Oikeusministeri Tuija Brax

Arvoisa herra puhemies! Hallituksen esityksessä ehdotetaan maksupalvelulain säätämistä. Kyseessä olisi kokonaan uusi laki, jolla säänneltäisiin laajasti maksujen välitykseen ja maksuvälineiden käyttöön liittyviä kysymyksiä.

Lakiehdotus pohjautuu vuonna 2007 hyväksyttyyn EU:n maksupalveludirektiiviin. Direktiivin tarkoituksena on luoda Euroopan talousalueen kattava yhtenäinen maksualue, jossa sekä kotimaan että ulkomaan maksut hoidetaan nopeasti, luotettavasti ja kohtuullisin kustannuksin. Direktiivin tavoitteina ovat myös korkea kuluttajansuojan taso ja kilpailun edistäminen.

Maksupalvelulaki koskee ensinnäkin perinteistä maksunvälitystä kuten tilisiirtoja ja suoraveloituksia. Se koskee myös pankkikortilla ja luottokortilla maksamista. Lisäksi se koskee myös matkapuhelimella maksamista silloin, kun teleyritys toimii yksinomaan maksun välittäjänä eli kun matkapuhelimella maksaminen tosiasiassa rinnastuu esimerkiksi luottokortilla maksamiseen.

Matkapuhelimella tehtävien maksujen osalta haluan heti tässä yhteydessä oikaista julkisuuteen levitetyn väärän tiedon. On nimittäin väitetty, että hallitus olisi sääntelemässä matkapuhelimella maksamista tarpeettoman laajasti ja laajemmin kuin maksupalveludirektiivi edellyttää. Tämä väite ei pidä paikkaansa. Direktiivi nimenomaisesti koskee paitsi pankkipalveluita myös tietyiltä, juuri näiltä osin matkapuhelimella maksamista. Lakiehdotus vastaa tältä osin pilkulleen direktiiviä. Hallitus ei siis ehdota matkapuhelinmaksujen säätelemistä yhtään sen tiukemmin kuin direktiivi edellyttää.

Lisäksi on syytä korostaa, että maksupalvelulakia valmistelleessa työryhmässä ovat olleet edustettuina sekä teleyritysten edunvalvontajärjestö että liikenne- ja viestintäministeriö. Lain soveltuminen matkapuhelinmaksuihin ei siis ihan varmasti voi enää tässä vaiheessa olla teleyrityksillekään uusi ja yllättävä asia.

Kuluttajien kannalta ehkä merkittävin uudistus tässä on se, että asiakkaan vastuu luottokortin ja muun maksuvälineen oikeudettomasta käytöstä lievenee merkittävästi. Asiakkaan vastuu huolimattomuudesta maksuvälineen käsittelyssä rajoitetaan normaalitapauksissa enintään 150 euroon. Jos luottokortin haltija esimerkiksi kadottaa korttinsa ja kortin löytäjä käyttää sitä vaikkapa 10 000 euron suuruisiin ostoksiin ennen kuin kortin haltija ehtii tehdä katoamisilmoituksen, kortin haltija ei joudu maksamaan ostoksiaan kokonaan, vaan vastaa niistä vain siis tuon 150 euron osalta siihen saakka. Nykyisin kortin haltijan vastuulla ei ole säädettyä ylärajaa. On kuitenkin syytä ymmärtää ja muistaa, että ehdotettu 150 euron vastuukatto ei kuitenkaan koske tapauksia, joissa kortin haltija on menetellyt tahallisesti tai törkeän huolimattomasti. Esimerkkinä törkeän huolimattomasta menettelystä on luottokortin ja siihen liittyvän tunnusluvun säilyttäminen samassa lompakossa.

Maksupalvelulaissa säädetään lisäksi siitä, mitä tietoja pankin tai muun maksupalveluja tarjoavan yrityksen pitää antaa toteutetuista maksuista asiakkailleen ja millä tavalla tiedot pitää antaa. Kyse on siis niistä tapahtumatiedoista, jotka asiakkaat nykyisin saavat esimerkiksi pankin tiliotteesta, verkkopankista tai luottokorttilaskusta.

Uutta on ensinnäkin se, että jos tiedot maksuista on sovittu annettavaksi verkkopankissa, pankin pitää säilyttää tiedot verkkopankissa asiakkaan saatavilla vähintään vuoden ajan. Nykyisin tietojen säilyttämiselle verkkopankissa ei ole laissa säädettyä vähimmäisaikaa.

Toinen olennainen parannus kuluttajien kannalta liittyy siihen, että teleyrityksille tulee velvollisuus antaa asianmukaiset tiedot matkapuhelimella tehdyistä maksuista. Jos asiakas maksaa esimerkiksi pysäköintimaksuja, raitiovaunulippuja tai konserttilippuja matkapuhelimella, teleyrityksen pitää antaa maksuista olennaisesti nykyistä tarkempi erittely, jotta asiakas voi varmistua häneltä laskutettavien maksujen oikeellisuudesta. Tämä on merkittävä parannus nykytilaan, sillä puhelinlaskuihin liittyvät erittelyt ovat, tai voivat olla, nykyisin hyvinkin ylimalkaisia.

Julkisuudessa on etukäteen esitetty väitteitä siitä, että maksupalvelulaki ryöväisi asiakkailta kirjalliset tiliotteet. Ilmeisesti kysymys on väärinkäsityksestä, ainakaan se ei pidä paikkaansa. Uusi laki ei millään tavoin estä sitä, että tiedot tilitapahtumista annetaan edelleen kirjallisella tiliotteella niille asiakkaille, jotka sellaisen haluavat. Asiakkaalla säilyy uuden lain voimaantulon jälkeenkin vapaus valita, millä tavalla hän haluaa saada tiedot tilitapahtumista. Uusi laki ei siis pakota siirtymään verkkopankin käyttöön.

Laki tuo myös muutoksia korttimaksamisen kustannuksiin. Ehdotuksen mukaan luottokorttiyhtiöt eivät saisi enää estää kauppiaita perimästä asiakkailtaan luottokortin käyttämisestä aiheutuvia todellisia kustannuksia. Jos kauppias päättää periä luottokortin käytöstä maksun, maksusta olisi lain mukaan ilmoitettava etukäteen. Nykyisin korttimaksujen provisiot sisältyvät tuotteiden hintoihin. Uuden lain ansiosta kauppias voi halutessaan siirtää esimerkiksi kalliiden luottokorttien käyttämisestä perittävät provisiot vain niiden asiakkaiden maksettavaksi, jotka tällaisia kortteja käyttävät. Kulujen läpinäkyvyys tehostaa kilpailua ja siten toivottavasti johtaa myös kulujen alenemiseen.

Erityisesti yritysten kannalta tärkeä uudistus on se, että rajat ylittävien maksujen suorittaminen Euroopan talousalueella nopeutuu. Pankkien pitää toteuttaa rajat ylittävät tilisiirrot aluksi kolmessa työpäivässä ja vuoden 2012 alusta yhdessä työpäivässä. Kotimaan maksut on heti lain voimaantulosta lähtien toteutettava yhdessä työpäivässä.

Arvoisa puhemies! Vielä muutama sana voimaantulosta ja sitten esittely on valmis.

