele tätä 25 i §:n poistamista muuten kuin vain ja ainoastaan tämänhetkisellä poikkeuksellisella tilanteella, jossa tekijänoikeusjärjestöt eivät nykyisin peri korvauksia jakeluvelvollisilta teleyrityksiltä. Onneksi sivistysvaliokunnan mietintöön saatiin tähän asiaan tiukennuksia, joilla pyritään turvaamaan tekijöiden oikeudet. Lausumalla pyrimme pelastamaan sen, mitä pelastettavissa on, seuraamalla korvaussäännösten poistamisen vaikutuksia ja sitä, että tekijänoikeuslain mukaiset oikeudet jatkossa turvataan Suomen kansainvälisten sitoumusten edellyttämällä tasolla tilanteessa, jossa jakeluvelvoitteen alaa mahdollisesti muutetaan tai uusia tai uudentyyppisiä televisio- ja radiolähetysten välittämistapoja otetaan käyttöön tai vastaanottotavat merkittävästi muuttuvat.

Tämä sivistysvaliokunnan lausuma on minimi, mutta ihmettelen suuresti, miten asia, jossa on kyse suurista taloudellisista intresseistä, meni perustuslakivaliokunnassa läpi näin kevyin perustein. Livahtiko asia valiokunnassa huomaamatta, vai taktikoiko joku? Nähtäväksi jää, millaisia seurauksia on päätöksellä, jonka myötä liu’umme tilanteeseen, jossa meillä on Bernin sopimuksen vastainen laki. Sivistysvaliokunnan kädet olivat tässä asiassa perustuslakivaliokunnan sitomat, mutta lausumassa yritetään estää sellaista tilannetta, jossa tekijä ei saa mitään korvausta mobiiliverkon kautta lähetettävästä materiaalista. Uskon, että tähän kysymykseen joudutaan vielä palaamaan.

On sanottava vielä, että minusta tämän prosessin seurauksena perustuslakivaliokunnan arvovalta, riippumattomuus ja luotettavuus ovat murentuneet.

Arvoisa puhemies! On kommentoitava lyhyesti tätä paljon keskustelua herättänyttä kysymystä jumalanpalvelusmusiikin tekijänoikeuksista. Ongelma tekijänoikeuslain yhteydessä jumalanpalvelusmusiikista käydyssä keskustelussa on mielestäni siinä, että niin Kirkkohallitus, Suomen ekumeeninen neuvosto kuin jostain kumman syystä myös eduskunnan perustuslakivaliokunnan enemmistö vastustavat kirkkomusiikintekijöiden oikeutta saada korvaus työstään samalla tavalla kuin muut säveltäjät. Tätä perustellaan sillä, että se polkisi perusoikeuksia ja estäisi uskonnonvapauden toteutumista. Jos alkuperäinen pykäläehdotus tältä osin olikin liian laveasti muotoiltu, viimeistään silloin kun teimme sivistysvaliokunnassa uuden pykäläehdotuksen siitä, että kirkkomusiikintekijät saisivat korvausoikeuden työstään, asian todellinen laita paljastui. Kysymys on vain ja ainoastaan rahasta.

Jos kirkkomusiikin tekijänoikeuskorvaukset kyseenalaistavat joidenkin mielestä uskonnonvapauden, miksi ei olla kriittisiä sen suhteen, että Kirkkohallituksella on tekijänoikeudet Raamatun käännökseen? Jos siis joku käyttää esimerkiksi kirjassaan katkelmia Raamatusta, hän joutuu maksamaan tekijänoikeusmaksuja Kirkkohallitukselle. Tämä asia ei ole kuitenkaan noussut keskusteluissa esiin. On outoa, ettei se, että pyhä Raamattumme on tekijänoikeuden alainen, loukkaa eräiden uskonnonvapautta samoin kuin jumalanpalvelusmusiikin tekijänoikeudet.

On selvää, että tässä onkin kysymys jostain aivan muusta kuin uskonnonvapaudesta. Argumentointi liikkuu siis juridisella, moraalisella ja jopa hengellisellä tasolla. Tämä hiertää tässä keskustelussa, sillä on aivan selvää, että kirkon motiivi on ennen kaikkea taloudellinen. On ikävää, että raha-asiat peitellään puheeseen uskonnonvapaudesta. Olisi reilumpaa sanoa, että halutaan estää tämä muutos, koska rahaa ei ole riittävästi.

Arvoisa puhemies! Perustelen lopuksi, miksi jätin kaksi eriävää mielipidettä sivistysvaliokunnan mietintöön.

Ensiksi, kopiointi syö musiikin ja elokuvien tekijöiden toimeentuloa, mutta kasvattaa kopiointivälineiden valmistajien ja maahantuojien tulosta. Olisi oikeudenmukaista ja yksiselitteistä, että kaikkien kopiointiin käytettävien laitteiden myynnin yhteydessä kerätään hyvitysmaksua luovalle alalle. Esityksen 26 a §:n 1 momentissa rajataan kuitenkin hyvityksen maksuvelvollisuus koskemaan vain tiettyjä laitteita. Näin kirjoitettu rajaus on liian epämääräinen ja tulkinnanvarainen. Kynnys maksuvelvollisuudelle on asetettu liian korkealle. Olisi selkeämpää, jos laki mahdollistaisi maksun keräämisen tasapuolisesti kaikista teosten yksityiseen kopiointiin käytettävistä laitteista.

Hallituksen esityksen ja valiokunnan mietintöön kuuluvan uuden 14 §:n 4 momentin mukaan tekijä voi kieltää kappaleen valmistamisen tai teoksen välittämisen myös opetustoiminnassa ja tieteellisessä tutkimuksessa. Tämä on perustavanlaatuisessa ristiriidassa tutkimuksen ja opetuksen vapauden periaatteiden kanssa. Kyseessä on merkittävä muutos nykytilanteeseen verrattuna, jossa tekijä saa sopimuslisenssijärjestelmän perusteella korvauksen teoksensa käyttämisestä. Sopimuslisenssijärjestelmä on luotu sovittamaan yhteen tekijöiden oikeudet ja yhteiskunnan yleiset edut koskien muun muassa opetusta ja tutkimusta sekä kansalaisten sivistyksellisiä perusoikeuksia. Ehdotettu kielto-oikeus on ristiriidassa sopimuslisenssijärjestelmän perusperiaatteen kanssa ja luo tekijälle mahdollisuuden hankkia ylimääräisiä lisäkorvauksia uhkaamalla kielto-oikeudella. Kielto-oikeus lisää opetuksen ja tutkimuksen kustannuksia, koska on varauduttava normaalien sopimuslisenssimaksujen lisäksi kielto-oikeuden luomaan niin sanottuun individuaalilisenssiin. Tästä syystä ehdotettu 4 momentti on syytä poistaa.

Lopuksi: Hallituksen esitys ja sivistysvaliokunnan mietintö eivät huomioi riittävästi tekijöiden oikeuksia ylioppilastutkintoa koskevassa 14 §:n 3 momentissa. Oikeus käyttää kirjallisia teoksia täysin korvauksetta ylioppilastutkinnossa johtaa kestämättömään tilanteeseen tekijöiden ja kääntäjien kannalta. Esimerkiksi pienipainoksisen runokirjan osa voidaan kopioida korvauksetta ylioppilaskirjoituksia varten kymmenientuhansien luettavaksi. Tämä on mielestäni tekijän kannalta kohtuutonta. Merkittävä osa teoksesta leviäisi yleisölle ilman, että tekijä saa työstään minkäänlaista korvausta. Mielestäni olisi syytä pohtia vähintäänkin alennetun korvauksen soveltamista ylioppilaskirjoituksissa käytetyistä teoksista.

Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Tarkastelen tätä asiaa ja nimenomaan musiikin esittämistä jumalanpalveluksessa nimenomaan ja vain valtiosääntöpoliittisesti.

Eli yksinkertaisesti sanottuna perustuslakivaliokunta totesi, että 21 §:n 4 momentti sivistysvaliokunnan muotoilemassa muodossa on perustuslain vastainen. En ota kantaa, kuinka perusteltu perustuslakivaliokunnan lausunto on; totean yleisesti, että olen moittinut perustuslakivaliokuntaa liian tiukoista tulkintalinjauksista. Mutta totean, että sivistysvaliokunnan ratkaisu, jolloin se sitten toteaa, että okei, tämä pykälä tai tämä momentti on perustuslain vastainen, säätäkäämme se siis perustuslain säätämisjärjestyksessä, on hyvin outo. Näin kevytmielisesti ei pitäisi mielestäni perustuslain vastaisia lakeja säätää ja varsinkaan, kun valtiosääntöuudistuksen yhteydessä todettiin, että näitä poikkeuslakeja, joita Suomen valtiosääntö sinänsä mahdollistaa, ei tulisi käyttää. Ihmettelen, että hallituksen puolelta ministeri Karpela piti sivistysvaliokunnan ratkaisua hänen sanojensa mukaan varsin hyvänä, ja olisin halunnut, että hallituksen puolelta joko ministeri Karpela (Puhemies koputtaa) tai ministeri Koskinen, jos hän on talossa, voisi ottaa kantaa tähän perustuslakipoliittiseen (Puhemies: Minuutti!) näkökulmaan.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä yhteydessä kiinnitän huomiota ainoastaan yhteen ainoaan pykälään ja tämän talon sisäisiin pelisääntöihin. Huomioni koskettaa viestintämarkkinalakia ja tässä tapauksessa 25 i §:ää. Eduskunta on kahteen eri otteeseen käsitellyt must carry -periaatetta täällä liikennevaliokunnassa ja liikenne- ja viestintävaliokunnassa — nimi muuttui välillä. Olisi ollut erittäin korrektia, että kun tähän asiaan näin puututaan, olisi kysytty liikenne- ja viestintävaliokunnan kantaa tähän asiaan. Se olisi ollut semmoinen minimi. Toinen olisi ollut se, että kun asiaa on jo käsitelty liikenne- ja viestintävaliokunnassa, niin mietinnöistä olisi ollut kunnon siteeraukset tässä, kun mennään röpelöimään.

Kaarina Dromberg /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Haluan ed. Sasille tuoda vaan esiin kirkkomusiikista sen, että kun hän sanoi, että kirkkomusiikki joutuu syrjivään asemaan muihin nähden, niin mitä sitten voidaan sanoa siitä, että syrjivään asemaan joutuvat myöskin ne kirkkomusiikin säveltäjät suhteessa normaaliin muuhun tekijänoikeuslainsäädännön alaiseen tekijänoikeuteen. Minä en kyllä voi käsittää, että tässä voitaisiin vedota tämäntyyppisesti tähän kysymykseen. Katson, että tämä on oikeansuuntainen tekijänoikeuslain perusteiden mukaisesti.

Säde Tahvanainen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Zyskowicz täällä väitti, että sivistysvaliokunta olisi tehnyt perustuslain vastaisia päätöksiä. Siitä ei missään tapauksessa ole kyse. Haluan tarkentaa, että sivistysvaliokunta on perustuslakivaliokunnan lausunnon pohjalta tehnyt niin kuin se on edellyttänyt, eli irrottanut tämän pykälän sen vuoksi, että se voidaan käsitellä perustuslain säätämisjärjestyksessä, mitä perustuslakivaliokunta nimenomaisesti on edellyttänyt, että laki pitää näin käsitellä, jos tämä pykälä on siinä mukana. Eli olemme toimineet aivan oikein. Juristina varmaan tiedätte, että kahden kolmasosan enemmistön sitten tarvitsemme täällä, että se asia etenee. Eli olemme antaneet tälle salille mahdollisuuden todella äänestää asiasta, jokaiselle kertoa mielipiteensä, ja sen jälkeen sitten pulinat pois, mikä onkaan se lopullinen eduskunnan salissa saatu kanta.

Suvi Lindén /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Suomella oli hyvin kunnianhimoinen tavoite, että tämä direktiivi olisi saatu implementoitua jo vuonna 2002. Nyt elämme vuotta 2005, mikä kertonee siitä, miten vaikea ja moniselkoinen lainsäädäntö meillä on täällä käsiteltävänä.

Haluaisin kysyä ministeri Karpelalta: Sivistysvaliokunta omassa mietinnössään on kiinnittänyt huomiota siihen, että on tärkeätä, että opetusministeriö tiedottaa asiasta. Millä tavoin opetusministeriö aikoo huolehtia tästä tiedottamisesta, niin että tämä vaikea ja monimutkainen tekijänoikeuslainsäädäntö ei ole tekijänoikeuksia hyväksi käyttävän yritystoiminnan esteenä? Toiseksi kysyisin: Milloin opetusministeriöllä on tavoitteena tuoda eduskuntaan tekijänoikeuslainsäädännön kokonaisuudistus, jossa poistettaisiin nämä monimutkaiset viittaukset ja selkeytettäisiin ja yksinkertaistettaisiin tätä jopa tekijänoikeuslainsäädäntöön erikoistuneille juristeille, saatikka sitten kansalaisille, hyvin vaikeaselkoista lainsäädäntöä?

Anni Sinnemäki /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tästä jumalanpalveluksissa esitettävästä musiikista haluaisin todeta perustuslakivaliokunnan puheenjohtajalle ed. Sasille, että hänen perusteluketjunsa, jolla hän tätä perustuslakivaliokunnan enemmistön kantaa perusteli, oli kyllä hyvin yksipuolinen. Siinä ei ollenkaan otettu huomioon niitä näkökulmia, joita muun muassa sivistysvaliokunnan puheenjohtaja ed. Dromberg toi edellä esille. Näiden säveltäjien osalta tasavertaisuus ei missään nimessä toteudu, ellei heillä ole tekijänoikeutta säveltämiinsä teoksiin.

Arvoisa puhemies! Olisin halunnut ministeri Karpelan kommentin tähän ed. Ojansuun esille ottamaan kysymykseen tekijänoikeudesta ylioppilaskokeissa.

Arja Alho /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällä on nyt puhuttu tästä jumalanpalveluskysymyksestä ja perustuslakivaliokunnan kannasta. Ensinnäkin täytyy tähdentää sitä, että perustuslakivaliokunnan tehtävä on jo eduskunnan työjärjestyksenkin mukaan katsoa asioita kokonaisuutena, yrittää löytää tasapainoa erilaisten oikeuksien välille. Emme me voi ratkaista tekijänoikeuslakia pelkästään tekijänoikeuksien näkökulmasta. Meidän täytyy ajatella sananvapautta. Meidän täytyy ajatella uskonnonvapautta. Meidän täytyy ajatella tieteen harjoittamisen vapautta.

Tämä ratkaisu, joka nyt sivistysvaliokunnassa on tehty, että on irrotettu teknisesti tämä kysymys, on hyvin erikoinen. Minäkin olen hämmentynyt siitä, jos kirkkoasioista vastaava ministeri on sitä mieltä, että tämä on ihan ok, sillä kysymyshän nyt on muustakin kuin vain kirkkomusiikin tekijänoikeuksista. Kysymys on uskonnonvapauden harjoittamisesta ja sitten siitäkin asiasta, että tämä on kestämätön linja, jos lähdetään sille tielle, että täällä vaan erityisvaliokunnat päättävät, että okei, säädetäänpä tästä nyt perustuslain vastainen laki vaan, niin kuin täällä katsotaan, tuleeko enemmistöjä vai eikö. Kyllähän se nyt perustuslakivaliokunnan työ tulee tästä näkökulmasta katsottuna (Puhemies koputtaa) ja näitten oikeuksien yhteensovittaminen täydellisen tarpeettomaksi. Sitäkö haluatte?

Kimmo Sasi /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Drombergille on syytä muistuttaa siitä, että meillä on täällä 21 §:ssä pääsääntö, jossa todetaan: "Julkaistun teoksen saa myös esittää julkisessa tilaisuudessa, jossa teosten esittäminen ei ole pääasia ja johon pääsy on maksuton sekä jota muutoinkaan ei järjestetä ansiotarkoituksessa." Tämä on yleissääntö. Miksei tämä kelpaa?

Sivistysvaliokunnan ehdotuksessa on poikkeussäännös, jossa sitten todetaan: "Tekijällä on oikeus korvaukseen teoksen esittämisestä jumalanpalveluksen yhteydessä." Tämä on selkeä poikkeussäännös yleissäännöksestä, ja tässä poikkeussäännöksessä asetetaan jumalanpalvelukset huonompaan asemaan verrattuna kaikkiin muihin tilaisuuksiin, ja tässä on se ongelma. Täytyy sanoa, että en edusta tässä ihan pelkästään omaa kantaani, vaan perustuslakivaliokunta pohjaa kantansa maan parhaitten valtiosääntöasiantuntijoitten näkemyksiin. Tämä vastaa näitä näkemyksiä.

Ja täytyy sanoa, mitä tulee tähän saliin, että kun meillä on tietyt perusoikeudet, kyllä tämän salin pitäisi kantaa suurta huolta siitä, että kansalaisten perusoikeuksia kaikissa tilanteissa noudatetaan, ja täytyy olla erityisen, poikkeuksellisen, painavat syyt, jos niistä halutaan poiketa. Mukavuus ei ole riittävä peruste.

Kulttuuriministeri Tanja Karpela

Arvoisa herra puhemies! Ensinnäkin mitä tulee jumalanpalvelusmusiikkiin, niin kuten tuossa puheessani sanoin, pidän sivistysvaliokunnan ratkaisua hyvänä. Minun mielestäni tähän kokonaisuuteen nähden on tärkeää, että me saamme tämän lakipaketin eteenpäin, hyväksytyksi. Minulla ei ole mitään syytä uskoa, että yksikään valiokunta täällä toimisi perustuslakia tai mitään muutakaan lakia vastaan. Eduskunta käyttää ylintä päätäntävaltaa, ja nähdäkseni tässä on pyritty löytämään juuri sellainen ratkaisu, että koko eduskunta pääsee asiaan ottamaan kantaa kaikkia lakeja noudattaen.

Toiseksi kysyttiin tästä must carry -säännöksestä, 25 i §:stä. Kuten tuossa sanoin, niin uskon, että tähän me vielä tulevaisuudessa joudumme ottamaan kantaa. Sivistysvaliokunta on todennut selkeästi, että tämä on tarkoitettu tähän nykytilanteeseen, ja ilman muuta on selvää, että tekijänoikeuslainsäädännön kehittäminen (Puhemies koputtaa) ja edistäminen jatkuvat koko ajan, ja myös tähän kohtaan tulemme tulevaisuudessa kiinnittämään huomiota. — Voinko jatkaa puhujakorokkeelta?

Miapetra Kumpula /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Haluan saattaa salin tietoon, koska perustuslakivaliokunnan puheenjohtaja ei sitä suvainnut tehdä, että myös perustuslakivaliokunnassa jätettiin vastalause. Se voisi kuulua hyviin tapoihin. Myös meidän asiantuntijamme, ne Suomen parhaat, perustuslakivaliokunnan käyttämät Suomen perustuslain asiantuntijat, olivat eri mieltä asiasta, erityisemmin sen uudemman muotoilun jälkeen. Heidän lausunnoissaan, jotka ovat myös kirjallisesti kaikkien meidän luettavissa, asiasta oltiin erimielisiä.

Kun verrataan tätä luvanvaraisuutta, joka oli ensimmäisessä muotoilussa, se poistettiin. Toinen kritiikin kohta oli tämä heikompaan asemaan saattaminen, ja siitä myös asiantuntijoilla oli sellaisiakin näkemyksiä, että asiallisista ja painavista perusteista ja/tai silloin, mikäli muutos olisi vähäinen, voidaan toimia näin ja myös eroavaisuus tältä osalta on ilmeisesti käytännössä niin vähäinen, että ei voida pitää ongelmallisena uskonnonvapauden kannalta. Nämä ovat näitä perustuslakiasiantuntijoiden lausuntoja.

Mutta minä haluan mennä enemmistön päätösten taakse, joten tämä on perustuslakivaliokunnan lausunto. (Puhemies koputtaa) Siihen nähden on tyylikästä, että sivistysvaliokunta, jolla oli enemmistö toisinpäin, halusi nähdä salin enemmistön.

Astrid Thors /r(vastauspuheenvuoro):

Värderade talman! Det är lätt att fortsätta här från det som riksdagsledamot Kumpula sade, eftersom majoriteten av de sakkunniga som vi hörde om den skrivning som nu ligger på bordet ansåg att den varken kränker trosfriheten eller jämlikheten mellan olika instanser och det är därför majoriteten av våra sakkunniga ansåg på det sättet. Det är därför ganska underligt att trots det ansåg grundlagsutskottets majoritet att ändringen kräver en lagstiftningsordning för grundlag.

Hyvät ystävät! Halusin myös nostaa esiin saman, jonka ed. Kumpula, että enemmistö meidän asiantuntijoistamme ei uudessa versiossa huomannut mitään ongelmaa perustuslain kannalta. Toisaalta, koska ei enää ole luvanvaraisuutta, säännös nykymuodossaan ei rajoittaisi uskonnonvapautta, ja koska yhdenvertaisuuden tulkintaan on annettu aika laaja vapaus aikaisemminkin, siinäkään kohden enemmistö asiantuntijoista ei kokenut mitään ongelmaa.

Jyrki Kasvi /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämä laki kriminalisoi Eta-alueen ulkopuolelta hankittujen teoskappaleiden edelleenlevittämisen. Kuitenkin Suomessa on useita elokuvien ja kirjallisuuden erikoisliikkeitä, joiden päätuotteita nämä Eta-alueen ulkopuolelta tuodut teokset ovat. Niitä ei saa siis Suomessa mistään muualta. Jos tätä lakia aletaan oikeasti valvoa, nämä liikkeet joutuvat hyvin todennäköisesti sulkemaan ovensa. Kysynkin kulttuuriministeriltä ja sivistysvaliokunnan puheenjohtajalta: Mikä on teidän viestinne näitä liikkeitä pyörittäville yrittäjille ja heidän asiakkailleen?

Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Sanoin, että 21 §:n 4 momentti on perustuslain vastainen — näin on, koska perustuslakivaliokunta on näin katsonut — enkä ottanut mitään kantaa siihen, olisinko edes ollut samaa mieltä kuin perustuslakivaliokunta.

Ed. Tahvanainen ja ministeri Karpela, juuri sen vuoksi tämä laki tältä osin säädetään perustuslain säätämisjärjestyksessä, että se on poikkeus voimassa olevasta perustuslaista eli ristiriidassa sen kanssa. Puhtaasti teknisesti tämä on tietysti moitteeton menettely, mutta mielestäni on ongelmallista, että tietoisesti säädetään perustuslain kanssa ristiriidassa oleva laki, ja olisin odottanut, että ministeri Karpela tai hallituksen puolelta ministeri Koskinen, jota edelleen peräänkuulutan tähän keskusteluun, olisi sitä kommentoinut, koska onhan tämä poikkeuksellinen menettely, että todetaan perustuslain kanssa oleva ristiriita ja se vain teknisesti ratkaistaan säätämällä laki perustuslain säätämisjärjestyksessä, mikä on toki mahdollista.

Kirsi Ojansuu /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On hyvä jatkaa ed. Zyskowiczin näkemykseen. Tämähän on oireellista, että me olemme tässä tilanteessa. Se kertoo jotain tämänhetkisen perustuslakivaliokunnan työskentelystä. Kun ed. Alho sanoi, että perustuslakivaliokunta käsittelee kokonaisuuksia, niin nyt tämä on hyvä esimerkki siitä, että ne kokonaisuudet on unohdettu ja on menty yksityiskohtiin, jopa sellaisia asioita on tuotu säätämisjärjestyskysymyksiksi, joihin ei ole mitään perustetta niissä asiantuntijalausunnoissa. Tämä on oireellinen tilanne, ja minusta on ihan aidosti syytä huoleen.

Arto Satonen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minun mielestäni on täysin kiistatonta se, että tämä jumalanpalvelusasia kuuluu uskonnon harjoittamisen ydinalueelle ja sitä kautta perustuslakivaliokunnan on pakko ottaa myöskin tämä uskonnonvapausnäkökulma asiassa huomioon. Lisäksi haluan vielä alleviivata sitä, minkä ed. Sasi jo täällä sanoi: mikä muu tilaisuus on tyypillisimmiltään sellainen kuin jumalanpalvelus, jota ei ole tehty varainhankintatarkoituksessa ja jossa musiikin esittäminen ei ole pääasia? Ei minulle ainakaan tule mitään muuta tilaisuutta mieleen, joka enemmän sitä edustaa tyypillisesti kuin jumalanpalvelus.

Mikko Alatalo /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Viime vuonna äänitemyynti laski noin 10 prosenttia eli levyjä myytiin yli miljoona vähemmän kuin vuonna 2003, joten laki on kyllä tarpeellinen. Se on hyvin monimutkainen, mutta onko se jo syntyessään vanha, ja kuinka hyvin loppujen lopuksi pystytään lakia valvomaan? Nythän kymmenvuotiaskin pystyy imemään vaikka Pikku G:n musiikkia verkosta.

Yksi ongelma liittyy myös kirjastoihin. Kirjastojen äänitelainauksista pitäisi kilahtaa joku ropo myös tekijöille. Tällä hetkellä lainattujen äänitteiden määrä on suurempi kuin koko äänitemyynti Suomessa. Yksi vaihtoehto voisi olla tällainen karenssiaika, jolloin esimerkiksi vasta vuoden vanhat julkaisut voidaan lainata kirjastoista.

Tässä on paljon monimutkaisia asioita, jotka välttämättä eivät ole ajan tasalla olleet tässä laissa.

Säde Tahvanainen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Haluan vielä palata tähän perustuslain säätämisjärjestykseen. Perustuslakivaliokunta on nimenomaan ottanut kantaa asiaan, että tavallisen lain säätämisjärjestyksen käytön edellytyksenä on, että tämä pykälä tästä lakiesityksestä poistetaan eli — käänteisesti — se voidaan perustuslain säätämisjärjestyksessä säätää, mikäli tämä sali haluaa tulkita näin, että tässä voidaan venyttää tähän suuntaan perusoikeuksia.

Toinen asia: mitä tulee perustuslakivaliokunnan lausuntoon, niin kyllä me olemme nähneet hyvin pitkälle sen, että tässä on tulkittu vain uskonnonvapausnäkökulmaa ja mikäli haluttaisiin laajasti katsoa asioita, myöskin tässä lausunnossa olisi käsitelty näitä tekijöiden välisiä oikeussuhteita ja otettu ne huomioon, minkä jälkeen voisi olla niin, että salissa olisi yksimielisyyskin asiasta.

Kaarina Dromberg /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun nyt on julkisesti vertailtu jumalanpalvelusta opetustilanteeseen, niin täytyy myöskin ottaa se sisältö huomioon. Elikkä jumalanpalveluksen musiikki ja myöskin nämä teokset on pelkästään siihen tarkoitukseen tehty, kun taas opetustilanne on aivan eri asia: sen lisäksi, että siellä on opetukseen tarkoitettua materiaalia, siellä on paljon muutakin, joka liittyy tekijänoikeuksiin. Niitä ei voi verrata keskenään. Sitä varten meidän oli pakkokin tehdä tämäntyyppinen ratkaisu. Koko laki olisi muuten kaatunut, ja kun tämä on kuitenkin tärkeä laki tekijänoikeuksien kannalta, niin täytyi keksiä joku tapa, millä perustuslakivaliokunnan lausunnosta voimme niin sanotusti päästä selkeille vesille, ja tämä oli se tapa. Niin kuin ed. Zyskowicz sanoi, tämä on ollut mahdollista, ja niin me olemme sen tehneet ja ottaneet sen mahdollisuuden.

Suvi Lindén /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Jonkin aikaa sitten tässä salissa keskustelimme ammattikorkeakoulun opiskelijayhdistyksen pakkojäsenyydestä, jolloin edellisellä kaudella sivistysvaliokunnan jäsenten keskuudesta tuli esitys, ed. Valpas esitti, että tämä olisi säädetty perustuslain säätämisjärjestyksessä eli olisi suotu pakkojäsenyysmahdollisuus ammattikorkeakoulujen opiskelijayhdistyksille.

Mielestäni tämä on iso periaatteellinen kysymys. Itse olin kannattamassa sitä, että jumalanpalvelusmusiikista pitäisi tekijänoikeuskorvaukset maksaa, mutta nyt kun perustuslakivaliokunta on arvioinut, että se on perusoikeuksien vastaista, en kannata missään tapauksessa perustuslain säätämisjärjestystä tässä asiassa.

Kun yhdentoista vuoden aikana, kun olen tässä talossa ollut, yhtään lakia ei ole perustuslain säätämisjärjestyksessä säädetty, niin jotenkin tuntuu, että onko tämä nyt sen kokoluokan asia, että siihen vaaditaan perustuslain säätämisjärjestys.

Minna Sirnö /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Itselleni kysymys kirkkomusiikista on kuitenkin ensisijaisesti kysymys vapaudesta ammatin harjoittamiseen ja toissijaisesti uskonnonvapaudesta, mikä on perustuslakivaliokunnan puheenjohtajan ja sen enemmistön kanta.

Nimittäin ed. Satosen täällä esittämällä kannalla yhdenkään seurakunnan ei pitäisi perusoikeuksien vastaisesti maksaa papillensa. Kysehän on juuri kahdentuhannen vuoden takaisesta tekijänoikeuksien käyttämisestä Uuden testamentin osalta, ja Vanhan testamentin kanssa taitaa mennä alkuperäisten tekijänoikeuksien suhteen vielä parituhatta vuotta eteenpäin. Kun papeille ollaan valmiita maksamaan siitä luovasta työstä, mitä he tekevät jumalanpalveluksissa, eikö voitaisi keskustella siitä, onko kyse uskonnonvapaudesta vai ammatinharjoittamisen vapaudesta?

Kulttuuriministeri Tanja  Karpela

Arvoisa herra puhemies! Kiitos tästä hieman pidemmästä puheenvuorosta. Joudun tämän jälkeen lähtemään lentokentälle ja kohti Venäjää Venäjän kulttuuriministeriä tapaamaan ja sopimusta allekirjoittamaan. Pyrin mahdollisimman monta kysymystä siis käymään läpi.

Ensinnäkin ed. Lindén kysyi minulta liittyen tiedotukseen, koulutukseen ja informaatioon, koska lakipaketti on vaativa. Tässä asiassa ei ole vielä edetty, syynä se, että me olemme joutuneet odottamaan, minkälaisen lakipaketin me loppujen lopuksi täällä hyväksymme, jotta me varmasti tiedotamme oikeista asioista. Nyt kun me saamme tämän niin sanotusti uunista ulos, tämän jälkeen opetusministerin on tarkoitus koota eri toimijatahot, eri järjestöt, yhteen ja yhdessä koordinoidusti teemme hyvin tarkasti suunnitelmat siitä, millä tavalla tehokkaasti voimme informaatiota levittää. Mutta kuten sanoin, uskon, että pelkkä tietokaan ei riitä. Uskon, että meidän pitää myös työskennellä hyvin ahkerasti yleisen asennemuutoksen edistämiseksi yksilötasolla.

Toiseksi minulle esitettiin kysymys tämän lain selkeyttämisestä ja yksinkertaistamisesta. Se on kannatettava ajatus ehdottomasti mutta tehtävänä varsin vaikea, johtuen tietysti tekijänoikeuslain omanlaisesta luonteesta, tekijänoikeuslaki kun on laki, jossa jokaisessa asiassa on olemassa eri intressit, jotka ovat täysin ääripäissä toisistaan. Näin ollen tämän lain yksiin kansiin saattaminen on haastava tehtävä ja se vaatii näinkin pitkän prosessin. Se ei tarkoita sitä, ettemmekö näin yrittäisi tehdä, ilman muuta yritämme. Se on kaikkien kannalta tärkeä asia, mutta hyvin haastava sellainen.

Sitten minulta kysyttiin yo-kokeisiin liittyvästä kannastani. Tässähän on esitetty vastalause liittyen yo-kokeisiin. Tämä yo-kokeiden ottaminen ainoaksi poikkeukseksi vastalauseessa on siinä mielessä hankalaa, koska myös muissa valtakunnallisissa laajoissa pääsykokeissa ja tällaisissa yleishyödyllisissä kokeissa on käytäntö samanlainen. Jos me nyt toimisimme niin, että yo-kokeiden yhteydessä tämä olisi poikkeus muusta laajasta käytännöstä, niin se ei varmastikaan onnistuisi. Olemme myös arvioineet tilannetta siten, että tällainen korvauksetta-käytäntö ei ole kuitenkaan aiheuttanut sellaista haittaa tai vahinkoa, että tähän olisi tässä yhteydessä puututtu. Tekijänoikeuslaki on kuitenkin sellainen, että kun tulevaisuudessa teknologian kehittymisen ja globalisoitumisen myötä asiat muuttuvat, niin jatkuvasti me joudumme asioita seuraamaan ja tarkkailemaan ja tarvittaessa sitten asioihin puuttumaan.

Edelleen, kun jumalanpalveluksesta on kaikkein eniten käyty tässä salissa nyt keskustelua ja kun eduskunta ylintä päätäntävaltaa käyttää ja sivistysvaliokunta sekä perustuslakivaliokunta kuin myös lakivaliokunta ovat tätä lakia yhdessä valmistelleet, katson, että tässä on toimittu juuri niin kuin sivistysvaliokunnan puheenjohtaja Dromberg edellä kertoi, että on pidetty tärkeänä sitä, että tämä laki saataisiin eteenpäin, jotta kansallisesti voidaan tämä voimaan panna. Pitää muistaa, että Suomi on tällä hetkellä yksi viimeisimpiä maita, joka tämän kansalliseen lainsäädäntöön voimaan saa.

Vaikka täällä on kritisoitu sitä, että tämä on hieman erilainen tilanne kuin aikaisemmin, niin katson kuitenkin, että tällä tavalla toimien koko eduskunta voi ottaa kantaa kyseiseen asiaan. Hallituksen esityksen lähtökohtaisena ajatuksena on ollut se, että myös kirkkomusiikin tekijöillä on oikeus korvaukseen, ja tällä tavalla taka-ajatuksena on myös se, että myös tulevaisuudessa kirkkomusiikkia syntyisi ja luotaisiin, jotta meillä ei tulevaisuudessa tulisi tilannetta, että tällaista uutta kirkkomusiikkia ei enää kannata tehdä, koska sillä ei elantoa saada. Mutta koska perustuslakivaliokunta on tällaisen tulkinnan tehnyt, niin on varmasti aivan kohtuullista antaa koko eduskunnalle mahdollisuus tästä nyt sitten arviota ja pohdintaa käydä, kuinka tässä jumalanpalvelusmusiikki tähän kokonaisuuteen sitten (Puhemies koputtaa) liitetään.

Kiitos, arvoisa puhemies, ja vielä kerran kiitos puheenjohtajille. Nyt lähden itse Venäjän-matkalle ja kuulostelen sitten, minkälaisia terveisiä täältä keskustelusta vielä tulee. Mielellään sitä ministerinä ottaa aina niitä hyviä ja huonoja terveisiä, ja katsotaan, että saadaan mahdollisimman hyvä lakipaketti.

Jyrki Kasvi /vihr:

Arvoisa puhemies! Maatalousyhteiskunnassa taloudellista valtaa käyttivät maanomistajat. Teollisessa yhteiskunnassa valta oli tuotantolaitosten ja infrastruktuurin omistajilla. Tietoyhteiskunnassa ratkaisee tieto, se ken hallitsee tietoa, hallitsee taloutta. Uudessa maailmantaloudessa tieto ja ideat ovat yhtä tärkeitä kuin aineelliset tuotteet olivat teollisen yhteiskunnan taloudessa. Tämä tekijänoikeuslaki, siis laki siitä, kenelle tieto kuuluu, on nähtävä tässä kehyksessä. Tässä laissa on kyse kauaskantoisista, periaatteellisista kysymyksistä, kuka hallitsee tietoa ja miten sitä saa käyttää.

Mutta mihin eduskunnassa käyty keskustelu on keskittynyt? Virrenveisuun tekijänoikeuskorvauksiin! Voi Luoja, kirjaimellisesti! (Ed. Pulliainen: Siitähän tässä juuri onkin kysymys!) Virsikirjojaan selanneilta edustajilta on jäänyt huomaamatta, että tämä laki muuttaa tiedon tuottajan ja kuluttajan suhdetta hyvin radikaalisti. Tässä esityksessä ei ole yhtäkään kohtaa, joka lisäisi kuluttajan oikeuksia suhteessa tekijänoikeuksien haltijaan; kuluttajan oikeuksia heikentäviä kohtia on sen sijaan runsaasti. Tällä hetkellä kuluttaja saa ostamansa tietosisällön, esimerkiksi musiikin tai tietokoneohjelman, kokonaan haltuunsa, kunhan ei oikeudettomasti kopioi tai levitä sitä. Tämän lain myötä kuluttajalle jää ostamaansa tietoon vain käyttöoikeus. Tekijänoikeudet omistavalle mediayhtiölle jää valta päättää, miten, missä ja millä laitteella kuluttaja saa ostamaansa tietoa käyttää. Oikeastaan ostaminen ei ole enää oikea sana tässä yhteydessä, ennemmin pitäisi puhua käyttölisenssistä. Tällä hetkellä kuluttaja saa siirtää musiikkia kopiosuojatulta cd-levyltä mp3-soittimeensa, mutta tulevaisuudessa tämän lain voimassa ollessa ei.

Tekijänoikeuksien alkuperäisenä ajatuksena oli sananmukaisesti luovan työn tekijöiden etujen korvaaminen mediateollisuutta vastaan. Vuosien kuluessa niistä on tullut kuitenkin nimenomaan kansainvälisen mediateollisuuden työkalu. Tästä esityksestä kuuluu läpi mediayhtiöiden ääni. Niiden lobbarit ovat olleet ahkerina, mutta kuluttajajärjestöt eivät ole huomanneet olla yhtä aktiivisia. Vai miten muuten on selitettävissä lain perusteluissa mainittu salausteknologian tutkimuksen ja keskustelun kieltäminen yksityishenkilöiltä? Miten tämä suhtautuu esimerkiksi salaustekniikan oppikirjaan tai artikkeliin, jossa käsitellään salaustekniikoita ja niiden kiertämistä? Yhdysvalloissa on jo haastettu yliopistojen opettajia oikeuteen salaustekniikan opettamisesta.

Lain perustelut eivät tietenkään voi kiristää itse lakia, mutta kyllä niitä luetaan oikeusistuimissa, kun lakia tulkitaan. Ja, mikä tärkeintä, ne kertovat paljon lain valmistelijoiden asenteista. Tämän lain valmistelijoiden mielestä esimerkiksi salaustekniikat ovat niin pyhä asia, ettei niistä saa keskustella eikä niitä saa tutkia. Mihin unohtuivat sellaiset pikkujutut kuin sananvapaus ja ajattelun vapaus, sillä salaustekniikkahan on suurelta osin matematiikkaa ja ohjelmointitekniikkaa, ja niiden tutkimus — se on ajattelua. Mediateollisuuden lobbareita kuunnelleilta lain valmistelijoilta on unohtunut, että monet salaus- ja suojausteknologiaan liittyneet ongelmat ovat paljastuneet nimenomaan vapaan keskustelun ja itsenäisen tutkimuksen ansiosta. Teknologiat kehittäneet yritykset ovat sen sijaan yrittäneet estää tuotteidensa puutteiden paljastamisen.

Arvoisa puhemies! Käyn seuraavaksi yksityiskohtiin. Esitetyn tekijänoikeuslain 19 § kriminalisoi Eta-alueen ulkopuolelta hankittujen teoskappaleiden levittämisen. Mitä tämä tarkoittaa käytännössä? Esimerkiksi oppilaitoksissa yleiset kurssikirjojen kimppatilaukset Eta-alueen ulkopuolelta muuttuvat käytännössä laittomiksi. Moni elokuvien ja kirjallisuuden erikoisliike joutuu lopettamaan, jos tätä lakia aletaan ihan oikeasti valvoa. Niiden päätuotteena ovat nimenomaan Eta-alueen ulkopuolelta tuodut teokset, esimerkiksi dvd-elokuvat ja sarjakuvat, joita mediayhtiöt eivät jostain syystä itse tuo Suomeen. Vain näiden erikoistuotteiden avulla nämä myymälät ovat voineet kilpailla markettien aletarjonnan kanssa. Esimerkiksi minun henkilökohtaisesta dvd-kokoelmastani suuri osa on tuotu Eta-alueen ulkopuolelta ja minun varsin huomattava sarjakuvakokoelmani on lähes kokonaan peräisin Eta-alueen ulkopuolelta. Joutuvatko siis hieman valtavirrasta poikkeavien elokuvien ja musiikin ja kirjallisuuden ystävät luopumaan harrastuksestaan? Kysynkin teiltä: Miksi mediayhtiöiden pitää saada päättää, kuka saa lukea tai katsella tai kuunnella mitä missäkin päin maailmaa ja milloin? Emmehän me anna viranomaistenkaan sensuroida, mitä me luemme tai katsomme. Miksi mediateollisuudella olisi siihen oikeus?

On sinänsä huvittavaa, että tästä esityksestä on poistettu dvd-levyjen aluekoodauksen purun kriminalisointi. Mitä merkitystä sillä on, jos dvd-levyjä ei enää saa tuoda Eta-alueen ulkopuolelta muuten kuin omassa kassissa matkoilta. Onko tämän lain valmistelussa itse asiassa unohdettu sellaiset dokumentit kuin EU:n perusoikeusasiakirja ja Euroopan neuvoston ihmisoikeussopimus, joiden mukaan jokaisella on oikeus vastaanottaa ja levittää tietoja ja ajatuksia alueellisista rajoista riippumatta? Tämän esitetyn lain 19 § on räikeässä ristiriidassa tämän periaatteen kanssa.

Esityksen 50 a ja 50 b § muodostavat mielenkiintoisen kokonaisuuden, sillä 50 a § sallii kopiosuojauksen kierron teoksen saamiseksi kuultaville tai nähtäville, mutta 50 b § kieltää siihen tarvittavat teknologiat. 50 b § on onneksi nyt tässä lain versiossa fiksusti kirjoitettu, sillä esimerkiksi cd-levyjen suojauksen purkamiseen käytettävä piirtoheitintussi ei muutu enää laittomaksi, koska sitä voi käyttää johonkin muuhunkin. Tekijänoikeuslain edellisessä inkarnaatiossa piirtoheitintussi oli laiton, jos sen omisti tai myi.

Mutta miten tulevaisuudessa käy esimerkiksi dvd-elokuvien katsomiseksi välttämättömän Linux-funktiokirjaston, koska jotta elokuvaa voi ylipäätään katsella, sen suojaus on ensin avattava? Siispä kyseinen funktiokirjasto sisältää myös suojauksen purkuun tarvittavat funktiot. Tämän lain myötä Linux voi muuttua Suomessa laittomaksi. Kaikki riippuu yksin siitä, onko 50 a § vahvempi kuin 50 b §.

