9) Hallituksen esitys laeiksi laajakaistarakentamisen tuesta
haja-asutusalueilla sekä maaseudun kehittämiseen
myönnettävistä tuista annetun lain muuttamisesta
Viestintäministeri Suvi Lindén
Arvoisa puhemies! Suomi on sijoittunut tuoreessa Oecd:n kilpailukykytutkimuksessa
toiselle sijalle, mikä voidaan tyytyväisinä panna
merkille. Erityisesti mobiililaajakaistamarkkinoilla olemme Suomessa
harjoittaneet varsin aktiivista viestintäpolitiikkaa, mistä muun muassa
saamme tuota erinomaista sijoitustamme kiittää.
Tällä hetkellä Suomessa mobiililaajakaistaliittymien
osuus kaikista laajakaistaliittymistä on yli 30 prosenttia.
Laajakaistaisia yhteysnopeuksia tarjotaan Suomessa langattomasti
3g-verkkojen sekä 450-verkon avulla. Tämä 450-verkko
on jo nyt lähes koko maan kattava: vuoden 2010 lopussa
peitto on 99,9 prosenttia. Myös 3g:n rakentaminen etenee
vauhdilla, ja käsitykseni on, että 3g-verkot tulevat
lähivuosina olemaan yhtä kattavia kuin nykyiset
gsm-verkot. Kehitykseen on vaikuttanut merkittävästi
päätös sallia aikaisemmin yksinomaan
gsm:lle varatun 900 megahertsin taajuusalueen käyttö 3g-verkossa.
Langattomien laajakaistayhteyksien nopeuksia tulee entisestään
kasvattamaan tuleva 4g. Hallitus päätti sallia
viime kesänä gsm 1800 -alueen lte-käytön,
joten toiminnan aloittaminen on mahdollista Suomessa heti, kun teleyritykset ovat
siihen valmiita.
Olemme myös ensimmäisenä maana maailmassa
juuri määritelleet yhden megan laajakaistan yleispalveluksi
eli siis palveluksi, johon jokaisella käyttäjällä ja
kansalaisella on Suomessa subjektiivinen oikeus kaikkialla Suomessa.
Huomautan, että tämä on maailman mittakaavassa varsin
poikkeuksellista.
Kiinteillä yhteyksillä on toki tiettyjä etuja
verrattuna langattomiin yhteyksiin. Kiinteiden yhteyksien nopeudet
ovat suurempia, ja esimerkiksi valokuituverkoissa nopeudet ovat
symmetrisiä eli lähtevän dataliikenteen
nopeus on yhtä suuri kuin vastaanotettavan liikenteen nopeus.
Valokuituiset runkoyhteydet mahdollistavat loppukäyttäjälle
aikaisempaa nopeammat yhteydet myös muilla tekniikoilla.
Käsiteltävänämme on tänään
hallituksen esitys uudeksi laajakaistatukilaiksi. Sen taustalla
on valtioneuvoston joulukuussa 2008 tekemä laajakaistapalveluita
koskeva periaatepäätös, jonka mukaan
kaikkien kansalaisten saatavilla tulee vuoteen 2015 mennessä olla
vähintään 100 megabitin laajakaistayhteys.
Tämä laki sisältää säännökset
tuen saannin edellytyksistä ja toimivaltaisista viranomaisista. Valtion
tuen myöntämisprosessi olisi esityksen mukaan
kolmivaiheinen. Ensimmäisessä vaiheessa valtioneuvosto
päättäisi tuen jakautumisesta eri maakuntien
kesken maakunnilta saatujen hankeohjelmien perusteella. Valtioneuvoston
yleisistunnossa siis osoitettaisiin kullekin maakunnalle jaettava
osuus valtion tuesta ja valittaisiin tuettavat hankkeet.
Toinen vaihe käsittää maakunnalle
myönnetyn osuuden valtion tuesta, joka julistettaisiin haettavaksi
maakunnan liiton kautta. Kukin maakunta valitsisi siis omalta maantieteelliseltä alueeltaan
ne hankkeiden toteuttajat, jotka laissa asetetut kriteerit parhaiten
täyttävinä saisivat valtion tukea. Maakunnan
liiton rooli tuen myöntämisessä on välttämätön,
koska se edustaa alueellisten ja paikallisten olojen parasta asiantuntemusta.
Kolmannessa vaiheessa lopullisen päätöksen yksittäisen
tukikelpoisten kustannusten korvaamisesta tietyssä hankkeessa
tekisi Viestintävirasto. Viestintävirasto edustaa
tässä prosessissa tarvittavaa teknistä asiantuntemusta.
Viestintävirasto myös valvoisi myönnetyn
tuen käyttöä sekä tarvittaessa
perisi sen takaisin väärinkäyttötapauksissa.
Lain säännökset ovat teknologianeutraaleja. Tuen
myöntämisedellytyksenä ei siten ole tietyn teknisen
ratkaisun valitseminen, vaan tukea voidaan myöntää millä teknisellä tavalla
tahansa toteutetulle laajakaistaverkolle. Kaikkien ei siis tarvitse
haluta valokuitua kotiin. Pidän siis periaatteellisesti
erittäin tärkeänä sitä,
että käyttäjä voi jatkossakin
valita itselleen mieluisimman liittymätyypin. Tästäkin
syystä on tärkeää, että nyt käsiteltävänä oleva
esitys on todellakin teknologianeutraali.
Tukea voitaisiin esityksen mukaan myöntää vain
tietyn väestötiheyden alittavalle maantieteelliselle
alueelle rakennettavaan verkkoon. Käytännössä tämä kriteeri
merkitsisi sitä, että tukea voitaisiin myöntää vain
sellaisille alueille, jotka eivät ole kaupallisesti kiinnostavia.
Tuen saajana voi olla mikä tahansa yritys, yhteisö,
säätiö taikka näiden yhteenliittymä,
jolla vain on edellytys taloudellisesti tarkoituksenmukaiseen ja
käyttäjien etua edistävään
palveluntarjontaan. Tuen saaja voisi siten olla myös esimerkiksi
useiden yritysten perustama osuuskunta taikka kunta tai kunnan perustama
verkkoyritys.
Tuen myöntäminen edellyttäisi, että tuen
saaja sitoutuu tarjoamaan palveluitaan tuen avulla rakennetussa
verkossa 10 vuoden ajan. Tuen saajalla olisi esityksen mukaan lisäksi
velvollisuus luovuttaa muille teleyrityksille käyttöoikeus
tuen avulla rakennettuun viestintäverkkoon ja sen kapasiteettiin.
Tämä käyttöoikeus olisi luovutettava
kohtuulliseen hintaan ja syrjimättömin ehdoin.
Jos tukea saanut teleyritys ei pystyisi pitämään
lupaamaansa palveluntarjontaa yllä tai jos se ei päästä kilpailevia
teleyrityksiä tuen avulla rakennettuun viestintäverkkoon
taikka tuen käytössä ilmenisi muita väärinkäytöksiä,
valtionapu voitaisiin periä teleyritykseltä esityksen
mukaan takaisin.
Uuden laajakaistatukilain ohella esityksessä ehdotetaan
myös muutettavan maaseudun kehittämiseen myönnettävistä tuista
annettua lakia. Laajakaistahankkeita voitaisiin tämän
muutoksen jälkeen rahoittaa kahdella eri tavalla: kansallisesti
sekä Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahaston
eli Maaseuturahaston kautta, ja tämähän
johtuu tästä EU:n elvytyspaketista, jossa noin
miljardi euroa suunnataan laajakaistarakentamiseen eri puolille
Euroopan unionin aluetta, ja Suomeen on arvioitu saatavan tästä potista
noin 25 miljoonaa euroa.
Muutoksen tultua voimaan laajakaistahankkeita voitaisiin tukea
Euroopan yhteisöjen varoista osin samoin edellytyksin kuin
edellä kuvatulla valtion tuella. Se, minkä sääntelykehyksen mukaisista
varoista tukea haetaan, olisi tukea hakevan yrityksen, yhteisön
tai säätiön itsensä vapaasti
valittavissa. Yksittäinen tukihakemus tehtäisiin
näissä tapauksissa kuitenkin Viestintäviraston
sijaan työ- ja elinkeinokeskuksille.
Rahoituslähteistä riippumattomia yhteisiä vaatimuksia
molempien lakien nojalla myönnettäville tuille
olisi se, että hankkeet ovat taloudellisesti tarkoituksenmukaisia,
edistävät käyttäjien etua viestintämarkkinoilla
ja ovat siten keskitettyjä, että ne voidaan toteuttaa
taloudellisesti edullisimmalla tavalla. Myös velvollisuus
tarjota verkko- ja viestintäpalveluita vähintään
kymmenen vuoden ajan sekä velvollisuus luovuttaa muille
teleyrityksille käyttöoikeus tuen avulla rakennettuun
viestintäverkkoon koskisi tuen saajaa tuen rahoituslähteestä riippumatta.
Esityksessä tarkoitettua valtion tukea tai Euroopan
yhteisön rahoitusta ei voitaisi myöntää kustannuksiin,
jotka aiheutuvat enintään kahden kilometrin päähän
käyttäjän asuin- tai sijaintipaikasta
ulottuvan tilaajayhteyden rakentamisesta. Tämä rajaus
tehtiin jo laajakaistarakentamisen tukemista koskeneessa valtioneuvoston
periaatepäätöksessä. Sillä varmistetaan,
että tuella rakennetaan vain sellaisia yhteyksiä,
joille todella on käyttäjien parissa kysyntää.
