Hallinto- ja kuntaministeri Mari Kiviniemi

Arvoisa puhemies! Tämän käsittelyssä olevan valtionosuusuudistuslain lähtökohtana olivat Paras-puitelain linjaukset muun muassa hallinnonalakohtaisten valtionosuuksien yhdistämisestä. Tämä linjaus on nyt toteutettu tässä laissa yhdistämällä yleinen valtionosuus sekä sosiaali- ja terveydenhuollon, esi- ja perusopetuksen, kirjastojen, kuntien yleisen kulttuuritoiminnan ja asukaskohtainen taiteen perusopetuksen valtionosuus yhdeksi kunnan peruspalvelujen valtionosuudeksi. Valtionosuuksien yhdistämisen johdosta uudistetaan opetus- ja kulttuuritoimen rahoitusta koskeva laki. Yhdistämisen vuoksi myös sosiaali- ja terveydenhuollon suunnittelusta ja valtionosuudesta annettu laki osittain kumotaan ja uudistetaan.

Kunnan peruspalvelujen valtionosuutta koskevien esityksien keskeisenä tavoitteena on vahvistaa kunnallisten peruspalveluiden rahoituksen kokonaistarkastelua. Valtionosuuksien yhdistäminen ja kokoaminen valtiovarainministeriön hallinnonalalle vahvistaa peruspalveluohjelmamenettelyn tavoitetta lisätä poikkihallinnollisuutta kuntien järjestämissä palveluissa ja niiden rahoituksessa. Tältä osin lain on katsottava olevan jatkoa sille kehitykselle, joka alkoi päämi- nisteri Vanhasen ensimmäisen hallituksen aikana aloitetulla peruspalveluohjelmamenettelyllä. Menettely vakinaistettiin puitelain mukaisesti osaksi valtio—kunta-neuvottelumenettelyä säätämällä siitä kuntalaissa.

Opetus- ja kulttuuritoimen rahoituksesta ehdotetun lain tavoitteena on selkiyttää lain sisältöä tilanteessa, jossa merkittävä osa lain soveltamisalan piiriin kuuluneista toiminnoista siirtyy kunnan peruspalvelujen valtionosuudesta annettavan lain soveltamisalaan.

Uudistuksessa ei muuteta lähtökohtaisesti valtionosuusjärjestelmän perusrakennetta. Kunnan valtionosuus lasketaan jatkossakin siten, että kullekin kunnalle erikseen lasketusta valtionosuuden laskennallisesta perusteesta vähennetään kunnan omarahoitusosuus, joka on kaikissa kunnissa asukasta kohti yhtä suuri. Yhdistettävissä valtionosuuksissa on yksi yhtenäinen, kiinteä valtionosuusprosentti, joka kuvaa koko maan tasolla valtion ja kuntien välistä kustannusten jakoa. Kunnan peruspalvelujen valtionosuusprosentti on 34,04 prosenttia.

Uudistuksen tarkoituksena ei ole muuttaa yksittäisten kuntien valtionosuuksien määräytymisperusteita, vaikka alun perin olikin tällainen tavoite tehdä iso valtionosuusuudistus tässä vaiheessa. Uudet valtionosuuden määräytymisperusteet olisivat kuitenkin aiheuttaneet isolle osalle kunnista liian suuria muutoksia, joita ei katsottu voitavan tehdä kuntatalouden heikentyessä yleistaloustilanteen huonontumisen vuoksi. Suurempi ja perusteellisempi uudistus, jolle edelleen on tarvetta, jää siis odottamaan parempia taloudellisia aikoja. Isommalle uudistukselle todellakin on, niin kuin totesin, edelleen tarvetta ja sen valmistelua on syytä jatkaa.

Työssä on myös hyödynnettävä alivaltiosihteeri Hetemäen verotyöryhmän aikaansaannoksia. Hallitushan antoi kehysriihessä tuolle Hetemäen työryhmälle tehtäväksi pohtia myöskin kuntien veropohjan laajentamista, ja tätä työtä on syytä sitten hyödyntää, kun isompaa uudistusta lähdetään, voi tietenkin sanoa, jälleen kerran valmistelemaan.

Vaikka tämän uudistuksen lähtökohtana ovat nykyiset valtionosuuden määräytymisperusteet, valtionosuuksien yhdistämiseksi on kuitenkin tarpeen tehdä eräitä muutoksia ja niitä tässä lakiesityksessä on tehty. Nämä muutokset koskevat esiopetuksen ja perusopetuksen oppilaskohtaisen valtionosuuden muuttamista ikäluokan eli 6—15-vuotiaiden asukasmäärään perustuvaksi. Uudessa järjestelmässä ei olisi erillistä erityisopetuksen korotustekijää eikä kouluverkkotekijää. Erityisopetuksen kustannukset sisältyvät kuitenkin kustannuspohjaan, ja kouluverkkotekijä on korvattu uudella asukastiheyteen perustuvalla korotustekijällä.

Nykyisessä suoraan eri ylläpitäjille oppilasmäärän perusteella maksettavassa esi- ja perusopetuksen valtionosuudessa ei ole ollut tarvetta kotikuntien maksuosuuksiin. Kun esi- ja perusopetuksen valtionosuudet maksetaan jatkossa kunnille kunkin kunnan oppilasikäluokan perusteella, edellyttää uusi järjestelmä kotikuntalaskutusta oppilaan käydessä koulua muualla kuin omassa kunnassaan eli toisen kunnan, kuntayhtymän, valtion tai yksityisen ylläpitämässä peruskoulussa. Ylläpitäjällä on oikeus saada kotikuntakorvaus. Uudistus ei vaikuta oppilaan oikeuteen hakeutua opetukseen kotikuntansa ulkopuolella. Kotikuntakorvaus perustuu kunnan esi- ja perusopetuksen laskennallisiin kustannuksiin ja se olisi porrastettu 6-, 7—12- ja 13—15-vuotiaille. Kunnan kotikuntakorvauksen perusosa vahvistettaisiin vuosittain valtiovarainministeriön päätöksellä ja nämä korvaukset maksettaisiin opetuksen järjestäjille keskitetyssä VM:n hallinnoimassa kotikuntakorvausjärjestelmässä. Keskitetyssä järjestelmässä esi- ja perusopetuksen järjestäjiltä kerättäisiin puolestaan tieto oppilaiden kotikunnista ikäryhmittäin ja valtionosuuden maksamisen yhteydessä nämä korvaukset vähennettäisiin valtionosuudesta ja maksettaisiin opetuksen järjestäjille.

Arvoisa puhemies! Uuteen järjestelmään sisältyy kuitenkin uuttakin, näinä uusina valtionosuusperusteina erityisen harvan asutuksen, saaristokunnan ja saamelaisten kotiseutualueen kunnan lisäosat. Erityisen harvan asutuksen lisäosan perusteena on maakuntien vertailussa alhainen asukastiheys, saaristokunnan lisäosan perusteena saaristokunta-asema ja saamelaisten kotiseutualueen kunnan lisäosassa saamenkielisten suhteellinen osuus kunnan asukkaista. Tämän porrastuksen ja luokittelun tarkoituksena on vähentää näiden pysyvästi vaikeassa taloudellisessa tilanteessa olleiden kuntien taloudellista riippuvuutta vuosittain myönnettävästä harkinnanvaraisesta avustuksesta. Vuonna 2010 erityisen harvan asutuksen, saaristokunnan sekä saamelaisten kotiseutualueen kunnan lisäosia maksettaisiin 28 kunnalle yhteensä noin 30 miljoonaa euroa.

Kuntien harkinnanvarainen rahoitusavustus puolestaan muuttuu harkinnanvaraiseksi valtionosuudeksi, valtionosuuden korotukseksi, ja sen rahoitus sisällytetään yhdistettyyn valtionosuusmomenttiin. Tältä momentilta osoitetaan vuosittain sen perusteluissa todettu määräraha harkinnanvaraiseen valtionosuuden korotukseen. Nämä korotukset sitten myönnetään nykyistä vastaavien perusteiden nojalla osana kuntien valtionosuuspäätöstä. Vuosittain myönnettävien, talousarvioesityksen perusteluissa määriteltyjen korotusten kokonaismäärä vaihtelisi kuntatalouden tilan ja poikkeuksellisten tarpeiden edellyttämällä tavalla. Sinänsä korotuksen myöntämisperusteet säilyisivät nykyisinä.

Uudistus toteutetaan lähtökohtaisesti valtion ja kuntien välillä sekä kuntien välillä kustannusneutraalisti, mutta ensi vuonna kuntien valtionosuutta lisätään kuitenkin yhteensä tuolla 30 miljoonalla eurolla, joka siis mahdollistaa sen, että tämä erityisen harvan asutuksen, saaristokunnan ja saamelaisten kotiseutualueen kunnan lisäosajärjestelmä voidaan toteuttaa siten, että sitä ei todellakaan muilta kunnilta pois leikata, vaan se on aitoa lisärahaa tälle kuntajoukolle.

Tässä uudistuksessa on otettu huomioon eräitä muitakin kuntatalouteen vaikuttavia muutoksia. Uudistuksessa korvataan kunnille vuoden 2010 veroperustemuutoksesta johtuvat kuntien verotulojen menetykset, yhteensä 375 miljoonaa euroa. Lisäksi uudistuksessa otetaan huomioon muun muassa tehtäväsiirroista aiheutuvia muutoksia, ja kaikissa muutoksissa lähtökohtana on kustannusneutraalisuus valtio—kunta-suhteessa.

Tämä ehdotettu valtionosuusuudistusta koskeva lakipaketti on tarkoitettu tulemaan voimaan vuoden 2010 alusta, ja lakeja voitaisiin siis soveltaa ensimmäisen kerran päätettäessä valtionosuuksista ja rahoituksesta ensi vuodelle.

Markus Mustajärvi /vas:

Arvoisa puhemies! On varmaan paikallaan tarkastella, millaisessa kuntatalouden tilanteessa tätä hallituksen esitystä viedään läpi. Kuntien talous erilaistuu, samoin käy työllisyyden, työttömyyden ja elinkeinorakenteen, ja ennemmin tai myöhemmin myös väestölliset tekijät realisoituvat kiihtyvällä vauhdilla. Sanalla sanoen paras tapa kuvata kuntien kehitystä on mosaiikkimaistuminen. Jopa naapurikunnat ja seutukunnat saattavat kulkea ihan eri suuntiin. Löytyy isompia kuntia, joiden kuntatalous ja palvelutuotanto ovat heikoilla, ja samanlaisessa tilanteessa elävät monet maaseutumaiset kunnat. Ehkä kuitenkin syvän maaseudun kunnissa tilanne on kaikkein vaikein.

Kunnat laativat parhaillaan leikkauslistoja, ja valtio tulee perässä joko julkisilla ehdotuksilla tai työstäen omia listojaan piilossa. Tämä valtionosuusuudistus toteutetaan kustannusneutraalisti, joten se ei vakiinnuta valtio—kunta-suhdetta tai pelasta kuntataloutta kriisistä, joka syvenee hyvin nopeasti. Kuntatalouden pakossa puristetut Paras-hankkeen liikkeelle saamat yhteistyöharjoitelmat eivät tuota parasta tulosta, kun kunnat eivät kykene ennustamaan omaa tilannettaan edes vuoden tai kahden päähän.

