Elinkeinoministeri Mauri Pekkarinen

Arvoisa puhemies! Uutiset talouden kehityksestä viime viikoilta, kuukausilta ovat olleet positiivisia. Rohkeimmat ennusteet ennustavat tälle vuodelle 2:n, jopa yli 3:n prosentin kasvua. Se tarkoittaa noin 5 miljardia kansantulon kakkuun lisää. Näyttää siltä, että tulkinta monesti on se: lama oli, tuli ja meni. Näin ei asianlaita kuitenkaan ole.

Monella talouden osa-alueella edelleenkin ollaan ja eletään vaikeita aikoja. Ei olla noustu likikään vielä siitä laman suosta, mihinkä vaivuttiin. Monet vaikeudet ovat voitettavana, ennen kuin voidaan sanoa, että lama on selkeästi ja yksiselitteisesti takana.

Kannattaa muistaa, että viime vuonna talous todella sukelsi 8 prosenttia alas. Se tarkoittaa, että noin 14 miljardin siivu lähti pois kansantulon kakusta. Päästäksemme takaisin siihen vuoden 2008 tasolle, kansantuotteen pitää kasvaa lähes 9 prosentilla. Siinä, missä suuremmasta luvusta tullaan alas 8 prosenttia, siitä alemmasta uudelleen ylös samalle tasolle pääseminen vaatii lähes 9 prosentin kasvua. Haaste on kova.

Keskimäärin Euroopan unionissa talouden pudotus oli 4,1 prosenttia ja euroalueella 4,2 prosenttia. Sukellus alas oli meillä noin kaksinkertainen Euroopan unionin muihin maihin verrattuna. Me lähdemme näin ollen paljon syvemmän montun pohjalta kuin useimmat muut Euroopan unionin jäsenmaat.

Mikä on syy siihen, että pudottiin syvälle? Niitä syitä on täällä käsitelty monia. Me olemme riippuvaisia maailmankaupasta, viennistä ja viennin vedosta jnp., enkä palaa siihen, mutta alleviivaan sitä, että yleisen laman ohella Suomeen iski myöskin kolmen keskeisen toimialan raju rakennemuutos. Metsäteollisuudessa se oli alkanut jo vähän aikaisemmin. Se jatkui yli tuon laman. Konepajateollisuudessa se alkoi oikeastaan samaan aikaan, kun lama meille iski. Monet suomalaiset toimijat siirsivät päätoimintojaan ulos, mutta alihankkijat eivät pystyneet täältä käsin enää ruokkimaan näitä päätoimittajia. Meillä on metalliteollisuuden, erityisesti konepajateollisuuden ja metallituoteteollisuuden, piirissä edelleenkin ongelmia, ja tätä erityisesti tarkoitin, kun sanoin, että kaikki ongelmat eivät ole voitetut. Muun muassa tällä toimialalla on vielä suuria, suuria ongelmia voitettavana edessä olevien vuosien aikaan. Kolmas tärkeä rakennemuutos liittyi ict-sektoriin. Me menetimme puolentoista vuoden aikaan 4 000—5 000 työpaikkaa nettomääräisesti tältä toimialalta.

Kaikki nämä rakennemuutokset eivät ole vielä voitetut. Ne yhdessä laman yleisen logiikan kanssa ovat aiheuttaneet ja aiheuttavat edelleenkin vielä suuria vaikeuksia. Kuitenkin talouden reippaaseen kasvuun saaminen on ehto ja edellytys sille, että Suomi tästä selviää kunnolla jaloilleen.

Sen kasvun aikaansaamisessa molemmilla komponentilla, työpanoksen määrällä ja tuottavuuden parantamisella, on tärkeä rooli. Työpanoksen määrä uhkaa kääntyä laskuun, ellei työuria voida pidentää. 144 000 ihmistä vähemmän on työiässä 10 vuoden päästä kuin oli viime vuonna. 378 000 ihmistä enemmän on yli 65-vuotiaita 10 vuoden päästä kuin viime vuonna. Muutos on suhteellisesti ottaen maailman suurin. Jos tämä tapahtuu, jos työpanoksen määrä vähenee tai jos se pysyy edes ennallaan, se tarkoittaa sitä, että taakse jääneen 15 vuoden keskimäärin 3 prosentin kasvu edellyttää nyt tuottavuuden kasvun nostamista alle 2 prosentista, mitä se on ollut, missä se on lähes maailman parasta, yli 3 prosentin, ja jos työpanoksen määrä kääntyy laskuun tuon 144 000 ihmisen verran, se edellyttää tuottavuuden nousua yli 4 prosenttia vuodessa, jotta se sama kasvu kyetään takaamaan, mikä taakse jääneitten vuosien aikaan on taakse todellakin jäänyt.

Yritän tällä kuvata, että kasvuun, siihen reippaaseen, yli 3 prosentin vuosikasvuun, pitkäksi, monen vuoden ajaksi pääseminen on kova haaste, johon tarvitaan sekä työpanoksen lisäämistä eli työurien jatkamista ja muita toimia että myöskin erittäin reipasta tuottavuuden parantamista. Tuottavuuden parantamisen tiellä osaaminen, tutkimus, innovaatiotoiminnat ovat niitä keskeisiä välineitä, millä tuottavuutta pyritään parantamaan.

Sanon tässä lyhyesti: Suomea uhkaa innovaatiovuoto. Mitä on innovaatiovuoto? Sitä, että me olemme rakentaneet erittäin suuren osaamispotentiaalin, nimenomaan koulutuksellisen ja tutkimuksellisen osaamisen potentiaalia. Suomessa on ylivoimaisesti maailman eniten tutkijoita, ylivoimaisesti eniten tutkijoita. Suomi käyttää perustutkimukseen maailman neljänneksi eniten varoja, ja monella muulla mittarilla voi mitata sitä, että me käytämme aika hyvin tähän innovaatioketjun alkupäähän rahaa. Mutta siinä vaiheessa, jolla tämä osaamispotentiaali generoidaan, muutetaan uusiksi tuotteiksi, kaupallistetaan, saadaan niille yritysalusta ja viedään ne maailmanmarkkinoille, tämä ketju ei toimi. Ongelma ei ole vain Suomen. Suomen tapaisista maista toinen, Ruotsi, on vähän samanlaisessa tilanteessa. Mitä enemmän satsataan tähän alkupäähän, mitä vähemmän ja heikommin se linkkiytyy yhteen tämän innovaatioketjun jatkon kanssa, sitä suurempia nämä ongelmat ovat.

Suomen yksi suuria haasteita — ennen kaikkea seuraavalle vaalikaudelle lankeava, ja vielä tämänkin vaalikauden aikaan pitää työtä tehdä — on löytää vielä paremmin toimivia lääkkeitä siihen, että tämä innovaatioketju toimii, että innovaatiovuoto voidaan estää, että ne panostukset, mitkä lähes 100-prosenttisesti verovaroilla laitetaan tähän innovaatioketjun alkupäähän, osaamiseen, tutkimukseen, perustutkimukseen, saadaan myöskin generoitumaan, muuttumaan työksi, toimeentuloksi täällä Suomessa. Se on iso haaste. Me tarvitsemme Tekesin toimintoja. Ne eivät yksin riitä. Niiden lisäksi tarvitsemme tämmöisiä massamaisempia toimintoja, kuten innovaatiokannustin, joka valitettavasti ei ole tämän budjetin budjettilakina, eikä rahaa täällä valtion budjetissa millään tavalla tämän tyyppiseen tarkoitukseen osoiteta. Me tarvitsemme tämän tapaisia uusia välineitä, joilla vastataan tähän haasteeseen, jonka halusin erityisesti tässä ottaa esille.

Toinen asia, minkä vain mainitsen, kun aika loppuu, keskustelussa siitä enemmän: Tämän budjetin yksi suurista asioista on nyt se, että tässä on nyt rahaa siihen suuren energiapaketin käytännön toteuttamiseen. Tänään valtioneuvostossa, huomenna tasavallan presidentin esittelyssä ovat lait, ja tässä budjetissa ovat nämä rahat. Näistä rahoista ja tästä energiapolitiikan uudesta linjasta sanon tässä alkajaisiksi vain yhden asian. Näillä toimilla tähdätään nyt siihen, mitä asiaa näköjään julkinen sana ei ole jaksanut paljon pohdiskella viimeisten viikkojen aikaan lainkaan. Tässä hankitaan ja luodaan edellytykset sille, että ihan oikein erilaisten päästöllisten energiaraaka-aineiden käyttöä voidaan radikaalisti ajaa alas ja vastaavasti uusia vaihtoehtoja nostaa esille.

Myös kivihiilen alasajo ... (Puhemies: 7 minuuttia!) Sanon vielä sen, jos puhemies sallii. Kivihiiltä käytettiin vielä ennen lamaa meillä lähes 40 terawattitunnin verran. Esimerkiksi turvetta, joka on saanut paljon eräässä lehdessä suurta huomiota, käytettiin 26—27 terawattituntia. Nyt se paketti ja ne rahat, mitä on täällä, merkitsevät sitä, että näitä muita, kuten öljyä ja ennen kaikkea turvetta, voidaan näillä toimilla ajaa alas, mutta niitä toimia, joilla ihan oikein niillä alueilla, joissa kivihiiltä paljon käytetään, kivihiiltä voitaisiin ajaa alas, vielä valitettavasti joudutaan odottamaan. Mutta hallitus omalta osaltaan luo ja tuo sekä lainsäädännön että myöskin rahat myöskin tämän haasteen voittamiseksi, joka on varsinainen ympäristön kannalta, päästöjen kannalta iso haaste — sekä välineet että rahat.

Jouko Skinnari /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kysymys on, toteutuvatko Suomen osalta uusiutuvan energian tavoitteet näillä toimenpiteillä, joita hallitus täällä esittää.

Sitten tämä vienti, joka on joka tapauksessa Suomen tulevaisuuden peruspilari. Miten viennin osalta valtio voisi olla vahvemmin tässä mukana niin, että pienet ja keskisuuret yritykset pärjäisivät näillä globaaleilla markkinoilla, jotta me päästäisiin tässä eteenpäin? Juuri tähän innovaatiovientiin ja sen ongelmiin liittyy muun muassa laivanrakennusteollisuus ja sen häviäminen Suomessa. On erittäin suuri vaara, että kun STX tuli nyt sitten tämän Suomen laivanvarustuksen omistajaksi, niin yksi toisensa jälkeen täältä tulee lähtemään pois, koska laivoja tehdään STX:n osalta kolmessa muussa maassa Euroopassa.

Vielä lopuksi kysymys: Miten EU-tukien käsittelyä voitaisiin nopeuttaa niin, että yritykset eivät joudu odottamaan sillä tavoin kuin tällä hetkellä?

Kyösti Karjula /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kiitoksia ministeri Pekkariselle hyvästä ja johdonmukaisesta puheenvuorosta ja erityisesti siitä kohdasta, jossa tartuitte tämän suomalaisen innovaatioarvoketjun toimintaan. Suomessa on todella tutkijoita. Elikkä sitä kautta me emme ole pystyneet avaamaan tiedelähtöistä yritysten uusperustantaa. Minusta on häpeä Suomelle, mitenkä vähän olemme saaneet liikkeelle nimenomaan tiedelähtöistä yritysten uusperustantaa. Tässä mielessä on äärimmäisen tärkeää, että nyt tällä hallinnonalalla me lisäämme edelleen määrärahoja, me luotamme näihin olemassa oleviin rakenteisiin. Ehkä on korkea aika kysyä, ovatko sittenkään nämä rakenteet riittävät. Millä tavalla työ- ja elinkeinoministeriön hallinnonalan ja opetusministeriön välistä yhteistyötä vahvistetaan ja tätä kautta nimenomaan niitä oppimispolkuja, jotka tuottavat riittävän määrän kansainvälistä osaamista?

Marjo Matikainen-Kallström /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Aivan kuten täällä nyt on tullut esiinkin, meille on tulossa mittava uusiutuvan energian paketti, ja tukea nyt jaetaan vähän yhteen sun toiseen asiaan, jotta pystymme toteuttamaan ne uusiutuvan energian vaatimukset meille, joihin me olemme sitoutuneet.

Täällä edellisetkin puhujat ovat ottaneet esille tämän innovaatiopolitiikan ja sen kokonaisketjun. Itse olisin enemmänkin huolissani en siitä osaamisesta, vaan nimenomaan siitä, miten koordinoidaan se osaaminen; meillä on osaajia eri puolilla, erilaisissa yhteisöissä, erilaisissa keskuksissa tekemässä sitä hyvää työtä, mutta se, että se koordinoituisi sillä tavalla, että tulisi todella niitä tuloksia ja niitä uusia innovaatioita. Nimenomaan näkisin ympäristöpolitiikan puolen alueella, että meillä olisi suuri mahdollisuus, joka hyödyntäisi myöskin meidän tarpeitamme eli akkuteollisuutta, nanoteknologian hyväksikäyttöä ja monta, monta muuta asiaa, joilla pystytään tehostamaan toimintoja.

Erkki Virtanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun tässä on innovaatiosta puhuttu, niin Valtiontalouden tarkastusvirasto on juuri antanut eduskunnalle kertomuksensa viime vuoden toiminnasta. Osana sitä virasto esittää aika laajaa ja perusteltua kritiikkiä suomalaista innovaatiopolitiikkaa kohtaan ja vaatii itse asiassa tällaista laajempaa innovaatio-ohjausohjelmaa, jossa siis yhdistetään ja — vähän samaan tapaan kuin ed. Matikainen-Kallström edellä sanoi — vaalitaan tätä kokonaisuutta. Kysyisin: Oletteko tutustunut Valtiontalouden tarkastusviraston näkemyksiin tältä osin? Jos olette, tai vaikka nyt ette olisikaan, mikä on oma käsityksenne nimenomaan tästä laajemman ohjauksen tarpeesta?

Oras Tynkkynen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Energiapolitiikasta vastaavana ministerinä te, ministeri Pekkarinen, olette varmaankin paras henkilö arvioimaan, miten tämä hallituksen energiaveropaketin tarkistus vastaa julkisuudessa esitettyihin kysymyksiin. Onko teidän mielestänne nyt turvattu, että ajojärjestys ei joissakin voimalaitoksissa muutu niin, että vähäpäästöistä maakaasua korvattaisiin runsaspäästöisillä kivihiilellä tai turpeella?

Toinen energiaveropakettiin liittyvä kysymys, joka on jäänyt hyvin vähälle huomiolle julkisessa keskustelussa, on siihen liitetty merkittävä parannus sähkön mikrotuotannon edistämisestä. Kuulisin mielelläni teidän arviotanne siitä, minkälaisia mahdollisuuksia näette toisaalta energiapolitiikan kannalta siinä, että tuetaan hajautettua sähköntuotantoa kotimaisilla uusiutuvilla energialähteillä, ja toisaalta sitten innovaatio- ja elinkeinopolitiikan kannalta, koska meillä Suomessa on tämän alan osaamista ihan vietäväksi asti.

Bjarne Kallis /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kyllä ministeri osoitti, että hän osaa asiansa: tietää syyn, minkä takia Suomi putosi enemmän kuin muut maat, mainitsi, että se johtuu vientiriippuvuudestamme ja myöskin viennin rakenteesta. Suomen viennistä lähes 80 prosenttia tulee suuryrityksiltä, kun taas monessa monessa Euroopan maassa pienten yritysten osuus on selvästi suurempi kuin se on Suomessa. Ja se, että kotimainen kysyntä ei laskenut yhtä paljon kuin pelättiin, johtuu juuri siitä, että meillä on Suomessa paljon pieniä ja keskisuuria yrityksiä, jotka ovat kilpailukykyisiä ja joilla olisi vientimahdollisuuksia. Kysynkin: Eikö tätä ole otettu huomioon niin, että viennin edistämistä ja asiantuntemusta pienille ja keskisuurille yrityksille tarjottaisiin selvästi enemmän kuin tänä päivänä?

Elisabeth Nauclér /r(vastauspuheenvuoro):

Ärade herr talman! Jag vill beröra två för Åland viktiga saker, men också för Finland som helhet. Helsingin Sanomat skriver i dag om vindkraften på Åland och möjligheten att förse hela landet med vindkraft. En svår fråga som visar behovet av att självstyrelsesystemet reformeras.

Finland går med på användandet av förnyelsebar energi också för Ålands del och det är därför rimligt att stödsystemet omfattar Åland, som på det sättet hjälper Finland att uppfylla EUs mål. Det är nu min förhoppning att minister Pekkarinen kommer att förhandla fram en lösning i samråd med Ålands landskapsregering så att vi får in den åländska vindkraften i det finska nätet.

Den andra för Åland viktiga frågan är att få de nya båtar som ett åländskt rederi har planer på att bygga under finsk flagg. Sannolikheten är större om fartygen byggs i Finland. Att fartygen byggs i Åbo är viktigt för Finland. Vi vet att förhandlingar pågår men vi vet också att det måste finnas beredskap för att bygga två fartyg i en serie. Ett rederi beställer alltid ett fartyg med en option på ett andra.

Jag vill därför fråga minister Pekkarinen: Har ni beredskap för ett statligt finansieringssystem för två fartyg så att vi kan räkna med finska byggen?

Elinkeinoministeri Mauri Pekkarinen

Arvoisa puhemies! Tässä tuli monta kysymystä. Yritän kootusti niihin vastata.

Ensinnäkin tähän innovaatiojärjestelmään ja sen toimivuuteen. On ihan totta, että erilaisia havaintoja esitetään. Myöskin tämä tarkastusviraston raportti on yksi raportti, joka sukeltaa jollakin tavalla siihen maailmaan. Meillähän on oma kansallinen innovaatiostrategia, jonka tämä eduskunta on käsitellyt. Minusta se on kumminkin verrattomasti paljon parempi asiakirja kuin tämä Valtiontalouden tarkastusviraston raportti, joka analysoi vain joltakin kulmalta tätä maailmaa.

Ylipäänsä kysymys siitä, mitä sitten pitäisi tässä tehdä, jotta se toimisi nykyistä paremmin — mehän olemme toimineet hyvin: siis nyt viimeksi meidät rankattiin maailmassa innovaatioympäristön osalta ensimmäisestä kolmannelle sijalle, kilpailukyvyn osalta Wef:n tuore raportti asetti meidät maailmassa seitsemännelle tilalle, ja sitä rataa. Mutta siitä huolimatta, että näin sijoitutaan, minusta se on kaiken aikaa uhka, että se osaamispotentiaali valuu täältä pois, että me emme kykene sitä hyödyntämään. Siinä tarvitaan monia toimia, myös niitä, mitä ed. Skinnari ja monet muut täällä ihan hyvin esille toivat.

Minusta ensinnäkin meidän pitää sitä 2,08 miljardin suuruista innovaatiorahoitusta, joka koostuu perustutkimuksesta, soveltavasta tutkimuksesta, varsinaisesta kehittämistyöstä ja vastaavasta, kyetä entistä enemmän kohdentamaan tänne, ihan sinne soveltavampaan päähän. Me kaikki riemusta hypimme, kun meillä on yliopistouudistus ja paljon pannaan rahaa yliopistoihin jnp. ja tällä tavalla. Niitä tutkijoita jo nyt meillä on ylivoimaisesti enemmän kuin missään muualla maailmassa jnp. Mutta se ei auta, elleivät nämä ole oikeassa suhteessa, panostus tähän alkupäähän ja sitten siihen jatkoon, ja tästä syystä, niin kuin sanottu, sitä pitää siihen soveltavampaan päähän käyttää.

2 miljardista eurosta käytetään noin 300 miljoonaa euroa Suomessa varsinaisiin yritysten tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiohankkeisiin, ja 1 780 miljoonaa euroa käytetään siihen perustutkimukseen tai sen luonteiseen tutkimukseen, kehittämistyöhön. Tämä suhde, sanon sen ihan suoraan, minun mielestäni ei ole tässä ajassa ihan oikealla kohdalla. En ole vaatimassa pois rahaa esimerkiksi yliopistoilta, mutta siinä lisässä, mitä jatkossa käytetään, pitää minun mielestäni tämä totuus huomioida.

Sen ohella on tämä varhaisen vaiheen riskirahoitus. Me emme ole maailman napa keskellä suuria markkinoita, joihinka markkinaraha ilman muuta rientää ottamaan vahvaa riskiä tullen aina yliopistoihin sisään asti ja kaivaen sieltä parhaat innovaatiot. Ei, me emme vielä ole sellainen maailman napa. Tästä syystä me tarvitsemme toimia, joilla muun muassa verotuksellisin keinoin vähän houkutellaan niitä vieraita pääomia tulemaan tänne, tulemaan mukaan tietoineen, taitoineen, rahoineen sen riskin kantoon, mikä on sen koulutuspotentiaali, tutkimuspotentiaali, jolle se luo periaatteessa edellytykset täällä.

Tästä syystä me tarvitsemme myöskin tätä innovaatiokannustinta. Toistan, että vaikka Tekes on hyvä, sitä maailmalla matkitaan ja se on hyvä, se ei riitä, koska maailmalla, lähes kaikkialla muualla läntisessä maailmassa, on myös tällaisen kohdennettavan innovaation rahoitus — Tekes on sen ohella tällainen massamenettely — joka on verokannustin tai verovähennysoikeus, joka voitaisiin myöntää silloin, kun yritys käyttää resursseja nimenomaan joko tuotantoprosessien uudistamiseen, tuottavuuden parantamiseen tai johtamisen, liiketoiminnan ja managementin kansainvälistymisen tarpeisiin. Näistä menoista ja kuluista yritys voisi tehdä vähennyksiä, ja toivon, että seuraava hallitus tällaisen ottaa käyttöön.

Täällä oli monia edustajia, jotka kiinnittivät huomiota vientiin ja viennissä erityisesti pk-sektoriin. Mehän lisäsimme viennin varoja, kiitos eduskunnan, erittäin paljon tänä vuonna edellisestä vuodesta. Nyt se koko potti, mikä ensi vuodelle esitetään, ei ole niin suuri kuin niitten lisäysten jälkeen, mutta suurempi kuin se on moneen moneen vuoteen ollut, toki nyt sitten ensi vuodellekin esitettävä. Ja jos eduskunnalla on tilaisuus ja mahdollisuus lisätä rahaa, niin jos minun pitää panna prioriteettiin ne asiat, mihinkä toivon ministeriöni puolella lisättävän, vaikka se ei ole kovin populääriä, kun menet tuonne kentälle, niin siitä huolimatta pidän erittäin tärkeänä, että se voisi olla nimenomaan viennin rahoitus ja siinä fokustettuna nimenomaan tänne pieneen ja keskisuureen yritystoimintaan.

Mitä tulee telakkaelinkeinoon — jos minä vastaan siihen vielä toisena laivanrakennukseen yleensäkin — STX on, niin kuin täällä on todettu, tavattoman tärkeä asia. Ed. Skinnari, että tulee varmasti asia oikein sanotuksi: kyllä ne vienninedistämistarpeet, joita esimerkiksi STX:llä tai muilla telakoilla meillä on ollut, on hoidettu hyvin. Tämä on sellaista toimialaa, että valtio tukee ja takaa sekä sen telakan, joka ensin rakentaa laivan, eikä sitten lopu siihen se homma. Sama valtio joutuu rahoittamaan myös sen ostajan. Samaan aikaan meillä on osittain päällä sekä telakan rahoitus että ostajan rahoitus. En kyllä tiedä suoraan sanottuna muilla toimialoilla vastaavaa. Mutta tämä on maailman käytäntö, ja tätä me teemme.

No, sitten me tiedämme, että kun me olemme erikoistuneet — meillä STX on nimenomaan Turussa erikoistunut — se tarkoittaa sitä, että se on hieno juttu silloin, kun siellä on juokseva tilauskanta. Mutta kun tilauskanta maailmassa sukelsi 90 prosenttia, ei ole vain tullut Turkuun nyt sitten valitettavasti tilauksia. Hallitus on periaatteessa osoittanut vihreätä valoa sellaiselle hankkeelle, jossa muuan suomalainen taikka ahvenanmaalainen (Puhemies: 5 minuuttia!) yritys olisi valmis lähtemään toimiin tilaamaan laivoja. Sanon vaan ihan lyhyesti, koska kaikki nämä tiedot eivät ole sillä tavalla edes julkisia: ne vastaantulot, millä valtio on ilmoittanut valmiutensa, ovat mitoituksiltaan sellaisia, että minä en ole ihan varma, onko niihin edes siihen saakka mahdollista saada kaikkea notifiointia EU:lta. Kaikki ne tuet eivät ole edes notifioituja. Mutta tässä kyllä voi sanoa, että kuitenkin joku raja pitää olla sillä, minkä verran sitä hädänalaista telakkateollisuutta kukaan olisi Suomen rajojen sisällä, täällä Manner-Suomessa tai tuolla Ahvenanmaalla tai missään tahansa muualla ... määräänsä enempää me emme voi hyväksyä sitä, että sitä telakkateollisuuden akuuttia päivänkohtaista ongelmaa käytetään tässä nyt hyväksi. Me olemme sitoutuneet jo nyt Euroopan mitassa ainutkertaisen mittaisiin tukiin, mutta niin kuin sanottu, joku raja kuitenkin pitää silläkin olla.

Jouko Skinnari /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Puutun tähän telakka-asiaan, koska minulla oli tilaisuus eduskunnan parlamenttivaltuuskunnan yhteydessä tavata STX:n johtoa Soulissa. Ja tämä ei ole kyllä minusta enää yksistään mikään rahakysymys, vaan se on myös kauppapolitiikkaa siinä suhteessa, miten me Etelä-Korean kanssa näitä asioita hoidamme, ja tässä mielessä tämä liittyy varmasti tähän kokonaisuuteen. Mutta joka tapauksessa kysymys on 20 000 työpaikasta heijastusvaikutuksineen Suomessa, ja sen takia tämä STX on suomalaiselle teknologiateollisuudelle erittäin tärkeä asia ja hyvä esimerkki.

Toinen tapaus oli lannoiteteollisuus, jonka tämä hallitus myi kokonaisuudessaan norjalaisille. Siinäkin oli paljon sellaista osaamista, joka tällä tavoin menetettiin. Nyt on kysymys Nokiankin osalta siitä, millä tavoin me pystymme pitämään tämän Nokian tässä. Ja yleensäkin it-teollisuuden osalta meillä on kaikki tämä verkkotoiminta täysin hajallaan, koska Sonera aikanaan annettiin pääasiassa ruotsalaisten käsiin.

Elinkeinoministeri  Mauri  Pekkarinen

Arvoisa herra puhemies! Ihan tähän yksityiskohtaan tästä STX:stä vielä. Mitä nimenomaan tämän telakan hankkeisiin tulee, niin minä en ole nähnyt, että hallituksella ja telakkayhtiöllä olisi ollut erimielisyyksiä siitä, mihinkä asti ja kuinka paljon valtiovalta voi tulla sitä telakkayhtiötä vastaan. (Ed. Skinnari: Rahasta ei ole kysymys!) — Aivan oikein, se täytyy, edustaja, tunnustaa. — Mutta minä en nyt oikein tiedä, mistä sitten on kysymys, kun kerran meillä on yhteisymmärrys siitä, millä tavalla, EU:n hyväksymällä tavalla, vielä niin kuin niihin hyväksymisen raameihin sopivalla tavalla, valtio tulee sitä telakkaa vastaan.

Kysymys nyt tässä akuutissa, päiväkohtaisessa tilanteessa on siitä, kuinka pitkälti valtiovallan pitäisi mennä vastaan sitä mahdollista varustamoa — en viitsi puhu nimeltä mistään — kuinka pitkälle sitä pitäisi mennä vastaa. Riittääkö kohtuus ja se, minkä EU kenties vielä hyväksyy, vai pitäisikö mennä vielä pitemmälle? Hallitus on tässä mielessä ilmaissut valmiutensa mennä niin pitkälle kuin sen vain suinkin nähdään olevan lakien ja EU-säädösten mukaan mahdollista.

Mauri Salo /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Meillä on aika iso ongelma edessä. Meillä on paljon tietoa, taitoa, osaamista, ja sitä kyetään täällä vielä tuotteistamaan, mutta tuotteeksi valmistaminen onkin sitten jo eri juttu. Ja tässä tullaan siihen, että meidän pitäisi oikeasti käydä avointa keskustelua suomalaisesta kustannusrakenteesta ja pitäisi etsiä vastausta siihen, millä tavalla me ratkaisemme sen, että meillä on käytännössä 30 prosenttia liian korkea kustannustaso, ja tässä varmasti ministerilläkin riittää pohdittavaa. Arvoisa ministeri, onko näkyvissä minkään näköistä toivoa siitä, että tästä vihreästä teknologiasta voisi tulla semmoinen puoli-Nokia?

Anne-Mari Virolainen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri ottikin jo esiin, että innovaatiovuoto on meillä riski. Mutta toinen riski meillä on se, että kasvuyrityksiä on varsin vähän verrattuna esimerkiksi muihin pohjoismaihin tai muihin vauraisiin valtioihin. Usein meitä verrataan Israeliin, jossa viimeisen 10 vuoden aikana on tuotettu yli 15-kertainen määrä pörssilistattuja yhtiöitä. Tekes on aivan hyvä instrumentti, mutta ongelmamme on se, että panokset jaetaan liian pieniin osiin ja liian laajalle alalle. Esimerkiksi pääomasijoitusten keskikoko Suomessa on vain murto-osa siitä, mikä olisi kasvua aikaansaava summa. Otitte myös esiin varhaisen vaiheen riskirahoituksen puutteellisuuden, ja kysynkin teiltä, arvoisa ministeri: mitkä ovat ne toimenpiteet, jotta saamme oikean panos—tuotos-suhteen, jotta kasvuyritykset aidosti alkaisivat kukoistaa?

Päivi Lipponen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kasvu edellyttää aina hyvän alustan. Täällä on ministerin suulla todettu, että meillä on hyviä tuloksia innovaatioympäristössä ja kilpailukyvyssä. Mutta tosiasia on se, että Suomi on tipahtanut viimeisen seitsemän vuoden aikana tästä tietoyhteiskuntakehityksen kärjestä aivan takariviin. Meillä on järjestelmiä, jotka eivät keskustele keskenään, muun muassa Tampereen seudulla 300 kappaletta. Ja kun tutkitaan muita tilastoja, niin paljastuu, että julkisten palveluiden kohdalla olemme tavoittaneen jopa Mongolian tässä tipahtamisvauhdissa.

Haluaisin kysyä ministeriltä: Kuinka on mahdollista, että tämmöisenä aikana me olemme päästäneet meidän tietoyhteiskunnan näin rapautumaan? Koska me puhumme innovaatiotaloudesta ja Suomessa on käymässä valtava talouden rakennemuutos, eikö olisi tärkeätä, että olisimme tässä teknologiassa ihan huipulla?

Mikko Kuoppa /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin pirkanmaalaisena kansanedustajana tunnustus ministeri Pekkariselle Kuitu Finland käynnistyy uudelleen. Se on erittäin hyvä ja merkittävä tapaus.

Tähän työllisyys- ja tuotavuusasiaan. Ministeri puhui tuottavuuden noususta. Kyllä tuottavuus ja työllisyys liittyvät hyvin olennaisesti yhteen. Jos työttömyys on korkea, niin tuottavuus putoaa. Mitä korkeampi työllisyysaste, sen parempi tuottavuus. Elikkä työllisyyttä pitää pystyä parantamaan.

Sitten yksi konkreettinen asia. Keski-Suomessa UPM:n Kaipolan tehtaalla on siistauslaitos, ja ympäristökeskus on siellä antanut luvan polttaa tätä siistausjätettä. Pirkanmaalla Metsä Tissue -tehdas Mäntässä on siistauslaitos, mutta Pirkanmaan ympäristökeskus ei ole antanut polttaa tätä jätettä ja tämä jäte on jouduttu ajamaan kaatopaikalle. Ja nyt jos tulee jätevero, niin se merkitsee Metsä Tissuelle noin kuuden miljoonan euron lisälaskua, joka merkitsee noin sadan työntekijän palkkaa, ja on vaarassa, että nämä työntekijät irtisanotaan.

Arvoisa ministeri, mitä tehdään tässä, jotta saadaan tämä ongelma ratkaistua? Metsä Tissuella on valmius muuttaa kattiloita niin, että jäte voitaisiin polttaa siellä.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällä on puhuttu näistä innovaatioista minusta vähän liikaakin. Jos talous maapallolla on menossa huonompaan suuntaan, niin kuin Kauppalehti juuri tänä päivänäkin totesi, niin kysymme varmasti, että mikä silloin olisi vientiteollisuusmaalle se kaikkein odotuskelpoisin toimiala, jonne kannattaisi tuottaa jotakin. Ja se on varmasti ympäristöteknologia ja siihen liittyvä energiateknologia. Olisiko se nyt mahdollista, arvoisa ministeri, että hallitus kokeilisi, että satsataan sinne, jos siellä jotakin on, ja katsotaan, mitenkä käy? Nimittäin tämmöinen yleishakuammunta ja retorinen ulvahtelu ei kyllä taida kovin paljon nyt tässä tilanteessa tuottaa. Sitten toinen asia ... Eikä tulekaan, kun se loppui tuo aika.

Toimi Kankaanniemi /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Hallitus kerää ensi vuonna energiaveroilla ja sitten vielä jäteveron kiristyksellä aikamoiset summat, lähelle miljardin lisää varoja. Kuitenkin energiapolitiikkaan täällä budjetissa luvataan yhteensä 137 miljoonaa euroa rahaa. Siinä on toki kasvua, summa kaksinkertaistuu, mutta siitä huolimatta kysyn: Onko todella niin, että meillä ei ole varaa sijoittaa vielä enemmän tähän uusiutuvan energian tuotantoon, varmistamiseen ja nopeuttamiseen?

Siihen ketjuun sitten liittyy se, että meidän alemmanasteinen tiestömme on luvattoman heikossa kunnossa, ja jos ja kun energiakuljetukset lisääntyvät voimakkaasti, niin tiestö joutuu entistä hankalampaan tilanteeseen. Tästä pitäisi hallituksen kantaa myös huolta samalla tavalla kuin Kemera-rahoista, jotka ovat tavattoman tärkeitä tämän koko ketjun toimivuuden kannalta.

Hannu Hoskonen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ministeri Pekkarinen on erinomaisesti puolustanut kotimaisen energiantuotannon asemaa, ja siihen liittyy aina kotimaisen turpeen käyttö. Te olette tehnyt vahvasti työtä EU:n puitteissa, että saataisiin tälle turpeelle vahvempi asema niin, että se olisi hyväksytty polttoaine jatkossakin niin, ettei kotimaista raaka-ainetta tarvitsisi alas ajaa. Sehän aiheuttaisi jatkossa kivihiilen käytön lisääntymisen. Kysynkin teiltä: Onko turpeen käyttöä koskevassa neuvottelussa EU:ssa tässä suhteessa tapahtunut mitään?

Toinen kysymys koskee kaivosalaa. Suomessa on monta lupaavaa kaivoshanketta tällä hetkellä vireillä. Talouspoliittisen ministerivaliokunnan päätöksen mukaan näihin on saatavissa tietynlaisia investointitukia. Onko näihin moniin, moniin kaivoshankkeisiin, joita on vireillä, varattu budjetissa riittävästi määrärahaa, että ne paikallisesti työllisyyden kannalta tärkeät hankkeet voidaan käynnistää?

Jouko Laxell /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Yksinyrittäjän palkkatuki ei ole ollut kovinkaan suosittu. Tämä johtuu osin siitä, että sitä myönnetään alueille, joilla yrittäjiä ei muutenkaan ole paljon. Toinen syy lienee, ettei palkkatukea ole markkinoitu paljoakaan. Palkkatukea saaneille yrittäjille on tuesta ollut hyötyä. Milloin yksinyrittäjän palkkatuki saadaan valtakunnalliseksi? Miten aiotte markkinoida palkkatukea yksinyrittäjille niin, että sitä laajasti hyödynnetään? Juuri nyt, kun olemme kasvu-uralla, olisi paras aika toteuttaa palkkatuki koko maassa.

Miapetra Kumpula-Natri /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Innovaatioista ei voi puhua liikaa tai ainakaan tehdä liikaa, mutta me kovasti vielä puhumme vanhoilla nimillä. Tekes, sekin nykyään kattaa paitsi teollisuuden myös palvelujen kehittämisen, ja kun sitä rahoitusta voivat hakea myös julkiset organisaatiot, niin, ministeri Pekkarinen: Miten paljon me käytämme Tekes-varoja tällä hetkellä teidän ylimmässä ohjauksessanne myös julkisen palvelutuotannon parantamiseen?

Me tarvitsisimme aivan erinomaisia sosiaalisia innovaatioita tässä tilanteessa, jossa valtiontaloudesta puhuttaessa pitäisi puhua nyt näistä suurien summien sisällöistä. Teidän budjettialallanne tämä on kyllä aika hankalaa. Täällä on kaikki siirtomäärärahoja ja miljardit vilisevät silmissä. Siksi haluan puuttua sisältöön. Onko teidän korviinne tullut ne huolet monilta yrityksiltä, että tänä päivänä samanlaisten menestystarinoiden rakentaminen ei onnistuisi kuin se onnistui Kera-aikana? Ainakin minulle on tullut ikävän monta tällaista terveistä, että Finnvera ei toimi niin kuin sen toivottaisiin toimivan. Pankeilta ei saa rahaa, koska marginaalit ovat niin pienet (Puhemies: Minuutti on taas täysi!) ja pankit eivät ole kiinnostuneita pienestä rahoituksesta.

Timo Juurikkala /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ensin täytyy ed. Hoskosen innoittamana todeta turpeesta, että sen päästöt ja muut ympäristöhaitat ovat niin voimakkaat, että älköön sitä edistettäkö millään erityisellä konstilla.

Puhemies! Varsinainen kysymykseni liittyy tähän innovaatio- ja vienninedistämisasiaan ja metsäteollisuuden puolelle siinä. Nyt olen saanut semmoisen käsityksen, että energiapuun osalta tukia on luvassa paljonkin ja kuitupuupuolellakin on kaiken näköistä tapahtumassa, mutta sitten vähän vähemmän tuolla puutuote- ja puurakentamispuolella. Minulla on vähän huoli siitä, olisiko tässä aihetta kehittää innovaatio- tai investointitukimalleja tai muita toimenpiteitä, joilla saadaan puurakentamiseen vauhtia. Tässä pilottivaiheessa esimerkiksi kerrostalojen ja suurten julkisten rakennusten rakentaminen puusta tulee selvästi kalliimmaksi kuin perinteisistä materiaaleista, ja tässä tarvittaisiin semmoinen tukielementti, jolla tämä saataisiin liikkeelle sillä tavalla tässä vaiheessa, ennen kuin rakennusala on oppinut tätä puuhaa kunnolla tekemään.

Jyrki Yrttiaho /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ministeri Pekkarinen totesi aivan oikein, että valtiot kantavat kaikki riskit, sekä laivaa rakentavan yrityksen riskit että tilaajavarustamon riskit. Mutta pitää muistaa, että Suomi on valinnut myös telakkateollisuuden osalta sellaisen omistajapolitiikan, että se ei puutu omistajana mitenkään tämän maan kehitykseen, toisin kuin Ranska ja monet muut maat, jotka nyt ovat pystyneet ohjaamaan suurien kansainvälisten telakkayhtiöiden tilauksia myöskin oman maansa telakoille. Suomi seuraa sivusta mutta kantaa riskit. Marraskuussa meillä on Turussa 10 000 laivanrakentajaa vailla työtä. Turun kaupungin työttömyysprosentti nousee yli 20:n. Budjetissa ei ole sanaakaan tästä kysymyksestä, eikä ole mitenkään varauduttu Varsinais-Suomen erittäin nopeasti vaikeutuvaan tilanteeseen. Mitä te aiotte tehdä muuta kuin sen, että veitte energiaveroesityksellä myöskin maakaasun vetomahdollisuuden ja voimalahankkeet Varsinais-Suomesta?

Kari Rajamäki /sd(vastauspuheenvuoro):

Puhemies! On ihan selvää, että meillä pitää olla vahvemmat työkalupakit keihäänkärkien, energiateollisuuden ja myös riskirahoituksen järjestämiseksi, ja kyllä tässä kansallinen asia on varmistaa, että meidän keskeinen vientiteollisuutemme on kilpailukykyistä ja että se voi kehittyä. Näin muutkin maat tekevät muun muassa metsäteollisuutensa puolesta. Tältä osin esimerkiksi EU-tuissa Portugali ja Saksa tukevat vahvasti omaa metsäteollisuuttaan. Me olemme vähän kuin katsomossa siellä ministeriaitiossa. Esimerkiksi Stora Enson osalta on täysin anteeksiantamatonta se, että 35,2 prosentin äänivalta yhtiökokouksissa ei johda mihinkään muuhun kuin Stora Enson toimitusjohtajan selän taakse menoon silloin, kun kannattavaa toimintaa ajetaan muka globaalin kapasiteetin alasajon merkeissä alas. Esimerkiksi Sanomapainon ja monen muun johto ihmettelee, että on merkillistä, että jollain yrityksellä on varaa yhtäkkiä kannattavaa tuotantoa vaan lopettaa ja ilmoittaa: hankkikaa jostain muualta. Stora Enson tiettyjä erikoislaatuja (Puhemies: Minuutti on mennyt!) eivät Stora Enson muut tehtaat voi edes toimittaa.

Elinkeinoministeri Mauri Pekkarinen

Arvoisa puhemies! Minä löysin yhden paperin ja haluan näyttää, miltä se näyttää. Tämä on sekä ed. Pulliaisen että joidenkin muidenkin teidän kysymykseen siitä, olemmeko me laittamassa rahaa, tutkimus-, teknologia-, innovaatiorahaa nimenomaan tänne ympäristö-, energia- ja ilmastosektorille. Tämä kertoo siitä, mitä on tapahtunut muutamassa vuodessa. Nyt kun laitetaan tähän vielä 2010, mennään tänne näin ja ensi vuonna 2011 mennään vielä korkeammalle. [Puhuja näyttää paperia.]