Tältä osin yksittäisen kotitalouden kustannuksia
alentaa ainakin kotitalousvähennys, jonka käyttöoikeus
on vuoden 2009 alussa voimaan tulleella tuloverolain muutoksella
laajennettu koskemaan myös tietoliikenneyhteyksien asennustöitä.
Tämähän kaiken kaikkiaan tarkoittaa
sitä, että tilaajakotitalous, -yhteisö tai
-yritys päättää sitten, minkälaisen
tilaajayhteyden haluaa. Se voi olla langaton, joka on todennäköisesti
ja käytännössä huomattavasti
edullisempi tilaajayhteys kuin kiinteä yhteys. Mutta jos
tilaaja katsoo, olipa se sitten kotitalous tai yritys, että tarvitsee kiinteää yhteyttä,
joka turvaa sen huomattavasti nopeamman ja symmetrisen yhteyden,
niin silloin kustannettavaksi jää tämä kiinteä yhteys.
Arvoisa puhemies! Valtion tuen edellytyksenä on lakiesityksen
mukaan se, että tuen saaja eli teleyritys maksaa itse aina
vähintään kolmanneksen hankkeen kustannuksista.
Lisäksi hankkeet edellyttävät taloudellista
panostusta myös niiltä kunnilta, joiden alueelle
hankkeet sijoittuvat.
Valtioneuvoston periaatepäätöksessä kunnan maksuosuuden
edellytettiin olevan kolmannes kustannuksista, mutta kuntien nykyisen
taloudellisen tilanteen huomioon ottaen kuntien maksutaakkaa on
nyt tässä esityksessä helpotettu. Erityisen
syrjäisten ja taloudellisesti heikoimmassa asemassa olevien
kuntien tapauksessa tämä maksuosuus tulee laajakaistatukilain
mukaan olemaan kolmanneksen sijaan vain 8 prosenttia. Kyseessä ovat
kunnat, joille laajakaistahankkeen rahoittaminen muodostaisi kohtuuttoman
rasitteen kunnan taloudellinen kantokyky, laajakaistahankkeen laajuus
ja toteuttamistapa, asukasti-heys sekä hankkeen asukaskohtaiset
rakentamiskustannukset huomioiden. Liikenne- ja viestintäministeriössä tullaan
heti laajakaistatukilain voimaan tultua eli alkuvuodesta 2010 valmistelemaan
valtioneuvoston asetus, jossa nämä 8 prosentin
maksuosuuteen oikeutetut kunnat tullaan määrittelemään
ja nimeämään.
Myös EU:n varoista rahoitettavissa laajakaistahankkeissa
kunnan maksuosuus tulee käytännössä olemaan
kolmannesta alempi, 22 prosenttia. Näiden 22 prosentin
kuntien määrittelyssä tullaan käyttämään
samoja kriteereitä kuin 8 prosentin kuntienkin osalta.
Lopullisesti se, mitkä kunnat mihinkin maksuluokkaan
sijoittuvat, tulee ilmenemään maa- ja metsätalousministeriön
valmistelemasta valtioneuvoston asetuksesta, ja ajankohta tulee
olemaan alkuvuosi 2010. Eli yksinkertaisesti sanottuna ensi vuoden
alkupuolella tullaan valtioneuvoston asetuksella määrittelemään
sitten kunnat, jotka hakevat tätä laajakaistatukirahaa
kolmeen eri maksuluokkaan, joko 8 prosentin, 22 prosentin tai 33
prosentin luokkaan.
Näillä toimilla voimme vastata kuntien aiheellisesti
esille nostamiin huoliin ja voimme siis todellakin huolehtia siitä,
että myös ne kunnat pääsevät
mukaan, joissa hankkeet ovat todella ehdottoman välttämättömiä,
mutta kunnalla ei välttämättä ole
riittävää maksukykyä osallistua hankkeisiin
täysimääräisesti.
Arvoisa puhemies! Tällä lailla hallitus nyt
varmistaa ja vahvistaa sen tahtotilansa, että laajakaista
kaikille ja mielellään nopeana, mahdollisimman
nopeana, hyvänä yhteytenä vuoteen 2015
mennessä lähtee tämän lain myötä käytännössä liikkeelle.
Markus Mustajärvi /vas:
Arvoisa puhemies! Hallituksen esityksen tavoite siitä,
että vuoteen 2015 mennessä 99 prosenttia vakituisesti
asutuista talouksista ja yritysten kiinteistä, pysyvistä toimipaikoista
on alle 2 kilometrin päässä 100 megabitin
yhteydestä, on aivan oikean suuntainen. Mutta jos puhutaan,
että kaikkien kansalaisten ja kaikkien alueitten pitäisi
olla yhdenvertaisia, niin pitää puhua myöskin
siitä yhdestä prosentista, yli 2 kilometrin etäisyyksistä ja varmaan
joissain tilanteissa myöskin alle, hitaammista kuin 100
megabitin yhteyksistä. Ministeri sivusi näitä asioita,
mutta ainakin minulle ehkä osaksi siitä, että en
ole ainakaan tältä tekniikan puolelta substanssiosaaja,
monet asiat jäivät auki, mutta jäi vähän
muutenkin.
Ensimmäiseksi kolme keskeisintä asiaa tästä hallituksen
esityksestä. Hyvää tässä on
se, että tavoitteena on turvata myös haja-asutusalueen
laajakaistapalvelut ja kasvattaa laajakaistaverkon nopeudet liikkuvan
kuvan mahdollistavalle tasolle. Sen lisäksi hyvää on
se, että huonossa ta-loudellisessa asemassa olevat kunnat
on huomioitu eli niiden kuntaosuus olisi 8 prosenttia rakentamiskustannuksista,
ja siinä on tapahtunut kyllä huomattava liikkuminen,
ihan olennainen liike parempaan suuntaan. Jos lähdetään
siitä yleisestä kolmanneksen rahoitustasosta,
mitä ensin kaavailtiin, ja tullaan 8 prosentin tasolle,
niin se voi hyvinkin olla jo myöskin näille hankalassa
taloudellisessa tilanteessa eläville kunnille mahdollinen
rahoitusosuus. Yleinen kuntatalouden tila on sitä mitä on,
ja monet kunnat rypevät hyvin syvällä.
Huonoa tässä esityksessä minun arvioni
mukaan on se, että valokaapelin päästä koteihin
tehtävät liityntäratkaisut jäävät
tilaajien kustannuksiksi, ja ne kustannukset ratkaisusta riippuen
voivat olla tuhansiakin euroja, jopa enemmänkin. Operaattorin,
joka valitaan toteuttajaksi, täytyy taata myös
vaihtoehtoisia malleja liityntäpintaan. Laissa sanotaan,
että verkkoa pitää tarjota myös
muille operaattoreille, mutta entä sitten, jos kukaan ei
ole kiinnostunut tekemään tähän
loppupätkään tuotteita? Eli on viimeisten
kalliiden kilometrien ongelma, on tuotava kodeille myös halpoja
ratkaisuja, sellaisia, jotka sopivat kunkin maksukykyyn ja tarpeeseen,
sillä tässä kai on kyse yhdestä perusoikeudesta,
oikeudesta tietoon. Ja oleellinen kysymys on, mitä täällä yhteyksien
viimeisillä pätkillä sitten tarjotaan,
onko siellä markkinoita, mitä on todellinen kilpailu
ja mitä sitten teknologia mahdollistaa.
Kolmanneksi nostan esille turvallisuuden, ja siihen liittyen
muutama sana ensin menneestä ja myöskin tästä päivästä.
Arvoisa puhemies! Reilusti yli vuosi sitten Utsjoella Tenojokivarressa
pimenivät kaikki yhteydet yli viikon ajaksi. Silloin, kun
asiaa perättiin, todettiin, että tämä pimennys
mahtui niin sanotun normaalin rajoihin. Tänä syksynä Sallan kunnassa
kävi samalla tavoin, viranomaisverkko mukaan lukien. Olisin
kysynyt ministeriltä jo talousarvion lähetekeskustelussa,
mutta silloin aikapulan vuoksi se ei onnistunut, mikä lopulta
on Viestintäviraston ja mikä on operaattorin vastuu. Te,
ministeri Lindén, viittasitte vanhentuneisiin ohjeisiin,
mutta siinä keskustelussa kuitenkin jäi hyvin
paljon auki, mitä tarkoititte, ja pyydänkin, että te
voisitte nyt tässä keskustelussa tarkentaa tätä vastuun
rajapintaa.
Lapissa on edelleenkin viisi kuntaa yhden piuhan varassa ilman
varmentavaa yhteyttä. Ne kunnat ovat Salla, Savukoski,
Pelkosenniemi, Enontekiö ja Utsjoki. Ensinnäkään,
kun näitä verkkoja rakennettiin, tällaisen
asetelman syntymistä ei olisi pitänyt sallia,
että jotkut kunnat ovat näin haavoittuvan yhteyden
varassa, ja näiden kuntien asema tulee ratkaista pikaisesti,
ennen kuin tapahtuu jotain peruuttamatonta. Ja hyvin konkreettinen
kysymys ministerille: Onko nyt ihan varmaa se, että Utsjoelle
rakennetaan runkoyh-teys kokonaan valtion varoin?
Arvoisa puhemies! Vielä yhteen ajankohtaiseen asiaan.
