Pirkko Ruohonen-Lerner /ps:

Arvoisa puhemies! Tarkastusvaliokunnan työskentely on ollut erittäin mielenkiintoista tämän vuoden aikana, jonka olen ollut kyseisen valiokunnan jäsen. Olemme törmänneet moniin keskeisiin yhteiskunnallisiin ongelmiin, joita parhaamme mukaan pyrimme korjaamaan niillä toimenpiteillä, jotka ovat meidän käytettävissämme. (Hälinää)

Verovaje on suuri ongelma meillä. On lukuisia yrityksiä, jotka menevät konkurssiin ja jättävät maksamatta, ja niiltä ei saa sitten tietenkään perittyä verojäämiä, ja me liikumme 3—4 miljardin euron luvuissa. Kun ajattelemme kestävyysvajetta, mikä meillä tällä hetkellä on, niin pelkästään verojäämillä voisimme paikata tuntuvasti tätä meidän kestävyysvajettamme, joten verojen karhuntaan, perintään, pitäisi kiinnittää aikaisempaa enemmän huomiota ja keinojen pitäisi ehkä olla järeämpiä kuin niiden keinojen, joita meillä on Suomessa tällä hetkellä käytössä.

Täällä eduskunnassa edellisellä kaudella on muutettu esimerkiksi sitä lainsäädäntöä, jolla säädetään verotustietojen julkisuudesta. Valitettavasti kehitys on ollut sellainen, että on pyritty piilottamaan kansalaisten verotustietoja, esimerkiksi siten, että kuntakohtaiset verotustiedot verovelvollisten kohdalla on poistettu ja on siirrytty isompiin alueisiin, jolloin esimerkiksi Uudellamaalla on yli miljoona nimeä samassa rekisterissä, joten siitä massasta on hurjan vaikea poimia niitä keskeisiä ja merkittäviä tietoja, joita olisi hyvä olla kansalaisten tiedossa siitä, miten meidän maassamme tulokehitys menee eteenpäin. Meillähän ovat tuloerot kasvaneet hyvin paljon viimeisten vuosien aikana. Syrjäytyminen ja yhteiskunnalliset ongelmat sitä kautta ovat lisääntyneet paljon, ja on hyvin tärkeätä kansalaisten kannalta tietää, mikä on tämä kehitys tulopuolella. Sen takia kaikki nämä tulotiedot olisi ollut parempi säilyttää vanhassa järjestelmässä, niin kuin ne olivat, jolloin oli helpompi sitten mediankin hakea näitä verotustietoja rekistereistä, jotka olivat julkisia. Samaten varallisuustiedot on piilotettu. Se hankaloittaa myös sitä, että ei pystytä niin helposti seuraamaan varallisuuden kehitystä meidän maassamme.

Ennen kaikkea tarkastusvaliokunnassa on käsitelty harmaata taloutta ja siihen liittyviä ongelmia, ja kuten kaikki tiedämme, harmaa talous on voimakkaasti esillä rakennuspuolella, rakennus-, ravintola-, palvelupuolella. Rakennuspuolelta julkisuudessa on ollut viime aikoina esimerkiksi Helsingin kaupungin tapaus, jossa Helsingin kaupunki oli tilannut lisä- ja muutostöitä ja niistä oli maksettu ja ilmeisesti sitten on epäilty, että ne lisä- ja muutostyölaskut eivät ole olleet asianmukaisia eli on maksettu ilmasta. Olen itse törmännyt pitkän poliittisen urani aikana useita kertoja vastaavanlaisiin lisä- ja muutostöihin, joita rakennusliikkeet ovat tehneet ja sitten ovat päässeet rahastamaan kyllä aika suolaisesti kuntien yksiköitä juuri siksi, että lisä- ja muutostöitä ei ole kilpailutettu asianmukaisesti ja sitten on vain yksi mahdollinen tekijä.

Olen oikein tyytyväinen siihen, että tarkastusvaliokunta on päässyt tutustumaan Senaatti-kiinteistöjen, joka liikuttelee hyvin merkittäviä summia meidän yhteisiä varojamme, toimintaan, ja nämä toimitilat, joita Senaatti-kiinteistöt on järjestänyt valtion laitoksille ja kaikenlaisille organisaatioille, ovat olleet erityisen tarkastelun kohteena. Ongelma sielläkin on ollut huonosti rakennetut toimitilat, joita ei ole asianmukaisesti aina valvottu, ja valitettavasti sitten saneerauskustannukset on maksatettu tilojen vuokralaisilla, vaikka huonosta rakentamisesta pitäisi aina vastuuseen joutua sen rakennusliikkeen, joka on työnsä huonosti tehnyt. Mutta onneksi nyt saimme tänne tarkastusvaliokunnan kannanoton, jossa todetaan, että eduskunta edellyttää, että hallitus huolehtii siitä, että valtion toimitilapalvelujen toteutuksessa otetaan aiempaa paremmin huomioon virastojen ja laitosten toimitilatarpeet ja erityisesti toimitilojen muutostarpeet sekä tyhjäksi jääneisiin toimitiloihin hankitaan mahdollisimman pian uudet käyttäjät. Tarkastusvaliokunta jatkaa edelleen tämän asian tarkastelua ja käsittelyä, joten toivon mukaan saamme näihin ongelmiin ratkaisuja pikaisessa aikataulussa.

Kauko Tuupainen /ps:

Arvoisa herra puhemies! Talousarvio laajeni 17.1 §:n mukaan. Hallitus antaa eduskunnalle kertomuksensa valtiontalouden hoidosta. Tilinpäätöskertomukseen sisällytetään muun muassa valtion tilinpäätös ja tiedot talousarvion noudattamisesta. Kertomukseen otetaan myös valtion liikelaitosten tuloslaskelmat ja taseet. Tarkastusvaliokunnassa on tutustuttu myös VTV:n eli Valtiontalouden tarkastusviraston antamaan erilliskertomukseen. Seuraavassa otan esille muutamia havaintojani viime vuoden toiminnasta.

Suurta välinpitämättömyyttä osoittaa valtionhallinnossa se, että perustuslain ja eduskunnan päätösten vastaisesti talousarvion määrärahojen ja valtuuksien ylityksiä tapahtuu jatkuvasti. Tämänkaltaisessa laittomuudessa on kunnostautunut erityisesti Liikennevirasto. Huomautuksista huolimatta laittomuudet ovat jatkuneet virastossa useiden vuosien ajan. Viraston johdon on syytä kiinnittää erityishuomiota talousarviosäännösten vastaiseen toimintaan.

Arvoisa puhemies! Lepsuutta annettujen ohjeiden vastaisesta toiminnasta esiintyi viime vuonna myös eräissä muissa tarkastuskohteissa. Ohjeistuksesta huolimatta monet hallinnonalat eivät ole esittäneet tavoitteiden saavuttamista taulukkomuodossa. Tästä johtuen tavoitteista ei ole annettu minkäänlaista raporttia. Erityismoitteet annan tässä yhteydessä valtiovarainministeriölle ja valtioneuvoston kanslialle, joissa pitäisi olla riittävästi tietoa ja taitoa hoitaa asiat annettujen ohjeiden mukaisesti.

Valtion vuoden 2011 tilinpäätöskertomuksessa on erinomainen katsaus valtioneuvoston kanslian omistajaohjauksesta koskien julkisia eli pörssiyhtiöitä. Sen sijaan niin sanotuista listaamattomista yhtiöistä on raportoitu niukasti. Raportointi ilmoittaa vain saatujen osinkojen määrän, joten tämänkaltaista raportointia tulisi kehittää. Henkilökohtaisesti olen tykästynyt Valtiontalouden tarkastusviraston toimintaan. Virasto on tarkastustyössään kiinnittänyt huomiota oikeisiin asioihin. Kokemuksesta entisenä reviisorina tiedän, että tarkastusvirasto pelkästään olemassaolollaan ennalta ehkäisee tietoisia väärinkäytöksiä ja niiden suunnittelua.

Arvoisa puhemies! Tarkastusvirasto seuraa tarkastusvaliokunnan mietintöjen perusteella eduskunnan päätösten ja kannanottojen toteutumista. Tarkastuksen piiriin kuuluu myös hallituksen raportointi asioista, jos eduskunta on sitä edellyttänyt. Finanssipolitiikan jatkuvasta tarkastuksesta raportoidaan säännöllisesti eduskunnalle niin sanotuilla erilliskertomuksilla. Tarkastusvirasto käsitteli viime vuoden aikana 58 kanteluasiaa ja 22 väärinkäytöksestä tehtyä ilmoitusta. Mielestäni Valtiontalouden tarkastusvirasto on yksi tärkeimmistä valtion virastoista. Viraston resurssit ovat kuitenkin alimitoitetut suhteessa viraston työtehtäviin ja merkitykseen hyvän hallinnon ylläpitämisessä ja varmentamisessa.

Tuija Brax /vihr:

Arvoisa herra puhemies! Esittelin viime perjantaina mietinnöstä tärkeimmät kohdat. Kertaan verovajeesta muutaman seikan niin sanotusti yleisön pyynnöstä — muutamat edustajat ovat toivoneet, että asia vielä kertaalleen selvitettäisiin.

Esitämme siis eduskunnalle hyväksyttäväksi — ja rohkenen epäillä, kun vastalauseita ei ole tullut, että myös hyväksytään — että hallitus velvoitetaan viimeistään vuoden 2013 kertomuksen yhteydessä verovajeen osalta omalta osaltaan kertomaan, miten se on selvittänyt, kuinka suuri verovaje on, ja millä toimin hallitus aikoo jatkossa verovajetta vähentää.

