Rauno Kettunen /kesk:

Arvoisa puhemies! Hallituksen esityksessä ehdotetaan vapaasta sivistystyöstä annettua lakia muutettavaksi kansalaisopistojen, kesäyliopistojen ja kansanopistojen valtionosuuksien määräytymisperusteiden osalta. Uudistuksessa sellaisen kansanopiston ylläpitäjän, jonka pääasiallisen koulutustehtävän muodostaa vaikeasti vammaisille järjestettävä koulutus, valtionosuuden määrää nostettaisiin. Opetusministeriön vapaan sivistystyön rahoitusta pohtineen virkamiestyöryhmän mukaan korotetun rahoituksen tarve olisi noin 1,5 miljoonaa euroa vuoden 2006 alusta lähtien. Lisäresurssi käytettäisiin nimenomaan erityiskansanopistoille vaikeavammaisten koulutuksesta aiheutuvien kustannusten järjestelyyn sekä suuntaviivakoulutukseksi määriteltyjen muiden erityisryhmien koulutuksen tukemiseen opintosetelipilotilla pitkäkestoisessa, vapaatavoitteisessa koulutuksessa. Tämä on hyvä asia.

Lisärahaa kuitenkin tarvittaisiin myös kansanopistojen ja liikunnan koulutuskeskusten asuntoloissa asuvien opiskelijoiden kiinteän asumislisän korottamiseksi esitetyllä, tai toivotulla, 25 eurolla kuukaudessa. Nykyinen asumislisän taso on johtanut siihen, että opiskelijoita siirtyy asumaan asuntoloista vapaille markkinoille. Tämä ei ole järkevää, sillä tämän kaltaisten oppilaitosten ideaan kuuluu asuminen opiskelupaikassa, ja sen takia opiskelijoita varten on rakennettu asuntolat oppilaitosten yhteyteen. On arvioitu, että lisärahatuen korottamiseen tarvittaisiin noin 700 000 euroa vuodessa.

Kansanopistojen erityisosaamista voidaan hyödyntää nuorten syrjäytymisriskien vähentämisessä. Opetusministeriön työryhmä selvittää parhaillaan peruskoulun ja toisen asteen koulutuksen niin sanottuun nivelvaiheeseen liittyvien ongelmien ratkaisuja yleissivistävän ja ammatillisen koulutuksen ja vapaan sivistystyön ja nuorisotyön toimenpitein. Vapaan sivistystyön osalta kehittämistoimenpiteet tulevat koskemaan pääosin kansanopistojen tehtäviä. Esimerkiksi Pohjois-Savossa on Lapinlahdella Portaanpään kristillinen opisto, jossa syrjäytymisvaarassa olevat ja peruskoulunsa päättäneet nuoret voivat korottaa peruskoulun päästötodistuksen numeroitaan ja käydä lukion. Oppilaat ovat korotusmahdollisuuksiin tyytyväisiä ja saaneet paljon uutta potkua elämäänsä. Monet erittäin potentiaaliset syrjäytyjäehdokkaat ovat löytäneet elämäänsä uuden suunnan ja päässeet jatkamaan opintojaan peruskoulun ja lukion jälkeen. Pienellä panostuksella on saatu paljon aikaan. Tällaisten järjestelmien ylläpitämiseen valtion kannattaa osallistua. Syrjäytyminen on inhimillisen tragedian lisäksi kallista yhteiskunnalle.

Arvoisa puhemies! Kannatan vapaan sivistystyön rahoituksen kohtuullista lisäämistä ja täten arvokkaan työn jatkamista. Lakiesitys on kokonaisuudessaan sangen hyvä.

Riikka Moilanen-Savolainen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Kansalaisopistotoiminnan verkosto on ulottunut maamme jokaiseen kuntaan jo ainakin neljännesvuosisadan ajan. Toimintaan ottaa osaa vuosittain yli puoli miljoonaa ihmistä kaikista väestöryhmistä. Vuosikymmenten kuluessa opistotoiminta on vakiintunut kiinteäksi osaksi suomalaista elämäntapaa. Samalla se tarjoaa oivallisen välineen syrjäytymisen ja sosiaalisten ongelmien ehkäisemiseen sekä sivistyksellisen tasa-arvon ja elinikäisen oppimisen mahdollisuuksien edistämiseen kaikilla asuinalueilla.

