Maa- ja metsätalousministeri Jari Koskinen

Arvoisa herra puhemies! Muutama sana valtion tulo- ja menoarviosta liittyen maa- ja metsätalousministeriön toimialaan.

Tietysti, kun äsken tänne eduskuntaan saavuin, tuossa ulkona oli eräs kaupallinen toimija, joka esitteli ruisalaa. Hyvä, että sekin ala on liikkeellä, koska jokainen meistä tietää, kuinka tärkeä kotimainen ruis on, ja ruisleipähän on yksi olennainen osa suomalaista ruokakulttuuria. Varmaan sen edistämiseen meitä kaikkia tarvitaan.

Maatalouden osalta ensi vuosi ei tuo merkittäviä muutoksia. EU:n yhteisen maatalouspolitiikan uudistukset tulevat voimaan vuonna 2015. Niitten lopullinen valmistelu on tällä aikaa tietysti menossa. Toinen merkittävä asia on Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelma, jonka puitteissa sitten maksetaan aikanaan luon- nonhaittakorvauksia, ympäristökorvausjärjestelmää, luomuruuan tuotannon edistämistä, eläinten hyvinvointia, maaseudun investointitukia ja niin edelleen, ja myös tämä ohjelma on valmistelussa. Sitä on tehty jo kaksi vuotta, ja tämän syksyn aikana jossain vaiheessa saadaan valmiiksi ja lähetetään sitten aikanaan EU:n komissiolle hyväksyttäväksi. Edellisen kerran se EU:ssa hyväksyntä vei melkein vuoden, niin että me sitten ehkä vuoden päästä suunnilleen toivottavasti tiedämme, millä tavalla Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelman kautta sitten maataloutta ja maaseutua Suomessa kehitetään vuonna 2015. Se menee tätä omaa latuaan. Mutta valmistelutyö on ollut erittäin tiivistä eri sidosryhmien kanssa, ja se varmastikin jatkuu. Eli se tästä maataloudesta. Elikkä ensi vuosi mennään entisellä tavalla ja vuosi 2015 on sitten uuden maatalouspolitiikan aikaa, joka ei nyt dramaattisesti kuitenkaan tule muuttumaan tästä nykyisestä maatalouspolitiikasta, ainakaan näin Suomen vinkkelistä.

Metsäpuolella eduskuntaan on tullut jo monta uutta lakiesitystä — teillä on käsittelyssä täällä metsälain uudistus, alkuviikosta valtioneuvoston kautta tänne tuli metsätuholaki, ja myös viime torstaina oli metsänhoitoyhdistyslaki — kaikki merkittäviä lakiuudistuksia, ja toivottavasti ne omalta osaltaan herättävät vilkkaan keskustelun Suomen metsätaloudesta ja Suomen metsien hoidosta.

Paraikaa on valmisteilla myös metsäpoliittinen selonteko. Sen aikataulu on sellainen, että tämän syksyn aikana sitä kirjoitellaan ja siitä käydään myös keskustelua muun muassa metsäneuvoston puitteissa ja todennäköisesti ensi vuoden puolella, ehkä helmi—maaliskuussa, saatte käsiteltäväksenne tänne metsäpoliittisen selonteon.

Yksi lakiasia on vielä kesken, eli myös laki Metsähallituksesta on työn alla. Sitä on pitkään tehty, se on hyvässä vauhdissa, mutta en pysty tässä vaiheessa vielä sanomaan, koska te saatte sen tänne eduskuntaan käsiteltäväksenne. Mutta sen jälkeen, voi sanoa, lähes kaikki metsään liittyvä lainsäädäntö on uudistettu vastaamaan tämän päivän tarpeita ja näkemyksiä.

Herra puhemies! Lopuksi sitten vielä vähän noista muista asioista. Yksi merkittävä hanke menee myös ensi vuonna eteenpäin. Se on uuden luonnonvarakeskuksen perustaminen. Se on keskus, johon yhdistetään kolme erillistä tutkimuslaitosta: Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus, Metsäntutkimuslaitos ja Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos. Se kertoo siitä, että maa- ja metsätalousministeriössä uskotaan luonnonvara-alaan, ja on tärkeää, että näitä tutkimusvaroja kootaan yhteen, jotta saataisiin entistä parempaa ja entistä merkityksellisempää tutkimustoimintaa myös luonnonvara-alalle. Se on iso hanke, ja eduskuntakin pääsee siihen kyllä sitten hyvin tutustumaan aikanaan, kun ensi vuonna tästä uudesta tutkimuskeskuksesta laki tänne tulee.

Janne Sankelo /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Oli tosiaan mukava havaita juuri äsken, että kotimainen Reetta-ruis kasvaa oikein komeasti myös tuossa Eduskuntatalon edessä. On tärkeää, että kotimainen teollisuus näkee suomalaisen raaka-aineen tärkeyden.

Viljakasveista haluaisin ottaa yhden asian esille. EU-komissio päätti mehiläisille vaarallisten torjunta-aineiden käyttökiellosta määräaikaisesti. Näitä aineita käytetään muun muassa rypsin peittauksessa. Tämä vuosihan saadaan hoidettua entisin menetelmin — on hoidettu jo — ja kieltoa tarkistetaan sitten parin vuoden kuluttua. Laskelmien mukaan kielto aiheuttaa Euroopan tasolla jopa 4,5 miljardin euron kustannukset. Kysymykseni kuuluukin: mikä on ministerin arvio ensi vuoden rypsinviljelyalasta Suomessa?

Katja Taimela /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Valtio lisää lisäbudjetilla Kemera-rahoja yksityismetsien metsänhoito- ja perusparannustöihin. Ensi vuoden budjetissa metsäsektorin tukirahoitusta suunnataan metsänhoito- ja perusparannustöiden sekä pienpuun energiatuen edistämiseen. Millä tavalla te, ministeri Koskinen, näette tukirahoituksen riittävyyden? Pystytäänkö tällä tasolla takaamaan metsänhoito riittävällä volyymilla vai joudutaanko Kemeraan puuttumaan taas ensi vuonnakin lisäbudjettien kautta?

Toinen kysymykseni liittyy maatalousyrittäjien työterveyshuoltoon. Sosiaali- ja terveysministeri Risikon nimittämä työryhmä on jättänyt raporttinsa liittyen tuottajien työterveyshuollon kokonaisuuteen ja kattavuuteen. Miten te, ministeri Koskinen, koette ja näette, ovatko toimenpiteistä jotkut sellaisia, jotka voitaisiin ottaa käyttöön nopeastikin, vaikkapa jo ensi vuonna?

Pirkko Mattila /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministerille ensin toive ja pyyntö asiasta, joka nousi maa- ja metsätalousvaliokunnassa esille jälleen kerran, elikkä 4H-toimintaan tarkoitetuista varoista. Toivoisin, että järjestö, joka tekee erittäin merkittävää nuorisotyötä ja työllistää nuoria — minulla on aivan omakohtaisia kokemuksia tästä — muistettaisiin budjetissa.

Toinen kysymys liittyy sitten — minkä ministeri otti esille — luonnonvarakeskuksen alueellisiin toimipisteisiin. Niihin toivon myös ajattelua siltä osin, että nämä toimipisteet ja keskuksen toiminta ovat varsinkin siellä, missä nämä luonnonvarat ovat. Nyt kun puhutaan paljon tästä pohjoisesta ulottuvuudesta, meidän täytyy muistaa myöskin se, että meillä edelleenkin metsissämme on paljon niitä rästihakkuita ja ilmeisesti lisää vain tulee. Eli mikä on teidän kantanne näitten alueellisten toimipisteitten sijoittamiseen?

Jari Leppä /kesk(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Kotimainen maatalous, metsätalous on oleellisessa osassa meidän talouttamme ja hyvinvointiamme. Se on myös oleellisessa osassa meidän vaihtotasettamme ja kauppatasettamme. Oman maan tuotetta, jalostusta, työtä, investointeja, tutkimus- ja kehitystoimintaa edistämällä me pystymme voimakkaasti vaikuttamaan kaikkiin näihin edellä mainittuihin. Kysymys on siitä, onko tuotanto alkutuotannon osalta kannattavaa vaiko ei. Kun tässä on eilen kyselytunnilla ollut esillä se, että oli vertailu vaikkapa sianlihan osalta Saksan ja Suomen välillä, tilanne on kuitenkin niin, että Saksa tukee montaa muuta kautta sianlihan tuotantoa, jolloin se pystyy sillä hinnalla kilpailemaan meidän samoilla markkinoillamme. Samaan aikaan hallitus on nyt vetämässä pois juuri niitä tukia, juuri niitä -muotoja, kannattavuuden kohentamiseksi, mitä Saksa on ottanut käyttöön energiaveron osalta ja niin edelleen. Tämä hallitus toimii ihan päinvastoin. Millä te, ministeri Koskinen, nyt ihan aidosti aiotte tätä kannattavuutta kohentaa niin, että se talouden kasvu on mahdollista maaseudun tuotteiden kautta?

Jari Myllykoski /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Valtion omistusohjauksesta vastaava ministeri Hautala on tuonut esille, että viinaa voisi tehdä joku muukin kuin valtion yritys. Mitenkä teidän ministeriössänne on otettu vastaan se uhkakuva, että yksityinen omistaja tulisi Altian omistajaksi sitä kautta? Erittäin monet kymmenet maakunnan viljelijät, sopimusviljelijät, jäisivät siihen epävarmuuteen, ja samalla vaarantuisi kotimaisen valkuaisen tuotanto, joka on vain 20 prosenttia kaikesta. Samaan aikaan me haluamme, että me olemme gmo-vapaa valkuaisentuottajamaa ja meidän olisi julistauduttava gmo-vapaaksi alueeksi. Minkälainen ristiriita tässä on nyt, onko se ministeriöiden välillä, ja mikä on teidän vastuualueministeriönne näkemys siitä, tulisiko päinvastoin lisätä viljelyä meidän 500 000 hehtaarillemme, jotka olisivat viljelykelpoisia, että meillä kotimainen valkuaisen tuotanto olisi vahvempaa?

Satu Haapanen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Maanviljelijät kuuluvat maamme pienituloisimpaan väestönosaan. Millä tavalla ensi vuoden talousarvio vastaa tähän haasteeseen? Paitsi että maanviljelijöiden tuotteet on alihinnoiteltu, myöskin heidän arjessa jaksamistaan rasittavat byrokratia, vastuu eläimistä, vastuu työstä sekä riippuvuudet tukiin, säähän ja monenlaisiin seikkoihin. Lisäksi heidän sosiaaliturvansa ei kaikilta osin ole tavallisen palkansaajan sosiaaliturvan tasolla. Esimerkiksi lomien pitäminen on melko vähäistä. Millä tavalla budjetti tukee maanviljelijöiden tulotason nousemista ja heidän arjessa jaksamistaan?

Pirkko Ruohonen-Lerner /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Suomalaisella ruualla on ollut hyvä ja puhdas maine maailmalla. Viime aikoina Suomen aiemmin tiukkaan geenimanipulointilinjaan on tullut löysennyspaineita. Elintarviketurvallisuusvirasto aikoo kieltää geenimanipuloinnista vapaan ruuan merkinnän siipikarjalihassa EU-asetuksen vuoksi.

Ilman geenimuuntelua tuotettu ruoka voi tarjota uusia mahdollisuuksia suomalaisten elintarvikkeiden viennille. Esimerkiksi Yhdysvalloissa kaikesta myydystä ruuasta 80 prosenttia sisältää geenimuunneltuja ainesosia. Geenimanipuloinnista vapaiden elintarvikkeiden myynti kasvaa Yhdysvalloissa noin 30 prosenttia vuodessa. Suomalaista ruokaa Yhdysvalloissa myyvien yritysten mukaan Suomen valttina laatutietoisten kuluttajien keskuudessa on juuri ruokamme aitous ja puhtaus. Nähdäänkö ministeriössä riittävästi suomalaisen geenimanipuloinnista vapaan ruuan mahdollisuuksia, ja suojataanko suomalaistuotantoa tulevaisuudessa geenimuuntelulta niin, että ruuan vientimahdollisuudet toteutuvat?

Sirkka-Liisa Anttila /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Todella, niin kuin ministeri täällä totesi, Eduskuntatalon edessä tänään on kasvanut syyskylvettyä ruista. Tämä ruis on esimerkki siitä, että kuluttajat todella haluavat sitä kotimaista ruista, kun he ostavat ruisleipää, ja teollisuus on tähän vastannut. Nyt meidän päätöksentekijöiden, poliitikkojen, pitää huolehtia siitä, että kun cap-uudistus pistetään täytäntöön, niin sitten rukiillekin löytyy tuotantoon sidottu tuki. Niin kuin ministeri hyvin tietää, se on mahdollista, jos vain on poliittista tahtoa se tehdä.

Mutta varsinaisesti itse kannan suurta huolta siitä, että meillä ei ole sitä kotimaista ruokaa jatkossa, jos elinkeinon kannattavuutta ei saada nousemaan. Se elinkeinon heikko kannattavuus tekee sen, että luovutaan esimerkiksi sikataloudesta, se on hyvä esimerkki. Eli nyt kysymys kuuluu: miten, ministeri, selitätte sen, että kansallista tukea leikataan 12,2 miljoonaa euroa ensi vuonna? Se leikkaa suoraan maatalouden tuottajien tuloja, koska 62 prosenttia tuloista tulee tukien kautta.

Heikki Autto /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Tällä vaalikaudella on ollut ilo seurata maatalousministerin työtä, kun EU-neuvotteluista ei ole tultu torjuntavoittojen kanssa vaan todellisten voittojen kanssa, joilla Suomen maataloustuotantoa on pystytty turvaamaan myös tuleville vuosille. (Sirkka-Liisa Anttila: Ei täällä ole torjuntavoittojen kanssa tultu viime kaudellakaan!) Tämä on erinomaisen tärkeää, koska suomalaiset arvostavat kotimaista ruokaa.

Eilen kyselytunnilla oli myös hieno kuulla ministeriltä, että tätä ruuan alkuperämerkintöihin liittyvää asiaa viedään EU-tasolla eteenpäin, jotta suomalaisille kuluttajille tulee mahdollisuus valita suomalainen tuote, ja tätä kautta sitten varmasti myös suomalaisen tuotannon kannattavuutta saadaan parannettua — joten tällä puolella ministeri tekee hyvää työtä.

Mutta kysyn ministeriltä toisesta yksityiskohdasta: kun petoeläinten aiheuttamien vahinkojen korvaamiseen varataan vain 4,3 miljoonaa euroa ja tiedetään, että jo 2012 vastaavat vahingot olivat kuitenkin yli 7 miljoonaa euroa (Puhemies koputtaa), niin mitä mieltä ministeri on tällaisesta alibudjetoinnista?

Ilkka Kantola /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Eilisellä kyselytunnilla ministeri kantoi syvää huolta siitä, miten suomalaisen kalan osuus Suomessa ostettavasta kalasta on varsin pieni — taisi olla jotain 7 prosentin luokkaa. Ministeri arvioi, että aika suuri merkitys olisi sillä, että ostajat olisivat valmiita maksamaan vähän enemmän kotimaisesta kalasta, eli se prosenttiluku voisi kasvaa. Nyt kun katsoo tätä budjettikirjaa, niin näyttää vähän epäselvältä, miten hallitus aikoo edistää kalataloutta. Täällä todetaan ihan komeasti, että "elinkeinokalatalous on kilpailukykyistä", että tällainen on hallituksen tavoitteena, mutta sitten kuitenkin näissä budjettinumeroissa siellä on toistakymmentä miljoonaa vähennystä kalatalouden tukeen nimenomaan elinkeinopuolelle. Olenko lukenut tätä jotenkin väärin, vai mistä on kyse 88 prosentin suuruisessa vähennyksessä?

Pekka Haavisto /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Jatkan kala-asiasta. Monet suomalaiset ovat huolissaan uhanalaisten kalakantojen kohtalosta ja myöskin vaelluskalakantojen elvyttämisestä, siitä, saadaanko kalateitä, kalaportaita aikaan, ja nyt Kotkassa pientä parannusta on tulossa. Mutta olisin kysynyt: miten ministeri näkee koko tämän kalastusmatkailusektorin ja sen tulevaisuuden? Jos katsomme itään tai länteen, niin sekä muissa Pohjoismaissa että Venäjällä on löydetty kalastusmatkailu ja siitä saatavat turismitulot ja kaikki se monipuolisuus, mitä se voi tuoda. Tämähän voisi Lappiinkin tuoda uuden turistikauden, tuonne Länsi-Lappiin Muonion-Tornionjoen alueelle ja monelle muulle alueelle, jos tähän suhtauduttaisiin vakavammin ja nähtäisiin kalastusmatkailun mahdollisuudet. Mitä uutta tämä budjetti tältä kannalta tuo, ja miten uhanalaiset kalat pärjäävät ensi vuonna tämän budjetin avulla?

Simo Rundgren /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tuosta edustaja Haaviston puheenvuorosta on sopiva jatkaa. Valiokuntahan on katsonut, että tähän täytyisi saada pitkäjänteisyyttä, ja tästä syystä on pantu liikkeelle lohistrategian laatiminen, josta ministeri ja ministeriö tietysti kantavat vastuun. Tarkoituksena on purkaa näitä ristiriitoja, saada pitkäjänteistä kehittämismahdollisuutta sekä kalastukseen merelle että varsinkin tähän kalastusmatkailuun, josta edustaja Haavisto tuossa edellä puhui. Nyt tietysti on erittäin tärkeää, että tämä strategia menee oikeaan suuntaan, ja kun valiokunta on edellyttänyt, että tällainen laaditaan, se on samalla linjannut, millä periaatteella tämä strategia tulee laatia. Nyt kysyn ministeriltä: onko ministeri seurannut strategiatyötä, ja onko ministeri tietoinen siitä, mihin suuntaan se on linjaamassa tätä, ja — ennen muuta — onko ministeri valmis sitoutumaan siihen linjaukseen, jonka valiokunta on tämän asian osalta tehnyt?

Jari Myllykoski /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Tärkeää kuulla todellakin edustaja Rundgrenin kysymykseen vastaus, mutta haluan myös tiedustella sitä, onko tässä linjauksessa nyt oltu kuitenkin turvaamassa myös kalastajien, ammattikalastajien, omia mahdollisuuksia harjoittaa elinkeinoaan eli onko ministeriön linjauksen takana ennemminkin hallitusohjelma kuitenkin kuin vain yksittäisesti valiokunta, joka ansiokasta työtä on tehnyt. Painotetaanko nimenomaan linjauksissa sitä, niin kuin hallitusohjelmassa lukee, että ammattikalastajien elinkeinomahdollisuudet pitää ottaa huomioon?

Lauri Heikkilä /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Hallitus on alentanut ja heikentänyt luopumistukijärjestelmiä. Varmaan paine tulee osittain EU:sta, mutta samaan aikaan on myöskin pieniltä ja keskisuurilta tiloilta vaadittu korkeampaa tuottoa, että saisivat investointitukia. Tietysti luopumistuen lopettaminen viittaa siihen, että maanviljelijöitten täytyy eläkeikää nostaa myöskin, mutta se heikentää tilojen mahdollisuuksia järjestää eläköityminen ja muut systeemit. Myöskin jatkuminen vaikeutuu, koska tukirajoja on nostettu ja tuottavuus on samalla heikentynyt maailmanmarkkinoiden ja muitten kannalta. Miten nyt aiotaan turvata, että myöskin 20 vuoden päästä kyliltä löytyy enemmän kuin yksi viljelijä, että voi löytyä jatkajia ja turvataan se Suomen ruuantuotanto ja ruokahuolto pitemmällä tähtäimellä, niin ettei näivetytä tässä EU:n puristuksessa?

Maa- ja metsätalousministeri Jari Koskinen

Arvoisa herra puhemies! Yritän 5 minuutissa vastata niin moneen kysymykseen kuin ehdin, ja sittenhän tämä keskustelu jatkuu suuren valiokunnan kokouksen jälkeen. Menen järjestyksessä:

Edustaja Sankelo kysyi neonikotinoideista. Vielä ei ole lopullista vastausta. Olemme kartoittaneet, kuinka paljon viljelijöillä on varastossa vanhoja siemeniä ja paljonko on myös kauppaliikkeissä, ja sitten myös odottelemme, koska saamme viimeisintä tutkimustietoa Suomesta, kun tähän mennessä on ollut aika selvää, että Suomessa ei ole havaittu näitä ongelmia neonikotinoideista, mitä on ollut Euroopassa tai jossain muualla. Mutta tietysti haluamme siihen vähän lisäselvyyttä, että voimme sitten katsoa, mitä näille vanhoille siemenvarastoille voidaan tehdä. Joka tapauksessa tämän syksyn aikana pitäisi joku vastaus saada, että viljelijät pystyisivät tekemään suunnitelmiaan ensi vuoden osalta. Toivottavasti kuitenkin rypsiviljely jatkuu vähintään samalla tasolla tai toivottavasti vielä vähän lisääntyykin.

Edustaja Taimela kysyi Kemera-rahoista. Mi-nä luulen, että näitten lisäysten jälkeen arvio on se, että ehkä suunnilleen päästään siihen tahtiin, että kaikki rahat tulee käytettyä muttei jäisi hirveästi maksurästejä. Mutta kysymys on tietysti siitä, kuinka aktiivisia metsänomistajat nyt sitten loppuvuonna ovat ja kuinka paljon erilaisia toimenpiteitä tehdään. Toivottavasti tehdään, koska ehkä se on parempi vaihtoehto, että tehdään paljon töitä metsissä ja työllistetään ja hoidetaan metsiä ja sitten mietitään, mistä sitten taas kerätään rahaa siihen, jos rahat loppuvat kesken.

Tähän maatalouden työterveyshuollon raporttiin en ole tutustunut, en ole sitä vielä nähnytkään. Täytyy hankkia se ja katsoa sitten, mitä siellä on sentyyppistä, mitä voitaisiin tehdä.

Edustaja Mattila kysyi 4H-rahoista. Budjetti on täällä eduskunnassa. 4H on tärkeä asia, siellä tehdään hyvää työtä. Minulla ei ole mitään sitä vastaan, jos eduskunta haluaa vaikka siirtää puoli miljoonaa euroa 4H:lle maatalouden kansallisesta tuesta tai Kemera-rahoista tai ihan mistä tahansa, mutta lisää rahaahan ei ole odotettavissa. Kysymys on nyt siitä, mikä on sitten tärkeätä ja mikä on vähemmän tärkeätä, millä tavalla priorisoidaan.

Luonnonvarakeskuksen perustamista valmistellaan. Siis se, mitä on päätetty, on se, että keskuspaikka tulee olemaan Helsingissä Viikissä, missä tulee olemaan noin 20 ihmistä töissä, kun muuten tässä uudessa keskuksessa tulee olemaan noin 2 000 ihmistä töissä. Tutkimus totta kai tehdään siellä alueilla, painottuen varmaan sillä tavalla, että metsäpuolella on tuolla Itä-Suomessa erittäin paljon osaamista, kun taas maatalous- ja elintarvikepuolella on sitten ehkä Etelä- ja Länsi-Suomessa ja pohjoisemmassa on vähän enemmän osaamista liittyen riista- ja kalatalouteen. Mutta 38 toimipistettä on tällä hetkellä, ja on aivan selvää, että jos halutaan lisää tehoa tästä tutkimuksesta, niin myös toimipaikkaverkostoa joudutaan tarkastelemaan. Niitä päätöksiä syntyy sitten aikanaan.

Edustaja Leppä oli ihan oikeassa. Vaihtotase ja kauppatase ovat tärkeitä asioita, ja toivottavasti suomalaiset ostavat enemmän kotimaista ruokaa, koska se heti suoraan vaikuttaa tähän vaihtotaseeseen. Kannattavuus parhaiten paranee sen hinnan kautta. Se on ainoa lääke siinä mielessä. Nyt viimeisimmät ennusteet, jos oikein muistan, mitä on tullut MTT:ltä ja myös VTT:ltä, kyllä kertoisivat, että pikkuisen kannattavuus olisi kääntynyt vähän parempaan suuntaan mutta ei vielä tarpeeksi. Sanotaan nyt, että parhailla tiloilla päästään lähelle ykkösen kannattavuuskerrointa, joka olisi kuitenkin tavallaan se tavoite, mutta keskiarvo on kuitenkin liian alhaalla. Parhaat tilat ovat kuitenkin vähän paremmassa asemassa kuin toiset, mutta toivottavasti hinnan kehitys on mahdollisimman hyvä.

Edustaja Myllykoski kantoi huolta Altiasta. On vähän semmoinen näkemys, että jos Altia pärjää markkinoilla tuotteillaan, niin se pärjää riippumatta siitä, mikä sen omistuspohja on. Eli jos siellä on sentyyppisiä tuotteita, jotka menevät kaupaksi, niin silloin se voi olla kotimaisissa käsissä tai sillä on joku muu omistaja. Tämä on tärkeää alueellisesti, koska siellä on paljon sopimusviljelijöitä, ja vähennetään kuljetuskustannuksia ja niin edelleen, kun kerran alueelta löytyy tehdas, joka käyttää tuotettuja raaka-aineita. Toivottavasti se jatkuu siellä, mutta uskon, että omistuspohja ei ole kuitenkaan se ratkaiseva vaan se, että se yritys on muuten hyvässä kunnossa ja pystyy tekemään hyviä tuotteita. Se liittyy myös osittain vähän tähän valkuaisomavaraisuuteenkin, mihinkä viitattiin.

Edustaja Haapasella oli kysymys siitä, millä tavalla ensi vuonna näkyvät nämä erilaiset asiat. No, ensi vuosi suunnilleen jatkuu sen kaltaisena kuin tämä vuosi, koska näitä uusia muutoksia ei ole juurikaan tulossa, koska maatalouspolitiikka kaikkine elementteineen jatkuu ensi vuonna samantyyppisenä kuin tänä vuonna, eli ei siinä mielessä muutoksia. 2015 on sitten uuden ajan aika, jolloin muuttuvat tukijärjestelmät jollakin tavalla, ja sitten jälleen kerran arvioidaan, millä tavalla niitä tukia suunnataan ja mitä muuta tehdään, jotta päästäisiin parempaan tilanteeseen.

Edustaja Ruohonen-Lerner puhui gmo-asioista — hän on jo poistunut tästä salista. No, siitä jo eilen puhuttiin kyselytunnilla, niin että se varmaan riittää siitä asiasta.

Edustaja Sirkka-Liisa Anttila kysyi rukiin tuista. Kysymys on siitä, että sitten kun tuottajajärjestöjen kanssa neuvotellaan niin tuotantoon sidottujen tukien käytöstä kuin kansallisesta tuestakin, pitää arvioida, mikä on se painopiste, mihinkä päin niitä suunnataan.

Kansallisen tuen leikkaus 12,2 miljoonaa on tämmöinen budjettitekninen juttu. Todellisuudessa se leikkaus on 1,2 miljoonaa, koska kuluvan vuoden tukiratkaisussa kuitattiin aikanaan maitopaketin yhteydessä siitä kriisistä johtuen maksettuja maksuja 11 miljoonaa euroa pois, elikkä ensi vuonna kansallista tukea maksetaan suunnilleen sama määrä kuin tänä vuonna johtuen tämmöisestä teknisestä asiasta.

Puhemies, 5 minuuttia meni, ja vastataan loppuihin sitten myöhemmin.

Yritetään. — Herra puhemies! Jatketaan sitten petoeläimistä. Edustaja Autto kysyi niistä. Olen samaa mieltä, että on alibudjetointia, ellei mitään olennaista muutosta tapahdu, että 4,3 miljoonaa euroa ei tule riittämään kyllä ensi vuonna, ellei nyt sitten satu semmoinen tilanne, että todellakin vahingot vähenisivät kovasti.

Edustaja Kantola kysyi hyvän kysymyksen liittyen kalatalouden edistämiseen. Se on myös vähän tämmöinen budjettitekninen juttu, koska ei ole vielä lopullisia päätöksiä EU:ssa meri- ja kalatalouden ohjausrahastosta, josta Suomi tulee aikanaan saamaan rahaa. Arviolta me saamme sieltä ehkä sen noin kymmenisen miljoonaa euroa, mutta sitä ei ole vielä laitettu tuonne budjettiin sisälle, koska meillä ei ole tarkkaa tietoa sen suuruudesta. Mutta budjettiriihessä oli puhetta, että sitten kun aikanaan saamme luvun sinne, se joko lisätään sitten jonkun lisätalousarvion yhteydessä, tai jos saamme tiedon jo tämän syksyn aikana, kun tämä budjetti on täällä käsittelyssä, niin sitten se raha sinne lisätään, jolloin tämäntyyppistä leikkausta ei ole kuin mihin te viittasitte. Sitten näillä rahoilla tehdään erilaisia toimenpiteitä, millä yritetään edistää kalataloutta.

Edustaja Haavisto kysyi näistä uhanalaisista kaloista. Erilaisia toimenpiteitä on tehty ja tehdään lisää. Olemme samaa mieltä, että kalastusmatkailu on erittäin hyvä asia ja tärkeä asia. Kaikki matkailu on erittäin hyvä asia, liittyy se sitten luontoon tai johonkin muuhun.

Siitä pääsee sitten suoraan aasinsiltana edustaja Rundgrenin ja osittain edustaja Myllykosken kysymyksiin lohistrategiasta. Meidän mielestämme olennaista on se, että jos me haluamme edistää kotimaisen kalan käyttöä, niin silloin meillä pitää olla ammattikalastajia. Jos me haluamme, että meillä on lisää vapaa-ajankalastajia ja matkailukalastajia, niin niitäkin pitää olla, ja nämä eri intressit pitää vain yhteensovittaa. Se on se tärkein tavoite, mikä tässä lohistrategiassakin on, liittyen nyt yhteen kalalajiin. Eli erilaisten intressitahojen pitää pystyä löytämään keskenään semmoinen sovinto, että sitä kalaa riittää kaikille. Minun käsittääkseni sitä kyllä riittää kaikille. Kysymys on vain siitä, onko tarpeeksi hyvää tahtoa ja valmiutta sopia asioista. Nyt sitä yritetään ihan vakavissaan. Valtiosihteeri Artjoki vetää tätä työtä, ja se on hyvään suuntaan menossa, mutta en osaa sanoa ihan vielä, koska se valmistuu. Toivottavasti se saadaan mahdollisimman pian. Mutta tahtotila on kyllä hyvä, ja toivon, että tämänkin foorumin kautta nämä intressitahot tosiaankin ymmärtävät sen, että pitää tulla vähän vastaan kaikkien, että saataisiin semmoinen hyvä kokonaisuus.

Edustaja Heikkilälle vielä lopuksi: Luopumistukijärjestelmän jatko on auki nyt niistä komission kanssa käytävistä neuvotteluista. Voi olla, että se loppuukin, ei vielä osaa sanoa. Jotta maaseudulla olisi muitakin kuin suuria yksittäisiä tiloja, niin se vaatii sitä, että siellä on monimuotoista yrittäjyyttä eli siellä on pienempiäkin tiloja, jotka maatalouden ohella harjoittavat metsätaloutta ja ehkä hoitavat liitännäiselinkeinoja. Ainoastaan se on sillä tavalla tae siitä, että monipuolisuus maaseudulla jatkuu.