Ed. Pulliainen, tekään tuskin uskallatte väittää, että tämä kovin paljon kovempaa vauhtia voisi mennä, siis vuoden 2005 alle 50 miljoonasta 250 miljoonaan euroon vuonna 2010. (Ed. Skinnari: Paljonko on Nokian osuus?) — Nokia ei näitä rahoja saa ollenkaan. Se saa ihan muuta rahaa. Ei sillä ilmasto- ja energiainvestointeja ole.

Toinen asia, tähän samaan innovaatiorahoitukseen liittyen tämä palvelusektori ed. Kumpula-Natrin puheenvuoron johdosta: Meillä oli Euroopan unionin normisto, millä tavalla ja minkälaisia palveluja voidaan innovaatiorahoittaa. Sillähän ei aikaisemmin ollut niin väliä kuin nyt on osin tämänkin ansiosta, mutta osin tämmöisen tietoisen poliittisen ratkaisunkin seurauksena. Me olemme kyllä muuttaneet fokusta niin, että nykyään rahoitetaan entistä enemmän nimenomaan palvelusektoria. Noin puolet kaikesta Tekesin rahasta, ed. Kumpula-Natri, on tällä hetkellä palvelusektorille menevää rahaa. Suurin yksityinen tämän alan tämmöinen teknologiainnovaatio-ohjelma ovat innovaatiot sosiaalipalveluissa. Valtio laittaa 120 miljoonaa euroa rahaa tähän hankkeeseen, jossa idea on yrittää kehittää nyt sekä niitä palvelutuotantoprosesseja, alaan liittyvää johtamista, alan erilaisten teknisten vempaimien palvelukonseptien rahoittamista jne., seitsemän vuoden aikaan 120 miljoonaa, ja yksityisen sektorin edellytetään panevan toiset 120 miljoonaa euroa. Me olemme näissä asioissa lähteneet ihan tähän suuntaan. Erittäin hyvin perustelitte syyt, minkä takia pitää laittaa, ja näin myöskin laitetaan.

Mitä tulee vielä tähän teknologiateollisuuteen ja telakkateollisuuteen, ja sitten vielä tähän tämä maakaasuverokin sotkettiin tässä kysymyksessä. En tiedä, oliko se minulle osoitettu vai hallitukselle, mutta minä en suostu ottamaan kyllä minkäänlaista mustaa pekkaa siinä, että maakaasuvero meinasi tulla niin korkeaksi kuin meinasi tulla. Jos ei teille tullut se selväksi, että minä koko ajan olin sitä mieltä, että niin ei saa menetellä, niin sanon nyt sen tässä ääneen. En sitä sanoisi, mutta kun te annoitte siihen syötön, niin minun on pakko se sanoa. Ei se tästä leviä tästä porukasta. (Ed. Skinnari: No, ei se tästä leviä!) — Minä tiedän, että tästä porukasta tällaiset jutut eivät kyllä todellakaan leviä.

Mitä tulee sitten tähän metsäteollisuuteen vielä: Kun täällä käytiin keskustelua ydinvoimasta ja energiankulutuksesta, siitä, kuinka paljon sähköä tarvitaan, olivat monet teistäkin, jotka sanoivat, että juu, että nyt siinä käy niin kuin Metla ennustaa, että se on 9 miljoonaa tonnia (Puhemies: 3 minuuttia!) suurin piirtein se kartongin ja paperin tuotantomäärä, mihinkä nyt ajaudutaan pysyvästi. Monet olivat sitä mieltä. Nyt jo tiedetään, että tämän vuoden paperin ja kartongin tuotanto nousee lähelle 12:ta miljoonaa tonnia. Tullaan lähelle sitä 13,8 miljoonan tonnin huippua. Minkä takia puhun paperista ja kartongista? Sen takia, että se yksittäisenä tuoteryhmänä parhaalla mahdollisella tavalla indikoi sitä, mitä metsäteollisuudessa käy. Onneksi tämä kysyntä kuitenkin sen kilpailukyvyn ja tuottavuuden parantamisen erilaisten toimien seurauksena, joita on tehty, on parantunut.

Muuten jaan huolen siitä, mitä ed. Rajamäki sanoi tässä, että valitettavasti nyt sitten kaikkea sitä ei valtion piiskalla tai porkkanalla ole kyetty pitämään pystyssä, mikä monen meidän mielestä olisi pitänyt pystyä, mutta siinä ei nyt vaan ole kerta kaikkiaan onnistuttu.

Mitä vielä tulee nyt sitten (Puhemies: 4 minuuttia!) siihen, paljonko budjetissa on tähän energiarahaa. Ed. Kankaanniemi sanoi, että 138 miljoonaa, tai mitä sanoittekaan. Nyt olennaista on kuitenkin se, että siellä on valtuutta ensi vuodelle yli 200 miljoonaa euroa yhteensä, koska rahaahan voidaan käyttää, eikö niin, ed. Kankaanniemi, vain sen verran, mikä aikaisemmista valtuuspäätöksistä realisoituu maksettavaksi vuodelle 2011 plus sitten ne valtuuspäätökset, jotka tehdään 2011 ja jotka johtavat jo vuoden 2011 aikaan myöskin rahankäyttöön. Mutta määräänsä enempää ei keretä vuonna 2011 käyttää tätä rahaa, mutta tämä uusiutuvan energian rahapotti nousee sinne 350 miljoonaan euroon. Ensi viikolla tarkemmin esittelen sen paketin sitten asteittain. Kyllä tämä minusta näiltä osin on erittäin hyvin mennyt.

Mitä tulee vielä tähän energiaverotukseen, siihen, menikö se nyt kohdalleen kaiken kaikkinensa. Se muutos, mikä tehtiin, oli luvalla sanottuna välttämätön. Kun sitä yritettiin kytkeä jollakin tavalla tähän turpeeseen, niin siinä, mitä tehtiin maakaasun ja kivihiilen niin kuin keskinäisen verokohtelun osalta, turpeella ei ollut niin kuin minkäänlaista roolia. (Puhemies: 5 minuuttia!)

Nimeltä mainitsematon julkaisu yritti kaiken aikaa jollakin tavalla kytkeä nämä asiat toisiinsa. Me tiedämme, ei Helsingissä ole vaihtoehtoja. Mitkä ovat vaihtoehdot? Todelliset vaihtoehdot ovat kivihiili ja maakaasu, eikö niin? Ja näin lähes kaikilla paikkakunnilla; vain yksi paikkakunta, Tampere nimeltä mainiten, on oikeastaan ainut paikkakunta, jonka kohdalla joku muu kuin tämä parivaljakko kivihiili ja maakaasu ovat keskenään ... (Ed. Tiusanen: Kyllä Kotkakin on sellainen!) — No, Kotka voi olla pieneltä osalta. Niitten määrä on niin kuin peanuts kaiken kaikkinensa.

Kaiken kaikkinensa se iso kysymys on, että me olemme nyt kyenneet tekemään ratkaisuja Suomen maakuntien kanssa siitä, että me ajamme maakunnissa alas päästölliset polttoaineet. Myös turpeen määrä asteittain vähenee, mutta ei sitä kokonaan voida ajaa alas sen takia, että turvetta tarvitaan siinä polttoprosessissa ja se on välttämätön, että sitä käytetään kaiken kaikkinensa.

Mutta te ette, ed. Tiusanen — minä kuuntelin eilen teidän puheenvuoroanne — te ette ollut lainkaan huolissanne siitä, että meillä käytetään lähes kaksinkertainen määrä kivihiiltä. Se aiheuttaa päästöjä. Se on se iso juttu. Nyt niiden päätöksentekijöiden, jotka itse asiassa kunta- ja laitostasolla ovat niitä todellisia (Puhemies: 6 minuuttia!) päätöksentekijöitä, on ryhdyttävä toimenpiteisiin. Valtio tarjoaa pitkälle, ojentaa niille kättä, jopa niin tämä malli, minkä olemme rakentaneet, että kun minä menen Ylivieskaan tai Jyväskylään tai Helsinkiin, minä joudun ylivieskalaisille ja jyväskyläläisille sanomaan, että siellä kyllä te saatte uusiutuvan edistämiseksi tämän ja tämän määrän tuen, mutta me olemme luvanneet täällä Helsingissä, Espoossa ja täällä rannikkoalueella, hiilialueella, antaa vielä reippaasti enemmän tukea. Tämä on se päätös, minkä me olemme tehneet, ja nyt on kohtuullista, että niissä äsken sanotuissa rannikon laitoksissa ja niissä kunnissa, jotka valtaosaltaan omistavat näitä laitoksia, ymmärretään ...

... ja vähitellen myöskin sitten siellä kivihiili muutetaan päästöjä aiheuttamattomaksi raaka-aineeksi.

Työministeri Anni Sinnemäki

Arvoisa puhemies! Työllisyystilanteesta: Työttömyys on kääntynyt laskuun. Se on oikea suunta. Menneen taantuman aikana varmasti se tärkein saavutus hallituksen elvyttävällä politiikalla ja työllisyystoimiin satsaavalla politiikalla on ollut se, että olemme välttäneet massatyöttömyyden. Työttömyys ei koskaan noussut niin korkealle kuin monet tässäkin salissa pelkäsivät. Tämä asia on sellainen, josta meille kaikille tulee olemaan hyötyä tulevina vuosina. 1990-luvulta meillä on kipeitä kokemuksia siitä, että hyvin suuri osa silloin työttömiksi jääneistä ei koskaan päässyt takaisin työelämään.

Nuorisotyöttömyydestä: Nuorisotyöttömyys on myös kääntynyt laskuun. Se on kääntynyt laskuun voimakkaammin kuin yleinen työttömyys. Tästä voidaan kiittää sitä, että työmarkkinoilla on taas elämää: ihmisiä palkataan enemmän kuin aikaisemmin, avoimia työpaikkoja on enemmän kuin aikaisemmin. Siitä voidaan kiittää myös sitä, että nuorten työttömyyden vähentämiseen on satsattu paljon. On mietitty, mihin rahaa laitetaan, ja sitten sitä rahaa on käytetty. Nuorille on tarjottu ammatillista koulutusta, ammattistarttia, työpajapaikkoja, nuorten neuvojia on lisätty työ- ja elinkeinotoimistoissa, on lisätty rahaa nuorten palkkaamiseen sekä kuntiin, järjestösektorille että yksityisiin yrityksiin. Palkkatukea yksityisiin yrityksiin on markkinoitu Sanssi-kortin avulla. Se on ollut yhtenä mahdollisuutena 14 000 nuorella, ja yli 2 000 nuorta on työllistynyt sen avulla. Uskon itse vahvasti siihen, että nuorisotyöttömyys tulee alenemaan aika reipasta tahtia tämän syksyn aikana ja myös ensi vuonna sekä siksi, että työmarkkinat vetävät, että sen tähden, että tähän puoleen on satsattu rahaa.

Sitten niitä asioita, joissa meillä on kyllä mielestäni paljon haasteita ja joiden ratkaiseminen ei myöskään ole aivan helppoa. Meillä on korkeasti koulutettuja työttömiä tällä hetkellä enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Keskusteluissa voidaan tietenkin käydä läpi sitä, minkälaisia virhearviointeja meillä on tehty koulutuspolitiikassa, onko koulutettu joillekin aloille liikaa. Epäilemättä on, mutta tavalla tai toisella niiden ihmisten, jotka ovat hankkineet itselle koulutuksen, täytyisi löytää itselleen työtä, tekemistä ja elämänura. Tässä on kyllä vielä paljon tekemistä.

Työ- ja elinkeinotoimistojen osalta korkeasti koulutetut antavat aika usein voimakasta kritiikkiä sitä palvelua kohtaan, jota he saavat, ja tätä kritiikkiä tulee erityisesti siellä, missä ei ole erikoistuneita korkeakouluneuvojia. Työ- ja elinkeinoministeriö yhteistyössä korkeasti koulutettujen ammattijärjestöjen kanssa pyrkii löytämään ratkaisuja siihen, että palvelu korkeasti koulutetuille työttömille olisi mahdollisimman hyvää. Olemme myös rahoittaneet erityisiä hankkeita, joilla on pyritty houkuttelemaan korkeasti koulutettuja aloittamaan omaa kunnianhimoistakin yritystoimintaa. Tämä on tietenkin aika hidas tie, eivätkä niistä myönnetyistä määrärahoista vielä kaikki suinkaan ole tehneet kauppaansa. Korkeasti koulutettujen osalta näyttää nyt siltä, että vastavalmistuneet työllistyvät jo hieman paremmin kuin esimerkiksi vuosi sitten, mutta niiden, jotka ovat nyt olleet työttöminä jo jonkun aikaa, tilanne on vaikea. Yksityisiin yrityksiin palkkatuettuun työhön Sanssi-kortin avulla voidaan palkata korkeasti koulutettuja 20—29-vuotiaita niissä tilanteissa, joissa heidän työttömyytensä on kestänyt puoli vuotta.

Ehkä sitten yleisestä työllisyyspolitiikasta, Suomen pärjäämisestä. Ensi vuonna aktiiviseen työvoimapolitiikkaan ja työllistämistoimiin satsataan 530 miljoonaa euroa. Me saamme tällä aikaiseksi noin 90 000 henkilön joukolle jonkinlaisen ratkaisun. Se on iso joukko ihmisiä. Me saavutamme aktivointiasteen, joka on kohtuullisen hyvä, yli 25 prosenttia. Toinen puoli on tietenkin se, (Puhemies: 5 minuuttia täyttyy!) mistä äskeisessäkin keskustelussa puhuttiin, että hallituksen talousarvio sisältää muun muassa uusiutuvan energian ohjauskeinojen paketissa paljon sellaista rahaa, jolla toivottavasti pystymme synnyttämään uusia yritysideoita, uutta työtä, sellaista työtä, joka sitten ratkaisisi monen nyt työtä vailla olevan tilanteen.

Jukka Gustafsson /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Oli jotenkin oireellista eikä se voinut johtua lyhyestä ajasta, että ministeri ei sanonut sanaakaan pitkäaikaistyöttömyydestä, joka on erittäin voimakkaasti vuoden aikana kasvanut, 40 prosenttia. Tähän ei istu pätkääkään se, että hallitus on nyt leikannut viime vuoden määrärahatasosta, kun lisäbudjetit lasketaan, yhteensä 60 miljoonaa euroa, koska juuri pitkäaikaistyöttömät vaativat tänä päivänä pitkäkestoista, räätälöityä, korkeatasoista jatkokoulutusta. Ja toistan, minkä olen joskus sanonut, että on se traagillista, että Tampereen yliopistoon on helpompi päästä opiskelemaan kuin Tampereella työvoimapoliittiseen koulutukseen.

Sitten näistä korkeasti koulutetuista. Minulla on tiedossa ammattikorkeakouluneuvoston esitys siitä, että meillä on ammattikorkeakouluissa satoja, käytännössä tuhansia, projekteja, joissa voitaisiin valmistuneita sijoittaa kohtuullisen pienellä panoksella (Puhemies: Minuutti on täysi!) täydentämään koulutusta ja saamaan järkevää työtä. Mitä aiotte tehdä?

Arto Satonen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri kävi hyvin läpi sen, kuinka tehokkaasti on pystytty taistelemaan tätä nuorisotyöttömyyttä vastaan, joka vuosi sitten tässä salissa oli kaikkein suurin ongelma. Siellä on myöskin niitä, joita ei tullut mainituksi: ammatilliseen koulutukseen paljon lisäpaikkoja ja muuta. Siellä on tehty todella hyvää työtä.

Mutta on totta, kuten ed. Gustafssonkin sanoi, että pitkäaikaistyöttömyydestä tulee se ongelman ydin jatkossa, koska kun työmarkkinat vetävät paremmin, niin helpommin työllistyvät työllistyvät automaattisesti. Mutta se ongelma ei kyllä ratkea sillä, että sinne pistetään muutama kymmenen miljoonaa lisää, vaan se vaatii ihan uudenlaisia toimintamalleja. Meillä on muutamia hyviä esimerkkejä, esimerkiksi Kinnulassa, Paltamossa sellaisia malleja, joissa on aivan aidosti otettu Tanskan mallin mukaisesti kokonaisvaltaisesti haltuun se työtön ja sillä tavalla, että rakennetaan niitä putkia niin, että katsotaan, mitkä ovat ne syyt, minkä vuoksi hän ei työllisty. Kysynkin ministeriltä: Onko mahdollista viedä tähän suuntaan pitkäaikaistyöttömyyden ratkaisua?

Paula  Sihto /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Työvoiman tarjonta uhkaa jo lähivuosina supistua, koska työmarkkinoille tulevien ikäluokkien koko on pienempi kuin sieltä poistuvien. Työuransa aloittavat ikäluokat ovat noin 65 000 henkeä ja työelämästä poistuvat ikäluokat runsaat 80 000 henkeä. Vajetta työvoiman suhteen syntyy siis koko ajan tulevien vuosien aikana. Toisaalta meillä on työttömiä varsinkin nuorissa, ja osa akateemisen koulutuksen saaneista on ilman työpaikkaa. Kysyisinkin: Onko ministeriössä tehty laskelmia siitä, mille aloille syntyy työvoiman tarvetta eniten, ja pystytäänkö koulutuksen, kuten oppisopimuskoulutuksen, tai muitten työllisyyspoliittisten toimenpiteitten avulla tulevaisuudessa saamaan avoimet työpaikat ja työvoima paremmin kohtaamaan?

Erkki Virtanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Teitä, ministeri Sinnemäki, on tässä viime aikoina arvosteltu eikä aivan aiheettakaan 60 miljoonan häviämisestä tältä pitkältä momentilta. Mutta voin lohduttaa teitä, että tässä kuulemani perusteella te-toimistoissa on tunnettu jonkinlaista sympatiaa sitä kohtaan, että se raha on hävinnyt, ei siksi, ettei siellä tunnistettaisi sitä tarvetta, päinvastoin he kyllä tarvitsevat ne rahat, vaan siksi, että työntekijöitten voimat eivät enää riitä. Tehtäviä on entistä enemmän, ja tuottavuusohjelma leikkaa, ja toimintamenojakin ollaan nyt vähentämässä 2—4 prosenttia ensi vuodelta. Aivan sama koskee myöskin ely-keskuksia. Työvoimakoulutuksen järjestäminen ei enää onnistu yksinkertaisesti siksi, että siellä ei ole ihmisiä tekemässä sitä työtä. Huolestuttaako tämä teitä millään tavalla? Miten aiotte huolehtia omalta osaltanne siitä, ettei tämä kehitys jatku niin, että välttämätön koulutus jää toteutumatta siksi, ettei ole koulutuksen järjestäjää?

Outi Alanko-Kahiluoto /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Työ- ja elinkeinoministeriössä on tällä kaudella työskennellyt luovan työn strateginen hanke, ja kaikki se, mitä tähän mennessä olen hankkeesta kuullut, on ollut hyvin innostavaa. Hankkeen tarkoituksena on ollut luovan työn toimintaedellytysten parantaminen eri tavoilla. Arvoisa ministeri Sinnemäki, onko työ- ja elinkeinoministeriössä jo päädytty joihinkin konkreettisiin ehdotuksiin luovan työn toimintaedellytysten parantamiseksi sekä luovien alojen työpaikkojen määrän kasvattamiseksi?

Sari  Palm /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ensin retorinen kysymys ministerille: Mikä teistä on massatyöttömyyttä, jos ei se, että nuorista joka viides nuori on työttömänä? Sanssi-kortista sen verran, että minusta on oireellista, että koulutettujen nuorten on näiden lukujen valossa noinkin vaikea tällaisella tuella saada työtä. Mitä se kertoo sitten siitä, miten kouluttamattomat nuoret saavat?

Äskeisen keskustelun aikana, edellisen ministerin aikana, en ehtinyt saada suunvuoroa, sen verran hiljainen tyttö, niin kysyn nyt teiltä: Mitä Temmissä voitaisiin tehdä sen eteen, että yliopisto-opiskelijat työllistäisivät itse itsensä yritysmaailmaan, ja voitaisiinko tukea yritysyhteisöjä opiskelijapiireissä? Tiedän, että Aalto-yliopistossa toimii (Puhemies: Minuutti!) tällainen 2 000 nuorta käsittävä yritysyhteisö, joka kerää osaamista ja parhaita kokemuksia, niin että nuorten on koulutuksen jälkeen helppo perustaa yritys.

Pirkko Ruohonen-Lerner /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Työurien pidentämisestä puhutaan paljon, mutta käytännössä esimerkiksi ikääntyvien työttömien työllistäminen takkuilee. Kun pitkän työuran tehnyt henkilö haluaisi passiivisen työttömyyden sijaan osallistua itsensä lisäkouluttamiseen, tarjotaan hänelle työvoimakoulutusta, johon sisältyy työssä oppimista. Ammattitaitoisten ja kokeneiden työntekijöiden kohdalla työssä oppiminen tarkoittaa usein sitä, että he tekevät jopa kuukausien ajan palkatta samaa työtä, jonka he varsin hyvin osaavat ja josta heille aiemmin maksettiin palkkaa. Mahdollisuus työllistyä työssäoppimispaikkaan on lähinnä teoreettinen, sillä työnantajalle on edullisempaa ottaa tehtävään aina uusi harjoittelija. Kysynkin ministeri Sinnemäeltä: Miten pitkän työuran tehneiden työttömien hyväksikäyttöä työmarkkinoilla voitaisiin välttää ja vähentää, ja miten ikääntyvien työttömien työllistymistä voitaisiin aiempaa paremmin edistää?

Työministeri Anni Sinnemäki

Arvoisa puhemies! Työ- ja elinkeinotoimistoista saamani palaute tämän vuoden aikana on ollut sen kaltaista, että he itse ovat olleet aika tyytyväisiä määrärahojen tasoon. Määrärahat ovat riittäneet paremmin kuin viime vuonna, ja niiden käyttö on ollut suunnitelmallisempaa. Ja se huoli, joka heillä on ollut, on se, saadaanko pitää myös ensi vuonna se määrä henkilökuntaa, joka tänä vuonna on tekemässä näitä töitä. Nämä toimintamenomäärärahathan kuuluvat ministeri Pekkariselle, ja olemme yhteistyössä hänen kanssaan sopineet, että tätä 51 momentin määrärahaa käytetään sillä tavalla, että ne henkilöt, jotka ovat olleet työllistettyjä työ- ja elinkeinotoimistoissa, voivat jatkaa myös ensi vuonna, jotta olisi riittävästi henkilöitä palvelemassa ihmisiä.

Se työ on hyvin rankkaa tietenkin: ratkoa ihmisten ongelmia hyvin vaikeassa tilanteessa. Mutta jos tämän vuoden osalta ajatellaan, että erilaisia aktivointitoimenpiteitä, koulutusta, työharjoitteluja ja palkkatuettua työtä, on tarjottu lähemmäs 100 000 ihmiselle, mikä taitaa olla enemmän kuin yhtenäkään vuonna tällä vuosituhannella, niin kyllä minusta näyttää myös siltä, että työ- ja elinkeinotoimistoissa ihmiset ovat pystyneet tekemään sitä työtään ja tarjoamaan erilaisia ratkaisuja työtä vailla oleville.

Pitkäaikaistyöttömyyden osalta — sehän on kasvanut viimeisen vuoden aikana ja todennäköisesti tulee kasvamaan myös pitkälle ensi vuoteen, koska työttömyys on kasvanut tätä ennen hyvin voimakkaasti. — tietenkin yksi tapa puuttua siihen, mitä tällä hetkellä ja myös ensi vuonna tehdään aktiivisesti, on pyrkiä vähentämään edes niiden ihmisten määrää, jotka ovat työttöminä yli kolme kuukautta, eli mahdollisimman tehokas ja nopea palvelu työttömyyden alussa, jotta ihmiset etsisivät ja löytäisivät työtä mahdollisimman nopeasti.

Toinen tapa on se, että tehostamme sitä, millä tavalla ne kaikkein parhaat käytännöt työllistämisessä otetaan käyttöön. Ministeriössä tehdään tällä hetkellä välityömarkkinastrategiaa, jossa yksi keskeisistä tarkoituksista on se, että kartoitamme eri puolilta Suomea kaikkein tehokkaimmat ja parhaimmat käytännöt vaikeasti työllistettävien osalta ja pyrimme sitten levittämään niitä. Ja tätä välityömarkkinastrategian työtä voidaan myös ensi vuonna hyödyntää, jotta nämä määrärahat, joita meillä on, saadaan mahdollisimman tehokkaasti käyttöön.

Sitten yksi syy siihen, minkä takia tällä hallituskaudella taantumasta ja kasvaneesta työttömyydestä huolimatta tullaan saavuttamaan korkeampi aktivointiaste kuin viime hallituskaudella, on siinä, että olemme ottaneet käyttöön mahdollisuuden omaehtoiseen koulutukseen. Korkeasti koulutettujen osalta (Puhemies: Kolme minuuttia!) tämä on yksi niistä mahdollisuuksista, joilla he voivat täydentää omaa koulutustaan, jotkut voivat päättää opintonsa. Se on yksi niistä keinoista, joilla voidaan auttaa korkeasti koulutuettuja.

Ehkä vielä kysymyksistä siihen, että koulutuksen ennakoinnissahan eli siinä, mitä osaamista työmarkkinoilla pitäisi olla, me olemme tehneet opetusministeriön kanssa yhteistyötä tällaisessa ennakointihankkeessa, jossa kansantalouden tasolla katsotaan sitä, minne ainakin koulutusta tarvitaan. Tätä normaalia työvoimapoliittista koulutusta, jota koko ajan annetaan, totta kai pyritään suuntaamaan nimenomaan niille aloille, joilla on parhaat mahdollisuudet työllistyä.

Arvoisa puhemies! Jotkut kysymykset jäivät vastaamatta, mutta tämä nyt oli jo pitkä puheenvuoro.

Esa Lahtela /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Onko ministeri tietoinen siitä, jotta työvoimakortistoissa on aika paljon henkilöitä, mitkä eivät sinne kuuluu. Tuossa oltiin evästystilaisuudessa maanantaina, ja siellä ely-keskuksen joku työvoimapäällikkö totesi, jotta joillekin isketään leima, että vuosi semmoista aikaa, että ei kukaan ota häneen yhteyttä eikä ihmisen tarvitse tulla työvoimatoimistossa. Sehän kuvaa sitä tilannetta, että siellä on ihmisiä, jotka eivät työnhakijoiksi kuulu. Eikö nämä pitäisi jotenkin saada sinne oikeaan putkeen, eläkkeelle tai mikä se onkin sitten se tie?

Sitten toinen asia: Onko ministeriössä tiedostettu se, jotta kunnat ovat erilaisia? Olin eilen Kuntapäivillä tuossa kuntamarkkinoilla Kuntatalolla, ja siellä Kuntaliiton edustajat, jotka vastaavat näistä ideoinneista, sanoivat, että on monia kuntia, joissa talous on niin tiukalla, että vaikka odotetaan kunnilta kuitenkin tämmöistä aktiivitoimenpidettä, niin siellä ei ole vaan rahaa ja sitten tämä työllistäminen ja tämän tyyppinen aktivointi jää kokonaan hunningolle. Ja jopa uskalsi joku sieltä todeta, että eikö tähän voisi olla tämmöistä korvamerkittyä rahaa jotenkin vaikka pienemmässä mitassa, jolloin se ohjautuisi varmasti tähän työllistämiseen.

Aila Paloniemi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Työvoimapolitiikan määrärahat kohdentuvat valtaosin juuri työttömäksi joutuneisiin, mutta esimerkiksi yli kaksi vuotta työttömänä olleisiin rahaa käytetään enää muutama prosentti. Kuten täällä on nyt todettu, pitkäaikaistyöttömyys on lisääntynyt ja myös nuorentunut. Minäkin kaipaisin vielä jämerämpiä otteita nimenomaan pitkäaikaistyöttömyyden hoitoon, pitkäaikaistyöttömien terveystarkastuksiin jne., jos puhutaan terveydenhuollon asiasta.

Ja haluaisin tietää, onko totta, että työvoimapoliittisessa hankerahoituksessa ei hyväksytä liikuntaa lainkaan aktivointitoimeksi ja -keinoksi työttömille eli kuntoa ylläpitävää toimintaa, vaan se olisi kiellettyä. Näin minulle tänään kerrottiin. Sen sijaan opetus- ja kulttuuriministeriön tavoitteenahan on edistää vahvasti kaiken ikäisten ihmisten liikuntaa ja kuntoliikuntaa ja sitä kautta hyvinvointia. Jos tämä pitää paikkansa, niin minusta tässä ei kyllä sitten hallinnonalojen välinen koordinaatio toimi lainkaan.

Arja Karhuvaara /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olisin kysynyt, miten tällä hetkellä on tilanne yritysten oppisopimuskoulutuksessa ja millä aloilla sitä on, jos sitä ylipäätäntä ottaen tällä hetkellä on.

Merja Kuusisto /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Nuorisotyöttömyys on kyllä suuri ongelma tällä hetkellä, kun ajattelee, että 40 000 nuorta on ilman työtä. Se vastaa suhtkoht suuren maalaiskunnan tai pienen kaupungin koko väestöä, 40 000. Te-toimistoista tulee kyllä hyvin paljon viestiä siitä, että heillä ei ole mahdollisuutta vastata näitten nuorten tarpeisiin, aktivointitoimenpiteitä ei ennätetä tehdä määräajassa ja sitten jossain vaiheessa on ollut myös ihan taloudellisia vaikeuksiakin, kun valtiolta ei ole riittävän ajoissa tullut lisää määrärahoja, jotta näihin aktivointitoimenpiteisiin olisi voitu ryhtyä.

Sitten pitkäaikaistyöttömissäkin on nyt nuoria eli yli vuoden jo työttöminä olleita nuoria, alle 24-vuotiaita. Nimenomaan heihin pitäisi myös panostaa tällä hetkellä. Tämä on niin suuri ongelma, kun miettii. (Puhemies: Minuutti!) Se koskettaa vanhempia, isovanhempia ja varsinkin näitä nuoria. Se on suuri ongelma, kun miettii tulevaisuutta, kun ei ole mitään näkymää, kun ei ole työpaikkaa, kun on valmistunut oppilaitoksesta.

Jyrki Yrttiaho /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Pitkäaikaistyöttömyys Varsinais-Suomessa kasvoi vuodessa 70 prosentilla, joka neljäs nuori on työttömänä. Marraskuussa meillä 10 000 laivanrakentajaa odottaa työurien jatkumista ja joulua tietysti, ja hallitus samaan aikaan supistaa työllistämismäärärahoja 60 miljoonalla, leikkaa palkkatukea 17 miljoonalla, ei osoita mitään Varsinais-Suomelle tähän työllisyyskriisiin. Me olemme saaneet 3 miljoonaa Kompassi-hankkeeseen, jolla koordinoidaan valtion rakennemuutostoimia Turun seudulla. Se on sellaista saattohoitoa, vaikka todellisia työllistämistoimia tarvitaan, ja niitä ei hallitus esitä budjetissa eikä ole esittänyt myöskään tässä telakkakriisissä.

Sanna Perkiö /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Akateemisten työttömyys on nyt vähän tällainen uudenlainen ongelma taikka ilmiö. Tässä on monta kertaa käytetty sanontaa "korkeasti koulutettu". Mitä tällä korkeasti koulutetulla varsinaisesti tarkoitetaan? Onko tämä tohtoritaso vai ihan maisteritaso, joka tässä on kyseessä, ja mitkä ovat ne alat näissä korkeasti koulutetuissa, jotka ovat pahimmin työttömyyden kourissa tällä hetkellä?

Markku Pakkanen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Nuorisotyöttömyys on todellakin hälyttävä ongelma, niin kuin täällä on kuultu monessa puheenvuorossa, noin 40 000 nuorta on siinä. Toimenpiteet ovat kyllä tuottaneet tuloksia, mutta toki niitä vaadittaisiin vielä lisää. Itse kiinnittäisin huomiota, kun, ministeri, puhuitte puheenvuorossanne kovasti korkeasti koulutetuista ja kannoitte heistä huolta. Paljonko heitä on noin lukumääräisesti, ja onko se nyt niin suuri ongelma kuitenkaan, kun verrataan johonkin nuorisotyöttömyyteen?

Työllistämistoimenpiteitä kaivataan ja työvoimakoulutusta on järjestetty. On oppisopimuskoulutusta, täsmäkoulutusta, missä te-keskus ja esimerkiksi ammattikurssikeskukset järjestävät koulutusta, on yhteiskoulutusta yrityksien ja työvoimatoimiston välillä. Nämä ovat kuitenkin vanhoja toimenpiteitä. Haluaisin kysyä, mikä on, arvoisa ministeri, teidän uusia tuloksia tuottava työllistämistoimenpide, millä nimenomaan pureudutaan pitkäaikaistyöttömyyteen ja tämän tyyppiseen työvoimaongelmaan.

Miapetra Kumpula-Natri /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Juuri uusia toimenpiteitä tarvittaisiin. Ainakin meillä Vaasassa on hengen haukkomisen paikka, kun huomataan, mitä de minimis -säännös tarkoittaa. Pitkäaikaistyötön ei voi koskaan mennä samaan paikkaan, jossa hän on kerran ollut puolen vuoden työllistämisessä mukana. Mitä tehdä nyt, mitä teillä on uusia ideoita pitkäaikaistyöttömien hoitamiseen, aktivoimiseen ja heidän työelämään mukaan saamiseensa?

Nuorisopuolella nuorisotyöpajat kärsivät, meillä on 40 000 työtöntä. Sekin on paljon, mutta jos tahtoa olisi, me voisimme purkaa tätä työttömyyttä nuorisotakuulla, mennä aivan 0 prosenttiin. Vaasan kokoisessa kaupungissa on 436 työtöntä nuorta. Meillä on kaupungissa yli 5 000 työntekijää. Onko teillä joitain konkreettisia uusia ideoita? Puheenjohtaja Urpilainen on esittänyt tätä nollatoleranssia nuorisotyöttömyyteen, nimenomaan kuntia käyttämään sitä työvälineenä tässä. Mitä te esitätte uutta?

Erkki Virtanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kiitän yllättävästä puheenvuorosta.

Kyllä minulla kysymyksiä riittää tai ainakin kommentteja.

Ministeri Sinnemäki, se on nyt vaan niin, että kun siellä te-toimistoissa tätä työvoimaongelmaa hoidettiin todellakin viime vuonna tällä työllistämisellä, niin on aika lailla kaukaa haettu ratkaisu se, että työllistämistuella palkatut työntekijät hoitavat työttömien ongelmia. Ongelma on se, että työllistetyt otetaan jostakin, niille pitää opettaa, siihen menee vakinaisten työntekijöitten aikaa. Te-toimistoissa sairauslomat ovat voimakkaasti lisääntyneet, ne ovat pitkittyneet, ja koko ajan valtion tuottavuusohjelma leikkaa niin työhallintoa kuin tietenkin muutakin valtionhallintoa, tehtävät lisääntyvät, porukka vähenee. Kyllä voi olla, että tuottavuus, tai sitten tämmöinen näennäistuottavuus, kasvaa. Valtiontalouden tarkastusvirasto kiinnitti huomiota siihen, (Puhemies: Minuutti!) että tämä tuottavuusohjelma ei ole todellista tuottavuutta, vaikuttavuus on ihan eri juttu.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kulttuuriministeri Wallin aloitti täällä iltapäivällä kertomuksensa budjettiasioista kertomalla nuorison hyväksi satsaamisesta, ja se on ollutkin merkittävää. Aivan täsmälleen samalla tavalla työministeri aloitti tästä samasta aiheesta, ja olen samaa mieltä edelleenkin, että tämä hallitus on nimenomaan satsannut näihin nuorisotyöttömyysasioihin ja nuorisoasioihin yleensäkin. Nyt kysyn kuitenkin, onko tämä ilmiö, jonka nyt mainitsen, ministerille tuttu. Meillä Oulussa minä jouduin tässä parin viikon aikana sellaisen ilmiön todistajaksi, että on tehty just niin kuin arvoisat ministerit kertoivat, mutta sitten kun se jakso, jonka tämä henkilö on tämmöisen työllistämisoperaation kohteena, on päättynyt ja hänet on siitä, lainausmerkeissä, vapautettu, niin hän ikään kuin häviää, (Puhemies: Minuutti!) niin kuin eräällä tavalla häviää olemasta kohde mihinkään, ja tämä on vakava juttu. Jos meillä on jotakin etsivää nuorisotyötä jnp., tällainen, lainausmerkeissä, katoaminen on vaarallinen ilmiö.

Outi Mäkelä /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! On hyvä, että nuorisotyöttömyyteen on ajoissa ja monin toimin reagoitu. Tähän korkeasti koulutettujen työttömyyteen: Tämän aamun uutisissa todettiin, että työkokemuksen puute on yksi ongelma työllistymisessä. Onko tähän ajatusta jollain tavalla reagoida, ja olisin myös kysynyt näistä työllistämistoimista? Nyt kun meillä on näitä hyviä toimen-piteitä, muun muassa yksinyrittäjätuella ensimmäisen työntekijän palkkaaminen tai Sanssi-kortti, niin onko näistä toimenpiteistä riittävästi tiedotettu ja informoitu, jotta kaikki työntekijät ja muutkin asianosaiset tietävät näistä?

Mauri Salo /kesk(vastauspuheenvuoro):

Rouva puhemies! Lipposen ykköshallituksen aikana todettiin, että on voitava muuntautua työelämässä, valmistautua vastaanottamaan kolme neljä eri ammattia ja neljä viisi kertaa muuttamaan työpaikkaa. Kysyn, muistaako ed. Gustafsson tämän ajan. No, työttömyys on kaiken kaikkiaan vakava ongelma, ja meidän ei pidä sen asian kanssa leikitellä. Mutta meidän pitää myöskin miettiä aidosti toimenpiteitä, joilla me voimme nyt tähän nuorisotyöttömyyteen pureutua. Meillähän on vanha jäänne, että jos on yrityksestä irtisanottuja työntekijöitä ja on takaisinottovelvollisuuden piirissä, niin ei voida tehdä oppisopimuskoulutusta. Nyt kysynkin myöskin oppositiolta sitä ja erityisesti ministeriltä, voitaisiinko pikkuhiljaa jo valmistautua kuitenkin siihen, että voitaisiin tilanteessa kuin tilanteessa tehdä oppisopimus ja ottaa nuoret töihin?

Timo Heinonen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Nuorisotyöttömyys ja pitkäaikaistyöttömyys ovat vakavia ongelmia, ja niihin pitää puuttua kaikilla mahdollisilla keinoilla. Samaan aikaan kuitenkin tiedämme, että työmarkkinoilta poistuu enemmän työntekijöitä kuin sinne tulee. Samaan aikaan tiedämme sen, että nyt on jo yli 50 000 työpaikkaa avoinna, joihin ei ole löytynyt työntekijää, vaikka 300 000 ihmistä on työttömänä. Tilanne on siis hyvin kaksijakoinen. Kun tästäkin salista on esitetty kriittisiä näkemyksiä, jopa kielteisiä, työperäisen maahanmuuton kannalta, että sitä ei pitäisi Suomessa katsoa hyvällä, niin kysyisin ministeriltä: Millä tavalla te ministeriössä valmistaudutte siihen, että meillä on edessä joillain aloilla tulevaisuudessa työvoimapula, ja mitkä ovat ne alat, jotka ensimmäisinä alkavat kaivata työperäistä maahanmuuttoa?

Työministeri Anni Sinnemäki

Arvoisa puhemies! Jos vielä jatketaan näistä nuorista, ensinnäkin esittäisin kainon toivomuksen, että edustajat täällä eivät käyttäisi sitä ilmaisua, että joka viides tai joka neljäs nuori on työtön. Te itse asiassa varmasti tiedätte, että se ei pidä paikkaansa. Vaikka olisi hauskaa oppositiosta luoda sellaista kuvaa, että hallitus on hoitanut työnsä huonosti, niin mielestäni on nuoria kohtaan epäreilua antaa sellaista kuvaa, että tilanne olisi se, että joka viides tai joka neljäs nuori olisi työtön. Tällä hetkellä nuorten työttömyysprosentti on hieman yli 12 ja alle kymmenesosa kaikista nuorista on työttömiä, joten ei luoda nuorille liiallista toivottomuuden kuvaa nyt, kun itse asiassa heille kannattaisi luoda tulevaisuudenuskoa. Avoimia työpaikkoja on, työllistämistoimia heille on tarjolla, joten käytetään täsmällistä terminologiaa tai ainakin pyytäisin sitä.

Nuorten osalta on hirveän hyvä asia, että nuorten työttömyys ei näytä suurilla joukoilla pitkittyvän. Yli vuoden työttöminä olleita nuoria on noin prosentti nuorista, eli luvut ovat vielä sellaisia, että olemassa olevilla määrärahoilla ja politiikkatoimenpiteillä, sillä, että toteutetaan kunnolla etsivää nuorisotyötä, toimitaan systemaattisesti, pystytään auttamaan tätä joukkoa, joka hyvä kyllä ei ole kasvanut suuren suureksi.