Kansalaisopistojen toiminnasta aiheutuvat kustannukset ovat erittäin kohtuulliset. Vapaasta sivistystyöstä puhuttaessa onkin muistettava tämä laaja yhteiskunnallinen rooli. Koko kansaa sivistävien palveluiden tulee olla kaikkien saatavilla jatkossakin.

Koulutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelmassa vuosille 2003—2008 todetaan: "Vapaan sivistystyön luonnetta kansalaisten omiin tarpeisiin vastaavana oppilaitosverkostona korostetaan ja sen asemaa sosiaalisen yhteenkuuluvuuden, demokraattisten arvojen ja aktiivisen kansalaisuuden edistäjänä vahvistetaan. Lähivuosina painopisteitä ovat kansalaisvaikuttamisen edistäminen ja kansalaisyhteiskunnan vahvistaminen, eläkeläis- ja vanhusväestön elämänlaatua edistävä tarjonta, kansalaisten tietoyhteiskuntavalmiuksien parantaminen, maahanmuuttajien kieli- ja kulttuurikoulutuksen järjestäminen sekä aikuisopiskeluun osallistumisen edellytyksiä lisäävä koulutus sekä syrjäytymisen ehkäisy." Tätä taustaa vasten vapaan sivistystyön merkitys ja rooli on tulevaisuudessa pelkästään kasvava.

Arvoisa puhemies! Nyt käsittelyssä oleva hallituksen esitys uudistaa kansalaisopistojen, kesäyliopistojen ja kansanopistojen valtionosuuden määräytymisperusteita. Erityiset kiitokset hallitus ansaitsee esityksestä, jonka mukaan vaikeasti vammaisille järjestettävä koulutus tulee saamaan tämän lain myötä nykyistä korkeamman valtionosuuden. Tämä muun muassa siitä syystä, että opiskelijarakenteen muutos on asettanut erityiskansanopistot entistä suurempiin haasteisiin. Tätä on hyvin kuvattu lain yleisperusteluissa.

Toivon, että eduskunta kuitenkin valiokuntakäsittelyssään kiinnittää erityistä huomiota syrjäseutujen opistojen toimintamahdollisuuksiin. Tämä hallituksen esitys sisältää merkittävän uudistuksen, jonka mukaan nykyisestä viisiportaisesta ryhmityksestä siirrytään käyttämään kaikille samaa yksikköhintaa. Tästä syystä olisikin toivottavaa, että valiokunta tarkastelee uudistusta myös kasvavien kaupunkien kansalaisopistojen näkökulmasta. Uhkakuvana on, että näiden taloudellinen liikkumavara kaventuu valtionosuuksien osalta. Uudistuksen näin toteutuessa paine opintomaksujen korottamiseen kasvaa. Ei ole tarkoituksenmukaista, että kaikelle kansalle tarkoitettu sivistystoiminta ohjautuu vain valikoiduille alueille ja henkilöille. Tätä en ainakaan minä halua.

Jukka Vihriälä /kesk:

Herra puhemies! Vapaasta sivistystyöstä annetun lain muuttaminen on perusteltu ja hyvä asia, mutta haluaisin kiinnittää huomiota ihan yhteen asiaan, mihin ed. Moilanen-Savolainen kiinnitti huomiota, eli vammaisten kohtaan ja erityisesti täällä perusteluissa todettuihin kolmeen erityiskansanopistoon: Erityiskansanopiston kannatusyhdistys ry:n ylläpitämä Lehtimäen opisto, Hengitysliitto Helin ylläpitämä Hoikan opisto ja Kuurojen Liitto ry:n ylläpitämä Kuurojen kansanopisto.

Näiden kolmen opiston asemaa tämä lakiesitys jo parantaa, niiden taloudellisia mahdollisuuksia, mutta jokainen meistä tietää, että nämä ovat, erityisesti tämä Lehtimäen opisto, vaikeavammaisten opistoja eikä valtionosuusjärjestelmä ole turvannut riittäviä mahdollisuuksia antaa opetusta ja turvata näiden opistojen asemaa. Kun sivistysvaliokunta tätä asiaa käsittelee, niin se toivottavasti kuulisi näitä opistoja, ja ennen kaikkea asetuksilla voitaisiin sitten turvata, että nämä opistot voivat tulevaisuudessakin jatkaa sitä tärkeää työtä, mitä ne tekevät vammaisten ja ennen kaikkea vaikeavammaisten hyväksi.