Direktiivin mukaan lain pitäisi tulla voimaan tämän vuoden marraskuun alusta, siis tämän vuoden marraskuun alusta. Hallitus ehdottaa kuitenkin, että laki tulisi voimaan vasta toukokuussa 2010. Teleyrityksille ehdotetaan lisäksi vieläkin pidempää siirtymäkautta niin, että niiden pitää ryhtyä antamaan uuden lain mukaiset laskuerittelyt viimeistään syyskuun alusta 2010. Nämä kansalliset siirtymäajat on katsottu tarpeellisiksi, jotta maksupalveluja tarjoavat yritykset ehtivät kohtuudella sopeuttaa tietojärjestelmänsä ja muun toimintansa vastaamaan uuden lain vaatimuksia. Myös Viestintävirasto tarvitsee tätä lisäaikaa teknisten muutosten takia. Hallitus on siis tässä asiassa päätynyt poikkeuksellisen pitkiin siirtymäaikoihin siihen nähden, että lain olisi pitänyt olla voimassa jo marraskuussa ja tämän hetken tietojen mukaan tiedämme, että komissio tulee hyvin aktiivisesti kaikkia jäsenmaita tässä valvomaan ja kannustamaan ripeään implementointiin.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Koen tämän lain ihan hyvään suuntaan olevana, ja se on jo harkittu Euroopan yhteisön komissiossa, kun tämä direktiivi on saatu aikaiseksi. Muutamaan yksityiskohtaan kiinnitän vain huomiota.

Kun luottokortti häviää huolimattomuuden takia, tai olkoon siihen nyt mikä tahansa ymmärrettävä syy, vastuu on vain 150 euroon saakka. Minulle jää pikkuisen epäselväksi se, onko se siis asianomainen pankki vai onko se tämä luottokorttiyhtiö vai mikä on se viimekätinen maksaja, joka maksaa sen 150 euron ylimenevän osan, koska joka tapauksessahan maksaja löytyy. Tällä hetkellähän on tilanne kai se, että jos näistä liikepankeista on normaali pankkikortti ja sitä käytetään väärin, niin pankki maksaa mukisematta sen väärinkäytön. Näin minä olen ymmärtänyt.

Toinen asia on verkkopankkijuttu, elikkä onko pakko siirtyä verkkopankin käyttöön? Arvoisa puhemies, tämähän liittyy listalla olevaan erääseen toiseen asiaan elikkä laajakaistajuttuun ja siihen, millä tavalla on ylipäätään verkkoon kytkettynä. Minusta tämä on erittäin hyvä asia, että tämmöistä pakkosiirtymää verkkopankin käyttöön ei tule, vaikka pankit sitä kuinka haluaisivat. Mutta nyt vaan on sillä tavalla, että onko tätä säädelty nyt sillä tavalla, että tästä ei ylimääräisesti rokoteta, kun on se toinen vaihtoehtoinen ratkaisu olemassa kuin verkkopankki.

Sitten vielä yksi asia, joka meinasi unohtua, on se, kun tästä hallituksen esityksestä on jo vaikka minkälaisia tietoja julkisuudessa, niin aiotaanko ... — Minä tulen pönttöön lopettamaan niin ei aika lopu.

(Korokkeelta) Arvoisa puhemies! Jatkan täältä ilman huomautusta. — Kun on näin fundamentaalisesta asiasta kysymys, josta on jo, niin kuin ministerin esittelystä kävi selville, olemassa vaikka minkälaista väitettä ja uskomusta jnp., niin olisiko mitään mahdollisuutta, kun eräissä asioissa aikoinaan, muun muassa ministeri Liikasen aikana, oli niin, että lähetettiin Verotus kevenee -kirjanen jokaiseen ruokakuntaan, että tästä muutoksesta tulisi selkokielinen selvitys, mitkä ovat kansalaisen oikeudet ja myöskin nämä 150 euron ja muut velvoitteet, kuinka tämä homma käytännössä sujuu tai mitä kautta pankkipalveluita tarvitseva suomalainen yhteisö on kuitenkin laskumiehen roolissa?

Jouko Laxell /kok:

Arvoisa puhemies! Ensin kiitokset lakiesityksen vaikutusten arvioinnista, joka on tehty hyvin ja kattavasti. Lakiesitys on tältä osin harvinaisen hyvin valmisteltu. Ehdotettu lainsäädäntö vaikuttaa erittäin merkittävästi yritysten, pankkien, luottolaitosten, teleyritysten ja lisäarvopalveluiden tarjoajien liiketoimintaan ja aiheuttaa niille lisää kustannuksia. Maksukorttiuudistus ja magneettijuovakorttien muuttuminen kansainvälisiksi sirukorteiksi aiheuttaa kaupoissa maksupäätteiden uusimista ja kuluja kauppiaille. Pienissä yrityksissä joudutaan pohtimaan tarkoin laiteinvestointeja ja niiden kustannuksia.

Arvoisa puhemies! Tiedonantovelvollisuuksien täyttämisestä yrityksille aiheutuvat kustannukset ovat luonteeltaan jatkuvia, ja ne tulevat nostamaan palveluista perittäviä hintoja. Kustannuksia voitaisiin merkittävästi pienentää, jos tiedonantovelvollisuudet voitaisiin toteuttaa laajemmin sähköisesti. Lisäksi sääntely vaikuttaa välillisesti mainittujen yritysten sopimuskumppaneiden, kuten esimerkiksi kaupan alalla toimivien yritysten, liiketoimintaan. Sääntelystä aiheutuvat kustannukset ovat niin merkittäviä, että joitain tällä hetkellä tarjottavia palveluita voidaan joutua lopettamaan. Myönteistä on, että sääntelystä seuraava toteuttamisaikojen lyheneminen parantaa maksun saajina olevien yritysten asemaa ja tehostaa markkinoiden toimintaa.

Suomalaisten yritysten kilpailukyvyn kannalta on tärkeää, että Euroopan unionin sisämarkkinoilla toimiviin yrityksiin kohdistuva sääntely on yhdenmukaista yritysten sijaintivaltiosta riippumatta. Yritysten kilpailukyvyn kannalta on tärkeää, etteivät kansalliset lainsäädännöt EU:n laajuisen maksupalvelujärjestelmän soveltamisesta poikkea eri jäsenmaissa. Siksi jäsenmaiden välinen yhteistyö ja EU-lähtöinen koordinointi on erittäin tarpeellista. Esityksen mukaan kaupalla on oikeus maksattaa asiakkaalla luottokortin käyttämisestä aiheutuvat kulut. Jos kaupat ryhtyvät hyödyntämään lakia, asiakas joutuu maksamaan ostostensa päälle hinnan, joka määräytyy hänen käyttämänsä kortin perusteella. Asiaa on selitelty kulujen läpinäkyvyydellä, mutta tosiasiassa korttimaksamisesta on tulossa entistä kalliimpaa. Seurauksena voi olla käteismaksamisen lisääntyminen.