Kunnillehan toki koko ajan meidän järjestelmässämme tarjotaan rahaa nuorten työllistämiseen, ja toisaalta kunnilla on siitä myös oma vastuunsa. Olen itse nähnyt monia hyviä esimerkkejä siitä, kuinka kunnissa pyritään hyvin kunnianhimoisesti ja systemaattisesti siihen, että kaikki nuoret saavat jonkun paikan, että tässä toimitaan rivakasti ja että katsotaan, että jokaiselle nuorelle löytyy nimenomaan oikeanlainen paikka. Esimerkiksi Vantaalla on tässä kunnianhimoiset tavoitteet, he käyttävät siihen sekä omaa rahaansa että sitten valtion työllistämistukea, joten uskon, että näitä mahdollisuuksia kunnilla on ympäri Suomea tehdä kunnianhimoista politiikkaa.

Korkeasti koulutettujen työttömien osalta tässä kysyttiin sitä, keitä tarkoitetaan. No, sillähän tarkoitetaan niitä, joilla on alempi korkeakoulututkinto tai ylempi korkeakoulututkinto tai sitten lisensiaatin tai tohtorin tutkinto. Tietenkin suurimmat yksittäiset ryhmät näiden työttömien joukoissa ovat ammattikorkeakoulutetut insinöörit ja ammattikorkeakoulutetut tradenomit. (Puhemies: 3 minuuttia!) Luovan talouden osalta tämä koskee itse asiassa myös korkeasti koulutettuja, koska meillä on kulttuuri- ja luoville aloille koulutettu aika paljon ihmisiä, enemmän ihmisiä kuin työmarkkinat automaattisesti vetävät. Luovan talouden hanke on erityisesti pyrkinyt siihen, että siinä palvelujärjestelmässä, joka meillä on yrittäjille, osattaisiin neuvoa, auttaa ja rahoittaa myös pieniä luovan talouden yrityksiä tai kasvavia luovan talouden yrityksiä sillä tavalla, että ne eivät jäisi meidän palvelujärjestelmässämme jalkoihin.

Timo Heinonen /kok:

Arvoisa puhemies! Nuorisotyöttömyys on vakava asia, ja siitä käytiin hyvää keskustelua. On hyvä, että siihen on tartuttu vakavalla otteella ja nimenomaan niin, että on otettu käyttöön hyvin laajasti nämä erilaiset tavat puuttua nuorisotyöttömyyteen. Laaja työkalupakki on kaikista paras tapa toimia tällä saralla. Jokainen nuori on yksilö niin kuin jokainen meistä, ja tarvitaan hyvin erilaisia tapoja.

Erittäin tärkeänä pidän sitä, että pystymme takaamaan nuorille opiskelupaikan yläkoulun jälkeen mutta myös sitten jatko-opiskeluissa. Ja on erittäin perusteltua, että nyt olemme lisäämässä jälleen aloituspaikkoja muun muassa ammatilliseen koulutukseen. Niitä on lisätty tällä hallituskaudella jo 11 000, ja näin pääsemme kohti tuota opiskelutakuuta. Kuitenkin tarvitaan edelleen lisää toimenpiteitä, ja on hyvä, että näitä viime vuonna ja tänä vuonna käynnistettyjä toimenpiteitä vielä jatketaan, kuten muun muassa Sanssi-korttia eli vastavalmistuneille ja alle 25-vuotiaille suunnattua palkkatukea, joka on ollut käytössä ja toiminut varsin hyvin.

Muutama sana liikennehankkeista. On erittäin tärkeää, että viimeistään ensi hallituskaudella pystymme nostamaan myös kehittämisen kärkeen nämä vanhat sillat ja valtion toisen asteen pienemmät tiet, jotka ovat luvattoman huonossa kunnossa Suomessa. Ja tarvitsemme perustienpitoon jo varmasti ensi vuonnakin lisää määrärahoja. Meistä hämäläisistä kansanedustajista ainakin osa tulee esittämään jo nyt talousarvioaloitteessa Valtatie kakkoselle, Vihti—Pori-, Helsinki—Pori-tielle, lisämäärärahaa ensi vuodelle, sillä vuonna 2009 valmistui yhteys välillä Valtatie 2, Vihti—Pori, ja silloin tietä saatiin parannettua, mutta toimenpiteiden jälkeenkin tietyt tieosuudet jäivät kuitenkin puutteellisiksi, ja nyt on tärkeää saada tuo Karkkilan ja Humppilan välinen osuus kuntoon. Siellä on alueita valtatiellä, joissa nopeusrajoitukset ovat 80:ssä, kun muuten tuo tie on nyt jo pystytty perusparantamaan valtatietasoiseksi ja 100 kilometrin tuntinopeuden tieksi. Toivon todella, että tuo 10 miljoonan raha, jolla saataisiin nuo kiireellisimmät työt eteenpäin, vielä löytyy täällä eduskuntakäsittelyssä.

Aivan toisesta asiasta vielä. Toivon myös, että eduskunnassa käydään keskustelua ja selvitetään, voitaisiinko makeisveroa ja virvoitusjuomaveroa pohtia lisätyn sokerin sokeriveron suuntaan, sillä nyt on tullut entistä enemmän näitä esimerkkejä, joissa makeisvero ei toimi oikealla tavalla. Samaan aikaan samanlaisella tuotteella Suffeli-paketissa, Fanipala-pussissa on erilainen vero tämän jälkeen, kun ne ovat eri hyllyssä. Samaa tuotetta myytäisiin näin. Taikka kivennäisvedet, jotka tulisivat virvoitusjuomaveron piiriin. Itse toivon, että eduskunnassa selvitetään vielä tuon lisätyn sokerin sokeriveroon siirtymistä.

Arvoisa puhemies! Aivan lopuksi vielä toinen asia, tai itse asiassa jo neljäs asia, jonka energia-asioista haluan esille nostaa, on se, että toivon, että mietitään vaihtoehtoja myös siihen, millä tavalla voisimme tuon vuonna 2012 voimaan tulevan dieselveron korotuksen tasata myös linja-autoliikenteelle. Tarvitsemme jonkinlaisen tasausinstrumentin, sillä linja-autot eivät maksa käyttövoimaveroa ja sitten taasen näitä tasausinstrumentteja on olemassa tavaraliikenteelle, maataloudelle, rautateille ja ilmaliikenteelle. Junatkaan eivät esimerkiksi polttoaineestaan maksa veroa. Ne ovat verovapaita, ja tarvitsisimme jonkin tasausjärjestelmän niin, että tämä energiaveromuutos ei vaikuttaisi ainakaan niin, että julkinen liikenne tulisi entistä kalliimmaksi.

Arvoisa puhemies! Lopetan tähän, että kollega, ed. Kaikkonen ehtii vielä puhua ennen seuraavaa ministeriä.

Antti Kaikkonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Lämmin kiitos ed. Heinoselle tiiviistä kiteytyksestä.

Arvoisa puhemies! Tämän budjetin ja tulevien budjettien iso kysymys on, miten valtiontalous tasapainotetaan. Velkaantumisvauhti on tällä hetkellä aivan liian kova, vaikka nyt tehtävillä ratkaisuilla sitä saadaankin hieman hidastettua. Siitä huolimatta monta vuotta ei voi elää tällä velkatahdilla. Emme voi jättää kohtuutonta velkataakkaa tuleville sukupolville, emme ainakaan minun mielestäni. Tilanteen tasapainottaminen on lähivuosien suuri kysymys. Ennen muuta se pitää tehdä yrittäjyyttä ja työllisyyttä vahvistamalla. Valtion velkaantumiselle on nyt laitettava jarruja.

Myös veroratkaisuja tarvitaan. Verotuksen painopisteen siirto työn verottamisesta kulutuksen verottamiseen on oikea. Toki on käytännössä epämukavaa korottaa esimerkiksi energiaveroja, mutta muutos on silti perusteltu. On hyvä tavoite, että ihmisillä on entistä enemmän rahaa käytettävissä, ja entistä tärkeämpää on harkita, miten sen käyttää. Esimerkiksi energiaa säästävistä toimista tulee näin entistä kannattavampia. Tämä on myös ympäristön kannalta kestävä linja.

Olen myös iloinen siitä, että nuorisotyöttömyydessä ollaan viimein saamassa käännettä parempaan. Se on ollut hallituksen määrätietoisen työn ansiota. Nuorisotyöttömyys on nyt laskussa. Se on silti aivan liian korkealla tasolla, ja ponnisteluja pitää jatkaa, jotta jokaiselle nuorelle löytyisi polku työelämään tai koulutukseen. Myös pitkäaikaistyöttömyyden kasvu on tärkeää huomioida vakavasti.

Infrahankkeet puhuttavat budjettikäsittelyssä, arvoisa puhemies, joka maakunnassa niin myös Uudellamaalla. Valitettavasti muutamat isot hankkeet vievät rahat monilta pienemmiltä, joihin tarpeita olisi. Uudellamaallakin on pilvin pimein pienempiä aivan perusteltuja liikennehankkeita, jotka odottavat toteuttamistaan teiden parannushankkeista kevyen liikenteen väyliin. Toivon, että tämä asia saadaan korjattua viimeistään seuraavaa liikennepoliittista selontekoa tehtäessä.

Akuuttejakin tarpeita on. Esimerkiksi Helsinki—Lahti-oikoradalla liikennöivät Z-junat tarvitsevat tiedon rahoituksesta aivan lähiviikkoina. Ei ole aikaa odottaa eduskunnan budjettikäsittelyn päättymistä joulukuussa, kun aikataulut lyödään lukkoon jo lokakuussa. Kaavailtu laajamittainen Z-junien karsiminen olisi harvinaisen typerä ratkaisu. Toivon, että ministeriöt löytävät tähän pikaisesti lääkkeen yhteistyössä VR:n ja Hsl-kuntayhtymän kanssa.

Junaliikenteessä tarvitaan kaukonäköisyyttä. Sellaista olisi myös Ruskeasannan aseman rakentaminen lentokentälle vievälle Kehäradalle, jota parhaillaan rakennetaan. Vantaan Ruskeasannalle rakennettava asema palvelisi vantaalaisten lisäksi suurta joukkoa keskiuusmaalaisia, jotka voisivat vaihtaa Ruskeasannan aseman kohdalla Tuusulanväylällä bussin tai henkilöauton junakyytiin.

Arvoisa puhemies! Olen huolissani myös kuntatalouden lyhytnäköisistä säästöistä, vaikka niihin on vaikeampi vaikuttaa eduskuntapäätöksillä. Tämä varmasti liittyy tuohon seuraavaan keskusteluun, kun ministerit ovat täällä paikalla sosiaali- ja terveysalalta. Esimerkiksi säästöt päihdehuollosta kunnissa ovat johtaneet siihen, että esimerkiksi Järvenpään sosiaalisairaala ja Nurmijärven Kalliolan klinikat ovat taloudellisissa vaikeuksissa, ja vastaavia tilanteita on useita ympäri Suomea. On varmaa, että päihdeongelmat eivät ole tästä yhteiskunnasta mihinkään hävinneet, mutta nyt niiden hoito taitaa olla häviämässä. Ongelmia on myös mielenterveyspuolella. Tämä on kunnilta lyhytnäköistä politiikkaa, ja toivon, että tähän vakavasti etsitään nyt lääkkeitä.

Vaikka yksityiskohdissa, arvoisa puhemies, on vielä korjaamisen varaa tässä budjetin kokonaisuudessa, on mielestäni budjetti oikean suuntainen. Ilonaiheina monille kansalaisille ovat esimerkiksi lapsilisien sitominen indeksiin ja pienimpiä eläkkeitä tuntuvasti nostava takuueläke. Vaikka ajat ovat kovat, pystytään nämä tärkeät parannukset toteuttamaan, sillä hallituspuolueilla on ollut siihen vahva poliittinen tahto. Sama koskee myös vahvaa panostusta bioenergian edistämiseen. Tältä pohjalta, arvoisa puhemies, on hyvä jatkaa.

Sosiaali- ja terveysministeri Juha Rehula

Arvoisa rouva puhemies! Edellinen puhuja, ed. Kaikkonen, aloitti huolella siitä, että velkaannutaan sellaista vauhtia, että jotain pitäisi tehdä. Aikana, jolloin vuoden 2011 budjetissa tuo alijäämä on yli 8 miljardia, joka katetaan velalla, siitä huolimatta Kiviniemen hallituksen budjettiesitys vuodelle 2011 sisältää selkeitä parannuksia sosiaaliturvaan. Omalta osaltani käsittelen näitä parannuksia siltä osin kuin ne vastuualueeseeni kuuluvat, ministeri Risikko sitten myöhemmin omaan vastuualueeseensa kuuluvia asioita lähinnä palvelujen osalta.

Se, että tällainen ratkaisu on pystytty tekemään, että sosiaaliturvaparannuksiakin ensi vuonna tehdään, on yksi valinta tältä hallitukselta. Jokainen sitten arvioikoon sen, onko se oikein vai väärin.

Arvoisa rouva puhemies! Merkittävin uudistus ensi vuoden budjetissa sosiaaliturvan osalta on sosiaaliturvan uudistamiskomitean linjauksiin pohjautuva takuueläke, ja toisena, voisi sanoa, historiallisena päätöksenä on se, että perusetuudet sidotaan indeksin piiriin. Indeksiin sitominen koskee lapsilisiä, sairaus-, äitiys-, isyys-, vanhempainrahoja, erityishoitorahoja ja vähimmäismääräisiä kuntoutusrahoja sekä kotihoidon ja yksityisen hoidon tukea. Näiden tason tarkistamisesta aiheutuu lisäkustannuksia ensi vuonna noin 11 miljoonaa euroa. Etuuksien sitominen indeksiin tarkoittaa, että niiden ostovoima alkaa seurata yleistä kustannustason nousua.

Vielä suurempi uudistus ensi vuodelle niin taloudellisesti kuin periaatteellisesti on takuueläke. Takuueläkkeellä turvataan pienimpien eläketulojen varassa elävien toimeentuloa. Sen verran palaan näiltä osin kyselytuntiin, kun kysyttiin, mitä kaikkein pienintä työeläkettä saavien osalta ensi vuonna tapahtuu, mitä hallitus tekee. Tämä takuueläkehän koskettaa sekä kansaneläkkeellä että niillä kaikkein pienimmillä työeläkkeillä olevia.

Monet takuueläkettä saavista ovat olleet lapsuudestaan asti sairaita tai vammaisia, ja on monia nuoria eläkkeelle joutuneita. Takuueläke nostaa erityisesti pienituloisten naisten eläketuloa. Toinen tyyppiryhmä, joka takuueläkkeen piiriin tulee, on noin kolmekymppiset miehet.

Uudistus poistaa perhesuhteiden vaikutuksen vähimmäiseläkkeeseen. Se myös korvaa nykyisen maahanmuuttajien erityistuen parantaen sitä kautta maahanmuuttajien asemaa. Takuueläkkeen saajista noin puolella ei ole lainkaan ansioeläketuloja. Tässä yhteydessä haluan kumota sen väitteen, joka edelleen tässäkin eduskuntakeskustelussa on täällä ollut, että ne, jotka ovat asumistuen piirissä, eivät muka saisi tätä takuueläkettä. On totta, että asumistuen osalta, sen leikkautumisen osalta, tuo takuueläkkeen summa ei ole ihan sitä, mitä se voisi olla, mutta kun yksin elävän osalta kyse olisi maksimissaan 100 eurosta, kun pienin takuueläke on 685 euroa, tuo asumistuen vaikutus on yksin elävien kohdalta 4 euroa kuussa ja puolison osalta 50 euroa kuussa. Tämä on myönnettävä, että se on vähemmän kuin täysimääräisen takuueläkkeen osalta, mutta väite siitä, että asumistuen leikkautuminen veisi kokonaan tuon takuueläkkeen osuuden, ei pidä paikkaansa.

Hallitus jatkaa ja tulee valmistelemaan vielä tällä vaalikaudella sosiaaliturvan uudistamiskomitean linjausten toteuttamista. Viime ja tänä vuonna on toteutettu muun muassa osasairauspäiväraha, eläkkeen lepäämään jättäminen, sairauspäivärahan ja opintotuen yhteensovitus, perusvähennyksen korottaminen, työttömyysturvan ennakkomaksun joustavoittaminen sekä niin sanotussa sosiaalitupossa sovitut toimenpiteet. Ensi vuonna tullaan parantamaan työterveyshuollon vaikuttavuutta, lakisääteistetään kuntoutuspsykoterapia sekä laajennetaan työmarkkinatuen aktiivikaudelta maksettavaa korotettua tukea, sitä, kenelle sitä tukea maksetaan. Näiden lisäksi sairauspäivärahan enimmäisajan rajoitteita joustavoitetaan, perhekäsitteiden määrittelyä sosiaalietuuksissa selkeytetään sekä eläkkeen lepäämättä jättämiseen liittyvää ansaintarajaa nostetaan. Lisäksi haluan tässä yhteydessä todeta, että sosiaaliturvaetuuksiin liittyvää itseoikaisumenettelyä ja oikaisumenettelyjä kehitetään.

Yksi asia, jonka erityisesti haluan tässä yhteydessä nostaa esille ensi vuoden budjetin osalta, on sosiaaliturvan muutoksenhakulautakunnan toiminta. Tämän vuoden tammikuussa valitusajat olivat 17 kuukauden mittaisia, aivan liian pitkiä siis. Niillä toimenpiteillä, joita tähän mennessä on tehty, on päästy hieman alle 15 kuukauteen. Ensi vuoden budjetissa on lisämääräraha tuohon muutoksenhakulautakunnan (Puhemies: 5 minuuttia!) työskentelyyn, ja ministerinä huolehdin siitä, että vielä ainakin yhden kerran käydään ne prosessit läpi, joilla sosiaaliturvan muutoksenhakulautakunnassa työtä tehdään. On muun muassa menossa tämmöinen ulkopuolinen arviointi, miten nämä prosessit kulkevat. Samoin ministeriön sisältä pyritään löytämään resursseja siihen, että tuo patti, joka aikanaan lakia muutettaessa, sosiaaliturvan muutoksenhakulautakuntaa perustettaessa syntyi, saataisiin purettua. Työelämäpuolesta sitten myöhemmin lisää.

Peruspalveluministeri Paula Risikko

Arvoisa rouva puhemies! Sosisaali- ja terveysministeriön talousarvioesityksessä satsataan sosiaali- ja terveydenhuollon kehittämiseen ja pienempien eläketulojen varassa elävien toimeentulon ja perusetuuksien ostovoiman turvaamiseen. Lisäksi esitys sisältää huomattavan lisäresursoinnin sotiemme veteraanien tukemiseen. Sosiaali- ja terveydenhuollon kehittämistä jatketaan merkittävällä lisäyksellä. Kuntien peruspalvelujen valtionosuutta korotetaan hallitusohjelman mukaisella 21,25 miljoonan euron määrärahalla. Valtionosuusmomentin loppusumma on valtiovarainministeriön pääluokassa noin 8,04 miljardia euroa. Sosiaali- ja terveyspalvelujen osuus on tästä laskennallisesti noin 5,9 miljardia euroa, jossa on lisäystä tämän vuoden talousarvioon 188 miljoonaa euroa.

Hallitusohjelman mukainen korotus kohdennetaan muun muassa 1.9. viime vuonna voimaan tulleen vammaispalvelulain uudistamiseen, koulu- ja opiskelijaterveydenhuoltoon, päihdeäitien hoidon järjestämiseen, lapsiperheiden kotipalvelujen vahvistamiseen, Hämeenlinnan naisvankilan perheosaston toimintaan sekä uuden terveydenhuoltolain toimeenpanoon. Lisäksi terveydenhuollon yksiköille lääkäri- ja hammaslääkärikoulutuksesta aiheutuviin kustannuksiin myönnettävää valtion korvausta korotetaan 5 miljoonalla eurolla.

Uusi terveydenhuoltolaki tulee voimaan siis 1.5.2011. Vaikka laki ensimmäisenä vuonna aiheuttaa kustannuslisäyksiä, niin kyllä se sitten sisältää paljon useita elementtejä, jotka pidemmällä aikavälillä muodostavat merkittäviä kustannussäästöjä.

Myös valtakunnallisen sähköisen potilastietoarkiston ja lääkemääräyksien toteutus sekä sosiaalihuollon sähköisen asiakirjahallinnan kehittäminen tuovat huomattavia säästöpotentiaaleja sosiaali- ja terveydenhuollon tulevaisuuteen. Hankkeeseen on varattu vuodelle 2011 yhteensä 20,3 miljoonaa euroa.

Rintamaveteraanien kotona asumista edistetään lisäämällä kuntouttavia kotiin vietäviä palveluja. Uuden toimintamallin käyttöönoton vuoksi rintamaveteraanien kuntoutukseen tarkoitettua määrärahaa korotetaan 2,3 miljoonalla eurolla. Näin entistä useammalle veteraanille voidaan tarjota monipuolisia tukitoimia kotona. Lisäksi Ruotsissa asuville sotainvalideille korvataan kotona annettavien kunnallisten avopalvelujen kustannukset ensi vuoden alusta lähtien. Uudistus lisää määrärahan tarvetta 0,2 miljoonaa euroa. Veteraanien tukemiseen kohdennetaan yhteensä 350,8 miljoonaa euroa ensi vuonna.

Nuorten koulutuksen kannustamiseksi toimeentulolakia esitetään muutettavaksi niin, että toimeentulotuen perusosaa voidaan alentaa työstä tai työvoimapoliittisista toimenpiteistä kieltäytymisen lisäksi myös koulutuksesta kieltäytymisen perusteella. Koulutuksesta kieltäytymisen takia tehty alle 25-vuotiaan henkilön toimeentulotuen alentaminen edellyttää työvoimaviranomaisen päätöstä työmarkkinatuen karenssista.

Maatalousyrittäjien lomitustoimintaa kehitetään ottamalla käyttöön lomittajien tilakohtainen perehdyttäminen sekä palvelusuunnitelman tekeminen. Lisäksi hevosyrittäjien vuosiloman saantiehtoja helpotetaan. Näiden muutosten johdosta maatalousyrittäjien lomituspalvelujen määrärahaa korotetaan yhteensä 2,4 miljoonalla eurolla.

Käypä hoito -suositusten sekä munuaistauti-, näkövamma- ja syöpärekistereiden toteutus ja ylläpito varmistetaan Terveyden- ja hyvinvoinnin laitokselle kohdennettavalla 2,2 miljoonan euron määrärahalla. Samoin UKK-instituutin rahoitus turvataan 1,1 miljoonan euron valtionavustuksella sosiaali- ja terveysministeriön pääluokasta. Perhe- ja asumiskustannuksiin on varattu 2,4 miljardia euroa vuodelle 2011, jossa on huomioitu asumiskustannusten kasvusta aiheutuvana lisäyksenä 55,9 miljoonaa euroa.

Kuten aikaisemmin täällä todettiin, talousarvioesitys sisältää pienempien eläketulojen varassa elävien toimeentulon ja perusetuuksien ostovoiman turvaavat uudistukset, joita ovat takuueläkkeen käyttöönotto ja indeksisuojan ulkopuolella olevien perusetuuksien sitominen kuluttajahintojen muutosta kuvaavaan kansaneläkeindeksiin 1.3. ensi vuodesta lähtien. Perusetuuksien sitominen indeksiin koskee lapsilisiä, sairaus-, äitiys-, isyys- ja vanhempainrahoja, erityishoitorahoja ja vähimmäismääräisiä kuntoutusrahoja sekä kotihoidon ja yksityisen hoidon tukia. Näiden etuuksien tason tarkistamisesta johtuvat lisäkustannukset ovat ensi vuonna noin 11,9 miljoonaa euroa.

Kaiken kaikkiaan, arvoisa puhemies, hallinnonalan osuus valtion talousarvioesityksestä vuodella 2011 on 11,6 miljardia euroa, joka on 23 miljoonaa euroa vuoden 2010 varsinaista talousarviota suurempi.

Inkeri Kerola /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Käsittelemme niin suurta hallinnonalaa paitsi taloudellisesti myös muutoin, että meidän on syytä tietysti miettiä, mitä sellaisia toimenpiteitä teemme, jotka sitten toisessa päässä mahdollisesti tuottavat kustannussäästöjä ja niin, että koko yhteiskunta, perheet, lapset kaikki mukaan lukien, voisi paremmin. Olen erittäin tyytyväinen siitä, että hallitus tähän tähdätessään on päättänyt takuueläkkeestä, jota siis jokaisen täytyy kohdallansa itse hakea, anoa, sekä myös näistä indeksiin sidotuista etuuksista. Ne ovat mielestäni niitä tärkeitä peruselementtejä, joille tämmöistä turvallista elämää myös taloudellisesti voidaan rakentaa.

Mutta, arvoisa rouva puhemies, kysyisin sitä, kun tänä päivänä näkyy kaikkialla se, että perheiden hyvinvointi ei ole sitä parasta mahdollista ja kotiin annettavaa lisäapua huudetaan kaikkialta, kuinka on tämän avun laita. Täällä budjettikirjassa kerrotaan, että 21,25 miljoonaa euroa on suunnattu sosiaali- ja terveyspalveluiden parantamiseen, mutta kun jakajia tässä on niin monta, niin miten käy tämän yhden elementin?

Tuula Väätäinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Minun on palattava päihdeäitien hoidon järjestelyyn. Tämä rahoitussotku on saanut aikaan sen, että kaksi näistä seitsemästä avo- ja laitoshoitoyksiköstä pystyy jatkamaan entisellään, kaikki muut viisi ovat aloittamassa yt-neuvotteluja. Tämä käytännössä tarkoittaa sitä, että ne joutuvat supistamaan toimintaansa, ainakin sata päihdeäitiä jää ilman hoitoa. Ja tämä asia on sellainen, että olen niin monta kertaa ministeri Risikon kanssa ja myös ministeri Rehulan kanssa, silloin kun olitte sosiaali- ja terveysvaliokunnan puheenjohtajana, puhunut, että tasan tarkkaan te tiedätte mistä tässä on kyse.

Se ajatus, että tässä olisi Ensi- ja turvakotien liitosta kyse — ei toki. Liitto jatkaa toimintaansa ihan entisellään, suuntaa voimavaransa johonkin muualle, mutta päihdeäidit jäävät ilman hoitoa yksinkertaisesti siitä syystä, että kunnilla ei ole rahaa maksaa sitä puuttuvaa osaa, joka nyt sitten Rayn rahoituksesta jää paitsi. No, se on valtionosuuksissa, (Puhemies: Minuutti!) mutta mitenkä me takaamme sen, että kunnat ottavat sen käyttöön? Kysyin jaostossa virkamieheltä, että mitä me sinne mietintöön kirjaamme, jotta tämä meidän tahtotilamme välittyy kunnille. Hän ei vastannut mitään, niin että jospa te kertoisitte.

Lenita Toivakka /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Varhaisella tukemisella ja terveiden elämäntapojen edistämisellä on todellakin miljardivaikutukset kansantalouteemme, ja pelkästään alkoholin välittömien ja välillisten talousvaikutusten vuositasolla on arvioitu olevan jopa noin viisi miljardia. Ja kun nyt esimerkiksi viitataan siihen, että otamme ensi vuonna velkaa 8 miljardia kattaaksemme menojamme, niin haluaisin oikeastaan kysyä siitä, että kun meillä täällä budjettikeskusteluissa puhutaan pääsääntöisesti siitä, mihin rahaa laitetaan, mihin pitää laittaa rahaa lisää, niin pitäisikö meidän enemmän keskustella siitä, miten todellisuudessa saisimme oikeita säästöjä aikaiseksi, jotta voisimme sitten kohdentaa näitä rahoja ikääntyvien palveluihin esimerkiksi, koska tämänkin tarve meillä vaan koko ajan tulee kasvamaan.

Kysyisinkin, onko tämän suuntaista keskustelua käyty ja miten voisimme tätä asiaa edistää. Lisäksi haluaisin kyllä kiittää ministeri Risikkoa siitä, että todellakin tässä ensi vuoden budjettiesityksessä (Puhemies: Minuutti!) parannetaan kotipalveluiden saatavuutta niitä kipeimmin tarvitseville perheille. Tämä tarve on kova, ja tämä on hyvä askel oikeaan suuntaan.

Erkki Virtanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Vaikka olen ministeri Rehulan kanssa hieman eri mieltä tämän takuueläkkeen pienimpiä työeläkkeitä saavia kannustavasta vaikutuksesta, niin siitä olen täsmälleen samaa mieltä, että takuueläke on erinomainen saavutus. Sen sijaan minua on kyllä hieman ihmetyttänyt, kun olen kuunnellut valtiovarainministerin ja hänen perässään pitkän jonon kokoomuslaisia edustajia täällä todistavan, että tämä energiaveron epäoikeudenmukaisuus katetaan takuueläkkeellä ja indeksisidonnaisuuksilla, joista nämä tärkeimmät indeksit on kuitenkin sidottu jo paljon aiemmin kuin nyt. Voisitteko kertoa oman näkemyksenne siitä, kumpaanko teidän mielestänne tämä takuueläke nyt oikeasti on tarkoitettu: kaikkein pienimpiä eläkkeitä saavien elintason suhteelliseen parantamiseen vai kansaneläkemaksusta johtavien energiaveron korotuksen kompensointiin?

Ja ministeri Risikko, kun meillä on yhteinen historia myöskin ministeri Rehulan kanssa näistä terveyden edistämisen määrärahoista tässä talossa (Puhemies: Minuutti!), voisitteko esittää näkemyksen siitä, mahtaisivatko ne joskus olla vähän suurempia kuin se 5 miljoonaa, joka taas on siellä budjetissa?

Johanna Sumuvuori /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin haluan itsekin tunnustaa tyytyväisyyteni näiden sosiaalietuuksien indeksiin sitomiseen, mitä monen alhaisen sosiaalietuuden osalta tehtiin tässä budjetissa. Mutta sitten oikeastaan haluaisin valtiovarojen kunta- ja terveysjaoston jäsenenä myös puuttua tähän päihdeäitien asiaan, josta täällä kyselytunnillakin viime viikolla keskusteltiin.

Meillä jaostossa on tosiaan nyt herännyt huoli siitä, millä ihmeellä me takaamme sen, että nämä budjetissa osoitetut varat todellakin päätyvät siihen tarkoitukseen, mihin niitä toivotaan osoitettavan. Onko mitään muuta vaihtoehtoa kuin ohjeistaa kirjeellä ministeriöstä kuntia ja ikään kuin toivoa, että nämä rahat päätyisivät ensikotipaikkoihin ja päihdeäitien kuntoutukseen? Luin juuri Kelan Perhepiirissä-tutkimusta, jossa todettiin vanha viisaus, miten syrjäytyminen alkaa jo sieltä hyvin varhaisesta vaiheesta elämää, ja nyt puhutaan todella sellaisesta (Puhemies: Aika!) ihmisryhmästä, joka tarvitsisi tätä erityistä tukea ja varmistusta sille, että rahat päätyvät juuri siihen, mihin niitä tarvitaan.

Anneli Kiljunen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Järjestöjen merkitys ihmisten arjessa on kiistatta erittäin suuri, ja järjestöjen merkitys nimenomaan arjen selviytymisen ja terveyden edistämisen kannalta on osoitettu tärkeäksi. Nyt kuitenkin järjestöjen toimintaa kyseenalaistetaan ja rahoitusta tiukennetaan. Järjestöissä on syntynyt paljon erilaisia kysymyksiä siitä, miten niiden tulisi edetä jatkossa ja mikä on niiden rooli ja tehtävä tässä palvelukokonaisuudessa.

Raha-automaattiyhdistys on aikoinaan perustettu järjestöjä varten. Nyt Raha-automaattiyhdistyksessä on jo pitkään kuitenkin pidetty myös valtion budjettiin liittyviä menoja. Tilannetta on vaikeuttanut myös Euroopan unionin kilpailulainsäädäntö ja sen tulkinta sekä verottajan epäselvät tulkinnat sekä myös yleishyödyllisyyden määrittelyn epäselvyys.

Kysyisin ministeri Rehulalta nyt sitä, miten hallitus turvaa kansalaisjärjestöjen tulevaisuuden myös tässä kunta- ja palvelurakenteen ja taloudellisten haasteitten keskiössä.

Aila Paloniemi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kysyisin minäkin tuosta päihdeäitien oikeudesta kuntoutukseen, ja kun tässä on keskusteltu aiheesta, kysyisin, voitaisiinko tuohon terveydenhuoltolakiin vielä leipoa pykälää, jolla oikeus kuntoutukseen voitaisiin määritellä, koska itsekin epäilen, että kunnat eivät valitettavasti tahdo käyttää rahaa siihen. Vaikka kuinka laitetaan ranskalaisia viivoja, että siihen ja siihen tarkoitukseen tulee tätä valtionosuutta, niin ei se yleensä näin käy.

Toinen kysymys vielä koskisi vanhusten perhehoitoa. Se tarjoaisi mielestäni erinomaisen hoitovaihtoehdon esimerkiksi muistisairaille, joiden määrä lisääntyy koko ajan. Noin sata vanhusta on saanut hoitopaikan perheessä, ja heitä on voitu myös laitoksista perhehoitoon siirtää. Perhehoito tarjoaisi myös omaishoitajien lomituspalvelumuotona yhden kipeästi kaivatun vaihtoehdon. Haluaisin kysyä, otetaanko vanhusten perhehoito ja sen mahdollisuudet ministeriössä vakavasti yhdeksi hoitovaihtoehdoksi jatkossa.

Eero Akaan-Penttilä /kok(vastauspuheenvuoro):

Rouva puhemies! Minulla on kolme kysymystä ja yksi kommentti.

Ensimmäinen koskee näitä strategioita. Kun sähköisiin järjestelmiin nyt on saatu runsaat 20 miljoonaa ylimääräistä rahaa, miten tämä uudistus lähtee käyntiin, paljonko sillä saadaan aikaan ja mitä muuta tarvitsee vielä tehdä. Mitä ministeri haluaisi siitä sanoa?

Toinen koskee terveydenhuollon monikanavaista rahoitusta. Se ei strategisesti ole mainintana täällä. Kai se jotenkin menee tämän työryhmän kautta eteenpäin. — Toivottavasti tämän kahden minuutin aikana saisi tehdä kysymyksen, ettei toinen ministeri puutu silloin. — Toinen kysymykseni siis koski terveydenhuollon rahoitusta, sen monikanavaisuutta, miten se työryhmä on työssään päässyt eteenpäin.

Kolmas koskee käypää hoitoa, joka nyt tulee suoraan budjettiin. Miten paljon sillä saadaan tätä asiaa parannettua eteenpäin?

Kommenttina loppuun sanoisin vaan, että viittaan eiliseen puheenvuorooni sotaveteraanien kuntoutuksesta ja siihen liittyvistä asioista. Se on häpeällinen tilanne tällä hetkellä. (Puhemies: Minuutti!) Sieltä puuttuu 6 miljoonaa. Miten siihen suhtaudutte?

Leena Rauhala /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tänään suullisella kyselytunnilla kävimme pitkää ja hyvää keskustelua vanhustenhuollosta ja omaishoidosta, mutta siinä nimenomaan nousivat esille nämä vakavat puutteet vanhustenhuollon palveluissa ja omaishoidon palveluissa. Meille tuli selväksi, että vanhustenhoidon lakia ollaan valmistelemassa, mutta se ei varmasti vielä ole vaikuttamassa ensi vuoden aikana.

Arvoisa ministeri Risikko, mainitsitte niistä asioista, mitä ollaan tekemässä ja on jo tehty näitten palvelujen kehittämisessä, mutta totesitte, että kyllä siihen, että saisimme omaishoidon sillä tavalla, että kaikki, jotka kriteerit täyttävät, saisivat ne palvelut ja omaishoidon tuen, tarvitaan rahaa. Onko nyt tulevaa, vuoden 2011 budjettia ajatellen, ettei meidän tarvitsisi ensi vuonna käydä tätä samaa keskustelua näistä vakavista puutteista juuri omaishoitajien kohdalla mutta myös vanhustenpalveluiden kohdalla, (Puhemies: Minuutti!) mahdollisesti tulossa sellaista, joka tämän asian ratkaisi, vai mikä on se ratkaisu?

Elisabeth Nauclér /r(vastauspuheenvuoro):

Ärade fru talman! Vi har i Finland ett antal allmänt bindande kollektivavtal som binder på samma sätt som lag, men de finns inte alla på svenska. På Åland finns det företagare som frågar sig om de är bundna av avtalen och arbetstagarna vet inte vilka rättigheter de har.

Justitiekanslern säger att de ska översättas, förre statsministern lovade åtgärder och en utredning har gjorts och det är nu klarlagt att ansvaret ska påföras en nämnd, som fattar beslut om kollektivavatalens bindande verkan, vid social- och hälsovårdsministeriet. Det är därför med mycket stor förvåning jag än en gång konstaterar att medel inte upptagits i budgeten. Jag vill därför fråga minister Rehula: Vad är förklaringen till detta?

Satu Taiveaho /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Eriarvoisuus on syventynyt vakavalla tavalla ja köyhyys lisääntynyt yhteiskunnassa. Arvioidaan, että yli 900 000 ihmistä elää tällä hetkellä köyhyysrajan alapuolella. SDP on esittänyt muun muassa työmarkkinatuen korottamista, työmarkkinatuen tarveharkinnan poistoa, toimeentulotuen lasten perusosan korotusta, asumistuen parannusta, mutta hallitus ei ole valitettavasti näihin tarttunut. Esimerkiksi kaikkein köyhimpien toimeentulotuensaajien asemaan ei ole tullut mitään parannusta tämän hallituskauden aikana Sata-komitean juhlallisista tavoitteista huolimatta. Kaikkein köyhimmät on siis täysin sivuutettu. Eikö tähän hätään tulisi, ministerit, teidän mielestänne vastata? Myös toimeentulotuen jonot ovat kunnissa kasvaneet eikä lainmukaisia käsittelyaikoja toteuteta kunnissa. Lisäksi kannan tätä samaa huolta päihdeäitien tilanteesta ja myös kaikkien päihdekuntoutusoikeudesta sekä kannatan ajatusta, että hoitotakuu ulotettaisiin myös päihdehuoltolain mukaisiin palveluihin.

Arja Karhuvaara /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olisin kysynyt kolmea asiaa. Mitä monikkoperheiden vanhempainvapaasta ollaan säätämässä jatkossa, jotta sen vanhempainvapaan käyttämisessä väliin ei tulisi jaksoja, jolloin äiti tai isä joutuu menemään välillä viikoksi tai kahdeksi töihin?

Toinen kysymykseni koskee sotainvalidien puolisoiden kuntoutusmäärärahoja. Ne loppuivat viime vuonna kesken. Onko tällä hetkellä ajatusta, että tarvittava noin 200 000—250 000 euroa löytyisi lisäbudjetista ensi vuodelle?

Kolmas asia koskee karenssiaikoja te-keskuksissa. Varsinkin nuorten kohdalla 18—19-vuotiaat varusmiespalveluksensa päättäneet joutuvat hyvin herkästi 2 kuukauden karenssiin omaa kokemattomuuttaan, kun esimerkiksi samana päivänä heillä on kouluunhakuprosessi, (Puhemies: Minuutti!) kun heillä olisi ollut työvoimaviranomaisen tapaaminen, ja sen unohtamisen vuoksi he saavat sen karenssin. Ja lisäksi tällä hetkellä eri te-toimistot jopa (Puhemies: Aika!) samassa kaupungissa kohtelevat eri lailla näitä nuoria. Mitä sille voitaisiin tehdä?

Paula Sihto /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Ihmisten terveydentilalla on suuri vaikutus työllisyyteen ja sitä kautta kasvuun ja siihen, että kaikista pystytään pitämään jatkossakin huolta. Satojen tuhansien henkilöiden työvoimapotentiaalia pystytään hyödyntämään, kun työntekijöiden terveydestä sekä työ- ja toimintakyvystä pidetään huolta. Mittava osa sairauspoissaoloista ja varhaisista eläköitymisistä alun perin juontaa juurensa liiallisesta alkoholinkäytöstä, tupakoinnista, vakavasta ylipainosta tai uupumuksesta. Kun näitä elintapasairauksia pystyttäisiin vähentämään, ihmiset jaksaisivat töissä pitempään. Kysyisinkin ministeri Risikolta: Mitä suunnitelmia hallituksella on kannustaen tukea entistä enemmän terveellisiä elämäntapoja itse kunkin elämässä?

Minna Sirnö /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Valtiovalta on sitoutunut siihen, että laitospaikat puolitetaan käytännössä vuoteen 2015 mennessä. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että ammattilaisten 24/7 hoitoa ja hoivaa siirtyy yhä enemmän koteihin omaisten vastuulle. Erityisen vaikeassa asemassa tulevat olemaan mielenterveyskuntoutujien omaiset, jotka tälläkään hetkellä eivät ole saaneet edes tunnustusta omaishoitajastatuksen kautta siitä johtuen, että kuntien laatimat kriteerit eivät psyykkisiä sairauksia tunnista samalla lailla kuin somaattisia sairauksia. Eikö nyt olisi aika pinnistää ihan näillä viime metreillä vielä sen lupauksen eteen, että me saisimme yhtenäiset kriteerit, jotka tunnistaisivat somaattisten sairauksien lisäksi myös psyykkiset sairaudet, koska näille omaisille on tärkeätä saada se tunnustus?

Toinen asia liittyy normikeskusteluun. Vierailin 6 tuntia psykogeriatrisella osastolla, jolla oli 36 vanhusta, jotka siis asuvat viimeisessä kodissansa. Heitä hoitaa iltavuorossa 4 ihmistä, ja nämä 4 ihmistä siis (Puhemies: Minuutti!) pesevät, ruokkivat, nukuttavat, vaihtavat vaatteet ja kaiken lisäksi yrittävät vielä pitää sosiaalista elämää yllä. Eikö todellakin olisi aika miettiä, että ainakin niitä (Puhemies: Aika!) miniminormeja pitäisi luoda?