Arvoisa puhemies! Tämä on se iso kehys, jossa kuntatalous kokonaisuutena toimii. Haluan kuitenkin nostaa esille vahvasti positiivisen puolen, joka tähän hallituksen esitykseen sisältyy, ihan siitä syystä, että sitä kautta puututaan aivan perimmäisiin kysymyksiin. Erityisen harvan asutuksen kunnat, saaristokunnat ja saamelaisten kotiseutualueen kunnat saavat aivan oman lisäosansa. Laskentakaavan mukaan kaikki muut kunnat osallistuisivat näiden kuntien talouden turvaamiseen, ja se on aivan oikein.

Saamen kielellä ja kulttuurilla on itseisarvo ja aivan erityinen asema myös perustuslaissa. On ollut suorastaan kansallinen häpeä, että saamelaisalueen kunnat ovat joutuneet sinnittelemään niin pitkään kuntakurimuksessa ja rukoilemaan valtiolta armon paloja. Viime kaudella esimerkiksi Utsjoen valtuuston puheenjohtaja sanoi, että heille Utsjoella riittäisi se, kun he pääsisivät normaalin kuntakurimuksen tilaan, se olisi se ensimmäinen askel tervehdyttää kunnan taloutta.

Nyt saamelaisalueen kuntien tilanne paranee oleellisesti, kun siihen yhdistetään erityisen harvan asutuksen tuki. Esimerkiksi Utsjoki saa lisää 1 200 euroa, Enontekiö 800 ja Inari melkein 500 euroa asukasta kohti laskettuna. Se alkaa jo tuntua, vaikka rakenteelliset ongelmat ovatkin syvät.

Myös erityisen harvan asutuksen tuki tunnistaa valtaosan niistä kunnista, jotka ovat vaikeassa tilanteessa. Esimerkiksi Savukoskella on asukkaita kymmenesosa siitä, mitä on tuo kahden asukkaan raja neliökilometriä kohden. En kuitenkaan esitä, että tässä valtionosuusmuutoksessa pitäisi Savukoskelle osoittaa kymmenkertainen määrä lisätukea. Tietenkin niissä kunnissa, joissa jäädään rajan väärälle puolelle, päätös karvastelee, mutta apua niihin kuntiin voi löytyä esimerkiksi rakennemuutostuen kautta.

Arvoisa puhemies! Sekä kunta- että valtionhallinnossa eletään jatkuvan ja yhä kiihtyvän murroksen aikaa. Sama on työmarkkinoilla ja elinkeinoelämässä. Siksi olisinkin mielelläni nähnyt, että sellainen nopean toiminnan kriisiapu, harkinnanvarainen apu, olisi säilytetty ainakin tämän pahimman murrosvaiheen yli, sillä mikään laskennallinen malli ei ennakoi eikä tunnista kaikkia niitä tekijöitä, jotka eteen tulevat yksittäisissä kunnissa.

Tämä uudistus ei poista kuntatalouden ja valtio—kunta-suhteen perusongelmaa. Siihen viittasi myöskin ministeri omassa puheenvuorossaan. Mitään radikaaleja ja olennaisia muutoksia ei tule, eikä näitä kuntatalouden ongelmia ratkota ilman perusteellista veropolitiikan uudelleen arviointia.

Nyt valittu iso veroalelinja on siirtänyt verotuksen painopisteen kuntiin ja välillisiin veroihin ja tehnyt kuntien aseman entistä haavoittuvammaksi, koska valtio velkaantuu hurjaa vauhtia. Siitä uudesta velasta iso osa otetaan, ei suinkaan kuntien peruspalveluitten turvaamiseen, vaan hyvätuloisten ja varakkaiden veroalen jatkamiseen. Sitä linjaa ei kovin sosiaaliseksi ja oikeudenmukaiseksi voi sanoa.

Merja Kyllönen /vas:

Arvoisa puhemies! En lähde toistamaan ed. Mustajärven sanomaa, mutta kerron tässä teille kaikille, että tuen kaikkea, mitä hän sanoo, vilpittömästi. Lisäisin kuntien problemaattiseen tilanteeseen vielä erittäin haasteellisen huoltosuhteen elikkä työssä käyvien määrä ja elättäjien määrä tahtoo vähentyä ja entistä enemmän on eläkkeelle jääjiä ja heitä, joita olisi tarpeen huoltaa, ja varsinkin pohjoisessa ja Itä-Suomessa pienissä kunnissa tämän haasteen kanssa painitaan joka viikko, joka kuukausi ja joka vuosi.

Tämä lakipaketti, voisi sanoa, muhkeudessaan tietenkin hämmentää ensimmäisen kauden kansanedustajan varsinkin, kun ensimmäisillä sivuilla jo meille rohkeasti kerrotaan, että on tarkoituksena tehdä nykyistä yksinkertaisempi, selkeämpi ja ennen kaikkea läpinäkyvämpi järjestelmä, joka kannustaa kuntia. Jollakin tavalla yritin tietysti vaaleanpunaisten silmälasieni läpi löytää sen yksinkertaisuuden tästä, mutta ilmeisesti olen niin yksinkertainen kainuulaisedustaja, että en päässyt vielä lain syvimpään ytimeen.

No, kuten edustajakollega Mustajärvi täällä kiitti syrjäisyyslisän, erityisen harvan asutuksen lisän, huomioimisesta, ja kyllähän siellä nyt oma kotikuntakin kellottaa oikein komiasti, mutta siitä pääsemmekin siihen problematiikkaan, mikä liittyy Kainuuseen ja kainuulaiseen elämänmuotoon, että millä tavalla alueen kylät, kunnat ja kaupungit tulkitaan syrjäisiksi. Kainuussa on pitkiä välimatkoja muissakin kunnissa kuin Puolangalla ja Suomussalmella, ja on tullut paljon palautetta siitä, kuinka huomioidaan nämä kunnat, jotka elävät todella haasteellisessa taloudellisessa tilanteessa, ja mikä on sitten se isäntä- tai emäntäkunta, joka ottaa nämä kuntatalouden ikeessä tempuroivat kaverinsa huostaansa silloin, jos tulee tilanne, että valtio antaa pientä keppiä ja porkkanaa siihen, että jonkinlaisia yhteistyörakenteita pitäisi laajemminkin luoda ja kuntia yhdistää.

Tässä asiassa toivoisinkin, että valiokunnassa kiinnitettäisiin tähän huomiota, pyydettäisiin myös Kainuusta kuultavaksi kuntia, jotka eivät ole nyt tulossa tämän harvan asutuksen erityislisän piiriin, ja sen lisäksi, kun nyt on mahdollisuus, vetoaisin sydämestäni meidän armaaseen ministeriin, että huomioitaisiin Kajaanin kaupungin erittäin haasteellinen ja vaikea tilanne. Rakennemuutostuki ei pelasta kaupungin taloutta, eikä se tietenkään ole siihen tarkoitettukaan, mutta kaupungissa edellytetään niin radikaaleja muutoksia kaikilla toimialoilla, että voisi sanoa kansalaisliikkeen käynnistyneen puolustamaan niin opetusta, kulttuuria kuin kaikkia muitakin palveluita. Ja huomauttaisin vielä sen, että yllättävää kyllä, vaikka kuntaliitos Vuolijoen kanssa tehtiin, niin jälkikäteen paljastui semmoisia miljoonahankkeita, jotka olivat unohtuneet ikään kuin tekemättä aikoinaan ja sitten nämä ovat kaatuneet tämän yhdistelmäkunnan kautta kaupungin niskaan, ja nyt ollaan kyllä todella todella syvällä. Mutta me Kainuussa emme ole tottuneet varsinaisesti ruikuttamaan, me kerromme todellisen tilanteen ja minkälaista tarvetta meillä olisi apua saada.

Toisena asiana haluan nostaa kysymyksen, josta puhutaan paljon liittyen lukiokoulutukseen ja näitten valtionosuuksien muutokseen. Jos ymmärrän oikein, niin nyt tässä esimerkiksi kainuulaisella filiaalilukion mallilla olisi myös mahdollisuus jollakin tasolla selviytyä — jos osasin tulkita tätä lainsäädäntöä oikein — että kuntien yhdistymisellä, koulutuksen järjestämisluvan muutoksella osaksi toisen kunnan tai kuntayhtymän lukiokoulutusta tunnusluku lasketaan erikseen kullekin entiselle lukiokoulutuksen järjestäjälle. Mutta tietysti täällä on nämä takaportit vuosilukuineen, jotka sitten herättävät kysymyksiä, että minkälaisia kombinaatioita yhdessä on tehtävä.

Suurin syy, minkä takia kiinnitin ministerin huomiota nimenomaan Kainuuseen, on se, että olen kuullut, että on kiinnostusta tähän kuntayhtymämalliin, ja liittyen näihin rahoituskysymyksiin niin nyt, kun esimerkiksi Kainuun kunnista Puolanka ja Suomussalmi ovat saamassa tätä erityisen harvan asutuksen lisää, on noussut keskustelu siitä, että kun yhdessä järjestämme palveluita sosiaali- ja terveydenhuollon osalta niin perusterveydenhuollossa kuin erikoissairaanhoidossa, niin mikä osuus siitä kuuluu maakunnalle ja mikä kunnalle ja ajatellaanko sitten niin, että kunta on oikeutettu saamaan sen ja tarjoamaan palveluita tämän syrjäisyyden vuoksi aiheutuneista vaikeuksista tai kadotetuista palveluista kansalaisilleen, vai kuuluuko se sitten sinne yhteiseen pottiin. Tätä on varmaan pohdittava myös sitten, jos tätä kuntayhtymäasiaa lähdetään laajentamaan.

Tässä oikeastaan tämänhetkiset suurimmat murheet ja jatketaan kohta.

Sanna Lauslahti /kok:

Arvoisa puhemies! Valtionosuuksia jaetaan 7,7 miljardia euroa vuonna 2010. Tietenkin Pääkaupunkiseudulta tulijana miettii, missä se näkyy oman kotikunnan tai oman vaalialueen kuntien kassassa. Valitettava tosiasia on, että tasausjärjestelmä vie Pääkaupunkiseudulta kaiken, mitä on valtionosuuksien kautta tullut ja laskettukin, jolloin herää kysymys, miksi tällainen järjestelmä on yleensä olemassa. Se on näennäisjärjestelmä, ja pohdituttaa, onko tämäkään itse asiassa askel oikeaan suuntaan. Eräällä tavalla me harhaanjohdamme näitä kaupungeissa asuvia henkilöitä kertomalla usein, että näin paljon ja näin paljon valtionosuuksiin tulee lisää. Mutta valitettava tosiasia on usein, että niitä ei sentin senttiä saata tulla sinne kunnan kassaan, jolloin voi pohtia tavallisen ihmisen näkökulmasta, mitä totuutta me kerromme heille, minkälainen on todellisuus niiden kuntien kannalta.