Tämä kolmiportainen rahoitusmalli ja rahoitustie
ei ole ongelma sinällään, mutta täällä hallituksen
esityksen tekstissä mainitaan sanatarkasti näin,
että valtiontalouden kehyksissä laajakaistarakentamisen
valtion tukeen vuosina 2009—2015 on varattu 66 miljoonaa
euroa. Lisäksi Euroopan yhteisöjen maaseutuohjelman varoista
saataneen noin 25 miljoonaa euroa Suomen laajakaistahankkeisiin.
Tämä "saataneen" on potentiaali eli mahtomuoto
eli mahdollisesti saadaan.
Kun tässä viime päivien aikana on
keskusteltu siitä, mikä oli työllisyysvälikysymyskeskustelun aikana
vahvasti esillä ja mistä esimerkiksi ed. Virtanen
ja minä peräämällä peräsimme,
kuinka näitä EU-rahoja irrotetaan sitten nopeasti
työllisyyshankkeisiin, niin älkää,
ministeri Lindén, ainakaan uskoko ministeri Pekkarista
tai ministeri Kataista näiden neuvoessa. Pekkarinen sanoi, että näiden
tes-rahojen irrottaminen ei ole helppoa, mutta se onnistuu. Katainen
sanoi, että nämä kaikki byrokraattiset
esteet ovat voitettavissa. Mutta kyllä tuossa asiassa hallitus
teki tuplavirheen, se ei tehnyt työllisyyslisäbudjettia
ja näitä EU-rahoja se ei saanut liikkeelle. Pyydänkin
teitä, ministeri Lindén, varmistamaan sen, oikein varmistamalla
varmistamaan, että se raha myöskin tulee kansallisen
rahan lisäksi näissä hankkeissa, koska
tässä teidän esityksenne tekstimuodossakin
jo on tällainen mahdollisuus saada rahaa ja se viittaa
siihen, että sitä ei ole vielä perin pohjin
selvitetty.
Ulla Karvo /kok:
Arvoisa puhemies! Toimivat tietoliikenneyhteydet ovat vähimmäisvaatimus
tämän päivän maailmassa. Varsinkin
maaseudulla tietoliikennetarpeet ovat suuret johtuen pitkistä etäisyyksistä.
Myös vaatimukset suurille yhteysnopeuksille ovat perusteltuja
harvaan asutuilla alueilla. Hyvät ja toimivat tietoliikenneyhteydet
edesauttavat maan asuttuna pitämistä ja avaavat
uusia mahdollisuuksia alueiden kehittämiseen. Nykyaikainen
elinkeinotoiminta edellyttää tietoliikenneyhteyksiä.
Koska langattomat yhteydet eivät ole vastaus ainakaan toistaiseksi haja-asutusalueiden
tarpeisiin, on riittävän nopeat yhteydet taattava
valokaapelilla.
Hallitusohjelman mukaisesti hallitus on ryhtynyt parantamaan
nopeiden yhteyksien saatavuutta myös haja-asutusalueilla.
Hallitus teki joulukuussa 2008 periaatepäätöksen
kansallisesta toimintasuunnitelmasta tietoyhteiskunnan infrastruktuurin
parantamiseksi. Kuten todettu, periaatepäätöksellä asetettiin
tavoitteeksi, että vuoden 2015 loppuun mennessä kaikkialla
Suo-messa on saatavilla 100 megabitin yhteydet mahdollistava valokuitu-
tai kaapeliverkko taikka muu ominaisuuksiltaan näihin rinnasteinen
verkko. Tämä johtaisi siihen, että ainakin
99 prosentissa vakinaisista asunnoista sekä yritysten ja
julkishallinnon organisaatioiden vakinaisista toimipaikoista voidaan
käyttää erittäin suuria yhteysnopeuksia
vaativia tietoyhteiskunnan palveluita.
Alueellinen tasa-arvo edellyttää valtion tukea toteutuksessa.
Ministeri Lindénin panos nyt käsittelyssä olevan
lain muutosesitykseen on ollut merkittävä, kiitos
siitä ministerille. EU:n tukikäytäntö on
viime vuosina muodostunut sellaiseksi, että laajakaistaverkkojen
rakentamista voidaan tukea jäsenvaltion julkisin varoin.
Edellytyksenä on, ettei alueella ole kilpailua laajakaistamarkkinoilla.
Nykyisellään Lapin laajakaistaverkon loppuun rakentaminen
ei ole mahdollista markkinaehtoisesti.
Jotta julkisen tuen määrää saadaan
lisättyä, on esityksessä ehdotettu muutettavaksi
myös maaseudun kehittämiseen myönnettävistä tuista
annettua lakia. Tällöin laajakaistahankkeita voitaisiin
tukea Euroopan yhteisön varoista pääosin
samoin edellytyksin kuin valtion tuella. Lapissa on paljon haja-asutusalueita,
jotka ovat yhteyksien ulottumattomissa. Lisäksi ilman julkista
tukea useat Lapin köyhät kunnat olisivat mahdottoman tehtävän
edessä. Ainoa kunta manner-Suomessa edelleen ilman runkoverkkoyhteyttä on
Utsjoki. Ylä-Lapin kuntien edustajat ovat aktiivisesti
nostaneet epäkohtaa esille, ja nyt näyttää syntyvän tulosta.
Lupeissa on Utsjoelle runkoverkko, jota edellyttää jo
yleinen huoltovarmuus.
Arvoisa puhemies! Nyt käsittelyssä oleva lakiesitys
on erittäin myönteinen uutinen haja-asutusalueille.
Mahdollisuus pienentää eräiden huonossa
taloudellisessa asemassa olevien kuntien maksuosuutta 8 prosenttiin
on monen Lapin kunnan pelastus. Toimivilla verkkoyhteyksillä pystytään
parantamaan elämänlaatua monilla syrjäisillä alueilla,
ja se tulee avaamaan monia uusia mahdollisuuksia niin elinkeinoelämän
tarpeisiin kuin yksityisten ihmistenkin kannalta. Etätyömahdollisuudet
paranevat ja myös esimerkiksi terveydenhuollon sektorilla
pystytään tulevaisuudessa entistä paremmin
hyödyntämään nykytekniikkaa.
Kysymys on myös paljolti haja-asutusalueiden yleisen turvallisuuden
parantumi-sesta.
Merja Kyllönen /vas:
Arvoisa herra puhemies! Tätä hyvää lakiesitystä lukiessani
jouduin kuitenkin väkisinkin pohtimaan seuraavanlaisia asioita.
Tavoite on rakentaa Suomeen kattava laajakaistaverkko ja tavoittaa
99 prosenttia Suomesta. Kuten ed. Mustajärvi täällä jo
aikaisemmin mainitsi, toivon, ettei sitä yhtäkään
prosenttia unohdeta. Siellä voi olla kuitenkin jossain
katvealueella maatila tai joku maaseutumatkailuyritys tai vastaava,
joka tarvitsee sitä yhtäkin prosenttia toiminnan
järjestämiseen.
Sitten ministeri kertoi meille, että on erilaiset omarahoitusmaksuluokat
tulossa, 8, 22 ja 33. Mitä tehdään niiden
kuntien kanssa, joilla ei ole varaa edes siihen 8 prosenttiin? Tällä hetkellä kuntien
keskinäisiä riippuvuussuhteita ja mahdollisuuksia
toteuttaa esimerkiksi yhteistyössä näitä hankkeita
on hyvin vaikea selvittää ja ylipäätänsä päästä siihen
lopputulemaan, onko mahdollisuuksia velkaisilla, vähäväkisillä,
vähävaraisilla kunnilla tehdä minkäänlaisia
omarahoitussatsauksia. Se, mikä on tietysti tosiasia, on, että kaupallisia
yrityksiä kiinnostaa tulos, ja varmasti ne alueet ovat
hyvin suosittuja ja haluttuja, joissa on paljon asiakkaita ja toiminta
on taloudellisesti kannattavaa. Mutta entä sitten ne alueet,
joissa tilanne ei ole vastaavanlainen?
Olen saanut runsaasti kysymyksiä liittyen valokuituun
ja kyläyhteisöjen yhteisiin projekteihin ajatuksena
niin, että pienemmällä rahalla tehdään
paljon jälkeä, kun se raha menee suoraan siihen
tarkoitukseen konkreettisesti, itse laajakaistaverkon rakentamiseen.
Huolena nyt on ollut se, ovatko kyläyhteisöt tai
erilaiset pienemmät organisaatiot sitten tilanteessa, että ne
eivät pysty lähtemään näille
markkinoille rakentamaan vähäväkisille
ja vähävaraisille alueille tätä laajakaistaverkkoa.
Sitten sivulla 4 tässä esityksessä,
sanoisinko, että tahdon nähdä nykyisin
aina punaista lukiessani TeliaSonera Finland Oyj:n markkinaosuuksista
ja merkityksistä näissä hankkeissa, kun
se kansalaispalaute Suomen mittakaavassa on usein sellaista, että TeliaSonera
kerää kyllä rahat ja on suurin markkinaosuudeltaan
monessakin suhteessa, mutta palveleeko se todella suomalaista kansaa
ja asiakasta? Jos palautteisiin mennään, niin
ei todellakaan vastaa ja useimmiten asiakas ei TeliaSoneralle ole
oikeassa. Olen sitä mieltä, että tähän
tilanteeseen, jos mihin, pitää tulla korjaus ja
välittömästi. Me laitamme kuitenkin miljoonia
valtion kassasta tämän yrityksen toimintaan, ja
jollakin tavalla tuntuu, että on vihdoin asetettava toimijat
palvelemaan Suomen kansaa, eikä niin, että Suomen
kansa palvelee markkinaosuudeltaan suurinta toimijaa.