Arvoisa puhemies! Kauppa saa tällä hetkellä pankkikortilla tapahtuvasta ostosta suorituksen yhdessä päivässä. Hallituksen esityksen mukaan maksukortilla tapahtuvan maksun hyvitys kauppiaalle muuttuisi sopimuksenvaraiseksi. Miten se näin voi olla? Tilitysaikojen tulisi säilyä yhtä lyhyinä kuin ne ovat nykyisin. Yksityisen kauppiaan mahdollisuus neuvotella tilitysajoista on täysin teoreettinen. Pienillä kaupoilla ei ole todellisia mahdollisuuksia käydä aitoja sopimusneuvotteluita pankkien tai luottoyhtiöiden kanssa, vaan niille tullaan tarjoamaan vakiomuotoista sopimusta. Sopimuksenvaraisuudesta mahdollisesti aiheutuva tilitysaikojen pidentyminen voi aiheuttaa kaupalle lisärahoitustarpeita ja kasvavia kustannuksia. Lakiesitys antaa nyt pankeille ja luottoyhtiöille mahdollisuuden viivyttää yrityksille tulevia maksuja ja tekee maksujen suorittamisen sopimusvaraiseksi. Miten tämä on sopusoinnussa sen kanssa, että pankkien tulee siirtää rahat ulkomaisille tileille kolmessa työpäivässä EU- ja Eta-alueella? Vuoden 2012 alusta aika lyhenisi vielä yhteen työpäivään.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa puhemies! Tässä on hyvää aika paljon ja sitten on vielä täydennettävää, en sano huonoa, mutta kuitenkin sellaista, mikä minusta pitäisi valiokunnan ja eduskunnan työssä ottaa huomioon ja mitä tästä puuttuu. Ensinnäkin minusta ed. Pulliaisen esitys siitä, jotta tämmöinen katekismus painettaisiin ja lähetettäisiin joka kotiin, olisi erittäin tervetullut. Vaikka kansanedustajanakin on noita kaikennäköisiä papereita lueskellut aika paljon, niin minä en ole ihan tarkkaan vielä oivaltanut, mitä nämä kaikki termit pitävät sisällään, ja joka ei näihin brosyyreihin ole tutustunut eikä semmoista kansanomaista painosta tule saamaan, voi olla vielä enemmän ulkona kuin tässä salissa olevat kansanedustajat.

Mutta yksi asia, joka täällä on puhuttanut pitkään, on pankkien palvelumaksut. Koska tämä on maksupalvelulaki, niin minusta tässä nyt pitäisi se ottaa huomioon täällä eduskunnassa. Tässähän ei esitetä mitään rajoitteita siihen muuta kuin tätä tekniikkaa ja kaikki jätetään markkinavoimien, niin sanottujen markkinavoimien armoille. Todellisuudessa eivät tuolla pankkipuolella hirveän paljon markkinavoimat taida toimia, koska kuluttajan on hyvin vaikea saada selville sitä, mitä se kokonaisuutena maksaa, kun jonkun pankin asiakkaana on. Hurjimmillaan kuitenkin palvelumaksu, onko se 8 euroa, kun tiskiltä menee maksamaan.

Kyse on siitä, eikö yhteiskunnan pitäisi rakentaa nämä järjestelmät siten, jotta jokainen ihminen, joka on tässä yhteiskunnassa, voi kohtuudella hoitaa asiansa hankkimatta kalliita tietokoneita tai opettelematta niiden käyttöä. Meillä on semmoisia seutuja, joissa ei välttämättä ihan kaikki toimikaan, mutta sitten on ihmisiä, jotka eivät lähde näitä uusia värkkejä hankkimaan. Nyt on muuttunut sitten tilanne vielä sillä tavalla monissa paikoin, muun muassa terveyskeskuksissa, sairaaloissa, ainakin Pohjois-Karjalassa, että siellä ei käteistä rahaa enää kelpuuteta ollenkaan, ei edes anneta tiskiltä laskua, vaan kun menee meilläkin paikalliseen terveyskeskukseen hammaslääkäriin, niin siellä ei kelpaa käteinen raha, vaikka sattuisi olemaankin lompakossa, ei saa laskua, vaan se tilitoimisto lähettää sitten joskus kuukauden kahden päästä laskun ja tämä ihminen, joka sattuu syrjäkylältä olemaan lähtenyt sinne hammasta korjuuttamaan, sitten lähtee uudelleen, pyyhkäisee taksilla mahdollisesti sinne keskikylille ja menee pankin tiskille ja maksaa 8 euron palvelumaksun.

Sen takia minusta tämä kuvastaa sitä, jotta ihmiset ovat hyvin eriarvoisessa asemassa sen mukaan, missä asuvat tai mitkä mahdollisuudet tosiasiassa on käyttää joitakin näitä uusia tietoteknisiä välineitä. He eivät osaa käyttää kännykkää sillä tavalla, että maksaisivat sieltä laskua, eivätkä uskallakaan, vaikka pitkän opin jälkeen voisivat oppia näppäilemäänkin joitain lukuja sinne. Semmoinen epävarmuus on olemassa, toimiiko se sitten.

Sen takia minusta tähän tilisiirtomaksuun, mikä pankkien tiskillä peritään, pitäisi kyllä nyt puuttua ja tehdä se kohtuulliseksi. Täällä taitaa olla ed. Skinnari joskus tästä jotain mekkaloinut ja ed. Gustafsson oli, joo, ed. Gustafsson oli siinä aktiivinen ja käytiin kova keskustelu, mutta siihen se taisi kuivua. Pankit vaan nostivat maksujaan sitten. (Ed. Skinnari: Lakia muutettiin silloin!) Vaikka kuinka kovat olivat eduskunnan toiveet, niin markkinavoimat hoitavat näköjään sen omalla tavallaan. Ilmeisesti joissakin pankeissa ei halutakaan asiakkaita sinne tiskeille, vaan pannaan niin kova hinta, jotta kestäisivät nyt erillään, niin eivät saranat kulu liian paljon, eivät halua pienasiakkaita, ne haluavat isoja rahoja vaan. Sen takia minä odotan, jotta tämä asia nyt tässä eduskuntakäsittelyssä edes huomioitaisiin sillä tavalla. Eduskunnan käsissä on nyt nimittäin tämä homma ja uskon, että ministerikään ei tässä hanttiin laita, jos tähän tulee järkevä ehdotus eduskunnalta.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa puhemies! Nyt ovat käsittelyssä maksupalvelulaki ja siihen liittyvät muiden lakien muutokset. Varmastikin kyseessä on todella sellainen hallituksen esitys, jonka vaikutukset ovat moninaiset, ja tässä vaiheessa niiden kaikkinainen arviointi on todella vaikeata. Se on selvää, että kun on kysymys esimerkiksi maksuvälineen oikeudettomasta käytöstä tulevasta vastuusta tämän kuluttaja-asiakkaan kohdalle, on mielestäni kyseenalaista tämä 150 euron asettaminen, vaikka puhutaan vain katosta. Kaiken kaikkiaan tämän vastuun kyllä pitäisi olla myös selkeämmin analysoitu, koska toisaalta tästä kuluttajasta aivan riippumattakin voidaan käyttää tätä maksuvälinettä oikeudettomasti esimerkiksi luottokortin monistamisen kautta.

Myöskin maksupaikkojen, mihinkä tässä ed. Lahtela myös hiukan viittasi, tarpeellisuutta on korostettava valiokunnassa. Tarkoitan nimenomaan sitä, että esimerkiksi kuntien maksuja ja valtion säätämiä maksuja voidaan käydä maksamassa ilman näitä maksupalvelulisämaksuja, joita pankit ottavat asiakkailtaan. Näiden keskeisten asioitten huomioiminen on tärkeätä eli se, mikä on asiakkaan asema, miten se tässä muuttuu, tuleeko kuitenkin sellaisia tilanteita, joissa nykykäytännöstä vielä poiketen asiakkaan asema on entistä huonompi. Tässä mielessä tämän lain käsittely valiokunnissa on erittäin tärkeätä, ja toivon mukaan siihen on aikaa paneutua.