Tämä metodi, millä parlamentille ollaan vastuuvelvollisia verovajeprobleemasta erikseen, on käytössä useissa OECD-maissa, joista kuuluisin ja ehkä malliesimerkki on Kanada. Mutta hyvin useat EU-kollegamme Euroopan kansallisissa parlamenteissa käsittelevät verovajeen arvioitua kokoa ja sen syntyhistoriaa ja sitä vastaan taistelua vuosittain aina, kun mietitään valtiontalouden hoitoa. Nyt siis esitämme, että tämä käytäntö tästä eteenpäin tulisi Suomeenkin. Suomessa sitä ei toistaiseksi siis ole.

Verohallitus arvioi, että verovaje — siis se summa, joka jää perimättä, jos saataisiin perittyä kaikki, mitä eduskunta on verolaeilla määrännyt — on 4—8 miljardia euroa vuosittain. Bruttokansantuotteesta prosentteina tämä on 4—6, siis bruttokansantuotteesta 4—6 prosenttia, ja verokertymästä 7—9. Jos Verohallitus on oikeassa tässä arviossaan, josta siis nyt tivaamme hallitukseltakin arviota, seisooko hallitus Verohallituksen — Verohallitushan on itsenäinen viranomainen — arvioiden takana, niin on päivänselvää, että meillä on myös tässä budjettikäsittelyssä ollut iso aukko, kun tätä isoa, miljardiluokan summaa ja sen pienentämismahdollisuuksia ei ole säännönmukaisesti, standardoidusti käsitelty tässä salissa siinä yhteydessä, kun puhumme tuloista ja menoista. Tämän takia siis esitämme tämmöistä uutta käytäntöä.

Verohallitus on nyt nimittänyt 40 ihmistä pääsääntöisesti siirtoina käymään yhden alakysymyksen eli niin sanotun siirtohinnoittelun kimppuun. Verohallitus myöhemmin täsmensi asiantuntijakuulemisessa antamaansa lukua ja sanoi, että vuositasolla he arvioivat, että pelkästään yritysten siirtohinnoittelusta johtuva menettely — siis se, että yritys kansainvälisen konsernin sisällä maksaa itselleen, oman konsernin sisällä, sisäisiä laskuja niin, että saa näyttämään Suomessa tapahtuvan voiton pienemmältä tai jopa nollalta, ja näin välttää Suomessa, korkean verotuksen maassa, verojen maksun — oli siis tarkentavan arvion mukaan 320 miljoonaa euroa vuodessa. Tämän siirtohinnoittelun kimpussa on nyt 40 tutkijaa, ja tarkastusvaliokunta tulee hyvin tarkkaan seuraamaan, riittääkö tämä 40 ja miten he toimivat.

Samaan aikaan Verohallitus on myös lanseerannut veroriskikartan, ja ajatukseni onkin, että sitten kun hallitus alkaa puheena olevaa esitystä noudattaa, jos eduskunta nyt yhtyy meidän esitykseemme tästä vuosittaisesta käsittelystä, niin hallitus myös ottaisi vastuulleen tämän veroriskikartasta seuraavien analyysien tekemisen. Meidän mietinnöstämme näette, mitä Verohallitus on arvioinut, mutta sen veroriskikartan mukaan verovajetta aiheuttavat rekisteröinnin puutteet, ilmoittamatta jättäminen, vääränsisältöiset ilmoitukset, erehdykset ja tahattomat virheet, osittain myös tulkinnalliset asiat, mutta myös aggressiivinen verosuunnittelu, maksuviivytykset, puutteet ja harmaa talous. Jos, hyvät edustajat, hyväksytte esityksemme, niin tästä eteenpäin verovaje tulee olemaan keskustelussamme pakollisesti aina, kun käsittelemme valtion tuloja ja menoja. (Kauko Tuupainen: Hyväksymme esityksen!)

Matti Saarinen /sd:

Herra puhemies! Tässä edelliset kollegat jo hyvin esittelivät valiokunnan mietintöä. Toteaisin vielä tarkastusvaliokunnan toiminnasta sen, että saattaa kuulostaa jopa aika koomiselta, että politiikka pois tarkastusvaliokunnasta, mutta ainakin tähän asti se valiokunta on — niin viime vaalikaudella, jolloin se perustettiin, kuin tälläkin vaalikaudella — pysynyt sillä lailla asiassa, että siellä on äärettömän hyvä henki ja mukava olla mukana, kun ei tarvitse käydä sellaisia poliittisia väittelyjä. Meillä on täydellinen yksimielisyys kaikista asioista, joihin on puututtu ja joihin on kantaa otettu. Tämä on kaiketi tosiasiallisesti sellainen valiokunta, että siellä ei pidä politiikkaa tehdäkään — en sano, että "sortua" politiikkaan, politiikkaa pitää "tehdä", mutta tarkastusvaliokunta ei ole sen politiikan tekemisen paikka. Siellä täytyy olla kaiken aikaa paitsi poliittinen vastuu myöskin juridinen vastuu. Se on hyvin vaativa valiokunta myös meidän virkamiehillemme ja jokaiselle asiantuntijalle, joka siellä käy.

Tämä verovaje on tietysti huolestuttava asia yhtä lailla kuin meidän verojäämämmekin, jotka ovat myöskin miljarditasolla. Nythän tällä vaalikaudella on alettu puuttua harmaaseen talouteen, on alettu puuttua siirtohinnoitteluongelmiin, jotka kaikki ovat sadoissa miljoonissa. Tämä on sikäli erikoista, että nyt vasta silmät aukeavat ja ryhdytään konkreettisiin toimenpiteisiin — tekisi mieli sanoa, että heti kun sosialidemokraatit tulivat hallitukseen, mutta en sano. Tässä on näin valtavan suuri intressi yhteiskunnalla valtion rahoituspohjan paikkaamisen kannalta, mutta täällä monta kertaa ollaan aika olemattomien asioitten äärellä ja posket punaisina väitellään ja äänestellään. Tämä iso linja kulkee täällä siirtohinnoittelun, verovajeen, verojäämien, harmaan talouden suunnalla, ja siellä on, mitä pitäisi ja kannattaisi niin sanotusti jahdata, ja meillä on jokaisella siinä intressi. En tiedä, kuka sitä toimintaa tässä maassa suojelee. Sillähän täytyy olla jossakin omat suojelijansa, koska muutenhan tähän olisi puututtu ankaralla kädellä jo aikaisemmin. Kuitenkin tässä salissa — katson esimerkiksi Ben Zyskowiczin suuntaan — edustaja Zyskowicz esimerkiksi on moneen kertaan täällä vuosien saatossa puuttunut näihin asioihin. Mutta voimme kaiketi olla yhtä mieltä siitä, että ei ole naula lähtenyt vain vetämään niin hyvin kuin mitä olisimme toivoneet. Tässä on edelleen tekemätöntä työtä paljon.

Yksi tällainen seikka on julkisuus. Meillä on kaiken aikaa julkisuutta rajoitettu, ja julkisuus toimii ennalta ehkäisevänä tekijänä. Se on yksi parhaita tarkastuselementtejä, jos ja kun tekijä tietää, että huomenna tämä voi olla tv:ssä tai sanomalehdissä, missä tahansa. Eli on tietyin perustein esimerkiksi verotustietoja häivytetty. Kun kysymys on kuulemma joidenkin erityisammattiryhmien turvallisuudesta, niin sen ymmärrän, että heidän verotietojensa osalta voi olla tarve antaa jotain suojelua, mutta he ovat todella pieni, marginaalinen ryhmä koko yhteiskunnassa. Pääsäännön pitäisi olla, että nämä ovat julkisia. Näin se toimii.

Toinen on velvollisuus puuttua. Meillä on tietoa näistä väärinkäytöksistä yhdessä sun toises- sa toimistossa, viranomaisessa, viranhaltijoilla, mutta ei heillä ole mitään puuttumisvelvollisuutta, jokainen pitää ne tiedot itsellään. Päinvastoin, heillä on velvollisuus pitää ne tiedot itsellään, eivät he saa niitä niin sanotusti vuotaa. Ja kun tätä on kysytty, on sanottu, että tietosuojalaki ei sinänsä ole esteenä. Me olemme pikkasen haukkuneet — ainakin meikäläinen on haukkunut — sitä puuta, että tietosuojalaki on liian tiukka. Minulle on kerrottu, että ei se näin ole, vaan eräiden erityislakien yhteydessä on säädetty sellaisia julkisuuspykäliä, jotka ovat ahtaampia ja ankarampia julkisuuslakiin verrattuna, ja siitä seuraa, että joissakin tilanteissa tällainen tietosuoja antaa suoranaista suojaa rikolliselle toiminnalle.

Toivoisin, että tällaisia kapeikkoja ja kitkatekijöitä myöskin hallituksen toimesta selvitettäisiin ja ne purettaisiin ja hoidettaisiin sillä tavalla, että mentäisiin sitten edes tämän tietosuojalain puitteissa. Siinä voi vain kuvitella, kuinka turhauttavaa on vaikkapa talousrikostutkijoitten tai muiden vastaavien toimijoiden työ, jos ja kun he törmäävät tämänkaltaisiin tilanteisiin. Ja voidaan vain kuvitella, minkälaisen temmellyskentän tämä antaa epärehelliselle toiminnalle: kun jo pelkästään Euroopan unionin syntyminen poisti rajavalvontaa, niin tässä on aikamoinen alue. Jos joku vain pääsee EU-alueelle, niin toimija voi aika vapaasti mellastaa. Kun kiinnijäämisriski on 1—2 prosentin luokkaa eräissä talousrikoksissa, niin tämänkin kaikki ymmärrämme, että se on aivan liian pieni riski, kyllä kiinnijäämisriskin täytyy olla huomattavasti korkeampi. Vaikken mitään sellaista yhteiskuntajärjestelmää kannata, että täällä naapuri valvoo naapuria, niin nykyinen on aivan liian löysä linja.

