1) Valtioneuvoston selonteko kotouttamislain toimeenpanosta
Maahanmuutto- ja eurooppaministeri Astrid Thors
Arvoisa puhemies! Laki maahanmuuttajien kotouttamisesta ja turvapaikanhakijoiden
vastaanotosta tuli voimaan 1.5.1999. Tuolloin maahanmuuton painopiste
oli kansainväliseen suojeluun sekä perhesuhteeseen
perustuvassa maahanmuutossa. Työperusteisen maahanmuuton
merkitys oli pieni, nyt tilanne on muuttunut. Tullessaan voimaan laki
oli ensimmäisiä Euroopassa.
Väestön ikääntyminen ja
eläkkeelle siirtyminen on johtamassa työikäisen
väestön määrän supistumiseen
alle työmarkkinoiden tarpeen. Tällä hetkellä on
jo nähtävissä joillakin aloilla suoranaista
työvoimapulaa. Työvoiman tarve tulee kasvamaan
entisestään tulevaisuudessa kiihtyvästi
vuodesta 2010 lähtien. Maahanmuutto on yksi keino muiden
keinojen, kuten paremman kohtaannon, pitempien työurien
ja koko työvoimareservin ohella, jolla voidaan vastata
työvoiman tarpeeseen ja varautua myös tulevaisuuden työvoimapulaan.
Yksin maahanmuutolla ei tietenkään voida täysin
vastata väestön ikääntymisestä johtuviin
haasteisiin. Vaikka työllisyyskehitys lyhyellä aikavälillä ei
jatkuisi yhtä suotuisasti lähiaikoina, on meidän
syytä jatkaa pitkäjänteisen maahanmuuttopolitiikan
kehittämistä.
Herr talman! Befolkningens stigande medelålder liksom
pensioneringen håller på att leda till att befolkningen
i arbetsför ålder minskar så att den
inte längre kan svara mot behovet på arbetsmarknaden.
Redan nu kan man se direkt arbetskraftsbrist inom vissa branscher.
Behoven kommer att ytterligare öka i framtiden. Givetvis
kan utmaningar till följd av befolkningens stigande medelålder
inte bemötas fullt ut enbart genom invandring.
Den utländska befolkningen i Finland har ökat med
nästan 40 000 personer sedan 2002 då den förra
redogörelsen skrevs. Trots det är andelen invandrare
fortsättningsvis liten i internationell jämförelse.
Under 2007 flyttade sammanlagt 25 230 personer till Finland.
Av dem var närmare 17 000 utländska medborgare.
Nettoinflyttningen var omkring 13 000 personer, vilket är
det högsta antalet i efterkrigstidens Finland. Det bör naturligtvis
påpekas att alla inte hör till arbetskraften.
Puhemies! Suomen ulkomaalaisväestö on vuodesta
2002, jolloin edellinen selonteko laadittiin, kasvanut lähes
40 000 henkilöllä. Silti kansainvälisesti
verrattuna maahanmuuttajamäärä on Suomessa
edelleen pieni. Vuoden 2007 aikana Suomeen muutti yhteensä 25 230
henkilöä, joista ulkomaan kansalaisia oli lähes
17 000. Nettomuuttovoitto oli silloin noin 13 000
henkilöä, mikä on suurin määrä sotien
jälkeen. Huomioitava on, että kaikki eivät
tietenkään kuuluneet työvoimaan.
Nykyinen kotouttamislaki on valmisteltu ja tullut voimaan aikana,
jolloin pakolaisuus ja muut humanitääriset syyt
olivat merkittävimmät maahanmuuton perusteet.
Nyt, kun maahanmuuton perusteet ovat moninaisemmat, myös
kotouttamisen kokonaisuutta on tarkasteltava uudelleen. Yksilöllisiä kotouttamistarpeita,
erityisesti kieli- ja perehdyttävään
koulutukseen, on yhä enemmän joko työperäisesti
tai perhesyistä maahan muuttaneilla. He ovat kuitenkin
kotouttamissuunnitelmaan oikeutettuja ainoastaan silloin, kun he
ovat työttömiä työnhakijoita
tai toimeentulotuen saajia. Moni esimerkiksi puolisona maahan tullut
jää näin paitsi ilman kotouttamistoimenpiteitä myös
tyystin ilman viranomaisten neuvontaa ja ohjausta. Siksikin selonteossa
kiinnitetään naisten asemaan erityistä huomiota.
Jokainen maahanmuuttaja tarvitsee vähintäänkin
informaatiota ja opastusta suomalaisen yhteiskunnan rakenteista,
maahan muuttavan oikeuksista ja velvollisuuksista, palvelujärjestelmästä sekä mahdollisuuksista
opiskella suomen tai ruotsin kieltä. Niissä tilanteissa,
joissa tilapäinen maassa oleskelu muuttuukin pysyväisluonteisesti,
ensivaiheen opastus on pohja tuolloin tapahtuvalle kotouttamiselle.
Herr talman! Redogörelsen ger en mångsidig analys
av integrationen. Utöver genomförandet av lagen
har den särskilda avsikten med redogörelsen också varit
att beskriva fenomen som har ett nära samband med integrationen,
såsom frågor som rör likabehandling,
attityder, diskriminering, utslagning och brottslighet. Som exempel
kan nämnas den utredning som utförts i samband
med projektet Jämlikhet i boendet som visade att invandrarna
inte alls vill bo i bostadsområden med enbart invandrare
eller ens människor som hör till samma etniska
grupp. Koncentrationen av etniska grupper av invandrare ansågs
göra integrationen i samhället omöjlig.
Puhemies! Selonteossa ei pelkästään
kuvata sitä, miten nykyinen laki on toiminut, tai mitä haasteita
kotouttamistoimenpiteet aiheuttavat niitä toimeenpaneville
tahoille. Selonteko tarkastelee myös niitä haasteita,
jotka liittyvät kotouttamislain toimenpiteiden ulkopuolelle.
Myös kotouttamiseen läheisesti vaikuttavia ilmiöitä nostetaan
esille, kuten yhdenvertaisuusasiat, asenteet, syrjintä,
syrjäytyminen sekä rikollisuus. Esimerkkinä todettakoon,
että yhdenvertaisuus asumishankkeen yhteydessä toteutettu
kenttätutkimus osoitti, että maahanmuuttajat eivät
halua, että heidän asuinalueensa muodostuisi pelkästään
maahanmuuttajista eikä edes samaan etniseen ryhmään
kuuluvista ihmisistä. Keskittyminen koettiin tekevän
yhteiskuntaan kotoutumisesta mahdottoman. Pääkaupunkiseudulla
on jo esimerkkejä siitä, että kerrostalo-
ja korttelikohtaisia keskittymiä on päässyt
syntymään. Asuntopolitiikalla on täten
vaikutuksensa myös kotoutumiseen.
Selonteossa on myös tuotu esille konkreettisia hyviä käytänteitä kotoutumistoimenpiteistä,
joita tietyt kunnat ovat eri sektoreilla toteuttaneet. Selonteon
tavoitteeksi on asetettu maahanmuuttajien työttömyysasteen
ja koko väestön työttömyysasteen
välisen eron kaventaminen ja puolittaminen vuoteen 2013
mennessä. Koska maahanmuuttajien työllisyys on
edelleen niin paljon korkeampi kuin koko väestön,
olen keväällä asettanut selvityshankkeen
koskien maahanmuuttajien työllistymisen esteitä ja
tuloloukkuja. Selvitysmieheksi olen kutsunut tohtori Pentti Arajärven.
Selvityshankkeen tavoitteena on paitsi selvittää maahanmuuttajien
työllistymiseen liittyvät esteet myös
tehdä kehittämisehdotukset maahanmuuttajien työmarkkinakelpoisuuden
paran-tamiseksi ja työllistymien edistämiseksi.
On käsittämätöntä,
että työtön maahanmuuttaja joutuu Helsingissä odottamaan
melkein puoli vuotta pääsyä työvoimatoimiston
virkailijan puheille. Tilanne vaihtelee maan eri osissa, mutta kyseinen
odotusaika on aina sekä kotoutumisen että maahanmuuttajan
työpanoksen hyödyntämisen näkökulmasta
liian arvokasta menetettäväksi. Tähän
samaan kokonaisuuteen liittyy äskettäin julkistettu
Vattin tutkimus, jossa todetaan, että jos maahanmuuttajan
työllisyysaste nousisi 50 prosenttia, arvio kokonaissäästöille
Helsingissä olisi 49 miljoonaa euroa vuodessa ja hyöty esimerkiksi
korkeampina verotuloina. Ja jos työllisyysaste olisi samalla
tasolla kuin kantaväestöllä, säästettäisiin
julkisella sektorilla pelkästään Helsingissä 58
miljoonaa euroa.
Seuraavaksi muutamia kehittämiskohteita lain osalta:
Toimintaympäristön muutosten vuoksi kotouttamislain
soveltamisalaa tulisi täsmentää ja laajentaa
henkilöpiirin osalta. Soveltamisalan tulisi olla kuitenkin
luonteeltaan joustava ja korostaa erityisesti maahan tulleiden yksilöllisiä tarpeita.
Laajennuksella on tarkoitus antaa esimerkiksi työn perusteella
maahan tulevalle henkilölle ja heidän perheenjäsenilleen
oikeus ja mahdollisuus päästä tiettyjen
yksilöllisten toimenpiteiden, kuten kielikoulutuksen piiriin.
Tarkoituk-sena ei kuitenkaan ole säätää näitä toimenpiteitä pakollisiksi
kaikille uusille maahan tulijoille. Niiden ei tule olla myöskään
samanlaisia kaikille eri perustein maahan tuleville henkilöille,
vaan niitä tulee räätälöidä yksilöllisesti
tarpeiden mukaisesti. Laajentaminen ei myöskään
koskisi sellaisia selvästi tilapäisesti Suomeen
muuttavia ulkomaalaisia, joiden esimerkiksi työnteko kestäisi
työkausi- ja projektiluontoisuuden vuoksi vain joitakin
viikkoja, kuukausia tai enintään yhden vuoden.
Ei ole tarkoitus enää muuttaa lakia osittaisuudistuksilla,
vaan me käynnistämme kokonaisuudistuksen tavoitteena
hallituksen esityksen antaminen eduskunnalle vuonna 2010. Tämä eduskuntakäsittely
on siten lähtölaukaus uudistukselle ja tulee varmaan
antamaan monia virikkeitä uudistuksiin.
Herr talman! Ett centralt mål för integrationsåtgärderna är å ena
sidan att hjälpa invandrare som flyttat till Finland på olika
grunder att skaffa sig de färdigheter som krävs
för att anpassa sig till samhället och få tillträde
till arbetsmarknaden och å andra sidan att hjälpa
det finländska samhället och arbetslivet att se
invandrare som en resurs.
Det är tyvärr ett faktum att det räcker
i genomsnitt 3—6 månader innan en invandrare får
plats i en språkundervisningsgrupp och för dem
som har läs- och skrivsvårigheter eller icke är
läskunniga överhuvudtaget räcker det ännu
längre.
Puhemies! Toimenpiteiden keskeinen tavoite on auttaa eri perusteilla
Suomeen muuttaneita hankkimaan ne valmiudet, joita yhteiskuntaan sopeutumiseen
ja työmarkkinoille pääsyyn edellytetään,
ja toisaalta auttaa suomalaista yhteiskuntaa ja työelämää näkemään
maahanmuuttajat voimavarana. Valitettavasti tosiasia on, että kestää keskimäärin
3—6 kuukautta ennen kuin maahanmuuttaja pääsee
mukaan jonkinlaiseen kielikoulutukseen. Luku- ja kirjoitustaidottomana
se voi kestää vielä kauemmin. Puoli vuotta
tyhjän panttina nimenomaan silloin, kun ihminen oppisi
kaikista eniten ja motivaatio olisi suurin. Pitkät jonotusajat
johtuvat resurssitarpeista ja siihen pyritään
puuttumaan muun muassa Pääkaupunkiseudun aiesopimuksen
kautta. Ottaen huomioon erittäin moninaiset maahantulon
perusteet, kotoutumiskoulutuksen pituus tulisi sovittaa, kuten todettiin,
maahanmuuttajan yksilöl-lisiin tarpeisiin ja toisaalta
myös työelämän tarpeisiin. Olisi
tärkeä tavoittaa sellainen koulutuksen malli,
jossa kieli- ja perehdyttävä koulutus ja työnteko
tai työharjoittelu voidaan liittää yhteen.
Herr talman! De bristfälliga språkkunskaperna
hos unga invandrare kan hindra dem från att söka
sig till fortbildning. Unga, särskilt de som flyttat till
Finland när de har varit i skolåldern, löper
större risk att bli utan avgångsbetyg från grundskolan än
den övriga befolkningen. Enligt utbildningsstyrelsens statistik
blir invandrare utan utbildningsplats efter grundskolan mer än dubbelt
oftare än alla de andra som fått avgångsbetyg
från grundskolan.
Herra puhemies! Maahanmuuttajien puutteelliset kielelliset valmiudet
saattavat estää heitä hakeutumasta myöhemmin
muun muassa jatkokoulutukseen. Maahanmuuttajanuorten, varsinkin peruskouluikäisinä
Suomeen
muuttaneiden, riski jäädä ilman päättötodistusta
peruskoulusta, on muuta väestöä suurempi.
Opetushallituksen tilastotietojen mukaan maahanmuuttajanuoret jäävät
peruskoulun jälkeen ilman jatkokoulutuspaikkaa yli kaksi
kertaa useammin kuin kaikki peruskoulun päästötodistuksen
saaneet. Noin joka neljäs 15—52 vuotta täyttäneistä maahanmuuttajista
oli vuonna 2005 koulutuksen tai työn ulkopuolella.
Kielenopetuksen laatua tulee siten kehittää ja määrää lisätä.
Tavoitteena tulee olla se, että suomi tai ruotsi toisena
kielenä -opetusta taataan kaikille tarvitseville
perusopetuksesta vähintään kolme vuosiviikkotuntia.
Maahanmuuttajanuorille tulee kehittää ja järjestää kunnissa
räätälöityä neuvonta-
ja ohjaustoimintaa peruskoulun yläasteella ja sen jälkeen
yhdessä työvoimahallinnon kanssa. Myös
oman äidinkielen opetus on tärkeätä.
Yhdessä oman äidinkielen opetuksen kanssa suomi
tai ruotsi toisena kielenä -opetus vahvistaa oppilaan
monikulttuurista identiteettiä ja rakentaa pohjaa myös
toiminnallisesti kaksi- tai monikielisyydelle. Mutta voimme tyydytyksellä panna
merkille, että vuodesta 2009 tarjotaan maahanmuuttajanuorille
lukuvuoden mittaista valmentavaa opetusta.
Pakolaisten vastaanotto on kunnille vapaaehtoista ja perustuu
sopimukseen kunnan ja te-keskuksen kesken. Sopimusjärjestelmän
oleellisin merkitys on siinä, että pakolaisten
vastaanotto on suunniteltua ja mitoitettua kunnan mahdollisuuksien
mukaan järjestää asunto ja pakolaisuudesta johtuvat
erityispalvelut. Valtio korvaa pakolaisten vastaanotosta kunnille
aiheutuvat kustannukset, joskaan korvauksen tasoa ei ole tarkistettu vuoden
1993 jälkeen. Vastaanottosopimuksen tehneiden kuntien määrä on
viime vuosina ollut tarpeeseen nähden liian pieni. Tämän
vuoksi pakolaisia vastaanottavien kuntien määrää olisi
lisättävä. Pakolaisten kuntiin sijoittamista
pyritään edistämään
valtakunnallisella koordinaatiolla. Tarkoitus on kuitenkin säilyttää pakolaisten kuntiin
sijoittamisessa vapaaehtoisuus ja sopimusjärjestelmä.
Arvoisa puhemies! Edellisen selonteon osalta eduskunta edellytti
lausunnossaan, että hallintovaliokunnalle annetaan vuoden
2005 loppuun mennessä selvitys kotouttamiseen liittyvistä rahoitus-
sekä valtion ja kuntien välisistä kustannustenjakoa
koskevista kysymyksistä. Työministeriö toimitti
helmikuussa 2006 selvityksen maahanmuuttajista aiheutuvista kustannuksista.
Valiokunta katsoi silloin, että saadun selvityksen perusteella
on todettava, että maahanmuuttajista aiheutuvia kustannuksia
ei voida selvittää pelkästään
nykyisten tilastojen pohjalta, joten välttämätöntä olisi
kehittää muun muassa seurantaa ja tilastointia.
Siten on mielestämme myöskin seurantaa ja arviointeja
tehostettava olennaisesti. Selonteossa ehdotetaan, että seuranta
ja arviointi kootaan viidestä peruselementistä,
johon kuuluvat vuosittainen rekisteripohjainen seuranta Tilastokeskuksen
johdolla, palvelutarjonnan vaikuttavuuden ja kotouttamisen tilaa
koskevalla kartoituksella, maahanmuuttajabarometrillä sekä nettiportaalilla,
johon kerätään tutkimus- ja seurantatietoja.
Arvoisa puhemies! Hyvä eduskunta! Kaiken seurannan
tarkoituksena on varmistaa, että kotoutuminen onnistuu,
koska niin tässä kuin muussakin työssä ennaltaehkäisy
on monin kerroin halvempaa kuin myöhemmät korjaustoimet.
Oiva Kaltiokumpu /kesk(ryhmäpuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Suuren yhteiskuntapoliittisen merkityksen
vuoksi eduskunnassa on tärkeää käydä perusteellinen
keskustelu maahanmuuttajien kotouttamisesta. On hyvä, että tämä asia
etenee suuresta salista poliittisen evästyskeskustelun
siivittämänä hallintovaliokunnan käsittelyyn.
Sosiaalisesti eheä ja hyvinvoiva Suomi tukeutuu yhteiseen
arvopohjaan, demokratiaan, tasa-arvoon ja ihmisoikeuksien kunnioittamiseen. Keskustan
eduskuntaryhmän mielestä suvaitsevaisuus, toisen
ihmisen aseman ymmärtäminen ja huomioon ottaminen
sekä jokaisen ihmisen inhimillinen kohtelu ja perusoikeudet
ovat sellaisia arvoja, joiden varaan Suomen hyvinvointi, menestys
ja kansainvälinen asema rakentuu.
Suomalainen yhteiskunta ja työelämä ovat muuttuneet
ja muuttumassa entistä monikulttuurisemmaksi. Ulkomaalaistaustainen
väestö on lisääntynyt merkittävästi.
Kehitys on osa maailmanlaajuista kansainvälistymistä ja
se jatkuu.
Suomeen saapuu maahanmuuttajia eri syistä ja eri kulttuureista.
Työperäinen maahanmuutto on kasvava tulijaryhmä.
Suomeen tulee myös maahanmuuttoa suojelun tarpeen tai jonkin muun
siihen rinnastettavan syyn vuoksi.
Arvoisa puhemies! Kotouttaminen ei ole vain suomalaiskansallinen
kysymys. Tänä päivänä jokaisen
EU-maan tehtävänä on pohtia maahanmuutto-
ja kotouttamisasioita ja hakea tarkoituksenmukaisia ja parhaita
ratkaisukeinoja. Tavoite yhteisestä EU:n maahanmuuttopolitiikasta
on tärkeää, niin että siinä voidaan
nykyistä paremmin ottaa huomioon myös EU:n työvoimapolitiikka.
Maahanmuuttajien nopea työllistyminen auttaa maahan muuttaneita
perheitä ja ehkäisee heidän syrjäytymistään.
Se on koko yhteiskunnan etu.
Keskustan eduskuntaryhmän mielestä Suomeen
muuttaneiden kotouttamista on edistettävä riippumatta
maahantulon syistä. Koska työperäinenkin
maahanmuutto kasvaa, kotouttamismenetelmiä pitää monipuolistaa
myös heidän perheenjäsentensä tarpeisiin.
Kieliopintoja olisi hyvä tarjota jo maahanmuuttajan kotimaassa
ja muuton jälkeen työn ohessa. Kotikunta tuottaa
kaikille kuntalaisilleen peruspalvelut, joten kotikunnan rooli on
hyvin tärkeä. Myös sähköisiä palveluja ja
muita moderneja palvelumenetelmiä on kehitettävä.
Työnantajalla yhdessä kunnan kanssa on hyvin keskeinen
rooli. Muun muassa kielten opiskelua pitäisi voida harjoittaa
osin työaikana ja työnantaja voisi tukea vapaaehtoista
opiskelua.
Arvoisa herra puhemies! Valtakunnallisesti kotouttamisen vastuu
on hyvä organisoida niin, että kokonaisuusvastuu
on ministeriötasolla ja käytännön
kotouttamistoimista vastuu kunnissa. Jos kotouttaminen nykyistä selkeämmin
säädettäisiin kuntien vastuulle, tämä on
erikseen huomioitava valtionosuuksissa näille kunnille.
Myös kotoutettavat tarvitsevat erilaisia julkisia palveluja,
vaikka näitä ei normaalisti huomata, kuten päivähoitoa,
koulutusta, asumisvaihtoehtoja, kulttuuri- ja vapaa-ajanviettomahdollisuuksia.
Kotouttamisen tavoitteena on edistää maahanmuuttajien
kotoutumista Suomeen, taata heille oikeudenmukainen kohtelu sekä valinnanvapaus kaikilla
niillä toimenpiteillä, jotka tukevat yhteiskunnassa
tarvittavien keskeisten tietojen ja taitojen saavuttamista. Tavoitteena
on mahdollistaa maahanmuuttajien taloudellinen ja sosiaalinen selviytyminen
sekä edistää heidän osallistumis-
ja vaikuttamismahdollisuuksiaan suomalaisessa yhteiskunnassa.
On hyvin tärkeä huomata, että joidenkin
maahanmuuttajien kotimaassa tai asuinseudulla ei ole ollut toimivaa
demokratiaa, minkä vuoksi heidän omat kokemuksensa
elinyhteisöstään ja esimerkiksi kyseisen
maan viranomaisten toimista voivat olla hyvinkin raskaat. Nämä maahanmuuttajat
eivät välttämättä voi
ymmärtää suomalaista demokratiaa, minkä vuoksi
muun muassa viranomaisten toimintaa kohtaan voi liittyä vahvojakin
tunneperäisiä ennakkoluuloja ja syviä epäilyjä.
Tämä asettaa Suomelle suuria haasteita kotouttamistoiminnassa.
Tasavertaisuuden ja valinnanvapauden periaatteiden mukaisesti
Suomen on edistettävä maahanmuuttajien mahdollisuutta
ylläpitää omaa kulttuuriaan, harjoittaa
omaa uskontoaan ja elämänkatsomustaan samalla,
kun heille luodaan edellytyksiä yhteiskunnalliseen osallistumiseen ja
suomalaisen yhteiskunnan sääntöjen, tapojen ja
kulttuurin oppimiseen. Yhtenä kotouttamisen mittarina voidaan
pitää maahanmuuttajien yhteiskunnallista aktiivisuutta.
Kotouttamistoimenpiteiden on autettava maahanmuuttajia saavuttamaan
muun väestön kanssa tasavertainen asema oikeuksien
kuten myös velvollisuuksien osalta. On hyvä, että suomalaiset
puolueet ovat avoimia maahanmuuttajaehdokkaille niin kunnallisissa kuin
valtakunnallisissakin vaaleissa.
Arvoisa puhemies! Keskustan eduskuntaryhmän mielestä kotouttamistoimien
erityisenä kohderyhmänä on oltava ensi
sijassa lapsiperheet, lapset ja nuoret. Heillä on oikeus
ja heidän tulee saada sosiaalista, taloudellista ja opetuksellista tukea,
joka luo heille kestävän pohjan elää ja
menestyä yhteiskuntamme täysivaltaisina jäseninä. Meidän
pitää tukea ja vahvistaa yksilöiden selviytymistä ja
kasvamista aktiivisiksi ja vastuullisiksi yhteiskunnan jäseniksi.
Kotouttaminen lähtee aivan arkisista ja jokapäiväisistä käytännön
asioista, kuten meidän omasta suhtautumisestamme maahanmuuttajiin ja
perheiden asumisjärjestelyihin. Maahanmuuttajien kotouttamisessa
on tärkeää, että he voivat sijoittua
aivan normaalisti tavallisten suomalaisten joukkoon. Meidän
on vältettävä heidän sijoittamistaan
suurina joukkoina vain joihinkin heille erikseen ajateltuihin lähiöihin.
Kokemusten ja tutkimusten mukaan maahanmuuttajien kotouttamisen
suurimpia esteitä ovat olleet kielitaidottomuus ja Suomen
kulttuurin puutteellinen tunteminen. Sellainen voi johtaa joidenkin
yksilöiden kohdalla osattomuuteen yhteiskunnasta ja pahimmassa
tapauksessa syrjäytymiseen. Siksi kotouttamisessa onkin
paneuduttava erityisesti näihin asioihin. Voidaankin todeta,
että kielitaito ja siihen linkitetty suomalaisen kulttuurin
tuntemus ovat kotoutujalle yleisavain suomalaiseen yhteiskuntaan.
Riittävä suomen tai ruotsin kielen taito ja työssä vaadittava
ammattitaito luovat perusedellytyksiä myös työllistymiselle.
Siksi yhteiskunnalla on oltava koulutuksen järjestämiseen
riittävästi voimavaroja. Keskustan eduskuntaryhmän
mielestä kotouttamiseen on Suomessa laadittava kestävä ja
pitkälle tulevaisuuteen suuntautuva tavoiteohjelma, jonka
toteuttamiseen on varattava riittävät taloudelliset resurssit.
Kotouttamistoimenpiteiden onnistumista on arvioitava säännöllisesti
myös eduskunnassa.
Arvoisa puhemies! Kotouttamisen moninaisten tavoitteiden saavuttaminen
on pitkäjänteinen prosessi, ja se edellyttää moninaisten
tekijöiden yhteensovittamista. Kotouttamistoimet edellyttävät
toimivaa ja tiivistä yhteistyötä eri
viranomaisten ja muiden toimijatahojen kanssa. Tämä edellyttää valtakunnallisen,
alueellisen ja paikallisen kotouttamisen kehittämistä nykyisestään. Viranomaisten
perehtyneisyydestä on pidettävä aina
hyvä huoli. On hyvin tärkeää,
että eri viranomaiset yhdessä ja erikseen kohtaavat
maahanmuuttajia kertoen suomalaisen yhteiskunnan toiminnasta ja
menettelytavoista. Suomessa on saatu hyviä kokemuksia muun
muassa poliisin vierailuilla maahanmuuttajien koulutustilaisuuksissa
ja toisaalta maahanmuuttajien tutustumisvierailuista poliisilaitoksilla.
Myös vapaaehtoisjär-jestöillä on
merkittävä rooli kotouttamisessa. On varmistettava,
että viranomaisilla ja eri kansalaisjärjestöillä on
riittävät resurssit ja osaamista tehtävän
hoitamiseen.
Kotouttamisella on merkitystä myös suomalaisen
yhteiskunnan menestymiselle. Suurten ikäluokkien ikääntyessä Suomen
työvoimasta poistuu enemmän työntekijöitä kuin
sinne on tulossa. Työvoiman tarve on jo lähivuosina
hyvin haasteellinen monilla yhteiskunnan aloilla.
Ensi sijassa Suomen työvoiman tarpeeseen on keskustan
eduskuntaryhmän mielestä vastattava kotimaisen
työvoiman ja työpaikkojen nykyistä paremmalla
kohdentumisella. Meidän on pidettävä huoli
siitä, että suomalaisella väestöllä on oikeus
saada sellainen ammatteihin valmistava koulutus, jota suomalainen
työelämä tarvitsee, ja kaikki työikäiset
suomalaiset voivat näin työllistyä. Tässä työssä Vanhasen
kakkoshallituksen toimet työvoiman ja työpaikkojen
nykyistä parempaan kohdentumiseen ovat olleet välttämättömiä.
Tulevaisuuden haasteista keskeisin on kilpailu osaavasta työvoimasta.
Tähän tarvitsemme myös maahanmuuttajia,
koska menestyäkseen Suomi tarvitsee lisääntyvässä määrin
myös kansainvälistä osaamista. Maahanmuuttajat
tuovat osaltaan helpotusta Suomessa kasvavaan työvoimapulaan.
Koko yhteiskunta hyötyy maahanmuuttajien menestyksestä ja
osaamisesta.
Arvoisa puhemies! Keskustan eduskuntaryhmän mielestä Suomen
pitää olla hyvä ja turvallinen asuinpaikka
kaikille täällä oleville ihmisille syntyperään
katsomatta. Myönteinen rinnakkaiselo edellyttää suvaitsevaisuutta
ja erilaisuuden kunnioittamista meiltä jokaiselta. Tavoitteena
on myös tehdä Suomesta niin maahanmuuttajille kuin
Suomessa asuvillekin koti, jossa voi tuntea olonsa turvalliseksi,
rakentaa omaa elämäänsä ja osallistua
yhteiskunnan toimintaan sen täysivaltaisina jäseninä.
Oman kodin rakentaminen muotoutuu jokaisella ihmisellä hänen
omista lähtökohdistaan. Maahanmuuttajien oma osallistuminen
ja sitoutuminen oman elämänsä rakentamiseen
ovat tärkeitä.
Arvoisa puhemies! Kotoutuminen on sekä ihmisen omaa
motivaatiota että yhteiskunnan vastaanottavaisuutta. Parhaimmillaan
yhteisön jäseneksi kotoutuneesta maahanmuuttajasta
tulee aktiivinen yhteiskunnan jäsen. Se on arvo, johon yhteiskunnan
tulee pyrkiä.
Arto Satonen /kok(ryhmäpuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Kotouttaminen on yhä tärkeämpää Suomessa
maahanmuuttajien määrän kasvaessa. Erityisesti
työperusteinen maahanmuutto lisääntyy
nopeasti. Kotouttamisen linjauksia ja toimenpiteitä on
kokoomuksen mielestä täten tarkasteltava uudelleen
järkiperäisesti. Tavoitteena on oltava Suomi,
joka on riittävän houkutteleva maahanmuuttajille
ja heidän perheilleen. Samalla kansantaloutta ja siten
kaikkien suomalaisten hyvinvointia voidaan kasvattaa. Maahanmuuttajaperheiden
kitkaton integroituminen suomalaiseen yhteiskuntaan on kaikkien
suomalaisten etu.