Antti Rantakangas /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ensi vuoden talousarvio ei sisällä pääomittamista Makeraan, Maatilatalouden kehittämisrahastoon. Tämä Maatilatalouden kehittämisrahasto on äärettömän tärkeä investointien rahoittaja, ja vaikka tälle vaalikaudelle siellä rahastossa pääomaa riittääkin, pitäisin erittäin tärkeänä, että ministeri ja hallitus tekisi selkeät linjaukset, miten tulevat investoinnit rahoitetaan jatkossa, vuoden 2015 jälkeen. Ei voi olla niin, että ne rahoituslähteet jäävät sitten vain hallitusneuvotteluihin, ja uskon, että ministeri on tästä samaa mieltä.

Toinen huomio liittyy byrokratiaan. Toivon mukaan tällä uudella maatalousohjelmakaudella pystytään byrokratia puristamaan niin pieneksi kuin mahdollista. Tiedetään, että EU-puolelta tulee paineita, mutta täällä suomalaisessa säädösviidakossa pitäisi käyttää kyllä karsintaa nyt, koska kyllä tämä viljelijöitten palaute on aika tiukkaa, että liian paljon meillä on myöskin kansallista byrokratiaa maatalouspolitiikkaan liit- tyen.

Arto Satonen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällä on jo useissa puheenvuoroissa myöskin opposition taholta viitattu kannattavuuden merkitykseen suomalaiselle maataloudelle ja kotimaiselle elintarviketuotannolle. Näin ilman muuta on, mutta mistä se kannattavuus sitten kumpuaa? Pitkälti tuotteen hinnasta, toki myöskin tukijärjestelmistä. Tämän hallituksen aikana on nyt ensimmäisen kerran todella tartuttu myös siihen, mikä tuoteketjusta jäävä hinta tuottajalle on. Siihen kysymykseen on todella paneuduttu niin hallituksessa kuin maa- ja metsätalousvaliokunnassakin.

Ministeri ansaitsee kiitoksen siitä, mitä Euroopan unionin kanssa käydyissä neuvotteluissa on tähän asti saavutettu, olkoonkin, että tämä 141-ratkaisu on vielä kesken.

Kysyisin kuitenkin näistä vesihuoltohankkeista. Olisi hyvin tärkeätä, että maaseudun vesihuoltohankkeet saisivat jatkossa myös valtion rahoitusta. Ymmärrän tämän muutoksen, mikä tulvasuojeluun liittyy, mutta näiden uusien vesihuoltohankkeiden rahoittamisesta kysyisin: mitä edellytyksiä niihin on ja mahdollisuuksia?

Tytti Tuppurainen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Muutama huomio.

Metsäalalla tapahtuu nyt paljon: on laki metsänhoitoyhdistyksistä tulossa eduskuntaan, metsälaki on jo valiokunnan käsittelyssä, ja tekeillä on myös metsäselonteko. Tästä haluaisin kuulla ministeriltä tarkemman suunnitelman ja aikataulun, milloin saamme kauan odottamamme metsäselonteon. Me tarvitsemme metsäalalle uutta ajattelua. Perinteisen metsäteollisuuden rinnalle on kehitettävä uusia metsiin perustuvia elinkeinoja. Bioenergiasta löytyy mahdollisuuksia, monesta muustakin. Kysyisinkin ministeriltä: miten puutuoteteollisuutta ja hallitusohjelmassakin mainittua puurakentamisen edistämisohjelmaa viedään tulevana vuonna eteenpäin?

Toinen kysymykseni koskee koordinaatiota kolmen M:n ja TEMin kesken. Meillä on hallitusohjelmassa keskeinen tavoite nuorisotakuusta, ja nuorten osallisuuteen liittyen kysyisin: miten näette 4H-toimintaan kohdentuvien 600 000 euron leikkausten edistävän nuorisotakuuta?

Timo V. Korhonen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Elintarvikeala on, voi sanoa, Suomen keskeisin tuontia korvaava kotimarkkinasektori, eli koko kansantaloudenkin näkökulmasta sillä, kuinka maatalous kaiken kaikkiaan pärjää, on erittäin suuri merkitys. Tuotantosuunnasta riippuen alan kannattavuus on kuitenkin heikentynyt viime vuosina tai ei ainakaan ole merkittävästi parantunut, kuten ministerikin tuossa jo aiemmin totesi. Alaa vaivaavat myös rahoituksen ongelmat, ja luvalla sanoen ympäristöhallinto suorastaan kiusaa viljelijöitä monella tavalla. Kaikesta tästä on seurannut se, että maatalouden investointeja ja sukupolvenvaihdoksia tehdään aivan liian vähän, viljelijöitten joukko supistuu. Jatkossa kasvava tuotanto ei näillä eväillä pysty kompensoimaan tuottajien määrän laskua. Ministeri, olisiko niin, että tämä nykypolitiikkamme vaatii selkeän muutoksen maataloustuotantomme turvaamiseksi tulevaisuudessa?

Pirkko Mattila /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Haluan kiinnittää samaan asiaan huomiota, minkä edustaja Rantakangas nosti täällä esille.

Minulla on kädessäni Valtiontalouden tarkastusviraston vuosikertomus toiminnastaan, ja täällä on kappale 8, EU:n mahdollisuuksien kansallinen hyödyntäminen, jossa todetaan, että "maatalouden tukihallinnon monimutkaisuus ja monimutkaisuudesta aiheutuva hallinnollinen taakka on tunnistettu ongelmaksi Suomessa ja Euroopan unionissa pitkän aikaa". Samoin todetaan, että "hallinnon rakenteet ovat ajalta ennen EU-jäsenyyttä". Onko nyt näköpiirissä hallinnon virtaviivaistamista, keventämistä, niin että tämä hyvä hallinto todella tukee maatalouden tuottavuutta eikä aseta missään hidasteita?

Johanna Karimäki /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustaja Haavisto aloitti täällä tärkeän keskustelun uhanalaisista kalakannoista, ja kaipaisin vielä lisää tietoja.

Esimerkiksi meritaimenen tilanne Suomenlahdella on hälyttävä, laji on luokiteltu äärimmäisen uhanalaiseksi. Lisätalousarviossahan on yksi hyvä hanke, Kymijoella toteutuu kalatie, ja kysyisin: Miten on muun kalatiestrategian toteutumisen laita? Ja toisaalta, onko pohdittu sitä, että jos vanhojen vesivoimalaitosten luvat muutettaisiin määräaikaisiksi, niin uusissa luvissa voitaisiin edellyttää kalateiden toteuttamista?

Toinen seikka on kalastuslaki, jonka uudistuksessa on syytä huomioida kalakantojen uhanalaisuus, esimerkiksi kalastusrajoitukset luonnonvaraisen meritaimenen kalastamiseen ja siihen liittyen myös istutuskalojen erottaminen luonnonvaraisista muun muassa rasvaevämerkinnöillä ja niin edelleen. Kertoisitteko, missä vaiheessa uuden kalastuslain toteutus tällä hetkellä on?

Harri Jaskari /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kysymykseni ministerille kohdistuu puurakentamiseen. Jo edellisellä eduskuntakaudella tehtiin aika paljon töitä, jotta helpotettaisiin puurakentamisen säännöstöjä Suomessa. Tuntuu, että se tuntuu olevan vaikeinta lähinnä Euroopassa. Olisin kysynyt ministeriltä: mikä on tällä hetkellä tilanne?

Toinen liittyy myöskin julkisiin hankintoihin. Tietyllä tavalla Suomessa voisi tukea puurakentamista, myöskin puukerrostaloja, julkisissa hankinnoissa, julkisessa rakentamisessa. Emme me oikein saa vientiä puurakentamiseen, mikäli meillä ei ole näyttää, että meillä on myöskin hyvää laatua puurakentamisen osalta täällä Suomessa.

Katri Komi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Hallitus leikkaa nyt muun muassa kansallisia tukia, ja myös maaseudun elinkeinojen kehittämiseen tarkoitettu valtionapu tippuu merkittävästi, jopa miljoonilla euroilla. Minun mielestäni ei nyt oikeastaan riitä, että jähmetytään puolustusasemiin maataloustuotannossa, vaan pitäisi saada myös hallinnon toimesta kehittämistoimenpiteitä ja tukea niille organisaatioille, jotka tätä kehittämistä, innovointia tekevät, yhteistyöverkostoja ja niin edespäin.

Toinen asia, mitä täällä jo harmiteltiin, on tuo 4H-toiminnalta leikattava 600 000 euroa. 4H-toiminnan painopisteillä — työelämävalmiuksien kehittämisellä, työllistämisellä, nuorten yritystoiminnalla ja kaikenlaisella aktivoinnilla — on erityinen kysyntä nyt, kun nuorisotyöttömyys on kasvussa. 4H-järjestöt ovat työnantajia jopa tuhansille nuorille. Itselläkin on aikanaan ollut 4H-yritys, ja tiedän, että monella muullakin, tämän päivän nuorella on 4H-yritys ja sitä kautta toimintaan on päästy mukaan. Toivoisinkin ministerin kommenttia siitä, miten näin toimitaan, kun nuorisotakuusta niin paljon puhutaan.

Suna Kymäläinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustaja Karimäen tavoin itsekin nostaisin kysymyksen tästä kalojen uhanalaisuudesta.

Suomessahan on noin 70 erilaista kalalajia, joista vuonna 2010 uhanalaisuusselvityksessä 12 luokiteltiin uhanalaisuuden piiriin, merikaloja toki, mutta myös järvikaloja, ankeriaan tai järvitaimenen mainitakseni. Uhanalaisuuteen ovat vaikuttaneet monet meidän ihmisten toimet, jokien patoamiset muun muassa, ja nämä mainitut kalatiet ovatkin toivottuja tulevassakin. Mutta lähinnä olisin kysynyt: Kuinka säilytetään kalojen moninaisuus ja se mahdollisuus, että suomalaisilla on runsas kalatarjonta myös tulevaisuudessa? Millaisia toimia ministeriössä on uhanalaisten kalojen säilyttämiseksi?

Jari  Leppä  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Tuossa aiemmassa keskusteluosiossa sanoitte, ministeri, että maataloudella ja maaseutuasioissa jatketaan tämän vuoden tasolla. Näin ei kuitenkaan ole, koska kyllä se budjetti vain siltä näyttää, että täällä on miinuksia, ei plussia. Sen lisäksi, kun oli jo keskustelussa vaikkapa energiaveron palautuksista luopuminen ja muista, jotka kasvattavat maatalouden harjoittajien kustannuksia, samoin energiaverojen kasvattaminen ja kohentaminen, teiltä jäi vastaamatta siihen, että kun esimerkiksi Saksa ottaa käyttöön nimenomaan näitä muita keinoja, joilla sitten viljelijöiden tulotaso ja kannattavuus saadaan turvattua, niin miksi ihmeessä meidän hallituksemme vie tätä asiaa juuri päinvastaiseen suuntaan ja sillä tavoin heikentää kannattavuuden edellytyksiä.

Sitten, puhemies, toinen asia. Sanoitte, että on selvä alibudjetointi petokorvauksissa. Eihän se nyt näin voi olla, että tietoisesti alibudjetoidaan. Eikö se kuitenkin pidä asettaa sille tasolle, mikä se arvio lähtökohtaisesti on, eikä jo nyt alibudjetoida ja myös tunnistaa se?

Anni Sinnemäki /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Suomi on sitoutunut siihen, että luonnon monimuotoisuuden hupeneminen maassamme saataisiin pysähtymään vuoteen 2020 mennessä, eli meillä on tuohon tavoitteeseen vain seitsemän vuotta aikaa. Maa- ja metsätalousministeriön hallinnonalalla on valtavan iso vastuu tuosta tavoitteesta, luonnon monimuotoisuuden säilymisestä.

Edustajat Karimäki ja Kymäläinen ovat täällä jo kysyneet hyviä kysymyksiä siitä, mitä nyt aiotaan tehdä uhanalaisten suomalaisten kalalajien puolesta. Näiden kysymysten lisäksi olisi hyvä kuulla, millä tavalla ensi vuonna maa- ja metsätalousministeriö aikoo toimia sen eteen, että metsäluonnon monimuotoisuus olisi turvattu, koska metsäluontohan on yksi niistä luontotyypeistä, joissa valitettavasti meillä uhanalaisia lajeja on runsaasti.

Kari Tolvanen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olen vankkumaton puhtaan suomalaisen ruuan kannattaja. Vaikka kotikaupunkini Espoo nyt ei ehkä Suomen suurin vilja-aitta missään tapauksessa taida ollakaan, niin kyllä sielläkin merkittäviä tekoja tehdään lähiruuan tuottamiseksi. Nimittäin kuluttajat ovat muodostaneet tämmöisiä pieniä viljelypalstoja, joita he rakkaudella hoitavat ja joilla tuottavat merkityksellisesti lähiruokaa. Se on loistava asia, ja se on osoitus siitä, että myös kaupungeissa voidaan tehdä merkittäviä tekoja ja tuottaa puhdasta suomalaista ruokaa. Kysynkin arvoisalta ministeriltä: miten hallitus voisi tukea tämmöistä osuustoimintatyyppistä toimintaa, ja minkälaisia edistäviä toimia te voisitte tällaisen eteen tehdä?

Maa- ja metsätalousministeri Jari Koskinen

Arvoisa herra puhemies! 3 minuuttia on haastava aika, mutta mennään järjestyksessä niin pitkälle kuin ehditään.

Edustaja Rantakangas kysyi Makerasta. Niin kuin totesitte, Makerassa on rahaa tällä hetkellä ihan riittävästi. Nykytahdilla ensi vuoden investoinnit ja varmaan seuraavankin vuoden investoinnit pystytään rahoittamaan, ja sitten joskus tulee se hetki eteen, jolloin tavallaan pitäisi tehdä päätös, kun investointeja halutaan tukea, niin kuin hallitusohjelmaan on kirjattukin: joko Makeraa pääomitetaan tai budjettiin siirretään lisää rahaa investointeja varten. Eli joka tapauksessa rahaa tarvitaan lisää sitten aikanaan. Onko se vuosi 2015 vai 2016, se riippuu siitä, mikä investointitahti on.

Liittyen vähän investointeihin, mistä edustaja Korhonenkin täällä sanoi, kun on katsonut maatalouden rakentamisen volyymiä, niin investointitahti on mennyt viimeisen kymmenen vuoden aikana alaspäin. Syitä on varmaan useita, mutta osa liittyy tietysti kannattavuuteen: ei ole tarpeeksi hyvä kannattavuus ollut, niin että investoinnit olisivat lähteneet liikkeelle.

Osa varmaan liittyy siihen, ettei ole ollut tiedossa, mikä on EU:n yhteinen maatalouspolitiikka ja maatalouspolitiikan viitekehys tulevina vuosina, eli on ollut vähän epävarmuutta siitä. Nyt se on tiedossa, ja edellisellä kertaa, kun tämä vastaava tavallaan uusi maatalouspolitiikan aikakausi alkoi, se näkyi sitten heti alkuvuosina, niin että tuli investoinneissa tietynlainen piikki, ja toivon, että niin käy nytkin. Kun tiedetään, missä olosuhteissa maataloutta pääsääntöisesti harjoitetaan, niin se tuo tiettyä uskoa tulevaisuuteen ja antaa sitten pohjaa tehdä laskelmia investointien kannattavuudesta.

Kolmas seikka on se, ihan oikein, että meillä on liian paljon byrokratiaa. Esimerkiksi ympäristöluvat kestävät aluehallintoviranomaisissa aivan liian kauan — menee vuosi, tai joissain tapauksissa käy vähän pahemminkin — ja se on selvä, että sitten ei tule investointeja, kun lupa-asiat eivät ole kunnossa. Kävin yhdessä ely-keskuksessa alkuvuonna, ja siellä oli jouduttu tekemään noin kymmenkunta kielteistä investointipäätöstä vain sen takia, että ympäristölupa puuttui — muuten rahoitettavia hankkeita ja hyviä hankkeita, mutta ympäristölupa puuttui — ja siinä meni virkamiehillä sitten aikaa hukkaan, kun piti tehdä kielteinen päätös, kun olisi voinut tehdä myönteisen päätöksen ja pyörät olisivat lähteneet pyörimään. Tästä asiasta on kyllä puhuttu ympäristöministeriöön päin, ja toivottavasti siellä nyt tapahtuu sitten joskus pieniä liikkeitä, korjaavia liikkeitä, tässä asiassa.

Edustaja Satonen kysyi vesihuoltohankkeista. Muistaakseni yhtään uutta hanketta ei ole lähdössä liikkeelle, mutta henkilökohtainen kantani on, että valtio ei voi vetäytyä vastuusta. On kuitenkin vähän aikaa sitten hyväksytty yhteistyössä ympäristöministeriön kanssa ohjelma, viemäröintiohjelma, missä katsotaan, mihinkä suuntaan pitäisi viemäreitä ja vesihuoltoa rakentaa, mutta valitettavasti rahaa siihen ei ole tarpeeksi. Mutta tämä on asia, mikä liittyy aikanaan olleeseen erääseen kuuluisaan lakihankkeeseen, ja uskon, että eduskunta tätäkin seuraa erittäin vahvasti.

Edustaja Tuppurainen kysyi metsäpoliittisen selonteon aikataulusta. Niin kuin totesin, se on valmistelussa, ja luulen, että se on täällä eduskunnan käsittelyssä alkuvuonna. Onko sitten helmikuu tai maaliskuu, sen aika näyttää.

Sitten vielä lopuksi — tuo kello käy — 4H:sta. Niin kuin aiemmin totesin täällä, se, mitä siellä nyt on vähennetty rahaa, on suunnilleen se, mitä eduskunta viime vuonna budjettikäsittelyssä lisäsi. (Ben Zyskowicz: Sittenhän se menee päittäin!) Ja niin kuin sanoin, minulla ei ole mitään sitä vastaan, jos eduskunta edelleen katsoo, että on tärkeää lisätä 4H-työlle rahoja, kyllä se käy niin, mutta se pitää sitten löytää sieltä budjetin sisäisenä siirtona, koska kun tiedämme tämän velkaantumiskehityksen, mikä valtiolla on, niin ei sitä lisärahaa ole missään otettavissa. Mutta jos haluatte ottaa maatalouden kansallisesta tuesta ja siirtää 4H:lle, se käy minulle; jos haluatte ottaa kestävän metsätalouden rahoituslain mukaisesta kohteesta, niin sekin käy minulle, ei siinä mitään. Jos halutaan asioita priorisoida, niin nyt pallo on eduskunnalla.

Ylimääräinen minuutti. — Joo, sitten puurakentamisesta kysyi useampikin. Meillä on siinä hyvä yhteistyö työ- ja elinkeinoministeriön kanssa, ja heillä on vastuu tässä puurakentamisen vetämisessä. Olen kuullut, että eri puolilla Suomea on kyllä hankkeita menossa, on kaavoitettu alueita puurakentamista varten, ja puukerrostaloja toivottavasti nouseekin. Voi sanoa, että siitä on pitkään puhuttu mutta nyt näyttää siltä, että nyt on jonkin verran tapahtumassakin. Mutta toivottavasti saadaan lisää referenssikohteita, ja se on tietysti myös vähän haaste kunnallisille päättäjillekin, jotka kaupungeissa tai kunnissa toimivat — tai mikseipä valtiollakin — että jos siellä on tiettyä julkista rakentamista, niin sitten haetaan vaikka semmoisia ratkaisuja, että tehdään puusta sopivia kohteita, jotka sitten kelpaavat malliksi muuallekin. Tietysti ehkä noin yleisesti ottaen pitäisi olla suunnilleen samalla viivalla se, minkä tyyppistä rakentamista halutaan, mutta voi olla hyvä, että sitten kunnat priorisoivat vaikkapa tiettyjä puuhankkeita tai puusta tehtyjä rakennushankkeita, koska niitä varmasti tarvitaan.

Arto Pirttilahti /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Hallitusohjelmassa lukee, että hallitus toimii kilpailukykyisen, kustannustehokkaan ja ympäristöystävällisen maatalouden, erityisesti perheviljelmien, tuotantoedellytysten turvaamiseksi. Kyllähän tämä hallitusohjelma monessa kohtaa paljon lupaa, mutta aina rahat ovat vähissä, ja jaan huolen edustaja Lepän ja Rantakankaan kanssa siitä esimerkiksi sikatalouden osalta. Se, että käytettäisiin esimerkiksi energiatukia: hallitus rakastaa tällä hetkellä kivihiiltä, ja ehkä tätä haketukea ja bioenergiatukea on vähempi.

Lisäksi maaseudun kannalta on tärkeää, että infrastruktuuri, tie-, tietoverkko, on toimiva. Toimiva maaseudun vesihuolto on elinkeinoelämän ja maataloustuotannon kehittymisen avainasioita, on hallitusohjelmassa. Kuten äsken kuultiin, infrastruktuurin osalta on mainittu tiestökeskustelu, ei ole tiehen rahaa. Nyt ei ole vesihuoltoon rahaa.

Sitten, herra ministeri, tämä tietoverkko: Nyt te olette poistaneet sen 5 miljoonaa sieltä Manner-Suomen rahoituksesta, millä on ollut ainoa järkevä tapa rakentaa näitä laajakaistakuituverkkoja. Ymmärrän sen, että Manner-Suomen ohjelma avautuu vasta vuonna 15. Mutta millä tavalla me voisimme näitä jätettyjä hakemuksia — Pirkanmaallakin niitä on kahdeksan kappaletta — edesauttaa, että tietoverkot edistyisivät? Ja huomioikaa vielä Kivikon raportti, jossa on hyvää ainesta byrokratian keventämiseksi.

Janne Sankelo /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Suomalaiset maatilat ovat olleet rakennemuutoksen alla oikeastaan hallituksen koostumuksesta riippumatta jo vuosikymmeniä. Tilakoko kasvaa, ja tuotanto tehostuu. Unioniin liittyessä meillä oli maatiloja yli 100 000, nyt noin 60 000. Jäljellä olevat maatilat ovat todellisia kovan luokan suomalaisia yrityksiä.

Arvoisa puhemies! Tilushankkeilla edistetään näitten olemassa olevien maatilojen rakennetta ja rakenteen paranemista. Kysymys on siis peltolohkojen yhdistämisestä ja kaikin puolin tämän toiminnan tehostamisesta. Varat ovat olleet usein aika riittämättömiä, ja usein näitä hankkeita on myös jäänyt kesken ja on edelleenkin. Kysyisinkin ministeriltä: millä näkymin näitä tilushankkeita seuraavan vuoden aikana edistetään?

Maria Tolppanen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Haluaisin kysyä arvoisalta ministeriltä: mikä on Merenkurkun osa-aikakalastajien, jotka ovat siis osa-aikayrittäjiä tavallaan, tilanne tulevana vuonna? Nythän on tilanne se, että he joutuvat maksamaan sekä välineistään että sitten polttoaineestaan huomattavasti kovemman hinnan kuin sellaiset ammattikalastajat, jotka on luokiteltu kokoaikaisiksi kalastajiksi.

Sen lisäksi haluaisin kysyä: onko tulossa minkäänlaisia muutoksia tähän lohenkalastusoikeuteen, siis niihin määräaikoihin? Tällä hetkellä vaikuttaa siltä, että lohi karkaa Merenkurkun kalastajien käsistä.

Lars Erik Gästgivars /r(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puheenjohtaja! Täällä eduskunnassa kysytään kalalajien säilyttämisestä meidän vesistössä. Myöskin minua tämä asia kiinnostaa erittäin paljon. Sen takia kysyn ministeriltä: miten saadaan hyljekantaa supistettua oikein kunnolla ja miten me saamme merimetsot pois meidän luonnosta, johon tämä laji ei yleensä kuulu laisinkaan?

Esko Kiviranta /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Metsänhoitoyhdistyslain muutosesitys on nyt saatu eduskuntaan, ja se on hyvä asia. Alan toimijat arvioivat yksimielisesti, että tuon esityksen kanssa voidaan niin sanotusti elää.

Mutta yksi asia askarruttaa jo tällä hetkellä metsänhoitoyhdistyskenttää ja metsänomistajakenttää, nimittäin se, että valtioneuvoston yleisistunnossa eilen hallituksen esitykseen, lain yleisperusteluihin, putkahti yllättävästi uusi kohta, jonka mukaan hallitus arvioi erityislain, siis metsänhoitoyhdistyslain, säilyttämisen tarvetta viiden vuoden siirtymävaiheen jälkeen. Metsänhoitoyhdistyslain säilyminen erillislakina on tärkeää, eikä näiden asioiden siirtäminen yhdistyslakiin tule kysymykseen. Kysyisin teiltä, arvoisa ministeri: pidättekö tätä tämmöisenä rutiinikohtana täällä, vai pitääkö metsänomistajakentän ja metsänhoitoyhdistyskentän pelätä, (Puhemies koputtaa) että jälleen viiden vuoden päästä joudutaan muutoksiin?

Lauri Heikkilä /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Nyt on syksy ja peuran- ja hirvenmetsästysaika. Tuossa pari vuotta sitten tein lakiesityksen, että peuranmetsästyksessä voitaisiin tämmöisten suurempien maanomistajien, joilla on useammassa lohkossa suhteellisen paljon maita, jotka ylittävät hirvenmetsästykseen ja peuranmetsästykseen vaadittavan alueen mutta eivät ole yhtenäisiä lohkoja, semmoisille alueille myöntää myöskin peuranmetsästykseen lupia, joita nämä maanomistajat voisivat hakea, jos ei heitä paikallisiin metsästysseuroihin hyväksytä. Kysyisin: onko siinä tapahtunut mitään edistystä tai tulossa jotain lakiesitystä ministeriöstä?

Toinen päivänpolttava kysymys tuntuu olevan tämä ulkomaisten marjanpoimijoiden asema täällä Suomessa. Onko ministeriössä suunnitteilla, että vastaisuutta varten ulkomaille välitetään informaatiota Suomen marjatilanteesta, että eivät turhaan tule poimijat, köyhät poimijat, omilla kustannuksillaan Suomeen semmoisina vuosina, kun ei marjoja ole?

Seppo Kääriäinen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Perspektiivikysymys ministerille: Ruoka, energia ja vesi ovat iso ratas maailmassa muuttaen maailman kulun suuntaa melko varmasti — puhdas ruoka, sen riittävyys, turvallisuus, uusiutuva energia laajasti ymmärrettynä, puhdas vesi ja vesiosaaminen. Luulisi, että tämä kolmikko antaa Suomen kaltaiselle maalle erinomaisia mahdollisuuksia ei vain hoitaa omia asioitaan vaan myös osallistua maailman suurten ongelmien ratkaisemiseen ja hyötyä siitä erittäinkin merkittävällä tavalla kansallisesti. Tässä herää pelko, ettei vain kurki kuole ennen kuin suo sulaa. Herra ministeri, te olette kauas katsova mies. Miten tämä perspektiivi, jonka äsken tässä koetin maalata lyhyesti, näkyy ensi vuoden budjetissa teidän hallinnonalanne osalta?

Heikki Autto /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Eduskunnan päätöksellä Metsähallituksen tuloutusta nostettiin tälle kuluvalle vuodelle 120 miljoonaan euroon. Tätä liiketoimintaa harjoitetaan metsähallituslaissa säädettyjen yhteiskunnallisten velvoitteiden, luonnon monimuotoisuuden, virkistyskäytön, porotalouden, saamelaiskulttuurin ja työllisyyden edistämisen asettamissa puitteissa. Miten ministeri näkee, onko tämä Metsähallituksen tuloutustavoite tässä nykyisessä 120 miljoonan euron tasossa kestävällä tasolla? Ja miten ministeri näkee uuden metsähallituslain valmistelun osalta sen, kuinka hyvin tulevan lain puitteissa nämä nykyisen lain asettamat tavoitteet Metsähallituksen työlle pystytään täyttämään?

Antti Rantakangas /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Maa- ja metsätalousministeriö esitti näissä budjettineuvotteluissa noin 5 miljoonan edestä kahdeksaa vesihuoltohanketta lisätalousarvioon, mutta valtiovarainministeriö ei näitä hyväksynyt. Tämä on sikäli valitettavaa, että nyt kävi niin, että tämä kolmen M:n sektori sai kyllä vähemmän rahaa kuin mitä olisi oikeutettua ollut. Kun kysyin valtiovarainministeriön edustajalta, onko tässä työllistämisvaikutusten arviointia tehty, niin vastaus oli, että valtioneuvoston sisällä ratkaistiin, siellä tehtiin se arvio. Tämä vain tiedoksi. Edustaja Satonen otti esille aivan oikean asian.

Edustaja Sankelo puhui tilusjärjestelyjen puolesta. Olen itsekin sitä mieltä, että tämä tilusjärjestelyjen voimavarojen minimiin ajo on huono päätös, koska erityisesti niillä alueilla, joilla on viljelijöitten laaja yksimielisyys tämän järjestelyn aikaansaamisesta, myöskin kustannuksia alennetaan ja saadaan tehokkuutta aikaan. Näistä säästäminen on kyllä lyhytaikaista ja valitettavaa, ja tätä nyt tässä on käynyt tämän nykyisen hallituksen aikana.

Teuvo Hakkarainen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kysyisin ministeriltä: mitenkä me tulevaisuudessa hoidamme puuhuollon sahoille ja tehtaille, kun tällä hetkellä tuolla pohjoisessa — Kainuussa ja siellä kävin — 16 prosenttia pinta-alasta on suojeltu? Ne puut kasvavat paljon enempi, kun sitä puuta käytetään. Se puu, mitä sahoille viedään, pienenee koko ajan, ja vanhat puut lahotetaan ja syötetään siellä niin kuin koppiaiselle, suoraan sanottuna. Sitten tämän pienemmän puun sahaaminen on semmoista, että ne investoinnit ovat siihen hirmuisen kalliita, ja sitten se tavara, mitä sieltä tulee, tarvitsee aina jatkojalostuksen, muuten se ei kestä minkäänlaista lujuuslajittelua. Esimerkiksi tuolla Keski-Euroopassa tehdään niin, että kaikki vanhat puut kerätään suojelualueilta pois ja tuodaan sahoille ja käytetään, ja ne ovat hyvin siistejä ja hyviä, ne alueet.

Anni Sinnemäki /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Näihin lupaprosesseihin, ympäristölupiin ja investointeihin. Haluaisin vain todeta sen asian, että tätä asiaa on ympäristövaliokunnassa käyty läpi hyvin huolellisesti silloin, kun eduskunnan käsittelyssä oli tämä selonteko aluehallintouudistuksesta. Valitettavasti siinä kuulemisessa tuli ilmi sekin, että nimenomaan maataloustuotannon ja ehkä erityisesti turkistarhauksen osalta lupahakemukset ovat usein hyvin puutteellisia. Eli silloin on tietenkin hitaampi ja vaikeampi käsitellä niitä lupia, jos hakemukset eivät ole kunnossa. Siinä varmasti sitten myös erilaiset neuvontaorganisaatiot voisivat tehdä oman osansa, jotta hakemukset olisivat mahdollisimman hyvälaatuisia, ja tietenkin jos valtioneuvosto kokonaisuudessaan pystyisi huolehtimaan siitä, että aluehallinnossa olisi riittävät resurssit käsitellä asioita, niin sekin varmasti auttaisi.