Sitten tähän maaseudun kehittämiseen
myönnettävistä tuista. Tuli mieleen vaan
tässä, että kun kauniisti kirjoitetaan,
että tukea voidaan myöntää kyläyhteisön
asuinympäristön parantamiseen, asukkaiden yhteisen
toiminnan ja viihtyvyyden edistämiseen sekä muuhun
vastaavaan maaseudun ympäristöä ja asukkaiden
yleistä hyvinvointia palvelevaan toimintaan, niin kyllä tämänhetkisen
perukankansan palautteen puolesta voi sanoa sen, että jos
ei tule posti, ei toimi puhelin, palvelut ovat lähteneet,
joukkoliikenteestä ei ole tietoakaan ja vielä kaistajohto
jää rahattomassa kunnassa parin kilometrin päähän
tai vaikka 200 metrin päähän mökistä,
niin kyllä siellä perukankansalla mieli keittää jo
näitten entistenkin hankkeitten kanssa niin, että siellä saattaa
jollakin peliverkkarit vielä revetä, ennen kuin
tämä on finaalissa.
Mats Nylund /r:
Ärade herr talman, arvoisa herra puhemies! Regeringens
proposition om stöd för byggande av bredband i
glesbygden är efterlängtad och är i högsta
grad nödvändig. När man ser på internationella
jämförelser så verkar det finländska
bredbandsutbyggandet och utvecklingen stampa på stället.
Internationell statistik säger att vi ligger bakom
både Sverige, Danmark och Norge när det gäller
bredbandskvalitet, och regeringens proposition är nu ett
steg i rätt riktning där man försöker
ta igen försprånget. Finland ligger inte heller bland
de 20 ledande länderna inom bredband, inte heller bland
de 15 länder som är ledande när det gäller
utvecklingen. Inom några år kommer vi att få högdefinitions
internet-tv och videokommunikation. Då bör vi
vara redo, och där gäller nästan bara
fasta bredbandsförbindelser.
Jag har tidigare påtalat kopplingen mellan landsbygden,
dess boendevillkor och tjänster och datainfrastrukturen.
Den kopplingen är ofrånkomlig och den måste
tillgodoses. Finland har inte råd att släpa efter,
vi måste få till stånd ett heltäckande
datanät av god kvalitet nu.
Arvoisa puhemies! Hallituksen esitys on erittäin tärkeä ja
tervetullut. Olen aikaisemmin korostanut maaseudun, sen asuinolojen
ja palvelujen sekä tietoinfrastruktuurin välistä yhteyttä. Tämä yhteys
on välttämätön ja se on hoidettava. Suomella
ei ole varaa pysyä jäljessä, meidän
on nyt saatava aikaan riittävän hyvälaatuinen
ja kattava tietoliikenneverkko.
Meidän on huolehdittava kokonaisuuksista. Markkinamekanismit
ovat toistaiseksi luoneet huomattavan eron kaupungin ja maaseudun
välille koskien saatavissa olevia tietoliikenne- ja telepalveluja
sekä niiden hintoja. Markkinoiden edustajat ovat korostaneet
poliittisten päätösten tarvetta tietoliikenneyhteyksien
saatavuuden turvaamiseksi haja-asutusalueilla, päätöksiä siitä, millaisia
tietoliikenneyhteyksiä pidetään riittävän
hyvinä, ja kuinka niiden saanti turvataan.
Esityksen mukaan tuen edellytyksenä on, että tuen
saaja sitoutuu toimittamaan palveluja tuen avulla rakennetussa viestintäverkossa
vähintään kymmenen vuoden ajan. Tämä on
erittäin tärkeää. Huomioitava
on, että Suomessa markkinoilla toimija on poistanut teleyhteyksiä lyhyen
ajan kuluttua siitä, kun se kuntien tuella on rakentanut
ADSL:n valmiiksi.
Meillä ei ole varaa maksaa tukea siitä, että tietoliikenneyhteytemme
myöhemmin lakkautettaisiin, vaan meidän on huolehdittava
palvelun saatavuuden turvaamisesta pitkällä aikavälillä. Tämä on
nyt esityksen sisällä. Erittäin myönteistä.
Meidän on katsottava, että tietoliikenneyhteydet,
jotka tullaan rakentamaan tuen turvin, pysyvät avoimina,
jotta muut palvelun tuottajat pystyvät tarjoamaan omia
palveluitaan yhteyksien kautta.
Toisena esiin nousseena kysymyksenä on, minkä ajan
kuluessa markkinoiden on rakennettava verkkonsa tietylle alueelle.
Jos markkinat eivät kykene rakentamaan verkkoa markkinoiden ehdoilla
määräaikana, aluetta voisi tuolloin pitää tukeen
oikeutettuna alueena, jolle halukkaat laajakaistan rakentajat voivat
hakea tukea.
Herr talman! Datainfrastrukturen måste stöda jämlikhet.
Regeringens proposition är definitivt ett steg i rätt
riktning men vi behöver ett språng. Ett språng
för att hinna med i utvecklingen och för att säkra
tillräckligt goda dataförbindelser i hela landet
och bibehålla ett livskraftigt Finland. Faran är
att de små kyrkbyarna blir utan bredband. Så får
inte ske. Vi kan inte tillåta att små cenralorter
förblir som små öar utanför
datanätet och utanför utvecklingen. Vi måste
också se till skärgården och dess befolkning
både vad gäller de fast bosatta och fritidsboende.
Skärgården behöver all hjälp
den kan få.
Jag har sagt det förut: Ett öppet, utbyggt
och konkurrenskraftigt datanät som är tillgängligt
för medborgare och företag på alla håll
i landet är ett effektivt regionalpolitiskt medel och lika
viktigt, åtminstone nästan lika viktigt som våra
vägnät. Med lagpropositonen kommer vi ett steg
närmare och hur långt det räcker återstår
att se.
Anne-Mari Virolainen /kok:
Arvoisa herra puhemies! Suomessa on totuttu luottamaan siihen,
että teleyritykset huolehtivat markkinaehtoisesti kattavien
ja edullisten viestintäpalveluiden tarjonnasta. Tämän
luottamuksen seurauksena viestintäpolitiikka on ollut teleyrityksille
varsin suopeaa. Valtio ei ole puuttunut niiden toimintaan esimerkiksi
tiukoin toimilupaehdoin tai veroin, saatikka maksuin. Myöskään
julkisia varoja ei ole merkittävästi käytetty
yleisen viestintäinfrastruktuurin rakentamiseen.
Nykyisin hyvät teleyhteydet ovat muuttuneet yleishyödykkeestä välttämättömyydeksi
ja ihmisten työ ja vapaa-aika vaativat yhä nopeampia tietoliikenneyhteyksiä.
Valitettavasti murheena on, että eräät
teleyritykset karsivat viestintäpalveluita haja-asutusalueilta.
Tältä osalta on yhdyttävä ed.
Kyllösen esittämään kritiikkiin.
Korvaavina yhteyksinä asiakkaille tarjotaan langattomia
yhteyksiä kuten langatonta laajakaistaa, jolla voidaan
tyydyttää viestinnän perustarpeet. Langaton
laajakaista ei kuitenkaan ole ratkaisu kasvaville yhteystarpeille.
On aivan selvää, että olemme tilanteessa,
jossa tietoliikenneinfraa ei voida varmistaa koko maassa kaupallisesti
ja palvelutason erot kaupunkikeskusten ja haja-asutusalueiden välillä kasvavat
entisestään. Onkin aivan erinomaista, että hallitus
on sitoutunut siihen, että laajakaistaverkko rakennetaan
kaikkien, tai siis noin 99 prosentin, ulottuville maantieteellisestä sijainnista
riippumatta. Tässä hallituksen esityksessä laajakaistatuen
määritellyt ehdot ja kolmeen eri luokkaan jaetut
rahoitusosuudet mahdollistavat sen, että olosuhteiltaan
hyvin erilaiset kunnat voivat olla laajakaistahankkeessa mukana.
Arvoisa puhemies! Esityksen aluekehitysvaikutukset ovat positiivisia,
koska laajakaistahankkeella edistetään alueellista
tasa-arvoa ja lisätään kansalaisten ja
yritysten osallistumismahdollisuuksia sekä sähköisten
palveluiden saatavuutta myös haja-asutusalueilla. Tuen
työllistävä vaikutus on myös
merkittävä sekä uusien yhteyksien rakentamisen
aikana että niiden käyttöönoton
jälkeen. Ennen kaikkea on painotettava, että rakennusvaihetta
enemmän työllisyyttä parantaa laajakaistainvestointien
aiheuttama kasvusysäys, ennuste onkin 500—1 000
pysyvää työpaikkaa vuodessa.
Luonnollisesti tällä lakiesityksellä on
myös vaikutusta teleyrityksiin ja viestintämarkkinoihin,
ja mielestäni on hyvä, että tuki vähentää yritysten
investointiriskiä haja-asutusalueilla ja siten edesauttaa
viestintäverkkojen ulottamista laajemmalle alueelle sinne,
missä niitä ei vielä ole.
Luonnollisesti olemme huolissamme kilpailun mahdollisesta vääristymisestä.
