Jari Myllykoski /vas:

Arvoisa puhemies! Nyt käsitteillä oleva lakiesitys on todellakin haasteellinen, ja erityisesti voidaan nähdä se esteeksi työn tekemiselle. Se repii ja aiheuttaa työmarkkinarintamilla aivan varmasti häiriöitä, ja ei ole ennustettavissa, että tästä tulisi tuloja valtiolle. On käsittämätöntä, kuinka voidaan laskea verotuloja aiheesta, missä ei todellakaan ole pystytty yksityiskohtaisesti päättämään siitä, muodostuuko jostakin veroa vai ei, eli kun arviointi perustuu oletukselle, että jotkut toimisivat jotenkin toisella tavoin kuin nyt.

Jos yli 15 000 kilometrin jälkeen olevat kilometrit leikataan nyt ajatellulla 55 prosentilla, tarkoittaa se sitä, että ei synny mitään verotettavaa tuloa. Hallituksen perusteluissa uskotellaan, että tätä veroa voisi muodostua sitä kautta, että yritysten tulos paranee, kun heidän ei tarvitse maksaa kilometrikorvauksia. Käy juuri päinvastoin: yritykset joutuvat investoimaan ajoneuvoihin, koska henkilöstö ei enää aja autoilla. En minä näe sitä yhtälöä mitenkään toimivaksi, että juuri ne, jotka paljon ajavat, joutuvat vaihtamaan auton usein, ja se on sen kolmen vuoden välein.

Arvoisa puhemies! Kolmen vuoden välein: omasta kokemuksestani voin sanoa, että kun omaa ajoa tuli kolmen vuoden aikana 50 000 ja työnantajan edellyttämiä ajomatkoja 100 000, niin auton vaihtohetkellä minun ajoneuvoni arvo oli 4 000—5 000 alhaisempi kuin tapauksessa, että minä olisin ajanut vain ne omat kilometrini ja vaihtanut siinä tilanteessa. On hyvä, että siinä on ylikompensaatiota, jotta henkilöt, jotka joutuvat ajamaan ja joilta edellytetään työssä käytettävän autoa, saavat siitä tuon kohtuullisen kilometrikorvauksen.

Varmasti tällä alueella on erittäin paljon väärinkäytöksiä myöskin, se on myönnettävä. On turhia ajomatkoja, myös käytetään palkan osana, mikä on erityisen tuomittavaa. Ministeri Kyllönen on ansiokkaasti ottanutkin esille, että kilometrikorvaus ei voi olla osa palkkaa. Mutta niillä aloilla, missä tällä hetkellä paljon palvelusuuntautuneisuutta on, esimerkiksi teknologiateollisuudessa, missä omat kunnossapitoyksiköt on ulkoistettu, syntyy erityinen tarve enemmän auton käyttöön ja palvelujen tuottamiseen myös toisille työpaikoille. Välillä viedään vain henkilöitä työpisteestä toiseen eli henkilöt itse kuljettavat, ja siinä vaiheessa ei tietysti ole tarvettakaan sen pienyrittäjän investoida siihen ajoneuvoon.

On täysin järjenvastaista, että me keskustelemme aiheesta, että pitäisi saada jotakin, kun ollaan kuitenkin periaatteessa ottamassa pois. Työnantajapuoli odottaa tätä varmasti kieli pitkällä, kun työehtosopimuksissa lukee, että työntekijälle maksetaan ajetuista kilometreistä oman auton käytössä vuosittain verottajan vahvistaman määrän mukaan. Eli 15 000:n jälkeen jos verottaja vahvistaa, että kilometrikorvaukset ovatkin puolessa, se tarkoittaa teknologiateollisuudessa, kemianteollisuudessa, lähes jokaisella teollisella sektorilla sitä, että siellä lakataan maksamasta niitä kilometrikorvauksia, koska niistä ei voida... Minä näen itsekin, että työnantajille se on turha kustannus, jos heiltä edellytetään saman verran maksamista, koska niistä verollisista kilometrikorvauksista joudutaan maksamaan sitten myös eläke- ja sotumaksut, jolloin siitä tulee työnantajalle rasite taloudellisesti. Toki siinä tilanteessa syntyy verotettavaa ansiotuloa, ja voidaan olettaa, että tästä tulisi valtion kassaan rahaa.

Arvoisa puhemies! Voisin puhua tästä kolme tuntia ja viisi päivää, mutta nyt sitä en tee, sillä saliyleisön uneen nukuttaminen olisi syntiä, varsinkin kun yleisöä on vain yksi henkilö, jolloin se olisi vähän niin kuin turhaa hypnotisointia.