Outi Alanko-Kahiluoto /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Pääministeri Kiviniemi sanoi talousarvioesityksen lähetekeskustelussa, että jokaisella työikäisellä ja työkykyisellä suomalaisella on oltava mahdollisuus ja velvollisuus osallistua hyvinvoinnin ylläpitoon ja työntekoon. Sata-komitean yhtenä tehtävänä oli parantaa työn tekemisen mahdollisuuksia, tehdä työnteko kannattavaksi ja poistaa köyhyyttä.

Tästä näkökulmasta oli hyvin suuri pettymys se, että hallitukselta ei lopulta riittänyt yhteisymmärrystä työmarkkinatuen tarveharkinnan poistamiselle. Tämä olisi maksanut vuositasolla noin 26 miljoonaa euroa. Yksilön kannalta tarveharkinta on nöyryyttävä ja itsemääräämisoikeutta loukkaava. On kohtuutonta, että pienipalkkaisen puolison palkka lasketaan pariskunnan yhteiseksi tuloksi. Yksin asumisen kustannukset ovat etenkin kaupungeissa niin kovat, ettei kahta ihmistä saati perhettä yhden ihmisen pienellä palkalla elätetä.

Mitä mieltä olette arvon ministerit, olisiko minkäänlaista (Puhemies: minuutti!) mahdollisuutta edistää tätä tarveharkinnan poistamista tai sitten puolison tulorajan korottamista vielä tällä hallituskaudella?

Maria Guzenina-Richardson /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Meidän sosialidemokraattien mielestä sosiaalinen oikeudenmukaisuus on sitä, että uskalletaan myöskin investoida hyvinvointiin. Ja nyt kyllä pitäisi kaikkien yli puoluerajojen kantaa huolta siitä, millä tavalla kuntasektorilla pystytään peruspalveluita tuottamaan. Kunnissa vammaispalvelulaki on tullut voimaan 1.9.2009. Sen toimeenpano laajenee ensi vuonna. Neuvolatoiminnan sekä koulu- ja opiskeluterveydenhuollon terveystarkastusten toimeenpano tulee nyt täysimääräisenä voimaan. Päihdeäitien hoito on huonolla tolalla, niin kuin tiedämme. Lapsiperheiden kotipalveluita pitäisi vahvistaa. Hämeenlinnan naisvankilaan perustetaan perheosasto. Terveydenhuoltolakikin astuu voimaan.

Ja kaikkeen tähän pitäisi riittää tuon 21,25 miljoonaa euroa, jotka valtion osuuksina annetaan kunnille. Nyt ministeri Risikko ja ministeri Rehula, käsi sydämelle: Ihan aidostiko tämä raha tulee riittämään?

Markku Pakkanen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Tämä Kiviniemen hallitus on todellakin sosiaalisesti oikeudenmukainen. On nämä takuueläkkeet, perusetuuksista täällä on jo moneen otteeseen kerrottu, ja hyvä niin, ne on sidottu indeksiin ja eläke nousee. Haluaisin kuitenkin kysyä ministeri Rehulalta vielä, kun tuossa päivän keskustelussa ei ihan käynyt selville: Mitä mieltä olette ehdotuksesta, että omaishoidon tuki siirrettäisiin Kelan maksettavaksi?

Sirpa Asko-Seljavaara /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Terveydenhuoltolakihan on käsittelyssä tällä hetkellä meidän valiokunnassamme. Sehän on ensimmäinen askel kansanterveyslain ja erikoissairaanhoitolain yhdistämisestä, mutta siitä vielä puuttuu paljon järjestämispykäliä. Eli oletteko tuomassa yhdessä tai erikseen jotain uutta lakia vielä tällä kaudella, tai mitä olette suunnitelleet yhdessä, kun yhdessä istutte siellä?

Ilkka Kantola /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Silloin kun maassa on sota, ollaan poikkeustilanteessa ja tarvitaan poikkeuksellisia menetelmiä rahojen keräämiseksi, jotta ihmisiä voidaan auttaa. Silloin käytetään lipaskeräystä, silloin ihmiset joutuvat ehkä jopa kerjäämään. No, viime sodasta on kulunut 65 vuotta noin pyöreästi, ja silti edelleen meillä kaduilla sotilaat, varusmiehet, keräävät rahaa, jotta veteraaneja voitaisiin auttaa. Eikö tämä ole vähän outoa? Ja vaikka sodasta on 65 vuotta, niin eduskuntaan tulee valtuuskunta, joka tulee nolona ja sanoo, että me emme nyt oikeastaan kerjää, pyydämme vain rahaa, 6 miljoonaa lisää, jotta pystyisimme pysymään sillä kuntoutuksen tasolla, jolla olimme viime vuonna, jolloin myös, kun tulimme erikseen valtuuskuntana tänne rahaa hakemaan, saimme lisää. Ministeri Risikko, puhuitte optimistiseen sävyyn siitä, miten veteraaneja tuetaan. Kun katsoo näitä budjettilukuja, näyttää, että sieltä sellainen vähintään 6 miljoonaa puuttuu.

Anne Kalmari /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Olen suorastaan ylpeä siitä, että meillä on takuueläke ja siitä, että pienimmät etuudet on sidottu indeksiin. Haluaisin samalla tapaa olla ylpeä siitä, että Suomi viimeisinä vuosina näille kunniakansalaisille, veteraaneille, hoitaa kuntoutuksen niin, ettei sitä tarvitse tulla pyytelemään ja yksittäisesti anella ja joutua torpatuksi. Tänäkin vuonna meidänkin maakunnassamme kuntoutuksia jäi väliin ja jälleen määrärahoja ollaan leikkaamassa. Voinko sanoa näille veteraaneille, että ensi vuonna kaikki halukkaat saavat kuntoutuksen?

Lyly Rajala /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Paljon hyvää on tämä hallitus saanut aikaan, mutta, mutta. Professori Sirkka-Liisa Kivelä teki ministeri Hyssälän pyynnöstä keväällä 2006 laajan raportin geriatrian ja vanhustenhoidon tilasta. Raportti oli karua luettavaa ja on edelleenkin. Saadakseen hyvät olot elämiseensä Suomessa on tehtävä sen verran kovia rikoksia, että pääsee vankilaan. Pitäisikö meidän vaihtaa vanhainkotien ja vankiloitten asukkaat keskenään, niin vanhuksetkin pääsisivät ympärivuorokautiseen hyvään hoitoon?

Kunnat kilpailevat nykyään sillä, kuinka monta prosenttia yli 75-vuotiaista asuu kotona. Onko tässä varustelukisassa menty liian pitkälle, kun erilaisilla teknisillä apuvälineillä pyritään lyömään ikään kuin pönkkä oveen, että pysykääpä täällä.

Esa Lahtela /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Onko koskaan laskettu tämän työmarkkinatuen tarveharkinnan vaikutusta kokonaisuutena, mitä se tekee näistä teknisistä eroista? Tiedän nimittäin, ainakin minulla tuolla lähipiirissä muutamassa kylässä on toistakymmentä eroa tapahtunut sen takia, että on muutettu erilleen asumaan mutta kuitenkin ollaan yhdessä. Sen takia tämä tuntuu silleen järjettömältä, että ummistetaan silmät siltä totuudelta. Jos se poistetaan, se tarkoittaa myös tavallaan perheiden yhdistämistä, suomalaisten perheiden yhdistämistä, että se isä voi siellä äidin luona olla eikä nosteta lapsilisiä ja yksinhuoltaja-avustuksia. Tiedetään kuitenkin, että he ovat yhä edelleen sovinnossa ja kaikin puolin, mutta kun pitää tämän toimeentulotuen takia tehdä tämmöinen temppu.

Toinen on sitten tämä työmarkkinatuen tasokorotus. Kyllä minä odottaisin, että siihen saadaan kanssa jotain parannusta samoiten kuin toimeentulotukeen, koska ne puheet, mitä ministeriaitiosta tässä ollaan kuultu, jotta nyt tässä kompensoidaan kaikki energiaverojen korotukset, se on ihan pötypuhetta. Ei näille ihmisille kompensoida mitään, koska tässä ei tule sen ihmeempää korotusta, vaan heidän elintasonsa tulee laskemaan.

Mauri Salo /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Noin historiallisesti ajatellen varmasti takuueläkkeestä puhuttiin paljon aikaisemmin kuin tästä vihreästä energiapaketista, joten siitä johtuvien verojen kompensointia ei välttämättä ole ihan viisasta pistää vastakkain. Elikkä keskustan tahto on ollut nimenomaan se, että pienimpien eläkkeiden saajilla ostovoima kasvaa.

Mutta sitten tästä veteraaniasiasta. Veteraanien keski-ikä on jo lähes 90 vuotta. Heidän perinteinen kuntouttamisensa on aika lailla ongelmallista. Esimerkiksi Somerolla Lamminniemen hyvinvointikeskuksessa juuri kerrottiin, että 40 prosenttia vähemmän on kuntoutettavia tällä hetkellä kuin oli vuosi sitten. Tämä viestii rankasta muutoksesta. Nyt erityinen tukitoimi olisikin kohdennettava mielestäni autettuun asumiseen, jolloin vielä mahdollisesti pariskunnat voisivat ainakin mahdollisimman pitkään olla kotona mutta hyvässä hoidossa.

Krista Kiuru /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Me suomalaiset olemme syystä olleet jo pitkään ylpeitä suomalaisesta koulujärjestelmästä, mutta yhtä suurta syytä on olla ylpeitä neuvolastamme ja kouluterveydenhuollostamme. Tämä on nyt lopulta tiedostettu, sillä on astunut voimaan asetus neuvola-, koulu- ja opiskelijaterveydenhuoltoa koskien sekä lasten ja nuorten ennalta ehkäisevää suun terveydenhuoltoa koskien. Asetuksen vaateet astuvat käytäntöön vuoden 2011 alusta. Tehtävä on haastava, sillä terveystarkastusten määrä ja sisältö kasvavat ja erityistarpeessa olevien lasten ja perheiden tunnistaminen lisääntyy. Nämä ovat erinomaisia tavoitteita, ja haluan siitä kiittää hallitusta.

Arvoisa ministeri, kuitenkin jotain suurta on jäänyt huomaamatta. Tämä asetus ei ole ilmainen, ja valitettavasti kunnille on tuhannen taalan kysymys (Puhemies: Minuutti!) ja kuntalaisille 3 euron kysymys, miten tämä asetus todellisuudessa rahoitetaan, kun korvamerkintä puuttuu. Porissa tämä merkitsee 247 500 euron lisäystä, ja tarvittaisiin kuitenkin 20 (Puhemies: Aika!) uutta hoitajaa.

Olli Nepponen /kok(vastauspuheenvuoro):

Rouva puhemies! Minä haluan ensiksi kiittää ministeri Risikkoa, jolle ministeri Rehula antoi vahvan tuen riihessä, että tänne tuli tämä kolmen rintamamiesjärjestön ajama uusi kotikuntoutuksen mallin aloitus. Se on äärimmäisen hyvä. Sitä he ovat vuosia pyytäneet ja toivoneet. Mutta valitettavasti, täällä on jo puhuttu moneen kertaan, kuntoutusmäärärahat on jatkuvasti ajettu alas. Hyvä kun puolet rintamaveteraaneista pääsee kuntoutukseen, kun yli 20-prosenttisille sotainvalideille se on subjektiivinen oikeus. Näillä rintamaveteraaneilla se on vain mahdollisuus rahojen puitteissa. Noin 800 euroa on rintamaveteraania kohti rahaa, mutta muun muassa sotainvalidien puolisoita kohti annetaan 2 000 euroa. Ja näistä rahoista, mistä puhuttiin, 270 miljoonaa euroa menee (Puhemies: Minuutti!) sotainvalideille tai hoitolaitoksiin. Siitä jää vain muruset rintamaveteraanien kuntoutukseen.

Miapetra Kumpula-Natri /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä, ministeri Risikko, koetan positiivisesti tulkita, että monesti lakiasioissa menette lain taakse ja sanotte, että kuntien pitäisi toimia. Nyt on se kohta, budjettikirja, jossa kuntien valtionosuudesta puhutaan. Mitä te nyt sanotte, kun se lista, jonka te luettelitte, oli vaikuttavan pitkä, ja lisärahaa on 21 miljoonaa? Jo nyt kunnat tekevät laittomuuksia, kun ne eivät toteuta edes lain kirjainta peruspalveluissa. Paljonko teistä valtionosuuksiin tulisi laittaa lisää, jotta Suomen hyvinvointivaltio, joka on kuntien varassa, ei kaadu?

Toinen kysymys, ministeri Rehula: Kun minulle kirjoittaa mies Pohjanmaalta, että nyt tulee 8,8 euroa päivässä, koska vaimo sattuu tienaamaan 2 000 euroa, miten inhimillisenä ja oikeudenmukaisena pidätte sitä, että tämä budjettikirja ei sisällä työmarkkinatuen tarveharkinnan poistoa?

Outi Mäkelä /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeriön budjettiin sisältyy monenlaisia hyvä kohtia, kuten takuueläke tai kuntien peruspalveluiden valtionosuuden korottaminen. Mutta yhtä seikkaa täältä en löydä, ja se on omaishoidon asiat ja tältä osin siirto kunnilta valtiolle. Missä vaiheessa tässä ollaan menossa?

Toinen seikka, jota haluaisin tiedustella, on tämä varhaiskasvatuksen siirto opetusministeriön puolelle. Onko siinä edetty mihinkään suuntaan?

Sirpa Paatero /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Kun sosiaalinen oikeudenmukaisuus on hallituksen tavoite, niin miksi sitten on voitu kirjoittaa tänne, että kotitalouksien määrä, jotka elävät toimeentulotuella, lisääntyy. Ihan kuin tämä olisi tahtotila, että näin halutaan olevan. Eikö olisi ollut paljon järkevämpää lisätä ei tätä viimesijaista tukea, vaan näitä peruspäivärahoja tai työmarkkinatukea tai asumistukia, jolloinka huomattavasti inhimillisemmin keinoin saataisiin näitä perheitä autettua.

Tarja Tallqvist /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Sen lisäksi, että omaishoitaja on eriarvoinen eri kunnissa omaishoidon tuen suhteen, hän on sitä myös omaishoitajan työttömyysturvan myöntämisen suhteen. Esimerkiksi eräs 50-vuotias mies jäi työttömäksi samanaikaisesti, kun vaimo sairastui. Omaishoitajuuden lisäksi mies halusi ilmoittautua työttömäksi työnhakijaksi, mutta häntä ei hyväksytty työttömän statukselle. Katsottiin, että hän työllistyy oman työn kautta omaishoitajana. Kuitenkin hän pystyy osoittamaan olevansa työmarkkinoiden käytössä, koska kunnan sosiaalivirasto ja kotihoito suhtautuvat myötämielisesti asiaan ja sieltä on luvattu järjestää kaikki tarpeellinen apu vaimon hoidossa.

Automaattisesti omaishoito ei estä työttömyyspäivärahan myöntämistä, mutta käytännössä omaishoitaja ei kuitenkaan saa työttömyysturvaa omaishoidon tuen rinnalla. Tämä johtuu siitä, että työministeriön asiasta antamia ohjeita tulkitaan eri tavoin sekä työ- että elinkeinotoimistoissa ja työttömyyskassoissa. Kuitenkin omaishoitajan työssä käyminen, jos se on mahdollista, on erittäin suositeltavaa elämänlaadun (Puhemies: Minuutti!) ja syrjäytymisuhan takia. Lisäksi se on taloudellisesti tärkeää. Tämä on myös talouspoliittisesti tärkeää, koska omaishoidon voidaan olettaa jatkuvan pitempään kotona, kun perhettä tuetaan (Puhemies: Aika!) kokonaisvaltaisesti. Mitä hallitus aikoo tehdä?

Eero Heinäluoma /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Yhdyn tähän ed. Nepposen huoleen veteraanien kuntoutuksesta. Tässä me olemme todellakin yhdelle sukupolvelle erittäin paljon velkaa, ja uskon, että tämä ajatus on yhteinen koko eduskunnassa. Edellisen hallituksen aikana tehtiin jo se periaatepäätös, että kaikkien veteraanien pitäisi päästä kerran vuodessa kuntoutukseen. Jatkuvasti tulee tietoa, että se ei kuitenkaan käytännössä näytä toteutuvan. Sen takia kysyisin, kun tämä ei missään tapauksessa ole rahakysymys, onko tämä ongelma käyty ministeriössä lävitse ja voitaisiinko antaa ehdoton ohje, että oikeus kerran vuodessa tämmöiseen viikon kuntoutukseen on kunnille velvoite toteuttaa, koska valtio voi hyvin sen rahoittaa. Kysymys on hyvin pienistä summista.

Sosiaali- ja terveysministeri Juha Rehula

Arvoisa rouva puhemies! Ensimmäisenä puheenvuoroon, jossa kysyttiin ed. Toivakan suulla, miten voisimme saada säästöjä aikaan, ja hieman itse tulkiten asiaa, miten voisimme saada lisää tuloja näköpiirissä olevassa tulevaisuudessa. Vielä yksi semmoinen asia, jossa on kyettävä etenemään, on se, miten työelämä reagoi siihen tilanteeseen, jossa tiedetään ne paineet, mitä siellä on, tiedetään se työ, mitä pitää tehdä, että nykyinen työvoima jaksaa ja kykenee olemaan töissä, mutta vähintään yhtä tärkeää tulee jatkossa olemaan se, miten osatyökykyisten asemasta yhteiskunnassa pystyttäisiin huolehtimaan niin sosiaaliturvan kuin kuntouttavien ja tukevien palvelujen osalta siihen asentoon, että heillä olisi mahdollisuus osallistua työelämään omien voimiensa ja kykyjensä mukaisesti. Tämä on iso kysymys, jossa uskon ja toivon, että päästään vielä tällä vaalikaudellakin ainakin valmistelutyössä eteenpäin.

Sitten ed. Väätäinen aloitti näistä päihdeäideistä. Minä olen ed. Väätäisen kanssa keskustellut tästä tilanteesta aikana, jolloin oltiin asennossa, missä oli budjettikehyksissä sisällä tuo 3 miljoonan euron valtionosuus ja Raha-automaattiyhdistyksen osuus oli 0 euroa. Tällä hetkellä ollaan tilanteessa, jossa on luvattu se, että Raha-automaattiyhdistys jonkin verran ainakin tulee päihdeäitien hoitoa jatkossakin Ensi- ja turvakotien liitolle rahaa antaen rahoittamaan. Tämä on asia, joka on minusta osa laajempaakin ... En syyllistä Ensi- ja turvakotien liittoa, vaan keskustelun avauksena tässä kipeässä asiassa siitä, että Raha-automaattiyhdistys omalta osaltaan yhteistyössä järjestöjen kanssa on linjannut tulevaa tavalla, joka on luettavissa ensi vuoden budjettikirjastakin, siitä, miten yleisavustuksiin panostetaan, miten projekteihin, miten toimintaan, miten investointeihin. Eli linjauksia, joita on tehty, pyritään noudattamaan, mikä takaa tasapuolisuuden.

Ed. Kiljuselle: Mitä vastataan järjestöille? Kyllähän se iso asia on se, että meidän pitää pystyä kaikin keinoin turvaamaan Raha-automaattiyhdistyksen monopoliasema, jotta meillä ylipäätänsä on sitä rahaa, mitä näille järjestöille jakaa. Tuo summa, mikä on nyt miinusmerkkinen verrattuna edelliseen vuoteen, johtuu siitä, että Raha-automaattiyhdistyksen tuottoennusteet ovat sen kaltaiset, että tuohon tilanteeseen päädytään.

Monta olisi asiaa, mutta tuohon työmarkkinatuen tarveharkintaan ensin, varsinkin, kun ed. Kumpula-Natri niin tomerasti Pohjanmaalta terveisiä laittoi. Olen ollut täällä niin kauan, että muistan edellisen kerran, kun asiaa käsiteltiin. Tuolloin sosiaali- ja terveysvaliokunta kirjoitti mietintöönsä, ettei työmarkkinatuen tarveharkinta ole vaivatta sopusoinnussa perustuslain kanssa. (Puhemies: 3 minuuttia!) Niille ihmisille, jotka peräävät, onko ministereillä sydäntä ja onko tunnetta näissä asioissa mukana: Kyllä, omassa prioriteettilistassani erittäin korkealla eli kahden tärkeimmän asian joukossa. Täällä muuten sanottiin, että tämä maksaisi 26 miljoonaa euroa vuositasolla. Itselläni on se tieto, että vuonna 2011, jos vuoden alusta aloitettaisiin, se summa olisi noin 42 miljoonaa euroa. Se on se summa, jota haetaan. Jos tuo raha olisi siinä massissa, jota käyttää, niin voitte olla aivan varma, että se ei yksin minusta kiinni ole. Tässä jää väkisinkin asioita avaamatta auki.

Vakavasta asiasta hieman kevyemmin. Ed. Asko-Seljavaara, kyllä me mahdumme ministerikollega Risikon kanssa erinomaisesti saman auton takapenkille ja palavereita pidetään, seuraava muun muassa ajankohtaisista aiheista huomisen päivän aikana.

Peruspalveluministeri Paula Risikko

Arvoisa rouva puhemies! Kiitos kovasti näistä kommenteista. Täällä oli muutamia kysymyksiä tuosta valtionosuudesta. Siellä on muun muassa tämä lapsiperheiden kotipalvelu, niin siinähän on laki taustalla. Se on sillä tavalla, että se menee ihan varmasti siihen, koska se on eräällä lailla korvamerkitty, mutta niin kuin tiedätte, valtionosuudet eivät ole korvamerkittyjä. Se on ihan siitä kiinni, miten ne kunnissa sitten käytetään.

Päihdeäitien hoidossa viittaan samaan, mistä ministeri Rehula tuossa kertoi tästä Raha-automaattiyhdistyksen tilanteesta. Minä olen tyytyväinen kuitenkin siitä, että Raha-automaattiyhdistys vielä jatkoi sitä jonkin verran, ja sitten siinä, miten me saisimme nämä rahat, meidän pitää miettiä niitä keinoja. Valitettavasti terveydenhuoltolakiin me emme voi nostaa yhtä kohderyhmää niin, että se mainittaisiin ihan pykälässä. Meillä olisi nimittäin sellaisia ryhmiä sitten kyllä aika monta, jos niitä ruvettaisiin sinne luettelemaan. Ja kyllä lain pitää olla universaali, kaikkia yhdenvertaisesti kohteleva, paitsi jos on joku erityislaki, mutta kysymys on nyt yleislaista, terveydenhoitolaista.

Terveyden edistämisestä ed. Sihto nosti esille erittäin tärkeän asian, terveyden edistämisen. Meillä on monia asioita, joissa voitaisiin ihan tällä terveyden edistämisellä niitä vaikeuksia ja myöskin rahaa säästää.

Kansalaisjärjestöistä puhuttiin. Oikeusministeriössä on kaksi selvityshenkilöä, ja kansalaisjärjestöjen tukea mietitään ja verotusta ym. Verotusta on mietitty valtiovarainministeriössä, ja nämä oikeusministeriön selvityshenkilöt tuottavat vuoden loppuun mennessä tiedot siitä, mitä kansalaisjärjestöjen tukemiseksi pitäisi tehdä.

Vanhusten perhehoidosta kysyi ed. Paloniemi. Todellakin, lakihan tehdään nyt syksyllä, ja me voimme sitä kautta sitten saavuttaa tätä tavoitetta, mihin mainiosti viittasitte. Vanhustenhoidosta kaiken kaikkiaan: tärkeää on tarpeen arviointi, räätälöidyt palvelut, turvallinen asuminen ja hoidon porrastus, ja se on hyvin pitkälle myöskin kunnista kiinni, miten niitä asioita hoidetaan.

Sähköisestä järjestelmästä totean, että e-reseptiä ja e-arkistoa saadaan eteenpäin näillä rahoilla, jonkinlainen liikahdus, ja aika isokin liikahdus, yli 20 miljoonalla eurolla. Monikanavarahoituksesta tulee selvitys marraskuun loppuun mennessä. Käypä hoito saatiin budjettiin, hyvä juttu. Sitten omaishoitorahoista te totesitte, että ne ovat määrärahasidonnaisia, mutta katsokaa ed. Arto Satosta. Hän edustaa sellaista kaupunkia, jossa ne ovat määrärahasidonnaiset ja kaikilla samat kriteerit ja kaikki, jotka täyttävät kriteerit, otetaan siihen. Se on tahtoasia. Katsokaa ja kysykää, kuinka se tehtiin.

Sitten veteraanien kuntoutusrahat. Minä olen ihan samaa mieltä teidän kanssanne siitä, että me tarvitsemme veteraaneille kuntoutusta, mutta minä olen sitä mieltä, että se pitää räätälöidä eri tavalla. Eivät kaikki halua laitoskuntoutukseen, eivät kaikki halua ihan saman tyyppistä kuntoutusta. Ja sitten on sekin, että joiltakin kunnilta palautuu rahoja, ja se on tässä kovin merkillistä. Sen tähden on jätetty jonkin verran jemmaan, jotta voidaan antaa sitten lisää niille, joilta loppuvat rahat, ja Valtiokonttori tätä hoitaa.

Ihan muutama sana, arvoisa rouva puhemies. Valtiokonttori ja STM lähtevät nyt kiertämään alueita, käymään kuntien kanssa keskustelua siitä, miten nimenomaan kuntoutusrahat käytetään, koska siellä on kyllä aika heterogeenistä tämä käyttö.

Ihan sitten koulu- ja opiskeluterveydenhuoltoasetuksesta. Kiitos, ed. Kiuru, että mainitsitte sen, mutta sitten sanoitte, että ei riitä se raha. Muistakaa kuitenkin se, että tämä tuottaa säästöäkin ja se sitä kautta tulee, ja sitten se, että 2000-luvun alusta lähtien on annettu lisää rahaa nimenomaan tähän, ja se on budjetin pohjissa tänäkin päivänä.

Sirpa Asko-Seljavaara /kok:

Arvoisa rouva puhemies! Ministeri Pekkarinenhan on aivan erinomainen ministeri, mutta kyllä pitäisi jonkin verran miettiä tätä hallituksen energiapakettia, johon ministeri Pekkarisen mukaan on tässäkin budjettikirjassa 200 miljoonaa euroa. Nimittäin vaikka puun polttaminen Ipcc:n mukaan on semmoista, mitä ei lasketa hiilidioksidipäästöihin, niin tämä asiahan on täysin teoreettinen ja monien mielestä kiistanalainen, sillä jos puuta nopeasti poltetaan, siitä tulee ilman muuta hiilidioksidia. Puun hiilidioksidipäästöt ovat aika suuret, noin 114 grammaa hiilidioksidia MJ:tä kohti. Turpeen päästöt ovat hieman pienemmät kuin puun, ja kivihiilen ovat alemmat kuin puupäästöt. Eli tämä kauhea viha kivihiiltä kohtaan ei ole ehkä niinkään perusteltua. Maakaasu on huomattavasti puhtaampaa polttaa. Se on noin puolet turpeen päästöistä, ja mehän käytämme, kuten moneen kertaan täälläkin sanotaan, pääasiallisesti maakaasua. Tällä hetkellä Helsingin Energia polttaa pelkkää maakaasua.

Turpeen nostoon sisältyy myös runsaasti maisemahaittoja. Mitä tehdään niille suurille ruskeille aavoille turvepelloille, jotka jäävät noston jälkeen jäljelle? Jos kaivetaan kaikki kannot ja karikkeet metsistä, niin metsiin syntyy ravinnepuutetta ja joudutaan käyttämään lannoitteita. Siirrämmekö siis seuraaville sukupolville vieläkin suuremman ympäristöongelman kuin mikä meillä nyt on vesistöjen saastumisen ja CO₂-päästöjen muodossa? Lisäksi on otettava huomioon pienhiukkaspäästöt puun polttamisesta. Ja siinä on suuret logistiset ongelmat, sillä esimerkiksi Porissa on yksi hakevoimala, joka on vain 40 prosenttia yhden Helsingin Energian voimalan kapasiteetista, ja sinne kuljetetaan 70 rekka-autollista haketta päivässä. Siis haluammeko todella satoja ja satoja rekkakuormia kuljettamaan puuta tänne Pääkaupunkiseudulle?

Helsingin Energian johtokunta kokoontuu ensi viikolla, ja olemme todellakin sitoutuneet siihen, että vuoteen 2020 mennessä vähennämme kasvihuonepäästöjä 20 prosenttia ja käytämme uusiutuvia energialähteitä 20 prosenttia enemmän. Mutta me jatkamme sähkön ja lämmön yhteistuotantoa ja me yritämme säästää energiaa niin paljon kuin mahdollista. Olemme sitoutuneet myös siihen, että Suomen ilmastopäästöt vähenevät 80 prosenttia vuoteen 2050 mennessä. Helsingissä tämä vaatii suuria investointeja. Se vaatii syöttötariffeja, jotka pitää sopia valtion kanssa. Se vaatii näitä massiivisia kuljetuksia. Jos esimerkiksi siirrytään pelletteihin, niin on laskettu, että Vuosaaren voimalaan, josta tehtäisiin tämmöinen puuvoimala, tuotaisiin 80 rekkaa vuorokaudessa pellettejä. Onko se kovin ekologista?

Hiilidioksidin talteenotto olisi tietenkin paras keino, mutta se on vielä kehitteillä ja toistaiseksi hyvin kallista. Tuulivoiman rakentaminen vaatii syöttötariffeja ja tuulisia alueita. Helsinki ei suinkaan ole hiilenmusta kaupunki, vaan täällä on yhteinen lämmön ja energian tuotanto, ja me käytämme tällä hetkellä pääasiallisesti maakaasua. Käytämme kivihiiltä ainoastaan kylmimpinä talvikuukausina. Olemme sitoutuneet sekä päästöjen vähentämiseen että uusiutuvan energian käyttöön, mutta se ei voi tapahtua yhtäkkiä.

Maahanmuutto- ja eurooppaministeri Astrid Thors

Arvoisa puhemies, värderade talman! Ensi vuonna ja tämän syksyn aikana tärkeimpiä asioita maahanmuuton alueella on kotouttamislain kokonaisuudistus, jota koskeva esitys annetaan eduskunnalle lokakuussa. Uuden lain nimeksi on suunniteltu "Laki kotoutumisen edistämisestä". Ehdotuksen mukaan laki koskisi jatkossa kaikkia maahanmuuttajia, joilla on voimassa oleva oleskelulupa tai joiden oleskeluoikeus on rekisteröity. Nykyisin kotouttamistoimenpiteiden piirissä ovat vain työttömiksi ilmoittautuneet maahanmuuttajat.

Siihen lakiin tulee myöskin sisältymään maahanmuuttajien alkukartoituksen toteuttaminen. Kartoitus olisi yksilöllinen, ja se sisältäisi esimerkiksi vain lyhyen haastattelun tai tarvittaessa perusteellisemman osaamisen testaamisen, tutkintojen täydentämistarpeeseen liittyvän selvityksen tai kielitason ja oppimisvalmiuksien testaamisen. Kartoituksen toteuttaisi joko kunta tai työ- ja elinkeinovirasto. Arviointiin perustuen ne ohjaisivat maahanmuuttajat nykyistä nopeammin koulutukseen tai muihin kotoutumista edistäviin palveluihin, jotta aktiivinen kotoutuminen pääsee nopeasti alkuun.

Lisäksi ehdotukseen sisältyy se, että kaikille maahanmuuttajille tullaan jatkossa antamaan perustiedot suomalaisesta yhteiskunnasta oleskeluluvan tiedoksi antamisen tai viimeistään maistraattiin rekisteröitymisen yhteydessä. Tämän alkuinformaation toteutusta pyritään rahoittamaan Euroopan sosiaalirahaston vuosille 2011—2013 rahoituksen piirissä, ja myöskin Alma-hankkeessa tätä sisältöä on kehitetty.

Arvoisa puhemies! Osallisena Suomessa -ohjelmaa toteutetaan myös vuonna 2010—2013. Ohjelma on kokeilu, jossa kehitetään kotoutumiskoulutuksella uusi malli, jota kokeillaan tai pilotoidaan 10—15 kunnassa. Kokeilussa maahanmuuttajat ohjataan tarvekartoituksen piiriin ja vaihtoehtoisille kotoutumisen poluille. Sisäasiainministeriö, työ- ja elinkeinoministeriö ja opetus- ja kulttuuriministeriö ovat osoittaneet kukin 0,5 miljoonaa tämän kokeilun rahoittamiseen, ja sen lisäksi toimenpiteet rahoitetaan työvoimapoliittisen koulutuksen määrärahoilla. Kokeiluun osallistuvat myös Suomen kulttuurirahasto ja Svenska kulturfonden, jotka siis rahoittavat tätä kokeilua.

Det är alltså viktigt att vi under åren 2011—2013 har projektet Delaktig i Finland som kommer att genomföras som ett försök i 10 till 15 kommuner. Såväl inrikesministeriet, arbets- och näringsministeriet som undervisnings- och kulturministeriet deltar i det här projektet, var och en med 0,5 miljoner per år. Dessutom finansieras experimentet med arbetskraftspolitiska utbildningsmedel och Suomen Kulttuurirahasto och Svenska kulturfonden deltar i det här.

Under året har också det så kallade intentionsavtalet för huvudstadsnejden startat. Man kan säga att lyckligtvis har te-byråerna, arbetskrafts- och näringsbyråerna, fått mera resurser och de kan göra sina bedömningar, men vi kan inte ännu till alla delar vara nöjda med hur snabbt man har kommit till utbildning från denna kartläggning.

Hyvät ystävät, budjetissa on arvioitu varattavan ensi vuodelle kuntien korvauksia noin 100 miljoonaa euroa, siis niihin kuntien korvauksiin, jotka kattavat pakolaisten ja oleskeluluvan saaneiden aiheuttamia kustannuksia. Näistä niin sanotut laskennalliset korvaukset ovat 30 miljoonaa, 64 miljoonaa todellisten kustannusten mukaan ja 5 miljoonaan Neuvostoliitolta niin sanotun inkeriläis-paluumuuton kustannuksia. Muistamme, että tänä vuonna näitä laskennallisia korvauksia korotettiin 10 prosentilla. Tällä on pystytty kyllä aktivoimaan uusia kuntia mukaan pakolaisten vastaanottoon, ja on erittäin tärkeätä, että me saamme vielä uusia kuntia mukaan ja olemme myöskin Euroopan pakolaisrahaston kautta pystyneet tukemaan kuntia, jotka ottavat vastaan erittäin haavoittuvia pakolaisia.

Puhemies! Vuoden aikana ja kesän aikana on hyvin paljon keskusteltu turvapaikan hakijoista, ja todettakoon nyt, että turvapaikanhakijoiden määrä alkuvuonna, tammi—elokuun aikana 2010, on vähentynyt 31 prosentilla ja alaikäisten määrä on vähentynyt melkein 60 prosentilla. Samaan aikaan esimerkiksi Ruotsiin, jos nyt todetaan, miten naapurissa on, on tullut 18 700 turvapaikanhakijaa, kun Suomeen on siis tullut vähän alle 2 700 henkilöä. Somalialaistaustaisia hakijoita on Ruotsiin saapunut elokuun loppuun mennessä 4 310 henkilöä, kun Suomeen vastaavana aikana on saapunut 353 eli ei edes kymmenesosaa. Todettakoon tämä, kun puhutaan näistä faktoista.

Me olemme onnistuneet lyhentämään turvapaikkaprosessia, tehostamaan sitä, ja tämä tehostaminen jatkuu myöskin ensi vuoden aikana. Pystytään tekemään enemmän päätöksiä kuin on hakijoita. Tänä vuonna jo elokuun loppuun mennessä oli tehty enemmän päätöksiä kuin koko viime vuonna, joten jos olemme pystyneet ennakoimaan, niin kun vastaanottoon tarvittiin vuonna 2009 noin 120 miljoonaa, niin tänä vuonna pärjäisimme 102 miljoonalla. Ja budjettikirjassa on todettu, että 86 miljoonaa tarvittaisiin ensi vuonna. Monia toimenpiteitä on tehty ja muun muassa EU-kansalaisten oikeus vastaanottopalveluun rajattiin heinäkuussa tänä vuonna. Nämä toimenpiteet näkyvät nyt tällä hetkellä meidän tilastoissamme.

Jukka Gustafsson /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On sinällään hyvä asia, että tämä kotouttamislaki saadaan tänne eduskuntaan. Minulla on tässä käsissäni meidän demarien 30-sivuinen maahanmuuttopoliittinen ohjelma, jossa todetaan muun muassa: "Kaikille Suomeen muuttaville on varhaisessa vaiheessa tehtävä alkukartoitus, jossa määritellään henkilön osaaminen ja erityiset palvelutarpeet." Mutta, arvoisa ministeri, te ohititte tämän työperäisen maahanmuuttoasian ja tärkeän, siihen liittyvän yhteiskunnallisen keskustelun kokonaan.

Minulla on sellainen arvio nyt näistä viime viikkojen ja kuukausien keskusteluista, joissa ovat menneet pahasti puurot ja vellit sekaisin, että se meidän sosialidemokraattien vaatimus, että hallituksen olisi tullut ja pitää tuoda eduskuntaan selonteko vielä tällä vaalikaudella, jotta voitaisiin käydä tällainen kokonaisvaltainen maahanmuuttopoliittinen keskustelu ja katsoa (Puhemies: Minuutti!) sitten, missä asennossa mitkäkin poliittiset puolueet ja ryhmät ovat. Me haluamme siinä keskustelussa olla mukana. Me olemme tältä osin humanistinen yhteiskunnallinen liike.

Arto Satonen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Turvapaikanhakijoiden määrä on tosiaan vähentynyt, ja se on seurausta nimenomaan niistä lainsäädäntömuutoksista, mitä tästäkin salista on hyvin voimakkaasti vaadittu. Ne on nyt toteutettu, ja tulokset näkyvät. On erittäin hyvä, että kotouttamislainsäädäntöä uudistetaan ja kotouttamistoimenpiteisiin oikeutettujen määrää laajennetaan, että myös perheenäidit pääsevät niihin mukaan, jos he eivät ole työttömiä työnhakijoita.

Tämä on erittäin tärkeätä varsinkin niitten osalta, jotka tulevat sellaisista kulttuureista, missä naisten työnteko kodin ulkopuolella on ollut harvinaista. Mutta tässä voidaan onnistua vain, jos nämä määrät pysyvät hallinnassa, ja se asia, mikä ei ole hallinnassa, on tämä perheenyhdistämistilanne, eli siellä on noin lähes 9 000 hakemusta sisällä. Kysynkin: voitaisiinko Tanskan mallin mukaisesti toimia niin, että perheen yhdistäminen muuten kuin aitojen pakolaisten osalta tapahtuu niin, että vasta sitten, kun on toimeentuloedellytys ja asumisedellytys Suomessa täyttynyt, on oikeus yhdistää tänne perhe?

Outi Mäkelä /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Olisin kysynyt, miten maahanmuuttoministeri suhtautuu tähän kerjäläiskysymykseen. Kerjäämiskieltohan meillä on jo valmisteilla, mutta olisiko Suomessa esimerkiksi syytä harkita Tanskan-mallista, melko tiukkaa suhtautumista, jolloin kerjäämällä toimeentulonsa ansaitsevat jonkin aikavälin kuluessa poistettaisiin maasta?

Pekka Haavisto /vihr(vastauspuheenvuoro):

Puhemies! Oli selvää tekstiä, mitä ministeri sanoi näistä turvapaikanhakijoiden määristä, eli lainsäädännön parannukset ovat tässä. Mutta nyt itse kantaisin huolta näistä YK:n pakolaisjärjestön kiintiöpakolaisista, haluaisin palata vähän siihen keskusteluun. Maailmassa on paljon sellaisia pakolaisia, jotka ovat todella tuomittuja leireihin ehkä vuosikymmeniksi, ja voisimme heidän asemaansa myös helpottaa ja auttaa ehkä nykyistä enemmän.

Mutta halusin puhua yhdestä ryhmästä maahanmuuttajia eli maahanmuuttajayrittäjistä Suomessa. Mielestäni liikaa puhutaan vain ikään kuin maahanmuuttajista sosiaalitapauksina, mutta monet työnvälitysfirmat sanovat, että siellä on paljon maahanmuuttajia, jotka olisivat kyvykkäitä perustamaan yrityksiä, jos tätä helpotettaisiin: tulisi englanninkielisiä lomakkeita, annettaisiin mahdollisuus oman yritystoiminnan käynnistämiseen. Ja mielestäni Suomi ei oikein ota tätä vakavasti. Monet sanovat, että nämä olisivat ehkä parempia yrittäjiä kuin monet suomalaisista, jos saisivat sellaisen hyvän startin. Miten tätä voisi edistää?

Unto Valpas /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Maahanmuuttopolitiikan ongelmat nähdään usein vain turvapaikanhakijoihin ja pakolaisiin liittyvinä ongelmina. On selvä, että etenkin turvapaikanhakijoita pitää EU:n alueella kohdella suurin piirtein samalla tavalla. Yhteisen politiikan pitää olla EU:n tavoitteena, ja tämä koskee myös kotouttamista. Minusta tässä asiassa ministeri on toiminut ihan oikeaan suuntaan.

Mutta sitten tämä suurempi ongelma liittyy mielestäni työperäiseen maahanmuuttoon. Tähän muuttoon liittyy usein halpatyövoima, joka tulee usein EU:n sisältä, ja nämä muuttajat sotkevat usein meidän työmarkkinat. Tähän muuttoon saattaa liittyä jopa rikollisuus, ja tähän ongelmaan hallituksen ja maahanmuuttoministerin pitää minun mielestäni kiinnittää enemmän huomiota. Jos tämä hoidetaan huonosti, niin tämä huono politiikka voi ruokkia jopa rasismia.