Esityksellä ei kuitenkaan pitäisi olla negatiivista
vaikutusta kilpailutilanteeseen, sillä tuetut alueet ovat
tarkoin määritellyt ja niillä ei ole
tällä hetkellä kaupallista tarjontaa.
Kuluttajan kannalta tämä esitys on erittäin
hyvä, sillä tuen avulla verkon saisi enintään
2 kilometrin päähän vakituisesta asunnosta
ja näin ollen yhteyden saaminen kotiin olisi jatkossa siis edullisempaa
varsinkin, kun kotitalousvähennystä on mahdollista
hyödyntää tietoliikenneyhteyksien asennustöissä.
Arvoisa puhemies! Lopuksi haluan kiinnittää huomiota
maakuntaliittojen rooliin. Kiitän siitä, että hankkeiden
priorisoinnissa luotetaan paikallistuntemukseen eikä uskota
viisauden olevan täällä pääkaupungissa.
Erityiskiitos kuuluu ripeästä toiminnasta pilottihankkeiden
osalta jo tämän vuoden aikana, sillä esimerkiksi
Varsinais-Suomen liitto ehdotti liikenne- ja viestintäministeriölle
Iniön—Houtskarin alueen valitsemista laajakaistahankkeen
valtakunnalliseksi pilotiksi. Saaristoverkot Oy on suunnitellut
alueelle valokuituisen runko- ja tilaajaverkon ja Länsi-Turunmaan
kunnalla on jo periaatepäätös tukea näitä laajakaistayhteyksiä.
Hankkeen avulla on mahdollista lisätä alueen elinvoimaisuutta
ja tukea paikallista elinkeinoelämää.
Ilman elinvoimaista elinkeinoelämää upea
Turun saaristo ei jatkossa houkuttele turisteja, saatikka vakituisia
asukkaita.
Tuulikki Ukkola /kok:
Arvoisa puhemies! Tämä lakiesitys on erinomaisen
tärkeä ja erinomaisen hyödyllinen nimenomaan
meille Pohjois-Suomessa asuville, pohjoissuomalaisille ihmisille.
Ainut ongelma, mikä tässä minusta on, on
se, että yhden megan valokaapelinopeus ei välttämättä riitä niille,
jotka todella sitä laajakaistaa siellä maaseudulla,
syrjäseudulla, tarvitsevat, elikkä ei riitä karjatiloille
ja viljatiloille, jotka joutuvat käyttämään
laajakaistaa ja tietokonetta omassa elämässään,
omassa elinkeinossaan ja omassa työssään.
Toinen ongelma, mikä siinä tietenkin on, on se,
että tämän laajakaistan vetäminen
jokaiseen talouteen haja-asutusalueella maksaa kahdelta viimiseltä kilometriltä.
Omasta kokemuksesta voisi sanoa, että kesämökillä kunnon
mokkula riittää vallan hyvin, jos on vaan riittävän
tiheä antenniverkko. Se riittää kesämökkiläisen
tarpeisiin, mutta ei varmasti siellä paikalla maaseudulla
asuvan tarpeisiin. Siksi olisikin ehkä hyödyllistä miettiä,
että nämä mahdolliset projektit mahdollisimman
hyvin vastaisivat siihen, mitä ihmiset haluavat. Esimerkiksi
jollakin kylällä voi olla yksi ainut talo tai kaksi
taloa, jotka tarvitsevat sen yhden megan laajakaistan, mutta 50
pientä kesämökkiä, jotka eivät
sitä tarvitse. Tässä joutuu kyllä yhteiskunta punnitsemaan,
mikä on se ratkaisu näissä asioissa.
Joka tapauksessa tämä on kiitoksen arvoinen lakiesitys.
Ainakin pohjoisen kunnat ja me pohjoisessa elävät
ihmiset olemme ihan tyytyväisiä. Ainut, mitä toivomme,
on se, että sinne kaupunkiinkin (Puhemies: 2 minuuttia!)
tulisi jossakin vaiheessa se 10 megaa riittävän
nopeaksi yhteydeksi. Sen siellä tarvitsemme.
Elsi Katainen /kesk:
Arvoisa herra puhemies! Hallituksen esitys on ehdottoman välttämätön
ja tavoitteet ovat tärkeät tietoliikenneyhteyksien
saatavuuden kannalta haja-asutusalueilla. Laajakaistapalveluiden
on oltava maassamme kaikille saman hintaiset ja kaikkien ihmisten
saatavilla. Netti on nykyään yksi yleispalveluista, kuten
esimerkiksi postinjakeluunkin on sitä täällä verrattu.
Lakiesityksessä esitetään, että kunnat
jaetaan laajakaistahankkeiden omarahoitteisen maksukyvyn mukaan
kolmeen luokkaan. Tukea myönnettäisiin vain niille
kunnille, joiden alueella yhteyksien rakentaminen ei ole kaupallisesti
kannattavaa. On hyvä, että laajakaistan rahoitustukea
myönnettäessä kuntien erilainen taloudellinen
tilanne otetaan huomioon niin, että kaikilla kunnilla on
mahdollisuus osallistua tietoverkkohankkeisiin. Lähtökohtaisesti
olen kuitenkin sitä mieltä, että kuntia
ei pidä rasittaa, tai tuo rasitus on minimoitava, koska
kyseessä on kuitenkin julkinen palvelu, joka ei kuulu kunnan
peruspalveluihin.
Ministeri Lindéniltä haluaisinkin kuulla,
onko jo jotain rajoja tai lukumääriä määritelty
sen suhteen, mitkä kunnat, tai kuinka monta kuntaa pääsee
esimerkiksi 8 prosentin joukkoon, tai joutuu 33 prosentin joukkoon.
Onhan nyt, kun siirtymävaiheessa lankaverkkoja puretaan,
varmistuttu siitä, että tämä välivaihe
toteutetaan niin, että käyttäjille ei
missään vaiheessa tule käyttökatkosta?
Viestintäministeri Suvi Lindén
Arvoisa puhemies! Ihan joitakin vastauksia nyt. Haluaisin heti
aloittaa ed. Elsi Kataisen puheenvuorosta, jossa hän totesi,
että tällä ei pidä rasittaa
kuntia. Nyt haluaisin kuitenkin muistuttaa, että tämä on vastaavanlainen
hanke, kun puhutaan sähköverkkojen rakentamisesta,
puhelinverkkojen rakentamisesta, vesijohtoverkkojen rakentamisesta. Nämä eivät
kyllä ole valtion rakentamia verkkoja. Että kyllä tämä laajakaistaverkon
rakentaminen on nyt ainutlaatuinen hanke siinä mielessä, että tämä tehdään
yhteistyössä valtion kanssa ja näinkin
vahvassa yhteistyössä valtion kanssa.
Viime kädessä kunnat ratkaisevat, minkälainen
kuntatekniikka kunnassa tarjotaan kuntalaisille, ja tämä on
yksi osa sitä kokonaisuutta. Näen tämän
erittäin suurena viestintäpoliittisena muutoksena,
ja kun täällä ed. Virolainen totesi, että ei
merkittävästi ole käytetty rahoja viestintäinfran
rakentamiseen tässä yhteiskunnassa, niin voisin
todeta, että koskaan aikaisemmin liikenne- ja viestintäministeriön
budjetissa ei ole ollut rahaa infrastruktuurin rakentamiseen. Ne
harvat hankkeet, mihin tukea on saatu, esimerkiksi laajakaistan
rakentamiseen, ovat olleet sitten EU-hankkeita ja ne ovat tulleet
sisäministeriön menoluokilta. Eli tämä on
siinä mielessä merkittävä ja
historiallinen hanke, että tässä nyt
valtiovalta on halunnut lähteä tukemaan kuntien
mahdollisuuksia luoda parempia toimintaedellytyksiä kunnassa
toimiville yrityksille ja yhteisöille ja kansalaisille.
Ed. Ukkolalle haluaisin muistuttaa, että meillä on
erikseen säädetty laki tästä yhden
megan yleispalvelusta. Tällä lailla juuri lähdetään
rakentamaan niitä huomattavasti nopeampia verkkoja. Niin
yhden megan yleisnopeudessa kuin tässä laajakaistatukilaissa
lähdetään siitä, että kyseessä on
vakituiset asunnot. Mutta on aivan selvää, kun
tähän maahan syntyy kattava perusrunkoverkko,
kuituun pohjaava perusrunkoverkko, että myös kesäasunnot,
kakkosasunnot tulevat väistämättä hyvien
yhteyksien piiriin. Elikkä kaikki hyötyvät,
eivät pelkästään vakituisessa asunnossa
asuvat, mutta oikeutena lähdetään esimerkiksi
tässä yleispalvelulaissa siitä, että se
on vakituiseen asuntoon kohdistuva.
Sitten ed. Mustajärvi kiinnitti moniin tärkeisiin
asioihin huomiota. Haluan nyt nostaa nämä tämän
lain huonot puolet tässä ja vastata niihin. Lähtökohta
on, että tilaajayhteys on teknologianeutraali. On vaihtoehtoisia
malleja, eli tilaaja voi ottaa hyvän langattoman yhteyden
tänä päivänä. Suurin
osa palveluista voidaan hoitaa langattomasti ja näin ollen
välttämättä se ei vaadi kalliimpaa
kuituinvestointia. (Ed. Mustajärvi: Onko ihan oikeasti
markkinoita?) — Kyllä uskoisin, että operaattorit
tarjoavat sitten. — Operaattoreillekin nämä langattomat
yhteydet on kuitenkin edullisempia tarjota, että tarjotaan
kuitua, mutta rinnalla on myös langattomia vaihtoehtoja.
