Pekka Nousiainen /kesk:

Arvoisa puhemies! Ajattelin Senaatti-kiinteistöjä koskevan hallituksen esityksen yhteydessä käsitellä hiukan laajemmin aikanaan valtion omistuksessa ollutta kiinteistövarallisuutta. Täällähän lain perusteluissa todetaan, että valtion kiinteistövarallisuutta hallinnoi Senaatti-kiinteistöjen lisäksi kolme muuta valtion liikelaitosta, kahdeksantoista virastoa sekä kaksi valtion talousarvion ulkopuolista rahastoa, ja yksi kiinteistötoimialalla toimivista, valtion sataprosenttisesti omistamista kiinteistöyhtiöistä on Kapiteeli Oy.

Arvoisa puhemies! Ne kiinteistöt, joista ajattelin puhua, ovat kulttuurihistoriallisesti arvokkaita rakennuksia. Esimerkkeinä voidaan mainita Imatran Valtionhotelli, Punkaharjun Valtionhotelli, vanhat Takaharjun sairaalan rakennukset Punkaharjulla, jotka ovat tällä hetkellä Punkaharjun kuntoutuskeskus Kruunupuiston hallinnassa, Hotelli Finlandia. Nämä ovat ymmärrettävästi aikanaan jääneet valtion tarpeiden ulkopuolelle ja ovat tulleet luovutetuiksi ulkopuoliseen käyttöön lähinnä vuokralle. Valtion kiinteistöjen uudelleenjärjestelyjen myötä nämä kiinteistöt tulivat Kapiteeli Oy:n hallintaan, ja tällä hetkellä Kapiteelin toiminta-ajatuksen ja yhtiöjärjestyksen mukaisesti yhtiön on realisoitava ne korkeimpaan mahdolliseen arvoon ja pyrittävä pääsemään niistä mahdollisimman pikaisesti eroon.

Nyt on käynyt esimerkiksi sillä lailla, että näitä Takaharjun kiinteistöjä Punkaharjulla, jotka ovat kulttuurihistoriallisesti arvokkaita — puolet kiinteistöistä on Punkaharjun kuntoutussairaalasäätiön omistuksessa — Kapiteeli on markkinoimassa, ja vuosien saatossa, 30 vuoden kuluessa, kuntoutussairaalasäätiö on panostanut noiden rakennusten peruskorjauksiin ja ylläpitoon vanhoja markkoja yli 100 miljoonaa. Tällä erää, kun Kapiteeli haluaa niistä luopua, se pyrkii hinnoittelemaan ne käypään arvoon, elikkä joudutaan käytännössä maksamaan nämä rakennukset toiseen kertaan. Tämä tuntuu kohtuuttomalta. Olisi perusteltua, että tämä vanha, arvokas kiinteistömassa säilyisi edelleen valtion omistuksessa, niissä olisi yleisöllä käyntimahdollisuus ja ne palvelisivat siinä hengessä, mikä aikanaan niillä on ollut, yleisöä siinä tarkoituksessa, joksi ne on rakennettu.

Siinä mielessä, arvoisa puhemies, olisi syytä nyt, kun tämä menee valtiovarainvaliokuntaan, pohtia sitä, onko syytä tämän kaltaiset kiinteistöt siirtää esimerkiksi Senaatti-kiinteistöjen hallintaan tai valtion johonkin muuhun kiinteistölaitokseen, koska täällä lain perusteluissa todetaan, että Senaatti-kiinteistöjen kiinteistökannasta viidennes on luokiteltu rakennustaiteellisesti tai kulttuurihistoriallisesti arvokkaiksi. Elikkä viitekehys on täällä lain puitteissa luotu tämän kaltaisille rakennuksille, ja minä toivon, arvoisa puhemies, että tämä asia selvitetään, jos ei nyt tämän lain hyväksymisen yhteydessä, niin hallituksen toimesta, ja arvioidaan tämän kaltaisten rakennusten omistus ja hallinta uudelleen.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi Senaatti-kiinteistöistä ansaitsisi minusta hyvin perusteellisen lähetekeskustelun. On selvää, että valiokunnissa tästä asiasta tullaan hyvin paljon puhumaan, mutta minusta tämä kattaa myös monia ongelmallisia kysymyksiä aivan erityisesti puolustushallinnon sektorilla.