Sanna  Lauslahti  /kok:

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin kiitokset Valtiontalouden tarkastusvirastolle ja myös meidän valiokunnallemme erittäin hyvästä työstä ja siitä, että on nostettu merkityksellisiä asioita tarkasteluun.

Verovaje on sinänsä hyvin mielenkiintoinen asia, kun alamme katsoa, minkälaisista summista meidän valtiontaloutemme muodostuu: ensi vuonna 7 miljardia otetaan velkaa, ja jos meidän verovajeemme on 4—8 miljardia, niin voisi sanoa, että jos me keskittyisimme pelkästään verovajeen kautta saatavaan uuteen tulomuodostukseen, voisimme myös samalla ratkaista valtiontalouden velkaantumisongelmaakin. Siltä osinhan on kysymys hyvin kivuttomasta konstista, kun ei tarvitse lähteä leikkaamaan mistään pois, vaan se on myöskin samalla oikeudenmukaisen ja reilun yhteiskunnan rakentamista, kun ne, jotka haluavat veroja kiertää, tulevat myös sitten tulevaisuudessa veroja maksamaan. Siltä osin se on myös tämmöisen oikeudenmukaisen yhteiskunnan rakennuspalikoita.

On hienoa nähdä, että täällä ei ole nostettu pelkästään verovajetta esille, vaan on otettu esille myös ne toimenpiteet, joilla verovajetta voidaan lähteä poistamaan, ja siltä osin on hyvin ansiokkaasti käyty läpi niitä konsteja.

Toinen asia, jonka haluaisin nostaa esille, liittyy osin tässä mietinnössä esiin nousseisiin ta-loudellisiin vastuisiin. Olen joitakin kertoja pyytänyt, voisimmeko me eduskunnassa saada tulevaisuudessa IFRS-taseen. Silloin sinne tulisi näkyviin esimerkiksi valtion eläkevastuut, joita taitaa olla jo yli 90 miljardia, ja ne usein jäävät meiltä melkein huomaamatta, ja sen lisäksi sinne tulisi näkyviin myös nämä erilaiset vastuut. Siltä osin toivon, että tulevaisuudessa meillä olisi käytettävissä IFRS-tase.

Kari Rajamäki /sd:

Herra puhemies! Hyvinvoinnin ja valtiontalouden rahoitusperustan kannalta puhutaan todella isoista asioista ja varsinkin tässä kriisissä, missä myös valtiontalous ja Eurooppa ovat. Nyt minusta kuitenkin pitäisi kyllä samalla katsoa, ovatko meidän toimenpiteemme muun muassa tämän tarkastusvaliokunnan mietinnön kanssa sopusoinnussa. Itse asiassa hallitusohjelmassa on hyviä tavoitteita, tosin Säätytalolla monenlaisen väännön kohteena syntyneitä. Voisi katsoa myös, miten niiden toteutus etenee. Onko harmaan talouden ja pimeän ulkomaisen työvoiman valvontaan organisoitu lisätyövoimavaroja viime kauden alasajojen jälkeen? Ei mielestäni riittävästi. Onko tuottavuusohjelmalla verohallinnon voimavaroja turvattu? Verohallinnon voimavarat eivät liene kunnossa.

Samaan aikaan, kun todetaan, että reaaliaikainen tutkinta ei keskusrikospoliisin, krp:n, toimesta onnistu nykyään — ei pystytä ottamaan kaikkia asioita tutkittavaksi, joita tarjotaan — krp:n voimavaroja aiotaan nyt heikentää poliisihallinnon ja poliisijohdon suunnitelmien mukaan. Tältä osin meidän on kyllä nyt myöskin arvioitava laajemmin myös niitä voimavaroja, koska kyllä tässä vääjäämättä tulee esille myös se jo viime kaudella esittämäni näkemys, että osin tietoinen valinta tuntuu olevan kaksien työmarkkinoiden ja osin tämän pimeän työvoiman salliminen. Kyllä tässä pitää nyt laajasti katsoa keinot myöskin ja arvioida hallitusohjelman toteuttamista.

Susanna Huovinen /sd:

Arvoisa puhemies! Kun uutena tarkastusvaliokunnan jäsenenä olen saanut tämän syksyn alusta olla mukana tämän valiokunnan työssä, niin ei voi muuta kuin yhtyä tuohon edustaja Saarisen edellä esittämään näkemykseen siitä, että erittäin mielenkiintoisesta työstä myös tässä eduskunnan valiokunnassa on kyse, muun muassa nyt, jos ajattelee eilistä päivää, jolloin valiokunta järjesti julkisen kuulemisen VTV:n raportin pohjalta, jossa tulee varmasti myös uusia tärkeitä teemoja esille, joihin valiokunnan tulee puuttua.

Mutta tästä mietinnöstä, arvoisa puhemies: Haluaisin ensinnäkin tukea vahvasti valiokunnan puheenjohtaja, edustaja Braxin näkemystä tästä ensimmäisestä ponsikohdasta, jossa siis edellytämme sitten, mikäli päätös tästä salista tulee, sitä, että hallitus raportoi myöskin verovajeesta systemaattisemmin tulevina vuosina. Voi tietenkin esittää kysymyksen, miksi näin ei ole menetelty jo aiemmin, tämä on kuitenkin merkittävä summa, niin kuin tässä keskustelussakin on käynyt ilmi.

Lisäksi nämä harmaan talouden kysymykset, jotka tässä laajasti käsitellään, ovat aivan oleellisia. Mielestäni näistä kysymyksistä tulisi keskustella laajasti, ei vain eduskunnan tarkastusvaliokunnassa, vaan tämä keskustelu tulee ulottaa systemaattisesti myös eduskunnan muihin valiokuntiin, jotta tämä työ, jota tarkastusvaliokunta tekee, voisi sitten ulottua uusiin lainsäädäntöhankkeisiin jatkossa.

Puhemies! Uutena asiana ihan lopuksi haluan kuitenkin nostaa esille kohdan, joka tässä keskustelussa ei ole vielä noussut esiin, ja se on tämä rakennemuutosten tukeminen. Toivoisin kyllä, että hallitus nyt erittäin tarkasti — kun huomaamme, että näitä rakennemuutospaikkakuntia tulee väistämättä erilaisten syiden johdosta lisää — tutustuisi erityisesti tähän kohtaan valiokunnan mietintöä ja ottaisi onkeensa näistä hyvistä neuvoista, joita tässä tältä osin esitetään.

Tuija Brax /vihr:

Arvoisa herra puhemies! Edustaja Huovisen esiin nostama rakennemuu-tososuus: Todellakin tarkastimme Euroopan rakennemuutosrahaston hyväksikäyttöä ja havaitsimme sen järkyttävän tosiasian, että hallitus oli päättänyt aktiivisesti olla hakematta rahoja. Kun kerran oli yhdessä hankkeessa pakit tullut, niin siitä oli päätelty, että ei ole syytä hakea meidän omia verorahojamme Euroopasta pois, vaikka kuullut asiantuntijat vakuuttivat, että kyllä sieltä vähintään se oma osuus olisi saatavissa. Tarkastuksen jälkeen työ- ja elinkeinoministeriö lupasi, että he korjaavat asenteensa ja aikovat jatkossa hakea suomalaisten veroeurot näihin äkillisen muutoksen tilanteisiin, joita valitettavasti, niin kuin edustaja Huovinen kertoi, Suomessa kyllä riittää.

Edustaja Rajamäki kysyi harmaan talouden valvonnan resursseista. Sivulta 12 monta sivua eteenpäin olemme tarkkaan kertoneet niitä asioita, joita edustaja Rajamäki peräänkuulutti. Näissä resursseissa ei kokonaisuudessaan ole tapahtunut sellaista muutosta kuin hallitusohjelmaa lukemalla voisi uskoa tapahtuvan, ja sen takia tarkastusvaliokunta jatkaa tämän teeman parissa monellakin kertaa.

Viimeiseksi, arvoisa puhemies, edustaja Lauslahden tärkeä IFRS-taseasia. Hallitus on luvannut tuoda niin sanotun konsernitilinpäätöksen, tehdä lain niin, että valtioneuvoston täytyy antaa koko konsernin vastuista, riskeistä ja myös piilevistä vastuista konsernitase. Ongelma on tällä hetkellä nyt se, että näillä näkymin he eivät tule esittämään, että Suomen Pankin kautta syntyvät konsernitaseet, tähän eurokriisiin liittyvät valtavat riskit ja vastuut, olisivat jatkossa osa sitä lakisääteistä konsernitasetta, ja tältä osin tarkastusvaliokunnan linja on ollut kyllä sama kuin VTV:n: niiden pitää näkyä. Mutta siis laajemmin siihen liittyy myös muun muassa eläkevastuiden esittäminen eduskunnalle, se, että ei katsota vain sitä vastuuta ja niitä tekoja, mitkä näkyvät keltaisesta kirjasta, vaan sitä, mitkä ovat koko konsernin eli lopulta suomalaisten veronmaksajien, Suomen kansalaisten, vastuut ja tietysti myös mahdollisuudet.