Anna-Maja Henriksson /r(vastauspuheenvuoro):

Ärade fru talman! Tack till minister Thors för hennes redogörelse över situationen och att antalet asylsökande nu har gått ner i vårt land, också dramatiskt ner, man har kunnat sänka med 31 procent. Ansökningstiderna har förkortats och det här visar ju att regeringens åtgärder har varit riktiga.

Jag skulle ännu fråga, eftersom många personer i dag som har beviljats uppehållstillstånd är kvar på våra anläggningar och inte har fått plats i kommunerna: Hur många människor handlar det om och vad kunde kommunerna ytterligare göra?

Elikkä vastaanottokeskuksissa on tällä hetkellä paljon henkilöitä, joille on myönnetty turvapaikka tai oleskelulupa, ja nämä henkilöt odottavat kuntapaikkaa. Kuinka monesta ihmisestä on kyse, ja mitä kunnat voisivat tehdä, jotta tästä pullonkaulasta päästäisiin eteenpäin?

Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Suomen perhesidepolitiikka on pahasti pielessä. Meillä on tällä hetkellä noin 9 000 perheenyhdistämishakemusta ruuhkautunut Maahanmuuttovirastoon, ja näistä yksin somalialaisten määrä on noin 5 000 henkeä. Meillä ei ole mitään edellytyksiä onnistua kotouttamaan vuodessa tai kahdessa 5 000 uutta somalialaista Suomeen. On parempi, ministeri Thors, että otamme vähemmän esimerkiksi Somaliasta ihmisiä ja annamme heille hyvät edellytykset elämään Suomessa kuin että otamme enemmän ja jätämme heidät Suomessa käytännössä heitteille. Kysyn vähän ed. Satosen tavoin: oletteko valmis tuomaan esityksiä, joilla Suomen perheenyhdistämispolitiikkaa parannetaan? Kysyn edelleen: milloin tuotte hallintovaliokunnan tästä asiasta vaatiman selvityksen valiokunnalle?

Tapani Mäkinen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Tähän ed. Satosen ja Zyskowiczin mainitsemaan asiaan liittyen totean vain näin, että onhan ihan selvää, että ministeri varmasti tuo eduskunnan toivomalla aikataululla tämän selvityksen elikkä 16. lokakuuta, jolloin sitä asiaa päästään sitten hallintovaliokunnassa myöskin selvittämään ja päästään eduskunnassa siihen asiaan paneutumaan. Tätä pidän tietysti selvyytenä, ja varmasti ministeri myöskin näin ajattelee. Näin uskon ja toivon.

Arvoisa ministeri! Kuitenkin yhteen asiaan puuttuisin, kiintiöpakolaisiin. Meillä on tavaton määrä ihmisiä maailmalla, jotka Suomi on sitoutunut vastaanottamaan ja Suomeen turvaan tuomaan. Olen huolissani Suomen maineesta siltä osin, mikä liittyy tähän yksityiskohtaan tässä pakolaispolitiikassa. Syyhän siinä on se, että kunnilla ei ole edellytyksiä, kykyä, mahdollisuuksia, taloudellisia edellytyksiä vastaanottaa ja osoittaa heille kotikuntapaikkaa. Tiedän, että tämä hallitus on korottanut vuoden 1990 alussa edellisen kerran korotettua summaa valtionosuuksista, mutta mitä, arvoisa ministeri, aiotte tehdä siihen, että tämä asia tulee tavalla tai toisella kuntoon?

Eero Heinäluoma /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kiistatta tässä tulee sellainen vaikutelma, että tämä hallituksen maahanmuuttopolitiikka on pikkuisen tempoilevaa ja tänne tulee milloin mitäkin uusia muutosehdotuksia liittyen erityisesti ulkomaalaislakiin. Jotenkin tuntuu myös välillä hämmentävältä se, että tuntuu siltä, että ed. Zyskowicz on hallituksen maahanmuuttopolitiikan pääkriitikko tässä salissa, ja tulee se vaikutelma, että onko tämä nyt yksin ministeri Thorsin politiikkaa vai onko tämän takana koko hallituksen politiikka. Mielestäni hallitus aloitti kautensa sillä, että tämä oli yhteistä politiikkaa, ja tarkoitus oli edistää laajamittaisesti maahanmuuttoa.

Yhdyn kuitenkin siihen ed. Gustafssonin mielipiteeseen, että jotta tähän tulisi joku selko eikä niin, että mennään aina viikko viikolta ja milloin minkäkin lehtilausunnon tai otsikon perässä, niin tarvittaisiin selonteko, joka kristallisoisi hallituksen linjan ja jonka taakse voisi sitten myös tulla eduskunta eduskuntakäsittelyn jälkeen, jossa käytäisiin tämä kokonaisuus lävitse: sekä turvapaikka- että pakolaispolitiikka että työperäisen maahanmuuton kysymykset ja sitten vielä tämä kotouttamispolitiikka. Meillä on pienemmistäkin asioista tehty selontekoja.

Samaten yhdyn kyllä siihen, että olisi kohtuullista, että ministeri antaisi tämän selvityksen, jota eduskunta on pyytänyt.

Minna  Sirnö /vas (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Oleskeluluvan saaneita mutta ilman kuntapaikkaa jääneitä on viime aikoina niin sanotusti päästetty näistä keskuksista vapaalle jalalle. Käytännössä tämä on inhimillisesti ehkä aika hyvä ratkaisu, että laitosmaisissa olosuhteissa ja vankilamaisissa olosuhteissa elävät ihmiset tarvitsevat kodinomaisuutta ja normaalia arkea, mutta pahoin pelkään, että tämän takana on ollut tietyllä tavalla taloudellinen peruste. Olen huolissani siitä, että itse asiassa näitten ihmisten kohdalla helposti tapahtuu heitteillejättöä suorastaan, koska nyt ei ole kunnilla velvollisuutta ottaa tarttumapintaa näihin ihmisiin eikä näköjään valtiollakaan enää ole minkäänlaista velvollisuutta heitä kohtaan. Olisiko syytä miettiä, että olisi tämmöinen etsivä kotiuttamisen tiimi, jota kehiteltäisiin tarttumaan näihin?

Toinen, jokakertainen kysymykseni liittyy tähän kielitaitouudistuksen vaateeseen kansalaisuuslain osalta. Milloin mahdollisesti tämä uudistus on tulossa, ja sitä odotellessa onko mitään mahdollisuutta harkita, että näitten testien ja kansalaisuushakemusten hintaa lasketaan, koska peruspäivärahalla tai toimeentulotuella valitettavasti ne 500 ja 400 euroa, mitä nämä testi ja hakemus maksavat, käytännössä tarkoittavat sitä, että nekin, jotka ehkä täyttäisivät nämä kansalaisuusvaatimukset, eivät pysty hakemaan kansalaisuutta?

Krista Kiuru /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Koko maahanmuuttopolitiikkaan liittyy monenlaisia kapeikkoja, jotka näyttävät hidastavan ja vaikeuttavan tätä keskustelua. Minun mielestäni, ministeri, olisi nyt paikallaan se, että ottaisitte todella tehtäväksenne tuoda meille selonteon laajasti koko ulkomaalaispolitiikkaa koskevista asioista. Keskustelu on värittynyttä, ja täällä salissakin voi jo olla näkyvissä selkeästi se, että hallituspuolueiden sisälläkin on hyvin erilaisia näkökulmia. (Ed. Zyskowicz: Demareista puhumattakaan!) Olisi tärkeää päästä keskustelemaan näistä tärkeistä asioista.

Mutta, ministeri, meillä on yhä sama huoli, mikä meillä on ollut aikaisemminkin, ja se koskee kuntapaikkoja ja korvauksia. Pakolaisten vastaanotto kiintiöpakolaisten osalta kangertelee. Meillä on 307 kiintiöpakolaista maaliskuun tilastojen mukaan yhä odottamassa maahantuloa, ja se saattaa kestää yli vuoden. Se siitä kansainvälisestä maineesta.

Toinen peikko liittyy vastaanottokeskuksista (Puhemies: Minuutti!) kuntiin siirtymiseen. Tuleeko siihen nyt helpotusta, jotta kuntien on helpompi ottaa vastaan?

Lenita Toivakka /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Tässä keltaisessa kirjassakin sanotaan: "Hallittua maahanmuuttoa edistetään." Tämä on kyllä hyvin tärkeätä, että näin teemme jatkossakin. Me olemme toki tällä kaudella jo useita ulkomaalaislakeja käsitelleet ja hyviäkin päätöksiä tehneet, kuten muun muassa tämä alaikäisten ikärajojen testaus. Mutta kyllä vielä moni asia on kesken, ja yhdyn kyllä tähän kritiikkiin, mitä muutkin täällä, muun muassa hallintovaliokunnan jäsenet, ovat sanoneet näistä perheenyhdistämiskäytännöistä, että meidän on erittäin tarpeellista saada tämä selvitys työmme avuksi tuonne valiokuntaan, jotta saamme kokonaiskuvan siitä, minkälaisia perheenyhdistämiskäytäntöjä eri puolilla Eurooppaa on. Olen kuullut muun muassa sellaisista, että joissakin maissa se perhe pitää kertoa jo siinä vaiheessa, kun maahan tulee, tai tietyn aikarajan sisällä. Jotta pääsemme tässä asiassa eteenpäin, meidän on tämä tieto ehdottomasti valiokuntaan saatava.

Sitten haluaisin kysyä vielä tästä kotouttamislaista, joka on tulossa lokakuussa. Miten aidosti tämä laki parantaa nyt kotouttamiskäytäntöjä kunnissa ja miten se huomioidaan tässä budjettiesityksessä?

Sirpa Paatero /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Kotouttamisessa on erittäin tärkeätä kielen opetus, työllistäminen ja muut toimenpiteet. Sen takia en voi olla ihmettelemättä, mistä syystä tätä summaa on tältä vuodelta vähennetty edelliseen vuoteen nähden. Luulisi, että sitä olisi ennemminkin pitänyt lisätä tähän kohtaan.

Toinen kysymys. Koska kunnat ovat aika tiukoilla kaiken kaikkiaan talouden osalta, niin olisiko mahdollista miettiä tätä kuntakorvauksen maksamista kolmen vuoden sijaan vaikkapa neljältä vuodelta, koska se helpottaisi huomattavasti kunnan palveluiden järjestämistä?

Sanna Perkiö /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Romaneiden tilanne ympäri Eurooppaa on jonkin verran kärjistynyt muun muassa Ranskassa, ja myös Helsingissä on esiintynyt paljon romanikerjäläisyyttä. Kysyisinkin: Onko tähän romanikerjäläisten lisääntymiseen Suomessa ja Helsingissä jollain tavalla varauduttu tässä budjetissa ja onko siitä jonkinlaista näkemystä, miten tämä asia kehittyy Suomessa?

Johanna  Ojala-Niemelä /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Turvapaikkahakemusten käsittelyajat ovat venyneet jopa yli vuoden mittaisiksi. Henkilöstöresurssien väheneminen valtion tuottavuusohjelman johdosta on entisestään viivästyttänyt näiden hakemusten käsittelyä. SDP:n mielestä turvapaikkahakemusten käsittelyä on nopeutettava lisäämällä työntekijöiden määrää. Kysynkin ministeri Thorsilta: Ovatko ajat mielestänne kohtuullisia tällä hetkellä, ja mitä aiotte tehdä niiden lyhentämiseksi?

Tuula Peltonen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Ed. Paatero otti esille hyvin tärkeän asian tästä kielenopetuksen rahoituksesta. Nimittäin kotoutuminen suomalaiseen yhteiskuntaan edellyttää kyllä suomen- tai ruotsinkielen hyvää oppimista. Olen tänään tavannut maahanmuuttajaryhmän, ja siinä keskustelussa nousi hyvin vahvasti esille se, että sinänsä hyvin tärkeä työharjoittelujakso katkaisee kielen oppimisen ja kielen opetuksen kurssit ovat hyvin huonosti kohdistettuja sillä tavalla, että eri-ikäisille ei ehkä sovi samanlaiset kurssit. Haluaisin kysyä ministeriltä: Onko nyt toimenpiteitä suunniteltu tämän työharjoittelun osalta sillä tavalla, että se kielen opetus voitaisiin sitoa siihen?

Toinen huoleni koskee maahanmuuttajanaisia. Heistä suuri osa on kieli-, luku- sekä kirjoitustaidottomia. Ongelmaksi muodostuu se, että kun lapset menevät kouluun, niin äiti ei pysty tukemaan lasta kouluaikana näissä tehtävissä, koska on kielitaidoton. Haluaisin myös kuulla, onko ministerillä joitakin suunnitelmia tällaisen matalan kynnyksen kouluttamispaikkojen luomiseksi.

Marja Tiura /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Eilen uutisoitiin uutisissa erittäin hyvästä poliisin, Rajavartiolaitoksen ja syyttäjäviranomaisen yhteistyöstä. Meillä jäi kiinni noin 200 ulkomaalaisperäistä henkilöä, jotka olivat jo pidemmän aikaa tehtailleet erilaisia rikoksia, asuntomurtoja ja varkauksia täällä Suomessa. Itselleni tuli mieleen, että nyt kun nämä henkilöt täällä sitten ovat käräjillä ja he saavat tuomion, niin mikä on tilanne tällä hetkellä, voidaanko heidät tämän tuomion jälkeen poistaa maasta eli karkottaa maasta, koska he ovat täällä syyllistyneet rikoksiin. Toki heillä on itsellänsä mahdollisuus ilmoittaa, että he eivät halua palata kotimaahansa, mutta minun mielestäni meillä pitäisi olla mahdollisuus tämmöisessä tilanteessa karkottaa rikoksentekijä. Kysyisin tästä.

Toinen asia on sitten se, että kun tänne tulee näitä ulkomaalaisperäisiä henkilöitä, jotka ovat syyllistyneet rikoksiin, niin eikö meidän ole (Puhemies: Minuutti!) mahdollista rajalta palauttaa heitä? Että kertakaikkinen U-käännös.

Sitten kysyisin samaa kuin ed. Perkiö täällä, (Puhemies: Ed. Tiura, minuutti on kulunut!) tämä ei varsinaisesti kuulu ministeri Thorsin alueelle, mutta koska tämä kerjäyksen kieltävä lakiesitys on tarkoitus antaa eduskunnalle?

Ulla-Maj Wideroos /r(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tällä keskustelulla on aika negatiivinen sävy, ja haluaisin tuoda esille myöskin sellaisia olosuhteita kuin esimerkiksi on Närpiössä. Kun paljon puhutaan kielteisesti maahanmuuttajista ja myöskin työperäisestä maahanmuutosta, niin voin vakuuttaa, että muutama yritys saisi lakkauttaa toimintansa Närpiössä ilman maahanmuuttajia. He ovat määrätietoisesti hakeneet työntekijöitä ulkomailta sen takia, että voisivat toimittaa ja myydä tavaraa niin kuin tähän asti ovat tehneet. Närpiössä puhutaan yli 30:tä kieltä tällä hetkellä ja Närpiössä asuu alle 10 000 asukasta. Ja aika hyvin on mennyt.

Ruotsissa on tänään järjestetty mielenosoitus. Kaikki työntekijät, jotka ovat Ruotsiin muuttaneet, järjestivät työnseisauksen, halusivat osoittaa, mitä tapahtuu, jos nämä ihmiset eivät olisi siellä tekemässä tätä työtä. Ja voi vaan kuvitella, mitä tapahtuisi Helsingissä esimerkiksi, ei pelkästään Närpiössä.

Timo V. Korhonen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kysyisin aivan paria yksityiskohtaa. Kävin hallintovaliokunnan jäsenenä tuossa tuokio taaksepäin eräässä vastaanottokeskuksessa, missä kunnan edustajat kiinnittivät huomiota kahteen yksityiskohtaan.

Ensinnäkin he kritisoivat ministeriön puutteellisia ohjeita muun muassa siltä osin, että vastaanottokeskukset tarjoavat käytännössä vain seinät ja muun muassa koulutuspalveluista kunnat joutuvat itse tekemään päätökset eikä myöskään näitä koulutuspalveluja mahdollisteta taloudellisesti valtion toimesta.

Toinen asia, johon he kiinnittivät huomiota, oli tämä vastaanottokeskusten toiminnan pitkäjänteisyys. He totesivat, että he joutuvat tekemään muun muassa taloudellisia resurssisatsauksia jo tällä hetkellä, mutta heillä ei ole sopimuksen jatkosta mitään tietoa ensi vuoden osalta. Eli taas pitkäjänteisyyttä tähän myös toivottiin.

Maahanmuutto- ja eurooppaministeri Astrid Thors

Arvoisa puhemies! Tässä on runsaasti tehty kysymyksiä. Todettakoon ensinnäkin, että työperäisestä maahanmuutostahan me olemme keskustelleet monta kertaa. Teillä on lainsäädäntö tässä. Mitä tulee alkukartoitukseen, niin todella se sisältyy siihen luonnokseen, joka oli lausunnolla kesällä, ed. Gustafsson. Meillä on kaikki mahdollisuudet käydä maahanmuuttopoliittista keskustelua. Eduskunnallahan oli jo yksi selonteko kotouttamispolitiikasta, ja tietenkin tulevaisuuskatsaukset ja muut valmistavat meitä siihen tulevaan hallituspolitiikkaan. Toivon, että sitä keskustelua käydään.

Mitä tulee vastaanottokeskuksiin, niin myöskin vastaanottolainsäädäntö on uudistuksen alla. Olemme opetusministeriön kanssa samaa mieltä, että selkeä säännös tarvitaan tästä opetuksen järjestämisestä. Jokaisella lapsella on oikeus saada opetusta. Me tiedämme, että noin 600 lapsesta, jotka ovat nyt vastaanottokeskuksissa, noin 100 ei saa opetusta tänä päivänä. Toivoisin pitkäjänteisyyttä vastaanottotoimintaan, mutta on tärkeää, että meillä on sellaiset sopimuskumppanit, jotka siihen pystyvät.

Edustajat Wideroos ja Haavisto ottivat esiin työnteon, yrittäjyyden. Ja kun me puhumme maahanmuuton kustannuksista, pitäisi miettiä myöskin, miten paljon me menetämme siinä, että työntekijöiden ja perheenjäsenten hakemukset ovat myöhässä. Sain erään teknologiayrityksen laskelmat, joiden mukaan menetämme kymmeniä miljoonia siksi, että työntekijät eivät asetu tänne perheineen. Täällä on siis menetettyä business opportunityä. Olen ed. Haaviston kanssa aivan samaa mieltä, että tässä on paljon vielä tehtävissä.

Mitä sitten tulee kerjäläisiin, romanikysymykseen. Täällähän keväällä pelättiin, että esimerkiksi turvapaikanhakijat siirtyvät kuntien sosiaaliluukulle. Kun viimeksi puhuin tästä muun muassa Diakonissalaitoksen kanssa, joka tekee romanityötä, niin he sanoivat, että heidän tietoonsa ei ole tullut ollenkaan, että olisi siirrytty. Ehkä enemminkin tiedämme, että tietyt ihmisryhmät ovat täällä hoitaneet puhtaanapitoa Suomessa pitkin kesää. Mutta se kerjäläisesitys, joka nyt on ollut välimietintö monessa mielessä, on ehkä puolittainen, jos vain kielletään kerjääminen mutta muut muodot ovat mahdollisia. Se suuntautuu hyvin selkeästi yhteen ryhmään, ja voisi sanoa, että tämä viime päivien esimerkki, poliisiyhteistyö, ei ole kielletty EU:ssakaan. Sitä kautta ehkä saataisiin ne lieveilmiöt kitkettyä ilman, että puututaan kärjistetyllä tavalla tiettyyn ihmisryhmään.

Kesällä on puhuttu myöskin paljon perheenyhdistämisten määrästä: 5 000. On kauhisteltu, että tulee vielä sellaisia määriä, mutta kun me katsomme myönnettyjä perheenyhdistämisiä, niin on myönnetty vain puolet. Sen jälkeen kun 1.8. uusi laki astui voimaan, niin perheenyhdistämishakemuksia on tullut vähemmän. Mitä olemme esittäneet työntekijän oleskeluluvasta, sama esitetään muidenkin oleskelulupien osalta, että hakija itse jättää sen, ja se tullee myöskin merkitsemään muutosta tässä suhteessa.

Hallintovaliokunta tulee saamaan selvityksen. Me teemme sen niin hyvin kuin on mahdollista, mutta on tietysti tiettyjä rajoitteita. Ja haluaisin todeta, kun te puhutte tästä asuntoedellytyksestä, että se selvitettiin jo edellisen selvityksen yhteydessä ja lausunnot sanoivat, että tämä on yhdenvertaisuuden vastaista. Elikkä ministeriön lausuntoluonnoksessa oli tällainen, mutta se putosi pois.

Tanskan malli on hyvin monessa suhteessa esimerkiksi jo pohjoismaisittain hyvin ongelmallinen. (Ed. Zyskowicz: Ja toimiva!) Mutta Tanskaan tulee siitä huolimatta enemmän esimerkiksi turvapaikanhakijoita kuin Suomeen on tullut viime aikoina. Tanska on erittäin nihkeä antamaan muille tietoja.

Mitä tulee sitten tähän kotouttamislain uudistukseen, niin perheenäidit ovat siinä keskiössä, samoin kuin osallisena kokeilussa Suomessa. Kuitenkaan ei voida liioitella, että kaikki äidit olisivat kirjoitustaidottomia, meille tulee jokunen ryhmä sellaisia. Mutta tärkeää on, että saadaan sellainen koulutus, joka vastaa niitä tarpeita, mitä jokaisella on. Ja jos katsotaan, miten aiesopimus on edennyt, se on edennyt hyvin siinä mielessä, että on ryhdytty nopeammin toimenpiteisiin ja Pääkaupunkiseudun kunnat ovat tarjonneet työharjoittelua, työpaikkoja hyvällä tavalla.

Ed. Valpas totesi EU:n sisältä tulevista henkilöistä. Toivoisin, että kukaan ei kuitenkaan asetu niin kuin sen taakse ja hyväksy rasismia sen puitteissa. Mutta on selvää, että me olemme riippuvaisia yhteisistä säännöistä mitä tulee EU:n sisältä tulleisiin työntekijöihin. Ja kun me puhumme esimerkiksi sisämarkkinoiden kehittämisestä, niin entisen komission jäsen Monti raportissaan on ottanut näitä asioita esiin, että pitäisi olla tarkemmat säännöt, pitäisi myöskin tietää paremmin. Me olemme omalta osaltamme tarkastelleet verotuslainsäädäntöä, käännettyä arvonlisäveroa ja kaikkea sellaista, joka vaikuttaa siihen, että tiedämme paremmin.

Lopuksi, arvoisa puhemies, kuntapaikat. Miten monella kunnalla on vajausta? Tällä hetkellä vastaanottokeskuksissa on alle 600 henkilöä ja kiintiöpakolaisina päälle 200 henkilöä, jotka me olemme valinneet ja jotka odottavat kuntapaikkaa. Tilanne on hyvin vaikea siitä huolimatta, että tämä hallitus on korottanut kuntakorvauksia. Ja on tärkeää, että tehdään yhteistyötä, että autetaan niitä henkilöitä, jotka löytävät esimerkiksi omatoimisesti asunnon, mutta samalla on valvottava, ettei synny toissijaista asunnottomuutta. Huomaamme, että Suomessa on kyllä tyhjiä asuntoja ympäri maata. Mutta ovatko sitten kunnat valmiita ottamaan näitä henkilöitä vastaan? Onneksi kymmenkunta seutua ja kuntaa on nyt ryhtynyt vastaanottamaan, mutta en kiellä, etteikö tämä tilanne olisi hyvin hankala.

Sanna Perkiö /kok:

Arvoisa herra puhemies! Talousarvio sisältää huomattavan satsauksen energia-alaan tukien muodossa, mutta myös erittäin merkittävän verouudistuksen, joka ohjaa monella tavalla polttoaineiden käyttöä sekä liikenteessä että voimalaitoksessa. Tämä muutos on todella merkittävä. Se on erittäin edistyksellinen. Siinä on ideana saada samalle viivalle sekä liikennepolttoaineet että muut polttoaineet. Nythän tällä hetkellä energiapolttoaineiden verotus on hyvin sattumanvarainen ja se ei ole mitenkään yhteismitallinen, mutta tässä verouudistuksessa nyt pyritään saamaan tosiaan nämä kaikki polttoaineet saman logiikan mukaan verotettaviksi. Autoveroa on jo porrastettu aiemmin hiilidioksidipäästöjen mukaan, ja se onkin onnistunut erittäin hyvin. On aivan luontevaa, että juuri hankintahetkellä, kun kuluttaja käy sitä autoa ostamassa, hän oivaltaa siinä, että edullisempi auto, jossa on pienet päästöt, kannattaa hankkia. Tästä on saatu erittäin hyviä kokemuksia.

Liikenne on kuitenkin kokonaisuus, ja näin ollen on tullut ajankohtaiseksi muuttaa myös sitten polttoaineiden puoli päästöjen ja energiasisällön mukaan verotettavaksi. Ihan kivuton tämä esityksen julkitulo ei ole ollut, ja sitä sitten Jyrki Kataisen toimesta on jonkin verran vähän säädetty vielä tässä matkan varrella, mutta mielestäni tämä kokonaisuus on erittäin edistyksellinen ja erittäin hieno, ja olen tähän siinä mielessä hyvin tyytyväinen. Myös päästökauppa on otettu huomioon siten, että päästökauppasektorilla tulee verotus huojennetuksi, ja siinäkin mielessä niin tämä päällekkäinen ohjaus on sitten saanut lievennystä.

Mitä turpeeseen tulee, joka on nyt aika paljon ollut esillä, hyvää on se, että turve on nyt kuitenkin tullut energiaverotuksen piiriin. Kun aiemmin sitä on vain tuettu, niin nyt sitten on verotus turpeellakin edessä. Millä tavalla turpeen alhaisempaa veroa voi sitten puolustella: syynä tässä on ollut se, että turvehan kilpailee polttoaineena puun kanssa ja on pelätty, että jos turpeen hinta kovasti nousee, niin sitten polttoon ohjautuukin sellaista puuta, joka on sitten metsäteollisuudelta pois. Näin ollen metsäteollisuuden toimialan huolia tässä on kuunneltu. Tosiasia kuitenkin on, että hyvin monet suomalaiset pitävät nyt kyllä tätä turpeen kohtelua verotuksessa sellaisena, että ei oikein sopisi pitää sitä näin alhaisella tasolla. Uskonkin, että turpeen verokohtelu tulee tulevaisuudessa muuttumaan enemmän harmoniseksi sitten tämän muun verotuksen kanssa ja tämän veromallin kanssa, joka tässä on esitetty.

Tämä on niin hieno ja niin elegantti verouudistus, että tähän voisi melkein rakastua.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa puhemies! Ihan kokeilen pysytellä ajassa, niin ei myöhästy tämä ministerin alustus.

Enstäinkin työhallinnon alalla pitkäaikaistyöttömyys: niin kuin täällä on todettu, on valitettavaa, että siellä on aktiivitoimet. Yleensä työhallinnon rahoja on leikattu ensi vuoden budjetissa, ja sehän tarkoittaa, että siellä on vähemmän käyttöön niitä toimia, joilla katkaistaan pitkäaikaistyöttömyyttä. Äsken illalla puhuttiin nuorisotyöttömyydestä ja siitä, jotta siihen on panostettu paljon. Siinä on vain se ongelma — oma kokemus on saman oloinen, en tiedä, mitä ed. Pulliainen tarkoitti — että voi olla, että siellä joku pätkä alussa ihmistä aktivoidaan, työllistetään, ja sen jälkeen se ihminen häviää, ikään kuin putoaa sieltä pois. Sitten on hoidettu temppu. Papereissa näyttää, jotta onhan se ollut vähän aikaa jossakin. Minusta tähän pitäisi rakentaa semmoinen polku, jotta siinä on olemassa pysyvämpi ratkaisu.

Toinen asia koskee vajaakuntoisia. Tunnen monta tapausta, missä ihminen on herätelty sieltä vajaakuntoisuuden tilasta. Siellä on annettu kuntoutusta, koulutusta, ja siihenpä se on sitten lopahtanutkin. Se on ikään kuin ollut jo valmis sinne työuraputkeen, mutta kun ei olekaan satuttu rakentamaan sitä putkea eteenpäin, se on lurpahtanut. Yksi kaveri tässä juuri soitti Kontiolahdelta, että hän yrittää uudelleen siihen päästä, mutta rakentakaa nyt semmoinen ehjempi putki, että siinä on kuntoutus, koulutus ja työ, jolloin hän pääsee oikeasti tekemään jotain. Senkin kaverin osalta on tuhlattu varmaan näihin toimenpiteisiin yli 10 vuotta, mitä tunnen häntä.

Sitten näistä energiaveroista. Minulla on sen näköinen näköala tässä, kun täällä on puhuttu, jotta pitää kerätä rahoja yhä enemmän energiaveropuolelta, jotta ne on haittaveroja. Minä näen sillä tavalla, jotta Suomen tapaisessa maassa, missä on pimeää, kylmää, pitkiä välimatkoja, se haitta tulee siitä, kun menetämme sitten kilpailukykyä. Nimittäin kun nostetaan veroja, energiaveroja, silloin meidän on nostettava myös palkkoja, sitten on nostettava eri näköisiä etuuksia, mikä tarkoittaa, että jostakinhan se on aina kerättävä tämä vero, ja silloin tuotteiden hinnat tulevat nousemaan. Tässä on erittäin täsmällisesti tehtävä nämä korotukset, mitä tehdäänkin. Jos puhutaan, että se on haittavero, hyvin summittaisesti tehdään luonnostaan inflaatiokierrettä ja heikennetään kilpailua, onpa se minkä alan tahansa, teollisuuden tai palveluiden alan osalta, kun myydään ulos ja kilpaillaan kansainvälisillä markkinoilla.

Sitten iso asia minusta on tuossa, niin kuin aikaisemmin jo vastauspuheenvuorossakin totesin, työmarkkinatuki kaiken kaikkiaan. Siinä tarveharkinta on kaikkein pahin ongelman luoja. Se tekee näitä teknisiä eroja ja tekee semmoista, jotta siinä sitten tulee jopa ihan oikea erokin jossakin vaiheessa, kun muutetaan erilleen asumaan, vaikka kuin oltaisiin vielä yhdessä. Mutta se tekee ylimääräisiä kustannuksia asumistukien, yksinhuoltajalisien ja kaikkien osalta, ja sen takia toivon mukaan nyt ensi hallituksen, ketä siellä mahtaa ollakaan, hallitusohjelmaan kirjoitetaan, jotta puolison tulojen tarveharkinta poistetaan, ja päästään siitä ongelmasta irti. Veikkaan, jotta se on kaikkein paras perheiden yhdistämislaki. Kun nyt yhdistetään ulkomailta tulevia perheitä, niin yhdistettäisiin kotimaassakin olevia perheitä.

Sitten yksi asia vielä, jonka ennättää nopeasti, tämä tasaverokysymys. Täällä ministerit väittivät toissapäivänä ja eilenkin, jotta ei olla menossa tasaveron suuntaan, mutta koko ajan kaikilla näillä tempuilla ollaan menossa vahvasti tasaveron suuntaan, energiaverot vievät sitä, alv:n korotus. Sitten tiedän, mitä oman seutukuntani kunnissa tapahtuu. Omassa kunnassa oltiin talousseminaarissa. Siellä sanottiin, jotta jos aiotaan talous saada tasapainoon jollakin aikavälillä, niin pitäisi nostaa 2,5 prosenttia veroja. Tällä hetkellä meidän veroprosenttimme on 20,75, ja siihen kun lätkäistään 2,5, sitten ollaan jo ykkösluokan kunta tässä maassa, mutta vain siinä, jotta on korkea vero.

Ulkomaankauppa- ja kehitysministeri Paavo Väyrynen

Herra puhemies! Voin sanoa, että olen tyytyväinen budjettiesitykseen oman toimialani osalta. Lähialueyhteistyön määrärahoja tosin tämän vuoden tasosta pienennettiin 4 miljoonalla eurolla 15,5:een, mutta kun oletamme Venäjän osallistuvan tulevaisuudessa entistä enemmän yhteistyön rahoittamiseen, niin toiminnan volyymi saattaa säilyä aikaisemmalla viime vuosien tasolla.

Kehitysyhteistyömäärärahojen kasvu on vahvaa. Virallisen kehitysyhteistyön määrärahat ovat yhteensä 1 074 miljoonaa euroa. Tässä on lisäystä 108 miljoonaa euroa, ja näillä määrärahoilla lasketaan yllettävän ensi vuonna 0,58 prosenttiin bruttokansantulosta. Nämä luvut ylittävät selvästi sen, mihin Suomi on kansainvälisesti sitoutunut. Suomi on aivan harvoja EU-jäsenmaita, joissa sekä määrärahojen euromääräinen taso nousee että myöskin prosenttiosuudet kasvavat.

Ajattelin käyttää tämän puheenvuoroni kehityspoliittisen keskustelun käynnistämiseen. Ensinnäkin totean, että vuosi sitten kerroin budjettikäsittelyn yhteydessä Suomen aloitteesta EU:n ja Yhdysvaltain välisen transatlanttisen kehityskumppanuuden aikaansaamiseksi. Tämähän johti siihen, että marraskuun huippukokouksessa sovittiin yhteistyön tiivistämisestä, ja se on lähtenyt oikein hyvin käyntiin.

Viime aikoina olen ollut aktiivinen virittelemään keskustelua EU:n globaalistrategian tarpeesta. Tämä on monella tavalla ajankohtainen asia. Lissabonin sopimuksen nojalla EU:lle on kehittymässä entistä vahvempi ulkosuhdepolitiikka. Ulkosuhdehallinto on saatu putkeen. Nyt ollaan luomassa strategisia kumppanuuksia kahdenvälisesti keskeisten maailman maiden kanssa, mutta me tarvitsemme myöskin EU:lle globaalistrategian.

No, tästähän kaikki ovat varmaan mieltä, mutta on hyvin erilaisia lähtökohtia. Hyvin vanhaa EU-keskustelua on sellainen väite, että Euroopan unioni on taloudellinen jättiläinen mutta poliittinen kääpiö. Ne, jotka näin puhuvat, yleensä ovat hengeltään federalistisia puhujia, jotka ajattelevat, että EU:n pitää nousta poliittisesti, jopa sotilaallisesti maailmanlaajuisesti merkittäväksi tekijäksi Yhdysvaltain rinnalle.

Minusta tämä ajattelutapa ei ole oikea, ja itse asiassa tämä perusväitekin on väärä. Ei EU suinkaan ole mikään poliittinen kääpiö. EU on kolmella sektorilla johtava voima maailmassa. Me olemme johtava kauppapolitiikan mahti, ja se näkyy myöskin kansainvälisissä kauppaneuvotteluissa. Me olemme kehityspolitiikassa maailman merkittävin vaikuttaja: 60 prosenttia virallisesta kehitysavusta tulee EU:lta ja EU:n jäsenmailta. Tämä näkyy myöskin meidän vaikutusvallassamme globaalitasolla. Kolmanneksi ympäristöpolitiikassa, ilmastopolitiikassa ja muussa ympäristöpolitiikassa Euroopan unioni on johtava voima maailmassa.

Kun nämä kaikki liittyvät toisiinsa, niin tälle pohjalle meidän täytyy lähteä sitä Euroopan unionin globaalistrategiaa rakentamaan. Totta kai siinä on oma osuutensa myöskin turvallisuuspoliittisella toiminnalla, mutta painopisteen EU:n tapauksessa pitäisi olla täällä taloudellisen ja siviilivoiman puolella.

Meillä on kehysministereitten kokous marraskuussa korkean edustajan Ashtonin johdolla, ja siellä on tarkoitus tätä globaalistrategian kysymystä käsitellä. Sitä käsitellään toki yhtä aikaa myöskin monilla muilla foorumeilla. Mielestäni on tärkeää, että myöskin täällä Suomessa ja Suomen eduskunnassa aletaan tähän asiaan paneutua. Jotta Euroopan unioni voisi olla entistä merkittävämpi vaikuttaja omien etujensa ajamiseksi, omien arvojensa edistämiseksi maailmassa, niin me tarvitsemme tällaisen politiikan eri sektorirajat ylittävän kokonaisnäkemyksen ja kokonaisstrategian, johon sijoittuvat sitten nämä maakohtaiset strategiat ja kaikki meidän toimintamme.

Pertti Salolainen /kok(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Tämä puheenvuoro oli hyvin mielenkiintoinen, ja siihen voi monelta osin, ellei peräti täysin, yhtyä, mitä ministeri Väyrynen täällä totesi. Itse olen puhunut monasti siitä, että Euroopan unionin pitäisi olla monista puutteistaan huolimatta maailmassa tällainen arvojohtaja ja eräänlainen moraalijohtajakin. Kuulostaa kovin juhlavalta, mutta kun vertaa moniin muihin toimijoihin maailmanpolitiikassa, niin kyllä Euroopan unionilla on rahkeita, niin kuin ministeri totesi, kauppapolitiikassa, kehitysavun määrässä, ympäristö- ja ilmastopolitiikassa. Ei se ole mitään vähäistä. Se on nimenomaan sitä arvojohtajuutta, mitä Euroopan unioni voisi harjoittaa nyt varsinkin, kun tulee tämä yhteinen ulkosuhde-edustustoverkko.

Mutta varsinainen kysymykseni kohdistuu siihen, että kun oli tämä presidenttifoorumi nyt tästä rauhanvälittämisasiasta ja siihen liittyvistä kysymyksistä, niin siellä nousi esille se kysymys, voisiko ajatella, että meidän kehitysapua jossain määrin enemmän kohdistettaisiin ennalta ehkäisevästi kriisipesäkkeisiin maailmassa sillä tavalla, että kun nähdään, missä on syntymässä todella hankalia tilanteita, niin sinne koetettaisiin panostaa hieman enemmän kehitysapua. Kysyisin ministeriltä, miten näette tämän ajatuksen, joka siellä myöskin tuli esille monessa puheenvuorossa, olisiko meidän systeemi sen verran joustava, että se liikkuisi tällä tavalla.

Pekka Haavisto /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ensin ministerille onnittelut tästä määrärahakehityksestä. Kun sekä prosentit että eurot nousevat, niin tämä näinä aikoina on hyvä saavutus. Ehkä kuitenkin sellainen huomio, että kun sanoitte, että ylittää sen, mihin Suomi on kansainvälisesti sitoutunut, niin on hyvä, että tämä ylittää EU-sitoumuksemme, mutta meillä on edelleen varmaan voimassa myöskin tämä YK-sitoumus 0,7:stä ja tietä sinne on vielä vähän matkaa.

Mutta varsinainen huomioni koski tätä samaa asiaa, johon ed. Salolainen puuttui. Kun puhutaan nyt paljon rauhanvälityksestä, niin jotta voisimme olla vahva toimija sillä alalla, meillä pitäisi olla myös muuta läsnäoloa, humanitääristä kehitysläsnäoloa, joillakin konfliktialueilla. Se on riskaabelia toimintaa. Siihen sisältyy suurempia riskejä, kuin täysin rauhanomaisilla alueilla, mutta uskon, että suomalaiset tällaiset riskit ymmärtävät, jos kysymys on siitä, että pyritään edistämään rauhanprosesseja.

Viimeinen huomioni. Kun puhutaan kehitysyhteistyön tehokkuudesta, ja tästä on muun muassa Björn Wahlroos puhunut, voisi ehkä ajatella, että kansalaisjärjestöt voisivat seurata joitakin projekteja, niiden tehokkuutta, FinnWatch-tyyppisesti. Meille, jotka kannatamme korkeampaa kehitysyhteistyötä, on tärkeää, että myöskin tätä tehokkuutta seurataan.

Markku Laukkanen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri Väyrynen todellakin ansaitsee arvokkaan tunnustuksen aktiivisesta kehityspoliittisesta toiminnastaan ja ennen muuta myös niistä uusista avauksista, joita teidän ministerikautenanne on kyetty Suomen linjan suhteen tekemään, mutta haluaisin jatkaa tätä rauhanvälitystä koskevaa tematiikkaa.

On ulkoministerin suulla sanottu, että Suomi ja Turkki aikovat tehdä rauhanvälitystä koskevan päätöslauselmaesityksen YK:lle tavoitteena, että nimenomaan YK:n roolia rauhanvälityksessä voitaisiin vahvistaa ja että YK voisi entistä vahvemmin toimia rauhanvälitystoiminnassa ja sen kautta hakea sitten poliittista mandaattia. Minusta olisi nyt hyvä, vaikka ministeri Stubb ei ole paikalla, jos te, arvoisa ministeri Väyrynen, voisitte tätä puolta hieman avata. Ymmärsin näin, että ulkoministeri ei varsinaisesti tähän keskusteluun pääse, joten toivoisin myöskin, että te kuitenkin ulkoministeriössä toimivana ministerinä arvioisitte hieman tätä EU:n ulkoasiainhallinnon kehitystilannetta ja osin myöskin sitä nimityspäätöskokonaisuutta, jossa Suomi ei näyttänyt nyt menestyneen.

Eero Heinäluoma /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri Väyrynen sanoi erinomaisen hyvin tästä EU:n merkityksestä poliittisena ja taloudellisena vaikuttajana. Se on tarpeellinen havainto.

Me käymme parhaillaan keskustelua kriisinhallinnassa omasta toimintalinjastamme. Täällä viitattiin jopa presidenttifoorumiin, jossa oli tärkeitä puheenvuoroja aiheesta. Afganistanissa on käynnissä keskustelu siitä, miten tästä kriisistä tullaan ulos. Selvästi koko kansainvälisen yhteisön ajatukset näyttävät menevän siihen suuntaan, että afgaanien vastuunottoa pitää nopeuttaa ja siviilikriisinhallinnon panosta, mukaan lukien kehitysyhteistyö, lisätä.