Valtionosuusuudistuksessa pyritään tekemään tämä mahdollisimman kustannusneutraalisti valtio—kunta-suhteessa sekä kuntien kesken. Olen kylläkin kuullut, että kun on käytetty näitä tiettyjä parametrejä, niin ne ovat johtaneet epämieluisaan tulokseen, minkä jälkeen parametreja on jälleen korjattu, jotta on päästy tähän neutraaliin tilanteeseen. Herätän tässä kysymyksen, onko itse asiassa tämä oikein vai pitäisikö meidän tosiasiassa nähdä, että kun uusi järjestelmä tehdään, niin se ei välttämättä johda siihen, mikä on kuntien välillä oleva nykyinen rahanjako, joka on syntynyt vuosien välisenä aikana. Olisi mukava nähdä, mikä olisi se oikea rahanjako, kun lähdetään oikein katsomaan niitä kuntien sosioekonomisia tilanteita ja sitä, kuinka paljon on maahanmuuttajia Pääkaupunkiseudulla, ja sitä rasitetta, joka on syntynyt.

Pohdinta liittyy myös siihen, tässä esittelytekstissä on puhuttu, että tämä vahvistaa kunnallisten peruspalveluiden rahoituksen kokonaisuutta laittamalla sen yhden putken malliin. Tosiasiassa rahoitushan ei tästä vahvistu mihinkään, koska yhtään lisää rahaa ei ole välttämättä tulossa. Jotkut kunnat saattavat saada vielä vähemmän rahaa lukuun ottamatta näitä tiettyjä kuntia, joissa jaetaan sitä 30:tä miljoonaa euroa uudestaan, saaristokunnat ja muut vastaavat. Voidaan kuitenkin todeta, että yksinkertaistahan se on, kun jatkossa tulee yleiskatteellisesti huomattavasti paljon enemmän rahaa, mutta sen, että puhutaan rahoituksen vahvistamisesta, jättäisin kyllä sanomatta. Sitäkään, tuoko tämä läpinäkyvyyttä lisää, en tiedä, kuten täällä ed. Kyllönenkin pohti. Voi puhua, että tässä on tavoite, mutta onko sitten läpinäkyvää se, että tulee yksi rahasumma, jota korjataan valtion tasausjärjestelmällä. Tietenkin se läpinäkyvyys löytyy siitä, että jos nämä parametristöt on tehty oikein tänne laskennan taustalle, niin silloinhan me tiedämme tasan tarkkaan, että rahaa jaetaan oikein.

Meillähän näkyi jo tällä hetkellä valiokunnissa tämä uusi lainsäädäntö. Esimerkiksi sivistysvaliokunnassa ei enää käsitelty perusopetusta ja sen rahoitusta laisinkaan lukuun ottamatta valtionapuina annettavia eriä. Voisi todeta, että eduskunnan sivistysvaliokunnassa tältä kohdin meidän vaikutusvaltamme on huomattavasti heikompi kuin aikaisemmin. Ainoa asia, jolla me voimme lähteä vaikuttamaan, on valtionapurahat ja niiden jakoperusteet, joissa voimme ohjata kuntien opetustointa samaan suuntaan. Tästä herää tietenkin pohdinta siitä, että kun me pyrimme yhden ohjausvälineen poistamaan meidän keinovalikoimastamme ja meille jää normit ja informaatio-ohjaus, ovatko ne riittäviä keinoja, joilla me takaamme maassa tasa-arvoisen kohtelun kansalaisille.

Sirpa Asko-Seljavaara /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Olen samaa mieltä kuin ed. Lauslahti siitä, kannattaako näin paljon työtä tehdä ja laskea näitä valtionosuuksia näin monimutkaisilla kaavoilla, kun kuitenkin tämä verotulon tasaus tasoittaa ne meidän saamamme valtionosuudet siten, että esimerkiksi Helsinki saa 277 euroa asukasta kohti ja Espoo saa alle 1 euron per asukas vuodessa. Keskimäärin suomalainen kunta saa 3 000 euroa per asukas vuodessa. Eikö ole mitään muuta laskentajärjestelmää, joka yksinkertaistaisi tämän asian, kun kuitenkin kaikki valtionosuudet menevät johonkin muualle kuin niihin kaupunkeihin, jotka ovat täällä etelässä? Me hyväksymme sen kuitenkin, mutta eikö tämä ole turhaa työtä tämä koko paperi?

Erkki Virtanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Lauslahden ja osittain ed. Asko-Seljavaarankin puheenvuorot tässä edustavat yhdenlaista hyväosaisten kapinaa. Onhan se totta tietysti, että Helsinki ja Espoo saavat vähemmän asukasta kohti valtionosuuksia (Ed. Asko-Seljavaara: Ei saa mitään!) kuin esimerkiksi Utsjoki ja Inari. Mutta minä olen ollut huomaavinani, (Ed. Asko-Seljavaara: Niin!) että Utsjoella ja Inarilla verrattuna Helsinkiin ja Espooseen on jotain eroakin. (Ed. Asko-Seljavaara: Mutta miksi tämä lasketaan?) Kun suomalainen demokratia, jota tässä salissa ikään kuin ylösrakennetaan, on päätynyt arvioimaan, että ne erotkin pitää ottaa huomioon, niin tämä on sitten yksi seuraus siitä. Varmaan laskentajärjestelmät voivat olla yksinkertaisempiakin, mutta perusasian pitää pysyä.

Ed. Lauslahdelle: jos sivistysvaliokunnan vaikutusmahdollisuudet ovat entisestään vähentyneet, niin minä kyllä epäilen sitä, että se johtuu siitä, että sivistysvaliokunnan jäsenet eivät ole halunneet käyttää heille perustuslaissa kuuluvaa oikeutta tehdä niitä päätöksiä, joita täällä voidaan tehdä, jos halutaan.

Outi Mäkelä /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Esityksestä pyritään tekemään neutraali, ja nyt ainakin ensi vuoden osalta on ollut vaikea kunnissa näiden hatarien tietojen pohjalta tehdä selkeitä laskelmia, ja on jäänyt hieman epävarmuus siitä, onko tämä aidosti neutraali ja kompensoidaanko nämä muutokset kunnille.

Toinen seikka, jota haluaisin kysyä, on tämä kotikuntakorvaus. Onko tällä tarkoitus myös madaltaa kuntarajojen yli tehtävää yhteistyötä koulun ja opetustoimen osalta?

Kolmas seikka, jota haluaisin kysyä, on, huomioiko tämä esitys nyt lainkaan lapsivaltaisia kuntia. Täällä tietysti harvaanasutuilla alueilla tämä asukastiheys vaikuttaa kertoimeen, mutta miten esimerkiksi kasvukunnissa, joissa lapsimäärä suhteessa vanhenevaan väestöön saattaa olla varsin suuri ja verotuotot myöskin vanhempainvapaiden vuoksi pieniä, on tämä huomioitu?

Markku Pakkanen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Haluan erityisesti ed. Lauslahden ja ed. Asko-Seljavaaran puheenvuoroihin kiinnittää huomiota. Tämä oli tyypillistä pääkaupunkiseutupoliitikkojen mielenilmaisua siitä, miksi koko Suomi halutaan pitää asuttuna. Itse näen sen näin, että valtionosuusjärjestelmä on hyvin tasapuolinen ja oikeudenmukainen, jos näin halutaan Suomessa elää. Miksi suuryrityksien pääkonttorit sijaitsevat Helsingissä mutta varsinaiset tehtaat ovat meidän kotikylässämme ja me siellä käytännössä teemme sen tuloksen ja täällä kuitenkin yritykset ottavat sen yhteisöverotuoton? Toisaalta, miksi taas Vuosaaren satama rakennettiin pääasiassa verovaroin? Suomi on täynnä kilpailukykyisiä satamia, mutta ne joudutaan kuntien ja paikallisten rahojen varoilla rakentamaan. Kyllä minusta oli yllättäviä puheenvuoroja.

Janne Seurujärvi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Valtionosuusjärjestelmä on todella monimutkainen ja perustuu poliittisiin päätöksiin, joita tässä talossa tehdään, ja nämä puheenvuorot huomioiden täytyy todeta, että hyvä niin, että tähän kytkeytyy tämä poliittinen harkinta. Nimittäin järjestelmän takana olevien erilaisten parametrien merkitys eri puolilla maata on varmasti erilainen. Täällä on työttömyyskerrointa, sairastavuuskerrointa, päivähoitokerrointa, vammaisuuskerrointa, lastensuojelukerrointa ja syrjäisyyskerroin, joka muun muassa omassa maakunnassa Lapissa näyttelee merkittävää osaa.

Mitä tulee erityisen harvan asutuksen kuntien ja saamelaisten kotiseutualueen kuntien lisäosaan, niin voin omasta kotikunnastani sanoa, että Inarin kunta on Suomen suurin kunta, pinta-alaltaan 17 000 neliökilometriä, jossa palvelut tuotetaan vajaalle 7 000 asukkaalle. Se jo kertoo jotain siitä, että palveluiden tuottaminen on varmasti toisenlaista kuin täällä Pääkaupunkiseudulla. Eli jos vaihtoehtoina olisivat olleet (Puhemies: Minuutti!) pieni ja rikas ja laaja ja ei niin rikas, niin mikä jottei sellaiseen kuntaan (Puhemies: Ed. Piirainen, vastauspuheenvuoro!) voisi itsekin olla ...

Raimo Piirainen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri mainitsi tämän kustannusneutraalin, ja nyt haluan tässä vaiheessa nostaa esille tämän Kainuun hallintokokeilun, johonka myös ed. Kyllönen viittasi. Se tarkoittaa Kainuun kuntien sisällä sitä, että Kajaanilta otetaan ja annetaan sitten näille kolmelle kunnalle. Se ei ole siinä suhteessa tasa-arvoista, kun se ottaa sen alueen sisältä ja siirtelee sitten harvaanasutuille seuduille. Näillä kuntaliitoksillahan on ollut tämä negatiivinen vaikutus siinä mielessä, että niitä ei ole haluttu tehdä, kun menetetään valtionosuuksia, ja tätä kautta tilanne kurjistuu entisestään. Niin kuin täällä on todettukin, niin palvelujen tarjonta tuolla harvaanasutuilla seuduilla on aivan erilaista kuin täällä Pääkaupunkiseudulla.

Tuulikki Ukkola /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Lauslahden numeroihin ja tämän tyyppisiin asioihin en ota kantaa, mutta siihen minä voin ottaa kantaa ihan Oulun läänin kansanedustajana ja Taivalkoskella syntyneenä mölliäisenä, että jonkinlainen kohtuus pitää olla siinä, minkälainen on se asuinympäristö, minkälainen on se kunta, mistä tullaan, ja miten kunta tulee toimeen verrattuna esimerkiksi Helsinkiin.