Omassa esittelyssäni totesin, että 3g-verkko rakentuu
tällä hetkellä niin nopeasti tähän
maahan, että muutaman vuoden kuluttua todennäköisesti
kattavuus on sama kun gsm-verkossa. Eli tämä 3g
tarjoaa jo hyvät langattomat datayhteydet eri puolille
maahan. Kyllä tässä on kovasti tapahtumassa.
Myös halpoja ratkaisuja tulee langattomien vaihtoehtojen
kautta.
Turvallisuus on tärkeää ja lähtökohta
tässä viestintämarkkinalaissa on se,
että luotettavat ja hyvät viestintäyhteydet
on voitava turvata normaaleissa häiriötilanteissa.
Siitä valvonnasta ja määräysten
antamisesta vastaa Viestintävirasto. Tässä Sallan
tapauksessa nyt sattui sitten niin, että kun nämä määräykset
ovat pohjautuneet liikennemääriin ja ovat tietyssä mielessä vanhentuneita,
koska liikennemäärät ovat vähentyneet, mutta
kuitenkin se tarve ja turvallisuusnäkökulma on
vahvistunut, niin syntyi tilanne, että yhden kaapelin varassa
todellakin saatiin aikaiseksi sellainen katkos, jolloin kaikki yhteydet
katosivat. Mutta Viestintävirasto on nyt tutkimassa määräysten
uudistamista ja mitä kaikkea se käytännössä tarkoittaa,
koska se tulee ainakin viiden kunnan alueella tarkoittamaan aika
merkittäviä investointeja siltä osin,
että nämä yhteydet sitten varmistetaan.
Tämä työ on käynnissä ja
itse asiassa syyskuun loppuun mennessä Viestintävirasto
lupasi meille antaa selvityksen ja sitä tässä on odoteltu.
EU-raha on laissa potentiaalissa sen takia, että kun
tämä maaseutukehittämisrahaston ohjelma on
notifioitu, se on käynnissä tällä hetkellä,
sen jälkeen vahvistuu se 25 miljoonaa. Kyllä se
on Suomelle tulossa, mutta sitä ei tietysti haluttu laittaa
vielä, että tulee, koska vasta sen jälkeen, kun
tämä ohjelma on notifioitu, tulee se vahvistus.
Ministeri Anttila hoitaa tätä prosessia ja alkukeväästä tämä EU-raha
on sitten käytössä ja haettavissa. Kyllä sieltä on
merkittävä tuki tulossa.
Sitten haluaisin vielä korostaa sitä, ed.
Kyllönen totesi, että TeliaSoneraan on miljoonia
laitettu rahaa. Olisin halunnut tarkennusta tähän,
että TeliaSonera on pörssiyhtiö. Valtionhallinto
ostaa TeliaSoneralta palveluja, mutta emme ole TeliaSoneraan sijoittaneet
sinällään mitään erityisiä resursseja.
TeliaSonera, joka tarjoaa erityisesti haja-asutusalueilla yleispalveluna
puhelinpalvelua ja jatkossa myös tätä laajakaistapalvelua, niin
tämä yleispalvelulaki lähtee siitä,
että palvelun pitää olla luotettava ja
hyvä. Se koskee myös TeliaSoneraa. Viestintävirasto
valvoo TeliaSoneran toimintaa ja kun meille kansalaispalautetta tulee
ja näitä tapauksia, me kyllä niihin tartumme
ja välitämme viestin. Eli TeliaSoneraa kyllä hyvin
vahvasti valvotaan juuri sen vuoksi, että sillä on
tämä yleispalveluvelvoite tuolla haja-asutusalueilla.
Valtiovalta sinällään omistaa tietysti
TeliaSoneraa tietyn prosenttimäärän,
mutta ei ole sijoittanut sitten siinä mielessä sinne
erityisesti resursseja, joka edellyttäisi TeliaSoneralta jotakin
erityispalveluja sitten tässä suhteessa muuta
kuin mitä lainsäädäntö edellyttää.
Sitä me kyllä hyvin tarkalla silmällä ja
korvalla seuraamme, mitä tuolla maakunnissa tapahtuu. (Ed.
Mustajärvi: Miten se Utsjoen runkoverkko?) — Utsjoen
runkoverkko-asia on erittäin tärkeä.
Sitä selvitetään. Minulla on käsitys,
että siihen löytyy semmoinen ratkaisu, että tämä runkoverkko
saadaan rakennettua myös Utsjoen kuntakeskukseen. Näin
ollen kaikki Suomen kuntakeskukset ovat kaapeliyhteyden päässä ilman,
että siitä syntyy kohtuuttomia kustannuksia Utsjoen
kunnalle. Asia on kyllä käsittääkseni
ihan hyvällä mallilla etenemässä.
Jouko Laxell /kok:
Arvoisa puhemies! Onhan se hyvä, että tukea
annetaan, jotta laajakaista toimisi haja-asutusalueillakin. Juuri
tähän tarkoitukseen rakennettu 450-verkko on pääasiassa ärsyttänyt
maaseudun ihmisiä. Jos laajakaistaan pääsee
ajoittain vain katolle asennetun pitkän antennin ansiosta,
ei enää voi puhua palvelusta. Samoin on muuten
paljon kehutun 3g-verkon kanssa, joka toimii vain taajamien keskustoissa,
jos sielläkään. 50 000 asukkaan
Salossa 3g-verkko päättyy noin 3 kilometrin päässä keskustasta.
Sen jälkeen on käytössä jatkuvasti
vaihteleva alemman tason verkko. Mielestäni liikenne- ja
viestintäministeriön pitää pyrkiä estämään
teleyritysten pyrkimykset rakentaa verkkoa vain sinne, missä on
riittävästi asiakkaita. Jonkinlainen palvelutaso
on teleyritysten taattava, kun saa valtiolta taajuudet käyttöönsä.
Tuomo Hänninen /kesk:
Arvoisa puhemies! Hallituksen linjaus laajakaistan rakentamisesta lähes
kaikkiin talouksiin on kunnianhimoinen ja tervetullut. Samalla maaseudun
väestö ja maaseutuyritykset saavat tasapuoliset
palvelut taajamiin nähden. Toimivat liikenneyhteydet, niin
julkisen liikenteen kuin tietoliikenteenkin, ovat kulmakiviä alueiden
tulevaisuudelle. Ilman toimivia tietoverkkoyhteyksiä ovat
eri alueilla olevat ihmiset ja yritykset eriarvoisessa asemassa. Verkkoyhteyden
myötä voidaan maksaa laskuja, tehdä etätöitä,
katsella videoita ja vaikka opiskella sekä muutenkin pitää yhteyttä muihin
ihmisiin.
Pääministeri Matti Vanhasen toinen hallitus kirjasi
reilut kaksi vuotta sitten hallitusohjelmassaan sitoutuvansa varmistamaan
monipuolisten ja korkealaatuisten viestintäpalveluiden
saatavuuden koko maassa edistämällä verkkojen
kehitystä myös julkisin varoin alueilla, jonne
kaupallista tarjontaa ei synny. Tällä hallituksen
päätöksellä konkretisoitui tämä linjaus.
Ehdotettu laki mahdollistaisi laajakaistarakentamisen tukemisen
valtion varoista. Lisäksi maaseudun kehittämistä voitaisiin
tulevaisuudessa rahoittaa myös Euroopan yhteisöjen
varoista.
Laajakaistan tulee olla kaikille kansalaisille kuuluva peruspalvelu.
Hallituksen tavoitteena on ulottaa nopea laajakaista maan syrjäisimpiinkin osiin
vuoteen 2015 mennessä. Nyt kun tarvittavan infrastruktuurin
rakentamisurakka on alkumetreillä, tulee kuntien erilainen
taloustilanne ottaa huomioon laajakaistaverkkojen rakennustukea
myönnettäessä. Olosuhteiltaan ja maantieteelliseltä sijainniltaan
hyvin erilaisten kuntien täytyy voida olla laajakaistahankkeessa
mukana.
Arvoisa puhemies! Kaksi asiaa tässä askarruttaa,
ensinnäkin se maksuosuus, joka jää yhteyden
hakijan, yrityksen taikka yksityishenkilön, omaksi kustannettavaksi.
Se kolmasosa saattaa hankalissa tilanteissa olla iso summa. Toinen seikka,
joka kuntapäättäjänä kiinnostaa,
on kunnalle lankeava könttäsumma. Rajallisilla
resursseilla ei kohtuuttomiin kustannuksiin voida sitoutua. Kuusamon
kaupungin osalta me teimme tässä juuri selvityksen
ja 33 prosentin maksuosuudella päädyimme summaan
575 000 euroa, ja jos saataisiin 22 prosentin maksuosuus,
johon tietysti meillä hyvät perusteet on, tuo
summa on 383 000 euroa. Nämä ovat isoja
isoja summia muiden menojen päälle.
Arvoisa puhemies! Nämä hallituksen linjaukset
lupaavat hyvää vuoteen 2015 mennessä. Meillä on
kuitenkin nyt maaseudulla toimivia yrityksiä, väestöä asuu
siellä, ja he toivovat, että nämä palvelut
saataisiin pelaamaan jo ihan pikimmiten. Miten nyt sinne vuoteen
2015 pärjätään, siinä meillä on
isoja odotuksia operaattoreilta ja muilta toimijoilta, että saataisiin
palvelut mahdollisimman pian kuntoon.