Sanna Lauslahti /kok:

Arvoisa puhemies! Eurooppalaisittain, kun katsotaan suomalaista pankkijärjestelmää, me olemme edelläkävijöitä. Välttämättä direktiivit eivät aina tuo meille sitä parasta hyvää. Joissain tapauksissa siirrymme askeleita taaksepäin, ja tässä on tietenkin pohdinnan paikka jatkotyössä, mitä tässä kohdin tapahtuu.

Lähdin pohtimaan tätä lakia ihan tavallisen kuluttajan näkökulmasta ja lähtien siitä, että tämä laki tekstinä on kyllä sellaista hepreaa, että tätä joutuu kovasti lukemaan, että ymmärtää, mistä tässä on kysymys. Onneksi oikeusministeriön tiedote osaa kertoa asian suomen kielellä, josta pääsee kiinni. Siitä kiitos.

Mitä tarkoittaa tämä uusi laki? Oikeastaan hyvä asia on se, jos meillä maksut kulkevat nopeammin EU- ja Eta-alueella. Tavallinen kuluttaja harvemmin kuitenkaan kulkee kovinkaan paljon maiden välillä, saati sitten maksaa maiden välisiä maksuja. Siltä osin on kysymys marginaalisesta hyödystä tavallisen suomalaisen näkökulmasta. Se, mikä on hyvä, on se, että tämä vastuu rajataan 150 euroon siltä osin, jos maksuvälinettä on huolimattomasti käsitellyt tai muulla tavalla toiminut väärin.

Samoin pohdituttaa se, mitä tapahtuu, kun jatkossa pankki tai luottoyhtiö ei enää saisi estää kauppiasta perimästä asiakkailtaan maksu- tai luottokortin käyttämisestä aiheutuvia todellisia kustannuksia. Jatkossa kauppias päättää siitä, periikö hän asiakkaalta kustannukset vai ei. Tämä tosiasiallisesti tarkoittaa sitä, että meille kuluttajille tulee yksi erä lisää maksettavaksi. Tuskinpa se kauppa lähtee tuotteiden hintoja alentamaan samaan aikaan, kun lähtee ottamaan sitä provisiota pois. Toisaalta tässä muutoksessa on hyvä se, että tulee läpinäkyvämmäksi myös se, mitkä ovat luottokortin kustannukset. Harvempi meistä kuluttajista sitä itse asiassa tietää, minkälaisia provisioita kauppa ottaa välistä. Toivottavasti tältä osin sitten päästään kilpailuun. Sinänsä voi pohtia, miksi kilpailua ei ole tänä päivänä tehty, koska kyllähän kaupatkin näkevät ne provisiot tänä päivänä.

Sitten jäin pohtimaan ongelmaa matkapuhelimella tehtyjen maksujen osalta, jotka tulisivat lakiin, silloin kun teleyritys toimii yksinomaan maksujen välittäjänä. Täällä on otettu esimerkkinä tässä tiedotteessa pysäköintimaksut matkapuhelimella. Itselläni tämä itse asiassa ei näy siellä teleyrityksen laskussa, vaan tämä yhtiöhän ne laskuttaa, joka toimittaa sen parkkimaksun, jolta osin kuluttaja saa sen tiedon. Sinänsä tässä on tulossa lisää kustannuksia teleyritykselle, ja viime kädessä kuluttaja ne maksaa. Uudistus aiheuttaa kustannuksia niin pankeille, luottokorttiyhtiöille ja teleyrityksille kuin myös kuluttajille varsinkin, jos kaupat lähtevät perimään tätä provisiota. Olisi mukava tietää tämän lopullinen hintalappu, mitä se tarkoittaa meidän, suomalaisten kuluttajien, kannalta.

Jyrki Kasvi /vihr:

Arvoisa puhemies! Tästä lakiesityksestä annettava mietintö on poikkeuksellisen tärkeä, koska maksutavat ovat Suomessa ja maailmalla nopeasti muuttumassa, siis se, miten me maksamme päivittäiset jäätelömme, kuukausittaiset vuokramme ja joka viidesvuotiset automme. Käteisen, korttimaksujen ja tilisiirtojen rinnalle on syntymässä useita erilaisia, uutta tieto- ja viestintätekniikkaa hyödyntäviä maksutapoja, jotka ovat toivottavasti kuluttajalle helpompia ja kauppiaille edullisempia kuin esimerkiksi käteinen tai luottokortit.

Hyvän esimerkin murroksen syvyydestä tar-joavat kehittyvissä maissa kehitetyt uudet mobiilit pankkipalvelut, joissa kännykkä käytännössä korvaa niin käteisen, pankkitilin kuin itse pankinkin. Suomessa mitään vastaavaa ei ole jostain syystä saatu aikaan, ei mobiilia pankkia eikä edes kolikkokukkaroa.

Suomen kansallisen lainsäädännön tuleekin pyrkiä tukemaan ja edistämään uusien maksutapojen kehittämistä ja leviämistä. Muuten Suomen rooliksi jää muualla valmiiksi kehitettyjen maksujärjestelmien ostaminen, maahantuonti ja käyttöönotto.

Arvoisa puhemies! Kuten oikeusministeri totesi, tästä laista on liikkeellä paljon erilaisia tulkintoja. Tämä onkin koulukirjaesimerkki siitä, etteivät lain kohteena olevat toimijat aina ymmärrä lainlaatijan käyttämää kieltä, saati tarkoitusta. Insinöörien, merkonomien ja juristien ammattijargonit ovat kolme eri kieltä eikä simultaanitulkkeja ole käytettävissä.

Tästä esityksestä laadittavan mietinnön onkin pyrittävä purkamaan näitä väärinkäsityksiä ja luomaan kaikille toimijoille yhteinen ymmärrys siitä, miten tätä lakia tulee lukea ja miten sitä tulee panna toimeen.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Rakentavahenkisesti edustajatoveri Kasville kommentti äskeisen sinänsä hyvin sofistikoidun puheenvuoron johdosta. Minä lähden ihan toisesta päästä liikkeelle näissä asioissa, siitä, että tällaiset asiat koskettavat jokaista Suomen kansalaista ja täällä asioivaa ihmistä niin, että heidät kaikki pitää lähtökohtaisesti ottaa huomioon. Ensimmäisenä pitää varmistaa, että sen syrjäkylänkin toimijan, jolla on hyvin rajoittunut liikkuminen ja välineittenkäyttö, oikeudet on otettu huomioon, ja siellä toisessa päässä olkoon niin sivistyneitä menettelyjä kuin olla voi, mutta se on sitten toinen juttu.

Oikeusministeri Tuija Brax

Arvoisa puhemies! Tosiaan, valiokunnan käytettävissä olen riemumielin, jos vain haluatte, kunnolla sitten myöhemmin.

Minä vastaan muutamiin kysymyksiin. Ed. Pulliainen kysyi tästä niin sanotusta mahdollisesta ylimääräisestä maksusta, joka esimerkiksi printistä vaaditaan. Tämän hetken lainsäädäntö ei aseta mitään esteitä. Mutta se, että kansalaiset haluavat sen printin, on käytännössä pitänyt sen hinnan kohtuullisena. Nyt onkin todella tärkeätä, ettei synny väärää kuvaa, että siinä neuvottelutilanteessa, jossa laki tuo siis uusia oikeuksia kuluttajalle, aina pitää olla vähintään se vuoden tiliote, siis ettei käytetä semmoista markkinointikeinoa ja muuta, että sanotaan, että direktiivi sanoo, että pitää olla vaan tämä sähköinen tiliote ja paperista otetaan tällainen ja tällainen summa. Eli sen takia oikeusministeriö on yrittänyt korjata näitä vääriä tietoja, ettei se neuvottelutilanne väärän tiedon takia kuluttajan osalta johda juuri siihen ed. Pulliaisen kuvailemaan tilanteeseen, mutta sinänsä tämä direktiivi ei anna pohjaa määrätä jotakin siitä paperista. Eli tässä on syytä olla tarkkana, ja tästä tullaankin tähän ed. Pulliaisen ajatukseen tiedottamisesta.

