Peruspalveluministeri Maria Guzenina-Richardson

Arvoisa puhemies! Vanhuspalvelulaki on ollut keskustelun aiheena jo monen hallituksen aikana. Jyrki Kataisen kuuden puolueen hallitus tekee vihdoin sanoista totta.

Hallitus antaa tänä syksynä eduskunnalle kauan odotetun esityksen laiksi ikääntyneen väestön toimintakyvyn tukemisesta sekä iäkkäiden sosiaali- ja terveyspalveluista. Tämä vanhuspalvelulaiksikin kutsuttu laki on historiallinen uudistus, jonka vaikutuksesta suomalainen iäkkäiden ihmisten hoito ja hoiva siirtyy uudelle, paremmalle aikakaudelle. Kyseessä on selkeä arvovalinta: meidän on huolehdittava paremmin heistä, jotka ovat huolehtineet meistä.

Vanhuspalvelulaki on huomattavan laaja kokonaisuus. Laissa on kaksi keskeistä lähtökohtaa: 1) ikääntyneen väestön näkökulmasta tapahtuva palveluiden ja vaikutusmahdollisuuksien parantaminen; 2) iäkkään henkilön näkökulmasta tapahtuva palveluiden ja omien vaikutusmahdollisuuksien parantaminen.

Ikääntyneen väestön palveluita koskevissa pykälissä pureudutaan laajasti vanhuuseläkkeeseen oikeutettujen henkilöiden hyvinvointiin, terveyteen, toimintakyvyn ylläpitämiseen, ennaltaehkäisyyn sekä mahdollisuuteen vaikuttaa itseään koskeviin päätöksiin sekä palveluiden kehittämiseen. Vanhusneuvostot lakisääteistetään.

Toinen lähtökohta liittyy iäkkään henkilön mahdollisuuteen saada laadukkaita sosiaali- ja terveyspalveluita tarpeittensa mukaisesti niin koti- kuin ympärivuorokautiseen laitoshoitoonkin. Iäkkäälle tulee myös oikeus saada tarvittaessa ohjausta ja tukea palveluiden saamisessa vastuuhenkilön avustuksella. Lisäksi laki edellyttää, että iäkästä henkilöä on hoitamassa hänen palvelutarpeeseensa nähden riittävä ja ammattitaitoinen henkilöstö.

Kiireelliseen hoitoon pitää päästä välittömästi ja kiireettömien sosiaalipalveluiden piiriin viivytyksettä, vähintään kolmen kuukauden sisällä. Palveluiden saamiseksi ei tarvitse tehdä kirjallista hakemusta, vaan suullinen pyyntökin on riittävä.

Kunnissa on satsattava myös moniammatillisuuteen. Iäkkäiden palveluissa täytyy olla riittävästi asiantuntemusta geriatriasta, turvallisesta lääkehoidosta, monialaisesta kuntoutuksesta ja iäkkään suun terveydenhuollosta.

Suomessa on jo pitkään ollut tavoitteena päästä irti laitosvaltaisesta hoitokulttuurista. Lain painopiste onkin kotiin vietävissä palveluissa. Kotihoidon laatusuositusten lisäksi laaditaan hoidon laadun ja hoitoisuuden mittareita.

Vanhuspalvelulaki lähtee siitä, että pitkäaikainen hoito ja huolenpito voidaan toteuttaa laitoshoitona vain, jos siihen on lääketieteelliset perusteet tai jos se on iäkkään henkilön arvokkaan elämän ja turvallisen hoidon kannalta muuten perusteltua. Toisaalta laki edellyttää myös, että ympärivuorokautista hoitoa ja hoivaa tarvitseva pääsee tehostettuun palveluasumiseen tai vanhain-kotiin silloin, kun sellaiseen on tarve. Laki myös turvaa iäkkäille avio- ja avopuolisoille mahdollisuuden asua yhdessä.

Pitkäaikaista hoitoa ja huolenpitoa turvaavat sosiaali- ja terveyspalvelut on toteutettava niin kotona kuin ympärivuorokautisessa hoidossa siten, että iäkäs henkilö voi kokea elämänsä turvalliseksi, merkitykselliseksi ja arvokkaaksi ja että hän voi ylläpitää sosiaalista vuorovaikutusta sekä osallistua toimintakykyä edistävään toimintaan.

Laissa tullaan edellyttämään kunnilta uusien toimintatapojen käyttöönottoa myös iäkkäiden palveluiden laadun varmistamisessa. Hoidon laadusta on kerättävä säännöllisesti palautetta niin iäkkäiltä itseltään, heidän omaisiltaan kuin hoitohenkilökunnalta, ja palautteen on ohjattava päätöksentekoa. Vanhusten omia vaikutusmahdollisuuksia hoitoonsa vahvistetaan.

Arvoisa puhemies! Oppositio kysyy välikysymyksessään, kuinka hallitus aikoo varmistaa riittävän rahoituksen vanhuspalvelulain toteuttamiseen. Hallitus osoittaa vanhuspalvelulain toimeenpanoon merkittävät taloudelliset panostukset.

Laki tulee voimaan 1.7.2013. Ensi vuodelle jo aiemmin sovitun 23 miljoonan euron valtionosuuden, vuodelle 2014 sovitun 44,5 miljoonan ja vuodelle 2015 sovitun 72 miljoonan lisäksi hallitus osoitti lain toimeenpanoon budjettiriihen neuvottelujen tuloksena vuosittaisen 10 miljoonan euron lisäpanostuksen. Vanhuspalvelulaki on täysimääräisesti voimassa vuodesta 2015 alkaen, jolloin lain toimeenpanon kustannukset valtiolle ja kunnille ovat yhteensä laskettuna 151 miljoonaa euroa vuodessa.

Myös sosiaali- ja terveydenhuollon kansallisen kehittämisohjelman kautta tuetaan ikääntyneiden palveluiden ja omaishoidon kehittämistä. Omaishoidon kehittämisohjelma sisältyy Kaste-ohjelman ikäihmisten palvelujen rakennetta ja sisältöä koskevaan osaohjelmaan. Myös kotiin vietävien palvelujen kehittämistä tuetaan Kaste-rahoituksella. Kaiken kaikkiaan Kaste-rahoitusta on tällä hallituskaudella jaettavana 58 miljoonaa euroa.

Hallitus tiedostaa kuntien taloudellisen tilanteen haasteen. Huolimatta siitä, että valtio joutuu ottamaan 7 miljardin edestä lisävelkaa, se tulee vanhuspalvelulaissa kuntia vastaan normaalin 50 prosentin valtionosuuden sijaan 54,3 prosentin kompensaatio-osuudella. Tämä hallituksen ratkaisu on poikkeuksellinen, ja se osaltaan korostaa hallituksen sitoutuneisuutta lain toimeenpanoon. Pientä lisäapua tuo myös tieto kuntien verotulojen kehityksestä.

Vanhuspalvelulaki on laaja kokonaisuus, jolla kehitetään ikääntyneiden hyvinvoinnin edistämistä, ennaltaehkäisyä, osallisuutta, vaikutusmahdollisuuksia sekä koti- ja laitoshoitoa. Kotihoitoon liittyen myös omaishoitajien asemaan on tulossa vanhuspalvelulain kautta huomattavaa parannusta.

Kun laissa edellytetty toimintakyvyn arviointi on tehty, tulee yhdessä iäkkään henkilön kanssa ja tarvittaessa hänen omaistensa kanssa määritellä, millainen palveluiden ja tukitoimien kokonaisuus vastaisi parhaiten hänen tarpeitaan. Kokonaisuuteen voi kuulua kotipalvelua, omaishoidon tukea, suun terveydenhuoltoa tai vaikkapa apuvälinepalvelua. Myös päihde- ja mielenterveyspalvelut voivat olla tarpeen.

Lisäksi lain edellyttämä vastuutyöntekijä on konkreettinen apu palveluiden koordinoinnissa esimerkiksi silloin, kun iäkästä henkilöä hoidetaan omaishoidon tuella. Omaishoidon tuki on yksi tärkeä sosiaalipalvelun muoto, jolla iäkkään henkilön palveluiden tarpeeseen voidaan vastata etenkin, kun lakiehdotuksen mukaan iäkkään henkilön palveluiden tarpeeseen voidaan vastata laitoshoidolla vain silloin, kun se on perusteltua iäkkään henkilön arvokkaan elämän ja turvallisen hoidon kannalta.

Omaishoidon kehittäminen sekä omaishoitajien jaksamisesta huolehtiminen ovat olennaisessa asemassa, kun palvelujärjestelmää kehitetään aidosti jokaisen vanhuksen tilanteen tunnistavaksi asiakaslähtöiseksi kokonaisuudeksi.

Sosiaali- ja terveysministeriö on myös asettanut työryhmän, jonka tehtävänä on laatia kansallinen omaishoidon tuen kehittämisohjelma. Ohjelma on hyvin laaja kokonaisuus, jonka mukaisesti yhdenmukaistetaan omaishoidon tuen myöntämisperusteet ja parannetaan omaishoidon tuen saatavuutta ja kattavuutta. Omaishoitajan jaksamista tuetaan kehittämällä tukipalveluita, mahdollistamalla vapaapäivien pitäminen sekä kehittämällä säännöllisiä terveystarkastuksia. Ohjausryhmä antaa väliraporttinsa alkuvuodesta 2013.

Hallituksen budjettiriihessä omaishoidon tukipalveluiden määrärahoja lisättiin 10 miljoonalla eurolla vuosittain.

Arvoisa puhemies! Välikysymyksessä tiedustellaan, milloin hallitus aikoo toteuttaa omaishoidon tuen siirtämisen Kansaneläkelaitoksen vastattavaksi. Vastauksena totean, että omaishoidon tuen tai omaishoidon tukeen sisältyvän hoitopalkkion siirtäminen Kansaneläkelaitoksen vastattavaksi ei sisälly hallitusohjelmaan, eikä sitä ole suunniteltu toteutettavaksi tällä hallituskaudella. Mikäli omaishoidon tuki siirrettäisiin Kansaneläkelaitoksen hoidettavaksi, valtion kustannukset kasvaisivat arviolta 130—163 miljoonaa euroa. Hallitus kuitenkin tunnistaa tarpeen lisätä yhdenmukaisuutta omaishoidon tuen myöntämisperusteissa.

Arvoisa puhemies! Ikääntyneiden asumisoloja parantamalla voidaan tukea merkittävästi iäkkään väestön kotona asumista. Ympäristöministeriön asettama laajapohjainen työryhmä on valmistellut ehdotuksen ikääntyneiden asumisen kehittämisohjelmaksi vuosille 2012—2015. Ohjelman tavoitteena on tukea kotona asumista mahdollisimman pitkään ja edistää laitoshoidon vähentämistä, jotta saavutetaan nykyinen kansallinen tavoite: se, että 91—92 prosenttia yli 75-vuotiaista asuu kotona. Lopullisesta ohjelmasta valmistellaan valtioneuvoston periaatepäätös.

Suurin osa ikääntyneistä asuu ja haluaa asua omassa kodissaan mahdollisimman pitkään. Se on myös yhteiskunnan tavoite. Noin kaksi kolmasosaa Suomen asunnoista on rakennettu 60—90-luvulla, jolloin esteettömyys ei ollut vielä kovin vahvasti suunnittelun kriteerinä. Esteettömien asuntojen tarve luo painetta asuntojen peruskorjaamiselle, sillä kysyntään ei pystytä vastaamaan uudistuotannolla. Onkin selvää, että esteettömyyttä lisäämällä voidaan tukea ikääntyneiden kotona asumista. Hallitus avustaa erilaisin korjausavustuksin vanhusten ja vammaisten asuntojen korjaamista, erilaisten liikkumisesteiden poistamista ja uusien hissien rakentamista.

Selvityksien mukaan kotona asuvista yli 65-vuotiaista joka kolmas kaatuu ainakin kerran vuodessa. Joka toinen yli 85-vuotias kaatuu ainakin kerran vuodessa, ja jopa puolet näistä kaatuu toistuvasti. Myös tästä syystä ikäihmisten kotien turvallisuuteen ja esteettömyyteen tulee kiinnittää huomiota.

Arvoisa puhemies! Ongelmat vanhustenhuollossa ovat moninaiset. Selvityksen mukaan noin 10 prosentissa vanhainkodeista ja ympärivuorokautisen tehostetun palveluasumisen yksiköistä alitetaan nykyisten suositusten mukainen alin hyväksyttävä 0,5:n hoitohenkilökuntamitoitus. Siksi on tärkeää, että hallitus asettaa nyt nollatoleranssin vanhustenhuollon hoitajamäärän alimitoitukselle.

Budjettiriihessä tehdyn kuuden puolueen sopimuksen mukaisesti henkilöstömäärää koskevan vähimmäissuosituksen toteutumista aletaan seurata tehostetulla valvonnalla. Mikäli vuoden 2014 lopussa tehtävässä seurannassa yhdessäkään vanhainkodissa tai tehostetun palveluasumisen yksikössä alitetaan vähimmäissuositus, tulevat sitovat mitoitukset voimaan vuoden 2015 alusta valtioneuvoston asetuksella. Asetukseen voidaan sisällyttää vähintään 0,5-henkilöstömitoituksen lisäksi myös muita laatumäärityksiä.

Hoitajamitoituksen nollatoleranssin lisäksi vanhuspalvelulain toimeenpanoa edistetään myös muilla keinoin. Uudet kotihoidon laatusuositukset valmistuvat ensi kesään mennessä, ja niiden toimivuudesta toteutetaan vaikuttavuusarviointi vuoden 2014 loppuun mennessä. Myös itse vanhuspalvelulaista tehdään vaikuttavuusarviointi.

Arvoisa puhemies! Riittävän henkilöstön turvaaminen on ydinkysymys koko vanhuspalvelulain toteutumisen kannalta. Henkilöstön saatavuus on laaja kysymys, jossa on kyse niin johtamisesta, työssä jaksamisesta, koulutusmääris-tä kuin asuntopolitiikastakin. Vanhuspalvelulaki lähtee siitä, että toimintayksikössä on oltava riittävä määrä ammattitaitoista henkilökuntaa. Toimintaa on johdettava siten, että se tukee laadukasta asiakaslähtöisten sosiaali- ja terveyspalvelujen kokonaisuutta, kuntouttavan työotteen edistämistä, eri viranomaisten ja ammattiryhmien yhteistyötä sekä toimintatapojen kehittämistä. Hyvä johtaminen on ensiarvoisen tärkeää, jotta henkilökunnan työssä jaksamista voidaan parantaa.

Suomessa on tällä hetkellä noin 17 000 lähihoitajan ja noin 7 000 sairaanhoitajan tutkinnon suorittanutta, jotka ovat syystä tai toisesta vaihtaneet toiselle alalle. Olennainen kysymys tulevaisuuden kannalta on, kuinka edes osa heistä saadaan palaamaan alalle. Myös tässä asiassa toimintayksiköiden johtaminen ja työolot ovat avainasemassa. Palvelurakenteiden ohella myös henkilöstön tehtävärakenteita on uudistettava, jotta työskentely vanhuspalveluissa on henkilöstölle mielekästä.

Suomessa demografinen kehitys on työmarkkinoiden ja kansantalouden kantokyvyn kannalta epäedullinen. Työvoiman kokonaismäärä vähenee aina 2030-luvulle saakka siten, että vuosittain nuorisoikäluokista työmarkkinoille tulee keskimäärin noin 6 000 henkilöä vähemmän kuin sieltä poistuu. Emme sotien jälkeen ole olleet vastaavassa tilanteessa, vaan olemme tottuneet työvoiman jatkuvaan kasvuun ja suhteellisen hyvään osaavan työvoiman saatavuuteen.

Hallitus onkin koulutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelmassa vuosille 2011—2016 tehnyt päätöksen koulutuksen aloittajatavoitteista opintoaloittain vuodelle 2016 niin, että kriittisissä henkilöstöryhmissä saadaan lisäystä myös tämän kautta. Päätös perustuu laajaan ennakointityöhön, ja se pyrkii eri toimialojen väliseen tasapainoiseen työllisyyskehitykseen, kuitenkin siten, että erityisesti hoiva-alojen osaavan työvoiman saatavuus turvataan. Tästä on maininta myös hallituksen ohjelmassa. Niukkenevan työvoiman oloissa resursseja on jaettava siten, että samanaikaisesti kyetään sekä turvaamaan kaikille kansalaisille hyvät ja laadukkaat sosiaali- ja terveyspalvelut että vauhdittamaan tuotannon rakennemuutosta ja lisäämään myöskin innovaatiopotentiaalia.

Koulutuksen aloittajamäärien lisäykset etenkin vanhuspalveluissa merkittävien lähihoitajien osalta on merkittävä lisäys tähän, noin 25 prosenttia. Hallitus pyrkiikin koulutuksen painopistettä siirtämällä turvaamaan riittävän henkilöstön saatavuuden sosiaali- ja terveydenhuollossa. Myös aikuiskoulutuspotentiaali on tärkeä hyödyntää korkean työttömyyden Suomessa. Tämän lisäksi alalle paluun houkuttelevuuteen ja mahdollisiin esteisiin on kiinnitettävä huomiota.

Arvoisa puhemies! Ikääntyneistä huolehtiminen on yksi tärkeimmistä yhteiskunnan arvopohjan mittareista. Ikääntyneiden palveluiden laajan kirjon varmistamiseksi tarvitaan valtion toimien lisäksi myös kuntien ja järjestöjen sekä yksityisen sektorin panostusta. Esimerkiksi esteettömyys ja osallisuuden lisääminen eivät ole vain sosiaali- ja terveydenhuollon asioita. Tarvitaan hallinnonalojen välisen yhteistyön parantamista ja sen tosiasian tiedostamista kaikessa päätöksenteossa, että mitä aktiivisempaa ikääntynyt väestömme saa mahdollisuuden olla, sitä paremmin Suomi voi laajemminkin.

Ja lopuksi, arvoisa puhemies, meillä jokaisella on vastuumme toisista huolehtimisesta. Tämän tulee näkyä suhteessa kaikkiin: lapsiin, nuoriin ja iäkkäisiin ihmisiin. On upeaa, että Suomi saa elää ajassa, jossa elämänkaari on pidempi kuin koskaan aikaisemmin. Iäkkäät ihmiset ovat voimavara ja rikkaus. Vanhuspalvelulailla turvataan, että tästä meidän voimavarastamme ja rikkaudestamme pidetään mahdollisimman hyvää huolta.

Juha Rehula /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Aivan aluksi pitää kiittää hallitusta ja erityisesti peruspalveluministeri Guzenina-Richardsonia hyvästä yrityksestä vanhuspalvelulain aikaansaamiseksi.

Ikääntyvät ihmiset ovat ansainneet tulevaisuudenturvaa tuovan lainsäädännön. Hallitus on kuitenkin omilla toimillaan ja keskinäisellä kiistelyllään onnistunut ohjaamaan julkisen keskustelun raiteelle, joka on haudannut alleen lain olennaisimmat asiat, kuten sen, että lain tasolle kirjataan kotona asumisen ja elämisen ensisijaisuus. (Sari Sarkomaa: Niinhän ministeri juuri vastasi!)

Ikäihmisten toimintakykyä ja tervettä ikääntymistä on tuettava ja edistettävä monipuolisilla, eri hallintorajat ylittävillä palveluilla. Meidän on muistettava, mistä puhutaan — kyse on ajattelevasta, tuntevasta, itsenäisestä ihmisestä, ei järjestelmän rattaissa olevasta kohteesta.

Me olemme yhdessä tässä maassa asettaneet kansallisen tavoitteen. Päämääränä on mahdollisimman monen ihmisen asuminen kotona mahdollisimman pitkään. Kaikkien tehtävien päätösten tulee tukea tätä tavoitetta. Valitulla polulla pitää pysyä. Tekojen pitää olla samansuuntaisia. On etsittävä ja luotava erilaisia välineitä tavoitteeseen päästäksemme. Kyse on niin inhimillisestä arjesta kuin koko suomalaisen yhteiskunnan tulevaisuuden perustasta. Ikääntyminen ei ole sairaus, jota pitäisi hoitaa.

Ihminen on yksilö omine heikkouksineen ja vahvuuksineen. Itse kullakin on vastuuta omasta elämästään ja oikeus määritellä, mitä itse haluaa, minkälaista hoitoa, hoivaa tarvitsee. Yhteiskunnan tukea tarvitaan, kun omat voimat eivät riitä.

Arvoisa herra puhemies! Hallitus käytti arvokasta valmisteluaikaa keskinäiseen nokkapokkaansa. Se kinasteli keskenään sen sijaan, että olisi pitänyt luoda turvaa ja turvallisuutta. Mikään desimaaliluku ei takaa hyvää hoitoa. Hyvä hoito on riippuvainen ja sidoksissa hoidon ja hoivan yksilöllisiin tarpeisiin. Ratkaisu ei löydy tällöin kaavamaisesta mitoituksesta. Sosiaali- ja terveysministeriössä tuijotettiin laskinta kaksilla silmälaseilla. Lopputulemana on — näistä välihuudoistakin pystyy päättelemään — että emme vielä tänäänkään tiedä, mitä te hallituksessa todellisuudessa olette päättäneet.

Kataisen hallituksen painotus on käydyn keskustelun perusteella vanhusten laitoshoidossa. (Sari Sarkomaa: Ei pidä paikkaansa!) Keskustan eduskuntaryhmä haluaa muistuttaa, että yhä useampi ikäihminen voi hyvin ja jaksaa osallistua itsenäisesti yhteiskunnan aktiviteetteihin. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tilastojen mukaan vuonna 2011 yli 75-vuotiaista 10 prosenttia käytti laitospalveluja tai -asumista. Yhdeksän kymmenestä ikäihmisestämme tarvitsee siis aivan muunlaisia päätöksiä kuin mihin hallitus on energiansa ja ponnistelunsa painottanut.

Yhä useampi asuu ja haluaa asua kotona. 84-vuotias rouva tai pian 100-vuotias pappa haluaa tehdä itse päivittäisen postinhakureissunsa ja huolehtia itse omista perustarpeistaan. Hän kaipaa silloin tällöin apua siivoukseen, lumenluontiin tai ruohonleikkaamiseen. Hän on terve ja hyvinvoiva, valitettavasti Kataisen hallituksen silmissä ilmeisesti aivan liian terve tai liian vähän sairas.

Keskustan eduskuntaryhmä haluaa kehittää monipuolisia ja arjen tarpeista lähteviä hoito- ja hoivapalveluja. Ravinto, liikunta, liikkumisen edellytykset ja osallistuminen aktiivisena osallistujana yhteiskunnan eri toimintoihin tukevat vireää elämää. Kotona asuminen ja sitä tukevat palvelut, omaishoito, palveluasuminen, tuettu palveluasuminen, vanhainkoti tai perhehoito eivät voi olla toisistaan irrallisia vaan vaihtoehtoisia tapoja palveluja tuotettaessa. On tilanteita, joissa laitoshoito on ainoa mahdollisuus. Tällöin sen on oltava inhimillistä. Mikäli kokonaisuutta ei hahmoteta kunnolla ja resursoida tarpeiden vaatimalla tavalla, paine hoidon ja hoivan tarpeesta purkautuu aina jollakin tavalla. Tästä luulisi olevan valtiovarainministeriönkin kiinnostunut.

Arvoisa herra puhemies! Ikääntyvä Suomi ei ole ongelma vaan mahdollisuus. Olemme siirtymässä kolmen sukupolven Suomesta neljän sukupolven Suomeen. Aina vain ilmeisemmältä näyttää, ettei hallitus varaudu tilanteeseen.

Vaalikauden aikana hallitus vie kunnilta valtionosuusleikkauksillaan 3,4 miljardia euroa. Samaan aikaan hallituksen peruspalveluministeri antaa tuhat ja yksi katteetonta lupausta palveluja tarvitseville ikäihmisille ja heidän omaisilleen.

Pääministeri hehkutti hallituksen antavan 150 miljoonaa lisäeuroa vanhuspalvelulain toteuttamiseen. Tämän saman toisti peruspalveluministeri vastauksessaan välikysymykseen. Arvoisat ministerit, mihin teiltä unohtui se, että leikkaatte kuntien mahdollisuuksista tuottaa palveluja neljä vuoden aikana 3,4 miljardia? Mihin tämä unohtui? Mitä siis todellisuudessa tapahtuu? Vai onko nyt niin, että paljon hehkutettu uusi raha onkin korvamerkittyä, joka kirjataan vain vanhuspalvelulain toimeenpanoon, jotta se menee myös sinne, mihin on tarkoitettu?

Hallitus peitteli vanhuspalvelulain rahoitusvajetta kinaamalla sitovasta henkilöstömitoituksesta. Ikäihmisten palvelujen laatusuositukset vuodelta 2008 asettivat tavoitteeksi 0,5 hoitajaa hoidettavaa kohden ympärivuorokautisessa hoidossa. Tuo laatusuositus on edelleen voimassa ja toteutuu suurimmassa osassa kuntia. Keskustan lähtökohta on, että jokainen ikäihminen ansaitsisi puolikkaan sijasta vähintään yhden läheisen ihmisen. Keskustan eduskuntaryhmän mielestä tätä ei ratkaista arvottomalla kiistelyllä desimaaleista.

Keskustalle monipuoliset hoito- ja hoivapalvelut ovat arvolähtöinen vanhuspolitiikan ydin. Haluamme kehittää vanhuspalveluja vastaamaan ihmisten oikeita tarpeita. Keskustan mielestä jokaiselle ikäihmiselle olisi tehtävä yksilöllinen ei palvelusuunnitelma vaan palvelusopimus. Nykyinen kotihoitopalvelu on usein liian kaavamaista. Asiat kyllä hoidetaan, mutta ei asiakkaan yksilöllisistä tarpeista lähtien. Hyvänkin suunnitelman toteutuminen jää liian usein vaillinaiseksi.

Arvoisa herra puhemies! Keskusta pitää omaishoidon tuen jatkuvaa kehittämistä ensiarvoisen tärkeänä. Omaishoito on monella tapaa mielekäs ja inhimillinen tapa hoitaa läheistään. Usein omaishoitaja on itsekin ikääntynyt. Onkin ensiarvoisen tärkeää huolehtia omaishoitajan jaksamisesta. Keskusta vaatii omaishoidon tuen siirtämistä Kansaneläkelaitoksen vastuulle. Vain näin voidaan aidosti varmistaa, että jokainen omaishoitaja saa hänelle kuuluvan tuen kotikunnastaan riippumatta tasa-arvoisesti koko Suomessa. Omaishoidon tuen perusteet on kuitenkin sovittava ennen Kelalle siirtämistä. Kunnat voisivat halutessaan antaa omaishoitajalle kuntalisää samalla tavalla kuin lasten kotihoidon tuessa on menetelty. Myös työelämää on kehitettävä niin, että jatkossa omaishoitajuus mahdollistuu työn joustojen kautta nykyistä paremmin. Olisi inhimillistä, että omaishoitajan ei tarvitsisi murehtia tuloistaan. Keskusta vetoaa jälleen peruspalveluministeriin, että hän, että te edesauttaisitte lupaamanne omaishoidon tuen verovapauden toteuttamista niin pian kuin se vain suinkin on mahdollista. Vai pitääkö tässä asiassa kääntyä valtiovarainministeriön puoleen?

Arvoisa herra puhemies! Hyväkään laki ei toteudu, elleivät ammattinsa osaavat hoiva- ja hoitotyöntekijät ole motivoituneita ja jaksa työssään. Riittävä määrä henkilöstöä on palvelun laadun perusta. Tarvittavien eurojen ohella on huolehdittava osaavan ja ammattitaitoisen henkilöstön saatavuudesta ja työoloista.

Hoito- ja hoivahenkilöstökin ikääntyy. Me kysyimme välikysymyksessämme, huolehtiiko hallitus mitenkään siitä, miten työntekijä jaksaa. Hallituksen jääräpäisesti eteenpäin puskema suurkuntahanke horjuttaa osaltaan henkilöstön uskoa ja toivoa. Sosiaali- ja terveydenhuollon ratkaisut ovat avoimina. Koetaan epävarmuutta työpaikasta ja tulevaisuudesta. Hallituksella ei ole suunnitelmaa siitä, miten turvataan ammattitaitoisen henkilöstön riittävyys. Hallitus ei myöskään tunnista erilaisten ammattiosaajien olemassaoloa. Esimerkiksi rikkoutuneen lampun vaihtamiseen tai lumenluomiseen ei tarvita hoitoalan koulutusta.

Ammatillinen osaaminen on kaiken perusta. Yksi kategorisen henkilöstömitoituksen ongelmista onkin, ettei se tunnista sitä, että tarvitaan erilaisia osaajia ikääntyvän väestön hoivaan. Mahdollisen mitoituksen tulee olla sidoksissa hoivan ja hoidon aitoon tarpeeseen.

Arvoisa herra puhemies! Me annamme sukupolvien välisen lupauksen: jokaisella on oikeus arvokkaaseen vanhuuteen ja turvalliseen ikääntymiseen. Tiedostamme yleisen taloustilanteen vakavuuden, mutta, arvoisa hallitus, kun niukkuutta jaetaan, oikeudenmukaisuus on entistäkin tärkeämpää. Totuuden puhuminenkin on sallittua.

Arvoisa herra puhemies! Hallituksen vastaus ei meitä tyydytä, joten ehdotan eduskunnan hyväksyttäväksi seuraavaa epäluottamuslause-ehdotusta:

"Kuultuaan hallituksen vastauksen eduskunta toteaa, että hallitus on valtionosuusleikkauksillaan vienyt pohjan kuntien mahdollisuudelta toteuttaa vanhuspalvelulain edellyttämiä palveluja ja turvata osaavan henkilökunnan riittävä määrä hoito- ja hoivatyössä, eikä hallitus tämän vuoksi nauti eduskunnan luottamusta."

Anne-Mari Virolainen /kok(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kokoomus tekee työtä sen eteen, että jokaisesta suomalaisesta pidetään huolta. Monella meistä on huoli lähipiirimme ikäihmisistä ja myös omasta ikääntymisestämme. Turvallinen ikääntyminen edellyttääkin, että palvelut ja tukiverkot ovat kunnossa. Onkin erittäin hienoa, että ikäihmisten arkea parantava vanhuspalvelulaki nyt etenee.

Kuten tiedämme, Suomen väestö ikääntyy ja laajeneva vanhusväestö tarvitsee tukea, palveluita sekä riittävästi osaavia ja motivoituneita työntekijöitä. Vanhuspalvelulain säätäminen tästäkin näkökulmasta on tärkeää.

Arvoisa puhemies! Ministeri Risikko aloitti viime vaalikaudella vanhuspalvelulain valmistelun, ja puolustimme sen toteutumista jo hallitusneuvotteluissa, hallituksessa ja nyt täällä eduskunnassa. Budjettiriihessä neuvoteltiin tasapainoinen ratkaisu, kiitos siitä!

Kokoomus kantaa huolta lain sisällöstä ja sen toimivuudesta. Haluamme tehdä laista mahdollisimman hyvän. Viime vaalikaudella aloitetun lakihankkeen peruslähtökohta oli vahvistaa ikäihmisten oikeutta saada palveluita. Palvelutarpeen arviointiin oli kyllä oikeus, mutta ei ollut oikeutta saada palveluita, joita arvioinnin perusteella katsottiin tarvittavan. Haluamme, että tämä oikeus tarpeenmukaiseen hoivaan ja palveluihin vahvistuu tämän lain kautta. Kun lakia vielä ministeriössä viilataan, uskon, että saamme tänne eduskuntakäsittelyyn varsin toimivan kokonaisuuden.

Arvoisa puhemies! Kokoomuksen eduskuntaryhmän mielestä kehittämisen painopisteen on oltava kotihoidossa, kuntoutuksessa, omaishoidossa sekä henkilöstön ammatillisessa osaamisessa. Erityisen tärkeää on myös ennaltaehkäisy.

Suomessa tapahtuu vuosittain yli 7 000 lonkkamurtumaa, joka on merkityksellisin vanhusten geriatrisista murtumista. Valitettavasti yli 30 prosenttia näistä potilaista päätyy laitoshoitoon ja murtumakuolleisuuttakin ilmenee. Murtuma syntyy kaatumisen seurauksena, ja tehokkainta hoitoa olisi vanhusten toistuvien kaatumisten ehkäiseminen. Ikäväestölle onkin turvattava tarpeelliset kuntoutuspalvelut, jotta laitoshoitoon tai jopa kuolemaan johtavat murtumat voidaan estää ja potilaat pystyvät asumaan kotona mahdollisimman pitkään.

Arvoisa puhemies! Omaishoidon tuen piirissä on noin 40 000 eri-ikäistä henkilöä. Läheistensä hoitoon ja hoivaan osallistuvien määrä on kuitenkin huomattavasti suurempi. On todella hyvä asia, että budjettiriihessä sovittiin omaishoidon tukipalveluihin lisättävän 10 miljoonaa euroa. Realismia on, että tulevaisuudessa turvaudumme yhä enemmän omaishoitajiin, ja siksi heidän hyvinvointiinsa tulee kiinnittää erityistä huomiota.

Kaikki omaishoitajat tarvitsevat tukea jaksaakseen. Erityisesti mahdollisuus vapaapäivien pitoon on todella tärkeää. Viime talvena juttelin Turun Yliopistonkadulla erään 82-vuotiaan dementoitunutta vaimoaan hoitavan omaishoitajan kanssa ja muistan hyvin selvästi, kun hän sanoi, että eniten kaikesta hän odottaa niitä kolmea vapaapäivää, kun rakas vaimo on intervallihoidossa. Silloin hän saa nukkua yöt ilman keskeytystä ja jaksaa taas seuraavan kuun sillä eteenpäin.

Osaavan hoitohenkilökunnan jaksaminen ja riittävyys on myös kysymys, jota tulee pohtia tarkasti. On panostettava henkilöstön koulutusmääriin, hyvinvointiin sekä erityisesti hyvään johtamiseen ja työn organisointiin. Tarvitaan myös avointa ajattelua yritystoiminnan ja kolmannen sektorin osaamisen paremmaksi hyödyntämiseksi. Kun pelisäännöt palveluiden tuottamisessa ovat riittävät, uskon, että myös laadukasta yritystoimintaa syntyy lisää. Meidän tulee myös ottaa huomioon suomalaisten yritysten vientimah- dollisuudet terveyspalveluosaamisessa, viennille kun luodaan pohja vain toimivilla kotimarkkinoilla.

Arvoisa puhemies! Tuntuu, että välikysymyksessään keskustapuolue vähättelee vanhuspalvelulain ja siihen liittyvien budjettipäätösten merkitystä. Totuus on, että lainsäädännön tarkistamisen lisäksi palveluihin suunnataan nyt merkittävästi valtion ja kuntien rahaa ja ikäihmiset otetaan lainsäädännöllisesti aivan uudella asenteella huomioon. Kun laki tulee täydellä tehollaan voimaan vuodesta 2015, panostukset ovat 151 miljoonaa euroa vuodessa. Tämä on arvovalinta.

Tuntuu, että keskustapuolue vaatii kysymyksessään kaikkeen hyvään hieman lisää. Missä on keskustankin paljon peräänkuuluttama menokuri? Entisen pääministerin Esko Ahon mukaan valtiontalouden kestävyydestä huolehtiminen on nimenomaan sosiaalista politiikkaa. Jos valtiontalouden tasapainosta ei huolehdita, ajautuu se ennemmin tai myöhemmin vaikeuksiin, ja silloin kärsivät eniten ne, jotka tässä yhteiskunnassamme ovat kaikkein heikoimmilla. Toivoisin tämän Ahon ajattelun saavan tässäkin salissa enemmän tilaa.

Arvoisa puhemies! Haluan lopuksi muistuttaa, että vanhenevasta väestöstä puhutaan meillä voimavarana liian vähän. Monet isovanhemmat hoitavat lapsenlapsiaan ja kuljettavat heitä harrastuksiin. Työelämän kiireissä painiville vanhemmille tämä apu on aivan korvaamatonta. Kun isovanhempien ikääntyminen sitten etenee ja toimintakyky heikkenee, meidän on pohdittava, miten voisimme vuorostaan auttaa heitä, kun he tarvitsevat apua. Kaikkea välittämistä ja palvelua ei voi nimittäin ulkoistaa yhteiskunnalle. Ei voi olla niin, että ainoa tapa osallistua hyvän tekoon on vain verojen maksu.

Anneli Kiljunen /sd(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Jokaisella ihmisellä pitää olla oikeus arvokkaaseen vanhuuteen ja turvalliseen ikääntymiseen. On hyvä, että hallitus edistää tämän oikeuden toteutumista vihdoinkin myös vanhuspalvelulailla. Meille sosialidemokraateille hyvä ikääntyminen merkitsee ikäihmisen ihmisarvon kunnioittamista, mahdollisuutta osallistua, turvallisuutta sekä hoitoa ja huolenpitoa silloin, kun sitä tarvitaan. Siksi meidän on vahvistettava ikääntyvien mahdollisuutta elää normaalia elämää, normaalia arkea, liikkua, käydä harrastuksissa, tavata ystäviä jne. Hyvän ikääntymisen turvaamiseksi me tarvitsemme toimia yhteiskunnan kaikilla sektoreilla — niin julkisella, yksityisellä kuin kolmannellakin — kaavoituksesta kulttuuritoimintaan ja kaikessa siltä väliltä.

Hyvä asumisympäristö ja asuminen ovat oleellinen osa ihmisen arkea. Siksi ikääntyminen on huomioitava myös asuntorakentamisessa. Tarvitsemme hissejä ja esteettömyyttä, ja asuntoja on muutettava tukemaan kotona selviytymistä. Meidän on kehitettävä neuvontaa, avustuksia ja lainoitusta. Apuvälineitä ja teknologiaa on hyödynnettävä. Myös uusia asumismuotoja on kehitettävä.

Arvoisa puhemies! Vanhuslain luonnoksen ydin on ikääntyvän oikeuksien ja toimintakyvyn korostaminen. Esitys vahvistaa ikääntyvien asemaa palveluiden käyttäjinä ja monipuolistaa palveluiden sisältöä. Ikääntyvän ihmisen ja hänen omaistensa mielipiteitä on aidosti kuultava ja huomioitava. Myös vanhusneuvostoista tulee lakisääteisiä, ja niillä on vahvempi rooli vaikuttaa ikääntyviä koskevaan päätöksentekoon. Lähtökohtana pitää olla aina iäkkään ihmisen yksilöllinen palvelutarve. Se voi tarkoittaa kuntoutusta, ateriapalveluja, siivousta, sairaanhoitopalveluja. Tärkeintä on, että ihminen saa niitä palveluja, jotka tukevat hänen hyvinvointiaan arjessa.

Henkilöstön osaaminen, monipuolisuus ja määrä sekä hyvä johtaminen ovat keskeisiä laadun takeita niin kotihoidossa kuin ympärivuorokautisessa hoidossa. Siksi kuntien palveluista tulee löytyä riittävä henkilöstö, ammattitaito ja osaaminen iäkkäiden ihmisten hoitoon. Se on myös edellytys vanhuspalveluiden kehittämiselle.

Arvoisa puhemies! Omaishoidon on oltava aito vaihtoehto. Siihen ei saa pakottaa puuttuvien palveluiden takia. Me tarvitsemme yhtenäiset kriteerit ja selkeän oikeusturvan omaishoitajuuteen. On hienoa, että peruspalveluministeri on asettanut työryhmän laatimaan kokonaisesitystä omaishoidon parantamiseen. Tehtävä on vaativa, sillä omaishoito koskettaa niin lapsiperheitä, aikuisia kuin ikääntyviäkin.

Meistä edustajista moni on myös kuntapäättäjä. Meidän on turvattava kunnissamme riittävät määrärahat omaishoitoon ja omaishoitajien tarvitsemiin tukipalveluihin. Myönteistä on, että valtio tukee omaishoitoa lisärahoituksella.

Arvoisa puhemies! Meidän on parannettava vanhusalan houkuttelevuutta ja turvattava riittävästi aloituspaikkoja ja vanhustyön erikoistumislinjoja. Tarvitsemme myös sosiaali- ja terveyspalvelujen rakenneuudistuksen, jolla turvaamme kuntatyönantajalle enemmän resursseja henkilöstön palkkaukseen ja hyvään mitoitukseen. Vahvemmissa kunnissa voimme parantaa palveluprosessien vaikuttavuutta ja työolosuhteiden toimivuutta. Vastaavasti työntekijä voi kehittää omaa osaamistaan ja ylläpitää ammattitaitoaan. Me sosialidemokraatit näemme kuntauudistuksen nimenomaan suurena mahdollisuutena.

Arvoisa puhemies! Meidän vastuullamme on hyvinvointivaltion kestävyyden turvaaminen myös tulevaisuudessa. Siksi viimeistään nyt on otettava vakavasti paitsi hoidon ja hoivan myös ennaltaehkäisyn, kuntoutuksen ja esteettömyyden haasteet ja ryhdyttävä toimeen. Terveyttä edistävään toimintaan ja vanhustenhoitoon satsaaminen pitääkin kunnissa ymmärtää myös pidemmän tähtäimen taloudellisena säästönä. Hallitus on osoittanut oman tahtotilansa satsaamalla normaalia suuremman valtionosuuden vanhuspalvelulain toteuttamiseen. Nyt onkin tärkeää, että kunnissa vastataan kansalaisten toiveeseen siitä, että vanhuspalvelut saadaan toimimaan hyvin.

Arvoisa puhemies! Nyt meillä on ainutlaatuinen tilaisuus saada aikaan hyvä ja aidosti vaikuttava laki turvaamaan vanhusten arvokasta elämää. Sosialidemokraatit antavat hallitukselle tässä työssä täyden tuen ja luottamuksen.

Arja Juvonen /ps(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Välikysymys vanhuspalveluista on ajankohtainen. Hyvä vanhustenhoito, laadukkaat ja riittävät palvelut sekä omaishoidon kehittäminen ovat myös meille perussuomalaisille ensisijaisen tärkeitä. Täytyy kuitenkin ihmetellä, miksi keskusta ei tehnyt asialle mitään ollessaan vuosikausia hallituksessa ja vieläpä pääministeripuolueena. Huoli vanhusten ja omaishoitajien asemasta näyttää heränneen vasta oppositiossa.

Arvoisa puhemies! Perussuomalaiset vaativat hyvin toimivia ja laadukkaita vanhuspalveluja koko maahan. On häpeä, että koko elämänsä yhteiskuntaa rakentaneiden hyvinvoinnista ei huolehdita, kun he tulevat siihen ikään, että eivät enää pysty itsestään huolehtimaan. Kuka tässä uskaltaa enää vanhentua ilman suurperheen tuomaa turvaa? Me kaikki ansaitsemme inhimillisen vanhuuden, ja siksi kotihoitoon, laitoshoitoon ja omaishoitoon on panostettava. Onko hallitus samaa mieltä?

Perussuomalaisten mielestä koti on ihmiselle paras paikka asua. Hallituksen linja kotihoitoon sen sijaan herättää epäilyjä, sillä hallitus yrittää parantaa kotihoidon laatua pelkillä suosituksilla. Kotihoidosta puuttuu työntekijöitä, ja heidän aikansa olla vanhuksen luona on tarkoin mitoitettua. Usein se on vain 15 minuuttia. Mitä te ehditte tehdä 15 minuutissa?

Kotihoidon rinnalle tarvitaan myös laitoshoitoa, sillä osa ikäihmisistä ei saadusta avusta huolimatta pysty asumaan kotona. Laitoshoitoa ei saa ajaa alas, vaan sitä on kehitettävä. Laitoshoidon laatua, turvallisuutta ja inhimillisyyttä tulee parantaa, sillä kipupisteitä löytyy. Yksi räikeimmistä epäkohdista on vanhusten ylilääkitseminen, joka on suoraa seurausta hoitohenkilökunnan vähyydestä. Ylilääkitseminen lisää muun muassa vanhusten kaatumistapaturmia, joista toipuminen on aina haasteellista. Kuntoutuksen puuttuminen jättää vanhuksen usein vuodepotilaaksi.

Arvoisa puhemies! Omaishoito on yhteiskunnalle kustannustehokasta, ja tulevaisuudessa sen merkitys kasvaa. Nykyinen ja edelliset hallitukset ovat kuitenkin valitettavasti olleet haluttomia kehittämään omaishoitoa. Yhtenäiset perusteet omaishoidon tuen myöntämiseksi puuttuvat, ja kuntien välillä voi olla suuriakin eroja tuen saatavuudessa. Monissa kunnissa omaishoidon sopimuksia jätetään tekemättä rahoituksen puutteen vuoksi.

Perussuomalaiset haluavat asiaan muutoksen. Tasa-arvon toteutumiseksi omaishoidon tuki on siirrettävä Kelan maksettavaksi. Lisäksi mahdollisuutta omaishoidon tuen verottomuuteen on selvitettävä. Erittäin tärkeää on myös omaishoitajien terveydestä ja toimintakyvystä huolehtiminen. Omaishoitajille on turvattava säännölliset vapaapäivät ja hoidettaville tarvittaessa lyhytaikaishoito. Lyhytaikaishoidon laatua ja toimivuutta tulee valvoa, sillä kyseessä ei saa olla pelkkä säilöönotto. Milloin, hyvä hallitus, laitatte omaishoitajien asiat kuntoon?

Arvoisa puhemies! Puheet hyvän ja laadukkaan hoidon ympärillä ovat päivittäisiä, joskaan todellista poliittista tahtoa asioiden parantamiseen ei näytä löytyvän. Hallituksen politikointi vanhuspalvelulailla budjettiriihen aikaan oli surullista seurattavaa. Vaadittiin kovaan ääneen toimivaa vanhuspalvelulakia sekä hoitajamitoituksia, ja sitten ei enää vaadittukaan. Perussuomalaisten mielestä hoitajamitoituksen määrittelyyn ja kustannusten selvittelyyn ei ole kiinnitetty riittävästi huomiota. Olisi erittäin tärkeää selvittää, mitä hyvä hoito edellyttää. Erityisesti on kuultava vanhuksia, heidän omaisiaan sekä hoitotyön tekijöitä. Heidän suustaan kuuluu totuus.

Perussuomalaiset ihmettelevät, kuinka hallitus voi tyytyä linjaamaan hoitajamitoitukseksi 0,5. Tämä luku on todettu sosiaali- ja terveysministeriön tekemässä ikäihmisten palvelujen laatusuosituksessa huonoksi. Mitä ihmettä, hyvä hallitus? Tehän poljette omia ohjeistuksianne.

Arvoisa puhemies! Väestön ikääntymisestä on kyettävä kantamaan vastuuta. Tässä kohtaa hallituksen politiikka on kaukana vastuun ottamisesta. Tämän vaalikauden aikana Kataisen hallitus ottaa kunnilta pois yhteensä 3,4 miljardia euroa — summan, joka vastaa 100 000:ta henkilötyövuotta. Tämän rinnalla muutaman kymmenen miljoonan euron lisäykset vanhuspalvelulain toteuttamiseen tuntuvat murusilta, joiden voimalla kuntien toivotaan selviytyvän ikääntyvän väestön tuomista haasteista sekä tulevan vanhuspalvelulain toimeenpanosta. Me voimme toki toivoa. Me voimme luoda positiivisia ja iloisia mielikuvia, jopa unelmia. Pelkästään niillä ei kuitenkaan selvitä. Todellisessa elämässä huolenpito ikäihmisistä vaatii myös rahaa ja osaavaa työvoimaa. Ettekö te, hallitus, ole samaa mieltä?

Arvoisa puhemies! Vanhuspalvelulain odotetaan laittavan ikääntyneen väestön asiat kerralla kuntoon. Perussuomalaisten mielestä toimiva laki ei voi jäädä pelkäksi suositukseksi eikä tärkeitä lainkohtia saa jättää hallituksen asetuksen-antovaltuuden varaan. Näin on kuitenkin tapahtumassa, vaikka hallitus itsekin tietää, että asetuksenantovaltuus ei velvoita antamaan asetusta. Myöskään suosituksilla ei ikäihmisten asioita paranneta.

Arvoisa herra puhemies! Edellä olevan perusteella perussuomalaisten eduskuntaryhmä tekee seuraavan epäluottamuslause-ehdotuksen:

"Eduskunta katsoo, että hallitus on epäonnistunut vanhusten hyvinvoinnin turvaamisessa eikä ole kyennyt toimillaan parantamaan vanhuspalvelujen laatua. Näin ollen eduskunta toteaa, että hallitus ei nauti eduskunnan luottamusta."

Anu Vehviläinen /kesk(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun kohtaat ikäihmisen, näetkö ensin iän vai ihmisen? Katsomme usein ikääntyneitä iän perusteella sen sijaan, että näkisimme heidät ihmisinä, yksilöinä, joilla on elettynä pitkä elämä iloineen ja suruineen. Eletyt vuodet säilyvät mukana. Mukana kulkevat kouluunmenot, ensirakkaus, lasten syntymät, työvuodet, elämän ilo- ja kriisikohdat, mutta myös eletty tavallinen arki. Runoilija Eeva Kilven sanoin "vanhan naisen silmänrei"istä katsoo nuori tyttö".

On loukkaavaa, että ikäihmisiä ja eläkeläisiä käsitellään päätöksenteossa usein taakkana, joka romahduttaa julkisen talouden ja aiheuttaa kestävyysvajeen. Ikääntyminen on nähtävä myönteisenä ja pidemmät elämänkaaret yhteiskuntamme suurena saavutuksena. Ikäihmiset ovat tärkeä osa sukupolviemme ketjua.

Monet ikäihmiset hoitavat ja huolehtivat läheisistään ja lapsenlapsistaan. Veroja he maksavat miljardeja euroja vuodessa. Saamme olla kiitollisia siitä, että Suomi selvisi sodista, uudelleenrakennettiin ja olemme saaneet maksuttoman koulutuksen ja monia, monia etuisuuksia, joista tämän päivän ikääntyneet eivät voineet edes haaveilla.

Keskustan arvot hyvälle ikääntymiselle ovat inhimillisyys, itsemääräämisoikeus, osallisuus ja turvallisuus. Emme aseta vastakkain laitos- ja kotihoitoa. Hoidon on oltava monimuotoista ja lähdettävä yksilöllisistä tarpeista. Korostamme ikääntyneiden oikeutta tulla aidosti kuulluiksi. Hyvä ja turvallinen arki on sosiaali- ja terveyspalveluiden rinnalla esimerkiksi hiekoitettuja jalkakäytäviä tai viihtyisiä harrastus- ja kokoontumistiloja. Terveyden ja toimintakyvyn osana on nähtävä mielen virkeyden merkitys. Vertaistukiryhmät ja toiminta yhdistyksissä tuovat iloa ja mielekkyyttä arkeen. Yksinäisyyden lievittäminen on meidän kaikkien vastuulla.