Joskus tuntuu, kun kuuntelee tätä keskustelua, että, ministeri, olisi kaikkein parasta, kun pantaisiin koko Suomi yhdeksi kunnaksi ja valtio jakaisi kaikille tarpeen mukaan ihan niin kuin Neuvostoliitossa ja Venäjällä ennen vanhaan. Siitä vaan kaikille. Ei minkäänlaista päätösvaltaa näille kunnille, kun kerta ne valittavat ja valittavat. Helsinki valittaa, että pitää antaa, ja Inari valittaa, ettei saa tarpeeksi. Pannaan yksi, joka ... (Ed. Seurujärven välihuuto) — Aha, anteeksi. — Pannaan yksi hallinto koko maahan, niin sillä se selviää. Valtio ja ministerit päättävät ja sillä sipuli, ja kunnanvaltuutetut sitten tottelevat.

Tuula Peltonen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Mielestäni on hyvä, että ed. Lauslahti otti esille tämän päättäjän mahdollisuuden vaikuttaa ohjaukseen. Yhtä lailla sivistysvaliokunnassa istuvana olen ajatellut tätä samaa asiaa, minkälaista pottia me käsittelemme loppupeleissä ja mitä sieltä sen sisältä löytyy.

Erittäin huolestunut olen siitä, miten kuntapäättäjä näkee tämän asian nyt jo tällä hetkellä ja tulevaisuudessa eli miten siellä kunnissa osataan hahmottaa, mikä on opetuksen osuus, ja miten paljon tästä sitten on vaadittavissa koulutussektorille esimerkiksi.

Tasausjärjestelmään liittyen voin kertoa, kun täällä sanottiin, että aina on Helsinki esillä ja sen osalta asiat, kyllä myös Jämsän kansanedustajana, että yhtä lailla meillä Jämsässä ollaan hyvin huolestuneita tästä tasausjärjestelmästä ja toivotaan sen kehittymistä sillä tavalla, että aina ei olla siinä kovan kärsijän kohtalossa.

Oiva Kaltiokumpu /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Lauslahti käytti oikein hyvän puheenvuoron. Se todistaa, minkä takia me tuolta maakunnista ympäri Suomea olemme täällä edustamassa Suomea, koska jos me jäisimme helsinkiläisten edustuksen varaan, kyllä meille varmaan huonosti kävisi.

Suomihan on sivistysvaltio. Kaikissa kunnissa ei ole valitettavasti samanlaisia mahdollisuuksia verotulojen saantiin ja palvelujen järjestämiseen, ja tasausta on tehtävä. Valtion laitokset ovat täällä Helsingissä, verot tulevat Helsinkiin, Pääkaupunkiseudulle, eikä niitä valtion laitoksia ole kovin paljon ollut tuonne maakuntiin muuttamassa ja verotuloja tuottamassa. Tämä on erittäin hyvä esitys ja erittäin hyvä asia, että viimeinkin tämä jatkuva harkinnanvaraisten puoleen kääntyminen vähenee näiden kuntien osalta. Oikein hyvä. Ministeri ja hallitus ovat tehneet erittäin hyvää työtä.

Tapani Tölli /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun peruspuitelaki hyväksyttiin, siinä todettiin, että valtionosuusjärjestelmää uudistetaan niin, että otetaan huomioon olosuhde- ja palvelutarvetekijät, ja siihen on hyvin tärkeä syy. Meidän perustuslakimme sanoo näin: "Julkisen vallan on turvattava, sen mukaan kuin lailla tarkemmin säädetään, jokaiselle riittävät sosiaali- ja terveyspalvelut ja edistettävä väestön terveyttä." Tämän vuoksi, koska kuntien perustehtäviin kuuluu järjestää peruspalvelut, täytyy myös julkisen vallan tehtäviä antaessaan huolehtia, että kunnilla on tosiasialliset mahdollisuudet huolehtia tästä tehtävästään. Se ei onnistu, jos ei meillä ole valtionosuusjärjestelmää, joka ottaa huomioon olosuhde- ja palvelutarvetekijät, ja riittävän hyvin toimivaa verotulojen tasausjärjestelmää. Siinä ei ole kysymys (Puhemies: Minuutti!) mistään epäoikeudenmukaisuudesta, vaan juuri näin peruspalvelujen rahoittamisen järjestelmän täytyy toimia.

Elsi Katainen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tasausjärjestelmällä on todella perusteensa, ja ne perusteet ihan kaikki edustajat varmasti tässäkin salissa tietävät. Toki järjestelmiä voi yksinkertaistaa ja tehdä läpinäkyvämmäksi, mutta periaatteessa täysin paikkansa pitävä.

Jos koulutuksesta tässä vaiheessa nimenomaan puhutaan, niin alueellisesti tasa-arvoinen koulutus on koko Suomen kilpailukyvyn edellytys. Ei todellakaan voida jättäytyä vain sen varaan, että suurten verokertymien kunnissa on varaa ja oikeus kouluttaa lapsia ja nuoria koko yhteiskunnan tämän hetken ja tuleviin tarpeisiin. Mitä koulutukseen tulee, muistetaan myös se näkökulma, että alueet ja maakunnat ovat vuosikymmeniä ja pitempäänkin jo kouluttaneet väkeä kustannuksellaan Etelä-Suomen keskuksiin.

Sanna Lauslahti /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kunnilla on itsehallinto meidän lainsäädännössämme. Eikö itsehallintoon kuulu myös kyky huolehtia omasta taloudestaan, eikä niin, että joka kerta tullaan sanomaan, että joku toinen huolehtii?

Yhteisöveron tuotosta muutama sana. Ed. Pakkanen sanoi, että Helsinkiin valuu kaikki. Yhteisöveron tuotto lasketaan työpaikkojen suhteessa, eli jos tehtaan työntekijöistä jokainen tuo kassarassaan mukaan rahaa.

Meidän luksushienoudesta täällä Pääkaupunkiseudulla muutama sana. Meillä on kallista asumista, kalliit elinkustannukset, meidän lapsemme ovat huomattavasti suuremmissa luokissa kuin jossain muualla. (Ed. Kaltiokumpu: Ja verot halvemmat!) — Verot ovat kohtuullisen halvat, siinä olette oikeassa. — Lisäksi meillä menee ... Jos otetaan esimerkkinä, meillä on tasausjärjestelmä ja tuolla sivistysvaliokunnassa on käsitelty koulujen perustamis- ja peruskorjausavustuksia, niin valitettava tosiasia on, että meillä on myöskin piilossa olevaa rahansiirtoa, (Puhemies: Minuutti on nyt mennyt, ed. Lauslahti!) jossa 50 prosenttia menee maakuntaan ja 25 prosenttia ovat Pääkaupunkiseudun korvaukset.

Hallinto- ja kuntaministeri Mari Kiviniemi

Arvoisa puhemies! Mielestäni on vähän tarpeetonta tehdä vastakkainasettelua eri kuntien välillä tässä valtionosuusjärjestelmässä. Me olemme yhdessä täällä eduskunnassa päättäneet, että kaikkialla Suomessa pitää järjestää peruspalvelut mahdollisimman laadukkaasti ja huolehtia niiden saatavuudesta, ja sen turvaamiseksi tämä valtionosuusjärjestelmä on kehitetty, jonka osana sitten on myös tämä verotulotasausjärjestelmä. Eli kyllä tässä on vahva tämmöinen Robin Hood -henki, eli rikkailta otetaan ja köyhille annetaan, mutta senkin pitää tapahtua kohtuudella, niin että kaikki kokevat, että siinä on vahva oikeudenmukaisuuden mentaliteetti taustalla. Pitää pystyä ottamaan huomioon erilaisissa kunnissa olevat olosuhde- ja palvelutarvetekijät ja nimenomaan se kyky maksaa veroa. Sille tämä kaikki perustuu.

Mutta tunnustan kyllä sen, että kyllä sellaisen yksinkertaisen, selkeän, läpinäkyvän, kannustavamman valtionosuusjärjestelmän tekeminen on hirveän haastavaa. Meillä asiantuntijat ovat todellakin tehneet parhaansa, että näin kävisi, mutta koska tässä järjestelmässä pitää ottaa huomioon niin monta eri osatekijää, niin näiden tavoitteiden saavuttaminen on kyllä äärimmäisen vaikeaa. On selvää, että yhä parempiin tuloksiin pitää toki tässäkin tämän yksinkertaisuuden, selkeyden ja läpinäkyvyydenkin osalta jatkossa päästä.

Monessa puheenvuorossa pohdittiin sitä, onko tämä nyt kustannusneutraali eli tapahtuuko tässä nyt kuitenkin kuntien välillä kustannusten siirtoa, tai sitä, että jotkut saavatkin tässä enemmän kuin toiset. Kyllä tämä kustannusneutraalisti on tehty, ja tässä kompensoidaan hyvinkin tarkkaan ne menetykset, mitä muutoin koituisi. On kyllä niin, että ylipäänsä valtionosuusuudistuksia on vaikea tehdä silloin, kun sitä lisärahaa kovin paljoa ei ole käytettävissä. Nyt sitä oli tuo 30 miljoonaa käytettävissä, mutta itse olen sitä mieltä, että kun siihen isompaan uudistukseen lähdetään, niin olisi hyvä päättää jo hallitustasolla alun perinkin tietty summa, jonka puitteissa sitä uudistusta lähdetään tekemään. Silloin on huomattavasti helpompi tehdä siitä parempi, niin että se ihan oikeasti huomioi nykyistäkin paremmin näitä olosuhde- ja palvelutarvetekijöitä ja sitä kautta on parempi uudistus. Eli todellakaan ei ole niin, että joku kunta tässä olisi saamassa tämän myötä vähemmän rahaa. Sinänsä indeksikorotukset huolehtivat siitä, että jokainen kunta ensi vuonna on sen myötä sitten kyllä myös lisärahaa saamassa.

Lapsivaltaisten kuntien huomioon ottamisesta tuli täällä myös kysymys. Viime vaalikaudella tehdyssä valtionosuusuudistuksessa valtionosuusjärjestelmää rukattiin siihen suuntaan, että tämmöiset kasvukunnat tulivat siinä aikaisempaa parempaan asemaan. Eli kun ikään kuin sitä näkökohtaa on huomioitu aikaisemmissa uudistuksissa, niin näissä uudistuksissa, joita nyt tehdään, näiden kuntien osalta ei heikkenemistä tapahdu.

Sitten täällä kysyttiin myöskin tästä Kainuun kuntayhtymän tilanteesta. Varmasti oikeudenmukaista on, että kun lisärahaa kunnille tulee ja kunnilta kuitenkin kuntayhtymälle myös rahaa menee, niin myös tästä ikään kuin lisäosuudesta sitten oikeudenmukainen siivu kuntayhtymälle koituu, koska kuntayhtymä tai maakuntaliitto huolehtii niin isosta osasta kuntien tehtäviä, että kyllä tämä oikeudenmukaisuuden näkökulmasta näin varmasti olisi järkevää tehdä.

Mutta haasteita ilman muuta tälle valtionosuusjärjestelmälle tulee jatkossa aiheuttamaan myös se, että kuntakentässä tapahtuu edelleenkin vahvaa eriytymistä tämän huoltosuhteen heikkenemisen kautta ja sitä ei tapahdu pelkästään kuntakohtaisesti, vaan meillä on kokonaisia seutukuntia, joissa tilanne huoltosuhteen näkökulmasta heikkenee dramaattisesti. Siinä mielessä eivät nämä valtionosuusuudistukset tule tähän jäämään, vaan olemme ikään kuin jatkossakin sen haasteen edessä, miten pystymme parhaiten tätä järjestelmää kehittämään siihen suuntaan, että palvelut pystytään kaikkialla Suomessa järjestämään.