Minulla on oikeusministeriössä pari muutakin asiaa. Muun muassa edunvalvontavaltuutuksen osalta on haaveiltu, että joku päivä meillä olisi semmoiset resurssit, että näissä kansalaisten arkeen merkittävästi vaikuttavissa asioissa, kun uusi lainsäädäntö tuo tiettyjä mahdollisuuksia tai jotain on hyvä tietää, meillä olisi resurssit johonkin tietoiskuun tai tämmöiseen peräti joka kotiin lähetettävään tiedotteeseen. Meillä ei ole tällä hetkellä semmoista resursointia ollenkaan. Meillä on aivan mitätön, muutaman kymmenentuhannen euron mahdollisuus eri kansalaisjärjestöjä auttaa voimassa olevasta lainsäädännöstä tiedottamisessa. Esimerkiksi vammaisjärjestöjen kanssa tehdään yhteistyötä, mutta tämmöiseen kipeästi tarvitsisimme eduskunnan tukea. Minusta olisi hyvä, että tämä ed. Pulliaisen ajatus tulisi valiokunnan käsittelyssä esille.

Sitten täällä kysyttiin vielä, kuka sitten sen yli 150 euroa — sekin oli ed. Pulliaiselta — maksaa. Se on tietysti tärkeä kysymys. Ilmaisia lounaita ei ole tässäkään tapauksessa, ja se riippuu siitä, kenen kortti on. Jos se on pankin kortti, niin pankki maksaa, ja jos se on luottoyhtiön kortti, niin luottoyhtiö maksaa, ja silloin tietysti tosiasiassa on kyse erilaisesta riskinjaosta. Kyllähän se silloin jossain määrin näkyy hinnoissa.

Mutta sitten aivan viimeiseksi tähän isoon, filosofiseen kysymykseen, joka tässä on tullut monilta hyvin esiin, ja oikeusministeriössäkin tutulla tavalla olemme tätä paljon joutuneet miettimään. Edustajien Laxell ja Lauslahti ansiokkaat puheenvuorot hyvin kuvailivat tätä tilannetta. Vuoden 2007 direktiivi sitoo meitä, kun Suomi on joutunut siinä kohtaa suostumaan siihen. Suomella oli duubioita tässä asiassa muun muassa tässä soveltamisalassa, mutta kun se on nyt voimassa, niin meillä ei ole muuta mahdollisuutta kuin parhaalla kyvyllä se toteuttaa näillä siirtymäajoilla, ja sitten tullaan tähän suureen filosofiseen kysymykseen, kallistuvatko palvelut vai käykö niin kuin komissio on ajatellut, että kun luodaan eurooppalainen maksualue, luodaan samat säännöt ja kilpailu, niin pidemmän päälle muun muassa telemaksamiseen ja erilaisiin maksutapoihin tulee niin paljon aitoa ja kovaa kilpailua koko Euroopan alueella yli rajat liikkuen samalla tavalla, että kuluttaja lopulta voittaa ja merkittävästi.

Minulla on se käsitys, että eivät ne komissiossa tässä asiassa ihan tyhjän päälle ole tätä arviotansa tehneet, pitemmällä juoksulla tämä varmasti näkyy myös kilpailua lisäävänä ja hintoja alentavana tekijänä kaikissa eri maksutavoissa, mutta lyhyellä aikavälillä saattaa syntyä sen kaltaisia huolia ja väärään suuntaan vaikuttavia asioita, mistä molemmat edustajat puhuivat täällä viisaasti. Mutta meidän kansallinen liikkumati-lamme tässä asiassa oli täydellisen nolla, ei voinut poiketa, kun EU rakentaa nyt tämmöistä täydellistä, koko EU:n kattavaa maksualuetta, mikä tosiaan tarkoittaa, että vuoden 2012 alussa myös kaiken pitää yhden vuorokauden aikana arkivuorokausina siirtyä. Tämä kilpailu tulee kovenemaan ja tarjolla on erilaisia maksuvälineitä ja niitten hinnat tulevat laskemaan pidemmän päälle.

Tuulikki Ukkola /kok:

Arvoisa puhemies! Minä toivon, että ministeri ei nyt aivan heti siirry pois, koska minulla on aika tärkeä kysymys. Kyllä täällä nyt pitäisi olla, kun kansanedustajat puhuvat ja lakia esitellään, myös ministerin vastaamassa kansanedustajien puheenvuoroihin. Minä olisin puuttunut samoihin asioihin kuin tuleva ministeri Lauslahti mutta olisin kysynyt, poistaako, tuhoaako tämä matkapuhelimella maksun esimerkiksi ratikassa täällä Helsingissä. Voiko jatkossa maksaa kuten nytkin?

Toinen asia on, voiko matkapuhelimella maksaa pysäköinnin. NextPark on erinomainen järjestelmä niin Oulussa kuin täällä Helsingissäkin. Nämä ovat minun mielestäni kansalaisten kannalta tärkeitä asioita, ja pakko näistä olisi ihan kansallisesti puhua, mutta jos ei nyt ministeri vastaa, niin johan nyt on kumma. Minä toivon, että ministeri vastaa.

Kolmas asia: Tämä on lyhyt kysymys, olisin puuttunut näihin rajan yli meneviin maksuihin. Siinä minä en uskokaan, että se onnistuu. Englannissa maksetaan vielä sekeillä ja maksetaan vielä kymmenen vuotta tästäkin eteenpäin. Tee siinä sitten maksupalvelujärjestelmä.

Oikeusministeri Tuija Brax

Arvoisa herra puhemies! Ministereillä on semmoisia aikatauluja, että kun eduskunta kertoo näitä järjestyksiä, niin silloin on joskus myös tehtäviä, jotka ministerin on pakko hoitaa, ja minulla on semmoinen tapaaminen nyt. Olen pahoillani mutta pystyin tulemaan tänne kuitenkin.

Kännykkämaksut todennäköisesti onnistuvat. Tälle alalle on tulossa vaikka kuinka paljon uusia tuotteita ja kilpailua. Me olemme antaneet teleyritysten toiveiden mukaisesti selvästi poikkeuksellisen pitkän siirtymäajan, ettei liian nopeasta voimaantulosta aiheudu näitä ongelmia. Valiokunnat tulevat kuulemaan kaikki nämä väitteet myös HKL:n lipuista, ja luotan siihen, että valiokunta kyllä saa kuvan siitä, tapahtuuko jotakin sellaista, että joku hyväksi havaittu palvelu lakkaa tämän esityksen myötä, vai onko toimittu oikein.