Ben Zyskowicz /kok:

Arvoisa herra puhemies! Edustaja Saarinen kiinnitti perustellusti huomiota siihen, että meillä saattaa olla jul-kisuuslainsäädännössä tai yksityisyydensuojaa koskevassa lainsäädännössä sellaisia säädöksiä, jotka käytännössä suojelevat rikoksentekijöitä ja estävät viranomaisten järkevän yhteistoiminnan. Olen itse aikaisemmin täällä salissa kiinnittänyt huomiota siihen, että meillä erilaisten konnien liioitellut ihmisoikeudet ajavat veronmaksajien perusteltujen oikeuksien edelle tietyissä tilanteissa. Kyse ei ole pelkästään rikoksista, vaan siitä, että veronmaksajien kannalta tärkeitä tietoja ei aina voida välittää, kun on kielletty tiedon välittäminen, vaikka tällä tiedon välittämisellä voitaisiin toimia järkevästi ja estää veronmaksajien rahojen tuhlaaminen.

Otan yhden esimerkin. Jos Suomessa ulkomaalainen, joka on laillisesti maassa, ei pysty elättämään itseään työllään vaan turvautuu toistuvasti toimeentulotukeen, se on peruste kieltää tämän ulkomaalaisen oleskelu maassa ja ohjata hänet pois Suomesta, eräitä erityistapauksia, kuten turvapaikanhakijoita, lukuun ottamatta. Tämän päätöksen voi tehdä poliisi tai maahanmuuttoviranomaiset. Eli toistuva turvautuminen toimeentulotukeen on peruste maassaolo-oikeuden epäämiseksi. Nyt on kuitenkin niin, että sosiaaliviranomaiset, jotka jakavat tätä toimeentulotukea, eivät saa kertoa maahanmuuttoviranomaisille ja poliisiviranomaisille ulkomaalaisista, jotka turvautuvat toistuvasti toimeentulotukeen, jotta heidän maassaoleskeluoikeutensa voitaisiin tällä perusteella päättää. Näin me olemme lailla säätäneet, ja tähän on työryhmä esittänyt muutosta jo yli vuosi sitten. Odotan, että hallitus toisi tästä muutosesityksen eduskuntaan.

Matti Saarinen /sd:

Herra puhemies! Vielä korostaisin sitä, että kun tätä tietoa on eri viranomaisilla, niin kyllä pitäisi vähintään tulkita, jos ei sitä ihan lailla pidä säätää, että on reagointivelvollisuus. Silloin kun jo otsalla näkee, että jossakin asiassa on kyse rikollisesta toiminnasta, niin se pitäisi informoida muillekin viranomaisille.

Sitten toiseen asiaan. Tästä konsernitaseesta: Se olisi vähintä, minä menisin vielä pitemmälle. Toivoisin, että valtion tilinpäätös niin kuin talousarviokin olisi tällainen kunta-, seurakunta-, järjestötyyppinen, mistä voitaisiin nähdä myös käyttöomaisuuskirjanpito, sen kuluminen, nähtäisiin omaisuuden kulumista esimerkiksi. Kunnissa tuijotetaan tämmöistä riviä, millä lukee "käyttökate". Kiinnostaisi tietää vähän, miten se valtion konsernin tilinpidossa kulkeekaan. Ei meillä ole siitä oikein mitään käsitystä. Rahaa on siellä sun täällä, ja tässä ajassa nämä ovat enemmän asennekysymyksiä kuin mitään muita. Valtiovarainministeriö ei ole ollut toistaiseksi halukas siihen, mutta jos eduskunta sitä lähtee enemmän kuin toivomaan eli edellyttämään, niin eivätköhän jonakin päivänä myös nämä tilipuitteet ole sellaiset, että ne ovat paljon läpinäkyvämpiä kuin tällä hetkellä. Kysymys on siinä myöskin eduskunnan budjettivallasta.

Sanna Lauslahti /kok:

Arvoisa puhemies! Edustaja Saarinen nosti tärkeän näkökulman, että kuntataloudessa ja yritystaloudessa on olemassa kuluperusteinen tuloslaskelma ja sitä täydentää rahoituslaskelma, jossa sitten tunnistetaan joko ylimääräiset rahat tai sitten puuttuvat rahat. Siltä osin olisi varmasti perusteltua, että meilläkin budjettikäsittely olisi vastaavan muotoinen. Se olisi myös kansalaisten kannalta selkeämpää, koska nyt meillä on sellainen tilanne, että me käsittelemme kaksia erityyppisiä lukuja kuntataloudessa ja valtiontaloudessa, ja se myöskin selkeyttäisi.

On erinomainen asia, että tulevaisuudessa tulee konsernitase, johon tulee kaikki vastuut näkyviin, koska kyllä niin kansalaisten kuin meidän kansanedustajien näkökulmasta olisi tarpeellista, että olisi yksi rautalankakehikko, johon kaikki luvut olisi laitettu sisään. Silloin meidän taseestamme voisi suoraan lukea sen, mikä on valtiontalouden todellinen tilanne.

Tietenkin Suomen Pankki itsenäisenä toimi-elimenä on asia erikseen, mutta siltä osin kuin Suomen valtio joutuu vastaamaan Suomen Pankin mahdollisista tappioista, on myös perusteltua, että eduskunta on jatkuvasti tietoinen siitä, minkälaisia mahdollisia tappioita saattaa tulla valtion katettavaksi.

Arja Juvonen /ps:

Arvoisa puhemies! Täällä on käytetty hyviä puheenvuoroja, ja oli hienoa kuulla, että 40 tutkijaa on siirtohinnoitteluasian parissa työskentelemässä. Verosuunnittelu ja siirtohinnoittelu herättävät vakavia kysymyksiä yritysten toiminnan ja verolainsäädännön eettisyydestä, ja samalla kun me suomalaiset maksamme tasaveroja ja verot kasvavat koko ajan, me koemme, että onko se ihan täysin oikein, koska yritykset voivat näitä yhteiskunnallisia velvollisuuksiaan sitten kiertää siirtämällä veroja.

Mielestäni erittäin huolestuttavaa on tämä terveyspalveluyritysten verosuunnittelu, jonka tuloksena yritykset eivät ole lainkaan maksaneet Suomeen veroja. Minä näen tämän kyllä myös yhtenä suurena uhkakuvana tässä sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksessa. Meille voi käydä sillä tavalla, että ollaan kohta tilanteessa, jossa muutama iso toimija sanelee nämä terveyspalvelujen hinnat ja jättää samalla nämä verot maksamatta. Tämä on erittäin tärkeä keskustelu, ja tästä asiasta on tehty keskustelualoite. Täällä kaivattiin ajankohtaiskeskustelua näistä asioista, ja se olisi erittäin tervetullut myös tänne saliin.

Kari Rajamäki /sd:

Arvoisa puhemies! Minusta on hyvin tärkeää juuri tämä puheenjohtaja Braxinkin myöntämä hallitusohjelman seuranta ja on tärkeää myös tämän teidän työnne pohjalta arvioida näitä vaikutuksia, koska kyllä siinä vain nyt on käynyt niin, että ihan oikein puhutaan viranomaisten välisen tiedonvaihdon parantamisesta. Se on asia, jota pitää todella kehittää, mutta mitä tehdä, kun meiltä on hävinnyt tiettyjen viranomaisten toimintakyky? Tässä vielä 2000-luvun puolenvälinkin jälkeen oli työsuojeluviranomaisella puhelinnumero, jonne soittaa pimeästä ulkomaisesta työvoimasta. Vuoden 2008 jälkeen ei ole enää puhelinnumeroa käytännössä. Eli pimeän ulkomaisen työvoiman valvonta ja harmaan talouden puolen asioiden heikentäminen näkyvät nyt myös tällä puolella.

Totta kai poliisin, Tullin, Rajan ja sosiaaliviranomaisten ja eri viranomaisten välistä tiedonvaihtoa on parannettava. Tässä törmätään kyllä todella, niin kuin edustaja Zyskowicz sanoi, eduskunnan aika koviin asenteisiin. Minä muistan aikoinaan, että kun alaikäisten lasten, turvapaikanhakijoiden, taustojen selvittämiseksi esitettiin eduskunnalle lakia, että sosiaaliviranomaisten on autettava maahanmuutto-, ulkomaalaisviranomaisia näiden lasten taustojen selvittämisessä ja annettava tietoa, niin täällä oli erittäin voimakas ryhmittymä, joka katsoi, että se on lapsen edun vastaista, että se ei ole lapsen edun vastaista, että pienen alaikäisen lapsen lähettää toiselle puolelle maapalloa yksinään ja erilaisten välittäjien käsiin, mutta se, että selvitetään, mikä on lapsen tilanne, oli hyvin vaikea prosessi. Samaan törmätään, niin kuin täällä valiokuntakin toteaa, kyllä monessa muussakin asiassa.

Kauko Tuupainen /ps:

Arvoisa puhemies! Näitten erinomaisten puheenvuorojen innoittamana minäkin päätin muutaman sanan vielä sanoa.

Äsken tuolta pöntöstä lukaisin kirjoittamani puheenvuoron ja totesin siinä muun muassa sen, että erittäin huonoa esimerkkiä meidän ministeriöistämme osoittaa Liikennevirasto, valtiovarainministeriö ja valtioneuvoston kanslia. Siellä, näissä jos missä, luulisi olevan sitä tietoa, taitoa, osaamista, kykyä jnp. Sanon tämän uudestaan siksi, että minä arvostan VTV:tä, Valtiontalouden tarkastusvirastoa, niin paljon ja tiedän, että he tekevät merkittävää työtä ja siellä on sitä osaamista, että jos tämä virasto, VTV, huomauttaa jollekin toimijallemme jostakin asiasta, niin pitäisi ottaa kyllä vinkistä vaarin.

