Tuulikki Ukkola /kok:

Arvoisa puhemies! On erinomainen asia, että oikeuskansleri on täällä itse paikalla, saapunut toisen kerran kuulemaan tätä lähetekeskustelua, joka nyt valitettavasti ainakin minun osaltani jää hyvin lyhyeksi, koska täytyy lähteä muualle.

Mutta haluaisin kiittää ensinnäkin oikeuskansleria siitä, että tämä on erinomaisen selkeä kertomus niistä päätöksistä ja ratkaisuista, joita oikeuskansleri on tehnyt. Erittäin mielenkiintoista oli lukea esimerkiksi näistä vaalirahoihin liittyvistä ratkaisuista plus ministerien käyttäytymiseen liittyvistä sähköpostiviesteistä. Siitäkin olen kiitollinen, että oikeuskansleri katsoi, että myös ministerillä on sananvapaus, oikeusministerillä on sananvapaus. Tässähän oli useampiakin kanteluja, jotka koskivat entisen oikeusministerin Koskisen julkisia lausuntoja. Näin täytyy demokraattisessa yhteiskunnassa ollakin. Ministereillä on sananvapaus, ja oikeus tekee omia päätöksiään.

Sitten olisin halunnut puuttua erääseen asiaan, kysyä itse asiassa: Onko mahdollista, että nämä ihmisoikeusasiat jotenkin keskitettäisiin jommallekummalle, todennäköisesti eduskunnan oikeusasiamiehelle, koska tulee olemaan tämä Ihmisoikeusinstituutti, niin että ne olisivat yhdessä paikassa? Sillä tavalla päätöksenteko ja ratkaisujen tekeminen ei hajaantuisi kovin moneen lohkoon. Silloin olisi oikeusasteillakin tiedossa se, mistä pystyy katsomaan, minkälaisia päätöksiä laillisuusvalvojat ovat tehneet esimerkiksi sosiaaliturvaan liittyvissä asioissa ja myös sananvapausasioissa.

Lisäksi kysyisin oikeuskanslerilta: Onko mitään mahdollisuutta sellaiseen ratkaisuun tai käytäntöön, että jollakin konstilla tuomioistuimet alimmasta ylimpään, myös korkein oikeus, saisivat opetusta tai niiden edellytettäisiin noudattavan Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen konventin päätöksiä (Puhemies: 2 minuuttia!) sekä Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisuja. Tällä hetkellä vähän näyttää siltä, että näin ei tapahdu.

Kiitoksia, puhemies, kun annoitte puhua muutaman minuutin yli.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Täytyy onnitella arvoisaa oikeuskansleria siitä, että kyllä oli taitavasti valittu asiasisältö tähän kertomukseen liittyen tähän vaalirahoitusilmoituksien käsittelyproblematiikkaan. Siihen liittyi vielä huikeaa dramatiikkaa, kun täällä ed. Söderman toivoi tämän käsittelyn pöydälle yli viikonvaihteen ja kun muistamme, mitä kaikkea on tapahtunut tällä viikolla huipentuen luottamuslauseäänestykseen.

Arvoisa oikeuskansleri, kiinnitän huomiota tässä erinomaisessa ja tarkassa selvityksessä, mutta ehkä liian sivistyneessä, sivulla 109 olevaan pohdiskeluun, joka alkaa sanoilla — se on vasen palsta — "yhteenvetona totean seuraavan". Sitten te, arvoisa oikeuskansleri, käsittelette ensin asiaa noinpäin, ja sitten te käsittelette sitä asiaa sanoen, että kyllä sitä nyt voisi tarkastella noinkinpäin.

Nyt, kun otetaan sitten huomioon, mitä tässä asiassa on tapahtunut kaiken kaikkiaan sen jälkeen, kun te allekirjoititte tämän kertomuksen, niin oletteko nyt tullut pohdiskelleeksi sellaista asiaa, olisiko ehkä tulevissa kertomuksissa vähän niin kuin, mitenkä nyt sanoisin, reippaampi ilmaisu niin, että viesti menisi sinne asianomaisille virkamiehille todellakin perille, että tapahtuisi jotakin konkreettista.