Maahanmuuttajan kannalta kotoutuminen on yksilöllinen
prosessi, ei kertaluonteinen tapahtuma. Ikä, koulutus ja
kulttuurinen tausta vaikuttavat tämän prosessin
kestoon, joka voi olla elämän mittainenkin. Uusissa
linjauksissa onkin tarvittavan kielitaidon ja suomalaisen yhteiskunnan tuntemisen
lisäksi korostettu yksilöllisten olosuhteiden
huomioon ottamista ja joustavien tukitoimien tarpeellisuutta hyvän
lopputuloksen takaamiseksi.
Modernin kotouttamispolitiikan todetaan olevan kaksisuuntaista.
Myös vastaanottava yhteiskunta muovautuu väestön
monimuotoistuessa. On huomattava, että kotoutuminen on
aina vuorovaikutusta suomalaisen yhteiskunnan kanssa. Erilaisia
kulttuureja on kunnioitettava. Mikään uskontoon
tai kulttuuriin liittyvä seikka ei kuitenkaan saa sivuuttaa
Suomen lakia, jota kaikkien Suomessa asuvien tulee kunnioittaa.
Maahanmuuttaja kokee ja tuntee vuorovaikutuksen omissa arkipäivän
tilanteissaan lähiympäristönsä kanssa
niin päiväkodeissa, kouluissa, työpaikoilla
kuin harrastuksissaankin. Yhteiskunnan tulee myös kaikin
keinoin pyrkiä syrjimättömän
ja yhdenvertaisen toimintaympäristön luomiseen,
jotta maahanmuuttajien osaaminen voidaan täysimääräisesti
hyödyntää.
Työ on parasta kotoutumista, ja siksi on tärkeää rakentaa
väyliä Suomessa olevien maahanmuuttajien nopeaan
työllistymiseen panostamalla aikuiskoulutukseen ja oppisopimuskoulutukseen
sekä tukemalla sosiaalisia yrityksiä. Liian moni
Suomessa jo asuva maahanmuuttaja tekee aivan muuta kuin koulutustaan
vastaavaa työtä. Tutkintojen vastaavuutta on edelleen
parannettava. Hyviä tuloksia on saavutettu esimerkiksi
Specima-hankkeella, jolla on nopeutettu akateemisesti koulutettujen
maahanmuuttajien pääsyä ammattitaitoaan
vastaavaan työhön.
Hallitus on oikealla tiellä ulottaessaan työnteko-oikeuden
kaikkiin oleskelulupiin ja mahdollistamalla työperäisen
maahanmuuton myös niille turvapaikanhakijoille, jotka ovat
jo löytäneet työtä Suomesta.
On ymmärrettävää, että työn
perusteella oleskeluluvan saavilta edellytetään
riittävää tulotasoa itsensä ja
perheensä elättämiseksi, mutta tulorajoja
määritettäessä on otettava huomioon
maan sisäiset elinkustannuserot.
Kotouttaminen vaatii poikkihallinnollisia toimenpiteitä,
sekä alue- että paikallisviranomaisten kiinteää yhteistyötä.
Maahanmuuton syiden ja toimintaympäristön muutosten
vuoksi on hienoa, että selonteko on kirjoitettu viitoittamaan uutta
tilannetta. Vaikka selonteko ei käsittelekään
työperäistä maahanmuuttoa, josta tulee
selvitys myöhemmin loppuvuodesta, pidän erittäin tärkeänä kotouttamispaketin
kokonaisvaltaista tarkastelua myös työperäisen
maahanmuuton näkökulmasta.
Arvoisa puhemies! Kokoomuksen mielestä työperäistä maahanmuuttoa
tarvitaan, jotta työvoiman ikääntymisestä johtuvaan
työvoimavajeeseen voidaan vastata. Työvoiman tarve
vaihtelee eri aloilla suhdanteiden mukaan, mutta monilla aloilla
tarve on kiistaton ja helposti ennustettava. Maahanmuuttajat varmistavat
osaltaan sen, että työt jatkuvat Suomessa. Hyvä esimerkki
tästä on telakkateollisuus, jossa suuria laivatilauksia
ei voitaisi edes ottaa vastaan ilman ulkomaista työvoimaa.
Kotouttamistoimenpiteet ovat osa kokonaispakettia, millä Suomen
houkuttelevuutta ja vetovoimaisuutta työpaikkana lisätään
erityisesti niiden maiden työntekijöiden keskuudessa,
josta tulleet maahanmuuttajat ovat työllistyneet erittäin
hyvin. Esimerkkeinä voidaan mainita Kiina, Vietnam, Intia
ja Filippiinit sekä lähempää Baltian
maat ja Puola.
Uuden hyvän linjauksen mukaan myös ne työperusteisesti
maahan muuttavat, jotka perheineen aikovat jäädä Suomeen
pysyvästi, tarvitsevat opastusta suomalaiseen yhteiskuntaan
asettumisessa. Kotouttamista tulee täydentää opastusjärjestelmällä,
jossa perehdytetään suomen kieleen ja yhteiskuntaan.
On tärkeää löytää nopeasti
työtä myös niille, joiden maahanmuuton
syy on humanitäärinen. Tuoreiden laskelmien mukaan
Suomessa jo asuvien maahanmuuttajien parempi työllistyminen toisi
valtiolle säästöjä 34 miljoonaa
euroa vuodessa ja lisäksi esimerkiksi pelkästään
Helsingille 24 miljoonaa euroa.
Mitä nopeammin maahanmuuttaja oppii suomen kielen,
sitä helpompi on työllistyä. Kielikoulutukseen
on siten panostettava. Kielitaidottomuudesta ei kuitenkaan saa tehdä työllistämisen
estettä, sillä kielitaidon merkitys vaihtelee suuresti
ammattialoittain. Terveydenhuollossa hyvä kielitaito on
välttämättömyys, mutta monet kädentaitajat
selviävät vähäisemmälläkin
kielitaidolla. Joissakin akateemisissa ammateissa taas englannin
kielen taito riittää työllistymiseen.
Julkisella sektorilla ensimmäisen polven maahanmuuttajille
pitäisi pääsääntöisesti
riittää se, että osaa hyvin toista kotimaista
kieltä.
Maahanmuuttajataustaisten nuorten integroituminen oikealla tavalla
suomalaiseen yhteiskuntaan on hyvin tärkeää.
Keskimääräisillä tuloksilla
mitattuna maahanmuuttajanuoret pärjäävät
koulussa hyvin verrattuna muiden EU-maiden maahanmuuttajanuoriin.
Joukossa on kuitenkin myös niitä, joille syrjäytymisen
vaara on todellinen.
Todellinen haaste koulutusjärjestelmälle on se,
että maahanmuuttajanuorille on samaan aikaan annettava
sekä laadukasta oman kielen että kotimaisten kielten
opetusta. Hallituksen päätös lisätä tuntuvasti
ammatillisen koulutuksen aloituspaikkoja parantaa myös
maahanmuuttajanuorten tilannetta. Kulttuuri- ja liikuntajärjestöillä on
iso rooli maahanmuuttajanuorten integroimisessa. Esimerkiksi jalkapalloharrastus
on auttanut monia maahanmuuttajanuoria pääsemään sisälle
suomalaiseen yhteiskuntaan. Nuorten parissa tehtävälle
työlle annettu euro poikii moninkertaisesti takaisin, mikä on
hyvä muistaa myös kuntatasolla rahoja jaettaessa.
Työvoiman lisäksi Suomeen tarvitaan myös ulkomaalaisia
opiskelijoita, ja on tärkeää houkutella
heitä jäämään valmistumisen
jälkeen Suomeen töihin. Mikäli lukukausimaksut
EU- ja Eta-alueen ulkopuolisille opiskelijoille otetaan käyttöön,
tulee stipendijärjestelmän lisäksi luoda
verovähennysjärjestelmä, jolla Suomeen
työhön jäävä opiskelija
voi jälkikäteen vähentää maksamiaan
lukukausimaksuja.
Arvoisa puhemies! Suomen kansainvälistymiselle ei ole
vaihtoehtoja. Maahanmuuttajia tarvitaan korvaamaan eläkkeelle
jääviä suuria ikäluokkia. Meillä on
myös humaani vastuu auttaa hätään
joutuneita maailman kriisitilanteissa. Maahanmuuttopolitiikan peruslinjaus
ei siis saa olla torjuva, mutta ei myöskään
ongelmia ja haasteita aliarvioiva.
Työperäisen maahanmuuton rekrytointi markkinointikampanjoineen
on kohdistettava niihin Aasian ja itäisen Keski-Euroopan
maihin, joiden kansalaiset ovat jo nyt Suomessa työllistyneet parhaiten.
Jo Suomessa olevien maahanmuuttajien kotoutumista on edistettävä selontekojen
linjausten pohjalta huomioiden erityisesti maahanmuuttajanuoret
ja maahanmuuttajanaiset.
Kotoutumisprosessi on aina yksilöllinen. Kaikki maahanmuuttajat
eivät edes pyri Suomen kansalaisiksi. Valtaosalle kansalaisuus
kuitenkin merkitsee sinettiä sille, että on aidosti
osa suomalaista yhteiskuntaa. On hyvä, että hallitus on
lähtenyt uudistamaan kansalaisuuslakia siten, että Suomen
kansalaisuuden voi jatkossa saada aiempaa nopeammin, sillä uusia
suomalaisia tarvitaan. (Ed. Vistbacka: Mites sisäinen turvallisuus?)
Maarit Feldt-Ranta /sd(ryhmäpuheenvuoro):
Arvoisa puhemies, talman! Yhteiskunta on kaikkien sen jäsentensä summa:
Se ei elä omaa elämäänsä eikä toimi
ihmisten yläpuolella. Ennen kaikkea se on yhteisö,
joka muodostuu sen jäsenistä, heidän
moninaisista kyvyistä ja tavoitteista, eri suuntaan vetävistä toiveista
ja niihin liittyvistä ristiriidoista.
Yksi suurista haasteistamme on jatkossakin säilyttää yhtenäisyytemme,
osallisuus ja yhteenkuuluvuuden kokemus ja tunne. Tämä haaste vain
kasvaa, kun Suomessa asuvan väestön monimuotoisuus
tulee lisääntymään entisestään. Kysymykset
siitä, kuka minä olen ja mihin minä kuulun,
ovat tänään tuttuja monille väestöryhmille.
Kasvava ulkopuolisuuden ja turvattomuuden tunne syrjäyttää ihmisiä yhteisessä Suomessamme.
Kotouttamislainsäädännön
keskeinen tavoite on maahanmuuttajien ja valtaväestön
mahdollisimman hyvä keskinäinen sopeutuminen suomalaiseen
yhteiskuntaan. Kotoutumisessa ei ole kyse vain maahanmuuttajien
mukautumisesta suomalaiseen yhteiskuntaan, vaan kyseessä on prosessi,
jossa koko väestön on löydettävä uudenlaisia
tapoja elää monimuotoistuvassa yhteiskunnassa.
Maassa maan tavalla -ajattelu rakentaa sellaisen ahtaan muotin,
johon sekä kantaväestön että varsinkin
muualta tulevien on vaikeaa itsensä pusertaa.
Kotoutumispolitiikkamme on ollut eurooppalaisittain mitattuna
aktiivista ja ratkaisuhakuista. Nyt on hyvä tunnistaa,
että olemme kotoutumispolitiikan osalta uudessa käännekohdassa.
Maahanmuuton kasvaessa, työllisyystilanteemme parannuttua
ja ikärakenteemme voimakkaasti muuttuessa tarvitsemme uusia
välineitä ja myös lisää resursseja
onnistuneeseen kotoutumispolitiikkaan. Maahanmuuton ja maahanmuuttajien kuva
on muuttunut ja laajentunut. Tämä edellyttää myös
monipuolisempia ja yksilöllisempiä toimenpiteitä hyvien
tulosten saavuttamiseksi.
Kotouttamisselonteko on monin tavoin hyvä ja kertoo
siitä, että yhteiskunnassamme vallitsee varsin
pitkälle menevä yhteisymmärrys ja pyrkimys
kehittää kotouttamistoimintaa edelleen. Kotouttamispolitiikan
varsinainen akilleenkantapää on resurssien riittämättömyys.
Muutaman miljoonan lisäpanostus opetusministeriön
puolella on riittämätön, kun samanaikaisesti
työ- ja elinkeinoministeriössä työvoimapoliittisia
määrärahoja leikataan 60 miljoonaa. Näistä suuri
osa olisi voitu käyttää maahanmuuttajien
kotoutumisen edistämiseen ja työvoimapoliittiseen
koulutukseen. Kun asiaa edellisen kerran käsiteltiin eduskunnassa,
huomautettiin, että kotouttamiseen suunnatut varat ovat
alibudjetoituja ja vaadittiin riittäviä määrärahoja
kielikoulutukseen ja yhteiskuntatietouden antamista varten.
Arvoisa puhemies! Ihmisten vapaa liikkuvuus on keskeinen periaate
Euroopan unionissa. Suomeen tulee jatkossakin uutta työvoimaa
muista EU:n jäsenmaista ja unionin ulkopuolelta. Sosialidemokraattien
mielestä maahanmuuttopolitiikan on oltava hallittua ja
osallisuutta korostavaa.
Pitkään jatkuva talouskasvumme ja positiivinen
työllisyyskehityksemme ei ole edistänyt maahanmuuttajiemme
työllistymistä valtaväestöön
verratulla tavalla. Eri maahanmuuttajaryhmien väliset työllistymiserot
ovat merkittäviä. Puutteellisen kielitaidon ja
osaamisen tunnistamisongelman lisäksi myös asenteet
ja arvot vaikeuttavat joidenkin maahanmuuttajaryhmien työllistymistä.
Tuore Vtt:n tutkimus osoittaa, että julkinen sektori
säästäisi kymmeniä miljoonia
euroja, mikäli maahanmuuttajat työllistyisivät
samassa suhteessa valtaväestön kanssa. Taloudellisten menetysten
ohella henkisen pääoman ja osaamisen menetyksen
arvo on huikea.
Maahanmuuttajien työllistymisen edistämiseksi
tarvitaan monia toimenpiteitä. Työvoimapoliittista
ja muuta työllisyyskoulutusta tulisi nopeasti uudistaa
niin, että kaikkeen koulutukseen liittyisi koulutuksen
päättyessä joko työharjoittelu-
tai oppisopimuspaikka. Nyt rahaa palaa siihen, että samat
henkilöt pendelöivät koulutuksen ja työttömyyden
välillä. Tämä maksaa paljon
ja kokonaisuus jää heikoksi. Suomalaisen työelämän
tulisi olla nykyistä joustavampi ammatillisten pätevyyksien
hyväksymisessä. On inhimillisten voimavarojen
hukkaamista, jos maahanmuuttaja työllistyy ammatillista
pätevyyttään huomattavasti vaatimattomampiin
tehtäviin tai jää kokonaan työvoiman
ulkopuolelle. On myös syytä selvittää,
voisiko nykyistä vaativaa kielitaitovaatimustamme joiltakin
osin lievittää. Asenteiden muokkaaminen työpaikoilla
myönteisimmiksi ja avoimemmiksi monikulttuurisuutta kohtaan
on myös tärkeää. Mielestämme
julkishallintoon tulee kehittää maahanmuuttajien
oma työhönotto-ohjelma. Nykyistä parempi
työllistyminen edellyttää myös
kielikoulutukseen panosta-mista ja koko koulutuspolun tehostamista.
Meidän on pyrittävä siihen, että valmistumisen
jälkeen entistä useampi ulkomaalainen opiskelija jäisi
maahamme hyödyntämään omaa osaamistaan.
Arvoisa puhemies! Kielen oppimisen tärkeyden ymmärtäminen
on kaiken kotoutumisen A ja O. Pelkkä sujuva arki- tai
puhekieli ei riitä hyvään kotoutumiseen.
Alisuoriutuminen kielitaidon puutteen vuoksi johtaa helposti syrjäytymiseen
jo kouluaikana tai myöhemmin työelämässä.
Suomen tai ruotsin kielen oppimisen lisäksi meidän
tulee huolehtia myös maahanmuuttajien oman äidinkielen
kehittymisestä. Lapsi tarvitsee yhteisen äidinkielen
vanhempiensa ja muiden sukulaistensa kanssa. Äidinkieli
on se perusta, jolle lapsen ajattelun ja tunne-elämän
tasapainoinen kehitys rakentuu, ja se on tärkeä osa
lapsen identiteettiä.
Herr talman! Ett barn som tillhör språk-
och kulturminoriteten bör ha samma möjlighet att växa
och bli medlem av såväl den egna kulturen som
det finska samhället. Dagvårdens och skolans betydelse
för språkinlärningen är viktig. Också barnen
som flyttar efter dagvårds- och skolåldern till
Finland bör speciellt beaktas. Det egna modersmålet
har man lärt sig i allmänhet som treåring
och senast då bör man ha möjlighet att
delta i målinriktad finsk- eller svenskundervisning i dagvården.
I kommunernas förskolepedagogik och förskoleläroplan
har man inte i allmänhet beaktat, hur en målinriktad
undervisning bör arrangeras för barn med invandrarbakgrund.
Bara hälften av de barn i förskoleåldern
som har invandrarbakgrund får undervisning i finska eller
svenska. Endast 10 procent får undervisning i det egna
modersmålet. Siffrorna är alltför låga.
Arvoisa puhemies! Riittämättömät
panostukset kielenopetukseen näyttävät
muodostuvan kohtalokkaiksi monille maahanmuuttajanuorille ja -lapsille.
Yksi kotoutumispolitiikkamme epäonnistumisista on nuorten
maahanmuuttajien saattaminen peruskoulusta edelleen jatko-opintoihin
ja sen jälkeen työelämään.
Maahanmuuttajanuorten koulun ja opintojen keskeyttämisprosentit
ovat huolestuttavan suuria. Hallitus on oikealla tiellä yrittäessään
tukea maahanmuuttajien ammatilliseen koulutukseen pääsyä.
Tahto on hyvä, mutta toimenpide tullee osoittautumaan riittämättömäksi.
Jos kielitaito ja sen myötä päättötodistus
on heikko, eivät lisättävät
opiskelupaikat todennäköisesti kohdennu maahanmuuttajaopiskelijoille.
Jos maahanmuuttajanuorilla on riittämättömät
eväät selvitä peruskoulusta tai pärjätä ammatillisessa
koulutuksessa ovat haasteet hakeutumisessa akateemiselle sektorille
vieläkin suuremmat. Lukiossa opiskelevien maahanmuuttajien osuus
on viime vuonna pienentynyt, vaikka päinvastainen kehitys
on ollut opetusministeriön tavoitteissa jo pitkään.
Opetusministeriön arvioiden mukaan maahanmuuttajanuorten
mahdollisuudet päästä korkeakouluopintoihin
ovat huolestuttavan heikot.
Yhdeksi esteeksi hyvälle kotoutumiselle ja tasapainoiselle
yhteiskuntakehitykselle on näyttänyt muodostuvan
kantasuomalaisten asenteet maahanmuuttajiin naapureina asuinalueilla.
Sisäministeriön selvitys maahanmuuttajien asumisolosuhteista
osoittaa, että kantasuomalaiset muuttavat pois sellaisilta
alueilta, joiden maahanmuuttajaväestön määrä nousee
noin viidennekseen asukkaista. Meiltä löytyy jo
tänään paikoin alueita, joista on muodostunut
maahanmuuttajaenemmistöisiä. Viime vuosien tapahtumat
Ranskassa ja muualla Euroopassa ovat varoitussignaali, joka meidän
tulee ottaa tosissaan.
Hallitus on selonteossaan kiitettävästi kiinnittänyt
tähän asiaan huomiota. Keskittymien kielteisten
vaikutusten ehkäisemiseksi ollaan käynnistämässä hanketta,
jossa Pääkaupunkiseudulle ja muille merkittäville
maahanmuuttoalueille luodaan yhdessä valtion ja kuntien
kanssa pilottiohjelma maahanmuuttajien kotouttamiseen. Tämän
tärkeän, ongelmia korjaavan ja ennalta ehkäisevän
hankkeen käynnistyminen on kuitenkin vaarassa, sillä tähän
esitettyä 2,5 miljoonan euron määrärahaa
ei löydy hallituksen ensi vuoden budjetista.
Arvoisa puhemies! Erityisen hauraassa asemassa ovat maahanmuuttajat,
jotka omaavat myös toisen syrjintää aiheuttavan
ominaisuuden, esimerkiksi maahanmuuttajanaiset tai vammaiset maahanmuuttajat.
Maahanmuuttajanaisten kotoutumista on tuettava erityisen joustavilla
toimenpiteillä, joilla ehkäistään
heidän jäämistä pelkästään
koteihinsa. Myös vammaisten maahanmuuttajien kontaktit
kodin ulkopuoliseen maailmaan saattavat jäädä vähäisiksi,
rajoittuen lopulta vain tapaamisiin sosiaaliviranomaisten kanssa.
Tämä asia on syytä huomioida myös vammaislainsäädäntöä uudistettaessa.
Tässä yhteydessä on syytä kiinnittää huomiota
myös siihen, että vaikka sisäministeriö on
kotouttamisen vastuuministeriö, se on käytännössä kädetön
ja jalaton, jos siltä puuttuu kotouttamisen toimeenpanoon
tarvittavat määrärahat. Nykyisessä budjetissa
on muutamalla momentilla hieman kotouttamismäärärahoja,
mutta ne liittyvät nimenomaan pakolaisten ja turvapaikanhakijoiden
vastaanottoon eivätkä koordinoituun kotouttamisen
kokonaisuuteen, joka huomioisi muutkin maahanmuuttajat. Mielestämme
tuleekin harkita kotouttamiseen tarkoitettujen määrärahojen
kokoamista nykyistä vaikuttavimmiksi kokonaisuuksiksi.
Kotouttamislakia uudistettaessa tulee lain soveltamisalaa täsmentää ja
laajentaa henkilöpiirin osalta. Jatkossa mielestämme
kotouttamislain piiriin tulee kuulua työn, opiskelun tai
perheenyhdistämisen perusteella maahan tulleet henkilöt.
Kaikki maahanmuuttajien kotoutumisesta tehdyt tutkimukset osoittavat,
että mahdollisimman nopea kotoutuminen on erittäin
kannattavaa paitsi yksilön myös koko yhteiskuntamme
kannalta. Viime aikoina yhteiskunnassamme on käyty paljon
keskustelua ongelmien ja syrjäytymisen ennaltaehkäisystä.
Työ, koulutus ja osallistaminen ovat tehokkaimpia keinoja
onnistuneeseen kotoutukseen. Hallittu monikulturisoituminen edellyttää paitsi
oikeita toimenpiteitä ja asenteita myös riittäviä määrärahoja.
Kari Uotila /vas(ryhmäpuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Ensinnäkin toteaisin, että ministerin
esittelypuheenvuoro oli varsin kriittinen nykyisen kotouttamislain
toimeenpanon onnistumista kohtaan, ja melkein tuntui, että hyvä, että pystyy
kriittisemmän puheenvuoron käyttämään.
Sen sijaan päähallituspuolueen eduskuntaryhmän
puheenvuorossa ei juuri minkäänlaista kriittistä arviota
esiintynyt.
Mutta, arvoisa puhemies, aina ei muisteta, että toisen
maailmansodan jälkeistä umpiokauden aikaa lukuun
ottamatta Suomi on ollut varsin avoin niin maastalähdön
kuin maahanmuutonkin kannalta. Koff, Paulig, Fazer, Finlayson, meille
tutut kotimaiset tuote- ja yritysnimet, kertovat tästä.
Muutto Suomeen on kuitenkin ollut vähäistä siksi,
että aikaisemmin emme taloudellisen kehityksen heikkouden
takia vetäneet siirtolaisia eikä Suomella liioin
ollut siirtomaita, joista väestöä olisi
luontevasti muuttanut tänne.
Vaikka olemme nyt jättäneet tuon umpiokauden
taaksemme, olemme siitä huolimatta muihin Pohjoismaihin
nähden maahanmuuttajamäärissä aivan
eri tasolla. Muissa Pohjoismaissa ulkomaalaisten osuus on yli kaksinkertainen
meihin nähden. Meillä onkin varmasti paljon opittavaa
naapurimaista niin onnistumisten kuin epäonnistumistenkin
osalta.
Arvoisa puhemies! On valitettavaa, että selonteko rajautuu
kotouttamislain toimeenpanoon. Tuo laki säädettiin
90-luvun lopulla ensisijaisesti silmälläpitäen
pakolaisten kotouttamista eikä sitä voida pitää mahanmuuttopolitiikan
peruslakina. Kotouttamislain rajauksesta huolimatta tavoitteeksi
otettiin jo tuolloin kaikkien maahanmuuttajien joustava ja tehokas
kotouttaminen suomalaiseen yhteiskuntaan ja työelämään.
Kun vuonna 97 tehtiin Paavo Lipposen hallituksen toimesta ensimmäinen
periaatepäätös pakolais- ja maahanmuuttopoliittiseksi
ohjelmaksi, oli maan taloudellinen tila tyystin erilainen kuin nyt.
Lamavuosien jälkeen oli sitouduttu mittaviin säästöihin
valtion velkaantumisen hillitsemiseksi.
Nyt velkaa lyhennetään miljardeja vuosittain, mutta
silti hallitukselta puuttuu tahto hyvän kotouttamispolitiikan
rahoittamiseksi, vaikka tarve siihen on maahanmuuttajien määrän
kasvun myötä huomattavasti lisääntynyt.
Kieliopetuksen, työvoimapalvelujen ja muiden tärkeiden
toimenpiteiden merkitystä kyllä korostetaan, mutta rahoitukseen
ei sitouduta. Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen Helsingille
tekemän selvityksen mukaan kaupunki ja valtio saisivat
moninkertaisesti pelkästään verorahoina
kunnolliseen kotouttamiseen sijoitetut varat takaisin maahanmuuttajien
työllisyysasteen nousun kautta.
Nyt maahanmuuttajat joutuvat odottelemaan kuukausikaupalla pelkästään
työvoimahallinnon palveluja ja kieliopetukseen pääsyä.
Tehokkaampaan kotouttamiseen ja maahanmuuttajien työllisyysasteen
nostamiseen hallitus ei kuitenkaan selonteossaan halua sitoutua,
vaikka se tunnustaa resurssipulan vaikeuttaneen kotouttamistoimenpiteiden
toteuttamista. Samalla hallitus kuitenkin esittää lukuisia
toiveita ja vaatimuksia myös kunnille kotouttamisen parantamiseksi,
mutta ei esitä senttiäkään lisärahoitusta
siihen ensi vuoden budjetissa.
Arvoisa puhemies! Olisi siis ollut hyvä, jos selonteko
kattaisi koko maahanmuuttopolitiikan. Pakolaiset ovat vain osa maahanmuutosta.
Yleisin maahanmuuton peruste on perheside. Lisäksi työperäisen
maahanmuuton osuus kasvaa tulevina vuosina ja sen lisääminen
on myös otettu tavoitteeksi hallitusohjelmassa.
On muistettava, että maahanmuuttajat ovat voimavara,
mutta ilman heidän kunnollista kotouttamistaan ja työllistymistään
tämä voimavara jää kuitenkin
käyttämättä. Tarvitaan myös
voimakasta panostamista kantaväestön asenteiden parantamiseen:
suvaitsevaisuuden lisäämiseen ja muukalaisvihan
ja rasismin torjuntaan. Hallituksen onkin tuettava esimerkiksi liikuntajärjestöjen
toimintaa tällä tärkeällä alueella.
Hallitusohjelman tarkoittamaa työperäisen maahanmuuton
lisäystä varten on menossa erilaisia hankkeita.
Sisäasiainministeriö asetti viime helmikuussa
työvoiman maahanmuuton toimenpideohjelmaa valmistelevan
hankkeen, jonka toimikausi päättyy kahden kuukauden
kuluttua. Tällaisia hankkeita ja maahanmuuton valtavirtaa eli
perhe- tai työperäistä maahanmuuttoa
selonteko ei valitettavasti kunnolla käsittele. Se on vakava
puute.
Arvoisa puhemies! Kun työperäistä maahanmuuttoa
lisätään ja kun se on muutonkin kasvamassa,
olisi ollut oleellisen tärkeää arvioida
useita eri seikkoja: Millaisia tavoitteita asetetaan ja millaisia
ohjauskeinoja käytetään? Onko tavoitteena
ensisijaisesti työvoimakapeikkojen poistaminen tilapäisillä pätkätyöntekijöillä vai
uusien pysyvien asukkaiden tulo? Tulijathan itse tämän ratkaisevat,
mutta tavoiteasettelulla on vaikutusta siihen, miten viranomaiset
varautuvat vaikkapa kieli- sekä muunto- ja täydennyskoulutukseen
tai lasten päivähoidon järjestämiseen.
Olisi syytä ratkaista, miten maahanmuuttajavanhemman
kielenopetus ratkaistaan: Riittääkö vajavainen
kielitaito siihen, että asianomainen on perillä paitsi
työtehtävien suorittamisesta myös työturvallisuusohjeista
sekä tätä laajemmin työsuhteen
ehdoista ja oikeuksista ja velvollisuuksista työpaikalla?
Tämä tuli mieleen, kun ed. Satonen totesi, että kädentaitajat
selviäisivät vähemmällä kielitaidolla.
Sitä kielitaitoa kyllä tarvitaan työelämän
lainsäädännön ja työelämän
pelisääntöjen tuntemiseen. (Välihuutoja)
Työnantajalle ei pidä sälyttää sitä vastoin
vastuuta työhön opastuksesta jollakin muulla kuin
kotimaisella kielellä. Jos näin meneteltäisiin,
silloin muunkieliset syrjäytyisivät helposti jo
työhönottovaiheessa.
Entä miten järjestetään
kielenopetus, jos toinen vanhemmista ei hakeudu työelämään
maahanmuuton jälkeen? Selontekohan kertoo, että kotouttamislaki
tavoittaa vain osan heistä. Käykö niin,
että kotiin lapsia hoitamaan jäävät
puolisot eristäytyvät täysin suomalaisesta
yhteiskunnasta? Kun eduskunnan mielestä tulisi varata erikseen
määrärahat riittävää kielikoulutusta
ja yhteiskuntatietouden antamista varten, niin selonteko tunnustaa,
että erillisiin, riittäviin määrärahoihin
ei ole päästy eikä kielenopetusta ole kaikkialla
tarjolla.