Osakeyhtiössä tilintarkastaja, kun huomaa puutteita, tekee joko tilintarkastajan pöytäkirjan tai muistion ja osoittaa sen hallitukselle, ja jos tämä virhe, josta hän huomauttaa, jatkuu vielä tulevina vuosina, niin aivan varmasti se on tilintarkastuskertomuksessa, ja yhtiön osakkeenomistajat sen jälkeen saavat ottaa kantaa, mitä tehdään, lähteekö hallitus vai toimitusjohtaja, heti vai hetken päästä. Tätä minä tarkoitan: kun huomautetaan asiallisesti asioista, niin ne pitää ottaa tosissaan.

Sitten eräs asia, joka taisi tullakin täällä jo esille, on se, että valtion budjetista — se paksu kirja, joka täällä pöydillä on — pitäisi erikseen näkyä, niin kuin peruskunnissa näkyy, kuinka paljon peruskunnat investoivat erilaisiin asioihin. Tarkastusvaliokunnassa olen kylläkin varajäsen, mutta kuuntelen mielelläni fiksumpien jäsenien puheenvuoroja, ja olen tullut siihen tulokseen, että mekin kaipaisimme jatkossa valtiolle sellaista budjettia, josta näkyy kokonaislainan määrä. Sehän on nyt, niin kuin tiedetään, 20,7 miljardia, josta 13,7 miljardia käytetään vanhojen lainojen lyhennyksiin, mutta meillä puhutaan vain 7 miljardista — ero on pieni, mutta merkittävä. Tämänkaltaista informaatiota ainakin minä tarvitsisin lisää, ja näin ollen toivoisin, että ne, joille homma kuuluu, kehittävät tätä budjetointia vaikkapa vielä tällä hallitus- tai eduskuntakaudella siihen, että nämä investoinnit, lainojen määrät muun muassa entistä paremmin selviävät.

Liitetiedoissa kerrotaan paljon niitä asioita, mitkä ilmenevät muun muassa konsernitaseesta. En muista, onko meillä käytännössä ollut liitetietoja. Tätä kysyn teiltä pitempiaikaisilta edustajilta.

Tuija Brax /vihr:

Arvoisa herra puhemies! Täällä useissa puheenvuoroissa on kiinnitetty huomiota tähän budjettikirjan rakenteeseen. Tarkastusvaliokunta on tänään päättänyt, että se lausunnossaan valtiovarainministeriölle koskien tämän vuoden budjettia keskittyy vain ja ainoastaan näihin rakenteellisiin ongelmiin. Meillä neuvokset, taustahenkilöt, etsivät koko ajan asiantuntijoita, josko maailmalta löytyisi malleja sellaisesta valtiollisesta budjetoinnista, jossa nämä investoinnit ja tavallaan syömäkulut on erotettu, niin kuin kunnallispäättäjille on, tuttuun tapaan. Tältä osin pystyttäisiin paljon paremmin — ja myös niin kuin enemmän kansakunnan rakenteellista tulevaisuutta — arvioimaan, miltä osin esimerkiksi silloin, jos joudutaan velkaakin ottamaan, otetaan velkaa klassisiin investointeihin ja miltä osin se on syömävelkaa.

Täällä on myös paljon puhuttu tiedonvaihdosta, joka valiokuntaa tulee työllistämään koko vaalikauden loppuun asti. Meillä on useita tarkastuksia käynnissä, mihin tämä tiedonvaihdon joko laillinen tai kuviteltu mutta itse asiassa ei mihinkään lakiin vaan väärään koulutukseen tai harhaluuloihin ja käytäntöihin perustuva vaikeus perustuu ja mitä niille on tehtävä. Olen Olli-Pekka Heinosen pyynnöstä menossa maanantaina kansliapäälliköitä tapaamaan heidän kokoukseensa, ja tämän tiedonvaihdon problematiikan osalta ajattelin myös heidän kanssaan keskustella siitä, että jokainen perkaisi omalta hallinnonalaltaan nämä asiat.

Kerrottakoon nyt, että Helsingin harmaan talouden torjunnasta vastaavan Helsingin tarkastusyksikön ihmiset kertoivat, että työsuojeluviranomaisilta tulee tieto niistä yrityksistä, jotka rikkovat työsuojelumääräyksiä taikka käyttävät laitonta maahantulijaa työvoimassa. Kaupunki tietää ne yritykset ja voi sulkea ne oman toimintansa, ostotoimintansa ja kilpailun, ulkopuolelle, mutta verottaja — näin kertoo Helsingin kaupunki — kertoo Helsingin kaupungille vain sen, kuinka monta Helsingissä toimivaa yritystä on jäänyt kiinni verorikoksista, mutta kieltäytyy kertomasta, keitä nämä yritykset ovat. Helsingin kaupungin on hyvin vaikeaa arvata, ketkähän nämä viisi tai kymmenen ovat, ja sitä kautta sulkea heidät pois kilpailutuksesta, yhteistyöstä. Laki sallisi tämän poissulkemisen, mutta se ei auta, jos ei tiedetä, keitä he ovat. Olen tästä jättänyt valtiovarainministerille kirjallisen kysymyksen, ja vastauksen pitäisi ensi viikolla tulla.

Ben Zyskowicz /kok:

Arvoisa herra puhemies! Palaan vielä asiaan, josta edellisessä puheenvuorossani puhuin, koska täällä on esitetty myös arveluja siitä, että nykytilanne olisi ehkä tulkinnan kautta muutettavissa tai että lainsäädäntö ei muodostaisi estettä tiedonkululle.

Lähden vaikka liikkeelle tästä Helsingin Uutisten pääuutisesta 19.9., jossa lukee "Helsinki haluaa karsia ulkomaalaisten tukia". Eli Helsingin kaupunki haluaisi karsia toimeentulotuen maksamista sellaisille ulkomaalaisille, joiden jatkuva toimeentulotuen varassa oleminen tarkoittaa sitä, että heillä ei todellisuudessa olisi lainkaan oikeutta oleskella Suomessa. Tämä ei tietystikään tarkoita pakolaisia tai turvapaikanhakijoita vaan esimerkiksi sellaisia EU-maiden kansalaisia, jotka ovat vaikkapa Virosta tulleet Suomeen töihin ja työn loppumisen jälkeen ovat jääneet Suomeen edelleen ja joutuvat toistuvasti turvautumaan toimeentulotukeen eli elävät suomalaisten veronmaksajien piikkiin.

Voiko tätä tulkinnalla muuttaa? Ymmärtääkseni ei voi, koska sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista annetun lain säännösten mukaan tällainen sosiaaliviranomainen ei voi oma-aloitteisesti oleskelulupaviranomaiselle ilmoittaa tällaisesta ulkomaalaisen jatkuvasta toimeentulotukiasiakkuudesta, vaikka tällainen jatkuva toimeentulotukiasiakkuus siis muodostaa perusteen sille, ettei tällä ulkomaalaisella enää olisi oikeutta oleskella Suomessa ja elää täällä suomalaisten veronmaksajien piikkiin.

No, tämä ongelma on huomattu jo ennen tätä Helsingin Uutisten juttua, ja jo noin vuosi sitten kesäkuussa 2011 sosiaali- ja terveysministerille luovutettiin tällainen työryhmämietintö, joka löytyy sosiaali- ja terveysministeriön raporteista ja muistioista 2011—12, "Ulkomaalaisille maksettavan toimeentulotuen käsittelyä koskevien menettelytapojen selkeyttäminen". Tällainen työryhmäraportti luovutettiin sosiaali- ja terveysministeriölle 20. päivä kesäkuuta 2011 eli yli vuosi sitten. Tässä työryhmämietinnössä tämä työryhmä ehdottaa, että sosiaaliviranomaiselle tulisi oikeus omaehtoisesti ilmoittaa oleskelulupaviranomaiselle ulkomaalaisen toistuvasti tapahtuvasta turvautumisesta toimeentulotukeen, joka siis voisi johtaa siihen, että tämä ulkomaalainen joutuisi Suomesta palaamaan omaan maahansa. Tämä työryhmä esittää näin: "Toimeentulotukilakiin sisällytettäisiin säännös, jonka mukaan toimeentulotukea myöntävällä viranomaisella olisi niin harkitessaan oikeus yksittäistapauksessa ilmoittaa oleskelulupaviranomaiselle - - oma-aloitteisesti toimeentulotuen toistuvasta myöntämisestä."

Kesäkuussa 2011 ministeri Maria Guzenina-Richardsonille on työryhmä esittänyt tällaista muutosta. Onko tällainen muutos tehty? Ei. Eli me voimme nyt lukea, noin viikko sitten, Helsingin Uutisista, että Helsinki haluaa karsia ulkomaalaisten tukia. Siinähän haluaa, mutta nykyinen lainsäädäntö merkitsee sitä, että sosiaaliviranomainen ei voi kertoa oleskelulupaviranomaiselle ulkomaalaisista, jotka turvautuvat toistuvasti toimeentulotukeen ja joiden oleskelulupa toimeentulotukiasiakkuuden perusteella Suomessa tulisi peruuttaa.