Arvoisa puhemies! Emme vieläkään tiedä, millainen pitkään odotettu vanhuspalvelulaki täsmällisesti tulee olemaan. Sen tiedämme, että valtion rahoitus lain hyvään toteuttamiseen tulee olemaan riittämätön. Keskusta korostaa, että lain on tuettava aiempaa linjausta siitä, että ikäihmiset voivat asua mahdollisimman pitkään kotona ja saada sinne tarvitsemansa hoidon ja arjen tuen.

Vanhuspalvelulakia tulee eduskuntakäsittelyssä arvioida eräiltä kohdin todella tarkkaan. Täyttyykö ihmisen oikeus saada lisää laadukkaita palveluita ja tukea? Turvaako laki hoitosuunnitelmineen hoidon tarpeen muutokset? Minkä verran laki aiheuttaa lisäbyrokratiaa jo kuormitetulle hoiva- ja hoitohenkilöstölle?

Omaishoitajat ja läheiset -liiton mukaan noin 150 000 ikäihmistä hoidetaan kotona omaishoidossa. Liitto arvioi, että omaishoidolla säästetään yhteiskunnan varoja noin 2 miljardia euroa. Omaishoito on olennainen osa ikäihmisten hoivaa ja hoitoa. Keskustan mielestä omaishoidon tuki on siirrettävä Kansaneläkelaitoksen vastattavaksi, jotta omaishoitajat olisivat tuen saannin suhteen tasavertaisessa asemassa keskenään riippumatta kotipaikkakunnastaan.

Hallitukselta oli suuri virhe, että siltä ei löytynyt tahtoa tehdä samaan aikaan vanhuspalvelulain kanssa päätöstä omaishoidon Kela-siirrosta. Arvoisa hallitus, miksi ette tehneet päätöstä tästä? Nyt ministeri täällä omassa vastauksessaan kertoo, että ei edes ole suunnitelmissa, ei aiotakaan edes selvittää tällaista vaihtoehtoa. Kuka siellä jarruttaa? Ministeri Guzenina-Richardson, ikäihmisille ja keskustalle ei riitä vastaukseksi, että olette asettanut työryhmän, jossa kehitetään omaishoitoa kansalliselta pohjalta. Se ei meille todellakaan riitä. Myös omaishoidon tuen verottomuutta te olette, ministeri Guzenina-Richardson, täällä markkinoinut ja lupaillut, mutta missä viipyy päätös siitä?

Omaishoidon arkea on tuettava kotipalveluilla, kuten siivous-, kuljetus- ja asiointiavulla, hoitajan lomittamisella ja virkistyspalveluilla. Palveluseteli, kotitalousvähennys, kotipalveluyrittäjyys ja kolmas sektori voivat tuoda apua omais- ja perhehoitoon ja ylipäänsä kotona asuvien ikäihmisten arkeen. Sekä maaseudulla että kaupungeissa tarvitaan uusia malleja, esimerkiksi kylätalkkaritoimintaa ja muita kotiin saapuvia auttavia käsiä, ikäihmisten arjen sujumiseksi. Työssä käyvien omaishoitajien asemaa on parannettava. Miten toimisi osa-aikainen omaishoitajuus yhtenä mallina? Miten työssä käyvien omaishoitajien tuki ja virkistys aidosti järjestetään? Miten työsopimuslain muutos omaishoitoon osallistumiseksi on käytännössä toteutunut?

Arvoisa puhemies! Lainsäätäjän on nähtävä sinne saakka, missä lakeja toteutetaan. Yksinkertainen neuvo meille kaikille on, että teemme ikäihmisille sellaisen lain, jonka nojalla toivoisimme itseämme hoidettavan. Käsi sydämelle, edustajat: oletteko varmoja, että valtio antaa nyt riittävästi rahaa ikäihmisten hyvään hoivaan ja että vanhuspalvelulaki turvaa jokaiselle ihmiselle arvokkaan ikääntymisen? Minä en ole tästä vakuuttunut, joten kannatan edustaja Rehulan tekemää ponsiesitystä.

Erkki Virtanen /vas(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Urho Kekkonen sanoi aikoinaan yöpakkashallituksen nimityspuheestaan, että se oli huonoin puhe, minkä hän on ikinä pitänyt, eikä asiassa auta yhtään, että se on muiden kirjoittama. Ministeri Guzenina-Richardson, äskeinen puheenvuoronne oli ehkä paras, jonka olette ikinä pitänyt, vaikka se onkin koko hallituksen kirjoittama.

Puheenne osoitti vakuuttavasti, mikä on se hallituksen yhteinen tahto, joka tarvitaan turvaamaan jokaiselle suomalaiselle hyvä ja arvokas vanhuus ja sen edellyttämä hoiva ja hoito. Viimeistään nyt pitäisi olla selvää, ettei vanhuspalvelulaissa ole kysymys vain mitoituksen desimaaleista eikä vain kotihoidon turvaamisesta tai vain omaishoidon tuesta. Näistäkin toki on kyse, mutta ennen kaikkea on kyse ikääntyvien ihmisten hyvinvoinnin kokonaisuudesta.

Tämän ymmärryksen lisääntyminen tulee todella tarpeeseen. Se asettaa oikeisiin mittasuhteisiin vanhuspalvelulaista viime aikoina käydyn keskustelun. Pelkästä julkisuudesta on perustellustikin voinut syntyä käsitys, että koko lain ainoa sisältö on henkilöstömitoitus. Toki kyse voi olla aidosta tietämättömyydestäkin; kuinka moni tässä salissa lehterit mukaan lukien tiesi ennen äskeistä ministerin puhetta, mitä laissa oikeasti on tarkoitus säätää?

Arvoisa puhemies! Nostan lain kokonaisuudesta esiin vain yhden mutta sitäkin tärkeämmän asian. Laissa tullaan säätämään, että kunnan on järjestettävä yhdessä ikääntyvän henkilön kanssa hänen palvelutarpeensa kartoitus. Sen tulosten pohjalta on laadittava palvelusuunnitelma, jossa määritetään palvelutarpeet ja se, miten niihin vastataan. Vasemmistoliiton eduskuntaryhmä pitää välttämättömänä, että näin syntyvä oikeus suunnitelmaan kirjattuihin palveluihin kirjataan erittäin vahvana myös lain pykäliin. Tämän oikeuden toteutuminen mittaa koko vanhuspalvelulain onnistumista merkittävästi paremmin kuin esimerkiksi pelkkä henkilöstömitoitus-ten toteutuminen.

Kunnat turvaavat vanhuspalveluiden saatavuuden parhaiten toteuttamalla tulevan vanhuspalvelulain koko sisällön mahdollisimman hyvin. On huolehdittava, että palvelutarpeen arvioinnit tehdään kattavasti, palvelusuunnitelmat vastaavat aidosti ikääntyvien hyvän elämän turvaamisen tarpeeseen ja osaavia vanhushoitajia on riittävästi huolehtimassa palvelusuunnitelmien toteutumisesta.

Arvoisa puhemies! Vanhuspalvelulaista on keskusteltu mantranomaisesti ainakin vuodesta 2006, jolloin teimme edustaja Martti Korhosen kanssa vasemmistoliiton ryhmäaloitteet lain säätämisestä. Parhaan kuulemani puheenvuoron siinä keskustelussa on käyttänyt työkseen vanhuksia hoitanut kuopiolaisrouva, joka vaalipaneelissa kysyi, eikö Suomessa todellakaan enää pystytä pitämään vanhuksista huolta ilman, että siitä säädetään erillinen laki.

Valitettavasti näyttää, ettei aina pystytä. Ongelmaksi on muodostunut erityisesti vanhusten laitoshoito. Joko sitä ei ole tarpeeksi, tai hoitajien määrässä ja hoidon laadussa on tingitty. Liian monessa toimipaikassa hoitajia on liian vähän. Siksi tarvitaan myös ohjeistavia mitoituksia. Lain kirjaukset tulevat yhdessä budjettiriihessä sovitun vastuuttomien vanhuskuntien giljotiinin kanssa pitämään huolen siitä, että sanktioton vastuuttomuus tältä osin tulee päättymään.

Yhtä selvää on, että hoitajien riittävyys ratkaistaan kuntien valtuustoissa, ei budjettiriihessä tai täysistunnoissa. Valtiovalta voi enintään asettaa uhkasakkoja, mutta hoitajien määristä päättävät kuntien uudet, tulevat valtuutetut. Kyse on arvovalinnasta, ja niin heikko ei ole yksikään kunta, ettei se halutessaan pystyisi turvaamaan ja priorisoimaan vanhuksilleen inhimillistä hoivaa ja hoitoa. Kunnathan saavat ensi vuonna enemmän valtionosuuksia kuin koskaan aiemmin.

Arvoisa puhemies! Voin luvata, että jokainen vasemmistoliiton tuleva valtuutettu sitoutuu toimimaan sen puolesta, että 31.12.2014 jokaisessa toimipaikassa on vähintään seitsemän hoitajaa kymmentä hoidettavaa kohti.

Outi Alanko-Kahiluoto /vihr(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Vihreät ovat tyytyväisiä siihen, että laissa tullaan viimein säätämään ikääntyneiden toimintakyvyn tukemisesta sekä palveluista. Tuleva laki velvoittaa kuntia järjestämään riittävät ja laadukkaat vanhuspalvelut. Hyvä laitoshoito on tärkeää, mutta yhtä lailla tärkeää on huolehtia siitä, ettei muiden vanhuspalveluiden tasosta jouduta tinkimään.

Vihreät hakivat budjettineuvotteluissa välittäjänä ratkaisua, jossa sekä korjattaisiin laitoshoidon epäkohtia että parannettaisiin kotihoidon ja omaishoidon laatua. Tämä tavoite saatiin läpi. Olimme myös päättämässä tärkeistä lisämäärärahoista omaishoitajien työn helpottamiseksi.

Arvoisa puhemies! Vihreät kannattavat vastuullista hyvinvointipolitiikkaa. Panostaminen myös vanhuspalveluissa ennaltaehkäisyyn ja varhaiseen tukeen on juuri sitä. Mitä aikaisemmin ihmisen hätä tunnistetaan ja hän saa apua, sen paremmin ihminen voi. On tärkeää, että jokainen vanhus voi tuloistaan riippumatta luottaa saavansa apua ja hoitoa silloin, kun hän sitä tarvitsee.

Uusi laki tuo merkittäviä parannuksia juuri ennalta ehkäisevään hoitoon — siihen, että vanhukset pystyvät elämään mahdollisimman pitkään hyvää elämää omassa kodissaan. Suurin osa vanhusten tarvitsemista palveluista on nimenomaan varhaisia perusterveydenhuollon palveluita: kuntoutusta, terveystarkastuksia ja lääkärikäyntejä. Jos hoitoketjun alkupäähän panostetaan, voi tarve laitoshoidolle lykkääntyä.

On tutkimuksellista näyttöä siitä, että ikäihmiset hyötyvät oikea-aikaisesta kuntoutuksesta. Kelan kuntoutuksen yläikäraja on nyt 65 vuotta. Vihreiden mielestä sitä olisi perusteltua nostaa ainakin 68 ikävuoteen.

Asuinympäristön esteettömyyttä pitää parantaa sekä rakennettaessa uusia taloja että peruskorjattaessa vanhoja. Tuettuja asumispaikkoja tulisi voida tarjota nykyistä enemmän. Asumispaikan jonottaminen kolmekin vuotta on nykyään tavallista, eikä näin saisi olla.

Arvoisa puhemies! Kaikille on taattava mahdollisuus osallistumiseen ja aktiiviseen kansalaisuuteen ikään katsomatta. Itsenäinen selviäminen sekä mahdollisuus tehdä omaa elämää koskevia päätöksiä parantavat iäkkään ihmisen elämänlaatua.

Hyvinvoivat vanhukset ovat voimavara, johon kuntien kannattaa panostaa. Monissa kunnissa onkin satsattu ikäihmisille suunnattuihin palvelukeskuksiin. Palvelu- ja virkistyskeskukset tarjoavat erilaisia harrastus-, kulttuuri- ja liikuntapalveluita. Esimerkiksi Helsingissä Riistavuoren palvelukeskuksessa kuntoutuksella on iso rooli: ikäihmisten henkistä, fyysistä ja sosiaalista vireyttä ja toimintakykyä pyritään tukemaan ja ylläpitämään.

Toimimaton vanhustenhuolto kaatuu usein naisten päälle: riittämättömän henkilömitoituksen vuoksi kärsivät hoito- ja hoivatyöntekijät ovat pääsääntöisesti naisia. Omaishoitajien jaksamista on tuettava takaamalla heille riittävästi lomaa ja vapaapäiviä. Nykyisellään omaishoidon tuen myöntämisessä on kuntakohtaisia eroja, mikä asettaa kansalaiset keskenään epätasa-arvoiseen asemaan. Omaishoidon tukipäätösten siirtäminen Kelan vastuulle takaisi omaishoitajille tasa-arvoisemman kohtelun asuinpaikasta riippumatta.

Arvoisa puhemies! Huolestuttavaa vanhuspalveluitakin silmällä pitäen on verorahojen karkaaminen hoivabisneksen myötä ulkomaille, kun monikansalliset yhtiöt valtaavat kuntien kilpailuttamia hoiva- ja hoitopalveluita. Hoivayhtiöitä siirtyy jatkuvasti ulkomaisten pääomasijoittajien omistukseen. Jo nyt kolme suurinta vanhusten asumispalveluja tuottavaa yritystä on ulkomaalaisomistuksessa.

Hoivabisnekseen on pystyttävä puuttumaan. On pöyristyttävää, että monikansalliset yhtiöt pääsevät tekemään voittoa suomalaisten terveydenhoidolla samalla, kun valtio menettää suuria summia verotuloja, joilla juuri voitaisiin kustantaa parempia hyvinvointipalveluita. Jos monikansalliset yhtiöt pääsevät liikaa valtaamaan hoiva- ja hoitomarkkinoita, ne takuuvarmasti nostavat ennen pitkää myös hintojaan.

Nykyinen järjestelmä mahdollistaa verokilpailun kansallisten lakien avulla, ja verot tuloutetaan sinne, missä verotus on keveintä. Tämänkaltaiselle verokilpailulle on tehtävä loppu. EU:lle on annettava riittävästi valtaa puuttua verokilpailuun. Vain se on riittävän suuri toimija, jotta saamme yhteiset pelisäännöt ja lisää avoimuutta yritysverotukseen. Verokilpailun vaikeuttamiseksi vihreät vaativat yritysverolle vähimmäistasoa.

Arvoisa puhemies! Ennen päätöstä lain tarkasta sisällöstä on tärkeää arvioida lain vaikutuksia. Tarvitsemme tietoa siitä, miten laki ja mahdolliset hoitajamitoitukset tulevat vaikuttamaan kuntiin, kotihoidon tasoon, omaishoitajien tilanteeseen jne.

Kunnat eivät yksin selviä lain antamista uusista velvoitteista, vaan valtion on osallistuttava niiden rahoitukseen. Vanhuspalvelulain toteutuminen vaatii riittävän henkilömitoituksen ja muun panostuksen niin laitoshoidon kuin kotihoidonkin puolelle. Hoivatyön houkuttelevuutta täytyy lisätä, sillä se on koko toiminnan jatkuvuuden elinehto. On tärkeää, että arvokasta hoivatyötä tekevien jaksamisesta huolehditaan, sillä ilman heitä meillä ei olisi vanhustenpalveluita ollenkaan.

Ulla-Maj Wideroos /r(ryhmäpuheenvuoro):

Ärade talman, arvoisa puhemies! Det intressanta med interpellationen vi i dag diskuterar är att den anmärkningsvärt nog stöder regeringens grundläggande värderingar i fråga om äldreomsorgen. Det är knappast någon hemlighet att vi som bärande princip vill se den enskilda människans behov i alla situationer. Strukturer behövs, men en politik som inte förmår se individen framför systemet är en politik som inte bara är förlegad, den är också omänsklig och ineffektiv.

Vi vill också alla att det ska finnas tillräckligt med kunnig och utbildad personal i vården. Trivseln på jobbet ökar då arbetsmängden inte känns övermäktig och personaldimensioneringen är rätt. Det är viktigt att det på arbetsplatsen finns tid för att faktiskt byta några vänliga ord såväl med klienter och anhöriga som med kollegerna. Utöver det vill vi alla utveckla alternativa vårdformer, vårdformer som passar olika människors situation, vare sig det är fråga om hemvård, serviceboende eller vård på en hälsocentral.

Vår gemensamma vilja sträcker sig också till att önska oss tillräckliga ekonomiska resurser för att se till att vars och ens rätt till vård på bästa sätt också kan omsättas i praktiken. Kort och gott, vi vill att respekt för människan ska vara det ledande ordet i vår politik.

Arvoisa puhemies! Hallitusta ja oppositiota erottavat raja-aidat ilmenevät lähinnä näkemyksenä siitä, miten voimme ja kykenemme saamaan aikaan sitä hyvää, mitä haluamme toteuttaa. On myös syytä selkeästi korostaa, että todellisuus ei todellakaan ole niin synkkä kuin välikysymyksen tekijät haluavat väittää. Maamme vuodeosastoilla työskentelee uskomattoman osaavaa henkilöstöä, jota arvostetaan, ja meillä on erinomaisia hoitokoteja ja tarpeisiin sopeutettuja kotipalveluja saatavana.

Lisäksi hallitus on päättänyt lisätä vanhustenhoidon määrärahoja ja edennyt suuntaan, jolla vahvistetaan ikäihmisten oikeuksia vanhuspalvelulailla. On paikallaan tunnustaa edistysaskeleet ennen kuin ryhdytään miettimään puutteita, joita myös kieltämättä on. Ruotsalaisen eduskuntaryhmän mielestä olemassa olevat epäkohdat voidaan korjata toisaalta muuttamalla ajattelutapaamme, toisaalta arvioimalla ja kehittämällä rakenteita.

Voimme aloittaa kysymällä itseltämme, miksi Suomessa hoidetaan ihmisiä pidempään sairaaloissa kuin missään muualla Euroopassa. Eikö tämä viittaa siihen, ettemme jostakin syystä pysty sijoittamaan ihmisiä oikeaan hoitopaikkaan? Ehkä meidän järjestelmäämme leimaa läpeensä laitosajattelu, vaikka itse asiassa annos avohoitoajattelua sen sijaan tekisi meille hyvää. On myös tärkeää pitää huolta siitä, että perusterveydenhuolto toimii optimaalisesti ja että tiedonkulkua eri terveydenhuollon yksikköjen välillä kehitetään.

Tässä olisikin paikallaan, että ei pelkästään vaihdettaisi raidetta, vaan muutettaisiin myös suuntaa. Vanhusten laitoshoitoajan minimoimiseksi on torjuttava vanhojen ihmisten yksinäisyyttä ja ylläpidettävä heidän toimintakykyään. Vanhusten edellytyksiä kotona asumiseen on myös parannettava kehittämällä palvelusetelijärjestelmää niin, että vanhukset voivat niiden avulla ostaa ja valita palveluita haluamallaan kielellään esimerkiksi. Kukaan ei kiellä, että resurssit ovat tarpeen, jotta vanhustenhoito olisi toimivaa. Samanaikaisesti meidän on syytä olla tietoisia siitä, että toinen ajattelutapa ja uusi suhtautuminen ei automaattisesti vaadi enemmän rahaa.

Keskusta vaikuttaa valitettavasti kiinnittävän niin paljon huomiota rahaan, että uusi ajattelu jää kokonaan varjoon. Oppositiota kuunnellessa saa joskus sellaisen vaikutelman, että kuntien talous olisi yksittäinen, erillinen ilmiö. Todellisuus on kuitenkin se, että kuntien talous on osa koko maan taloutta, ja koko maan talous on osa Euroopan taloutta ja globaalia taloutta. Vahva konsensus vallitsee siitä, että talouskehityksen näkymät eivät ole tällä hetkellä erityisen valoisat, eikä mikään vastuullinen hallitus voi luvata kovin paljon enemmän rahaa kunnille juuri nyt. Ratkaisuja on haettava jostain muualta.

Ärade talman! Svenska riksdagsgruppen anser att en bra servicenivå måste bygga på en stark offentlig sektor som kan konkurrera med internationella bolag som gärna vill komma in på servicemarknaden. Det är bara med starka primärkommuner det här fungerar, så att kommunerna faktiskt har möjlighet att välja själva, producera eller köpa tjänster enligt sina egna villkor. När det gäller serviceproduktionen måste vi också kunna ge de allmännyttiga samfunden en viktig ställning.

Om kommunerna inte har den faktiska kapaciteten att erbjuda konkurrenskraftiga alternativ eller att i upphandlingen lägga större vikt på kvalitetskriterierna, blir det i sista hand invånarna som lider i form av sämre service. Speciellt med tanke på äldrevården är det här något att ta på allvar. För att kunna erbjuda alternativ, behöver vi alltså starka primärkommuner.

Ärade talman! Till sist, med den nya lagen om äldreomsorg kommer vi att ha en mycket bra grund att bygga vidare på, uttryckligen bygga vidare på. Samtidigt vet vi att det bara är ett första trappsteg och för att ytterligare stiga till en högre servicenivå måste bygget fortsätta. Det behövs alltså uppföljning och med största sannolikhet en revidering av lagen om några år. Men början är bra och det arbete som gjorts är värt beröm.

Genom att fortsätta med en politik som betonar respekten för de enskilda människornas behov kan äldreomsorgen bli ännu bättre i vårt land. Regeringen är på rätt väg och åtnjuter svenska riksdagsgruppens förtroende.

Leena Rauhala /kd(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Keskusta lähestyy ikäihmisten palveluita aivan oikeasta näkökulmasta välikysymyksessään. Jokaisella suomalaisella tulee olla oikeus arvokkaaseen vanhuuteen, aivan kuten kysymyksen perusteluissa todetaan. He ovat myös oikeassa siinä, että vanhusten hyvästä hoidosta ja asumisesta tulee keskustella kokonaisuutena. Sitä en kuitenkaan ymmärrä, miten keskustan edustajat voivat vähätellä hallituksen esitystä vanhuspalvelulaiksi, kun ottaa huomioon, ettei keskusta saanut kyseistä lakia aikaiseksi kahden edellisen hallituskauden aikana.

Välikysymyksessä todetaan, että hallitus riitelee pilkuista, kun pitäisi puhua kokonaisvaltaisesta hoidosta. Todellisuudessa laissa on kuitenkin laaja sisältö, jossa huomioidaan niin vanhusten laitoshoidon kuin kotihoidonkin tarpeet. Tämä monipuolisuus tekee laista vaikuttavan kokonaisuuden, jonka avulla voidaan päästä hoidon tasokkuuden ja laadun nostamiseen.

Arvoisa puhemies! Kristillisdemokraatit ovat pitäneet tärkeänä, että vanhuspalvelut järjestetään nimenomaan asiakkaan lähtökohdista käsin. Tämä on myös annettavan vanhuspalvelulain tavoite. Laissa on huomioitu palvelusuunnitelmat, jotka on tehtävä asiakkaan palvelutarvetta aidosti kuvaaviksi ja joissa näkyy toimintakykyä tukevat palvelut ja hoivan muodot. Ikäihmisen pitää saada palvelusuunnitelman mukaiset riittävät palvelut oikeaan aikaan. Pidämme tärkeänä, että vanhuksilla on mahdollisuus itse vaikuttaa hoitoihin ja palveluihin ja niiden valintaan. Uutta laissa on todella hyvänä asiana vastuuhoitajan nimeäminen, joka osaltaan tukee tavoitetta ikäihmisen tarvetta vastaavasta ja yksilöllisestä hoidosta.

Omaishoidon tarpeet, joita keskusta peräänkuuluttaa välikysymyksessään, sisältyvät kyllä lainvalmisteluun. Omaishoidon tukea koskevan lainsäädännön kehittämistä tehdään samanaikaisesti vanhuspalvelulain kanssa. Olemme tyytyväisiä siihen, että budjettiriihessä sovittiin 10 miljoonan euron lisäys omaishoidon tukipalveluihin ensi vuodeksi.

KD:n eduskuntaryhmä näkee, että kunnissa tulee ymmärtää omaishoidon inhimillinen arvo ja että kaikki omaishoitajat todella pääsevät tuen ja palvelujen piiriin. Tällä tavoin säästetään myös kalliimmasta laitoshoidosta.

Me kristillisdemokraatit olemme pitäneet tärkeänä, että lakiin tai asetukseen kirjattaisiin tarkka henkilöstömitoitus. Me emme ole tätä tavoitetta peitelleet, emmekä peittele sitä nytkään. Henkilöstömitoitus, joka perustuu 0,5 hoitajaan vanhusta kohden, takaa tyydyttävän hoidon tason ja poistaa pahimmat rimanalitukset. Hoidon hyvään tasoon vaadittaisiin se 0,7 hoitajaa jokaista hoidettavaa kohden. Pidän jälkimmäistä mitoitusta tavoittelemisen arvoisena. Vaikka tämä tavoite ei tässä laissa toteudu, pidämme kuitenkin lain yleishenkeä ja kokonaisuutta sellaisena, että voimme olla siihen tyytyväisiä.

Henkilöstön määrän ja mitoituksen lisäksi henkilöstön ammattitaidolla ja nimenomaan osaamisella taataan hoidon laatu. Laki tulee edellyttämään, että kunnat hankkivat riittävän määrän henkilöstöä, jolla on tarpeellista osaamista. Tämä sisältää muun muassa gerontologiseen hoitoon ja sosiaalityöhön, geriatriaan ja monialaiseen kuntouttamiseen liittyvän asiantuntemuksen lisäämistä ikäihmisten hoidossa. Pidämme siis erityisen tärkeänä, että laadun ja osaamisen lisäämistä pidetään esillä tätä lakia käsiteltäessä.

Hyvän hoidon lähtökohtana on hyvä johtaminen. Me emme voi ummistaa silmiämme sille, että laitoksissa ja muussa hoidossa on monella paikkakunnalla johtamisongelmia. Hyvällä johtamisella voidaan saada aikaan parempaa hoitoa ja olemassa olevien resurssien parempaa käyttöä ja kohdentamista. Tuleva vanhuspalvelulaki sisältää myös johtajanäkökulman ja sitä kautta ohjaa hoidon järjestävää tahoa panemaan työnjohdolliset asiat kuntoon.

Kristillisdemokraattinen eduskuntaryhmä näkee, että ikäihmisten inhimillinen hoito on erittäin tärkeä arvokysymys. Laadukkaan ja tarkoituksenmukaisen hoidon saaminen edellyttää vanhusten ja heidän omaistensa toiveiden kuulemista ja toteuttamista. Se vaatii myös riittävää resursointia ja osaamisen lisäämistä johtamiseen ja varsinaiseen hoitotyöhön. Monet niistä hyvistä tavoitteista, joita olemme ajaneet vuosikausia, ovat nyt tässä laissa. Tästä syystä annamme tukemme hallitukselle ja jatkamme työtä hyvän hoidon ja arvokkaan vanhuuden edistämiseksi.

Peruspalveluministeri Maria Guzenina-Richardson

Arvoisa puhemies! Edustaja Rehula, teidän puheenvuoronne oli perin hämmentävä. Vaikutti siltä, että te, edustaja Rehula, ette kuunnellut hallituksen vastausta, niin monta väärää väitettä siinä oli. Toisin kuin edustaja Rehula väitti, vanhuspalvelulaissa painopiste ei ole laitoshoidossa, ei ole ollut missään vaiheessa eikä tule olemaan. Hallituksen vastauksessa todettiin useaan otteeseen, että vanhuspalvelulain painopiste on nimenomaan kotiin vietävien palveluiden puolella. Näin on ollut nimeämäni vanhuspalvelulakia valmistelleen työryhmän esityksessä aivan alusta asti. Kotiin vietävät palvelut, kuntoutus, toimivat hoitoketjut, toimivat hoitopolut ja iäkkäiden oman äänen kuuleminen ovat vanhuspalvelulain ydin. Edustaja Rehula, jos teillä kuullun ymmärtämisessä on vaikeuksia, niin edustajien pöydille on jaettu hallituksen vastaus myöskin kirjallisena.

Edustaja Rehula totesi, että mikään desimaali ei takaa riittäviä hoitoja. Arvoisa edustaja Rehula, kuka niin on väittänyt? Vanhuspalvelulaki on hyvin laaja kokonaisuus, jossa otetaan huomioon ennaltaehkäisy, osallisuuden lisääminen, palveluiden saamisen vahvistaminen. Laissa huomioidaan myöskin hoitohenkilökunnan aseman parantaminen ja jaksaminen.

Edustaja Vehviläinen, te vähättelitte Elli Aaltosen vetämän kansallisen omaishoidon tuen työryhmän työtä. Tuo työryhmä tulee antamaan väliraporttinsa heti ensi vuoden alussa. Minä pitäisin sitä heidän työtään hyvin merkityksellisenä, koska he ottavat omaishoidon tuen ja omaishoidon siinä isona kokonaisuutena huomioon — ei niin, että paikkaillaan laastareilla vaan katsotaan kansallisesti kokonaisuutena tätä asiaa.

Perussuomalaisten Arja Juvonen, te totesitte, että iäkkäiden oma ääni ja heidän omaistensa ääni on otettava huomioon palveluissa. Tämä on kirjattuna lakiin, ja tämä on todella tärkeä asia. Jaan myöskin edustaja Juvosen näkemyksen siitä, että keskustapuolueella olisi ollut mahdollisuus parantaa niin omaishoitajien asemaa kuin säätää itse vanhuspalvelulaki niiden kahdeksan vuoden aikana, kun te olitte hallitusvastuussa pääministeripuolueena. (Välihuutoja keskustan ryhmästä) Vaikka kuntavaalit lähestyvät, on keskustan turha yrittää saada nyt Kataisen hallituksen aikana aikaansaatua vanhuspalvelulakia näyttämään huonolta asialta. Happamia, sanoi kettu pihlajanmarjoista.

Juha Rehula /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Arvoisa peruspalveluministeri, kauniita ja lämpimiä sanoja. Tässä tulee aivan liikuttuneeksi.

Keskustan eduskuntaryhmä kiittää siitä, että meillä on vanhuspalvelulaki käsittelyssä, mutta me emme voi käsittää sitä ihmisten sumuttamista sillä, että te kehutte lakia, joka on monipuolinen ja jonka keskeinen asia on se, että ihmisen on hyvä asua kotona, ja te väitätte, että vanhuspalvelut tulevat kuntoon tämän lain kautta — kun te samanaikaisesti hehkutatte uutta rahaa 150 miljoonaa euroa vuositasolla ja toisaalla vasen käsi ottaa 800 miljoonaa kuntien edellytyksiä tuon lain toteuttamiseen. Aivan käsittämätöntä!

Toisekseen, omaishoidon tuen kriteerit eivät yhtenäisty sillä, että laaditaan joitakin uusia selvityksiä. Kela-siirto on ainoa mahdollinen, ja te ilmoitatte nyt ykskantaan, että tämä hallitus ei sitä tee. Kiitos, arvoisa peruspalveluministeri, tästä tiedosta. Tämä tulee teitä vielä vastaan monta kertaa.

Anu Vehviläinen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On todellakin juuri niin, kuten tässä edellä Rehula sanoi. Te löydätte tämän teidän vastauksenne vielä monta kertaa edestänne. On hyvä, että siinä olette rehellisiä ja toteatte, että tämän hallituksen suunnitelmiin ei todellakaan kuulu omaishoidon tuen Kela-siirto. Te olitte sitä mieltä vielä vaalien alla, kaikki muut puolueet paitsi kokoomus, ja SDP:kin oikein tiukan kannan otti kesäkuussa asiasta, mutta nyt se ei enää kuulu edes teidän suunnitelmiinne. Jotenkin kyllä tässä kaipaan kansalaisille, äänestäjille jonkinlaista suojaa siitä, että mitä ennen vaaleja puhutaan ja mitä sitten täällä halutaan kaiken kaikkiaan sanoa.

Totean tästä raha-asiasta, että jos 150 000 ikäihmistä hoidetaan omaishoidon tuella kotona ja arvioidaan, että se tuo yhteiskunnalle säästöjä noin 2 miljardia euroa, niin eikö tämä yhtään teihin satu. Ettekö te ymmärrä sitä, että tässä olisi myös tähän pidempään tulevaisuuteen ja raha-asioihin ja julkiseen talouteen myös mahdollisuuksia?

Anne-Mari Virolainen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Keskusta peräänkuulutti sitä, että ihminen kohdataan ihmisenä eikä vain fyysisen iän perusteella. Siitä nimenomaisesti tässä laissa on juuri kysymys.

Tästä on aivan varmasti tulossa tasapainoinen kokonaisuus, jossa vahvistetaan vanhusväestön oikeutta saada niitä palveluita, kun se yksilöllinen palvelutarpeen analysointi on tehty. Siitä tässä on nimenomaan kysymys. Me ymmärrämme, että on paljon kuntakohtaisia eroja, on taloudellisia eroja ja on eroja hoitaa näitä asioita, mutta ei meidän tarvitse keksiä pyörää uudestaan, vaan me voimme ottaa oppia toisista kunnista.

Minulla on kädessäni Liedon kunnan ikäpoliittinen strategia vuoteen 2015. Me olemme tässä ottaneet kantaa kotihoidon mallintamiseen, ei niinkään rahalisäyksiin. Päivätoimintakeskus, joka on budjettilisäys — sen avajaisia vietetään muuten 15.10. — on omaishoidon palveluketjujen kehittämistä, muistiongelmaisten palveluketjuja. Kysymys on hyvin paljon myös niistä toimintatavoista, joita kunnissa on käytössä.

Anneli Kiljunen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Keskusta vaatii omaishoidon tukipalkkion siirtämistä Kelaan, mutta tosiasia on kuitenkin se, että tämä Kelaan siirto ei onnistu ennen kuin me olemme kehittäneet valtakuntaan yhtenäiset kriteerit. Näitä kriteereitä valmistellaan tällä hetkellä valtakunnallisessa ryhmässä, ja vasta sen jälkeen kun nämä kriteerit on pystytty tekemään ja on pystytty arvioimaan tämä kokonaisuus, pystytään katsomaan se, pystytäänkö mahdollisesti omaishoidon tukipalkkio siirtämään Kelaan vai onko se järkevämpi säilyttää kunnissa.

Omaishoitajien yhdenvertaisuuden näkökulmasta pelkkä palkkio ei tuo yhdenvertaisuutta, vaan siihen liittyvät vahvasti, liitännäisenä myös tukipalvelut, ja tämä kokonaisuus tuo yhdenvertaisuutta. Juuri tätä kokonaisuutta tämä omaishoidon valtakunnallinen kehittämisohjelma tekee, ja se tulee eduskunnalle käsittelyyn, ja siitä lähdetään sitten lainsäädäntöä viemään eteenpäin.

Arja  Juvonen  /ps (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Vanhuslakiin oli alun perin tulossa tämä hoitajan ilmoitusvelvollisuus, mikäli hän kohtaa siellä hoitotyön kentällä hoidon laiminlyöntiä tai potilaiden tai vanhusten kaltoinkohtelua. Ymmärtääkseni tämä pykälä on nyt poistettu sieltä lakiesityksestä, ja minä kysyisinkin, minkä ihmeen takia, koska hoitajana kokisin, että se valvonta on erittäin hyvää myös hoitajan tekemänä ja että sitä mahdollisuutta ei pitäisi viedä pois ja sitä rohkeutta sitten ilmoittaa niistä epäkohdista.

Sitten lisäksi tästä asetuksenantovaltuudesta haluaisin vielä kerran muistuttaa ja nostaa esille, että kun siellä lain sisällä se asetuksenantovaltuus ei velvoita antamaan sitä asetusta, ja kun se 0,5 ei ole ollut koskaan aikaisemminkaan hyvä, niin kuinka se sitten nyt tällä hetkelläkään voisi olla hyvä. Ihan suoraan kysyn: Uskotteko te nyt, hallitus ja peruspalveluministeri, todellakin, että vuonna 2015 tulee jonkunlainen asetus, ja miltä se tilanne näyttää sitten? Uskotteko, että nämä asiat paranevat nyt tässä muutaman vuoden aikana?

Annika Saarikko /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Vanhuspalveluissa ja tässä lainvalmistelussa puhutaan aika paljon sävyllä vanhuksen selviytymisestä. Ehkä meidän pitäisi alkaa käydä tätä keskustelua pikemminkin hyvästä elämästä. Suora siteeraus ministerin puheesta: "Niukkenevan työvoiman oloissa resursseja on jaettava siten, että samanaikaisesti kyetään sekä turvaamaan kaikille kansalaisille hyvät ja laadukkaat sosiaali- ja terveyspalvelut että vauhdittamaan tuotannon rakennemuutosta ja lisäämään innovaatiopotentiaalia."

Arvoisa peruspalveluministeri, teidän puheestanne ihminen oli aika kaukana. Minusta tämä teidän kokonainen lakiesityksenne ja tapanne esittää se, tämä käyty keskustelu henkilöstömitoituksesta, kohtelee ikäihmistä ikään kuin tuotantolaitoksen ja organisaation tapauskohtaisena kohteena, ei ihmisenä.

Erkki Virtanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Tämähän oli mielenkiintoinen teollisuuspoliittinen näkemys.

Omaishoidon tukeen tarvitaan kriteerit, sellaiset kriteerit, jotka takaavat sen, että jokaisessa Suomen kunnassa jokainen omaishoitaja saa tukea, vaikka kunnalta rahat loppuisivatkin. Jos niitä kriteereitä ei ole, on järkevintä siirtää koko apparaatti Kelalle. Mutta me olemme hallitusohjelmassa sopineet, että ne kriteerit laaditaan, ja kun ne kriteerit laaditaan, niin ei ole mitään perustetta siirtää omaishoidon tuen maksattamista Kelalle, koska kyllä se Kela tarvitsee ne kriteerit joka tapauksessa voidakseen maksaa niitä. Kysymys on siitä, miten parhaiten tuen maksu järjestetään, ja on pidettävä huoli, että niin käy.

Samalla kuitenkin haluan kiinnittää huomiota siihen, että on tietysti myöskin liioittelua kuvitella, että omaiset pystyisivät vastaamaan yksin vanhustenhoidosta. Se alkaa olla entistä vaikeampaa, kun ne omaisetkin ovat niin heikkokuntoisia. Siksi me tarvitsemme tämän lain kokonaisuuden, jota nyt ollaan säätämässä.

Outi Alanko-Kahiluoto /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Vihreät ovat erittäin tyytyväisiä siihen, että neuvotteluissa saatiin lisää määrärahoja vanhuspalveluiden parantamiseen ja omaishoitajien aseman parantamiseen.

Mutta jos katsotaan laajasta näkökulmasta hoiva- ja hoitopalveluita, niin kaikkein huolestuttavinta on kansalaisten eriarvoistuminen. Esimerkiksi se, että kansainväliset firmat valtaavat hoiva- ja hoitopalveluita, todennäköisesti palvelut tätä kautta myös ennen pitkää kallistuvat, verorahat karkaavat ulkomaille jne.: tämä on kaikki pois meidän hyvinvointivaltiomme rahoittamisesta.

Olisi kiinnostavaa kuulla, miten tästä laajasta näkökulmasta sosiaali- ja terveysministeriössä katsotaan sitä, miten terveyspalveluita pitäisi jatkossa kehittää, ja ennen kaikkea, miten monikanavaisuuden purku liittyy tähän kysymykseen. Nythän kunnissa esimerkiksi makuutetaan vanhuksia ihan väärissä paikoissa sen vuoksi, että kunnat välttelevät omaa vastuutaan vanhuksista ja yrittävät siirtää kustannuksia jonkun muun maksettavaksi, mutta yhteiskunta ei tästä mitenkään hyödy.

Astrid  Thors  /r(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies, värderade talman! Jag är mycket glad för att ministern tog upp att vi ska få ansvarspersoner i åldringsvården.

Minä tulkitsen, että ministeriö on myöskin tutkinut Suomalaisen lääkäriseura Duodecimin konsensuslauselmaa, jossa ehdotetaan nimenomaan näitä vastuuhenkilöitä. Mutta tässä he ehdottavat monta muuta viisasta asiaa ja muun muassa kuntoutusta intensiivisesti ja kohdennetusti, toteavat, että vuodepotilailta häviää 5 prosenttia lihasvoimasta vuorokaudesta. Ehkä tämä on syy siihen laitostumiseen, mihin edustaja Wideroos viittasi.

Onko teillä joko työryhmässä tai nyt tarkemmassa valmistelussa suosituksia tulossa siitä, miten nopeasti vanhusta, joka on joutunut sairaalaan, kuntoutetaan joko sosiaalisesti, fyysisesti tai psyykkisesti? Koska tässäkin on erittäin suuria eroja, erittäin suuria tasa-arvo-ongelmia kuntien välillä. Jos me saamme paremman kuntoutuksen, niin saamme myöskin sen omaishoidon ja kodinomaisen hoidon ja ehkä pystymme välttämään myöskin yksinäisyyttä, joka on niin monen vanhuksen ongelma.

Elsi Katainen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Hallitus leikkaa kunnilta miljardeja ja on siirtämässä hoitolaskun maksuja välillisesti vanhuksille itselleen. Hallitusohjelmaan on myöskin kirjattu, ja ministeri Risikko viime kaudellakin teki töitä sen eteen, että vanhusten palvelumaksuja yhdistettäisiin. Palvelumaksujen kirjo on kuntienkin välillä hyvin kirjava, ja kuitenkin olisi pidettävä nuo palvelumaksut todellakin kohtuullisina, koska hallitus ei todellakaan voi välillisestikään käydä vanhusten kukkarolla. Arvoisa peruspalveluministeri, tämä asia lienee nyt teidän kontollanne. Missä esitys palvelumaksujen yhdistämisestä viipyy?

Leena Rauhala /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämän lain hyvänä tarkoituksena on nimenomaan vahvistaa iäkkään henkilön mahdollisuutta itse vaikuttaa järjestettävien palvelujen sisältöön ja toteuttamistapaan ja myös päättää itseään koskevista valinnoista, että miten ja missä häntä hoidetaan. Tämä on mielestäni erittäin hyvä lähtökohta, erityisesti, jos ajatellaan, että kotipalvelua vanhukset haluavat, iäkkäät ihmiset haluavat olla kotona hoidettavana mahdollisimman pitkään. Mutta usein ongelmaksi kotipalveluissa tulee se, että hoitajan käynnit ovat melko hätäisiä, nopeasti suoritetaan tehtävät ja sitten sinänsä se vanhuksen kohtaaminen, inhimillinen kohtaaminen, saattaa jäädä. Samoin siinä saattaa jäädä vanhuksen toimintakyvyn ja koko tilanteen seuranta ja arviointi ja sitä kautta uudelleen ja uudelleen sen määrittäminen, minkälaista palvelua vanhus tarvitsee. Sen vuoksi pitäisin erittäin tärkeänä, että kun puhutaan mitoituksista, (Puhemies koputtaa) meillä olisi riittävästi hoitajia kotipalvelussa.

Markus Mustajärvi /vr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun arvioidaan sitä, riittävätkö kuntien rahat välttämättömään tulevina aikoina, pitää muistaa se, että kunnissa kuitenkin pelataan aina yleiskatteellisella rahalla. Mutta määrärahojen ja lainsäädännön rinnalla täytyy kyllä keskustella hoivahenkilöstön saatavuudesta ja jaksamisesta. Joissain kunnissa henkilöstön mitoitus on jo reilusti päälle tuon 0,5:n, esimerkiksi 0,8, ja samaan aikaan työntekijöitten sairastavuus voi olla reilusti yli 10 prosenttia. Eli se kertoo vakavista ongelmista: työn raskaudesta, siitä, että johtaminen ontuu, ja siitä, että työssäjaksamisen kanssa on vaikeuksia. Mutta kun hoitohenkilöstö, muun muassa se paljon puhuttu Sari Sairaanhoitaja, yritti sitten työtaistelutoimin parantaa työehtojaan, niin kokoomuksen johdolla pikapikaa säädettiin lakonmurtolaki.

Lenita Toivakka /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tapasin viikonloppuna ikäihmisiä Mikkelin torilla, ja he olivat kyllä kovasti kiitollisia siitä, että tämä vanhuspalvelulaki etenee. He olivat myös kiitollisia siitä, että se nimenomaan sisältää nyt monipuolisesti panostuksia kotihoitoon, kuntoutukseen, omaishoitoon ja myös laitoshoitoon, sitä unohtamatta, mutta erityisen paljon tuli kiitosta siitä, että nyt kotipalveluihin ja tähän ehkäisevään ikäihmisten hoivaan tulee panostuksia.

Nythän hallitus lisää tähän rahoitusta jo aiempaa enemmän, enemmän kuin hallitusohjelmaneuvotteluissa sovittiin: 10 miljoonaa ensinnäkin lisää kotipalveluihin ja vielä sitten 10 miljoonaa lisää omaishoidon tukipalveluihin, ja nämä ovat erittäin tärkeitä painotuksia vanhustenhoivassa, koska varmasti kaikki haluamme kehittää palveluita siihen suuntaan, että ehkäisemme ja vähennämme laitoshoidon tarvetta — mikä itse asiassa oli peruspalveluministerin asettaman työryhmänkin tavoitteissa, että pois, irti laitosvaltaisuudesta — ja että kykenemme auttamaan ihmisiä palveluin, asumaan ja voimaan paremmin kotona. Toivotan nyt menestystä (Puhemies koputtaa) sille työlle, että laki etenee pikaisesti kunnissa ja ikäihmiset saavat hyviä palveluita.

Merja Kuusisto /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On erittäin hyvä, että meillä on nyt mahdollisuus keskustella täällä yhdessä ikäihmisten hyvästä hoidosta ja palveluista sekä omaishoitajien tilanteesta.

Vanhuspalvelulain ehkä paras sisältö on se, että siinä kuunnellaan ihan oikeasti palveluja tarvitsevaa ikäihmistä ja myös heidän omaisiaan. Pidän erittäin tärkeänä, että ikäihminen saa oman hoitajan, jonka kanssa voidaan sitten laatia yhteinen hoitosuunnitelma, jossa sitten otetaan huomioon kaikki ne palvelut ja tarpeet, joita ikäihmisellä on. Erittäin hyvä on myös, että ikäihmisen omaiset voivat olla tässä prosessissa mukana. Pidän tätä erittäin hyvänä. Hyvä asia on myös, että asiaa seurataan, että kunnilla on velvollisuus seurata, että nämä hyvät hoitosuunnitelmat tehdään ja ne toteutetaan, ja niistä pitää sitten vuosittain kuitenkin antaa tilastot ja kertoa, miten kunta on toiminut. (Puhemies koputtaa)

Ikäihmisiä ylipäätään täytyy kunnioittaa, ja täytyy antaa heille se kiitos, ja meidän täytyy olla kiitollisia siitä, (Puhemies koputtaa) mitä he ovat elämänsä aikana tehneet työelämässä ja vielä sitten eläkkeelle jäätyään seuroissa sekä auttaneet omaisiaan ja hoitaneet lastenlapsiaan. He ovat suuri rikkaus.

Ari Jalonen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Vanhuspalvelulakia käsitellessänne te kiistelitte kylmistä luvuista ja päädyitte sitten kiistelyn jälkeen samaan lukuun, joka on jo nykyisinkin voimassa. Pelkään, että tämän kiistelyn alle te unohditte sen, että kyse on kuitenkin loppujen lopuksi ihmisestä ja inhimillisestä tarpeesta.

Haluaisin nostaa yhden pienen vaikkakin tärkeän ja henkilökohtaisen asian esille. Oletteko käsitelleet lainkaan vanhuksen kaipuuta aviopuolisonsa luokse eri hoitomuodoissa, (Välihuutoja vasemmalta) eli kun ihmiset joutuvat joihinkin hoitopisteisiin, heillä olisi oikeus olla aviopuolisonsa lähellä? Tämä sama asia koskee myös vammaisia. Tämän asian takia kannattaa pitää kyllä puheensa.

Aila Paloniemi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kodinomaiset hoito- ja hoivaratkaisut ovat aivan ilmiselvästi tulevaisuuden avainasia.

Perhehoidossa perhehoitajan kodista tulee vanhuksen koti. Pysyvän hoitajan ja perheenomaisen hoidon myötä vanhuksen yksilölliset tarpeet voidaan huomioida hyvin. Perhehoitaja tuntee vanhuksen elämänhistorian. Se auttaa ymmärtämään muun muassa dementoituvan vanhuksen yksilöllistä tilannetta ja tarpeita, ja kotiympäristö ylipäätään ja eläminen perheenjäsenenä tukevat jokapäiväisten arkitoimintojen säilymistä. Monet kunnat ovat ottaneet jo tämän uuden hoitomuodon palveluvalikkoonsa, mutta nyt, jotta perhehoitajia saataisiin lisää, tämä välimuotoinen palvelu todella tarvitaan meidän vanhuspalveluvalikkoomme. Nyt pitäisi saada se perhehoitolain kokonaisuudistus aikaiseksi, jossa esimerkiksi perhehoitajien sosiaaliturva laitetaan kuntoon.

Sari Sarkomaa /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kokoomukselle on erittäin tärkeätä, että me huolehdimme hyvin niistä sukupolvista, jotka ovat tämän itsenäisen isänmaan rakentaneet.

Olemme erittäin tyytyväisiä siihen, että vihdoin saamme vanhuspalvelulain. Se on tärkeä asia. Epäselväksi on jäänyt se, tukeeko keskustapuolue tätä lakia. Ymmärrän sen, että oli harmillista, että kun oli keskustajohtoinen hallitus useamman kauden, silloin tätä lakia ei saatu, mutta nyt pitäisi katsoa eteenpäin ja iloita siitä, että tämä laki on vihdoin saatu. Keskusta ei tiennyt, otetaanko velkaa enemmän vai vähemmän. Osaatteko te sanoa, kannatatteko tätä lakia vai ette? Haluan kyllä yhtyä siihen, mitä peruspalveluministeri sanoi: lukekaa, mitä ministeri sanoi. Todellakin lisäresursseja tulee. Laitoshoitoa, omaishoitoa ja kotipalveluita, kotihoitoa kehitetään niin, että painopisteenä ovat kotiin vietävät palvelut, ja todellakin lisärahaa tuli omaishoidon tuen kehittämiseen niin, että se olisi tasapuolisesti saatavilla. Eivätkö nämä ole hyviä asioita? Annatteko te tuen tälle uudelle laille vaiko ette?

Kimmo Tiilikainen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Keskustalle ihmisten yhdenvertaisuus on perusarvo, ja omaishoitajien ollessa kyseessä tuo perusarvo, yhdenvertaisuus, toteutuu, jos omaishoidon tuen kriteerit ovat yhtenäiset sen myöntämisessä, ja silloin täytyy Kansaneläkelaitokselle tuo omaishoidon tuki siirtää.