Edellä esittämiäni kummallisuuksia suuremman pulman muodostaa kuitenkin 11 a §:n 2 momentti. 1 momentissa sallitaan teknisten kopioiden ottaminen teoskappaleista, jotta niitä voidaan siirtää tietoverkoissa, mutta 2 momentissa todetaan, että tämä sallimus ei koske tietokoneohjelmia eikä tietokantoja. Käytännössä tietokoneohjelmien ja tietokantojen välittäminen Internetissä muuttuu siis laittomaksi tai ainakin luvanvaraiseksi. Operaattoreiden pitää tietää, mikä tietoverkossa kulkeva bitti kuuluu tietokoneohjelmaan eikä esimerkiksi valokuvaan, ja estää sen tietokoneohjelmaan kuuluvan bitin kulku. Rikosta ei siis tee ohjelmaa tietokoneelleen lataava henkilö vaan sen hänelle välittävä operaattori. Jokainen, joka erottaa tavun bitistä, näkee, että tämä momentti on paitsi mahdoton myös vaarallinen. Kuka tahansa voi pienellä vaivalla saattaa operaattorinsa oikeuteen tekijänoikeuslain rikkomisesta. Kiusaus tehdä se itse lehdistötilaisuudessa tämän lain voimaan tultua on itse asiassa kohtalaisen suuri. Tällaisia momentteja ei yksinkertaisesti saa kirjoittaa, koska jokainen näkee, ettei momenttia voi noudattaa, ja siitä seuraa välittömästi ajatus, miksi minun pitäisi noudattaa mitään muutakaan tämän lain momenttia. Tämä momentti on pakko poistaa, tai iso osa Internetin käytöstä uhkaa muuttua Suomessa laittomaksi. Teenkin perjantaina esityksen, että tämä momentti poistettaisiin hallituksen esityksestä.

Tätä 11 a §:n 2 momenttia on perusteltu EU:n tekijänoikeusdirektiivillä, mutta esimerkiksi Kreikka on todennut sen yksinkertaisesti mahdottomaksi ja jättänyt kyseisen kohdan pois omasta tekijänoikeuslaistaan. Kysynkin: olemmeko me kreikkalaisia kollegojamme kovin paljon tyhmempiä?

Arvoisa puhemies! Lopuksi haluan kiinnittää huomiota siihen, että tämä laki ei ota lainkaan kantaa kuluttajien itse tuottamiin teoskappaleisiin, jotka on kuitenkin saatettu suuren yleisön saataville. Internetin sisällöstä valtaosa koostuu tavallisten kansalaisten omaksi ja muiden iloksi ilman sen kummempia taloudellisia intressejä tekemistä teoksista. Irc-galleriat ovat täynnä kuvia, multimediaviestit kiertävät kännykästä toiseen, podcasting-kanavia on maailmalla kymmeniä-, ellei satojatuhansia, ja v-casting kanavat ovat tulossa. Monella niistä on jo nyt laajempi kuulija- tai katsojakunta kuin keskimääräisellä suomalaisella radio- tai tv-kanavalla. Kaikki tämä on jäänyt tämän lain ulkopuolelle, oikeudelliseen limboon. Monia tämän tekijänoikeuslain pykälistä voidaan kuitenkin soveltaa myös tähän omatoimiseen sisällöntuotantoon. Omaehtoinen luova toiminta Internetissä voi yllättäen johtaa myös raastupaan.

Minna Sirnö /vas:

Arvoisa puhemies! Hyvät taidetta ja kulttuuria kuluttavat edustajatoverini! Juuri ennen kesälomia kävimme tässä salissa loppuhiontaa yhdestä lainsäädäntömme dinosauruksesta, kun viilasimme vankeuslainsäädäntöä uuteen kuosiin. Nyt käsillä oleva lainsäädäntö ei ehkä ajallisesti ole yhtä jälkeenjäänyt, mutta taiteen ja kulttuurin toimintaympäristössä tapahtuneet suuret mullistukset huomioiden vielä muutaman hetken voimassa oleva lainsäädäntö edustaa pääosin tekijänoikeuksien esihistoriaa, aikaa, jolloin radio, tv, elokuvat, lehdet, sanomalehdet ja kulttuurilaitokset edustivat selkeärajaisesti ja kohtuullisen ristiriidattomasti tekijänoikeuksien käyskentelyareenaa liki hautakivityösopimuksineen.

Sittemmin laajan toimijakirjon rinnalle neuvottelukumppaneiksi ovat tulleet muun muassa ylikansalliset mediajätit, taiteen patentteja ostavat musikaaligurut ja kasvoton nettiviidakko villeine merirosvolakeineen ja taiteen ja kulttuurin tekijöistä on tullut pääsääntöisesti friikkuja, joiden työsuhteet vaihtelevat muutamista sekunneista useisiin vuosiin. Valitettavasti meidät suomalaisetkin on jo kauan sitten opetettu unohtamaan tekijöiden oikeudet korvauksiin tekemästään työstä, kun piratismista on tullut epävirallinen sananvapauden ja oikeuksiemme julistus — ainut varastamisen laji muuten, joka on yleisesti hyväksytty.

Muuttuneen toimintaympäristön sekä löyhtyneen työnteettämis- ja työstämaksamismoraalin näkökulmasta täytyy rehellisesti tunnustaa, että jo eduskuntaan tullut pohjaesitys oli hyvä. Se otti jopa eduskunnan varovaiset etenemisaskeleet nähden uskaliaita harppauksia nykyaikaan, eikä puolentoista eduskuntakauden kestänyt tuumaustaukokaan ole välttämättä ollut lakipaketille haitaksi, päinvastoin. Jos laki alkuperäisen suunnitelman mukaan olisi hyväksytty jo edellisellä eduskuntakaudella, se olisi ollut osin vanhanaikainen jo voimaan tullessaan. Tosin samainen riski tietysti on nykyisellä nopealla teknologian kehittämisen aikakaudella tälläkin lailla.

En ole kadehtinut sivistysvaliokunnan työsarkaa satoine asiantuntijalausuntoineen, mutta sivistysvaliokunta ja mielestäni myös lausuntoa antanut lakivaliokunta ovat täydentäneet ja hioneet tekijänoikeuslakia siten, että se tunnustaa ja tunnistaa muuttuneet haasteet taiteen ja kulttuurin kentällä. Erityiskiitoksen valiokunnat ansaitsevat 39 §:n säilyttämisestä nykyisellään sekä 60 a, 60 b, 60 c ja 60 d §:n eli tekijänoikeutta loukkaavan aineiston saannin estämispykälien muokkaamisesta. Tähän kiitokseen yhtyvät myös tekijänoikeusjärjestöt mukaan lukien teatteri- ja mediatyöntekijöiden liitto, jossa itse toimin puheenjohtajana. Valiokuntien esittämissä muotoiluissa nimittäin tunnustetaan, että sillä, joka työnkin tekee, on oikeus korvauksiin.

Valiokunnan hyvä työ näkyy myös siinä, että isossa paketissa vain muutamien pykälien kohdalta valiokunta ei löytänyt yhteisymmärrystä. Näiltä osin yksityiskohtaisessa käsittelyssä myös me tulemme esittämään vastalauseen 2 mukaista pykälänviilausta, vaikkakin lähtökohtaisesti hyrisemme tyytyväisyydestä saatuun pakettiin.

Sen sijaan en edusta sitä sivistysvaliokunnan vähemmistön ja perustuslakivaliokunnan enemmistön kantaa, jonka mukaan kirkkomuusikkojen oikeus ansaita työstään olisi uskonnonvapauden vastaista. Samalla logiikallahan yhdenkään seurakunnan ei pitäisi maksaa yhdellekään papillensa perusoikeuksien vastaisesti, sillä pappien työn pohjamateriaalin tekijänoikeudethan juontavat Uuden testamentin osalta 2 000 vuoden taakse ja Vanhan testamentin osalta vielä tuhansia vuosia aiempaan aikaan ja papit harjoittavat yhtä lailla uutta luovaa työtä omassa työssään ja ennen kaikkea käyskentelevät uskonnonvapauden ehkä keskeisimmällä areenalla.

Arvoisa puhemies! Tekijänoikeuslaki on selvästi parannus nykytilaan, mutta tämä laki yksin ei kuitenkaan kykene vastaamaan kattavasti taiteen ja kulttuurin ammattilaisuuteen liittyviin ongelmiin. Ensinnäkään se ei täytä taiteen ammattilaisten ansiotasokuoppaa. Pääministeri Vanhasen kaudella on pyritty euromääräistämään köyhyys eli yhteismitallistamaan ne tulorajat, joiden alle ansiot kuukaudessa jäävät. He ovat tämän päivän Suomen työssäkäyviä köyhiä. Liekö tarkoituksellista tai ei, köyhyyttä määriteltäessä lähes koko julkisen sektorin tavoin taiteen ja kulttuurin ammattilaiset ovat 99-prosenttisesti joko työssäkäyviä köyhiä tai pätkittyjä, ketjutettuja, kutsutaan jos tarvitaan -töitä tekeviä osa-aika- tai kokopäivätyöttömiä.

Toiseksi tekijänoikeuslaki ei vielä kykene poistamaan niitä ongelmia, joita liiankin usein suullisesti sovittuihin työ- ja esiintymisehtoihin liittyy. Laki ei edelleenkään takaa tasavertaista neuvotteluasemaa työn teettäjän ja tekijän välillä, vaikka sivistysvaliokunta omalta osaltaan tekikin parhaansa neuvottelutilanteeseen liittyvien epäoikeudenmukaisuuksien poistamisessa. Uusittu tekijänoikeuslainsäädäntö ei poista sitä ongelmaa, että taiteen ja kulttuurin ammattilaisista liian moni on järjestäytymätön ja järjestäytyneetkin alan ammattilaiset on vuosien varrella opetettu tappelemaan niukoista taloudellisista resursseista keskenään.

Arvoisa puhemies! Tekijänoikeuspaketti on hyvä alku kulttuurin ja taiteen ammattilaisuuden arvon tunnustamisessa. Se on hyvä ponnahduslauta lisääntyvälle järjestäytymiselle kulttuurin ja taiteen ammateissa ja järjestäytymisen mukanaan tuomalle edunvalvonnalle. Ennen kaikkea tekijänoikeuslaki on hyvä lähtökohta sille, että kulttuurin ja taiteen ammattilaiset voivat tulevaisuudessa aiempaa enemmän puhua yhdellä äänellä, joka vaatii, että me julkista rahaa jakavat kansanedustajatkin tunnustamme, että taide ja kulttuuri ovat arvoja sinänsä ja ansaitsevat siksi myös arvonsa mukaisen osuuden julkisesta rahoituksesta jo ensi vuoden budjetissa.

Astrid Thors /r:

Värderade talman, värderade ledamöter! Jag kan komma med ett glädjebudskap till er. Vi kommer ganska snart att få fortsätta diskutera upphovsrätterna och alla liknande, eftersom Finland har en skyldighet att före 1 maj 2006 vara färdigt att införa direktivet om säkerställande av skyddet för olika immateriella rättigheter, alltså EG-direktivet 48/2004, under denna vinter. Jag är starkt bekymrad över hur vi skall klara den tidtabellen och hur vi skall klara den beredningen, eftersom också det direktivet har varit lika jobbigt som det här som vi nu håller på att införa i finländsk lagstiftning.

Tyvärr fick jag inte tillfälle att delge minister Karpela de här synpunkterna men till mina öron har kommit att direktivet, som förutom upphovsrätter också behandlar till exempel patent och andra immateriella rättigheter, bereds på en mycket smal bas och man försöker inte ens ha en samnordisk beredning. Det här betyder att det är ett mischmasch av många rättigheter som skall införas, och när vi har haft så här svårt med upphovsrätterna så hur skall det inte bli med detta.

Meillä tulee siis olemaan lisää riemua tämän talvikauden aikana, koska pitää niin sanottu enforcement-direktiivi saattaa voimaan ennen vappua ensi keväänä. Tietooni on saatettu, että tähänkin valmisteluun on asetettu hyvin niukasti resursseja, puhumattakaan siitä, että olisi yritetty hyödyntää yhteispohjoismaista valmisteluosaamista, vaikka kuitenkin, onneksi, Pohjoismaissa meillä on aika sama katsantokanta, mitä tulee tekijänoikeuksiin.

Det är väldigt synd. Tyvärr så är vi strikt bundna av det direktiv om upphovsrätter i informationssamhället som här skall införas. Vi är väldigt bundna av det och jag tycker att det är viktigt att kulturutskottets ordförande pekade på vissa saker, där vi skulle ha velat göra på ett annorlunda sätt om vi hade haft den möjligheten. Det gäller ju bland annat den så kallade gemenskapssläckningen av de här upphovsrätterna som vi påpekade om och det finns också en del andra punkter.

Men det var då som konsumentorganisationerna borde ha kunnat vara aktivare när det direktivet antogs. Då var det Bono och Pikku G och alla möjliga som var aktiva medan konsumentorganisationerna var väldigt svaga i den europeiska diskussionen. Vi var en hånad minoritet som företrädde också konsumentintresserna i det sammanhanget, det kan jag berätta från mitt tidigare liv.

En viktig sak som man också kan märka varför det är så svårt för oss att diskutera de här sakerna är att direktivet på engelska egentligen handlar om copyright, suomeksi tekijänoikeus eller upphovsrätt, och det speglar faktiskt lite olika syn på vad det handlar om och varför det är svårt. Det är uppenbart att det här direktivet som vi nu inför inte fyller kraven som finns i en on line-värld.

Vi skall veta att i EU-kommissionen pågår det redan konsultationer om till exempel vad man skall göra med upphovsrättsorganisationerna, de här kollektiva hanteringsorganisationerna, hur skall deras framtid bli för att de på rätt sätt skall kunna handlägga de rättigheter som behövs för att vi verkligen skall kunna fungera on line.

Toinen riemun aihe on se, että EU-tasolla tällä hetkellä katsotaan, millä tavalla esimerkiksi tekijänoikeusjärjestöjen hallinto voitaisiin saada toimimaan niin, että online-elämässä todellakin voidaan taata, että Euroopan laajuisesti ja maailman laajuisesti saadaan toimivia oikeuksia. Sekin työ on kesken, ja voimme odottaa aika pikaisesti jotain muutosta.

Vi har ägnat mycken energi — kanske har det varit mindre upplysning och blivit bara mera varmt — åt frågan om trosfrihet, religionsfrihet och förhållandet till upphovsrätten.

Jag sade i en tidigare replik att enligt mina anteckningar och mina dokument för det som är offentligt för oss alla var det i sista skedet av behandlingen av yttranden två av tre sakkunniga som ansåg att frågan om den formulering som var aktuell i kulturutskottet inte föranledde problem med tanke på våra grundrättigheter. Jag tror att det är viktigt för var och en oss att försöka bestämma sig för hurudan tolkning, hur sträng man själv är i tolkningspraxisen när det gäller grundrättigheter, om man till exempel följer de här samma experterna i vissa situationer så borde man följa dem i alla. Nu är frågan tyvärr rätt så politiserad.

Det som jag faktiskt tror att är väldigt viktigt med tanke på framtiden är hur vid är religionsfriheten. Bästa vänner, ni håller på att ge religionsfriheten ett väldigt, väldigt vitt uttryck genom den tolkning som vi håller på att stadfästa här. Och i den globaliserade värld, där vi har flera religioner att ta fasta på, är jag faktiskt ganska bekymrad över att man inte tillåter inskränkningar i den. Jag är faktiskt ganska bekymrad över att vi till exempel skall tillåta andra kränkningar av mänskliga rättigheter i religionsfrihetens namn. Det är också det som det handlar om. Det är därför som min inställning har varit den att jag hade velat följa de här experterna.

Jag tycker faktiskt att det var lite bekymmersamt att grundlagsutskottets ordförande kanske talade om den första versionen av kulturutskottets yttrande och inte den version till paragrafer som ingick i regeringens förslag, och inte heller den som senare ledde till ett skilt yttrande från grundlagsutskottet och en ny version.

Hyvät ystävät! Tässä valitettavasti on, niin kuin ed. Kirsi Ojansuu sanoi, tehty politiikkaa tässä asiassa, kun olemme tutkineet tätä seikkaa. Todellakin enemmistö asiantuntijoista, kaksi kolmesta, ei katsonut ongelmaa yhdenvertaisuuden eikä uskonnonvapauden kautta, koska ei tehty luvanvaraiseksi käyttää näitä teoksia, ja nimenomaan, koska yhdenvertaisuudelle on perustuslakivaliokunnan aikaisemmissa kannanotoissa annettu verrattain laaja variaatiomahdollisuus. Tietysti täytyy kunnioittaa enemmistöä, mutta valitan, että tämä tiukka rajaus on nyt tehty. Mitä se merkitsee tulevaisuudessa, kun vastaavia ongelmia nyt käsitellään?

Sen sijaan mitä tulee must carryyn, täytyy sanoa, että sitähän on käsitelty aikaisemmissa yhteyksissä ja siitä on aikaisempia kannanottoja, joten mielestäni ei voi pelkästään katsoa nyt niitä lausuntoja, mitä on annettu. Mielestäni on erittäin tärkeätä, että tässä hallituksen esityksessä on todettu, mikä on must carry, ja että valiokunta tukee sitä. Esimerkiksi lähetystekniikka ei ole se, joka ratkaisee, ei lähetysfrekvenssi ole se, joka ratkaisee. Jos nyt esimerkiksi on pakko ollut muuntaa digitaalisesta analogiseen, se on aivan ok, eikä ole sillä tavalla kuin Yleisradio jossakin yhteydessä väitti. Tämä on selkeästi myöskin todettu tässä yhteydessä. Uskon, että ratkaisu, mihin toisaalta molemmat valiokunnat ovat päätyneet, on aivan oikea ja kohtuullinen, ja valitettavasti meidän on kai aika pian palattava tähän asiaan, kun sitten teledirektiivit johtavat mahdollisiin muutoksiin.

Tämä lainsäädäntö on monimutkainen, ja voi kai sanoa, että aika harva meistä hallitsee kaikkia kokonaisuuksia ja kaikkia muutoksia, mitä tulee. Yksi sellainen, mistä minä en vielä tiedä, mitä kaikkea tämä merkitsee, on sopimuslisenssi koskien opetuksessa käytettäviä teoksia. Eduskunnan valiokunta ja ilmeisesti eduskunta tulevat muuttamaan tältä osin 14 §:ää, jonka mukaan sitten sopimuslisenssin kautta voidaan laajemmin käyttää myöskin digitaalista aineistoa opetustoimessa. Minun mielestäni tässä on nyt sitten toisaalta tärkeää seurata, koska tämä sopimuslisenssi on varmaan laajempi kuin muissa maissa, että ei tehdä hallaa suomalaiselle oppimateriaalituotannolle. Toivon todellakin, että me seuraamme tätä asiaa nyt tulevina vuosina ja jos tulee esimerkiksi muuttamisen tarvetta tai huomaamme, ettei tuoteta tästä sopimuslisenssisyystä riittävästi materiaalia, niin valiokunta ja eduskunta pystyvät siihen reagoimaan. Toivon todellakin, että näin voi tapahtua.

Jag hoppas verkligen att den ändring som riksdagen nu gör i förhållande till regeringspropositionens 14 § om avtalslicenser och som gör det möjligt att också med en licens använda uttryckligen sådant material som har framställts för undervisningsändamål, att vi inte till exempel mobbar eller försätter finländska läromedelsproducenter i en sämre situation än i de andra länderna där det inte finns en sådan avtalsbestämmelse.

Slutligen vill jag konstatera att jag tycker att den bestämmelse som vi håller på att ta in i fråga om kompensationen i 26 a § är mycket motiverad, för vi vet att den är en skälighetsbestämmelse och vi vet också att alla de tekniska hinder som man nu kan använda för att förhindra sedvanlig kopiering har blivit mycket, mycket starkare. Jag tycker att det skall finnas en balans mellan å ena sidan kompensationen och å andra sidan de tekniska begränsningarna som finns. Det var åtminstone det som var tanken i det ursprungliga direktivet och det här kanske, just den här frågan om kompensationen kontra tekniska begränsningar, var också en av de allra centralaste frågorna där vi nu, tycker jag, har hittat en god balans i riksdagen.

Arja Alho /sd:

Arvoisa puhemies! Omasta puolestani olin ajatellut myöskin puhua siitä, mikä merkitys demokratialle, tietoa arvostavalle ja tiedosta elävälle yhteiskunnalle tekijänoikeuksilla on ja miten pitää voida yrittää sovittaa yhteen erilaisia intressejä. Minun mielestäni nimittäin demokratian kannalta on hyvin tärkeätä se, että kansalaisilla on vapaa pääsy tiedonlähteille. Se tarkoittaa sitä, että meillä on julkiset kirjastot, meillä on lehdet, televisio- ja radiokanavat, mutta meillä pitää olla myöskin tietysti oikeus päästä Internetiin ja käyttää sieltä saatuja tietoja myöskin demokratian vahvistamisessa. Mutta samalla tietysti on pidettävä huoli siitä, että tekijöiden oikeuksia kunnioitetaan. Tämä on ollut se lähtökohta, josta perustuslakivaliokunta mielestäni on koko työtä tehnyt, myöskin jumalanpalvelusmusiikkikannanottoansa määrittäessään: olemme yrittäneet nähdä erilaisia näkökulmia ja löytää niistä kohtuullista tasapainoa.