Miksi hallitus ei ole tällaista muutosta tehnyt? (Kari Rajamäki: Eikä edellinen!) — Eikä edellinen hallitus, eikä sitä edellinen. — Kyse on kuitenkin veronmaksajien rahoista. Ei ole suurista summista tietysti kyse, jos verrataan näihin verojäämiin ja muihin, mistä täällä on puhuttu, mutta periaatteessa tärkeä kysymys. Helsinkiläiset veronmaksajat ja valtio valtionosuuksien kautta maksavat Suomessa elämisestä toimeentulotukea jatkuvasti ulkomaalaisille, joilla ei olisi oikeutta olla Suomessa, koska he elävät veronmaksajien piikkiin.

Minä nyt toivon, että ministeri tai vaikka ministeriön kansliapäällikkö, jos hän kuulee tämän vaikka puheenjohtaja Braxilta siinä kansliapäällikkökokouksessa, panisi tähän asiaan vauhtia. En tiedä, mikä tässä asiassa oikein jarruttaa. Onko taas niin, että joku ihmisoikeusfundamentalismi merkitsee sitä, että tällaisten ulkomaalaisten asiakkuudesta, joka voisi johtaa heidän oleskelulupansa peruuttamiseen, nimenomaan ei saa kertoa oleskelulupaviranomaisille, koska siitä voisi olla juuri se seuraus, että he menettäisivät luvan oleskella Suomessa.

Heikki Autto /kok:

Arvoisa puhemies! Kiitän edustaja Zyskowiczia erittäin hyvästä puheenvuorosta ja omasta puolestani myös ilmaisen tukeni hänen esittämilleen ajatuksille, ja jos todella on niin, että täältä keskustelusta terveiset välittyvät eteenpäin ministerille tai kansliapäällikölle, ja toivottavasti välittyvät, niin omasta puolestani haluan ilmaista myös tukeni tälle Zyskowiczin kannalle.

Asia, mistä halusin, puhemies, käyttää muutaman sanan, nousi esille myös tässä edustaja Juvosen puheenvuorossa ja toki tietysti myös laajemmin tässä keskustelussa. Suomalaisen hyvinvoinnin kohtalonkysymys on se, miten kunnat ja kaupungit onnistuvat turvaamaan hoito- ja hoivapalvelut. Näiden palveluiden järjestämisessä kunnat ja kaupungit tarvitsevat tuekseen myös yksityisiä palveluntuottajia, se on aivan selvä asia, ja varmasti siinä työssä oma roolinsa on myös näillä, tässä keskustelussa jo mainituilla, suurilla toimijoilla. Mutta itse haluaisin korostaa sitä, että tarvitsemme ehdottomasti tämän työn tekemiseen entistä vahvemmin paikallisesta yrittäjyydestä voimansa ammentavaa toimintaa, paikallisia hoiva- ja hoitopalveluyrityksiä. Ja jotta tätä kuntien hankintaosaamista voitaisiin olla myös täältä valtakunnan päätöksenteosta kannustamassa ja sen parantamisen mahdollisuuksia edistämässä, niin tämänkaltainen keskustelu, mitä esimerkiksi edustaja Juvonen tässä esitti, että tästä vaikkapa ajankohtaiskeskustelu järjestettäisiin, olisi aivan varmasti paikallaan.

Arvoisa puhemies! Tämän ajatuksen halusin tuoda keskusteluun.

Tuija Brax /vihr:

Arvoisa puhemies! Edustaja Autolle tiedoksi, että ministeri Ihalainen on eilen vastannut kirjalliseen kysymykseeni siitä, onko mitenkään mahdollista tulkita hankintalakia niin, että kunnat voisivat kieltäytyä tämmöisestä veroparatiiseja hyväksi käyttävien yritysten mukaanottamisesta kilpailuun. Ministeri Ihalaisen vastaus löytyy netistä, ja se oli hyvin yksiselitteinen: sekä kansainvälisistä että EU-säännöksistä johtuen Suomen laki ei mitenkään tätä mahdollista, eikä ole näköpiirissä, että hankintalakia muutettaisiin — eikä Suomen hallituksella ole minkäänlaisia aikeita yrittääkään muuttaa — sellaiseksi, että tämmöinen aggressiivisen verosuunnittelun avulla veroparatiiseja hyväksi käyttävä yritys voitaisiin kunnan taholta sulkea kilpailusta. Tätä pidän ikävänä asiana, mutta mielestäni kannattaa käydä lukemassa se ministeri Ihalaisen hyvin selkeä vastaus.

Arvoisa puhemies! Tässä vaiheessa kiitän kaikista kommenteista ja yritän pitää ne mielessäni ja mainostan, että huomenna tarkastusvaliokunta julkistaa kilpailutuksen koskien lasten ja nuorten syrjäytymisen vastaisen toiminnan tehokkuuden, toimivuuden tutkimusta. Sitten kilpailutus tulee nettiin, ja siitä julkistetaan laajemminkin tietoja. Tarkastusvaliokunta haluaa ottaa selvää, mistä me puhumme, kun me puhumme nuorista ja lapsista, jotka ovat syrjäytyneet tai syrjäytymisvaarassa. On ollut järkyttävää asiantuntijakuulemisissa todeta, kuinka epämääräisesti tätä termiä käytetään, kuinka hajanaisesti ja pilkkoen tätä ongelmaa on käsitelty lähinnä erilaisilla projekteilla eikä millään toisiinsa vertailukelpoisilla selvityksillä, mitkä keinot toimivat, mitkä eivät, eikä edes pystytä arvioimaan, kuinka monesta lapsesta ja nuoresta me puhumme, kun me puhumme tästä muoti-ilmiöstä.

18.10. torstaina tämän talon auditoriossa julkisessa kuulemisessa julkaistaan tarkastusvaliokunnan teettämä selvitys sisäilma- ja homeongelmista. Siitä käynnistyy sitten kymmenien asiantuntijakuulemisten sarja, mutta tämä kuuleminen 18.10. on avoin kaikille kansanedustajille ja talossa toimiville, ja silloin nähdään, mitä meidän edellisen kilpailutuksemme tuloksena on saatu aikaan. Uusi kilpailutus julkistetaan siis huomenna, ja edellisen kilpailutuksen tulos julkistetaan 18.10.

Arja Juvonen /ps:

Arvoisa puhemies! Edustaja Autto nosti hyvin esille niitä asioita, mitä tässä keskustelussa voi varmasti myös sivuuttaa, elikkä tämän pk-yritysten toiminnan. On ihan oikein asettaa jonkun verran vastakkain näitä monikansallisia yrityksiä ja sitten näitä pieniä, että minkä takia pienikin ei voisi olla kaunista, ja pienellä olisi mahdollisuus toimia täällä Suomessa yrittäjänä.

Kyllä me suomalaiset arvostamme suomalaisia yrittäjiä, ja esimerkkinä nyt voimme huomata, että kun tämä eräs terveysalan yritys paljastui veronsa ulkomaille maksavaksi, niin mitä tekivät suomalaiset: äänestivät jaloillaan ja jättivät menemättä. Tässä yrityksessä alkoivat muun muassa yt-neuvottelut. Uskoisinpa, että yksi syy on se, että ihmiset eivät sinne enää menneet.

Suomessa on se tilanne, että yrittäjyys on vähenemässä entisestään ja yrittäjät ikääntyvät myös, ja me tarvitsemme uusia ideoita ja myös innovaatioita. Hoitoala ja ihmisten parissa työskentely on monen, sanon vaikka hoitoalalla työskentelevän, unelma ja haave, ja sen takia pitäisi olla mahdollisuus myös näillä pienillä toimijoilla yrittää ja päästä yrittäjiksi. Se on ikävää, että myös tämä kilpailutus estää sen, että viisi työntekijää ei saa itsellensä ostettua sitten mistään sitä työtä.

Mika Niikko /ps:

Arvoisa puhemies! Edustaja Brax mainitsi sen, että kunnat ja valtio eivät voi suosia kotimaisuutta — vähän sinnepäin hän sanoi — sillä perusteella, että joku kiertää veroja Suomessa tämän kilpailulainsäädännön takia. Tämähän on oiva esimerkki siitä, että periaatteessa meidän lainsäädäntömme sallii ja mahdollistaa veronkiertämisen täällä, koska moni yritys tietää sen, että kuntien ja valtion on ostettava se kokonaisedullisin palvelu ja hyväksyttävä se tarjous.

Tämähän on ongelmallista kuntien monessa muussakin kilpailutuksessa, kuten esimerkiksi rakennusalan kilpailussa, jossa tuoreet yritykset, muutaman kuukauden nimellisesti toimineet, kilpailevat samoista urakoista kuin pitkään alalla toimineet urakoitsijat. Siinä mielessä se on täysin epäoikeudenmukaista niitä yrittäjiä kohtaan, jotka suorittavat velvoitteensa veroina ja lakisääteisinä maksuina Suomeen. Meidän tulisi saada aikaiseksi sen kaltainen verolaki ja kilpailulaki, jossa kunnat pystyvät oman harkinnan ja arvion mukaan laittamaan painopistettä ja suosiota niille yrityksille, joiden kanssa on pitkä kumppanuus ja yhteistyötoiminta ollut.

Ei se ole mitenkään oikein, että esimerkiksi Nokian kaltainen yritys pystyy vaihtamaan työterveyspalvelunsa siltä istumalta havaittuaan, että heidän kumppaninsa eivät maksa veroja Suomeen. Se oli heille imagokysymys, jonka takia he tekivät tämän valinnan, mutta kyllä Suomen valtiolle ja kunnille on imagokysymys ennen kaikkea se, että meidän yhteistyökumppanimme maksavat veronsa ja vastuunsa Suomeen. Muussa tapauksessa heistä täytyy päästä eroon, ja meidän, valtion ja kuntien, tulee näyttää, jos joidenkin tulee näyttää, että me emme suosi harmaata taloutta missään yhteistyössä niiden yritysten kanssa, jotka eivät vastuuta halua Suomessa kantaa.

