Tuula Peltonen /sd:

Arvoisa puhemies! Tässä esityksessähän on kysymys lain tarkentamisesta, muutoksista koskien vapaan sivistystyön vuosille 2009—2012 ajoittuvan kehittämisohjelman toimeenpanoa. Esityksessä ollaan nimenomaan täsmentämässä vapaan sivistystyön toiminnan tavoitteita sekä vapaan sivistystyön oppilaitosmuotojen tehtäviä sekä oppilaitoksen ylläpitämisluvan sisällön määrittelyä. Lakiin sisältyy myös oppilaitosten yhteistyötä koskeva velvoite, ja siellä on myös rahoituksen osalta esityksiä erillisistä laatu- ja kehittämisavustuksista, opintoseteliavustuksista ja rakenteellista kehittämisohjelmaa tukevista avustuksista.

Vapaa sivistystyöhän muodostuu pitkän kehityksen tuloksena syntyneistä oppilaitosten verkostosta ja niiden antamasta opetuksesta. Vapaalle sivistystyölle on ominaista, että koulutuksen tavoitteista ja sisällöstä päättävät oppilaitosten ja organisaatioiden taustayhteisöt pääsääntöisesti itse ylläpitämislupansa rajoissa. Koulutusta ei säädellä opetussuunnitelmin tai tutkinnon perustein. Olennainen piirre on ollut myös osallistumisen vapaaehtoisuus. Vapaan sivistystyön lait ovat olleet perinteisesti valtionapulakeja, joissa toiminnan sisältöä on säädelty suhteellisen vähän, ja säätely on tapahtunut aina viime vuosikymmenelle saakka valtionavun saamiselle asetettujen yksityiskohtaisten valtionavun ehtojen kautta. Sitten vuonna 1998 annettiin uusi laki vapaasta sivistystyöstä, ja lakia on muutettu sitten myöhemminkin laajemmin vuoden 2006 alusta, jolloin näistä opintokeskuksista toimintasääntöjen osalta säädettiin ja myös kesäyliopistojen rahoitussäännöksiä uudistettiin.

Nyt nämä esillä olevat toimenpiteet koskevat nimenomaan järjestämislupien uusimista, elikkä vapaan sivistystyön tavoitteet ja tehtävät määriteltäisiin ja uudistettavassa lainsäädännössä ylläpitämisluvat uusitaan, rahoitusjärjestelmää uudistetaan 2010 alkaen siten, että se muodostuisi laskennallisesta perusrahoituksesta sekä toiminnan keskeisiä tavoitteita tukevasta avustusmuotoisesta laatu- ja kehittämisrahoituksesta, jonka osuus olisi enintään 15 prosenttia. Ongelmaksi nousee, miten tämä rahoitetaan, sillä valtiovarainministeriön esityksessä on leikattu erillisiä valtionavustuksia sekä kansalaisopistojen valtionosuuksia. 15 prosenttia valtionavustusten määrässä merkitsee valtionavustusten osuuden viisinkertaistamista eli opetukseen käytettävien valtionosuuksien lisäämisen tarve on tietenkin ensisijainen.

Tässä käynnistetään myös uuden rahoitusmallin käyttöönottoa koskeva valmistelutyö niin, että siihen voidaan asteittain siirtyä, sekä organisoidaan perusrahoituksen määräytymisen ja tilasto- ja tietopohjan parantamiseen liittyvä selvitys ja valmistelutyö. Tässä on tärkeää varmaankin selvittää, mitkä tekijät korottavat nimenomaan näitä opetuksen järjestämisen kustannuksia.

Vapaan sivistystyön osa-alue on merkittävä maakunnallisesti, ja siinä tehdään paljon hyvää kasvatustyötä. Olemme Keski-Suomen kansanedustajat juuri eilen tavanneet kuuden kansanopiston edustajia ja keskustelleet heidän kanssaan tästä lakiuudistuksesta. He toivat esille hyvin tärkeänä sen, että lainsäädännön tulisi tunnustaa kansanopisto nimenomaan omaksi oppilaitosmuodokseen, joka tarvitsee omat erityispiirteet ja sen huomioivan yhteiskunnan tuen. Oleellista on myös, että tulevaisuudessakin kansanopistojen tunnusmerkkejä olisi arvo- ja aatepohjaisuus. Näin kansanopisto voi edelleenkin toteuttaa ylläpitäjänsä sivistys- ja koulutusnäkemystä ja on silloin suomalaisen kansanvaltaisen yhteiskunnan hyväksi työtä tekevä oppilaitos.

Kansanopistojen perustana on vapaa sivistystyö, muut tehtävät pohjaavat opiston sivistystehtävään ja pedagogiseen erityistehtävään, ja monialaisten kansanopistojen tehtävät täydentävät toisiaan. Tästä kävimme hyvin paljon keskustelua, ja siellä todettiin se piirre, että halutaan edelleen vahvistaa ja pitää vahvana tätä sivistyksellistä merkitystä ja halutaan sitä korostaa myös tuossa lain sisällössä.

Arvoisa puhemies! Pystyäkseen tasavertaisesti muiden oppilaitosmuotojen kanssa toimimaan kansanopistot tarvitsevat sekä riittävän perusrahoituksen että kehittämisen mahdollistavan tuen. Vapaan sivistystyön kehittämisohjelman loppuraportin ja annetun lakiesityksen linjaukset ovat siinä mielessä oikean suuntaisia. Suoritepohjaiseen perusrahoitukseen täytyy liittyä yksikköhintojen porrastus kustannuksiltaan kalliimpien kohderyhmien opetuksessa. Nimenomaan vammaiset, opinnollisen kuntoutuksen ryhmät sekä maahanmuuttajat ovat tästä hyviä esimerkkejä. Viimeisten vuosien aikana kansanopistojen perustamiskustannusten rahoitus on myös käytännössä ollut aika olematonta, ja tähän haluttaisiinkin kovasti kiinnittää huomiota, että nämä oppilaitokset voisivat säilyttää edelleen tämän opetuksensa tunnuspiirteet.

