Täysistunnon pöytäkirja 85/2004 vp

PTK 85/2004 vp

85. KESKIVIIKKONA 8. SYYSKUUTA 2004 kello 15

Tarkistettu versio 2.0

14) Laki perhehoitajalain muuttamisesta

 

Leena Rauhala /kd(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä lakialoitteessani on kysymys perhehoitajalain muuttamisesta. Siis lakialoite liittyy perhehoitajien toimintaedellytyksiin ja niihin huolenaiheisiin, joita he ovat nostaneet käytännön hoito- ja kasvatustöistä. Aihe on mielestäni hyvin ajankohtainen liittyen viimeaikaiseen kehitykseen lastensuojelun alalla, ja tämän merkitys korostuu entisestään, kun lisääntynyt alkoholin käyttö on näyttänyt vaikeuttavan myös perheitten tilanteita. Lastensuojelussa näemme koko ajan lasten huostaanottojen lisääntyvän. Lasten sijoitusten määrän lisääntyminen on näkynyt erityisesti suurissa kunnissa, muun muassa Tampereella, Oulussa ja Espoossa tilastojen mukaan.

Lakialoitteessa ehdotan, että perhehoitajalaista poistetaan ehdollisuus. Siellä lukee: "- - jollei toimeksiantosopimuksessa ole toisin sovittu." Näillä ilmauksilla vesitetään lain toteutuminen käytännön elämässä. Monissa kunnissa kaikkiin perhehoidon toimeksiantosopimuksiin on jo valmiiksi tehty esitäyttö muun muassa lomaoikeuden menettämisestä. Tällaista kuntakohtaista mielivaltaa ei mielestäni saisi lain soveltamisen kohdalla olla. Hoidon järjestämisestä vastaavan kunnan tai kuntainliiton ja perhehoitajan on tehtävä hoito- ja palvelusuunnitelma osana toimeksianto- tai työsopimusta. Tämä on osa asiakkaiden oikeusturvaa. Nyt tällaisia tehdään sattumanvaraisesti, koska työntekijät, lähinnä sosiaalityöntekijät, ovat ylikuormitettuja oman työnsä alla ja yhdellä sosiaalityöntekijällä saattaa olla jopa kymmeniä sijoitettavia lapsia vastuullaan. Näin ollen ei riitä näillä resursseilla aikaa eikä voimavaroja lasten edun valvomiseen, vaikka siitä niin paljon puhutaan.

Lisäksi ehdotan, että perhehoitosopimus voi olla toimeksiantosopimuksen lisäksi myös työsopimus, jossa määrätään, että hoidon järjestämisestä vastaavan kunnan tai kuntaliiton tai perhehoitajan on tehtävä hoito- ja palvelusuunnitelma osana toimeksianto- ja työsopimusta. Näen tämän palvelu- ja hoitosuunnitelman tekemisen erittäin tärkeänä. Tämä siksi, että toimeksiantosopimuksen tehneellä ei ole oikeutta työsopimuksen tehneiden etuihin, muun muassa työttömyysturvaan tai työterveyshuoltoon. Säätämällä laissa vaihtoehtoisesta mahdollisuudesta tehdä joko työ- tai toimeksiantosopimus työsopimusten määrä lisääntyisi perhehoitajien kohdalla. Monesti perhehoitajan työ on kuitenkin täyspäiväistä työtä monella tavalla oirehtivien lasten kanssa.

Hoidon palkkion osalta esitän myös tässä lakialoitteessa, että palkkiota määrättäessä otetaan enemmän huomioon hoitoon ja kasvatukseen käytettävä aika ja hoidon vaativuus sekä hoitotyön määrä ja sitovuus. Käytännössä hoitopalkkio ei nykyisin perustu hoidon vaativuuteen. Asetuksella säädetty hoitopalkkiomaksimi tulisi poistaa ja palkkion suuruutta suhteessa kokoaikaiseen tai osa-aikaiseen hoitoon tulisi täsmentää. Asetuksella olisi säädettävä myös, että 18 vuotta täyttäneen nuoren hoidon osalta perhehoitajan palkka ei saa pudota, ellei nuori todella ole itsenäistymässä. Usein käy niin, että perheen voimavarat ovat suurimmassa käytössä juuri tässä vaiheessa ja toisaalta resurssit pienimmillään. Kun perheessä siis hoidetaan sijoitettua yli murrosikäistä, siis yli 18-vuotiasta, silloin on myös kysymys aika vaativasta kasvatustehtävästä. Kelan hoitotuki loppuu 16-vuotiaana, lapsilisä 17-vuotiaana, ja palkkio pienenee merkittävästi 18-vuotiaana. Nuori saattaa kuitenkin olla erilaisten vaikeitten kysymysten kanssa siinä perheessä eli oirehtii.