Viisi hallitusryhmää lupasi ennen vaaleja, että omaishoidon tuki siirretään Kelan maksatukseen. Ainoastaan kokoomuksen Katainen sanoi, että ei tipu. Nyt viisi muuta hallitusryhmää on ilmeisesti luopunut tuosta Kela-siirrosta. Erityisesti ihmettelen SDP:n kantaa. Teidän puheenjohtajanne Urpilainen vaati, että omaishoidon tuki on siirrettävä Kelalle. Ryhmäpuhujanne Kiljunen sanoi, että työryhmä selvittää ja ehkä, ja peruspalveluministeri sanoi, että ei tule. Siis kyllä, ehkä vai ei — mikä on SDP:n linja? Me haluamme omaishoitajille parempia palveluita ja jaksamiseen tukea. Mitä te tarjoatte? Ohjausryhmän väliraporttia.

Päivi Lipponen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämä on todella historiallinen hetki. Ministeri Guzenina-Richardson on tehnyt valtavan pitkän työn, käynyt perusteellisesti vanhuspalveluasiaa läpi, ja häneltä on nyt tulossa laki, jolla todellakin parannetaan sitä, että kotiin vietävän hoidon laatu nousee, omaishoitajien asema paranee ja myös laitoshoidossa olevat vanhukset saavat hyvää hoitoa. Tällä hetkellä monessa laitoksessa vanhukset joutuvat odottamaan hoivaa, henkilöstömitoitukset ovat liian pieniä. Nyt ollaan tehty historiallinen muutos — keskustapuolue oli kahdeksan vuotta pääministeripuolueena — nyt on tapahtunut muutos, ja me saamme vanhuspalvelulain voimaan, ja tästä alkavat paranemaan palvelut vanhuksille.

Pirkko Ruohonen-Lerner /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällä on käytetty monta hyvää puheenvuoroa siitä, kuinka omaishoidon tuen maksatusta pitäisi uudistaa.

Kansaneläkelaitoksen tekemän selvityksen mukaan omaishoidossa valtio säästää vuosittain laitoshoidon kustannuksia 2,8 miljardia euroa. Tämä säästö otetaan omaishoitajien selkänahasta. Se on väärin. Kelalla on kaikki valmiudet kohtuullisen valmisteluajan puitteissa ottaa omaishoidon tuen maksatukset hoitaakseen, jolloin kaikki kansalaiset, omaishoitajat, olisivat tasa-arvoisessa asemassa riippumatta siitä, missä kunnassa he asuvat. Kysynkin asianomaiselta ministeriltä: milloin mahdollistetaan se, että Kela alkaisi hoitaa omaishoidon maksattamisia, jolloin kaikki tuen saajat olisivat tasa-arvoisessa asemassa Suomessa riippumatta siitä, missä kunnassa asuvat?

Arto Satonen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällä varmaan ollaan yhteisesti sitä mieltä, että omaishoitoon on panostettava, millään muulla keinolla tästä ei selvitä — ja niin myöskin hallitus tekee. Mutta minun on kyllä hirveän vaikea ymmärtää sitä, että täällä ei pienintäkään luottamusta ole siihen, mitä kunnissa tehdään, ei pienintäkään: että siellä ajatellaan asiasta jo niin, että siellä ei osata edes laskukonetta käyttää, että ei edes sitä ymmärretä, että jos omaishoito on kuusi, seitsemän kertaa edullisempaa kunnalle kuin laitoshoito, vanhainkodissakin, ettei sitä siellä kunnissa osattaisi tehdä. Meillä ainakin Pirkanmaalla lähes valtaosa kunnista on jo siirtynyt siihen järjestelmään, että aina kun omaishoito korvaa laitoshoidon, on oikeutettu omaishoidon tukeen. Ja kun vielä saadaan nyt nämä yhteiset valtakunnalliset kriteerit, niin kyllä kai nyt kaiken järjen mukaan pitäisi jo tämän järjestelmän pelata, eikä kannata kiistellä siitä, mistä luvusta se maksetaan.

Mauri Pekkarinen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kehukaa vanhuspalvelulakia, mekin kehumme, mekin olemme siihen valmiita, mutta sanokaa samalla kertaa suomalaisille, että te leikkaatte kuntien valtionosuuksista 806 miljoonaa euroa siitä tasosta, millä oltaisiin vuonna 2013, jos ne vuoden 2011 perusteet olisivat edelleenkin voimassa. Näin leikkautuu myös vanhuspalveluista selvästi enem-män kuin erillistä rahaa vanhuspalveluun tällä ratkaisulla tulee. Pääministeri kertoi lauantain televisiolähetyksessä muutama viikko sitten, että kunnat saavat 150 miljoonaa euroa sellaista rahaa, mitä aikaisemmin ei ole ollut. Voi olla, että saavat, mutta toisaalta leikkaus vie niiltä enemmän kuin ne saavat.

Edustaja Juvonen ja vähän muutkin, edustaja Sarkomaa ja edustaja Lipponen, minä olin kaikki ne kahdeksan vuotta hallituksessa kahden viimeisen hallituksen kauden ajan. Minä kerron teille, että vuonna 2003, kun me tulimme hallitukseen, sosiaali- ja terveystoimen valtionosuudet olivat valtion budjetissa 2,735 miljardia euroa, ja kun me teimme viimeisen budjetin, se vastaava luku oli 5,875 miljardia euroa. Yli kaksinkertaistuivat näiden alojen valtionosuudet noitten kahdeksan vuoden aikana. (Puhemies koputtaa) Hakekaa Suomen historiasta vastaava kausi, (Välihuutoja) jolloin yhtä paljon (Puhemies koputtaa) on näihin asioihin Suomessa satsattu.

Jari Myllykoski /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kun kuuntelin peruspalveluministerin esittämää puheenvuoroa hallituksen vastaukseksi ja sen jälkeen edustaja Rehulan, joka oli ensimmäisenä allekirjoittajana tässä välikysymyksessä, niin tuli eittämättä mieleen, että on ollut aivan sama puheenkirjoittaja, puheenparret on vain käännetty positiivisesta negatiiviseen. Ministeri kertoi, mitä laki sisältää, mitä lakiin on liitetty ja mitkä ovat ne perusteet, millä ja mitenkä sitä pystytään kunnissa viemään eteenpäin. Ja kun Rehula käyttää puheenvuoron, hän kertoo aivan samoilla sanoilla, mitä ei ole ollenkaan tehty. Minä en tiedä sitten, mistä se väärinymmärrys ja tämä meidän näkemystemme niin suuri erilaisuus johtuvat, että kun me näissä asioissa jotakin sanomme, se täysin kiistetään tekemättömäksi. Minä ymmärrän, että tässä salissa tehdään politiikkaa, mutta jonkunnäköinen kohtuus pitäisi olla.

Ja edustaja Jaloselle: nimenomaan, tuo laki sisälsi niitä asioita, mistä te sitä moititte.

Anneli Kiljunen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Haluan sanoa nyt edustaja Satoselle sen, että valitettava tosiasia kunnissa on se, että kunnat ovat tämän määrärahasi-donnaisuuden takia yksipuolisesti lakkauttaneet omaishoidon tukipalkkioita, yksipuolisesti myöskin vähentäneet omaishoitajien tukipalveluja ja sitä kautta omaishoitajien tilanne kunnissa on heikentynyt. Eriarvoisuus kunnissa on siltä osin erilainen.

Sitten edustaja Tiilikaiselle tämän omaishoidon tukipalkkion siirtämisestä Kelalle: Meillä on tietenkin tahtotila siihen, että tämä yhdenvertaisuus tukipalkkion osalta toteutuisi, ja se on mahdollista siirtää myös Kelalle, mutta ei ehdolla millä hyvänsä. Keskusta viime kaudella ajoi omassa esityksessään, että omaishoidon tuki siirretään Kelalle ja se kytketään hoitotukeen. Tämän kytkennän seurauksena omaishoitajien tulotaso heikkenee 20 prosentilla tai 30 prosentilla riippuen siitä, miten se lasketaan omaishoitajista. (Puhemies koputtaa) Elikkä tällaista kytkentää me sosialidemokraatit emme missään tapauksessa hyväksy.

Kauko Tuupainen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Eläkeläisten kattojärjestön Eetun mielestä nykyisen voimassa olevan hankintalain mukainen suora kilpailu soveltuu erittäin huonosti sosiaali- ja terveyspalveluihin. Euroopan unionissa on paraikaa vireillä asiaa ohjeistava uusi direktiivi, mikä ei velvoita sosiaali- ja terveyspalvelujen kilpailutukseen nykyisessä laajuudessa. Kysynkin: voiko arvoisa ministeri harkita asiaa ja esittää joustoja hankintalain kansalliseen soveltamiseen Suomessa?

Timo Kalli /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Niin kuin tuli todistettua — kun sieltä huudettiin, että mitä keskusta teki — keskusta varasi kunnille selvästi enemmän rahaa kuin tämä hallitus ja keskustaa edeltäneet hallitukset. Mutta raha ei yksin riitä, vaan jos halutaan kotihoitoa ja omaishoitoa kehittää, se edellyttää, että resursseja ja painopistettä siirretään, mutta sen lisäksi tarvitaan palveluhenkisyyttä johtamiseen ja sellaista johtamista, jossa se kotihoito ja omaishoito nostetaan siihen arvoon, että ihmiset kokevat, että he antaumuksella ovat tekemässä sellaista työtä, joka on ihmisarvoista, joka korostaa vanhuutta. Tässä johtamismielessä tarvitaan uutta asennetta.

Peruspalveluministeri Maria Guzenina-Richardson

Arvoisa puhemies! Täällä salissa on nostettu paljon sellaisia asioita esille, jotka itse asiassa sisältyvät lakiin. Esimerkiksi edustaja Jalonen, te peräänkuulutitte, ja minun mielestäni aivan oikeutetusti, sitä, että meillä iäkkäät pariskunnat saisivat asua yhdessä niin, että heitä ei erotettaisi. Laissa on ihan oma pykälänsä, jossa näin todetaan, eli tämä asia on hoidossa.

Edustaja Paloniemi peräänkuulutti perhehoitolakia. Se ei ihan varsinaisesti tähän vanhuspalvelulakiin liity, mutta kyllä se on valmistelussa meillä sosiaali- ja terveysministeriössä, niin kuin olen edustaja Paloniemelle useaan otteeseen täällä salissa jo todennut, ja myöskin tuolla käytävän puolella.

Sitten edustaja Katainen kysyi palveluasumismaksuista, ja tämä on hyvin tärkeä asia. Meillä on nyt ensimmäinen vaihe alkamassa valmistelussa niin, että palveluasumisen maksuja koskevien muutosten valmistelu käynnistetään vielä tänä syksynä. Sitten on tulossa toinen vaihe, jossa toteutetaan terveydenhuollon yhtenäinen maksukatto yhdistämällä kunnallisen terveydenhuollon maksukatto ja lakisäätäisen sairasvakuutuksen lääkekustannusten vuosiomavastuuosuus. Tämäkin on ministeriössä aikataulutettu tulevaksi.

Sitten on kolmas vaihe, eli sosiaali- ja terveydenhuollon maksuja koskevat säännökset kootaan samaan lakiin. Ja kun tämä säädöshanke on hyvin laaja ja vaativa ja ministeriössä valmisteluresurssit ovat kuitenkin rajalliset, niin on arvioitu, että tämä koko valmistelutyö saataisiin valmiiksi niin, että vuonna 2014 olisi eduskunnalle esitettävänä tämä iso kokonaisuus.

Edustaja Satonen puhui hyvin viisaasti. Te nostitte esille juuri nämä kustannusvertaukset siitä, millä tavalla omaishoidon tukeen panostaminen kunnassa tulee edullisemmaksi kuin se, että ei auteta omaishoitajia jaksamaan, ei niitä tukipalveluita tuoda, ei vahvisteta näitä omaishoitajien vapaapäiviä. Monet omaishoitajat nimittäin ihan aidosti eivät uskalla pitää niitä vapaapäiviään, kun pelkäävät, millä tavalla sitten hoidettava tämän intervallijakson jälkeen palautuu sinne kotiin hoidettavaksi. Kun näitä kustannuksia on laskettu, niin haluan ne tässä kertoa teille kaikille. Kun omaishoidon tuen kustannukset keskimäärin kunnassa yhden omaishoidettavan pariskunnan kohdalla voidaan arvioida noin 13 000 euroon vuodessa, niin samaan aikaan, kun katsotaan laitoshoidon kustannukset vastaavasti, vanhainkotihoidon keskimääräinen bruttokustannus on noin 55 000 euroa vuodessa, josta asiakasmaksut kattavat keskimäärin 18 prosenttia. Eli kunnan päättäjillä on tässä kyllä hyvin olennainen päätäntävalta, millä tavalla myöskin kunnassa hoidetaan omaishoidon tukipalveluita ja omaishoidon tuen maksatusta.

Kun täällä nyt edelleen on jatkettu sitä, että teillä ei ole luottamusta Elli Aaltosen vetämän omaishoidon tuen kansallisen työryhmän työhön, niin aivan kuten täällä on salissa todettu, kyllä me tarvitsemme ne kriteerit. Oli se maksatus missä tahansa, niin silti me tarvitsemme yhtenäisiä kriteerejä valtakunnallisesti.

Edustaja Juvonen tiedusteli tästä hoitajien ilmoitusvelvollisuudesta. Nyt laissa itse asiassa on huomattavasti laajemmin otettu tämä ilmoitusvelvollisuus, niin että se koskisi kaikkia kunnan palveluksessa olevia ihmisiä. Jos havaitaan esimerkiksi kotihoidon puolella niin ikään, että siellä ei ole riittävästi tukea annettu tälle kotona asuvalle vanhukselle, niin siitä pitää esimerkiksi poliisin, palomiesten ja muiden kunnan työntekijöiden niin ikään tehdä se oma ilmoituksensa, niin että ei voi laiminlyödä tältä puolelta sitten sitä, mitä on huomioinut. Se pitää viedä eteenpäin ehdottomasti.

Asetuksesta te kysyitte, ja meillähän on hallituksen iltakoulussa ihan kirjallisesti sovittu siitä, että tämä asetus tullaan antamaan. Tämä on kuuden kohdan sopimus, jos tätä nyt voidaan sopimukseksi kutsua, ja täällä todetaan, että vuoden 2015 alussa annetaan valtioneuvoston asetus, jossa voidaan säätää tarkemmin muun muassa työntekijöiden määrästä suhteessa hoidettavien asiakkaiden määrään ja hoitoisuuteen, työntekijöiden pätevyydestä ja muista laatutekijöistä, joita voivat olla esimerkiksi nuo ruokailuvälit ja ulkona käynti. Mikäli ympärivuorokautisessa hoidossa ja hoivassa ei ole saavutettu suositusten mukaista vähintään 0,5:n henkilöstömitoitusta, kun sitä seurantaa sitten 2014 tehostetusti tehdään, niin säädetään vähimmäismitoituksesta valtioneuvoston asetuksella, siis vähintään 0,5:n tasolla.

Itse lähden siitä, että tuohon asetukseen täytyy kyllä saada niin paljon sellaisia elementtejä, ettei kertakaikkisesti huono hoiva olisi enää Suomessa ikinä, kuuna päivänä mahdollista.

Pääministeri Jyrki Katainen

Arvoisa herra puhemies! Kyllä hallitus tasapainottaa valtiontaloutta. Me leikkaamme ja nostamme veroja yhteensä noin 5 miljardin euron edestä tällä vaalikaudella tällä tietämällä. Me teemme sen sen takia, että pystyisimme taittamaan valtion ylivelkaantumiskehityksen. Tämän hetken tiedon mukaan me siinä onnistumme. Toivon mukaan se tieto vielä pitää paikkansa ensi keväänäkin. Osana tätä on myös kuntien valtionosuuksien leikkaus. Ei siitä mihinkään pääse. Ei se mikään salaisuus ole, se on käsitelty tässäkin salissa moneen kertaan.

Mutta kun katsomme, mitä rahoilla tehdään, niin nyt on ensimmäistä kertaa meillä käsillä vanhuspalvelulaki, jossa myös ohjataan lisää resursseja nimenomaan vanhustenhuoltoon ja säädetään sisällöllisiä tavoitteita siitä, mikä on hyvää hoitoa ikäihmisille: laitospalveluihin, kotipalveluihin, omaishoidon tukipalveluihin. Eli ei siitä päästä mihinkään, etteikö nyt olla ensimmäistä kertaa säätämässä tavoitteita hyvästä hoidosta ikäihmisille. Otetaan se ikäihminen yksilönä, yritetään kartoittaa hänen tarpeensa, aivan niin kuin keskustan ryhmäpuheenvuorossa aivan oikein todettiinkin.

Keskustan ryhmäpuheenvuoroa kun kuunteli, niin siinä oli paljon, siis todella paljon, semmoista, minkä voi täysin allekirjoittaa. Siinä oli hyviä tavoitteenasetantoja, hyviä konkreettisia esityksiäkin. Mutta sitten teillä se toinen puoli oli semmoinen, joka vei terää tästä tavoitteenasetannasta tai aidosta mielipide-erosta, koska te sanoitte, että mitään hyvää ei tehdä, kaikki menee väärin.

Edustaja Pekkarinen, äsken sanoitte, että te kannatatte vanhuspalvelulakia, toisin kuin ryhmäpuheenvuorossa ja muutamissa muissa kommenteissa on käynyt ilmi. Eli tämmöinen ylenpalttinen oppositiohenki, että kaikki on aina väärin ja mitään hyvää koskaan ei voi olla, vie aidosti terää siltä kritiikiltä tai sitten aidoilta mielipide-eroilta.

Tämän vanhuspalvelun sisältökeskustelu ja myös kuntien velvollistaminen tässä asiassa on mielettömän tärkeää senkin takia, että Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen arvion mukaan me tarvitsemme joka vuosi noin 13 000 uutta hoitohenkilöstön jäsentä sosiaali- ja terveyspalveluihin. Eli tuommoiset 10—15 vuotta täs- tä eteenpäin kokonaislukumäärä on noin 230 000—235 000 uutta työntekijää, joista noin 60 prosenttia on eläkkeelle siirtyneitä korvaavia ja 40 prosenttia uuden hoidon tekemiseen. Jo tämä velvoittaa myös kuntia arvioimaan, mikä on paras mahdollinen, kustannustehokkain tapa hoitaa ikäihmisiä.

Ihan viimeinen huomio omaishoidosta. Täällä paljon puhutaan omaishoidon tuesta, ja siinä on tietysti kaksi osaa, niin kuin edustajat hyvin tietävät. On tämä rahallinen tuki, johonka tämä keskustelu on nyt painottunut. Mutta jos kysyy omaishoitajilta tai hoidettavilta, niin uskoisinpa, että vielä tätä rahaa tärkeämpiä ovat ne tukipalvelut. Eli pääseekö hoitaja vapaapäivälle? Pääseekö hoidettava kuntoutukseen senkin jälkeen, kun hän on täyttänyt 65, jolloin Kela ei kuntoutusta korvaa? Nyt tällä lailla pyritään säätämään mahdollisuuksia ja asettamaan tavoitteita hyvälle kotihoidolle, hyville omaishoidon tukipalveluille. Se tukiraha on oma asiansa, siinä poliittisilla ryhmillä on erilaisia näkemyksiä. Niin kuin tässä ryhmäpuheenvuorossa todettiin: jos se vietäisiin Kelaan, kustannusarvio olisi noin 130—160 miljoonaa euroa. Jokainen voi sitten jakaa sen, kuinka paljon haluaa painottaa tätä tai kuinka paljon haluaa painottaa omaishoidon tukipalveluja, koska se palveluhan sille ihmisille on kaikki kaikessa. Se rahakaan ei korvaa sitä, jos ei jaksa hoitaa omaista, tai jos omainen, hoidettava, ei pysty pysymään siinä kunnossa, että hoitaja jaksaa kantaa huolta.

Arvoisa puhemies! Tämä on ensimmäinen kerta, kun me asetamme selkeitä tavoitteita ikäihmisten hyvälle hoidolle. Teemme vielä mittaristoja hoitoisuudesta, jolloin pystymme arvioimaan, missä resursseja tarvitaan, ja myös haastamaan kunnat siihen parhaaseen mahdolliseen laadulliseen kehittämiseen.

Annika Saarikko /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällä on nyt useissa puheenvuoroissa viitattu keskustan kantoihin. Tulkoon selväksi ja todettakoon, että ilman muuta keskustan mielestä on hyvä asia, että me olemme päässeet yhteiskunnassa tilanteeseen, jossa ikäihmisten tärkeästä asiasta puhutaan. Pidämme myös hyvänä, että saamme vihdoin eduskuntaan käsittelyyn lakiesityksen hallitukselta siitä, miten vanhuksia tässä maassa jatkossa kohdellaan.

Mutta yksi aihe, joka on ehkä jäänyt täällä salissa aivan turhan pienelle käsittelylle ja jonka peruspalveluministerikin ohuesti puheessaan totesi, liittyy siihen, että Suomessa eliniänodote kasvaa. Meillä on enemmän ikäihmisiä kuin koskaan. 20 vuoden kuluttua meillä on tuplasti enemmän yli 75-vuotiaita kuin nyt. Kun ajatellaan, että ihmiset eläköityvät päälle kuusikymppisinä, edessä on parhaimmillaan noin 25 vuotta hyvää, aktiivista elämää. Me olemme aivan turhaan kapeutuneesti keskustelleet nyt vain laitosvuosista, niistä elämän viimeisistä vuosista. Mikä on ministerin ja koko hallituksen kanta: mitä hallitus ja tämä yhteiskunta tarjoaa aktiivisen, hyvän ikääntymisen turvaksi eläkevuosista niihin vanhuuden viimeisiin päiviin?

Osmo Kokko /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On ollut pöyristyttävää seurata täällä, miten keskustelu on käynyt niin entisen hallituspuolueen kuin sitten toisten hallituspuolueiden kesken kiistelystä siitä, että mikä on tärkeää. On erittäin tärkeää, että vanhuspalvelulaki on, ja siinä suhteessa hallitukselle tunnustus. Myös hoitajamitoitukset ja muut asiat ovat tärkeitä, ja ne täytyy olla. Mutta ennen kaikkea painotan sitä asiaa, että tämä omaishoitosysteemi on siirrettävä Kelalle. Ihmettelen, miksi hallitus tässä panttaa näitä asioita, koska nyt on myös lukemilla osoitettu, että se on kaikella tavalla inhimillistä omaisten kannalta ja myös taloudellisesti yhteiskunnan kannalta.

Merja Mäkisalo-Ropponen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kotihoitoon panostaminen on tärkeää, mutta yhteiskunnassamme hoetaan myös mantraa, jonka mukaan kaikki ikäihmiset haluavat asua omassa kodissaan mahdollisimman kauan, mutta kukaan ei välttämättä ole kysynyt asiaa ikäihmisiltä itseltään. Onneksi tuleva laki pakottaa ottamaan ikäihmisten toiveet huomioon paremmin.

Meillä on tällä hetkellä kotona ikäihmisiä, jotka eivät enää haluaisi olla omassa kodissaan esimerkiksi yksinäisyyden tai turvattomuuden takia. Tällä hetkellä meillä on liian vähän välimuotoista asumista: senioritaloja, tehostettua palveluasumista ja ryhmäkoteja. Monessa kunnassa kotona asuu ihmisiä, joiden oikea paikka ei enää ole koti, ja toisaalta laitoshoidossa on ihmisiä, joiden ei tarvitsisi olla siellä, jos välimuotoisia hoito- ja asumispaikkoja olisi riittävästi.

Kysynkin ministeri Kiurulta: miten saataisiin kunnat rakennuttamaan erityyppisiä asuntoja sekä hoito- ja hoivayksiköitä ja järjestämään palveluja omana palvelutuotantona? Tällä hetkellä monikansalliset yritykset ovat valtaamassa hoito-, hoiva- ja asumismarkkinat, ja valitettavasti Ara rahoittaa näitä yrityksiä verorahoilla.

Inkeri Kerola /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ensinnäkin sellainen asia, että keskusta ei ole vastustanut tämän lain sisään tuomista, kunhan vain tietäisimme, mitä tämä laki sisältää, ja tietäisimme sen, mitä se mummo ja pappa saa siellä, missä hän apua tarvitsee, millaista se apu on tämän lain tulemisen myötä. Heitä eivät kiinnosta ne kymmenet miljoonat tai miljardit. Heitä kiinnostaa ainoastaan se konkreettinen apu, lisäturva, mitä tämän lain mukana tulee.

Arvoisa herra puhemies! Varmasti monet mummot kintaalla viittaavat tämän salin keskusteluille. He mittaavat sitä, kuinka yhteiskunta osoittaa kunnioitustaan vanhuksia tai ikäihmisiä kohtaan eri elämänvaiheissa.

Arvoisa puhemies! Kysymykseni kuuluu, kun tästä henkilöstöstä on puhetta: voidaanko nuorisotyöttömyyttä millään tavalla hyödyntää ohjaamalla lisähenkilöstöä näihin vanhuspalveluihin, vanhusten hoivaan, nimenomaan pienemmällä koulutuksella, pikakoulutuksella, nimenomaan niin, että nuoret tuntisivat myös vastuunsa tästä tehtävästään?

Sanni Grahn-Laasonen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ymmärtääkseni silloin, kun silloinen peruspalveluministeri Paula Risikko käynnisti tämän tärkeän vanhuspalvelulakihankkeen, siinä keskeisenä ajatuksena oli turvata ikäihmisille nimenomaan oikeus näihin laadukkaisiin palveluihin. Nykyäänhän tilanne on vähän päälaellaan, kun sosiaalihuoltolain mukaan 75 vuotta täyttäneellä on oikeus saada se palvelutarpeiden arviointi, mutta hänellä ei ole mitään oikeutta niihin palveluihin, joita katsotaan, että hän kuntonsa ja toimintakykynsä mukaan tarvitsisi.

Jossain vaiheessa tässä valmistelun myötä, kun ministeri vaihtui, sieltä lakiluonnoksesta katosi se oikeus palveluihin, ja haluaisin nyt varmistaa: onhan se siellä lopullisessa luonnoksessa ihan varmasti, jotta tämä kaikkein tärkein tavoite — että jokainen suomalainen voi luottaa siihen, ettei häntä vanhana jätetä hoivatta, että hänellä on niihin tärkeisiin palveluihin oikeus — sieltä löytyy.

Jari Leppä /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Jos joku on sitoutunut omaan tehtäväänsä, niin omaishoitaja: 24 tuntia vuorokaudessa työtä, jossa hän on mukana vähintään sielullaan ja sydämellään, ja lisäksi hän yhteiskunnalle säästää erittäin merkittävän summan rahaa joka ainoa vuosi.

Keskustan hallitustaipaleen aikana saatiin aikaan erillinen omaishoitolaki, saatiin aikaan lisävapaapäivät omaishoitajille. Luonteva jatko tälle kaikelle olisi nyt, arvon ministerit, se, että se omaishoito kerta kaikkiaan, niin kuin sen omaishoitajat itsekin haluavat, siirtyisi sinne Kelalle. En jaksa oikein ymmärtää näitä selvityksiä, joita täällä on kuultu, siitä, miksi sitä ei voida tehdä.

Kun täällä sanottiin, ettei luoteta. Keskustako ei luota kuntiin? Miten kävi esimerkiksi Vantaalla omaishoidon rahojen kanssa? Kyllä keskusta luottaa kuntiin, kun kunnat hoitavat sen. Sen vuoksi me, niin kuin edustaja Pekkarinen tuossa äsken totesi, merkittävällä tavalla panostimme kuntien mahdollisuuksiin hoitaa nämä tehtävät. Tehkää te nyt samoin.

Mika Niikko /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Edustaja Vehviläinen vaati kuluttajansuojaa äänestäjille, koska hallitus ei pidä vaalilupauksia nimeksikään. Totta puhut, ja äänestäjien kuluttajansuojaa käytetään neljän viikon päästä pidettävissä kuntavaaleissa, eikä se lupaa hyvää teillekään, edustaja Vehviläinen. Nimittäin taitaa olla niin, että ainoastaan perussuomalaisilla on napit tallella takeissa tässä salissa.

Kristillisdemokraatit ryhmäpuheessaan totesi vanhuslain valuvian. Hyvään hoivaan ja hoitoon tarvitaan 0,7 hoitajan henkilöstömitoitus 0,5:n sijasta. Tässä on — tai oli — se vanhuslain ydin, jota vanhukset odottivat.

Ministeri Guzenina-Richardsson, kysyisin teiltä avauspuheenvuoron korjausavustusosuudesta: Mainitsitte, että hallitus avustaa korjausavustuksin vanhusten ja vammaisten asuntojen korjaamista, liikkumisesteiden poistamista ja uusien hissien rakentamista. Miten tämä toteutuu, sillä tämä hallitus on leikannut asuntojen korjaus-, energia- ja terveyshaitta-avustuksia 2011 vuoden 90,5 miljoonan tasosta 40 miljoonaa euroa? (Puhemies koputtaa) Saavatko vanhukset riittävästi hissejä kotona asumisen mahdollistamiseksi?

Hanna Tainio /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Väestön vanheneminen on maailmanlaajuinen trendi, ja yhä useampi tänä päivänä syntyvä tyttölapsi elää jo vähintäänkin 100-vuotiaaksi. Mutta tärkeää ei kuitenkaan ole pelkkä elinvuosien määrä vaan nimenomaan niiden toimintakykyisten ja terveiden elinvuosien määrä, ja tähän myös tuleva vanhuspalvelulaki pyrkii vaikuttamaan.

Vaikka yhä useampi ikäihminen on terve, niin heidän joukossaan on kuitenkin paljon niin sanottuja monisairaita, jotka tutkimusten mukaan käyttävät säännöllisesti paljon lääkkeitä. Keskimäärin vanhukset, ikäihmiset, käyttävät kuutta eri lääkettä päivittäin. Siksi ei ole ollenkaan sama, minkälaista meidän lääkepolitiikkamme on. Se ei saa olla pelkkää säästöpolitiikkaa, vaan nimenomaan politiikkaa, joka auttaa näitä paljon lääkkeitä käyttäviä pitkäaikaissairaita ikäihmisiä. Sen lisäksi on myös tärkeää, että yhä enemmän lisäämme tietoisuutta lääkehoidosta: (Puhemies koputtaa) miten ne vaikuttavat ikäihmisiin. mitkä ovat niiden sivuvaikutukset… [Puhemies antoi puheenvuoron seuraavalle puhujalle.]

Tuomo Puumala /kesk(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Mitä meille on jäämässä käteen tästä vanhuspalvelulaista? Minusta tuntuu, että on pakko yhtyä siihen, mitä kokoomus tuolla käytävällä kuiskii, että lain valmistelu on ollut sekavaa ja että se on ainakin kaikilta osin kesken. Siihen lienee pakko yhtyä. Kun ajatellaan tuota prosessia, joka tässä käytiin, joka on kaiketi kaikkeudessaan aika surkuhupaisa näytelmä, jossa 0,7:ää heitettiin ilmaan, käytiin desimaalien kanssa paljon keskustelua, ja meille jäi käteen se, että 2015 ehkä saatetaan kirjata lakiin nykyinen, olemassa oleva tilanne, siis 2015 ehkä saatetaan kirjata lakiin nykyinen tilanne.

Puhemies! Päivän uutinen on ollut siinä, että peruspalveluministeri ei kannata Kela-siirtoa, siis tasavertaisia ja tasapuolisia oikeuksia kaikkialle Suomeen. Salista sitä kannatetaan, ainakin osittain, sosialidemokraattien rivistä, mutta ministeri ei sitä kannata, koska ei ole rahaa. Kaikilla omaishoitajilla ei saa olla eri puolilla Suomea samat oikeudet, koska ei ole rahaa. Se on päivän uutinen, valitettavasti.

Asunto- ja viestintäministeri Krista Kiuru

Arvoisa puhemies! Kiitän mahdollisuudesta avata hiukan monipuolisemmin vanhusten tulevia palveluita ja niiden tarvetta, nimittäin tosiasia on, että asuminen ja palvelut kyllä muodostavat sellaisen kokonaisuuden, jossa molemmat tukevat kotona asumista. Hyvillä asuinoloilla voidaan siis vähentää myös palveluiden tarvetta. Minusta on tärkeää lähteä siitä, että me tulemme kaikessa toiminnassamme ottamaan huomioon, että ikääntyneet eivät suinkaan ole yhteiskunnan marginaaliryhmä. Kysymys on hyvin vahvasta porukasta, 1,5 miljoonaa suomalaista on vuonna 2030 yli 65 täyttäneitä, ja on vähintäänkin ihmisoikeuskysymys, ellei myöskin yhteiskunnan kannalta vahva ikäpolvien välinen oikeudenmukaisuuskysymys, että jokaisella meistä on mahdollisuus asua mahdollisimman pitkään kotona. Tämä tulee ottaa tietenkin huomioon sekä tulevilla hallituskausilla että tällä hallituskaudella.

Omalta osaltani olen ryhtynyt asuntoministerinä käärimään hihoja, jotka hallitusohjelmassa jo merkiksi annettiin. Nimittäin hallitusohjelma lähti siitä, että myös ikäihmisten asumiseen pitää kiinnittää huomiota, ja näin ollen olemme juuri saaneet tuutista ulos ikääntyneiden asumisen kehittämisohjelman tämänhetkisen vedoksen, ja se on nyt lausuntokierroksella. Minä toivon, että kaikki edustajat kiinnittäisivät myöskin siihen huomiota, että se on tehty erittäin laaja-alaisesti, poikkihallinnollisesti. Ja minä pidän sitä pohjaa nyt hyvänä. Pitää katsoa, mitä sitten siihen vielä tarvitaan tässä poliittisessa käsittelyssä.

Päätavoite on se, että vuosina 2012—2030 pitää tehdä se suuri muutos siihen, että ihmiset pystyvät todella asumaan kotona. Tavoitteet, suunnitelma ja toimet: kaikki riviin, ja sitä kautta ymmärrämme, että tosiasiallisesti meidän 65—75-vuotiaat elävät hyvin hyväkuntoisina ja aktiivisina kansalaisina ja heillä on lupa odottaa tietenkin myöskin, että asumisen tarpeisiin vastataan. Tällä hetkellähän meidän suurin ongelma liittyy siihen, että meillä on hyvin laitoshoitopainotteisia kuntia, mutta toisaalta tavoite on se, että laitoshoito olisi vain noin 3 prosentin marginaalissa jatkossa ja mahdollisimman moni pystyisi asumaan kotona. Olisi hyvä, kun jopa 92 prosenttia yli 75-vuotiaista pystyisi asumaan mahdollisimman kauan kotona. Tätä me tavoittelemme kaikilta osin. Sitä kautta minusta tuo peruspalveluministerin upea, aivan loppumetreillä oleva vanhuspalvelulaki on tärkeä etappi, jotta tämä toteutuu.

Omalta osaltani olen valmis tekemään paljon töitä, että tätä esteettömyyttä me voisimme lisätä yhteiskunnassa, ja haluan teille, kansanedustajat, numeroina kuitenkin kertoa, mistä todellisuudessa on kysymys. Ensinnäkin meidän suuri haaste on se, että meidän asuntokannasta kaksi kolmasosaa on rakennettu 60—90-luvulla ja siellä on valtava korjaustarve. Siihen aikaan ei mietitty näitä esteettömyysasioita ihan samalla tavalla kuin nykyään, ja asuntokanta kuitenkin uusiutuu vain noin prosentin—puolentoista luokkaa, eli on valtava tarve parantaa esteettömyyttä asuinkannassa.

Toisaalta on huomioitava, että esteettömyys ei ole vain sitä, että onko asuinkanta kunnossa. Kyllä me joudumme katsomaan erityisesti kerrostaloasumisen puolella — siis noin 39,3 prosenttia suomalaisista asuu kerrostaloissa — siellä puolella on iso haaste se, niin kuin edustaja Niikko totesi, mihin me voimme rakentaa uusia hissejä. Meillä on 42 000 porraskäytävää, jossa ei ole hissiä, ja se on aika vakava kysymys silloin, kun me mietimme, mistä ne hissit sinne tulevat. Tätä kautta seuraava iso ongelma on se, että suomalaisista asuu kuitenkin kaikkein eniten ihmisiä pientalossa, ja näiden esteettömyyskysymys ei liity vain siihen, ovatko saniteettitilat tai ovenkarmit oikealla leveydellä, vaan kysymys on myöskin siitä, että noin 43 prosentilla ikäihmisistä on, kuulkaa, asuinalueellaan ruokakauppa, ja kyllä tämä kertoo siitä, että esteettömyys lähtee ihan näin yksinkertaisesta kaupan ja muiden palveluiden olemisesta saatavilla.

Arvoisa puhemies! Aivan lopuksi on hyvä vielä kertoa, minkälaisia tavoitteita on syytä panna riviin. Ensinnäkin iso asia on se, että meidän täytyy vauhdittaa hissien rakentamista. On selvää, niin kuin edustaja Niikko jo totesi, että me tarvitsemme lisää resursseja. Myöskin meidän täytyy lähteä siitä, että muistisairaat tarvitsevat aikaisempaa enemmän palveluasuntokantaa, ja sitä kautta Aralle pitää näitä resursseja pitkällä aikavälillä lisätä. Tarvitaan kuntien kokonaisvaltaisempaa suunnittelua, lisää teknologiaa, ja vielä pitää puuttua niihin epäkohtiin, (Puhemies koputtaa) joista äsken Mäkisalo-Ropponen käytti hyvän puheenvuoron. Olen itse valmiina talkoisiin. Mutta on hyvä vielä todeta, että asumisen ja hoidon eriyttäminen (Puhemies koputtaa) ei ollut ihan helppo kuvio, mutta ne on pidettävä erillään.

Sosiaali- ja terveysministeri Paula Risikko

Arvoisa puhemies! Todella täällä on ollut hyvä keskustelu tästä vanhuspalvelulaista. Vanhuspalvelulain valmisteluhan aloitettiin viime hallituskaudella, ja miksi se silloin aloitettiin? Siitä syystä, että pelkillä suosituksilla ei pärjätä. Meillä oli liian paljon laatupoikkeamia, ja sitten myöskin se, että meillä oli palvelutarpeen arviointi mutta ei oikeutta saada niitä palveluja.

Minun mielestäni tämä on erinomaisen hyvä asia, että tämä asia on nyt edennyt ja jokainen puolue oli sitä halukas edistämään, myös keskusta viime kaudella. Sitten myöskin hallitusohjelmaneuvotteluissa me saimme sovittua siihen rahoituksen. Se oli, kuulkaa, aikamoinen voimanponnistus, kun jouduttiin keräämään sisältä se rahoitus, ja silti kaikki puolueet olivat sen kannalla, ja minä olen todella ylpeä siitä.

Mitä tässä nyt on tapahtunut, niin minun mielestäni nyt erinomaisen hyvä, tasapainoinen laki sieltä on tulossa. Aivan niin kuin peruspalveluministeri tuolla kertoi, siellä erittäin hyviä asioita tuodaan. Kun se tulee tänne eduskuntaan, niin voitte olla aivan vakuuttuneita, että ne, mitä on toivottu, siellä laissa kyllä ovat.

Tuosta Kela-asiasta haluaisin nyt vain sen verran sanoa, että omaishoidon tuki jakaantuu palveluihin ja palkkioihin ja ensin pitää olla ne yhtenevät kriteerit. Se on hallitusohjelmassa ihan sanottu, että niitä yhteneviä kriteereitä tehdään. Se vaatisi jonkin verran nyt sitten rahoitusta. Jos sitä rahoitusta on, ilman sitä Kela-siirtoakin tämä sama tavoite voidaan saavuttaa. Joka tapauksessa ne palvelut jäävät sinne kuntiin, ei Kela palveluja järjestä, ainoastaan sen palkkion maksatuksen, jos siihen mennään. Mutta ensin meidän pitää saada ne yhtenevät kriteerit.

Kun lääkehoidon kokonaisarvioinnista täällä kysyttiin, niin vain totean, että lääkehoidon kokonaisarviointihan on tärkeä, ettei ole niitä päällekkäisiä lääkkeitä. Fimeahan on tehnyt ihan tällaisen lääketietokannan, jossa näkyy, mitkä ovat yhteensopimattomia lääkkeitä.

Sitten vielä totean lyhyesti, että meillähän on sosiaali- ja terveysministeriössä käynnistymässä myös ikääntymiseen varautuminen, ohjelma kestävästi ikääntyvälle Suomelle, jossa todella pohditaan, mitä pitää tehdä, että Suomi voi kestävästi ikääntyä. Siihenkin tuli täällä kysymyksiä.

Antti Rantakangas /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Asuntoministeri Kiuru kertoi täällä hyvin verbaalisesti ja monisanaisesti niistä visioista, mitä tulevaisuudessa pitäisi toteuttaa, mutta te jätitte mainitsematta teidän hallinnonalanne voimavarat.

Te jätitte mainitsematta sen, että 2011—2013 avustukset korjaustoimintaan tipahtavat 90,5 miljoonasta eurosta 50,5 miljoonaan euroon, 40 miljoonalla eurolla, juuri se raha, jolla voitaisiin näitten ikäihmisten asuntoja korjata, mahdollistaa kotona asuminen pidempään, voitaisiin rakentaa kerrostaloihin hissejä, jolloin myöskin siellä ylemmissä kerroksissa olevat ikäihmiset voisivat asua kotonaan. Tässä joutuu kyllä sanomaan hyvin suoraan ja selkeästi, että puheet ja teot ovat kahdesta eri maailmasta, aivan kahdesta eri maailmasta.

Keskustan tavoitteena on katsoa tätä ikäihmisten palvelua kokonaisuutena. Siihen kuuluu laitoshoitoa, (Puhemies koputtaa) mutta siihen kuuluu myös kotiin vietäviä palveluja ja ennen kaikkea myös omaishoitoa.

Kauko Tuupainen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puheenjohtaja! En kylläkään pyytänyt puheenvuoroa, mutta kiitoksia kuitenkin. (Välihuutoja) Äsken jäi ministeriltä vastaamatta siihen minun kysymykseeni tästä muuttuvasta lainsäädännöstä koskien hankintalakeja. Jos saisi siihen vielä vastauksen jommaltakummalta ministeriltä, niin me eläkeläiset olisimme tyytyväisiä.

Kari Uotila /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Vanhuspalvelulain sisällyttäminen hallitusohjelmaan oli vasemmistoliitolle suoranainen kynnyskysymys. Ellei vanhuspalvelulaista olisi tullut hallitusohjelmaan päätöstä, minun ja monen muunkin suhtautuminen koko hallitusratkaisuun olisi ehkä ollut toisenlainen. (Mauri Pekkarinen: Rahat vietiin pois saman tien!) Jos näin olisi käynyt, että vanhuspalvelulakia ei olisi tullut, niin myöskin välikysymys sen puuttumisesta olisi ollut paikallaan.

Mutta toisaalta myöskin tämä välikysymys on antanut hyvän mahdollisuuden valottaa, mitä on tulossa, kuinka monipuolinen ja hyvä lakikokonaisuus vanhusten palvelujen parantamiseksi on tulossa ehkä 3—4 viikon sisällä. Tämä on tosiaan tärkeä historiallinen uudistus, ja minä ainakin ja vasemmistoliiton eduskuntaryhmä olemme tosi tyytyväisiä, että tällainen uudistus on tänne taloon tulossa. Ne pienet kehut, mitä oppositiosta on tämän kokonaisuuden osalle tullut, mielellään myös vastaanotetaan.

Satu Haapanen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ihmettelen, mihin keskusta pyrkii tällä välikysymyksellään. Nyt kun asiat ovat menossa parempaan suuntaan, niin toivoisi sitten kaiken tuen tälle asialle. En voi välttyä siltä tunteelta, että välikysymys tämmöisenä vain lisää turvattomuutta ja huolta vanhusten ja heidän omaistensa keskuudessa.

Vanhuspalvelulaki on merkittävä edistysaskel vanhusten ja myöskin omaishoitajien kannalta, vaikka ei ehkä täydellisimmillään tällä hetkellä, mutta kuitenkin se edistää myös omaishoitajien turvaa ja vanhusten terveyttä ja hyvinvointia. On kuitenkin muistettava, että työ tehdään kentällä.

Kysyisin, arvoisa peruspalveluministeri, teiltä: Millä lailla varmistatte, että vanhuspalvelulakia noudatetaan kentällä? Arvioidaanko lain toteutumista myöskin muiden asioiden kuin henkilöstömitoituksen osalta? Sitten kysyisin vielä: kerätäänkö hyviä käytäntöjä mahdollisesti, jotta kunnissa voidaan ottaa opiksi, mitä muissa kunnissa vanhusten eteen tehdään?

Lasse Hautala /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kokoomuksen ryhmäpuheenvuorossa mainittiin, että Suomen Keskusta vähättelee vanhushuoltoon tehtäviä toimenpiteitä. Tämä on hämmästyttävä väite, koska kahden edellisen kauden aikana keskusta määrätietoisesti paransi vanhushuoltoon liittyviä asioita.

Ehkä on hyvä muistuttaa tässä yhteydessä, että ekaksi oli SDP mukana ja sittemmin oli kokoomus mukana hallituksessa. SDP:n kanta oli se, että kuntien on osoitettava riittävät varat ja resurssit palkkoihin ja henkilöstöön. Kuitenkin te hallituksessa leikkaatte yli 3,4 miljardia tällä kaudella kuntien valtionosuuksia. Eivät vanhuspalvelut voi olla mitenkään suojassa näiltä leikkauksilta.

Peruspalveluministeri sanoi suoraan vastauksessa, että hallitusohjelmaan ei sisälly Kansaneläkelaitoksen vastattavaksi tätä omaishoidon tukea. Mainitaan, että "hallitus kuitenkin tunnistaa tarpeen lisätä yhdenmukaisuutta". Tunnistaminen ei ole vielä mikään lupaus siitä, että asia hoituu.

Lea Mäkipää /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On todettava, että vanhuslaki on laitospainotteinen ja kokonaisuutena ristiriitainen: teoriassa toimii muttei käytännössä. Tavoitteena on hallituksella ja vanhuksilla, että laitospaikat vähentyvät ja kotona asuminen lisääntyy, mutta näin ei tule tapahtumaan. Tällä hetkellä on noin 30 000 omaishoitajaa, jotka saavat 300—700 euroa kuukaudessa, ja lisäksi on runsaat 300 000 ihmistä, jotka hoitavat vanhuksia, muita omaisia, vammaisia vapaaehtoisesti. Ei voi olla mitenkään niin, että tämä vanhuspalvelulaki on hyvä. Ihmettelen kyllä kokoomusta varsinkin, kun ei tässä yhteydessä otettu koko omaishoitoa käsiteltäväksi ja juuri maksatusten viemistä Kelaan, niin että omaishoito olisi todellinen vaihtoehto. Tietääkö hallitus, mitä on tulevaisuus vuonna 2030? Meidän väestömme vanhentuu, ja esimerkiksi dementikoita on jo 150 000 henkilöä, ja he vaativat lähes kaikki laitospaikkoja. Ei tätä nyt kyllä hirveän hyvin voi kehua tätä vanhuspalvelulakia. (Puhemies koputtaa)

Vielä pääministerille: kyllä raha on tärkeä, se, että he saisivat omaishoidossa muutaman satasen.

Johanna Ojala-Niemelä /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Tervehdin ilolla sitä, että vanhuspalvelulaki saadaan viimein säädettyä. Se, mitä kunnissa tarvitsemme, on matalan kynnyksen palveluun ohjausta yhdeltä luukulta. Kun tulee tämmöinen tilanne, niin on paikka, mihin tämä omainen ja vanhus voivat mennä. Siellä kartoitetaan palvelun tarve, niin kotisairaanhoito, siivous kuin muut palvelut, samalla asumisjärjestelyt käydään läpi, käydään läpi Kelan tuet, joihin tämä henkilö on oikeutettu, apuvälinetarve. Tarvitsemme sitä, ettei vanhusta pompotella luukulta toiselle vaan että kaikki nämä palvelut ovat saatavissa yhdeltä luukulta.

Samalla kun laadimme tätä tiukempaa sääntelyä, tarvitsemme myös parempaa valvontaa. Kysyisinkin ministeriltä: koska mahdollistetaan ennakolta ilmoittamattomat käynnit hoitolaitoksissa?

Markku Eestilä /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kiitän ministereitä, että tämä laki tulee nyt eduskunnan käsittelyyn.

Kotihoito toimii Suomessa hyvin, se toimii hyvin niillä resursseilla, mitä on käytössä, mutta ainakin itselläni on se käsitys, että kyllä nämä resurssit ovat selvästi alimitoitetut — melkeinpä sanoisin: joka puolella Suomea. (Mauri Pekkarinen: Niin, mutta niitä leikataan vielä vanhastaan!) Kysynkin peruspalveluministeriltä: kun nämä laatusuositukset kotihoidon kohdalla otetaan esille, niin millä tavalla niissä otetaan huomioon sairastavuusindeksi, sen lisäksi, mikä on kenties ikäihmisten lukumäärä, koska tämä sairastavuusindeksihän on hyvin erilainen eri osissa maata ja käsittääkseni se kyllä aiheuttaa hoidon tarpeeseen aika lailla muutoksia eri maakunnissa? Tämäkin pitäisi ottaa huomioon, kun näitä suosituksia tehdään.

Itse en kyllä ihan täysin käsitä sitä negatiivisuutta, mitä tässä salissa on, että väheksytään vanhuspalvelulakia. On täysin oikein, (Puhemies koputtaa) että tämmöinen laki otetaan nyt esille ja vanhuksien oikeuksia parannetaan.

Ari Torniainen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On tosiasia, että tarvitaan monenlaisia vanhusten hoitomuotoja ja omais-hoito tulee nostaa sille kuuluvaan arvoonsa.

Ministeri totesi tuossa, että hallituksen budjettiriihessä omaishoidon tukipalveluiden määrärahoja lisättiin 10 miljoonalla eurolla vuosittain. Uskon, että omaishoitajat haluavat nyt vilpittömästi tietää ja kuulla, miten tämä summa jaetaan kunnille ja miten varmistetaan, että kyseinen summa käytetään nimenomaan omaishoidon tukipalveluihin. Pyytäisin siihen vastausta ministeriltä.

Peruspalveluministeri Maria Guzenina-Richardson

Arvoisa puhemies! Koetan saada riittämään.

Täällä edustaja Saarikko viittasi tähän elin-ajanodotteeseen ja siihen todella positiiviseen asiaan, että suomalaiset elävät entistä pidempään ja ovat sitten rikkautena täällä niin lapsenlapsilleen kuin muille ihmisille — tämä on erittäin hyvä asia. Edustaja Saarikko kysyi, millä tavalla vanhuspalvelulaissa sitten huomioidaan tämä laajempi ikääntyneen väestön hyvinvointi ja terveyden ylläpitäminen. Se on todellakin täällä laissa. Niin kuin alkupuheenvuorossani totesin, tämä laki koostuu kahdesta osasta, joista toinen puuttuu nimenomaan siihen ikääntyneen väestön hyvinvointiin. Eli kun ihminen pääsee työeläkeikään, vanhuseläkeikään, niin siinä vaiheessa hän myöskin pääsee tämän lain piiriin, ja kunnalla on hyvin laaja velvollisuus ottaa huomioon niin järjestöt kuin yritykset kuin sitten se oma palvelutuotantonsa ja sitä kautta varmistaa, että siellä on terveyden edistämistä, tätä osallisuuden lisäämistä, kaikkia niitä mahdollisia toimia, joilla sitten pystytään pitämään meidän iäkkäästä väestöstämme parempaa huolta.