Minun näkökulmastani on olennaista nyt puhua ei vain tekijöiden oikeuksista vaan myöskin kuluttajien oikeuksista, käyttäjien oikeuksista, siitä, että käyttäjänkin kannalta on tärkeätä, että tekijänoikeuksissa säilyy niiden legitiimisyys. Tiedän, että jo tänä päivänä monet opettajat hiipivät salaa ja kopioivat ja valittelevat, että tästä nyt ei oikeastaan voisi puhua. Tiedän, että monet nuoret pohtivat, voivatko he viedä kopioimiansa levyjä kouluun hippoihin ja kuunnella niitä. Itsekin, kun tein väitöskirjaani, mietin, miksi en oikeastaan voikaan käyttää enempää valokuvia. No, se johtuu tietysti siitä, että taloudelliset rajat ovat olemassa. Mietin sitä, onko minun maksettava tekijänoikeusmaksuja tilaisuudesta, jossa ei peritä pääsymaksua, ja koska olen poliitikko, ilmeisesti on maksettava kuitenkin, vaikka maksan myöskin esiintyjälle korvauksen. Ja se parturi-kampaaja, joka maksaa tekijänoikeusmaksuja siksi, että hänellä on radio auki, tai se taksinkuljettaja, joka myöskin iltaisin pysyäksensä hereillä kuuntelee radiota, maksaa ne, vaikka Yleisradio on ne jo maksanut. Kun sitten taas Yleisradio maksaa tekijänoikeusmaksuja, niin itse asiassa Suomessa onkin 9 miljoonaa asukasta 5 miljoonan sijaan, koska laskentaperusteet ovat juuri sellaiset.

Kysymys on siis tekijänoikeuksien legitiimisyydestä ja siitä, että rajojen pitäisi olla kohtuullisen selvät, niin että nuori, joka surffailee Internetissä, tietäisi, koska hän tekee rikoksen ja koska hän ei tee rikosta. Ja onko se vastuu itse asiassa käyttäjällä vai sillä, joka verkkoon palveluita laittaa tai verkkoon lataa erilaisia asioita? Olisiko se mieluummin viranomaisten katsottavana, onko siellä laittomuutta tai sellaista piratismia, joka edellyttäisi toimia? Näitä asioita mielestäni sivistysvaliokunta — kaikki kunnia erittäin hyvin tehdylle työlle — ei ole pohtinut, vaan jossakin määrin minusta tuntuu, että tekijänoikeusjärjestön hyvin aggressiivinen lobbaus on johtanut siihen, että tämä tasapainon hakeminen on jossain määrin onnahdellut. Tässä haluan nyt viitata vain esimerkiksi ed. Jyrki Kasvin täällä käyttämään puheenvuoroon. Rohkenenpa jopa epäillä sitä, onkohan tässä koko prosessissa ja kaikissa näissä liikuttavissa vetoomuksissa, joita esimerkiksi muusikot ja musiikin tekijät ovat eduskunnalle tehneet, käynyt niin, että tekijöistä on tullut huomaamattaan mediateollisuuden torppareita. Kun he vetoavat, että älkää hyväksykö varastamista, niin he antavat varastamiselle hyvin lavean käsityksen, joka voi toisaalta jo loukata sananvapautta ja tiedon hankkimisen ja tieteen tekemisen vapautta.

Näinhän se on, että lainsäädännössä pitäisi olla selkeyttä, jotta tämä asia olisi selvä kansalaisille ja jollakin tavalla tämä oikeutus tekijänoikeuksille ja sitten taas toisaalta tiedon käyttämiselle tulisi selväksi. Mutta näin ei tässä laissa ole. Tämä on äärettömän mutkikas laki, jossa viitataan erilaisiin pykäliin niin, että täytyy olla kirjapino, jotta voisi päästä selville, mitä tämä tarkoittaa. Sen vuoksi mielestäni on tärkeää tähdentää perustuslakivaliokunnankin lausumaa asiaa, että kyllä olisi tarpeellista yrittää saada sellainen tekijänoikeuksien kokonaisuus aikaiseksi, jossa on ensinnäkin selkeät käsitteet ja jollakin tavalla yritetty katsoa näitä erilaisten oikeuksien yhteensovittamista, myöskin siten, että ne sopisivat tähän nykyiseen maailmanmenoon, joka on hyvin paljon elektronista ja verkossa. Myönnän, että tämä tehtävä ei varmaankaan ole helppo, ja kaikki kunnia lain laatijoille sen vuoksi, että kysymys on ollut hyvin mutkikkaasta kokonaisuudesta. Senpä takia tietysti käsittely on ollut hyvin pitkä ja implementoiminen, direktiivin voimaan saattaminen, on myöskin meillä viivästynyt. Senhän näkee jo tästä, kun katsoo, millaisia asiantuntijalistoja eri valiokunnilla on ollut asiasta kuultavana, että kysymys on hyvin kompleksikkaasta kokonaisuudesta.

Luovan työn tekijät toki ansaitsevat ehdottomasti korvauksensa, ja tekijänoikeudet ovat yksi niistä olennaisista asioista. Mielestäni on hyvin tärkeätä, että tämä lainsäädäntö tulee voimaan. Siinä mielessä pidän perusteltuna sitä, että sivistysvaliokunta on irrottanut 21 §:n tästä kokonaisuudesta, koska olisi kyllä aika onnetonta, että perustuslain kanssa ristiriidassa olevan pykälän mukanaolo olisi vaarantanut kokonaisuuden, tekijöiden oikeuksien aikaansaamisen, tällä vaalikaudella.

En olisi millään halunnut puhua jumalanpalvelusmusiikista, mutta kun kuuntelin täällä näitä ihmeellisiä retorisia johdatuksia tähän aihepiiriin, niin minun on pakko nyt siitä muutama sana kuitenkin tässäkin yhteydessä sanoa.

Ensinnäkin ihmettelen, onko teistä kukaan käynyt viime aikoina jumalanpalveluksessa. Ei jumalanpalveluksessa peritä ensinnäkään pääsymaksua, ei jumalanpalveluksessa musiikki ole suinkaan olennainen asia, vaan sana ja musiikki yhdessä ovat olennainen asia. Itse asiassa olennainen asia on jumalan palveleminen, rauhoittuminen ja hiljentyminen riippumatta uskontokunnasta. Ei jumalanpalvelus ole myöskään mikään popkonsertti. Mielestäni on todella epäasiallista sanoa, että tällä asialla olisi politikoitu. Ehkäpä on politikoitu vain ja yksinomaan siinä mielessä, että — ainakin oma logiikkani on lähtenyt siitä — markkinat nyt eivät kuulu ihan joka asiaan. Mielestäni kirkkoon markkinat ja niiden logiikka ei kuulu, eikä mielestäni ole syytä kaupallistaa kaikkia asioita yhteiskunnassa, ei edes niin hyvän asian kuin tekijänoikeuden nimissä. Mielestäni tekijänoikeudet eivät kuulu luokkahuoneeseen, ne eivät kuulu kirkkoon tai siihen huoneeseen, jossa uskontoa harjoitetaan. Minun mielestäni on tärkeätä, että tässä pidetään rajoja.

Sivistysvaliokunnassa on sanottu, että eihän kukaan tee hyväntekeväisyyttäkään varten musiikkia — no, sellaistakin on tapahtunut, viittaanpa vaan esimerkiksi Maksamme velkaa -lauluun — tai sitten on sanottu, että papit nyt täällä sitten siteeraavat väärin perustein Raamattua, josta ei ole tekijänoikeusmaksuja. Nämä ovat minusta saivartelua. Kysymys nyt on vaan siitä, että jossakin täytyy olla jonkinlaisia rajoja. Mielestäni perustuslaki lähtee nyt yksinkertaisesti siitä, että jo sananvapauden näkökulmista tämä raja voitaisiin asettaa. Jo puhtaasti monista muista kansalaisten vapauksien näkökulmista tämä raja voitaisiin asettaa, mutta se voidaan asettaa myöskin uskonnon harjoittamisen näkökulmasta. Nyt se on sitten näin tänne kirjattu.

Mielestäni siinä on kysymys vaan juuri tästä johdonmukaisesta linjasta, joka erilaisten oikeuksien tasapainottamisessa on tehty. Siinä mielessä mielestäni perustuslakivaliokunnan puheenjohtajan Kimmo Sasin viittaus siihen, miksi tehdä poikkeus pääsäännöstä, kun pääsääntö on se, että tämäntyyppisten tilaisuuksien kohdalla tekijänoikeuksista ei makseta, miksi juuri jumalanpalveluksesta pitäisi maksaa, ei tarkoita sitä, etteikö hengellisen musiikin esittämisestä, saatikka kirkkomusiikin esittämisestä, suoriteta tekijänoikeusmaksuja. Nyt on kysymys jumalanpalveluksesta, jonka luonne on jotain muuta kuin popkonsertti.

Arvoisa puhemies! Haluan sanoa, että on tärkeätä, että tekijänoikeuksista käydään vielä tämänkin lainsäädännön jälkeen yhteiskunnallista keskustelua, haetaan sellaisia rajoja, joissa tekijänoikeudet ja kuluttajien oikeudet löytävät hyvän tasapainon niin, että tietoyhteiskunta, demokratian vahvistaminen, oikeus tietoon myöskin painottuvat, nyt kun on ollut kysymys siitä, että tekijänoikeuksien kautta pitää, totta kai, ottaa huomioon se, että ympäröivä maailma on muuttunut ja elektroninen ja verkossa tapahtuva tiedon välittäminen on muuttunut. Silti se ei tarkoita sitä, että ongelmat olisi ratkaistu, vaan päinvastoin nyt mielestäni pitää sen hedelmällisen vuorovaikutuksen vasta alkaa.

Miapetra Kumpula /sd:

Arvoisa puhemies! Tässä on kyse monenlaisista asioista ja myös Suomen tulevaisuudesta. Jos katsomme uusia visioita, millä Suomi menestyy ja miten Suomi menestyy, niin puhutaan paljon luovasta työstä ja luovasta luokasta. Mielenkiintoisia tutkimuksia on tuotu esille siitä, katoaako meillä jo nuori luova luokka johonkin byrokratian temmellyksiin tai töihin toimistoihin, joissa luovuutta ei mahdu harrastamaan, tai kohtaako muuten tämän yhteiskunnan rajoitteita — näin luova luokka ei toimi. Nämä tuovat toisaalta esille sitä, että nyt on kysymys monimutkaisesta lainsäädännöstä ja luovan työn tekijä jo joutuu kovin monenmoisiin — jo kansanedustajillekin, jotka lakeja tekevät, vaikeisiin — pykäläviidakkoihin, mutta toisaalta myös sitä, että luovaa luokkaa ei ole, jos ei luovalla työllä voi Suomessa elää.

Tässä on minusta tämän lainsäädäntöpaketin suurin oleellinen kysymys, eli tässä koetetaan muuttuvassa uudessa maailmassakin kuitenkin antaa luovan työn tekijöille oikeus korvauksiin, luovan työn tekijöille mahdollisuus tehdä itsellensä sillä toimeentuloa, että tekee luovaa työtä. Sen lisäksi on omaa työtä, mitä me jokainen teemme: joskus saatetaan kirjoitella runoja ja muuta ja laittaa niitä nettiin. Ne eivät ole ihan suoraan sitä, mutta tässä lakipaketissa koetetaan ammattilaisten ja muidenkin luovan työn tekijöiden työtä kunnioittaa myös maksuilla.

Juhlapuheissa tekstiä syntyy helposti aiheesta paljon, mutta kun täällä eduskunnassa tätä asiaa käsiteltiin, niin tuntui jo siltä, tuleeko kesä ollenkaan. Asia venyi ja paperipino vain kasvoi, kun asiantuntijoita kuultiin, ja sitten sivistysvaliokunta jatkoi työtä meidän, perustuslakivaliokunnan, työmme aikana ja jälkeen vielä pitkälle, ja saimmepa perustuslakivaliokunnassa toisenkin kerran asian sitten pöytään.

Tämä on siis tasapainottelua. Minun mielestäni lopputulos on tähän aikaan hyvä. Tässä on tasapainottelua kulttuurin tekijöiden, tuottajien, kuluttajien kautta, yrityksiä on mukana, muun alan toimijoita, viestimet ovat mukana, sananvapaus, uskonnonvapauskin, aika kovastikin, mediateollisuuden tekijät ja kuluttajat ja näiden välit. Itse ohjelmistopatentti, joka tätä läheltä liippaa, takkuaa vielä EU:ssa, mutta ei ole onneksi nyt tässä paketissa vielä meidän murheenamme.

Tästä monimutkaisesta paketista perustuslakivaliokunta myös sanoi ihan perustuslakinäkökulma-asiana myös tämän monimutkaisuuden. Tämä tekijänoikeuslaki on siihen eri syistä tehtyjen lukuisten muutosten seurauksena tullut todella mutkikkaaksi, ja tämä uusi paketti ei ole kyllä mitenkään nyt kaikilta osin omiaan selventämään eikä lisäämään tämän lain ymmärrettävyyttä. Kuten on jo aikaisemmin tänäänkin mainittu, niin tämä tekijänoikeuslainsäädäntö koskee arjessa yhä enemmän ja yhä useampia ihmisiä, jotka eivät ehkä aikaisemmin ole olleet tekijänoikeuksien kanssa tekemisissä. Tämmöisestä eri välinein harjoitettavasta viestinnästä on tullut arkipäivää jokaiselle, ja sen takia myös puheet siitä, että täytyy perehdyttää ihmiset asiaan, ovat tärkeitä.

Selkeyden ja ymmärrettävyyden vaatimuksenkin takia perustuslakivaliokunta pitää tärkeänä, että valtioneuvoston piirissä ruvetaan toimiin tekijänoikeuslainsäädäntöä selkeyttävän kokonaisuudistuksen aikaansaamiseksi. Jo rikosoikeudelliseen laillisuusperiaatteeseen sisältyy se, että täytyy olla täsmällinen. Siellä on siis täsmällisyysvaatimus. Esimerkiksi rikoksen tunnusmerkistö on ilmaistava laissa täsmällisesti niin, että jo sanamuodosta on ennakoitavissa, onko toiminta tai laiminlyönti rangaistavaa. Tässä voi olla itse kullakin sormi suussa, jos Internetistä lainaa materiaalia puheisiinsa tai jospa niitä vaikka esittää. Ja mitä jos siellä ovella joku kerää maksua, vaikkapa vapaaehtoista vaalikassaa, kuinka silloin menetellä? Näiden asioiden täytyy jotenkin selkeytyä jo tämän lain aikana tietenkin, mutta kokonaisuudistus tulee.

Olen ihan varma, että kokonaisuudistus tarvitaan, ei pelkästään selkeyden takia, mutta myös uskon, että tämän lain kestävyys ei ole kovin pitkä. Tulee uusia direktiivejä voimaan. Tiedämme niitä olevan jo valmisteilla. Kansainvälisiä sopimuksia on semmoisia, joissa on kovia riitoja käynnissä, ja ennen kaikkea maailma muuttuu. Tekijöitä kuitenkin tarvitaan ja heille korvaus, mutta kaikilta osin näissä säätelyissä ei ole ihan varmasti toteen näytettävissä, mitä ne merkitsevät huomenna. Valitettavasti meillä on niin paljon jo rajantakaista toimintaa, jos puhutaan esimerkiksi musiikista ja piratismista, kovin lähellä Suomemme rajaa. Tiedämme kyllä, että kun on näin pieni suomenkielinen maa, oma kulttuurimme on meille tärkeä ja monella lailla aktiivisesti suojeltavana, ja sitäpä kautta kulttuurirahat ja muut ovat kyllä lähellä meidän budjetistamme päättävien ihmisten arkea.

Sivistysvaliokunnan puheenjohtaja ja kulttuuriministeri toivat jo laajassa esittelyssään esille monia oleellisia kohtia, ja perustuslakivaliokunnankin lausuntoa täällä on monella lailla katsottu. Koska itse olen ollut näissä vastalauseen allekirjoittajissa, niin näen tarpeelliseksi myös perustella toista viestiä perustuslakivaliokunnasta kuin mitä sieltä on varsinaisessa lausunnossa tuotu.

Kirkkomusiikki ja jumalanpalveluksissa käytettävä musiikki on vaikea kokonaisuus sen takia, että toiset vertaavat sitä yhdenmukaisuuden ja oikeuksien kannalta toisiin tekijöihin jumalanpalveluksessa tai uskonnonvapaudessa muihin tekijöihin kirkon sisällä ja toiset vertaavat esimerkiksi popkonsertteihin, ja sillä lailla on sitä eroavuutta. Yhdenmukaisuus ja muu tulee kovin eri lailla esiin, kun vaihtaa vähänkään näkökulmaa. Perustuslain 11 § turvaa uskonnonvapauden, jonka ydinalueella on uskonnon tunnustaminen ja harjoittaminen. Ensinnäkin meillä on noin 50 erilaista uskonnollista yhteisöä, ja perustuslakivaliokunta ei edes halunnut niihin kaikkiin perehtyä, vaan koetti pysyä yleisellä tasolla.

Ensimmäisessä lausunnossa puututtiin myös luvanvaraisuuteen ja myös vertailtiin muihin tilaisuuksiin, joissa ei ole musiikki pääasiana eikä ole maksuja. Mutta tässä toisessa versiossa, joka saatiin käsittelyyn, luvanvaraisuus oli poistettu. Sekin on jo aika raflaavaa, että kirkolle meillä annetaan lupa käyttää kenen tekijän tahansa musiikkia, ilman että tekijällä on oikeus kieltää sitä, kuten hänellä on mahdollisuus monessa muussa tilanteessa kieltää, että älkää käyttäkö musiikkiani, kiitos. Mutta tämä luvanvaraisuus on otettu pois perustuslakivaliokunnan lausunnon mukaisesti.

Sitten tämä, onko tekijällä oikeus korvaukseen työnsä käytöstä, minusta tuo juuri tämän kysymyksen lähelle niitä muita oleellisia tapoja, millä uskontoa harjoitetaan. Esimerkiksi täällä tuli minulle uusi asia esiin, että Raamatun suomenkielisen tekstin tekijänoikeudet ovat kirkolla ja niistä täytyy tekijänoikeusmaksuja maksaa, jos niitä käyttää. Miten se voi olla silloin hyväksyttävää, jos ei olisi ajattelua siitä, että joku pieni maksu on musiikista, jota käytetään?

Jumalanpalvelusten yhteydessä esitettävästä musiikista maksetaan tekijöille korvausta useimmissa Euroopan maissa. Saamiemme tietojen mukaan 11 vanhassa Eta-maassa tekijöille maksetaan korvaus jumalanpalvelusmusiikista. Pohjoismaista näihin kuuluvat Norja, Islanti ja Tanska. Siellä se maksu on mallin mukaan 3—4 senttiä per seurakuntalainen per vuosi, ja se sitten ohjataan niille musiikintekijöille, joiden musiikkia jumalanpalveluksissa käytetään. Kun vertaan seurakuntalaisten maksamaa kirkollisveroa, niin tämä 3—4 senttiä per seurakuntalainen vuodessa ei minusta millään lailla muodostu oleelliseksi tekijäksi uskonnon harjoittamisessa. Jokainenhan Suomessa saa uskoa ja uskontoa harjoittaa kuulumatta seurakuntaan, mutta useimmille se kuitenkin on oleellinen teko, että seurakunnan jäsenenä on ja pystyy sitä kautta osallistumaan myös koko seurakuntayhteisön toimintaan.

Kun asiaa keväällä valtalehtemme Helsingin Sanomat käsitteli, annoin siinä kommentin, että minusta musiikintekijät ansaitsevat palkkansa niin kuin monet muut, vaikka arkkitehdit, jotka kirkon rakentavat, tai maalarit, jotka taulun tekevät. Sanoin: "Saavathan papitkin sunnuntaikorvauksensa." Tästä heräsikin mielenkiintoinen ja hyvä keskustelu kirkon edustajien kanssa. Täällä muutama pappi on salissakin, tietävät varmaan paremmin. Toki tarkoitin tällä, että saavat papitkin palkkansa, mutta kun useimmat jumalanpalvelukset ovat sunnuntaisin, niin puhuin virheellisesti sunnuntaikorvauksista. Hyvä keskustelu toi esiin sen, että kirkon sisällä mielipiteitä on monenlaisia, ja korjasin oman käsitykseni: papeilla ei ole sunnuntaikorvausta, heillä on kuukausipalkka riippumatta tuntimääräisestä tehdystä työstä. Tämä oli itselleni tarkentava tieto, mutta myös kirkon sisältä monissa puheenvuoroissa, joita sähköpostilla esitettiin, mielellään suotiin tekijänoikeusmaksu myös kollegoille, jotka ovat tekemässä jumalanpalvelusta Suomen evankelisluterilaisen seurakunnan sisällä, eikä sitä kautta tämä asia ole minusta mitenkään yksioikoinen.

Mutta vielä ihan tähän eduskuntatyöhön. Perustuslakivaliokunnassa eriävään mielipiteeseen yhtyi viisi edustajaa. Niin kuin ed. Astrid Thors valiokunnan jäsenenä kertoi, kuulimme tästä uudesta muotoilusta kolmea vakiasiantuntijaa, joita käytämme aina. Heistä kahdelle tämä käy, yhdelle selvästi, yhdelle vähän epäselvästi, ja yksi edelleen tulkitsi, että tällä olisi tekemistä uskonnonharjoittamisvapauden kanssa. Näin ollen minun mielestäni asia ei ole mitenkään selvä. Olen vähän itsekin pahoillani tästä, että perustuslakivaliokunnassa emme tästä asiasta päässeet semmoiseen ratkaisuun, että se olisi kaikkia meitä tyydyttänyt, ja toimme riitaisen esityksen.

Mutta kaiken kaikkiaan perustuslakivaliokunnan työssä teimme monta, monta kohtaa, joista on aihetta kollegoita siellä kiittää, ja paransimmekin hallituksen esitystä ja problematisoimme aiheellisesti monia kohtia. Mutta kuten sanoin, uskon, että työ jatkuu lähitulevaisuudessa, vaikka kova työ on tehty. Siihen on monenlaisia tarpeita osoittautunut olevan jo pidettyjen puheenvuorojen valossa.