Pyytäisin ministeriä arvioimaan tätä Afganistanin asiaa, koska se on meidän ulkopolitiikan lähiajan suuria kysymyksiä, mitä siellä tehdään. Samassa yhteydessä pyytäisin teitä arvioimaan myös tätä kysymystä, näettekö te, että aika alkaisi olla kypsä sille, että annamme selvän signaalin siitä, että joukot tullaan kotiuttamaan sieltä pois. Tähänhän ministeri Stubb viittasi omassa puheenvuorossaan tuossa foorumissa. Valitettavasti meillä ei ole mahdollisuutta häntä kuulla täällä, mutta toivoisin, että ministeri Väyrynen, jolla on myös vahva kokemus ulkopolitiikan koko kentästä, ottaisi tähän asiaan kantaa.

Annika Lapintie /vas(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Ministeri Väyrynen aloitti puheenvuoronsa toteamalla, että hän on tyytyväinen tähän kehitysyhteistyön määrärahaan, ja ihan totta, on se ihan hyvä saavutus tällaisena budjettiaikana, kun monista asioista supistetaan. Mutta kuten ed. Haavistokin totesi, niin vielä on matkaa siihen YK:n 0,7 prosenttiin.

Kaiken kaikkiaan itsekin olen oikein tyytyväinen, että kehitysyhteistyömääräraha on lisääntynyt. Ainoa sellainen häpeäpilkku tai no, sanotaan, huono asia tässä budjetissa tällaisen kansainvälisen solidaarisuuden osalta on se, että siviilikriisinhallinnan määrärahat eivät kuitenkaan ole nousseet niin paljon kuin olisi pitänyt. Itse olisin mielellään nähnyt, että tästä sotilaallisesta kriisinhallinnasta olisi määrärahoja otettu pois esimerkiksi luopumalla Afganistan-operaatiosta ja siirretty niitä siviilikriisinhallintaan. Suomen vahvuuden tulee olla tässä kehitysyhteistyössä ja siviilikriisinhallinnassa.

Mauri Salo /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Täällä on paljon käyty keskustelua erityisesti perussuomalaisten toimesta siitä, että Suomi perusteettomasti tukee tai rahoittaa lähialueella tehtävää yhteistyötä. Kuinka arvokkaana näette Suomen kannalta tämän rahoituksen?

Ulkomaankauppa- ja kehitysministeri Paavo Väyrynen

Herra puhemies! Varmasti on paikallaan välillä vastata lyhyesti. Ensinnäkin on hyvä, että tämä rauhanvälitysteema tulee tässä esille. Minä olen yleensä aika tarkka kielenkäytöstä, käsitteistä. Olen vähän tieteellistäkin koulutusta saanut ja sanoisin, että minua aika lailla häiritsee se, sanoisinko, epämääräinen tapa, jolla nyt käytetään tätä rauhanvälityksen käsitettä. Kun katsoo erilaisia puheenvuoroja, mitä tästä teemasta on esitetty, niin siinä on kysymys enemmänkin rauhanrakentamisesta, laaja-alaisesta rauhantyöstä, kuin rauhanvälittämisestä, joka on kuitenkin kansainvälisessä politiikassa ja kielenkäytössä aika selvästi rajattu sektori.

Ajattelisin, että Suomen rooli on vahvimmillaan tällaisessa laaja-alaisessa rauhantyössä, jossa nämä eri sektorit yhdistyvät toisiinsa: rauhanvälitystoiminta, siviilikriisinhallinta, kehitysyhteistyö, humanitäärinen toiminta. Mehän olemme hallitusohjelman nojalla, jossa painotetaan kriisien ennaltaehkäisyä ja rauhanprosessien tukemista, jo suunnanneet entistä enemmän varoja näihin tarkoituksiin, ja sama suuntaus varmasti tulevaisuudessa jatkuu.

Tätä Suomi—Turkki-aloitetta ei ole käsitelty mitenkään hallituksen piirissä. En tunne sen taustaa sen tarkemmin. Sinänsä ajattelen näin, että tässä varsinaisessa rauhanvälitystoiminnassa Yhdistyneet kansakunnat ja EU ovat ne kanavat, joitten kautta meidän pitää ensi sijassa toimia ja niiden kautta myöskin suunnata resursseja tähän työhön. Meillä on toki myöskin maakohtainen rooli, mutta ensi sijassa näissä asioissa varmaan kannattaa käyttää näitä kansainvälisiä toimijoita.

Tällä kohtaa otan esille toisen tällaisen käsitteellisen seikan. Monet ajattelevat, että siviilikriisinhallinta on jonkinlaista sotilaallisen kriisinhallinnan jatketta. Näin ei ole, vaan se on pikemminkin osa kehitysyhteistyötä. Jos tarkastellaan siviilikriisinhallinnan sisältöä, niin se on itse asiassa kehitysyhteistyötä mutta tällä nimikkeellä. Tämäkin pitäisi ottaa huomioon, kun mietitään näitä painopisteitä. Minusta molempia tarvitaan lisää, sekä perinteistä kehitysyhteistyötä että siviilikriisinhallintaa.

Tämä Afganistan-asia. Minä itse viime vuoden kesällä otin sen kannan, että pitäisi valmistautua vetäytymään ensi vaalikaudella. Sain siitä vähän lunta tupaan. Nyt minä huomaan, että saman suuntaisia puheenvuoroja käyttävät muutkin. Tätäkään ei ole kuitenkaan hallituksen piirissä lainkaan käsitelty.

Tämä Venäjä-asia. Lähialueyhteistyötähän harjoitetaan sen takia, että se on meille itsellemme edullista. Me edistämme omia taloudellisia etujamme lähialueilla, torjumme meihin kohdistuvia uhkia ympäristön, ydinturvallisuuden, tarttuvien tautien aloilla ja rakennamme laaja-alaisesti stabiliteettia tuohon rajan toiselle puolelle. Kyllä tämä on Suomen kannalta tärkeää toimintaa, ja sitä vaan täytyy kehittää niin, että tämä meidän oma kansallinen etumme tulee entistä paremmin siinä huomioon otetuksi.

Jukka Gustafsson /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minä pidän ministeri Väyrystä yhtenä hallituksen harvoista arvojohtajista. Mielenkiintoisella tavalla puheenvuorossanne luonnehditte Euroopan unionia kolmelta alueelta mahtitekijänä: kauppa, kehityspolitiikka, ympäristö. Ette maininnut siinä yhteydessä tätä sosiaalista dimensiota, sosiaalista ulottuvuutta, jota pidän, ja me sosialidemokraatit pidämme yleensäkin, hyvin tärkeänä. Vaikkei se ihan suoraan teidän toimenkuvaanne liity, niin mielenkiinnolla kuuntelisin teidän arviotanne siitä. Tiedämme, että Italiassa on vahva mafia mukana, on Romanian ongelmat jne., joten arvioisitte myöskin tätä puolta.

Ulla Karvo /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ulkoasianministeriö haluaa edesauttaa oikeudenmukaisuutta maailmassa. Tavoitteena on tukea muun muassa demokratian, hyvän hallinnon, ihmisoikeuksien, tasa-arvon ja oikeusvaltioperiaatteen toteutumista. Panostuksia on hyvä keskittää juuri demokratiakehityksen parantamiseen maissa, joissa demokratia ei ole itsestäänselvyys. Demokratian vahvistaminen parantaa olosuhteita näissä maissa, ja se antaa myös ihmisille mahdollisuuden pysyä omissa kodeissaan.

Eduskuntapuolueilla on yhteinen yhdistys Demo ry, jonka tehtävänä on edesauttaa demokratiakehitystä maailmassa. Kohdemaina ovat tällä hetkellä Tansania, jossa keskitytään naisten demokratiakehitykseen, ja Nepal, jossa keskitytään nuorten demokratiakehitykseen, ja tuloksia on saatu myös aikaan.

Demo-rahoitus tulee ulkoasianministeriön alta. Ongelmana on kuitenkin ollut rahoituksen vuosittainen takkuisuus. Onko mahdollista saada tätä rahoitusta joustavammaksi, jotta toimintaa voitaisiin toteuttaa pitkäjänteisemmin?

Johanna Sumuvuori /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä kuussa YK:n vuosituhattavoitteet täyttävät kymmenen vuotta, ja nyt on enää viisi vuotta aikaa saavuttaa tavoitteet äärimmäisen köyhyyden puolittamisesta vuoteen 2015 mennessä. Suomi ei itse saavuta nyt vielä tätä 0,7:n osuutta bkt:stä, mikä on YK:n suositus, mutta ollaan kuitenkin todellakin yksi niitä harvoja EU-maita, jotka ovat nostaneet kehitysyhteistyömäärärahoja näin vaikeina aikoina, ja siitä kyllä ministerille täytyy antaa kiitos. Itse toivon, että seuraavalla hallituskaudella keskitytään erityisesti kehitysyhteistyön laatuun ja avun tehokkuuteen. Ne ovat sellaisia kysymyksiä, mitä olisi syytä tarkastella entistäkin paremmin.

Mutta sitten oikeastaan vielä tästä lähialueyhteistyöstä sellainen kysymys tai toivomus: Nyt kun tämä määräraha pienenee, niin toivoisin, että se painopiste pysyisi tai ainakaan ei karsittaisi näistä ydinturva- ja ympäristöyhteistyöhankkeista ja terveyshankkeista, mitkä ovat myös suomalaisten turvallisuuden ja edun kannalta tosi tärkeitä. Toivoisin ministerin kommenttia siitä, onko tässä painopisteessä tapahtumassa mitään muutosta.

Sitten vielä mitä tuli siviilikriisinhallintaan, niin olen (Puhemies: Minuutti on kulunut!) samaa mieltä kuin ministeri. Se ei ole sotilaallisen toiminnan jatke, vaan itse asiassa sotilaallinen kriisinhallinta on se viimeinen päätepiste, mihin päädytään siinä vaiheessa, jos kaikki muut toimenpiteet, kuten kehitysyhteistyö ja siviilikriisinhallinta, ovat epäonnistuneet.

Oiva Kaltiokumpu /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kiitos ministerille erittäin valaisevista näköaloista tälle ministerien sektorille. Otan vielä tämän lähialueyhteistyön. Tämähän perustuu Suomen ja Venäjän välisiin sopimuksiin ja hallitusten linjauksiin, ja siinähän painopisteenä on tämä taloudellisen toimeliaisuuden edistäminen nimenomaan myös Suomen näkökulmasta. Niin kuin täällä aiemmin todettiin, tätä on arvosteltu ja osittain näitä määrärahojakin on nyt sitten leikattu.

Kun siellä pyritään ympäristönsuojeluun, ydinturvallisuuden parantamiseen, järjestäytyneen rikollisuuden ja huumeiden estämiseen, niin kysyn: Kun lähinnä nyt Venäjän rajalla suomalaiset pelastusviranomaiset ovat voineet tehdä tätä yhteistyötä, kehittäneet yhteistyötä, joka on hyvin tarpeellinen myös näiden olleiden tulipalojenkin haittojen ehkäisyssä, niin millä tavalla arvioitte, että nämä rahat riittävät myös tähän viranomaisyhteistyöhön, ettei tässä vaaranneta tätä keskeisintä yhteistyömuotoa?

Minna Sirnö /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ensi viikolla YK huippukokoustaa vuosituhattavoitteiden ja 0,7-tavoitteiden yhteydessä. Tämä viiden vuoden viimeinen loppukiri on alkamassa. Onko Suomi millään tavalla varautunut vaikkapa taloudellisesti siihen, että tämä loppukiri saattaa tarkoittaa sitä, että meidän on nopeutettava myös sitä tahtia, millä me saavutamme tämän 0,7 prosenttia, jotta maailma tavoittaisi sen 0,7 prosenttia määräaikaan mennessä?

Toinen kysymykseni: Kehitysyhteistyön parissa liikkuu tällä hetkellä äärettömän paljon enemmän paljon rahaa kuin aikaisemmin, ja kas kummaa, missä on rahaa, siellä on myös ottajia. Sotilaallisesta kriisinhallinnasta teknologiateollisuuteen asti ollaan nyt tällä hetkellä hätyyttämässä näitä rahoja. Miten luulette, että humanitäärisen avun käy tässä kamppailussa, joka kuitenkin on alun perin ollut perinteisen kehitysyhteistyön tärkein osa-alue?

Viimeinen kysymykseni liittyen tähän teidän EU:n globaalistrategian kehittämiseenne. Miten näette meidän suomalaisten poliitikkojen ja Suomen itsensä roolin EU-päätöksenteon muokkaajana, koska tällä hetkellä näyttää, että olemme kovin vaikeassa ja kovin vaitonaisessa asemassa sen suhteen, että määrittäisimme (Puhemies: Minuutti on kulunut!) EU:n yhteistä kehitysyhteistyöpolitiikkaa?

Outi Mäkelä /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Lähialueyhteistyöstä sen verran, että meillä lähialueyhteistyö perustuu aika vanhoihinkin sopimuksiin. Onko niitä mahdollista päivittää tai tarkoituksenmukaista päivittää tai neuvotella uudelleen?

Sitten ulkomaankaupasta sen verran, että viime vuonna Suomen vienti on romahtanut 20,5 prosenttia, ja tulevaisuuden kannalta vienti on tietysti yksi keskeinen tekijä. Onko nyt suunniteltu joitain tehotoimia viennin aktivoimiseksi ja tämän tilanteen parantamiseksi?

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Käytetyissä puheenvuoroissa on puhuttu Euroopan unionista arvojohtajana, erinomaisen hyvä kommentti, ja Suomen humanitäärisestä läsnäolosta kehitysmaissa. Nämä ovat hyvin ajankohtaisia asioita sen takia, että meillä on tuore raportti, johon projisoida nämä asiat. YK:n nälkäraportti julkistettiin juuri. Se kertoo, että tämä rekisteröity nälän määrä, jos näin voidaan sanoa, on hivenen laskenut, mutta edelleen on tasolla 975 miljoonaa tämän maapallon asukasta, ja kokonaisväestömäärä on 6,8 miljardia. Nyt tietysti, kun täällä kiinnitettiin laatuvaatimukseen kehitysyhteistyössä huomiota, niin kyllä kai juuri tässä suhteessa tämä humanitäärinen työskentely on avainasemassa. Onko ministerillä uusia ajatuksia, mistä ruokaa?

Krista Kiuru /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Köyhyyden mittauksesta on tullut varsinainen tieteenlaji, mutta meille poliitikoille tehtävä on suhteellisen helppo ainakin näin budjetinalusviikolla. Me nimittäin saamme ihan puhtaalla ihmissilmällä mitata tästä Keltaisesta kirjasta, miten me tässä tehtävässä onnistumme. Näyttää siltä, että tavoitteet tuon 0,7:n prosentin bruttokansantuoteosuuden saavuttamisen osalta vuoteen 2015 mennessä on otettu vakavasti. Minusta se kertoo ministerin tahdosta näyttää meille, että me voimme myös ihmissilmällä nähdä selkeitä toimia köyhyyden vähentämiseksi myöskin Suomen valtion linjassa.

Mutta huoleni on myös aiheellinen, ministeri. Nimittäin on tiedossa, että teollisuusmaat sitoutuivat varsin rankkoihin ilmastotavoitteisiin ja olemme sitoutuneet siis seuraavana ja sitä seuraavana vuonna vielä sillä 110 miljoonalla vähentämään tätä haittakorvausta ilmastorahoituksessa. Nyt kysynkin teiltä, ministeri, mitä tämä käytännössä tarkoittaa. Näyttäisi siltä, että ilmastorahoitusta tässä summassa ei juurikaan ole. Lisäksi meillä on jo tiedossa, että suunnittelette järjestöjen viestintä- ja kehityskasvatustukeen muutoksia ja niiden merkittävää heikennystä. Keskeinen kysymykseni, ministeri, on vielä kerran: Voisitteko te avata tämän 108 miljoonan sisältöä? Nimittäin vakava uhka on, että te kuitenkin petätte maailman köyhät ja nälkäiset.

Ulkomaankauppa- ja kehitysministeri Paavo Väyrynen

Herra puhemies! Ed. Gustafssonin kysymykseen toteaisin, että kun puhun globaalista kehityspolitiikasta, niin se on nimenomaan sosiaalista toimintaa, siis köyhyyden poistamiseksi tehtävää työtä, jossa vielä painotetaan kestävän kehityksen periaatteita ja siinä erityisesti yhteiskunnallista kestävyyttä. Sehän pitää sisällään myös sosiaalisektoreitten kehittämisen. Eli kyllä tämä on hyvin vahvasti mukana tässä kolmen alueen tarkastelussa.

Sitten kysymys Demosta. Se on asia, joka valitettavasti on niin, että vuosittain näitä määrärahoja haetaan ja myönnetään. Mitä paremmin toimitaan, sen varmemmin ja sujuvammin rahaa saadaan. Uusi kansalaisjärjestölinjaus on valmistumassa, ja se ehkä saattaa tuoda jotain parannusta tähän.

Sitten kysymys lähialueyhteistyöstä ja Venäjästä. Kyllä meidän ajatuksemme on se, että esimerkiksi sellaisella kuin sosiaali- ja terveyssektorilla me pitäytyisimme vain sellaiseen toimintaan, jolla estetään Suomeen kohdistuvia uhkia, mutta kyllä sosiaalipolitiikan hoitaminen kuuluu muuten Venäjän valtiolle. Yritetään juuri näillä sektoreilla, tämän tyyppisillä sektoreilla, siirtää vastuuta heille. Meidänhän pitäisi päästä, ed. Kaltiokummun puheenvuoroon viitaten, siihen, että viranomaisyhteistyö tapahtuisi normaaleilla määrärahoilla eikä siihen olisi mitään erityisiä määrärahoja. Mutta toistaiseksi vielä varmasti tarvitaan tällaista erityisrahoitusta.

Humanitäärisen avun osuus on jatkuvasti ollut vakaa, ja kun määrärahat kasvavat, niin humanitäärinen apukin lisääntyy. Globaalin roolin suhteen ei voi kyllä sanoa, että Suomi olisi ollut vaitonainen. Ainakin olen itse kehityspolitiikan puitteissa tässä asiassa erityisen aktiivisesti toiminut.

Ed. Pulliainen kysyi ruuan tuotannosta. Meillähän on tässä transatlanttisessa kehityskumppanuudessa ykkösteema ruokaturvan parantaminen. Me olemme itse valmistamassa parhaillaan ruokaturvaan liittyvää uutta ohjelmaa, joka julkistetaan lähiaikoina. Me omaa toimintaamme tässä tehostamme. Minusta meidän pitää päästä tällä maataloussektorilla huomattavasti nykyistä suunnitelmallisempaan toimintaan globaalitasolla, niin että me yritämme räätälöidä sellaista kehityspolitiikkaa, jolla kehitysmaiden tuotanto suuntautuu oman väestön ruokkimiseen ja maailman nälkää näkevien ruokkimiseen. Monta kertaahan kehitysmaissa resursseja käytetään sellaiseen vientituotantoon, jota pyritään tunkemaan esimerkiksi Euroopan markkinoille, jotka eivät kuitenkaan kasva. Tämä olisi saatava suunnitelmalliselle ja järkevälle pohjalle.

Ilmastorahoituksessa meidän osaltamme me kykenemme tämän ja ensi vuoden ja vuoden 2012 määrärahoissa toteuttamaan velvoitteemme, niin että sen lisäksi vielä meidän muu kehitysrahoituksemme etenee tasaisesti kohti 0,7:ää.

Viestintä- ja kehityskasvatuksen osalta toteaisin, että siinä on virkamiestason suunnitelmissa ilmeisesti ollut jonkinlainen kömmähdys, ja ajatukseni on, että näitä lukuja tarkistetaan siihen virkamiestason suunnitelmaan nähden, niin että näiden määrärahojen taso voisi osapuilleen säilyä ennallaan.

Merja Kuusisto /sd:

Arvoisa puhemies! Vanhustenhoidon ja oikeuksien turvaamisesta on keskusteltu paljon. Eduskunnassa nyt käsiteltävänä oleva kotikuntalain muuttaminen on selvä parannus, joka lisää myös laitoksissa asuvien ihmisten itsemääräämisoikeutta. Odotamme kuitenkin edelleen syksyn 2009 välikysymyksen yhteydessä luvattua vanhuspalvelulakia.

Monissa kunnissa vanhustenhoito on järjestetty hyvin ja ammattitaitoinen henkilökunta tekee hyvää ja arvokasta työtä. Selvitykset ja ihmisten arkikokemukset kuitenkin osoittavat, että vanhusten hoivassa on myös puutteita.

Kuntien talous on edelleen heikoilla jäillä. Sen vuoksi monet kunnat joutuvat leikkaamaan palveluita. Palveluiden leikkaamisesta kärsivät aina eniten heikoimmassa asemassa olevat vanhukset, sairaat ja lapset.

Useissa kunnissa on laadittu uusia tiukempia kriteerejä omaishoidon tuen myöntämisperusteisiin. Tiukempien kriteereiden myötä moni omaishoitaja saa aiempaa pienempää korvausta tai jää kokonaan ilman tukea. Tämä on hyvin valitettavaa, sillä osa omaishoitajista luopuu hoitajan tärkeästä tehtävästä. Tästä seuraa, että läheinen tarvitsee jatkossa enemmän kotihoidon ja laitoshoidon palveluita.

Säästötoimien vuoksi myöskään omaishoitajien ja hoidettavien tukipalveluja ei pystytä kehittämään, vaikka tavoitteena on tarjota riittävät avopalvelut ikäihmisille.

Emme ehkä muista riittävästi arvostaa tätä ikäpolvea, joka nyt tarvitsee hoitoa ja huolenpitoa. Ikäihmiset ovat yhteiskunnan voimavara. Heidän sukupolvensa on tehnyt ahkerasti työtä ja rakentanut tämän maan hyvinvointia. Meidän on arvostettava enemmän eläkeläisten panosta yhteiskunnassa ja osoitettava arvostuksemme myös käytännössä.

Vanhusten on saatava riittävästi hoivaa eivätkä kuntien talousvaikeudet saa kohdistua heidän palveluihinsa. Nyt tarvitaan hyviä päätöksiä, riittävästi voimavaroja ja ennen kaikkea käytännön toimia.

Pidän tärkeänä, että vanhustenpalvelulaki etenee ripeällä vauhdilla. Sen myötä pystymme vastaamaan kasvavaan palveluntarpeeseen ja takaamaan tasa-arvoiset palvelut. Onneksi hallitus on luvannut, että valtio osallistuu kustannuksiin, mikäli kunnille asetetaan uusia vaateita.

Arvoisa puhemies! Hallituksen talousarvioesityksessä rintamaveteraanien kuntoutusmäärärahaan esitetään 5,8 miljoonan euron vähennystä, vaikka tämän vuoden kuntoutusmäärärahat ovat jo loppuneet 150 kunnassa. Veteraanien kuntoutustarve on kasvanut ja kuntoutuksen hinta on noussut, eli rahaa tarvittaisiin vähintään sama määrä kuin viime vuonna, vaikka veteraanien määrä väheneekin kaiken aikaa. Veteraanit ovat kuntoutusrahansa ansainneet. Odotan hallituksen muuttavan vielä esitystään.

Arvoisa puhemies! Maassamme on lähes 120 000 muistisairasta ja väestön ikääntymisen myötä luvun on arvioitu jopa kaksinkertaistuvan lähivuosikymmeninä. Muistisairauteen sairastuu joka päivä 36 suomalaista. Sairastuneet jäävät liian usein vaille tarvittavaa hoitoa ja tukea. Yksilölliset ja yhdenvertaiset oikeudet sekä palvelut tukevat muistisairaan ihmisen ja hänen läheisensä hyvää arkea sairauden aikana. Suomi tarvitsee viipymättä kansallisen muistiohjelman, jolla turvataan sairastuneiden hyvä hoito. — Tuo puhe salissa häiritsee.

Annika Lapintie /vas:

Herra puhemies! Tässä budjettikeskustelussa on ollut sellainen outo piirre, että kun hallituksen ministerit ovat puolustaneet budjettiesitystään, niin yksi toisensa jälkeen on esittänyt väitteitä, jotka elävä elämä tänä päivänä Suomenmaassa osoittaa erilaisiksi kuin ministerit ovat sanoneet, ja ihan on tullut mieleen se vanha sanonta, että jos on joku ideologia ja sitten tosiasiat ovat sitä vastaan, niin sen pahempi asia tosiasioille.

Esimerkiksi pääministeri Kiviniemi totesi, että tämän hallituksen esitykset eivät vie verotusta kohti tasaveroa. Tämä on ollut tosi outoa, kun katsotaan, mitä viime aikoina on tapahtunut. Ei tosin Kiviniemen hallituksen aikana, mutta jo edellisen hallituksen aikana poistettiin varallisuusvero. Suurituloisten verotusta on jatkuvasti kevennetty. Vieläkään hallitus ei tuonut esitystä siitä, että pääomatuloja on verotettava progressiivisesti, vaan tänä päivänä suurta pääomatuloa saava ihminen maksaa saman veroprosentin mukaan kuin tavallinen suomalainen palkansaaja, eikä se ole oikeudenmukaista, vaan se on juuri sitä tasaveroa.

Samanaikaisesti, kun hyvätuloisten veroja on kevennetty useammankin edellisen hallituksen aikana, kunnallisverot ovat nousseet, arvonlisävero on noussut, kiinteistövero on noussut. Tämän lisäksi nyt nostetaan edelleen energiaverotuksen kautta asumiskustannuksia. Eli kun välilliset verot ja palvelumaksut nousevat, silloin ilman muuta mennään koko ajan kohti tasaveroa. Sen lisäksi nämä välilliset verot ja palvelumaksut tuntuvat pienituloisen kukkarossa huomattavasti ankarammin kuin suurituloisen, vaikka, kuten täällä joku — en nyt muista kuka se oli, olisiko peräti ollut vihreiden ryhmäjohtaja Niinistö — sanoi, että pienituloiselta absoluuttisesti euroja menee vähemmän kuin suurituloiselta välilliseen verotuksen. Näin onkin, mutta pienissä tuloissa se ruuan hinnan tai kunnallisveron korotus tuntuu paljon suuremmalta kuin suurissa tuloissa, joissa sitä aina ei edes huomaa.

Oikeudenmukaista olisi, jos yli 65 000 euroa vuodessa ansaitsevien verotusta ei kevennetä, vaan sitä pitäisi kiristää, pääomatuloja pitäisi ehdottomasti verottaa progressiivisesti, puuttua myös listaamattomien osakeyhtiöiden osinkotulon verottomaan osuuteen, ja myös pörssivero pitäisi ehdottomasti saattaa käyttöön.

Toinen kummajainen oli valtiovarainministeri Kataisen toteamus siitä, että — muistaakseni suurin piirtein näin se meni — "sosiaalisen oikeudenmukaisuuden lisääminen on ollut hallituksen tärkeimpiä tavoitteita". No, mitä on tapahtunut? Työmarkkinatuki ei ole noussut. Työmarkkinatuki on edelleen tarveharkintainen. Puolison pienetkin tulot alkavat leikata sitä, ja aika pienillä tuloilla seurauksena on se, että sitä työmarkkinatukea ei saa ollenkaan. Pienin toimeentulotuki ei ole noussut. Opiskelijat joutuvat edelleenkin pienellä opintorahalla sinnittelemään, ja seurauksena on opintojen pitkittyminen ja se, että opiskelijoiden on pakko käydä töissä. Työuria ei pidä pidentää niin, että lähdetään nostamaan keinotekoisesti sitä eläkkeelle siirtymisen ikärajaa, koska silloin lopputuloksena on vain se, että lisätään ikääntyvien ihmisten köyhyyttä. Ei voida lähteä siitä, että työuria pidennetään niin. Sen sijaan työuria pitäisi pidentää työttömiä työllistämällä ja työkyvyttömyyteen puuttumalla. Samoin myös työuria pidentäisi se, että ikääntyvien ihmisten työolosuhteita parannetaan. Tänä päivänä ikääntyvät ihmiset joutuvat luopumaan työstä sen vuoksi, että työnantajat irtisanovat heitä. On mahdotonta pidentää työuraa, jos sitä työpaikkaa ei ole.

Perusturvaa pitäisi nostaa kaikkien osalta 750 euroon kuukaudessa. Se olisi sitä oikeaa sosiaalista tasa-arvoa ja sosiaalista oikeudenmukaisuutta, mutta sitä ei tästä budjetista löydy.

Merikukka Forsius /kok:

Arvoisa puhemies! Julkaistussa talousarvioesityksessä hallituksen tavoitteena on opintojen edistymisen vauhdittaminen, kestävä työurien pidentäminen ja työllisyysasteen nostaminen työuran kaikissa vaiheissa. Hallitus on näiden toimien toteuttamiseksi valmistellut toimenpidekokonaisuuden, jonka avulla pyritään nopeuttamaan opintoja ja alentamaan keskimääräistä korkeakouluopintojen aloittamisikää samoin kuin työelämään siirtymisikää tutkinnon suorittaneena. Nämä kaikki ovat hyviä tavoitteita, ainakin kansantalouden näkökulmasta.

Itse nostaisin kuitenkin nuorten yhä kasvavan työkyvyttömyyden työurien pidentämistä suuremmaksi ongelmaksi. Vuonna 2008 työkyvyttömyyseläkkeelle joutui 3 640 alle 35-vuotiasta, kun vastaava luku vuonna 2005 oli 2 745. Kolmessa vuodessa lisäystä on tullut peräti 32,6 prosenttia. Mielestäni tähän nuorten kasvavaan työkyvyttömyyteen olisi puututtava ennen työurien pidentämissuunnitelmia. Suomessa on tuhansia nuoria aikuisia, joilta työelämä uhkaa jäädä kokonaan väliin.

Myös opiskeluaikojen lyhentäminen ja nuorten saaminen työelämään mahdollisimman varhaisessa vaiheessa on järkevää, jos katsomme sitä puhtaasti rahan ja kansantalouden kannalta. Mielestäni kuitenkin välivuosi lukion tai ammattikoulun jälkeen ei ole yhtään niin paha kuin niin sanottu välivuosi tai välivuodet peruskoulun jälkeen. Lukion tai ammattikoulun jälkeinen välivuosi, jolloin pohditaan oman elämän suuntaviivoja, voi olla pitkällä aikavälillä hyvinkin kannattava sijoitus tulevaisuuteen.

Inhimilliseltä kannalta katsottuna tärkeintä olisi yrittää kaikin tavoin auttaa niitä nuoria, jotka putoavat tyhjän päälle peruskoulun jälkeen. Tämä 5 prosentin joukko, joka ei ole opiskelemassa seuraavana syksynä, on kaikkein suurimmassa syrjäytymisvaarassa. Nuorisotyöttömyyden kovan ytimen muodostavat juuri nämä nuoret, jotka eivät ole päättäneet peruskoulun jälkeistä toisen asteen koulutusta. Heihin kuuluu noin joka kuudes suomalaisista nuorista.

Erityisen huolestunut olen siitä, että eräiden arvioiden mukaan jopa 100 000 nuorta on kadoksissa, eli he eivät ole työssä, koulutuksessa tai asevelvollisuutta suorittamassa, ja lopullinen syrjäytyminen uhkaa noin 30 000:ta nuorta. Nämä varhaisessa vaiheessa yhteiskunnan marginaaliin pudonneet usein myös jäävät sinne.

Puhuttaessa työurien pidentämisestä ja opiskeluaikojen lyhentämisestä ja nopeuttamisesta tulisi myös muistaa, että monilla tämän päivän opiskelijoilla työura on alkanut jo ennen korkeakouluopintoja ja jatkuu niiden aikana. Työuran pituuden kannalta ei siis välttämättä ole olennaisinta, kuinka nopeasti opiskelija valmistuu, sillä monen opiskelijan työura ei ala valmistumisesta vaan jatkuu siitä. Valmistumisen jälkeen työllistyminen on paljon todennäköisempää työkokemuksen kanssa kuin ilman sitä. Nuorten työuraa ei tule tarkastella vanhakantaisesti ensin opinnot, sitten vakituiseen työhön ja perhettä perustamaan -mentaliteetilla vaan nykyaikaan soveltuvana.

Arvoisa puhemies! Parasta syrjäytymisen ennaltaehkäisyä ovat laadukas perusopetus ja riittävän varhaiset tukitoimet. Juuri tähän pyritään muun muassa uudella perusopetuslain muutoksella. Satsaukset koulutaipaleen alkuun, ykkös-, kakkosluokkien opetukseen eli alkuopetukseen, ovat ratkaisevia. Panostamalla koulunsa aloittaviin saadaan painopistettä siirrettyä raskaista, korjaavista toimenpiteistä kevyempään, ennaltaehkäisyn ja varhaisen puuttumisen suuntaan.

Alkuopetuksen merkitys tulee korostumaan entisestään, varsinkin jos ehdotus uudeksi tuntijaoksi toteutuu. Työryhmä nimittäin esittää, että ensimmäisen vieraan kielen opinnot alkaisivat jo toiselta vuosiluokalta. Joidenkin lasten kohdalla tämä voi olla hyvinkin kriittinen vaihe, jopa lähtölaukaus syrjäytymiselle, jos perustat eivät ole kunnossa eli oman äidinkielen taidoissa, kirjoittamisessa ja lukemisessa on vielä vaikeuksia.

Oras Tynkkynen /vihr:

Arvoisa puhemies! Keskustelussa hallituksen energiaveropaketista oppositio on useaan otteeseen väittänyt, että kansalaisilla ei ole tosiasiallisia mahdollisuuksia vaikuttaa omaan energiankulutukseensa tai kuluttamansa energian tuotantotapaan ainakaan riittävässä määrin ja täten energiaveropäätöksillä ei olisi haluttua, käyttäytymistä ohjaavaa vaikutusta. Pidän tätä väitettä vähintään osittain harhaanjohtavana ja oikeastaan aika monesta syystä.

Ensinnäkin nyt käsiteltävänä olevassa energiaveroesityksessä käsitellään paitsi polttoaineiden veroa myös sähkön veroa. Vaikka joissakin kohteissa voi todellakin olla vaikea vaikuttaa siihen omaan kuluttamansa lämmön määrään tai sen tuotantotapaan, niin meistä jokainen voi merkittävästi vaikuttaa siihen, kuinka paljon sähköä omassa kodissa kuluu.

Toiseksi, kyllä useimmat meistä pystyvät vaikuttamaan myös siihen kuluttamansa lämmön määrään ainakin jossain määrin. Erityisesti jos on oma talo, siellä pystyy tekemään sellaisia ratkaisuja, jotka leikkaavat lämmöntarvetta energiaremonttien puolella, ja vaikka asuu vuokralla, niin silloinkin pystyy vaikuttamaan vaikkapa siihen huoneen lämpötilaan, jolloin pystyy leikkaamaan lämmönkulutusta.

Kolmanneksi, vaikka kaikilla ei välttämättä olekaan varaa tehdä tarvittavia energiaremontteja tai lämmitystapamuutoksia omin varoin, valtio itse asiassa tukee hyvinkin monella eri tavalla ja montaa eri väylää pitkin näitä tarvittavia muutoksia. Kotitalousvähennys on enimmillään 3 000 euroa tulonsaajaa kohti, joten pariskunnalla, josta molemmat käyvät töissä, tuki voi olla 6 000 euroa vuodessa siitä työn osuudesta. Tämä on hyvin merkittävä tuki vaikka energiaremonttien tekemiseen tai öljykattilan vaihtamiseen pellettikattilaan.

Pientaloille päätetään nyt myöntää energia-avustusta enimmillään 20 prosenttia kustannuksista. Tulorajat poistetaan, jolloin yhä useampi kotitalous voi nauttia tästä tuesta ja siten hyötyä valtion porkkanarahasta ympäristöä säästäville ratkaisuille. Ja rivi- ja kerrostaloille on oma energia-avustuksensa, jolla pyritään samaan lopputulokseen.

Neljänneksi, vähän pitemmällä aikavälillä veroratkaisut kannustavat myös taloyhtiöitä tekemään energiaremontteja. Pääsääntöisestihän energiaremontteja tehdään siinä vaiheessa, kun ne todetaan jollain aikajänteellä riittävän kannattaviksi eli saadaan kohtuullinen takaisinmaksuaika. Nyt, kun energiaverot nousevat, se tarkoittaa sitä, että yhä suurempi osa energiaremonteista yhä suuremmassa osassa Suomen taloista on itse asiassa taloudellisesti houkuttelevia, ja siten se kannustaa hyvin merkittävästi rakennusten energiatehokkuuden parantamiseen. Sama pätee myös lämmöntuotantotapoihin. Vaikka moni ei pystykään itse päättämään siitä, millä se oman kodin lämpö tuotetaan, erityisesti jos asuu kaukolämmitetyssä kerrostalossa, niin niiden energiayhtiöiden laskelmissa, jotka päättävät polttoaineiden valinnasta, tämä energiaveroratkaisu vaikuttaa hyvin merkittävästi. Eli kun energiayhtiössä mietitään, millä kaukolämpöä tuotetaan lähivuosina, 5 vuoden, 10 vuoden päästä, niin nämä energiaveroratkaisut voimakkaasti kannustavat valitsemaan vähäpäästöisiä polttoaineita, kotimaisia uusiutuvia energianlähteitä fossiilisten tuontipolttoaineiden ja turpeen sijaan.

Uskon siis, että tämä energiaveroesitys hyvin monessa suhteessa rohkaisee ja kannustaa energiatehokkuuden parantamiseen. Ja itse asiassa meillä kaikilla on ainakin jollain tapaa mahdollisuus vaikuttaa siihen omaan kuluttamansa energian määrään ja siihen, millä se energia on tuotettu. Sen takia tämä on ympäristön kannalta erittäin tervetullut uudistus.

Mirja Vehkaperä /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Vuoden 2011 budjetin valopilkku löytyy infrahankkeista. Olen erityisen tyytyväinen, että budjettiriihessä ja myöskin tässä hallituksen esityksessä Oulu—Seinäjoki-radan kaksoisraiteen rakentamiseen löytyi tarvittavat rahat. Kaksoisraiteen rakentaminen on välttämätöntä ei ainoastaan ihmisen liikkumisen kannalta, vaan ennen kaikkea siitä syystä, että se on toiseksi vilkkain tavaraliikenteen väylä. Seuraavissa hallitusneuvotteluissa pitää varmistaa se, että tämän koko hankkeen toteutumisen rahoitukseen sitoudutaan tulevina vuosina ja ne löytyvät sitten vaikka kehysten ulkopuolelta. Eduskunnan sitoutumista suurten hankkeiden toteuttamiseen täytyy pitkäjänteisesti edistää.

Toinen asia, joka on budjetissa todella suurina investointeina, on energia-asia. Tällä viikolla tätä energiaverotusta ja energiaratkaisuja on taas lyöty lukkoon kovasti ja oikeaan suuntaan omasta mielestäni. Esimerkkinä näistä energiaratkaisuista nostan esiin turpeen, joka on äärimmäisen tärkeä omalle maakunnalleni Pohjois-Pohjanmaalle. Turpeen verotustahan nostetaan nyt 1,9 euroon megawattitunnilta ensi vuoden alusta, ja asteittain sen verotus koko ajan nousee. Nämä korotukset eivät kuitenkaan saa nostaa liiaksi kuitupuun hintaa ja haitata metsäteollisuuden raaka-aineen saantia. Kun energiaratkaisuissa on koko ajan pyritty siihen, että kotimaisuusastetta nostetaan ja tuontikivihiilestä ja maakaasusta halutaan eroon, niin olemme välttämättömien veroratkaisujenkin edessä. Toivon, että tuontikivihiilestä ja maakaasusta päästään asteittain eroon.

Arvoisa puhemies! Muutama sananen sivistysvaliokunnan rooteliin kuuluvista asioista, joista tulevilla viikoilla ruvetaan keskustelemaan. Kuntatalouteen on luvassa jotain hyvää. Opetuksen valtionosuuksia lisätään 99 miljoonalla eurolla, ja koulujen korjaushankkeisiin tulee 53 miljoonan euron lisäsatsaus, ja tämä on äärimmäisen hyvä, vaikkakin voin kuvitella, että opposition mielestä ei riittävä. Niitä homekoulujen peruskorjauksia sinne sun tänne eri puolille maakuntia kyllä riittäisi useimpienkin miljoonien eurojen edestä.

Äärimmäisen hyvä on se, että koko hallituskauden aikana ikäluokkien pienentyessä säästöjä ei ole kuitenkaan otettu opetustoimen rahoituksesta. On edelleen edistetty sitä Pop-hanketta, jossa opetuksen laadun parantamiseen on laitettu näitä määrärahoja. On saatu luokkakokoja pienemmäksi, erityistä tukea tarvitsevien oppilaiden tukitoimenpiteisiin on saatu myöskin sitä rahoitusta, ja kerhotoiminta on yksi hyvä esimerkki siitä, mitä on tuettu viime vuosina. Tähän on käytetty ja käytetään tämän hallituskauden aikana lähes 60 miljoonaa euroa.

Ammatillisen koulutuksen aloituspaikkoja on joka ikinen vuosi pystytty lisäämään, ja niitä on siis tullut tuhansia koko tämän vaalikauden aikana, ja niitä halutaan myöskin lisää etenkin pääkaupunkiseudulle ja maakuntakeskuksiin, joissa niistä on huutava pula. On kuitenkin muistettava silloin, kun puhutaan opetuspaikkojen lisäämisestä, että muutkin opetusresurssit tulevat mukaan. Opetuksen laatu ei saa kärsiä siitä, että opiskelupaikkoja lisätään, ja opettajille täytyy antaa tarvittavat mahdollisuudet toteuttaa sitä opetusta. Tämä hallitus vastaa yhteiskuntatakuusta, siis siitä, että jokaiselle peruskoulun päättävälle löytyy toisen asteen koulutus, jatkomahdollisuus eteenpäin.