Tämä lakihan tulee tänne eduskuntaan jo nyt syksyllä käsittelyyn. (Inkeri Kerola: Milloin?) Siinä mielessä on hieman erikoista, että nyt laista, joka on tulossa ihan tässä lähiaikoina tänne eduskunnan käsittelyyn, keskusta tekee välikysymyksen. Ymmärrän hyvin, että monella edustajalla olisi kova halu päästä keskustelemaan itse lain sisällöstä ja pykälistä, mutta niinhän tullaan tekemään. Välillä tuntuu siltä, kun tätä keskustelua nyt täällä on kuunnellut, että etenkin te keskustalaiset politikoitte nyt asialla, josta te ette tiedä sisällöllisesti tuon taivaallista, ja yritätte levittää sellaista harhakuvaa, että kyseessä on jollain tavalla huono laki tai sellainen laki, joka ei huomioisi niitä asioita, joita tekin nostatte täällä esille. Toivon kovasti, että sitten kun täällä salissa itse laista tullaan käymään keskustelua, niin siinä vaiheessa annatte sitten hallitukselle tunnustuksen ja toteatte, että nämä teidän esittämänne dubiot ja muut epäilykset olivat turhia. Toivon todellakin, että rehteinä ihmisinä sanotte sen sitten suoraan myöskin täällä hallitukselle, kun tätä asiaa käsitellään varsinaisena esityksenä.

Edustaja Mäkipää kysyi omaishoitajien tilanteen parantamisesta. En tiedä, olitteko salissa, kun luin tuon ensimmäisen puheenvuoron. (Mauri Pekkarinen: Voisiko sen toistaa vielä? Tässä menisi aika mukavasti!) Siinä painotin kyllä hyvin voimallisesti nimenomaan omaishoitajien aseman parantamista. Tässähän on esimerkiksi yksi konkreettinen apu tulossa lain myötä, tämä vastuuhenkilö, joka on niin ikään omaishoitajien tukena siellä kotiin vietävien palveluiden koordinoinnissa ja sen turvaamisessa, että ne palvelut tulevat riittävällä tasolla, laadukkaina ja sellaisina, että molemmat, niin omaishoitaja kuin omaishoidettava, voivat kokea sen oman elämänsä arvokkaaksi ja kunnioitetuksi ja jaksamisensa turvatuksi.

Edustaja Grahn-Laasonen kysyi oikeudesta palveluihin. Se on juuri näin, niin kuin edustaja sanoi, että silloin kun työryhmä jätti minulle oman esityksensä vanhuspalvelulaiksi, he eivät olleet sisällyttäneet siihen niin vahvaa oikeutta palveluihin kuin itse olisin toivonut ja moni muukin olisi toivonut. Työryhmän esitykset ovat työryhmän esityksiä, ja on hallituksen tehtävä sitten parannella niitä työryhmän esityksiä. Niin tässäkin on tehty. Oikeus palveluihin on katsottu yhdessä oikeusministeriön kanssa ja Eduskunnan oikeusasiamiehen kanslian kanssa niin, että se on niin korkealla kuin vain lainsäädännöllä mahdollista on tehdä. Ja sekin varmasti sitten täällä salikeskustelussa...

...tulee edustajille ilmeiseksi.

Anu Vehviläinen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Totean sen, että keskusta kannattaa ehdottomasti vanhuspalvelulakia, mutta täällähän ei ole edes olemassa hallituksen esitystä (Välihuutoja vasemmalta) — meille on luvattu, että 18.10. se tulee — joten on turha sanoa, että emme kannattaisi sitä. Omassa ryhmäpuheenvuorossani totesin, että eduskunnassa pitäisi niiltä osin, missä on puutteita, sitä vielä parannella. Sekin on eduskunnan oikeus muuten, ministeri Guzenina-Richardson.

Sitten sanon kyllä teille: älkää te aina olko niin loukkaantunut milloin minkäkin työryhmän puolesta, nyt Elli Aaltosen työryhmän puolesta. Hän tekee varmasti hyvää työtä. Viime keväänä te olitte Kivelän työryhmän puolesta loukkaantunut. Minun mielestäni teitä kohtaan esitetty kritiikki johtuu siitä, että te itse olette puhunut täällä puolitoista vuotta sekavia. Sen takia olemme joutuneet moneen kertaan teiltä kyselemään, (Välihuutoja vasemmalta) mitä tarkoitatte, missä on esimerkiksi omaishoidon tuen verottomuus tai tämä Kela-kysymys. Ei se ole nyt sillä tavalla vain, että kriteerit tehdään ja sitten kunnat hoitavat. (Puhemies koputtaa) Sekin maksaa 150 miljoonaa euroa.

Peruspalveluministeri Maria Guzenina-Richardson

Arvoisa puhemies! Kyllä täällä nyt edustaja Puumalalla ja edustaja Vehviläisellä ovat puurot ja vellit menneet sekaisin. Jos täällä joku on sekoillut, niin kyllä se on keskustapuolue, joka ei osaa päättää kantaansa, ovatko he tyytyväisiä siihen, että meille vihdoinkin tulee nyt historiallinen vanhuspalvelulaki. Te puhutte ja puhutte ja puhutte — kyllä vähemmästäkin sanoisi, että sekavia puhutte.

Juha Rehula /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Sanoin yli kaksi tuntia sitten, että aivan aluksi haluan kiittää hallitusta ja erityisesti peruspalveluministeri Guzenina-Ric-harsonia hyvästä yrityksestä vanhuspalvelulain aikaansaamiseksi. (Välihuutoja)

Toiseksi, keskusta kannattaa vanhuspalvelulain säätämistä.

Kolmanneksi, arvoisa ministeri, te väitätte, että me olemme tehneet välikysymyksen vaillinaisilla tiedoilla. a) Luonnos vanhuspalvelulaista on julkinen, b) me olemme koko kesän ja alkusyksyn seuranneet hallituspuolueitten välistä kinastelua henkilöstömitoituksista, joka on jättänyt varjoonsa tuon vanhuspalvelulain, jota on kauan odotettu, aivan varjoon sen, mitä siellä nyt on ydintä.

Ja neljänneksi, tämäkin keskustelu osoittaa, että säädetään laki, jota me kaikki odotamme ja jota me haluamme. Ensi vuonna te leikkaatte hallituksen toimesta 800 miljoonaa euroa niistä mahdollisuuksista, joilla vanhuspalvelulakia pitäisi toteuttaa. Te annatte lisää rahaa, mutta on jokseenkin pöyristyttävää, että pääministerin suulla pitää yrittää meille vääntää musta valkeaksi, oikea vasemmaksi.

Jouni Backman /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Koti se on vanhainkotikin. Olen itse asunut lapsuuteni ja nuoruuteni, 17 vuotta, vanhainkodissa, ja minun on vaikea kuvitella parempaa kasvuympäristöä. Myönnän, että minulle sen takia se, kun joissakin puheenvuoroissa on jotenkin kielteinen suhtautuminen ylipäätään siihen, että voisi olla hyvinkin kodinomaisia laitoksia, on ihmeellinen näkökulma. Suomessa on tehty linjaus, aivan oikein, vähentää laitospaikkojen suhteellista osuutta, mutta olen pahoillani siitä, että se on jossain vaiheessa ymmärretty niin, että pitää absoluuttisesti vähentää laitospaikkojen määrää.

Kun vanhusten keskuudessa suuri ongelma on yksinäisyys, niin olen ihmeissäni siitä, että meillä on niin suuri vimma yksin asumiseen vanhustenhoidossa. Tämän haluan sanoa ihan sen takia, että mielestäni siinä puheenvuorossa, jonka edustaja Rehula käytti, ja niissä puheenvuoroissa, joita keskustan edustajat ovat käyttäneet laitoshoidon henkilöstömitoituksesta, on vähän samaa sävyä. (Puhemies koputtaa) Puheenne ovat ivaa, pilkkaa, kun puhutte desimaalikikkailusta, kun puhutaan siitä, että pitää saada riittävästi vanhuksille hoitajia. Kysymys ei ole desimaaleista, vaan aidosti hoitajista, ihmisistä, jotka siellä hoitavat vanhuksia.

Timo Heinonen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On toisaalta valitettavaa, että tarvitaan oma vanhuspalvelulaki siihen, että tällaisessa maassa ikäihmiset hoidettaisiin hyvin ja he saisivat palveluja. Mutta kun niin on, on hyvä, että sitä asiaa nyt eteenpäin viedään. Ei varmasti tämän lain käsittely ole ihan mennyt niin kuin Strömsössä, mutta pääasia on, että se nyt etenee ja se viedään maaliin.

Kysyisin ministeri Guzenina-Richardsonilta. Täällä on vähän annettu ymmärtää, että tuo laki on nyt jo valmis, joten kysyisin, onko se valmis. Jos oikein olen ymmärtänyt, niin kuitenkin sitä lakia ollaan vielä lähettämässä arviointiin THL:ään. Minkä takia sitten tällainen arviointi tarvitaan? Mitä ongelmia siellä laissa on, niin että ennen kuin se eduskunnan käsittelyyn tulee, siihen täytyy vielä oma erityinen arviointi pyytää THL:ltä? On hyvä, että tuo vahvistus, että lakiin kirjataan tämä kokoomuksen vahvasti esillä pitämä oikeus palveluihin, tulee nyt alleviivattua ja kirjattua lakiin selkeästi. Se on tärkeä lupaus ja tämän keskustelun yksi arvokkaimpia uutisia.

Kimmo Tiilikainen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kokoomus, erityisesti edustaja Satonen, yritti työntää omaishoitoa kokonaan kuntien käsiin. Edustaja Kiljunen totesi hänelle hyvin, että kunnat niukkojen määrärahojen puitteissa eivät tälläkään hetkellä pysty kaikkia omaishoitajien tukiratkaisuja tekemään tai loppuvuodesta ei enää pystytä sopimuksia tekemään.

Tämä pitää paikkansa. Mutta miten tilanne muuttuu? Tilanne muuttuu katastrofaalisesti huonommaksi, koska hallitus leikkaa kunnilta niitä tälläkin hetkellä vähäisiä mahdollisuuksia järjestää palveluita tai tukea omaishoitajien jaksamista. Sitä me täällä kritisoimme. Te olette maalaamassa kaunista kuvaa ja hyvää lakia, mutta ette anna voimavaroja sen toteuttamiseen, ette omaishoitajille ja tokkopa kunnillekaan kotiin vietävien palveluiden tai laitoshuollon inhimillistämiseksi.

Pirkko Ruohonen-Lerner /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri Guzenina-Richardson tässä totesi, että asiat ovat hoidossa, kun laissa on pykälämaininnat. Eli pykälät ratkaisevat ongelmat; näinkö on?

Eduskunnassa usein toistetaan hokemaa, että se, mikä säädetään, pitää myös rahoittaa. Näinhän se tietenkin on. Pykälät eivät ratkaise ongelmia.

Minulla on tässä aika tuore Kuntaliiton muistio vanhuspalvelulain pykäläkohtaisista kustannuksista. Esimerkiksi 8 §:ssä todetaan, että pitäisi olla lisää asiantuntemusta: farmaseutteja, fysioterapeutteja, hammaslääkäreitä, suuhygienistejä, ravitsemusterapeutteja, geriatrejakin, jne. Loppulasku pelkästään tästä 8 §:stä on 55 miljoonaa euroa. Kuntaliiton laskelmien mukaan tarvittaisiin 199 miljoonaa euroa, jotta tämä laki toteutuisi, (Puhemies koputtaa) ja nyt Guzenina-Richardson antaa vain 30 miljoonaa ensimmäisenä vuonna. Miten on mahdollista, että laki sitten ratkaisisi ongelmat?

Miapetra Kumpula-Natri /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tosiaan täällä on välikysymyskeskustelu laista, joka on ihan kohta tulossa. Me teimme välikysymystä viime kaudella, kun lakia ei tullut, ja nyt välikysymyksen allekirjoittaja on entinen sosiaali- ja terveysministeri, joten mukava lähtökohta. Tämä olisi melkein voinut olla ajankohtaiskeskustelu, tai tämän olisi voinut käydä sitten, kun saamme tuon esityksen tänne.

Keskusta on tarkkaan kaivellut kuntien lukuja, mutta en ole kuullut teiltä sitä kiitosta, että hallitus todella priorisoi vanhuspalveluja. Vanhustenhoidon kuntoon laittamiseen satsataan nyt poikkeuksellisen vahvasti, sillä valtio osallistuu historiallisen isolla panoksella ja yli 53 prosenttia näistä kustannuksista tulee valtion puolesta. Te tiedätte varsin hyvin, että yleinen kuntien valtionosuusprosentti on vain hieman yli 30 prosenttia. Näitä faktoja voi kaivella eri suunnista ihan niin kuin haluaa. Tämä on kuitenkin hallitukselta ollut arvovalinta siinäkin tilanteessa, kuten pääministeri sanoi, että valtiontaloutta laitetaan kuntoon, niin kuin tulee laittaa, ollaan vanhuksiin panostamassa ja ottamassa tosissaan se tilanne, että heillä on myös hyvä elämä. Muun muassa Vaasan vanhusstrategiassa painopiste on (Puhemies koputtaa) kotona asumisessa, mutta joku sinne laitokseen joutuu, ja kuten Backman sanoi, niin sinne pitää päästä.

Markku Rossi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Harva hallitus ja harvat hallituspuolueiden edustajat pystyvät moiseen sumutukseen, kun te leikkaatte samalla valtionosuuksia, viette siis kunnilta juuri niitä rahoja, joilla kuntien peruspalvelut, siis myös mukaan lukien vanhustenpalvelut, hoidetaan ja turvataan. Ja kun sitten annetaan lisää hieman toiseen paikkaan, niin sanotaan, että nyt me olemme antaneet näin paljon. Se on Orwellin politiikkaa. Juuri näin tapahtui kuuluisassa Orwellin kirjassa: ensin otetaan pois enemmän, sitten annetaan vähemmän tilalle.

Arvoisa ministeri! Tiedustelen teiltä: Mitä te haluatte vastata kuopiolaisille? Sain tiedon kaupunginvaltuuston puheenjohtajan roolissa, että meillä ei ole enää rahaa tehdä sitoumuksia loppuvuodeksi omaishoidon tuesta. Mitä me sanomme heille? Kaupungin talousarvio näyttää menevän 22 miljoonaa yli muutoinkin. Eli kuntana olemme panostaneet mutta valtio osaltaan vie pois. Miten me pystymme hoitamaan vanhukset, entä lapset jne? Ei tätä kysymystä voi hoitaa näin, että te sanotte, että nyt historiallisesti tehdään uusi laki ja tällä hoidetaan kaikki kuntoon. Arvoisa puhemies! Tämä on täyttä sumutusta.

Sinuhe Wallinheimo /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kuinka moni varttunut suomalainen hyötyy täällä tänään nähdystä näytelmästä? Puolueet käyvät kisaa siitä, kuka näyttävimmin tuo esille omaa paremmuuttaan vanhustenhoidossa. Itse asiasta eli vanhusten asemasta me kaikki 200 edustajaa olemme varmasti samaa mieltä. Olemme myös samaa mieltä siitä, että hallituksen vanhuspalvelulaki parantaa varttuneiden suomalaisten asemaa yhteiskunnassa. Sekin on kiistatonta, että lain toteuttamiseen myönnetään kymmeniä miljoonia euroja tilanteessa, jossa muualla julkisella sektorilla etsitään säästöjä. Tätä taustaa vasten hallituksen vanhuspolitiikkaan voimme varmasti kaikki olla kohtuullisen tyytyväisiä.

Mauri Pekkarinen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Viimeksi äsken edustaja Wallinheimo sanoi — kaiketi televisioidaankin tämä lähetys — että tulee yli 50 miljoonaa euroa rahaa vanhuspalveluihin. Monille katsojille jää se käsitys, että nyt tulee aitoa, reaalista lisää sen vanhan päälle, mitä oli tarjolla esimerkiksi vuonna 2011, jolloin hallitus sai vallan käsiinsä — mutta eihän näin ole. Eihän näin ole. Kyllä yhden sieltä ministeriaitiosta pitäisi tämän keskustelun aikana kerran rohjeta ja tulla tuohon ja kertoa, miten asia on. (Kari Uotilan välihuuto)

Te leikkaatte 806 miljoonaa euroa, edustaja Uotila, ja kun te sen leikkaatte, siinä samalla tulee myös siitä valtionosuuksien kohteesta, jota ovat vanhuspalvelut, leikattua enemmän kuin se lisä, joka toisaalta niihin tulee, konsanaan on. Minun puolestani vaikka koko välikysymys olisi saanut jäädä tekemättä (Välihuutoja) — kuunnelkaa loppuun asti — ellei pääministeri olisi televisiossa antanut sellaista todistusta, (Puhemies koputtaa) että tulee 150 miljoonaa euroa lisää sellaista rahaa, (Puhemies koputtaa) jota aikaisemmin ei ollut. Ja se ei ole totta.

Annika Lapintie /vas(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Kyllä ihmettelen nyt keskustalaisten puheenvuoroja. Puhutaan sumutuksesta ja siitä, että tämä laki ei olisi tärkeä. En ymmärrä kyllä ollenkaan. (Välihuutoja keskustasta)

On todella hyvä, että tulee tämä vanhuspalvelulaki, ja se tulee sellaiseen tilanteeseen, jolloin — edustaja Pekkarinenkin luetteli kaikki nämä eurot, jotka kunnilla on ollut käytettävissä, ja edustaja Rossi sanoi, että Kuopiossakin on ollut aikaisemmin — nimenomaan on ollut suuria ongelmia vanhustenhoidossa: laitoshoidossa oli liian vähän henkilökuntaa, kotipalvelussa ei ollut henkilökuntaa. Juuri tähän tilanteeseen tulee vanhuspalvelulaki, ja minusta on erittäin tärkeää, että siihen tulee myös sitova subjektiivinen oikeus hoivaan jokaiselle vanhukselle yksilöllisesti sen mukaan, mitä hän tarvitsee, ja toivonkin, että kun lakia kirjoitetaan, pidetään huolta myös siitä, että tulee jonkinlainen rangaistus niille kunnille, jotka eivät hoida tätä velvollisuuttaan.

Aila Paloniemi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustaja Haapanen täällä kyseli, mitä keskusta tavoittelee välikysymyksellään. Yksinkertaisesti me haluaisimme nyt, että lopetettaisiin tyhjien lupausten antaminen, tyhjät puheet. Kysymys on sentään vanhustenhoidosta, joka on erittäin tärkeä asia tässä yhteiskunnassa ja yhä tärkeämmäksi tulee. Te olette luvanneet parantaa kotihoidon palveluja, laitoshoidon palveluja ja omaishoitoa, ja teidän pitäisi nyt varata siihen myös ne kuuluisat resurssit. Todellakin satoja satoja miljoonia leikkaatte koko ajan valtionosuuksista, juuri näistä peruspalveluista, joita näillä rahoilla olisi pitänyt voida hoitaa.

Jyväskylän kaupungin talous muuten — luen tässä tuoretta paperia — on niin huonossa kunnossa, että kohta henkilöstön palkkojen maksamiseen pitää ottaa velkaa. Että ihan tältä pohjalta nämä vahvat peruskunnat nyt porskuttavat näillä rahoilla.

Selvityksiä muun muassa omaishoidosta on tehty aivan riittävästi. Tietoa on päätöksenteon pohjaksi. Hallitukselta puuttuu ihan oikeasti vain tahtoa toteuttaa ne.

Ari Jalonen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun tätä keskustelua on kuunneltu, niin tämä omaishoidon tuen siirto Kelalle tuntuu olevan kaikkien muiden agendalla paitsi ministeri Guzenina-Richardsonin, ja on hyvä, että keskustakin nyt siitä välikysymyksessä tivaa. Tosin siihen olisivat olleet hyvät mahdollisuudet pikkasen aikaisemmin.

Siitä, mikä täällä jossakin aikaisemmassa puheessa oli, jäi pikkasen semmoinen aukinainen olo. Eli kun tässä nyt toivotaan ja annetaan hyviä lupauksia, on pikkasen epäinhimillistä ensin luvata ja ottaa sitten pois, koska nimenomaan kunnilta nyt otetaan valtionosuuksia pois eikä ole resursseja toteuttaa niitä lupauksia. Esimerkiksi juuri tämä avioparien yhdessäolo vaatii useissa paikoissa rakenteellisia muutoksia, eli rahaa, ja sitä ei käytännössä pystytä toteuttamaan.

Peruspalveluministeri Maria Guzenina-Richardson

Arvoisa puhemies! Edustaja Tuupaiselle haluaisin vastata vielä tästä hankintalaista; hän siitä kysyi. Hankintalain uudistus on vireillä, ja se kuuluu työministeri Ihalaisen puolelle, ja siinä samassa yhteydessä sosiaali- ja terveysministeriön viesti työ- ja elinkeinoministeriöön on ollut, että sgei-lainsäädäntöä täytyy vahvistaa. Se tarkoittaa sitä, että järjestöt saisivat oman erityisasemansa myöskin palveluiden tuottajina.

Edustaja Pekkariselle kuntien valtionosuuksista. Pääministerihän kyllä avasi tätä asiaa jo hyvin ansiokkaasti. (Mauri Pekkarinen: Ei alkuunkaan!) En tiedä, olitteko te poissa salista vai oliko teillä silloin joku keskustelu keskenään käynnissä, mutta lisäleikkauksista huolimatta valtionosuudet kasvavat ensi vuonnakin, (Juha Rehula: Ministeri on todella heikoilla jäillä!) tosin vain noin runsaan prosentin, ja tämänkin takana ovat täydet peruspalvelujen valtionosuudet, indeksikorotukset sekä väestönmuutoksista johtuvat lisäykset, ja kun Kuntaliiton kanssa on veroennustetta tehty, niin ennakoidaan, että verotulojen kasvu on noin 4 prosenttia, kun vähennyksiä ei tehdä ja yhteisöveroon tehtävät muutokset kompensoidaan. (Mauri Pekkarinen: Siis leikkaatteko vai ettekö leikkaa, kertokaa nyt!) Toivottavasti tämä nyt teille vastasi tuohon kysymykseen.

Sitten edustaja Heinonen. Tämä arviointi on minun mielestäni hyvin tärkeä tehdä. Kaikista laeistahan tehdään kustannusten vaikutusten arviointi, ja niin kuin huomaatte täällä hallituspuolueen edustajana, oppositio pitää aika kovaa meteliä, ja jotta tämä meteli saataisiin vaimennettua, niin minun mielestäni on oikein hyvä, että THL tekee jo tässä vaiheessa oman vaikutusarvionsa, niin että silloin kun eduskunnassa käsitellään tätä lakia, meillä on ulkopuolinen taho, joka toteaa, että se on hyvä laki, koska tiedän, että sieltä tullaan tällainen lausunto antamaan. Laki nimittäin kaikkien asiantuntijoiden mielestä on erittäin hyvä.

Työryhmän esityksestä täällä on moni puhunut, ja sen haluan vielä sanoa, että se oli työryhmän esitys ja sitä on sosiaali- ja terveysministeriössä yhteistyössä muiden hallituspuolueiden kanssa jo muokattu ja se on muuttunut huomattavasti siitä, mitä työryhmä on esittänyt. Sinne on muun muassa lisätty tämä ikääntyneiden pariskuntien oikeus asua yhdessä ja monia muita sellaisia seikkoja, joita täälläkin on peräänkuulutettu. Todellakin pyytäisin edustajia malttamaan mielensä. Se laki tulee tänne kyllä tänä syksynä käsittelyyn, ja kun sitä sitten käsitellään, kaikilla on hyvä mahdollisuus lausua sen lain perusteella omat näkemyksensä. Jos siinä vaiheessa eduskunta katsoo, (Puhemies koputtaa) että laki on huono, niin siinä vaiheessa, kun se menee valiokuntiin lausunnolle, sieltä varmasti se palaute tulee, (Juha Rehula: Me teemme ihan mietinnön siitä!) ja minä uskon kyllä, että tämä hallitus on sellainen hallitus, joka myöskin kuuntelee annettua palautettua, niin kuin on lausuntokierroksenkin palautetta kuunnellut. Tuon ohjausryhmän esityshän lähti pitkälle lausuntokierrokselle, ja se palaute on otettu huomioon, ja nyt meillä on todella hyvä laki käsillä.

Annika Saarikko /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Hämmästyttää erityisesti sosialidemokraattien suulla tehty aika vahva ja syvä kyseenalaistaminen opposition oikeudesta tehdä välikysymys ajankohtaisesta asiasta. Minusta se tilanne, jonka te itse toisen hallituspuolueen, kokoomuksen, kanssa maalasitte tämän asian ympärille, suorastaan pakotti tällaiseen keskusteluun, jossa yritettäisiin selventää, mitä hallitus todella sopi.

Vielä tähdennettäköön, vaikka rautalangasta, miksi tämä kysymys on tehty. Ensinnäkin sen takia, että hallitus ei ota huomioon omaishoitajien aseman parantamista. Toiseksi, meille jäi epäselväksi, mitä hallitus budjettiriihessä sopi. Ja kolmanneksi, me emme ole saaneet minkäänlaista vakuutusta siitä, että kun teette erittäin rajuja leikkauksia kuntien talouteen, etteikö se muka olisi vaikuttamassa vanhuspalveluihin niin, että tätä lakia ei välttämättä todellisuudessa ole mahdollista toteuttaa. Hämmästelen siksi erityisen paljon sitä, miksi te ette olisi halunneet tätä keskustelua täällä käydä — ilmeisesti siksi, että tämänkään aikana me emme ole saaneet vielä vastauksia siihen, mitä todellisuudessa on päätetty ja (Puhemies koputtaa) miten te aiotte saada (Puhemies koputtaa) rahat riittämään, (Puhemies koputtaa) kun valtionosuusleikkaukset ovat miljardiluokkaa.

Jouko Jääskeläinen /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kun tätä keskustelua kuuntelee, niin kuitenkin muistuu mieleen, että velkarahalla on rahoitettu niin edellisen hallituksen toimenpiteitä kuin niitäkin, joita nykyinen joutuu hoitamaan. Elämme siis hyvin ahtaassa tilanteessa, ja meillä on kyllä yli puoluerajojen oleva ongelma tämän asian hoitamisessa. Tiedämme, että työpaikoissa pysyminen on kohtuuttoman heikkoa: 30 000 alan ihmistä on siirtynyt muille aloille. Todetaan, että lähes puolet tehyläisistä saavuttaa eläkeiän vuoteen 2023 mennessä. Eli todellisten kysymysten kanssa ollaan tekemisissä.

Korostaisin sitä, mitä asiantuntijat sanovat: päätöksenteossa pitää paremmin käyttää hyväksi asiakasrakenteen, tuottavuuden ja hoidon laadun systemaattista arviointia ja seurantaa. Toivonkin hallitukselta, kun näitä lukuja nyt valmistellaan — voi olla, että sieltä tulee useampi luku sitten loppujen lopuksi — että nämä eri tekijät otetaan tässä huomioon niin, että hoidon laatu ja potilaan, asiakkaan tarve kohtaavat todellisella tavalla toisensa. (Puhemies koputtaa) Vain sitä kautta me voimme järkevällä tavalla tästä edetä.

Pauliina Viitamies /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ei kukaan ole kyseenalaistanut sitä, edustaja Saarikko, etteikö tätä välikysymystä olisi kannattanut tehdä tai saanut tehdä. Päinvastoin on erittäin hyvä asia, että hallitus on päässyt ennen varsinaisen lain edes tänne tuomista kertomaan Suomen kansalle ja myös keskustalaisille siitä, minkälaisia parannuksia meidän vanhustenhuoltoon vihdoinkin saadaan aikaiseksi. Olen aivan vilpittömästi vakuuttunut siitä, että myös keskusta tulee ilahtumaan tästä vanhuspalvelulain sisällöstä, jahka pääsemme sitä täällä talossa yhdessä käsittelemään.

Useassa keskustalaisessa puheenvuorossa on tänään peloteltu sillä, kuinka kunnat kurjistuvat tässä tilanteessa ja tätä lakia ei kuitenkaan voida laittaa täytäntöön. Muistutan teitä, hyvät keskustalaiset: olette vielä kuukauden verran Suomen kuntapuolue. Miksi ette ole laittaneet kunnissa tätä asiaa kuntoon? Miksi ette tehneet kunnissa niitä asioita, jotka kunnille kuuluvat? Tämän jälkeen teidän on pakko tehdä niissä kunnissa, vaikka ette suurin puolue olisikaan enää.

Kimmo Tiilikainen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Hyvä peruspalveluministeri, edustaja Pekkarinen äsken pyysi, että joku ministeriaitiosta rehellisesti kertoisi, kuinka paljon kuntien valtionosuuksia on leikattu, kuinka paljon palveluiden rahoituksesta on leikattu. Te nousitte pystyyn ja kerroitte erilaisista lisäyksistä. Jos ette halua uskoa meidän keskustalaisten puhetta, ottakaa oma budjettinne, sivu Y 101, siinä kerrotaan valtion toimenpiteiden vaikutukset kuntien talouteen ensi vuonna, miinus 193 miljoonaa, tässä teidän ikiomassa kirjassanne.

Edustaja Viitamies, keskustalaiset kuntapäättäjät ovat vastuunkantajia ja varmasti pyrkivät vanhuspalveluita parantamaan omissa kunnissaan, mutta jos te viette rahat, niin hyvällä tahdollako niitä palveluita järjestetään? Hyvällä tahdollako kotihoitaja tulee, vai ilmaiseksi? Palvelut tarvitsevat rahoitusta, sitä me teiltä peräämme; ei näy, vaan miinusmerkki on budjetissa.

Antti Lindtman /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minä perään nyt keskustalta linjaa. Kun Sipilä ei ole täällä paikalla, hän varmaan ihmettelee, mitäköhän Tiilikainen ja kumppanit puhuvat: Sipilä täällä viime viikolla tyrmäsi valtion velkaantumisen. Sitten te tyrmäsitte kaikki säästöesitykset ja vielä viime viikon aikana esititte kahmalokaupalla lisää menoja. Eli mikä se teidän linjanne oikein on?

Arvoisa puhemies! Täällä Saarikko sanoi, että keskustan puheissa ihminen on lähellä ja keskusta on määrätietoisesti puhunut ikääntyneiden arvostuksen puolesta, ja moni varmaan ihmettelee, että kun kaikki ovat samaa mieltä, miksei mitään tapahdu. Siinä se onkin: toiset puhuvat ja toiset tekevät. Jos olisitte jättäneet tekemättä edes osan niistä 8 miljardin veronkevennyksistä, te olisitte pystyneet hoitamaan tämän vanhuspalvelulain jo viime hallituskaudella. Arvoisa ministeri, tulen lähes suoraan Vantaan Simonkodin 40-vuotisjuhlasta, jossa kerrottiin, että Euroopan ensimmäisenä maana Suomi saa tämän lain. He sanoivat, että on hienoa, (Puhemies koputtaa) että nyt te viette loppuun sen, (Puhemies koputtaa) mihin edellisellä hallituksella eivät riittäneet voimavarat.

Anu Vehviläinen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Palautan mieleen sen, miksi tämä välikysymys tehtiin. Se tehtiin sen takia, että keskustan mielestä teillä, hallituksella ei ole riittävästi voimavaroja, resursseja, osoittaa tämän vanhuspalvelulain hyvään toteuttamiseen. Emmekä ole siitä asiasta vieläkään vakuuttuneita, ja sen takia tämä välikysymyskeskustelu täällä käydään.

Sen lisäksi haluamme tietää sen, miten muutoin valtio kantaa vastuunsa, kun ei ole kysymys pelkästään vanhuspalvelulaista, on myös perusoikeuksista kysymys, ja silloin valtio ei voi vetäytyä vastuustaan. Ei voi sanoa, että kuntien pitää hoitaa ja siellä teidän pitää niitä omaishoitajia pystyä tukemaan ja huoltamaan. Perusoikeudet tarkoittaa sitä, että myös valtiovalta osallistuu kustannuksiin omalta osaltaan.

Ihmettelen kyllä tähän omaishoitoon liittyen edelleenkin kriteereitä. Te laaditte kriteereitä, ja sittenkö te, ministeri Guzenina-Richardson, paukautatte ne kriteerit sinne kuntiin ja sanotte, että rahoittakaa ja tehkää, kun te ette halua siirtää sitä omaishoidon tukea Kelan vastattavaksi?

Anne-Mari Virolainen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Nyt olisi kyllä syytä kuitenkin iloita siitä, että me olemme saamassa hyvän hoidon kriteerit.

Täällä puhutaan valtavan paljon hoidosta ja siitä, pystyvätkö meidän terveydenhuollon ammattilaiset siihen, onko heitä riittävästi ja onko heidän osaamisensa kohdallaan. Haluaisin kyllä korostaa myös sitä, että meidän terveydenhuollon ammattilaiset tekevät erinomaisen innovatiivista työtä myös ennalta ehkäisevissä toimissa.

Haluan kertoa teille esimerkin Turun kaupungista, jossa kehitetään perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon yhteistyössä toimintamallia, jossa ideana on poimia ikääntyneet murtumariskipotilaat, jotta he eivät joutuisi laitoshoitoon. Heidät ohjataan niin sanotulle kaatumisklinikalle, ja siellä tutkitaan heidän lääkityksensä, johon edustaja Tainio täällä viittasi, ja muutenkin ne kodin olosuhteet, onko siellä mattoja ja kynnyksiä. Elikkä tämä on sitä aitoa ennalta ehkäisevää toimintaa.

Ministeriltä kysyisin: onko Kaste-ohjelmassa varmastikin riittävästi rahoitusta, jotta ammattilaiset pystyvät kehittämään hoitoa sellaiseksi, että kaikki eivät tarvitsisi sitä sairaalapaikkaa ja leikkausta?

Saara Karhu /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minä iloitsen siitä, että tämä laki lähtee ihminen edellä; eli tässä kuunnellaan asiakasta, kuunnellaan vanhusta. Useimmat meistä haluavat asua kotonaan niin kauan kuin se mahdollista, ja sen täytyy olla mahdollista. Usein pienikin apu tai tuki on tässä käänteentekevä.

Se kotona asuminen ei kuitenkaan saa sulkea pois oikeutta hyvään laitoshoitoon, laadukkaaseen laitoshoitoon, kun sen aika tulee. Nämä asiat menevät rinnakkain. Myös vapauden valita pitää olla aito, tällä hetkellä se ei ole. Monella pienituloisella ei ole esimerkiksi mahdollisuutta maksaa palvelusetelin yli menevää omavastuuosuutta, eli vanhukset ovat eriarvoisia. Myös pienituloisella vanhuksella täytyy olla oikeus hyvään hoitoon.

Onkin tärkeää, että tämä vanhuspalvelulaki lähtee nyt yksilökohtaisesti punnitsemaan kunkin vanhuksen omaa tilannetta häntä ja hänen läheisiään kuunnellen. Kiitän hallitusta ja ministeri Maria Guzenina-Richardsonia siitä, että tämä laki on tässä vaiheessa. Toivon, että kaikki täällä salissa nyt tämän keskustelun aikana kuultu vaikuttaa sitten siihen, että hiomme tästä parhaan mahdollisen lain, kun tämä tulee kirjaimeksi tuonne kansiin ja kuntien ja ihmisten noudatettavaksi. Eli laki on tärkeä ja tulee parantamaan vanhushoidon nykytilannetta.

Arja Juvonen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On hienoa huomata, että perussuomalaisten eduskuntaryhmän puheenvuorosta on käyty keskustelua täällä liittyen tähän lääkitykseen. Voin todella kertoa teille, mitä edustaja Tainiokin sanoi lääkityksestä: moni vanhus elää elämänsä viimeiset vuodet lääkepöllyssä.

Siitä siirrynkin viimeisiin vuosiin. Täällä on tänään puhuttu paljon mitoituksista, täällä on puhuttu ennaltaehkäisystä, kuntoutuksesta, täällä on puhuttu elämästä, mutta kukaan ei ole vielä maininnut sanaa "kuolema" tai "saattohoito". Sosiaali- ja terveysministeriö on tehnyt Hyvä saattohoito Suomessa -ohjeistuksen jo muutama vuosi sitten. Siinä yhtenä kriteerinä ja toiveena on, että jokaiseen kuntaan, kaupunkiin, kuntayhtymään perustettaisiin ja rakennettaisiin oma saattohoito-ohjeistus alueen asukkaille ja ihmisille.

Sama on myös saattohoitokoulutuksen kanssa: tässä ohjeistuksessa kerrotaan, että koulutusta lisätään. On ilo nähdä, että myös opetusministeri on paikalla. Jos saisi kysyä, että mitä on tulossa saattohoitokoulutukseen. Ja sitten tietysti myös peruspalveluministeriltä tästä saattohoitoasiasta: miten se näkyy tässä vanhuslaissa?

Jyrki Yrttiaho /vr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ehkä on hyvä tulla näistä korkeista sfääreistä vähän lähemmäs käytäntöä. Mitä tämä 0,5:n normi, jota täällä on paljon kiitelty, ympärivuorokautisessa hoidossa käytännössä tarkoittaa? Se tarkoittaa, että 25 vanhuksen hoitoyksikössä on 12,5 hoitajan työpanos. Heistä aamuvuorossa on 4 hoitajaa, iltavuorossa 3, yövuorossa 1 ja 4 vapaapäivillä. Jokainen käsittää, miten haavoittuva tuollainen mitoitus on. Se ei ole kyllä mikään suuri saavutus, joka olisi juhlan aihe. Miten tämä kestää 10—15 prosentin sairauspoissaoloja, jotka hoivatyössä jo henkilöstön ikärakenteestakin johtuen ovat kunnissa varsin tavallisia?

Ulla-Maj Wideroos /r(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Puolitoista tuntia sitten pyysin vastauspuheenvuoron, niin että voi olla, että tämä ei ole niin ajankohtaista, mutta sanon sen kuitenkin: Edellytys sille, että on oikeudenmukaiset ja hyvät palvelut, ei ole pelkästään yksi laki, vaan se, että meillä on vahva julkinen sektori. Sen jälkeen pitää olla tietenkin vahvat peruskunnat, ja hallitus on tekemässä siitä oman osuutensa, mutta sitten kun mennään taas kuntatasolle, niin tarvitaan myöskin vahvat terveyskeskukset, niin että julkinen sektori pystyy kilpailemaan isojen yhtiöiden kanssa, kun ne ovat tulleet markkinoille. Kysyisin ministereiltä: missä vaiheessa voimme saada tietoa siitä, mitä mieltä hallitus on sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä tulevaisuudessa niin, että meillä on todella sekä vahvat peruskunnat että vahvat terveyskeskukset ja palvelut sitä kautta pelaavat?

Mika Kari /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Olen hieman hämmästyneenä kuunnellut tätä keskustelua. Luulin, että keskustelu vanhuspalvelulaista ja ikäihmisistä olisi pikemminkin yhdistänyt kansanedustajia kuin erottanut näin selkeästi hallituksen ja opposition puolueet. Sellaista talvisodan henkeä toivon tässä keskustelussa löytyvän yhteisen ikääntyvän väestömme turvaksi, mutta näyttää siltä, että työ ikääntyvien ihmisten vanhuspalvelulain eteenpäin viemiseksi jää pelkästään hallitukselle ja hallituspuolueille. Keskustalta olisin odottanut ehkä hieman enemmän, onhan keskusta pitkäaikainen hallituspuolue, toisin kuin perussuomalaiset, jotka tässä viimeisenkin kahden tunnin ajan ovat viidellä edustajallaan tätä jytkyä täällä toimittaneet.

Haluan kiittää ministeriä erinomaisen hienosta työstä ikäihmisten eteen. Tälle työlle sosialidemokraatit antavat täyden tukensa.

Juha Rehula /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies!

1) Kiitos laista. Se on odotettu, sitä odotetaan. Keskusta kannattaa vanhuspalvelulain säätämistä.

2) Puheet, lupaukset eivät valitettavasti tule kohtaamaan, ellei tässä tapahdu jotakin olennaista muutosta lähiviikkojen ja -kuukausien aikana, puheet ja lupaukset siitä, miten tämä laki toimeen voidaan laittaa.

3) Välikysymyskeskustelu kannatti käydä useammastakin syystä. Yksi niistä on se, että on ollut mielenkiintoista kuultavaa hallituspuolueitten edustajien totaalinen vaikeneminen henkilöstömitoituksiin liittyen. Täällä viime viikon talousarvion lähetekeskustelussa vielä toisenlaista ilmaa oli. (Välihuutoja vasemmalta)

4) Uutinen on ollut se, että hallitus ilmoittaa, että omaishoidon tukea ei siirretä Kelalle. Kuitenkin todetaan, että kriteerit laaditaan. 150 miljoonaa euroa pitäisi olla rahaa, jos Kela-siirto tehdään. Mistä ihmeestä kunnat nuo rahat löytävät?

5) Vastuu on maan hallituksella siitä, että me saamme kunnon lain. Voitte olla ihan varmoja, että kunnon laille, monipuoliselle, inhimilliselle, hoidon ja hoivan sisältävälle laille, keskusta-oppositio varmuudella antaa tuen, mutta ei anneta katteettomia lupauksia ja sysätä vastuuta kuntapäättäjille, jotka ovat syyttömiä siihen, että he eivät pysty lakia toteuttamaan.

Peruspalveluministeri Maria Guzenina-Richardson

Arvoisa puhemies! Täällä on tullut paljon kritiikkiä siitä, millä tavalla kunnissa saadaan rahat riittämään, ja sen vuoksi tuossa omassa avauspuheenvuorossani totesin sen, että meillä nyt vanhuspalvelulakiin valtionosuuksia maksetaan hyvin poikkeuksellisella prosentilla. 54,3 prosenttia on tuo osuus, jonka valtio ottaa hoitaakseen. Kuntien rahoitusosuus on siis 45,7, ja käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että kun kokonaiskustannus on yhteensä 151 miljoonaa euroa vuodesta 2015, niin kyllä se siellä kuntien kukkarossakin tuntuu tämä valtion itselleen ottama suurempi osuus näistä valtionosuuksista, varsinkin kun valtio ottaa 7 miljardia euroa velkaa ja me elämme todellakin hyvin vaikeassa taloudellisessa tilanteessa kansallisesti tällä hetkellä.

Edustaja Virolainen kysyi Kaste-ohjelmasta ja siitä, onhan siinä sitten varattu myöskin vanhuspalveluiden kehittämiseen rahaa. Kyllä on, ja kyllä on ollut. Meillä on nimittäin ollut Ikäkaste-ohjelma, jonka kautta on jo pilotoitu osia tästä vanhuspalvelulaista alueilla, muun muassa tuon vastuutyöntekijän käyttöä, ja ne tulokset ovat olleet erittäin hyviä. Kaiken kaikkiaanhan meillä Kaste-ohjelmaan on tällä hallituskaudella rahaa 58 miljoonaa euroa. Toki siitä kaikki ei tule menemään pelkästään vanhusten palveluiden parantamiseen, toimintatapojen kehittämiseen ja esimerkiksi järjestöjen kanssa tehtävään parempaan yhteistyöhön. Mutta hakuaika Kaste 2 -hankekaudelle on vasta meneillään, eli on hyvin vaikea sanoa tässä vaiheessa, kuinka paljon rahaa sitten viime kädessä tullaan tuosta isosta potista vanhuspalveluiden kehittämiseen sälyttämään. Tässähän kunnat ovat niitä aloitteentekijöitä ja omilla hankkeillaan sitten niissä hakemuksissaan tuovat sitä rahantarvettaan esille, ja sen mukaan niille sitä rahaa myöskin sitten annetaan, mikäli se hanke on sellainen, että se aidosti kehittää ikääntyneiden palveluita eikä jää vain irralliseksi hankkeeksi. Sen täytyy olla sellaista toimintatavan kehittämistä, joka jää pysyväksi sinne kuntakenttään.

Edustaja Juvonen puuttui todella tärkeään asiaan, tähän saattohoitoon. Kyllä se näin on, että meillä saattohoitokoulutuksen suhteen on jo saatu hyviä askeleita. Niin ikään Etene, eettinen neuvottelukunta, on kiinnittänyt tähän asiaan huomiota ja siihen, että meillä pitää monipuolistaa tätä saattohoidon mahdollisuutta. Etenen viimeisimmän selvityksen mukaan meillä on vielä eroavaisuuksia kunnissa, mutta yhä enemmän on kunnissa panostettu siihen, että kotiin vietävää saattohoitoa on ollut siinä palveluvalikossa. Tämä on minun mielestäni se tie, johon pitää pyrkiä. Se ei ole millään muotoa laitaa, että ikääntyneet joutuvat viimeisinä hetkinään olemaan terveyskeskuksen osastolla, jossa mahdollisesti naapurisängyssä on joku toinen, ja heiltä tämä yksityisyys sitten jää puuttumaan, niin itse kuolevilta kuin heidän omaisiltaankin.

Edustaja Wideroos kysyi tästä sosiaali- ja terveydenhuollon isosta uudistuksesta. Se ei varsinaisesti liity tähän vanhuspalvelulakiin suoranaisesti, mutta välillisesti kyllä liittyy. Työryhmä sosiaali- ja terveysministeriössä on aikataulussaan, ja sosiaali- ja terveyspoliittiselle ministeriryhmälle ollaan tuomassa nyt jo hyvin nopealla aikataululla tällaista väliraportin tyyppistä esitystä, joka voidaan myöskin ottaa sitten mukaan sinne kuntakierrokselle niin, että kunnissakin päättäjät pääsevät katsomaan niitä parametrejä. Nyt tässä on olennaista se, minkälaisella väestöpohjalla saadaan minkäkinlaisia tuloksia aikaan. 20 000 on se yhteisesti linjattu määrä, joka on se minimi. 55 kuntaa ainoastaan Suomessa ylittää tämän määrän. Mutta sitten pitää tietää, että mitä jos on enemmän ja kuinka paljon enemmän ja minkälaista vastuuta sillä pystytään kantamaan niin, että saadaan nämä ihmisten tärkeät palvelut turvattua kaikkialla kunnissa.

Täällä vanhuspalvelulain pykälistä moni on kysynyt. Minulla itselläni ne pykälät ovat tässä edessä, mutta jätän pykälien läpikäymisen siihen varsinaiseen käsittelyyn. Täällä edustaja kysyi, ovatko pykälät valmiita ja miksi ne menevät vielä sosiaali- ja terveyspoliittiseen ministeriryhmään. Minun mielestäni on todella tärkeää, että tässä hallituksessa kaikki kuusi puoluetta saavat mahdollisuuden tutustua itse pykäliin, ja meillä on ollut tapana tässä hallituksessa, että kaikki isot lakihankkeet, kaikki merkittävät lakihankkeet menevät sosiaali- ja terveydenhuollon puolella tuon Sotepolin kautta.

Arvoisa puhemies! Vielä toteaisin, että kun edustaja Saarikko totesi, että hän paheksuu, eikö täällä olisi saanut tästä asiasta keskustella, niin minä ihmettelen kyllä hänen reaktiotaan, koska ei yksikään edustaja täällä ole sanonut, että ei tästä saisi keskustella. Itse päivitin tänään Facebookini ja totesin, että pianhan se esitys tänne eduskuntaan varsinaisesti hallituksen esityksenäkin tulee, mutta kyllähän tästä aiheesta oikein mielellään keskustelee täällä salissa jo tässä vaiheessa. Nimittäin ikääntyneiden ihmisten palveluiden parantaminen on todellakin myöskin arvokysymys: millä tavalla me ne järjestämme tulevaisuudessa. Tähän kyllä kutsuisin myöskin oppositiopuolueiden edustajat mukaan. Minä uskon, että me saamme tästä todella hyvän lain. Mietin vain sitten — nyt nimittäin televisiointi on jo päättynyt — minkälainen kuva jäi tavallisille kansalaisille siitä keskustelusta, joka täällä hetki sitten käytiin, kun edustajat huusivat sieltä riveiltä ja kiihdyttivät itsensä sellaiseen kiihkoon esityksestä, jota vielä ei ole annettu eduskunnalle (Pirkko Ruohonen-Lerner: Entäs ministeri sitten?) mutta tullaan pian antamaan.

Sosiaali- ja terveysministeri Paula Risikko

Arvoisa herra puhemies! Muutaman sanan sanon.

Niin kuin on todettu, on hyvä asia, että tämä laki saadaan. Mutta jotta se saadaan ihan oikeasti voimaan ja toimeenpantua, niin tarvitaan tietysti sitä rahaa ja riihikuivaa mutta sitten myöskin tämä palvelurakenne, mihin edustaja Widerooskin kiinnitti huomiota.

Meillähän on tällä hetkellä nyt viisi tasoa ja niin sanottua hoivan ja hoidon porrastusta vanhustenhuollossa. On koti, palveluasuminen, tehostettu palveluasuminen, vanhainkoti ja terveyskeskus, ja siinä on aivan liian monta tasoa. Saattaa nimittäin käydä niin, että vanhus joutuu viimeisinä vuosinaan parikymmentä kertaa vaihtamaan paikkaa niiden viimeisten viiden vuoden aikana, ja tällä palvelurakenneuudistuksella me pyrimme juuri siihen, että se olisi se kaksitasoinen malli eli koti ja palveluasuminen ja sinne tuotaisiin sitten ne palvelut.

Toinen sellainen kriittinen piste kaiken kaikkiaan vanhustenhuollon onnistumisessa on se, että ei auta, vaikka meillä olisi kuinka hyvä laki ja vaikka olisi kuinka paljon rahaa, jos meillä ei ole tekijöitä ja nimenomaan osaavia tekijöitä. Meillä on arvioitu, että 2008—2025 tarvitaan 234 000 uutta henkilöä ja 70 prosenttia siitä selittää eläkepoistuma, mutta sitten tämä vanhusten palvelutarpeen lisääntyminen lisää henkilöstön tarvetta.

Meidän on pakko pitää vetovoimaisena tämä ala, koska ei voi koskaan koneella korvata näitä henkilöitä, motivoituneita, osaavia henkilöitä, ja nimenomaan tällaista moniammatillisuutta tarvitaan. Se on palkkauskysymys, se on johtamiskysymys, se on työolosuhdekysymys, pois pätkätyöt. Se on myös sitä, että saa tehdä sitä, mihin on saanut koulutuksen, eli sitä osaamisen arvostamista tarvitaan, ja kaiken kaikkiaan tämän alan yleisellä arvostuksella on suuri merkitys.