Seppo Särkiniemi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Haluaisin yhden asian korjata, joka täällä keskustelussa on tullut esille. Kyllä Kirkkohallituksella on tekijänoikeudet Raamatun käännökseen, mutta kyllä se tarkoittaa lähinnä sitä, että jos joku rupeaa painamaan Raamattuja, niin silloin täytyy maksaa korvauksia. Jos minä kirjoitan kirjan ja lainaan siellä vaikka psalmia, en usko, että se päivä koittaa, jolloin minun täytyy maksaa siitä Kirkkohallitukselle jotain.

Minna  Sirnö /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Särkiniemen tulkinnalla minäkin voin huokaista helpotuksesta. Nimittäin tänään juuri opin, että minun olisi pitänyt varmaan maksaa jonkinlaista tekijänoikeusmaksua siitä, että lainaan mielelläni kirjaa nimeltä Raamattu, koska siellä on erittäin hyviä osioita.

Mutta edelleen mielestäni kyse on siitä, mitä ed. Kumpula erittäin hyvin totesi siitä, mitä uskonnonvapauden nimissä voidaan tehdä: keiden kohdalla uskonnonvapaus ja siihen liittyvät asiat korvataan taloudellisesti ja keiden kohdalla taas työstä ansaittu korvaus evätään sillä perusteella, että kyse on uskonnonvapaudesta. Erityiskiitos myös ed. Thorsille, joka vetosi yhdenvertaisuuteen ja siihen, minkälaisen mielikuvan Suomesta me annamme ulospäin tällä kirkkomusiikkikeskustelulla, mitä me tällä hetkellä käymme. Valitettavasti se kuva ei ole monikulttuurinen eikä se ole myöskään monikansallinen.

Säde Tahvanainen /sd:

Arvoisa puhemies! Me olemme kaikki saaneet huomata, että tekijänoikeuslaki on haastavimpia ja monimutkaisimpia lakeja, varmasti ehkä monimutkaisin, voisin näin sanoa, joita eduskunnassa on käsitelty ja tullaan tulevaisuudessakin käsittelemään. Siihen kietoutuvat niin monen eri tahon taloudelliset intressit, että kaikkien näkökulmasta tasapainoisen ja oikeudenmukaisen lopputuloksen hakeminen on miltei mahdotonta. Joudumme siksi tekemään päätöksiä kulloinkin parhaiksi näkemiemme arvojen pohjalta. Lainsäätäjän tavoitteena on taiteilijan, tuottajan, tuotteen myyjän ja käyttäjän, mitä kaikkia näitä ryhmiä nyt onkaan, mahdollisimman hyvä yhteensovitus varmasti. Tässä suhteessa en ihan yhdy ed. Arja Alhon tänään esittämään puheenvuoroon, jossa hän näki sivistysvaliokunnan roolin lähinnä vain taiteilijoiden näkökulman puolustamisena ja eteenpäinviemisenä. Olemme todellakin pyrkineet nämä kaikki intressit mahdollisimman hyvin yhteensovittamaan, mutta toki kulttuurivaliokuntana joudumme painavammin katsomaan tätä näkökulmaa, etteivät kulttuurin toimijat ole liian alisteisessa asemassa muun talouden käyttäjien suhteen.

Nyt käsiteltävänä olevaa tekijänoikeuslakia on valmisteltu hyvin pitkään opetusministeriössä. Edellinen versio oli meillä edellisen eduskunnan käsittelyssä viime vaalikauden loppupuolella, mutta kuten tiedämme, se raukesi aikapulan ja perusoikeudellisten ongelmien vuoksi. Nyt jatkojalostettu versio tuli eduskuntaan viime vuonna, ja reilun vuoden valiokuntakäsittelyn jälkeen olemme saaneet kesäkuulla valmiiksi mietinnön, jota nyt käsitellään. Monilta osin hallituksen esitys on hyväksytty sellaisenaan, mutta todella merkittävältä osin on myös muutettu hallituksen esitystä käytyjen arvokeskustelujen ja perustuslaillisten huomautusten perusteella, joita sekä perustuslakivaliokunta että myöskin lakivaliokunta ovat meille esiin nostaneet.

Isoimpiin arvokysymyksiin laissa kuuluu tänään esille noussut jumalanpalvelusmusiikin tekijänoikeuskorvauksista päättäminen, jota hallitus esitti alkuperäisessä ehdotuksessaan jumalanpalveluksiin ulotettavaksi. Asia on nähty hallituksen esityksessä kirkkomusiikin tekijöiden tasavertaisena kohteluna suhteessa muihin musiikintekijöihin. Tästä näkökulmasta olen henkilökohtaisesti kannattanut hallituksen esitystä ja olen myöskin ollut äänestämässä valiokunnan enemmistön kanssa tämän asian edistämiseksi eduskunnassa.

Kuten julkisuudessa ja eduskunnassa käydystä keskustelusta olette voineet päätellä, jumalanpalvelusmusiikin tekijänoikeuskysymyksen osalta on vallinnut hyvin erilaisia näkemyksiä. Sekä puolueiden sisällä että myös sivistysvaliokunnassa näkemykset ovat jakautuneet voimakkaasti. Myös oma sosialidemokraattinen ryhmänikin on jakautunut kannattajiin ja vastustajiin. Uskonnonvapauden nojalla olemme suoneet asiassa vapaat kädet. Jokainen tulee varmasti äänestämään tässä salissa asiasta niin kuin omatunto sanoo.

Sivistysvaliokunta esittää äänestyspäätöksen jälkeen jumalanpalvelusmusiikille tekijänoikeuskorvauksia. Olemme kuitenkin joutuneet perustuslaillisista näkökohdista johtuen irrottamaan tämän pykälän alkuperäisestä esityksestä ja esitämme pykälästä omaa lakia. Miksi sitten näin? Siksi, että perustuslakivaliokunta on pitänyt asiaa perusoikeuksien valossa niin painavana, että se on säädettävä perustuslain säätämisjärjestyksessä. Emme halunneet jäädyttää koko lakia vuosikausiksi eteenpäin vain tämän yhden pykälän osalta.

Mielenkiintoiseksi jumalanpalvelusmusiikin tekijänoikeuskysymyksen käsittelyprosessin tekee se, että olemme joutuneet pyytämään perustuslakivaliokunnalta kaksi lausuntoa aiheesta. Sivistysvaliokunta ehti jo äänestää esityksestä ja niukalla enemmistöllä hyväksyä jumalanpalvelusmusiikin tekijänoikeuskorvauspykälän normaalissa lainsäätämisjärjestyksessä, kun valiokunnassa alettiin vaatia aiheesta uutta lausuntoa perustuslakivaliokunnalta. Perustuslakivaliokunnan alkuperäisestä lausunnosta syntyi siis tulkintaerimielisyys valiokunnassa. Sen johdosta lopulta kovan kädenväännön jälkeen päädyimme uuden lausunnon pyytämiseen.

Mistä tässä tulkintaerimielisyydessä sitten oli kyse? Kyse oli siitä, antaako alkuperäinen lausunto mahdollisuuden säätää jumalanpalvelusmusiikille tekijänoikeuskorvauksen normaalissa säätämisjärjestyksessä vai ei. Tämä oli se nimenomainen asia, ei niinkään se, mikä se valiokunnan muu perustelu tässä lausunnossa oli. Juristien lausunnon mukaan sanamuoto mahdollisti tämän tavallisen lainsäätämisjärjestyksen, mutta poliitikkojen tulkinnan mukaan perustuslakivaliokunta ei ollut näin tarkoittanut. Siksi päätimme pyytää uutta lausuntoa, jonka jälkeen totesimme, että perustuslain säätämisjärjestyksessä on edettävä, mikäli aiotaan asiaa edistää. Tulemme tästä asiasta äänestämään lähipäivinä erikseen, ja todennäköinen lopputulos on tiedossamme, mutta toivon, että prosessi on opettanut meitä puolin ja toisin valiokunnissa ja erityisesti perustuslakivaliokunnassa tulevaisuuden toimintaa varten.

Arvoisa puhemies! Tekijänoikeuslakiin sisältyy kirkkomusiikin lisäksi monia yksityiskohtaisia muutoksia, joista voisi täällä salissa puhua, mutta nostan vain muutamia suurta yleisöä puhuttavia asioita esille. Yksi asia ovat piraattitallenteet, joista täällä paljonkaan tänään ei ole keskusteltu. Lain voimaantulon jälkeen Venäjän- ja Viron-tuomisten kanssa tulee olla tarkkana, sillä laittomien piraattituotteiden maahantuonnista tulee rangaistava teko. Tähän saakka muutaman levyn tuontia on katsottu läpi sormien. Jatkossa laki ei salli yhdenkään piraatin tuomista kotiin. Piraattien tuonnista seuraa hyvitysvelvollisuus tai muu rangaistus, joten uskoisin valtaosan kansalaisista lakia noudattavan jo tällaisen yleisen lainkuuliaisuuden näkökulmasta. Rangaistavuudella vähennetään laittomien rikollisorganisaatioiden hyötymistä piraattitallenteiden kaupasta ja tuetaan taiteilijoiden ja tuottajien elinkeinoa Suomessa. Asiasta on syytä tiedottaa kansalaisille perusteellisesti, jotta viesti menee perille eivätkä ihmiset voi vedota asiassa tietämättömyyteen.

Elokuvasopimusten osalta valiokunta on hallituksen esityksen vastaisesti säilyttänyt voimassa olevan lakipykälän, eli näyttelijät ja tuottajat sopivat tulevaisuudessakin erillisin sopimuksin palkkioistaan ja elokuvan käyttöoikeuksista sen sijaan, että olisi hallituksen esityksen mukaisesti annettu elokuvayhtiöille automaattisesti kaikki elokuvatuotannon käyttöoikeudet. Miksi tapahtui näin? Siksi, että elokuvatuotantoalalla ei ole esimerkiksi voimassa olevia kattavia työehtosopimuksia, jotka turvaisivat Ruotsin mallin tapaan näyttelijöille riittävän vahvan neuvotteluaseman. Käytännössä hallituksen esitys olisi tarkoittanut sopimustilanteen heilahtamista liiaksi tuottajien suuntaan, siten että näyttelijöille olisi tarjottu "ota tai jätä" -tyylisesti sopimuksia ilman mahdollisuutta rajoittaa tuotannon käyttämistä myöhemmin tai saada korvauksia esimerkiksi mainoksista tai muun edelleenkäytön osalta, mitkä tällä hetkellä ovat sopimuksenvaraisia asioita.

Positiivinen muutos taiteilijoiden näkökulmasta on myös se, että muusikot saavat tulevaisuudessa kuvatallenteista tekijänoikeuskorvauksia. Nykykäytäntöhän on ollut aika lailla hassu, sillä muusikot ovat saaneet korvauksen siitä, että teos on esitetty radiossa, mutta eivät siitä, että sama teos on kuvallisessa muodossa esitetty musiikkivideolla televisiossa. Tämä epäkohta tulee nyt tällä lailla poistumaan.

Kirjastojen osalta tässä esityksessä teimme pienen suuren muutoksen, voisinko sanoa näin, joka on myös kansainvälisten sopimusten vastainen, mutta sen rehellisesti tunnustan täältä — tämä rike ei liene niin iso kuitenkaan, että me joudumme oikeuteen tulevaisuudessa. Eli alkuperäisen hallituksen esityksen mukaan kirjastojen olisi pitänyt hävittää EU- ja Eta-maiden ulkopuolelta tullut kirjallisuus, kun poistettava kirjallisuus tällä hetkellä voidaan myydä pieneen hintaan tai lahjoittaa pois. Se olisi siis pitänyt viedä kaatopaikalle tai jollain muulla tavalla hävittää. Me korjasimme esitystä, jotta tulevaisuudessa voidaan nykykäytännön malliin edelleen mennä ja hyödyntää kirjallisuutta vaikka lahjoittamalla jollekin taholle tai myymällä todellakin pieneen hintaan pois. Eli olemme halunneet nähdä tämän kulttuurinäkökulmasta ja hyödyntämisnäkökulmasta ja ymmärrämme kyllä, että OPM on halunnut kansainvälisiä sopimuksia noudattaa ja alkuperäisessä esityksessä noudattaa sitä näkökulmaa.

Arvoisa puhemies! Tähän loppuun haluan todeta kiitokseni koko valiokunnalle ja toki myös näille muille valiokunnille, jotka ovat meille lausuntoja näistä vaikeista aiheista antaneet, sekä myöskin opetusministeriön virkamiehille, jotka ovat kärsivällisesti muotoilleet meille uusia esityksiä niiden vaatimusten perusteella, joita valiokunnassa on esitetty.

Seppo Särkiniemi /kesk:

Arvoisa puhemies! Jos tässä salissa voisi asettaa lakiesityksiä järjestykseen niiden vaikeaselkoisuuden perusteella, luulen, että nyt käsittelyssä oleva laki kamppailisi menestyksekkäästi ainakin mitalisijasta. Vaikeaselkoisuus ei kuitenkaan johdu lain laatijoista, vaan itse asioista. Tavoite on hyvin yksinkertainen, mukauttaa tekijänoikeutta ja lähioikeuksia koskeva lainsäädäntö kansainvälisiin sopimuksiin, tekniseen kehitykseen ja etenkin tietoyhteiskuntaan, mutta siihen yksinkertaisuus sitten loppuu.

Tekijänoikeus syntyy automaattisesti silloin, kun teos ylittää teoskynnyksen eli kun teosta voidaan pitää itsenäisenä, omaperäisenä ja luovana. Oikeuden sisältö on tapana jakaa kahteen päälohkoon, taloudellisiin ja moraalisiin oikeuksiin. Ne soveltuvat periaatteessa kaikkiin teoslajeihin ja kaikkiin teosten käyttömuotoihin. Yksinoikeutensa perusteella tekijä voi sallia tai kieltää teoksen käyttämisen eri tilanteissa ja eri yhteyksissä. Taloudelliset oikeudet koostuvat kahdesta osasta: tekijällä on yksinoikeus määrätä teoksesta yhtäältä valmistamalla siitä kappaleita ja toisaalta saattamalla se yleisön saataviin. Harvalla tekijällä on kuitenkaan osaamista, taloudellisia mahdollisuuksia tai intressejä omin toimin hyödyntää luomuksiaan. Apu löytyy markkinoilta, ja syntyy tuotteita, joiden esittämisestä maksetaan korvauksia. Tämä puolestaan johtaa tekijänoikeusjärjestöt ja erilaiset mediatalot melkoisten rahavirtojen haltijoiksi ja merkittäviksi intressitahoiksi myös tässä laissa. Ilmeisesti ääni on aika hyvin kuulunut.

Jo näin lyhyt johdanto paljastaa, millaisessa hetteikössä lainsäätäjä joutuu kulkemaan. Nyt etsitään oikeutta ja kohtuutta monien intressitahojen välille ja myös keskenään ristiriitaisten intressien välille. Uudet tekniset laitteet, kuten Internet, langattomat viestivälineet, edellyttävät uutta sisältöä, jolloin tekijänoikeudella suojatun materiaalin tarve ja kysyntä kasvaa, samoin kasvaa niiden taloudellinen merkitys. Jos olen oikein ymmärtänyt, koko web-filosofia perustuu yhdeltä osalta vapaan käytön ideaan. Kuitenkaan kaikki siellä jaossa oleva materiaali ei voi olla vapaasti saatavissa jo puhtaan bisneslogiikan takia. Samanaikaisesti tekniikan kehitys on lisännyt mahdollisuuksia kopioida, muokata ja levittää tekijänoikeudella suojattua materiaalia helposti ja halvalla. Tähän perusproblematiikkaan perustuslakivaliokunta lausunnossaan ansiokkaasti viittaa.

Tekijänoikeuksien ja lähioikeuksien lisäksi tulee muistaa perustuslain turvaama sananvapaus, johon kuuluu oikeus ilmaista ja julistaa, myös oikeus vastaanottaa tietoa, mielipiteitä ja muita viestejä kenenkään estämättä.

Toiseksi: Lakiesitys on vaikeaselkoinen, mikä on täällä jo monta kertaa todettu, mutta koskee kuitenkin lähes kaikkia kansalaisia. Tästä puolestaan nousee esiin toinen, rikosoikeudelliseen laillisuusperiaatteeseen sisältyvä täsmällisyysvaatimus. Syntyy erikoinen tilanne: tekniikka tekee mahdolliseksi materiaalin käyttämisen yksinkertaisesti ja halvalla, mutta laki kieltää, vaikka valvontaa on mahdotonta hoitaa. Ratkaisevaksi tekijäksi nousee kansalaisen moraali.

Toivottavaa olisi, että tämä laki tarjoaisi hyvän pohjan sekä erimuotoisille perusoikeuksille että terveelle taloudelliselle toiminnalle ja erityisesti kotimaisille toimijoille. Laissa on tavaton määrä yksityiskohtia, ja kun kuuntelin täällä ed. Kasvin hyvää puheenvuoroa, joudun nöyrästi toteamaan, että ilmeisesti se osa, mitä en ymmärrä, on paljon suurempi kuin olen tähän asti luullut. Mutta tällaisen asian kanssa me nyt olemme kasvokkain.

Maininnan ansaitsee piratismiin puuttuminen, kun laittomien tallenteiden maahantuonti kielletään. Kohtuullisen lopputuloksen sai myös niin sanottu must carry -ratkaisu, vaikka voi olla niin, että tekniikan kehitys pakottaa ottamaan asian pikapuoliin uudelleen käsittelyyn.

Lyhyesti vielä tästä 21 §:stä, joka sivistysvaliokunnan esityksessä on irrotettu omaksi erilliseksi lakiehdotuksekseen. Minulla on niin lyhyt kokemus valtiopäivätyöstä, etten osaa arvioida, kuinka yleinen tällainen menettelytapa on, mutta minusta se on erikoinen. Samoin oli erikoinen menettelytapa, jossa perustuslakia yritettiin sivistysvaliokunnassa tulkita aivan kuin ohi perustuslakivaliokunnan lausunnon. Hämmästelen tätä siksi, että kiista jumalanpalveluksissa esitettävän musiikin saattamisesta tekijänoikeuden piiriin ei ole taloudellisesti sen luokan kysymys, että kannattaisi vetää näin kireälle. On laskettu, että jos tehtäisiin niin kuin tässä nyt esitetään, se tarkoittaisi esimerkiksi luterilaisissa seurakunnissa muutamaa senttiä per seurakuntalainen. Kaikki tietävät, että se ei ketään kaada, tosin ei se nyt kyllä elätäkään.

Kysymys on todella suurista periaatteellisista asioista liittyen uskonnonvapauteen, kuten perustuslakivaliokunnan erittäin hyvässä lausunnossa todetaan. Jännite uskonnonvapauden ja tekijänoikeuksien välillä on tähän saakka ratkaistu uskonnonvapauden eduksi. Ratkaisu perustuu syvälliseen perusoikeusfilosofiaan ja uskonnonvapauden ymmärtämiseen. Jumalanpalvelus kuuluu yleisesti hyväksytyn käsityksen mukaan positiiviseen uskonnonvapauteen sisältyvän uskonnon harjoittamisen ydinalueeseen. Se on mahdollisimman vaikeasti sanottu, mutta lause on tärkeä. Musiikin esittäminen on taas jumalanpalveluksen ydinaluetta. Jos tälle esittämiselle tulee maksu, kyseessä on merkittävä ajattelutavan ja käytännön muutos, joka asettaisi jumalanpalveluksen heikompaan asemaan suhteessa muuhun julkiseen esittämiseen, jossa esittäminen ei kuitenkaan ole pääasia, joka on maksutonta ja jota ei tehdä ansiotarkoituksessa. Jotta suurta vahinkoa ei pääsisi syntymään, on sivistysvaliokunnan esityksessä vastalause, jonka tulemme lain yksityiskohtaisessa käsittelyssä tarkemmin sitten esittämään.

Puhemies! Lopuksi haluan oikaista yhden ajatuksen, joka, jos oikein ymmärsin, ed. Tahvanaisen esityksessä viimeksi tuli esille. Annettiin ymmärtää, että tässä viimeksi mainitussa asiassa ovat vastakkain perustuslakiasiantuntijat mielipiteensä kanssa, jotka puoltavat sivistysvaliokunnan kantaa, ja poliitikot. Näin ei ole. Minulla on kädessäni tässä yhden perustuslakivaliokunnan asiantuntijan Veli-Pekka Viljasen lausunto, joka on täsmälleen sen sisältöinen kuin perustuslakivaliokunnan lausunto on. Toisin sanoen ei ole kysymys tällaisesta vastakkainasettelusta, vaan syvästä perusoikeuksien tarkastelusta. Minä olen ymmärtänyt niin, että siinä tarkastelussa määrä ja laatu ovat kaksi eri asiaa ja kuitenkin on niin, että perustuslakivaliokunta tulkitsee sen, miten perustuslaki tässä tasavallassa ymmärretään.

Säde Tahvanainen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Haluan vielä tähän ed. Särkiniemen puheenvuoroon täsmentää sen asian, että puhuin juuri tulkintaerimielisyydestä, siitä kuinka perustuslakivaliokunnan lausuntoa tulkittiin valiokunnassa, ja siellä oli nimenomaan perustuslakivaliokunnan poliitikkojen näkökulma vastaan juristien, jotka tässä talossa työskentelevät, näkökulma. Eli se alkuperäinen perustuslakivaliokunnan lausunto antoi mahdollisuuden normaalin lainsäätämisjärjestyksen kautta viedä tämä asia eteenpäin. Toinen tulkinta oli, että se ei anna, ja se oli se poliittinen tulkinta, jonka vuoksi me halusimme, että perustuslakivaliokunta nimenomaisesti täsmentää asian ja ottaa poliittisen vastuun myöskin asiasta, eikä niin, että kuulopuheilla tai joillain muilla argumenteilla asia ratkaistaan.