Perhehoitajaliiton suositus on, että perhesijoituksen käynnistyessä käytössä olisivat kiinteät palkkiot. Puolen vuoden kuluttua ensimmäisen hoitosuunnitelman yhteydessä palkkiot määrättäisiin vain hoidettavuuden mukaan. Näin toimitaan muun muassa ostopalveluissa, joissa hoidon palkkio määräytyy hoidettavuusluokittelun mukaan. Vain tällainen menettely mahdollistaa nykyistä moniongelmaisempien lasten ja nuorten perhehoidon. Hoidettava voisi olla yhdellä, kahdella tai jopa useammalla paikalla, jos hoidettavuus sitä vaatii, ja perheelle suunnattavat resurssit olisivat tämän mukaiset. Näin perheellä olisi todelliset resurssit hoitaa apua tarvitsevaa lasta juuri silloin, kun hän eniten sitä tarvitsee.

Kustannusten korvausten osalta tässä lakialoitteessa ehdotan maksettavaksi sijaislapsen yksilöllisistä tarpeista johtuvat tavanomaista suuremmat erityiset kustannukset. Kustannusten korvaus tulisi sitoa lapsen yksilöllisiin tarpeisiin ja suhteuttaa esimerkiksi ikään. Harrastusten korvaaminen on tärkeää niiden suuren kasvatuksellisen ja terapeuttisen merkityksen vuoksi. Näen, että koska yhteiskunta on muuttunut siten, ettei enää ole juurikaan ilmaisia harrastuksia, on vain kalliita ja erittäin kalliita harrastuksia, tulee harrastuksienkin maksuja arvioida. Näistä erityisistä ja hoidollisesti perustelluista kustannuksista pitää säätää tarkemmin asetuksessa.

Aloitteessani ehdotan myös perhehoitajan kuukausittaisten vapaiden korottamista kahteen arkipäivään kuukaudessa, ja tässäkin kohtaa ehdollisuus eli se, että "jos toimeksiantosopimuksessa ei toisin määrätä", poistettaisiin, jotta vapaapäivän toteuttamista ei voitaisi toimeksiantosopimuksella vesittää. Tarve vapaan pitämiseen ja oikeus siihen on korostunut, koska sijoitettavien ongelmat ovat lisääntyneet. Asetuksessa tulee olla maininta vapaan pitämisestä joustavasti. Tällöin tulee voida sopia vapaan korvaamisesta rahana esimerkiksi sijaisen palkkaamista tai yhteistä lomamatkaa varten. Lisäksi palkkio ehdotetaan maksettavaksi myös perhehoitajan vapaan ajalta. Joustavuus tekee sen, että sijaisvanhemmat voivat käyttää samaa hoitajaa lapsille säännöllisesti, vaikkapa useat perheet yhdessä. Näin lapsille muodostuu turvallinen suhde myös vapaapäivien aikana. Monille turvattomista oloista tulleille lapsille on jatkuvuus erittäin tärkeää.

Perhehoidon järjestämisestä vastaava kunta tai kuntainliitto tulisi mielestäni velvoittaa vastaamaan perhehoitajalle annettavasta valmennuksesta, työnohjauksesta ja koulutuksesta eli jaksamisesta. Nykyisessä laissa tämä on määrätty sanoilla "tarvittaessa valmennusta, työnohjausta ja koulutusta". Näen, että myös tähän tulisi saada muutos.

Keskustelu päättyy.