Arvoisa puhemies! Aivan lopuksi haluan sanoa, että aivan liian vähän tässä salissa ja tässä budjettikeskustelussa on puhuttu työllisyyden edistämisestä. Työ jos mikä on parasta sosiaaliturvaa. Ja tähän prosessiin haastan kyllä kaikki meidät edustajat miettimään hyviä työllistäviä ratkaisuja, joilla sitä budjettikakkua saadaan kasattua enemmän ja siten myöskin pidettyä hyvinvointivaltion palvelut kunnossa.

Petri Pihlajaniemi /kok:

Puhemies! Myös ensi vuoden talousarviossa on yksinyrittäjätuki, jolla kannustetaan yksinyrittäjää palkkaamaan ensimmäinen työntekijä. Olisi erittäin tärkeätä, että se laajennettaisiin koskemaan koko maata ja sitä markkinoitaisiin paremmin, koska juuri sen ensimmäisen työntekijän palkkaamiseen on suurin kynnys. Nythän Suomessa lisääntyvät nämä yksinyrittäjät ja oikeastaan vähenevät ne yritykset, jotka haluavat palkata työvoimaa. Ja myös on tärkeätä pitää huolta, että Finnveralle riittää resursseja rahoittaa yrityksiä, koska pankkien kanta on aika jyrkkä edelleen pieniä yrityksiä kohtaan ja marginaalit ovat nousseet. Mielestäni Finnvera voisi ottaa enemmänkin riskejä, ja on tärkeää, että huolehditaan Finnveran rahoituksesta.

Oiva Kaltiokumpu /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Kovin paljon viidessä minuutissa ei voi sanoa, mutta ainakin sen voi sanoa, että valtionvelka nousee ensi vuonna 85 miljardiin euroon, joka on noin 45 prosenttia suhteessa bruttokansantuotteeseen. Valtionvelka on kasvanut tämän talouskriisin seurauksena voimakkaasti, ja velan määrän arvioidaan vuoden 2011 lopussa olevan 30 miljardia suurempi kuin vuonna 2008, ja kun budjetin loppusumma on 50,2 miljardia euroa, niin valtiontalouden alijäämäksi arvioidaan 8,3 miljardia euroa. Nämä olisi syytä muistaa, kun tässä eduskunnassakin käydään tätä jakokeskustelua ja väittelyä siitä, miksi ei eri puolille lisätä kaikkea hyvää, koska nämä velat täytyy joskus maksaa ja me emme voi loputtomasti tehdä velkaa tulevien sukupolvien maksettavaksi. Olen tästä monissa budjettipuheenvuoroissani aikaisempinakin vuosina muistuttanut.

No, mitä tällä rahalla sitten saadaan aikaan? On hyvänä asiana positiivisesti todettava, että nämä hallituksen päätökset ydinvoimaloiden rakentamisesta nostavat kansantuloa ainakin maakunnissa ja alueellisesti. Ja oli erinomainen asia, että esimerkiksi Olkiluotoon meidän maakuntaamme aletaan rakentaa ydinvoimalaa. Siinä muuten on elinkeinoelämän rahaa 7 miljardia euroa, mikä on merkittävä asia eikä perustu valtionvelkaan. Toisaalta on tämä vihreä energiapaketti, joka antaa työtä ja työpaikkoja ja sitä kautta verotuloja ja toimeentuloa alueille.

Haluan kuitenkin todeta tässä, että näistä äskeisistä synkistä näkymistä ja velkamääristä huolimatta me olemme pystyneet kohdentamaan takuueläkkeeseen 685 euroa niin, että se nousee yli 100 euroa tämmöisillä eläkeläisillä, joilla ei ole työeläkettä eikä muuta tuloa eikä myöskään moraali anna periksi mennä sosiaalitoimistosta hakemaan apua, vaikka ovat koko elämänsä työtä raataneet.

Myöskin ennen tätä eduskuntakautta paljon eläkejärjestöt vaativat eläkkeensaajan ja palkansaajan verotuksen oikaisua, ja tätä on nyt sitten oikaistu oikein hartiavoimin: muistaakseni ensimmäisessä budjetissa 200 miljoonaa, sitten 160 miljoonaa ja tässä budjetissa 30 miljoonaa, ja se on nyt sitten samalla tasolla. Tämä on ainoa hallitus, joka siihen on pystynyt, vaikka tästä on puhuttu 20 vuotta. Siksi kun joskus on tavannut tuossa eläkeläisiä, jotka ovat väittäneet, ettei ole tullut yhtään lisää, ja tämä näkökulma on ollut se, että nyt täytyisi valtion vaan lisää antaa, niin olen sanonut, että nyt kannattaa kyllä katsoa ne eläkenauhat. Vaikka eihän se eläke iso ole, niin kun se pannaan tähän viitekehykseen, millä näitä kaikkia rahoitetaan, niin silloin sillä onkin jo merkitystä. Samaten on kunnallisveron perusvähennyksen nostaminen, jota nostettiin edellisessä budjetissa ja nostetaan nytkin.

Arvoisa puhemies! Haluan tässä kuitenkin nostaa tämän turvallisuussektorin esille ja siitä lähinnä todeta, että on hyvä, että suojelupoliisi saa terrorismin ehkäisyyn jonkun verran rahaa. Se on erittäin tärkeä asia. Toisaalta talousrikollisuuden estämiseen annetaan 6 miljoonaa euroa viranomaisille. Sen sijaan huoleni kohdistuu nyt poliisilaitoksissa toteutettuun virkojen täyttökieltoon ja myöskin siihen, että siellä muista toimintamenoista säästetään. Ja poliisikoulusta valmistuneita on työttöminä viitisenkymmentä ja valmistuu vuoden loppuun mennessä monta kymmentä lisää, ja jos nämä määräaikaiset virat jätetään täyttämättä ja eläkkeelle lähtevien virat pannaan myöskin jumiin, niin meillä on puolen vuoden päästä satoja poliiseja työttömänä samaan aikaan, kun kansainvälinen huumerikollisuus ja väkivaltarikollisuus lisääntyvät ja monista maaseudun maakunnista poliisiasemia on lopetettu ja keskitetty poliisivoimia sinne maakuntien keskuspaikkoihin.

Näen välttämättömänä, että jo lisäbudjetissa tälle vuodelle poliisille annetaan lisärahaa, ja ensi vuoden budjettiin tätä kehystä on korjattava. Muutoin ei mene oikein tämä asia, että valtiolle kuuluva kansalaisten perusturvallisuuden ylläpito vaarantuu ja koulutetaan kalliilla lähes kolme vuotta nuoria ihmisiä turvallisuusammattiin ja sitten he joutuvat hakeutumaan johonkin muualle tai olemaan työttömyyskortistossa samaan aikaan, kun poliisivoimia vähennetään.

Mauri Salo /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Talouden hoito- tai jälkihoitotilanteessa, jossa bruttokansantuote laski reilusti 2008 ja sen jälkeen, kävi niin kuin käännetyssä järjestyksessä entiselle yrittäjälle, että konkurssi vei velat mutta jätti omaisuuden. Tässä tapauksessa kävi niin, että tulot menivät, mutta kulut jäivät. Tämän maailmanlaajuisen kulutuslaman myötä menetimme mittavasti vientiä ja myöskin työpaikkoja ja työttömyys nousi huimasti. Kuinka paljon se olisi noussutkaan, jos hallitus ei olisi vahvasti elvyttänyt? Mutta elvytys tehtiin velalla ja sitä edelleen jatketaan tänä vuonna ja ensi vuonna, ja jossain vaiheessa kuitenkin pitää talous saada myöskin tasapainoon.

Viime päivät ovat edelleen vahvistaneet sitä käsitystä, että meillä suomalaisilla on taloudessa ja yhteiskunnassa iso ongelma: me olemme aika lailla kilpailukyvyttömiä. Me joudumme miettimään, millä palautamme kilpailukyvyn, ja jos me emme siinä onnistu, niin meillä on edessä aikamoinen kulukuuri leikkausten myötä. Nimittäin tätä velkaantumistahtia ei voida jatkaa, ja vain tulojen kasvun myötä ja tehokkuuden hakemisen kautta voimme taloutta tasapainottaa.

Valtion budjetti sisältää monenmoisia kulueriä, ja myöskin päätöksenteko joiltakin osin on vähän kyseenalaista. Esimerkiksi Varsinais-Suomessa on siltahanke, jota kuitenkaan ei saada sopimaan valtion budjettiin. Sen sijaan jatketaan lauttojen vuokrausta ja lauttakustannukset ovat vuositasolla huomattavasti korkeammat kuin vuotuiset kustannukset olisivat siitä sillasta. Tämä osoittaa sitä, että meillä tämä panos—tuotos-ajattelu on vähän hakusessa. Tiedän tietenkin sen, että jos nyt tehdään siltainvestointipäätös, se joudutaan velkarahalla rahoittamaan, mutta toisaalta siellä on kuitenkin sitten juuri se tuotto korkeampi kuin on velan korko, ja myöskin tällaiset kannattavat investoinnit on järkeviä.

Maakunnan hankkeista pitäisi saada nostettua korkeammalle edelleen Valtatien 8 kehittäminen. Se on jäänyt ja jäänyt vuodesta toiseen taka-alalle, ja Varsinais-Suomea on rangaistu hyvin voimakkaasti siitä, että E18-tie aikanaan valtiovarainministeri Niinistön ja pääministeri Lipposen toimesta aikaistettiin, niin että rakennuspäätös tehtiin vuonna 2000 ja nyt sitten 2008—2009 se tie tuli kuntoon. Mutta se on valtakunnallinen hanke, ja siitä ei pidä maakuntaa rangaista.

Työllisyys on todella se iso kysymys, ja jos yrittäjyys vielä sakkaa elikkä lähdetään yritysverotusta hyvin voimakkaasti muokkaamaan uuteen kiristävään asentoon, niin meillä sitten myöskin tämä talouden kasvu-ura jää kaiken kaikkiaan hyvinkin matalaksi.

Positiivista hallituksen esityksessä on harmaan talouden kohdalle lisätyt voimavarat sen torjunnan osalta. Korostankin sitä, että siinä on aikamoinen mahdollisuus yrittäjienkin oikeusturvan näkökulmasta. Jos ja kun harmaan talouden liikevaihto on noin 12 miljardia, niin siitä yhteiskunnalta paitsi jäävä vero-osuus on noin 4 miljardia. Tämä jos mikä tukee myöskin yrittäjyyttä, jos tällaiset kilpailua vääristävät tekijät saadaan pois markkinoilta.

Kyösti Karjula /kesk:

Arvoisa puhemies! Käytän hieman periaatteellisemman puheenvuoron, koska tämä lienee viimeinen budjetin lähetekeskustelu minun kohdallani Suomen eduskunnassa. Tämä on 16. lähetekeskustelu, johonka saan osallistua tässä arvokkaassa luottamustehtävässä. Kun tulin eduskuntatyöhön, Suomi oli, voisiko sanoa, laman jälkiaalloilla, jolloinka jouduttiin tekemään isoja päätöksiä. Oma suuri politiikan missioni oli yrittäjyyden ja vastuun läpimurto suomalaisessa yhteiskunnassa. Kirjoitin ensimmäisen kolumnin lupauduttuani keskustan jäsenvaaliin 1994 keväällä. Sen teema oli: Suomi tarvitsee 100 000 uutta pien- ja perheyritystä.

Silloin Suomessa oli noin 177 000 yritystä. Tänä päivänä Suomessa on noin 272 000 yritystä elikkä 95 000 yritystä enemmän kuin vuonna 1994. En, arvoisat kollegat, yritä edes sanoa, että minä olisin tämän tehnyt, mutta haluan kannustaa siinä mielessä, mitä merkitsee tehdä tätä luottamustyötä, jos on missio, joka ohjaa ja suuntaa omaa ponnistelua. Siksi ajattelin, että otan muutaman asian, jotka näen nyt edessä olevan ison kansainvälisen murroksen ja turbulenssin kyljessä pienen Suomen suurina haasteina ja jotka jollakin tavalla hahmottuvat ensi vuoden talousarviossa, mutta joihinka käsitykseni mukaan on iskeydyttävä paljon lujemmin.

Kestävän yhteiskunnan ytimenä on työllisyys. Nyt tällä hetkellä me olemme tyytyväisiä siihen, että olemme säilyttäneet siedettävällä tasolla työttömyyden. Jokainen asiaan paneutunut kansanedustaja tietää sen, että 68 prosentin työllisyysaste ei riitä alkuunkaan selviytymään edessä olevista kustannuspaineista. Meidän pitää pystyä nostamaan Suomen työllisyysaste tasolle 72—75 prosenttia. Tässä kansainvälisen kilpailun paineessa tehtävä on äärimmäisen vaativa: millä tavalla me otamme osuuden siitä maailmankaupasta, jossa teollisen tuotannon osuus on noin kaksi kolmasosaa, tilanteessa, jossa Aasia, Kiina etulinjassa, monet pienemmätkin Aasian maat, Indonesia, Intia, Etelä-Amerikasta Brasilia jättiläisenä ovat ottamassa yhä merkittävämpää roolia pelisäännöillä, jotka luovat tiettyä suhteellista kilpailuetua Euroopan unioniin ja Suomeen nähden. Sen vuoksi me joudumme uudelleen arvioimaan hyvin monia asioita ja siksi tartun esimerkinomaisesti kahteen tässä omassa puheenvuorossani.

Energiaverotuksesta on keskusteltu erittäin paljon, ja me iloitsemme tässä salissa, että on toteutettu tämmöinen huikea vihreä verouudistus, joka merkitsee sitä, että suomalainen teollisuus maksaa enemmän veroja suhteessa ensi vuonna, mitä se on maksanut tänä vuonna. Moni suomalainen kotitalous maksaa enemmän veroja ensi vuonna, mitä se on maksanut tänä vuonna. Sain vasta palautteen yhdeltä Oulun seudun tuotannolliselta yritykseltä, sen toimitusjohtajalta, joka viestitti sitä, että kelamaksun poistaminen merkitsi heille noin 100 000:ta euroa, mutta nyt nämä veroratkaisut merkitsevät heille noin 2:ta miljoonaa euroa. Tällä kuvaan sitä, mitä merkitsee, että Suomi pienenä maana tekee myös verotuksen osalta ja energiaverotuksen osalta ratkaisuja, jotka luovat kuitenkin riittävän kilpailulähtökohdan meidän menestymisellemme.

Minä ajattelen sitä, millä tavalla me katsomme Pohjoismaiden tulevia energiastrategioita, joilla sopeudutaan tähän ilmastomuutokseen. Jokainen pohjoismaa vastaa haasteisiin omalla erilaisella strategialla. Kun me keskustelemme Suomen eduskunnassa, minusta on aivan hämmentävää se, että me vaadimme, että Pohjois-Pohjanmaalla ja Ahvenanmaalla pitäisi toteuttaa täsmälleen samanlaista energiastrategiaa. Tämän laajan maan keskeinen kilpailuetu on se, että me pystyisimme — ihan samalla tavalla kuin Euroopan unionin sisällä ajatellaan energiasta, että on alueita, joille sopii tuuli, on alueita, joille on suhteellisesti edullisempi kivihiili, jopa kivihiili tämänkin ilmastopolitiikan puitteissa — hyväksymään sen, että Ahvenanmaalle on luonnollisempaa tuulivoiman rakentaminen ja Pohjois-Pohjanmaalla esimerkkinä on luonnollisempaa turpeen käyttö siinä energiastrategiassa, energiapaletissa, jolla me tuotamme, huomatkaa, erittäin mittavan kotimarkkinan näkökulmasta tuotteita, palveluja sekä teollisuudelle että kansalaisille.

Energian kokonaismarkkina yksinomaan Suomessa on 20 miljardia euroa. Minä, arvoisat kollegat, pysäytän teidät siihen, että pitää olla melko bisnes, joka ottaa tässä kansainvälisessä kilpailussa 20 miljardin liikevaihdon. Se on puoli Nokiaa. Se on, kollegat, puoli Nokiaa. Kertokaa minulle tämän puheenvuoron jälkeen, montako sellaista yritystä tunnette, jotka on perustettu Suomessa viimeisen 10 vuoden aikana, joiden liikevaihto on 20 miljardia euroa. Minä en tunne yhtään sellaista suomalaista yritystä. Sen vuoksi minusta meidän pitäisi löytää aitoa luottamuspääomaa Suomen eduskunnassa, keskustella tämän tyyppisistä kysymyksistä ja jättää turhanpäiväinen paikallispolitikointi sivuun. Emme me kilpaile Ahvenanmaana ja Pohjois-Pohjanmaana, Helsinkinä, Pohjois-Suomena, vaan me kilpailemme nyt tällä hetkellä emme pelkästään edes Euroopan unionin sisällä, vaan globaalisti. On paradoksi, jos kilpailijamaiden pelisäännöt ovat eri maailmasta ja silti me toimimme yhteisillä globaaleilla markkinoilla.

Tämä on, arvoisa puhemies, toinen esimerkki, ja jos sallitte, niin lyhyesti vielä otan toisen, nimittäin millä tavalla Suomi nousee henkisesti jaloilleen uudistamaan koulutus- ja innovaatiojärjestelmän. Minä näiden vuosien aikana olen hämmentynyt siitä, että koulutus on suomalaisen yhteiskunnan tabu. Yksikään itseään kunnioittava kansanedustaja ei pysty sanomaan yhtään kritiikin sanaa koulutuksesta. Kuitenkin kysyn, arvoisa puhemies, kertokaa tämä minun puheenvuoroni jälkeen, montako tiedeperusteista uuden yrityksen perustamista te muistatte ja näitte lähipiirissä viimeisen 10 vuoden aikana, joka on noussut merkittävään kansainväliseen menestykseen. Niitä onneksi on muutamia, mutta vain muutamia. Silti me sakilla vannomme, mitenkä perustutkimukseen pitää syytää rahaa. Me samanaikaisesti toteamme, että yritysten riskirahoitukseen, nimenomaan yritysten ylösrakentamiseen, meillä ei ole riittävästi määrärahoja käytettävissä. Nämä ovat tahdon kysymyksiä, jos me löydämme kohteen käsitellä oikeita asioita. Yliopistouudistuksen tehtävä on sitoa käytäntö ja teoria paremmin yhteen.

Päätän, arvoisa puhemies, kansanmiehen, Martti Spårmanin ajatukseen. Hän käveli Oulun Patosilloilla Oulun yliopiston perustamisen aikaan, ja häntä tuli kopistamaan olkapäälle juuri keväällä tulva-aikaan nuori professori, joka kysyi Martti Spårmanilta: "Tietääkö Martti, minkä verran tästä joesta on virrannut vettä?" Tämä käytännön elämän karaisema Martti oli kysynyt nuorelta professorilta: "Tiedättekö te, minkä verran tästä on virtaamatta?" Minusta tämä avaa sen henkisen kuvan: Kumpikaan ei ole parempi, mutta suurta viisautta on sitoa yhteen maailman huipputeoreettinen tietämys ja käytännön osaaminen. Näin tekevät kaikki, jotka menestyvät aidosti globaalissa kilpailussa. Norsunluutorneissa ei menesty kukaan. Osin suomalainen yliopistouudistus on rakennettu norsunluutorneihin. Puhutaan vain rahasta, kun pitäisi puhua sisällöistä, menetelmistä, siitä, millä tavalla luodaan kestävää työllisyyttä, kestävää Suomen menestystä.

Ulla Karvo /kok:

Arvoisa puhemies! Olisin toivonut, että olisi vähän enemmän ollut väkeä kuuntelemassa ed. Karjulan puheenvuoroa. Se oli niin antaumuksella suoritettu.

Kaksi vuotta sitten maailmalaajuinen taantuma yllätti meidät kaikki. Tämä vaalikausi on mennyt keskittyessä talouden ylläpitämiseen ja laman vaikutusten minimointiin. Käytettyjen toimenpiteiden oikeellisuus selvinnee vasta myöhemmin, mutta valittu elvytyslinja näyttää kansainvälisessä vertailussa kohtuullisen onnistuneelta.

Lama on koetellut vientivetoista Suomea kovemmin kuin monia muita maita, ja nousu on kovan työn takana. Valtion velanhoito tulee olemaan tulevien vaalikausien haaste, johon on löydettävä lääkkeet. Menojen karsimiseen on varauduttava, ja säästökuuri ei varmasti ole kaikkien mieleen. Hallintoa on pystyttävä tehostamaan ja työikää pidentämään. Ne auttavat osaltaan, mutta kaikki muutkin käsillä olevat keinot on käytettävä.

Verolakeihin tehtävät muutokset on aina tehtävä taiten. Kansalaisten kannalta on tärkeää, että ennen kaikkea ennakoitavuus ja pitkäjänteisyys veroasioissa ovat mahdollisia. Myös yritysten verokohtelumuutokset voivat helposti aiheuttaa laajoja haittavaikutuksia. Muun muassa yritysten kyky työllistää riippuu paljon verokohtelusta. Käsittelyssä oleva budjetti painottaa verotuksen suuntaamista välillisiin veroihin. Kohtuullista on, että verotetaan entistä suuremmassa määrin kulutuksen mukaan, mutta keinot on arvioitava erityisen tarkkaan.

Kuntatasolla on varauduttava tiukentuviin aikoihin. Kuntien lukumäärästä on käyty paljon keskustelua. Esimerkiksi voisi todeta, että Lappi on lähes kolmannes maan pinta-alasta ja maakunnassa on 21 kuntaa. Tällä perusteella voisi katsoa, että noin 70—100 kuntaa riittäisi koko maahan. Monet Lapin kunnista ovat vaikeuksissa pienen väkimäärän vuoksi. Budjetissa on muistettu näitä kuntia erityisen harvaanasuttujen kuntien tuella. Se on näillä harvaanasutuilla alueilla näiden kuntien elinehto. Myös tässä salissa on tänään esitetty kriittisiä puheenvuoroja harvaanasuttujen alueiden rahoittamisesta. Harmillista on, että Helsingin seutu ja muu Suomi asetetaan vastakkain. Täällä etelässäkin olisi syytä katsoa kokonaisuutta. Esimerkiksi Lapin arvo kansainvälisissä yhteyksissä on korvaamaton Suomi-brändille. Maailmalla ei Suomesta yleensä tiedetä muuta kuin Helsinki ja Lappi.

Arvoisa puhemies! Lapin tulevaisuus on kaiken kaikkiaan kohtuullisen valoisa. Elinkeinopuolella on suuria hankkeita valmisteilla. Vaikka matkailuelinkeinon puolella investoinnit ovat vähenemässä, on teollisuuden puolella suuria hankkeita vireillä. Odotukset ovat suuria, ja myös valtion panostukset ovat tarpeellisia. Suunnitteilla olevien kaivoshankkeiden logistiikka edellyttää paljon resursseja. Valtio on tehnyt päätöksen valmiudesta rahoitusjärjestelyihin, mikäli hankkeet saadaan muutoin etenemään.

Talouden tilanne on edelleen haasteellinen, ja talouden tulevaan kehitykseen suuresti vaikuttavat tehtävät energiaratkaisut. Ennen kesän istuntotaukoa tehtiin tärkeä ydinvoimapäätös, ja odotukset sijaintipaikkakunnasta ovat Lapissa suuret. Käsittelyssä oleva budjetti on paljon keskittynyt energiaverotukseen. Siitä on puhuttu runsaasti. Arviot, että etenkin pienituloiset kärsisivät muutoksesta, ovat vääriä. Tosiasia on, että kulutusperiaatteen mukaisesti muutos kohdistuu eniten kuluttaviin ja ne eivät ole näitä pienituloisia. Ja loppujen lopuksi suurimman laskun maksaa teollisuus. Tärkeää on muistaa verotuspainotusten muutosten tavoite, joka on päästöjen vähentäminen ja ympäristön kuormituksen pienentäminen.

Krista Kiuru /sd:

Arvoisa puhemies! Viime hallituskaudella luotiin vahvalla talouspolitiikalla erittäin muhkea perintö. Ei siis ihme, että kesällä 2007 valtiovarainministerikin pystyi toteamaan, että aloittavalla porvarihallituksella on nyt historiallinen hetki tehdä työtä näin hyvistä lähtökohdista.

No, kansantaloutemme tilanne sitten heikentyi hyvin nopeasti maailmanlaajuisen finanssikriisin myötä, ja tehdyt ratkaisut ovat olleet kovin tuhoisia suomalaisten kannalta. Ensinnäkin tehoton veroelvytys on nyt johtanut siihen, että valtionvelka kasvaa erittäin rajusti, joten säästöistä tämän hallituksen on turha puhua. Ensi vuoden loppuun mennessä velkamme nousee jo 85 miljardiin euroon. Tästä velkamäärästä 30 miljardia euroa on muodostunut tämän porvarihallituksen aikana. Eli 50 prosenttia on lisätty velkamäärää tällä hallituskaudella. Samaan aikaan verojen kevennykset, joita on tehty jo vajaat 9 miljardia euroa, eivät valitettavasti ole tuoneet sellaista tulosta kuin on toivottu. Tästä budjetista ei löydy tilkettä tälle tuhlaukselle. Pääomaverojen nostoa ei ole. Olen itse kaivannut myös etävälittäjien arvopaperikauppojen verotuksen kiristämistä, windfallia. Missä on pakkausvero, ja miksi me emme käytä harmaan talouden tiukempaa valvontaa myös tapana tuoda niitä kaivattuja euroja valtion kirstuun?

Arvoisa puhemies! Työllisyyspolitiikka on ollut tämän hallituksen pohjanoteeraus. Olen erittäin pettynyt siihen, että käsittelyssä olevassa keltaisessa budjettikirjassa leikataan 60 miljoonalla eurolla määrärahoja työllisyyspoliittisista toimista. Myös palkkatukea leikataan 17 miljoonalla. Tämä on osoitus hallituksen kyvystä hoitaa työllisyyspolitiikkaa. On erittäin valitettavaa, että me tällaisena aikana työttömyyden pysyessä ennusteen mukaan vieläkin kahdeksassa prosentissa toimimme näin vastuuttomalla tavalla.

Viimeisen työllisyyskatsauksen mukaan pitkäaikaistyöttömyys on lisääntynyt 40 prosenttia. 57 000 pitkäaikaistyötöntä odottaa, ettei kaveria jätetä. Samaa odottavat myös työttömät nuoret. 42 000 nuorta olettaa, että hallitus nyt kuuntelee opposition ääntä ja ottaa käyttöön tällaisen nollatoleranssin nuorisotyöttömyyden poistamiseksi. Tässä hallituksen esityksessä kuitenkaan ei lähdetä siitä, että nuorisotakuu tehdään toimivammaksi.

Arvoisa puhemies! Tätä hallituksen esitystä on luonnehdittu myös uudeksi, vihreäksi energiaverotusta edistäväksi paketiksi. On oikeastaan pelottavaa, kuinka vähän vihreää tässä varsinaisessa energiaveropaketissa on. Itse katsoin oikein sivistyssanakirjasta, mitä sana vihreä tarkoittaa. Näyttääkin siltä, että vihreä tarkoittaa keskeneräistä, puolittain vielä kesken olevaa, sillä opposition piti korjata tätä hallituksen esitystä, ja vieläkin valitettavasti tuo työ on teiltä kesken. Pahinta kuitenkin on, että energiapaketin seurauksena sähkö- ja öljylämmitteisessä omakotitalossa asuva tavallinen suomalainen keskituloinen perhe saa 250 euron lisälaskun. Siinä ei katsota, lukeeko omakotitalon ovessa Virtanen vai Wahlroos. Saman kokoinen lasku tulee pörssin kantokyvystä riippumatta. Minusta tällainen tahallinen siirtyminen kohti välillistä verotusta ja veronkevennyslinjan ohjaaminen koko ajan siihen, että progressiivinen verotus vähentyy, on vastuuntunnotonta.

Arvoisa puhemies! Kahdella sanalla vielä lopuksi totean, että Satakunnan kannalta on tärkeä katsoa, että uusi terveydenhuoltoa koskeva asetus tulee olemaan riittävällä tasolla, sillä tällä hetkellä meillä tulee käymään niin, että esimerkiksi Porissa saamme 250 000 euroa käyttöömme ja käytännössä 26 hoitajaa pitää palkata. Lisäksi Vt 2:n loppupätkän nopeusrajoituksen nostaminen 80:stä 100 kilometriin tunnissa, toivomme maakunnassa, että valtiovarainvaliokunnassa katsottaisiin tätä vielä suurella silmällä.

Outi Mäkelä /kok:

Arvoisa puhemies! Ed. Kiurulle näistä väreistä vielä, että punainenhan on se väri, jolla pysähdytään, ja vihreä on se, jolla sitten saa mennä eteenpäin.

Vanha kiinalainen sanonta opastaa, että ei pidä hukata aasia, jolla ratsastaa. Taloudellinen tilanne on kääntymässä parempaan suuntaan, mutta kuten hallitus on linjannut, tulee meidän panostaa siihen, että meillä on pohja ja perusta kunnossa. Meidän pitää pitää huolta kasvun edellytyksistä, mutta ennen kaikkea siitä, että hyvinvointimme ja palvelumme tulevat turvatuiksi tulevaisuudessa.

Yhteiskunta ei pyöri ilman verotuloja, ja siksi on erittäin tärkeää, että nyt toteutetaan tämä ympäristöperusteinen, vihreä verouudistus. Tärkeää on myös se, että meillä on nokka kohti tulevaisuutta ja olemme pienenä ja joustavana maana edesauttamassa innovatiivisuutta ja kehitystyötä, joka tuottaa yhä energiatehokkaampia tapoja liikkua, asua ja elää.

Ensi vuoden budjetissa koulutus ja osaaminen saavat kiitettävästi osansa. Pop-ohjelmaan, ryhmäkokojen pienentämiseen ja koulujen kerhotoimintaan kohdennetut rahat tulevat todella tarpeeseen. Upeaa on myös, että opinto-ohjaukseen panostetaan kaikilla koulutusasteilla ja että ensimmäistä kertaa opiskelupaikkaa hakevien asemaa pyritään parantamaan erillisvalinnoilla.

Talousarviopuheenvuorojen suosikkiteema on liikenne, ja siihen keskusteluun haluan itsekin osallistua. Meillä on ollut vuodesta 2008 voimassa liikennepoliittinen selonteko, joka linjaa monenlaisia asioita, muun muassa ne väylät, jotka priorisoituvat tärkeimpien hankkeiden listalle. Tältä listalta puuttuu eräs Etelä-Suomen ruuhkaisen liikenteen kannalta keskeinen, olennainen väylä, Klaukkalan ohikulkutie, ja toivon, että suunnitelmaa voidaan vauhdissa tältä osin muuttaa, jotta jostain käsittämättömästä syystä tästä hankelistalta pois jäänyt väylä saataisiin sille kuuluvalle paikalle. Valtioneuvoston periaatepäätöksen mukaisesti jatkossa ollaan panostamassa älyliikenteeseen, mikä on erinomainen asia, ja tässä yhteydessä haluaisin muistuttaa, että E18, Koskenkylä—Kotka, vihreä moottoritie, olisi oivallinen pilottihanke tähän tarkoitukseen.

Kolmantena liikennenäkökulmana haluan nostaa keskusteluun suurten kaupunkiseutujen joukkoliikennetuen, ja toivon todella, että tätä tukea ei rajata koskemaan vain kaupunkiseutujen ydinalueita, vaan että tuki kohdennetaan sinne, missä siitä on suurin hyöty, eli niille alueille, joilta todella kaupunkeihin pendelöidään. Siellähän sitä tukea tarvitaan, ja nyt yksi keskeisimpiä syitä oman auton työmatkakäyttöön kehyskunnista on juuri se, että sopivia vuoroja ei kulje tai joukkoliikenneyhteydet jopa kokonaan puuttuvat.

Neljänneksi, täällä on jo paljon puhuttukin tästä asiasta, Z-junan rahoitus. Helsinki—Lahti-välillä liikennöivä Z-juna on ollut menestys, mutta nyt liikenne- ja viestintäministeriön suunnitelmat supistaa palvelutarjontaa ovat vastoin kaikkia yhteisesti sovittuja linjauksia johtamassa siihen, että Z-junan vuorot vähenevät. Kunnat ovat osaltaan investoineet paljon rata-alueisiin, liityntäpysäköintiin, asuntoalueisiin ja muuhun infraan, ja nyt valtion suunnalta ollaan vetämässä rahoitusta pois, mikä on vastoin aiesopimusta, joka on valtion ja kuntien kanssa yhdessä sovittu. Tähän asiaan mielestäni pitää vielä tässä budjettikäsittelyssä kiinnittää huomiota.

Ja ihan viimeiseksi lopuksi vielä vetoomus perustienpidon rahoihin. Edelleenkin ainakin Uudellamaalla tiemäärärahojen niukkuus johtaa siihen, että kunnat joutuvat paikkaamaan rahoitusta omasta pussistaan, niistä rahoista, joilla kuntien pitäisi huolehtia perustehtävistään: vanhustenhoidosta, opetuksesta, terveydenhuollosta jne. Uudenmaan kasvukyvystä on pidettävä huolta, ja huolta on pidettävä sen takia, ettei käy niin kuin tässä kiinalaisessa sananlaskussa, että hukkuu se aasi, jolla pitäisi ratsastaa.

Sari Palm /kd:

Arvoisa puhemies! Haluan vielä palata ponnekkaan ed. Karjulan puheeseen sen verran, että alleviivaan hallitusrintamalle sitä hänen varoituksen sanaansa näistä energiakustannuksista teollisuudelle. Itselläni oli mahdollisuus käydä pari viikkoa sitten eräässä metsäteollisuuden yrityksessä, jossa tämän suunnitellun verotusratkaisun jälkeen energiakustannukset veroineen nousevat yhdeksi suurimmaksi kustannuseräksi, 16 prosenttiin. Kun henkilöstön osalta on niistetty jo ihan minimiin, niin että koko tehdas voi pyöriä, niin jos kustannuserät karkaavat, kiusaus on logistisista syistä viedä teollisuus sinne, missä yrityksellä on muualla, lähempänä kulutusta, yritystoimintaa. Tämä on kyllä vakava huomio, että näissä energiakustannuksissa me voimme tehdä yrityksille ja teollisuudellemme varsinaisen karhunpalveluksen.

Ed. Karjula puhui myös missioista, ja kristillisdemokraattisella eduskuntaryhmällä on vaihtoehtobudjetissa muutamia oleellisia missioita, jotka ovat minulle myös sydämen asioita. Paheksun jokaista sellaista äänenpainoa, jossa yhtään nuorisotyöttömyyttä väheksyen käsitellään. Jokainen työtön nuori on huolenaihe. Jos ajatellaan tätä keväällä käyttöön otettua, alle kolmekymppisille tarkoitettua, vastavalmistuneille tarkoitettua Sanssi-korttia, jonka tarkoitus on aktivoida nuoria itse hakemaan työtä, sen jako- ja käyttösuhde on noin 14 000 ja 2 000 työpaikkaa, ja tässä on siis kysymys koulutetuista nuorista, niin miten käy sitten niille nuorille, joiden koulutustaipale ei ole ollut näin siloinen ja joilla todistusta ei ole taskussa? Hallituksen tulisi lisätä ammattistarttia edelleen vielä ennen eduskuntakauden päättymistä ja myös työpajatoimintaa, jossa nimenomaan syrjäytymisen ehkäisevä työmuoto pääsee kukkimaan. On järkyttävää tämä, että 60 miljoonaa euroa työllistämisrahaa karsitaan. Siitä osuu myös useampi miljoona nuorille, ja se on minusta varsin surullista.

Toinen asia, jolla nuoriin nimenomaan satsataan, on oppilaanohjaus. Nivelkohdat perusopetuksessa, toisella asteella mutta myös korkeakouluihin ovat erityisen tärkeitä. Meidän aikuisten sukupolven on vaikka sitten saatettava nuoremme opintopolulla eteenpäin, niin että se koulu-ura tuottaa myös valmistumisen. Tällä hetkellä ihannetavoite, joka on yksi pätevä opinto-ohjaaja 250:tä oppilasta kohden, ei kunnissa toteudu. Tähän on huomattava, että opiskelijat itse, kuten Suomen Lukiolaisten Liitto, panevat vielä paremmaksi ja näkevät, että 200 koululaista per opo olisi hyvä tavoite. Oppilaanohjaus on ennakoivaa työtä ja työuriin panostavaa työtä mitä suurimmassa määrin, ja se on investointi.

Opettaja-lehdessä elokuun lopulla pääministeri Kiviniemi vetosi siihen, että hallitusohjelmaan ei ole kirjattu päivähoitolain uudistamista. Tämä päivähoitolain uudistaminen oli hallituksen keskustelussa budjetintekovaiheessa. Tämä perustelu ontuu, tuotiinhan turpeellekin verotusratkaisut, vaikka niitä ei hallitusohjelmassa ollut. Vuodelta 1973 oleva päivähoitolaki tarvitsee ajanmukaistamisen. Ja kun tiedämme, että tätä nelikymppistä on jo uudistuksen osalta valmisteltu parempaan malliin 10 vuotta, niin olisi vähintäänkin aika, että se tuodaan vielä eduskunnalle eikä sitä jätetä sitten vaalien pelinappulaksi.

Johanna Ojala-Niemelä /sd:

Arvoisa herra puhemies! Oppositiopuolueiden suuri huolenaihe koski sitä, miten hallitus esittää kompensoitavaksi miljardi euroa vuosittain tuottaneen kelamaksun poiston. Huoli osoittautui aiheelliseksi, sillä teollisuuden lisäksi suuri kulurasitus lankeaa tavallisten palkansaajien ja kuluttajien maksettavaksi energia- ja ympäristöverojen korotusten muodossa. Metsä- ja metalliteollisuuden ahdingosta huolimatta leijonanosa kelamaksun kompensoinnista lankeaa juuri näiden teollisuudenhaarojen harteille.

Esitys kurittaa etenkin meitä lappilaisia, koska talvet ovat kylmiä ja sen vuoksi lämmityskulut suuria. Sähkö- tai öljylämmitteisen omakotitalon energiamenot kasvavat veronkiristyksen takia hulppeat 250 euroa vuodessa. Tällä ratkaisulla hallitus lisää tavallisten ihmisten maksutaakkaa taantumassa nostamalla asumisen kustannuksia. Samaan aikaan kuluttajien ostovoima heikkenee, koska työn verotus säilyy ennallaan, mutta arvonlisävero on puolestaan noussut heinäkuun alusta lukien 1 prosenttiyksiköllä.

Sähköveron korotusten lisäksi osallemme lankeavat polttoaineverojen korotukset. Kun mökinmummon asumiskustannukset jo kallistuvat, on kohtuutonta, että samaan aikaan myös liikenteen kulut nousevat. Suunnitellut dieselverojen korotukset tuntuvat erityisesti Lapissa, missä etäisyydet ovat pitkiä, eikä joukkoliikenne ole useimmille Lapissa asuville ja liikkuville todellinen vaihtoehto. Sen vuoksi tulisikin vakavasti harkita polttoaineverojen ja sähköveron alueellista porrastamista. Dieselin muita polttoaineita korkeampi korotus vuoden 2012 alusta lukien kohdistuu kohtuuttoman raskaasti joukkoliikenteeseen ja muuhun ammattiautoiluun.

Sinivihreän hallituksen budjetti on huolestuttava paitsi tavallisen arjen myös talouden ison linjan näkökulmasta. Porvarihallitus on tehnyt tietoisen ideologisen valinnan ja käyttänyt kuluneen kolmen vuoden aikana talouden mahdollistamasta liikkumavarasta ison osan veronalennuksiin. Sen sijaan rikkaiden lamatalkoisiin osallistumista emme edelleenkään tule näkemään. Pääomaveron korotus 28 prosentista 30 prosenttiin olisi ollut askel oikeaan suuntaan kohti tasa-arvoisempaa yhteiskuntaa. Tähänkin simppeliin päätökseen hallitus tarvitsee työryhmän esityksen, ja nyt jäädään odottamaan Hetemäen lopullista esitystä asiasta, vaikka verotyöryhmän väliraportti tätä jo suositti. Veropohjan kasvattamista tarvitaan kipeästi, ja painopisteen on oltava rikkaiden verotuksen kiristämisessä.

Hyvinvointiyhteiskunnan palveluihin panostetaan aivan liian vähän, vaikka suomalaiset ikääntyvät ja hoivan tarve kasvaa.

Eniten kritiikkiä herättää työllisyyspaketin unohtaminen. Työttömyys ei ole osoittanut vähenemisen merkkejä, vaan oli kesäkuussa edelleen viime vuoden tasoa. Työttömyysaste pieneni vaatimattomat 0,2 prosenttiyksikköä 8,8 prosenttiin. SDP:n pääviesti on, että kaikkein tärkeintä on pitää huolta työllisyydestä, koska sitä kautta kertyy mittavia säästöjä ja lisää tuloja. Tavoitteen tulee olla täystyöllisyys, 75 prosentin työllisyysaste, ja nuorisotyöttömyyteen on saatava nollatoleranssi. Yli vuoden työttömänä olleita on jo 55 000, ja alle 25-vuotiaista nuoristakin työttömänä on jo useampi kuin joka viides. Tämän voimavaran tuhlaamiseen meillä ei ole kansakuntana varaa.

Taloustilanteen edessä tulee olla realistisia. Edessä on vaikea vaalikausi, ja suuri kysymys on, miten julkista taloutta tullaan tasapainottamaan. Suomen talouspoliittiset päätökset tehdään nyt tilanteessa, joka on haastavin 40 vuoteen. Talouden tasapainottaminen edellyttää myös, että julkiset menot saadaan pidettyä kurissa. Taantuman hallinnassa hallitus ilmoitti siirtyvänsä elvytyksestä verojen korotuksiin. Toivoa sopii, että ajoitus on oikea. Valtion ensi vuoden budjetti on 50,4 miljardia euroa, ja ehdotus on vajaat 9 miljardia alijäämäinen. Valtionvelka puolestaan nousee 85 miljardiin euroon.