Seppo Särkiniemi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Perustuslakivaliokunta on lausunnossaan ilmaissut kaikki tähän asiaan liittyvät oleelliset kysymykset erittäin täsmällisesti. Niitä ei ole valiokunnassa poliitikkojen taholta jotenkin asetettu kyseenalaiseksi, vaan kyse on juuri siitä menettelytavasta, johon viittasin. Tarkoitin sitä, että se oli minusta erikoinen. Jos perustuslakiasiantuntija tulkitsee perustuslakia valiokunnassa perustuslakivaliokunnan oman lausunnon vastaisesti tai sen kanssa ristiriitaisesti, niin minä en tiedä, täällä on kokeneempia valtiopäivämiehiä kuin minä, onko se normaali tapa. Minusta ei voi olla.

Säde Tahvanainen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Haluan vielä täsmentää sitä, että nimenomaan juristit tulkitsivat, tämän talon lainoppineet, jotka jatkuvasti lakia säätävät ja lakia tarkastavat, mitä siinä perustuslakivaliokunnan lausunnossa kaiken kaikkiaan luki. Täsmällisesti lukien se olisi mahdollistanut tämän asian, mutta me emme halunneet sitä riitaa tänne istuntosaliin enää ja sitä kautta enää perustuslakivaliokuntaan uudelleen lähettämistä, vaan tsekkasimme ennakkoon ja saimme sitten vähän täsmällisemmän lausunnon, joka kertoi yksiselitteisemmin, mitä mieltä olette.

Seppo Särkiniemi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täsmällisesti lukien perustuslakivaliokunnan ensimmäinen lausunto oli täsmälleen samansisältöinen kuin toinen lausunto.

Tuomo Hänninen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Tämän tekijänoikeuslain päivitystä ja nykyaikaistamista koskeva mietintö on ollut sivistysvaliokunnalle, aivan kuten on kuultu, iso savotta. Aihe on ollut haasteellinen, ja yksityiskohtien hallitseminen on ollut maallikolle vaikeaa, jopa ylivoimaista. Niinpä olemme joutuneet luottamaan lukuisten asiantuntijoiden, lähes 70:n, tietämykseen ja asiantuntemukseen. Näiden tietojen pohjalta olemme muokanneet oman näkemyksemme ja sitten aikanaan myös mietinnön. Asiaa on käsitelty valiokunnassa sovitellen ja hyvässä hengessä. Täällä on käytetty ansiokkaita puheenvuoroja tästä aihepiiristä. Nostan vielä muutaman asian esille.

Tässä mietinnössä tehdään tekijänoikeuden lähioikeuksien yhdenmukaistamiseksi tietoyhteiskunnassa vuonna 2001 annetussa direktiivissä edellytetyt muutokset. Lisäksi tehdään muita teknisiä tarkistuksia. Tällä mietinnöllä selvennetään tekijöiden taloudellisia oikeuksia. Tämä koskee sekä yleisön saatavuutta että teoksen välittämistä, julkista esittämistä ja yleisölle levittämistä.

Tiedottaminen on nostettu valiokunnassa, aivan kuten puheenjohtajamme puheessaan totesi, tärkeäksi tekijäksi. Opetusministeriö velvoitetaan tiedottamaan sekä eri oppilaitoksille että kansalaisille tähän lakiin liittyvistä oikeuksista ja velvollisuuksista. Informaatiota todella kaivataan kentällä.

Hallituksen esityksen mukaisesti tekijänoikeuslaissa ehdotetaan moitittavaksi ja vakavammissa tapauksissa rangaistavaksi kaikenlainen piraattituotteiden maahantuonti, myös yksityiseen käyttöön. Tähän asti omaan käyttöön on saanut tuoda vapaasti. Vastedes tästä voi seurata korvausvelvollisuuksiakin tahallisesti toimittaessa.

Perustuslakivaliokunta edellytti omassa lausunnossaan sitä, että jumalanpalveluksissa tapahtuva julkinen esittäminen rinnastettaisiin opetuksen yhteydessä tapahtuvaan esittämiseen aivan kuten nykyään. Olen itse samaa mieltä tuosta asiasta ja aivan kuten ed. Särkiniemi olen myös vastalauseen sisällön kannalla.

Arvoisa puhemies! Kuten keskustelussa on todettu, huolellisesta lainvalmistelusta huolimatta lain uudistamisen tarve lienee suuri. Teknologia kehittyy, ja jo nyt lakiin jäi avoimia kysymyksiä, muun muassa must carry -pykälään radio- ja televisiotoimintaa koskien. Mietinnön jättämisen jälkeen Viestinnän Keskusliitto on kantanut huolta 14 §:n sopimuslisenssijärjestelmästä. Suomalaisten kustannustoiminnan edellytysten pelätään heikkenevän monipuolisessa opetustoiminnassa ja tieteellisessä tutkimuksessa. Mikäli tässä epäkohtia ilmenee, meidän tulee seuraavassa tarkastelussa nostaa nämä esille ja tehdä tarvittavat muutokset. Joka tapauksessa tällä lailla selkiytetään nykyistä villiä luovan työn tekijöiden oikeuksiin liittyvää epäkohtien vyyhteä.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Tässä on todella kimuranttisesta asiasta kysymys, ja vain pienet, finesseiltä tuntuvat arvioinnin perustaerot voivat johtaa perustavaa laatua oleviin johtopäätöseroihin. Tämä näkyy erinomaisen selvästi siinä, millä tavalla edustaja- ja puoluetoverini Kasvin kanssa päädymme, kun semmoisia finessilähtökohtaeroja otetaan huomioon, aivan toisistaan poikkeaviin johtopäätöksiin.

Arvoisa puhemies! Ennen kuin menen tähän mielestäni olennaiseen asiaan, joitakin yleisempiä näkökohtia.

Ensinnäkin onnittelen sivistysvaliokuntaa siitä, että olette päässeet varsin hienoon tulokseen ottaen huomioon sen, miten vaikeasta asiasta tässä on kysymys ja mitenkä monitahoisesta asiasta muuttuvassa maailmassa tässä on kysymys. En tiedä, poikettiinko tämän prosessin aikana tietyistä pelisäännöistä, mutta joka tapauksessa meidänkin ryhmämme osalta pystyttiin käymään syvällinen keskustelu sen työn perusteella, mitä ed. Ojansuu oli valmistellut, ja vertaamaan, mitenkä maa nyt tällä hetkellä kulloinkin makaa. Kun tämä kiinnostaa minua luovan työn tekijänä aivan erikoisesti, niin pystyin myöskin arvioimaan siinä katsannossa tätä prosessia, ja se oli hieno homma. Kiitoksia siitä.

Sitten palaan vielä ihan yhdellä kommentilla tähän 25 i §:ään ja must carry -periaatteen käytännön soveltamiseen. Tämän aiheuttaa se, että ed. Thors totesi täältä korokkeelta äsken, että kun kaksi valiokuntaa nyt käsitteli tämän asian, niin tämä on hyvä juttu. Siis tätä ennen tätä asiaa on käsitellyt ihan sellainen valiokunta, jota ei edes tässä mainita ollenkaan, eikä sen työtä: me liikennevaliokunnassa työstimme kahteen eri otteeseen ja viime vaiheessa 250 pykälää viestintämarkkinalakia, jossa tämä on asiassa sisällä niin perustavaa laatua olevalla tavalla kuin olla voi. Nyt kun samat lobbaustahot ovat liikkeellä ja kertovat sen asian toisille, toisessa yhteydessä toisella tavalla, ja kun ne oppivat sen, millä tavalla tähän asiaan voidaan reagoida, lopputulos onkin jo ihan toisenlainen, ja sitä ed. Thors ylisti, että se on ihan okei. Mutta se on nyt tapahtunut, mikä on tapahtunut. Liikenne- ja viestintävaliokuntaa ei ole kuultu, ja tämä olisi pitänyt ottaa huomioon jo silloin heti alkuvaiheessa. Mutta se on nyt tapahtunut, mikä on tapahtunut.

Sitten tähän tekijänoikeusasiaan, tähän ydinasiaan. Ed. Kasvi omassa puheenvuorossaan nosti kuluttajaoikeudelliset asiat eräällä tavalla tekijänoikeusasioitten rinnalle ja sitten jopa ohi. Tässä me olemme syvästi eri mieltä ed. Kasvin kanssa. Olemme olleet koko ajan, niin kauan kuin olemme kuuluneet samaan eduskuntaryhmään. Meillä ei ole mitään yhteistä tässä asiassa. Nimittäin minun lähtökohtani lähtee hyvin yksinkertaisesta asiasta, siitä, että jos ei ole sisältöä, primääristä, luovaa sisältötuotantoa, niin ei ole kyllä mitään kulutettavaa. Näin tyly tämä asia on. Siinä se koko homma hajautuu aivan eri suuntiin.

Sitten tähän liittyy vielä hyvin merkittävä näkökohta, jonka ed. Sirnö toi omassa puheenvuorossaan esille, että jos käytetään näitä köyhyyden kriteereitä, niin siitä olennaisimmasta luovasta tuottajajoukosta merkittävä osuus kuuluu tulotasoltaan kaikkein alhaisimman tulotason joukkoon. Me joudumme, jotta tämä luova työ mahdollistettaisiin jatkossa, jotta kuluttajilla olisi jotakin kulutettavaa, aivan erikoisesti heidän asemaansa puolustamaan.

Tähän liittyy hyvin tärkeä ed. Kasvin heitto. Se saattoi olla lapsus linguae — minä toivon, että se oli sellainen — mutta hän sen kuitenkin heitti ulos täältä puhujakorokkeelta. Se oli se, kun hän viittasi mediayhtiöihin ja mediayhtiöitten hallitsevaan rooliin tässä asiassa. Se ilmeisesti ei ollut lapsus linguae sen takia, että ed. Alho otti aivan saman asian, mutta toisella tavalla, esille omassa puheenvuorossaan. Hän totesi, että onpa tainnut käydä niin, että nämä luovat työntekijät ovat tulleet torppareiksi mediayhtiöille.

Nythän on sillä tavalla, että kun me elämme maapallon kapitalistisimmassa valtiossa, jossa uusliberalistisen ajattelutavan oppeja on sovellettu enemmän kuin edes Yhdysvalloissa on sovellettu — tähän olen viime aikoina aivan erityisesti yrittänyt perehtyä — niin on aivan selvä, ettei voi olla sillä tavalla, että kun näin syntynyt kilpailutilanne on voinut kapitalismin pelisääntöjen mukaan johtaa kapitaalin kasautumiseen, niin yhtäkkiä silloin tuleekin tämmöinen kuluttajaoikeudellinen sota näitä omistajia vastaan. Silloin vaan pitää tehdä se johtopäätös toisella tavalla, ed. Kasvi. Pitää tehdä se johtopäätös, että kun me elämme nyt kiinnittymättömän talouden järjestelmässä, niin kuin se tieteessä todetaan, niin meidän täytyy hyväksyä silloin tähän sellaista, mitä me kutsuimme joskus maailmassa sekatalousjärjestelmäksi. Ensi viikolla ed. Kasvillekin jaettavan kirjan sisällä minä ehdotan, että me rupeamme puhumaan puoleksi kiinnittymättömän talouden järjestelmästä, jotta me pelastamme jotakin. Mutta se tarkoittaa silloin, että siihen koko järjestelmään tulee aivan uudenlaisia aineksia, joita nykyisin lainsäädännössäkään ei ole olemassakaan.

Sitten vielä, kun ajatellaan, miten ed. Kasvi käsitteli tätä asiaa, niin ed. Kasvin äsken käyttämän puheenvuoron perusteella käykin sitten yhtäkkiä sillä tavalla, että tämä kuluttaja ryhtyykin luomaan yhtäkkiä sitä materiaalia, jonka hän on tällä tavalla saanut haltuunsa. Elikkä hänestä tulee luova edelleen ilman että siinä luomisprosessissa ja hyväksikäyttöprosessissa pystytään toimimaan niin kuin kirjallisessa tieteen tekemisessä, jossa voidaan käyttää menetelmänä ja on omaksuttu yleiseksi menetelmäksi, että voidaan koko ajan viitata siihen täsmälleen, mistä on tämä materiaali saatu, jota sitten edelleen tieteellisesti käytetään seuraavan vaiheen tieteellisen havainnon synnyttämiseen. Jos tätä mahdollisuutta ei ole olemassakaan, silloin tulee seinä vastaan. Se seinä, arvoisa puhemies, tulee vastaan myöskin, ed. Kasvi, siinä, kun te olitte niin huolissanne kokoelmistanne, joissa on Eta-alueen ulkopuolelta tuotua materiaalia. Te joudutte nyt suhtautumaan siihen aika kriittisesti. Edelleen, kun teillä on sitten näitä kauppiaita tuttavapiirissänne, jotka liikkuvat harmaalla alueella, kertokaa heille, että he muuttavat toiminta-alaansa.

Unto Valpas /vas:

Arvoisa puhemies! Nyt esillä oleva lakiesitys on ollut vaikea käsitellä. Se on tullut tänä iltana monta kertaa esille. Kysymyshän on varsin laajasta kokonaisuudesta, jossa on monenlaisia muuttujia. Niin kuin täällä on todettu, edellisessä eduskunnassa sivistysvaliokunta ei onnistunut saamaan työtä päätökseen, vaan asia raukesi vaalikauden loppumetreillä, mutta nyt, kun on yritetty uudelleen, asiassa on mielestäni onnistuttu paremmin. Näyttää siltä, että me saamme tekijänoikeuslain.

Vaikeutena tekijänoikeuslaissa on ollut ja on edelleen tekniikan nopea kehitys sekä erilaiset talousintressit. Nämä ovat sellaisia muuttuvia tekijöitä, jotka koko ajan ovat vaikeuttaneet lainsäädäntöä, ja varmaan tulee jatkossakin näin käymään. Eli tämä lainsäädäntö näyttää tulevan koko ajan tekniikan kehityksen jäljessä, ja tämäkin lakiesitys saattaa tarvita aika pian tarkennuksia ja muutoksia, niin nopeaa tämä teknologian kehitys on.

Mutta kaiken kaikkiaan nyt on kuitenkin saatu aikaan varsin suuressa yksimielisyydessä sivistysvaliokunnan mietintö. Vaikka tässä esityksessä on varmasti myöskin vielä puutteita, niin kokonaisuuden kannalta on parempi kuitenkin, että saadaan aikaan vihdoinkin laki tekijänoikeuksista.

Minunkin mielestäni valiokunta ja virkakoneisto toimivat hyvässä yhteishengessä. Täytyy kyllä sanoa, että virkamiesten valmistelu oli todella korkeaa tasoa. Kiitokset siitä!

Arvoisa puhemies! Puutun tässä vain yhteen yksityiskohtaan, josta olen tehnyt vastalauseen 2 yhdessä ed. Ojansuun kanssa. Ehdotimme nimittäin mietinnön ensimmäisen lakiehdotuksen 26 a §:n 1 momentista poistettavaksi tekijöiden oikeuksien kannalta liian väljäksi jäävän ilmaisun "merkittävissä määrin". Tämä "merkittävissä määrinhän" on aika tavalla tulkinnallinen asia. Eli ehdotetussa laissa ilmaisulla rajataan hyvityksen maksuvelvollisuutta tekijöille koskemaan vain tiettyjä laitteita. Mikäli ääni- tai kuvanauhaa tai muuta laitetta, johon voidaan tallentaa ja jota käytetään teoksen kappaleen valmistamiseen yksityiseen käyttöön, käytetään vähemmän kuin "merkittävissä määrin", niin sellaisen laitteen osalta valmistajan tai maahantuojan ei tarvitsisi ehdotuksen mukaan maksaa hyvitystä tekijöille.

Meidän mielestämme lakiin näin kirjattu rajaus on tekijänoikeuden kannalta liian epämääräinen ja maksuvelvollisuuden kynnys on asetettu liian korkealle. Meidän mielestämme lain pitää mahdollistaa maksun kerääminen tasapuolisesti kaikista teosten yksityiseen kopiointiin käytettävistä laitteista, joiden valmistajat ja kauppiaat teosten kopioinnista hyötyvät. Uuden teknologian tuotteet ovat poikkeuksetta monitoiminnallisia, ja niissä on suuri tallennuskapasiteetti, eli kopiointi syö luovan toimialan tuloja ja vastaavasti tuottaa niitä kopiointivälineiden valmistajille ja maahantuojille. Sen takia olisi oikeudenmukaista, että kaikkien näiden laitteiden myynnin yhteydessä kerätään hyvitysmaksua luovalle alalle.

Arvoisa puhemies! Ensi perjantaina esitänkin lakiin muutosehdotuksen, joka on tuon vastalauseen 2 mukainen, ja tällä muutoksella tämä ympäripyöreä lausuma "merkittävissä määrin" tulisi tarkennetuksi.

Arvoisa puhemies! Tämä perustuslakikärhämä on mielestäni täysin turha. Minun mielestäni mahdollisuus käyttää perustuslain säätämisjärjestystä on tarkoitettu myös käytettäväksi. Sitä voidaan käyttää, ja sen käyttäminen ei ole mitenkään laitonta. Jos tässä olisi edustajien Sasin ja Zyskowiczin opeilla edetty, niin jälleen olisi ollut vaarana se, että emme olisi saaneet mitään lakia aikaiseksi, tämä homma olisi vaarantunut. (Ed. S. Lahtela: Onko näin?) — Kyllä. — Valiokunnan puheenjohtaja Dromberg minusta hyvin opasti puolueveljiään tässä asiassa ja kertoi, että tässä ei mistään perustuslain vastaisuudesta ole missään nimessä kysymys. Mutta ilmeisesti nämä veljet taitavat olla niin kovapäisiä, että tämä oppi ei tainnut mennä perille.

Mikko Alatalo /kesk:

Arvoisa puhemies! Viime vuonna äänitemyynti laski Suomessa noin 10 prosenttia eli levyjä myytiin miljoona vähemmän kuin vuonna 2003. (Ed. S. Lahtela: Entäs aikaisemmin?) Toisaalta vertaisverkkojen käyttäjiä on viime kesänä tehdyn kyselyn perusteella Suomessa yli 50 000, elikkä tällä perusteella tekijänoikeuslaki on tarpeellinen. Kuitenkin yksi tärkeimmistä kriteereistä, mitä tälle voidaan asettaa, on sen uskottavuus: vaikka lain henki olisi oikea, miten sitä voidaan valvoa. Veikkaan, ed. Lahtela, että tämän tekijänoikeuslain valvonta tulee olemaan vaikeampaa kuin mahdollisen prostituution oston kieltävän lain valvonta.

Nettipiratismi on nimittäin levinnyt yhtä laajalle kuin tietokoneet ja laajakaistaverkot. Ei ole kovin pitkä aika, kun Helsingissä ja Tampereella suurelta joukolta opiskelijoita suljettiin puoli-ilmainen yliopistoverkko, koska he jakoivat ja latasivat tekijänoikeuksin suojattua musiikkia, elokuvia, pelejä ja ohjelmia. Myös se, mikä nettipiratismia vastaan taistelun tekee vaikeaksi, on tekniikan kehitys. Tekniikalla ei ole moraalisia rajoja, ja tietokoneverkot nopeutuvat entisestään. Elokuvien lataaminen on entistä helpompaa. Kolmas nettipiratismin mahdollistaja on tietokoneiden muistin kasvu, sinne saadaan entistä enemmän sitä roinaa.

Nuorten ja vähän vanhempien tietokonekäyttäjien joukossa leviävät hyvin nopeasti viimeisimmät tiedot, miten tiedostonvaihto-ohjelmia kannattaa netissä käyttää. Jo alle kymmenvuotias tietää, miten saa ladattua esimerkiksi Pikku G:n musiikkikappaleita netistä, ja niitä voi sitten siirtää vaikka tuolle mp3-soittimelle. Sinne mahtuu niitä parhaimmillaan 10 000. Monien p2p-vertaisverkko-ohjelmien käyttöoikeutta perustellaan sillä, että netissä voidaan vaihdella ja ladata myös aivan Teosto-vapaata musiikkia eli että monet aloittelevat artistit haluavat tulla tätä kautta esille, ja se on ihan hyvä asia. Omaehtoinen sisällöntuotanto Internetissä olisi myös sallittava ja taattava jatkossakin. Nyt siis käyttäjä pääsee veräjästä, mutta operaattori kriminalisoidaan.

Tässä on pähkinää purtavaksi. On otettu tärkeitä askelia kansainvälisen yhteistyön suuntaan. Piratismiparatiiseja on kaikkialla, tuossa ihan rajan takanakin. Piraattitallenteiden maahantuonti siis kielletään. Se on hyvä asia, mutta miten piraattitallenteiden leviäminen jatkossa valvotaan netissä ja onko se edes mahdollista, että isoveli voi valvoa ihan meitä kotonamme? Toinen hyvä kysymys on, kuinka kalliiksi tällainen tarkkailujärjestelmä tulee. Olisiko parempi siirtää vaikka rahat suoraan Teoston tileille kuin palkata poliiseja tätä varten? On mietittävä, ovatko kotitarkastukset ja vastaavat sanktiot liian kovia. Täytyyhän poliisin tutkia noita 40 vuotta vanhoja murhiakin, ja täytyy muuhunkin olla resursseja.