Mielestäni tämä keskustelu on ollut hyvää ja monipuolista ja tästä on hyvä jatkaa.

Opetusministeri Jukka Gustafsson

Niin, arvoisa puhemies, onneksi hallituksessa on opetusministeri.

Ihan varmuuden vuoksi vielä totean, kun ainakin kaksi kansanedustajaa on perännyt tästä koulutuksesta ja osaavan työvoiman tarpeesta ja saatavuudesta, että aivan niin kuin täällä jo ministeri Guzenina-Richardson toi esille, niin vanhuspalveluiden osalta nämä keskeiset opintoalat ovat lähihoitajat, sairaanhoitajat, tekniset terveyspalvelut, farmasia ja lääkehuolto ja lääketiede. Näistä nyt esimerkiksi lähihoitajien koulutusta on tarkoitus kasvattaa jopa 25 prosenttia vuoteen 2016 mennessä ja suuruusluokkaa 10—15 prosenttia sitten nämä kaikki muut.

Mutta sen lisäksi on tietysti tärkeää, että hyödynnämme tämän täydennyskoulutuksen. Meillä on mahdollisuus tämän muuntokoulutuksen kautta aikuiskoulutuksessa vastata työvoimatarpeisiin. Ylipäätänsä korostaisin sitä, että Suomi on tämmöinen eturivin maa tässä näyttötutkintojärjestelmän kehittämisessä. Ajattelisin itse näin, että jos tässä jotain akuutteja, yllättäviä tarpeita tulee, niin meillä on tämän muuntokoulutuksen ja näyttötutkintojärjestelmän kautta mahdollisuus sitten saada osaavaa työvoimaa. Toki sitä on aika paljon reservissäkin, ja korostaisin sitä, että hyvällä palkkauksella, hyvillä työolosuhteilla ja muilla saadaan kyllä myöskin sitten tarvittaessa työvoimaa. Mutta näistä palkoistahan ei eduskunta päätä.

Jyrki Yrttiaho /vr:

Arvoisa herra puhemies! Hallituksen budjettiriihessä vesitettiin hallitusohjelman lupaus todellisesta vanhuspalvelulaista. Puolentoista vuoden vääntö, ja niin kävi, että kuuden puolueen hallituksessa kokoomuksen tahto toteutui, sitovat henkilöstömitoitukset ja riittävä rahoitus jäivät kaukaiseksi kangastukseksi.

Huoli riittävistä hoitajamääristä on vakava ja todellinen. Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontaviraston Valviran mukaan kanteluiden ja valvontatapausten määrät ovat rajussa kasvussa. Vuoden lopussa ennakoidaan kaikkien aikojen ennätystä, hyppyä 200 kantelun tasolta 350:een.

Ympärivuorokautisen vanhustenhoidon yleinen suositusmitoitus, jonka hallitus lupaa, on 0,5 hoitajaa hoidettavaa vanhusta kohti. Se on vähemmän kuin nyt useimmissa hoitopaikoissa. Silti tilanne on hyvin epätasainen ja räikeitä epäkohtia on olemassa.

Budjettiriihessä sovittiin, että kuntien toivotaan vapaaehtoisesti pääsevän tämän suosituksen rajoihin. Jos palvelujen resursointia ja laatua ei paranneta ja vapaaehtoisia suosituksia toteuteta, hallitus lupaa säätää vuonna 2015 asetuksella normit.

0,5:n minimitoitus tarkoittaa, että perusasiat tulevat hoidettua välttävästi mutta kanssakäymiseen vanhusten kanssa ei jää aikaa. Vanhukset ovat yksin, jos he eivät omin avuin pääse yhteisiin tiloihin, ulkoilusta puhumattakaan. Ympärivuorokautisessa hoidossa hoidon tarve tarkoittaa työtunteja, ei minuutteja. On syytä muistaa, että hyvän hoidon vaatimaksi mitoitukseksi ympärivuorokautisessa laitoshoidossa on sosiaali- ja terveysministeriön suosituksessa määritelty 0,7—0,8 hoitajaa vanhusta kohti.

Hallitus ei kyennyt sopimaan mitään kuntia sitovia henkilöstön lisäyksiä vanhuspalvelulakiin. Lain toteuttamiseen ensi vuodelle on varattu vain 33 miljoonaa euroa. Kuntaliiton mukaan tarve on 250 miljoonaa euroa, jos hoitajamitoitus olisi ympärivuorokautisessa hoidossa edes 0,7 hoitajaa vanhusta kohti, mikä vielä selvästi alittaa muun muassa Ruotsin, Norjan ja Tanskan tason.

Puhemies! Hallitus todellisuudessa leikkaa rajusti kuntien valtionosuuksia, vaikka julkisuudessa ja budjettikirjassa puhutaan 180 miljoonan lisäyksestä ensi vuonna. Lukemaan on päädytty laskemalla yhteen kuntien kustannusten nousua kompensoiva indeksikorotus ja väestönkasvun vaikutus. Osa niin sanotusta kasvusta on kompensaatiota ansiotuloverotuksen muutoksista, jotka vähentävät kuntien verotuloja. Todellisuudessa hallitus leikkaa kuntien valtionosuuksia 1,2 miljardia euroa. Lisäksi on huomioitava kuntien yhteisöverotuottojen pieneneminen, jota ei kokonaisuudessaan kompensoida.

Kuntien menetys neljän vuoden aikana on 4,5 miljardia euroa. Tämä tarkoittaa kunnissa vyönkiristyksiä, palvelujen karsintaa ja verojen ja maksujen korotuksia. Samaan aikaan pääomatulot ovat edelleenkin kunnallisverotuksen ulkopuolella. Tänäkin vuonna kunnat saisivat 1,5 miljardin euron lisätulot, jos pääomatulot otettaisiin kuntaverotuksen piiriin.

Puhemies! Tässä todellisuudessa lupaukset vanhustenhoivan parantamisesta ovat katteettomia, vaikka hallituksen ohjelma suorastaan vilisee lauseita väestön ikääntymiseen varautumisesta. Ministerien nokittelussa ja budjettiriihestä käynnistyneessä vanhuspalvelusuitsutuksessa on vakava perspektiivivirhe. Gerontologian professori Marja Jylhä tiivisti asian tylysti: "Koska yli 90-vuotiaiden määrä kasvaa kolmanneksella viidessä vuodessa, täytyy kaikkinainen vanhustenhoito, kotihoito, laitoshoito, palveluasuminen ja monet muut asiat ajatella uudelleen. Jos tällaiset kuluerät eivät mahdu laskelmiin ja kehyksiin, niin voin vain sanoa, ettei vanhojen ihmisten määrän kasvukaan mahdu kehyksiin."

Puhemies! Vasenryhmä pitää keskustan esittämää välikysymystä perusteltuna ja perspektiiviltään laaja-alaisena; muun muassa omaishoidon kehittämisvaatimukset ovat vasemmiston linjan mukaisia jo useiden eduskuntakausien ajalta. Vasenryhmä yhtyy edustaja Rehulan esittämään epäluottamuslauseeseen.

Jukka Kärnä /sd:

Arvoisa puhemies! Kun viime eduskuntakaudella aloitettua lakia lähdettiin jatkamaan ja valmistelua jatkettiin, niin ohjausryhmän siihen tietenkin Guzenina-Richardson perusti. Sen ohjausryhmän keskeiset pointit olivat: Lähtökohtana pitää olla toimintakyky, ei ikä pelkästään, sellaisenaan. Olennaista on toisaalta iäkkään ihmisen palvelutarve, mutta toisaalta olennaista kunnassa on laajemmin tähän ikääntyneeseen väestöön kohdistuva vanhuspolitiikka. Laitoskeskeisyydestä pitää päästä eroon. Palveluita on tarkasteltava ikääntyneen omasta lähtökohdasta. Olennaista on itsenäisen suoriutumisen tukeminen, eivät pelkästään sote-palvelut, ja osaava ja pätevä henkilöstö, joka katsoo asioita eri näkökulmista, ja tietenkin laadunhallinta ja -valvonta.

Ministeri omassa avauspuheessaan avasi minun mielestäni todella hyvin sitä, miten tämä riittävä henkilöstö varmistetaan: ennakointityön kautta, eli katsotaan sitä eläköitymistä, aikuiskoulutuksen hyödyntäminen yhdessä työ- ja elinkeinoministeriön kanssa sekä sitten alan ulkopuolella työskentelevät. Minun mielestäni nämä kaikki ovat hyvin huolella suunniteltuja ja fiksusti rakennettuja, ja luotan siihen, että näitten kautta myöskin tämä laki saadaan toimimaan. Nuo ohjausryhmän keskeiset asiat on minun mielestäni tänne lakiin kyllä ihan hyvin saatu kirjoitettua.

Arvoisa puhemies! Suomessa on tehty ja laitettu toimeen ja kuntoon vuosien mittaan yhtä ja toista — esimerkiksi koulutussektorilla peruskoulu aikoinaan rakennettiin — ja kyllä se tähän asti on ollut sellainen kansallinen häpeä, että ikääntyvän väestön asioita ei ole hoidettu tarpeeksi mallikkaasti ja hyvin. Nyt kun se laki on tehty, joka minun mielestäni on monipuolinen ja josta huokuu vähän tällainen mahdollisimman laaja ihmisen elämänhistorian huomioonottaminen, niin kyllähän se täytyy sanoa, että ei tuosta keskustan välikysymyksestä juuri puuttunut muuta kuin heinäsirkkaparvet ja raesateet — niin huono lakiesitys se keskustan mielestä on. Minun mielestäni se ei ole niin huono. Kysynkin nyt keskustalta, etteihän vain noissa moitteissa ole kysymys myöskin jonkun verran kunnallisvaalipainotteisesta välikysymyksestä. Toivon, ettei näin ole, koska kyllä iäkkäiden ihmisten pärjääminen ja tulevaisuudesta huolehtiminen on meidän kaikkien asia.

Pirkko Ruohonen-Lerner /ps:

Arvoisa puhemies! Arvokas vanhuus kuuluu kaikille. Hyvä vanhuus on sitä, että on koti, oma turvallinen ja viihtyisä asuinpaikka. Hyvään vanhuuteen kuuluu lisäksi hoiva ja huolenpito, yhteys läheisiin, monipuolinen ja maistuva ruoka sekä mielekäs harrastustoiminta vanhuksen päivittäisen jaksamisen mukaan. Näitä asioita varmasti meistä jokainen toivoo omalle kohdalleen. Valitettavasti tällainen hyvä vanhuus ei monenkaan ihmisen kohdalla toteudu. Kalseat laitokset, kiireiset hoitajat, pahimmassa tapauksessa märissä vaipoissa makaavat ja koko yön ilman hoitoa olleet vanhukset ovat arkipäivää. Usein suomalaisilla vangeilla on paljuselleistä huolimatta paremmat olosuhteet kuin riittävää hoitoa vaille jääneillä vanhuksilla. Tämä on kaukana ihmisarvoisesta elämästä, ja on häpeällistä, että tällaiseen tilanteeseen on tultu hyvinvointi-Suomessa. Jotta tilannetta saataisiin parannettua, tarvitaan sekä voimakasta tahtoa että riittävästi rahaa.

Arvoisa puhemies! Perussuomalaisten eduskuntaryhmään kuuluva ensimmäisen kauden kansanedustaja, sairaanhoitaja Laila Koskela osoitti merkittävää kansalaisrohkeutta vuonna 2006, kun kanteli silloisen työpaikkansa Koukkuniemen vanhainkodin hoitajamääristä lääninhallitukselle. Laila Koskelan ansiosta Koukkuniemen vanhainkoti sai huomautuksen Länsi-Suomen lääninhallitukselta maaliskuussa 2006, mutta ennen kaikkea lääninhallitus velvoitti Tampereen kaupungin palkkaamaan Koukkuniemeen yli 100 hoitajaa lisää. Tämän lisäksi Koukkuniemen vanhainkodin hoitotaso tuli nostaa sosiaali- ja terveysministeriön sekä Kuntaliiton antamien laatusuositusten mukaisesti tyydyttävälle tasolle. Tämän avauksen jälkeen vanhustenhoidon tasosta on keskusteltu paljon Suomessa, mikä on hieno asia.

Arvoisa puhemies! Suomen lähi- ja perushoitajaliitto SuPer selvitti viime keväänä vanhusten laitoshoidon tilaa ja kysyi superilaisten kokemuksia siitä. Vanhustyö arvioitiin vastauksissa useammin välttäväksi kuin kiitettäväksi. Vanhustyölle annettiin yleisarvosanaksi 7-. Ainostaan 24 prosenttia vastaajista ilmoitti, että haluaisi läheisensä hoitoon omalle työpaikalleen — siis vain 24 prosenttia vastaajista ilmoitti, että haluaisi läheisensä hoitoon omalle työpaikalleen. Tämä on aika karua kieltä. Yleisin syy siihen, miksi läheistä ei haluta hoitoon omalle työpaikalle, oli se, että hoitajia on liian vähän. Tämä on kestämätön tilanne niin vanhuksille kuin hoitajillekin, sillä hoitajat haluaisivat toki tehdä työnsä mahdollisimman hyvin, mutteivät yksinkertaisesti kykene työaikansa puitteissa antamaan vanhuksille riittävästi hoivaa ja huolenpitoa. He toimivat jatkuvasti jaksamisensa äärirajoilla.

Arvoisa puhemies! Vanhustenhoidon tulisi kaikissa tilanteissa olla asiakaslähtöistä ja eettistä. Kukaan ei halua sairaan äitinsä tai isänsä kärsivän laitoshoidossa ylilääkittynä ja aliravittuna, mitkä ovat vanhustenhoidon yleisiä ongelmia Suomessa. Mutta mikä on se riittävä ja oikea mitoitus, jotta hoidon taso todellisuudessa paranee? Asiantuntijoiden mukaan se riippuu hoidettavien kunnosta ja laitoksessa olevien hoidokkien määrästä. Onko kuitenkin kyse myös asenteesta, suhtautumisesta vanhuuteen ja vanhuksiin? Vanhusten liikalääkitys ja makuuttaminen kertovat, että koko suomalaisen järjestelmän suhtautumisessa vanhuuteen on jotakin pahasti vialla. Toisin oli vielä muutama vuosikymmen sitten, jolloin omien vanhusten hoidon laiminlyönti olisi ollut suureksi häpeäksi koko suvulle.

Arvoisa puhemies! Myös tämän päivän vanhukset ovat ansainneet arvokkaan elämän taipaleensa loppuvaiheessa. Hyvinvointivaltioissa tavoitteena tulisi olla jokaisen kansalaisen kohdalla onnellinen ja aktiivinen vanhuus, jossa tarvittava turva ja huolenpito on taattu. Vanhustenhoitoon tarvitaan arvokkuutta. Ikäihmisen kotona asumista on tuettava mahdollisimman pitkään, minkä takia myös omaishoitajien asiat tulee vihdoinkin laittaa kuntoon.

Arvoisa puhemies! Näin lopuksi haluan todeta, että kannatan edustaja Juvosen erinomaista epäluottamuslause-ehdotusta.

Annika Saarikko /kesk:

Arvoisa puhemies! Kun miestä ei voi enää jättää yksin kotiin ja hän alkaa tarvita apua ylös nousemiseen ja vessassa käyntiin, vaimo hakee ja alkaa saada omaishoidon tukea. Hänestä tukiraha on osoitus siitä, että työllä on arvoa, juuri muuta merkitystä sillä ei ole. Omaishoito on yksinäistä. Omaishoitajien keskusteluryhmät kiinnostaisivat, mutta tapaamisiin pääsyä on hankala järjestää. Mies saa iloa laulamisesta, mutta ei halua mennä musiikkiryhmään ilman vaimoaan — vieraiden ihmisten joukkoa on vaikea hahmottaa. Koska ryhmien on tarkoitus antaa omaishoitajille vapaa-aikaa, vaimolla on niihin porttikielto. Mies ei lähde laulamaan. Mies tarvitsee usein terveyskeskuksen apua, mutta ei enää selviä portaita alas taksille. Hän kyselee, eikö lääkäri voisi tulla kotiin vanhaa miestä katsomaan. Kotihoidon lääkärin saadakseen pitäisi ensin ottaa vastaan muuta apua. Ateria-automaattia tarjotaan vaimolle, joka pitää ruuanlaitosta ja pelkää uusia laitteita. Avuksi tarjotaan myös lääkkeiden annostelua, vaikka vaimo on farmaseutti. Niinpä on tilattava ambulanssi, kun haluaa päästä terveyskeskukseen.

Arvoisa puhemies! Tämä kertomus on tuoreesta Sosiaalitieto-lehdestä, jossa hyvin ansiokkaasti käsitellään vanhusten hoidon ja hoivan kokonaisuutta. Näin arkipäiväisistä pienistä asioista koostuu ikäihmisten arki ja myös sen monimutkaiset käytännönongelmat.

Minua jäi kummastuttamaan äskeisessä debattikeskustelussa peruspalveluministerin huomio siitä, että me keskustalaiset emme ymmärrä tuon taivaallista vanhuspalvelulaista. Minusta ikäihmisten asioiden hoidon pitäisi pikemminkin olla jotain sellaista, jonka me todella kaikki ymmärrämme, jotakin niin arkijärkistä ja kaukana sivistyssanoista ja suurista organisaatioista ja tuotantotavoitteista, että vihdoin olisi niin, että meidän ikäihmisten hoidossa ja hoivassa terve järki voittaisi ja ennen muuta kahteen asiaan kiinnittäisimme huomiota: että ikäihmiset saisivat yksilöllistä hoivaa ja että heillä olisi itsellään oikeus määrätä ja määritellä, kuka heitä hoitaa ja millaisia palveluja he tarvitsevat. Aivan turhan kapeasti suhtaudumme siihen ihmisen omaan oikeuteen ja tahtoon, miten hän tahtoo viimeiset elinvuotensa viettää.

Arvoisa puhemies! On vielä syytä tähdentää, miksi keskusta halusi käydä keskustelun ikäihmisten hoivasta ja teki välikysymyksen. Ensinnäkin halusimme nostaa omaishoidon asian yhteiseksi keskustelunaiheeksi. Minusta siinä on onnistuttu. Täällä salissa on käytetty tänään erittäin paljon puheenvuoroja omaishoidon puolesta. Nyt kaipaamme tekoja hallitukselta, emme enää vetoomuksia työryhmiin tai kymmeneen miljoonaan. Olisi mielenkiintoista kuulla, mikä on ministerin arvio siitä, mitä 10 miljoonalla ensi vuonna todella ikäihmisille ja omaishoitajille ja -hoidettaville saadaan.

Halusimme tehdä tämän kysymyksen myös siksi, että jäi totaalisen epäselväksi, mitä hallitus sopi. Emme ole päässeet käsitykseen siitä, mitä perälautakirjaus henkilöstömitoituksesta lopulta tarkoitti ja ennen muuta onko tämän koko lain toteuttamiseen rahaa. Kannamme syvää huolta emme kunnista vaan kuntalaisista, jotka aivan varmasti tulevat ensi ja seuraavan vuoden aikana huomaamaan, mitä kuntien valtionosuusleikkaukset tarkoittavat. Ei liene turhan yksinkertaistavaa todeta, että kysymys on siitä, että ikävät säästöpäätökset jätettiin kuntien tehtäväksi. Kunta-asiantuntijoiden mukaan nämä säästöpäätökset tulevat näkymään ensimmäisenä siinä, että avoimena olevia virkoja ei täytetä. Samanaikaisesti me keskustelemme täällä siitä, miten tarvitsemme lisää hoitajia hoidettaville, ja otamme sitten rahaa pois hallituksen toimesta, niin että virkoja ei saada täytettyä — pieni ristiriita isossa asiassa.

Kuten aikaisemmin halusin jo tuossa debattikeskustelussa nostaa esiin, meidän on syytä tämänkaltaisia vanhuspalvelulain tyyppisiä suuria avauksia tehdä lainsäädännössämme jatkossakin. Päätökset eivät välttämättä ole näin positiivisia — vanhuspalvelulakihan on hieno asia — vaan me joudumme myös kohtaamaan sen ikääntyneen Suomen tosiasian, joka tarkoittaa, että jatkossa, 20 vuoden päästä, yli 75-vuotiaita on tuplasti se määrä kuin nyt. Miten me hoidamme heidät? Mikä on omaisten ja lähimmäisten vastuu? Mistä kouluttautuneita ihmisiä alalle? Mitä uusia ammatteja tarvitaan? Tarvitsemmeko pelkästään sairaanhoidollisia osaajia? Mitä muuta hyvään arkeen kuuluu? Miten kohotamme työllisyysprosenttia, tarjoamme nuorille töitä — me emme voi hukata yhtäkään ihmistä — niin että tämä väestön ikääntymisen muutos Suomessa tulisi arvokkaasti hoidetuksi?

Jouko Jääskeläinen /kd:

Arvoisa herra puhemies! Ikäihmisten hoitoon on satsattu ja osoitettu määrärahoja ja varoja aivan keskeisellä tavalla. Tämä on totuus kuntien kannalta tarkasteltuna, jos vähänkin aikaperspektiiviä tässä käytämme.

On selvää, että myöskin hoitomenetelmät ovat kehittyneet. On selvää, että laitosvaltaisuudesta on pyritty kodinomaisuuteen. Asiantuntijat muistuttavat, että geriatria on kehittynyt valtavasti, se tuntee ja tietää vaivoistamme aivan eri tavalla kuin parikymmentä vuotta sitten, ja myöskin hoitomahdollisuudet ovat paremmat. Nämä ovat asioita, myönteisiä asioita, jotka kannattaa muistaa silloin, kun tätä suurta ja tärkeää kysymystä tarkastelemme.

Arvoisa herra puhemies! Vanhuspalvelulakia ollaan viimeistelemässä tilanteessa, jossa suuret ikäluokat ovat oikeasti ikääntymässä ja omista toimistamme johtuen nuoret ikäluokat ovat jopa kolmasosan hauraampia. Lisäksi maaltamuutto on pitkässä prosessissaan siinä vaiheessa, että usein sukupolvien luonnollinen ketju ei yllä vain läpi kylän ja kaupungin, vaan läpi Suomen. Etäisyytemme ovat liian usein pitkiä niin maantieteellisesti kuin valitettavasti usein myös henkisesti ja sosiaalisesti näin sukujen ja perheiden kohdalla. Tässä tilanteessa tarvitaan siis sekä rahaa, mistä on tänään paljon puhuttu, että lähimmäisen rakkautta ja välittämistä.

Haluaisin lyhyesti viitata ministerin välikysymysvastaukseen, jossa hän aivan oikein toteaa, että vuosittain nuorisoikäluokista työmarkkinoille tulee keskimäärin noin 6 000 henkilöä vähemmän kuin sieltä poistuu. Tosiasiassahan tuo ero on siinä mielessä suurempi, että syntyneiden ikäluokkien erohan on jopa 30 000. Ja kun muistamme, että nykyisistä ikäluokista tarkemmin tullaan töihin kuin ehkä vanhemmista ikäluokista, niin ero tietysti sen kautta pienenee. Mutta kun otamme huomioon myöskin, että monien työura ei kestä koko ikää, niin tuo 6 000 henkilöä on todennäköisesti aika alakanttiin arvioitu. Todellinen ero työvoiman tarjonnassa tulee olemaan paljon suurempi, ja sillä on melkoinen vaikutus sitten myöskin ehtimiseen ja jaksamiseen.

Vuonna 2011 yli 65-vuotiaita oli 980 000, ja aivan hetki sitten ylitettiin miljoonan raja. Vuonna 2030 arvioiden mukaan ylittyy puolentoista miljoonan raja. Yli 85-vuotiaita, jotka ovat hoitoennusteiden kannalta se tietty kriittinen raja, oli 119 000 viime vuonna, ja vuonna 2030 heitä on 240 000. Nämä ovat suuria ja merkittäviä lukuja niiden haasteiden kannalta, joita meillä ikäihmisten hoidossa on.

Arvoisa herra puhemies! Se, mitä tänään tarvittaisiin, on joskus myös hyvin käytännöllistä ja jopa edullista. Tarvitsisimme mahdollisuutta tutustua vanhuuteen ja vanhenemiseen. Kun käytössämme tänä päivänä on synnytysvalmennuskursseja niin miehille kuin naisille, erilaisiin oppilaitoksiin pyrkimyskursseja ja monta muuta, niin nyt tarvittaisiin tutustu vanhenemiseen -kursseja. Niitä tarvitsisimme silloin, kun lähellämme elävät ovat vielä hyvässä kunnossa. Olisi hyvä tietää, mitä vanheneminen tarkoittaa, miten erilaisiin todennäköisiin vaivoihin ja ongelmiin tulee suhtautua ja miten voimme tukea ikääntyvää ihmistä ja lähimmäistä.

Sitä tarvitsisimme myös me, itse kukin, ikääntyvät, jotta osaisimme suhteuttaa omaa elämämme ja ikääntymisen todellisuutta. Illan parin kurssilla saataisiin jo paljon aikaan, eikä meidän tarvitsisi seurata tässä suhteessa elämänkulkua vain ihmetellen, vaan tietäen, miten elämä menee, minkälaisia asioita eteen tulee. Uskaltaisin sanoa, että myös seurakunnilla ja kolmannella sektorilla voisi olla tässä huomattavan hyvä ja tarpeellinen toimintakohde.

Arvoisa puhemies! On monia myönteisiä kehityskulkuja. Vanhainkotien asukasmäärä on itse asiassa vähentynyt. Palveluasumisen määrä on lisääntynyt. On hienoa, että omaishoidon tukea jaetaan, vaikka sen määrä suhteessa sen tarpeeseen ja omaishoitoa tekevien määrään on aivan liian pieni. Ja on hyvä todeta, että laitoshoidon nimikkeistä, joita voidaan mainita viisi, tehostettu palveluasuminen on suhteellisesti noussut eniten. Nämä ovat kaikki tekijöitä, joissa löytyy myöskin hyviä mahdollisuuksia. Samalla tiedämme, että työpaikoissa pysyminen tällä alalla on aika haasteellista. Monet ovat siirtyneet toisille aloille.

Arvoisa puhemies! Toivon, että jaksaisimme tästä asiasta keskustella myös yli oppositio—hallitus-rajan asiallisesti pyrkien siihen, että hoitomme huomenna, ensi vuonna olisi parempaa kuin tällä hetkellä.

Markus Mustajärvi /vr:

Arvoisa puhemies! Keskusta on tehnyt välikysymyksen tärkeästä asiasta, ikäihmisten hyvästä hoivasta, monipuolisista palveluista ja omaishoidosta, paljon enemmästä kuin pelkästään vanhuspalvelulaista.

Suomessa on 1,5 miljoonaa eläkeläistä, ja heidän määränsä kasvaa nopeasti, sillä suuret ikäluokat ovat juuri jääneet tai jäämässä eläkkeelle. Ikäihmiset ovat oman elämänsä asiantuntijoita, vapaaehtoistyöntekijöitä, nuorempien sukupolvien auttajia sekä omais- ja läheishoitajia. Kun heille tulee vuorostaan avuntarve, siihen pyyntöön tulee vastata.

Jokaisella ihmisellä on luovuttamaton oikeus ihmisarvoon asemasta, sukupuolesta ja iästä riippumatta. Arvokas ikääntyminen ja tasa-arvo on turvattava huolehtimalla jokaisen ikääntyvän ja eläkeläisen riittävästä toimeentulosta sekä laadukkaista ja saavutettavista palveluista. Ikääntyvillä ja vanhuksilla on oikeus valita asuinpaikkansa. Jokaisella on oikeus hyvään, ihmisarvoa kunnioittavaan hoivaan ja hoitoon asuipa kotona, palvelutalossa tai hoitolaitoksessa. Hoidosta ja hoivasta huolehtiminen kuuluu yhteiskunnalle.

Arvoisa puhemies! Ylhäältä alas runnotulla kuntarakenneuudistuksella ja karttaharjoituksilla ei ikäihmisten tarpeisiin kyetä vastaamaan. Heikkenevä kuntatalous vaarantaa nykyistenkin palveluitten saatavuuden. Ei käy kateeksi tulevia kunnanvaltuutettuja, ovatpa he sitten ketä hyvänsä, kun he joutuvat kantamaan sitä vastuuta, josta valtio on luistellut sivuun. Eivät kunnat kykene suunnittelemaan omaa tulevaisuuttaan, jos valtio—kunta-suhdetta ei saada vakaammalle pohjalle ja ennustettavaksi.

Edustaja Tölli kunta-alan ammattilaisena ja entisenä ministerinä muistutti aivan oikein viimeviikkoisessa keskustelussa, mitkä ovat valtion toimenpiteitten vaikutukset kuntien ja kuntayhtymien talouteen. Budjettikirjan sivun Y 101 taulukon loppurivillä on miinus 193 miljoonaa euroa. Sen rahan mukaan kunnissa eletään, eikä laskennallisten eurojen varassa.

Kaavailtu vanhuspalvelulaki esitetyssä muodossa uhkaa jäädä kuolleeksi kirjaimeksi, jos rahoituspohjaa ei vahvisteta. Vanhuspalveluja on kehitettävä kokonaisuutena huomioiden koko palveluketju kotiin annettavista palveluista laitoshoitoon. Siksi kiista desimaaleista vei itse asiasta sivuun, eikä liian alas asetettu tavoite takaa vielä mitään. Eräs pohjoisen kunnan johtaja kertoi esimerkin: Heidän kunnassaan henkilöstömitoitus on jo nyt 0,8, mutta samaan aikaan sairauksista johtuvat työntekijöitten poissaolot reilusti yli 10 prosentin. Raskas työ vaatii veronsa, ja hoivasektorin työntekijöitten ikärakenne on sellainen, että poistuma sieltä tulee olemaan raju jo lähivuosien aikana. Hoitohenkilöstön asianmukainen koulutus, saatavuus ja työssäjaksaminen ovat vähintään yhtä iso haaste kuin riittävän rahoituspohjan turvaaminen.

Kun väestö ikääntyy ja hoivamenot kasvavat tulevaisuudessa, on syytä arvioida, kuinka menojen kasvua voidaan hillitä. Kelan tuoreen tutkimuksen mukaan menojen kasvua hillitsee tehokkaasti omaisten ikäihmisille antama apu. Asuinpaikka ei saa ratkaista sitä, saako hoidettava hoivaa, mutta se ei saa ratkaista sitäkään, mikä on omaishoitajan asema. Omaishoidon tuki tulisi siirtää Kelan maksettavaksi, jotta kuntakohtaisesta vaihtelusta päästäisiin asianmukaisempaan omaishoitajien kohteluun.

Aila Paloniemi /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Hallituspuolueista sosialidemokraatit ja kokoomus ottivat vanhukset pelinappuloiksi poliittisessa pelissä, jonka lopputulos jäi olemattomaksi. Vääntö laitoshoidon henkilöstömitoituksista päättyi tulokseen, joka ei muuttanut mitään nykyisessä tilanteessa. Kun peruspalveluministeri ensin kritisoi pelkkiä suosituksia mitoituksista, nyt hän kehuu näitä samoja suosituksia, jotka ovat tulossa, suurena voittona vanhustenhoidolle. Tällaista tämä on.

Suomalaisvanhuksista vain 10 prosenttia asuu laitoksissa, loput 90 prosenttia asuu kotonaan. Osa heistä on omaishoidossa, ja osa saa kotipalveluita. Tästä suuresta joukosta ministerit eivät tuossa desimaaliväännössä olleet lainkaan kiinnostuneita, eikä ministeriaitiosta myöskään myönnetty, että hallitus leikkaa rajusti kuntien valtionosuuksista. Koko hallituskaudella leikkaukset nousevat yli 3 miljardin euron. Onhan ihan selvää, että nämä rahat ovat pois myös vanhustenhoidosta, sen kehittämisestä ja muista peruspalveluista kunnissa. Kuntien talous on jo nyt erittäin tiukilla.

On selvää myös se tietenkin, että kaikkialla Suomessa on pulaa pätevistä vanhustenhoivan henkilöistä. Tämä näkyy järkyttävimmillään siinä, että puuttuvat ihmiset yritetään korvata lääkkeillä. Saan aika ajoin yhteydenottoja minäkin kansalaisilta. He kertovat tokkuraisista ja liikkumattomista omaisistaan. Syynä on usein valtava lääkemäärä, joka vanhukselle syötetään, jonka yhteisvaikutuksista on vaikea löytää vastuullista henkilöä. Tarvitaan siis runsaasti lisää geriatrista osaamista, tarvitaan asennemuutosta, tarvitaan kerta kaikkiaan hyvää johtamista ja sitä, että henkilökunta noissa vanhusten laitoksissa voi itsekin vaikuttaa siihen työhönsä, sen kuvaan, ja tarvitaan tietysti myös niitä henkilöitä lisää. Se on ihan selvä.

Tutkija Katariina Välikangas muistuttaa meitä aiheellisesti kuitenkin siitä, että hyvää elämää ei voi määritellä ulkoapäin. Jokainen tietää, mikä itselle on hyväksi. Osallisuuden, omaehtoisuuden ja itsenäisen selviytymisen tukeminen sekä kotona että laitoksissa asuvien vanhusten kohdalla siirtää kalliiden hoitoratkaisujen tarvetta. Hyvä asuinympäristö vaikuttaa myönteisesti ikääntyneiden toimintakykyyn ja elämänlaatuun. Esteettömät ja joustavasti muunneltavat asuntoratkaisut sekä esteettömät elinympäristöt ovat erittäin tärkeitä. Ne antavat iäkkäille mahdollisuuden selviytyä itsenäisesti ja kompensoivat toimintakyvyn rajoitteita.

Väestön vanheneminen vaatii kunnilta uusia toimintatapoja ja palvelukonsepteja. Ne eivät synny itsestään, vaan niiden luomiseksi tarvitaan yhteistyötä kunnan eri hallintokuntien, ikäihmisten, heidän omaistensa, järjestöjen, seurakuntien ja vapaaehtoistyötä tekevien sekä myös yritysten kanssa.

Ikääntyneen mahdollisuus liikkumiseen ja lihaskunnon ylläpitämiseen pitäisi ottaa ykkösasiaksi sekä pitkäaikaishoidossa että kotiin annettavissa palveluissa. Tämä edellyttää hoidon nykyistä parempaa tukemista ja todellakin uusia konsepteja pitkäaikaishoivaan.

Professori Taina Rantanen toteaa ET-lehden haastattelussa, että koti voi olla vanhukselle linna tai vankila. Rantanen ryhmineen selvitti laajasti ikäihmisten liikkumista. Neuvonta lisäsi liikunnan harrastamista, ennalta ehkäisi liikunta- ja toimintakyvyn heikkenemistä, paransi mielialaa ja sitä kautta jopa vähensi kotipalveluiden tarvetta. Neuvonta kuitenkin auttoi vain heitä, joilla oli vielä itsenäistä liikuntakykyä jäljellä. Ne vanhukset, joilla oli paljon esteitä liikkumisessa, jotka pelkäsivät mennä ulos taikka eivät jaksaneet yksin nostaa rollaattoria portaita alas, tarvitsivat henkilökohtaisen ulkoiluavustajan. Rantasen tiimi päätyi vapaaehtoistyöhön ja ryhtyi perehdyttämään eläkeläisiä auttamaan kotona asuvia vanhuksia ulkoilussa. Näin on tehty Helsingissä myös, että on pitkäaikaistyöttömiä kurssitettu vanhusten ulkoiluttamiseen, ja nämä konseptit ovat toimineet hyvin, enkä väitä, että tällä ratkaistaan kaikkea, mutta sanon, että ihmisen aktiivisuuden tukeminen lisäisi valtavasti elämänlaatua ja kaikkiin tehtäviin ei tarvitse pitkää vanhustyön koulutusta.

Sitten minä haluan vielä korostaa — josta jo aikaisemmin tuossa puhuinkin — kodinomaisia hoito- ja hoivaratkaisuja. Koko maassa kehitetään nyt voimakkaasti tätä vanhusten perhehoitoa, ja uskokaa tai älkää, siitä tulee erinomainen välimuotoinen palvelu. Siihen on Raha-automaattiyhdistykseltä monivuotinen rahoitus, kunnat ovat siitä kiinnostuneita, se on osa kunnan vanhuspalveluita hyvin järjestettynä, ja se tarjoaa alkavaa muistisairautta sairastavalle tai turvattomalle vanhukselle erinomaisen paikan elää ja asua.

Vielä lopuksi: Omaishoitajien työ pitää todellakin vihdoin huomioida. Kyllä tuo maksatus Kelalle, yhtenäiset kriteerit, on vihdoin saatava aikaan, ja haluan muistuttaa, että valmennettu perhehoitaja voi myös sitten ottaa omaan kotiinsa vanhuksen omaishoitajan vapaiden ajaksi. Vanhusten lomitus voi silläkin tavalla järjestyä ja on jo järjestymässä. Yksikin perhehoitaja voi lomittaa jopa 50:tä omaishoitajaa vuodessa, joten tämä on ihan varteenotettava vaihtoehto.

Hanna Tainio /sd:

Arvoisa herra puhemies! Vanhustenhuolto puhuttaa tänä päivänä, eikä syyttä. Tuleva vanhuspalvelulaki herättää meissä kaikissa suuria tunteita, ja jokaisella on oma näkemyksensä siitä, minkälainen sen tulisi olla, siksi sen useista kohdista on käyty ja käydään kiivasta keskustelua. Julkisuudessa ikäihmisten huonosta kohtelusta ja laiminlyönneistä on tiedetty kauan. On tullut myös selväksi, että valtion taholta tulevat laatusuositukset eivät ole riittäneet korjaamaan tilannetta vaan tarvitaan lainsäädäntöä parantamaan vanhusten asemaa.

Vanhuspalvelulaki on laaja kokonaisuus. Laissa kotiin vietävät palvelut ovat ykkösasia ja laitokseen mennään vain viime tingassa. Ikääntyneiden oma tahto tulee huomioida palveluita määriteltäessä. Hoidon laadusta saatava palaute on kerättävä säännöllisesti, ja sen on ohjattava päätöksentekoa. Kiireiseen hoitoon pitää päästä välittömästi ja kiireettömien palveluiden piiriin viivytyksettä. Palvelujen saamiseksi ei tarvitse tehdä kirjallista hakemusta, vaan suullinen pyyntökin on sitova. Kunnissa on panostettava erityisesti moniammatillisuuteen, ja iäkkäiden palveluissa täytyy olla riittävästi asiantuntemusta geriatriasta, turvallisesta lääkehoidosta, monialaisesta kuntoutuksesta ja iäkkäiden suun terveydenhuollosta. Ennaltaehkäisyyn, kuntoutukseen se-kä kotiin vietävien palveluiden monitahoisuuden tarpeeseen tulee kiinnittää erityistä huomiota.

Julkisuudessa keskustelu vanhustenhuollosta on keskittynyt liiaksi laitoshoitoon, jossa valtakunnallisen tavoitteen mukaan pitäisi asua vain 3 prosenttia 75 vuotta täyttäneistä. Suurin osa vanhuksista, siis 90 prosenttia, asuu kotona. Osa heistä korkeasta iästään huolimatta on hyväkuntoisia. He ovat yhteiskunnan aktiivisia kansalaisia ja käyttävät itsenäisesti monia palveluita, niin kaupallisia palveluita kuin kulttuuri- ja liikuntapalveluitakin. Osa taas pärjää huonosti kodissaan, ja siitä huolimatta he eivät saa tarvittavia palveluita. Tämä on se ryhmä, jota tuleva laki toivottavasti eniten hyödyttää. Osa pystyy asumaan kodissaan sinne tuotavien palvelujen turvin tai omaishoitajan avustuksella. Usein omais-hoitajana toimii iäkäs puoliso, joka itse tarvitsee myös tukea selviytyäkseen raskaasta työtaakasta. Siksi onkin tärkeätä, että omaishoitajien asema on nostettu esiin.

Omaishoitajat itse määrittelevät suurimmaksi epäkohdaksi hoitotyössä sen, ettei lakisääteisiä vapaapäiviä pysty pitämään. Tästä kertonee se, että osa omaishoidon tukeen varatuista määrärahoista jää aina silloin tällöin käyttämättä, ja tämä taas todennäköisesti johtuu siitä, että tilapäishoitopaikkoja ei ole riittävästi. Tässä tarvitaan lisää joustavuutta ja uusia erilaisia vaihtoehtoja hoidon järjestämiseksi kotona ja sen ulkopuolella. Myös hoitajat tarvitsevat tukea ja kuntoutusta omaan jaksamiseensa.

Kehitystyötä siis tarvitaan. ja sitä varten meillä on omaishoidon kehittämisohjelmaa valmisteleva työryhmä, jonka toimeksianto päättyy ensi vuoden lopussa. Työryhmän tehtävänä on etsiä keinoja, joilla omaishoitoa kehitetään yhdessä kuntien ja järjestöjen kanssa, parannetaan omais-hoitajien ja hoidettavien yhdenvertaisuutta yhtenäistämällä tuen myöntämisperusteet, lisäämällä omaishoidon tuen saatavuutta ja kannattavuutta ja tuetaan omaishoitajien jaksamista kehittämällä tukipalveluita, mahdollistamalla vapaapäivien pitäminen sekä kehittämällä säännöllisiä terveystarkastuksia sekä kehittämällä omaishoidon tukipalveluita ja arvioimalla omaishoidon tuen verotuksen poistomahdollisuutta.

Arvoisa puhemies! Meille sosialidemokraateille laadukas vanhustenhuolto ja tuleva vanhuspalvelulaki ovat todella tärkeitä. Haluamme tehdä maastamme oikeudenmukaisemman, ja nämä ovat ehdoton osa sitä. Julkinen kiistely vanhustenhuollosta on kovin surullista. Laitoshoidossa pitää olla riittävästi henkilöstöä, jotta kaikille voidaan taata vähimmäisedellytykset laadukkaaseen hoitoon ja hoivaan ja jotta henkilöstö jaksaa tärkeässä työssään. Tarvitsemme ammattitaitoista, osaavaa ja motivoitunutta henkilöstöä, jonka työolosuhteet ja lähijohtaminen ovat kunnossa. Ikäihmisistä suuri osa asuu kotonaan, ja heidän oikeutensa palveluihin pitää turvata. Omaishoitajien aseman parantaminen ja toimenpiteet heidän jaksamisensa helpottamiseksi ovat välttämättömiä. Tarvitsemme kaikkia näitä keinoja, jotta selviämme tulevien vuosien hoivahaasteesta ja voimme taata kaikille inhimillisen vanhuuden.

Elsi Katainen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Suomi ikääntyy, ja hoitavien käsien tarve kasvaa kasvamistaan. Teimme tämän välikysymyksen ikäihmisten hyvästä hoivasta, koska keskustalle arvokkaan ja turvallisen vanhuuden takaaminen on arvo sinänsä. Haasteiden kasvaessa nopeasti on välttämättömän tärkeää vastata ongelmakohtiin vielä nopeammin. Yksikään vanhus ei saa kärsiä hoivan puutteesta, yksinäisyydestä tai yhteiskunnan ulkopuolelle jäämisestä. Arvokas vanhuus lähtee jokaisen ikäihmisen omista tarpeista. Jokaisella pitää olla oikeus itse päättää omasta hoitomuodostaan ja oikeus elää elämänsä loppuun saakka valitsemallaan tavalla.

Viime aikoina kovasti keskustelussa ollut laitoshoito on toki tarpeellinen mutta vain yksi vaihtoehto. Ikäihmisistämme vain noin 10 prosenttia on laitoshoidossa. Vaikka prosenttiosuus on pysynyt ennallaan 2000-luvulla, on hoidettavien määrä ikäluokan kasvaessa lisääntynyt kolmanneksen. Laitoshoidossa hoidettavien kunto on usein paljon huonompi kuin kotona asuvien vanhusten. Tällöin myös hoitoa tarvitaan kipeämmin.

Hoitajamitoituksista puhuminen kääntyi kesän keskusteluissa desimaalien pyörittelyyn, eikä se saa missään nimessä olla itse tarkoitus. Vaativaa hoitoa tarvitsevien vanhusten hoito ei kuitenkaan saa olla mekaanista oireiden hoitoa ja päivästä toiseen sinnittelyä hoitajienkaan osalta. Hoitajien määrästä keskustelu onkin paikallaan. Kun yhden hoitajan ei tarvitse jakaa aikaansa liian monen hoidettavan kanssa, rutiininomainen hoito voi muuttua välittäväksi huolenpidoksi.

Hallitus ei päässyt sopuun hoitajien määrän kasvusta ja lupasi vain tarkkailla asiaa kautensa lopulle saakka. Tätä asiaa ei kuitenkaan voi lykätä liian kauas tulevaisuuteen. Hoitajien riittävä määrä jokaisen vanhuksen hyvinvoinnin turvaamiseksi on taattava, mutta se ei tietenkään onnistu, jos hallitus ottaa kunnilta miljardeja ja antaa tilalle 12,6 miljoonaa.

Arvoisa puhemies! Ylivoimaisesti suurin osa ikäihmisistämme asuu kotonaan joko kotipalvelujen tai omaishoidon turvin. Omaishoidosta on nyt ja kerralla tehtävä oikea, todellinen vaihtoehto laitoshoidolle. Omaishoitajat tekevät mittaamattoman arvokasta työtä, mutta heille makset-tava korvaus ei kerro arvostuksesta lainkaan. Omaishoidon tukea olisi korotettava.

Pienin mahdollinen kädenojennus olisi omaishoidon tuen verovapaus. Nykyisessä tilanteessa omaishoitajien korvaus vaihtelee kunnan tilanteesta riippuen. Hallitus on ohjelmassaan luvannut yhtenäistää omaishoidon tuen sen saajien kesken, ja sehän onnistuu vain Kelan kautta. Peruspalveluministeri on moneen kertaan mainostanut hallitusohjelman kirjauksia omaishoidon tuen verovapauden arvioinnista, ja tuen yhtenäistämisen lupausta on tullut myös. Asiat eivät toistaiseksi ole vielä edenneet.

Puhemies! Perhehoidon kaltaiset vaihtoehdot on otettava olennaiseksi osaksi ikäihmisten hoidon valikoimaa. Tällä hetkellä perheissä asuu vain noin sata ikäihmistä, vaikka moninkertainen määrä hyötyisi asumismuodosta todella paljon. Jo nyt on huomattu, että hoitajan kotona, oikeassa perheessä, asuminen parantaa vanhusten kuntoa ja voimia kodikkaan ja mielekkään asumismuodon vuoksi.

Moni vanhus asuu huonossakin kunnossa kotona vain kotiin tuotavien palvelujen turvin. Kotona asumiseen on oltava aito mahdollisuus, ja palvelujen on tuettava tätä niin pitkälle kuin mahdollista. Kotipalvelun tarkoitus ei saa olla vain valmiin ruuan asettaminen esille ja vaipan vaihtaminen ennen seuraavan hoidettavan luo kiirehtimistä. Aitoon huolenpitoon vaaditaan jälleen kerran aikaa. Siihen taas tarvitaan riittävästi hoitavia käsiä. Onko hallitus siis huolehtinut siitä, että vanhustenhoitoon koulutetaan ja myös palkataan riittävästi osaavia hoitajia?

Hallituksen leikatessa miljardeja kunnilta tämän hallituskauden aikana sysää se samalla pakostikin vastuuta kunnille. Kuntien kuristettu taloustilanne ja yhä kiristyvät vaatimukset myös vanhustenhoidon osalta ovat vaarassa johtaa siihen, että kuntien on pakko periä nousevat kustannukset vanhuksilta itseltään. Hallitus ei saa missään nimessä, siis epäsuorastikaan, siirtää omaa laskuaan vanhusten kukkarolle. Vanhusten palvelumaksujen on pysyttävä kohtuullisella tasolla, eivätkä ne saa syödä ikäihmisen kuukausittaista tuloa kokonaan. On siis edettävä laatu edellä ja mielessä vanhustenhoidon koko kokonaisuus, myös kotihoito.

Merja  Mäkisalo-Ropponen  /sd:

Arvoisa puhemies! Luulen ja uskon meidän kaikkien täällä olevien olevan samaa mieltä siitä, että vanhuspalvelulaki on hyvä asia. Mitkään suositukset, tutkimusnäyttö tai asiantuntijalausunnot eivät ole saaneet kuntia korjaamaan ikäihmisten asioita kuntoon. En perustele enää lain tarpeellisuutta, mutta nostan esille muutaman sen toteutumisen kannalta tärkeän seikan.

Ensinnäkin nollatoleranssi henkilöstön alimitoituksessa on hyvä asia. Suomessa on edelleen hoitoyhteisöjä, joissa henkilöstömitoitus on alle 0,5:n, joka on suosituksissa tyydyttävä taso. Nyt kunnilla on mahdollisuus laittaa asiat kuntoon ja tällä tavoin estää asetuksen voimaantulo. Mitoituksia laskettaessa on kuitenkin pidettävä huolta siitä, että niissä huomioidaan vain välittömään hoitotyöhön osallistuvat henkilöt. Tiedän esimerkiksi tapauksia, joissa 100 prosenttia hallinnollista työtä tekevät esimiehet on laskettu mitoitukseen. Lisäksi olen törmännyt yksityiseen hoitokotiin, jossa talonmiehen tehtäviä hoitanut henkilö oli myöskin mukana mitoituslaskelmissa.

Kotihoitoonkin tulisi saada mitoitukset, sillä tällä hetkellä tilanne eri kunnissa kotihoidon resursseissa vaihtelee paljon. Liian niukoilla resursseilla ei ole mahdollista tehdä kuntouttavaa hoitotyötä, ja tämän johdosta kotihoidon asiakkaita laitostetaan omiin koteihinsa. Kotikäynti on usein vain muutaman minuutin piipahdus asiakkaan luona, ja tässä ajassa kuntouttavan hoitotyön toteutus on mahdotonta. Tutkimusten mukaan siinä vaiheessa, kun kotona asuvan ikäihmisen ulkona liikkuminen loppuu, otetaan pitkä askel kohti pysyvää laitoshoitoa. Meillä on paljon kotonaan ja toki myös erilaisissa hoitoyhteisöissä asuvia vanhuksia, jotka eivät ole vuosikausiin päässeet käymään ulkona. EU-direktiivit määrittelevät jopa karjan ulkoiluttamisesta, mutta ennen tätä lakia ikäihmisillä ei ole ollut mitään oikeuksia.

Toisaalta henkilökunnan määrä ei ole ratkaiseva. Vähintään yhtä paljon merkitystä on työntekijöiden ammattitaidolla ja osaamisella. Olen kouluttanut lähes 10 vuotta kuntouttavaa hoitotyötä ja käynyt auditoimassa kuntouttavan hoitotyön toteutumista kymmenissä eri hoitoyhteisöissä. Voin todeta, että joskus huonommin resursoidussa työyhteisössä, jossa on ammattitaitoinen ja osaava henkilöstö, on paremmin toteutettua kuntouttavaa hoitotyötä kuin paremmin resursoidussa työyhteisössä, jossa on osaamisen puutteita.