Puolustushallinnollahan on erittäin paljon kiinteistöjä, ja ne muodostavat hyvin merkittävän osan Senaatin kiinteistöistä. Kuitenkin nämä puolustushallinnon kiinteistöt ovat periaatteeltaan yhden käyttäjän yhtä tarkoitusta varten olevia kiinteistöjä. Näin ollen näiden käyttötarkoitus poikkeaa aivan täysin vapailla markkinoilla olevien kiinteistöjen käyttötarkoituksesta. Tietysti samaa voidaan osaltaan sanoa monista muistakin Senaatti-kiinteistöjen kiinteistöistä, mutta tämä käyttötarkoitus poikkeaa aivan täysin yleisperiaatteesta juuri puolustuskiinteistöjen osalta. On toki puolustushallinnollakin eräitä kiinteistöjä, jotka saattavat olla lähellä normaaleja kiinteistömarkkinoita, ehkä joitakin koulutuskiinteistöjä kaupunkitaajamissa, mutta tyypilliset varuskuntakiinteistöt: varikot, varastot, linnakkeet, ovat selkeästi aivan täysin normaalista kiinteistömassasta poikkeavia.

Kun Senaatti-kiinteistöiltä kuitenkin edellytetään, että se on taloudellista tuottoa tekevä, tässä tulee ongelma juuri puolustuskiinteistöjen osalta, mitenkä niille voidaan taloudellista tuottoa laskea, mitenkä voidaan jollekin varastolle tai valmiuslinnakkeelle laskea taloudellinen tuotto. Pitäisi kerta kaikkiaan hyväksyä, että nämä kiinteistöt ovat niitä käyttötarkoituksia varten, joita varten ne ovat.

Edelleen ongelmallisia kysymyksiä tulevat olemaan turvallisuuskysymykset. Minä uskon, että näihin Senaatti-kiinteistöjen taholta on tiettyjä ratkaisuja haluttu etsiä, mutta silloin kun on kysymys kansakunnan turvallisuuden kannalta olennaisista kiinteistöistä, kuten ovat linnakkeet, valmiuslinnakkeet, esikunnat jne., niin tämä on täysin normaalista kiinteistökäytännöstä poikkeavaa kulttuuria. Siksi toivon, että valiokuntakäsittelyssä, ennen muuta valtiovarainvaliokunnassa, tajuttaisiin erityisluonne, jota on puolustushallinnon sektorin kiinteistöillä, mutta aivan varmasti myös monilla muilla hallinnonaloilla, poliisihallinnossa, opetustoimen sektorilla, kulttuurikohteissa; näissä kaikissa on selkeästi normaaleista kiinteistömarkkinoista poikkeavat tilanteet. Vaarana näet on, että jos asetetaan tuottovaatimuksia näille yhden käyttäjän, yhden tarkoituksen, kiinteistöille, jotka aikanaan on tehty nimenomaisesti tiettyä toimintatarkoitusta varten, niin kyseisen hallinnonalan toimintavarat kuluvat juuri kuvaannollista sanontaa käyttäen kuolleen lehmän maksamiseen, näitten kiinteistöjen laskennallisiin menoihin.