Reijo Kallio /sd:

Arvoisa puhemies! Oli kovin hämmentävää seurata äskeistä keskustelua ja huomata, miten erimielisiä hallitusryhmien kansanedustajat ovat valtionosuusjärjestelmän aivan keskeisistä perusteista. Kyllä tasausjärjestelmä on oleellinen osa nykyistä valtionosuusjärjestelmää, ja uskon, että se on sitä myöskin jatkossa. Sanon tämän, vaikka tulen kaupungista, joka tässä tasauksessa on hävinnyt jatkuvasti, mutta sitä tarvitaan ilman muuta.

Arvoisa puhemies! Hallitusohjelman mukaan hallituksen tavoitteena on uudistaa valtionosuusjärjestelmää siten, että siitä tehdään nykyistä yksinkertaisempi, selkeämpi ja läpinäkyvämpi. Tavoitteena on myös, että järjestelmästä kehitetään nykyistä kannustavampi. Tämä lakiesitys ei näitä luonnehdintoja täytä.

Nythän tässä esityksessä hallitus esittää, että kunnan peruspalvelujen valtionosuudesta annettavaan lakiin kootaan valtiovarainministeriön hallinnonalalle eräin poikkeuksin nykyisistä hallinnonalakohtaisista valtionosuuksista yleinen valtionosuus, sosiaali- ja terveydenhuollon, esi- ja perusopetuksen sekä yleisten kirjastojen, kuntien kulttuuritoiminnan ja asukaskohtaisesti rahoitetun taiteen perusopetuksen valtionosuudet. Tämä merkitsee sitä, että tämä alkuperäinen kunnianhimoinen tavoite valtionosuusjärjestelmän perusteelliseksi uudistamiseksi on supistunut siihen, että nyt tehdään pääasiassa vain ne muutokset, joita valtionosuuksien yhdistäminen edellyttää. Tämä on minulle suuri pettymys, sillä perusteellisempi kuntien rahoitus- ja valtionosuusuudistus olisi tarpeen. Nykyisessä järjestelmässä on useita ongelmia, näihin on muun muassa Vattin selvityksessä viitattu. Nyt nämä epäkohdat jäävät korjaamatta. Työ jää seuraavalle hallitukselle. Tätä suppeampaa lähestymistapaa on ymmärtääkseni perusteltu sillä, että niin kuntien kuin yleinenkin taloustilanne on heikentynyt eikä tässä tilanteessa ole perusteita perusteelliselle uudistukselle. Luulenpa, että tässä jo vaalien läheisyyskin alkaa vaikuttaa. Tämä ei ole helppo ratkaisu, perusteellinen uudistus, ja se ei tietenkään kohtele kaikkia kuntia neutraalisti.

Sinänsä pidän perusteltuna sitä, että kunnan peruspalvelujen valtionosuudet kootaan valtiovarainministeriön hallinnon alle. Tämä on ihan hyvä esitys tältä osin.

Yksittäisen kunnan tai kuntalaisen näkökulmasta tämä hallituksen lakiesitys ei aiheuta muutoksia kuin poikkeuksellisen harvaanasutuissa ja saaristokunnissa. Nämä ovat kuntia, jotka ovat jo pitkään eläneet harkinnanvaraisten avustusten varassa. Tämän harkinnanvaraisen avustusjärjestelmän ongelma onkin ollut siinä, että siitä on käytännössä tullut eräiden kuntien kohdalla pysyvä osa rahoitusta. Nyt tämän uudistuksen jälkeen on syytä odottaa, että näiden kuntien talouden suunnittelu helpottuu, siitä tulee pitkäjänteisempää. Sinänsä pidän myös välttämättömänä, että se rahamäärä, 30 miljoonaa euroa, mikä näille saaristo- ja harvaanasutuille kunnille osoitetaan, ei jatkossakaan ole poissa muilta kunnilta, vaan tullaan jatkossakin maksamaan valtion varoista.

Mitä sitten tulee kuntatalouden akuuttiin tilanteeseen, niin tämä esitys ei tuo siihen mitään apua oikeastaan näitä harvaanasuttuja ja saaristokuntia lukuun ottamatta. Kuntien palvelutuotannon turvaamiseksi olisi jo tänä syksynä tarvittu tuntuva lisäys kuntien valtionosuuksiin. Tätä ei kuitenkaan näytä olevan tulossa, niinpä katseet täytyy kääntää ensi vuoden talousarvioesitykseen. Mielestäni on välttämätöntä, että hallitus ottaa kuntien talousahdingon tosissaan eikä jätä kuntia yksin ongelmineen. Lomautukset ovat jo tällä hetkellä arkipäivää kunnissa. Kuntien ensi vuoden tuloveroprosenteista ei ole vielä mitään lopullista tietoa, mutta uskon, että aika monissa kunnissa veroprosentit tulevat nousemaan. Kuntien velka on myös lisääntymässä, eli tilanne on todella vakava.

Arvoisa puhemies! Pitäisi huomata myös se, että kuntien taloutta tukevilla toimenpiteillä valtio voisi osaltaan edistää talouden elpymistä tässä tilanteessa.

Elsi Katainen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Kuntien ja kuntayhtymien peruspalveluiden valtionosuudet olivat kymmenen vuotta sitten noin 4,3 miljardia euroa, kun tuo summa tänä vuonna on noin 9,3 miljardia euroa. Kymmenen vuoden aikana valtionavun osuutta kunnille on nostettu noin 46 prosenttia valtion kirjanpidon mukaan. Se on merkittävä kädenojennus kunnille peruspalveluiden ylläpitoon. Se on myös aluepolitiikkaa parhaimmillaan ja kuvaa valtion ja kunnan välistä kumppanuutta kustannusten jaossa.

Lähtökohtaisesti nyt tehtävässä uudistuksessa eivät kuntien valtionavut muutu euromääräisesti lukuun ottamatta 30 miljoonan euron lisäystä syrjäisille ja saaristokunnille. On erityisen hyvä asia, että uudistuksessa parannetaan vaikeassa taloudellisessa tilanteessa olevien kuntien asemaa ja vähennetään näiden riippuvuutta vuosittain myönnettävästä harkinnanvaraisesti rahoitusavustuksesta, josta järjestelmästä emme tietenkään vieläkään pääse eroon.

Nyt esitettävä uudistus tukee peruspalveluohjelmaa ja korostaa valtionosuuksien yleiskatteellisuutta. Se myös kokoaa yhteen kunnallisten peruspalvelujen rahoituksen yhden putken malliksi. Lisäksi lisätään poikkihallinnollisuutta ja poistetaan osaltaan kuntien hallinnollisia sektorirajoja. Nämä ovat kaikki hyviä asioita. Tuo yhden putken malli pitääkin sisällään paljon. Siinä yhdistetään sosiaali- ja terveydenhuollon, esi- ja perusopetuksen, kirjaston, kuntien kulttuuritoimen ja asukaskohtaisen taiteen perusopetuksen valtionosuudet, siis selkeyttä ja yksinkertaisuutta. On kuitenkin syytä huolehtia, ettei esimerkiksi kulttuuritoimi huku kunnissa kustannusme-noiltaan suurien sosiaali- ja terveydenhuollon tai opetustoimen budjetteihin. Kulttuurisektorille suunnatut osuudet on todella kunnissa käytettävä korvamerkitysti. Kunnissa kamppailemme tietysti peruspalvelujen tarjonnasta, mutta kulttuuritarjontaa ei kunnissakaan pidä unohtaa.

Keskeinen muutos tapahtuu esi- ja perusopetuksessa, joka muutetaan ikäluokkapohjaiseksi järjestelmäksi. Kuntien tuleekin huomioida kotikuntakorvaukset ensi vuoden talousarvioitaan laatiessaan. Samaten kuntien väliset perusopetusta koskevat sopimukset pitää nyt tarkistaa. Ylläpitäjämallin poistuessa perusopetuksesta mahdollisen korvauksen perusteena ei ole enää yksikköhinnan ylittävä kustannus vaan koko kustannus valtionosuuden tullessa ikäluokan mukana kunnille.

Uudistuksen mukana järjestelmässä ei olisi enää erillistä erityisopetuksen korotus- eikä kouluverkkotekijää. Miten käy kouluverkkolisän tai vammaiskorotuksen, jotka eivät sovi ikäluokkapohjaiseen menettelyyn? Entä erityisopetuksen? Etenkin pienten kuntien kohdalla näistä on huolehdittava.

Arvoisa puhemies! Nyt keskustelussa olevassa esityksessä on järjestelmään tehty välttämättömät muutokset. Muutokset ovat enemmän kuin tarpeellisia, jotta myös tarpeetonta byrokratiaa pystytään vähentämään. Kuitenkin tätä kahden vuoden kehittämistyötä on syytä jatkaa, jotta järjestelmä saataisiin kokonaisuudessaan uudistettua. On myös toivottavaa, että uudistuksen myötä poistuvat epäselvyydet sen osalta, onko järjestelmä laskennallinen vai korvamerkitty. Valtionosuusuudistus on tervetullut, jotta järjestelmästä todellakin saataisiin yksinkertaisempi ja läpinäkyvämpi.

Valtionosuusuudistuksen on myös tuettava Paras-hankkeen tavoitteita. Sen on myös kannustettava kuntia tuottavuuden parantamiseen ja myöskin elinvoimaisempien kokonaisuuksien hallintaan. Myös monikunnallisia palvelujen tuottamisratkaisuja on edelleen etsittävä ja edistettävä. Lisäksi on huolehdittava esimerkiksi pienten lukioiden korkeamman valtionosuuden säilymisestä silloinkin, kun ne yhdistetään isommiksi yksiköiksi, jotta alueellinen tasa-arvo lukio-opetuksessa voidaan taata. Alueelliseen tasa-arvoon onkin syytä kiinnittää huomiota äskeisiinkin debattipuheenvuoroihin viitaten, jos jatkossakin mielimme pitää tasa-arvoisen ja laadukkaan koulutuksen koko Suomen vahvuutena.

Timo V.  Korhonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin voin todeta, että yhdyn kaikkiin niihin toiveisiin ja ajatuksiin, joita ed. Kyllönen tässä aiemmin keskustelussa esitti Kainuuta koskien.

Sitten tähän itse valtionosuusuudistukseen on tietysti pakko sanoa, että tässä on hyvinkin paljon monia myönteisiä asioita. Tietyllä tavalla tämä kuitenkin selkeyttää tämän valtionosuuslainsäädännön säädöksiä, sisältöä, parantaa kuntien tietynlaista ennakoitavuutta seuraavien varainhoitovuosien osalta, ja epäilemättä myös kotikuntakorvaus lisää kuntien seurantamahdollisuuksia valtionosuuksien osalta. Totta kai sitten tämä uudistus myös turvaa peruspalveluitten rahoitusta näitten tiettyjen harvaanasuttujen kuntien osalta.