Kuntouttavan hoidon puutteiden takia ikäihmiset menettävät usein toimintakykynsä liian aikaisin. Tutkimuksissa on todettu, että esimerkiksi muistisairautta sairastavat ihmiset joutuvat Suomessa jopa kaksi vuotta liian aikaisin laitoshoitoon. Tämä johtuu useista eri syistä, esimerkiksi diagnoosin viivästymisestä ja sen johdosta asianmukaisen lääketieteellisen hoidon laiminlyönnistä sairauksien alkuvaiheessa, mutta kuntouttavan hoidon puutteet ovat yksi keskeisimpiä osatekijöitä.

Arvoisa puhemies! Ammattitaitoon kuuluu oikea asenne. Kirjoittaessani pari vuotta sitten viimeisintä oppikirjaani sosiaali- ja terveysalan vuorovaikutustaidoista tein laajan tutkimuskatsauksen vanhusten hoitotyöstä ja erityisesti asiakkaan ja työntekijän kohtaamisesta. Valitettavasti tänäkin päivänä vanhustyössä on sekä fyysistä että psyykkistä kaltoinkohtelua työntekijöiden taholta. Fyysinen kaltoinkohtelu on esimerkiksi kovakouraista käsittelyä ja psyykkinen esimerkiksi ikäihmisen itkettämistä huutamalla tai ilkeästi puhumalla. Ikäihmisiä myös ylilääkitään esimerkiksi rauhoittavilla lääkkeillä. Ammattitaitoinen henkilö pystyy kohtaamaan muistisairaan ihmisen haasteellisen käyttäytymisen useimmiten ilman rauhoittavaa lääkitystä. Henkilö, jolla ei ole riittävää ammattitaitoa, turvautuu helpommin rauhoittavaan lääkitykseen. Suomessa on paljon rauhoittavien lääkkeiden takia vuodepotilaiksi joutuneita ihmisiä.

Vanhuspalvelulaki ei pääse toteutumaan, ellei sosiaali- ja terveydenhuollon koulutussisällöissä ja koulutuksessa tapahdu muutoksia. Muistiliiton pari vuotta sitten tekemän selvityksen mukaan Suomessa on oppilaitoksia, joissa voi valmistua lähihoitajaksi tai sairaanhoitajaksi niin, että muistisairaiden hoitotyöstä on ollut opetusta vain muutamia tunteja. Muistisairaan ihmisen kohtaaminen vaatii erittäin paljon erityisosaamista. Muutamalla tunnilla sitä ei voi saavuttaa. Lisäksi tarvitaan muistisairaiden henkilöiden hoitotyöhön erikoistuneita hoitajia, joista tällä hetkellä on valtava puute.

Arvoisa puhemies! Tämän lain henki ei voi toteutua, ellei koko yhteiskunnan asenneilmastossa tapahdu muutoksia. Viime talvena Muistiliittoon tuli surullinen viesti omaiselta. Omainen kertoi muistisairautta sairastaneen äitinsä lähteneen keskellä päivää 20 asteen pakkasella kesämekossa ulos. Hän harhaili 20 000 asukkaan taajamassa yli kaksi tuntia tässä vaatetuksessa ilman, että kukaan meni auttamaan häntä. Kun hänet lopulta löydettiin ja vietiin sairaalaan, hän menehtyi siellä saamiinsa vammoihin. Miten voi olla mahdollista, että kukaan ei tehnyt mitään? Vanhuspalvelulain lisäksi tarvitsemme lisää lähimmäisestä välittämistä, mutta sitä ei taida voida lailla säätää.

Kauko Tuupainen /ps:

Arvoisa puhemies! Olen tältä paikalta useamman kerran todennut, että Suomessa on 1,4 miljoonaa eläkeläistä eli 25 prosenttia väestöstämme vauvasta vaariin. Totean sen nyt myöskin tänään. Näistä eläkeläisistä yli 65-vuotiaita on reipas miljoona. Kaikista maamme äänioikeutetuista lähes puolet on eläkeläisiä, eli eläkeläisiä ei ole syytä kohdella kaltoin.

Euroopan unionin tämän vuoden pääteemaksi on nostettu aktiivinen ikääntyminen ja sukupolvien välinen solidaarisuus. Tämä on jäänyt tässäkin salissa valitettavan vähälle huomiolle. Toivottavasti meille suomalaisille ei käy samoin kuin monille eläkeläisille ja vanhuksille Euroopassa, missä köyhyys on muodostunut polttavaksi ongelmaksi. Totuushan on, että taantuman tai laman ravistellessa yhteiskuntaa vanhuusväestö jää ensimmäisenä ilman ihmisarvoista elämää. Onneksi Suomessa ei ole tähän vielä jouduttu, mutta esimerkiksi Kreikassa köyhyys on monen osalta jokapäiväistä elämää. Olen erityisesti huolissani pienten työeläkkeiden varassa kitkuttelevista yksin asuvista naisista, jotka ovat vaarassa pudota yhteiskunnan tukiverkkojen ulkopuolelle.

Arvoisa puhemies! Eikö ole ollut niin, että naiset ovat jääneet hoitamaan kotiaan ja lapsiaan, huoltaneet iäkkäitä vanhempiaan ja samanaikaisesti työskennelleet pienipalkkaisissa ammateissa? Työnantajien vaatiessa entistä pidempiä työuria ikääntyvät naiset ovat irtisanottavien listojen kärkipäässä. Kun näin on ollut ja oleva, tulee vanhuspalvelulaissa määrätä, että elämäntyönsä tehneille naisille — ja miksei miehillekin — taataan yhteiskunnan toimesta inhimillinen vanhuus. Tällöin hoitajia on oltava riittävästi vanhainkodeissa, kotipalvelujen resursseja tulee lisätä ja kaikille omaishoitajille on maksettava Kelan kautta kohtuullinen korvaus. Tämä siksikin, että eläkejärjestöjen vaatimusten vastaisesti hallitus korottaa ensi vuoden alussa myös lääkkeiden ja ruuan arvonlisäveroa yhdellä prosenttiyksiköllä.

Arvoisa arvostamani ministeri Risikko, toistan sen, minkä päivälläkin: eläkeläisten kattojärjestö Eetun mielestä nykyisin voimassa oleva hankintalain mukainen suora kilpailu soveltuu erittäin huonosti sosiaali- ja terveyspalveluihin. Euroopan unionissa on paraikaa vireillä asiaa ohjeistava uusi direktiivi, joka ei velvoita sosiaali- ja terveyspalvelujen kilpailutukseen nykyisessä laajuudessa. Toivonkin, että STM, sosiaali- ja terveysministeriö, ottaa vinkistä vaarin ja esittää joustoja hankintalain kansalliseen soveltamiseen.

Arvoisa puhemies! Lopuksi totean, että vanhustenhuollossa on syytä panostaa niin johdon kuin työntekijöidenkin peruskoulutukseen unohtamatta jatko- ja täydennyskoulutusta. Osaavaa ja motivoinutta henkilöstä saadaan varmasti, kun ammattikoulujen opetussuunnitelmat ajastetaan tämän päivän tarpeisiin. Lopuksi kannatan edustaja Juvosen tekemää epäluottamuslause-ehdotusta.

Pia Kauma /kok:

Arvoisa puhemies! On todella erinomainen asia, että vanhuspalvelulaki on nyt tulossa. Voi sanoa, että iso kiitos ja ansio lain eteenpäin menemisestä kuuluu varsinkin kokoomuslaiselle ministerille, Paula Risikolle, joka on sitä vienyt aktiivisesti eteenpäin hallituksessa.

Tuleva laki on pitkään odotettu askel oikeaan suuntaan, koska sen avulla pystymme takaamaan vanhenevalle väestölle nykyistä paremman hoidon. Näin tulee onneksi käymään siitäkin huolimatta, että asian valmistelun yhteydessä juututtiin turhaan desimaalikeskusteluun hoitajamitoituksesta. Todellisuudessahan hoidon laatu ei riipu suoraan hoitajien määrästä vaan vanhusten hoidon tarpeesta. Pitää tietenkin muistaa myös se, että laitoshoito on vain yksi osa, toki tärkeä osa, ikäihmistemme hoidosta. Tärkeää on miettiä myös, miten tuemme vanhuksiemme asumista kotona ja millaisia henkilösatsauksia ja myös satsauksia uuteen teknologiaan, se meiltä edellyttää.

Arvoisa puhemies! Kuntien tehtäväksi jää nyt sitten toteuttaa tämä laki käytännön tasolla. Kun eri puolilla Suomea aletaan nyt pohtia, mitä laki oikeastaan edellyttää, on tärkeää pitää mielessä se, että palvelun laatu ei parane pelkästään kriteereitä parantamalla, vaan sillä, että luodaan ympäristö, jossa nämä uudet kriteerit on mahdollista toteuttaa. Esimerkiksi se, miten hyvin uusia palveluinnovaatioita tuetaan, miten tuemme palvelusetelin käyttöönottoa ja miten tuemme sitä, että muiden kuntien hyvistä käytännöistä opitaan, on tärkeä asia.

Mutta käytännössä resurssikeskustelu tarkoittaa sitä, että resursoinnin kuntien suuntaan pitää olla riittävää. 150 miljoonan vuosittainen panostus on suuri, mutta lain tullessa voimaan vuonna 2015 määrärahan riittävyyttä tulee tarkastella osana palveluiden laadun paranemista. Ei voi olla niin, että nyt kuntien tehtäviä lisätään ilman siihen tarvittavia määrärahoja. Kunta, joka ei pysty täyttämään tätä velvoitetta, ei välttämättä ole vastuuton kunta, niin kuin jostain on kuultu, vaan se voi olla kunta, joka ei taloudellisista syistä kerta kaikkiaan kykene täyttämään tätä velvoitetta.

Toinen tärkeä ja huomionarvoinen asia on henkilöstömitoituskeskustelu. Nyt päädyttiin siihen, että hallitus antaa resursseja mutta myös vahvan ukaasin, jotta kunnat pääsevät tavoitteeseen. Täytyy kuitenkin muistaa, että pakolla ohjaaminen ei ole perinteisesti ollut paras tapa parantaa palveluiden laatua. Tämä on syytä muistaa myös vuonna 2015, jos kunnat eivät ole päässeet 0,5 prosentin hoitajatavoitteeseen.

Kuntien — varsinkin taloudellisesti heikoimmilla olevien kuntien — kanssa on välttämätöntä käydä jatkuvaa keskustelua vanhuspalveluiden kehittämisestä ja antaa niille myös mahdollisuus oppia muiden kuntien käytännöistä niin, että yhtäkkiä vuonna 2015 ei oltaisi tilanteessa, jossa henkilömitoitukset eivät yllättäen täyttyisikään. Yhtä lailla vuonna 2015 on edelleen syytä muistaa se, että pelkästään hoitajatavoitteeseen pääsy ei suinkaan vielä mittaa yleisellä tasolla vanhuspalveluiden laatua.

Arvoisa puhemies! Tällä lakihankkeella pyritään ennen kaikkea arvokkaan ja hyvän vanhuuden takaamiseen niille ihmisille, jotka ovat sotien jälkeen ja myöhemmin olleet rakentamassa tätä yhteiskuntaa, jossa nyt elämme. Tätä keskustelua kuunneltuani ei aina siltä ole tuntunut. Täällä on esitetty mielipiteitä, joiden mukaan laki tulee kyllä toimimaan teoriassa mutta ei käytännössä. Ihmettelen, mistä oppositio sen nyt jo voi tietää.

Keskustan välikysymyksestä paistaa läpi asenne, että nyt on menty hyvään suuntaan ikäihmisten hoivan parantamiseksi mutta ei tarpeeksi. Tämä voi olla tottakin, mutta vanhuspalvelulain tullessa voimaan vuonna 2015 panostukset tulevat olemaan 150 miljoonan euron luokkaa vuodessa. Erityisesti tässä taloustilanteessa se on selkeä arvovalinta, jota ei ole syytä vähätellä.

Arvoisa puhemies! Pitää muistaa, että lapset ja pienten lasten vanhemmat saivat subjektiivisen oikeuden päivähoitoon jo vuosikausia sitten. Olen tyytyväinen siitä, että nyt on viimeinkin ikäihmisten vuoro.

Kaj Turunen /ps:

Arvoisa puhemies! Luen tähän aluksi Helsingin Sanomista 94-vuotiaan Saima Yli-Vakkurin kirjoituksen:

"Ajatelkaa, miten moni nero, taiteilija, tiedemies tai vaikuttaja on olosuhteiden pakosta kasvanut mummonsa tai vaarinsa hoidossa ja saanut sieltä kipinää elämäänsä. Me emme ehkä ole neroja, mutta ajatelkaa, että meidän hoitokodeissa tai kotihoidossa olevien joukossa on vanhuksia, joilla on arvokkaita elämänkokemuksia. Niistä voisi oppia jotakin.

Meille sanottiin aikoinaan, että tee tuo tai tämä. Jos vastasi, ettei osaa, sanottiin: ’Yritä edes!’ Yrittäkää nuoret!

Tulkaa hoitamaan meitä. Me tarvitsemme nyt apuanne, niin kuin te ehkä aikanaan tarvitsette nuorempien apua. Työllisyys on tällä alalla taattu. Teissä syrjäytyneissäkin voi olla käytännön lahjakkuus, joka tulee esiin hoivatyössä.

Ajatelkaa, että tekin voisitte saada kipinää siitä. Saattaisitte oppia jotakin, mitä ei lue kirjoissanne ja minkä huomaisitte auttavan mahdollisten vaikeuksien uhatessa.

Nykyaika ei ole helppoa kenellekään. Autetaan toisiamme, niin selviämme vaikeuksistamme. Me iäkkäät olisimme tyytyväisiä, jos kokemuksiamme hyödynnettäisiin."

Tämän kirjoituksen on kirjoittanut 94-vuotias vanhus. Tämä on ihmisläheinen ja inhimillinen kirjoitus ilman kapulakieltä.

Millainen oli tämän vanhuksen nykyaika silloin, kun hän oli nuori? Varmasti monin tavoin vaikeampi kuin nykyaika tänä päivänä. Silti hän kirjoittaa: "Nykyaika ei ole helppoa kenellekään. Autetaan toisiamme - -." Tässä salissa on syytetty edellisiä hallituksia ja nykyistä hallitusta siitä, ettei vanhusten asiaa ole hoidettu. Syyttely on mielestäni noloa ja häpeällistä, kun pitäisi laittaa vanhusten hyvä hoito kuntoon.

Olemme kuulleet tänään täällä tilastotiedettä, euromääriä, mutta lähes kaikissa puheissa, joita kansanedustajat ovat täällä pitäneet, he ovat tuoneet esille, mitä on vanhusten hyvä hoito. Tietoa siitä meiltä ei puutu. Nyt on kysymys siitä, laitetaanko asiat nyt vihdoin kuntoon. Vanhusten hyvä ja inhimillinen hoito ei ole rahasta kiinni, vaan se on tahdosta kiinni. Vanhukset on laitettava etusijalle — rahaa asian hoitamiseen on. Toistan: vanhukset on laitettava etusijalle — rahaa asian hoitamiseen on.

Inkeri Kerola /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Suomalaiset vanhenevat erilaisissa ympäristöissä. Ikääntymiseen liittyy elämänsisällön muuttumista, monilla sairastamista. Laitoshoito tai koti, yksityinen tai julkinen: siinä on monella päättämistä.

Oma koti on vanhenevalle ihmiselle melkeinpä poikkeuksetta paras ja rakkain paikka. Olennaista onkin vahvistaa ensin kotihoitoa ja sitten vasta supistaa laitoshoitoa. Nyt on liiaksi näyttöä siitä, että laitoshoitoa ajetaan alas ja samalla riisutaan kotihoitoon suunnattuja resursseja. Samoista työntekijöistä kilpailevat lapsiperheet ja vanhukset. Molemmilla tahoilla tarvitaan kipeästi joustavaa kotiapua ja erilaisiin elämäntilanteisiin.

Monen iäkkään ihmisen arki pyörii lasten ja/tai puolison omaishoidolla, usein ilman korvausta tuen verollisuuden vuoksi. Omaishoidon tuen tulisi ehdottomasti olla verovapaa ollakseen jotenkin taloudellisesti vertailukelpoinen. On laskettu, että omaistensa pääasiallisia auttajia on noin 280 000 — eli he auttavat omaisiaan päivittäin. Heistä kokoaikatyössä on noin 100 000 ja osa-aikatyössä noin 20 000. Tällä avulla on laskettu saatavan säästöä yhteiskunnalle jopa 2,8 miljardia vuodessa. On huomattava, että tästäkin määrästä puuttuu moni auttava käsi, joka ei ole kirjoissa eikä kansissa.

Vanhusperheisiin annettu apu jatkaa todistettavasti kotona-asumisaikaa, säästää kustannuksia sosiaali- ja terveydenhuoltopalveluissa sekä tukee läheisten jaksamista hoivatyössä. Kaiken vanhuspalvelutyön edellytys on räätälöity hoitomalli, etenkin silloin, kun hoito ja hoiva tapahtuvat kotona. Vanhukset ja heidän omaisensa eivät odota yhteiskunnalta palveluviidakkoa, jonne eksyvät sekä omaishoitajat että -hoidettavat. Tietokatkosten selvittely vie turhaa aikaa molemmissa päissä. Etua ei ole siitäkään, että työväki vaihtuu kunnissa niin tiuhaan, ettei entisiin ehdi tutustua. Vanhenevilla ihmisillä samoin kuin lapsilla tunneskaala on sellainen, että halutaan turvallinen ja tuttu ihminen tueksi. Varma tieto siitä, että apu on lähellä myös riskitilanteissa ja silloin kun turvattomuus kalvaa, helpottaa hätääntyneen vanhuksen elämää.

Järjestelmällisempi tuki vanhusten kotihoidossa pitkäjänteisesti suunniteltuna säästää kustannuksia ja helpottaa läheisten tuskaa, niidenkin, jotka ovat työelämässä. Mallia kannattaa ottaa vaikkapa Tanskan kattavasta palveluverkosta. Erilaiset hoitomallit ovat Suomen kaltaiselle pienelle maalle mahdollisuus, eivät este.

Arvoisa puhemies! Valtionosuudet kunnille pienenevät. Se merkitsee säästöjä joka ikisen kunnan kukkarossa. Siksi vanhuspalvelulain mahdollisen lisähenkilöstömitoituksen ohella koko lain toteuttamiseen tarvitaan valtiolta lisää rahaa. Se on joka tapauksessa pieni summa Suomen yhteiskunnan rakentajille. Kiinnostavaa olisi myös tietää, keitä vanhuspalvelulain henkilöstömitoitukseen lasketaan. Ovatko mahdollisen asetuksenantopäivän jälkeen siirrettävät henkilöt kenties kotipalvelussa työskenteleviä vai ovatko he laitossiivoojia? Avoimia kysymyksiä on liian paljon. Peiton paikkaaminen henkilöstön sijoittamisella toisesta palvelumuodosta toiseen ei tue vanhusten palvelutarvetta.

Erilaisia auttavia käsiä tarvitaan vanhuspalveluihin. Uudet koulutusmuodot ovat tervetulleita. Luimme eilisenä päivänä tilaston, jossa kerrottiin, että nimenomaan vanhuspalveluihin paikkoja on avoinna ennätysmäärä.

Tärkeintä myös vanhuspalveluissa on asennemuutos vanhuksia ja ikääntyviä kohtaan. Siinä on Suomessa parantamisen varaa.

Osmo Kokko /ps:

Arvoisa puhemies! Vanhuspalveluita tulee kehittää monipuolisesti. Ennen kuin osaamme tuottaa tarpeeksi hyviä palveluita, meidän tulisi määrittää, millaista on hyvä hoito. Tästä ensiluokkaista tietoa antavat vanhukset ja heidän omaisensa sekä hoitajat. Moni hoitaja toivookin, ettei itse ikinä joudu hoidettavaksi vaan kaatuisi niin sanotusti saappaat jalassa. Mitä hyvä vanhustenhoito tällöin voi olla? Vanhustenhoito ei houkuttele jäämään alalle, sillä työ on henkisesti ja fyysisesti rankkaa ja ala on huonosti palkattua. Työtaakka painaakin monia työntekijöitä liiaksi.

Mielestäni olisi erittäin tärkeä ymmärtää, että kolikolla on myös kääntöpuolensa. Niin mukavalta kuin kotihoito monesta saattaa tuntua, se ei ole enää mukavaa silloin, kun vanhus ei yksinkertaisesti enää pärjää yksin asuvana. Inhimillistä, hyvää vanhustenhoitoa on myös se, että tunnistetaan ne henkilöt, jotka tarvitsevat laitoshoitoa, ja ne, jotka voivat vielä asua kotonaan. Vanhusten ei pitäisi tuntea pelkoa, sairaalloista yksinäisyyttä, masennusta tai hämmennystä. Tämä ei ole inhimillistä vanhenemista. Tämän vuoksi myös laitoshoitoon on panostettava, etenkin kunnallisella puolella.

Meillä on todella paljon vanhuksia, jotka tarvitsevat laitoshoitoa mutta joilla ei yksinkertaisesti ole varaa yksityiseen laitoshoitoon. Minulla onkin hyvä esimerkki lähipiiristäni. Muistisairas 86-vuotias joutui jonottamaan Pohjois-Karjalassa 11 kuukautta, ennen kuin sai kunnallisen laitoshoitopaikan, vaikka — rehellisyyden nimissä — hänen ei olisi kuulunut asua yksin enää pariin viimeiseen vuoteen. Kunnallinen laitoshoitopaikka maksaa hänelle 900 euroa kuukaudessa, kun taas yksityisellä vastaava paikka olisi maksanut noin 4 000 euroa kuukaudessa. — Arvoisa puhemies! Kuinka monella vanhuksella on varaa laittaa 4 000 euroa kuukaudessa pelkkään vuokraan? Ei kovinkaan monella.

Omaishoito on valtiolle kustannustehokasta vanhustenhoitoa, mutta sitä tulee kehittää tasa-arvon nimissä siten, että omaishoidon tuen myöntämiseksi määritetään yhtenäiset perusteet ja että omaishoidon tuki siirtyy Kelan maksettavaksi. Omaishoitajista on myös pidettävä siinä määrin huolta, että heille turvataan ainakin säännölliset vapaapäivät, koska heidän työnsä on raskasta mutta arvokasta.

Katri Komi /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Vanhuspalvelulakikeskustelun perusteella voisi kuvitella, että laitoshoito on hallitukselle se ainoa ja ensisijainen tie kehittää ikäihmisten palveluita ja parantaa heidän hyvinvointiaan. Ikäihmisten palvelukokonaisuuteen liittyy kuitenkin paljon muutakin. Keskustan tekemä välikysymys on enemmän kuin aiheellinen.

Sitovat henkilöstömitoitukset ikäihmisten laitoshoitoon olisivat ehdottomasti olleet tervetullut lisä vanhuspalvelulakiin, vaikka määrällisyyshän ei sinänsä kerro hoidon laadusta vielä paljoakaan. Mutta kauhalla ei voi vaatia, jos on lusikalla annettu. Kun hallitus leikkaa peruspalveluista yli 3 miljardia euroa tällä vaalikaudella, ei kai viesti kuntiin olisi ristiriitaisempi voinut olla, mikäli demarit olisivat saaneet läpi ajamansa mitoitukset. Olisi ollut erittäin kyseenalaista ajaa kunnat tilanteeseen, jossa ne mahdollisesti olisivat joutuneet riskeeraamaan ikäihmisten koti- ja asumispalvelujen eteen tehdyn kehitystyön korotettujen laitoshoidon mitoitusten vuoksi.

Arvoisa herra puhemies! Keskusta lähtee siitä, että hoidon ja hoivan keskeinen kysymys on itsemääräämisoikeus. Mahdollisuus tehdä elämäänsä, hoitoaan ja palveluja koskevia valintoja on jokaisen täysivaltaisen ihmisen lakisääteinen perusoikeus. Valinnanvapautta tuetaan kehittämällä yksilöllisiä hoitovaihtoehtoja.

Lakiluonnoksessa todetaan, että palvelu on toteutettava siten, että se mahdollistaa iäkkään henkilön asumisen kotonaan tai kodinomaisessa ympäristössä niin pitkään kuin on mahdollista. Laitoshuoltoa ja -hoitoa järjestetään vain, jos iäkkään henkilön tarvitsemia palveluja ei voida toteuttaa muulla tavoin ottaen huomioon iäkkään henkilön etu. Keskusta pelkää, että koska koti- ja omaishoitoon ei käytännössä olla tekemässä parannuksia, yhä harvempi ikäihminen voi vanheta kotonaan, vaikka se olisi läheistenkin tahto. Omaishoidon tuen verovapaus ja omaishoitajan mahdollisuus viikoittaiseen vapaapäivään toisivat tilanteeseen huomattavan parannuksen. Tuen siirto Kelalle tasa-arvoistaisi tilanteen asuinkunnasta riippumatta.

Arvoisa puhemies! Lakiehdotuksen mukaan palvelujen järjestämisessä ja tuottamisessa on otettava huomioon iäkkään henkilön mahdollisuus sosiaalisen vuorovaikutuksen ylläpitämiseen ja mielekkääseen hyvinvointia, terveyttä ja toimintakykyä edistävään ja ylläpitävään toimintaan. Tälle kirjaukselle toivoisin paljon nykyistä enemmän painoarvoa. Ikäihmisten kansallisesta toimenpideohjelmasta käy ilmi, että ikäihmisten liikuntatoiminnan koordinointi toteutuu tällä hetkellä heikosti esimerkiksi tiedotuksen ja tukipalveluiden, kuten kuljetuksen, osalta. Turvallisuus ja esteettömyys vaativat erityishuomiointia ikä-ihmisten liikunnassa ja sen suunnittelussa. Kasvavat resurssivaatimukset on huomioitava myös ministeriöiden ja kuntien rahanjaossa. Ikäihmisten terveyttä edistävä liikunta tulisi kirjata osaksi kuntien päätösasiakirjoja. Ylipäätään kaikki toimintakyvyn heikkenemistä ennalta ehkäisevä järjestetty toiminta, oli se sitten liikuntaa, kulttuuria tai kerhotoimintaa, on hyvin kustannustehokasta.

Tähän liittyy myös niin sanottu varhainen tunnistaminen. Esimerkiksi muistisairaiden kohdalla meillä on valtakunnallinen ongelma, kun muistisairauksista kärsivät hakeutuvat hoidon piiriin liian myöhään. Mitä varhaisemmin muistisairaus tunnistetaan, sitä pitempään voidaan asiankuuluvalla hoidolla pitkittää henkilön toimintakyvyn säilymistä tasolla, joka ei vaadi ympärivuorokautista hoivaa.

Arvoisa puhemies! Työn laatu vanhuspalvelussa lähtee ennen muuta hoitohenkilöstön hyvinvoinnista. Kun henkilökunta voi hyvin ja työ on mielekästä, hoitajat myös pysyvät työssään pidempään. Hallitukselta kysyisinkin, miten te aiotte turvata ammattitaitoisen henkilöstön riittävyyden. Vastaavatko koulutuksen määrä ja sisällöt hoito- ja hoivatyön vaatimuksiin? Korostetaanko koulutuksessa riittävästi ihmisyyttä ja arvoja? Olisiko järkeä palauttaa hoitajien rinnalle hoiva-avustajat? He eivät voisi jakaa asiakkaille lääkkeitä mutta voisivat huolehtia esimerkiksi ulkoilutuksista ja sosiaalisista aktiviteeteista. Ikä-ihmisten hyvinvointia voidaan parantaa usein juuri ikävystymiseen ja avuttomuuteen puuttumalla. Kun elämä on aktiivisempaa, saattaa muistikin herätä yllättävässä tilanteessa.

Ohjausryhmän muistiossa todettiin, että tavoitteena on myös luoda perinteisen vanhainkotihoidon ja terveyskeskusten vuodeosastoilla annettavan pitkäaikaisen laitoshoidon tilalle uusi hoivapalvelumuoto, jossa on tarjolla asiakkaiden tarpeiden mukaista kuntouttavaa, pitkäaikaista hoivaa, jossa hoitohenkilökunta on paikalla ympäri vuorokauden ja jossa on lääkäripalveluita joustavasti saatavilla. Mistä tässä on tarkemmin kysymys, ja miten tämä aiotaan täytäntöön panna? Entä sitten vanhusten perhehoito? Sen piirissä on nyt noin sata ikäihmistä, ja kokemukset ovat erittäin positiiviset. Keskusta polkaisi rahoituksellisesti ikäihmisten perhehoidon käyntiin. Nyt kaivattaisiin siihenkin lisäsatsauksia.

Arvoisa puhemies! Vietämme parhaillaan Euroopan laajuista aktiivisen ikääntymisen ja sukupolvien välisen solidaarisuuden teemavuotta. Muistuttakoon tämä meitä siitä arvokkaasta työstä, jota vanhemmat sukupolvet ovat kotimaamme ja sen yhteiskunnan kehittämisen eteen tehneet. Valtiovallan rooli on osoittaa tätä kunnioitusta turvaamalla ikäihmisille arvokas vanheneminen. Kunnioitus ei vielä konkretisoidu hoitosuosituksissa, saatikka poliittisessa debatissa. Se konkretisoituu niissä laadukkaissa palveluissa, joiden tarjoaminen Suomessa on kuntien vastuulla. Valtion tulee tarjota kunnille mahdollisuus tehdä palvelurakenteiden kehittämistyötä osoittamalla luottamusta kuntia kohtaan ja kuntatalouksien kuristamisen sijaan tarjota oikeudenmukaiset resurssit palveluiden järjestämiseksi.

Lea Mäkipää /ps:

Arvoisa puhemies! Kun hallitus budjettiriihessään päätti vanhuspalvelulain voimaantulosta ja sisällöstä elokuun lopulla, silloin Aamulehti otsikoi: "Hoitajamitoitus jäi porvarien jyrän alle". Käyköhän tässä näin?

Mutta kaikki julkisuuteen nostetut tiedonannot ja esitykset syyllistävät meidän ikäihmisemme. Vanhuksille uskotellaan, että he ovat taakka tälle yhteiskunnalle, siitä huolimatta, että he ovat tehneet pitkän päivätyön ja rakentaneet tämän maan, tämän hyvinvointivaltion, jonka pitää pystyä huolehtimaan jokaisesta kansalaisestaan.

Sirkka-Liisa Kivelä arvostettuna vanhustenhoidon puolustajana ja vanhuspalvelulain tiukkana valmistelijana toteaa: "Ikääntyneiden ihmisoikeuksia poljetaan paikoin törkeällä tavalla maassa, jota jotkut vielä kutsuvat hyvinvointivaltioksi. Vaikka maassa on paljon hyvää vanhusten hoivaa, tapahtuu aivan liian paljon sellaista, mitä ei pitäisi." Muun muassa Suomessa vanhuksille syötetään kaksi kolme kertaa enemmän lääkettä kuin muissa Pohjoismaissa, ja ennen 1990-lukua valmistuneet lääkärit eivät ole saaneet geriatrista koulutusta tai geriatrisen lääkehoidon koulutusta, ehkä lisäkoulutus on paikallaan. Usein vanhainkotiasiakkaat kärsivät aliravitsemuksesta tai virheellisestä ravitsemuksesta, ja näihin ongelmiin ei välttämättä puututa eikä niitä tunnisteta.

Vanhuspalvelulaki ei sinänsä takaa hyvää hoitoa tai hyvää palvelua. Hoitajakoulutuksessa tulee entistä enemmän huomioida palvelusuuntautuneisuus, eli vanhusten hoito kotona tai laitoksissa vaatii erilaista asennetta kuin esimerkiksi potilashoito terveyskeskuksissa. Yhtenä tärkeänä osana vanhustenhoidossa on kotihoito ja sen kehittäminen sekä omaishoito, joka on selvästi edullisin hoitomuoto. Omaishoitoon odottaisi huomattavasti parempaa satsausta, kun tulevien vuosien hoitosuunnitelmia tehdään. Yksi parannus olisi keskustan välikysymyksessä esittämä omaishoidon siirtäminen Kelan hoidettavaksi. Silloin ainakin päästäisiin tasapuoliseen asioiden käsittelyyn. Kunnat eivät määrärahan puutteeseen vedoten voisi laistaa hoitosopimuksista.

Vanhuspalveluiden toimivuus edellyttää monen eri sektorin yhteensovittamista. Laitoshoito, kotihoito, omaishoito: näillä kaikilla on oma sijansa tulevaisuuden vanhushoidossa. Kaikissa näissä on myöskin kysymys henkilökunnan riittävyydestä. Pelkästään laitoshoidon mitoituksellakaan ei ratkaista esimerkiksi kotihoidon henkilökuntatarvetta. Siitä ei ole tässä vaiheessa puhuttu vielä kovinkaan paljon.

Vaikka Sirkka-Liisa Kivelä on sanonutkin, että kuntia pitää vaatia hoitamaan vanhuksensa kunnolla, näin yksioikoinen asia ei ole. Kyllä valtion tulee antaa resurssit eli rahoittaa täysimääräisesti kunnille annettavat lisätehtävät. Mikäli näin ei tapahdu, ollaan edelleen siinä tilanteessa, että meillä on laki mutta sen toimivuutta ei pystytä takaamaan.

Arvoisa puhemies! Tällä hetkellä Suomessa on runsaat 30 000 hoitajakoulutuksen saanutta henkilöä, jotka eivät ole koulutustaan vastaavassa tehtävässä. Onko hallituksella mitään suunnitelmia, millä tätä joukkoa voitaisiin saada takaisin hoitotehtäviin? Onko kysymys työn arvostuksesta, palkkauksesta vai työolosuhteista? On selvää, että kaikki eivät hoitoalalle sovellu, mutta siitä tuskin on kysymys näin suuren joukon ollessa kysymyksessä. Tämäkin on merkittävä asia silloin, jos hoitajamitoituksen takia hoitajatarve lisääntyy.

Lopuksi kannatan edustaja Juvosen tekemää epäluottamuslause-ehdotusta.

Esko Kiviranta /kesk:

Arvoisa puhemies! Vaalikaudella tehtävät miljardiluokan leikkaukset valtionosuuksiin tarkoittavat peruspalvelujen, kuten vanhusväestön palvelujen, rahoituksen heikentämistä. Vanhuspalvelulain toteutuminen vesittyy, koska hallitus ei osoita kunnille riittävästi resursseja lain toimeenpanoon. Hallituksen korupuheet vanhustenhuollon parantamisesta ovat ristiriidassa varattuun budjettirahoituk-seen nähden, vai aikooko hallitus rahoittaa vanhuspalvelulain palvelumaksuja korottamalla?

Vanhuspalvelulaissa tavoitteena on ihmisarvoinen ikääntyminen ja tarpeenmukainen, korkealaatuinen hoito. Henkilöstön merkitys laadukkaan palvelun tuottamisessa ikäihmisille on ilmeinen. Vanhuksia hoitavan henkilöstön on oltava osaavaa, ja sitä on oltava riittävästi. Vanhuspalvelulain hoitajamitoitus nousi hallituksen budjettineuvottelujen keskiöön. Julkisessa keskustelussa sivuutettiin lähes kokonaan se seikka, että vanhustenhoito ei ole pelkästään laitoshoitoa. Suurin osa, noin 90 prosenttia, vanhuksista asuu kotonaan. Laitoshuollon henkilöstön riittävyyden lisäksi on huolehdittava myös kotihoidon voimavaroista.

Valtakunnallisena tavoitteena on, että 75 vuotta täyttäneistä henkilöistä vain 3 prosenttia olisi hoidossa vanhainkodeissa tai pitkäaikaisessa hoidossa terveyskeskusten vuodeosastoilla. Ikä-ihmiset myös itse toivovat, että saisivat asua omassa kodissaan mahdollisimman pitkään. Ikäihmisillä tulee olla mahdollisuus asua kotonaan vielä silloinkin, kun he tarvitsevat apua arjessa selviytymiseen. Tämä edellyttää voimavarojen kohdistamista kotona asumista tukeviin palveluihin. Kotihoito on monelle vanhukselle perusedellytys kotona pärjäämiselle. Vanhuksille on taattava oikeus hyvään kotihoitoon. Kotipalvelujen ja kotisairaanhoidon saatavuus on turvattava. Kotihoidon rooli vanhustenhuollossa tulee lähivuosina selvästi kasvamaan.

Vanhustenhuollon turvaaminen edellyttää, että ammattitaitoisia hoitajia on saatavilla riittävästi. Jo nyt hoitajista on pulaa. Hoitohenkilöstön eläköityessä ja palveluja tarvitsevan vanhusväestön ikääntyessä osaavasta hoitohenkilökunnasta tulee olemaan huutava pula. Lisätarve kohdistuu lähes täysin vanhusten hoito- ja asumispalveluihin. Mitä hallitus aikoo tehdä, että vanhustenhoitoon saadaan tulevaisuudessa riittäväs-ti osaavaa henkilöstöä?

Arvoisa puhemies! Vanhustenhoidon yhteydessä on syytä puhua myös omaishoidosta. Arvioiden mukaan Suomessa on noin 300 000 omaishoitajaa, joista vain noin 10 prosenttia on omaishoitolain mukaisen kunnallisen omaishoidon tuen piirissä. Ilman omaishoitajia suurin osa hoidettavista olisi jonkinlaisessa laitoshoidossa. Omaishoito on inhimillinen vaihtoehto tuottaa ikäihmisille hoivapalveluja ja samalla vähentää laitoshoidon tarvetta. Omaishoitoa on kehitettävä ja omaishoitajien asemaa on parannettava. Kuntien vaihtelevat käytännöt omaishoidon tuen myöntämisperusteissa ja suuruudessa asettavat omaishoitajat eriarvoiseen asemaan. Yhtenäisten kriteerien luomiseksi omaishoidon tuki on siirrettävä Kansaneläkelaitoksen maksettavaksi. Lisäksi omaishoidon tuki on säädettävä verovapaaksi. Hallitusohjelmaan on kirjattu omaishoidon hoitopalkkion verotuksen poistomahdollisuuden arviointi. Mitään konkreettista ei ole vielä tehty omaishoidon tuen verovapauden suhteen peruspalveluministerin lupauksiksi ymmärretyistä puheista huolimatta.

Tytti Tuppurainen /sd:

Arvoisa puhemies! Pitkää ikää toivotetaan kaikkialla, ja sitä on toivotettu aina. Siksi viime vuosikymmenten kehityksen pitäisi tuntua suurelta menestykseltä: ihmisten odotettavissa oleva elinikä on noussut nopeasti. Menestyksestä uhkaa kuitenkin tulla ongelma, ellemme ryhdy kiireesti toimeen turvataksemme ikäihmisille inhimillisen vanhuuden.

Inhimilliseen, hyvään vanhuuteen kuuluvat perustarpeista huolehtiminen ja henkinen hyvinvointi. Perustarpeiden osalta ikävuosien karttuminen nostaa palveluiden ja terveydenhoidon kysymykset tärkeysjärjestyksessä korkealle. Yksilötasolla jokaisen on pakko tunnustaa, että vanhuus ei tule yksin. Koko yhteiskunnan tasolla on pakko tunnustaa, että vanhustenhoito ei tällä hetkellä ole kuin enintään välttävällä tasolla. Moni seikka saa pelkäämään, että ihmiset, jotka ovat oman osansa tälle yhteiskunnalle antaneet, eivät saa ansaitsemaansa hoitoa ja hoivaa.

Vanhuspalvelulain tavoite on taata jokaiselle ikääntyvälle hyvä elämä ja arvokas vanhuus sekä inhimillinen hoito. Lain hienoihin yksityiskohtiin sisältyy se, että jokaiselle ikäihmiselle laaditaan henkilökohtainen palvelutarpeen arviointi, jonka perusteella tehdään yksilöllinen palvelusuunnitelma moniammatillisessa tiimissä. Erityinen vastuutyöntekijä nimetään ikäihmisen tueksi. Kiireellisistä palveluista on tehtävä päätös välittömästi ja kiireettömistäkin kolmen kuukauden sisällä. Ikäihmisen omaa tahtoa kunnioitetaan. Vanhuspalvelulain useissa kohdissa korostetaan ikäihmisen itsemääräämisoikeutta sekä vaikutusmahdollisuuksia.

Vanhuspalvelulain painopiste on kotihoidossa ja kotiin vietävissä palveluissa. Pitkäaikaiseen laitoshoitoon turvaudutaan vain lääketieteellisin perustein tai jos se on iäkkään henkilön arvokkaan elämän ja turvallisen hoidon kannalta perusteltua. Tavoite, jonka mukaan ikäihmiset saavat tarvitsemansa palvelut omaan kotiinsa, on hyvä ja kannatettava. Silti ikäihmisistä noin joka kymmenes on pitkäaikaisessa laitoshoidossa. Palvelutason turvaaminen riittävällä henkilökuntamitoituksella on laatutason kannalta tarpeellista. Kun hallitus käytti aikaansa ja poliittista pääomaansa löytääkseen yksimielisyyden vanhuspalvelulain tarjoaman hoivan ja hoitajamitoituksen sisällöstä, se ei todellakaan puuhaillut pelkkien desimaalipilkkujen kanssa. Asia oli sen arvoinen, että budjettiriihikin kannatti sitä varten pitää lämpimänä.

Arvoisa puhemies! Moni vanhusten asia edellyttää perinteistä hyvinvointipolitiikkaa, lakeja oikeuksien turvaksi ja selvää rahaa lakien toteuttamiseen. Uusiakin konsteja pitää silti kehittää, pitää täydentää perinteisiä palveluita internetin kautta ja huolehtia siitä, että ikäihmisille on oppia ja ohjausta näiden palveluiden käyttöön, mutta uusien avauksien ankkuriksi tarvitaan kuitenkin vahva sitoumus, ettei niillä korvata ihmisten ihmisille antamaa palvelua.

Ihmiseltä ihmiselle -periaate liittyy myös polttavaan kysymykseen vanhusten yksinäisyydestä. Satojatuhansia vanhuksia elää yksin ilman yhteyttä lähimpiin ja vain satunnaisesti ystäviä tavaten. Periaatteessa hyvinvointivaltion koneiston pitäisi toimia niin kuin se on ennenkin toiminut: Terveyspolitiikka otettiin haltuun kansanterveyslailla, peruskoulu otti huomaansa oppivelvolliset ja päiväkodit näitä nuoremmat. Ikäihmisiä varten tarvitaan laki, joka velvoittaa kunnat järjestämään palvelut. Tämän lisäksi meidän on myös jokaisen huolehdittava lähimmäisis-tämme, vanhemmistamme, sukulaisistamme ja muista tuttavapiiriimme kuuluvista vanhuksista.

Ikäihmisten palveluiden turvaaminen ja ikäihmisten aseman kohottaminen ovat vaalikauden tärkeimpiä kysymyksiä, ja mitkään lyhytnäköiset raha-argumentit eivät saa peittää tätä perustotuutta. Tarvitsemme ehdottomasti vanhuspalvelulain, joka turvaa jokaiselle vanhukselle henkilökohtaisen arvioinnin perusteella oikeuden riittäviin, hyviin palveluihin. Lakisääteinen turva edellyttää, että kunnille annetaan taloudelliset mahdollisuudet vastata huutoon. Tämä puolestaan edellyttää kuntauudistusta, jonka tuloksena ovat kuntalaisistaan huolta pitävät, vahvat peruskunnat.

Arvoisa puhemies! Peruspalveluministeri ja hallitus ovat toimillaan ansainneet eduskunnan luottamuksen.

Maria Lohela /ps:

Arvoisa puhemies! Edustaja Turunen puhui täällä tovi sitten asiaa. Harmi, kun niin harva oli sitä paikalla kuulemassa. Rahaa meillä todellakin on, ja kyse on vain siitä, mihin se käytetään. Syyttely ja historiankirjojen selaaminen eivät todellakaan auta tässä tilanteessa.

Edustaja Juvonen keskustelun alkupuolella puheenvuorossaan korosti ikäihmisten asemaa ja sen parantamista ja antoi keskustalle asianmukaiset kehut asian nostamisesta esille välikysymyksen kautta. Olen siitä samaa mieltä.

Tässä salissa on puhuttu paljon laitoshoidosta, pitkäaikaissairaanhoidosta, palveluasumisesta, vanhainkodeista, kotiavusta, monista yhteiskunnan järjestämistä tai ainakin osittain rahoittamista palveluista. Suomalaiset tunnetusti arvostavat terveyspalveluihin, hoivaan ja vanhustenhoitoon satsaamista ja nostavat ne arvomaailmassaan hyvin korkealle. Siinä suhteessa Suo-messa ollaan hyvin samanmielisiä. Nämä asiat nähdään yhteisvastuullisina, ja niiden hoitamisessa halutaan puhaltaa yhteen hiileen. Sen lisäksi, että voimme aivan asianmukaisesti vaatia ja edellyttää yhteiskunnan hoitavan velvoitteensa, joita me verovaroin rahoitamme, haluan nostaa esille vapaaehtoistyön, järjestöjen tekemän työn ja oman perheen merkityksen myös tässä käsiteltävässä kysymyksessä. On erittäin helppoa vaatia yhteiskunnalta lisää rahaa sinne ja lisää rahaa tänne, ikään kuin ulkoistamme toisten tukemisen ja auttamisen kokonaisuudessaan jollekin ulkopuoliselle ulottuvuudelle. Vastuu voidaan aina vierittää yhdeltä järjestävältä taholta tai toimijalta toiselle.

Kaipaisin myös ikääntyvien palveluista ja hoivasta puhumiseen lakien säätämisen ja suosituksen antamisen lisäksi sellaista arvokeskustelua, jossa mietitään, mikä on perheen ja perheenjäsenten oma rooli ja vastuu siinä, että huolehditaan siitä, että kaikilla läheisillä on mahdollisimman hyvä olla, myös niillä suvun ikääntyneimmillä. Erilaisten sairauksien ja vaivojen takia on tietenkin päivänselvää, että ihminen tarvitsee myös ammattitaitoista hoitoa ja apua, mutta esimerkiksi kotona asuvan ikäihmisen arki helpottuu myös siten, että me todella heitä autamme ja kannamme vastuun lähimmäisistä arjen pienillä teoilla. Maksamme veroja hoidon ja avun rahoittamiseksi, mutta lähimmäisenrakkauden ja perhearvojen näkökulmasta toisten omaehtoinen tukeminen on suorastaan välttämätöntä, eikä sitä pidä unohtaa, vaikkemme me voi sitä millään lakipykälällä täällä säätää. Monessa yhteiskunnan kipukohdassa tai kriisitilanteessa olen miettinyt sitä, kuinka moni ongelma voitaisiin välttää tai kuinka montaa ongelmaa voitaisiin helpottaa, kun ojentaisimme auttavan kätemme toisille silloin, kun heillä on vaikeaa. Abstraktit käsitteet yhteiskunnan vastuusta tai palvelusuosituksista eivät ole vastaus jokaiseen huutoon tai avunpyyntöön.

Vapaaehtoistyö, erilaisten järjestöjen tekemä työ ja esimerkiksi kirkon diakoniatyön rooli kaipaavat myös positiivista huomiota ja arvostusta. Omiin korviini on kantautunut kiitosta ja kehuja ruohonjuuritason toimijoiden työstä, jota erilaiset yhteisöt kunnan viranhaltijoiden toiminnan ulkopuolella tekevät esimerkiksi vanhusten hyväksi. Arjessa selviytyminen, ihmisarvoinen elämä alusta loppuun ja tarvittavan hoidon saaminen kulkevat useiden käsien kautta, ja näissä tavoitteissa onnistuminen vaatii yhteistyötä, hyvää koordinaatiota ja jokaisen oman vastuun tunnistamista ja käytäntöön viemistä lakien ja riittävän rahoituksen lisäksi. Haluan siis kiittää myös ministeri Guzenina-Richardsonia ja edustaja Tuppuraista, joka juuri poistui, siitä, että he puhuivat myös tästä lähimmäisen vastuusta.

Lopuksi kannatan edustaja Juvosen tekemää epäluottamuslause-ehdotusta.

Timo V. Korhonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Luin peruspalveluministerin esittämän hallituksen vastauksen keskustan välikysymykseen. Tuo hallituksen vastaus kuvastaa laajemminkin yhteiskunnan suhtautumista ikäihmisiin siltä osin, että hallitus näkee ikääntyvät ihmiset liiallisesti ehkä kulueränä yhteiskunnalle.

Omasta näkökulmastani katsottuna ikäihmiset ovat merkittävä voimavara, yhteiskunnan rakentaja- ja kuluttajaryhmä. Yhä enemmänhän eläkkeellä käydään myös töissä. Eläkeläiset myös tekevät valtavasti vapaaehtoisia työtunteja, hoitavat lastenlapsiaan, toimivat järjestöissä jne. jne. Tässä on tällä yhteiskunnalla tietynlainen asennemuutoksen paikka. Ikäihmiset todella ovat valtava voimavara tälle yhteiskunnalle. Valtaosa eläkeläisistä on virkeitä ja ovat sitä yhä pidempään. Käytännössähän ikäihmiset tarvitsevat merkittävästi apua vain viimeiset elinvuodet. Tämä suuri kuva kaiken kaikkiaan tulisi muistaa myös vanhuspalvelukeskustelussa.

Vanhuspalvelu on tärkeä laki, mutta määrädesimaaleista puhuminen on vienyt liikaa huomiota vanhustenhoidon muista kysymyksistä ja yleensä siitä, millaisia muutostarpeita tulevaisuus tuo tullessaan. Nythän esimerkiksi yli 90-vuotiaitten osuus väestöstämme kasvaa kolmanneksella vain viidessä vuodessa. Tämä on erittäin hieno asia, ja siksi tätä vanhuspalvelujen kokonaisuutta ei saisi jättää vain hoitajamitoituskeskusteluun. Siksikin tämä välikysymys oli monella tavalla tarpeellinen.

Ikäihmisten hyvästä hoivasta, monimuotoisista palveluista ja omaishoidosta tulisi keskustella kokonaisuutena, ja vanhuspalvelujen sisällöstä tulisi siirtyä määräpuheen osalta laatukeskusteluun, kuten professori Marja Vaarama on monessa yhteydessä todennut. Eli henkilöstön määrän ohella on hyvin vahvasti katsottava sitä, että hoito ja palvelu vastaavat ikääntyvän ihmisen tarpeita. Ihmisten tarpeethan ovat erilaisia. Eli kysymys ei ole vain määristä, jotta kaikille suodaan ja mahdollistetaan oikeus arvokkaaseen ikääntymiseen.