Jukka Kopra /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minun mielestäni hallitus ja ministeri ovat tehneet hyvää työtä laatiessaan tämmöisen tasapainoisen ja järkevän talousarvioesityksen.

Haluaisin tiedustella noista suomalaisen ruuan vientiponnisteluista ministeriltä. Kun tuolla kaakkoisessa Suomessa asustan ja katson siellä sitä turistimäärää, joka kukkuraisia kärryjä ostaa suomalaista ruokaa ja vie sitä Venäjälle syötäväksi, niin tulee selväksi, että suomalainen ruoka on kovassa kurssissa Venäjällä ja ulkomailla. Toisaalta taas sitten, kun kuuntelee sitä tuottajien ahdinkoa ja sitä, kuinka manataan, että ei oikein kannata mikään, tässä tuntuu olevan selvä ristiriita. Minusta tässä kyllä olisi oiva liiketoiminnallinen mahdollisuus saada suomalaisen ruuan vienti vetämään entistä paremmin Venäjälle. Uskon, että sitä sinne meneekin, mutta voisiko vielä enemmän viedä suomalaista terveellistä, puhdasta ruokaa ulkomaille, ja kuinka hallitus voisi tätä edistää?

Jari Leppä /kesk(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Toivon, että saamme vastauksen siihen, miksi tietoisesti on alibudjetoitu näitä petokorvausmäärärahoja ja — toinen asia — miksi näitä lisäkustannuksia on sälytetty maataloudelle jo ennestään heikon kannattavuuden tilassa.

Ymmärrämme sen, että te, ministeri Koskinen, olette erittäin hankalassa välikädessä. Toiset hallinnonalat puskevat kaiken aikaa lisää byrokratiaa, viranomaiset seurustelevat keskenään, ja yrittäjät, viljelijät, jäävät ihan nopen osaan tässä keskustelussa. Tämä ei muuten ole oikein. Tämä ei ole kansalaisyhteiskunnan, tämä ei ole elinkeinojen edistämistä. Tämmöisestä pitää päästä eroon, elikkä koordinaatiota eri hallinnonalojen välille. Ei ole mitään laitaa siinä, että normaali navettarakennus, kotieläinrakennus, viipyy kaksi vuotta ympäristöhallinnon arvioitavana. Ei siinä ole mitään laitaa, se on aivan kohdaltaan pois oleva asia. Resursseja meillä varmasti näihin on riittävästi. Nyt on kysymys prosesseista. Nämä prosessit ovat niin monimutkaisia, tarpeettoman monimutkaisia, ja niitä pitää meidän yhdessä päästä parantamaan. Tämä ei ole poliittinen kysymys, vaan tämä on tahtoasia, jossa vähän kaikki olemme syyllisiä. Mutta näitä solmuja pitää meidän yhdessä pystyä aukomaan.

Katri Komi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ministeri tietää, että olen yrittänyt edistää näitä maatalous- ja maaseutuyrittäjien voimavarakartoituksia usean vuoden ajan täällä eduskunnassa. Maatalous- ja maaseutuyrittäminenhän on muuttunut vuosien varrella yhä enemmän tämmöistä pitkäjänteistä taloudellista ja strategista suunnittelua vaativaksi hommaksi. Yritysten laajentamiseen ja suuriin investointeihin liittyy paljon riskejä, joita pitäisi kyetä analysoimaan ennalta, ja myös niitä henkisiä riskejä pitäisi pystyä ennalta ehkäisemään. Se olisi kaikkien, sekä yrittäjien että heidän perheenjäsentensä ja kansantalouden, kannalta järkevää. Kysyisinkin ministeriltä: mikä teidän mielestänne on tällä hetkellä viljelijöiden henkinen tila?

Toinen asia sitten yhteismetsistä. Mitenkä näette, että Suomessa on nyt viimeisen vuoden aikana yhteismetsien osalta kehitytty, päästy eteenpäin, onko päästy eteenpäin riittävästi, ja mitä sille voisi tehdä?

Vielä kiinteistötoimitusten tukemiseen. Minkälaisia taloudellisia selvityksiä näistä on ministeriön osalta tehty, niistä positiivisista tuloksista, kustannussäästöistä, mitä sieltä on saatu?

Pirkko Mattila /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustaja Gästgivars otti esiin hyljeongelman. Hylje kyllä todellakin suojelee lohikantoja, nimittäin joutumasta ihmisen suuhun, tällä hetkellä, koska meillä on hyljekiintiö. Hyljettä saa pyytää tietyn määrän, mutta nämä kiintiöt eivät täyty vuosittain, joten hyljekanta ei pääse pienenemään ainakaan tätä kautta.

Mutta sitten kysymys — edustaja Kopra otti esille tärkeän kysymyksen elintarvikeviennistä — kuuluu: mitä tällä hetkellä kuuluu pohjoisessa Sallan rajanylityspaikalle ja sitä kautta mahdolliselle elintarvikeviennille? Se on ollut vastatuulessa useita vuosia.

Sitten vielä näihin hallinnon rakenteisiin. Haluan vielä siteerata tämän Valtiontalouden tarkastusviraston vuosikertomusta ja juuri sitä, mikä on viljelijöille aivan todellinen ongelma monessa — edustaja Leppä sivusi tätä asiaa. Suora lainaus täältä: "Suomen maatalouspolitiikan tavoitteissa tukihallinnon tehokkuus on jäänyt toissijaiseksi tavoitteeksi." Onko meillä joitain lupaprosesseja mahdollista keventää hyvinkin pian?

Timo V. Korhonen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tiedän erittäin hyvin sen, että ympäristöhallinto pyrkii lupaprosessien hitaudessaan vetäytymään muun muassa sen tiedon tai väitteen taakse, että hakemusasiakirjat ovat usein puutteellisia. Kyllä todellinen syy näitten lupaprosessien hitauteen on siellä itse hallinnon sisällä, ei suinkaan näitten hakijoitten lupapapereissa. Kyllä ympäristöhallinnon pitää tässä mennä vakavasti peilin eteen miettimään, missä ne ongelmat ovat.

Mutta ministerille kysymys: Tämän päivän viljelijät ovat entistä koulutetumpia, monella tavalla ehkä entistä ammattitaitoisempia kuin aiemmin. Toimintaympäristö kuitenkin on muuttunut aika tavalla, ja nämä huippuyrittäjätkin tarvitsevat neuvontaa. Nyt tuon budjettikirjan mukaan neuvonnasta leikataan reilu 6 miljoonaa euroa ensi vuonna tähän vuoteen verrattuna. Millä tavalla ministeri arvioi nyt tätä neuvonnan kokonaisuutta? Pystyykö neuvonta vastaamaan siihen tarpeeseen, jos vuosi vuodelta neuvonnan määrärahoja leikataan aika mittavalla tavalla?

Maria Tolppanen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Haluaisin kysyä arvoisalta ministeriltä poronhoidosta. Mikä on nyt sitten suhtautuminen siihen, kun tällä hetkellähän poronhoitoalueet ja luonnonsuojelualueet ovat päällekkäin? Luonnonsuojelualueilta ei saa tuulenkaatoja ottaa pois, mikä tarkoittaa sitä, että poroilta uhkaa loppua ruoka, siellä on naavaa, ja sen lisäksi porot eivät pysty laiduntamaan semmoisessa maaperässä, sellaisessa metsässä, missä tuulenkaadot makaavat maassa.

Sen lisäksi haluaisin kysyä petopolitiikasta. Porotaloudessa petopolitiikka on varteenotettava ongelma. Siellä eivät varsinaisesti poromiehet saa mennä omin toimin vähentämään esimerkiksi ilveksiä, vaikka ne ovat ehdoton uhka porotalouden hoitamiselle ja vievät muutenkin tuosta kapoisesta leivästä ison siivun. Missä vaiheessa saadaan petopolitiikka ja porotalous sillä tavalla tasapainoon, että poroja pystytään laiduntamaan siellä, missä niiden luonnolliset laidunmaat ovat?

Heikki Autto /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Viime vuosina kovaa vauhtia kasvaneet petovahingot ovat suuri uhka porotaloudelle ja harmillinen asia tietysti myös valtiontalouden näkökulmasta. On todella ikävä tilanne, että paras kotimainen villiliha syötetään pedoille eikä sitä saada siinä määrin ihmisravinnoksi kuin mikä olisi tarkoituksenmukaista.

Mutta kannan erityisesti huolta poroelinkeinon jatkuvuudesta, koska tämä alibudjetointi, jota petokorvausten osalta harjoitetaan, luo jatkuvasti sellaisen epävarmuuden tilan, maksetaanko korvauksia, koska nykyisen lain mukaanhan näin ei ole välttämätöntä tehdä vaan valtioneuvosto voi siinä käyttää harkintaa. Haluan tietysti kiittää ministeriä siitä, että ministeri on sinnikkäästi jokaiseen lisäbudjettiin aina täysimääräisesti tuonut petokorvaukset, niin että poro-miehet ovat korvaukset petojen aiheuttamista vahingoista saaneet, mutta toivoisin, että tätä alibudjetointimenettelyä voitaisiin muuttaa siihen suuntaan, että tarvittavaa määrärahaa olisi aina riittävästi varattu jo vuoden budjettiin.

Arto Pirttilahti /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kiitoksia ministerille kyllä tästä metsäpaketista, siitä että tämä metsälainsäädäntö on saatu hyvään malliin, myös ministeriölle siitä kaikkinensa.

Teillä on hallitusohjelmaan myös kirjattu tämä metsästrategian tekeminen. Millä aikataululla metsästrategia tullaan julkaisemaan, tai miten tämä asia kehittyy?

Lisäksi vielä: Metsään kun mennään, niin siellä on monennäköisiä elukoita. Meillä päin on tällä hetkellä — hyvä, kun tuo pantaseuranta nyt on tarkennettu nettiinkin — aamuyhdeksän aikaan Virtain kaupunkikeskuksesta parin kilometrin päässä kahdentoista suden lauma menossa ja voidaan seurata sitä. Samalta alueelta ammuttiin 300-kiloinen karhu viime viikolla, ja sinne jäi vielä neljä karhua, pötki ringistä ulos. Eli olo on vähän niin kuin eläintarhassa, mutta me olemme siellä häkin sisäpuolella. Mihinkä ja koska nämä häirikköluvat, mitä keväällä tuli, tulevat? Tulevatko ne taas, kun lumet tulevat maahan, ovatko ne edelleen käytettävissä?

Maa- ja metsätalousministeri Jari Koskinen

Arvoisa herra puhemies! Tässä on varmaan käyty suunnilleen koko ministeriön toimiala läpi näissä kysymyksissä, (Seppo Kääriäinen: Vähän ylikin!) ja koetan tiiviisti vastata joihinkin kysymyksiin. Mutta sanotaan nyt, että metsänhoitoyhdistyslakiin liittyviin kysymyksiin en vastaa nyt. Se on täällä lähetekeskustelussa, ei ensi mutta sitten seuraavalla viikolla, niin että silloin palataan siihen.

Sitten liittyen tähän byrokratiaan ja lupa-asioihin olen kyllä samaa mieltä, että prosesseissa on vikaa ja monessa muussakin paikassa on korjattavaa, ja se on yksi osa, missä toivon, että hallitus saa tässä rakennepoliittisen paketin yhteydessä asioita vähän järjestykseen, koska me tarvitsemme kyllä nopeampia päätöksiä, emme pelkästään maatalouden vaan monen muunkin elinkeinon osalta. Tietysti, kun tutustuin yhteen normaaliin navetan ympäristölupaan, jonka yksi ihminen minulle lähetti sähköpostina, se tuntui vähän hassulta, että tavallisen navetan — yksi robotti, 75 lehmää — ympäristölupapäätöksessä oli 28 sivua. Hallituksen rakennepoliittisessa paperissa yritetään saada 4,5 prosentin alijäämää suhteutettuna bkt:hen kuriin, ja siinä oli paljon vähemmän sivuja. Että kyllä vähän on korjaamisen varaa siinä asiassa. Mutta toivotaan nyt, että näitä asioita pistetään vähän parempaan kuntoon.

Kaloista sen verran lyhyesti, kun edustaja Karimäki ja muutkin kysyivät liittyen uhanalaisiin kalakantoihin, että erilaisia toimenpiteitä on tehty, alamittoja on säädelty ja kalastusrajoituksia aiotaan tehdä. Myös kalastuslakia pyritään saamaan tämän syksyn aikana eteenpäin, mutta sehän on tunnetusti kovin hankalaa. Työryhmä, joka valmisteli kalastuslain kokonaisuudistusta, istui muistaakseni kolme vuotta eikä saanut yksimielistä esitystä aikaan, niin että ei sen yksimielisen esityksen aikaansaaminen senkään jälkeen yhtään sen helpompaa ole. Mutta tätä nyt on kyllä kovasti työstetty, niin että toivottavasti se tänne joskus saadaan. Siihen liittyy vähän sama kuin näihin lohiin, mistä aikaisemmin puhuttiin, että pikkuisen pitäisi vähän ehkä olla sitä ymmärtämisen taitoa kaikilla osapuolilla ja pyrkimystä ja halua siihen yhteiseen kompromissiin.

Nyt yksi kalatiestrategiaan liittyvä järjestely siellä Kymellä saadaan liikkeelle, hyvä niin, mutta tietysti kysymyshän on rahasta. Kyllähän näitä voitaisiin tehdä enemmänkin, mutta sitä rahaa nyt ei valitettavasti vain ole, ja velkaa tulee paljon lisää.

Liittyen vähän tähän byrokratiaan, mistä edustaja Mattila täällä sanoi: Jos siinä katsoo sitä Valtiontalouden tarkastusviraston raporttia, niin vaikka todetaan, että meillä on tämmöinen useampiportainen hallinto, niin kaikesta huolimatta se toimii hyvin. Historia johtuu siitä, että kunnissa on aikanaan ollut maataloussihteerit, jotka ovat hoitaneet asioita, ja kun tultiin EU:hun, niin tuli vähän uudenlaisia tehtäviä. Tällä hetkellä meillä on maataloushallinnossa muistaakseni 63 yhteistoiminta-aluetta, jotka hoitavat näitä asioita. Sitten meillä on erikseen ely-keskus, jolla on tiettyjä tehtäviä. Sitten meillä on Maaseutuvirasto, jolla on omia tehtäviä. Sitten on tietysti ministeriö, joka ohjaa lainsäädäntöä ja tekee muuta. Pystyisikö tätä virtaviivaistamaan? En tiedä. Tietysti yksi vaihtoehtoinen malli on miettiä sitä, pitäisikö tiettyjä tehtäviä vaikka keskittää joihinkin ely-keskuksiin, vaikka nyt yksinkertaisimmat rakennuspäätökset tai investointipäätökset, tai jotain muuta tehdä, jolloin sitten osaaminen säilyisi ja niin edelleen. Se on asia, mitä kyllä varmaan kannattaa miettiä.

Edustaja Kääriäinen valtiomiesmäisellä tavalla puhui siitä, miten tärkeätä on vesi ja energia ja ruoka. Voi sanoa siitä, miten se näkyy ensi vuoden budjetissa, että se näkyy tietysti siinä, että ensi vuoden budjetissa valmistaudutaan luonnonvarakeskuksen perustamiseen 1.1.2015 alkaen. Se on tärkeä hanke ja pohjautuu nimenomaan tähän, millä tavalla tehdään näitä asioita tulevaisuudessa. Toinen asia, mikä siihen liittyy, on se, että hallituksen piirissä on tällä hetkellä menossa biotalousstrategian luominen, missä haetaan niitä linjauksia, mitä Suomessa tehdään tulevaisuutta ajatellen, koska uskotaan siihen, että biotalous on yksi mahdollinen uusi tukijalka Suomen kansantaloudelle.

Sitten jälleen kerran — sen jo aiemminkin sanoin — liittyen vähän noihin leikkausrahoihin, mitä oli: se, mikä siellä on kansallisessa budjetissa 12,2 miljoonaa leikkausta, tarkoittaa käytännössä 1,2:ta miljoonaa euroa, koska kun aikanaan oli maitokriisi, niin silloin maatalouden kansallista tukea nostettiin, jolloin maitosektorille maksettiin muistaakseni 22 miljoonaa euroa lisää rahaa, ja silloin sovittiin, että sitä aikanaan kuitataan tulevissa kansallisissa määrärahoissa, ja nyt se on kuitattu sitten kuluvan vuoden aikana ja vuonna 2012, jolloin se raha, mitä ensi vuonna jaetaan, on suunnilleen sama kuin mitä jaetaan tänä vuonna kansallista rahoitusta, niin että siinä ei tätä leikkausta kyllä ole.

Edustaja Autto otti esille Metsähallituksen. Hyvä niin, koska julkisuudessa on ollut vähän ristiriitaisia tietoja viime aikoina. Metsähallituslaki etenee, ja tavoitteena on tietysti, että samalla tavalla kuin nytkin Metsähallituksella tulee olemaan tämmöisiä yhteiskunnallisia velvoitteita ja huomioidaan luonnon monimuotoisuus myös Metsähallituksen metsätaloudessa. Nämä menevät sitten aikanaan tämmöiseen yhtiöön, niin kuin on ajateltu, että valtiolle jää edelleen omaisuus ja yhtiö sitten maksaa käyttöomaisuuskorvauksia valtiolle siitä, miten se toimittaa metsätaloutta, ja sillä tavalla, kun tämä yhtiö toimii kuitenkin markkinatilanteessa, tämä on läpinäkyvää ja se on samalla viivalla kuin muut toimijat. Mutta näitä yhteiskunnallisia velvoitteita ei aiota vähentää.

Metsähallituksen tuloutustavoite on talouspoliittisen ministerivaliokunnan linjausten mukainen, missä on ajateltu, että tavoitteena pitää olla noin 5 prosentin tuotto, ja jos Metsähallituksen tase on tällä hetkellä noin 2,5 miljardia euroa ja siitä 120 miljoonaa tuloutetaan, ollaan lähellä sitä 5:tä prosenttia. Ja kun tiedetään, että valtio velkaantuu koko ajan, niin ehkä voisi tehdä kysymyksen myös toisinkin päin: pitäisikö sen tuloutustavoitteen olla korkeammalla tasolla, että saataisiin lisää tähän valtion yhteiseen kassaan, eikä suinkaan matalammalla tasolla.

Puhemies! Tässä on nyt joitakin vastauksia kysymyksiin, ja varmaan, toivottavasti, tulee uusia tilaisuuksia käydä tätä keskustelua myöhemmin.

Heikki Autto /kok:

Arvoisa puhemies! Puhumme erittäin tärkeästä asiasta, mutta pyrin keskittymään pääkohtiin.

Vuoden 2014 talousarvioesitys on laadittu poikkeuksellisen vaikeana aikana. Maailmankaupan kasvun ennustetaan lähivuosina olevan selvästi hitaampaa kuin ennen vuoden 2008 finanssikriisin alkua. Suomen teollisuudelle ja sitä kautta koko kansantaloudelle tämä merkitsee edelleen rankkoja aikoja jo muutenkin merkittävien talouden rakennemuutosvaikeuksien lisäksi. Tässä tilanteessa ei mielestäni voikaan liikaa korostaa, että sinänsä positiivisesta palvelusektorin kasvusta huolimatta Suomen ja suomalaisten taloudellisen hyvinvoinnin kivijalka on edelleen vientiteollisuudessa. Vientiteollisuuden vetoa tarvitaan, jotta kotimainen kulutus pystyy pitämään myös kasvavan palvelusektorin leivässä kiinni. Samalla on syytä huomata, että osa palvelusektorista on, muun muassa matkailun voimakkaan kehittymisen ansiosta, muuttunut käytännössä osaksi vientiteollisuutta.

Arvoisa puhemies! On totta, että kilpailukyvyn vahvistaminen vaatii perinteisiltä teollisuudenaloiltamme aina vain parempia tuotteita. Innovatiiviselle toiminnalle ja parempien tuotteiden kehittämiselle onkin oltava suotuisa, kilpailukykyinen toimintaympäristö. Tämä vaatii vakavaa huomiota siihen, millaisia rasitteita valtiovalta määrää teollisuudelle ja muulle yritys-toiminnalle.

Työmarkkinaosapuolet ovat onneksi onnistuneet löytämään yhteisymmärryksen suomalaisen työn turvaamisen peruslähtökohdista. Hallitus, pääministeri Kataisen johdolla, on tähän myös hyvin kannustanut ja luvannut perusteltuja vastaantuloja, kun onnistuneelle maltilliselle tuloratkaisulle luvataan vastaantuloksi kilometrikorvausten ensi vuodelle suunniteltujen lisäkiristysten peruminen, väylämaksujen puolittaminen sekä tavaraliikenteen rataveron poistaminen vuosilta 2015—2017.

Kataisen hallitus on siis vahvasti sitoutunut saamaan Suomen talouden pyörät taas pyörimään. Kuitenkin samaan aikaan vaarana on, että lisäsääntely ja verotuksen kiristyminen muilla hallinnonaloilla vievät toisesta päästä sen liikkumavaran, joka maltillisella palkkaratkaisulla ja hallituksen tarjoamilla porkkanoilla on pystytty luomaan. Esimerkkeinä voidaan nostaa energiantuotantoon sekä -käyttöön ja eri liikennemuotoihin kohdistuvat verot ja kiristyvät normit. Erityisesti meillä pohjoisessa nähdään tärkeäksi, että merikuljetusten hintojen nostaminen uusilla päästörajoituksilla kompensoidaan, jotta miljoonien lisäkustannukset eivät johtaisi työpaikkojen menetyksiin. Globaalissa kilpailutilanteessa toimivalle yritykselle kotikutoisesti kyhättyjen kustannusten siirtäminen tuotteiden hintoihin ei ole mahdollista.

Arvoisa puhemies! En voi olla ihmettelemättä Suomen energiapolitiikan logiikkaa. Energiantuotantopotentiaaliltaan täysin kilpailukykyinen maa joutuu pumppaamaan vuosittain ulkomaille nettona lähes 10 miljardia euroa pelkästään energian ostamiseksi. Liikennepolttoaineiden osalta tämän vielä tiettyyn rajaan asti ymmärtäisi, kun kotimainen biopolttoaineiden tuotantokapasiteetti on vasta rakentumassa täyteen mittaansa. Sähkön- ja lämmöntuotannon osalta heikko energiaomavaraisuus on kuitenkin aivan käsittämätöntä. Uutta ydinvoimaa ei saa rakentaa, uutta vesivoimaa ei saa rakentaa, turpeen käyttöä rajoitetaan dramaattisesti. Kotimaisia taloudellisesti terveellä pohjalla olevia energianlähteitä ei saa hyödyntää, vaikka samalla velkaantuva valtio varautuu tukemaan tulevina vuosina vuositasolla pariin sataan miljoonaan kohoavalla summalla itsessään kannattamatonta ja tehotonta tuulivoiman tuotantoa. Tämän elinkeinoministeri Pekkarisen aikana omaksutun linjan jatkaminen ei tunnu kovin hyvältä valtion velkaantuessa muutenkin nopeasti.

Arvoisa puhemies! Vielä pieni toive valtiovarainvaliokunnalle talousarvioesityksen osalta. Edustuskulujen verovähennysoikeuden poistoa ei ole syytä toteuttaa. Sitä ei ole syytä toteuttaa, koska sen dynaamiset vaikutukset olisivat todennäköisesti varsin haitalliset työllisyyden ja laajemminkin matkailuelinkeinon kehittymisen kannalta. Vähennysoikeuden poisto olisi myös suhdannepoliittisesti erittäin huonosti ajoitettu toimenpide. Jos kerran jotain muutoksia on pakko tehdä, tulisi kuitenkin kotimaassa tapahtuvan edustustoiminnan poistokelpoisuus säilyttää, vaikka ulkomailla tapahtuvaa edustamista haluttaisiinkin karsia. Näin turvattaisiin ainakin matkailuelinkeinon kehittymisen kannalta kotimaiset yritysasiakkaat, joiden peruskysynnän varaan matkailuyritykset pystyvät rakentamaan myös kansainvälisiltä matkailijoilta tulevaa kasvua.

Arvoisa puhemies! Moni tärkeä asia jäi vielä sanomatta, mutta palataan niihin sitten vaikka myöhemmissä puheenvuoroissa.

Katri Komi /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Nyt ei ole tosiaankaan aika pitkittää päätöksentekoa ja piilotella hallitusohjelman tai vaalilupausten takana, on keinojen ja päätösten aika. Tarvitsemme sekä elvytystoimia että rakenteellisia uudistuksia. Järkevästi kohdennetuista elvytysrahoista palautuu iso osa takaisin valtion kassaan, kun verotulot kasvavat ja työttömyysmenot pienentyvät.

Keskustan yksi ehdotus on Valtion infra Oy:n perustaminen, joka vastaisi isoista liikennehankkeista. Olemme jo pitkän aikaa ehdottaneet kasvurahastoa, joka muodostettaisiin myymällä osittain valtion osakeomistuksia. Rahat käytettäisiin kasvuhakuisten yritysten rahoittamiseen synnyttämään lisää työpaikkoja. Tarvitsemme myös asteittaista eläkeiän nostoa ja maltillista tuloratkaisua.

Arvoisa puhemies! Kotiseudun puolesta budjetti tarjosi odotettuja ratkaisuja, pohjautuihan se kevään kehyspäätöksiin. Savonlinnan ja Varkauden kolmiolennolle tarjotaan miljoonaa euroa. Valtion maksuosuus rajattiin 50 prosenttiin liikenteen ostokustannuksista. Tälle vuodelle rahoituksen määrä oli 1,43 miljoonaa, josta 430 000 myönnettiin eduskunnan päätöksellä joulun alla. Vaikuttaminen lisärahoituksen saamiseksi on siis tänäkin vuonna tarpeellista. Lisäksi lentoliikenteen ensi vuonna alkava, nyt kilpailutettavana oleva uusi sopimuskausi näyttää entisen kolmen vuoden sijaan muuttuneen kaksivuotiseksi.

Liikenteen tiekohteissa jatkui hallituksen niukka linja. Viitostien Mikkelin kohdan korjaus pääsee kyllä alkuun ensi vuonna. Valitettavasti alkuperäinen kokonaisuus Juva—Mikkeli ja Savonlinnan ohitustiehankkeen kolmas vaihe odottavat yhä rahoitusta.

Muistan jo aiempina vuosina päivitelleeni hallituksen ankaria leikkauksia yksityistiemäärärahoihin. Ensi vuonna olisi pärjättävä 5 miljoonalla eurolla, mistä siitäkin taitaa 2 miljoonaa mennä losseihin. Vertailun vuoksi määrärahat olivat keskustan valtakaudella 23 miljoonaa euroa, mikä mahdollisti 1 000 tiekohteen parannustyöt. On turhauttavaa, että 350 000 kilometrin yksityistieverkosto päästetään rapautumaan. Sen kunnolla on aivan olennainen merkitys maa- ja metsätalouden, uusiutuvan energian, matkailun ja muun yritystoiminnan sekä haja-asutusalueilla asuvien ja vapaa-aikaansa viettävien ihmisten kannalta.

Maataloustuista leikataan, kuten todettiin, neuvontajärjestöiltä leikataan, Makeraa ei pääomiteta, ja 4H:n osalta on todettava, että ministeri sanoi hiukan väärin tuossa aiemmin: vain 100 000 euroa eduskunta lisäsi joulun alla sille rahaa. Ensi vuoden budjetissa siellä on 500 000 euron hallitusohjelmasäästö. Kunnian kukko ei laula myöskään maakuntien kehittämisrahoituksessa: se putoaa reilusti. Hallitus tuntuu haluavan näilläkin kaikilla toimenpiteillä uhrata kuntien yhteisen kehittämisen keskuskaupunkivetoiselle mallille. Melkein mainitsemattakin on selvää, että kuntapalvelujen rahoitusta leikataan myös ensi vuonna.

Arvoisa puhemies! Hyvänä pidän sitä, että hallitus antaa eduskunnalle lakiesityksen lapseen kohdistuneen seksuaalirikoksen selvittämisen järjestämistä koskevan lain soveltamisesta myös pahoinpitelyrikoksiin. Tehtävä sekä kustannusvastuu esitetään siirrettäväksi kunnilta valtiolle. On lapsen etu, että tutkimusyksikkö saa salassapitosäännösten estämättä kaiken tarvitsemansa tiedon pahoinpitelyrikoksissakin.

Turvakotipaikkojen määrän nostaminen oli VM:n esityksessä kesällä, ja sitä jo ehdin kehuakin, vaikka ihmettelin, missä ne resurssit ovat. Nyt en tuolta budjettikirjasta enää tätä lausetta löytänyt ollenkaan, joten olisi mielenkiintoista nyt kuulla ministeriltä, onko tämä tavoite kokonaan poistettu hallituksen ohjelmasta, tästä budjettikirjasta.

Olen tyytyväinen siihen, että asiantuntija-avusteinen lastenhuoltoriitojen sovittelumenettely laajenee koko maahan onnistuneen kokeilun seurauksena. Lastensuojelukin saa pienen lisärahan, joskin alueelliset erot palveluissa ja esimerkiksi perhehoidon saatavuudessa tulevat valitettavasti säilymään. Nyt on sitten kuultu, että kunnat irtisanovat jo lastensuojelun osaajiakin.

Arvoisa puhemies! Potilasdirektiivin kustannusarviot leijuvat ilmassa. Sosiaali- ja terveysministeriö sai lopulta haluamansa 7 miljoonaa — valtiovarainministeriö esitti alkuun 2:ta miljoonaa. Osa virkamiehistä puhuu jopa 100 miljoonan euron kustannusvaikutuksista. Tuntuu, ettei hallituksessa ymmärretä, kuinka direktiivi tulee ravistamaan nykyistä järjestelmäämme. Miksi potilasdirektiiviä ja sote-uudistusta ei ole kytketty paremmin toisiinsa? Eikö tässä olisi ollut paikka hahmotella yksikanavaista ja palvelutuotantoa tehokkaammaksi kannustavaa rahoitusmallia yhdessä sote-järjestämismallin kanssa? Keskusta on peräänkuuluttanut, että sosiaali- ja terveydenhuollon järjestäminen ja rahoitus tulisi päättää samanaikaisesti. Haluaisimme edetä kohti yksikanavaista rahoitusta. Monikanavarahoitus pitää yllä päällekkäistä palvelutarjontaa, luo ylikapasiteettia tutkimus- ja hoitopalveluissa, synnyttää henkilöstön saatavuusongelmia ja lisää epätarkoituksenmukaista palvelujen käyttöä ja kokonaiskustannuksia. Monikanavarahoitus kannustaa myös siirtämään hoito- ja kustannusvastuuta maksajalta toiselle ja synnyttää palvelujärjestelmään tehottomuutta.