Selonteko korostaa maahanmuuttajalapsen oman kielen opetuksen
tärkeyttä esiopetuksessa. Tämä on
vaikeaa useimmissa kunnissa. Vaasan kokoisessa kaupungissa puhutaan
noin 50:tä eri kieltä, joten on selvää,
että useimmat näistä kielistä jäävät
opetuksen ulkopuolelle. Kunnan tarjoamia palveluja voidaan käytännössä kotimaisten
kielten lisäksi tarjota hyvin rajoitetusti muilla kielillä.
Helpointa on niillä, jotka puhuvat englantia joko äidinkielenään
tai toisena kielenään, sillä suomalaisilla
on suhteellisen hyvä englannin taito. Olematta mikään
ennustaja voisi arvailla, että Suomessa selviää englanniksi
mutta ei millään muulla ulkomaalaisella kielellä,
ja englanti saattaa nousta jonkinlaiseksi kolmanneksi kotimaiseksi
kieleksi tämän monikulttuurisuuden kasvamisen
myötä.
Selonteossa tähdennetään monikulttuurisuutta
ja pidetään maahanmuuttajalasten omaa kulttuuria
tärkeänä varhaiskasvatuksessa määrittelemättä,
mitä monikulttuurisuudella tarkoitetaan. Yksilöiden
elämän eri vaiheet ja osa-alueet liittävät
heitä useisiin eri kulttuureihin, jotka limittyvät
ja sekoittuvat toisiinsa. Älkäämme tuomitko ihmisiä yhden
kuvitellun yhtenäiskulttuurin vangeiksi. Valitettavasti
selonteossa ei monikulttuurisuutta ole avattu eikä käsitettä problematisoitu.
Arvoisa puhemies! Selonteossa viitataan Suomen väestön
ikääntymiseen. On selvää, että työssä olevan
väestön väheneminen hidastaa talouden
kasvua ja vaikeuttaa hyvinvointiyhteiskunnan ylläpitämistä,
kun taas vilkas siirtolaisuus voi parantaa talouden kasvua ja hyvinvointia.
On kuitenkin hyvä puhua myös siitä muusta
panoksesta, jonka tulijat voivat aktiivisina ihmisiä antaa
niin kulttuurin kuin muunkin yhteiskuntaelämän
alueella.
Ilahduttavaa on maahanmuuttajien osallistuminen esimerkiksi
urheilujärjestöissä. Se on omiaan vähentämään
turhia epäluuloja. On myös tärkeää,
että maahanmuuttajat aktiivisesti osallistuisivat yhteisten
asioiden hoitamiseen niin kunnan kuin valtakunnankin tasolla. Onkin
ilahduttavia merkkejä halusta vaikuttaa puolueiden ja muiden
yhteiskunnallisten järjestöjen kautta.
Arvoisa puhemies! Meillä Suomessakin on päivitelty
sitä, miten vaikeaa Viron venäläisten on
olla, kun kielitaidoton ei saa Viron kansalaisuutta. Itse me olemme
kuitenkin säätäneet kansalaisuuslain,
jonka kielitaitovaatimus on itse asiassa Viron lakia tiukempi. Ehkä meidän
kannattaisi kysyä itseltämme, olisiko parempi
aktiivisesti tarjota kielenopetusta, mutta jättää kielitaitovaatimus
kansalaisuuden edellytyksissä vähemmälle.
Monelle maahanmuuttajalle se, että hän voisi äänestää valtakunnallisissa
vaaleissa, merkitsisi Suomen muuttumista aidosti omaksi maaksi.
Arvoisa puhemies! Hallitus antaa eduskunnalle nyt selonteon
kotouttamislain toimeenpanosta. Nyt kuitenkin tarvittaisiin myös
maahanmuuttopoliittista selontekoa.
Anni Sinnemäki /vihr(ryhmäpuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ihmiset ovat aina liikkuneet erilaisista syistä.
Suomalaiset lähtivät Yhdysvaltoihin ja myöhemmin
Ruotsiin etsimään parempaa ja taloudellisesti
turvatumpaa elämää. Sodan seurauksena
me asutimme omat evakkomme, ja sodan seurauksena olemme asuttaneet
pakolaisia esimeriksi Somaliasta ja entisestä Jugoslaviasta. On
luonnollista, että ihmiset lähtevät etsimään turvaa
tai uutta ja parempaa elämää. Vihreät
haluavat, että Suomi on maa, joka tarjoaa turvaa hädänalaisille,
ja suhtaudumme myönteisesti ihmisten vapaaseen liikkumiseen.
Suomeen ulkomailta muuttavien ihmisten määrä on
kasvussa, ja entistä suuremmalla osalla väestöstä on
sukujuuret jossain muualla. Täällä eläminen
vaatii sopeutumista ja opettelua tulijoilta, ja samaan aikaan Suomi
muuttuu. Suomessa on hyvä tilaisuus ottaa opiksi muualla
tehdyistä hyvistä ratkaisuista kotoutumisen suhteen,
mutta myös muualla tehdyistä virheistä,
joten on hyvä, että eduskunta keskustelee sekä kotouttamispolitiikan
onnistumisesta tähän mennessä että tulevaisuuden
linjauksista.
Termi maahanmuuttaja kätkee myös taakseen suuren
moninaisuuden. Jotkut ovat tulleet pakolaisleireiltä luku-
ja kirjoitustaidottomina, toiset on headhuntattu EU:n kemikaalivirastoon
huippuosaajiksi, joten lähtökohdat kotoutumiselle ovat
myös hyvin erilaiset.
Maahanmuuttajien moninaisuuteen kuuluu myös se, että monet
maahanmuuttajista kuuluvat useaan eri vähemmistöön.
Kotoutumista on edistettävä riippumatta sukupuolesta,
seksuaalisesta suuntautumisesta, iästä, vammaisuudesta
tai muusta henkilöön liittyvästä syystä.
Suomalainen kotouttamispolitiikka on rakentunut pala palalta,
ja mukana on monia toimijoita. Kokonaisuus on melko vaikeaselkoinen.
Esimerkiksi Helsingissä vasta äskettäin
on pystytty selvittämään, kuinka paljon
kotimaisten kielten opetusta ylipäätänsä on
tarjolla. Vielä tarvitaan tieto siitä, kuinka
paljon itse asiassa sitä pitäisi olla, ja Helsinki
on kuitenkin kaupunki, joka on palkannut oman maahanmuuttojohtajankin,
joten pirstaleisuus on aika suurta.
Arvoisa puhemies! Kotouttamispolitiikan lähtökohdaksi
on otettava, että Suomeen pysyvästi asettuneista
maahanmuuttajista tulee Suomen kansalaisia ja tien kansalaisuuteen
on oltava riittävän nopea. Kansalaisuus on paras
tapa taata, että maahanmuuttajalle kuuluvat samat oikeudet ja
velvollisuudet kuin kaikille muillekin suomalaisille. Ed. Uotilan
esiin ottamaa kielitaitovaatimusta on varmasti myös tämän
selonteon yhteydessä hyvä harkita.
Kotoutumisen perusta on yhdenvertaisuudessa ja sitoutumisessa
perusoikeuksien kunnioittamiseen. Kulttuuriin vetoaminen ei oikeuta
poikkeuksiin. Suomalaisen yhteiskunnan on taattava samat perusoikeudet
kaikille, jotka täällä elävät: uskontonsa
hylänneelle muslimille tai toimittajalle, joka elää parisuhteessa
samaa sukupuolta olevan henkilön kanssa.
Kotoutuminen alkaa ensimmäisistä kosketuksista
Suomeen. Tämä tarkoittaa useinkin viranomaisia,
joilta anotaan oleskelulupaa. Kohtelun on oltava asiallista ja oikeudenmukaista.
Tässä sinivihreä hallitus on vienyt politiikkaa
parempaan suuntaan. Silti Suomen viranomaiset esittävät
esimerkiksi lumeavioliittoväitteitä aivan liian
kevyin perustein. (Ed. Ukkola: Älä nyt!) — Kyllä esittävät.
Maahanmuuttaja tuo Suomeen mukanaan koko elämänsä.
Ihminen ei ole pelkkä työntekijä, hänellä on
perhe, suku, ystävät, harrastukset. Myös
kotoutumispolitiikan on oltava kokonaisvaltaista. Olisi virhe kuvitella,
että kaikki tänne töihin muuttaneet ihmiset
lähtevät takaisin esimerkiksi suhdannetilanteen
muuttuessa. Kannattaa lähteä siitä, että yleensä ihmiset
tulevat jäädäkseen.
Kuten täällä on hyvin todettu jo
tähän mennessä, maahanmuuttajan pitää päästä mahdollisimman
nopeasti opiskelemaan suomen tai ruotsin kieltä. Kotimaisen
kielen opetuksesta on tehtävä maahanmuuttajien
oikeus riippumatta maahantulon syystä tai työmarkkina-asemasta.
Kielen oppiminen on tärkeää kotiäideille
ja vanhuksille, niille, jotka eivät ole työvoimaa
kulloisellakin hetkellä. Suomen ja ruotsin kielen opetusta
pitää olla tarjolla jo päiväkotilapsille
ja niille, jotka saavat esiopetusta. Osaavaa työvoimaa
Suomeen muualta rekrytoivien yritysten on osaltaan kannettava vastuu
kielikoulutuksen järjestämisestä.
Kielen opetuksen pitää olla laadukasta. Jotta eri
tasoilta lähtevät eivät turhaudu, sen
pitää olla sopivaa kullekin yksilölle.
Erityistä huomiota pitää kiinnittää niihin,
jotka tulevat Suomeen kokonaan ilman luku- ja kirjoitustaitoa. Myös
ulkomaalaisille opiskelijoille tulee tarjota riittävästi suomen
tai ruotsin kielen opetusta. Tämä varmasti myös
toimii siihen suuntaan, että täällä opiskelleet
haluavat opiskelujen jälkeen jäädä Suomeen
tekemään töitä. Suomen tai ruotsin
kielen oppiminen on maahanmuuttajalle sekä oikeus että velvollisuus.
Arvoisa puhemies! Suomessa maahanmuuttajat tulevat yleensä heti
maahan saapuessaan työvoimatoimistojen asiakkaiksi. Tämä on
hyvä asia, ja siitä on syytä pitää kiinni.
Työllistyminen on hyvä asia niin yksilön
kuin yhteiskunnan kannalta, kuten tässä keskustelussa
useasti mainittu Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen äskeinen
selvitys osoittaa.
Valtion tuottavuusohjelma vaarantaa tällä hetkellä sen,
kuinka työvoimatoimistot voivat toimia parhaalla mahdollisella
tavalla maahanmuuttajien työllistymisen eteen. Pääkaupunkiseudun
kunnat ovat esittäneet työvoimatoimistoihin uusia
maahanmuuttajiin erikoistuneita työntekijöitä.
Samaan aikaan tuottavuusohjelma vähentää henkilötyövuosia.
Tässä ei ole järkeä, ja tuottavuusohjelmaa
ja sen henkilöstömäärätavoitteita
on tarkasteltava kriittisesti ja katsottava, että työvoimatoimistojen
henkilökunta riittää niihin tarpeisiin,
joita maahanmuuttajien työllistymiseksi tarvitaan.
Työllistymistä helpotetaan toisen polven maahanmuuttajien
osalta ennen kaikkea koulutuksen avulla. Tavoitteena on oltava se,
että maahanmuuttajataustaisten nuorten osuus peruskoulun jälkeisessä jatkokoulutuksessa
vastaa kantaväestön osuutta. Tästä tavoitteesta
ollaan tällä hetkellä hyvin kaukana,
kuten ministeri Thorsin ja ed. Feldt-Rannan puheenvuoroista hyvin
kävi ilmi.
Arvoisa puhemies! Kotoutumisen kannalta on tärkeää,
että pakolaisina tai turvapaikanhakijoina maahan tulleet
pääsevät kiinni normaaliin elämään
mahdollisimman nopeasti. Vastaanottokeskuksissa vietetyt pitkät
ajat eivät kotoutumista tue. Pakolaisten ja turvapaikanhakijoiden
vastaanotto on tällä hetkellä liian harvojen
kuntien vastuulla. Vihreä eduskuntaryhmä jakaa
ministeri Thorsin näkemyksen siitä, että nykyistä useamman
kunnan tulee vastaanottaa pakolaisia. Valtion kunnille maksama korvaus
pakolaisten vastaanotosta on jäänyt vuoden 1993
tasolle. Tähän kaivataan korjausta. Kunnat, joilla
on vasta vähän tai ei ollenkaan kokemusta pakolaisten vastaanotosta,
tarvitsevat tukea ja yhteistyöverkostoja kokeneempien tahojen
kanssa.
Meistä kansanedustajista useat toimivat myös oman
kuntansa kunnallispolitiikassa. Toivottavasti me kaikki osoitamme
johtajuutta ja viemme omissa kunnissamme eteenpäin tahtoa
siitä, että kunta vastaanottaa pakolaisia.
Thomas Blomqvist /r(ryhmäpuheenvuoro):
Ärade herr talman! Finland är en del av Europeiska
unionen och en global värld där människor
i allt större utsträckning rör sig mellan
länder och arbetsmarknader. Under de följande
tio åren behöver Finland nya invandrare också av
den orsaken att fler än hundratusen personer på grund
av åldersstrukturen försvinner ur arbetslivet,
många av dem från samhällets nyckelfunktioner.
Stabilitet råder inte överallt i världen
och det ger oss också en inflyttning i form av flyktingar
och asylsökande som söker en trygg plats att leva
på, fria från förföljelse eller
annat förtryck.
I vårt samhälle lever invandrare med olika bakgrund,
både nyinflyttade och sådana som bott länge
i landet. För alla med invandrarbakgrund är också den
egna kulturella och sociala identiteten viktig. Det mångkulturella
samhället är ett faktum redan idag i Finland.
Kulturmöten ställer krav på både
myndigheter och invånare. Migrationsrörelser är
ett storskaligt fenomen, men samtidigt handlar det i grund och botten
om enskilda människor som fattar omvälvande framtidsbeslut
för sin egen och för sin familjs del och som ibland
mot sin vilja hamnar att starta om i ett för dem okänt
land.
Svenska riksdagsgruppen är i det stora hela tillfreds
med statsrådets redogörelse för genomförandet
av integrationslagen. Inte minst för att redogörelsen
också blickar framåt. Integration berör
olika grupper med olika behov och bakgrund, men generella servicebehov
för alla är språkkunskap, utbildning
och sysselsättning. Gemensamt för alla oberoende
av härkomst är också att man vill må bra
och känna tillhörighet med det finländska
samhället.
Arvoisa herra puhemies! Jokaisella aikuisella on oikeus työhön
ja sitä kautta mahdollisuus elättää itsensä ja
mahdollinen perheensä. Lain mukaan jokaiselle on taattava
yhtäläiset oikeudet ja mahdollisuudet työhön,
palkkausehtoihin sekä henkilökohtaiseen kehittymiseen
työssä etnisestä taustasta riippumatta.
Monella Suomeen tulevalla maahanmuuttajalla on hyvä koulutus.
Voidakseen työskennellä omalla erityisammattialallaan
maahanmuuttajalla tulee olla mahdollisuus saada tutkintonsa ja pätevyytensä arvioitua.
Lisäksi hänelle tulee tarvittaessa tarjota mahdollisuus
täydennyskoulutukseen. Eräillä ammattialoilla,
esimerkiksi lääkärikunnassa, on olemassa
jo nyt järjestelmä tutkinnon täydentämiseksi Suomessa.
Olisi saatava aikaan kokonaisvaltainen täydennyskoulutusjärjestelmä eri
koulutusasteilla ja eri ammattiryhmille.
Monet ulkomaalaiset kokevat joutuneensa oikeaan noidankehään
kielivaatimusten suhteen. Työnantaja vaatii hyvää kielitaitoa
jommassakummassa kotimaisista kielistä, mutta kielikurssien
lisäksi maahanmuuttaja tarvitsee kokemusta kielen käyttämisestä käytännössä oppiakseen
sitä. Jos ei saa työtä, rajoittaa se
myös kielen käyttämistä käytännössä,
ja sen seurauksena kielen oppiminen vaikeutuu.
Hallituksen maahanmuuttopoliittinen ohjelma syksyltä 2006
antaa hyvän pohjan ja sitä tulee toteuttaa. Ohjelman
mukaisesti on parannettava maahanmuuttajien mahdollisuuksia yhdenvertaiseen
ja syrjimättömään kohteluun
yhteiskunnassa sekä edistettävä moniarvoisten
ja monikulttuuristen työyhteisöjen kehittymistä.
Sen lisäksi on parannettava ulkomaalaisten työntekijöiden
työehtojen valvonnan edellytyksiä.
Herr talman! Att kunna kommunicera på landets språk är
en grundförutsättning för en lyckad integration.
Det här ställer stora krav på både
den förberedande undervisningen och på den fortsatta
utbildningen. Det behövs resurser inom utbildningen för
att klara av en större invandring och därför
bör det göras tillräckliga satsningar
inom den här sektorn. Svenska riksdagsgruppen anser också att
undervisningen i det egna modersmålet ska säkerställas
för alla skolelever och att respekt för alla religioner
bäst främjas genom upplysning. Satsningarna på ett
starkt hemspråk är därför riktiga.
Den stora utmaningen här är hur man ska kunna
upprätthålla ett tillräckligt utbud på undervisning
i det egna modersmålet och religionen eftersom det ofta är
svårt att hitta lärare i olika språk eller
religioner. En lösning kunde vara en lärarpool — jämför
till exempel med de gemensamma invandrartjänsterna som
finns redan nu — för att lösa bristen
på lärare. Det är bra att regeringen
i samband med budgeten föreslagit att studieplatserna inom
den yrkesinriktade grund- och tillläggsutbildningen samt
den förberedande utbildningen för invandrare ökas.
I budgetförslaget för nästa år
finns bland annat ett anslag om 1 miljon euro för det så kallade Specimaprojektet
upptaget. Projektet gäller utbildning av undervisningspersonal
med invandrarbakgrund. Förutom det här behöver
vi skräddarsydda kurser för invandrarkvinnor i
betydligt större utsträckning än vad
vi har idag. Satsningar på den medföljande parten
i en familj är ett effektivt sätt att främja
integrationen och att förebygga utslagning.
De båda nationalspråkens lika ställning
innebär att också svenskan ska vara ett alternativ
för invandrare. På många tvåspråkiga
orter existerar det idag en valmöjlighet, men ofta är
finskan det enda alternativet. Trots detta uppger åtta
procent av invandrarna svenska som sitt huvudspråk. Svenska
riksdagsgruppen betonar fortsättningsvis att flyktingar
och invandrare bör ha möjlighet att välja
mellan att lära sig finska eller svenska.
Arvoisa puhemies! Hallitusohjelmassa on kirjaus Pääkaupunkiseudulle,
Turun seudulle ja muille merkittäville maahanmuuttoalueille
laadittavasta valtion ja seudun kuntien yhteisestä pilottiohjelmasta
maahanmuuttajien kotouttamisen ja työllistymisen edistämiseksi.
Lisäksi hallituksen metropoliohjelman yksi kärkihanke
on maahanmuuttopoliittisen ohjelmakokonaisuuden laatiminen ja toteuttaminen.
Vuonna 2006 55 prosenttia Suomen maahanmuuttajaväestöstä asui
Helsingissä, Espoossa, Vantaalla, Turussa ja Tampereella.
Erityisesti suurimmissa kaupungeissa maahanmuuttajaväestö on
keskittynyt muutamiin kaupunginosiin. Mutta myös eräillä pienemmillä paikkakunnilla
maahanmuutto
on ollut ja on voimakasta. Arvion mukaan esimerkiksi Närpiössä 10
prosenttia väestöstä on maahanmuuttajataustaisia
ja Ahvenanmaalla yli 11 prosenttia väestöstä koostuu
ihmisistä, jotka ovat syntyneet Suomen ulkopuolella. Pilottiprojekti
on tarkoitus toteuttaa vuosina 2009 ja 2010, ja vuosittain hankkeeseen
tulisi osoittaa 2,5 miljoonan euron määräraha.
Pilottiohjelmassa mukana olevat kaupungit osallistuisivat kuluihin
osoittamalla henkilöstö- ja muita resursseja ohjelman
toteuttamiseksi.
Alueilla, joille on keskittynyt työttömyyttä, köyhyyttä ja
muita sosiaalisia ongelmia, maahanmuuttajien mahdollisuudet kotoutua
ovat suhteellisesti paljon heikommat. Suomessa näitä ongelmia
voidaan kuitenkin vielä ehkäistä, mikäli
toimimme nopeasti ja määrätietoisesti.
Meillä ei vielä ole samoja ongelmia, joiden kanssa
monet muut Euroopan maat painivat. Hallitusohjelmassa mainitun pilottiohjelman
toteuttaminen on siis erittäin tärkeää,
ja sen takia olenkin jättänyt talousarvioaloitteen
asiasta.
Meidän tulee myös antaa kunnille paremmat mahdollisuudet
ottaa vastaan pakolaisia. Ruotsalainen eduskuntaryhmä kannattaa
kunnille maksettavan pakolaisten vastaanoton korvauksen korottamista.
Korvausta ei ole todellakaan korotettu sitten vuoden 1993 jälkeen.
Tänä päivänä jopa parisataa
pakolaista odottaa pakolaiskeskuksissa, koska he eivät
ole saaneet paikkaa missään kunnassa edellä mainitusta
syystä. Tämä ei saa jatkua. Kansainvälisten
pakolaispoliittisten sitoumustemme kannalta on myös äärimmäisen tärkeää,
että Suomen valitsemat kiintiöpakolaiset mahdollisimman
pian valinnan jälkeen pääsevät
Suomeen ja uuteen kotikuntaansa.
Herr talman! Avslutningsvis några ord om integrationslagens
framtid. Svenska riksdagsgruppen stöder tanken på att
lagen i framtiden noggrant beaktar den utveckling som skett och
sker inom sektorn. Lagen ska gälla alla oberoende av orsaken
till att man kommit till Finland, så länge vistelsen
beräknas räcka minst ett år. En grundlig översyn
och reform av hela lagen är därmed nödvändig.
Statsrådets redogörelse kommer också med
en hel del andra förslag som är värda
att understöda. Alla åtgärder är
försedda med prislappar och ett konstaterande att förslagen
genomförs i den mån budgetramar och -beslut ger
utrymme till desamma. Ett problem som integrationspolitiken dras med är
att verksamheten som helhet saknar egna budgetmoment och därför är
svår att optimera. Vi kan inte ha det politiska ansvaret
för integrationsfrågor på ett ställe
och budgetmedlen under ett annat förvaltningsområde.
På den här punkten vill svenska riksdagsgruppen
se en förändring.
Tarja Tallqvist /kd(ryhmäpuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Laki maahanmuuttajien kotouttamisesta on välttämätön,
mutta sen piiriin on saatava kaikki eri perusteilla maahamme muuttavat
henkilöt ja lain toimeenpanoa on selkeästi parannettava.
Nyt kotouttamista kaikille ei ehditä välttämättä lainkaan
toteuttaa tänä kolmen vuoden aikana, jonka laki
on voimassa. Suomessa lähtökohtana on se, että maahanmuuttajille
pyritään antamaan suomen tai ruotsin kielen taito
ja valmiuksia työelämään pääsemiseksi.
Hyvällä kotouttamispolitiikalla Suomi voi välttää joissakin
Euroopan maissa tehdyt virheet ja ongelmat.
Ministeri Thors totesi budjettikeskustelussa syyskuussa: "-
- meidän pitää kantaa kokonaisvastuu
uusista asukkaistamme. Meidän pitää huolehtia
siitä, että heille on tarjolla työtä,
koulutusta ja palveluita ja että yhteiskunta kohtelee heitä yhdenvertaisina
kansalaisina. Erityisesti meidän pitää kantaa
vastuuta maahanmuuttajanuorista, jotta he eivät syrjäytyisi."
Kristillisdemokraattinen eduskuntaryhmä tukee täysin
ministeri Thorsin näkemyksiä.
Arvoisa puhemies! Suomi on nuori maahanmuuttomaa. Nykymuotoinen
maahanmuutto alkoi tuskin 20 vuotta sitten emmekä olleet
varautuneet siihen. Tuolloin suuri talouslama leimasi maahanmuuttoa
ja teki siitä vaikeampaa kuin se normaalitilanteessa olisi
ollut. Monet maahanmuuttajat jäivät vaille riittäviä perehdytystoimia ja
työmahdollisuuksia. Kantaväestön asenteet kovenivat,
mutta toisaalta monet kunnat tekivät parhaansa ja kehittivät
kotouttamista jo ennen lain säätämistä.
Vaikka lähtökohtamme ja tavoitteemme ovat olleet
oikeita, ei tavoitteita ole saavutettu kuin korkeintaan tyydyttävästi.
Erityisiä pullonkauloja ovat olleet riittämättömät
sekä kielenoppimis- että työllistymismahdollisuudet.
Maahanmuuttajien työllistyminen on kuitenkin parantunut
yleisen työttömyyden alenemisen myötä,
mutta työttömyys on silti noin kolminkertainen
syntyperäisiin suomalaisiin verrattuna. Joillakin kansallisuuksilla
työttömyys on vielä tätäkin
suurempi.
Ongelmia ovat aiheuttaneet esimerkiksi työelämän
torjuvat asenteet, kielitaidottomuus, puutteellinen koulutus tai
esimerkiksi se, että korkeasti koulutettujen maahanmuuttajien
tutkinnot eivät vastaa virkoihin pääsemistä.
Päiväkoti-ikäisten lasten ja ala-astetta
käyvien koululaisten kielen oppimiseen ja koulussa selviytymiseen
on periaatteessa annettu varsin hyvät mahdollisuudet. Sen
sijaan yläasteikäisinä ja alaikäisinä tänne
muuttaneet nuoret ovat selkeä ongelmaryhmä kotoutumisen
alkuun pääsemisessä. Kielitaito ja usein
muutkaan edellytykset lukio- tai ammatillisiin opintoihin eivät
ole samaa tasoa kuin syntyperäisillä suomalaisilla nuorilla.
Täällä syntyneet toisen polven maahanmuuttajanuoret
ovat avainasemassa todellisen kotouttamisen kannalta. Ratkaisevan
olennaista on, minkälaisen identiteetin toinen polvi tuntee omakseen.
Kokevatko he olevansa täysivaltaisia suomalaisia vai päätyvätkö he
etsimään malleja oman kulttuurinsa kielteisinä pidettävistä ilmiöistä?
Erityisen haavoittuvassa tilanteessa ovat yksin maahan tulleet
turvapaikanhakijalapset. Tällä hetkellä ryhmäkodeissa
on alaikäisiä, yksin tulleita turvapaikanhakijoita
enemmän kuin koskaan. Jo tällä hetkellä heitä on
yli 100 prosenttia enemmän kuin viime vuonna. Jos he jäävät
ilman tarvittavaa tukea, heidän voi olla vaikea ymmärtää ja
omaksua suomalaisen yhteiskunnan toimintaa, omia velvollisuuksiaan,
mahdollisuuksiaan ja oikeuksiaan. Valtion talousarviossa tulisi
varmistaa yksin maahan tulleiden lasten ja nuorten turvapaikanhakijoiden
vastaanoton riittävät resurssit sekä jälkihuollon
rahoitus heidän täytettyään
18 vuotta.
Arvoisa puhemies! Maahanmuuttajaperheissä äidit
jäävät usein luku- ja kirjoitustaidottomuutensa,
uskontonsa tai kulttuurinsa takia kotiin eivätkä hyödy
kotouttamisohjelmasta tai kielen opetuksesta. Myös suuri
ongelma on mahdollinen perheen sisäinen väkivalta,
joka usein kohdistuu juuri aviovaimoon ja tyttäriin. Vaatii
todella osaavaa koulutusta ja perehdyttämistä,
jotta kaikki maahanmuuttajat oppivat ymmärtämään
ja hyväksymään maamme tavat, myös naisten
itsenäisyyden ja oikeudet.
Avioliiton kautta Suomeen tulee satoja puolisoita. Heitä koskevat
kotouttamismahdollisuudet ovat kuitenkin rajatut, koska vain työttömäksi
ilmoittautuva tai toimeentulotukea hakeva henkilö on päässyt
kotouttamisen piiriin. Kahden kulttuurin liitot kariutuvat kaksi
tai kolme kertaa useammin kuin yhden kulttuurin liitot. Näin
ei tarvitsisi olla, mikäli kotouttamistoimet olisivat kattavia.
Arvoisa puhemies! Viime vuosina on yleisesti ymmärretty
ja hyväksytty, että työmarkkinoilla tarvitaan
lisää ulkomaalaisia työntekijöitä.
Tarve on suuri erityisesti metalli-, rakennus- ja hoitoalalla. Tilanne
on kuitenkin ristiriitainen. Hoitoalalla kielitaito, niin kielen
ymmärtäminen, kirjoittaminen kuin puhuminen, on
ehdoton edellytys. Maahanmuuttajat eivät ole turhaan valittaneet
kielikursseille pääsemisen vaikeutta ja työllistymisongelmia.
Kristillisdemokraattinen eduskuntaryhmä on tästä todella
huolissaan. Viimeisenä vaarana on etnisen syrjäytymisen
ja köyhyyden lisääntyminen. Ministeri
Thorsin mukaan hallinnossakin nämä seikat on huomattu,
ja hän on painottanut, että ilman lisävoimavaroja
syrjäytymisen ehkäisy ei onnistu.
Ihmettelemme, miten kotouttamislain toimeenpanoa edistää se,
että työministeriön jaossa sisäasiainministeriön
uudelle maahanmuutto-osastolle ei siirretty vastaavia määrärahoja,
vaan ne jäivät joko työ- ja elinkeinoministeriöön
tai valtiovarainministeriöön. Lainsäädäntö ja
sen toteutus kärsivät tällaisesta tilanteesta.
Sisäasiainministeriön vuoden 2009 talousarviossa
on tavoitteena, että maahanmuuttajien koko koulutusjärjestelmä vastaa
sekä laadullisesti että määrällisesti
yksilöllisiä tarpeita ja että maahanmuuttajien
työttömyys puolittuu vuoteen 2012 mennessä.
Tavoitteet ovat hyviä ja samalla haastavia. Valitettavasti
työllistymisen tavoite on vain puolitus ja sekin vasta
seuraavalla eduskuntakaudella.