Peter Östman /kd:

Arvoisa puhemies! Haluan ensin kiittää kollegaani Heikki Auttoa tässä, joka nosti nämä yrittäjän asiat esiin, agendalle, yhtä lailla kuin edustaja Juvosta. Se on äärimmäisen tärkeää, että me käymme näistä asioista kunnon analyyttistä keskustelua, koska viime aikoina kun on käyty vilkasta keskustelua näistä monikansallisista yrityksistä, jotka tekevät verosuunnittelua ja kiertävät rahoja veroparatiisien kautta, niin helposti käy niin, että tavalliselle kansalaiselle syntyy sellainen käsitys, että kaikki yrittäjät ovat roistoja. Niinhän se ei ole, vaan Suomessa kun on rekisteröity yli 300 000 yritystä, niin yli 90 prosenttia näistä on nimenomaan näitä pieniä, nättejä mikroyrityksiä. Uskallan väittää, että valtaosa heistä on myöskin rehellisiä, rehtejä yrittäjiä, joille pitäisi antaa mahdollisuuksia myöskin näissä julkisissa hankintakilpailuissa.

Heikki Autto /kok:

Arvoisa puhemies! Kiitän edustaja Braxia, tarkastusvaliokunnan puheenjohtajaa, tästä informaatiosta, jonka hän antoi koskien kirjallista kysymystään sekä ministeri Ihalaisen vastausta hänen kysymykseensä. Samalla tavalla kuin Suomen lainsäädäntö Ihalaisen vastauksen mukaan ja sen informaation perusteella, mitä edustaja Braxilta äsken saimme, ei mahdollista tätä ulkomaille veroja maksavien yritysten sulkemista pois kilpailutuksista, meidän ei toisaalta pidä jäädä tämän asian vangiksi, ikään kuin nyt olisi taistelu hävitty, vaan peräänkuulutan juuri sitä keskustelua, minkä tässä edustaja Juvonen aloitti, että käytäisiin eduskunnassa laajasti keskustelua siitä, mitkä jo olemassa olevan lainsäädännön mahdollisuudet ovat, mitkä ovat sitten lainsäätämistarpeet, jotta paikalliset yritykset saadaan hoiva- ja hoitopalveluissa paremmin mukaan.

Itse asiassa jo nykyinen kilpailulainsäädäntö, hankintalaki, mahdollistaisi kuntien ja kaupunkien paljon, sanottaisiinko, järkevämmän, jos tällaista termiä käytetään, toiminnan. Kunnissa ja kaupungeissa nyt luetaan hankintalakia vähän kuin piru raamattua, että hankintoja ei saa palastella pieniksi kokonaisuuksiksi, ja silloin kilpailutetaan niin suuria kokonaisuuksia, että vain nämä monikansalliset jätit pystyvät ottamaan kilpailuihin osaa. Hankintalaki kieltää tämän palastelun kuitenkin vain siinä tapauksessa, että se palastelu tehdään, jotta voidaan välttää kilpailutus siinä olemassa olevassa markkinassa, mutta se ei kiellä sen hankinnan tekemistä järkevän kokoisena kokonaisuutena, kun sitten mennään kilpailutukseen ja hyödynnetään se olemassa oleva markkina. Silloin kun mennään järkevän kokoisissa osissa näitten palveluhankintojen osalta, niin sekä se pieni paikallinen yrittäjä että suuret toimijat voivat olla siellä kilpailemassa mutta on edes mahdollisuus näillä paikallisilla yrittäjillä olla mukana. Tällä hetkellä liian usein (Puhemies koputtaa) paikalliset toimijat suljetaan sitten jo tällä skaalalla pois näistä palveluista.

Mika Niikko /ps:

Arvoisa puhemies! Edustaja Östman mainitsi sen, että meidän tulee antaa myös pienille yrityksille mahdollisuus osallistua kilpailuun eikä sulkea heitä ulkopuolelle uusilla säädöksillä. Tätähän en tarkoittanut, että heidät pitää sulkea ulkopuolelle, missään tapauksessa, koska suurin osa on pk-yrittäjiä. Mutta jonkunnäköinen roti ja järjestyshän tähän tarjouskilpailuun ja toimintaan pitää kuitenkin tulla. Ei ole edelleenkään yhdenvertaista se, että 3—4 kuukautta sitten rekisteröitynyt yritys kamppailee pitkään alalla toimineen yrityksen kanssa kuntien satojentuhansien tai miljoonien urakoista. Itse olen kaupunkisuunnittelulautakunnan ja tarkastuslautakunnan jäsenenä useita asioita katsonut. Monesti siellä kuitenkin pystyttäisiin tarjouskilpailussa käyttämään yhtenä kriteerinä sitä kokemusta ja osaamista siihen tehtävään. Nyt nämä pöytälaatikkoyritykset, jotka tulevat sinne tarjouskilpailuun mukaan, käyttävät vanhoja referenssejä, joissa joku työntekijä on jotain tehnyt jossain kaksikymmentä vuotta. Itse olen näitä nähnyt muun muassa Hakunilan uimahallin kilpailutuksen yhteydessä, jossa valittiin ensin väärä toimija. Elikkä onhan meidän käytettävä normaalia maalaisjärkeä tässä. Emmehän me saa harmaata taloutta koskaan kitkettyä, jos me annamme näitten hämäräyritysten johdatella meitä kuin pässiä narun perässä.

Olisin vielä maininnut siitä, että mehän puhuimme tästä samasta aiheesta 20.9. kyselytunnilla. Itse kysyin silloin ministeriltä tästä suomalaisten yritysten suosimisesta näissä terveyspalveluasioissa. Ministerihän silloin vastasi, että on tulossa senkaltainen lainvalmistelu, jossa puututaan tähän veronkiertoon. Elikkä odotan hallitukselta senkaltaista lakia, että tämmöistä verosuunnittelua ei voida tulevaisuudessa tehdä. Uskomme siihen, että hallitus on ottanut tämän viestin vakavasti harkintaansa ja tulee tuomaan semmoisen lakiesityksen tähänkin asiaan.

Jukka Kärnä /sd:

Arvoisa puhemies! Muutama sana harmaasta taloudesta ja kuntien tilaamista palveluista, on se sitten rakentamista tai muuta. Tilaajavastuulakiahan nyt on tiukennettu sillä, että se ulottuu sinne alihankintaketjua pidemmälle. Siellä on myöskin sanktioita lisätty, jotka ovat ihan oikein. Tällä hetkellähän on menossa myöskin kilpailutuslainsäädännön muutoksia. Milloin ne tulevat sitten voimaan, en tiedä. Nämä eivät varmasti tarpeeksi lisää mutta jonkun verran kuitenkin mahdollistavat myöskin näitten pienempien yritysten mahdollisuuksia pärjätä näissä tarjouskilpailuissa. Ei tämä ihan niin pikimusta kaiken kaikkiaan ole. Kyllä tässä myöskin toimenpiteitä on tehty ja tullaan varmasti tekemään.

Kyllähän siellä kuntapuolella, kun näitä tarjouskilpailuja järjestetään jnp., paljon, paljon tarkemmin näitten yrityksien taustat pitää selvittää kuin tänä päivänä jossain tilanteessa tehdään, niin että ne hämärähemmot sieltä sitten mahdollisimman tarkkaan pystytään siivoamaan. Sitä en allekirjoita kyllä, että jos on nuori yritys ja vanha yritys, etteikö niiden pidä olla samalla viivalla, jos ne hoitavat asiansa. Mutta nämä referenssiasiat ovat tosi tärkeitä, niin että katsotaan sitä, pystyykö se yritys ihan oikeasti suoriutumaan siitä mahdollisesta urakasta, minkä on saamassa.

Timo Heinonen /kok:

Arvoisa puhemies! Tätä keskustelua kun on kuunnellut, niin ainakin osassa puheenvuoroista on saanut hivenen sellaisen kuvan, että iso olisi aina lähtökohtaisesti huono tai paha ja toisaalta pieni aina hyvä ja toimiva. Edustaja Kärnä minun mielestäni ihan hyvin kävi sitä tilannetta läpi, että on hyvin tärkeää aina pohtia myös sitä, että yritys ja toimija on sellainen, että se pystyy sen kokonaisuuden hoitamaan hyvin.

Minun mielestäni edustaja Autto varsin hyvin kuvaili tätä hankintalain tilannetta. Kyllä minä itse olen sitä mieltä, että isompi syy kuin hankintalaki on se osaaminen, mitä tällä hetkellä on kunnissa taikka kuntayhtymissä taikka jossain muussa tahossa, jota hankintalaki koskee. Eli hankintaosaamiseen pitäisi tässä maassa panostaa selkeästi enempi, jotta osattaisiin tehdä oikeanlaisia tarjouspyyntöjä ja sen kautta voitaisiin saada oikeanlaisia, hyviä tekijöitä, on sitten kyse hoivapalveluista, teistä taikka jostain muusta.

Mutta aika usein on kovin helppo tehdä tarjouspyyntö, jossa ainoana kriteerinä on hinta, ja valita se halvin, mikä monessa tapauksessa voi olla kaikkea muuta kuin paras taikka muilla perusteilla katsottuna toimivin. Kannattaa miettiä tietysti laatua, yksi sellainen on ilmastokysymykset, joita voidaan käyttää mukana, tuoreus esimerkiksi ruokahankinnoissa ja tämäntyyppisissä. Sitten jos tavoitteena on estää esimerkiksi harmaata taloutta, kyllä ensiarvoisen tärkeä ja jo laista lähtevä velvoite on myös tarkistaa se, että yhteiskunnalliset velvoitteet on täytetty. Sehän on ensimmäinen syy, millä jätetään jo tietyt yritykset ja yrittäjät pois näistä hankinnoista.