Arvoisa puhemies! Nuorisotakuun aikana nuorisotyöttömyys on valitettavasti kasvanut. Nuoria, alle 25-vuotiaita, työttömiä työnhakijoita oli tuhat enemmän toukokuussa tänä vuonna kuin vuosi aiemmin. Myös Etelä-Savossa nuoria työttömiä on 160 enemmän kuin vuosi sitten. Hallitus tarjoaa lääkkeeksi oppivelvollisuuden pidentämistä, jonka avulla pyritään saamaan kaikki nuoret koulutuksen piiriin. Ketään ei voi kouluttaa pakolla, mutta ehkä siinä kotiin jäävässä joukossa on osa niitäkin nuoria, joihin oppivelvollisuuden pidentäminen tepsii. Oppilaitoksissa nuorten pitäisi kyllä sitten päästä tuen ja ohjauksen piiriin, todellisen sellaisen. Moni nuori on tänä päivänä tavannut kymmeniä eri aikuisia, ellei jo sata, mutta monella se yksi, joka todella hänen ongelmiinsa apua toisi, on jäänyt puuttumaan.

Jari Leppä /kesk:

Herra puhemies! Tämän budjettikeskustelun aikana kaiken kaikkiaan on meidän maamme kolmoisvajeesta huolimatta puhuttu vain yhdestä vajeesta, budjettivajeesta. Paljon vähemmälle valitettavasti on jäänyt keskustelu meidän kauppataseemme ja vaihtotaseemme vajeesta, joka heijastelee, ennen kaikkea se heijastelee, myöskin meidän budjettialijäämäämme.

Myönnän sen, että vientimme veto ja sen saaminen uudelleen liikkeelle ja vauhtiin on erittäin haastava tehtävä. Mutta sen sijaan me voimme paljon tehdä sellaista työtä kansallisin päätöksin ja kansallisin voimin, jolla me pystymme korvaamaan tuontia kotimaisella tuotannolla, kotimaisilla investoinneilla, kotimaisella työllä ja vielä saamme kaiken lisäksi kaupantekijäisiksi myönteisiä ilmastovaikutuksia. Tässä tarkoitan kolmea asiaa: ruokaa, energiaa ja puutuotteita.

Täällä jo aiemmin tässäkin keskustelussa todettiin, että suomalainen energiapolitiikka on kaikkea muuta kuin johdonmukaista, ja niin se on. Tällä hetkellä me tuomme tähän maahan, Euroopan metsävaltaisimpaan maahan, yhä suuremmassa määrin kivihiiltä. Samaan aikaan meidän omat metsämme ovat vajaakäytössä. Tässä on jo yksi sellainen asia, jolla heti välittömästi on vaikutuksia. Ei tarvitse odottaa, niin kuin yhteisöveron alennuksen osalta jouduimme vuosikausia odottamaan sen myönteisiä vaikutuksia. Tämän vaikutuksia ei tarvitse odottaa yhtään hetkeä, ne ovat heti. Siksi ihmettelen, miksi ei toimita niin, että meidän omat energiavaramme ovat aina kilpailukyvyssä edellä tuontienergiaa. Vuosittain tuomme 7—9 miljardin arvosta energiaa tähän maahan, ja omat energiavaramme ovat vajaakäytössä. Tähän on pakko saada muutos, ja se muutos pitää tehdä nopeasti.

Sama on ruuassa. Me tuomme ruokaa tähän maahan melkein 5 miljardilla eurolla ja viemme noin 1,5 miljardilla eurolla. Nämä luvut on käännettävä toisinpäin. Tavoitteemme pitää olla se, että me tuomme tänne sen verran ruokaa, mitä me emme pysty itse täällä tuottamaan, ja viemme sen saman, mitä tällä hetkellä tuomme. Tämä on myöskin mahdollista, mutta se edellyttää sitä, että tämä linja ei jatku, jossa ruuantuotannon omavaraisuus meillä koko ajan alenee. Niinkin yksinkertaisen tuotannon alalla, joka on meille perinteisesti ollut hyvin vahva, sianlihan tuotannon, olemme menneet alle 100 prosentin omavaraisuusasteen tällä hetkellä. Tämän pitää hälyttää muuttamaan meidän toimintatapaamme.

Kolmas asia on puu ja sen moninaiskäyttö, uudet tuotteet, mitä vain mielikuvitus tuo, tutkimus tuottaa. Siihen on onneksi nyt herätty. Mutta meidän pitää erittäin vahvasti tehdä töitä sen eteen, että sillä saamme uutta tuotantoa ja uusia markkinoille käypäisiä tuotteita aikaiseksi tuonne maailman ostovoimaisille toreille ja turuille. Me olemme onnistuneet rakentamaan edelleen siitä Euroopan metsävaltaisimmasta valtiosta, Suomesta, Euroopan betonivaltaisimman maan. Tässäkin on jotakin nurinkurista, ja tämä on meillä mahdollista myöskin muuttaa.

Puhemies! Muutama asia niistä suhdannenäkökulmista, joita on otettu hallituksen taholta ihan hyvin esille. Homerakennuksiin on tulossa lisää rahaa — erinomainen, hyvä asia tähän kohtaan taloutta. Myöskin ne lisäsatsaukset, joita ollaan tekemässä liikenneinfraan, ovat erittäin tervetulleita. Otan tästä kolme asiaa esille.

Esimerkiksi meillä Etelä-Savossa Kangasniemen kouluhankkeeseen, joka on täysin mahdoton kunnan itsensä toteuttaa, on saatava valtionosuus. Se luo 10 miljoonan euron hankkeella merkittävän sysäyksen myöskin koko maakunnan ja ennen kaikkea Kangasniemen kunnan talouteen ja ennen kaikkea tulevaisuuteen, jota lapset edustavat.

Sitten liikennehankkeisiin, valtatie 5:n Mikkeli—Juva-väliin ja Savonlinnan liikennejärjestelyihin. Hallitus on linjannut, että käynnissä olevat hankkeet toteutetaan ja rahoitetaan. Näin ei ole käymässä Savonlinnan hankkeen osalta, ja minusta silloin olisi reilua hallituksen sanoa, että sitä ei aiotakaan toteuttaa tällä vaalikaudella, eikä pitää tällaisessa epätietoisuuden tilassa.

Lopuksi, puhemies: Yksityistiet ovat ainoa tuottava tiemuoto ja tietaso valtiolle, koska sieltä tulee verotuloja enemmän kuin mitä valtionosuuksia tähän asti on annettu ja osoitettu, ja nyt niiden rahoitusta ollaan viemässä ihan olemattomiin, 5 miljoonaan euroon. Pidän sitä myöskin eriarvoistavana politiikkana mitä suurimmassa määrin.

Ihan lopuksi se, että keskusta on esittänyt moneen otteeseen Infra Oy:n perustamista eli pitkäjänteisyyttä rahastojen muodossa isojen liikennehankkeiden toteuttamiseen. Toinen asia, mikä samaan aikaan pitää tehdä, on ottaa käyttöön teiden rakentamisessa, kunnossapidossa ja parannuksessa uusia käytänteitä, jotka säästävät kustannuksia. Tällaisia on olemassa. Nyt meillä on liian jäykät järjestelmät, ja sillä keinoin me menetämme ison kasan rahaa ja saamme aika paljon vähemmän kilometrejä aikaan kuin mitä voisimme toisenlaisilla, juohevammilla tavoilla toimien aikaansaada.

Puolustusministeri Carl Haglund

Arvoisa puhemies! Arvon edustajat! Hyvää iltapäivää minun puolestani. Tosiaan tarkoitus on lyhyesti kuvata Puolustusvoimien määrärahatilannetta ensi vuonna ja käydä siitä vuoropuhelua.

Niin kuin edustajat hyvin tietävät, ensi vuoden budjetissa suurin vaikuttava tekijä on puolustusvoimauudistus. Puolustusvoimauudistuksessa, jonka hyvin tunnette, hyvää on se, että puolustusvoimauudistus toteutuu sillä tavalla, millä se on suunniteltu, se toimeenpannaan ja se myös tuo näillä näkymin ne säästöt ja ne toiminnalliset hyvät puolet, mitä sillä on haettu, ja hyvä näin, joskin on kyseessä vaikea ja osittain vähän kipeäkin uudistus.

Tämä uudistus tosiaan vaikuttaa tähän talousarvioon, koska ensi vuonna edelleen eletään vähän muutoksen aikaa, ja se näkyy monella eri tavalla. Ensimmäinen on tietenkin se, että johtuen tästä siirtymäkaudesta reserviläiskoulutusta, varusmiesten sotaharjoitusperusteisia maastoharjoituksia, lento- ja alusvuorokausia ynnä muita joudutaan jatkamaan edelleen supistetulla tasolla. Tämä taso, niin kuin varmasti myös tiedätte, palautuu sitten vuonna 15 niin sanotulle normaalitasolle, jolla se taso on suhteutettu siihen sodan ajan joukkoon.

Puolustusmateriaalihankintapuolella suurimmat haasteet kohdistuvat siihen tosiasiaan, että olemme joutuneet siirtämään puolustusvoimauudistuksen johdosta toiminnan turvaamiseksi puolustusmateriaalihankinnoista määrärahoja Puolustusvoimien toimintamenoihin. Se tarkoittaa käytännössä sitä, että materiaalihankintoihin ensi vuonna voidaan varata 470 miljoonaa euroa, mikä on huomattavasti pienempi summa kuin mitä on aikaisempina vuosina nähty. Jos tämä puolustusvoimauudistus toteutuu niin hyvin kuin miltä tällä hetkellä näyttää, niin on mahdollista, että me voimme kohdistaa jonkun verran enemmän näihin hankintoihin kuin mitä alun perin on arvioitu. Mehän saimme myös tässä lisätalousarviossa vähän lisää tänä vuonna, ja meillä on aika paljon siirtyviä eriä, ja meillä on aika paljon ylijäämämateriaalia kiikarissa ostettavana muualta Euroopasta ja niin edelleen, mikä vähän helpottaa tätä tilannetta. Mutta siitä huolimatta tämä on haasteellinen tilanne.

Muut asiat, jotka on hyvä mainita:

Maanpuolustusjärjestöjen toiminnan tukeminen on asia, joka on kiinnostanut eduskuntaa mielestäni erittäin myönteisellä tavalla. Moni teistä muistaa sen, että olette tässä vuosien saatossa lisänneet juuri tälle momentille rahaa ja niin myös viime vuonna. Ikävä kyllä valtiovarainministeriö ei puoltanut sitä meidän toivomustamme, joka lähti siitä, että olisimme jääneet tämän vuoden tasolle, vaan tässä on se pohjataso, mistä lähdettiin ennen kuin eduskunta viime vuonna lisäsi sen parisataatuhatta, ja nyt siinä on se 1 800 000 ja risat. Tämä on haasteellinen asia, mutta katsotaan, miten tämä asia nyt hoituu sitten syksyn aikana.

Kriisinhallinnan suhteen ensi vuoden suurimmat määrärahat kohdistuvat Libanoniin tietenkin, jossa meillä määrällisesti joukko kasvaa tänä syksynä, sen lisäksi on Afganistan ja joitain tämmöisiä pienempiä operaatioita, kaiken kaikkiaan 60 miljoonaa euroa meidän pääluokassamme, mutta sitten UM:n pääluokassa on huomattavan paljon enemmän varoja.

Kaiken kaikkiaan meidän tilanteemme on kohtuullinen ottaen huomioon, miten huomattava uudistus tämä puolustusvoimauudistus on. Mutta tietenkin on myös edustajilla hyvin tiedossa se, että tämä määrärahatilanne ei meidän kannaltamme pitkällä tähtäimellä ole hyvä. Tästäkin syystä olen tänään tavannut eduskuntaryhmien puheenjohtajia ja olen keskustellut siitä, mitä eduskuntakin peräänkuulutti tässä selonteon vastauksessaan, että pannaan pystyyn tämmöinen parlamentaarinen ryhmä, joka sitten osaltaan miettii etenkin Puolustusvoimien tulevaisuuden määrärahatarpeita ja sitä, miten niihin vastataan, ja pyritään sillä luomaan sitten sitä yhteistä tilannekuvaa.

Arvoisa puhemies! Päätän tähän ja vastaan mielelläni edustajien kysymyksiin ja kommentteihin.

Jussi Niinistö /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kiitoksia ministerille alustuksesta. Kuten totesitte, te olette tänään tavannut eduskuntaryhmien puheenjohtajat, ja tapaamisen aiheena oli tämä turvallisuus- ja puolustuspoliittisen selonteon jatkotyö, jota ulkoasiainvaliokunta keväisessä mietinnössään edellytti. Helsingin Sanomissa 10. syyskuuta te kerroitte tästä jatkotyöstä ja totesitte, että sen tarkoituksena on yhteisen tilannekuvan luominen maanpuolustuksemme tulevaisuudesta. "Eduskunta saa maanpuolustusoppia", oli lehti otsikoinut haastattelunne. Kysynkin ministeriltä: Miten ja millä aikataululla tämä työ tulee jatkossa etenemään ja — ennen muuta — mikä on ennakkoarvionne tämän työn merkityksestä? Uskotteko, että riittävästi ymmärrystä tulee löytymään itsenäisen ja uskottavan maanpuolustuksemme tarpeille?

Seppo Kääriäinen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Kolme kysymystä:

Puolustusministeriön tiedotteessa puhutaan siitä, että Puolustusvoimien toimintaa jatketaan väliaikaisesti alentuneella tasolla. Kysyn: mihin toiveikkuuteen se perustuu, että kysymys on väliaikaisuudesta?

Sitten kysymys 2 jatkoksi puheenjohtaja Niinistön kysymykseen tästä parlamentaarisesta selvitystyöstä, tulevaisuuteen katsomisesta ja maanpuolustusopista: Minusta tuntuu, että maanpuolustusoppia ei tarvitse opettaa eduskunnalle, vaan kysymys on siitä, että esitettäisiin, saataisiin aikaan realistisia vaihtoehtoja Suomen puolustuksen järjestämisestä eri rahoitusvaihtoehtojen pohjalta. Avatkaa nyt, herra ministeri, mistä tässä on kysymys.

Kolmanneksi vähän yleisempi asia. Kun pitemmällä aikajänteellä katsoo Puolustusvoimien ja Suomen puolustuksen asioita, niitten esilläoloa julkisuudessa, niistä käytävää keskustelua myös täällä eduskunnassa, niin tulee kuva marginalisoitumisesta: ollaan hissukseen, ei puhuta juurikaan mitään, ei puntaroida asioita. (Puhemies koputtaa) Huolestuttaako teitä, herra ministeri, tämä marginalisoituminen?

Sofia Vikman /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Puolustusvoimien oman arvion mukaan lisärahoitustarve materiaalisen suorituskyvyn ylläpitämiseksi on vuonna 2016 noin 50 miljoonaa euroa ja vuoteen 2020 mennessä asteittain 150 miljoonaa euroa indeksikorotusten lisäksi, käytännössä noin 1,5 prosenttia vuotuisesta bkt:stä taloudellisesta kehityksestä riippuen. Arvio on oikea, ja tähän tulisi kaikkien puolueiden sitoutua seuraavalla vaalikaudella. Puolustusvoimille on turvattava mahdollisuus täyttää lakisääteiset velvoitteensa ja kehittää toimintaansa pitkäjänteisesti.

On positiivista, että ministeri Haglundin johdolla aloitetaan eduskunnan informointi eri vaihtoehdoista. Ensi vaalikaudella kaikilla puolueilla on oltava selkeä kuva siitä, millaisia vaihtoehtoja Suomen puolustuksen kehittämiseksi on olemassa. Äänestäjillä pitää olla tieto siitä, miten puolueet suhtautuvat Suomen puolustuksen kehittämiseen.

Mika Kari /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Puolustusvoimauudistuksen yhteydessä karsittiin kovalla kädellä määrärahojen lisäksi myös varuskuntaverkostoa. Kotikaupungistani Lahdesta lopetettiin vuodesta 1922 siellä toiminut Hämeen rykmentti. Vaikka meiltä lahtelaisilta menee varuskunta, niin alueellemme jää edelleen vahva maanpuolustushenki. Kysyn ministeriltä: kuinka tärkeänä näette saada vapaaehtoiselle maanpuolustukselle mainitsemanne 200 000 euron lisämäärärahan? Vapaaehtoisen maanpuolustuksen resurssien turvaaminen on tässä varuskuntauudistuksen yhteydessä hyvin välttämätöntä.

Pekka Haavisto /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun määrärahat ovat niukat, niin silloin yhteistyössä on voimaa. Meillä on kaksi yhteistyöaluetta, joita olemme katsoneet, toinen pohjoismainen, toinen eurooppalainen yhteistyö, ja kun katsoo niitä alueita, missä sitä voisi olla, sitä voisi olla materiaalihankinnoissa, sitä voisi olla koulutuksessa, sitä voisi olla harjoituksissa, ehkä joissain yhteisissä valvontatehtävissä ja sitten tietysti voisi olla kansainvälisissä kriisinhallintatehtävissä. Mutta jostakin syystä tuntuu, että tämä takkuaa, takkuaa pohjoismaisella tasolla ja varsinkin takkuaa eurooppalaisella tasolla. On nähty tämä battlegroupien toiminta. Niihin on osallistuttu, mutta niitä ei ole käytetty sitten esimerkiksi kriisinhallintatehtävissä. Missä te nyt teidän ministerikokemuksellanne näette, että on pahimmat pullonkaulat? Mitä tarvittaisiin, jotta pohjoismainen yhteistyö lähtisi sujuvasti käyntiin? Mitä tarvittaisiin, jotta eurooppalainen yhteistyö lähtisi näissä asioissa EU:n puitteissa käyntiin?

Jyrki Yrttiaho /vr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Sotilaallisen maanpuolustuksen toiminnallisissa tulostavoitteissa mainitaan myöskin Puolustusvoimien joukkojen avun antamisen ja vastaanottamisen edellyttämät suorituskyvyt ja niiden kehittäminen. Mitä nämä käytännössä tarkoittavat?

Ismo Soukola /ps(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Meitä perussuomalaisia moititaan siitä, että me vain haukumme, moitimme, räksytämme ja kaikkea muuta siltä väliltä, mutta kyllä me kiittääkin osaamme silloin, kun siihen aihetta on. Minä kiitän puolustusministeriä tästä sotilaallisen maanpuolustuksen toimintamäärärahan lisäyksestä, joka on 5 prosenttia tämän vuoden tasosta.

Mutta kun katsoo näitä prosenttilukemia, niin tämä olikin ainoa plussapuoli tällä toiminnallisella puolella, ja sitten kun katsotaan hallinnon puolelta, niin siellä miinuspuolelta löytyy miinus 100 prosenttia Leijona Cateringin avustukset, jotka olivat vielä tänä vuonna sen reilut miljoona, ensi vuonna ei mitään, niin että siitähän se 100 prosenttia tulee. Tämä ei ollut teidän hallinnonalanne pelkästään, mutta mitenkä me saisimme käännettyä näin, että hallintomenot olisivat laskussa päin ja käyttömenot nousussa päin? Tämä olisi sitä rakenneuudistusta, mikä pitäisi aloittaa tästä kohtaa ja sitten vyöryttää alaspäin hallinnossa. Onko teillä suunnitelmia tämän vuoksen kääntämiseksi luoteeksi?

Tapani Tölli /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Määrärahojen lisäämisessä ja vähentämisessä on oleellinen asia aina vaikuttavuuden arviointi. Erityisesti tässä yhteydessä haluan ottaa esille sen, minkä edustaja Kari otti: kun on tehty puolustusvoimauudistus ja määrärahoja voimakkaasti vähennetään, miten tärkeässä roolissa ovat maanpuolustusjärjestöt, miten vaikuttavaa toimintaa he tekevät, mutta miten erittäin vaikeaa näyttää olevan saada se määräraha edes kohtuulliselle tasolle. Siinä puhutaan vain sadoistatuhansista, mutta sen vaikuttavuus maanpuolustushenkeen ja -valmiuteen on erittäin merkittävä. Miten näette, arvoisa puolustusministeri, mitä tässä yhteydessä pitäisi tehdä? Viime vuonna eduskunta lisäsi siihen vähän, mutta taas ollaan nollatilanteessa siinä mielessä, niin että onko taas sama tehtävä tehtävä, että eduskunta lisää? Tämä on jotenkin joutavaa toimintaa, kun sitä ei sitten saada, vaikka eduskunnan tahto oli, että se määrärahan taso nousee.

Jukka Kopra /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Hallitus ja ministeri ovat tässä vaikeassa tilanteessa laatineet varsin kohtuullisen talousarvioesityksen, joskin olen kyllä huolestunut näistä lisäsäästöistä, mitä taas Puolustusvoimille kohdistetaan tämän rakenneuudistuksen lisäksi, mutta tilanne tietysti on vaikea, rahaa ei ole. Haluaisin kiinnittää huomiota pariin asiaan.

Kyberpuolustus, kybersodankäynti — missä mennään tällä hetkellä? Me olemme pikkuisen jälkijunassa olleet kansainvälisesti ajateltuna tämän asian suhteen, ja nyt kun ajatellaan näitä uutisia, mitä tässä viime kesän mittaan ollaan saatu kuulla maailmalta, niin tämä on kyllä erittäin polttava kysymys myös Suomen kannalta.

Edelleen yhdyn tähän edustaja Töllin ja Karin esittämään huoleen näistä maanpuolustusjärjestöjen resursseista, ja olen kyllä samaa mieltä, että tämä parisataatuhatta euroa tulisi tänne määrärahaan saada lisäksi.

Edelleen haluaisin tiedustella ministerin näkemystä siitä, että nyt kun maanpuolustusjärjestöissä uudistetaan yhteistyössä Puolustusvoimien kanssa tätä toimintatapaa, koulutusta ja niin edelleen, niin reserviläiset voisivat ottaa enemmän vastuuta. Mikä on ministerin näkemys siitä, kuinka tässä toimitaan?

Suna Kymäläinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Myös minä olin näissä tietoturvallisuuskysymyksissä ajatuksen päällä ja lähinnä siltä pohjalta, että enemmän kansainvälistävät toiminnot ja toimijat vaativat ymmärrettävästi kansainvälistä viranomaisyhteistyötä. Kyberturvallisuuteen varautuminen edellyttää pitkän aikajänteen varautumista ja sen myötä myös kansainvälisen tiedonvaihdon ja strategisen tason yhteistyön, meillä lähinnä pohjoismaisen yhteistyön, tiivistämistä. Arvoisa ministeri, onko Suomessa varauduttu riittävästi kyberturvallisuuden takaamiseen, ja missä kohtaa mennään kansainvälisessä viranomaisyhteistyössä, eritoten tämän kyberturvallisuusstrategian osalta?

Arvoisa ministeri, tunnettua on, että Puolustusvoimat on pitänyt hyvän huolen varusmiehistään. Terveydenhuolto ja muut tukitoimet ovat pitäneet varusmiehet terveinä ja kunnossa. Kysyisin kuitenkin näistä armeijaan sopeutumattomista ja pudokkaista: onko täällä siviilissä riittävästi resursseja ottaa vastaan näitä nuoria ja ohjata heitä elämänuralla hallitusti eteenpäin? Monta kertaa käy niin, että nämä hiljaiset jäävät sitten yksinään ja omalta osaltaan aiheuttavat (Puhemies koputtaa) sitten turvallisuusuhkaa. Onko puolustusministeriössä asiaan kiinnitetty huomiota?

Anne Louhelainen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Päijät-Hämeessä Hämeen Rykmentti lakkautetaan osana puolustusvoimauudistusta ensi vuoden lopussa. Puolustusvoimat on ilmoittanut tässä yhteydessä luopuvansa Hollolan alueella sijaitsevasta Hälvälän harjoitusalueesta. Metsähallitus omistaa maapohjan harjoitusalueella, jolla Puolustusvoimat on ollut vuokralla. Jotta Puolustusvoimat voi luopua alueesta turvallisesti, on alueelta puhdistettava lyijyt ja metallia sisältävät tyhjät hylsyt. Lain mukaan maaperän puhdistus kuuluisi Puolustusvoimille. Alueen puhdistaminen on tärkeää myös pohjavesien suojelemisen näkökulmasta, sillä Hälvälä kuuluu pohjavesialueiden luokitusjärjestelmässä luokkaan I ja toimii myös pääkaupunkiseudun varavesialueena. Asuntotuotannon lisääminen on myös ollut yksi hallitusohjelmaan kirjatuista merkittävistä hankkeista, ja puhdistuksen jälkeen tämä alue sopisi asuntotuotannon lisäämiseen. Arvoisa ministeri, haluaisinkin kysyä: kantaako Puolustusvoimat vastuunsa loppuun saakka vai jättääkö puolustusvoimauudistus kuntiin vain työttömiä ja käyttökelvottomia maastoja?

Arto Pirttilahti /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olen yhtä huolissani maanpuolustushengestä kuin oltiin edellisissäkin puheenvuoroissa mutta yhtä lailla huolissani näistä lakkautetuista varuskunnista. Meillä on siellä Jämsän Hallin ja Keuruun varuskunnat, joista on yhteensä 500 henkilötyövuotta lähtenyt pois, ja tilat ovat tyhjillään. Siinä on myös Patrian lentoteollisuus, siinä Hallin kentän vieressä, missä on 800 työntekijää. Hallitusohjelmassa lukee, että hallitus tukee puolustus-, ilmailu- ja turvallisuusteollisuuden kansallista ja kansainvälistä yhteistyötä. Millä mallilla tämä yhteistyö on muun muassa Patrian ja Ilmavoimien kanssa tällä hetkellä? Mielestäni se vähän takkuaa Senaatti-kiinteistöjen kanssa. Siellä Jämsän kaupunki haluaisi ottaa ne myös muuhun käyttöön, yritystoimintakäyttöön, mutta tätä asiaa ei ole saatu kovinkaan nopeasti eteenpäin.

Lisäksi olen huolissani erikoisjoukkojen, kuten laskuvarjojääkäreitten ja muitten, rahoituksesta ja niitten erityisasemasta.

Puolustusministeri Carl Haglund

Arvoisa puhemies! Pyrin mahdollisuuksien mukaan 3 minuutissa vastaamaan kaikkeen.

Ensiksi tähän eduskunnassa alkavaan informointiprosessiin. Tämä "maanpuolustusoppi" oli ihan Hesarin heitto ja aika huono käsite mielestäni, mutta siitä käsitteestä saa valittaa sinne Hesarin toimitukseen.

Mutta itse tästä prosessista. Tässä on nyt hahmotettu semmoista prosessia, joka vie meidät huhtikuuhun asti — kokouksia, informointiseminaareja, vähän vierailuja ynnä muuta tälle ryhmälle — mutta tämä ryhmä itse sitten tietenkin lopullisesti päättää omasta työsuunnitelmastaan, siitä en päätä minä vaan ryhmä itse. Me teemme tämän pohjalta esityksen, ja ryhmä saa sitten päättää lopullisesti, miten tämä juoksutetaan. Sovittiin ryhmien puheenjohtajien kanssa, että ensi viikon loppuun mennessä toimitetaan meille nimet ja sen pohjalta lähdetään sitten pitämään järjestäytymiskokousta ja sovitaan tämä lopullinen työaikataulu ja sen sisältö. Mutta tämä nyt näin pelkistetysti tässä vaiheessa, ja kehotan teitä myös juttelemaan teidän omien ryhmienne puheenjohtajien kanssa, koska he ovat kaikki läsnä tänään.

Mitä tulee tähän väliaikaisesti alempaan toimintatasoon, johon edustaja Kääriäinen viittasi, niin siinä siis tarkoitetaan näitä maastovuorokausia, alusvuorokausia, lentotunteja ynnä muita, ja ne tosiaan palautuvat suunnitelmallisesti vuonna 15, eli se taso palautuu ihan normaalisti. (Seppo Kääriäinen: Tapahtui mitä tapahtui?) — Tämä on minun käsitykseni, en voi tällä hetkellä nähdä mitään semmoista, joka johtaisi siihen, että tämä ei tapahtuisi, ja varsinkin nyt, kun tiedämme, että tämä puolustusvoimauudistus tuo mukanaan ne säästöt, mitä on sillä haettu, kaikki viittaa siihen ja se on muutenkin edennyt niin kuin oli suunniteltu.

Edustaja Niinistö pohdiskeli sitä — vai oliko se edustaja Vikman, joka pohdiskeli sitä — löytyykö täältä tarpeeksi ymmärrystä ensi vaalien jälkeen, tämän prosessin jälkeen. Kyllä minä toivon hartaasti, että tämä prosessi johtaa semmoiseen lopputulokseen, että eduskunnalla on tarpeeksi hyvä tilannekuva siitä, mikä maanpuolustuksen tila on tänään ja tulevaisuudessa, riippuen vähän näistä määrärahoista.

Nämä maanpuolustusjärjestöt ovat kieltämättä ongelmallinen juttu, ja tässä valtiovarainministeriöllä on, niin kuin varmasti moni teistä tietää, aika tämmöinen penseä suhtautuminen. Huolimatta siitä, että eduskunta on vuosi vuoden jälkeen monessakin asiassa lisännyt niitä määrärahoja, VM aina vetää ne pois. Tämän muistavat varmaan entiset ministerit ynnä muut hyvin, että tämä on VM:n toimintatapa, ja se koski myös näitä maanpuolustusjärjestöjä. Me siis esitimme puolustusministeriönä tähän enemmän rahaa kuin mitä me saimme. Tämä on siis hyvä huomata.

Mitä tulee sitten tähän pohjoismaiseen yhteistyöhön, niin minun mielestäni itse asiassa se takkuaa paljon vähemmän kuin koskaan aikaisemmin, mutta tietenkin siinä on edelleen parantamisen varaa. Muun muassa tästä syystä olen käskyttänyt nämä kenraalit tekemään tämmöisen työn, missä he analysoivat, minkä takia esimerkiksi yhteiset suorituskykyhankkeet eivät etene niin kuin on tarkoitus. He ovat myös pystyneet määrittelemään ne ongelmakohdat, ja sen pohjalta he ovat nyt aloittaneet tämmöisen uuden prosessin, ja tällä toivotaan, että suorituskykypuolella saisimme enemmän. Siinä on ihan aidosti istuttu alas ja mietitty, mitkä asiat hankintaprosesseissa, standardeissa ynnä muissa, juridisissa asioissa, ovat ne, jotka aiheuttavat sitä, että semmoiset toivotut asiat eivät etene.

Pahoittelen, aika ei riittänyt enempiin vastauksiin.

Pirkko Mattila /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kiitos ministerille. Ensimmäinen kysymykseni koskee eroamisikää säästötarkoituksessa. Oletteko suunnittelemassa Puolustusvoimiin eläkeiän nostoa? Perustelen tätä sillä, että poliisihallinnossa on käyty läpi mittava uudistus, johon kuului eläkeiän nostoa tietyissä ryhmissä. Samoin Rajavartiolaitoksessa on käynnissä oleva uudistus. Myöskin siellä tietyissä ryhmissä eläkeikä nousee. Nämä ovat säästölakeja, ja säästölakeina ne ovat menneet läpi. Onko tämä tulossa Puolustusvoimiin?

Toinen kysymys koskee sitä, minkä myös edustaja Kymäläinen otti esille, elikkä palveluksensa keskeyttäviä. Mitenkä aiotte tarttua tähän, varmaankin voidaan sanoa, ongelmaan, koska palveluksensa keskeyttäneiden määrä kasvaa koko ajan ja he ovat myöskin potentiaalisia pudokkaita, syrjäytyviä nuoria ihmisiä?