Arvoisa puhemies! Pakolaisina kiintiössä otetut
tai turvapaikanhakijoina Suomeen tulleet ihmiset ovat suuri kotouttamislain
piiriin kuuluva ryhmä. Kiintiöitämme
ei ole kasvatettu vuosiin, vaikka eduskuntakin on esittänyt
sitä. Tilanne on kestämätön,
sillä pakolaisia vastaanottavien kuntien määrä on
viime vuosina pudonnut dramaattisesti. Tällä hetkellä vastaanottokeskuksissa odottaa
kuntaan sijoittumista 240 myönteisen päätöksen
saanutta turvapaikanhakijaa ja 75 kiintiöpakolaista.
Yksi syy kuntien haluttomuudelle vastaanottaa pakolaisia on,
että kunnille vastaanotosta maksettavat korvaukset ovat
nyt samalla tasolla kuin 1990-luvun alussa, jolloin korvausjärjestelmä sai
nykyisen muodon. Suomen pakolaispolitiikan toteutumisen kannalta
on välttämätöntä, että edellytykset
pakolaisten kuntiin sijoittamiselle ja kotouttamiselle taataan tarkistamalla kuntakorvauksien
tasoa.
Arvoisa puhemies! Me tarvitsemme maahanmuuttajia. Maahanmuutto
on merkittävä voimavara Suomelle ja tulevaisuudessa
sen merkitys edelleen kasvaa. Maahanmuuttajien työllistäminen
ja yhteiskunnallinen osallistuminen edellyttävät
tietoja ja taitoja, joita kehitetään kotouttamista
tukevilla toimenpiteillä.
Nyt minulta on hävinnyt viimeinen sivu, mutta siinä oli
se, että meidän on otettava huomioon, että jokainen
tänne tuleva pakolainen on yksilö ja häntä on
kohdeltava yksilönä.
Pirkko Ruohonen-Lerner /ps(ryhmäpuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Maahanmuuttopolitiikka on niitä harvoja
yhteiskunnallisia puheenaiheita, joka todella kiinnostaa kansan
syviä rivejä. Aihe on noussut viime vuosina jopa
hallitsevaksi vaaliteemaksi useissa eurooppalaisissa maissa, viimeksi
Itävallassa. Selvää on, että aihe nousee
jatkossa entistä vahvemmin tapetille Suomessakin, jos maahanmuuttopolitiikka
ja siihen olennaisesti liittyvä kotouttaminen hoidetaan huonosti.
Arvoisa puhemies! Kotouttamislaissa on hyvää tarkoittavia
säädöksiä ja kauniita tavoitteita. Samaa
voi sanoa tavoitteiden osalta myös nyt käsittelyssä olevasta
selonteosta. Kotouttaminen tarkoittaa lyhyesti maahanmuuttajien
sopeuttamista uuden asuinmaansa kulttuuriin. Se sisältää esimerkiksi
suomen tai ruotsin kielen opettamista ja työllistämistoimia.
Perussuomalaisten mielestä työnteko on paras kotouttaja.
Lisäksi maahanmuuttajia tulee nykyistä tehokkaammin
valistaa Suomen oikeusjärjestelmästä,
ihmisoikeuksista, kansanvallasta ja sukupuolten välisestä tasa-arvosta.
Erilaisista kulttuureista tulevien maahanmuuttajien käsitys oikeasta
ja väärästä voi olla suomalaisista
hyvinkin poikkeava, kuten esimerkiksi puhemies Niinistö on
huomauttanut.
Tällä hetkellä maahanmuuttajia ei
pystytä kunnolla kotouttamaan yhteiskuntaamme, vaan odotettavissa
on, että meilläkin alkaa toden teolla — esimerkiksi
Ruotsin tapaan — muodostua kulttuureita kulttuurissa. Jo
nyt joidenkin Pääkaupunkiseudun peruskoulujen
yläasteiden oppilaista saattaa puolet tai ylikin olla muita
kuin syntyperäisiä suomalaisia. Epätoivottavaa
gettoutumista on näkyvissä esimerkiksi Espoon
Suvelassa, Helsingin Vuosaaressa ja Turun Varissuolla.
Arvoisa puhemies! Vielä on aikaa tehdä korjausliikkeitä.
Gettoutuminen sekä siellä täällä tapahtuneet
maahanmuuttajanuorten ja suomalaisten väliset yhteenotot
kertovat karua kieltään siitä, että harjoitetussa
kotouttamispolitiikassa on tehostamisen varaa.
Kotoutuakseen maahanmuuttajien on ymmärrettävä ja
sisäistettävä suomalaisen yhteiskunnan
arvot. Maahanmuuttajilla itsellään on kotoutumisessaan
suuri rooli. Oikeusvaltio ei hyväksy kunniaväkivaltaa
eikä tyttöjen ympärileikkauksia. Meillä Suomessa
on kotouttamisessa menty sikäli metsään,
että suomalaiset ovat eräissä yhteyksissä ryhtyneetkin
sopeuttamaan itseään elämään
maahanmuuttajien ehdoilla. Perussuomalaiset eivät hyväksy,
että suomalaisten pitää luopua omista
perinteistään, kuten joulujuhlista ja suvivirrestä,
siksi, että ne voivat loukata maahanmuuttajia. Monikulttuurisuuden
vaaliminen ei edellytä oman kulttuurimme väheksymistä.
Perussuomalaisten mielestä maahanmuuttajia ei saa missään
tilanteessa asettaa erilaisin yhteiskunnallisin tuin suomalaisia
parempaan asemaan. Maassamme vakaviin rikoksiin syyllistyneet pakolaiset
tulee karkottaa takaisin kotimaihinsa. Ei ole hyväksyttävää,
että kotimaan turvattomuuteen vedoten voi luoda turvattomuutta
johonkin toiseen maahan. Tehokkaan kotouttamispolitiikan lähtökohdan
tulee olla: maassa maan tavalla.
Arvoisa puhemies! Maahanmuutto Suomeen on kiihtynyt. Suomesta
on kuluvan vuoden elokuun loppuun mennessä hakenut turvapaikkaa yli
1 600 ulkomaalaista. Se on yli 70 prosenttia enemmän
kuin viime vuoden vastaavana aikana. Tätäkin voimakkaammin
on kasvanut yksin maahan tulleiden alaikäisten turvapaikanhakijoiden määrä.
Eniten hakijoita on Maahanmuuttoviraston mukaan Somaliasta, Irakista
ja Nigeriasta. Turvapaikkoja on elokuun loppuun mennessä myönnetty
67.
On viitteitä siitä, että Suomi on
nostanut houkuttelevuuttaan yhden epätoivottavan maahanmuuttajaryhmän
eli turvapaikkaturistien keskuudessa. Inhimillistä hätää pakoon
lähteneistä todellisista pakolaisista tulee toki
huolehtia, mutta Suomen voisi olla järkevämpää harkita
turvan tarjoamista pakolaisten lähtömaita lähempänä olevilta
alueilta. Näin todennäköisesti pienemmillä taloudellisilla
resursseilla saisimme aikaan pakolaisten omalta kannalta paremman
lopputuloksen.
Arvoisa puhemies! Julkisuudessa on jatkuvalla syötöllä painotettu,
että Suomi tarvitsee huomattavasti nykyistä enemmän
maahanmuuttajia. Tätä perustellaan etenkin tulevaisuudessa
uhkaavalla työvoimapulalla ja sitä kautta huoltosuhdeongelmalla
eli sillä, että suurten ikäluokkien jäädessä eläkkeelle
on maassamme liian vähän työtä tekevää väestöä suhteessa
elätettäviin.
Huoltosuhteen vääristyminen on todellinen ongelma,
ja siksi perussuomalaisetkin kannattavat työperäistä maahanmuuttoa.
Painotamme kuitenkin, että maahanmuutto voi helpottaa huoltosuhdeongelmaa
vain, jos maahanmuuttajat ovat pääasiallisesti
työikäisiä, työhaluisia ja vieläpä työllistyviä ihmisiä.
Kulttuurierot eivät saa olla liian suuret. Maahanmuuton
edellytyksenä voisi olla riittävä ammatillinen
pohja niiltä aloilta, joiden työntekijöistä maassamme
on pulaa. Näitä aloja on selonteossakin lueteltu.
Kuitenkin on otettava huomioon talouden suhdanteet — mikäli
talous hiipuu, kuten nyt ennustetaan, ei maahanmuuttajia pitäisi
turhaan houkutella tänne työnhakuun veronmaksajien
kustannuksella.
Meidän tulee maahanmuuttopolitiikassamme ottaa huomioon
myös rikollisuuden torjunta. Maahanmuuttajia on suojeltava
kansainvälisen järjestäytyneen rikollisuuden
harjoittamalta ihmiskaupalta ja suomalaista yhteiskuntaa harmaan
talouden kasvulta. Suomeen työhön tuleville on
aina maksettava työsopimusten mukainen palkka, ja se tulee
maksaa suoraan heille. Jos mukana on välikäsiä,
on vaarana, että työntekijät jäävät
käytännössä palkatta.
Arvoisa puhemies! Valitettavasti selonteossa ei juurikaan käsitellä maahanmuuton
varjopuolia. Tosiasia kuitenkin on, että mikäli
työllistyminen ja sitä kautta kotouttaminen ei
onnistu, tulee maahanmuutto vielä käymään
Suomelle todella kalliiksi. Varoittavia esimerkkejä löytyy
muun muassa Ruotsista ja Ranskasta.
Suomen onni on ollut, että maahanmuutto on meillä toistaiseksi
ollut eurooppalaisessa mittakaavassa verraten pientä. Sen
vuoksi ongelmammekin ovat olleet pienempiä kuin muualla,
ja ne on vielä mahdollista ratkaista realistisella, ongelmiin
pureutuvalla maahanmuutto- ja kotouttamispolitiikalla. Maahanmuuttajien
haaliminen ei voi olla maahanmuuttopolitiikan itsetarkoitus, vaan
jokainen kansakunta käyttäköön
tervettä harkintaa.
Maahanmuutto- ja eurooppaministeri Astrid Thors
Arvoisa puhemies, värderade talman! Kiitän
ryhmäpuheenvuoroissa esiin tulleista myönteisistä sanonnoista
mutta myöskin mielenkiintoisista uusista ajatuksista. Täällä on
monta hyvää ideaa muun muassa ohjelmasta esitetty. On
esitetty sitä, että pitäisi liittää kotoutumiskoulutukseen
aina oppisopimuskoulutus tai muu työharjoittelu. Nämä ovat
hyviä eväitä, kun lähdetään
uudistamaan kotouttamislakia. Samoin on laajasti tuettu soveltamisalan
muuttamista niin kuin esitetään selonteossa.
Haluaisin todeta, että nyt meille on tarjoutunut tässä yhteydessä mahdollisuus
kriittisesti arvioida, miten laki on toiminut. Toisaalta uudet ihmiset,
uusi hallitus ovat ottaneet tästä mahdollisuudesta
vaarin, ja silloin myöskin esiintyy varmaan meidän
taholtamme kritiikkiä, mikä on toiminut, mikä ei.
Kuten esitin, me olemme valinneet sen linjan, että katsotaan
kotouttamista lakia laajemmin. Tämä on tietoinen
valinta. Esimerkiksi ed. Uotila kritisoi sitä, että me
emme olisi näin tehneet. Me olemme laajemmin kuin laki
edellyttää katsoneet kotouttamistoimenpiteitä.
Sitten tietysti meillä on voimassa oleva maahanmuuttopoliittinen
ohjelma, jota seurataan. Selonteossa mainitaan myöskin,
että tänä syksynä valmistuu
moni asia, joka liittyy työperäiseen maahanmuuttoon,
muun muassa työ- ja elinkei-noministeriön työvoiman
arviointi, eräät hankkeet, jotka ovat meneillään
sisäministeriössä, ja se tarjoaa sitten
uuden pohjan tarkastella kokonaisuutta maahanmuuttopolitiikassa.
Mutta me halusimme nyt tässä yhteydessä kunnioittaa eduskunnan
toiveita ja tuoda tämän selonteon, joka koskee
maahanmuuttopolitiikan entistä tärkeämpää osuutta
eli kotouttamista.
Tässä debatissa on korostettu esimerkiksi
sitä, että puolisoja pitää huomioida.
Mielestäni tässä meidän selonteossa
on otettu esiin se näkökulma, että jos äiti
esimerkiksi ei ollenkaan ole kielikoulutuksen ja kotouttamistoimenpiteiden
kohteena, hän ei voi siihen osallistua, merkitsee tämä suurta
uhkaa toiselle sukupolvelle.
Vapaaehtoisjärjestöjä olemme myöskin
tässä ottaneet esille. Me luulemme, että monessa
mielessä ne voivat tarjota vielä lisää mahdollisuuksia
sekä maahanmuuttajalle että suomalaiselle kohdata,
muuttaa asenteita ja kotoutua.
Korkeakoululaitosta ja opiskelijoiden asiaa käsiteltiin
myös. Se tulee varmaan vielä esiin esimerkiksi,
kun laaditaan korkeakoulutuksen kansainvälistymisstrategia.
Mutta toivon, että kun katsotaan sitä strategiaa,
niin katsotaan myöskin kotouttamistarpeita, ja myöskin
tulevassa innovaatiostrategiassa on myöskin liittymäkohtia
tähän.
Täydennyskoulutusjärjestelmää varmaan
on myöskin täydennettävä. Totesin,
että yksin tulleet pakolaislapset olivat myöskin
huomion kohteena.
Kaiken kaikkiaan näkökulma, hyvä ed.
Ruohonen-Lerner, on se, että me toimimme nyt ja yritämme
ennalta ehkäistä ongelmia, ja se on kotouttamislain
ja kaikkien kotouttamistoimenpiteiden päällimmäinen
tarkoitus, että maahanmuutto onnistuu ja että kaikki
täällä saavat mahdollisuuden toimia yhteiskuntamme
aktiivisina osallisina.
Hanna-Leena Hemming /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Hieno kotouttamisselonteko keskittyy maahanmuuttajien
sosiaali- ja terveyspalveluihin, maahanmuuttajanaisiin, pakolaisten
vastaanottoon, asenteisiin, syrjintään, rasismiin,
rikollisuuteen. Hirveän moni näistä ongelmista
voitaisiin välttää sillä, että maahanmuuttajat
saisivat riittävän määrän
suomen kielen opetusta ja tietysti ruotsin kieltäkin niillä paikkakunnilla,
missä se on tärkeää. Kysynkin:
Millä toimenpiteillä aiotaan konkreettisesti lähteä edistämään
maahanmuuttajille suunnattua kieltenopetusta?
Me emme puhu ainoastaan syrjäytyvistä ihmisistä vaan
korkeakoulutettujen ihmisten mahdollisuudesta saada työtä Suomessa,
mikä on aivan mahdotonta, kun ei osaa suomen kieltä.
Voi olla tohtorinväitöskirjoja takana, voi olla
kaiken maailman työkokemusta, mutta jos ei osaa suomea, niin
työtä ei saa. Meidän on ihan turha puhua, että Nokia
työllistää. Nokia ei voi työllistää kaikkia
niitä, jotka puhuvat vaikka kuinka erinomaista englantia,
mahdollisesti ranskaa ja kiinaakin, jos nämä eivät
pysty puhumaan suomea niin, että työ on mahdollista.
Siksi kysyn: Millä toimenpiteillä suomen kielen
opetusta lisätään maahanmuuttajille ja
erityisesti vielä korkeakouluissa?
Maarit Feldt-Ranta /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Sekä ministeri Thorsin että selonteon
moniin linjauksiin on helppo yhtyä ja helppo yhtyä myös
siihen, kuten ministeri täällä tänään
sanoi, että ennaltaehkäisy on monin verroin halvempaa
kuin jälkien korjaaminen myöhemmin. Oikeastaan
ainoa olennainen kysymys sekä ministeri Thorsille että hallituspuolueiden
edustajille kuuluu: Miksi hallitus ei toteuta niitä toimenpiteitä,
joita se itse täällä vaatii?
Pentti Tiusanen /vas(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Yhdyn niihin ajatuksiin, mitä ed.
Uotila täällä puhui ryhmäpuheenvuorossaan. Täällä tuli
esille se, että erilaisista syistä ihmiset saapuvat
Suomeen. Yksi syy on ympäristöpakolaisuus, ja
se on Euroopan unioniakin kohtaan yhä kasvava paine. Sen
takia suuressa mittakaavassa oikeaa politiikkaa on Euroopan unionilta
ja koko maailman näkökulmasta se, että toimitaan aktiivisesti
ilmastonmuutosta hillitsevästi, etteivät ilmastonmuutoksen
aiheuttamat muutokset esimerkiksi Afrikassa lisää ympäristöpakolaisuutta.
Toisaalta lasten näkökulmasta nämä lapsipakolaiset
on mainittu. Kotkassa on avattu tällainen yksikkö.
Se on ihan oikein. Mutta on vähän hassua, kun
puhutaan lapsipakolaisista, jos asianomaiset ovat 16—17-vuotiaita.
Oiva Kaltiokumpu /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Tämä valtioneuvoston selonteko
kotouttamislain toimeenpanosta toteuttaa kyllä mielestäni
niitä edellisen hallituksen ja aiempien hallituksien päätöksiä ja
tavoitteita. En näe tässä ristiriitaa,
niin kuin ed. Feldt-Ranta toteaa. On kuitenkin välttämätöntä,
että hallitus ei elä menneessä vaan katsoo
tulevaisuuteen ja etsii keinoja, millä tavalla entistä paremmin
ja laajemmin hoidetaan kotouttaminen.
Kuntien taloudet vaikuttavat ratkaisevasti siihen, millä tavalla
on kiinnostusta ja mahdollisuuksia kotouttamistoimien järjestämiseen.
Millä tavalla valtionosuusuudistuksessa aiotaan huomioida
tämä kotouttamismahdollisuuden rahoittaminen kunnille?
Toisaalta mikä rooli kansalaisjärjestöillä on
tässä yhteisessä toiminnassa? Millä tavalla
ne on ajateltu huomioida?
Anni Sinnemäki /vihr(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Kysyisin ministeriltä hänen
omaa arviotaan siitä, ovatko meillä tällä hetkellä kielitaitovaatimukset
kansalaisuuden saamiseksi liian tiukat. Miltä se ministerin
näkökulmasta vaikuttaa?
Arvoisa puhemies! Kommenttina tämän lisäksi
ed. Ruohonen-Lernerille joulunvietosta tai Suvivirrestä.
Suomessahan on pitkään esitetty vaatimuksia siitä,
että koululaisille, jotka eivät kuulu kristilliseen
kirkkoon, tulee järjestää myös
sellaista ohjelmaa, joka ei ole kristillistä ja tunnustuksellista,
esimerkiksi jouluna. (Välihuuto) Suvivirttä voidaan
toki laulaa, mutta kyllä se on suomalaistenkin vaatimus
ollut, että kaikkien ei tule osallistua kristillisiin perinteisiin,
(Puhemies: Minuutti mennyt!) jotka eivät siis ole mitään
yleissuomalaisia perinteitä. Meillä on paljon
ihmisiä, jotka eivät kuulu kristilliseen kirkkoon.
Puhetta oli ryhtynyt johtamaan ensimmäinen
varapuhemies Seppo Kääriäinen.
Arto Satonen /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Pari asiaa, jotka nousivat päällimmäisinä.
Tästä kielikoulutusasiasta. Olennaistahan
on se, että pyritään ihmiselle antamaan
sellainen suomen tai ruotsin kielen osaaminen, että hän
voi työllistyä siihen ammattiin, jota hän
parhaiten osaa hoitaa. Sitten jos hän on työllistynyt
siihen ammattiin, niin toki hän tarvitsee vielä lisää kielitaitoa,
jos esimerkiksi hän on jossain kädentaidon ammatissa,
jotta hän pärjää elämässä muuten,
mutta se kotoutuminen onnistuu parhaiten sitä kautta, että ensin
pääsee työhön kiinni ja sitten
työn ohessa opitaan sitä kielitaitoa. Tämä on se
avainasia.
Sitten vielä ed. Ruohonen-Lernerille totean sen, että vaikka
tulisi talouslama, niin työvoiman tarve on aivan varmasti
olemassa. Sitä ei ehkä ole rakennusalalla, ehkä ei
ole metallissakaan, mutta monilla palvelualoilla on aivan varmasti,
ja siihen tulee varautua.
Pirkko Ruohonen-Lerner /ps(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Haluan vain todeta ministeri Thorsille, että otettaisiin
mieluiten työhaluisia maahanmuuttajia aloille, joilla on työvoimapulaa.
Mielestäni meillä on paljon haasteita, että maahanmuuttopolitiikka
saadaan vastaamaan kansan enemmistön tahtoa.
Sari Palm /kd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Haluaisin ministeriltä kysyä sitä, kun
maahanmuuttajien koulutussysteemissä Suomessa oikeastaan
käydään se sama koulu nopeasti läpi,
mitä me kantasuomalaisetkin käymme, miten yrittäjyyskasvatus
on aiottu ottaa huomioon. Yrittäjyyshän on sellainen
toimiala, joka paikallisesti ainakin ajoittain aiheuttaa myös mielipahaa
niin muuttajien kuin paikallisten asukkaidenkin välillä,
kun lainsäädäntö ja käytänteet
eivät ole ihan hallussa. Tätä olisin
halunnut kysyä ja toisaalta sitä, miten näiden
alaikäisten maahanmuuttajien, joiden määrä on
lisääntynyt, lasten oikeudet ja kotoutuminen todellisuudessa
pystytään resurssipulassa hoitamaan.
Kari Rajamäki /sd(vastauspuheenvuoro):
Herra puhemies! On erittäin tärkeätä,
että maahanmuutto on määrällisesti
ja laadullisesti hallittua. Se on tietysti syrjäytymisen
torjunnan kannalta niin maahanmuuttajanuorten kuin suomalaisten
nuorten osalta selkeä turvallisuuskysymys ja heidän
pärjäämisensä kysymys. Toinen on
työmarkkinoiden vakaus. Sitten tietysti maahanmuutolle
välttämätön myönteisyys
edellyttää kyllä myös sitä,
että kansalaiset voivat luottaa siihen, että turvapaikkajärjestelmää ei
käytetä väärin. Se on myöskin
tämän maahanmuuton ja maahan tulevan kotoutettavan
väestön hallinnan kannalta hyvin keskeinen asia.
Tässä, ministeri Thors ja hallitus, te olette poikkeamassa
kyllä EU:n yhteisen maahanmuutto- ja turvapaikkapolitiikan
linjalta. Esimerkiksi ilman suojelun tarvetta oleville ollaan selvästi myöntämässä
pysyviä oleskelulupia
ja työlupia. Ensinnäkin turvapaikanhakijoiden
määrä on alkuvuoden 100:n määrästä noussut
elokuussa jo yli 400:n. Erityisesti yksin tulevien lasten määrä uhkaa
nousta 400:aan, mikä somalilasten tapauksessa tarkoittaa
10—11:tä henkilöä (Puhemies: Minuutti!)
per lapsi. Miten tämä kotouttaminen on voimavarojen
osalta ajateltu nyt suorittaa teillä sisäministeriössä,
kun teillä ei ole sen kotouttamisen alla rahaa (Puhemies:
Minuutti!) eikä hallintoa?
Tuulikki Ukkola /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ei voi riittävästi korostaa
sitä, että suomen kielen tai ruotsin kielen taito
on Suomessa ehdoton ja välttämätön
edellytys, että tänne ylipäätään
voi kotoutua. Turha puhua, että voidaan antaa kansalaisuus
ilman, että osaa kunnolla kieltä. On osattava!
Se on yksinkertainen tosiasia.
Minä kiinnitin huomiota siihen, 1920-luvulla, kun Neuvosto-Venäjältä tuli
pakolaisia vallankumousta pakoon tänne Suomeen, ei ollut
hienoja kotouttamislakeja, ei ollut koulutusta, mutta näiden
henkilöiden oli pakko osata suomea, jotta he pystyivät
sopeutumaan ja kotoutumaan tänne Suomeen. He saivat töitä,
ja he ovat olleet erinomainen lisä meidän yhteiskunnassamme.
Katsokaa historiaa ja lukekaa älkääkä puhuko
höpöjä!
Elsi Katainen /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Jotta saataisiin kestäviä tuloksia
maahanmuuttopolitiikassa ja kotouttamisessa, on aivan oikein kiinnitetty
selonteossa huomiota siihen, että juuri lasten ja nuorten
kotouttaminen on lähtökohtana. On lisäksi
muistettava, että kotoutuminen on onnistunut silloin, kun
maahanmuuttajat ovat tasa-arvoisia kanssamme niin oikeuksien kuin
velvollisuuksienkin suhteen. Kielitaidottomalla maahanmuuttajalla tähän
on pitkä matka, jonka aikana monet tahot, muun muassa työnantajat,
panostavat tähän sopeuttamiseen. Onkin huomattava,
että muun muassa työnantajat tarvitsevat tukea
siihen, että kotouttaminen voidaan toteuttaa kaikille osapuolille
mielekkäällä tavalla.
Jos käytännön kotoutuksen toteutusta
siirretään entistä enemmän kunnille,
on kuntien saatava siitä kyllä korvaus, joka vastaa
todellisuutta. Kysynkin ministeriltä: Millä aikavälillä kuntien kulurakennetta
aiotaan tarkastella, ja milloin siihen reagoidaan?
Kari Uotila /vas(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Kyllä tässä leipätekstissä on paljonkin
ja laaja-alaisesti käsitelty kokonaisuutta, mutta hallitus
toteaa kehittämisehdotusten osalta kohdassa 13, että pitäydytään
nimenomaan tarkastelemaan olemassa olevan kotouttamislain toimeenpanoa.
Sitten kun tässä on kehittämisehdotuksia,
niin niitä luvataan käsitellä sitten
näissä jatkotoimenpiteissä: työperäisen
maahanmuuton edistämisohjelmassa jne.
Mutta, arvoisa puhemies, suurin kritiikki vasemmistoliiton ryhmästä tulee
kyllä siihen, että kun tässä esitetään
hyviä kehittämisehdotuksia sekä kielenopetuksen
että työvoimapalvelujen kehittämisen
jne. suuntaan, niin hallitus voisi aivan hyvin, jos se aikoo tehdä kotouttamislain
kokonaisuudistuksen vuoteen 2010 mennessä, viestittää tässä,
että se myöskin vastaa siitä, että riittävät
resurssit turvataan, jotta kotouttaminen todella menee eteenpäin,
varsinkin kun toimialaa halutaan laajentaa, niin kuin tässä todetaan.
Krista Kiuru /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Kiitän ministeriä siitä,
että olemme nyt käsittelemässä tätä kotouttamisselontekoa.
Minusta se on oikea tie puhua näistä kotouttamisasioista
ja kantaa täällä eduskunnan salissakin
vastuuta.
Mutta, arvoisa puhemies, haluaisin kysyä ministeriltä:
Aiotteko te puuttua siihen, että kunnille pakolaisista
maksettavien laskennallisten korvausten suuruus on tarkistettu viimeksi
vuonna 1993? Kuitenkin me tiedämme, että näiden
korvausten korottaminen saattaisi osaltaan lisätä kuntien
halukkuutta pakolaisten vastaanottoon. Kysyisinkin nyt teiltä ministeri:
Aikooko valtioneuvosto nostaa laskennallisten korvausten tasoa kuntien
tilanteen helpottamiseksi ja vastaanoton helpottamiseksi, varsinkin
kun tiedämme, että kyseessä eivät
kuitenkaan ole suuret summat? Jo 5 prosentin korotus olisi vain
noin 600 000 euroa. Pyytäisinkin nyt ministeriä harkitsemaan
tätä ja kertomaan tässä eduskunnankin
edessä, oletteko te ryhtymässä toimenpiteisiin.
Johanna Sumuvuori /vihr(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Haluaisin kiittää ministeriä ensinnäkin
siitä, että Suomen maahanmuuttopolitiikka on selkeästi
menossa parempaan suuntaan edellisten hallitusten jäljiltä.
Mutta, kuten ministeri itsekin totesi, täällä on
merkittäviä puutteita esimerkiksi määrärahojen
suhteen. Viittaan itse asiassa samaan asiaan kuin ed. Kiuru eli
sihen, että kuntien laskennalliset kuntakorvaukset ovat
jämähtäneet vuoden 1993 tasolle. Se on
johtanut siihen, että tällä hetkellä jopa sadat
turvapaikkapäätöksen jo saaneet henkilöt joutuvat
odottamaan sijoituspaikkaa pakolaisten vastaanottokeskuksissa tai
Suomen ulkopuolella. Olisinkin kysynyt ministeriltä samaa
kuin ed. Kiuru: Millä aikataululla näiden kuntakorvauksien
nostamista voisi odottaa?
Timo Soini /ps(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! 1980-luvulla Vietnamin venepakolaisuus
oli iso ongelma. Suomi kantoi siinä upeasti vastuunsa ja
otti tänne satoja ihmisiä, jotka ovat erittäin
hyvin kotoutuneet Suomeen. Se on sellainen tapaus, jossa kannattaa hallituksen
miettiä, miksi näin kävi. Heillä oli
todellinen hengenhätä, he halusivat sopeutua tänne,
he halusivat tulla osaksi suomalaista yhteiskuntaa, tehdä täällä työtä,
oppivat kielen. Tunnen lukuisia heitä, ja he ovat tulleet
kiitollisina uuteen kotimaahan ja antavat tänne panoksensa ja
tulivat todellisessa hengenhädässä perhekunnittain — lapset,
vanhukset, kaikki — eikä niin kuin nyt, kun monesta
paikasta tulevat ensin terveet nuoret miehet ja jättävät
perheensä sinne.
Anne Kalmari /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Yhdyn monien edustajien näkökantaan,
miten kieli on tärkeä asia, mutta palaan siihen
puheenvuorossani myöhemmin. Ed. Blomqvistin tavoin nostaisin
esille sen, että maahanmuutto ei ole vain suurten kaupunkien
asia. Kysyisinkin: Miten alueellisuus näkyy maahanmuuttopolitiikassa?
Anne-Mari Virolainen /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Eräs erityiskohtelua ja joustavia
toimenpiteitä tarvitseva ryhmä on maahanmuuttajanaiset.