Mutta tietysti voisi myös, kun tätä sisältöä lukee ja tämän lain esityksiä käy lävitse, pohtia tai ainakin tehdä myös sen tyyppisen kysymyksen, miksi tehdä uudistus, jonka mukaan mikään ei saa muuttua laskentaperusteissa kunta—valtio-suhteessa eikä myöskään kuntien välillä. On kyllä erittäin helppo yhtyä ministerin näkemykseen siitä, että on syytä jatkaa tällaisen laajemman valtionosuusuudistuksen tekemistä, jonka yhteydessä voidaan sitten arvioida muun muassa näitten maan suurien kaupunkien, tietyllä tavalla metropolikeskittymien, erityistarpeita. Niitä erityistarpeita tässä tuntui keskustelun aikana olevan.

Kaiken kaikkiaan tähän keskusteluunkin viitaten on kyllä äärettömän tärkeää, että tällaista vastakkainasettelua tämän maan sisällä ei synny.

Tuula Peltonen /sd:

Arvoisa puhemies! Tässä lakiesityksessä keskeiset muutokset nykyiseen ovat valtionosuuksien kokoaminen valtiovarainministeriön hallinnonalalle, esi- ja perusopetuksessa valtionosuusperusteen muuttuminen määräytyen oppilasmäärän sijasta kunnan 6—15-vuotiaiden määrän perusteella, esi- ja perusopetuksen järjestäjän oikeudesta saada kotikuntakorvaus oppilaan kotikunnalta määrääminen sekä siirtyminen yhteiseen valtionosuusprosenttiin kuntien peruspalvelujen valtionosuuksien osalta. Lisäksi valtionosuusjärjestelmän uusina osina ovat erityisen harvan asutuksen ja saaristoisuuden perusteella sekä saamelaisten kotiseutualueen kunnille myönnettävät lisäosat. Samoin tässä perusopetuksen, lukiokoulutuksen, taiteen perusopetuksen ja yleisten kirjastojen rahoituksessa luovutaan perustamiskustannuksiin myönnettävistä erillisistä valtionosuuksista ja siirrytään valtionavustusjärjestelmään. Ammatillisen peruskoulutuksen tuloksellisuusrahoituksen osuutta laajennetaan nykyisestä. Toiminnan tuloksellisuus otetaan ammatillisen lisäkoulutuksen rahoituksen määräytymisperusteisiin.

Arvoisa puhemies! Esi- ja perusopetuksen, kirjastojen, kuntien yleisen kulttuuritoimen sekä asukasperusteisen taiteen perusopetuksen valtionosuus siirretään siis valtiovarainministeriön hallinnonalalle ja samalle momentille myös STM:n hallinnonalalta sosiaali- ja terveystoimen valtionosuudet. Yhtään väheksymättä sosiaali- ja terveyssektorin tarpeita herää kuitenkin väkisin kysymys, kuinka valtion raha tulevaisuudessa riittää koulutuksen ja kulttuurin hankkeisiin. Yhden valtionosuuden järjestelmä on herättänyt tältä osin jo paljon kritiikkiä.

Samoin luonnollisesti erityisopettajana olen huolestunut siitä, kuinka erityisopetuksen järjestämiseen on jatkossa valmiuksia, kun siihen ei enää tulevaisuudessa laskettaisi omaa korotettua yksikköhintaa. Syökö joku muu opetuksen osa-alue tai sosiaali- ja terveysosa-alue tulevaisuudessa erityisopetuksen pottia, se on vaarana ja asettaa kuntapäättäjät vahtikoiriksi mitä eniten.

Arvoisa puhemies! Valtionosuusjärjestelmän muutoksen ei tulisi heikentää kuntien mahdollisuutta tuottaa peruspalveluja. Yhden huolen tähän tuo kyllä se, että ollaan yhdistetyn prosentin varassa. Hallitusohjelmassa on kirjattu, että uusien tehtävien sekä tehtävien laajennuksen osalta valtionosuuden tulisi olla vähintään 50 prosenttia. Tästä tulisikin pitää kiinni. Onhan selvää, ettei kuntien talous nyt kestä mitään uutta tehtävää ilman sille kuuluvaa rahoitusta. Kuitenkin näkyvissä on jo nyt tehtävien laajennuksia kustannusneutraalisti, eli tuskin tässä on tarkoituskaan hallitusohjelmaa noudattaa. Myöskään minkään kunnan valtionosuuden ei pitäisi vähentyä muutoksesta johtuen. Tähän toivoisi valtionosuusjärjestelmältä erityisesti uudistuksia, tästä kävimme jo täällä äskettäin keskustelua, tasauserien käyttö kun tällä hetkellä tahtoo koitua suurempien kuntien kovaksi kohtaloksi. Todellisuudessa kuntien rahoitusosuus on kasvanut kaiken aikaa. Viime vuosina se näkyi kuntien tilanteessa ikävästi.

Arvoisa puhemies! Ammatillisen peruskoulutuksen tuloksellisuusrahoituksen osuutta ollaan lisäämässä 2 prosentista 3 prosenttiin. Hieman ihmetyttää, miksi halutaan säätää jo nyt korkeampi prosentti, ilman että on tehty mitään vaikutuslaskelmia. Myös ammatillisen lisäkoulutuksen yksikköhintoja halutaan porrastaa tuloksellisuuden perusteella. Näistä olisi varmasti suotavaa saada jotain laskelmia siitä, mitä toimenpiteillä odotetaan oikeasti aikaansaatavan. Vähän tässäkin mennään ikään kuin perä edellä puuhun, vaikuttavuusmittareita on kyllä esitelty mutta muutokset tehdään ennen kokemuksia, ennen tuloksia.

Kaiken kaikkiaan valtionosuusjärjestelmä nähdään edelleen tarpeellisena siitä huolimatta, että määrärahataso ei vastaisi olemassa olevaa tarvetta. Perustamishankkeiden osalta esitetään valtionosuuksissa siirtymistä harkinnanvaraisiin, samoin yksikköhinnoista kohtuullisina pidettäviin kustannuksiin. Jos siirrytään täysin avustuspohjaiseen rahoitukseen, kuntien toivomus luonnollisesti on, että hankekohtainen rahoitus säilyy edes nykyisellä tasolla. Erityisen huolissaan ovat asiantuntijat olleet siitä, että näillä muutoksilla valtio vetäytyisi muun muassa peruskoulujen, lukioiden ja kirjastojen investointien rahoittamisesta. Kuitenkin rahoituksen tulisi olla ensi sijassa toteutusaikaista eikä jälkirahoitteista, jälkirahoitteisuus kun tuo kunnille omat ongelmansa. Toivomus olisi myös, että valtionosuuksiin tehtäisiin kerralla tasokorotus ja myös seurattaisiin kustannuskehitystä rahoituksen osalta.

Arvoisa puhemies! Kunnissa on myös kaiken kaikkiaan turhauduttu hankerahoituksen hoitamiseen ja nythän sitä tällä esityksellä ollaan vain lisäämässä. Se sitoo jo tällä hetkellä luvattoman paljon työtä. Herää myös kysymys, missä suoritetaan perustamishankkeiden priorisointi, voidaanko se tehdä kunnissa, onnistuuko se vai olisiko nyt rahoitusjärjestelmää uudistettaessa luotava myös kriteeristö priorisointiin. Hyvää esityksessä on se, että myös toteutusaikaista rahoitusta ollaan tuomassa hankeselvityksen myötä.

Ulla Karvo /kok:

Arvoisa puhemies! Esityksessä on monia hyviä ja kannatettavia asioita. Muun muassa poikkeuksellisen harvaan asutukseen perustuva tuki on tervetullut uudistus Lapissa ja kielilisä saamelaisten kotiseutualueella on hyvä asia. Myös kotikuntakorvausjärjestelmän muutos on erinomainen asia, se, että oppilaan kotikunta on velvollinen suorittamaan kotikuntakorvauksen, jos oppilaan esi- tai perusopetuksen järjestäisi muu kuin oppilaan kotikunta.

Lapissa on paljon kausityöntekijöitä, etenkin matkailualalla. Osa heistä on perheellisiä, jotka tulevat muualta. Tähän asti maksuperuste on määräytynyt siten, että opetuksen järjestävä kunta ei ole saanut aina korvausta, vaan se on mennyt asuinkunnalle. Täytyy toivoa, että uudistus tuo helpotusta tähänkin tilanteeseen ja korvaus jakautuu oikeudenmukaisemmin. Esityksessä ollut kaava laskuperusteista ei avaudu aivan helposti, ja sen takia on vaikea ennakoida, mitä tämä tuo tullessaan.

Timo Juurikkala /vihr:

Arvoisa puhemies! Valtionosuusuudistuksen tavoitteena tosiaan pitäisi olla selkeyden, yksinkertaisuuden ja läpinäkyvyyden lisääminen. Joskus esitettiin tavoitteeksi, että järjestelmän pitäisi olla semmoinen näin kuntien kannalta, että suhteellisen yksinkertainenkin kunnanjohtaja taskulaskimen kanssa pystyisi nopeasti laskemaan budjettia varten, mitkä seuraavan vuoden valtionosuudet ovat. Tämä lakiuudistus nyt ei ihan tähän vielä yllä, ja tässähän olikin ministerin sanoja lainaten tarkoitus isompi remontti sitten jatkossa käynnistää.

Sinänsä tätä perusrakennetta vastaan, vaikka Pääkaupunkiseudulta olenkin, en halua tässä esiintyä. Eli jotta saadaan tasapuolisesti lakisääteiset palvelut eri puolilla valtakuntaa toteutettua, varmasti tarvitaan myös jonkinlaista tasausjärjestelmää, sen tyyppistä, mikä nykyäänkin on, mutta ehkä siinä jotain hienosäätöä voisi olla paikallaan vielä tehdä.

Nykyisessä valtionosuusjärjestelmässä ja myös tässä lakiehdotuksessa on aivan oikein pyritty tasapuolisuuden edistämiseen sillä tavalla, että palvelujen toteuttaminen on mahdollista. Tätä tarkoitusta varten on näitä palvelutarvetekijöitä täällä eli muun muassa väestörakenteeseen liittyviä kertoimia, kuten työttömyyskerroin, sairastavuuskerroin, päivähoitokerroin, vammaisuuskerroin ja lastensuojelukerroin. Mutta jotain siitä puuttuu.

Maamme suurimmissa kaupungeissa varsinkin maahanmuuttajien väestöosuus on melko korkea, pyöritään jo 10 prosentin maissa. Maahanmuuttajien ja varsinkin maahanmuuttajalasten kotoutumisen edistäminen on tärkeätä. Esimerkiksi kouluissa ja muissakin palveluissa tarvitaan erityistä panostusta, mikäli kotoutumisen tukeminen aiotaan hoitaa hyvin. Maahanmuuttajat ovat lisäksi jakautuneet maassa varsin epätasaisesti. Niin kuin sanoin, metropolialueilla näitä on paljon enemmän, ja tämä olisi semmoinen asia, joka valtionosuusuudistuksessa pitäisi tunnistaa ja pitäisi ottaa huomioon. Olisi oikeudenmukaista ja kohtuullista, että maahanmuuttajien väestöosuus huomioitaisiin valtionosuuksissa. Olisikin hyvä pohtia maahanmuuttajakertoimen liittämistä valtionosuuden perusteisiin. (Ed. Rajamäki: Olisi hyvä hallita sitä turvapaikkajärjestelmää!)