Heikki Autto /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Riittävän laaja, hyvin koulutettu ja suorituskykyinen reservi on uskottavan puolustuksen selkäranka. Syystäkin täällä salissa kannetaan huolta siitä, että kertausharjoitusten ja sitä kautta reservin kouluttamisen taso on tällä hetkellä liian alhainen. Puolustusministeri vakuutti, että 2015 palataan niin sanotulle normaalille tasolle, mutta kaipaisin kyllä tarkennusta siihen, mitä tämä niin sanottu normaali taso tarkoittaa, kun samaan aikaan esimerkiksi Maavoimat ovat omaksuneet kokonaan uuden taistelutavan, Suomen puolustuksessa on luovuttu perinteisistä asejärjestelmistä, kuten maamiinoista. Suurimmalle osalle reserviä uusi taistelutapa on täysin tuntematon, ja siksi voisi kuvitella, että lisäkoulutuksen antamisen tarve on huomattavasti paljon suurempi kuin niin sanottu normaali taso voisi antaa ymmärtää. Eli kysyn ministeriltä: mitä tämä niin sanottu normaali taso tarkoittaa?

Lars Erik Gästgivars /r(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Puolustusvoimat on parasta aikaa ulosliputtamassa tehtäviä. Tämähän on hyvä asia: se lisää tehokkuutta ja säästää kustannuksia. Tämä on hyvä asia, mutta siinä piileskelee myöskin vaara. Kaikki, mitä liputetaan ulos, pitää myös pystyä kilpailuttamaan, muuten siinä on vaara, että se tulee huomattavasti kalliimmaksi ajan mukaan kuin itse hoidettuna. Tämän takia haluan liputtaa kumppanuussopimuksen vaaroista. Se on ulosliputuksista vaarallisin. Arvoisa ministeri, onko nämä vaara-asiat otettu riittävästi huomioon päätöksessä, niin ettei Puolustusvoimat joudu muutaman suuryhtiön kynsiin muutamien vuosien kuluttua?

Timo V. Korhonen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministerin vastauksen pohjalta kiinnitin vielä erityistä huomiota tähän edustaja Kääriäisen esille ottamaan Puolustusvoimien toiminnan alennettuun tasoon. Sinällään kuulostaa hiukan levottomalta ja huolestuttavalta, että Puolustusvoimien toiminta reagoi ikään kuin näihin suhdannetilanteisiin: mennään sen mukaan, mitä suhdanteet sanovat.

Ministerille vielä kysymys. Kuuntelin ehkä huonosti, mutta minulle jäi vähän epäselväksi se, epäilettekö te, että tämä alennettu toiminnan taso jääkin ikään kuin pysyvämmäksi. Minulle jäi hiukan nyt epäselväksi tämä ministerin tahtotila tässä: kuinka vahvasti te näette, että alennettu taso nyt on väärä toimenpide?

Mika Kari /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Arvoisa ministeri, olette haastattelussa todennut, että ulko- ja turvallisuuspoliittinen keskustelu on Suomessa ummehtunutta. Esitätte eduskuntapuolueille seminaareja tämän keskustelun raikastamiseksi. Eikö perinteisen keskustelun sijaan olisi syytä palata vuosikymmeniä Suomessa käytössä olleeseen yli vaalikausien menevään parlamentaariseen keskusteluun näin isojen asioiden osalta?

Samalla uusin edellisen kysymykseni ydinkohdan: näettekö te ministerinä henkilökohtaisesti tärkeänä tämän 200 000:n lisämäärärahan saamisen vapaaehtoiseen maanpuolustukseen?

Suna Kymäläinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Suomen yleinen asevelvollisuus ja sille perustuva armeijamme on ainutlaatuinen, ja avauksia asevelvollisuuden purkamisesta tulee ajoittain, mikä ei mielestäni ole järkevää. Suomen tie ei ole palkka-armeija mielestäni. Kansa omistaa Suomen armeijan, ja kansaa on tällaisissa asioissa toki kuultava, lähinnä tämä tapahtunee eduskuntavaalien tai kansanäänestysten yhteydessä. Kysyisinkin puolustusministeriltä: Kuinka Puolustusvoimissa nähdään Suomen puolustuksen tulevaisuus? Kuinka vahva on yleisen asevelvollisuuden selusta?

Jussi Niinistö /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Varusmiespalvelusta lyhennettiin kuluvan vuoden alusta. Lyhin palvelusaika on nyt 5,5 kuukautta. Lisälyhentämiseen ei varmastikaan asiantuntijoiden mielestä ole enää varaa, sillä yksittäinen taistelija voidaan kyllä kouluttaa esimerkiksi neljässä kuukaudessa, mutta loppuaika tarvitaan siihen, että taistelija osaa toimia osana joukkoa. Uskon, että tämä päätös palvelusajan palauttamisesta puoleen vuoteen voidaan tarvittaessa tehdä nopeastikin, jos tästä kahden viikon lyhennyksestä koituu varuskunnissa koulutusongelmia eikä kertausharjoituksia lisätä kaikista lupauksista huolimatta. Varusmiehen koulutus on kuitenkin edullisempaa kuin reserviläisen. Kysyn ministeriltä: onko vielä liian aikaista kommentoida kokemuksia nykysysteemistä, vai onko mielestänne jo ilmennyt konkreettista tarvetta harkita varusmiesten palvelusajan palauttamista entiselleen?

Sofia Vikman /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Valtiontalouden synkkä tilanne aiheuttaa ymmärrettäviä haasteita, ja puolustuksessa säästöjä voidaan saavuttaa myös tekemällä yhteistyötä. Suomi tarvitsee tiiviimpää kumppanuutta ja yhteistyötä muiden Pohjoismaiden, EU:n ja Nato-maiden kesken. Samalla on muistettava, ettei tiivis pohjoismainen saati EU:n puolustusyhteistyö ole ratkaisu Puolustusvoimien rahoitusongelmiin. Sen sijaan se tarjoaa mahdollisuuden parantaa kustannustehokkuutta, vähentää päällekkäisyyttä sekä syventää osaamista ja yhteensopivuutta.

Joulukuun Eurooppa-neuvoston asialistalla on EU:n yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan kehittäminen. Kysyisin: minkälaisia tavoitteita Suomen tulisi asettaa joulukuun huippukokoukselle, ja miten suomalainen puolustusteollisuus huomioidaan eurooppalaista puolustusyhteistyötä kehitettäessä?

Maria Tolppanen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kauhavan Lentosotakoulun tarjouskilpailu on suljettu tässä kuussa. Mitä nyt tapahtuu, myydäänkö tuo kiinteistö, vai tuleeko siitä alueesta museo? Jos kiinteistö myydään, pystytäänkö kauppa saattamaan loppuun jo tämän vuoden puolella?

Kauhavan Lentosotakoululta jäi kaikkiaan 300 ihmistä työttömäksi, joista parisataa oli siellä työskennelleitä, jotka olivat siirtymässä muualle — todennäköisesti ovat siirtyneet. Mutta sitten siellä on vielä 22 siviiliä ja 11 sotilasta, joilla ei ollut työpaikkaa, ja sen lisäksi tukitoimissa oli töissä 80 henkilöä. Onko Puolustusvoimat kantanut näistä henkilöistä mitään huolta? Hehän eivät olleet siis Puolustusvoimien palveluksessa.

Sitten toinen asia: Varuskuntasoittokunnat lakkautettiin. Oletteko sitä mieltä, että se niitti on nytten loppuun saakka kiinni pantu ja tällainen perinteinen muoto on tältä saralta tyystin tästä maasta unohdettu?

Arto Pirttilahti /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Jatkaisin vielä lakkautettujen varuskuntien asiasta. Siellä on erittäin hyvät ampumaradat olemassa tällä hetkellä, ja olisi hienoa, jos Puolustusvoimat olisi yhteistyössä sitten sisäasiainministeriön tai muittenkin tahojen kanssa, ympäristöministeriön kanssa, siitä, millä tavalla voitaisiin esimerkiksi Keuruun tai Hallinkin ampumaradat sitten järjestää siihen käyttöön, että ne olisivat niin metsästäjien kuin muidenkin aseharrastusihmisten, seurojen, käytössä. Tarvittaisiin lievää myötävaikutusta muun muassa juuri ympäristöministeriön suuntaan.

Jukka Kopra /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustaja Kymäläinen minun mielestäni osui hyvään kysymykseen nostaessaan tämän yleisen asevelvollisuuden keskusteluun. Yleinen asevelvollisuus on Suomen olosuhteissa ainoa järkevä vaihtoehto, joskin tänä päivänä tuntuu siltä, että yhteiskunnassa käydään hyvin häröilevää keskustelua muistakin vaihtoehdoista. Mutta kansainväliset kokemuksetkin osoittavat, että koulutettu suomalainen reserviläinen vastaa taidoiltaan minkä tahansa maan palkka-armeijan rivisoturia.

Palaisin vielä tähän vapaaehtoisen maanpuolustuksen teemaan ja tähän kouluttamiseen. Nyt kun varsinaisista Puolustusvoimien järjestämistä kertausharjoituksista on tingitty, niin vapaaehtoisjärjestöthän voisivat hyvin järjestää ampumakoulutusta, jos se vain lakiteknisesti sallittaisiin. Käsittääkseni tällainen esitys on Puolustusvoimilta tulossakin, ja tiedustelisin ministerin kantaa tähän asiaan.

Meillähän on voimassa tällainen tilanne tällä hetkellä, että esimerkiksi kolme vuotta Afganistanissa palvellut reserviläinen, joka varmasti hallitsee aseenkäytön taitavammin kuin moni upseeri, joka on palvellut vain täällä Suomessa, ei saa kouluttaa muita reserviläisiä vapaaehtoisen maanpuolustustyön puitteissa ampumaharjoituksissa. Tämä varmasti on kyllä semmoinen resurssi, joka olisi hyvä hyödyntää.

Ismo Soukola /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Jatkaisin tästä edustaja Pirttilahden ampumarata-asiasta mutta keskittyisin tässä Puolustusvoimien nykyisessä käytössä oleviin ampumaratoihin. Meillähän suurimmat ampumaradat tällä hetkellä ovat Rovajärvellä ja ilmatorjuntapuolella sitten Lohtajalla. Nyt kun meillä uuteen puolustusdoktriiniin kuuluu myöskin kaukovaikuttamisen, voisi sanoa, uusi tuleminen, niin millä tavalla me pystymme harjoittelemaan ampumista useiden kymmenien kilometrien päähän, kun tunnettu tosiasia on se, että Puolustusvoimat on rakentanut nämä kaikki ampumaradat niin hyville alueille, että tuppaavat naapureista täyttymään ne alueitten laidat ja monesti ollaan hakauksissa sitten siviilimaailman kanssa? Eli tämmöinen lyhyt yhteenveto: minkälainen tilanne meillä on tällä hetkellä Puolustusvoimien ampumarata-alueilla ja niitten naapurusten kanssa tapahtuvassa kanssakäymisessä?

Anne Louhelainen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Pohjoismainen yhteistyö ulko-, turvallisuus- ja puolustuspolitiikassa on Suomelle tärkeää. Konkreettiset toimenpiteet ja ehdotukset tuon yhteistyön toteuttamiseksi usein puuttuvat, vaikka yhteistä tahtotilaa löytyisikin. Myös pohjoismainen yhteistyö kriisinhallinnassa on tiivistä. Pohjoismaiden kesken on keskusteltu yhteistyön lisäämisestä muun muassa YK-operaatioissa. Arvoisa ministeri, olisin kysynyt, millaista ja miten kiinteää yhteistyötä on tarkoitus jatkossa tehdä Pohjoismaiden kesken vaikkapa näihin YK-operaatioihin liittyen. Mitä mieltä te, arvoisa ministeri, olette puolustuskaluston ja muun materiaalin yhteisomistuksesta Suomen ja Ruotsin välillä ja kuinka todennäköisenä näette tulevaisuudessa tällaisen yhteisomistuksen?

Johannes Koskinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tuo kyberturvallisuuden, kyberpuolustuksen kehittäminen oli vahvasti esillä, kun eduskunta antoi palautetta turvallisuus- ja puolustuspoliittiseen selontekoon. Siinä tietysti on valtioneuvoston hyväksymä kyberturvallisuusstrategia olemassa, mutta sen toteuttaminen on aika lailla alkutekijöissään. Samaan aikaan Euroopan tasolla näyttäisi olevan vastaavasta tarve. Eri hallinnonalojen, eri neuvostokokoonpanojen, eri pääosastojen ja komissaarien välille pitäisi laatia paljon tiiviimpi yhteistoiminta tämän laajassa mielessä kyberturvallisuuden ja sen osan, kyberpuolustuksen, kehittämiseksi, ettei tulisi päällekkäisiä ja kalliita ratkaisuja eri maissa. Missä määrin tämä on tulevan vuoden suunnitelmissa puolustusministeriön osalta, ja miten erityisesti kytketään nämä kansalliset ja Euroopan tason kehityslinjat yhteen?

Puolustusministeri Carl Haglund

Tässä on lähes 30 kysymystä. Aloitellaan.

Ensiksi edustaja Korhoselle siitä niin sanotusta alennetusta tasosta vielä kerran. Siis kun puolustusvoimauudistus tehtiin, niin siinä vaiheessa päätettiin, miten paljon väliaikaisesti alennetaan maastovuorokausia, lentotunteja, reserviläisten kertausharjoituksia ynnä muita. Tämä on suunnitelma, joka tehtiin. Sen pohjalta edetään. Toisin sanoen vuonna 15 palataan normaalitasolle. Tämä on aivan välttämätöntä. En minä pidä tätä tilannetta hyvänä, mutta tämä on nyt välttämättömyys taloudellisten realiteettien edessä. Tosiasia on, että me olemme itse asiassa lisänneet kertausharjoituksia siitä, mitä alun perin oltiin suunniteltu. Se on edelleen liian alhaisella tasolla, mutta se on silti itse asiassa kaksi kertaa suurempi ensi vuonna kuin mitä alun perin kaavailtiin, koska olemme pistäneet niitä pieniä resursseja, mitä on jäänyt yli, kun tämä uudistus on edennyt hyvin, juuri tähän, ja se on minun priorisointini.

Täällä todettiin aikaisemmin edustaja Toukolan puolesta ihan oikein, että pitäisi yrittää vähentää myös hallintoa. Olette ihan oikeassa. Tästä syystä materiaalilaitosta, logistiikkalaitosta, palvelukeskusta ollaan perustamassa, koska tässä on ajatuksena se, että se hallinto olisi kevyempää ja tehokkaampaa vastaisuudessa. Sen lisäksi lakkautetaan sotilasläänit. Siinäkin käytännössä karsitaan meidän sisäistä hallintoa, jos vähän pelkistetään, ja kevennetään sitä kautta. Meillä on yksi taso vähemmän Puolustusvoimissa ja voidaan keskittyä niihin ydintehtäviin.

Mitä tulee kyberpuolustukseen, mistä on puhuttu paljon, niin tosiaan tämä kyberstrategia ja sen toimeenpano on erittäin tärkeä asia. Se etenee ihan hyvin mutta tietenkin rajallisin resurssein niin kuin aina, ja tässä ei ole vain Puolustusvoimat mukana vaan myös moni muu viranomainen ja tekijä. Tämä kansainvälinen yhteistyö kyberissä on koko ajan lisääntymään päin. Itse näkisin, että sitä voisi olla vielä enemmän. Uskonkin, että tämä kansainvälinen ulottuvuus tässä kyllä omalla painollaan ihan itsestäänkin tulee kasvamaan, koska huolimatta siitä, mihin nyt menee kokoukseen, ainakin tämä ministerinsalkku kädessä, tämä aihe nousee esiin. Tämä on asia, joka kiinnostaa hyvin monia.

Mitä tulee näihin pudokkaisiin, jotka jättävät varusmiespalveluksen kesken syystä tai toisesta, niin tämä on ihan aito huoli. Haasteena on se, että sen jälkeen he eivät varsinaisesti ole enää Puolustusvoimien vastuulla, hehän ovat sitten siviilejä, ihan tavallisia nuoria. Tässä pitäisi varmaan viranomaisten paremmin kommunikoida, niin että joku ottaa kopin, varsinkin niistä, jotka keskeyttävät pahoinvoinnin takia. Jos sitten on joku loukkaantuminen tai muu, voi olla, että se ei ole yhtä hälyttävä, mutta varsinkin koskien niitä, jotka esimerkiksi henkisesti voivat pahoin, pitää varmistua siitä, että Puolustusvoimien yhteistyö muun muassa kuntien viranomaisten ynnä muiden kanssa pelaa. Tässä on varmaan parantamisen varaa, ja siinä mieluusti olen yhteistyöhaluinen, jos on hyviä aloitteita sen suhteen.

Mitä tulee siihen, kun puhuttiin siitä, ollaanko kantamassa vastuuta näistä maiden putsaamisista ynnä muusta, niin ilman muuta, se on Puolustusvoimien lakisääteinen asia, ja se pitää hoitaa kunnolla ennen kuin luovutetaan maata Metsähallitukselle ja kiinteistöjä Senaatti-kiinteistöille ynnä muuta.

Mitä tulee näihin kiinteistöihin — viitattiin muun muassa Kauhavaan — niin nehän eivät ole enää sitten Puolustusvoimien käsissä, kun ne on luovutettu. Sen jälkeen Senaatti päättää, mitä niillä tekee, joten en voi vaikuttaa siihen, enkä itse asiassa välttämättä ole kaikista kiinteistöistä ihan ajan tasalla, koska ne eivät sitten enää ole Puolustusvoimien asioita.

Mitä tulee sitten näihin ihmisiin, joita on pantu pois, tämähän on tämän puolustusvoimauudistuksen varjopuoli. Tämä on koskettanut erittäin montaa ihmistä henkilökohtaisella tasolla ikävällä tavalla. Mehän olemme pyrkineet — ja minä väitän, että tämä on hoidettu erittäin hyvin — etsimään jokaiselle henkilölle niitä selviytymispolkuja. Niitä on löytynyt yllättävän paljon, ja tästä syystä irtisanottavien määrä on huomattavan paljon pienempi kuin mitä alun alkaen pelättiin. Mutta tästä huolimatta ikävä kyllä on niitä henkilöitä, joille ei ole löytynyt uutta työtä Puolustusvoimista, mikä usein johtuu siitä, että se olisi vaatinut sitä, että olisi muuttanut jonnekin maan toiselle puolelle, ja se ei välttämättä kaikkien perhetilanteen kannalta ole mahdollista.

Mitä tulee näihin maanpuolustusjärjestöjen avustuksiin ja edustaja Karin kysymykseen, ehdottomasti pidän niitä tärkeinä, mutta en myöskään pidä ihan korrektina, että minä tulen tänne ja pyydän tai vaadin, että te lisäisitte sen 200 000. Se on ihan teidän käsissänne, enkä puutu siihen harkintaan, mutta tietenkin henkilökohtaisesti pidin viime vuoden päätöstä hyvänä, sanotaan näin.

Mitä tulee edustaja Gästgivarsin kommenttiin tästä yritysyhteistyöstä, niin se on tietenkin keskeistä tänä päivänä monessa mielessä, esimerkiksi Patrian Millog-kumppanuus. Siinä kyllä se kustannusseuranta on erittäin tarkkaa. Sitä ainakin minä seuraan koko ajan. Kyllä se tähän mennessä on osoittanut, että Patria on kyennyt rutistamaan siitä toiminnasta enemmän hyvällä tavalla. Henkilöstö on tyytyväistä, ja se on silti tuonut meillekin säästöjä, mutta kyllä se kustannustekijä on tärkeä tekijä, ihan niin kuin te totesitte.

Mitä tulee tähän eläkeikään, mistä edustaja Mattila kysyi, niin kyllä siitä on keskusteltu jonkun verran, mutta se aiheuttaisi silloin käytännönkin ongelman, se aiheuttaa sitten upseerien urakiertoon ynnä muuhun aika suuria haasteita. Se ei ole mikään helppo harjoitus, mutta kyllä siitä on keskusteltu. On se mahdollista, että sitä on pakko katsoa lähivuosina. Varsinkin jos eläkeikä muualla yhteiskunnassa nousee, niin en itse sulje sitä pois, että siitä voitaisiin keskustella, mutta sekin on kolmikanta-asia, eikä se ole semmoinen yksipuolinen ministerin päätettävä, mutta on se mahdollinen asia.

Ikävä kyllä nyt aika loppui. Lisävastauksia...

Kiitos, arvoisa puhemies!

Tämä on totta. Puhemies on, niin kuin aina, oikeassa.

Tosiaan siitä, onko lyhyemmästä, viiden ja puolen kuukauden palvelusajasta kokemuksia: ei tässä vaiheessa.

Mitä tulee yleisen asevelvollisuuden tilaan, niin tästähän nyt on tämä kansalaisaloite, ja minä tietenkin toivon, ainakin minun tontiltani katsottuna, aktiivista osallistumista tähän keskusteluun. Itse en suhtaudu tähän kovin myönteisesti, vaikka minä pidän hyvänä, että kansalaiset tekevät aloitteita; silloin pitää myös tarjota niitä vaihtoehtoja. Itse uskon siihen, että yleinen asevelvollisuus on se meidän paras ratkaisu, ja varmasti saamme tästä hyvää kansalaiskeskustelua tämän aloitteen johdosta. Uskon itse — varsinkin kun katsoo teitä kaikkia täällä eduskunnassa, miten vahva tuki oli tälle hallituksen selonteolle, joka silti tukee sitä yleistä asevelvollisuutta — että kyllä se viittaa siihen, että niin kansa kuin heidän edustajansa — te kaikki täällä — tukevat vahvasti tätä nykyratkaisua, enkä usko, että tulee mitään suuria muutoksia.

Mitä tulee edustaja Vikmanin kysymykseen tästä Eurooppa-neuvostosta, siitä voisi puhua pitkään ja kauan, mutta ainakin minun henkilökohtainen päällimmäinen tavoitteeni on se, että se ei olisi viimeinen kerta, kun päämiehet palaisivat tähän teemaan. Jo se, että voitaisiin sopia, että tämä on teema, josta he keskustelevat säännöllisesti, olisi minun mielestäni suuri saavutus. Sitten siellä on kaikenlaisia konkreettisempiakin asioita, jotka ovat valmistelussa, ja tästä puhutaan varmaan enemmän syksyn aikana. Minähän olen käynyt myös siellä valiokunnassa ja voin sitten vähän paremmalla ajalla avata niitä. En tältä toivo mitään kovin mullistavaa, mutta pidän silti tätä kokousta erittäin hyvänä.

Näistä ampumaradoista: Me olemme pyrkineet — minä olen hyvin aktiivisesti taustalla toiminut ja kannustanut Puolustusvoimia — löytämään ratkaisun, jonka nojalla mahdollisimman moni ampumarata voi myös PV-uudistuksen jälkeen jatkaa toimintaansa joko meidän toimintanamme tai sitten jonkun muun toimijan toimintana, koska tämä on, ihan niin kuin tässä on todettu monen suulla, erittäin tärkeä asia. Itsellänikin on kokemusta näistä radoista, ja ne ovat tärkeitä monelle eri ryhmälle, ja niitä pitäisi yrittää jatkaa.

Sitten tullaan tähän aiheeseen siitä, voisivatko reserviläiset kantaa suurempaa vastuuta muiden reserviläisten koulutuksissa. Tämä on tosiaan ajankohtainen aihe nyt, ja Puolustusvoimat katsoo tätä yhdessä vapaaehtoisen maanpuolustuskentän kanssa, ja uskon, että tässä löydetään hyvä ratkaisu. On tietenkin mahdollista, että maanpuolustusjärjestöt eivät saa juuri sitä mallia, minkä he itse haluavat, mutta silti tässä on nyt huomattu, että tässä on edistystä vireillä minun mielestäni oikeaan suuntaan. Tämä on nyt lähinnä PV:n ja järjestöjen välinen asia, tämä nyt ei ole käynyt minun pöydälläni varsinaisesti. Minä olen nyt evästänyt heitä jonkun verran, ja voi olla, että pitäisi katsoa vähän tarkemmin, miten ne neuvottelut etenevät. Uskoisin, että jos siellä olisi pahempia ongelmia niissä neuvotteluissa, niin olisin kuullut asiasta.

Sitten viimeisenä Pohjoismaiden yhteistyöstä tuolla YK-kentällä. Siinä on muun muassa siitä yhteisestä joukkopoolista nyt sovittu, ja kaiken kaikkiaan tämä kehitys on myönteistä. Normaalitila tänä päivänä on se, että kun joku kansainvälinen asia ajankohtaistuu, niin Pohjoismaat lähes automaattisesti yhdessä pyrkivät koordinoimaan sitä omaa panostustaan, ja pidän tätä hyvänä kehityksenä.

Kiitos, arvoisa puhemies, runsaasta puheajasta.

Jussi Niinistö /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puheenjohtaja! Asevelvollisuuden vastustajat nostavat päätään. Kansalaisaloite on vireillä, kuten ministeri totesi. Näinä taloudellisesti ankarina aikoina on hyvä muistaa, että yleinen asevelvollisuus vie kuitenkin ehkä vain noin 15 prosenttia koko puolustusbudjetista. On myös hyvä muistaa, että Suomen kokoisen maan uskottava puolustaminen on käytännössä mahdotonta ilman yleistä asevelvollisuutta ja että ilman riittävää kertausharjoituskiertoa asevelvollisuusjärjestelmämme dementoituu.

Yksi epäkohta muuten niin hienossa asevelvollisuusjärjestelmässämme kyllä kuitenkin on, sen myönnän: varusmiespalveluksesta ei kerry eläkettä. Miten ministeri näkee tilanteen, onko tässä suhteessa mitään tehtävissä, tai onko edes toivoa saada varusmiesten kotiuttamisraha joskus takaisin?

Ismo Soukola /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Puolustusvoimat on alun perin suunniteltu hallinnon turvallisuusverkon ylläpitäjäksi ja sen toiminnan varmistamiseksi, ja nyt tämä aiotaan liikkeen luovutuksen kautta siirtää Suomen Erillisverkot Oy:n alle perustettavalle Suomen Turvallisuusverkko Oy:lle. Minulla on aika huonoja kokemuksia siitä, kun viranomais- tai viranomaisluonteisia palveluita siirretään osakeyhtiöön, vaikka tässä onkin valtion omistama osakeyhtiö kyseessä. Meidän katsastustoimialamme on hyvä surullinen esimerkki siitä, että kun se yksityistetään, niin hinnat pomppivat pilviin. Mitenkä ministeriössä ollaan varauduttu tässä kustannusten läpinäkyvyyteen, kustannusten ennakoitavuuteen ja toiminnan takaamiseen kriisioloissa silloin, kun todellakin tarvitaan niitä turvaverkkoja?

Ari Jalonen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Veteraanit ovat edelleen kunniakansalaisiamme, ja tahtoisin kysyä: ovatko teidän mielestänne nyt veteraaneille myönnetyt rahat kohdallaan, ja millä tavoin olette ottaneet huomioon rauhanturvaajaveteraanit? Tämä on kasvava joukko Suomen lipun alla toimivia nuoria.

Rauhanturvaajia on Syyrian lähellä. Siellä tilanne on rauhoittunut, mutta se ei ole mitenkään ohi. Onko hallitus valmistautunut siihen, että siellä voi tilanne kiristyä ja sinne tarvitaan jotain toimia nopeasti lisää tai uudelleen?

Ja vielä: Yhteiskunnan osana Puolustusvoimat tuottaa kuljettajia, ja lähitulevaisuudessa ammattiautoilijoista tulee olemaan pulaa. Onko harkittu semmoista, että kuljettajia koulutettaisiin nyt vähän ekstraa reserviin, jolloin tämä yhteiskunnallinen ongelma saataisiin hoidettua?

Tuomo Puumala /kesk(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Tässä aiemmin virisi keskustelu noista ampuma-alueista, Puolustusvoimien ampuma-alueista. Yksi sellaisista sijaitsee Kokkolassa. Nykyisestä Kokkolasta, entisestä Lohtajasta, ja Vattajanniemen ampuma-alueesta on kysymys. Se herättää alueella aika voimakkaasti tunteita. Se on Pohjois-Euroopankin mittakaavassa ainutlaatuinen luontoarvoiltaan, noin 14 kilometrin yhtenäinen hiekkaranta-alue, hyvin ainutlaatuinen sellainen. Jotta Puolustusvoimien toiminnan hyväksyttävyys tuolla alueella säilyy, on tietysti keskustelu alueen asukkaiden kanssa ja luontoarvojen arvostaminen ja kunnioittaminen hyvin tärkeää. Olisin kysynyt ministerin näkemystä siitä, miten näette tuon alueen tulevaisuuden. Se on varmasti teille tuttu niin merkittävänä ampuma-alueena. Miten näette sen, että nyt tuolla alueella toimii myös Patria, tällä hetkellä luvatta, ehkä tulevaisuudessa jonkun luvallakin, mitä ajattelette tästä?

Mika Kari /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Tässä yhteydessä on syytä myös kiittää puolustushallintoa vaikeiden henkilöstövähennysten hyvästä hoitamisesta. Henkilöstövähennykset on osattu hoitaa henkilöstö huomioon ottaen, ja vähennykset on maksimista minimoitu, vaikka, niin kuin ministeri tässä totesikin, ikäviltä irtisanomisilta ei voitu välttyä. Muu valtionhallinto voisi näissä asioissa ottaa kyllä mallia Puolustusvoimilta siinä, millä tavalla tämmöiset muutostilanteet yli ja läpi viedään. Voisiko puolustushallinto näyttää esimerkkiä myös ict-hankkeiden osalta muulle valtionhallinnolle siitä, millä tavalla ict-kuluja voidaan kestävällä tavalla vähentää?

Lopuksi vielä pyytäisin ministeriltä mielipidettä tuohon edelliseen kysymykseeni tästä parlamentaarisen valmistelun huomioonottamisesta yli vaalikausien, silloin kun puhutaan ulko- ja turvallisuuspolitiikasta.

Puolustusministeri Carl Haglund

Arvoisa puhemies! Eläkkeestä varusmiehille: rehellinen on aina hyvä olla — en usko, että se on ajankohtaista. Sen sijaan, jos tämä rahoitustilanne olisi parempi, tämä kotiuttamisrahan palauttaminen on minunkin mielestäni tavoiteltava asia, joskin se nyt ei ihan tässä taloustilanteessa onnistu.

Tämä Stuve, Suomen Turvallisuusverkko: Tässähän on kyse lähinnä siitä, että eri viranomaistoimintoja eri valtionhallinnon toimijat keskittävät yhteen. Sitten on joskus viime hallituksen aikana päätetty, että tästä tulee yhtiö, jossain tässä matkan varrella, ennen kuin tulin tähän touhuun mukaan. On varmaan ihan järkevää, että se on yhtiö, mutta on myös huomattava, että ajatuksena ei siis nyt ole ollut niin sanotusti yksityistää vaan keskittää valtion eri toimintoja yhteen paikkaan, ja sitten siitä tehtiin ihan yhtiömuotoinen toimija, mutta kyllähän se on niin kuin käytännössä valtiollinen toimija, ja meidän puolella sitä on seurattu aika tarkkaan. Sen rahoituksesta, sen läpinäkyvyydestä ynnä muusta on kyllä käyty hallituksen keskuudessa aika kovaakin vääntöä, ja minun mielestäni nyt se on aika hyvällä tolalla, mutta kyllä sitä seurataan ainakin meidän toimesta hyvin, hyvin tarkkaan.