Vaarana silloin on, että itse toimintatarkoitus vaarantuu. Ehkä edelliseen puhujaan Pekka Nousiaiseen viitaten tällaisen tärkeän kulttuurirakennuksen kohtalo on vaarassa. Tämä sama saattaa koskea monia muistomerkkejä, historiallisia kohteita, joita onneksi meidän maassamme on melko runsaasti; kuinka niille voidaan tuottotavoitteet laskea. Samoin yliopistot ovat saaneet, muun muassa Jyväskylän yliopisto on saanut, merkittäviä lahjoituksia aikanaan, jotta yliopisto on voinut syntyä ja kehittyä. Nyt sitten, kun on tapahtunut näitä omistusjärjestelyjä, näistä tulee taas laskennallisia menoja, jotka valitettavasti eivät ole pelkkää laskennallisuutta, kun pitää löytyä sitten menoille maksu. Eli erittäin vahvasti haluaisin painottaa valiokuntakäsittelyä varten toiminnallisia näkökohtia erityisesti puolustushallinnon osalta, mutta myös kaikkien muidenkin hallinnonalojen osalta.

Senaatti-kiinteistöistä ei saa tulla itsetarkoitus. Pitää hyväksyä, että sen kiinteistöt eivät voi tuottaa, vaan niillä on oma käyttötarkoituksensa. Esimerkiksi Ruotsissa puolustushallinnon kiinteistöissä on tietty osa hyväksytty sellaisiksi, että ne eivät voi tuottaa. Nämä ovat juuri nimetyt yhden käyttäjän yhtä käyttötarkoitusta varten oleviksi kiinteistöiksi, ja näissä hyväksytään laskennallinen tappio, joka maksetaan sitten muulta kuin asianomaisen hallinnon käyttövaroista. Vaarana on, jos järkevää näkökohtaa puolustushallinnossa ei tajuta, että joudumme tulevina vuosina ja melko pian pohtimaan varuskuntien sulkemisia, varikoiden ja varastojen lakkauttamisia, ja tämä ei voi missään tapauksessa olla mielekästä, kenties valmiuslinnakkeiden lopettamisia jne.

Käyttötarkoitus pitää ymmärtää, mitä varten kiinteistöt ovat, ja tämä sama tulee nähdä myös tulevaisuutta ajatellen. Ei varmaankaan ole niin, että puolustushallinnolla tänä päivänä on ne kiinteistöt, jotka riittävät myös tulevaisuuteen. Jatkossakin tarvitaan uusia hankittavia alueita, uusia rakennuksia ja rakennelmia. Näidenkin osalta määräävää on juuri se käyttötarkoitus, mitä varten ne ovat. Toivon, että Senaatti-kiinteistöjen osalta näihin asioihin löytyy järkevä näkemys ja että kuullaan myös asianomaisen hallinnonalan työntekijäjärjestöjä — siellä on paljon käytännön asiantuntemusta — otetaan huomioon turvallisuusnäkökohdat ja harkitaan, missä määrin on yleensä mielekästä, että kaikki kiinteistöt ovat Senaatti-kiinteistöjen hallinnassa, koska nykyäänkin on tultu toimeen aiemmillakin järjestelmillä.

Arvoisa herra puhemies! Toivon, että nämä käyttötarkoituskysymykset erityisesti voitaisiin ottaa valiokuntakäsittelyssä huomioon.

Ahti Vielma /kok:

Arvoisa puhemies! Ed. Nousiaisen puheenvuoro innoitti minua sanomaan asiasta muutaman sanan valtion omistamien kiinteistöjen osalta ja ennen kaikkea kulttuurihistoriallisesti arvokkaitten rakennusten osalta. Ed. Nousiainen mainitsi muun muassa, että valtio omistajana pyrkii hinnoittelemaan käypään arvoon tällaisia rakennuksia, ja toivoi, että linja tässä suhteessa muuttuisi.

Aikaisemmin, kun maassamme Rakennushallitus oli vastuussa keskeisesti valtion kiinteistöistä, jo tuona aikana — minulla on kokemuksia 80-luvulta — valtio omistajaosapuolena laiminlöi kulttuurihistoriallisten rakennusten kunnossapitämistä, korjaamista, jopa peruskorjaamista.