Janne Seurujärvi /kesk:

Arvoisa puhemies! Aloitan puheenvuoroni antamalla tunnustusta kollegalle. Nimittäin ed. Kallio tapansa mukaan käytti täällä hyvän puheenvuoron tähän asiaan liittyen. Itsekin minulle jäi hieman karvas maku tuosta lyhyestä pyrähdyksestä, joka äskettäin debatissa käytiin. Nimittäin vastakkainasettelu, joka tässä salissa tuli kuntien välillä esille, on jostain kumman syystä lisääntynyt viime aikoina. En tiedä, mistä se johtuu, mutta se on kohtuullisen huolestuttava piirre siinä mielessä, että kuitenkin valtionosuusjärjestelmänkin taustalla olevat perusteet, olivat ne parametrit sitten minkälaisia hyvänsä, varmasti kestävät oikeudenmukaisuusvertailun. Tämä tasausjärjestelmä, joka taustalla on kaikkine muuttujineen, pyrkii tietysti siihen, että kuntien erilaisia olosuhteita tällä järjestelmällä tasataan niin, että asumisen, elämisen ja yrittämisen edellytyksiä on tasaisesti koko maassa. Se tavoite, joka tälle hallituskaudelle asetettiin ja hallitusohjelmaan kirjattiin valtionosuusjärjestelmän yksinkertaistamisesta ja läpinäkyvyyden lisäämisestä, jonka tässä useammassakin puheenvuorossa muun muassa ed. Juurikkala toi ansiokkaasti esille, on varmasti oikeansuuntainen tavoite.

Tämä taloustilanne nyt tämän uudistuksen osalta sai aikaan jarrutuksen, ja siltä osin kuin järjestelmää nyt tässä vaiheessa uudistetaan, se on tietysti hyvä asia. Mutta tämä iso valtionosuusjärjestelmän remontti siirtyi nyt sitten tulevaisuuteen, kuinka kauas, niin varmasti jo seuraava eduskunta ja hallitus sitä sitten tykönään arvioi. Totta kuitenkin on se, että tätä valtionosuusjärjestelmän uudistamista on tehty tässä talossa aiempien eduskuntien ja aiempien hallitusten aikana. Tuossa kollegoiden kanssa keskusteltiin ajasta, jolloin oli kantokykyluokitus ja nyt poistunut kuntakalleusluokitus. Nämä ovat olleet osa monimutkaista valtionosuusjärjestelmää aiemmin ja ovat siten olleet yksiä muuttujia tämän järjestelmän sisällä.

Mitä tulee sitten näiden palveluiden tuottamiseen, en halua itse sen enempää tätä vastakkainasettelua lietsoa, mutta on aivan selvää, että jos vaikka verrataan Espoota, joka on 241 565 asukkaan kaupunki, pinta-alaltaan 528 neliökilometriä, palveluiden järjestäminen täällä tälle väestölle on monella tapaa erilaista kuin kotikunnassani Inarissa, 6 866 asukasta ja 17 334 neliökilometriä, kaikkine vivahteineen erilaista. En sano, että olisi automaattisesti niin, että meillä on vaikeampaa. Espoossa varmasti on omalta osaltaan vaikeaa niissä asioissa, joissa tämä suuruuden mittakaava niitä haasteita tuo, mutta ennen kaikkea taloudellisen kantokyvyn kannalta nämä ovat niitä kriittisiä tekijöitä kuntien palvelutuotannossa.

Arvoisa puhemies! Tässä uudistuksessa on erinomaisen hyvä asia, että siitä hallitusohjelman kirjauksesta lopulta kyettiin pitämään kiinni, että erityisen harvan asutuksen, saaristo-osuuden sekä saamelaisuuden tuomat lisäkustannukset kunnille huomioidaan. Sillä tavalla se 30 miljoonan euron lisäys valtionosuusjärjestelmään, joka on siis järjestelmään tuotu lisäraha, vaikka tässä puhutaan kustannusten kattamisesta muiden valtionosuuksia saavien kuntien osalta, on perusteltu. Nämä 12 Lapin kuntaa muun muassa, jotka itse parhaiten tunnen, siltä osin näillä perusteilla varmasti tuon lisäosan ovat ansainneet. On myös huomioitava, että tässä yhteydessä tulee huomioiduksi kroonisissa talousvaikeuksissa olevien kuntien taloudellisen tilanteen parantaminen niin, että harkinnanvaraisten avustusten osalta jo vuosikausia listalla olleet kunnat tulevat sitten jatkossa saamaan merkittävän lisäyksen valtionosuuksiin. Se on oikea ja kohtuullinen menettely.

Erkki Virtanen /vas:

Arvoisa puhemies! Kuten tämäkin keskustelu on jo tähän mennessä osoittanut, kysymys kuntien valtionosuuksista on siinä määrin merkittävä, että on paras aloittaa suoraan perustuslaista, etenkin kun arvostamani hallintovaliokunnan puheenjohtaja, ed. Tölli täällä jo lainasi perustuslain 19 §:n 3 momenttia, jonka nyt tässä toistan. Siinähän sanotaan, että julkisen vallan on turvattava sen mukaan, kuin lailla tarkemmin säädetään, jokaiselle riittävät sosiaali- ja terveyspalvelut ja edistettävä väestön terveyttä. Julkisen vallan on myös tuettava perheen ja muiden lapsen huolenpidosta vastaavien mahdollisuuksia turvata lapsen hyvinvointi ja yksilöllinen kasvu. Julkisen vallan tehtävä on edistää jokaisen oikeutta asuntoon ja tukea asumisen omatoimista järjestämistä.

Arvoisa puhemies! Korostan nyt tässä yhteydessä erityisesti velvollisuutta edistää ihmisten terveyttä. Minä toivon ja mielelläni uskonkin, että tämä nyt käsittelyssä oleva lakiesitys valtionosuuksien uudistamisesta edistää kansalaisten terveyttä. Toivon, että se edistää omaa terveyttäni, ja erityisesti toivon, että se edistää omaa mielenterveyttäni. Minun mielenterveyttäni viimeisten kuuden ja puolen vuoden aikana on tässä salissa merkittävästi koetellut se, kun pääsen tai joudun kuuntelemaan kulloistenkin hallituspuolueitten edustajien kertomuksia siitä, kuinka merkittäviä valtionosuuksia kunnille taas annetaan ja kuinka tyytyväisiä kuntien pitäisi näihin valtionosuuksiin olla.

Epäilen, että en ole ainoa edustaja tässä salissa, en ole ainoa, vaikka ei otettaisi edes oppositiopuolueitten edustajia huomioon, jolle syntyy vähintäänkin skitsofreenisia tunteita, kun kuulee tällaista puhetta ja kun toisaalta tietää, mikä tilanne kunnissa on vallinnut. Tässä salissa viran puolesta, käytän nyt tällaista ilmausta, vakuutetaan, että kunnilla täytyy mennä hyvin, kun ne saavat niin paljon valtionosuuksia, ja kun kunnissa toisaalta näemme, että ei siellä nyt oikein hyvin mene, kun tässä salissa säädetään merkittävästi enemmän tehtäviä kuin osoitetaan voimavaroja niitten tehtävien hoitamiseksi, niin minä hartaasti toivon, että tämmöinen terveyttä ehkäisevä puheenpito voitaisiin lopettaa, ja toivon, että tämä lakiesitys olisi omiaan edistämään sitä kehitystä.

Äsken lukemani pykälä, johon ed. Töllikin viittasi, on merkittävä nimenomaan siinä katsannossa, että Suomen perustuslaki ja eduskunnan tahto, joka sen perustuslain on säätänyt, on ollut sellainen, että kaikilla suomalaisilla pitäisi olla suhteellisen tasavertaiset elämisen edellytykset, ja ellei niitä edellytyksiä ole, niin julkisen vallan toimin pitää sitten huolehtia siitä, että ne edellytykset ovat paremmat kuin ne ikään kuin itsestään tai sen kunnan omien pyrkimysten tai kunnan oman kyvyn seurauksena käytännössä ovat. Eli tästä syystä me tarvitsemme sekä valtionosuusjärjestelmän että tasausjärjestelmän, jolla saamme asiat eri puolilla Suomea siihen tilaan, että suomalaiset voivat kohtuudella tuntea asuvansa isänmaassa, joka pitää heistä huolta. Se on yhtäläinen oikeus niin utsjokelaiselle, kuopiolaiselle kuin helsinkiläiselle ja espoolaisellekin. Se, että valtionosuusjärjestelmät tuottavat erilaisia valtionosuuksia asukasta kohti Espoossa, Kuopiossa ja Utsjoella, on seurausta siitä, että elinolosuhteet näissä kunnissa ovat erilaisia ja niitä tässä tasataan.

Valtionosuusjärjestelmä on ollut niin vaikeaselkoinen ja monimutkainen, että sitä on syytä yksinkertaistaa, tehdä läpinäkyvämmäksi. En ole vakuuttunut, onko asia näin, mutta toivon hartaasti, että tämä lakiesitys siihen johtaa, että joskus vallitsisi sellainenkin tilanne, että eduskunnassa edes yksi tai muutama edustaja voisi ymmärtää, mitä valtionosuudet tarkoittavat ja mitä ne oikeasti ovat, ilman että budjettineuvos Raija Koskisen pitää tulla meille se kertomaan. On sinänsä aivan hyvä, että hän tulee, koska sen jälkeen ne, jotka aidosti haluavat, voivat siitä jotakin ymmärtää. Tänäkin vuonna me voimme ymmärtää sen, että kunnat saavat nettona 24 miljoonaa enemmän valtionosuuksia sosiaali- ja terveyspalveluittensa tuottamiseen kuin viime vuonna, mistä me tietysti voimme, rehellisiä kun olemme, todeta, että eihän se mihinkään tässä tilanteessa riitä, mutta on edes hyvä, että tiedämme, miten tosiasiat ovat.

Arvoisa puhemies! Kun täällä on käyty keskustelua siitä, mitä sivistysvaliokunta voi tehdä ja mitä muut valiokunnat voivat tehdä ja mitä eduskunta voi tehdä, niin varmuuden vuoksi lopetan siihen, mistä aloitinkin, eli lainaamalla perustuslakia, joka määrittelee 2 §:ssä aika keskeisesti sen, mitä eduskunta voi tehdä ja millä valtuuksilla. Sehän kuuluu näin: "Valtiovalta Suomessa kuuluu kansalle, jota edustaa valtiopäiville kokoontunut eduskunta."

Raimo Piirainen /sd:

Arvoisa puhemies! Niin kuin täällä hyvin useissa puheenvuoroissa on tänä päivänä todettu, valtionosuusuudistus tarvittaisiin siis laajempana ja toivotaan, että tämä hanke etenee. Tältä uudistukselta todella odotettiin paljon ja nyt se jäi tämmöiseksi pieneksi ripaukseksi. Ehkä nämä esimerkit, mitkä tässä nyt muutamalla sanalla tuon esille, toisivat konkreettisesti esille sitä, mitä tämä tarkoittaa meidän alueellamme.