Edustaja Jalonen on aivan oikeassa siinä, että veteraanit ovat meidän kunniakansalaisia. Mielestäni on hyvä, että hallitus poliittisella päätöksellä korjasi STM:n alkuperäistä esitystä näistä veteraanirahoista ja nyt lähtökohtana on se, että on yhtä paljon rahaa per veteraani kuin tänä vuonna. Ikävä kyllä veteraanien määrä tietenkin on pienentynyt tästä vuodesta, ja nämä luvut nyt perustuvat tähän, ja mielestäni oli hyvä päätös nostaa sitä rahoitusta nyt näissä hallituksen neuvotteluissa loppukesästä.

Näiden kriha-veteraanien osaltahan olen aloittanut tämmöisen kriha-veteraaniohjelman, kiitos hyvän vuoropuhelun eduskunnan kanssa, ja minä uskon, että se tuottaa hyviä tuloksia kriha-veteraanien suhteen. Tämä on nyt aika alkutekijöissä, mutta siitä päätettiin keväällä, ja minä voin raportoida siitä sitten, kun siitä alkaa tulemaan aitoja tuloksia. Mutta jo se, että ollaan aloitettu tämä, tietenkin osoittaa sen, että tämä on meille tärkeä asia.

Tämä Syyrian tilanne: Olemme hyvin tarkalla silmällä sitä seuranneet. Olemme nostaneet omaa suojatasoa esimerkiksi kemiallisia aseita ja muita ikäviä teoreettisia tapauksia ajatellen meidän Unifil-joukoissa ynnä muualla, joten olemme varautuneet. Olemme käyneet läpi kaikenlaisia evakuointisuunnitelmia ynnä muuta, ynnä muuta, niin että se on kyllä hyvin tarkkaan katsottu ja mietitty. Tässä on tosin aina hyvä muistaa, että nämä eivät suoraan ole meidän komennossa, vaan nämä joukot on luovutettu YK:lle, joka vastaa niistä, ja tämä nyt asettaa tiettyjä haasteita. Mutta tällä hetkellä tilanne näyttää paljon paremmalta kuin mitä se pari viikkoa sitten näytti.

Nämä autonkuljettajat: Niin kuin moni teistä tietää, PV:hän on Suomen suurin autokoulu. Ainakaan minun tietääkseni ei ole keskusteltu nyt sen tason nostamisesta, koska se meidän tuottama, Puolustusvoimien tuottama, määrä on siihen omaan tarpeeseen, eikä pääsyy ole tuottaa yhteiskunnan muihin tarpeisiin, joskin se käytännössä kohdistuu niin, että myös muulle yhteiskunnalle on suurta hyötyä tästä.

Lohtajan alue ja ne paineet ovat erittäin hyvin tiedossa. Tässä on ollut myös muiden vastaavien alueiden kohdalla, Rovajärvellä etenkin, paljon paineita, ja tässä on kyllä koko ajan minun viestini ollut niin kansalaisille, jotka ovat olleet suoraan minuun yhteydessä, kuin etenkin Puolustusvoimille, että tässä pitää kaikin toimin nyt pyrkiä hyvään dialogiin ja kuunnella alueen asukkaita. Kyllä minä väitän, että tässä onnistutaan suht hyvin, mutta ei siinä koskaan täydellisesti onnistuta. Sitten siinä on myös vähän semmoista ilmiötä, että osittain semmoiset ihmiset, jotka ovat tulleet sinne paljon sen jälkeen, kun Puolustusvoimat on aloittanut sen toiminnan, ovat yleensä niitä, jotka ovat hyvin aktiivisia ja toivoisivat, että Puolustusvoimat lopettaisi sen toimintansa. Mutta nämä alueet ovat Puolustusvoimien tulevaisuuden kannalta aivan välttämättömiä, joten uskon, että ne ovat myös tulevaisuudessa osa meidän toimintaa.

Mitä tulee tähän Patriaan, niin näin periaatteena pidän ihan hyvänä, että Patria voi olla siellä, koska Patrian pitää olla jossain. Jos me haluamme, että Suomessa on yritys, Patrian kaltainen yritys, joka on valtio-omisteinen — tai jossa valtio on enemmistöomistajana — joka on Puolustusvoimien keskeinen kumppani ja joka on myös hyvä työnantaja ja vientiteollisuuden yritys, jos me haluamme, että Patria menestyy, se edellyttää sitä, että Patriallakin on jossain joku paikka, missä he voivat testata tuotteitaan. Minusta on järkevämpää tulla Puolustusvoimien harjoitusalueelle kuin että he ovat sitten jossain uudella alueella ja pitäisi taas avata joku uusi alue. Minun mielestäni se ei ole järkevää, vaan parempi keskittää se toiminta. Mutta tietenkin sen pitää olla luvanvaraista, eikä niin, että ne luvat ovat epäselviä. Nehän ovat Metsähallituksen kanssa, ne luvat, eivätkä Puolustusvoimien kanssa ensisijaisesti, ja tämä on osittain myös ministeri Koskisen asia. Mutta tämä pitää hoitaa paremmin tulevaisuudessa, jotta tästä ei synny tämmöistä ikävää keskustelua, mihin edustaja Puumala hyvin viittasi.

Nämä ict-kulut: Puolustusvoimat voi monessa mielessä olla edelläkävijä valtionhallinnossa näissä uudistuksissa, joskin kyllä Puolustusvoimillakin on ollut näitä ict-haasteita vuosien saatossa.

Mitä tulee sitten tähän Suomen puolustuspoliittiseen keskusteluun ja näihin selontekoihin ja niiden merkitykseen, niin niin kuin minä sanoin viimeksi, kun minä olin täällä salissa tämän teeman ympärillä, minä henkilökohtaisesti en ole ihan vakuuttunut siitä, että tämä selontekomenettely on Puolustusvoimien kannalta se paras menettely tulevaisuudessa. Mutta siitä pitää puolueiden ja päättäjien yhdessä keskustella sitten ensi hallitusta muodostettaessa, onko tämä se mekanismi. Minä ainakin suhtaudun avoimesti myös muihin ratkaisuihin.

Jukka Kopra /kok:

Arvoisa puhemies! Ensi vuonna valtion menot ovat lähes 54 miljardia euroa, näillä näkymin 6,7 miljardia euroa otetaan velkaa. Tulevan vuoden lopulla Suomella on velkaa noin 100 miljardia euroa. Nämä ovat kovia lukuja.

Myös uutiset tehtailta, telakoilta ja monilta muilta vientityöpaikoilta ovat kylmääviä. Työpaikkoja vähennetään pysyvästi, ja se, mitä ennen tehtiin täällä meillä, tehdään nyt jossain muualla halvemmalla. Taloutemme rakenteet ovat muodostuneet sellaisiksi, että tällainen kehitys, negatiivinen kehitys, on käynnistynyt, ja tilanne on se, etteivät nämä työpaikat tule takaisin taloudellisten suhdanteiden parantuessa kuten ennen vanhaan. Onneksi hallitus on tiedostanut tämän ja ryhtynyt toimenpiteisiin. Viime kevään kehysriihessä muutettiin yhteisöverotusta kilpailukykyisemmäksi. Nyt se on muihin EU-valtioihin verrattuna erittäin hyvällä tasolla. Henkilöyhtiöiden verokohtelu kaipaa vielä säätämistä.

Niin ikään talousarvion yhteydessä lanseerattu rakennepaketti on jokaiselle hyvinvointivaltion turvaamisesta huolestuneelle rohkaisevaa luettavaa. Rakenteita uudistetaan kaikilla yhteiskuntaelämän osa-alueilla. Erityisen tärkeää on, että yritysten toimintaedellytyksiä parannetaan olennaisesti. Mitä paremmin suomalaiset yritykset menestyvät ja kasvavat, sitä enemmän suomalaisilla on töitä ja sitä enemmän valtio saa verotuloja. Mitä enemmän verotuloja, sen turvatumpi hyvinvointiyhteiskuntamme on. On hyvä, että hallitus katsoo tässä kauas ja uskaltaa tehdä pitkäjänteisiä ratkaisuja. Yritystoiminnan elpyminen ja verotulojen kasvu eivät tapahdu sormia napsauttamalla. Se ei ole poliittinen päätös eikä hallinnollinen ratkaisu, ja suurimmat tulokset tulevat usean vuoden aikavälillä. Nyt tehtävät ratkaisut kuitenkin muuttavat taloutemme ja yhteiskuntaelämämme rakenteita siten, että kun taloudellinen nousukausi taas alkaa, paranevat myös mahdollisuudet hyvinvointiyhteiskunnan ylläpitoon ja kehittämiseen.

Talousarvio on viisaasti laadittu ja rakennepaketissa esitetyt toimenpiteet rakentavia. Yritystukia kehitetään, perustetaan kasvurahasto, säätelyä ja turhia säädöksiä karsitaan, kaavoitusta järkiperäistetään ja niin edelleen. Uskon, että olemme nyt vedenjakajatilanteessa: kun rakennepaketin muutokset on tehty, alkaa maamme kääntyä taas positiiviseen nousuun. Tuleva talvi vaatii meiltä kaikilta varmasti venymistä. Lisää toimenpiteitä myös tarvitaan, jotta talouden nousukäyrän kulma saadaan jyrkemmäksi. Uskon, että tämän eteen hallitus tekee jo kovasti töitä.

Arvoisa puhemies! Yksittäisinä hankkeina valtatie 6:n peruskorjaus välillä Taavetti—Lappeenranta olisi minusta kyllä pitänyt mahduttaa jo tähän talousarvioon. Kyseinen tie on Suomen raskaimmin liikennöity kaksikaistainen tie, ja onnettomuustiheys on suuri, ja raskas liikenne on pääsääntöisesti lähinnä vientiliikennettä. Näin ollen on koko Suomen hyvinvoinnin kannalta tärkeää, että tämä lyhyt vientiväylä laitetaan kuntoon. On kuitenkin hyvä, että valtatie 6:n peruskorjaus on sovittu alkavaksi vuonna 2015, jos ei se nyt ensi vuonna vielä sitten ala.

Suna Kymäläinen /sd:

Arvoisa herra puhemies! Tuolissa on hyvä olla neljä jalkaa, sen tietävät päiväkodissa työskennelleet sekä Aallon jakkaralla istuneet. Hallituksen talousarvioesitys, lisätalousarvioesitys, rakenneuudistukset ja tupo muodostavat neljän jalan kokonaisuuden, josta tämä hallitus muistetaan. Hallituksella on kyky tehdä päätöksiä ja uudistuksia, se on hyvä se.

Hyvinvointivaltio on vietävä tuleville vuosikymmenille. Tässä talousarviossa valtion menot vähentyvät. Tilanteen tekee ongelmalliseksi mahdollinen taantuma ja sen ennustaminen vuodelle 2014. Lisätalousarviolla on oltava valmiina nopeisiin korjauksiin, jos taantuma syvenee tai jatkuu. Tämä talousarviohan lähtee 1 prosentin kasvusta ensi vuodelle. Sen saavuttaminen olisi hyvä asia.

Hallitusohjelman mukainen työttömien aktivointiaste on 30 prosenttia. Tänä vuonna se on 28,5 prosenttia, mihin käytettiin 550 miljoonaa euroa. Ensi vuodelle kuitenkin varataan 511 miljoonaa 8,1 prosentin työttömyysennusteella. Todennäköisesti tällä yhtälöllä ei aktivointitavoitteita saavuteta. Tähän on hallituksen pakista oltava täsmätoimia, etenkin nuorisotakuun toteuttamiseksi.

Suuri kiitos hallitukselle kuuluu täysimääräisistä indeksikorotuksista. Se on enemmän kuin tärkeä yhteiskuntamme pienituloisimmille ja turvaverkon varassa eläville. On hyvä, että vihdoin opintotuki sidotaan indeksiin. Erittäin huomattavia ovat työttömien toimeentuloa helpottavat uudistukset, joilla mahdollistetaan 300 euron kuukausitienestit ilman, että työttömyyspäivärahoihin tulee vähennystä, sekä asumistuki täysimääräisenä, vaikka tienestejä olisi kuukaudessa 400 euroa. Tällä toimella kannustetaan työntekoon ja annetaan ihmiselle mahdollisuus saada pieni helpotus toimeentuloonsa.

Tällä budjetilla ei velkasuhde vielä taitu. Sen on kuitenkin pitkässä pelissä taituttava. Tämä vaatii vielä tulevassa tekoja, koska vuoden päästä emme voi olla samassa asennossa lisäämässä velkaa. Kannustan hallitusta toimiin valtio-omisteisen teollisuuden ja toiminnan liikkeellesaattajana — tätä etenkin kohtuuhintaisessa asuntorakentamisessa ja uusilla, nousevilla teollisuudenaloilla. Ei kai Rauman metalli- tai Imatran paperiprosessin osaamista tule tärvätä tulevaisuudenuskon puutteessa?

Erittäin hyvää budjetissa on korjattu esitys paljon puhutusta osinkoverotuksesta. Nämä pääomaverotuksen ja ansiotuloverotuksen porsaanreiät henkilöyhtiöiden verotuksessa tukitaan nyt, kiitos siitä. Tämä on näin tasa-arvon budjetti.

Arvoisa puhemies! Hallitus on tehnyt hyviä perhepoliittisia ratkaisuja, joilla on myös merkitystä kuntatalouden helpottumiselle. Näistä esimerkkinä mainitsen joustavan hoitorahan, jolla lisätään työn ja perheen yhteensovittamisen vaihtoehtoja, lisäksi on päivähoitomaksujen käyttöön perustuva laskutus. Hyväksi näen myös rajauksen subjektiivisen päivähoito-oikeuden tuntimäärään silloin, kun kokopäiväiseen hoitoon ei ole erityistä syytä. Tällä toimella on suora yhteys kunnan kustannuksiin.

Kuitenkin samanaikaisesti hallitus kompastui mielestäni virhearvioon kotihoidon tuen puolittamisella äidin ja isän oikeudeksi. Valitettavasti muutoin niin hyvän paketin sisällä yksi osa ei saa kiitostani, vaan jaan tuskastumiseni. Olen joutunut kuulemaan valtavasti pettyneiden vanhempien vuodatusta asiasta, ja en voi muuta kuin todeta, että tämä oli virhelaukaus, joka olisi pitänyt jättää laukaisematta ja jonka kohdalla edellyttäisin uudelleenharkintaa. Esitys ei vähennä valtion tai kuntien menoja, päinvastoin uudistus lisää niitä. Alle 3-vuotiaan lapsen hoito maksaa yhteiskunnalle 1 250 euroa kuukaudessa; kotihoidon tuki on vain kolmasosan siitä. Kotihoidon tukea on voinut hakea perhe, jonka alle 3-vuotias lapsi ei ole kunnan järjestämässä päivähoidossa. Lasta on voinut hoitaa jompikumpi vanhemmista tai muu hoitaja.

En ymmärrä sinällään hyvää perustetta tasa-arvon lisääntymisestä, en usko pakkotasa-arvoon. Onhan päivänselvää, että vanhemmat ovat tasa-arvoisia keskenään. Kysymys on elämisestä, tavallisen arjen pyörittämisestä. Tietenkin vanhemmat äänestävät pienituloisemman vanhemman kotiin. Niin kauan kuin meillä ei ole palkkatasa-arvoa, on kenties epätyylikästä puhua tasa-arvosta. Mielestäni tätä osaa paketista tulisi vielä pohtia todella tarkasti. Ennemmin olisi voinut suunnata katsetta peruskoulun rönsyjen, erilaisten yksityiskoulujen tukien, leikkaamiseen, jotta todellinen tasa-arvo koulutuksessa toteutuisi ja samalla oppivelvollisuuden lisävuosi saataisiin katettua. Neljän lapsen äitinä, keskeytymätöntä kolmivuorotyötä tekevän aviomiehen puolisona ja päiväkodissa työurani tehneenä voin todeta, että tämän yksityiskohdan valmistelussa on valitettavasti unohdettu hyvä valmistelu. Tulee tunne, että asiaa on esitetty tahoilta, joilla ei ole omaa käytännön kokemusta lapsiperheen arjesta, ei ehkä ollenkaan tai ei vuosikymmeniin.

Arvoisa puhemies! Vielä nostaisin Lappeenranta—Taavetin, valtatie 6:n hankkeen, esille. Sen suunnitteluun, kilpailuttamiseen on löydettävä vielä tämän vuoden lisätalousarviossa 2 miljoonaa euroa, jotta tuo liikennepoliittisen selonteon hanke toteutuisi vuoden 2015 puolella.

Arto Pirttilahti /kesk:

Arvoisa puhemies! Kuten monta kertaa aiemminkin täytyy jälleen avata keskustelu siitä, että hallitusohjelmassa on hyviä tavoitteita paljonkin, mutta sitten kun tuo keltainen kirja ilmestyy tuohon meidän pulpetille arvioitavaksi, niin aika vähän siellä on sitten enää eväitä toteuttaa hyviä tavoitteita. Otetaan sitaattina hallituksen ohjelmasta: "Maaseudun kannalta on tärkeää, että infrastruktuuri, tie- ja tietoverkko, on toimiva. Toimiva maaseudun vesihuolto on elinkeinoelämän ja maataloustuotannon kehittymisen kannalta avainasioita." Kuten tämän budjettikeskustelun aikana olemme monesti huomanneet, pienempi tieverkko joustaa, yksityistieavustuksia pudotetaan 23 miljoonasta 5 miljoonaan, eli ei siellä uudessa budjettikirjassa hirveän paljon enää tieinfralle ole määrärahoja. Lisäksi tänään tuli esille maa- ja metsätalousministeriön haastattelussa se, että vesihuoltohankkeisiin ei ole valtiolla osoittaa tällä hetkellä varoja.

Sitten otan täältä tämän tärkeän asian, tietoverkkojen rakentamisen eli valokuiturakentamisen. Siinä on käytetty LVM:n rahaa. Se on hyvä, että siellä on 10 miljoonaa tällä hetkellä rahoitusta, mutta se on erittäin huonosti saatavissa siellä, eli tukikelpoiset alueet ovat hyvinkin mahdottoman kartan takana. Muistaakseni se säännös on niin, että sieltä on kyläalueet poistettu, eli se kaapeli tällä tuella voidaan vetää jonnekin metsikköön mutta ei suorastaan ihmisten luokse. Ainoa toimiva laajakaistojen rakentamisrahoitus on tällä hetkellä ollut maa- ja metsätalousministeriön puolella ja siellä Manner-Suomen rahoituskuviossa. Nyt se on sieltä pyyhkäisty pois, koska Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelma loppuu ja seuraava ohjelma, kuten ministeri sanoikin, mahdollisesti, kun se jätetään nyt sisään, on ehkä vuoden päästä EU:n hyväksymä. Sitten kun tähän laitetaan kotimainen byrokratia päälle, niin rahoitusvalmius hankkeelle on ehkä parin vuoden päästä. Eli kyllä tämä hallituksen vahva tavoite saada laajakaista joka kotiin tässäkin murtuu, mutta tämä on erittäin tärkeä asia maaseutualueilla, millä tavalla me tietoyhteiskunnassa olemme mukana, millä tavalla me rakennamme sinne niin vanhusten palveluita kuin yritystoiminnan palveluita.

Yrittäjyyden osalta tässä budjetissa on kanssa aika vähän porkkanoita varsinkin henkilöyrityksille. Hyvä on tämä yhteisöveroalennus isommille yrityksille ja osakeyhtiöille, mutta henkilöyritysten osalta verotus tulee kiristymään muun muassa pääomaveron kiristyksen vuoksi, eli siellä pääomavero on 30, ja myös sitten tämä pääomaveron raja tippui 50 000:stä 40 000:een, niin että se on sitten 32 prosenttia. Eli niin sanotusti pienet maatilat, metsänomistajat ja muut suunnittelevat varmaan omaa toimintaansa näitten rajojen puitteissa. Kun siihen lasketaan energiaveron kiristykset, niin aika vähän porkkanoita jäi tänne pk-sektorin puolelle.

Kotitalousvähennyksen osalta on tietenkin positiivista, että kotitalousvähennystä korotettiin, mutta toisaalta, kun hallitus otti valtikan vastaan, ensimmäisenä tätä alennettiin, niin että onhan sitä nyt sitten tietenkin hyvä nostella ja todeta, että hallitus nostaa mahdollisuuksia näihin poisto-oikeuksiin.

Kotihoidon tuen muutos: Minun mielestäni on ihan turhaa kalabaliikkia lähteä tätä asiaa tällä tavalla vääntämään ja viemään eteenpäin. Uskon, että siellä perheissä pystytään hyvinkin arvioimaan, kuka lapsia hoitaa ja missä kunnossa. Toisaalta kuitenkin tässä salissa edustaja Sasi myönsi, että tämä on säästötoimenpide, tämä asia, eikä puhtaastikaan kotihoidon tuen kehittäminen. (Kimmo Sasi: Sitäkin!)

Kuntarakenteen osalta haeskelin kanssa kokoomuksen porkkanoita. Kokoomuksen ryhmäpuheessa mainittiin, että keppiä ja porkkanaa tulee kuntasektorille, ja mainittiin, että valtionosuuden vähennykset ovat se keppi ja verotulojen lisäys kunnille on se porkkana. Minä en ainakaan itse löytänyt hyvin nopeastikaan, mistä vapaaehtoisesti tulisi lisää verotuloja kunnille. Se on pakkonosto. Tällä hetkellä kunnilla on jo paine noin 2—3 prosentin osalta nostaa kuntaveroa, ja lisäksi nämä säästötoimenpiteet, mitkä nyt tulevat tähän, ja nämä leikkaukset tekevät lähestulkoon toisen mokoman lisää. Eli me näemme kyllä kunnissa huippuveroprosentteja ensi vuoden jälkeen.

Lisäksi, arvon puhemies, tähän työpaikkasaldoon. En ole nyt aivan varma, jääkö hallituksen ohjelmassa ja tässä talousarviossa tämä työpaikkojen määrä plussalle vai miinukselle. Täällä on monta tekijää. Muun muassa energiaveron korotus ja hakkeen tuen alennus vievät meidän kotimaisesta bioenergiasta työpaikkoja. Yhtä lailla yritysten edustuskulujen poisto-oikeuden poistaminen vie matkailusta noin 1 000 työpaikkaa. Lisäksi tämä tavoite kuntasektorin rationalisoinnin puolelta vie 20 000 työpaikkaa. Olisikin hyvä nähdä se loppulaskelma, kun lasketaan kaikki yhteen, kuinka paljon tämä uusi talousarvio tuo ja suunnitelmat tulevat tuomaan työpaikkoja, mikä on loppusaldo.

Leena  Harkimo  /kok:

Arvoisa puhemies! Suomi on merkittävien haasteiden edessä. Vaikka talouskasvun uskotaan kääntyvän lievään nousuun ensi vuoden aikana, ei Suomen taloudellista ahdinkoa paranneta pelkästään talouden pienoisen kehittymisen avulla. Jokaisen poliitikon ja päättäjän on ymmärrettävä, että Suomi tarvitsee järeämpiä rakenteellisia uudistuksia, vastuullisia päätöksiä sekä yhteistä tahtotilaa.

Kilpailukykymme ja hyvinvointimme ovat riippuvaisia yrityksistä. Vain ja ainoastaan yritysten menestymisen kautta voimme rahoittaa yhteiskuntamme toimintaa ja luoda tulevaisuudessakin hyvät edellytykset kasvaa, elää ja asua Suomessa. Suomi on rakennettu kovalla työnteolla, ja samaa periksiantamatonta ja ahkeraa asennetta on peräänkuulutettava myös jatkossa. Pelkästään tahdonvoimalla ei kuitenkaan pitkälle pötkitä, jos yhteiskunnan ja toimintaympäristön asettamat mahdollisuudet, tai pikemminkin rajoitteet, potkivat päähän.

Hyvä puhemies! Yritykset maksavat veroja, työllistävät, tuottavat vientituloja. Ilman suomalaisten yritysten menestystä emme mitenkään pärjää. Yritysten toimintaedellytyksiä on siksi edistettävä. Yhteisöveron alentamisella päästään hyvään vauhtiin, mutta yksin sillä ei vielä kaikkia ongelmiamme ratkaista. Nostaakseni muutamia tärkeitä asioita esiin haluan ensinnäkin korostaa erityisesti pienyrittäjien byrokratian ja hallinnollisen taakan vähentämisen merkitystä. Sääntelyt ja turhat rajoitteet hankaloittavat yrittämisen edellytyksiä sekä vievät aikaa ja resursseja varsinaiselta työltä. Yrittäjämyönteisen ilmapiirin sekä yrittäjyyttä tukevien palveluiden kehittäminen muun muassa kustannustehokkailla ja jopa konkursseja estävillä neuvontapalveluilla on elintärkeää.

Suomen valttikortti on osaava ja laadukas työvoima. Koulutus on yhteiskuntamme tukipilari, johon panostaminen maksaa aina itsensä takaisin. Vientimme vaatii laadukkaita palveluita ja tuotteita, innovaatioita sekä korkeatasoista osaamista. Koulutuksen, tutkimuksen ja tuotekehityksen edistäminen ei saa kärsiä vaikeissa taloustilanteissa, sillä ainoastaan näiden kautta luomme uutta, säilytämme työpaikat, yrityksemme ja kilpailukykymme.

Arvoisa puhemies! Maamme suurin haaste on ikääntyvä väestömme. Väestöpyramidin kääntyessä nurinkuriseksi tarvitsemme entistä enemmän työvoimaa ylläpitämään yhteiskuntamme elinkeinorakenteen, peruspalvelut sekä kasvavan ikääntyvän väestönosuuden inhimillisen arjen ja olemisen. Osatyökykyiset on saatava työelämään, ja työuria on pidennettävä alusta, keskeltä ja lopusta. Suomi tarvitsee hyvinvoivia työntekijöitä, jotka jaksavat työelämässä pidempään. Pelkällä osaamisella emme menesty, jos työntekijöiden työnteon edellytykset ovat matalat. Työhyvinvointi vaikuttaa oleellisesti työn tehokkuuteen, jaksamiseen, mielekkyyteen ja laatuun.

Liikunta on ehdottomasti kustannustehokkain tapa lisätä niin työntekijöiden kuin koko väestön hyvinvointia. Jo nyt tehdään yhteiskunnan eri sektoreilla merkittäviä liikuntaan vaikuttavia päätöksiä sekä määrärahojen kohdennuksia, mutta kokonaisnäkemys toiminnasta puuttuu. Olennaista olisi nähdä liikunnan merkitys kaikissa elämänkaaren eri vaiheissa: neuvolassa, päiväkodissa, koulussa, armeijassa, työpaikalla, unohtamatta ikäihmisiä.

Hyvä puhemies! Loppuun nostan vielä hallituksen hyvät liikennepoliittiset päätökset. Pitkät etäisyydet ja maantieteellisen sijaintimme aiheuttamat haasteet, ilmasto-olosuhteet, vaativat Suomelta toimivat liikenneverkot, jotka vastaavat niin elinkeinoelämän kuin kansalaistemme tarpeisiin. Tästä syystä hallituksen esittämät uudet tiehankkeet sekä lisärahat tiestön kunnostukseen ovat tervetulleita. Selvää on, että monta kuoppaa jää vielä täyttämättä ja lisäkilometriä rakentamatta. Suunta on oikea, mutta haasteita meillä vielä riittää.

Leena Rauhala /kd:

Arvoisa puhemies! Käsittelyssä oleva talousarvioesitys vuodelle 2014 perustuu keskeisiltä osin jo kevään 2013 kehyspäätöksen ehdotukseen, ja se jatkaa valtiontalouden sopeuttamista sekä tähtää työllisyystilanteen parantamiseen.

Täällä esittelypuheenvuorossa pääministeri Katainen toi mielestäni hyvin esille kysymyksen työstä ja työn merkityksestä, että hyvinvointi syntyy työstä. Niinpä on erittäin tärkeää, että me saamme uhkat, mitkä liittyvät työttömyyden vielä lisääntymiseen, katkaistua ja nimenomaan saadaan uutta työtä. On löydettävä uusia keinoja työpaikkojen syntymiseen.

Kuntatalouteen kohdistuu suuria leikkauksia. Kuntatalouteen kohdistuvat muun muassa 362 miljoonan valtionosuussäästöt, 1 miljardin kokonaisvähennys kuntien toimintamenoihin vuoteen 2017 mennessä. Se on todella kova leikkaus, ja erityisen tärkeää on, että kuntien tehtäviä tai niiden perusteella säädettäviä velvoitteita arvioidaan. Nythän on tässä talousarvioesityksessä, että kuntien tehtäviä arvioidaan vuonna 2014 käynnistyvällä toimintaohjelmalla. Tässä tilanteessa on erittäin tärkeää huolehtia, että erityisesti sosiaali- ja terveyspalvelujen laatu ja saatavuus turvataan. Tavoitteena tulee olla, että uusi vanhuspalvelulaki toteutuu ja samoin jo nuorisotakuu, joka on ollut kauemmin voimassa, saadaan toteutumaan. Pidän myös tärkeänä, että omaishoitajien tukipalveluista huolehditaan. On hyvä, että talousarviossa on vanhuspalvelulain toimeenpanoon 54,5 miljoonaa euroa ja omais-hoitajien tukipalveluihin noin 10 miljoonan li- säys. Summat voisivat olla suurempiakin. Erityisesti ajattelen omaishoitajien jaksamista, koska omaishoitajien työ on erittäin tärkeää ja se vähentää laitoshoidon tarvetta ja tuo merkittäviä säästöjä yhteiskunnallemme.

Yhteiskunnassamme ja koko hyvinvoinnissa erittäin tärkeitä ovat lasten kasvuolosuhteet. Perheiden yhteiskunnalliset tukimuodot ovat vähenemässä. Tämä näkyy lasten ja lapsiperheiden ongelmien kasaantumisena. Ennalta ehkäiseviin lastensuojelutoimiin on kohdennettava resursseja. Lastensuojelun kehittämiseen suunnataan talousarvioesityksessä 4,65 miljoonaa euroa, mutta näen, että tämä summa voisi olla suurempikin, ajatellen juuri sitä, miten paljon meillä on tarvetta palvelujen kehittämiseen. Lastensuojeluun tarvitaan riittävää ja pätevää henkilöstöä. Tiedämme, että Kuntaliiton selvityksen mukaan päteviä ja koulutettuja sosiaalityöntekijöitä on vain noin neljäsosassa kunnista, ja tavoitteena kuitenkin tulee olla, että tarvittavat palvelut toteutuisivat lain edellyttämällä tavalla. Lastensuojelussa varhaiseen puuttumiseen ja ennaltaehkäisyyn on oltava siis riittävät resurssit, jotta lastensuojelun tarpeen hälyttävä kasvu saataisiin pysähtymään. Erityisesti koulujen sosiaalipalveluja on myös tehostettava, jotta apua tarvitsevia lapsia ja perheitä tuetaan oikeaan aikaan.

Varhaiskasvatuslain vuonna 2015 voimaan astuva uudistus tulee tarpeeseen, koska laki on 40 vuotta vanha. Tässä pyritään kaventamaan eroja oppimistuloksissa kaikille pakollisella esiopetuksella. Näen sen erittäin tärkeänä.