Minä kerron esimerkkinä Jyväskylän Valtiontalosta. Jyväskylän Valtiontalo on Alvar Aallon alkuaikojen tuotantoa 20-luvun lopulta. Olin silloin kaupungin virkamiehenä apulaiskaupunginjohtajana. Muistan lähettäneeni seitsemän tai kahdeksan kertaa kiirehtimiskirjeen peruskorjata Jyväskylän kaupungin keskustassa oleva Alvar Aallon vanha Valtiontalo. Sitä peruskorjaamista ei koskaan tapahtunut, vaan sitten 90-luvun loppupuolella kiinteistövaihtojen kautta tuo talo tuli Jyväskylän kaupungille ja on nyt käytännöllisesti katsoen lähes samassa kunnossa kuin silloin ja osa tulevaa musiikki- ja taidekeskusta, johon kaupunki toivoi myöskin varoja saavansa valtiovallalta. Kun kaupunki haki varoja tuon rakennuksen peruskorjaukseen, niin niitä ei myöskään tullut. Minä kerron tämän vain esimerkkinä nimenomaan kulttuurihistoriallisesti arvokkaiden rakennusten osalta, kun ne ovat monta kertaa hyvin kalliita peruskorjata ja arvokkaita, ja ne pitää todella myöskin pitää kunnossa ja korjata. Kaikkien osapuolten yhteistyö on ensiarvoisen tärkeää, ja tällä tarkoitan ennen kaikkea valtiota omistajana, jos valtio on omistaja, kuntaa ja miksei elinkeinoelämääkin. Tällä tavalla pelastetaan Suomessa ed. Nousiaisen mainitsemia monia kulttuurihistoriallisia rakennuksia. Varsinkin, jos on kysymys maailmankuulusta arkkitehdistä Alvar Aallosta ja hänen tuotannostaan, niin se pitäisi kiireellä meidän kaikkien yhteistyöllä saada pelastettua.

Valtion tulisi kiinteistöjen omistajana myös toivoni mukaan ottaa joustavampi neuvotteluasenne kaiken kaikkiaan kuntiin päin ja nimenomaan kuntiin päin, oli sitten mikä organisaatio omistajana tahansa. Minä haluan tässä nyt sanoa sen kaikella ystävyydellä, että minun pitkän urani aikana kunnallisissa tehtävissä valtio on valitettavasti omistajana ollut yksi niistä vaikeimmista osapuolista eikä sen kanssa sopimuksen aikaansaaminen ei ole suinkaan ollut helppoa. Nyt kun me puhumme Senaatti-kiinteistöistä, tai puhumme mistä tahansa valtion omistamasta organisaatiosta tai organisaatiosta, joka omistaa kiinteistöjä, niin huomattavasti joustavampi asenne olisi paikallaan. Sillä tavalla monet asiat ratkeaisivat koko maassa, niin täällä Helsingin seudulla kuin maakunnissakin.

Tässä mielessä, kun vastaisuudessa tulee asetelma, josta edustajat Oinonen ja Nousiainen mainitsivat, minä toivoisin ripeämpiä otteita senkin vuoksi, että monet valtion omistamat kiinteistöt ovat tavallaan tulppana jopa kaupunkien keskustojen kehittämisessä ja ovat sillä tavalla avainasemassa, että jos saisi sopimuksen aikaan valtion omistamien kiinteistöjen ja asianomaisen organisaation ja kuntien kanssa, niin saattaisi tietyltä osalta kokonaisen keskustan kehittämisen pää aueta ja lähteä aivan uuteen suuntaan.

Vielä palatakseni alkuun: Minä haluan korostaa ed. Nousiaisen puheenvuorossa kulttuurihistoriallisesti arvokkaiden rakennusten pelastamista tässä maassa.

Arto Satonen /kok:

Arvoisa puhemies! Ymmärrän hyvin sen periaatteen, että valtion tulee huolehtia omaisuudestaan järkevällä tavalla siten, että omaisuus "tuottaa", vaikka, kuten täällä ed. Oinonen hyvin sanoi, sitä, voidaanko sitä aina näissä kiinteistöasioissa sitten sillä tavalla ajatella, sopii kyseenalaistaa.