Jari Myllykoski /vas:

Arvoisa puhemies! Keskustelu on hyvää ja rapsakkaa, näkemyksiä sieltä sun täältä. Minä itse asiassa ottaisin yhden sellaisen laillisen veronkiertomuodon, joka toimii meilläkin tässä maassa. Kysymys on esimerkiksi kaivosteollisuudesta, missä esimerkiksi täällä toimiva kanadalainen yritys ei voi suoraan viedä ja tulouttaa omia tulojaan emämaahansa, vaan se kulkee tämän suomalaisen verotusjärjestelmän kautta. Mutta: täältä voidaan siirtää kyllä Ruotsiin rahaa. Eli Suomessa toimii sekä suomalainen osakeyhtiö että myös ruotsalainen osakeyhtiö, ja Suomesta voidaan kyllä siirtää Ruotsiin sitä rahaa, ja sieltä sitä voidaan edelleen siirtää sitten sinne emämaahan, missä yhtiö sijaitsee. Minun mielestäni tämmöisiin asioihin pitäisi meillä nyt osata puuttua, kun me puhumme esimerkiksi kaivosveroista ja muista. Kaivosveron yhteydessä ei pidä unohtaa sitä, että se jalostusketjun kautta tuleva verotulo on erittäin suuri, unohdetaan kaikki muu sen ympärillä oleva haihattelu. Me tarvitsemme sitä teollisuutta. Ehkä tämä vähän lipsahti pois verokeskustelusta, mutta veroista on kuitenkin kysymys. Mutta tämä osa siitä, että meiltä virtaa rahaa, kun se on mahdollista, Ruotsin kautta emämaahan, se latu pitäisi sulkea.

Merja  Kuusisto  /sd:

Arvoisa puhemies! Täällä on paljon käyty keskustelua, ja edustaja Heinonen nosti esiin tämän, osaavatko kunnat tehdä tätä hankintalain mukaista kilpailutusta. Nykyisin varmasti osaavat. Sitä on nyt kymmenisen vuotta jo harjoiteltu. Monet kunnat tekevät yhteistyössä hankintakilpailua, esimerkiksi sosiaali- ja terveydenhuollossa, vanhuspalveluissa, mielenterveyskuntoutujien asumispalveluissa ym.

Mutta minä pidän erittäin tärkeänä, että siinä vaiheessa, kun tehdään näitä kriteereitä — määritellään, mitkä ne ovat, kuka mahdollisesti sitten sen tarjouksen voittaa — täytyy huomioida erittäin tarkkaan myös nämä laatukriteerit. Esimerkiksi asumispalveluissa on erittäin tärkeätä, että se hoidon jatkuvuus voidaan taata. Ei voi olla niin, että parin vuoden välein joudutaan muuttamaan, ovat ne nyt mielenterveyskuntoutujia tai ikäihmisiä, uuteen paikkaan, koska kunta teki uuden kilpailutuksen ja joku olikin edullisempi kuin se aikaisempi paikka. Mutta me olemme tällä hetkellä sosiaali- ja terveysvaliokunnassa tämän asian kimpussa, ja varmasti se jonkun ajan päästä tulee myös tänne eduskunnan käsittelyyn.

Timo Heinonen /kok:

Arvoisa puhemies! En tarkoittanut sitä, että kunnat eivät tekisi lainmukaisia hankintakilpailutuksia. Ei tänä päivänä varmasti kovinkaan monissa niistä enää suoranaisesti hankintalakia rikota. Mutta minä tarkoitin sitä, että tänä päivänä aika usein mennään kunnissa sen helpoimman tien kautta ja tyydytään siihen hintaan määräävänä tekijänä ja hankitaan vain hinnan perusteella tuo palvelu, kun voitaisiin miettiä paljon muitakin hankintaperusteita, joissa voitaisiin tukea sitä, että oman kunnan, oman alueen paikalliset tekijät voisivat olla mukana niissä. Tiedän sen, että hankintalaki ei tietysti salli sitä, että voisimme lähteä suosimaan vain oman kunnan taikka oman alueen yrityksiä, mutta hankintalaki antaa siihen mahdollisuuksia muiden kriteerien kautta. Ei ole pitkää aikaa siitä, kun keskustelin muutamista koulukuljetuskilpailutuksista, ja silloin vielä — tästä on 5—6 vuotta aikaa — minulle kerrottiin, että noin pääsääntöisesti ne kaikki olivat hankintalain vastaisia elikkä eivät vastanneet tarjouspyyntöä, mutta silloin vielä tilanne oli sellainen, että niistä ei lähdetty valittamaan. Nyt tilanne on muuttunut, ja aika usein näitä hankintoja viedään myös markkinaoikeuden ratkaistavaksi. Sitä kautta on saatu sitten muutoksia ja ehkä patisteltu myös kuntia tehostamaan tätä hankintaosaamista.

Haluan vielä, puhemies, alleviivata lopuksi, että ei tässä hankintasekoilussa syy ole tarjoajissa. Syy on minun mielestäni ennen muuta kuntapäättäjissä, kunnan virkamiehissä ja siinä osaamisessa, mitä siellä on.

Heikki Autto /kok:

Arvoisa puhemies! Juuri näin. Kun mietimme sitä, mihin valtion ja suomalaisen julkisen sektorin taloudelliset voimavarat riittävät, niin tullaan tähän hankintaosaamisen ytimeen. Eli ei riitä se, että saadaan juridisesti oikeita hankintapäätöksiä aikaan — kun tässä äsken keskusteltiin siitä, onko itseisarvoista, että yritys on pieni, tai onko itseisarvo se, että yritys on suuri, niin näillä suurillakin yrityksillä on totta kai oma tärkeä roolinsa: ne tekevät esimerkiksi näitten palveluprosessien osalta tärkeää kehittämis-, tuotekehitystyötä, erilaisia teknologisia innovaatioita voivat alalle esittää jnp.— vaan kysymys on nimenomaan siitä, että jos joku toimija pääsee kunnan, kaupungin heikon hankintaosaamisen myötä määräävään markkina-asemaan, niin silloin hinnat nousevat ja silloin kuntien, kaupunkien ja valtion rahat eivät riitä tämän meidän kansakunnan tietyllä tavalla kohtalonkysymyksen ratkaisemiseen, miten hoito- ja hoivapalvelut tulevaisuudessa rahoitetaan. Eli siksi tämä on myös tämän asian osalta aivan olennainen keskustelu.

Jari Myllykoski /vas:

Arvoisa puhemies! Kun nimenomaan verotuksesta on kysymys ja siitä, kuinka tarkastellaan meidän valtion saamaa verotuloutusta, ettei kaikki pakene muualle, on tärkeää käydä läpi ja yhdistää vähän tässäkin keskustelussa näitä asioita.

Voisi sanoa, että veroparatiiseihin Suomesta pääomia vievät yritykset ovat rantauttaneet Suomeen huutolaisajan takaisin. Kun vaikkapa vammaisten asumispalveluita kilpailutetaan ja meillä hankintaosaaminen varmasti on hyvää taikka huonoa, niin joka tapauksessa, jos on erittäin halpa tarjous, se ihminen, jota lainsäädäntö kohtelee, ei tule missään prosessin vaiheessa esille: halvin tarjous voittaa, ja vammainen siirretään oman sosiaalisen ympäristönsä osalta vaikkapa 150 kilometrin päähän, koska yrityksellä oli halvimmat asunnot ja halvin tarjous siellä.

Me olemme aika kaukana siitä, kun pitäisi nimenomaan pystyä turvaamaan se, että verot pysyvät Suomessa. Kun tänään on kuultu Braxin kirjalliseen kysymykseen Ihalaisen vastaus, niin tuntuu aika surulliselta. Onko meidän kuitenkin keksittävä tämän hankinnan kautta vastavoima sille, että me emme pysty verolailla säätämään sitä, että verot pysyvät Suomessa?

Ari Torniainen /kesk:

Arvoisa puhemies! Kun nyt nämä keskustelut kääntyivät alkuperäisestä aiheesta aika laajalle ja ruvettiin puhumaan kilpailutuksesta ja hankinnoista, en malta olla sanomatta ihan muutamaa sanaa, jos puhemies sallii sen.

Täällä nyt ruvettiin asettelemaan jo oikeastaan vastakkain yrityksiä sen mukaan, onko yritys suuri vai pieni, ja omasta mielestäni lopputulosta ei ratkaise yrityksen koko, onko se suuri vai pieni, tai se, onko yritys uusi vai vanha, vaan kyllähän siinä tulee ottaa huomioon myöskin monet muut asiat.

Kun kilpailutusta järjestetään, niin itse lämpimästi toivon, että kilpailutuksen järjestäjä pohtii kilpailutusta järjestäessään niitä kriteereitä, jotka ratkaisevat, ettei hankintahinta ole se yksi ja määräävä asia. Kyllä se tulee pisteyttää monella muulla tavalla. Siinä tulee olla erilaisia referenssejä, laatua katsoa jnp., sitä kokemusta myöskin siinä omalta osaltaan. Ensisijaisen asian tulee olla aina määräävä. Se on se, että yhteiskunnallisten velvoitteiden tulee olla suoritettu, ja ne tulee tarkastaa aivan ensimmäiseksi.