Pertti Hemmilä /kok(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Aloitteessani esitän toimivallan siirtoa tuomioistuimelta poliisille rattijuopumustapauksissa niin, että poliisi voisi määrätä ajokiellot ilman byrokratiaa. Törkeissä rattijuopumuksissa toimivalta jäisi edelleen tuomioistuimelle. Rattijuopumukseen liittyviä ajokieltoja koskevassa lainsäädännössä on todella turhaa byrokratiaa, joka aiheuttaa huomattavaa lisätyötä erityisesti syyttäjille ja tuomioistuimille, mutta jonkin verran myös poliisille.

Nyt voimassa olevan lainsäädännön mukaan tieliikennelain mukaisen ajokiellon määrämiseen tarvitaan tuomioistuinkäsittelyä. Rikoslain 23 luvun 3 §:n mukaan rattijuopumukseen syyllistynyt henkilö voidaan tuomita sakkoon tai vankeuteen enintään kuudeksi kuukaudeksi. Teosta määrättävä rangaistus voi siis olla sakkoa tai enintään kuusi kuukautta vankeutta. Tämä rangaistusmaksimi ei siis estä teon käsittelyä rangaistusmääräysmenettelyllä. Tieliikennelain 78 §:n rattijuopumustapausten osalta ajokiellon määrää tuomioistuin.

Edellä mainittu ajokiellon määräämistä koskeva tieliikennelain 78 §:n 1 momentti siis estää asian käsittelemisen suoraan rangaistusmääräysmenettelyllä poliisin toimesta. Mikäli poliisille annettaisiin oikeus määrätä ajokielto rikoslain 23 luvun 3 §:ssä mainituissa tavanomaisissa rattijuopumustapauksissa, ei näitä asioita tarvitsisi lainkaan viedä käräjäoikeuden istuntoon. Tällä menettelyllä säästettäisiin huomattavan paljon yhteiskunnan maksamia kustannuksia syyttäjien ja tuomioistuinten työmäärän vähentyessä.

Voimassa olevan lainsäädännön mukaisesti poliisi käsittelee nykyisin eri pituisiin ajokieltoihin johtavia ajo-oikeusasioita. Tässä yhteydessä poliisi joutuu jo nykyisinkin määräämään erittäin paljon ajokieltoja jo pelkästään tieliikennelain 75 § 2 momentin nojalla, joka koskee törkeää piittaamattomuutta liikenteessä. Uudistuksella ei ole vaikutusta kansalaisten oikeusturvaan, koska halutessaan ajokieltoon määrätty henkilö voisi valittaa ajokieltoasiasta ja viedä ajokieltoasian tuomioistuimen ratkaistavaksi. Näkemykseni mukaisesti myös rangaistuksen ennalta estävä vaikutus olisi tehokkaampi, mikäli rangaistus määrätään heti teon tapahduttua. Tällä seikalla saattaisi olla merkitystä myös yleisen liikenneturvallisuuden kehittymisessä.

Tällä hetkellä poliisi antaa tekopaikalla rikokseen syyllistyneelle väliaikaisen ajokiellon. Sen jälkeen rikos menee syyteharkintaan ja syyttäjä tekee päätöksen asian käsittelystä tuomioistuimessa. Lopullinen ajokiellon pituus määräytyy vasta tuomioistuinkäsittelyssä. Tämä puolestaan kuormittaa jo ennestään täysin työllistettyjä tuomioistuimia tapauksilla, jotka voitaisiin nopeammin, tehokkaammin ja tarkoituksenmukaisella tavalla hoitaa jo rikoksentekopaikalla ja myös oikeudenmukaisesti ja kohtuullisesti rikoksentekijänkin kannalta.

Byrokratia on purettavissa muuttamalla tieliikennelakia esittämälläni tavalla. Poliisipäällystöön kuuluva henkilö voisi määrätä lopullisen ajokiellon samassa yhteydessä kuin määrätään sakkorangaistuskin. Näin menettely olisi yhdenmukainen myös sen kanssa, että poliisi on toimivaltainen määräämään ajokieltoon toistuvien liikennerikkomuksienkin vuoksi. Rangaistusmääräysmenettelystä annetun lain perusteella poliisilla on mahdollisuus antaa henkilölle rangaistusvaatimus, siis sakko, mikäli tämä on syyllistynyt rikokseen, josta voidaan tuomita sakkoa tai korkeintaan kuusi kuukautta vankeutta. Tällä perusteellahan poliisi on siis jo nyt toimivaltainen myös rattijuopumustapauksissa pois lukien törkeät rattijuopumukset.

Herra puhemies! Poliisin työmäärään tekemäni aloite ei vaikuta kovin paljon, koska tähänkin asti poliisi on suorittanut rattijuopumuksiin sisältyvän rikostutkinnan. Poliisin työmäärän lisääntyminen tulisi lähinnä ajokieltojen määräämisestä. Mikäli henkilö ei ole tyytyväinen poliisin hänelle antamaan rangaistukseen, hänelle jäisi mahdollisuus ilmoittaa tyytymättömyytensä ja hakea muutosta tuomioistuinkäsittelyn kautta, kuten muissakin rangaistusmääräysmenettelyn alaisissa asioissa.

Samalla esitän muutettavaksi ehdollista ajokieltoa koskevaa tieliikennelain 79 §:ää, jonka mukaan vastaavalla tavalla poliisi saisi oikeuden päättää ajokiellon määräämisestä ehdollisena rattijuopumusten osalta. Menettely on käytössä toistuvien liikennerikkomusten rangaistuksissa, ja se on todettu käytännössä erittäin toimivaksi menettelyksi.