Satu Taiveaho /sd:

Arvoisa rouva puhemies! Tämän lain ensimmäisen käsittelyn yhteydessä keskustelimme jo tarkemmin lain sisällöstä, joten tässä yhteydessä enää vain aivan lyhyesti tähän lakiin.

Ensinnäkin, Kansaneläkelaitoksen harkinnanvaraisena kuntoutuksena korvattavan kuntoutuspsykoterapian siirtäminen Kelan järjestämisvelvollisuuden piiriin kuuluvaksi lakisääteiseksi toiminnaksi on sinänsä kannatettava ja perusteltu uudistus. Jatkossahan kuntoutuspsykoterapiaan varatut määrärahat eivät enää rajoittaisi palveluiden piiriin otettavien kuntoutujien määrää. Tätä lämpimästi kannatamme.

Erityisen ongelmallista laissa ovat kuitenkin asiakkaan omavastuuosuudet. Kansaneläkelaitoksen korvaamassa kuntoutuspsykoterapiassa yli 26-vuotiaalle asiakkaalle maksettavaksi jäävä omavastuuosuus on suuri, kaksi kertaa viikossa toteutetun kuntoutuspsykoterapian osalta noin 1 600 euroa vuodessa. Tämä huonontaa pienituloisten vakuutettujen mahdollisuutta käyttää psykoterapiapalveluita. Kaikista pienituloisimmat ja heikoimmassa asemassa olevat ja palveluita kipeimmin tarvitsevat eivät hyödy tästä uudistuksesta. Heikoimpaan asemaan jäävät erityisesti työttömät ja muut pienituloiset. Suuri omavastuu voi olla merkittävä este kuntouttavan psykoterapian saannille myös esimerkiksi vammaisten henkilöiden kohdalla.

Korvaustaksoja on tarkistettu viimeksi vuonna 1986 eli 24 vuotta sitten. Mikäli aikuispotilaiden omavastuuosuus jää nykyiselle tasolleen, se ei mahdollista tasa-arvoista pääsyä Kelan kuntoutuspsykoterapiaan. Kuntoutuspsykoterapiasta maksettaviksi jäävät omavastuuosuudet eivät myöskään kerrytä terveydenhuollon maksukattoa, mikä on erityisen ongelmallista.

Omavastuuosuuksien suuruus aiheuttaa sen, että kuntoutuspsykoterapiaan pääsy riippuu siis maksukyvystä, kun sen tulisi olla riippuvainen psykoterapian tarpeesta. Ongelma on kansalaisten yhdenvertaisuuden kannalta merkittävä. Lainuudistuksen yhteydessä annettavassa asetuksessa on Kelan korvaustaso määriteltävä sellaiseksi, ettei se lisää kuntoutujien välistä eriarvoisuutta tarpeellisiksi arvioitujen psykoterapiapalveluiden käytössä. Korvaustaksoja tulee siis korottaa, ja taksojen tarkistamista tulee myös seurata, jotta omavastuut tosiasiallisesti laskevat eikä taksojen korotus siirry psykoterapian hintojen korotuksiin. Tämän toteuttamiseksi esitämmekin siis seuraavaa lausumaa: "Valiokunta edellyttää, että kuntouttavan psykoterapian taksoja tarkistetaan asetuksen säätämisen yhteydessä asiakkaiden omavastuuosuuksien kohtuullistamiseksi ja yhdenvertaisuuden lisäämiseksi. Taksojen tarkistamista tulee seurata, jotta omavastuuosuudet tosiasiallisesti laskevat eikä taksojen korotus siirry psykoterapian hintojen korotuksiin."

Ensimmäisen käsittelyn yhteydessä äänestimme myös muutamista esityksistämme lain 11 b §:ään, joilla olisi lakia parannettu ja asiakkaan asemaa vahvistettu, mutta valitettavasti hävisimme nämä äänestykset, joten laki menee nyt tämän kaltaisena eteenpäin, mutta toivottavasti tälle tärkeälle lausumalle löytyy vahva tuki, jotta lain pahin pulma korkeista omavastuuosuuksista saadaan kohtuullistettua.

Erkki Virtanen /vas:

Arvoisa puhemies! Vanha isäntä katseli pellon laidalta, kun poikansa kynti peltoa jo parhaat päivänsä nähneellä Zetorilla, ja totesi: "Hyvinhän tuo Zetor näkyy toimivan käytännössä, miten mahtaa olla teoriassa?"

Tämä on valitettavasti antizetoriaalinen lakiesitys. Tämä näyttää toimivan hyvin teoriassa, mutta niistä syistä, jotka ed. Taiveaho tuossa edellisessä puheenvuorossaan esitti, tämä ei toimi käytännössä hyvin. Käytännössä tässä käy vähän samalla lailla kuin tuossa äskeisessä makeisverokeskustelussa, että kun valtion toimien, tässä tapauksessa veronkorotuksen, johdosta voi olla, että kansanedustaja edelleen syö hyvää suklaata mutta köyhempi kansa sitä ei enää pysty syömään, niin tässä köyhempi kansa ei saa kuntoutuspalveluita, koska ei pysty maksamaan omavastuita. Sen sijaan kansanedustajat pystyvät siihenkin, elleivät sattuisi saamaan niitä jo työterveydestä, joka on sitten laajempi osa tätä terveydenhuollon epätasa-arvoa. Tässä kuntoutusterapian, psykoterapian osalta kysymys on tietenkin paljon vakavammasta ongelmasta kuin suklaansyönnistä.

Arvoisa puhemies! Näillä perusteilla kannatan ed. Taiveahon esitystä lausumasta.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa puhemies! Itsekin toki kannatan tätä lausumaa ja pidän hyvänä työnä sitä, mitä te molemmat olette tekemässä sosiaali- ja terveysvaliokunnassa. Kuuntelin mielenkiinnolla ed. Erkki Virtasen puheenvuoroa, onko hän päätymässä siihen, miten kansanedustajat tarvitsevat kuntoutuspsykoterapiaa vaiko ei, mutta voisi sanoa, että onneksi hän ei sellaisella tiellä ollutkaan, että olisi sitä mennyt arvioimaan.

Mutta se, mitä voi arvioida, on todella se, että tämäkin esitys tällä tavalla tehtynä on kyllä linjassa sen huonon politiikan kanssa, mitä nykyhallitus on tehnyt potilasmaksujen suhteen, kun se antoi sen asetuksen potilasmaksujen korottamisesta, ja silloin sosiaali- ja terveysvaliokunnassa oli tämä liikkumavara varsin kapea ja vähäinen. Näin ollen aivan oikein tässä on todettu vastalauseessa, että tämä omavastuu on rajoittava tekijä, joka vähentää kansalaisten mahdollisuutta saada tätä hoitomuotoa.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Nyt me tiedämme, millä tavalla toimii antizetoriaalinen järjestelmä. Luen: "Taksojen tarkistamista tulee myös seurata, jotta omavastuuosuudet tosiasiallisesti laskevat eikä taksojen korotus siirry psykoterapian hintojen korotuksiin."