Lähinnä pyysin tämän puheenvuoron kuitenkin viitaten osittain siihenkin, mitä ed. Vielma äsken sanoi, liittyen erityisesti sellaisiin tapauksiin, joissa valtio tällaisen liiketoimintayksikön kautta on neuvottelevana osapuolena kunnan tai yritysten kanssa. Minun oma kokemukseni, ei niin pitkältä ajalta kuin ed. Vielmalla, ei myöskään kunnallisena virkamiehenä vaan luottamusmiehenä, on aivan sama kuin ed. Vielman. Valtio on erittäin sitkeä neuvottelukumppani.

Me Vammalassa olemme hyvin tietoisia olleet erityisesti sellaisesta tilanteesta, jossa valtio lopettaa jonkin paikkakunnalla olevan toiminnan. Sen jälkeen kyllä poliittiselta taholta, niin ministereiltä kuin edustajilta ja ylipäätään kaikilta poliittisilta toimijoilta, tulee kyllä myötätuntoa ja tulee sitä, että on hyvä, että saataisiin uutta toimintaa, ja kunta velvoitetaan uutta toimintaa sinne järjestämään. Mutta pitkä työ on siinä, että saadaan, on se sitten Senaatti-kiinteistöt tai Laatumaa tai jokin muu yksikkö, joka sitä hallinnoi, ikään kuin sellaisella hinnalla, joka on realistinen johonkin muuhun toimintaan, se alue sieltä ostettua ulos, koska se näkyy siellä näiden yhtiöiden taseissa ongelmallisena ja se tekee sen tilanteen.

Tässä on nyt sellainen tilanne kaikkinensa, että oikea käsi ei tiedä sitä, mitä vasen tekee, ja kun kumminkin sekä valtion kannalta että koko Suomen kannalta olisi merkittävää, että päästäisiin toimintaa kehittämään ja erityisesti niille alueille, joilta toiminta on lopetettu, saataisiin uutta toimintaa, niin tässä pitäisi ottaa järki käteen ja löytää joustavuutta tarvittaessa.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! On varmasti niitä tilanteita, aivan kuten edelliset puhujat edustajat Satonen ja Vielma toivat esille, joissa on hyvä, että valtio toimii joustavasti ja tehokkaasti ja mielekkäästi. Näin toki tulee olla.

Mutta kun puhuin tästä, että tarvittaisiin myös se periaate, että on kiinteistöjä, jotka eivät tuota, niin tämä pitäisi tunnustaa niiden kiinteistöjen osalta, jotka on rakennettu ihan muuta tarkoitusta kuin tuottotarkoitusta varten. Tämän periaatteen hyväksymisen näkisin hyvin välttämättömäksi tämän hallituksen esityksen jatkokäsittelyssä asianomaisessa valiokunnassa, valtiovarainvaliokunnassa, ja niissä valiokunnissa, joissa annetaan lausunto, sillä muuten tämä menee aika lailla hölmöläisten hommaksi, jos vaaditaan vaikka joltakin linnakkeelta, valmiuslinnakkeelta esimerkiksi, tuottoa. Jos ajatellaan vaikka puolustusvoimien ampumatarvikevarastoa, voidaan ajatella, että verrataan sitä varastoihin, joita olisi vapailta markkinoilta saatavissa, mutta on kuitenkin täysin erikoistavarasta kyse, jota näissä käsitellään ja varastoidaan. Ei niitä voida sijoittaa mihin tahansa latoon tai peltihalliin. Kyllä puolustusvoimien materiaaleilla on oltava aivan tarkoituksenmukaiset omat varastointikohteet nimenomaan tarkoituksenmukaisuus- ja turvallisuussyistä.

Pitäisin hyvin välttämättömänä, että lähdettäisiin siitä, että on kiinteistöjä, jotka tuottavat, joilla voidaan tehdä bisnestä, mutta on myös kiinteistöjä, jotka ovat nimenomaan tiettyä tarkoitusta varten, ja niiden ei tarvitse tuottaa, vaan niihin hoidetaan valtion rahoitus muuta kautta.