Puolisoina muuttaneet naiset voivat jäädä ilman
puolison tukea, ja seurauksena saattaa olla naisten kielenopiskelun ja
kouluttautumisen vaikeutuminen sekä erityisesti sosiaalisten
kontaktien puute. Jos yhteiskunta ja sen kieli jäävät
vieraiksi vanhemmille, he eivät myöskään
pysty tukemaan lapsiaan ja nuoriaan. Selonteon kehittämisehdotuksissa
on maininta, että puolisoina Suomeen muuttaneiden naisten
ja yksinhuoltajien osallistumiseen ja kotoutumiseen tulee kiinnittää huomiota.
Ministeri ottikin sen jo tuossa esiin. Erityisesti esittelypuheenvuorossanne
kritisoitte sitä, että 3—6 kuukauden
ajanjakso kuluu, ennen kuin maahanmuuttaja pääsee
kielikoulutukseen. Kysyisinkin: Mitä olette tekemässä sille,
että tämä aika lyhenisi?
Outi Alanko-Kahiluoto /vihr(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Arvoisa ministeri! Viime päivinä on
paljon puhuttu siitä, miten nopea työllistäminen
säästäisi yhteiskunnalta paljon rahaa
myös maahanmuuttajien kohdalla. Eräs este hyvän
kotoutumispolitiikan toteuttamisen tiellä on valtionhallinnon
surullisenkuuluisa tuottavuusohjelma. Juustohöyläleikkurilla
henkilötyövuosia vähennetään
myös sieltä, missä työvoimaa
itse asiassa pitäisi päinvastoin lisätä.
Työvoimahallinnon tilanne on nyt se, että kotoutumiskoulutuksen
määrärahoja ei ole tarpeen lisätä siitä syystä,
että entisiäkään rahoja ei työvoimatoimistojen
henkilökunnan puutteen takia tahdota saada käytettyä.
Esimerkiksi Helsingissä työhaluiselta maahanmuuttajalta
saattaa kulua jopa 7 kuukautta, ennen kuin työpaikka järjestyy,
koska käytännön apua ei ole riittävästi
työvoimahallinnossa saatavilla. Maahanmuuttajat tarvitsevat
henkilökohtaista ja asiantuntevaa ohjausta ja neuvontaa
työvoimatoimistoissa. Tuottavuusohjelman soveltamiseen
on saatava (Puhemies: Minuutti on mennyt!) joku järki.
Tuottavuus ei todellakaan ole aina sama asia kuin työvoiman
vähentäminen. Kysynkin: Eikö tämä epäkohta,
tuottavuusohjelman kohdistuminen työvoimahallintoon, pitäisi
ottaa vakavaan tarkasteluun kotouttamisohjelman kohdalla?
Päivi Lipponen /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Minusta on tärkeää,
että maahanmuuttajat pääsevät
mahdollisimman nopeasti ilman turhaa byrokratiaa työelämään,
ja työelämässä se kielitaitokin,
jota tässä on kovasti peräänkuulutettu,
paranee. Ja, mikä tärkeintä, työn kautta,
ansiotulojen kautta, ihminen kykenee elättämään
itsensä ja ottamaan vastuun perheestään
ja pääsee suomalaisen yhteiskunnan jäseneksi.
Kyllä minun mielestäni avainsana tässä maahanmuuttokeskustelussa
on työ.
Hannakaisa Heikkinen /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ensimmäinen kotouttamislakihan tehtiin
siis reilu yhdeksän vuotta sitten vappuna ja sen jälkeen
lakia on muutettu moneen kertaan, mutta kotouttamisen kehittämiseen
liittyviä muutoksia on ollut vain kaksi. Hyvä,
että tämmöinen kokonaisuudistus on tulossa
jo näin lähitulevaisuudessa.
Selonteosta käy ilmi, että tutkimuksen mukaan
maahanmuuttajat ja pakolaiset käyttävät
sosiaali- ja terveydenhuollon palveluita vähemmän kuin
kantaväestö. Minusta se kielii siitä,
että pakolaisten ja maahanmuuttajien keskuudessa puuttuu
tietoa omista oikeuksista ja siitä, mitä palveluja
meillä on tarjolla. Kysynkin ministeriltä: Otetaanko
ja millä tavalla otetaan nämä asiat huomioon
valmisteltaessa tätä uutta kotouttamislakia?
Raimo Vistbacka /ps(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Täytyy todeta tässä alussa
heti, että en muista, koska aikaisemmin olen ollut samaa
mieltä ed. Ukkolan kanssa, mutta hänen puheenvuoronsa
oli jopa sellainen, että voin siihen yhtyä. (Naurua — Ed.
Ukkolan välihuuto) Näin ei oikein usein ole tapahtunut.
Arvoisa puhemies! Täällä on puhuttu
kuntien mahdollisuudesta ottaa maahanmuuttajia, ja lääninhallitukset
jopa siihen kehottavat, mutta kunhan kunnilla nyt olisi varaa hoitaa
edes omat köyhänsä, ennen kuin sinne
muita otetaan. Siinä on se vika, eli hallituksen pitäisi
ohjata rahaa sinne, että saataisiin hoidettua edes oman
maan kansalaiset, saatikka sitten muualta tänne tulleita.
Arvoisa puhemies! Opetusministeri ei ole paikalla, mutta tämän
päivän uutisissa on kyllä aika järkyttävällä tavalla
tullut esiin, miten Ghanasta ja Nigeriasta tulleet henkilöt
hakeutuvat tänne ikään kuin opiskelemaan
ja pääsevät ja sen jälkeen lähtevät
Schengen-sopimuksen perusteella kiertämään
maata. (Puhemies: Minuutti kulunut!) Eli ammattikorkeakouluhaussa
on ilmeisiä suuria puutteita.
Sirpa Asko-Seljavaara /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Olen samaa mieltä edustajien Lipposen,
Sinnemäen ja Satosen kanssa siitä, että meillä taitaa
olla liian ankarat kielitaitovaatimukset. Monta työtä pystyy
tekemään vähemmälläkin
kielitaidolla.
Mutta kun ministeri on itse helsinkiläinen, niin kysyisin
tästä Helsingin tilanteesta. Meillähän
20 prosenttia maahanmuuttajista on Helsingissä, ja vaikka
he ovatkin meille voimavara, niin jos he kuitenkin aiheuttavat vähintään
12 miljoonan kustannukset tälle kaupungille, kun he aiheuttavat
64 miljoonan kustannukset koko maalle työttömyyden
suhteen, niin ovatkohan meillä valtion toimet ja kunnan
toimet liian kaukana toisistaan? Miten ministeri neuvoo kuntia toimimaan,
että me yhteistyössä saisimme kotoutettua nämä meidän
maahanmuuttajamme?
Petteri Orpo /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Kielitaidon ja työelämän
yhteys on todellakin parasta kotoutumista. Ongelma kuitenkin löytyy
siitä, että nykyään te-keskusten
hankkimista kotouttamiskoulutuksista suurin osa on lähes
yksinomaan kielikoulutusta. Nämä koulutukset kestävät
6— 8—12 kuukautta, ja tämän
ajan maahanmuuttajat liikkuvat lähes keskenään
omissa ryhmissään kieliluokista ja -studioista
toiseen ilman varsinaista kotoutumista, ja myöskään
välttämättä kielitaito ei aikuisella
opiskelijalla siinä kartu. Parasta olisi siis tarttua näihin
te-keskusten hankintoihin, niiden sisältöihin,
ja kehittää niiden yhteydessä ei pitkäjänteisesti
vaan mahdollisimman nopeasti työelämäyhteyttä.
Maarit Feldt-Ranta /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ilmaisin edellisessä puheenvuorossani
itseäni ehkä hieman liian hienovaraisesti, kun
kysyin, miksei hallitus toteuta niitä toimenpiteitä,
joita se itse vaatii. Kun nokkelana pitämäni ed.
Kaltiokumpukaan ei ymmärtänyt, niin jos uudelleen
muotoilisin asiani, kysyisin: Miten hallitus aikoo kaikki nämä hyvät
ajatukset toteuttaa, jos ja kun se ei ole valmis käyttämään
tähän rahaa?
Toinen kysymys, jonka haluan nostaa esille, on maahanmuuttajanuorten
syrjäytyminen. Erityisesti ne maahanmuuttajanuoret, jotka
tulevat tänne peruskoulun päättövaiheessa
tai yksin turvapaikanhakijoina, ovat todella suuressa syrjäytymisvaarassa.
Vuonna 2005 näistä nuorista 25 prosenttia oli
koulutuksen tai työelämän ulkopuolella.
Ministeri Thors, sanoitte, että tähän
asiaan puututaan. Miten?
Outi Mäkelä /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Maahanmuuttajat ovat meille tärkeä resurssi,
ja on erittäin tärkeää, että otamme
opiksi muualla Euroopassa keskittymisen seurauksena aiheutuneista
ongelmista. Selontekoa lukiessani jäin pohtimaan, että kun
asioita vauhdilla valmistellaan ja ennen kuin aiesopimuksessa metropolialueen
ja valtion välillä edetään,
tuleehan varmistettua, että sopimuskunnilla on valmius
ja resurssit kaikin puolin sopimuksen edellyttämiin toimiin.
Olisinkin kysynyt: Minkälaisella aikataululla tässä on
tarkoitus edetä, ja toisaalta voidaanko edellisestä metropolialueen
ja valtion kanssa tehdystä sopimuksesta ottaa oppia? Ainakaan
prosessin ja porkkanoiden osalta sopimus ei ole ollut tyydyttävä.
Arja Karhuvaara /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Erittäin omituisesti hoidettu yksi
henkilöryhmä on ulkolaiset ammattikorkeakoulujen
ja korkeakoulujen opiskelijat, joiden opintosisältöihin
kuuluu vaan tietty määrä ruotsin ja suomen
opintoja, eivätkä he saa ottaa lisää opetusta,
vaikka aikaa ja halua olisi. Juuri tämän vuoksi
nämä korkeakouluopiskelijat, jotka opintojen jälkeen
haluaisivat jäädä tänne työhön
mutta opintojen aikana eivät saa tarpeellista kielitaitoa,
eivät saa työtä ja muuttavat Suomesta
takaisin muualle ja vievät vielä hyvässä lykyssä kalliin
koulutuksen saaneen suomalaisen puolisonsa mennessään.
Kysyisinkin ministeriltä: Onko aiottu jollain tavalla puuttua
tähän vapaaehtoiseenkin kielen opiskeluun opintojen
aikana?
Lenita Toivakka /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ed. Orpo otti esille tärkeän
asian, elikkä tämän työelämäyhteyden.
Työharjoittelujaksot ja oppisopimuskoulutus ovat erinomaisia
keinoja päästä sisälle suomalaiseen työelämään
ja yhteiskuntaan ja myöskin oppia kieltä samalla.
Maahanmuuttajakoulutuksen tulisikin sisältää riittävän
pitkiä jaksoja työelämässä ja
mahdollisesti vaikka useamman kerran, jotta tämmöinen
sitoutuminen työelämään ja -yhteisöön
sujuisi paremmin.
Itselläni on yrittäjänä kokemusta
työllistää maahanmuuttaja nimenomaan
sillä periaatteella, että sama maahanmuuttaja
voi tulla useamman kerran samaan työpaikkaan. Hän
oppii tuntemaan ihmiset ja oppii kielen, ja hänen itsetuntonsa
kasvaa siinä yhteisössä merkittävästi.
Hän todennäköisesti työllistyy
jatkossakin sitten tämmöisen jakson jälkeen.
Mutta miten tällä hetkellä sujuu työelämän
kanssa yhteistyö, ja miten tätä edelleen
voitaisiin edistää?
Ensimmäinen varapuhemies:
Ministeri Thors, kolmisen minuuttia.
Maahanmuutto- ja eurooppaministeri Astrid Thors
Arvoisa puhemies! Aloitan tästä lopusta, koska
moni on kiinnittänyt huomiota siihen, ja ed. Orpo myös,
miten nykyinen koulutus toteutuu, miten tehokasta se on. Tällä hetkellä me tiedämme,
että te-keskukset hankkivat koulutusta, mutta toisaalta
noin 40 prosenttia osallistuu niin sanottuun rinnasteiseen koulutukseen
elikkä hankkii aika omatoimisesti koulutusta esimerkiksi
kansanopistoista ja muualta.
Jos nyt saan — on a personal note — sanoa, niin
minulle on tullut monen kunnan maahanmuuttajakoordinaattorilta sellaista
viestiä, että rinnasteisessa koulutuksessa tulee
enemmän yhteyttä suomalaiseen yhteiskuntaan: ollaan
yhdessä, syödään yhdessä ja
tehdään näin. Elikkä tämän
rinnasteisen koulutuksen kautta on monta mahdollisuutta, ja näen
siksi myös, että opintosetelijärjestelmä on
erittäin tärkeä. Mutta haluaisin myöskin
mainita, että meillä pakolaisten vastaanotossa
on esimerkkejä siitä, miten on lyhyt kielikoulutus
ja sitten lähdetään tekemään
työtä rinnakkain suomalaisen kanssa.
Näitä kaikkia on varsinaisen kotoutumiskoulutuksen
yhteydessä kehitettävä. Ja on mielenkiintoista,
että tämä koulutus on ollut työvoimaviranomaisten
hankkimaa koulutusta, ja siitä huolimatta nykyinen hankintajärjestelmä on
johtanut tähän kaikkeen teoreettisuuteen, mihin
te viittaatte. Ja monia vinkkejä tässä keskustelussa olette
esittäneet, joihin meidän on tartuttava.
Samalla vastaan myöskin ed. Hemmingin kysymykseen:
kotouttamislain soveltamisalaa on laajennettava. Me olemme puhuneet
siitä, että riippumatta perusteesta on päästettävä koulutukseen.
Ja korostan edelleen, että opetusministerin kanssa olemme
puhuneet opintoseteleistä. Ne ovat erinomainen tapa toteuttaa
tätä.
Resurssien osalta — ed. Feldt-Ranta kiinnitti tähän
useaan otteeseen huomiota — arvio on, että esimerkiksi
kotoutuskoulutukseen tänä vuonna ja ensi vuonna
varatut määrärahat riittäisivät
varsinaiseen koulutukseen. Tämän jälkeen meidän
on tarkasteltava, mikä tilanne on, mutta on pystytty Temmin
puolelta kohdentamaan te-keskuksiin se, mikä se tarve on,
mutta me tarvitsemme tulevaisuudessa myöskin muita toimenpiteitä.
Toivon, että tänä syksynä voimme
saada esimerkiksi aiesopimuksen valmiiksi, joka sitten edistäisi
yhteistyötä kuntien ja työvoimaviranomaisten
kesken.
Moni kysyi kuntien mahdollisuuksista, ja tietenkin tämä kunta—valtio-suhde
kuuluu ministeri Kiviniemelle, mutta tiedämme, että valtionosuusuudistuksen
yhteydessä on keskusteltu siitä, että tavallaan
maahanmuuttajaväestön osuus otettaisiin yhtenä perusteena
huomioon, kun valtionosuuksia myönnetään
kunnille. Tämä on aika yleinen keskustelu, joka
on käytävä.
Kielitaitovaatimuksista on keskusteltu kansalaisuuden osalta,
ed. Sinnemäki. Me tiedämme, että kaikissa
maissa ei ole kansalaisuusedellytyksenä kielitaitovaatimus.
Me tiedämme, että meillä on verrattain
korkealla tämä kielitaito, ja me tiedämme,
että on esimerkiksi inkerinsuomalaisia vanhempia henkilöitä,
jotka täydellisesti tulevat toimeen tässä yhteiskunnassa,
mutta eivät ole pärjänneet kirjallisissa
testeissä. Se pitää katsoa, miten nämä testit
toteutetaan tulevaisuudessa.
Mitä tulee kokonaisuuteen tässä,
minkälaista maahanmuuttopolitiikkaa harjoitetaan, niin
tavallaan tässä on sellainen malli, mikä meillä Pohjoismaissa
on. Lähdetään tarvelähtöisesti.
Tänne voidaan tulla työtä tekemään
niin sanotulla työntekijän oleskeluluvalla, kun
työtä on, ja haluamme joustavuutta järjestelmään.
Mutta tämä on sellaista maahanmuuttoa, jonka onneksi,
olen huomannut, enemmistö suomalaisista hyväksyy. (Ed.
Rajamäki: Olisinkin sellaista!) Enemmistö todellakin
hyväksyy, ja suurin osa maahanmuutosta on tätä.
Ed. Palm kysyi yrittäjyyskasvatuksesta ja siihen liittyvistä ongelmista.
Me tiedämme, että on joitakin yrittäjäryhmiä,
jotka eivät mahdollisesti ole olleet tietoisia kaikista
suomalaisen yhteiskunnan byrokratian vaatimuksista, mutta on asetettu
hanke tätä varten. Toisaalta myöskin
on todettava, että maahanmuuttajien osuus esimerkiksi te-keskusten
yrittäjyyslainoissa on nyt ylittämässä heidän
osuutensa väestön keskuudessa. Samaten kuin muualla
yrittäjyyttä on täällä asuvien
keskuudessa. Suoraan tekemään työtä (Puhemies:
5 minuuttia!) ei välttämättä hyvin
paljon tule.
Kun me keskustelemme tällä hetkellä — jos vielä saan
sanoa turvapaikanhakijoiden tilanteesta, tietenkin on näin,
että jos yksi naapurimaa muuttaa käytäntöjään,
se vaikuttaa moniin muihin maihin. Tällä hetkellä kuitenkin,
esimerkiksi kun katsomme Suomea ja Norjaa, niin Norjassa on muutto
moninkertaistunut, huomattavasti suuremmat määrät
maahanmuuttajia ja alaikäisten osalta vastaava kehitys
kuin Suomessa ja esimerkiksi Tanskassa, joka on tuttu omasta aika tiukasta
linjastaan.
Meidän täytyy, niin kuin ed. Tiusanen tässä totesi,
yrittää myöskin ennalta ehkäistä,
tehdä esimerkiksi aktiivista politiikkaa liittyen somaleihin.
Mutta tiedämme kaikki, että Somalia on failed
state ja siellä harjoitetaan piratismia, on erittäin
vaikea tilanne. Tilanne on huonontumistaan huonontunut, ja siksi
ihmiset lähtevät sieltä pois. Maailman
muutokset, maailman turvattomuus näkyvät myöskin
meillä tilastoina, mutta myöskin joidenkin naapureiden
toimenpiteet.
Päivi Lipponen /sd:
Arvoisa puhemies! Maahanmuuttajista odotetaan Suomen vinoutuneen
ikärakenteen oikaisijoita, vapautuvien töiden
tekijöitä. Mutta onko Suomi valmis ottamaan vastaan
maahanmuuttajia? Väitän, että muuttajia
ei vielä oikein tahdota hyväksyä yhteiskunnan
tasavertaisiksi jäseniksi.
Käsittelemme nyt kotouttamislakia. Tämä on tärkeä aihe.
Kotouttaminen vie aikaa, ja sen kuluessa tulijat on saatava kantaväestön
kanssa samalle viivalle paitsi lainsäädännön
tasolla myös arjessa. Kotouttamiseen on panostettava enemmän,
jotta maahanmuuttajataustaiset ihmiset pääsevät
täysivaltaisiksi kansalaisiksi. Lisäksi on tärkeätä tukea
maahanmuuttajataustaisten kansalaisten poliittista osallistumista
ja valintaa poliittisiksi päättäjiksi.
Tällä hetkellä Suomen väestökasvusta
noin 56 prosenttia on maahanmuuton synnyttämää.
Valtaosa muuttajista asettuu asumaan Pääkaupunkiseudulle.
Kotouttamislaki on tärkeä erityisesti meille helsinkiläisille.
Jos muuttajien kotouttaminen epäonnistuu, hinta on kova.
Ruotsissa, naapurimaassamme, on lähiöitä,
joissa harva asukas puhuu ruotsia saati edes englantia. Ruotsalaiset
ovat joukkopaenneet kaupunginosasta. Tilalle ovat tulleet maahanmuuttajat.
He ovat eristäytyneet valtaväestöstä.
Työttömien vanhempiensa kanssa kasvavat lapset
perivät vanhempiensa turhautumisen. Perheiden aika kuluu katsomalla
kotimaan televisio-ohjelmia satelliittilautasten avulla. Vanhemmat
eivät saa osaamistaan vastaavaa työtä,
siihen liittyviä tuloja ja yhteiskunnallista asemaa.
Suomi on varsin lyhyen aikaa ottanut vastaan maahanmuuttajia,
kiintiöpakolaisia ja turvapaikanhakijoita. Palvelusektori
on tarjonnut pienipalkkaista työtä heikosti kieltä osaaville
muuttajille, mutta nyt maahanmuuttajia tarvitaan ammattitaitoiseksi
työvoimaksi, julkisten palveluiden ylläpitäjiksi
ja pk-yrittäjiksi. Maahanmuuttajat on saatava nopeasti
mukaan työelämään. Meidän
on nähtävä maahanmuuttajat siten, että heillä on
meille annettavaa ja meillä on heiltä opittavaa.
Muuttaja saapuu Suomeen perheensä kanssa. Kotouttamistyöhön
on otettava mukaan entistä vahvemmin opetustoimen henkilökunta.
Päiväkotien ja koulujen henkilökunta
kohtaa eturintamassa maahanmuuttajalapset. Käsittelyssä olevassa
budjetissa suunnataan rahaa maahanmuuttajalasten suomen opetukseen.
Hyvä niin.
Viime päivinä on keskusteltu kovasti arvoista ja
suvaitsevaisuuden merkityksestä. Päiväkotien ja
koulujen koulunkäyntiavustajien ja opettajien virat on
avattava paremmin myös maahanmuuttajataustaisten ihmisten
haettaviksi. Tämä tarkoittaa, että ihmisen
lähtömaassaan suorittamat tutkinnot voidaan muuntokoulutuksen
avulla hyväksyä virkoihin kelpoisuuden antavina
tutkintoina. Ihmiset ovat erilaisia mutta samanarvoisia. Maahanmuuttajataustaisia
työntekijöitä on palkattava myös
yhteiskunnallisesti tärkeisiin tehtäviin, kuten
poliisin ja pelastuslaitoksen palvelukseen. Lisäksi lapset
ja nuoret on saatava viihtymään yhdessä myös
vapaa-ajalla, jotta nuoret eivät eriydy omiin ryhmiinsä.
Urheiluseu-rojen työtä monikulttuurisuuden puolesta
on tehostettava entisestään. Meidän on
ymmärrettävä, että maahanmuuttajat
haluavat olla tasa-arvoisia kansalaisia.
Hannakaisa Heikkinen /kesk:
Arvoisa puhemies! Maahanmuutto on voimakkaassa kasvussa. Maahanmuuttoviraston
mukaan viime vuonna vireille tulleita asioita oli vajaat 40 000
ja tänä vuonna ylitettäneen 50 000.
Maahanmuutto on myös muuttanut muotoaan vajaassa kymmenessä vuodessa.
Pakolaisten ja muista humanitaarisista syistä muuttavien
määrä on suhteessa vähentynyt
ja taas perhesitein tapahtuva ja työperusteinen maahanmuutto
lisääntynyt. Maahanmuutto ilmiönä on
siis suuresti muuttunut vuodesta 1999, jolloin kotouttamislaki tuli
voimaan.
Kotouttamisen tavoitteena on oltava perheiden yhdistäminen
ja myös puolison työllistäminen. Se on
sekä inhimillistä että kansantaloudellisesti
kestävälle pohjalle rakentuvaa maahanmuuttopolitiikkaa.
Selonteossa ehdotetaan, että kotouttamislain soveltamisalaa
laajennetaan koskemaan maahantulon perusteista riippumatta niitä henkilöitä,
joiden oleskelun Suomessa arvioidaan kestävän
vähintään vuoden. Tämän
edellytyksen täyttyessä esimerkiksi työn
perusteella Suomeen muuttavat henkilöt ja heidän
perheenjäsenensä olisivat oikeutettuja maahan
tullessaan yksilöllisiin kotouttamistoimenpiteisiin. Tämä kotouttamislain
soveltamisalan laajennus on välttämätön
uudistustoimenpide, sillä nykyinen kotouttamislaki ei vastaa
tämän päivän tarpeisiin. Enää painopiste ei
voi olla yksinomaan pakolaisen kotouttamisessa, vaan ensi sijalle
täytyy nostaa työn perässä maahan
muuttavien ihmisten sekä heidän perheittensä integroiminen
suomalaiseen yhteiskuntaan.
Tutkimusten mukaan maahanmuuttajataustaisilla nuorilla on erityisen
suuri riski jäädä koulutuksen ulkopuolelle.
Selonteossa siis syystäkin painotetaan maahanmuuttajien
koulutuksen tehostamista ja tarvetta saada koko koulutusjärjestelmä vastaamaan
sekä laadullisesti että määrällisesti
maahanmuuttajien yksilöllisiä tarpeita. Lisäpanostuksia
tarvitaan myös maahanmuuttajanuorten opintojen ohjaukseen
perusopetuksessa. Opinto-ohjauksella on erityisesti merkitystä niille
perheille, joissa huoltajatkaan eivät tunne suomalaista
koulutusjärjestelmää ja sen mahdollisuuksia.
Kieli- ynnä muun koulutuksen suunnittelussa on huomioitava
myös työelämässä jo
olevat tai sinne suuntaavat maahanmuuttajat. Kieltä oppii tietenkin
puhumalla työssä ja työkavereiden kanssa,
mutta työtä on hyvin vaikea saada puutteellisella
kielitaidolla. Erityisesti puutteet kirjallisessa ilmaisussa saattavat
haitata tulevaisuudessa esimerkiksi työpaikan vaihtoa tai
työuralla etenemistä.
Arvoisa puhemies! Kuten selonteossa todetaan, syrjäytymisen
ehkäisy ja siihen puuttuminen edellyttää poikkihallinnollista
ja moniammatillista yhteistyötä. Maahanmuutto-
ja kotouttamisasioissa järjestöjen rooli sekä yhteistyö viranomaisten
kanssa nousevat nykypäivänä keskeiseen
asemaan. Järjestöt ovat kanava, joiden kautta
on mahdollista saada arvokasta tietoa maahanmuuttajien kohtaamista
ongelmista kotoutumisessa, työllistymisessä ja
eri palveluissa. Toisaalta järjestöt tarjoavat
maahanmuuttajille elintärkeää vertaistukea
ja auttavat sosiaalisten verkostojen luomisessa myös valtaväestön
suuntaan.
Syrjäytymisen ehkäisyssä keskeiseen
asemaan nousee myös asuinalueiden suunnittelu. Sisäministeriön
tuoreen selvityksen mukaan Pääkaupunkiseudulla
monet maahanmuuttajat ovat kokeneet vaikeuksia asunnon saamisessa
vapailta markkinoilta, mistä syystä asuminen on
keskittynyt kaupunkien vuokra-asuntoihin. Selvityksen mukaan suuri
osa maahanmuuttajista haluaisi kuitenkin asua valtaväestön
keskuudessa ja asumisen keskittyminen tietyille alueille ei näyttäisikään
olevan tietoisen hakeutumisen seurausta, vaan taustalla on tarjolla
olevien asuntojen ja asuinalueiden yksipuolisuus. Asumiskysymykset
täytyy ottaa nykyistä paremmin huomioon niin kotouttamisen
yhteydessä kuin kuntien asuntopolitiikassa.
Arvoisa puhemies! Maahanmuuttajien kotouttaminen on selkeä haaste
niin koko väestöllemme kuin palvelujärjestelmällekin.
Jos kotouttamisessa epäonnistutaan, voi tahtomattakin olla seurauksena
ihmisjoukko, joka elää juurettomana ei-kenenkään-maalla,
sekä vanhan kulttuurinsa että suomalaisen yhteiskunnan
ulkopuolella.
Se, että työttömyys on kolme kertaa
suurempaa maahanmuuttajien keskuudessa, ja se, että maahanmuuttajat
käyttävät kantaväestöä suhteellisesti
vähemmän terveydenhuollon palveluja, ovat vakavia
signaaleja siitä, että kotouttaminen vaatii lisäresursseja
ja sisällöllistä kehittämistä.
Hyvällä ja kaukonäköisellä kotouttamispolitiikalla
pystytään luomaan hyvät edellytykset hallitulle
maahanmuutolle ja välttämään
jo joissakin muissa Euroopan maissa esiin tulleita ongelmia. Kielikurssien,
koulutuksen ja työelämään perehtymisen
lisäksi tulee turvata maahanmuuttajien mahdollisuudet osallistumiseen,
perheeseen, oikeudenmukaiseen ja yhdenvertaiseen kohteluun sekä syrjimättömyyteen.
Tällä tavoin myös maahanmuuttajat ja
uussuomalaiset voivat tuntea paremmin Suomen kodikseen ja itsensä täysivaltaisiksi
yhteiskunnan jäseniksi.
Outi Alanko-Kahiluoto /vihr:
Arvoisa puhemies! Suomeen tulevien maahanmuuttajien määrä lisääntyy
vuosittain kymmenillä prosenteilla. On arvioitu, että vuonna
2025 joka neljäs Pääkaupunkiseudulla
asuva on maahanmuuttaja. Kyse on positiivisesta ilmiöstä,
joka oikein hoidettuna tekee hyvää niin kulttuurillemme
kuin kansantaloudellemmekin. Mutta jos emme nyt laita riittäviä resursseja
maahanmuuttajien kotoutumiseen, erityisesti kielikoulutukseen, sosiaalisen
ja alueellisen koheesion vahvistamiseen ja työllistymisen
edistämiseen, on tuloksena moninkertaiset kustannukset
tulevaisuudessa. Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen tuoreen tutkimuksen
mukaan esimerkiksi Helsingissä yhteiskunta nettoaisi 58
miljoonaa vuodessa, jos maahanmuuttajien työllisyys saataisiin
samalle tasolle kuin kantaväestön.
Arvoisa puhemies! Monet maahanmuuttajaväestöä vaivaavat
ongelmat, kuten korkea työttömyys sekä sosiaalinen
ja alueellinen syrjäytyminen, ovat yhteydessä toisiinsa.
Kun ei ole työpaikkaa, ei ole sosiaalista kanssakäymistä etenkään
kantaväestön kanssa eikä palkan tuomaa mahdollisuutta
muuttaa asuinalueelta toiselle. Yhdistävä tekijä ongelmien
taustalla on usein puutteellinen kielitaito. Kielitaito on avain
työmarkkinoille ja yhteisön jäseneksi
pääsyyn. Siksi riittävän kielikoulutuksen
tulisi olla subjektiivinen oikeus jokaiselle maahan muuttavalle.