Tuntuu siltä, että näin sivistynyt ilmaisutapa kuin teillä tässä palstassa sivulla 109 on — joka on tietysti upeata luettavaa, asia normaaliälyllä varustelulle ihmiselle kyllä tulee selväksi — jos on vähänkin omapäinen virkamies, ei näytä viesti oikein perille menevän ja erikoisesti valmisteluvastuussa oleville virkamiehille, niin voisiko ajatella, että pikkuisen terävöittäisi sitä ilmaisua, viestintää, (Puhemies: 2 minuuttia!) siitä saattaisi tulla hyvä tulos.

Pentti Tiusanen /vas:

Puhemies! Oikeuskansleri on tuonut tänne käsittelyymme varsin korkealaatuisen asiakirjan, ja niin kuin juuri todettiin, vaalirahoitusilmoitusten käsittelyn aineisto tässä on hyvin ajankohtainen. Valitettavasti ed. Söderman ei ole nyt tilaisuudessa olla täällä paikalla, kun hän pyysi tämän käsittelyn siirrettäväksi nyt torstain istuntoon. Mutta joka tapauksessa yleinen ongelma Suomessa edelleen jatkuu, ja se on se, että yhä useammat kansalaiset yhä useammin tuntevat tarvetta kääntyä eduskunnan oikeusasiamiehen tai valtioneuvoston oikeuskanslerin puoleen huolineen. Tämä ongelma on tietysti muulla tavalla ratkaistava kuin oikeusasiamiehen tai oikeuskanslerin toimin, eli lainsäädännön, kansalaisyhteiskunnan kehittämisen kautta, mikä merkitsee myös sitä, että ihmisten luottamus yhteiskuntaan ja täällä yhteiskunnallisesti tehtäviin päätöksiin kasvaisi, ei olisi tarvetta näiden valitusmekanismien käyttöön.

Se, mikä liittyy nyt tähän vaalirahoitusongelmatiikkaan, on se, että hallitus sai todella hyvin laajan tuen äänestyksessä, ainoastaan 27 paikalla olevista kansanedustajista vastusti luottamuslausetta. Tämä tietysti toisaalta herättää sen vanhan kysymyksen, onko enemmistö aina oikeassa. Mutta kiitoksia oikeuskanslerille, että tämä kysymys on myös niin kirjoitettu ja tehty, että sitä on hyvä ja helppo lukea.

Valtioneuvoston oikeuskansleri Jaakko Jonkka

Arvoisa puhemies! Näihin muutamiin kysymyksiin haluan tässä vastata.

Ensinnäkin ed. Ukkola kysyi ihmisoikeusjuridiikan keskittämisestä jompaankumpaan laillisuusvalvontaan, joko oikeusasiamiehelle tai oikeuskanslerille. Minä näen, että tämä ei sikäli ole mahdollista, että kaikissa kanteluratkaisuissa läpäisyperiaatteella silmäillään myös ihmisoikeus- ja perusoikeuspuolta elikkä jokaisessa tapauksessa se puoli myös katsotaan. Kaikissa se ei tietystikään nimenomaisesti ratkaisussa näy, mutta se on kuitenkin sitäkin taustaa vasten arvioitu.

Sitten tuomioistuinten ihmisoikeustietoisuudesta. Meillä on riippumattomat tuomioistuimet, ja niiden ratkaisuihin, jos ne pysyvät lain puitteissa, ei voida puuttua. Tämä on lähinnä kai koulutuskysymys, ja ymmärtääkseni tuomioistuinten koulutusta on kyllä lisätty.

Ed. Pulliainen kiinnitti huomiota laillisuusvalvonnan ilmaisuihin ja kaipasi terävämpää sanankäyttöä. Tässä nimenomaisessa tapauksessa, mihin viitattiin, on jokainen sana kyllä tuolta osin punnittu ja sanottu niin pitkälle kuin lain puitteissa on sanottavissa. Varsinaista lainvastaisuutta siinä ei siltä kohdin, mihin viitattiin, ollut löydettävissä.