Opistojen pitkien linjojen opiskelijat tulevat myös hyvin monelta suunnalta ja ympäri maata. Nykyisin, kun ajatellaan tätä aluepohjaista koulutuksen suunnittelua, niin se ei aina sovi näihin valtakunnallisiin oppilaitoksiin, ja tämä tulisi opistojen mielestä ottaa huomioon koulutuksen ennakointityössä. Sivistystyön linjan opiskelijat ovat ainoita toisen asteen koulutuksen opiskelijoita, jotka joutuvat maksamaan opintomaksuja. Kun lisäksi ammatillisen koulutuksen opintososiaaliset edut ovat paremmat kuin vapaan sivistystyön, niin voidaan puhua myös siitä, toteutuuko tasa-arvoinen koulutuksen saavutettavuus tässä mielessä opistojen kohdalla.

Kansanopistot haluavat puhua myös hyvin paljon välivuodesta ja välivuosimahdollisuudesta, ja heidän mielestään tulee ihan rehellisesti tunnustaa, että kansanopistojen työ on niin sanottua valmistavaa tulevaisuuteen ja jatko-opintoihin, ja sillä tavalla he tarjoavat mielellään tätä välivuosimahdollisuutta. On myös tutkimuksin osoitettu, että kansanopisto voisi parantaa nuoren opiskelutaitoja, vahvistaa itsetuntoa, parantaa motivaatiota ja auttaa nuorta tulevaisuudensuunnittelussa, ja näin voimme nähdä erään hyvin tärkeän elementin tässä kasvatustyössä kansanopistojen taholta. Tällä tavalla voidaan myös hyvin pitkälle ja hyvin paljon torjua tätä nuorten syrjäytymistä.

Erityisesti Keski-Suomessa kansanopistot ovat myös tehneet hyvin vahvaa yhteistyötä ja verkostoituneet paljon, ja nyt toivomus olikin kovasti, että tätä yhteistyövelvoitetta, jonka tämä esitys pitää sisällään, suotaisiin myös sitten eteenpäin tuonne muihin jatko-opintoihin eikä pelkästään vain näille opistoille. Ja heillä oli myös paljon esityksiä siitä, että tämä sivistys-sana tulisi lisätä tänne lakiin joihinkin pykäläkohtiin, koska sitä he korostivat erittäin tärkeänä.

Tuomo Hänninen /kesk:

Arvoisa puhemies! Hallituksen esitys laiksi vapaasta sivistystyöstä annetun lain muuttamisesta liittyy vapaan sivistystyön vuosille 2009—2012 ajoittuvaan kehittämisohjelmaan. Vapaan sivistystyön oppilaitok-siahan ovat kansanopistot, kansalaisopistot, opintokeskukset, liikunnan koulutuskeskukset ja kesäyliopistot. Uudistuksessa laki päivitetään vastaamaan nykyistä toimintaympäristöä. Tavoitteet ja tehtävät asetetaan uudelleen. Rahoituksen osalta jo vuonna 2010 on mahdollista myöntää uutta tukea, laatu- ja kehittämisavustusta. Tukea rupeaa myöntämään Opetushallitus. Uudistukseen sisältyy myös se, että lääninhallitus on korvattu aluehallinnon tulevaa uudistusta ennakoiden elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukseksi elikkä Elyksi. Tuossa valiokuntakäsittelyssä paneudutaan lain yksityiskohtiin ja hiotaan tätä päivää vastaavaksi.

Päivi Räsänen /kd:

Arvoisa puhemies! Tähän lakiin sisältyy siis oppilaitosten yhteistyötä koskeva velvoite, ja olen ainakin itse saanut erityisesti kansanopistokentästä yhteydenottoja sekä tämän lain johdosta että sitten tämän kehittämisohjelman johdosta, jonka lopputulokset ovat tietysti vielä avoimia, minkälaiseksi sitten lopullisesti ollaan lakeja säätämässä. Joka tapauksessa on tärkeää, että kansanopistojen keskeiset toimintaperiaatteet, itsenäisyys ja vapaus määritellä itse arvopohjansa ja tehtävänsä, säilyvät.

Erityisiä huolia on noussut niistä kansanopistoista, joissa tällä hetkellä on myös ammatillista koulutusta, että tarkoittaisiko tämä yhteistyövelvoite käytännössä sitä, että kun ammatillisten oppilaitosten kanssa yhteistyö lisääntyisi, niin nämä kansanopistot joutuisivat ikään kuin tältä osin supistamaan tätä omaa toimintaansa eivätkä enää pystyisi jatkamaan tätä yhteistyötä. Siis tällaisia pelkoja on esiintynyt.

Esimerkiksi sain eräältä kansanopiston rehtorilta kirjeen, jossa hän kertoo, että heillä on vapaan sivistystyön linjalla linja vaikeasti kehitysvammaisille opiskelijoille ja samalla he kouluttavat myös koulunkäyntiavustajia, jotka avustavat ja harjoittelevat tällä kehitysvammalinjalla. Jos nyt kävisi niin, että tuo koulunkäyntiavustajalinja siinä kansanopistossa loppuisi, niin myös tämä kehitysvammalinja kärsisi ja kenties siitäkin jouduttaisiin luopumaan, ja sen vuoksi on tärkeää, että tämä tasapaino säilyisi.