Maahanmuuttajien kohdalla täytyy huolehtia sekä lasten
että aikuisten kielikoulutuksesta. Lasten ja nuorten osalta
kielen oppiminen tapahtuu peruskoulutuksen yhteydessä.
Lapset, joiden äidinkieli on muu kuin suomi, voivat saada
peruskouluun valmistavaa opetusta sekä niin sanottua suomi
toisena kielenä -opetusta tai itse asiassa myös
ruotsi toisena kielenä -opetusta.
Hallitus linjasi kehyspäätöksessään
2009—2012, että matalapalkkatyön määrärahasta
osa kohdennetaan perusopetukseen valmistavaan koulutukseen. Ensi
vuoden budjetissa onkin varattu 9,5 miljoonaa euroa siihen, että perusopetukseen
valmistava koulutus voidaan pidentää nykyisestä puolesta
vuodesta vuoden mittaiseksi. Valmistavan koulutuksen lisääminen
ei kuitenkaan yksin riitä. Opetusministeriön mukaan suomi
toisena kielenä -opetuksen lisäämiseen tarvittaisiin
ensi vuodelle noin 10 miljoonaa euroa, josta valtionosuus olisi
noin 4,5 miljoonaa ja kuntien osuus noin 5 miljoonaa. Lisäksi
noin 2 miljoonaa euroa tarvittaisiin siihen, että maahanmuuttajien
oman äidinkielen opetusryhmien kokoa pienennettäisiin.
Näitä resursseja ei ensi vuoden budjetissa valitettavasti
kuitenkaan ole.
Arvoisa puhemies! Maahanmuuttajanuorten kohdalla tärkeä syrjäytymisen
riskitekijä on se, että he eivät peruskoulun
aikana saavuta lukiossa tarvittavaa kielitaitoa. Huonosti suomea
puhuvissa nuorissa on myös toisen polven maahanmuuttajanuoria,
jotka ovat itse syntyneet Suomessa. Heidän kohdallaan huono
kielitaito johtuu siitä, että heidän
vanhempansa puhuvat suomea niin huonosti. Subjektiivinen oikeus
kielikoulutukseen tulee olla myös aikuisilla maahanmuuttajilla
ja myös muilla kuin työelämän
palveluksessa olevilla. Työ- ja elinkeinoministeriön
budjetista ohjataan rahaa alueellisille te-keskuksille, jotka ostavat
aikuisten kielikoulutuspalveluja palveluntarjoajilta. Kyseisen momentin
sisällä rahan riittävyydestä tähän
tarkoitukseen on huolehdittava.
Raimo Vistbacka /ps:
Arvoisa puhemies! Todellisen avun tarpeessa oleville pakolaisille meidän
suomalaisten tulee tarjota turvallinen elinympäristö,
kunnes henkilöt voivat palata omaan maahansa, ilman että heidän
henkensä tai terveytensä on siellä uhattuna.
Samoin työperäistä maahanmuuttoa voidaan
kannustaa niillä aloilla, joille ei jostain syystä saada
kotimaista ammattitaitoista työvoimaa. Tärkeää kuitenkin
on, että kaikki Suomeen saapuvat maahanmuuttajat pyritään
sopeuttamaan suomalaisiin tapoihin ja kulttuuriin. Todellisessa
turvapaikan tarpeessa oleviltakin, niin kuin kaikilta muiltakin
ihmisiltä, tulee kuitenkin edellyttää lakiemme
noudattamista, vaikka karkotuksenkin uhalla. En voi käsittää sitä,
että maassamme esimerkiksi oman kotimaansa vaarallisen
tilanteen vuoksi oleskelevat henkilöt voivat kuitenkin
käydä, sitaateissa sanottuna, kesälomalla
kotimaassaan ja palata oleskelemaan sitten jälleen Suomeen
veronmaksajien kustannuksella. Ministeri Thors, tätä minä hämmästelen.
Tällaisesta pakolaisuuden varjolla tapahtuvasta yhteiskuntamme
varojen hyväksikäytöstä on päästävä eroon.
Arvoisa puhemies! Myös työperäisen
maahanmuuton punaisena lankana hallituksella tulee olla se, että työvoimaa
ulkomailta pyritään lisäämään
vain niille aloille ja alueille, joille ei kotimaista työvoimaa
voida saada. Parasta olisi, jos maahanmuuttajia saataisiin ammatilliseen
koulutukseen Suomeen, jolloin voitaisiin täydentää niiden
alojen ammattilaisten määrää,
joihin suomalaisia opiskelijoita ei saada, vaikka työvoiman
tarvetta onkin. Tällöin maahanmuuttajien työllistyminen
olisi nykyistä varmempaa eivätkä he muuttaisi
valmistuttuaan pois Suomesta tai jäisi Suomeen työttömiksi.
Samalla henkilöt opintojensa aikana oppivat suomen kieltä ja
yhteiskuntamme tapoja.
Arvoisa puhemies! Maahanmuuttajalla, jolla on vakinainen kotikunta
Suomessa ja joka kuuluu Suomen vakuutusjärjestelmän
piiriin, on siis mahdollisuus kotoutumissuunnitelmaan, joka kestää vähintään
3 vuotta, ja työikäinen voi sinä aikana
opiskella suomen kieltä, yleissivistäviä aineita,
ja hän voi myös osallistua suomenkieliseen ammatilliseen
koulutukseen, kuten täällä on todettu.
Kotoutumissuunnitelman saatuaan maahanmuuttajalla on oikeus työmarkkinatuen
suuruiseen kotoutumistukeen. Kotoutumissuunnitelman piiriin kuuluvat
muun muassa Suomeen avo- ja avioliittoon muuttaneet henkilöt
lapsineen, Suomeen suoraan työhön tulleiden maahanmuuttajien
aviopuolisot ja lapset ja luonnollisesti myös pakolaiset,
mutta tästä valitettavasti on tullut yhteiskunnalle
sangen kallis lasku.
Arvoisa puhemies! Maahanmuuttajalle on tärkeää,
että hän pääsee mahdollisimman
pian Suomeen saapumisen jälkeen suomen kielen koulutukseen.
Tämä mielestäni aktivoisi hakijaa. Kotoutumista
edistää myös yhteistyö muiden
maahanmuuttajien kanssa esimerkiksi samassa koulutuksessa. Lapset
oppivat päiväkodissa ja koulussa usein suomen
kielen nopeammin kuin vanhempansa. Ongelmana on eläkeläisten
maahanmuuttajien kotoutuminen, koska he jäävät usein
kotiin. Tästäkin tiedän muutamia käytännön
esimerkkejä.
Ongelmana on myös se, että esimerkiksi pakolaisia
otetaan tiettyihin kuntiin vuosittain tietty määrä piittaamatta
siitä, miten edellinen ryhmä on kotiutunut tai
sijoittunut koulutukseen tai työelämään.
Onhan tietyn pakolaisryhmän työttömyysprosentti
80 prosenttia, joten ei voi tulla muuhun johtopäätökseen
kuin että kotoutuminen on silloin täydellisesti
epäonnistunut. Perussuomalaiset kannattavat maltillista
maahanmuuttopolitiikkaa, eli sitä, että otetaan
vain sen verran ulkomaalaisia vastaan, jotka Suomi pystyy kouluttamaan
ja sijoittamaan työmarkkinoille.
Kotouttamisen onnistuminenkaan ei valitettavasti läheskään
aina johda työllistymiseen. Maahanmuuttajien työttömyysaste
on moninkertainen kaikkien työnhakijoiden työttömyysasteeseen
nähden. Valtion taloudellisen tutkimuslaitoksen tekemän
selvityksen mukaan valtio säästäisi pelkästään
Helsingissä 58 miljoonaa euroa joka vuosi, jos maahanmuuttajat
työllistyisivät yhtä hyvin kuin muut
työttömät. Kotouttamisessa onkin meillä paljon
haasteellista tehtävää, että veronmaksajien
varat saataisiin kohdentumaan edes kohtuullisessa määrin
oikein.
Johanna Sumuvuori /vihr:
Arvoisa puhemies! Kuten vihreiden ryhmäpuheenvuorossa
jo todettiin, ihmiset ovat aina liikkuneet. 1800- ja 1900-luvuilla
suomalaiset muuttivat sankoin joukoin ulkomaille, 2000-luvulla muuttoliike
suuntautuu ulkomailta Suomeen.
Keskustelemme tänään erittäin
tärkeästä asiasta. On arvioitu, että esimerkiksi
helsinkiläisistä joka neljäs on maahanmuuttajataustainen vuonna
2025. Jo nyt lähes joka kymmenes helsinkiläinen
puhuu kotikielenään muuta kuin suomea tai ruotsia.
Kotouttamisen tavoitteena on, että maahanmuuttajat voivat
osallistua suomalaisen yhteiskunnan toimintaan siinä, missä muutkin
maassa asuvat.
Istuva hallitus suhtautuu maahanmuuttoon edellistä hallitusta
myönteisemmin. Hallitusohjelmassa otetaan huomioon työvoiman
tarve, maahanmuuttajien moninaiset lähtökohdat
ja Suomen kansainväliset velvoitteet. Ulkomaalaisvirasto
on muutettu Maahanmuuttovirastoksi ja viranomaistoiminta on muutettu
avoimemmaksi ja inhimillisemmäksi. Maahanmuuttoa koskevat asiat
on siirretty pois poliisiministeriltä uudelle maahanmuutto-
ja eurooppaministerille. Kehityksen suunta on oikea. Suomi tarjoaa
entistä enemmän turvaa kaikkein heikoimmassa asemassa
oleville, ja Suomi houkuttelee maahan entistä enemmän
korkeasti koulutettuja huippuammattilaisia.
Arvoisa puhemies! Vaikka Suomen suhtautuminen maahanmuuttoon
on muuttunut myönteisemmäksi, käytännössä maahantulijoiden
kotouttamiseen ja toisaalta pakolaisten vastaanottoon liittyy merkittäviä määrärahojen
puutteesta johtuvia ongelmia, joita ei ole vielä edellisten hallitusten
jäljiltä korjattu. Jopa sadat turvapaikkapäätöksen
jo saaneet henkilöt joutuvat odottamaan sijoituspaikkaa
pakolaisten vastaanottokeskuksissa tai Suomen ulkopuolella, koska
kunnille myönnettäviä laskennallisia
korvauksia pakolaisten vastaanottamisesta ei ole korotettu 15 vuoteen.
Kuntakorvausten taso on syytä nostaa asialliselle tasolle,
jotta turvapaikan saajille voidaan tarjota kotikunta ja jäsenyys
yhteiskunnassa. Kuntakorvausten nostaminen on välttämätöntä myös
siksi, että Suomi pystyy täyttämään
kansainväliset sitoumuksensa pakolaisten vastaanoton suhteen.
Tällä hetkellä kiintiöpakolaisten vastaanotto
on ongelmissa, koska turvapaikkapäätöstä odottaville
tarkoitetuissa vastaanottokeskuksissa on ihmisiä, jotka
ovat turvapaikkapäätöksen jo saaneet.
Yhteiskunnan tehtävä on harjoittaa hyvää kotouttamispolitiikkaa,
joka mahdollistaa maahanmuuttajille täysivaltaisen ja täysimääräisen
osallistumisen suomalaiseen yhteiskuntaan. Aliresursoimalla kotouttamisen
yhteiskunta potkaisee itse itseään nilkkaan. Ihmistä ei
voi kotouttaa, jos ei ole kotia.
Samalla kun pakolaisten vastaanottoon tarkoitetut kuntakorvaukset
on nostettava asialliselle tasolle, on huomattava, että tarvitaan
nykyistä enemmän resursseja maahanmuuttajien kotoutumiseen
yleensä. Muun muassa sosiaalisesta eheydestä,
syrjäytymisen ehkäisystä, työnsaannin
edistämisestä ja kielen oppimisesta koostuva kokonaisvaltainen
kotouttamispolitiikka on tehokasta ja siihen panostetut resurssit
maksavat itsensä takaisin. Esimerkiksi Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen
tuore selvitys kertoo, että pelkästään
Helsingin osalta valtio ja kaupunki säästäisivät
vuosittain kymmeniä miljoonia euroja, jos maahanmuuttajien
työllisyys saataisiin muun väestön tasolle.
Tällä hetkellä helsinkiläistyvä maahanmuuttaja
voi joutua odottamaan ajan saamiseen työvoimatoimistosta
jopa kolme kuukautta. Myös kieliopetusta voi joutua odottamaan
kuukausien ajan. Ilman yhteistä kieltä ei kotoutuminen
voi onnistua.
Arvoisa puhemies! Riittävillä kotouttamisen resursseilla
ja oikeudella kielen oppimiseen sekä työntekoon
Suomessa voidaan harjoittaa kotouttamispolitiikkaa, jolla ehkäistään
maahanmuuttoon liittyviä ongelmia ja joka rikastaa suomalaista
yhteiskuntaa niin aineellisesti kuin henkisesti.
Anne Kalmari /kesk:
Arvoisa puhemies! On hyvä, että kotouttamisselonteko
tehdään. Maailma on muuttunut, ja meidän
tulee unohtaa maahanmuuttajien kohdalla stereotypia rikollisesta pakolaisesta,
jota ei ole saatu sitoutettua yhteiskuntaan, hyvät perussuomalaiset.
Täytyy unohtaa myös mielikuva siitä,
että asia koskettaa lähinnä Helsinkiä tai
Turkua. Maahanmuutto ei ole vain suurten kaupunkien asia. Kotouttamista
täytyy ajatella myös alueiden näkökulmasta.
Maahanmuuttajat ovat voimavara, kulttuurin rikkaus.
Tuomas Kuhmonen ennusti 2004 Keski-Suomen maaseudun kehittämisstrategiassaan,
että maaseutu tulee ulkomaalaistumaan suhteellisesti nopeammin
kuin kaupungit. En uskonut tuota silloin. Nyt alan nähdä.
Toivon, että lain valmistelijoilla ei näkeminen
kestä yhtä kauan.
Maahanmuuttajat pääsevät maaseudulla
asumisen alkuun halvemmalla ja työtäkin on tarjolla.
He eivät piittaa betonipuolueitten "kaikki kivitaloon"
-mediakampanjoista.
Asun 1 400 asukkaan pitäjässä Kivijärvellä keskellä ei
mitään. Florence opetti ranskaa lapsilleni jo
tokaluokkalaisina, kiinalainen Ling istuttaa paraikaa puita naapurissa,
virolainen Erik lomittaa välillä navetassamme,
venäläinen ystäväni Nadja on
lähihoitajakoulutuksessa ja auttanee kohta äitiäni
vanhuspalveluissa.
Maahanmuuttajat maksavat samalla lailla veroja. Heidän
pitää saada tarvittavat palvelut. Haluaisin nostaa
esiin muutamia kotouttamisen kannalta oleellisia seikkoja:
Ensimmäinen on paikallisten asenne. Keskusta-aate lähtee
siitä, että jokainen ihminen on yhtä arvokas.
Haapamäellä, tuolla ed. Lauri Oinosen kotikulmilla,
on melkoinen määrä venäläisiä metallimiehiä.
Monet ovat hankkineet omistusasunnon, varanneet tontteja rakentamiseen,
suunnittelevat omaa yritystoimintaa jne. He ovat tulleet jäädäkseen,
ja heille on myös esitettykin, että he kuuluvat
kalustoon. Tarkoituksena on ilmeisesti, että kun seuraavaa
kyläyhdistyksen hallitusta kasataan, venäläiset
hankkisivat edustuksen tänne. Olen monesti ajatellut kulkiessani
Itäkeskuksen läpi kämpille, kuinkahan
tämä yhteisöön sitouttaminen
toimii täällä Helsingissä.
Toinen tärkeä asia on yhteinen kieli ja maan tapojen
oppi. Suomen kielen oppiin on päästävä pian.
Koulutuksen pitää olla monimuotoista ja opastaa
kulttuuria. Nyt jaossa on koulutusseteleitä, mutta rahat
eivät ole riittäneet. Samoin paikallisesti pienemmille
toimijoille, esimerkiksi kansalaisopistoille, ei ole riittänyt
rahaa. Jos näin on, teemme melkoisen karhunpalveluksen
itsellemme. Syrjäytyminen maksaa ja voimavarat, osaaminen
ja taidot jäävät hyödyntämättä.
Tarvitaan myös käytännön
juttujen opettamista tyyliin: poliisille ei tarvitse maksaa meillä;
lääkäriin pitää varata
aika; laajakaistan voi saada mokkulan avulla; vietämme
joulua Jeesuksen syntymän vuoksi; työvoimatoimisto
tai palvelupiste auttaa hakemaan työtä työmarkkinatuen avulla
jne. Kun sisäänajo tapahtuu mahdollisimman hyvin,
loppujen lopuksi kaikki hyötyvät.
Kolmas tärkeä asia on vertaiset. Unohtaa ei sovi,
että maahanmuuttaja tukee toista maahanmuuttajaa. Kotouttamisohjelman
avulla voidaan viedä hyvää mallia myös
puskaradion kautta eteenpäin. Puskaradion kautta voi löytyä myös työpaikka.
Neljäs tärkeä asia on tietenkin,
ja kaikista tärkein, se työ.
Arvoisa puhemies! Ulkomaan 133 000 kansalaisesta 105 000
on työikäisiä. Maahanmuuttajien työttömyys
on laskenut ja se on nyt 17,5 prosenttia. Entinen turkkilainen maahanmuuttaja, suomalais-turkkilainen
menestyvä yrittäjä, totesi minulle kutakuinkin
näin: Pahinta on hyysätä maahanmuuttajia
toimettomuuden tilaan ja eristää suomalaisesta
kulttuurista. Tärkeintä on saada muuttajat töihin.
Katja Taimela /sd:
Arvoisa puhemies! Valtioneuvoston selonteko kotouttamislain
toimeenpanosta on varsin perinpohjainen ja monipuolista tietoa sisältävä asiakirja.
Siihen on listattu monia hyviä kehittämisehdotuksia,
joiden toivoisi myös käytännössä toteutuvan.
Monet hallituksen toimet tekevät kotouttamislain toteuttamisen kuitenkin
haastavaksi. Kotouttamisen vastuutus on kaiken kaikkiaan hajotettu
monille toimijoille. Kokonaisuuden yhteensovittajan rooliin asetetulla
sisäministeriöllä on suuri haaste saada kaikki
käytännöt toimimaan. Vastuu jakautuu monen
ministeriön kesken, mutta olennaisempi ongelma löytyy
kuntien ja työvoimatoimistojen tehtävänjaosta.
Toisaalta valtion rooli näyttäytyy ruohonjuuritasolla
hyvin epäselvänä.
Yhteiskunnan palvelujen saavuttamisessa maahanmuuttajat ovat
valtaväestöä heikommassa asemassa. Tiedottamista
ja yksilöllistä palvelua on lisättävä,
jotta maahanmuuttaja olisi tietoinen oikeuksistaan, kuten esimerkiksi
kunnallisista peruspalveluista, ja voisi niitä myös
itse hyödyntää. Tämä on
suorastaan tasa-arvokysymys ja keskeinen väline myös
syrjäytymisen ehkäisyyn.
Suuri vastuu kotouttamissuunnitelmien laadinnasta on työvoimatoimistoilla.
Keskeinen ongelma seuraakin siitä, että valtion
tuottavuusohjelma kurittaa kovalla kädellä työvoimatoimistoja
syöden tärkeitä henkilöstöresursseja.
Monin paikoin työvoimatoimisto ei ole Suomessa enää lähipalvelu,
kun paikallinen työvoimatoimiston palvelupiste lakkautetaan
ja palvelua on saatavilla toisen kunnan puolelta.
Maahanmuuttajien työllistymisen edistäminen
on parasta kotouttamispolitiikkaa monella eri tavoin. Siksi työllistymistä vaikeuttavia
esteitä on purettava. Laskisin sellaisiksi valtion tuottavuusohjelman
ohella myös esimerkiksi kielikursseille olevat pitkät
jonot, joita on kauhisteltu täälläkin
useammassa puheenvuorossa. Puutteellinen kielitaito vaikeuttaa usein
työllistymistä mutta on myös omiaan altistamaan
maahanmuuttajaryhmien syrjäytymistä.
Arvoisa puhemies! Hyvä ministeri! Hallitus on selonteossaan
kiinnittänyt huomiota alueisiin, joista on muodostunut
maahanmuuttajaenemmistöisiä. Näitä alueita
on paitsi Pääkaupunkiseudulla myös esimerkiksi
Turun ja Salon seuduilla. Keskittymien kielteisten vaikutusten ehkäisemiseksi
ollaan käynnistämässä hanketta valtion
ja kuntien yhteistyössä, mutta tätä ennalta
ehkäisevän hankkeen määrärahaa,
2,5:tä miljoonaa euroa, ei kylläkään
löydy hallituksen ensi vuoden budjetista, ja tähän
toivoisin henkilökohtaisesti muutosta.
Sanna Lauslahti /kok:
Arvoisa puhemies! Kotouttamisen tavoitteena tulee olla pääsy
mukaan suomalaiseen yhteiskuntaan. Jotta se onnistuisi, on osattava
suomen kieltä ja täydennettävä omaa
ammattia Suomen vaatimusten mukaisesti. Työelämään
sopeutuminen ei kuitenkaan yksin riitä, vaan on myös
luotava sosiaaliset verkostot suomalaisten kanssa. Työkin
on yksi tapa laajentaa kotiympyröitä. Työnsaanti
on siksi avainasia. Se myös säästää yhteiskunnan
kustannuksia miljoonilla, kuten on jo aiemmin todettu, ja myös
tuo ekstrana päälle verotuloja. Kuulostaa helpolle,
eikö vain?
Julkinen sektori voi vaikuttaa maahanmuuttajien työllistymiseen
merkittävästi. Maahanmuuttajille tulee tarjota
töitä. Valitettavasti ahdasmielisyys ja suvaitsemattomuus
ovat vielä joillakin julkisen ja myös yksityisen
sektorin työpaikoilla valloillaan. Suomen etu on myös
nähdä asioita uusin silmin. Maahanmuuttajat ovat
Suomelle mahdollisuus. Ikääntyvä Suomi
vain tarvitsee yksinkertaisesti lisää työvoimaa.
Minulla on yksi tarina elävästä elämästä,
miten vaikea on päästä suomalaiseksi
ja työtä tekeväksi suomalaiseksi. Teresa,
joka on nimi, jonka olen tähän laittanut, keksinyt,
tuli maahan syksyllä 2001. Hänen miehensä tuli
maahan jo aikaisemmin. Perheeseen syntyi ensimmäinen lapsi 2002
ja toinen 2003, suomalaisina. Lapset pääsivät
päiväkotiin 2005, mikä oli hyvä asia.
Perheemme ystävystyi Teresan perheen lasten kanssa. Lapset
oppivat päiväkotikavereiltaan suomen kieltä oman
kotikielensä päälle.
Teresa opiskeli samaan aikaan ahkerasti suomen kieltä.
Hän suoritti vuoden 2006 alussa suomen kielen tutkinnon
ja pääsi työharjoitteluun Espoon kaupungin
palvelukseen. Työharjoittelu jatkui tukityöllistettynä määräaikaispestinä lokakuun
loppuun. Tämä on todellista elämää. Useimmiten
maahanmuuttajat saavat määräaikaista
pestiä toisensa jälkeen tukityöllistämisen kautta.
Vuoden 2006 lokakuusta maaliskuuhun 2007 hän oli jälleen
työttömänä. Samana keväänä hän
sai kurssipaikan Dipolin TKK:sta, mutta harjoittelupaikan saanti
ei onnistunut. Paluu työttömyyteen oli jälleen
edessä. Teresa ei ollut laiskuuttaan tai haluttomuuttaan
työtön. Hän opiskeli suomen kielen, laittoi
yli 500 työhakemusta paikkoihin, joihin hänen
pätevyytensä oli kriteerinä. Kun hän
oli oppinut suomen kielen, häneltä alettiin kysellä ruotsin
kielen osaamista ja yhtäkkiä sillä tuntuikin
olevan ratkaiseva merkitys työnsaannin kannalta. Asenteet
ovat tiukassa.
Tällä tarinalla on kuitenkin onnellinen loppu. Onneksi
kotikaupunki Espoo on nähnyt mahdollisuuden maahanmuuttajissa.
Maahanmuuttajia pyritään työllistämään
oman kaupunkimme kasvavia tarpeita varten esimerkiksi avustajiksi luokkiin,
joissa on paljon maahanmuuttajia. Tänään
Teresa on töissä kaupungillamme. Hän myös
sai juuri Suomen kansalaisuuden.
Toisena tapauksena voin kertoa tarinaa Rubertista, joka tuli
maahan pakolaisena. Melko nopeasti hän sai väliaikaisen
työluvan ja työskenteli tyytyväisenä laivasiivoojana.
Hän meni kuitenkin pian naimisiin suomalaisen naisen kanssa, minkä seurauksena
työlupa joutui hyllylle ja hän sai pitkään
odottaa uutta. Kyse oli siitä, että hänen
statuksensa muuttui: työluvan ei katsottu enää olevan
voimassa. Tuo muutaman kuukauden odotteluaika oli työtä tekemään
tottuneelle miehelle turhauttavaa.
Turhasta, syrjäytymiseen ajavasta byrokratiasta on
yksinkertaisesti päästävä eroon.
Kotouttamisessa tarvitaan tekoja sanojen sijaan. Ehdottaisinkin:
aloitetaan valtiosektorilta. Miksi emme palkkaisi nykyistä enemmän
maahanmuuttajia meille töihin?
Sanna Perkiö /kok:
Arvoisa puhemies! Jo tällaisen selonteon tekeminen
on ansiokasta, kiitos siitä. Kotouttamislain toimeenpano
on akuutti asia. Nyt kun olen kiertänyt vaalityön
merkeissä Helsingissä, olen huomannut käytännössä,
että maahanmuuttajien määrä katukuvassa
on kasvanut dramaattisesti. Helsingissä joka kymmenes onkin
maahanmuuttajataustainen ja määrä kasvaa
edelleen. Tarvitsemme siis ihan täällä pääkaupungissa
toimivia keinoja, joilla edistää maahanmuuttajiemme
kotoutumista. Paljon puhutaan, että tarvitsemme osaavaa
työvoimaa ulkomailta, kun eläkepommi puhkeaa.
Toisaalta meidän täytyy myös pystyä käyttämään
paremmin niiden maahanmuuttajien osaamista, jotka ovat jo nyt Suomessa.
Iso kysymys onkin kielitaito, mutta täytyy muistaa
myös muu koulutus. Jos haluamme aikaansaada tuloksellisen
kotouttamisen, meidän on otettava huomioon jokaisen maahanmuuttajan
alkuperäiset olosuhteet ja sitten se nykyinen tilanne täällä.
Tietoyhteiskuntamme ja muutamien maahanmuuttajien välillä voi
olla isoja kuiluja. Vaikka monet tänne tulevat ovat korkeasti koulutettuja,
toisaalta moni aikuinenkin maahanmuuttaja saattaa olla luku- ja
kirjoitustaidoton. Ei heillä ole käytännön
mahdollisuuksia pärjätä yhteiskunnan
tai varsinkaan tietoyhteiskunnan osana ilman perusteellista opetusta
ja kotouttamista. Meidän tulee arvioida näin ollen
uudelleen koulutusjärjestelmäämme tästä näkökulmasta.
Maahanmuuttajien myötä siltä vaaditaan
uusia toimintamalleja. Tarvitaan yksinkertaisesti aikuisten peruskoulu,
jossa opetetaan luku- ja kirjoitustaitoja.
Mutta tämä kotouttaminen ei ole kyllä pelkkää palvelutuotantoa
ja palvelujen käyttöä. Vuonna 2025 Helsingissä on
25 prosenttia maahanmuuttajia meidän väestöstämme.
Tämä kehitys haastaa valtaväestön
ymmärtämään ja arvostamaan erilaisuutta.
Helsingin kulttuuri muuttuu. Suvaitsevaisuus on avainsana ja keskeinen
arvo, jossa pitää myös edistyä.
Maantieteilijäguru Richard Floridan mukaan kulttuurien
kirjo vahvistaa metropolien hyvinvointia ja taloudellista menestystä.
Mitä suvaitsevampi kaupunkikulttuuri on, sitä suurempi
luovuus kukoistaa. Suvaitsevaisuus on keskeinen käytännön
kotouttamista ohjaava arvo. Suvaitsevuutta tarvitaan valtaväestön
asenteissa ja toimintatavoissa. Suvaitsevaisuutta ja avoimuutta
kysytään myös maahanmuuttajilta itseltään.
Sitten haluaisin vielä kiinnittää jonkin
verran huomiota kulttuuripolitiikan näkökulmaan
kotouttamisessa. Hallituksen selonteko kotouttamislain toimeenpanosta
keskittyy ansiokkaasti erilaisten kotouttamispalveluiden tuotantoon, joita
tarvitaan maahanmuuttajien määrän kasvaessa.
Haluaisin kuitenkin enemmän vielä painottaa kulttuuripolitiikan
merkitystä kotouttamiselle. Kulttuuripolitiikalla on keskeinen
rooli aidossa kotouttamisessa. Kotouttaminen ei saa jäädä tekniseksi
palveluntuotannoksi ja palveluiden käyttämiseksi.
Jotta maahanmuuttajien kotouttaminen voi onnistua, valtakulttuurin
täytyy muuttua ja myös maahanmuuttajien omat kulttuurit muuttuvat
siinä rytäkässä. Kulttuurisessa
muutoksessa ja kotouttamisessa tärkein arvo ja työkalu
on todellakin meidän valtakulttuurimme suvaitsevaisuus
ja maahanmuuttajien avoimuus ja suvaitsevaisuus ja sitten siitä seuraava
kulttuurien sekoittuminen. Ihan ideana haluaisin kysyä sitä,
voitaisiinko enemmän saada kulttuuripuolelta suorastaan
rahoitustakin, kiintiörahoitusta, maahanmuuttajien kulttuurien
vahvistamiseen ja sillä tavalla saada aikaiseksi tällaista
aitoa kulttuurien sekoittumista, joka edistäisi näin
ollen sitten luovaa suomalaista kulttuurityötä tulevaisuudessa.