Tämä kirkkomusiikkipykälähän on herättänyt kovasti keskustelua. Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että myös hengellisen uuden musiikin säveltäjät ovat tekijänoikeutensa ansainneet, myös jumalanpalveluksessa. Vanhat virret olkoon sitten erikseen. Mutta tyydyn tähän ratkaisuun, kun siitä on nyt kerran löytynyt näitä perustuslaillisia ongelmia, että se siirtyy seuraavalle eduskuntakaudelle. Tärkeintä on, ettei nyt jäädä kinastelemaan tästä asiasta, koska tämä itse tärkeä laki pitää saada nyt voimaan, laki, joka on jo valmistuessaan omalta osaltaan vanha.

Jotenkin ymmärrän ed. Kasvin ajatuksia tietynlaisesta luovasta hulluudesta ja netin suomasta vapaudesta, jossa kuluttajat nousevat suuria konserneja vastaan. Juuri tekijänoikeuslainsäädäntö on haasteellinen siitäkin syystä, että sillä pitäisi samanaikaisesti kannustaa tuottamaan erilaisia taide- ja kulttuurielämyksiä. Suurten kansainvälisten mediaketjujen intresseissä on lähinnä valtavirran myyminen, täydellä hinnalla. On selvää, että dvd:t, pelit, musiikki-cd:t ovat kuluttajalle liian kalliita. Kansainväliset mediajätit tekevät todella suurta rahaa, ne eivät myy musiikkia, vaan ne myyvät levyjä.

Arvoisa puhemies! Kulttuuriministeri on todennut, että pelkkä tekijänoikeuslainsäädännöstä huolehtiminen ei riitä, täytyy myös edistää koulutusta ja tiedotusta. Luulen, että monet nuoret eivät edes tiedä, että he tekevät rikoksen, kun he latailevat ilmaiseksi vaikkapa ed. Sinnemäen sanoittamaa Ultra Brata. Me tiedämme, että tekijänoikeuslaki on tärkeä kustannusyhtiöille ennen kaikkea, koska ne saavat ison rahan, ja mediayhtiöille. Totta kai tämä on — en kiellä sitä, etteikö olisi — tärkeä myös tekijöille. Itsekin saan sieltä rahaa jonkin verran, sanotaan voita leivän päälle, näin voi sanoa.

Mutta sisällön tuottaminen, kulttuuri ja viihde, onkin tulevaisuuden ala. Suomessakin sen merkitys on useita prosentteja kansantuotteesta. Amerikassa viihdekulttuuri ja ylipäänsä sisällön tuottaminen on biljoonan dollarin bisnes. Se onkin sitten oma juttunsa, miten taiteilijat pitävät puolensa suurten mediajättien renkeinä. Taiteilijaa puree toisaalta piratismi, toisaalta tuottajayhtiöiden ahneus ja mahdollisuus neuvotella heidän kannaltaan hyviä sopimuksia. Ehkä pitäisi taiteen ja viihteen ammattilaisten entistä enemmän muodostaa oma rintamansa omaksi puolustuksekseen myös rojaltisopimuksia tehtäessä. Tällä hetkellä taiteilijat ovat kovin eristäytyneitä omiin nurkkiinsa. Ehkä tulevaisuuden tekijänoikeuslaissa täytyy vielä paremmin tuoda esille myös tämä näkökohta.

Piratismikolikon kääntöpuoli on myös se, miten musiikkia jaetaan ohi suurten mediajättien. Itse perustin aikoinaan oman levymerkin, Labelin, taiteilija Joel Hallikaisen kanssa, ja myimme levymme suoraan jakelijafirmoille ilman suuria levy-yhtiöitä. Vertaan tätä tilannetta myös nettiin, samasta asiasta on kysymys netissäkin: kuinka ruohonjuuritason taide voi siellä kukkia jatkossa. Tämä kohta täytyy myös muistaa. On luotava uusia, hyviä, laillisia nettijakelukanavia, joissa voidaan jakaa myös mediajättien ohjelmistoihin vaihtoehtoista musiikkia ja taidetta pienellä maksulla, niin että tekijätkin saavat palkkansa.

Rauno Kettunen /kesk:

Arvoisa puhemies! Eduskunta sai tänään ensimmäiseen käsittelyyn sivistysvaliokunnassa pitkään ja perustellusti käsitellyn tekijänoikeuslain. Teknologia kehittyy niin nopeasti, että tekijänoikeuslainsäädännön on vaikea, lähes mahdoton, pysyä mukana. Tämänpäiväinen keskustelu on osaltaan osoittanut, kuinka vaikeasti hallittava tämä lakikokonaisuus on.

Kuulemiskierros sivistysvaliokunnassa oli todella laaja, 66 asiantuntijaa ja lisäksi viisi toimitettua lausuntoa. Samoin perustuslaki- ja lakivaliokunnan kuulemiset ja niiden asiantuntijakuulemiset ovat olleet perusteellisia, lausunnot tai ainakin päätelmät osin ristiriitaisia, kuten on kuultu. Kuulemiskierroksen, lausuntojen ja ministeriön valmistelun jälkeen saatu lakiesitys muutoksineen on tasapainoinen kokonaisuus tekijänoikeuden tai sen lähioikeuksien haltijoiden sekä kuluttajien välillä. Tietenkään jokaista pikku detaljia ja vaatimusta ei ole voitu ottaa huomioon. Laissa pyritään turvaamaan kaikkien oikeudet, kuten myös perustuslakivaliokunta on lausunnoissaan painottanut.

Huomio kiinnittyy esityksessä erityisesti muutamaan valmistelussa esille nousseeseen asiaan. Tekijänoikeuslaki koskee ja vaikuttaa jokaisen suomalaisen arkeen. Lakiesityksessä tekijänoikeuslakiin tehdään EU:n tietoyhteiskuntadirektiivin vaatimat muutokset. Lain perussäännöksiä muutetaan siten, että suojatun aineiston tietoverkkovälitys on yksiselitteisesti ja nimenomaisesti tekijänoikeuden piirissä. Tämän direktiivin lähioikeuksien haltijoille edellyttämä uusi oikeus välittää aineisto tilauksesta yleisölle muodostaa pohjan muun muassa musiikin ja elokuvan tulevalle sähköiselle kaupankäynnille.

Laittomasti valmistettujen teos- ja muiden aineistokappaleiden maahantuonti yksityiseen ja muuhun tarkoitukseen tehdään rangaistavaksi. Lakiehdotukseen sisältyy myös luvattomien teosten ja aineistokappaleiden välittämisen kieltäminen kolmansiin maihin tekijänoikeusrikkomuksena. Nämä viime mainitut esitykset ovat merkittäviä parannuksia ja vastaavat nykyajan vaatimuksiin, joissa tavaroiden liikkuminen EU:n sisällä on vapaata ja suhteellisen vapaata EU:n ulkopuolisiin maihin.

Hallituksen esityksessä ehdotettiin tekijälle oikeus korvauksen saamiseen teoksen esittämisestä jumalanpalveluksen yhteydessä. Perustuslakivaliokunta lausunnossaan katsoo tämän ehdotuksen puuttuvan siinä määrin laajasti uskonnonharjoittamisoikeuden ydinalueelle, ettei ehdotus täytä sääntelyn oikeasuhtaisuuden vaatimuksia. Hallituksen esitys asettaa jumalanpalvelukset heikompaan asemaan lakiehdotuksen 21 §:n 2 momentissa tarkoitettuihin muihin julkisiin tilaisuuksiin nähden ja muodostuu siten uskonnon perusteella syrjiväksi. Lakiehdotuksen käsittely ehdotetussa muodossa olisi siis edellyttänyt kokonaisuudessaan perustuslain säätämisjärjestystä.

Jotta pitkään odotettu tekijänoikeuslainsäädäntö saataisiin pääosin nopeasti käytäntöön, sivistysvaliokunta mietinnössään ehdottaa 21 §:n säännösmuutosten hylkäämistä ensimmäisen lakiehdotuksen yhteydessä ja samalla ehdottaa hyväksyttäväksi uuden, kolmannen lakiehdotuksen, lakiehdotuksen laiksi tekijänoikeuslain 21 §:n muuttamisesta, johon 21 §:n alkuperäinen säännös siirretään. 21 §:n 4 momentissa ehdotetaan säädettäväksi, että tekijällä on oikeus korvaukseen teoksen esittämisestä jumalanpalveluksen yhteydessä. Tämä uusi lakiehdotus joudutaan käsittelemään perustuslain säätämisjärjestyksessä, eli tämä edellyttää näillä valtiopäivillä kahden kolmasosan enemmistöä ja lakiesityksen kiireelliseksi julistaminen edellyttää viiden kuudesosan enemmistöä.

Itse en kannata jumalanpalveluksessa esitettävien teosten tekijänoikeuskorvauksia. Niinpä olen yksi seitsemästä vastalauseen 1 allekirjoittajasta. Lakiesitys ei sovi yhteen perustuslain 11 §:n kanssa, jonka mukaan jokaisella on uskonnon ja omantunnon vapaus. Tämä vapaus ymmärretään positiivisen uskonnonvapauskäsityksen mukaisesti oikeutena tunnustaa ja harjoittaa uskontoa. Harjoittamisen syvintä ydinaluetta on jumalanpalvelus. Lakiesityksen mukaan jumalanpalveluksessa esitetystä teoksesta pitää maksaa tekijälle korvaus. Teos tarkoittaa tässä yhteydessä sekä musiikkiteoksia ja monia virsiä että myös muita teoksia, esim. runo- ja saarnakokoelmia. Perustuslakivaliokunnan lausunnon mukaan ehdotettu sääntely on laaja-alaista ja voi vaikuttaa merkittävälläkin tavalla eri uskonnollisten yhdyskuntien jumalanpalveluksena pitämien menojen muotoihin ja sisältöön. Lakiehdotus ei näin täytä sääntelyn oikeasuhtaisuuteen liittyviä vaatimuksia. Jumalanpalvelus joutuu myös heikompaan asemaan suhteessa opetustoimeen sekä muihin julkisiin tilaisuuksiin, joissa teosten esittäminen ei ole pääasia. Perustuslakivaliokunnan mukaan sääntely muodostuu näin uskonnon perusteella syrjiväksi.

Ed. Särkiniemi omassa erinomaisessa puheessaan esitti selkeät perusteet esittämällemme vastalauseelle. Myös perustuslakivaliokunnan varapuheenjohtajan ed. Alhon puheeseen kannattaa tutustua.

Arvoisa puhemies! Kannatan siis ehdotusta, että lakiehdotuksen 21 §:n 4 momentti poistetaan. Muilta osin lakiesitys on hyvä kokonaisuus.

Toimi Kankaanniemi /kd:

Herra puhemies! Tämän päivän keskustelu on jo osoittanut, että käsittelemme tavattoman vaikeaa lakikokonaisuutta tekijänoikeuksista, mutta samalla myös tavattoman tärkeää lainsäädäntöä. Sillä on monenlaista kosketuspintaa jokaisen elämään, sillä on tekijöiden oikeuksiin, asemaan suuria vaikutuksia, kuluttajien asemaan ja oikeuksiin, suureen yleisöön. Sillä on kansainvälisiä vaikutuksia, jopa rikollisuus on tässä kokonaisuudessa mukana ja siihen suhtautuminen.

Tätä asiaa on käsitelty todella edellisessä eduskunnassa ja nyt sitten tässä eduskunnassa hyvin pitkään ja perusteellisesti. Voi vain toivoa, että kokonaisuus olisi mahdollisimman hyvä, koska on tärkeästä asiasta kysymys.

Perustuslakivaliokunta, jossa itse olen varajäsenenä jonkin verran osallistunut kokouksiin, käsitteli tätä asiaa myös hyvin pitkään ja viime kevään aikana antoi kaksikin lausuntoa asiasta. Siinä ilmeni, että ongelmia on, punnittavia näkökulmia perustuslainkin lähtökohdista on ja ne ovat osin ristiriitaisia keskenään, ja silloin joudutaan tekemään valintoja. Tällaisia tilanteita aina silloin tällöin näyttää eteen tulevan.

Totean vielä, että täällä on hyviä asioita, joita ei ehkä ole vielä kovin mainostettu, esimerkiksi vammaisten aseman paraneminen jne., tällaisia pienehköjä, mutta hyvin tärkeitä asioita. Mutta niistä ei sen enempää.

Täällä on paljon ollut esillä jumalanpalvelusmusiikki, ja sen osalta perustuslakivaliokunta ehkä eniten töitä teki, joskin paneutui myös moniin muihin kiperiin kysymyksiin lainsäädännön sisässä. Mutta tämä nousi ja jäi lopulta ehkä toiseksi tai yhdeksi niistä vaikeimmista kohdista, joiden kohdalla kiperiä valintoja pitää tehdä.

Perustuslakivaliokunta lausunnossaan numero 7, siis siinä ensimmäisessä lausunnossaan, pitkästi pohtii tätä jumalanpalvelusmusiikin ja osin myös saarna- ja runokokoelmien tai vastaavien asemaa tekijänoikeuksien kannalta. Perustelut, jotka tänne kirjoitettiin, ovat tältä osin varsin selkeät ja mielestäni vahvat ja tuovat tämän puolen hyvin voimakkaasti ja selkeästi esille. Toisella puolella ovat tekijöiden, hengellisen musiikin, kirkkomusiikin, tekijöiden oikeudet, heidän asemansa, heidän, voi sanoa, oikeutensa toimeentuloon, työnsä tuloksista nauttimiseen ja tasavertaiseen kohteluun, ehkä lopulta jopa heidän omaisuudensuojan näkökulmaansa. Nämä kaksi näkökulmaa ovat jossain määrin ristissä.

Muistan, että valiokunnassa Kirkkohallituksen edustaja pohti myös sitä, että jos hallituksen esityksen mukainen 21 §:n 4 kohta lakiin tulee ja jää, se aiheuttaa seurakunnissa erittäin suuren työn, aiheuttaa runsaasti kustannuksia. Ei niinkään ongelma ole se tekijänoikeusmaksu, vaan se työmäärä ja byrokratia, joka tulee siitä. Perustuslakivaliokunta ei kuitenkaan tähän tekijään tietenkään perustanut kantaansa, vaan nimenomaan perustuslain keskeisiin pykäliin ja tässä tapauksessa 11 §:ään, ja siitä on tässä lausunnon sivulla 4 pitkät perustelut. Lopputulema on se, että tavallisen lainsäätämisjärjestyksen käytön edellytyksenä on, että 21 §:n 4 momentti poistetaan lakiehdotuksesta ja jumalanpalvelus rinnastetaan pykälässä joko opetustilaisuuteen tai 2 momentissa tarkoitettuun tilaisuuteen. Eli hallituksen esityksen mukainen menettely vaatisi perustuslain säätämisjärjestyksen.

Tämä on perustuslakivaliokunnan enemmistön kanta, ja se on silloin fakta, siitä emme pääse mihinkään. Perustuslakivaliokunta on ainoa, jolla on oikeus tulkita perustuslakia, ja se on sen tässä kohtaa tehnyt. Tämän lisäksihän perustuslakivaliokunta sitten antoi toisen lausunnon, muistaakseni sivistysvaliokunnan kirjelmän pohjalta, mutta perustuslakivaliokunnan lopputulema oli edelleen tuo sama. Näin sitten meillä on pohjana se, että hallituksen esityksen mukainen tai sitä vastaava muoto edellyttää perustuslain säätämisjärjestystä, siitä emme pääse mihinkään. Toinen vaihtoehto on, että poistetaan tuo 4 momentti ja sen jälkeen laki voidaan käsitellä yksinkertaisessa järjestyksessä.

Miten tästä pitäisi mennä eteenpäin? Sivistysvaliokunta valitsi tämän tien, että irrotti tuon 21 §:n omaksi laikseen, uudeksi, kolmanneksi laiksi tähän mietintöönsä, ja ehdottaa siis, että se käsiteltäisiin perustuslain säätämisjärjestyksessä eli että säädettäisiin kolmas laki, joka olisi perustuslain vastainen, mutta se olisi säädetty perustuslain määräämässä järjestyksessä, joten siinä suhteessa ei ole erityistä huomauttamista. Sivistysvaliokunta ei kuitenkaan esitä tässä kiireelliseksi julistamista, niin kuin tässä kohtaa olisi tietysti periaatteessa voinut tehdä. Ehkä jo valiokunnan olisi pitänyt harkita, haluaako se, että tämä tulisi samanaikaisesti voimaan kuin muu lainsäädäntö. Mutta ilmeisesti lähtökohta oli se, että tämä saa jäädäkin lepäämään yli vaalien, ellei se tule hyväksytyksi niin suurella enemmistöllä kuin se vaatisi voimaan tullakseen.

No, tämä on menettely, joka on poikkeuksellinen mutta ei näytä olevan ihan poikkeuksellinen. Nimittäin eduskunta, ei tämä vaan edellinen eduskunta, käsitteli joulukuussa 2001 hallituksen esityksen nuorisorangaistuksen kokeilemisesta annetun lain muuttamisesta, ja silloin eduskunta lakivaliokunnan mietinnön mukaisesti hyväksyi ensimmäisen lakiehdotuksen, jossa ponnessa oli, että ensimmäinen lakiehdotus käsitellään perustuslain 73 §:n 2 momentissa säädetyllä tavalla. Näin meneteltiin, koska tässä oli perustuslain kanssa ristiriitaisia asioita, alueellinen ja määräaikaisuus muistaakseni, joitakin sentapaisia ongelmia.

Näin meneteltiin silloin ja toisen kerran sitten helmikuussa 2003, kun Rahoitustarkastuksesta annettua lakia käsiteltiin. Silloin talousvaliokunnan ehdotus oli juuri samanlainen kuin on tämä, ehkä vain sillä eroavuudella, että kun talousvaliokunta otti tuosta rahoitustarkastuslaista perustuslain kannalta ongelmallisen 20 §:n ja teki siitä erillisen 18. lakiesityksen mietintöönsä, sen perusteluissa edellytettiin, että tämä on määräaikainen — niin taitaa olla voimassaolosäädöksessä, että se on määräaikainen — ja että hallituksen tulee tuoda esitys pysyvästä laista, joka ei olisi ristiriidassa perustuslain kanssa, mahdollisimman pian. En tiedä, onko tällainen muutos sittemmin tehty, mutta siis menettely talousvaliokunnassa oli kaksi ja puoli vuotta sitten samanlainen kuin mihin sivistysvaliokunta tällä kertaa päätyy.

Meillä on tällaista menettelyä siis ehkä sittenkin käytetty näissä tapauksissa. Onko joku muukin tapaus, siitä en ihan varma ole. Mutta tämä menettelytapa on tietysti poikkeuksellinen, ja sitä nyt pyritään kovasti välttämään tämän uuden perustuslain myötä, että ei näin tapahtuisi, mutta nyt ollaan menossa siihen suuntaan.

Herra puhemies! Itse olen kuitenkin päätynyt perustuslakivaliokunnan kannan pohjalta siihen, että kirkkomusiikkia ja hengellistä musiikkia ei pitäisi tekijänoikeusjärjestelmän piiriin panna, ja kannatan vastalauseen 1 mukaista menettelyä. Toivon, että opetusministeriö, Kirkkohallitus ja tekijänoikeusjärjestöt ym. yhdessä etsisivät sellaisen rahastomallin esimerkiksi, jolla hoidettaisiin hengellisen musiikin tekijänoikeuksien turvaaminen sillä lailla, että esimerkiksi (Puhemies koputtaa) seurakuntien jäsenmäärien suhteessa kerättäisiin ja sitten mahdollisimman oikeudenmukaisesti tekijöille korvattaisiin, jolloin hekin saisivat kohtuullisen kohtelun tässä vaikeassa tilanteessa.

Seppo Lahtela /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Kuunnellessani ed. Kankaanniemen ansiokasta puheenvuoroa yritin laskea, montako asiantuntijaa valiokunta on kuullut tätä asiaa selvittäessään. Oletan näin, että näitä on 70—80 kaiken kaikkiaan. Luulisin, että ehkä laajin kuuleminen on tapahtunut, mitä on syntynyt. Ehkä on syntynyt tärkeässä asiassa hyvä mietintö, mutta mietinnön sisällöstä en ole välttämättä samaa mieltä yhtyen useaan puhujaan tässä aiheessa, että on ehkä syntynyt kuitenkin sellainen mietintö, mikä ei ole kokonaisuuden kannalta oikein eikä oikeamielinen.

Mitä tulee hyviin puoliin, niin kun piraattituotteiden ostaminen omaankin käyttöön tulee tämän kautta rangaistavaksi, sitä voitaneen pitää hyvänä ja tervehdyttävänä asiana. Täällä useassa puheenvuorossa on tuotu esille lähtökohta siitä, kuinka tämä valvotaan ja hoidetaan. Mielestäni sen valvonnan ja hoitamisen osalta ei olekaan ongelmia. Lähinnä, kun itse katson Kaakkois-Suomesta yli itärajan, Viipurin torin kauppa hiljenee ja hiipuu. Tämä antanee Tullille oikeudet ja velvollisuudet hoitaa ja valvoa niin, että Viipurin kauppa hiipuu ja Suomeen tuonti omaankin käyttöön loppuu tai ainakin vähenee.

Näin puhun ja ajattelen, koska katselen tätä asiaa kauppiaan näkökannasta. Kun katsotaan kaupallisesti, niin ei ole kysymys oman voiton pyynnistä eikä omasta kaupankäynnistä, koska itse en näitä myy, vaan katson sitä niin, että sellaisissa kirkonkylissä ja kaupungeissa, missä musiikkikauppoja vielä on, kauppiaiden toiminnan pohjalle tulee jonkinnäköiset kaupalliset mahdollisuudet ja heidän mahdollisuutensa harjoittaa elinkeinoaan takaa myöskin kansalaisille, sellaisillekin kansalaisille, jotka eivät käy Viipurin torilla, mahdollisuuden ostaa laadukasta, hyvää, miten sanoisinkaan, nykyistä cd-tuotantoa ja montaa muutakin, mitä se kauppa pystyssä ollessaan pystyy tarjoamaan. Mutta jos tämä nykyinen villi meininki olisi voinut jatkua ikuisesti ja loputtomiin, niin viimeinenkin musiikkikauppa vissiin tätä Helsinkiä lukuun ottamatta kaikista kaakkoisen ja itäisen Suomen alueilta, missä vähänkin vaikutuspiiriä Viipurin toriin on olemassa, olisi kadonnut, ja se olisi ollut sellainen luonnonvara, mistä ei olisi voinut syntyä eikä käydä.