Outi Mäkelä /kok:

Arvoisa puhemies! Tämän ehdotuksen tavoitteet ja tarkoitus — sisämarkkinoiden toimivuus, maksujen nopeutuminen, epävarmuuksien poistaminen, hinnoittelun läpinäkyvyys jne. — ovat hyviä tavoitteita, mutta kuten edellä on todettu puheenvuoroissa, tämän lain teksti on kovin monimutkaista ja kaipaisi todellakin konkretisointia. Tässä ei mennä niihin käytännön ongelmiin juurikaan, ja toivon, että näitä asioita valiokuntakäsittelyssä sitten selvitetään.

Esimerkiksi on herännyt huoli siitä, onko tässä esityksessä riittävästi selvitetty vaikutuksia yrittäjien toimintaan, heidän maksuliikenteeseensä, ja tästä lain perusteluosasta on hyvin vähän luettavissa. Käytännön huoli, jonka haluan nostaa esille, ovat tilitysajat. Mitkä ovat tämän esityksen vaikutukset yrittäjille tulevien maksujen tilityksiin, pidentyvätkö tilitysajat, kuten esimerkiksi Kaupan liitto on esittänyt, ja minkälaisia ongelmatilanteita tästä voi seurata yrittäjien toimintaan, mahdolliseen lisärahoitustarpeeseen ja kasvaviin kustannuksiin? Onko myös niin, että saattaa seurata riski, että sähköisen rahan, pankkikortin käyttö pienille yrityksille hetkellisesti, esimerkiksi siirtymävaiheessa, tulee ongelmalliseksi ja siirrytäänkin enemmän käteisrahan käyttöön, kun kustannukset kasvavat?

Aikataulun osalta täällä on herännyt myös epäluuloja siitä, kuinka kiireinen tämä aikataulu on ja kuinka nopeasti tässä voidaan edetä. Onko seuraamassa jonkunlaisia tietojärjestelmämuutoksia, joita joka tapauksessa pankkisektorille tämä aiheuttaa, ja minkälaisia toimintahäiriöitä mahdollisesti siitä on seuraamassa? On hyvä, että tässä on otettu pelivaraa tähän, ja toivottavasti se riittää.

Lisäksi vielä on huoli siitä, jos Suomi on ainoa mallioppilas, joka tätä direktiiviä lähtee toimeenpanemaan, niin mikä on sitten seuraus sen osalta. On tärkeää, että millekään maalle ei synny erityisiä etuja tästä. Summa summarum, tarvitaan paljon selkokielistä rautalankainfoa sekä yrittäjille että korttien käyttäjille, jotta näistä turhista peloista tai aidoista kompastuskivistä voidaan päästä eteenpäin.

Timo Heinonen /kok:

Arvoisa puhemies! Tässä keskustelussa on hyvin tullut esille se, että maksutavat monipuolistuvat kovaa vauhtia. Muun muassa ed. Kasvi varsin ansiokkaasti kävi tuota tilannetta läpi ja pohti myös sitä, miksi me emme ole tässä asiassa edelläkävijöitä; meillä olisi siihen ollut varmasti monessa mielessä mahdollisuudetkin.

Olen samaa mieltä, että tätä kehitystä pitää Suomessa ennen muuta lainsäädännöllisesti olla edistämässä, ja myös tämän direktiivin kohdalla, joka monessa mielessä asiaa vie eteenpäin, on hyvä, että me olemme tarttuneet siihen ja menemme asiassa oikeaan suuntaan, vaikka toki täältä tulee muutamia kysymysmerkkejäkin esille, joita myös edustajakollegat ovat puheenvuoroissaan esille nostaneet. Olen ehdottomasti sitä mieltä, että pidemmän päälle kuluttaja tulee voittamaan tässäkin uudistuksessa.

Tällaisia vastaavia uudistuksia on Suomessa tehty aiemminkin. Varmasti näin tapahtui aikanaan, kun pankkipalveluita siirrettiin esimerkiksi internetiin sähköiseen muotoon. Hetkittäisiä kulurakenteen muutoksia tuli tapahtumaan, ja ne näkyivät varmasti pankin asiakkaiden kukkarossa miinusmerkkisinä, mutta jos vertaamme nyt tilannetta tähän päivään, niin tilanne on muuttunut hyvin paljon. Ennen muuta kilpailun lisääntymisen kannalta nyt monilla — täällä viitattiin muun muassa syrjäkyliin ed. Pulliaisen puheenvuorossa — syrjäkylien asukkailla on internetin ja sen tarjoamien pankkipalveluiden myötä huomattavan paljon paremmat mahdollisuudet kilpailuttaa omia asuntolainojaan ja pankkipalveluitaan. Näin kilpailu on tuon internetin myötä tälläkin sektorilla selkeästi lisääntynyt.

Arvoisa puhemies! Tässä laissa on monia kuluttajan kannalta positiivisia asioita. Yleisesti ottaen se vahvistaa maksupalveluiden käyttäjien asemaa. Itse pidän erityisen tervetulleena sitä, että rajat ylittävien maksujen toteuttaminen tehostuu ja nopeutuu koko Eta-alueella. Tästä hyötyvät varmasti maksajat ja maksun saajat mutta myös kuluttajat, yritykset ja julkisyhteisöt.

Maksupalveluiden mukaan matkapuhelin- ja laajakaistalaskun yhteydessä maksettavat hyödykkeet tulisi myös eritellä entistä tarkemmin, ja tämä on myös yksi ihan selkeä parannus tässä nopeasti kehittyvässä maksumahdollisuuksien laajentamisessa. Muutoksen myötä kuluttajan mahdollisuudet saada tietoa laskun perusteista paranevat, ja kyllä tämäkin täytyy nähdä tässä ihan selkeäksi parannukseksi, kuten myös se, että ehdotus muuttaa kadonneella maksuvälineellä tehtyjen maksujen rajautumista 150 euroon. Sekin on nähtävä varsin positiivisena kehityssuuntana.

Tämän asian valmistelussa on noussut esille se, niin kuin täällä esittelytekstissäkin todetaan, että teleyritysten tarjoamien maksupalvelulain mukaisten maksupalveluiden osalta teleyritykset ovat esittäneet arvioita siitä, että lain tuomista velvoitteista ja järjestelmämuutoksista aiheutuvien kustannusten vuoksi näiden palveluiden tarjoaminen mahdollisesti lopetetaan. Tämä on varmasti aivan varteenotettava pelko, mutta itse en siihen kuitenkaan usko. Olen tyytyväinen, että näissä lain valmistelun neuvotteluissa päästiin alkuperäistä huomattavasti pidempään siirtymäaikaan teleoperaattorien osalta, ja olen kohtuullisen vakuuttunut siitä, että mobiilimaksaminen ei tule vaarantumaan tämän pidennetyn siirtymäajankaan myötä.

Arvoisa puhemies! Oikeastaan tuo loppu, mikä oli tarkoitus nostaa esille, oli nämä syrjäkylien huolet. Näen ennen muuta niin, että tällä palvelu- ja maksutapojen laajentamisella ennen muuta vahvistetaan näiden syrjäkylienkin mahdollisuuksia käyttää palveluita laajasti. Siellä usein matka perinteiseen pankkiin saattaa olla hyvinkin pitkä, ja nyt se tulee entistä helpommin tavoitettavaksi nykyaikaisen tekniikan avulla.

Raimo Vistbacka /ps:

Arvoisa herra puhemies! Ensinnäkin tämä hallituksen esitys on varsin yksityiskohtainen ja huomaa, että tämä on direktiiviesitys. Niin kuin täällä yleisperusteluissa todetaan, pohjana on maksupalveludirektiivi.