Puhetta oli ryhtynyt johtamaan puhemies
Sauli Niinistö.
Timo V. Korhonen /kesk:
Arvoisa puhemies! Tämä hallituksen laajakaistalinjaus
on äärettömän upea ja hieno
hanke. On äärettömän tärkeää saada
nopeat kohtuuhintaiset laajakaistayhteydet kaikille näitä yhteyksiä tarvitseville.
Sen syrjäisimmänkin maaseutuyrityksen on voitava elää samalla
sekunnilla maailman metropolien kanssa. Sen takia tämä hanke
on kyllä todella kannatettava.
Kuten tässä on todettu, rahoitus on tietysti suuri
ongelma. Näyttää siltä, että todelliset
kustannukset koko hankkeesta ovat ilmeisesti alkuperäistä arviota
merkittävästi suuremmat. Olen ymmärtänyt
sillä tavalla, että jo Kainuussakin laajakaistahankkeen
kokonaiskustannukset olisivat lähes 40 miljoonaa euroa,
ja mitä ne ovat sitten koko valtakunnassa? On hyvä,
että kuntien taloudellista tilannetta pyritään
nyt sitten huomioimaan tämän porrastuksen kautta,
mutta kyllä kaiken kaikkiaan olen erittäin huolissani
tämän viimeisen 2 kilometrin osuuden rakentamisesta Lapissa,
Kainuussa, Pohjois-Karjalassa, Pohjois-Pohjanmaalla ja Koillismaalla.
Kyllä on erittäin suuri vaara, että ne
kustannukset nousevat kohtuuttoman suuriksi. Tietysti onkin syytä kysyä, onko
nyt todella kaikki keinot etsitty ja löydetty sen viimeisen
kustannuksen hoitamiseksi. Onko kotitalousvähennys se ainoa,
vai löydettäisiinkö vielä joitain
pelimerkkejä?
Sitten tietysti on äärettömän
tärkeää, jotta pystytään
tämän laajakaistan houkuttelevuutta lisäämään,
että myös sitten näitä nopeita
yhteyksiä edellyttäviä palveluita pystytään
kehittämään. Siinä onkin sitten
tietysti hyvä kysymys, millä tavalla EU-varoja
voidaan käyttää yhteyksien rakentamiseen
ja palvelujen kehittämiseen.
Sanna Lauslahti /kok:
Arvoisa puhemies! Vuonna 2015 sata megaa kaikille saataville
on merkittävä askel tietoyhteiskunnassamme ja
sen vahvistamisessa. Hyvä, että esitystä ei
ole sidottu erityisesti mihinkään teknologiaan.
Tämän päivän teknologia voi
olla eilispäivän teknologiaa 2015, ja moni teknologia
odottaa tuolla oven takana tulemistaan. Esimerkiksi monia vuosia
on puhuttu satelliiteista ja niiden käyttämisestä.
Erityisesti tulisi myös tähän esitykseen
liittää keskusteluna se, miten valtio saadaan
siirrettyä verkkoon, miten pystytään
yhä useammin valtionhallinnon palvelut tarjoamaan sähköisen
verkon ylitse ja miten me saamme meidän kansalaisemme käyttämään
sähköisiä palveluja yhä useammin.
Näin me pystymme myös saamaan osan näistä satsauksista
takaisin säästyvinä kustannuksina.
Tuula Peltonen /sd:
Arvoisa puhemies! Tämä esitys on erittäin
erittäin tärkeä läpi vietäväksi
ajatellen haja-asutusalueiden asukkaita ja heidän mahdollisuuksiensa
turvaamista, koska kaupalliset operaattorit ovat todellakin toiminnallaan
osoittaneet sen, että he voivat näitä palveluja
vetää pois, ja silloin ei voida puhua tasa-arvoisesta
aluepoliittisesta kehityksestä.
Tapasin juuri äskettäin muun muassa jämsäläisen
haja-asutusalueen asukkaan, joka totesi, että hänelle
ei voi lähettää sähköpostia,
koska heillä se ei ole koskaan toiminut, ja puhuttiin alueesta,
joka sijaitsee 80 kilometriä Jyväskylästä etelään.
Näitä ongelmia ja yhteydenottoja on ollut hyvin
paljon, ja siinä mielessä toivotaan, että tällä nyt
olisi vaikutusta ja voidaan nämä ongelmat hoitaa,
nimenomaan jos ajatellaan Keski-Suomea, myös Itä-
ja Pohjois-Suomen alueella näitä ongelmia verkkojen
kattavuudessa varmasti löytyy. Myös yrittäjyyden
kannalta, elinkeinotoiminnan kannalta olisi suotavaa, että vihdoin päästäisiin
siihen kattavuuteen, koska maaseudulle houkutteleminen etätöitä ja
yrittäjyyttä tekemään ei ole
todennäköinen vaihtoehto, jos netti ei toimi.
Olisin halunnut vielä kysyä ministeriltä sitä,
onko nyt todella varmuutta tämän esityksen läpi
viemisen jälkeen, että tämä alueellinen tasavertaisuus
voisi toteutua vihdoin.
Kyösti Karjula /kesk:
Arvoisa puhemies! Laajakaista on osaamisyhteiskunnan selkäranka. Siinä mielessä on
erinomainen asia, että hallitus on nyt tässä vaiheessa
jo tuonut esityksen laajakaistayhteyksien varmistamiseksi myös
maaseutu- ja haja-asutusalueilla. Mutta en malta olla lyhyesti tarttumatta
tässä omassa puheenvuorossani siihen, mitenkä tavattoman
pitkään tämän asian valmistelu
on vienyt.
Muistan erittäin hyvin, kun 1999 kirjoitin Helsingin
Sanomien Vieraskynä-kirjoituksen, jossa peräänkuulutin
nimenomaan kohtuuhintaisia tietoliikenneyhteyksiä kaikkialle
Suomeen. Siitä on kulunut kymmenen vuotta. Nyt me olemme
tässä tilanteessa ja edelleen jäämme
haaveilemaan, että jospa 2015 oltaisiin maalissa. Minusta
kaikesta huolimatta nyt tämä asia pitäisi
niin kuin henkisesti nostaa uuteen tulokulmaan ja nähdä se,
mitenkä välttämätön
osaamisyhteiskunnan väline on toimiva tietoliikenneyhteys.
Tässä mielessä, kun ministerikin
on paikalla, haluan omalta osaltani nimenomaan kannustaa siihen,
että otetaan sellainen henkinen ote tähän, että me
mieluummin alitamme kuin ylitämme nyt asetetun tavoitteen.
Jos ajatellaan kansainvälistä vertailua, me olimme
vielä vuosituhannen vaihteessa yksi maailman parhaista
tietoyhteiskunnista, meillä oli Suomena edellytykset ottaa paikka
ihan siellä keulassa ja toteuttaa sellaisia palvelu- ja
toimintamalleja, voisiko sanoa, pienuuden ekonomialla ja hyödyntää tässä mielessä
myönteisellä tavalla
tätä meidän suhteellisen pientä väkilukua.
Nyt me olemme odotelleet, me olemme kiistelleet teknologiasta,
me olemme kiistelleet siitä, voiko markkinaehtoisesti tämä yhteys
levittäytyä. Oli hyvin selvästi nähtävissä jo
kymmenen vuotta sitten se asia, että markkinaehtoisesti
nämä yhteydet eivät tule etenemään.
Tässä mielessä me olemme nyt sijalla
21, ihan tuore kansainvälinen vertailu kertoi tämän
johtopäätöksen. Jos ajatellaan nyt tätä käsillä olevaa
taantumaa ja murrosta, joka nimenomaan merkitsee sitä,
että meidän pitäisi saada kaikki kansalaiset
mukaan tekemään työtä hyvinvoinnin
eteen, hankkimaan riittäviä osaamisvalmiuksia,
tässä suhteessa tämän hankkeen
todella tehokas, ponnekas eteenpäinvieminen on äärimmäisen
tärkeä asia.
Arvoisa puhemies! Vaikka käytin tässä vähän kriittistäkin
puheenvuoroa, toivon, että se enemmänkin on kannustamassa
tämän asian eteenpäinviemistä,
ja toki haluan onnitella ministeri Lindéniä, että ollaan
nyt tässä vaiheessa.
Esa Lahtela /sd:
Arvoisa puhemies! Ed. Karjula on oikeassa siinä, mitä hän
totesi tässä vanhasta ajasta. Muistan hyvästi
sen 1990-luvun loppupuolen keskustelun siitä, jotta meidän
ei pidä ottaa Ruotsin mallia käyttöön,
koska Ruotsissa satsattiin yhteiskunnan toimin aika paljon näihin tietoverkkoihin
ja perusteltiin, että markkinat hoitavat nämä asiat.
Se on virhearviointi, niin kuin monessa muussakin on nyt huomattu
näissä asioissa, että eivät
markkinat kaikkia asioita hoida, vaan yhteiskuntien pitäisi
ottaa semmoiset ydintoiminnot ja semmoiset, mistä huomataan, että niistä markkinat
keräävät vain voitot, eivät tunne
sosiaalista vastuuta. Tämä on sen tyyppinen asia,
jotta syrjäseudut kyllä jäävät
sivuun, jos ei tämmöisiä yhteiskuntatoimia
tehdä.