Tuossa aikaisemmin jo mainitsin, että esimerkiksi Kainuussa kolme kuntaa saa nyt syrjäisen seudun valtionosuusuudistusta mutta sitä vastoin maakuntakeskus Kajaani menettää 6 euroa per asukas. Kun meillä on tämä yhteinen palvelujen järjestämiskuntayhtymä, se on siitä aluetalouden potista pois. Meillä on Suomessa kuntia, joiden valtionosuudet ovat suuremmat kuin verotulot. Tällä on pyritty tietysti takaamaan se, että kunnat pystyvät tuottamaan palvelunsa myös harvaan asutulla seudulla. Tämä on mielestäni oikein.

Ed. Lauslahti totesi puheenvuorossaan, että yhteisövero jaetaan työpaikkojen suhteessa. Näinhän se on. Mutta otan esimerkiksi Kajaanin, jota kohteli metsäteollisuuden rakennemuutos niin kovakouraisesti ja vei työpaikat Kajaanista. Yhteisöveromenetys arvioiden mukaan on noin 5 miljoonaa euroa vuositasolla. UPM:n työpaikat vastaavasti Helsingin seudulla säilyivät.

Kaiken kaikkiaan Kajaani on 1990-luvulta lähtien menettänyt valtionosuuksia noin 30 miljoonaa euroa. Kun ajattelee, että Kajaani on maakuntakeskus, kolme kertaa suurempi kuin seuraavat, Suomussalmi, Kuhmo ja Sotkamo, sillä on tiettyjä vastuita myös palvelujen järjestämisen suhteen. On korkeakoulukehittämistä, ammattikorkeakoulu, yliopisto, maakuntamuseo, kirjasto ym., elikkä vastuut ovat huomattavasti suuremmat puhumattakaan kehittämispanoksista. Kajaanin ja Vuolijoen liitos, joka toi merkittävästi alijäämiä lisää ja myös vähensi valtionosuuksia ja toi myös lainakantaa lisää, on näkynyt Kajaanin taloudessa, joka on nyt todella ongelmien kourissa. Toivon todella, että myös maakuntakeskusten rooli uudessa valtionosuusjärjestelmässä otetaan huomioon.

Sanna Lauslahti /kok:

Arvoisa puhemies! Aikaisemmin ed. Ukkola vastauspuheenvuorossaan hieman kärjisti ja totesi, että pitäisikö koko Suomen olla valtion hallussa. Sinänsä se herättää pohdinnan, olisiko pitänyt, kun meillä on Paras-selonteko tulossa tänne eduskuntaankin, aidosti pohtia valtion ja kuntien välistä työnjakoa ja myöskin niitä rahoitussuhteita, vastaavatko ne tämän päivän yhteiskunnan haasteisiin. Jollain tapaa kaipaisin tämmöistä kokonaisvaltaisempaa keskustelua, jossa mietittäisiin meidän rakenteitamme ja samalla rahoitusta rinnakkain. Nyt meillä on yksi osa-alue tässä käsiteltävänä.

Koska tässä toimitaan puhtaasti kustannusneutraalisti ja pidetään eräällä tavalla tilanne ennallaan, hallituksen esitys jättää myös pohtimaan sitä, ohjaako ja kannustaako se kuntia kehittymään ja muuttamaan rakenteita mukaan lukien kuntien yhdistymiset, vai johtaako se pitämään kunnissa tilanteen ennallaan.

Kari Rajamäki /sd:

Herra puhemies! Tässä lainsäädännössä ei oteta lainkaan huomioon sitä vakavaa talouden ja teollisuuden kriisiä, missä monet teollisuuspaikkakunnat tällä hetkellä palvelujen rahoituksessaan ja järjestämisessään ovat. Tässähän reagoidaan harvan asutuksen ja saaristotekijään, muut ovat lakisääteisen indeksikorotuksen ja väestökehityksen mukaisia tarkistuksia. Tämä on aika vakava havainto tässä taloustilanteessa ja perusturvallisuuteen liittyvässä tilanteessa hallituksen lähestymistavasta.

Siinä lisärahassa, jota paljon markkinoidaan, 770 miljoonaa euroa, on aika paljon vanhoja oravannahkoja. Viime keväänä tehtiin yhteisöveroa ja kelamaksua koskevat johtopäätökset ja jos verrataan nyt ensi vuoden talousarviota edelliseen tilanteeseen, niin tässä lasketaan uudelleen niitä järjestelyjä, jotka ovat sisällä jo aikaisemmissa ratkaisuissa. Erityisesti tässä jää reagoimatta se, että ensi vuoden kuntatalouden alijäämä ylittänee 800 miljoonaa euroa, johon itse asiassa tässä vastataan ehkä noin 250 miljoonan euron edestä.

Herra puhemies! Laajemminkin on ollut hämmästyttävää, että ennen kuin hallitus ja valtiovarainministeri tajuavat edes, että ollaan vapaassa pudotuksessa, syvässä talouskriisissä, joka, kuten aikoinaan syksyllä noin vuosi sitten totesin, on 1920-luvun lopun kaltainen Euroopalle ja Suomellekin, niin hallitus ryhtyy keskustelemaan poistumisstrategioista tilanteessa, jossa nyt vasta tämän kriisin vaikutukset julkisessa taloudessa ja kuntataloudessa alkavat näkyä.

Hallituksen elvytys on täysin kestämätön, kaksi kolmasosaahan on veronkevennyksiä, jotka tehtiin huhtikuussa 2007 Säätytalon hallitusohjelmaneuvottelujen mukaan huolimatta siitä, että maa järisi. Vuosi sitten vetosimme, että veroratkaisuissa ja myöskin tässä Kelan työnantajamaksun poistamisessa, joka tarkoitti 1 100 miljoonan euron jättämistä tässä vaikeassa tilanteessa valtion talousarvion rahoituksen varaan, hallitus olisi pysähtynyt vakavasti tekemään johtopäätöksiä. Hallitus mainostaa, että se ei nosta tuloveroa. Eipä nostakaan, se pakottaa kunnat nostamaan kunnallisveroa ja kiristämään menotalouttaan, kun valtionosuudet eivät nouse tarpeeksi.

Vakavampi puoli tässä on se, että tämä kriisi alkaa voimakkaammin näkyä työttömyyden kasvuna erityisesti nuorissa ikäluokissa. 20—29-vuotiaiden työttömyys tulee olemaan erittäin vakava kysymys tilanteessa, jossa eläköityminen voimistuu ja samaan aikaan on uhkana syntyä pitkäaikaistyöttömien nuorten vakava yhteiskunnallinen kriisi. Tällä hetkellä ainut tapa, jolla nuorten pitkäaikainen syrjäytyminen työmarkkinoilta voitaisiin estää ja jolla myöskin tämän kriisin sosiaalisia vaikutuksia voitaisiin hallita ja pehmentää, on, että kuntien perusturvallisuuspalvelut, sosiaali- ja terveydenhuolto ja opetustoimi pidetään nyt kunnossa. Tämä on kansallinen kysymys. Esimerkiksi nuorten ja lapsiperheiden palvelut, syrjäytymisen torjunta ja perusopetuksen voimavarat on kyllä nyt keskeisessä asemassa. Viesti kouluista opettajilta on kyllä pysäyttävä. Meidän pitäisi nyt viimeistään se ymmärtää.

Valtion osalta valtiovarainvaliokunnassa on kuultu taloustaustoja, Taloudellisen tutkimuslaitoksen ja Suomen Pankin arvioita ja tässä tilanteessa meidän valtionvelan hoidossa auttaa alhaiset korot ja myös se, että ensi vuonna velka suhteessa bruttokansantuotteeseen on ehkä noin 40 prosenttia, mikä on kansainvälisesti alhainen luku ja nykyisellä velkaantumistahdilla myös velanhoitokustannukset pysyvät hallinnassa. Tällöin on erittäin tärkeää, että kuntatalous ja nämä turvallisuuden etulinjassa olevat palvelujärjestelmät pidetään kunnossa, varsinkin kun Suomi ei tule olemaan toipujien etujoukossa Euroopassa. Tämä kriisi tulee pahenemaan työttömyyskriisinä ja perusturvallisuuskriisinä. Tältä osin lyhyesti on syytä todeta, että valtionvelan hoitaminen on helpompaa kuin työttömyydestä ja syrjäytymisestä aiheutuvan inhimillisen laskun maksaminen ja tämä korostaa erityisesti kuntatalouden tukemisen tarvetta.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa puhemies! On erittäin hyvä, että meissä kansanedustajissa on henkilöitä, jotka ovat myös kuntapäättäjiä. Silloin tietää sen todellisen elämän, jota kunnissa koetaan, vastuun ihmisten perustarpeista ja myöskin perusturvallisuudesta. Tämän vuoksi todella tarvitaan, että kunnille osoitetaan voimavaroja. Aivan kuten täällä edellisessä puheenvuorossa tuotiin esille, on vakava huoli siitä, että on nuoria ikäluokkia, jotka syrjäytyvät työelämästä. Tähän tulisi voida panostaa nimenomaan niin, että kolmas sektori voisi luoda ja synnyttää työpaikkoja. Aina, kun työtä tekee, jotain saa. Sen takia näkisin, että kunnille tulee panostaa juuri niihin toimiin, joilla estetään syrjäytymistä niin nuorimpien ikäluokkien osalta kuin myös pian eläkkeelle jäävienkin osalta.

Arvoisa puhemies! Toivon, että jatkossa kiinnitämme entistä enemmän huomiota kuntien taloudelliseen tilanteeseen. On aivan oikein todettu, että on parempi, että tilanteessa, jossa velkaannutaan, valtio velkaantuu enemmän kuin kunnat, koska silloin asia on kokonaisuutena enemmän hallittavissa ja kunnilla on kuitenkin vastuu ihmistä lähellä olevista perustarpeista.

Päivi Räsänen /kd:

Arvoisa herra puhemies! Tämä hallituksen esitys on monella tavoin perusteltu. Mutta kyllä pidän jonkinmoisena pettymyksenä sitä, että niitä uudistustarpeita, joita tässä vuosien varrella on valtionosuusuudistukseen kohdistettu, ei ole pystytty tähän esitykseen tuomaan. Otan nyt esimerkin ajankohtaisesta aiheesta, lastensuojelusta. Lastensuojelukerroin säilyy tässä ennallaan, ja sehän ottaa huomioon vain nämä raskaat lastensuojelutoimenpiteet eli huostaanotot eikä siten kannusta kuntia panostamaan ennalta ehkäiseviin toimenpiteisiin.

Kaiken kaikkiaan tässä valtionosuuslainsäädännössä nimenomaan ennaltaehkäisyn merkitys jää edelleen puuttumaan, vaikka siihen on kohdentunut, puhutaanpa sitten terveydenhuollosta tai sosiaalipalveluista, paljon toiveita, että valtionosuusjärjestelmässä pystyttäisiin kannustamaan kuntia panostamaan yhä enemmän ennaltaehkäisyyn.