Ymmärrän erinomaisen hyvin, että valiokunta on joutunut miettimään monia eri asioita saadessaan aikaan sen, mitä tähän on syntynyt. Keskustelua on käyty erittäin voimaperäisesti, vahvasti — myöskin julkista keskustelua — tämän jumalanpalvelusmusiikin, sen esittämisen, sen esittämisen tekijänoikeuskorvausten ja siitä aiheutuvan yleisen mielipiteenmuodostuksen ympärillä. Katson, että hallitus antaessaan ensinnäkin esityksen eduskunnalle on vakaasti ja vahvasti erehtynyt ja joutunut väärille jäljille kirjoittaessaan niin, että maksun piiriin tulisi paitsi muu hengellinen musiikki myös jumalanpalvelusmusiikki ja siinä esitettävät teoskappaleet ja esitykset, saarnatkin mukaan lukien, mikä minusta aivan aika erikoiselta vaikuttaa, että nämä saarnat joutuvat tekijänoikeuskorvausten pariin. Ymmärrän sitä asiaa huonosti, mutta voi olla, että en niin paljon ole perillä, että ymmärtäisin.

Tosin, kun olen nähnyt, että puhujana jälkeeni täällä on ed. Rundgren saarnamiehenä, tulee semmoinen mieleen, mihin se raja sitten vedetään, jos nyt, niin kuin yleensäkin eduskuntapuheista olen pyrkinyt parhaat palat löytämään, ed. Rundgrenin puhetta tulevaisuudessa lainaisin jossakin, missä se tekijänoikeuskorvauksen raja kulkee ja menee. Onko se niin, että kun eduskunta kirjoittaa ed. Rundgrenin puheesta kappaleen ja minä sitä lainaan jossakin, olen jotenkin korvausvelvollinen ed. Rundgrenille, kahvin taikka muun korvauksen muodossa, vai riittääkö tämä niin, että todetessani, että ed. Rundgren puhui eduskunnasta näin, yhdyn tähän puhuttuun ajatukseen, niin kuin täällä usein tehdään? Nämä ovat sellaisia asioita, mitä ihmettelen, kuinka ne näin epäselviksi ovat jääneet.

Mutta kun keskustelua on voimakkaasti käyty tämän uskonnonvapauden ja siihen liittyvän keskustelun ja näitten korvausten ympärillä, niin pidän kyllä ihmeenä, että sivistysvaliokunnan enemmistö ei ole kyennyt löytämään semmoista ratkaisua, missä tämän vastalauseen mukaisesti olisi yhdenmukaisesti voitu rajata ja jättää jumalanpalvelukset tänne ulkopuolelle. Tämä osoittaa tämän nykyisen yhteiskunnallisen menon juurettomuutta, hengettömyyttä ja sitä, että ei paljon anneta arvoa suomalaiselle kirkon työlle, olkoon se sitten edustamassa mitä uskontokuntahaaraa tahansa. Ne olisi tullut tämän vastalauseen mukaisesti ehdottomasti jättää täältä pois ja panna asiat järjestykseen.

Kun mietin, kuinka tämä asia käytännössä sujuu ja käypi, niin ihmettelen vaan, kun painettu, valmiiksi kirjoitettu teksti tulee näiden korvausten pariin, kuinka kirkossa lausuttu yhteinen uskontunnustus, Isä meidän -rukous saatetaan tähän periin ja kuinka tämä korvaus ja kenelle se osoitetaan. Kun on ikiaikaisia, ikivanhoja tekstejä olemassa, niin löytyykö näillekin vielä joku sellainen, joka himoitsee myöhemmin siitä saatavaa ropoa ja korvausta, mikä sinne tulisi? Herra puhemies! En usko, että näin tulisi menetellä ja käydä, mutta pidän kyllä erikoisen ihmeellisenä, että tähän ei ole ratkaisua syntynyt eikä käynyt.

Tulevaisuutta ajatellen tämä uskoakseni yli vaalien lepäämään jäävä yksi pykälän osa, niin kuin täällä on todettu, on aika erikoinen. Ed. Kankaanniemi tosin todisteli puheenvuorossaan, ettei se ole niin kovin erikoista, että on tässä vastaavia tapauksia ollut aikaisemminkin. Mutta kun tämä lepäämään jää, sisältöä voitaisiin kuitenkin korjata ja muuttaa, ja jos esimerkin ottaisin, niin esimerkki voisi tulla museotavarasta yleensäkin, museoautoista, museoaseista jne., niin että yli sata vuotta sitten keksitty ja kirjoitettu jäisi näiden ulkopuolelle. Se voisi olla yksi ratkaisu olemassa.

Pidän kyllä aika erikoisena, että sellaisille virsille, mille oikein säveltäjääkään ei löydy, sanoittajasta puhumattakaan, 1400-, 1600- ja 1700-luvulta, löytyy joku semmoinen yhteenliittymä, pitkäkätinen, joka alkaa sen jälkeen rahastaa ja viedä. Ei ole silloin tämä uskonnonvapaus, uskonnon harjoittaminen, oikeilla jäljillä eikä ole oikea vapaus olemassa, niin kuin pitäisi olla.

Toivon, että tässä eduskunnassa syntyvässä äänestyksessä syntyvät semmoiset jämerät linjat, missä tulee tämän vastalauseen mukainen lausuma hyväksytyksi ja eduskunta yhtyy siihen tahtoon, mikä on varmasti Suomen kirkon, suomalaisten ja yleensäkin oikeamielisten kansalaisten tahto siinä, mitä kirkkomusiikin esittämiseen liittyvien korvausten suhteen tulee ja syntyy.

Herra puhemies! Todella sydämestäni toivon niin, että järjen valo voi vielä äänestyksen yhteydessäkin tässä eduskunnan suuressa salissa loistaa.

Simo Rundgren /kesk:

Arvoisa puhemies! En aio pitää nyt saarnaa tästä, vaikka edellisestä puheenvuorosta ehkä saattoi niin päätellä — haaste siihen suuntaan heitettiin.

Mutta siitä nimenomaisesta asiasta, mistä ed. Lahtela puhui, näistä esimerkiksi saarnasitaateista: Kyllähän me tietysti perustuslakivaliokunnassa lakia lukiessamme tulimme siihen tulokseen, että kyllä myöskin tällaiset sitaatit sinne kuuluvat, jos esimerkiksi saarnan yhteydessä siteeraa runoja tai muuta tällaista. Lakiesityksessä ei ole erotettu nimenomaan musiikkia muusta tällaisesta hengentuotteesta, jota jumalanpalveluksessa esimerkiksi toteutetaan. Kyllä se aika oudolta tuntuu siltä osin.

Mutta, arvoisa puhemies, tässä käydyssä keskustelussa on mielestäni olennaiset asiat kyllä käyty läpi, en lähde kertailemaan. Erittäin hyviä puheenvuoroja on saatu kuulla. Perustuslakivaliokunnassa olen osallistunut tämän asian käsittelyyn, ja siitä näkökulmasta nyt muutaman asian nostan esille.

Ensiksi, periaatteellisesti lähden liikkeelle siitä, että sehän on niin, että kaiken lainsäädännön tulisi olla rakenteeltaan ja sisällöltään selkeää. Tässä suhteessa tämä käsiteltävänä oleva lakiesitys on ongelmallinen. Aiheellisesti voidaan kysyä, auttaako tämä laki nopeasti kehittyvän tekniikan avulla yhä uusia mahdollisuuksia valloittavaa nuorisoa pysymään selvillä siitä, milloin he rikkovat lakia ja milloin he ovat kaidalla tiellä. Juuri tämä teknologian äärettömän nopea eteneminen on johtanut meidät muun muassa tekijänoikeussektorilla lainsäädännössä suuriin vaikeuksiin. Ei ole ollut helppoa perustuslakivaliokunnallekaan paaluttaa tässä kysymyksessä oikean ja väärän polkua. Kopioinnit, piratismi jne. ovat lainsäätäjälle todella vaikeasti hallittava kokonaisuus. Vaikeudesta huolimatta perustuslakivaliokunnan lausunnossa on näkökulmia, jotka lain tulkinnassakin on syytä sitten ottaa kyllä vakavasti huomioon.

Toiseksi, tässä laissahan on tietysti kysymys taloudellisesta edusta, joten teosten tekijät oikeutetusti tätä asiaa vaalivat. Näyttää siltä, että he pyrkivät siihen, että vapaa käyttö rajataan mahdollisimman kapeaksi alueeksi, ja ilmeisesti he katsovat, että he saavat näin työstään mahdollisimman suuren taloudellisen edun. Lakiesitys on mielestäni vähän liikaa noudatellut tätä linjaa, mutta en ole ollenkaan varma, että tämä linja pitkällä tähtäimellä olisi viisain mahdollinen myöskään tekijöitten kannalta. Luovaan yhteiskuntaan liittyy mahdollisimman suuri vapaus ideoitten ja hengentuotteiden osalta. Vain se takaa sen, että todella menemme kehityksessä aidolla tavalla eteenpäin. Voi hyvinkin olla, että tiukan linjan valinta tekijänoikeuslaissa johtaa kaikkien kannalta huonoon lopputulokseen, siis sekä tekijöitten että käyttäjien kannalta, ja näin siis koko yhteiskunnan kannalta huonoon tulokseen.

Kolmanneksi, tämä laki osoittaa selvemmin kuin moni muu laki — johtuen siitä, että se on erittäin laaja-alainen ja koskee tämmöisiä immateriaalisia oikeuksia — miten monimutkaiseen yhteiskuntaan olemme nopeasti kehittyneen teknologian kaudella tulleet. Me joudumme lainlaatijoina yhä useammin toteamaan, ettemme kykenekään paaluttamaan yksiselitteisesti sitä polkua, jolta poikkeaminen johtaa kansalaisen oikeustoimien eteen. Tämä on iso asia. Tässä joudumme me lainlaatijat nöyrtymään sen tosiasian eteen, että emme ehdi pysyä tämän kehityksen mukana. Vaikka kuinka nopeasti pyrkisimme reagoimaan uusiin lainsäädännöllisiin haasteisiin, joudumme myöntämään, että tulemme aina askeleen perässä kehityksestä. Tässä talossa joudumme tietysti jo tämän tehtävämme mukaisesti pyrkimään siihen, että olemme nopeita lainsäädäntötyössä ja pidämme maassa laillisen järjestyksen tällä tavalla yllä, mutta valitettavasti työmme on yhä haastavampaa ennen muuta juuri tämän nopean teknologisen kehityksen vuoksi.

Minulle tuli tuossa yhtäkkiä mieleen, kun olen kuunnellut näitä puheenvuoroja, Martin Lutherin lausuma 1500-luvulta — en nyt muista, miltä vuosikymmeneltä, mutta ehkä 1530—1540-luvulta — kun hän seurasi oman aikansa lainvalmistelua ja silloin jo reagoi siihen, että lakeja tulee paljon, siis 1500-luvulla, jolloin maailma oli tietysti aivan toinen kuin tämä meidän nykyinen maailmamme tässä mielessä, vain kalpea aavistus tietysti tästä lainsäädäntötyöstä, mikä meillä on. Hän sanoi yksikantaan näin: "Mitä enemmän lakeja, sitä vähemmän oikeutta." Ja nyt me olemme, ystävät, tämmöisessä lakiviidakossa ja todella syvällä, ja tekijänoikeuslaki on yksi parhaimpia esimerkkejä tällaisesta retkestä yhä syvemmälle tuohon viidakkoon. Täällä on moni todennut, että valvonta on vaikeata, ellei suorastaan mahdotonta, monien tuossa laissa käsiteltyjen pykälien osalta. Tästä syystä tässä lakiviidakossa yhä suurempaan rooliin yhteiskunnassa todellakin astuu yhteiskuntamoraali, aivan kuin täällä on ansiokkaasti aikaisemmissa puheenvuoroissa todettu. Juuri tästä on kyse, kun lapsemme ja nuoremme kasvavat kodeissamme ja kouluissamme ja kun heistä tulee uuden teknologian käyttäjiä ja sitä kautta yhä useampien teosten käyttäjiä, siis siitä, mitenkä löytää kasvatustyöhön sellainen moraalipohja, jolta voimme lapset ja uuden sukupolven ohjata tähän yhä haasteellisempaan maailmaan.

Sitten sananen tästä jumalanpalveluskysymyksestä. Minun mielestäni tuo perustuslakivaliokunnan lausunto on erinomainen. Se tukeutuu asiantuntijakuulemiseen siellä valiokunnassa ja muissakin valiokunnissa, mutta erityisesti perustuslakivaliokunnassa näitten perustuslakiprofessoreiden asiantuntijakuuleminen on meillä kaiken pohjana. Mielestäni on aivan turha saivarrella tässä asiassa Raamatun tekijänoikeuskysymyksillä tai kirkon arkkitehtuurikysymyksillä jne. Tässä on kysymys siitä, että minun mielestäni sivistysvaliokunta osoittaa omaa rajoittunutta sivistystään erottamalla jumalanpalveluksen esimerkiksi opetustapahtumista ja saattamalla nämä jumalanpalvelukset tekijänoikeuskorvausten piiriin. Minusta se loukkaa, kuten perustuslakivaliokunnan lausunnossa todetaan, perustuslain 11 §:ää, jossa turvataan uskonnonvapaus, uskonnon harjoittaminen ja tunnustaminen, ja 6 §:ää, jossa puututaan uskontoon perustuvaan syrjintään ja kielletään se.

Selkeästi nyt sivistysvaliokunnan enemmistön valitsemalla linjalla jumalanpalvelus joutuisi huonompaan asemaan kuin muut julkiset tilaisuudet, esimerkiksi poliittiset tilaisuudet. Täytyy hämmästellä, että vielä tällä vuosisadalla uskonnonvastainen asenne saa tällaisia muotoja. Mielestäni tästä on syvimmältään kysymys. Perustuslakivaliokunnan mietinnössä on positiivisen uskonnonvapauden lähtökohta, eikä se missään nimessä ole miltään osin mitään uskontokuntaa syrjivä eikä mitään ihmisryhmää syrjivä, mutta tämä sivistysvaliokunnan mietintö kylläkin on. Kun tässä nyt ei ole kysymys edes tavattoman suurista rahoista, niin silloin joutuu ajattelemaan, että on kysymys periaatteesta. On surullista, että nimenomaan sivistysvaliokunnan kohdalla tässä talossa joutuu toteamaan, että se on ottanut tämän uskonnon harjoittamisen ja tunnustamisen osalta tällaisen linjan, joka ei mielestäni ole kestävä.

Seurakuntien työntekijöitten puolelta on todettu, että mahdollinen uusi käytäntö johtaa kohtuuttomaan byrokratiaan, kun on pidettävä kirjaa nyt sitten kaikesta, mitä siellä tapahtuu. Siis terve järki ja kohtuus ja oikeudenmukaisuus edellyttävät sitä, että pitäydytään perustuslakivaliokunnan linjassa. Kun sivistysvaliokunnan enemmistö vielä irrottaa tämän kohdan tästä lakiesityksestä ja koettaa sen saada seuraavilla valtiopäivillä ilmeisesti läpi, kun en usko, että se nyt muutoin menee, niin kyllä se mielestäni on sopimaton tapa hoitaa tällaista asiaa.

Lopuksi vielä summaus. Kun totesin aikaisemmin, että nimenomaan tämä lakiesitys osoittaa sen, että yhteiskuntamoraali on olennainen osa sitä, mitenkä tulevaisuudessa näitten asioitten kanssa selvitään ja itse olen kokenut koko elämäni, että jumalanpalvelus nimenomaan liittyy tähän moraaliseen todellisuuteen, niin se on aika lailla paradoksaalista, että sivistysvaliokunta tässä ikään kuin juuri sitä parasta asetta, jolla tätä yhteiskuntaa rakennetaan, tällä tavalla kohtelee asenteellisesti, minusta kielteisesti.

Esa  Lahtela /sd:

Arvoisa herra puhemies! Tässä lakiesityksessä puutun yhteen kohtaan vaan. Mietin oikeastaan äsken paikallani ollessani ennen kuin pyysin puheenvuoron, olenko kelvollinen edes puhumaan tästä siinä mielessä, koska edellä oli näitä kirkon asioista hyvin perillä olevia ja sieltä leipänsä saaneita ihmisiä. Asia koskee nimenomaan tätä kirkkomusiikkia ja hengellisiä teoksia, jotka tulisivat sitten myöhemmin aikanaan mahdollisesti tekijänoikeuskorvausten piiriin. Tosin se tässä nyt viivästyy, niin kuin äsken edellinen puhuja totesi, se jää sitten tulevien vaalien jälkeiseen aikaan. Itse kun olen toiminut kirkossa kaikkein matalimmassa virassa ja sitten olen kaikkein korkeimmassa virassa ollut elikkä olen kaivanut haudat ja soittanut kellot, niin siinä mielessä uskalsin kuitenkin tulla tänne toteamaan, siinä mielessä tunnen tämän asian. Vaikka en itse musiikin tuottaja ole ollutkaan, kuitenkin olen nähnyt, mitä kirkossa tapahtuu.

Mietin ed. Seppo Lahtelan kysymystä siitä, voisivatko nämä vanhat teokset ja jotkut asiat tulla korvauksen piiriin. Meillähän tapahtuu kuitenkin sillä tavalla, että kirkolliskokous aina muuttaa jumalanpalveluskaavoja ja tulee uusia asioita sinne ja joku uusi veisunpätkä johonkin sinne väliin, ja minusta olisi aika kohtuutonta kuitenkin, jos joku tilaustyönä joutuu tekemään tämmöisen ja siitä sitten jatkuvasti vain kilahtaisi euroja kirstuun sille henkilölle, joka on työkseen tehnyt jonkun uuden sävellyksen tai pätkän. Minusta tuntuu aika omituiselta se ajattelu, että yleensä tämä kirkkomusiikki ja -teokset saataisiin missään vaiheessa tekijänoikeuksien piiriin, koska kyse on kuitenkin enemmän monessa tapauksessa uskonnollisesta vakaumuksesta, tehdään antaumuksella sitä työtä, ei sillä tavalla rahankiilto silmissä. Todennäköisesti nuo sävellykset, mitkä on syntynyt, ovat todella hyviä, koska ne ovat eläneet vuosituhansia, -satoja, ja nämä uudetkin, jotka ovat syntyneet, uusi kirkkomusiikki, kaikuvat vielä todennäköisesti satoja ja jopa tuhansia vuosia. Sen takia minusta keskustelu, joka tässä nyt on käyty, on jollakin tavalla mennyt hakoteille. Itse olen kannattamassa sitä ajatusta, mitä tässä vastalauseessa todetaan siitä, jotta pidetään vähän erillään nämä kysymykset.

Toivon mukaan tässä eduskunnassa semmoinen perisuomalainen järki vielä löytyy eivätkä tämmöiset huuhaa-jutut valtaa alaa, joku asia pidettäisiin kuitenkin vielä vanhan kaavan mukaisena ja annettaisiin toimia niin kuin on toimittu tähänkin mennessä. Kyse ei minusta ole siitä, niin kuin jotkut totesivat, estänkö minä näiltä hyviltä teoksen tekijöiltä, liturgioitten kirjoittajilta tai säveltäjiltä, heidän oikeutensa johonkin korvaukseen, kyse ei minusta ole siitä, vaan tehtäköön joku muu järjestelmä, millä nämä korvataan. Todennäköisesti monet näistä saavatkin korvauksen jo tehdessään sitä. Sen takia kannatan vastalausetta ehdottomasti. Toivon mukaan täällä yli puolet on semmoista porukkaa, joka on tämän vastalauseen kannalla.

Minna Sirnö /vas:

Arvoisa puhemies! Muutama kommentti vielä aiheesta. Kirkkomusiikin osalta, kuten on jo aikaisemminkin täällä todettu, kyse on yhdenvertaisuudesta ja samaan aikaan myös vapaudesta harjoittaa ammattia ja tähän vapauteen liittyvistä oikeuksista ansaita työllänsä. Täällä sanottiin, miten hankala tämä systeemi olisi, jos jotakin ruvettaisiin perimään, niin se on kyllä rikka rokassa kirkollisverojemme rinnalla. Ruotsissa ja muissa Pohjoismaissa tämä summa, josta nyt puhumme, on siis 3—4 senttiä per jäsen per vuosi. Tuskinpa Suomen ev.lut. seurakuntakaan konkurssia tekisi, mikäli se tällaisen summan jossakin vaiheessa maksaisi.

Itse henkilökohtaisesti olen arvostanut kirkon syrjäytymisen ja eriarvoistumisen vastaista työtä. Arkkipiispa Vikström kuuluu eniten arvostamiini ihmisiin juuri tällä saralla esittämiensä kannanottojen takia. Siksi olen vähintäänkin pettynyt siihen, että ev.lut. kirkon taloudellisten etujen nimissä sallitaan, että uskonnonvapausteemaa käytetään lyömäaseena, ja että uskonnonvapauden nimessä sallitaan kirkon sisäinen syrjintä ja eriarvoinen kohtelu, mikä mielestäni sotii kaikkea sitä vastaan, mistä käsittääkseni kristillisyydessä on kyse.