Arvoisa puhemies! Tässä on monia myönteisiäkin seikkoja, mutta kun luin näistä yksityiskohdista, muun muassa maksupalvelulain 7 luvun 62 §:ää, tuli mieleen vaan se, että vaikka siellä on sangen yksityiskohtaisesti lueteltu näitä tilanteita, missä kortin haltija ei esimerkiksi vastaa siitä oikeudettomasta käytöstä, niin toivoisin, että valiokunnassa vielä selvennettäisiin näitä tilanteita, mikä on huolimattomuuden ja törkeän huolimattomuuden rajanveto, lähinnä sen johdosta, että käytännön elämässä on havaittu kyllä se, että silloin kun asiakas joutuu pankin kanssa hakaukseen, niin kyllä se useimmiten asiakas on, joka siinä maksaa ja häviää.

Sen johdosta toivoisin, että valiokunta paneutuisi nimenomaan näihin tilanteisiin, joissa saattaa tulla erilaisia tulkintoja, että asiakkaalla olisi jonkinlaista ohjeistusta lakitekstissä ja perusteluissa varsin yksityiskohtaisesti, mutta valiokunta voisi vielä niitä tarkentaa.

Pirkko Ruohonen-Lerner /ps:

Arvoisa puhemies! Hallituksen esitys maksupalvelulaiksi vaikuttaa Finanssivalvonnan, Kuluttajaviraston, kuluttajariitalautakunnan sekä markkinaoikeuden toimintoihin. Melko monimutkaisen esityksen ei arvioida juuri aiheuttavan lisätyötä edellä mainituissa virastoissa. Toivotaan, että tämä arvio on oikean suuntainen. Toivottavasti myös näiden virastojen koulutusmäärärahat ovat riittävän suuret valtion tuottavuusohjelmasta huolimatta, jotta tämänkin uuden byrokratian hoitamisesta selviydytään kunnialla.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa puhemies! Harmillista, kun ministeri joutui lähtemään tehtäviin muualle. Hän ei sanallakaan tuossa äsken ottanut kantaa siihen, mitä tuolla eduskunnan edestä pöntöstä puhuin niistä ihmisistä, jotka sattuvat asumaan vähän syrjässä ja joilla ei näitä värkkejä ole. Ministeri kuvasi suurta tulevaisuutta, jossa EU:ssa voidaan maksaa laskuja, vaikka sisilialaisen pankin kautta sitten saa edullista palvelua ja se peräkylän, Tuupovaaran Öllölän mummo sitten hoitaa varmaan tämmöisiä juttuja. Nimittäin ne ihmiset, joista olen puhunut, ovat valitettavasti vielä 20—30 vuotta meidän keskuudessamme ja osa, jotka eivät osaa käyttää näitä laitteita. Minusta ne ihmiset pitäisi ottaa huomioon.

Siirtymäajan pitäisi olla paljon muuta kuin joku muutama kuukausi, sen pitäisi olla useampi vuosi tai vuosikymmen ja tehdä se sillä tavalla, jotta tehtäisiin rajoitteet selkeästi siihen, jotta pankin tiskillä ei voi periä kohtuuttomia maksuja, niin kuin tällä hetkellä peritään. Niillä ei ole mitään perustetta sen kustannuksen kanssa, vaan ilmeisesti halutaan ajaa ihmiset pois sieltä kuluttamasta niitä hienoja plyysimattoja ja saranoita, kun niistä ei ole paljon hyötyä niille pankeille, koska muutenhan se hinnoittelu olisi toisenlainen. Ne eivät halua palvella, vaan ne ottavat rikkaita asiakkaita, joista hyötyy parhaiten. Sen takia minusta eduskunnan ei pitäisi näitä ihmisiä unohtaa, niin kuin ministeri tuossa puheessaan unohti ja kun on tässä kuunnellut monen teidän puheita, niin kyllä semmoiset ihmiset ovat unohtuneet koko tässä jutussa. Te puhutte vain hienoja, miten netin kautta ja kännykän kautta hoidellaan näitä maksuja, mutta todelliset ihmiset jäävät unohlaan, jotka ovat siellä syrjemmässä.

Timo Kaunisto /kesk:

Arvoisa puhemies! On tietenkin aivan tarpeen uudistaa maksupalvelulainsäädäntöä vastaamaan sitä muutosta, mikä maksupalveluliikenteessäkin on tapahtunut, mutta kun täällä on kannettu huolta niistä Öllölän mummoista ja muista syrjäseutujen asukkaista, ja se on aivan oikein, että näin tehdään, niin on myöskin yksityiskohtia, joihin soisi kiinnitettävän huomiota ihan kaikkienkin kannalta. Yksi on tämä kieli, jota näissä käytetään. Kun menee nykyään pankkikortilla pankkiautomaatille asioimaan, niin ensimmäiseksi kysytään sitä, onko kysymyksessä debet vai kredit. Kyllä näissä yhteyksissä voisi aivan hyvin käyttää suomea myöskin pankkipalvelutoiminnoissa. Ei tässä tarvita ihan näin monimutkaista termistöä.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Haluan yhtyä niihin kansanedustajiin, kuten Esa Lahtela, jotka ovat puhuneet tavallisten ihmisten pankkiasioinnin puolesta. Varmasti tulee aina olemaan suuri joukko kansasta, joka ei koskaan tule käyttämään internetiä maksuvälineenä, kuten minä esimerkiksi, eikä mitään muitakaan automaatteja. Minä vien pankkisiirtolomakkeen pankkiin ja maksan pankissa, enkä käytä myöskään pankkiautomaatteja, vaan otan aina pankkivirkailijalta käteiset, mitä asioinnissa tarvitsen.

Meitä tulee olemaan tällaisia ihmisiä monia, ja olen periaatteesta, nimenomaan periaatteesta, menetellyt näin. Haluan, että säilyy tämä persoonallinen palvelu. Pidän sitä välttämättömänä. On hävitöntä, että jotkut pankit ovat panneet hyvin kalliit maksut tiskiltä maksamiselle, mutta onneksi ainakin kotiseudullani on olemassa Koivunlehti-pankkiryhmä, joka ei ota maksua tilillepanosta, ja näin ollen olen suorittanut siellä nämä maksut ja olen hyvin tyytyväinen.

Edelleen pidän riskinä sitä, että tietoturva saattaa mahdollistaa aikanaan hyvin paljon ongelmia, kun yksityiset käyttävät internetiä. Silloin saattaa niihin tulla erilaisia, aina ovelampia viruksia, ja näen vahvuutena sen, että on pankeissa asiakaspalvelu. Kyllä minä katson pankkivirkailijoittenkin työllisyyden puolesta. Kyllä ihmiset tarvitsevat persoonallisen palvelun jatkossakin, ja toivon, että nämä palvelut olisivat ihmisten käytettävissä ja mieluiten asiakkaille ilmaisina.

Timo Heinonen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä ed. Lauri Oinonen nosti ihan oikean asian esille. Varmasti pankit näitä palveluita tarjoavat, jos niitä palveluita käytetään. Mutta nyt kuitenkin tämä yleinen ihmisten ajankäyttö on muuttunut entistä kovempaa siihen suuntaan, että halutaan maksaa ne laskut esimerkiksi sieltä kotitietokoneelta, eikä, ed. Lauri Oinonen, niihin tämän kaltaisia pelkoja sisälly, joita tässä esille nostitte, että tavallisen netinkäyttäjän tai siellä pankkipalveluita käyttävän tarvitsisi pelätä, että jonkun viruksen kautta hänen pankkitilinsä tyhjenisi. Mutta olen samaa mieltä siitä, että tämä on pankeille yksi kilpailuvaltti. Joku pankki tarjoaa näitä palveluita tiskillä ja saa sillä ehkä lisää asiakkaita, mutta kyllä minä näen sen niinkin, että pankin pitää myös hinnoitella niitä palveluja sen mukaan, mitä ne aivan realistisesti sitten pankille maksavat.