Päätän siihen, että toivon, että tätä valmistelua tehtäessä voitaisiin tämä asia pysäyttää niin kauaksi aikaa, kuin on raamiratkaisukautta. Toivottavasti kun päästään uusiin työehtosopimusneuvotteluihin, voitaisiin niitä pelisääntöjä uudelleen pohtia ja todellakin katsottaisiin ne mahdolliset verotukselliset arvot, joita tälle on odotettu, ja pystyttäisiin ne oikeaksi osoittamaan. Tässä lakiesityksessä on kysymys valitettavasti enemmän hyvän järjestelmän romuttamisesta oletusten pohjalta, että tästä tulisi verotuloja.

Maria Tolppanen /ps:

Arvoisa puhemies! Hallituksen toimesta ministeri Urpilainen muistaakseni sanoi näin, että kilometrikorvauksilla työntekijä saa ylikompensaatiota autolleen. Minä haluaisin sanoa ministeri Urpilaiselle ja myöskin muille hallituksen ihmisille, että kannattaisi mennä vaikkapa Lappiin, ottaa sieltä tuommoinen toimitsijan työ ja ajaa sen toimitsijan perässä siellä se vuosi. Siellä tulee 70 000 kilometriä per vuosi auton mittariin, 15 000 ei ole yhtään mitään. Keneltäkään muulta meiltä ei vaadita sitä, että me maksamme siitä, että me saamme tehdä työtä, ja jos se menee siihen, että työntekijän on maksettava siitä, että saa tehdä työtä, toiseen päähän elikkä palkkapuolelle täytyy tulla runsain mitoin korotuksia, jotta tämä yhtälö voisi toimia. Muussa tapauksessa se ei toimi; se loppuu, se työ. Ei ole rahaa maksaa siitä, että saa käydä töissä ja saa tienata jotakin.

Minä haluaisinkin kysyä meidän hallitukselta — siellä nyt ei ole kukaan täällä paikalla, mutta haluaisin kysyä heiltä — ollaanko tässä maassa sitten valmiita kompensoimaan työnantajille sellaisia autoja, joita työn teettäminen vaatii. Silloinhan asia on ihan ok. Tuolla maaseudulla, esimerkiksi Pohjanmaalla, ei pysty töitä hoitamaan esimerkiksi julkisilla välineillä sen takia, että julkiset eivät kulje: junat eivät kulje, rataosuudet ovat huonoja, ne ovat niin huonoja, että edes Seinäjoki—Kaskinen-rataa ei saada kuntoon, ja siellä on sitten menossa jo jopa tämä satama. Se sama juna olisi sellainen, joka voisi kuljettaa työntekijöitä, sellaisia työntekijöitä, jotka muuten tarvitsevat työhönsä ja työnsä tekemiseen autoa, mutta kun sitä ei yksinkertaisesti ole.

Halutaanko tässä maassa lopettaa kaikenlainen työ? Tämä hallitus on saanut jo nurin meidän teollisuuttamme, meidän hyvinvointiamme. Tämä hallitus on lisännyt kohtuuttomasti meidän velkataakkaamme. Nytkö se haluaa myös panna pienen työntekijän maksamaan itse itsellensä palkkaa viemällä kilometrikorvaukset?

Jari  Myllykoski  /vas:

Arvoisa puhemies! Raekuuro ja heinäsirkat tästä nyt enää puuttuivatkaan, että mitä tämä hallitus on aikaansaanut. Ehkä tässä koetetaan parsia sitä, mitä on aiemmin tehty, ja koetetaan selvitä siitä talouden tilanteesta, siitä vakavasta syöksystä, jonka johdosta 2008 pankkikriisin jäljiltä meillä työttömyys levisi käsiin.

Mutta komppaan kyllä edustaja Tolppasta siinä, että tämä kilometrikorvausasia vain on erityisen vaikea. Täytyy sanoa, että en ollut ainoa tällä puhujalistalla, että kyllä täällä Kärnä ja Piirainen, jotka ovat työelämälähtöisiä, kantoivat samaa huolta siitä. Eli meillä on nytkin jo olemassa erilaisia työehtosopimuksia, joissa määritellään eri tavoin maksettavat kilometrikorvaukset. Kunnallisella puolella esimerkiksi tapahtuu niin, että 5 000 kilometrin jälkeen maksetaan vähemmän kilometrikorvausta kuin tämä verottajan vuosittain vahvistama verovapaa kilometrikorvaus.

Eli en halua millään, että nyt tämä hallitus toimisi työmarkkinoiden tehosekoittajana, vaan toivoisin, että me olisimme rakentamassa järkevästi tästä mallia, jolla pystytään turvaamaan se työn tekemisen halukkuus, eli että ottaa sellaistakin liikkuvaa työtä vastaan. Sitähän tämä hallitus ja edellinenkin hallitus on pyrkinyt turvaamaan, että työn vastaanottaminen ja tekeminen olisi kannusteista ja voitaisiin liikkua paikasta toiseen paremmin.

Niillä sanoilla, hyvää viikonloppua, arvon puhemies!