Outi Mäkelä /kok:
Arvoisa puhemies! Maahanmuuttopolitiikassa on tärkeää,
että löydämme järjestelmän,
joka palvelee parhaalla tavalla sekä yksilöä että yhteiskuntaa.
Tarkoituksenmukainen tilanne ei ole se, että ihmiset laitostuvat
ja kohtaavat byrokraattisen kotouttamisjargonia suoltavan systeemin,
joka heidän on suoritettava päästäkseen
osaksi yhteiskuntaa. Pahimmassa tapauksessa tämä vie
nykyään vuosia.
Meillä on humaani vastuu auttaa hätään
joutuneita. Mutta kuten on käynyt ilmi, kotouttamisen kohteena
on tänä päivänä yhä useammin
työperäinen maahanmuuttaja. Maahanmuuttajat ovat Suomelle
tärkeä resurssi, ja on erittäin tärkeää, että otamme
opiksemme muualla tapahtuneista asioista ja pystymme selkeillä ratkaisuilla
ja edeltä käsin välttämään
ongelmat, joita on nähty muun muassa Ruotsin Malmössä ja
Ranskan pohjoisrannikolla.
Ministeri ei äskeisessä debatissa ehtinyt
vastata siihen, miten ja minkälaisella aikataululla metropolialueen
kanssa tehtävän aiesopimuksen osalta edetään.
Työvoiman tarve metropolialueella on kasvava, ja toivottavaa
on, että todella varmistetaan, että kunnilla on
kaikin puolin edellytykset ja resurssit sopimuksen solmimiseen. Tähän
varmasti voidaan palata, kun työperäistä maahanmuuttoa
koskeva selonteko loppuvuodesta valmistuu.
On hyvä, että hallitus edistää toimia,
joilla maahanmuuttajien omaa itsenäistä toimintakykyä ja
toimeentuloa tuetaan ja mahdollistetaan, että ihmiset pääsevät
yhteiskunnassamme hyödyntämään
omaa osaamistaan omaksi ja perheidensä hyväksi.
Kielitaito on ehdottomasti tärkein avaintekijä yhteiskuntaamme.
Sisälle suomalaiseen yhteiskuntaan ei ole kuitenkaan kielitaidosta
huolimatta helppo päästä. Tavallisten
ihmisten kohtaaminen luontevissa tilanteissa, harrastuksissa, yhdistystoiminnassa
jne., on hyvä matalan kynnyksen tapa myös meille
vastaanottavan kulttuurin ihmisille kontaktien luomiseen ja ystävyyssuhteisiin.
Lasten ja nuorten järjestöissä laajalla
skaalalla liikuntajärjestöistä partiolaisiin
on monilla jo hyviä kokemuksia maahanmuuttajalasten osallistumisesta.
Vastaavasti myös muissa ikäryhmissä,
muun muassa työikäisten aikuisten ja ikääntyneiden
osalta, järjestöjä ja kolmannen sektorin
toimijoita on tärkeää tukea, jotta luontevan
kohtaamisen paikkoja ja vuoropuhelua maahanmuuttajien kanssa syntyy.
Etnisten suhteiden neuvottelukunta Etno tekee tärkeää työtä vuoropuhelun
kehittämiseksi, ja on hyvä, että selonteko
antaa sille selkeän roolin jatkossakin. Kaksisuuntaisuus
on myös tärkeä periaate, jota on varmasti
syytä vielä ohjelman ohella avata konkreettiselle
tasolle.
Arvoisa puhemies! Koulutusta tarvitaan paitsi maahanmuuttajien
myös vastaanottavien toimijoiden keskuudessa, ei ehkä enää onneksi
niinkään asenteissa, mutta ainakin kielen ja kulttuurien
osalta valmiuksia kohtaamiseen on parannettava.
Hallituksen maahanmuuttopoliittinen ohjelma on terveellä tavalla
uudistamassa maahanmuuttajien integroitumista. Tärkeä osa-alue,
jota tässä selonteossa ei ole käsitelty,
on työperäinen maahanmuutto. On todella tärkeää,
että asiaa tarkastellaan kokonaisuutena eikä asioita
irroteta väkinäisesti toisista erillisiksi. Työperäistä maahanmuuttoa
koskeva selonteko on ilmeisesti tulossa loppuvuodesta, jolloin on
toivottavaa, että se kytketään myös
tässä käytävään
keskusteluun, jotta varmistetaan kotouttamisen kokonaisvaltainen
tarkastelu.
Tuulikki Ukkola /kok:
Arvoisa puhemies! Suomeen tulleiden maahanmuuttajien historia
on hyvin mielenkiintoinen. Silloin kun Suomi oli vielä osa
itäistä naapuria Venäjää,
rajat olivat auki ja meillä oli vaikka minkälaista
maahanmuuttajaa Suomessa. He muuttivat ja lähtivät pois.
Venäjän vallankumouksen jälkeen, kun
rajat menivät kiinni, saimme useita kymmeniätuhansia
pakolaisia idästä, ja he sopeutuivat tänne, kun
oli pakko sopeutua. Sitten Suomi sulkeutui.
Venepakolaiset tulivat 1970-luvulla, ja he tulivat todella hädästä ja
hätää kärsimästä,
ja heidät otettiin vastaan, miten otettiin. Ei silloin
ollut tämän tyyppisiä kotouttamisohjelmia
eikä edes kunnollista lainsäädäntöä,
miten heidät sitoutetaan suomalaiseen yhteiskuntaan. Mutta
he sitoutuivat. He ovat osa suomalaista identiteettiä tällä hetkellä,
ja näin pitäisi olla kaikkien maahanmuuttajien
kanssa.
Tällä vuosikymmenellä elikkä 2000-luvulla maahanmuutto
on nopeasti lisääntynyt ja se on myös
muuttanut muotoaan. Enää ei tulla pakolaisina,
vaan entistä enemmän tullaan tekemään työtä Suomessa,
jossa työntekijöitä on todellakin tarpeen
saada.
Tällä hetkellä meillä on
132 000 ulkomaiden kansalaista, jotka asuvat ja ovat vakituisesti
Suomessa, elikkä 2,5 prosenttia väestöstä.
Siitä, miten he tänne sopeutuvat ja miten he täällä viihtyvät
ja miten he täällä pärjäävät,
on itse asiassa kyllä meidän suomalaisten velvollisuus
huolehtia niin, että he täällä saavat
riittävän kielitaidon, että he saavat
riittävän koulutuksen työhön,
että he saavat oman ammattinsa päivityksen Suomessa
ja että heidät otetaan täällä kunnolla
vastaan ja että heidät hyväksytään
tässä yhteiskunnassa. He ovat todellakin meille
niin tarpeellinen ja tärkeä voimavara tulevaisuudessa,
kun väestömme ikääntyy, ettemme
voi missään nimessä enää palata
niihin aikaisempiin asenteisiin, mitä meillä ehkä on
ollut. Mutta vastaavasti Suomessa on demokratia ja Suomessa on lait,
ja vastaavasti kaikkien täällä olijoitten,
niin suomalaisten kuin kaikkien muidenkin, on tietenkin noudatettava meidän
yhteiskuntamme pelisääntöjä ja
Suomen lakia. Se on itsestäänselvä asia.
Tämä selonteko sinänsä on
erittäin hyvä, vaikka se onkin vähän,
miten sanoisin, monimutkainen eikä siinä ole sillä tavalla
tiivistetty asioita kuin olisi ehkä lukijan kannalta ollut
tarpeen tehdä. Elikkä eihän tässä ole
kovin paljon asioita. Asiat, jotka voisi tiivistää,
ovat kielikoulutus, ammattikoulutus, työnsaanti ja molempien
osapuolten, niin suomalaisten kuin tänne muuttavien asenteet,
yhteistyö ja yhteisymmärrys kaikissa asioissa.
Nämä ovat ne tärkeät asiat,
ja kunnat ovat tietenkin ne, jotka niistä huolehtivat.
En puutu lain enkä selonteon sisältöön
sen enempää. Tuon vain yhden ongelman esille ja toivon,
että olisi myös opetusministeri ollut täällä paikalla
selostamassa asiaa.
Meillä on suomalaisissa korkeakouluissa, niin yliopistoissa
kuin ammattikorkeakouluissakin, aikamoinen määrä ulkomaalaisia
opiskelijoita. Kuten on viime aikoina uutisista havaittu ja huomattu,
osa heistä tulee tänne rikollisin päämäärin,
elikkä kun he saavat opiskelupaikan Suomesta, he muuttavat
täältä sitten pois jonnekin toiseen Schengen-maahan.
Tämä on järjestettyä toimintaa
ja järjestelmällistä rikollisuutta, näin
voi sanoa.
Mutta se joukko, joka opiskelee täällä ja
on tullut tänne opiskelemaan, saa ilmaisen koulutuksen,
mitä minä en voi oikein hyväksyä.
Ilmaisen koulutuksen saatuaan he lähtevät pois.
Jos he jäisivätkin tänne rakentamaan
suomalaista yhteiskuntaa, minusta siinä ei olisi mitään
pahaa, että me antaisimme heille samanlaisen koulutuksen
kuin me annamme Suomen kansalaisille, mutta näin ei ole.
Mikäli minä käsitän, niin vain murto-osa
jää tänne. Loput lähtevät
joko Eurooppaan tai omaan maahansa. Minä vain kysyn, miksi
Suomen täytyy olla ainoa maa Euroopassa, joka antaa näin
suuren panoksen ihan tyhjästä. Niitten henkilöitten
kouluttaminen ilmaiseksi, jotka lähtevät meiltä sitten
pois, on minusta suomalaisten veronmaksajien varojen tuhlausta. Voisi
kysyä, teemmekö me verotuksellisesti ja muiden
järjestelmien kautta riittävästi, että me saisimme
pysäytetyksi Suomeen tämän koulutusreservin,
joka kouluttautuu suomalaisissa korkeakouluissa. Se olisi ollut
se kysymys, minkä minä olisin opetusministerille
halunnut tehdä.
Toinen asia on se, että minusta on jotenkin sulaa järjettömyyttä,
että ammattikorkeakoulut kerta kaikkiaan potevat opiskelijapulaa.
(Puhemies: 6 minuuttia!) Meillä on niin paljon ammattikorkeakouluja,
että meillä ei suomalaisia opiskelijoita niihin
riitä. Tänä keväänä yhteishaussa
täyttämättä jäi 11 000
opiskelupaikkaa ja täydennyshaussa syksyllä jäi
täyttämättä 6 600.
Onko meillä yliopisto- ja ammattikorkeakouluverkosto liian
suuri, liian laaja? Se on osittain meidän oma vikamme,
että tänne tulee sitten sellaisia ihmisiä, jotka
tulevat tänne opiskelemaan, mutta eivät haluakaan
jäädä Suomeen tekemään
töitä ja antamaan sillä tavalla vastiketta
suomalaisesta ilmaisesta koulutuksesta.
Kari Rajamäki /sd:
Herra puhemies! Täällä ovat oikein
kaikki olleet vahvassa kotouttamisen uskossa ja yksimielisiä.
On kuitenkin syytä varmasti rehellisesti ja rohkeasti käydä läpi
vähän laajemmin näitä kysymyksiä,
jotka liittyvät myöskin maahanmuutto- ja turvapaikkapolitiikkaan
ja tietysti myös niihin havaintoihin, joita EU:n oikeus-
ja sisäasiainministerineuvoston neljän vuoden
työskentely ja asian seuraaminen on tuonut esille.
Ensinnäkin, kehitys ja maahanmuutto ovat vahvasti sidoksissa
toisiinsa, ja se on Euroopan unionille ja meille, Suomelle, myös
hyvin tärkeä asia. Työperusteinen, hyvin
hallittu, laillinen maahanmuutto on vahva kehityspotentiaali. Se on
kiistatta selvä asia. Mutta kun täällä vihreä idealismi
korostaa, että nyt on astuttu inhimillisen maahanmuutto-
ja turvapaikkapolitiikan tielle, on kyllä syytä muistuttaa,
että paitsi että tämä "ovet
ja ikkunat auki ja silmät kiinni" -politiikka ei
ole kotoutumisen kannalta onnistunutta, se ei ole myöskään
inhimillistä. Tässä suhteessa Euroopan
unionissa on vahvasti panostettu — itsekin olin mukana
Tripolin EU—Afrikka-neuvotteluissa ja muissa — ja
on haluttu syventää yhteistyötä ja
poliittista vuoropuhelua alkuperä- ja kauttakulkumaiden
sosiaalisten ja taloudellisten ja demokraattisten kehitystekijöiden
vahvistamisessa. Tarvitaan enemmän EU:n ulko- ja sisäasioiden
koordinaatiota, jotta voidaan vaikuttaa maastalähdön,
pakolaisuuden, taloudellisen ahdistuksen poistamiseen.
Toisaalta ei pidä unohtaa, että on erittäin
tärkeätä, että tässä tilanteessa
edistetään myös laittoman maahanmuuton
tuloksellista torjuntaa. Tältä osin on tärkeätä,
että komissaari Frattinin kanssa aikoinaan esille tuotu
direktiivi seuraamuksista työnantajille, jotka palkkaavat
laittomia maahanmuuttajia, on edennyt. Valitettavasti vain vihreän
oikeusministerin johdolla hallitus esittää, että Suomi
ei soveltaisi rikosoikeudellisia seuraamuksia työnantajiin,
jotka käyttävät laitonta työvoimaa.
Ministeri Thors ja vihreäthän vastustivat myöskin
esitystäni Suomen liittymisestä Prümin
sopimukseen eli sopimukseen rajat ylittävän rikollisuuden,
terrorismin ja laittoman muuttoliikkeen torjunnasta. Tämä ei
kyllä ole inhimillistä politiikkaa. Nämä kysymykset ovat
myöskin tehokkaiden takaisinottosopimusten ja tehokkaiden
palautusten osalta peruste sille, että EU:n yhteinen maahanmuutto-
ja turvapaikkapolitiikka voi ylipäänsä onnistua.
Tämä täytyy muistaa.
Kotouttamisen osalta muutama havainto. Nämä ovat
hyvin tärkeitä näkökohtia, jotka
selonteossa ja täällä salissa on tuotu
esille. Jo 2004 sisäisen turvallisuuden ohjelma piti suurimpana turvallisuusuhkanamme
maahanmuuttajanuorten ja yleensä nuorten syrjäytymisuhkaa
peruskoulun jälkeen. Tämä vaatii kyllä vahvempaa
panostusta esimerkiksi kuntien perusturvallisuuteen, peruspalveluihin,
sosiaali- ja terveydenhuoltoon ja opetustoimeen. Hallitus esittää 21 miljoonaa
euroa oikeata uutta rahaa kuntien koko peruspalvelujen järjestämiseen.
Se koskee myös kykyä reagoida maahanmuuttajanuorten
tarpeisiin.
Omana havaintonani ihan lyhyesti toteaisin, että minusta
kotouttamisen tärkeimpiä lähtökohtia
on naisten aseman ja oikeuksien tukeminen. Minä uskallan
väittää, että kotouttaminen
maahanmuuttajien osalta perustuu pitkälti siihen, että naisten
asemaa todella konkreettisesti parannetaan, että suomalaisen
yhteiskunnan arvoja myöskin todella viedään
tässä naisten tueksi.
Sisäministeriön alla ei kotouttamisessa ole hallintoa
eikä rahaa. Tämä on hyvin vakava kysymys.
Myöskin työllisyyspuolella toimenpiteet ovat riittämättömiä.
Meillä on maahanmuuttajaryhmiä, joiden työllisyysaste
on erittäin alhainen. He ovat monesti aiheellisesti kantaneet huolta
siitä, miksei heihin kiinnitetä toimenpiteillä huomiota.
Puhutaan vaan, että uusia luku- ja kirjoitustaidottomia
tulee tänne kotoutettavaksi. Heidän tukitoimenpiteensä ovat
riittämättömiä.
Kotouttaminen on, se on rehellisesti todettava, Euroopan unionissa
epäonnistunut, ajatellaan vaikka pimeitä orja-
ja halpatyömarkkinoita, joita monessa maassa Euroopan unionissa
on ihmisarvoa loukaten, joihin ei riittävästi
puututa. Nyt pyritään kohdistamaan työnantajiin
pakotteita. On vahvistettu Frontexia, rajaturvallisuutta, Europolia,
pyritään Eurojustin kautta toimimaan. Näissä pitää toimia
ei puheissa vaan teoissa. Erittäin vakavia kysymyksiähän
liittyy tietysti myös siihen, että me emme tiedä,
keitä maahanmuuttajat ovat. Heidän sormenjälkiään
ei oteta, ei ole rekistereitä, henkilöllisyyttä ei
tunneta. Paitsi että tämä on myös
ongelma (Puhemies: 5 minuuttia!) asiakirjojen luotettavuuden — joo, olen
tietoinen, käytän edustajan puheoikeutta salissa
pyydetyn puheenvuoron mukaisesti — näkökulmasta,
myöskin ulkomaalaisten oman asioimisen parantamiseksi eri
viranomaistahojen kanssa tarvitaan tämä henkilöllisyyden
varmentamisen tilanne.
Kotouttaminenhan nousi sisäministerineuvoston kautta
voimakkaasti esille Madridin ja Lontoon terrori-iskujen jälkeen.
Elokuun 2006 erittäin vakava terroriuhka Lontoossa toi
myöskin esille nimenomaan kotoutumisen täydellisen epäonnistumisen
toisen polven siirtolaisten keskuudessa. Ääri-islamilainen
radikalisoituminen, rekrytoituminen on todella herättänyt
itse asiassa myöhäjunassa tajuamaan, minkälaisia
laiminlyöntejä maahanmuuttajanuorten ja toisen
polven nuorten osalta on tapahtunut. Tässä suhteessa
kulttuurien vuoropuhelua, opetustoimen ja muiden aktiivisempaa otetta
todella tarvitsemme.
Herra puhemies! Muutama asia: Laittoman maahantulon ja ihmiskaupan
torjunnassa on tärkeätä, että turvapaikkajärjestelmä toimii
hakijoiden oikeusturvan mutta myös väärinkäyttämisen estäen.
Kansalaisten on voitava luottaa siihen, että turvapaikkajärjestelmän
kautta ei luoda mahdollisuuksia esimerkiksi ihmissalakuljetuksen
ja ihmiskaupan järjestämiseen. Euroopan unionin yhteisen
maahanmuutto- ja turvapaikkajärjestelmän tavoitteena
on tietysti varmistaa myös EU-alueella yhtenäiset
menettelytavat, Geneven sopimuksen ihmisoikeuksien turvaaminen sille, joka
hakee Euroopasta turvaa. Menettelytapojen on oltava eri maissa myös
yhtenäiset. Taakanjakoon voidaan osallistua vain, jos jokainen
maa läpinäkyvästi noudattaa yhteisiä arvoja
ja normeja. Tämä koskee myös Välimeren
tilannetta.
Mutta erityinen tarve on minusta estää lasten käyttö organisoiduissa
turvapaikan järjestämisissä. Meillä on
valitettavasti Suomessa sallittu käytäntö,
jossa esimerkiksi somalilasten hakeutuessa turvapaikanhakijaksi
käytännössä tulee 10—11
henkilöä alaikäisen lapsen kautta. Tässä on nyt
syytä viranomaisten yhdistää toimenpiteitään,
koska perheiden yhdistämiskäytännön
osalta on syytä epäillä, että turvapaikkahakemiset
tapahtuvat osittain ainakin organisoidusti järjestäjien
toimesta. Myöskään Ruotsi ja Norja eivät enää hyväksy
sitä, mikä Suomessa hyväksytään: esimerkiksi
adoptiolasten perheiden yhdistämistä, jota on
käytetty maahantulon järjestämisessä. Sen
takia ne ovat luopuneet käytännöstä.
Työpaikan hakijoiden oikeus tehdä töitä on johtanut
myös alipalkatun työvoiman käyttöön
ja järjestämiseen. Tällä hetkellä puolet
turvapaikanhakijoista asuu yksittäisessä majoituksessa eikä vastaanottokeskuksissa.
Meillä vähennetään työsuojelutarkastusta
hallituksen tuottavuustoimenpiteenä, työehtoja
ei voida seurata, työpaikkoja seurata. (Puhemies: 8 minuuttia!) Euroopan
unionissa ja Suomessa tarvitaan mielestäni hallinnollinen
ja muun muassa turvapaikkajärjestelmän väärinkäytöksiin
reagoiva viranomainen. Ihmiskaupan ja järjestetyn laittoman maahantulon
torjunta ei onnistu nykyisin lupaviranomaisten työllä ja
lainsäädännöllä. Viranomaisrajat
ylittävällä toiminnalla estetään
järjestelmän väärinkäyttö ja
ylläpidetään sisäistä turvallisuutta.
Minusta on erittäin tärkeätä,
että tätä kokonaisuutta myös
arvioidaan, koska oikeus- ja sisäasiainministerineuvostossa
tällä hetkellä puheenjohtajamaa Ranska
vie eteenpäin pitkälti Suomen puheenjohtajuuskaudella
Eurooppa-neuvostossa joulukuussa 2006 vahvistettuja periaatteita,
joissa tämä kokonaisvaltainen maahanmuutto- ja
turvapaikkapolitiikan ote otetaan huomi-oon. Mutta kaiken lähtökohta
on se, että meillä on oltava paremmat lähtökohdat
ja toimenpiteet kotouttamisen onnistumiseen ja nimenomaan sen estämiseen,
että meillä tapahtuu sitä eriytymistä ja
vakavaa kehitystä kohti turvattomuutta, joka Ruotsissa,
Ranskassa ja Alankomaissa on valitettavasti arkea.
Keskustelun nopeatahtinen osuus päättyi.
Lenita Toivakka /kok:
Arvoisa puhemies! Painavaa asiaa, lupaan puhua hiukan lyhyemmin oman
puheenvuoroni. (Ed. Rajamäki: Pyydän anteeksi!)
Selonteko kuvaa hyvin maahanmuuton ja kotouttamisen nykytilannetta
ja haasteita, kuten olemme tämän keskustelun aikana
tänään kuulleet. Maahanmuuttajanaiset
mainitaan selonteossa useaan otteeseen, ja tämä joukkohan
on tietenkin hyvin heterogeeninen joukko, ja syyt heidän tuloonsa
Suomeen ovat hyvin erilaisia. Osa on korkeasti koulutettuja naisia,
joille nopea työllistyminen on paras keino sopeutua yhteiskuntaamme.
Usein kuitenkin kulttuuriset syyt vaikuttavat asenteisiin niin,
että naisten on Suomessakin jäätävä kotiin,
ja näistä naisista kannan erityistä huolta.
He jäävät tukiverkkojen, palvelujen ja
sosiaalisen kanssakäymisen ulkopuolelle, eivät
opi kieltä, ja heidän on vaikea hakea apua ongelmatilanteissa.
He ovat usein luku- ja kirjoitustaidottomia, ja tässä joukossa
on myös paljon iäkkäitä äitejä.
Selonteon mukaan ei-työvoimaan kuuluville aikuisille
maahanmuuttajille ei ole tällä hetkellä riittävästi
suunnitelmallisia kotoutumista edistäviä palveluja,
ja erityisesti kotimaisten kielten opetusta ja tutustumista yhteiskuntamme
toimintaan, lainsäädäntöön
ja arkeen tulisi lisätä. Näitä naisia
ei missään nimessä saisikaan jättää yksin kotiin,
kuten helposti tällä hetkellä käy,
vaan on todella löydettävä monipuolisesti
keinoja, joilla heitä autetaan sopeutumaan yhteiskuntaamme.
Tässä selonteossa on mainittu useitakin toimenpiteitä,
kuten esimerkiksi tämmöinen yksilöllisesti
suunniteltu kotouttamiskoulutus, toiminnallisia kielikursseja, joihin
on yhdistetty lastenhoito, mahdollisuus tämmöiseen
matalan kynnyksen naisten taloon, mutta haasteena tietysti on nyt
sitten saada näitä toimenpiteitä kunnissa
eteenpäin. Naiset ovat tärkeässä roolissa perheenäiteinä ja
kasvattajina, ja heidän sopeutumisensa yhteiskuntaamme
on siitäkin syystä erittäin tärkeää.
Meillä Suomessa on kaiken kaikkiaan liian helppoa jäädä yksin.
Elämä on sen verran kiireistä ja sisäänpäin
lämpiävää, yhteisöllisyys
Suomessa on paljon vähäisempää kuin
monissa muissa maissa, ja sen varmasti moni muualta tuleva kokee
hyvin outona. Ulkopuolisuuden tunne voi helposti aiheuttaa mielenterveysongelmia.
Arvoisa puhemies! Kuten selonteossa mainitaan, kotoutumisen
seurantaa ja arviointia kunnissa on kehitettävä,
jotta tiedämme, miten nämä käytännöt
kuntiin leviävät. Tekemistä on myös tiedottamisen
ja neuvonnan järjestämisessä kunnissa.
Kotouttamisohjelmat monissa kunnissa ovat tälläkin
hetkellä pääosin suomen- ja ruotsinkielisiä,
ja vain muutamassa kunnassa löytyy kotouttamisohjelmia
muilla kielillä. Esimerkiksi ammattikorkeakoulussa tiedotteita
ja ohjeita opiskelijoille ei aina löydy muilla kuin suomen
ja ruotsin kielillä. Itse tiedustelin alkuvuodesta opiskelijaterveydenhuollon
ohjeistusta englannin kielellä, ja ministeriöstäkin
siitä sai vain tiivistelmän, ei sellaista täydellistä ohjeistusta,
mitä löytyi omilla kotimaisilla kielillämme.
Selonteko sisältää paljon hyviä kehittämisideoita
ja käytäntöjä, mutta kuten täällä jo
aikaisemmin on sanottu, tuntuu, että valtio ja kunta ovat vielä melko
etäällä toisistaan, ja tätä yhteyttä tulee
kehittää. Tässä ei suinkaan
aina ole kyse resursseista vaan siitä, että yhteisellä neuvonnalla, käytännön
ohjeilla, kielivalikoiman lisäämisellä ja
välineillä, miten tätä tiedottamista
voitaisiin kunnissa helpoimmin edistää, päästäisiin
paljon eteenpäin. Tärkeätä olisi
tässä yhteydessä ottaa kolmas sektori,
elinkeinoelämä, yritykset mukaan, niin että tämä tehdään
kunnissakin sitten laajassa yhteistyössä.
Pauliina Viitamies /sd:
Arvoisa puhemies! Ensi alkuun täytyy todeta, että oli
mielenkiintoista kuunnella ed. Rajamäen hiukan taaksepäin menevää arviointia
ja pohdiskelua siitä, mihin me tulevaisuudessa olemme menossa.
Kiitos siitä. Olen varma, että se tullaan myös
ottamaan kaikkine uhkakuvineen huomioon nyt, kun tätä asiaa
viedään ministeriössä eteenpäin.
Mutta kuitenkin olemme jo 1990-luvun alkupuolelta lähtien
havainneet sen, että me tarvitsemme maahanmuuttajia. Meidän
oma ikääntymiskehityksemme tulee olemaan sellainen,
että tarvitsemme vuosittain noin 20 000 maahanmuuttajaa,
jos aiomme saada yhteiskunnan rattaat pidettyä toiminnassa
senkin jälkeen, kun sodan jälkeen syntyneet suuret
ikäluokat siirtyvät eläkkeelle, ja nyt
juuri elämme tuota aikaa. Suurimmasta ikäluokasta
suuri osa on jo eläkkeellä ja tulee varsinaiseen
eläkeikään 2 vuoden päästä. Siksi
onkin ihmeellistä, että ne samat ongelmat, joiden
kanssa Suomeen muualta muuttaneet joutuivat painimaan jo parikymmentä vuotta
sitten, edelleen hankaloittavat maahanmuuttajien sopeutumista suomalaiseen
yhteiskuntaan.
Arvoisa puhemies! Aiempina vuosina ulkomaalaispolitiikassa päähuomion
kohteena olivat pakolaiset. Tänään puhumme
työperäisestä maahanmuutosta. Kummalta
siis tuntuu se, kun työvoiman tarpeesta ja paljosta puhumisesta
huolimatta valtion satsaukset kotouttamistoimenpiteisiin jäävät
riittämättömiksi. Kotouttamistoimenpiteitä tehdään
monella hallinnon alalla: sisäministeriössä,
opetusministeriössä, työ- ja elinkeinoministeriössä.
Muutama maahanmuuttajien koulutukseen lisätty miljoona
opetusministeriön momenteille ei kuitenkaan riitä kompensoimaan työ-
ja elinkeinoministeriön työvoimapoliittisten rahojen
60 miljoonan nettoleikkausta, joista osa olisi kohdentunut juuri
maahanmuuttajien muunto- ja työllisyyskoulutukseen.
Minkälaista on käytännössä muuttaa
muualta Suomeen? Olemme tänään täällä salissa
kuulleet erilaisia kertomuksia, jotka ovat harmittavan tuttuja monille
meistä kuntapäättäjistä.
Löytyy tapauksia, joissa toisesta EU-maasta Suomeen muuttava
korkeakoulutuksen saanut atk-insinööri ei pääse
edes lentokentälle siivoamaan, kun hän ei osaa
riittävästi suomen kieltä, tai kun EU:n ulkopuolelta
Suomeen muuttanut kauppatieteiden maisteri on tiskannut kaksi vuotta
ravintolassa ja myynyt omassa ravintolassaan kaljaa suomalaisille
työttömille sen sijaan, että hänen
yliopistokoulutustaan käytettäisiin hyväksi
ja hänet päästettäisiin sellaisiin
töihin, koulutustaan vastaavaan työhön,
johon hän oikeasti kykenisi. Nämä ovat
vain muutamia esimerkkejä, mutta näitä on
tänäkin päivänä kuultu
aivan liikaa.
Kielitaitovaatimuksia voitaisi löyhentää,
mutta sekään ei ole yleislääke
tähän ongelmaan. Ongelmat ratkeavat ainoastaan
sillä, että maahanmuuttajien kielenopetukseen
annetaan riittävästi rahaa. Kielitaitokysymyksen
lisäksi toinen työllistymistä hankaloittava
asia on joustamattomuus ammatillisten pätevyyksien hyväksymisessä.