Juuri nyt pitäisi tehdä päätöksiä, joilla ennalta ehkäistään laitoshoitoon joutumista ja tuetaan ihmisten hyvää ja turvallista arkea kotona mahdollisimman pitkään. Sillä tavoin myös puretaan palveluihin kohdistuvia paineita ikääntyvässä maassamme. Tässä omaishoitajien aseman parantaminen on aivan avainkysymys. Omaishoidon tuki, kuten keskusta on monessa yhteydessä todennut, on saatava verottomaksi, ja se on siirrettävä Kelan maksettavaksi, jotta voidaan taata yhtenäiset kriteerit koko maahan. Samalla on kehitettävä intervallihoidon mahdollisuuksia, jotta omaishoitajien vapaapäivät olisivat mahdollisia.

Edustaja Rehula otti esille välikysymyksessä hallituksen linjan leikata tämän hallituskauden aikana suomalaisten ihmisten keskeisistä kunnallisista peruspalveluista yli 3 miljardia euroa. Ikään kuin hyvityksenä hallitus antaa jyvitettyä rahaa vanhuspalveluihin muutaman kymmenen miljoonaa euroa. Omaishoidon tukipalvelujen parantamiseen luvataan lisää vaatimattomat 10 miljoonaa euroa. Palvelujen hoitaminen tätä kautta on erittäin hankalaa.

Muutama sana Kainuusta, kotimaakunnastani. Kainuussa vanhuspalvelut, myös sosiaali- ja terveydenhuolto, on hoidettu maakunnallisena ratkaisuna. Kun tarkastelee vanhuspalveluja Kainuussa, voi sanoa, että meillä suunta on ollut monella tavalla oikea. Kainuun mallin myötä on siirretty vanhuspalvelujen painopistettä kotona asumista tukeviin palveluihin. Olemme tässä palvelurakenteen muutoksessa onnistuneet kohtuullisesti, kun huomioidaan vielä Kainuun ikärakenne sekä sairastavuus. Tämä laajempi maakunnallinen kokonaisuus, joka Kainuussa on ollut ilman hallituksen jättiläiskuntahankettakin, on mahdollistanut sen, että kuntakohtaisiin, epätarkoituksenmukaisiin ja kalliisiin ratkaisuihin on pystytty puuttumaan ja asiakasmaksut ja palvelujen myöntämiskriteerit on kyetty yhdenmukaistamaan.

Vanhuspalvelut on Kainuussa toteutettu seudullisesti, ja tällainen laajempi kokonaisuus on mahdollistanut myös asiantuntijoiden ja osaamisen jakamisen tällä alueella aivan toisella tavalla kuntakohtaisuuteen verrattuna. Valitettavasti nämä hallituksen valtavat valtionosuusleikkaukset ovat pakottamassa myös Kainuuta pienentämään muun muassa omaishoidon tukea ja vähentämään vapaapäiviä. Tämä ei voi olla oikein.

Jussi Niinistö /ps:

Arvoisa puhemies! Tulevaisuuden haasteista suurimpia on varautuminen ikääntymisestä aiheutuvaan palvelutarpeen kasvuun. Vanhusten palvelut ovat tällä hetkellä paikoitellen huonolla tolalla, joten välikysymys puoltaa paikkaansa. Jokaiselle on turvattava arvokas vanhuus.

Kysymyksessä nostetaan aiheellisesti esille, että vanhusten hyvästä hoidosta ja asumisesta on keskusteltava kokonaisuutena ja kodinomaisiin hoitomuotoihin on panostettava, olipa kyse sitten omaishoidosta, perhehoidosta tai vaikkapa monimuotoisesta palveluasumisesta. Todellakin, omaiset ovat yhä tärkeämpi voimavara ikääntyneiden hoidossa. Omaishoidosta on tehtävä aito vaihtoehto.

Omaishoitajien työ vähentää oleellisesti laitoshoidon tarvetta. Arvion mukaan omaishoidon kustannukset ovat tehostettuun palveluasumiseen verrattuna kolme kertaa ja laitoshoitoon verrattuna neljä kertaa edullisemmat. Omaishoito on siten yhteiskunnalle kiistatta kustannustehokas ja potilaalle inhimillinen hoitomuoto. Tämä ei kuitenkaan näy omaishoitajille maksettavassa rahallisessa korvauksessa, vaan he tekevät arvokasta palvelutyötään ympäri vuorokauden olemattoman pienellä korvauksella, joka ei todellakaan vastaa heidän työnsä raskautta. Lisäksi omaishoitajat ovat keskenään eriarvoisessa asemassa, kuten täällä tänään useaan otteeseen on todettu, sillä tällä hetkellä kunnat päättävät itse omaishoidon tuen myöntämisestä ja suuruudesta. Monen kunnan talous on tiukoilla, jolloin eriarvoisuus korostuu entisestään. Perussuomalaiset ovat jo pitkään vaatineet, että omaishoidon tuki siirretään Kelan kontolle.

Arvoisa puhemies! Rahallisen korvauksen lisäksi meidän on tuettava omaishoitajien jaksamista. Omaishoito on vaativaa työtä, ja jaksaakseen omaishoitajat tarvitsevat säännöllistä lepoa ja virkistystä. Siksi tulee huolehtia siitä, että mahdollisimman suuri osa omaishoitajista kykenisi viettämään vapaa-aikaa ilman huolta hoidettavan pärjäämisestä. Tällä hetkellä monet omais-hoitajat jättävät oikeutensa vapaaseen käyttämättä. Usein syynä on se, että sopivaa sijaishoitopaikkaa tai hoitomuotoa ei löydy. Erityisen hankalaksi koetaan monesti, että hoidettava olisi hoidossa kodin ulkopuolella. Siksi onkin tärkeää edistää sellaisia sijaishoidon muotoja, joissa hoidettava saisi olla tutussa ympäristössä kotonaan myös omaishoitajan vapaapäivien aikana. Käsitykseni mukaan yksi esimerkki tällaisesta hoitomuodosta on muun muassa Helsingin kaupungilla käytössä oleva sijaisomaishoitajajärjestelmä. Siinä omaishoitaja voi esittää sijaisomaishoitajaksi hoidettavalle läheistä henkilöä.

Arvoisa puhemies! Omaishoidon lisäksi meidän on kehitettävä vanhusten muunkinlaista kotihoitoa. Viime aikoina keskustelu vanhustenhoidosta on keskittynyt laitoshoitoon ja laitoshoidon hoitajamitoituksiin. Se herättää huolen siitä, olemmeko tiellä, joka johtaa laitoshoidon suosimiseen kotisairaanhoidon kustannuksella. Kun koulutetusta hoitohenkilökunnasta on pula, ei saa käydä niin, että laitoshoitoon tarvittavat hoitajat otetaan vanhusten kotihoidosta, sillä kukapa meistä valitsisi laitoksen, jos kotonakin olisi mahdollisuus olla.

Lopuksi haluan vielä todeta, että jotta laadukas vanhustenhoito voidaan turvata, meidän pitää huolehtia hoitohenkilökunnan jaksamisesta. Suomen lähi- ja perushoitajaliitto SuPerin tekemän selvityksen mukaan yli puolet lähi- ja perushoitajista on harkinnut alan vaihtamista ja yli kolmasosa aprikoi, pystyykö pian enää terveytensä puolesta työskentelemään nykyisessä ammatissaan. Hoitajat kokevat työnsä raskaaksi ja arvioivat kiireen lisääntyneen. Tilastojen mukaan jo kymmeniätuhansia koulutuksen saaneita hoitajia on muissa töissä. Tällä menolla meillä ei pian ole riittävästi hoitajia, jotka vanhuksia hoitaisivat. Henkilöstön hyvinvointi on siis otettava vakavasti.

Arvoisa puhemies! Kannatan edustaja Juvosen tekemää epäluottamuslause-ehdotusta.

Mirja  Vehkaperä  /kesk:

Arvoisa puhemies! Miksi välikysymys vanhusten, ikäihmisten hyvästä hoidosta? Keskustan eduskuntaryhmä on huolissaan vanhustenpalveluista tulevaisuudessa. Me kaikki tiedämme tosiasiat, että väestö ikääntyy, huoltosuhde heikkenee ja elämme yhä pitempään ja tarvitsemme hoitoa ja hoivaa.

Vanhuspalvelulaki, jota hallitus on pukkaamassa, on hyvä asia, mutta: hallituksen puheet ovat ristiriidassa varattuihin ja luvattuihin resursseihin nähden. Erityisesti sosialidemokraatit ovat halukkaina siirtämässä vastuuta palveluiden rahoittamisesta kunnille. Kunnat ovat epätietoisia myöskin tulevasta hallituksen kuntarakenne- ja -karttaharjoituksesta: mitä kuntapalvelujärjestelmät tulevat tulevaisuudessa olemaan. Samanaikaisesti hallitus vie kunnilta 3,4 miljardia euroa vaalikauden aikana näiden kaikkien tuiki tärkeiden kuntapalveluiden järjestämisestä, eivätkä ne vanhukset myöskään kuntarajoja siirtelemällä ja suurkuntia tekemällä siitä nuorru tai tule parempaan kuntoon. Minun mielestäni on oltava riittävästi rahaa lain toteuttamiseksi, ja sitä minä myöskin perään hallitukselta.

Olen huolissani hoiva-alan houkuttelevuudesta ja työssäjaksamisesta. Työntekijöillä täytyy olla riittävä koulutus ja myöskin koulutuspaikkoja ympäri Suomen hoiva-alalla. On koulutettava täsmällisemmin työntekijöitä siihen tehtävään, johon he ovat kouluttautumassa. On selvästi tilausta siihen, että hoitajat tekevät sitä työtä, mihin heidät on myöskin palkattu. Paljon menee aikaa hallinnollisiin töihin ja byrokratiaan.

Palvelu- ja hoitomaksut eivät saa olla este palveluiden piirissä olemiselle vanhuksilla tulevaisuudessa. Vanhuspalvelulain rahoitus ei voi tapahtua palvelumaksuja korottamalla ja sen kautta lisärahoja hakemalla.

Me keskustalaiset olemme halunneet välikysymyksellä nostaa otsikoihin kotihoivan ja kotiin vietävän palvelun ja ennen kaikkea lisätä omaishoidon arvostusta. Meille tärkeitä prinsiippejä tässä omaishoidon keskustelussa ovat olleet nämä tuiki tärkeät asiat, kuten omaishoidon tuen siirtäminen Kelan maksettavaksi ja myöskin tuen saaminen verovapaaksi. Siirto on toteutettava samanaikaisesti vanhuspalvelulain kanssa. Tämän Kelaan siirron edellytyksenä ovat yleiset kriteerit koko maassa, ja siksi se turvaa hoidon ja myöskin omaishoitajien jaksamisen. Haluamme siksi hallitukselta vastauksen siihen, miten kehysriihessä päätetty omaishoidon 10 miljoonan euron uusi raha käytetään. Ei riitä, että joku työryhmä selvittää asiaa, vaan hallituksella ja erityisesti peruspalveluministerillä on oltava selvät suunnitelmat ja on kerrottava, mihin tämä omaishoidon tuki erityisesti aiotaan nyt suunnata.

Haluamme viedä keskustelua olennaisempaan suuntaan — siis keskusteluun siitä, miten vanhuspalvelut tulevaisuudessa järjestetään — hyvään arkeen, kotona selviytymiseen, työntekijöiden saatavuuteen, hyviin työolosuhteisiin, kaikkeen muuhun keskusteluun kuin siihen, että alamme kikkailla desimaalipilkkujen kanssa siitä, miten henkilöstömitoitukset vanhuspalveluiden järjestämisessä toteutetaan.

Me keskustassa emme tietysti halua asettaa vastakkain sitä, että kotihoito ja laitoshoito riitelisivät toistensa kanssa. Joskus laitoshoitoakin tarvitaan, ja sitä pitää olla, totta vieköön, myöskin saatavilla. Meille keskustalaisille on arvovalinta, että ihminen asuu ja elää kotonaan niin pitkään kuin suinkin on mahdollista. Kotona asumista tuetaan kotiin vietävillä palveluilla ensisijaisesti.

Kimmo  Kivelä  /ps:

Arvoisa herra puhemies! Vanhuspalveluun ja -turvaan liittyviä esityksiä on tehtailtu varmaan kymmenisen vuotta. Asiasta on keskusteltu täällä ja tämän talon ulkopuolella pitempäänkin. Lukuisia tutkimuksiakin on tehty, ja vieläkin asia näyttää olevan keskeneräinen.

Väistämättä tulee mieleen kysymys: olemmeko kulttuurisesti vajonneet jo niin alas, että meidän täytyy säätää laki, jotta isämme ja äitimme saavat inhimillisen vanhuudenturvan? Jälleen uusi laki, joka viittaa enemmän tai vähemmän jo aiemmin säädettyihin sosiaaliturvaan liittyviin lakeihin, joita on jo ihan tarpeeksi muutenkin. Toimeenpaneva kenttä ei enää pysy mukana, kukaan ei voi enää hallita tällaista viidakkoa. Olisiko tästä selvitty jo olemassa olevia lakeja päivittämällä, yhdistämällä ja vanhentuneita kumoa-malla?

Vanhuspalvelulain luonnos tuli julkisuuteen viime vuonna. Sen havaittiin olevan heti horjuvalla pohjalla. Asiaan pitkään vihkiytynyt tutkija Timo Karjalainen tunnisti siitä useita kipupisteitä, kuten oikeudenmukaisuuden, rationaalisuuden ja vanhuksen sekä hänen omaistensa ristiriidan yhteiskunnan velvollisuuksiin ja oikeuksiin nähden.

Toivottavasti hänen ja muidenkin asiaa tutkineiden havainnot otetaan riittävästi huomioon lain muokkaamisen loppumetreillä. On tarvittaessa oltava rohkeutta myös hylätä koko laki, mikäli sen oikeudenmukaisuus häilyy ja sen aiheuttamat kustannukset saatavaan hyötyyn nähden käyvät kohtuuttoman kalliiksi.

Arvoisa herra puhemies! On totta, että maassamme ikäihmisten määrä lisääntyy. Tällä hetkellä meillä on jo yli miljoona 65 vuotta täyttänyttä. Määrä on nousevalla suoralla ja lähtee laskuun vasta, kun veteraanisukupolven lapset, minä itse mukaan lukien, poistuvat keskuudestamme 3—4 vuosikymmenen kuluttua.

Mutta vouhkaaminen huoltosuhteesta, matemaattisesta lukuarvosta, on saanut keskusteluissa aivan liikaa painoarvoa. On jopa tarkoituksellisesti luotu mielikuvaa, että eläkkeelle siirtyvä siirtyisi suoraan hoitojonoon. Päinvastoin, valtaosa jo nyt eläkkeelle siirtyvistä on tervettä, elämänhaluista ja omillaan toimeentulevaa väkeä, niin kuin näissä seuroissa monessa puheenvuorossa on jo todistettu. Laajamittainen terveyspalveluiden tarve ja käyttö rajoittuu pääsääntöisesti lyhyeen vaiheeseen maallisen vaelluksen loppusuoralla.

Vääränlaista politiikkaa on myös se, ettei hoiva- ja hoitoalalle saada riittävästi nuorta työvoimaa eikä edes kyetä jatkokouluttamaan yli 40 vuotta täyttäneistä, esimerkiksi työttömäksi jääneistä naisista ja myös miehistä, avustavaa hoitohenkilöstöä.

Meillä on vielä aikaa ratkaista tämäkin ongelma, sillä nykymenolla tosiongelmat alkavat vasta kymmenen vuoden kuluttua. Kirjoitettu laki ja mahdolliset siihen liittyvät asetukset eivät muutu auttaviksi käsiksi. On otettava käyttöön myös vanhoja käytäntöjä modernilla tavalla. Kotihoito ja -hoiva on saatettava kunniaan. Se ei tapahdu käskemällä ja hoitopaikkoja sulkemalla eikä kuntia yhteen liittämällä eikä varmasti palveluja keskittämällä ja ulkoistamalla.

Vanhuudenturva voidaan toteuttaa koulutuksen, teknologian hyväksikäytön ja riittävän rahoituksen avulla. Kansalaispalkka ja siihen liittyvät lisät saattaisivat olla yksi väline ja houkutin. Tätä välinettä on mahdollista tehostaa veropolitiikalla, ihan oikealla kotitalousvähennyksellä sekä ikääntymisen huomioon ottavalla yhdyskunta- ja asuntopolitiikalla.

Herra puhemies! Haluan tuoda vielä yhden näkökulman todistaakseni, miten kaikki vaikuttaa kaikkeen. Suunnitelmat kilometrikorvausten leikkaamisestakin vaikuttavat vanhustenhoitoon. Syrjäseuduilla on paljon esimerkiksi kodinhoitajia, jotka käyttävät omaa autoaan. On selvää, että kunnat eivät kykene ostamaan jokaiselle kodinhoitajalle työsuhdeautoa; vaikeutetaan osaltaan siis tällä tavoin myös syrjäseudulla asuvien vanhusten elämän edellytyksiä. (Puhemies koputtaa)

Arvoisa herra puhemies! Kannatan edustaja Juvosen tekemää epäluottamuslause-ehdotusta.

Ari Torniainen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Ikääntyneiden hoidon ja hoivan monimuotoisuus on arvokysymys. Ikääntyviä tulee hoitaa kullekin soveltuvalla tavalla ja soveltuvassa paikassa. Tarvitsemme monenlaisia ja monipuolisia palveluja: kotiin vietäviä palveluja, ympärivuorokautista hyvää hoitoa, palvelukoteja ja erityisesti toimivaa omaishoitoa. Kyse on suuresta ja erittäin tärkeästä kokonaisuudesta. Pitkään odotetun ja toivotun vanhuspalvelulain tarkoitus ja tavoitteet ovat hyviä. Useimmat meistä haluavat asua kotona niin pitkään kuin mahdollista. Kotona asumista on tuettava sinne vietävillä palveluilla. Omaishoidon on oltava aito vaihtoehto. Laitoshoitoakin tarvitaan. Sen tasosta ja riittävästä henkilöstöstä on huolehdittava.

Kun puhutaan vanhustenhoidosta ja vanhuspalveluista, niin valitettavasti katseet kohdistuvat aina euroihin. Nykyinen hallitus on jo leikannut kuntien valtionosuuksia huomattavasti enemmän kuin se nyt on varannut vanhuspalveluiden toteuttamiseen. Kyse on itse asiassa pääosin samoista rahoista. Kunnat joutuvat nyt siis entistäkin tiukemmalle palvelujen järjestämisessä.

Peruspalveluministeri totesi iltapäivällä, että hallituksen budjettiriihessä omaishoidon tukipalveluiden määrärahoja lisättiin 10 miljoonalla eurolla vuosittain. Monia omaishoitajia kuitenkin askarruttaa kysymys, miten hallitus jakaa nuo eurot kunnille ja miten hallitus varmistaa niiden kohdistuvan juuri omaishoidon tukipalveluihin kunnissa, kun kunnat joutuvat työskentelemään yhä tiukkenevassa taloustilanteessa.

Välikysymyskeskustelussa heräsi myös kysymys, onko hallitus itse asiassa perääntymässä hallitusohjelmansa omaishoidon tuen kirjauksesta, joka kuuluu seuraavasti: "Omaishoitajien ja hoidettavien yhdenvertaisuutta parannetaan yhtenäistämällä tuen myöntämisperusteet." Nyt nimittäin peruspalveluministeri kertoi iltapäivällä: "Hallitus kuitenkin tunnistaa tarpeen lisätä yhdenmukaisuutta omaishoidon tuen myöntämisperusteissa." Eikö hallitus siis yhtenäistäkään omaishoidon tuen myöntämisperusteita? Lisäksi hallitus ei aio siirtää omaishoidon tukea Kansaneläkelaitoksen vastattavaksi. Keskustan mielestä omaishoidon tuki tulee siirtää Kelan hoidettavaksi, jotta omaishoitajat ovat koko maassa tasavertaisessa asemassa. Entä kuka sitten tulevaisuudessa hoitaa ikääntyviä ihmisiä? Osaavan henkilöstön riittävyydestä on huolehdittava koulutuksessa ja koulutustarjonnassa.

Arvoisa puhemies! Vanhusten palveluissa ja hoidossa ei ole kyse pelkästään euroista, vaan tarvitaan myös asenteiden muutosta. Vanhusten hoivan taso kertoo siitä, miten arvostamme ikäihmisiä ja vanhuksia. Tässä on parantamisen varaa varmasti vielä meillä jokaisella. Vanhuksia ei pidä nähdä ainoastaan kulueränä, vaan heidän elämänkokemustaan, työtään ja kykyjään tulee siirtää eteenpäin myös tuleville sukupolville. Jokaisella on todellakin oltava oikeus arvokkaaseen sekä turvalliseen ikääntymiseen ja vanhuuteen.

Arvoisa puhemies! Kannatan edustaja Rehulan tekemää epäluottamuslausetta.

Katja Taimela /sd:

Arvoisa herra puhemies! Hyvät kollegat! Alkuun kiitos välikysymyksen jättäneille, ikäihmisten hoivasta ei tässä salissa voida koskaan puhua liikaa. Tämä välikysymys on hyvä mahdollisuus käydä tätä keskustelua. Mutta mikä tärkeintä, ikäihmisten hoiva on politiikassa tekoja ja päätöksiä, ei pelkkää puhetta, kuten tämä vastuullinen hallitus on näyttänyt muun muassa vanhuspalvelulain säätämisen myötä. Vanhuspalvelulain myötä tulee myös lisärahaa vanhusten palveluihin. Hallitus on tehnyt tässä vahvan arvovalintansa.

Vanhusten palveluihin halutaan lisätä rahaa jopa tässä tilanteessa, jossa joudumme pääsääntöisesti tekemään päinvastaisia liikkeitä eli jakamaan aikaisempaa vähemmän rahaa erilaisiin kohteisiin. Hallituksen uuden päätöksen perusteella vanhuspalvelulain toimeenpanoon osoitetaan valtionosuutta 33 miljoonaa euroa vuonna 2013, 65,9 miljoonaa euroa vuonna 2014 ja 82 miljoonaa euroa vuonna 2015. Vanhuspalvelulain toimeenpanon kokonaiskustannus on yhteensä 151 miljoonaa euroa vuodesta 2015, niin kuin täällä on tänään salissa todettu.

Arvoisa puhemies! Vanhuspalvelulain tiimoilta käyty keskustelu on kulminoitunut hoitajamitoitukseen, ja se onkin yksi tärkeä asia. Sen myötä hallitus on linjannut, että henkilöstön määrän alimitoitus ei ole hyväksyttävää. Tämä osoitetaan selkeästi ja konkreettisesti ilmaisemalla se vähimmäistaso, jolla henkilöstömäärän on pakko olla kaikkialla Suomessa. On siis hyvä muistaa: se ei ole joka paikassa edes sitä 0,5:tä. Toinen puoli tätä henkilöstömitoitusasiaa on se, että meidän täytyy alkaa toimenpiteisiin, jotta meillä on tulevaisuudessakin koulutettua hoitohenkilöstöä olemassa. Kysymys on alan houkuttelevuuden määrätietoisesta parantamisesta, mi-kä tässäkin keskustelussa on mainittu useita kertoja.

Vanhuspalvelulaki on kuitenkin paljon muutakin kuin vain henkilöstömitoituksia. Se on itse asiassa hyvin monipuolinen kokonaisuus. Sen peruslähtökohtia on, että ikäihmisen pitkäaikainen hoito ja huolenpito on toteutettava ensisijaisesti hänen kotiinsa tuotavilla palveluilla. Lakiehdotuksen mukaan iäkkään henkilön palvelutarpeeseen voitaisiin vastata pitkäaikaisella laitoshoidolla vain, jos siihen on lääketieteelliset perusteet tai jos se on iäkkään henkilön arvokkaan elämän ja turvallisen hoidon kannalta muuten perusteltua. Laki lähtee siis ikäihmisen omista tarpeista, joihin lähdetään vastaamaan kulloinkin sopivalla palvelulla.

Arvoisa herra puhemies! Lopuksi on todettava, että henkilökohtaisesti suhtaudun positiivisesti välikysymyksen vaatimukseen siitä, että omaishoidon tuki siirretään Kansaneläkelaitoksen hoidettavaksi. Pitäisin tätä oikeana toimenpiteenä. Siksi onkin hyvä, että hallitus on lähtenyt tätä asiaa vahvasti selvittämään.

Kansalaisia tavatessa omaishoito ja sen tukeminen ovat puhuttaneet useasti. Tapaamani ihmiset ovat ihmetelleet tilannetta, jossa omaishoidon tuen maksatus lakkaa sen myötä, kun kunnan siihen budjetoimat rahat loppuvat. Näinhän käy varsin monessa kunnassa. Täällä on tänään puhuttu, että kunnassa on viisaita päättäjiä, niin onkin, mutta taloudellinen tilanne on varsin mahdoton. Tätä tilannetta on pidetty myös osassa yhteydenotoista jopa perustuslain vastaisena.

Omaishoidon kokonaisuuteen liittyy toki monia muitakin puolia kuin tuen maksatus. Erityisen tärkeää olisi, että pystyisimme tavalla tai toisella tukemaan omaishoitajia siinä, että he pystyisivät pitämään lakisääteiset vapaapäivänsä. Ne ovat tässä arvokkaassa työssä jaksamisen kannalta aivan erityisen tärkeitä.

Arvoisa puhemies! Keskustelu ja teot vanhusten asianmukaisen hoidon ja hoivan puolesta jatkukoot tässä salissa tämänkin päivän jälkeen.

Lauri Heikkilä /ps:

Herra puhemies! Ihmisten hyvä hoiva, monimuotoiset palvelut ja omaishoito: nämä kysymykset puhuttavat ja vaivaavat kansalaisiamme tässä ajassa erityisen paljon. Tiedotusvälineet luovat joka päivä uutta epätoivoa kansalaistemme keskuuteen välittämällä työpaikkojen lopetus- ja työntekijöiden lomautusuutisia. Nyt olisi aika järjestää hyvät vanhustenhoidon palvelut, vaikka näyttää siltä, että hallitus odottaa, että aika hoitaa vanhukset.

Pitkään odotetun vanhuspalvelulain tarkoitus ja tavoitteet ovat hyviä. Valitettavasti kokoomusjohtoinen hallitus on ruvennut perumaan hoitohenkilökunnan tarpeellisten mitoitusrajojen säätämistä. Esillä ollut 0,7:n tai jopa 0,75:n hoitajan raja olisi ollut hyvä ja kannatettava kunnollisen ikäihmisten hoidon turvaamiseksi. Riittävällä hoitohenkilökunnan määrällä turvataan hoidon laadun lisäksi työntekijöiden työssäjaksaminen. Hoitajamitoituksen yhteydessä lukumäärän lisäksi on syytä kiinnittää huomiota siihen, että palkatulla henkilöstöllä on tarpeellinen koulutus ja hyvä ammattitaito. Hoitajia ei tule korvata epäpätevillä työllistetyillä tai alan opiskelijoilla. Myöskään vanhusten ja sairaiden hoitoon varsinaisesti osallistumattomia osastonhoitajia ei tule laskea mukaan hoitotyötä tekevään henkilöstöön.

Hoitopaikoissa, etenkin vanhusten hoitopaikoissa, tarvitaan myöskin siivoojia, iltapalan tekijöitä, ruuan jakajia, tiskaajia, että sairaanhoitajien työpanosta ei tarvitse käyttää niihin, kuten monessa hoitopaikassa valitettavasti tapahtuu. Hoitajalla on oltava monialaista ammattitaitoa, jotta hän pystyy antamaan hyvää hoitoa. Laitoshoidon on oltava inhimillistä.

Ihmisten on saatava asua ja elää kotonaan niin pitkään kuin mahdollista. Kotona asumista on tuettava sinne vietävillä palveluilla. Omaishoidon on oltava aito vaihtoehto. Omaishoito on kunnille ja kaupungeille erittäin edullinen vanhustenhoitomuoto. Olisikin toivottavaa, että omaishoitajille maksettaisiin kohtuullinen korvaus tästä hoitotyöstä. Hallitus ei ole saanut aikaiseksi edes omaishoidon tuen maksattamisen siirtämistä Kelalle, jolloin pitäisi samalla poistaa kuntakohtaiset eriarvoisuudet omaishoitajille maksettavista palkkioista.

Arvoisa puhemies! Omaishoito tuntuu olevan asia, joka usein unohdetaan tai sivuutetaan. Omaishoito ei ole ainoastaan yhden henkilön asia, vaan se vaikuttaa kaikkiin perheenjäseniin. Se ei ole ainoastaan omaishoitajan ja hoidettavan välinen elämäntapa, vaan elämänmuutos, jonka perheenjäsenen sairastuminen tai vammautuminen tai vanheneminen aiheuttaa. Omais-hoitajien jaksamiseen ei ole kiinnitetty huomiota kuin korulauseissa, ja odotan vielä hallituksen vastausta, että omaishoidon tuki siirretään nopeasti Kansaneläkelaitoksen vastattavaksi.

Hallitus puhuu palveluiden turvaamisesta, mutta unohtaa mainita palveluiden saatavuuden turvaamisen. Kuntauudistuksella haetaan vahvaa peruskuntaa, eli palvelut vain haluttaisiin keskittää kaupunkikeskustoihin. Palveluiden turvaaminen ei riitä, jos niitä ei ole läheltä saatavissa. Siinä eivät vanhuspalvelulain desimaalit paljon lämmitä, kun apua ja turvaa pitää hakea satojen kilometrien päästä. Vanhuksia ei tule pompotella talouden pelinappuloina, vaan heitä pitää kunnioittaa. Ihmisellä on voitava olla mahdollisuus jäädä rakkaalle kotipaikkakunnalleen. Myös omaiset pääsevät vierailemaan vanhusten hoitopaikoissa paljon paremmin, jos nämä ovat lähellä omaisiaan.

Kannatan edustaja Juvosen tekemää epäluottamuslause-esitystä.

Timo Heinonen /kok:

Arvoisa puhemies! On asioita, jotka etenevät, vaikka niitä ei kukaan kannata, ja on asioita, jotka eivät etene, vaikka niitä tuntuvat kaikki kannattavan. Jollain tavalla näissä ikäihmisten hoiva-asioissa tämä on ollut mielessä vuosien ajan.

Itse asiassa on hivenen surullistakin se, että tarvitsemme tällaisessa maassa, jossa asumme, oman vanhuspalvelulain sen takia, että pitäisimme hyvää huolta ikäihmisistä ja he saisivat tarvitsemansa palvelut, mutta kun tilanne on se, mihinkä se on mennyt, niin silloin on ehkä tarpeen säätää vanhuspalvelulaki, ja viime hallituskaudella kokoomus ja keskusta totesivat yhdessä ollessaan hallituksessa, että vanhustenhoito ei maassamme ole sillä tolalla, jolla sen pitää olla. Vanhuspalvelulakia ryhdyttiin viime kaudella valmistelemaan, ja tehtävän sai aivan vaalikauden lopussa itselleen silloinen peruspalveluministeri Paula Risikko. Laki saatiinkin viime kaudella varsin hyvään malliin, ja tällä hallituskaudella olisi enää tarvittu itse asiassa pieniä tarkennuksia ja laki sitten voimaan.

Lopulta kuitenkin soppa alkoi kiehua aika lailla, ja välillä tuntui, että tämän lain tärkeinkin tuntui unohtuvan näissä keskusteluissa. Alkuperäinen tavoite parantaa ikäihmisten palveluita hautautui minun mielestäni yksityiskohtiin, sinänsä ihan tärkeisiin yksityiskohtiin, ja tässä keskustelussa unohdettiin samalla täysin palveluiden asiakkaat eli ikäihmiset. Ei nimittäin voi olla niin, että tavoite olisi kääntynyt päälaelleen ja voimaan tullessaan vanhuspalvelulaki olisi jopa heikentänyt ikäihmisten oikeutta saada palveluja. Yhteen ehdotukseen ei esimerkiksi ollut kirjattu lainkaan kaikkien ikäihmisten oikeutta tarvitsemaansa hoitoon ja tukeen. Laki olisi sellaisenaan keskittynyt vain erittäin huonokuntoisiin ja unohtanut esimerkiksi omissa kodeissaan pientä apua ja hoivaa tarvitsevat ikäihmiset kokonaan.

Aikanaan, kun kokoomuksen ja keskustan johdolla lakia valmisteltiin, oli keskeistä nimenomaan turvata se, että ikäihmisillä tulee olla oikeus tarvitsemiinsa palveluihin. Nykyisinhän ikäihmisillä on oikeus palvelutarpeen arviointiin mutta ei sen jälkeen oikeutta ja varmuutta saada niitä palveluita, joita arvioinnin perusteella katsotaan tarvittavan. Viime hallituskaudella valmisteluun, käsitykseen vanhuspalvelulain tarpeesta, vaikutti myös se, että huomasimme, että arviointien perusteella pelkillä valtakunnallisilla suosituksilla tavoitteet eivät toteudu. Myös ikäihmisten tasa-arvon kannalta ongelmallisia alueellisia eroja on edelleen paljon palveluiden saatavuudessa ja laadussa.

Arvoisa puhemies! Tässä keskustelussa ajoittain lähtökohtana ollut ikäihmisten oikeus hyviin ja tarvitsemiinsa palveluihin oli unohtumassa. Lain valmistelussa siis minusta mentiin liiaksi järjestelmäkeskeiselle linjalle: määrät, mitat ja rajat ryhtyivät hallitsemaan kokonaisuutta ikäihmisten todellisten tarpeiden sijaan. Olenkin erityisen tyytyväinen, että vanhuspalvelulaki pelastettiin budjettiriihessä.

Kokoomus tuki siis vahvasti vanhuspalvelulakia, mutta lain tuli ennen muuta taata ihmisille oikeus laadukkaisiin palveluihin. Haluamme, että vanhuspalveluita kehitetään siten, että ikäihmiset voivat itse valita omaan elämäntilanteeseensa parhaiten sopivan palvelumuodon. Kaikkia hoitomuotoja, niin kotihoitoa, omaishoitoa kuin laitoshoitoakin, on siis kehitettävä, ja painopisteen tulee olla vahvasti ennalta ehkäisevissä palveluissa ja kotipalveluissa, jotta ikäihmiset voivat asua kotona mahdollisimman pitkään ja tarve laitoshoitoon vähenisi. Vanhuspalvelulaista ei siis saa missään tapauksessa syntyä laitospalvelulakia. Vaadimme myös, että lain toteuttamiseen ohjataan lisää rahaa kunnille. Täällä on tänään keskustelussa kerrottu, että taloustilanteessa valtionosuuksia joudutaan leikkaamaan mutta kuitenkin tähän vanhuspalvelulakiin kohdennetaan erityistä rahoitusta, ja minun mielestäni se on tärkeä arvovalinta. Kunnille osoitetaan lisää rahaa vanhustenhoitoon niin, että kunnilla on tosiasiallinen mahdollisuus viedä vanhuspalvelulaki käytäntöön. Samalla myös kunnille annetaan selkeä ukaasi: vanhustenhoito on laitettava kuntoon tai lakia tullaan edelleen tiukentamaan.

Arvoisa puhemies! Nyt kun vanhuspalvelulaki tulee voimaan, kuntiin tarvitaan lisää osaavaa henkilökuntaa mutta lisäksi myös kunnolliset tilat, tukipalvelut ja paljon muuta, nimittäin tutkimusten mukaan vanhuspalvelujen laatuun vaikuttavat monet eri tekijät. Henkilöstön määrä on tärkein mutta ei ainoa laatutekijä. Tarvitsemme siis lisää ammattitaitoisia ja vanhustyöhön motivoituneita hoitajia ja muita asiantuntijoita. Tarvitsemme ministeri Paula Risikon sanoin lisää sairaanhoitajia, perus- ja lähihoitajia, geriatreja, fysioterapeutteja, sosiaalityöntekijöitä ja sosionomeja, hammaslääkäreitä ja suuhygienistejä, ravitsemusterapeutteja, lääkealan asiantuntijoita. Haluan vielä muistuttaa, että juuri henkilöstön määrän lisääminen on ollut koko vanhuspalvelulain keskeinen ja itsestään selvä vaatimus vuosikausia, vanhuspalvelulain valmistelun alusta alkaen, ja tästä ei kukaan ole ollut missään vaiheessa tinkimässä.

Henkilöstökustannuksiin onkin nyt menossa suurin osa lain kokonaiskustannuksista ja sen toimeenpanoon varatuista miljoonista. Kokoomuksen esittämä ja hallitusneuvotteluissa neuvottelema lisärahoitus ja nyt budjettiriihessä vielä lisätty rahoitus vanhuspalvelulain toteuttamiseen tarkoittaa, että kunnille osoitetaan lisää rahaa ja aito mahdollisuus ja vaatimus lisätä vanhuspalvelulain resursseja sinne, missä niitä kipeimmin tarvitaan. Tässä tärkeässä roolissa ovat laitoshoidon rinnalla nyt siis kotipalvelu ja omaishoito.

Arvoisa puhemies! Itse toivon, että lopullisessa lakiesityksessä on lain alkuperäinen tavoite, oikeus — alleviivaan: oikeus — palveluihin, kirjoitettu selvästi lakiin. Toisaalta odotan mielenkiinnolla THL:n arvioinnin tuloksia. Herääkin kysymys, onko laki kaikilta osin valmis, jos se THL:n arvioinnissa on. Toisaalta haluaisin myös vahvistuksen sille, että vanhuspalvelulakiin kirjattaisiin myös kuntoutus, jota usein tarvitaan siihen, että ihmiset voisivat mahdollisimman pitkään asua omassa kodissa.

Arvoisa puhemies! Aivan lopuksi haluan todeta, että ei pelkkä vanhuspalvelulakikaan tule hyvää vanhuspalvelua ja vanhustenhoitoa turvaamaan. Tarvitsemme myös rohkeutta uudistaa rakenteita.

Kristiina Salonen /sd:

Arvoisa puhemies! Lakiesitys vanhuspalveluista on tänä syksynä tulossa käsittelyyn eduskuntaan ja sosiaali- ja terveysvaliokuntaan. Keskusta ottaakin tällä välikysymyksellä varaslähdön vanhuspalvelulain käsittelyyn. En tiedä, kuinka järkevää se on, sillä tämän ennakoinnin takia salissa vilisee nyt virheellisiä käsityksiä lain sisällöstä ja tavoitteista. Se ei edistä ikäihmisten asiaa.

Arvoisa puhemies! Hallitus sen sijaan on aidosti sitoutunut edistämään ikäihmisten asiaa ja työskentelemään sen puolesta, että ikäihmisille taataan vihdoin lailla oikeus hyvään hoivaan ja palveluihin. Uudessa vanhuspalvelulaissa turvataan ikäihmisille arvokas vanhuus monin tavoin. Jatkossa jokaisessa kunnassa ikäihmisille tehdään yksilöllinen ja kokonaisvaltainen palvelutarpeen arviointi. Arvioinnin pohjalta työntekijä tekee yhdessä asiakkaan kanssa myös palvelusuunnitelman.

Yksi lain merkittävimmistä uudistuksista on määräajan asettaminen palvelujen järjestämisessä. Muut kuin kiireelliset palvelut on nimittäin järjestettävä viimeistään 3 kuukauden kuluttua myönteisestä päätöksestä. Tämän lainkohdan täyttäminen vaatii kunnissa panostuksia vanhuspalveluihin, ja se taas johtaa ikäihmisten palveluiden paranemiseen.

Yhteiskunnallisten velvollisuuksien kannalta merkittävä avaus on viranomaisten ilmoitusvelvollisuus. Jos viranomainen saa tietoonsa tai epäilee, että iäkäs henkilö on sosiaali- ja terveydenhuollon tarpeessa eikä enää pysty huolehtimaan itsestään, on hänen viipymättä ilmoitettava asiasta ikäihmisten hoidosta vastaavalle viranomaiselle. Tämä velvoite tarkoittaa silloin myös sitä, että kunnassa on oltava luotuna toimiva järjestelmä, joka pystyy vastaanottamaan ilmoitukset. Nämä ilmoitukset vaativat viranomaisilta usein myös välitöntä toimintaa. Muistisairaan hortoilu alusvaatteisillaan kaupungilla, päihtyneen ja väkivaltaisen pojan poistaminen pelokkaan vanhuksen kotoa tai yksinäisyydestä kärsivän ikäihmisen säännölliset mutta tarpeettomat vierailut terveyskeskuksen päivystyksessä ovat nyt selkeitä syitä ilmoittaa vanhushuoltoon palvelun tarpeessa olevasta henkilöstä. Laki antaa vahvan viestin, että vanhusten hyvinvoinnin turvaaminen ja palvelutarpeen havaitseminen on kaikkien yhteinen asia.

Tulevan lain myötä kunnan on myös julkaistava puolivuosittain tiedot siitä, missä ajassa vanhus voi saada tarvitsemansa sosiaalipalvelut. Tiedot on myös julkaistava siten, että iäkkäällä henkilöllä on mahdollisuus tietojen saamiseen. Tämä hoitojonojen tilastoinnin merkitys voi olla ulkopuolisen paineen vuoksi vaikuttavuudeltaan merkittävä. Kuntien väliset vertailut voivat olla yksi tapa vauhdittaa hoitojonojen purkamista. Joskus poliittiset päättäjät havahtuvat vasta silloin realiteetteihin, kun lehdet otsikoivat naapurikunnassa hoitojonojen olevan lyhyempiä kuin omassa kunnassa.

Myös ennalta ehkäisevä työ näkyy tulevassa lakiesityksessä, sillä kunnan on tarjottava erilaisia ikääntyneen väestön hyvinvointiin, terveyteen, toimintakykyyn ja itsenäiseen suoriutumiseen liittyviä ja niitä edistäviä neuvontapalveluja. Lisäksi on tarjottava hyvinvointia tukevia terveystarkastuksia ja kotikäyntejä varsinkin niille vanhuksille, joiden tilanteeseen arvioidaan liittyvän palvelutarvetta lisääviä riskitekijöitä. Tämä on inhimillisesti ja taloudellisesti järkevä suunta vanhuspalveluissakin.

Keskusta nostaa välikysymyksessään esiin myös omaishoidon. Omaishoidosta keskustelu on tärkeää, mutta on myös muistettava, että omaishoidon kehittämissuunnitelmaa valmistelee parhaillaan asiaan vihkiytynyt työryhmä. Työryhmän valmistelutyö päättyy vuoden 2013 lopussa, minkä jälkeen julkaistaan kansallinen omaishoidon kehittämisohjelma tällä ja seuraavalla hallituskaudella toteutettavine tavoitteineen ja toimenpiteineen. Tavoitteenamme on kuitenkin parantaa omaishoitajien asemaa ja yhdenmukaistaa heidän oikeuksiaan koko Suomessa. Tulemme siis palaamaan asiaan vielä useasti työryhmän esityksen valmistuttua.

Arvoisa puhemies! Vanhuspalvelulain voimaantulo ei suinkaan tarkoita sitä, että koko kysymys vanhusten hoivasta ja palveluista olisi kertaheitolla ratkaistu. Kunnissa riittää vielä monta käytännön asiaa lain toteuttamisessa ratkaistavaksi. Tärkeintä kuitenkin on, että laki saadaan vihdoin aikaan, sillä lain avulla turvataan ikäihmisille yhtäläiset oikeudet laadukkaisiin palveluihin asuinpaikasta riippumatta. Uusi laki on tärkein askel tavoitteessamme turvata arvokas vanhuus aivan jokaiselle.

Juha Rehula /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Jos olisi sitä sorttia, että loukkaantuu, niin sen olisi voinut tehdä tänään monta kertaa eikä vähäisimpänä tilanteessa, jossa ministeriaitiosta väitetään, että keskustan edustajat eivät tiedä, mistä vanhuspalvelulaissa on kysymys.

Olemme käyneet minun mielestäni jokseenkin onnettoman keskustelun, ja itse siinä mukana olleena voin ottaa peilin esiin. Mutta tilanteessa, jossa keskusta oppositiopuolueena esitti selviä kysymyksiä, kerrankin esitti vaihtoehtoja jo ennen kuin niitä edes vaadittiin, täällä useita kertoja esimerkiksi kysyttiin keskustelun aikana, mitä mieltä keskusta vanhuspalvelulaista on. Ja, arvoisa peruspalveluministeri, te sanotte täällä, että me emme tiedä, mistä me puhumme, kun me puhumme vanhuspalvelulaista. On selvää, että meillä ei voi olla sitä tietoa, jonka teillä kuvittelen olevan, mutta meillä on riittävät tiedot. Meillä on tieto siitä luonnoksesta, jonka työryhmä jätti. Me olemme seuranneet viikkoja sitä arvotonta keskustelua, jota on käyty henkilöstömitoituksesta. Meillä on riittävät tiedot siihen keskusteluun, jota eduskuntasalissa käydään sikäli kuin, arvoisa puhemies, se tässä salissa ylipäätänsä on mahdollista.

Mutta menisivät hyvät loukkaantumiset hukkaan, niinpä en sitä tee: se ei kannata, se ei hyödytä, semminkin kun ollaan tilanteessa, missä on kysymys ensinnäkin koko suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan yhdestä selviytymistarinasta, siitä, miten me pystymme huolehtimaan ikääntyvän sukupolven palvelutarpeesta, ja toisekseen siitä — ja mikä kaikkein keskeisintä — miten itse kukin tilanteessa, jossa palveluja tarvitsee, niitä myös saa silloin, kun tarvetta on.

Miksi me jätimme, arvoisa herra puhemies, välikysymyksen? Me jätimme sen siksi, että kun tässä maassa aina vain useammin mahtuu julkiseen keskusteluun vain yksi asia, ja se monta viikkoa oli hallituspuolueitten kinastelu vanhuspalvelulaissa olevasta yhdestä kohdasta, tärkeästä kohdasta, mikä on henkilöstömitoitus laitoshoidossa.

Vielä viime viikolla eduskunnan budjetin lähetekeskustelussa hallituspuolueitten riveistä selkeästi näkyi se, että oltiin erimielisiä siitä, mitä budjettiriihessä on sovittu. Päivä hallituksen budjettiriihen jälkeen hallitus antoi oman tiedotteensa, jossa tulkittiin edellisen päivän päätöksiä. Onhan tämä ollut aika erikoinen näytelmä, erikoinen näytelmä tilanteessa, jossa paljon odotettu, kauan odotettu, vaadittu vanhuspalvelulaki vihdoin alkaa olla siinä asennossa, että... Me muuten, arvoisa ministeri, odotamme sitä tänne eduskuntaan 18.10., niin kuin on luvattu, jotta meille jää valiokunnassa riittävästi tälle asialle käsittelyaikaa. On kyse yhdestä tämän vaalikauden suurimmista lakikokonaisuuksista, jota ei odota vain eduskunta, vaan odottavat ne ihmiset, jotka tämän lain piiriin tulevat. On kysymys isosta asiasta.

Ihan varmuuden vuoksi, kun täällä on väitetty, että keskusta ei tiedä, mistä laissa on kysymys: Ensimmäisen kerran tässä maassa kirjoitetaan lakiin se, että ihmisen on hyvä asua kotona. Ensimmäisen kerran tässä maassa kirjoitetaan lakiin, että koti on paras paikka. Ja sitten on kirjoitettu, että jos ne keinot, jotka sen kotona asumisen tukena ovat, eivät riitä, on muita vaihtoehtoja. Täysin arvoton desimaalikeskustelu vei keskustelun väärälle raiteelle tilanteessa, jossa ainakin minä olisin hallituksen ministerinä — jos ministerinä olisin — hehkuttanut viimeiseen asti sitä, että ihmisen on hyvä asua kotona.

Me väitimme välikysymystekstissämme, että Kataisen hallituksen vanhus-, ikääntymispolitiikka on laitoskeskeistä. Jos viikkotolkulla jauhetaan yhtä desimaalin puolikkaan pilkkua, niin eihän siitä voi tehdä muuta johtopäätöstä kuin että se on se hallitukselle tärkein asia. Eivät hallituksen ministerit minun neuvojani tarvitse, mutta minusta se on iso asia, ja kiitos hallitukselle siitä, että sellainen esitys on tulossa.

Toisekseen — aivan keskeinen asia muuten tähän henkilöstömitoitukseenkin liittyen — tämän lain ydin, yksi ydin, on se, että ihmisen toimintakyky on se, joka määrittelee palvelutarpeen. Toimintakyky. Siitä ovat desimaalipilkun puolikkaat hyvin kaukana, kun puhutaan ihmisen toimintakyvystä, toimintakyvystä, joka määrittelee sen, miten pystyy arkea elämään, ja siinä asiassa muuten on kyse paljon muustakin kuin hoitajamitoituksesta. Eihän ikä ja ikääntyminen ole sairaus, vaan se on päivä kerrallaan itse kullakin tapahtuva tosiasia. Yhä useampi elää yhä pitempään yhä vireämpänä. On kyse aivan jostain muusta kuin siitä, missä kohdassa desimaalipilkut ovat.

Olen saanut käydystä keskustelusta palautetta, ja hyvä on, kun sitä tulee, joku näitä keskusteluja seuraa. Tässä muuten kävi nyt sitten niin, että tämä meidän täällä käymämme debatti johti siihen, että kun meidän pitäisi pystyä luomaan turvallisuudentunnetta ja pitäisi pystyä aikaansaamaan lainsäädäntöä, joka edesauttaa ihmisten jaksamista ja elämisen mahdollisuuksia, niin me saimme omilla puheillamme aikaan sen, että ei tuo turvallisuus ole juuri lisääntynyt. No, yritetään vanhuspalvelulain lähetekeskustelussa päästä pidemmälle.

Itsenäisen suoriutumisen tukeminen on aivan välttämätöntä, jos me meinaamme selvitä siitä tilanteesta, jota meidän ei tarvitse ennustaa — me tiedämme, mitä on tulossa. On hyvä, että palvelusuunnitelma velvoitetaan tekemään. Me esitimme ja esitämme, että pitäisi tehdä sopimus, koska sopimus sitoo enemmän kuin suunnitelma. Meillä on hyviä suunnitelmia hyllymetreittäin. Ei toivoisi kenenkään ikääntyvän ihmisen, joka palveluja tarvitsee, suunnitelman olevan mapissa varmuuden vuoksi — jos sitä joku tarvitsee — vaan tarvittaisiin sopimus, jolla palveluista sovitaan. On hyvä, että laissa tulee vastuuhenkilö jokaiselle sellaiselle, joka palveluja tarvitsee. Se on erinomainen asia. Laadunhallinnan ja valvonnan tehostaminen: yksi osa tulevaa vanhuspalvelulakia. Kiitos siitä, että sellaiset kohdat ovat tulossa.

Mutta miksi me jätimme välikysymyksen? Siksi, että meille keskustalaisille ikääntyvän väestön palveluissa on puhe paljosta muustakin kuin yhdestä desimaalipilkun puolikkaasta.

Arvoisa herra puhemies! Käydyn keskustelun yksi tiivistelmä on se — vielä kerran totean — että keskusta kannattaa vanhuspalvelulain säätämistä. Me odotamme sitä, me haluamme sen, mutta me haluamme, että laki on sellainen, että se voidaan myös toteuttaa. Me haluamme sellaisen lain, joka voidaan myös toteuttaa. Yksikään meistä ei päässyt tänään keskustelussa siinä vaiheessa ääneen, kun pääministeri kävi hehkuttamassa täällä, taas kerran, ne omat liturgiansa siitä, että annetaan uutta rahaa, ja sitten sen jälkeen hän rupesi puhumaan vastuunkannosta, otti salkun ja marssi ovesta ulos.