Kuluneella hallituskaudella talouspolitiikan johdonmukaisuus on ollut täysin hukassa. Hallitus on ottanut miljardeja velkaa tehdäkseen ylisuuria veronkevennyksiä. Nyt kun tulopohja on romutettu surutta, joudutaan valtionvelkaa lisäämään. Tätä jojoilua seuratessa hallituksen lupaus siitä, että leikkauslistoja ei ole tulossa, saattaa jäädä lyhyeksi lohduksi, varsinkin jos tilannetta tarkastellaan koko julkisen talouden näkökulmasta. Katainen esitti lääkkeeksi työurien pidennystä ja kuntareformia. Elleivät nämä lääkkeet pure, on luvassa verojen korotuksia ja menojen leikkauksia. Olen aivan vakuuttunut, että tällöin toivopuolue on sosiaalimenojen karsimisen kimpussa, sen sijaan että he ajaisivat oikeudenmukaisempaa ja solidaarisempaa yhteiskuntaa.

Positiivista talousarviosta löytyy liikennehankkeiden osalta. Talousarvioon sisältyy kuusi uutta liikennehanketta, joista kaksi on merkittäviä Lapin kannalta. Toinen on Kemijärven radan sähköistys, toinen Seinäjoki—Oulu-rataosuuden kunnostaminen. Sen sijaan perustienpidon rahat ovat romahtaneet, ja niihin tulee tehdä tuntuva tasokorotus, jotta tieverkon kunnon heikkeneminen voidaan pysäyttää ja tehdä tarvittavat korjaukset ja investoinnit.

Juha Mieto /kesk:

Arvoisa puhemies! On hienoa sanoa kuitenki "arvoisat kollegat", jotta on salissa enemmän porukkaa kuin yksi, jottei tuu sanottua etikettivirheenä sitä, jos täytys sanoa, että "arvoisa kollega".

Ministeri Wallin mielestäni on tehny liikunnan saralla erinomaista työtä. Liikuntahan on saatu täs nyt tämän hallituskauden aikana räätälöityä usiammalle sektorille oikein sopivasti rahaa, ja kyllä sen ministerin olemuksesta ja argumenteista on saanut kyllä kuullakki, ja täytyy kyllä myöntää, jotta hallitus on paneutunu liikunta-asioihin, ja vielä ku saarahan räätälöityä koululiikuntahanki lisää jos ei tunteja, niin kuitenki ymmärretään se, että nuorille on tärkiää, että nuoresta asti liikutaan ja saarahan sieltä elämyksiä.

Nimittään olin Pirkkolan urheilukentällä. Pirkkolan koulu, siel oli kolme muuta koulua. Siellä juostihin eilen maratoni viestinä. Olin lähettämäs ja vähän niille höpöttelemäs ja voin vakuuttaa, että mä sain sieltä virtaa, kuinka iloista porukkaa tämä sakki oli, ku se siellä kirmaasi ja sitten muut siellä kannusti ja kaikki oli hengessä mukana ja ne juoksi sen vanhan maratonajan 3 tuntia 1 minuutti ja 6 sekuntia, ja siihen kului aikaa — en kerinny siel oleen kuin puoli tuntia — kuitenkin tuollaanen, no, sanotahan ... 57 kilometriä erellisvuonna oli eli siellä mentiin ripiää kyytiä 400 metriä per lurjus.

Eli myös seuratasoille on saatu liikuntarahaa, joka mun mielestä, jos ajatellahan kilipaurheilua ja yleensä tuota nuorten urheiluharrastuksia, on elintärkiää liikuntaseuroille, jokka tekevät sen alakutyön, mistä sitten aikanansa ammenetahan niin sanottuja huippuja.

Sen verran kiinnitin huomiota ministeri Wallinin puheihin, ku hänestä ihan itseoikeutettua oli, jotta rahalla saa ja hevosella pääsöö elikkä voittoja rupiaa tulohon. Mutta sen mä kyllä sanoosin varottavan sormen, että näin yksinkertaasta se ei ole, jotenka siel tarvitahan nuoresta pitäen kieltäymyksiä, askeettinen asenne ja ennen kaikkea kova kuri, niin sanottu itsekuri.

Mutta lähinnä kiinnittäisin huomiota haja-asutusalueitten jätevesiasioihin. Sehän kello käy. Eli 2014 tammikuun 1. päivänä ne pitääs olla kunnossa. Se ihmetyttää siinä, että vieläki siel on erimoinen täytäntö kunnissa. Jossakin hyväksytähän palajo laajempi eli löysempi meininki ja johonaki ollahan niiku, että niin sanotusti Raamattua tulkitahan, piste ja pilikku, ja ei hyväksytä ollenkaa. Onneksi nyt täällä salissa ympäristöministeri antoi tänään ymmärtää, että kyllä siellä jonkinmoisia joustoja on tulollaan. Mä haluaasin, jotta nämä viestit, jos tulkittin oikein, ne pitää saattaa tuonne maakuntihin ja yleensä kuntihin välittömästi tietoisuutehen, että tämä epävarmuus loppuu. Nimittään mä epäälen, on kuntia ja kuntalaasia, jokka tämän velvoitteen on täyttäny kirjaamellisesti, ja sitten jos jokku naapurit saa löysemmin teherä, kateus on, kuulkaa, mahrotoonta.

Nyt ennen kaikkea, jos muistatte, oliko viikko kaksi sitten, että jokku oli tehnyt tutkimuksen virallisella taholla, niin kahreksasta järjestelmästä seittemän oli ihan harakoolla, rahastettihin vain. Yks täytti lain vaatimukset, ja pelekona on se, että siel on kermankuorijoota eli rahastajia. Eli täs tiettyä inhimillisyyttä, jota ministerikin lupasi, ja jos siellä on 68-vuotias immeinen talossa, niin ei sinne sitä järjestelmää sillä lailla vielä tarvitte teherä. Mutta pitää aina muistaa, että jos se sinne tehrähän, niin se on samalla sijootus. Joskus jatkossa sen kuitenkin pitää sinne teherä. Sen on helepompi siellä elää, ja ennen kaikkea, jos haluaa joskus rahaksi muuttaa, niin se on niin ku raha pankissa.

Kello käy, ja haluan päästää seuraavankin puhujan tänne. (Ed. Gustafsson: Hakulista ei näy!) — Ei, mutta yleensä oli aikanansa maalissa.

Timo V. Korhonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Halusin käyttää vielä erikseen puheenvuoron yhteen pääluokkaan eli tuohon maa- ja metsätalouden pääluokkaan liittyen.

Aloittaisin hiukan kauempaa eli ikään kuin tämmöisestä globaalista ruuantuotannosta. Maailmanlaajuisestihan näyttää siltä, että ruuan kysyntä lähes kaksinkertaistuu nyt seuraavan 40 vuoden aikana. Ilmastonmuutos ja muun muassa Suomen vesivarat näyttäisivät takaavan sen, että tulevaisuudessa suomalaisella maataloudella on kasvun mahdollisuus. Mutta kasvua ei kuitenkaan tule, ellei maatalouden kannattavuus ja yrittäjien tulokehitys parane, ja tässä on meidän iso ongelmamme.

Vaikka Suomen maatilojen tuottavuus on parantunut EU:n jäsenyyden aikana huikeaa vauhtia ennen kaikkea kovien investointien kautta, niin maatalouden kannattavuus ja maataloustulo ovat laskeneet osin rajustikin. Ja tämä siitä huolimatta, että hallitus ja muun muassa ministeri Anttila ovat tehneet kyllä monia tärkeitä ja myönteisiä poliittisia päätöksiä suomalaisen maatilatalouden kannattavuuden parantamiseksi.

Kannattavuuden osalta pahimmat viestit esimerkiksi nauta- ja maitotiloilta ovat sellaisia, joissa sanotaan tuotantoa rahoitettavan jo velkarahalla. Toisin sanoen normaali kassavirta ei enää riitä edes perustuotannon pyörittämiseen. Investointeja joudutaan lykkäämään ja tuotannon kehittämiseen ei riitä voimavaroja. Kun tähän yhdistetään vielä julkinen keskustelu ja kirjoittelu muun muassa "piilotuista", on viljelijöitten henkinenkin jaksaminen yhä tiukemmalla. Sitä ovat jo aikaisemmin rasittaneet muun muassa nyt paikoin hyvinkin heikot kesän kasvuolosuhteet. Viime aikojen kriisin hoitoon tarjottu väliaikainen kansallinen lisätuki on sinällään oikea toimi, mutta auttaa vain valitettavan harvoja tiloja, ja niillekin tuki maksimissaan tarkoittaa suuruudeltaan yhden lainaerän lyhennystä. Ongelmana on kokonaispotin pienuus. Toisaalta se on tietysti ymmärrettävää, koska tuo tuki syö tulevien vuosien tukivaroja, mikä kaiken kaikkiaan on erittäin väärin.

Sitten muutamia yksityiskohtia tuohon maatalousbudjettiin liittyen. Maatilatalouden kannattavuudelle kansallisella tuella on erittäin suuri merkitys. Tuohon esitykseen on merkitty vajaat 560 miljoonaa kansallisen tuen määräksi, ja näen sillä tavalla, että se ehdoton minimi. Tilojen jatkuvuuden ja investointien osalta Makeran eli Maatilatalouden kehittämisrahaston rahoitus on aivan välttämätön. Sitä on tämän hallituskauden aikana kehitetty melko hyvin, mutta olisi aivan välttämätöntä, että tämä hallitus linjaisi Makeran toiminnan tuleville vuosille jo pitkällä tähtäimellä ja sitä kautta saataisiin varmuutta maatilatalouden keskeiseen rahoitukseen.

Kolmanneksi maatilatalouden ympäristötuessa ja luonnonhaittakorvauksissa useilla tiloilla ovat ongelmana ns. tukikelvottomat peltoalat, mikä syö kohtuuttoman monen tilan kannattavuutta. Onkin välttämätöntä, että mahdollisimman kattavasti nämä tukikelvottomat peltoalat nostetaan tukien piiriin jo ensi vuoden aikana. Tilojen kasvaessa muun muassa pinta-alojen osalta tilusjärjestelyjen tarve on lisääntynyt, ja pidänkin budjettiesityksen 7 miljoonan varausta tilusjärjestelyihin aivan liian pienenä. Tilojen kannattavuuden parantamiseksi erityyppiset verotoimenpiteet ovat nopeavaikutteisia. Näittenkin osalta niin sanotun tasausvarauksen edelleenkehittäminen olisi hyvinkin hyvä toimenpide, ja tässä olisi edettävä, vaikka valtiovarainministeriö sitä vastuustaakin.

Sitten muutama sana metsätaloudesta. Tuohon metsäenergiaan kohdistuu erittäin suuria odotuksia, ja jos tuohon haasteeseen aiotaan sitten vastata, tarvitaan kestävän metsätalouden kehittämisvaroja eli Kemeran varoja. Sen ongelma on tällä hetkellä se, että Kemeran rahoitusvaje on tällä hetkellä tämän vuoden osalta jo ilmeisesti yli 30 miljoonaa euroa, ja olisi aivan välttämätöntä saada tämä vaje rahoitettua jo tämän vuoden lisätalousarvioissa. Mutta mikäli näiltä edellisiltä vuosilta kertynyttä rahoitusvajetta ei nyt pystytä korjaamaan tässä lisätalousarviossa vuoden 2010 aikana, tulee vuoden 2011 talousarvioesitystä korottaa vastaavasti. Myös pienpuun energiatuki näyttäisi puuttuvan budjettiesityksestä, ja on välttämätöntä korjata ja hoitaa se.

Sitten aivan lyhyesti, arvoisa puhemies, ymmärsin sillä tavalla, että tämän talousarvion esittelyn yhteydessä voidaan kommentoida myös muutamia seuraavia lakiesityksiä. (Puhemies: Pitää paikkansa!) Jos sallitte, niin aivan lyhyesti hallituksen esityksestä 134, joka pitää sisällään maatalousyrittäjän lomituspalvelulain muuttamisen. Siinä on erittäin tärkeitä, hyviä uudistuksia, muun muassa tilakohtainen palvelusuunnittelu, joka lakiesityksen esittämässä muodossa kyllä varmasti mahdollistaa nykyistä laadukkaammat ja tiloille räätälöidyt hyvät lomituspalvelut. Toinen tällainen merkittävä muutos on lomittajien perehdyttäminen, joka mahdollistaa lomittajien tilakohtaisen perehdyttämisen. Myös näille paljon puhutuille hevostiloille tämä laki tuo myönteisiä uudistuksia.

Eli esitys on pääosin hyvä, mutta kaksi tällaista kritiikin kohdetta voisi sieltä esille ottaa. Maatalousyrittäjille, joilla on pieniä lapsia, alle 3-vuotiaiden lasten hoitamiseen tarkoitetun sijaisavun hinta korottuisi peräti 50 prosentilla. Se on aivan kohtuutonta. Ja toinen tällainen kritiikin aihe ovat tilan ulkopuolella palkkatyössä käynnin vuoksi hankitun sijaisen palkkakulut, jotka nousevat myös 50 prosentilla. Näkisin kyllä, että tältäkin osalta tätä esitystä olisi syytä muuttaa eli näistä korotuksista luopua.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa herra puhemies! Monipuolinen keskustelu on käyty. Ehkä yhteenvedonomaisesti voin todeta, että todella ilmastonmuutos, joka on suurin haasteemme, ei ole kylliksi ollut hallituksen puheissa, etenkään pääministerin täällä esittämässä hyvinkin tärkeässä puheenvuorossa, vaikka nimenomaan pääministerit ovat niitä henkilöitä, joiden pitäisi ilmastonmuutosta hallinnoida ja yhdessä neuvotella maailmanlaajuisesti näitä asioita. Ilmastolakia ei ole tuossa budjetissa. Se on myös puute.

Edelleen kaukana on 0,7 prosentin bkt-osuus kehitysyhteistyölle. Kuitenkin nimenomaan ilmastonmuutos on sellainen, joka tulee uhkaamaan kansainvälistä tilannetta, satojen miljoonien ihmisten mahdollisuutta elää omilla kotialueillaan, ja ilmastopakolaisuus tulee olemaan todella kova haaste. Vuonna 2050 meitä pitäisi olla 9 miljardia, kun nyt meitä on noin 6,7 miljardia. Siis kestääkö pallo tätä?

Kivihiilen ja muiden energianlähteiden verotuksesta on puhuttu. Edelleen totean, että kivihiilen verotaso on liian matala. On todettava, että turpeella tuo taso on lähes olematon, 1,9 euroa tonnia kohti, ja kun ajattelemme vielä sitä, mitä merkitsee tilanne, jolloinka maakaasun veroa nostetaan, niin erilaisten energiantuottajien kiinnostus turvetta ja kivihiiltä kohtaan kasvaa maakaasun kustannuksella. Tämä ei ole ympäristönäkökulmasta oikea asia.

Puhemies! Palveluista on todettava, että tällä hetkellä pienituloiset ihmiset joustavat nimenomaan heikentyvien palvelujen kautta, joita heidän on vaikea saada tai joihin heidän on pakko tyytyä. Vanhustenpalveluista puhuttiin tänään laajalti kyselytunnin yhteydessä. Ne ovat aivan liian vaatimattomat. Monissa kunnissa surutta jätetään vanhat pienituloiset ihmiset kärsimään ja olemaan kuntatalouden pelastajia.

Arvoisa puhemies! Haluaisin myös kiinnittää huomiota hallituksen esitykseen 141, jossa on oikeastaan kaksi erilaista maankäyttö- ja rakennuslain muutoskohtaa. Ensinnäkin siinä muutetaan nimenomaan tuulivoiman kaavoitustilannetta sikäli, että tuulivoiman rakentamiseen tuodaan erityiset säännökset, niin että yleiskaavalla voidaan ohjata ja päättää rakentamisesta, ei tarvitse erillistä yleiskaavaa alempaa kaavapäätöstä. Kuitenkin mielestäni tässä on hyvä esitys hallitukselta sikäli, että pykälissä on selvästi todettu, että ainoastaan silloin voidaan tällainen alue osoittaa yleiskaavasta, jos on riittävästi tutkittu tämä tilanne ja todettu, että tämä alue sopeutuu maisemansa ja ympäristönsä vuoksi nimenomaan tuulivoiman rakentamiselle. Siis ei ole kysymys mistä tahansa alueesta, vaan tämä yleiskaava vaatii myös tarkkaa selvitystä.

Toinen maankäyttö- ja rakennuslain muutos on sitten enemmän negatiivinen, ja se liittyy poikkeamisvaltaan. Kuten tiedämme, rantakaavasta poikkeamista ei voida kuntatasolla päättää. Nyt kuitenkin tuodaan myös tämä kuntatason päätös lakiin ja enää ei kaikkia rantakaavapoikkeamiskysymyksiä tarvitse viedä elyyn. Kuitenkin on todettava ehkä ministeri Vapaavuoren kunniaksi nimenomaan se, että tässä hallituksen esityksessä 141, sen 171 §:ssä, jossa tämä poikkeamisvalta on, on aika taitavasti todettu se, että jos kyse on olemassa olevan asuinrakennuksen laajentamisesta tai sen korvaamisesta, silloin voidaan tämä poikkeamisvalta pitää kuntatasolla ja asiaa ei tarvitse viedä ely-tasolle. Muissa tapauksissa pitää, ja tämä on aika tärkeä kompromissi.

Reijo Kallio /sd:

Puhemies! Muutama kommentti ensi vuoden talousarvioehdotuksesta. Viime kuukausien aikana talousnäkymät ovat jossain määrin kirkastuneet, kiitos kasvaneen vientikysynnän. Meillä kasvuennusteita onkin korotettu, ja tietysti täytyy toivoa, että nämä ennusteet pitäisivät paikkansa, koska talouskasvua tässä tarvitaan. Tässä kuitenkin joutuu pohtimaan sitä, kuinka vahvalla pohjalla tämä kasvu tällä hetkellä on. Sitä on vaikea arvioida. Näyttää siltä, että erityisesti aikaisemmin maailman talousveturina toimineella Yhdysvalloilla on aika lailla vaikeuksia saada taloutensa vauhtiin. Tällä hetkellä maailman talouden veturina toimivatkin lähinnä Brick-maat. Oman lisänsä tai epävarmuutensa tuo myös se, että monilla länsimailla on erittäin suuret budjettivajeet ja näiden budjettivajeiden umpeen kurominen saattaa aikanaan hidastaa talouskasvua.

Mielestäni yhtenä Suomen tämän hetken suurimpana ongelmana on se, että valtio velkaantuu erittäin reippaasti, erittäin nopeasti. Meillä on arvioitu, että ensi vuoden lopulla valtionvelan määrä on 30 miljardia korkeammalla tasolla kuin se oli vuonna 2008. Meillä on ehkä siinä mielessä ollut hyvää tuuria, että korkotaso on ollut historiallisen alhaisella tasolla, ja näin korkomenot ovat pysyneet kurissa, mutta jos korkotaso nousee, niin se tulee oleellisesti kaventamaan valtiontalouden pelivaraa. Tässä täytyy toivoa, että tällaista nousua korkotasossa ei tule tapahtumaan.

Tämän vuoden aikana hallituksenkin piiristä on kuulunut puheenvuoroja siitä, että maamme hyväosaisetkin pitää saada laman maksumiehiksi. Kun tarkastelee nyt käsittelyssä olevaa talousarvioehdotusta, niin mitään tämän suuntaisia toimenpiteitä siitä ei löydy. Hallituksella on kyllä ollut varaa antaa miljardien verohelpotuksia, joista lähinnä ovat hyötyneet suurituloiset. Pienituloisethan eivät valtionveron kevennyksestä ole hyötyneet mitään, koska eivät kyseistä veroa maksa. Nyt kun tarvittaisiin kipeästi lisää verotuloja, niin hallitus kylmän rauhallisesti jättää suurituloiset rauhaan. Uskallusta ei ole kajota pääomatuloveroon, sen kiristämiseen, vaikka sitä kovasti hallituspuolueidenkin piirissä ainakin puheissa kannatetaan. (Ed. Manninen: Sillä ei kyllä Herran huonetta rakenneta!) — Jokainen lisäeuro on tarpeen ja vähentää velkaantumista, ed. Manninen — Mielestäni tuloerot ovat Suomessa revenneet liian suuriksi ja nyt tarvittaisiin askelia toiseen suuntaan. Mielestäni vain se pelastaisi hyvinvointiyhteiskuntamme.

Valtiovarainministeri Katainen on monesti todennut, että pienituloisilta ei leikata. Mielestäni tämä ei pidä paikkaansa. Kun heinäkuussa nostettiin arvonlisäveroa ja nyt ollaan nostamassa energiaveroja, niin nämä korotukset kohdistuvat erityisen raskaasti pienituloisiin. Pienituloiset käyttävät lähes joka euronsa kulutukseen. Ymmärrän sen, että takuueläkettä saavat kykenevät kattamaan lisääntyvän energianhinnan eläkekorotuksella, mutta tämä koskettaa vain noin 120 000:ta eläkeläistä. Entäs ne 550 000 muuta pienituloista eläkeläistä, jotka saavat vain indeksikorotuksen? Väitän, että heillä ostovoima jää pahasti pakkaselle. Näyttääkin vahvasti siltä, että laman maksumiehiksi jäävät pieni- ja keskituloiset. Laman maksumiehiksi jäävät erityisesti työttömät.

Tästä selkeänä osoituksena on se, että ensi vuoden budjettiesitykseen sisältyviä työllisyysmäärärahoja leikataan 60 miljoonalla, jos niitä verrataan tämän vuoden budjetti- ja lisäbudjettilukuihin. Jos verrataan pelkästään budjetteja, niin leikkaus on 22 miljoonaa. Työttömien aktivointiaste on laskenut vuoden 2007 alun 29,2 prosentista tämän vuoden alkupuoliskon 23,9 prosenttiin. Kuvaavaa on myös se, että esimerkiksi työpajatoimintaa ollaan supistamassa. Mielestäni tämä on aivan käsittämätön leikkaus, sillä juuri tällaisella toiminnalla kyetään tehokkaasti estämään nuorten syrjäytymistä. Tämä sen paremmin kuin kasvava pitkäaikaistyöttömyyskään eivät kuitenkaan hallitusta näytä huolestuttavan.

Arvoisa puhemies! Saamme jatkossa edelleen varautua myös siihen, että työttömän puolison tulot vaikuttavat työmarkkinatukeen. Edes osittaista tarveharkinnan poistoa ei ole odotettavissa, vaikka tämä yleisesti kyllä tunnustetaan suureksi ongelmaksi.

Jukka Gustafsson /sd:

Arvoisa puhemies! Hyvät kollegat! Aluksi kiitoksen sana ed. Karjulalle, joka ei ole täällä paikalla. Kuuntelin hänen merkittävää puhettaan työhuoneessani. Joku kollega täällä harmitteli sitä, että silloin salissa oli vähän kuuntelijoita. Mutta haluan todeta, että toivottavasti meitä oli omissa työhuoneissamme sitäkin enemmän. Ed. Karjula käytti ainakin tässä vaiheessa, niin kun hän sanoi, viimeisen puheenvuoron nyt budjettikeskustelussa, kun hän jää eduskunnasta vapaaehtoisesti pois. Se oli merkittävä puheenvuoro suomalaisen yritteliäisyyden ja tiede- ja koulutuspolitiikan puolesta. Se oli ed. Karjulan näköinen, mittainen ja kokoinen puhe. Kiitos siitä.

Arvoisa puhemies! Itse asiassa tässä omassa puheenvuorossani —tämä on rakenteellisesti vähän poikkeava — suoritan lyhyen yhteenvedon hallituksen politiikasta, siitä, mitä on reilun kolmen vuoden aikana tapahtunut, ja sitten siirryn erääseen mielenkiintoiseen yksityiskohtaan, joka on periaatteellisesti ja eettisesti tärkeä ja jonka haluan nostaa esille.

Kuulun niihin kansanedustajiin, joille on arvo sinänsä suomalaisen kansakunnan eheys ja monessa mielessä yhteiseen hiileen puhaltaminen. Voidaan tietysti sanoa, että eihän tämä porvarihallitus nyt tietystikään ole kaikissa toiminnoissaan epäonnistunut. Ei tietystikään. Mutta jos katselee ja arvioi tällaista isoa linjaa, niin haluan historian pöytäkirjoihin todeta sen, että hallituksen toiminta on merkittävällä tavalla syventänyt julkisen talouden rapautumista. Siis näistä jättisuurista veropäätöksistä ja -linjauksista, 4,5 miljardia euroa, olisi hyvin voinut 1—2 miljardia jättää tekemättä ja osa niistä olisi voitu kohdentaa voimakkaammin yhteiskunnan sosiaalisen eheyden vahvistamiseen.

Sitten me olemme demareina kovin korostaneet tätä tasaverosuuntausta, joka on erittäin vakava kysymys pidemmällä aikavälillä. Myöskin voidaan sanoa, että tämän reilun kolmen vuoden aikana valtion omistajaohjauksen en olisi toivonut olevan kokoomuksella. Väitän näin ihan vilpittömästi, että ministeri Pekkarinen valtionomistuksesta vastaavana ministerinä olisi joissakin kohti toiminut toisella tavalla kuin kokoomuslainen ministeri.

Sitten kritisoin kyllä myöskin hallitusta suomalaisen köyhyyden vähättelystä. Minä olen nyt paljon miettinyt tässä viime päivien aikana, kun lähes jokainen keskustalainen kansanedustaja täysin ymmärrettävästi on nostanut tämän takuueläkkeen arvoon ansaitsemattomaan. Se on arvokas, tärkeä teko, mutta mistä keskustalaiset edustajat täällä olisivat sitten oikeastaan puhuneet, jollei tätä asiaa olisi ollut? Ja kuitenkin asia nyt on tällä tavalla, että ne, jotka saavat 685 euroa tai sitä enemmän eläkettä tällä hetkellä, eivät hyödy tästä yhtään mitään. Tänä päivänä jo aiemmin puhuin näistä pientä työeläkettä saavista, joista hallitus ei ole ollut pätkääkään kiinnostunut. Ja otin tähän puheenvuorooni kylkiäiseksi tältä osin mukaan Sata-komitean arvostetun jäsenen, professori Hiilamon kommentin, kun hän arvioi Sata-komitean työtä. Hiilamon mukaan Sata-komiteassa perusturvan parannusehdotukset pohjimmiltaan kaatuivat siihen, että sosiaalimenot on haluttu painaa mahdollisimman pieniksi, jotta verojen alentamista ja nimenomaan ylimpien tuloluokkien marginaaliveroprosentin alentamista voitaisiin jatkaa. Sitaatti hänen lausunnostaan: "Pääargumenttina perusturvan korottamista vastaan on, ettei siihen nyt ole varaa, koska valtio velkaantui jo muutenkin nopeasti. Se on niin suhteellista, mihin on varaa ja mihin ei." Ja kun näitä veroalennuksia hallitus teki, niin ei siinä sitten ajateltu niin kuin laajemmin köyhiä ja pienituloisia. Tämä askel, joka nyt otettiin tosiaan tämän takuueläkkeen osalta, on hyvä asia. Ehdottomasti hyvä, mutta kun hallitus aloitti lähes 30 miljardia euroa korkeammalta lähtötasolta kuin mikään hallitus aikaisemmin, niin olisi nyt voinut ajatella, että siitä olisi löytynyt sosiaalista mieltä ja kohdentamista enemmänkin. Tältä osin minä en anna porvarihallitukselle mitenkään korkeaa arvosanaa. Itse asiassa olen luonnehtinut sitä itse, että se on tietyllä tavalla pelkurihallitus, että se ei myöskään tehnyt nyt tässä loppumetreilläkään sen kaltaisia veropoliittisia päätöksiä, joilla erityisen suuri- ja hyvätuloiset olisivat osallistuneet näihin talkoisiin. Tältä osin voi kysyä, eikö todellakaan vihreitten ja keskustan voima riittänyt sitten kokoomuksen kanssa kun näistä asioista epäilemättä on jonkun verran miekkailtu.

Arvoisa puhemies! Sitten siirryn niin kuin tämmöisestä yleisemmästä ikkunasta tämmöiseen hyvin mielenkiintoiseen pieneen asiaan, jonka otan esille sekä periaatteellisesti tärkeänä asiana ja käytännössä hyvin merkittävänä. Tämän viikon tiistaina Helsingin Sanomien pääkirjoituksessa oli otsake "Lapsiperheet saavat apua liian myöhään". Tästä asiasta en nyt syytä porvarihallitusta mitenkään ikään kuin yksin. Tämä on pidemmän aikavälin kysymys silloin, kun viittaan tähän Kansaneläkelaitoksen tutkimukseen, joka julkistettiin muutama viikko sitten. Siis kysymys on kirjasta Perhepiirissä, jossa on tehty ainutlaatuinen tutkimus siitä, mitä on tapahtunut huostaanotettujen lasten ja nuorten osalta. Tämä on siis erinomaisen tärkeä asia, ja itse asiassa minä tulin puhumaan tänä iltana tämän asian takia. Ehkä selviää hetken päästä, miksi.

Meillähän on viime vuosina kasvanut huostaanotettujen lasten ja nuorten määrä voimakkaasti. En käy niitä yhteiskunnallisia syitä analysoimaan sen enemmän. Totean, että näin on. Tässä ainutlaatuisessa pitkän aikavälin tutkimuksessa todettiin muun muassa se, että teini-ikäisistä huostaanotetuista lapsista, tai puhutaanko nuorista, vähän yli kaksikymppisenä puolet oli joko työttömänä, "kadoksissa" tai eläkkeellä. Ja tutkijat tekivät sen johtopäätöksen, että totta kai olisi ollut tarkoituksenmukaista ja järkevää yhteiskunnan ja lasten perheitten kannalta tarttua aikaisemmin näihin ongelmiin. Jokainen meistä ymmärtää sen, että jos lapsi kasvaa huonoissa oloissa vuosia, vuosikymmeniä, niin on vaikeaa sitten kasvatuksellisin ja muilla toimin sitten saada hirveästi hyviä tuloksia aikaiseksi.

Se, mikä tässä on viesti meille yhteiskunnallisille päättäjille, on tietysti se, että taustalla on näitten tutkijoittenkin mukaan se — totean nyt vain kaksi tekijää — että näiden lasten ja nuorten vanhemmista, isä tai äiti tai yksinhuoltaja, oli 90 prosenttia oli toimeentulotuen piirissä — 90 prosenttia. (Puhemies: 10 minuuttia!) Ja kun me tiedämme, kuinka matala tämä toimeentulotuen taso ja muu on, me tiedämme myös, että nämä lapset ovat erittäin ankeitten kulttuuri- ja muitten tämmöisten virikkeitten parissa.

Päätän arvoisa puhemies puheeni siihen, että se johtopäätös, minkä meidän pitää poliitikkoina ja päättäjinä tehdä, on se, että kun taustalla on yleensä vaikeita päihde- ja mielenterveysongelmia ja jos me ajattelemme, että meillä on lähes 20 000 lasta huostaanotettuna tänä päivänä, kuinka tärkeää olisi päästä sitten näihin ongelmiin ja korjaaviin syihin paljon, paljon aikaisemmin. Tämän herra puhemies halusin sanoa.

Mauri Salo /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Ed. Mieto puheessaan totesi, että ministeri Wallin on hoitanut urheilun rahoitusta hyvin, ja se varmasti pitää paikkansa. Nyt uusi uhka urheiluseurojenkin yllä on Valtiontalouden tarkastusvirasto, joka hyvin ponnekkaasti vaatii vapaaehtoistyötä tekeviä urheiluseuroja verolle. Asia ei varmasti ole juuri näin suoraviivainen, siellä voi olla tällaista pientä liiketoimintaa, mutta kun mietitään sitä, kuinka arvokasta työtä tämä urheiluseuraväki tekee nuorison parissa, niin silloin tähän ed. Gustafssoninkin puheenvuoroon voisi liittää sen, että mitä aktiivisempaa toimintaa nuorisolla on, sitä terveemmin ja paremmin he pysyvät tässä yhteiskunnassa. Sen vuoksi tässä on sellainen perustavaa laatua oleva kysymys, johon mielestäni valtiovarainvaliokunnankin pitäisi puuttua sillä tavalla, että ei näitä verottajan ohjeistuksia vietäisi ihan mahdottomuuksiin.

Sitten lopuksi maatalouspolitiikasta sen verran, että ministeri Anttila on hoitanut postinsa erinomaisen hyvin. Toivon, että hän tulevaisuudessa kiinnittää entistäkin suurempaa huomiota siihen, että meillä luodaan kannusteita nimenomaan perheviljelmiin perustuvaan maatalouteen, ja sitten maatalouspolitiikka sen mukaisesti.

Pietari  Jääskeläinen /ps:

Arvoisa puhemies! Kuntarahoitus ja kuntien tarjoamat peruspalvelut ovat Suomessa pahasti kriisiytymässä. Kuntien toimintamenot kasvavat vuosina 2009—2014 arvion mukaan jopa kaksi kertaa enemmän kuin verotulot ja valtionosuudet. Kuntien talousongelmat johtuvat merkittävästi valtion harjoittamasta politiikasta. Valtio on parinkymmenen vuoden ajan lisännyt kuntien tehtäviä ja samaan aikaan vähentänyt kuntien peruspalvelujen rahoitusosuutta miljardeja euroja.

Keskeinen syy hyvinvointivaltion ja kansalaisten peruspalvelujen alasajoon on Lipposen ja Vanhasen hallitusten jo 15 vuoden ajan harjoittama menokehyspolitiikka. Varoja ei ole ohjattu eikä myöskään lähivuosina ohjata kansalaisten peruspalvelujen ja perusturvan parantamiseen, pikemminkin päinvastoin. Ansiokehitykseen nähden kansalaisten perusturvan — peruspäiväraha, työmarkkinatuki, kansaneläke, sairauspäiväraha, kotihoidon tuet, lapsilisät, toimeentulotuet — taso on heikentynyt keskimäärin kolmasosalla vuosina 1993—2010. Riittämättömään perusturvaan on tehtävä tasokorotus.

Maan hallitukset ovat tarkoituksella kasvattaneet voimakkaasti kansalaisten eriarvoisuutta ja tuloeroja muun muassa aiheuttamalla kunnallisveron nostotarpeen, keventämällä tuloverotusta ja poistamalla varallisuusveron sekä nostamalla kiinteistö- ja erilaisia välillisiä veroja ja maksuja. Verotusta tulisikin ensi vuoden budjetissa uudistaa niin, että otetaan huomioon kansalaisten veronmaksukyky sekä yhdenvertaisuus myös pääoma- ja ansioverotuksen kesken. Harjoitetun politiikan seurauksena köyhien määrä on uusien arviointiperusteiden mukaan 920 000 henkeä, joista lapsia parisataatuhatta eli moninkertainen määrä vuoteen 1990 verrattuna.

Ensi vuoden budjetti on tyly pienituloisille, vanhuksille, veteraaneille, lapsiperheille, yksinhuoltajille, omaishoitajille, vammaisille ja sairaille. Tällaista kehitystä ei voi eikä saa hyväksyä. Hyvinvointivaltion turvaaminen edellyttää, että seuraavan hallituksen toimesta eri toimenpiteiden avulla köyhien määrä on vaalikaudella saatu pudotettua alle puoleen. Selvitysten mukaan sosiaali- ja terveyspalveluihin tarvittaisiin yli 5 prosentin vuosittainen kasvu palvelutason turvaamiseksi.

Budjetti heikentää terveyspalvelujen tasoa ja saatavuutta. Yksinomaan vanhuspalvelujen turvaamiseen tarvittaisiin heti tuhansia uusia työntekijöitä. Hoitajien työtä tehostamalla ei terveyspalveluja enää voi parantaa. Jo nyt meillä on sataa vanhusta kohden puolet vähemmän henkilökuntaa kuin Norjassa. Arvion mukaan 15 vuoden aikana tulisi saada 150 000 uutta terveysalan ammattilaista turvaamaan terveyspalveluja ja korvaamaan eläkkeelle lähteviä. Terveyspalvelujen taso tulee ensi ja tulevina vuosina turvata.

Jättityöttömyys on Suomen jättiongelma. Ottaen lomautetut ja tukitoimenpiteiden varassa olevat mukaan lukuun on laaja-alaisen työttömyyden piirissä Suomessa 420 000 henkeä. Maan hallituksen keskeinen huolenaihe ovat kuitenkin toimet työvoimapulan poistamiseksi ja työssä olevien työurien pidentämiseksi. Työttömyyden kirot koskettavat suoraan lähes miljoonaa perheenjäsentä. Huolestuttavaa on myös nuorten työttömien määrän kasvu. Joka neljäs nuori ei nykyään saa työtä. Työllisyyden hoito on parasta talouspolitiikkaa, minkä hallitus on budjetissaan täysin unohtanut. Hallitus vähentää työttömyysturvan rahoitusta peräti yli 346 miljoonalla eurolla.

Täysin päinvastoin kuin hallitus, perussuomalaiset esittävät 100 000 työttömän työllistämistä ensi vuonna. Täytyy muistaa, että valtaosa työllistämiseen tarvittavista rahoista saadaan takaisin säästöinä asumistuki-, toimeentulotuki- ja muista sosiaali- ja työttömyysmenoista sekä lisääntyvistä kuntien ja valtion tuloista, kuten tulo- ja arvonlisäveroista.

Pienyrittäjyyttä, jopa yhden kahden hengen yrityksiä, on tuettava byrokratiaa vähentämällä ja työnantajan rasitteita helpottamalla. Nuorta ei saa päästää syrjäytymään; syrjäytymisestä aiheutuu yhteiskunnalle miljoonaluokan kustannukset. Nuorille on turvattava koulutus- tai työharjoittelupaikka ja yhteiskunnalle edullisia palkkatuki- ynnä muita järjestelmiä on otettava laajasti käyttöön kymmenientuhansien työttömien työllistymiseksi.

Maan hallituksen maahanmuuttopolitiikka on ollut holtitonta. Hallitsematon maahanmuutto rehottaa. Turvapaikanhakijoiden sekä ankkurilasten ja heidän sukulaistensa määrä on kasvanut voimakkaasti, samoin ihmissalakuljetus. Turvapaikan hakemusten käsittely vie pahimmillaan kaksi vuotta. Myös kotouttaminen on epäonnistunut. Yhteiskunnalle epäonnistuneen maahanmuuttopolitiikan kustannukset ovat satoja miljoonia euroja.

Harmaa talous on saatava kuriin. On varmistettava valvontaa lisäämällä, että ulkomaista työvoimaa Suomeen värväävät yritykset hoitavat työnantajavelvoitteensa, kuten maksavat TESin mukaista palkkaa, maksavat verot ja sosiaaliturvamaksut. Nyt laittomin perustein palkatun työvoiman takia menetetään jopa satojen miljoonien verotulot ja tuhannet suomalaiset työntekijät jäävät työttömiksi.

Tieverkoston on annettu rapautua riittämättömän rahoituksen takia parinkymmenen vuoden ajan. Jo tiestön nykykunnon säilyttäminen edellyttää teiden ylläpidon vuosirahoituksen nostamista vähintään noin 70 miljoonalla eurolla. Hyvä tie- ja rautatieverkosto on perusedellytys kansalaisten tasa-arvon ja toimeentulon turvaamiseksi sekä elinkeinoelämän toimintaedellytysten varmistamiseksi kaikkialla maassamme.

Kotimaisia uusiutuvia energiamuotoja on kehitettävä sekä puun hyödyntämistä eri tarkoituksiin lisättävä. Näin voidaan luoda jopa kymmeniätuhansia työpaikkoja Suomeen.

Hannes Manninen /kesk:

Arvoisa puhemies! Ed. Jääskeläisen viimeinen puheenvuoro kuvaa hyvin tätä koko keskustelua, jossa logiikka heittää aikamoista häränpyllyä. Ensin ed. Jääskeläinen totesi, että vuosina 2011—2014 kuntien menot nousevat kaksi kertaa nopeammin kuin verotulot ja että se aiheuttaa kuntatalouden kriisiytymisen. Aivan oikein tähän asti, mutta on vaikea käsittää, että kaikissa seuraavissa lauseissa hän vaati kunnille lisää menoja: pitää nostaa sitä etuutta, pitää palkata tuhansia uusia työntekijöitä. Eihän tällaisessa logiikassa ole mitään järkeä. Jos te olette huolissanne menojen kasvusta, miksi te esitätte lisää menoja kunnille? Vähän saman tyyppistähän tämä koko budjettikeskustelu on tietysti ollut, mutta minusta populismillakin joku raja pitäisi sentään olla. Minä olen varma siitä, että kyllä ihmiset ymmärtävät. Eihän tällaisella politiikalla saada aikaan kuin katastrofi, jos joku pääsisi sitä toteuttamaan.

Pietari Jääskeläinen /ps:

Arvoisa puhemies! Arvoisalle ed. Hannes Manniselle toteaisin lyhyesti, että asiat, menot, on pantava tärkeysjärjestykseen. Nykyinen hallitus ja nimenomaan edelliset hallitukset ovat unohtaneet sen, että meillä on pienituloisia, vammaisia ja sairaita, joiden tulotaso, joiden hoito on turvattava kaikissa oloissa ja niissä oloissa, jolloin periaatteessa parinkymmenen vuoden aikana valtion menot ovat kasvaneet. Kyllä siinä on liikkumavaraa myöskin taloudessa silloin.