On voimavarojen haaskaamista, kun maahanmuuttaja työllistyy
ammatillista pätevyyttään huomattavasti
vaatimattomampiin tehtäviin. Tiedetään,
että työ on parasta lääkettä syrjäytymisen
riskiä vastaan. Tämän lisäksi
suomalaiseen yhteiskuntaan kotiutumista edistää myös
se, että maahanmuuttajat osallistuvat muuhun yhteiskunnalliseen
toimintaan. Siinä mielessä ajankohtaista ja ilahduttavaa
on se, että tulevissa kunnallisvaaleissa maahanmuuttajataustaisia
ehdokkaita on mukana aiempaa enemmän.
Arvoisa puhemies! Muista kulttuureista Suomeen muuttavilla on
omat tapansa ja perinteensä. Monissa maahanmuuttajaperheissä naiset
jäävät kotiin lapsia hoitamaan. Heidän
pääsynsä suomen kielen opetukseen on
vielä muita vaikeampaa, kun kielen opetuksen resurssit
ovat riittämättömät. Kielitaidottoman
ongelmat tulevat esille arkipäivän tilanteissa.
Esimerkiksi lääkärille on vaikea kuvailla
oireitaan tai ymmärtää lääkärin
antamia hoito-ohjeita. Tulkeista on pulaa, ja tulkkipalveluja pitää nopeasti
saada lisää. Muista kulttuureista tänne
muuttavat osaavat maansa kielen ja tavat. Globalisoituvassa maailmassa
he ovat meille reservi, jonka kulttuurin tuntemusta ja kielitaitoa
ei ole vielä osattu hyödyntää riittävästi.
Tämä on mielestäni hyvä perustelu
esimerkiksi sille, että maahanmuuttajaperheiden lapsille
järjestetään riittävästi
hyvätasoista äidinkielen opetusta.
Pertti Virtanen /ps:
Arvoisa puhemies! Kollegat, ministeri, kansalaiset, virkamiehet!
Kävin katsomassa, mitä kotouttaminen on ruotsiksi, kun
en ollut varma, mutta kyllä se sama latinapohjainen integraatio
siellä on. Siinä mielessä heti täytyy
kunnioittaa kotimaamme, kotomaamme, kaunista kieltä, että tässä kun
maahanmuuttajalle tai pakolaiselle kerrotaan tämän
sanan taustaa ja kuinka hyvältä kuulostava ja
merkitsevä se on, niin se on vähän eri
asia kuin esimerkiksi juuri ruotsin kielen aika karmea "integraatio", kun
ajattelee, mitä kaikkea sillä historiassa on tehty.
Eli siinä ei ole mitään tämmöistä förhemming-meininkiä tai
jotain, mitä voisi keksiä. En tiedä,
mikä nyt olisi sitten se ruotsinkielinen kaunis sana.
Mutta tosiaan tässä on kyse hyvin paljon kielestä,
siitä että me olemme ... Kirjoitin itse justiin 500-sivuisen
teoksen siitä, ja olen hyvin paljon tutkinut sitä,
kuinka kieli ja mieli ratkaisevat sen, kuinka viihdytään
elämässä yleensäkin. Aikoinaan
kun Afrikasta siirrettiin väestöä Amerikkaan,
niin siellähän nämä kaikki perusasiat
mentiin jo kerran läpi rasismista ja kaikesta muusta vastaavasta
lähtien, mikä on sitten johtanut siihen tilaan,
missä ollaan. Sitten Afrikasta muutetut, ei-kotoutetut,
keksivät vielä englannin kielen kautta itselleen
uudenlaisen ilmaisun, menivät kotouttamismielessä tähän
vaiheeseen.
Olisi hieno saada joskus näiltä pakolaisilta, maahan
muuttaneilta, kaikilta, ehkä työperäisestikin
tänne tulevilta joskus takaisin jotain siitä, mitä ovat
oppineet: Joku oppisi suomen kielen niin hyvin, että meille
luotaisiin joku jazz tai rock and roll tai joku muu, niin että me
itsekin tajuaisimme siitä oman kielemme mainiuden ja hyvyyden
ja hienouden ilmaisussa. Ei jäätäisi
vaan siihen, että me epätoivoisesti opetamme,
niin kuin Suomessa sanotaan, ulkoa ihmisille puhetta emmekä niin
kuin englantilaiset ja ranskalaiset: sydämestä.
Eli meidän lähestymistapamme ainakin tässä kotouttamis-sanassa
vaikuttaa tällä hetkellä paremmalta,
ja että kaikki voisivat siitä hyötyä, minä toivoisin,
että tämmöinen kantaväestö ja perussuomalaisuus
ja muu vastaava voisivat hyötyä näistä asioista.
Kun seuraa viimeaikaisia keskusteluja meillä jotenkin vähän överiksi
menneessä lehdistössä ja muussa mediassa,
niin meitä voidaan kohdella kyllä, kaikkia täällä,
jopa kansanedustajia, täysin sikamaisesti ja leväperäisesti
ja kuinka vaan, mutta sitten jos suomalainen itse sanoo jotain,
niin on hyvin tarkkaan valittava. Mitä aistia minä käytän
esimerkiksi kotoutetusta ihmisestä? Haistanko minä tai
katsonko ihmistä vai tunnustelenko? Miten minä kuvailen
Suomeen muuttanutta ihmistä?
Joku kuitenkin — täällä mainittiin äsken,
ed. Rajamäki mainitsi, vihreät ja Rkp:n — joku
kuitenkin asenteellisesti hyödyntää sitä tilannetta, että minä yritän
kuvailla muualta tänne muuttanutta ihmistä. Tämäkin
kuulostaa jo kauhealta: "muualta tänne muuttanutta ihmistä",
jos haluaa kuulla sen niin. Eli tässä tavallaan
on sopeutettava myös suomalaiset sitä kautta,
että lakataan tavallaan ajamasta suomalaisia tällaiseen.
Kun Ruotsi, Norja ja Tanskakin ja muut ovat järkiintyneet
näissä asioissa, niin tuntuu kauhealta, että suomalaisia
Euroopassa rangaistaan ja ikään kuin suomalaiset
leimataan ulkomaalaisille lähinnä kahden puolueen
pohjalta. Ei luoteta siihen työhön, mitä sosialidemokraatit
ja keskusta tässä maassa ovat hyvin kauan tehneet
ja kristinusko, vaan leimataan suomalaiset aika törkeiksi, hyvin
epämielisiksi ja rasistisiksi. Jopa voisi jäljittää sitä Suomen
imagoa sieltä, arvoisa puhemies, että me jäimme
17:nneksi, kun me olemme kylmä ja karu maa. Kun leimataan
ulkomaalaisille kotoutettaville ihmisille meidät negatiivisin leimoin
ja sitten tavallaan niin kuin hyödynnetään
omaa poliittista jaloutta tai kansainvälisyyttä tässä asiassa,
niin kyllä silloin tavallaan markkinoidaan tätä koko
asiaa väärin koko kansakunnalle, kun ollaan niin
hyviä.
Tuntuu jopa keinotekoiselta ja näennäiseltä se, että me
sitten kohtelisimme näitä tänne maahan tulevia
ihmisiä aidosti, kun me emme voi itse aidosti enää ilmaista
omia mielipiteitämme, omia näkemyksiämme
näistä asioista niin, ettei joku olisi heti leimaamassa,
ei välttämättä nyt media eivätkä toimittajat,
mutta aina joku sen kaltainen kansanedustajakellokas, joita täällä on
aika paljon, joka sitten kovilla lausunnoillaan tai löysillä lausunnoillaan
antaa sen verran siihen ilmaa, että toimittaja voi sitten
heittää mitä tahansa lööppeihin.
Kun esimerkiksi kokoomuksen eräs kansanedustaja ennen
eduskuntavaaleja puhui vähän löysiä,
niin on otettava huomioon, että monet näistä nyt,
jotka eivät ole ilmeisesti oikein kotoutuneet, todella
maleksivat tuolla eri paikoissa työttöminä ja,
voisiko sanoa, sopeutumattomina, ovat paikoissa, esimerkiksi asemalla,
missä justiin iltapäivälehtien keltaiset
lööpit julistavat, miten kauhea kansakunta Suomi
on, jopa sen päättäjät ja parlamentin
jäsenet.
Eli kun lähdetään siitä,
että nämä asiat — vielä ehkä minuutin — tärkeät
asiat ovat, me voisimme tarjota mahdollisuuksia siltä pohjalta,
että kun tiedetään, että monilla,
jotka tänne tulevat, on ongelmia uskonnon, oppimisen, naisten
ja lasten aseman, oman maan rasismin kanssa, niin Suomi voisi tällä perinteisellä
pohjoismaisella hyvinvointivaltion
mahdollisuuksien tarjoamisella antaa näille ihmisille sen
tunteen, että he tulevat vapaaseen, sivistyneeseen ja pitkällä olevaan
hyväntahtoiseen maahan, eikä tavallaan antauduttaisi
lehdistölle ja muutamalle puolueelle, jotka väkisin
aina ovat leimaamassa Suomea sinne pohjasakkaan.
Kari Uotila /vas:
Arvoisa puhemies! Vaikka olin viime kaudella eri mieltä Prümin
sopimuksesta silloisen ministerin, ed. Rajamäen kanssa, niin
silti olen vahvasti samaa mieltä hänen kanssaan
siitä, mikä koskee harmaan talouden torjuntaa
ja niiden työnantajien sanktioimista, jotka tietoisesti
käyttävät laitonta työvoimaa.
Se on erittäin tärkeää. Samoin
hyväksyn ed. Rajamäen maininnan maahanmuuttajanaisten
erillisestä huomiosta monella tavalla, koska he jäävät
usein väliinputoajiksi.
Mutta, arvoisa puhemies, se, minkä vuoksi tulin vielä käyttämään
tällaisen vähän henkilökohtaisemman
puheenvuoron, liittyy siihen, että minulla on kunnia olla
tällä hetkellä sekä Suomen Palloliiton
että Työväen Urheiluliiton varapuheenjohtaja
ja myöskin Suomen Liikunnan ja Urheilun hallituksen jäsen,
ja täällä joissakin puheenvuoroissa viitattiin
liikunta- ja urheilukulttuuriin ja yleensäkin kulttuurin
merkitykseen maahanmuuttajien kotoutumisessa tähän
yhteiskuntaan. Muun muassa ed. Satonen mainitsi jalkapallon. Se
on erittäin merkittävä näkökohta. Meillähän
esimerkiksi, jos puhutaan jalkapallosta, jalkapalloon osallistuu
maahanmuuttajia suhteessa enemmän kuin heitä on
väestössä edustettuina. Jalkapallo globaalina,
todella kansainvälisenä lajina on luonnollisesti
se laji, johon maahanmuuttajat, niin lapset, nuoret kuin aikuisetkin,
haluavat kiinnittyä. Silloin jalkapallolla ja tässä tapauksessa
myöskin Suomen Palloliitolla on tavallistakin suurempi
vastuu siitä, millä tavalla tätä asiaa
hoidetaan.
Rasismia on esiintynyt suomalaisillakin jalkapallokentillä ja
jalkapallokenttien reunoilla ja muissa urheilumuodoissa, ja rasisminvastainen työ,
suvaitsevaisuuden lisäämistyö, on erittäin tärkeä osa
kotouttamista. Palloliitossa on parasta aikaa meneillään
kolme vuotta kestävä suvaitsevaisuushanke yhteistyössä opetusministeriön kanssa.
Tällä tähdätään
juuri niiden ongelmien poistamiseen, joita on esiintynyt, ja ennen
kaikkea sitten suvaitsevaisuuden lisäämiseen ja
maahanmuuttajien kotoutumiseen suomalaiseen yhteiskuntaan.
Viime viikolla SLU:n hallitukselle esiteltiin selvitys, joka
koski vähemmistöjen ja monikulttuurisuuden tasa-arvoista
kohtelua liikunnassa muissa Pohjoismaissa. Se kertoo tietysti sitä faktatietoa,
että koska maahanmuuttajien osuus on paljon suurempi muissa
maissa, ja muun muassa Ruotsissa on jo kysymyksessä kolmas
ja neljäs sukupolvi maahanmuuttajataustaisia henkilöitä, niin
tietenkin kokemukset ovat erilaisia ja menettelytavat ovat erilaisia.
Mutta tämä selvityskin kertoo sen, että kyllä meidän
panostuksemme myöskin vielä aika vaatimattomia
ovat.
Meillähän panostetaan 250 000 euroa
vuosittain monikulttuurisen liikunnan edistämiseen ja sitä sitten
kanavoidaan eri tavoin. Meillä on kauniita ohjelmia ja
tavoitteita myöskin valtakunnan tasolla, mutta kyllä tässä paljon
tehostamisen varaa edelleen on. Tällainen seikka tuli esiin, että sisäasiainministeriöstä
itse
asiassa puuttuu suora linkki liikuntakulttuuriin ja urheilujärjestöihin.
Ja koska liikunta- ja urheilujärjestökenttä kansalaisjärjestötoimintona
on niin merkittävä, niin varmasti silloin tämä linkki
pitäisi jotenkin rakentaa, ettei olisi aina vain välikäsien
kautta tämä yhteys mahdollinen.
Henkilökohtainen näkemykseni on, että suomalaisessa
liikuntakulttuurissa pitää päästä siihen,
että maahanmuuttajataustaiset henkilöt eivät
ole enää pelaajia, eivät ole enää osa
yleisöä, eivät ole vain osa erotuomareita,
vaan että esimerkiksi liikuntajärjestöissä tulevaisuudessa maahanmuuttajien
osuuden kaikilla päätöksentekotasoilla,
niin kuin naistenkin osuuden, pitää olla vähintään
samalla tasolla kuin heidän osuutensa on myöskin
harrastajamäärissä. Silloin me olisimme
ottaneet pitkän askelen myöskin suvaitsevaisuuden
edistämisen ja tasavertaisen kohtelun ja kotouttamisen
tiellä eteenpäin.
Arto Satonen /kok:
Arvoisa puhemies! Voisin tässä keskustelun
loppupuolella muutaman kommentin lausua vielä esitettyihin
puheenvuoroihin.
Jos lähtee loppupäästä liikkeelle,
niin ed. Uotilan kanssa voin pitkälti olla kyllä samaa
mieltä tästä edellisestä puheenvuorosta.
Se oli täyttä asiaa. Tosiaan näillä liikunta-
ja kulttuurijärjestöillä on hyvin huomattava
rooli tässä integroitumisessa.
Olen itse toiminut pitkään Šakkiliitossa,
ja myöskin šakki on sellainen laji, jossa on hyvin paljon
maahanmuuttajia. Selvästi enemmän maahanmuuttajat
pelaavat myöskin šakkia kuin kantaväestö pelaa
suhteessa henkilömäärään.
Täällä on jonkun verran puhuttu myöskin
siitä, että ulkomaiseen työvoimaan ja
sen käyttöön liittyy ongelmia työehtojen
suhteen. Se on kieltämättä totta. Mutta
se lähinnä liittyy sen tyyppiseen toimintaan,
jossa ulkomaalainen työvoima on tilapäisesti maassa,
ja erityisesti silloin, kun taustalla on ulkomainen vuokratyön
välittäjäyhtiö.
Näiden asioiden osalta juuri tänään
työelämä- ja tasa-arvovaliokunta käsitteli
lakimuutosta koskien vuokratyöntekijöiden asemaa,
ja valiokunta myös kiirehti sitä, että tiedonsaantioikeutta
parannetaan työsuojeluviranomaisten ja veroviranomaisten
välillä. Tiedän, että myöskin
sosiaali- ja terveysministeriö valmistelee asiasta esitystä. Tämän
tyyppinen lainsäädäntö on erittäin
tarpeen erityisesti rakennusalalla, mutta myöskin muilla
aloilla on näitä ongelmia havaittavissa. Näissä on
myöskin se hankaluus, että kun tällaisia
ongelmia on, niin ne helposti leimataan sitten koskemaan myöskin
laajemmin ulkomaalaisväestöä, ja sillä saattaa
olla negatiivinen vaikutus siihen, miten ylipäätään
ulkomaalaiseen työvoimaan suhtaudutaan.
Minun mielestäni nämä ylilyönnit
täytyy kyllä kitkeä pois. Asian taustahan
on se, että aikoinaan tehtiin väärä päätös
siinä, kun uudet jäsenmaat liittyivät
Euroopan unioniin: Ei avattu rajoja suoraan mutta avattiin vuokratyön
kautta, jolloinka avattiin markkinat näille ulkomaisille vuokratyönvälittäjille,
joista, korostan, osa on aivan kunnollista väkeä,
mutta joukossa on myöskin sellaisia, jotka pyrkivät
tavalla tai toisella hyötymään tästä tilanteesta
eivätkä noudata tarpeellisia työehtoja.
Arvoisa puhemies! Aivan lopuksi puutun vielä yhteen
yksityiskohtaan, joka nousi debatin aikana esille. Siinä mainittiin
ammattikorkeakoulujen opiskelijarekrytointipolitiikka ja siihen
liittyviä yksittäisiä hankaluuksia muun
muassa Ghanasta ja Nigeriasta tulleiden opiskelijoiden osalta. Suomessa
on sellaisia ammattikorkeakouluja, jotka hyvin ammattimaisesti rekrytoivat tänne
väkeä eri puolilta maailmaa. Ne pystyvät omilla
valintakokeillaan ja kokemuksellaan valitsemaan sellaisen väen,
joka on todella opiskelemaan tulossa ja jolla on myöskin
edellytykset opinnot suorittaa.
Tiedän tämän siitä, että olen
itse ollut Hämeen ammattikorkeakoulun Valkeakosken yksikössä, joka
toimii pelkästään englanninkielistä koulutusta
antavana oppilaitoksena, ja toiminut siellä opettajana
ja ollut tekemisissä näitten asioitten kanssa.
Mutta valitettavasti kaikkialla muualla asia ei ole yhtä hyvin.
Tässä yksinkertainen ratkaisu on se, että lukukausimaksut
täytyy ottaa käyttöön EU- ja
Eta-alueen ulkopuolelta tuleville opiskelijoille. Sen maksun ei
tarvitse eikä se saakaan olla ainakaan alkuvaiheessa sellainen, että se
on sama kuin sen opiskelun aiheuttama kustannus, mutta jo pienikin
maksu tekee sen, että kaikki sellaiset onnenonkijat, joiden
tarkoituksenakaan ei ole opiskella vaan päästä vain muuten
tulemaan EU:n alueelle, saadaan kitkettyä sieltä pois.
Kuten täällä aiemmin omassa puheessani
ehdotin, niitten opiskelijoitten osalta, jotka nämä lukukausimaksut
maksavat ja suorittavat täällä tutkinnon
ja jäävät Suomeen töihin, oikeudenmukaista
on, että he voivat sitten verotuksessa myöhemmin
vähentää ne maksamansa maksut, että he
tulevat samaan asemaan kuin suomalaisetkin, jotka tietysti saavat
opiskella ilmaiseksi.
Tuulikki Ukkola /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Minä toin tämän
omassa puheenvuorossani esille, mutta minä samalla toin esille
sen, onko meillä nyt näitä koulutuspaikkoja
liikaa tässä Suomenmaassa elikkä pitäisikö meidän
puuttua myös siihen, onko meillä korkeakouluja
liikaa, koska koko ajan, vaikka miten on nyt toivottu ja yritetty
saada ulkomailta opiskelijoita, niin tällä hetkellä on
kaikesta raapimisesta huolimatta 6 600 paikkaa tyhjinä.
Ei ole tulijoita eikä keitä kouluttaa. Meillä ikäluokat
pienenevät. Emme me voi lähteä siitä,
että me koulutamme ilmaiseksi kaikki ulkomailta tulevat
opiskelijat. Opetusministeriön täytyy ottaa tässä asiassa kyllä järki
käteen nyt.
Lauri Oinonen /kesk:
Arvoisa puhemies! Kiitän ministeri Astrid Thorsia
siitä, että hän on halunnut olla tämän
pitkän keskustelun ajan täällä salissa
ilmeisesti aina viimeistä puheenvuoroa myöten.
Keuruun Haapamäellä on yhteiskoulun tiloissa,
joissa toimii myöskin yläaste, jossa on tiloja hyvin
paljon, 68 neliötä oppilasta kohti, tällä hetkellä myöskin
maahanmuuttajien koulutusta. Olen täällä eduskunnassa
tehnyt toimenpidealoitteen siitä, että tämän
olemassa olevan koulukiinteistön runsaita vapaita tiloja
hyödynnettäisiin juuri ulkomailta työperäisen
maahanmuuton merkeissä tapahtuvaan kielikoulutukseen ja muuhun
koulutukseen, ja Keuruun kaupunki on tässä esimerkillisesti
lähtenyt jo alkuun. Toivon, että Haapamäestä kehittyisi
kolmen maakunnan, Keski-Suomen, Pirkanmaan, Etelä-Pohjanmaan ja
myös laajemmaltikin, maahanmuuttajille kielikoulutusta
antava koulutuskeskus.
Ensimmäinen varapuhemies:
Ministeri Thors, loppukommentaarit, kolmisen minuuttia.
Maahanmuutto- ja eurooppaministeri Astrid Thors
Arvoisa puhemies! Arvoisat kollegat! Tässähän
on todella käyty pitkää keskustelua maahanmuutosta
ja kotouttamisesta. Moni, mukaan lukien ed. Rajamäki, nosti
esiin naiset, perheenäidit, moni muu. Olemme samaa mieltä, että kun äiti
kotoutuu hyvin, niin lapsetkin kotoutuvat ja pysytään
yhteiskunnassa mukana. Nostaisin mielelläni esiin esimerkiksi
kotikaupunkini Helsingin Sahrami-päiväkodin, jossa
lapset ovat päivähoidossa samaan aikaan, kun äidit osallistuvat
kielikoulutukseen. Tämänlainen malli on vapaaehtoisesti
tässä kaupungissa yhtenä myönteisenä esimerkkinä.
Debatti tässä loppupäässä on
koskettanut ammattikorkeakouluja. Maahanmuuttovirastolla on yhteistyöryhmä nimenomaan
muiden viranomaisten kanssa liittyen oppilasvalintoihin. Näitä ongelmia
on tässä yhteistyöryhmässä todettu. Toisaalta
meillä on — en voi vahvistaa näitä lukuja,
mitä ed. Ukkola otti esiin — se tilanne, että ehkä jotkut
ammattikorkeakoulut haluavat tietyn määrän
oppilaita tiettynä päivänä.
Tämä on tällainen insentiivi.
Toisaalta meillä ei tarjota kaikille ammattikorkeakouluopiskelijoille
työvoimapalveluja, joita he tarvitsisivat. 28 prosenttia
näistä opiskelijoista, jotka opiskelevat ulkomaalaisina
meidän ammattikorkeakouluissamme, eivät saa pakollista harjoittelupaikkaa,
ja sitten toisaalta on tämä ongelmatiikka maksullisuudesta.
En usko itse, että maksullisuus poistaa kaikki ongelmat,
vaan täytyy katsoa myöskin, miten esimerkiksi
valintakokeita järjestetään ja missä koulutusta
tarjotaan ja että tarjotaan myöskin kotimaisia
kieliä näille, jotka ovat kansainvälisissä opetusohjelmissa, koska
kyllähän on myönnettävä,
että näin tilanne ei voi jatkua, että me
koulutamme, mutta he eivät sitten halua jäädä tänne.
On hyvä, että niin moni on osallistunut keskusteluun,
koska tämä on myöskin tärkeä asia kunnissa
ja kuntavaaleissa. Kuitenkin kotoutuminen toteutetaan jossain kunnassa.
Itse myöskin arvostan suuresti sitä työtä,
mitä Suomen Liikunta ja Urheilu ja kaikki sen jäsenjärjestöt
tekevät, ja voisi leikillisesti kysyä, missä olisimme
olleet esimerkiksi Saksa—Suomi-matsissa ilman
maahanmuuttajia, muun muassa yhtenä esimerkkinä nostettakoon
se esiin.
Yhteisöllisyys, yhdistystoiminta, on myöskin keskeinen.
Olisin mielelläni todennut, kun oliko se ed. Kalmari, joka
totesi tästä, miten maaseutu muuttuu, että itse
olen myöskin vastaavia kokemuksia saanut, että maaseutuelinkeinot
eivät pärjäisi ilman maahanmuuttajia.
Mutta siinä on maaseudulla nimenomaan sellainen (Puhemies: 3
minuuttia!) yhteisöllisyys valttia, että saadaan usein
kotoutettua hyvin paljon. Meillä on parhaita esimerkkejä nimenomaan
näistä kunnista.
Toivon, että muutkin meneillään olevat
hankkeet, kuten Alku-hanke eli aluehallintohanke, auttavat myöskin
ratkaisemaan joitakin yhtälöitä. Toivon
myös, että esimerkiksi Paras-hankkeessa, kun se
etenee, pääsemme luomaan joitakin seudullisia
toimintatapoja, jotka sitten estävät ei-toivottua
keskittymistä, ja että voimme todella parantaa
kuntien ja työvoimatoimistojen yhteistyötä.
Ed. Perkiö, joka ei nyt ole täällä salissa,
peräänkuulutti, (Puhemies: 4 minuuttia!) esitti,
kysymyksen kulttuurista. Haluaisin ottaa esimerkkinä esimerkiksi
kulttuuriyhdistys Kassandran, joka on foorumi sekä suomalaisille
että tänne tulleille. Viime lauantaina oli varsinaisen
hieno musiikkiesitys Helsingin yliopiston juhlasalissa, jossa suomalaiset
ja tänne tulleet lauloivat yhdessä. Valitettavasti
esimerkiksi koulujen mahdollisuus tilata tämmöistä kulttuuria
on vähentynyt eräiden onnettomien kannanottojen
takia, kannanotot lähinnä Opetushallituksesta.
Sitten mitä tulee joihinkin ed. Rajamäen kommentteihin,
niin kokonaisvaltainen maahanmuuttopolitiikka merkitsee myöskin,
että ihmisillä on laillisia maahanmuuttoväyliä.
Tämä on myöskin tapa estää ihmiskauppaa,
että on toiveita päästä laillisesti
maahan. Tämä on yksi minun tärkeä asiani.
(Puhemies: 5 minuuttia!) Meidän ongelmanamme ei ole laittomasti
täällä oleskelevien työnteko,
vaan ei-asiallisin ehdoin tehty työ. Tällä tavalla
meidän tilanteemme poikkeaa muista maista, emmekä ole
vastustaneet sanktioita vaan halunneet varata jäsenmaalle
mahdollisuuden erilaisten sanktioiden toimeenpanoon sillä tavalla
kuin meille on tähdellistä.
Viimeksi haluaisin sanoa, että en minä vastustanut,
ministeri Brax, Prümin sopimusta, vaan minä halusin
katsoa tulevaisuutta: miten saamme sen osaksi EU:ta, ja se on nyt
näin. (Ed. Rajamäki: Sitähän
me teimme.) Olisi ollut muitakin tapoja. En vastustanut Prümin
sopimusta. Tämä on väärä tieto,
jota jatkuvasti levitätte tästä asiasta.
Lopuksi haluaisin kyllä todeta, että emme
saa unohtaa EU:n sisällä myöskään
mahdollisuutta nyt tässä uudessa tilanteessa.
Esimerkiksi Saksasta siirtyy sadoittain lääkäreitä Tanskaan
tällä hetkellä. Luulen että meidän
pitää edelleen hyödyntää kaikkia
mahdollisuuksia, jotka koskevat esimerkiksi Euroopan sosiaalirahaston
toimintaa, eikä unohtaa sitä EU:n sisäistä liikkuvuutta.
Kari Rajamäki /sd(vastauspuheenvuoro):
Herra puhemies! Tässä on olennainen ero. Ministeri
Thors on poikkeamassa EU:n yhteisestä maahanmuutto- ja
turvapaikkapolitiikasta, jota on linjattu selkeästi Suomen
puheenjohtajuuskaudella ja jota nyt Ranska jatkaa, että nimenomaan
maahanmuutto- ja turvapaikkapolitiikkaan perustuu myöskin
laittoman maahanmuuton torjunta ja tehokkaat palautukset ja takaisinottosopimukset,
joita esimerkiksi Ruotsi on tehnyt Afganistanin ja Irakin kanssa.
Nyt tässä on tapahtumassa niin, että tämä tiedän
esityksenne, joka eduskunnassa on, tarkoittaa sitä, että mennään
niin liberaaliin ja humaaniin järjestelmään,
että kaikki saavat oleskelu- ja työoikeudet. Tämä tulee
olemaan väärä signaali, ja tulee olemaan
todellinen ongelma Suomen kannalta lähiaikoina tämä tilanne,
jonka te olette luomassa.
Ja Prümin sopimuksen osalta valitettavan hyvin muistan,
miten sitkeästi te nimenomaan vastustitte siihen sopimukseen
menoa. Onneksi kuitenkin hallituksen EU-ministerivaliokunta ja eduskunta
tukivat sitä, ja saatiin todella sitten joulukuun 5. päivä 2006
Luxemburgissa jopa ennen jopa (Puhemies: Minuutti mennyt!) eräitä perustajamaita
nimet paperiin.
Tuulikki Ukkola /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Tämä uutinen, että 7 000 opiskelupaikkaa
on täyttämättä, on elokuun 19. päivältä ja
Taloussanomista, että ministerit voivat halutessaan sen
sieltä tarkistaa. Ehkä olisi kuitenkin ihan hyvä saada
riittävät tiedot.
Minä en tätä lukukausimaksun tuomista
EU:n ulkopuolisille opiskelijoille perustele pelkästään näillä ongelmilla,
vaan minä perustelen sitä oikeudenmukaisuussyillä siksi,
että Suomi on ainut poikkeava maa tässä suhteessa.
Jos Ruotsi perii lukukausimaksut kiinalaisilta tai EU:n ulkopuolelta
tulevilta, niin miksi meidän pitää sallia sitten
vapaa opiskelu?
Maahanmuutto- ja eurooppaministeri Astrid Thors
Puhemies! Niin, sen verran tästä yhtenäisestä EU-politiikasta,
että Ruotsi ei todellakaan ole liittynyt mihinkään
yhtenäiseen palauttamissopimukseen, vaan kahdella maalla
EU:ssa, ei muilla, on palauttamissopimus Irakin kanssa. Me näemme
sen tilanteen, että ei ole toimittu solidaarisuuden nimissä. Ja
minä toistan sen kantani, että minä en
vastustanut, mutta halusin lisäaikaa Prümin sopimuksessa.
Keskustelu päättyi.