Arvoisa puhemies! Vielä lopuksi haluan todeta, että hallituksen esityksessä on monia hyviä kohdennuksia erityisesti perheille ja myös vaikeassa asemassa oleville työttömille.

Kotihoidon tuen jakaminen isän ja äidin kesken taas oli yllättävä ja valmistelemattomampi päätös. Kuten olemme kuulleet, uudistuksen tarkoituksena ei ole vain tavoitella säästöjä vaan enemmän rakenteellinen uudistus. Voi jopa käydä niin, että se aiheuttaa kansantaloudelle lisäkustannuksia, ja näin ollen näen, että siihen erityisesti, kun mennään lakipykäliä tekemään, on tärkeää varautua, että se tulee oikeanlaiseksi.

Kimmo Sasi /kok:

Arvoisa puhemies! Suomi on taloudellisesti erittäin haastavassa tilanteessa. Ei tarvitse kuin katsoa televisiouutisia, irtisanomisilmoituksia, niin tietää, että suomalainen vientiteollisuus ei tällä hetkellä voi hyvin. Toisaalta Suomen työttömyysluvut ovat varsin hyvin hallinnassa. Työttömyys on noin 8 prosentin paikkeilla.

Raimo Sailas kirjoitti Kanavassa hallituksen talouspolitiikasta varsin kriittisessä sävyssä. Hän sivusi myöskin hallitusohjelman kirjoittamista, ja täytyy sanoa, että silloin kun hallitusohjelmaa kirjoitettiin, elettiin hieman toisenlaisissa suhdannepoliittisissa arvioissa. Silloin ei tiedetty, mihinkä eurokriisi tulee johtamaan, kuinka maailmantalous sakkaa, ja ennusteet olivat selvästi positiivisempia kesäkuussa 2011. Tasapainottamistoimenpiteistä päätettiin silloin 2,5 miljardin edestä — hyvä on, haarukka, josta keskusteltiin, oli 2,5—4 miljardia, mutta joka tapauksessa niissä olosuhteissa luku oli varsin merkittävä.

Mutta kuitenkin jo syyskuussa 2011 epävarmuus lisääntyi, ja täytyy sanoa, että siitä eteenpäin nyt taloudelliset kasvuennusteet ovat jatkuvasti heikentyneet. On arvioitu, että ensi syksynä tilanne paranee, mutta syksy on aina ollut pettymys.

Hallitusohjelmaneuvotteluissa kuitenkin haluttiin pitää huolta siitä, että luottamus Suomen talouteen säilyy. Se luvattiin kolmella tekijällä: 2015 julkisen talouden ja erityisesti valtionvelan suhde bruttokansantuotteeseen kääntyy selvään laskuun — velanotto olisi 2 miljardia sinä vuonna — ja kolmen A:n luokitus säilyy. Täytyy sanoa, että nämä ovat niitä pilareita, joihinka luottamus Suomen talouteen perustuu, ja siitä syystä Suomi saa tänä päivänä edullisesti lainaa.

Mitä sitten tulee myöhempiin toimenpiteisiin, niin täytyy sanoa, että oikeastaan silloin syyskuussa 11 olisi ehkä pitänyt tehdä tasapainottamistoimenpiteitä. Ne lykättiin kehysriiheen maaliskuulle 12, ja silloin, täytyy sanoa, toimenpiteet jäivät jossain määrin ehkä hajanaisiksi. Meille on syntynyt kierre, jossa oikeastaan tehdään kyllä mutta aina liian myöhään, liian pieninä toimina, ja tämä merkitsee sitä, että luottamus talouteen kansalaisten keskuudessa ei ole palautunut sille tasolle, että syntyisi positiivinen kierre, luotetaan, että nyt on tehty toimenpiteet, nyt mennään eteenpäin. Aina pelolla odotetaan, mitenkä tästä mennään eteenpäin.

Se, mikä täytyy sanoa, on se, että oikeastaan silloin sen hallitusohjelman tasapainottamistoimenpiteet olivat varsin konkreettisia. Sen jälkeen tasapainottamistoimenpiteet ovat olleet juuri tupakkaveroa, alkoholiveroa, joista alkaa nyt muodostua jossain määrin ongelma, mutta myöskin säästöissä hyvin pitkälti vain juustohöyläsäästöjä, että säästetään kuntien menoissa, jotka tietysti, pitää muistaa, eivät ole todellista säästöä, vaan ne ovat säästöjen painopisteen siirtämistä valtiolta kunnille. Julkisen talouden tilanne ei tuosta parane.

Jos katsotaan lukujen valossa, niin silloin vuoden 2011 budjetissa velka oli 8 miljardia. Sitä piti alkaa alentamaan. Kuitenkin sitten vuonna 2012 valtio otti velkaa 8,5 miljardia, tänä vuonna otetaan yli 9 miljardia, ja oikeastaan, kun meillä pitäisi olla laskeva suhdanne velkojen ottamisen osalta, velat jatkuvasti kasvavat. Se osoittaa sitä, että tilanne ei ole tältäkään osin kovin tyydyttävä. Ensi vuoden budjetissa velkaa otetaan 6,7 miljardia, mutta kun muistetaan, että kehyspäätöksen, joka hyväksyttiin kesäkuussa, summa oli vähän yli 5 miljardia, niin tässäkin on melkoinen gäppi, ja se 6,7 ei tule jäämään lopulliseksi, vaan summa tulee tuostakin nousemaan. Se tarkoittaa sitä, että meillä on erittäin suuri velkahaaste tässä yhteiskunnassa, ja meidän pitäisi vähitellen alkaa ymmärtää se, että jos meidän kansantalous on vuoden 2006 tasolla mutta menot ovat sen jälkeen kasvaneet, niin me joudumme aidosti tekemään kipeitä säästötoimenpiteitä, joissa kaikkien toimeentuloa, sosiaaliturvaa joudutaan merkittävästi leikkaamaan, jotta valtiontalous saadaan tasapainoon.

No, nyt hallituksen oikeastaan olisi pitänyt tehdä selvempiä rakenteellisia toimenpiteitä jo budjetin yhteydessä, selkeämpiä tasapainottamistoimenpiteitä budjetin yhteydessä, mutta ne siirrettiin tuohon rakenneratkaisuun, joka sinänsä on linjakas ja ihan hyvä. Kuitenkin tältä osin täytyy sanoa, että hallitus asettaa itselleen erittäin kovat haasteet. Ja täytyy sanoa, että mitä näihin tasapainottamistoimenpiteisiin tulee, niin oikeastaan on nähty vasta alku, joka kohdistuu lähinnä lapsiperheisiin. Subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajaaminen on selkeä säästötoimenpide, mutta sekin olisi voinut olla selvästi kattavampi. Nyt se kohdistuu vain perhe-etuuksiin ja niitä nauttiviin. Mitä tulee sitten siihen, että naiset menevät nopeammin työelämään, se ei välttämättä tuota säästöjä mutta sillä tavalla pitkällä tähtäimellä kyllä hyödyttää, että naisten työkyky paranee ja sitä kautta he menestyvät työelämässä paremmin. Tämä auttaa naisia ja heidän työllisyysastettaan merkittävästi.

Arvoisa puhemies! Kuntarakenne tuossa Urpilaisen rakennepaketissa on se ongelmallisin kohta. Täytyy sanoa, että kun kuntia yhdistetään, jos meillä on viiden vuoden irtisanomissuoja, se merkitsee käytännössä sitä, että 5—8 vuoden aikana menot kuntataloudessa kasvavat eivätkä supistu ja pitkään aikaan ei kyetä saamaan säästöjä aikaan sillä tavalla, että niistä olisi rakenteellista hyötyä. Ihan aidosti hallituksen olisi pitänyt miettiä sitä, että tämä viiden vuoden irtisanomissuoja olisi pudotettu vaikka yhteen tai kahteen vuoteen, jos niitä säästöjä tosiasiassa halutaan saada aikaiseksi.

Toinen merkittävä keino on tuo tehtävien vähentäminen miljardilla. Tältä osin täytyy sanoa, että se on melkoinen haaste hallitukselle. Täytyy sanoa, että hyvin pitkälti nyt voidaan mitata hallituksen onnistuminen ylipäätänsä siinä: jos marraskuussa kyetään tekemään merkittäviä päätöksiä, joilla päästään selkeästi eteenpäin, silloinhan se on lunastanut paikkansa. Se on kova tehtävä hallitukselle, mutta toivoisin, että oppositiokin voisi tukea, koska tiedetään, että ne puolueet, jotka ovat hallituksessa vuonna 2015 — jos nyt ei tehdä näitä toimenpiteitä — joutuvat ne kuitenkin tekemään, ja mitä nopeammin me teemme ne, niin sitä helpompi on kuitenkin nuo ratkaisut selittää kansalaisille ja saada niille myöskin kansalaisten tukea ja sitä vähemmän joudutaan puuttumaan kansalaisten perustavaa luonnetta oleviin etuisuuksiin. Ja tärkeätä olisi se, että niitä marraskuun päätöksiä voitaisiin jo merkittävällä tavalla panna täytäntöön tammikuun alusta.

Arvoisa puhemies! Lopuksi täytyy sanoa, että hallituksen pitäisi olla kannustavuuden hallitus. Kiinnitän huomiota vain yhteen detaljiin: Nyt sosiaaliturva nousee enemmän kuin elinkustannusindeksin verran, koska ei tehdä sitä leikkausta, mikä piti tehdä aikaisemmasta, tänä vuonna tehdystä sosiaaliturvan korotuksesta. Palkat nousevat tänä vuonna, ensi vuonna kaiken kaikkiaan noin 0,6 prosenttia, eli nyt me päädymme seuraavan parin vuoden aikana tilanteeseen, jossa sosiaaliturva nousee enemmän kuin niiden kansalaisten ansiotaso, jotka ovat työelämässä. Kysyn: onko tämä oikea suuntaus? Henkilökohtainen näkemykseni, joka ei edusta puolueen näkemystä, on se, että olisi pitänyt pitää huolta siitä, että sosiaalietuudet nousevat enintään yhtä paljon kuin palkkataso tässä yhteiskunnassa, kun meillä saatiin keskitetty, kattava palkkaratkaisu aikaiseksi, koska aina pitäisi pitää huolta siitä, että työnteko kuitenkin kannattaa. Nyt Suomi on menossa huonompaan suuntaan, ja kun meidän kilpailukyky on niin heikko kuin se on, niin tullaan näkemään, että meillä tulee olemaan useita vuosia palkkakehitys, joka on heikompi kuin inflaatio. Jos ei tehdä sitä, että sosiaaliturva nousee enintään palkankorotusten verran, niin päädytään tilanteeseen, jossa työn tekeminen Suomessa todellakaan ei kannata.

Tytti Tuppurainen /sd:

Arvoisa puhemies! Suomen talouden laihoja vuosia on kestänyt pitkään. Kun finanssikriisi tempaisi Suomen talouden taantumaan, heikkoa talouskehitystä pidettiin suhdanneluontoisena: arveltiin, että velkaelvytys kantaisi Suomen pahimman yli ja sen jälkeen jatkettaisiin normaalilla kasvu-uralla. Viimeisen parin vuoden aikana on totuus valjennut. Suhdannelasku on painanut Suomea alaspäin, mutta sen rinnalla olemme ajautuneet rakenteellisiin ongelmiin. Sekä suomalaisten vientiyritysten seuranta että vertailu muihin vientivetoisiin maihin osoittaa, että olemme jäämässä jälkeen muista.

Hallitus on päättänyt kuluvan vuoden aikana toimista, joilla tartutaan sekä suhdanne- että rakenneongelmiin. Viime kevään yritys- ja pääomaveroratkaisu oli nimenomaan rakennepoliittinen toimi, jolla kannustetaan kasvuyrityksiä tekemään tulosta ja investoimaan Suomeen. Tämän syksyn tuloratkaisu on sekin rakennepolitiikkaa. Matalat nimelliskorotukset parantavat kilpailukykyä. Lisäksi sopimuksen muoto tuo esille sen, että suomalainen yhteistyöhalu on yhä käytössä oleva voimavara.

Rakenteellisille toimille on tyypillistä, oikeastaan määritelmään kuuluvaa, että niiden vaikutukset näkyvät vasta viiveellä. On turha etsiä sormella osoitettavaksi, mikä investointi on tehty alemman yritysverokannan kannustamana. On vaikea näyttää, mikä vientikauppa on syntynyt sen vuoksi, että tulevien palkankorotusten taso on niukka. Rakenneratkaisujen tulokset näkyvät vasta vuosien kuluessa, aivan samalla tavoin kuin rakenneongelmatkin ovat paljastuneet vasta jälkikäteen.

Arvoisa puhemies! Rakennepolitiikan ohella on tehtävä myös suhdannepolitiikkaa. On myös ymmärrettävä, että nämä kytkeytyvät toisiinsa. Jos työttömien määrä kasvaa, kasvaa myös pitkäaikaistyöttömyys ja nuorisotyöttömyys. Nämä puolestaan muuttuvat ennen pitkää rakenteellisiksi ongelmiksi. Pitkään työmarkkinoilta pois olleiden tai niiden, joka eivät ole ensimmäistäkään työtä saaneet, on vaikea palata takaisin työelämään. Ammattitaito vanhenee tai jää hankkimatta, ainakin työnantajien silmissä, vaikka näin ei todellisuudessa olisikaan.

Suhdannepolitiikan tarpeellisuus näkyy tällä hetkellä Suomen kotimarkkinoilla. Kaupan alan yritysten tulokset ovat olleet heikkoja, eikä työvoimaa ole rekrytoitu entiseen tapaan. Päinvastoin lomautuksiin ja irtisanomisiin on päädytty aiemmin vakavaraisina pidetyissä yrityksissä, konkurssejakin on nähty. Suhdannepoliittisista syistä on välttämätöntä, että tuloratkaisuun liitetyt ansiotulojen verotuksen kohtuulliset kevennykset toteutetaan. Suomen kotimarkkinat eivät kestä enää heikentyvää ostovoimaa. Vaikka olenkin ensimmäisenä kantamassa huolta julkisen sektorin rahoituksen riittävyydestä ja kuntien ja valtion työpaikkojen säilymisestä, kannan yhtä lailla huolta kauppojen, ravintoloiden ja muiden palvelutyöpaikkojen kohtalosta.

Arvoisa puhemies! Pohjois-Suomen valopilkku on ollut viime vuosina kasvava tietoisuus sen luonnonvarojen arvosta. On oivallettu, että maailmalla riittää kysyntää luonnonvaroille, ja jos osaamme hyödyntää niitä vastuullisesti ja ympäristöä kunnioittaen, saamme sekä kansantalouden että aluetalouden kannalta arvokkaita työpaikkoja. Luonnonvara-ala on korvaamattoman tärkeä tukijalka pohjoisen Suomen taloudelle. On kuitenkin selvää, ettei alueen elinvoimaa voida turvata pelkästään luonnonvarojen hyödyntämisellä, tarvitsemme monipuoliseen osaamiseen perustuvaa taloutta. Pohjoinen Suomi ja erityisesti Oulun seutu on osoittanut, että sillä on kykyä nousta maailman eturiviin teknologiaosaamisensa turvin. Tähän osaamiseen on panostettava myös nyt ja tulevaisuudessa. Suomi pärjää tieto- ja viestintäteknologian palveluissa, ja Pohjois-Suomella on kaikki edellytykset ottaa tämä ala hallintaansa.

Arvoisa puhemies! Suomi on selvinnyt ennenkin vaikeuksistaan. Miksi emme selviäsi nytkin, kun olemme vauraampia ja osaavampia kuin koskaan ennen? Uskon, että tämä vuosi voidaan merkitä erääksi käänteeksi Suomen taloushistoriassa.

Antti Rantakangas /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Kun kuuntelin valtiovarainvaliokunnan puheenjohtaja, edustaja Sasin puheenvuoroa, niin tuli samanaikaisesti sekä oikein hyvä olo että toisaalta surullinen olo.

Hyvä olo tuli siinä mielessä, että edustaja Sasi esitti erittäin täsmällisen ja tarkan analyysin viime vuosien päätöksentekotilanteesta hallituspuolueen edustajana tunnustaen sen tosiasian, että hallitusohjelman solmimisen jälkeen talouden kuva muuttui nopeasti mutta hallitus tuli aina vain muutamia askelia — ei vain kuukausia vaan jopa puoli vuotta ja vuosi — jäljessä siinä, mitä olisi pitänyt tehdä. Tätä keskustakin on kritisoinut oikeastaan pääkritiikkinä, että hallitus ei ole tätä talouden kuvaa pystynyt hahmottamaan riittävän aikaisin ja vastaamaan näihin haasteisiin riittävän nopeasti. Tässä kuvauksessa valtiovarainvaliokunnan puheenjohtaja osui kyllä aivan nappiin.

Surullinen mieli tulee siitä, kun meidän kaikkien kannalta on huono juttu, että talouden tasapainottamistoimia, kasvua lisääviä toimia ei ole saatu aikaisemmin tehtyä. Talouden kuva on siis heikko: Tänä vuonna otetaan yli 9 miljardia velkaa, työttömyys on yli 300 000, valtionvelka nousee yli 100 miljardin euron, ja hallitus ei pääse näihin keskeisiin talouspolitiikan tavoitteisiin. Teollisuus on vapaassa pudotuksessa, ja monet toimenpiteet on suunniteltu vasta tulevaisuuteen.

Rakennepaketista on paljon keskusteltu. Keskustalla olisi ollut valmius ja olisi valmius ratkaista tätä työurakysymystä nopeammassa aikataulussa kuin hallituksella. Hallitus siirtää sen seuraavan eduskunnan ja hallituksen päätettäväksi, niin kuin siirtää käytännössä lähes kaikki muutkin rakennepolitiikan ratkaisut, ehkä muutamaa yksityiskohtaa lukuun ottamatta. Me olemme kannattaneet tätä työttömien 300 euron suojaosuutta. Viime vaalikaudellahan pää avattiin, kun vpk:laisille annettiin mahdollisuus ansaita tämä 300 euroa. Kotihoidon tuen puolittaminenhan käytännössä on käsittämätön päätös, koska se tulee merkitsemään kunnille arviolta noin parinsadan miljoonan lisäkustannuksia ja tietysti perheitten valinnanvapaus siinä samalla menee.

Aivan kuten edustaja Sasi, mekin olemme kritisoineet tätä kuntapakettia siinä, että kuntien pakkoliitokset eivät tuo säästöjä. Ja toisaalta tämä 2 miljardin kuntien tuottavuuden parantaminen ja tehtävien leikkaukset tulevat olemaan niin kovan luokan juttu, että toivoa sopii, että hallitus kykenee ratkaisuihin marraskuuhun mennessä, koska näin isoista mittasuhteista kun puhutaan, niin se takuuvarmasti merkitsee kuntalaisten ja kansalaisten kannalta keskeistenkin palveluitten heikkenemistä tavalla taikka toisella. Tässä mielessä samalla tavalla itsekin katson, että se marraskuun loppu on kyllä Suomen talouden tulevaisuudenkin kannalta hyvin tärkeä deadline, ja nyt näyttää siltä, että sieltä siirretään monia ratkaisuja uuden hallituksen ja eduskunnan tehtäväksi.

Arvoisa puhemies! Eilen keskusteltiin täällä liikenne- ja viestintäministerin alustuksen pohjalta infrakysymyksistä ja yleinen huolenaihe maakuntien edustajilla oli, että maakuntien lentokentistä ollaan pudottamassa esimerkiksi Oulu tavalliseen maakuntasarjaan, vaikka kysymyksessä on Pohjois-Suomen vilkkaiten liikennöity lentokenttä. Tämä on siis tietoinen valinta liikenneministeriön ja hallituksen suunnalta.

Yksityistierahoista ministeri Kyllönen esitti aivan käsittämättömän väitteen. Hän sanoi, että kun yksityistieraha tulee yksityiselle, niin sitä ei voida valtion budjetissa sitten myöntää. Tosiasiassa valtion budjetissa ensi vuonna on vain 3 miljoonaa Suomen pisimmän liikenneverkoston kunnostukseen, peruskorjauksiin ja niin edelleen. Siis aivan käsittämätöntä, kun näitten teitten varrella asuu valtavan paljon ihmisiä ja tärkeiden raaka-ainevirtojen kannalta yksityisteitten kunto on aivan ratkaiseva asia.

Puhemies! Toinen liikenneministeriön toimialaan liittyvä asia on tämä liikenneverotuksen uudistaminen. Olisi ollut toivottavaa, että pohjoisen ministeri olisi torpannut heti tämän vuorineuvos Ollilan työryhmän esityksen, joka tähtää siihen, että ne, jotka asuvat haja-asutusalueilla ja joilla on pitkät työmatkat tai jotka tarvitsevat paljon autoa, saavat isomman laskun veron muodossa jatkossakin, ja ne, jotka ovat parhaiten ansaitsevia, pystyvät uudistamaan autokantaa, hyötyvät uudistuksesta parhaiten. On aivan käsittämätöntä, että vasemmistoliittolainen ministeri menee kuittaamaan, ainakin nyt siltä näyttää, tällaisen esityksen, joka lisää entisestään epätasa-arvoa maan eri osissa ja myöskin erilaisen tulotason omaavien ihmisten osalta, koska kyse on tasaverosta aivan selkeällä tavalla.

Arvoisa puhemies! Keskusta tähtää siihen, että me panostamme jatkossa entistä enemmän meidän luonnonvaroihin, niiden hyödyntämiseen, kotimaiseen ruokaan, kotimaiseen energiaan, muihin luonnonvaroihin. Ne ovat tulevan kasvun kannalta äärettömän tärkeä osa yhdessä korkean osaamisemme kanssa.

Kimmo Sasi /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustaja Rantakankaalle täytyy sanoa, että keskustasta ei ole kyllä kovin paljon ollut apua näissä tasapainottamistoimenpiteissä. Aina kun tehdään joitakin säästötoimenpiteitä, te arvostelette. Aina kun korotetaan veroja, te arvostelette. Oikeastaan ainoa konsepti on se, että kotimaista puuta polttamalla, sinne tukea antamalla kansakunnan talous saadaan kasvuun, myymällä sitten TeliaSoneran osakkeita. Täytyy sanoa, että mielestäni tämä ei voi olla se konsepti.

Mutta kaiken kaikkiaan se, mikä on huolestuttavaa suomalaisessa yhteiskunnassa, on se, että meillä vielä 1990-luvun loppuun asti oli semmoinen positiivinen tekemisen henki, pyrittiin viemään yhteiskuntaa eteenpäin. Mutta noin vuodesta 2000 eteenpäin meillä syntyi tämmöinen liike, joka näkyy eduskunnassa ja myöskin keskustassa hyvin vahvana: kaikkea vastustetaan, ei haluta mitään muutosta ja painamalla jatkuvasti jarrua ja estämällä yhteiskunnallinen kehitys päädytään siihen tilanteeseen, että hyvinvointi ei kasva. Tässä suhteessa täytyy sanoa, että — koskee myöskin omaa puoluettani — kaikkien puolueitten pitäisi oppia se, että yhteiskuntaa viedään vain visioilla eteenpäin. Tältä osin täytyy kaiholla muistella Paavo Lipposen hallituksia, joilla oli selkeä visio tälle yhteiskunnalle.

Antti Rantakangas /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Keskusta haluaa panostaa pk-yritystoimintaan, ja nyt tämä veroratkaisu korotti käytännössä henkilöyritysten verotusta, mikä oli väärä ratkaisu. Me haluamme luonnonvaroja sen takia hyödyntää, että se on nopein tapa saada vaihtotasetta korjattua, kotimaisen energian, muun muassa turpeen, puun, käytön lisäämisellä.

Me haluamme sellaisen kasvurahaston, joka on mittasuhteiltaan eri tasolla kuin tämä hallituksen päättämä. 30 miljoonaa Teollisuussijoitukselle on sinänsä hyvä rahamäärä, mutta tähän tilanteeseen tarvitaan paljon suurempi rahasto. Olemme esittäneet miljarditason rahastoa, jolloinka valtion tasetta pannaan tehokkaampaan käyttöön — niin kuin meidän puheenjohtaja on sanonut, pannaan valtion tase parempiin töihin. Tässä mielessä tämä keskustan kasvurahastomalli toisi parempia tuloksia, koska nyt on kiire päätöksillä ja sen takia pienen mittakaavan ratkaisuilla ei näitä valtavia ongelmia hoideta.

Kunta-asioistahan me olemme pitkälle samaa mieltä, että tämä viiden vuoden ratkaisu tietää sitä, että alkuvaiheessa kustannukset nousevat, ja sen takia sillä ei (Puhemies koputtaa) tätä rakennepolitiikan ratkaisua hoideta.

Anna Kontula /vas:

Arvoisa puhemies! Suomi ei enää pitkään aikaan ole ollut kahdeksasta neljään tai maanantaista perjantaihin -yhteiskunta. Meillä aikuisten työelämä on pirstaloitunut monin eri tavoin. Työtä tehdään erilaisiin kellonaikoihin, eri aikaan viikossa, eripituisissa työsuhteissa ja vuorotellen opiskelujaksojen, työttömyysjaksojen, vanhempainvapaajaksojen ja sairausjaksojen kanssa aivan eri intensiteetillä kuin miten sitä tehtiin 30 tai 40 vuotta sitten. Erityisen suuri haaste tästä aiheutuu meidän lastenhoidolle ja hoivajärjestelmille sen vuoksi, että kaikkein kovimmin prekarisaatio koskee niitä perheitä, joissa on pieniä lapsia.

Meidän päivähoitojärjestelmä on luotu sille oletukselle, että vanhemmat käyvät töissä kahdeksasta neljään, ja se toimi pitkään erinomaisesti. Sen rinnalle luotiin vanhempainvapaajärjestelmät, jotka tarjosivat perheille mahdollisuuden päättää siitä, mikä kulloinkin on lasten ja perheen oman arjen kannalta paras tapa järjestää ajankäyttö ja lastenhoito. Nyt tämä järjestelmä ei enää toimi tällaisenaan, vaan sitä on pakko joustavoittaa, jos me aiomme pitää samanaikaisesti työmarkkinat toiminnassa ja kuitenkin huolehtia siitä, että meidän pikkuiset täällä hoidetaan. Tässä suhteessa sekä tuntilaskutus että joustava hoitoraha ovat pitkiä askelia oikeaan suuntaan. Ne antavat perheille enemmän liikkumavaraa, enemmän valtaa päättää ja järjestää se arkisirkuksensa jotenkin kohtuullisella ja siedettävällä tavalla.

Sen sijaan rakennepaketissa on kaksi isoa jäykistystä, jotka vievät kehitystä aivan päinvastaiseen suuntaan. Toinen on tietenkin kotihoidon tuki, josta täällä on paljon puhuttukin, ja siihen tuleva muutos, jossa kotihoidon tuki ja ilmeisesti myös siihen liittyvät vapaat korvamerkitään sukupuolittuneesti, ja toinen on sitten subjektiivisen päivähoito-oikeuden lakkautus, josta aion nyt sanoa muutaman sanan.

Sellaisena kuin subjektiivista päivähoito-oikeutta nyt aiotaan rajata, niin että se koskisi ainoastaan sellaisia lapsia, joidenka ainakin toinen vanhempi on kotona vanhempainvapaalla, säästöt jäisivät verraten pieniksi. Puhutaan arviolta noin 20 miljoonasta eurosta valtakunnan tasolla, mikä tämän budjetin käsittelyssä on todella pieni summa. Sillä ei ole myöskään merkittäviä yhteiskunnallisia vaikutuksia, koska kyse on verraten pienestä ryhmästä ihmisiä.

Sen sijaan yksittäistapauksissa, yksittäisen perheen, yksittäisen lapsen tilanteessa, merkitys saattaa olla iso. Meillä jo tällä hetkellä Suomessa 10—15 prosenttia synnyttäneistä äideistä kärsii synnytyksen jälkeisestä masennuksesta. Kun se ynnätään yhteen nykyisten päivähoitotilastojen kanssa, saadaan lopputulema, että meillä on hurjan paljon äitejä, jotka väsyneinä ja masentuneina huolehtivat, ehkäpä ympärivuorokautisesti, useamman kuin yhden lapsen hoivasta kotona. Tämä ei missään tapauksessa ole toivottava tilanne, ja nyt näyttää siltä, että hallituksen esitys subjektiivisen päivähoidon rajauksesta johtaisi tässä kohtaa vain pahempaan suuntaan.

Lisäksi tämä uudistus on ongelmallinen erityisesti päiväkotien lastensuojelullisen tehtävän osalta. Uudistusta suunniteltaessa on kyllä ajateltu, että lastensuojelullisista syistä myös silloin lapsella voisi säilyä päiväkodissa kokopäiväpaikka, kun toinen vanhempi on vanhempainvapaalla. Kuitenkin se edellyttäisi erityislupaa, mikä puolestaan edellyttäisi, että perheet todistavat viranomaisille olevansa jollakin tapaa kykenemättömiä huolehtimaan lapsistaan, jotta saisivat tämän kokopäiväpaikan. Ei ole kovin realistista olettaa, että siinä kohtaa, kun päivähoidosta saattaisi olla ennalta ehkäisevää lastensuojelullista hyötyä, perheet, jotka sitä tarvitsisivat, tunnistaisivat sen tarpeen ja kykenisivät artikuloimaan ja käymään sen byrokratian läpi saadakseen tämän päivähoitopaikan.

Toisaalta lastensuojelulle saattaa tästä olla seurauksena uudenlainen kaksoisrasite. Toisaalla lastensuojelu joutuu maksamaan ennalta ehkäisevien rakenteiden heikkenemisestä sitä kautta, että meillä kenties on enemmän tarvetta raskaalle lastensuojelutyölle; toisaalta sitten taas saattaa löytyä perheitä, jotka kokevat, että kun ainoa portti kokopäivähoitoon kulkee lastensuojelun kautta, lastensuojelun tarpeista ilmoitetaan silloinkin, kun oikeasti todellisuudessa ainoa tarve olisi kokopäivähoitopaikka.

No, miksi tällaiseen ratkaisuun on menty? Minä en näe, että tässä on mitään muuta perustetta kuin että hallitus ja ilmeisesti myös oppositio — koska minä en ole kuullut oppositiolta juurikaan kritiikkiä tästä uudistuksesta — haluavat lähettää moraalisen viestin vanhemmille, joita he paheksuvat päivähoidon ylikäytöstä. Halutaan tukistaa sellaisia äitejä, jotka laiskuuttaan vievät vanhemman lapsensa päiväkotiin ja suuntaavat sitten vaunuissa olevan nuoremman lapsensa kanssa keskustan kahviloihin lipittämään lattea sen sijaan, että huolehtisivat koko pesueesta.

Tämä on erittäin ongelmallinen lähtöolettama, ei harvinainen. Tätä on pyöritelty meillä julkisessa keskustelussa koko kevät, mutta se on erittäin ongelmallinen sen takia, että meiltä ei löydy mitään selvitystä, ei mitään asiantuntijalausuntoa, joka antaisi viitteitä siitä, että tämänsuuntaista säännönmukaista päivähoidon ylikäyttöä ylipäätään olisi olemassa. Yksittäistapauksia löytyy aina, mutta minä olen todella nähnyt vaivaa koettaakseni löytää jonkinnäköistä dokumentaatiota sille, että nämä laiskat vanhemmat, jotka ihan vain huvin vuoksi pitävät lapsiaan pitkiä päiviä päiväkodissa, olisivat todella olemassa oleva ilmiö. Tällaisia viitteitä ei ole löytynyt.