Tässä on niin kuin siinä oikea esitys,
mutta oikeastaan useammassa puheenvuorossa on tullut jo esille,
mitä ajattelin puhua, koska kysehän on siitä,
jotta omalla seutukunnallakin monet kunnat tekevät huonoa
tulosta, alijäämät kasvavat ja sitoutuminen
aika isoihin investointeihin on kova homma. Minä odotan
kyllä tästä nyt sitä, että tässä tulisi
nyt oikeudenmukaista ratkaisua siihen, jotta tähän
kahdeksan prosentin maksuosuudelle pääsisi mahdollisimman
moni kunta. Tein kirjallisen kysymyksen viime viikolla jo Rääkkylän kunnan
osalta, ja varmaan ministeri vastaa ja ottaa huomioon sen, jotta
se pääsisi kahdeksan prosentin maksuosuudelle.
Siellä on monta muuta samanlaista kuntaa ihan, jossa talous
on tosi tiukilla, ja ihan kaikki kunnat eivät ole uskaltaneet vielä tehdä myönteisiä
päätöksiä siitä,
että lähtevät tähän
mukaan, ja sitä en tiedä, jos sinne jää sitten
tilkkuja, jotka eivät lähde mukaan, niin mitä niille
tehdään. Se on mysteerio. Onko tätä mietitty?
Jos nyt kävisi sillä tavalla, että joku kunta
sanoo, että meillä ei ole varaa lähteä maksamaan
sitä osuutta, niin mitä sitten tehdään?
Oiva Kaltiokumpu /kesk:
Arvoisa herra puhemies! Tämä laajakaista-asia
on puhuttanut hyvin paljon suomalaisia ja paljon siitä syystä,
että tänä päivänä sähköiset
palvelut ovat aivan keskeinen järjestelmä, jolla
ylipäätään voidaan elää ja
saada palveluja. Erityisen tärkeää se
on nykyisin myöskin yrityksille. Vaikka monesti on sellainen
käsitys, että nämä laajakaistaongelmat
tai yhteysongelmat olisivat vaan tuolla kaukaisilla haja-asutusalueilla
ja pohjoisessa ja idässä, niin niin yllättävää kuin
se onkin, niin esimerkiksi Satakunnassa, meidän maakunnassa
jo nyt on ollut ongelmia, kun näitä lankaverkkoja
on purettu ja sitten yritetty korvata tuommoisilla muilla yhteyksillä ja
niiden yhteyksien kapasiteetti on ollut heikko eikä ole
ollut taas toisaalta mahdollisuutta samalla tavalla käyttää näitä sähköisiä palveluja
esimerkiksi yritystoiminnassa kuin lankaverkon aikana.
On erittäin hyvä, että hallitus on
ottanut tähän voimakkaasti kantaa silloin 2008,
kun päätettiin, että vuoteen 2015 mennessä kaikkialla
Suomessa enintään kahden kilometrin etäisyydellä olisi nopea,
luotettava yhteys valokuidulla tai kaapeliverkosta. Tietysti tämän
lain hyvä asia on se, josta voin kyllä ministeri
Lindéniä kiittää, että hän kuunteli
niitä kuntia ja koko Suomen alueen asukkaita, jotka olivat
siinä tilanteessa, että tämän
laajakaistaverkon rakentamisen kustannukset eivät olleet
mahdollisia vähävaraisille ja harvaanasutuille
kunnille ja oli vaara, että nämä joutuvat
kärsimään tai eivät voi saada
samoja etuja kuin mihin muualla maassa on pyritty. Tässä mielessä tämä korvausprosentin
porrastus 8:aan, 22:een ja 33 prosenttiin on erinomaisen hyvä asia näille
kunnille, koska näiden kuntien rasite muutoinkin ja talous
on heikko ja toisaalta nämä ihmiset, jotka asuvat
siellä, tarvitsevat perustuslain mukaiset ja oikeudenmukaisen
kohtelun ja palvelut. Tällä tavalla ne voidaan
turvata. On myöskin hyvä, että tässä on
erikseen varattu 66 miljoonaa ja että toisaalta tätä EU-rahoitusta
voidaan käyttää näiden kaistojen
rakentamiseen.
Tämän lain toimeenpanon osalta, tai sanotaan,
että kun tämä lähtee sitten
kunnolla toteutumaan, niin voisi toivoa, että nyt huolehdittaisiin siitä ja
että valtiovallalla ja liikenne- ja viestintäministeriöllä ja
tietysti ministerillä ensi kädessä olisi
sellainen valvonta ja asenne ja konkreettinen valvonta, että ei
jäisi niitä katvealueita tai niitä alueita,
missä yritykset ja yksityiset ihmiset jäävät
huonojen yhteyksien varaan. Näistähän me
kaikki kansanedustajat olemme saaneet ympäri valtakuntaa
hyvin hyvin paljon kiukkuista palautetta, ja varmaan ne ovat ulottuneet
ministeriöön ja ministerillekin saakka. Mutta
tämä valmistelu minun mielestäni on ollut
kuitenkin näissä olosuhteissa ripeää,
ja tällä tavalla on turvattu myöskin
se, että jos ei kaupallisesti ole kannattavaa tämmöisten
verkkojen saanti, niin ne valtio sitten määrätyillä järjestelmillä ja
tukiasioilla hoitaa.
Myöskin maakuntien liittojen rooli on tärkeää,
ja niin kuin olen ymmärtänyt, niin siellä on otettu
asia vakavasti, ja tässä laissahan näkyy olevan
aika lailla myöskin velvoitetta, että näin pitää tehdä.
Uskon, että tämä asia saa kyllä loppujen
lopuksi onnellisen lopun, vaikka tässä varmaan vaikeita
aikoja ympäri Suomea monissa kodeissa ja yrityksissä koetaan.
Puhemies:
Vielä ministeri lyhyesti, 2 minuuttia.
Viestintäministeri Suvi Lindén
Arvoisa puhemies! Ihan muutamia kommentteja ja huomioita erinomaisesta
lähetekeskustelusta.
Ed. Karjulalle: Yleispalvelu on maailman ensimmäinen
lainsäädäntö, joka takaa nyt
sitten laajakaistayhteyden ja lähtökohtaisesti
tietysti yhden megan nopeuden, joka tarkoittaa kuitenkin tällä hetkellä 20
kertaa nopeampaa kuin puhelinpalvelun yhteyteen määritelty
internet-tietoliikenneyhteys. Perälauta on 2015, tavoite
on tietysti aikaisemmin ja riippuu nyt kuntien liikkeellelähdöstä.
Kuntien käsissä on pallo.
Tämä viimeisin tutkimus, jossa me jäimme
sijalle 21 näissä laajakaistoissa, tutki ainoastaan kiinteitä laajakaistoja.
Suomi on mobiilimaa. Meillä on 30 prosenttia mobiililaajakaistaverkkoja,
ja niitä ei tässä tutkimuksessa noteerattu millään
tavalla, ja tästä johtuu se huono sija. Suomi
on kyllä kaiken kaikkiaan erittäin kattavasti laajakaistoitettu,
ja siitä pitää olla ylpeä.
Ed. Peltoselle: Yleispalvelulaki on se laki, joka tarjoaa ja
takaa sen laadun, kohtuuhintaisuuden, hyvän palvelun, ei
tämä laki. Eduskunta juuri viime keväänä hyväksyi
laajakaistat yleispalvelulain piiriin, ja näin ollen laatu
on turvattu ensi heinäkuun jälkeen, jolloin tämä virallisesti astuu
voimaan.
Ed. Lauslahti kiinnitti tärkeään
asiaan huomiota. Sähköinen asiointi on se, jota
juuri pitäisi edistää, joka kannustaisi
kansalaisia ottamaan nopeampia yhteyksiä käyttöön.
Hallitus on tehnyt linjauksen, jossa lupaa vuoteen 2013 mennessä tärkeimmät
julkisen hallinnon palvelut sähköisinä myös
tarjolle, ja tämä on hyvin merkittävä linjaus
ja kannanotto, ja siihen tehdään töitä.
Ed. Hänniselle haluaisin todeta, että tämä on tuottava
investointi. Tämä tuottaa kasvusykäyksen,
tuo yrityksille elinkeinotoimintaan parempia edellytyksiä,
ja kunnan täytyisi arvioida myös tätä,
kun miettii sitä resursointia.
Aivan lopuksi ed. Timo Korhoselle tilaajaliittymistä,
että tässä lähtökohta
on, että käyttäjä viime kädessä määrittelee,
minkälaisen tilaajaliittymän tarvitsee. Yritykset,
jotkut yhteisöt, maatilat voivat olla niitä, jotka
tarvitsevat sen kuidun ja saavat sen myös sitten yritystoiminnassaan
vähentää. Useimmat kansalaiset tarvitsevat
vain langattoman yhteyden, (Puhemies: Aika!) joka ei pysty takaamaan
samaa nopeutta kuin kiinteät, mutta se riittää,
ja ehkä jotkut kunnat päättävät tarjota
joillekin, esimerkiksi vanhuksille kuidun, koska se voidaan joissakin
sähköisen asioinnin palveluissa sitten kustannussäästönä saada
takaisin kunnalle. Mutta tilaaja viime kädessä oman tarpeensa
mukaan määrittää sen tilaajaliittymän nopeuden.
Kiitos, puhemies!
Puhemies:
Te voisitte seurata sitä kelloa, joka kertoo punaista
pitkään.
Keskustelu päättyi.