Oiva Kaltiokumpu /kesk:

Arvoisa puhemies! Tämä hallituksen esitys maksupalvelulaiksihan lähtee noista EU:n säädöksistä, joissa edellytetään yhdenmukaista ja turvallista maksujärjestelmää. Täällä on tullut esille näiden yrittäjien ja erityisesti pienyrittäjien tilanne, kun näitä laitteita, koneita ja yhteyksiä pitää uusia. Eilenkin juuri tuossa keskustelin erään pienyrittäjän kanssa, joka pohdiskeli, että tulisiko vuokrata vai sitten ostaa ja kuinka kauan ne toimivat tai että kuinka nopeasti ne menevät vanhanaikaisiksi.

Mutta maksamisen siirtyminen näille sähköisille korteille kyllä asettaa ison haasteen myös tämmöisten palveluiden järjestämiseksi sillä tavalla, että kaikkia ei sinne siirrettäisi vaan jopa julkisia palveluja jossakin kaupunkien tai kylien sivukylillä voisi edelleen maksaa puhtaalla rahalla. Muuten käy niin kuin ed. Lahtela täällä hyvin on tuonut esille, että sieltä joudutaan nousemaan tarvittaessa jopa taksiin ja ajamaan keskelle kylää tai kaupunkia ja maksaa se ja taas taksilla takaisin. Silloin tämä on eriarvoistavaa kehitystä, että aina tämä tämän suuntainen kehitys ei ole tavallisen kansalaisen kannalta oikean suuntaista.

Juha Mieto /kesk:

Arvoisa puhemies! Tämä lakiesitys varmahan on erinomaisen hyvä, niinku täällä erustajakollegat on monella suulla kertonu, niin täs on kuitenki pieniä sellaasia epäselvyyksiä. Jonsei mitään muuta, niin mä toivoosin, tääl on muutamalta tullu hyviä ehrootuksia, eli joka taloohin jaetahan niin sanottu pieni käteiskatekismus lyhkääsesti, ytimekkäästi, kansan-omaasesti, niin mä luulen, jotta se menöö tuolla mökin mummun ja paapankin syövereihin ja sitä säilytetähän sillä lailla, että näytetähän jopa lapsenlapsille ja se iskostuu silloin kaiken kansakunnan syöveriin.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Ed. Esa Lahtela ja ed. Kaltiokumpu ovat käyttäneet hyviä puheenvuoroja. On vaara, että meillä tämmöinen maksuliikenne menee kansalaisia eriarvoistavaan suuntaan. Me tarvitsemme sitä, että on asiakaspalvelua pankeissa, ja aivan kuten täällä edustajakollega mainitsi, niin tämä voisi olla myöskin pankeille mainosvaltti osoittaa, että pankki haluaa välittää asiakkaistaan ja palvella ihmisläheisesti ja ystävällisesti. Monille vanhuksille esimerkiksi jo pelkkä pankissa käynti on tärkeä sosiaalinen tapahtuma, ja tässä on monet ulottuvuudet.

Tiedän hyvin, että pankki, joka tarjoaa minulle ilmaisen maksupalvelun, ottaa sen sitten asuntolainan mahdollisesti korkeammassa korossa takaisin, ei se siinä mielessä lopulta ilmaiseksi jää. Mutta pidän tämmöisiä perinteisiä maksumenetelmiä pankin tiskillä pankkivirkailijalle ja käteisen rahan nostamista pankkivirkailijalta perusasioina pankkipalvelussa, eikä niitä pidä pois viedä. Pankit ovat mainostaneet minullekin, kuinka on hyvä maksaa internetillä ja näillä nykysysteemeillä, mutta minä olen halunnut sanoa, että minä pidän huolta teidän työpaikoistanne, että minä asioin täällä, ja he ovat olleet siitä hyvin kiitollisia.

Näen, että tällainen perinteinen tiskillä asiointi ja rahaliikenne tulee säilyttää. Sitä me tarvitsemme. Pidän onnettomina niitä pankkeja, jotka asiakkaan, tavallisen pienituloisen, työttömän, eläkeläisen haluavat häätää pankeistaan pois ja kokevat, että he tuovat vain hiekkaa lattialle. En usko, että tällaiset pankit menestyvät, vaan ne pankit, jotka ovat ihmisläheisiä, palvelualttiita, ne pankit laajentavat verkostoaan ja perustavat uusia konttoreita.

Sanna Lauslahti /kok:

Arvoisa puhemies! Jäin vielä pohtimaan sitä, mitä tämä tarkoittaa myös näiden pankkien ja luottoyhtiöiden kannalta, kun otetaan tämä, että pankki ja luottokorttiyhtiö ei saisi enää estää kauppiasta perimästä asiakkaalta maksu- tai luottokortin käyttämisestä aiheutuvia todellisia kustannuksia. Otetaan tilanne, että meillä on tänä päivänä normaalit pankit, jotka tarjoavat kortteja, ja samoin meillä on tullut kaupan piiriin erilaisia maksupalvelun tarjoa-jia. Mitä tästä saattaa syntyä? Tässä saattaa syntyä mahdollisesti syrjintää näiden eri palveluntarjoajien välille. Otetaan esimerkki, että S-liike on tarjonnut pankkikortin, jossa todetaan, että ei oteta minkäänlaista maksua sen käytöstä, ja sitten mennään Luottokunnan kortin kanssa, josta otetaan maksu, tai mennään Nordean kortin kanssa, josta otetaan mahdollisesti maksu. Tässä on paikka, jonka valiokuntakin joutuu käymään lävitse, ettei synny eräällä tavalla syrjivää kilpailuasetelmaa.

Tuulikki Ukkola /kok:

Arvoisa puhemies! Ed. Lauslahti tuossa vieressä puuttui erittäin tärkeään asiaan sen takia, että nythän on esimerkiksi Stockmann-kortti, joka on samalla tavalla luottokortti kuin kaikki muutkin luottokortit, mutta siitä ei mene mitään maksua, kuten ei myöskään esimerkiksi S-kortista. K-marketilla ei ole omaa korttia. Voi voi, kun minä olen K-marketin asiakas eikä ole omaa korttia! Tämähän on ihan selvää syrjintää, ed. Lauslahti, eikö olekin.

Mutta voisin kysyä, että kun pyrkimys ihmisellä on, että ei koko lompakko täyttyisi pelkästään korteista — rahaa siellä ei ole ollut ennenkään, mutta kohta siellä on vaan pelkkiä kortteja ja kortteja ja kortteja — eikö tekniikka voi olla kehityksen kärjessä siinä, että olisi vaan yksi kortti, jolla saisi maksaa kaikki. Minun mielestäni nyt mennään ihan hakoteille tässä meidän uudessa direktiivissämme, jota Euroopan unioni on ajamassa: kaikille oma kortti, kun pitäisi olla nimenomaan, että yksi ainut maksuväline, yksi ainut kortti, joka kävisi kaikkiin. Näin pitäisi olla.