Jos arvoisa pääministeri olisi täällä, sanoisin: Arvoisa pääministeri, annetaan 150 miljoonaa uutta rahaa vanhuspalvelulain toteuttamiseen, kun samanaikaisesti siltä samalta kuntapoloiselta, joka joutuu sen vanhuspalvelulain täytäntöön panemaan, ollaan viemässä ensi vuonna 800 miljoonaa euroa valtionosuuksia. Ja kun tämä tapahtuu tilanteessa, jossa niin sanotuista valtionosuuksien korvamerkinnöistä ei ole — tänäänkään — puhuttu puolta halaistua sanaa, niin aika erikoinen on tämä tilanne.

Sen verran on hallituspuolueen kansanedustajuudesta kokemusta, että totta kai se on merkittävää, että tulee uutta lisärahaa. Mutta en malta olla tässä yhteydessä kuvaamatta tilannetta, jossa tähän maahan luotiin ensimmäisen kerran laki omaishoitajuudesta: Kovan väännön jälkeen Vanhasen ykköshallituskaudella — peruspalveluministerinä oli ministeri Hyssälä — saatiin laki, kovan väännön jälkeen 40 miljoonaa euroa uutta rahaa. Meni kaksi viikkoa, taisi mennä kolme, kun meidänkin maakuntalehdessä oli kahdeksan palstaa leveä otsikko, miten XX:n kunta leikkaa omaishoitajien palkkioista ja uusia sopimuksia ei myönnetä — tilanteessa, jossa oli saatu omaishoitajuuteen 40 miljoonaa euroa lisää rahaa. Voi olla, että olen nyt liian skeptinen ja tämä hallitus on näiltä osin parempi, mutta kyllä se siinä vaiheessa hallituspuolueen kansanedustajaa aavistuksen verran harmitti, kun oli saatu laki — joka on muuten yksi niitä alkulähteitä sille, että meillä vanhuspalvelulakia ollaan säätämässä — ja 40 miljoonaa euroa uutta rahaa on iso summa, ja sitten on kahdeksan palstaa leveä otsikko siitä, että ei niitä omaishoitajasopimuksia tehdäkään, kun rahat ovat loppu.

Jos puheet, tavoitteet, unelmat — me olemme kansa, joka uskoo lakiin, me olemme kansa, joka uskoo asetuksiinkin — eivät toteudu tilanteessa, jossa kuntien edellytykset palvelujen täytäntöönpanemiseen, toteuttamiseen, ovat monestakin syystä vaikeita, niin minä ainakin toivoisin, että tehtäisiin sellaista lainsäädäntöä, joka on mahdollista myös toteuttaa. Nimittäin tämä on sitten semmoinen asia, että kun ollaan tuolla arjessa, ei se tavan ihminen siellä torilla tai marketin edessä tunnista sitä, kuka on hallituspuolueen tai oppositiopuolueen kansanedustaja, vaan hän antaa sen suoran palautteen kansanedustajalle, että ettepähän sitäkään hoitaneet.

Toisekseen, me laitamme kuntapäättäjät aivan kohtuuttomaan tilanteeseen. On luotu odotus, ja voi olla, että se ei toteudu.

Kolmantena näkökulmana: Hallitus vastaa. Hallitus vastaa puheistaan ja hallitus vastaa laista, ja ainakin minä haluan, että se laki, joka eduskunnan läpi menee tämän syksyn aikana, on niin hyvä kuin se suinkin näissä oloissa on mahdollista, mutta kyllä sen pitäisi olla realistinen, toteutettavissa oleva.

Neljänneksi: Päivän uutinen on ollut se, että nyt hallitus ilmoittaa peruspalveluministerin suulla, että omaishoidon tuen maksatusta ei tulla Kelalle siirtämään. Tämä on uutinen kaikkien niitten puheitten jälkeen, joita on tähän asti ollut. Hallitusohjelmaan on kirjattu omaishoidon tuen kriteerien yhtenäistäminen — korjatkaa, jos olen väärässä — mutta jos kriteerit yhtenäistetään, niin kuka takaa sen, että omaishoidon tuen maksatus koko maassa on kriteerien yhtenäistämisen jälkeen sama, mikäli niihin jää yhtään harkinnanvaraa? Toisekseen: Tänään on välikysymysvastauksessa hallitus kertonut, että Kela-siirto maksaisi 130—160 miljoonaa euroa. Missä hallituksella on omassa kehyksessään se raha, jonka se ohjaa kunnille, jotta nämä yhtenäiset kriteerit voivat toteutua? Eihän tässä yhteydessä ole eroa sillä, onko toimeenpanijana Kela vai kunnat, jos todellisuudessa halutaan ne yhtenäiset kriteerit koko maahan.

Arvoisa herra puhemies! Hyvä arki, itsemääräämisoikeus ja inhimillinen elämä ovat tärkeitä meille jokaiselle. Ei ole iästä kiinni se, että haluaa päättää siitä, mitä tekee, mitä elämällään haluaa. Se ei ole siitä kiinni, mitä kalenteri näyttää. Eduskunnalla on arvovaltaa, ja, arvoisat ministerit, teillä on vielä enemmän arvovaltaa. Teidän sanaanne luotetaan, teidän sanaanne uskotaan. Mutta tämä tilanne, jossa on luotu iso odotus, mutta näyttäisi ainakin tällä hetkellä siltä, että puheet ja se käytäntö, johon ollaan menossa, eivät kohtaa, ei ole kunniaksi meille kenellekään.

Arvoisa herra puhemies! Ihan vielä viimeimmäksi: Yksi osa tämän päivän keskustelua on ollut se, että on kysytty, mitä mieltä keskusta on, tuetaanko vanhuspalvelulain säätämistä vai ei, mutta sitä kysymystä en ole vielä tänään kuullut, että onko keskustalla joku oma vaihtoehto. Toteanpa sen nyt vielä kerran eduskunnan pöytäkirjoihin: Me haluamme, että tähän maahan säädetään vanhuspalvelulaki. Me haluamme, että vanhuspalvelulaki on sen sisältöinen pilkulleen ja pisteelleen, että se on toteuttamiskelpoinen, sellainen laki, jossa todella toteutuu se lain ydin: ihmisen on hyvä asua kotona. Me haluamme toimivan vanhuspalvelulain, joka on muutakin kuin henkilöstömitoituksia, joka on laki, jossa sen lain toteuttamiseen on sellaiset edellytykset, että palvelukokonaisuus on sellainen, että kotona asuminen on mahdollista. Meille keskustassa vanhuspalvelut ja ikääntyvän väen palvelut ovat kokonaisuus, jossa on oltava kotona asumista, tuettua palveluasumista, palveluasumista, laitoshoitoa, perhehoitoa, omaishoitoa, kokonaisuus, jossa on kuljettava kohti sitä yhteistä, kansallisesti hyväksyttyä tavoitetta, että meistä mahdollisimman moni asuisi mahdollisimman pitkään kotona. On kysymys monimuotoisesta hoito- ja hoivapalvelusta.

Me haluamme nostaa — ja olemme nostaneet tämänpäiväisessäkin keskustelussa — omaishoidon tuen yhdeksi varteenotettavaksi vaihtoehdoksi. Me olemme esittäneet ja tulemme esittämään tuen maksatuksen siirtämistä Kansaneläkelaitokselle. Mikäli me meinaamme selviytyä niillä rahoilla, jotka tässä maassa on käytettävissä ikääntyvän väestön palveluihin, meillä on oltava muutakin kuin arvotonta kinastelua siitä, missä kohdassa ne desimaalipilkut ovat. Toistan aiemmin sanomaani niiltä osin: tämän päivän uutinen on se, että hallitus on ilmoittanut, että omaishoidon tuen maksatuksen Kela-siirtoa ei tehdä. Olen todella pettynyt, arvoisa herra puhemies.

Aino-Kaisa Pekonen /vas:

Arvoisa herra puhemies! Alun perin pidin hieman outona ajatusta säätää laki vanhustenhuollosta, sillä minun mielestäni Suomen kaltaisessa hyvinvointivaltiossa tulee hoitaa kaikki, jotka ovat hoidon tarpeessa, ikään tai sukupuoleen katsomatta. Työelämä vanhustenhuollossa kuitenkin osoitti lain tarpeellisuuden. Haluankin antaa kiitosta peruspalveluministerille ja koko hallitukselle siitä, että laki vanhuspalveluista vihdoin etenee eduskunnassa.

Oppositio sen sijaan ryöpytti niin hallitusta kuin sen ministereitä täällä salissa iltapäivällä. Minulle jäi hieman epäselvä kuva siitä, ovatko opposition edustajat lainkaan tyytyväisiä vanhuspalvelulain etenemisestä. Ainakaan montaa positiivista asiaa ei opposition edustajien puheissa laista löytynyt — vielä iltapäivällä; tosin tässä edellisessä puheenvuorossa kuulimme edustaja Rehulan suulla, kuinka hän löysi montakin positiivista asiaa, ja varmasti me kaikki haluamme laista sellaisen, että se voidaan toteuttaa.

Perussuomalaisten ryhmäpuheenvuorossa oli suoranaista tykitystä vanhustenhuollon räikeimmistä epäkohdista, eikä käy kiistäminen: olen itsekin törmännyt tilanteisiin, joissa vanhusta on lääkitty runsaasti tai joissa vanhus on jouduttu sitomaan vuoteeseen hänen oman turvallisuutensa tai hoitohenkilökunnan turvallisuuden vuoksi, ja vain, koska hoitajia ei ole ollut tarpeeksi. Puheessaan perussuomalaiset haukkuivat menneet hallitukset ja arvostelivat kovin sanoin nykyistä hallitusta, mutta missä oli perussuomalaisten rohkeus puolitoista vuotta sitten keväällä vaalien jälkeen, kun hallitusta kasattiin?

Keskustan välikysymyksessä väitetään, että hallitus on asettanut vanhukset vastakkain, siis laitoshoidossa olevat vanhukset vastaan itsenäisesti kotona pärjäävät tai kotihoidossa olevat vanhukset. Väite ei pidä paikkaansa, vaikka desimaalien pyörittely sitä ilmeisesti keskustalle tarkoittaakin. Lain myötä terveyspalveluista tuttu hoitotakuun periaate ulotetaan myös vanhuspalveluihin, ja se koskee kaikkia ikäihmisiä.

Arvoisa puhemies! Vasemmistoliitolta sen sijaan löytyi rohkeutta lähteä hallitukseen, ja me olemme seuranneet nyt aitiopaikalta tämän vanhuspalvelulain valmistumista. Itse olisin ilolla nähnyt hoitajamitoituksen kirjattuna lakiin, mutta pystyn elämään tämän kompromissin kanssa. Kunnat kautta maan ovat kovien säästöpaineiden alla, ja arvot ovat kovat. Siksi pidän tärkeänä, että peruspalveluministeri on antanut kunnille tiukat määräykset noudattaa suosituksia, ja kuntien toimia todella seurataan. Toisaalta on myös hyvä muistaa, että kuntien päättäjät ovat avainasemassa vaikuttamassa hoitajamitoituksen toteutumiseen kunnissa.

Markku Mäntymaa /kok:

Arvoisa herra puhemies! Peilaan tätä ikäihmisten hoivaa vanhempieni ja sen kautta myöskin omien kokemuksieni kautta. Oma äitini sai vanhuusvuosina dementian, kuten niin monien muidenkin äidit ovat saaneet. Isäni hoiti äitiä kotona omaishoitajana niin kauan kuin oma kunto antoi siihen myötä. Aika ajoin tuli myös minulle tilanne, jolloin aika ikään kuin palasi taaksepäin: minulle vaipan vaihtaneelle äidille oli nyt minun toimestani vaihdettava vaippa.

Arvoisa puhemies! Kotisairaanhoidon ja kotipalvelun ja osaksi omaisten hienolla avulla vanhempani pystyivät asumaan kotona jonkun arvokkaan vuoden lisää. Tuli kuitenkin aika, jolloin äiti oli vietävä vanhainkotiin ja sieltä sitten vuodeosastolle. Isän hoitosuhde jatkui usean vuoden ajan siten, että hän kävi joka päivä syöttämässä äitiä tuolla vuodeosastolla. Tekeviä käsiä ei vuodeosastolla todellakaan ollut riittävästi, joten myös isän apu osastolla oli paikallaan. Isäni sai asua lopun elämästään kotona, koska hän sitä halusi.

Arvoisa puhemies! Näillä kokemuksilla voin todeta, että ainakin vanhempani halusivat asua kotona, aina siihen saakka kuin se vain oli mahdollista. Vasta pakottava tarve toi äidille laitospaikan.

Arvoisa puhemies! Tarvitaan kotihoitoa, tarvitaan laitoshoitoa, kuntoutusta, yksilöllisesti sen mukaan, mitä vanhus tarvitsee, ja uskon, että vanhuspalvelulaki tulee tähän vastaamaan.

Ilkka Kantola /sd:

Arvoisa puhemies! Keskustelu vanhuspalvelujen parantamisesta on keskustelua, jossa yhdet ihmiset keskustelevat ja toiset ihmiset ovat keskustelun kohteita. Keskustelun kohteena ovat ihmiset, joita sanomme vanhuksiksi tai ikäihmisiksi tai ikääntyneiksi ihmisiksi. Kun puhumme palvelujen järjestämisestä ja lainsäädännöstä, puhumme rakenteista. Ihmisen hyvä tai paras on kuitenkin pyrkimysten päämääränä, ja rakenteet palvelevat päämäärää. Vakuutamme eettistä velvollisuuttamme edistää vanhusten hyvää hoitoa parhaalla tavalla. Yritämme lailla ja rahalla luoda rakenteet, jotka auttavat ihmisiä ja ovat mahdollisia toteuttaa.

Keskustellessamme ajattelemme ihmisiä, jotka ovat kaltaisiamme. Yritämme eläytyä vanhuksen osaan. Tunnemme kertomuksia, jotka valaisevat vanhenevan ihmisen todellisuutta, niin kuin äsken edustaja Mäntymaan puheenvuorossa. Tiedämme sen moninaisuuden, joka vanhenemisessa vallitsee. Vanheneminen onkin itse asiassa paljon yksilöllisempi elämänmuutoksen vaihe kuin vaikkapa lapsen kasvu avuttomasta vauvasta itsenäiseksi ihmiseksi. Vanhenemisen myötä avuttomuus saavuttaa meidät eri tavoin ja eri nopeudella. Niinpä vanhusten palvelujen kehittäminen on erityisen vaativa hanke. Vanhuspalvelujen kehittäminen on erityisen vaativaa myös eettisesti: mitä merkitsee yksilön oikeuksien ja moraalin kannalta se, että hänen toimintakykynsä heikkenee, että hänestä tulee avuton, että hänen lapsensa alkavat kohdella häntä kuin lasta?

Arvoisa puhemies! Vanhusten palveluista puhuessamme elämme eettisen jännitteen kentässä. Me korostamme vanhuksen oikeutta asua kotonaan mahdollisimman pitkään. Tunnustamme varauksetta oman kodin merkityksen elämänlaadun keskeisenä tekijänä. Olemme valinneet strategian, joka tukee vanhuksen kotona asumista niin kauan kuin hän siellä kohtuullisesti selviytyy.

Kun mietimme omia vanhuksiamme, mielessä herää myös muita kysymyksiä. Kysymme, olisiko isälle tai äidille onnellisinta, jos omat lapset tulisivat turvaksi silloin, kun ei enää yksin pärjää. Mietimme, mitkä ovat meidän eettiset velvollisuutemme lapsena omia vanhempiamme kohtaan. Ovatko ne muutakin kuin veronmaksu? Onko oikein, että avuttomaksi muuttunut omaiseni joutuu turvautumaan vieraitten ammatti-ihmisten apuun? Eikö parhaassa tapauksessa sukupolvien yli ulottuva rakkaus olisi oikeampi vastaus vanhusten palvelujen järjestämiseen kuin monimutkaiset lakiin perustuvat rakenteet?

Jokin osa sisimmässä, sydämessä tai omassatunnossa, pohtii näitä kysymyksiä samalla, kun järki ohjaa kehittämään rakenteita, joiden varaan hyvä vanhustenpalvelu perustetaan. Eettinen jännite on rakennettu sisään meidän elämänmuotoomme. Demokraattinen ja tasa-arvoinen pohjoismainen yhteiskuntamalli perustuu korkeaan työllisyyteen. Työikäisen aikuisväestön ensisijainen paikka on olla työelämässä. Yhteiskuntamalli kestää vain tietyn määrän työstä poissaoloa: äitiys-, isyyslomat, hoitovapaat, sairauslomat. Työelämän jatkuva kehitys ja entistä nopeampi muutos merkitsevät sitä, että töistä pois jääminen on uhka osaamisen ja ammattitaidon säilymiselle. Korkeasti koulutetun ihmisen jäämi-nen pois työstä esimerkiksi omien vanhempien hoitamisen takia olisi merkittävä tehokkuuden ja tuottavuuden lasku nykyisessä elämänmuodossamme. Me erikoistumme opiskelun, koulutuksen ja työelämän kokemuksen kautta, ja juuri sen varassa yhteiskunnan tuottavuus, kehitys ja talouskasvu lepäävät.

Yhtenäinen työura, silloin kun se on mahdollista, on iso turvallisuustekijä paitsi yhteiskunnalle myös kotitalouksille niiden pyrkiessä selviytymään vaikkapa asuntolainoista. Kun moderni yhteiskuntamallimme on näin rakennettu, jäävät päätoimiset omaishoitajat tärkeäksi vaikkakin suhteellisen pieneksi tekijäksi vanhusten palvelujen muotoutumisessa. Vaikka sydän sanookin, että lähimmäisenrakkaus olisi paras vastaus, niin järki tietää, että sen lisäksi tarvitaan oikeudenmukaisia, tehokkaita ja samalla inhimillisiä julkisia palveluja tälle kentälle. Rakkaus, huolenpito ja välittäminen eivät ole vastakohtia julkisille järjestelmille ja rakenteille. Valtava määrä aitoa inhimillistä hyvyyttä voi tulla vanhustemme osaksi myös julkisen vanhuspalvelun kautta, kun huolehditaan henkilöstön koulutuksesta ja ohjauksesta.

Arvoisa puhemies! Kunnat ovat avainasemassa työnantajina ollessaan. Hyvällä, inhimillisellä ja kunnioittavalla työkulttuurilla kunnat pystyvät vahvistamaan työntekijöiden kykyä ja intohimoa aitoon huolenpitoon, välittämiseen ja rakkauteen vanhuspalvelun erilaisissa yksilöllisissä tilanteissa. Jos taasen työnantajalta ei heru kunnioitusta työntekijöitä kohtaan, on turha vaatia inhimillistä ja rakastavaa palvelua työntekijöiltäkään. Kovuus ja epäinhimillisyys tarttuvat, ikävä kyllä, mutta onneksi myös rakkaus ja kunnioitus tarttuvat. Tuleva vanhuspalvelulaki vahvistaa omalta osaltaan vanhusten kunnioitusta. Siksi minulla ei ole pientäkään vaikeutta tukea hallituksen työtä tässä asiassa.

Suna Kymäläinen /sd:

Arvoisa puhemies! Olemme tänään keskustelleet historiallisesta, kauan odotetusta lakiuudistuksesta, vanhuspalvelulaista, jota odotetaan saliin tänä syksynä käsiteltäväksi. Tällaisessa valtiontaloudellisessa tilanteessa valmistellaan lakia vanhuspalveluista, se on jotakin sanoin kuvaamattoman hienoa. Edellisen hallituksen aloittama työ vanhuspalvelulain aikaansaamiseksi on ministeri Guzenina-Richardsonin valmistelemana vihdoin valmistumassa.

Koko vanhuspalvelulain lähtökohta on, että koti on iäkkään ihmisen tärkein paikka. Tämän vuoksi tulevassa vanhuspalvelulaissa kehitetään kotiin vietäviä palveluita, jotta kotona voi asua mahdollisimman pitkään. Ministeriön työryhmä pohtii lain voimaantuloon saakka kotiin vietävien palveluiden laatumääritelmiä, joista ei ole aiemmin ollut edes laatusuosituksia. Hyvin tuetulla kotihoidolla, kotipalvelulla, kuntoutuksella, avopalveluilla ja omaishoidon tukemisella pystytään ennalta ehkäisemään kalliiseen laitoskierteeseen joutumista. Valmisteilla oleva vanhuspalvelulaki vastaa myös tarpeeseen parantaa iäkkäiden kuulemista palvelupäätöksissä. Arvokkuus ja inhimillisyys edellyttävät iäkkään mielipiteiden kunnioittamista sekä puolisoiden huomioimista. Tämän päivän arvomaailmaan ei enää sovi ajatus avioparien erottamisesta.

Kun edellytykset kotona asumiseen heikkenevät, on tärkeää tietää, että turvallinen laitoshoito on saatavilla. Useimmat meistä, jotka olemme käyneet vanhustenhoitopaikoissa, olemme huomanneet suruksemme, että kaikki ei ole niin kuin pitäisi. Kun hoitohenkilöitä on vähän, laadun taso heikkenee vääjäämättömästi. Ihmiset, jotka työskentelevät alalla, ovat kutsumusalalla. Kutsumuksen toteuttaminen on vaikeaa, jos työolosuhteet pakottavat liukuhihnamaiseen toimintaan. Laki tulee korjaamaan myös työntekijöiden asemaa. Paitsi vanhuksista olemme vastuussa myös työntekijöiden inhimillisistä työoloista. Varallisuudesta huolimatta kaikki iäkkäät ansaitsevat toimivat vanhuspalvelut ja henkilöstö kohtuulliset työolot. Talouskriisin keskelläkin Suomella on velvollisuus huolehtia vanhuksistaan. Vanhuspalveluiden kuntoon saaminen hyödyttää meitä kaikkia.

Arvoisa puhemies! Yksinäisten avuksi on monissa paikoissa löytynyt vapaaehtoisia. Nämä upeat ihmiset ansaitsevat valtavan kiitoksen hienoudesta ja suuresta sydämestään. Tiedän, että vapaaehtoisia toimii monissa paikoissa, mutta saavatko he ansaitsemaansa kiitosta? Aina kuitenkin toivomme niin sektorille kuin toisellekin lisää vapaaehtoisia.

Päätteeksi kiitän niitä vapaaehtoisia sekä niitä vanhusten parissa työskenteleviä, jotka kohtaavat päivästä toiseen suuren työtaakan mutta tuskin saavat riittävästi sydämellään aherruksestaan kiitosta.

Päivi  Lipponen  /sd:

Arvoisa puhemies! Suomen ikärakenne on voimakkaassa muutoksessa. Ikäihmisten määrä tulee kasvamaan voimakkaasti. Se tarkoittaa uusia haasteita hyvinvointiyhteiskunnalle, sen palvelu- ja tulonsiirtojärjestelmälle. Kyse on kuitenkin siitä, että jokaisesta suomalaisesta on yhteisvoimin pidettävä huolta ja kannettava vastuuta solidaarisesti yli sukupolvien.

Suomi kohtaa ikärakenteen muutoksen ensimmäisenä maailmassa. Perässä tulevat niin Japani kuin Kiina ja Euroopan maat. Luomme nyt uutta käytäntöä ja standardeja.

Olemme usein kuulleet karuja kertomuksia, kuinka ikäihmiset ovat kunnon romahtaessa jääneet oman onnensa nojaan kotona — hälytysranneke on hälyttänyt, mutta kukaan ei ole tullut auttamaan — tai kuinka omaishoitajat ovat tehneet työtään vuosia ilman lepohetkeä, ilman kunnollisia yöunia. Näitä todistuksia kuunnellessa välillä on tuntunut, että vanhukset pitäisi ottaa huostaan, kuten lapsiakin otetaan, hoidon laiminlyönneissä.

Suomen taloudellinen tilanne on vaikea. Sen olemme kuulleet tänään. Keskusta on tehnyt vanhuspalveluista välikysymyksen ja lietsonut epäuskoa, saadaanko vanhuspalvelulaki voimaan. On kuitenkin syytä katsoa hiukan historiaan ja muistaa, että valtiovarainministeri Heinäluoman jättäessä pestinsä valtion kirstu pullotti rahaa, joka oli tarkoitettu juuri puskuriksi ikärakenteen muutoksen tuomiin haasteisiin terveydenhoidossa. Kun valtiovarainministeri Urpilainen aloitti työnsä, tämä rahakirstu oli tyhjä ja lisää velkaa oli otettu surutta tulevan nousukauden uskossa, eikä tällä rahalla, joka katosi, todellakaan saatu aikaan vanhuspalvelulakia. Luulisi nyt, että keskusta siis tukisi hallituksen pyrkimystä eikä yrittäisi kaataa hallitusta, joka etenee toivottuun suuntaan.

Nyt, siis taloudellisesti tiukkana aikana, joudumme tasapainottamaan valtiontaloutta, jotta velkaantuminen pysähtyy. Se on elinehto hyvinvointiyhteiskuntamme tulevaisuudelle. Budjetissa yritetään myös luoda talouskasvua, jotta saadaan lisäresursseja hyvinvointiyhteiskunnan palveluiden ja tulonsiirtojen järjestämiseen, ja samalla hallitus yrittää kohdentaa resursseja niin nuoriin kuin vanhuspalveluihin. Kyseessä on historiallinen uudistus tänä vaikeana aikana, ja tästä lankeaa kiitos niin ministeri Risikolle kuin ministeri Guzenina-Richardsonille. Nyt aloitetaan parannustyöt niin kotiin tuotavassa hoivassa, omaishoitajien asemassa kuin laitoshoidossa, ja tästä lähdetään eteenpäin.

Kun kuuntelee täällä muun muassa edustaja Rehulan puhetta, niin palautuu kyllä mieleen salikeskustelut muutamia kuukausia aiemmin. Sieltä löytyy puhearkistosta varmasti monta keskustan puheenvuoroa, jossa kaivattiin näitä Rehulan mainitsemia desimaaleja ja puhuttiin niiden tärkeydestä ja itse asiassa koko vanhuspalvelulaki leimattiin joko hyväksi tai huonoksi juuri riippuen siitä, täyttyvätkö desimaalit. Haluaisinkin hiukan kritisoida näkemystä, että keskustelu on käyty juuri näiden desimaalien ympärillä ja hoitajamitoituksen saamisesta ja se on syönyt uskottavuuden koko vanhuspalvelulailta.

Täällä on kuultu monta kertaa, että koti on paras paikka, ja se on ihan oikea suunta tässä vanhuspalvelulaissa. Mutta minä olen kuitenkin sitä mieltä, koska olen ollut vuosikausia kroonikko-sairaalassa hoitajana opiskelujeni ohessa, että ihmiset, jotka joutuvat omien voimiensa romahtaessa laitokseen, ovat ansainneet kunniallisen hoivan, sen, että he saavat ruokaa, pääsevät nukkumaan illalla järkevään aikaan ja pöksyissä on kuivat vaipat, ja jos he vielä pääsisivät hiukan ulkoilemaan, se olisi tuskin kohtuuton toivomus. Sen takia nämä desimaalitkin ovat tärkeitä tässä vanhuspalvelulaissa. Ikäihmisiä on kohdeltava kunnioituksella Suomessa.

Johanna Jurva /ps:

Arvoisa herra puhemies! Vanhustenhoidon nykytila ei ole kehuttava. Siksi onkin todella mieltä lämmittävää, että vanhustenhoito on saanut osakseen näin paljon keskustelua ja kauniita ajatuksia. Valitettavasti näillä kauniilla puheilla ja ajatuksilla ei vanhustenhoidon laatua paranneta, vaan tarvitaan todellisia tekoja.

Yksi tärkeistä teoista on turvata riittävä hoitajamitoitus eri yksiköihin huomioiden näiden yksiköiden erityistarpeet. Peruspalveluministeri totesi puheessaan, että 10 prosenttia vanhainkodeista ja ympärivuorokautisista yksiköistä alittaa nykyisen suosituksen mukaisen 0,5:n henkilöstömitoituksen. Ollaanko tällä lailla muuttamassa vain tätä 10 prosentin epäkohtaa, sillä tämän mukaanhan 90 prosenttia vanhainkodeista ja ympärivuorokautisista yksiköistä täyttää jo tämän lakiin tulevan asetuksen 0,5:n henkilöstömitoituksesta? Tarkoittaako tämä sitä, ettei selkeää parannusta vanhustenhoitoon saada, vaan kaikki tämä puhe jää sanahelinäksi?

Laadukas vanhustenhuolto edellyttää suurempaa hoitajamitoitusta. Omasta kokemuksestani voin sanoa, että tällä nykyisellä mitoituksella ei pystytä vastaamaan vanhustenhoidon haasteisiin, joita lisääntyneet asiakasmäärät tuovat tullessaan. Jo muutamia vuosia sitten eräässä vanhustenhoitoyksikössä meille hoitajille tuli esimiestaholta ohjeistus, jossa annettiin lupa tai jopa käsky laiminlyödä vanhusten aamupesuja, koska hoitajia ei ollut riittävästi. Jouduimme tinkimään vanhusten perushygieniasta vain ja ainoastaan sen vuoksi, että hoitajia ei ollut riittävästi ja vain tarpeelliset toimet ehdittiin hoitamaan.

Muutama sana vielä omaishoidon tuesta. Olen todella pettynyt, kun kuulimme tänään ministeriltä, ettei omaishoidon tukea tulla siirtämään Kelan hoidettavaksi. Meillä Vantaalla on irtisanottu lukuisia omaishoitajien sopimuksia vedoten määrärahojen loppumiseen. Eiväthän omais-hoitajan työt mihinkään katoa, vaikka kunta irtisanoo sopimuksen ja lopettaa tuen maksatuksen. Tämä on mielestäni suuri vääryys omaishoitajia kohtaan, ja tähän tulee puuttua lainsäädännöllä. Omaishoitajat tekevät arvokasta ja raskasta työtä, ja he todella ansaitsevat korvauksen tekemästään työstä. Omaishoidon tuen myöntämisperusteita tulee yhdenmukaistaa, jotta asuinkunnasta riippumatta omaishoitajalla on oikeus tasavertaiseen omaishoidon tukeen.

Toivon todella vilpittömästi, että tämä laki parantaa vanhustenhoidon laatua, omaishoitajien asemaa ja auttaa hoitajia jaksamaan työssään. Kannatan edustaja Juvosen tekemää esitystä.

Tapani Tölli /kesk:

Arvoisa puhemies! En puutu tässä yhteydessä tarkemmin tämän valmisteilla olevan vanhuspalvelulain sisältöön. Totean vain, että se on tärkeä, ja on tärkeä asia se, että meidän vanhuspalvelu ja vanhusten hoito ja hoiva toimivat erinomaisesti. Ne kunnat, joissa vanhuspalvelun osalta on pahimmat ongelmat, ovat loppujen lopuksi suuret keskukset. Monet pienet, pienehköt ja keskikokoiset kunnat hoitavat vanhuksensa hyvin. Siihen on monia syitä. Siihen liittyy se, että monilla näillä paikkakunnilla on melkoinen osuus vapaaehtoistoiminnalla, ja myös se, että yhteisöllisyys on merkittävässä roolissa, ja myöskin se, että vanhuksista halutaan oikeasti pitää huolta.

Mutta se, arvoisa puhemies, mihin aion puuttua tässä keskustelussa: esimerkiksi pääministeri on sanonut, että kunnat saavat uutta rahaa. Näitä sanoja on peilattava kokonaisuutta vasten. Kuntien valtionosuuksien leikkaaminen edellisvuosien tasosta on noin 800 miljoonaa euroa, vähän yli. Voidaan tietysti sanoa näinkin, että euromääräisesti valtionosuudet nyt kasvavat, ensi vuonna 180 miljoonaa. Mutta pitää katsoa, mitä se tarkoittaa. Se on yksi luku, mutta tuon keltaisen budjettikirjan mukaan kunta—valtio-suhde valtiontalouden näkökulmasta muuttuu kuntien tappioksi 193 miljoonaa euroa. Samanaikaisesti kuntien tehtävät ovat lisääntyneet. Valtionosuuksissa on verovähennysten kompensointia, on väestörakenteen muutos, asukasluvun muutos ja uudet tehtävät. On totta, että tässä on hieman lisätty tämän vanhuspalvelulain lakiehdotuksen myötä kunnille rahaa, mutta kun pohjana on yli 800 miljoonan euron leikkaus: älkää viitsikö puhua, että kunnille annetaan lisää resursseja.

Syntymäpitäjästäni oli eduskunnassa aikanaan Kusti Eskola -niminen mies 17 vuotta. Muistan, miten hän usein käytti sanontaa "kertokaa totuus, mutta rohkaiskaa". Kyllä on oikein sanoa, että kuntien taloudellinen asema huononee, ja merkittävästi huononee; eikä ole oikein sanoa, että nyt teillä on lisää rahaa, teillä on huomattavasti lisää rahaa, sen kuin hoidatte asianne. Kuntien toimintaedellytykset ovat merkittävästi heikenneet. Tämä on syytä selkeästi tuoda esille. Pitää puhua niin kuin asiat ovat, eikä pidä antaa väärää kuvaa.

Arvoisa puhemies! Lopuksi haluan nostaa esille omaishoidon kehittämisen ja omaishoidon tuen kehittämisen merkityksen. On valitettavaa se, että omaishoidon tuki ei nyt sitten siirry ministerin ilmoituksen mukaan Kelalle. Miten tärkeää olisi, että omaishoidon tuen taso nousisi ja omaishoidon tuen verotuksessa tehtäisiin oikeita ratkaisuja! Omaishoidon tuki on euromääräisesti pieni. Se, mitä omaishoitaja saa kuukaudessa, ei monessa tapauksessa riitä laitoshoitoon kuin joksikin vuorokaudeksi. Sen vaikuttavuus on todella suuri. Miksi tätä ei kehitetä enempää?

Anneli Kiljunen /sd:

Arvoisa herra puhemies! En ajatellut tulla tänne enää sanomaan mitään, mutta tulin, kun edustaja Rehula tuossa äsken muisteli vanhoja ja sitten rupesi keskustelemaan myös omaishoidosta. Olisin toivonut, että hän olisi salissa kuuntelemassa, mutta toivottavasti hän sitten kuulee joskus.

Muistan itsekin tämän Vanhasen ensimmäisen hallituskauden, jolloinka omaishoidon perusteita rakennettiin Suomeen, ja täytyy myöntää, että siltä osin omaishoito parani hyvinkin paljon. Olen itse Omaishoitajat ja läheiset -liiton puheenjohtaja, ja minulla on ollut oikeastaan koko tämän ajan mahdollisuus seurata omaishoidon kehittymistä eri puolilla Suomea, ja siltä osin olen erittäin tyytyväinen tähän vuodelta 2006 olevaan lainsäädäntöön.

Nyt kuitenkin vuosien varrella on tullut paljon ongelmia omaishoitajille, ja liittomme teki oikeuskanslerille valituksen nimenomaan siitä, että eri kunnat hyvin yksipuolisesti heikensivät omaishoitajien sopimuksia, eivät tuoneet korvaavia palveluja, ei lisätty tukipalveluja, tai sitten kun määrärahat loppuivat kesken, uusia sopimuksia ei tehty, vaikka kriteerit olisivat täyttyneet. Teimme tästä valituksen. Käytännössä vastaus tuli puolisen vuotta sitten, ja tuli selväksi, että kunnat eivät toimi lainvastaisesti: kunnilla on oikeus yksipuolisesti irtisanoa sopimuksia talouteen vedoten ja omaishoitajille ei tarvitse järjestää tarvittavia palveluja. Tämä tietenkin osoittaa sen, että se lainsäädäntö, joka vuonna 2006 tuli voimaan, ei millään tavalla ole riittävä, vaan me tarvitsemme paremman lainsäädännön omaishoitajien oikeusturvan toteuttamiseksi. Siltä osin olemme varmaan kaikki yhtä mieltä, että peruspalveluministerin kansallinen ohjelma on tullut tarpeeseen.

Tämä omaishoitajien tilanne näkyy vaikeana esimerkiksi työssä käyvien omaishoitajien kohdalla. Meillä Suomessa kaikista omaishoitajista 48 prosenttia on työikäisiä, ja kun olet omaishoitosuhteessa ja olet työelämässä, niin sinun täytyy luottaa siihen, että sopimukset kunnan kanssa toimivat ja omaishoitaja voi käydä luottavaisin mielin työssä ja sitä kautta tuoda perheeseen toimeentuloa ja samalla myös huolehtia omasta läheisestään ja huolehtia omasta osuudestaan tässä omaishoitosuhteessa.

Työssä käyvät omaishoitajat joutuvat myös montaa kertaa vaikeisiin tilanteisiin sen takia, että he saattavat joutua pois työelämästä joksikin aikaa tämän hoidettavan elämäntilanteen takia tai olemaan osa-aikatyössä. Sitä kautta heidän perustoimeentulonsa heikkenee, eivätkä he sitä kautta kerrytä itselleen myöskään riittävää sosiaaliturvaa eivätkä myöskään samalla lailla eläkettä kuin jos he olisivat täysipainoisesti työelämässä.

Kun me mietimme tulevaisuudessa sitä, että meidän pitäisi pystyä tarjoamaan omaishoitajille jatkossakin mahdollisuus olla työelämässä tai toimia omaishoitajana, niin pahoin pelkään, että jos me emme pysty vahvistamaan omaishoitajuutta, meillä tulevaisuudessa ei ole samalla lailla omaishoitajia kuin tänä päivänä meillä on.

Olisin tähän kansalliseen ohjelmaan myös siltä osin vielä halunnut sanoa, että kun on vaadittu, että omaishoidon tuki siirretään Kelalle, niin hallitusohjelmaan on kirjoitettu selkeästi, että omaishoitajien yhdenvertaisuutta parannetaan. Se tarkoittaa näitten kriteerien muodostamista, jonka kautta sitten voidaan kohdella yhdenvertaisesti omaishoitajia eri puolella Suomea.

Siellä on myös, että verottomuus selvitetään. Tämän verottomuuden osalta selvitetään myös laajasti omaishoitajien toimeentulo. Tässä yhteydessä työryhmä pohtii omaishoidon palkkion vaikuttavuutta muihin etuuksiin, ja se pohtii myös palkkion verottomuutta suhteessa esimerkiksi työkyvyttömyyseläkkeeseen. Me tiedämme, että työkyvyttömyyseläkkeellä olevat henkilöt saavat ansaita noin 700 euroa, ja jos esimerkiksi omaishoidon tukipalkkio ylittää tämän, se heikentää joko työkyvyttömyyseläkettä tai omaishoidon tukipalkkiota.

Sitten olisin ihan lopuksi sanonut vielä Rehulalle siitä, kun hän kritisoi vanhuspalvelulakia ja vaati palvelusopimusta. Pidän kuitenkin erittäin tärkeänä, että kun tässä kokonaisprosessissa — joka tässä palveluprosessissa tapahtuu, elikkä palvelutarpeen arviointi, jossa perhe saa ohjausta, neuvontaa ja mahdollisesti uudenlaisia verkostoja — tämä palvelutarve arvioinnin kautta todetaan, siitä tehdään päätös ja toteutetaan palvelusuunnitelma. Ja tällä päätöksellä on huomattavasti suurempi merkitys kuin pelkästään palvelusuunnitelmalla. Siinä mielessä näen, että tämä lainsäädäntöesitys, joka tulee meille nyt lokakuussa käsittelyyn, tuo tämän palveluprosessin ja palvelutarpeen arvioinnin ja palvelusuunnitelman ja sitä kautta syntyvän päätöksen kautta vahvempaa oikeutta ja oikeusturvaa kuin palvelusopimus.

Sanni Grahn-Laasonen /kok:

Arvoisa puhemies! Puhumme paljon Suomen ikääntymisestä, ja tästä on syytäkin puhua, sillä se on varmasti suurin haaste, joka kohtaa suomalaista hyvinvointiyhteiskuntaa tulevina vuosikymmeninä. Se tulee näkymään kaikilla tasoilla: työvoiman saatavuudessa ja kustannusten nousuna jne. Samaan aikaan keskustelussa on tärkeätä pitää yllä sellaista inhimillistä otetta, että ikääntyminen ei ole kenenkään syy vaan se on vain suomalainen väestörakenne, ja se on haaste, johon meidän täytyy koko yhteiskuntana pystyä vastaamaan.

Sen takia onkin hienoa, että tämän vanhuspalvelulakihankkeen lisäksi, joka on erittäin tärkeä laki, Paula Risikon aloitteesta on nyt aloitettu toimenpideohjelman valmistelu kestävästi ikääntyvälle Suomelle. Siinä on tavoitteena, jos olen oikein ymmärtänyt, hakea keinoja, miten tämä meidän yhteiskunta voisi olla ikäystävällinen ajatellen kaikenikäisiä ja nähdä ikääntymisen muunakin kuin palvelusektorin kysymyksenä eli laajemmin sitä kautta, että se koskettelee meidän yhteiskuntaa oikeastaan kaikilta osa-alueilta: kun tehdään kaupunkisuunnittelua, suunnitellaan esteetöntä ympäristöä, asumista, liikkumista, ihan tällaisia arkisiakin asioita, mitä esimerkiksi elinkeinonharjoittajatkin voivat miettiä. Monille muistisairaille voi olla tärkeätä se — ihan yksinkertaisia esimerkkejä, mitä ministeri Risikkokin on nostanut esille — että esimerkiksi tutussa lähikaupassa on tuotteet tutuissa paikoissa. Se voi olla semmoinen arkea helpottava yksityiskohta. Kaikkia tällaisia näkökulmia olisi hyvä ottaa huomioon tämän tärkeän vanhuspalvelulain ohessa.

Tosiasiahan on se, että meillä on vuonna 2040 ennusteiden mukaan joka neljäs suomalainen yli 65-vuotias ja yli 85-vuotiaiden osuus kolminkertaistuu. Tämä tietysti kertoo myös hyvää kieltä siitä, miten terveyspalvelujärjestelmämme toimii ja miten olemme onnistuneet lisäämään ihmisten terveitä elinvuosia. Mutta samaan aikaan se tarkoittaa kustannusten nousua. Sosiaali- ja terveysministeriö on ennustanut, että sosiaalimenot nousevat vuoteen 2030 mennessä 6 miljardilla eurolla, ja siinä on todellista haastetta jo nyt velkaantuneelle valtiolle, valtiontaloudelle.

Olisi tärkeää, että ennen kuin laki tuodaan eduskunnalle, tämä arvioitaisiin, että esimerkiksi THL voisi arvioida sen, mitkä ovat tämän lain todelliset, aidot vaikutukset. Meidän täytyisi saada kokonaiskäsitystä myöskin siitä, mitkä niiden kustannusvaikutusten arvioidaan olevan tulevaisuudessa, kun vanhusväestön määrä kasvaa aina sinne 2030—2040 saakka. Tämä on tärkeää myöskin sukupolvien välisen oikeudenmukaisuuden näkökulmasta.

Erittäin hyvä asia vanhuspalvelulaissa on se, että sitä ajatellaan nimenomaan kokonaisvaltaisesti vanhuspalveluita kehittävänä lakina, ei vain esimerkiksi keskitytä laitoshoivan kehittämiseen. Meillä on iso haaste siirtää painopistettä sieltä laitoksista sinne koteihin, kotiin vietäviin palveluihin. Tässä kokonaisuudessa tietenkin luonnollisesti omaishoito on erittäin tärkeä kokonaisuus sekin. Tämän lain myötä pystymme omaishoidon tukitoimintoja lisäämään 10 miljoonalla eurolla, ja se ei koske vain vanhusväestöä vaan kaikkia, jotka ovat omaishoidon piirissä, jos olen asian oikein ymmärtänyt. Tämä voi olla ensimmäinen askel siinä, että ennen kaikkea panostetaan omaishoitajien voimavaroihin ja niihin palveluihin, mitä omaishoitajille on tarjolla.

Tietenkin taloudellinen toimeentulo on tärkeä näkökulma sekin, mutta kun kuulimme tänään niitä lukuja, puhutaan 130—165 miljoonasta eurosta, mitä tämä omaishoidon Kela-siirto kustantaisi, niin on aivan selvää, että tässä yhteydessä sen rahoituksen löytäminen on haastavaa. Toivottavasti joskus tulevaisuudessa saadaan aikaan kasvua ja sitä kautta mahdollisuuksia myös näihin hyviin uudistuksiin.

Nyt minusta on hienoa se, että me olemme lähteneet tässä vanhuspalvelulaissa ennen kaikkea nämä vanhuspalvelut saamaan kuntoon. Siinä erittäin tärkeätä on se, että toteutuu nimenomaan se paljon puhuttu oikeus niihin laadukkaisiin palveluihin, mistä minä aikaisemminkin puhuin: siihen, että ikäihmisillä aidosti on oikeus niihin palveluihin, joita heidän katsotaan tarvitsevan kuntonsa ja toimintakykynsä perusteella.

Sellaisen asian vielä viimeisenä nostaisin esiin, että tässä lakiluonnoksessa ei mielestäni ole oikein huomioitu kuntoutusta. Ihmettelisin, minkä tähden on näin tässä lakiluonnoksessa, minkä ainakin viimeisimpänä olen lukenut. Kyllähän se niin on, että me tarvitsemme niitä kuntouttavia palveluja myös ennalta ehkäisevässä mielessä, jotta me pystymme tukemaan sitä kotona asumista, jotta mahdollisimman moni ikäihminen pystyisi asumaan mahdollisimman pitkään siellä kodissa. Se on kuitenkin myöskin suurimman osan ikääntyvistä suomalaisista oma toive.

Vesa-Matti Saarakkala /ps:

Arvoisa herra puhemies! Jo edellinen hallitus, todennäköisesti kokoomuksen johdolla, ajoi laatusuosituksia, uusia sellaisia, vanhustenhuoltoon.

Yksi näistä suosituksista, aika keskeinen sellainen, oli ja on yhä edelleen sosiaali- ja terveysministeriöllä se, että jostakin syystä laitoshoidon piirissä saisi tämän suosituksen mukaan olla, siis ympärivuorokautisen hoidon piirissä, vain 3 prosenttia 75 vuotta täyttäneistä vanhuksista. Tämä on ollut sillä lailla hämmentävä linjaus, että samaan aikaan kotihoitopuolella kehittäminen on ollut täysin kuntien varassa, eli siltä osin ohjaus kuntiin on ollut hyvin heikkoa. Näin ollen itse miellänkin, että kyse on ollut ideologisesta valinnasta, jolla on haluttu kunnallisia laitoshoitopaikkoja vähentää, mutta samaan aikaan ne samat paikat ostetaan yksityisiltä palveluntarjoajilta, tosin vain vähän kalliimpaan hintaan siihen nähden, mitä se hoiva sitten on, eli yleensä se on vähän kevyempää, mitä sillä puolella tarjotaan.

Tutkimuksethan ovat kertoneet kaikille päättäjille jo vuosien ajan, että tämä vanhustenhuolto on, voisi sanoa, näistä kotimaan kysymyksistä aivan siellä kärkipäässä, johon on haluttu lisää rahaa. Niin kuin täällä on kuultu, sitä nyt tulee 10+10 miljoonaa, toisella kädellä kahmaistaan 800 miljoonaa pois. Jokainen tietää ja ymmärtää, että se on aika ikävää, että tällä lailla nyt, voisi sanoa, riekutaan tällä 10 miljoonan euron rahalla, joka tässä on muka tullut lisää, koska mitäänhän ei ole tullut lisää, vaan enemmän on otettu pois.

On huolestuttavaa, että hoitajat vaihtavat alaa. Usein alanvaihdon syynä on ainakin tutkimusten mukaan se, että työ on liian raskasta, se kuormittaa tai koetaan, että omaa työtä ei pysty tekemään niin hyvin kuin haluaisi. Se on valtaosalla hoitajista se syy, ei niinkään palkkaus, vaikka sekään ei varmasti ole sellainen, etteikö sitä voisi ajatella korotettavan noin hyvästä työstä — työstä, jota Suomi tarvitsee.

Itse olen vahvasti mitoituksen kannalla: me tarvitsemme mitoituksia, minimit on määriteltävä, niistä on tietysti pyrittävä menemään yli. Mutta se ei ole ongelma, tämä mitoitus. Siitä on yritetty leipoa väkisin ongelmaa tässä keskustelussa, että kun on eritasoisia hoidettavia. Se mitoitus voidaan määritellä sille hoivayksikölle, hoitoyksikölle, ja siellä on sitten sisällä eri osastoja, on dementikoille ja toisaalta sitten kevyempää hoitoa ja hoivaa tarvitseville omat osastonsa, ja se ei ole ongelma, tämä mitoitus, koska se pystytään kyllä sitten siellä paikan päällä katsomaan, että millä osastolla minkäkin verran hoitajia tarvitaan. Sinänsä tästä hoitolukemasta 0,5 on jo tullut vähän vääriä käsityksiä, koska sehän ei suinkaan tarkoita, että joka vuorossa olisi kahta hoidettavaa kohti yksi hoitaja, vaan se jakautuu pitkälle aikavälille eli eri vuoroihin, viikonloppuihin, viikolle jne.

Miksi puolustan sitä, että laitoshoitoa tarvitaan yhä jatkossakin? Siksi, että muun muassa henkilökunnalle tehdyt kyselyt eri sairaanhoitopiireissä kertovat, että koetaan, että esimerkiksi vanhainkodeissa on äärimmäisen vähän sellaisia henkilöitä, joiden hoitoisuus edellyttäisi kevyempää hoivaa. Se on järjestään sellainen tilanne, että se on usein se viimeinen hoitopaikka. Aina voidaan elätellä tietysti kuntoutustoiveita, ja intervallipaikat ym. ovat hyviä, mutta kuitenkin kunnallisesti tuotettu ympärivuorokautinen hoito ja hoiva vanhuksille puolustaa ehdottomasti paikkaansa, ja minun mielestäni sitä ei pidä ajaa alas.

On hyvä, että puolisot pääsevät samaan hoitopaikkaan. Toivottavasti se, kun jo edellinen hallitus linjasi, että samassa huoneessa ei saa olla kahta vanhusta, ei kuitenkaan tarkoita sitä, että nyt ne mummo ja paappa sitten erotetaan sillä lailla, että viereisissä kamareissa sitten ollaan se loppuaika. Lupaukset jäivät lunastamatta tällä hallituksen nyt esille tulleella lakiesityksellä, joka myöhemmin tulee tänne varsinaisesti käsittelyyn, ja siinä se isoin ristiriita tietysti on, että ne teot eivät vain kykene täyttämään näitä lupauksia eivätkä varsinkaan niitä odotuksia, joita Suomen kansalla tätä vanhuspalvelulakia kohtaan oli.