Sen sijaan mitä minä olen löytänyt, niin sen, että merkittävässä osassa sellaisista perheistä, joissa toinen vanhemmista on kotona, vaikka heidän lapsensa on tilastojen mukaan kokopäivähoidossa, he pyrkivät pitämään lastaan siellä vähintäänkin alle 30 tuntia viikossa, usein vain 26 tuntia viikossa. Eli perheet toimivat minun nähdäkseni hyvin vastuullisella tavalla. Tässä on just sen pituisista hoitoajoista kysymys, mihinkä erilaiset varhaiskasvatuksen asiantuntijat perheitä suosittavat.

Silloin kun lapsi on kokopäivähoidossa myös tosiasiallisesti, siihen löytyy painavia syitä. Kotoa löytyy mielenterveysongelmia, työkyvyttömyyttä, nuoremman lapsen erityistä vaikeahoitoisuutta tai joku muu syy, mikä selittää sen, että lapsen on tarvis olla kokopäivähoidossa silloinkin, kun vanhempi on kotona.

No, on mahdollista, että meillä on yhteiskunnallinen ilmiö nimeltä laiskat, mukavuudenhakuiset vanhemmat siitä huolimatta, että siitä ei ole mitään dokumentteja. Mutta jos näin olisi, niin siinäkin tilanteessa minun nähdäkseni, ennen kuin lähdetään minkäännäköisiä lainsäädännöllisiä uudistuksia tekemään, meidän tulisi pohtia, mitä sellaisia pehmeitä keinoja meillä on käytettävissä, joilla me mahdollistamme tämän ongelman poistumisen.

Kun minä kysyin viime keväänä Tampereella, kun paljon puhuttiin siitä, että päiväkotilapsista osalla ei ole lomia lainkaan, mikä siellä on tilanne, niin siellä ei tällaisia lapsia just ollutkaan. He olivat tehneet sellaisen aivan radikaalin uuden innovaation, että he keskustelevat vanhempien kanssa. Jokaisen kasvatuskeskustelun yhteydessä käydään läpi myös lapsen hoidontarve ja pohditaan sitä, minkä verran lapsen kannalta olisi hyvä olla päivähoidossa, ja tällä ollaan käytännössä poistettu ongelma, jos sitä nyt jossain päin Suomea muualla sitten esiintyykin.

Toinen ihan keskeinen uudistus, jolla ongelmaan, mikäli sellaista on, voitaisiin puuttua, on erilaisten osa-aikahoitojen joustavoittaminen niin, että perheiden on järkevä niitä käyttää. Nykyisellään suurimmassa osassa kunnista päivähoidon osa-aikaratkaisut ovat semmoisia, että sinun täytyy viedä lapsi tiettyinä tunteina aamupäivästä hoitoon, mikä useimpien perheiden tilanteessa on erittäin epäedullinen ja huonosti sitä arkea palveleva ratkaisu, kun parempi olisi, että lapsen voi viedä silloin, kun perheellä sitä hoidontarvetta on. Tästä syystä perheet pitävät lapsia kokopäivähoitopaikoilla silloinkin, kun tosiasiallinen hoidon tarve on osa-aikaista.

Arvoisa puhemies! Suomen järjestelmä on tähän saakka perustunut luottamukseen siitä, että vanhemmat yleensä tietävät lapsen parhaan ja että lapsia kohdellaan yksilöinä. Minun mielestäni meidän tulee pitää tästä kiinni myös jatkossa.

Maria Tolppanen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kyllä minä nyt ihmettelen, millä tavalla edustaja Kontula on lukenut lehtiä tai kuunnellut radiota. Edustaja Kontula sanoo kirkkain silmin, että oppositio ei ole puuttunut lasten kotihoidon tuen leikkaamiseen. Me olemme puuttuneet lasten kotihoidon tuen leikkaamiseen. Me olemme sitä mieltä, että äitejä ei pidä pakottaa töihin. Me tiedämme sen, että tähän maahan ei tule lisää uusia työpaikkoja, vaikka äitejä kuinka laitettaisiin pois kotoa. Sen sijaan te, puhuttepa täällä mitä tahansa, olette mukana hallituksessa, joka on tätä toteuttamassa. Sen lisäksi te ette ole sanallakaan toimineet siten, että esimerkiksi lapsilisien indeksikorotus toteutettaisiin nytten. Te puhutte täällä toista mutta teette hallituksessa toista. Missä on vasemmistoliiton moraali? Missä on vasemmistoliiton lukutaito?

Mika Niikko /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustaja Kontula toki nosti huolta vanhemmista, jotka eivät jaksa lasta kasvattaa, mikä on ihan ymmärrettävää ja ihan tätä aikaa — sanoohan Mielenterveyden keskusliitto, että viidennes lapsista elää perheissä, joissa on mielenterveysongelmia vanhemmilla. Mutta siitä huolimatta on toki ymmärrettävää omalta osaltani se, että hallitus hakee näitä säästöjä siten, että ei ole enää automaatio tämä kokopäivähoitopaikka. Äsken, edustaja Kontula, mainitsitte, että teidän mielestänne tämä kokopäivähoitopaikka pitäisi säilyttää eikä siten, että pitää osoittaa se riittämättömyys. Miksi se pitää säilyttää? Onko se vanhemmuus nyt sitä, että pitäisi olla oikeus ulkoistaa, jos ei sitä vain halua toteuttaa? Kyllähän lastenkasvatus kuuluu vanhemmalle, jommallekummalle, jos siihen normaalisti voimavaroja riittää, ja itse olen ymmärtänyt näin, että nyt tämmöinen automaatio vain poistetaan alkuun, että ei automaattisesti ole niin, että ollaan päivähoidossa, jos on mahdollisuus hoitaa myös kotona.

Anna Kontula /vas(vastauspuheenvuoro):

Tolppanen, kuuntelitte vähän huonosti. Kritisoin sitä, että oppositio ei subjektiivisen päivähoito-oikeuden lakkautusta ole kritisoinut, niin kuin Niikko tässä osoitti todeksi hetki teidän jälkeenne. Omassa puheenvuorossanne puhuittekin kotihoidon tuen rajauksesta, korvamerkitsemisestä, joka on vähän eri asia.

Niikolle toteaisin: Minään historian ajanjaksona eivät äidit ole olleet pienten lasten kanssa niin yksin kuin he ovat protestanttisessa lännessä tällä hetkellä, aina heidän ympärillään ovat olleet isot epäviralliset verkostot. Koskaan ei ole laitettu yhden ihmisen varaan sillä lailla pienten lasten hoivaa kuin nyt tehdään. No, Suomessa tätä epävirallisten verkostojen ohenemista on pyritty kompensoimaan sillä, että meillä on julkinen päivähoito. Nyt aletaan rajoittaa sitäkin.

Tässä puheenvuorossa en pysty selvittämään enempää, miksi subjektiivinen päivähoito-oikeus on niin tärkeä, mutta jatketaan myöhemmin.

Esko Kiviranta /kesk:

Arvoisa puhemies! Tiistaina ensimmäisessä yleiskeskustelupuheenvuorossa kiinnitin huomiota kuntakysymyksiin ja veropolitiikkaan. Nyt pari sanaa vielä koulutuksesta.

Opetusalan rahoitusta heikentävät merkittävästi kuntien valtionosuuksiin kohdistuvat mittavat leikkaukset. Opetus- ja kulttuuritoimen valtionosuuksiin ei myöskään ole tulossa indeksikorotuksia, mikä asiasisällöllisesti merkitsee myös leikkausta. Kovien leikkausten seurauksena opetuksen laatu heikkenee kaikilla koulutusasteilla. Koulutussektorin rahoituksen turvaaminen on ensiarvoisen tärkeää. Koulutukseen ja osaamiseen tulee investoida varsinkin taloudellisesti epävarmoina aikoina. Koulutuksen ja osaamisen tärkeyttä kasvun ja kilpailukyvyn vauhdittajana ei kukaan voi kiistää.

Hallituksen koulutuspoliittisena kärkitavoitteena on ollut nuorten yhteiskuntatakuun toteuttaminen. Nuorisotakuun mukaan jokaiselle alle 25-vuotiaalle nuorelle ja alle 30-vuotiaalle vastavalmistuneelle on luvattu tarjota työ-, työkokeilu-, opiskelu-, työpaja- tai kuntoutuspaikka viimeistään kolmen kuukauden kuluessa työttömäksi joutumisesta. Tavoite on hyvä, mutta toteutus ontuu. Heinäkuisten tilastotietojen mukaan työttöminä työnhakijoina oli noin 47 000 alle 25-vuotiasta nuorta. Nuorisotyöttömien määrä oli noin 7 000 suurempi kuin vuotta aiemmin. Kolmen kuukauden takuuaika on ylittynyt useammalla kuin joka neljännellä nuorella. Johtopäätös on selkeä: vuoden alusta voimaan tullut nuorisotakuu ei ole toiminut.

Arvoisa puhemies! Nuorisotakuun toimimattomuutta — näin voinee sanoa — varmistavat ammattikorkeakoulujen aloituspaikkoihin tehtävät leikkaukset. Ammattikorkeakoulut ovat vähentäneet koulutustarjontaansa tänä vuonna 2 030 aloituspaikalla, ensi vuonna koulutustarjontaa vähennetään noin 2 230 opiskelijapaikalla. Yhtä aikaa kovien säästötoimenpiteiden kanssa toteutetaan mittava ammattikorkeakoulujärjestelmän uudistus. Hallituksen päätökset heikentävät ammattikorkeakoulujen mahdollisuutta kehittää toimintaansa pitkäjänteisesti. Lisäksi pelkona on ammattikorkeakoulujärjestelmämme alueellisen kattavuuden rapautuminen. Ammattikorkeakouluilla on merkittävä rooli alueellisen kehittämisen kannalta.

Myös ammatilliseen koulutukseen kohdistuu menosäästöjä ja aloituspaikkaleikkauksia. Ammatillisten koulutuspaikkaleikkausten myötä ammattiin opiskelevien aloituspaikkoja keskitetään pääkaupunkiseudulle.

Oman osansa leikkauksista saa myös lukioverkko. Menosäästöt uhkaavat pienten lukioiden olemassaoloa. Koulutukseen tehtävät leikkaukset ovat lyhytnäköisiä, ja ne vesittävät yhteiskuntatakuun toteuttamista. [Mikrofoni suljettiin hetkeksi vahingossa.]

Koulutuspaikoista leikkaaminen heikentää tasa-arvoisten koulutusmahdollisuuksien saatavuutta alueellisesti.

Samanaikaisesti kun hallitus leikkaa koulutuspaikoista, se on laajentamassa oppivelvollisuutta. Rakennepaketissaan hallitus esittää oppivelvollisuusiän nostamista 17 vuoteen. Oppivelvollisuusiän noston tavoitteena on saada nykyistä suurempi osa peruskoulunsa päättävistä nuorista suorittamaan vähintään toisen asteen tutkinto. Tavoite on tietysti kannatettava. On kuitenkin aihetta epäillä, onko pakollinen lisävuosi oikea ratkaisu nuorten työurien pidentämiseksi. Laajennetun oppivelvollisuuden vaikutuksista ja kustannuksista ei ole tarkkaa tietoa. On perusteltua kysyä, mistä tähän saadaan rahat.

Arvoisa puhemies! Koulutuksesta puhuttaessa unohdetaan helposti vapaa sivistystyö, vaikka vapaan sivistystyön oppilaitoksissa opiskelee vuosittain yli miljoona suomalaista. Vapaan sivistystyön oppilaitokset tarjoavat kaikille avoimia opiskelumahdollisuuksia, ja niiden kurssitarjonta suunnitellaan yleensä alueelliset ja paikalliset tarpeet huomioon ottaen. Valtionosuuden leikkaukset ja indeksin jäädyttäminen niukentavat myös vapaan sivistystyön oppilaitosten perusrahoitusta. Vapaan sivistystyön perusrahoitus on turvattava, jotta ympäri Suomea sijaitsevat oppilaitokset pystyvät jatkossakin tarjoamaan monipuolisia sivistys- ja koulutuspalveluita.

Maria Tolppanen /ps:

Arvoisa puhemies! Olemme tekemässä ennennäkemätöntä budjettia, jolla kuristetaan ennen muuta lapsiperheiden asemaa, nyt yhtä rajusti kuin vuonna 1995. Hallituspohjakin oli tuolloin sama kuin nyt, lukuun ottamatta kristillisiä, jotka eivät olleet tuolloin hallituksessa. Tuolloin lapsilisiä leikattiin 750 miljoonaa markkaa. Kataisin sixpäck puolestaan leikkaa lapsilisiä jättämällä indeksikorotuksen toistamiseen tekemättä. Lovi lapsiperheiden kukkaroon on yhteensä 70 miljoonaa euroa, noin 400 miljoonaa mummoa. Kun tähän lisätään kuntien valtionosuudet, 362 miljoonan euron leikkaaminen kuntien peruspalveluista, ei lapsiperheiden elämä ole helppo.

Peruspalveluiden leikkaaminen tarkoittaa lasten päivähoidon, perusterveydenhoidon ja vanhusten huollon ja hoivan kurjistumista. Varsinkin lasten päivähoidon osalta leikkaaminen on moraalitonta. Kunnallinen päivähoito ei ole vanhempien oikeus, se on lasten oikeus. Juuri äsken edustaja Kontula siirsi suvereenisti lasten oikeuden aikuisten oikeudeksi. Kummallista.

Arvoisa puhemies! Hallituspuolueiden kommentit köyhän kyykyttämisestä ovat kirjavat ja paikkansa pitämättömät. Hallitus toteaa yhdestä suusta, ettei vähäosaisia laiteta maksumiehiksi. Tämä ei pidä paikkaansa, koska valtionosuuksien leikkaaminen leikkaa vähäosaisilta. Lisäksi hallituksen tasaverolinja tuntuu kaikkein eniten vähäosaisten taloudessa.

Sinänsä politiikka on mielenkiintoista. Nyt esimerkiksi vihreät kritisoivat valtionosuuksien leikkaamisia mutta pitävät itse kiinni niiden leikkaamisesta ja päättävät siitä myös. Vasemmistoliitto puolestaan kritisoi rakennepaperia ja lasten subjektiivisen päivähoidon leikkauksia mutta liputtaa leikkausten puolesta asiasta päätettäessä. Edustaja Kontula lienee rivissä mukana äänestämässä, kun lasten subjektiivisen päivähoidon leikkaus tässä salissa nuijitaan pöytään.

Kokoomus on ehkä rehellisin hallituspuolueista, se ei edes yritä sanoa, etteivät leikkaukset koske vähäosaisia. Mutta vähäosaisten asiathan eivät kokoomusta muutoinkaan juurikaan kiinnosta, sen on todistanut muun muassa Kokoomuksen Nuorten puheenjohtaja moneen kertaan tässä viime päivinä. Kokoomus nimitti itseään jossakin vaiheessa työväenpuolueeksi. No, ehkäpä se on sitä, koska kokoomusvetoisen hallituksen aikana työttömyys on kääntynyt rajuun nousuun — kokoomus ehkä suojelee duunaria työltä. Tämän yhtälön ikävä puoli on se, että ilman työtä ja palkkaa ei elä.

Tämän kanssa on linjassa se, että hallituksen budjettiesityksessä ei oteta kantaa pienyrittäjien ahdinkoon. Arvonlisäveron alarajaa ei nosteta, vaikka se mitä ilmeisimmin auttaisi pieniä yrityksiä selviytymään ja palkkaamaan uutta väkeä. Pienyritysten alvin alaraja on nostettava vähintään 20 000:een, mieluummin 50 000 euroon. Se olisi todellinen kädenojennus yrittäjille ja uusille palkattaville työntekijöille. Se edesauttaisi myös sisäistä vientiä ja antaisi vauhtia kotimaan talouspyörien pyörittämiselle.

Hallitus haluaa lisätä työttömiä kotihoidon tuen leikkauksilla, koska se uskoo, että työpaikat lisääntyvät, kun työttömyys kasvaa. No, työttömyys on kasvanut koko tämän hallituskauden aikana runsaasta 200 000:sta liki 400 000:een. Tästä huolimatta työpaikat eivät ole lisääntyneet, vaan ne vähenevät päivittäin. Tälläkin viikolla on luettu useita tuhansia uutisia, jotka kertovat, että työpaikkoja taas vähennetään. Jonkun aritmetiikka ei nyt toimi. Voin vakuuttaa, että se en ole minä. Elämänkokemus on opettanut minulle, että työpaikkojen vähentyessä työttömien määrä kasvaa. En ole vielä koskaan törmännyt tilanteeseen, missä työttömien määrän kasvu olisi johtanut työpaikkojen lisääntymiseen. Työttömien määrän lisääntyminen on sen sijaan johtanut lapsiperheiden pahoinvointiin ja ahdinkoon. Sen sijaan jokainen uusi luotu työpaikka tuo kerrannaisvaikutuksinaan puolitoista muuta työpaikkaa. Tämä kannattaa muistaa.

Arvoisa puhemies! Yle-veron joutuvat maksamaan kaikki yli 18-vuotiaat, jotka tienaavat yli rapiat 7 000 euroa vuodessa. Vero määräytyy tulojen mukaan. Ennen verojen laskemista vähennetään tulonhankkimisesta koituvat kulut, paitsi eläketulovähennystä ja kunnallisverotuksen invalidivähennystä ei huomioida. Tämä on ilmeinen epäkohta. Tätä ei ole korjattu tässäkään budjetissa.

Veroksi sovittiin aikoinaan 0,68 prosenttia vuositulosta ja maksukatoksi henkilöpuolella 140 euroa. Alin maksu on 50 euroa. Nyt esitetään korotuksia kumpaankin maksuun. Eihän Yle-veron pitänyt näin toimia. Ei siihen pitänyt kajota. Onko tarkoitus nostaa maksuja joka vuosi? Tehtiinkö tästä maksukorotusautomaattihissi?

Tarkoitus oli, että Yle pysyy parlamentaarisena radiona. Haluaako hallitus nyt kaapata Ylen sylikoirakseen kaikesta huolimatta? Jos Yle haluaisi tuloja ja jos hallitus olisi mukana siinä, että tuloja voitaisiin lisää Ylelle antaa, niitä saattaisi tulla siitä, että tehtäisiin yksi maksuluokka lisää, joka olisi kolmas maksuluokka ja tarkoittaisi sitä, että ne jotka tienaavat yli 50 000 euroa, voisivat maksaa Yle-veroa hieman enemmän, vaikkapa siten, että tuo korkein maksettava veron osuus olisi 160 euroa.

Mika Niikko /ps:

Arvoisa puhemies! Valtion talousarvioesityksen mukaan valtion määrärahat ovat ensi vuonna noin 54 miljardia euroa, ja uutta velkaa talousarviossa otetaan lähes 7 miljardia. Tosin tämä ei tule riittämään, ja toivoa sopii, että kokonaisvelka pysyy alle 10 miljardin, sillä talouskasvun ennustamiset eivät useinkaan ole onnistuneet. Suomen julkinen velka nouseekin pian yli EU:n velkaantumiselle asettaman kriisirajan.

Valtion säästöt sälytetään erityisesti kuntien vastuulle. Kunnille kaavailtu 2 miljardin euron säästövelvoite merkitsee esimerkiksi Jyväskylälle neljän lähivuoden aikana noin 50 miljoonan euron leikkauksia. Säästövelvoitteet ovat niin valtavat, että tavanomaisilla toimilla ne eivät enää toteudu. Edessä saattaa olla irtisanomisia ja peruspalveluiden tason huomattavaa laskua.

Arvoisa puhemies! Kuntien säästövelvoitteet kaatuvat viime kädessä niiden päälle, jotka ovat heikoimmassa asemassa ja kuntien palveluiden armoilla. Näitä ovat lapsiperheet, pienituloiset, sairaat, vammaiset ja työttömät muun muassa. Me perussuomalaiset seisomme erityisesti niiden takana, jotka tarvitsevat jotain mihin nojata. Kansalainen, joka pystyy käyttämään yksityisiä terveydenhuoltopalveluja tai hoitamaan lapsensa kotona niin halutessaan, ei ole se, joka leikkauksista eniten kärsii. Valtion velkakehitystä tulee toki pyrkiä hidastamaan, jotta lapsemme saavat elää hyvinvointivaltiossa meidänkin jälkeen. Koska elämme taloudellisesti tiukkoja aikoja ja jostain on leikattava, on leikkauksien kohde arvovalinta. Perussuomalaisilta kysytään vaihtoehtoa leikkauksille, ja toki sen esitämme omassa vaihtoehtobudjetissamme.

Arvoisa puhemies! Suomen koululaitosta ja oppimistuloksia on hehkutettu kansainvälisissä vertailuissa vuosien ajan. Nyt kuitenkin juuri koulutuksemme on leikkauksien kohteena. Opetus- ja kulttuuriministeriön hallinnonalalle esitetään 6,6 miljardin euron määrärahaa. Vähennystä edellisen vuoden talousarvioon verrattuna on 59 miljoonaa euroa. Huomattavat leikkaukset osuvat yleissivistävään koulutukseen, mistä vähennetään lähes 8 miljoonaa euroa, sekä koulurakentamiseen, missä vähennys on yli 11 miljoonaa euroa. Samalla oppilaat ja opettajat kärsivät homekouluissa ja vanhemmat nousevat barrikadeille, kun pieniä kouluja lakkautetaan säästötoimenpiteiden seurauksena. Myös ammatillinen koulutus, ammatillinen lisäkoulutus, erikoisoppilaitokset ja ammattikorkeakoulut saavat osansa leikkauksista tämän hallituskauden aikana. Nuorten syrjäytymisestä puhuttaessa päätös on huolestuttava, sillä yksi suuri syrjäytymistä edistävä tekijä on se, että nuori ei ohjaudu peruskoulusta suoraan jatko-opintoihin.

Arvoisa puhemies! Positiivista on kuitenkin se, että nuorten aikuisten osaamisohjelmalle esitetään 25 miljoonan euron korotusta. Siinä hallitus on osoittanut ainakin yrittävänsä pitää sanansa nuorisotakuun toteuttamiseksi. Tämä on arvovalinta, jonka takana me perussuomalaiset seisomme myös. Osaamisohjelman ulkopuolelle jäävät kuitenkin 16—19-vuotiaat nuoret, jotka ehtivät jo tuossa ajassa syvälle syrjäytymisen kierteeseen. Vaikka oppisopimuskoulutuksen määrärahoja onkin hieman lisätty viime vuodesta, niitä on kuitenkin vähennetty niin roimasti vuoden 2012 budjetista, että epäilen koulutuksen toteutumista kattavasti niiden osalta, joille sellainen koulutusmuoto parhaiten sopii.

Arvoisa puhemies! Lopuksi vielä totean, että me perussuomalaiset etsimme tasapuolisesti jokaisen etua, emme vain niiden, jotka ovat yksilöinä vahvimpia ja menestyneimpiä. Etsimme yhteisöllisesti kansamme parasta ja sitä odotamme myös hallitukselta. Haluamme tehdä rakentavaa talouspolitiikkaa hallituksen kanssa ja toivomme hallituksen huomioivan opposition vaihtoehtobudjetit, varsinkin niinä hetkinä, kun sixpackin konsensus horjuu.

Timo V. Korhonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Tämän viikon aikana tässä salissa on moneen otteeseen todettu se, että Suomi on todella vaikeassa taloudellisessa tilanteessa monista eri syistä. Samoin keskusta on tässä salissa tämän viikon aikana hyvin usein todennut sen, että tämän Suomi-laivan suunta on saatava muuttumaan. Työttömien määrän kasvu, erityisesti nuorisotyöttömyyden, on saatava kääntymään laskuun. Me tarvitsemme uusia työpaikkoja. Valtionvelan määrän kasvu ensi vuonna lähelle huikeaa 100 miljardin euron rajaa ja velkataakan nousu jopa yli 60 prosenttiin bruttokansantuotteesta ovat sellaisia haamurajoja, joihin kansantaloudellamme ei ole varaa. Laivan suunta on siis saatava muuttumaan.

Se, ovatko hallituksen budjetti- ja rakennelinjaukset sellaisia, että niillä näihin isoihin haasteisiin voidaan vastata, on tietysti iso kysymys. Itse rohkenen arvioida, etteivät linjaukset vastaa näihin kaikkiin haasteisiin, etenkin kun hallitus ajaa samalla sellaisia omia ideologisia hankkeitaan, joitten myönteistä vaikutusta muun muassa kestävyysvajeeseen ei kyetä näyttämään toteen, kuten kuntauudistusta, tai sellaisia yksittäisiä rakennetoimia, joiden vaikutus on tosiasiallisesti kielteinen valtion menojen osalta ja aiheuttaa yhteiskuntaan mittavia muitakin ongelmia, kuten hallituksen kotihoidon tuen linjauksia.

Näitten talouslinjausten osalta olen itse pitänyt tehtyä yhteisöveron alennusta oikean suuntaisena, koska viennin kilpailukyvyn parantaminen on tässä tilanteessa aivan välttämätöntä. Tosin sitä, onko 4,5 prosenttiyksikön alennus oikean suuruinen, olen epäillyt. Joka tapauksessa lienee selvää, että yhteisöveron alennuksen myönteiset vaikutukset näkyvät vasta sitten, kun talouden suhdanne alkaa kääntymään paremmaksi.

Tässäkin yhteydessä toki on pakko todeta se, että ei tämä Elinkeinoelämän keskusliiton suuryritysjäsenkunta näytä luvalla sanoen kovin kummoista yhteiskuntavastuuta Suomessa ja Suomesta tuntevan irtisanoessaan ja ulosliputtaessaan tuotantoa ulos. Itse ymmärrän niin, että vientiriippuvaisena maana suomalaisen teollisuuden tulisi investoida ja huolehtia tuotantolaitoksista ja työntekijöistä, jotta olemme kunnossa maailmantalouden lähtiessä nousuun. Näin nyt ei näytä suomalaisen teollisuuden osalta käyvän. Pk-yritykset taasen näyttävät uskovan parempaan, ja siksikin on monella tavalla hämmästyttävää, että hallituksen keinovalikoima työllistävien pien- ja perheyritysten tukemiseen on kovinkin vaatimaton. Mutta tietysti hallituksen olisi myös kerrottava omalta osaltaan, miten se aikoo vastata tähän teollisuuden isoon rakennemuutokseen myös laajemmin.

Tiistaina useat hallituspuolueitten edustajat peräänkuuluttivat kuntauudistuksen tärkeyttä ja sitä, että kestävyysvajeemme edellyttää hallituksen kuntauudistusta. Monet hallituspuolueitten edustajista myös ihmettelivät sitä, minkä vuoksi keskusta kritisoi keskeneräistä kuntauudistusta. Viime kesäkuussa eduskunta kehyspäätöksiä hyväksyessään muun muassa edellytti, että kuntauudistusta on arvioitava hyvin analyyttisesti myös taloudellisten vaikutusten osalta, siis myös kestävyysvajeen näkökulmasta. Oma kritiikkini hallituksen ideologiseen kuntauudistuskokonaisuuteen johtuu muun muassa siitä, että yhtään taloudellista vaikuttavuuslaskelmaa hallitukselta ei ole tullut, mutta kylläkin — ja nyt sanon aivan tietoisesti — aivan äärettömän ylimielistä, perustuslaista piittaamatonta, yksioikoista isäntäkunta—renkikunta-mallin eteenpäinajamista, jonka hallitus vielä pyrkii huipentamaan linjapäätöksissään kuntien pakkoliitoksilla.

Muutenkin hallitus kohdentaa kuntakenttään edelleen rajuja leikkauksia. Mittavat valtionosuusleikkaukset eriarvoistavat kuntia kohtuuttomalla voimalla. Sinällään päätös karsia kuntien tehtäviä miljardin euron verran on todella myönteinen. Tosin hallituksen logiikka hiukan pettää siinä, kun samoihin linjapäätöksiin kunnille lisätään uusia velvoitteita useilla sadoilla miljoonilla euroilla. Olen myös erittäin huolissani aikataulusta, jolla hallitus kuvittelee kyettävän tekemään kuntien tehtävien karsinta. Se työ on tehtävä vastuullisesti vaikutukset tarkasti arvioiden. Sitä ei saa kiirehtimällä pilata.

Jälleen kerran on myös pakko puuttua valtiontalouden kannalta pieneen mutta alueitten kannalta merkittävään yksityiskohtaan eli maakuntien kehittämisrahaan. Tällä vaalikaudella joka vuosi hallitus esittää maakuntien kehittämisrahan pyyhkimistä olemattomiin, niin nytkin. Tässä hallituksella kai on kysymys todella vain keskittämisen ideologiasta ja kuvitelmasta, että kaikki viisaus asuu Helsingissä. Hallitushan epäonnistui rakennerahastoneuvotteluissaan. Miljardi aluekehityksestä hävisi pois tulevan rakennerahastokauden aikana, ja nyt vielä pienetkin maakuntien kehittämisrahat pyritään poistamaan. Luvalla sanoen: ei järjen häivää. Samalla tässä näyttää unohtuneen se tosiasia, että tämä maa kehittyy vain koko voimallaan, ei suinkaan kaiken keskittämisellä Helsinkiin tai muihin kasvukeskuksiin.

Arvoisa puhemies! Aivan lopuksi muutama sana myös maa- ja metsätalouden pääluokasta:

Rohkenen sanoa, että hallitus ei noudata maa- ja metsätalouden budjettilinjauksissaan omaa hallitusohjelmaansa. Jälleen kerran tilojen kannattavuudelle aivan keskeiset kansalliset ja EU-tuet alenevat, ja edelleenkään Makeraan eli Maatilatalouden kehittämisrahastoon ei kohdenneta lisää pääomitusta. On täysin mahdotonta ylläpitää maatalouden tulotasoa tilanteessa, jossa maatalouden tuottavuutta ja rakennetta olisi kehitettävä samaan aikaan kun tuotantokustannukset pysyvät korkeina ja maataloudelle on asetettu mittavasti erilaisia ympäristövaateita ja byrokratian koukerot painavat jokapäiväistä elämää. Jotta maatalouden tulotaso ei heikkenisi ja myönteinen rakennekehitys jatkuisi, maatalouden tukiin tarvitaan vakautta ja pitkäjänteisyyttä, ja yleensäkin maatalouspolitiikkaan tarvitaan vakautta ja pitkäjänteisyyttä. Sama tilanne on totta kai metsätalouden puolella.

Tässä maa- ja metsätalouden vakaassa ja pitkäjänteisessä kehittämisessä hallitus on valitettavasti epäonnistunut. Jotenkin tuntuu, että hallituksessa ei ymmärretä sitä, että suomalainen maatalous, elintarviketalous työllistää lähes 300 000 ihmistä, metsätalous lisäksi vajaa 100 000 ihmistä. Elintarviketalous on Suomen suurin tuontia korvaava kotimarkkinasektori. Sillä, jos millä, luulisi tässä vaihtotaseen ja talouden tilanteessa olevan hallituksellekin ja meille kaikille merkitystä.